hyyn oikeusturvakysely 2011

1

HYYn oikeusturvakysely 2011

Teemu Kemppainen

Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs.

2

1 Johdanto

Opiskelijan oikeusturva viittaa opiskelun kannalta keskeisten oikeuksien toteutumiseen. Oikeuden

käsitteellä on kääntöpuolenaan velvollisuus: esimerkiksi opiskelijan oikeus laadukkaaseen

opinnäytetyön ohjaukseen edellyttää, että jollakulla on velvollisuus antaa tällaista ohjausta (ks.

Feinberg 1973, 59–60). Velvollisuutta taas ei voi käytännössä toteuttaa, ellei siihen ole

mahdollisuutta, esimerkiksi riittäviä opetushenkilöstöresursseja. Keskustelu oikeusturvasta onkin

samalla keskustelua velvollisuuksista ja mahdollisuudesta niiden noudattamiseen.

Oikeusturva liittyy myös opiskelijaan itseensä kohdistuviin velvollisuuksiin. Systemaattisen

huomion kiinnittäminen opiskelijan oikeusturvaan edesauttaa opinnoissa etenemistä.

Tasapuolinen ja asiallinen kohtelu sekä johdonmukainen opintosuoritusten arvostelu pitävät yllä

hyvää tekemisen henkeä ja opiskelumotivaatiota. Riittävä tieto opintojen vaatimasta työmäärästä

tehostaa opintojen suunnittelua. Tarpeeksi ripeä opintosuoritusten arvostelu ja rekisteröinti

säästää opintotukeen liittyviltä ongelmilta ja auttaa mm. kesätöiden haussa, jossa ajantasainen

opintosuoritusote on eduksi. Tavoiteaikojen mukainen opiskelu edellyttääkin, että koulutus ja

opetuksen tukipalvelut on järjestetty laadukkaasti. Opiskelijan oikeusturva määrittää tässä

suhteessa eräänlaisen laadun minimitason: oikeuksien toteutuminen ei vielä takaa korkeaa laatua,

mutta on sen välttämätön ehto.

Käsillä oleva selvitys on tulosta HYY:n päätöksestä kartoittaa Helsingin yliopiston opiskelijoiden

oikeusturvan nykytilannetta opiskelijoille suunnatun kyselytutkimuksen avulla. Opiskelijan

oikeusturvan kannalta relevanteissa tilanteissa on useimmiten ainakin kaksi osapuolta, ja

esimerkiksi opettajan ja opiskelijan tulkinnat jostakin tietystä tilanteesta saattavat olla joissakin

tapauksissa varsin erilaisia. Ei ole aina yksiselitteistä, onko vaikkapa opiskelijan saama tentin

arvosteluperusteita koskeva vastaus epäasiallinen vai ei. Selvitys pyrkii valottamaan asiaa

nimenomaan opiskelijoiden kokemusten pohjalta.

Kyselytutkimuksessa on olennaista, että vastaaja tuntee käsiteltävää aihepiiriä tarpeeksi, jotta hän

voi halutessaan antaa kysymyksiin päteviä vastauksia. Tämän vuoksi oikeusturvakyselyn aihepiiriä

esiteltiin kyselyn alussa vastaajille luonnehtimalla oikeusturvan juridista kehystä ja sen keskeisiä

sisältöalueita:

3

Opiskelijan oikeusturvalla tarkoitetaan niitä oikeudellisia keinoja, joiden avulla

henkilön oikeudet toteutuvat. Yliopiston toimintaa säädellään lailla, sen omilla

johtosäännöillä ja sen tulee julkista valtaa käyttäessään noudattaa hallintolakia.

Heikko oikeusturva voi liittyä laissa taattujen oikeuksien vähäisyyteen, keinojen

huonouteen tai keinojen tehottomuuteen. Opiskelijoiden kohdalla oikeusturva liittyy

esimerkiksi laadukkaaseen tarkoituksenmukaiseen koulutukseen, tehokkaisiin

opiskelun tukipalveluihin, opiskelijoiden yhdenvertaiseen ja tasa-arvoiseen

kohteluun.

Raportti pohjautuu kerätyn kyselyaineiston vertailevaan analyysiin. Vertaileva näkökulma on

oikeusturvan tapauksessa tärkeä: onko oikeusturvassa systemaattisia eroja eri opiskelijaryhmien

suhteen? Onko naisten ja miesten oikeusturvassa eroa? Entä miten tiedekunta, opintojen vaihe tai

kieli vaikuttaa asiaan? On syytä korostaa, että esimerkiksi tiedekuntavertailun tarkoituksena ei ole

paremmuusjärjestykseen asettaminen, vaan mahdollisuuksien luominen hyvien käytäntöjen

leviämiseen johtavalle keskustelulle.

Raportin luvussa kaksi käsitellään kyselyn teknisiä ominaisuuksia sekä luodaan vertaileva katsaus

aineiston ja perusjoukon taustamuuttujiin. Selvityksen loppuosa noudattelee kyselyn järjestystä.

Varsinaiseen oikeusturvaan päästään luvussa kolme, jossa asiaa lähestytään opiskelijoiden

oikeusturvatietämyksen näkökulmasta. Tämän jälkeen otetaan tarkasteluun opiskelun

oikeusturva, minkä yhteydessä perehdytään mm. opintojen suunnitteluun, suorittamiseen ja

arvosteluun liittyviin kokemuksiin (luku neljä). Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat teemoina luvussa

viisi ja lopuksi kootaan yhteen keskeisimpiä havaintoja (luku kuusi)

4

2 Aineisto ja menetelmät

Oikeusturvakyselyä varten poimittiin opiskelijarekisteristä ositettu satunnaisotos

tasavälipoiminnalla niistä Helsingin yliopiston perustutkinto-opiskelijoista, joihin pätivät seuraavat

ehdot:

a) ovat tulleet kirjoille Helsingin yliopistoon 2003–2010,

b) ovat läsnäolevia 25.1.2011,

c) joilla on ainakin yksi opintosuoritus viimeisen kolmen vuoden ajalta,

d) joilta on tiedossa mailiosoite,

e) ovat antaneet suostumuksen kyselytutkimuksiin,

f) eivät tulleet valituiksi samoihin aikoihin toteutettuun työssäkäyntitutkimuksen brutto-otokseen.

Tällä tavalla rajattu perusjoukko oli kooltaan 10242 opiskelijaa. Kun raportissa puhutaan

opiskelijoista, viitataan juuri tähän perusjoukkoon. On huomattava, että ehto e rajaa pois ne

opiskelijat, jotka eivät ole antaneet suostumusta kyselytutkimuksiin. Mikään ei takaa sitä, että

suostumuksen antaneet olisivat kyselyn aihepiirin osalta täsmälleen samankaltainen ryhmä niiden

kanssa, jotka eivät ole antaneet suostumusta. Tämä on otettava päätelmien teossa huomioon.

Ehdon f motivaationa oli varmistaa, ettei kukaan joutuisi vastaamaan kahteen kyselyyn reilun

kuukauden aikavälillä.

Brutto-otoksen koko oli 3620. Koko määritettiin siten, että pienimmistäkin tiedekunnista saataisiin

yli 30 vastaajaa (tilastotieteellisessä keskustelussa usein esiintyvä epävirallinen ohjeluku). Otanta

tehtiin kieliryhmän mukaan ositetusti, koska haluttiin taata kaikista kieliryhmistä riittävä

vastaajamäärä. Suomenkielisistä em. tavalla rajatun kehikkoperusjoukon opiskelijoista poimittiin

tasaväliotannalla joka kolmas vastaaja. Ruotsinkielisistä ja vieraskielisistä poimittiin joka toinen

opiskelija.

Kyselylomakkeen laati HYY:n hallituksen jäsenenä toiminut Markku Hakala yhdessä HYY:n

koulutuspoliittisen sihteerin Anne Rautasen ja Otuksen kanssa. Selvityksen käytännön

toteutuksesta vastasi aineistonkeruun ja raportin laatimisen osalta Otus. Kysely toteutettiin

itsetäytettävänä internet-kyselynä välillä 11.3.2011–1.4.2011. Otokseen poimituille lähetettiin

sähköpostilla personoitu linkki, joka varmisti, että kutakin poimittua sähköpostiosoitetta kohti

tulee korkeintaan yksi vastaus. Lisäksi personoitu linkki mahdollisti vastauskadon vaikutusten

oikaisun edempänä selitetyllä menetelmällä. Aineiston käsittely oli koko prosessin osalta

luottamuksellista ja kyselyn varsinaisen analyysin ja raportoinnin kohdalla myös anonyymiä.

5

Ensimmäinen muistutus lähetettiin vastaamattomille viikon päästä kyselyn avautumisesta ja

toinen muistutus kahden viikon päästä. Vastaajia saatiin lopulta 1007 (vastausosuus 28 %).

Raportoinnin strategiana on kuvailla jokaisen kysymyksen perusjakauman lisäksi keskeisimpiä

eroja iän, opintojen vaiheen, sukupuolen, tiedekunnan ja kieliryhmän mukaan. Ellei toisin mainita,

raportissa esitettävät vertailutulokset ovat tilastollisesti merkitseviä Khiin neliö -testillä arvioiden

(rajana p-arvo 0,05). Pienen vastausprosentin mahdollista vinouttavaa vaikutusta on oikaistu

mallittamalla vastaustodennäköisyys brutto-otostasolla tiedettyjen opiskelijarekisteristä saatujen

taustamuuttujien suhteen (ikä, sukupuoli, tiedekunta, kieliryhmä). Vastaajille määritetään

arvioidun vastaustodennäköisyyden avulla sopiva painokerroin, jonka tarkoitus on oikaista kadon

mahdollista vinouttavaa vaikutusta. (Vastaustodennäköisyysmallista, ks. Laaksonen 2010, 113–

114.) Raportoinnissa käytetyn analyysipainon vaihteluväli on 0,035–2,05. Analyysipainon

määritelmän mukaisesti painomuuttujan summa on vastaajamäärä (1007) ja keskiarvo on 1;

painokertoimen keskihajonta on 0,253. Painokertoimia on käytetty kaikissa raportin analyyseissä

ja liitetaulukoissa, ellei toisin mainita.

