kantti 2/2012
DESCRIPTION
ksl, kulttuurioppiminen, aikuisopiskelu, opintokeskusTRANSCRIPT
Kansan Sivistystyön Liiton lehti 2/2012
2 Kantti 2/2012 3
Kansan Sivistystyön Liitto KSL ryLintulahdenkatu 10
00500 [email protected]
www.ksl.fi
Päätoimittaja: Pekka PättiniemiToimitussihteeri: Outi Moilanen Ulkoasu: Misa Myllyviita Taitto: Graafi nen suunnittelu Oy PeippoPainopaikka: Picascript OyKannen kuva: Silja Kejonen
Kantti 2/2012Kansan Sivistystyön Liiton lehti
Sisällysluettelo Pääkirjoitus
3 Pääkirjoitus Pekka Pättiniemi
4 Opimme kulttuurissa ja kulttuurista Anneliina Törrönen
8 Kulttuurioppiminen kohtaa yhteiskunnallisen ohjauskoulutuksessa Aiviassa Anna Kirstinä
13 Tie Veeran Verstaalle - työpajan toimintatavat ja toimintafi losofi a Eeva Kejonen
18 Jokainen on oman onnensa brändi Pia Hyötynen
20 Nuoren älymystön haasteet Elina Vainikainen
23 KSL:ssa tapahtuu Outi Moilanen
Kansan Sivistystyön Liiton toiminnan kolme peruspilaria ovat kulttuurioppiminen, yhteis-kunnallinen oppiminen ja järjestöoppiminen. Mutta mitä kulttuurioppiminen voisi olla? KSL:n vuoden 2013 toimintasuunnitelmassa kulttuurioppimista luonnehditaan seuraavasti:
”Kulttuurioppimisella tarkoitetaan taiteen ja kulttuuriperinteiden tuntemukseen ja kehittä-miseen, monikulttuurisuuteen sekä liikuntaan ja urheiluun liittyvän tiedon ja taidon edistä-mistä”.
KSL:n pedagoginen henkilökunta on määritellyt kulttuurioppimisen seuraavasti: ”Kulttuuri-oppimisella tarkoitetaan kulttuurihistoriaan ja -perinteeseen tutustumista sekä erilaisten kulttuuristen viitekehysten tunnistamista. Se on kulttuurin soveltamista oppimisen edistä-miseksi. Kulttuurioppimisella tarkoitetaan esimerkiksi taiteen, liikkeen, draaman ja käden-taitojen kautta tapahtuvaa itsensä toteuttamista ja itse tekemistä”.
1970- ja 80-lukujen taitteessa Yhdysvalloissa ja Euroopassa kiinnostuttiin yritys- ja organi-saatiokulttuurista. Miten organisaatiot todellisuudessa toimivat? Miten organisaation jäse-net kohtelevat toisiaan? Miten organisaation perinteet ja menneet tapahtumat vaikuttavat sen toimintaan? Entä, mikä on tulevaisuuden odotusten vaikutus organisaation toimintaan? Tuolloin ajateltiin, että organisaatiokulttuurilla on suuri merkitys organisaation menestyk-sen ja sen tavoitteiden toteutumisen kannalta. Havaittiin, että henkilöstön ja johdon sitoutu-minen organisaatioon ja sen toimintatapoihin olivat keskeisiä menetystekijöitä. Näitä olivat myös innovatiivisuuteen kannustaminen ja innovaatioiden kokeilu. Olisiko myös järjestöillä syytä pohtia organisaatiokulttuurin liittyviä kysymyksiä?
Tässä Kantissa käsitellään kulttuurioppimista. Tämä on alku laajemmalle pohdinnalle: mitä kulttuurioppiminen on ja miten sitä voitaisiin hyödyntää kansalaisaktiivisuutta, demokratiaa ja tasa-arvoa edistettäessä?
Antoisia lukuhetkiä!Helsingissä joulukuussa 2012
Pekka Pättiniemipääsihteeri
Kantti on Kansan Sivistystyön Liiton lehti, joka ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Kantti keskittyy vapaan sivistystyön kysymyksiin vasemmistolaisesta näkökulmasta. Lehden tarkoituksena on tarjota aineistoa KSL:n piirissä toimiville kouluttajille sekä toimia keskustelun herättäjänä. Lehti lähetetään liiton jäsenjärjestöille ja yhteistyökumppaneille. Painetun Kantti-lehden lisäksi julkaistaan näköisversio KSL:n kotisivuilla www.ksl.fi /julkaisut
KaKaKaKaKaKaKaKaKaKaKaKaKaKaKaKaKaKaKaKaKaKaKaKaKaKaKaKaKaKaKaKaKaKaKaKaKaKaKaKaKaKaKaKaKaKaKaKaKaKaKaKaKKaKaaKKKKaKaKaKKaaK ntntntntntntntntntntntntntntntntntntntntntnttntntntntnntntntntntntntntntntntnntntntntntntntntntntntnttntntntntnntttittittittttittititititititititititiititititititititititititititititititittititttiitiitttiit 222222222222222222222222222222222222222222222222222222222/2/2/2/2/2/2/2/2/2/2/2/2/2/2/2/2/2/2/2/2/2/2/2/2/2/2/2/2/2/2/2/2/2/2//2/2/2/2/2/2/2/2/2//2/22/2/2/2/2/22//2/2/2010100101010101010101010101010101010101010101010101010101010101010101010100110101010101010101010101010101010101011001010110 2222222222222222222222222222222222222222222222222222222222222
”Kulttuurioppimisella tarkoitetaan esimerkiksi taiteen, liikkeen, draaman ja kädentaitojen kautta tapahtuvaa
itsensä toteuttamista ja itse tekemistä”.
5 Kantti 2/20124 Kantti 2/2012
KSL:n kulttuuritoiminta ja -kurssit – sosiaalisen pääoman tyyssijat?
KSL:n koulutustoiminnassa taito- ja taideai-neilla on vankka sija. Vuonna 2011 yli puolet KSL:n valtionapukursseista oli kulttuurialan koulutuksia ja miltei puolet kurssijärjestä-jistä oli taito- ja taidealan järjestöjä.
Ammatillisessa lisäkoulutuksessa kä-dentaitojen koulutussisällöt ovat hyvin edustettuina. Myös opintokerhoissa erilaiset kulttuurialan, tanssin ja kädentaitojen si-sällöt ovat suosittuja, vaikkakin esimerkiksi Eläkeläiset ry:n opintokerhoissa yhteiskun-nalliset aiheet ovat nousseet suosituimmiksi opintosisällöiksi.
Kulttuurioppimisen paikkoja tarjotaan kurssien, kerhojen ja koulutusten lisäksi esi-merkiksi KSL Median ja Kino Unionin avulla. KSL Mediassa tuotetaan erilaisia alakulttuu-rien ja kieliryhmien radio-ohjelmia sekä tal-lennetaan videona erilaisia tilaisuuksia ja ta-pahtumia. Kino Unioni puolestaan on KSL:n tuottama valtakunnallinen elokuvafestivaali, jonka ohjelmisto pureutuu erilaisiin työelä-män ja työhön liittyviin ilmiöihin. Lisäksi KSL osallistuu moniin muihin kulttuurita-pahtumiin sekä julkaisee kirjallisuutta.
Kaikki edellä mainittu on KSL:n kult-tuurioppimisen pilariin sisältyvää toimintaa, jotka on pitkään ollut kiistanalaisia, jopa ylenkatsottuja toimintamuotoja ja oppisi-sältöjä. Taiteen, kulttuurin ja käden taitojen vastapoolina on nähty tieto, tiede ja järki ja tämä suhde on jännitteinen (Niemelä 2008).
Taito- ja taideaineiden sekä kulttuuri-toiminnan merkitystä on vähätelty ja toimin-taa leimattu harrasteluksi ja puuhasteluksi, jonka arvo jää myös vapaan sivistystyön ”oi-keampien sisältöjen”, kuten kansalaisuuteen kasvun ja järjestöllisen sivistystyön, varjoon. Järjestöoppimisen ja yhteiskunnallisen op-pimisen tärkeyttä on painotettu opinnol-lisuuden varjolla kenties kulttuurioppimi-sen kustannuksellakin, vaikka esimerkiksi Seppo Niemelän mukaan ”molemmat näkökulmat ovat itsestään selvästi osa nyky-ajan sivistystyötä” (Niemelä 2008, 18).
Käden ja hengen taitojen edistäminen ja kehittäminen kuuluvat molemmat KSL:n perustoimintaan. Kulttuurioppimisen alaan
lukeutuvaa toimintaa sekä puolustetaan että arvostellaan sen sosiaalisen merkityk-sen takia. Kuoroharrastus tai kädentaitojen kerho on saatettu nähdä kahvitteluseurana, jossa opinnollisuutta ei ole juurikaan ollut. Opinnollisuuden vahvistamiselle kaikki tuki ja kunnia, mutta samalla ei tule kääntää sel-kää osallistumisen sosiaaliselle merkityksel-le (nk. viihdyttävyydelle, vrt. Aulis Alanen 1969).
