Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisusarja 19

Marja Hiitola-Moilanen (toim.)

KEHITTÄMISEN POLKUJA PERHETYÖSSÄ

Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Oulu 2005

Julkaisija: Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus

Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Oulun toimintayksikkö

PL 58, 90015 Oulun kaupunki Puh. (08) 558 44113, fax. (08) 558 44032

Oulun kaupungin painatuskeskus Oulu 2005

ISSN 1458-5375 ISBN 952-5441-18-0

SISÄLLYS ESIPUHE……..……….………………………………………………..….………...1 OSA I HANKEKOKONAISUUS JA SEN ARVIOINTI PERHETYÖN MAHDOLLISUUDET PÄIVÄ- HOIDOSSA -HANKE……..................................................................................4 Marja Hiitola-Moilanen KONSULTAATIO PERHETYÖN MUUTOS- PROSESSIN TUKENA VARHAISKASVATUKSESSA…...……23 Marja Hiitola-Moilanen, Seija Järvi, Eeva-Liisa Kronqvist, Hannakaarina Sarvela, Aila Tiilikka ja Aira Vähätautio KERTOMUKSET PROJEKTIN ARVIOINNIN TYÖKALUINA Eila Estola ja Mervi Uusimäki………………………………..…………….33 KEHITTÄMISEN POLKU EILISESTÄ HUOMISEEN - ARVIOINNIN TULOKSIA Anna-Maija Puroila…………………..…………………………….…………..58 OSA II PILOTTIYKSIKÖIDEN KOKEMUKSIA KEHITTÄMISTYÖSTÄ AVOIMET PÄIVÄKODIT……………………………….……………….....83 Haapalehto-Myllyojan alue…………………………………………………..84 Kaijonharju-Kuivasjärven alue……………………………………………...87

Keskustan alue…………………………………………………………………..100 Tuira……………………………………………………….………………………..108 Hintan päiväkoti……………………………………...…………………………113 Kaukovainion päiväkoti………………………………..…………………….121 Maikkulanraitin päiväkoti……………………...……………………………131 Meri-Toppilan päiväkoti……………………….…………………………….145 Onnelan lastenkoti……………………………..………………………………150 Pöllökankaan päiväkoti………………………………………………………158 Rajakylä-Pateniemi-Herukan perhepäivähoito…………...………….164 Välivainion päiväkoti……………………………………………..…………..174 LÄHTEET .............................................................................................................190 LIITTEET………………………………………………………….……………..195 KIRJOITTAJAT……………………………………………..…………………201

1

ESIPUHE Perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa -hankkeen tarve on noussut lapsiperheiden muuttuneesta arjesta. Sekä Oulun kaupun-gin palveluiden järjestäjät että asiakaspalvelussa toimivat työnte-kijät kokivat, että olemassa olevat palvelut ja työtavat eivät vas-tanneet kaikilta osin tähän muutokseen. Eri tahot tekivät perhe-työtä, mutta yhteinen näkemys perhetyöstä tuntui puuttuvan. Sa-manlaista viestiä tuli eri puolelta Suomea. Hankkeen aikana yhteistyö Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen, Oulun kaupungin, oppilaitosten ja järjestöjen välillä on tiivistynyt. Tuloksena perhetyön käsite ja sisältö ovat selkiytyneet ja perhetyön uudelleen organisointi on menossa Ou-lun kaupungissa. Tärkein tulos lienee kuitenkin se, että palvelut ovat kehittyneet. Hankkeeseen osallistuneet työyhteisöt ovat ke-hittäneet uusia varhaiskasvatuspalveluita, mm. erilaisia perhe-ryhmiä. On kehitetty uusia työmenetelmiä tai otettu käyttöön vanhoja, mm. kotikäynnit ja omahoitajatyötapa. Lähes kaikki ko-keiluun osallistuneet yksiköt ovat verkostoituneet muiden toimi-joiden kanssa ja kehittäneet moniammatillista työtapaa. Hank-keeseen sisältyvä työyhteisöjen konsultaatio ja pitkäjänteinen koulutus ovat mahdollistaneet kaiken tämän. Esimerkiksi Onne-lan lastenkodissa on syntynyt seuraavanlaisia kehittämistyön ko-kemuksia:

Perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa –hankkeen alkaessa 2002 nousi esille kysymys: voisivatko päivähoidon, lastensuo-jelun ja lastenneuvoloiden työntekijät toimia rinnakkain van-hemmuuden tukemiseksi oululaisissa perheissä? Me Onnelan lastenkodin työntekijät vastasimme kysymykseen myönteisesti ja halusimme päästä mukaan hankkeeseen. Olimme työssä huomanneet, että lastenkodin tärkeä yhteistyökumppani on päivähoito. Kun alle kouluikäinen lapsi tulee lastenkotiin, hän on miltei poikkeuksetta päivähoitopalvelun piirissä ja tu-lee mahdollisesti päiväkodista työntekijän saattelemana las-tenkotiin. Yhteistyötä Onnelan lastenkodin ja päivähoidon vä-lillä ei juurikaan ollut.

2

Yhteistyökumppaniksi saimme Kaukovainion päiväkodin ja johtaja Irma Vimparin työntekijöineen. Irma Vimpari oli työskennellyt aikaisemmin lastenkodissa. Siirryttyään päivä-kotityöhön hän halusi jatkaa sellaista yhteistyötä vanhempien kanssa, mihin hän oli tottunut lastensuojelutyössä: kohtaa-maan vanhemmat avoimesti silloinkin, kun perheessä on krii-si ja tarvittiin lastensuojelutyötä apuun. Halusimme päästä mukaan päiväkodin työntekijöiden kanssa kehittämään yh-dessä perhetyötä ja madaltamaan kynnystä päiväkodin ja las-tenkodin välillä sekä löytämään uusia yhteistyötapoja van-hempien kanssa työskentelyyn. Yhteistyö ja vuorovaikutus lastenkodin ja päiväkodin työntekijöiden sekä perheiden kanssa hankkeen aikana on osoittautunut erittäin antoisaksi: tunnemme olevamme kaikki samassa veneessä tukemassa toi-siamme. Hankkeeseen sisältyvän koulutuksen myötä olemme löy-täneet uusia työtapoja lastenkodin ja päiväkodin väliseen yh-teistyöhön silloin, kun asiakkaanamme on yhteinen perhe. Olemme löytäneet ne tukipilarit, jotka ovat perusta vanhem-man kohtaamisessa ja perhetyössä. Lasta ei voida irrottaa vanhemmasta silloinkaan, kun lapsi jää yksin päiväkotiin tai hänet sijoitetaan lastenkotiin. Vanhempi kulkee aina lapsen mukana – poissaolevanakin. Toivon, että perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa – hanke on antanut työntekijöille sellaista tietoa ja kokemusta, joka jää elämään lapsen ja perheen arkeen sekä päivä- että lastenkodissa.

Tehdyn työn pohjalta on hyvä ponnistaa eteenpäin. Tulevaisuuden haasteena on hankkeessa rakentuneiden tulosten mahdollisimman laaja käyttöönotto sosiaali- ja terveystoimessa. Lämmin kiitos kaikille, jotka ovat edesauttaneet tämän raportin syntymistä! Oulussa 27.10.2005 Leila Kerola Rauni Klemettilä Päivähoito ja perhetyön johtaja Onnelan lastenkodin johtaja

3

OSA I

HANKEKOKONAISUUS JA SEN ARVIOINTI

4

PERHETYÖN MAHDOLLISUUDET PÄIVÄHOIDOSSA - KEHITTÄMISHANKE 2000 - 2004 Marja Hiitola-Moilanen 1 Tausta 2 Hankeorganisaatio 3 Kehittämisen prosessi 4 Koulutus 5 Konsultaatio 6 Yhteistyötahot 7 Hankkeen tulokset 1 TAUSTA Oulun kaupungin päivähoito- ja perhetyön tulosyksikkö ja Poh-jois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen (Poske) Oulun toi-mintayksikkö suunnittelivat ja toteuttivat yhteistyössä Perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa -kehittämishankkeen Oulun kau-pungissa vuosina 2002–2004 yhdeksässä pilottiyksikössä. Hank-keen tavoitteena oli kehittää perhetyön käytäntöjä päivähoidossa. Hankkeen yhteistyökumppaneina olivat Oulun yliopiston varhaiskasvatuskeskus, Oulun seudun ammattikorkeakoulu sekä Oulun sosiaali- ja terveysalan oppilaitos. Hankkeen käynnistymi-seen vaikuttivat niin valtakunnan tasolla kuin myös Oulun kau-pungin päivähoidossa käydyt keskustelut lapsiperheiden ja lasten hyvinvoinnista. Näissä keskusteluissa nousi esille huoli perheiden jaksamisesta ja toisaalta päivähoidon henkilöstön ammatillisesta valmiudesta kohdata hyvin erilaisia ja erilaisissa elämäntilanteissa eläviä perheitä. Varhaiskasvatuksen työntekijät kokivat haasteena kehittää päivähoitopalveluja niin, että ne tukisivat vanhemmuutta ja edis-täisivät lasten kokonaisvaltaista hyvinvointia sekä antaisivat van-hemmille valinnan mahdollisuuksia kokopäiväisen hoitopaikan ohelle. Päivähoitokäytännöissä vanhempien asiantuntijuus ja osal-lisuus lapsensa kasvatukseen, hoitoon ja oppimiseen liittyvissä

5

asioissa haluttiin nostaa keskiöön, jotta varhaiskasvatuksen henki-löstö yhdessä vanhempien kanssa turvaisi lasten hyvinvoinnin. Nämä haasteet asettivat henkilöstön osaamiselle ja toimintava-voille kehittämistarpeita, joihin hankkeessa mukana olevat pilot-tiyksiköt lähtivät vastaamaan suunnittelemalla ja toteuttamalla kukin oman kehittämisprojektinsa. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen tehtävänä oli hankkeen koordinoiminen ja pilottiyksiköiden kehittämistyön tu-kirakenteen organisoiminen. Tukirakenne koostui 1) koulutukses-ta, 2) konsultaatiosta, 3) kehittämiskeskusteluista, 4) tutkimukses-ta ja 5) arvioinnista. Lisäksi osaamiskeskus vastasi hankkeen ra-portoinnista. Hankkeessa oli mukana kahdeksan päivähoidon toimintayk-sikköä ja yksi lastenkoti: Hintan, Kaukovainion, Maikkulanraitin, Meri-Toppilan, Pöllökankaan ja Välivainion päiväkodit, avoimet päiväkodit Kaijonharju-Kuivasjärven, keskustan ja Myllyoja-Korvensuoran alueilta, Rajakylän perhepäivähoidon toimintayk-sikkö sekä Onnelan lastenkoti. Hankekokonaisuuden tavoitteena oli kehittää vanhempien ja työntekijöiden vuorovaikutukseen perustuvaa yhteistyötä sekä - Selkiyttää perhetyön käsitteitä ja tavoitteenasettelua. � Per-

hetyön selvitys osana Preventteri -hanketta 2004. - Kehittää perhetyön käytäntöjä ja työmenetelmiä pilottiyksi-

köissä. � Hankkeen pilottiyksiköt toteuttivat omat kehittä-misprojektinsa 2002−2004.

- Kehittää edelleen alueellisten moniammatillisten tiimien toi-

mintaa. � Hankkeen pilottiyksiköt osallistuivat joiltain osin oman alueensa moniammatillisen yhteistyön kehittämiseen

2002 − 2004. - Kartoittaa meneillään olevat perhetyön tutkimus- ja kehittä-

mishankkeet. � Selvitys perhetyöhankkeista Oulussa.

6

- Tuottaa tutkimustietoa lapsiperheiden arjesta sekä perheiden ja päivähoidon kohtaamisesta. � Oulun yliopiston Varhais-kasvatuskeskuksen kanssa yhteistyössä suunniteltuun tutki-mushankkeeseen haettiin rahoitusta Suomen Akatemialta, mutta rahoitusta ei saatu.

Pilottiyksikköjen kehittämisen kohteet syntyivät yksikön omista kehittämisen tarpeista.1 Kehittämissuunnitelmansa mukaisesti yk-siköt kehittelivät ja kokeilivat uudenlaisia toimintatapoja, joissa työntekijöiden ammattitaito haluttiin ottaa monipuolisesti käyt-töön vanhempien kasvatustehtävän tukemiseen. Vaikka kehittä-misen kohteet valikoituivat pilottiyksiköiden ja perheiden erilai-sista tarpeista käsin, oli yksiköissä kuitenkin nähtävissä myös kaikille yhteistä kehittämistyötä, jossa tavoitteena oli - työntekijöiden ammatillisen osaamisen lisääminen - uusien työmenetelmien löytäminen ja kokeilu - moniammatillisen alueellisen yhteistyön kehittäminen - työyhteisön sisäisten käytäntöjen kehittäminen. Pilottiyksiköt kehittivät uusia toimintamalleja, joiden juurtuminen päivähoitoon ja yhteistyökumppaneiden, neuvolan ja sosiaalityön kanssa tehtävään yhteistyöhön jatkuu. Pilottiyksiköiden koke-muksia kehittämistyötä on koottu tähän julkaisuun osa II. 2 HANKEORGANISAATIO Perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa -hanke oli Oulun kau-pungin sosiaali- ja terveystoimen päivähoito- ja perhetyön hanke, Hankesuunnitteluun ja hankeen etenemisen seuraamiseen osallis-tuivat päivähoito- ja perhetyön johtaja sekä palveluyksikköpäälli-köt yhteistyössä Posken kanssa. Hankkeelle nimettiin ohjausryhmä, jonka tehtävänä oli seura-ta ja ohjata hankkeen edistymistä. Ohjausryhmä kokoontui kaik-kiaan 11 kertaa. 1 Hiitola-Moilanen 2004

7

Taulukko 1. Hankkeen ohjausryhmä Elomaa Riitta Terveydenhoitaja, Oulun kaupunki Fagerholm Arja Päiväkodin johtaja, Oulun kaupunki Karvo Leena Palveluyksikköpäällikkö, Oulun kaupunki Klemettilä Rauni Onnelan lastenkodin johtaja, Oulun kaupunki Laine Eija Johtava sosiaalityöntekijä, Oulun kaupunki Puolanne Liisi Palveluyksikköpäällikkö, Oulun kaupunki Pyykkö Tuulikki Palveluyksikköpäällikkö, Oulun kaupunki Rissanen Ulla Palveluyksikköpäällikkö, Oulun kaupunki Tiilikka Aila Opettaja, Oulun yliopisto Ulvinen Tiina Erityislastentarhanopettaja, Oulun kaupunki Vähärautio Aira Yliopettaja, OAMK Ylitalo Auli Psykologi, Oulun kaupunki Ohjausryhmän kokouksiin osallistui aikataulunsa puitteissa päi-vähoito- ja perhetyön johtaja Leila Kerola. Ohjausryhmän pu-heenjohtajana toimi kehittämispäällikkö Anna-Maija Puroila ja sihteerinä Raili Haapakoski Poskesta. Hanke toteutettiin pääosin Oulun kaupungin sosiaali- ja ter-veystoimen päivähoito- ja perhetyön tulosyksikön rahoituksella. Laajan, seudullisen ja koko sosiaali- ja terveystoimen henkilöstöl-le suunnatun koulutuksen toteuttamiseen saatiin vuosittain hallin-to ja talous -tulosyksiköstä koulutusmäärärahaa. 3 KEHITTÄMISEN PROSESSI Tuettu prosessikehittäminen Perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa -hankkeen suunnittelu-vaiheessa paneuduttiin kehittämistyön problematiikkaan. Millai-nen tukirakenne parhaiten tukisi pilottien kehittämistyötä? Koke-muksesta tiedettiin, ettei kehittämistyö onnistu ilman riittävää tu-kea ja resursointia. Hankkeessa kehiteltiin prosessikehittämisen2

2 Hiitola-Moilanen, 2004

8

malli, jossa säännöllisellä koulutuksella, konsultaatiolla sekä it-searvioinnilla tuettiin pilottiyksiköiden kehittämistyön prosessia. Pilotit Tukirakenne Koulutus Konsultaatio Kehittämiskeskustelut Tutkimus Arviointi Raportointi Kuvio 1. Tuetun prosessikehittämisen malli Keskeistä pilottien kehittämistyössä oli pilottiyksiköiden vapaeh-toisuus ja oma innostus lähteä mukaan hankkeeseen. Suunnittelu-vaiheessa päivähoitoyksiköitä informoitiin tulevasta hankkeesta, jotta yksiköille jäisi aikaa miettiä ja keskustella, halutaanko hankkeeseen pilottiyksiköksi. Näin varmistettiin se, että innostus ja halu kehittää omaa työtä on siellä, missä kehittämistyö tehdään. Vastuu kehittämisestä oli siis jokaisessa pilottiyksikössä niillä henkilöillä, joiden arkityötä kehittäminen koski. Joissakin yksi-köissä kehittämistyön päävastuu oli tietyillä henkilöillä. He pitivät huolen projektin etenemisestä. Toisissa yksiköissä vastuu asioi-den etenemisestä oli vuorollaan useammalla työntekijällä ja jois-sakin esimiehellä. Oman projektin käytännöistä sovittiin yhteises-sä koulutuspäivässä hankkeen alussa. Jokainen pilottiyksikkö sopi siitä, miten huolehditaan tiedon välittyminen koulutuksista omas-sa yksikössä, miten koulutuksiin osallistutaan ja miten hankkee-seen liittyvä oheismateriaali − kirjallisuus ja projektiin liittyvät tehtävät − ovat kaikkien saatavilla.

Kaukovainion päiväkoti Onnelan lastenkoti

Avoimet päiväkodit

Hintan päiväkoti

Rajakylän perhepäivähoito

Välivainion päiväkoti

Meri-Toppilan päiväkoti

Pöllökankaan päiväkoti

Maikkulanraitin päiväkoti

9

Hankeen alussa varhaiskasvatuksen opiskelijat haastattelivat pi-lottiyksikköjen työntekijöitä. Haastatteluissa kartoitettiin pilot-tiyksikön näkemyksiä alueensa ja oman yksikkönsä historiasta, nykytilasta, asiakasperheistä ja palvelukulttuurista sekä tarkastel-tiin oman yksikön tapaa työskennellä perheiden kanssa. Haastatte-luihin osallistui pilottiyksikön johtaja ja 2−3 työntekijää. Pilottiyksiköissä käytiin ensimmäisen puolen vuoden aikana keskusteluja siitä, mitä työtapoja ja käytäntöjä halutaan muuttaa, mitä toimenpiteitä muutos edellyttää, ketä muutos koskee, mitä muutos käytännössä tarkoittaa, mistä kehittämistyössä lähdetään liikkeelle ja miten edetään. Analysointivaiheeseen käytettiin run-saasti aikaa ja oman projektisuunnitelman työstäminen osoittau-tuikin haastavaksi tehtäväksi. Tavoitteiden selkeyttämiseen ja konkreettisten kehittämiskohteiden löytämiseen tarvittavaa kes-kusteluaikaa ei ollut aina helppoa löytää. Työyhteisön työntekijät olivat eri lailla sitoutuneet yhteiseen päämäärään, eivätkä kaikki katsoneet kehittämistyötä tarpeelliseksi. Säännöllisillä, kerran kuukaudessa tapahtuvilla koulutuksilla ja konsultaatioilla sekä tapaamisilla hankkeen vetäjän kanssa ja toistuvalla arvioinnilla oli tärkeä merkitys kehittämistyön ja op-pimisen prosesseissa. Hankkeen edetessä pilottiyksiköt itsearvioivat omaa kehittä-mistyötään erilaisin arviointimenetelmin a) SWOT- anlyysi b) ta-rinat c) polkuanalyysia (liite 1) ja d) arviointikeskustelut työyhtei-söissä (liite 2). Näillä menetelmillä pilottiyksiköt saivat tärkeää tietoa kehit-tämistyönsä etenemisestä suhteessa tavoitteisiin. Tarvittaessa ta-voitteita tarkistettiin ja suunnattiin uudelleen. Arvioinneissa hil-jaisen tiedon tuleminen näkyväksi ja hankkeessa mukana olleiden työntekijöiden omat, henkilökohtaiset kokemukset antoivat arvo-kasta tietoa kehittämistyön ja muutosprosessin etenemisestä työ-yhteisöissä ja yksittäisten henkilöiden kohdalla. Säännöllinen it-searviointi auttoi pilottien henkilöstöä saamaan uusia näkökulmia kehittämistyöhönsä. Yhteisissä koulutustilaisuuksissa pilottiyksiköiden työntekijät tutustuivat toisiinsa ja kuulivat toisten yksiköiden työkäytännöistä ja toimintatavoista. Vähitellen syntyi keskinäistä vuorovaikutusta, joka lisäsi luottamusta ja ymmärrystä. Tämä mahdollisti avoimen

10

keskustelun ja osaamisen jakamisen. Kokemuksia vaihdettaessa huomattiin, että jokaisella pilottiyksiköllä oli omat karikkonsa ja ilon hetkensä ja että kaikki ei aina mennyt suunnitelmien mukaan vaan hämmennys jopa oman projektin mielekkyydestä oli kaikille tuttu tunne. Nämä yhteiset keskustelut auttoivat näkemään oman yksikön ja oman osaamisen hyvät ja huonot puolet. Pelko siitä, et-tä kaikkien pitää edetä samaan tahtiin ja samoin kehittämisideoin hälveni. Uusia toimintamalleja alettiin kokeilla syksyllä 2002. Niitä konkretisoitiin syksyn ja alkuvuoden 2003 aikana. Uudet työme-netelmät ja varhaiskasvatuspalvelut muotoutuivat kokeiluvaihee-seen eri pilottiyksiköissä erilaisiksi sen mukaan, mitä oman alu-een perheet tarvitsivat ja miten oman yksikön perheiden kanssa tehtävää yhteistyötä haluttiin kehittää. Syntyi esimerkiksi Esikko- toimintaa ja erilaisia perheryhmiä, kehiteltiin omahoitajatyötapaa ja kotikäyntejä. Oli myös yksiköitä, joissa ensisijaisesti kehitettiin varhaiskasvatuksen sisältöasioita ja työyhteisön toimivuutta eikä koettu tarpeelliseksi luoda uusia varhaiskasvatuspalveluita. Kaik-ki hankkeeseen lähteneet pilottiyksiköt olivat kehittämistyössään aktiivisia eikä kukaan luovuttanut, vaikka notkahduksia sitoutu-misessa ja jaksamisessa olikin. Pilottiyksiköissä tapahtui merkittävää kasvua ja oppimista niin työyhteisöissä kuin henkilöstössäkin. Uusien työkäytäntöjen omaksuminen ja omakohtainen asiaan perehtyminen niin omahoi-tajatyökäytännössä, erilaisissa perheryhmissä kuin kotikäynneis-säkin lisäsi hankkeessa mukana olevien työntekijöiden henkilö-kohtaista voimaantumista ja ammatillista varmuutta. Osa heistä rohkaistui jo hankkeen aikana kertomaan eri tahoille uusista työ-käytännöistä. Hanke eteni prosessina, jossa lähtötilanteen analyysistä edet-tiin tilanteiden erittelyyn ja uuden toiminatamallin kehittämiseen, konkretisointiin ja kokeiluun.3 Hankkeessa tätä pilottiyksiköiden kehittämisprosessia tuettiin koulutuksen, konsultaation ja arvioin-nin avulla.

3 Hiitola-Moinane 2004

11

Aika Hankeen eteneminen Kevät 2002 Koulutus käynnistyy.

Konsultaatio käynnistyy. Pilottien haastattelut � oma kehittämiskohde täsmentyy. Pilottien omien projektien suunnittelu käynnistyy. Projektisuunnitelmat ovat valmiit.

Syksy 2002 Tavoitteita konkretisoidaan ja kehittämiskohteita täsmennetään.

Koulutus jatkuu. Konsultaatio jatkuu. Uudet työmenetelmät kokeiluun. Oman kehittämistyön arviointi alkaa.

Kevät 2003 Koulutus jatkuu. Konsultaatio jatkuu. Uusien työmenetelmien kokeilu jatkuu. Oman kehittämistyön arviointi jatkuu.

