Suomen Luterilainen EvankeliumiyhdistysPyhän Sydämen kappelin kannatusrenkaan tiedotuslehti

15. vuosikerta 2/2016

Kappelin Kaikuja

2

Pääkirjoitus

Kuvaaja: Pia Haataja

”Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.” Fil.1:21

Tämän Filippiläiskirjeen jakeen muis-tan jo varhaisesta lapsuudestani saakka. Se on kaiverrettuna isovanhempieni hautakiveen Isonkyrön hautausmaalla. Tämä jae on selkeä uskontodistus siitä, että vain Jeesus Kristus on Herra ja hänen ristinkuolemansa, sekä ylösnou-semisensa ansioista on meillekin paikka valmiina Taivaan kodissa. Jeesukseen uskovan elämä ja usko kiteytyvät mielestäni erinomaisella tavalla tähän jakeeseen. Vaikka elämämme olisi suurtenkin huolien himmentämää, niin Taivaan Isä ei hylkää. Koettelee vaan ei hylkää Herra! Elämän ilojen ja surujen keskellä on hyvä tietää, että koko elä-mämme on Kristuksen käsissä. Kun elämämme peruspohja on kunnossa ja se pohja on Jeesuksen tunteminen, niin tiedämme varmasti, että parhaat päivät ovat edessäpäin. Elämän myrskyt eivät tuota vankkaa pohjaa voi heiluttaa. Siksi onkin turvallista luottaa kaikissa elämämme vaiheissa yksin Jeesukseen

Kristukseen, Vapahtajaamme. Sillä on oikeasti todellista merkitystä jo tähän maanpäälliseen elämäämme, mutta ennenkaikkea Iankaikkiseen elämään Taivaassa. Vaikka elämäsi olisi tällä hetkellä täynnä erilaisia murheita, niin saat olla kuitenkin varma siitä, että Taivaan Isä tietää tilanteesi ja antaa voimaa ja apua selvitä elämän vastoin-käymisistä. Tämä varma tietoisuus tuo toivon toivottomuuteen ja ilon siitä, että Herra ei hylkää lapsiansa. Kaikkein riemullisin asia on se, että Jeesus nousi kuolleista ja elää tänäkin päivänä. Mei-dän syntimme hän vei Golgatan ristille, joten saamme olla vapaita Jeesuksen ristintyön ansiosta. Taivas on avattu meille kaikille ja uskossa saamme ottaa vastaan syntien anteeksiantamuksen omalle kohdallemme. Kaikki on siis valmista. Herran Pyhällä ehtoollisella saamme ihan kongreettisesti nauttia anteeksiantamuksen aterian. Herra on itse läsnä ehtoollisen sakramentissa. Se

3

on anteeksiantamuksen ateria. Saat olla vapaa Jumalan lapsi ja Taivaassa iloi-taan, kun uskot Kristukseen. Jeesukseen uskoen saat elää jo tätä maanpäällistä elämääsi iloiten ja kiittäen. Kaikista mahdollisista vaikeuksista huolimatta saat olla matkalla Taivaan Kotiin!

”Kun Jeesus mennyt on taivaaseen, niin taivas sai minut omakseen, ja vaikka kuljenkin päällä maan, jo siellä uskossa olla saan.” Siionin Kannel 72:5

Eteenpäin menemisen aika

Evankelinen herätysliike elää mielen-kiintoisia eteenpäin menemisen aikoja. Helsingin Luther-kirkon remontin valmistuminen alkaa olla käsillä ja avajaisia saamme viettää 14.-15.5. Helsingissä järjestettävän kesän 2017 Valtakunnallisen Evankeliumijuhlan valmistelut ovat käynnistyneet ja juh-lan päätoimikunta on kokoontunut Meilahden kirkolla jo parikin kertaa. Juhlan monet valmistelutoimikunnat ovat aloittaneet suunnittelutyön ja innostununeesti on erilaisia valmiste-lutehtäviä aloitettu tekemään. Mielen valtaa syvä kiitollisuus kaikesta tästä. Iloiten, kiittäen ja rukoillen saamme olla valmistautumassa tulevaan.

Kiitos Lasse, tervetuloa Tom!SLEY ry:n hallinnossa on tapahtumassa muutos toiminnanjohtajan vaihtumisen myötä. Nikkarikosken Lasse siirtyy kesän Evankeliumijuhlan jälkeen vuo-silomalle ja sen jälkeen hyvin ansaituille eläkepäiville. 1.9. aloittaa uutena toi-minnanjohtajana Tom Säilä. Kappelin Kaikujen palstoiltakin haluamme kiittää Lassea erinomaisen hyvin tehdystä työ-urasta toiminnanjohtajana. Olet ollut selkeä suunnannäyttäjä ja turvallinen hengellinen johtaja. Iloa ja siunausta eläkepäiviisi.

Tom seuraa Lassea toiminnanjohtajan tehtävässä. Vaikka haasteet ovat isot, niin olen varma, että hänellä on tarvit-tavat tiedot ja taidot tämän tehtävän menestyksekkäälle hoitamiselle. Saam-me rukoilla uudelle toiminnanjohta-jalle Taivaan Isän siunausta ja viisautta tehtävän hoitamiseen. Tom, lämpimät onnittelut ja Taivaan Isän johdatusta jokaiselle askeleellesi!

”Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät.” Room.12:12.

Riemullista kevättä ja kesää Jumalan lahjojen äärellä!