Yhteisöihin kuulumisesta seuraa tutki-tusti monia etuja. Sosiaalinen pääoma kas-vaa eli yhteisön jäsenet luottavat toisiinsa ja kykenevät toimimaan keskenään sosiaa-lisissa verkostoissa. Näin vahvistuu myös osallisuus, kansalaisyhteiskunnan polttoai-ne (esim. Putnam 2000). Yksilön näkökul-masta yhteisöllisyys ja yhdessä tekemisestä syntyvä ilo lisäävät ihmisten hyvinvointia ja pitävät heidät henkisesti ja fyysisesti ter-veempinä (esim. Hyyppä 2002). Jokisen, Poikelan ja Sihvosen (2012) perään kuu-luttamia sivistyshyötyjä kulttuurioppimisel-la varmasti on. Niiden osoittaminen on to-sin hyvin vaikeaa, eikä mittaaminen panos-tuotos-ajattelun mukaisesti ole ollut vapaan sivistystyön toimijoiden mukaan relevanttia tai sivistysprosessin vapauden mukaista.
Oppimisen ja kulttuurin kädenpuristus
Kun puhumme samassa lauseessa käsitteis-tä kulttuuri ja oppiminen, alamme helposti rajata näkökulmaa taide- ja taitoaineiden oppimiseen. Kulttuurioppiminen voidaan kuitenkin nähdä paljon laajemmin. Oppimi-
Opimme kulttuurissa ja
kulttuurista Anneliina Törrönen
Kulttuurioppimista ja sen merkitystä voidaan jäsentää oppimissisältöjen mukaan. Taito- ja taideaineille on annettava arvonsa keskeisinä ihmisen hyvinvoinnin kasvattajina. On tärkeä
ymmärtää kulttuurin merkitys oppimisessa laajemminkin: sivistynyt ihminen osaa paikantaa
itsensä toimintaympäristössään, tunnistaa arvot sekä hyödyntää kulttuurin käytänteitä
tarvittaessa myös kriittisesti. Olemalla tietoinen kulttuurisista kehyksistä ihminen voi oppia
yksilönä, osallistua yhteisön kehittämiseen sekä kulttuurin uudistamiseen.
”TTTaaiitteeeeennnn, kulttuuurrrriiiinjaaa kkäddddeeen tttaaaiiittoojjjeeennn vvvasstaaappooooolliinnaa oonnn nnnähhhtttytttiieeto,,, tieeeddee jjaa jjäärrkkkii, jaaa ttämmmmä sssuuuuhhhdddee ooonnnjääännnnnittttteeeeineenn. ””
6 Kantti 2/2012 7 Kantti 2/2012
nen on aina sidoksissa toimintaympäris töön, tapoihin ja käytänteisiin, joissa elämme ja toimimme. Oppiminen on siis kontekstuaa-lista ja kulttuurisidonnaista: opimme kult-tuurissa ja opimme kulttuurista. Kulttuuri voidaan määritellä jonkin ihmisryhmän tai organisaation jaettujen asenteiden, arvojen, tavoitteiden ja käytäntöjen kokoelmaksi. Opimme ja omaksumme näitä monia elä-määmme raamittavia kulttuureja – euroop-palaisuutta, suomalaisuutta, KSL-läisyyttä
– kaiken aikaa. Esimerkiksi järjestötoimintaan mukaan
lähtiessämme tulemme vaivihkaa samalla oppineeksi paljon järjestön toimintaperin-teistä, arvostuksista ja kommunikaatiota-voista. Usein nämä asiat välittyvät hiljaisena tietona, jota ei välttämättä huomata tehdä näkyväksi: asiat on vain tupattu tekemään näin, ja tällä tavalla ne vain tuntuvat hoitu-van parhaiten. Samalla näitä usein ääneen lausumattomia käytänteitä – toimintakult-tuuria - oppiessamme tuotamme itse yh-teistä tapaa olla ja jäsentää asioita, siis uu-sinnamme ja vahvistamme kulttuuria. Jos olemme tietoisia näistä raameista, niin kut-
sutuista kulttuurisista kehyksistä, voimme tarkastella niitä kriittisestikin ja osallistua kulttuuristen käytänteiden uudistamiseen.
Useimmiten tämä oppiminen on infor-maalia arkioppimista. Tämä kulttuuriop-pimisen ”kaikkinaisuus” ei millään lailla vähennä sen tärkeyttä: ilman kykyä toimia näiden jaettujen asenteiden, arvojen ja käy-tänteiden mukaan ihminen ei pysty olemaan osallinen, aktiivinen toimija yhteisössään. KSL-opintokeskus voi pedagogisilla välineil-lään auttaa ihmisiä tunnistamaan, tekemään näkyväksi ja näin ottamaan haltuun näitä kulttuurisia kehyksiä.
Kulttuuriset työkalut oppimisen tueksi
Käden ja taiteen taitojen oppimisen lisäksi kulttuurioppimista voidaan ajatella laajem-min, kulttuuristen kehysten ja työkalujen hyödyntämisenä oppimisprosesseissa. Toi-mintatapamme, puhetyylimme, epäviral-lisen ja virallisen toiminnan rajapinnat il-mentävät kaikki kulttuuria selvästi. Vahvoja
kulttuurisia välineitä ovat esimerkiksi tari-nat ja laulut sekä pysähtynyt ja elävä kuva. Kulttuuri ikään kuin kiteytyy niihin.
Näitä välineitä pyritään hyödyntämään KSL:n koulutuksissa. KSL järjesti keväällä 2012 freelancekouluttajilleen lisäkoulutuk-sen ”Luovat menetelmät oppimisen tukena”, jossa tavoitteena oli auttaa kouluttajia otta-maan käyttöön erilaisia taiteeseen, liikkee-seen, draamaan ja kuvan käyttöön pohjaavia menetelmiä.
Kulttuuristen työkalujen käyttö oppimi-sen tukemisessa avaa ikkunoita niihin tietä-misen ja tuntemisen tasoihin, jotka pakene-vat sanoittamista ja määrittelyä. Esimerkik-si kuvallisten ja tarinallisten menetelmien käyttö voi auttaa tekemään näkyväksi niitä kulttuurisia kehyksiä – valtapositioita, ar-vomääritelmiä ym. – joita koulutuksen osal-listujat ehkä huomaamattaankin käyttävät ajattelunsa ja toimintansa pohjana. Näiden
”pohjavirtausten” näkyväksi tekeminen voi olla juuri se avain, joilla saadaan nytkäytet-tyä liikkeelle niin oppija- kuin yhteisökohtai-siakin uudelleen jäsentämisen ja tekemisen prosesseja. Siis syvälle käyvää, kokonaisval-taista oppimista.
LähteetAlanen, Aulis: Edistävä ja viihdyttävä opinto kerhotoiminta. Acta Universitatis Tamperensis, ser A vol 29. Tampere: Tam-pereen yliopisto, 1969.
Jokinen, Jyrki, Poikela, Esa ja Sihvonen, Juha: Sivistyshyöty ja sosiaalinen pääoma vapaassa sivistystyössä. Vapaan sivistys-työn yhteisjärjestö ry, 2012. http://www.vsy.fi /doc/SIVISTYSHjasopo2012.pdf
Hyyppä, Markku T.: Elinvoimaa yhteisöstä. Sosiaalinen pääoma ja terveys. Jyväskylä: PS-kustannus, 2002.
Niemelä, Seppo: Sivistystyö. Helsinki: MSL, TSL, KSL, Kansio, Svenska Studiescentra-len, ViSiO, 2008.
Putnam, Robert D.: Bowling alone: the col-lapse and revival of American community. New York: Simon & Schuster, 2000.
Kirjoittaja Anneliina Törrönen on KSL:n koulutuspäällikkö.
”KKKSLL-oppiiiinntokkeeesskkkuuss vvooii pppeeeddagooggggisillla vväälinneillllääään aaauttttaaaa iihhmmissiiää tuuunnnistaaaamaaann,, teekeemmäään näääkyvääääksi jaaa nääin oooottammmaaann hhalltuuuunn nnääitäkkuuultttuurriiiissia kkeeehhhyykksiä..”
”KKuuuorrooharrrrrrraastus ttaaii kkädenttaaaaiiitojenn keeerhhoo onn sssaateetttttuu näähhddäääkkaahvvitteeelllluseuuurraannaa,, jjoosssaaooopinnnollllllisuuuutttaa eei oollee juuuurriikkkaann olluut.OOOpinnnollllllisuuuuddeenn vaahhvisstaammmiiselllleekkaaaikkki tuuuukki jaa kkuunnnniiaa, mmuutttttaa sammmmallaaeii ttulle käääääääntäää ssseellkkääää oossaalllistuuuummiseensosssiiaaalliselllllleeee merkkiittykkselle.”
8 Kantti 2/2012 9 Kantti 2/2012
Kulttuurioppiminen kohtaa yhteiskunnallisen kädentaitojen ohjauskoulutuksessaAnna Kirstinä
Kulttuurioppiminen on KSL-opintokeskuksessa monenmuotoista ja -näköistä. Yksi esimerkki on kädentaitojen ohjauskoulutus, johon liittyy oleellisesti yhteis-kunnallinen näkökulma. Opiskelijat saavat koulutuksessa lisä valmiuksia kä-dentaitojen ohjaamiseen työssä, jossa kädentaidot sekä sosiaali- ja terveystyön-näkökulmat kohtaavat. Kyseessä on ammatillinen lisäkoulutus, joka ei ole tut-kintoon johtavaa.
