1988 KARJALAN HEIMO No 1—2 — 7

KARJALAISEN AANI (Golos korela)Aunukselainen puotipoika kirjailijana,liikemiehena ja Suomen sahateollisuudenalkuunpanija 150 vuotta sitten. Osa I

Saamajarvella vuonna 1815 syntynyt Miron Smirnovaloitti liikemiesuransa puotipoikana Aunuksessa, toi-mi ruplakuskina Venajalla ja siityi jo 20-vuotiaanapuutavara-alalle Suomeen.

Han toimi vv. 1835—1857 Savonrannassa ja perustihoyrysahan 1861 Joensuuhun, sahaamaan Repolastaostettuja tukkeja.

Kirja on nimeltaan Golos Korela — Karjalaisen aa-ni. Siina on yli 300 sivua, painettu 1890 Pietarissa. Seu-ramme sai esipuheen suomennoksen jo 1920-luvulla Ni-kolai Ruotsilta, Salmista.

Julkaisemme esipuheesta kolme osaa. Ensimmaisessaosassa kasitellaan Miron Smirnovin toimintaa puoti-poikana ja ruplien kuljetusmatkaa Ukrainaan. Toisessaosassa kerrotaan Mironan siirtymisesta puutavara-alalleSuomeen, menestysta ja konkurssia.

Kolmannessa osassa Mirona muistelee Suomen puus-ton hupenemista, Karjalan takapajuisuutta ja uskon-nollisten lahkojen vaikutusta.

f

Olen syntynyt v. 1815 Etela-Karjalassa, Petroskoin kihla-kunnan Saamjarven kirkonkylassa. Isani oli kylakauppias;kymmenvuotiaana mina aloin opetella kirjataitoa. Siihen ai-kaan seka suuremmissa etta pienemmissa Aunuksen laaninkaupungeissa opetettiin yksityiskouluissa kirkko-slavoniankielella; meita opetti seurakunnan lukkari. Vuoden perastamina jo paasin koulusta, so. suoritin tutkinnon, kuten naette— lapaisin "korkean" tieteellisen kurssin: a—bee—ceesta—

ax—zeehen. Osasin jotenkuten suoraan tavata ja samassamaarin myoskin kirjoittaa. Kaunokirjoituksesta siihen aikaanei edes kaupunginkaan kouluissa tiedetty mitaan. Senjalkeennoin vuoden verran harjoittelin viela kotonani lukemista jakirjoitusta.

Sitten paasin eraan Aunuksen kaupungissa asuvan rikkaanviljakauppiaan Filimon Metlinskijn palvelukseen. Han itseosasi vain tointuskin kirjoittaa — jokseenkin samaan tapaan,kuin harakka kavelisi markavarpain puusillalla. Mutta kaup-pa oli hanella laaja, kun ban oli suurin pohatta koko laanis-sa. Hanelta ostettiin ruokatarpeita Poventsan ja Petroskoinkaupungeista aina Syvarin alkujuoksulle asti: Vosnesenje, Ost-ratshina, Mjatusova, Vaazhina, Uslanka ja Lotinanpelto oli-vat hanen alituisina ostajinaan. Laivakelin aikana — vaikkaolinkin viela pieni pojankloppi — oli minun tehtavani antaasaapuvista aluksista jauhot, suolat ym. tavarat; talvisin ka-vin taas velkoja karhuamassa. Sitapaitsi lahetettiin minut jos-kus Laatokan yli Suomeen. Sermaksessa oli isannallani suu-ret viljavarastot, joita hoiti erityinen kauppa-apulainen.

Kuvitelkaapa vain itseksenne, etta minunlaiselle, viistois-tavuotiaalle miehenalulle ja "kirjaniekalle" isantani uskoi sel-laiset kauppa-asiat ja niin suuria rahasummia, etta kerran-kin lahetti ban mukanani Volgan varrella Rybinskiin kuusi-kymmentatuhatta ruplaa!