Otantasattuman ja vastauskadon lisäksi tulee pitää mielessä itse tiedonkeruu. Ei ole itsestään

selvää, että kyselytutkimuksen vastaukset kertovat täsmälleen sen informaation, jota kyselyn

laatijat ovat lähteneet hakemaan. On paradigmakysymys, puhutaanko tässä yhteydessä

mittausvirheestä vai sosiaalisen todellisuuden monitulkintaisesta luonteesta. Joka tapauksessa

tarjolla on erilaisten tulkintojen mahdollisuuksia niin vastaajille, analyysin tekijälle kuin lukijallekin.

Erityisesti silloin, kun on kyse kartoittavasta kyselystä, joka koostuu uusista, varta vasten

laadituista osioista, on muistettava, että kaikki ei ole aina sitä, miltä ensisilmäyksellä näyttää.

Kyselyn analyysivaiheessa kävikin ilmi, että joitakin väittämiä ja vastausvaihtoehtoja olisi ollut

tarpeen muotoilla hieman toisin. Nämä kokemukset ovat hyvää oppia jatkoselvitysten

laatimisessa.

Raportissa esitetyt prosenttiosuudet ovat prosentteja niistä, jotka ovat antaneet käyvän

vastauksen kysymykseen. ”En osaa sanoa / kysymys ei koske minua” -vastaukset on käsitelty

puuttuvina, joten ne eivät ole mukana prosenttiosuuksien laskennassa. Jokaisessa kysymyksessä

on näin ollen kyse siitä vastaajien joukosta, jota kysymys koskee ja jotka ovat vastaamalla

ilmaisseet mielipiteensä asiaan. Puuttuvuudesta raportoidaan erikseen alaviitteissä, kun em.

6

tavalla määritettyä puuttuvuutta on vähintään 10 prosenttia vastauksista: kyse on pääasiassa siitä,

että vastaaja on katsonut, ettei jokin tietty kysymys koske häntä. Puuttuvuuden arvioinnissa ja

raportoinnissa käytetään painottamatonta aineistoa.

Laadullista avovastausaineistoa kertyi 120 sivua (fontti 12, riviväli 1,5). Kuten Eskola ja Saaranen

(2006) tuovat esiin, määrällinen luokittelu on eräs keino käsittelyn systematisoimiseen ja aineiston

hallittavuuden parantamiseen. Tätä varten koko aineisto koodattiin aineistolähtöisesti

muodostetulla verrattain suppealla luokituksella yleisimpien teemojen paikantamiseksi.

Analyysiyksiköksi valittiin kokonainen vastaus. Raportissa esitetään yleisimmistä teemoista

erityisen kuvaavina pidettyjä erimerkkejä.

Ennen varsinaisen oikeusturvan pariin siirtymistä luodaan vielä tiivis katsaus aineiston ja

perusjoukon ominaisuuksiin. 17 prosenttia vastaajista on ensimmäisen vuoden opiskelijoita, 33

prosenttia toisen tai kolmannen vuoden opiskelijoita, 29 prosenttia neljännen tai viidennen

vuoden opiskelijoita ja 22 prosenttia tätä pidempään opiskelleita. Perusjoukosta 72 prosenttia ja

vastaajista 76 prosenttia (painottamaton osuus) on naisia. Painotus korjaa aineiston

sukupuolijakauman perusjoukon kanssa samalle tasolle (taulukko 1). Myös kieliryhmän ja

tiedekunnan suhteen tilanne on se, että painotetusta aineistosta lasketut jakaumat ovat hyvin

lähellä perusjoukon jakaumia. Suomenkielisten osuus on 88 prosenttia, ruotsinkielisten 7,3

prosenttia ja vieraskielisten 4,3 prosenttia. Noin puolet vastaajista on alle 25-vuotiaita, reilu

kolmannes 25–29-vuotiaita ja loput tätä vanhempia.

7

Perusjoukko

Vastaajat - ei

painoja

Vastaajat -

painotettu

Naiset 71,7 75,8 71,6

-24 . 56,6 51,8

25 - 29 . 30,8 34,1

30 - 34 . 6,2 7,9

35 - . 6,5 6,2

Yht. 100,0 100,0

Suomi 88,4 85,2 88,4

Ruotsi 7,3 8,6 7,3

Muu 4,3 6,2 4,3

Yht. 100,0 100,0 100,0

BT 4,6 4,8 4,5

EL 2,3 3,5 2,3

FT 3,6 2,9 3,4

HU 17,2 18,0 17,1

KT 13,5 11,6 13,0

LT 5,7 6,1 5,9

ML 12,9 12,5 12,9

MM 9,9 10,4 10,3

OT 8,4 6,5 7,7

SSKH 2,2 2,4 2,4

TT 6,4 8,3 6,5

VT 13,4 13,2 14,1

Yht. 100,0 100,0 100,0

Taulukko 1. Taustatietoja perusjoukosta ja otoksesta, %. Kieliryhmä opintorekisteristä, muut

tiedot kyselystä.

8

3 Tietoisuus opiskelijoiden oikeusturvasta

Tilanteissa, joissa oikeusturvan suhteen koetaan ongelmia, on tärkeä tietää, kenen puoleen voi

kääntyä asian ratkaisemiseksi. Kertoessaan professorinsa kohtuuttoman rankoista vaatimuksista ja

haluttomuudesta reagoida annettuun palautteeseen, eräs vastaaja pohti, miten olisi voinut viedä

asiaa eteenpäin:

”Funderade på att klaga någonstans men visste inte riktigt vart, HUS kanske skulle ha varit ett

alternativ.”

Kyselyllä haluttiin selvittää, miten yleisesti oikeusturvaa käsittelevät tietolähteet ja tukihenkilöt

tunnetaan. Ennen itse kysymyksiä asiaa valaistiin lyhyellä esittelytekstillä. Esittelytekstejä

käytettiin myös kyselyn muissa osissa, jotta voitiin varmistaa, että kaikilla vastaajilla olisi

samansuuntainen käsitys kyselyn aihepiiristä. Tekstit tuodaan myös raportointiin siitä syystä, että

lukija pääsee paremmin perille siitä, millä orientaatiolla vastaajat kysymyksiä tulkitsivat:

Opiskelijoiden oikeusturvaa opintoihin liiByvissä asioissa käsitellään yliopistolaissa

sekä yliopiston omissa johtosäännöissä. Johtosääntö sisältää määräykset mm.

kuulustelujen järjestämisestä ja tulosten julkistamisesta, oikaisumeneBelystä sekä

opintosuoritusrekisterin oikaisemisesta. Yliopistossa ja ylioppilaskunnassa sovelletaan

myös hallintolakia (434/2003) niiden hoitaessa julkista hallintotehtävää.

Kyselyn perusteella reilu viidennes opiskelijoista tietää, mistä saa tietoa oikeusturvaansa liittyvistä

asioista (kuvio 1). 13 prosenttia opiskelijoista on perillä siitä, kenen puoleen voi oikeusturva-

asioissa kääntyä omalla laitoksella tai tiedekunnassa. HYY:n oikeusturvayhdyshenkilön tietää 12

prosenttia opiskelijoista. Lähes joka neljäs tietää, mistä voi hakea oikaisua opinto-oikeutta

koskevissa asioissa.

9

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

11. Tiedän, mistä voin hakea oikaisua opinto-oikeuttani

koskevissa asioissa (n=990)

10. Tiedän, kenen puoleen voin kääntyä HYYssä

oikeusturvaa koskevissa asioissa (n=988)

9. Tiedän, kenen puoleen laitoksella/tiedekunnassa voin

kääntyä oikeusturva-asioissa (n=995)

8. Tiedän, mistä saa tietoa opiskelijan oikeusturvaan

liittyvistä asioista (n=997)

%

Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Ei samaa eikä eri mieltä Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä

Kuvio 1. Tietoisuus opiskelijoiden oikeusturvasta.

Iäkkäimmät opiskelijat ovat muita yleisemmin tietoisia oikeusturvastaan tässä käsiteltyjen

kysymysten valossa. Neljä kymmenestä oikeustieteen opiskelijasta tietää, mistä saa tietoa

opiskelijan oikeusturvaan liittyvistä asioista; vastaava osuus on pienin farmasialla, 12 prosenttia.

Miehet tietävät hieman naisia useammin kenen puoleen kääntyä oikeusturva-asioissa HYY:llä tai

omalla laitoksella / tiedekunnassa.

Vaikuttaa siltä, että oikeusturvaa koskevan tiedotuksen kehittämiselle on sijaa. Huolestuttavan

pieniltä näyttävistä osuuksista ei pidä kuitenkaan tehdä yksioikoisia päätelmiä. Kyselyvastausten ja

tosiasiallisen toiminnan vastaavuutta ei voi ottaa itsestäänselvyytenä (Cicourel 1964). Vastaukset

eivät tässä tapauksessa välttämättä kerrokaan – ainakaan yksinomaan – oikeusturvaa koskevan

tiedotuksen epäonnistumisesta tai siitä, että opiskelijat olisivat tositilanteessa vailla

tiedonhankintavalmiuksia.

”[oikeusturva-]asioita ei ole tuotu esille tiedekunnassani, mutta uskoisin osaavani ottaa niistä itse

selvää tarpeen vaatiessa.”

Tulvivan informaation virrassa tietoa hankitaan tarpeen mukaan. Tällöin olennaista on juuri kyky

tiedon hankkimiseen, eikä niinkään varastoitu tietomäärä. Kun tietoa sitten lähdetään hakemaan

ilmenneeseen tarpeeseen, sen pitää luonnollisesti olla mahdollisimman järkevästi löydettävissä.

10

”Olen joskus yrittänyt etsiä tietoa siitä, miten ja millä perusteella opintoihin haetaan lisäaikaa,

mutta en muista löytäneeni mitään.”

11

4 Oikeusturva opiskelussa

Opiskeluun liittyvää oikeusturvaa lähestyttiin kyselyssä useasta eri suunnasta. Yleisen oikeusturvan

(tasapuolinen kohtelu, informointi, opiskelu-oikeuteen liittyvät asiat) lisäksi tarkastellaan

opintojen suunnittelua, suorittamista ja arvostelua sekä palautekäytäntöjä oikeusturvan kannalta.

Tämän opiskelun oikeusturvaa käsittelevän osion avasi seuraava esittelyteksti:

Opiskelijalla on oikeus odoBaa yliopistolta puolueetonta, tasa-arvoista, asiallista ja

perusteltua kohtelua sekä johdonmukaista toimintaa.