Koulutuksen vastaavana opettajana toimii Päivi Iivari Taitokeskus Aiviassa Jyväsky-lässä. Hänelle on itsellään pitkä työkokemus kädentaitojen ohjaamisen alalta. Koulutuk-seltaan hän on kulttuurituottaja (AMK).
– Taito Keski-Suomi ry on KSL:n moni-vuotinen yhteistyökumppani. Järjestämme yhteistyössä ammatillista lisäkoulutusta täl-lä hetkellä tilasomistuksen, kädentaitojen työpajojen ja kädentaitojen ohjauksen aloil-la. Olen itse asiassa ollut ensin opiskelijana KSL:n ja Aivian yhteiskurssilla ja sitä myö-ten päätynyt tänne opettajaksi.
Miten kuvailet kädentaitojen ohjaus-koulutusta?
Puolivuotinen koulutus on kokopäiväistä ja käytännönläheistä. Opintojen kokonaislaa-juus on 19 opintoviikkoa. Pääpaino on työ-
pajoilla, joissa opiskellaan kutakin käden-taitojen tekniikkaa yksi viikko lukuun otta-matta puutöitä, jota opiskellaan kaksi viik-koa. Työpajoissa opiskeltaessa mukana on koko ajan ohjausnäkökulma. Pajoissa mie-titään esimerkiksi miten kyseistä tekniikkaa voisi käytännössä hyödyntää eri asiakasryh-mien kanssa.
Mitä valmiuksia koulutuksesta saa työhön tai työllistymiseen?
Koulutus antaa ammatillista valmiutta oh-jata kädentaitoja erilaisille ryhmille. Työ-elämälähtöisyys on koulutuksessa mukana. Ohjausharjoittelujakson aikana opiskelijat voivat miettiä, minkälaisiin työpaikkoihin ja toimenkuviin voisivat suuntautua. Ohjaus-harjoittelupaikkoina ovat olleet esimerkiksi vanhusten päiväkeskukset, sotainvalidien
samassa paikassa joku on oppinut, että juuri tällaista voisinkin tehdä ja tämä olisi minus-ta arvokasta.
Toivoisin, että tämä ala olisi työllistä-vämpi. Valitettavasti aika on sellainen, että ei haluta palkata kädentaitojen ohjaajia. Kuitenkin esimerkiksi laitoksissa tapahtuva virikeohjaus on kustannustehokasta. Yksi ohjaaja voi ohjata monta vanhusta yhtä ai-kaa. Toiminnallisiin ryhmiin osallistuminen virkistää ja kuntouttaa monella tavalla sekä lisää omatoimisuutta.
– Haluan vahvistaa opiskelijoissa kunnioi-tusta sitä ihmistä kohtaan, jonka luokse he menevät, Päivi Iivari kertoo.
sairaskoti, seurakunnan lapsi- ja perhetyö, koululaisten iltapäiväkerhot, psykiatrisen kuntoutuksen pienryhmäkoti, Jyväskylän käsityökoulu, kansalaisopisto ja monikult-tuurikeskus Gloria.
Esimerkiksi psykiatrisen kuntoutuksen kuntoutuskodissa kokemus on joskus ollut opiskelijoilla aika rankkakin. Toisaalta taas
”Minusta on tärkeää omaksua luovuuden välittämisen ajatus ja asenne, että kaikki osaavat tehdä.”
10 Kantti 2/2012 11Kantti 2/2012
Opiskelijat saavat koulutuksen myötä lisä valmiuksia käden taitojen ohjaami-seen. Mitä heidän tulevat asiakkaansa saavat siitä, kun kädentaitojen ohjaaja saapuu paikalle ohjaamaan?
Ilmeisesti jotakin hyvää ohjaamisessa saa-daan aikaan, koska paikat, joissa opiskeli-jat käyvät harjoittelemassa pyytävät aina, että opiskelijamme tulisivat seuraavanakin vuonna.
Varsinkin laitoksissa tapahtuva käden-taitojen ohjaaminen ja ajan antaminen oh-jattavalle ovat todella kallisarvoinen asia. Joku välittää minusta niin paljon, että miet-tii sitä, mistä minä voisin tykätä ja käyttää siihen aikaansa ja paneutuu asiaan.
Laitoksessa asuvalla henkilöllä on tilai-suus tavata toisia ihmisiä ja jatkaa omana itsenään olemista; olla aktiivinen toimija sen sijaan että olisi passiivisena hoidon koh-teena. Näissä ryhmissä voi nousta esiin oma
käsityö- ja keskustelutaito, musikaalisuus tai liikunnallisuus, joka on ollut läpi elämän tärkeää.
Itse toiminta voi toimia niin sanottuna sivutuotteena myös fysioterapian tai toi-mintaterapian tavoitteilla. Kädentaitojen ohjaaja voi tietoisesti miettiä harjoituksia, jotka harjaannuttavat vaikkapa molempien käsien käyttöä, jos se asiakkaalla vaatii har-joittamista.
On aivan keskeistä, että laitoksissa teh-dään yhteistyötä hoitohenkilökunnan kans-sa ja mietitään, mikä voisi aktivoida jotakin tarpeellista.
Mitä toivoisit, että opiskelijalla on työkalupakissaan tietojen ja taitojen lisäksi, kun hän on käynyt kädentaitojen ohjauskoulutuksen?
Asiakaslähtöisyys on iso asia. Se, että käden-taitojen ohjaaja miettii ryhmän tai ihmisen, jolle menee ohjaamaan ja suunnittelu ja to-teutus lähtevät asiakkaan tarpeista. Haluan vahvistaa opiskelijoissa kunnioitusta sitä ihmistä kohtaan, jonka luokse he menevät. Ettei mennä ”vaan niille jotakin teettämään”. Asenteen pitää olla ihmistä arvostava ja kun-nioittava.
Minusta on tärkeää omaksua luovuu-den välittämisen ajatus ja asenne, että kaikki osaavat tehdä. Kädentaidot on sana, jota ny-
kyään käytetään, mutta mielestäni sanassa on arvolataus, joka viestii että jos ei niitä tai-toja ole, niin älä sitten tule tänne ollenkaan. Haluaisin sen kynnyksen todella matalaksi. Tekeminen sinällään, luominen, ihmisten kokoontuminen yhteen, oppiminen ja on-gelmanratkaisu ovat oleellisimpia asioita. Tottakai myös laadukkuus mikä tarkoittaa, että materiaalit ovat hyviä ja työ on hyvin suunniteltu.
Kekseliäisyyttä haluaisin myös koros-taa: jos jostakin syystä kädentaitoharjoi-tukset tai askartelu tai muu, mitä on suun-nitellut, ei tempaa mukaansa tai ei toimi ohjaustilanteessa, niin ohjaaja keksisi vetää jotakin muuta toiminnallista, vaikkapa tari-noiden kertomista, keskustelua, lukemista tai musiikkia. Nämä toiminnot voivat joko tukea sitä mitä ollaan tekemässä tai sitten kädentaidot ovatkin vain osa tuokiota. Myös yksinkertaisia asioita, kuten pihan ja ulkoil-man käyttöä toiminnan tai materiaalien ke-räämisen paikkana, voisi ohjaaja miettiä.
Minkälaisia pedagogisia lähtökohtia koulutuksessa on? Miten kädentaitojen ohjaamista opiskellaan?
Opettajana annan opiskelijoiden tehdä hi-taasti, vaikka vain yhtä asiaa pitkäänkin. Tässä koulutuksessa ei tarvitse määrällisesti suorittaa. Silloin ihmiselle ehtii tulla onnis-
”Aika on sellainen, ettei haluta palkata kädentaitojen ohjaajia. Kuitenkin esimerkiksi laitoksissa tapahtuva virikeohjaus on kustannustehokasta. Yksi ohjaaja voi ohjata monta vanhusta yhtä aikaa. Toiminnallisiin ryhmiin osallistuminen virkistää ja kuntouttaa monella tavalla sekä lisää omatoimisuutta.”
”Tässä koulutuksessa ei tarvitse määrällisesti suorittaa. Silloin ihmiselle ehtii tulla onnistumisen ja ilon kokemuksia, joiden kautta voi ymmärtää ohjaamistakin paremmin.”
– Yhdistyksen toiminta-ajatuksena on käsityökulttuurin edistäminen taitona ja elinkeinona.
– Valtakunnallisesti ja maakunnallisesti yhdistys näkee ammatillisen lisäkou-lutuksen merkityksen yrittäjyyttä ja työllisyyttä parantavana sekä luovaa toimialaa vahvistavana, käsityökult-tuurin ja hyvinvointiin pohjautuvana elinkeinona.
– Yli kymmenen vuoden kokemus ammatillisen lisäkoulutuksen toteutta-jana.
– Taitokeskus Aivia tuottaa Jyväskylän kivääritehtaalla KSL:n järjestämää koulutusta.
– Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry:n jäsen.
www.aivia.fi
Mikä on Taito Keski-Suomi ry Aivia?
