lesken tasinkoprivilegi jäämistöosituksessa...aarnio, aulis - kangas, urpo: -...

Lesken tasinkoprivilegi jäämistöosituksessa

Itä-Suomen yliopisto

Oikeustieteiden laitos

Pro gradu -tutkielma

27.4.2018

Tekijä: Noora Olkkonen 243826

Ohjaaja: Antti Kolehmainen

II

Tiivistelmä ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO

Tiedekunta

Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Yksikkö

Oikeustieteiden laitos

Tekijä

Noora Olkkonen

Työn nimi

Lesken tasinkoprivilegi jäämistöosituksessa

Pääaine

Siviilioikeus Työn laji

Pro gradu Aika

27.4.2018 Sivuja

VII + 63

Tiivistelmä

Lesken tasinkoprivilegi on avioliittolain 103.2 §:ssä säädetty leskelle kuuluva henkilökohtainen

oikeus ja suojasäännös. Säännöksen mukaan leski ei ole velvollinen luovuttamaan tasinkoa ensin

kuolleen puolison perillisille osituksessa, joka toimitetaan ensiksi kuolleen puolison jälkeen. Ta-

sinkoprivilegisäännöksen soveltamisessa merkittävä kysymys on se, onko soveltaminen mah-

dollinen silloin, jos ositus on laitettu vireille ensiksi kuolleen puolison jälkeen, mutta leskikin

ehtii kuolla ennen, kun ositus on saatettu loppuun.

Tutkielmassa selvitetään sitä, onko lesken antama tasinkoprivilegi-ilmoitus tehokas, jos ositus

ei ole tullut lainvoimaiseksi ennen lesken kuolemaa. Lesken kuolema kesken osituksen on omi-

aan muuttamaan osituksen lopputulosta. Tasinkoprivilegin käytön rajaaminen lesken eläessä toi-

mitettuun ositukseen synnyttää kysymyksen, mikä merkitys on annettava sille, että leski kuolee

hänen eläessään aloitetun osituksen ollessa vielä tavalla tai toisella keskeneräinen.

Osituksen toimittamisen osalta tasinkoprivilegisäännöksen sanamuoto ei ole yksiselitteinen, jo-

ten tutkielmassa perehdytään sitä, mihin vaiheeseen osituksen tulee olla edennyt, jotta sen kat-

sotaan olevan toimitettu AL 103.2 §:n tarkoittamalla tavalla ja lesken tasinkoprivilegi säilyisi

voimassa huolimatta lesken kuolemasta. Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2001:12 perustui

tulkinnalle, jonka mukaan ainoastaan lainvoiman saanut ositus siirtää lesken tasinkoprivile-

giedun hänen oikeudenomistajilleen. Tutkielmassa nostetaan esille lisäksi muitakin korkeimman

oikeuden ratkaisuja sekä oikeuskirjallisuudessa esitettyjä näkemyksiä siitä, milloin lesken peril-

listen tulisi saada tasinkoprivilegin tuottama etuus hyväkseen.

Avainsanat

Tasinkoprivilegi, jäämistöositus, lesken oikeus, osituksen lainvoimaisuus

III

SISÄLLYS

LÄHTEET ........................................................................................................................... IV

LYHENTEET ..................................................................................................................... VII

KUVIOT JA TAULUKOT ................................................................................................. VII

1 JOHDANTO ....................................................................................................................... 1

1.1 Johdatus tutkimuksen aiheeseen ja tutkimuskysymykset ............................................ 1

1.2 Tutkimuksen rajaukset ja rakenne ............................................................................... 5

1.3 Tutkimuslähteet ja –metodi ......................................................................................... 6

2 LESKEN TASINKOPRIVILEGI ....................................................................................... 8

2.1 Avio-oikeus ja tasinko ................................................................................................. 8

2.2 Tasinkoprivilegiin vetoaminen .................................................................................. 10

2.3 Tasinkoprivilegi lesken henkilökohtaisena oikeutena ............................................... 12

2.4 Pesänjakajan toimivalta osituksessa .......................................................................... 14

2.5 Lesken ilmoitus tasinkoprivilegiin vetoamisesta ....................................................... 18

3 TASINKOPRIVILEGIN KÄYTTÖ JA OSITUKSEN VAIHEET .................................. 20

3.1 Ositusmenettelyn vireillepano ................................................................................... 20

3.2 Ositus lesken eläessä .................................................................................................. 21

3.2.1 Osituksen laskennallinen vaihe ........................................................................... 23

3.2.2 Osituksen reaalinen vaihe ................................................................................... 24

3.3 Lesken kuolema kesken osituksen ............................................................................. 26

4 TASINKOPRIVILEGIN TEHOKKUUS ......................................................................... 30

4.1 Tasinkoprivilegisäännöksen pyrkimys ...................................................................... 30

4.2 Tehokas tasinkoprivilegi ............................................................................................ 34

4.3 Tasinkoprivilegin toteuttamatta jääminen ................................................................. 37

5 TASINKOPRIVILEGI JA PUOLISON PERINTÖOIKEUS .......................................... 39

5.1 Lyhyesti puolison perintöoikeuden sisällöstä ............................................................ 39

5.2 Pesänjako lesken eläessä ............................................................................................ 42

5.3 Pesänjako lesken kuoleman jälkeen ........................................................................... 48

6 OSITUKSEN VALMIIKSI TULEMISEN VAATIMUS ................................................ 51

6.1 Tulkintavaihtoehdot osituksen vaiheesta ................................................................... 51

6.2 Tasinkoprivilegi ja osituksen loppuunsaattaminen .................................................... 55

7 JOHTOPÄÄTÖKSET ...................................................................................................... 60

IV

LÄHTEET

KIRJALLISUUS

Aarnio, Aulis: Aviovarallisuusjärjestelmät. Helsinki 1978.

Aarnio, Aulis - Helin Markku: Suomen avioliitto-oikeus. Kolmas uudistettu painos. Helsinki

1992.

Aarnio, Aulis - Kangas, Urpo:

- Perhevarallisuusoikeus. Helsinki 2010.

- Suomen jäämistöoikeus I Perintöoikeus. Viides uudistettu painos. Helsinki

2009.

- Suomen jäämistöoikeus I Perintöoikeus. Kuudes uudistettu painos. Helsinki

2016.

Aarnio, Aulis - Kangas, Urpo - Puronen, Pertti - Räbinä, Timo: Perunkirjoitus ja perinnön

veroseuraamukset. Kahdeksas uudistettu painos. Helsinki 2016. (Aarnio ym. 2016)

Aurejärvi, Erkki: Lesken vapauttaminen tasingon luovuttamisvelvollisuudesta. Lakimies

1978, s. 619-636.

Gottberg, Eva:

- Perhesuhteet ja lainsäädäntö. Seitsemäs ajantasaistettu painos. Turku 2013.

- Perintö, perinnönjako, avioliitto, omaisuuden ositus. Oikeustieto 1996/6, s. 8-10.

Helin, Markku: KKO 2001:12. Avioliitto. Omaisuuden ositus. Lakimies 2001/3, s. 527-536.

Husa, Jaakko - Mutanen, Anu - Pohjolainen Teuvo: Kirjoitetaan juridiikkaa. ohjeita oikeus-

tieteellisten kirjallisten töiden laatijoille. Kauppakaari 2001.

Kangas, Urpo:

- KKO 2001:12 Tasinkoprivilegi ja lesken kuolema. Teoksessa Pekka Timonen

(toim.) KKO:n ratkaisut kommentein 2001:I. Helsinki 2001, s. 91-101.

- Lesken oikeudellinen asema. Oikeusdogmaattinen tutkimus lesken sosiaalitur-

van laajuudesta. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja A-sarja N:o 156.

Vammala 1982.

- Omaisuuden yhteisyydestä omaisuuden erillisyyteen. Helsinki 1996.

- Perhe- ja jäämistöoikeuden perusteet. Helsinki 2013.

V

- Perhe- ja perintöoikeuden alkeet. Helsinki 2012.

- Perhesuhteet ja lainsäädäntö. Seitsemäs ajantasaistettu painos. Turku 2013.

- Perhevarallisuusoikeus. Kolmas uudistettu painos. Helsinki 2018.

Kolehmainen, Antti - Räbinä Timo: Jäämistösuunnittelu. Helsinki 2012.

Koponen, Juha: Kuolinpesän osakkaan opas. Yhdeksäs uudistettu painos. Verotieto 2010.

Lohi, Tapani:

- Aviovarallisuusoikeus. Helsinki 2016.

- Legaatinsaajan oikeusasemasta. Helsinki 2011.

- Ositus, tasinko ja sivullissuoja. Helsinki 2013.

Mikkola, Tuulikki: Lesken asema jäämistö- ja vero-oikeudessa. Helsinki 2010.

Puronen, Pertti: Perintö- ja lahjaverotus. Helsinki 2015.

Saarenpää Ahti:

- Avioliittolain muutokset. Neljäs uudistettu painos. Rovaniemi 1992.

- Perintö ja jäämistö. Pandecta Oy 1994.

- Tasajaon periaate. Tutkimus jäämistöoikeudellisen tasajaon periaatteen toteutta-

misesta tuomioistuinkäytännössä. Vammala 1980.

Savolainen, Matti: Lesken asemaa koskevan lainsäädännön siirtymäsäännökset. Defensor

Legis 1976.

VIRALLISLÄHTEET

HE 90/1974 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle Lapsen asemaa koskevan lainsäädännön

uudistamisesta

INTERNETLÄHTEET

Tieteen termipankki:

Oikeustiede: suhteellisuusperiaate. [http://www.tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeus-

tiede:suhteellisuusperiaate.] (21.11.2017)

Oikeustiede: kollisio. [http://www.tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:kollisio.]

(22.11.2017)

VI

OIKEUSTAPAUKSET

Korkein oikeus

KKO 1997:107

KKO 1999:104

KKO 2001:12

KKO 2017:87

Hovioikeudet

Helsingin HO 17.5.2016 S 15/1674

Vaasan HO 26.6.2000 S 99/45

Verohallinnon ohjeet ja päätökset

Ensin kuolleen puolison tai lesken jälkeisessä perintöverotuksessa tarvittavat tiedot

31.3.2016

Verohallinnon päätös perintö - ja lahjaverotusta varten annettavista tiedoista 27.4.2015/546

VII

LYHENTEET

AL avioliittolaki 234/1929

AO avio-oikeuden alainen

ekp ensiksi kuollut puoliso

HE hallituksen esitys

HO hovioikeus

KKO korkein oikeus

PK perintökaari 40/1965

vp valtiopäivät

ÄktB äktenskapsbalk 230/1987

KUVIOT JA TAULUKOT

Kuvio 1. Ositustoimituksen vaiheet

1

1 JOHDANTO

1.1 Johdatus tutkimuksen aiheeseen ja tutkimuskysymykset

Kun avioliitto on purkautunut puolison kuoleman johdosta, määräytyy ensiksi kuolleen puo-

lison jäämistö aviovarallisuussäännösten perusteella, tätä jäämistön määrittämiseksi toimi-

tettavaa ositusta sanotaan jäämistöositukseksi.1 Jäämistöositusta toimitettaessa kuollutta

puolisoa varakkaampi leski voi vedota avioliittolain (AL 234/1929) 103.2 §:ään, jonka mu-

kaan hän voi pidättäytyä maksamasta tasinkoa kuolleen puolison perillisten hyväksi.2 Avio-

liittolain virke kuuluu sanamuodoltaan seuraavasti:

Osituksessa, joka toimitetaan ensiksi kuolleen puolison kuoleman jälkeen, ei eloon-

jäänyt puoliso ole velvollinen luovuttamaan omaisuuttaan ensiksi kuolleen puolison

perillisille.

Tätä kutsutaan lesken tasinkoprivilegiksi, eli tasinkoetuoikeudeksi, sillä leski saa tällöin osi-

tuksessa itse enemmän omaisuutta ja pystyy sen myötä siirtämään sitä enemmän omille pe-

rillisilleen tai testamentinsaajilleen. Tällaisen osituksen osapuolina ovat leski, eli eloonjää-

nyt puoliso sekä kuolleen puolison oikeudenomistajat, jotka voivat olla rintaperillisiä tai tes-

tamentinsaajia taikka molempia.3 Leskellä on oikeus käyttää tasinkoprivilegiään myös vain

osittain, jolloin hän maksaisi osan tasingosta ensin kuolleen puolison perillisille.4 Säännös

1 Aarnio – Kangas 2009, s. 972. 2 Olennaista on huomata kuitenkin se seikka, että puolisoilla voi olla avio-oikeudesta vapaata omaisuutta, jol-

loin myös puolisoista köyhempi voi joutua tasingonmaksuvelvolliseksi, jos toisella on tarpeeksi paljon enem-

män avio-oikeudesta vapaata omaisuutta. Lohi 2016, s. 385–386. 3 Ositus voidaan toimittaa myös avioero-osituksena, kun avioeroa koskeva asia on tullut vireille. Siinä osapuo-

lina ovat vain puolisot Kangas 2013, s. 326, 329. Tässä tutkielmassa ei ole tarkoitus syventyä avioeron johdosta

toimitettavaan ositukseen. 4 Kolehmainen – Räbinä 2012, s. 23.

2

on siis leskelle kuuluva henkilökohtainen oikeus, ja sen suoja ulottuu sekä perillisiä että tes-

tamentinsaajia kohtaan. 5 Jäämistöosituksesta puhutaan siis silloin kun ainakin toinen osa-

puolista on kuolleen puolison perillistaho, vaikka jäämistöositus voi tulla toimitettavaksi

myös kahden perillistahon välillä.6

Lainsäätäjän tarkoituksena on ollut puuttua osituksen kulkuun – avio-oikeuden toteuttami-

sen jäädessä riippuvaiseksi lesken tahdosta. Säännöksen tavoitteena on lisäksi ollut pienen-

tää jäämistön arvoa, antaen samalla osituksessa suojaa leskelle perillistahoa vastaan. Olen-

naista on lisäksi huomata se seikka, että säännös tulee sovellettavaksi vain siinä tapauksessa,

kun leski olisi pääsäännön mukaan avio-oikeutta toteuttaessa varakkaampi ja tasinkoa luo-

vuttava osapuoli.7

Tasinkoprivilegi on leskelle kuuluva ositussidonnainen etuoikeus8, ja sen perustana on yh-

teiskunnallinen oikeudenmukaisuusajattelu. joka asettaa perillistahon ja lesken vastakkain,

jälkimmäisen saadessa kaikissa tapauksissa suojaa perillistahoa vastaan riippumatta näiden

sosiaalisesta tilanteesta. Ensiksi kuolleen puolison perilliset joutuvat tyytymään vain perit-

tävän omistuksessa olleeseen omaisuuteen.9

Tasinkoprivilegiin on vedottava ensiksi kuolleen puolison jälkeen toimitettavassa jäämistö-

osituksessa, kuten säännöksen sanamuoto osoittaa. Tasinkoprivilegin käyttö osituksessa vä-

hentää kuolinpesän arvoa10, eikä enemmän omistava leski joudu luovuttamaan omaisuuttaan

kuolinpesään, kun hän vetoaa AL 103.2 §:ään. Lesken on tehtävä ilmoitus tasinkoprivilegin

käyttämisestä, jotta se otetaan huomioon osituksessa.

5 Lainkohdassa mainitut perilliset-ilmaisu tulee ymmärtää laajasti, koska sillä tarkoitetaan kaikkia niitä etuta-

hoja, jotka voivat kuolleen puolison sijaan toimittaa osituksen lesken kanssa. Perilliset ei käsitä siis ainoastaan

ensiksi kuolleen puolison rintaperillisiä tai puolisoiden yhteisiä rintaperillisiä, vaan leski ei ole säännöksen

mukaan velvollinen luovuttamaan omaisuuttaan osituksessa myöskään ensiksi kuolleen puolison testamentin-

saajille, toissijaisille perillisille eikä valtiollekaan, joka on PL 5 luvun mukainen viimekätinen perinnönsaaja,

jollei muita perillisiä ole. Testamentinsaaja rinnastetaan perilliseen riippumatta siitä, onko kyseessä yleistesta-

mentti vai legaatti eli erityisjälkisäädös. HE 90/1974 vp, s. 62; Aurejärvi 1978, s. 625–627; Aarnio - Helin

1992, s. 196; Saarenpää 1994 s. 46-47. 6 Lohi 2016, s. 380–381. 7 Saarenpää 1994, s. 29–30. Lakisystemaattisesti tarkasteltuna on lesken tasinkoprivilegi häntä osituksessa

suojaava avioliitto-oikeudellinen etuoikeus, mikä ilmenee jo siitä, että säännös on osa avioliittolakia. 8 Lisäksi tasinkoprivilegiä voidaan pitää poikkeuksena harkinnanvaraisista suojasäännöksistä, joiden taustalla

ovat pääsääntöisesti sosiaaliset ja heikomman suojaan perustuvat syyt. Lisäksi niiden käyttöön liittyy koh-

tuusharkintaa – tasinkoprivilegi onkin vain välillisesti sosiaalinen etuoikeus ja säännöksen yleistavoitteesta

ilmenee sen sosiaalisuus. Saarenpää 1994, s. 30. 9 Saarenpää 1994, s. 30–32. 10 Saarenpää 1992, s. 185.

3

Lesken tasinkoprivilegi on merkittävä aihe niin tavallisen kansalaisen, kuin lainopillisen asi-

antuntijan näkökulmasta. Avioliitto-oikeudelliset ja perintöoikeudelliset kysymykset kos-

kettavat suurimman osan meistä elämää jossakin vaiheessa. Avioliittolaki sekä lesken pesän

jako rakentuivat aiemmin ajatukselle omaisuuden puolittamisesta, kun lesken perintöoi-

keutta koskevat säännökset otettiin osaksi perintökaarta (PK 40/1965) vuonna 1966. Silloin

vakiintuneen tulkinnan mukaan pesänjakoa ei voitu toimittaa lesken eläessä, jolloin myös-

kään ositusta ei nähty tarpeelliseksi, sillä lesken kuoltua toimitettu pesänjako johti samaan

lopputulokseen kuin ositus. Tämä johtui siitä, että pesänjaon suhdeluvut määräytyivät avio-

liittolaista peräisin olevaan puolittamiseen perustuvaan järjestelmään.11

Aviovarallisuusjärjestelmään lisättiin vuonna 1976 säännös lesken tasinkoprivilegistä, mikä

aiheutti merkittävän muutoksen aiemmalle systeemille, joka perustui puolittamiselle. Läh-

tökohtana osituksessa, joka toimitettiin ensiksi kuolleen puolison jälkeen, ei ollut enää omai-

suuden puolittaminen, kuten edelleen oli pesänjaossa, vaan leskelle annettiin mahdollisuus

pidättyä tasingon luovuttamisesta ensiksi kuolleen puolison perillisille.12 Lesken tasinkopri-

vilegin ottaminen osaksi aviovarallisuusjärjestelmää aiheutti sen, että järjestelmän vaikutus

jäämistön suuruuteen on nähtävissä vasta osituksessa, jossa tasinkoprivilegi tulee toteute-

tuksi.13

Perhe- ja perintöoikeudellisessa lainvalmistelussa 1970-luvulla oli tunnusomaista pyrkiä pi-

tämään erillään toisistaan ne tilanteet, joissa avioliitto purkautuu puolisoiden elinaikana ja

ne, joissa avioliitto purkautuu toisen puolison kuoleman johdosta.14 Kun tasinkoprivilegi

otettiin osaksi avio-oikeudellista ositusjärjestelmää, kyse oli ennen kaikkea lesken suo-

jasta.15 Lesken oikeuksiin halutaan kiinnittää huomiota tässä tutkimuksessa, koska lesken

suojaaminen on koettu tärkeäksi.

Tutkielmassa tarkoituksena on selvittää, onko lesken antama tasinkoprivilegi-ilmoitus teho-

kas, jos ositus ei ole tullut lainvoimaiseksi ennen lesken kuolemaa. Lesken kuolema kesken

11 Kangas 1982, s. 158; Aarnio - Kangas 2009, s. 1035, 1037, 1065. 12 Aarnio - Kangas 2009, s. 1035. 13 Saarenpää 1994, s. 27, 59. Avioliittolakia muutettiin niin, että leski ei ole velvollinen luovuttamaan tasinkoa

ensin kuolleen puolison perillisille ja tämä lainkohta tuli voimaan 1.10.1976. 14 Kangas 1982, s. 60. 15 HE 90/1974 vp, s. 61; Aarnio 1978, s. 58: Säännöksen esitöissä esiteltynä yhtenä tarkoituksena on ollut

suojata leskeä ensiksi kuolleen puolison avioliiton ulkopuolella syntynyttä lasta vastaan. Lisäksi avioerojen ja

uudelleen avioitumisen yleisyys aiheuttavat lisäksi tilanteita, joissa perillistahona on rintaperillisiä, jotka eivät

ole puolisoiden yhteisiä.

4

osituksen on omiaan muuttamaan osituksen lopputulosta. Tasinkoprivilegin käytön rajaami-

nen lesken eläessä toimitettuun ositukseen synnyttää kysymyksen, mikä merkitys on annet-

tava sille, että leski kuolee hänen eläessään aloitetun osituksen ollessa vielä tavalla tai toi-

sella keskeneräinen.16 Relevanttia on tutustua tarkemmin tasinkoprivilegin käsitteeseen ja

hieman myös lainsäädännön historiaan. Lisäksi tärkeää on selventää, mitä osituksella ja sen

eri vaiheilla tarkoitetaan. Myös puolison perintöoikeutta käsitellään lyhyesti, sillä lesken ol-

lessa ainoa perillinen hänen puolisonsa kuollessa, tarkastellaan tasinkoprivilegiä hieman eri

tavoin.

Tutkimuskysymykseen haetaan vastausta ennen kaikkea korkeimman oikeuden ratkaisua

KKO 2001:12 tulkitsemalla. Kyseisessä ratkaisussa olosuhteet ovat muuttuneet niin, että

eloonjäänyt puoliso kuolee kesken osituksen toimittamisen ensiksi kuolleen puolison jälkeen

ja leski on ehtinyt vedota tasinkoprivilegiin osituksessa. Ratkaisussa olennaista on se, ketä

halutaan tosiasiassa suojata – ratkaisu on lesken perillisten kannalta ankara. Ositus tulisi olla

ainakin lähes kokonaan saatettu valmiiksi lesken ollessa elossa, jotta lesken tasinkoprivilegi-

ilmoitus olisi tehokas ja lesken perilliset voisivat saada tasinkoprivilegin hyödykseen. Tut-

kimusta tehdessä on tarpeellista ymmärtää tasinkoprivilegin soveltamisen rajat, jotta avio-

liittolain mukainen ositus voidaan takuuvarmasti toimittaa.

Yhtenä olosuhdemuutoksena on tilanne, jossa ositusperuste on muuttunut jäämistöosi-

tukseksi avioero-osituksesta, ja näin ollen entisestä aviopuolisosta on tullut leski, entisen

puolison kuoleman hetkellä. Helsingin hovioikeuden ratkaisussa HelHO 2016:15 päädyttiin

siihen, että tasinkoprivilegiin ei voitu vedota tilanteessa, kun puolisot oli tuomittu lainvoi-

maisesti avioeroon, mutta toinen puolisoista oli kuollut kesken ositustoimituksen. Lisäksi

käsittelen myös korkeimman oikeuden ratkaisua KKO 2017:87, joka koskee toteutumatonta

tasinkoetuoikeutta. Tämä päätös vuorostaan täsmentää sen, että ositus on lähtökohtaisesti

toimitettu, kun se on toimitettu – huolimatta siitä, että asia olisi riitainen. Ratkaisussa ositus-

perusteena on kuitenkin avioero (eikä kuolema), mutta vauraampi puoliso voi kuitenkin ve-

dota tasinkoetuoikeuteen, jos köyhempi kuolee ennen osituksen toimittamista. Tämä uusi

ratkaisu eroaa KKO 2001:12 ratkaisusta, siinä, ettei ositusta nyt palautettu uudelleen tehtä-

väksi.

16 Luonnollisesti on selvää, että tasinkoprivilegi ei tule kyseeseen, jos ositus toimitetaan kokonaisuudessaan

vasta lesken kuoleman jälkeen.

5

Loogista on käsitellä myös lyhyesti sitä olosuhdetta, jossa leski on perillisasemassa puoli-

soonsa nähden. Korkeimman oikeuden ratkaisut KKO 1997:107 ja KKO 1999:104 ovat oh-

janneet ohjauskäytäntöä toistakymmentä vuotta ja ne on annettu olosuhteissa, joissa ei ole

otettu huomioon asiaan liittyvää moniulotteisuutta. Puolison perintöoikeutta koskevat tul-

kintatilanteet ja tasinkoprivilegin käyttö sekä sen vaikutus ovat jo alkujaan olleet omiaan

synnyttämään epätietoisuutta. Perussäännön mukaan on niin, että mikäli ensiksi kuolleen

puolison jälkeen ei toimiteta ositusta, ei tasinkoprivilegin käyttö ole mahdollista lesken kuol-

tua. Leskellä on kuitenkin elinaikanaan vaatia osituksen toimittamista itsensä ja perillistahon

välillä. Perintökaaren 3 luvun järjestelmässä osituksen toimittamiselle ei siis ole esteitä,

mutta sitä ei ole myöskään pääsääntöisesti tarpeen toimittaa. Kun ositus toimitetaan lesken

elinaikana, voi leski tällöin lähtökohtaisesti käyttää kaikkia osituksessa käytettävissä olevia

oikeuksiaan. Tasinkoprivilegi on ehdoton lakisääteinen oikeus, joka kuuluu lesken käytettä-

väksi, mutta sitä ei ole mahdollista sovitella.17

1.2 Tutkimuksen rajaukset ja rakenne

Tutkimus on tarkoitus rajata koskemaan ainoastaan tasinkoprivilegin siviilioikeudellista vai-

kutusta osituksessa. Tutkimuksessa ei ole tarpeen käsitellä tasinkoprivilegiin liittyviä vero-

tuksellisia näkökulmia, esimerkiksi rintaperillisille tulevan perintöveron osalta. Verotukseen

on otettu ainoastaan muutaman lyhyen kommentin verran kantaa alaviitteissä. Tasinkoprivi-

legiin liittyy myös AL 103.2 §:ssä oleva säännös tasinkosuojasta konkurssitilanteessa, johon

ei ole tarkoitus perehtyä tässä tutkielmassa. Tasinko esitellään tutkielmassa käsitteenä, mutta

sen maksamista koskeviin yleisperiaatteisiin ei myöskään ole syytä tarkemmin syventyä.18

Tutkielman on pääasiassa tarkoitus tutkia avioliittolain säännöstä tasinkoprivilegistä, ei niin-

kään ottaa kantaa perintökaaren mukaiseen perinnönjakoon. Ulkopuolelle rajaan myös osi-

tuksen moitteeseen liittyvät yleisperiaatteet, sovittelun sekä osituksen laillisten edellytysten

puuttumiseen liittyvät asiat.