Niina autuaallisina aikoina oli liikemaailmassa paperira-ha paljon suuremmassa arvossa kuin jalot metallit, kulta ja

hopea, johon ehka nykyisen nuoren polven on edes vaikeauskoakaan: siihen aikaan naet rahankurssi, jolle Volgan kaup-piaat olivat antaneet "lazhami"-nimityksen, oli sellainen, et-ta paperiruplasta maksettiin kullassa 1 rupla 15 kopeikkaaja hopeassa 1 rupla 18 kopeikkaa, mutta kun sita nyt ajatte-let ja aprikoit, niin pakostakin pudistat vain paatasi. Niin,mutta siitapa on kulunutkin jo lahes kuusikymmenta vuotta.

Kuin taman hetken muistan sen hetken, jolloin isanta la-hetti minut matkalle mukanani 60.000 ruplaa, joista vain kuu-situhatta oli paperirahaa, mutta muut kultaa ja hopeaa. Se-telirahat oli ommeltu vaatteisiini, mutta kullat ladottu pyo-reisiin kasoihin, jotka kaarittiin ensin hienoon palttinaan, sit-ten hienoon nahkaan ja lopuksi kaikki tama sijoitettiin eri-tyiseen, vartavasten ommeltuun nahkasakkiin. Hopearahojavarten oli myoskin tehty erityiset nahkalaukut, joihin rahattyonnettiin hajalleen ja laukut sidottiin huolellisesti narulla,sitten kaikki ne kaarittiin ja ommeltiin paksuun nahkaan, si-dottiin se taas ja pahtiin tyhjaan kahvisakkiin, joka taas si-dottiin ja kiedottiin hyvin lujasti; sen jalkeen rahasakki pan-tiin toiseen, viela paksumpaan ja karkeampaan sakkiin, jo-ka vuorostaan sidottiin vain suusta nuoralla. Vain noudatta-malla tallaista varovaisuutta onnistui minun saattaa rahala-hetys maarapaikkaan.

Aunuksen kaupungissa oli otettu matkalippu kolmivaljak-kokyydille Vytegraan. Tasta kaupungista edelleen oli minunajettava viela kolme kestikievarivalia hevoskyytilla, mutta sit-ten taytyi jatkaa matkaa soutuvenheissa pitkin Kovzha-jokeaja Valkeajarvea Krohino-nimiseen paikkaan asti. Sielta edel-leen kuljettiin taas 400 virstaa pitkin Sheksna-jokea soutu-venheissa.

Vytegraan asti oli minulla otettu toveriksi eras merimies sekatoinenkin matkakumppani, koyha virkailija, jota mina kul-jetin maksutta herattaakseni vahemman huomiota siihen, mitavarten minulla oli otettu matkalippu kolmivaljakkokyytiin.Karryista mina kyllakin jaksoin itse siirtaa raskaat rahasa-kit, mutta kun tuli matkastaa venheissa, niin en uskaltanut-kaan siirtaa rahasakkeja itse, silla vahaksena pelkasin pudot-tavani ne veteen ja talla tavoin kiinnittavani niihin yleisen huo-mion. Kun palkkamiehet nostelivat sakkeja, niin ei yksikaanniista jattanyt kysymatta: "Mita kumman painoa naissa on?"johon mina vastaelin, etta ne sisaltavat hauleja ja lyijya pys-synkuulia varten.

Vytegrasta mina palautin merimiehen takaisin laivakyydissa,mutta matkatoveriksi itselleni loysin eraan moskovalaisenkauppiaan, Rahmanovin liikeapulaisen, jonka kanssa saa-vuimmekin onnellisesti Krohino-nimiseen paikkaan asti. To-verini jai tahan, mutta mina jatkoin venheessa matkaani vie-la 400 virstaa Sheksna-jokea pitkin Rybinskiin asti. Talla lop-putaipaleella tuli kyllakin matkustaa Mologa-joen humalais-ten luotsien seurassa, mutta kaikki sujui onnellisesti ja minalopultakin saavuin maarapaikkaan, jossa luovutin rahat van-himmalle lliikeapulaiselle.

