kohti hiilineutraalia suomea · kohti hiilineutraalia suomea kimmo tiilikainen on suomen...

R E I L U A E N E R G I A A

Energiaviraston sidosryhmälehti 3/2017

Kohti hiilineutraalia

Suomea

Kysyntäjousto keskiössä9 Sähkömarkkinoiden

uusjako11 Kaasun käyttö monipuolistuu33

Sisältö

3/2017

3 Yhteistyössä on voimaa

4 Määrätietoisesti kohti hiilineutraalia Suomea

7 Vaihteleva sähköntuotanto on kompensoitavissa

9 Miksi kuluttajan kannattaa säädellä sähkön kulutustaan?

10 Mitä kuluttajan tulee tietää sähkön alkuperästä?

11 Sähkömarkkinoiden uusjako

12 Uusiutuva energian käyttö ennätykseen 2016

14 Informaatio-ohjauksella potkua uusiutuvan energian edistämiseen

15 Uusiutuvalle energialle EU-tavoitteet vuodelle 2030

17 EU:n tukisuuntaviivat linjaavat uuden tukijärjestelmän

18 Syöttötariffitukien summa nousi viidenneksen

19 Metsähakkeen tukea rajataan

20 Metsähakelaitosten polttoaineiden käyttö säilyi ennallaan

22 Polttoaineiden kustannukset nousussa

23 VTV julkaisi tuulisähkötuen tarkastusraportin

24 ILUC-direktiivin aiheuttamat lakimuutokset voimaan

25 Biopolttoaineiden käyttö romahti viime vuonna

26 Tuulivoimaloiden rakentamista valvotaan tehostetusti

27 Mitä ne todentajat oikein tekevät?

R E I L U A E N E R G I A A

Julkaisija/toimitus: Energiavirasto | Lintulahdenkuja 4, 00530 Helsinki | Puh. 029 505 0000 |

www.energiavirasto.fi | Twitter: @Energiavirasto | Päätoimittaja: Simo Nurmi | Toimitussihteeri: Anu Becker |

Osoitteenmuutokset ja tilaukset: [email protected] | Graafinen ilme: Marker Creative Oy |

kansi: Lauri Rotko | Painopaikka: Finepress Oy | 16. vuosikerta ISSN 2242-6329

LU

KE

MA

Vuonna 2019 Lahti Energian

kaukolämmöstä tuotetaan yli

kierrätyspolttoaineilla ja uusiutuvilla biopolttoaineilla.80%

Biopolttoainelainsäädäntö uudistui heinäkuussa

Kiistellyllä ILUC-direktiivillä pyritään hillitsemään epäsuoria maankäytön muutoksia ja niistä aiheutuvia kasvihuonepäästöjä.

24

Balticconnector luo sillan eurooppalaisiin kaasumarkkinoihin

Suomen ja Viron kaasuverkot yhdistä-vän Balticconnector-yhteyden raken-nustyöt käynnistyvät ensi keväänä. Toimitusjohtaja Herkko Plit uskoo kaasun käytön piristyvän ensi vuosi-kymmenellä.

36

Vaihteleva sähköntuotanto on kompensoitavissa

Professori Rauli Svento löytää ratkaisun tuotannon vaihteluun kysyntäjous-tomekanismeista ja virtuaalisista voi-malaitoksista, joiden käyttö pohjautuu tasapuolisille sopimuksille.

7

28 Kustannustehokasta valvontaa Energiavirastossa

30 Teknologinen oppiminen laskenut tuulivoiman tuotantokustannuksia

33 Gasum lisää kaasun nostetta

36 Balticconnector luo sillan eurooppalaisiin kaasumarkkinoihin

39 Maakaasumarkkina kiinnostaa Nestettä

40 Maakaasumarkkinoiden vallankumous

Yhteistyössä on voimaaJorma Ollilan raportti Pohjoismaisesta energiayhteistyöstä julkaistiin kesä-kuussa 2017. Otsikko ”Vahva tänään – vahvempi huomenna” tiivistää hyvin sen keskeiset tavoitteet.

Energia-asioissa yhteistyö pohjois-maiden välillä on ollut vapaaehtoisuu-teen sekä yhteiseen näkemykseen ja luottamukseen pohjautuvaa. Siksi se onkin ollut rakentavaa ja on myös tuo-nut merkittäviä taloudellisia hyötyjä kaikille pohjoismaisille kansantalo-uksille esimerkiksi edullisina sähkön hintoina.

Yhteistyön lähtökohtana on ollut eri pohjoismaiden erilainen tuotantora-kenne, esimerkiksi Norjan vesivoima ja Suomen lauhdevoima. Yhteistyö on tämän pohjalta mahdollistanut sähköjärjestelmän toiminnan opti-moinnin mahdollisimman tehokkaasti eri tilanteissa.

Vaihtelevan uusiutuvan tuotannon huomattava kasvu erityisesti Ruotsissa ja Tanskassa sekä tuotantorakenteen ja energiamarkkinoiden laajempi murros myös Suomessa haastavat tämän van-han lähtökohdan. Murros pakottaakin etsimään yhteistyölle uusia tavoitteita sekä keinoja näiden tavoitteiden saa-vuttamiseksi.

Keskeiset ehdotuksetRaportissa esitetään neljätoista ehdo-tusta pohjoismaisen yhteistyön tiivis-tämiseksi ja kehittämiseksi. Nämä ovat kiteytettävissä seuraavasti.

Pohjoismainen energiayhteistyö tarvitsee toimintaympäristön muut-tuessa pohjakseen uudet selkeät tavoitteet, joihin yhdessä tähtäämme.

Lisäksi pohjoismaiden on esiinnyttävä eurooppalaisilla pelikentillä aiempaa yhtenäisemmin ja näkyvämmin, jotta hyviä käytäntöjämme saadaan entistä enemmän eurooppalaisen yhteistyön pohjaksi.

Tutkimustoimintaan on tehtävä sellaisia muutoksia ja lisäpanostuksia, joilla taataan Pohjoismaiden menestys niin paikallisesti kuin myös hyödyntä-mällä globaaleja vientimahdollisuuksia.

Sähkömarkkinoiden osalta on kehitettävä pelkän energian markki-noita samalla kun järjestelmätasolla siirrymme päästöttömään energiantuo-tantoon. Lisäksi mahdolliset tuotanto-tuet olisi suunnattava vain kehitysvai-heessa oleviin teknologioihin. Nämä lähtökohdat takaavat terveen pohjan markkinoiden kaipaamien muutosten määrittämisessä ja toteuttamisessa.

Vision toteuttamiseksi on maiden välisessä strategisessa ja käytännön yhteistyössä tarve aiempaa tiiviimpään yhteistyöhön eri tasoilla. Raportissa esi-tetäänkin perustettavaksi esimerkiksi pohjoismainen sähkömarkkinafoorumi varmistamaan oikeiden päätösten teko oikeaan aikaan.

Miten tästä eteenpäinRaportti keskittyy mielestäni olennai-siin asioihin ja siinä nostetaan esille juuri niitä kehittämiskohtia, joita me Energiavirastossakin näemme ajankoh-taisiksi. Raportti luokin hyvän pohjan pohjoismaisen energiayhteistyön kehittämiselle.

Tästä eteenpäin vaaditaan kuitenkin merkittävästi raakaa käytännön työtä, jotta raportissa esitettyjä ehdotuksia

saadaan mahdollisimman nopeasti vietyä konkreettisella tasolla eteen-päin. Toivottavasti pohjoismaiden energia-asioista vastaavat ministerit antavat raportin käytäntöön viennille jo tulevan syksyn aikana voimakkaan positiivisen signaalin sekä asettavat yhteistyölle selkeät tavoitteet ja reuna-ehdot.

Tavoitteiden toteutuminen vaatii myös tiukkaa ohjausta, jotta vältytään kansallisilta irtiotoilta. Ikävä esimerkki tällaisesta oli Ruotsin ja Norjan sähkön kantaverkonhaltijoiden alkukesästä tekemä ulostulo liittyen pohjoismai-seen tasehallintaan. Toteutuessaan tämä manööveri olisi omiaan murenta-maan pohjaa maiden väliseltä tasaver-taiselta ja luottamukseen pohjautuvalta energiayhteistyöltä.

Energiavirasto on jo pitkään toi-minut aktiivisesti pohjoismaisillakin foorumeilla. Näissä saadut kontaktit ja yhdessä tehty työ ovat luoneet hyvää pohjaa yhteistyölle myös EU-tasolla. Virasto onkin vahvan pohjoismaisen yhteistyön vankkumaton kannattaja ja olemme valmiit jatkamaan ja tiivistä-mään yhteistyötä niillä areenoilla, joilla toimimme.

Valoisaa syksyä 2017

Simo NurmiYlijohtaja

@Simo_Nurmi

P Ä Ä K I R J O I T U SK

uva:

Nin

a K

aver

inen

Pohjoismaiden on esiinnyttävä eurooppalaisilla pelikentillä yhtenäisemmin ja näkyvämmin.

Reilua energiaa | 3

X X X X X X X X X X X X X X X X X

Kimmo Tiilikaisen haastattelu

Määrätietoisesti kohti hiilineutraalia SuomeaKimmo Tiilikainen on Suomen ensim-mäinen ympäristöministeri, jonka salkkuun kuuluvat myös energia-asiat. Miten uuden ilmastoministerin ohjaus näkyy energiapolitiikassa?

Anu Becker

VNK, Sakari Piippo

”Ilmastomielessä salkku on laaja ja vahva, mutta kompakti. Ympäristömi-nisteriön lisäksi vastuullani on työ- ja elinkeinoministeriöstä energia-asiat. Samaan salkkuun kuuluu ilmasto-politiikan täytäntöönpanoa ja tämän vaikutuksia energiapolitiikkaan,” ministeri Tiilikainen kuvaa ja toteaa mallin seuraavan eräiden muiden maiden tapaa käsitellä kansainvälistä ilmastopolitiikkaa.

Poliittisilta tonteilta tähdätään samaan maaliin - hiilineutraaliin Suomeen. Päämäärän tavoittamisessa

ministeri korostaa paitsi kansainväli-sestä kilpailukyvystä huolehtimista, myös siirtymän porrastamista mahdol-lisimman helpoksi yksittäisille kansa-laisille. Mitkä energiatavoitteet ovat nyt ykkössijalla?

”Millään yhdellä tempulla tätä ei hoi-deta. Tarvitaan laaja valikoima erilaisia toimia, panostuksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen ja uusiutuvan ener-gian eteenpäin lykkimistä. Ilmaston ja ympäristön kannalta kestävän energia-järjestelmän tulee taata myös riittävä ja häiriötön energian saatavuus sekä kilpailukykyinen hinta.”

Euroopan komission tammikuussa julkaiseman esityksen puhtaan energian paketista Tiilikainen näkee monilta osin Suomen edun mukaiseksi. Hän korostaa taustalla tehtyä pitkäjän-teistä työtä etenkin uusiutuvan ener-gian kestävyyskriteerien ja uusiutuvien liikenteen polttoaineiden kohdalla.

”Paljon on vielä tehtävää. Etenkin Euroopan parlamentin osalta täytyy olla jatkuvasti aktiivinen, jotta Suo-men perustellut näkemykset tulevat kuulluksi.”

Komission ehdotus kiinteiden biomassojen kestävyyskriteereistä noudattaa ministerin mukaan Suomen jo pitkään ajamaa mallia: ”Mallissa kes-tävyys voidaan arvioida maakohtaisesti. Mikäli lainsäädäntö ja käytännöt ovat jäsenmaassa sellaiset, joilla voimme varmistaa biomassan olevan kestävää, ei erikseen tarvitsisi todentaa jokaista erää raskaammalla byrokratialla.”

Haasteet liikenteessäSuomella riittää urakoitavaa liiken-teen päästöjen vähentämisessä sekä uusiutuvien polttoaineiden käytön lisäämisessä. Liikenne tarjoaa suurim-man säästöpotentiaalin EU:n komission velvoittamaan taakanjakosektorin 39

I L M A S T O T A V O I T T E E T

>

4 | Reilua energiaa

Kimmo Tiilikaisen haastattelu

Energiaviraston tehtäväkenttä on laajentunut viime

vuosien aikana jatkuvasti. Olisiko vielä kerran

selvitettävä onko olemassa edelleen normistoa,

jota voisi samaan aikaan laajenevien tehtävien

kanssa keventää?”, ministeri Kimmo Tiilikainen

pohtii Energiaviraston resurssien riittävyyttä.

>

Reilua energiaa | 5

I L M A S T O T A V O I T T E E T

prosentin päästövähennykseen kiireh-dittäessä.

Tiilikainen kertoo valittujen pääs-tövähennystoimien nojaavan VTT:n ja VATT:n laajoihin selvityksiin, joissa säästöille on kartoitettu kaikkein kus-tannustehokkaimpia ratkaisuja.

”Tarkoitus on toimia useammalla kärjellä. Etenkin kotimaassa tuotettu uusiutuva polttoaine on kansantalou-den näkökulmasta edullinen päästö-jen vähennyskeino. Uskon itse, että sähköautojen kehitys tulee yllättämään. Biokaasun etu on ehdottomasti koko-naisvaltaisessa ratkaisussa, biokaasu-järjestelmät edistävät myös kiertotalo-utta.”

Ministeri korostaa Suomella olevan kaikki syyt vähentää fossiilisen öljyn käyttöä. Kansainvälinen energiajär-jestö IEA arvioi fossiilisen öljyn käytön kasvavan aina 2040-luvulle asti, ellei kulutukseen onnistuta politiikkatoimin puuttumaan.

”Tarvitsemme tähän kaikki mahdol-liset keinot avuksi. Sähkön ja uusiutu-van vastakkainasettelu on mielestäni kovin keinotekoinen. Mikäli sähköautot yleistyvät nyt ennakoitua nopeammin - mihin itse uskon - voimme nostaa uusiutuvan polttoaineen osuutta jäljelle jäävissä polttomoottoriautoissa.”

Sähkö hinta tulppanaMinisteri toteaa valtaosan sähköntuo-tannon investoinneista toteutuvan markkinaehtoisesti vasta sähkön hin-nan noustessa tai uusiutuvan energian investointikustannusten pudotessa alaspäin vielä nykyistäkin nopeampaa rataa.

”Osin investoinnit ovat tälläkin hetkellä markkinaehtoisia, mutta mer-kittävältä osin eivät. Täysimääräiseen markkinaehtoisuuteen tuskin ihan heti

päästään, vaikka isossa kuvassa se on tietysti lähtökohta.”

Tiilikainen uskoo, että päästöoikeu-den hieman nykyistä korkeampi hinta näkyisi alhaisempana uusiutuvan ener-gian tukitarpeena. Tällä hetkellä 4-5 eurossa hiilidioksiditonnilta mateleva päästöoikeuden hinta pitää ohjausvai-kutuksen vähäisenä.

”Päästökauppajärjestelmähän toimii päästöjen vähennyksen osalta, mutta sen ohjausvaikutus uusiutuvaan energi-aan on jäänyt siitä, miten sen aikoinaan ajateltiin toimivan. ”

Päästökauppajärjestelmän uudistus-ten päälinjoista seuraavalle, vuonna 2021 käynnistyvälle kaudelle on jo päätetty neuvostossa.

”Mikäli järjestelmä ei näidenkään muutosten jälkeen ohjaa riittävästi kohti uusiutuvaa, tulisi harkita myös muita järjestelmiä. Niiden haaste on kuitenkin sama kuin päästökaupassa-kin: ratkaisujen tulisi olla ylikansallisia,

joten niistä päättäminen ei ole miten-kään yksin Suomesta kiinni, ” ministeri toteaa päästökaupan vaihtoehdoksi ehdotettua hiiliveroa koskien ja jatkaa:

”Suomessahan on jo varsin voimal-lisesti käytössä hiilidioksidin vero-tukseen perustuva energiaverojärjes-telmä.”

Kriittiset kaksi terawattituntiaValtiolle kalliiksi käynyttä syöttötariffi-järjestelmää ollaan parhaillaan korvaa-massa uudella kilpailullisella uusiutu-van energian tukijärjestelmällä.

”Kilpailutus on tarkoitus toteuttaa teknologianeutraalisti eli katsoa miten ei-markkinaehtoisesti menestyvät uusiutuvan energian tuotantomuodot todellisuudessa pärjäävät. Sen sijaan, että tehtäisiin esimerkiksi tuulivoima-kohtaisia kiintiöitä tai omia tukijärjes-

telmiä, laitetaan nyt kokeiluluonteisesti kaikki samalle viivalle.”

Mahdollisimman suuren joukon eri-laisia tarjoajia odotetaan myös laskevan järjestelmän kustannuksia. Kilpailutus-kokeilu kerryttää samalla ajantasaista tietoa eri uusiutuvien energialähteiden kilpailukyvystä.

”Kilpailutettava määrä tulee olemaan kaksi terawattituntia, eli ei kovinkaan paljoa. Määrä on kuitenkin kriittinen, jotta Suomi saavuttaisi vuonna 2030 uusiutuvan energian 50 prosentin osuuden.”

”Uusiutuvan energian edistäminen on erittäin tärkeää, markkinat kasvavat valtavaa vauhtia niin meillä kuin maa-ilmalla. Suomella on paljon annettavaa teknologiakehitykseen ja tärkeää on edistää myös kotimarkkinoita”, minis-teri summaa.

Yksin ei pärjääPohjoismaana Suomi on tottunut ole-maan uusiutuvan edelläkävijä, jatkossa pärjääminen kasvavilla markkinoilla vaatii pohjoisen pieniltä mailta strate-gista ja tiivistä yhteistyötä.

”Jorma Ollilan laatima, kesäkuussa julkaistu pohjoismaisen energiayhteis-työn kehittämistä koskeva raportti on luettu tarkkaan. Mielestäni se antaa erinomaisen hyvän pohjan yhteistyön kehittämiselle.”

Ministeri uskoo, että Pohjoismailla on mahdollisuudet löytää useita energi-asektoreita, joissa nykyistä tiiviimpi yhteistyö hyödyttää kaikkia osapuolia.

”Erityisen tärkeää tämä EU-aikana, EU:n säädellessä useammankin sek-torin pelisäännöistä. Pohjoismaiden yhteinen vaikuttaminen EU:n suuntaan on erittäin tärkeää,” Tiilikainen koros-taa ja jatkaa:

”Yhteistyön tulee koskea myös kan-taverkkoyhtiöiden yhteistyötä. Tästä olemme valitettavasti viime aikoina nähneet väärän suuntaista liikettä. Toivon, että kantaverkkoyhtiöiden kes-kusteluyhteys paranee jatkossa.”.

Ratkaisujen on oltava ylikansallisia.

Sähköautojen kehitys tulee yllättämään.

>

6 | Reilua energiaa

Vaihteleva sähköntuotanto on kompensoitavissa

Professori Svento:

Vaihtelevan tuotannon määrä lisään-tyy energiajärjestelmässä ja aiheuttaa haasteita kysynnän ja tarjonnan tasa-painolle. Ratkaisun avaimet ovat kysyn-täjoustomekanismeissa ja virtuaalisissa voimalaitoksissa, kun ne pohjautuvat hyville ja tasapuolisille sopimuksille.

Mervi Suni

Juha Sarkkinen

Aurinko-ja tuulivoiman määrä lisään-tyy sähkömarkkinoilla. Uusiutuvasta energian tuotannosta on tullut yhä kannattavampaa ja se on keskeinen tekijä ilmaston lämpenemisen haas-tetta ratkottaessa. Energiajärjestel-mässä sähkön tuotannon ja kulutuksen tulee olla joka hetki tasapainossa ja lisääntyvä aurinko- ja tuulivoima ovat luonteeltaan ajoittaista tuotantoa.

”Aurinko- ja tuulivoima ovat sää-sidonnaisia sähköntuotantomuotoja eivätkä samalla tavalla ylösajettavia kuten perinteiset sähkön tuotantota-vat”, toteaa Oulun yliopiston kauppa-korkeakoulun taloustieteen professori Rauli Svento.

Professori Rauli Sventon vetämässä hankkeessa etsitään ratkaisuja vaihtelevien uusiutuvien

energialähteiden mahdollisimman suureen ja kustannustehokkaaseen käyttöön.

V A I H T E L E V A S Ä H K Ö N T U O T A N T O

>

Reilua energiaa | 7

Professori Svento vetää Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa BCDC Energia -hanketta. Konsortio etsii ratkaisuja vaihtelevien uusiutuvien energia-lähteiden mahdollisimman suureen ja kustannustehokkaaseen käyttöön. Hankkeessa tutkitaan taloudelli-sia markkinamekanismeja ja niihin liittyviä ICT- ja digitaalisia palveluja. Vaihtelevan tuotannon hyödyntämi-sessä oleelliset sääennusteet, niiden kehittäminen ja hyödyntäminen ovat keskeisessä roolissa hankkeessa.