Tutkielman alussa syvennytään tasinkoprivilegin käsitteeseen, ja mitä sillä oikeastaan tar-

koitetaan jäämistöosituksessa, ja mitä oikeusvaikutuksia sen käytöllä on. Seuraavaksi pereh-

dytään osituksen eri vaiheisiin, ja milloin ositusmenettely on tosiasiassa saatettu vireille,

17 Saarenpää 1992, s. 188–189. 18 Lyhyttä erottelua tehdään sopimusosituksen ja toimitusosituksen välillä sekä kerrotaan pesänjakajan päätös-

vallasta toimitusosituksessa. Asiaa käsitellään vain siinä laajuudessa, kuin se tutkielman aiheen ymmärtämisen

kannalta on relevanttia.

6

sillä tämä ongelma on luonteeltaan pääasiassa näyttö- ja tulkintakysymys, jota ei voida yk-

siselitteisesti ratkaista.

1.3 Tutkimuslähteet ja –metodi

Tutkimus perustetaan vahvasti velvoittaviin oikeuslähteisiin eli kansalliseen voimassaole-

vaan lainsäädäntöön, kuten avioliittolakiin ja perintökaareen. Tutkimuksessa käsitellään

myös heikosti velvoittavana oikeuslähteenä hallituksen esitystä eduskunnalle lapsen asemaa

koskevan lainsäädännön uudistamisesta (HE 90/1974). Hallituksen esityksen avulla saadaan

syvyyttä ennen kaikkea avioliittolain tulkintaan, sekä selvennetään mitkä ovat syitä ja tar-

koitusperiä lainsäädännön taustalla.

Suomen oikeusjärjestykseen on omaksuttu mallia ruotsalaisesta oikeusjärjestyksessä. Puoli-

son perintöoikeutta koskeviin säännöksiin otettiin mallia Ruotsin perintökaaresta.19 Ruotsin

avioliitto- ja perintöoikeudellinen käsitteistö eroaa kuitenkin suomalaisesta käsitteistöstä,

sillä siellä käsitteistö on yhä edelleen hyvin pesäkeskeistä.20 Äktenskapsbalken (ÄktB

1987:230) on Ruotsin avioliittoa koskeva laki ja tasinkoprivilegiä vastaava säännös ÄktB

12:2 §:ssä.21

Tutkimuksessa perehdytään edellä mainittuihin korkeimman oikeuden ratkaisuihin KKO

2017:87, KKO 2001:12, KKO 1999:104 sekä KKO 1997:107. Alemmista oikeusasteista kä-

siteltävänä on hovioikeuden antama ratkaisu HelHO 2016:15. Ratkaisut eroavat sisällöltään

ja osittain lopputuloksiltaankin toisistaan, joten tarkoituksena on arvioida niiden merkitystä

suuntaa-antavina ja oikeuskäytäntöä ohjaavina lähteinä.

Tutkimukseni aihetta tutkitaan käyttäen metodina lainoppia eli oikeusdogmatiikkaa. Tutki-

muskysymyksen analysointi edellyttää lainopillista tutkimista, ja koska aiheeseen on tarkoi-

tus paneutua lainsoveltajan näkökulmasta, on lainoppi tällöin luonteva valinta. Lainoppi

kuuluu oikeustieteen tutkimusaloihin, joka systematisoi sekä tulkitsee voimassa olevan oi-

keuden sääntöjä. Yksittäisten oikeussääntöjen tulkinta ei ole mahdollista ottamatta huomi-

oon koko tulkintakontekstia, joten tästä syystä systematisointi on tarpeellista. Lainopin teh-

tävänä on ensinnäkin tulkita oikeutta ja lisäksi analysoida sen sisältöä. Analysointi edellyttää

oikeuslähdeopin rajaamaan lähdeaineistoon pohjautuvia perusteluja.22

19 Saarenpää 1980, s. 86. 20 Kangas 1996, s. 51. 21 Lohi 2016, s. 672. 22 Husa – Mutanen – Pohjolainen 2001; s. 13–14.

7

Tulkintaongelman selvittämiseen etsitään vastausta tutkimalla oikeusohjeen säätämisen ta-

voitteita. Lain esitöiden mukaisesti säännöstä sovelletaan vain siinä tapauksessa, kun leski

on osituksessa tasinkoa antavana osapuolena – eli säännöksellä suojataan nimenomaisesti

vain leskeä. Esitöitä sitovasti tulkiten osituksen tulisi ollut saatettu loppuun myös reaalisen

vaiheen osalta, jotta lesken perilliset voisivat vedota pätevästi siihen, että tasinkoprivile-

gietuus välittyisi heille perintönä lesken kuoleman jälkeen.23

Esityösidonnaisen tulkintavaihtoehdon omaksuminen ja normiston tavoitteet eivät välttä-

mättä kulje täysin käsi kädessä. Jos lesken tasinkoprivilegi-ilmoitukselle ei anneta merki-

tystä ja ositus toimitetaan lesken kuoltua normaalina tasinko-osituksena ensiksi kuolleen

puolison perillisten ja lesken perillisten välillä, tällöin suositaan tosiasiassa ensiksi kuolleen

puolison perillisiä avio-oikeussäännösten avulla. Tämän menettelyn ja lainsäätämisajatuk-

sen välillä on ristiriitoja, sillä lainsäätämisajatuksen mukaan omaisuuden jako puolisoiden

kuoltua tulisi toimittaa omistussuhteiden mukaan määräytyvän suhdeluvun mukaisesti. Tä-

män epäkohdan poistaminen edellyttäisikin perintökaaren jakosäännösten uudistamista, jo-

ten tilanteita joudutaan arvioimaan tapauskohtaisesti jatkossakin.24

23 Kangas 1982, s. 73. 24 Kangas 1982, s. 74; Helin 2001, s. 531.

8

2 LESKEN TASINKOPRIVILEGI

2.1 Avio-oikeus ja tasinko

Avio-oikeus on Suomen aviovarallisuusjärjestelmän keskeinen operatiivinen käsite, ja se

tarkoittaa oikeutta toisen omaisuuteen (AL 35.1 §).25 Avio-oikeus liittyy avioliittolain sovel-

tamiseen ja se on tärkeä oikeus, jonka nojalla omaisuuden saavat osituksessa leski ja kuol-

leen puolison perilliset taikka kumikin puoliso puolet puolisoiden omaisuuden säästöstä (AL

35 §).26 Avio-oikeus on nimenomaan osituksessa toteutuva ja sen lopputulosta määrittelevä

oikeus, jolla ei ole todellisia oikeusvaikutuksia ennen kuin ositusperuste on syntynyt.27

Tasingon käsitettä ei ole käytetty avioliittolaissa, mutta se on oikeuskielemme vakiintunut

ilmaisu, joka tarkoittaa avio-oikeuden alaisen omaisuuden tasauserää. Lisäksi tasingon kä-

site on oikeuskäytännössä täysin vakiintunut ja se esiintyy muutaman kerran uudemmassa

lainsäädännössä.28 AL 100 §:n mukaan kummallekin puolisolle kuuluu puolet avio-oikeuden

alaisen omaisuuden säästöstä.29 Puoliso, jolla on enemmän avio-oikeuden alaista omaisuutta

osituksen hetkellä, joutuu maksamaan vähemmän vastaavaa omaisuutta omistavalle puoli-

solle tasinkoa.30 Tasinko on Saarenpään mukaan avio-oikeusjärjestelmän erityispiirteiden

keskeinen tunnusmerkki, sillä avio-oikeus toteutetaan osituksessa tasinkoa luovuttamalla.31

Tasingon ideana on omaisuuserojen tasaaminen ja se lasketaan erottamalla ensin puolison

avio-oikeuden alaisesta omaisuudestaan velat ja vastikkeet. Tämän jälkeen puolisoiden avio-

oikeuden alainen varallisuus lasketaan yhteen ja se puolisoista, jolla on enemmän tällaista

omaisuutta, maksaa toiselle tasinkoa niin, että molempien säästö on tasingon suorittamisen

jälkeen yhtä suuri. Tasinko on siis yhtä kuin tasoituserän suuruus.32

25 Puolisot voivat keskenään kuitenkin määrätä omaisuudestaan avioehtosopimuksen avulla, jolloin he rajaavat

omaisuuttaan avio-oikeuden ulkopuolelle. Lisäksi avio-oikeutta voidaan rajoittaa lahjaan, testamenttiin tai hen-

kilövakuutukseen sisältyvällä edunsaajamääräyksellä (AL 35.2 §). Jos puolison omaisuutta on luovutettu kon-

kurssiin, voi toinen puoliso poistaa toisen puolison avio-oikeuden ilmoittamalla asiasta maistraattiin vuoden

kuluessa konkurssin alkamisesta (AL 35.4 §). 26 Aarnio – Kangas 2010, s. 79. 27 Lohi 2016, s. 102. 28 Lohi 2003, s. 13; Lohi 2016, s. 385. 29 Kangas 2013, s. 282. 30 Kolehmainen – Räbinä 2012, s. 22. 31 Saarenpää 1992, s. 182. 32 Kolehmainen – Räbinä 2012, s. 22–23.

9

Ensiksi kuolleen puolison ollessa varakkaampi, kuolinpesä joutuu antamaan tasinkoa les-

kelle. Leski saa siis itselleen puolikkaan puolisoiden avio-oikeuden alaisen omaisuuden yh-

teismäärästä, jolloin osa vainajan omaisuudesta siirtyy leskellä avio-oikeuden nojalla. Osi-

tuksessa todetaan sitten, mitä omaisuutta leski saa tasingon myötä ja mitä vastaavasti jää

ensiksi kuolleen puolison perillisille.33

Avioliittolain 103.2 § on luonteeltaan yksipuolinen privilegisäännös, joka on tulkinnallisesti

osoittautunut vaikeaksi, sillä sen soveltuvuutta ja osituksessa noudatettavaa tasinkosääntöä

ei yleensä tiedetä varmaksi vielä puolisoiden avioliiton purkautumishetkellä; säännöksen so-

veltaminen riippuu seikoista, jotka ilmenevät vasta myöhemmin. Varmuutta tasinkoprivile-

giin vetoamisesta ei aina tiedetä ennen ositusta, eikä tasinkoprivilegisäännös missään ni-

messä estä tavallisen tasinko-osituksen toimittamista osapuolten välillä. Lisäksi osituksessa

sovellettava sääntö riippuu muun muassa siitä, tuleeko jako toimitettavaksi jo lesken elinai-

kana vai vasta hänen kuoltuaan.34

Kun eloonjääneen puolison ja ensiksi kuolleen puolison perillisten kesken toimitetaan omai-

suuden ositus, on ensimmäisen ositusvaihtoehdon mukaan eloonjäänyt puoliso oikeutettu

saamaan tasinkona omaisuutta ensiksi kuolleen puolison omaisuudesta, jos hänen omaisuu-

tensa säästö on ollut pienempi kuin ensiksi kuolleella. Toisen ositusvaihtoehdon mukaan

leskellä on oikeus pidättäytyä luovuttamasta tasinkoa ensiksi kuolleen puolison perillisille,

eli vedota avioliittolain 103.2 §:n mukaiseen tasinkoetuoikeuteensa. Kolmas vaihtoehto on

lähinnä teoreettinen, sillä vaikka leski saakin vedota AL 103.2 §:n mukaiseen etuuteensa,

voi hän silti halutessaan luovuttaa omaisuuttaan tasinkona ensiksi kuolleen puolison perilli-

sille.35

Avioliittolain 103.2 §:n mukainen säännös lesken tasinkoprivilegistä rakentuu ajatukselle,

jonka mukaan avio-oikeusinstituution tulee toimia ennen kaikkea aviopuolisoiden suojana,

sen tavoitteena ei siis ole ohjailla perhevarallisuutta puolisoiden oikeudenomistajille. Avio-

liittolain mukaisen tasinkoprivilegisäännöksen soveltaminen edellyttää eloonjääneeltä puo-

lisolta aina aktiivisuutta – osituksen lopputulos riippuu lesken harkinnasta. Toisaalta ositus-

laskelman lopputuloksesta riippuu, tuleeko tasinkoprivilegisäännös sovellettavaksi vai ei.

33 Koponen 2010, s. 56-57. 34 Aurejärvi 1978, s. 620-621. 35 Kangas 1982, s. 66-67.

10

Tasinkoprivilegillä turvataan siis ennen kaikkea lesken oikeus omaan omaisuuteensa, ja sitä

on perusteltu sillä, että se on kohtuullista.36

2.2 Tasinkoprivilegiin vetoaminen

Lesken tasinkoprivilegi on oikeus, johon voi vedota vain leski itse, eli tasinkoprivilegiin

liittyy aina määräämisvalta. Päätösvalta siitä, haluaako leski pitää omaisuutensa koskemat-

tomana, on yksinomaan leskellä. Leski voi halutessaan luovuttaa tasinkoa normaaliin tapaan

perillisille kokonaan tai osittain, eikä tätä luovutusta katsota lahjaksi. Sen sijaan on katsottu,

että leski ei voi tehokkaasti luopua myöhemmin käyttämästä oikeudestaan tasinkoprivile-

giin, eikä vetoaminen voi myöskään olla ehdollinen, näitä pidetään lahjaveronalaisina luo-

vutuksina.37 Lesken tulee vedota tasinkoetuoikeuteen ensiksi kuolleen puolison jälkeen laa-

ditulla perukirjalla, jotta oikeus otetaan huomioon perintöverotusta toimitettaessa.38 Tasin-

koprivilegin ollessa leskelle kuuluva henkilökohtainen oikeus, vain siihen vetoaminen tuot-

taa leskelle suojaa. Leski menettää oikeutensa tasinkoprivilegiin, mikäli hän ei vetoa siihen

osituksessa tai vastaavasti, kun ositusta ei lainkaan toimiteta hänen eläessään.39

Tasinkoetuoikeus ei siirry lesken kuolinpesälle eikä sen osakkaalle. Myös silloin kun ositus

on tullut vireille lesken eläessä ja hän on ehtinyt vedota tasinkoprivilegiin ennen osituksen

loppuunsaattamista, puuttuu oikeus muilta osapuolilta. Vasta lainvoimaisen osituksen turvin

tasinkoetuoikeus voi varmasti toteutua.40 Tasinkoprivilegi huomioidaan ainoastaan ensiksi

kuolleen puolison jälkeen toimitettavassa osituksessa, eikä sen käyttö siirrä oikeusvaikutuk-

sia lesken kuoleman jälkeiseen aikaan. Vasta ositustoimitus näyttää viime kädessä sen,

minkä määräisen tasingon leski olisi velvollinen luovuttamaan normaaliosituksessa.41

Tasinkoprivilegiin vetoaminen on normaali varallisuusoikeudellinen tahdonilmaisu ja sen

katsotaan sitovan antajaansa yleisten oikeustoimiopillisten periaatteiden mukaisesti. Leski

voi päättää tasinkoprivilegin käyttämisestä saatuaan osituslaskelman, ja katsoessaan mikä

on hänen kannaltaan järkevää. Leski voi muuttaa mieltänsä tasinkoprivilegin käytön suhteen

36 Kangas 1982, s. 71, 75; Gottberg 2010 s.102. 37 Lohi 2016, s. 589-590. 38 Aarnio ym. 2016, s. 31. Vaikka tässä tutkielmassa ei ole tarkoitus perehtyä tarkasti verotuksellisiin kysy-

myksiin, on syytä mainita, että verotuksessa tasinkoetuoikeus on lesken käytössä kolmessa tilanteessa; 1) sil-

loin, kun ekp:lla ei ollut lainkaan rintaperillistä, 2) kun ekp:ltä jäi rintaperillinen, joka ei ollut puolisoiden

yhteinen rintaperillinen ja 3) kun puolisoilla on yhteinen rintaperillinen. 39 Saarenpää 1994 s. 32. 40 Kolehmainen – Räbinä 2012, s. 24. 41 Saarenpää 1994, s. 32-33.

11

aina osituksen reaaliseen vaiheeseen saakka.42 On katsottu, ettei leski voisi enää sen vaiheen

jälkeen muuttaa mieltänsä tasinkoprivilegin käytön suhteen, jollei hän esitä olennaista pe-

rustetta olla käyttämättä. Avioliittolaissa ei ole määritelty muotovaatimuksia tasinkoprivi-

legi-ilmoitukselle.

Tasinkoprivilegisäännöksen soveltamisessa merkittävä kysymys on se, onko soveltaminen

mahdollinen silloin, jos ositus on laitettu vireille ensiksi kuolleen puolison jälkeen, mutta

leskikin ehtii kuolla ennen, kun ositus on saatettu loppuun. Ositus voidaan jakaa laskennal-

liseen ositukseen sekä reaaliseen ositukseen43 – oikeusohjeen soveltamisen kannalta kysy-

mys on siitä, onko molemmat osituksen vaiheet pitäneet olla toimitettuna loppuun ennen

lesken kuolemaa, jotta tasinkoprivilegin suoma etuus välittyisi lesken oikeudenomistajille

perintönä, vai onko riittävää säännöksen soveltamiseksi, että pelkkä vetoomus etuuteen on

tehty lesken toimesta ja ositustoimitus on laitettu vireille.44

Ensiksi kuolleen puolison perilliset voivat olla myös puolisoiden yhteisiä rintaperillisiä, ja

myös tällöin leski on oikeutettu yhtä lailla vetoamaan tasinkoprivilegiinsä. Samoin kuin ti-

lanteessa, jossa ensiksi kuollut puoliso olisi testamentilla määrännyt omaisuudestaan, ei les-

ken tarvitse luovuttaa omaa omaisuuttaan tasinkona testamentin saajalle.45 AL 103 §:n pe-

rimmäisenä tarkoituksena on ollut turvata lesken asemaa esimerkiksi silloin, kun leski ei

välttämättä tunne puolisonsa perillisiä. Leskeä suojataan niin, ettei hän joudu luovuttamaan

tasinkoa mahdollisesti täysin vieraalle henkilölle.46

Vaikka säännös tasinkoprivilegistä onkin sijoitettu avioliittolakiin, sillä on lisäksi tärkeitä

vaikutuksia myös jäämistöoikeudellisesti tarkasteltuna. Mikäli aviopuolisoilla on yhteisiä

rintaperillisiä, pienentää lesken vetoomus tasinkoprivilegiin rintaperillisen lakiosan suu-

ruutta. Rintaperillisille kuuluva lakiosa määräytyy aina perittävän omaisuuden säästöstä.47

Sen toteamiseksi, joudutaanko tasinkoprivilegi ottamaan huomioon lakiosaa laskettaessa,

42 Mikkola 2010, s. 23. 43 Laskennallisessa osituksessa määrätään avio-oikeuden alaisen omaisuuden arvo ja reaalisessa osituksessa

kuolleen puolison jäämistö sekä eloonjääneen puolison varallisuus erotellaan toisistaan. Osituksen vaiheet esi-

tellään tarkemmin myöhemmin tässä tutkielmassa. 44 Kangas 1982, s. 73. 45 Aarnio – Kangas 2016, s. 1012. 46 Kangas 2013 s. 474-475; Aarnio – Helin 1992, s. 196. Tasinkoprivilegisäännös on rajoittanut perillisten

oikeutta lakiosaan, sillä ennen lakimuutosta leskeltä tullut tasinko otettiin huomioon lakiosalaskelmassa.

Aarnio 1978 s. 58. 47 Aarnio – Helin 1992, s. 196.

12

täytyy tehdä osituslaskelma normaalien ositussääntöjen mukaisesti48. Kun puolisoiden väli-

nen avioliitto on purkautunut toisen kuoleman johdosta, ennen perinnönjakoa tulee määrittää

jaettava jäämistö.49 Käytännössä siis tasinkoprivilegiin vetoaminen on eräänlainen jäämis-

töoikeudellinen toimi, mutta sen merkitys rajoittuu jäämistön rajojen muotoutumiseen osi-

tuksen välityksellä, koska tasingon luovuttamatta jättäminen pienentää perittäväksi tulevan

jäämistön arvoa.50

2.3 Tasinkoprivilegi lesken henkilökohtaisena oikeutena

Lesken tasinkoprivilegi on rakenteellisesti samanlainen säännös kuin lesken oikeus olla luo-

vuttamatta tasinkoa konkurssipesälle ja koska säännökset ovat samankaltaisia, on niiden tul-

kinta myös samankaltaista. Leski saa vedota tasinkoetuoikeuteensa myös silloin, vaikka toi-

sena osapuolena olisivat hänen ja ensiksi kuolleen puolison yhteiset rintaperilliset. Lesken

oikeus vedota tasinkoetuoikeuteen on voimassa riippumatta siitä, kuinka suuri puolisoiden

välinen varallisuus ero on.51 Kun leski saa tasingon suorittamisesta tällaisen vapautuksen,

merkitystä vailla on se, kuinka suureen tasinkoon ensiksi kuollut puoliso olisi itse ollut oi-

keutettu ja miten hänen tasinko-oikeutensa olisi muotoutunut osituslaskelmassa.52

Tasinkoprivilegi ei siirry oikeutena lesken perillisille, koska oikeus sen käyttöön on leskelle

kuuluva henkilökohtainen oikeus. Jos leski ei käytä sitä osituksessa tai jos ositusta ei toimi-

teta lesken eläessä, on oikeus tasinkoprivilegiin menetetty lopullisesti.53 Tasinkoprivile-

gisäännöksessä on ensinnäkin maininta tasinkoprivilegin käyttömahdollisuudesta konkurs-

sitilanteessa ja vasta sen jälkeen leskelle kuulutavasta oikeudesta tasinkoprivilegiin.54 Kon-

kurssin yhteydessä käytössä oleva tasinkoprivilegi on yleinen leskelle ja perillisille kuuluva

oikeus. Siksi on loogista, että se mainitaan lainkohdassa ensin. Lesken tasinkoprivilegi tulee

kyseeseen ja lesken hyväksi vasta puolison kuoleman jälkeen toimitettavassa osituksessa.55

48 Aarnio – Kangas 2010, s. 406. 49 Aarnio ym. 2016, s. 23. 50 Saarenpää 1994, s. 25. 51 Aarnio – Kangas 2010, s. 200. 52 Lohi 2016, s. 583. 53 Saarenpää 1992, s. 185. 54 Säännös kuuluu seuraavasti: ” Kun puolison tai kuolleen puolison omaisuus on luovutettu konkurssiin, toinen

puoliso tai tämän perilliset eivät kuitenkaan ole velvolliset luovuttamaan omaisuutta osituksessa.” eli kun osi-

tuksen toisena osapuolena on konkurssipesä, ei vastapuoli ole AL 103.2 §:n mukaan velvollinen luovuttamaan

tasinkoa. Sääntelyn perusteena on se, että avio-oikeus ja siihen perustuva tasinko ovat korostuneesti henkilö-

kohtaisia oikeuksia, joten ei olisi asianmukaista, että ne siirtyisivät velkojille. Velkojan intressi jää tällöin tois-

sijaiseksi. Gottberg 2010, s. 85. 55 Saarenpää 1992, s. 185.

13

Tasinkoetuoikeus voi koitua muodollisesti ainoastaan lesken hyväksi. Lesken kuolinpesän

osakas, eli esimerkiksi perillinen tai legaatinsaaja, ei tästä syystä voi itsenäisesti vedota suo-

jasäännökseen, vaikka osakas luonnollisesti saakin lesken kuoltua itselleen etua siitä, että

puolisoaan varakkaampi leski on vedonnut tasinkoetuoikeuteensa osituksessa - pelkkä peru-

kirjassa56 oleva maininta tasinkoprivilegin käytöstä ei korvaa ositusta. On lesken vastuulla,

että jäämistöositus tulee ensinnäkin vireille ja sitten myös toimitetuksi ensiksi kuolleen puo-

lison jälkeen.57

Puolisoiden välisillä varallisuuseroilla ei ole merkitystä lesken vedotessa tasinkoprivile-

giinsä, eikä osituksen sovittelussa voida sovitella tasinkoprivilegistä. Tasinkoprivilegiä ei

voida sovitella, koska avioliittolaissa ei ole säännöstä avio-oikeuden alaisen omaisuuden

omistusoikeuden sovittelusta.58 Lähtökohtana on se, että entinen aviopuoliso ei voi vedota

tasinkoprivilegiinsä silloin, jos puolisot on tuomittu avioeroon ja avioeropäätös on tullut

lainvoimaiseksi, vaikka ositus olisikin vielä toimittamatta toisen puolison kuolinhetkellä.

Hän ei ole silloin eloonjäänyt puoliso sananmukaisesti tulkiten, vaan hän on tällöin entinen

aviopuoliso. Jos taas avioeroa koskeva asia on ollut vain vireillä ensiksi kuolleen puolison

kuollessa, raukeaa avioeroa koskeva asia ja tällöin avioliitto purkautuu kuoleman johdosta.

Tällöin eloonjääneellä puolisolla katsotaan olevan oikeus vedota tasinkoprivilegiinsä.59

Arvioitaessa tasinkoprivilegin käyttöä koskevaa sopimusta tai oikeuden käytöstä pidätty-

mistä, on huomattava, että tällainen sopimus voi koskea vain lesken omaa toimintaa myö-

hemmässä osituksessa. Jo PK 17 luvun 1 pykälässä mainittujen perintösopimusten käytön

kielto sulkee pois mahdollisuuden siirtää sopimuksella lesken tasinkoprivilegistä määräämi-

nen hänen kuoltuaan muille henkilöille, kuten vaikka hänen omille perillisilleen. Elossa ole-

van henkilön jäämistöstä laadittua sopimusta ei voida pitää pätevänä, lesken tasinkoprivile-

gin ollessa nimenomaan henkilökohtainen oikeus.60

56 Perunkirjoituksessa annetulla ilmoituksella tasinkoprivilegin käytöstä on vain verotuksellista merkitystä ja

vaikka tätä ilmoitusta ei olisi mainittu perukirjasta, voi leski vielä myöhemmin vedota siihen ja ilmaista haluk-

kuutensa olla luovuttamatta tasinkoa kuolleen puolisonsa perillisille. Mikkola 2010, s. 23. 57 Aarnio – Kangas 2010, s. 201. 58 Aarnio – Kangas 2010, s. 200. 59 Kangas 2013, s. 350. 60 Saarenpää 1994, s. 35-36 Osapuolet voivat sopia ennalta keskenään osituksesta ositussopimuksin. Tällainen

etukäteinen sopiminen koskee kuitenkin vain lähtökohtaisesti avioeron johdosta toimitettavaa ositusta, eikä se

sido kuolemaan perustuvassa osituksessa. Kuolemanvaraisesti sovittu sopimus omaisuuden jakamisesta on on-

gelmallisempi. Kolehmainen – Räbinä 2012, s. 19.

