EUROOPPA 2030 -HANKEHaasteet ja mahdollisuudet

Mietintäryhmän raportti Eurooppa-neuvostolle

EU:n tulevaisuudesta vuoteen 2030 saakka

FI

EUROOPPA 2030 -HANKEHaasteet ja mahdollisuudet

Mietintäryhmän raportti Eurooppa-neuvostolle

EU:n tulevaisuudesta vuoteen 2030 saakka

Toukokuu 2010

Suuri määrä muuta tietoa Euroopan unionista on käytettävissä internetissä Europa-palvelimen kautta (http://europa.eu).

Luettelointitiedot ovat teoksen lopussa.

Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2010

ISBN 978-92-824-2715-6doi:10.2860/12566

© Euroopan unioni, 2010Suunnittelu © Stuttgartin kaupunki, 2010Tekstin jäljentäminen on sallittua, kunhan lähde mainitaan.

Printed in Belgium

PAINETTU KLOORIVALKAISEMATTOMALLE PAPERILLE (ECF)

FI.indd 2 13/07/10 13:17:55

3

Arvoisa Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja, arvoisat Eurooppa-neuvoston jäsenet

Meillä on kunnia toimittaa Teille Brysselissä 14. joulukuuta 2007 kokoontuneen

Eurooppa-neuvoston pyytämä raportti niistä haasteista, jotka EU:lla on todennäköisesti

edessään vuoteen 2030 mennessä, ja siitä, miten voisimme niihin vastata.

Tämä raportti perustuu monimuotoisen, erilaisia painopisteitä ja etuja edustavista yksi-

löistä koostuvan ryhmän tekemään työhön. Raportti on pitkien väittelyjen ja keskuste-

lujen tulos ja edustaa sellaisena sekä konsensusta että kompromisseja. Kaikki ryhmän

jäsenet eivät kannata jokaista ehdotusta, mutta kaikki jäsenet kannattavat valtaosaa

raportin sisällöstä.

Ajallemme ominainen epävarmuus on tehnyt tehtävästämme erityisen vaikean.

Jouduimme perustamaan analyysimme yksinomaan niihin pitkän aikavälin suuntauksiin,

jotka ovat suhteellisen helposti havaittavissa.

Havaintomme eivät ole rauhoittavia unionin eivätkä sen kansalaisten kannalta:

maailmanlaajuinen talouskriisi; pankkeja pelastavat valtiot; väestön ikääntyminen, joka

uhkaa taloutemme kilpailukykyä ja sosiaalisten malliemme kestävyyttä; kustannuksiin ja

palkkoihin kohdistuvat alentamispaineet; ilmastonmuutoksen ja lisääntyvän energiariip-

puvuuden aiheuttamat haasteet sekä tuotannon ja säästöjen siirtyminen maailmanlaajui-

sesti itään. Kaikkeen tähän on lisättävä vielä terrorismin, järjestäytyneen rikollisuuden ja

joukkotuhoaseiden leviämisen uhka.

Kykeneekö EU säilyttämään hyvinvointinsa ja lisäämään sitä tässä muuttu-

vassa maailmassa? Kykeneekö se edistämään ja puolustamaan Euroopan

arvoja ja etuja?

Vastauksemme on myöntävä. EU voi toimia maailmassa muutosvoimana ja

suunnannäyttäjänä, eikä vain olla passiivinen sivustakatsoja. Tämä on kuitenkin

mahdollista vain, jos toimimme yhdessä, sillä tulevat haasteet ovat niin suuria, ettei yksi-

kään Euroopan maa voi selvitä niistä yksinään. Kykymme vaikuttaa tapahtumiin omien

rajojemme ulkopuolella riippuu puolestaan kyvystämme taata vakaa kasvu ja sisäinen

yhteenkuuluvuus unionin sisällä. Tähän tulokseen mietintäryhmä päätyi käytyään tiiviitä

keskusteluja lukuisten asiantuntijoiden ja instituutioiden kanssa.

Kaikki ryhmän jäsenet ovat yhtä mieltä yhdestä peruskysymyksestä: Eurooppa on nyt

historiansa käännekohdassa. Voimme voittaa edessämme olevat haasteet vain,

jos me kaikki – poliitikot, kansalaiset, työnantajat ja työntekijät – kykenemme

toimimaan yhteistyössä sellaisen uuden yhteisen tavoitteen hyväksi, jonka

tämän ajan tarpeet määrittävät.

MIETINTÄRYHMÄN JÄSENILTÄ EUROOPPA-NEUVOSTOLLE

4

Mietintäryhmän perustamisen jälkeen Euroopassa on tapahtunut paljon merkittäviä

asioita, kuten Lissabonin sopimuksen hylkäämisen aiheuttama institutionaalinen kriisi ja

viimeaikainen finanssikriisi, joka on johtanut maailmanlaajuiseen taantumaan.

Lissabonin sopimuksen ratifioinnin ansiosta saatoimme panna pisteen pitkän introspek-

tion kaudelle, joka oli kääntänyt unionin huomion pois tulevaisuuteemme vaikuttavista

suurista haasteista.

Valitettavasti finanssikriisi, joka oli seurausta rahoituslaitosten toiminnan ja valvonnan

puutteista, jatkuu yhä. Kriisin sosiaaliset, taloudelliset ja poliittiset seurannaisvaikutukset

ovat vaikuttaneet syvästi unionin tilanteeseen ja sitä kautta omiin käsityksiimme. Tässä

ratkaisevassa vaiheessa EU:n on toimittava päättäväisesti ja yhdessä, protek-

tionismin houkutuksia välttäen.

Tämä Atlantin takaa alkunsa saanut kriisi on vaikuttanut Eurooppaan enemmän kuin

mihinkään muuhun alueeseen maailmassa, ja se on tuonut päivänvaloon Euroopan

talouden rakenteelliset heikkoudet, jotka ovat olleet tiedossa pitkään mutta jotka on

liian usein jätetty huomiotta.

Kriisi onkin herättänyt Euroopan huomaamaan, että sen on reagoitava muuttuvaan

maailmanjärjestykseen. Kuten tapahtuu kaikkien muutosten yhteydessä, uusi maail-

manjärjestys synnyttää uudet voittajat ja uudet häviäjät. Jos Eurooppa ei halua kuulua

häviäjiin, sen on käännettävä katseensa ulospäin ja aloitettava kunnianhimoinen pitkän

aikavälin uudistusohjelma seuraaviksi 20 vuodeksi.

EU-johtajien on jatkettava toimenpiteitä tämänhetkisen kriisin nujertamiseksi,

mutta niitä on täydennettävä unionin tarvitsemilla keskipitkän ja pitkän aika-

välin uudistuksilla. Puhumme unionista, koska meillä on sisämarkkinat, yhteinen raha

sekä vakaus- ja kasvusopimus, jotka merkitsevät, että olemme riippuvaisia toinen toisis-

tamme. Eurooppalaisten on taltutettava kriisi yhdessä, tai yksittäiset aloitteemme tulevat

epäonnistumaan.

Jotta pääsisimme kokonaan kriisin yli, meidän on jatkettava kannustavia toimenpiteitä,

kunnes taloutemme kykenevät toimimaan omillaan. Jos menoja leikataan liian pian,

elpyminen voi kääntyä päinvastaiseen suuntaan. Päätavoitteena on edelleen pidettävä

työpaikkojen ja kasvun luomista. Niiden jäsenvaltioiden, joilla ei kalliiden pelastusope-

raatioiden, kasvavien sosiaalimenojen ja supistuvien tulolähteiden vuoksi ole enää varaa

kuluttaa, on annettava EU:n ja muiden jäsenvaltioiden astua johtoon talouden elpymi-

sen edellytyksiä määriteltäessä.

Talouden hallinnon vahvistaminen EU:ssa on ehdottoman välttämätöntä, jos halu-

amme välttää epäsymmetriset häiriöt, jotka johtuvat siitä, että rahaliitosta ja sisämarkki-

noista huolimatta eri maissa noudatetaan erilaista talouspolitiikkaa. Kriisin syillä ei ollut

juurikaan tekemistä euron ja vakaus- ja kasvusopimuksen kanssa, mutta nämä meka-

nismit eivät ole riittäneet varmistamaan taloudellista lähentymistä kriisin aikana. EU:n

on löydettävä ratkaisuja jäsenvaltioiden välillä vallitsevaan epätasapainoon sekä tarkas-

teltava ja korjattava kilpailukyvyn heikkenemistä, joka näkyy maksutaseen ja

vaihtotaseen alijäämissä. Nämä kysymykset on sisällytettävä unionin lähentymiskri-

teereihin, ja odottamattomien kriisien torjumiseksi tarvitaan väline, jolla varmistetaan

vakaa rahatalous.

Jos EU haluaa välttää kriisin toistumisen, sen on nopeasti ryhdyttävä uudis-

tamaan rahoituslaitosten toimintaa ja valvontaa. Rahoituslaitokset eivät tähän

mennessä ole muuttaneet juurikaan kriisiin johtaneita käytäntöjään, lainanantonsa

huomattavaa supistamista lukuun ottamatta. Toivottavaa olisi, että näitä uudistuksia

koordinoitaisiin G20-ryhmän kesken, mutta ennen kuin niin tapahtuu, EU:n on luotava

omia sääntelynormejaan ja mekanismejaan valvontaa varten. Kansalaisemme eivät yksin-

kertaisesti siedä enää yhtään uutta jo koetun mittaluokan pelastusoperaatiota.

Kun tarkastellaan aikaa vuoteen 2030 asti, eurooppalaiset tarvitsevat erittäin kilpailuky-

kyisen ja kestävän sosiaalisen markkinatalouden voidakseen säilyttää sosiaalisen yhteen-

kuuluvuuden ja torjua ilmastonmuutosta.

Tämä edellyttää kunnianhimoista uudistusohjelmaa, jossa on selvät painopisteet ja

huomattavasti avointa koordinointimenetelmää tehokkaammat täytäntöönpanomeka-

nismit. Tältä osin otaksumme, että komission uusi Eurooppa 2020 -strategia on osa tätä

mittavaa ponnistusta.

EU:n on sen vuoksi pantava viipymättä täytäntöön Lissabonin ohjelman mukaiset

rakenteelliset uudistukset, joita ei ole vielä toteutettu. Tämä edellyttää uuden strategian

täytäntöönpanomekanismien uudistamista tehokkaamman kannustinjärjestelmän avulla

sen varmistamiseksi, että tavoitteet, joista Eurooppa-neuvosto ja muut eurooppalaiset

toimielimet päättävät, todella saavutetaan.

Henkinen pääoma on keskeinen strateginen keino, jolla varmistetaan menes-

tyminen globaalissa taloudessa. Eurooppa on kuitenkin jäämässä pahasti jälkeen

kilvassa kohti osaamistaloutta. Etumatkan kiinni kurominen edellyttää koordinoituja

toimia. Jäsenvaltioiden on annettava käyttöön ne voimavarat, jotka ne ovat luvanneet

investoida tutkimukseen ja kehitykseen yksityisen sektorin tuella, ja uudistettava koulu-

tusta kaikilta osin, ammatillinen koulutus mukaan lukien. Unionin on toimittava myös

omien tarkistettujen budjettivälineidensä kautta ja samalla hyödynnettävä paremmin

5

6

Euroopan investointipankkia ja Euroopan investointirahastoa. Meidän on myös harkit-

tava mahdollisuutta ottaa käyttöön uusia tulolähteitä, esimerkiksi hiilidioksidivero.

EU:n on pantava täytäntöön yhteinen energiapolitiikka, johon sisältyy sekä sisäi-

siä että ulkoisia ulottuvuuksia ja jonka avulla voimme parantaa energiatehokkuutta ja

saada aikaan säästöjä, kuten Eurooppa 2020 -strategiassa esitetään, sekä monipuolistaa

energianhankintaamme kolmansista maista. Euroopan on myös alettava keskustella

vakavasti turvallisen ydinenergian tarpeesta Euroopassa ja määriteltävä rajat pysyvälle

kannustinjärjestelmälle vaihtoehtoisten energialähteiden kehittämistä varten.

EU:n on säilytettävä johtoasemansa ilmastonmuutoksen torjunnassa. Ollakseen

tehokkaampi ja merkittävämpi toimija uudessa maailmanjärjestyksessä sen on kuitenkin

vältettävä toistamasta Kööpenhaminassa tehtyjä virheitä. On laadittava aidosti yhteinen

neuvottelustrategia, jonka avulla voimme puolustaa etujamme paremmin.

Eurooppalaisten on ratkaistava demografinen haasteensa. Jos toimenpiteisiin ei ryhdytä

nopeasti, yhteiskuntiemme ikääntyminen aiheuttaa kestämättömiä paineita eläke-,

terveydenhuolto- ja sosiaaliturvajärjestelmille ja heikentää talouden kilpailukykyä. Ensisi-

jaisia ovat toimenpiteet, joilla lisätään naisten osuutta työvoimasta; helpotetaan työ- ja

yksityiselämän tasapainottamista; uudistetaan suhtautumistamme eläkkeelle jäämiseen,

niin että se koetaan oikeudeksi eikä velvollisuudeksi, sekä kehitetään ennakoivampi

maahanmuuttopolitiikka, joka soveltuu demografisiin ja työmarkkinoiden tarpeisiin.

EU:n on vahvistettava sisämarkkinoita talousnationalismin houkutuksia

vastaan ja toteutettava sisämarkkinat täysin myös palvelujen, digitaalisen yhteis-

kunnan ja muiden alojen osalta, joista todennäköisesti tulee kasvun ja uusien työpaik-

kojen vetureita 500 miljoonan käyttäjän ja kuluttajan markkinoilla. Sisämarkkinoiden

vahvistamisen ja toteuttamisen rinnalla olisi parannettava verotuksen koordinointia.

Eurooppalaisten on uudistettava työmarkkinat ja nykyaikaistettava hyvän

hallintotavan käytännöt. Mikäli haluamme, että teknologisen vallankumoukset

mahdollisuudet täysin toteutuvat, meidän on tehtävä huomattavia muutoksia työmarkki-

noiden rakenteisiin. Jotkin jäsenvaltiot ovat jo vieneet läpi onnistuneita uudistuksia jous-

toturvan mallin mukaisesti. Meidän on otettava oppia näistä kokemuksista ja mukautet-

tava niitä erilaisiin kansallisiin olosuhteisiin. Meidän on parannettava työntekijöidemme

työllistettävyyttä ja yritystemme joustavuutta alati muuttuvassa taloudessa. Työvoiman

tuottavuuden parantaminen on asetettava ensisijaiseksi tavoitteeksi, ja tuottavuuden

lisäyksen on oltava suorassa suhteessa tulotason nousuun.

Näihin haasteisiin vastaaminen ei edellytä perussopimuksen muuttamista.

Tässä raportissa ei myöskään, toimeksiantomme mukaisesti, erotella jyrkästi

vallankäytön eri tasoja tai määritellä, millä tasolla toimet olisi toteutettava.

Meitä ei niinkään kiinnosta se, kenen tulisi toimia, vaan se, mikä toimet olisi toteutettava

viipymättä. Tämä merkitsee myös, että talousarvion nykyistä tasoa ja nykyisiä painopis-

teitä on arvioitava kiireellisesti niin unionin kohdennetun rahoituksen kuin jäsenvaltioi-

den EU:n tasolla sovittujen ensisijaisten tavoitteiden saavuttamiseen osoittaman rahoi-

tuksen osalta. Kun kunnianhimoisiin tavoitteisiin pyritään niukoilla resursseilla ja heikoilla

täytäntöönpanomekanismeilla, tuloksena on väistämättä pettymys.

Jos EU haluaa saavuttaa päämääränsä, Eurooppa-neuvoston ja euroryhmän on

vahvistettava johtoasemaansa, koordinoidusti komission ja Euroopan parla-

mentin kanssa.

Näitä uudistuksia käynnistäessämme meidän on hyödynnettävä täysimääräisesti Lissabo-

nin sopimukseen sisältyvät uudet välineet, joilla on tarkoitus lisätä kansalaisten osallistu-

mista unioniin; tehostaa sisäistä ja ulkoista turvallisuuspolitiikkaa; lujittaa naapuruussuh-

teitamme sekä parantaa mahdollisuuksiamme ajaa omia etujamme ulkomailla.

EU-hankkeesta olisi tultava myös kansalaisten hanke. Kansalaiset ovat vakuuttuneita –

tutkimusten mukaan usein enemmän kuin johtajansa – että on unionin ja sen jäsenval-

tioiden etujen mukaista, että EU:sta tulee tärkeämpi ja tehokkaampi globaali toimija ja

että se puhuu yhdellä äänellä pyrkiessään edistämään yhteisiä etujamme.

Kansalaiset vaativat eurooppalaisen koordinoinnin lisäämistä järjestäytyneen rikollisuu-

den ja terrorismin torjunnassa, koska he tietävät, että se on ainoa keino vastata näihin

haasteisiin alueella, jolla ihmiset voivat liikkua vapaasti rajojen yli.

Kansalaiset ymmärtävät, että hyvinvointimme, kehityksemme ja turvallisuutemme on

yhteydessä naapureidemme hyvinvointiin, kehitykseen ja turvallisuuteen, ja että naapu-

reidemme kanssa meidän on tehtävä erityisen tiivistä yhteistyötä yhteisten etujemme

ajamiseksi.

Kansalaiset tietävät, että ulkopolitiikkamme on vaikuttavampaa ja tehokkaampaa, jos

kykenemme toimimaan yhdessä omien etujemme puolustamiseksi sen sijaan, että esiin-

nymme eripuraisina kaikkien jäsenvaltioiden kilpaillessa pääroolista aiempien vuosien

tapaan.

Kansalaiset haluavat, että Euroopan unioni palvelee heidän etujaan, ja odottavat näin

ollen saavansa säilyttää sosiaaliset oikeutensa, kansalaisoikeutensa sekä perheeseen ja

työpaikkaan liittyvät oikeutensa minne tahansa muuttavatkin unionissa. Jos unioni takaa

sosiaalisten oikeuksien siirrettävyyden, siitä tulee mielekkäämpi kansalaisten silmissä.

7

8

Kaikki tämä edellyttää uudenlaisen sopimuksen solmimista Euroopan instituutioiden

sekä talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoiden välillä samoin kuin vallan eri tasojen –

kansallisen, alueellisen ja paikallisen – välillä. Ennen kaikkea tilanne edellyttää vahvaa

poliittista johtajuutta – johtajuutta, jolle on ominaista kyky käydä rehellistä ja antoi-

saa vuoropuhelua kansalaisten kanssa ja hallinnoida kumppanuuden pohjalta. Kansa-

laisten tuen varmistaminen on elintärkeää, ei vain siksi, että unioni voisi torjua kriisin

sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia, vaan myös siksi, että se voisi toteuttaa tarvittavat

rakenteelliset uudistukset, joiden avulla Eurooppa voi nousta tulevaisuudessa entistä

vahvemmaksi.

EU on enemmän kuin yhteismarkkinat. Se on myös arvojen unioni. Euroopan kansa-

laisten tuella EU voi johtaa toimia, joilla vastataan suuriin maailmanlaajuisiin haastei-

siin. Kansalaiset ovat joutuneet kohtaamaan kriisin, jota he eivät ole itse aiheuttaneet.

Heidän uskonsa Eurooppa-hankkeeseen voidaan palauttaa vain, jos heidän johtajansa

kertovat rehellisesti edessä olevien haasteiden suuruudesta ja jos heiltä pyydetään

ponnistusta, joka on verrattavissa siihen ponnistukseen, jolla Eurooppaan saatiin hyvin-

vointia toisen maailmansodan jälkeen.

Kunnioittavasti

MIETINTÄRYHMÄN JÄSENET

Felipe González Márquez, puheenjohtaja Vaira Vīķe-Freiberga, varapuheenjohtaja

Jorma Ollila, varapuheenjohtaja Lykke Friis (marraskuuhun 2009 asti)

Rem Koolhaas Richard Lambert

Mario Monti Rainer Münz

Kalypso Nicolaïdis Nicole Notat

Wolfgang Schuster Lech Wałęsa

MIETINTÄRYHMÄN JÄSENILTÄ EUROOPPA-NEUVOSTOLLE 3

EU VALINNAN EDESSÄ 11

EUROOPAN TALOUDELLISEN JA SOSIAALISEN MALLIN UUDISTAMINEN 15

OSAAMISEN KAUTTA KASVUUN: YKSILÖN VOIMAANNUTTAMINEN 21

HAASTEENA VÄESTÖRAKENNE: IKÄÄNTYMINEN, MUUTTOLIIKE JA KOTOUTTAMINEN 25

ENERGIAN TOIMITUSVARMUUS JA ILMASTONMUUTOS: UUSI TEOLLINEN VALLANKUMOUS 31

SISÄINEN JA ULKOINEN TURVALLISUUS: IKUINEN HAASTE 37

EUROOPPA OSANA MAAILMAA: VAKUUTTAVAKSI TOIMIJAKSI 43

EU JA SEN KANSALAISET 47

EU:N VAHVUUKSIEN HYÖDYNTÄMINEN 51

KIITOKSET 53

SISÄLLYS

9

10

11

Muutosvauhti ja muutosten vaikutusala on kylmän sodan

jälkeen ollut hengästyttävä. Viimeiset 20 vuotta eivät

ole jättäneet mitään entiselleen: tapamme tehdä työtä,

kuluttaa, matkustaa, suhteemme toisiin ihmisiin, empa-

tiamme kohteet ja pelonaiheemme ovat kaikki muut-

tuneet. Ja suurin osa näistä muutoksista on yllättänyt

meidät. Maailmanlaajuinen finanssikriisi on vain viimeisin

tapahtumien sarjassa, joka on horjuttanut vakaumuksi-

amme ja uskomusjärjestelmiämme. Ensimmäistä kertaa

Euroopan lähihistoriassa pelätään yleisesti, että nykypäi-

vän lapset ovat huono-osaisempia kuin heidän vanhem-

piensa sukupolvi. Elämme tänä päivänä epävarmuuden

aikaa.

