kaupunkien ja kaupunkiseutujen merkitys ih-alueita muodostettaessa

KAUPUNKIEN JA KAUPUNKISEUTUJEN

MERKITYS ITSEHALLINTOALUEITA

MUODOSTETTAESSA

Sisältö

1.Tausta

2.Tilannekuva kaupunkien ja kaupunkiseutujen

kansallisesta merkityksestä nyt ja lähitulevaisuudessa

3.Perustelut kaupunkien ja kaupunkiseutujen

erityisasemalle maakuntauudistuksessa

4. Kuusi ydinviestiä

Juha Sipilän hallituksen periaatepäätös marraskuussa 2015

”Maahan perustetaan 18 itsehallintoaluetta, joista 15

järjestää itse alueensa sosiaali- ja terveyspalvelut.

Kolme muuta itsehallintoaluetta järjestävät lain

perusteella sosiaali- ja terveyspalvelunsa tukeutuen

toiseen itsehallintoalueeseen. Itsehallintoalueille

kootaan sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi muita

tehtäviä. Jatkossa Suomen julkinen hallinto järjeste-

tään kolmella tasolla, jotka ovat valtio, itsehallintoalue

ja kunta”

- Hallituksen periaatepäätös 9.11.2015 -

Maakunta-uudistus

Sosiaali- ja terveys-uudistus

Kaksi massiivista reformia samanaikaisesti

Kolmen hallintotason malli: valtio, alueet ja kunnat

Esityksen keskeisin YDINVIESTI!

Aluehallinto ja sosiaali- ja terveyspalvelut

pitäisi rakentaa tulevan väestönkehityksen

ja aluerakenteen ehdoilla eikä nykytilan-

teen eikä varsinkaan toiveajattelun varaan!

6 ydinviestiä

1.Kaupunkien ja kaupunkiseutujen merkitys korostuu

jatkossa entistäkin enemmän

2.Tarvitaan alueellisesti eriytettyä lainsäädäntöä

3.Lisää vastuuta kaupunki- tai aluekunnille

4.Kaupunkiseutujen erityispiirteet huomioitava

5.Ennakoiva varautuminen aluerakenteen tuleviin

muutoksiin

6.Hallinnolliset rajat ylittävään kasvuun varautuminen

Historiallisia ja kauskantoisia päätöksiä!

Ehkä kuntaperustaisen järjestelmän suurin yksittäinen muutos: Paikallinen itsehallinto ja läheisyysperiaate ohjanneet toimintaa.

Kuntien nykyisistä tehtävistä noin puolet ja arviolta 47-62 % resursseista siirtyy maakunnille.

Tulevaisuuspäätös:

Vaikuttaa alueiden tulevaan kehitykseen sekä alue- ja yhdyskuntarakenteeseen vuosikymmeniä eteenpäin.

Keskuskaupungit ja kehyskunnat “samassa veneessä”

Ilmassa leijaileva avoin kysymys:

Jos suurten kaupunkien ja kaupunkiseutujen erityispiirteitä ei huomioida riittävästi

valmistelussa, kasvaa riski siitä, etteivät uudistuksen isot tavoitteet toteudu.

Voidaanko Suomen kilpailukyvyn kannalta keskeiset kaupungit ja kaupunkiseudut määrätä maakuntaitsehallinnolle alisteiseksi?

6 ydinviestiä ja perustelut kaupunkien

ja kaupunkiseutujen erityisasemalle

Kaupunkien ja kaupunkiseutujen merkitys

korostuu jatkossa entistäkin enemmän 1

• Metropolialue:

– Helsingin seutu

• Suuret kaupunkiseudut: – Tampereen seutu

– Turun seutu

– Oulun seutu

• Keskisuuret kaupunkiseudut: – 10 yli 90 000

asukkaan seutua

Analyysin kohteet

Yli 90 000 asukkaan kaupunkiseudut (14)

Kaupunkiseudut ja aluetalousdynamiikka

Kaupunkiseudut ja väestödynamiikka

Keskuskaupunkien ja niiden kaupunkiseutujen osuus (%) maakuntien väkiluvusta vuonna 2014

100,0

92,5

77,7

76,9

75,3

71,3

67,8

67,8

65,6

65,2

62,0

59,6

55,6

53,9

53,5

51,9

48,2

36,1

72,5

0,0 10,0 20,0 30,0 40,0 50,0 60,0 70,0 80,0 90,0 100,0

Lahti ja Lahden seutu (Päijät-Häme)

Helsinki ja Helsingin seutu (Uusimaa)

Tampere ja Tampereen seutu (Pirkanmaa)

Kokkola ja Kokkolan seutu (Keski-Pohjanmaa)

Joensuu ja Joensuun seutu (Pohjois-Karjala)

Kajaani ja Kajaanin seutu (Kainuu)

Turku ja Turun seutu (Varsinais-Suomi)

Lappeenranta ja Lappeenrannan seutu(Etelä-Karjala)