Kustannusten eri muodot Vaihteleva sähkön tuotanto on vai-keammin ennustettavaa ja siitä aiheu-tuu erilaisia kustannuksia. Sventon mukaan integraatiokustannuksiksi voi-daan katsoa ennusteiden kustannukset sekä uusiutuvan energian potentiaa-lisimpien tuotantopaikkojen sijainnin -mahdollisesti kaukana asutuskeskuk-sista- aiheuttamat suuremmat verk-kokustannukset. Profiilikustannuksia puolestaan ovat esimerkiksi varalla käyttövalmiudessa olevan, nopeasti käyttöön otettavan sähköntuotantoka-pasiteetin ylläpitokustannukset.

Profiilikustannuksia voidaan hallita luomalla kapasiteettimarkkina sähkön tuotantomarkkinan rinnalle, tuottajat muodostavat siis sähkön tuotannon varakapasiteetin. Tähän suuntaan ollaan etenemässä esimerkiksi Irlan-nissa ja Iso-Britanniassa. Kapasiteet-timarkkinassa mukana oleva sähkön-tuottaja tarjoaa sähköä markkinoille, kun siihen on tarve ja hinta määräytyy huutokaupalla. Tässä mallissa on kui-tenkin professori Sventon mukaan ris-kinä haasteet yhteispelissä tuotanto- ja

kapasiteettimarkkinan välillä ja suurten markkinatoimijoiden intressi vaikuttaa tarjottavaan hintaan nostavasti.

Kysynnän jousto ratkaisuna? BCDC -hanke hakee ratkaisuja sähkön tuotannon ja kulutuksen ajalliselle tasapainottamiselle kapasiteettimark-kinan sijaan kysyntäjoustosta. Sventon mukaan hankkeessa selvitetään millai-silla taloudellisilla insentiiveillä kulut-tajat ovat halukkaita osallistumaan kysyntäjoustoon ja millainen informaa-tio-ohjaus edistäisi tätä kehitystä.

”Kuluttajien toteuttama kysyntä-jousto vaatii eri tyyppisiä sopimuksia erilaisiin tilanteisiin. Millaisen kom-pensaation kysyntäjoustoon sitoutunut kuluttaja saa, kun kotitalouden sähkö-kuorma kuten sähkölämmitys pudote-taan hetkeksi pois?”, kuvaa professori Svento.

Kysyntäjoustomekanismi, jolla vaihtelevan tuotannon kustannuksia voidaan kompensoida, vaatii laajaa kuluttajien osallistumista eli järjestel-mätason toimivuutta. Yhden kulut-tajan toteuttama kysynnän jousto ei vaikuta vielä energiajärjestelmän tasapainottamiseen. Sventon mukaan kiinnostava kysymys kuuluukin, minkälaista yhteistoimintaa kuluttajat voivat harjoittaa. BCDC Energia -hanke kehittää liiketoimintamalleja, joissa kotitaloudet voivat kysyntäjoustolla, pientuotannolla ja erilaisilla energian varastointiratkaisuilla osallistua sähkö-markkinaan.

Virtuaalivoimala vaati hyvää sopimista Uusien liiketoimintamallien myötä energiamarkkinoille muodostuu virtuaalivoimaloita. Voimala muo-dostuu riittävästä määrästä kuluttajia, uusiutuvan energian pientuottajia ja esimerkiksi tuulipuistoja. Kun virtuaa-livoimalassa mukana oleva tuulipuisto tuottaakin vähemmän sähköä kuin ennusteessaan on luvannut, sähköä ei tarvitse hankkia tasapainomarkki-noilta vaan virtuaalivoimalan piirissä olevan kuluttajat joustavat vastaavasti kulutuksessaan, kuvaa professori Rauli Svento.

Edellytyksenä liiketaloudellisesti toimivalle ja tarkoituksenmukaiselle, sähkömarkkinaan tasapainoa tuovalle virtuaalivoimalalle on kaikkia osapuo-lia hyödyttävät sopimukset.

”Virtuaalivoimalan perustaminen ja operointi vaatii monien kysymysten ratkomista. Millä tavalla sähkö hin-noitellaan ja miten hyödyt jaetaan, käytetäänkö kiinteitä kertamaksuja, käyttömääriin pohjautuvia maksuja vai jotain näiden kombinaatiota? Entä ovatko maksut samat kaikille osapuo-lille?”

Sventon mukaan älyverkkoon pohjautuvan liiketoimintamallin kehitykseen voidaan löytää analogiaa esimerkiksi maksukorttimarkkinasta. Järjestelmätasolla sähkön hinta mää-räytyy markkinatoimijoiden kysynnän ja tarjonnan perusteella, jakelutasolla taas käytetään jakeluhintaa.

Svento näkee, että riittävän isojen, tuhansista kuluttajista muodostuvien energiayhteisöjen toimiminen säh-kömarkkinoilla on jo nurkan takana. Erilaiset ICT-ratkaisut mahdollistavat kuluttajien muodostamien markkina-toimijoiden syntymisen ja toimivan kysyntäjouston toteutustavan.


Keskeisessä roolissa on sääennusteiden kehittäminen.

BCDC Energia-hanke hakee ratkaisuja tuotannon ja kulutuksen tasa-painottamiselle kysyntäjoustosta.

>

8 | Reilua energiaa

Miksi kuluttajan kannattaa säädellä sähkön kulutustaan?Kysyntäjousto on keskeisessä roolissa sähkön kulutushuippujen tasaamises-sa. Kansallisessa energia- ja ilmasto-strategiassa sillä nähdään tärkeä rooli, kun edistetään sähkön tuotannon ja kulutuksen joustavuutta sekä älykkäi-den ratkaisujen käyttöönottoa.

Mervi Suni

Mikä muuttuisi, jos kuluttaja ryhtyisi joustamaan sähkön kulutuksessaan eli alkaisi toteuttaa kysyntäjoustoa?

Kuluttaja tarvitsee sähköä erilaisiin tarpeisiin. Sähköllä lämmitetään Suo-messa noin 600 000 pientaloa ja lisäksi on paljon sähkölämmitteisiä rivi- ja kerrostaloja. Useissa kodeissa lämmi-tetään käyttövettä ja saunaa sähköllä. Lisäksi lämpöpumput ja koneellinen ilmanvaihto käyttävät sähköä. Kaikissa kotitalouksissa, riippumatta lämmi-tysmuodosta, sähkölaitteet ja valaistus käyttävät sähköä.

Sähköenergian osuus kuluttajan sähkölaskusta on noin kolmannes ja sen hinta on ollut suhteellisen matala. Tähän osuuteen sähkölaskustaan kuluttaja voi itse vaikuttaa, mutta siir-tohintojen ja verojen osuuteen ei. Koska sähköenergian käytön muutoksella aikaansaatu rahallinen hyöty on koettu pieneksi, kuluttaja ei välttämättä ole kiinnittänyt huomiota sähkön käyttö-tapoihinsa.

Tasapainoa kulutusta ohjaamalla Energiajärjestelmässä on pystytty pitämään tuotanto ja kulutus tasapai-nossa muuttamalla sähkön tuotantoa kysyntää vastaavaksi. Isoja sähkön

kulutuskohteita on toki mukana teho-reservijärjestelmässä. Tarve kysyntä-jouston laajemmalle toteuttamiselle on syntynyt energiajärjestelmän parhail-laan käynnissä olevasta murroksesta.

Verkkoon kytketyn tuuli- ja aurinko-sähkön tuotannon osuus kasvaa. Tämä puolestaan aiheuttaa haasteita järjes-telmän tasapainolle, sillä vaihtelevan tuotannon määrää on vaikea ennus-taa. Isojen sähkökuormien rinnalle ratkaisuja tasapainokysymykseen on lähdetty etsimään sähkön kuluttajista.

Kuluttajan rooli ja hyödyt Erilaiset energiatehokkuustoimenpi-teet ja teholtaan käyttötarkoitukseen sopivan sähkölaitteen valitseminen tukevat fiksua sähköenergian käyttöä. Kulutuksen joustoa voidaan käytän-nössä toteuttaa siirtämällä kulutusta kulutushuippujen ajankohdasta hal-vemman hinnan ajankohtaan ja vähen-tämällä sähkön kulutusta hetkellisesti.

Onnistuneissa kuluttajille suun-natuissa kysyntäjoustoratkaisuissa on tärkeää, että ne eivät heikennä asumisolosuhteita eikä joustolla ei ole oleellista vaikutusta kuluttajan käyttäytymistottumuksiin. Oleellista kulutuksen jouston yleistymisessä on automaation merkitys. Kysyntäjous-ton toteutuksen tulee olla tavalliselle kuluttajalle helppoa eikä sen toteutta-misen tule vaatia asukkaalta erityistä tietotaitoa.

Keskivertokuluttaja tuntee usein huonosti oman sähkönkulutuksensa profiilin eli milloin ja miten paljon sähköä kulutetaan. Kulutettu energian kokonaismäärä selviää laskusta, mutta

eri sähkökuormista ja laitteiden käy-töstä aiheutunut sähkön käyttömäärä voi olla hyvinkin epäselvää. Kun kes-kustelu kuluttajien kysyntäjoustosta yleistyy ja tarjolla on yhä enemmän käytännön ratkaisuja toteuttaa sitä, kysyntäjoustokeskustelulla voi olla positiivinen vipuvaikutus kulutta-jien energiataloudelliseen käyttäy-tymiseen. Kuluttaja voi motivoitua kulutuksen joustoon yhä vahvemmin huomatessaan sen kustannushyödyt.

Toimiva ja kuluttajan tarpeet huo-mioon ottava kysyntäjouston toteutus palvelee energiajärjestelmän koko-naisuutta ja tekee pienasiakkaasta eli kuluttajasta aktiivisen toimijan ener-giamarkkinassa. Kuluttajien laajalla osallistumisella kysyntäjoustoon on vaikutus myös koko energiajärjestel-mään. Jos sähkön kysyntä joustaa, voi-vat sähkön tuotannossa kulutushuip-puihin varautumiseen sidotut resurssit jäädä pienemmiksi. Tällöin sähkön hinnan voidaan olettaa laskevan ja siitä hyötyvät kaikki sähkön käyttäjät, myös kuluttajat.

Energiavirasto toteuttaa kokeilukulttuuria Energiavirasto toteuttaa vuoden 2018 aikana yhdessä Motivan kanssa kysyn-täjouston edistämiseen tähtäävän kokeilun. Tavoitteena on selvittää eri-laisilla keinoilla informaatio-ohjauksen vaikuttavuutta sähkön kuluttajien halukkuuteen toteuttaa kysyntäjous-toa omassa kiinteistössään ja kotitalou-dessaan. Kokeilua valmisteltiin jo tänä syksynä Energiaviraston järjestämässä työpajassa.


Reilua energiaa | 9

S Ä H K Ö N A L K U P E R Ä

Mitä kuluttajan tulee tietää sähkön alkuperästä?Sähkö on hyödyke, jonka fyysistä alku-perää kuluttajan on mahdotonta tietää. Kun sähkö on siirretty verkkoon, ei voida sanoa varmasti, mikä voimalaitos on tuottanut kuluttajan käyttämän säh-kön. Sähkön alkuperätakuiden avulla tämä ongelma voidaan kuitenkin rat-kaista, koska alkuperätakuut eivät ole sidoksissa sähkön fyysiseen siirtoon.

Ville Laasonen

Sähkön alkuperätakuujärjestelmän tavoitteena on edistää sähkönkäyttä-jien mahdollisuutta valita uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä eli vihreää sähköä. Sähkön alkuperäta-kuut ovat sertifikaatteja, joiden avulla varmistetaan, että kuluttajan ostama vihreä sähkö on tuotettu varmasti uusiutuvista energialähteistä.

Ilman sähkön alkuperätakuujärjes-telmää vihreän sähkön kuluttaminen ei olisi kuluttajan oma valinta, vaan se riippuisi siitä, minkä voimalan lähellä hän sattuisi asumaan. Alkuperätakuita Suomessa myöntää kantaverkkoyhtiö Fingrid Oyj ja Energiaviraston teh-tävänä on valvoa alkuperätakuulain noudattamista.

Kolmasosa sähköstä uusiutuvaa Vihreän sähkön tuottaja saa tuotta-maansa sähköä vastaavan määrän alkuperätakuita, joita hän voi myydä markkinoilla. Sähköntuottaja voi myydä alkuperätakuun erillään varsi-naisesta sähkön myynnistä ja kauppaa voidaan käydä myös EU- ja ETA-maiden välillä. Viime vuonna Suomessa tuotet-tiin uusiutuvilla energialähteillä sähköä noin 29,5 terawattituntia eli noin kol-masosa kaikesta Suomessa kulutetusta sähköstä. Alkuperätakuilla varmen-nuttua tästä oli 25,4 terawattituntia eli 86 prosenttia uusiutuvasta sähköstä.

Kaikkiaan Suomessa kulutettiin sähköä viime vuonna noin 85 terawattituntia.

Lisätuloja alkuperätakuiden myynnistä Kuluttajille sähköä myyvät yritykset voivat ostaa alkuperätakuita sähkön-tuottajilta. Sähkönmyyjät ovat vel-vollisia ostamaan ja ”peruuttamaan” alkuperätakuita sen määrän, mitä he ovat myyneet eteenpäin kuluttajille vihreänä sähkönä. Alkuperätakuu-järjestelmän ansiosta vihreän sähkön tuottajat saavat markkinoille myymänsä sähkön lisäksi tuloja alkuperätakuiden myynnistä. Parhaimmillaan nämä lisätulot voivat tulevaisuudessa lisätä yritysten kannustimia investoida uusiu-tuvaan energiaan.

Alkuperätakuumarkkinoita ajaa kuluttajien halu ostaa uusiutuvalla energialla tuotettua sähköä. Myös monet suuryritykset ovat sitoutuneet käyttämää 100 prosenttisesti uusiutu-vaa sähköä vuoteen 2020 mennessä. Vihreän sähkön kysynnän kasvulle on siis olemassa painetta monesta suun-nasta ja vihreään energiaan vaihtami-nen näyttäisi olevan monille yrityksille jo myös liiketaloudellisesti järkevää.

Sähkön alkuperän ilmoittaminen Sähkönmyyjän tulee aina varmentaa sähkön alkuperä, jos sähköä myy-dään tai markkinoidaan uusiutuvista energialähteistä tuotettuna. Lisäksi sähkönmyyjä on velvollinen ilmoitta-maan asiakkailleen vuosittain edellisen kalenterivuoden aikana myymänsä sähkön alkuperän kokonaisjakauman. Jakauma on ilmoitettava sähkölaskuissa ja myynninedistämisaineistossa sekä pidettävä sähkönkäyttäjien saatavilla. Samalla sähkönmyyjän on ilmoitettava myymänsä sähkön tuotannosta aiheu-tuneet hiilidioksidipäästöt ja ydinjät-teen määrä.

Apuna jäännösjakaumaAlkuperätakuulain mukaan myyjien on ilmoitettava sähkön myynnin ja markkinoinnin yhteydessä sähkön tuotantojakauma. Useimmat sähkön-myyjät ilmoittavat tuotantojakaumansa verkkosivuillaan tai sähkölaskun yhteydessä. Uusiutuvilla energia-lähteillä tuotetun sähkön, jota ei ole varmennettu alkuperätakuilla, sekä alkuperältään tuntemattoman sähkön energialähteiden osuudet on ilmoi-tettava Energiaviraston julkaiseman jäännösjakauman avulla. Muuhun kuin uusiutuviin energialähteisiin perustuva alkuperältään tunnettu sähkö voidaan tuotantojakaumassa ilmoittaa joko tosiasiallisen tuotantotapansa mukaan tai jäännösjakauman avulla.

SUOMEN JÄÄNNÖSJAKAUMA 2016

RES 9,13 %

NUC 43,51 %

FOS 47,36 %

HIILIDIOKSIDIPÄÄSTÖT 2016

287,81 g/kWh

1,23 mg/kWh

YDINPOLTTOAINE 2016

10 | Reilua energiaa

Sähkömarkkinoiden uusjako

Energiamarkkinoiden keskeisin hyödy-ke on sähkö. Se on epäsuora, välttämä-tön ja amerikkalaisen taloustieteilijän, Carolyn Fischerin mukaan ”matalan mielenkiinnon” hyödyke. Hinnan suhteen sähkön kysyntä on käyttäjä-ryhmästä riippumatta melko joustama-tonta.

Tällä vuosikymmenellä sähkön tuk-kuhinta Suomessa on laskenut yli 40 prosenttia ja sähköntuotannon arvo puoliintunut vajaasta 4,5 miljardista eurosta runsaaseen 2 miljardiin euroon.

Sähkön hintaan verrattuna tuotannon arvon suurempi lasku johtuu tuo-tantopanosten, kuten polttoaineiden eritahtisesta hintakehityksestä.

Sähkön hinnan lasku on keventänyt kuluttajien ja suurten sähkön käyttäjien sähkölaskua, joskin verojen ja sähkön siirtomaksujen vuoksi sähkön koko-naishinnan lasku on ollut tukkuhinnan laskua vähäisempää. Joka tapauksessa melkoisesta sähkön tuottajien ja käyttä-jien välisestä uusjaosta on kysymys.

Miten sähkön tuottajat ovat reagoi-neet muutoksiin? Julkisessa keskus-telussa erityisesti tuulivoima ja sen edistämiseen suunnatut tuet ovat nähty sähkömarkkinoiden häirikkönä. Onko kritiikille perusteita vai toimiiko kilpailu ja toimivatko markkinatalou-den lainalaisuudet myös sähkömarkki-noilla?

Teollisuus käyttää noin puolet Suo-messa kulutetusta sähköstä. Asumisessa ja maataloudessa kulutetaan noin neljäsosa, kuten myös palveluissa ja rakentamisessa. Kymmenessä vuodessa teollisuuden sähkön käyttö on vähen-tynyt lähes viidenneksen mikä johtuu ennen kaikkea paperiteollisuuden sähkön kulutuksen vähenemisestä, koska tehtaita on suljettu paperituot-teiden heikon vientikysynnän vuoksi. Muilla toimialoilla sähkön kulutuksen muutokset ovat olleet vähäisempiä. Kaikkiaan sähkön kulutus on vähenty-nyt 6−8 prosenttia.

Sähkön tarjontaan vaikuttaa kotimai-nen tuotantokapasiteetti ja siirtoyh-teydet naapurimaihin. Kymmenessä vuodessa tuotantokapasiteetin määrä ei ole juurikaan muuttunut. Vain sähköä tuottavia lauhdevoimaloita on toki poistettu käytöstä, mutta tuulivoi-maa on tullut markkinoille teholtaan suunnilleen saman verran lisää. Mer-kittävästi tarjonta onkin lisääntynyt Suomen ja Ruotsin välisten siirtoyh-teyksien lisääntymisen myötä, kun esimerkiksi Fenno-Skan2 -siirtoyhteys valmistui vuonna 2011. Teholtaan se vastaa Olkiluoto 2-ydinvoimalan kapasiteettiä, joka tuotti sähköä viime vuonna 7,3 terawattituntia. Suomessa hintavaikutus on ollut siirron teho-kapasiteettiä merkittävämpi, koska Ruotsissa sähkön hinta on ollut yleensä halvempaa.

Jos sekä kysynnän väheneminen, että tarjonnan lisääntyminen on vaikutta-nut sähkön hintaan näinkin merkittä-västi, voi vain arvella mitä sähkömark-kinoilla tapahtuu, kun Äänekosken uusi ja energiaylijäämäinen sellutehdas pää-see täyteen tuotantoon ja Olkiluoto3-

ydinvoimala valmistuu ensi vuonna. Sähkömarkkinoiden piirustuslaudalla ovat myös tarjontaa lisäävät Pyhäjoen ydinvoimala sekä Suomen ja Ruotsin välille kaavailtu uusi pohjoinen siirto-yhteys.

Voiko sähkön käyttö sitten lisääntyä? Aiemmin sähkön kulutus on seurannut teollisuustuotannon muutoksia. Suo-men taloudessa on kuitenkin muiden kuin sähköä käyttävien toimialojen merkitys korostunut ja perinteinen bruttokansantuotteen ja sähkön kulu-tuksen yhteys heikentynyt. Tilastokes-kuksen tuoreet tiedot keväältä 2017 vahvistavat tämän: talous kasvoi yli prosentin, mutta energiaa käytettiin neljä prosenttia vähemmän.

Ja entä se markkinahäirikkö? On totta, että takuuhintaan perustuen tuulisähkön tuottajat pelaavat mark-kinoilla eri säännöillä kuin muut tuottajat. Viime vuonna tuulisähköä tuotettiin runsaat 3 terawattituntia eli 3,5 prosenttia sähkön kulutuksesta. Vaikka määrä tästä vielä lisääntyy, niin mittasuhteet muihin markkinoilla tapahtuneisiin muutoksiin kannattaa pitää mielessä. Keskustelu tuulitukien muista vaikutuksista muodostaa toki oman kysymyksensä. Niitä ei kuiten-kaan tässä yhteydessä tarkastella.