14

Aiemmin mainitun mukaan tasinkoprivilegi on siis nähty siviilioikeudellisena suojasäännök-

senä, ja samalla se poikkeaa merkittävästi sopimusvapauteen ja yksityisautonomiaan liitty-

västä oikeustoimiopillisesta sitovuusajattelusta. Jos oikeudesta suojasäännöksen käyttöön

luovutaan, arvioidaan sitä toisin kuin tavanomaisten oikeuksien käyttöä koskevia ilmoituk-

sia. Luopujan tulisi tietää, mitä merkitystä suojasäännöksen käytöstä luopumisesta aiheutuu,

jonka vuoksi ennakollisen ilmoituksen ehdoton sitovuus ei olisi kovin hyväksyttävää. Tasin-

koprivilegin käytön merkitys tulee esiin osituksessa ja vasta osituslaskelma osoittaa sen re-

aalisesti.61

2.4 Pesänjakajan toimivalta osituksessa

Osituksen vireille tuloon liittyvä ajallinen tulkintaongelma muodostaa oman kysymyksensä,

jossa vastakkain ovat ajatukset siitä ratkaiseeko jo esitetty ositusvaade osituksen vireille tu-

lon vai pidetäänkö vasta toimituksen alkamista ratkaisevana. Ajallisen ulottuvuuden lisäksi

tulee erottaa toisistaan sopimusositus ja toimitusositus. Saarenpään mukaan tulkinnallisena

lähtökohtana voitaneen pitää sitä hetkeä, kun ositustaho hakee pesänjakajaa.62

Mikäli ositusta ei ole mahdollista toimittaa sopimusosituksena63, voidaan ositus toimittaa

toimitusosituksena, jolloin tuomioistuin määrää pesänjakajan toimittamaan osituksen. Kuka

tahansa kuolinpesän osakas sekä myös leski voi vaatia toimitusositusta. Pesänjakajalla on

valta päättää tasingosta, mikäli osituksen osapuolet eivät voi tai halua sopia tasinkona annet-

tavasta omaisuudesta keskenään.64 Kun ositusperuste on syntynyt ja tuomioistuinta on vaa-

dittu määräämään pesänjakaja toimittamaan ositus puolison kuoltua, on usein tarkoituksena,

että sama henkilö toimittaa osituksen lisäksi myös perinnönjaon.65 Perintökaaren PK 23 lu-

vun mukaisia perinnönjakoa koskevia sääntöjä sovelletaan osituksen toimittamiseen.

61 Saarenpää 1994, s. 34-35. 62 Saarenpää 1994, s. 45. 63 Sopimusosituksen osapuolina ovat molemmat elossa olevat puolisot, jotka käynnistävät omaisuuden osituk-

sen yksissä tuumin. Aarnio – Helin 1992, s. 145. 64 Lohi 2016, s. 562-564. 65 Aarnio – Kangas 2010, s. 165-166; Lohi 2016, s. 698.

15

Tasinkoprivilegi liittyy osituksen perusteisiin ja siksi siitä tiedottamisen katsotaan olevan

pesänjakajalle kuuluva nimenomainen velvollisuus toimitusosituksessa.66 Pesänjakajan toi-

mittamassa osituksessa takarajan ilmoitukselle tasinkoprivilegin käytöstä muodostaa ositus-

laskelman valmistuminen. Kun leski on saanut osituslaskelman tuloksen tietoonsa, tulee hä-

nen harkita, käyttääkö hän etuoikeuttaan ja pesänjakajan velvoitteesta lesken tulee esittää

lopullinen sitova vastauksensa.67

Tasinkoprivilegin käytöllä on liityntäkohta pesänjakajan informaatiovelvollisuuteen nähden

– pesänjakajan tulee olla tehtävässään puolueeton eikä hänen ei tule asettua ajamaan kenen-

kään osapuolen etua. On kuitenkin katsottu, että pesänjakajan tulee kuitenkin kertoa leskelle

avioliittolain mukaisesta tasinkoprivilegistä ja lesken oikeudesta vedota kyseiseen lainkoh-

taan toimitettavassa osituksessa.68

Pesänjakajan toimivalta ja tehtävät osituksessa ovat laajuudeltaan saman suuruiset kuin pe-

rinnönjaossa. Pesänjakaja voi pääperiaatteen mukaisesti suorittaa kaikki osituksen loppuun

saattamiseksi tarvittavat toimet ja hänen tulee tehdä ositustahoille selkoa ensinnäkin ositus-

menettelyn pääkohdista. Pesänjakajan toimintaa koskeville menettelyperiaatteille ei ole an-

nettu ohjeita, mutta prosessioikeudelliset säännöt ja periaatteet toimivat osituksen luonteen

huomioon ottaen hyvin ratkaisuohjeina. Keskittämisperiaatteen mukaisesti pesänjakajalle

kuuluvat kaikki ositukseen liittyvät ratkaisut, jotka eivät suoraan lain nojalla kuulu tuomio-

istuimen toimivaltaan. Lisäksi keskittämisperiaate koskee niitä oikeuskysymyksiä, jotka

ovat prosessin kannalta järkevintä ratkaista pesänjakajan johtamassa toimituksessa, vaikka

ne voisivatkin kuulua tuomioistuimen ratkaistaviin kysymyksiin. Kolmannen oikeutta kos-

keviin oikeuskysymysten ratkaisuun pesänjakajalla ei kuitenkaan ole toimivaltaa.69

Aviovarallisuusjärjestelmän lähtökohtana on, että osituslaskelma, joka on tehty avioliittolain

säännöksiä noudattaen, osoittaa sen tahon, joka suorittaa toiselle tasinkoa. Pääsääntönä on,

että toisen osapuolen on suoritettava tasinko olosuhteista riippumatta, joten tasinkoprivilegi

on luonteeltaan poikkeussäännös.70 Aviovarallisuusjärjestelmään tehtyjen muutosten myötä

66 Mikkola 2010, s. 24, Pesänjakajan informaatiovelvollisuudesta ei ole erikseen säädetty laista ja hänen tulisi

luonnollisesti toimessaan pidättäytyä sellaisesta neuvonnasta, joka luokiteltaisiin asianosaisen avustajan tehtä-

väksi. Kysymystä tasinkoprivilegin käytöstä ei nähdä neuvontana, vaan pikemminkin ositukseen kuuluvana

keskeisenä asiana ja perusteena. Saarenpää 1994, s. 28. 67 Saarenpää 1994, s. 44. 68 Mikkola 2010, s. 24. 69 Kangas 2018, s. 94; Aarnio – Kangas 2010, s. 170–171. 70 Lohi 2016, s. 581.

16

alkuperäinen asetelma muuttui ja leski sai oikeuden pidättäytyä luovuttamasta tasinkoa en-

siksi kuolleen puolison perillisille.71 Oikeuskäytännössä on omaksuttu kanta, jonka mukaan

tasinkoprivilegi ei tule kyseeseen kun ensiksi kuollut puoliso on kuollut ilman rintaperillisiä

ja leski on perinyt edesmenneen puolisonsa. Oikeuskäytännön mukaisesti varakas leski toi-

sin sanoen pakotettaisiin luopumaan oikeudestaan perintöön heti ensiksi kuolleen puolison

jälkeen, mikäli leski ei halua omaisuutensa menevän kuolemansa jälkeen osittain ensiksi

kuolleen puolison toissijaisille perillisille.72

Avioliittolain 98 §:n mukaisesti ositus on toimitettava samassa järjestyksessä kuin perinnön-

jako, huomioon ottaen kuitenkin myös samaisen lain osituksen toimittamista koskevat sään-

nöt. Oikeus osituksen käynnistämiseen on jokaisella kuolinpesän osakkaalla. Kuolinpesän

osakkaita ovat perilliset, yleisjälkisäädöksen saajat sekä eloonjäänyt puoliso omaisuuden

osituksen toimittamiseen saakka (PK 18:1 §). Jos joku ensiksi kuolleen puolison pesän osak-

kaista kuolee ennen kuin ositus on saanut lainvoiman, puhevaltaa saavat käyttää tämän kuol-

leen osakkaan oikeudenomistajat tällaisessa päällekkäisten kuolinpesien tapauksissa. PK

18:2.1 §:n mukaan viimeksi muodostuneen kuolinpesän puhevaltaa käyttävät sen osakkaat

vain yhdessä.73

Ositusta voidaan vaatia toimitettavaksi, vaikka perinnönjakoa ei vaadittaisi. Tässä tapauk-

sessa osituksen tarkoituksena on täsmentää se omaisuus, jota hallitaan jakamattomana.74

Ositusperusteen syntyminen antaa puolisolle tai kuolleen puolison perilliselle oikeuden vaa-

tia osituksen toimittamista ja avioliittolain 85.1 §:n mukainen ositusvaade tarkoittaa siis kel-

poisuutta käynnistää toimitusositus. Kun osituspuolena on perillistaho, kuka tahansa pesän

osakkaista voi tehdä hakemuksen käräjäoikeudelle pesänjakajan määräämisestä, eikä haki-

jalta vaadita tuomioistuimelle annettavaa selvitystä, miksi asiaa ei järjestetä sopimuksin.

Näin ollen osituksen vaatiminen ei ole sellainen PK 18 luvun 2.1 §:ssä tarkoitettu yhteishal-

lintotoimi, joka edellyttäisi myötävaikutusta kaikilta osakkailta.75

71 Muutos toteutettiin isyyslain säätämisen yhteydessä, ja ajatuksena oli se, ettei lesken tarvitse antaa tasinkoa

kuolleen puolison perillisille, jotka eivät välttämättä olleet puolisoiden yhteisiä rintaperillisiä. Samalla sään-

nöksestä tehtiin kuitenkin siinä mielessä yleinen, että vaikka rintaperilliset olisivatkin yhteisiä, ei tasingon

maksuun ollut velvollisuutta. Aarnio – Kangas 2009, s. 1035. 72 Aarnio – Kangas 2010, s. 437. Tätä tilannetta käsitellään tarkemmin myöhemmin tässä tutkielmassa. 73 Aarnio – Kangas 2010, s. 165. 74 Aarnio – Kangas 2009, s. 975. 75 Lohi 2016, s. 389.

17

Vaatimus osituksesta ei vanhene, mutta mikäli ajan annetaan kulua ilman vaateen tekemistä,

voi se olla merkki siitä, että henkilö on luopunut oikeudestaan vaatia ositusta. Ositusvaateen

tekemiselle ei kuitenkaan ole asetettu mitään määräaikaa, mutta riittävä ajan kuluminen voi

olla aihetodiste luopumisen puolesta.76 Ositusvaateen ei katsota lakkaavan ilman painavia

perusteita, eikä ajan kulumista pidetä riittävänä perusteena, sillä lisäksi puolison käyttäyty-

misen tulee ilmentää selvää tahtoa luopumisesta. Osituksen lykkäämiselle järkevänä syynä

pidetään ainakin sitä, että avioliiton purkauduttua kuoleman vuoksi, lesken annetaan elää

jakamattomassa pesässä eikä ositusta toimiteta lesken eläessä, jollei leski tätä itse vaatisi.77

Pesänjakajan roolille tasinkoprivilegin käyttöön liittyen tulee antaa merkitystä, sillä koska

hänellä on velvollisuus tiedustella leskeltä, onko leski halukas käyttämään etuoikeuttaan hy-

väkseen. Jos pesänjakaja jättää täyttämättä tämän kyselyvelvoitteensa, on leskellä mahdolli-

suus moittia ositusta, sillä perusteella, ettei hän ole osannut tai ymmärtänyt vedota tasin-

koprivilegiin oma-aloitteisesti. Toisaalta taas, jos leskeltä on asiaa tiedusteltu ja hän on pää-

tynyt ilmoittamaan, ettei käytä etuoikeuttaan, ei hän tällöin voi vedota säännöksen käyttä-

mättä jättämiseen moiteperusteena.78

Olennaista on miettiä, onko leskellä mahdollisuus vedota tasinkoprivilegiinsä joko uudelleen

toimitettavassa osituksessa tai täydennysosituksessa, mikäli hän ei ole aiemmin vaatimusta

tehnyt. Jos ositusta moititaan jollakin muulla perusteella tai se kumotaan virheen vuoksi

osittain tai kokonaan, voinee leski kuitenkin käyttää etuoikeuttaan, mutta kukaan muu kuo-

linpesän osakas ei voi esittää vetoomusta. Esitöitä tulkiten, yleiskäsitys on se, että mikäli

ositusta ei ole saatettu loppuun ennen lesken kuolemaa, raukeaa vaatimus tällöin.79

Toisaalta tämmöinen esitöissä omaksuttu kanta on kiistanalainen, sillä se asettaa etuuden

saamisen riippuvaiseksi satunnaisista tekijöistä. Lesken kuolema kesken osituksen parantaa

76 Kangas 2018, s. 185. Jos leski on ollut passiivinen, eikä ole vaatinut omaisuuden ositusta, voidaan jopa

katsoa hänen luopuneen oikeudesta vaatia ositusta. Yleisimpänä syynä osituksen toimittamatta jättämiseen on

puolisoiden varattomuus, sillä jos puolisoilla ei ole ositusintressiä, se jää helposti kokonaan tekemättä. Ruot-

sissa vuonna 2011 tehdyn tutkimuksen mukaan noin 18 % aviopareista jättää osituksen toimittamatta eron

jälkeen, ja voidaan olettaa, että Suomessa tilanne ei eroa kovinkaan olennaisesti Ruotsin tilanteesta, myöskään

kuoleman johdosta toimitettavassa osituksessa. Aarnio ym. 2016, s. 28. 77 Lohi 2016, s. 392. 78 Aarnio – Helin 1992, s. 197-198. Mikäli leski pystyy osoittamaan, että on erehtynyt AL 103.2 §:ään perus-

tuvan oikeutensa suhteen, voidaan tämä erehdys katsoa päteväksi moiteperusteeksi. Siviilioikeudellisesti tar-

kasteltuna on katsottu, ettei oikeuserehdys ole relevantti, asiantuntija-avun ollessa saatavilla. 79 HE 90/1974 vp, s. 62; Aarnio – Helin 1992, s. 197.

18

ensiksi kuolleen perillisten asemaa, sillä jos ositus olisi ehditty toimittaa loppuun ennen les-

ken kuolemaa, eivät ensiksi kuolleen perilliset olisi saaneet mitään lesken omaisuudesta.

Lesken kuolema on satunnainen väliin tuleva tekijä, joka muuttaa lopputulosta merkittä-

västi.80 Eniten merkitystä tällä on silloin, jos puolisoilla on eri rintaperilliset.

Satunnaisista tekijöistä riippuvan lopputuloksen vuoksi, onkin perusteltua tulkita AL 103.2

§:ää siten, että lesken osituksessa antama ilmoitus tasinkoprivilegin käytöstä sitoo myös en-

siksi kuolleen puolison perillistahoa. Tällainen kanta on kohtuullinen lesken perillisten nä-

kökulmasta, sillä he saisivat siten lukea tasinkoprivilegin hyväkseen huolimatta lesken kuo-

lemasta kesken osituksen. Esitöissä omaksuttu kanta johtaisi muuten helposti epävarmuus-

tilan syntymiseen. Lesken pesän osakkailla on todistustaakka, siitä että ilmoitus on tosiasi-

assa sitovasti annettu vireillä olevan osituksen yhteydessä.81

2.5 Lesken ilmoitus tasinkoprivilegiin vetoamisesta

Lesken ilmoittaminen tasinkoprivilegistä on vakiintunut tapa myös perunkirjoituksessa,

vaikka se ei olekaan osa ositusta. Perunkirjoituksen tarkoituksena ei siis ole purkaa aviova-

rallisuussuhteita82, sillä on merkitystä vain perintöverotuksellisesti. Toisin sanoen perunkir-

joitukselle ei tule antaa sitovia siviilioikeudellisia vaikutuksia, vaan perunkirjoituksessa il-

moitetulla tasinkoprivilegin käytöllä on lähtökohtaisesti vain verotuksellinen vaikutus, joka

vaikuttaa ensiksi kuolleen puolison jälkeen toimitettavaan perintöverotukseen ja perillisille

määrättävään perintöveron määrään.83

Jos ositusta ei toimiteta, jää tasinkoprivilegi toteutumatta ja se ulottaa vaikutuksena myös

perintöverotukseen.84 Tämän vuoksi on selvää, että perukirjalla oleva ilmoitus lesken vetoa-

misesta tasinkoprivilegiin on tasinkoprivilegin tosiasiallisen toteutumisen kannalta tehoton,

80 Aarnio – Helin 1992, s. 198-199. 81 Aarnio – Helin 1992, s. 199. 82 Perunkirjoitus on jäämistötoimi, jossa selvitetään kuolemantapauksen jälkeen vainajalta jäänyt varallisuus

sekä hänen oikeudenomistajansa. Perunkirjoitustilaisuudessa laaditaan perukirja, johon kirjataan edellä maini-

tut sekä muut erikseen säädetyt seikat. Perukirjalla tulee luetteloida kaikki jäämistöön kuuluvat varat ja velat.

Tämä määrittäminen tulee tehdä luotettavasti jo perunkirjoitusvaiheessa, koska siitä ilmenee perittävälle kuu-

luva osuus avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta. Aarnio ym. 2016, s. 23, 149; Puronen 2015, s. 416. 83 Saarenpää 1994, s. 33. 84 Ensiksi kuolleen perillisiä verotetaan vain hänelle kuuluneesta omaisuudesta, silloin kun leski on perukirjalla

vedonnut tasinkoprivilegiin. Tämän myötä lesken kuoleman jälkeen verotettavaksi tulee ensinnäkin leskelle

avio-oikeuden nojalla kuuluva omaisuus ja ekp:n perillisille siirtyvä aiemmin verottamatta jäänyt tasinko kat-

sotaan perintö- ja lahjaverolain 7 §:n nojalla uudeksi verotettavaksi perinnöksi ensiksi kuolleelta puolisolta

hänen perillisilleen. Verotuksellisesti tasinkoprivilegin toteutumattomuus saattaa kuitenkin olla silloin edulli-

19

sillä vasta kun ositus on tullut vireille, on leskellä mahdollisuus ilmoittaa vetoavansa tasin-

koprivilegiinsä ja tällöin ilmoitus on tehokas. Perukirjalla oleva ilmoitus on puhtaasti vero-

tuksellinen ja samalla se lykkää lesken itsellään pitämän omaisuuden verotuksen kokonai-

suudessaan toimitettavaksi vasta lesken kuoleman jälkeen.85

Tasinkoprivilegin käyttöön liittyvä kysymys tulee perilliselle esiin jo perunkirjoituksen yh-

teydessä ja sillä on jo siinä vaiheessa taloudellista merkitystä.86 Verohallinnon päätöksessä

perintö- ja lahjaverotusta varten annettavista tiedoista (546/2015) 1 §:ssä on määrätty siitä,

että perukirjassa tai sen liitteenä annettavassa selvityksessä tulisi käydä ilmi kieltäytyykö

leski AL 103.2 §:n mukaisesti luovuttamasta omaisuuttaan tasinkona ensiksi kuolleen puo-

lison perillisille. Perukirjalla oleva ilmoitus tasinkoprivilegin käytöstä on olettaman mukaan

vain perintöverotuksellinen, ja tämä ilmoitus on tehty ennen kaikkea verottajalle.87

sempaa, kun puolisoilla on yhteiset rintaperilliset ja lesken jälkeisen perintöverotuksen progressiivisuutta saa-

daan alemmaksi puolittamisen myötä. Kolehmainen – Räbinä 2012 s. 31-36. Lesken perukirjaohjeen kohdassa

3.4 lausutaan: Jos ositusta ei ole toimitettu ennen tasinkoetuoikeuteen vedonneen lesken kuolemaa, lesken

kuolinhetkellä syntyy ensin kuolleen puolison perillisille perintöoikeus tasinkoon. Verohallinto 2016. 85 Kolehmainen – Räbinä 2012, s. 35-36. Perintöverotus toimitetaan perukirjan tietojen perusteella, eikä perin-

töverotus jää tästä johtuen odottamaan ositusta. Lesken perukirjalla antamat ilmaisut eivät kuitenkaan sido

häntä myöhemmin toimitettavassa osituksessa, joten leski saa muuttaa kantaansa tasinkoprivilegiinsä vetoami-

sesta. Tällä saattaa olla olennaista merkitystä verotettavan jäämistön ja sen myötä verotuksen lopputulokseen.

Riippuen verotuspäätöksen valmistumisesta, voi lesken tasinkoprivilegiin liittyvä peruminen tai vetoaminen,

ottaa vielä huomioon ennen verotusta tehdessä. Mikäli päätös on jo ehditty tehdä verottajan toimesta, vaatii

verotuksen korjaaminen perintö- ja lahjaverolain (378/1940) 38.3 §:ssä säädetyn oikaisun hakemista jo toimi-

tettuun perintöverotukseen tosiasiallista lopputulosta vastaavaksi. 86 Saarenpää 1994, s. 32. 87 Saarenpää 1994, s. 35.

20

3 TASINKOPRIVILEGIN KÄYTTÖ JA OSITUKSEN VAIHEET

3.1 Ositusmenettelyn vireillepano

Oikeuskirjallisuudessa Aurejärvi on pohtinut tasinkoprivilegisäännöksen suppeampaa so-

veltamista, sillä nykyisessä muodossaan AL 103.2 § soveltuu liian laajalti myös eronneen

puolison hyväksi – hallituksen esityksen soveltamisperiaatteen nojalla vain päätökseen saa-

tettu ositus estäisi säännöksen soveltuvuuden. Osituksen toimittamista hidastavana tekijänä

voi esimerkiksi olla pesänjakajan määräämistä koskeva riita-asia sekä vaatimus osituksen

loppuunsaattamisesta voi johtaa siihen, että leski saa ensiksi kuolleen puolison sattumanva-

raisen kuoleman nojalla hyväkseen tasinkoetuoikeuden myös siinäkin tapauksessa, kun en-

siksi kuollut puoliso oli osituksen vireillepanon myötä osoittanut haluavansa toimittaa nor-

maalin molemminpuolisen tasinko-osituksen.88

Aurejärvi esitti jo 1970-luvun loppupuolella, että harkittavaksi voitaisiin ottaa tulkinta, jossa

avioliiton päättymisen johdosta vireille tulevan avioero-osituksen vireillepano estäisi eloon-

jäänyttä puolisoa vetoamasta AL 103.2 §:ään, eli toisin sanoen osituksen ei tarvitsisi olla

loppuun saatettu ensiksi kuolleen puolison kuolinhetkellä. Tällöin perilliset saisivat jatkaa

vireille saatettua ositusta niin, että jako toimitettaisiin loppuun sen alkuperäisen perusteen

tapaan. Tässä tapauksessa ei synny ristiriitaa tulkintasäännön ja lainkohdan sanamuodon

välille.89

Lain sanamuodon mukaisesti tasinkoprivilegisäännöstä tulkiten, voidaan ajatella, että osi-

tuksen toimittamisen tulisi tapahtua kokonaisuudessaan vasta ensiksi kuolleen puolison

kuoltua. Kun taas ositusmenettely, joka on alkanut avioeron perusteella ja jota jatketaan toi-

sen osapuolen kuoltua, on toimitettu ”asumus- ja avioeron jälkeen”. Olennainen on kysy-

mys siitä, milloin ositusmenettely on tosiasiassa saatettu vireille – tämä ongelma on luon-

teeltaan pääasiassa näyttö- ja tulkintakysymys, jota ei voida yksiselitteisesti ratkaista. Näyt-

tövastuu kuuluu luonnollisesti ensiksi kuolleen puolison perillisille, jotka haluavat vedota

88 Aurejärvi 1978, s. 631. 89 Aurejärvi 1978 s. 631-632. Aurejärven kommentteihin tulee suhtautua kriittisesti, sillä niiden antamisesta on

jo kulunut 40 vuotta. Toisaalta ne ovat edelleen hyvin relevantteja.

Aurejärven mukaan AL 103.2 §:n mukaisella osituksen toimittamisella tarkoitetaan joko sitä, että osituksen

tulee olla lainvoimainen tai sen tulee olla edennyt moittimiskelpoiseen vaiheeseen. Hänen mukaan lain esi-

töissä puhutaan useaan kertaan tiettynä aikana ”toimitetusta” osituksesta ja perusteluissa on ilmeisesti tarkoi-

tettu niin pitkälle suoritettua ositusta, jotta se on perintökaaren säännösten mukaan moittimiskelpoinen. Kan-

gas 2001, s. 94.

21

jaon vireillä oloon. Tilanteeseen ei näyttäisi liittyvän ongelmaa silloin, kun ositus on annettu

tehtäväksi pesänjakajalle. Avioliiton purkautumiseen liittyvässä osituksessa pelkkä hakemus

pesänjakajan määräämisestä riittäisi sulkemaan AL 103.2 §:n osituksen ulkopuolelle.90

Osituksen toimittamishetkellä on merkitystä tasinkosäännön noudattamisessa. Lain esitöi-

den mukaan asumuseron, avioeron ja avioliiton peruuntumistapauksissa soveltamisperiaate

muodostuu kolmivaiheiseksi: 1) tavallista tasingonmaksamisvelvollisuutta noudatetaan tuo-

mion perusteella suoritettavassa jaossa, 2) eloonjääneen puolison ei tarvitse suorittaa tasin-

koa, kun toinen osapuoli kuolee saadun tuomion jälkeen, mutta ennen osituksen toimitta-

mista tai 3) jos myös leski kuolee saadun tuomion jälkeen, noudatetaan tavallista tasingon-

maksamisvelvollisuutta perillisten kesken tehtävässä jaossa. Nämä tilanteet osituksen toi-

mittamisesta ja tasinkoprivilegin käytöstä olivat relevantteja jo pian lakimuutoksen jälkeen

ja ovat sitä edelleen. Koska sääntö, joka määrää osituksen lopputulosta vaihtelee tilannekoh-

taisesti, ovat kysymykset osituksen toimittamisen kriteereistä jatkuvasti olennaisia.91

3.2 Ositus lesken eläessä

Avioliittolain 85 §:n mukaan on ensiksi kuolleen puolison kuoltua, puolisoiden välillä val-

linnut aviovarallisuussuhde purettava toimittamalla ositus tai omaisuuden erottelu, mikäli

leski tai kuolleen puolison perillinen näin vaativat. Omaisuuden erottelu toimitetaan silloin,

kun puolisoilla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen; mikäli avio-oikeutta ei ole rajoi-

tettu tai sitä ei ole poistettu, on molemmilla puolisoilla oikeus saada osituksessa puolet yh-

teenlasketusta omaisuuden säästöstä (AL 35 §). 92 Tästä seuraa, että avio-oikeuden puuttu-

essa täydellisesti puolin ja toisin, osituksen sijasta toimitetaan omaisuuden erottelu. Tosiasi-

assa menettelyiden kesken ei voisi tehdä näin jyrkkää eroa. Saarenpää on katsonut, että toi-

mitus, jossa otetaan kantaa puolisoiden aviovarallisuutta ja niiden välisiä suhteita koskeviin

kysymyksiin, alkaisi aina osituksena.93

Puolison kuoltua toimitettavaan ositukseen liittyy monia jäämistöoikeudellisia erityispiir-

teitä, esimerkiksi se, että osituksen toisena osapuolena on tällöin yhden luonnollisen henki-

lön sijaan subjektiryhmä, perillistaho. Lisäksi lesken asema järjestyy eri tavoin monellakin

90 Aurejärvi 1978, s. 632–633. 91 HE 90/1974 vp s. 62; Aurejärvi 1978, s. 635. 92 Lohi 2016, s. 395-396. 93 Saarenpää 1992, s. 117 ”Näin ollen ositus on itseasiassa pääsääntöisesti se toimitus, josta lähdetään liik-

keelle, vaikka puolisoilla olisi täydellisesti poissulkeva avioehto”.