Syksy 2003 Koulutus jatkuu. Konsultaatio jatkuu. Uudet työmenetelmät käytössä. Uusista työmenetelmistä tiedotta-minen laajemmin päivähoitoon � pilottitori. Oman kehittämistyön arviointi jatkuu.

Kevät 2004 Koulutus jatkuu. Konsultaatio jatkuu. Uudet työmenetelmät käytössä. Oman kehittämistyön arviointi jatkuu.

Syksy 2004

Pilottien oman loppuraportin työstäminen. Konsultaatio jatkuu 31.12.2004 saakka. Hankeen arviointi. Päätösseminaari.

Kevät 2005

Hankkeen loppuraportin työstäminen.

Kuvio 2. Hankkeen eteneminen

12

4 KOULUTUS Suomalaisen yhteiskunnan muutos viimeisen vuosikymmenen ai-kana on ollut nopeaa ja se on vaatinut lapsiperheiltä sopeutumista kiristyvään kilpailuun työpaikoista ja hektiseen elämään. Perheet elävät erilaisessa yhteiskunnassa kuin aikaisemmin ja tarvitsevat päivähoidolta erilaista palvelua ja tukea kuin aikaisemmin. Pilot-tiyksiköitten henkilöstö ilmaisi analyysivaiheessa tehdyissä haas-tatteluissa tarvitsevansa lisäkoulutusta uusimpaan tietoon perus-tuvasta yhteiskunnallisesta kehityksestä, vanhempien kohtaami-sesta ja vanhemmuuden tukemisesta, palvelujen tuottamisesta ja moniammatillisten tiimien työskentelystä sekä uudenlaisista ta-voista työskennellä perheiden kanssa. Pilottiyksiköitten henkilöstön kehittämistyötä tuettiin sään-nöllisen kerran kuukaudessa tapahtuvan koulutuksen avulla. Kou-lutukset olivat joko kokopäiväisiä tai puolen päivän mittaisia. Koulutuksella pyrittiin vastaamaan niihin moninaisiin haasteisiin, joita työntekijät työssään kohtaavat. Hankkeen koulutuksissa kuultiin eri tieteenalojen asiantunti-joita kasvatustieteen, kehityspsykologian, lastenpsykiatrian ja yh-teiskuntapolitiikan alueilta (liite 3). Koulutuksella vahvistettiin henkilöstön valmiuksia työskennellä erilaisten perheiden kanssa sekä kehitettiin uusia työmenetelmiä, joilla pyrittiin vahvistamaan lapsen hyvinvointia: vanhempien ja päivähoidon henkilöstön yh-teistyötä. Koulutuksiin liittyi oheismateriaalia, joka jaettiin pilot-tiyksiköille etukäteen luettavaksi. Koulutussuunnitelmat tehtiin vuodeksi kerrallaan. Näin pilot-tiyksiköt pystyivät oman työnsä suunnittelussa ottamaan huomi-oon koulutuspäivät riittävän ajoissa ja varmistamaan osallistumi-sensa koulutuksiin. Osallistuminen vaihteli eri pilottiyksiköiden välillä. Suurin syy siihen, ettei koulutuksiin voitu osallistua siinä määrin kuin olisi haluttu, oli sijaisjärjestelyjen heikkous. Osa koulutuksista oli avointa, kaikille lapsiperheiden kanssa työskenteleville sosiaali- ja terveystoimen työntekijöille suunnat-tua koulutusta, joihin osallistui myös lähikuntien työntekijöitä. Yhteisten koulutusten avulla haluttiin lisätä perheiden kanssa työskentelevien eri ammattilaisten yhteistyötä.

13

Taulukko 2. Koulutusten tunti- ja osallistujamäärät 2002 −−−− 2004

Vuosi Tunnit Osallistujia 2002 63 t 629 2003 65 t 661 2004 44 t 488

Yhteensä 2002−−−−2004 172 t 1778 Taulukko 3. Koulutuksiin osallistujat 2002 −−−− 2004 Oulun kaupunki Kevät

2002 Syksy 2002

Kevät 2003

Syksy 2003

Kevät 2004

Syksy 2004

Kaikki

Päivähoito- ja perhetyö

370

118

359

86

143

172

1248

Sosiaalityö 36 14 70 13 12 - 145 Terveydenhuolto 4 - 19 1 8 - 32 Mielenterveys- ja vammaispalvelutyö

14

-

25

-

6

2

47

Projektityöntekijät/ järjestöt

39

-

15

-

10

-

64

Seurakunta 6 2 1 1 2 - 12 Muut (opiskelijat, konsultit, op.toimi, nuorisotoimi, luottamusmies)

26

2

18

10

50

12

118

Yhteensä4 495 136 507 111 231 186 1666 Hankkeen edetessä säännöllisen kuukausittain tapahtuvan koulu-tuksen lisäksi järjestettiin ns. täsmäkoulutusta pilottiyksiköiden toiveiden mukaan. Syksyllä 2002 lokakuussa tehtiin opintomatka Kuopioon, Sinikellon päiväkotiin. Lastenpsykiatrian erikoislääkä-ri Anna Tuliharju kertoi toteuttamansa Auta lasta kasvamaan - hankkeen taustaa ja teoriaa. Hankkeen tavoitteena on ollut kehit-tää päivähoitokäytäntöjä, jotka entistä paremmin turvaisivat lasten 4 Luvuista puuttuu ympäristökuntien osallistujamäärä

14

kiintymyssuhteita, lasten tervettä psyykkistä kehitystä sekä vah-vistaisivat vanhempien osallisuutta päivähoidossa. Sinikellon päi-väkodin henkilökunta kertoi päiväkodissa toteutettavasta omahoi-tajatyötavasta. Omahoitajuus herätti suurta mielenkiitoa ja innosti Hintan, Meri-Toppilan ja Ruiskukan henkilöstöä kehittelemään omanlaistaan omahoitajatyökäytäntöä. Anna Tuliharju koulutti hankkeeseen osallistujia Oulussa huhtikuussa 2003. Joulukuussa 2003 toteutettiin perhepäivähoitajille omahoita-juudesta koulutusilta, johon osallistui 31 perhepäivähoitajaa. Kou-luttajana oli psykologi Ulla Paakkola. Kolmas täsmäkoulutus järjestettiin vuorovaikutustaitojen ke-hittämisestä. Kasvatusyhteistyöhankkeen kanssa yhteistyössä to-teutettiin Toimiva perhe -kurssi. Kurssi painottui viestintätaitojen opetteluun: kuuntelutaitoihin, selkeään viestintään sekä ristiriito-jen ratkaisuun. Kurssin kouluttajina toimivat projektipäällikkö Ir-ja Knuuti ja päiväkodin johtaja Irma Vimpari. Kurssi kesto oli 24t ja kurssiin osallistui 13 henkilöä eri pilottiyksikköistä. Lisäksi hankkeen pilottiyksiköillä oli mahdollisuus osallistua OAMK:n järjestämään Vanhemmuuden roolikartta työmenetel-mänä -koulutukseen. 5 KONSULTAATIO Konsultaatiokäytäntö päivähoidossa on ollut melko vähäistä, eikä hankkeessa mukana olevilla pilottiyksiköillä ja konsulteilla juuri-kaan ollut kokemusta siitä, miten konsultaatio toimii päivähoi-toympäristössä. Hankkeen konsultaation haluttiin olevan pitkä-kestoinen prosessi, jotta se auttaisi työntekijöitä tarkastelemaan ja jäsentämään omia sekä työyhteisönsä työ- ja toimintatapoja ja edistäisi toimijoiden omaa kehittämistyötä. Jokaisella pilottiyksi-köllä oli oma konsulttinsa. Tapaamisia oli noin kerran kuukaudes-sa. Konsultaatiossa oli kysymys oppimisprosessista, jossa sekä konsultti että konsultoitava ja koko työyhteisö oppivat yhteisen keskustelun avulla. Konsultaatio auttoi muutosprosessissa, joka on kehittämis-työn onnistumisen edellytys. Uutta voidaan omaksua vain ky-

15

seenalaistamalla vanhat työ- ja toimintatavat sekä suhtautumalla avoimesti kehittämistyön esiin nostamiin ongelmiin. Konsultaatio mahdollisti työntekijöiden erilaisten näkemysten esiin tulemisen ja antoi tilaisuuden avoimeen keskusteluun työyhteisössä. Tässä hankkeessa konsultit toimivat pilottiyksiköiden omien projektien suunnittelun, konkretisoinnin ja arvioinnin apuna. Hankkeen konsultit: - Oulun yliopiston varhaiskasvatuskeskuksesta lehtorit Eeva-Liisa Kronqvist ja Aila Tiilikka - Oulun seudun ammattikorkeakoulusta opettaja Seija Järvi ja yliopettaja Aira Vähärautio - Oulun sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksesta opettaja Anneli Pyykönen - Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksesta hankekoordinaattori Hannakaarina Sarvela ja perhetyön suunnittelija Marja Hiitola-Moilanen Konsulteilla oli paitsi vankka varhaiskasvatuksen asiantuntijuus myös kokemusta opetustyöstä. Hankkeen käynnistyttyä järjestet-tiin konsulttitapaaminen, jossa konsultin roolia, tehtäviä ja kon-sultaatiokäytäntöjä selkeytettiin. Melko pian konsulttitapaamisista konsulteista muodostui hyvin toimiva konsulttiverkosto. Konsultit osallistuivat hankkeen koulutusten suunnitteluun sekä toteutukseen. Konsultit toimivat myös kouluttajina hank-keessa. Kaksi kertaa vuodessa oli konsulttien ja pilottiyksiköiden yhteinen tapaaminen koulutuskertojen yhteydessä. Näissä tapaa-misissa arvioitiin pilottiyksiköiden hankkeiden etenemisestä ja tu-loksia. Konsulttien rooli oli merkittävä pilottiyksiköiden kehittä-mistyössä sekä yksittäisten työntekijöiden ja työyhteisön oppimi-sessa.

16

Taulukko 4. Konsultaatiotunnit 2002–2004

Vuosi Tunnit 2002 76 2003 168 2004 152

Yhteensä 2002−−−−2004 396 6 YHTEISTYÖTAHOT Hankkeessa on pyritty tekemään yhteistyötä laajasti eri toimijoi-den kanssa, joista erityisen tärkeää on ollut yhteistyö Oulun kau-pungin päivähoito- ja perhetyön tulosyksikön, koulutusorganisaa-tioiden sekä järjestöjen kanssa. Seudulliset päivähoidon verkosto-tapaamiset ovat olleet säännöllisiä. Päivähoito ja perhetyön tulosyksikön kanssa tehty yhteistyö Päivähoidon johtajan, tulosyksikköpäälliköiden ja hankkeen koordinaattoreiden yhteisissä tapaamisissa on tarkasteltu hank-keen etenemistä ja tuloksia sekä suunniteltu tulevaisuutta sen poh-jalta, mitkä ovat olleet päivähoidon johdon näkemykset kehittä-miskohteista ja mitä hankkeen myötä on noussut esiin. Tärkeänä pidettiin hankkeessa kehiteltyjen ja kokeiltujen uusien työmene-telmien ja varhaiskasvatuspalvelujen juurruttamista laajemmin kaupungin päivähoitoon. Loppuvuodesta 2004 hankkeen suunnit-telija kertoi päivähoidon aluekokouksissa hankkeen tuloksista ja kokemuksista. Yhteiseksi kiinnostuksen kohteeksi nousivat alle 3-vuotiaiden päivähoidon laadulliset asiat, erilaiset uudet varhais-kasvatuspalvelut mm. perheryhmät ja alueellisen moniammtillisen työn mallit. Yhteistyössä päivähoito ja perhetyön tulosyksikön kanssa suunniteltiin ja toteutettiin alkuvuodesta 2005 20 tunnin täydennyskoulutus: Lapsentahtinen päivähoito − alle 3 vuotiaat päivähoidossa. Lisäksi kolmessa päiväkodissa toteutettiin oma-hoitajatyötavasta henkilökunnalle infotilaisuus.

17

Oppilaitosyhteistyö Oulun yliopiston Varhaiskasvatuskeskuksen, Oulun ammattikor-keakoulun ja Oulun sosiaalialan oppilaitoksen, kanssa on tehty sekä tutkimuksellista että koulutuksellista yhteistyötä, joista osoi-tuksena ovat opiskelijoiden hankkeesta tekemät opinnäytetyöt.5 Lisäksi kyseisten oppilaitosten opiskelijoita on ollut hankkeessa käytännön harjoittelujaksolla. Harjoittelujaksollaan opiskelijat ovat perehtyneet pilottiyksiköiden projektien sisältöön ja toteutu-miseen. He ovat tehneet erilaisia hankkeeseen liittyviä selvityksiä ja osallistuneet hankkeen käytännön järjestelyihin sekä yhteistyö-palavereihin. Yhteistyössä Oulun yliopiston Varhaiskasvatuskeskuksen kanssa toteutettiin keväällä 2004 laajan kuulijakunnan tavoittanut seminaari ”Vanhemmat ja ammattilaiset kohtaavat – syntyykö yh-teistyötä?” Oppilaitosten ja Posken välisen verkoston syntyminen ja lu-jittuminen on hyödyntänyt varhaiskasvatuksen parissa eri tahoilla tehtyä työtä ja lähentänyt opetusta , tutkimusta ja käytäntöä toi-siinsa. Kaukovainion päiväkoti oli mukaan Oulun yliopiston ”Kertominen opettajien työssä jaksamisen ja uusiutumisen tuke-na” -projektissa. Projektiyhteistyö Keskeisenä ajatuksena Perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa -hankkeessa on ollut laaja verkostoituminen eri toimijoiden kans-sa. Yhteistyö erilaisten varhaiskasvatus- ja perhetyöhankkeiden kanssa on mahdollistanut tiedon ja kokemusten hyödyntämisen puolin ja toisin. Ankkuri- ja Kotitonttu- projektien ohjausryhmiin osallistuminen, Kasvatusyhteisytyö- ja Syke- sekä Preventteri- hankkeiden kanssa tehtävä yhteistyö ovat hyödyntäneet Oulun kaupungin perhetyötä.

5 Hautaniemi 2004; Kärnä & Tossavainen 2002;.Luokkanen & Tolonen 2003; Pöllänen & Vehkala 2004; Suviaro-Laukka 2002;. Tiirola 2003

18

Järjestöyhteistyö Yhteistyössä MLL:n kanssa on koottu seudullinen perhetyönteki-jöiden verkosto. Verkostotapaamisia on neljä kertaa vuodessa. Tapaamiset ovat luonteeltaan koulutuksellisia, mutta ne toimivat myös vertaisryhmänä eri kunnissa työskenteleville perhetyönteki-jöille mahdollistaen omaan työhön liittyvän keskustelun. Hank-keen koulutuspäivässä keväällä 2002 eri järjestöt esittäytyivät ja kertoivat toiminnastaan perheiden parissa. 7 HANKKEEN TULOKSET Hankkeen päätyttyä on syytä tarkastella, miten hyvin hanke on päässyt tavoitteisiinsa. Onko hankkeen myötä syntynyt uusia työskentelymalleja päivähoitoon, onko perheiden kanssa tehtä-vään yhteistyöhön ja alueelliseen, eri toimijatahojen väliseen yh-teistyöhön syntynyt uudenlaisia tapoja työskennellä? Minkälaista kehittymistä on tapahtunut työyhteisöissä? Minkälaisia uusia var-haiskasvatuspalveluja on syntynyt? Minkälaista ammatillista ke-hittymistä hankkeeseen osallistuneissa työntekijöissä on tapahtu-nut? Mitä jää elämään hankkeen jälkeen? Miten hankkeessa saa-dut kokemukset voidaan hyödyntää laajemmin oululaisessa päi-vähoidossa? Näihin kysymyksiin vastauksia saa myös tässä jul-kaisussa olevasta Anna-Maija Puroilan artikkelista, Kehittämisen polkuja eilisestä huomiseen −arvioinnin tuloksia, missä hän on analysoinut hankkeesta tehdyn summatiivisen arvioinnin tuotta-mana tiedon. Hankkeen keskeisiä tuloksia - Hankkeen aikana on syntynyt uusia varhaiskasvatuspalveluja,

joista on tullut pysyviä palveluja perheille. Avointen päiväkotien perheryhmät on tarkoitettu perheille, joiden lapsilla ei ole päivähoidon tarvetta. Ryhmät tarjoavat vanhemmil-le vertaistuen ja verkostoistumisen mahdollisuuden ja lapsille

19

monipuolista toimintaa. Ryhmät kokoontuvat kerran viikossa. Perheryhmätoimintaa kehitetään edelleen avointen päiväkotien toiminnassa. Esikko-ryhmä syntyi, kun Kaijonharju-Kuivasjärven alueen avoimessa päiväkodissa huomattiin esikoisensa saaneiden äitien tarve vaihtaa kokemuksia vastaavassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Esikko-ryhmä sai heti valtavan suosion, ja toiminta on laajentunut Tuiran, Oulunsuun, Kaukovainion sekä Maikkulan alueille osaksi avointen päiväkotien toimintaa. Kahin-Kimppa ideoitiin ja toteutettiin yhdessä Kasvatusyh-teistyöhankkeen ja Kaukovainion päiväkodin henkilöstön kanssa. Kahin-Kimppa on tarkoitettu äideille, jotka tarvitsevat tukea ar-jessa selviämiseensä ja vanhemmuuteensa. Alueella hyvin toimivasta verkostoyhteistyöstä kertoo esi-merkiksi se, että Kasvatusyhteistyöhankkeen päätyttyä toimintaa ryhdyttiin toteuttamaan Kaukovainion päiväkodin, alueen tervey-denhoitajan, sosiaalityöntekijän, ja perhetyöntekijän sekä ehkäi-sevän mielenterveystyön neuvolapsykologin yhteistyönä. Päivä-hoito ja sosiaalityö ovat molemmat osallistuneet ryhmän ate-riakustannuksiin. Ryhmä kokoontuu sekä nuorisotoimen että Kaukovainion päiväkodin tiloissa. Pikkuraitin perheryhmä aloitti Maikkulanraitin päiväkodin avoimen päiväkodin toteuttamana. Ryhmän tavoitteena oli tukea vanhemmuutta, lapsen ja äidin välistä vuorovaikutusta sekä arjes-sa selviytymistä. Ryhmän vanhemmat tarvitsivat monialaista tu-kea ongelmallisissa elämäntilanteissaan ja vaikeiden asioiden kä-sittelyssä. Pikkuraitin perheryhmä ei jatka toimintaansa päivähoi-to- ja perhetyön tulosyksikössä, koska palvelun arvioitiin kuulu-van ennaltaehkäisevän sosiaalityön piiriin. Hankkeessa syntyneet ryhmät on toteutettu pääsääntöisesti päivähoidon henkilöstön voimin ilman lisäresursointia. Tämä on vaatinut henkilöstöltä joustavuutta ja aitoa kiinnostusta sekä halua kehittää perheryhmien toimintaa. Ryhmissä työskennellyt henki-löstö on kokenut kuitenkin työnsä haasteellisena ja antoisana. Perheistä on tullut todellisia kumppaneita ja luottamuksen ilma-piirissä perheet ovat kokeneet saavansa tukea tarvittaessa. Kaiken kaikkiaan perheryhmien syntyminen päivähoitoon uusina palveluina on herättänyt keskustelua siitä, missä menee pe-

20

rinteisen päivähoidon ja erilaisten uusien perheitä tukevien palve-lujen raja. Kenen vastuualueeseen näiden uusien palvelujen tuot-taminen kuluu ja millä resursseilla? - Uusia työmenetelmiä on otettu käyttöön Omahoitajatyötapa Hintan ja Meri-Toppilan päiväkodeissa, Ruiskukan ja Pikku-Pirtin ryhmäperhepäiväkodeissa sekä Onnelan lastenkodissa on otettu käyttöön omahoitajatyötapa. Tutustuminen Kuopion kau-pungin Sinikellon päiväkodin omahoitajatyötapaan ja hankkeen omahoitajuudesta pidetyt koulutustilaisuudet innostivat kokeile-maan uutta työtapaa. Pilottiyksiköt ovat toteuttaneet omahoitaja-työtapaa perheiden ja oman yksikkönsä lähtökohdista käsin. Omahoitajatyötavalla pyritään luottamuksellisen ja jatkuvan yh-teyden luomiseen perheeseen ja sitä kautta lapseen. Erityisesti on otettu huomioon riittävän pitkä perehtymisaika päivähoidon aloi-tusvaiheessa, vanhempien roolin näkyväksi tekeminen ja hoitaja-kiintymyksen vahvistaminen Hintan päiväkodissa hankkeen alus-sa työskennelleen lastenhoitajan siirryttyä toisen kunnan päiväko-tiin omahoitajatyötapa on levinnyt hänen mukanaan uuteen yk-sikköön. Hän on tehnyt työtapaa tunnetuksi myös useammassa koulutustilaisuudessa. Omahoitajatyötapa on levinnyt oululaisiin päiväkoteihin eri-laisina sovellutuksina. Varhaiskasvatushenkilöstön toiveesta to-teutettiin keväällä 2005 koulutus (20 t.) omahoitajatyötavasta ja kiintymyssuhteiden merkityksestä lapsen kehitykselle. Koulutus suunnattiin Oulun kaupungin alle 3-vuotiaiden ryhmissä työsken-televille varhaiskasvatuksen ammattilaisille ja se uusitaan syksyl-lä 2005. Kotikäynnnit Päiväkotien henkilöstö teki kotikäyntejä 1970-luvulla, mutta tämä työskentelytapa on ollut unohduksissa lähes 20 vuotta, kunnes nyt 2000-luvulla työtapaa on uudelleen herätelty. Hankkeessa mukana olleista piloteista Meri-Toppilan päiväkodissa alettiin järjestel-

21

mällisemmin kokeilla kotikäyntejä. Kotikäyntien tarkoitus on lu-jittaa perheen ja lapsen päiväkotiryhmässä työskentelevän aikui-sen suhdetta. Lapsen kotona käydyt lapsi-perhekohtaiset keskus-telut tapahtuvat lapsen luonnollisessa ympäristössä, jossa aikuiset kohtaavat toisensa tasavertaisessa tilanteessa. Kotikäyntejä ovat tehneet muutkin hankeen pilottiyksiköt. Työtapa on herättänyt kiinnostusta pilottiyksiköiden ulkopuolella ja Meri-Toppilan hen-kilökunta on eri koulutustilaisuuksissa kertonut omista kokemuk-sistaan. Osalle pilottiyksiköistä kotikäynnit ovat jääneet pysyviksi työkäytänteeksi. Lapsikohtaiset kasvatuskeskustelut Hankkeen aikana kaikki pilottiyksiköt ottivat vakituiseksi työme-netelmäksi lapsikohtaiset kasvatuskeskustelut, joita ne ovat kehit-täneet yhdessä perheiden kanssa. Hankkeen kuluessa pilottiyksi-köt muokkasivat ja kehittivät kasvatuskeskustelussa käyttämiään lomakkeita paremmin tarkoitukseen sopiviksi. Toiminnalliset perheillat Vanhempien osallisuutta on vahvistettu toiminnallisilla perheil-loilla, joissa yhdessä tekemällä vanhemmat ovat tutustuneet toi-siinsa ja lastensa ystäviin. Vanhempien mahdollisuuksia osallistua toiminnan suunniteluun ja lapsikohtaisten keskustelujen toteutta-miseen on lisätty. Vanhemmat ovat kokeneet tämän työmuodon tarkoituksenmukaisena. - Työyhteisössä on tapahtunut kehittymistä Säännöllisin väliajoin hankkeessa mukana ollut henkilöstö itsear-vioi omaa ja yksikkönsä kehittämisprosessia käyttäen arviointi-menetelmänä tarinallisuutta. Lisäksi hankkeen päätyttyä tehtiin hankekokonaisuudesta arviointi, joka toteutettiin kyselylomak-keella. Näiden arviointien tulosten pohjalta voidaan päätellä, että pilottiyksiköissä on tapahtunut kehittymistä ja osaamisen lisään-tymistä.