Pekka Ripatti

Johtaja, Uusiutuva energia

: @Pekka_Ripatti

Reilua energiaa | 11

Kysymys on sähkön tuottajien ja kuluttajien välisestä uusjaosta.

Perinteinen BKT:n ja sähkönkulutuksen yhteys on heikentynyt.

Kuv

a: N

ina

Kav

erin

en

Valoa asiaan

Reilua energiaa | 11Reilua energiaa | 11

U U S I U T U V A E N E R G I A

Uusiutuvan energian käyttö ennätykseen vuonna 2016Uusiutuvan energian käyttö oli viime vuonna 127 terawattituntia eli enem-män kuin koskaan aiemmin. Se vastaa runsasta 34 prosenttia kokonaiskulu-tuksesta ja on arviolta yli 40 prosenttia energian loppukäytöstä.

Pekka Ripatti

Osuus loppukäytöstä tarkentuu myöhemmin Euroopan komissiolle tehtävän Suomen uusiutuvan energian käytön raportoinnin yhteydessä. Kaik-kiaan vuoden 2005 jälkeen uusiutuvien energialähteiden käyttö on lisääntynyt 33 terawattituntia eli 35 prosenttia.

Vaikka uusiutuvan energian käyttö lisääntyikin vuoteen 2015 verrat-tuna, niin sen osuus kokonaiskulu-tuksesta ja myös loppukulutuksesta hieman väheni. Tämä johtuu siitä, että uusiutuvan energian käyttö lisääntyi suhteessa vähemmän kuin energian kokonaiskulutus ja loppukäyttö. Mikäli teollisuustuotanto jatkuu vireänä jat-kossakin, myös energian kulutus tulee lisääntymään. Hallituksen energia- ja ilmastostrategiassa asettamiin uusiu-tuvan energian käytön tavoitteisiin pääsemiseksi kasvuvauhdin tulisikin olla ripeämpää.

Puu on ykkönen Puupolttoaineet olivat uusiutuvista energialähteistä merkittävin ja jo vii-dettä vuotta peräkkäin suurempi kuin öljytuotteet. Viime vuonna puupoltto-aineilla tuotettiin energiaa 96 terawat-tia eli noin 76 prosenttia uusiutuvasta energiasta. Vesivoima oli toiseksi merkittävin ja sillä tuotettiin energiaa noin 16 terawattituntia, mikä oli noin 13 prosenttia uusiutuvasta energiasta. Vuoteen 2015 verrattuna vesivoimalla

tuotetun energian määrä kuitenkin väheni, mikä johtui edellistä vuotta pienemmästä sademäärästä.

Tuulivoimalla tuotettiin energiaa jo noin kolme terawattituntia, mikä oli yli 30 prosenttia enemmän kuin vuonna 2015. Muilla uusiutuvilla energialäh-teillä tuotettiin runsaat 12 terawat-

tituntia. Niistä merkittävimpiä olivat muu bioenergia, kierrätyspolttoaineet ja lämpöpumput. Runsaasti julkisuu-dessa keskustellun aurinkoenergian osuus uusiutuvasta energiasta oli alle promillen suuruusluokkaa.

Metsähake jää tavoitteesta Merkittävimmän haasteen Suomen uusiutuvan energian tavoitteen saavuttamiselle muodostaa metsä-hakkeen käyttö. Uusiutuvan energian tavoiteohjelman mukaisesti metsä-hakkeella tavoitellaan 25 terawatti-tunnin energiantuotantoa vuonna 2020. Se vastaa noin viidesosaa ohjelman kokonaistavoitteesta. Viime vuonna metsähakkeella tuotettiin energiaa noin 15 terawattituntia, mikä oli samaa suuruusluokkaa kuin vuonna 2015. Näyttääkin siltä, että tämä tavoite jää saavuttamatta. Se ei kuitenkaan johdu metsähakkeen saatavuudesta, vaan lähinnä siitä, että sähköntuotannon kannattavuus on heikentynyt alentuneen sähkön hinnan seurauksena.

Metsäteollisuuden investoinnit kasvussa Tavoiteohjelman toisen peruspila-rin – selluteollisuuden sivutuotteina syntyvien nestemäisten puupolttoai-neiden – tavoite on sen sijaan jo ylitetty, koska tavoitteena on 38 terawattitun-nin käyttö vuonna 2020. Viime vuonna nestemäisten puupolttoaineiden käyttö oli 41 terawattituntia eli prosentin verran enemmän kuin vuotta aiem-min. Tähän vaikutti selluteollisuuden kapasiteetin käyttöasteen kasvu, mikä puolestaan johtuu markkinasellun kasvaneesta kysynnästä. Viimeaikaiset suuret investointipäätökset tulevat mahdollisesti realisoituessaan merkit-tävästi vielä lisäämään nestemäisten puupolttoaineiden käyttöä ja siten myös uusiutuvan energian tuotantoa.

Liikenteen biopolttoaineiden käyttö romahti Missä sitten uusiutuvaa energiaa käytetään? Valtaosa puulla tuotetusta energiasta käytetään lämmöntuotan-nossa ja vain runsaalla kymmenesosalla tuotetaan sähköä. Vaikka tämä osuus on vain runsaat kymmenen prosenttia, niin määrällisesti se on noin kymme-nen terawattituntia. Sen sijaan vesi- ja tuulivoimalla tuotetaan vain sähköä. Liikenteessä uusiutuvasta energiasta käytettiin vajaat kaksi prosenttia, eli 65 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2015. Biopolttoaineiden kotimaan tuotanto ei kuitenkaan juurikaan vähentynyt.

Miksi kulutus sitten väheni? Asiasta tarkemmin Harri Haaviston kirjoi-tuksessa, s. 25. Tähän saakka liiken-teen biopolttoaineet ovat valmistettu pääosin kasviöljyistä sekä erilaisista jätteistä ja tähteistä. Muutoksen

Merkittävimmän haasteen Suomen uusiutuvan energian tavoitteen saavuttamiselle muodostaa metsähakkeen käyttö


biopolttoaineiden valmistukseen on tuonut UPM-Kymmene, joka on aloittanut uusiutuvan dieselin valmis-tuksen prosessitähteeksi luokitellusta raakamäntyöljystä. Lisäksi Fortum on aloittanut lähinnä lämmitykseen käytettävän pyrolyysiöljyn valmistuk-sen metsähakkeesta, jolla korvataan raskasta polttoöljyä.

Vesivoimalla yli puolet uusiutuvasta sähköstä Uusiutuvan energian merkitys sähkön tuotannossa on samaa suuruusluokkaa kuin energian kokonaiskulutuksessa-kin. Viime vuonna sähköä kului Suo-messa 85 terawattituntia, josta noin 35 prosenttia eli noin 30 terawattituntia tuotettiin uusiutuvilla energialähteillä. Kotimaassa tuotetusta sähköstä uusiu-tuvan energian osuus on vielä tätäkin suurempi, sillä viime vuonna Suomeen tuotiin sähköä 19 terawattituntia. Huo-mionarvoista on, että vaikka tuontisäh-kön alkuperää ei ole ”korvamerkitty”, niin merkittävä osa tästä oli kuitenkin Ruotsista tuotua tuuli- ja vesisähköä. Vuoteen 2015 verrattuna uusiutuvien energialähteiden osuus kotimaan säh-kön tuotannosta pysyi ennallaan noin 45 prosentissa.

Vesivoimalla tuotettiin sähköä lähes 16 terawattituntia eli yli puolet Suo-men uusiutuvalla energialla tuotetusta sähköstä. Puupolttoaineilla sähköä tuotettiin noin 11 ja tuulivoimalla yli kolme terawattituntia. Vuoteen 2015 verrattuna vesi- ja tuulivoimalla tuotetun sähkön määrä hieman väheni, kun taas puulla tuotetun sähkön määrä pysyi samalla tasolla. Eniten puulla tuotettiin sähköä teollisuuden CHP-laitoksilla.

Viime vuonna kotimaan sähköntuotannosta noin

45% tuotettiin uusiutuvilla energialähteillä

ENERGIAN KOKONAIS- JA LOPPUKÄYTTÖ 2005-2016 (TWh)

Uusiutuva Muut Loppukäyttö

450

400

350

300

250

200

150

100

50

02005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016

ENERGIAN KOKONAISKULUTUS ENERGIALÄHTEITTÄIN 2016 (371 TWh)

Sähkön nettotuonti 19

Uusiutuvat 127

Fossiiliset 140

Turve 15

Ydinvoima 68

Muu 2

Puupolttoaineet 76 %

Vesivoima 13 %

Muut uusiutuvat 12 %

Tuulivoima 2 %

UUSIUTUVAN ENERGIAN TUOTANTO 2016 (126 TWh)

Vesivoima 16

Puun pienkäyttö 17

Metsäteollisuuden jäteliemet 41

Teollisuuden ja energiatuotannon puupolttoaineet 39

Lämpöpumput 5

Kierrätyspolttoaine (bio-osuus) 4

Liikenteen biopolttoaineet 2

Tuulivoima 3


Informaatio-ohjauksella potkua uusiutuvan energian edistämiseen Uusiutuvan energian käyttöönoton kiihdyttämisessä on oikealla, ajanta-saisella, puolueettomalla ja helposti saatavissa olevalla tiedolla suuri merkitys. Informaatio-ohjaus tuottaa ja jakaa tällaista tietoa eri tavoin. Tulevai-suudessa informaatio-ohjaus voisi olla merkittävämmässäkin roolissa uusiu-tuvan energian ja energiatehokkuuden edistämisessä.

Mervi Suni

Eri menetelmillä toteutettujen vies-tinnän, neuvonnan ja koulutuksen muodot ovat vakiintuneita tapoja jakaa tietoa. Tilastot, mallilaskelmat ja serti-fikaatit konkretisoivat ja visualisoivat tietoa. Lisäksi uusimmat tutkimus-tulokset syventävät tietoa ja asiasta käytävää keskustelua. Yhdessä nämä menetelmät muodostavat informaatio-ohjauksen keinovalikoiman.

Informaatio-ohjauksen menetel-missä ei siis ole mitään uutta, vaan menetelmät nähdään nyt yhtenä kokonaisuutena, jolla on mahdollista vaikuttaa ihmisten asenteisiin ja tukea uusiutuvan energian investointeihin johtavia päätöksiä. Käytetyt informaa-tio-ohjauksen keinot riippuvat siitä, millaiseen kohderyhmään halutaan vaikuttaa. Esimerkiksi joukkoneuvon-nan ja ryhmäneuvonnan toimenpiteet toimivat eri tavalla riippuen siitä, onko kohteena kansallinen, alueellinen vai paikallinen taso.

Tavoitteena pitkäaikainen vaikuttavuus Vaikka esimerkiksi neuvonnan pysy-vistä vaikutuksista ei ole näyttöä, infor-

maatio-ohjauksella halutaan saada aikaan pitkäaikaista vaikuttavuutta. On usein helppoa saada kohderyhmä kiinnostumaan esimerkiksi aurinko-energian tai sähkön kysyntäjouston hyödyntämisestä. Haasteena on, miten päätöksentekijän (kuluttajan, kunnan tai yrityksen) positiivinen suhtautumi-nen etenee käytännön toimenpiteiksi. Informaatio-ohjauksella annetaan kustannustehokas syöte halutuista teemoista, kuten mahdollisuuksista tuottaa lämpöä ja sähköä uusiutuvilla energiamuodoilla. Tavoitteena on, että annettu syöte kestää mahdollisimman pitkään ja johtaa myönteisiin ratkaisui-hin ilmaston kannalta.

Informaatio-ohjauksessa on potentiaalia Uusiutuvaa energiaa edistetään hal-linnollisella ohjauksella eli erilaisin laein ja säädöksin sekä velvoittein. Toinen keskeinen ohjauskeino on taloudellinen ohjaus eli esimerkiksi investointituet ja verotus. Eri ohjaus-keinoilla vaikutetaan toki eri kokoluo-kan uusiutuvan energian hankkeiden toteutumiseen, mutta esimerkiksi talo-udellisiin ohjauskeinoihin käytettyihin resursseihin verrattuna informaatio-ohjaukseen käytetyt resurssit ovat vain murto-osa. Informaatio-ohjauksella on kuitenkin paljon potentiaalia edistää kustannustehokkaasti investointeja uusiutuvaan energiaan ja energiate-hokkuusratkaisuihin etenkin kulutta-jien käyttämien järjestelmien koko-luokassa.

Komission tuoretta uusiutuvan energian direktiiviä koskevan ehdo-tuksen (RED2) mukaan jäsenvaltioiden

tulee tarjota ja kehittää kansalaisille soveltuvaa neuvontaa tai koulutusta uusiutuvan energian hyödyistä ja käytännön toteutusmahdollisuuksista. Myös kansallisessa energia- ja ilmasto-strategiassamme painotetaan infor-maatio-ohjausta etenkin hajautetun ja pienimuotoisen uusiutuvan energian lisäämiseksi sähköntuotannossa ja lämmityksessä.

Sen lisäksi, että informaatio-ohja-uksen rooli omana ohjauskeinonaan nähdään tärkeäksi, sen keinoin voidaan myös tukea muiden ohjauskeinojen vaikuttavuutta. Esimerkiksi toimijat, jotka voivat hakea uusiutuvan ener-gian investointitukia, eivät usein ole tietoisia tästä. Tuki voi kuitenkin olla ratkaiseva tekijä uusiutuvan energian investoinnin toteuttamisessa.

Informaatio-ohjaus Energiavirastossa Energiavirastossa laaditaan parhail-laan strategiaa informaatio-ohjauksen kehittämiseksi ja käytännön toteutta-miseksi uusiutuvaan energian ja ener-giatehokkuuteen liittyvissä tehtävissä. Energiavirasto toteuttaa informaatio-ohjausta koordinoimalla Motivalta hankittavia projekteja ja sen lisäksi osana muita tehtäviä.

Informaatio-ohjauksen vaikutta-vuutta selvitetään kuluttajien sähkön kysyntäjoustoa tarkastelevilla kokei-luilla Motivan ja muiden yhteistyötaho-jen kanssa. Kokeilut toteuttavat samalla pääministeri Sipilän hallituksen kokeilukulttuuri-kärkihanketta, jota valtioneuvoston kanslia koordinoi.

: @SuniMervi



Uusiutuvalle energialle EU-tavoitteet vuodelle 2030 Euroopan komissio julkaisi marras-kuussa 2016 Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille-paketin. Se sisältää kahdeksan lainsäädäntöehdotusta, joiden tarkoituksena on nopeuttaa puhtaan energian käyttöön ottamista ja edistää samalla talouskasvua ja työpaikkojen luomista.

Aino-Mari Keskinen

Puhtaan energian paketti sisältää ehdo-tuksen uusiutuvan energian direktiivin uudistamiseksi eli niin kutsutun REDII-ehdotuksen.

REDII-ehdotuksen tavoitteena on varmistaa 27 prosentin uusiutuvan energian tavoitteen saavuttami-nen 2020-luvulla. Jäsenvaltioille ei kuitenkaan aseteta sitovia kansallisia tavoitteita, vaan tavoitteen etenemistä seurataan puhtaan energian paketin hallintomallia koskevan asetusehdo-tuksen mukaisesti.

Keinoiksi uusiutuvan energian tavoitteiden saavuttamiseksi ehdotuk-sessa esitetään muutoksia ns. alkupe-rätakuujärjestelmään, lupaprosessien sujuvoittamista, kuluttajien vaiku-tusmahdollisuuksien lisäämistä sekä jäsenvaltioiden mahdollisuutta käyttää jatkossakin tukijärjestelmiä. Lisäksi ehdotuksessa on esitetty vaatimus met-

säbiomassan kestävyyden osoittami-sesta myös kiinteiden ja kaasumaisten polttoaineiden osalta.

Puhtaan energian paketti sisäl-tää myös joukon muita ehdotuksia, jotka tukevat uusiutuvan energian 27 prosentin tavoitteen saavuttamista. Paketissa on ehdotettu muun muassa energiatehokkuustoimenpiteitä, säh-köautojen latauspisteiden lisäyskeinoja sekä kaukolämmityksen- ja jäähdy-tyksen etäluettavien mittalaitteiden käyttöönottamista.

Tukijärjestelmät ja alkuperätakuujärjestelmä Ehdotuksen mukaan uusiutuvan säh-kön tuotannon lisäämiseksi jäsenval-tioilla olisi jatkossakin mahdollisuus käyttää tukijärjestelmiä. Niiden tulisi kuitenkin olla entistä markkinapoh-jaisempia ja noudatettava edelleen EU:n valtiontukisääntelyä. Ehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden tulisi myös sallia muissa jäsenvaltioissa sijaitsevien tuotantolaitosten pääsy tukijärjestel-miinsä ainakin osittain.

Alkuperätakuujärjestelmää ehdote-taan laajennettavaksi siten, että se kos-kisi sähkön lisäksi lämmitystä, jäähdy-tystä ja kaasua. Uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön osalta alkuperätakuita ei enää myönnettäisi taloudellista tukea

saaneelle sähköntuotannolle. Jäsenval-tiot voisivat kuitenkin huutokaupata tuetun sähkön tuotannon alkuperäta-kuut ja käyttää tuloja tukijärjestelmien rahoittamiseen.

Lämmitys ja jäähdytys Kaukolämpö- ja jäähdytysjärjestelmien uusiutuvan energian osuutta voitaisiin ehdotuksen mukaan lisätä lämpö-pumppujen lisäämisellä ja geotermisen energian hyödyntämisellä. Niillä läm-pöä- ja jäähdytystä tuottaville eli niin sanotuille kolmansille osapuolille tulisi mahdollistaa pääsy lämpö- ja jääh-dytysverkostoon. Lisäksi lämmön- ja jäähdytyksen käyttäjillä tulisi olla mah-dollisuus irtautua halutessaan lämpö-verkosta, jotta ne voisivat tuottaa tarvit-semansa lämmön tai jäähdytyksen itse uusiutuvilla energialähteillä. Niin ikään suurille kaukolämmön ja -jäähdytyk-sen toimittajille esitetään velvoitetta toimittaa uusiutuvan energiaa myyn-tiin siten, että uusiutuvan energian tulisi kasvaa yhdellä prosenttiyksiköllä vuosittain vuoteen 2030 asti.

Yhden luukun periaate Uusiutuvan energian käyttöä edistäville hankkeille komissio esittää hankkeiden luvituksen sujuvoittamista. Jäsenval-tioiden tulisi järjestää lupamenettely, >



jossa lupia haetaan keskitetysti yhdeltä viranomaiselta yhden luukun periaat-teen mukaisesti. Lisäksi pienimpien hankkeiden luvituksen tulisi olla nykyistä yksinkertaisempaa.

Bioenergian kestävyys Ehdotuksen mukaan biomassapoltto-aineisiin, biopolttoaineisiin ja biones-teisiin perustuvan tuotannon tulisi olla kestävää. Siten 2020-luvulla myös kiinteille biomassoille tulisivat raaka-aineita koskevat kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentä-mistä koskevat kriteerit, jotta ne katsot-taisiin päästökaupassa nollapäästöiseksi polttoaineeksi. Jäsenvaltiot voisivat kui-tenkin edelleen tukea niiden käyttöä ja ne laskettaisiin uusiutuvan energian tavoitteisiin. Biomassapolttoaineiden kestävyyskriteereiden soveltamista

rajattaisiin kuitenkin teholtaan suu-rimpiin laitoksiin hallinnollisen taakan minimoimiseksi.

Liikenteen biopolttoaineiden tuotannon raaka-ainepohjaa pyrittäi-siin ehdotuksen mukaan ohjaamaan kehittyneiden eli ruuaksi kelpaamat-tomista raaka-aineista valmistettujen biopolttoaineiden tuotantoon. Samalla pyrittäisiin vähentämään elintarvike-kelpoisista raaka-aineista tuotettuja perinteisten biopolttoaineiden osuutta. Polttoaineiden toimittajille asetettaisiin kehittyneiden biopolttoaineiden toimi-tusta koskeva vaatimus minimiosuu-desta ja perinteisten biopolttoaineiden toimitukselle rajoituksia.

CEERin näkemyksiä Euroopan energia-alan sääntelyviran-omaisten järjestön (CEER) mukaan 27

prosentin uusiutuvan energian tavoit-teen saavuttaminen edellyttää järkevän ja toimivan regulaation mahdollista-mista. Energiavirasto on CEERin jäsen ja ollut mukana järjestön kannan-ottojen muodostamisessa. Järjestön kannanoton mukaan unionin lain-säädännön tulisi mahdollistaa uuden puhtaamman teknologian kehitys ja käyttöönotto paikalliset, kansalliset ja alueelliset olosuhteet huomioon ottaen. Liian yksityiskohtaista sääntelyä ja yli-sääntelyä tulisi välttää. Myös energian toimitusvarmuuden turvaaminen ja kustannustehottomuuden välttäminen tulisi ottaa huomioon lainsäädännössä. Lisäksi järjestö kannattaa markkinaeh-toisten mekanismien käyttöä ja pääl-lekkäisten tukijärjestelmien käyttöön-oton välttämistä.