22

tavalla kuin puolison asema avioero-osituksessa. Leskellä kun on ennen osituksen toimitta-

mista valta osallistua jäämistöomaisuuden vallintaan, muodostuu lesken ja perillisten välille

yhteisomistuksia sisältävä oikeussuhde.94

Perintöoikeuden ja aviovarallisuusjärjestelmän välillä on Suomessa kiinteä yhteys, sillä

aviovarallisuuteen liittyvät säännökset määrittävät puolisolle kuuluvana avio-osan suuruu-

den. Tämä suuruus määritetään osituksessa, jossa pyritään varmistamaan säännösten avulla

molemmille puolisoille kuuluvat osuudet omaisuudesta, joka on avio-oikeuden alaista. Pe-

rintökaaren 3 luvun 5.2 §:ssä on viittaus avioliittolain ositusta koskeviin säännöksiin, ja se

täydentää ohjeita, jotka koskevat lesken kuoleman jälkeen tehtävää lesken omaisuuden ja-

koa. 95

Ositus on toimitus, joka voidaan erottaa kahteen puoleen – laskennalliseen ja reaaliseen osi-

tukseen. Jako näihin osituksen vaiheisiin on lähtöisin jäämistöoikeudesta, jossa sen avulla

on kuvattu perillisen oikeusaseman eri puolia sekä perinnönjaon kulkua.96 Kun kyse on las-

kennallisesta toimituksesta, käsittää omaisuuden ositus varsinaisesti kaksi päävaihetta. En-

simmäiseksi tulee selvittää varallisuuden omistussuhteet, todeta mikä varallisuudesta on

avio-oikeuden alaista ja mikä siitä vapaata sekä lopuksi omaisuus tulee arvostaa. Nämä en-

nakkotoimet ovat välttämättömiä osituslaskelman kannalta.97

Kuvio 1. Ositustoimituksen vaiheet

94 Lohi 2003, s. 29–30. 95 Aarnio – Kangas 2009, s. 1034–1035. 96 Aarnio 1974, s. 282-283; Aarnio – Helin 1992, s. 157. 97 Aarnio – Helin 1992, s. 158.

Ositus

Laskennallinen vaihe

= osuuksien laskeminen

* omaisuuden luettelointi (säästöt ja arvonmää-

ritys)

* vastikkeet

* päältäpäin erottaminen

* avio-osan toteaminen

Reaalinen vaihe

= tasingon suorittaminen

* tasingon yksilöinti ja valinta

* yhteisomistuksen purkaminen

* omaisuuden myynti

23

3.2.1 Osituksen laskennallinen vaihe

Osituslaskelmassa, eli osituksen laskennallisessa vaiheessa, määritetään avio-oikeuden

alaisten omaisuuksien säästöt ja niiden yhteenlaskettu määrä sekä vastikkeet; lisäksi tehdään

päältäpäin erottaminen ja avio-osan suuruus lasketaan lopuksi.98 Ensimmäinen päävaihe on

siis määrittää puolisoiden avio-oikeuden alaisten omaisuuksien säästöt, ja se tehdään kum-

mankin puolison osalta erikseen. Avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästön määrittä-

miseksi joudutaan ensiksi selvittämään kummankin puolison omaisuus ja se, mikä tästä

omaisuudesta on avio-oikeuden alaista. Lisäksi omaisuuksille tulee määrätä arvot, joita käy-

tetään osituksessa.99

Selvitettäessä omistussuhteita, noudatetaan yleisiä varallisuusoikeuden sääntöjä – omistaja

on se, jolla on laillinen saanto kohteeseen. Kun määritetään ositettavaksi tulevan omaisuu-

den piiriä, on lähtökohtana se, että puolisoiden kaikki omaisuus on avio-oikeuden alaista.

Tähän tekee poikkeuksen AL 35 §:ssä säädetyt tilanteet, sen mukaan omaisuus voi olla avio-

oikeudesta vapaata joko 1) puolisoiden solmiman avioehtosopimuksen, 2) kolmannen hen-

kilön testamentissa tai lahjakirjassa antaman määräyksen tai 3) omaisuuden erityisluonteen

johdosta. Avio-oikeudesta vapaa omaisuus jätetään ulkopuolelle omaisuuden puolittami-

sesta, mutta yhden poikkeustapauksen muodostaa vastikkeen antaminen, jolloin arvo joudu-

taan huomioimaan osituslaskelmassa. Puolittamisen kohteena on kuitenkin pääsäännön mu-

kaan puolisoiden netto-omaisuus.100

Laskennallisen osituksen toisena päävaiheena voidaan pitää avio-osien määritystä. Se on

yksinkertainen menettely, jossa puolisoiden avio-oikeuden alaiset säästöt lasketaan ensin

yhteen ja saatu summa jaetaan puolisoiden kesken tasan. Omaisuuden osituksessa määrite-

tään siis kummallekin puolisoille kuuluva arvomääräinen osuus omaisuudesta, joka on avio-

oikeuden alaista. Näin menetellen osituspuolten avio-osat muodostuvat yhtä suuriksi.101

98 Kangas 2013, s. 336; Lohi 2016, s. 386. Päältäpäin erottamisella tarkoitetaan avioliittolain 91 §:n mukaan

puolisoille kuuluvaa oikeutta erottaa osituksessa päältäpäin itselleen kohtuullinen määrä omistuksessaan olevia

esineitä ja vaatteita, jotka on tarkoitettu nimenomaan hänen henkilökohtaiseen käyttöön. 99 Lohi 2003, s. 15. 100 Lohi 2003, s. 15. Lesken nettovarallisuuden osoittautuessa suuremmaksi kuin ensiksi kuolleen puolison

varallisuus on, on leski laskennallisesti tasingonmaksuvelvollinen. Tähän kuitenkin liittyy leskeä suojaava ta-

sinkoprivilegi, jonka käytöstä ratkaisee yksin leski omalla harkinnallaan. Periaatteessa tasingon antaminen on

velvollisuus, josta leski voi harkintansa mukaisesti kuitenkin vapautua. Lesken vedotessa tasinkoetuoikeuteen,

muodostuu jäämistö vain ensiksi kuolleelle puolisolle omistajana kuuluneesta omaisuudesta. Aarnio – Kangas

2009 s. 975-976. 101 Lohi 2003, s.16; Aarnio ym. 2016, s. 28.

24

Avio-osan avulla tiedetään se tasingon määrä, jonka varakkaampi puoliso suorittaa vähem-

män avio-oikeuden alaista omaisuutta omistavalle puolisolle säästöjen tasaamiseksi. Osituk-

sen tavoitteena on ratkaista lopullisesti avio-oikeuteen liittyvät kysymykset avioliiton päät-

tyessä eroon tai toisen puolison kuolemaan. Kun ositus on toimitettu ja se on tullut lainvoi-

maiseksi, kummallakaan osituspuolella ei pitäisi enää olla vaatimuksia, jotka perustuvat

avio-oikeuteen.102

Tasingon maksuperiaatteet ovat erilaiset riippuen siitä, onko tasinkoa maksava osapuoli

leski vai perilliset. Pääsääntönä on se, että varakkaampi eli tarkemmin sanottuna enemmän

avio-oikeuden alaista omaisuutta omistava taho, luovuttaa tasinkona omaisuutta toiselle –

ensiksi kuolleen puolison omaisuuden säästön ollessa suurempi, luovuttavat perilliset tasin-

koa leskelle. Tasinkoprivilegi on pääsääntöä koskeva poikkeus, jonka mukaan leski ei ole

velvollinen luovuttamaan tasinkoa kuolleen puolisonsa perillisille, vaikka osituslaskelma

osoittaisi lesken tasinkovelvolliseksi.103 Lesken omaisuus ei siirry kuolinpesälle, jollei hän

itse toisin halua. Tasinkoprivilegi on leskelle kuuluva ehdoton etuus, mikä ei riipu lesken tai

kuolinpesän varallisuuden määrästä tai laadusta.104

3.2.2 Osituksen reaalinen vaihe

Ongelmallista lain tulkinnan kannalta on se, että kuinka leskelle ”menevä” jäämistö määri-

tetään, laki ei kuitenkaan sisällä normia, joka määrittäisi jäämistön suuruuden eikä laissa

myöskään kielletä jäämistön suuruuden määrittämistä lesken eläessä. Puoliso on kuitenkin

oikeutettu perintöön, eikä oikeuden voimaan saattamiseen tarvita omaisuuden erottelua tai

ositusta. Puolison perintöoikeus on riippumaton myös siitä, onko ensiksi kuolleen puolison

jäämistö kokonaan avio-oikeuden alaista tai siitä vapaata omaisuutta. Perintökaaren tullessa

voimaan tätä pidettiin selkeänä, koska sekä avioliittolain ositusjärjestelmä, että PK 3 luvun

lesken pesän jakoa koskevat säännökset rakentuivat puolittamisperiaatteen varaan.105

Osituksen reaalisessa vaiheessa valitaan se omaisuus, joka suoritetaan ja maksetaan tasin-

kona. Tasinko määräytyy maksettavaksi heti osituspäätöksen antamisen jälkeen. AL 103 §:n

mukaan tasinkoa luovuttava henkilö voi pääsääntöisesti itse päättää, mitä omaisuutta hän

102 Lohi 2016, s. 379–380. Osituksen osapuolina ovat siis tilanteesta riippuen, puolisot jotka ovat päätyneet

avioeroon, jolloin kyse on puolisoiden kesken toimitettavasta osituksesta. Nyt tarkastelun kohteena on toisen

puolison kuoleman jälkeen toimitettava, kuolemaan perustuva jäämistöositus. 103 Aarnio – Kangas 2010, s. 199–200. 104 Saarenpää 1992, s. 185. 105 Aarnio – Kangas 2016, s. 1076.

25

luovuttaa. Tasingon maksamiseen tulee käyttää kuitenkin avio-oikeuden alaista omaisuutta,

mikä osaltaan rajoittaa valinnanvapautta. Tasingon voi maksaa myös rahana.106 Lainkohta

vaikuttaa hyvin selvältä, mutta perintökaaren säätämisen yhteydessä vuonna 1965 avioliit-

tolakiin tehtiin myös muutoksia, joiden johdosta AL 103.1 § koskee nykyisin vain sopimus-

ositusta.107

Sille puolisolle, joka on oikeutettu tasinkoon, on konkreettisesti osoitettava se omaisuus,

jonka hän saa tasinkona. Puolisolle siirtyy reaalisesti avio-osan edellyttämä määrä omai-

suutta vasta maksutoimen seurauksena, jonka vuoksi tasinko-omaisuuden valintaa ja siihen

erottamattomasti liittyvää maksutoimea kutsutaan myös osituksen reaaliseksi vaiheeksi.108

Tasinko-omaisuuden yksilöintimenettelyyn liittyviä oikeusohjeita on avioliittolaissa vain

niukasti, mutta yksilöinti on reaalisen osituksen tärkeimpiä vaiheita109. Perussääntönä tasin-

gon yksilöintiin pidetään AL 103.1 §:n määräystä ”osituksessa, jonka eloonjäänyt puoliso ja

ensiksi kuolleen puolison perilliset tai puolisot toimittavat, saa se puoli, jonka tulee luovuttaa

omaisuutta, itse päättää, mitä se haluaa luovuttaa”.110

Tasingon yksilöinti on sopimukseen perustuva asia, joka tulee esille hyvin selvästi sopimus-

osituksessa. Tasingon maksaminen voi jäädä tapahtumatta esimerkiksi jommankumman

puolison ratkaisun tai tuomioistuimen päätöksen seurauksena.111 Avioliittolain ositussään-

nökset johtaisivat monissa tapauksissa eloonjääneen puolison kannalta kohtuuttomiin seu-

rauksiin, mikäli niitä sovellettaisiin poikkeuksettomasti lesken ja perillistahon välisessä osi-

tuksessa.112

Mikäli ensiksi kuolleen puolison perilliset ovat osituslaskelman mukaan velvollisia suorit-

tamaan tasinkoa leskelle, sovelletaan AL 103.1 §:ää, joka koskee sekä puolisoiden välistä

106 Mikkola 2010, s. 14. 107 Lohi 2016, s. 563. 108 Kangas 2013, s. 349. 109 Pesänjakajan tulee tasingoksi määrättävää omaisuutta yksilöidessään ottaa huomioon ensinnäkin kunkin

omaisuusesineen avio-oikeusluonne sekä se, että tasingoksi määrättävän omaisuuden tulee olla luovutuskel-

poista. Mikäli perittävä on tehnyt omaisuudestaan testamenttimääräyksiä, tulee pesänjakajan huomioida nämä

jäämistöosituksessa. Lohi 2011, s. 244–248. 110 Lohi 2016, s.562-563. Lainkohta vaikuttaa hyvin selkeältä, mutta on kuitenkin huomattava, että se pätee

nykyisin ainoastaan sopimusosituksessa, sillä asia muuttui perintökaaren säätämisen yhteydessä vuonna 1975,

kun myös avioliittolaki koki samalla muutoksia. Toimitusosituksessa osituksen sisältöön liittyvistä kysymyk-

sistä, kuten tasingosta, päättää osituspuolten sijasta pesänjakaja. 111 Lohi 2003, s. 17. Jäämistöosituksessa tulee huomioida se, että leski on oikeutemme mukaan kokonaan va-

pautettu tasingon luovuttamisesta. 112 Lohi 2016, s. 581.

26

ositusta, että lesken ja perillisten välillä toimitettavaa ositusta. Tämä tarkoittaa sitä, että pe-

rillisillä on velvollisuus luovuttaa jäämistöosituksessa tasinkoa leskelle, silloin kun kuolleen

puolison avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästö on suurempi kuin lesken avio-oikeuden

alaisen omaisuuden säästö. Tämä velvollisuus on samankaltainen, kuin mikä puolisolla olisi

ollut, mikäli avioliitto olisi purkautunut eron johdosta ja puolisolla olisi ollut velvollisuus

luovuttaa tasinkoa avioero-osituksessa. Perittävä ei voi tehdä testamenttia, jossa hän mää-

räisi perillisille vapauden olla luovuttamatta tasinkoa leskelle.113

3.3 Lesken kuolema kesken osituksen

Lesken tasinkoetuoikeus koskee siis ositusta, joka toimitetaan toisen puolison kuoleman jäl-

keen. Jäämistöosituksessa tilannetta arvioidaan korkeimman oikeuden ratkaisun KKO

2001:12 mukaisesti niin, että toisen puolison kuollessa ennen osituksen toimitusta, ei leski

joudu luovuttamaan omaisuuttaan ensiksi kuolleen puolison perillisille. Jos leski kuolee, ja

ositus sitä rasittavan virheen johdosta tultaisiinkin kumoamaan sekä palautettaisiin pesänja-

kajalle, ei tasinkoprivilegi koidu kuitenkaan lesken oikeudenomistajien hyväksi. Lesken il-

moitus tasinkoprivilegistä pysyy voimassa, eikä lesken kuolema kumoa tasinkoetuoikeusil-

moituksen vaikutusta. Ositus voi saada lainvoiman myös lesken kuoltua ja silloin on elettävä

sen mukaisesti.114

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2001:12 päätynyt siihen, että tasinkoprivilegisäännös

ei tullut enää sovellettavaksi, kun leski ja ensiksi kuolleen puolison perilliset olivat toimitta-

neet osituksen, jossa leski oli vedonnut tasinkoprivilegiinsä. Tapauksessa moitteen johdosta

ositus oli palautettu uudestaan pesänjakajan toimitettavaksi ja sillä välin myös leski oli kuol-

lut. Lesken ilmoitusta ei enää sovellettu avioliittolain pääsääntöjen mukaisesti toimitetta-

vassa uudessa osituksessa.115

Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2001:12 linjauksen myötä harkinnanvaraisen rajata-

pauksen muodostavat tilanteet, joissa ositukseen on sisältynyt jokin virhe, mutta virhe on

ollut kuitenkin niin vähäinen, että se voidaan korjata tuomioistuimen toimesta, eli palautta-

matta ositusta pesänjakajalle. Tällaisena vähäisenä virheenä voidaan pitää esimerkiksi jon-

113 Aarnio – Kangas 2010, s. 203. 114 Aarnio – Kangas 2010, s. 200–201. 115 Lohi 2016, s. 585.

27

kin omaisuuserän kirjaamista osituskirjassa erehdyksissä toisen puolison omaisuudeksi. Ta-

sinkoprivilegi-ilmoituksen voimassa pitämistä puoltavat kohtuusnäkökohdat sekä lesken

tahdonilmaisun kunnioittaminen.116

Moiteasiaa ratkaiseva tuomioistuin asetetaan mahdottomaan valintatilanteeseen, jos ratkaisu

on riippuvainen siitä suorittaako tuomioistuin itse oikaisun vai palautetaanko moitteenalai-

nen ositus pesänjakajalle. Osituksen oikaisemistapaan ei ole olemassa aina yksiselitteistä

vastausta, sillä se on kuitenkin tarkoituksenmukaisuuskysymys – oikaisutapaa ratkaistessaan

tuomioistuin ratkaisisi samalla kysymyksen, joka ei ollut lainkaan esillä ositusriidassa, mutta

sen taloudellinen merkitys saattaa olla moninkertainen varsinaisen riidan suuruuteen näh-

den.117

Korkeimman oikeuden ratkaisu perustui tulkinnalle, jonka mukaan ainoastaan lainvoiman

saanut ositus siirtää lesken tasinkoprivilegiedun hänen oikeudenomistajilleen. Tulkinta tus-

kin on mahdollisista vaihtoehdoista paras. Omaisuuden osituksella puretaan siis puolisoiden

välisiä aviovarallisuussuhteita ja se rakentuu toimenpiteenä sen periaatteen varaan, että osi-

tusperusteen syntyhetken ja ositushetken välisenä aikana tapahtuvat muutokset vaikuttavat

ositukseen ja ovat merkittäviä. Tätä vastoin ositushetken jälkeen tapahtuvat muutokset jää-

vät vaille oikeudellista merkitystä.118

Korkein oikeus on tuoreessa ratkaisussaan KKO 2017:87 katsonut, että toisen puolison kuol-

tua ositustoimituksen kestäessä, oli leskellä oikeus kieltäytyä luovuttamasta omaisuuttaan

tasinkona ensiksi kuolleen puolison perillisille, vaikka yhteiselämä oli purkautunut avioeron

johdosta ja vaikka myös leski oli kuollut osituksen moitetta koskevan oikeudenkäynnin ai-

kana, oli tasinkoetuoikeus voimassa myös hänen kuolinpesänsä hyväksi.

Puolisot oli toimittu avioeroon ja käräjäoikeus oli määrännyt pesänjakajan toimittamaan osi-

tuksen heidän välillään. Ositustoimituksen pitkityttyä ajallisesti, oli toinen puolisoista kuol-

lut ja hänen sijaansa oli tullut kuolinpesä, jonka osakkaita olivat ensiksi kuolleen puolison

perilliset. Leski oli vedonnut AL 103.2 §:n mukaiseen tasinkoprivilegiinsä ja kieltäytyi näin

luovuttamasta tasinkoa kuolleen puolisonsa perillisille. Pesänjakaja oli toimittanut osituksen

katsoen, ettei leski ollut velvollinen maksamaan tasinkoa.

116 Helin 2001, s. 534. 117 Helin 2001, s. 534. 118 Kangas 2001, s. 92–93.

28

Kuolleen puolison perilliset vaativat ositusta kumottavaksi ja vahvistettavaksi sitä, että les-

kellä ei olisi oikeutta kieltäytyä luovuttamasta heille omaisuuttaan tasinkona. Edelleen peril-

liset vaativat, että lesken tulisi maksaa kuolinpesälle tasinkoa osituslaskelman osoittaman

summan mukaisesti. Toissijaisena vaatimuksena oli asian palauttaminen pesänjakajalle osi-

tuksen toimittamiseksi vahvistettavaksi vaaditulla tavalla. Perillisten näkökulman mukaan,

leskellä ei ollut oikeutta vedota tasinkoprivilegiin, koska säännöksen ei katsota soveltuvan

ositukseen, joka toimitetaan avioeroon tuomittujen puolisojen välillä, ei edes siinä tapauk-

sessa, vaikka toinen puolisoista kuoli ositusmenettelyn aikana. Leski vaati kannetta hylättä-

väksi, sillä hänen mukaansa hänellä oli oikeus kieltäytyä luovuttamasta tasinkoa avioeron

johdosta toimitettavassa osituksessa, puolison kuoltua ennen osituksen loppuunsaattamista.

Alemmissa oikeusasteissa katsottiin, ettei avioliittolain tasinkoprivilegisäännöksen sana-

muodosta voinut päätellä, koskeeko säännös myös eronnutta puolisoa. Säännöksen esitöistä

ilmenevän tarkoituksen mukaan leskeä suojattaisiin henkilökohtaisesti myös silloin kun puo-

lisot olivat eronneet. Säännöksen soveltamisessa epäkohtana eronneen puolison eduksi on,

että tarkasteltavana olevan oikeuden syntyminen toisen eronneen puolison kuollessa johti

epävarmuustekijöihin osituksessa. Lisäksi epäkohdaksi katsottiin se, että varakkaamman

puolison olisi edullista pyrkiä pitkittämään ositusta, jotta hän saisi varallisuusetua itselleen.

Alempien oikeusasteiden tuomion mukaan näille epävarmuustekijöille ei tullut antaa niin

suurta painoarvoa, että niiden perusteella lesken oikeus vedota tasinkoprivilegiinsä tulisi syr-

jäytetyksi. Lainsäätäjän ja AL 103.2 §:n säännöksen tarkoitus huomioiden, ei ollut perustel-

tua asettaa eronnutta puolisoa eri asemaan kuin leskeksi jäänyttä puolisoa avioliiton ollessa

voimassa kuolemantapauksen hetkellä.

Leski oli kuollut asian ollessa vireillä korkeimmassa oikeudessa. Kysymys on ollut ensinnä-

kin siitä, onko leskellä ollut oikeus kieltäytyä luovuttamasta tasinkoa ensiksi kuolleen puo-

lison perillisille. Mikäli kysymykseen vastattaisiin myöntävästi, tulisi vielä ratkaista, onko

lesken kuoltua hänen tasinkoprivilegi-ilmoituksensa voimassa myös hänen kuolinpesänsä

osakkaiden hyväksi. Riidanalaista tapauksessa oli se, että molempien kuolinpesien osak-

kailla oli eri näkemys siitä, oliko lesken tasinkoetuoikeus rauennut lesken kuoltua – lesken

perilliset katsoivat, että lesken kuolema ei vaikuta osituksen moitekanteen ratkaisuun, sillä

ositus oli saatettu loppuun ennen kuolemantapausta.

Korkein oikeus viittasi tässä ratkaisussa aiempaan ratkaisuunsa KKO 2001:12, jossa katsot-

tiin, että AL 103.2 §:n mukainen oikeus on voimassa eloonjääneen puolison perillisten hy-

väksi siinä tapauksessa, kun ositus on saatettu loppuun hänen elinaikanaan. Sitä vastoin,

29

mikäli leski kuolisi ennen osituksen loppuunsaattamista, raukeaisi lesken antama ilmoitus

tasinkoprivilegisäännökseen vetoamisesta.

Korkein oikeus on ratkaisun KKO 2017:87 perusteluissa todennut, että sekä aiempi ratkaisu

KKO 2001:12 sekä lain esityöt puoltavat tulkintaa, jonka mukaan tasinkoprivilegin toteutu-

misen kannalta ratkaisevaa on se, saatetaanko ositus loppuun lesken elinaikana. Korkein

oikeus pitää tätä tulkintaa perusteltuna siksi, että osituksen lopputulos määräytyy tällöin nii-

den seikkojen perusteella, jotka ovat olemassa jo toimitettaessa ositusta. Korkein oikeus ei

katsonut, että osituksen loppuunsaattamisen jälkeiselle osituksen moitekanteen käsittelyn ai-

kaiselle kuolemantapaukselle ei tulisi antaa merkitystä, koska se heikentäisi toimitetun osi-

tuksen pysyvyyttä eikä lesken kuolema moitekanteen käsittelyn aikana ole peruste muuttaa

osituksen lopputulosta.

Ratkaisussa KKO 2017:87 ositus oli ehditty toimittaa ennen lesken kuolemaa, eikä sitä ku-

mottu ja palautettu uudelleen toimitettavaksi, kuten aiemmassa ratkaisussa KKO 2001:12 oli

tehty. Lesken antama ilmoitus siitä, ettei hän luovuta omaisuuttaan ensiksi kuolleen puolison

perillisille, on siten tämän ratkaisun myötä voimassa myös lesken kuolinpesän hyväksi.

Tämä päätös täsmentää, että ositus on lähtökohtaisesti toimitettu, kun se on toimitettu,

vaikka riita olisikin menossa. Lisäksi uudempi ratkaisu selkeyttää sitä, että tasinkoprivilegin

voimassa pysyminen ei vaadi sitä, että leski olisi elossa osituksen saadessa lainvoiman. To-

teutumattoman tasinkoetuoikeuden tarkasteluhetki on siis osituksen toimitushetki. Vaikka

ositusta olisi moitittu ja tämän kanteen käsittely olisi vireillä, ei osituksen jälkeen tapahtunut

kuolema itsessään osoita ositusta väärin tehdyksi eikä asiaa pidä palauttaa vain siksi uudel-

leen tehtäväksi.

30

4 TASINKOPRIVILEGIN TEHOKKUUS

4.1 Tasinkoprivilegisäännöksen pyrkimys

Hallituksen esityksen mukaan AL 103.2 §:n soveltamisessa ositusperusteella ei siis ole mer-

kitystä, ja lesken ohella myös perittävästä eronnut entinen puoliso voisi vedota tasinkoprivi-

legiin. Vetoaminen on mahdollista, kun ositusta ei ole toimitettu avioeron jälkeen, ennen

perittävän kuolemaa. Helsingin hovioikeus päätyi äänestysratkaisussaan HelHo 17.5.2016 S

15/1674 kuitenkin esitöistä poiketen katsomaan, että tasinkoprivilegiin ei voitu vedota tilan-

teessa, kun puolisot oli tuomittu lainvoimaisesti avioeroon, mutta toinen puolisoista oli kuol-

lut kesken ositustoimituksen.

Hovioikeuden perusteluista on luettavissa, että vuoden 1974 hallituksen esityksen merkitystä

arvioitaessa on huomattava kyseessä olevan jo melko vanhan säännöksen. Tämä näkökulma

on merkittävä, sillä avioliitto-oikeus on sidoksissa yhteiskunnassa oleviin arvostuksiin, jotka

voivat myös muuttua ajan kuluessa. Tasinkoprivilegisäännöksen ja lainvalmisteluaineiston

mukaan pyrkimyksenä on suojata leskeä ja tätä pyrkimystä voidaan yhä pitää yhtenä avio-

liitto-oikeuden taustalla vaikuttavista arvoista, ainakin silloin kun avioliitto päättyy toisen

puolison kuolemaan.