Jorma Tikkamäkipäätoimittaja

4

Siionin kannel 185 Aadamin tuottaman tuomion

1. Aadamin tuottaman tuomion meiltä / pois Herra Jeesus jo ottanut on. / Maail-man osti hän kuoleman teiltä, / kun sille ristillä toi sovinnon. / Näin yksi on sen, / koko rangaistuksen, / kärsinyt puolesta syyllisien.

2. ”On veriruskeat syntinne, mutta / ne lumivalkeiksi puhdistetaan.” / Kun veren armoon nyt täysin voit luottaa, / miksi et yhtyisi riemuitsemaan? / Niin vertaa-maton / hänen voimansa on, / rakkaus Herramme uskomaton.

3. Onneton vain ohi Golgatan kulkee / tallaten verta ja torjuen lain. / Hän, joka itsensä armosta sulkee, / palkaksi saa omat syntinsä vain, / kun tuomitsemaan / kerran pilkkaajiaan / Herra on saapuva kunniassaan.

4. Rakkahin Jeesus, nyt piinasi paina / kaikkien syntisien sydämiin, / että he syn-tejään itkien aina / lähtisi ristisi turviin ja niin / haavoistasi vain / kaikki kertoisi ain / laulaen: Syntini anteeksi sain.

5. Suo, että vain sinun ristisi vankka / kelpaisi kaikille autuudeksi, / että ei

onni tai kärsimys rankka / paikkaamme taivaassa vaarantaisi. / On kylliksi se, / että Jeesuksemme / tähtemme kuoli ja vie perille.

Laulun tekijätiedot:Melodia: Lasse Vahtola 1969Teksti: Carl Olof Rosenius 1848Uudistaja: Lauri ThurénSiionin kanteleeseen tulovuosi: 1885Melodian © Lasse Vahtola

Pystymmekö hyvään, ja voimmeko pelastaa itsemme?

Ruotsin evankelisen herätyksen joh-tajahahmon, Carl Olof Roseniuksen, syntymästä tuli helmikuussa kulu-neeksi 200 vuotta, siksi vietämme tänä vuonna hänen juhlavuottaan. Siionin kanteleessa olevat Roseniuksen laulut sisältävät niin keskeistä ja olennaista evankeliumia, että on paikallaan hiu-kan tarkastella, mistä hän itse asiassa oikein laulaakaan.Oletko koskaan tullut miettineeksi jo-tain hyvää tehdessäsi, miksi teet sen? Jos esimerkiksi teet lähimmäisellesi hyvän

5

teon, teetkö sen silkasta rakkaudesta: siksi, että rakastat, ja välität hänestä?Vaiko siksi, että sinua on opetettu sii-hen, sinut on kasvatettu pienestä pitäen toimimaan niin ”että maksiimisi voi tulla yleiseksi laiksi” — kuten filosofi Immanuel Kant yleisen moraalilain määritteli? Toisin sanoen: pyrit teke-mään aina parhaasi niin, että se, mihin pystyt, olisi esimerkillistä, ja näin edis-täisit yhteistä hyvää paitsi toiminnallasi, myös esimerkilläsi.Vai… teetkö sen itsesi ja omantuntosi takia? Puhtaasti siksi, että olisit hyvä ja nuhteeton, täyttäisit Jumalan tahdon! Tai vaikka vain siksi, että todella haluat kaikin voimin olla hyvä ja tehdä sitä, mikä on oikein.

Mutta kuinkas kävi, ja käy?

Ok – otetaanpa esimerkki rakkaudesta! "Teille on opetettu: 'Rakasta lähimmäis-täsi ja vihaa vihamiestäsi.' Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte nii-tä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pa-kanatkin tee niin? Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.” (Matt. 5:43–48)

”On vaikeata rakastaa, vaan oppivani soisin. Suo, että mielen itsekkään pois panna, Jeesus voisin!” – lauloimme me 1960-luvun nuoret aikoinamme rippi-

ym. leireillä. Rakastaa täysin epäitsek-käästi on tosiaan vaikeaa. Mahdotonta – useimmiten.

Entäpä esimerkki 2. — tämähän voikin onnistua jo paremmin? Tarvitse, kuin pitää huolta siitä, että koko ajan tekee kaiken viimeisen päälle, kuin hyvä partiolainen. ”TAP-TAP-TAP!” ”Tee Aina Parhaasi!” –opetettiin meitä jo pikku kolkkapoikina niinikään kultai-sella 60-luvulla. Oppi ja pyrkimys oli hyvä, ei siinä mitään! – Mutta takkuis-ta oli. Seuraavan päivän välitunnilla saattoivat jo nyrkit heilahtaa vaikka sen parhaidenkin kaverien kesken, jos erimielisyys jostakin oli riittävä. Ja sitten seisoivat kaikki riitapukarit rangaistuk-seksi nurkassa seuraavalla tunnilla — tai saivat jälki-istuntoa…

No, mitenkäs sitten 3. esimerkki? Kyllä vain, olin kunnon kristitty. Nöyräkin. Tein oikein, koska palavasti halusin tehdä oikein. Nouseekohan sieltä jostain kuitenkin vaivihkaa, salaa ja tie-dostamatta, jostain sydämen sopukasta, Samppa Asunnan Fariseuksen lauluksi muotoilema ajatus: ”Minut hyväksyt-hän, Herra, tietenkin, oonhan laumas-sasi lammas villavin. Onhan ansioita mulla, joiden turvissa voin tulla sinun eteesi nyt mielin luottavin.” (Sleyn lau-lukokoelmassa Oli 99, Joensuu 1972, ja myös Virsiä ja viisuja nro25)