12 Kantti 2/2012 13Kantti 2/2012
Tie verstaalle - Veera tuntee tunteitaan
Eeva Kejonen
”Mitä me ylipäätään voimme sanoa tieksi? Minä luulen, että ensimmäisenä oli tie. Ei paikka vaan tie. Siitä alkoi kulttuuri, että oli tie. Ja siitä alkoi ihminen. Tie on ihmisen ja luonnon yhteinen todellisuus. Se on ihmisen merkki maailmassa, mutta se on vielä enemmän: se on ihmisen tapa olla maailmassa. Henkinen tie.” Eero Ojanen
tumisen ja ilon kokemuksia, joiden kautta voi ymmärtää ohjaamistakin paremmin. Jos tekisi vain paljon mahdollisimman hyvän-näköisiä tuotteita, ei ehtisi ehkä itse oivaltaa, mikä on sellaista, jota voi myöhemmin ohja-tessaan toisille siirtää.
Kunkin työpajaviikon päätteeksi tut-kimme, onko jokin tekniikka sellainen, joka saa ihmiset pulisemaan ja juttelemaan tois-ten kanssa vai onko kyseessä tekniikka, joka saa ihmiset hiljentymään ja keskittymään työn äärelle. Mietitään myös, miltä kutakin tekniikkaa tuntui tehdä, millaisia haasteita tuli vastaan sitä käytettäessä ja miten ku-kin ratkaisi haasteet. Jos jokin meni pieleen, mietitään miten siitä selvisi. Käydään läpi myös sitä, minkälaisille ohjattaville kyseinen tekniikka sopisi. Kyseessä on kokemuksel-lisen oppimisen malli, jossa kokemisen jälkeen tutkitaan ja sanoitetaan kokemusta – tehdään siitä tietoa omaan työkalupakkiin.
Eläytyminen ohjattavan rooliin on tärkeää. Teemme harjoituksia, joissa kokeillaan erilaisten ryhmien ohjaa-mista ja erilaisina ohjattavi-na olemista. Ryhmä eläytyy vaikkapa näkövammaisten rooliin siten, että side silmillä tehdään töitä. Jos ihminen ei näe, millä lail-la hän hahmottaa uuden tilan? Miten hah-motetaan työskentelypöytä? Entä se, kuinka toiset ihmiset ovat siinä, jotta tulisi turvalli-nen ja mukava olo? Kielitaidottomien maa-hanmuuttajaryhmien ohjaamista harjoitel-laan niin, että ryhmäläiset eivät ymmärrä kuin ehkä yhden sanan ohjaajien puheesta. Halvaantuneiden kuntoutusryhmänä ollaan vaikkapa sillä tavoin, että terveempi käsi lai-tetaan vartaloon kiinni siteillä niin, ettei sitä voi käyttää. Oikeakätinen joutuu tekemään kaiken vasemmalla kädellä. Opiskelijoiden on tärkeää eläytyä siihen, kuinka hankalaa se voisi olla. Harjoituksissa ohjaajat joutui-vat miettimään, millä tavalla ratkaisisivat asian. Se on mukavaa, mutta aika vaikeaa. Opiskelijat innostuvat kovasti näistä harjoi-tuksista, ovat kekseliäitä ja haluavat kokeilla aina uusia rooleja.
Käsityö kertoo tekijästään. Käsillä teke-minen on itsensä toteuttamista, itseilmaisua ja uuden luomista. Siinä kiehtoo aistinvarai-suus, materiaalien ja muotojen käsin kos-keteltavuus. Käsityö voi olla myös yhteinen kieli. Työssä on mukana kulttuuritausta ja arvostukset.
Mitä kädentaitojen ohjauskoulutus antaa opiskelijoille henkilökohtaisella tasolla?
Kun tehdään henkilökohtainen opetussuun-nitelma kunkin opiskelijan tavoitteista, tu-lee ilmi, että koulutus on monille hengäh-dystauko työelämässä. Tai sitten on kysees-
sä ikään kuin vedenjakajalla oleva ihminen, joka miettii, jatkanko vanhaa rataa vai al-kaisinko tehdä jotakin uutta ja voisiko tämä olla se uusi suun-ta. Aikuiset opiskelijat tukevat paljon toisiaan ja yhteisyys antaa paljon kaikille: voidaan oppia toinen toisiltamme pait-si tekniikoita, myös suhtautu-mista asioihin sekä elämänko-kemusta ja -näkemystä. Se on suuri anti.
Monille on tärkeää saada tehdä itse omilla käsillään – sitä ei ehdi työn ja per-heen kiireiden keskellä. On aikaa tehdä itse, perehtyä ja pysähtyä. Käsillä tehdessä voi unohtaa ikäviä asioita. Oppiminen on ihmi-sille tässä koulutuksessa valtavan suuri ko-kemus. Täällä on mahdollisuus rauhoittua ja hiljentyä työnsä äärelle ja etsiä oivalluksia.
Kirjoittaja Anna Kirstinä on KSL:n amma-tillisen lisäkoulutuksen koulutustuottaja.
Kuvat: Linnea Kejonen
14 Kantti 2/2012 15Kantti 2/2012
Mikä on Veeran Verstas?
– Kymmenen vuotta toiminut nuorten taidetyöpaja.– Sijaitsee KSL:n Oulun aluetoimistossa, Osaamisen
Kierrätystalossa vapaan sivistystyön opintokeskus-ympäristössä.
– On kasvattanut yli 300 nuorta kohti aikuisuutta.– Yksittäinen verstasjakso kestää puoli vuotta.
Vuonna 2002, kun Veeran Verstas aloitti toi-mintansa, nuoret peruskoulunsa ja lukionsa lopettaneet eivät tienneet, mitä tietä seuraa-vaksi seuraisi. Mitä ja miten pitäisi valita ja missä valita.
Nuoret halusivat tehdä käsillä asioita, liikkua, tehdä jotain luovaa, miettiä ajan kanssa – mitä ja miltä se tuntuisi. Vielä ei ollut aika itsenäistyä, lähteä omille teilleen
- nuori tarvitsi aikalisän. Tähän nuoren tar-peeseen, nuoruuden viisauteen, perustimme Veeran Verstaan, nuorten taidepajan.
Veeran parissa on kasvanut kaikkiaan 302 nuorta aikuista, yhdeksän taideopetta-jaa, työpajaohjaaja ja etsiväntyön ohjaaja
KSL:n koulutustuottaja. Työpajalla on myös ohjausryhmä.
Yksittäisen nuoren verstasjakso kestää puoli vuotta ja konsepti on osoittanut toi-mivuutensa tuloksillaan. Nuoret löytävät ja vahvistavat oman suunnan elämässään. Heitä kannustetaan ja avustetaan opiskeli-joiksi valitsemalleen alalle sekä työelämään.
Veera toimii pedagogisena tilana, jossa nuori tietoisena kuuntelee kehoaan, tun-tee tunteitaan, vapauttaa intohimojaan ja yhdistää ajattelun voiman tunteisiin. Jotta näin tapahtuisi, tarvitaan taiteen, pedago-giikan ja liikunnan ammattilaisia opettajiksi.
Ovi yhteiskuntaan
Yhteiskunnallinen todellisuus on ovi vers-taaseen. Tämä todellisuus heijastuu nuoren kokemusmaailmaan. Heijastus on jokaisen nuoren maailmassa erilainen. Taidepajan toiminnan lähtökohta on nuoren elämänti-lanne, sellaisena kuin se nuoren kokemana ilmenee.
Kiinnostus taitamiseen, taitoon, yhdes-sä tekemisen, taideaineisiin ja taiteeseen ovat tienviittoja Veeran Verstaalle. Veeran aika on tietämistä, tien kulkemista yhdessä. Pajan ohjausperiaatteena on antaa nuorelle tilaisuus tutkia sitä, mitä seurauksia on siitä,
miten hän elämäänsä elää. Millaisia polkuja nuorella on edessäpäin ja mistä hän on tu-lossa.
KSL muodostaa sen toimintaympäris-tön ja yhteistoiminnan verkoston, jossa nuorten taidepajatyötä tehdään. Kaiken pe-rustana on vapaan sivistystyön ihmis käsitys, erityisesti luottamuksen synnyttäminen avaimena sivistykseen.
Verstas on tässä ja nyt tapahtuva ajalli-nen kokonaisuus. Nuoret tulevat verstaalle työvoimapoliittisen koulutuksen, työharjoitte-lun, työelämävalmennuksen ja sosiaalitoimen kautta. Tämä viranomaisyhteistyö mahdollis-taa nuoren toimeentulon verstaan aikana.
”Kiinnostus taitamiseen, taitoon, yhdessä tekemisen, taideaineisiin ja taiteeseen ovat tienviittoja Veeran Verstaalle.”
16 Kantti 2/2012 17Kantti 2/2012
Oulun KSL kehittää ja vastaa pajan si-sällöistä, taloudesta ja kokonaisuudesta. Työvoimatoimiston koulutustarjonnassa sana taide on kuin imuri, joka imee nuoria verstaalle. Nuori ei osaa kuvata miksi, on vain halu tulla ja tehdä. Taide imee meitä kohti itseään. Nuoren epävalmiin rooli ja taiteen keskeneräisyys kohtaavat pajassa.
Käsissä käsittäminen
Taide – itsenä, ihmisenä olemisen käsitte-leminen, saa muotonsa verstaalla ”käsissä käsittämällä”. Työkaluina Veeran Verstaalla ovat kaikki taiteen eri osa-alueet tanssista tuunaukseen ja kuvasta kaiverrukseen. Maa-lauksen tekeminen, kehärummun hiominen, poronnahan pingottaminen, unisiepparin
solmiminen, luova liike, valo ja kuva, ko-kemukset, arjessa toimiminen, hyvät käy-tännöt syntyvät päivän työssä. Kun veistän
”omaa kuvaa” kokemuksen jakaminen vah-vistaa, yksityisestä tulee yhteistä.