Hovioikeuden perusteluiden mukaan lesken suojaamisen tarve korostuu nimenomaan sil-

loin, kun avioliitto päättyi kuolemantapaukseen. Avioliiton päättyessä puolestaan lainvoi-

maiseen avioeroon, ei lesken suojaamiselle ole vastaavaa tarvetta, ainakaan silloin kun puo-

lisoiden toiminta ilmaisee pyrkimystä päättää sekä avioliitto että siihen liittyvät varallisuus-

suhteet. Merkitystä tuleekin antaa tilanteelle, jossa avioliitto on ollut tarkoitus purkaa mo-

lempien vielä eläessä. Koska osituksen toimittamiseen on määrätty pesänjakaja, on nähtä-

vissä, että ositus on ollut tarkoitus toimittaa. Puolison kuolema kesken osituksen loppuun-

saattamista on tässä yhteydessä, ja muutoinkin tarkasteltuna, sattumanvarainen asia.

Esitöistä käy ilmi selvästi kanta siihen, eronnut entinen puoliso jäisi säännöksen soveltami-

sen ulkopuolelle vain silloin, jos ositus on ehditty toimittaa loppuun ennen toisen puolison

kuolemaa.119 Hovioikeuden kanta poikkeaa selvästi lainvalmistelutöistä ilmenevästä kan-

nasta. Oikeuskirjallisuudessa on esitetty esitöitä puoltavia sekä kritisoivia kantoja. Avioero-

119 HE 90/1974 vp, s. 62.

31

perusteisen osituksen käynnistämisen tulisi kriittisen näkemyksen mukaan estää tasinkopri-

vilegin käytön, jotta osituksen lopputulos olisi puolisoiden tahdon mukainen, eikä siihen

liittyisi sattumanvaraista seikkaa, eli toisen puolison kuolemaa kesken osituksen.120 Uudem-

massa oikeuskirjallisuudessa on taas katsottu, että entisen puolison tasinkoprivilegi estyisi

vasta avioeron saatua lainvoimaisuuden. Eli mikäli ero on vasta vireillä toisen puolison kuol-

lessa, ei oikeus tasinkoprivilegiin estyisi.121

Lesken tasinkoprivilegin taustalla on esimerkiksi se, että mikäli avioliittolain ositussäännök-

siä sovellettaisiin poikkeuksettomasti eloonjääneen puolison ja perillistahon välisessä osi-

tuksessa, johtaisi se usein kohtuuttomiin seurauksiin eloonjääneen kannalta. Tasingonmak-

suvelvollisuus saattaisi johtaa lesken taloudellisiin vaikeuksiin, mikäli hän joutuisi luovut-

tamaan perillisille jopa puolet omaisuudestaan tai tasingon maksun mahdollistamiseksi leski

voisi joutua myymään hänelle yksin kuuluvan omistusasunnon. Tällaisten tilanteiden välttä-

miseksi tasinkoprivilegin säätäminen merkitsi aikanaan periaatteelliselta kannalta huomat-

tavaa muutosta järjestelmässämme.122

Leski, joka olisi menetellyt moitittavasti aviovarallisuusasioissa, ei voi myöskään joutua ta-

singonluovutusvelvolliseksi. Vaikka puoliso olisi hukannut avio-oikeuden alaista omaisuut-

taan AL 94 §:n mukaisissa olosuhteissa ja aiheuttanut menettelyllään perheen yhteiselle ta-

loudelle huomattavaa harmia, eivät perilliset voi käyttää vedota tähän perusteeseen osituk-

sessa. AL 103.2 §:n soveltamiseen ei liity myöskään minkäänlaista tarve- tai kohtuusharkin-

taa. Huomattavan varakkaan leskenkään ei tarvitse luovuttaa omaisuuttaan, vaikka vasta-

puolena osituksessa olisi vähävaraisena kuolleen perittävän elatuksen varassa ollut toimeen-

tulokyvytön lapsi.123

Tasinkoprivilegi on nimenomaan puolisolle itselleen suotu ja osituksessa toteutuva eri-

tyisetu, ja tätä on korostettu oikeuskirjallisuudessa sekä lainvalmistelutöissä. Tästä vain les-

kelle kuuluvasta erityisedusta johtuen, ei oikeus sen toteuttamiseen siirry hänen perillisil-

120 Tällä kannalla ovat olleet Aurejärvi 1978, s. 629-631; Aarnio – Helin 1992, s. 197 ja Saarenpää 1994 s. 41–

43. Lainvalmisteluaineiston kantaa ovat vastaavasti puoltaneet Kangas 1982, s. 72-73 ja Lohi 2016 s. 568–

588. 121 Aarnio – Kangas 2016, s. 1015–1016. 122 Lohi 2016, s. 581–582. Lesken suojalle osituksessa oli huomattu tarvetta jo 1930-luvulla, mutta avioliitto-

lakiin säännös otettiin vasta vuonna 1975. 123 Lohi 2016, s. 583.

32

leen, eli he eivät voi ensin kuolleen puolison perillisten kanssa toimitetussa osituksessa ve-

dota AL 103.2 §:ään, mikäli ositusta ei ole lainkaan toimitettu lesken eläessä. Leski voi rea-

lisoida oikeutensa vain osituksen yhteydessä, mutta ilman vetoamista tasinkoetuoikeuteen,

suoritetaan osituslaskelman mukainen tasinko normaaliin tapaan.124

Tasinkoprivilegi koskee sananmukaisesti toisen puolison kuoleman jälkeen toimitettavaa

ositusta. Tulkinnanvaraista on kuitenkin se, mikä ajankohta ratkaisee tasinkoprivilegin käy-

tön.125 Asiasta on esitetty useita eriäviä käsityksiä, joten yksiselitteistä ajallista näkökulmaa

asiaan ei ole. Savolaisen mukaan tasinkoprivilegisäännöstä olisi sovellettava aina silloin kun

ositus tulee toimitettavaksi lesken elinaikana sekä myös silloin, kun avioliitto on aikaisem-

min purkautunut esimerkiksi avioeron johdosta.126

Haasteellisia tilanteita aiheutuu tarkastellessa tasinkoprivilegin käytön vaikutusten pysy-

vyyttä. Käytännössä ongelmat ilmenevät tosin vasta sen jälkeen, kun tasinkoprivilegiä käyt-

tänyt leski on kuollut ja pesää jaetaan lesken kuoleman jälkeen. Jakotilanteissa on esitetty

vaatimuksia ”palauttaa” perillisille se tasinkoprivilegissä pidätetty omaisuus joko laskennal-

lisesti tai jopa esineellisesti. Tasinkoprivilegi kun on luonteeltaan leskelle kuuluva henkilö-

kohtainen oikeus, jonka ensiksi kuolleen puolison perilliset saavat takaisin lesken kuoltua.

Toisin sanoen aiemmin menetetty tasinko palautuisi lesken kuoltua jäämistöoikeuden väli-

tyksellä perillisille, jotka eivät aiemman kuolemantapauksen yhteydessä saaneet varallisuus-

arvoista etua hyväkseen. Tällaisen tasinkoetuoikeutta koskevat palauttamisvaatimukset ovat

kuitenkin sekä jäämistöoikeuden että aviovarallisuusjärjestelmän vastaisia. Tämä johtaa aja-

tuksen siitä, että tasinkoprivilegi on avioliitto-oikeudellinen säännös, joka on tarkoitettu py-

syväksi suojasäännöksi leskelle. Huomionarvoista on se, että suojasäännöksen vaikutus en-

siksi kuolleen puolison jäämistöön määräytyy lopullisesti osituksessa.127

Lähtökohtaisesti leski pidättäytyy luovuttamasta tasinkoa ensiksi kuolleen puolison perilli-

sille kokonaan, mutta osittainen käyttö on myös mahdollista. Mikään ei estä osittaista käyt-

töä, mutta esimerkiksi verotuksessa on suhtauduttu epäillen osittaisiin käyttöihin – vaikka

124 Lohi 2016, s. 583-584. 125 Aarnio – Helin 1992, s. 196. 126 Savolainen 1976, s. 302. 127 Saarenpää 1994, s. 47.

33

menettely on täysin mahdollista ja tulee muistaa, että tasinkoprivilegi-ilmoitus konkretisoi-

tuu kuitenkin vasta osituksessa. Säännös ei ole luonteeltaan joko/tai-sääntö, joten mikään ei

estä sen käyttämistä osittain, vaikka muutoin kyse onkin poikkeussäännöstä.128

Perittävältä jääneen reaalisen jäämistön, eli netto-omaisuuden, määrittäminen on mutkatonta

silloin, kun perittävä ei ole ollut naimissa tai kun perittävän avioliitto on ehtinyt purkautua

ja ositus ehditty toimittaa ennen hänen kuolemaansa. Tällöin perittävän jäämistöön kuuluu

hänen koko omaisuutensa, ja siitä vähentämällä velat ja muut vastuut, saadaan selville sen

reaalinen nettoarvo. Jäämistöoikeudessa ositettavaa omaisuutta määrittäessä ratkaisevaa on

perittävän kuolinhetki, sillä se mitä jäämistöön kuuluu, määräytyy kuolinhetken mukaisesti.

Jäämistöön reaalisesti kuuluva omaisuus arvostetaan kuitenkin aina perinnönjakohetken mu-

kaisesti. Jos perittävä oli kuolinhetkellään naimisissa, ja avio-oikeuden vuoksi tulee toimit-

taa omaisuuden ositus, muodostuu reaalijäämistö perittävälle osituksessa määrättävästä

avio-oikeudesta.129 Kun ensiksi kuolleelta puolisolta jäi rintaperillinen tai testamentinsaaja,

on omaisuuden ositus tällöinen erityisen tarpeellista.130 Omaisuuden ositus edellyttää aina

osituslaskelman tekemistä, jossa puolisoiden omaisuudet merkitään omiksi omaisuusryh-

mikseen.131

Omaisuuden osituksessa on noudatettava AL 90 §:n aikaprioriteettisääntöä, mikäli toinen

puolisoista kuolee avioeroa koskevan asian ollessa vireillä. Tämän mukaan aikaisempi osi-

tusperuste syrjäyttäisi myöhemmän. Merkitystä tällä on sillä tavoin, että ositus tulee toimit-

taa niiden varallisuussuhteiden perusteella, jotka vallitsivat avioeron tullessa vireille. Ilman

merkitystä jää se seikka, kumpi puolisoista on vireille saattanut avioeroasian – se ei estä

lesken oikeutta vedota tasinkoprivilegiinsä. Ositus toimitetaan tällöin puolison kuoleman

johdosta, mutta ositettavan omaisuuden avio-oikeuden alaisuuden määrääkin se hetki, kun

avioero tuli vireille.132

128 Saarenpää 1994 s. 48. Kts myös Aurejärvi 1978 s. 73; Aarnio – Helin 1992 s. 199-200, joissa pidetään

itsestään selvänä lesken mahdollisuutta käyttää omaa harkintaansa, sillä säännös on säädetty lesken suojaksi. 129 Kangas 2013, s. 474. 130 Aarnio ym. 2016, s. 27. 131 Aarnio – Kangas 2009, s. 974. 132 Aurejärvi 1978, s. 629; Aarnio – Kangas 2009, s. 978-979.

34

Reaaliseen jäämistöön pitää lisätä myös sellainen lesken antama lahja, joka ei ole ennakko-

perintöä, mutta jonka johdosta toissijaiset perilliset saavat oikeuden vaatia vastiketta133. Täl-

löin lesken kuollessa jaon kohteena on laskennallinen jäämistö.134 Mikäli leski on siis eläes-

sään antanut lahjaksi tai lahjanluonteisella luovutuksella omaisuutta, joka on kaventanut

toissijaisten perillisten oikeutta, saavat he suojaa niin, että heillä on oikeus saada vastiketta

PK 3:3 §:n nojalla lesken kuoleman jälkeen toimitettavassa pesänjaossa.135

4.2 Tehokas tasinkoprivilegi

Tehokas tasinkoprivilegin käyttö edellyttää vähintäänkin aina osituksen vireillepanoa. Il-

moituksella, joka on annettu ennen ositusta, ei ole siviilioikeudellista vaikutusta, ellei samaa

tahdonilmaisua anneta osituksessa. Yleisesti on omaksuttu uskomus, että ennakkoilmoitus

perunkirjoituksessa on riittävä tahdonilmaisu tasinkoprivilegin käytölle ja tämän vuoksi osi-

tus on jäänyt toimittamatta lesken vielä eläessä. Tulee kuitenkin huomata, ettei perunkirjoi-

tuksella ole ositusvaikutusta.136

Olennaista merkitystä osituksen vireillepanolla on silloin, jos oikeuteensa vedonnut leski

kuolee kesken osituksen, ja tällöin lesken perilliset voisivat käyttää tasinkoprivilegiä hyväk-

seen. Saarenpään mukaan asiasta on oikeuskirjallisuudessa esitetty toisistaan eroavia näke-

myksiä ja myös lakitekstiä voi tulkita usealla eri tavalla. Tasinkoprivilegin lainvalmisteluai-

neistoissa taasen sanotaan, että ”tasinkoprivilegiin vedonneen lesken kuolema kesken osi-

tuksen estäisi hänen perillisiä hyötymästä tasinkoprivilegistä”. Näkemystä voidaan Saaren-

pään mukaan luonnehtia esineelliseksi, koska lesken tulisi sen mukaan voida hyötyä etuoi-

keudestaan konkreettisesti. Lainsäätäjän kiinnostuksen kohteena on ollut oikeuden käyttä-

misen lopputulos. Toisaalta oikeudellisesta näkökulmasta asiaa tarkastellen, kysymys on

kuitenkin siitä, että leski on jo ehtinyt käyttää ehdotonta oikeuttaan tasinkoprivilegiin osi-

tuksessa, jolloin perillistahon oikeus saada omaisuutta leskeltä on väistynyt. 137

133 Laissa ei ole asetettu erityistä vanhentumisaikaa vastikevaatimuksen esittämiselle. Mikäli vastikevaatimus

puuttuu, on katsottava, että se voidaan esittää lesken kuoleman jälkeen toimitettavassa jaossa, milloin tahansa

ennen jakopäätöksen antamista (Vaasan HO 26.6.2000 S 99/45). Vastiketta voidaan vaatia kun 1) leski anta-

malla lahjan tai muulla siihen rinnastettavalla toimella, on aiheuttanut omaisuutensa olennaista vähentymistä

tai 2) lahjoitus tai muu siihen rinnastettava toimi on tehty ottamatta asianmukaisesti huomioon ensiksi kuolleen

puolison perillisille kuuluvaa oikeutta. Aarnio – Kangas 2016, s. 1117. 134 Aarnio – Kangas 2016, s. 1091. 135 Aarnio – Kangas 2016, s. 1116–1117. 136 Saarenpää 1994, s. 39; Saarenpää 1992, s. 186. 137 HE 90/1974 vp. s. 62; Saarenpää 1992, s. 186; Saarenpää 1994, s. 39.

35

Tasinkoprivilegin sitovan käytön vahvistaisi vasta moitekelpoiseksi saatettu ositus. Tällöin

leski ei tulisi itse hyötymään henkilökohtaisesti etuoikeudestaan ja sen käyttämisen seuraa-

muksista, vaikka se nimenomaan on ollut lainsäätäjän tarkoituksena. Tasinkoprivilegisään-

nöksen ollessa poikkeussääntö, tulee lainvalmistelutöiden lausumaa tulkita suppeasti, kuten

muitakin poikkeussääntöjä.138 Avioliittolain 103.2 § ei oikeuta soveltajaa seuraamusharkin-

taan, joten jälkikäteinen puuttuminen tasinkoprivilegistä hyötymiseen olisi mitä ilmeisem-

min oikeusjärjestyksemme vastaista, sillä oikeus ja sen käyttämisen seuraukset tulee pitää

erossa toisistaan.139

Huomionarvoista on lisäksi se seikka, että kun leski on sanotussa tilanteessa ehtinyt käyttää

osituksessa (osituksen aikana) ehdotonta henkilökohtaista oikeuttaan tasinkoprivilegiin, on

tämä ilmoitus lähtökohtaisesti asianosaisia sitovia. Lesken antama ilmoitus muuttaa lisäksi

perillisen oikeusasemaan, sillä lesken vedotessa tasinkoprivilegiin, ei perilliset tällöin tule

saamaan lähtökohtaisesti leskeltä ollenkaan omaisuutta. Jos tämä oikeusaseman muutos olisi

ehdollinen ja riippuvainen lesken elinkaaresta, lesken omistusoikeuteen puuttuminen olisi

vailla säännöstukea. Avioliittolain 86 §:ssä on säädetty välitilarajoituksista, joiden lisäksi

lesken oikeus määrätä ja suunnitella omaisuudestaan ja sen kuolemanvaraisesta järjestelystä

jäisi ehdolliseksi. Tämä voisi johtaa siihen, että perilliset viivyttäisivät tietoisesti osituksen

loppuunsaattamista, koska se vaikuttaisi heille tulevaan jäämistöosuuden suuruuteen merkit-

tävästi.140

Kun arvioidaan näitä kahta tulkintavaihtoehtoa, on huomattava, etteivät lainvalmistelutyöt

ole tulkitsijaa sitovia oikeuslähteitä, vaan niiden merkitystä tulee tarkastella tapauskohtai-

sesti. Lainvalmisteluaineiston lausuma pohjautuu tässä tapauksessa tarkoituksenmukaisesti

seuraamusharkintaan, sen kiertämiselle näyttää löytyvän perusteltu syy. Tasinkoprivilegi on

säädetty yleiseksi oikeudeksi, joka on riippumaton lesken tarpeesta ja omaisuuden käyttö-

mahdollisuuksista. Tästä syystä lesken henkilökohtainen oikeus ja sen käytön tulosten hen-

kilökohtainen hyödyntäminen tulee pitää erillään toisistaan. Oikeuttaan käyttävän lesken tu-

lee pystyä luottamaan ilmoituksensa oikeudelliseen merkitykseen, säännön poikkeusluon-

teesta huolimatta. Avio-oikeuden kaksipuolinen toteuttaminen on poistettu käytöstä osituk-

sen vireillepanolla sekä lesken tasinkoprivilegi-ilmoituksella. Saarenpää korostaa - ja on

138 HE 90/1974 vp. s. 62; Saarenpää 1994, s. 39. 139 Saarenpää 1992, s. 186. 140 Saarenpää 1994, s. 39–40.

36

muutoinkin tärkeää huomata – että seuraamusharkinta ja suppea tulkinta ovat kaksi eri

asiaa.141

Tasinkoprivilegin ollessa leskelle kuuluva oikeus, sitä ei ole sidottu toisen puolison kuole-

maan ositusperusteena ja leski voi käyttää oikeuttaan aikaisemman erohankkeen synnyttä-

mästä ositusperusteesta riippumatta, mikäli osituksen vireillepano tapahtuu vasta toisen puo-

lison kuoltua. Eli vaikka eroa olisi haettu ennen toisen kuolemaa, se ei poista lesken oikeutta

tasinkoprivilegiin. Avioliittolain 90 §:n katkaisuvaikutuksen käyttöä ei ole haluttu rajoittaa

ainoastaan ositukseen, joka toimitetaan kuolemantapauksen johdosta. Jo AL 103.2 §:n tasin-

koprivilegisäännöksen sanamuoto viittaa toisen puolison kuoleman jälkeiseen ositukseen.142

Kun ositusperuste muuttuu erosta kuolemaan, suosii se leskeä. Ositusperusteella on siis mer-

kitystä tasinkoprivilegin kannalta – mikäli ositus on aloitettu toisella ositusperusteella, toisin

sanoen avioeron vireille tulon myötä, on tasinkoprivilegisäännöksen tulkinta huomattavasti

ongelmallisempaa.143 Toisaalta lainvalmistelutöiden sekä lain sanamuodon mukaan on sel-

vää, että leski voi käyttää tasinkoprivilegiä riippumatta erohankkeesta, jos ositus pannaan

vireille vasta toisen puolison kuoltua. Avioliittolain säännöksen käyttöä ei ole ollut tarkoitus

rajoittaa vain siihen ositukseen, joka toimitetaan yksin kuolemantapauksen johdosta.144

Tasinkoprivilegin käyttöön voisi siis turvautua myös silloin, kun ositus on pantu alkuun ero-

perusteisena. Tämä johtaisi siihen, että toisen ositustahon vaihtuessa eloonjääneen puolison

asema paranisi. Ositustahojen oikeusasema muuttuisi tällöin, sillä kun ositus on aloitettu

eroperusteisena, ei tasinkoprivilegin käyttö ole mahdollista. Jos leski voisi turvautua tasin-

koprivilegiin kesken eroperusteisen osituksen, muuttuisi toiselle ositustaholle syntynyt oi-

keusasema olennaisesti. Vaikutusta tällä on ennen kaikkea perillistahon kannalta, sillä täl-

lainen jälkikäteinen oikeuksien menetys oli vastoin vakiintuneita prosessuaalisia käsityk-

siämme, esimerkiksi jatkuvuusperiaatteen vastainen.145

141 Saarenpää 1994, s. 40–41. 142 Saarenpää 1994, s. 41. 143 Saarenpää 1994, s. 41. 144 HE 90/1974 vp, s. 62; Saarenpää 1992 s. 187. 145 Saarenpää 1992, s. 187.

37

4.3 Tasinkoprivilegin toteuttamatta jääminen

Jos leski todetaan osituslaskelman perusteella velvolliseksi suorittaa tasinkoa ja leski päättää

pidättyä tästä, merkitsee se poikkeusta avioliittolain mukaiseen puolittamisperiaatteeseen.146

Ensiksi kuolleen puolison perilliset ovat puolestaan aina velvollisia suorittamaan leskelle

tasinkoa jäämistöosituksessa, jos osituslaskelma osoittaa ensiksi kuolleen puolison velvol-

liseksi luovuttaa tasinkoa.147 Leskelle kuuluva oikeus olla luovuttamatta tasinkoa avioliitto-

lain säännöksen nojalla, ei ole sidottu kohtuus- tai tarveharkintaan, eikä sen perusteella saa-

tava etu ei ole soviteltavissa.148

Vaatimuksena AL 103.2 §:n soveltumiselle on se, että leski kieltäytyy luovuttamasta tasin-

koa ensiksi kuolleen puolison kuoleman jälkeisessä osituksessa. Tasinkoetuoikeuden käyt-

täminen edellyttää ensinnäkin osituksen toimittamista ja toiseksi lesken tulee antaa nimen-

omainen ilmoitus tasinkoetuoikeuden käyttämisestä. Lähtökohtaisesti ositus tulee siis toi-

mittaa ensiksi kuolleen puolison kuoleman jälkeen, mutta kuitenkin ennen lesken kuolemaa.

Tähän näkökulmaan on päädytty lain esitöissä, niissä torjutaan tasinkoprivilegisäännöksen

soveltuminen osituksessa, joka toimitetaan molempien puolisoiden kuoltua kuolinpesien vä-

lillä.149

Ositusvaatimuksesta johtuen leski ei voi käyttää tasinkoprivilegiään siinä tapauksessa, jos

hän on perinyt puolisonsa joko PK 3 luvun tai testamentin nojalla. Tällöin ei oikeuskäytän-

nössä omaksutun linjauksen mukaan ole mahdollista toimittaa sellaista ositusta, jossa tasin-

koprivilegi voitaisiin toteuttaa150. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2001:12 edelly-

tettiin sitä, että ositus oli toimitettu loppuun asti, joten korkein oikeus noudatti ratkaisussaan

lain esitöiden mukaista kantaa. Tämä ratkaisu ei kuitenkaan antanut tulkintakysymykselle

täysin täsmällistä lopullista vastausta, sillä siitä ei ole suoraan luettavissa esimerkiksi vaati-

musta lainvoimaisuudesta, mikä puolestaan on mahdollistanut tulkintavaihtoehtojen pohdin-

nan oikeuskirjallisuudessa vielä sen jälkeen, kun korkein oikeus antoi asiaan ratkaisunsa.151

146 Aarnio – Helin 1992 s. 199–200; Lohi 2016 s. 589–590. 147 HE 90/1974 vp, s. 62; Aurejärvi 1978, s. 619–620. 148 Lohi 2016, s. 583. 149 HE 90/1974 vp, s. 62. 150 Korkeimman oikeuden ratkaisut KKO 1997:107 sekä KKO 1999:104 olivat sellaisia, joissa korkein oikeus

päätyi katsomaan, ettei tasinkoprivilegi ole lesken käytettävissä. Ratkaisuja tarkastellaan tarkemmin myöhem-

min tässä tutkielmassa. 151 Aarnio – Kangas 2016, s. 1013-1015; Lohi 2016, s. 585-586

38

KKO 2001:12 ratkaisu osoittaa, että voimassa oleva oikeutemme edellyttää tehokkaalta ta-

sinkoprivilegiltä pitkälle vietyä vaatimusta osituksen valmiiksi tulemisesta. Oikeuskirjalli-

suudessa kannatusta on saanut mainitun ratkaisun myötä tulkinta, jossa lainvoimaisuus ei

ole vaatimuksena osituksen osalta. Osituksen toimittaminen lesken elossa ollessa olisi riit-

tävää. Yhtenä seikkana tulee vielä huomioida se, ettei ositus lainvoimaistuessaan ole muut-

tunut sisällöltään esimerkiksi moiteoikeudenkäynnin seurauksena.152

Vaatimuksesta toimittaa ositus seuraa se, että tasinkoprivilegi realisoituu ja tulee vasta osi-

tustoimituksen kautta lopulliseksi. Tasinkoprivilegi-ilmoitus, joka annetaan ennen ositusta,

on tästä syystä merkityksetön ja oikeus jää toteutumatta, jos ositus jätetään toimittamatta

kokonaan tai vaihtoehtoisesti leski ehtii kuolla ennen osituksen loppuun toimittamista. Täl-

löin jäämistöositus toimitetaan kuolinpesien välillä ja lesken perilliset ovat oikeutettuja saa-

maan vain avio-osan, joka määräytyy ositushetken ja puolittamisperiaatteen mukaisesti. Jos

leski on kuollessaan varakkaampi kuin ensiksi kuollut puoliso, joutuu hänen kuolinpesänsä

suorittamaan ensiksi kuolleen puolison perillisille tasingon takautuvasti, sillä perilliset eivät

saaneet sitä ekp:n kuollessa lesken vedottua tasinkoprivilegiinsä.153

Varakkaan lesken näkökulmasta osituksen viivyttäminen ja toimittamatta jättäminen on ris-

kialtista, koska tällöin lesken omaisuus ei säily hänen itsensä ohella hänen perillisillään. Ta-

sinkoprivilegillä on merkitystä tästä syystä eritoten silloin, kun puolisoilla on eri perilliset –

tasinkosuoritus voi todella liikkua eri sukuun, kun ositusta toimitetaan kuolinpesien välillä.