Puhtaan energian paketin hallintomallia koskevassa asetusehdotuksessa esitetään luotettavan ja

avoimen hallintojärjestelmän luomista, jonka avulla varmistetaan, että EU saavuttaa energiapo-

liittiset tavoitteensa kuitenkaan lisäämättä hallinnollista taakkaa. Ehdotuksen mukaan nykyisiä

jäsenvaltioiden suunnittelua ja raportointia koskevia velvoitteita vähennettäisiin.

Nykyiset velvoitteet korvattaisiin yhdenmukaisilla kymmenvuotisilla energia- ja ilmastosuunni-

telmilla, edistymisraporteilla ja seurantajärjestelyillä. Hallintomallia sovellettaisiin kaikkiin ener-

giaunionin viiteen keskeiseen kokonaisuuteen: energiavarmuuteen, energian sisämarkkinoihin,

energiatehokkuuteen, hiilestä irtautumiseen sekä tutkimukseen, innovointiin ja kilpailukykyyn.

Jäsenvaltioiden olisi myös tehtävä alueellista yhteistyötä keskenään tavoitteiden saavuttamisen

varmistamiseksi.

Hallintomalli


>


EU:n tukisuuntaviivat linjaavat uuden tukijärjestelmän Energia- ja ilmastostrategian linjausten mukaisesti työ- ja elinkeinoministeriös-sä on valmisteltu uutta kansallista tuki-järjestelmää uusiutuvalle energialle.

Vilma Jeskanen

Ehdotuksen mukaan tukijärjestelmä on teknologianeutraali ja tarjouskilpailuun perustuva. Tarjouskilpailun voittajille maksetaan preemiomuotoista tukea. Uuden tukijärjestelmän periaatteiden tulee noudattaa EU-oikeuden määrä-yksiä.

Vaikka valmisteilla oleva uusi tuki-järjestelmä olisikin kansallinen, on EU-oikeudella suuri vaikutus siihen, missä muodossa tukijärjestelmä toteutetaan. EU:ssa on asetettu jäsenvaltioille sitovat ilmasto- ja energiapoliittiset tavoitteet, joiden saavuttamiseksi jäsenvaltioiden on ryhdyttävä toimenpiteisiin. EU:ssa päätettiin vuonna 2014 ilmasto- ja energiapuitteet vuoteen 2030. Samalla luovuttiin jäsenvaltiokohtaisista uusiu-tuvan energian tavoitteista vuosina 2020-2030 ja asetettiin 27 prosentin EU-tason tavoite. Sen puitteissa Suomi linjasi kansallisessa energia- ja ilmas-tostrategiassaan toimenpiteitä, joiden avulla Suomi saavuttaa sekä kansalliset että EU:n tavoitteet. Kilpailtu tukijär-jestelmä on yksi näistä toimenpiteistä, joilla on tarkoitus saavuttaa asetetut ilmastotavoitteet.

Perusperiaatteet sovitaan EU:n suuntaviivoissa EU-oikeuden pääsääntö on, että valtion tuet ovat soveltumattomia EU:n sisä-markkinoille ja siten kiellettyjä. Tästä pääsäännöstä sallitut poikkeukset on säännelty tarkasti ja EU myös valvoo jäsenvaltioiden myöntämien tukien EU-oikeuden mukaisuutta.

Uusiutuvan energian tukijärjestelmä voidaan katsoa sallituksi valtion tueksi, jos järjestelmä täyttää komission ympä-ristö- ja energiatuen suuntaviivoissa asetetut edellytykset. Järjestelmälle tulee lisäksi saada komission hyväk-syntä ennen sen toimeenpanoa. Komis-sio arvioi erityisesti tuen vaikutusta suhteessa ilmastotavoitteiden saavutta-miseen, tuen tarkoituksenmukaisuutta, sen kannustavaa vaikutusta, oikeasuh-taisuutta sekä kilpailuun ja kauppaan kohdistuvia mahdollisia kielteisiä vaikutuksia.

Edellytyksiä tukijärjestelmälleKeskeinen edellytys tukijärjestelmän hyväksyttävyydelle on se, että tukijär-jestelmä perustuu tarjouskilpailuun. Tällä pyritään siihen, että kilpailu säilyy markkinoilla, eivätkä tuet vääristä koh-tuuttomasti markkinoita. Pidemmän aikavälin tavoitteena on, että kilpailun ja kehityksen myötä tuet uusiutuvalle energialle voitaisiin lakkauttaa täysin.

Suuntaviivojen mukaan kilpailtuun järjestelmään kuuluu, että tuki makse-taan preemioluonteisena korvauksena tarjouskilpailun voittajille. Preemio-muotoisen tuen tarkoituksena on estää jäsenvaltioita ohjaamasta tuen saajille perusteetonta tukea, eli ylitukea. Tuen määrän oikeasuhtaisuus ja markkina-ehtoisuus katsotaan EU:ssa yhdeksi tär-keimmistä edellytyksistä sille, että tuki on soveltuva sisämarkkinoille eikä siten kohtuuttomasti vääristä markkinoita.

Kolmas olennainen vaatimus uusiutuvan energian tuelle on tuki-järjestelmän kannustava vaikutus. Tukijärjestelmän tulee luoda todelli-nen kannuste alan toimijoille ryhtyä toteuttamaan uusiutuvan energian hanketta. EU-oikeuden mukaan valtio ei siis voi myöntää tukea sellaisille

hankkeille, jotka toteutettaisiin myös ilman tukijärjestelmää. Tavoitteena on, että tukijärjestelmä synnyttäisi mah-dollisimman paljon uusia investointeja uusiutuvaan energiaan. Näin varmistet-taisiin sekä investointien syntyminen markkinoille, että uusiutuvan energian teknologioiden kehittyminen.

Tukijärjestelmästä myös teknologianeutraali EU:n asettamien ympäristö- ja energia-tuen vaatimusten mukaan tukijärjes-telmän tulee olla teknologianeutraali. Se tarkoittaa, että tarjouskilpailuun saisi osallistua kaikilla niillä tekno-logisilla hankkeilla, jotka EU katsoo uusiutuvaksi energiaksi. Sallittuja poikkeuksia on vähän. Näin EU pyrkii kasvattamaan energialähdejakaumaa ja välttämään tukimonopoleja yhdelle tuotantomuodolle.

Yllä mainitut periaatteet luovat sen kehikon, jonka sisälle Suomen on rakennettava oma kansallinen uusiu-tuvan energian tukijärjestelmänsä. Järjestelmän tulee siis olla kilpailtu, tek-nologianeutraali ja luoda kannustavaa vaikutusta. Tukijärjestelmän tarkoituk-senmukaisuutta ja oikeasuhtaisuutta on myös arvioitava. Viime kädessä arvion tekee komissio. Työ- ja elinkein-oministeriön kansallisen järjestelmän valmistelutehtävä ei ole helppo, mutta parhaimmillaan työn tuloksena syntyy järjestelmä, joka synnyttää Suomeen monimuotoista uusiutuvan energian tuotantoa.

Vilma Jeskanen työskenteli kesän 2017 Energiavirastossa avustavana lakimiehenä ja tekee Helsingin yliopistoon oikeustieteen pro gradu -tutkielmaa uusiutuvan energian tukijärjestelmästä EU-oikeudellisesta näkökulmasta.

U U S I T U K I J Ä R J E S T E L M Ä


Syöttötariffitukien summa nousi viidenneksen Syöttötariffitukia maksettiin vuonna 2016 yhteensä 172 miljoonaa euroa. Summa kasvoi edellisvuodesta noin vii-denneksen. Kasvu johtui järjestelmään hyväksyttyjen voimalaitosten lukumää-rän lisääntymisestä ja metsähakkeen tariffitason noususta.

Kari Lavaste

Syöttötariffitukia maksettiin vuonna 2016 yhteensä 29 miljoonaa euroa (21 %) aiempaa vuotta enemmän. Tuuli-voimaloille syöttötariffia maksettiin 136 miljoonaa (kasvua 24 Me ja 22 %), metsähakevoimaloille 34 miljoonaa (kasvua 4 M€ ja 15 %), biokaasuvoima-loille 2 miljoonaa (kasvua 1 M€ ja 98 %), ja puupolttoainevoimaloille 132 tuhatta euroa, vähennystä 1000 euroa.

Tuulivoimavoimaloille ja biokaasu-voimaloille maksetun tuen kasvu johtui syöttötariffijärjestelmään hyväksytty-jen voimalaitosten määrän lisäänty-misestä. Tuulivoimaloiden lukumäärä lisääntyi 29:llä, ja vuoden lopussa järjestelmässä oli 103 voimalaa. Biokaa-suvoimaloita tuli vuoden 2016 aikana yksi lisää, joten vuoden lopussa tukea maksettiin neljälle voimalalle. Metsä-hakkeen tuen kasvu aiheutui tukitason noususta 1.3.2016 alkaen.

Valtion talousarvioesityksessä 2016 tuen maksamiseen myönnettiin varoja alun perin 248 miljoonaa euroa, mutta lisätalousarvioesityksissä summaa pienennettiin myöhemmin 195 miljoo-naan euroon.

Metsähakkeen tariffitaso nousiSyöttötariffituen määräytymisperusteet säilyivät vuoden 2016 aikana ennal-laan lukuun ottamatta metsähakkeen

syöttötariffia, jonka korkein mahdolli-nen tariffitaso nousi 15,87 eurosta 18 euroon megawattitunnilta 1.3.2016 alkaen. Tämä johtui turpeen veron alenemisesta. Metsähakkeen syöttöta-riffin taso on sidottu päästöoikeuden hintaan ja turpeen veron tasoon. Mitä alhaisempi päästöoikeuden hinta tai turpeen vero, sitä korkeampi metsä-hakkeen syöttötariffi. Turpeen vero laski 1.3.2016 alkaen 3,40 eurosta 1,90

euroon megawattitunnilta. Tuulivoiman syöttötariffi on 83,50

euroa megawattitunnilta vähen-nettynä sähkön markkinahinnalla. Vuonna 2016 maksettujen tukien osalta sähkön markkinahinta oli 30,13 - 31,62 euroa megawatti-tunnilta, joten tukea maksettiin 51,88 – 53,37 euroa megawattitun-nilta. Biokaasun ja puupolttoaineen syöttötariffi määräytyy samoin kuin tuulivoiman syöttötariffi, sillä ero-tuksella, että niille maksetaan lisäksi lämpöpreemiota, jos voimalaitos tuot-taa hyötylämpöä riittävän suurella hyötysuhteella.

Biokaasun lämpöpreemio on 50 euroa ja puupolttoaineen 20 euroa megawattitunnilta. Vuonna 2016 lämpöpreemiota maksettiin kahdelle biokaasuvoimalaitokselle ja yhdelle puupolttoainevoimalaitokselle.

SYÖTTÖTARIFFITUET VOIMALALAITOSTYYPEITTÄIN 2011-2016

Metsähake Tuuli Puupolttoaine Biokaasu

140 000

120 000

100 000

80 000

60 000

40 000

20 000

020122011 20142013 2015 2016

Metsähakkeen korkein tariffitaso nousi vuonna 2016.

T U O T A N T O T U K I


Metsähakkeen tukea rajataanMetsähakkeella tuotetun sähkön tuki laskee 60 prosenttiin, jos sähkön tuotannossa on käytetty järeän puun hakkuukohteista korjattua ainespuu-ta. Rajausta sovelletaan vuoden 2019 alusta tuotetulle sähkölle. Tuen rajaus ei koske latvusmassalla ja kannoilla tuotettua sähköä.

Olli Mäki

Uusiutuvan energian syöttötariffijär-jestelmään kuuluvat metsähakevoima-laitokset saavat jatkossa seurata entistä tarkemmin voimalaitoksella poltetun metsähakkeen alkuperää. Mikäli voi-malaitos haluaa täyden tuen kokopuun tai rankapuun käytölle, tulee sähkön tuottajan voida osoittaa, että puu on pieniläpimittaista tai ei muusta syystä täytä jalostuskelpoisuuden vaatimuk-sia.

Aikaisemmin metsähakevoimalai-toksille tarkoitettu muuttuva sähkön tuotantotuki oli sidottu ainoastaan turpeen verotukseen lämmityspoltto-aineena sekä päästöoikeuden hintaan. Järeän puun hakkuukohteista korjatulla

puulla tuotetulle sähkölle maksetaan siis nykyisellä tukitasolla 10,8 euroa megawattitunnilta, kun täysi tuki on 18 euroa megawattitunnilta sähköä.

Tuen rajauksella halutaan varmis-taa metsäteollisuuden puunsaanti ainespuun kysynnän mahdollisesti lisääntyessä. Tuen rajaus voi vähentää joidenkin sähkön tuottajien kokopuu- ja rankahakkeen käyttöä ja kasvattaa metsätähteiden käyttöä, mutta koko-naisuutena runkopuun käyttö voi säilyä ennallaan puun ohjautuessa lämpölai-toksille, joita tuotantotukijärjestelmä ei koske.

Ohjeita alkuperän osoittamiseenTarkemmat ohjeet metsähaketuen muutoksista on päivitetty tuotantotu-kijärjestelmän seurantaohjeeseen, jossa

on esitetty muun muassa tapoja puun alkuperän osoittamiseen. Tuen rajausta koskevat menettelytavat etenevät säh-köiseen asiointijärjestelmään syksyllä tehtävillä muutoksilla, joiden jälkeen sähkön tuottajat voivat jättää muutos-hakemuksen metsähakkeen alkuperän seurannasta.

Muutoshakemus seurantasuunni-telman päivittämiseksi tulisi jättää Energiavirastolle viimeistään 1.8.2018 mennessä, jotta hakemus ehditään käsitellä ennen tuen rajauksen käyt-töönottoa vuoden 2019 alusta lähtien. Energiavirasto käsittelee muutoshake-mukset saapumisjärjestyksessä.

Mikäli sähkön tuottaja hakee muu-tosta järjestelmäänsä, tullaan sähkön tuottajilta edellyttämään todentajan laitoskäyntiä ennen ensimmäisen maksatushakemuksen jättämistä, jotta todentaja voi hyvissä ajoin arvioida, vastaavatko voimalaitoksen tosiasi-alliset käytännöt seurantasuunnitel-maa alkuperän seurannassa. Lisäksi todentajan tulee tehdä pistotarkastuk-sia maksatushakemukseen liittyviin alkuperätietoihin.

Tuen rajauksella halutaan varmistaa metsäteolli-suuden puunsaanti aines-puun kysynnän mahdolli-sesti lisääntyessä

Täysi (100 %) tuki sähkölle, joka on tuotettu:

• latvusmassalla ja hakkuutähteillä • kantomurskeella • pienpuulla tai ei-jalostuskelpoisella puulla,

jonka alkuperä voidaan osoittaa

Alennettu (60 %) tuki sähkölle, joka on tuotettu:

• jalostuskelpoisella ainespuulla • pienpuulla tai ei-jalostuskelpoisella puulla,

jonka alkuperää ei voida osoittaa



Metsähakelaitosten polttoaineiden käyttö säilyi ennallaanSyöttötariffijärjestelmään kuuluvissa metsähakevoimalaitoksissa polttoai-neiden kokonaiskäyttö säilyi likimain ennallaan vuonna 2016 aiempaan vuoteen verrattuna.

Olli Mäki

Puupohjaisten polttoaineiden osuus oli 51,5 prosenttia kokonaiskäytöstä. Met-sähakkeen käyttö supistui edellisvuo-desta sähkön ja lämmön yhteistuotan-nossa noin kolme prosenttia, kun taas kivihiilen käyttö kasvoi vuodesta 2015 noin 21 prosenttia. Eniten metsäha-kevoimalaitoksilla käytettiin edelleen turvetta, vaikka sen osuus laski hiukan alle 30 prosenttiin polttoaineiden kokonaiskäytöstä.

Tiedot perustuvat vuodelta 2016 Energiavirastolle jätettyihin maksa-tushakemuksiin, jotka koskevat 40 syöttötariffijärjestelmään kuuluvaa metsähakevoimalaitosta ja ne katta-vat noin 92 prosenttia polttoainei-den kokonaiskäytöstä vuonna 2015. Metsähakevoimalaitokset voivat jättää maksatushakemuksen Energiaviras-tolle kerralla enintään neljältä perät-täiseltä tariffijaksolta, joten viimeiset polttoainekäyttötiedot tarkentuvat, kun loputkin voimalaitokset jättävät maksatushakemuksen koko vuoden 2016 osalta.

Kivihiilen käytön kasvua siivitti sen matala markkinahinta sekä vertailu-vuoden 2015 vähäinen käyttö. Muista polttoaineista kasvoi etenkin kierrätys-

puun käyttö, joka lähes kaksinkertais-tui viime vuonna noin 900 gigawatti-tuntiin. Myös sahanpurun ja kuoren käyttö voimalaitoksilla kasvoi. Metsäte-ollisuuden noususuhdanne ja vilkkaana jatkuneet hakkuut lisäsivät sivutuoteja-keiden määrää markkinoilla.

Tuet ohjaavat metsähakevirtoja Viime vuosina metsähakkeen käytön kasvu on painottunut lämpölaitoksiin sähköntuotannon kannattavuusongel-mien sekä muiden puupolttoaineiden lisääntyneen tarjonnan vuoksi. Lämpö-laitoksilla käytetään eniten kokopuu- ja

rankahaketta, voimalaitoksilla tasai-semmin eri jakeita, joista merkittävin on metsätähdehake. Metsähaketuen rajaus järeän puun hakkuukohteilta tulevalle jalostuskelpoiselle puulle suuntaa kokopuuta ja rankaa entistä enemmän lämpölaitoksille, jotka eivät ole tuotantotuen piirissä.

Metsähaketuen ohella energiapuun käyttöä tuetaan epäsuorasti kestävän metsätalouden rahoituslain nojalla maksettavalla nuoren metsän hoidon tuella. Varttuneen taimikon perkauk-seen ja harvennukseen sekä verho-puuston poistoon ja harvennukseen

tarkoitetun tuen voi saada korotettuna, jos hoitotyön yhteydessä kerätään riit-tävä määrä pienpuuta. Nuoren metsän hoitoon tarkoitettua tukea on voinut hakea jälleen 20.4.2017 lähtien noin vuoden mittaisen tauon jälkeen, jonka aikana tukiehtoja tarkistettiin.

Metsähakkeen käyttö uuteen kasvuun? Vuonna 2016 metsähakevoimalai-toksissa tuotettiin sähköä noin 7,3 terawattitunnin verran, josta metsä-hakkeella tuotetun sähkön osuus oli noin 1,8 terawattituntia. Yksittäisistä voimalaitoksista eniten metsähake-sähköä tuotettiin Vaskiluodon Voiman Vaskiluoto 2 -yksikössä Vaasassa. Siellä metsähake kaasutetaan voimalaitoksen yhteyteen rakennetussa biomassan kaasutuslaitoksessa ennen ohjaamista voimalaitoksen läpivirtauskattilaan. Kaasuttimen ansiosta voimalaitoksella voidaan korvata kivihiilen käyttöä merkittävästi.

Kaikkiaan metsähakkeen tuotanto-tukijärjestelmään kuuluu tällä hetkellä yhteensä 53 voimalaitosta, joista 49 voimalaitosta käyttää aktiivisesti met-sähaketta. Uusin tulokas on Turun Seu-dun Energiantuotanto Oy:n Naantalin uusi voimalaitos. Uudesta monipoltto-ainevoimalaitoksesta voikin tulla eni-ten metsähaketta käyttävä voimalaitos Suomessa. Samalla myös metsähakkeen kokonaiskäyttö Suomessa voi kääntyä uudelleen kasvuun, kunhan uusi voi-malaitos pääsee kunnolla vauhtiin.

M E T S Ä H A K E

Metsähakkeen käyttö kasvaa etupäässä lämpölaitoksissa.


METSÄHAKKEEN KÄYTTÖ JAKEITTAIN SUOMESSA 2016

Kokopuu- tai rankahake 56 %

Kantomurske 10 %

Metsälähdehake tai -murske 34 %

METSÄHAKKEEN KÄYTTÖ JAKETTAIN TUOTANTOTUEN METSÄHAKEVOIMALAITOKSISSA 2016

Kokopuu- tai rankahake 36 %

Kantomurske 17 %

Metsälähdehake tai -murske 47 %

Polttoaineiden käyttö vuosina 2015 ja

2016 niiltä metsähakevoimalaitoksilta,

jotka ovat jättäneet maksatus-

hakemuksen koskien vuotta 2015.