”Tasapaino joka asioiden välillä vallit-see. Se on sitä, että ihminen valitsee ja saa valita myös huonosti – ja ettei ole täydellis-tä tietä. Väärät tiet voivat johtaa oikeaan, samoin oikeat tiet.” Ojanen
Verstaassa ohjaaja on ammattitaiteilija ja eri taiteen aloja opettaa aina alansa am-mattilainen. Taiteen tekijä näkee kesken-eräisyydessä, myös nuoressa aikuisessa, ne mahdollisuudet, jotka ihmisessä ovat. Op-pimiskokemukset, taideteokset luovat tie-toa itsestä, toisesta ja meistä kaikista. Tulla kuuluksi, tulla nähdyksi.
Nuorten työpaja KSL:n oppimisympä-ristönä heijastaa nuorten omia kokemuksia ja elämismaailmaa. Tämä ei ole koulumaa-ilma, tämä on yhdessä koettu ja jaettu ihmi-sen paikka.
Yhteisöä sitoo toisiinsa arvoitus, joka on esitetyn ja/tai ilmaistun ja sille annetun merkityksen välillä. Tuttuja ilmiöitä elämäs-tä voi arvioida toisin, ajatella, kuulla, nähdä, kokea toisin kuin on oppinut ja kuten kaikki muut ajattelevat. Paikka on suhteiden koko-naisuus.
Päivä alkaa
Päivän työt verstaalla alkavat säännöllises-ti aivojumpalla. Aivojumppa on ikkuna aa-muun. Liikkuminen on ovi oppimiseen. Sit-ten siirrytään aamusivujen kirjoittamiseen. Sivujen tarkoitus ei ole olla taidetta. Ne kirjoi-tetaan aina käsin. Kirjoittaminen on suunnan hakemista. Aamusivujen arvo on kirjoittami-sessa, ei lukemisessa. Sitten alkaa taitaminen, joka on osaamisen ja tietämisen yhdistämistä. Alkaa saven mustapoltto. Käytetään matalan-polton savea. Vaivaamalla savea painellaan ilmakuplat pois. Tehdään amuletteja, pieniä saviesineitä. Saviesineet jätetään kuivumaan hitaasti. Kerätään peltisiä säilykepurkkeja. Esineet asetellaan purkkeihin, joissa on sa-hanpurua. Purkit laitetaan tulisijan keskelle. Tulisijan ympärille tehdään nuotio. Nuotio-poltto aloitetaan pienellä tulella. Tulta suu-rennetaan hiljalleen. Kahden tunnin jälkeen liekit pyritään saamaan mahdollisimman isoiksi. Polttoa jatketaan vielä tunti. Nuotio saa jäähtyä hitaasti. Otetaan varovasti mus-tasavustuneet amuletit peltipurkeista.
”Mutta kun menneistä ajoista ei enää ole jäljellä mitään ihmisten kuoltua. Esinei-den tuhouduttua, elävät pitkään yksin haju ja maku…” Marcel Proust.
Nuorten ajatuksia
Torstaina 15.11.2012 vastasivat verstaalla opiskelevat nuoret kysymykseen, mitä Vee-ran verstas on Sinulle?
”Veeran verstas on minulle turvapaikka. Veeran verstas on koti, joka mahdollistaa hyvän elämänmuutoksen. Tämä on minulle tienviitta ja risteys. Veeran verstas on paik-ka, jossa saa olla oma itsensä osana hyvää yhteisöä. Tämä on vapauttavaa. Wala wala bing bang. Minulle Veeran verstas on hen-kilökohtaisen kehityksen ja eheytymisen keskus. Veeran verstas on minulle motivaa-tio nousta ylös joka aamu, käydä suihkussa ja huolehtia sosiaalisesta elämästäni. Voi-mauttavaa energiajudanssia. Veeran vers-tas on iso sisältö elämässäni tällä hetkellä; paikka johon on mukava lähteä aamulla, josta saan inspiraatiota ja opin uutta, ja jossa saan viettää aikaa ihanien ja lahjak-kaiden ihmisten seurassa. Veeran verstas aktivoi – se saa minut liikkeelle fyysisesti ja henkisesti. Veeran verstas on mahdollisuus löytää omat voimavarat ja toteuttaa niitä käytännössä. Veeran verstas on ajatus kau-neudesta.”
Tie kulkee keskuksesta reunalle.
Kirjoittaja Eeva Kejonen työskentelee KSL:ssa koulutustuottajana.
Tekstissä olevat sitaatit: Eero Ojanen, Tien fi losofi aMarcel Proust, Kadonnutta maailmaa etsimässä
”Yksittäisen nuoren verstasjakso kestää puoli vuotta ja konsepti on osoittanut toimivuutensa tuloksillaan.”
”Työ- ja elinkeinotoimiston koulutustarjonnassa sana taide on kuin imuri, joka imee nuoria verstaalle.”
18 Kantti 2/2012 19Kantti 2/2012
Jokainen on oman onnensa brändi Media syö lapsensaPia Hyötynen
Riivaaja vainoaa keski-ikäistä kirjaili-jaa sosiaalisessa mediassa. Lehti vaa-tii pakkoyrittäjältä, freelancertoimit-taja Maria Vartiaiselta yhä enemmän ja yhä rankempia selviytymistarinoita. Onnellisuudesta ja oman itsensä brändäämisestä on tullut jokaisen kansalaisvelvollisuus. Näin kyynistä ja synkeää yhteiskuntaa kuvaavat Venla Hiidennheimo Mediahuora-kir-jassaan ja Anja Snellman Ivana B:ssään.
Enpä haluaisi elää tuollaisessa yhteiskun-nassa! Pelottavasti kuitenkin tuntuu sil-tä, että siihen suuntaan olemme menossa, ellem me jo elä virtuaalitodellisuudessa?
Toimittajana pidättelin pitkään Media-huoran lukemista. Tiesin, että se raapii mi-nuakin syvältä, olenhan suuren osan journa-listin urastani kirjoittanut juttuja aikakaus-lehtiin freelancerina. Minulla ei ole yritystä, työskentelen verokortilla, mutta silti kaikki tahot yhteiskunnan verkostossa luokitte-levat minut yrittäjäksi. Kun töitä on vähän, työkkärissä todetaan, että tukea ei tule, kos-ka työllistyn omassa yrityksessäni!
Ivana B:ssä samaistun keski-ikäiseen kirjailijaan, joka joutuu sosiaalisessa me-diassa riehuvan piinaajan ja panettelijan, wannabe-kirjailijan, silmätikuksi. Kirja on koukuttava monologi: kirjailija kääntyy ah-
distuksissaan lyhytterapeutti Parantaisen apuun sähköpostiterapiassa. Piinaaja syyt-tää kirjailijaa siitä, että tämä ei osaa brändä-tä itseään, luoda itsestään ja työstään mie-likuvaa, joka myisi mediassa. Runoilijana aloittaneella kirjailijalla ei ole urastrategiaa, Ivana B ilkkuu netissä.
Lopussa Ivana B:ksi, riivaajaksi, paljas-tuu lyhytterapeutti Parantaisen nuori, kotoa pois muuttanut tytär. Kirjailija tuhoaa netti-riivaajansa tämän omalla areenalla, netissä. Hän myös tunnustaa terapeutilleen, että on itsekin koko ajan värittänyt kirjojaan ja artikkeleitaan keksityillä antiikin tarinoilla ja muinaiskreikankielisillä virkkeillä. Näin hänestä on tullut maan virallinen antiikin asiantuntija. Tosin hän on silti jäänyt syr-jään median valokeilasta. Kuka nyt jaksaisi lukea menneistä kulttuureista ja kuolleista kielistä!
Mediahuoran päähenkilö Maria Varti-ainen taas raataa yötä päivää ja täyttää lu-kijoiden ahnaat kidat puoliksi tekaistuilla selviytymistarinoilla. Maria suoltaa lööppi-kamaa ja hukkaa touhottaessaan itsensä ja poikansa. Hän ei enää hahmota, mikä on totta ja mikä tarua, mikä on oikein ja mikä väärin. Miten tässä näin kävi, hän miettii. Maria halusi kirjoittaa TÄRKEISTÄ asioista, ei julkkisten kuulumisista.
Ivana B:tä lukiessani en voi välttyä ajat-telemasta, miten paljon tarinassa on Anja Snellmanin omaa kritiikkiä ja turhautu-mista mediayhteiskuntaamme. Mediahuo-ra taas pelottaa, koska sen luoma kuva on tänään jo monilta osin totta. Miten minä, joka Marian tavoin idealistisesti haluan pa-rantaa maailmaa journalismilla pärjään jos vain julkkisten avioerot tai häät kiinnostavat juttujen ostajia. Jutuista maksetaan yhä pie-nempiä palkkioita, ja lehtitalot pakottavat allekirjoittamaan sopimuksia, joissa toimit-taja luopuu kaikista tekijänoikeuksistaan ja lupaa kantaa yksin kaikki riskit. Hiidenhei-mo viittaa tässä muun muassa Helsingin Sa-nomiin, joka on jo tällaisia sopimuksia vaa-tinut avustajiltaan.