22

Konsulttien rooli pilottiyksiköiden kehittämistyön eri vaiheissa on ollut merkittävä. Työntekijöiden taidot ja monenlainen osaaminen on saatu paremmin hyödynnettyä koko työyhteisössä. Pääsääntöi-sesti hankkeeseen osallistunut henkilöstö koki oman ammatillisen osaamisensa lisääntyneen. Moni kertoi, miten oma sisäisen pro-sessi käynnistyi ja rohkeus kohdata erilaisia perheitä kasvoi hank-keen aikana. Omaan osaamiseen ja tapaan työskennellä on tullut varmuutta. Perheen asiantuntijuutta kunnioitetaan entistä enem-män ja perhettä arvostetaan yhteistyökumppanina. Ammattilaisen varmuus on tullut näkyväksi ja työntekijät ovat mielellään kerto-neet omista kokemuksistaan yksikköjensä ulkopuolella. Yksittäisten ihmisten omat, henkilökohtaiset kokemukset ke-hittämistyöstä usein sivutetaan tuloksia tarkasteltaessa. Parhaim-millaan kuitenkin kaikki uusi kokemus ja tieto, jota työntekijät ovat kokeneet saaneensa, on sitä pääomaa, mikä jää hyödyntä-mään työyhteisöä joko tietoisesti tai tiedostamatta hankkeen pää-tyttyä. - Alueellinen yhteistyö Alueellista moniammatillista yhteistyötä on pyritty edistämään. Yhteistyö on kuitenkin hyvin eritasoista ja järjestäytymätöntä suurimmassa osassa alueita. Selviä yhteistyörakenteita on Kauko-vainion ja Maikkulan alueilla, joissa erilaiset verkostot toimivat hyvin. Kaikilla alueilla pilottiyksiköt ovat kuitenkin luoneet yhte-yksiä alueensa neuvolaan ja osittain myös sosiaalityöntekijöihin.

23

KONSULTAATIO PERHETYÖN MUUTOSPROSESSIN TUKENA VARHAISKASVATUKSESSA Hiitola-Moilanen Marja, Järvi Seija, Kronqvist Eeva-Liisa Sarvela Hannakaarina , Tiilikka Aila, Vähärautio Aira 1. Johdanto 2. Lähtökohtia perhetyön konsultaatiolle 3. Konsulttien kokemuksia konsultaatioprosessissa 4. Prosessin pyörteissä opittua 1 JOHDANTO Perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa -hankkeessa yhtenä ke-hittämisen tukirakenteena on ollut jokaisessa pilottiyksikössä ta-pahtuva konsultaatio, joka toteutettiin kerran kuukaudessa. Kon-sultaatio päiväkotien kehittämisen työskentelymuotona on suh-teellisen uusi. Jokaisessa hankkeen pilottiyksikössä konsultaatio muodostui omanlaiseksi prosessikseen. Myös pilottien kehittä-misprosessit noudattivat yksilöllisiä polkuja. Tähän artikkeliin olemme konsulttien yhteisen työskentelyn tuloksena koonneet kokemuksiamme konsultoinnista tässä hankkeessa. Konsultaation alussa monenlaisia kysymyksiä oli ilmassa se-kä henkilöstöllä että konsulteilla. Ovatko perheiden tarpeet muut-tuneet ja mihin suuntaan? Mitä olisivat perheiden tarpeisiin pa-remmin vastaavat uudet työmuodot? Mistä päivähoidon perhe-työssä on kysymys? Emmekö tee jo nyt perhetyötä? Miten paljon perheiden asiat kuuluvat meille? Emmekö ole ensisijaisesti päivä-hoidossa lapsia varten? Mietimme konsultoinnin merkitystä ja konsulttien rooleja. Mitä konsultilta vaaditaan? Miten konsultti kykenee vastaamaan kehittämistyön haasteisiin? Mitä konsultin tulee konkreettisesti tehdä? Mitä konsultit voisivat antaa piloteil-le? Muotoutuisiko konsultin rooli tutun konsulttivitsin mukaisesti seuraavasti:

24

”Katsos, ensinnäkin tulit tänne pyytämättä, toiseksi kerrot minulle sellaista jonka jo tiedän ja kolmanneksi sinulla ei ole pienintäkään käsitystä siitä mitä minä teen.”

Vai saattoiko konsultti olla jopa ystävä, jota Satu Pusa kuvaa seu-raavasti:

Ystävä on hän, joka työntää sinut matkaan kun epäröit, rohkaisee kun emmit, luottaa kun et itse luota. Ystävä on hän, joka näkee, mihin pystyt, haastaa hyviin muutoksiin ja auttaa tunnistamaan oman tiesi. Ystävä on hän, joka kysyy oikeita kysymyksiä, jotka ohjaavat eteenpäin, kun pelkäät menettäneesi suunnan. Ystävä on hän, joka toivoo sinulle vain parasta, uskoo unelmiisi ja antaa siivet lentää niitä kohti.

2 LÄHTÖKOHTIA PERHETYÖN KONSULTAATIOLLE Työskentely lasten ja lapsiperheiden parissa on muotoutunut en-tistä vaativammaksi. Vaihtoehtoisuus ja asiakkaiden valinnan-mahdollisuudet ovat varhaiskasvatuksen ajankohtaisia haasteita. Varhaiskasvattajalta vaaditaan entistä enemmän monimutkaisten tilanteiden tunnistamista ja kykyä toimia muuttuneissa olosuhteis-sa. Työskentelyssä korostuvat perhelähtöisyys ja moniammatilli-suus. Osaksi työntekijöiden arkea ovat tulleet erilaiset kehittämis-

25

hankkeet ja projektit. Tämä kaikki edellyttää työntekijöiltä selke-ää muutosten hallintaa ja työn uutta jäsentämistä. Organisaatioiden toimintaan sisältyy muutoksen siemen. Ne käyvät läpi pieniä tai suuria muutoksia sekä hitaan tai nopean muutoksen vaiheita. Usein niiden hahmottaminen on vaikeaa. Oppiminen sisältää sekä hyppäyksellisiä että tasaisesti eteneviä jaksoja. Tätä voidaan kutsua transformatiiviseksi oppimiseksi (Mezirow 1995, 39-70, Taylor 1997, 34-42; myös Juuti 2004, 359). Transformatiivinen oppiminen ei ole pelkästään tietojen tai taitojen omaksumista, vaan muutosta tietoisuudessa ja sosiaalisis-sa suhteissa. Se käynnistyy tilanteissa, joissa vahat ratkaisumallit eivät enää toimi. Muutos, transformaatio, merkitsee omaksuttujen toimintamallien ja -periaatteiden muokkaamista, traditioiden uu-distumista ja omaperäisten ratkaisujen kehittelyä. Transformatii-vinen oppiminen johtaa uusien toimintamallien kokeiluun. Pro-sessia ohjaa kriittinen reflektio ja uuden aktiivinen kokeilu. Työn-tekijät oivaltavat uusia näkökulmia työhönsä ja löytävät ratkaisuja kehittämistä vaativiin työalueisiinsa. (Onnismaa et al. 2004, 34) Puhutaan myös yhteisön oppimiskumppanuudesta, jossa op-piminen on yhteistä tiedon rakentamista ja merkitysten hakemista (Karila & Nummenmaa, 2001, Onnismaa et al. 2004, 152). Muu-tosprosessin tueksi hankkeessa valittiin prosessina etenevä kon-sultaatio ( Lujala 2001, 136-137). Tässä hankkeessa transforma-tiivinen oppiminen merkitsi konsultille keskustelukumppanina olemista ja rinnalla kulkemista muutoksen polulla. Konsultaatios-ta muotoutui yhteisöllinen oppimiskokemus, jossa myös konsultit muodostivat oman muutostiiminsä. Useissa pilottiyksiköissä kirjattiin tietoiseksi tavoitteeksi ”tiedon, ammattitaidon ja kokemusten jakaminen kaikkien hyö-dyksi”. Tavoitteena ja oppimismenetelmänä on tällöin työhön in-tegroituva informaali oppiminen, jossa vuorovaikutuksessa mui-den kanssa ei niinkään opita taitoja ja tietoja, vaan jaetaan näke-myksiä ja käsityksiä työn tekemisestä (Geber, Lankshear, Larsson & Svensson, 1995). Voidaan myös puhua työssä oppimisesta ar-kipäivänoppimisena (vrt. Antikainen 1999, 5-89). Sillä tarkoite-taan omasta tai organisaation perinteestä oppimista tai tutkimus- ja kokeiluprojekteihin osallistumisen avulla tapahtuvaa oppimista. Työssä oppimista voidaan tukea ohjauksen, konsultoinnin ja kou-

26

lutuksen keinoin. Tällöin on kyse kokemuksellisesta oppimisesta ja tiimioppimisesta. (Sarala & Sarala, 1998.) Konsultaatiossa konsultti voi nähdä tilanteen ulkopuolisen silmin selkeämmin kuin työyhteisön sisältä on mahdollista. Jos-kus riittää, että joku ulkopuolinen vahvistaa työskentelyn suunnan oikeaksi tai auttaa jäsentämään jo tehtyä työtä. Konsultaatiotilan-ne voi olla myös vaihtoehtojen näkemiseen ohjaamista. Konsul-taatiossa harvoin löytyy nopeita ratkaisuja. Luottamus prosessiin on keskeinen oivallus sekä konsultille itselleen että konsultaati-oon osallistuville. Tavoitteet muokkaantuvat prosessin varrella to-teuttamiskelpoisiksi. Liian valmiin tavoitteen asettaminen voi eh-käistä uusien vaihtoehtojen löytämistä. Schein (1999) väittääkin, että prosessi eli se miten asioita tehdään, on sinänsä tärkeää, ei-vätkä niinkään sisällöt, tulokset tai tavoitteisiin pääseminen. Tä-mä voi vaikuttaa epämääräiseltä ja mystiseltä konsultista, joka ha-luaa edistää konkreettisesti työyhteisön muutosprosessia. Schein viittaa auttamissuhteeseen, jossa konsultti ja työntekijät yhdessä tutkailevat ongelmaa ja reflektoivat samalla kokemuksiaan (Juuti, 2004, 363). Vain tietämätön konsultti voi olla avoin sisäiselle maailmalleen. Kaikki mitä konsultti tekee on interventiota. Hänen tehtävä-nään on auttaa työntekijöitä itse tiedostamaan kehittämisen haas-teita ja löytämään niihin uusia ratkaisuja. Konsultti on aktiivinen kuuntelija ja tilanteelle avoin keskustelukumppani. Siksi pelkät tekniikat ja metodit eivät korostu konsultaatiossa, vaan myös avoimuus ja tietoisuus sekä omista maailmoista että toisten erilai-suudesta (Juuti, 2004, 366). Erilaisten organisaatioiden toiminnan tutkimisessa on todettu, että muutosprosessin onnistumisen kan-nalta keskeistä on yhteistyöhön perustuva kuuntelu, auttaminen ja dialoginen lähestymistapa (Soini 2001). Prosessi muistuttaa laa-dun kehittämisprosessia, jossa opitaan toiminnasta ja jonka tavoit-teita sekä menetelmiä kehitetään yhdessä. Paikoin konsultin rooli on olla ikään kuin ”kriittinen ystävä”, kumppani, jonka tehtävänä on edistää työyhteisössä myös totuttuja ajatusmalleja ja toiminta-tapoja kyseenalaistavaa reflektoivaa dialogia. (Nummenmaa 2004, 85.) Kyky kriittiseen reflektioon on transformatiivisen op-pimisen keskeisin muutosvoima. Konsultti voi olla sitä edistävän muutosprosessin ”merkittävä toinen” (Antikainen 1996, 265).

27

Ymmärrys päiväkotityön luonteesta auttoi hankkeen konsultteja konsultin roolin omaksumisessa. Ylikoski (1999) on luonnehtinut konsul-tin roolia seuraavasti: ”konsultti on osallistuva ja osallistava aloitteentekijä, joka pyrkii saamaan yksilön tai organisaation vas-taamaan toteutuksesta”. Konsulttirooliin kuuluu prosessitavoite. Konsultin tulisi saada aikaan kehityskulkuja sekä pitää ne käyn-nissä ja suunnassa. Haasteena on prosessin onnistuminen, joten konsultin ja työntekijän vuorovaikutus on keskeistä. Siksi konsul-tilta vaaditaan kehittämistyön ja ryhmäprosessien asiantuntemus-ta. Tällöin nousee tärkeäksi konsultin erilaisista työyhteisöistä kertynyt kokemus. Perusosaamiseen kuuluu organisaatioiden toi-minnan ja -kulttuurin merkityksen tunteminen. (ks. myös Lind-ström & Leppänen 2002.) Konsultaatio on tulossa vähitellen myös päivähoidon työn kehittämisen välineeksi työnohjauksen ohella. Luonteeltaan se on koko yhteisön toiminnan tukemista ja kehittämistä. 3 KONSULTTIEN KOKEMUKSIA KONSULTAATIO-

PROSESSISSA Kokemuksemme mukaan konsultin oli siedettävä hankkeen käyn-nistämisvaiheen epämääräisyyttä ja annettava tilaa ja aikaa sekä omalle että päiväkotien prosessien käynnistymiselle. Konsultit toimivat pilottiyksiköissä joko yksin tai työpareina. Lisäksi he kokoontuivat myös keskinäisiin tapaamisiin. Tämä konsulttien muodostama oma tiimi koettiin hyvin merkittävänä keskinäisen vuorovaikutuksen ja kokemusten vaihdon mahdollistajana. Se auttoi kehittämistyön muutosprosessien tarkastelussa ja antoi itse-reflektion aineksia työskentelylle konsultin erilaisissa rooleissa. Jokaisessa pilottiyksikössä konsultaatioprosessit etenivät yk-silöllisesti. Pilottien erilaisuus haastoi muokkaamaan konsultaa-tiokäytäntöjä.

28

Konsultaatioissa kokeiltiin mm. seuraavia työmuotoja: - koko talon konsultaatiot - osastokohtaiset konsultaatiot - muutaman osaston yhteiset konsultaatiot - johtajan osallistuminen mahdollista tai ei mahdollista - iltakokoontumiset - konsultaatiot päiväkodin aukioloaikana - pilottiyksiköiden yhteiset konsultaatiot Pilottiyksiköt olivat erilaisia. Konsulttien oli hyväksyttävä työyh-teisön tilanne juuri sellaisena kuin se näyttäytyi. Aktiivisuus näyt-ti kasaantuvan hankkeen osalta muutamille innokkaille. Tuntui, että työyhteisöt olivat odottavalla ja tarkkailevalla kannalla niin sisäisissä prosesseissaan kuin suhteessa konsultteihinkin. Luotta-muksen rakentuminen kuului tähän alkuvaiheeseen. Yksiköissä alkuvaihetta leimasi tähyily kahteen suuntaan; sisälle ja ulos. Toi-saalla odottivat uudet työn haasteet ja halu muutokseen, toisaalla haluttiin aluksi selvästi tutkia omaa työyhteisöä. Keskeiseksi ky-symykseksi nousi, miten koko yhteisö sitoutuisi ja innostuisi hankkeesta. Yhteisten lähtökohtien luominen käynnistyi talokoh-taisten, tiimikohtaisten ja henkilökohtaisten arvojen pohdinnalla. Luottamus työyhteisössä rakentui keskustelun kautta, jossa ”toi-sen äänen kuuleminen” oli erityisen tärkeää. Keskustelun käyn-nistämisessä tarvittiin ulkopuolista käynnistäjää. Tämä rooli lan-kesi konsultille. Kaiken kaikkiaan konsulteille välittyi käsitys säännöllisen ja tavoitteellisen arvokeskustelun tarpeellisuudesta työyhteisöissä. Arvopohdinnan jatkoksi yhteistyön kysymykset nostettiin esille. Oman työtiimin merkitys korostui selvästi. Se koettiin työn tuen, työssä oppimisen ja työssä jaksamisen lähtökohdaksi. Hy-vän työtiimin vahvoina puolina korostui positiivinen ilmapiiri, tiedonkulku ja vuorovaikutus, yksilöllisyyden hyväksyminen, lu-pa olla oma itsensä, sosiaalinen tuki ja –arvostus sekä positiivinen palaute. (vrt. Rautiainen & Keskinen, 1999; Veikkola & Keski-nen, 1999). Perhetyön kehittämishankkeen myötä työntekijän oma ammatillinen tietoisuus selkiytyi. Se auttoi pääsemään lä-hemmäksi vanhempia arjen kohtaamistilanteissa. Suhteiden koet-

29

tiin muuttuneen aidosti välittäviksi. Perhetyön tärkeyden ymmär-täminen ja uudenlainen työn hallinta auttoi kohtaaman vaikeatkin tilanteet ”levollisin mielin”. Suuri muutos keskustelussa oli ko-kemusten mukaan taito esittää kysymykset avoimemmin ja roh-kaista vanhempia osallistumaan aktiivisesti keskusteluun. Projektin edetessä ilmeni, että sitoutumisen ja innostumisen taso vaihteli työntekijöiden keskuudessa. Konsultille ilmaistiin esimerkiksi, että tulee olla myös kriittinen uusille asioille ja että hyvää yhteistyötä perheiden kanssa on tehty aina ja tehdään edel-leen. Konsultin tuleekin sietää kriittisiä asenteita tai sitä, että kaikki eivät innostu samoista asioista tai samaan aikaan. Muutos-vastarinta näkyi konsultaatioissa ajoittain hyvin selvästi. Aron mukaan tiedetään, että yleensä muutos työssä ja työyhteisöissä on alussa passiivista mukautumista ja vasta myöhemmin aktiivista suostumista. Sopeutuminen muutokseen on riippuvainen siitä, mi-ten houkuttelevana työntekijä kokee uudet haasteet. Muutoskrii-siin tullaan yleensä silloin, kun työyhteisö ei ole kyennyt ajoissa riittävästi uudistumaan sisäisesti. (Järvinen, 2004, 23.) Konsultin turhautumisen kokemus saattoi välillä olla melko vahva. Konsulttina joutui pohtimaan vastustuksen syitä. Osallistu-jien vapaaehtoisuus ja omien valintojen tekeminen ovat siis todel-la keskeisiä muutokseen sitoutumisessa. Muutosta on Aron mu-kaan kuvattu usein myös eräänlaisena menetyksenä ja siihen liit-tyvinä tunteina. Mitä enemmän työnkuvan haasteista puhutaan, sitä helpompaa on asennoitua muutosvaatimuksiin. (Järvinen, 2004, 23.) Konsultaatiotilanteiden organisointi vaati eri yksiköis-sä erilaisia ratkaisuja. Päiväkodin arki tunkeutui niihin tehden yh-teisen keskustelun ja jakamisen varsin hankalaksi. Työntekijöiden sitoutumisen aste vaihteli. Päivähoidon arki on tiivistä ja henki-löstön irrottautuminen lapsiryhmästä vaati suunnittelua ja työn organisointia, jossa johtajan rooli on keskeinen. Perhetyön kehittämishankkeeseen mukaan tuleminen toi nä-kyväksi työyhteisöjä hiertäneitä ja ongelmalliseksi koettuja asioi-ta. Muutos horjuttaa työyhteisön valta- ja normisuhteita. Näihin tuntui olevan tarvetta puuttua konsultaatiotilanteissa. Konsultteina jouduimme pohtimaan konsultaation ja työnohjauksen eroja ja yh-täläisyyksiä. Tuntui tärkeältä rajata rooli perhetyön hankkeen konsultaatiotehtävään. Konsultin on hyvä tiedostaa missä on mu-

30

kana, millaisia prosesseja on käynnistänyt ja millaisia prosesseja joutuu kohtaamaan. Tässä tiedostamisprosessissa koimme merkit-tävänä tukena oman konsulttitiimimme. Kokoonnuimme säännöl-lisesti jakamaan kokemuksiamme ja reflektoimaan konsulttina toimimisen mahdollisuuksia ja rajoja. Konsultaatioprosessi eteni toimintakausittain syklisesti. Kos-ka hanke oli pitkä, uuden toimintakauden aloittaminen edellytti konsultaatiotilanteissa prosessin kertaamista ja arviointia sekä ta-voitteiden uudelleen asettamista. Pilottiyksiköiden laatimat suun-nitelmat muuttuivat prosessin edetessä. Kehittämistyöhön kuulu-vat katkokset ja pysähtymiset, kriittisyys ja jopa turhautuminen-kin, mutta myös uusien ideoiden kehittely, innostus ja oivallukset. Oli tärkeää muistaa ja muistuttaa työyhteisöä siitä, mitä kaikkea on jo tehty ja saavutettu. Konsultin tehtävänä oli muutosproses-sissa kertyvän perhetyön hiljaisen tiedon tunnistaminen sekä nä-kyväksi tekeminen. Pitkässä kehittämishankkeessa uudet työtavat ja toimintamallit omaksutaan osaksi arkista työtä, jonka jälkeen niitä ei enää välttämättä tunnisteta hankkeen ”tuotoksiksi” tai tie-dosteta omassa työotteessa tapahtuneita muutoksia. 4 PROSESSIN PYÖRTEISSÄ OPITTUA Konsultti elää konsultoitavien prosessia. Liikkeelle lähdettäessä ei tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Vain muutoshalukkuus ja muutok-sen suunta ovat ehkä tiedossa. Tässä mielessä konsultaatio muis-tuttaa toimintatutkimusta. Prosessi mahdollistaa käytännöstä op-pimisen sekä käytännön ja teorian reflektion. Konsultin rooli muuttuu ja elää prosessissa. Aina ei todella tiedä, pystyykö vas-taamaan konsultoitavien odotuksiin. Herkkyys prosessille auttaa asiaa. Konsulttina on kehkeytynyt oivallus siitä, miten merkittä-vää työyhteisölle mahdollisuus yhteiseen jakamiseen on. Konsul-taatio on rajallinen tapahtuma, jossa on osattava ottaa aikaa, kes-kittyä olennaiseen ja ennen kaikkea uskaltaa olla rohkea ja avoin. Kokemuksemme mukaan Perhetyön mahdollisuudet päivä-hoidossa -kehittämishanke oli riittävän pituinen. Projektin aikana työyhteisössä kasvoi pyrkimys ja halu sekä uudistaa työmuotoja

31

että käyttää apuna työssä konsultaatiota. Uusia näkökulmia ja työmuotoja kehittyikin prosessin kuluessa. Irtautuminen konsul-taatiosta tapahtui eri yksiköissä eri tavoin. Ihanteellisessa tilan-teessa kehittämistyö jatkuu yksikön omin voimin. Päivähoidon yksiköissä ilmenee selvästi edelleen työnohjauksen tarvetta. Hankkeessa toteutettu konsultaatio joutui osittain vastaamaan myös tähän tarpeeseen. Tässä vaiheessa jouduttiinkin pohtimaan konsultaation ja työnohjauksen eroja ja yhtäläisyyksiä. Tuntui tärkeältä rajata rooli perhetyön hankkeen konsultaatiotehtävään ja se osoittautuikin tärkeäksi rajanvedoksi. Konsultaatioprosessi käynnisti myös koko päiväkotiorganisaation toiminnan kriittistä tarkastelua. Havaittiin esimerkiksi, että toimintaa voitaisiin moni-puolistaa organisoimalla erillinen johtotiimi vastaamaan moni-naisten tavoitteiden ja haasteiden toteuttamisesta. Perhetyö oli ak-tivoinut pohtimaan työn järkeistämistä ja työn ja vastuun jakamis-ta. Pysäyttävää oli myös havaita kuinka tärkeä rooli johtajalla on päiväkodin työntekijöiden työssä jaksamisen kannalta. Konsultti-na tunsi suurta riittämättömyyttä kohdatessaan työssään jaksami-sen kanssa kamppailevia. Työtekijät omaksuivat uusia perhetyön käytänteitä luontevik-si toimintatavoiksi ja ylittivät entisiä asenteitaan suhteessa perhe-työhön hankkeen kuluessa. Jotkut alkuvaiheessa jopa kriittisesti asennoituneista työntekijöistä toivat projektin loppuvaiheessa työhönsä monia oman projektinsa tavoitteita tukevia uusia työta-poja. Hankkeen viimeinen vuosi oli luonnollista konsultaatiosta luopumisen aikaa ja valmistautumista uusien näkökulmien juur-ruttamiseen työkäytäntöihin. Raportin kirjoittaminen osittain yh-dessä oli mielekäs osa tätä luonnollista päätöstä. Kirjoittamispro-sessissa oli hyvä kiteyttää saatuja tuloksia. Tiivistäen voi konsultaation näkökulmasta todeta, että hank-keen aikana henkilöstön arvostus perheiden asiantuntemusta koh-taan on lisääntynyt samoin kuin perheen aito kuunteleminen. Las-ten vanhempien näkyminen päivähoidon arjessa ja osallistuminen lapsen päivähoidon suunnitteluun ja toteutukseen lisääntyi useissa pilottiyksiköissä. Luottamuksen lisääntyessä uskallus varhaiseen puuttumiseen on myös parantunut. Välittämisen ilmapiirin koet-tiin koskevan niin perheitä kuin päiväkodin henkilöstön keski-

32

näistä yhteistyötä. Konsulteille antoisaa oli seurata työyhteisöjen ja yksittäisten työtekijöiden kohdalla tapahtuvaa voimaantumista. Työntekijöiden usko omaan asiantuntemukseen vahvistui uusien työmenetelmien omaksumisen kautta sekä yhteisen reflektoinnin myötä. Prosessi mahdollisti käytännössä kaikkien osallistujien kohdalla oppimisen, jossa toteutui käytännön ja teorian reflektio.