Seinäjoki ja Seinäjoen seutu (Etelä-Pohjanmaa)

Jyväskylä ja Jyväskylän seutu (Keski-Suomi)

Pori ja Porin seutu(Satakunta)

Oulu ja Oulun seutu (Pohjois-Pohjanmaa)

Vaasa ja Vaasan seutu (Pohjanmaa)

Hämeenlinna ja Hämeenlinnan seutu(Kanta-Häme)

Kuopio ja Kuopion seutu(Pohjois-Savo)

Kouvola ja Kouvolan seutu (Kymenlaakso)

Mikkeli ja Mikkelin seutu (Etelä-Savo)

Rovaniemi ja Rovaniemen seutu (Lappi)

Keskuskaupungit ja kaupunkiseudut (koko maa)

Kaupunkiseudun väestöosuus (%) maakunnasta vuonna 2014

Keskuskaupungin väestöosuus (%) maakunnasta vuonna 2014

MAAKUNTA Väkiluku 10/2015

Väestö-lisäys % 2010- 2014

Väestö-lisäys % 2015- 2030

Väestölli-nen huoltosuhde 2014

Väestöllinen huol-tosuhde 2030

Taloudel-linen huol-tosuhde 2013

Vieras-kielisten osuus % 2014

Väestöntiheys 1.1.2015

THL:n sairasta-vuus- indeksi 2010- 2012

Viiden-nekset

1-5

Sijoitus summa-pisteet

1-18

Uusimaa 1 617 736 5,7 12,8 49,2 57,6 1,11 10,7 176,3 82,8 I 1.

Varsinais-Suomi 474 177 2,1 4,3 57,7 69,5 1,38 5,8 44,3 102,4 I 2.

Pirkanmaa 505 998 3,6 7,9 56,8 66,5 1,41 4,1 40 98 I 2.

Pohjanmaa 181 678 2,3 5,5 62,5 70,6 1,26 5,5 23,4 88,5 I 4.

Kanta-Häme 174 797 0,9 2,3 61,6 77,3 1,38 3,3 33,7 96,3 II 5.

Päijät-Häme 201 522 0,4 0,7 62,1 78,7 1,53 4,1 39,4 105,9 II 6.

Keski-Suomi 275 887 0,9 1,4 59,5 73,2 1,59 2,7 16,5 110 II 7.

Pohjois-Pohjanmaa 406 644 3,4 6,3 59,4 71,8 1,56 2,2 11,4 120,8 II 7.

Keski-Pohjanmaa 68 954 1 1,8 65,4 77 1,44 2,4 13,7 107,3 III 9.

Satakunta 223 094 -0,9 -2,4 64,5 79,4 1,49 2,5 28,6 97,1 III 10.

Pohjois-Savo 248 181 0,1 0,4 59,4 77,9 1,53 2,4 14,8 124,2 III 10.

Etelä-Karjala 131 273 -1,1 -2,8 62,2 79,2 1,54 5,1 24,7 98,6 IV 12.

Etelä-Pohjanmaa 192 682 -0,1 0 65 80,8 1,46 1,9 14,4 103,2 IV 13.

Kymenlaakso 178 871 -1,5 -4 63,3 82,5 1,63 5,3 34,9 108,8 IV 14.

Pohjois-Karjala 164 919 -0,4 -1,5 59,8 81,8 1,69 3,3 9,3 112,5 V 15.

Lappi 180 797 -1,1 -2 59,6 82,6 1,63 2,3 2 112,8 V 16.

Etelä-Savo 150 554 -3,1 -7,1 67,1 93,3 1,65 2,6 10,6 109,4 V 17.

Kainuu 78 532 -4,1 -8,9 63,7 90,8 1,77 2,4 3,7 117 V 18.

Itsehallintoalueiden väestöllinen kilpailukyky

Lähde: Tilastokeskus, THL; analyysi Timo Aro 2015

Tarvitaan joustavaa, mahdollistavaa ja jopa

alueellisesti eriytettyä lainsäädäntöä

Joustava ja mahdollistava lainsäädäntö tai alueellisesti eriytetty

erillislainsäädäntö:

18 muodostettavaa IH-aluetta ovat kuntien tavoin erilaisia taloudellisen, väestöllisen ja toiminnallisen kestävyyden sekä olosuhteiden näkökulmasta.

Suurten kaupunkien ja kaupunkiseutujen muista kunnista poikkeava asema, rooli ja erityisasema pitäisi huomioida tulevien tehtävien ja työnjaon määrittelyssä joko joustavan lainsäädännön tai erillislainsäädännön avulla.

Haasteena on se, mihin vedetään ison kaupungin” tai kaupunkiseudun raja, jonka perusteella sovellettaisiin erillislainsäädäntöä

Ei yhtä jäykkää mallia koko maahan:

Alueiden väliset erot ovat pikemmin kasvussa kuin tasoittumassa. Esiin nousee yhä useammin ennakoimattomia ja kompleksisia tilanteita, jotka vaativat alue- ja tilannekohtaisia ratkaisuja.