4.1 Yleinen oikeusturva opiskelussa

Valtaosa opiskelijoista (72 %) katsoo, että kaikkia kohdellaan omalla laitoksella tai tiedekunnassa

tasapuolisesti (kuvio 2). Nuoremmat opiskelijat pitävät kohtelua tasapuolisena vanhempia

useammin. Samaten opintojen alkuvaiheessa kohtelua pidetään yleisemmin tasapuolisena. Eroa

on myös sukupuolen mukaan: miehet pitävät kohtelua tasapuolisena naisia useammin (80 % vs. 69

%). Tiedekuntienkin välillä esiintyy eroja. Oikeus- ja valtiotieteilijät (62 ja 64 %) pitävät kohtelua

muita harvemmin tasapuolisena, kun taas farmasian, teologian sekä bio- ja ympäristötieteiden

opiskelijat (81 % kaikissa) arvioivat kohtelun tasapuoliseksi keskimääräistä yleisemmin.

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

17. Olen opiskelutilanteessa joutunut tapaturman

uhriksi, josta aiheutuneita kustannuksia yliopisto ei ole

korvannut (n=415)

16. Tiedän, minne voin valittaa jos saan kielteisen

päätöksen opiskeluoikeuden jatkamisesta. (n=914)

15. Tiedän millä perusteilla voin hakea opintoihin

lisäaikaa (opintoaikojen rajauslain mukaisen 7

opiskeluvuoden jälkeen (n=915)

14. Minua informoidaan hyvissä ajoin sellaisista

asioista, jotka koskevat minua tai opiskelu-oikeuttani

(n=964)

13. Olen saanut esittämiini kysymyksiin asianmukaisia

vastauksia kohtuullisessa ajassa (n=943)

12. Laitoksellani/tiedekunnassani kaikkia kohdellaan

tasapuolisesti ja johdonmukaisesti samalla tavalla

(n=952)

%


Kuvio 2. Yleinen oikeusturva opiskelussa.

12

Kolme neljästä opiskelijasta (75 %) on saanut esittämiinsä kysymyksiin asianmukaisia vastauksia

kohtuullisessa ajassa. Iän ja opintovuosien myötä arviot muuttuvat näiltä osin jossain määrin

kriittisemmiksi. Tiedekuntien välillä on selviäkin eroja. Oikeustieteellisessä vastaava osuus on

reilusti keskimääräistä pienempi (54 %): vastauksien saantiin ollaan siis yliopiston yleistä tasoa

harvemmin tyytyväisiä. Matemaattis-luonnontieteellisessä (82 %) ja eläinlääketieteellisessä (86 %)

osuudet ovat taas keskitasoa suuremmat, mikä kertoo onnistuneista viestintäkäytännöistä.

Vieraskieliset opiskelijat kokevat hieman muita yleisemmin, etteivät ole saaneet asianmukaisia

vastauksia kohtuullisessa ajassa.

”On yksittäisiä tapauksia, joissa opettajat eivät vastaa tai vastaavat niukan vastahakoisesti, mutta

suurin osa heistä on kuitenkin erittäin avuliaita.”

Vastaajilta kysyttiin myös, kuinka hyvissä ajoin heitä informoidaan asioista, jotka koskevat heitä

itseään tai heidän opiskeluoikeuttaan. 62 prosenttia opiskelijoista arvioi, että heille tiedotetaan

kyseisistä asioista hyvissä ajoin. Bio- ja ympäristötieteellisessä osuus on suhteellisen pieni (43 %).

Maatalous-metsätieteellisen (72 %) ja käyttäytymistieteellisen (71 %) tiedekunnan opiskelijat

arvioivat muita useammin, että heitä informoidaan ajoissa. Aineisto antaa viitettä siihen suuntaan,

että informaatio ei tavoita vieraskielisiä opiskelijoita yhtä hyvin kuin suomen- ja ruotsinkielisiä

opiskelijoita. Tämän ja edellisen kohdan perusteella näyttää siltä, että englanniksi tapahtuvassa

viestinnässä on vielä kehittämisen varaa, jotta yliopistolla pystytään vastaamaan tiedontarpeeseen

siten, ettei kielitaito aseta opiskelijoita eriarvoiseen asemaan.

Joka neljäs (25 %) opiskelija tietää, millä perusteella voi hakea opintoihinsa lisäaikaa opintoaikojen

rajauslain mukaisen seitsemän opiskeluvuoden jälkeen. Iäkkäämmät opiskelijat tuntevat perusteet

muita useammin, mutta opintojen vaiheen mukaan eroa ei kuitenkaan esiinny. Myöskään

tiedekuntien välillä ei ole eroja. Opiskeluoikeuden jatkamiseen liittyen tiedusteltiin lisäksi, kuinka

hyvin tunnetaan se taho, jonne voidaan valittaa kielteisen päätöksen tapauksessa. Seitsemän

prosenttia opiskelijoista tuntee valitustahon. Iäkkäimmät opiskelijat ja miehet tuntevat tahon

keskimääräistä yleisemmin.

13

Yleisen oikeusturvaosion viimeinen kysymys tiedusteli, onko vastaaja joutunut opiskelutilanteessa

tapaturman uhriksi, josta aiheutuneita korvauksia yliopisto ei ole korvannut: kaksi prosenttia

kysymykseen vastanneista opiskelijoista oli joutunut tällaiseen tilanteeseen.1

”Täytin tapaturmasta jonkinlaisen lomakkeen, mutta kukaan ei osannut kertoa minulle, mihin

lomake olisi pitänyt viedä, joten asia jäi sikseen.”

”[Tapaturman vuoksi] esiintyy yhä särkyä, mikä alentaa elämänlaatuani, siis pysyvä haitta, eikä

kukaan ole korvannut.”

4.2 Opintojen suunnittelu

Opiskelijoista 60 prosenttia katsoo saaneensa ohjausta opintosuunnitelman tekemisessä (kuvio 3).

Opintojen vaiheen mukaiset erot ovat varsin selvät: ensimmäisen vuoden opiskelijoista 70

prosenttia kertoo saaneensa ohjausta, kun vastaava osuus 6.–8. vuoden opiskelijoista on 46

prosenttia. Myös tiedekuntien välillä on huomattavia eroja. Oikeustieteellisen tiedekunnan

opiskelijoista vain 37 prosenttia katsoo saaneensa ohjausta opintosuunnitelman tekemisessä ja

valtiotieteellisessäkin osuus on melko pieni, 42 prosenttia. Sen sijaan bio- ja ympäristötieteilijöistä

sekä maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelijoista hieman yli 70 prosenttia arvioi, että

on saanut suunnitelman tekoon ohjausta.

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

21. Kun suunnittelen opintojani, saan tarpeeksi tietoa

kurssien vaatimasta työmäärästä realistisen

suunnitelman tekemiseksi (n=960)

20. Tiedekunnan ohjeet opintosuunnitelman

tekemiseen ovat helposti saatavilla (n=946)

19. Olen saanut ohjausta opintosuunnitelman

tekemisessä (n=952)

%


Kuvio 3. Opintojen suunnittelu.

1Kysymys ei koske minua / EOS -vastauksia oli 59 %.

14

Joka toinen opiskelija on sitä mieltä, että tiedekunnan ohjeet opintosuunnitelman tekoon ovat

helposti saatavilla. Opintojensa alkuvaiheessa olevat katsovat muita useammin, että ohjeet on

helppo löytää. Farmasian (80 %) ja eläinlääketieteen (69 %) tiedekunnissa ohjeet ovat kyselyn

mukaan keskimääräistä paremmin saavutettavissa. Humanistisessa tiedekunnassa, Svenska social-

och kommunalhögskolanissa (SSKH) sekä valtiotieteellisessä tiedekunnassa (42 % kussakin) tilanne

on päinvastainen: ohjeet koetaan verrattain harvoin helposti löydettäviksi. Vieraskieliset

opiskelijat katsovat muita useammin, että ohjeet opintosuunnitelman tekoon ovat helposti

saatavilla.

Opintojen suunnittelun osalta tiedusteltiin vielä, saavatko vastaajat tarpeeksi tietoa kurssien

vaatimasta työmäärästä realistisen opintosuunnitelman tekemiseksi. 38 prosenttia opiskelijoista

arvioi, että tietoa saadaan tarpeeksi. Miehet pitävät saamaansa tietomäärää riittävänä naisia

useammin. Vieraskieliset opiskelijat ovat keskimääräistä tyytyväisempiä opintosuunnitelman

tekoon tarvittavan tiedon saantiin.

4.3 Opintojen suorittaminen

Kolme neljästä opiskelijasta pitää laitoksensa tai tiedekuntansa kurssi-ilmoittautumisen käytäntöjä

selkeinä (kuvio 4). Ilmoittautumiskäytäntöjä pidetään yleisimmin selkeinä SSKH:ssa (83 %),

farmasian tiedekunnassa (83 %) sekä matemaattis-luonnontieteellisessä (81 %) ja maatalous-

metsätieteellisessä tiedekunnassa (80 %). Epäselvimmät ilmoittautumiskäytännöt ovat kyselyn

perusteella oikeustieteellisessä, sillä vastaava osuus on vain 48 prosenttia.

15

0 20 40 60 80 100

30. Olen saanut ohjausta opinnäytetyön tekemiseen

(kandidaatintutkielma / pro gradu) (n=694)

29. Tiedekunnassani/laitoksellani huomioidaan

esteettömyys opetus- ja tenttitilanteissa (n=433)

28. Olen voinut asioida yliopistolla omalla

äidinkielelläni (n=966)

27. Luennointikieli on ollut eri kuin

opetusohjelmassa on mainittu (n=931)

26. Korvaavan tehtävän kuormittavuus on

kohtuullinen suhteessa poissaoloon (n=754)

25. Luennolta/pakollisesta opetuksesta poissaolo on

mahdollista korvata korvaavalla tehtävällä (n=896)

24. Laitokseni/tiedekuntani opetuksesta voi olla

poissa perustellusta syystä (sairasloma tai lapsen

sairaus) (n=879)

23. Kurssikirjoja on saatavilla riittävästi (n=981)

22. Kurssi-ilmoittautumisen käytännöistä tiedotetaan

laitoksellani/tiedekunnassani selkeästi (n=995)

%


Kuvio 4. Opintojen suorittaminen.