33

KERTOMUKSET PROJEKTIN ARVIOINNIN TYÖKALUINA Eila Estola, Mervi Uusimäki 1 Kertomukset arvioinnissa 2 Esimerkkiprosessin kuvaus 3 Kertomusten merkityksestä arvioinnissa 1 KERTOMUKSET ARVIOINNISSA Kertomukset lienevät vanhin tapa välittää tietoja, tunteita ja arvo-ja ihmisiltä toisille. Vaikka menneiden aikojen leirinuotioilta on pitkä matka tämän päivän teollistuneiden yhteiskuntien organisaa-tioihin, kertomukset eivät silti ole menettäneet merkitystään ih-misten keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Tutkijat eivät kuiten-kaan ole olleet niistä kovin kiinnostuneita ennen kuin viime vuo-sikymmeninä. Puhutaankin ns. ’narratiivisesta käänteestä’ ihmis-tieteissä, jolla viitataan eri tieteenalojen kiinnostukseen ihmisistä tarinoita kertovina olentoina ja siihen, mikä mahti tarinoilla voi olla ihmiselämän eri aloilla oppimisessa, kehittymisessä, yhteisö-jen rakentumisessa, oman identiteetin rakentamisessa ja jopa sai-rauksien parantamisessa. Yksi kertomusten hyödyntämisen alue on organisaatioiden kehittämistyö. Kasvatusorganisaatioiden kehittämistyössä on useimmiten kyse luonteeltaan narratiivisista prosesseista, joissa tarinoiden ja kertomusten avulla tuotetaan tietoa prosessin kulus-ta, tuloksista, vaikutuksista jne. (Heikkilä 2003). Usein näissä ti-lanteissa käytetään vuorovaikutuksellista arviointia, jolla tuote-taan tietoa kehittämishankkeen toteuttamisesta prosessina. Tavoit-teena on tukea prosessissa ja kehittämistyössä mukana olevan or-ganisaation ja sen toimijoiden omaa oppimista niin sisäisenä kuin ulkoisena arviointina. (Arviointi sosiaalipalveluissa 2001, 21.) Arviointi tuokin aina lisää tietoa ja ymmärrystä kohteesta ja sen toiminnasta. Tällöin kokemuksista kertomusten kautta voidaan ot-taa oppia toiminnan kehittämiseksi ja parantamiseksi (Dalen

34

1998, 11). Arvioinnin ei aina tarvitsekaan olla raskaasti toteutet-tua arviointitutkimusta, vaan se voi olla itsearviointia, pienimuo-toista ulkopuolista arviointia, toimintatutkimusta, työnohjausta tai konsultaatiota, joissa on mukana arvioivia elementtejä (Arviointi sosiaalipalveluissa 2001, 31), kuten myös tarinoiden käytössä ar-vioinnin työkaluina. Prosessiarvioinnissa kertomukset ilmaisevat kehittämisen ai-kana tapahtunutta. Työpaikoilla ja organisaatioilla on menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus eli organisaation tarina, jota tutkitaan ja arvioidaan osallistujien tuottamien kertomusten ja tarinoiden kautta. Myös toimintatutkimus voidaan ymmärtää organisaation kertomuksen muuttamiseksi yhteisen työskentelyn avulla (Heik-kinen 2001). Albaekin (ks. Lindqvist 1999, 108−109) mukaan ar-vioinnin fokuksena voi olla prosessi tai prosessin tulos. Asemal-taan arviointi asettuu akselille ulkoinen-sisäinen. Hänen mukaan-sa arvioija voi toimia yhtä aikaa vain yhdellä kentällä menestyk-sellisesti. Siten tässä päiväkodin kehittämisprojektin arviointipro-sessissa keskitytään prosessin sisäiseen arviointiin kertomusten ja tarinoiden kautta. Vuorovaikutuksellisessa prosessissa arvioinnin tehtävä on myös tukea organisaation omaa oppimista. Arvioinnin tuottamaa tietoa niin kehittämisprojektiin kuin koko yhteisöön liittyen voidaan hyödyntää organisaatiossa ja sen tarinassa (vrt. Arviointi sosiaalipalveluissa 2001, 30−31). Suurin osa kirjoittajista ei tee eroa tarinoiden ja kertomusten välille, mutta niistä on löydettävissä myös omia piirteitä (Hyväri-nen 2004). Tarinat yleensä jäsentävät tapahtumaketjuja. Niille on ominaista ajallisuus ja tapahtumia koskeva tulkinta. Tapahtumat liittyvät juonellisesti toisiinsa, jolloin niissä on nähtävissä jopa syy-seuraussuhteita, emotionaalisia jännitteitä ja valikoitumista. Niistä löytyy aina alku, keskikohta ja loppu kuten kertomuksista-kin. Tarinoista tulee kertomuksia, kun ne kerrotaan. (Hänninen 2004.) Kertomukselle puolestaan voidaan asettaa tiukempia tai väljempiä määritelmiä. Niitä on monenlaisia suurista romaaneista tuokiokuviin ja muistoihin sekä myös ruumiiseen tallentuviin tun-temuksiin saakka. Ruumiin muistot ovat länsimaisessa traditiossa olleet hyvin laiminlyöty alue, koska ihmisen ruumiillisuutta on pidetty sekundäärisenä hänen ajattelulleen. Viime vuosina on kui-

35

tenkin ollut havaittavissa tässä suhteessa muutosta (Jokinen, Kas-kisaari & Husso 2004). Kertomus on yleensä tarinan symbolinen esitys, merkkikoko-naisuus. Kertomuksissa annetaan merkityksiä inhimillisille koke-muksille, mutta ne eivät koskaan paljasta kaikkia kokemuksia. Yhdessä kertomuksessa on monta tarinaa ja toisaalta yhdessä tari-nassa on monta kertomusta. Tarinassa onkin yleensä kyse kerto-musten avulla tuotetusta kokonaiskertomuksesta työyhteisöön tai organisaatioon liittyen. Narratiivilla puolestaan tarkoitetaan ker-tomusta tai tarinaa ja kertomisen kulkua eli diskurssia yhteensä (Hyvärinen 2004). Vaikka kertomuksen ja tarinan käsitteiden vä-lillä voidaan nähdä eroja niiden merkityksessä, käytämme käsit-teitä tässä artikkelissa toistensa synonyymeinä, mikä lienee niiden tavallisin käyttötapa myös arkikielessä. Metaforat lienevät lyhyimpiä kertomuksia. Metafora on kieli-kuva, jossa yhdistetään toisiinsa kaksi periaatteessa toisiinsa liit-tymätöntä asiaa, joilla abstrakteja asioita havainnollistetaan. Se kertoo tarinan värikkäästi ja kuvaa todellisia tilanteita oudoissakin asiayhteyksissä ja ympäristöissä. Niissä käytetään ei-totuttuja ni-mityksiä kuvaamaan tilanteita ja asioita. Se on minikertomus, jos-sa pienessä tilassa kerrotaan paljon. (Sahlberg 1998,55,58; Cladi-nin & Conelly 2000,163; Auranen 2004.) Metaforien avulla näh-dään asioita, joita ei muuten huomattaisi. Asioiden tarkastelu ou-doissa ympäristöissä avaa usein silmät uudenlaiselle ajattelulle. (Sahlberg 1998, 55-59.) Esimerkiksi runoilijat ovat usein vertaus-kuvien mestareita. Myös puhe kasvatuksesta on hyvin usein meta-forista ja vertauskuvallista. Metaforat osoittautuivat käyttökelpoi-siksi myös perhetyön kehittämisprojektin arvioinnissa. Työnteki-jät tuottivat runsaasti vertauksia, joilla he kuvasivat tuntemuksi-aan projektin eri vaiheissa (ks. Kertomus perhetyönprojektista Kaukovainion päiväkodissa). Hyvin usein törmää kysymykseen, ovatko tarinat totta. Hy-väksytäänkö mikä tahansa juttu tai kertomus totena? Kertomusten totuudellisuus on monimutkainen kysymys. Tässä yhteydessä tu-keudumme tutkijoiden näkemykseen siitä, että ihmisten tarinat syntyvät kokemuksen pohjalta (Clandinin & Connelly 2000). Niissä on tekoja ja sattumuksia, jännitystä ja yllätyksiä. Koska jo-kaisen ihmisen kokemus on viime kädessä vain hänen ymmärret-

36

tävissään, narratiivisessa lähestymistavassa on täysin luonnollista, että samasta historiallisesta tapahtumasta kerrotaan hyvin erilaisia tarinoita. Tarinallisessa mielessä on siis olemassa erilaisia narra-tiivisia totuuksia. Marja Saarenheimo (2002) on osoittanut, että eri työntekijät kertovat erilaisia kuvauksia samasta työpaikasta. Erityisen mie-lenkiintoista hänen mielestään oli, että kun työntekijät kertoivat työpaikkansa tarinaa ryhmissä, joissa toisessa oli vanhat työnteki-jät ja toisessa vasta tulleet, koko työpaikan kertomus näissä ryh-missä oli hyvin erilainen. Tulos antaa viitteitä siitä, että työyhtei-sön kulttuuri ja yksittäisen työntekijän kokemukset ovat vuoro-vaikutuksessa keskenään ja muokkaavat toinen toisiaan. Tällä on vaikutusta myös prosessien arviointiin. On tärkeää saada kuulu-viin eri osapuolten ääniä ja kertomuksia tapahtuneesta mahdolli-simman monipuolisesti. Yksilölliset ja ryhmässä yhdessä muo-dostetut tarinat tuovat esille prosessiin liittyviä erilaisia tunteita, kokemuksia, mietteitä, todellisia tapahtumia jne. Todellisuus or-ganisaatiossa ja kehittämisprojektissa onkin aina sosiaalisesti konstruoitu. Se perustuu yksilöiden hahmottamiin kokonaisuuk-siin. Toisin sanoen ei ole olemassa yhtä objektiivista todellisuutta, jonka tutkija voi löytää. Siksi arvioinnissakin on siirrytty ulko-kohtaisista ja objektiivisista efektimittauksista kohti osallistu-vampaa, vuorovaikutuksellisempaa ja monitahoisempaa arvioin-tia, jossa voidaan hyvin käyttää välineinä myös tarinoita. (vrt. Guba & Lincoln 1989, 11, 89.) Länsimainen, luonnontieteellinen tutkimus on nojannut loo-gis-analyyttisyyteen, jota koulukasvatuskin pääasiassa on tukenut. Ihmisten arkinen tapa ajatella noudattelee kuitenkin erilaista lo-giikkaa. Voidaan ajatella, että jo ihmisten tapa kokea elämäänsä, on kerronnallinen. Tällöin narratiivisen ajattelutavan hyödyt nou-sevat esille. Eläessään elämäänsä ihminen jäsentää sitä rakenta-malla asioista ajallisesti eteneviä tapahtumaketjuja. Samalla hän liittää tapahtumia toisiinsa pyrkien ymmärtämään niitä toisiinsa liittyvinä. ”No, minä myöhästyin töistä, kun auto meni rikki”. Tällainen juonellistaminen auttaa jäsentämään tapahtumia. Se on myös läheisessä yhteydessä siihen, mikä on tarinan opetus. Ope-tus voi toki olla monenlainen. Hyvällä tarinalla on aina jokin mo-raalinen sanoma. Muutosprosessien arvioinnissakin eri ihmisten

37

kokemukset osoittautuvat hyvin erilaisiksi. Jollekin opetus voi ol-la, että muutokset vievät asioita parempaan suuntaan, jollekin muutos voi merkitä uhkaa. (Aaltonen & Heikkilä 2003.) Aaltosen ja Heikkilän (2003) mukaan tarinoilla on voimaa. Niiden käyttö on perusteltua työyhteisöjen muutostilanteessa, koska toimintaympäristöt ovat muuttuneet yhä moninaisemmiksi. Tarinat kunnioittavat työelämän monimutkaisuutta, joten ne voi-vat tuoda uutta ymmärrystä muutosprosesseihi Samalla rationaali-suuteen, mekaanisuuteen ja lineaarisuuteen perustuvat johtamisen mallit menettävät tehoaan. Aaltonen ja Heikkilä kertovat esimer-kin amerikkalaisesta Xerox-yhtiöstä, jossa kiellettiin huoltomie-hiltä yhteiset kahvihetket tehokkuuden nostamiseksi. Pian kuiten-kin ilmeni, että huollot eivät enää edenneetkään entiseen malliin, vaan korjaukset kestivät kauemmin kuin ennen. Näytti siltä, että korjaajat eivät enää osanneet korjata niin hyvin kuin ennen. Sil-loin huomattiin, että kahvihetket eivät olleet vain työtekijöiden epävirallisia rupatteluhetkiä, vaan niiden aikana työmiehet kertoi-vat esimerkkejä ja juttuja, miten he olivat korjanneet koneiden erityyppisiä vikoja. Kahvihetket olivatkin itse asiassa omaehtoisia täydennyskoulutus-, konsultointi- ja työnohjaustilaisuuksia. Muutostilanteissa, jollainen kehittämisprojektikin on, juuri ihmisten kertomukset välittävät nopeasti ja tehokkaasti kokemuk-sia. Kasvatusorganisaatioissa tehtävät muutokset on usein nähty lineaarisina ja perinteisen logiikan mukaan etenevinä prosesseina. Ne vaativat kuitenkin kasvattajilta suuria emotionaalisia ponnis-tuksia. Niihin liittyy surutyötä ja luopumista entisestä, johon muu-tostilanteissa ei juuri ole kiinnitetty huomiota. Uudistukset ovat vaativia prosesseja niin yksittäisille työntekijöille kuin koko työ-yhteisöille. Huomiota olisi kiinnitettävä organisaatioiden koko historiaan, missä tarinat ja kertomukset voivat olla avuksi. Kehit-tämisprojektikin nivoutui tavalla tai toisella myös koko työyhtei-sön tarinaan, sen historiaan, nykyhetkeen, ja mikä tärkeintä, se vaikuttaa myös tulevaisuuteen. Kertomuksissa on sitoutuneena myös työyhteisöjen ja työnte-kijöiden hiljainen kokemuksellinen tieto, kuten oli Xeroxin esi-merkissäkin (ks. Aaltonen ja Heikkilä 2003). Täydennyskoulutuk-sessa ja kehittämisprojekteissa on usein kaikista opettavaisinta vaihtaa ajatuksia kollegan kanssa. Koska kertomukset syntyvät

38

käytännöstä ja ihmisten kokemuksista, ne tallentavat myös tuntei-ta ja moraalia. Oma kokemus useimmiten osoittautuu myös jolle-kulle muulle tutuksi. Tämä voi olla erinomaisen vapauttavaa, jos on kuvitellut olevansa aivan yksin jonkin asian tai ongelman kanssa. Muutostilanteiden tarkasteleminen tarinoina vaatii myös sen, että huomioon otetaan kertojien elämän kokonaisuus samoin kuin organisaation tila. Tarinat sitovat muutokset luonnollisella tavalla historialliseen hetkeen, aikaan ja paikkaan, jossa muutos tapahtuu. Se ottaa mukaan myös muut ihmiset, koska tarinoihin sisältyy yleensä aina kuvauksia muiden ihmisten sanomisista ja tekemisistä. Muutoskertomuksen tuottaminen edellyttää luottamuksellista ilmapiiriä. Siksi voi olla hyödyllistä, että kertomusten keruuta vauhdittaa joku ulkopuolinen henkilö ja että esimies ei ole muka-na. Tilanteet vaihtelevat ja on mahdotonta sanoa yleispätevää sääntöä, miten tarinoita tulisi kertoa. Kertomusten jakaminen on kuitenkin oleellinen osa narratiivista lähestymistapaa (Syrjälä, Es-tola & Uitto, 2005). Tämä on uusi näkökulma, koska useimmiten on toimittu siten, että joku työyhteisön ulkopuolinen on koonnut työntekijöiden kertomuksia yksilöllisissä keskustelutilanteissa. Ulkopuolinen tutkija on tulkinnut ja analysoinut niitä. Tulokset eli uudelleen kerrotut kertomukset on sitten annettu sovituille henki-löille. Työntekijät ovat siten päässeet kuulemaan vain muokattuja tarinoita (Aaltonen & Heikkilä 2003). Narratiivinen lähestymistapa mahdollistaakin dialogisuuden ja onnistuessaan tuottaa moniäänistä tietoa eikä peitä yksilöiden näkökulmia (Syrjälä, Estola & Uitto, 2005). Se tuottaa monitahoi-sen tarinan kehittämisprojektista, minkä hyödyntäminen myös prosessien arvioinnissa on merkityksellistä. 2 ESIMERKKIPROSESSIN KUVAUS Perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa -hankkeessa Kauko-vainion päiväkodin ja Onnelan lastenkodin yhteistyönä oli kehi-tetty näiden yksiköiden välistä perhetyötä. Tavoitteena oli uusien työtapojen ja -menetelmien käyttöönottaminen päiväkodin ja las-

39

tenkodin yhteistyössä. Molemmat yksiköt olivat lisäksi kehittä-neet perhetyöhön liittyvää omaa toimintaansa. Kaukovainion päiväkodille tarjottiin mahdollisuus osallistua Oulun yliopiston Kertominen opettajien työssä jaksamisen ja uu-siutumisen tukena -projektiin6. Osahankkeen tavoitteeksi asetet-tiin päiväkodin perhetyön kehittämisprojektin arvioinnin tuotta-minen työyhteisön jäsenten dialogina. Tapaamiskerroilla haluttiin perehtyä projektiin liittyviin yksilöllisiin tarinoihin ja kokemuk-siin, joista prosessin aikana muodostui koko yhteisön tarina. Nii-den avulla myös arvioitiin perhetyön hankkeen toteutumista päi-väkodissa. Samalla pohdittiin projektien merkitystä työssä jaksa-miselle: millaista emotionaalista kuormitusta projektit saavat ai-kaan ja mitä innostavuus ja uudistaminen merkitsevät yksilölle ja koko yhteisölle? Tavoitteeksi nyt esitellylle kehittämisprojektin arviointiin liit-tyvälle osahankkeelle asetettiin projektin eri vaiheiden käsittele-minen narratiivisesti. Se toteutettiin kolmena tapaamiskertana. Erityisesti mielenkiinto kohdistui projektin alkuun, tähtihetkiin ja ahdistuksen paikkoihin sekä hankkeen loppumisen tunnelmiin ja jatkoajatuksiin. Päiväkodin tuottamaan tarinaan kehittämisprojek-tista voit tutustua tässä julkaisussa olevassa artikkelissa ”Kerto-mus perhetyön kehittämisprojektista Kaukovainion päiväkodis-sa.” 2.1. Tapaamiskertojen periaatteet Kaukovainion päiväkodin perhetyön kehittämishankkeen arviointi toteutettiin työyhteisön jäsenten välisenä dialogina kolmen ko-koontumisen aikana. Kokoontumiskerroilla tuotettiin yhdessä ta-rinaa perhetyön kehittämishankkeesta yksilöllisistä ja yhteisölli-sistä kertomuksista. Arvioinnissa liikuttiin yksilöllisistä kerto-muksista yhteisön kertomukseen ja tulevaisuuskatsaukseen. Ryhmään tuli mukaan päiväkodista kuusi henkilöä oman in-nostuksensa mukaisesti. Edellytyksenä pidettiin osallistumista perhetyön kehittämishankkeeseen lähes koko kehittämisprosessin ajan ja sitoutumista tarinoiden tuottamiseen liittyvään arviointi-

6 Hanke on toteutettu Oulun yliopiston, Oulun kaupungin, Työsuojelurahaston sekä Suomen Akatemian hankkeiden no 208745 ja no 1200849 tuella.

40

prosessiin. Ryhmä pysyi samana kaikilla kokoontumiskerroilla. Vain ensimmäisellä kerralla yksi jäsen oli poissa sairastumisen vuoksi. Erityisen tärkeäksi kehittämisprojektin narratiivisessa proses-siarvioinnissa koettiin vapaaehtoisuus, luottamuksellisuus ja avoi-muus. Ryhmässä mukana olleilla oli vapaus valita, mihin toimin-toihin he osallistuivat ja mistä he kertoivat. Ryhmässä voitiin kä-sitellä myös asioita, jotka jäivät vain ryhmän sisälle. Osallistujat saivat testata ja pohtia hankkeeseen liittyviä tunteita ja kokemuk-sia omien ja muiden kertomusten avulla. Yhteisen sopimuksen mukaisesti päädyttiin ratkaisuun, että mukana ei ole päiväkodin johtajaa eikä muita ulkopuolisia lukuunottamatta kokoontumisten vetäjää ja aineiston kerääjää. Ryhmä tutustui ulkopuoliseen vetä-jään ja aineiston kerääjään etukäteen kahdessa esittely- ja suunnit-telupalaverissa. Tällä mahdollistettiin luottamusta, tuttuutta ja työskentelyn intensiivisyyttä alusta alkaen, koska prosessi oli ly-hyt eli vain kolmen kokoontumisen mittainen. Johtajan poissaolo perustui yleisiin kerronnalliselle lähestymistavalle ominaisiin pe-riaatteisiin, joissa on todettu hyväksi työntekijöiden mahdollisuus keskustella asioista ilman johdon läsnäoloa. Lisäksi tapaamis-paikka oli päiväkotiyhteisön ulkopuolella, jotta se mahdollisti mahdollisimman neutraalin, rauhallisen, avoimen ja luottamuksel-lisen maaperän tuotetuille kertomuksille. Tapaamiskertojen muut keskeiset periaatteet, kuten tavoitteet, aikataulut, työskentelyn organisointi ja pienryhmän toimintaperi-aatteet sovittiin etukäteen yhteisessä suunnittelupalaverissa. Osal-listujat saivat olla alusta asti mukana suunnittelemassa arviointi-prosessin kulkua ja siihen osallistuvien roolia. Kokoontumisista haluttiin myös jaksamista edistäviä kokemuksia. Ne äänitettiin ja kuvattiin digitaalikameralla ja kirjalliset tuotokset kerättiin nimet-töminä. Kaikista kerroista kerättiin materiaalia sekä päiväkodin omaa arviointiraporttia että tutkijoiden narratiivisen menetelmän kehittelyä varten. Ääninauhat tapaamisista ja kirjalliset kertomuk-set jäivät sekä päiväkodille että tutkijoille käytettäviksi luotta-muksellisuuden ja tunnistamattomuuden periaatteet huomioon ot-taen. Kuvat jäivät käytettäväksi päiväkodissa, josta niitä voidaan tarvittaessa kysyä, koska osallistujille haluttiin ensisijainen oikeus määrätä niiden käytöstä.

