1

KOMPLEKSI3/2014

KOMPLEKSI 3/142

KOMPLEKSI3/2014

PäätoimittajaMaija Vasala

Taitto ja ulkoasuMaija Vasala

KansikuvaTiina Korjonen

Iivo Koirikivi

KirjoittajatPekka Freese

Saara HaapanenVilja HelminenJutta JärvisaariElmeri Laitinen

Minna LehtoSuvi Lonka

Max KorpinenIivo Koirikivi

Emma KorhonenHeidi Kuvaja

Ilkka MuukkonenVarpu Palkki

Assi PeltonenJade Plym

Emma TalvitieSalli Tuominen

Maija VasalaAku Vähätalo

Anu YlijokiIikka Yli-kyyny

Kuvitus ja valokuvatPekka Freese

Vilja HelminenJutta JärvisaariMax KorpinenElmeri Laitinen

Minna LehtoSuvi Lonka

Ilkka MuukkonenVarpu PalkkiArvi Teikari

Laura VahteraMaija Vasala

Anni Viita

Tässä lehdessä:Pääkirjoitus 3

Toimitus 4

Kolumni: Yksin maailmalla 5

Siltavuorenpenger vaihtarin silmin 6

Kompleksin vaihtarit kertovat 9

Töhin ulkomaille? – EuroPsy 11

Kompleksin KV-toiminta esittäytyy 12

Sarjakuva 14

Matkakertomus I: Korso 16

Matkakertomus II: Burning Man 18

Matkakertomus III: Iivo-nallen syysmatka 20

Testi: Minne lähtisin matkalle? 22

VPJ-palsta 23

Kolumni: Avautuminen maailmalle 24

Fuksigallup 25

Esittelyssä: Kompleksin fuksit 2014 26

Kompleksi testaa: Itseapua mobiiliappseista 30

Kompleksi tutkii: Juomapelit 32

Iivo avautuu 34

Kuultua 35

Puuhanurkka 36

Painettu: Solver palvelut OyPainosmäärä 150

Julkaisun ISSN-tunnus:ISSN-L 2242-0584

ISSN 2242-0584 (painettu)ISSN 2242-0592 (verkkojulkaisu)

3

MatkallaTämän lehden teema on matkustaminen. Madventu-res-seikkailija Riku Rantala on sanonut, että ”Elämäs-tä saa ja pitääkin nauttia joka päivä. Matkustaminen on keino muistaa se”. Rantalan ajatukset kiteyttävät hyvin sen, miksi moni pitää matkustamisesta: siitä haetaan sisältöä elämään. On hienoa nähdä uusia paikkoja, tu-tustua uuteen kulttuuriin ja ottaa irtiotto arjesta. Jotkut ihmiset tuntevat itsessään epämääräistä levottomuutta, jos heillä ei ole seuraavaa matkaa tiedossa. Selaillaan netistä lentolippuja, luetaan Wikipedia-artikkeleita kummallisista paikoista, laskeskellaan rahoja... Kun matka on sitten saatu varattua, alkaa jännittynyt odo-tus. Moni tuntee elävänsä aidosti vasta, kun pääsee kauas pois kotoa.

Joskus matkan jälkeen tuntuu, ettei ole enää sama ih-minen kuin oli lähtiessä. Kuitenkaan teot, kuten Seinen rannalla otettu selfie tai Australian koralleissa uisken-telu eivät tee meistä uusia ihmisiä. Se, että matkusta-minen tuntuu muuttavan meitä, johtuu siitä, että se saa ajattelumme nyrjähtämään pois arkipäivän rutiineista. Kun ihminen joutuu uuteen tilanteeseen, hän oppii huomaamaan, mitkä asiat ovat tärkeitä ja mitkä taas vain tottumiskysymyksiä. Matkalla olleesaan voi huo-mata, että voisi tehdä jotkut asiat elämässään toisin. Matkoilta saatavat uudet virkistävät näkökulmat ovat yksi tekijä, joka tekee matkustamisesta niin hienoa.

Kaikki, jotka ovat olleet pitkällä matkalla tietävät, että jossain vaiheessa tulee se tilanne, ettei enää jaksaa ihas-tella ympärillä olevia nähtävyyksiä tai vieraan kulttuurin huikaisevaa erilaisuutta, vaan seuraava ruoka-/vessa-/nukkumapaikka nousee tarvehierarkiassa näitä huip-puelämyksiä korkeammalle. Matkustaminen saa meidät huomaamaan, mitä ilman emme pärjää ja mitkä asiat ovat kotona paremmin kuin tien päällä. Sitä voi huomata ikävöivänsä asioita, joita on aikaisemmin pitänyt itses-täänselvyyteenä. Matkailu kirkastaa sen, mikä on todella tärkeää. Se on toinen tekijä, minkä vuoksi matkustami-nen kannattaa.

Tämän lehden avulla voit nostattaa matkakuumettasi lu-kemalla, missä muut kompleksilaiset ovat käyneet. Jot-kut ovat meistä ovat matkustaneet kauas (sivut 9 ja 18) mutta myös lähiympäristöön tehdyt matkat voivat olla varsin vaikuttavia (sivut 16 ja 20). Lisäksi tässä lehdessä on tiivis infopaketti siitä, miten voit toteuttaa kansain-välistymishaaveitasi paitsi nyt opiskeluaikanasi (sivu 12) niin myös psykologiksi valmistuttuasi (sivu 11).

Rentouttavaa nojatuolimatkaa lehden parissa!

En matkustaisi uudelleen virolaiseen eläintarhaan,

jossa kävin ala-asteen luok-karetkellä. Siellä oli surullisia

norsuja.

Maija

KOMPLEKSI 3/144

HeidiEmmaVarpuEn enää ikinä matkusta

Venetsiaan!Intia oli aika kamala kokemus, va-laistumisen sijaan lähnnä ulosteita ja muuta viehättävää. Mutta taidan

sinnekin matkata vielä uudestaan.

Santasport Lapinurheiluopistoon.

Dublin on parissa päivässä nähty. Pois kotoa.Iivo Ilkka

Mihin et haluaisimatkustaa uudelleen?

Helsingin yliopiston psykologian opiskelijoiden aine-

järjestölehti KOMPLEKSI ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Kompleksi-lehti on tuotettu HYY:n lehtituen avulla.

TOIMITUS

5

Ensimmäinen yksin tehty ulkomaanmatka tuntui suu-relta seikkailulta. Sitähän se ei toki ollut, vaan aivan ta-vallisen turvallinen viikonloppureissu Berliiniin, mut-ta väliäkö sillä! Oli mahtavaa päästä suunnittelemaan kaikki ihan itse, tai pikemminkin olla vapaasti suunnit-telematta. Kenenkään muun aikatauluista ei tarvinut välittää eikä kukaan vaatinut hostellia varatessa, että otetaan kalliimpi ja turvallisempi mielummin kuin hal-pa reppureissaajien kansoittama dormi. Museoissa sai viettää niin paljon aikaa kuin itse tahtoi, aamupalan sai syödä pitkän kaavan mukaan siellä missä tahtoi eikä missään vaiheessa ollut pakko tuhlata kallisarvoisia lo-mapäiviä shoppailuun. Täydellistä: juuri sellaista kuin lomalla pitäisi olla, mutta usein ei kuitenkaan ole.

Nykyään yksin matkustaminen ei ole mitenkään outoa eikä harvinaista, mutta yllättävän moni tuntuu silti suh-tautuvan siihen varautuneesti. On yhtä aikaa huvittavaa ja ärsyttävää, kun ennen matkaa perhe ja ystävät huo-lehtivat pärjäämisestä normaaliakin enemmän. Moni myös sanoo, ettei ikinä uskaltaisi lähteä yksin reissuun sen takia, että voisi tulla tylsää. Tätä minun on vaikea ymmärtää. Jos ihminen on unelmiensa lomapaikassa (eikä muunlaisiin paikkoihin lomia pitäisi tehdäkään), miten siellä voi olla tylsää vain siksi ettei kumppani tai paras ystävä olekaan mukana?

On yksin matkaamisessa oikeat ongelmansakin. Huoli turvallisuudesta on perusteltu, sillä esimerkiksi lompa-kon kadotessa yksinäinen turisti on pulassa. Ja ainakin yksi pienempi ongelma tuntuu omalla kohdallani tois-tuvan aina: mitä ihmettä on tarkoitus tehdä siinä vai-heessa iltaa, kun palaa takaisin hostellille ja normaalis-ti lähtisi porukalla kaljalle tai syömään tai tanssimaan? Voiko niin tehdä yksin? Periaatteessa voi, käytännössä ei usein tee mieli.

Hyviä puolia on kuitenkin niin paljon enemmän. Yk-sin liikkuva ihminen on avoimempi juttelemaan pai-kallisille ihmisille, muuttamaan suunnitelmia tai viet-tämään aikaa ihan vain kierrellen. Asiaa voi ajatella siltäkin kantilta, että yksin ollessaan ihminen keskit-tyy niihin paikkoihin, joissa käy, kun taas porukalla reissussa keskitytään pitämään yhdessä hauskaa. Seu-raakin kyllä löytää halutessaan aina, mutta ei tarvitse haluta: on arvokasta saada sitä kuuluisaa omaa aikaa kaukana arjesta ja velvollisuuksista. Kokemus siitä, että minä pärjään ja voin viettää viikon tyytyväisenä omassa seurassani, on valaiseva.

Yksin maailmalla

TEKSTI ja KUVA: Heidi Kuvaja

KOMPLEKSI 3/146

Kysyimme vaihto-opiskelijoilta, millaista on opiskella psykologiaa heidän kotimaissaan. Vastauksek-si saimme paljon suomiylistystä ja paljastuksia muun muassa pukeutu-missäännöistä, meksikonreissuista ja kilpailusta paikoista kirjaston pöy-tien ääressä.

Haastateltaviksi päätyi kolme psykoa eri puolilta maapalloa ja hyvin erilai-sista yliopistoista.  Hans työskentelee Saksan armeijassa ja käy puolustus-voimien kustantamaa yliopistoa, jossa koulu-tetaan saksalaista up-seeristoa (Universität der Bundeswehr - Hel-mut Schmidt Universität Hamburg). Singaporelainen Daniel puolestaan opiskelee psykologiaa kotimaansa kansainvälisesti arvos-tetussa julkisessa yliopistossa (Natio-nal University of Singapore), joka on vähintäänkin maineensa veroinen myös opiskelun äärimmäisen vaa-tivuuden suhteen. Claudia taas käy opintojaan Barcelonan yliopistossa (Universitat de Barcelona), joka on näistä kolmesta opinahjosta suo-menkaltaisin, mutta sekin on kuiten-kin monella tapaa hyvin erilainen.

Opinnot meillä ja maailmalla

Claudialla, Danielilla ja Hansilla on kaikilla sanottavaa havaitsemistaan opintoihin liittyvistä eroavaisuuk-sista oman kotiyliopistonsa ja Hel-singin yliopiston välillä. Ilmi tuli jos jonkinlaista poikkeavuutta ja yhtä-läisyyttä – osa ilmeisiä, toiset odotta-mattomampia. Psykologian asemas-ta oppiaineena löytyy maiden välillä yllättäviä eroja. Siinä missä Saksassa

psykologia on Hansin mukaan Suo-men tavoin suhteellisen arvostettu ja haluttu opiskeluala, Espanjassa tilan-ne on lähes päinvastainen.

“Psykologia on vain aine muiden jou-kossa, ei mitään haluttua tai erikois-ta. - - Sisäänpääsy on melko helppoa.”, Claudia kertoo. Espanjassa psykolo-giaa pääsee opiskelemaan Claudian arvion mukaan noin 7,5 keskiar-volla (arvosteluasteikolla yhdestä kymmeneen). Opiskelupaikkoja on

paljon, yksin Barcelonassa jopa 500 paikka/vuosikurssi. Merkittävä osa opiskelijoista reputtaa tutkintonsa ja valmistumisen jälkeen edessä on to-dennäköisesti muutto ulkomaille tai työttömyyttä. Kontrasti suomalaisen psykologin opinto- ja työuran rin-nalla on ällistyttävän suuri.