Kurssikirjoja on tarpeeksi saatavilla vain vajaan kolmanneksen mielestä. Miehet ovat hieman naisia

tyytyväisempiä kurssikirjojen tarjontaan. Tiedekuntien väliset erot ovat huomattavan suuria:

oikeustieteilijöistä vain neljä prosenttia on tyytyväisiä kurssikirjojen saatavuuteen ja farmasian

tiedekunnassakin tyytyväisten osuus on ainoastaan yhdeksän prosenttia. Valtiotietieteilijät (44 %)

ja matemaattis-luonnontieteellisten alojen opiskelijat (43 %) pitävät kurssikirjojen saatavuutta

hyvänä muita useammin. Vieraskieliset opiskelijat ovat keskimääräistä tyytyväisempiä kirjojen

saatavuuteen.

16

Kolme neljästä opiskelijasta arvioi, että voi olla poissa oman laitoksensa tai tiedekuntansa

opetuksesta perustellusta syystä.2 Lääketieteilijöiden (32 %) ja eläinlääketieteilijöiden (35 %)

joukossa osuus on selvästi pienempi. Toisessa ääripäässä ovat bio- ja ympäristötieteiden (86 %),

matemaattisen ja luonnontieteellisten aineiden (86 %), humanististen alojen (86 %) sekä teologian

(85 %) opiskelijat. Tiedekuntien välisessä vertailussa on huomioitava erilaisten oppiaineiden

vaatimukset: on eri asia olla poissa lääke- tai eläinlääketieteen käytännön opetuksesta kuin

teoreettiselta massaluennolta.

Kolme neljästä opiskelijasta katsoo, että poissaolo voidaan korvata erillisellä tehtävällä.3 SSKH:ssa

opiskelevista peräti 95 prosenttia on tätä mieltä, kun taas farmasialla vastaava osuus on vain 43

prosenttia. Korvaavan tehtävän kuormittavuutta pitää kohtuullisena joka toinen opiskelija.4

Oikeustiedettä (24 %), farmasiaa (24 %) ja lääketiedettä (29 %) opiskelevat pitävät korvaavaa

tehtävää muita harvemmin kohtuullisena. Sen sijaan kaksi kolmesta bio- ja ympäristötieteilijästä

katsoo, että korvaava tehtävä on kuormittavuudeltaan kohtuullinen.

Lähes puolet kyselyyn vastanneista kertoi avovastauksissa poissaolojen korvauskäytäntöihin

liittyvistä kokemuksistaan (489 vastausta). Korvaavasta, useimmiten kirjallisesta tai muusta

tehtävästä kerrottiin 85 prosentissa avovastauksista. 12 prosenttia vastanneista piti korvaavaa

tehtävää kohtuuttomana tai ainakin pelkkää luennolla läsnäoloa vaativampana. Noin joka

kymmenes kertoi, ettei poissaoloa voi korvata.

”Poissaolot korvataan yleensä 2-4 sivun esseellä, joko opettajan erikseen määräämästä aiheesta

tai opetuksessa käsitellystä aiheesta.”

”Poissaolo korvataan usein esseellä, joka saattaa joskus olla kohtuuttomankin työläs verrattuna

siihen, että olisi ollut luennolla läsnä. Joillakin isoilla kursseilla on mahdollista osallistua toisen, eri

aikaan kokoontuvan ryhmän vastaavaan opetustilanteeseen, mikä on mielestäni sopivin ja reiluin

tapa korvata poissaolo. [...] Itse koin hyödylliseksi ja oikeudenmukaiseksi eräällä kurssilla käytetyn




17

korvaustavan: [oltuani poissa] sain opettajalta luentomateriaalit sähköpostilla ja aiheeseen

tutustuttuani kirjoitin liuskan verran ajatuksiani opettajalle.”

”Puolentoista tunnin luennon poissaolon on voinut suorittaa esim. tekemällä 400 sivuisesta kirjasta

referaatin”

”en ole pystynyt korvaamaan, vaikka minulla on ollut tilanteestani usean erikoislääkärin lausunto.

käskettiin tulla ensi vuonna uudelleen, jos silloin kykenen suorittamaan suorituksen vaadittavalla

tavalla”

Korvauskäytännöissä on avovastausten perusteella vaihtelua niin oppiaineen, kurssien kuin

opettajankin mukaan. Joissakin tilanteissa poissaoloja ei käytännössä sallita, kun taas toisissa

läsnäoloa ei pääsääntöisesti vaadita. Toisilla kursseilla sallitaan tietty määrä poissaoloja ilman, että

opiskelija tarvitsee suorittaa korvaavia tehtäviä.

”Ei yleensä tarvitse korvata, jos sallittujen poissaolojen määrä ei ylity paljolla...yleensä sallittuja

poissaoloja on saanut olla kolme per kurssi, ja niitä ei tarvitse selitellä mitenkään.”

”Poissaolokäytännöt vaihtelevat radikaalisti kursseittain ja niistä on vaikea saada tietoa

ennakkoon. Myös poissaolon tapahduttua tilanteita hoidetaan usein tapauskohtaisesti ja

seuraukset riippuvat kyseisen opettajan mielipiteestä/persoonasta.”

”Joitakin pakollisia opetuksia ei tiedekunnassamme pysty korvaamaan ollenkaan, vaan

pahimmassa tapauksessa poissaolosta voi seurata jopa välivuosi. Tiedän tapauksia, joissa

opiskelija on mennyt vatsataudissa opetukseen, sillä poissaolosta seuraisi niin paljon ongelmia.”

”Se riippuu todella paljon kurssista. Osa asioista on sellaisia, että pitkää poissaoloa ei ole

mahdollista korvata, koska harjoitellaan esim. kliinisiä taitoja käytännössä. Muutoin aika hyvin on

saanut korvattu kirjallisilla tehtävillä.”

18

”Usein siis opiskelijat tulevat [potilasopetukseen] flunssaisena ja kuumeisena, koska on vain

helpompaa tulla paikalle buranan voimalla kuin jäädä sairastamaan. Näin tuleville lääkäreille

opetetaan etteivät lääkärit saa sairastaa.”

”Pääaineopinnoissani en ole törmännyt vielä yhteenkään pakolliseen luentoon.”

Luennointikieli on pääsääntöisesti ollut se, mikä on etukäteen ilmoitettu opetusohjelmassa. Vain

seitsemän prosenttia opiskelijoista raportoi, että kieli on poikennut ilmoitetusta. Vieraskielisistä

opiskelijoista vastaava osuus on 17 prosenttia.5 Lääketieteellisessä tiedekunnassa kuitenkin

hieman reilu viidennes opiskelijoista katsoo, että kieli ei ole vastannut opetusohjelmassa

ilmoitettua. Opiskelijoista valtaosa (92 %) katsoo voineensa asioida yliopistolla omalla

äidinkielellään. Iäkkäimpien opiskelijoiden joukossa osuus on hieman pienempi (78 %).

Suomenkielisistä opiskelijoista lähes kaikki (98 %) katsovat, että ovat saaneet asioida omalla

äidinkielellään – sen sijaan ruotsinkielisistä vain 57 prosenttia ja vieraskielisistä ainoastaan 29

prosenttia on tätä mieltä.

Opiskelijoista 71 prosenttia on saanut ohjausta opinnäytetyön tekemiseen.6 Tiedekuntien välillä

on eroja: vain joka toinen bio- ja ympäristötieteilijä (50 %), oikeustieteilijä (51 %) ja lääketieteilijä

(51 %) katsoo saaneensa ohjausta opinnäytetyötä varten. Teologisessa (86 %) ja

eläinlääketieteellisessä (83 %) keskitasoa suuremmat osuudet kertovat toimivista

ohjauskäytännöistä. Ruotsinkieliset opiskelijat ovat kyselyn perusteella saaneet hieman keskitasoa

useammin opinnäytetyöhön ohjausta (78 %), kun taas vieraskielisistä opiskelijoista ohjausta

saaneiden osuus on vain 62 prosenttia.

Kyselyssä käsiteltiin myös esteettömyyttä, mutta vastauksien perusteella kävi ilmi, että

kysymyksen muotoilu ei onnistunut kunnolla tavoittamaan haluttua tematiikkaa. Neljäsosassa

avovastauksista (n=91) ilmeni, ettei kysymyksen muotoilu toiminut luotettavasti:

5Khiin neliö-testin p-arvo 0,054.

6Kysymys ei koske minua / EOS -vastauksia oli 32 %. Vastanneet ovat katsoneet, että aihe (opinnäytetyön ohjaus)

koskettaa heitä.

19

”Hyvä kun on mahdollisuus kommentoida tätä kysymystä - en ymmärtänyt kysymyksen perusteella

minkälaista esteettömyyttä tarkoitetaan. Tentinvalvojien jääviyttä vai ihan vain esim. tenttitilan

soveltuvuutta liikuntarajoitteisille, tms.? En siis pysty vastaamaan tähän.”

Esteettömyyttä käsitelleiden avovastausten yleisin teema oli fyysisten tilojen soveltuvuus erilaisille

käyttäjäryhmille: teema esiintyi 40 prosentissa vastauksista. Monet vastaajat toivat esiin, kuinka

hankalaa esteettömyyttä on arvioida, ellei asia ole tullut konkreettisesti omalla kohdalla vastaan:

”Minulla on opiskelutovereita jotka liikkuvat pyörätuolissa, en kuitenkaan osaa arvioida

esteettömyyttä, koska ei sitä tule arvioitua samalla tavalla kun ei ole mitään ongelmia kulkemisen

kanssa. Ymmärtääkseni joskus on hieman hankalaa päästä Päärakennuksessa joihinkin tiloihin

joissa järjestetään tenttejä tai opetusta.”

Osion tilastollinen raportointi päätettiin jättää väliin, koska ei ollut riittävää varmuutta, miten

vastauksia pitäisi tulkita. Vaikuttaa siltä, että esteettömyyden käsite ei ole vielä siinä määrin

vakiintunut, että sitä voisi sellaisenaan käyttää kyselytutkimuksessa. Jatkossa teemaa onkin syytä

käsitellä konkreettisempien esimerkkien valossa.

4.4 Opintosuoritusten arvostelu

Opintosuoritusten arvostelua käsitelleen osan aluksi vastaajalle annettiin seuraavanlainen

luonnehdinta aiheesta:

Kuulustelun tulokset on julkistettava hyvissä ajoin ennen seuraavaa saman

kuulustelun suoritustilaisuutta tai siihen ilmoittautumista, kuitenkin viimeistään

kuukauden kuluttua kuulustelusta. Valintakokeiden sekä kesäkuun 1. päivän ja

elokuun 31. päivän välisenä aikana järjestettävien kuulustelujen tulokset voidaan

kuitenkin julkistaa kuukautta pidemmän ajan kuluttua. Opintosuoritus on

tallennettava opiskelijarekisteriin välittömästi tulosten julkistamisen jälkeen,

kuitenkin viimeistään kuukauden kuluessa tulosten julkistamisesta, ellei erityisestä

syystä muuta johdu.