Tiedot kattavat noin 92 prosenttia

polttoaineiden kokonaiskäytöstä

vuonna 2015.

POLTTOAINEIDEN KÄYTTÖMÄÄRÄT JA OSUUDET KOKONAISKÄYTÖSTÄ

Muut

Sahanpuru

Kuori

Metsähake

Turve

Kivihiili

40

35

30

25

20

15

10

5

0

TWh

2015 2016

Voimalaitos Sähköntuottaja KuntaNimellisteho (MVA)

Tukeen oikeutettu tuotanto (GWh)

Vaskiluoto 2 Vaskiluodon Voima Oy Vaasa 277 206,3

Keljonlahden voimalaitos Jyväskylän Voima Oy Jyväskylä 233 189,7

Toppilan voimalaitos Oulun Energia Oy Oulu 260 140,5

Haapaniemen voimalaitos Kuopion Energia Oy Kuopio 177 114,5

Seinäjoen voimalaitos Vaskiluodon Voima Oy Seinäjoki 135 106

Naistenlahti 2 Tampereen Sähkölaitos Oy Tampere 72 98,1

Pursiala Etelä-Savon Energia Oy Mikkeli 76 97,2

AK2 Oy Alholmens Kraft Ab Pietarsaari 306 87,4

Suosiolan voimalaitos Napapiirin Energia ja Vesi Oy Rovaniemi 40 59

Kymijärven voimalaitos Lahti Energia Oy Lahti 167 57,1

Lähteet: Energiavirasto ja Luonnonvarakeskus

KYMMENEN METSÄHAKKEELLA ENITEN SÄHKÖÄ TUOTTANUTTA VOIMALAITOSTA VUONNA 2016


Metsähake ja turve ovat hintakilpai-lukyvyltään melko tasaväkisiä voi-malaitospolttoaineina. Metsähakkeen korkeampia hankintakustannuksia tasoittavat tuotantotuki metsähake-sähkölle sekä turpeen valmistevero ja päästöoikeuskustannus.

Kivihiilen hinta ilman valmisteveroa on noussut 12 euron tuntumaan vuo-den 2016 alkupuoliskon pohjanoteera-uksesta, jolloin veroton hinta jäi alle 7 euroon megawattitunnilta. Uusiutuvan energian voimakkaasta kasvusta huo-limatta kivihiilen kysyntä on edelleen voimakasta Kiinassa.

Fossiilisten polttoaineiden kustannuk-sia nostavat myös vuosittaiset lämmitys-polttoaineiden veronkorotukset kolmen viime vuoden aikana.

Metsähakkeella tuotetun sähkön tuki nousi 1.3.2016 alkaen 18 euroon mega-wattitunnilta aiemmasta 15,87 eurosta megawattitunnilta. Myös turpeen lämmi-tyspolttoaineveroa laskettiin samalla 3,4 eurosta megawattitunnilta 1,9 euroon megawattituntia kohti. Turpeen veron ohella metsähakkeen tukeen vaikuttaa päästöoikeuden markkinahinta, jonka kustannusvaikutus on tällä hetkellä arvi-olta 1,9 euroa megawattitunnilta.

Muuten metsähakkeen ja turpeen hinnat ovat säilyneet vakaina. Metsä-peräisten polttoaineiden saatavuutta voidaan pitää hyvänä, koska lisääntynyt puunkäyttö kasvattaa myös sivutuoteja energiapuuvirtoja. Puupolttoainei-den markkinahinnat ovatkin olleet lievässä laskussa ja ne ovat saatavuu-desta riippuen edullisimpia voimalai-tospolttoaineita.

Maailmanmarkkinat ja verot nostavat fossiilisten polttoaineiden kustannuksia

Vertailussa on otettu huomioon metsähakesähkön tuotantotuki, lämmityspolttoaineiden verotus sekä päästöoikeuskustannus.

Lähteet: Tilastokeskus, Energiavirasto

Metsähake Turve Kivihiili Kivihiili (CHP)

POLTTOAINEIDEN LASKENNALLINEN KUSTANNUS SÄHKÖN JA LÄMMÖN YHTEISTUOTANNOSSA

25

20

15

10

5

0

€ /

MW

h

3/20

11

4/20

11

1/2012

2/20

12

3/20

12

4/20

12

1/2013

2/20

13

3/20

13

4/20

13

1/2014

2/20

14

3/20

14

4/20

14

1/2015

2/20

15

3/20

15

4/20

15

1/2016

2/20

16

3/20

16

4/20

16

1/2017

P O L T T O A I N E E N H I N T A

Olli Mäki


VTV julkaisi tuulisähkötuen tarkastusraportin Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) selvitti helmikuussa 2017 Energiavi-raston hallinnoiman syöttötariffijärjes-telmän tuloksellisuutta tuulisähkön tuotannon tukemisessa.

Maiju Seppälä

Syöttötariffijärjestelmä perustuu uusiu-tuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta annettuun lakiin ja se kustannetaan valtion budjettivaroista. Tarkastuksessaan VTV keskittyi selvit-tämään, onko tuotantotukilaki valmis-teltu hyvän lainsäädännön periaatteita noudattaen ja onko se ollut edistämis-keinona kustannustehokas.

Tarkastuksessaan VTV perehtyi lain valmisteluprosessiin ja totesi työ- ja elinkeinoministeriön johdolla työ-ryhmä- ja asiantuntijatyönä tehdyn val-

mistelun perusteelliseksi. Sidosryhmiä ja asiantuntijoita kuultiin tarkastuksen mukaan laajasti ja lain vaikutusarviot tehtiin pääosin ohjeistuksen mukaan. VTV kritisoi syöttötariffijärjestelmän luvattua markkinaehtoisuutta tote-amalla, että markkinaehtoisuus jää kapea-alaiseksi, kun takuuhinta takaa vakaan hinnan tuottajalle.

Tuulisähkön tukimäärä keskiössäTuulisähkön tukimäärät ovat olleet jul-kisuudessa paljon esillä ja ne olivat kes-kiössä myös tarkastuksessa. VTV totesi järjestelmän aiheuttavan tukikaudella 2017-2030 runsaan 3 miljardin euron julkisen talouden menot, kun sähkön markkinahinnan arvioidaan olevan 33 euroa megawattitunnilta. Vastaavasti 50 euron megawattituntihinnalla tuki-määrä on hieman yli 2 miljardia euroa.

Tuulivoiman osuuden sähkön koko-naistuotannosta ollessa 3,5 prosenttia kokonaistuotannosta, VTV totesi järjes-telmän kalliiksi ja kustannustehokkuu-deltaan heikoksi.

VTV päätyy tarkastuksessaan totea-maan, että syöttötariffi on tukimuotona tuottajalle turvallinen, mutta valtion menotalouden hallinnan ja ohjattavuu-den kannalta jäykkä järjestelmä. Valtion tukijärjestelmiä valmisteltaessa VTV kehottaa sisällyttämään tarkasteluihin myös nollavaihtoehdon, jossa tukijär-jestelmää ei toteuteta lainkaan.

Tarkastuskertomus on luettavissa VTV:n sivuilla. Sivuilta löytyy myös VTV:n aiemmin tekemä laillisuustar-kastus syöttötariffijärjestelmästä ja Energiaviraston toiminnasta osana Energian tukeminen -laillisuustarkas-tusta vuonna 2014.

Valtiontalouden tarkastusvirasto on eduskunnan yhteydessä toimiva ulkoinen

tarkastaja, joka tarkastaa valtion taloudenhoitoa. Riippumaton tarkastustyö

varmistaa, että valtion varoja käytetään lakia noudattaen ja järkevästi.



ILUC-direktiivin aiheuttamat lakimuutokset voimaan Energiavirasto sai uusia tehtäviä, kun liikenteen biopolttoaineisiin liittyvää lainsäädäntöä muutettiin heinäkuun alussa. Muutoksilla säädetään kaksois-laskettavien biopolttoaineiden käytöstä sekä rajoitetaan raaka-aineiden käyttöä biopolttoaineiden tuotannossa.

Harri Haavisto

Pitkään valmisteltu ja paljon kiistelyä-kin herättänyt ILUC-direktiivi (indirect land use change) tuli voimaan vuoden 2015 syyskuussa. Sitä koskeva kansal-linen lainsäädäntö muuttui heinäkuun alussa.

Direktiivillä on tarkoitus hillitä epä-suoria maankäytön muutoksia ja niistä aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä. Käytännössä tällä pyritään rajoitta-maan sitä, ettei biopolttoaineiden tuotannon kasvaessa peltoviljeltyjen raaka-aineiden käyttö kasvaisi ja sen seurauksena ruoantuotantoon joudut-taisi raivaamaan uusia alueita metsistä ja kosteikoista. Ilmiötä kutsutaan epä-suoraksi maankäytön muutokseksi. Sen vaikutukset maaperän ja kasvillisuu-den hiilitaseeseen voivat jopa kumota biopolttoaineiden käytöllä tavoiteltavia ilmastohyötyjä.

ILUC-direktiivillä asetetaan 7 prosenttiyksikön katto niin sanotuille ensimmäisen sukupolven biopoltto-aineille liikenteen energian loppuku-lutuksesta. Ensimmäisen sukupolven biopolttoaineilla tarkoitetaan tiettyjä peltoviljellyistä raaka-aineista val-mistettuja biopolttoaineita, joiden katsotaan mahdollisesti aiheuttavan epäsuoria maankäytön muutoksia.

Lisäksi direktiivin tarkoituksena on edistää tiettyjä biopolttoaineita, joilla katsotaan olevan vähäinen vaikutus epäsuoriin maankäytön muutoksiin. Tällaiset biopolttoaineet on valmistettu

yleensä erilaisista jätteistä ja tähteistä, joita on listattu direktiivin liitteessä. Niistä valmistetuille biopolttoaineille on asetettu 0,5 prosenttiyksikön alatavoite ja jatkossa ainoastaan niihin sovelletaan niin sanottua tuplalasken-taa. Jätteistä ja tähteistä valmistettuja biopolttoaineita kutsutaan usein myös termillä kehittyneet biopolttoaineet.

Lisäksi direktiivillä muutettiin bio-polttoaineisiin sovellettavaa kasvihuo-nekaasupäästövähenemän kriteeriä. Jatkossa se on 50 prosenttia vanhoissa laitoksissa tuotetuille biopolttoaineille ja 60 prosenttia uusissa, 5. lokakuuta 2015 jälkeen toimintansa aloittaneissa, laitoksissa tuotetuille biopolttoaineille.

Jakeluvelvoite- ja kestävyyslaki muuttuvatILUC-direktiivin aiheuttamat muutok-set vaikuttavat kansallisesti jakeluvel-voitelakiin sekä kestävyyslakiin.

Jakeluvelvoitelaissa säädetään biopolttoaineille vuosittain kasvava energiasisältöön perustuva tavoite eli niin sanottu jakeluvelvoite. Se on tänä vuonna 12,5 prosenttia, nousten 20 prosenttiin vuonna 2020. ILUC-direktiivin myötä jakeluvelvoitelaissa säädetään jatkossa tarkemmin jake-luvelvoitteen täyttämisestä. Tupla-laskenta on mahdollista ainoastaan jakeluvelvoitelain liitteessä mainituista raaka-aineista valmistetuille biopolt-toaineille. Niille on myös asetettu 0,5 prosenttiyksikön alatavoite. Lisäksi jakeluvelvoitetta on mahdollista täyttää ainoastaan 7 prosenttiyksikköä pelto-viljellyistä raaka-aineista valmistetuilla biopolttoaineilla.

Edellä mainituilla tavoitteilla ei ole suurta vaikutusta biopolttoaineiden käytölle Suomessa. Meillä on jo nyt kes-kitytty jätteistä ja tähteistä valmistet-tuihin kehittyneisiin biopolttoaineisiin.

Viime aikoina peltoviljeltyjen biopolt-toaineiden osuus on ollut ainoastaan noin kaksi prosenttia tieliikenteen energiakäytöstä.

Kestävyyslaissa ILUC-direktiivin vaikutukset ovat vähäisiä. Uudet kasvihuonekaasupäästövähenemän vaatimukset vietiin lainsäädäntöön ja kestävyyskriteeriselvityksen toimitta-miselle on jatkossa kuukausi lisäaikaa, se tulee toimittaa maaliskuun loppuun mennessä. Edellistä kalenterivuotta koskevassa kestävyyskriteeriselvi-tyksessä toiminnanharjoittaja rapor-toi Energiavirastolle vuoden aikana kulutukseen luovutettujen biopolttoai-neiden tietoja, muun muassa biopoltto-aineiden määrät, käytetyt raaka-aineet sekä kasvihuonekaasupäästövähe-nemän.

Energiavirastolla kiireinen syksy Jakeluvelvoitelain muutosten myötä Energiavirastolle tuli uutena tehtävänä biopolttoaineiden raaka-aineiden luokitteluun liittyvät ennakkotiedot. Epäselvissä tilanteissa toiminnanhar-joittajat voivat hakea Energiavirastolta ennakkotietoa siitä, katsotaanko raaka-aine jakeluvelvoitelain liitteen mukai-seksi raaka-aineeksi ja täten tuplalas-kettavaksi.

Myös hyväksyttyihin kestävyysjär-jestelmiin on odotettavissa todennäköi-sesti päivityksiä muuttuvien luokituk-sien myötä, joten toiminnanharjoittajat hakevat muutoksille hyväksynnän virastolta.

Energiavirasto on kuitenkin val-mistautunut tulevaan jo hyvissä ajoin. Virasto julkaisi muutosten myötä päivitetyt ohjeistukset ja uudet haku-lomakkeet jo ennen lakimuutosten voimaantuloa. Ne löytyvät Energiavi-raston sivuilta.

B I O P O L T T O A I N E E T


Biopolttoaineiden käyttö romahti viime vuonna – miksi?

Energiavirastoon toimitettujen kestävyyskriteeriselvitysten mukaan Suomessa luovutettiin kulutukseen vuonna 2016 ainoastaan noin 270 miljoonaa litraa biopolttoaineita. Tämä vastasi energiasisällöltään, jätteistä ja tähteistä valmistettujen biopolttoainei-den tuplalaskenta huomioon ottaen, alle 8 prosentin osuutta liikenteen polttoaineista. Jaeltujen biopolttoainei-den määrä suorastaan romahti vuosilta 2014 ja 2015, jolloin jaeltiin laskennal-lisesti yli 24 prosenttia biopolttoaineita.

Jakeluvelvoite oli viime vuonna 10 prosenttia eli pari prosenttiyksikköä suurempi kuin nyt laskennallisesti

jaellut 8 prosenttia biopolttoaineita. Yhtiöiden on kuitenkin mahdollista hyödyntää jakeluvelvoitteen täytössä edellisen vuoden ylijäämää. Vuonna 2015 jakeluvelvoite oli 8 prosenttia ja yhtiöiden oli mahdollista siirtää oma ylijäämänsä vuoden 2016 velvoittee-seen.

Jakeluvelvoitteen ylijäämään tuli rajoitteita ILUC-direktiivin myötä uudistetussa lainsäädännössä. Vuodelta 2019 vuodelle 2020 ei voi siirtää enää kuin puolet mahdollisesta ylijäämästä. Tällä turvataan se, että Suomessa vuonna 2020 tosiasiallisesti jaellaan vähintään EU:n asettaman 10 prosen-

tin suuruinen määrä biopolttoaineita liikenteen energian loppukulutuksesta.

Mikä sitten aiheuttaa näin suuren heilahtelun biopolttoaineiden jakelussa eri vuosina? Sitä pitäisi kysyä ensisijai-sesti tätä liiketoimintaa harjoittavilta yhtiöiltä. Oma arvaukseni on seuraava: Suomi on verrattain pieni markkina-alue ja biopolttoaineilla, erityisesti kehittyneillä, alkaa olla kysyntää muu-allakin lähestyttäessä vuotta 2020 ja EU:n asettamaa 10 prosentin tavoitetta biopolttoaineille. Kunhan oman maan velvoite on täytetty, voidaan lähteä etsimään parasta hintaa muilta mark-kinoilta.

Laki biopolttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä (446/2007) eli jakeluvelvoitelaki

Lain tarkoitus on edistää biopolttoaineiden käyttöä moottoribensiinin ja dieselöljyn korvaamiseksi liikenteessä,

sisältää biopolttoaineiden jakeluvelvoitteen. Tietyille raaka-aineille on mahdollista soveltaa ns. tuplalaskentaa.

Tällöin yksi litra tällaista biopolttoainetta vastaa kahta litraa velvoitteessa.

Laki biopolttoaineista ja bionesteistä (393/2013) eli kestävyyslaki

Laissa säädetään biopolttoaineiden ja bionesteiden kestävyyskriteereistä ja niiden täyttymisen osoittamisesta.

Laki nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta (1472/1994) eli polttoaineverolaki

Laissa säädetään nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta. Valmistevero perustuu polttoaineen energiasisältöön

sekä polttoaineen poltosta syntyvään hiilidioksidin ominaispäästöön ja polttoaineella elinkaaren aikana saavutettavaan

hiilidioksidinpäästövähennykseen.

Biopolttoaineisiin liittyvä lainsäädäntö


Tuulivoimaloiden rakentamista valvotaan tehostetusti Energiavirasto valvoo tehostetusti tuulivoimaloiden rakentamista ja verk-koon liittymistä tarkastuskäynneillä ja asiakirjapyynnöillä kuluvan syksyn ja talven aikana.

Tuomo Hulkkonen

Tommi Hietala

Tuotantotukiasetuksen muutos astui voimaan joulukuun alusta 2016. Muu-toksella tarkennettiin tuulivoimaloiden syöttötariffijärjestelmään hyväksymi-sen edellytyksiä. Asetuksen mukaan tuulivoimalan rakentamisen tulee olla yhtäjaksoista ja hyväksymishakemusta jätettäessä sähköaseman on oltava liitetty sähköverkkoon.

Tuulivoimalan katsotaan olevan liitetty sähköverkkoon, jos sähköasema on otettu käyttöön sähköturvalli-suuslain mukaisesti ja sähköasema sekä päämuuntaja ovat jännitteisiä. Jos tuulivoimalaa varten ei rakenneta omaa sähköasemaa, sen katsotaan olevan liitetty sähköverkkoon, jos sille on verkkoliitäntäsopimus ja verkkoon liittämispäivä on varmistettavissa. Lisäksi ainakin yksi tuulivoimalan tuuliturbiineista tulee olla pystytetty ja liitetty sähköverkkoon jännitteisenä viimeistään kahden kuukauden kulu-essa hakemuksen jättämisestä.

Energiavirasto valvoo tehostetusti asetuksen noudattamista valvonta-käynnein ja asiakirjapyynnöin. Mikäli hyväksymispäätöksen antamisen jälkeen havaitaan, että voimalaitok-sen pystytys ei ole ollut yhtäjaksoista tai kahden kuukauden aikaraja ei ole täyttynyt, Energiavirasto harkitsee tapauskohtaisen käsittelyn jälkeen hyväksymispäätöksen peruuttamista.

Raahessa kaikki kunnossaEnsimmäinen valvontakäynti suoritet-tiin Raahessa 3.8.2017. Tarkastuksen kohteena oli TuuliWatin Sarvankan-kaan tuulivoimapuisto, jonka 14 tuu-liturbiinia valmistuivat loppukesästä. Toukokuussa syöttötariffijärjestelmään hyväksytty tuulivoimapuisto on tehol-taan 49 MW. Valvontakäynnillä tarkas-tettiin täyttyvätkö tuulivoimalaitoksen hyväksymisen edellytykset.

Valvontakäynnin huomioiden perusteella Sarvankankaan voimala oli liitetty asianmukaisesti sähköverkkoon ja kaikki tuulivoimalan turbiinit olivat pystytetty. Näin ollen Energiavirasto sai todeta tyytyväisenä kaiken olevan kunnossa. Valvontakäyntejä jatketaan tulevan syksyn ja talven aikana.

Energiaviraston Inkeri Lilleberg ja Tuomo Hulkkonen valvontakäynnillä Sarvankaan

tuulivoimapuistossa. Keskellä TuuliWatin Pekka Pyyny on jo riisunut kypäränsä ja silmäilee

tyytyväisenä lähes valmiin hankkeen saavutuksia.

R A K E N T A M I S V A L V O N T A


Mitä ne todentajat oikein tekevät?

Todentajien merkitys Energiaviraston toiminnalle on keskeinen, sillä todenta-jat toimivat viraston silminä ja korvina toiminnanharjoittajien laitoksilla.

Maiju Seppälä

Todentajan työpäivät täyttyvät toimin-nanharjoittajien laatimien selvitysten tietojen tarkastamisesta, erilaisista laitoskäynneistä ja niiden valmistelusta sekä suoritettujen varmennustehtävien raportoinnista Energiavirastolle.