Koko maahan yhtenäisenä sovellettava lainsäädäntö palvelee huonosti sekä maaseutu- että kaupunkialueita. Yhden ja yhtenäisen mallin soveltaminen ei ole toimivin ratkaisu koko maassa, vaan maakuntien erilaisuuden vuoksi niiden sisällä tarvitaan joustavuutta, toimivaa työnjakoa ja liikkumavaraa erilaisille hallintoratkaisuille tehtävien hoidon suhteen. Erilaisuus pitää huomioida kaikkien ratkaisujen yhteydessä.

2

Lisää vastuuta kaupunki- tai aluekunnille

Suurten kaupunkien nykyinen asema ja vastuut: Suuret kaupungit vastaavat tällä hetkellä suuresta osasta alueellisista kehittämistehtävistä

sekä kansallisesta ja kansainvälisestä kilpailukyvystä omilla vaikutusalueillaan.

Olennaiset kysymykset jatkoa ajatellen: a) mitä tehtäviä kaupungit/kaupunkiseudut voisivat vastaanottaa maakuntaliitoilta ja aluehallinnolta sekä b) mikä on toimivin työnjako kaupunkien ja maakuntien välillä

Kaupunki- tai aluekuntamalli valituilla kaupunkiseuduilla:

Valitut kaupungit tai kaupunkiseudut voisivat toimia ns. kaupunki- tai aluekuntina, jossa ne vastaisivat nykyisten tehtävien (pl. sosiaali- ja terveyspalvelut) lisäksi kokonaan tai osasta maakuntahallinnon ja valtion aluehallinnon tehtävistä.

Valittu malli korostaisi suurten kaupunkiseutujen erityisluonnetta suhteessa maakuntaan ja koko maahan sekä niiden kansallista merkitystä koko maan kasvun, kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin kannalta.

Lähisosiaalipalvelut?

Saksan malli yhtenä esimerkkinä.

Kokeilut ja normien purku: Suurilla kaupungeilla ja kaupunkiseuduilla pitäisi olla erityisrooli kokeilualueena tai –alustana

kansallisesti merkittävissä kasvuun ja kilpailukyvyn uusissa avauksissa, normien ja velvoitteiden purun yhteydessä sekä erityisesti urbaaneihin erityistekijöihin liittyvissä asioissa

3

Kaupunki- tai aluekunnan mahdollisia tehtäviä

Esimerkkinä Saksan kaupunkikehittämisen

hallintomalli

Saksan liittovaltio muodostuu 16 osavaltiosta, jonka kunta- ja aluehallinto muodostuu:

1. Peruskunnista (Städte, Gemeinden): vastaavat suomalaisia nykykuntia. Peruskunnat vastaavat yksilöihin kohdistuvista palveluista, kuten lasten päivähoidosta, sosiaalipalveluista, terveyspalveluista, koulutuksesta sekä paikallisesta infrastruktuurista (kaavoitus, liikenne, jätehuolto)

2. Piirikunnista (Landkreise): vastaavat suunniteltuja itsehallintoalueita. Piirikunnat vastaavat ylikunnallisista tehtävistä (teiden ylläpito, julkinen liikenne, vesihuolto, ympäristöasiat), peruskuntien toimintaa täydentävistä tehtävistä ja tasoittavista tehtävistä (valvontatehtävät, edunvalvonta)

3. Piirikuntaan kuulumattomattomat kaupungit (Kreisfrei Städte): piirikun-nista/maakunnista vapaat kaupungit hoitavat sekä kunnille että piirikunnille kuuluvia tehtäviä. Kaupungit hoitavat alueellaan myös kaikki tai osan maakunnan tehtävistä. Piirikuntaan kuulumattomat kaupungit rahoittavat toimintansa paikallisilla veroilla ja valtionosuuksilla. Kaupunkien erityisasema on huomioitu valtionosuusjärjestelmässä

Kaupunkiseutujen erityispiirteet

huomioitava

Kaupunkiseutujen erityispiirteet huomioitava “tasausjärjestelmissä”: Kuntien ja maakuntien “tasausjärjestelmien” laskennallisissa perusteissa tai

nykyisen järjestelmän sisällä tehtävissä muutoksissa on huomioitava kaupunkiseutujen erityispiirteet. Tämä liittyy positiivisiin ja negatiivisiin erityistekijöihin.

Positiiviset erityistekijät liittyvät muun muassa kasvun ja kilpailukyvyn mahdollistamiseen, innovaatio- ja korkeakoulupolitiikkaan, laajaan kehittämistehtävään jne. Negativiiset erityistekijät liittyvät muun muassa työllisyyteen, maahanmuuttoon, sosiaaliseen syrjäytymiseen, alueelliseen eriytymiseen ja asumiseen.

Maakuntauudistuksen on palveltava myös suurten kaupunkiseutujen kehittämistä. Uudistuksessa ei saa käydä niin, että elinvoima kärsii hallinnon lisääntymisen tai epäselvien vastuiden takia.