Tilanne asettaa Euroopan unionille aivan uudenlaisen

haasteen. Unioni on suurimman osan olemassaolos-

taan ollut sisäisen vakauden ankkuri, luonut rauhaa ja

demokratiaa ja melkoisesti vaurautta puoleen Euroopan

mannerta toisen maailmansodan jälkeen. Ajan mittaan

se otti Euroopan toisen puolen mukaan yhdentyessään

poliittisesti ja taloudellisesti tavalla, jonka kaltaista ei ollut

ennen nähty. Onnistuminen teki mahdolliseksi sen, että

EU:sta tuli maailman suurin taloudellinen voimatekijä,

jolla on yhtenäismarkkinat ja yhteinen raha. Ja silti Euroo-

pan kansalaisten tähytessä entistä monimutkaisempaan

ja epävarmempaan tulevaisuuteen se tapahtuu ilman

EU VALINNAN EDESSÄ

12

yhteistä päämäärää, joka oli tyypillinen sodan jälkeisille

vuosille.

EU:n aiemmat saavutukset koskettivat sen omaa maail-

mankolkkaa. Euroopan ulkoinen ympäristö pysyi verrat-

tain vakaana perättäisten integraatiovaiheiden aikana.

Tänä päivänä tilanne on täysin toinen. Maailma muuttuu

ripeään tahtiin. Seuraavien 20 vuoden aikana voima-

keskittymiä on useita ja maailman painopiste siirtyy –

Aasiaan ja eteläiselle pallonpuoliskolle, uusiin julkisiin ja

yksityisiin toimijoihin ja kohti ylikansallisia instituutioita.

Euroopan nykyiset haasteet johtuvat yhtä paljon sen

rajojen ulkopuolella tapahtuvasta kehityksestä kuin EU:n

arkuudesta tarttua haasteisiin. Turvatakseen tulevaisuu-

tensa unionin on sovitettava tavoitteensa ja politiikkansa

tähän nopeasti muuttuvaan maailmaan.

Maailma muuttuu dramaattisesti

Jos viimeiset 20 vuotta ovat olleet jatkuvaa muutosta,

seuraavat 20 vuotta ovat todennäköisesti vieläkin

hämmentävämpiä. On syntymässä uusi moninapainen

maailma, jossa valta on hajaantuneempaa ja kansainvä-

linen dynamiikka entistä mutkikkaampaa. EU:n osuus

maailman vauraudesta pienenee väistämättä, sillä

sen talous kasvaa hitaammin kuin sen pääasiallisten

kilpailijoiden. Euroopan huipputasoiseen innovointiin

ja luovuuteen perustuvan talouden perustana on ollut

Euroopan henkinen pääoma. Muut alueet ovat nyt

kuitenkin siirtymässä kärkeen investoimalla suurempia

määriä tutkimukseen, teknologian kehittämiseen ja

innovointiin. Aasian odotetaan olevan vuonna 2030

tieteellisen ja teknisen kehityksen eturintamassa tuotta-

massa korkean jalostusasteen hyödykkeitä, joilla voidaan

muuttaa tuotantotapoja ja vaikuttaa yleensä elämänlaa-

tuun.

Samalla kun kehittyvät taloudet saavuttavat kehittyneen

teollisen maailman elintasoa, energian kokonaiskulu-

tus kasvaa. Vuonna 2030 maailman energiantarve on

todennäköisesti 50 prosenttia suurempi kuin nyt fossiilis-

ten polttoaineiden osuuden ollessa 80 prosenttia ener-

giahuollosta. Riippuvuus energiantuonnista kasvaa kun

EU tuo melkein kaksi kolmasosaa tarpeestaan.

Lisäksi ilmastonmuutos vaikuttaa todennäköisesti

epäsuotuisasti energian ja muiden olennaisten resurs-

sien saatavuuteen ja monet ennustavat vakavaa pulaa

vuoteen 2030 mennessä. Hintojen epävakautta ja toimi-

tusten epävarmuutta lisää osaltaan energiarikkaiden

maiden poliittinen epävakaus. Uusiutuvan energian

käyttö kasvaa nopeammin kuin perinteisten energian-

lähteiden, mutta vuonna 2030 se edustaa edelleen vain

pientä osaa maailman energiahuollosta. Jos tyydymme

tähän kehityskulkuun, emme onnistu hillitsemään biodi-

versiteetin köyhtymistä, millä on vakavat seuraukset

pitkän aikavälin taloudelliselle kestävyydelle.

Euroopan kansalaisten elämä vuonna 2030

"Kuvitelkaa, millainen Euroopan unioni on vuonna 2030. Onko Euroopan kansalaisten elämä nykyiseen verrattuna…"

Helpompaa

Vaikeampaa

Ei helpompaa eikä vaikeampaa

En osaa sanoa

%

Lähde: Eurobarometri 6/2009, EU-27

13

Kaikki tämä tapahtuu samalla, kun maamme kokevat

rajuja yhteiskunnallisia muutoksia. Ikääntyvässä yhteis-

kunnassa, jossa on melkein kaksi kertaa niin monta yli

65-vuotiasta yhtä työikäistä kohti kuin nykyään, EU:n

jäsenvaltioiden on ponnisteltava melkoisesti rahoittaak-

seen sosiaaliturvajärjestelmänsä ja pitääkseen ikääntyvät

työmarkkinoilla. Kun kotimainen työvoiman tarjonta ja

osaaminen vähenevät, Euroopan on houkuteltava enem-

män vierastyöläisiä, mikä vaikuttaa kykyymme huolehtia

kotouttamisesta. Samoin teknologinen ja tiedonväli-

tyksen vallankumous on muuttamassa sekä yksityisiä

että ammatillisia suhteitamme tuoden mukanaan uusia

elämän ja työn malleja, joista monien on liian vaikea

selviytyä.

EU:lla ei ole valinnanvaraa: sen on uudistuttava

tai se näivettyy

Tätä kehitystä on kiihdyttänyt nykyinen finanssi- ja

talouskriisi, joka on pahin sitten suuren laman, ja EU:lta

vie joitakin vuosia toipua siitä täysin. Kriisi on korosta-

nut rakenteellisia heikkouksia, joita piilee suurimmassa

osassa Euroopan talouksista: niitä ovat heikompi tuotta-

vuus, rakennetyöttömyys, joustamattomat työmarkkinat,

vanhentuneet taidot ja heikko kasvu. Kriisin lievempi

vaikutus sellaisiin maihin kuin Kiina ja Intia sekä niiden

paljon nopeampi elpyminen ovat samalla saaneet monet

suhtautumaan vähemmän suopeasti maailman talouden

nopeisiin muutoksiin. Tänä päivänä huolestuttaa se, että

kehittyvät taloudet saattavat hyödyntää koko taloudelli-

sen potentiaalinsa käyttäen hyväksi Euroopan rakenteel-

lisia heikkouksia. Nyt tapahtuva taloudellisen tuotannon

siirtyminen voi kuitenkin olla hyödyllistä molemmin

puolin ja johtaa investointien, kaupan ja kulutuksen

kasvuun kaikkialla. Mutta EU ei voi olettaa, että muiden

nousu johtaa välttämättä tilanteeseen, jossa kaikki voit-

tavat. Jos EU ei sopeudu globaalin talouden tarpeisiin,

on olemassa todellinen vaara, että Euroopan suhteelli-

nen näivettyminen muuttuu absoluuttiseksi.

EU on viimeisten 50 vuoden aikana lujittunut sekä

syventymällä että laajentumalla, ja nyt sen on tehtävä

perusluonteinen valinta. Vuosi 2010 voi olla EU:lle uuden

vaiheen alku ja seuraavien 50 vuoden aikana Eurooppa

voi kehittyä vakuuttavaksi maailmanlaajuiseksi toimijaksi,

tai sitten EU ja sen jäsenvaltiot vähitellen syrjäytyvät ja

tulevat yhä merkityksettömämmäksi Aasian mantereen

läntiseksi niemimaaksi.

Maailmanlaajuisen toiminnan aloittaminen ei saisi

merkitä kotimaisten uudistusten jäämistä toiselle tilalle,

kaukana siitä: ulkoista vaikutusvaltaa ei voida saada

aikaan ilman vankkaa talouskasvua ja Euroopan unionin

sisäistä yhteenkuuluvuutta. Mutta nykyajastamme on

tullut peruuttamattoman globaali, ja tämä muutos luo

uusia voittajia ja häviäjiä. Jollemme halua liittyä häviäjiin,

on ryhdyttävä rohkeisiin toimiin nyt.

Miksi Euroopan unioni?

Tämän päivän haasteet ovat erilaisia kuin aikaisemmat ja

niihin on vastattava toisella tavalla. Katsommepa sitten

suhteellista väestön tai talouden näivettymistä, ilmaston-

muutosta tai energiapulaa, haasteet voidaan ymmärtää

oikealla tavalla ja niistä voidaan selviytyä vain, kun ne

asetetaan alueelliseen ja globaaliin yhteyteen. Tässä

EU voi kokonaisuutena, joka on paljon enemmän kuin

jäsenvaltioidensa summa, osoittaa merkityksensä. Yhdis-

tämällä monen tason vallankäyttökeinonsa – globaa-

leista paikallisiin ulottuvat – EU kykenee paremmin kuin

mikään jäsenvaltio kohtaamaan 21. vuosisadan suurim-

mat koetukset.

Tämä ei tapahdu automaattisesti. Vaikka EU:lla onkin

tarpeelliset rakenteet ja välineet, jäsenvaltioiden on

käytettävä niitä määrätietoisesti hyväkseen – ja oikean

päämäärään puolesta. EU:n yhteinen agenda tiivistyy

pohjimmiltaan kahteen kaiken kattavaan ja toisiinsa

liittyvään haasteeseen: sosiaalisen ja taloudellisen

mallimme kestävyyden turvaamiseen ja keinojen kehit-

14

tämiseen tämän mallin sekä yhteisten arvojemme ja

intressiemme tukemiseksi ja puolustamiseksi globaalilla

areenalla. Komission uutta Eurooppa 2020 -strategiaa

olisi sen vuoksi kannatettava, mutta viime kädessä se on

nähtävä laajemmassa yhteydessä.

Jotta EU:sta voisi tulla tehokas ja dynaaminen maailman-

laajuinen tekijä, sen on siirrettävä Eurooppa-hankkeen

ytimeen myös solidaarisuutta. Solidaarisuus ei toteudu

ehdoitta – se on riippuvainen yksilöllisestä ja kollektiivi-

sesta vastuusta. Sellaisena se voi ja sen täytyy olla vallit-

sevana piirteenä EU:n toimintapolitiikassa ja suhteissa

kaikilla tasoilla, yksilöiden ja sukupolvien sekä alueiden

ja jäsenvaltioiden välillä.

Euroopan kansalaisilla on kuitenkin edelleen vaikeuksia

löytää EU:sta vastaukset omiin ongelmiinsa. Jos halu-

amme Eurooppa-hankkeen olevan yhteinen, sekä polii-

tikkojen että kansalaisten on tunnettava se omakseen,

oltava sen "omistajia". Jos hallitukset edelleen, aina kun

se niille sopii, pitävät EU:ta ja sen toimielimiä vieraina tai

vihamielisinä, ei ole juurikaan toivoa saada kansalaisia

samastumaan EU:hun, mikä on tarpeen sen menes-

tymisen kannalta. Kansalaisten tuen palauttaminen

osallistamisella ja avoimuudella on kuitenkin se, mitä EU

tarvitsee menestyäkseen.

Vuoden 2030 haasteet

"Kuvitelkaa vuotta 2030. Mitkä mielestänne ovat silloin (MAAMME) kaksi merkittävintä haastetta?" (ENINT. 2 VASTAUSTA)

Taloustilanne

Työttömyys

Rikollisuus

Eläkkeet

Ympäristönsuojelu

Terveydenhuoltojärjestelmä

Maahanmuutto

Hintojen nousu / inflaatio

Terrorismi

Koulutusjärjestelmä

Asuminen

Verotus

Puolustus / Ulkoasiat

En osaa sanoa: 8 %Lähden: Eurobarometri 6/2009, EU-27

%

15

Eurooppalaisen yhteisön ytimenä on erityislaatuinen

taloudellinen ja sosiaalinen malli, johon Lissabonin sopi-

muksessa viitataan ilmaisulla 'erittäin kilpailukykyinen

sosiaalinen markkinatalous'. Mallista on lukuisia muun-

nelmia laadullisesti erilaisine toteutuksineen, mutta ne

kaikki sopivat suurin piirtein samoihin puitteisiin. Se

perustuu yleisesti hyväksytylle ajatukselle, jonka mukaan

talouskasvuun olisi pyrittävä markkinoiden avulla sosiaa-

listen päämäärien hyväksi.

Mallin avulla Eurooppa muuttui toisen maailmanso-

dan jälkeen vahvojen teollisuudenalojen ja palvelujen

alueeksi, jolla on suuri työpaikkoja luova potentiaali,

mikä puolestaan teki mahdolliseksi oikeudenmukaisen

sosiaalisen suojelun järjestelmän. Näin luotiin "hyvä

kehä", jossa yhdistyvät solidaarisuus, vastuullisuus ja

kilpailukykyisyys.

Tämä malli on kuitenkin määriteltävä uudelleen ja

mukautettava muuttuvaan maailmaan, sillä siihen

kohdistuu paineita sisältä ja ulkoa. EU:n mahdollisuu-

det synnyttää kasvua ja työpaikkoja ja siten parantaa

elintasoa ovat viimeisen kahden vuosikymmenen aikana

jääneet sen pääasiallisista kauppakumppaneista jälkeen.

Vaikka jotkut sen jäsenvaltioista ovatkin onnistuneet

rikkomaan tämän muotin, yleensä ottaen tilanne on

edelleen sama. Nykyinen finanssi- ja talouskriisi on

toiminut herättäjänä ja paljastanut Euroopan talouden

rakenteelliset heikkoudet. Euroopan on aloitettava kehit-

tyvien ja kehittyneiden talouksien lisääntyneen kilpailu-

kyvyn edessä rohkeasti uusi uudistusohjelma, jolla pyri-

tään saavuttamaan talouden suurempi tehokkuus.

Mallista vallitseva konsensus on kuitenkin riippuvainen

tasapainon jatkumisesta mallin sosiaalisen ja markkinau-

EUROOPAN TALOUDELLISEN JA SOSIAALISEN MALLIN UUDISTAMINEN

Torilla kauppa käy –kaikki liiketoiminta on viime kädessä paikallista. Kuva: Schubert

16

lottuvuuden välillä. Tasapaino on ajan mittaan häiriinty-

nyt, kun sosiaalinen eriarvoisuus on lisääntynyt. Sosiaali-

nen syrjäytyminen ja huonot työolot ovat joidenkin EU:n

kansalaisten kohdalla edelleen todellisuutta. Vastaus

tähän ongelmaan ei ole talousuudistuksen lopettami-

nen. Päinvastoin, talouden tehokkuuden lisääminen

edellyttää uusia sosiaalipolitiikkoja. Toisin sanoen Euroo-

pan taloudellisen ja sosiaalisen mallin kestävyys riippuu

kyvystämme palauttaa dynaaminen tasapaino kehityk-

sen talous-, sosiaali- ja ympäristöulottuvuuksien välille.

Kohti kasvua ja työpaikkoja

Vahva ja maailmanlaajuisesti kilpailukykyinen talous, jolle

on ominaista korkea tuottavuus, on elintason parantami-

sen perusedellytys. Talouskasvu perustuu yhä enemmän

teknologian muutoksiin ja lisääntyneeseen erikoistumi-

seen globalisaation syventyessä. Tämä kehitys vaikuttaa

työntekijöihin ja yrityksiin sekä markkinoiden toimintaan

ja yritysten johtamiseen rakenteellisen muutosprosessin

välityksellä. Digitalisointi lisää ulkoistamismahdollisuuk-

sia, ja tieto- ja viestintätekninen vallankumous voi antaa

hyvät mahdollisuudet tuottavuuden kasvulle tulevina

vuosikymmeninä.

EU voi edistää kasvuprosessia kehittämällä edelleen

sisämarkkinoita esimerkiksi palvelujen alalla ja torju-

malla kaikkia protektionismin muotoja ja varmistamalla

Dohan kierroksen päätökseen saattamisen. Työvoimaan

ja yrityksiin kohdistuvat tarpeettomat rasitteet eivät saa

tukahduttaa dynaamisen ja innovatiivisen palvelutuotan-

non kasvua samalla, kun olisi kannustettava yrittäjyyttä

ja riskinottoa. Yhteinen näkemyksemme on, että tekno-

logian muutokset, globalisaatio ja väestön ikääntyminen

edellyttävät kiireellisiä rakenteellisia uudistuksia jousta-

vuuden, kilpailukyvyn ja dynamiikan lisäämiseksi.

Työmarkkinoiden uudistamisella on keskeinen asema

uusien ja parempien työpaikkojen luomisessa. Jäsenvalti-

oiden olisi pyrittävä parantamaan kolmea työmarkkinoi-

densa keskeistä puolta: työvoiman joustavuus ja aseman

turvaaminen ("joustoturva"), työvoiman liikkuvuus sekä

yrityskulttuuri ja yritysten hallintokäytänteet. Työvoiman

osallistumisastetta on myös nostettava (ks. väestöraken-

netta käsittelevää osiota).

Työvoiman valmius mukautua tuotannon jatkuviin

muutoksiin on eräs tuottavuuden ylläpitämisen olennai-

nen tekijä. Työvoiman joustavuuden vastapuolena on

oltava työpaikkojen turvaaminen. Nopeasti muuttuvassa

Ammatillinen koulutus avaa tien menestykseen. Kuva: Hass

17

maailmassa ei tarvitse suojella työpaikkoja, vaan pikem-

minkin työpaikkansa menettävää henkilöä lisäämällä

hänen työllistettävyyttään. "Joustoturva" on paras keino

antaa tätä suojelua, sillä sen avulla työntekijät pystyvät

hyötymään muuttuvista työmarkkinoista ja siirtymään

parempiin työpaikkoihin. Keskeistä tälle lähestymista-

valle on kyky hankkia ja mukauttaa taitoja koko elämän

ajan samalla kun luodaan edellytykset siirtää taitoja

jäsenvaltioiden välillä ja sisällä.

Työntekijöiden ja yrittäjien on vielä nykyäänkin vaikea

ymmärtää kaikkia sääntöjä ja määräyksiä, joita sovel-

letaan uuden työn tai yrityksen aloittamiseen. Vaikka

"pykäläviidakkoa" ei voikaan pyyhkäistä olemattomiin,

se ei saisi olla este liikkuvuudelle. Mikä tärkeintä, sosiaa-

liturvaoikeudet olisi lopultakin voitava siirtää jäsenvalti-

osta toiseen. Tutkintojen tunnustaminen on varmistet-

tava kaikkialla EU:ssa ja monikielisyyteen kannustettava.

EU:n olisi myös kehitettävä uusi "ammatillisia siirtymiä

koskeva politiikka" edistääkseen ja helpottaakseen siirty-

mistä työpaikasta toiseen ja tukeakseen unionin sosiaa-

lista ulottuvuutta.

Myös yrityskulttuuriin ja yritysten hallintokäytänteisiin

tarvitaan kauaskantoisia muutoksia, jos työvoiman taito-

jen kohentamisessa on tarkoitus onnistua. Yritysten on

suhtauduttava myötämielisemmin työvoiman aloitteisiin

ja avoimeen innovointiin, jotka tähtäävät kilpailukyvyn

parantamiseen uusien tuotantoprosessien ja teknologioi-

den avulla. Niiden on myös edistettävä yrityksen omista-

juuskulttuuria.