Uskotteko, etta monet taman meidan luottohenkilommetuttavista, kauppiaat seka toistenkin kauppiaiden liikeapulaisetja uskotut miehet kokonaisen viikon ajan kavivat katsomas-

— No 1—2 KARJALAN HEIMO 1988

sa minua ja ihmettelemassa, etta sellaiselle pojanklopille oliuskottu tallainen rahasumma ja etta mina jaksoin saattaa senonnellisesti perille.

Vaikka olikin mairittelevaa olla sellaisen rikkaan isannanpalveluksessa ja hoitaa asioita, niin tama valtuuttaja-liikemies,huolimatta siita, etta alhaisesta saadysta oli kohonnut miljo-naariksi ja palkittu kultamitallilla, oli sittenkin kaytos- ja elin-tavoiltaan jaanyt entiseksi. Poyhkeydessaan han luuli kohon-neensa maalaisesta jalompaan saatyyn, mutta siina suhtees-sa han kuitenkin kovasti erehtyi. Mitaan laskutaitoa enem-paa kuin kirjanpitoakaan ei han sen ajan vaatimusten puit-teissa osannut. Mutta silla valin oli jo laheisyydessa kolmesahalaitosta, joissa lasku- ja kirjanpito toimitettiin ajanmu-kaisesti.

Helsingissa4-5-6 maaliskuuta

Naisten tsuppuSotien jalkeen saatiin nuoria mukaan KSS:n johtotehtaviin.

Silloin myos perustettiin seuran ensimmainen naistoimikun-ta. Se aloitti virean toiminnan ja lehteenkin Karjalan Heimoonilmestyi oma osasto — naisten tsuppu. Lehden paatoimitta-ja Vaseli Keynas oli enemman kuin iloinen tasta palstasta. Hansuorastaan suri, jos se jai jostakin numerosta pois.

Talla naisten tsupulla emme anna taytekakkuresepteja, vaanpalautamme mieliin ajat, jolloin karsittiin ruokapulaa. Sil-loin kaikkinainen apu oli tarpeen. Niinpa seuramme aanen-kannattaja Karjalaisten Pakinat antoi oman reseptinsa ruoka-avuksi. Se kuului nain:

Jakalaleivan resepti:1 kahvikupillinen taikinan juurta1 litra jakalaa1 ruokalusikallinen suolaa

Taikina vatkataan ja annetaan kayda kahdesti, sen jalkeenleivotaan ohuiksi kakuiksi. Annetaan viela nousta, sitten pais-tetaan.

Jakalavellin resepti:1/3 litraa maitoa ja 2/3 litraa vetta1 ruokalusikallinen ruisjauhoa1/4 litraa jakalaasuolaa

Maitovesi kiehautetaan, sitten vispataan, siihen pannaanensin jauhot, sitten jakala ja suola. Velli saa kiehua 15—30minuuttia.

Mekrijarven rannasta iiomamsista1980 loydetyn muinaisveneen pienoismalli menee ensi kesak-si Sea Finland -nayttelyyn Philadelphiaan.

Mekrijarven vene on tehty ompelutekniikalla ja sen mitaton voitu hahmottaa, vaikkei veneen toista paata olekaan loy-detty. Selvitysten mukaan veneen leveys on ollut 1,5 metriaja pituus vahintain 8,5 metria.

D MARJA-LEENA KOSKI, sukujuuriltaan Au-nuksen Suopohjan kylasta on kirjoittanut runokirjan — Val-vottu uni. Sen on julkaissut Kirjapaja. Marjan aiti KatiMustonen-Motin on kiitettavalla tavalla taydentanyt lahjoi-tuksillaan seuramme valokuva-arkistoa.