Roseniuksen laulu alkaa sanoilla ”Aa-damin tuottaman tuomion…” Kysy-mys on perisynnistä – perinnöllisestä taipumuksestamme pahaan, joka on syntiinlankeemuksen seuraus. Siihen-hän kaikki tyssää. Se on meillä kaikessa taustalla vaikuttamassa ja tärvelemässä,

6

Keräyslupa 2015-2016:Poliisihallituksen 13.1.2015 m y ö n t ä m ä n k e r ä y s l u v a n POL-2014-12480 mukaisesti Suomen Luterilainen Evanke-liumiyhdistys ry voi kerätä varoja 13.1.2015-31.12.2016 koko Suo-messa Ahvenanmaata lukuun otta-matta julistus-, opetus- ja diakonia-työhön kotimaassa sekä yhdistyksen lähetyskohteissa ulkomailla.

Pankkiyhteystiedot Pyhän Sydämen kappelin toiminnan tukemiseksi:

Tilinro: Danske Bank FI13 8000 1500 7791 95Saaja: SLEY, PL 184, 00181 HelsinkiViitenro: 10078 89200 41311 40515Keräyslupa no: POL-2014-12480

teemme sitten pahaa tai vaikka yri-tämme tehdä hyvää. Tämä on pyhän Raamatun mukaan ilmoitusasia, ei sellainen, jonka vain joko itse ymmär-rämme ja tajuamme tai emme tajua.Rosenius laulaa, että ”veriruskeat syn-timme puhdistetaan lumivalkeiksi”, koska yksi on kärsinyt syntiemme ran-gaistuksen. Onnettomaksi siis jää hän, joka kuvittelee, ettei tarvitse armoa. Vain Golgatan ristin armo riittää, ja vain se. Laulun viimeinen säkeistö sisältää vielä rukouksen: ”että ei onni tai kärsimys rankka / paikkaamme tai-vaassa vaarantaisi.” Molemmat voivat olla kristitylle kiusauksina: sekä myötä- että vastoinkäyminen, jopa niin, että unohdamme, mitä meille on luvattu ja mikä meitä odottaa. ” On kylliksi se, / että Jeesuksemme / tähtemme kuoli ja vie perille.” Golgatalla meille hankittu armo riittää. Mikään muu ei riitääkään.

Kullervo Puumalakappelin kanttori

7

”Anteeksiantava ja laupias on Herra, hän on kärsivällinen, suuri on hänen hyvyytensä. Herra on hyvä kaikille, hän armahtaa kaikkia luotujaan. Herra, sinua ylistäkööt kaikki luotusi, uskolliset palvelijasi kiittäkööt sinua! Julistakoot he valtakuntasi kunniaa, kertokoot mah-tavista teoistasi. Saattakoot he ihmisten tietoon Heran väkevät teot ja hänen valtakuntansa mahdin ja loiston. Sinun valtakuntasi on ikuinen, sinun herruutesi pysyy polvesta polveen.” (Ps. 145: 8-13.)

Psalmirunoilija aloittaa tekstimme ylistämällä Jumalaa anteeksiantavaksi, laupiaaksi ja kärsivälliseksi – ja sitä Jumala todella on! Hänen armonsa ja laupeutensa ovat mittaamattomia. Hän antaa anteeksi kaikki syntimme ja eikä lue meille meidän rikkomuksiamme syyksi.

Mutta millä perusteella? Minkä tähden Jumala antaa anteeksi? Kuule, Jeesuksen tähden. Jumala antaa meidän syntimme anteeksi, koska Hänen Ainoa Poikansa

tuli ihmiseksi ja sovitti meidän syntim-me kärsimisellään ja ristinkuolemallaan. Hän on syntiemme sovitus – eikä vain meidän, vaan koko maailman syntien! Jeesus toi armon kaikille! Tästä armo-totuudesta psalminkirjoittaja profetoi, kun hän kirjoitti tekstissämme: ”Herra on hyvä kaikille, hän armahtaa kaikkia luotujaan.”

Niin – Jumalan armo kuuluu Jeesuksen tähden Sinullekin. Otathan sen uskolla vastaan? Usko nimittäin on se kanava, jonka kautta Jumala armonsa Sinulle lahjoittaa. Hän ei vaadi Sinulta mitään ansioita – ei uskoa edeltäviä eikä seuraa-via. Hän antaa kaiken lahjaksi. Mutta jos torjut tuon lahjan epäuskollasi, suljet itsesi Hänen anteeksiantamuksensa ja iankaikkisen elämän ulkopuolelle.

Ystävä, ethän tee sitä! Saat sellaisena, kuin olet, siinä elämäntilanteessa, jossa olet, uskoa kaikki syntisi anteeksianne-tuiksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja olla matkalla taivaaseen! Se on Jumalan ihmeellistä armoa ja hyvyyttä.

Jumala antaa anteeksi ja lähettää meidät julistamaan Hänen suuria tekojaan

8

Ja kun uskot, sydämesi täyttää kiitolli-suus, johon tekstimme meitä rohkaisi. Miten voisimmekaan olla ylistämättä Jumalaa? Häneltä olemme saaneet elämämme. Häneltä saamme kaiken, mitä tarvitsemme. Häneltä saimme armon. Ja Häneltä saamme kerran ikui-sen valtakunnan. Se ei koskaan häviä, kuten psalmista tekstimme päättää: ”Sinun valtakuntasi on ikuinen, sinun herruutesi pysyy polvesta polveen.”