Euroopan sosiaalisten tavoitteiden saavuttami-

nen uusien kohdennettujen politiikkojen avulla

Talousuudistuksen uutta sysäystä on täydennettävä

uusilla kohdennetuilla toimenpiteillä, joilla pyritään lisää-

mään turvaa ja solidaarisuutta yksilön hyväksi. Sosiaalisia

tukijärjestelmiä on suojattava kunnolla väärinkäytöksiltä

ja moraalikadolta. Oikeuksien ja etuuksien on oltava

tasapainossa vastuiden ja velvoitteiden kanssa. Sosiaali-

turvajärjestelmiä tulisi erityisesti mukauttaa

niin, että ne kannustavat nopeaan työmarkkinoille

paluuseen työikäisille annettavan pitkäaikaisen tuen

sijaan.

Sosiaalipolitiikkaa koskevan nykyisen toimivaltajaon

huomioon ottaen etusija olisi annettava selkeästi määri-

tellyille ja yhteisesti hyväksytyille tavoitteille, joita suosi-

tellaan Eurooppa 2020 -strategiassa. Jäsenvaltioiden

olisi näytettävä esimerkkiä poistamalla epäoikeudenmu-

kaisuudet, jotka johtuvat kahden kerroksen työmarkki-

noista, joilla toiset työntekijät nauttivat pitkien työsopi-

musten antamaa suojaa kun toiset ovat suojattomia ja

jatkuvan erottamisuhan alaisia.

Jäsenvaltioiden olisi myös osoitettava riittävästi varoja

sosiaalisen syrjäytymisen ja köyhyyden sekä sukupuoleen

perustuvan syrjinnän torjumiseksi, panemalla esimerkiksi

täytäntöön EU:n nykyinen lainsäädäntö hyväksyttyjen

vähimmäisvaatimusten turvaamiseksi. Keskeinen osa

tätä pyrkimystä on työnhakijoiden ja muiden työmark-

kinaosapuolten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen.

Euroopan työnvälitysverkostossa (EURES) saatavilla

olevia tietoja kehittämällä ja ulottamalla sähköisen infra-

struktuurin saatavuus koteihin, kouluihin ja yrityksiin

päästäisiin hyvään alkuun.

Huolehtimalla asianmukaisesta koordinaatiosta sosiaali-

ja veropolitiikassa EU voi tukea jäsenvaltioidensa kykyä

pyrkiä sosiaalisiin tavoitteisiin niiden yksilöllisten paino-

tusten mukaisesti ilman että kilpailu vääristyy tai yhte-

näismarkkinat vaarantuvat. Euroopan investointipankkia

ja Euroopan sosiaalirahastoa olisi hyödynnettävä täysi-

määräisesti, jotta tuetaan EU:n tasolla sovittuja tavoit-

teita köyhyyden poistamisesta ja sosiaalisen yhteenkuu-

luvuuden lisäämisestä.

EU:n olisi myös edistettävä Euroopan väestön terveyden

tavoitetta – se on keskeinen taloudellinen ja sosiaalinen

vahvuus – erityisesti kehittämällä terveydenhuoltoon,

18

hyvinvointiin ja vanhenemiseen liittyviä elinkeinoaloja ja

palveluita.

Lopuksi liike-elämän olisi kriisi huomioon ottaen kannet-

tava vastuunsa hyväksymällä itsesääntely seuraavilla

aloilla: etiikka, vastuuvelvollisuus, sosiaalinen ja ekologi-

nen tietoisuus, syrjinnän torjuminen, elinikäinen oppimi-

nen ja työolojen jatkuva parantaminen.

Kaikki voittavat -tilanteen luominen: yhtenäis-

markkinoiden vahvistaminen

Edellä mainittuja sosiaalisia ja taloudellisia toimenpiteitä

on vahvistettava ja tuettava täysimääräisesti toimivilla

yhtenäismarkkinoilla. Yhtenäismarkkinoiden kehitystä on

pitkään jarruttanut kaksi samanaikaista prosessia: jotkin

jäsenvaltiot ovat olleet vastahakoisia soveltamaan sisä-

markkina-, kilpailu- ja valtiontukisääntöjä, toisilla jäsen-

valtioilla taas on ollut taipumusta vastustaa maltillisiakin

aloitteita verotuksen koordinoinnissa, joka voisi parantaa

yhtenäismarkkinoiden toimintaa ja poistaa huolen, että

yhtenäismarkkinat saattavat haitata sosiaalisten tavoit-

teiden saavuttamista.

Jos näihin suuntauksiin ei kiinnitetä huomiota, ne

pahentavat vastakkainasettelua verotusjärjestelmien ja

työpaikkojen luomisen välillä ja jäsenvaltioiden mahdol-

lisuuksia poistaa eriarvoisuutta. Ne johtavat myös sosi-

aalisen suojelun tason jyrkkään alenemiseen ja lisäävät

integraation vastustusta. Lyhyesti sanottuna kehityksen

taloudellinen ja sosiaalinen ulottuvuus joutuisi kaikki

häviävät -tilanteeseen.

Nykyisessä talouskriisissä tarve noudattaa sisämarkkina-

sääntöjä on entisestään korostunut. Talousnationalismiin

pakeneminen tekisi kriisistä ulospääsyn vain vaikeam-

maksi ja Eurooppa menettäisi kilpailukykyään. Silti

protektionistinen ajattelu on vallalla monissa jäsenvalti-

oissa niin yleisen mielipiteen kuin poliittisten johtajienkin

keskuudessa.

Tätä epäsuotuisaa taustaa vasten on epätodennäköistä,

että yhtenäismarkkinoiden vauhdittaminen ja loppuun

saattaminen onnistuisi ilman uutta strategiaa tai ohjel-

maa. Tällaisen ohjelman tulisi olla sitoumus laajentaa

– asetettuihin määräaikoihin mennessä – yhtenäismark-

kinat niille alueille, joille ne eivät vielä ulotu tai joilla ne

ovat riittämättömästi kehittyneet, eli ennen kaikkea

palvelusektorille, rahoitusala mukaan lukien. Tähän tulisi

liittää mukaan aloitteita, ellei jopa integraation syventä-

mistä, koheesio-, sosiaali- ja veropolitiikan aloilla EU:n

kilpailukyvyn säilyminen huomioon ottaen. Samaan

aikaan olisi toteutettava toimia vähähiiliseen talouteen

pääsemiseksi sekä sosiaalisen osallistamisen edistämi-

seksi, erityisesti koulutuksen, työllisyyden, tiedon, terve-

yden ja pankkipalvelujen aloilla.

Talouden hallinnon tehostaminen vakauden ja

lähentymisen vuoksi

Maailman finanssikriisi ja jäsenvaltioiden väliset kasvavat

sisäiset erot taloudessa puhuvat vahvasti EU:n talouden

koordinoinnin tehostamisen puolesta. 1990-luvulla

toteutettujen lähentymisponnistelujen uusiminen – mikä

johtaa samalla euroalueen laajenemiseen – on keskeistä

EU:n ja erityisesti euroalueen yleisen taloudellisen

menestyksen ja yhtenäisyyden kannalta. Lähentymis-

ponnistelujen olisi perustuttava seuraaville toimenpi-

teille:

– Annetaan talouden koordinoinnin johtamistehtävä

kuitenkin täysin komission roolin huomioon ottaen

Eurooppa-neuvostolle, joka työskentelee tiiviisti

Euroopan parlamentin, komission ja muiden asian-

omaisten taloudellisten laitosten kanssa; vahviste-

taan ja laajennetaan euroryhmän koordinointivas-

tuuta rahaliiton sisäisen ja ulkoisen hallinnoinnin

osalta.

– Vahvistetaan kansallisten talousarvioiden valvontaa

koskevia menettelyjä avoimuuden sekä julkisen

19

talouden kestävyyden varmistamiseksi; kannuste-

taan jäsenvaltioita yhdenmukaistamaan talousarvio-

prosessinsa ja aikataulunsa.

– Vahvistetaan makrotalouden koordinointia laajen-

tamalla se koskemaan yksityisen sektorin velkoja,

maksutasetta ja yleisesti edellytyksiä kilpailukyvyn

säilymisen varmistamiseksi.

– Lisätään finanssipolitiikan yleistä uskottavuutta

luomalla rahoitusväline, jonka tarkoituksena on

odottamattomien kriisien ja epäsymmetristen häiri-

öiden torjunta ottaen samalla huomioon moraalika-

don riskit.

– Vahvistetaan rahoituslaitosten toimintaa ja valvontaa

liiallisen vipuvaikutuksen ja riskinoton torjumiseksi.

– Tehostetaan EU:n investointitoimia määrittelemällä

jäsenvaltioiden julkisten menojen investointiosan

kasvutavoite; lisätään Euroopan investointipankin ja

Euroopan investointirahaston resursseja; ja mukau-

tetaan Euroopan sääntelykehystä uusien pitkäaikais-

sijoittajien houkuttelemiseksi ja sellaisen järkevän

pankkitoiminnan edistämiseksi, joka palvelee reaali-

talouden tarpeita finanssikeinottelun sijaan.

Haasteena ympäristön kestävyys

Euroopan taloudellisen ja sosiaalisen mallin uudelleen

määrittelyä vaikeuttaa myös ympäristön kestävyyden

vaatimus. EU:n on uudistettava alueidenkäytön suun-

nittelunsa, kaupungit ja liikenne sekä kulutustottumuk-

sensa, mutta myös kasvumallinsa. Uusia vihreitä tekno-

logioita ja kestäviä teollisuusprosesseja varten tarvitaan

"uusi elinkeinostrategia". Tämän strategian tukemiseksi

EU:n olisi:

– Hyväksyttävä eurooppalainen innovaatioaloite, jolla

yksinkertaistetaan rahoitusmahdollisuuksia ja anne-

taan Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutille

valtuudet perustaa yhteisiä innovaatio-ohjelmia

kautta EU:n;

Stuttgartin uuden messukeskuksen katolle on asennettu yksi maailman suurimmista aurinkopaneeleista. Kuva: © Dirk Wilhelmy for Planet Energy ja Projektgesellschaft Neue Messe

20

– Perustettava pienyritysten tutkimustoimintaa tukeva

aloite (Small Business Research Initiative), joka antaa

innovatiivisille uusille ja pienille yrityksille pääsyn

julkisten hankintojen markkinoille;

– Parannettava maatalouden, karjankasvatuksen ja

elintarviketeollisuuden lisäarvoa samalla kun niiden

haitallisia ympäristövaikutuksia vähennetään lisää-

mällä uusien teknologioiden saatavuutta ja vahvista-

malla kuluttajien tietoisuutta;

– Luotava tai luokiteltava Euroopan teknologiainsti-

tuutin puitteissa eurooppalaisia tutkimuskeskuk-

sia, joissa keskitytään käsittelemään uusiutuvaa

energiaa, energiatehokkuutta, tieto- ja viestintä-

tekniikkaa kestävän kehityksen edistämiseksi ja

liikenneverkkoja varten, bioteknologiaa ja nanotek-

nologioita.

– Hyväksyttävä vähähiilisyyteen siirtymistä koskeva

strategia, jossa vahvistetaan visio vähähiilisestä

taloudesta vuonna 2030 ja toimet, jotka EU:n ja

jäsenvaltioiden on toteutettava tämän tavoitteen

saavuttamiseksi.

Lissabonin strategian sudenkuoppien

välttäminen

Jos EU todella haluaa uudistuksia, sen on mukautettava

hallintorakenteitaan ja resurssejaan. Tämä on Lissabo-

nin strategian opetus: lupaus Euroopan kilpailukyvyn

kohentamisesta kariutui heikkoihin täytäntöönpanome-

kanismeihin. Ennen kaikkea yhteisön tasolla laadittujen

yhteisten suuntaviivojen täytäntöönpanoa kansallisella

tasolla kunkin maan sisäisen toimivaltajaon mukai-

sesti olisi tehostettava tehokkaalla "name and shame"

-vertaispainostusmekanismilla sekä taloudellisilla ja

muilla positiivisilla kannustimilla. Ja lopuksi mainittakoon

vielä se, että arvioinneissa olisi keskityttävä tuloksiin eikä

panoksiin tai prosesseihin.

Tähän kaikkeen on yhdistettävä EU:n omien varojen,

Euroopan investointipankin varojen ja jäsenvaltioiden

talousarvioista saatavien varojen johdonmukainen

käyttö kokoamalla yhteen varat, jotka on tarkoitettu

sovittujen painopisteiden kattamiseen. Meidän on

ennen kaikkea keskityttävä luomaan kasvua ja työpaik-

koja. Ei mitä tahansa työpaikkoja, vaan tietoyhteis-

kunnan edellyttämiä työpaikkoja, eikä mitä tahansa

kasvua vaan kasvua, joka on kestävää ja määriteltävissä

muutenkin kuin BKT:na. Siinä on Euroopan tulevaisuus.

21

OSAAMISEN KAUTTA KASVUUN: YKSILÖN VOIMAANNUTTAMINEN

Tietämyspohjaiset ja luovat toimialat ja palvelut ovat

kasvaneet merkittävästi kahtena viime vuosikymmenenä,

ja niistä on tullut Euroopan työllisyyden ja taloudellisen

dynamismin tukipilareita. Aika jolloin EU:n kilpailuetu

voitiin mitata palkkakustannuksina on jäänyt kauas

taakse. Nykyään äly, innovointi ja luovuus ovat tärkeim-

mät vertauskohdat. Ne ovat Euroopan vakuutus tulevai-

suuden vaurauden hyväksi. Elämme maailmassa, jossa

vaaditaan paitsi korkean jalostusarvon tuotteita ja markki-

noita myös yhä enemmän korkean jalostusarvon taitoja.

Eurooppa on kuitenkin jäämässä jälkeen osaamisen alalla.

Jos tämänhetkiset investointisuuntaukset jatkuvat, Aasia

voi olla vuonna 2025 tieteellisen ja teknisen kehityksen

kärjessä EU:n ja Yhdysvaltojen kustannuksella. Arvioi-

daan, että kyseiseen ajankohtaan mennessä ulkomailla

opiskelee lähes miljoona kiinalaista ja intialaista, jotka

tuovat palatessaan runsaasti osaamista ja kokemusta

aasialaisiin kotimaihinsa. Sitä vastoin eurooppalaiset

opiskelijat opiskelevat Euroopan ulkopuolella suhteellisen

harvoin. EU on jäänyt jälkeen myös korkea-asteen koulu-

tuksessa, sillä maailman sadan parhaan oppilaitoksen

joukossa on vain 27 EU:n korkeakoulua, kun yhdysvalta-

laisia korkeakouluja niistä on 57. EU on heikosti edustet-

tuna myös rajojensa ulkopuolella käytävässä poliittisessa,

liiketoimintaa ja ympäristöä koskevassa keskustelussa.

EU:lla ei ole varaa olla välittämättä tällaisesta suuntauk-

sesta. Lahjakkuusvarannon paremmalla käytöllä sen sijaan

luodaan keskeinen strateginen väline, jolla varmistetaan

yksilöiden sosiaalinen nousu ja koko eurooppalaisen

yhteiskunnan kehittyminen. Pitääkseen lupauksensa

tietoyhteiskunnasta EU:n on tarjottava huippuosaamista

koulutusprosessin kaikissa vaiheissa; parannettava jatku-

vasti väestönsä osaamispohjaa tarpeen mukaisesti; ja

luotava sellaiset yhteiskunnalliset, taloudelliset ja säänte-

lyolosuhteet, joissa tutkimus, luovuus ja innovointi voivat

kukoistaa.

Kaikki kyvyt kukoistamaan. Kuva: Kunsch

22

Huippuosaamisen ja oikean tiedon etsintä: koulu-

tuksen ja osaamisen parantaminen

Perusasteella saadulla vankalla koulutuspohjalla voi olla

valtava vaikutus ihmisen kykyyn kehittyä koko elämänsä

ajan. Liian monella Euroopan kansalaisella ja Euroopassa

asuvalla kolmannen maan kansalaisella ei ole pääsyä

korkeatasoisimpiin koulutusjärjestelmiin. Tarvitaan

kiireellisiä toimia tilanteen korjaamiseksi; myös opettajille

ammattikuntana on annettava heidän ansaitsemansa

tunnustus; on kehitettävä joustavia ja avoimia opinto-

ohjelmia, joilla voidaan vaalia lasten uteliaisuutta ja

luovuutta; ja vahvistettava julkisten koulutusjärjestelmien,

yritysten ja yhteiskunnan välisiä suhteita.

EU:ssa ei ole myöskään tarpeeksi ensiluokkaisia yliopis-

toja, mikä heikentää Euroopan vetovoimaa huippuar-

vosanoilla valmistuneiden silmissä. EU:n on korjattava

tilanne luomalla huipputason korkeakoulujen verkosto,

joka kykenee kilpailemaan maailman parhaiden korkea-

koulujen kanssa. Huippuosaamiseen pyrkiminen ei sulje

ulkopuolelle samanaikaisia pyrkimyksiä edistää kattavam-

paa pääsyä korkeakouluopetuksen piiriin keskimääräisen

koulutustason parantamiseksi laajemmin väestön keskuu-

dessa. Huippuosaaminen edellyttää kriittistä massaa ja

kilpailua, eräänlaisia opiskelijoiden, korkeakoulujen ja

akateemisen tutkimuksen "yhteistä aluetta".

Korkeakoulujen hallinnollista ja taloudellista autonomiaa

on edistettävä, sillä se on tehokkain tapa lisätä korkea-

koulutuksen yksityistä rahoitusta. Tulevaisuuden hyötyjinä

Perusasteen koulutuksen menojen osuus BKT:sta (2006)

Malta ja Slovenia: tietoja ei saatavilla1. Vertailuvuosi 2005

Kypro

sTa

nska

Iso-B

ritan

nia

Belg

iaRu

otsi

Itäva

ltaPu

olaPo

rtugal

i

Viro

Italia

Unka

riLa

tvia

Irlan

tiLu

xem

burgSa

ksa

Liet

tua

Tšek

kiEs

panja

Kreik

ka1

Slov

akia

Bulg

aria

Rom

ania

1

Kore

aSv

eits

iYh

dysva

llaA

ustra

liaM

eksi

koKan

ada1

Japan

iOEC

D: kes

kiarvo

Ala

nkom

aat

Suom

i

Ransk

a

Lähde: Eurostat, OECD

EU-maat

EU 27 keskiarvo

OECD-maat

23

hyvätuloisten opiskelijoiden olisi osallistuttava yhä kasva-

viin koulutuskustannuksiin, kun taas taloudellista tukea

tarvitsevien opiskelijoiden saatavilla olisi oltava stipendi-

järjestelmä ja opintolainoja. On myös edistettävä korkea-

koulujen välistä kilpailua samoin kuin hallintomalleja, jotka

perustuvat vastuuseen ja avoimuuteen.

Korkeakoulujärjestelmät, joille on ominaista klientelismi

ja korporativismi, on kyseenalaistettava. Euroopassa

ja muualla maailmassa on sen sijaan varmistettava,

että korkeakoulut ovat entistä avoimempia reaalitalou-

den suuntaan. Tämän uudistusprosessin tulisi sisältää

toimenpiteitä, joilla lisätään opiskelijoiden liikkuvuutta

rohkaisemalla Erasmus-ohjelman laajempaan käyttöön ja

myöntämällä etuja opiskelijoille, joilla on tutkintotodistus

useammasta kuin yhdestä maasta. Korkeakoulujen on

tehtävä enemmän sen puolesta, että valmistuneilla on

elinkeinoelämän tarvitsemaa osaamista.

Yhdeksi koulutusjärjestelmän tärkeimmistä painotuksista

on asetettava huippuosaamisen kysynnän ja tarjonnan

välisen epäsuhdan korjaaminen. Tämä edellyttää vahvaa

panostamista osaamisen parantamiseen, jotta yksilöt

saavat valmiudet siirtyä työstä toiseen sekä käyttää uusia

teknologioita ja taitoja. Välttämätön ehto puolestaan on

joustavan elinikäisen oppimisen kulttuurin luominen, jossa

yksilöt voivat hakeutua koulutukseen uudelleen milloin

tahansa työurallaan samanlaisin ehdoin kuin nuoret.

"Oppimaan oppimisesta" on tultava koko koulutusjärjes-

telmän johtava periaate.

Kohti eurooppalaista tutkimusaluetta: tutkimus- ja

kehitysmenojen osuuden lisääminen

Huolimatta lukuisista pyynnöistä saada tutkimus- ja

kehitysmenoja lisättyä huomattavasti muutokset olivat

viime vuosikymmenenä pieniä EU:n menot pysyivät

1,8 prosentissa BKT:sta. Euroopassa tarvitaan yhteistä

ponnistusta, jotta päästään Eurooppa 2020 -strategian

tavoitteeseen eli 3 prosenttia menoista osoitetaan tutki-

mukseen ja kehitykseen, ja luodaan "innovaatiounioni".