Toisaalta Espanjan yliopistojen psy-kologian koulutuksesta ei myöskään valmistu päteväksi psykologiksi, vaan psykologian maisterintutkinto ja pätevyys hankitaan erillisen jat-kokoulutuksen ja työharjoittelujen kautta. Singaporen psykologian lin-jaa on vaikeampi rinnastaa suoraan suomalaiseen, sillä Singaporen yli-opistotutkinnot muistuttavat raken-teeltaan enemmän USA:n mallia, jossa haetaan ensin yliopistoon. Pää-aineeseen haetaan vasta opintojen myötä suuntautumalla ensin sosiaa-litieteisiin ja valitsemalla sieltä psy-kologian ja tilastotieteen kursseja, joiden suoritusten perusteella opis-

kelijavalinta tehdään. Psykologia on kuitenkin Singaporessakin haluttu pääaine, johon on suhteellisen vai-kea päästä.

Haastateltava kolmikko vahvistaa myös, että yleinen käsitys Suomen laadukkaasta koulutusjärjestelmästä pitää heidän kokemuksensa mukaan paikkansa. Suomalaisesta opetuk-sesta itsessään he eivät osaa kertoa juurikaan, koska englanninkielisiä kursseja on tarjolla varsin vähän ja

kaikki kolme suorittavat pääasiassa kirjatenttejä. Opintojen joustavuus on Suomessa erityistä; vaihtareidemme kotiyli-opistoissa esimerkiksi

tenttien uusiminen on poikkeukset-ta hankalampaa ja Espanjassa myös maksullista. Lisäksi ainakin Hansin koulussa läsnäolovelvoitteellisilla kursseilla ollaan poissaolojen kanssa todella joustamattomia verrattuna Helsingin yliopistoon, minkä vuok-si vaikkapa sairastuminen saattaa pilata mahdollisuudet koko kurs-sin suorittamiseen. Vaihtarit olivat myös äimistyneitä kuullessaan, että Suomessa voi kandin valmistumisen jälkeen jatkaa suoraan maisterivai-heeseen samalla opinto-oikeudella. Muualla kandilla on suurempi mer-kitys opintojen kannalta, koska se vaikuttaa maisteriohjelmaan pääse-miseen, ja ylipäänsä maisterinopin-not ovat enemmänkin mahdollinen jatkotutkinto kuin itsestäänselvä jat-ke kandidaatintutkinnolle.

Erityistä kiitosta kaikilta haastatel-tavilta saa suomalaisen yliopistoyh-teisön tasa-arvoisuus ja avoin hen-kilökohtaisuus. “Lähetin sähköpostia

Siltavuorenpengervaihtarin silmin

TEKSTI: Elmeri Laitinen ja Jade PlymKUVA: Elmeri Laitinen

Opintojen joustavuuson Suomessa erityistä

7

kurssini ohjaajalle ja teitittelin häntä ‘herra professorina’, kuten Singapo-ressa luennoitsijoita kuuluu kutsua.”, Daniel kuvailee huvittuneena. “Pro-fessori vastasi ja pyysi samalla, että en kutsuisi häntä professoriksi.” Sin-gaporessa opiskelijan oletetaan myös pärjäävän pääasiassa itse opintojensa kanssa. Professorien rooli on lähin-nä luennoida, lisäapua opiskeluun tulee etsiä muualta. Myös Saksan yliopistoissa on Singaporen tapaan hierarkian tuntua opiskelijoiden ja professorien välillä. Professorit eivät ole aivan yhtä etäisiä auktoriteetti-hahmoja kuin Singaporessa, mutta tietty arvojärjestys ja muodollisuus on arkipäivää. Armeijan yliopistossa tällainen järjestelmällinen kurina-laisuus korostuu tietysti entisestään, mutta Hans arvioi tilanteen olevan samankaltainen myös saksalaisella siviilipuolella.

Hansin yliopistossa on armeijan yksikkönä myös omia erityispiir-teitään. Tiukka kuri ulottuu muun muassa myös pukeutumiseen: vaik-ka univormuja ei sentään käyte-tä yliopistolla, tulee opiskelijoiden pukeutua asiallisesti ja epäsiististä ulkoasusta voi joutua kurinpidollis-ten menettelyjen kohteeksi. Espanja puolestaan sijoittuu tässä suhteessa Claudian mukaan jonnekin ääripäi-den välimaastoon. Luennoitsijoita ei tarvitse herroitella ja heidän kans-

saan voi mennä keskustelemaan luontevasti, mutta henkilökunta on enimmäkseen hyvin etäistä eikä kovin kiinnostunutta opiskelijoi-den asioista. Poikkeuksiakin kui-tenkin löytyy, Claudia painottaa, ja arvioi ongelmien johtuvan ainakin osittain suurista opiskelijamääristä ja liian vähäisistä resursseista. Yli sadan hengen massaluennoilla ei yksilöllinen, interaktiivinen opetus vain ole mahdollista, vaikka siihen periaatteessa pyritäänkin. Mielen-kiintoista kyllä, Claudia kertoo että erityisesti juuri Suomen yliopistoja pidetään jatkuvasti esillä ihanteena, jota kohti ainakin Barcelonassa py-ritään, mutta erot olemassa olevan järjestelmän toiminnassa ja opis-kelijamäärissä tekevät muutoksesta vaikeaa.

Makaronia ja tenttikirjoja

Jos luulit olevasi panostaja jonot-taessasi yhdeksältä aamulla Kai-sa-talon edessä, pitäisi sinun käydä ekskursiolla singaporelaisessa yli-opistossa. Siellä opiskelijat kilpaile-vat opiskelutilojen istumapaikoista, joissa ei ole tavatonta istua nenä kiinni kirjassa tenttien lähestyes-sä jopa kaksikymmentäneljä tuntia putkeen. Opiskeleminen singapore-laisessa yliopistossa on kuin toises-ta maailmasta suomalaiseen – tai

ylipäänsä länsimaiseen – opiskelu-kulttuuriin verrattuna. Jossain mää-rin stereotyyppiseltäkin tuntuneet kuvaukset aasialaisista yliopistoista saavat tukea Danielin kuvaillessaan kotimaansa opiskelumentaliteettia.

Singaporessa opiskelijoiden suori-tukset arvioidaan poikkeuksetta suh-teellisesti normaalijakauman kautta. Koska tämä tarkoittaa, että muutama prosentti opiskelijoista reputtaa joka kurssilla ja vain muutama kaikista paras voi saada huippuarvosanan riippumatta opiskelijoiden absoluut-tisista taidoista, opiskelu on loputon-ta, kovaa kilpailua kanssaopiskelijoi-ta vastaan. Tenttikirjan lukeminen ei riitä, sillä kaikki muutkin osaavat sen kannesta kanteen, vaan aidosti olennainen opintomateriaali, jolla voi kiriä eroa kilpaileviin opiskeluto-vereihin, täytyy etsiä itse kurssima-teriaalin ulkopuolelta. Yhden opis-kelijan tappio on aina toisen voitto, eivätkä yhteiskunnan huomattavasti länsimaita tiukemmat arvosanavaa-timukset ainakaan helpota asiaa. Siinä missä meillä Suomessa koh-tuullinenkin suoritus usein riittää, Singaporessa lähinnä parhaat arvo-sanat tuntuvat opiskelijoista hyväk-syttäviltä.

Espanjassa ja Saksassa puolestaan yliopisto-opiskelu ei eroa paljoakaan Suomen tavoista. Sekä Claudia että

Daniel, Claudia ja Hans

KOMPLEKSI 3/148

Hans vahvistavat, että kirjastot täyt-tyvät lukevista opiskelijoista juuri ennen tenttejä, kun taas periodin alussa ei tehdä kurssin eteen välttä-mättä juurikaan työtä. Kuvaus kuu-lostaa jotenkin kumman tutulta.

Kenellekään tuskin on yllätys, että yhteiskunnan tuki opiskeluun on Suomessa paremmalla tolalla kuin verrokkimaissamme. Vaihtarikol-mikko on yksissä mielin ällistynyt siitä, että Suomessa opiskelu on ei vain ilmaista, vaan valtio perä-ti maksaa opiskelijalle opinnoista. Jonkinlaisia tukijärjestelmiä on ole-massa myös Espanjassa ja Saksassa, mutta ne ovat kaikissa tapauksissa jollain tapaa vastikkeellisia, laina-muotoisia tukia tai tarkoitettu vain vähävaraisten perheiden lapsille. Singaporessa puolestaan ainoa tapa rahoittaa opinnot on vanhempien tuki tai laina pankista. Yksi keino saada opintoihin tukea Saksassa ja Singaporessa on myös juurikin Hansin valitsema reitti hakeutua ar-meijan yliopistoon, jolloin armeija kustantaa sotilaan opiskelun.

Suomi on myös outo lintu nuorten varhaisen itsenäistymisen suhteen. Erityisesti Espanjassa ja Singapo-ressa on täysin normaalia, että yli-opisto-opiskelija asuu opiskeluai-kansa yhä kotonaan ja vanhemmat kustantavat hänen elämänsä. Daniel kertoo, että Singaporessa on peräti tapana, että kotoa ei muuteta pois ennen avioliittoa ja että vanhemmat tukevat lastaan opiskeluissa niin pitkälle, että jopa kieltävät tätä me-nemästä töihin jotta opinnot eivät siitä häiriintyisi.

Tuhansien akateemisten perintei-den maa

Vaikka vaihtarit ylistävätkin Suo-men opiskelusysteemiä, opiskeli-jaelämän perinteiden tullessa pu-heeksi Danielin todelliset motiivit paljastuvat, kun hän myöntää ha-keneensa vaihtoon juuri eloisan opiskelijaelämän vuoksi. Toisin kuin Suomessa, Saksassa ja Espan-jassa, Singaporessa ei ole varsinaista opiskelijaelämäkulttuuria itse opis-kelun lisäksi. Yhdestä perinteestä Daniel kuitenkin osaa kertoa. Uu-sille opiskelijoille järjestetään luku-vuoden alussa orientaatioleiri, jossa yövytään yliopiston tiloissa pelejä pelaillen. Leiri luo otolliset olosuh-teet romansseille, ja niiden tarkoi-tuksena huhutaankin olevan parin löytämisen helpottaminen, ottaen huomioon että Singaporen hallituk-sen sosiaalisen kehityksen yksikkö rahoittaa niitä. Leirien toimivuuden arviointi jääköön pohdittavaksi - ai-nakin monet vanhemmat opiskelijat palaavat mielellään järjestäjäksi nii-hin vuosi toisensa perään.

Hansin yliopistossa varsinaiset opiskelijaperinteet liittyvät juhlien sijaan enemmänkin urheilutapah-tumiin, kuten armeijayliopistolta voi odottaakin. Claudia sen sijaan kertoo enemmänkin erilaisista pe-rinteistä. Hänen yliopistossaan järjestetään esimerkiksi kulttuuri-viikkoja, joihin kutsutaan valmistu-neita ja usein tunnettuja psykologe-ja puhumaan, minkä jälkeen illalla juhlitaan yliopiston tiloissa. Heillä on myös tapana lähteä opintojen loppuvaiheessa Meksikoon kym-meneksi päiväksi bilelomalle, jota varten on kerätty rahaa yhdessä läpi opintovuosien. Kaikki kolme anta-vat positiivista palautetta Suomessa kokemastaan tasapainosta bileiden ja rauhallisempien illanviettojen välillä. Siinä missä Saksassa opis-kelijatapahtumat ovat suurimmaksi osaksi ryyppäjäisiä ja bilettämistä,

ja maailman kalleimmaksi kaupun-giksi tänäkin vuonna nimetyssä Singaporessa juhliminen ei useim-miten sovi opiskelijan kukkarolle lainkaan, pääsee Suomessa osallis-tumaan toinen toistaan erilaisem-piin tapahtumiin.

Loppusanat

Kaiken kaikkiaan Claudia, Hans ja Daniel vaikuttavat viihtyneen Suo-messa tähän mennessä erinomaisen hyvin. Vaikka yritimme hieman kai-vella järkyttäviä paljastuksia ja raa-kaa kritiikkiä, haastattelun saldona on pääasiassa pitkä lista asioita, jot-ka täällä on tehty erityisen hyvin. Kaikki se jo vähän kuluneelta tun-tuva puhe suomalaisen koulutus-järjestelmän loistavuudesta taitaa siis olla ainakin osaltaan jopa totta, vaikka suomalaista julkista keskus-telua seuratessa ei aina siltä ihan vaikutakaan.