Tenttitulokset julkistetaan vastaajien laitoksella tai tiedekunnassa pääasiassa (91 %) pelkällä

opiskelijanumerolla. Tulokset julkistetaan harvoin (2 %) pelkällä nimellä. Seitsemän prosenttia

vastaajista kertoi, että julkistamisessa käytetään pääasiallisesti sekä nimeä että opiskelijanumeroa.

6.–8. vuoden opiskelijat arvioivat muita useammin, että nimeä käytetään tenttitulosten

20

julkistamisessa. Pelkällä opiskelijanumerolla tapahtuva tenttitulosten julkistaminen on

keskimääräistä harvinaisempaa SSKH:ssa (78 %) ja oikeustieteellisessä (81 %). Suomenkieliset

opiskelijat katsovat muita useammin, että julkistaminen tapahtuu pelkällä opiskelijanumerolla.

Suurin osa opiskelijoista (63 %) arvioi, että tenttitulosten julkistaminen kestää yleensä 3–4 viikkoa

(kuvio 5). Viidennes (21 %) katsoo, että saa tulokset tavallisesti tietoonsa 1–2 viikossa ja 16

prosenttia näkee julkistamisen kestävän tyypillisesti yli neljä viikkoa. Julkistaminen kestää kyselyn

perusteella keskimääräistä pidempään oikeustieteellisessä, jossa jopa kolmannes katsoo tulosten

julkistamisen kestävän yleensä yli neljä viikkoa. Lääketieteellisessä vastaava osuus on 31

prosenttia, käyttäytymistieteellisessä 27 prosenttia ja bio- ja ympäristötieteellisessä 26 prosenttia.

Keskitasoa nopeammin tulokset saadaan tietoon humanistisessa (vastaava osuus 8 %),

valtiotieteellisessä (9 %), teologisessa (9 %) ja maatalous-metsätieteellisessä (10 %).

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

35. Opintosuorituksien kirjaaminen rekisteriin

kestää laitoksellani/tiedekunnassani

keskimäärin (n=997)

34. Tenttituloksien julkistaminen kestää

yleensä (n=999)

%

1-2 viikkoa 3-4 viikkoa yli 4 viikkoa yli 8 viikkoa

Kuvio 5. Tenttituloksien julkistaminen ja opintosuorituksien kirjaaminen.

Tenttitulosten julkistamistahdin lisäksi tiedusteltiin sitä aikaa, mikä vastaajan laitoksella tai

tiedekunnassa kestää keskimäärin opintosuoritusten rekisteriin kirjaamisessa. Joka toinen

opiskelija katsoo, että rekisteriin vienti vie aikaa tyypillisesti 3–4 viikkoa ja neljännes (25 %) arvioi,

että aikaa menee yleensä vain 1–2 viikkoa. Joka neljäs katsoo, että rekisteriin vienti vie aikaa

keskimäärin yli 4 viikkoa. Eläinlääketieteellisessä peräti 38 prosenttia opiskelijoista arvioi, että

rekisteröinti kestää tyypillisesti yli neljä viikkoa; bio- ja ympäristötieteellisessä,

käyttäytymistieteellisessä, oikeustieteellisessä ja lääketieteellisessä osuudet ovat muutamaa

prosenttiyksikköä pienempiä. Kyselyn tulosten perusteella rekisteröinti on keskimääräistä

21

ripeämpää SSKH:ssa (vastaava osuus 13 %), valtiotieteellisessä (16 %) sekä maatalous-

metsätieteellisessä (18 %). Vieraskieliset opiskelijat arvioivat sekä tenttitulosten julkistamis- että

rekisteröintitahdin nopeampitahtiseksi kuin muut.

Vastaajilla oli mahdollisuus kertoa vapaamuotoisesti tenttimiseen ja opintosuoritusten

kirjaamiseen liittyvän oikeusturvan laiminlyönneistä (vastauksia annettiin 241 kappaletta). Yleisin

avovastauksissa esiintynyt aihe oli tenttitulosten saamisen ja suoritusten rekisteröinnin kesto

(lähes joka toisessa vastauksessa):

“Flera gånger har det tagit så länge för tentresultaten att komma så folk inte har kunnat anmäla

sig till omtentamen I tid.“

”Ajoittain opintosuorituksen rekisteröiminen kestää liian kauan. Tästä on haittaa esimerkiksi työtä

haettaessa, sillä tulevalle työnantajalle joutuu antamaan opintosuoritusotteen, josta saattaa

puuttua runsaastikin opintosuoritusmerkintöjä.”

“There has been a couple of cases when a course is registered long after it was due, which leads to

all sorts of complications with KELA and study points.”

”Opintosuoristusten kirjaamiseen saattaa mennä 4-6kk. Nämä tapaukset ovat olleet

poikkeuksellisia, mutta niitä on esiintynyt. Kelan kannalta tällainen toiminta on hankalaa, kun

nämä kurssit ovat opintopisteiltään laajoja, 6-7op. Pisteet siis tulevat eri lukukaudelle, milloin ne

on suoritettu (kevätopinnot seuraavan vuoden syksylle jne.)”

”Eräällä luennoitsijalla kestää opintosuoritusten arvostelu ja kirjaaminen useita kuukausia,

toisaalta eräältä toiselta se käy sitten parissa päivässä, joten keskimäärin suoritukset kirjautuvat

kyllä ajallaan...”

Joka neljännessä avovastauksessa todettiin, että ongelmia ei ole esiintynyt:

”Tenttien tarkastus ja opintosuoritusten kirjaaminen on toiminut hyvin ja ajallaan.”

22

Vajaa kolmannes opiskelijoista tietää, mistä saa kuulustelukohtaiset arvosteluperusteet ja

mallivastaukset (kuvio 6). Miehistä 37 prosenttia kertoo tietävänsä, mistä saa arvostelukriteerit ja

mallivastaukset – naisten joukossa vastaava osuus on matalampi, 27 prosenttia. Tiedekuntien

välillä on selviä eroja. Matemaattis-luonnontieteellisten aineiden (56 %), oikeustieteen (55 %) sekä

farmasian (53 %) opiskelijat ovat tavallista paremmin tietoisia arvosteluperusteiden ja

mallivastausten saamisesta. Päinvastainen tilanne on SSKH:ssa (8 %), teologisessa (14 %) ja

valtiotieteellisessä tiedekunnassa (15 %).

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

42. Kun olen tiedustellut opintosuorituksen

arvosteluperusteita, olen saanut epäasiallisen

vastauksen (n=411)

41. Kun olen tiedustellut opintosuorituksen

arvosteluperusteita, en ole saanut lainkaan vastausta

(n=403)

40. Vastauskieli on vaikuttanut arvostelua huonontavasti

(n=632)

39. Tentti on toimitettu eri kielellä kuin mitä olen

ilmoittanut (n=870)

38. Tiedän, mistä voin hakea oikaisua opintosuoritusten

arviointiin liittyvissä asioissa (n=985)

37. Saan halutessani tietooni, miten arvosteluperusteita

on sovellettu omalla kohdallani (n=912)

36. Tiedän mistä saan kuulustelukohtaiset

arvosteluperusteet ja mallivastaukset (n=991)

%


Kuvio 6. Opintosuoritusten arvostelu.

44 prosenttia opiskelijoista arvioi saavansa halutessaan tietoonsa, millä tavoin arvosteluperusteita

on sovellettu hänen kohdallaan. Ensimmäisen vuoden ja myös 6.–8. vuoden opiskelijoiden

joukossa osuus on keskimääräistä pienempi. Farmasian opiskelijoista 59 prosenttia,

lääketieteilijöistä 56 prosenttia ja matemaattis-luonnontieteellisten aineiden opiskelijoista 55

prosenttia arvioi, että saa tarvittaessa tietoa arvostelusta. Eläinlääketieteellisessä (32 %) ja

23

SSKH:ssa (35 %) osuudet ovat puolestaan keskimääräistä pienemmät. Vieraskielisistä opiskelijoista

joka toinen arvioi saavansa halutessaan tietoonsa arvosteluperusteiden soveltamisesta.

Noin joka kymmenes opiskelija, joka on tiedustellut opintosuorituksen arvosteluperusteita, kertoo,

ettei ole saanut vastausta.7 Naisopiskelijat ovat jääneet vastausta vaille miehiä useammin (14 % vs.

6,5 %) ja iäkkäämmät opiskelijat hieman nuorempia useammin. Arvosteluperusteita tiedustelleista

12 prosenttia katsoo saaneensa epäasiallisen vastauksen.

Noin joka neljäs opiskelija tietää, mistä voi hakea oikaisua opintosuoritusten arviointiin liittyvissä

asioissa. Opintojen keskivaiheilla oikaisukäytäntö tunnetaan hieman keskimääräistä paremmin.

Lääketieteellisessä (42 %) ja oikeustieteellisessä (37 %) tiedekunnassa oikaisumenettely tunnetaan

paremmin kuin muissa tiedekunnissa, käyttäytymistieteellisessä (13 %) puolestaan heikoiten.

Arvosteluperusteita ja mallivastauksia pohdittiin myös avovastauksissa (14 % annetuista

vastauksista). Mallivastauksien puutteeseen on nähtävästi ainakin osittain totuttu:

”nyt vasta tajusin, että eihän ns. "oikeita" vastauksia koskaan ole saanut tietää minkään tentin

jälkeen...”

Kehittämisen varaa käytännöissä selvästikin on:

”Tiedekunnassamme ei julkaista mallivastauksia ollenkaan. Mielestäni opiskelijoiden kuuluisi

nähdä tenttien mallivastukset, jotta tietäisi tenttien arvosteluperusteet.”

”pääaineopinnoissani en ole saanut perusteluita arvosanoista, vaikka niin on etukäteen luvattu ja

olen asiaa kysynyt/pyytänyt.”