Sami Lotila myöntää Mainonta ja markkinointi -lehdessä, ettei ole lukenut Hiidensalon Mediahuoraa. Pitkään kieltei-seen kommenttiin hänellä on silti rahkeita:
”Hiidensalolla, kuten ilmeisesti joillakuilla muillakin yrittäjätoimittajilla, tuntuu olevan suuria vaikeuksia nähdä yritystoimintaa ko-konaisuutena, johon sisältyy niin myönteisiä kuin kielteisiä, tai pikemmin haasteellisia, osa-alueita. Samat yrittämisen lainalaisuu-det pätevät niin media-alaan kuin partu-rointiin.” Vastaavaa on luettavissa pilvin pimein kapitalismin säännöt sisäistäneiden kommenteista.
Mutta myös kehuja Mediahuora saa: ”Venla Hiidensalo ei olisi voinut kirjoittaa Mediahuora-esikoisteostaan ajankohtai-sempaan aikaan. Mediamarkkinoilla käy-dään raakaa eloonjäämiskamppailua, jossa yhä suurempi osa lehtitaloista valitsee stra-tegiakseen kohusisällöt ja avustajien kyykyt-tämisen torpparisopimuksilla”, kirjoitetaan Verkkomaisteri blogissa.
Sosiaalisen median huonoja puolia on se, että se vaatii jatkuvaa esilläoloa ja kom-mentointia, jos sille tielle ryhtyy. Kirjailijan-kin pitäisi rakentaa uraansa ja riekkua jul-kisena mielipideautomaattina facebookissa tai blogiaan päivittäen. Milloin hänellä olisi aikaa varsinaiselle työlleen, kirjan kirjoitta-miselle?
Kirjoittaja Pia Hyötynen on toimittaja, toimitussihteeri ja freelancer.
Kirjallisuutta:
Venla Hiidensalo: Mediahuora (Otava 2012)Anja Snellman: Ivana B (Siltala 2012)
P i d u s e i -cienem facide ape mos ea
inum quam faccus dolestet volum quo voleni-hitist faceaturior moluptur maios dolorum eicto ditat.
Res vernaturia quam, nient essi torem dolut eum senet repe lacepre ndelliqui rem quunt moluptati tentiate suntumq uamus,
ulpa venihilia cuptam quamendaes et aliti omniendia in eaquae vellupta sus eum volo vendis quam endi cumquates molupta temodi
cuptatia nisque vel millacc ullorecepe natur adit autatum nonsed eius dolut asit de vendit aspelendit es reic te doluptae. Us audam que et que receatius volorpo rroreriti ipsam utemos quam et is recepel ectiore ribusdam, sam ad et alicatia conempo ssunt,
quissites simil id maximusciaes dunti solorepuda comnihi tendicab inveri quate velesto velitat iumquo temperi asperem fugit vel ilitat labore corecatis sumque volutes sime nihit, quibus aliqui blacia volo volor aut offi ciat ommolorum qui reptassit litatur sendamenecto omnim-
p e d eiuntotas sit odio odis conest et facid magniamCum qui quiam veni doluptatur, ut ideliquam aut assi dis mi, ullum fuga. Sed earchil itaeces apienim illitia doloreptas alit peliam is perferferro dolo molorum qui
voloruntur, quam, suntiusam il maio. Otati aspersperum lam, que alignatum eosseque quis est, simpor sin re nulland ernatur solore vellese quodiorem lis consed ut eumquissed quodis modit et lique nonsedi blanduc iassunt velleculpa
venimporro doloritatia num volorist, consed minveribusae offi cta tiasseq uamusti onsectatus qui is entibus sequi doluptur, sita pelloreperit imento ium fugiatq uoditioratis raturib usciatem hitinihil in cus consequia nonseque
et quae arum voluptatur, se vent. Ut ut eum id quuntion re consed que denis volorpor alis expellit laut aut volori cumquodit aut inte vellaccuptat asse exeAnducid qui ut ut por moluptaspe nonserrovit ipsum ius sita dolupta
tquoste por sumetur? In es mintio eum nonsequis qui consequi dolut quo eum harum eaque vellatia volupti oraeruptur aut maio. Porum vellupt atinvel maio qui id modi ulpa consequi dit, que erspe volupta con pel is sa volenet es adici odipsuntion et as et et parisquae late cum nimus expelest occus, omnihicit poressum nulparc iendam quis diatum sitae nihilla borepel igendio reicidis di nia consent. Hent eum elis vidusti volor as que pelibusanim nate est utem et
mod et ium voluptatur? Modipsunt volorehene sin et deribust magnatet ut explabo. Offi cimin esequamenis aut idem fugiaturibus et reperum remo oquostium iniassinto maximus de estia solore none nonest hicaero is quo beror autenisse inullam animint et quam eri nus nis incit occus aut alit veliciaspid que re nati nescium lab incid et ili
cumquam nonsequi doluptatur? Is nonecto taerit untur mos es rem del ipsamusda doles duscil idunt venda aliciis et volorion nobissin con et dit accus ide con et quaspic to tem quos nonsequaerat fuga. Lab inci odit explanditam, cument porecore pratium re dolorest eriberum fuga. Feribus eatati consedis sed qui sa sitatem et lam alis mint esti ulla corem aspel mos earitat. In cuptatemque nobit dem idignis eaturep elitae elenem excepudic tent dolenti odiossime sequae seque et fuga. Ip
se minci nonsectur as essediatur? Em ressum quae dit volupta spist, qui ium sendit est inum exeribus, si tendam accaecepudi cusdandia simus etur, consequiati reium fugiatur minctendi tem quibusant raestis accumqu iantus explabo rporioritem quiduntis aborepuditas volorem expe is am verumquis ius endandant idelliandia post, aut dolorepudi di ut moditiunt ea core nonese rectotatis velitaq uiatur sectis es sit ex expliquid et, tet eos venectest, voluptatur andis re eatur aborrum doles volut es s
licil ium que poreratur apis is explici mpedis am, to quam, ipsam hicipiciur abo. Nem quiamus, est offi ciist quo et aut explaccae. Caecull uptam, cus et venimporit ut erioria ium ea quidis ius, sum hil imus. Occab intis autestorerum ni beruptiame si sinulpa dbusdamus magnis ipiendi alit quis aritene nobis sendem volorer aeperumquam unt volorepudi con estis velibust quatur? Abo. Nam, volut quodici lluptat entiatius. Rit, quos vella vendiste voluptasimet rat abore ne lam dempeeri nis ped quo totatem inihil invelluptat eiustiorest perfernam quam dolenit ex elliam dolupici aborum dolore venis isti nos atia dolor maionesto totaerum
faccae dolorem oloris videm duntur? Ut quis consequam, ommodit ut aut am utem consedipis aut ut fuga. Nam, ut quiat acernulliquamene et et mo eatest eos asperitibea accus, cus qui aliquiam quamendae nis dolorporem dolupvoluptatia cupta volo berum fugit pereprovid eum aut ea dolupta turiaspient qquidentius, si ut Caboremp oribus re ma sam quam venderc hili
numque eos etur ra auda- erchit et autas et verorepertur, sum volest mo erum hillupt aeris
in cu
20 Kantti 2/2012 21Kantti 2/2012
Annan julman kaunis maailma
Elina Vainikainen
Helsinkiläinen Anna Löfström tutkii japanilaista avantgarderunoutta, fa-nittaa Lars von Trieriä ja Stina Saa-ristoa sekä tuntee vetoa kalmaa hen-kiviin metsälampiin. Mielessä kupli-vasta keitoksesta tulostuu joskus maalaus, joskus kirjoitus, joskus kiukkuinen lausahdus sosiaaliseen mediaan.
”Aloin ihan muutama vuosi sitten opintojeni ohessa maalata, ja itse asiassa vasta viime keväänä sain töitäni ensimmäisen kerran näytille”, Anna kertoo. Tämän syksyn aika-na hän on saanut töilleen julkisuutta enem-mänkin: kaverin ehdotuksesta Anna lähetti töitään Vasemmistofoorumin Peruste-jul-kaisuun, joka valitsi Annan uusimman nu-meronsa taiteilijaksi.
Itseoppineen taiteilijan on haastavaa saada töitään esille, sillä kontaktit puuttuvat. Koulutus helpottaisi jalan saamista näyttely-tilojen ovien väliin.
”Musta tuntuu että portinvartijoita on. Aina kysytään ansioluetteloa, verkostoja ja sellaisia. Toisaalta minulla ei ole mitään kiirettä, koska maalaaminen on ollut mulle aina suorittamisesta vapaa alue. Se on itses-sään se pääasia. Töiden esille laittaminen on minulle kauhean uutta ja ihmeellistä, mutta tietenkin hirveän hauskaa.”
Kirjallisuuden gradua työstävälle An-nalle tulevaisuus on vielä osin avoin. Toi-
saalta maalaaminen ammattina ei olisi epämiellyttävä ajatus, etenkin kun yleisen kirjallisuustieteen opinnot eivät välttämättä takaa työllistymistä. Tutkijan työ kyllä kiin-nostaisi.
”Humanistin ja taidemaalarin hommat ovat toisaalta sellaisia, joita tekisin joka ta-pauksessa”, hän toteaa. ”Ja mulla on aika samanlainen analyyttinen lähestymistapa molempiin.”