Kun kysymme, olisiko haastatel-tavilla vielä jotain olennaista li-sättävää, joka on jäänyt sanomat-ta, Daniel tietää heti mitä haluaa kertoa. “Singapore ei ole Kiinassa. Äidinkielemme on englanti.”, hän sanoo huvittuneen painokkaasti.Selventääkseen sanomaansa Daniel kertoo, kuinka häntä on toistuvas-ti pyydetty kääntämään kiinaa tai muuten oletettu hänen kuuluvan kiinalaiseen kulttuuripiiriin. Sin-gapore on länsimaalainen, englan-ninkielinen, itsenäinen valtio Aa-siassa, se useampien tulisi Danielin mukaan tietää. Hans puolestaan haluaa vielä tiivistää kokemuksensa yhteen, mielestään kaikkein olen-naisimpaan asiaan. “On hienoa, kuinka avoin ilmapiiri suomalaises-sa yliopistossa on. Kaikki ovat niin ystävällisiä ja reiluja täällä.”

9

Kannattaako vaihto-opiskelu? Mitä siellä oppii, vai oppiiko mitään? Pitäisikö minunkin lähteä?Kolme maailmalla viime lukuvuonna opiskellutta kompleksilaista kertoo kokemuksistaan.

Jutta Järvisaari: Bali, Indonesia

Indonesialle sydämensä menettänyt Jutta tässä hei! Kevääni kului troop-pisissa maisemissa Balin saarella, Aasian opintojen kurssikokonai-suutta Udayana-yliopistossa opiskel-len. Vaihdon välittäjänä toimi Asia Exchange -yritys ja opinnot kestivät neljä kuukautta, matkani kylläkin melkein seitsemän. Kyseinen yliopis-to on Balin paras, mutta se ei valitet-tavasti kuitenkaan ole Helsingin yli-opiston tasoa. Opin kuitenkin aivan älyttömästi esimerkiksi indonesian kielestä, eri saarista ja niiden kult-tuureista, ja olipa minulla yrittäjyy-den kurssikin. Pahin koulukokemus oli välikokeen tekeminen sähkökat-koksen aikana – pätsissä oltiin ilman ilmastointia! Parasta opinnoissa oli

indonesian kielen opiskelu, jonka ansioista jokapäiväinen elämä Balilla ja reissaaminen Indonesiassa saivat aivan uusia ulottuvuuksia. Kielitai-don myötä asuin paikallisen perheen luona Torajassa, tinkasin parhaat hostelli-diilit Yogyakartassa ja sain valloittavia ystäviä Togeaanien saa-rilta. Balilla sain vielä kunnian pitää indonesiaksi puheen valmistujaisse-remoniassamme. Kevään aikana ba-lilaistuin aika lailla ja sain vaihdosta aivan ihania elinikäisiä ystäviä. Suo-sittelen vahvasti itsensä repäisemistä irti vanhoista kaavoistaan ja hyppää-mistä tuntemattomaan, voin nimit-täin rehellisesti sanoa, että Suomeen palasin monin tavoin kehittyneem-pänä versiona itsestäni. Vaihdossa

avautuneen maailmankuvani myötä minusta on tulossa parempi psyko-logi kuin mitä minusta olisi muuten tullut. P.S. Pakko päästä takaisin.

Tiesitkö?Purukumin syöminen ei ole, syvään juurtuneesta uskomuk-sesta poiketen, enää laitonta Singaporessa. Purkan asema on hieman samankaltainen kuin nuuskan Suomessa: myynti on kielletty, käyttäminen ei. Vanhaan kunnon singaporelais-henkeen purkalla roskaamisesta voi kuitenkin saada jopa 2000 € sakot, joten turistin kannattaa yhä olla tarkkana Jenk-ki-pussinsa kanssa.

Toisaalta vaihto-opiskelija ei ole sakoilta turvassa Suomes-sakaan. Myöhään eräänä iltana Hans helpotti hieman oloaan Vanhassa Kirkkopuistossa opiskelijabileiden jälkimainingeis-sa. Paikalle sattui kuitenkin poliisipartio, joka sai hänet kiinni itse teosta. Seuraus: jossain määrin huvittuneessa ilmapii-rissä annettu 20 € sakko. Hans oli kiitollinen suomalaiselle poliisille siitä, että sai suorittaa korvauksen pankkikortilla heti rikospaikalla.

TEKSTIT ja KUVAT: Vilja Helminen, Jutta Järvisaari, Heidi Kuvaja ja Suvi Lonka

Millaista on psykologian opiskelu ulkomailla?– Kompleksin vaihtarit kertovat

KOMPLEKSI 3/1410

Suvi Lonka: Göteborg, Ruotsi

Vietin koko lukuvuoden 2013–2014, eli yhdeksän kuukautta, Ruotsissa Göteborgissa, jota suosittelen kau-punkina erittäin lämpimästi. Plussaa psykologian opiskelu Göteborgissa saa käytännönläheisyydestä, terapi-aopintojen 1. osasta sekä omasta te-rapiasta osana tutkintoa. Suomeen verrattuna opiskelu oli kuitenkin en-naltasuunniteltua ja luokkamaista, eikä siinä voinut edetä omaan tahtiin (vaihto-opiskelijana olin tosin poik-keus). Opiskelin sosiaali-, ryhmä- sekä työ- ja organisaatiopsykologiaa eri luokkien kanssa. Perheterapiaroo-lipeli, ryhmätyöt ja useat esitelmät ruotsiksi olivat melkoinen shokki muumiruotsia puhuvalle jännittäjälle. Koen kuitenkin oppineeni keskuste-lullisemmista kursseista paljon. Sain

ruotsalaisilta vain positiivista palau-tetta kielitaidostani, mutta sitä olisi vaadittu enemmän syvempien tutta-vuuksien solmimiseen. Kuten vaihta-reille on tyypillistä, tutustuin muihin kansainvälisiin opiskelijoihin englan-

Vietin kevätlukukauden Eras-mus-vaihdossa Englannissa Bradfor-din kaupungissa. Kenellekään ei taida olla mikään yllätys se, että opiskelu jäi viiden kuukauden aikana vähän vä-hemmälle ja pääpaino oli sosiaalisella elämällä. Ehdottomasti parasta Eras-mus-kokemuksessa olivatkin ihmiset: koko ajan tutustui uusiin tyyppeihin, jotka olivat kotoisin eri puolilta maa-ilmaa! Vaihtariporukasta jäi minulle hyviä ystäviä, joihin pidän edelleen yhteyttä.

Ei vaihtopuolivuotinen aivan täysin ilman akateemistakaan sisältöä ollut. Vaikka opetuksen pintapuolinen ote turhautti useasti, sai luennoilla hyvin erilaista näkökulmaa moniin asioihin. Esimerkiksi kulttuuri ja yksilöiden

erilaiset etniset taustat otettiin usein paljon paremmin huomioon verrat-tuna Suomeen. Ja, niin, vähintäänkin vieraassa maassa tajusi, miten erilaisia yliopistot voivat olla.

tia puhuen. Joka tapauksessa koen kasvaneeni ja oppineeni vuodessa erittäin paljon, joten suosittelen vaih-toonlähtöä kaikille.

Siis kaiken kaikkiaan vaihto oli hie-no kokemus: hauskanpitoa, uusien kokemusten kartuttamista, ihmisiä, kulttuuria ja kielitaidon parantamista.

Suosittelen!

Vilja Helminen: Bradford, Englanti

11

TEKSTI: Vilja Helminen ja Salli Tuominen

Vaikka suomalainen psykologi tekee-kin työuransa usein kotimaassa, mo-nen psykologianopiskelijan mielessä voi käydä myös mahdollisuus ulkomailla työskentelystä. Kansainvälisestä EuroP-sy-pätevyydestä ei kuitenkaan puhuta laajasti. Kompleksi-lehti päätti korjata tämän epäkohdan ja koostaa lukijoil-leen infopaketin, joka kertoo EuroPsystä kaiken olennaisen: miten sitä haetaan, mitä sen vaatimuksiin kuuluu ja ennen

kaikkea: onko siitä oikeasti hyötyä?

EuroPsy-pätevyys on eurooppalainen standardi, erään-lainen ”laatutakuumerkki”, jonka avulla psykologi voi osoittaa pätevyytensä Euroopassa yleisesti hyväksyttyjen pätevyysvaatimusten mukaiseksi. Pätevyyksiä ja niiden vaatimuksia säätelee European Federation of Psycholo-gist’s Associations, EFPA. EuroPsy-pätevyyteen vaaditaan vähintään viisi vuotta kestävä psykologian yliopistokou-lutus, sekä lisäksi vähintään vuoden verran ohjattua am-mattitoimintaa. Jälkimmäiseen lasketaan mukaan myös psykologin koulutukseen pakollisena kuuluva työhar-joittelujakso.

EuroPsy-pätevyyden asteittainen käyttöönottaminen alkoi vuonna 2010 ja tällä hetkellä pätevyyttä voi hakea kahdessakymmenessä EFPA:n 35 jäsenmaasta. Suomes-sa pätevyyden myöntää Psykologiliiton EuroPsy-lauta-kunta, jossa on jäseniä kaikista Psykonet-verkon yliopis-toista. Suomessa ensimmäiset EuroPsy-pätevyydet on myönnetty vuoden 2011 alusta, yhtenä ensimmäisistä maista. Tällä hetkellä Europsy-pätevyyden saaneita psy-kologeja on Suomessa n. 200. ”Alussa pätevyyden hake-misessa tapahtui ryntäys, nykyään hakemusten määrä on ehkä hieman tasaantunut” EuroPsy -lautakunnan jäsen Hilkka Pakarinen kertoo. Pakarinen arvioi, että lauta-kunnalle tulee noin 5–10 hakemusta vuodessa. Eniten pätevyyttä haetaan terveydenhoidon ja kliinisen työn alalle. Hakemuksia joudutaan aina silloin tällöin myös hylkäämään.

Yksi suomalaisista Europsy-pätevyyden hankkineista on kliinisen neuropsykologian professori Laura Hokkanen. Hän haki pätevyyttä ensimmäisten joukossa ja pitää vaa-timuksia sekä hakuprosessia kohtuullisina. ”Hakuproses-si oli helppo, sillä kaikki tarvittavat opinto- ja työuradoku-mentit löytyvät liiton jäsenien osalta Psylin arkistoista jo valmiiksi. Hakeminen on helppoa myös vastavalmistuneel-le, sillä siihen tarvitaan vain työtodistukset harjoittelusta ja lisäksi tarvittavasta puolen vuoden työkokemuksesta.”

Pätevyys on myös uusittava seitsemän vuoden välein, ja sen uusimiseksi vaaditaan näyttöä ammatillisen kehi-tyksen jatkumisesta kuluneen seitsemän vuoden ajalta. Hokkanen hakisi pätevyyttä uudelleen, kun se vanhenee seitsemän vuoden päästä hakemisesta. ”Kliinisten tai-tojen ylläpitäminen on tärkeää, ja taitojen kehittymistä on hyvä valvoa. Pätevyyden uusimiseen vaadittavan täy-dennyskoulutus tulee oikeastaan luonnostaan tällä alalla. Psykologina on tärkeää kouluttaa itseään, sillä myös ala kehittyy jatkuvasti.”

Alunperin Hokkanen päätti hakea pätevyyttä helpot-taakseen mahdollista työnhakua ulkomailla. Pätevyyden hyödyllisyys ei kuitenkaan lopulta ole joutunut testatta-vaksi, sillä Hokkanen ei päätynytkään hakemaan töitä ulkomailta. Vaikka omakohtaisia kokemuksia tai lähipii-rin kertomuksia hyödyllisyydestä ei Hokkasella ole, hän näkee EuroPsy-pätevyyden yksinomaan hyvänä asiana.

Töihin ulkomaille? – EuroPsy

http://ww

w.europsy-efpa.eu/sites/default/files/uploads/model_certificate.png

KOMPLEKSI 3/1412

”Todellinen hyöty on järjestelmien tasolla, sillä se auttaa psykologeja yhtenäistämään ja määrittele-mään psykologilta vaadittavia taitoja. EuroPsy-jär-jestelmä helpottaa myös ulkomailta tulevien psyko-logien laillistamista Suomessa.” Hokkanen toteaa.

Myös Pakarinen on samoilla linjoilla: ”Erityisesti EuroPsy-pätevyys helpottaa työnhakua ulkomailla. Jos hakijalla on pätevyys, voi työnantajakin nähdä suoraan, että hakija on pätevä eikä tarvita ylimää-räistä koulutuksen vastaavuuden arviointia. Päte-vyyttä kannattaa ehdottomasti hakea, jos harkitsee joskus työskentelevänsä ulkomailla.”