Päästökaupasta se alkoi Energiavirasto hyväksyi ensimmäiset todentajansa EU:n sisäisen päästökau-pan alkaessa viime vuosikymmenellä. Päästökauppatodentaja todentaa toiminnanharjoittajien laatimat pääs-töselvitykset ja varmistaa, että päästö-oikeuksia tullaan palauttamaan oikea määrä. Todentajan työvuosi käynnistyy kiireisenä, kun edellisvuoden päästöt ovat selvillä ja kymmenet toiminnan-harjoittajat haluavat jättää selvityk-sensä Energiavirastolle ennen maalis-kuun lopun määräpäivää. Todentajat jalkautuvat toiminnanharjoittajiensa laitoksille kaivelemaan tietojärjes-telmiin tallennettuja polttoaineiden määriä ja lämpö- ja kosteusarvoja ilmoitettujen päästömäärien taustalla sekä tutkimaan pistokokein tarkkailu-suunnitelman noudattamista.

Todentajat ovat tuttu näky myös syöttötariffijärjestelmään kuuluvilla voimalaitoksilla. Laitoskäynneillä todentajat varmistavat, että tukeen oikeuttava sähkö on määritetty oikein. Yhden turbiinin tuulivoimalalla toden-taja tarkastaa mittareiden sijainnit ja toiminnan, varmentaa voimalaitok-sen uutuuden ja verkkoliitännän ja ehtii vielä ajella illaksi kotiin. Suurella yhteistuotantolaitoksella kokonaisen työpäivän voi käyttää pelkästään kym-menien eri polttoaineluokkien tietojen

tarkastamiseen. Oleellinen tehtävä todentamisessa onkin tarkastussuunni-telman laatiminen ennen laitoskäyntiä.

Meneekö todentaja metsään? Suunnitelmassa todentaja valitsee tarkastuskohteet ja suunnittelee näytteenotot ja pistokokeet niin, että päivän tai kaksi kestävä laitoskäynti kohdistuu varmennettavien tietojen epävarmuuden kannalta oleellisiin seikkoihin.

Riskiarvion laatiminen ja suunni-telmallisuus korostuvat erityisesti kestävyyslain todentamisessa, jossa todentaja tarkastaa muun muassa, että toiminnanharjoittajien laitoksilla käyttämät raaka-aine-erät täyttävät kestävyyslain raaka-aineen alkuperää koskevat vaatimukset. Tässä apuun tulevat erilaiset olemassa olevat valvontakeinot kuten myönnetyt sertifikaatit, suojelualueiden hoito- ja käyttösuunnitelmat sekä metsän-käyttöilmoitukset. Todentajan ei ole kuitenkaan tarpeen raivata tietään raaka-aineen alkulähteille malesialai-seen sademetsään tai kainuulaiseen leimikkoon.

Uusimpana tulokkaana todentaja-paletissa toimivat kompensaatiotu-kitodentajat. He eivät välttämättä tee laitoskäyntejä ollenkaan, vaan tarkas-tukset voidaan toteuttaa todentajan

työhuoneesta tai toiminnanharjoit-tajan toimistolta käsin. Oman tieto-koneen äärellä todentaja laatii myös varmennuksensa ja vuosiraporttinsa Energiaviraston asiointijärjestelmiin SATUun ja FINETSiin. Lisäksi todentaja osallistuu Energiaviraston infotilai-suuksiin, ylläpitää akkreditointejaan FINASin kanssa, laatii tarjouksia uusille asiakkaille ja joskus myös vastauksia Energiaviraston selvityspyyntöihin.

Kiinteät biomassakriteerit tulevat EU:n komission uusiutuvan ener-gian edistämistä koskevan ja vuoteen 2030 ulottuvan direktiiviehdotuksen mukaisesti todentajat olisivat saamassa uusia tehtäviä kiinteiden biomassojen kestävyyden valvonnassa. Ehdotuksen mukaan mukaan todentajan tehtävät vastaisivat laajuudeltaan nykyisen kestävyyskriteeritodentamisen teh-täviä, perustuen lähinnä laatujärjes-telmätason arvioimiseen. Tavoitteena kuitenkin on, että Suomi täyttäisi direktiiviehdotuksen maakohtaiset metsänhoitoa koskevat velvoitteet. Täl-löin vaatimukset kevenisivät huomat-tavasti nykyisistä.

Kun viraston viittä eri todentamis-kokonaisuutta hoitaa neljä eri akkre-ditoitua todentajaorganisaatiota ja uusia kokonaisuuksia suunnitellaan, tekeminen ei todentajilta lopu.

T O D E N T A M I N E N

Arto Heikkinen, ÅF Consult Oy

ÅF on toiminut päästökaupan todentajana alusta lähtien. Tehtäviä on

laajennettu sitä mukaa kuin uutta todennettavaa on tullut, olemme

todentaneet myös tuotantotukia, kestävyyskriteereitä ja kompensaatiotukia.

Päästökaupan todentajan rooliin kuuluu tarvittaessa raportoida myös

mahdollisista asetusten vastaisuuksista, vaikka tarkkailusuunnitelma olisi

toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä. Todentamisen aikana arvioimme

myös, miten päästöjen tarkkailua voidaan kehittää.


Kustannustehokasta valvontaa Energiavirastossa

Kustannustehokas valvonta voi kuulos-taa mahdottomalta, mutta näin ei ole. Energiavirastossa kustannustehokuutta edistävät kolme valvonnan keskeistä tekijää - todentajajärjestelmä, tar-koituksenmukaiset valvontakeinot ja ajantasainen viranomaisohjeistus.

Nora Kankaanrinta

Energiaviraston ilmastopolitiikan hal-linnoinnissa useiden säädösten toimi-vuus lepää kolmen tukipilarin varassa. Lainsäädäntö asettaa vaatimuksia kol-melle taholle – toiminnanharjoittajalle, todentajalle ja valvontaviranomaiselle eli Energiavirastolle. Tämä kolmijako on käytössä uusiutuvan energian tuotantotukijärjestelmässä, biopolt-toaineiden kestävyyden valvonnassa, sähkön alkuperätakuun valvonnassa sekä päästökaupassa ja päästökaupan kompensaatiotukijärjestelmässä.

Todentaja hoitaa julkista hallintotehtävää Toiminnanharjoittajalle lainsäädäntö asettaa vaatimuksia oman toiminnan lainmukaisuuden suhteen kuten mikä tahansa velvoittava sääntely. Toimin-nanharjoittajan tehtävänä on huoleh-tia, että se noudattaa lain velvoitteita ja viipymättä ilmoittaa viranomaiselle olennaisista muutoksista toiminnas-

Uusiutuva energia -ryhmä vieraili kesäkuussa Vaskiluoto Voima Oy:llä tutustuen Vaskiluoto

2 voimalaan, joka on sähköä ja lämpöä tuottava 230 MW voimalaitos Vaasassa. Laitoksen

pääpolttoaineet ovat kivihiili, biopolttoaineet ja turve ja se on mukana syöttötariffijärjestelmässä.

K U S T A N N U S T E H O K A S V A L V O N T A


saan. Todentaja puolestaan vastaa toi-minnan huolellisesta tarkastamisesta. Todentaja ei ole viranomainen, mutta se hoitaa julkista hallintotehtävää – tarkastusten käytännön toteuttaminen on lailla ’ulkoistettu’ todentajalle.

Energiaviraston tehtävänä on valvoa lain noudattamista ja pyörittää lain mukaisia viranomaistehtäviä. Energia-virastolla on käytössään laissa säädetyt valvontakeinot kuten esimerkiksi tarkastusoikeus, tiedonsaantioikeus ja toimivalta antaa määräyksiä ja kieltoja. Energiavirasto myös ohjeistaa toimin-nanharjoittajia ja avaa lain velvoitteita käytännön tasolla, ja pyrkii tällä tavoin tuomaan valvontaan ennakollisuutta pelkkien jälkivalvontakeinojen sijaan.

Todentajien valvonnalla kustannustehokkuutta Tämäntyyppinen todentajajärjestelmä, jossa vuosittainen tarkastustoiminta tapahtuu suoraan toiminnanharjoit-tajan ja todentajan välisenä, keventää hallinnollista taakkaa ja siirtää valvon-nan kustannuksia julkiselta sekto-rilta suoraan valvottaville yrityksille. Valvottavien yritysten kustannuksia puolestaan pienentää todentajien kilpailuttaminen yksityisillä markki-noilla.

Jotta järjestelmä pyörisi tarkoi-tuksenmukaisesti ja luotettavasti, tiedonvaihto ja työnjaon selkeys eri osapuolten välillä on erityisen tärkeää. Tarpeellisten tietojen asianmukainen kulku on pyritty turvaamaan lakisää-teisillä toiminnanharjoittajan ilmoitus-velvollisuudella ja valvontaviranomai-sen tiedonsaantioikeudella.

Valvontaviranomaisen työn tur-vaamiseksi sillä on myös oikeus saada tietoja niin toiminnanharjoittajalta kuin muilta viranomaisiltakin salassa-pitosäännösten estämättä. Olennaista kuitenkin koko järjestelmän toimivuu-den kannalta on, että Energiavirastolla on niin sanotusti langat käsissään - se valvoo niin toiminnanharjoittajia kuin todentajiakin ja varmistaa siten lain yhdenmukaisen noudattamisen.

FINAS akkreditoi ja Energiavirasto hyväksyy Kun tarkastustoiminta on ulkoistettu todentajille, miten voidaan varmistua sen laadusta ja yhdenmukaisuudesta? Suomessa on yleistä, että viranomai-nen valvoo lain noudattamista kaikin tavoin ja on vastuussa muun muassa tarkastustoiminnan linjauksista. Todentajajärjestelmässä kuvioon astuu kolmas taho, joka lain nojalla tarkastaa lain mukaisten velvoitteiden noudat-tamista käytännön tasolla. Järjestel-mässä yhdenmukaisuus on varmistettu todentajien akkreditoinnilla, valvon-nalla ja viranomaisohjauksella.

Koska kyseessä on julkisen hallin-totehtävän delegoiminen muulle kuin viranomaiselle, Suomen perustuslaki edellyttää, että todentajien toimintaa säännellään tiukasti. Todentajilta vaa-ditaan sekä pätevyyttä että riippumat-tomuutta. Nämä varmistetaan kan-sallisen akkreditointielimen FINASin akkreditoinnilla ja Energiaviraston lain mukaisella hyväksynnällä.

Todentajien tehtävät katsotaan julkisiksi hallintotehtäviksi, ja niihin sovelletaan lain mukaisissa tehtävissä myös viranomaisia koskevaa lainsää-däntöä. Todentajille asetetaan lailla myös velvoite seurata toimialansa säännösten ja standardien kehittymistä sekä toimia yhteistyössä toimialansa muiden todentajien kanssa siten kuin toimintatapojen yhdenmukaisuuden varmistamiseksi on tarpeen. Energiavi-rasto järjestää todentajille säännöllisesti yhteisiä koulutus- ja neuvontatilai-suuksia, joissa käsitellään todentamisen ajankohtaisia kysymyksiä.

Miten todentajia valvotaan? Todentajien valvonnan keinoja ovat tiedonsaanti- ja tarkastusoikeus, hal-lintopakko ja viime kädessä todentajan hyväksymisen peruuttaminen. Jos Energiavirasto havaitsee ongelman todentajan toiminnassa, se puuttuu asiaan välittömästi käynnistämällä valvontaprosessin. Voi käydä niin, että asian selvittämisen jälkeen havaitaan

todentamistoiminnan tapahtuneen asi-anmukaisesti, jolloin valvontaprosessi raukeaa. Toisinaan todentamistoimin-nassa havaitaan laiminlyönti ja tällöin Energiavirasto voi puuttua siihen antamalla todentajalle huomautuksen tai varoituksen ja velvoittaa todentajan korjaaviin toimenpiteisiin. Hyväksy-misen peruuttaminen on viimekätinen keino, jos todentaja ei ole huomau-tuksista tai varoituksista huolimatta parantanut toimintaansa.

Energiavirasto paitsi valvoo, myös ohjeistaa sekä toiminnanharjoittajia että todentajia. Ohjeistus on kansal-lisen ja EU-tason sääntelyn kanssa yhdenmukainen, sääntelyä täydentävä paketti, jolla Energiavirasto huolehtii, että vaatimustenmukaisuuden määrit-tely pysyy Energiaviraston hyppysissä eikä siirry todentajien harteille.

Ohjeistus täydentää valvonnan kokonaisuuden Viranomaisohjeistus on tarpeen myös sääntelykokonaisuuden toimivuuden kannalta. Usein on tarkoituksenmu-kaista, että normeihin jätetään väljyyttä ja viranomaisen ohjeistukselle tilaa. Viranomaisella on virkavastuu tulkin-nasta lain ja direktiivin mukaisesti, ja sen julkituominen parantaa sääntelyn ennakoitavuutta ja pienentää yrityksille valvonnasta aiheutuvia kustannuksia. Ohjeistusta voidaan myös helposti ver-sioida uuden tiedon, uusien tilanteiden ja soveltamiskäytännön karttumisen myötä. Ohjeistus valmistellaan vuoro-vaikutuksessa sidosryhmien kanssa ja niille annetaan mahdollisuus kommen-toida ohjeistusluonnosta.

Energiavirasto hyödyntää tarkenta-vassa ohjeistuksessaan mahdollisimman paljon jo olemassa olevia mekanismeja ja järjestelmiä, mikä keventää ja tehostaa valvontajärjestelmää ja lisää kustannus-tehokkuutta huomattavasti.


Teknologinen oppiminen laskenut tuulivoiman tuotanto-kustannuksia Tuulivoiman maailmanlaajuinen tuotan-tokapasiteetti on kasvanut valtavasti muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana. Useissa maissa, mukaan lukien Suomessa, tuulivoimaa on tuettu syöttötariffijärjestelmillä tai muilla tu-kijärjestelmillä. Tarvitseeko tuulivoima vielä tukea, vai onko se jo kannattavaa ilman?

Niklas Hokka

Teknologisella oppimisella tarkoitetaan alun perin 1930-luvulla Yhdysvaltain lentokoneteollisuudessa havaittua ilmi-ötä, jossa uuden teknologian valmistus-kustannukset laskevat tuotantomäärän kasvaessa. Myöhemmin teknologisen oppimisen vaikutus on havaittu lähes kaikilla teollisuuden aloilla. Uudet tek-nologiat ovat lähes aina vakiintuneita teknologioita kalliimpia, mutta oppimi-nen tekee niistä ajan myötä edullisem-pia. Oppimisen kautta teknologiasta tulee siten kilpailukykyisempää vakiin-tuneisiin teknologioihin verrattuna.

Teknologisella oppimisella on suuri merkitys uusiutuvien energiatekno-logioiden yleistymisessä, koska niiden kustannukset on yleensä nähty liian korkeina vakiintuneisiin energiatek-nologioihin verrattuna. Eri maissa käytetyt tuulivoiman tukijärjestelmät ovat myös herättäneet runsaasti vastus-tusta, koska niiden rahoitus on yleensä julkista. Toisaalta tukijärjestelmillä

voidaan edistää tuotantokapasiteetin kasvua tai rahoittaa tutkimus- ja kehi-tystyötä, jotka teknologisen oppimi-sen ansiosta laskevat kustannuksia. Kustannusten laskiessa tuulivoimasta tulee taloudellisesti kannattavampi teknologia.

Tuulivoiman oppiminen vauhdikasta Tutkimusten mukaan tuulivoiman kustannukset ovat laskeneet huomatta-vasti teknologisen oppimisen seurauk-sena. Oppiminen on ollut tehokkainta sellaisissa maissa, joissa on käytetty julkisia tutkimus- ja kehitystukia tai tarjouskilpailuja uuden tuotantokapa-siteetin kilpailuttamisessa. Syöttötarif-fijärjestelmät eri maissa ovat sen sijaan edistäneet tuulivoiman maantieteel-listä leviämistä ja ovat siten kasvaneen tuotantokapasiteetin myötä vaikut-taneet välillisesti myös kustannusten laskuun. 1980-luvulta alkaen tuulivoi-man tuotantokustannukset ovat maasta riippuen laskeneet noin 5–20 prosent-tia aina, kun tuotantokapasiteetti on kaksinkertaistunut.

Kansainvälisen uusiutuvan ener-gian järjestön (IRENA) mukaan maatuulivoiman keskimääräiset tuotantokustannukset puolittuivat vuosina 1995–2015. Yhdysvaltalainen rahoitusalalla toimiva Lazard Ltd taas laski, että uusien tuulivoimaloiden tuotantokustannukset laskivat 66 prosenttia vuosina 2009–2016. Tärkein

syy kustannusten laskuun oli teholtaan ja korkeudeltaan suurempien tuulitur-biinien yleistyminen. Suurempi teho on laskenut turbiinien yksikkökustannuk-sia, ja korkeammat tornit ovat mahdol-listaneet parempien tuuliolosuhteiden hyödyntämisen, mikä on kasvattanut sähköntuotantoa.

Muita keskeisiä tekijöitä kustannus-ten laskussa ovat olleet esimerkiksi tuulivoimaloiden asennus- ja käyttöko-kemuksen kasvaminen. Merkittävää on myös se, että samalla maantieteellisellä alueella tuulivoimapuistoja asentavat yritykset ovat keskinäisen vuorovai-kutuksen ansiosta oppineet myös toisiltaan, mikä on laskenut asennus-kustannuksia. Eri toimijoiden välisellä yhteistyöllä on ollut suuri vaikutus tuulivoiman kustannusten laskussa.

Tuotantokustannukset yllättäviä Suomessa Sekä Euroopassa että Pohjois-Ameri-kassa edullisimmat maatuulivoimalat toteutuivat vuonna 2015 tuotantokus-tannuksiltaan jo alle 40 eurolla mega-wattituntia kohden. Toisaalta kalleim-milla hankkeilla tuotantokustannukset ylittivät 100 euroa megawattitunnilta. Keskimääräiset tuotantokustannuk-set olivat useissa maissa 50–70 euroa megawattituntia kohden. Tuulivoiman tuotantokustannukset vaihtelevatkin merkittävästi eri hankkeiden ja aluei-den välillä, koska esimerkiksi tuuliolo-

D I P L O M I T Y Ö


suhteet vaikuttavat suuresti tuotetun sähkön määrään. Edullisinta tuuli-voiman rakentaminen on sellaisissa maissa, joissa työvoimakustannukset ovat matalia ja tuulivoimaloiden osat valmistetaan paikallisesti. Esimerkiksi Kiinassa tuulivoiman tuotantokustan-nukset saattavat olla jopa 30 prosent-tia pienemmät kuin Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa.

Suomessa tuulivoimaloita on raken-nettu kaupallisessa mittakaavassa vasta vuodesta 2011 lähtien, jolloin syöt-tötariffijärjestelmä otettiin käyttöön. Teknologisen oppimisen näkökulmasta voisi odottaa, että Suomessa tuuli-voiman kustannukset olisivat korke-ampia kuin sellaisissa maissa, joissa tuulivoima kaupallistui aikaisemmin. Näin ei kuitenkaan ole, vaan Suomessa tuulivoiman kustannukset ovat hyvin lähellä muiden Euroopan maiden kustannustasoa. Maatuulivoiman keskimääräiset tuotantokustannukset ovat Suomessa 60–70 euroa megawat-tituntia kohden, mikä vastaa IRENA:n keskimääräisiä tietoja. Suomessa hal-vimmat hankkeet toteutuvat noin 45 eurolla ja kalleimmat noin 90 eurolla megawattituntia kohden. Tuotantokus-tannusten vaihtelu myös Suomessa on merkittävää.

Todennäköisin syy tuulivoiman tavanomaisille kustannuksille on se, että Suomi on päässyt mukaan kypsälle teknologia-alalle. Muissa maissa on jo aiemmin tehty keskeisin tuulivoiman tutkimus- ja kehitystyö sekä tärkeim-mät innovaatiot. Toisaalta Suomen tuu-livoimaloiden huipunkäyttöajat ovat keskimäärin suurempia kuin muualla maailmassa. Tähän todennäköisimpänä syynä on, että Suomessa rakennetut tuulivoimalat ovat alan uutuudesta joh-tuen uutta ja tehokkaampaa tekniikkaa. Toisaalta turbiinien tehokkuus kertoo myös hankesuunnittelun, tuulimittaus-ten ja asennuksen onnistumisesta.

Oppimisesta potkua tulevaisuuteen Teknologisen oppimisen avulla voidaan ennustaa myös tulevaisuuden kustan-nuskehitystä. Tuulivoiman osalta tämä on erittäin tärkeää esimerkiksi uusien tukijärjestelmien suunnittelussa. Liian anteliaat tukijärjestelmät voivat pahim-millaan hidastaa teknologista kehitystä ja oppimista, jolloin alan toimijoilla ei ole tarpeeksi taloudellisia kannus-timia kustannustensa minimointiin. Tällöin tuulivoimaloita saatetaan myös rakentaa tuulisuudeltaan epäedullisille alueille.