Kuolinpesien välisessä osituksessa osituslaskelmassa käytetään ositushetken arvoja, tämä

muuttaa mahdollisesti laskennallisen tasingon määrää, mikä olisi kuulunut ensiksi kuolleen

puolison perilliselle, jos samankaltainen puolittamisperiaatteelle perustuva ositus olisi tehty

heti ekp:n kuoleman jälkeen. On myös mahdollista, että lesken kuoleman jälkeisessä osituk-

sessa ja laskelmassa sen hetken arvojen käyttäminen kääntyy epäedulliseksi ensiksi kuolleen

puolison perillisille, mikäli omaisuuden arvonmuutokset osoittavat tasingonsuoritusvelvol-

lisuuden heidän taakakseen.154

152 Helin 2001, s. 535; Aarnio – Kangas 2016, s. 1013-1015; Lohi 2016 s. 586 153 HE 90/1974 vp, s. 62; Saarenpää 1994, s. 59, 61. 154 Kolehmainen – Räbinä 2012, s. 31 ja 34-35.

39

5 TASINKOPRIVILEGI JA PUOLISON PERINTÖOIKEUS

5.1 Lyhyesti puolison perintöoikeuden sisällöstä

Perintökaaren 3 luvussa säädetään puolison perintöoikeudesta, ja perintökaaren tullessa voi-

maan 1.1.1966 oli puolison perintöoikeus yksi lain merkittävimmistä muutoksista. Suomessa

puolisoilla ei ollut ennen vuotta 1966 oikeutta periä puolisoaan suoraan lain nojalla. Ennen

perintökaaren voimaantuloa puolisoiden oli turvattava lesken asema testamentin avulla. Täl-

löin oli hyvin tavallista laatia keskinäinen omistusoikeustestamentti, jolla taattiin leskelle

rajoitettu omistusoikeus koko omaisuuteen. Lisäksi testamentteihin lisättiin toissijaismää-

räys, jonka mukaan määrättiin omaisuuden jakamisesta lesken kuoltua.155

Vuoden 1983 uudistuksella alkuperäiseen lukuun liitettiin lisäys säännöksistä, jotka antavat

leskelle oikeuden hallita jäämistöä jakamattomana ensiksi kuolleen puolison jälkeen. Perin-

tökaaren 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan perittävän jäämistö menee kokonaisuudessaan

eloonjääneelle puolisolle, mikäli perittävältä ei jäänyt rintaperillisiä.156 Avioliiton päättyessä

toisen puolison kuolemaan ja kun perittävältä jää lähimpänä oikeudenomistajana rintaperil-

linen tai testamentin saaja, saa leski pitää jäämistön kokonaisuudessaan jakamattomana hal-

linnassaan (PK 3:1a). Tätä kutsutaan lesken enimmäissuojaksi. Jos ensiksi kuolleen puolison

jäämistö jaetaan joko osittain tai kokonaan. kaventuu tämä suoja puolestaan vähimmäissuo-

jaksi.157

Perintökaari rakentuu parenteeliperiaatteelle – parenteeli kuvaa perillisryhmiä ja niitä on

kolme. Ensimmäiseen parenteeliin kuuluvat rintaperilliset158, jotka ovat perinnön ensisijaisia

saajia ja jokainen rintaperillinen saa lain mukaan perinnöstä yhtä suuren osuuden, jollei tes-

tamentilla ole toisin määrätty. Toisen parenteelin muodostavat perittävän vanhemmat jälke-

läisineen ja kolmannen perittävän isovanhemmat lapsineen159. Perintökaaren 2 luvun 5 §:n

mukaan muut kuin edellä mainitut sukulaiset, esimerkiksi perittävän serkut, eivät enää peri.

Parenteelijärjestelmän sisään lomittuu lesken oikeus perintöön ja oikeus hallita jäämistöä

jakamattomana. Lesken asemaa koskevat järjestelyt sekä perintökaaren parenteelijärjestelmä

155 Kangas 2012, s. 384. 156 Aarnio – Kangas 2009, s. 1030. 157 Aarnio – Kangas 2009, s. 964. 158 Rintaperillisiä ovat vainajan lapset, ja mikäli rintaperillinen on kuollut tai häneltä puuttuu perintöoikeus,

tulevat hänen jälkeläisensä hänen sijaansa (PK 2:1.1 §). 159 Aarnio – Kangas 2010, s. 301–302.

40

vaikuttavat perinnön jakautumiseen. Lesken asema perimysjärjestyksessä asettuu ensimmäi-

sen ja toisen parenteelin väliin, eli leski syrjäyttää perimysjärjestyksessä muut kuin rintape-

rilliset. Mikäli ensiksi kuolleelta puolisolta jäi kuollessaan vain kolmanteen parenteeliin

kuuluvia sukulaisia, saa leski tällöin kuolleen puolisonsa jäämistön täydellä omistusoikeu-

della, mutta lesken perillisiä ovat kuitenkin kaikki lakimääräiset perilliset, eli myös kolman-

teen parenteeliin kuuluvat perilliset.160

Puolison perintöoikeutta koskeviin säännöksiin otettiin mallia Ruotsin perintökaaresta.

Ruotsin avioliitto- ja perintöoikeudellinen käsitteistö eroaa kuitenkin suomalaisesta käsit-

teistöstä, sillä siellä käsitteistö on yhä edelleen hyvin pesäkeskeistä. Aiemmin Suomessakin

puolisoiden omaisuus oli yhteistä, kunnes 1900-luvun alussa esitettiin perheen jäsenten kes-

kinäisen tasa-arvon toteuttaminen asetettiin uuden lainsäädännön lähtökohdaksi.161 Suo-

messa aviovarallisuusjärjestelmä rakentuukin omaisuuden erillisyyden periaatteelle.162

Avioliittolain (234/1929) 34 §:n mukaan

Se omaisuus, mikä puolisolla on avioliittoon mennessään, kuuluu edelleen hänelle.

Niin ikään on hänen omaisuuttaan, mitä hän avioliiton aikana saa.

Tällä tarkoitetaan sitä, että kahden ihmisen solmiessa keskenään avioliiton, säilyvät heidän

varallisuuspiirinsä kuitenkin erillisinä; kummallakin on edelleen omat varansa ja omat vel-

kansa. Omistuksen erillisyyden periaate ei kuitenkaan toteudu täysimääräisesti oikeudes-

samme, sillä avioliitto vaikuttaa puolison oikeusasemaan. Tämä tulee esille jo avioliiton ai-

kana, mutta ennen kaikkea sen purkautuessa. Lainsäädännössämme kantavan periaatteena

on parisuhteen taloudellisesti heikomman osapuolen suojaaminen puolisoiden erotessa tai

toisen puolison kuollessa.163

Pesän käsite on peruja vanhasta aviovarallisuusjärjestelmästä, ja sitä käytetään edelleen jää-

mistöoikeudellisessa kielenkäytössä. Pesän muodostavat siis ensiksi kuolleen puolison jää-

mistö ja lesken omistama omaisuus, tästä kokonaisuudesta käytetään nimitystä pesä lesken

eläessä. Perintökaaren 3 luvun mukaan pesän käsitettä käytetään myös muodossa pesä les-

ken kuoltua, joka tarkoittaa sitä varallisuusmassaa, joka jää lesken kuoltua.164 Pesänjaossa,

160 Aarnio – Kangas 2010, s. 434–435. 161 Kangas 1996, s. 51. 162 Aarnio – Kangas 2009, s. 1030–1031. 163 Lohi 2003, s. 3. 164 Aarnio – Kangas 2009, s. 1030–1031.

41

joka toteutetaan joko lesken eläessä tai hänen kuoltuaan, saavat toissijaiset perilliset 165 sekä

lesken perilliset heille kuuluvat pesäosuutensa.

Suomen lain mukaan leskellä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso ja eloonjäänyt puoliso

on perillisasemansa johdosta ensiksi kuolleen puolison kuolinpesän osakas. Ensiksi kuolleen

puolison toissijaiset perilliset ovat siten vasta lesken kuolinpesän osakkaita (PK 18:1 §).166

Toissijaisten perillisten oikeus on sidottu perintökaaren säännöksessä siihen, että ainakin

yhden heistä tulee olla elossa lesken kuollessa, lain sanamuodon kuuluessa seuraavasti;

Milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai

sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lä-

hinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, puolet eloonjääneen puolison pesästä,

mikäli jäljempänä tässä luvussa ei toisin säädetä. Älköön eloonjäänyt puoliso testa-

mentilla määrätkö siitä, mitä siten on tuleva ensiksi kuolleen perillisille. (PK 3:1.2

§)

Lisäksi lainkohdasta käy ilmi lesken testamenttausvallan rajoitus. Vaikka leski saakin omis-

tusoikeuden ensiksi kuolleen puolison omaisuuteen, on omistusoikeus rajoitettua silloin, kun

ensiksi kuolleelta puolisolta jäi toissijainen perillinen. Leski saa täydellä vallalla määrätä

perimästään omaisuudesta inter vivos (elävien kesken), mutta hänen oikeuttaan määrätä siitä

mortis causa (kuoleman varalta) on rajoitettu167. Oikeusjärjestyksemme mukaan perittävällä

on oikeus määrätä tehokkaasti omasta omaisuudestaan inter vivos.168 Eli leski ei kuitenkaan

voi pätevällä tavalla määrätä testamentilla omaisuudesta, joka hänen kuoltua menee toissi-

jaisille perillisille. Jos leski on kuitenkin testamentissaan määrännyt toissijaisille perillisille

kuuluvasta pesäosuudesta, on tällainen testamentti tehoton niiltä osin kuin se estää toissijai-

sia perillisiä saamasta heille kuuluvaa osaa lesken pesästä.169

Ensiksi kuolleella puolisolla on kuitenkin oikeus syrjäyttää toissijaiset perilliset kokonaan

jäämistöstä määräämällä näin testamentissaan. Toissijaisilla perillisillä ei ole mitään laki-

165 Toissijaisilla perillisillä tarkoitetaan toiseen parenteeliin kuuluvia perillisiä, eli perittävän vanhempia jälke-

läisineen (PK 3:1.2). Omaisuuden voi siis periä 1) isä, 2) äiti, 3) sisar ja veli, 4) sisarpuoli ja velipuoli sekä 5)

sisaren, sisarpuolen, veljen tai velipuolen jälkeläinen. 166 Aarnio - Kangas 2010, s. 434. 167 Aarnio - Kangas 2010, s. 436. 168 Saarenpää 1994, s. 127-128. 169 Aarnio - Kangas 2009, s. 1032-1033.

42

osasuojaa tällaista testamenttia vastaan. Mikäli ensiksi kuollut puoliso on laatimassaan tes-

tamentissa määrännyt leskelle koko omaisuutensa täydellä omistusoikeudella, eikä hän ole

sisällyttänyt testamenttiinsa toissijaismääräystä, saa leski tällöin omaisuuden täydellä omis-

tusoikeudella ja on lisäksi oikeutettu määräämään siitä ilman rajoituksia, sekä inter vivos,

että mortis causa. Mikäli perittävä ei ole laatinut testamenttia, menee koko kuolleen puolison

jäämistö lesken vallinnan alaiseksi, jolloin myös jäämistön selvitysvastuu on kokonaan les-

kellä.170

Mikäli puolisonsa perineellä leskellä ei ole omia perillisiä, saavat ensiksi kuolleen puolison

toissijaiset perilliset molempien perittävien pesäosuudet suoraan lain nojalla (PK 3:1.3 §).

Toissijaisten perillisten piiri määräytyy lopullisesti vasta lesken kuollessa ja tämän vuoksi

onkin mahdollista, että vaikka ensiksi kuolleen puolison jälkeen olisi ollut elossa toissijainen

perillinen, lesken kuollessa ei olisi enää olemassa lainkohdan tarkoittamaa oikeudenomista-

jaa. Lain mukaan koko omaisuus menee tällöin lesken suvulle.171

Toissijaisten perillisten ollessa elossa, saavat he lesken pesästä sen murtolukuisen osuuden,

jonka leski on perinyt aiemmin puolisoltaan – yleensä osuus on ½, jollei testamentilla tai

avioehtosopimuksella muutoin ole määrätty. Lesken kuollessa jäljellä oleva omaisuus eli

lesken pesä on näin ollen jaettava suhteellisuusperiaatteen172 mukaisesti sekä ensiksi kuol-

leen puolison perillisille, että lesken perillisille. Lesken kuollessa saattaa tulla ilmi se, että

perillisiä ei ole enää elossa kummankaan osapuolen, eli ensiksi kuolleen puolison eikä lesken

jälkeen. Mikäli kumpikaan ei ole laatinut omasta osuudestaan testamenttia, menee tällaisessa

sammuneiden sukuhaarojen tilanteissa lesken pesä kokonaisuudessaan valtiolle PK 5 luvun

säännösten mukaisesti.173

5.2 Pesänjako lesken eläessä

Lesken perittyä puolisonsa, eivät ensin kuolleen puolison toissijaiset perilliset saa pesänja-

koa vireille lesken eläessä.174 Leski voi kuitenkin vaatia, että pesänjako ensiksi kuolleen

puolison jälkeen toimitetaan jo lesken eläessä, kun taas lesken kuoleman jälkeen pesänjakoa

170 Kangas 2013, s. 445. 171 Kangas 2002, s. 103. 172 Suhteellisuusperiaatteella on hieman eri sisältöjä eri asiayhteyksissä, mutta sillä tarkoitetaan sitä, että valit-

tujen keinojen tulee olla oikeassa suhteessa niillä tavoiteltuihin päämääriin nähden. Mikään toimenpide tai

toiminta ei saa ylittää sitä, mikä on tarpeellista toteuttaakseen asetettua tavoitetta. Tieteen termipankki

21.11.2017: Oikeustiede: suhteellisuusperiaate. 173 Aarnio – Kangas 2009, s. 121. 174 Kangas 2013, s. 446.

43

voivat vaatia sekä ensiksi kuolleen puolison toissijaiset perilliset, että lesken perilliset. Pe-

rintökaaren 3 luvun 5 a §:n mukaan eloonjääneen puolison vaatimuksesta on toimitettava

jako hänen ja ensiksi kuolleen puolison perillisten kesken. Jakoon sovelletaan PK 3 luvun

jakoa koskevia säännöksiä ja se sitoo myös niitä ensiksi kuolleen puolison perillisiä, joilla

eloonjääneen puolison kuoltua olisi oikeus perintöön. Oikeus vaatia pesänjakoa on yksin-

omaan leskellä.175

Sen jälkeen, kun leski on vaatinut jakoa toimitettavaksi, on toissijaisilla perillisillä oikeus

hakea ensinnäkin pesänselvittäjän ja toiseksi pesänjakajan määräämistä. Pesänselvittäjä voi-

daan määrätä ainoastaan kuolinpesään, ja hänen tehtävänään on selvittää kuolinpesä joutui-

sasti (PK 19 luvun 12.1 §). Pesän selvittämisellä tarkoitetaan sitä, että vainajan ja pesän

velat maksetaan ja legaatit täytetään ja samalla pesä saatetaan jakokuntoon ja perinnönjako

voidaan käynnistää kuolinpesän osakkaiden kesken.176

Perintökaareen ei alun perin sisältynyt säännöstä, jolloin olisi ollut sallittua suorittaa pesän-

jako lesken eläessä. Siinäkin tapauksessa, että leski ja perilliset olisivat toimittaneet jaon

lesken eläessä, tuli jako toimittaa uudestaan lesken kuoltua. Lakimuutoksen myötä lopulli-

nen pesänjako lesken eläessä sallittiin ja pesänjako voidaan toimittaa vain lesken aloitteesta

hänen vielä eläessään – toissijaiset perilliset eivät voi tehokkaasti vaatia jakoa ennen lesken

kuolemaa. Ennen perintökaaren uudistusta lesken jälkeen toimitettavassa uudessa pesänja-

ossa toissijaisten perillisten aikaisemmin saamaa omaisuutta pidettiin heidän ennakkoperin-

tönään.177

Mikäli pesä jaetaan lesken eläessä, on toimitettavassa pesänjaossa noudatettava kaikkia PK

3 luvun jakoa koskevia säännöksiä, joiden mukaisesti jaettavana on perittävän ja lesken yh-

teinen omaisuus (”pesä”) sellaisena kuin se on jakohetkellä.178 Toissijaiset perilliset saavat

tästä suhteellisen osuutensa, jolleivat jako-osakkaat sovi toisin. Mikäli ennen pesänjakoa on

toimitettu omaisuuden ositus, tulee se ottaa perustaksi, kun määrätään jakosuhdelukua. Leski

ei kuitenkaan korkeimman oikeuden käsityksen ja ratkaisun KKO 1999:104 perustelujen

175 Aarnio – Kangas 2016, s. 1074-1075 176 Aarnio – Kangas 2010, s. 338. 177 Aarnio – Kangas 2010, s. 436–437. 178 Kangas 2018, s. 489

44

mukaisesti voi vedota tasinkoprivilegiinsä pesänjakoon liittyvässä omaisuuden osituk-

sessa.179 Korkeimman oikeuden tulkinnan mukaan tässä tilanteessa ei edes toimitetta mitään

ositusta, vaan pelkästään perinnönjako.180

Lesken eläessä toimitettavalla pesänjaolla ei ole ollut kovinkaan suurta merkitystä käytän-

nössä. Tämä johtuu siitä, että korkeimman oikeuden omaksuman tulkintakäytännön mukaan

leski ei voi vedota tasinkoprivilegiin lesken eläessä toimitettavassa pesänjaossa. Korkeim-

man oikeuden mukaan vain pesänjaon toimittaminen on mahdollista. Jos puolisoilla on ollut

avio-oikeus toistensa omaisuuteen, tarkoittaa pesänjako käytännössä silloin sitä, että pesän-

jaossa leski saa pitää puolet omaisuudesta itsellään ja toisen puolen hän joutuu antamaan

ensiksi kuolleen puolison perillisille.181

Korkeimman oikeuden ratkaisujen (KKO 1997:107, KKO 1999:104) tulkinnoissa omak-

suttu kanta liittyen lesken tasinkoprivilegiin on pulmallinen ja se pakottaa lesken luopumaan

perinnöstään puolison jälkeen, mikäli leski haluaa turvata sen, että hänen omaisuus säilyy

jatkossa kokonaisuudessaan omilla sukulaisillaan tai testamentissa nimetyillä edunsaajilla.

Lesken kannalta olisi edullisempaa luopua perinnöstä puolisonsa jälkeen, jos hän itse on

puolisoaan huomattavasti varakkaampi osapuoli. Leski saa kuitenkin tällöin hallita jäämistöä

jakamattomana (PK 3:1a §).182 Leski voi tällöin kuitenkin toimittaa osituksen, jossa hän ve-

toaa tasinkoprivilegiinsä ja näin varmistaa oman omaisuutensa säilymisen omassa sukuhaa-

rassaan.183

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 1997:107 ottanut kielteisen kannan siihen, voiko leski

vedota tasinkoprivilegiinsä ensiksi kuolleen puolison jälkeen toimitettavassa laskennalli-

sessa osituksessa.

Tapauksessa on kysymys siitä, onko ositus voitu laillisesti toimittaa ja, jos näin on, onko

leskellä ollut siinä oikeus vedota AL 103 §:n 2 momentin säännökseen, jonka mukaan leski

ei ole velvollinen luovuttamaan omaisuuttaan ensiksi kuolleen puolison jälkeen toimitetta-

vassa osituksessa ensiksi kuolleen puolison (jatkossa ekp) perillisille. Asiassa sovellettiin

179 Aarnio – Kangas 2009, s. 1044. 180 Aarnio – Kangas 2010, s. 437. 181 Kangas 2013, s. 446-447. 182 Aarnio – Kangas 2010, s. 437. 183 Kangas 2013, s. 447.

45

avioliittolakia ja perintökaarta sellaisina kuin ne olivat ensiksi kuolleen puolison kuollessa

7.9.1982.

Leski oli toimittanut osituksen hänen ja ekp:n sukulaisten välillä. Osituksessa leski oli ve-

donnut AL 103.2 §:n mukaiseen oikeuteen olla luovuttamatta tasinkoa ekp:n perillisille.

Ekp:n perilliset vaativat lesken perillisiä vastaan nostamassaan kanteessa, että perinnönjako

olisi kumottava ja palautettava uudelleen toimitettavaksi, sillä perinnönjaossa pesänjakaja

oli ottanut lähtökohdaksi lesken ja ekp:n perillisten välillä toimitetun osituksen. Perinnön-

jako tuli ekp:n perillisten mukaan toimittaa PK 3:1.2:n mukaisesti siten, että heille jaetaan

puolet lesken pesän omaisuudesta. Laskelmallinen ositus, joka oli toimitettu lesken eläessä,

oli kanteen mukaan mitätön. Lesken perilliset vaativat kanteen hylkäämistä.

Kihlakunnanoikeus katsoi, ettei suoritettua toimitusta voitu pitää osituksena. Sen mielestä

sitä pidettiin avioliittolain 85.2 §:n mukaisena omaisuuden erotteluna ja se päätyi kumoa-

maan toimitetun perinnönjaon näillä perustein. Hovioikeus päätyi siihen ratkaisuun, että osi-

tus oli voitu toimittaa laillisesti ja se tulisi ottaa huomioon uudelleen toimitettavassa perin-

nönjaossa. Ensiksi kuolleen puolison perilliset valittivat hovioikeuden päätöksestä ja saivat

valitusluvan korkeimpaan oikeuteen.

Korkein oikeus päätyi ratkaisuun (äänestyksen äänin 3-2 jälkeen), jonka mukaan ositusta

lesken ja ekp:n perillisten kesken ei ollut voitu laillisesti toimittaa. Ositus oli siis mitätön,

josta seuraa, että lesken vetoamisella avioliittolain 103.2 §:n mukaiseen tasinkoprivilegiin ei

ole merkitystä.

Lesken toimittamalle ositukselle, jossa hän oli vedonnut tasinkoprivilegiinsä, ei siis annettu

oikeudellista merkitystä. Kantaa perusteltiin ennen kaikkea sillä, että lesken perittyä puoli-

sonsa suoraan lain nojalla, oli kyseessä yhteinen varallisuusmassa, jossa ei ylipäänsä ollut

ositusosapuolia. Ratkaisua tulkitessa tulee ottaa huomioon se seikka, että ratkaisussa mai-

nittu ensiksi kuollut puoliso oli kuollut vuonna 1982 ennen perintökaareen tullutta muutosta,

sillä PK 3:5 a § tuli voimaan vuonna 1983. Toki silloin oli voimassa säännös, jonka mukaan

ensiksi kuolleen toissijaisten perillisten piiri määräytyy vasta eloonjääneen puolison kuolin-

hetkellä – varsinaisia perillisiä ei voitu osoittaa lesken elinaikana. Lesken eläessä toimitet-

tava jako sitoo PK 3:5 a §:n mukaan myös niitä ensiksi kuolleen puolison perillisiä, joilla

olisi oikeus perintöön lesken kuoltua184.

184 Gottberg 1999, s. 9.

46

Korkein oikeus käytti perusteluissaan argumenttina muun muassa hallituksen esitystä avio-

liittolaista, jonka esitöiden mukaan AL 103.2 §:n tarkoituksena on suojata eloonjäänyttä puo-

lisoa.185 Korkeimman oikeuden mukaan esityöt tukevat sitä kantaa, jonka mukaisesti ositusta

ei voida toimittaa, kun leski on perinyt puolisonsa PK 3 luvun nojalla. Lisäksi korkein oikeus

perusteli päätöstään niin, etteivät ensiksi kuolleen puolison toissijaiset perilliset ole kuolin-

pesän osakkaita, joilla olisi oikeus vaatia ositusta. Siksi leski ollessa pesän ainoa osakas, ei

voinut toimittaa omaisuuden ositusta.

Ratkaisua tulkitessa huomio kiinnittyy myös siihen, että esittelijän mietinnössä sekä eri

mieltä olevien jäsenten lausunnoissa todettiin, ettei perintökaari tai avioliittolaki kuitenkaan

kiellä osituksen toimittamista. Vaikka leskellä ei perintöoikeutensa takia olisi tarvetta toi-

mittaa ositusta, ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei ositusta voitaisi toimittaa. Testamenttausval-

tansa rajojen selvittämiseksi, leskellä nähtiin olevan tarve toimittaa ositus. Hallituksen esi-

tyksessä oli kuitenkin rajaus, jonka mukaan tasinkoprivilegi ei soveltunut tilanteisiin, joissa

ositusta ei toimiteta perintöoikeuden johdosta.186 Tälle rajaukselle ei annettu ratkaiseva mer-

kitystä, sillä avioliittolakiin ei oltu tehty muutosta ositusperusteen ja ositusvaateeseen oikeu-

tettujen henkilöiden osalta. Korkein oikeus nosti perusteluissaan esille myös sen, että perin-

tökaaren mukainen jako perustui aviovarallisuusjärjestelmään, johon myös tasinkoprivilegi

kuului.

Korkeimman oikeuden kanta rakentuu melko löyhän ja niukan oikeuslähdeaineiston varaan,

ratkaisua voi arvostella tästä syystä – kuitenkin voimassa oleva lainsäädäntö, sekä perintö-

kaari että avioliittolaki, puoltavat kantaa, jonka mukaan ositus voidaan toimittaa lesken vielä

eläessäkin. Peruslähtökohtana on se, että avioliittolaissa ei kielletä osituksen toimittamista,

eikä nykyistä perintökaarta säädettäessä, tai myöhemminkään muutoksia tehdessä, edes har-

kittu osituskiellon säätämistä.187

Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 1999:104 kyse oli siitä, oliko eloonjäänyt puoliso

voinut vedota perintökaaren mukaisen osituksen ja jaon yhteydessä avioliittolaissa säädet-

tyyn oikeuteen olla luovuttamatta omaisuuttaan ensiksi kuolleen puolison perillisille.

185 Säännöksen esitöissä todetaan lisäksi samassa yhteydessä, ettei sitä sovelleta silloin "kun ositusta ei puoli-

son perintöoikeuden tai ensiksi kuolleen puolison eloonjääneelle puolisolle tekemän testamentin johdosta tule

toimitettavaksi ja jolloin 3 luvussa sekä 12 luvun 1 §:ssä tarkoitettu jako toimitetaan vasta kumpaisenkin puo-

lison kuoltua". Lainsäätäjän tarkoituksena ei voida tämän säännöksen perustella olevan, että ositus voitaisiin

toimittaa esillä olevan kaltaisessa tilanteessa. HE 90/1974 vp, s. 62. 186 HE 90/1974 vp, s. 62. 187 Aarnio – Kangas 2009, s. 1036–1037.

47

Pesänjakajan toimittamassa osituksessa leski oli ilmoittanut, että avioliittolain 103 §:n 2 mo-

mentin nojalla hän ei luovuta omaisuuttaan vaimonsa perillisille, lesken ollessa varakkaampi

osapuoli. Lisäksi leski oli perintökaaren 3 luvun 5 a §:n nojalla vaatinut jaon toimittamista

hänen ja vaimonsa toissijaisten perillisten välillä siten, että vaimon omaisuus erotetaan ja

jaetaan toissijaisille perillisille, eikä lesken tarvitsisi luovuttaa omaisuuttaan näille perilli-

sille.