Aiheesta lisää: http://www.europsy-efpa.eu/ http://www.psyli.fi/tietoa_psykologeista/europsy

EuroPsy pähkinänkuoressa

• EFPA:n jäsenmaiden yhteinen standardi, jolla edesautetaan psykologien liikkuvuutta Euroopassa ja helpotetaan eurooppalaisten psykologian alojen pätevyyksien vertailua

• Pätevyyttä voi hakea Psylin alla toimivalta Europsy-lautakunnalta

• Vaatimuksiin kuuluu viiden vuoden psyko-logian yliopistokoulutus ja vähintään vuosi ohjattua ammattitoimintaa, mukaanluettu-na tutkintoon kuuluva psykologiharjoittelu.

• Pätevyyttä haetaan korkeintaan kahteen ammatilliseen kontekstiin (vaihtoehtoina ovat terveydenhuolto ja kliininen psykolo-gia, koulutus- ja kasvatussektori tai työ- ja organisaatiopsykologia)

• Lisäksi voi hakea EuroPsy-erikoispätevyyk-siä, joita ovat tällä hetkellä psykoterapian erikoisalan pätevyys sekä työ- ja organisaa-tiopsykologian erikoisala. Psykoterapian erikoisalan pätevyyttä voivat hakea EuroP-sy-pätevät vaativan erityistason (VET) psy-koterapeutit

• Työ- ja organisaatiopsykologian erikoispä-tevyyksien myöntämistä suunnitellaan aloi-tettavaksi Suomessa 2015

Kiinnostaako sinua kansainvälisen toiminnan ja opiskelijaelämän yhdistäminen?– Näin pääset mukaan!

KV-tiimin tehtävänä on pitää huolta psykan opiskelijoiden maailmankuvan laajentamisesta ja johdattaa opiskelijat Penkereen rajojen ulkopuolelle. Toimintaa on tarkoitus kehitellä enenevässä määrin myös psykan vaihtareiden kanssa. Jos sinulle herää mahtavia ideoita mahdollisista tapahtumis-ta, tule mukaan järkkäämään! Esi-merkiksi tänä syksynä järjestim-me Finnish Feast -illan vaihtareille ja lontoota puhuville psykoille. Ta-

pahtuma oli jättimenestys, vaikka alkoholia ei tapahtumassa tarjoil-tukaan. Tällä hetkellä vireillä on myös muutamia vaihtoprojekteja, joihin voi osallistua majoittamalla Suomeen tulevia psykan opiskeli-joita tai osallistumalla vaihtoviik-koon. Tästä on tulossa infoa lähi-aikoina, joten tsekkailkaa mailia ja Kompleksin Facebook-ryhmää!Kansainvälisyysjaoston seuraa-va tapahtuma järjestetään 23.10. klo 17–24 Rexillä. Illan teemana

on KV-tiimin, EFPSA:n sekä Psy-kologien Sosiaalisen Vastuun toi-minnan esittely. PSV Stadi kertoo toimintansa lisäksi meneillään olevista projekteista, joihin opis-kelijat voivat halutessaan osallis-tua. Virallisen osuuden jälkeen jäämme Rexille katsomaan leffaa ja jotain pientä syötävääkin on tarjolla. – Cheers, Kansainvälisyysjaosto

Kompleksin kansainvälisyysjaosto

TEKSTI: Assi Peltonen ja Max KorpinenKUVAT: EFPSA ja Max Korpinen

13

EFPSA on Euroopan tasolla toimiva kattojärjestö psykologian opiskelijoille. Siihen kuuluu 32 opiskelijajärjestöä ja sen toimintaa pyörittävät vapaaehtoiset opiskelijaedustajat. EFPSA järjestää paljon erilaisia tapahtumia, joihin myös sinä voit osallistua! Tunnetuin tapahtumista on EFPSA Kongressi, joka järjestetään seuraavan kerran Tšekissä 18.–26. huhtikuuta ensi vuonna. Kongressissa on noin 300 psykologian opiskelijaa Euroopan eri maista ja huikea määrä laadukasta tieteellistä ohjelmaa

iltojen vapaamuotoisempaa sosiaalista ohjelmaa unohtamatta. EFPSA järjestää myös vuosittain vuorovaikutteista kouluttamista käsitteleviä ”Train the Trainer” -koulutustapahtumia, sekä ”European Summer School – Junior Research programme” -koulutuksia, joissa aiheena on kansainvälinen tutkimuksen teko.

Ensi vuonna Suomeenkin saadaan pitkän tauon jälkeen EFPSA -tapahtuma, sillä EFPSA:n ”Train Advanced Trainer” järjestetään Turun läheisyydessä 7.3.– 15.3.2015.

EFPSA:n mahtavuutta on vaikea sanoin kuvailla, se on pakko kokea!

Psst. Kaikki Kompleksin jäsenet kuuluvat SPOL:n kautta EFPSA:an ja voivat hakea sen järjestämiin tapahtumiin. Lisäksi SPOL:lta voi hakea matkakulukorvauksia osallistumisesta johtuviin matkakuluihin.

<3 Assi Peltonen, Member Representative of Finland in EFPSA

EFPSAn järjestämä European Summer School oli viikko täynnä inspiraatiota. Tunnelmallinen majata-lo keskellä söpöä alppikylää Itävallassa oli täydellinen paikka saattaa alkuun tutkimusprojekti uusien maa-ilmalta saapuneiden psyko-ystävien kanssa. Raskas työ vaati myös raskaat huvit. Päivittäiset illanvietot, ekskursiot ja kulttuuripläjäykset varmistivat, että naurunremakka pysyi yllä ensimmäisestä päivästä viikon loppuun saakka. – Max Korpinen osallistui ESS:ään kesällä 2014

EFPSA European Federation of Psychology

Students Associations

European Summer School- Junior Research Program

KOMPLEKSI 3/1414

SARJIS: Arvi Teikari

15

KOMPLEKSI 3/1416

tulevaisuuden matkakohde?

TEKSTI: Emma TalvitieKUVAT: Varpu Palkki

Tämä lehti käsittelee elämää Kompleksi-kuplan ulkopuolella eli kansainvälis-tä toimintaa ja jokaisen itseään kunnioittavan, ei-hipstreiksi itseään kutsuvan lempiharrastusta eli matkustamista! Koska kuulun edellä mainittuun joukkoon, ja Verkasalonkin mukaan jokainen meistä psykologian opiskelijoista on kes-kimääräistä avoimempi uusille kokemuksille, päätin avartaa mieltäni ja tuhlata yhden päivän tutkiskelemalla maailmaa. Kysymys kuuluikin, minne mennä, ja lehtikokouksessa päiden kalahtaessa yhteen kuului jumalallinen lausahdus “Suuntaa Korsoon, nukkumalähiöön iki-ihanaan, jotta sen maine kamala puh-distuisi!” Ja niin matkakohde oli selvillä. Suostuttelin ristiretkelleni mukaani

myös Kompleksin ihkaoman Taylor Swiftin valokuvaamaan.

Menetettyjämahdollisuuksia

vai

17

Koitti siis eräs kaunis lauantaipäivä ja suuntasimme kohti Korsoa, tuota elokuvistakin tuttua, surullisen kuuluisaa kaupunginosaa Koillis-Vantaalla. Junamat-kalla (Helsinki–Korso, N-juna, 34 min) pohdiskelimme jokseenkin värittyneitä mielikuviamme ja pelkojamme Korsosta: joku oli juuri hakattu siellä henkihieveriin ja muutenkin koko paikka vaikutti epäilyttävältä. Halu-simme kääntyä takaisin. Rohkeasti kuitenkin jatkoim-me matkaa, sillä uteliaisuus kalvoi mieltä. Ja kuinka väärässä olimmekaan mielikuvinemme!

Saavuttuamme pääsimme heti kosketuksiin Korson elämään juna-aseman läheisellä aukiolla. Silmää ko-vasti miellyttävät nuoret jehovantodistajat jakoivat hengellistä kirjallisuutta sitä kaipaaville ja keskellä aukiota oli kirpputoripöytä, jota piti pari vanhempaa rouvashenkilöä. Päätimme tutkiskella pöydän antimia ja hillitä himomme hetkeksi aukiota ympäröiviltä olut-huoneilta ja pitserioilta. Tavaroita ihmetellessä jutuste-limme myyjille, jotka osoittautuivat oikein mukaviksi. He kertoivat tuovansa koruja Gambiasta ja pitävänsä kirpputoria aukiolla aina silloin tällöin. Rouvien kirp-pispöydän lisäksi aukion läheisyydessä oli myös toinen pöytä, jossa myytiin vihanneksia. Vihannekset saattoi-vat olla luomua tai sitten ei, myyjä ei ollut ihan varma. Mukavia ihmisiä nämäkin tosin!

Ensisilmäyksen jälkeen jatkoimme kiertelyä ja löy-simme paljon erilaisia palveluita: ruokakaupan, Ke-lan toimiston, terveyskeskuksen, kuusi baaria, kuusi pitseriaa, kolme kuntosalia, R-kiskoja, kampaamoita (n>ääretön), kirpputorin, kirjaston ja paljon kaik-kea muuta. Korsosta ei siis ainakaan palveluja puutu! Kierros teki vaikutuksen kuvaajaankin, sillä lausah-dukset “Oih, mikä arkkitehtuurin riemuvoitto!” ja “Muutan Korsoon!” livahtivat huulien välistä. Kaikesta tästä kauneudesta (ei, tää ei oo sarkastista!) häkelty-neinä päätimme suunnata syömään ja valitsimme pitserioiden joukosta (kahvilaa emme valitettavasti löytäneet) Seron. Paikka oli oikein siisti (vessassa oli kuviollista paperia!) ja ruoan kanssa oli tarjolla mau-kasta salaattia. Arvioimme kokemuksemme 3,5/5 eli, jos matkaatte Korsossa, suosittelemme murkinoimaan Serossa!

Vatsat täynnä päätimme vielä vilkaista Wikipedian suosittelemat nähtävyydet: Lumon kirjaston, Korson kirkon ja Ankkalammen. Kaikki nämäkin ylittivät odotuksemme aivan täysin. Ankkalampi oli huikea, yksi kauneimmista näkemistäni puistoista ja näim-me jopa ankkojakin! Lammen rannalla istuessamme kohtasimme myös rouvashenkilön, joka kertoi Ank-kalammen olevan hänen lempipaikkansa. Siinä aurin-gon paistaessa, ankkojen uiskennellessa ja rouvan tu-ristessa oli vaikea muistaa, miksi mielikuvat Korsosta olivat olleet niin negatiivisia: tämä oli niin sielua hel-livää. Haikein mielin siirryimme lammelta tutkimaan kirkkoa ja kirjastoa. Kirkosta sen verran, että se oli kirkko ja siinä oli mukava pieni piha, jonne ihmiset olivat tuoneet henkilökohtaisia esineitä kunnioitta-maan läheisten muistoa. Kirjasto taas, joka sijaitsi lu-kion kyljessä, oli täynnä nuorisoa ja silmiä hivelevän moderni. Lisäksi siellä pystyi latamaan matkakortin-kin! Huikeaa. Matkamme alkoi valitettavasti lähestyä loppuaan ja päätimme pitää vielä debriefingin pal-muilla koristellun baarin aurinkoisella terassilla. Päi-vä oli ollut huikea ja siinä terdellä istuessa ei voinut muuta kuin todeta, että Korso onkin aika siisti paikka viettää vapaapäivä.

KOMPLEKSI 3/1418

Burning Manin kutsuminen festivaaliksi on harhaan-johtavaa, sillä pääroolissa ei ole musiikki. Pääosassa on enemminkin ihmisten kokeilunhalu ja radikaali itseilmaisu, joka ilmenee pukeutumisessa, kulkuväli-neissä, niinkutsutuissa mutanttiautoissa, teemaleireissä, rakennuksissa, taideinstallaatioissa ja toisilleen tunte-mattomien ihmisten välisessä lämpimässä vuorovaiku-tuksessa ja leikissä. Musiikkia ja massiivisia bileitäkin tapahtumaan toki mahtuu eivätkä ne lakkaa edes het-keksi. Ennakkoon kuulin ja luin, että tapahtuma on pilalla eikä yhtä autenttinen kuin ennen. Kuulemma liian suuri määrä taviksia, elektronista musiikkia ja pii-laakson rikkaita miljonäärejä, joilla on suljetut täyden palvelun leirit, ovat muuttaneet tapahtuman luonnetta olennaisesti.