Tätä valtakuntaa saamme uskossa ja toivossa odottaa, ja siitä saamme viedä sanomaa myös lähimmäisillemme; kehottihan tekstimme Jumalan palveli-joita julistamaan Hänen valtakuntansa kunniaa ja kertomaan Hänen mah-tavista teoistaan. Sinäkin saat toimia Kristuksen lähettiläänä omalla paikallasi ja omilla lahjoillasi. Se on kunniatehtä-vä, johon sinut lähettää ja varustaa itse Jumala. Aamen.

Teemu HaatajaKappelin pastori

9

“Ilo irti elämästä” - ei suinkaan!

Rakkaat ystävät, tämän tekstin lukijat. Aivan ensimmäiseksi tahdon tervehtiä teitä kirjoituspäivän (13.4) tunnussa-nalla. Psalmissa 33:21 ovat sanat "Hän on meidän sydämemme ilo, hänen pyhään nimeensä me luotamme."

Hiukan erikoista on se, että kun 2010 kirjoitin Kappelin kaikuihin, niin silloinkin teemana oli ilo. Se nousi silloisen kirjoituspäivän tunnussanan kautta! Nämä iloteemat eivät suinkaan ole haettuja, vaan – väitän – noin annet-tuja – syystä tai toisesta. En kuitenkaan kopio tähän vanhaa kirjoitustani, vaan tällä kertaa hiukan muuta. Ja jotta en ihan iltauneen nukahduttaisi lukijaa, niin vain kolme kohtaa lyhykäisesti…

Kaikki on lahjaa!

Ilon yksi kasvualusta on ymmärtää se, että kaikki on lahjaa – kuten Jumala sanassaan meitä usein muistuttaa. Työn-teko ja oma yritys ovat tärkeitä asioita oikeassa kohdassa ja oikein ymmärret-tynä, mutta perusta ne eivät ole. Se,

joka sanoo, että omalla työlläni tämän ja tämän olen hankkinut, niin silloin hän valitettavasti unohtaa tai torjuu keskeisimmän. Hän unohtaa sen, että ilman Herramme antamaa esimerkiksi terveyden ja erilaisten olosuhteiden vaikutusta meidän mahdollisuutemme ovat hyvin pienet. Ja toisinpäin; siellä, missä on paljon elämän sairautta ja kipua ja kapeat kulkuvedet kohti ko-tisatamaa, ei Jumalamme kuitenkaan ole yhtään kauempana. Uskaltaisinko jopa sanoa, että missä elämän kipuja on enemmän, siellä Herramme on ta-vallista lähempänä. Lue Psalmi 23 ja näe kuinka sielläkin juuri tämä tapahtuu; kipeimmällä hetkellä Herrasi on yhä lähempänä, koska olet Hänelle rakas.

Kun näemme elämämme Jumalan suu-rena lahjana, silloin väistämättä kasvaa esiin ilo ja kiitos. Joskus puhumme siitä, kuinka pitää ottaa ilo irti elämästä. Ehkä taustalla on ajatus elämän kurjuudesta, että ilo on koettavissa ja elettävissä vain elämäni ulkopuolella. Silloin me kyllä kiellämme sen, mitä olemme ja missä olemme rakkaittamme keskellä,

10

elämistä myöten. Yhteyden ja kaiken rakkauden Jumala ratkaisi asian toisin. Hän jakaa ilon juuri tähän meidän elämämme keskelle. Perusta rakennet-tiin Golgatan ristillä ja pääsiäisaamun tyhjällä haudalla. Tuo voitto ja ilo jae-taan meille elettäväksi Jumalan sanan, kasteen ja ehtoollisen kautta – ihan arkeemme saakka. Arkemme ja samalla lailla juhlamme ilossa myös näemme toisen ihmisen…

Näetkö toisen?

Lähimmäisen kohtaaminen on aina suuri haaste. Ja vastauksia asian kor-jaamiselle haetaan jos jonkinmoista. Tekniikoissa löytyy ja ajatussuunnissa sitä sun tätä. No, toki paljon hyvääkin on kehitetty, mutta tilanne on sama kuin talonrakentajalla. Ei auta vaikka kuinka hienoa seinää syntyy, jos pe-rusta ei kestä. Samoin toisen ihmisen kohtaaminen voi lähteä vain perustan kunnosta käsin. Eli ensin on Jumala ja hänen olemuksensa. Sitten olet sinä ja Jumala. Kolmantena sitten ovat sinä ja toinen ihminen.

Jumalan olemusta emme voi löytää muutoin kuin Hänen oman ilmoituk-sensa kautta. Se on Raamatussa meille kerrottu. Jumalan olemus löytyy Vapah-tajamme Kristuksen kautta. Älä sorru tässä mihinkään nykyajan ihmismiet-teisiin tai pohdintoihin. Kaikkivaltias Jumala kyllä tiesi mikä kestää, kun hän kertoi meille itsestään. Sen täytyy olla muuttumatonta sanaa muuttumatto-masta Jumalasta.

Entäs minä? Mitä Jumala puhuu minulle ja minusta? Tuossa 2010 kir-joituksessa kirjoitin näin: "Sinä olet kallisarvoinen. Tiedäthän sen. Mes-sun tarkoitus on sinulle uudestaan ja uudestaan muistuttaa siitä, että olet kallisarvoinen, ainutlaatuinen niin luotuna, lunastettuna kuin tehtävään kutsuttuna." Kirjoitin keskittyen Pyhän Sydämen kappelin messun merkityk-seen meille. Toivottavasti yhä edelleen tämä ääni kaikuu keskuksessa. Se mer-kitsee aina saarnaa ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Jeesuksesta, koska se ja vain se kertoo meille kuinka rakkaita me olemme Jumalalle.