"Oi aika Viipurin,Viipurilaisten kulttuuri- ja tapaperinteiden vaalimiseksi jar-

jestetaan nyt jo kuudennen kerran Wiipuri-Paivat Helsingis-sa 4.3.—6.3.88. Vanhan tavan mukaan paivat aloitetaan hen-gellisella tilaisuudella, joka pidetaan Tuomiokirkon kryptas-sa perjantaina 4.3.88 klo 18.30. Siella puhuvat hovioikeudenpresidentti Heimo Lampi ja tuomiorovasti Jouko Sihvo. Pro-fessori Tauno Aikaa soittaa urkuja ja pianoa, Veikko Hoylaselloa. Muina esiintyjina ovat Viipurin Lauluveikot dir.mus.Martti Neuvosen johdolla ja Wiipurin Soitannollisen Kerhonkamariyhtye konserttimestari Osvald Scharlundin johdolla.Nahdaan myos selostettu kuvasarja Viipurin seitsemasta kir-kosta.

Viipurilaisaiheiset nayttelyt Karjalatalon 2. ja 3. kerroksessalauantaina 5.3. ja sunnuntaina 6.3. kello 10—17.

Wiipurin Arkistoyhdistyksen kokoama yleisnayttely sekanayttelyt viipurilaisesta teatterista ja urheilusta. Videoeloku-vat Viipurin pienoismallista ja kaupungista sodan jaloissa.Selostettu diakuvasarja "Viipurin muuttuneet kasvot". Nah-tavana on myos Viipurin pienoismallin kolmas rakennusvai-he, Viipurin Taiteilijaseuran taiteilijoiden teoksia ja Viipuri-kirjallisuutta.

Paajuhla "Viihtyisa Viipurimme", Wiipuri-Paivien 1988 mu-siikillinen taide- ja viihdetapahtuma Finlandia-talon konsert-tisalissa lauantaina 5.3.88 kello 14.00.

Tervehdyksen esittaa hovioikeuden presidentti Heikki Malk-ki ja juhlapuheen pitaa vuorineuvos Erik Tuomas-Kettunen.Esiintyjina mm. Wiipurin Soitannollinen Kerho ry:n orkes-teri johtajina kapellimestarit Ossi Runne ja Arvo Kuikka, Vii-purin Lauluveikot dir.mus. Martti Neuvosen johdolla, useitasolisteja ja tanssiryhma. On myos viipurilaisoperetteja kos-keva musiikkitietokilpailu.

Markkinatanssit "Viipuri viisii" Karjalatalon juhlasalissaja ravintola Kareliassa lauantaina 5.3. kello 20.00

Viipurin markkinat Karjalatalon juhlasalissa ja aulassa sun-nuntaina 6.3. kello 10—17.

Punaisenlahteentorin markkinoiden tapaan siella on kym-menia varikkaita myyntikojuja, joissa on tarjolla vaikka mi-ta. Posetiivari ja helppoheikki luovat markkinatunnelmaa, onarpajaisia ym. Soitannollisen Kerhon orkesterin humppayh-tye ja Viipurin Lauluveikkojen serenadikvartetti esiintyvatmaaratunnein. — Vapaa paasy. — Muihin tilaisuuksiin saatilata lippuja seuraavilta henkiloilta: Elsa Luikki, puh.90-417 30, Sylvia Jurczak, puh. 90-785 912, Saima Rasanen,puh. 90-786 913.

MOSKOVAN OSUUSKUNNATVuoden 1988 alkuun mennessa Moskovassa oli rekisteroi-

tyna noin 700 osuuskuntaa, joista toiminnassa on 300. Mos-kovalaiset osuuskunnat myivat yksistaan valtionkauppojen va-lityksella tuotteitaan viime vuoden aikana lahes miljoonanruplan arvosta.

(TASS-APN)