41

Tapaamiskertoihin osallistuneet saivat täysin itse päättää, mitä heidän yhteisönsä tarinaan otetaan mukaan kehittämisprojektista. Tapaamiskertojen vetäjä antoi siihen myös ehdotuksia ja esitti eri-laisia näkökulmia, mutta lopullisen valinnan tekivät työyhteisön jäsenet. Lisäksi esimerkiksi ääninauhoista sensuroitiin jälkikäteen joitakin kohtia pois, kun osallistujat niin halusivat. Nämä kohdat liittyivät läheisesti heidän tunteisiinsa ja henkilökohtaisiin asioi-hin, jolloin niillä ei ollut merkitystä kehittämisprojektin arvioin-nin kannalta. Luottamuksen säilyttäminen koko prosessin ajan olikin ehdoton edellytys sen onnistumiselle. Prosessin aikana ha-luttiin säilyttää myös yksittäisten henkilöiden tunnistamattomuus, jolloin jouduttiin kiinnittämään erityistä huomiota esimerkiksi suorien sitaattien murteisiin ja puhetyyleihin. Raportissa päädyt-tiinkin välttämään suoria lainauksia muuttamalla ne suorasanai-seksi tekstiksi. Prosessin aikana muodostunut kertomus perhetyön kehittämisprojektista annettiin nähtäväksi ja kommentoitavaksi myös muille työyhteisön jäsenille. Tarinan muodostumisessa pidettiin tärkeänä periaatteena mo-niäänisyyttä; erilaiset tarinat ja ristiriidat saivat näkyä koko pro-sessin ajan sekä yksilöiden että yhteisön tarinassa. Koskaan ei kuitenkaan voida kertoa koko tarinaa, vaan aina tuotetaan siitä osa. Osallistujien päätettäväksi jäi, mitä haluttiin ottaa esille ja kertoa prosessista. 2.2. Tapaamiskertojen sisällön kuvaus Ensimmäisellä kokoontumiskerralla päiväkodin katossa ollut lan-kaverkko innosti pohtimaan projektia hämähäkinverkkona, johon liitettäisiin yksittäisten ihmisten kertomuksia kuvaamaan jokaisen omaa vaihetta ja tunnelmaa. Joku katsoi kehittämisprojektia ylä-puolelta, joku oli siihen takertuneena, joku solmussa, joku putoa-maisillaan jne.

42

Kuva 1. Hämähäkinverkko Tämän perusteella yhdeksi näkökulmaksi perhetyön kehittämis-projektin kuvaamisessa ja arvioinnissa vahvistui metaforien käyt-tö. Miten metaforat kuvaisivat projektia ja sen etenemistä? Miten muuten kertomuksia kehittämisprojektista voitaisiin tuottaa? Mil-laisia kertomuksia yksilöillä oli? Millainen tarina koko yhteisön kehittämisprojektista syntyisi kertomusten kautta? Yksilölliset kertomukset Ensimmäinen tapaaminen aloitettiin toimintaperiaatteiden ker-taamisella. Tavoitteeksi asetettiin yhdessä katseleminen ja ihmet-teleminen, ei suorittaminen. Prosessissa sai olla mukana suoritta-matta ja tekemättä mitään. Kokoontumisten ohjaajan tehtävä oli huolehtia prosessin eteenpäin menemisestä. Tarvittaessa hän saat-toi välillä antaa suoriakin toimintaohjeita kertomalla kunkin teh-tävän tarkoituksista, jotta kaikki osallistujat olisivat selvillä, mitä missäkin vaiheessa on tarkoitus tehdä, esimerkiksi milloin on tar-koitus kuvata jotain tapahtumaa, milloin pohtia sen taustoja jne. Alkulämmittelyssä käytettiin erilaisia tunnekuvakortteja, jois-sa oli kuvattuna erilaisia ilmeitä. Jokaisen osallistujan tuli valita niistä parhaiten omaa tunnelmaansa sillä hetkellä kuvaava kortti. Sen ei tarvinnut liittyä välttämättä perhetyön kehittämisprojektiin, vaan se sai kuvata hänen omaa mielialaansa sillä hetkellä.

43

Tämän jälkeen kukin osallistujista kertoi, mitä näkee kuvassa, mi-tä se kertoo ja miksi valitsi k.o. kuvan. Muille esitettävälle kerto-mukselle kuvasta ei asetettu mitään ennakkokriteereitä esimerkik-si pituuden suhteen, vaan yksi lausekin tai jopa sana oli riittävä.

Kuva 2. Tunnelmia, ajatuksia, tunteita, mielialoja kuvina Ennakkotehtävänä ensimmäiselle kokoontumiskerralle oli ollut jokaisen osallistujan oman kertomuksen tuottaminen perhetyön projektista kirjallisesti. Siinä oli kehotettu käsittelemään omia tunteita, tunnelmia, muistoja ja yksittäisiä tapauskuvauksia jokai-sen itsensä valitsemalla tyylillä. Kirjalliset tuotokset vaihtelivat runosta päiväkirjaan, yksittäisten tapausten kuvaamisesta monisa-naiseen pohdiskeluun ja kuviin. Kirjallisessa kertomuksessa osal-listujat pohtivat perhetyön kehittämisprojektin merkityksiä itsel-leen.

”Aluksi en ollut yhtään innostunut enkä kiinnostunut koko hankkeesta. Tuntui, että johtaja painosti meidät siihen eikä aluksi kuitenkaan itse juurikaan osallistunut koulutuksiin yms.”

44

”Hankkeen edetessä henkilökunta on keskenään jutellut pal-jon eri tilanteista (töissä) ja on sovittu yhteiset linjat, miten toimitaan… Hankkeen myötä tullut rohkeutta puuttua, sanoa rehellisesti perheille asioita, joista ehkä ennen on ollut vai-keampi puhua”

Tuotoksista jokainen osallistuja kertoi haluamansa kohdan muille ryhmäläisille. Tämän jälkeen kaikki ryhmäläiset esittivät omalla ruumiillaan ja sen asennolla kertomuksen itsessään herättämiä tunnelmia: ”Miltä kertomus minusta erityisesti työntekijänä tun-tui?”

Kuva 3. Tarina tuntui minusta tällaiselta Sen jälkeen ryhmäläiset yhdessä keskustellen ja kommentoiden jakoivat kertomusten herättämiä tunnelmia, samankaltaisia tapah-tumia tai muistikuvia. Näin käytiin läpi jokaisen ryhmäläisen tari-na.

”Kun muistan lähtötilanteen, muistan syvän uupumuksen tun-teen, ehkä vähän epätoivoisenkin olon valtavan, moninaisen ongelmavyyhdin keskellä...Meiltä odotettiin: pyöritä tavallis-ta päiväkodin arkea, ole idearikas, opeta, hoivaa, tue lasta, tue perhettä...Erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia/perheitä niin paljon että hukkuuko ”tavallinen lapsi...Itse ajattelin, et-tä kun lähdettiin projektiin, että tämä on nyt se kanava mitä kautta saadaan äänemme vihdoin kuuluviin, apua tarvitaan,

45

keinoja, tietoja, taitoja, rohkeutta miten selvitään, mistä voi-mavaroja jaksamiseen... Projektiin päästiin mukaan, minulle se tuntui pelastusrenkaalta, joka auttaisi meitä selviämään.”

Tauon jälkeen jatkettiin kehittämisprojektin läpikäymistä sosio-metristen harjoitusten kautta. Lattialle oli tehty jana projektin ajal-lisesta kestosta. Harjoituksessa jokainen osallistuja etsi janalta paikan, joka kuvasi sen parasta vaihetta hänelle. Tämän jälkeen jokainen kuvasi valitsemansa parhaan hetken, ”high lightin”, muille. Samoin harjoitus toistettiin etsimällä projektin vaiheista kaikista vaikein ja ahdistavin paikka, mitkä myös kerrottiin toisil-le. Tämän jälkeen ryhmäläiset kävivät piirtämässä tai kirjoitta-massa seinällä olevalle paperille piirretylle projektijanalle nämä prosessin parhaat ja vaikeimmat hetket.

Kuva 4. Parhaat hetket ja ahdistuksen paikat projektijanalle Lopuksi keskusteltiin tällaisen työskentelytavan tuomista ajatuk-sista ja kokemuksista yhdessä. Miltä työskentely itse kustakin tuntui? Avasiko uusia näköaloja kehittämisprojektiin? Helpottiko, ahdistiko? Tapaaminen päättyi vetäjän lukemaan kertomukseen, jonka aikana osallistujat saivat vain olla ja antaa mielensä rauhoit-tua prosessoinnin jälkeen.

46

Yhteisöllinen kertomus projektista Toisella kokoontumiskerralla kerrattiin toimintaperiaatteet. Alus-sa osallistujilla oli mahdollisuus tuoda esille joitakin akuutteja asioita, joita he halusivat ottaa esille ja kertoa muille. Tapaamisen vetäjän johdolla palattiin lyhyesti edellisen kerran tuotokseen, projektijanaan ja siihen liitettyihin kokemuksiin. Tämän jälkeen työstettiin yhteisön kertomusta projektista. Alussa käytiin läpi yleisiä periaatteita kertomuksesta. Osallistujat jakaantuivat kahden–kolmen hengen ryhmiin miettimään perhe-työn kehittämisprojektin vaiheita ja muita päiväkodin tapahtumia aivoriihen omaisesti. Tuotokset kirjattiin koko ajan paperille. Toinen ryhmä työsti prosessia ajallisesti, toinen organisaation ja kehittämisprojektin tapahtumien näkökulmasta oman valintansa mukaisesti. Ryhmien tuotokset purettiin seinällä olevalle projekti-janalle. Yläpuolelle kirjattiin kehittämisprojektin etenemiseen liit-tyviä seikkoja ja alapuolelle muita päiväkodin tapahtumia ja tun-nelmia.

Kuva 5. Tapahtumia kehittämisprojektista ja työyhteisöstä kirjattiin projektijanalle Samalla koko ajan muut osallistujat saivat täydentää kertomusta ja tuoda omia muistojaan, mielikuviaan ja kokemuksiaan mukaan yhteisön tarinaan. Mukaan pyrittiin saamaan sekä faktaa että mie-likuvia ja tunnelmia. Keskeisiä kysymyksiä olivat mm. ”Mitä pro-jektista on jäänyt käteen? Mitä sen aikana on tapahtunut ja mitä se

47

on merkinnyt yksilölle/yhteisölle niin kehittämisprojektina kuin liittyneenä kaikkeen muuhunkin työyhteisön toimintaan?”

”Mukava, tosi mukava kokemus oli keväällä järjestetty askar-telu-nyyttäri-ilta perheille. Vanhemmat + lapset laittoivat rairuohoa kasvamaan ja askartelivat tipuja...Samalla napos-teltiin syömistä ja juteltiin rennosti. Oli kivaa!!! Ja aika hel-poilla järjestelyillä loppujen lopuksi päästiin. Vanhemmat toivat tarjoilun mukana. Suosittelen!” ”Jos ajatellaan koko koulutusta, ehkä mielessä omassa itses-sä on tullut muutosta parempaan suuntaan – palveluhenki-syyttä perheitä kohtaan, kuunteleminen (aito sellainen) on tullut itselle...Asennoitumisessa perheisiin ja heidän ongel-missa on muuttunut omasta mielestäni (ei ehkä näy ulospäin mitenkään) positiivisempaan suuntaan. Vaikka välillä on aja-tellut, miten minä voin perheitä auttaa ?Osaanko? Projektin myötä on itselle tullut rohkeutta tarttua tilanteisiin parem-min...(vaikka ei se helppoa ole välttämättä vieläkään)”

Tapaaminen lopetettiin vapaaseen assosiaatioon sulatellen työs-kentelyn aikana syntyneitä ajatuksia, kokemuksia ja kuunnellen omia tunnelmiaan. Jokainen haki itselleen mukavan ja mieluisan paikan, jossa silmät kiinni antoi ajatustensa virrata. Arviointitarinan rakentamista – miten tästä eteenpäin? Kolmannen kokoontumisen aluksi kerrattiin edellisten kertojen aikana tuotetun tarinan avulla kehittämisprojektin vaiheita. Ko-koontumisten vetäjä, työyhteisön ja kehittämisprojektin ulkopuo-lisena henkilönä, kertoi hänelle edellisten kertojen pohjalta synty-neiden käsitysten, mielikuvien, kokemusten ja tarinoiden varassa muodostuneen kertomuksen perhetyön kehittämisprojektista. Tu-kena tässä käytettiin koko ajan projektijanaa, jolle oli tuotettu yh-dessä sekä yksilöllisiä kokemuksia, tunteita ja faktaa että koko päiväkotiyhteisön tapahtumia ja tarinaa. Tämän jälkeen ryhmän jäsenet keskustelivat vetäjän heille tuottamasta kertomuksesta: miltä se heistä tuntui, mitä siitä puuttui tai mitä siinä oli liikaa.

48

Yhdessä keskusteltiin myös yleisistä päivähoitoon liittyvistä peri-aatteista kuten päivähoidon tehtävästä tänä päivänä, lasten hyvin-voinnin edistämisestä ja ennen kaikkea siitä, miten tästä mentäi-siin eteenpäin niin kehittämisprojektin kuin koko työyhteisön ja organisaation osalta.

”Minun toiveeni olisi, että päivähoito voisi esitellä selkeästi ja julkisesti ne puitteet, joissa toimitaan, ja perheidenkin tuli-si ymmärtää, että heidänkin on sopeuduttava niihin raamei-hin. Päivähoito ei tule kodin tilalle eikä se voi olla jatkumo kotikasvatukselle…Reilu rajanveto, ”työmaan” määrittämi-nen, varmasti helpottaisi perheiden kanssa tehtävää yhteis-työtä. Helpottaisi varmasti myös perheiden asemaa, vaiku-tusmahdollisuuksia”

Lisäksi kehittämisprojektin vaiheita pohdittiin ja kuvattiin meta-forilla. Jokainen osallistuja mietti yksinään prosessia ja tuotti sen tapahtumia kuvaavia metaforia, jotka saattoivat olla keskenään ristiriitaisiakin. Metaforat kirjoitettiin janalle sen vaiheen kohdal-le, jota vaihetta niiden ajateltiin lähinnä kuvaavan. Tämän jälkeen tuotosta katseltiin ja tutkittiin yhdessä tavoitteena moniääninen kuvaus projektista ja sen vaiheista sekä linkittymisestä päiväkodin muihin tapahtumiin. Samalla tutkittiin yhdessä yksilöllisten ker-tomusten liittymistä koko yhteisön tarinaan.

Kuva 6. Metaforia projektista

49

Tauon jälkeen pureuduttiin arviointiraportin tekemiseen: mitä se voisi sisältää narratiivisesti tuotettuna? Kokoontumisten vetäjä esitti lyhyen tietoiskun aiheesta ottaen samalla huomioon ryhmä-läisille kehittämisprojektin puolesta annetut ohjeet raportin sisäl-löstä. Mitä uutta narratiivisuus siihen voisi tuoda? Sen avulla ei pyritä absoluuttiseen totuuteen (jos sellaista edes voi olla olemas-sa), vaan sen tehtävä on toimia kehittämisprojektin peilinä. Yhtei-nen tarina on aina tosi, koska se on senhetkinen kokemus tapah-tuneesta. Faktatiedon lisäksi se välittää tunteita ja tunnelmia, ku-via, metaforia, runoja, ajatelmia jne. Kuvien mahdollinen käyttö tekee tarinasta ja tunteista näkyviä. Ne tavoittavat helposti luki-jansa ja kuulijansa. Tavoitteeksi raportille haluttiin prosessin vä-littäminen mahdollisimman moniäänisesti ja jopa yllätyksellisesti. Tapaamisen aikana ryhmäläiset sopivat keskenään konkreet-tisia toimenpiteitä raportin laatimisesta. Millainen rakenne siihen tulee? Mikä on työnjako? Miten kerättyä aineistoa työstetään eteenpäin? Kuka vastaa mistäkin osuudesta? Tueksi heille tarjot-tiin mahdollisuutta vielä kerran kokoontua yhdessä pohtimaan ra-portin tuottamista, mitä he eivät enää tarvinneet. Lisäksi kokoon-tumisten vetäjä ja aineiston kerääjä saivat kommentoitavakseen raportin sähköpostitse.

”Raportointi tuntui ”tervan juonnilta”, ei millään tahtonut löytyä päivällä niin paljon yhteistä aikaa että ehtisi niitä kir-joittaa. Tämä juttu auttoi valtavasti raportin syntymisessä. Ilman näitä kokoontumisia sitä ei ehkä olisi syntynyt, ja mu-kavaakin on ollut kun on saanut jakaa kokemuksia, ajatuksia ja tunteita muiden kanssa.”

Kokoontumisen lopuksi osallistujat sulattelivat kokemaansa kuunnellen omia tunnelmiaan ja ajatuksiaan hiljaisuudessa. Lo-puksi käytiin palautekeskustelua tämän työskentelytavan toteutu-misesta ja sen esille nostattamista tunteista. Yhdessä pohdittiin, mitä prosessin aikana oli opittu niin perhetyön kehittämisprojek-tiin, itseen, työhön, työkavereihin, työyhteisöön jne. liittyen. Sa-malla mietittiin ajatuksia työskentelytavan soveltamisesta arvi-oinnin välineenä.

50

”Paljon on tapahtunut sekä projektin merkeissä että muual-lakin töissä. Ja välillä ei oikein tiedä, mikä kuuluu projektiin ja mikä ei, mikä on projektin ansiota ja mikä ei.” ”Kaikkeen ei tarvitse riittää, kaikkea ei osata. Yhdessä selvi-tään tilanteesta kuin tilanteesta. Hyvä henki, hurtti huumori, kaveria ei jätetä. Sydämellä eteenpäin!”

3 KERTOMUSTEN MERKITYKSESTÄ ARVIOINNISSA Samanaikaisesti kuin päiväkodin kehittämisprojektia arviointiin toteutettiin kertomusten ja tarinoiden avulla tässä artikkelissa ku-vattuna prosessina, vetäjät tekivät havaintoja ja tulkintoja tapaa-misten kulusta sekä tarinoiden käyttämisestä arvioinnin välineenä. Tämä luku on rakennettu niiden sekä Kaukovainion päiväkodin raportin herättämien ajatusten pohjalle. Niiden perusteella esi-tämme joitakin johtopäätöksiä ja pohdintoja, joilla oletamme ole-van sovellutusarvoa silloin, kun kertomuksia käytetään kehittä-mishankkeiden arvioinnissa. Yksilön tarina On tärkeää lähteä yksilön tarinasta, koska muutoin jonkun yksit-täisen työntekijän tarina voi jäädä kuulematta ja peittyä enemmis-tön kokemusten alle. Yksilön tarinan kuuleminen voi jo sinänsä antaa kertojalle tunteen siitä, että hän on tärkeä. Lisäksi tiedetään, että jo pelkkä tilaisuus kertoa oma tarinansa koetaan usein eheyt-tävänä ja voimaannuttavana. Alussa voikin olla hyvä vain jakaa kertomuksia ilman, että kenenkään kokemusta sen kummemmin kommentoidaan. Jos tällä onnistutaan luomaan luottamuksellinen ilmapiiri, päästään kuulemaan sellaisten ihmisten näkemyksiä, jotka muuten voisivat jäädä kuulematta. Narratiivisen näkökul-man voikin helposti liittää jälkimodernin ajan kriittisiin puheen-vuoroihin siitä, että yhteiskunnassa on monia ryhmiä, joilla ei ole riittävästi valtaa saada ääntään kuuluviin. Työyhteisöissä tällaisia

51

valtaan kytkeytyviä seikkoja voivat olla työntekijöiden ikä, suku-puoli, virka-asema tai koulutuserot. Ohjaajan tehtävänä on huolehtia, että jokaisen tarina ja ko-kemukset otetaan vakavasti ja hyväksytään, vaikka ne poikkeaisi-vat omista. Toisten tarinan kautta omakin tarina rikastuu, koska toisen tarina herättää kuulijoissa uusia näkökulmia. Eräissä muis-sa ryhmissä (Kaunisto, Estola, Syrjälä & Uitto 2005) on huomat-tu, että keskustelu etenee usein tarinasta toiseen hyvin spontaanin näköisesti. Tällaisen keskustelun tuloksena osallistujat usein huomaavat, että kertomalla omista kokemuksistaan löytää lähes aina jonkun, jolla on jokin vastaavanlainen kokemus. Osallistuja huomaa, että ei olekaan yksin asian kanssa. Yksilölliset kerto-mukset osaltaan edistävätkin voimaantumista ja jaksamista. Yksiöiden kertomusten kokoamisessa on hyvä käyttää erilai-sia tekniikoita, jotta osallistujat saavat tarttumapintaa kokemuk-siinsa eri tavoin. Osallistujilla tulisi olla mahdollisuus tuottaa omaa kertomustaan hänelle luontaisella tavalla. Toiset tuottavat tarinaa kehollisesti, toiset verbaalisesti jne. Tässä kehittämispro-jektin arviointiprosessissa käytettiin pieniä ruumiinasennon har-joituksia, kuvista kertomista, pieniä kirjoitelmia (minkä seurauk-sena syntyi myös Kaukovainion päiväkodin raportissa oleva ru-no), piirroksia, keskustelua sekä metaforatyöskentelyä. Yksilöiden tarinasta kohti yhteisön tarinaa Prosessin aikana huomattiin, että yksilön ja yhteisön tarina yhdis-tyvät toisiinsa monimuotoisella tavalla. Yksilöiden tarinoista ei voi suoraan koota muutoshankkeen tarinaa, vaan se täytyy raken-taa yhdessä. Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisi jokainen osallis-tuja ensin koonnut oman kertomuksensa koko päiväkotiyhteisön perhetyöprojektista. Tässä tapauksessa edettiin niin, että sen jäl-keen kun yksityisiä muutoskertomuksia oli kuultu ja yksittäisten osallistujien muistiinpanot oli kirjattu projektijanalle eri vaiheiden kohdalle, alettiin yhdessä keskustellen katsoa, mitä kaikkea kah-den vuoden aikana oikeastaan oli tapahtunut. Yhteisön kertomusta rakennettiin siis yksittäisten osallistujien tunnelmien, metaforien, pienten muistelmien ja kokonaisvaltai-sempien kertomusten pohjalta. Tässäkin yhteydessä on hyvä käyt-

52

tää erilaisia aineistonkeruun tapoja. Voisi esimerkiksi katsella matkan varrella syntynyttä materiaalia, raportteja ja suunnitelmia vauhdittaakseen tarinan rakentamista. Usein arviointiin liittyy myös faktaosa, jossa kehittämishankkeita kuvataan numeroilla ja muilla konkreettisilla indikaattoreilla. Niistä tuskin voidaan tai on edes tarpeen luopua. Narratiivinen arviointi tuo lisäksi esiin sen, että kasvatuksen alueella juuri ihmiset ovat muutoksen toteuttajia. Tällöin muutokset ja kehittämishankkeet ovat monimutkaisia ja aikaa vieviä, jolloin niiden kuvaaminen numeroina ei ole riittävää (Kelchtermans 2005). Muutokset kasvatusorganisaatioissa ovat yleensä myös hitai-ta. Ne ovat jopa niin hitaita, että kasvattajat usein itse vähättelevät niitä. Tämä voi johtua osittain myös siitä, että vallalla ollut lineaa-rinen muutosten arviointi on ollut kiinnostunut luvuista ja määris-tä. Kasvatukselliset muutokset puolestaan voivat ulkopuolisen silmin näyttää pieniltä, mutta ovat kasvattajille ja lapsille suuria. Toisaalta jokin ulkoinen muutos ei välttämättä merkitse mitään kasvatuksen kannalta. Kasvatusorganisaatioiden muutoksissa ydinkysymys kuuluukin, miten kasvattajan ajattelu muuttuu. Mi-ten hänen tarinansa siitä, kuka hän on kasvattajana, muuttuu? Kun tarina muuttuu, käytännön toiminta muuttuu ja myös päinvastoin. Tarinat ja elävä elämä ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keske-nään. Prosessin ulkopuolisina ohjaajina voimme sanoa, että erilaiset Kaukovainion raportin tarinamuodot rikastavat kokonaisuutta. Erityisen mielenkiintoisia ovat metaforat. Niissä on paljon asiaa pähkinänkuoressa. Niissä välittyy myös voimakkaita tunteita (vrt. Auranen 2004). Syntyneillä metaforilla oli tässä tapauksessa paikkansa jo aivan alusta saakka. Arviointiprosessin ensimmäi-sessä tapaamisessa päiväkodilla liitettiin kehittämisprojekti huo-neessa olevaan komeaan lasten tekemään hämähäkinverkkoon. Siitä keskustelu luontevasti lähtikin metaforiin. Samoin runossa ja kuvissa on paljon tunteita ja tietoa tiiviissä muodossa. Niille, jot-ka pitävät runoista, saattaa lyhyt runomuotoinen kertomus tuoda esille kaiken sen, minkä proosateksti esittelee monisivuisesti ja laveasti. Näitä kaikkia kerrontatapoja prosessiin osallistujat halu-sivatkin käyttää prosessin arvioinnin välineinä ja kertomusten tuottamistapoina omien mieltymystensä mukaisesti. Niitä kaikkia