Kaupunkiseutujen riskit: Suurten kaupunkien ja kaupunkiseutujen riskit liittyvät a) rahoitusvastuun

kasvamiseen, b) rahoitusperiaatteisiin, c) elinvoiman keinotekoiseen heikentämiseenja d) kaksinkertaiseen tasausjärjestelmään (so. kuntien ja maakuntien olosuhde-erot).

Alueiden tulopohjan ja kantokyvyn sekä palvelutarpeeseen suhteutetun menotason erilaisuus on iso pulma. Jos tulee laskennallinen eikä menoperusteinen maakuntien valtionosuus, niin kriteerit liittyvät mm. väestömäärään, THL:n tarvekriteeriin, vieraskielisyyteen ja asukastiheyteen

4

Spekulatiivinen ”maksajien ja saajien”

kriteeritarkastelu kunnittain

1.Kuntien verorahoitus (verotulot ja valtionosuudet)

2.Väestöllinen huoltosuhde 2030

3.THL:n ikävakioitu sairastavuusindeksi

4.Sosiaali- ja terveydenhuollon tarvekerroin

5.Sosiaali- ja terveydenhuollon tarvevakioidut menot

6.Vieraskielisten osuus (%) väestöstä

Kuntien verotulojen osuus (%)

koko verorahoituksesta 2014

Yli 80 %

70-79,9 %

60-69,9 %

50-59,9 %

40-49,9 %

Alle 40 %

Lähde: Kuntaliitto; VM/KAO

Kartta ja analyysi: Timo Aro 2016

Kuntien verotulojen osuus (%)

koko verorahoituksesta* 2014

Kuntien verorahoitukseen laske-taan kuntien verotulot (kunnallis-, yhteisö- ja kiinteistöverot) ja val-tionosuudet: kartassa kuvattu kuntien verotulojen osuus suh-teessa koko verorahoitukseen

Kuntien verotulojen osuus vaihteli Espoon 97,8 %:sta Ranuan 30,7 %:iin

Verotulojen osuus oli enemmän kuin neljä viidesosaa yhteensä 20 kunnassa, jotka kaikki olivat Hel-singin, Tampereen tai Turun kehyskuntia!

Valtionosuuksien osuus oli vero-tuloja suurempi yhteensä 95 kun-nassa (kartalla punaisella olevat kunnat)

KUNTIEN VEROTULOJEN OSUUS (%) KOKO VERORAHOITUKSESTA 2014

KUNTA KUNNAN VEROTULOJEN OSUUS (%) KOKO

VERORAHOITUKSESTA VUONNA 2014

1. Espoo 97,8

2. Kauniainen 96,5

3. Helsinki 92,1

4. Kirkkonummi 89

4. Tuusula 89

6. Kerava 88,9

7. Järvenpää 87,6

8. Nurmijärvi 86,9

8. Pirkkala 86,9

10. Vantaa 86,8

11. Siuntio 86

12. Sipoo 84,7

13. Inkoo 83,5

14. Vihti 83,3

15. Naantali 81,4


analyysi: Timo Aro 2016

Väestöllinen huoltosuhde

kunnittain vuonna 2030

Alle 70 (31 kuntaa)

70-84 (91 kuntaa)

Yli 85 (195 kuntaa)

Väestöllinen huoltosuhde

kunnittain 2030

Lähde: Tilastokeskus, väestöennuste (2015);

Analyysi Timo Aro 2016

Väestöllinen huoltosuhde kuvaa työ-ikäisten (15-64 v.) osuutta suhteessa lapsiin (0-14 v.) ja eläkeläisiin (yli 65-vuotiaat)

Väestöllinen huoltosuhde on optimaa-lisin Etelä- ja Lounais-Suomessa, Pohjan-maalla ja pistemäisesti muilla suurilla tai keskisuurilla seuduilla

Huoltosuhde on ennusteen mukaan kil-pailukykyisin Helsingissä (50), Tampe-reella (54,3), Turussa (54,9), Espoossa (56,2), Vantaalla (56,4), Vaasassa (57,6), Jyväskylässä (57,7) ja Oulussa (59,2)

Väestöllinen huoltosuhde ylittää kriittisen rajapyykin 100 noin joka kolmannessa kunnassa vuonna 2030!