Jos itse olet sinut itsesi kanssa, niin silloin on varaa kohdata lähimmäinen. Etkä kohtaa vain velvollisuudesta tai jännittävyydestä, vaan saat kohdata toisen, joka on samalla lailla Jumalasi rakkauden kohteena ja samalla Kristuk-sen verellä lunastettuna. Emmekä puhu tässä erikseen naapurista tai maahan muuttaneesta kaukaa tulleesta. On vain yksi ihminen, Jumalamme luoma ja Kristuksemme lunastama - aina ja kaikkialla. Meille jokaiselle kuuluu sama evankeliumi: Taivas on auki Jeesuksemme haavoissa. "Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. (Jes. 53:5)

Rakkaat ystävät, rämän tekstin lukijat!

Ei, ei ole kirjoitusvirhe. Noin kirjoitin kun tekstiä aloittelin junassa, siinä kun hiukan kuitenkin näppäimet hyppelee. Ei se kuitenkaan lopulta junan vika

11

ollut, samanlaisia virheitä teen vaikka vakaan kirjoituspöydän ääressä kirjoi-tan. No, toki otsikkoon korjasin. Tuo oli pieni kirjoitusvirhe, mutta kertoo elämämme todellisuuden hyvin selke-ästi. Ensinnäkin virheitä tulee. Toiseksi kun virhe ilmestyy, on paljon työtä ja touhua, kun etsin sen todellisen syylli-sen – itseni ulkopuolelta! Ja useimmiten löytyy, eikä läheskään aina hyväkään kaveri kehtaa sanoa, jotta tuolla mallilla pieleen menee. Tuo "ulkopuolinen" syyllinen toki on löydettävissä, jos vain oikeaan paikkaa osaamme mennä. Arvaat jo mihin tähtään. Eli koetapa noissa syyllisyystilanteissa suurta ja armotonta kapistusta eli peiliä! Ajalliset peilit paljastavat pintanaarmut ja itses-täni muistuttavat ynnä muuta sellaista, mutta vielä parempikin peili löytyy eli Jumalan sana. Se kertoo syntisyyteni, rakkaudettomuuteni, kiittämättömyy-teni ja niin edelleen. Menikö tässä nyt lopulta se ilo ja kiitos, mistä edellä puhuttiin. Ei suinkaan.

Elämä on rämä ja niin mekin. Se nä-kyy, tuntuu ja kuuluu. Kyllä me tuossa tuskassa myös yhä lisää rikomme lähim-mäisemme elämää. Kierre on keskelläm-me paha, koska se on pahasta lähtöisin. Jälleen tosiasioiden tunnustaminen antaa mahdollisuuden eteenpäin! Yli 30 vuotta sitten olin Jyväskylässä Sleyn pappina. Kadun reunassa näin "ikivan-han" ja monella tavalla kolhiutuneen volkkarin. Omistaja oli "tuunannut" autonsa ihan huippuunsa. Takaik-kunalla oli valtaisa tarra, jonka teksti näkyi kauas: "Rämä, mutta maksettu!"

Siinähän se. Elämässä haavoitutaan ja haavoitetaan. Elämässä ihmisen pahuus näkyy ja tuntuu sekä aiheutettuna että vastaanotettuna. Pelastus on vain siinä, että joku on rämän maksanut ja omistaa ihan kokonaan – ilman välikäsiä. Sellai-nen olet Kristukseen kastettuna! Usko ja omista, niin voimme yhdessä iloita ja kiittää. Olet Kristuksessa täydellinen Pyhän Jumalan edessä.

"Hän on meidän sydämemme ilo, hä-nen pyhään nimeensä me luotamme." Jumalan pyhä nimi on nimi, joka on täynnä luotettavuutta, varmuutta. Se nimi julistaa meille anteeksiantamuksen viestiä joka päivä ja hetki – juuri Sinulle, että olisimme yhdessä lausumassa: Me uskomme ja tunnustamme… Siellä mis-sä Jumalan kutsumina olemme yhteen tulleet, siellä on ilon ja kiitollisuuden todellisuus läsnä Jumalan parantavana voimana. Emme turhaan valinneet Sleyn arvoja kuvaaviksi sanoiksi sano-mauskollisuutta, turvallisuutta ja innos-tavuutta. Sanomauskollisuus vie meidät luottamuksen äärelle, turvallisuus Jumalan huolenpitoon. Ja innostavuus vie siihen, että muistamme, ihmeitten aika ei ole ohi, kun Herramme seurassa saamme tätä elämäämme elää. Tähän elämäämme Taivaallinen Isämme itse jakaa ilon, joka itselleni on muun mu-assa noita asioita, mistä edellä kirjoitin. "Älkää siis olko murheellisia, vaan iloit-kaa, sillä Herra on teidän voimanne." (Nehemia 8:10)

Herramme jakamaan iloon teidät jokai-sen sydämessäni rukouksin sulkien

Lasse NikkarikoskiSLEY:n toiminnanjohtaja

12

Ylösnousseen seurassa

Istun urkupenkillä hiljaisessa kappelissa. Aamupäivän valo taittuu ikkunoista ja tekee laikkuja kappelin seiniin ja lattial-le, ihmisjoukkoon ja kukka-asetelmiin, papin Raamattuun ja valkoiseen ark-kuun, joka on tuotu paikalle aiemmin aamulla. En tunne väkijoukosta ketään muita kuin papin.