Tähän on päästävä sekä julkisia varoja uudelleenkohden-

tamalla että yksityisen sektorin rahoitusta lisäämällä. Olisi

kehitettävä EU:n ei-kilpailullisen soveltavan tutkimuksen

keskuksia (valtioiden, alueiden ja yritysmaailman väliset

julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet) lisäämällä

Euroopan tutkimusneuvoston kautta tutkijalähtöiseen

vapaaseen tutkimukseen annettua tukea.

����������� �������������������������

���������

�����

�����������

�����������

�����

�����������������!�#����$

&�'����

24

Tässä tarkoituksessa on ratkaisevan tärkeää yksinkertais-

taa menettelyjä julkisen rahoituksen, mukaan lukien EU:n

rahoituksen, piiriin pääsemiseksi. Edellä mainitusta hyötyi-

sivät ennen kaikkea pienet dynaamiset yritykset, jotka

ovat usein kauaskantoisten innovaatioiden alullepanijoita.

Pk-yritysten osuus on tällä hetkellä puolet EU:n BKT:sta,

vaikka niiden saama hyöty T&K-ohjelmista on vain 15

prosenttia. Tarvitaan uusia kumppanuuden muotoja

julkisin varoin toimivien korkeakoulujen tutkijoiden sekä

yksityisesti rahoitettujen yhtiöiden tutkijoiden välillä, jotta

varmistetaan tiedon jatkuva yhteiskäyttö kaikessa tutki-

muksessa ja innovoinnissa. Erityisesti pk-yritysten hyväksi

koituvalle soveltavalle tutkimukselle on osoitettava lisää

rahoitusta.

Huippuosaamisen on oltava tärkein peruste julkisen avun

myöntämiselle sekä kansallisella että EU:n tasolla. Euroo-

pan tutkimusneuvoston roolia on laajennettava ja vahvis-

tettava, ja varoja on osoitettava ainoastaan vertaisarvioi-

dun todellisen tai potentiaalisen osaamisen perusteella.

EU:n on myös edistettävä eurooppalaisten osaamiskeskus-

ten kehittämistä, mutta varmistettava samalla, ettei tämä

keskittäminen johda "älyllisten autiomaiden" syntymiseen.

Lopuksi mainittakoon vielä se, että eurooppalaisen tutki-

musalueen on toteuduttava. Kyseessä on alue ilman rajoja,

jolla kaikki tieteellinen potentiaali voidaan sen sijainnista

riippumatta hyödyntää täysimääräisesti tutkijoiden,

ideoiden, teknologian ja pääoman vapaan liikkuvuuden

ansiosta. Tämän eurooppalaistamisprosessin on oltava osa

yleisempää avoimuutta maailmaa kohtaan. Tietämyksen

siirto täydentää nyt väistämättä materiaali- ja pääomavir-

roille perustuvan globalisaation perinteisiä edistäjiä.

Sääntelyjärjestelmä innovoinnin ja luovuuden

vapauttamiseksi

Euroopalla on usein vaikeuksia muuntaa tieteellinen

tutkimus uusiksi tuotteiksi, uusiksi patenteiksi, uudeksi

yritystoiminnaksi ja uusiksi työpaikoiksi. Kilpailun puute

palvelumarkkinoilla haittaa innovointia, nostaa kustan-

nuksia ja rajoittaa kasvua. Rahoituspalvelut, seuraavan

sukupolven digitaaliset palvelut, energiaratkaisut sekä

palvelut terveyden ja oppimisen edistämiseksi muodosta-

vat valtavan potentiaalin. EU on hyvissä asemissa päästäk-

seen johtavaan asemaan uusilla palvelualoilla, mutta vain

siinä tapauksessa, että palveluntarjoajilla on tukenaan

Euroopan laajuiset markkinat ja uusi sääntely-ympäristö,

jossa innovointi ja luovuus voivat todella kukoistaa.

Vapaat maailmanlaajuiset markkinat, joilla kunnioitetaan

teollis- ja tekijänoikeuksia, ovat välttämättömän tärkeät

innovoinnin edistämiseksi. Sen tähden on tärkeää, että

Eurooppa on edelleen sitoutunut parantamaan mark-

kinoille pääsyä sekä Euroopassa että sen ulkopuolella.

Tehokkaimmin tämä onnistuu toteuttamalla yhtenäis-

markkinat sekä palvelujen että uusien teknologioiden

osalta. Samanaikaisesti EU:n on uudistettava teollis- ja

tekijänoikeuksia koskevat säännöt, esimerkiksi luomalla

yksinkertainen eurooppalainen patenttijärjestelmä, joka

on edullinen, nopea ja järkevä ja joka tarjoaa tosiasiallisen

suojan Euroopan tasolla.

Tässä yhteydessä on myös tärkeää ottaa käyttöön toimen-

piteet, joita tarvitaan vahvistamaan riskipääomamark-

kinoita ja parantamaan siemenpääoman saatavuutta.

Erityisesti pk-yritykset – jotka ovat hyvin usein innovoinnin

eturintamassa – tarvitsevat enemmän asianmukaisia

tukimekanismeja, myös riskipääomaa, jotta ne pystyisivät

kilpailemaan maailmanlaajuisilla markkinoilla.

Luova talous kehittyy jatkossakin nopeammin kuin ne

poliittiset prosessit, joilla sitä on tarkoitus tukea tai sään-

nellä. Joka päivä tulee esiin uusia horisontteja ja mullista-

via näköaloja. Sen tähden alan sääntelyjärjestelmien on

perustuttava joustavuudelle ja reagointivalmiudelle. Vielä

tärkeämpää on helpottaa riskinottoon ja yrittäjyyteen

kannustavaa toimintakulttuuria. Vain tällä tavalla EU voi

saada täyden hyödyn tutkimuksesta ja koetoiminnasta ja

luoda uusia työpaikkoja.

25

Väestön ikääntyminen ja kotimaisen työvoiman vähe-

neminen johtavat Euroopalle dramaattisiin seurauk-

siin. Jollei tähän puututa, siitä aiheutuu kestämätöntä

painetta eläke-, terveydenhuolto- ja sosiaaliturvajärjes-

telmille sekä kielteisiä vaikutuksia talouskasvuun ja vero-

tukseen. Jos Eurooppa aikoo vakavissaan siirtyä kohti

osaamisyhteiskuntaa, toimia taloudellisen tehokkuuden

lisäämiseksi ja nykyisen väestön taitojen parantamiseksi

on täydennettävä aktiivisilla toimenpiteillä väestökehi-

tyksen haasteeseen vastaamiseksi. Ennen kaikkea niihin

täytyy kuulua yhteisesti sovittu pyrkimys tehdä EU:sta

houkutteleva kohde maahanmuuttajille. Ilman muutto-

liikettä EU ei pysty poistamaan tulevaa työvoimapulaa ja

ammattitaidon puutetta. Myös kulttuurinen monimuo-

toisuus ja kokeilut, jotka ovat luovuuden ja innovoinnin

edellytyksiä, vähenevät.

Euroopan väestökehityksen suuntaukset alkavat

olla vakiintuneita

Euroopan väestökehitystä hallitsee kaksi ääripään ilmi-

ötä, erittäin korkea elinajanodote ja erittäin alhainen

syntyvyys. Elinajanodote useimmissa EU:n jäsenvaltioissa

– nykyisin keskimäärin 75 vuotta miehillä ja 82 vuotta

naisilla – nousee tällä vuosisadalla vielä 15–20 vuodella.

Kun lapsia syntyy naista kohti keskimäärin 1,5 ja yhä

useammat naiset jättäytyvät lapsettomiksi, Euroopan

väestö ikääntyy ja sen alkuperäistä eurooppalaista synty-

perää olevan työvoiman määrä vähenee. Ottaen huomi-

oon EU:n nykyisen keskimääräisen eläkeiän (miehillä

62 vuotta ja naisilla hieman yli 60 vuotta), Euroopan

huoltosuhde huonontuu ilman kompensoivaa politiikkaa

HAASTEENA VÄESTÖRAKENNE: IKÄÄNTY-MINEN, MUUTTOLIIKE JA KOTOUTTAMINEN

Euroopan väestön kehitys 2000–2050 ja osuus maailman väestöstä

Asukkaita (milj.)

EU-27 Osuus maailman väestöstä

%-osuus

Lähde: Eurostat population projection, UN Population Prospects (2008 Revision)

26

jyrkästi seuraavien 40 vuoden aikana niin, että silloin

neljää työtä tekevää veronmaksajaa kohti on kolme

huollettavaa eläkeläistä. Näiden kielteisten suuntausten

tasapainottamiseksi tarvitaan kiireellistä toimintaa.

Ensinnäkin olisi toteutettava perheystävällisiä politiikkoja,

joiden tarkoituksena olisi vakaannuttaa syntyvyystaso tai

nostaa sitä. Lisäksi kotimaisen työvoiman vähenemisen

vaikutusta, myös siihen liittyviä kysymyksiä terveyden-

huolto- ja eläkejärjestelmien rahoituksesta, voitaisiin

osittain lieventää lisäämällä tuottavuutta. Tuottavuuden

vakaa kasvu antaisi mahdollisuuden tarkistaa resurssien

jakoa, mikä voisi auttaa kompensoimaan eläkkeensaa-

jien ja veronmaksajien välistä, yhä suuremmaksi kasva-

vaa eroa.

Mutta koska Euroopan väestökehityksen mallit alkavat

olla pitkälle vakiintuneita, näiden toimenpiteiden vaiku-

tus ei ole riittävä. Euroopan unionin väestökehityksen

haasteeseen voidaan vastata ainoastaan kahdenlaisilla

täydentävillä toimilla: lisäämällä työmarkkinoille osallistu-

misastetta ja toteuttamalla tasapainoista, oikeudenmu-

kaista ja ennakoivaa maahanmuuttopolitiikkaa.

Työmarkkinoille osallistumisen lisääminen: välttä-

mätön edellytys

Tehokkaiden strategioiden suunnitteleminen ja toteut-

taminen työ- ja yksityiselämän välisen tasapainon tuke-

miseksi (lomajärjestelyt, etätyö jne.) on ensimmäinen

askel työvoimaosuuden kasvattamiseksi. Tavoitteena on

oltava sellaisten olosuhteiden luominen, joissa ihmiset,

����������������������������������!�������"��#$%��&'

�"*+,���������

�.��+"���������

�..��"���������

����������������������*��+��4+������$

27

erityisesti naiset, joilla on pieniä lapsia, ja iäkkäät työn-

tekijät voivat pysyä osana työvoimaa. Korkeammasta

eliniänodotteesta huolimatta naiset jäävät varhain eläk-

keelle, ja naisten kokonaistyöllisyysaste on matalampi

kuin miesten eli 58,3 prosenttia, kun miehillä se on

72,5 prosenttia. Tilanteen korjaamiseksi on kiinnitettävä

erityistä huomiota yhtäläisiin mahdollisuuksiin ja syrjin-

nän torjumiseen sekä työssäkäyviä vanhempia tukeviin

päivähoito-ohjelmiin ja koulujärjestelmiin.

Toisena toimenpiteenä on oikeudellisten, hallinnollisten

ja kulttuuriin liittyvien esteiden poistaminen EU:n sisäi-

sen työvoiman liikkuvuuden edistämiseksi. Tältä osin

keskeisiä välineitä ovat sosiaaliturva- ja eläkeoikeuksien

täysimääräinen siirto-oikeus, kielikoulutuksen paranta-

minen ja suoritettujen loppututkintojen ja ammatillisten

taitojen vastaavuuden täysimääräinen tunnustaminen

kaikkialla EU:ssa sekä aidosti syrjimättömän ympäristön

kehittäminen kaikilla poliittisilla tasoilla.

Lopuksi suhtautumisemme eläkkeelle jäämiseen on

muututtava merkittävällä tavalla. Olisi pyrittävä varhais-

eläkekäytäntöjen välttämiseen. Eläkkeelle jäämisestä

olisi tultava mieluummin vaihtoehto kuin pakko. Työuria

olisi pidennettävä nostamalla varsinaista samoin kuin

lakimääräistä eläkeikää. Aikuiskoulutusohjelmia, palk-

kajärjestelmiä, työolosuhteita ja eläkejärjestelmiä pitäisi

mukauttaa niin, että luodaan työmarkkinat 50–70-vuoti-

aille, mikä voidaan toteuttaa tekemällä iäkkäiden työnte-

kijöiden työhönotto ja työllistäminen nykyistä houkutte-

levammaksi.

Maahanmuuttopolitiikat: kohti ennakoivaa lä-

hestymistapaa

Vaikka sisäiset toimenpiteet työmarkkinoille osallistumi-

sen lisäämiseksi voitaisiin toteuttaa täysimääräisesti, ne

eivät riitä täysin korjaamaan seurauksia, joita väestökehi-

tyksellä on tulevaan työvoiman tarjontaan. On tosiasia,

että ilman maahanmuuttajia (epätodennäköinen tilanne)

ja työhönosallistumisasteen pysyessä vakiotasolla, EU:n

työvoiman määrä vähenee noin 68 miljoonalla työnte-

kijällä vuoteen 2050 mennessä. Koska kaikki maahan-

muuttajat eivät tule osallistumaan aktiivisesti työelä-

mään, puuttuvan työvoiman korvaamiseksi tarvitaan

lopulta nettomääräisesti noin 100 miljoonaa ihmistä.

Realistisen arvion mukaan niin suuri nettolisäys seuraa-

vien 40 vuoden kuluessa ei ole todennäköistä eikä vält-

tämättä toivottavaakaan. Siitä huolimatta siirtotyövoima

Kunnalliset palvelut tukevat maahanmuuttajia. Kuva: Hass

28

tulee olemaan osaratkaisu Euroopan tulevaan työvoiman

ja ammattitaitojen puutteeseen, ja EU:n on kehitettävä

ennakoiva lähestymistapa maahanmuuttoon.

Euroopassa on yleisesti muutettava suhtautumista

maahanmuuttoon. Liian usein maahanmuutto nähdään

ennemminkin kannettavana rasitteena kuin mahdolli-

suutena, johon olisi tartuttava. Euroopan unionilla on

tältä osin paljon oppimista Australialta, Kanadalta ja

Yhdysvalloilta, joiden kanssa se suoraan kilpailee lahjak-

kaista ja ammattitaitoisista maahanmuuttajista. EU:n

on kehitettävä näiden maiden kokemuksia hyödyntäen

yhteinen maahanmuuttopolitiikka, jolla pyritään vetoa-

maan kaikkein ammattitaitoisimpiin, lahjakkaimpiin

ja motivoituneimpiin maahanmuuttajiin, ja toteuttava

samalla toimenpiteitä, joilla estetään henkisen pääoman

väheneminen lähettävissä maissa.

EU:n yhteisessä maahanmuuttopolitiikassa olisi luotava

erityinen keskipitkän ja pitkän aikavälin strategia, joka

keskittyy ammattitaitoisiin maahanmuuttajiin. EU:hun

asettautumiseen liittyviä etuja valaisevaa selkeää tietoa

olisi oltava helposti saatavilla. On myös muodostet-

tava yhteisiin kriteereihin perustuva yhteisesti sovittu

maahanmuuttajien hyväksymistä koskeva lähestymis-

tapa (piste- tai arviointijärjestelmä) ottaen samalla

huomioon eri jäsenvaltioiden erityistarpeet.

Eurooppa voi kuitenkin olla houkutteleva muuttokohde

ammattitaitoisille maahanmuuttajille vain, jos he tunte-

vat olevansa hyväksyttyjä ja heillä on täysi oikeus pyrkiä

Lapset ja äidit oppivat kieltä yhdessä. Kuva: Kunsch

virallisille työmarkkinoille ja mahdollisuus perustaa omia

yrityksiä. Laajoja kotouttamisaloitteita tarvitaan EU:n

ja jäsenvaltioiden tasolla sekä erityisesti paikallisella

tasolla, jolla on usein parhaat mahdollisuudet määritellä

maahanmuuttajaväestön ja muun väestön tarpeet ja

vastata niihin.

Sen jälkeen, kun maahanmuuttaja on laillisesti asettau-

tunut EU:n alueelle, hänellä olisi oltava samat sosiaaliset

oikeudet kuin EU:n kansalaisilla. Maahanmuuttajaväes-

tössä olevaa potentiaalia työvoimaosuuden lisäämiseen

olisi hyödynnettävä investoimalla kieli- ja ammattikou-

lutukseen sekä yleissivistävään koulutukseen ja toteut-

tamalla samassa yhteydessä määrätietoisia syrjinnän

vastaisia strategioita. Kaikista työtä tekeviin maahan-

muuttajiin ja heidän perheisiinsä kohdistuvista syrjinnän

muodoista olisi päästävä eroon.

Liikkuvat ihmiset: valvonta ja vastuu

Koska yhteistä eurooppalaista maahanmuuttopolitiikkaa

sovelletaan pitkälti alueeseen ilman sisärajoja, politiikan

moitteeton toimivuus edellyttää uskottavaa EU:n ulkora-

jojen valvontajärjestelmää ja myös koordinoitua järjestel-

mää viisumien myöntämiseksi kolmansien maiden kansa-

laisille. Tätä käsitellään myös jäljempänä EU:n ulkoisen ja

sisäisen turvallisuuden yhteydessä.

Koska kymmenet miljoonat kolmansien maiden kansalai-

set ylittävät vuosittain laillisesti EU:n ulkorajat, on myös

olennaisen tärkeää tehostaa valvonta- ja tarkistamisjär-

jestelmiä EU:n sisällä. Tällä varmistetaan, että vastuuta

maahanmuuton valvonnasta ei siirretä yksipuolisesti

EU:n ulkorajoille ja niitä turvaaville maille.

Laittomien maahanmuuttajien osalta tarvitaan yhteistä

lähestymistapaa. EU:n on poistettava jäsenvaltioiden

politiikkojen ja toimintatapojen väliset epäyhtenäisyydet

niihin henkilöihin nähden, joilla ei ole laillista oikeutta

päästä työmarkkinoille. Tähän olisi sisällytettävä laitto-

mien maahanmuuttajien oikeuksien yhdenmukaista-

minen kaikkialla EU:ssa, jotta vältettäisiin jonkin tietyn

jäsenvaltion vetovaikutus, joka voi vaikuttaa myös johon-

kin toiseen jäsenvaltioon.

Laittoman muuttoliikkeen käsittelemiseen olisi sisälly-

tettävä myös sellaisen laittomien maahanmuuttajien

työllistämiskulttuurin torjuminen, jollainen vallitsee

edelleen useissa jäsenvaltioissa, erityisesti rakennus- ja

maatalousalalla sekä yksityistalouksissa. Tämä edellyttää

muiden toimien ohessa työ- ja oleskelulupien tarkastus-

ten tehostamista EU:n alueen sisällä niissä maissa, joissa

on paljon laittomia maahanmuuttajia.

Uskottavien ulkorajoilla suoritettavien ja sisäisten tarkas-

tusten säilyttämisellä ei tulisi kuitenkaan horjuttaa EU:n

tahtoa olla edelleen perimmäisten arvojensa mukaisesti

turvallinen paikka pakolaisille. EU:n turvapaikkapoli-

tiikoilla on varmistettava, että poliittisilla pakolaisilla

on oikeus hakea turvapaikkaa ja saada hakemuksensa

käsitellyiksi oikeudenmukaisesti EU:n kaikissa 27 jäsen-

valtiossa.

Laittoman maahanmuuton ja ihmiskaupan torjumiseksi

toteutettaviin toimiin on kuuluttava myös toimenpiteitä,

joilla suojellaan heikossa asemassa olevia henkilöitä

ja yhteisöjä joutumasta epäasiallisten työllistämiskäy-

täntöjen tai muiden väärinkäytöksen muotojen kautta

hyväksikäytön uhreiksi, ihmiskauppa mukaan luettuna.

Tämä edellyttää alkuperämaiden ja EU:n välistä jatkuvaa

vuoropuhelua, jossa noudatetaan johdonmukaisuutta ja

jolla täydennetään EU:n kehitysyhteistyöpolitiikkaa.

Lisäksi EU:n on tunnustettava maahanmuuton ja kehi-

tysyhteistyön väliset yhteydet ja laadittava toimintapo-

litiikat, joilla niiden välinen synergia saadaan hyödyn-

nettyä täysimääräisesti. Onnistunut rekrytointipolitiikka

johtaa väistämättä aivovuotoon, joka voisi heikentää

kehitysprosessia lähettävissä maissa. EU:n olisi tehtävä

kaikkensa tämän välttämiseksi ja autettava näitä maita

29

30

vahvistamaan niiden kehittämiseen tarvittavaa inhimil-

listä pääomaa.