Burning Manin alullepanija on kiteyttänyt tapahtuman luonteen 10 periaatteeseen. Tärkeintä on varustautua siten, että on tarpeksi ruokaa, juomaa ja muita välttä-mättömiä tarvikkeita. Kaupungissa ei voi ostaa mitään, joten on hyvä varustautua. Kaikkea on silti tarjolla run-saasti, mutta tavarat vaihtavat omistajaa lahjoina, ilmai-seksi. Yksilökeskeisestä ja rahan kaikkivoipaisuuteen perustuvasta kulutusyhteiskunnasta tällaiseen lahjoihin perustuvaan talouteen siirtyminen on aika ihmeellinen

• Sijainti: Black Rock Desert Nevadan osavaltio, USA

• Asukasluku: 70 000• Kokeen kesto: 7 vuorokautta• Jokainen varustautuu selviytymään

aavikko-olosuhteissa• Jälkeäkään kaupungin olemassa-

olosta ei jää kokeen jälkeen• Infrastruktuuri on asukkaiden itsensä

rakentama• Talous toimii antamisen periaatteel-

la, raha ei ole validi vaihtoväline• Asukkaat tuottavat viikon ohjelman,

osa on suunniteltua, paljon spontaa-nia

• Lopuksi puusta rakennettu Man ja osa viikon taidetuotoksista poltetaan rituaalinomaisesti, jolloin osallistujal-le luodaan mahdollisuus jättää taak-seen jokin elämää rasittava tekijä

Yhteiskuntakoe: Burning ManPäätin osallistua tänä vuonna Burning Maniin, koska halusin kokea sen yh-teisöllisyyden ja luovuuden, josta olin etukäteen kuullut. Lehden pyynnöstä

yritän mahdotonta tehtävää kokemuksen sanoittamisessa.

TEKSTI: Iikka Yli-kyyny

19

kokemus. Tuntemattomat ihmiset tarjoaa toisilleen il-maista ruokaa, juomaa, hierontaa, mitä vaan, puhtaasta antamisen ilosta. Ja näin asukasluvultaan Joensuun ko-koisesta kaupungista tulee yhteisö, jossa ihmiset tarvit-sevat toisiaan. Kun sulla ei ole jotain, joku antaa sen sul-le. Voit tehdä vastapalvelukseen myöhemmin jollekin muulle. Mun nähdäkseni yksi syy aikamme suurimpiin kriiseihin liittyy meidän eristäytyneisyyteen toisis-tamme. Tällanen toimin-tamalli voisikin olla har-kitsemisen arvonen.

Toinen tärkeä periaate on osallistuminen. Kaikki toimii vapaaehtoisuudella ja kaikki on tervetulleita auttamaan missä tahansa projektissa. Monet tai-deteokset ovat vuorovaikutteisia eli ne ilmenevät vasta osallistumisen kautta. Muita periaatteita ovat itsensä ilmaisu, välittömyys, yhteisöllisyys ja omien jälkiensä siivoaminen – edes tupakantumppia ei löytynyt maasta koko viikon aikana.

En tiedä, mitä tapahtuma oli ennen, mutta kyllä se sä-väytti kekseliäisyydellään ja mittakaavallaan nytkin. Uskon et Black Rock Cityn toiminnassa ja ilmapiirissä on jotain, joka mahdollisimman monen olisi hyvä ko-kea, jotta voisi punnita joidenkin sen elementtien hyö-dyntämistä omassa elämässään. Siksi uskon, että myös ”tavisten” ja eristäytyneeseen VIP-elämään tottuneiden miljonäärien toivottaminen tervetulleiksi on tärkeetä. Jos Burning Manin idea on niin tärkeä, kun nämä sen autenttisuutta suojelevat kriitikot sen mieltävät, pitäisi se esitellä kaikille yhteiskuntaluokille, jolloin sen toimi-vuutta voitaisiin todella testata.

Kokemus oli itselleni mullistava. Se laittoi asioita uuteen tärkeysjärjestykseen. Karuissa olosuhteissa selviytymi-nen toi perspektiiviä. Aavikolla lämpötilaa nousee päi-vällä 35 asteeseen ja yöllä tippuu kymmenen paikkeille. Sen lisäks aavikon tomu peittää armotta alleen kaiken omaisuuden. Suihkua ei ole, ellei itse sellaista rakenna ja vie likavesiä pois. Siinä voi sitten miettiä, mitä tarvitsee ja mitä ei. Ihmettelin monia asioita kaupungissa. Miten kaupunki voi toimia ilman rahaa? Miten ystävällisiä ih-miset voikaan olla toisilleen? Miten voikin suhtautua tuntemattomiin kun vanhoihin frendeihin, hymyillä ja halailla ilman syytä hartaasti? Ja mistä toi tultasyöksevä ohikulkeva mustekala–mutanttiauto ilmestyi? Kaikkial-la tulee vastaan täysin käsittämättömiä asioita, ihmisiä pukeutuneina merirosvoiksi, lohikäärmeauto, rullaluis-tindisco ja lukemattomia leirejä, joissa kussakin uniikki teema, kuten Miso Horny, jossa tarjotaan miso keittoa ja bondagea. Kaikki tämä saattoi mahtua muutaman askeleeseen kun kuljettavaa oli useita kilometrejä! Tai-deinstallaatiot ja isoimmat rakennelmat, joista muu-

tamina mainittakoon temppeli, itse Man, Tesla Coil, observatorio ja Gladiaattoriareena, oli sijoitettuna asu-tuksen ulkopuolelle aukealle aavikolle.

Ohjelmaa oli niin valtavasti ja jokapuolella tapahtui kellon ympäri. Hyperaktiivisille ekstroverteille tapahtu-ma on ihanteellinen. Suomalaisuuden introverttiydellä

varustettuna ehtii vähem-män. Mutta väkisin siinä jokainen jää jostain pait-si. Kaikkea ei voi kokea. Sitä ei ensikertalaisena oikein aluksi tajunnut ja niin sanottu fomo (fear of missing out) piinasi. Ko-keneemmat kävijät osas suhtautua asiaan rennosti ja pitivät ahdistumisen si-jaan itsestään huolta, jotta

olisivat enemmän läsnä. Univaje, nestehukka, nälkä ja erilaiset fyysiset kivut kohtaa niitä, jotka epätoivosesti yrittää saada palasen kaikesta.

Niinku kaikki tossa huvipuistossa, sirkuksessa, karne-vaalissa, myös oma fiilis kulki vuoristorataa ääripäästä toiseen. Tunnelukot johtuen fomosta, kateudesta mui-den hauskanpitoa kohtaan ja siitä, että kaikki oli vaan niin överiä esti ajoittain saamasta siitä potentiaalista jo-tain irti. Kaiken väliaikasuuskin ahdisti. Saatoin tavata jonkun todella hienon tyypin ja olla tapaamatta enää ollenkaan. Temppelissä istuessani ihastelin sen runsaita detaljeja ja ihmettelin miten sen mittakaavan rakennel-ma tehdään niin lyhyessä ajassa ja kuinka se vain hetken päästä poltetaan poroksi. Katselin, miten ihmiset hyväs-telivät kuolleita läheisiään erilaisin toimin alttarilla. Ha-vaihduin omaan kuolevaisuuteeni. Sitä ei nuorena eikä varsinkaan meidän nuoruutta ihannoivassa, vanhuutta pelkäävässä ja kuoleman piilottavassa yhteiskunnassa usein tajua.

Tunnelukot helpottivat otettaan, kun ymmärsi pääs-tää irti ja hyväksyä asiat niinku ne ovat. Turha taistelu sellasia asioita vastaan, joille ei voi mitään, on kulutta-vaa. Mennyt on mennyttä niinku se poltettu taideteos. Sitä ei saa takaisin. Sen voi jättää menneisyyteen. Sen sijaan olennaista on se mitä tapahtuu juuri NYT. In-flaatiota käyvä ajatus, mutta sen merkityksen ymmär-täminen on tärkeää. Elämän väliaikaisuus on juuri se ominaisuus, joka tekee siitä kaunista. Väliaikasuutta tulee syleillä. Mietipä, jos auringonnousu kestäisi ikui-suuden? Kauanko sitä jaksais fiilistellä ennen kun se ei enää säväyttäisi? Inspiroiva ja vaikuttava kokemus kai-ken kaikkiaan. Roskaan vähemmän. Tarjoan omistani enemmän. Kokeilen enemmän. Haastan itseäni useam-min. Hymyilen jopa välillä tuntemattomille. Katotaan, jos joku päivä uskaltaisin halatakin jotakuta niistä. Tai heittää yläfemmat.

Kaikkialla tulee vastaan täysin käsittä-mättömiä asioita, ihmisiä pukeutuneina merirosvoiks, lohikäärmeauto, rullaluis-tindisco ja lukemattomia leirejä, joissa kussakin uniikki teema. Kaikki tämä

saattoi mahtua muutaman askeleeseen, kun kuljettavaa oli useita kilometrejä!

KOMPLEKSI 3/1420

Vain pieni askel karhulle, mutta suuri askel Kahvihuoneen karhupopulaatiolle.

Iivo-nalle istui alas ja jäi katsomaan suurta maa-ilmaa: minne kaikkialle tämä seikkailu hänet veisikään?

Pitkän odotuksen jälkeen Iivo joutui pettymään lähikuppilan asiakaspalveluun: kukaan ei tullut ottamaan hänen tilaustaan.

Iivon kävelyyn tottumattomat jalat puutuivat kuitenkin jo pian. Uuden ratsun vauhdissa ei kuitenkaan ollut kehumista...

SYYSMATKAOnko elämää kahvihuoneen ulkopuolella? Tämä suuri filosofinen mysteeri on Iivo-nallen, koko elämän-sä Kahvihuoneella asuneen karvakarhun, päässä liikkunut viimepäivinä. Vaikka elämä vihreiden sohvien syövereissä oli tähän asti ollutkin hänelle kovin onnellinen, taisi tämän rauhallisesta luonteestaan tunnetun

nallen olla sittenkin mahdotonta vastustaa tuntemattoman kutsua ja jännityksen janoa.

Niinpä eräänä harvinaisen kauniina syyspäivänä, auringon langettaessa pehmeitä säteitään Kahvihuoneen ikkunoiden läpi, päätti Iivo-nalle hetken tulleen. Elää koko elämänsä tietämättömyyden turruttavassa tyy-tyväisyydessä? Ei, sitä hän ei halunnut! Oli sittenkin saatava tietää. Ja vaikka hän tunsikin sydämensä lyö-vän karvaisen turkkinsa alla lujemmin kuin ikään, astui hän noiden ruskeiden, korkeiden ovien automaat-

tisen avautumisen äänen saattelemana ulkomaailmaan. Ja mitä hän näkikään!

RETKIKUNTA: Iivo-nalle, Pekka Freese, Emma Korhonen, Ilkka Muukkonen, Aku Vähätalo ja Anu Ylijoki

Iivo-nallen suuri

21

…myöskään pyöräily ei ollut niin helppoa kuin miltä se näytti.

Onneksi joku oli rakentanut matkan varrelle is-tumahissin.

Ohikulkijoita seuratessaan Iivo huomasi jää-neensä nykymuodin kelkasta. Onneksi tyylitaju oli vielä tallella, ja kauppareissun jälkeen Iivo oli jälleen kaupungin coolein pehmokarhu.

Pian Iivo löysi myös uuden lookkinsa arvoisen kesäasunnon. Sen portailla on mukava syödä terveystietoisen nallen eväitä.

Mutta nyt on aika palata kotiin, Iivo tuumi! Ja mitäpä niistä ratsuista ja pyöristä – longboard se on todellisen karhun kulkuneuvo!

…vaikka kai silläkin menoa olisi voinut ensin hieman harjoitella. Onneksi Kahvihuoneelle ei ole enää pitkä matka.

KOMPLEKSI 3/1422

Sitä

teki

si m

ieli

läht

eä m

atka

lle, m

utta

et t

iedä

, mih

in lä

htisi

t? A

nna

Kom

plek

si-le

hden

aut

-ta

a, s

illä

sinun

ei t

arvi

tse

tosia

anka

an v

aiva

ta p

ikku

isia

aivo

jasi

näin

rask

ailla

pää

töks

illä

ja

vast

uuno

tolla

, sin

ä hö

mpp

eli.