Katseeni kiertää kappelissa ja minut valtaa suru ja sääli. Laitan kädet ristiin ja vien huoleni Taivaan Isälle. "Isä, auta heitä. Lähetä muita ihmisiä hei-dän avukseen, anna enkelisi suojaksi ja auta, että sinun Sanasi voisi tänään papin puheen ja virsien kautta koskettaa heitä. Auta, että he saisivat uskoa, että kuljet heidän kanssaan myös surun matkalla."

Vuorossa on papin puhe. Kuulen hänen sanovan: "Kun suru koskettaa, kaipaus on kiinni meissä, se tuntuu vatsassa tai kuristaa kurkussa, kohoaa silmiin kyyneleinä. Kaipaus on meissä, koska Jumala on laittanut sen meihin". Tässä kohtaa havahdun, se oli kauniisti sanot-tu. Jumala ei siis odotakaan meiltä, että

heti ensi hetkestä iloiten otamme kaiken vastaan mitä tulee, tyynesti ja värähtä-mättä. Jumalan mielestä ei olekaan vaan normaalia, että joudumme luopumaan rakkaistamme. Hän on itse tarkoittanut meidät lähelle muita ihmisiä ja istut-tanut meihin kaipauksen toistemme lähelle ja luoksensa taivaaseen. Kuolema ei ole rakas ystävä. Raamatunkin mu-kaan "vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema" (1.Kor.15:26).

Herramme Jeesus ei ollut voimaton kuoleman edessä. Hän herätti Lasa-ruksen kuolleista (Joh.11:1-44). Hän voitti kuoleman ristillä ja nousi kuol-leista ensimmäisenä kaikista (1.Kor.15). Tänäkin päivänä Jeesuksella on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Voisi luulla, että elämän rajallisuus ei ole hänelle juttu eikä mikään. Raamattu ei kuitenkaan väitä Jeesuksen olleen tyyni tilanteissa, joissa kuolema tuli lähelle. Hyvän ystävänsä Lasaruksen haudalla hän näki ihmisjoukon surun ja itki (Joh.11:35). Ennen kulkuaan Golgatalle Jeesus kamppaili tehtävänsä edessä, rukoili ahdistuneena ja hikoili verta (Luuk.22:39-46). Ristillä hän sa-

13

noi: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?" (Mark.15:34) Edes Jumalan Pojalle ei ollut helppoa eikä normaalia, että ennen lopullista voittoa kuolema saa hetkeksi vallan, tai että läheiset ystävät erotetaan toisistaan, mikä tässä elämässä tuottaa myös meille mitä syvintä tuskaa.

Jeesuksen kärsimykset olivat kuitenkin yhdellä tapaa erilaiset, kuin meidän. Hän kärsi kovan rangaistuksen ja rak-kaudesta meihin - kuolemansa kautta - hän kantoi koko maailman syntien taakan. Pääsiäisenä lauloimme: "kuo-lemalla kuoleman voitti". Jeesus joutui ristillä Isän hylkäämäksi, jotta yhtäkään meistä tavallisista ihmisistä ei tarvitsisi hylätä. Kuljemmepa sitten kuinka alhaalla tahansa, uupumuksen, surun, epäonnistumisten, sairauden ja kaiken-laisten kuormien alla, saamme kääntää katseemme Kristukseen, ja luottaa koko elämämme hänelle, joka tietää ja tuntee konkreettisesti, mitä ihmisen elämä alusta loppuun asti on. Hän ei jättänyt meitä synnin ja kuoleman valtaan, vaan tuli ihmiseksi ja sovitti meidät Jumalan kanssa. Kasteen kautta meidät on liitetty hänen kuolemaansa ja siirretty valon lapsiksi, taivaan perijöiksi. Taivas on auki silmiemme edessä. Meiltä kysy-tään nyt vain, kelpaako tämä ratkaisu meille. Etkö jo jättäisi koko elämääsi Jeesuksen sydämelle, ainoaan paikkaan, jossa sinulle tarjotaan kaikkein parasta lääkettä?

Päätän loppumusiikin, sammutan urut ja astun ulos siunauskappelista aurinkoon. Kaikki on hyvin. Vai onko? Mieleeni jäi kaikumaan raamatunkohta: "Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat." (Joh.6:68) Niin. Kenen luo me meni-simme?

Sunnuntaiaamuna kuljen tavalliseen tapaan Pyhän Sydämen kappelille Kallioon. Saan käydä ehtoollispöytään yhdessä muiden kanssa ja lopuksi kuul-la sanat: "Kristuksen ruumis ja veri, meidän puolestamme annettu ja vuo-datettu, kätkeköön meidän sielumme ja ruumiimme iankaikkiseen elämään. Jääkää Herran rauhaan."

Toivon sinulle, ystäväni, tähän kevää-seen sitä rauhaa, joka meillä on Jumalan kanssa ja hänen yhteydessään. Se rauha on täysin toisenlainen, kuin mikään oman sydämen kanssa neuvoteltu vä-liaikainen rauha. Omasta itsestäni en löydä rauhaa tänään, enkä huomenna. Vain Jeesuksen haavoissa on meillä tur-vapaikka, joka ei koskaan katoa. Juma-lan meille tarjoama rauha on ilmainen ja loistaa ristiltä kirkkaammin, kuin mikään muu. Kelpaako se sinulle?