53

haluttiin kunnioittaa tasavertaisina tapoina tuottaa tarinaa kehit-tämisprojektin kulusta ja vaikutuksista sekä yksilöille että koko yhteisölle. Kaukovainion päiväkodissa varmistimme, että myös niille, jotka eivät olleet mukana tarinatapaamisissa, annettiin mahdolli-suus kommentoida ja tuoda oma äänensä yhteisön tarinaan sen jälkeen, kun tarinaryhmä oli tuottanut siitä luonnoksen. Tällä mahdollistettiin kaikkien työyhteisön jäsenten osallistuminen ke-hittämisprojektin arviointiin. Kaukovainion päiväkodin kehittämisprojektin tarina onkin pyritty kokoamaan niin, että siinä näkyisi osallistujien vaihtelevat tunteet, motivaatio ja sitoutumisen vaihtelu eli kaikki se, mikä on totta jokaisessa hankkeessa ja myös aivan tavallisessa arkityössä. Tavoitteena on ollut säilyttää moniäänisyys ja tuoda realistinen kuva kehittämistyön moninaisuudesta ja arjesta. Laitisen (1990) mukaan narratiivit arvioinnin välineenä tarkoittavatkin kertomusta siitä, mitä organisaatio on käynyt läpi jonkin kehittämisprojektin kuluessa. Ne kuvaavat tapahtumien etenemistä liittäen faktaan koettuja selontekoja tapahtuneesta, tunnelmista sekä tunteista. Niiden tehtävä on kertoa myös siitä, kuinka osallistujat ovat konstruoineet omaa historiaansa ja mitä he ovat oppineet aikai-semmista kokemuksista. Tarinalliset ryhmät arvioinnissa toimivat osaltaan myös itseohjautuvina ryhminä, mutta ohjaajan tehtävä on pitää keskustelu asiassa, edistää keskustelun eteenpäin kulkua ja mahdollistaa kaikkien tasapuolinen mahdollisuus osallistumiseen. Osallistujien kokemuksia Keskustelujen lomassa koottiin myös osallistujien kokemuksia kertomuksellisesta työskentelystä. Lyhyesti voi todeta, kuten on todettu myös muissa vastaavissa hankkeissa (esim. Kaunisto et. Al 2005), että kasvattajan työssä tarvitaan paikkoja, joissa on lupa puhua myös epävarmuudesta ja ongelmakohdista ilman pelkoa ja pakkoa. Hyväksi koettiin se, että jos joku ei halunnut johonkin ti-lanteeseen tai keskusteluun osallistua, se sallittiin ilman selittely-jä. Tällainen oli kuitenkin hyvin poikkeuksellista prosessin aika-na. Kokoontuminen päiväkodin lähistöllä olevassa tilassa ennalta sovitun aikarajan puitteissa varmisti, että välillä ei tarvinnut kes-

54

keyttää työskentelyä muiden työtehtävien vuoksi, vaan prosessiin sai keskittyä rauhassa. Erityisen hyvin kertomuksellinen lähestyminen näytti sovel-tuvan prosessiarviointeihin, jossa tavoitteena on kuvata jokin ajal-linen tapahtumien kulku. Kertomusten voimaa ei kuitenkaan kan-nata hylätä myöskään esimerkiksi vaikuttavuusarvioinnissa. Vaikka taloudellista tehokkuutta ei tarinoissa euroina mitatakaan, voivat tarinat kuvata sitä, mitä eurojen tuottaminen tai säästämi-nen on työntekijöiden näkökulmasta ollut ja merkinnyt. Lisäksi prosessien vaikuttavuus ilmenee myös tunnelmina, tunteina ja jaksamisena. Mahdollisuus puhua vapaaehtoisesti työyhteisöön ja kehittä-miseen liittyvistä asioista edistää osaltaan jaksamista ja toimii eräänlaisena työnohjauksena. Osallistujat kertoivat tunteneensa uusia arvioinnin työtapoja kohtaan alussa epävarmuutta, varautu-neisuutta ja epäilystä. Pohdittiin, miten ne voisivat toimia arvi-ointitarinan tuottamisen tukena. Lopussa osallistujat kuitenkin kokivat työskentelyn miellyttäväksi ja uusia näkökulmia avaavak-si. Ehkä vaihtelevat työtavat auttoivat osaltaan myös leppoisan ja hyväksyvän ilmapiirin syntymistä prosessin aikana. Erityisesti haluamme painottaa, että kasvatusyhteisöjen muu-tos- ja kehittämistyössä ei useinkaan riittävästi huomioida niiden aiheuttamaa tunnekuormitusta. Kasvatustyö on aina vahvasti tun-teisiin perustuvaa. Muutostilanteessa kasvattajat joutuvat teke-mään toisaalta surutyötä luopuessaan entisestä. Samalla heidän odotetaan innostuvan ja sitoutuvan uusiin asioihin. Kysymys on-kin viime kädessä oman kasvattajaidentiteetin muovautumisesta (Nias 1993). Tällöin tarvitaan ehdottomasti paikkoja, joissa voi vapaasti käsitellä niitä ristiriitaisiakin tunteita, joita toisinaan syn-tyy. Ehkä tärkein vaikutus prosessin arvioinnin toteuttamisesta ta-rinoilla oli se, että ryhmässä syntyi kiinnostus toisen tarinoihin. Haluttiin kuulla, miten toiset olivat asioita kokeneet. Tällaiseen työskentelyyn ei esimerkiksi päiväkodeissa ole kovin paljon aikaa eikä mahdollisuuksia perustyön ohessa ja arkipäivän pyöritykses-sä. Kaikissa työyhteisöissä ja organisaatioissa tarvitaankin paik-koja ja aikoja keskustelulle, tunteiden ja ajatusten, näkemysten sekä kokemusten jakamiselle. Jos tällainen ajattelutapa säilyy ja

55

parhaimmillaan leviää, on kerronnallinen arviointi täyttänyt tehtä-vänsä myös työyhteisöjen toimivuuden ja yksittäisen työntekijän työssä jaksamisen edistämisen kannalta. Tarinoiden kerrontaan sisältyykin aina vertaistukea sekä työyhteisön jäsenten elämänti-lanteisiin ja koko työyhteisön toimivuuteen vaikuttamista. Eettisistä kysymyksistä arviointityössä Käytettäessä kertomuksia kehittämishankkeiden arvioinnissa on muistettava, että kertomuksellisuuden lähtökohtana on näkemys siitä, että koskaan ei voida tuottaa ’koko tarinaa’. Tarinat ovat ai-na tietynlaisia. Niitä voidaan kertoa monella tapaa, tuoda eri nä-kökulmia esille ja tehdä erilaisia valintoja. Kertomus kerrotaan aina jollekin, jossakin tarkoituksessa, jostakin aiheesta ja jollakin tavalla. Vastaanottaja esittää ja tuottaa aina oman tulkintansa ker-tomuksesta. Jokaisesta kertomuksesta välittyy tarina eli siihen liit-tyvät henkilöt, käännekohdat, ratkaisut, ympäristöt, miljööt, ta-pahtumat jne. (Lehtimäki 2004). Mikään menetelmä tai kertomus ei kuitenkaan voi tavoittaa kaikkea, vaan tapahtumiin on aina vain yksi valittu näkökulma. Yhdessä tuotettu kertomus antaa mahdol-lisuuksia monipuolisempaan tarinaan kuin yhden henkilön tuot-tama tarina. Monien kasvatuksen käytäntöjen tutkijoiden mielestä kertomukset tuottavatkin muihin menetelmiin verrattuna rik-kaamman ja moniäänisemmän kuvan. Silti aina on syytä kuunnel-la tarkasti, mistä puhutaan, jotta voi pohtia myös sitä, mistä mah-dollisesti vaietaan. Prosessin läpikäyminen ja arviointi tarinoiden avulla voidaan mieltää kommunikatiiviseksi evaluoinniksi (Niemi 2000, 169−173). Sen tehtävänä on paljastaa kriittisesti olemassa olevaa, saavutuksia ja ongelmakohtia ja ennakoida tulevaisuuden tarpeita. Arvioinnin toteuttaminen tarinoina pyrkii osaltaan kommunikaa-tioon ja yhteistyöhön. Se auttaa yhteisöjä ymmärtämään omaa ai-nutlaatuisuuttaan ja erityispiirteitään. Kertomusten, esimerkiksi keskustelujen, metaforien, ruumiin asentojen, runojen, vertausku-vien jne. avulla pyritään ymmärtämään ja parantamaan toimintaa niin, että kehittämisen aikana syntyneet vaihtoehdot koetaan käyt-tökelpoisiksi. Tarinat tuovat lisäulottuvuuksia keskustelua herät-tävän funktion takia myös arviointiin. Vuorovaikutuksen kautta

56

on mahdollista päästä muutokseen ja huomata kehittämiseen liit-tyneet erilaiset näkökulmat ja kokemukset. (vrt. Greene 2000, 989−999). Loppupäätelmä Parhaimmillaan tarinat arvioinnin välineinä auttavat työyhteisön jäseniä sitoutumaan yhteiseen päämäärään, koska ne mahdollista-vat eri näkökulmien esille tuomisen ja niiden yhdessä prosessoi-misen. Niiden avulla voidaan välittää työyhteisöihin avoimuutta, luottamuksellisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä. Heikkilän (2003) sanoja lainaten tarinoita kannattaa kertoa, koska ne välittä-vät tietoa ja ennen kaikkea myös hiljaista tietoa. Niissä hyödynne-tään tunteita, jotka muuten helposti jäävät huomaamatta. Ne hel-pottavat prosessien kehittämistä tuoden siihen moniäänisyyttä. Hyvät johtajat kertovat aina tarinoita. Kertomukset ovat tukena niin yksilöiden kuin koko yhteisöjen osaamisen kehittämisessä. Tarinat opettavat tosielämästä, joten tässäkin projektin arvi-ointiprosessissa haluttiin hyödyntää kertomusten tuomaa lisäarvoa prosessiarvioinnissa tavanomaisten arviointitapojen lisäksi. Tari-noiden merkitys työhyvinvoinnille ja jaksamiselle liittyy nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemuksiin sekä omien että työyhteisön tarinoiden kautta. Organisaatioiden muutostilanteissa ja kehittä-misprosesseissa ihmiset joutuvat tarkastelemaan omaa tarinaansa, joka kerrotaan myös muille. Tilanteisiin saattaa liittyä ristiriitaa vaatimusten ja omien voimavarojen välillä, jolloin syntyy helposti stressiä. Ilman kertomista nämä voivat jäädä muilta tietämättä. Niiden merkitykset kokonaisprosessiin eivät välttämättä välity kaikille osallisille, jolloin ne aiheuttavat turhia väärinymmärryk-siä. (vrt. Heikkilä 2003.) Onkin esitetty, että tulevaisuudessa rat-kaisevaa roolia niin arvioinnissa, kehittämisessä kuin organisaati-oiden toiminnassakin tulevat esittämään tunnepitoiset tarinat (Jen-sen ym., 2000).

57

”Vaikea on myös sanoa, mitkä asiat olisivat muuttuneet omassa työssä ilman koulutustakin, ihan yleisen eteenpäin menon avulla. Tietoakin on tullut ja rohkeutta esim. kohdata vaikeita asioita (ja asioita yleensä). Ja onhan se ollut hyvä hetkeksi pysähtyä työn huiskeesta -> kuunnella työkavereita ja omia ajatuksia.”

Kuva 6. Projektin lopputunnelmia kuvaavia metaforia

58

KEHITTÄMISEN POLKU EILISESTÄ HUOMISEEN - ARVIOINNIN TULOKSIA Anna-Maija Puroila 1 Johdanto 2 Arvioinnin toteuttaminen 3 Kehittämistyön puitteita koskeva arviointi 4 Arviointi hankkeen tuloksista 5 Vanhempien näkökulma hankkeeseen 6 Elämää hankkeen jälkeen? 1 JOHDANTO Viime vuosina julkisuudessa on keskusteltu runsaasti lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnista. Keskustelu on ollut huolen sävyt-tämää: tutkimukset, erilaiset tunnusluvut sekä lasten ja perheiden parissa työskentelevien arkikokemukset ovat kertoneet lisäänty-västä pahoinvoinnista7. Selityksiä pahoinvoinnin lisääntymiselle on esitetty useita. Joissakin yhteyksissä selitystä on haettu muut-tuvasta vanhemmuudesta ja perhe-elämästä. Toisaalta myös lapsi-perheiden tuki- ja palvelujärjestelmää on arvioitu yhä kriittisem-pään sävyyn. Lasten ja lapsiperheiden palvelujen uudistamista vastaamaan uuden vuosituhannen haasteisiin on pidetty merkittä-vänä yhteiskuntapoliittisena haasteena. Palveluihin suunnattujen voimavarojen vahvistamisen ohella haasteeksi on nostettu uuden-laisten toiminnallisten rakenteiden luominen ja henkilöstön osaa-misen kehittäminen. Perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa -hankkeessa pureu-duttiin näihin ajankohtaisiin haasteisiin. Hankekokonaisuutta on esitelty tarkemmin muissa yhteyksissä8. Hankkeessa arvioiva ote oli mukana koko prosessin ajan. Prosessievaluaation tehtävä oli kaksitasoinen: 1) tukea kehittämistyötä hankkeeseen osallistu-neissa pilottiyksiköissä ja 2) suunnata tulevaa kehittämistyötä.

7 esim. Bardy, Salmi & Heino 2002; 8 Hiitola-Moilanen 2004; Hiitola-Moilanen tässä julkaisussa

59

Prosessievaluaation perinteen mukaisesti arviointi perustui pilot-tiyksiköiden henkilöstön itsearviointiin ja oppimiskokemusten peilaamiseen9. Hankkeessa hyödynnettiin erilaisia arviointimene-telmiä, esimerkiksi tarinallisuutta10. Hankkeen loppuvaiheessa nousi esiin tarve tehdä hankekokonaisuudesta vielä lisäksi kokoa-vaa, summatiivista arviointia. Hankkeen ohjausryhmä käsitteli hankekokonaisuuden päätösarviointia kevään 2004 kokouksissa. Tuolloin vaihtoehtona oli joko hankkia arvioinnin suorittajaksi ulkopuolinen arvioitsija tai toteuttaa arviointi yhteisesti hankkees-sa mukana olevien tahojen kesken. Ohjausryhmä päätyi jälkimäi-seen vaihtoehtoon lähinnä kustannussyistä. Käytännössä tämä merkitsi sitä, että arviointitieto oli koottava tehokkaasti ja sellai-sessa muodossa, että se olisi nopeasti analysoitavissa ja tulostet-tavissa. Syvällisempään analyysiin ei ollut mahdollisuutta. Tässä artikkelissa tarkastelen hankkeen päätösarvioinnin toteuttamista ja arvioinnin tuloksia. 2 ARVIOINNIN TOTEUTTAMINEN Hankkeen päätösarvioinnissa on osallistavan monitahoarvioinnin piirteitä11. Tavoitteeksi asetettiin se, että arviointiin osallistuisivat eri tavoin hankkeeseen osallistuneet tahot. Myös asiakkaiden, las-ten vanhempien, näkökulman saamista arviointiin mukaan pidet-tiin tärkeänä. Arvioinnin toteuttamiseksi järjestettiin syyskuussa 2004 arvi-ointi-iltapäivä, johon kutsuttiin hankkeessa mukana olevia tahoja. Iltapäivän koordinoinnista vastasivat hankkeen vastuuhenkilöt12. Iltapäivään osallistuivat pilottiyksiköiden, ohjausryhmän ja kon-sulttien edustajat sekä hankkeen vastuuhenkilöt. Päivähoito- ja perhetyön tulosyksikön edustajat ja lasten vanhemmat eivät olleet mukana arviointi-iltapäivässä, mutta he osallistuivat arviointi-kyselyyn muulla tavoin. Osallistumisaktiivisuus arviointiin oli

9 vrt. Seppänen-Järvelä 1999 10 ks. Estola & Uusimäki, tässä julkaisussa 11 Robson 2001 12 Posken kehittämispäällikkö sekä perhetyön suunnittelija.

60

erinomainen. Mukana oli yhteensä 140 henkilöä kaikista keskei-sistä osallistujatahoista (taulukko 1). Taulukko 1. Arviointiin osallistuneet

Arvioijaryhmä Arviointiin osallistuneiden määrä

Hankkeen ohjausryhmä 4 Päivähoito- ja perhetyön tulosyksikön edustajat

5

Pilottiyksiköiden henkilöstön edustajat 31 Pilottiyksiköiden johtajat 11 Konsultit 5 Hankkeen vastuuhenkilöt 2 Lasten vanhemmat 82 Yhteensä 140

Arvioinnin toteuttamiseksi laadittiin kaksi kyselylomaketta. Toi-nen oli suunnattu pelkästään lasten vanhemmille, toinen muille arvioijaryhmille. Vanhemmille suunnatussa kyselyssä oli kolme keskeistä teemaa: - vanhempien tietoisuus hankkeesta - vanhempien ja henkilökunnan välisen yhteistyön muutos

hankkeen aikana - yhteistyön nykytila. - Muille arvioijaryhmille suunnatussa kyselyssä arviointi kohdistui viiteen teemaan: - hankkeen resurssit - kehittämistyön tukirakenne - sitoutuminen hankkeeseen - tulokset - hankkeen merkitys.

61

Kyselylomakkeessa esitettiin kutakin arviointikohdetta koskien väittämiä. Väittämät oli muotoiltu positiivisiksi13. Asteikko oli ne-liportainen,14 eikä asteikkoon sisältynyt ”en osaa sanoa” -vaihtoehtoa. Vastaajan tuli siis asettua joko positiiviselle tai nega-tiiviselle kannalle suhteessa väittämiin. Lisäksi lomakkeessa oli muutamia avoimia kysymyksiä. (Liitteet 1 ja 2). Kootun arviointiaineiston keskeinen anti liittyy sen monita-hoisuuteen. Oletettavasti kuva hankkeen toteuttamisesta, tulokses-ta ja merkityksestä rakentuu monimuotoiseksi eri osapuolten ar-vioidessa samoja teemoja. Aineisto mahdollistaa eri toimijaryh-mien arviointien vertailun. Aineistoon liittyy myös tiettyjä rajoituksia, jotka tulee ottaa huomioon tulosten tulkinnassa ja johtopäätösten teossa. Ensinnä-kin pilottiyksiköittäin arvioijien määrä vaihteli yhdestä yhdeksään henkilöön. On mahdollista, että arviointiin on osallistuttu aktiivi-sesti juuri niissä yksiköissä, joissa hanke on koettu merkitykselli-senä. Samankaltainen rajoitus liittyy lasten vanhemmilta koottuun arviointiaineistoon. Kyselylomakkeen jakelusta vanhemmille vas-tasivat pilottiyksiköiden henkilöstön edustajat. Ohjeeksi annettiin jakaa lomakkeet niille vanhemmille, joiden kanssa asiakassuhde on kestänyt hankkeen ajan ja jotka tästä syystä kykenisivät arvi-oimaan hankkeen aikaansaamaa mahdollista muutosta. Tämä ta-voite toteutui vain osittain. Arvioinnissa mukana oli myös niitä vanhempia, joiden lapset olivat vaihtaneet päiväkotia tai hoito-muotoa tai joiden lapset olivat vasta aloittaneet päivähoidon. 3 KEHITTÄMISTYÖN PUITTEITA KOSKEVAT ARVIOT Hankkeen resurssit Resurssien osalta arviointi kohdistui hankkeen kestoon, käytettä-vissä olevaan aikaan sekä henkilöstöresursseihin. Hankkeen aika- 13 esimerkiksi: Hanke on ollut sopivan mittainen tai Konsultaatio on vastannut yksikön tarpeita. Yksi väittämä poikkesi tästä positiivisesta linjasta (Hanke on kuormittanut yk-sikön arkityötä). Tämä on huomioitu analyysivaiheessa ja tulosten tulkinnassa. 14 1 = täysin eri mieltä, 2 = jokseenkin eri mieltä, 3 = jokseenkin samaa mieltä, 4 = täy-sin samaa mieltä

62

na useaan otteeseen keskustelua aiheutti resurssien niukkuus: koulutuspäivien ajaksi ei saatu sijaisia ja tästä syystä koulutuksiin ei voitu osallistua sillä tavalla kuin pilottiyksiköissä olisi haluttu. Resurssien osalta sijaisten puute nousikin kritiikin aiheeksi avoi-missa vastauksissa. Lisäksi useat pilottiyksiköiden henkilöstön edustajat kuvasivat työn arkipäivää muutenkin kiireisenä. Henkilöstöresurssien niukkuus tulee esiin myös arvioinnin väittämäosiossa. Tässä tosin eri ryhmien arviot eroavat toisistaan selkeästi. Kaikkein negatiivisimmin henkilöstöresurssien riittä-vyyttä arvioivat pilottiyksiköiden henkilöstön (1.9) ja johtajien (1.6) ryhmät ja positiivisimmin hallinnon edustajat (2.8). Kehit-tämistyöhön käytettävissä olevaa aikaa koskevat arviot vaihtele-vat (2.0−2.8). Kaikkein positiivisimmat arviot resurssien osalta sai hankkeen kesto (3.2−4.0). Taulukko 2. Arviot hankkeen resursseista

Keskiarvot

Ohjaus-ryhmä

Hallinnon edustajat

Konsultit Pilottien henkilöstö

Pilottien johtajat

Vastuu-henkilöt

Hankkeen kesto

4

3

3.8

3.2

3.7

3.5

Kehittämis-työhön käytettävissä ollut aika

2.3

2.8

2.6

2.2

2.1

2 Henkilöstö-resurssit

2.3

2.8

2.6

1.9

1.6

2.5

Toimijaryhmien arvioita hankkeen kuormittavuudesta analysoitiin erikseen. Kaikissa ryhmissä oltiin sitä mieltä, että hanke oli kuormittanut pilottiyksiköiden arkityötä. Kehittämistyön tukirakenne Hanke rakentui tuetun prosessikehittämisen mallin15 mukaiseksi. Peruslähtökohtana oli se, että kehittämisen päävastuu ja painopis-te on pilottiyksiköissä, joissa toimijat itse kehittävät omaa työ-

15 Hiitola-Moilanen 2004

63

tään. Hankkeen tarkoituksena oli tuottaa kehittämistyölle tukira-kenne. Tukirakenteen keskeisiä elementtejä olivat koulutus, kon-sultaatio, perhetyötä käsittelevä oheismateriaali sekä hankkeen suunnittelijan tuki kehittämistyöhön. Näitä elementtejä myös ar-vioitiin. Kehittämistyön rakenteena ja lähtökohtana tuetun proses-sikehittämisen malli osoittautui toimivaksi.