IDEOINTI ja TOTEUTUS: Iivo Koirikivi

23

VPJ-palsta

Olen päässyt opinnoissani jo (vihdoinkin) siihen vai-heeseen, jossa lopun yliopistossa vietettävän ajan tärkeimmäksi anniksi alkaa nousta ihan itse opiske-lu, vaikka bileet ja Kahvihuoneella hengailu on ollut myös tärkeää. Valmistuminen siintää jossain, ei enää niin kaukaisessa tulevaisuudessa, ja väkisinkin mieleen alkaa nousta kysymys siitä, mitä on olla ihan oikeasti psykologi. Ainakaan itselleni ei riitä ainoastaan amma-tillisen osaamisen kehittäminen, vaan ammatti-identi-teetti seurannee myös työn ulkopuolelle – psykologi on psykologi palkallisen työajan jälkeenkin. Tällöin täy-tyy miettiä paitsi sitä, millainen psykologi haluan työs-säni olla, myös sitä, mikä on nimenomaan psykologina paikkani yhteiskunnassa?

Valitettavan olen viime aikoina usein törmännyt uutis-ten kautta sosiaalipsykologiasta tuttuun bystander-il-miöön: esimerkkinä joukkoliikenteessä ihmisten kes-kellä tapahtunut väkivalta. Sokea pappi pahoinpideltiin taannoin bussissa eikä kukaan tehnyt mitään auttaak-seen, kun vastuu jakautui liian monelle. Psykologiliiton liittovaltuusto on hyväksyessään psykologien Pohjois-maiset ammattieettiset säännöt sisällyttänyt psykologin vastuuseen työn inhimillisen kärsimyksen vähentämi-sen ja ihmisten elinolosuhteiden parantamisen puolesta (Psykologi Ammattiekstra 2010). Psykologi ei siis voi olla yhteiskunnan sivustakatsoja.

Mutta mitä on psykologin vastuu ja miten sen voisi in-tegroida osaksi ammatti-identiteettiä? Opiskeluaikana opiskelijan resursseilla vastuullisuus on melko help-poa: voi kierrättää ja luovuttaa verta, Unicafesta saa kasvis- ja ilmastoystävällistä ruokaa, Kahvihuoneelta kasvimaitoa ja Käyttiksen ympäristöryhmään tai Psy-kologien sosiaalinen vastuu ry:n toimintaan voi kuka vain psykologian opiskelija mennä mukaan. Tällaiset

vastuullisuuden kanavat voivat vaikuttaa pieniltä, mut-ta pienikin teko on tyhjää parempi. Tärkeintä on että te-kee jotain. Tällöin voi myös jo opiskelijana alkaa muo-dostaa omaa tapaansa vastuun kantamiseen ja tehdä sen luontevaksi osaksi ammatillista toimintaansa.

Valmistuneella psykologilla on mahdollisuudet vai-kuttaa ympäristön hyvinvointiin vielä opiskelijaa voi-makkaammin erityisosaamisensa kautta. Psykologeja tarvitaan siellä missä on kärsimystä. Ehkä ihan kai-kesta tehdystä työstä ei ilmaisen koulutuksen maassa tarvitse saada palkkaa, ehkä ulkomaan matkan voisi tehdä myös vapaaehtoistyön muodossa? Auttamiseen ja osallistumiseen voi ottaa myös vastuullisuuden ja altruismin ohelle toisen näkökulman: psykologeilla on paljon tietoa ja osaamista, jota voisimme yhä aktiivi-semmin ja rohkeammin tuoda yhteiskunnassa esiin. Täten paitsi auttaisimme ympäristöä, myös tekisimme omalle ammattikunnallemme palveluksen tekemällä psykologisesta osaamisesta tarvittavampaa. Olisi myös ammattikuntamme etu, jos kukaan muukaan ei pitäisi psykologia sivustakatsojana.

TEKSTI: Saara HaapanenKUVA: Anni Viita

KOMPLEKSI 3/1424

Avautuminen maailmalleEräänä lämpimänä alkusyksyn lauantaina päätin tehdä ti-lauksen minulle tutusta verkkokaupasta kuolattuani kyseisen kaupan sivuja monta päivää. Tyytyväisenä ja tapojeni mu-kaan hieman hätäisenä kirjoitin tietoni, mukaan lukien hen-kilötunnukseni, niille kuuluviin kenttiin. Seuraavana päivänä tulin maininneeksi asiasta ja vastaanotto tuli jokseenkin puun takaa: ”Sehän on sun identiteetti! Ei niillä ole oikeutta kysyä kenenkään henkilötunnuksia!” Se numerosarja, jonka perässä on kirjain, on minun identi-teettini? Totta kai tiesin henkilötunnuksen olevan yksilöivä ja henkilökohtainen tunniste, jota ei tule laittaa kovin moneen paikkaan. Mutta väite siitä, että numerot ovat identiteettini, on vastoin kaikkea, jolle perustan käsitykseni omasta identitee-tistäni ja yksilöllisyydestäni. Minun yksilöllisyyteni muodos-tuu rehellisyyden ja erilaisuuden arvostamisesta, tuntemat-tomille hymyilemisestä ja facebookittomuudesta. Siitä, että haluan olla kaikessa tekemässäni mukana koko sydämelläni ja siitä, että olen (kuulemma) outo. Minun yksilöllisyyteni muodostuu aitouden arvostamisesta ja muiden huomioon ot-tamisesta. Uskosta siihen, että aina on toivoa ja että kaikella on jokin merkitys.

Se, mitä ajattelen, määrittelee hyvin pitkälti sen, kuka minä olen. Myös se, mitä teen tai jätän tekemättä on osa minua. Persoonalliset ominaisuudet ja ajatukset painavat paljon enemmän kuin numerot. Pakko se on kuitenkin myöntää, että erilaiset numerot henkilötunnuksesta lähtien kuuluvat mei-dän jokaisen identiteettiin erottamattomalla tavalla. Pointti on siinä, että kvalitatiiviset ominaisuudet ratkaisevat eikä nu-meroille mielestäni saa tai kuulu antaa minkäänlaista valtaa oman identiteetin määrittelyssä. Se valta kuuluu ottaa omiin käsiin, koska sillä vallalla toteutat sen, mitä elämältäsi haluat. Teet mahdottomasta mahdollisen ja opit elämään.

Mitä henkilötunnukseeni tulee, luotan siihen, että tuo osa identiteettiäni on hyvissä käsissä. Niinhän se elämässä yleen-säkin menee, että saadakseen jotain täytyy myös antaa jotain itsestään. Avautua maailmalle - tai ainakin sille yhdelle tietyl-le ihmiselle.

TEKSTI ja KUVA: Minna Lehto

25

Toimitus jää ihmettelemään, mitä tästä kaikesta pitäisi päätellä, ja toivoo fukseja mukaan tekemään lehdelle parempia gallupeja!

100 %HOT

Vanhemmat opiskelijat ovat fuksien mielestä 100 % HOT! Tähän totuuteen yhtyi 100 % tavoitetuista fukseista, jo-ten tulos on varma kuin Pohjois-Ko-rean johtajan suosio.

(Fuksit arvioivat myös itsensä 100 % hoteiksi, mutta se lienee sivuseikka)

51,7 %

44,8 %

Fukseista 51,7 % ha-luaisi olla Hitlerin kanssa ja 44,8 % Sta-linin kanssa. Peruste-luina mainittiin mm. viikset.

Nature vs. nurture -debatissa 48,3 % kan-natti naturea kun taas 37,9 % kannatti en-nemmin nurturea. 13,8 % kapinoi toimituk-sen asettamia rajoituksia vastaan ja vastasi “molemmat”.

TEKSTI: Heidi Kuvaja

FUKSIGALLUP

vauvakuva: http://www.freeimages.com/browse.phtml?f=download&id=1107055

KOMPLEKSI 3/1426

FUKSIT

2014

EskoOlen kotoisin Joensuusta.Isäni mielestä minun pitäisi tehdä sitä, mikä tuntuu oikealta.

Anu

Maaria Saara TeroOlen kotoisin Helsingistä.Psykologinen toteemieläi-meni on laiskiainen.

Olen kotoisin Espoosta. Isäni mielestä minun pitäi-si tehdä sitä, mikä tuntuu oikealta.

Olen kotoisin Järvenpäästä.Psykologinen toteemieläi-meni on västäräkki. Ne ovat hilpeitä.

Olen kotoisin Hämeenlin-nasta. Psykologinen totee-mieläimeni on delfiini.

JennyOlen kotoisin Raumalta. Jos kuvailisin itseäni kolmella sanalla ne olisivat notkea, looginen ja iloinen.

Siltavuorenpenger on taas täyt-tynyt uusista pikku tieteenhar-joittajista eli fukseista. Ota tästä itsellesi talteen Kompleksi-leh-den kokoama fuksiopas niin tunnistat, kuka on se tyyppi,

joka istuu vieressäsiKahvihuoneella.

Olen kotoisin Siltavuoren-penkereeltä. Fetissini on fuksius.

Salli

KOONNUT: Maija VasalaKUVAT: Vilja Helminen ja Ilkka Muukkonen

27

Eve Milka Emilia

Laura Aija Roosa Rilla

Anna Aleksi Pekka

Olen kotoisin Helsingistä.Psykologinen toteemieläi-meni on orava.

Olen kotoisin Espoosta.Psykologinen toteemieläi-meni on mangusti, koska ne menee koloon, kun vaara uhkaa.

Olen kotoisin Vantaal-ta. Isäni mielestä minun pitäisi hakea lääkikseen.

Olen kotoisin Pyhännältä.Isäni mielestä minun pitäisi jatkaa oikiksessa.

Olen kotoisin Helsingistä.Psykologinen toteemieläi-meni on yksisarvinen.

Olen kotoisin Halikosta/ Salosta. Psykologinen to-teemieläimeni on Pikachu.

Olen kotoisin Hankasalmel-ta. Isäni mielestä minun pi-täisi opiskella insinööriksi.

Olen kotoisin Tampereelta.Psykologinen toteemieläi-meni on kirahvi.

Olen kotoisin Helsingistä.Jos kuvailisin itseäni kol-mella sanalla, ne olisivat: komea, hauska ja mukava.

Olen kotoisin Helsingistä.Jos kuvailisin itseäni kol-mella sanalla, ne olisivat: ruokaa, ruokaa, ruokaa

KOMPLEKSI 3/1428

Eero Aku Janne

Julia Mira Suvi Veera

Maarit Lotta Milla

Olen kotoisin Vantaalta. Jos kuvailisin itseäni kolmella sanalla, ne olisivat: innos-tuva, kilpailuhenkinen ja iloinen.

Olen kotoisin Helsingistä. Psykologinen toteemieläi-meni on pöllö.

Olen kotoisin Mikkelistä. Jos kuvailisin itseäni kol-mella sanalla, ne olisivat pohtiva, rauhallinen ja em-paattinen.

Olen kotoisin Vantaalta.Psykologinen toteemieläi-meni on Pikku Myyn ja merikrotin sekoitus.

Olen kotoisin Helsingistä.Psykologinen toteemieläi-meni on puuleopardi.

Olen kotoisin Intiasta ja Kii-nasta. Kuulakärkikynät ovat fetissini.

Olen kotoisin Helsingistä.Psykologinen toteemieläi-meni on kirahvi.

Olen kotoisin Vantaalta.Psykologinen toteemieläi-meni on ryhävalas.

Olen kotoisin Lahdesta.Isäni mielestä minun pitäisi muuttaa Helsingin puolelle.

Olen kotoisin Espoosta.Psykologinen toteemieläi-meni on ampiainen.

29

Leena Minna Elmeri

Tuomas Melina Laura Hanna

Iina Vilma Vilja

Olen kotoisin Vantaalta. Fe-tissini on viikinkikypärät.

Olen kotoisin Vantaalta. Pitkähiuksiset miehet ovat fetissini.

Olen kotoisin Savonlinnasta. Psykologinen toteemieläime-ni on silmälasikäärme, joka tuijottaa vihaisesti kaikkia, jotka tekevät päättelyvirheitä.

Olen kotoisin Helsingistä.Psykologinen toteemieläi-meni on lohikäärme.

Olen kotoisin Espoosta.Isäni mielestä minun pitäisi muuttaa.

Olen kotoisin Hartolasta. Jos kuvailisin itseäni kol-mella sanalla, ne olisivat rento, mietteliäs ja joskus ihan hauska.

Olen kotoisin Rovanie-meltä. Isäni mielestä minun pitäisi olla teekkari.

Olen kotoisin Oulusta.Psykologinen toteemieläi-meni on undulaatti.

Olen kotoisin Kemistä. Isäni mielestä minun pitäisi ostaa uusi kannettava tietokone.

Olen kotoisin Espoosta. Fetissini on bussipysäkillä ääneen laulaminen.