VÄESTÖLLINEN HUOLTOSUHDE KUNNITTAIN MANNER-SUOMESSA

VUONNA 2030

KUNTA VÄESTÖLLINEN HUOLTOSUHDE 2030

1. Helsinki 50

2. Tampere 54,3

3. Turku 54,9

4. Espoo 56,2

5. Vantaa 56,4

6. Vaasa 57,6

7. Jyväskylä 57,7

8. Oulu 59,2

9. Kerava 64,2

10. Kuopio 64,5

11. Sipoo 65,4

12. Seinäjoki 65,9

13. Järvenpää 66

14. Joensuu 66,3

15. Pornainen 66,3


analyysi: Timo Aro 2016

THL:n sairastavuusindeksi

(100=koko maa)

Alle 85

86-99

100-119

Yli 120

Lähde: THL, SotkaNet –tilastoindikaattorit;

Kartta ja analyysi: Timo Aro 2016

THL:n ikävakioitu

sairastavuusindeksi

Kuvaa kunnan sairastavuutta suh-teessa koko maan väestöön. Indek-sissä on huomioitu seitsemän ylei-sintä sairastavuusryhmää. Koko maan indeksin arvo on 100

Sairastavuusindeksi on alhaisin (=tervein väestö) Ahvenanmaalla: 10 alhaisimman sairastavuusindeksin kunnasta 8 sijaitsee Ahvenanmaalla.

Sairastavuusindeksi on selvästi koko maan keskiarvoa alhaisempi metro-polialueen vaikutusalueella, suurilla kaupunkiseuduilla ja Pohjanmaan ruotsinkielisellä rannikkoseudulla

Sairastavuusindeksi on pääasiassa keskimääräistä korkeampi Pori-Lappeenranta –linjan pohjoispuolel-la

THL:n ikävakioitu sairastavuusindeksi Manner-Suomessa 2013 (koko maa=100)

KUNTA KUNNAN VEROTULOJEN OSUUS (%) KOKO

VERORAHOITUKSESTA VUONNA 2014

1. Kauniainen 59,4

2. Taipalsaari 70

3. Espoo 72,4

4. Mustasaari 75,6

5. Kirkkonummi 77,9

6. Luoto 78,3

7. Vöyri 78,5

8. Sipoo 78,8

9. Vesilahti 79,4

10. Luvia 80,6

11. Pyhäranta 80,7

12. Helsinki 81,4

13. Nurmijärvi 81,6

14. Tuusula 81,9

15. Närpiö 83,1

Lähde: THL, SotkaNet -indikaattoripankki

Analyysi: Timo Aro 2016

Sosiaali- ja terveyden-

huollon tarvekerroin

vuonna 2014

Sosiaali- ja terveydenhuollon tarve-

vakioidut menot saadaan suhteutta-malla kuntien nettomenot asukkaiden palvelutarpeisiin.

Jokaiselle kunnalle lasketaan asukas-kohtainen tarvekerroin, joka kuvaa asukkaiden palvelutarpeita suhteessa koko maan keskiarvoon. Tarvekertoi-men laskennassa hyödynnetään kunta-kohtaisia tietoja väestön ikä- ja suku-puolirakenteesta, sairastavuudesta ja sosioekonomisesta asemasta.

Tarvekerroin jää alle koko maan kes-ki-arvon (1,00) yhteensä 74 kunnassa: kunnat ovat pääasiassa suurten kau-punkiseutujen kehyskuntia ja niiden keskuskaupunkeja

Tarvekerroin ylitti arvon 1,20 yhteensä 93 kunnassa vuonna 2014: kunnat sijaitsevat pääasiassa linjan Pori-Lap-peenranta yläpuolella

Sosiaali- ja terveydenhuollon

tarvevakioitujen menojen

tarvekerroin (koko maa=1,00)

Alle 1,00

1,00-1,09

Yli 1,10

Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

4.2.2016/CHESS /Vähänen, Kuronen ja Häkkinen

Kartta: Timo Aro 2016

ALHAISIN

TARVEKERROIN:

1. Espoo 0,81

22. Vantaa 0,88

24. Helsinki 0,89

48. Vaasa 0,95

50. Jyväskylä 0,96

50. Oulu 0,96

50. Tampere 0,96

68. Turku 0,98

Sosiaali- ja terveydenhuollon tarvekerroin 2014 (koko maa=1,00)

KUNTA SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOL-LON

TARVEKERROIN 2014

1. Espoo 0,81

2. Pornainen 0,81

3. Masku 0,82

4. Pirkkala 0,82

5. Kirkkonummi 0,83

6. Siuntio 0,84

7. Liminka 0,85

8. Nurmijärvi 0,85

9. Sipoo 0,85 10. Lempäälä , Askola, Luoto, Pedersöre ja Rusko 0,86

15. Lieto ja Mustasaari 0,87

Lähde: THL, SotkaNet -indikaattoripankki


Sosiaali- ja terveyden-

huollon tarvevakioidut

menot 2014

Sosiaali- ja terveydenhuollon tarvevakioidut menot vaihtelivat 2.040 eurosta (Muurame) 5.386 euroon (Pelkosenniemi) asukasta kohden vuonna 2014

Sosiaali- ja terveydenhuollon tarvevakioidut menot jäivät alle 2.400 euron 23 kunnassa: kunnat olivat suurten tai keskisuurten kaupunkiseutujen kehyskuntia

Tarvevakioidut menot ylittivät 5000 euroa per asukas kahdessa kunnassa (Salla ja Pelkosenniemi) ja yli 4000 euroa yhteensä 40 kunnassa