Ensiksi kuolleen puolison toissijainen perillinen, joka oli oikeutettu kolmasosaan perinnöstä,

nosti kanteen ja vaati osituksen ja perinnönjaon oikaisemista niin, että hänen jako-osuutensa

olisi määräytynyt puolisoiden yhteenlasketun nettovarallisuuden perusteella. Hän vaati kan-

teessaan siis, ettei avioliittolain 103 ½:n 2 momenttia sovellettaisi. Kanteen nostaneen tois-

sijaisen perillisen mukaan tasinkoprivilegi ei ole voinut tulla sovellettavaksi, koska ositusta

ei ole voitu toimittaa ennen jakoa.

Kanne hylättiin käräjäoikeudessa, eikä hovioikeus muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Tois-

sijaiselle perilliselle myönnettiin valituslupa korkeimpaan oikeuteen, jossa päädyttiin äänin

6-5 ratkaisuun, jonka mukaan perintökaaren 3 luvun 5 a §:ssä tarkoitetun jaon yhteydessä ei

voitu toimittaa ositusta. Myöskään avioliittolain 103 §:n 2 momentin säännöstä tasinkopri-

vilegistä ei voitu soveltaa jaon yhteydessä.

Kun leski on vedonnut osituksessa tasinkoprivilegiinsä, ei lesken kuolemakaan voi olla moi-

teperusteena, vaikka ositus ei olisi ehtinyt saada lainvoimaakaan. Ilmoitus tasinkoprivile-

gistä ei raukea yksinomaan lesken kuoleman perusteella eikä lesken eläessä toimitettua osi-

tusta voida kumota vetoamalla vain siihen, ettei leski ollut enää elossa osituksen tullessa

lainvoimaiseksi. Pätevä moiteperuste voi kuitenkin olla ositusta rasittava muodollinen tai

materiaalinen virhe, jonka vuoksi ositus voidaan kumota. Tällaisessa tapauksessa mikäli

leski ehtii kuolla ennen uudelleen toimitettavaa ositusta, lesken tasinkoprivilegi-ilmoitus ei

enää ole voimassa hänen oikeudenomistajiensa hyväksi. Mikäli leskelle on määrätty edun-

valvoja, edellyttää perinnöstä luopuminen tällöin aina maistraatin antamaa lupaa (Laki hol-

houstoimesta 442/1999, 34 §:n kohta 7). Kun leski on saanut tällaisen luvan maistraatilta,

voi lesken edunvalvoja tällöin toimittaa osituksen ja varmistaa, että lesken omaisuus säilyy

lesken sukuhaarassa perinnöstä luopumisen jälkeen.188

Lesken eläessä toimitettavassa pesänjaossa toissijaisten perillisten saama omaisuus tulee

heille perintönä ensiksi kuolleen puolison jälkeen. Lesken jakovaatimuksen seurauksena

188 Aarnio – Kangas 2010, s. 437–438. Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2001:12 käsittelee tällaista tilan-

netta, jossa leski on kuollut ennen osituksen loppuunsaattamista.

48

heistä tulee perinnönjaossa asemaltaan pesän osakkaita ja pesänjako aktualisoi heidän perin-

töoikeutensa. Perintökaaren 23:2 §:n mukaisten edellytysten mukaan toissijaisilla perillisillä

on oikeus kieltäytyä lesken eläessä toimitettavasta jaosta ennen kuin kaikki ensiksi kuolleen

puolison velat on maksettu. Hei eivät kuitenkaan voi kieltäytyä pesänjaon toimittamisesta

lesken eläessä vedoten siihen, että leskellä olisi jaon toimittamishetkellä maksamatonta vel-

kaa. Lesken eläessä toimitettavassa pesänjaossa lesken velat katetaan samoin kuin omaisuu-

den osituksessa.189

Lesken eläessä toimitettava pesänjako on käytännössä harvinainen siksi, että jaon seurauk-

sena leski joutuu luovuttamaan eläessään toissijaisille perillisille puolittamisperiaatteen mu-

kaisen osuuden omaisuudesta.190 Mikäli jako toimitetaan lesken eläessä, sitoo se PK 3:5a

§:n mukaan myös niitä ensiksi kuolleen perillisiä, joilla olisi oikeus perintöön lesken kuol-

tua. Tämän järjestelyn tarkoituksena on estää ensiksi kuolleen puolison sukulaisten puuttu-

misen lesken kuoltua toimitettuun ja lainvoimaiseen jakoon.191

5.3 Pesänjako lesken kuoleman jälkeen

Lesken kuollessa jäljellä olevasta omaisuudesta saavat osuutensa sekä lesken perilliset, että

toissijaiset perilliset. Kun leski on kuollut, voivat hänen perillisensä ja ensiksi kuolleen puo-

lison toissijaiset perilliset toisistaan riippumatta vaatia pesänjakoa, jonka kohteena on siis

lesken omaisuus. Lesken omaisuus koostuu lesken saamasta perinnöstä ja hänelle itselleen

kuuluneesta omaisuudesta ja lisäksi näiden omaisuuksien tuotosta ja muusta kasvusta. Pe-

rintökaaren 3 luvun 2.1 §:n mukaan jaettavaa omaisuutta kutsutaan eloonjääneen puolison

pesäksi.192 Pesänjaossa on tavoitteena periaatteessa samanlainen lopputulos, mihin olisi pää-

dytty, mikäli puolisoiden avioliito olisi purkautunut kummankin puolison eläessä, ja ositus

olisi tullut toimitettavaksi avioeron vuoksi.193

Pesänjako voidaan erottaa kahteen osavaiheeseen. Ensimmäiseksi määritetään lesken pe-

sästä se suhteellinen osuus, joka kuuluu toissijaisille perillisille. Lähtökohtana pesänjaossa

on se, että toissijaiset perilliset saavat omaisuutta lesken pesästä samassa suhteessa, jossa

ensiksi kuolleen puolison jäämistö oli hänen kuolinhetkellään puolisoiden yhteen laskettuun

omaisuuteen. Tällä tavoin saadaan kummankin sukuhaaran oikeus säilytettyä suhteellisesti

189 Aarnio – Kangas 2016, s. 1086. 190 Aarnio – Kangas 2010, s. 438. 191 Aarnio – Kangas 2009, s. 1045. 192 Aarnio – Kangas 2010, s. 438–439. 193 Aarnio – Kangas 2016, s. 1089.

49

saman suuruisena. Toissijaiset perilliset ja lesken perilliset saavat lesken hallussa olleen

omaisuuden mahdollisen arvon nousun hyväkseen ja samalla tavoin vastaavasti kärsivät

samassa suhteessa siitä, jos lesken aikana omaisuuden arvoltaan alentunut tai muutoin vä-

hentynyt.194 Leski on voinut tehokkaasti määrätä testamentilla vain siitä pesäosuudesta, joka

kuuluu hänelle itselleen suhteellisuusperiaatteen mukaisesti.195

Perintökaaren 3 luvun 2.1 §:n mukaan pesäosuudet oletetaan yhtä suuriksi, eikä laissa ase-

tetun suhdelukuolettaman soveltamiseen vaikuta lainkaan puolisoiden omistuksien suuruus.

Suhdelukuolettaman mukaisesti lesken kuoltua pesä jaetaan puoliksi ensin kuolleen puolison

perillisten sekä lesken perillisten kesken. Perintö jaetaan edelleen kummankin perillishaaran

sisällä PK:n lakimääräistä perimystä koskevien säännösten mukaisesti. Puolittamisperiaat-

teesta tulee poiketa silloin, kun puolisoilla on avio-oikeudesta vapaata omaisuutta. Myös-

kään niissä tapauksissa, joissa avioliittolain vastikesäännökset olisivat voineet tulla sovellet-

tavaksi ensiksi kuolleen puolison jälkeen toimitetussa osituksessa, puolittamisperiaatetta ei

voida noudattaa.196

Pääsäännön mukaisesti suhdeluku on siis lain nojalla ½, mikä osoittaa sen suhteen, miten

lesken pesä jaetaan ensiksi kuolleen puolison ja lesken perillisten kesken. Lesken pesä voi

kuitenkin poikkeustapauksessa tulla jaettavaksi muussakin suhteessa kuin perillistahojen

kesken – puolittamisperiaatteen poikkeamien suojatessa molempia perillistahoja. Tällöin

puolittamisperiaate on väistyvä jakonormi, pesän puolituksen kahteen yhtä suureen osaa ol-

lessa vain olettama.197

Lesken perilliset saavat hyväkseen myös lesken vaurastumisen, eli mikäli lesken pesän arvo

on lesken kuollessa suurempi kuin oli ensiksi kuolleen puolison kuollessa. Kaikkea vauras-

tumista ei kuitenkaan automaattisesti ohjaudu lesken perillisten iloksi. Se on mahdollista

ainoastaan, jos voidaan selvittää eloonjääneen saaneen omaisuutta perintönä, testamentilla

tai lahjana tai että vaurastuminen johtuu ansiotoiminnasta, jota leski on harjoittanut ensiksi

kuolleen puolison kuoleman jälkeen.

194 Aarnio – Kangas 2010, s. 439. 195 Aarnio – Kangas 2016, s. 1131. 196 Aarnio – Kangas 2010, s. 439. 197 Aarnio – Kangas 2016, s. 1090.

50

Korkeimman oikeuden omaksuman kannan mukaan ensiksi kuolleen puolison kuoleman jäl-

keen toimitettu omaisuuden ositus, lesken ollessa vielä elossa, on kokonaan vailla niitä oi-

keusvaikutuksia, joita laki ositukseen liittää. Sellainen ositus ei nimittäin vaikuta mitenkään

siihen, miten omaisuus jaetaan lesken kuoleman jälkeen. Silloin toimitettavaksi tulee nor-

maali pesänjako, huolimatta osituksesta. Pesänjaossa sovelletaan PK 3 luvun mukaista puo-

littamisperiaatetta sekä kaikkia muita luvusta löytyviä oikeusohjeita. Lesken kuoleman jäl-

keen tulee ratkaista kysymys siitä, mitä merkitystä tulee antaa ositukselle, joka on toimitettu

lesken eläessä. Korkeimman oikeuden osituskielteisiin kantoihin vetoaminen voi riitauttaa

kokonaan osituksen merkityksen.198

Ratkaisut KKO 1997:107 ja KKO 1999:104 ovat siinä määrin pulmallisia prejudikaatteja,

koska ensin mainitussa omaksuttua kantaa voidaan pitää perustellusti sekä perintökaaren että

avioliittolain osan normien vastaisena. Siitäkin huolimatta, että ratkaisun perusteluilla ei ole

vahvaa prejudikaattivoimaa, ohjaa se kuitenkin lainkäyttöä, mistä osoituksena on pari vuotta

myöhemmin annettu ratkaisu KKO 1999:104.199

198 Aarnio – Kangas 2016 s. 1083–1084. 199 Aarnio – Kangas 2016 s. 1081–1083. Nämä ratkaisut ovat ohjanneet ohjauskäytäntöä toistakymmentä

vuotta ja ne on annettu olosuhteissa, joissa ei ole otettu huomioon asiaan liittyvää moniulotteisuutta.

51

6 OSITUKSEN VALMIIKSI TULEMISEN VAATIMUS

6.1 Tulkintavaihtoehdot osituksen vaiheesta

Osituksen toimittamisen osalta tasinkoprivilegisäännöksen sanamuoto ei ole yksiselitteinen

– Helin on esittänyt useita erisuuntaisia tulkintakannanottoja siitä, mihin vaiheeseen osituk-

sen tulee olla edennyt, jotta sen katsotaan olevan toimitettu AL 103.2 §:n tarkoittamalla ta-

valla ja lesken tasinkoprivilegi säilyy voimassa huolimatta lesken kuolemasta.200 Tasinkopri-

vilegi on leskelle kuuluva ja häntä suojaava henkilökohtainen oikeus, ja esityöt korostavat

tätä tasinkoprivilegisäännöksen suojaluonnetta sekä niistä on luettavissa vaatimus toimittaa

ositus loppuun lesken elossa ollessa. Esitöiden perusteella ei ole ehdottoman suorasti päätel-

tävissä, vaaditaanko ositukselta lainvoimaisuutta tai voiko ositus olla toimitettu loppuun jo

ennen kuin se on saanut lainvoiman.201 Lesken perillisillä ei ole mahdollisuutta vedota eduk-

seen lesken kuoltua siihen seikakan, että leskellä olisi ollut eläessään oikeus turvautua tasin-

koprivilegiin. Näin on siinäkin tapauksessa, vaikka lesken perilliset ovat hyötyneet välilli-

sesti tästä lesken oikeudesta silloin, kun leski on eläessään vedonnut tehokkaasti tasinkopri-

vilegiinsä.202

Avioliittolain säännöksen sekä esitöiden valossa on katsottu olevan selvää, ettei tasinkopri-

vilegille anneta merkitystä enää silloin, jos ositus laitetaan vireille vasta kun leski on myös

kuollut. Tällöin ositus toimitetaan normaalina tasinkojakona kummankin puolison perillis-

tahojen kesken. Selvänä on pidetty myös sitä, että lesken eläessä toimitettu ja lainvoi-

maiseksi tullut ositus järjestää lopullisesti suhteet lesken ja ensiksi kuolleen puolison oikeu-

denomistajien välillä. Kun leski on käyttänyt tasinkoetuoikeuttaan, eivät ensiksi kuolleen

puolison perilliset, jotka ovat jääneet ilman tasinkoa, voi siis vaatia menetyksestään hyvi-

tystä kuolinpesältä lesken saaman etuuden jäädessä hänen perillistensä hyväksi.203

Pulmallisina on pidettävä ennen kaikkea tilanteita, joissa ositus on saatettu vireille lesken

eläessä ja lesken suojan tarve on siten ajankohtaistunut, osituksen kuitenkaan ehtimättä

saada lainvoimaisuutta ennen lesken kuolemaa. Tällaisten välitilojen yhteydessä syntyvien

200 Helin 2001, s. 531–532. 201 HE 90/1974 vp, s. 62; Lohi 2016, s. 584. 202 HE 90/1974 vp, s. 62; Lohi 2016, s. 583–584. 203 Helin 2001, s. 531; Lohi 2016, s. 584.

52

oikeusasemien selvittäminen edellyttää Helinin mukaan vastausta siihen, mihin ositustoimi-

tuksen vaiheeseen lesken immuniteetin204 jalostuminen tavalliseksi varallisuusoikeudeksi

tarkkaan ottaen liittyy. Helin esittää kommentissaan keskeisiä vaihtoehtoja esittämäänsä ky-

symykseen ja jokaisessa vaihtoehdossa oletuksena on se, että leski on ilmoittanut vetoavansa

tasinkoprivilegiinsä osituksessa. 205

Ensimmäisen tulkintavaihtoehdon mukaan lesken tulee olla elossa osituksen saadessa lain-

voiman. Immuniteetti muuttuu vasta silloin sellaiseksi varallisuusoikeudeksi, joka voi periy-

tyä. Mikäli leski ennättää kuolla ennen tätä, tulee silloin suorittaa normaali tasinkojako. Tä-

hän vaihtoehtoon joudutaan myös silloinkin, kun kuolema sattuu osituksen tultua jo toimi-

tetuksi, mutta ennen moiteajan206 kulumista umpeen. Merkitystä ei anneta sille, onko moite-

kanne vireillä kuoleman hetkellä tai saatetaanko sitä vireille ollenkaan.

Toisen tulkintavaihtoehdon mukaan riittää, että leski on elossa silloin kun ositus on ensin-

näkin toimitettu ja lisäksi se on saavuttanut lopulliseksi osoittautuneen sisältönsä. Erona en-

simmäiseen tulkintavaihtoehtoon on se, että lesken kuolema moiteajan kuluessa tai moite-

kanteen ollessa vireillä ei johda siihen, että tasinkoprivilegi raukeaisi, mikäli ositus kuitenkin

jää lopulta pesänjakajan päätöksen mukaiseksi.

Kolmannessa tulkintavaihtoehdossa edellytyksenä on se, että leski on elossa silloin, kun osi-

tus katsotaan valmiiksi siten, ettei se enää palaudu pesänjakajalle. Tämä eroaa edellisestä

niin, että tasinkoetuoikeus ei raukea osituksessa tapahtuneen sellaisen vähäisen virheen

vuoksi, jonka tuomioistuin voi itse oikaista päätöksessään.207

Neljänneksi voidaan puolustaa tulkintaa, jonka mukaan tasinkoprivilegin pysymiseksi riit-

tää, että leski on elossa, kun ositus on toimitettu, toisin sanoen tullut moittimiskelpoiseksi.

Tämän näkemyksen puoltamiseksi voisi katsoa, ettei näyttäisi olemassa perusteita, jonka

mukaan moite siirtäisi eteenpäin kollision208 ratkeamisen ajankohtaa. Moite voisi saada täl-

laista vaikutusta vain, mikäli se koskisi nimenomaan tasinkoprivilegin olemassaoloa. Näin

204 Helin 2001, s. 531. Helin käyttää ilmaisua immuniteetti, kuvaamaan lesken suojaa hänen puolisonsa oikeu-

denomistajien tasinkovaateita vastaan. 205 Helin 2001, s. 531. 206 Kangas 2001, s. 95. Toimituksen lainvoimaiseksi tulemisella tarkoitetaan sitä, että kun PK 23 luvun 10 §:n

mukainen määräaika on kulunut umpeen, ei ositusta ja perinnönjakoa ole enää mahdollista moittia. Pesänjaka-

jan toimittaessa osituksen ja perinnönjaon, moiteaika on 6 kk jaon toimittamisesta laskien. 207 Helin 2001, s. 531-532. 208 Kollisiolla tarkoitetaan ristiriitaa varallisuusoikeudellisissa määräämistoimissa. Kollisio voi esimerkiksi

johtua siitä, että varallisuusoikeuden haltija on tehnyt sellaisia ristiriitaisia määräämistoimia, joiden kaikkien

53

asia ei voi koskaan olla, koska tasinkoprivilegi syntyy jo leskeytymisen johdosta, eikä se

perustu harkinnanvaraisiin osituksessa arvioitaviin kriteereihin.209

Viidennen näkemyksen mukaan olisi riittävää, että ositus on käynnistetty lesken eläessä ja

että leski on ilmoittanut vetoavansa tasinkoprivilegiin toimitettavassa osituksessa. Tämä nä-

kemys jo pelkkä ilmoitus on sitova, eikä lesken kuolema tee sitä merkityksettömäksi. Lesken

tasinkoprivilegi on tämänkin näkemyksen mukaan leskelle kuuluva henkilökohtainen oi-

keus, johon vain leski voi vedota. Lesken vedottua oikeuteensa osituksessa, suoritetaan osi-

tus loppuun lesken tahdonilmaisun mukaan, eikä sillä ole merkitystä onko leski osituksen

loppuun asti asianosaisena vai tapahtuuko asianosaisseuraanto.210

Lainsäätäjän valintaan tulkintavaihtoehdoista ei ole selvyyttä, sillä tasinkoprivilegi on les-

kelle henkilökohtaisesti annettu suoja ja hallituksen esityksen sanamuodon mukaan ”se ei

koidu hänen perillistensä eduksi, mikäli ositusta ei lesken elinakana ollut toimitettu, jolloin

lesken suojan tarve ei siis ole tullut ajankohtaiseksi”211. Täyttä varmuutta ei ole siitä, onko

lausuma tarkoitettu kannanotoksi tilanteeseen, jossa ositus on lesken kuollessa vielä kesken,

vai onko otettu huomioon myös tapaukset, joissa ositus on kokonaisuudessaan lykätty lesken

kuoleman jälkeiseen aikaan.212

Avioliittolain tasinkoprivilegisäännöksen esityölausumassa ei ole ajateltu välitilaan jääviä

ilmiöitä. Esitöissä todetaan seuraavasti:

”Säännöksen tavoitteena on suojata eloonjäänyttä puolisoa hänen elinaikanaan toimitetta-

vassa osituksessa. Tämän mukaisesti sulkeutuu ensiksi kuolleen puolison perillisten tasinko-

vaade säännöksen nimenomaisen sanonnan mukaan pois vain, mikäli ositus toimitetaan

eloonjääneen puolison elinaikana. Säännöksen soveltaminen ei siten tule kysymykseen sil-

loin, kun ositusta ei puolison perintöoikeuden tai ensiksi kuolleen puolison eloonjääneelle

puolisolle tekemän testamentin johdosta tule toimitettavaksi ja jolloin perintökaaren 3 lu-

vussa sekä 12 luvun 1 §:ssä tarkoitettu jako toimitetaan vasta kumpaisenkin puolison kuol-

tua. Tämän lisäksi säännös ei tule sovellettavaksi myöskään silloin, kun perillistaho on sal-

täyttäminen ei ole mahdollista. Tieteen termipankki 22.11.2017: Oikeustiede: kollisio. (Tarkka osoite:

http://www.tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:kollisio.) 209 Helin 2001, s. 532. 210 Helin 2001, s. 531-532. 211 HE 90/1974 vp, s. 62. 212 Helin 2001, s. 532.

54

linut lesken pitää pesän jakamattomana elinaikansa ja ositus toimitetaan vasta kumpaisen-

kin puolison kuoltua näiden perillisten kesken. Näissä tapauksissa on perintökaaren 3 luvun

mukainen jako tai avioliittolaissa säännelty ositus toimitettava perillistahojen kesken kiin-

nittämättä huomiota siihen, että eloonjääneellä puolisolla olisi ollut oikeus säilyttää hänelle

kuulunut omaisuus koskemattomana, mikäli ositus olisi toimitettu viimeksi kuolleen puolison

elinaikana.”213

Vaikka virallislähteet antavat melko niukkaa informaatiota, on sitä tulkittu oikeuskirjallisuu-

dessa siten, että esitöissä on otaksuttavasti tarkoitettu sulkea pois tulkintavaihtoehto, jossa

ositus on kokonaisuudessaan lykätty lesken kuoleman jälkeiseen aikaan. Esityöt ja oikeus-

kirjallisuus päätyvät siis siihen, että lesken kuollessa osituksen tulisi olla jo toimitettu, jotta

lesken perilliset saisivat suojaa ensiksi kuolleen puolison perillisten esittämää tasinkovaa-

detta vastaan.214 Kankaan mukaan esityösidonnainen tulkinta antaisi leskelle aina mahdolli-

suuden vedota oikeuteensa niissä tapauksissa, joissa ositusta ei ollut saatettu päätöksen en-

nen kuolemantapausta.215 Toisaalla kannatusta on saanut tulkinta, jossa eloonjääneellä puo-

lisolla ei katsota olevan oikeutta vedota tasinkoprivilegiinsä ositusmenettelyn vireillepanon

jälkeen.216

KKO 2001:12 on ratkaisu, jonka korkein oikeus ratkaisi punnitsemalla keskenään sekä vi-

rallislähteitä että reaalisia näkökohtia. Korkein oikeus katsoi, että lain esitöistä ilmenevän

tarkoituksen sekä säännöksen sanamuodon tukevan tulkintaa, jonka mukaan lesken tasin-

koprivilegi raukeaa silloin, mikäli etuoikeuteensa vedonnut leski ennättää kuolla ennen osi-

tuksen loppuunsaattamista. Korkeimman oikeuden mukaan tätä tulosta tukee myös tulkin-

tasääntö, jonka mukaisesti poikkeussäännöstä on tulkittava suppeasti.217

Korkeimman oikeuden argumentit ovat hyvin relevantteja. Avioliittolain 103.2 §:ssä sano-

taan, että eloonjäänyt puoliso ei ole velvollinen luovuttamaan omaisuuttaan. Tämän lisäksi

lain esitöissä päädytään lisäksi siihen, että tasinkoprivilegi on lesken henkilökohtainen oi-

keus. Näitä edellä mainittuja yhdessä tulkiten voi luontevasti päätyä siihen, että tasinkoetuoi-

keus raukeaa, jos lesken kuoltua osituksessa tapahtuu asianosaisseuraanto218. Avioliittolain

213 HE 90/1974 vp, s. 62. 214 Helin 2001, s. 532. 215 Kangas 1982, s. 72-73. 216 Aarnio – Helin 1992 s. 197. 217 Helin 2001, s. 533. 218 Luonnollisen henkilön kuolema aiheuttaa aineellisoikeudellisen yleisseuraannon siten, että vainajan varal-

lisuusoikeudelliset oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät hänen oikeudenomistajilleen. PK 18 luvun 1-2 §.

55

tasinkoprivilegisäännös on kiistatta poikkeussäännös, joten sen suppea tulkinta on yleisten

tulkintaperiaatteiden mukaista, mutta vastanäkökohtien esittäminen on silti mahdollista.219

Helin esittää vastanäkökohdaksi ensinnäkin sen, että tasinkoetuoikeuden raukeaminen les-

ken kuollessa ei ole ainoa mahdollinen tulkinta oikeuden henkilökohtaisuudelle, sillä henki-

lökohtaisuuden voidaan katsoa tarkoittavan myös sitä, että vain leski voi antaa ilmoituksen

tasinkoprivilegin käyttämisestä. Vasta-argumenttina suppealle tulkinnalle voidaan huomaut-

taa, että tasinkoprivilegisäännöksen esitöissä on pidetty perusteltuna tulkita säännöstä eloon-

jääneen puolison eduksi. Esityöt kun on laadittu koskemaan myös avioeron nojalla toimitet-

tavia osituksia, ei ainoastaan kuoleman perusteella toimitettavia osituksia. Eli säännös tulee

sovellettavaksi avioero-osituksessa, vaikka puoliso ehtisi kuolla ennen osituksen loppuun

saattamista. Helinin mukaan korkein oikeus näyttäisi pitävän periaatteessa mahdollisena

sitä, että virallislähteiden viesti voitaisiin sivuuttaa vedoten reaalisiin näkökohtiin. Virallis-

lähteisiin liittyvien tulkinnan epäkohtien, oikeudellisen epävarmuuden ja osituksen tahalli-

sen pitkittämisen vaaran, ei katsottu olevan tässä tapauksessa riittäviä painoarvoltaan.220

Korkein oikeus valitsi tulkinnalleen suhteellisen varovaisen linjan, kun se punnitsi keske-

nään reaalisia näkökohtia sekä virallislähteiden painoarvoa. Laintulkinnan keinoin, kun ei

olekaan tarkoitus pyrkiä saavuttamaan sellaista, johon pääsemiseksi tarvittaisiin lainsäätäjää.

Helinin mukaan ”siihen, milloin tulkitsijalle sallitut keinot loppuvat ja siirrytään lainsäätäjän

reviirille, ei toisaalta ole aina helppoa vastata”.221

6.2 Tasinkoprivilegi ja osituksen loppuunsaattaminen

Lesken tasinkoprivilegi on ilmaisu, jota on käytetty oikeuskirjallisuudessa ja se synnyttää

helposti sen vaikutelman, että kysymys olisi vain kuolemaan perustuvassa osituksessa toteu-

tuvasta perittävän kanssa kuolinhetkellä naimisissa olleelle puolisolle osoitetusta edusta.