”Arvosteluperusteet ei aina ole helposti saatavilla - niiden selvittämisen kynnys on tällöin korkea,

vaikka kyseessä olisikin tapaus, jossa on kokenut hallinneensa kurssisisällön hyvin, vastanneensa

tentissä oikein ja saanut arvosanaksi 1 tai 2”


24

Tenttien arvostelussa on nähty asiattomia ja jopa mielivaltaisiakin piirteitä:

”Opettaja halusi näpäyttää poissaolijoita, ja tehdä kurssin suorittamisen lähes mahdottomaksi

heille. Minusta tilanne tuntui kuitenkin hyvin epäoikeudenmukaiselta. Olin ollut kaksi kertaa poissa

sairauden vuoksi. […] Opettaja halusi lukea tenttivastauksesta tietyt nippelitiedot, joilla hän saattoi

varmistaa, että opiskelija on osallistunut opetukseen. Onko tämä oikea työkalu siihen?”

”On aina ollut täysi mysteeri, millä perusteella kukakin opettaja sattuu tentit ym. suoritukset

arvostelemaan!”

”arvostelut tuntuvat mielivaltaisilta. Olen saanut hyviä arvosanoja tenteistä, joissa olen arvannut

ja huonoja silloinkin, kun olen huolella valmistautunut. Tämä kaikki koskee yhtä professoria.”

Toisinaan opintosuorituksia koskeviin tiedusteluihin on saanut epäasialliseksi koettuja vastauksia:

”kyselyihini vastattiin ylimielisesti, paneutumatta ja piikittelyllä höystettynä. Mietin, onko tämä

yleinen käytäntö, kun opiskelija tiedustelee omiin opintoihin liittyviä asioita.”

”Kerran arvostelusta tiedusteltuani sain epäasiallisen vastauksen kysymyksiini. Opettaja suhtautui

minuun väheksyvästi ja osoitti vastauksessaan, että minun ei olisi pitänyt ollenkaan lähestyä häntä

kysymykselläni. Hän kertoi, että en ollut ainut samaa asiaa kysynyt eikä hän enää jaksaisi vastata

tämäntyyppisiin tiedusteluihin.”

Kyselyn perusteella näyttää siltä, että tentit toimitetaan lähes aina sillä kielellä, minkä opiskelija on

ilmoittanut. Ainoastaan kolme prosenttia vastaajista kertoo, että tentti on toimitettu eri kielellä.8

Näyttää kuitenkin siltä, että eri kieliryhmät ovat näiltä osin hieman eri asemassa: ruotsinkielisistä

opiskelijoista 17 prosenttia ja vieraskielisistä 14 prosenttia raportoi, että tentin kieli on poikennut

ilmoitetusta. 6 prosenttia opiskelijoista on kokenut vastauskielen vaikuttaneen heikentävästi

tenttiarvosteluun.9 Osuus on suurempi ruotsinkielisten (16 %) ja vieraskielisten (18 %)

opiskelijoiden joukossa. Joissakin tiedekunnissa koetaan keskimääräistä yleisemmin, että



25

vastauskieli on heikentänyt arvostelua: bio- ja ympäristötieteilijöistä 18 prosenttia, SSKH:n ja

maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelijoista 15 prosenttia ja oikeustieteilijöistä 14

prosenttia katsoo vastauskielen vaikuttaneen huonontavasti kuulustelun arvosteluun.

Tiedekuntaeroissa näyttää olevan osittain kysymys erilaisista kieliryhmäkoostumuksista: aineiston

perusteella bio- ja ympäristötieteellisessä on keskimääräistä enemmän vieraskielisiä opiskelijoita,

kun taas SSKH:n opiskelijoista valtaosa on ruotsinkielisiä. Oikeustieteellisessä opiskelee

keskimääräistä enemmän ruotsinkielisiä opiskelijoita.

4.5 Palaute

Kursseilla kerätään hyvin yleisesti palautetta opiskelijoilta: 85 prosenttia opiskelijoista arvioi, että

palautetta kerätään (kuvio 7). Opintojen loppuvaiheessa olevat opiskelijat katsovat hieman muita

useammin, että palautetta ei kerätä. Oikeustieteellinen tiedekunta näyttää erottuvan näiltä osin

muista varsin selvästi: vain 57 prosenttia tiedekunnan opiskelijoista katsoo, että kursseilla

kerätään opiskelijapalautetta.

37 prosenttia opiskelijoista arvioi, että heidän tiedekunnassaan tai laitoksellaan kerätään

palautetta yliopiston yleisestä opetuksen tasosta. Opintojensa alkuvaiheessa olevat, vieraskieliset

opiskelijat ja miehet katsovat keskimääräistä useammin, että tällaista yleisemmän tason

palautetta kerätään. Kyselyn perusteella bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa kerätään

keskimääräistä harvemmin yleistä opetuksen tasoa koskevaa palautetta (vastaava osuus 18 %).

Eläinlääketieteen (63 %) ja farmasian (59 %) opiskelijat puolestaan arvioivat keskimääräistä

useammin, että tällaista palautetta kerätään.

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

45. Yliopiston yleisestä opetuksen tasosta kerätään

tiedekunnassa/laitoksella palautetta (n=916)

44. Kursseilla kerätään opiskelijapalautetta (n=996)

%


Kuvio 7. Palaute.

26

5 Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo

Kyselyn viimeisen osa aiheena oli yhdenvertaisuus ja tasa-arvo. Aihepiiriä pohjustettiin seuraavalla

tekstillä:

Yhdenvertaisuutta on noudatettava muun muassa opiskelijavalintaan,

valintamenettelyihin ja opintosuoritusten arviointiin liittyvissä tilanteissa sekä

opintotuen ja opiskelija-alennusten myöntämisessä. Syrjintää on henkilön muita

epäsuotuisampi kohtelu vertailukelpoisessa tilanteessa, mikä aiheuttaa syrjinnän

kohteeksi joutuneelle henkilölle haittaa, esimerkiksi saamatta jääneitä etuisuuksia tai

valinnanmahdollisuuksien vähenemistä.

Joka kymmenes vastaaja (11 %) kertoi, että omalla laitoksella tai tiedekunnassa esiintyy syrjintää.

13 prosenttia vastaajista – eli hieman suurempi osuus – vastasi kysymyksiin, joissa tiedusteltiin

havaitun syrjinnän perustetta. Alle 25-vuotiaat opiskelijat raportoivat syrjinnästä muita

harvemmin (7 %). 6.–8. vuoden opiskelijoista keskimääräistä suurempi osa (18 %) on havainnut

syrjintää. Naiset ovat havainneet syrjintää miehiä useammin (12 % vs. 6 %). Valtiotieteilijöistä 19 %

katsoo, että omalla laitoksella tai tiedekunnassa esiintyy syrjintää – farmasialla taas yksikään

vastaaja ei raportoi havainneensa syrjintää, ja osuus on suhteellisen pieni myös

eläinlääketieteellisessä (4 %) ja matemaattis-luonnontieteellisessä (5 %) tiedekunnassa.

Sukupuoli on yleisin havaittu syrjintäperuste: viisi prosenttia kaikista vastaajista (39 % syrjintää

havainneista) kertoi havainneensa sukupuolen mukaan tapahtuvaa syrjintää (kuvio 8). Kielen,

mielipiteen, mielenkiinnon ja opiskelualan mukaan tapahtuvaa syrjintää on havainnut vajaat

kolme prosenttia vastaajista (noin viidennes syrjintää havainneista).

27

0 % 1 % 2 % 3 % 4 % 5 % 6 %

Muun, minkä? (n=28)

Vammaisuus (n=2)

Hallinnon opiskelijaedustajuus (n=2)

Kansalaisuus (n=4)

Sukupuolinen suuntautuminen (n=6)

Etninen tai kansallinen alkuperä (=7)

Uskonto (n=7)

Terveydentila (n=7)

Vakaumus (n=8)

Ikä (n=17)

Opiskeluala (n=25)

Mielenkiinto (n=28)

Mielipide (n=29)

Kieli (n=30)

Sukupuoli (n=52)

Kuvio 8. Jos olet havainnut syrjintää tiedekunnassasi / laitoksellasi: minkä perusteella syrjintä

on tapahtunut? (n=1007)

28 vastaajaa mainitsi syrjintäperusteita listan ulkopuolelta. Syrjintää oli esiintynyt henkilöön tai

persoonaan liittyvien syiden (”henkilökemia”, ”pärstäkerroin”) perusteella (kuusi mainintaa).

Perheellisyys tuotiin esiin muutamassa kommentissa: perheellisiä opiskelijoita koetaan

suosittavan, mutta toisaalta katsotaan, että perheellisiä – ja työssä käyviä – syrjitään, koska

opetusta ei ole tarpeeksi tarjolla iltaisin. Myös opiskelijan taustalla nähtiin olevan merkitystä:

yhteiskuntaluokka, poliittinen mielipide, ”väärä ikä”, sotilasarvo, sukulaisuus professoriin nähden

ja ”hyvä veli” -kontaktit nimettiin syrjintäperusteiksi. Itse opiskeluunkin nähtiin liittyvän syrjintää

tuottavia piirteitä:

”Oppiaineen sisäisten suuntautumisvaihtoehtojen kohtelu ei ole samanarvoista, vaan syrjivää.

Professorin suuntautumisalaa suositaan muiden kustannuksella opetustarjonnassa ja

suhtautumisessa, erityisesti opinnäytteiden tekemisen vaikeuttamisena.”

Sukupuoleen perustuvan kohtelun tasa-arvoisuutta sekä sukupuoleen perustuvaa ja seksuaalista

häirintää käsiteltiin kyselyn viimeisessä osiossa. Aihepiiriä alustettiin taas lyhyellä

johdantotekstillä:

28

Lain mukaan naisilla ja miehillä on samat mahdollisuudet koulutukseen ja

ammatilliseen kehitykseen. Sukupuoleen perustuvalla häirinnällä tarkoitetaan

henkilön sukupuoleen liittyvää ei-toivottua käytöstä, joka ei ole luonteeltaan

seksuaalista ja jolla tarkoituksellisesti loukataan tämän henkistä tai fyysistä

koskemattomuutta. Seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan sanallista, sanatonta tai

fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai

tosiasiallisesti loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta erityisesti

luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri.