Suurista ja keskisuurista kaupun-geista menot olivat alhaisimmat Espoossa (2.296 €) Vantaalla (2.485 €), Oulussa (2.511 €) ja Jyväskylässä (2.529 €)


tarvevakioidut menot 2014

(mediaani 3.286 €/asukas)

Yli 4.829 €/asukas

4.271-4.828 €/asukas

3.713-4.827 €/asukas

3.155-3.712 €/asukas

2.599-3.711 €/asukas

Alle 2.598 €/asukas



Kartta: Timo Aro 2016




tarvevakioitujen menojen

erotus kuntien mediaaniin

(3.286 euroa per asukas)

Sosiaali- ja terveydenhuollon tarve-vakioitujen menojen erotus kuntien mediaaniin oli yli -1000 euroa yhteensä 10 kunnassa vuonna 2014

Pirkkalan erotus kuntien mediaaniin oli -1.090 ja Ylöjärven -1.033 euroa

Yli 500 euron erotus oli lisäksi Lempäälässä, Kangasalalla, Nokialla, Hämeenkyrössä ja Vesilahdella

Tampereen tarvevakioidut menot olivat asukasta kohden laskettuna -443 euroa alhaisemmat kuin koko maan mediaani: Tamperetta suurempi erotus oli Espoossa, Vantaalla, Oulussa, Jyväskylässä, Lahdessa, Helsingissä ja Joensuussa.

KUNTA SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON

TARVE-VAKIOITUJEN MENOJEN EROTUS

SUHTEESSA KAIKKIEN KUNTIEN

MEDIAANIIN 2014

1. MUURAME - 1.246

2. LIMINKA - 1.240

3. KEMPELE - 1.183

4. PORNAINEN - 1.153

5. PIRKKALA - 1.090

6. YPÄJÄ - 1.059

7. LIETO - 1.057

8. YLÖJÄRVI - 1.033

9. KIRKKONUMMI - 1.022

10. RUSKO - 1.108

11. Espoo -990

12. Kontiolahti -986

13. Nastola -968

14. Taipalsaari -956

14. Kerava -956

Vieraskielisten osuus (%)

vuonna 2014

• Vieraskielisillä tarkoitetaan muita

kuin suomen-, ruotsin- tai saamen-

kielisiä

• Vieraskielisiä oli keskimäärin 5,7 %

koko väestöstä vuonna 2014:

mediaanikunnassa osuus oli vain 1,9

% (Virrat)

• Vieraskielisten osuus vaihteli kunnit-

tain Vantaan 14,4 %:sta Reisjärven

0,2 %:iin

• Vieraskielisten osuus oli korkein

Vantaalla (14,4 %), Helsingissä (13,5

%), Espoossa (13,3 %), Föglössä (11,8

%) ja Närpiössä (10,7 %)

• Vieraskielisten osuus ylitti koko

maan keskiarvon 24 kunnassa, jotka

sijaitsivat pääasiassa pääkaupunki-

seudulla, Ahvenanmaalla, Pohjan-

maalla ja suurissa kaupungeissa

Vieraskielisten osuus (%)

kunnittain vuonna 2014

Yli 8 %

5 - 7,9 %

4 - 4,9 %

3 - 3,9 %

2 – 2,9 %

Alle 2 %

Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne

Analyysi ja kartta: Timo Aro 2016

Vieraskielisten osuus (%) Manner-Suomessa vuonna 2014

KUNTA VIERASKIELISTEN OSUUS (%) KUNNITTAIN

1. Vantaa 14,4

2. Helsinki 13,5

3. Espoo 13,3

4. Närpiö 10,7

5. Korsnäs 9,8

6. Turku 9,6

7. Kotka 8,3

8. Kerava 8,1

9. Vaasa 7,6

10. Pietarsaari 7,1

11. Tampere 6,6

12. Virolahti 6,6

13. Kaskinen 6,3

14. Lappeenranta 6,3

15. Kirkkonummi 6,2

Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne;


Ennakoiva varautuminen aluerakenteen

tuleviin muutoksiin 5 Hallitusohjelman linjaus:

”Hallitus tukee kaupunkiseutujen ja kasvukäytävien sekä eri alueiden omiin vahvuuksiin perustuvan kilpailukyvyn parantamista muun muassa kehittämällä sopimuspohjaista yhteistyötä valtion kanssa”

Suurten ja laajojen suuralueiden/työssäkäyntialueiden muodostuminen: Kaupunkivyöhykkeistä/työmarkkina-alueista muodostuu yhtenäisempiä toiminnallisia

kokonaisuuksia liikenteen ja liikkuvuuden ehdoila

Etelä- ja Lounais-Suomeen muodostuu vähitellen laaja suuralue, joka muodostaa yhtenäisen työssäkäyntialueen ja joukkoliikennevyöhykkeen. Alueen sisällä on useita liikennekäytävien kautta toisiinsa sidoksissa olevia työmarkkina-alueita: muuttoliike, työpaikat ja asuminen keskittyvät liikennekäytäviin perustuvalle vaikutusalueelle

Helsingin, Tampereen ja Turun kasvukolmion vaikutusalueen laajeneminen:

Kasvukolmion alueen keskeinen kansallinen merkitys: asuu puolet koko maan väestöstä (50,5 %), sijaitsee yli puolet yksityisen sektorin työpaikoista (53,6 %), tuottaa yli puolet maan BKT:sta (54,4 %) ja vastaa yli kahdesta kolmasosaa tutkimus- ja tuotekehitysmenoista (68,7 %).