Tässä olet, Jumala, vedessä ja sanassa,viinissä ja leivässä, pyhäin yhteydessä.Lepään päällä kallion: Kristus kaikkeni nyt on.

SK 255

Sari Pyykönen

14

Kappelin lähettien kaikuja

Kotimaan kierroksella Suomen Siionissa

Runsaan kahden Keniassa vierähtäneen lähettivuoden jälkeen vietämme ensim-mäistä kotimaankauttamme kiertäen Suomen Siionia. Olemme jo ehtineet tavata useita ystäviä ja työn tukijoita. On sydäntä lämmittävää tulla evanke-lisen väen pariin, laulaa yhdessä tuttuja lauluja ja rakentua Jumalan sanasta omalla äidinkielellä. Toisaalta on hienoa olla koulu- ja seurakuntavierailuilla kertomassa evankeliumiyhdistyksen lähetystyöstä Keniassa niille, jotka eivät sitä ennestään niin hyvin tunne.

Lähetyskentällä erityisen arvokkaaksi koemme yksinkertaisen armon evanke-liumin välittämisen oman yrittämisen taakkoja kantaville kuulijoille. Tähän on Luther jo noin 500 vuotta sitten antanut hyvän käsiaseen - katekismuksen. Siinä on sakramenttien merkitys ja lain ja evankeliumin erottaminen selitetty sel-keästi ja ytimekkäästi. Kasteesta Luther opettaa, miten siinä meistä syntyy uusi luomus, Kristuksen vanhurskauteen puettu. Epäkelvosta syntyy Jumalalle kelvollista, ja ainoastaan sulasta armosta ja Jumalan rakkaudesta. Ei olisi meille suomalaisillekaan huono asia opiskella näitä luterilaisuuden aarteita aina uu-destaan ja uudestaan.

Miten ruutia valmistetaan?

Kohdatessamme tilaisuuksissa nuoria ja vanhoja kuulijoita vastaamme mie-lellämme kaikkiin esityksestä nouseviin kysymyksiin. Monesti ne koskevat turvallisuutta: onko Kenia turvallinen paikka elää ja tehdä työtä? Siihen voim-me todeta, että jos Jumala on nähnyt hyväksi lähettää meidät lähetystyöhön Hän myös pitää meistä huolen. Turhia riskejä ei pidä ottaa, mutta myöskään pelossa ei tarvitse elää. Mitään ei meille tapahdu Jumalan sallimatta. Tähän voimme luottaa sairaudenkin kohdatessa.

Kouluvierailuilla lapset tekevät suoria kysymyksiä ja tahtovat tietää millaista on elää Afrikassa, miksi vanhemmat siel-lä joskus hylkäävät lapsensa orpokotiin, mitä lapset siellä leikkivät ja olemmeko nähneet leijonia. Eräs esikoululaispoi-ka kysyi Anna-Liisalta miten ruutia tehdään. Silloin piti jo tarkistaa, että ymmärsimmekö nyt kysymyksen oi-kein. Poika tarkensi, että jos kerran olet opettaja kemiassa, niin voitko kertoa miten ruutia tehdään? Täytyy selvittää asia seuraavaksi kerraksi.

Osana Kristuksen ruumista

Jumalalla on oma suunnitelmansa meitä jokaista varten. Jokainen on kutsuttu

15

palvelemaan omalla paikallaan, eikä kenenkään tehtävä ole toista tärkeäm-pi. Kristuksen ruumis tarvitsee kaikkia osiaan. Olemme kiitollisia, että saamme ilman omia ansioitamme mukana Kris-tuksen valtakunnan työssä ja olemme kiitollisia kappelilla kokoontuvasta seurakunnasta, kaikista lähettäjistämme ja esirukoilijoistamme.

Heprealaiskirjeen lopussa on jakeissa 20-21 rukous, joka saakoon hoitaa meitä kaikkia:

Rauhan Jumala, joka ikuisen liiton uh-riveren tähden on nostanut kuolleista lampaiden suuren paimenen, meidän Herramme Jeesuksen, varustakoon teidät hyvillä lahjoillaan, niin että voitte täyttää hänen tahtonsa. Sen mikä on hä-nelle mieleen, hän itse tehköön meissä, hän ja Jeesus Kristus. Hänen on kunnia aina ja ikuisesti. Amen.

Anna-Liisa ja Paavo MarkkulaKappelin lähetit

16

Meitä odotetaan kotiin

Miten helppoa onkaan jäädä Golgatalle itkemään pahaa, suremaan kuollutta. Kuollut ei puhu, ei hymyile, ei vastaa tervehdykseen, - on poissa elämästä.

On suuri kiusaus jäädä tuijottamaan suljettua hautaa. Kivi sen edessä on liian painava poissiirrettäväksi, eikä kiven takana lepäävä palaa elämään.

Ikävän vallatessa tahtoisi paeta lukit-tuun huoneeseen itkemään ja kysele-mään: Miten tästä nyt eteenpäin?

Tähän tulet, sinä Jeesus, ja toivotat rauhaa. Näytät arpiset kätesi ja kylkesi, jotka todistavat kovasta ristinkuolostasi

ja varsinkin elämän voitosta. Osoitat llmestymiselläsi, että kivi on vieritetty haudan suulta, hauta on tyhjä.