KOMPLEKSI 3/1430

Olen jo pitkään käyttänyt puhelimellani sovellusta Any.do. Sovellukseen voi listata tehtäviä tai muita muistettavia asioita. Aamuisin se piipittää ja pyytää suunnittelemaan päivän näiden tehtävien pohjalta. Voit asettaa muistutuksia, vetää yli jo tehtyjä tehtäviä ja siirtää osan myöhemmäksi. Lopuksi sovellus vielä heittää ruudulle jonkin kuluneen kannustuksen, jonka on tarkoitus motivoida aloittamaan päivä positiivisin mielin. En ole jaksanut tehdä suunnitteluosuutta enää moneen kuukauteen. Tehtävien listaaminen puhelimeen on kuitenkin helpottanut elämää, asiat pysyvät tallessa ja helposti tarkistettavissa. Enää en ahdistu ja vatvo kaikkea tehtävää siinä pelossa että unohdan jotain tärkeää. Saman asian ajaisi tietysti myös muistilappu, mutta puhelin on helpompi kantaa aina mukana ja listaa voi täydentää missä vain. Tai näin ainakin älypuhelimesta riippuvaisena on helppo ajatella.

Lähdin etsimään Any.don ja Candy Crushin seuraksi muitakin ilmaisia sovelluksia, joilla voisin tavoitella onnellisempaa elämää. Puhelimessani on Android-käyttöjärjestelmä (4.4.4 KitKat), ja latasin kaikki sovellukset Google Playsta.

Lainauksia luennoilla jaksamiseen

Ensimmäisenä kokeilin sovelluksia, joilla pystyi selaamaan inspiroivia lainauksia. Suhtaudun lainauksiin yleensä hyvin varauksella, sillä tuntuu että jatkuvasti törmää siihen, että tiettyjen ihmisten sanomaksi listataan mitä vaan hienolta kuulostavaa. Toisaalta pienetkin

oivallukset voivat olla hyvinkin vaikuttavia ja mieleenpainuvia, eikä ole väliä kuka sen lopulta onkaan keksinyt.

Latasin sovellukset Motivational Quotes for Succees ja Positive

Thinking, jotka kumpikin sisältävät satoja lainauksia. Useiden lainausten selailusta yhdellä kertaa tuli vaan ärtyneeksi rumien ulkoasujen ja varsinkin Positive Thinkingin ärsyttävien mainosten takia. Parin positiivisen ajatuksen lukeminen päivän mittaan olisi toimivampaa, mutta sovellukset unohtuivat

nopeasti, varsinkin kun muut kokeilemani sovellukset tarjosivat kaiken muun ohessa juuri sen yhden motivoivan lainauksen. Parasta näissä inspiroiviin lainauksiin keskittyvissä sovelluksissa oli mahdollisuus jakaa lainauksia helposti esimerkiksi WhatsAppiin tai vaikka suoraan Facebookkiin. Pelastus niille, joista tuntuu että omat sanat eivät riitä.

Onnea etsimässäIllat pimenevät. Työllisyystilanne huononee. Perso II on käyty ennen kuin positiivinen psykologia lisättiin kurssin sisältöön. Mistä voi enää onnellisuutta elämäänsä löytää? Ehkä vastaus piileekin ruudussa, jota muutenkin tuijotat suurimman osan päivästä.

”Fear less, hope more. Eat less, chew more. Whine less, breathe more. Talk less, say more. Love

more, and all good things will be yours.” – Swedish Proverb

TEKSTI ja KUVAT: Varpu Palkki

31

Apuvälineitä onnellisuuteen

Eniten itseäni kiinnostivat sovellukset, jotka suoraan liittyivät onnellisuuteen. Happiness Habits on kaikessa yksinkertaisuudessaan seitsemän kohdan lista asioista, joilla on tarkoitus saada vähän hyvää mieltä aikaan. Listoja on ainakin neljä erilaista ja tarkoituksena on muistaa kerran päivässä tehdä jokin listan kohta. Tehtävät ovat helppoja ja nopeita viiden minuutin venyttelystä hyväntekeväisyyteen lahjoittamiseen. Mukava pikku sovellus jäi testiaikana vähän muiden jalkoihin, mutta jää kyllä puhelimeeni odottamaan hetkeä, jolloin kyllästyn muihin sovelluksiin.

Suosikikseni nousi Secret of Happiness, jossa listataan aamuisin puhelimeen kolme asiaa josta on kiitollinen ja yhden jonka aikoo päivän aikana suorittaa. Illalla sovellus pyytää kirjoittamaan yhden asian joka päivän aikana teki onnelliseksi. Tätä tulisi jatkaa 30 päivän ajan. Vaikka asiat, jota itse listasin, olivat todella vähäpätöisiä, niiden selailu myöhemmin sovelluksesta on mukavaa. Yksinkertaisen idean taustalla on selvästi jotain, onhan samantapaisia tehtäviä on tullut oppikirjoissakin vastaan.

Itsensä tarkkailemista

En ainakaan itse löytänyt yhtään sellaista ilmaista sovellusta, johon voisi merkitä elämän kaikki osa-alueet tunteista ja syömisistä ihmissuhteisiin. Tällainen itsensä kokonaisvaltainen tarkkailu on ajatuksena kiehtova, mutta vaatisi omistautumista ja useiden sovellusten samanaikaista käyttämistä. Lift on sovellus, jonka avulla voi muokata tottumuksiaan, jos motivaatiota riittää. Sovellukseen tulee kirjautua ja sen jälkeen voi listata valmiista kategorioista tavoitteita kuten esimerkiksi ”Stop And Enjoy Life” tai ”Floss”. Kun suorittaa tavoitteen päivän aikana, voi sen merkitä sovellukseen, joka pitää lukua

suorituskerroista. Testijakson aikana en kertaakaan merkinnyt ensimmäistä tehdyksi. Mukavampi oli listata konkreettisia asioita, joita tekee muutenkin, niin sai klikkailla paljon.

Emotion trackerilla nimen mukaisesti kirjataan ylös tunnetiloja, kun sovellus sitä päivän aikana pyytää. Olo merkitään positiivinen–negatiivinen -akselin ja vireys-akselin muodostamaan koordinaatistoon ja tämän jälkeen vielä vastataan muutamaan kysymykseen. Ohjelma kerää dataa ja antaa sitten yhteenvetoja viikon välein. Itseäni sovellus alkoi nopeasti vain ärsyttämään, kun tuntui, ettei palluran asettaminen ruudukkoon oikeasti kerro mitään, eikä palautteeksi saatu palluraruudukko edes ollut vaivan arvoista. Conscious on puolestaan hyvin erilainen sovellus, jossa pääsee kuvailemaan sovelluksen antaman haasteen pohjalta omia tuntemuksiaan vapaasti. Tavoitteena on olla tietoisempi ympäristöstä ja pohtia omia tuntemuksia. Olen katsellut yhtenä päivänä puita, toisena yrittänyt kartoittaa omia riippuvaisuuksia. Haasteet ovat mielenkiintoisia, mutta alkavat kommenttien perusteella pian toistumaan.

Ilmaista mindfulnessia

Suomalainen Mindfulness-sovellus sisältää kolme harjoitusta ja promoaa tekijöidensä maksullisia kursseja. Sovellusta oli ihan mukava kokeilla, mutta se jäi kyllä auttamatta samalla kertaa ladatun Headspacen varjoon. Ilmaisessa versiossa on kymmenen 10 minuutin meditaatiosessiota, joissa pehmeäääninen Andy johdattaa meditaation ja mindfulnessin saloihin niin harjoitusten kun hienojen animaatioiden avulla. Headspace on tyylikkäin kaikista kokeilemistani sovelluksista, ja sen ilmaisversioon on nähty paljon vaivaa. Eikä ihmekään, tarkoitus on tietysti saada käyttäjät maksamaan

KOMPLEKSI 3/1432

Illanvieton vaikutuspsykologianopiskelijoiden

JUOMAPELI-KÄYTTÄYTYMISEEN

Helsingin psykologian opiskelijoiden ainejärjestö Kompleksin bileissä on jo kahtena edellisenä vuonna tut-kittu alkoholin vaikutusta opiskelijoiden suoriutumiseen erilaisissa tehtävissä. Erinäisistä syistä johtuen näiden tutkimusten tuloksia ei ole päästy raportoimaan, vaan ne ovat jääneet opiskelijoiden etanolin vaurioittamien muistijälkien varaan. Kenellekään Kompleksin bileissä käyneelle tuskin kuitenkaan on jäänyt epäselväksi kuinka psykojen bilefiilis saa Gustavus Rexin suorastaan räjäh-tämään. Huikeiden aikaisempien bilekokemusten siivit-täminä bilevastaavat intoutuivat jälleen tutkimaan kans-saopiskelijoitaan Tutkimusbileissä 26.9.2014. Tämän vuotiseksi tutkimuskysymykseksi muotoutui illanvieton (lue: alkoholin) vaikutus juomapelikäyttäytymiseen. Juomapelit valittiin teemaksi niiden aiemmin koetun erinomaisen ja huomaamattoman juovuttavuuden sekä seinänaapureihin kohdistuvan kateuden vuoksi. Hypo-teesina huikeat bileet ja hyvä meininki!

kuukausimaksua (tai 395,95 € kerralla) kaikesta materiaalista, jota näyttää olevan paljon. Olisi esimerkiksi nukkumiseen ja ruuanlaittoon omat harjoitukset kuten tietysti juuri siihen onnellisuuteen ja itsensä kehittämiseen. Itse pidin ilmaisista harjoituksista paljon, mutta onko opiskelijalla varaa maksaa mielenrauhasta?

Hoidon tueksi

Osa kokeilemista sovelluksista jäi käyttöön, osan poistin heti kokeilun jälkeen. Tämän lisäksi löysin useita sovelluksia, jotka eivät olleetkaan minulle sopivia. Tällaisia sovelluksia olivat esimerkiksi oikeasti hoidon tueksi tehdyt sovellukset, kuten Recovery Record, jonka avulla syömishäiriöstä toipuva voi pitää kirjaa toipumisestaan ja jakaa tämän hoitohenkilökunnan kanssa. Samanlaisia sovelluksia löytyi paljon masennuksen ja ahdistuksen hoitoon (esim. Mindshift ja Progress tracker) ja tulevaisuudessa varmasti entistä enemmän ja osa ehkä jopa suomeksi.

Mitään kovin erikoista ja ihmeellistä ei sovellusmaailmasta löytynyt. Samat harjoitukset ja ideat löytyvät muualtakin, mutta puhelimessa ne vain tuntuvat olevan kätevimmin käytettävissä. Aamuisin on helppo muistaa olla kiitollinen kun siitä aina saa muistutuksen.

TEKSTI: Emma KorhonenKUVAT: Laura Vahtera

KOMPLEKSI TUTKII

33

Tutkimus päätettiin suorittaa laadullisena tutki-muksena niin käytännön toteutukseen kuin tutkijan darrapäivän tuskien välttämiseen liittyviin syihin vedoten. Tutkimus pidettiin mahdollisimman yk-sinkertaisena myös tutkimusavustajien mahdolli-seen päihtymystilan vuoksi. Tutkimukseen valittiin kuusi koehenkilöä, joiden liikkeitä seurattiin struk-turoidun haastattelun avulla tunnin välein. Koehen-kilöt valittiin paikan päällä täysin satun-naisen epäsatunnai-sesti pyrkien mak-simoimaan tulevien juotavien juomien sekä pelattavien pe-lien lukumäärä. Ko-ehenkilöt edustivat tasaisesti kumpaa-kin sukupuolta ja eri vuosikursseja. Muu-ten otoksen arvioin-ti suhteessa perus-joukkoon eli kaikkiin psykologian opiske-lijoihin sivuutettiin tutkimuksen kan-nalta epärelevanttina. Koehenkilöt osallistuivat ko-keeseen suhteellisen vapaaehtoisesti, eikä heidän juomamääriään tai muuta toimintaa kontrolloitu. Tutkimusavustajat hoitivat haastattelun ja he ky-selivät koehenkilöiltä juotujen juomien määriä, pe-lattujen pelien sekä voittojen ja häviöiden määriä, mielipidettä juomapeleistä likert-asteikolla, yleistä fiilistä likert-asteikolla, toimeentuloa joukkuetove-reiden kanssa, omien ja joukkuetovereiden taitojen arviointia sekä testasivat heidän päihtymystasoaan. Päihtymystason testaus suoritettiin pyytämällä ko-ehenkilöä luettelemaan testisanan kirjaimet pe-räkkäin lopusta alkaen. Kaikissa testisanoissa oli 10–12 kirjainta ja ne liittyivät jollakin tavalla psy-kologiaan. Sanojen järjestystä ei satunnaistettu eri koehenkilöiden välillä sanojen mahdollisten eri vaikeusasteiden kontrolloimiseksi, eikä koko me-netelmän soveltuvuutta päihtymystilan mittauk-seen kyseenalaistettu. Taustatietoina kysyttiin ko-ehenkilöiden ikää, opiskeluvuotta, sukupuolta sekä aiempaa kokemusta juomapeleistä. Kontrollikysy-myksenä tiedusteltiin suhtautumista jääkarhuihin.