Avioliittolain 103.2 § koskee myös sanamuotonsa puolesta eloonjäänyttä puolisoa.222 Lain-

valmistelutöistä tulee ilmi, ettei tällaista rajoitusta ole tarkoitettu, vaan on tahdottu antaa

vapautus tasinkosuorituksesta myös ensiksi kuolleen puolison P:n perillisten kanssa ositusta

toimittavalle P:n aikaisemmalle (eronneelle) puolisolle. Hallituksen esityksessä sanotaan,

219 Helin 2001, s. 533. 220 HE 90/1974 vp, s. 62; Helin 2001, s. 533-534. 221 Helin 2001, s. 535. 222 Lohi 2016, s. 586

56

että eronnut puoliso menettää tämän oikeutensa vain silloin, kun puolisoiden kesken ennä-

tetään toimittaa ositus P:n elinaikana.223 Avioliittolain 103.2 §:n soveltamista ei näyttäisi

estävän edes se, että puolisot ovat laittaneet alulle avioero-osituksen, kunhan vain ositus on

ollut vielä loppuun saattamatta P:n kuollessa.224

Oikeuskirjallisuudessa on vastustettu lainvalmistelijoiden kantaa, sillä tulkintaa, jonka mu-

kaisesti tasinkoprivilegi voisi tulla myös eronneen puolison hyväksi, ei ole yleensä riitau-

tettu. Kirjallisuudessa on katsottu, että mikäli avioero-ositus aloitetaan vielä P:n eläessä, täy-

tyisi sen voida estää leskeä vetoamasta AL 103.2 §:n mukaiseen tasinkoprivilegiin myöhem-

min loppuun saatettavassa osituksessa. Jos avioeroprosessi ja siihen perustuva ositus on aloi-

tettu jo puolisoiden eläessä, on enemmän omistavan täytynyt olla jo varautunut tasingon

maksamiseen, joten olisi aiheetonta vapauttaa hänet tästä myöhemmin sattuvan kuoleman-

tapauksen perusteella. Huomioida tulee myös se, ettei tasinkoprivilegiä tule käyttää keinot-

telun välineenä esimerkiksi sellaisessa tapauksessa, jossa tasingonmaksuvelvoitteen uh-

kaama puoliso pyrkisi parantamaan asemaansa osituksen valmistumista viivyttämällä siihen

asti, kun toinen osapuoli ennättäisi välillä kuolla.225 Säännöksen tarkoituksena on siis suojata

vain leskeä, eikä sitä näin ollen voitaisi soveltaa, jos puolisot ovat eroamassa.226

Lainvalmistelutöissä tarkoituksena on ollut antaa puolisolle vahvaa suojaa perillistahoa vas-

taan. Pääasiallisena tarkoituksena on ollut, ettei puolison pitäisi missään tapauksessa joutua

antamaan omaa omaisuuttaan ensiksi kuolleen puolison perillisille toteuttaakseen tämän

avio-oikeutta. Perillisten tulee tyytyä aina oman perittävänsä omaisuuteen, kun ositus toimi-

tetaan puolison ja ensiksi kuolleen puolison perillisten välillä. Oikeuskirjallisuudessa puol-

letun kannan hyväksyminen olisi kiistatta ristiriidassa sekä lainvalmistelijoiden että lainsää-

täjän tahdon kanssa. On kuitenkin lain tarkoitusperien toteuttamisen vuoksi antaa ratkaise-

vaa merkitystä osituksen loppuhetkellä vallitseville henkilösuhteille. Lesken katsotaan siis

vapautuvan tasingonmaksuvelvollisuudestaan siinä tapauksessa, kun hänen puolisonsa kuo-

lee ennen kuin ositus on toimitettu loppuun.227

Puolisolle suosiollista tulkintaa on puollettu sekä lain esitöissä, että korkeimman oikeuden

ratkaisussa KKO 2001:12, vaikkakin ratkaisu koitui kuolleen puolison perillisten hyväksi.

223 HE 90/1974 vp, s. 63. 224 Lohi 2016, s. 586. 225 Lohi 2016, s. 587. 226 Mikkola 2010, s. 23. 227 Lohi 2016, s. 587-588.

57

Osituksen loppuhetken henkilöasetelma määrittää hyvin keskeisesti sen, kuinka avioliitto-

lain 103.2 §:n soveltaminen tulee tilanteessa kysymykseen – kesken osituksen sattuva kuo-

lemantapaus luo joko edellytyksen tasinkoprivilegin käytölle tai mahdollisesti estää sen

käyttämisen, tilanteesta riippuen.228 Ratkaisu käsittelee myös oikeusongelmaa siitä, onko

osituksessa annettu lesken ilmoitus voimassa hänen oikeudenomistajiensa hyväksi vai mer-

kitseekö lesken kuolema paluuta normaaliin tasinkojakoon eli mikä merkitys tulee tällöin

antaa lesken ilmoitukselle tasinkoetuoikeuden käyttämisestä, jos leski kuitenkin kuolee en-

nen kuin ositus on ehditty toimittaa tai se on käynyt lainvoimaiseksi.

Saarenpään mukaan tasinkoprivilegi oli vielä 1990-luvun puolivälissä melko tuntematon

säännös, ja yhtenä syynä tähän oli sen käyttötilanteiden suhteellinen vähyys.229 Korkein oi-

keus sai ratkaisussaan KKO 2001:12 ottaa kantaa tulkintaongelmaan, joka voidaan Helinin

mukaan lukea aviovarallisuusoikeuden klassikoihin. Ongelma ei ole käytännössä suinkaan

harvinainen, sillä pääsääntöisesti puolison kuollessa leski on jo iäkäs ja riitaisaksi muututtu-

aan ositus voi kestää vuosia. Oikeuskirjallisuudessa esitetyt kahdensuuntaiset näkemykset

asiasta tekivät ennakkopäätöksen tarpeesta ilmeisen.230

Aarnio ja Helin puoltavat tulkintaa, jonka mukaan lesken perillisten tulisi saada lukea tasin-

koprivilegi hyväkseen, vaikka leski kuolisi ennen osituksen loppuunsaattamista. Tämä tul-

kinta ei ole saanut hyväksyntää oikeuskäytännössä. Myös Saarenpää totesi vuonna 1992,

että "oikeudellisesta näkökulmasta asiaa tarkastellen kysymys on kuitenkin siitä, että leski

on kuvatussa tilanteessa jo ehtinyt osituksessa käyttää ehdotonta oikeuttaan tasinkoprivile-

giin. Tällöin perillistahon oikeus saada leskeltä omaisuutta on supistunut tai väistynyt. Tähän

tilanteeseen puuttuminen jälkikäteisesti vain lainvalmistelutöiden lausumaan tukeutuen olisi

ilmeisesti oikeusjärjestyksemme vastaista". Tulkintasuosituksissa ei ole rajattu sitä hetkeä,

jolloin lesken tasinkoprivilegin käyttöön liittyvä ilmoitus olisi riittävä, on ajateltavissa, että

se olisi aina merkityksellinen, huolimatta siitä ettei ositus olisi edennyt ensimmäistä ositus-

kokousta pidemmälle.231

Saarenpää tosin omaksui myöhemmin, vuonna 1994, uuden tulkinnan, jonka mukaan ratkai-

sevaksi hetkeksi tulisi "vasta moittimiskelpoiseksi saatettu ositus".232 Kangas muotoili oman

228 Lohi 2016, s. 588. 229 Saarenpää 1994, s. 27. 230 Helin 2001, s. 530. 231 Aarnio - Helin 1992, s. 199; Saarenpää 1992, s. 86; Kangas 2001, s. 94. 232 Saarenpää 1994, s. 39.

58

kantansa kysymykseen, ja hänen esittämä esityösidonnainen näkemys oli, että osituksen tu-

lisi olla loppuunsaatettu myös reaalisesti, jotta lesken perilliset voisivat pätevästi vedota sii-

hen, että tasinkoprivilegisäännöksen mukainen etuus välittyisi heille leskeltä jäävänä perin-

tönä. Kangas pitää osituksen reaalista vaihetta näin kriittisenä hetkenä tarkastelun kannalta,

hän ei tosin ole ottanut kantaa osituksen lainvoimaisuuteen.233

Lohi katsoo, että lainvalmistelijoiden puoltama kanta täytyisi hyväksyä oikeutemme sisäl-

löksi de lege lata, huolimatta siihen liittyvistä selvistä ongelmista. Leskellä tulisi olla oikeus

vedota tasinkoprivilegiin perillisiä kohtaan, vaikka ositus olisi aloitettu jo ensiksi kuolleen

puolison eläessä. Lohi selventää näkemystään lisäksi niin, että väärinkäytösten torjumiseksi

kantaa tulisi täsmentää niin, että jo osituksen loppuun saattaminen ekp:n elinaikana estäisi

leskeä vetoamasta tasinkoprivilegiin. Leski ei tämän mukaan saisi päästä hyötymään siitä,

että hänen puolisonsa kuolee ennen kuin ositus saa lainvoiman. Leskelle ei pidä luoda kan-

nustinta virheettömän osituksen moittimiseen tasinkoon oikeutetun puolison riittävän aikai-

sen kuolemantapauksen toivossa. Tasinkoprivilegin synnyttävää vaikutusta ei Lohen mu-

kaan tulisi antaa edes sille, että puolisonsa eläessä valmiiksi saatettua ositusta hänen kuole-

mansa jälkeen moitteen johdosta oikaistaisiin tai palautettaisiin pesänjakajalle uudelleen toi-

mitettavaksi.234

Lohi tuo esille sen, että AL 103.2 §:n sanamuoto on soveltuva synnyttämään vaikutelman

tasinkoprivilegin tietynlaisesta optioluonteesta. Tasingon antaminen perillisille ei ole lesken

velvollisuus, mutta hän saa halutessaan sitä kuitenkin luovuttaa.235 Samankaltainen leskelle

suotu määräämisperiaate, kun vallitsee osituksessa yleisemminkin, joten herättää kysymyk-

sen, kuinka vahvasti tasinkoprivilegille ominaisesta piirteestä nyt on kyse. Osituspuolella on

mahdollisuus suostua sopimusosituksessa huonompaan lopputulokseen, kuin mihin hänellä

olisi ollut oikeus vaatia. Puolisolla on mahdollisuus toimituksessa tehokkaasti suostua sii-

hen, ettei ositusta sovitella, tietyn toimen johdosta ei anneta vastiketta tai että hänen vahin-

gokseen poiketaan myös velkojen kattamissäännöistä. Lähtökohtaisesti tämä merkitsee sitä,

että näitä myönnytyksiä sisältävä ositus sitoo puolisoa, eikä ositusta voida enää kumota tai

muuttaa moitteen tai sovittelun avulla.236

233 Kangas 1982 s. 73; Kangas 2001, s. 94. 234 Lohi 2016, s. 588-589. 235 Lohi 2016, s. 589. Mikäli leski kuitenkin luovuttaa tasinkoa, ei sitä katosta lahjaksi perillisille. Oikeustoimi

rinnastuu enemmänkin perinnöstä luopumiseen, ja sen seurauksena perillistaho saa hyväkseen oikeuden, joka

heille tulee kuolleen puolison jälkeisinä oikeudenomistajina. Tämä on perillistaholle normaalia perintöveron

alaista saantoa. Aarnio 1978, s. 58. 236 Lohi 2016, s. 589.

59

Tasinkoprivilegiin liittyy sellaisia erityispiirteitä, joiden takia on perusteltua luonnehtia sitä

todelliseksi optio-oikeudeksi. Sillä vallitsevana kantana on, että ositus, jossa leski ei käytä

AL 103.2 §:n mukaista oikeutta olla luovuttamatta perillisille osituslaskelman soittaman ta-

singon, vaan nimenomaisesti luovuttaa tasinkoa, ei se merkitse lahjanluonteisen edun anta-

mista perillisille. Tasingon luovuttaminen on kaikissa suhteissa lainmukaista menettelyä, ja

sillä on merkitystä erityisesti verotuksessa sekä takaisinsaannin kannalta. Suoraan osituslas-

kelman mukaisesti, sivuuttaen tasinkoprivilegin, toimitettu ositus ei synnytä lahjaverovel-

vollisuutta perillisille eikä sitä voida peräyttää takaisinsaannista konkurssipesään annetun

lain (758/1991) 9 §:n nojalla.237

Tasinkoprivilegiä voi käyttää hyväkseen myös vain osittain, puolison näin halutessa. Hän

voi siis halutessaan luovuttaa perillisille puolet osituslaskelman mukaisesta tasingon mää-

rästä. Tätäkään suoritusta ei katsota lahjaksi verotuksessa tai takaisinsaannin näkökulmasta.

Ongelmallisempaa onkin se, voiko leski vedota tasinkoprivilegiin niin, että hän samalla va-

litsee ne, ketkä saavat tasinkoa, tai esimerkiksi että tasinkoa saisi hyväkseen vain yksi ensiksi

kuolleen puolison perillisistä. Lakia tulkiten, lesken tämänkaltainen menettely ei ole mah-

dollista, sillä mikäli leski suorittaa tasinkoa, menee tasinkona annettu omaisuus ensiksi kuol-

leen puolison kuolinpesälle ja pääty siten lainmukaisella tavalla ensiksi kuolleen puolison

perillisille sekä testamentinsaajille.

Kun taas leski luovuttaa omaisuuttaan perillisille, voi hän tietysti samalla tavoin kuin kuka

tahansa luovuttaja määrätä siitä, kenen omistuksiin varat menevät. Tällaiset määräykset

muuttavat kuitenkin tilannetta niin, että luovutus katsotaan lahjaksi ja sen oikeusvaikutukset

eivät enää määräydy tasingon antamista koskevien sääntöjen mukaan. Tämän kaltaisissa ti-

lanteissa merkitystä on myös sekä verotuksen että velkojasuhteen kysymysten kannalta.238

237 Lohi 2016, s. 589. Tulee kuitenkin huomioida, että asia olisi toisin silloin, kun oikeuksista luopuminen

ilmenisi avio-osin virheellisenä määrityksenä. Tästä esimerkkinä tilanne, jossa L suostuisi siihen, että tietty P:n

velka katettaisiin laskelmassa avio-oikeuden alaisella omaisuudella, vaikka se tulisi kattaa avio-oikeudesta va-

paalla omaisuudella. Tällaisen virheen johdosta toiselle osapuolelle suoritettavan tasingon määrä on selvästi

suurempi, kuin mihin hänellä olisi ollut velvollisuus avioliittolain säännösten nojalla. Tämän kaltaiseen ylisuo-

ritukseen voidaan puuttua sekä takaisinsaannin keinoin, että verotuksessa. 238 Lohi 2016, s. 590.

60

7 JOHTOPÄÄTÖKSET

Tasinkoprivilegin käytön rajaaminen lesken eläessä toimitettuun ositukseen synnyttää kysy-

myksen, mikä merkitys on annettava sille, että leski kuolee hänen eläessään aloitetun osi-

tuksen ollessa vielä tavalla tai toisella keskeneräinen. Tasinkoprivilegin koskiessa toisen

puolison kuoleman jälkeen toimitettavaa ositusta, jää tulkinnanvaraiseksi se, mikä ajankohta

tosiasiassa ratkaisee tasinkoprivilegin käytön ja ennen kaikkea edun toteutumisen. Asiasta

hallituksen esityksessä oleva lausuma täytynee ymmärtää niin, että lesken AL 103.2 §:n pe-

rusteella saama varallisuusetu kanavoituu lainvalmistelijoiden mielestä lesken perillisille ai-

noastaan, jos ositus ennätetään toimittaa loppuun lesken ollessa elossa.239

Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2001:12 käsittelee omaisuuden ositusta sekä lesken

tasinkoprivilegisäännöksen soveltamisen ongelmallisuutta kyseisessä tapauksessa. Tasin-

koprivilegin soveltamista koskee pitkälle viety vaatimus osituksen valmistumisesta. Vain

lesken eläessä loppuun saatettu ositus hyödyttää lesken perillisiä. Tämän osituksen on siis

täytynyt saada lopullinen tai ainakin lähes lopullinen sisältönsä jo lesken elinaikana. Mikäli

lesken tasinkoprivilegin käyttämisen sisältänyt ositus joudutaan pesänjakajan toimesta toi-

mittamaan uudestaan siihen sisältyneen virheen johdosta, estää väliin sattunut lesken kuole-

mantapaus AL 103.2 §:n soveltamisen hänen perillistensä hyväksi.240

Ainoastaan se, että ositus on aloitettu ja leski on vedonnut tasinkoprivilegiinsä, ei riittäisi

siihen, että lesken omaisuus pysyisi hänen puolellaan. Toki lainvalmisteluaineistoa voi tul-

kita niinkin, että lesken perilliset hyötyvät vain lesken eläessä lainvoimaiseksi tulleesta osi-

tuksesta. Ilmeistä joka tapauksessa on, että leskelle tasinkoprivilegiin vetoamisesta tullut va-

rallisuusetu käy lopulliseksi ja periytymiskelpoiseksi viimeistään, kun ositus tulee lainvoi-

maiseksi lesken vielä eläessä. Lesken saama etuus ei palaudu ensiksi kuolleen puolison pe-

rillisille, vaikka leski ei oman kuolemantapauksen johdosta ehtisi konkreettisesti hyöytä saa-

mastaan etuoikeudesta.241 Tämän vuoksi on jopa harhaanjohtavaa kuvailla tasinkoprivilegiä

täysin leskelle henkilökohtaisesti kuuluvaksi etuudeksi, joka ei siirry hänen perillisilleen,

sillä ennakoimaton kuoleman tapaus ikään kuin siirtää etuuden lesken perillisille näin aja-

teltuna.

239 HE 90/1974 vp, s. 62; Lohi 2016, s. 584. 240 Lohi 2016, s. 585. 241 Lohi 2016, s. 584.

61

Vaatimus osituksen valmiiksi tulemisesta on synnyttänyt kritiikkiä oikeuskirjallisuudessa242,

kun on todettu, että vaatimuksen noudattaminen johtaisi helposti sattumanvaraisiin seurauk-

siin väliin osuva lesken kuolemantapaus voisi yllättäen muuttaa osituksen lopputulosta niin,

että ensiksi kuolleen puolison perilliset hyötyisivät siitä. Tasinkosaanto, joka ensiksi kuol-

leen puolison perillisten näkökulmasta näytti lopullisesti menetetyltä lesken vedottua tasin-

koprivilegiinsä, tulisikin heidän hyväkseen koko laajuudessaan.243

Sattumanvaraisuuksien ja yllätysten lisäksi vaatimus saattaisi johtaa siihen, että ensiksi kuol-

leen puolison perilliset viivyttäisivät osituksen valmistumista tai sen lainvoimaiseksi tule-

mista tahallaan – tässä tarkoituksessa ositusta saatettaisiin jopa moittia. Tästä syystä perus-

tellumpana on pidetty käsitystä, jossa lesken osituksessa antamalla tasinkoprivilegi-ilmoi-

tuksella on jo sellaisenaan ensiksi kuolleen puolison perillisiä sitova vaikutus, joten mene-

tetty tasinko-oikeus ei palautuisi heille lesken äkillisen ja arvaamattoman kuoleman

vuoksi.244

Oikeuskäytännössä taas on päädytty osituksen valmistumista, ja lähestulkoon sen lopulli-

suutta edellyttävälle, kannalle, mistä osoituksena on korkeimman oikeuden ratkaisu KKO

2001:12. Leski oli pitänyt itsellään kaiken omaisuutensa ensiksi kuolleen puolison jälkeen

toimitetussa osituksessa, mutta moitteen johdosta ositus oli hovioikeuden toimesta palautettu

takaisin pesänjakajalle uudelleen toimitettavaksi. Leski oli kuollut tämän aikana ja korkein

oikeus katsoi, että tasinkoprivilegisäännös ei tulisi enää sovellettavaksi, vaan uusi ositus toi-

mitettiin avioliittolaista ilmenevien pääsääntöjen mukaisesti.245 Olen samaa mieltä kuin

Lohi, siitä että tämä ratkaisu on melko ongelmallinen ja se antaa mahdollisuuksia erilaisille

tulkinnoille.

Korkein oikeus on ratkaisun mukaan päätynyt siihen tulkintaan, että eloonjääneen puolison

ilmoitus tasinkoetuoikeuden käytöstä raukeaa, jos eloonjäänyt puoliso kuolee ennen osituk-

sen loppuunsaattamista. Korkeimman oikeuden ratkaisun yhtenä perusteena on ollut, että

avioliittolain pääsäännön mukaan avioliiton purkauduttua kumpikin puoliso on osituksessa

oikeutettu saamaan puolet puolisoiden avio-oikeuden alaisen omaisuuden yhteenlasketusta

242 Esimerkiksi Aurejärvi 1978, s. 635; Aarnio – Helin 1992, s. 199; Saarenpää 1994, s. 39-41. 243 Lohi 2016, s. 584. 244 Lohi 2016, s. 584-585. 245 Lohi 2016, s. 585.

62

säästöstä ja sama pääsääntö koskee myös perillistahoja. Nyt kun sovellettavana oleva sään-

nös on poikkeus tästä pääsäännöstä, on säännöstä tulkittava suppeasti.246

Tasinkoprivilegiä ei sovelleta Suomen oikeuskäytännössä omaksutun kannan mukaan sil-

loin, kun leski on perinyt ilman rintaperillisiä kuolleen puolisonsa (KKO 1997:107). Sitä ei

voida myöskään soveltaa pesänjaossa, joka toimitetaan ensiksi kuolleen puolison perillisten

ja lesken välillä (KKO 1999:104). Nämä oikeuskäytännön linjaukset ovat saaneet osakseen

kriittistä arvostelua, sillä ne pakottavat varakkaamman lesken luopumaan oikeudestaan pe-

rintöön heti ilman rintaperillisiä kuolleen puolisonsa kuoleman jälkeen. Vastaavasti Ruotsin

oikeuskäytännössä on päädytty täysin vastaavanlaisessa tilanteessa aivan päinvastaiselle

kannalle. Ruotsin korkeimman oikeuden kanta olisi ollut Suomessakin lain mukainen.247

Lesken otettua perinnön vastaan ensiksi kuolleen puolison jälkeen, ei hän voi enää luopua

siitä. Leski ei voi enää tehokkaasti vedota myöskään tasinkoprivilegiinsä, kun hän on ottanut

jo perinnön vastaan. Jos leski haluaa toimituttaa jaon vielä elinaikanaan, on hänen ainoa

vaihtoehto tällöin toteuttaa pesänjako lesken ja ensiksi kuolleen puolison perillisten kesken.

Tällaisen pesänjaon lesken eläessä saa vireille vain leski itse eikä jakovaatimukselle ole ase-

tettu laissa määräaikaa. Mitä perinnönjaosta on laissa säädetty, on voimassa myös lesken

eläessä toimitettavan jaon vireillepanon, jakomenettelyn, jaon muodon ja moitteen osalta.248

Nämä 1990-luvulla annetut ratkaisut osoittavat sen, että lesken tulee luopua perinnöstä voi-

dakseen vedota tasinkoprivilegiin osituksessa. Tämä tilanne tulee tosin kyseeseen vain sil-

loin, kun leski on puolisonsa ensisijainen perillinen. Lesken ollessa perillinen puolisoonsa

nähden, herää kysymys myös siitä, onko leski tietoinen mahdollisuudesta ensinnäkin luopua

perinnöstä ja toiseksi tämän myötä mahdollisuudesta vedota tasinkoprivilegiin osituksessa.

On mahdotonta vertailla keskenään tilanteita, joissa toisella puolisoista, tai kummallakaan

ei ole rintaperillisiä tilanteeseen, jossa puolisoilla on yhteiset rintaperilliset. Jälkimmäinen

tilanne kun harvemmin aiheuttaa ongelmia, eikä ositusta ole välttämätöntä toimittaa lesken

vielä eläessä.

Vaatimus osituksen loppuunsaattamisesta ennen lesken kuolemaa oli korkeimman oikeuden

ratkaisun KKO 2001:12 olennainen kysymys. Huomionarvoisena pidettiin sitä, että osituk-

246 Helin 2001, s. 529. 247 Aarnio – Kangas 2010, s. 202. 248 Aarnio – Kangas 2010, s. 438.

63

sen lopputuloksen tuli määräytyä niiden seikkojen perusteella, jotka olivat voimassa osituk-

sen toimittamisen hetkellä. Osituksen saatua lainvoiman lesken eläessä, ei tasinkoprivilegin

soveltamiseen liittynyt mitään epäselvyyttä. Selkeää oli lisäksi se, että molempien puolisoi-

den kuoltua, ei toimitettavassa osituksessa ollut kummallakaan osapuolella käytössä tasin-

koetuoikeutta.

Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2017:87 mukaan lesken kuolema ositusta koskevan

moitekanteen käsittelyn aikana ei sellaisenaan ole peruste muuttaa osituksen lopputulosta.

Ratkaisussa päädyttiin siihen, että vaikka leski ehti kuolla ennen osituksen loppuun saatta-

mista, saivat lesken perilliset tasinkoetuoikeuden hyödykseen. Tämä tuore ratkaisu on sel-

keyttänyt paljon kritiikkiä saaneen ratkaisun KKO 2001:12 avoimeksi jättämiä kysymyksiä.

Sen mukaan tasinkoprivilegiin vedonneen lesken ei tarvitse olla elossa enää siinä vaiheessa,

kun ositus saa lainvoiman ja samalla etuoikeus pysyy voimassa lesken hyväksi. Ratkaisu on

siinä mielessä oikeustilaa selkeyttävä, sillä se ratkaisee kysymyksen osituksen lainvoimai-

suuden vaatimuksesta. Ratkaisu jättää kuitenkin avoimeksi sen oikeustilan, mitä tapahtuisi,

jos ositusta jouduttaisiin oikaisemaan myöhemmin.

Tasinkoprivilegin käyttö on yhteydessä lesken hyötymiseen, ja lesken konkreettinen hyöty-

minen on nähty ensisijaisena. Toisaalta myös lesken omalle tahtotilalle voisi antaa merki-

tystä, sillä jos leski on vedonnut tasinkoprivilegiin ja aikomuksena on ollut saada etuoikeu-

den tuottama etu käyttöönsä, sattumanvarainen kuolemantapaus ennen osituksen lainvoimaa

vaikuttaa lesken perillisten oikeusasemaan ja hyötymiseen. Tämä hyötyminen toki on hie-

man ristiriidassa sen kanssa, että tasinkoprivilegi on lähtökohtaisesti leskelle kuuluva hen-

kilökohtainen oikeus. Henkilökohtainen oikeus ja sen käytön tulosten henkilökohtainen hyö-

dyntäminen olisikin syytä pitää erillään. Ratkaisun KKO 2017:87 mukaisesti lesken oikeu-

denomistajat saivat lesken tasinkoprivilegi-ilmoituksen myötä varallisuusoikeuden hyväk-

seen, joka vastaa myöntävästi kysymykseeni siitä, onko lesken antama tasinkoprivilegi-il-

moitus tehokas, jos ositus ei ole tullut lainvoimaiseksi ennen lesken kuolemaa.

lesken tasinkoprivilegi jäämistöosituksessa...aarnio, aulis - kangas, urpo: -...

Documents