Ylösnoussut Vapahtaja, sinä et sam-muta surua, niinkuin tulipalo vedellä sammutetaan jättäen savuavan ja hiil-tyneen jäljen. Ei, vaan annat elämää tuovan sanasi sateen kastella ja tehdä tehtävänsä ajallaan. - Sinä et pakota luopumaan ikävästä, vaan olet siinä mukana, muistutat kaikesta kauniista ja valoisasta, mitä matkan varrella on ollut. Ennenkaikkea osoitat taivasta, jonne armossasi olet kantanut rakkaamme. - Siellä on koti, jossa minua ja meitä kaikkia odotetaan.

Anneli Räty

17

Ajasta iankaikkisuuteen

SLEY:n eläkkeellä ollut piirisihteeriEinari Rätys. 29.4.1931 Tuupovaarak. 8.4.2016 Helsinki

”Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto” (Fil. 1: 21).

”Kun kuolonuneen suljen silmänija viimein päättyy mainen matkani,kätkethän, Herra, minut huomaasi,pyhäisi joukkoon kanna omasi.Ei siellä päivä yöksi vaihdukaan,vaan Kristus-valo loistaa ainiaan.- Sinulta, Jeesus, taivaan ilon saan,ei enää yötä eikä kuolemaa.” (Anneli Räty)

Perheuutisia

18

Messu sunnuntaisin klo 11

Pyhän Sydämen kappelissa, os. Kirstinkatu 1 Rukoushetki ennen messua klo 10.30

01.05. Lauri Thurén Lauri Thurén05.05. Helatorstai

Teemu Haataja Antti Rusama08.05. Lasse Nikkarikoski Lasse Nikkarikoski15.05. Helluntaipäivä

Teemu Haataja Reijo Arkkila22.05. Teemu Haataja Jukka Niemelä29.05. Teemu Haataja Teemu Haataja05.06. Teemu Haataja Jukka Nevala12.06. Seppo Suokunnas Seppo Suokunnas19.06. Teemu Haataja Hannu Kippo25.06. Juhannuspäivä

Ari Norro Ari Norro26.06. Ari Norro Jukka Niemelä03.07. Teemu Haataja Teemu Haataja10.07. Lasse Nikkarikoski Lasse Nikkarikoski17.07. Antti Rusama Antti Rusama24.07. Antti Rusama Antti Rusama31.07. Juhana Tarvainen Juhana Tarvainen07.08. Teemu Haataja Teemu Haataja14.08. Teemu Haataja Hannu Kippo

Lasten matkaansiunaaminen21.08. Seppo Suokunnas Seppo Suokunnas28.08. Teemu Haataja Jukka Niemelä04.09. Teemu Haataja Markku Niemelä11.09. Teemu Haataja Teemu Haataja18.09. Tapio Kiviranta Tapio Kiviranta25.09. Teemu Haataja Reijo Arkkila

Pvm Liturgi Saarnaaja

19

01.05. Lauri Thurén Lauri Thurén05.05. Helatorstai

Teemu Haataja Antti Rusama08.05. Lasse Nikkarikoski Lasse Nikkarikoski15.05. Helluntaipäivä

Teemu Haataja Reijo Arkkila22.05. Teemu Haataja Jukka Niemelä29.05. Teemu Haataja Teemu Haataja05.06. Teemu Haataja Jukka Nevala12.06. Seppo Suokunnas Seppo Suokunnas19.06. Teemu Haataja Hannu Kippo25.06. Juhannuspäivä

Ari Norro Ari Norro26.06. Ari Norro Jukka Niemelä03.07. Teemu Haataja Teemu Haataja10.07. Lasse Nikkarikoski Lasse Nikkarikoski17.07. Antti Rusama Antti Rusama24.07. Antti Rusama Antti Rusama31.07. Juhana Tarvainen Juhana Tarvainen07.08. Teemu Haataja Teemu Haataja14.08. Teemu Haataja Hannu Kippo

Lasten matkaansiunaaminen21.08. Seppo Suokunnas Seppo Suokunnas28.08. Teemu Haataja Jukka Niemelä04.09. Teemu Haataja Markku Niemelä11.09. Teemu Haataja Teemu Haataja18.09. Tapio Kiviranta Tapio Kiviranta25.09. Teemu Haataja Reijo Arkkila

Kappelin pastori:Teemu Haatajap.041 4776375teemu.haataja@sley.fi

Pääsuntio: Olli Oleniuspuh 044 3416900psksuntio@gmail.com

Kappelipelimanni: Kullervo Puumala, p. 0400 568666, kullervo.puumala@sley.fi

Kahvitusvastaavat: Helena Raulapuh. 050 3860654 helena@raula.orgOlli Raulapuh. 050 3504654olli@raula.org

Pyhäkoulu- ja raamattukerhovastaava: Soili Norrop. 050 3316857soili.norro@gmail.com

KAPPELIN KAIKUJENTOIMITUSKUNTA

Päätoimittaja: Jorma Tikkamäkip. 040 552 9754jorma.tikkamaki@gmail.com

Kappelin pastori:Teemu Haatajateemu.haataja@sley.fi

Kappelipelimanni: Kullervo Puumalakullervo.puumala@sley.fi

Taitto: Kaisa KoponenEtu- ja takakannen kuva:Pia Haataja

Jos osoitteesi muuttuu, muistathan ilmoittaa siitä joko jorma.tikkamaki@gmail.com (puh. 040 5529754) tai anna.poukka@sley.fi.

Yhteystietoja

KAPPELIN VASTUUNKANTAJAT

20

Levollista kesäaikaaJumalan lahjojen äärellä!