Tuleva toiminnallisuuteen perustuva aluerakenne

ilman nykyisiä kunta- ja hallintorajoja

Pohjoisen suuralue

(ajoaika/väestö/vyöhyke Oulu):

30 minuuttia: 224.000 hlöä



Itäisen ja keskisen Suomen suuralueet

(ajoaika/väestö/vyöhyke Jyväskylä,

Kuopio, Joensuu ja Mikkeli):



Pohjanmaiden suuralue

(ajoaika/väestö/vyöhyke Vaasa, Seinäjoki

ja Kokkola):



Etelä- ja Lounais-Suomen suuralueet

(ajoaika/väestö/vyöhyke

Helsinki-Turku-Tampere):

30 minuuttia: 1.896.000 hlöä



Aluerakenteen neljän suuralueen

vaikutusalueet kolmella

ajoaikaetäisyysvyöhykkeellä

30 min

60 min

90 min

Moottoritie Rataverkko

Etelä- ja Lounais-Suomen suuralueen/työssä-

käyntialueen vahvistaminen

Kasvukolmion osuus (%) koko maasta

– 47,1 % väestöstä

– 50,5 % työpaikoista

– 53,6 % avoimen sektorin työpaik.

– 54,4 % BKT:sta

– 58 % korkea-asteen suorittaneista

– 68,7 tutkimus- ja tuokehitysmenoista

Helsingin, Tampereen ja Turun

90 minuutin ajoaikaetäisyydellä

asuu 3,2 miljoonaa ihmistä

Pääradan kolmiraiteisuus ja

“tunnin juna” Turusta Helsinkiin

nopeuttaisivat suuralueen

muodostumista

Etelä- ja Lounais-Suomen suuralue




Moottoritie Rataverkko

Pori Tampere

Hämeenlinna

Lahti

Kotka

Helsinki

Turku

Hallinnolliset rajat ylittävän kasvun

haasteisiin varautuminen

Hallittu varautuminen suurten kaupunkien ja kaupunkiseutujen tulevaan kasvuun:

Suurten kaupunkien kasvavat väestöennusteet, segregaatiokehitys, syrjäytymisestä johtuvat ilmiöt ja maahanmuutto poikkeavat muusta maasta.

Kansallisen edun mukaista on, että uudistuksessa tavoitellaan suurimpien kaupunkiseutujen osalta elinvoiman, elinkeinoelämän ja innovaatiokyvyn merkittävää vahvistumista, ilmastopäästöjen vähentymistä sekä asuntotuotannon lisäämistä ja liikenteen sujuvoittamista

Suurimmille kaupunkiseuduille tarvitaan kuntia sitovat oikeusvaikutteiset yleiskaavat:

Nykyinen suunnittelujärjestelmä ei vastaa täysimääräisesti kasvun aiheuttamiin haasteisiin varsinkaan asumis- ja liikennepolitiikan näkökulmasta.

Korridorikaavat tai vastaavat käyttöön: Valtakunnallisesti tärkeimpien liikenne- ja kasvukäytävien ydinalueen maankäytön

suunnittelun tulisi olla keskitysti johdettua ja organisoitua yleissuunnitelmien, korridoorikaavan, tai muun vastaavan juridisesti maakuntakaavaa vastaavan välineen avulla

6

SEUTUKUNTA LUONNOLLINEN

VÄESTÖNLISÄYS

YHTEENSÄ

KUNTIEN VÄLINEN

MUUTTOLIIKE

YHTEENSÄ

NETTOMAAHAN-

MUUTTO YHTEENSÄ

VÄESTÖNLISÄYS

YHTEENSÄ

Helsingin 34 650 17 109 34 035 85 794

Tampereen 7 102 9 556 3 651 20 309

Turun 2 591 4 538 4 453 11 582

Oulun 10 700 3 650 2 201 16 551

Lahden -1 498 228 1 975 705

Jyväskylän 4 070 1 805 1 715 7 590

Porin -1 654 -500 1 193 -961

Kuopion 1 386 2 697 1 374 5 457

Joensuun 159 470 1 357 1 986

Seinäjoen 1 263 737 1 221 3 221

Vaasan 1 480 104 2 425 4 009

Hämeenlinnan -143 540 1 280 1 677

Lappeenrannan -573 -468 1 518 477 SUURET KAUPUNKISEUDUT 59 533 40 466 58 398 158 397