”Alusta asti hankkeen rakenne työmuotona tuntui tosi onnis-tuneelta. Tunne on vain vahvistunut hankkeen etenemisen myötä. Itse konsulttina on ollut hienoa työskennellä motivoi-tuneiden ihmisten kanssa, jotka ovat sitoutuneet kiireisestä arjesta huolimatta.” (konsultti) ”Pitkillä ja hyvin johdetuilla projekteilla näyttää olevan upea tulovaste. Erityisen merkittävää on ollut yhteistyö konsultin kanssa.” (pilottijohtaja) ”Oma tietämys ja motivaatio työhön on lisääntynyt. Oman yksikön tulevaisuuden visiot ovat selkiintyneet huimasti. Omassa työyksikössä avoimuus ja yhteisen langan löytyminen on tuonut innostuksen itselle ja työkavereille.” (pilottiyksikön henkilöstön edustaja)

Tukirakennetta koskevat arviot olivat kauttaaltaan erittäin positii-visia. Ainoastaan pilottien henkilöstön ja johtajien ryhmissä eräitä väittämiä koskevat keskiarvot jäivät alle kolmen. Erityisesti esille nousi pilottiyksiköiden keskinäinen tuki, joka näyttäytyi tukira-kenteen heikoimmin toteutuneena osiona. Pilottiyksiköiden johta-jat eivät myöskään olleet yhtä tyytyväisiä koulutusten sisällölli-seen antiin kuin muut ryhmät. Pilottiyksiköiden henkilöstö puo-lestaan antoi jonkin verran negatiivisemmat arviot oman projek-tinsa saamalle tuelle, konsultin roolille sekä tiedonkulun toimi-vuudelle kuin muut ryhmät.

64

Taulukko 3. Kehittämistyön tukirakennetta koskevat ar-viot

Keskiarvot

Ohjaus- ryhmä

Hallinnon edustajat

Kon-sultit

Pilottien henkilöstö

Pilotten johtajat

Vastuu-henkilöt

Pilottiyksikön projektin saama tuki

3

3.8

3.4

2.8

3.2

3.5 Koulutus-päivien määrä

3.3

3.8

3.8

3.5

3.3

4

Koulutus-sisällöt

3.3

3.8

3.5

3.2

2.9

3.5

Koulutuksen tuki kehittä-mistyölle

3.7

3.8

3.8

3.2

3.1

4 Pilottiyksiköi-den keskinäi-nen tuki

3

3

3

2.3

2.3

2.5 Konsultaa-tiokertojen määrä

3

3.5

3.6

3

3.3

3.5 Konsultaation sisältö

3

3.5

3.3

3.1

3.3

4

Konsultin rooli

3.8

3.5

3.3

2.9

3.3

4

Oheis-materiaali

3

3.5

3.8

3.1

3.4

2.5

Projektin suunnittelijan tuki

3

4

4

3

3.4

3 Tiedon kulku

3

3.8

4

2.6

3.5

3.5

Sitoutuminen hankkeeseen Pitkäkestoinen kehittämisprosessi edellytti mukana olevien taho-jen sitoutumista. Sitoutuminen tai sen puute ilmeni väistämättä eri tavoin, koska eri toimijoiden roolit prosessissa olivat erilaiset. Myös eri toimijaryhmien odotukset toistensa sitoutumiselle olivat erilaiset. Esimerkiksi hankkeen vastuuhenkilöt arvioivat pilottien ja konsulttien sitoutumista koulutukseen tai kokouksiin osallistu-misen perusteella. Avoimista vastauksista kävi ilmi se, että pilot-

65

tiyksiköiden henkilöstö taas odotti esimiehiltä sekä konkreettisia että symbolisia osoituksia sitoutumisesta. Konkreettisena sitou-tumisen osoituksena pidettiin mm. sijaisten järjestämistä koulu-tuspäivien ajaksi. Tämän lisäksi odotettiin sitä, että esimiehet yh-teisissä palavereissa kiinnittäisivät huomiota positiivisesti yksi-köissä tehtyyn kehittämistyöhön.

”Ensisijaisesti on palkattava työhön riittävä määrä sijaisia koulutusten ajaksi. Esimiesten tulisi myös antaa palautetta ja olla kiinnostunut– – Kehitystyön tulisi mahdollistua edes ak-tiivisten ryhmien joukossa ja jättää suosiolla pois ne, jotka haluavat siitä irtaantua– –” (pilottijohtaja)

Eri ryhmien arviot omasta ja toistensa sitoutumisesta vaihtelivat (2.1−4.0). Konsulttien, projektin vastuuhenkilöiden sekä pilottien johtajien koettiin kauttaaltaan sitoutuneen kehittämisprosessiin hyvin. Jonkin verran heikommaksi arvioitiin esimiesten sekä koko pilottiyksikön henkilöstön sitoutumista. Kokonaisuutena konsult-tien ryhmä arvioi sitoutumista kaikkein positiivisimmin ja pilotti-en henkilöstö negatiivisimmin.

66

Taulukko 4. Arviot eri osapuolten sitoutumisesta hankkeeseen

Keskiarvot

Ohjaus- ryhmä

Hallinnon edustajat

Kon-sultit

Pilottien henkilöstö

Pilotten johtajat

Vastuu-henkilöt

Oma sitoutuminen

2.8

3.4

3.8

3.1

3.2

4

Lapsiryhmän henkilöstön sitoutuminen

3.5

3.3

4

2.7

2.9

3 Koko yksikön henkilöstön sitoutuminen

2.8

2.3

3.3

2.3

2.6

2.5 Yksikön johtajan sitou-tuminen

3

3.4

3.4

3.1

3.2

3 Esimiesten sitoutuminen

2.5

3.3

2.8

2.5

2.1

2.5

Konsulttien sitoutuminen

3.3

3.6

4

3.2

3.5

4

Projektin vas-tuuhenkilöiden sitoutuminen

3.8

3.6

4

3.5

3.7

4

4 ARVIOINTI HANKKEEN TULOKSISTA Hankkeen tulokset jäsennettiin kehittämisprosessin loppuvaihees-sa neljälle tasolle: 1) palvelujärjestelmää, 2) työyhteisöä, 3) per-heiden kanssa toimimista sekä 4) osaamisen kehittymistä koske-viin tuloksiin. Uusia palveluja kehittyi Yhtenä hankkeen lähtökohtana oli havainto palvelujärjestelmän kehittämistarpeista lasten ja perheiden palvelujen osalta. Hank-keen alkuvaiheessa käydyissä keskusteluissa oli tullut esiin se, miten perinteisen kokopäivähoidon rinnalle olisi tarpeen kehittää muita, sisällöltään ja muodoltaan erilaisia palveluja perheille. Li-säksi huoli lasten ja perheiden pahoinvoinnin lisääntymisestä oli virittänyt keskusteluja siitä, miten perheitä voisi tukea jo varhai-

67

semmassa vaiheessa, ennen kuin ongelmia syntyy tai ne kärjisty-vät. Useissa pilottiyksiköissä tähän haasteeseen tartuttiin. Hank-keen puitteissa syntyi uudenlaista ryhmätoimintaa: 1) Esikko -ryhmät ensimmäisen lapsensa synnyttäneille äideille, 2) Maikku-lanraitin perheryhmä -toiminta sekä 3) Kahin kimppa -toiminta. Lisäksi avoimet päiväkodit kehittivät hankkeessa omaa toimin-taansa (ks. tarkemmin pilottiyksiköiden loppuraportit). Miten eri toimijatahot arvioivat palvelujärjestelmätasolla tapahtunutta kehi-tystä hankkeen aikana? Vastaajaryhmien arviot palvelujärjestelmän kehittymisestä jäsentyvät selvästi kahteen luokkaan. Ohjausryhmän, konsulttien ja hankkeen vastuuhenkilöiden arviot edustivat selvästi positiivis-ta kantaa tapahtuneeseen kehitykseen (3.5–4.0).

”Kokonaisuudessaan suuri panostus kaupungilta ja kaikilta hankkeeseen osallistuneilta. Päivähoito- ja perhetyö hyötyy uusista kehittämistyön tuloksista. Tuloksena perheille uuden-laisia työmuotoja ja laadukkaampaa päivähoitoa.” (ohjaus-ryhmän jäsen)

Hallinnon edustajien sekä pilottien henkilöstön ja johtajien arviot ovat varovaisen positiivisia (2.5–3.2). Pilottiyksiköiden henkilös-tön osalta arvioinnin heikompaa tulosta voi selittää pilottien kehit-tämisprojektien erilaisuudella. Osassa pilottiyksiköitä ei tavoiteltu uudenlaisten palvelujen kehittämistä, vaan kehittämisen tavoitteet olivat esimerkiksi uudenlaisten toimintakäytäntöjen tai osaamisen kehittämisen alueella. Oletettavasti näiden yksiköiden edustajat myös arvioivat hankkeen tuloksia nimenomaan oman kehittämis-työnsä näkökulmasta.

68

Taulukko 5. Arviot palvelujärjestelmän kehittymisestä

Keskiarvot Ohjaus-ryhmä

Hallinnon edustajat

Konsul-tit

Pilottien henkilöstö

Pilottien johtajat

Vastuu-henkilöt

Hankkeessa on kehitetty uudenlaisia varhaiskasva-tuspalveluja

3.7

2.8

3.8

2.8

3

4 Perheiden tu-kipalvelut ovat monipuolistu-neet

3.5

3.2

4

2.5

2.7

4

Kehittämistyö vaikutti koko työyhteisöön Työyhteisön sisäiseen yhteistyöhön motivoivat erilaiset tehtävät, joita pilottiyksiköille annettiin hankkeen kuluessa. Esimerkiksi hankkeen alkuvaiheessa pilottiyksiköiden tuli käydä keskustelua siitä, miten hanke organisoituu työyhteisössä. Miten työ jaetaan, miten tieto kulkee? Käytännössä pilottiyksiköiden välille syntyi selvää vaihtelua siinä, missä määrin kehittämistyöstä muodostui koko yhteisön yhteinen asia. Osassa pilottiyksiköitä vastuu oli selvästi sälytetty tiettyjen henkilöiden harteille, osassa esimerkiksi koulutuksiin osallistuminen vaihteli. Joissakin yksiköissä lapsi-ryhmien kehittämisaktiivisuuden välillä oli selviä eroja.

”Projektin vastuuhenkilö [pilottiyksikössä] on joutunut teke-mään kohtuuttoman paljon enemmän. Ne, jotka ovat kiinnos-tuneita, ovat aktiivisesti mukana ja muut jättäytyvät milloin minkin syyn varjolla pois– –” (pilottijohtaja) ”Projektia on ollut toteuttamassa työpari, joka on sitoutunut täysin.” (henkilöstön edustaja) ”[projektia on edesauttanut] se, että koulutukseen on päässyt vuorollaan jokainen työntekijä.” (henkilöstön edustaja)

Nämä tekijät heijastuvat myös arvioissa työyhteisötasolla tapah-tuneesta kehityksestä. Useimpien ryhmien arviot painottuvat sii-

69

hen suuntaan, että yhteistyökäytännöt ovat kehittyneet ja keskus-telu työyhteisöjen sisällä on lisääntynyt hankkeen myötä. Yhtä vakuuttuneita ei olla siitä, että työyhteisön ilmapiiri ja yhteisölli-syys olisi parantunut. Mielenkiintoista on myös se, että pilottien henkilöstö arvioi työyhteisön kehittymistä kaikkein negatiivisim-min. Pilottien johtajien arviot ovat sen sijaan hyvinkin positiivi-sia. Näin siitäkin huolimatta, että periaatteessa henkilöstö ja johta-jat arvioivat sisältä käsin samaa työyhteisön arkea. Taulukko 6. Arviot työyhteisötasolla tapahtuneesta kehityk-sestä

Keskiarvot Ohjaus-ryhmä

Hallinnon edustajat

Konsul-tit

Pilottien henkilöstö

Pilottien johtajat

Vastuu-henkilöt

Yhteistyö-käytännöt ovat kehittyneet

3

3.3

3.2

3.1

3.6

3 Ilmapiiri on parantunut

3

2.5

3

2.7

3.2

3

Yhteisöllisyys on parantunut

3

2.5

2.6

2.8

3.3

3

Keskustelu työyhteisön sisällä on li-sääntynyt

3

3.7

3.2

2.9

3.3

4

Monialainen yhteistyö lisääntyi joillakin alueilla Vaikka hanke käynnistyi pääasiassa päivähoidon näkökulmasta, prosessiin osallistui useiden muiden lapsiperheiden parissa toimi-vien tahojen henkilöstöä. Tämä ilmenee esimerkiksi koulutuksiin osallistuneiden erittelystä16. Lisäksi Onnelan lastenkoti oli hank-keessa mukana omana pilottiyksikkönään. Arviot moniammatillisen yhteistyön lisääntymisestä hajaan-tuivat (2.5–3.5). Pilottien henkilöstö ja johtajat arvioivat mo-niammatillisen yhteistyön alueella tapahtuneen kehityksen nega-tiivisemmin kuin muut ryhmät. Myös tätä tulosta voi selittää pi-lottien kehittämisprojektin erilaisuudella. Kaikissa pilottiyksiköis-sä moniammatillisen yhteistyön kehittäminen ei ollut tavoitteena. 16 ks. tarkemmin Hiitola-Moilanen, tässä julkaisussa

70

Tästä syystä arviot moniammatillisuuden lisääntymisestä hajaan-tuivat pilottien kesken. Jo aikaisemmin kävi ilmi se, että pilottiyksiköiden keskinäi-nen tuki ei hankkeessa toteutunut parhaalla mahdollisella tavalla. Arviot päivähoitoyksiköiden välisen yhteistyön lisääntymisestä vahvistavat tätä tulkintaa. Ainakaan pilottien henkilöstö ei koe yhteistyön lisääntyneen. Tämä on siinä mielessä yllättävä tulos, että hankkeen kuluessa yhdeksän pilottiyksikköä on reilun kahden vuoden ajan kokoontunut säännöllisesti yhteisen teeman – perhe-työn kehittämisen – ympärille. Eikö pilottien yhteistä prosessia ole päässyt syntymään? Voisiko syynä olla se, että yhteisiin kou-lutuksiin osallistujat ovat vaihdelleet ja myös pilottien osallistu-misaktiivisuus on ollut erilaista eri pilottien kohdalla? Taulukko 7. Arviot alueellisen yhteistyön kehittymisestä

Keskiarvot Ohjaus-ryhmä

Hallinnon edustajat

Konsul-tit

Pilottien henkilöstö

Pilottien johtajat

Vastuu-henkilöt

Alueellisen moniammatil-lisen yhteis-työn lisäänty-minen

3

3.5

3

2.5

2.4

3.5 Päivähoitoyk-siköiden väli-sen yhteistyön lisääminen

2.8

2.5

2.4

2.0

2.7

2.5

Uusia toimintatapoja kehittyi ja rohkeus lisääntyi Kaikkein positiivisimmat arviot rakentuivat perheiden kanssa toimimisen ja osaamisen kehittymisen ympärille. Kaikkien ryh-mien arviot painottuivat siihen suuntaan, että hankkeen tuloksena uudenlaisia tapoja toimia perheiden kanssa oli otettu käyttöön (3.3–4.0), perheiden erilaisuuden huomioiminen oli lisääntynyt (3.0–3.6) ja rohkeus vanhempien kohtaamiseen oli kasvanut (3.6–4.0). Hieman enemmän hajontaa syntyi arvioihin siitä, oliko han-ke hyödyttänyt erityistä tukea tarvitsevia perheitä vai kaikkia per-heitä. Tätä haluttiin selvittää erityisesti siitä syystä, että hankkees-sa oli pyritty välttämään ongelmalähtöistä lähestymistapaa. Myös

71

arviot vanhempien osallistumisen ja vaikutusmahdollisuuksien li-sääntymisestä vaihtelivat (2.7–4.0). Taulukko 8. Arviot perheen kanssa toimimisessa tapahtu-neesta kehityksestä

Keskiarvot Ohjaus-ryhmä

Hallinnon edustajat

Konsul-tit

Pilottien henkilöstö

Pilottien johtajat

Vastuu-henkilöt

Uudenlaisia tapoja toimia perheiden kanssa on otettu käyttöön

3.3

3.8

3.8

3.3

3.8

4 Rohkeus vanhempien kohtaamiseen on lisääntynyt

3.8

3.6

4

3.6

3.8

4 Perheiden erilaisuuden huomioiminen lisääntynyt

3

3.6

3.6

3.6

3.5

3.5 Hanke on hyödyttänyt erityistä tukea tarvitsevia perheitä

3.5

2.8

3.8

2.8

3.2

3.5 Hanke on hyö-dyttänyt kaik-kia perheitä

3.3

3.4

3.3

2.6

3.5

3.5 Vanhempien osallistuminen on lisääntynyt

3

3

3.4

2.7

2.8

3 Vanhempien vaikutusmah-dollisuudet lisääntyneet

4

2.8

3.2

2.8

3

3

Osaaminen vahvistui Eri toimijaryhmät arvioivat varsin yksimielisesti henkilöstön osaamisen kehittyneen hankkeen aikana (3.5–4.0). Tässä merkille pantavaa on se, että myös henkilöstön oma arvio osaamisen kehit-tymisestä on korkea (3.9). Myös muita asiantuntijuutta ja osaa-mista koskevia väittämiä toimijaryhmät arvioivat erittäin positii-visesti. Tämä on siinä mielessä merkittävä tulos, että osaaminen

72

ei ole projektikohtainen ilmiö. Se tieto-taito, joka henkilöstölle on kehittynyt hankkeen aikana, säilyy myös hankkeen jälkeen.

”Hanke tuli meille arkipäivään!– –On mahtava huomata, että aina oppii uutta. Lapsissa on meillä tulevaisuus ja siksi on tärkeää kasvaa ja kehittyä työssä.” (Pilottiyksikön johtaja) ”Olette panostaneet koulutukseen ja se näkyy kyllä päiväko-din jokapäiväisessä toiminnassa!” (Vanhempi)

Taulukko 9. Arviot osaamisen kehittymisestä

Keskiarvot Ohjaus-ryhmä

Hallinnon edustajat

Konsul-tit

Pilottien henkilöstö

Pilottien johtajat

Vastuu-henkilöt

Henkilöstön osaaminen on kehittynyt

3.5

4

4

3.9

3.5

4 Varhaiskasva-tuksen asiantuntijuus on vahvistunut

3.3

3.8

3.8

3.5

3.5

4 Perheiden kanssa tehtä-vän yhteistyön merkitys on selkiintynyt

3.3

3.4

3.4

3.5

3.7

3.5 Hanke on antanut voimaa ja intoa arki-työhön

3.3

3.3

3.2

3.6

3.4

3 Rohkeus puhua omasta työstä on lisääntynyt

3.3

3.8

3.2

3.5

3.7

4 Varhaiskasva-tus on saanut myönteistä julkisuutta

3

3.2

3.4

3.5

3.1

4

Hankkeen merkitys Perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa -hanke kohdistui sekä valtakunnallisesti että paikallisesti esille nostettuun kehittämistar-

73

peeseen17. Hanketta esiteltiin prosessin kuluessa useissa eri foo-rumeissa Pohjois-Suomessa. Ensimmäisen julkaisun18 myötä tieto hankkeesta levisi myös Pohjois-Suomen ulkopuolelle. Eri osapuolet arvioivat hankkeen kokonaisuutena merkityk-selliseksi (taulukko 10). Eniten hankkeen katsottiin hyödyttäneen pilottiyksiköitä, päivähoito- ja perhetyön tulosyksikköä sekä per-heitä.

”Hanke on ollut uraauurtava, uutta ajattelua antava pilot-tiyksiköille ja vanhemmille.” (ohjausryhmän jäsen) ”Mielestäni erittäin hyvin johdettu hanke. Tukirakenteen vahvuudella on ollut suuri merkitys hankkeen onnistumiselle, koulutuksellinen anti koko päivähoidolle on ollut merkittä-vä.” (hallinnon edustaja)

Mielenkiintoista oli se, että pilottiyksiköiden henkilöstön edusta-jat arvioivat hankkeen merkitystä selvästi muita arvioijaryhmiä negatiivisemmin. Esimerkiksi henkilöstön ja hallinnon edustajien arviot hankkeen merkityksestä päivähoito- ja perhetyön tulosyk-sikölle tai koko sosiaali- ja terveystoimen organisaatiolle poik-keavat selvästi toisistaan. Kaiken kaikkiaan henkilöstön edustajat eivät pitäneet hankkeessa toteutettua kehittämistyötä erityisen merkityksellisenä muille kuin omille yksiköilleen. Tätä tulosta voidaan selittää monellakin tavalla. Henkilöstön saama palaute kehittämistyön merkityksellisyydestä on voinut olla liian vähäistä. Toisaalta myös henkilöstön vaihtuvuus ja vaihtelevasti toteutunut osallistuminen koulutuksiin on voinut heikentää henkilöstön si-toutumista ja jättää henkilöstölle jäsentymättömän kuvan hanke-kokonaisuudesta. Myöskään koulutustilaisuuksissa esiin nostetut näkökulmat hankkeen ajankohtaisuudesta eivät välttämättä ole vä-littyneet henkilöstölle, joka ei ole koulutuksiin pystynyt osallis-tumaan. Arvioinnin tuloksista käy selvästi ilmeni myös se, että kon-sultit ja hankkeen vastuuhenkilöt arvioivat muita positiivisemmin

17 Bardy, Salmi & Heino 2002; Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjel-ma 2004-2007. STM 2003:20; 18 Puroila 2004

74

hankkeen valtakunnallista merkitystä sekä merkitystä varhaiskas-vatukselle. Oletettavasti tähän ovat vaikuttaneet konsulttien ja vastuuhenkilöiden työtehtävien ja taustaorganisaatioiden luonne. Koulutuksen, tutkimuksen ja kehittämistyön asiantuntijoina näillä arvioijaryhmillä on kiinteä yhteys ajankohtaiseen tutkimus- ja keittämiskeskusteluun ja sen vuoksi tieto siitä, miten perhetyö on noussut viime vuosina yhdeksi keskeiseksi teemaksi lapsiperhei-den palveluiden kehittämistarpeita linjattaessa. Taulukko 10. Arviot hankkeen merkityksestä

Keskiarvot Ohjaus-ryhmä

Hallinnon edustajat

Konsul-tit

Pilottien henkilöstö

Pilottien johtajat

Vastuu-henkilöt

Hankkeen merkitys ko-konaisuutena

2.9

2.9

3.3

2.3

2.9

3.0 - Pilottiyksi-köille

3.8

4.0

3.4

3.4

3.7

4.0

- Päivähoito- ja perhetyön tulosyksikölle

3.5

3.6

3.8

2.0

3.1

3.5 - Sosiaali- ja terveystoimelle

2.8

2.6

3.0

1.6

2.5

2.5

- Oulun kaupungille

2.5

2.0

2.7

1.7

2.1

2.0

- Oulun seudulle

2.5

2.0

3.0

2.1

2.2

3.0

- Perheille

3.0

3.6

3.6

2.5

3.2

3.5

- Varhais- kasvatukselle

3.0

3.2

3.6

2.5

3.2

3.5

- Valtakunnal-lisesti

2.3

2.3

3.3

1.7

2.4

3.0

5 VANHEMPIEN NÄKÖKULMA HANKKEESEEN Arviointia suunniteltaessa hankkeen ohjausryhmä piti tärkeänä lasten vanhempien arviota hankkeen vaikutuksista. Vaikka hanke ei suoraan kohdistunut vanhempiin, hankkeen avulla tavoiteltava toimivampi yhteistyö ja uudenlaiset työmuodot oletettavasti nä-kyisivät myös vanhempien tasolla. Vanhemmille suunnatun kyse-lyn avulla selvitettiin vanhempien tietoisuutta hankkeesta ja van-

75

hempien näkemyksiä hankkeen vaikutuksista sekä yhteistyön ny-kytilasta. Arviointiin osallistui 82 vanhempaa 10 yksiköstä (tau-lukko 11). Jälkikäteen tuli vielä joistakin yksiköistä lisää van-hempien täyttämiä arviointilomakkeita, mutta niitä ei ollut mah-dollista ottaa mukaan analyysiin. Taulukko 11. Arviointiin osallistuneet vanhemmat pilottiyk-siköittäin

Pilottiyksikkö Arviointiin osallistuneiden

vanhempien määrä Haapalehdon päiväkoti / avoin ryhmä 5 Keskustan avoin päiväkoti 11 Kaijonharju / esikkoryhmä 8 Maikkulanraitin päiväkoti 9 Meri-Toppilan päiväkoti 8 Hintan päiväkoti 8 Välivainion päiväkoti 12 Perhepäivähoito 7 Pikku-Pirtin ryhmis 10 Ruiskukan ryhmis 4 Yhteensä 82

Vanhempien tietoisuus hankkeesta Vaikka useimmat vanhemmat olivat tietoisia hankkeesta, yllättä-vän monilla ei ollut tietoa siitä, että heidän yhteistyökumppaninsa oli mukana käsillä olevassa hankkeessa. Tästä voi vetää sen joh-topäätöksen, että kaikissa yksiköissä vanhemmat eivät aktiivisesti osallistuneet kehittämistyön suunnitteluun ja toteuttamiseen.