Kahdenvälisiin kehitysyhteistyösopimuksiin olisi sisälly-

tettävä toimia säännönmukaisen maahanmuuton edis-

tämiseksi liikkuvuutta koskevilla kumppanuuksilla sekä

rekrytointi- ja takaisinottosopimuksilla. Tällaisia politiik-

koja laadittaessa olisi otettava huomioon, mitä mahdol-

lisia etuja kehityksen kannalta liittyy paluusuuntaiseen

muuttoliikkeeseen ja kahdensuuntaiseen liikkuvuuteen

lähettävän ja vastaanottavan maan välillä. Pysyvän oles-

keluluvan saaminen EU:ssa esimerkiksi niin kutsutun

sinisen kortin avulla voisi kannustaa kiertomuuttoon

henkilöitä, jotka haluavat palata omaan alkuperämaa-

hansa pidemmäksi aikaa.

Lopuksi EU:n olisi investoitava lähettävien maiden

korkeakoulutusjärjestelmiin sellaisen osaamisen kehit-

tämiseksi, jota voidaan myöhemmin jakaa myös muille.

Tavoitteena pitäisi lyhyesti sanoen olla koulutus eikä

aivovuoto (training, not draining).

31

ENERGIAN TOIMITUSVARMUUS JA ILMASTON-MUUTOS: UUSI TEOLLINEN VALLANKUMOUS

Mikäli Euroopan energiatilanteeseen ei puututa millään

tavoin, se on vuoteen 2030 mennessä sellainen, että

energian tarve lisääntyy ja tarjonta vähenee. Euroopan

riippuvuus kolmansista maista tuodusta kalliista öljystä,

kaasusta ja hiilestä lisääntyy nykyisestä 50 prosentista

noin 60 prosenttiin, ja fossiiliset polttoaineet voivat

muodostaa jopa 80 prosenttia Euroopan energialäh-

teiden yhdistelmästä. Kaiken lisäksi energiaa hankitaan

poliittisesti epävakaimpiin kuuluvilta maailman alueilta.

Koska taloutemme ovat hyvin energiavaltaisia, ne ovat

myös erittäin haavoittuvia ja alttiita häiriöille.

Kaiken kukkuraksi tämänhetkinen finanssi- ja talous-

kriisi saattaa jäädä pieneksi sen vaikutuksen rinnalla,

joka ilmastonmuutoksella voi olla maailmantalouteen.

Jos riittäviin toimiin ei ryhdytä, maapallon lämpötila voi

nousta vuosisadan loppuun mennessä merkittävästi,

mikä johtaisi kokonaisten alueiden häviämiseen, synnyt-

täisi valtavat määrät ilmastopakolaisia ja jättäisi miljar-

dit ihmiset vaille vettä. Parhaimmassakin tapauksessa

seurauksena on eri muodoissa esiintyvä aavikoituminen,

merenpinnan kohoaminen, vakava kuivuus ja lämpötilan

kohoaminen kaikkine niihin liittyvine seurauksineen.

Vastassamme on valtavia haasteita, jotka edellyttävät

kiireellisiä toimia ja huomattavaa resurssien käyttöön-

ottoa. Esimerkiksi hiilituottavuutta (miten paljon BKT

nousee kutakin päästöistämme muodostuvaa hiilitonnia

91 89 92 97

81 95115

134

114125

144

166

4236

3137

2.3%

2.3%

1.6%

30

24 21

2015

555

89

21

29

2010

495

94

622

20202006

464

83

21

2327

27

83

25

3021

2.1

2.7

1.0

3.6

4.0

0.2

0.9

0.4

3.6

%

Kuva 10

Energian kysyntä kääntyy laskukauden jälkeen nousuun pitkällä aikavälillä

Vuosittainen keskimääräinen

kasvuvauhti 2006–2020Energian kysyntä maittain v. 2006–2020

QBTU

Muu maailmaVenäjäIntiaKiinaLähi-itäJapaniEurooppa

Yhdysvallat

Lähde: McKinsey Global Institute Global Energy Demand Model 2009 McKinsey & Company

32

kohti) on parannettava kymmenkertaisesti olemassa

olevien hiilipäästötavoitteiden saavuttamiseksi, ja meillä

on siihen "vain" 40 vuotta aikaa. Se saattaa todella

johtaa yhteiskunnalliseen, taloudelliseen ja poliittiseen

epävakauteen. Suoriutuaksemme näistä jättiläismäisistä

haasteista emme voi vain luottaa markkinavoimiin.

Niiden sijasta tarvitaan laajamittaisia julkisia toimia ja

tukea "uuden teollisen vallankumouksen" käynnistä-

miseksi. EU:n on muutettava tämä haaste todelliseksi

mahdollisuudeksi.

Uuden teollisen vallankumouksen

yhteiskunnalliset ja kaupalliset edut

Tarvittavaa teollisuuden ja käyttäytymisen muutosta

ei ole helppo saavuttaa. Periaate on kuitenkin selvä.

Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen vuosittaisten

kustannusten arvioidaan olevan noin kaksi prosenttia

maailman BKT:stä, ja jos mitään ei tehdä, kustannusten

arvioidaan olevan vähintään viisi prosenttia vuosittai-

sesta BKT:stä. Samaan aikaan vihreän talouden kehitys

tarjoaa teknologiaan, liiketoimintaan ja kaupankäyntiin

liittyviä laajoja mahdollisuuksia, joihin on tartuttava.

EU:lla on todellinen mahdollisuus ottaa moraalinen ja

poliittinen johtoasema tässä kamppailussa menettä-

mättä silti näköpiiristään konkreettisia taloudellisia ja

teollisia hyötyjä. Mutta sen on saavutettava tämä asema

pian, etteivät muut rynnistä ohi.

Merkittävää hyötyä voidaan saada myös sellaisen

johdonmukaisen eurooppalaisen energiapolitiikan

toteuttamisesta, joka käsittää aitojen ja vapautettujen

sisämarkkinoiden toteuttamisen energia-alalla; vahvan

eurooppalaisen investointipolitiikan, jolla edistetään

uutta teknologiaa ja suuria yhteisiä energiainfrastruk-

tuureja; yhteisen ulkoisen kannan sekä yhteisen verotuk-

sellisen lähestymistavan, jolla edistetään tämän inves-

tointipolitiikan rahoittamista. Se lopettaisi kansallisten

energiajättien puolustamisen, jolloin tilalle voisi syntyä

eurooppalaisia energiajättejä ja siirtoverkot voitaisiin

erottaa yhtiöistä, jotka tuottavat ja/tai jakelevat sähköä

tai kaasua (eriyttäminen). Tämän alan jäljellä olevat

pullonkaulat on poistettava ja "energiasaarekkeet" on

yhdistettävä lopullisesti eurooppalaiseen verkkoon.

Nämä muutokset hyödyttäisivät eniten eurooppalai-

sia kuluttajia. Korkeat energiahinnat rasittavat suuresti

yksittäisiä talouksia, koska 15 prosenttia niiden menoista

kuluu energiaan. Samoin joillakin energiavaltaisilla aloilla

korkeat energiahinnat heikentävät Euroopan teollisuuden

peruskilpailukykyä. EU:lla ei ole syytä itsetyytyväisyyteen

näiden haasteiden edessä. Sen on autettava jäsenval-

tioitaan kehittämällä aidosti yhteinen ja yhdennetty

energiapolitiikka, jolla edistetään energiatehokkuutta,

energialähteiden monipuolistamista, energiariippuvuuden

vähentämistä ja ilmastonmuutoksen torjumista.

Aloitetaan helpoimmasta päästä:

energiatehokkuuden parantaminen

Energian säästäminen teollisuudessa, liikenteessä ja

rakentamisessa sekä kodinkoneissa on tehokkain tapa

vähentää hiilipäästöjä ja ulkoista energiariippuvuutta. Se

on myös EU:n kannalta nopein tapa saavuttaa konkreet-

tisia tuloksia. Halvin ja puhtain energiamuoto on tietysti

energia, jota ei kuluteta. Energiatehokkuuden edistämi-

nen ei ole uusia asia, mutta se on kuitenkin laajennet-

tava ja vakiinnutettava keskeiseksi tavoitteeksi kaikissa

jäsenvaltioissa.

Tämän aikaansaamiseksi olisi energiatehokkuuden lisää-

misen yleistavoite nostettava 50 prosenttiin vuoteen

2030 mennessä, kun tämänhetkinen yleistavoite on 20

prosentin lisäys vuoteen 2020 mennessä. EU voi edistää

tämän tavoitteen saavuttamista asettamalla vaativam-

mat kodinkoneita ja uusia rakennuksia koskevat tehok-

kuusstandardit ja kunnianhimoisemmat ajoneuvojen

päästöjä koskevat tavoitteet. Sen olisi myös edistettävä

innovatiivista energiatehokkaita investointeja koskevaa

julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta sekä asetet-

33

tava jäsenvaltioille energiatehokkuutta koskevat tavoit-

teet ja seurattava niiden noudattamista.

Kohti kestävää sähköntuotantoa

Käyttökelpoisten uusiutuvien energialähteiden etsimistä

on tehostettava. Käytettävissä on useita lupaavia vaih-

toehtoja kuten tuulivoima, aurinkoenergia ja biomassa.

Euroopassa olisi lisäksi luovuttava öljyn käytöstä

liikenteen ensisijaisena polttoainelähteenä edistämällä

biopolttoaineita koskevien standardien ja sähkö- ja

hybridiajoneuvojen kehittämistä. Näiden tavoitteiden

saavuttamiseksi EU:ssa on kuitenkin tehtävä laajoja

investointeja, jotta voidaan uudistaa energiaverkkoa ja

kehittää älykkäitä energiaverkkoja, jotka vastaavat tule-

via voimanlähteitä ja joissa energian hävikki on mahdol-

lisimman pieni, ja saada näin lopulta aikaan täysin integ-

roitu energiahuoltojärjestelmä.

Hiilidioksidin talteenotto- ja varastointijärjestelmien

kehittämistä on tuettava tekemällä tiettyjä kysymyksiä

koskevat lopulliset päätökset, joiden hyväksymistä ei

pidä enää viivyttää. Näitä aiheita ovat muun muassa

tukien sopiva määrä, lainsäädäntö ja hiilidioksidin

talteenoton ja varastoinnin kehittämistä demonstrointi-

vaiheen jälkeen koskeva etenemissuunnitelma. EU:ssa on

tutkittava, kehitettävä ja testattava hiilidioksidin talteen-

ottoa ja turvallista varastointia maan alle koskevaa uutta

teknologiaa ja prosesseja, jotta kokeiluvaiheesta voitai-

siin siirtyä toimintavaiheeseen.

Toimivamman energialähteiden yhdistelmän etsimiseen

kuuluu myös ydinenergian käyttö. Euroopalla ei ole

varaa luopua tästä tärkeästä energialähteestä, mutta

ydinenergiaan tehtävien investointien varmistaminen

edellyttää parempaa sääntelyvarmuutta ja turvallisuus-

normien kehittämistä edelleen. Lisäksi tarvitaan merkit-

tävää tutkimusta ja kehitystä sekä innovatiivista julkisen

ja yksityisen sektorin kumppanuutta uuden sukupolven

energiateknologian kehittämiseksi. EU tarvitsee tällä

alalla kiireellisesti muutamia keskeisiä hankkeita, kuten

aurinkoenergiakeskusten perustaminen Pohjois-Afrik-

kaan ja tuulivoimapuistojen luominen Pohjanmerelle.

EU:n ulkoisen energiariippuvuuden

vähentäminen

Halvan öljyn aikakausi näyttää olevan ohi. Uudet öljyläh-

teet ovat yhä kauempana, ne ovat hankalissa paikoissa

ja niiden hyödyntäminen on entistä kalliimpaa. Samaan

Tuulivoima, uusiutuvaa energiaa. Kuva: German WindEnergy Association

34

Raakaöljyn tuonti EU:hun (EU-27) eri maista 2007

Osuus raakaöljyn kokonaistuonnista

Kuwait 1,0 MuutSyyria 1,2

Meksiko 1,4Venezuela 1,5

Tanska 1,6Angola 1,9

Algeria

Nigeria

Azerbaidžan

Kazakstan

Irak

Iso-Britannia

Iran

Saudi-ArabiaLibya

Norja

Venäjä

Maakaasun tuonti EU:hun (EU-27) eri maista 2007

Osuus maakaasun kokonaistuonnista

MuutIso-Britannia 1,4Egypti 1,5

Belgia 1,5Qatar 1,8

Libya

Nigeria

Saksa

Alankomaat

AlgeriaNorja

Venäjä

Lähde: Eurostat

35

aikaan EU:n energiahuolto on vielä pitkään riippuvainen

ulkoisista energialähteistä. Tällä hetkellä 90 prosenttia

öljystä, 80 prosenttia kaasusta ja 50 prosenttia hiilestä

tuodaan Euroopan ulkopuolelta. Pelkästään Eurooppaan

tuodusta kaasusta 42 prosenttia on peräisin Venäjältä.

EU:lla ei ole mahdollisuuksia energiaomavaraisuuteen,

mutta sen on pyrittävä lisäämään energiavarmuuttaan

kaikin mahdollisin keinoin.

Ensinnäkin kaasun tuotantoa on vielä varaa lisätä

huomattavasti Euroopassa. EU:n olisi tuettava ja lisät-

tävä omaa kaasuntuotantoaan etsimällä uusia mahdol-

lisia kaasuvaroja, poistamalla lisenssiesteitä ja sallimalla

investoinnit uudisalueilla, kuten arktisella alueella. Myös

epätavanomaisten energialähteiden, kuten tight gas

-kaasun ja liuskeöljyn, käyttöä voidaan kehittää merkit-

tävästi esimerkiksi Keski- ja Pohjois-Euroopassa.

Näitä strategioita on jatkossa tuettava siten, että pyri-

tään vähentämään EU:n alttiutta ulkoisille häiriöille.

Tämä edellyttää luotettavien ja kestävien suhteiden

luomista tärkeimpiin toimittajiin, erityisesti Venäjään,

sekä toimitusreittien ja -menetelmien – mukaan lukien

vaihtoehtoiset kaasuputket ja nesteytetyn maakaasun

tuonnin kehittäminen – monipuolistamista. EU tarvitsee

tähän tarkoitukseen yhteistä strategiaa ja vakuuttavaa

ulkopolitiikkaa, jotta se voi puolustaa paremmin omia

etujaan kansainvälisillä foorumeilla.

Johtoasema ilmastonmuutoksen torjunnassa

Ilmastonmuutosta voidaan käsitellä tehokkaasti vain

maailmanlaajuisella tasolla. Kööpenhaminassa pidetyn

YK:n huippukokouksen tulos oli siten karvas pettymys,

koska saavutettu sopimus, joka ei ole sitova, ei todennä-

köisesti riitä torjumaan ilmaston lämpenemistä. Kööpen-

hamina osoitti myös, että EU:ta ei vieläkään pidetä

välttämättömänä keskustelukumppanina ja toimijana

maailmanlaajuisella tasolla – huolimatta sen pyrkimyk-

sistä näyttää esimerkkiä asettamalla itselleen kunnianhi-

moiset tavoitteet: päästöjen vähentäminen 20 prosen-

tilla ja toisaalta energiatehokkuuden parantaminen ja

uusiutuvan energian osuuden lisääminen 20 prosentilla

vuoteen 2020 mennessä.

Tämä ei saa merkitä sitä, että EU:n olisi luovuttava

pyrkimyksistään johtoasemaan ilmastonmuutoksen

torjunnassa. Päinvastoin, EU:n olisi jatkoneuvotteluissa

pyrittävä aikaansaamaan sopimus, jossa varmistetaan,

että teollisuusmaiden ja kehitysmaiden Kööpenhami-

nassa tekemät sitoumukset toteutuvat. EU:n olisi tällöin

puolustettava oikeutettuja etujaan ja varmistettava

esimerkiksi kohdennetulla ehdollisuusstrategialla, että

kaikki uudet sopimukset tukevat osaltaan Euroopan

taloudellisen ja sosiaalisen mallin tavoitteita.

Tämän onnistumiseksi EU:n on kuitenkin tehtävä enem-

män työtä omalla sarallaan. EU:n on esimerkiksi paran-

nettava hiilimarkkinoidensa – maailman suurimpien

Rakennusten energiatehokkuutta voidaan parantaa. Kuva: Görres

36

tämän alan markkinoiden – toimivuutta. Yleisesti hyväk-

sytty tosiasia on, että näiden markkinoiden ydinasia,

hiilen hinta on ongelmallinen kysymys, eikä päästökaup-

pajärjestelmässä ole teollisuuden edellyttämää selkeyttä

ja ennustettavuutta. Hinta on asetettava tasolle, joka

sekä ehkäisee hiilipäästöjä että kannustaa investoimaan

toteuttamiskelpoisten uusien puhtaiden teknologioi-

den kehittämiseen. Markkinamekanismeja olisi samalla

täydennettävä hiilidioksidiveroilla. EU:n olisi noudatet-

tava tiettyjen jäsenvaltioiden mallia ja ryhdyttävä kiireel-

lisesti koordinoimaan näitä verotustoimenpiteitä markki-

noiden vääristymisen estämiseksi.

EU:n on lisäksi tartuttava taloudellisiin tilaisuuksiin, joita

siirtyminen vähähiiliseen, resursseiltaan tehokkaaseen ja

ilmastonmuutoksen kestävään talouteen tuo mukanaan.

Tämä edellyttää muun muassa tuen lisäämistä, kannus-

tinten tarjoamista ja asianmukaisen infrastruktuurin

luomista, millä helpotetaan johtavien vihreiden teollisuu-

denalojen syntymistä. Vähähiilisessä taloudessa nousee

esiin monia uusia teollisuudenaloja, kuten sähköajoneu-

vot, energiatehokkaat ratkaisut, vedenkulutusta vähen-

tävät palvelut, biomassageneraattorit sekä hiilidioksidin

talteenotto- ja varastointipalvelut.

Koska tämä uusi talouden ala muodostaa prosentin

BKT:n maailmanlaajuisesta uudelleenjaosta, sillä voidaan

saada aikaan merkittävää taloudellista hyötyä. Vaikka EU

on edelleen 40 prosentin markkinaosuudellaan maail-

man johtava uusiutuvia energialähteitä käyttävän tekno-

logian viejä, tähän teknologiaan kohdennetaan selvästi

nopeammin sekä tutkimus- ja kehitysresursseja että

rahoitusta Kiinassa ja Yhdysvalloissa. EU:n on huoleh-

dittava siitä, että se voi vakiinnuttaa johtoasemansa

lisäämällä asianmukaisesti resurssien ja rahoituksen

uudelleenkohdentamista.

Lopuksi on ryhdyttävä toimiin myös maatalouden alalla,

jonka osuus kaikista kasvuhuonekaasupäästöistä on noin

14 prosenttia. Metsät ja maaperä toimivat luonnollisina

hiilinieluina. Trooppisten alueiden jatkuvan metsäkadon

pysäyttäminen, joutomaiden uudelleen metsittäminen ja

hiilidioksidin maaperästä erottamisen lisääminen uuden-

laisten viljelymenetelmien avulla lisäisivät hiilidioksidin

talteenottoa. EU:n olisi näin ollen suunnattava yhteisen

maatalouspolitiikan resursseja ympäristöystävälliseen

maatalouteen ja karjankasvatukseen ja osallistuttava

aktiivisesti uudelleen metsittämistä koskeviin toimiin

sekä EU:n tasolla että kansainvälisesti.

Metsät ovat olennainen osa maisemaa ja vaikuttavat paikalliseen ilmastoon. Kuva: ccvision

37

Kaksinapaisesta maailmanjärjestyksestä on viimei-

sen parinkymmenen vuoden kuluessa siirrytty lyhyen

Yhdysvaltojen hallitseman yksinapaisen kauden jälkeen

vähitellen kohti moninapaista maailmanjärjestystä. Tässä

uudessa maailmanjärjestyksessä erilaiset valtakeskuk-

set vaikuttavat rinta rinnan entistä epävakaammassa

ympäristössä. Vanhat uhkat, joihin kuuluvat myös ydin-

aseet, ovat saaneet uusia muotoja (joukkotuhoaseiden

leviäminen) samalla, kun esiin on noussut uusia uhkia.

Nämä turvattomuuden uudet muodot – mukaan lukien

rahoitusalan epävakaus, ympäristön pilaantuminen,

energiariippuvuus, järjestäytynyt rikollisuus ja terrorismi

– ovat moninaisempia, näkymättömämpiä ja vaikeam-

min ennakoitavia kuin koskaan aiemmin.

Globalisaatio on myös lisännyt haavoittuvuuden tunnet-

tamme, kun sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden muotojen

väliset rajat ovat hämärtyneet. Kaukaisten mantereiden

aseelliset selkkaukset voivat olla uhka Euroopan sisäi-

selle vakaudelle aiheuttamalla mittavia pakolaisvirtoja.