Lähes yhdeksän opiskelijaa kymmenestä on sitä mieltä, että opiskelijoita kohdellaan heidän

laitoksellaan sukupuolen osalta tasa-arvoisesti (kuvio 9). Miehistä 93 prosenttia ja naisista 85

prosenttia katsoo kohtelun olevan tasa-arvoista. 30–34-vuotiaat kokevat hieman muita useammin,

että kohtelu on ollut epätasa-arvoista. Joka kahdeskymmenes opiskelija (5 %) arvioi, että

sukupuolesta on ollut opiskelun kannalta etua. Miehistä lähes joka kymmenes (9 %) ja naisista

neljä prosenttia kertoi sukupuolesta olleen etua opiskelussa. Sukupuolesta on ollut opiskelussa

haittaa noin viidellä prosentilla opiskelijoista, ja näyttää siltä, että haitan kokeminen hieman

yleistyy opintojen edetessä. Naiset ovat kokeneet haittaa jonkin verran miehiä useammin. 30–34-

vuotiaista joka kymmenes katsoo sukupuolesta olleen haittaa opiskeluissa. Kolme opiskelijaa

sadasta kertoo kokeneensa sukupuoleen perustuvaa tai seksuaalista häirintää

opiskeluympäristössään. Naisista häirintää on kyselyn perusteella kokenut 4,4 prosenttia, kun

vastaava osuus miesten joukossa on 1,6 prosenttia. Ero ei kuitenkaan aivan ole tilastollisesti

merkitsevä.10

10 Khiin neliö -testin p-arvo = 0,07.

29

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

51. Olen kokenut sukupuoleeni perustuvaa tai

seksuaalista häirintää opiskeluympäristössäni (n=937)

50. Sukupuolestani on ollut opiskeluni kannalta haittaa

(n=867)

49. Sukupuolestani on ollut opiskeluni kannalta etua

(n=851)

48. Opiskelijoita kohdellaan laitoksellani sukupuolen

osalta tasa-arvoisesti (n=948)

%


Kuvio 9. Sukupuolten tasa-arvo.

Tilastollista tarkastelua on hyödyllistä täydentää opiskelijoiden omalla kerronnalla. Tasa-arvon

puutteelliseen toteutumiseen liittyvistä kokemuksista oli mahdollista kertoa avovastauksella

(vastauksia kertyi 129 kappaletta). Sukupuoli, kieli ja ikä olivat yleisimmät vastauksissa pohditut

aiheet. Näiden lisäksi kerrottiin mm. perheen ja elämäntilanteen vaikutuksesta,

suosikkijärjestelmistä ja ”pärstäkertoimesta” sekä terveydestä ja toimintakyvystä. Seuraavassa

esitellään yleisimpien teemojen vastauskirjoa.

Lähes joka toinen annettu vastaus käsitteli tavalla tai toisella sukupuolen merkitystä epätasa-arvon

tekijänä. Sukupuolen epätasa-arvoistavaa vaikutusta koetaan opintoihin suoraan liittyvissä

asioissa, kuten kommunikaatiossa opettajien kanssa, arvostelussa ja oppimateriaaleissa.

Useimmissa tapauksissa tilanne nähtiin miehille edulliseksi, mutta myös vastakkaisia kantoja

tuotiin esiin. Sukupuoleen koetaan liittyvän asenteita ja arvostuksia, jotka asettavat opiskelijoita

epätasa-arvoiseen asemaan:

”Useilla miespuolisilla luennoitsijoilla (suurin osa tiedekuntamme henkilöstöstä) on ongelmallinen

asennoituminen naisopiskelijoihin. Heiltä ei voi mennä kysymään tenttivastauksista ilman, että

saisi "irtopisteiden kalastelijan" maineen.”

30

”Suurin osa professoreista on miehiä ja he puhuvat alentuvasti naisopiskelijoista luennoidessaan.”

”Alamme sukupuolijakauma on […] 9 naista per 1 mies, mikä on sikäli etu, että miehenä jään

varmasti paremmin kaikkien mieleen, kun helposti olen opetusryhmän ainoa poika.”

”Tiedekunnassa jossa sukupuolijakauma on hieman vinoutunut, saavat miespuoliset henkilöt

joidenkin opettajien toimesta erityiskohtelua. Erityiskohtelu toki haittaa myös miehiä: luennolla

miehiä saatetaan pojitella peruskoulusta tutuilla keinoilla esim. toteamalla että "olkaas nyt pojat

rauhassa siellä" tai "oottakaas pojat mä tuun kohta neuvomaan teitä, ootte te nyt taas semmosia

velikultia".”

”Toisinaan naisille annetaan samanarvoisesta suorituksesta enemmän pisteitä.”

Oppimateriaalien ja opetuksen sisältö voi olla sukupuolen näkökulmasta ongelmallista:

”Joillakin oppialoilla voitaisiin kiinnittää enemmän huomiota siihen, että kursseilla esitetään myös

naisteoreetikkojen/-tutkijoiden näkemyksiä käsiteltävistä asioista.”

”Mielestäni naistutkimuksen (nykyisin sukupuolentutkimuksen) oppiaineen asenteissa miehiä

kohtaan olisi varaa muutokseen (olen itse nainen). Jotkut oppimateriaalit, esimerkiksi opintoihin

pakollisena kuuluvat artikkelit ja tekstit, ovat miesvihamielisiä, eivätkä mielestäni sovi neutraaliin

ja asialliseen akateemiseen koulutukseen.”

Opiskelijat toivat esiin myös henkilökunnan tilanteessa havaitsemiaan sukupuoleen liittyviä

epäkohtia. Pääpaino oli huomioissa, joiden mukaan miehet ovat akateemisessa ympäristössä

edullisemmassa asemassa virkojen saamisen osalta:

”Laitoksemme sisällä voi selkeästi huomata, että lahjakkaan naistutkijan on huomattavasti

vaikeampi saada vakituista virkaa, kuin lahjakkaan miestutkijan.”

”Palkkauksissa varmaan eniten tulee ongelmia tasa-arvon kanssa. Professoreiksi/lehtoreiksi

palkataan ennemmin miehiä kuin naisia.”

31

”[…]olen huomannut naistyöntekijöiden tyytymättömyyden miesten hyvä veli-kerhoihin ja siihen,

että mieshakijat saavat pääsääntöisesti parempia työpaikkoja. Toisaalta tästä on tietysti vaikea

saada todisteita ja osaltaan kyseessä on myös ollut selvästi pätevämpi hakija. Asiaan pitäisi

mielestäni kiinnittää nykyistä enemmän huomiota.”

Myös muussa yliopistoelämässä havaittiin sukupuolen näkökulmasta ei-toivottuja piirteitä.

Esimerkiksi yliopistokahvilan ilmapiiri voi olla häiritsevä:

”Kan ibland även uppleva en konstig manlig atmosfär i skolcafeterian. Om man som ung kvinna

äter där ensam, kan man känna äldre mäns blickar i ryggen. Som om de i grupp skulle ha rätt att

stirra. Dessa män hör ofta till eliten inom universitet (forskare, lärare, lektorer, professorer).”

Vaikka suurin osa annetuista vastauksista toi sukupuolen esiin kriittisessä valossa – kysyttiinhän

nimenomaan kokemuksia tasa-arvon puutteellisesta toteutumisesta – eivät kaikki maininnat

kuitenkaan olleet negatiivisia:

”Sukupuolten väliseen tasa-arvoon kiinnitetään opetustilanteissa ja muussa kanssakäymisessä

tiedekunnassamme usein erityistä huomiota.”

Toiseksi yleisin avovastauksissa esiintynyt aihe oli kieli (vajaa viidennes vastauksista). Eräs

opiskelija kertoi kuinka, että opiskelijat jätettiin hänen laitoksellaan ulkopuolisiksi kielen

perusteella:

”suomenkielisiä opiskelijoita kohdeltiin toisen luokan kansalaisina”

Kieli voi asettaa opiskelijoita epätasa-arvoiseen asemaan esimerkiksi tenttimisen osalta:

”Det kan vara svårt att få tent/ förhörsfrågor på svenska.”

”[X] ger regelbundet sämre poäng åt svenskspråkiga samt undviker att göra/ge ut tentfrågor på

svenska. Som råd till dem som deltar på hans kurser bör därför sägas att skriva på finska.”

32

Tiedottaminen ei ole yhtä tehokasta kaikilla kielillä:

“Institutionens svenska hemsidor är väldigt bristfälliga!”

”There is not enough English language information on basic issues.”

“The university promotes itself as a university for foreign students, however, if you are an

individual foreign student (ie. not part of the Erasmus program) then I find that the information

about courses and other study assistance is definitely not equally provided in English.”

Ikä mainittiin kahdeksassa prosentissa vastauksista ja oli kolmanneksi usein esiintynyt teema:

”Vääränikäisiä ja väärässä elämäntilanteessa opiskelevia ihmisiä ei haluta tehokkuuden nimeen

vannovaan yliopistomaailmaan”

”Miehiä, kaksikielisiä sekä iäkkäämpiä ihmisiä suositaan luennoilla […] kiinnitetään enemmän

huomiota heidän oppimiseensa sekä annetaan heille herkemmin palautetta.”

”En usko, että vanhemmilla opiskelijoilla on samanlaisia mahdollisuuksia tehdä perustutkinnon

jälkeen jatkotutkimusta kuin nuorilla.”

33

6 Päälinjoja, kehitettävää ja hyviä käytäntöjä

Kootaan lopuksi raportin päähuomioita yhteen tarkastelemalla kyselystä nousevia kehityskohteita

ja hyviä käytäntöjä sekä oikeusturvan vaihtelua sukupuolen, kieliryhmän ja tiedekunnan suhteen.

Opiskelijoiden kokemuksista kertovan kyselyn perusteella näyttää siltä, että opiskelijoiden

oikeusturvassa on tiettyjen asioiden kohdalla kehittämismahdollisuuksia. Oikeusturvan

tietolähteet ja tukihenkilöt tunnetaan heikosti. Sama koskee opinto-oikeuteen ja opintojen

lisäajan hakemiseen liittyviä käytäntöjä. Opintojen suunnittelua vaikeuttaa se, ettei opintojen

vaatimasta työmäärästä saada tarpeeksi tietoa. Kurssikirjojen saatavuutta pidetään

riittämättömänä. Kuulustelujen arvostelukäytäntöjä olisi mahdollista kehittää

arvosteluperusteiden ja mallivastausten näkyvyyttä sekä oikaisumenettelyn tuntemusta

parantamalla.

Monin paikoin taas kyselyn tulokset kertovat yleisesti ottaen toimivista käytännöistä. Kohtelu

omalla laitoksella tai tiedekunnassa pääsääntöisesti koetaan tasapuoliseksi ja tasa-arvoiseksi.