Tuulivoiman kustannusten on ennustettu laskevan merkittävästi tulevaisuudessa. Maailman 163 mer-kittävälle tuulivoima-asiantuntijalle

tehdyn kyselytutkimuksen mukaan tuulivoiman kustannukset tulevat

laskemaan 24–30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.

Saman suuruiseen arvioon päätyi myös IRENA.

Kustannusten lasku tulee perustumaan

yhä suurempiin

turbiinikokoihin ja korkeampiin tornei-hin sekä tehokkaampiin ja kevyempiin lapamateriaaleihin.

Muita kustannuksia laskevia tekijöitä ovat esimerkiksi turbiinin osien kestä-vyyden ja luotettavuuden paranemi-nen, toimivat toimitusketjut ja lisään-tynyt kilpailu. Ennusteiden mukaan maatuulivoiman keskimääräinen tuotantokustannus voisi laskea noin 40–50 euroon megawattituntia kohden vuoteen 2030 mennessä. Halvimpien hankkeiden tuotantokustannukset megawattituntia kohden voisivat alittaa 30 euroa.

Tulevaisuudessa vielä monia haasteita Eri maissa sovelletut tukijärjestelmät ovat edistäneet teknologista oppimista, mutta ne ovat tarkoitettu vain määrä-aikaisiksi ratkaisuiksi. Kustannusten lasku ei poista tuulivoiman muita haasteita, kuten vaihtelevaa tuotan-toa, uusien sähköverkkoinvestointien tarvetta tai maisemahaittoja. Näiden haasteiden aiheuttamat epäsuorat kus-tannukset tulisi ottaa huomioon tuuli-voiman kannattavuuden arvioinnissa.

Haasteiden ratkaisuun on kuitenkin helpompi keskittyä, kun tuulivoiman suoria kustannuksia on onnistuttu laskemaan. Tutkimus- ja kehitystyön resursseja voidaan ohjata yhä ene-nevissä määrin esimerkiksi sähkön varastointiteknologioiden kehittämi-seen. Siten oppiminen hyödyttää koko tuulivoima-alaa. Ainoastaan tulevai-suus näyttää, saavuttaako tuulivoima lopulta markkinaehtoisen kannatta-vuuden tason. Tällä hetkellä suunta on ainakin oikea.

Niklas Hokka työskenteli

diplomityöntekijänä Energiavirastossa

keväällä ja kesällä 2017. Hänen tuulivoiman

oppimista ja teknologista kehitystä

käsittelevä diplomityö on julkaistu

osoitteessa https://aaltodoc.aalto.fi/

handle/123456789/28001


https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/28001

https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/28001

Uusia kasvoja uusiutuvan ryhmässä

YlitarkastajaMervi vastaa uusiutuvan energian informaatio-ohjauksesta ja viestin-nästä. Aiemmin Motivalla työskennel-lyt Mervi aloitti työt Energiavirastossa maaliskuussa.

Lakimies Inkeri aloitti ryhmän lakimiehenä vuoden alussa, aiemmin hän toimi Energiavirastossa vähittäismarkki-noiden parissa.

Laskentatoimen asiantuntijaTiina työskentelee tuotantotuen tehtävissä taloudellisessa tiimissä, hän aloitti Energiavirastolla harjoittelijana kesäkuussa.

Tiina Arto Inkeri Lilleberg Mervi Suni

Tervetuloa uusiutuvan energian päivään 23.1.Varaa jo kalenteriin uusiutuvan energian ajankohtaispäivä 23.1.2018.

Tammikuisessa päivässä käsitellään uusiutuvan energian sekä päästökaupan ajankohtaisia aiheita.

Julkaisemme ohjelman loppuvuodesta, tavataan jälleen hotelli Paasitornissa, Helsingissä.


Gasum lisää kaasun nostettaPohjoismaiden suurin maakaasu- ja biokaasutoimija Gasum monipuolis-taa kaasun käyttöä. Se on investoinut satoja miljoonia euroja kehittäessään maakaasun, biokaasun ja nesteytetyn maakaasun kaasuekosysteemiä Poh-joismaissa.

Tuula Sipola

Pekka Hannila

Kun suomalainen maakaasumarkkina avautuu kilpailulle 2020 alusta, päättyy Suomelle myönnetty lupa poiketa EU:n kaasumarkkinadirektiivin linjauksista. Putkikaasua on virrannut yhdestä suunnasta, Venäjältä, ja kaasua on myy-nyt Gasum.

Tilannetta muuttaa Suomen ja Viron välinen, 2020 alusta käyttöön otettava Balticconnector-putkiyhteys, joka mahdollistaa Suomen ja Baltian maiden alueellisen kaasumarkkinan. Yhteinen EU-kaasumarkkina toteutuu vasta silloin, kun Liettuan ja Puolen välinen putkiyhteys valmistuu. Uuden lain mukaan myös kaasun myynnin ja siirtoverkon hallinnoinnin liiketoimin-nat pitää eriyttää toisistaan.

Gasum Oy:n maakaasuliiketoimin-nasta vastaavan johtajan Jouni Hai-karaisen arvion mukaan perinteisen maakaasun volyymi ei enää Suomen energiapaletissa juurikaan kasva nykytasostaan, vajaasta kymmenestä prosentista. Kaasun käyttöä lisäävät tulevaisuudessa uudistuva biokaasu ja nesteytetty maakaasu, LNG.

”Meriliikenne siirtyy vähitellen nesteytettyyn maakaasuun. LNG-moottorien yleistyessä hiukkas-, typpi- ja rikkipäästöt vähenevät oleellisesti. Enää ei tunge mustaa savua piipusta.”

M A A K A A S U M A R K K I N A T

”Suunnittelemme parhaillaan tietojärjestelmiä, joita tarvitaan siirtoverkon ja myynnin

eriytyessä”, Jouni Haikarainen kertoo uuden maakaasumarkkinalain mukanaan tuomista

uudistuksista. >


LNG soveltuu Suomen maakaasu-verkoston ulkopuolisen teollisuuden ja energiantuotannon tarpeisiin. Kaasu siirtyy yhdysputken välittämänä, meri-kuljetuksena tai säiliöautolla. Näillä näkymin nykyisessä, 1300 kilometrin maakaasuputkiverkossa mahtuu hyvin kulkemaan myös lisääntyvä biokaasu.

LNG ja biokaasu käsikädessä Gasumin tavoitteena on kasvaa perin-teisestä maakaasuyhtiöstä monipuo-liseksi, pohjoismaiseksi kaasuekosys-teemin kehittäjäksi. Pohjoismaisuus ja LNG-markkinan kehittäminen saivat nostetta, kun Gasum muutama vuosi sitten osti reilun puolikkaan norjalai-sesta Skangasista. Tänä vuonna se nosti omistusosuutensa siitä 70 prosenttiin.

Skangasin Porin LNG-tuontitermi-naali avattiin viime vuonna. Gasum on mukana myös Tornioon 2018 valmistu-vassa LNG-terminaali- ja varastohank-keessa. Muut osapuolet ovat Outo-kumpu, SSAB ja EPV Energia.

Gasumista tuli pohjoismaiden suurin biohajoavien jakeiden käsittelijä sen hankittua ruotsalaisen biokaasuntuot-tajan Swedish Biogas Internationalin osakekannan. Gasum-nimellä toimi-valla yhtiöllä on viisi biokaasun tuotan-tolaitosta Ruotsissa. Suomessa Gasum omistaa seitsemän biokaasulaitosta.

”Jätteiden kierrätys lisääntyy ja tehostuu koko ajan. Suomessa olemme jo pitkällä niiden jalostamisessa, mutta vielä on paljon tehtävissä niin Ruotsissa kuin Suomessakin. Kunnat ja kaupungit ovat tärkeitä toimijoita tässä asiassa, Haikarainen sanoo.

”Ruotsin biokaasulaitokset käyttävät polttoaineena pääasiassa nurmesta teh-tyä peltobiomassaa. Suomessa biojäte on lähtöisin kotitalouksista, kaupasta ja elintarviketeollisuudesta”, hän kertoo eroavaisuuksista.

Lisää biokaasuaGasum selvittää uusiutuvaa kaasua tuottavan metanointilaitoksen toteut-tamismahdollisuuksia Kemiran tehtai-den yhteyteen Lappeenrannan Joutse-noon. Hankkeessa ovat mukana myös Lappeenrannan kaupunki ja Kemira.

Uuteen teknologiaan perustuva, vedystä ja hiilidioksidista uusiutuvaa metaania tuottava laitos olisi maailman suurin lajissaan ja lisäisi merkittävästi biokaasun tuotantoa.

Metanointiin liittyy paitsi uusiutu-van kaasun määrän moninkertaistu-minen, myös tuuli- ja aurinkosähkön varastointi käyttämällä hyödyksi kaasuverkkoa niin sanotun power-to-gas -ratkaisun avulla. Aurinko- ja tuulisähkön tuotantopiikit on mah-dollista varastoida vetyenergiaksi, joka metanoimalla saa käyttökelpoisemman muodon.

”Teknisesti laitos on toteuttamiskel-poinen, mutta sen kaupalliset edel-lytykset vaativat vielä selvittämistä. Päätöksiä asiassa saataneen syksyn kuluessa”, Haikarainen lupaa.

Kansallisen energia- ja ilmastostra-tegian mukaan biokaasun tuotanto ja käyttö kasvavat lähivuosina ja etenkin liikenteen polttoaineena biokaasulla on keskeinen rooli.

”Suomeen ennustetaan 2030 men-nessä 50 000 kaasukäyttöistä autoa. Tämä on kova tavoite, koska tällä hetkellä kaasukäyttöisiä autoja liikkuu teillämme vasta parisen tuhatta. Eten-kin raskaassa liikenteessä on potenti-aalia vaikkapa kaupunkiliikenteessä ja jätteenkuljetuksessa”, Haikarainen ennustaa.

Hän kertoo, että Euroopassa kaasu-autoja on eniten Italiassa – useita satoja tuhansia. Saksa tulee hyvänä kakko-sena. Suomessa hallituksen tavoite on niin ikään lisätä täyssähköautojen määrä 250 000:een, kun se nyt on hie-man yli 1000.

”Molempia tarvitaan ja kummalle-kin riittää tilaa. Kaasukäyttöisen auton teknologia on sähköautojen vastaavaa pidemmällä. Sen toimintasäde on huomattavasti sähköautoa pidempi”, Haikarainen sanoo ja vertailee: kaasu-käyttöinen kuorma-auto ajaa kaasutan-killisella Helsingistä Ouluun ja takaisin.

Markkina ei kehity kivuttaHaikaraisen mielestä yhteinen EU-kaasumarkkina on myönteinen asia, vaikka esteitä sen kehityksen tiellä


varmasti ilmenee. ”Suurimmat hankaluudet liittyne-

vät EU-valtioiden regulaattoreiden yhteisymmärrykseen pelisäännöistä. Esimerkiksi kaupankäyntiin liittyvät asiat kauppapaikkoineen vaativat selvitystä.”

Toinen iso kysymys on Baltian alu-eellisen kaasumarkkinan yhdistyminen EU-markkinaan. Balticconnector-hank-keen lisäksi tarvitaan lisäinvestointeja Liettuassa ja Puolassa.

”Puola – Liettua -putkiyhteydelle on myönnetty EU-tukea, mutta osan siitä Puola joutuu maksamaan itse. Maksu-halukkuus jää nähtäväksi. Ainakaan asiaa ei auta se, että Baltian ja Suomen alueellinen kaasumarkkina on aika pieni ja edelleen supistuva.”

Haikarainen ei oikein usko kaa-sumarkkinan oleellisesti alentavan hintaa. Hänen mielestään venäläisen kaasun hinta on ollut kilpailukykyinen eurooppalaiseen hintatasoon nähden koko ajan. Suomi sen sijaan on verot-tanut kaasua turhan kovakouraisesti. Tällä hetkellä asiakkaan kaasusta maksamassa hinnassa melkein puolet on veroa

”Verotuskohteluun täytyy tulla muu-tos, jos kivihiilen polttoa on tarkoitus vähentää korvaamalla sitä puhtaam-malla kaasulla, kuten energia- ja ilmas-tostrategia suosittelee.”.

Kaasun siirtoliiketoiminta työllistää suoraan

gasumilaista.30Gasum-konserninhenkilöstön määrä on

400ja liikevaihto

miljoonaa euroa.

843

>


Balticconnector luo sillan eurooppalaisiin kaasumarkkinoihinSuomen ja Viron kaasuverkot yh-distävän Balticconnector-yhteyden suunnittelu on edennyt toimittajien valintavaiheeseen. Putkiyhteys yhdis-tää valmistuessaan Suomen ja Baltian maiden kaasumarkkinat.

Tuula Sipola

Pekka Hannila

Valtio-omisteinen Baltic Connector Oy käynnisti kesällä Suomen ja Viron välille rakennettavan meriputken val-mistamiseen ja asennustöihin liittyvän hankintaprosessin. Baltic Connectorin ja virolaisen osapuolen, maakaasun ja sähkön siirtoverkonhaltijan, Elering AS:n valitsemat toimittajat varmistuvat syksyn aikana.

Rakennustyöt käynnistyvät keväällä 2018. Putki valmistuu Suomen maakaasumarkkinoiden avautuessa 1.1.2020.

Eduskunta hyväksyi kesäkuun lopulla esityksen uudeksi maakaasu-markkinalaiksi. Siihen liittyy myös siir-toverkon ja myynnin eriyttäminen, joka sekin tuo muutoksia nykytilanteeseen.

Balticconnector-hanke on osa EU:n Connecting Europe Facility -ohjelmaa. Aluksi kehitetään Suomen ja Baltian maiden alueellista kaasumarkkinaa. Lopullinen tavoite on markkinan yhdistyminen yhteiseurooppalaisiin kaasumarkkinoihin.

Baltiassa on käynnissä samanaikai-sesti olemassa olevan kaasuverkoston parantamishankkeita, jota tehostavat Balticconnectorin käyttömahdolli-

suuksia. Lisäksi Liettuan ja Puolan pitää yhdistää kaasuverkkonsa rakentamalla kaasuputki maiden välille. Myös tähän, arviolta 2021 valmistuvaan putkihank-keeseen, on myönnetty EU-rahaa.

Kaasun asema vahvistuuBalticconnector-yhteyden odotetaan vankistavan kaasun vuosi vuodelta hei-kentynyttä asemaa Suomessa ja lisää-vän vaihtoehtoja hankintalähteisiin. Nyt Suomeen virtaa putkikaasua vain Venäjältä, kuten Baltian maihinkin. Yhtenä perusteluna kaasunhankinnan monipuolistamiseen pidetään ener-giahuoltovarmuuden vahvistamista. Lisäksi nesteytetty maakaasu (LNG) ja biokaasu tuovat vaihtoehtoja perintei-seen maakaasun käyttöön.

Balticconnector Oy:n toimitusjohtaja Herkko Plit uskoo kaasun käytön piris-tyvän kaasumarkkinoiden avauduttua. Silti hän ei odota kilpailukyvyn kohen-tuvan pelkästään sillä, että markkinat ovat vapaat ja auki.

”Kivihiilen korvaaminen kaasulla vaikuttaisi edullisesti ilmastotavoittei-siimme”, Plit muistuttaa ja harmittelee kaasun kilpailukyvyn rapautumista ylettömästi lisääntyneen verotuksen vuoksi.

”Tähän tarvitsemme kansallisia ratkaisuja. Kaasun kilpailukyky ei merkittävästi parane, jos sen verotus ei alene.”

Plit kertoo, että vuonna 2015 biokaa-sulaitosten avulla tuotettiin noin 350 gigawattituntia kaasua, josta kaasuverk-koon syötettiin noin 80 gigawattituntia.

”Tavoite on, että biokaasun käyttö saavuttaa 1,2 terawattitunnin tason vuoteen 2020 mennessä, joten kaa-suverkkoon syötetyn kaasun määrä nousee merkittävästi”, Plit arvioi.

Maakaasun käyttö Suomessa on vähentynyt voimakkaasti. Sen hintakil-pailukykyä on heikentänyt verotuksen kasvu, joka on kahdeksankertaistu-nut vuodesta 2010. Loppukäyttäjän kaasulaskusta melkein puolet koostuu verosta. Myös matalat päästöoikeuksien hinnat ovat heikentäneet maakaasun kilpailukykyä esimerkiksi kivihiileen verrattuna.

Plit sanoo maakaasumarkkinoiden avaamisen ja Balticconnector-yhtey-den mahdollistaman vaihtoehtoisen kaasunhankintalähteen parantavan maakaasun asemaa. Maakaasun käytön lasku vähintään hidastuu.

”Kulutusmääriin vaikuttaa merkit-tävästi myös verotuksen sekä päästö-oikeuksien ja sähkön markkinahinnan kehitys. Mikäli nämä tekijät kehittyvät

Suomen lähes 1300

kilometrin maakaasu-

verkosto kuljettaa tule-

vaisuudessa fossiilisen

maakaasun ohella entistä

enemmän biokaasua. Nyt

maakaasun osuus energian

kokonaiskulutuksesta on

seitsemisen prosenttia.


>


”Maakaasumarkkina tarvitsee tukea ja

myötävaikutusta kehittämisvaiheessaan.

Vasta 2020 jälkeen näemme, miten

markkina todella alkaa toimia”,

Herkko Plit sanoo.


Balticconnector yhdistää Suomen ja Viron kaasuputkistot

Balticconnector mahdollistaa

Baltian maiden ja Suomen

kaasumarkkinoiden yhdistä-

misen ja integroitumisen EU:n

yhteisiin energiamarkkinoihin.

Lisäksi muun Baltian kaasuinf-

rastruktuurin rakentaminen

mahdollistaa kaksisuuntai-

sen kaasuliikenteen Viron ja

Latvian välillä, joka yhdessä

Balticconnectorin kanssa antaa

Suomelle ja Virolle mahdol-

lisuuden käyttää Latviassa

sijaitsevaa maanalaista varas-

toa omien markkinatarpeiden

mukaan.

”Kaasu muuttuu entistä vihreämmäksi.

Suomen maakaasuputkissa virtaa muutaman

vuoden sisällä yhä enemmän biokaasu”,

Herkko Plit arvioi.

maakaasun kannalta suotuisasti, voi kaasunkulutuskäyrän lasku pysähtyä ja lähteä jopa uudelleen nousuun.”

Plit puhuu myös kaasualan elpymi-seen ja markkinoiden avautumiseen liittyvästä infrasta.

”Kaasuinfraa pitää kehittää kokonais-valtaisesti ja sen pitää olla kilpailuky-kyistä soveltaa ja käyttää.”

Hän ei näe syytä sille, miksei Suomen ja Baltian maiden kaasumarkkina alkaisi toimia ja vaikuttaa hintaan, kun se tekee niin muuallakin.

”Hollannin ja Englannin välinen kaa-suputkiyhteys, markkinan avautumi-nen, alensi kaasun hintaa kummassakin maassa. Samoin kävi Liettuan Klaipe-dassa LNG-terminaalin valmistuttua: kaasun hinta aleni parikymmentä prosenttia.”

Balticconnector-yhteys maksaa 250 miljoonaa euroa. Tästä valtaosan, 187,5 miljoonaa euroa, maksaa EU. Suomen valtio on pääomittanut Baltic Con-nector -yhtiötä 30 miljoonalla eurolla. Loppuosa kuluista katetaan käytön aikaisilla kaasun siirroilla. Suomi vastaa kustannuksista Suomen alueella ja Elering Virossa. Meriputken osapuolet maksavat puoliksi.

Puhdasta kaasuaPlit näkee kilpailun lisääntymisen kaa-sun toimituksessa tuovan alalle uusia yrityksiä ja liiketoimintamahdollisuuk-sia. Erilaisten toimijoiden markkinoille pääsy helpottuu.

”Markkinoiden avaaminen on pitkä prosessi ja murrosvaihe vie aikaa. Vasta muutaman vuoden päästä markkinan avauduttua näemme toden teolla, miten kilpailu toimii ja ohjaa markki-noita”, Plit sanoo.

”Kivihiilen käyttö vähenee, ener-giajärjestelmä uudistuu ja biokaasun määrä lisääntyy. Myös synteettisen kaasun varastointi kehittyy ja auttaa tarvittaessa yhä lisääntyvää, säistä riip-puvaa tuuli- ja aurinkovoimaa. Kaasun avulla voimme siis tukea siirtymistä kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa.”

Plitin mukaan Balticconnectoriin ei liity poliittisia riskejä – projektiteknisiä

kylläkin. Hän luettelee aikataulu-, laatu-, teknologia- ja turvallisuusriskit.

”Näiden riskien kartoittamiseen ja poistamiseen olemme käyttäneet pal-jon aikaa jo etukäteen.”