Ilkeyden estetiikkaa
Löfström maalaa pääasiassa akvarelleja eli vesivärimaalauksia. Akvarelleiksi monet hänen töistään ovat kuitenkin epätavallisen tummia ja synkkiä, jopa raskaita.
”Ihmiset tuntuvat kokevan monet työni aika henkilökohtaisesti. Niistä tulee heille jotain omia kokemuksia mieleen. Se on mi-nusta hienoa.”
Anna ammentaa maalauksiinsa usein ideoita luonnosta. Aiheet eivät kuitenkaan aina ole niitä ennalta-arvattavimpia.
”Luonnostahan voi valita ihan mitä vain sen mukaan, mikä sattuu itseä kiinnos-tamaan ja mitä sattuu näkemään. Minua kiinnostavat juuri ne varjokohdat ja syvät mustat vedet. Luontoahan kuvataan usein akvarelleissa sellaisena yltiöheleänä, mitä se ei välttämättä tosiaankaan aina ole. Veljeni sanoi minulle edellisellä patikkareissullam-me pienen lammen rannalla, että hitsi, aina kun sä tykkäät jostain paikasta se näyttää
susta siltä että joku on hukuttautunut sin-ne”, Anna nauraa. ”Ja se on ihan totta, mi-nua kiinnostavat sellaiset paikat, jotka ikään kuin vetävät puoleensa ja vetoavat ihmisen pimeämpään puoleen.”
Merkityksen rajamailla
Anna ei halua naulata töidensä merkityksiä kiinni, eikä ole aina itsekään ihan varma, mistä teemat kumpuavat.
”Kyllä varmasti haluan töilläni jotain sanoa, mutta jos haluaisin ilmaista sen ver-baalisesti, kirjoittaisin esseen”, Anna tuumii.
”Kun yliopistolla vain koko ajan lukee, kir-joittaa ja yrittää tehdä asioita ymmärrettä-viksi, niin tuo on sille vastakohta. Maalaan mitä huvittaa, ja jälkeenpäin ihmiset voi miettiä, sanooko se jotakin.”
Anna saa inspiraatiota myös muista tai-teen ja kulttuurin muodoista, kuten kirjalli-suudesta ja elokuvista.
”Esimerkiksi viime kesänä Lars von Trierin Antikristus vaikutti tosi paljon mun maalaamiseen. Katson elokuvia, kuuntelen musiikkia, luen kirjoja, kaikki se pyörii mun
tajunnassani ja välillä mä ikään kuin reikä-kauhalla nostan siitä kudelmasta jonkun ku-van paperille.”
Luontoteemojen lisäksi Anna lataa töi-hinsä myös yhteiskunnallista symboliikkaa.
”Puolitoista vuotta sitten maalasin Kenen leipää syöt -sarjan, joka nousi siitä tun-teesta, että tässä yhteiskunnassa on paljon nöyryyttämisen ja kivittämisen tunnelmaa”, hän kertoo. Maalausten hahmojen asennot ilmentävät tottelevaisuutta ja alistumista. Toisaalta kuvien muut elementit tuovat mu-kaan myös tukahdutettua raivoa.
”Mun mielestä tällä hetkellä aika paljon pyritään siihen, että ihminen olisi tosi aikai-sessa vaiheessa tuottava yhteiskunnan jäsen ja valinnut oman paikkansa. Siinä rajamailla pyöriminen on aika kivitysaltis asema. Tai-teessakin halutaan niitä tuloksia, eikä an-neta aikaa luovalle prosessille ja epäonnis-tumisille”, Anna miettii. ”Ja musta ainakin tuntuu, että mun parhaat maalaukset ovat sellaisia, että pelkäsin etukäteen, että mun tuntevat ihmiset ne nähdessään ihmettele-vät, että miksi se tuollaisen teki, se edellinen oli niin hyvä. Taiteessakin täytyy ottaa riske-jä ja uskaltaa muuttua.”
”Itseoppineen taiteilijan on haastavaa saada töitään esille, sillä kontaktit puuttuvat. Koulutus helpottaisi jalan saamista näyttelytilojen ovien väliin.”
”Anna lataa töihinsä myös yhteiskunnallista symboliikkaa.”
22 Kantti 2/2012 23Kantti 2/2012
Vasemmistolainen talouspolitiikka – lyhyt oppimäärä on ilmestynytKSL:n tuottama Teppo Eskelisen ja Matti Ylösen kirjoittama Vasemmistolai-nen talouspolitiikka - lyhyt oppimäärä on kansantajuisella kielellä kirjoitettu nykytalous politiikan kritiikki ja uuden talouspolitiikan etsimistä. Opinto vihkon näkemykset perustuvat kansainväliseen kriittiseen tutkimuskirjallisuuteen. Opinto aineisto on saatavilla sekä painettuna, että sähköisessä muodossa. Opintoaineisto on tuotettu osittain Palkansaaja-säätiön tuella.
Painettua julkaisua voi tilata KSL:stä postimaksun hinnalla Taija Ilomäeltä [email protected] p. 040 531 0045 ja sähköisen version löydät osoitteesta www.ksl.fi /julkaisut
kansaaja-
voi tilatan hinnalla
löydät
Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry
KSL:ssa tapahtuu
TILAISUUDET
Yhteiskunnallinen yrittäjyys -tilaisuuksia Tampereella
Yhteiskunnallinen yrittäjyys - mitä se on?Maanantaina 28.1.2013 kello 18–20 Kulttuuriravintola Telakalla (2. krs.)
Keskustelemassa:Janne Lemettinen, Suomen Yhteiskun-nallisten Yrittäjien yhdistys rySaila Tykkyläinen, Suomalaisen Työn Liitto ry
Yhteisyrittäjyys - työn uusia muo-toja etsimässäTiistaina 5.2.2013 klo 18–20 Kulttuurira-vintola Telakalla (2.krs.)
Yhteiskunnallisen yrittämisen ja osuus-toiminnan trendeistä puhumassa:Pekka Pättiniemi, Kansan Sivistystyön Liitto ryMirja Taipale, Tampereen Osuustoiminta-keskus
Työpaja - Miten vahvistaa yhteistoimintaa?Maanantaina 11.2.2013 klo 18-20 Kulttuu-riravintola Telakalla (2.krs.)
Käytännönläheinen vertaistyöpaja projek-tien ja projekti-ideoiden työstämiseksi sekä yhteiskunnallisten yrittäjien verkos-ton rakentamiseksi.Vetäjinä:Lauri Lahikainen, MediajalostamoJukka Peltokoski, Kansan Sivistystyön Liitto ry
Tilaisuudet ovat maksuttomia ja kaikille avoimia. Kahvitarjoilun vuoksi toivomme, että ilmoittaudut Jukka Peltokoskelle sähköpostitse [email protected] tai puhelimitse 0400 265 919.Tilaisuudet järjestää KSL yhdessä Suomen Yhteiskunnallisten Yrittäjien yhdistys ry:n kanssa.
KURSSEJA
Helsingissä
Apple Mac -tietokoneen peruskäyttökurssi 20.–21.4. ja 27.–28.4.2013 kello 10–16
KSL järjestää ammatillisena lisäkoulutuk-sena kahden viikonlopun mittaisen kurssin Apple-maailmaan ensi keväänä. Kurssilla tutustutaan Apple-käyttöjärjestelmään ja perustoimintoihin sekä Apple-perheeseen. Tutuksi tulevat muun muassa kuvankäsit-tely, videoeditointi, sähköposti, iCloud ja
monet muut toiminnot sekä Macin mukana tulevat ohjelmat. Kurssille tarvitset mukaan oman Mac-tieto-koneen. Kurssin hinta on 100 euroa. Kurssi-paikkana on Lintulahdenkatu 8, Helsinki. Lisätietoja kurssista monimediatuottaja Olli Sydänmaalta, [email protected] tai pu-helin 050 590 0716. Ilmoittauduthan kurs-sille verkkolomakkeella www.kslmedia.fi viimeistään 12.4.2013.
24 Kantti 2/2012 25Kantti 2/2012
Jyväskylässä
Tilasomistuskoulutus alkaa Jyväskylässä 5.3.2013–28.2.2014
Koulutus on suunnattu erityisesti arte-saaneille, artenomeille, kuvataiteilijoille, käsityöläisille ja muille visuaalisen alan ammattilaisille tai alalle aikoville.Koulutus antaa monipuolisen materiaa-lien ja tekniikoiden tuntemuksen, ke-hittää visuaalista tilan hahmottamista, avaa uusia työnsaantimahdollisuuksia ja antaa valmiuksia jatko-opintoihin.
Opintojen laajuus: 45 opintoviikkoa
Tilasomistusalan koulutuksen käynyt saa valmiuksia toimia kaupan palveluk-sessa mm. sisustusalan myynti-, neu-vonta- ja somistustehtävissä, messu-osastojen suunnittelutehtävissä sekä kulttuurialalla mm. lavastus- ja tarpeis-ton valmistustehtävissä ja näyttelyiden suunnittelutehtävissä. Tilasomistaja luo ympäröiviin tiloihin esteettistä, visuaali-sia ja kulttuurista tunnelmaa. Tehtävis-sä arvostetaan ilmaisua, mielikuvitusta, idearikasta ja työhön tarttuvaa otetta sekä vuorovaikutustaitoja. Opiskelu on ohjattua kokopäiväistä lähi- ja etäopiskelua, työskentelyä työ-pajoissa, omaehtoista tiedonhankintaa ja yhteistyötä erilaisten yritysten ja yhteisöjen kanssa. Opiskelu tapahtuu henkilökohtaisen opetussuunnitelman mukaan. Opintojen pituus on 45 opinto-viikkoa ja ne koostuvat ammatillisista opinnoista ja projektityöskentelystä.