Vastaavasti se, että Euroopan maat eivät tee riittävästi

yhteistyötä lainvalvonnan alalla, voi vaarantaa pyrkimyk-

set torjua terrorismia ulkomailla. Kaikki turvallisuusriskit

kytkeytyvät toisiinsa, ja toimintakykyään menettävistä

valtioista tulee terrorismin ja muun rikollisen toiminnan

kasvualustaa. 2000-luvun turvallisuushaasteisiin vastaa-

minen edellyttää sen vuoksi maailmanlaajuisia ja enna-

koivia toimenpiteitä, jollaisia voi toteuttaa ainoastaan

EU:n kokoinen toimija.

Kohti eurooppalaista turvallisuusmallia

EU on kauan sitten sitoutunut pitämään yllä ja kehittä-

mään "oikeuden, vapauden ja turvallisuuden aluetta",

jonka tavoitteena on helpottaa EU:n kansalaisten

SISÄINEN JA ULKOINEN TURVALLISUUS: IKUINEN HAASTE

EU NAVFOR Somalia – Atalanta-operaatio. Kuva: Euroopan unioni, 2010

jokapäiväistä elämää. Yhdysvalloissa syyskuussa 2001,

Madridissa maaliskuussa 2004 ja Lontoossa heinäkuussa

2005 tehdyt terrori-iskut osoittivat kuitenkin selvästi,

että terrorismin ja muiden rajat ylittävien turvallisuuson-

gelmien torjuminen edellyttää tehokkaampia ja koor-

dinoidumpia toimia EU:n tasolla. Näitä ongelmia ovat

muun muassa ihmiskauppa, ihmisten ja laittomien ainei-

den salakuljetus, rahanpesu, naisten ja lasten hyväk-

sikäyttö, luonnonkatastrofit ja ihmisten aiheuttamat

katastrofit, tietoverkkorikollisuus, teollis- ja tekijänoike-

uspiratismi sekä luonnollisesti korruptio.

Meidän on nyt ryhdyttävä päättäväisesti toimeen ja

pantava täytäntöön uusi "eurooppalainen turvallisuus-

malli". Äskettäin hyväksytyssä "sisäisen turvallisuuden

strategiassa" esitettyjen visioiden ja tavoitteiden mukai-

sesti mallissa on asetettava etusijalle Euroopan kansa-

laisten edut samalla kun vastataan nopeasti muuttuviin

2000-luvun haasteisiin. Mallin on suojeltava yksilöiden

oikeuksia ja vapauksia; lisättävä jäsenvaltioiden välistä

yhteistyötä ja solidaarisuutta; keskityttävä turvattomuu-

den syihin eikä pelkästään sen vaikutuksiin; asetettava

ennaltaehkäisy etusijalle; sitouduttava kansalaisiin sekä

tunnustettava turvallisuuden sisäisen ja ulkoisen ulottu-

vuuden keskinäinen riippuvuus määriteltäessä globaa-

lia turvallisuutta koskevaa toimintatapaa kolmansien

maiden kanssa.

Alan yhteistä toimintaa on tähän asti jarruttanut jäsen-

valtioiden haluttomuus jakaa tietoja ja koordinoida

yleiseen järjestykseen liittyvää politiikkaa, joka on edel-

leen sisäpolitiikan arkaluontoisimpia kysymyksiä. Tämän

vastahakoisuuden vastapuolena ovat kuitenkin Euroo-

pan kansalaisten toiveet, sillä he haluavat EU:n toimivan

painokkaammin turvallisuuden alalla. Se ei myöskään

ota huomioon niitä huomattavia turvallisuusalan väli-

neitä ja resursseja, jotka EU on saanut käyttöönsä aiko-

jen kuluessa, ei vähinten taannoin hyväksytyn Lissabonin

sopimuksen myötä.

Yhteistyökulttuurin rakentaminen: turvallisuus

kansainvälisenä 'julkisena hyödykkeenä'

Turvallisuushaasteisiin vastaaminen edellyttää aidosti

EU:n laajuista toimintatapaa, valtavia yhteistyöponnis-

tuksia, yhteisiä instituutioita ja asianmukaista rahoitusta.

Uutta yhteistyökulttuuria tarvitaan lukuisilla aloilla,

mukaan lukien oikeudellisessa yhteistyössä, lainvalvon-

nassa, rajavalvonnassa sekä terveyden, sosiaalisen suoje-

lun ja pelastuspalvelun alalla. Tämä edellyttää nykyisten

virastojen ja välineiden, kuten Europolin, Eurojustin,

tilannekeskuksen, Frontexin ja terrorismin torjunnan

koordinaattorin, toimivaltuuksien lisäämistä. Se edellyt-

tää myös, että perustetaan uusia elimiä, kuten hyvien

poliisikäytäntöjen eurooppalainen keskus.

Lisäksi seuraavat kysymykset olisi asetettava etusijalle:

– Parannetaan järjestelmiä, joiden avulla vaihdetaan

tietoja verkostojen rahoituksesta, joukkotuhoasei-

den laittoman kaupan kanavista, terroristi-iskuista

toipumisesta ja pitkän aikavälin torjuntatoimista.

– Perustetaan erityiskoulutuksen saaneista yksiköistä

koostuva EU:n siviilialan reservijoukko, joka saadaan

toimintavalmiuteen lyhyellä varoitusajalla ja jonka

rakenne on samanlainen kuin sotilasyksiköillä.

– Kehitetään yhtenäisempi ulkorajojen valvontajärjes-

telmä vahvistamalla Frontexia erikoistuneesta henki-

löstöstä koostuvalla eurooppalaisella ryhmällä, joka

voisi tukea jäsenvaltioita.

38

Eurocorps

39

– Tasoitetaan Euroopan turvapaikkajärjestelmän eroa-

vuuksia erityisesti yhdenmukaistamalla pakolaisen

määritelmä.

– Luodaan yhtenäinen viisumipolitiikka ja eurooppa-

laiset konsulipalvelut Euroopan ulkosuhdehallinnon

yhteyteen.

Politiikan muotoilu on tällä alalla liian usein tapahtu-

malähtöistä, joten turvallisuuden edistämisen ja yksilön

vapauksien ja ihmisoikeuksien suojelun välillä on löydet-

tävä tasapaino. Se, mihin tasapaino asettuu näiden

kahden erottamattoman tekijän välillä, vaihtelee ajan

kuluessa ja olosuhteista riippuen, mikä vaatii jatkuvaa

poliittista keskustelua koko EU:ssa. Silloinkin, kun on

kyse turvallisuusriskeistä, olisi asetettava selvät rajat

henkilötietoihin pääsylle ja noudatettava tiukasti tällais-

ten tietojen vaihdolle asetettuja rajoituksia.

Kaikkien EU:n jäsenvaltioiden on ennen kaikkea myön-

nettävä, että sisäinen turvallisuus riippuu pitkälti turvalli-

sen ulkoisen ympäristön varmistamisesta. Rajat ylittävät

turvallisuushaasteet eivät pysähdy EU:n rajoille. Euroo-

pan kansalaisten turvallisuuden ja vapauden lisääminen

edellyttää sen vuoksi lisätoimia EU:n rajojen ulkopuo-

lella.

Ulkoinen turvallisuus: rakenteellisten rajoitteiden

purkaminen

EU on jo yli kymmenen vuoden ajan kehittänyt tärkeitä

välineitä osana yhteistä turvallisuus- ja puolustuspoli-

tiikkaa (YTPP). Näihin kuuluvat sotilaskomitea ja sotila-

sesikunta, jotka hoitavat varhaisvaroitukseen ja strate-

giseen suunnitteluun liittyviä tehtäviä, sekä Euroopan

puolustusvirasto. EU:n käytössä on myös laaja joukko

siviilihenkilöstöä, joka on koulutettu avustamaan paikal-

lisväestöä maailman konfliktialueilla. Näillä siviilivoima-

varoilla on kasvava merkitys niin kutsutun inhimillisen

turvallisuuden kannalta. Käsitteellä tarkoitetaan, että

kansallista ja maailmanlaajuista turvallisuutta ei voida

erottaa yksittäisten ihmisten ja heidän elinyhteisöjensä

hyvinvoinnista.

EU on tähän mennessä käynnistänyt 22 tarkkailu-,

rauhanturva- ja vakauttamisoperaatiota eri puolilla

maailmaa. Näillä operaatioilla, jotka usein toteutetaan

yhteistyössä Naton, YK:n ja muiden kansainvälisten

järjestöjen kanssa, on ollut takanaan Euroopan kansa-

laisten enemmistön tuki. Jos EU:n jäsenvaltioiden

yhteenlaskettuja sotilasmenoja (noin 50 prosenttia

Yhdysvaltojen sotilasbudjetista) verrataan tuloksiin (EU:n

ulkomaille projisoitujen voimavarojen määrä on aino-

astaan 10–15 prosenttia Yhdysvaltojen voimavaroista),

järjestelmässä on kuitenkin selvästi parantamisen varaa.

EU:n jäsenvaltiot eivät ole onnistuneet maksimoimaan

mittakaavaetuja ja synergiaa, joita tarvittaisiin parhaiden

mahdollisten kokonaistulosten varmistamiseen.

EU kärsii kaiken kaikkiaan yhdestä kaiken kattavasta

rakenteellisesta rajoitteesta: Euroopan puolustusjärjestel-

mät ovat perusluonteeltaan kansallisia. Ilman omia soti-

laallisia resursseja EU on riippuvainen jäsenvaltioidensa

vapaaehtoisesta panoksesta, joka on usein riittämätön.

Kansalliset sotilaalliset resurssit perustuvat usein edelleen

puolustautumiseen maahyökkäystä vastaan myös niissä

jäsenvaltioissa, joissa tällainen hyökkäys on epätoden-

näköinen. Yleisesti ottaen uusien turvallisuustilanteiden

edellyttämiin voimavaroihin (nopean toiminnan joukot,

strategiset lentokuljetukset, helikopterit, viestintäjärjes-

telmät ja sotilaspoliisit) investoidaan liian vähän.

EU:ssa on 1,8 miljoonaa palveluksessa olevaa soti-

lasta – puoli miljoonaa enemmän kuin Yhdysvalloissa

– mutta se ei pysty saattamaan toimintavalmiuteen

60 000 sotilaan nopean toiminnan joukkoa, ja sillä on

vaikeuksia koota 5 000 sotilasta yhteisen turvallisuus- ja

puolustuspolitiikan (YTPP) alan operaatioon. Itse asiassa

70 prosenttia EU:n maavoimista ei sovellu toimimaan

ulkomailla, vaikka nykyiset konfliktit edellyttävät liikutel-

tavia ja kestäviä operaatioihin lähetettäviä joukkoja.

40

YTPP-operaatiot ovat yleisesti ottaen olleet luonteel-

taan ja laajuudeltaan pirstaleisia ja pakon sanelemia

sen sijaan, että ne olisivat osa kokonaissuunnitelmaa tai

-strategiaa. EU:lla ei myöskään ole yhteistä rahoitusta

operaatioitaan varten. Taakkaa ei jaeta tasan jäsenval-

tioiden kesken, mikä ei kannusta osallistumaan soti-

lasoperaatioihin.

Tämä koskee myös EU:n operaatioiden siviiliulottu-

vuutta: usein jäsenvaltioiden lupaamasta henkilöstöstä

vähemmän kuin puolet lähetetään paikalle, minkä

johdosta operaatioiden käytettävissä ei ole riittävästi

erikoisalojen valmiusryhmiä ja asiantuntevaa henkilöstöä.

Tilanteen korjaamiseksi EU:n on rohkaistava jäsenvaltioi-

taan noudattamaan sitoumuksiaan ja laatimaan luettelot

todellisuudessa toimintavalmiista siviilihenkilöstöstä,

johon kuuluu tuomareita, poliiseja, insinöörejä ja muita

asiantuntijoita. Tämä edellyttäisi tosiasiallisesti toimin-

takykyistä ja henkilöstöltään riittävänlaajuista EU:n

operaatioesikuntaa, jonka tehtävänä olisi suunnitella

ulkomailla toteutettavat siviili- ja sotilaalliset operaatiot,

lähettää niihin joukot ja valvoa niitä.

EU ei myöskään saa teollisilla ja teknologisilla puolus-

tusmateriaalimarkkinoilla mittakaavaetua: Eurooppa

tuottaa huomattavasti kalliimmalla huomattavasti

vähemmän kuin muut puolustusmateriaalin toimittajat,

esimerkiksi Yhdysvallat. EU:n on tämän vuoksi kehitet-

tävä yhtenäiset Euroopan puolustusmateriaalimarkki-

nat ja yhteiset hankintamenettelyt. EU:n onnistuneet

sisämarkkinat voidaan ja tulisi ulottaa koskemaan myös

puolustusalaa tehostamalla Euroopan puolustusviraston

toimintaa ja vähentämällä kansallisia markkinoita yhä

suojaavia esteitä.

KFOR-joukkojen sotilas keskustelee albanialaisten rakennustyöläisten kanssa Kosovossa. Kuva: dpa, picture alliance, 13.12.2006

41

Eurooppalainen visio kollektiivisesta puolustuk-

sesta

Lissabonin sopimus tarjoaa lukuisia tärkeitä välineitä,

jotka auttavat jäsenvaltioita ratkaisemaan kyseiset

haasteet. Sopimuksen mukainen innovatiivinen pysyvän

rakenteellisen yhteistyön järjestelmä antaa jäsenvaltioille

mahdollisuuden edetä yksittäisten tavoitteiden saavut-

tamiseksi rinnakkain eri nopeuksilla kyseisten jäsenval-

tioiden tahdosta ja valmiuksista riippuen. Valtioiden

edelläkävijäryhmät voivat nyt nostaa kansallista tavoite-

tasoaan joukkojen liikuteltavuuden, yhteentoimivuuden

ja kestävyyden osalta, joten ne voivat lähettää enemmän

voimavaroja YTPP:n, Naton ja YK:n operaatioihin sekä

muihin operaatioihin.

Lissabonin sopimuksen on myös tarkoitus auttaa jäsen-

valtioita ratkaisemaan YTPP:n rahoitukseen liittyviä

ongelmia, sillä ne voivat vaatia käynnistysrahaston käyt-

töönottoa yhteisten operaatioiden tukemiseksi ja kiireel-

listen aloitteiden rahoittamiseen tarkoitettujen määrära-

hojen käyttöä operaation suunnitteluvaiheessa.

Riippumatta siitä, tarkastellaanko YTPP-operaatioiden

yhteisen rahoituksen lisäämistä, jäsenvaltioiden kannus-

tamista asettamaan käyttöön lisää joukkoja tai EU:n

strategisen suunnittelun puutetta, EU:n suurin ongelma

puolustusalalla ovat kuitenkin erilaiset strategiset

näkemykset jäsenvaltioiden sisällä ja välillä. Euroopan

pääkaupungeissa ei edelleenkään vallitse konsensusta

EU:n puolustusvoimavarojen lisäämisen yleisestä tarkoi-

tuksesta.

EU:n on sovittava puolustuksensa pitkän aikavälin

visiosta, joka voitaisiin määritellä valkoisessa kirjassa,

jossa esitettäisiin myös selkeästi määritellyt ensisijaiset

tavoitteet uhkakuvien, osallistumiskriteerien ja kohden-

nettujen resurssien osalta. Visiossa olisi määriteltävä

johdonmukaisesti Naton ja EU:n välinen vastuunjako

kummankin osapuolen suhteellisesta edusta tehtävän

puolueettoman arvion perusteella. Jos EU:n jäsenvaltiot

eivät kykene sopimaan toteuttamiskelpoisesta EU:n

strategisesta perusnäkemyksestä, EU ei voi täyttää

YTPP:hen kohdistuvien odotusten ja sen operatiivisten

voimavarojen ja resurssien välistä kuilua ('voimavara-

kuilu').

42

43

EUROOPPA OSANA MAAILMAA: VAKUUTTAVAKSI TOIMIJAKSI

Jos EU haluaa toteuttaa kunnianhimoiset tavoitteensa,

siitä on tultava huomattavasti vakuuttavampi toimija

kansainvälisellä kentällä. Olipa kyse sitten Euroopan

talouden kilpailukyvyn parantamisesta, osaamistalouden

kärjessä pysyttelemisestä tai kansalaisten vapaudesta ja

turvallisuudesta huolehtimisesta, haasteet ovat maail-

manlaajuisia, ja niihin voidaan vastata vain kansainväli-

sillä strategioilla.

Lisäksi vallan siirtyessä pois Euroopasta ja Yhdysvalloista

myös kansainvälisen osallistumisen säännöt määritellään

uudelleen. Tässä muuttuvassa ympäristössä EU:lla ei

ole enää varaa jatkaa vanhaan malliin. Siitä on tultava

eturivin toimija globaalin hallinnan uusien sääntöjen

muovaamisessa tai se jää muista jälkeen. Jotta tässä

voidaan onnistua, EU:n on myös puolustettava sellaista

kansainvälistä ympäristöä, jossa se voi edistää omia

tavoitteitaan.

Euroopan etujen puolustaminen muuttuvassa

maailmanjärjestyksessä

Euroopan maat ovat kahden viime vuosikymmenen

aikana hyötyneet merkittävästi yleisen keskinäisen riip-

puvuuden lisääntymisestä. Finanssikriisi sekä ruoan ja

energian hintoihin vaikuttanut epävakaus ovat kuitenkin

tuoneet esiin epäsymmetrisen riippuvuuden vaarat, jotka

liittyvät erityisesti niukkojen resurssien toimittajiin. Keski-

näinen riippuvuus ei ole ainoastaan tosiseikka vaan myös

itse valitsemamme elämäntapa EU:ssa, jonka tavoitteena

on kaikenlaisen vaihdon helpottaminen.

Keskinäinen riippuvuus ei kuitenkaan ole itsestään-

selvyys. Kun maat vastaavat finanssi- ja talouskriisiin

vahvistamalla autonomiaansa eri aloilla, käänteisestä

globalisaatiosta voi tulla todellinen riski. EU:n on estet-

tävä tällainen mahdollisuus puolustamalla ennakoivasti

vastuullisen keskinäisen riippuvuuden ihannetta, jossa

eri toimijat pitävät kiinni järjestelmän kestävyyttä koske-

vasta sitoumuksestaan.

Vastuullisen keskinäisen riippuvuuden puolustaminen

edellyttää puolestaan maailmaa, jossa suuret toimijat

kannattavat toimimista monenväliseen hallintoon perus-

tuvassa järjestelmässä ja suostuvat siihen. Tämä tavoite

perustuu kuitenkin hauraaseen konsensukseen, sillä

monenvälisyyden edut eivät aina ole ilmeisiä niille valti-

oille, jotka eivät olleet mukana muotoilemassa toisen

maailmansodan jälkeistä institutionaalista arkkitehtuuria.

Sen vuoksi on sovittava uusista ehdoista, joissa otetaan

huomioon tulevien ja nykyisten valtojen huoli olemassa

olevista säännöistä, samalla kun painotetaan monenväli-

syyden, osallistamisen, oikeudenmukaisuuden, kestävän

kehityksen, kollektiivisen turvallisuuden, ihmisoikeuksien

ja oikeusvaltion kunnioittamisen sekä reilun kaupan

käytäntöjen merkitystä.

Eurooppa kukoistaa kilpailulle avoimessa maailmassa

vain, jos se edistää sellaisen uudistetun eurooppalai-

sen kasvumallin keskeisiä osatekijöitä, joka perustuu

kilpailukykyyn, osallistamiseen, sosiaaliseen vastuuseen

ja ympäristön kestävyyteen. Muut globaalit toimijat

ja etenkin kehittyvät taloudet kulkevat kukin omaa

rataansa, joten EU:n on sitäkin tärkeämpää tunnistaa

yhteiset edut ja toimintatavat monen- ja kahdenvälisten

keskustelujen avulla.

Tässä yhteydessä EU:n on laadittava maailmanlaajuinen

talousstrategia, jossa otetaan huomioon euro maailman

toiseksi suurimpana varantovaluuttana ja käsitellään

maailmanlaajuisen talouden epätasapainon kielteisiä

vaikutuksia Euroopan kilpailukykyyn. EU:n olisi työsken-

neltävä kumppaneidensa kanssa tasapainoisempien ja

joustavampien rahapoliittisten suhteiden aikaansaami-

seksi ja tarkasteltava sellaisen maailmanlaajuisen kump-

panuuden mahdollisuutta, jossa maat, jotka haluavat

kiinnittää valuuttansa, voisivat kiinnittää sen valuuttako-

riin eikä ainoastaan dollariin.

Lyhyellä aikavälillä EU:n olisi asetettava etusijalle ILO:n

aloitteiden, kuten globaalin sosiaalisen perusturvan ja

ihmisarvoista työtä koskevan ohjelman, edistäminen

44

samalla varmistaen, että ne ovat avointen markkinoi-

den periaatteiden mukaisia. Sen olisi myös jatkettava

lujaa sitoutumistaan reiluun kauppaan, mikä kannustaisi

muuta maailmaa tekemään samoin ja edistämään näin

merkittävästi kansainvälistä solidaarisuutta.