Bilepäivänä tutkimuksen toteutusta hieman häi-

ritsi tutkijan keskittyminen tutkimuksen sijaan beer pongin ja flip cupin voittoon. Näin seuraavan päivän krapulan kohmeloissa tuli myös todettua yleisen havainnoinnin jääneen hyvin vähäiseksi ja otoskoon tippuneen kuudesta neljään kadonneista haastattelulomakkeista johtuen. Joitakin selviä tu-loksia aamuun asti säilyneistä, vaikkakin jokseen-kin kryptisistä harakanvarpaista voitaneen kuiten-

kin tehdä. Jokaisen koehenkilön pelattu-jen pelien ja juotu-jen juomien määrät kasvoivat tasaisesti läpi illan. Yleinen fiilis ja rakkaus juo-mapelejä kohtaan kasvoi samaan tah-tiin edellisten muut-tujien kasvaessa, eikä kenenkään fiilis päässyt tippumaan negatiivisen puolel-le. Myös joukkueto-vereihin kohdistuva ylistys kasvoi tun-ti tunnilta. Arviot

omista juomapelitaidoista lähtivät liikkeelle varo-vaisista epäilyistä ja vaihtelivat rajusti illan mittaan korreloiden selvästi voitettujen ja hävittyjen pelien lukumäärien kanssa. Päihtymystason testaukseen käytetty menetelmä on todettava surkeaksi, sillä jopa paljas silmä arvioi muuttujaa luotettavammin. Hieman odottamattomasti juomapeleillä huomat-tiin olevan positiivinen vaikutus myös jääkarhuja kohtaan tunnettuihin tunteisiin, vaikkakin muista poiketen yhden koehenkilön rakkaus jääkarhuihin muuttui illan kuluessa kaipuuseen hieman lämpi-mämmistä karhuista.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että juomapelit toimivat erinomaisena bilehengen, fiiliksen, päih-tymystason ja rakkauden kasvattajina! Tutkimus-avustajien harjoittaman yleisen havainnoinnin perusteella muillakin kuin tutkijalla oli hauskaa, desibelitasot olivat korkealla, pelejä pelattiin enem-män kuin kukaan ehti laskea ja kaveria kannustet-tiin ja tuettiin niin fyysisesti kuin henkisestikin. Vastattiinko alkuperäiseen tutkimuskysymykseen? Ei ehkä ihan, mutta hypoteesi todettiin jälleen ker-ran paikkansapitäväksi: huikeat bileet ja hyvä mei-ninki! Tutkija kiittää kaikkia osallistuneita koko sy-dämestään, oli mahtavaa <3

KOMPLEKSI 3/1434

Iivo avautuu

Minä olen aina huono hyvästeissä, tai ainakin niiden ajoittaminen tyylikkäästi on aina ollut minulle vaikeaa. Itse siinä varsinaisessa eron hetkessä on

niin ikävä alkaa hyvästelemään, tulee sellainen tunne, että tämä kestää nyt ikuisesti, kun aina pitää uudestaan kerrata, kuinka paljon arvostaakaan toista, ja kuinka haikeaa ja ikävää eroaminen nyt juuri tällä hetkellä on. Preferenssini on yleensä tehdä nämä asiat tiettäväksi epäsuorasti ja ajoissa, ja sitten luikahtaa paikalta vähin äänin, jotta eron hetkestä ei tule niin ylitsepääsemätön. Siksi on varmaan aika hieman tarkastella Kompleksia, näin hyvissä ajoin.

Tietenkin voi tässä vaiheessa tehdä sellaisia makaabereja observaatioita, että tämän päivän Kompleksi on kovin eri Kompleksi, johon tulin syksyllä 2009. Ihmiset ovat vaihtuneet, jopa useampia kertoja. Tyylejä osallistua Kompleksiin on monia: yksi tapa on vuoden tai muutaman erittäin intensiivinen osallistuminen hyvin moniin Kompleksin tapahtumiin, jonka jälkeen sitten voi keksiä muuta tekemistä, ja kadota ainejärjestön tapahtumista kokonaan. Jotkut taas tulevat heti fuksina tapahtumien järjestämiseen ja ainejärjestötoimintaan mukaan, ja ovat siinä mukana pitkään, opiskelujen jäädessä takasijalle. Syntyy myös tiiviitä porukoita, jotka tulevat tapahtumiin koko poppoolla, tai sitten mahdollisesti ei. Jotkut käyvät kaikissa bileissä, jotkut taas nimenomaan työelämään orientoituneissa tapahtumissa.

Niin, itse olen kyllä varovaisesti nauttinut vuosien varrella kaikkea Kompleksin tarjoamaa. Tekemistäkään, satunnaisia projekteja en ole vastustanut, mutta alusta asti minulle oli selvää että eniten halusin tehdä lehden parissa. Oli ollut mahtavaa lukea lehteä Kompleksin nettisivujen kautta ennen tänne tulemista, ja sitä pelkäsi, että ottaako ne siihen edes mukaan. Olin onneksi hyvin tervetullut, ja tästä näkökulmasta tiedän, että niin ovat kaikki muutkin.

Toivon myös, että Kompleksi tulee jatkossa olemaan kaikille psykologian opiskelijoille oikeasti niin avoin kun se on minulle ollut. Tämä tuntuu itsestään selvältä sanottavalta,

mutta käytännön toteuttaminen ei ole aina niin yksinkertaista. Näin suuressa järjestössä nimittäin tulee aina vastaan ihmisiä, joiden kanssa ei viihdy, jotka eivät heti herätä hyvän tyypin mielikuvaa. Vaatii ajoittain yllättävän paljon rohkeutta todella pyrkiä ymmärtämään ja hyväksymään kaikki, jotka Kompleksin piiriin haluavat tulla. Tämän haasteen edessä ei kuitenkaan pidä vaipua epätoivoon, eikä kaikista tarvitse henkilökohtaisesti pitää – mutta kaikille pitää antaa mahdollisuus. Ehkä nuorelle psykologille voi välillä avautua mahdollisuus ymmärtää kanssakulkijaansa, vaikka ymmärrys ei jossain vaiheessa ole tuntunut edes mahdolliselta, saati tavoiteltavalta.

Kompleksi on antanut itselleni tarpeeksi ja sitten lisää. Kokemuksia, elämyksiä, oivalluksia siitä mitä ehkä haluaa tehdä isona ja mitä kaikkea muuta voi osata. Kontakteja ja ystävyyksiä. Onnistumisen hetkiä ja sitten sellaisia, jotka johtavat pidempään itsetutkiskeluun. Alan nyt harjoittelussa ollessani ymmärtää, mitä olen jättämässä taakseni. Ja se on pitänyt harjoittelun ajaksi jättää, sillä yllättäen 40 tuntia viikossa ihmisten, asiakkaiden, psykologien ja muiden ammattiryhmien edustajien kanssa puuhaminen tarkoittaa, että sen jälkeen alkaa hieman introvertimmän yksilön sosiaalisen stimulaation tarve olla täyttynyt, eikä bilejalka enää vipata. Toista on silloin, kun viettää sen viikon tenttikirjan seurassa.

Mutta hyvä asia on ollut se, että Kompleksi on ollut olemassa silloin, kun sitä on tarvinnut. Ja varmasti se tulee olemaan jossain muodossa tulevaisuudessakin. Toivottavasti vaan ymmärrätte, te jotka viette Kompleksin lippua eteenpäin, ettei Kompleksi ole mikään tusina-ainejärjestö. Tällainen määrä toimintaa, tapahtumia ja yhteisöllisyyttä on aivan poikkeuksellista Helsingin yliopiston piirissä tällä hetkellä, eikä se ole itsestäänselvyys. (Ja jos meillä on joskus maine järjestönä, jolle sattuu ja tapahtuu, niin se ei olisi mahdollista, ellei järjestömme olisi niin elävä.)

Niin, että. Pitäkää huolta Kompleksista ja toisistanne.

KOMPELKSISTA

TEKSTI: Iivo Koirikivi

35

“Villein kokemus oli kun Vehka-lahti kutitti mun sukassa olevaa reikää kantapäästä.”

“Mä en vastaa deittisivustoilla kel-lekään, joka on Keravalta.”

Kurssi-ilmoittautumisnopeus-kilpailun sivuvaituksia ahkeris-sa opiskelijoissa: “Mä tulin sen [kurssi-ilmoittautuminen] takia Suomeen. Olisin muuten jäänyt Panamaan.”

Onko sinulla tyhjä elämä?

Vai liian paljon tekemistä?Haluatko syyn olla lukematta tenttiin tai olla

tekemättä kandia tai gradua?

tähän kaikkeen on ratkaisu...

lukuisia tyytyväisiä toimittajia

Anna Kompleksi-lehdenmuuttaa elämäsi!

satoja word-dokumentteja

Tule tekemään Kompleksi-lehteä!

Liity toimitukseen vuosikokouksessatai tule seuraavaan lehtikokoukseen

ILMOITUS

Kuultua...Filosofian sivuaine on selvästi pa-rantanut psykan opiskelijan loo-gisen päättelyn taitoja: “Jugurtin pohjimmainen olemus on kuiten-kin jugurttius.”

Kahden peräkkäisen vuoden huo-no sää aiheutti harhauskomuksia: “Luulin että fuksipiknikin pointti on ettei se oo mikään piknik oi-keesti.”

“Mut mun mielestä syntax ei saa tarpeeks arvostusta.” - Fuksi

“Nää on liian vanhoja nää meiän fuksipojat. Jos mä haluun fuksin ni sen pitää sit olla nuori”. - Erään vanhemman opiskelijan syvä tus-ka.

“Skitsoidiset potilaat ovat oman elämänsä nuuskamuikkusia, jotka haluavat vain skitsoidisesti vaellel-la ja näin.”- Jan-Henry Stenberg, Kliininen psykologia II

Lähetä omat kuuntelusi osoitteeseenkompleksilehti@gmail.com!

“Olen vältellyt koulutöiden tekemistä jo viiden vuoden ajan! – Maija, toimituksen jäsen

kymmeniä Kahvihuonepalavereita

Rakas sisarjärjestömme, kognitiotieteen opiskelijoiden ainejärjestö Intelligenzia ry saavuttaa jo kunnioitettavan 25 vuoden iän ja juhlistaa tätä merkkipaalua vuosijuhlillaan lauantaina 29.11. Kompleksi haluaa osoittaa rakkauttaan ja välittää sydämellisimmät onnittelunsa konnareille tällä

crowdsourcing-onnittelukorttihankkeella.

Päästä siis luovuutesi valloilleen tämän luomamme valmiin korttipohjan avulla: koristele kuvan konnari juhla-asuun ja täydennä runo mieleesi juolahtavilla kielellisillä ilmaisuilla!

Leikkaa, liimaa ja väritä kortti joko yksin tai yhdessä ja palauta valmis tuotos Kahvihuoneelle viimeistään kyseisiin juhliin mennessä. Vujujatkoilla voitkin sitten väitellä valitsemistasi ilmaisuista vapaavalintaisen konnarikaverin kanssa esimerkiksi vapaan tahdon ongelman tai projektiivisten

testien näkökulmasta. Kompleksi-lehti onnittelee Intelligenziaa!

Oi ___________ ja _____________ Intelligenzia

Nyt tahdomme onnitella ___________ konnaria

__________________________ 25-vuotiaana

Olet aivan ____________________(-na)

Kahvihuoneelta onnittelu____________ soi

kun konnarit parvekkeellaan karkeloiSiis onnea ________________ konnarit

Ja kauan eläköön valkoiset haalarit!

Toivottaa: ________________________ ja koko ____________ Kompleksi

Onnittele konnarikaveria!

TEKSTI: Varpu Palkki ja Salli TuominenKUVA: Arvi Teikari

LEIKKAA TÄSTÄ

PUUHANURKKA

Oodi 25-vuotiaalle Intelligenzialle