Koulutuksen hinta on 200 euroa ja li-säksi opiskelija maksaa itse materiaalit. Lisätietoa ja ilmoittautumiset: www.aivia.fi
Lahdessa
Apple Mac -tietokoneen peruskäyttökurssi 30.–31.3. ja 6.-7.4.2013 kello 10–16
KSL järjestää ammatillisena lisä koulu-tuk sena kahden viikonlopun mittaisen kurssin Apple-maailmaan ensi keväänä. Kurssilla tutustutaan Apple-käyttöjärjes-telmään ja perustoimintoihin sekä Apple-perheeseen. Tutuksi tulevat muun muassa kuvankäsittely, videoeditointi, sähköposti, iCloud ja monet muut toi-minnot sekä Macin mukana tulevat oh-jelmat. Kurssille tarvitset mukaan oman Mac-tietokoneen. Kurssin hinta on 100 euroa. Kurssipaikkana on TietoTupa, Hämeen-katu 15, 4 krs., Lahti.Lisätietoja kurssista monimediatuotta-ja Olli Sydänmaalta, [email protected] tai puhelin 050 590 0716. Ilmoittauduthan kurssille verkkolomak-keella www.kslmedia.fi viimeistään 22.3.2013.
Iloa iPadista 11.5.2012 kello 10–16
KSL järjestää ammatillisena lisäkoulu-tuk sena päivän mittaisen Apple iPad
-kurssin. Kurssilla käydään läpi kaikki iPadin toiminnot, esitellään sovelluksia ja tutustutaan App Storeen.Kurssille tarvitset mukaan oman iPadin. Kurssin hinta 50 euroa. Kurssipaikkana on Tietotupa – aikuisopisto, Hämeenka-tu 15, 4 krs., Lahti.Lisätietoja kurssista monimediatuotta-ja Olli Sydänmaalta, [email protected] tai puhelin 050 590 0716. Ilmoittauduthan kurssille verkkolomak-keel la www.kslmedia.fi viimeistään 30.4.2013.
Katso lisää Lahdessa
järjestettävistä kursseista:
www.lahdentietotupa.fi
Vuoden 2012 Kino Union -elokuvatapahtu-man ohjelmiston teemana oli Kenen valta? Ohjelmistossa etsittiin eri näkökulmia sii-hen, kenellä on valta nykyajan työelämässä ja työhön liittyvissä ilmiöissä. Edellisvuo-den tapaan Kino Union jatkoi kiertävänä elokuvatapahtumana. Syksyn aikana Kino Union vieraili Valkeakoskella, Tampereella, Rovaniemellä, Turussa ja Helsingissä ja ke-räsi yhteensä noin 150 katsojaa.
Kino Union -elokuvatapahtumien sarja haluaa tuoda elokuvat ja niiden sanoman kaikkien ulottuville. Elokuvanäytösten jäl-keen on mahdollista keskustella eloku-vasta heränneistä aatteista ja ajatuksis-ta. Yhteiskunnallisia teemoja käsittelevien elokuvien kautta voi nostaa keskusteluun haastaviakin asioita ja niistä on helpompi virittää keskustelua elokuvan kautta.
Kino Union -elokuvatapahtuma on vuonna 2010 aloittanut valtakunnallinen elokuva-festivaali. Ensimmäisen Kino Union -elo-kuvafestivaali järjestettiin 2010 Kotkassa. Festivaalin teemana olivat vapautuksen
elokuvat. Vapautusta tarkasteltiin festivaa-leilla erilaisista teemoista kuten Paperitto-mat ja Perhe työelämän puristuksessa.
Kino Union laajentui viime vuonna elokuva-tapahtumien sarjaksi teemalla lakko. Elo-kuvanäytöksiin liittyi keskustelutilaisuuksia. Niitä nähtiin ympäri Suomea viidellä eri paikkakunnalla. Kino Union huipentui pää-tapahtumaan, joka järjestettiin Kotkassa marraskuussa 2011.
Elokuvatapahtuma pohjautuu ”labour fi lm” ideaan, jossa esitetään elokuvia työstä tar-koituksena nostaa työelämän ilmiöitä yh-teiskunnalliseen keskustelun ja tarkastelun alle ja samalla tuottaa kaikille elokuvan ys-täville laadukkaita ja kiinnostavia elokuva-kokemuksia
Kino Unionin pääjärjestäjänä toimii Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry.
www.kinounion.fi www.facebook.com/kinounionksl
Kino Union pohti työelämää vuonna 2012
26 Kantti 2/2012 27Kantti 2/2012
Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry
Kansan Sivistystyön Liitto on vapaan sivistystyön järjestö, jonka opinnollinen toiminta painottuu yhteiskunnalliseen, järjestölliseen ja kulttuuriseen sivistystyö-hön. Kurssitoiminta, opintokerhot ja ammatillinen lisäkoulutus muodostavat KSL:n opinnollisen toiminnan selkärangan.
KSL järjestää jäsenjärjestöilleen koulutuksia, harjoittaa julkaisutoimintaa ja järjes-tää seminaareja. Jäsenjärjestöihimme kuuluu ammattiliittoja, kansalaisjärjestöjä ja vasemmistolaisia yhteiskunnallisia toimijoita.
KSL ylläpitää KSL-opintokeskusta, joka toimii vapaan sivistystyön valtakunnallise-na aikuisoppilaitoksena. Opintokeskuksen järjestämä koulutus ei johda tutkintoon, vaan perustuu vapaan sivistystyön arvoille. Opiskelu pohjautuu omaehtoisuuteen, osallistumiseen ja yhteisöllisyyteen. Liiton opinnollisen toiminnan tavoitteena on vahvistaa ja tukea aktiivista ja kriittistä kansalaisuutta.
KSL Media
KSL Media ottaa kantaa näkymällä ja olemalla mukana erilaisissa tilaisuuksissa. KSL Media -sivustolta voit katsella ja kuunnella ohjelmia, haastattelu- ja tapahtu-makoosteita. Videoiden ohella sivustolta voi myös kuunnella ja ladata äänitiedos-toja. Äänitiedostot voivat olla viikoittain uusiutuvia radio-ohjelmia, opintoaineistoja, keskustelutilaisuuksia tai radiokurssilaisten kurssitöitä.
Sivustolta voit kuunnella myös KSL-radion vanhoja ohjelmia monella eri kielellä. Radio-ohjelmia tuotetaan koko ajan lisää suoraan verkkoon.
Ohjelmien herättämistä ajatuksista voit keskustella facebook-sivuillamme: www.facebook.com/kslry.
www.kslmedia.fi
www.ksl.fi
KSL keskustoimistoLintulahdenkatu 1000500 Helsinki Keskus020 7909 500
Pääsihteeri ja opintojohtaja Pekka Pättiniemi020 7909 520 050 5900 717
Tietoturvapäällikkö Sebastian von Etter020 7909 535 050 5900 719
Toimistosihteeri Taija Ilomäki020 7909 513 040 5310 045
Taloussihteeri Eila Karjalainen020 7909 514 040 1973 748
Koulutustuottaja Anna Kirstinä020 7909 515 050 3066 720
Kurssisihteeri Riitta Kärki020 7909 516 040 1973 756
Kulttuurituottaja Jutta Lithovius020 7909 508 0400 308 509
Tiedottaja Outi Moilanen020 7909 542 050 521 8326
Kehityspäällikkö Tarja Muukkonen 020 7909 524 050 5942 951
Monimediatuottaja Olli Sydänmaa020 7909 521 050 5900 716
Koulutuspäällikkö Anneliina Törrönen020 7909 509 050 5900 180
OpintokerhotLahdenkuja 6 B 91910 Tupos
OpintokerhotuottajaTiina Huhtala 020 7909 538050 5900 709
ALUETOIMISTOT
Lahden KSLHämeenkatu 15 15110 Lahtifaksi 03 589 9505www.lahdentietotupa.fi
Koulutustuottaja Eeva Rapp 03 589 7500
Koulutustuottaja Petra Åhlström03 589 7536
Oulun KSLVeteraanikatu 9 C 90100 Oulu
Koulutustuottaja Eeva Kejonen020 7909 531
Projektityöntekijä Heli Vuori 020 790 9540
Pajaohjaaja/etsivä työ Mirjami Tölli (opintovapaalla 31.5.2014 saakka)
Tampereen KSLNäsilinnankatu 22 A 1 33210 Tamperefaksi 03 222 3738
Palvelutuottaja Veijo Laitinen020 7909 539
KoulutustuottajaJukka Peltokoski0400 265 919
PALVELUTOIMISTOT
Turun KSLHakakatu 12 20540 Turkufaksi 02 237 9190
Pekka Heikkilä02 237 9170 tai 0400 826 747
Kemin KSLNahkurinkatu 5 94100 Kemi
Hannu Alakontiola0400 695 905
Tavoitat työntekijät myös sähköpostitse: [email protected]
www.ksl.fi
www.ksl.fi