EU:n keinovalikoiman vahvistaminen

Euroopan kansalaiset ovat ilmaisseet toivovansa, että EU

ottaisi enemmän vastuuta heidän etujensa ja arvojensa

puolustamisesta maailmanlaajuisesti. Millaisia voiman-

lähteitä EU:lla sitten on käytössään tämän tehtävän

hoitamiseen? Jäsenvaltioiden olisi nähtävä EU entistä

enemmän vaikutusvallan tehostajana, joka auttaa niitä

saavuttamaan tavoitteita, joita ne eivät muulla tavoin

kykenisi saavuttamaan.

Kuitenkaan yhteisiä päätöksiä tekevä, 27 suvereenista

jäsenvaltiosta koostuva unioni ei ole itsestään selvä

maailmanlaajuinen voimatekijä. EU:n ulkopolitiikkaa

koskevien päätösten tekemistä yksimielisesti pidetään

laajalti haittana. EU:n vaikutusvalta riippuu kyvystämme

päästä yli eriävistä kansallisista eduista muotoilemalla

yhteisiä kantoja. Euroopan unionin on sen vuoksi

pyrittävä edelleen parantamaan koordinointia, jotta

voisimme puhua yhdellä äänellä tai ainakin saada moni-

ääninen orkesterimme soittamaan yhteistä säveltä. Yhte-

näisellä tavalla.

Prosessi vie aikaa, mutta se on aloitettava parantamalla

kansallisten ja EU:n politiikkojen välistä yhteyttä ja lisää-

mällä jäsenvaltioiden osallistumista yhteisiin toimiin. Tällä

kansallisten näkökulmien ja kokemusten vaihdon kautta

tapahtuvalla vaihdolla olisi tehtävä moninaisuudesta

EU:n ulkopolitiikan vahvuus, ei sen heikkous.

Lissabonin sopimus on auttanut monin tavoin vahvista-

maan EU:n ulkopolitiikan keinovalikoimaa. Esimerkiksi

tehostettu yhteistyömenettely voi kohtuudella käytet-

tynä toimia lieventävänä keinona, jos tärkeistä kysy-

myksistä ei onnistuta pääsemään yhteisymmärrykseen.

Uutta Euroopan ulkosuhdehallintoa ja sen henkilöstöä

tulisi edelleenkehittää siten, että EU:n olisi helpompi

määrittää yhteiset etunsa ja työstää yhteisiä politiikko-

jaan kansallisten kantojen koordinoinnin jälkeen.

Ongelman ydin on kuitenkin edelleen se, että EU:lta

puuttuu valmiuksia aloilla, joilla sillä on valtuudet toimia

(talous, kauppa, kehitysapu, kilpailupolitiikka), ja alalta,

jolla sen alkuperäistä toimivaltaa on laajennettu eli ulko-

ja turvallisuuspolitiikasta, puuttuvat todelliset yhteiset

välineet. EU:n käytössä oleviin lukuisiin taloudellisiin

ja oikeudellisiin välineisiin verrattuna sen sotilaalliset ja

poliittiset välineet ovat huomattavasti heikompia.

EU maanosan keskipisteenä: maksimoidaan EU:n

vetovoima

Monille ihmisille eri puolilla maailmaa EU on edelleen

ratkaiseva vertailukohta, perinteisten valtioiden välisten

suhteiden vaihtoehtoinen malli ja rajat ylittävä oikeusyh-

teisö, joka on tuonut vaurautta ja yhtenäisyyttä sotien

ja kylmän sodan aiemmin repimälle alueelle. Tämä

"pehmeä voima" on EU:n suurin vahvuus. EU:sta on

tultava maanosansa keskipiste osallistavan ja sitouttavan

strategian avulla. Näitä strategioita on käytetty erittäin

menestyksekkäästi EU:n eri laajentumisten aikana.

EU:n on pysyttävä avoimena mahdollisille uusille jäse-

nille Euroopasta ja arvioitava jokaista ehdokasta sen

omien ansioiden ja jäsenyyskriteerien noudattamisen

perusteella. Nämä ovat itse asiassa Euroopan todelliset

rajat. Unionin on tämän osallistavan ja sitouttavan poli-

tiikan mukaisesti täytettävä nykyisille virallisille ehdok-

kaille, Turkki mukaan lukien, antamansa sitoumukset

ja jatkettava neuvotteluprosessia. Samanaikaisesti sen

olisi tarjottava mahdollisille tuleville ehdokkaille pitkälle

ulottuvia sopimuksia välivaiheena ennen liittymisneuvot-

telujen aloittamista.

EU:n vetovoiman on vastedeskin oltava keskeisellä sijalla

sen kehittyvässä naapuruuspolitiikassa. Sen on luotava

voimakkaampi rooli lähiympäristönsä vakauttamisessa

olemassa olevien 'Euroopan naapuruuspolitiikan', 'itäi-

sen kumppanuuden' ja 'Välimeren unionin' pohjalta.

Näitä kumppanuuksia olisi käytettävä demokratian,

ihmisoikeuksien, kehityksen ja vapaakaupan alueen

luomiseksi. Niillä olisi myös tarjottava tasapuolinen pääsy

EU:n markkinoille ja luotava viime kädessä henkilöiden

vapaan liikkuvuuden alue, mikä olisi hyödyksi sekä EU:lle

että sen kumppaneille. EU:n olisi lisäksi noudatettava

strategisen rinnakkaiselon, nykyaikaistamisen ja alueellis-

tumisen politiikkaa Venäjän kanssa.

Avoin ja osallistava lähestymistapa olisi ulotettava myös

EU:n rajat ylittävään yhteistyöhön muiden alueiden,

kuten ASEANin, Mercosurin tai SADC:n kanssa. EU:n ja

sen jäsenvaltioiden on näissä ja muissa suhteissa otet-

tava huomioon muun maailman käsitykset, odotukset ja

huolenaiheet. Vaikka EU:ta pidetään laajalti houkuttele-

vana esimerkkinä alueellisesta yhdentymisestä, se tuhlaa

usein tämän mahdollisuuden alentuvilla äänenpainoil-

laan. Meidän on hyödynnettävä mainettamme viisaasti

ja vahvistettava uskottavuuttamme neuvotteluvaltana.

Strategioista toimintaan

EU:n ulkoisen toiminnan vaikutus tulee pitkälti riippu-

maan sen kyvystä mukautua moniin haasteisiin, joita

se joutuu vuoteen 2030 mennessä kohtaamaan. EU:n

taloudellisen voiman ja sisäisen yhteenkuuluvuuden

turvaaminen onkin ehdoton edellytys sille, että EU saa

edistettyä valtaansa ulkoisesti. Kun ulkoista kantaa suun-

nitellaan, politiikan muotoiluprosessi ei saa kuitenkaan

olla pelkästään tapahtumalähtöinen. Tarvitaan ehdotto-

masti Euroopan yhteinen toiminta-ajatus.

Tähän toiminta-ajatukseen olisi koottava yhteen EU:n

diplomaattinen politiikka, sotilas-, kauppa- ja kehitys-

politiikka sekä sen yhteisen talouspolitiikan ulkoiset

ulottuvuudet (EMU, energia, kuljetus jne.). Unioni voi

toimia muutosvoimana ja edistää globaalin hallinnon

sääntöjen uudelleen muotoilua vain, jos se yhdistää

kaikki käytettävissään olevat välineet. Säännöllisesti

päivitettävän valkoisen kirjan avulla strateginen toiminta-

ajatus auttaisi määrittelemään unionin pitkän aikavälin

painopistealat ja toimisi päivittäisen ulkoisen toiminnan

viitekehyksenä.

Tämä voitaisiin toteuttaa perustamalla osaksi Euroopan

ulkosuhdehallintoa Euroopan ennuste- ja analyysiyk-

45

Unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja ja Euroopan komission varapuheenjohtaja Catherine Ashton (oikealla) vierailulla Moskovassa, jossa hän osallistui Lähi-idän kvartettiryhmän kokoukseen. Kuvassa vasemmalta oikealle: Lähi-idän kvartettiryhmän edustaja Tony Blair, Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton, Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov ja YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon. Kuva: Euroopan unioni, 2010

46

sikkö, joka toimisi tiiviissä yhteistyössä kansallisten

keskusten kanssa tiedustelutietojen vaihdon periaatteen

mukaisesti. Tällainen yksikkö auttaisi keskittämään

huomion siihen, että nykyisiä politiikkoja on tarkistettava

jatkuvasti. Lisäksi Euroopan diplomaattikoulu edistäisi

yhteisen diplomaattikulttuurin muodostamista.

Vain tällaisen ulkoasioita koskevan strategisen lähes-

tymistavan avulla EU voi muuttaa mittavan (maailman

suurimman) taloudellisen panoksensa tehokkaammin

poliittiseksi vipuvoimaksi. Sen olisi hyödynnettävä raken-

teellista etuaan älykkään kauppa- ja kehityspolitiikan

ajamiseen. EU:n olisi esimerkiksi jatkettava tuen anta-

mista ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi köyhimmillä

alueilla, joihin ilmastonmuutos vaikuttaa eniten ja jotka

ovat vähiten vaikuttaneet maapallon lämpenemiseen.

Sen olisi myös jatkettava ponnistuksiaan "köyhyyden

poistamiseksi kaupankäynnin avulla", erityisesti maata-

loustuotteiden tuonnin avulla. Tämä edellyttää Euroo-

pan johtajilta poliittisesti vaikeita päätöksiä, mukaan

lukien Dohan kierroksen saattamista päätökseen.

Jos EU käyttää tätä monipuolista keinovalikoimaa

strategisesti, siitä voi tulla tehokkaampi demokratian,

oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien edistäjä. Ehdollista-

mispolitiikkaa, jolla lisätään demokraattisten toimi-

joiden vaikutusvaltaa ja ehkäistään autoritaaristen

järjestelmien harjoittamaa vallan väärinkäyttöä, on

käytettävä viisaammin. Tämä edellyttää keskustelujen

käymistä valtiota edustavien keskustelukumppanei-

den lisäksi myös kansalaisyhteiskunnan kumppanien

kanssa, mukaan lukien naisia ja vähemmistöjä edusta-

vat järjestöt; alhaalta ylös suuntautuvia toimenpiteitä,

joilla tuetaan oikeusvaltiota eri puolilla maailmaa; sekä

johdonmukaisempaa lähestymistapaa vaalitarkkailuun.

Tästä hallintoa koskevasta asialistasta on kahden seuraa-

van vuosikymmenen aikana tehtävä mahdollisimman

pitkälti monenvälinen.

Lopuksi on tärkeää muotoilla EU:n lähestymistapa

maailmanlaajuiseen hallinnointiuudistukseen. EU:n

olisi johdettava uudistuspyrkimyksiä, joilla paranne-

taan kansainvälisten instituutioiden legitimiteettiä ja

edistetään vastuun jakamista, samalla kun se edistää

omia etujaan prosessin osana. Osana tätä EU:n olisi

yksinkertaistettava ja koottava yhteen edustustaan,

erityisesti kansainvälisillä talousfoorumeilla. Niin kauan

kuin EU:n yhteisen edustuksen tavoitetta ei ole saavu-

tettu, kansainvälisissä järjestöissä edustettuina olevien

EU:n jäsenten olisi etukäteen koordinoitava kantansa ja

puolustettava niitä yksimielisesti.

EU on suurin ulkomaanavun antaja. Kuva: Euroopan unioni, 2010

47

Kautta Euroopan yhdentymisen historian unionin ja

sen kansalaisten välisiä suhteita on yleensä leimannut

"passiivinen konsensus". Viime vuosina suhde on kuiten-

kin alkanut muuttua. Eurooppalaiset ovat alkaneet

vaatia EU:lta enemmän ja he ovat myös kriittisempiä

sen suorituksia kohtaan ja epäilevät Eurooppa-hankkeen

legitimiteettiä. Tämän osoitti tehokkaasti Ranskassa

ja Alankomaissa ja myöhemmin Irlannissa järjestetty

kansanäänestys, jonka tulos oli hylkäävä. EU:n tunte-

minen omaksi palautuu vain kun kansamme luottavat

siihen, että heidän arvoistaan ja intresseistään huolehtii

parhaiten unioni. Tällaisen omistajuuden vahvistamisesta

on tehtävä kaiken yhteisen toimintamme työntövoima.

Aidosti hyvä hallinto on jakamista, selittämistä ja

toteuttamista

"Hyvän hallinnon" toteuttaminen on EU:lle verrat-

tomasti tehokkain keino varmistaa kansalaistensa

sitoutuminen jatkossakin. Hyvää hallintoa kannattavat

avoimuuden, osallistumisen, vallanjaon, vastuuvelvolli-

suuden, kumppanuuden ja tuloksellisuuden periaatteet,

mutta sen on myös mukauduttava toissijaisuusperiaat-

teeseen – käsite, jonka mukaan päätökset on tehtävä

tehokkaimmalla tasolla ja mahdollisimman lähellä kansa-

laisia.

EU pyrkii toteuttamaan näitä periaatteita "monitasoisella

hallintojärjestelmällä", jossa toimivalta jaetaan eri tason

viranomaisten kanssa – mieluummin kuin niiden välillä.

Käytännössä monitasoinen hallinto on sovittujen, sito-

vien ja lomittaisten verkostojen järjestelmä, joka toimii

sekä paikallistason, alueiden, kansallisten viranomaisten

ja EU:n toimielinten välillä että työmarkkinaosapuolten

ja muiden valtiosta riippumattomien järjestöjen välillä.

Euroopan kansalaiset voivat sanoa sanansa EU:n tulevai-

suuden kannalta tärkeillä aloilla työskentelemällä näissä

verkostoissa ja omissa yhteisöissään ja kunnissaan.

Monitasoisessa hallinnossa kukin päätäntätaso –

eurooppalainen, kansallinen, alueellinen ja paikallinen –

käyttää valtuuksiaan lakisääteisen vastuunsa mukaisesti.

Järjestelmän on tarkoitus luoda sellaiset olosuhteet,

joissa jäsenvaltiot – niiden koosta, väestöstä tai taloudel-

lisesta painoarvosta riippumatta – voivat kasvaa yhdessä

kansallista kulttuuriaan, kieltään, uskontoaan sekä

alueellisia ja paikallisia ominaispiirteitään kunnioittaen.

Samalla järjestelmä kunnioittaa jäsenvaltioiden suveree-

EU JA SEN KANSALAISET

Euroopan unioni vuonna 2030

"Suhtaudutteko Euroopan unionin tulevaisuuteen erittäin optimistisesti, melko optimistisesti, melko pessimistisesti vai erittäin pessimistisesti?"

Erittäin optimistisesti Erittäin pessimistisesti

Lähde: Eurobarometri 6/2009, EU-27

Melko pessimistisesti

%

Melko optimistisesti

En osaa sanoa: 9 %

48

nia oikeutta päättää vallan siirtämisen menettelytavoista

omien rajojensa sisällä.

Runsaslukuiset vaikutusmahdollisuudet, joiden kautta

kansalaiset voivat osallistua lainsäädäntömenettelyyn,

antaisivat EU:lle sitä legitimiteettiä ja joustavuutta,

jota se tarvitsee vastatakseen globalisaatiosta johtuviin

haasteisiin digitaalisessa, keskinäisriippuvaisessa, verkko-

orientoituneessa ja avoimessa yhteiskunnassa. Monita-

soinen hallinto ei kuitenkaan anna yleisölle automaat-

tisesti omistajuuden tunnetta. Se on monimutkainen

järjestelmä, jota on hyödynnettävä ja vaalittava ja ennen

kaikkea tehtävä yleisölle tutuksi.

EU:n politiikanteosta on sen vuoksi kerrottava paljon

entistä avoimemmin ja tarkemmin. Yleisölle välitetyn

EU:n imagon on oltava punnittu ja sen on kuvastettava

sekä vahvuuksia että heikkouksia, eikä se saa antaa

idealisoitua tai liioitellun pessimististä kuvaa. Sen sijaan,

että keskitytään toisinaan propagandaa lähentelevään

viestintäpolitiikkaan, olisi parempi viestittää politiikoista

eli selittää suorasanaisesti, mistä on kysymys ja mitä eri

vaihtoehtoja on. Jäsenvaltiot on pantava vastaamaan

Brysselissä tekemistään päätöksistä ja siitä mitä ne teke-

vät unionin päätösten täytäntöönpanemiseksi.

Hallinnon hyvyyttä arvioidaan loppujen lopuksi sen

tulosten perusteella. EU on jo hyödyttänyt kansalais-

tensa elämää monin tavoin – euron, koheesiopolitiikan,

yhteisen maatalouspolitiikan, Schengenin alueen kautta

– vaikka kiitosta näistä saavutuksista ei aina annetakaan

EU:lle. Tehtävää on kuitenkin vielä paljon. Tutkimuk-

set osoittavat johdonmukaisesti, että yleisöllä on EU:n

suhteen suuret odotukset sellaisilla herkillä politiikan

alueilla kuin turvallisuus, terrorismi, energia ja ilmaston-

muutos sekä ulkopolitiikka. EU:n olisi noustava tämän

haasteen tasalle asettamalla uusia tavoitteita ja tulos-

keskeinen lähtökohta. eli sen on vältettävä retoriikkaa ja

selitettävä selväsanaisesti, mitä lisäarvoa se tuo kansa-

laistensa elämään.

Lissabonin uudet välineet: poliittinen kansalai-

suus käytännössä

Hyvä hallinto ja keskittyminen entistä enemmän tulok-

seen ovatkin välttämättömiä, jotta EU saisi kansalaisten

kannatuksen. Yksin ne eivät kuitenkaan riitä. Kaikista

EU:n aikaisemmista saavutuksista huolimatta Eurooppa-

hanke herättää huolestuttavaa välinpitämättömyyttä,

jopa pettymystä. Emme voi enää sivuuttaa tätä haas-

tetta. Meidän on elvytettävä EU:n ja sen kansalaisten

välinen liitto käyttämällä hyväksi kaikkia Lissabonin sopi-

muksen välineitä yleisön tuen ja osallistumisen palautta-

miseksi.

Lissabonin sopimus vahvistaa poliittisen kansalaisuuden

käsitettä avaamalla kansalaisille mahdollisuuden tehdä

lainsäädäntöaloitteita ja vahvistamalla kansallisten parla-

menttien asemaa. Aika näyttää, missä määrin tällaiset

innovaatiot vaikuttavat eurooppalaisen julkisen tilan

syntymiseen, lisäävät poliittista tietoisuutta ja vahvistavat

unionin legitimiteettiä. Todellista eurooppalaista poliit-

tista areenaa ei tänä päivänä ole, ja politiikka pysynee

pääosin kansallisena toimintana. Mutta jos unionin on

tarkoitus lisätä legitimiteettiään, sen on tehtävä kaik-

kensa kehittääkseen Euroopan poliittista kansalaisuutta.

Tätä varten EU:n olisi:

– Kehitettävä poliittisia oikeuksia. Lissabonin sopimuk-

sen nykyisiä määräyksiä olisi tehostettava: ensinnä-

kin kannustamalla jäsenvaltioita myöntämään tietyn

aikaa maassa asuneille ja veroja maksaneille muiden

jäsenvaltioiden kansalaisille äänioikeus kansallisissa

vaaleissa, toiseksi "eurooppalaistamalla" Euroopan

parlamentin vaalit siten, että otetaan käyttöön rajat

ylittävät listat ja lopuksi käyttämällä kansallisia parla-

mentteja yleisölle tarkoitettuna kanavana eurooppa-

laiseen poliittiseen keskusteluun osallistumiseksi.

– Tehdään vaaleista kansalaisille konkreettisemmat.

Eurooppavaalit eivät tähän mennessä ole onnis-

tuneet herättämään kansalaisten mielenkiintoa.

Jos tähän halutaan muutos, kansalaisilla on oltava

enemmän tietoa EU:n politiikoista; ennen kaikkea

heidän on voitava samastua Euroopan poliitikkoihin.

EU:n poliittisten puolueiden olisi jatkossa esitettävä

Euroopan parlamentin vaaleissa aidosti eurooppa-

laiset ohjelmat ja valittava ehdokkaat komission

puheenjohtajan tehtävään.

– Lisättävä julkisuutta ja avoimuutta. Tämä koskee

sekä korkean tason päätöksiä, kuten Eurooppa-

neuvoston puheenjohtajan ja korkean edustajan

nimittämistä, että EU:n jokapäiväistä työtä. Tämä

voidaan saavuttaa monin tavoin esimerkiksi käyt-

tämällä systemaattisemmin digitaalisia resursseja

(sähköinen hallinnointi), ottamalla julkiseen mediaan

eurooppalainen ulottuvuus ja antamalla kannusti-

mia yksityiselle medialle EU:ta koskevien ohjelmien

lähettämiseksi.