Plitin mukaan hanke työllistää 2000 henkilötyövuoden edestä. Suomen kaasuteknologiaosaaminen ei ole kovin vakiintunutta. Tästä syystä meriputki hankintaan maailmalta. Sen sijaan alihankinta, asennus ja valvonta työl-listävät suomalaisia ja virolaisia. Näiden arvioitu työmäärä on puolet koko hankkeen työllistämisarvioista.

Uusi maakaasumarkkinalaki edel-lyttää kaasunsiirtoverkon, maakaasun tuotannon ja myynnin eriyttämistä. Tällä halutaan taata tasapuolinen ja kilpailuneutraali verkkoyhtiö markki-noiden kehittäjäksi – sähkön kanta-verkkoyhtiö Fingridin tapaan. Silloin kaasunsiirrosta vastaavia yrityksiä on tulevaisuudessa vain yksi.

Plit pitää tärkeänä Suomen ja Baltian maiden yhteisten kaasumarkkinoiden kehittämistä ja käytäntöjen harmoni-sointia.

”Kehitysfoorumissa vaikuttavat kaasuyhtiöiden lisäksi ainakin minis-teriöiden ja regulaattoreiden edustajat sekä keskeiset kaasunkäyttäjät. Toivon markkinamallista yksinkertaista, helpon pääsyn markkinoille takaavaa mallia.”

Kahdensuuntainen kaasu-

putki koostuu kolmesta

osasta, joista 20 kilometriä

on maaputkea Suomessa ja

80 kilometriä meriputkea

Inkoon ja Viron Paldiskin

välillä. Viroon rakennetaan

50 kilometriä maakaasu-

putkea, kompressoriasema

sekä Tallinnan kaupungin

tarvitsema paineenvähen-

nysasema. Putki valmistuu

vuonna 2019.


>


Maakaasumarkkina kiinnostaa NestettäNeste tarvitsee maakaasua prosesseis-saan. Suomen suurimpiin lukeutuvana maakaasunkäyttäjänä se odottaa mielenkiinnolla avautuvia maakaasu-markkinoita.

Tuula Sipola

Pekka Hannila

Energiajohtaja Jussi Hintikka Nesteen Öljytuotteet liiketoiminta-alueelta uskoo, että pitkällä aikavälillä avoin maakaasumarkkina toimii kaasunkäyt-täjän eduksi.

”Kun tarjonta lisääntyy, hinta yleensä laskee”, hän pelkistää.

Epäilyksiäkin hänellä on. ”Miten markkina lähtee toimimaan

murrosvaiheessa? Suomi ja Baltian maat eivät muodosta yksinään kovin suurta markkina-aluetta. Tästä syystä Puolan kautta pitää saada uusia kanavia kaasu-toimituksiin ilman aikatauluviiveitä.”

Vedynvalmistus vaatii maakaasuaHintikan mukaan maakaasu pysyy tärkeänä raaka-aineena Nesteelle tule-vaisuudessakin. Puhtaita liikennepolt-toaineita ei synny ilman maakaasun myötävaikutusta.

Viime syksynä Nesteen jalostamo-alueelle valmistui AGAn ja Nesteen yhteishankkeena uusi vedyntuotanto-laitos. Neste toimittaa sinne maakaa-sun ja höyryn. Laitoksen reformoin-tiprosessissa maakaasu- ja höyryseos muuttuvat puhtaaksi vedyksi.

Neste hankkii osan tarvitsemastaan vedystä uudesta laitoksesta. Suurin osa siitä tulee kuitenkin edelleen 1990-luvulla rakennetusta Nesteen omasta vastaavasta laitoksesta Kilpi-lahdessa.

Hintikka uskoo, että varsinaisen jalostustoiminnan maakaasutarve pysyttelee muun muassa vetytarpeen takia vähintään nykytasolla, mutta energiantuotannossa maakaasun käyttö Kilpilahdessa hieman laskee Nesteen lisätessä omien sivuvirtojen käyttöä

Myös Nesteen 40-prosenttisesti omistama Kilpilahden voimalaitos käyttää yhtenä polttoaineena maakaa-sua. Alueelle valmistuu ensi vuonna uusi voimala, jonka höyryntuotantoka-pasiteetti on 450 megawattia ja sähkön 30. Uuden voimalan polttoaineesta 80 prosenttia koostuu jalostamon ja petro-kemian sivutuotteista ja 20 prosenttia maakaasusta. Nesteen ohella voimalai-tosta omistavat voimalaitosoperaattori Veolia (40 %) ja Kilpilahdessa toimiva petrokemian yritys Borealis (20 %).

Neste on maailmalla markkinajohtaja uusiutuvien polttoaneiden jalostajana. Uusiutuvat polttoaineet ovat sen strate-giassa fokusalueena.

”Myös tällä alueella vedyn käyttöä kehitetään”, Hintikka sanoo ja toteaa tähän kuvioon hyvin sopivan tulevai-suudessa myös uusiutuvan metaanin.

Vauhtia aikatauluunHintikan mukaan Neste ei ole vielä päättänyt rooliaan maakaasumarkki-noilla.

”Todennäköisesti olemme mukana aktiivisena markkinaosapuolena. Toimimmehan jo nyt maakaasun jälki-markkinoilla jatkuvasti.”

Hän pitää ensiarvoisen tärkeänä sitä, että virkamiehet ja poliittiset päättäjät vaikuttaisivat aktiivisesti maakaa-sumarkkinaan ja ylipäätään kaasun asemaan.

”Yhteiseurooppalaiset markkinat pitää saada avautumaan ripeällä aika-taululla ja tarvittavat putkiyhteydet on rakennettava. Myös kansallisista markkinaratkaisuista on saatava mah-dollisimman tehokkaat. Markkinan kehitystä voisi tukea myös maakaasun verotuskohtelun ottaminen uuteen tarkasteluun. Nykyinen kaasun verotus ei tue hiiltä puhtaamman polttoaineen tehokasta käyttöä.”

Hintikka toivoo, että maakaasun-käyttäjää kuunnellaan maakaasu-markkinoihin liittyvien sääntöjen valmistelutyössä, johon Nestekin pyrkii osallistumaan.

”Sääntöjen pitää olla mahdollisimman yksinkertaiset, jotta erilaisten osapuol-ten osallistumiselle markkinoihin ei tule esteitä. Myös edelleen kehittämisen näkökulma on hyvä ottaa huomioon. Hyvä tavoite on sähkön tapaan laajempi yhtenäinen markkina-alue.

Jussi Hintikan mukaan maakaasu on

Nesteelle olennainen raaka-aine niin

perinteisiä kuin uusiutuviakin öljytuotteita

jalostettaessa.


Maakaasumarkkinoiden vallankumous

Eduskunnan kesäkuussa hyväksymä maakaasumarkkinalaki luo edellytyk-set suurimmalle Suomen maakaasu-markkinoilla tähän mennessä nähdylle uudistukselle. Suljettuna tähän asti pysyneet markkinat avataan kilpailulle ja siirtotoiminta eriytetään myyntitoi-minnasta.

Baltic Connectorin valmistuminen tarjoaa suomalaisille toimijoille mah-dollisuuden ostaa kaasua yhteisiltä suomalais-balttialaisilta markkinoilta, tuoda omia kaasueriään Klaipedan LNG-terminaalin kautta ja hyödyn-tää Riian lähellä sijaitsevan suuren Incukalnsin kaasuvaraston mahdolli-suuksia. Liettuan-Puolan yhteyden val-mistuminen 2020-luvun alussa liittää lopulta Suomen yhteisiin eurooppalai-siin kaasumarkkinoihin.

Tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus ovat EU:n perusperiaatteita. Siten myös EU:n energian sisämark-kinapaketin viimeisin julkaistu versio vuodelta 2009 edellyttää sähkön ohella myös maakaasumarkkinoiden avaa-mista kilpailulle.

Paketin kaasudirektiivin, kaasuase-tuksen ja niistä johdettujen verkko-sääntöjen vaatimuksista on muun muassa Suomelle, Virolle, Latvialle ja Liettualle myönnetty mahdollisuus olla noudattamatta joitain paketissa esitettyjä vaatimuksia niin kauan kuin verkko on ns. ”pussin perä”, eli kaasu tulee vain yhdeltä toimittajalta, verkko

ei ole yhteydessä muiden EU-maiden yhteen liitettyyn kaasuverkkoon ja kun dominantin markkinatoimijan markki-naosuus on yli 75 %.

Tämän kolmannen paketin eriyttä-mis- ja markkinoiden kilpailutusvaa-timuksista tarjoaman poikkeuksen käyttö on jätetty kunkin maan harkin-taan siten, että kukin ehdot täyttävä maa voi silti halutessaan vapaaehtoi-sesti luopua tuosta poikkeuksesta. Esimerkiksi Ruotsi on luopunut poik-

keusmahdollisuudesta, vaikka Ruotsin toimitustilanne on Suomen kaltainen ja kaikki putkikaasu Ruotsiin tulee Tanskasta.

Suomi seuraa BaltiaaBaltian maat ovat edenneet markki-noiden avaamisessa kilpailulle Suomea ripeämmin. Kukin maa on luopunut poikkeuksesta siten, että Latvia vii-meisenä avasi markkinansa kilpailulle huhtikuussa 2017. Eriyttäminen on Latviassa vielä kesken ja vaikka verkos-tosta ja varastosta muodostettu uusi yhtiö on jo olemassa, niin sen omistuk-sen uudelleenjärjestely on vielä kesken. Baltian pääministereiden johdolla

on maissa käynnistetty yhteishanke poikkeuksen poistamisen, ja yhteisen markkina-alueen luomisen edellyttä-mien sääntöjen soveltamiseksi.

Suomi on myös kutsuttu mukaan yhteishankkeeseen, koska Baltic-Con-nectorin valmistuminen avaa kaikille markkinatoimijoille mahdollisuuden toimia yhteisillä markkinoilla. Yhteis-ten markkinoiden luominen edellyttää sopimista suuresta määrästä yksityis-kohtia. Asioista pyritään sopimaan yhdessä ja tekemään uusi markkina-malli kerralla valmiiksi. Tarkoituksena on luoda markkinan toimintaa edistävä malli ja ottaa markkinasäännöt käyt-töön kaikkialla samanaikaisesti mark-kinoiden synnyttämishetkellä, ettei kenenkään tarvitse muuttaa useaan kertaan sääntöjään.

Säännöt yhteismarkkinalleYhteisten Suomen-Baltian kaasumark-kinoiden markkinasäännöt on valta-osin vielä kirjoittamatta, mutta tietyistä perusperiaatteista vallitsee silti selkeä käsitys. Alueesta on ajatus muodostaa niin sanottu yhteinen entry-exit- (syöttö-otto) vyöhyke.

Kaasun käyttäjälle kokonaiskustan-nus jakautuu selkeästi kahtia, itse kaa-suun ja sen siirtopalveluun. Kaasusta itsestään maksetaan sille taholle, jolta kaasu ostetaan ja kaasun siirrosta mak-setaan siirtopalveluyhtiölle. Tulevassa markkinamallissa tukkumarkkinoilta kaasua voi ostaa keneltä tahansa, ja

Markkinasääntöjen periaatteista vallitsee jo selkeä käsitys.


niin kauan kuin kauppaa käydään tulevaisuuden markkinoilla ja kaasua ei siirretä johonkin kohteeseen, ei siihen liity siirron hintaa.

Itse siirron kustannus syntyy siitä, kun kaasu kuljetetaan entry-pisteestä johonkin alueen pisteeseen kulutet-tavaksi, tai varastoon odottamaan kulutushetkeä. Kilpailuedellytysten takaamisen kannalta on tärkeää, että kaikkien entry-pisteiden kilpailukyky on symmetrinen, eli periaatteessa kaa-sun siirtohinnan entry-komponentti on aina sama riippumatta siitä mistä kaasu tulee sisään järjestelmään.

Kaasun tuomisesta sisään mark-kinoille mistä tahansa pisteestä maksettaisiin siis sama hinta, ja kun kaasu otetaan siirtojärjestelmästä kulutuspisteessä, maksetaan siitä ns exit-maksu. Tämä kaasun ottopiste, eli exit-pisteen kustannuskomponentin määräytymisperusteet on toistaiseksi vielä auki, mutta periaatteessa kun kyseessä on neljän maan yhteinen järjestelmä, joissa jokaisessa siirtotarif-fien tai niiden määräytymisperusteiden vahvistaminen kuuluu kansalliselle sääntelyviranomaiselle, on mahdollista, että samanlaiset kuluttajat eri maissa maksavat erilaista exit- tariffia.

Entry-maksu saattaa vaihdella kuor-mitustilanteen mukaan. Tärkeää on kuitenkin varmistua siitä, että saman siirtoprofiilin siirtotuotteiden hinta ei suosi mitään entry-pistettä, eikä aseta mitään pistettä toisia epäedullisem-

paan asemaan. Kun siirtokapasiteetilla käydään kauppaa markkinoilla, niin erilaiset siirtoprofiilit johtavat erilai-seen siirron keskihintaan. Tariffien määräytymisperusteet on kuitenkin vielä aivan alustavassa vaiheessa, ja niistä tullaan järjestämään julkisten konsultaatioiden sarja.

Mallia sähkömarkkinastaSuomen uusi maakaasumarkkinalaki edellyttää monien käytännön seikkojen muuttamista jo lain voimaanastumisen vuoksi, vaikka vasta yhteys Baltiaan tarjoaa uusia hankintamahdollisuuksia. Nyt käynnissä oleva, Gasumin johtama markkinasääntöhanke tähtää käytän-nön järjestelyjen luomiseen sellaisille toimenpiteille, jotka markkinan avaa-minen kilpailulle vaatii. Tällaisia toimia ovat esimerkiksi kapasiteetin varaami-seen ja allokaatioon liittyvät toimenpi-teet sekä tasehallinta.

Suomessa on totuttu siihen, että sähkön toimittajaa voi vaihtaa. Tämä on pakottanut sähkön myyjät kuun-telemaan asiakkaitaan ja kehittämään tuotteita, jotka vastaavat asiakkaiden tarpeita ja toiveita. Saman tyyppinen kehitys on odotettavissa myös kaasu-

markkinoilla, vaikka tietysti markkinan koko on oleellisesti sähkömarkkinaa pienempi ja kaasun vaikutusalue kattaa vain osan Suomesta.

Toki rakenteilla olevat ja suunnitellut nesteytetyn maakaasun terminaalit tuovat kaasun useampien asiakkaiden saataville. Kaasun hinnan odotetaan tulevaisuudessa kiinnittyvän selkeäm-min itse kaasun hintaan, eli nykyinen muihin energiamuotoihin tai indeksiin pohjautuva hinnoittelu korvautuisi kaasun markkinahintaan perustuvalla mallilla. Tällöin yhteisessä kaasupörs-sissä käydyistä kaasukaupoista syntyvä kaasuindeksi muodostaisi kaasun kaupan perustan. Tässäkin kehityksen odotetaan vievän samaan suuntaan kuin sähkön osalta on totuttu.

Näiden tässä kuvattujen muutosten toteutumisen jälkeen kaasua voisi ostaa siltä toimittajalta, jonka tarjoama paketti vastaa parhaiten kuluttajan tarpeita. Toimittajat joutuisivat siten perinpoh-jaisesti analysoimaan käyttäjien tarpeet ja vastaavasti muotoilemaan tuotetar-jontansa. Kilpailu on nyt tulossa myös kaasumarkkinoille. Se tulee edellyttä-mään muutoksia niin alan toimijoilta, kuin myös asiakkailta.

Timo Partanen

Johtava asiantuntija, Maakaasumarkkinat-projekti

Kaasu saa markkinamallia sähköstä.

Euroopan laidalta

Kuv

a: N

ina

Kav

erin

en


Suomi.fi-palveluita Energiaviraston asiakkailleEnergiavirasto ottaa lokakuussa käyt-töön ensimmäisen Suomi.fi-palvelun: tunnistuspalvelu mahdollistaa eri julki-shallinnon palveluiden käytön yhdellä kirjautumisella. Uudet Suomi.fi-palvelut helpottavat yritysten ja kansalaisten asiointia verkossa.

Suomi.fi-palveluiden taustalla on yhteisen pohjan rakentaminen jul-kishallinnon sähköisten palveluiden kehittämiseen ja tietojärjestelmien väliseen tiedonvaihtoon. Heinäkuussa avattu Suomi.fi-sivusto tarjoaa yhden näkymän kaikkiin julkishallinnon palveluihin. Sivusto tarjoaa jo nyt kat-tavasti tietoa myös yrityksille ja vuoden

2018 aikana Yrityssuomi.fi yhdistyy kokonaan uuteen Suomi.fi-portaaliin.

Sivustolta löytyy kattava kuvaus myös Energiaviraston palveluista, vii-meisetkin puuttuvat palvelut kuvataan vuoden loppuun mennessä. Suomi.fi on viestintäkanava, asiointi jatkuu entiseen tapaan viranomaisten omissa kanavissa.

Energiaviraston ottaessa Suomi.fi-palveluja käyttöön asiointi kevenee vaiheittain kaikissa viraston asiointika-navissa (FINETS, REKA, SATU, SHV ja VATI). Ensimmäisenä käyttöönotetun Suomi.fi -tunnistuksen myötä verkko-asiointi sujuu aiempaa helpommin, kun palvelusta toiseen voi siirtyä turvalli-

sesti ilman erillisiä kirjautumisia. Kertakirjautuminen on mahdollista

kaikkiin tunnistuspalvelua käyttäviin julkishallinnon palveluihin. Tunnistus tulee myöhemmin mahdollistamaan myös esimerkiksi toisen henkilön puo-lesta asioinnin, sähköisen allekirjoituk-sen sekä lomakkeiden esitäytön.

Muutokset näkyvät Energiaviraston asiointikanavissa vaiheittain tämän ja ensi vuoden aikana. Käyttöönotoista tiedotetaan erikseen järjestelmien etusivuilla. Virasto kuulee mielellään asiakkaiden ideoita, miten asiointia voisi kehittää sujuvammaksi.

Tulevia suomi.fi-palveluita

S U O M I . F I

Suomi.fi-palveluväylä tarjoaa vakioidun tavan tietojen siirtoon organisaatioiden välillä ja mahdol-listaa turvallisten palvelukokonaisuuksien rakentamisen kansalaisille, yrityksille ja viranomaisille. Energiavirasto ottaa palveluväylän ensimmäisenä käyttöön REKA-palvelussa.

Suomi.fi-valtuudet-palvelun avulla voidaan luotettavasti tarkistaa henkilön tai yrityksen valtuudet, valtakirjat ja oikeudet asioida sähköisesti toisen henkilön tai edustamansa yrityksen puolesta.

Suomi.fi-verkkopalvelu tarjoaa julkishallinnon asiakkaille pääsyn palveluihin, omiin tietoihin ja sähköisiin viesteihin helposti yhdestä paikasta.

Suomi.fi-viestit toimii julkishallinnon keskitettynä viestipalveluna kansalaisille ja yrityksille. Se mahdollistaa viestinnän kaikkien julkishallinnon organisaatioiden kanssa yhdestä paikasta, kansalainen saa viestit halutessaan myös perinteisenä kirjeenä.


Lisätiedot ja kehitysideat: asiantuntija Niina Isotalo, [email protected]


Energiavirasto

Energimyndigheten

Lintulahdenkuja 4

FI-00530 Helsinki

Puhelin 029 505 0000

Fax 09 622 1911

Sähköenergian hinta NordPool -alueella elokuussa 2017Nuoligrafiikassa merkitty muutos vuoden 2016 toukokuuhun nähden.

NO2

NO5

NO3

NO4

SE1 FI

SE2

SE3

EE

LV

NO1

DK1

DK2LT

SE4

26,68 EUR/MWh

26,65 EUR/MWh

27,69 EUR/MWh

20,75 EUR/MWh

33,31 EUR/MWh

36,28 EUR/MWh

33,31 EUR/MWh

33,63 EUR/MWh

36,34 EUR/MWh

37,33 EUR/MWh

26,8 EUR/MWh

32,75 EUR/MWh

34,3 EUR/MWh

37,3 EUR/MWh

33,91 EUR/MWh

23,5

%27

,9 %

-6,6

%

-19,

8 %

9,3

%

15,6

%9,

3 %

10,3

%15

,8 %

10,5

%

10,4

%

24,1

%19

,7 %

12,7

% 11,1

%

Päästöoikeuksien hinta eur/CO2t(EUA spot, viimeiset 30 vrk)

Lähde: EEX

8,0

7,0

6,0

5,0

4,026.7. 28.7. 3.8. 7.8. 9.8. 14.8. 16.8. 18.8. 22.8. 24.8. 29.8 31.8. 4.9. 6.9. 8.9. 11.9.

kohti hiilineutraalia suomea · kohti hiilineutraalia suomea kimmo tiilikainen on suomen...

Documents