Suurten kaupunkiseutujen väestönlisäys osatekijöittäin

vuosina 2010-2014

Lähde: Tilastokeskus, väestötilastot;


SIJOITUS SEUTUKUNNAT VÄKILUKU 2015 VÄESTÖENNUSTE 2030 MUUTOS ABS. 2015-2030 MUUTOS % 2015-2030

1. Oulun 244951 279744 34793 14,2

2. Helsingin 1498105 1703432 205327 13,7

3. Tampereen 394712 439671 44959 11,4

4. Vaasan 101471 110654 9183 9,0

5. Kuopion 134083 146086 12003 9,0

6. Jyväskylän 181051 195995 14944 8,3

7. Turun 322624 347227 24603 7,6

8. Seinäjoen 127294 134321 7027 5,5

9. Kokkolan 53099 55571 2472 4,7

10. Rovaniemen 65874 68908 3034 4,6

11. Hämeenlinnan 94838 98799 3961 4,2

12. Joensuun 124829 128016 3187 2,6

14. Lahden 201976 203483 1507 0,7

14. Lappeenrannan 89350 89853 503 0,6

15. Porin 138523 135480 -3043 -2,2

16. Mikkelin 72810 70860 -1950 -2,7

17. Kajaanin 56188 53725 -2463 -4,4

18. Kouvolan 92969 88478 -4491 -4,8

Lähde: Tilastokeskus, väestöennuste 2015;

Analyysi Timo Aro 2015 * 1.1.2015 alueluokituksen mukaan,

Suurten ja keskisuurten kaupunkiseutujen kehitys uuden

väestöennusteen perusteella vuosina 2015-2030

Väestöennuste kunnittain

2015-2030 (muutos %)

>10 % (33 kuntaa)

0,1-9,9 % (81 kuntaa)

-0,1- -9,9 % (98 kuntaa)

< -10 % (105 kuntaa)

MISSÄ SUOMALAISET ASUVAT

VUONNA 2030?

Sinisellä väestö kasvaa

Punaisella väestö vähenee

Lähde: Tilastokeskus, väestöennuste (2015);

Analyysi Timo Aro 2016

Väestö kasvaa noin joka kolman-nessa kunnassa (114) ja vähenee kahdessa kolmesta kunnasta (203) vuoteen 2030 mennessä

Väestö kasvaa ennusteen mukaan yli 15 % kuudessa Manner-Suomen kunnassa: Pirkkalassa, Luodossa, Lempäälässä, Espoossa, Kauniai-sissa ja Oulussa

Väestö vähenee yli 15 % yhteensä 44 kunnassa: suurin väestökato Hyrynsalmella, Sallassa, Juukassa, Kyyjärvellä, Suomussalmella ja Rautjärvellä

Väestökasvu keskittyy vahvasti Suo-men kasvukäytävän vaikutusalu-eelle, suurille ja keskisuurille ja korkeakouluseuduille ja osaan Lappia (!)

NOPEIMMIN KASVAVAT KUNNAT VÄESTÖENNUSTEEN

MUKAAN VUOSINA 2015-2030 (Manner-Suomen kunnat)

KUNTA MUUTOS % VÄESTÖENNUSTEEN MUKAAN VUOSINA

2015-2030

1. Pirkkala 26,7 2. Luoto 18,7 3. Lempäälä 18,4 4. Espoo 18,3 5. Kauniainen 17,6 6. Oulu 15,5 7. Helsinki 14,6 8. Ylivieska 14,6 9. Lieto 14,5 10. Liminka 14,3

14. Ylöjärvi 13,2

18. Tampere 11,7

36. Nokia 8,5

48. Vesilahti 6,1

53. Kangasala 5,8

61. Hämeenkyrö 4,8

67. Valkeakoski 4,2

76. Akaa 2,1 Lähde: Tilastokeskus, väestöennuste


Summa summarum ydinviestit

1.Kaupunkien ja kaupunkiseutujen merkitys korostuu

jatkossa entistäkin enemmän

2.Tarvitaan alueellisesti eriytettyä lainsäädäntöä

3.Lisää vastuuta kaupunki- tai aluekunnille

4.Kaupunkiseutujen erityispiirteet huomioitava

5.Ennakoiva varautuminen aluerakenteen tuleviin

muutoksiin

6.Hallinnolliset rajat ylittävään kasvuun varautuminen

Ja vielä tämä yhteenvetona…

Aluehallinto ja sosiaali- ja terveyspalvelut

pitäisi rakentaa tulevan väestönkehityksen

ja aluerakenteen ehdoilla eikä nykytilan-

teen eikä varsinkaan toiveajattelun varaan!

Lisätietoja:

Valtiotieteen tohtori Timo Aro

[email protected]

www.timoaro.fi

@timoaro

045 6577890

http://www.timoaro.fi/

kaupunkien ja kaupunkiseutujen merkitys ih-alueita muodostettaessa

Data & Analytics