Opiskelijat saavat useimmiten asianmukaisia vastauksia esittämiinsä kysymyksiin. Kurssi-

ilmoittautumiskäytännöistä tiedotetaan selkeästi. Opetuksesta voi olla poissa perustellusta syystä,

ja korvaavaan tehtävään annetaan mahdollisuus. Tenttitulokset ja rekisterimerkinnät ilmestyvät

yleisesti ottaen ajallaan. Opiskelijoilta kerätään tyypillisesti palautetta kursseista. Tilanne kuitenkin

vaihtelee tiedekunnittain, joten kehittämistyön painopisteitä arvioitaessa on tarkasteltava kunkin

tiedekunnan tilannetta erikseen.

Oikeustieteellinen tiedekunta eroaa monessa suhteessa muista. Opiskelijat tietävät

keskimääräistä useammin, mistä he saavat oikeusturvaan liittyvää tietoa, kuulustelujen

arvosteluperusteet ja mallivastaukset. Myös opintosuoritusten arvioinnin oikaisumenettely

tunnetaan tavallista paremmin. Toisaalta oikeusturvatilanne on yliopiston yleistä tasoa heikompi

seuraavilta osin: kohtelun tasapuolisuus, asianmukaisten vastausten saaminen esitettyihin

kysymyksiin, ohjaus opintosuunnitelman tekoon, kurssi-ilmoittautumiskäytännöistä

tiedottaminen, kurssikirjojen saatavuus, korvaavien tehtävien kohtuullisuus, opinnäytetyön

ohjaus, tenttitulosten julkistaminen, opintosuoritusten rekisteröinti, vastauskielen vaikutus

arviointiin sekä palautteen keruu niin yksittäisten kurssien kuin yliopiston yleisen opetuksen

tasonkin osalta.

34

Lääketieteellisessä tiedekunnassa oikeusturvatilanne on kyselyn valossa osittain samansuuntainen

kuin oikeustieteellisessä. Opintosuoritusten arvioinnin oikaisumenettely tunnetaan keskitasoa

paremmin. Myös arvosteluperusteita, niiden soveltamista sekä mallivastauksia koskevan tiedon

taso on keskimääräistä korkeampi. Tiettyjen teemojen osalta oikeusturvatilanne on heikompi kuin

yliopistossa yleisesti. Näitä ovat mahdollisuus perustellusta syystä poissaoloon opetuksesta,

luennointikielen vastaavuus opinto-ohjelmassa ilmoitettuun, opinnäytetyön ohjaus, tenttitulosten

julkistaminen sekä opintosuoritusten rekisteröinti.

Myös eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa mahdollisuus olla perustellusta syystä poissa

opetuksesta on tavallista vähäisempi. Opintosuoritusten kirjaaminen kestää keskimääräistä

pidempään, ja verrattain harva opiskelija kokee saavansa halutessaan tietoonsa, miten tenttien

arvosteluperusteita on sovellettu. Seuraavien asioiden suhteen oikeusturvatilanne on yliopiston

yleistä tasoa parempi: asianmukaisten vastausten saaminen esitettyihin kysymyksiin,

opintosuunnitelmaohjeiden saatavuus, opinnäytetyön ohjaus, arvosteluperusteita ja

mallivastausten saantia koskeva tieto, palautteen keruu niin yksittäisten kurssien osalta kuin

yliopiston yleisestä opetuksen tasosta sekä havaittu syrjintä.

Farmasialla oikeusturva on seuraavien asioiden suhteen keskitasoa paremmassa kunnossa:

kohtelun tasapuolisuus, opintosuunnitelmaohjeiden saatavuus, kurssi-ilmoittautumiskäytännöistä

tiedottaminen, arvosteluperusteita, niiden soveltamista ja mallivastausten saantia koskeva tieto,

palautteen keruu sekä yksittäisten kurssien osalta että yliopiston yleisestä opetuksen tasosta sekä

havaittu syrjintä. Kehityskohteita on kurssikirjojen saatavuudessa, mahdollisuudessa olla

perustellusta syystä poissa opetuksesta, korvaavien tehtävien käytössä ja niiden kohtuullisuudessa

sekä tenttitulosten julkistamisessa.

Bio- ja ympäristötieteiden tiedekunnassa on oikeusturva-asioiden osalta sekä useita

kehityskohteita että hyviä käytäntöjä. Keskitasoa heikompi tilanne on seuraavien asioiden

kohdalla: opiskelijoiden informointi heitä koskevissa asioissa, opintosuunnitelmaohjeiden

saatavuus, kurssi-ilmoittautumiskäytännöistä tiedottaminen, opinnäytetyöohjaus, tenttitulosten

julkistaminen, opintosuoritusten rekisteröinti, vastauskielen vaikutus arvosteluun sekä opetuksen

tasoa koskevan palautteen kerääminen. Toimivista käytännöistä kertovat kohtelun tasapuolisuus,

35

opintosuunnitelman teon ohjaus, mahdollisuus olla perustellusta syystä poissa opetuksesta sekä

korvaavien tehtävien kohtuullinen kuormittavuus.

Maatalous-metsätieteellisessä opiskelijan oikeusturva on monessa suhteessa yliopiston

keskitasoa paremmassa kunnossa: opiskelijoita informoidaan hyvissä ajoin heitä koskevissa

ajoissa, opintosuunnitelman tekoa ohjataan ja kurssi-ilmoittautumiskäytännöistä tiedotetaan

selkeästi. Lisäksi tenttitulosten julkistaminen sekä opintosuoritusten rekisteröinti tapahtuu

ripeästi. Toisaalta vastauskieli vaikuttaa arviointeihin heikentävästi useammin kuin yliopistolla

keskimäärin.

Myös matemaattis-luonnontieteellinen erottautuu edukseen useiden tekijöiden suhteen. Näitä

ovat asianmukaisten vastausten saaminen esitettyihin kysymyksiin, kurssi-

ilmoittautumiskäytännöistä tiedottaminen, kurssikirjojen saatavuus, mahdollisuus perustellusta

syystä poissaoloon opetuksesta, arvosteluperusteita, niiden soveltamista ja mallivastausten

saantia koskeva tieto sekä havaittu syrjintä.

Teologinen tiedekuntakin on monessa suhteessa oikeusturvan kärkipäässä: kohtelun

tasapuolisuus, mahdollisuus perustellusta syystä poissaoloon opetuksesta, korvaavan tehtävän

mahdollisuus, opinnäytetyön ohjaus sekä tenttitulosten julkistaminen – kaikissa näissä

oikeusturvan tilanne on yliopiston tyypillistä tasoa parempi. Sen sijaan arvosteluperusteita ja

mallivastausten saantia koskeva tietämys on keskimääräistä heikompaa.

Kyselyn perusteella humanistisessa tiedekunnassa tenttitulokset julkistetaan hyvissä ajoin ja

opetuksesta voi olla perustellusta syystä poissa. Opintosuunnitelmaohjeiden saatavuudessa ja

yliopiston yleistä opetuksen tasoa koskevan palautteen keruussa on yliopiston yleiseen tasoon

verrattuna kehittämisen varaa.

Käyttäytymistieteellisessä opiskelevia informoidaan keskitasoa paremmin asioista, jotka koskevat

opiskelijoita. Sen sijaan tenttitulosten julkistaminen ja opintosuoritusten rekisteröinti kestää

tavallista pidempään. Lisäksi opintosuoritusten oikaisumenettely tunnetaan huonosti.

36

Svenska social- och kommunalhögskolanissa opiskelevien osalta ensisijaiset oikeusturvaa

koskevat kehityskohteet ovat opintosuunnitelmaohjeiden saatavuus, arvosteluperusteita, niiden

soveltamista ja mallivastausten saantia koskeva tieto sekä vastauskielen vaikutus

tenttiarvosteluun. Vahvuusalueita ovat kurssi-ilmoittautumiskäytännöistä tiedottaminen,

korvaavien tehtävien mahdollisuus sekä opintosuoritusten kirjaaminen rekisteriin.

Valtiotieteellisessä on tehdyn kyselyn perusteella kehitettävää erityisesti seuraavissa asioissa:

kohtelun tasapuolisuus, opintosuunnitelman teon ohjaus, opintosuunnitelmaohjeiden saatavuus,

arvosteluperusteita ja mallivastausten saantia koskeva tieto, yliopiston yleistä opetuksen tasoa

koskevan palautteen keruu ja syrjintä. Keskitasoa parempi tilanne on kurssikirjojen saatavuudessa,

tenttitulosten julkistamisessa sekä opintosuoritusten kirjaamisessa.

Kokemukset oikeusturvasta eroavat jossain määrin sukupuolen mukaan. Miehet kokevat kohtelun

tasapuoliseksi ja tasa-arvoiseksi naisia useammin. Naiset jäävät useammin vaille vastausta

tiedustellessaan opintosuoritusten arvosteluperusteita, ja he ovat havainneet syrjintää useammin

kuin miehet. Miehet ovat kokeneet useammin hyötyä sukupuolestaan, kun taas naiset ovat

kokeneet sukupuolesta hieman miehiä useammin haittaa.

Myös kieliryhmällä on merkitystä. Vieraskieliset opiskelijat ovat keskimääräistä tyytyväisempiä

opintosuunnitelman tekemiseksi tarvittavan tiedon ja ohjeistuksen saantiin, kirjojen saatavuuteen

sekä tenttitulosten julkistamiseen ja opintosuoritusten rekisteröintiin. Toisaalta he kokevat muita

useammin, että he eivät ole saaneet kysymyksiinsä asianmukaisia vastauksia kohtuullisessa ajassa

ja että heitä ei ole informoitu heitä koskevissa asioissa. Ruotsinkielisistä opiskelijoista vain hieman

yli puolet on sitä mieltä, että on pystynyt asioimaan yliopistolla omalla äidinkielellään.

Vieraskieliset ja ruotsinkieliset opiskelijat katsovat suomenkielisiä useammin, että vastauskieli

vaikuttaa tenttiarvosteluun heikentävästi.

37

Kirjallisuutta

Cicourel A (1964): Method and Measurement in Sociology. New York, The Free Press.

Feinberg J (1973): Social Philosophy. New Jersey, Prentice-Hall.

Eskola J & Saaranen A (2006): “Laskemisen vaikeudesta – kannattaako kvalitatiivista aineistoa

kvantifioida?” Teoksessa Julkunen M-L (toim.): Tutkimuksia yhtenäistyvistä ja erilaistuvista

oppimisen ja koulutuksen poluista. Kasvatustieteiden tiedekunnan tutkimuksia 98. Joensuun

yliopisto.

Laaksonen S (2010): Surveymetodiikka. Ventus.

hyyn oikeusturvakysely 2011

Education