– Lisättävä osallistuvaa demokratiaa. Kansalaisyhteis-

kunnan kuulemisen olisi oltava lainsäädäntömenet-

telyssä itsestään selvää ja jatkuvaa. Komission ja

neuvoston olisi kuultava talous- ja sosiaalikomiteaa

sekä alueiden komiteaa systemaattisemmin.

Omistajuuden ja samastumisen kehittäminen: al-

haalta ylös -lähestymistapa

Jos haluamme kansalaisten ottavan Eurooppa-hankkeen

omakseen täysimääräisesti, EU:lla on oltava yhteinen

käsitys historiastaan, arkirealiteeteistaan ja tulevaisuu-

destaan. EU:n historialliset alkujuuret, sen syntyminen

toisen maailmansodan tuhkasta, tunnetaan hyvin. Tätä

tietoa on vaalittava ja levitettävä ei vain siksi, että vältet-

täisiin paluu menneisyyden kauheuksiin, vaan myös

esimerkin antamiseksi muulle maailmalle.

Lissabonin sopimus merkitsee myös kattavia oikeuksia

ja etuja, joista kansalaiset voivat hyötyä jokapäiväisessä

elämässään. Syrjintäkiellon periaatteen mukaisesti

Euroopan kansalaisuuden "sosiaaliseen" ulottuvuuteen

kuuluvat muun muassa oikeus liikkua, asua ja työsken-

nellä vapaasti jäsenvaltioiden alueella ja tutkintojen

vastavuoroinen tunnustaminen.

Valitettavasti jäsenvaltioissa esiintyy protektionistista tai

korporatistista suhtautumista, mikä estää vielä säännöl-

lisesti EU:n kansalaisia nauttimasta näistä oikeuksista.

Jotta tähän saataisiin parannusta, olisi ryhdyttävä toimiin

neljällä rintamalla:

Vuonna 2009 pidetyssä Euroopan kansalaisten huippukokouksessa EU:n kaikkien 27 jäsenvaltion kansalaiset keskustelivat kansallisista suosituksista. Kuva: Toussaint/ifok

49

50

– Tehostetaan paikallisviranomaisten tietopalveluja

yleisön tietoisuuden lisäämiseksi EU:n kansalaisuu-

teen liittyvistä oikeuksista ja etuisuuksista.

– Luodaan erityinen hallinnollinen väline, joka antaisi

yksittäisille ihmisille todisteen Euroopan kansalaisuu-

desta ja jota nämä voivat käyttää vapaaehtoisesti

asuin- ja työpaikan sekä sosiaaliturvaoikeuksien

saamiseksi.

– Annetaan kansalaisille mahdollisuus eurooppalai-

seen oikeudelliseen asemaan ("28. järjestelmään"),

jota sovellettaisiin sopimussuhteisiin tietyillä siviili-

tai kauppaoikeuden aloilla nykyisten 27 kansallisen

järjestelmän ohella.

– Perustetaan komission valtuuksia tältä osin täysin

hyödyntäen järjestelmä EU:n lainsäädännön vaiku-

tusten arvioimiseksi ja kehitetään toimenpiteitä,

joilla vahvistetaan EU:n lainsäädännön täytäntöön-

panoa ja soveltamista kansallisella tasolla. Euroopan

parlamentilla ja kansallisilla parlamenteilla olisi oltava

johtava rooli tässä prosessissa.

Jos nämä toimenpiteet toteutetaan oikein, niillä lisätään

yleisön arvostusta EU:n lainsäädäntöä ja toimielimiä

kohtaan, mutta ne eivät sinällään luo "EU:hun kuulumi-

sen tunnetta". Se voi kehittyä vain ajan myötä, erityisesti

Euroopan nuorempien sukupolvien keskuudessa.

Kouluilla voi olla perustavanlaatuinen merkitys edistet-

täessä Eurooppaan identifioitumista lasten keskuudessa

siten, että opetetaan eurooppalaisia kieliä, käytetään

Euroopan yhteisestä kulttuuriperinnöstä kertovia oppi-

kirjoja ja tarjotaan Euroopan kansalaisuuden oppijaksoja.

Korkeakouluopiskelijoille tarkoitetun, erittäin suositun

Erasmus-ohjelman malliin perustuvien vaihto-ohjelmien

piiriin tulisi ottaa myös perusasteen koulut. Ja yhteis-

työssä jäsenvaltioiden kanssa laadittu ja toimeenpantu

"eurooppalainen kansalaispalvelu" voisi myös tarjota

nuorille mahdollisuuden osallistua yleistä etua edistä-

vään toimintaan EU:ssa ja sen ulkopuolella.

Meillä kaikilla on monta identiteettiä: paikallinen, alueel-

linen ja kansallinen. Ei ole epäilystä siitä, että nämä

ensisijaiset identiteetit säilyvät kansalaisille tärkeimpinä

vielä pitkään. Mutta tämän ensisijaisen identiteetin on

kuljettava käsi kädessä kehittyvän "eurooppalaisen"

identiteetin kanssa, joka perustuu yhteiseen käsitykseen

EU:n historiasta, EU-kansalaisuuden mukanaan tuomiin

käytännön etuihin ja yhteiseen visioon Euroopan tule-

vaisuudesta ja paikasta maailmassa. Kansalaistemme

samastuminen Eurooppa-hankkeeseen voi kehittyä

vahvaksi vain jos EU:n yhteinen agenda ja päämäärä 21.

vuosisadalla on selkeästi selitetty.

Äänestysprosentti Euroopan parlamentin vaaleissa 1979–2009

EU 9 EU10 EU 12 EU 12 EU 15 EU 25 EU 27

Lähde: TNS opinion yhteistyössä EP:n kanssa

Monet katsovat edelleen, että vuosi 2030 on kaukana

tulevaisuudessa ja että ennusteet eivät pidä paikkaansa.

Meidän ei pitäisi kuitenkaan elätellä harhakuvitelmia.

Maailma on läpikäymässä nopeita ja kauaskantoisia

globaaleja muutoksia, jotka vaikuttavat jatkuvasti ja

merkittävästi kansalaistemme elämään. Viimeiset 20

vuotta ovat antaneet vain viitteitä siitä, mitä tulevaisuus

tuo tullessaan. On todennäköistä, että monet tämänhet-

kiset kehityssuuntaukset kiihtyvät ja pahentuvat seuraa-

vien 20 vuoden aikana. Ajattele kauaskantoisesti mutta

toimi nyt päättäväisesti – tämän periaatteen on oltava

eurooppalaisen politiikan ohjenuorana tänä epävarmuu-

den aikana.

EU:n on pyrittävä saavuttamaan kunnianhimoiset

tavoitteensa tulevina vuosina. Sen on tuotava EU, sen

jäsenvaltiot ja kansalaiset lähemmäksi kansalaisiaan,

uudistettava Euroopan taloudellinen ja sosiaalinen malli

aikana jolloin sisäiset ja ulkoiset voimat koettelevat sen

kestävyyttä, luotava tietoyhteiskunta yksilöidensä voima-

varoja lisäämällä, hyödynnettävä parhaalla mahdollisella

tavalla muuttuvaa väestörakennetta ja maahanmuuttoa,

luotava energian vähyydestä ja ilmastonmuutoksesta

mahdollisuuksia yhteiskunnalliselle ja taloudelliselle

kehitykselle, löydettävä oikea tasapaino vapauden ja

turvallisuuden välille sekä muutettava osaltaan maailmaa

eurooppalaiset arvot ja edut turvaavalla tavalla.

Yhteiset tavoitteet ja visio Euroopan

tulevaisuudelle

Nämä päämäärät ja pyrkimykset edellyttävät kansallisilta

hallituksilta selvää suhtautumistavan muutosta suhteessa

EU:hun. Hallitukset eivät useinkaan ymmärrä, että

enenevässä määrin keskinäisen riippuvuuden leimaa-

massa moninapaisessa maailmassa niiden pitkän aikavä-

lin etuja on kannattavampaa ajaa Euroopan tasolla kuin

kansallisella tasolla. Ne eivät ole onnistuneet saamaan

kansalaisilta sitä tukea ja osallistumista, jota tarvitaan

kipeästi hankkeen legitiimiyden varmistamiseksi. Jäsen-

valtiot ovat sangen usein vetäytyneet omiin oloihinsa

ja keskittyneet vain kansallisiin etuihinsa laajempien

eurooppalaisten etujen kustannuksella.

EU:ssa on päästävä tuota pikaa yhteisymmärrykseen

siitä, miten sen kunnianhimoiset tavoitteet olisi toteutet-

tava. EU:n on määritettävä toimenpiteet, joilla voidaan

sopeutua maailmanlaajuiseen aikakauteen, sekä paikal-

leen pysähtymisen kustannukset ja vaikutukset. Sen

on lyhyesti sanottuna välitettävä yhteinen visio siitä,

miten Eurooppa voi turvata tulevaisuutensa. Olemme

siten selkeän valinnan edessä: joko hyödynnämme EU:n

vahvuuksia ja sen kollektiivista merkitystä, niin että

siitä tulee vakuuttava ja tärkeä toimija maailmassa, tai

vaalimme pirstaloitunutta mallia, jolloin edessämme on

vääjäämätön taantuma maailmassa, jossa säännöt sane-

levat ne, joilla on painoarvoa.

Ajatellaan kansalaistemme etua

Euroopan vahvuudet ovat tosiasia. EU:lla on merkitystä,

koska sillä on maailman suurimmat markkinat, sen osuus

maailmankaupasta on yksi neljäsosa ja se antaa kaksi

kolmasosaa maailman kehitysavusta. EU tarjoaa yhteisen

infrastruktuurin, joka tarjoaa kansalaisille monenlaisia

oikeuksia, palveluja ja tilaisuuksia. EU:n politiikkojen ja

ohjelmien avulla on luotu yhteenliitetty politiikan ala, joka

kattaa viestinnän, liikenteen, sosiaalipolitiikan, tutkimuk-

sen ja koulutuksen. Järjestämällä ja sääntelemällä näitä

niin kutsuttuja "yhteisiä alueita" EU luo mahdollisuuksia

kansalaistensa, yritystensä ja hallitustensa toimille.

EU herättää myös myönteisiä käsityksiä. Monet haluavat

tulla unioniin joko liittymällä siihen tai muuttamalla sen

alueelle. Unionissa on erinomainen elämänlaatu, jota

ilmentää maailman korkeimpiin kuuluva elinajanodote.

EU:n hallintomalli – kumppanuuteen perustuva hallinto

– on esimerkki tehokkaasta regionalismista: suvereenit

valtiot, jotka kykenevät määrittelemään yhteiset edut,

muodostavat yhteisen julkisen alueen, jolla on vahvat

EU:N VAHVUUKSIEN HYÖDYNTÄMINEN

51

52

instituutiot ja jossa noudatetaan oikeusvaltion periaat-

teita. EU:lla on kestävät perusvahvuudet: poliittinen

vakaus, vankka oikeudellinen perusta, saavutukset sosi-

aalisen ja taloudellisen koheesion alalla ja rikas kulttuuri-

nen ja etninen monimuotoisuus.

EU on enemmän kuin yhteismarkkinat. Se on myös

arvojen unioni – arvojen, joita ilmentää sitoutuminen

ihmisoikeuksiin, rauhaan, vapauteen ja solidaarisuu-

teen. Näillä arvoilla on yleismaailmallinen merkitys.

EU voi Euroopan kansalaisten, tiedemiesten ja kaikilla

tasoilla toimivien politiikkojen tuella johtaa kansainvälisiä

ponnisteluja, joilla vastataan suuriin maailmanlaajuisiin

haasteisiin, joita ovat muun muassa sosiaalinen yhteen-

kuuluvuus, ilmastonmuutos, kestävä kehitys ja kansa-

kuntien välinen rauha.

Lisäksi EU:lla on valmiudet ajatella ja toimia Euroopan

kansalaisten pitkän aikavälin etujen mukaisesti. Jäsen-

valtioiden toimia rajoittavat usein päivittäiset poliittiset

realiteetit, jotka haittaavat pitkän aikavälin suunnittelua.

EU:n poliittinen päätöksenteko ei ole yhtä altis tällai-

sille lyhyen aikavälin paineille, jolloin uusien ehdotusten

tekoon on enemmän mahdollisuuksia. Lissabonin sopi-

muksen hyväksymisen myötä EU:lla on myös vastedes

käytössään välineet, joilla se voi panna ehdotuksensa

täytäntöön, myös yhteistyön tehostamisen ja yksinker-

taistettujen tarkistusmenettelyjen osalta. EU kykenee nyt

paneutumaan paremmin kuin koskaan kansalaistensa

pitkän tähtäimen etuihin ja tarpeisiin.

Kysymys kuuluukin: pystymmekö hyödyntämään unionin

vahvuuksia yhteiseksi eduksemme? Maailmanlaajuistu-

minen ja maailman valtatasapainon uudelleenmäärittely

muodostavat tärkeän uuden perusteen EU:n yhteiselle

toiminnalle. EU tarvitsee kuitenkin vankan pohjan tullak-

seen varteenotettavaksi toimijaksi maailmanlaajuisilla

foorumeilla. Tämän tehtävän toteuttamiseen tarvitaan

poliittista rohkeutta ja yhteistä kunnianhimoa sekä vank-

kaa käytännön kokemusta ja selvää käsitystä ihanteista,

joiden puolesta kannattaa taistella lähellä ja kaukana.

Edistäkäämme sen mahdollisuuksia. Yhdessä. Nyt.

Kuva: Euroopan unioni, 2010

KIITOKSET

Pohdintaryhmä haluaa kiittää kaikkia niitä henkilöitä ja

instituutioita, jotka ovat eri tavoin antaneet arvokasta

apuaan tehtävämme hoitamisessa. Osoitamme kiitok-

semme erityisesti seuraaville tahoille:

Pohdintaryhmän sihteeristö, jonka antaumuksellinen ja

tehokas toiminta mahdollisti meidän työskentelymme:

pääsihteeri Žiga Turk; erityisneuvonantaja Max Keller-

Noëllet; Nicolás Pascual de la Parte, Noel White, Eija

Kaskimo ja Gwen McLean.

Neuvonantajamme ja avustajamme heidän sitoumukses-

taan ja uupumattomasta työstään: puheenjohtaja Felipe

González Márquezin erityisneuvonantaja Carlos Westen-

dorp y Cabeza; varapuheenjohtaja Vaira Vike-Freibergan

neuvonantaja Rolands Lappuke; varapuheenjohtaja

Jorma Ollilan neuvonantaja Nina Hyvärinen; Lykke Friisin

neuvonantaja Jean Ellermann-Kingombe; Rem Koolhaa-

sin neuvonantaja Stephan Petermann; Richard Lambertin

neuvonantaja Elin Burns; Mario Montin neuvonantaja

Stefano Grassi; Rainer Münzin neuvonantaja Gregor

Woschnagg; Kalypso Nicolaïdisin neuvonantaja Lars

Hoffman; Nicole Notatin neuvonantaja Guillaume

Klossa; Wolfgang Schusterin neuvonantaja Alexan-

der Kreher sekä Lech Walesan neuvonantaja Andrzej

Gulczynski.

Kaikki arvovaltaiset henkilöt ja asiantuntijat, jotka

osallistuivat kokouksiimme ja antoivat käyttöömme

kokemuksensa ja tietämyksensä: José Manuel Barroso,

Ivo Bozon, Etienne Davignon, Jacques Delors, Nikifo-

ros Diamandouros, Gérard Dumont, Joschka Fischer,

Valéry Giscard d'Estaing, Jean Dominique Giuliani, Wim

Kok, Alain Lamassoure, Pascal Lamy, Stephan Leibfried,

Lenny Mendonca, Geoff Mulgan, Jean Pisani-Ferry,

Maria João Rodrigues, André Sapir, Andreas Schleicher,

Luc Soete, Gerhard Stahl, Peter Sutherland, Antonio

Vitorino, Nick Whitney ja Jean-Pascal van Ypersele de

Strihout.

Olaf Cramme ja Elena Jurado, Policy Network (Lontoo),

jotka laativat ja editoivat loppuraportin.

Innaxis Foundation ja sen puheenjohtaja Carlos Álvarez

Pereira, joka antoi käyttöömme intranetjärjestelmän

asiakirjoihin tutustumista ja ryhmän sisäistä yhteydenpi-

toa varten.

University of Ljubljana, Chair of Construction Informa-

tics, joka isännöi ryhmän julkista verkkosivustoa.

Kollegamme Wolfgang Schuster, joka Stuttgartin

kaupungin muiden työntekijöiden avustuksella kuvitti

työmme.

Yhtä tärkeää oli myös se kollektiivinen ja yksilöllinen

tuki, jota saimme lukuisilta valtiosta riippumattomilta

järjestöiltä ja yhdistyksiltä, ajatushautomoilta ja poliit-

tisilta analyytikoilta, jotka kaikki ovat asiantuntijoita

selvityksessämme käsitellyillä aloilla: Euroopan komission

Eurooppa-politiikan neuvonantajien toimisto (Bryssel),

Berkeley University, Bruegel, Brussels European and

Global Economic Laboratory, Centre for European Policy

Studies (CEPS) (Bryssel), Chatham House (Royal Institute

of International Affairs) (Lontoo), alueiden komitea,

Confrontation Europe (Bryssel), Digital Europe (Brys-

sel), European Centre at Sciences-Po (Paris), European

Climate Foundation, European Internet Foundation,

European Movement, Euroopan parlamentin perus-

sopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta,

ulkoasiainvaliokunta sekä rahoitus-, talous- ja sosiaa-

likriisiä käsittelevä erityisvaliokunta, European Studies

Centre at Oxford University, Euroopan talous- ja sosi-

aalikomitea, Elcano Royal Institute for International and

Strategic Studies (Madrid), ETNO (Bryssel), Euroopan

komission Eurobarometri (Bryssel), EuropaNova (Pariisi),

European Council on Foreign Relations, European Policy

Centre (EPC) (Bryssel), Euroopan unionin turvallisuus-

alan tutkimuslaitos (Pariisi), European Union Stagiaires

Programme, Suomen ulkopoliittinen instituutti (Helsinki),

Friends of Europe (Bryssel), Fundación Alternativas

53

54

(Madrid), Fundación CIDOB (Barcelona), Harvard Univer-

sity, Institute of International Relations (IDIS) (Ateena),

Jean Monnet Network, Navarino Initiative (Thessaloniki),

Notre Europe (Pariisi), Lisbon Council (Bryssel), Andreas

Papandreou Institute of Strategic and Development

Studies (ISTAME) (Ateena), Princeton University, Trans-

European Policy Studies Association (Bryssel) ja Univer-

sity Association for Contemporary European Studies

(UACES) (Lontoo).

Lisäksi haluamme kiittää seuraavia henkilöitä: Ayme-

ric Bourdin, Guillaume Borie, Patricia Cadeiras, Pavlos

Eleftheriadis, Jean-François Jamet, Thomas Klau, Chris-

tian Mandl, Hartmut Mayer, Joaquin Munoz ja Claudia

Schrag.

Lopuksi lausumme vielä kiitokset entiselle pääsihtee-

rille ja YUTP:n korkealle edustajalle Javier Solanalle,

EU:n neuvoston pääsihteerille Pierre de Boissieulle,

kabinettipäällikkö David Gallowaylle, EU:n neuvoston

pääjohtajalle Marc Lepoivrelle sekä tulkeille, kääntäjille ja

muulle neuvoston henkilöstölle, jotka ovat helpottaneet

työtämme kaikin tavoin.

Kuva: Euroopan unioni, 2010

Neuvoston pääsihteeristö

EUROOPPA 2030 -HANKEHaasteet ja mahdollisuudet

Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto

2010 – 54 s. – 21,0 x 29,7 cm

ISBN 978-92-824-2715-6doi:10.2860/12566

FI.indd Sec1:55 13/07/10 13:17:55

MISTÄ EU:N JULKAISUJA SAA?Maksuttomat julkaisut:

• EU Bookshopista (http://bookshop.europa.eu)

• Euroopan unionin edustustoista tai lähetystöistä.Yhteystiedot löytyvät internetosoitteesta http://ec.europa.eu, tai ne saa lähettämällä faksin numeroon +352 2929-42758.

Maksulliset julkaisut:

• EU Bookshopista (http://bookshop.europa.eu).

Maksulliset tilaukset (esimerkiksi EUVL:n vuosikerta, tuomioistuinten oikeustapauskokoelmat):

• Euroopan unionin julkaisutoimiston myyntiedustajalta (http://publications.europa.eu/others/agents/index_fi .htm).

FI.indd Sec1:56 13/07/10 13:17:55

QC-32-10-249-FI-C

10.2860/12566