76

Taulukko 11. Vanhempien tietoisuus hankkeesta Oletko tietoinen hankkeesta?

n %

kyllä 54 65.9 ei 24 29.3 ei vastausta 4 4.8 Yhteensä 82 100

Vanhempien arviot hankkeen vaikutuksista Vanhempien arviot hankkeen vaikutuksista jakaantuivat kolmeen ryhmään. Osalla vanhemmista ei ollut kokemusta yhteistyöstä ko-ko hankkeen keston ajalta, jolloin he eivät voineet arvioida mah-dollista tapahtunutta muutosta.

”Olen ollut mukana vasta vuoden, joten vaikea sanoa.” (vanhempi) ”En osaa sanoa, koska ei ole kokemusta pidemmältä ajalta.” (vanhempi)

Osa vanhemmista oli sitä mieltä, että muutosta ei ole juurikaan tapahtunut. Monet näistä vanhemmista arvioivat, että yhteistyö oli ollut hyvää jo ennen hanketta.

”En ole huomannut muutosta, yhteistyö on sujunut hyvin ko-ko ajan.” (vanhempi) ”Yhteistyö toiminut hyvin kaikkien näiden vuosien ajan, jol-loin lapsi on ollut päivähoidossa.” (vanhempi)

Myös kriittisiä äänenpainoja oli nähtävissä vanhempien kommen-teissa esimerkiksi sellaisissa tapauksissa, joissa lasten päivähoito-paikka oli vaihtunut ja vanhemmilla on mahdollisuus vertailla kahden eri yksikön yhteistyökäytäntöjä.

”Ei mitenkään. Toisessa päiväkodissa yhteistyö toimi huo-mattavasti paremmin.”(vanhempi)

77

Valtaosa vanhemmista arvioi kuitenkin yhteistyön kehittyneen positiiviseen suuntaan. Vanhempien arviot sisälsivät 62 kom-menttia hankkeen vaikutuksista, ja näistä yli puolet oli kuvauksia yhteistyön kehittymisestä. Kehittymistä oli tapahtunut monilla ta-soilla: yhteistyö oli tullut aktiivisemmaksi, suhteet henkilöstön ja vanhempien välillä olivat tulleet läheisemmiksi, työmuodot olivat monipuolistuneet ja henkilöstön asennoitumisen vanhempia koh-taan koettiin parantuneen.

”Molemminpuolisen tuntemisen lisääntyessä yhteistyö on muuttunut läheisemmäksi, avoimemmaksi ja syvemmäksi. Lapsen vaihtaessa ryhmää tänä syksynä sama tuttuuden tun-ne on jatkunut uusien lastentarhanopettajien kanssa (= tieto lapsesta on siirtynyt ryhmästä toiseen mikä on helpottanut sopeutumista). Positiivinen asenne lapsia ja perheitä koh-taan.” (vanhempi) ”Omahoitajakäytäntö otettu käyttöön, yhteistyö tiiviimpää, helpompi keskustella omaan lapseen liittyvistä asioista.” (vanhempi) ”Yhteistyö on lisääntynyt. Koko perhe otetaan huomioon ny-kyisin paremmin. Yhteistilaisuudet ovat olleet hyviä ja niissä on saanut tukea vanhemmuuteen.” (vanhempi)

Pilottiyksiköiden ja jopa lapsiryhmien välillä on ilmeisesti kui-tenkin eroja siinä, miten pitkälle yhteistyön kehittämisessä on päästy. Tämä tulee esiin myös vanhempien arvioidessa yhteistyön toteutumisen nykytilaa. Vanhempien arviot yhteistyön nykytilasta Pääsääntöisesti vanhempien arviot yhteistyön toteutumisesta ovat positiivisia (keskiarvot >3). Joidenkin yhteistyön ulottuvuuksien suhteen vanhempien arvioinneissa esiintyi kuitenkin suurta vaih-telua. Eniten vaihtelua oli vanhempien kanssa käytyjen keskuste-lujen toteutumisessa, vanhempien kokemissa vaikutusmahdolli-suuksissa, vanhempien keskinäisen yhteistyön toteutumisessa se-

78

kä siinä, miten hyvin vanhemmat kokivat tuntevansa koko yksi-kön henkilöstön. Taulukko 12. Vanhempien arviot yhteistyön nykytilasta Keskiarvojen

vaihteluväli Yksikön henkilöstön tunteminen 2.6–3.9 Luottamus henkilöstön ammattitaitoon 3.3–4.0 Henkilöstön luottamus vanhemmuuteen 3.4–4.0 Henkilöstön tuki kotikasvatukselle 3.2–4.0 Vanhempien tuki henkilöstölle 3.3–4.0 Yksikön ilmapiiri 3.4–4.0 Vanhempien uskallus nostaa esiin huolenaiheet 3.2–4.0 Perheen ja henkilöstön yhteistyön riittävyys 3.3–3.9 Vanhempien saama tuki ja apu vaikeuksiin 3.3–3.8 Säännölliset keskustelut lapsen hoidosta ja kasvatuksesta

2.4–4.0

Kahdenkeskiset keskustelut 2.8–4.0 Lapsikohtaisten hoito- ja kasvatussuunnitelmien toteutuminen

1.3–3.9

Vaikuttaminen oman lapsen hoitoon ja kasvatukseen

2.6–4.0

Vaikuttaminen lapsiryhmän toimintaan 2.1–4.0 Vaikuttaminen koko yksikön toimintaan 1.8–3.1 Yksikön toimintaperiaatteiden tunteminen 2.9–3.7 Tiedonkulku 3.3–4.0 Tiedon saaminen lapsen päivähoitopäivästä 3.2–4.0 Tutustuminen toisiin vanhempiin 2.1–3.8 Henkilöstön tuki vanhempien keskinäiselle yhteistyölle

2.5–3.6

Henkilöstön tekemä moniammatillinen yhteistyö 3.0–3.6 Lapsikohtaisten hoito- ja kasvatussuunnitelmien toteutumisessa ilmenevä ero selittyy ainakin osittain pilottiyksiköiden toiminnan luonteen erilaisuudella. Esimerkiksi ensimmäisen lapsensa syn-nyttäneiden äitien Esikko ryhmän henkilöstöllä ei ole samankal-

79

taista hoito- ja kasvatustehtävää kuin päiväkodeilla ja perhepäivä-hoidolla. Ryhmän keskeisenä tehtävänä on äitien keskinäisen ver-taisvuorovaikutuksen tukeminen ja äidit ovat ryhmän toiminnassa läsnä yhdessä lastensa kanssa. Lapsikohtaisten suunnitelmien te-keminen ei tästä näkökulmasta kuulu toiminnan luonteeseen ja tämä on otettava huomioon tuloksia tulkittaessa. Kriittistä pohdintaa tulisi kuitenkin suunnata siihen, miksi keskustelut lapsen hoidosta ja kasvatuksesta toteutuvat vaihtele-vasti myös päivähoitoyksiköissä. Vanhemmat nimittäin nostavat keskustelut henkilöstön ja vanhempien välillä keskeiseksi yhteis-työtä edistäväksi tekijäksi (taulukko 13). Tällä vanhemmat viit-taavat sekä päivittäisiin keskusteluihin että kahdenkeskistä kes-kustelua varten järjestettyihin tilanteisiin. Muita yhteistyötä edis-täviä tekijöitä vanhempien näkökulmasta ovat yhteistyösuhteen avoimuus ja luottamuksellisuus. Tärkeänä vanhemmat pitävät myös yhteistyösuhteen jatkuvuutta, joka mahdollistaa vanhempi-en ja henkilöstön lähemmän tutustumisen. Hyvänä esimerkkinä tästä vanhemmat mainitsevat hankkeessa kehitellyn omahoitaja-työtavan. Yhteistyötä edistävänä tekijänä pidetään myös toimivaa tiedonkulkua sekä riittäviä aikaresursseja yhteistyön toteuttami-seen.

”Toivoisin kahdenkeskistä juttelutuokiota esim. kerran kuu-kaudessa, miten lapsella menee jne.” (vanhempi) ”Henkilöstö ei kiireinen, henkilökunnalla aikaa, rauhallinen tilanne, jossa vanhempien ei tarvitse toisella kädellä paimen-taa lapsia ja muita vanhempia ei ole kovin paljon kuulolla.” (vanhempi)

Yhteistyötä haittaavina tekijöinä tulevat esiin edistävien tekijöi-den kääntöpuolet. Suurin osa vanhempien mainitsemista yhteis-työtä haittaavista tekijöistä liittyy resursseihin: kiire ja aikaresurs-sien vähyys estävät yhteistyötä, samoin henkilökunnan vaihtu-vuus ja liian suuret lapsiryhmät. Lisäksi yhteistyötä haittaavat tie-donkulun ongelmat, luottamuspula, mielipide-erot sekä henkilös-tön negatiivinen asennoituminen vanhempiin. Vanhemmat nosta-

80

vat esiin myös sen, miten he toivoisivat rehellistä ja avointa vuo-rovaikutusta myös ongelmatilanteissa.

”Liian tiheästi vaihtuvat hoitajat, liian harvoin pidettävät pi-demmät keskustelut”, liian suuret lapsiryhmät suhteessa hoi-tajien määrään.” (vanhempi) ”Huono tiedottaminen, kun yhteistyö toimii vain paperilla eli on 1-2x/vuosi tapaaminen, johon tuodaan lomake, jossa pi-täisi analysoida lapsen persoona etukäteen juurta jaksain.” (vanhempi) ”Asioiden salaaminen, pimittäminen, riittämätön tiedonkul-ku, epäluottamus.” (vanhempi)

Seuraavassa taulukossa on koottuna vanhempien esille nostamat yhteistyötä edistävät ja haittaavat tekijät. Tekijät on listattu järjes-tykseen mainintojen määrän perusteella. Taulukko 13. Keskeisimmät yhteistyötä edistävät ja haittaa-vat tekijät Edistävät tekijät Haittaavat tekijät 1. Erilaiset yhteistyömuodot (keskustelut, vanhempainillat, retket)

1. Kiire

2. Avoimuus 2. Henkilöstön vaihtuvuus 3. Luottamus 3. Liian suuri lapsiryhmä 4. Yhteistyösuhteen jatkuvuus (henkilöstön tuttuus, omahoitajuus)

4. Tiedonkulun ongelmat

5. Henkilöstön ammattitaito 5. Henkilöstön arvosteleva asenne

6. Päivittäinen vuorovaikutus 6. Luottamuspula 7. Tiedon kulku 7. Mielipide-erot 8. Aikaa yhteistyölle 8. Liika hienotunteisuus

(ongelmien peittely)

81

6 ELÄMÄÄ HANKKEEN JÄLKEEN? Tutkimusten mukaan monet kehittämishankkeet jäävät vain joh-don tai projektin suunnittelijoiden puheiden tasolle eikä hankkeis-sa onnistuta saamaan aikaan laadullisia muutoksia arkityössä19. Ylhäältä alas suuntautuvia kehittämismalleja on tästä syystä pyrit-ty korvaamaan osallistavan kehittämistyön malleilla. Esimerkiksi Murto20 korostaa sitä, että yhteisöjen sisäisen kehittämisen näkö-kulmasta tärkeintä on yhteisön kaikkien jäsenten yhdessä tapah-tuva oman toimintansa tutkiminen. Kehittämistyössä edetään pie-nin askelin konkreettisesta abstraktiin. Pienet muutokset kytke-tään vähitellen laajempiin yhteyksiinsä. Tässä hankkeessa kehittämisprosessia on rakennettu osallis-tavan kehittämistyön lähtökohdista käsin. Perusajatuksena on ol-lut, että kehittämistyön täytyy tapahtua niiden ihmisten toimesta, joita kehittäminen koskee. Vastuu kehittämiskohteiden valinnasta ja kehittämistyön toteuttamisesta on siis ollut hankkeen pilottiyk-siköissä. Hankkeen suunnittelijoiden, kouluttajien ja konsulttien tavoitteena on ollut pikemminkin esittää hyviä kysymyksiä kuin antaa valmiita vastauksia. Vastauksia kysymyksiin on etsitty työ-yhteisöissä. Hankkeen vastuuhenkilöinä olemme luottaneet sii-hen, että pilottiyksiköissä on runsaasti luovaa potentiaalia ja sen tulisi päästä esille. Tämän arvioinnin perusteella vaikuttaa siltä, että hanke on ol-lut tuloksellinen ja kehittymistä on tapahtunut monella eri tasolla. Huomion arvoista on se, että pilottiyksiköissä tapahtuneen kehit-tämisen ohella hankkeessa rakentunut tuetun prosessikehittämi-sen malli on osoittautunut toimivaksi. Kehittämismallin taustalla ollut ajatus kehittämisestä arkipäivän tutkimisena ja yhteisöllisenä oppimisena on toiminut hyvin21. Arviointiin osallistuneet ryhmät ovat samoilla linjoilla: vaik-ka hanke päättyy, ainakin osa kehittämistyön tuloksista säilyy.

19 ks. Launis, Kantola, Niemelä & Engeström 1998 20 1996 21 ks. Murto 1996; Rajavaara 1994

82

Pilottiyksiköiden henkilöstö nostaa esiin seuraavat näkökulmat: - Uudet toimintatavat elävät käytännössä ja leviävät myös pi-

lottiyksiköiden ulkopuolelle (esim. omahoitaja työtapa, koti-käynnit).

- Uudet palvelumuodot jatkavat toimintaansa ja leviävät myös muille alueille (esim. Esikko ryhmätoiminta, perhe-ryhmät)

- Tietämys yhteistyön merkityksestä säilyy. - Rohkeus ja taito vanhempien kohtaamiseen on hankkeen jäl-

keenkin säilyvää osaamispääomaa. - Vanhemmat osallistuvat toiminnan suunnitteluun jatkossa-

kin (esim. lapsi- ja perhekohtaiset keskustelut). Pitkäkestoinen kehittämisprosessi erilaisine vaiheineen on päät-tymässä. Kari Murtoa22 mukaillen, nyt on aika siirtyä tämän päi-vän arjesta eilisen kokemuksen turvin huomiseen.

22 1996

83

OSA II

PILOTTIYKSIKÖIDEN KOKEMUKSIA KEHITTÄMISTYÖSTÄ

84

HOKSAUKSIA ROJEKTIN VARRELLA Avoin päiväkoti / Haapalehto - Myllyojan alue Tuulikki Lindberg, Ulla-Kaija Poikela Alkusanat Mielemme meiän tekevi, aivomme ajattelevi, saa’a sanat suoltamahan, panemahan paperille, ajatukset ajan tasalle. Tietomme muitten luettaviksi, ymmärrykseks’ immeisille, asioista jotka saimme tiedoksemme projektissa, kokemuksista ylen hyvistä, ymmärryksestä yhteisestä. Syntysanat Tuli tieto ylähältä, kirjeen muodossa tipahti, pöydällemme tiettäväksi, projektista perhetyön, ylevästä aatoksesta, antaa perheille parasta, koulutusta itsellemme, kokoontua yhtehen, mietiskeleen konstiloita, yhteisen asian hyväksi, tiedon saanniksi parhaaksi. Tavoitesanat Nousi into tavoitteista, ajatuksista ylen hyvistä. Monta pantiin paperille tarkoituksena toteuttaa perehille antoisiksi, itsellekin haastehiksi. Yksi oli tavoitteena; ehdotella äitilöille, vetovastuuta halutessaan ihan pienelle piirille, porukalle pikkuiselle, laulaa pikku lauleloita, satukirjoja lukea, jumpan solmuja selvitellä. Vaan eipä noussut tämä tavoite liitämähän joukossamme. Jätettiin oottaan mieliin, kunnes aatos ajan ottaa tulevissa tavoitteissa.

85

Kuoppiinputoamissanat Projektissa polkuja, teitä paljon tallattuja. Eipä olleet tiet tasaiset, polut somaisen sileät. Joskus jalkamme lipesi, kontallemme tuiskahdimme, kompastuimme koloihin pieniin, kuoppiin joskus suurempihin. Siinä sitten istahdimme, purettiin aatos kerältä, mikä sen vikaan vieritti, kuoppaan kieritti kovasti. Kuuseen joskus kurkotettiin, katajahan kapsahettiin tavoitteissa muutamissa. Eipä jääty murehtimaan, eteenpäin vain suunnattihin tavoitteisiin toisihin. Kuopistakiipeämissanat Tutkiskeltiin itseämme; mihin meistä olisi, persoonina antaaksemme, iloks’ ehkä perheillemme, naurun aihetta avuksi, tuodaksemme rennon tunteen, olon ihan leppoisan ololle yhteiselle. Löysimme itseilmaisun, meille ylen hyväisen. Siispä sitten muuntauduimme milloin metsän peikkosiksi, otsoiksi korven synkeän, taikajuomat noidat keitti, loitsuja liehuen lukivat. Paljon meillä laulettuna lauluja katonkin rajassa kun me kaikki lauloimme, komiasti kaiutimme, laet lauloi, ukset ulvoi, kaikki ikkunat iloitsi, seinät tiiliset kajahti. Monet juhlat juhlittihin, katsottihin allakasta, mitä milloinkin tulossa. Joulupuurot tarjottiin pitkän pöydän ympärillä, mäki saatiin luistavaksi, laskiaiseksi parahin, pitkät pellavat huudettiin kelkkain alas suihkiessa. Puput pyöri pääsiäisnä, viuhkat vappuna viuhuivat karnevaaleissa iloiten. Vuodet retkiin päätetty iloisissa tunnelmissa onnikassa matkustellen, Potnapekassa ajellessa.

86

Voimaantumissanat Usein yhtehen yhyttiin istunnoissa Avoimien, asioita pohtiessa, ajatusten vaihteluissa. Konsultin osuus osaava, antoisana joukossamme, viisaan avun antajana asioissa mutkaisissa. Koulutettiin immeisiä, jaettiin viisautta, tietoa tämänpäiväistä. Perheiden palautesanat Perheet hyvän mielen saaneet asioista pienistä. Aamuhuomenet erikseen toivoteltuna jokaiselle antaneet mielen hyvän tervetulleen tuntuiseksi. Äidit seuraa toisistansa saaneet ylen hyväistä lasten yhdess’ leikkiessä, puuhatessa pikkaraisten. Valmis kahvikupponen jutunjuuret hersytellyt, porinaksi paisutellut yhdessäolon iloksi. Omat tuntemussanat Meidän osuus työssä tässä ollut antaa perheille parasta, virikettä vietäväksi, koteihinsa mukanansa, apuakin arkipäivään, murheisiin osaa ottaen, nauraaksemme mukanansa, olla läsnäolevina! Lopetussanat Nyt on sanat kirjattuina, ajatukset annettuina, teille tutkaeltavaksi, tuntemuksemme tutuiksi, kiitoksella kuittaaksemme!

87

ESIKKO-RYHMÄ, ENSIMMÄISEN LAPSEN SAANEILLE PERHEILLE Avoin päiväkoti / Kaijonharju - Kuivasjärven alue Eila Vesteri , Inka Nummi-Heikonen

Kerroit minulle hiljattain kokemuksistasi, erään äidin kokemuksista. En tahtoisi olla mitään muuta, sanoit. Ei ole mitään suurenmoisempaa kuin olla äiti. Ei mikään ole ikinä minua niin liikuttanut ja täyttänyt elämääni kuin lasteni syntymä. Toisaalta, jatkoit, pelkäät sitä että elämä liukuu ohitsesi. Pelkäät, ettet pitkään aikaan voi olla vapaa, että joudut elämään teljettynä, käyttämään vain pientä osaa niistä voimista ja lahjoista, joita aavistat itsessäsi. Minua nämä huolet eivät yllättäneet. Monet, luvuttoman monet äidit valittavat samaa. Ja kaikki kysyvät, eikö olisi mahdollista olla äiti ja samalla kokonainen, elävä, vapaa ihminen. Puhellaanpa tästä yhdessä. Ehkä löydämme yhdessä tien.

- Jörg Zink -

88

Tausta Maijan ja Jaakon päiväkoti Kuivasjärvellä Oulussa aloitti toimin-tansa vuonna 1990. Avoin päiväkotitoiminta aloitettiin Maijan ja Jaakon päiväkodin alaisuudessa 1996, toimialueina Kaijonharjun ja Kuivasjärven alueet. Avoimen päiväkodin ja ohjatun varhais-kasvatuksen toiminta on laajentunut vuosi vuodelta. Alkuvuodes-ta 2002 syntyi ajatus omasta ryhmästä ensimmäisen lapsensa saa-neille perheille. Samanaikaisesti alkoi Perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa -pilottihanke, johon avoimen päiväkotitoiminnan puolelta lähdimme mukaan. Päiväkodin johtaja Kyösti Salmijärvi oli suunnitellut työn kehittämistä perhetyön suuntaan ja Avoin päiväkotitoiminta oli luontevin tapa työskennellä perheiden kanssa. Tällainen pitkäkes-toinen pilottikoulutus oli hänen mielestään parempi kuin yksittäi-set luennot, koska se sitouttaa työntekijät paremmin kehittämään työtänsä. Pilotin myötä oli hyvä tilaisuus verkostoitua ja kehittää yhteistyötä eri alueiden Avointen päiväkotien kanssa. Lastenhoitaja Eila Vesteri siirtyi työskentelemään Avoimen päiväkodin puolelle Maijan ja Jaakon päiväkodista. Hänellä heräsi ajatus omasta ryhmästä ensiäideille perhekerhoissa. Eila ajatteli koota yhteen samassa mullistavassa elämäntilanteessa olevat äi-dit. Ajatuksena oli, että vertaistuki tässä herkässä elämäntilantees-sa voisi olla erittäin tärkeää. Ruvettiin tuumasta toimeen. Eila Vesterin työparina oli Maija Hämeenniemi, jonka sijaisena välillä oli Minna Qveflander. Työntekijät vierailivat Kaijonharjun ja Kuivasjärven neuvoloissa kyselemässä, olisiko tällaiselle toiminnalle tilausta. Siellä koettiin asia hyvin tarpeelliseksi ja tärkeäksi. Kaijonharjun alueen tervey-denhoitaja kertoi, että alueelle on syntymässä paljon esikoisia, ja koska alueen rakenne on sellainen, että ihmisillä ei ole paljon tu-kiverkkoja, tällaisen vertaistukiryhmän perustaminen olisi hyvä ajatus. Työntekijät päättivät perustaa Esikko-ryhmän.

89

Ryhmän tavoitteiksi asetettiin: - varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen - ystävyyssuhteiden syntyminen äitien välille (vertaisryhmän

löytyminen) - turvallinen ja luottamuksellinen ilmapiiri. Esikkoryhmätoiminta alkaa Ryhmää alettiin markkinoida alueiden neuvoloissa ja sosiaaliase-malla. Niissä käytiin kertomassa ryhmän perustamisesta ja jätet-tiin esitteet. Esitteitä jaettiin kaikkien päiväkotien johtajille ja kiertävälle erityislastentarhanopettajalle, ilmoituksia vietiin kaup-poihin ja kirjastoihin. Heti ilmoitusten ja esitteiden jättämisen jäl-keen uudet esikkoäidit ottivat yhteyttä. Tapasimme ensimmäistä kertaa 28.8.2002 Kaijonharjun nuo-risotalolla. Äitejä tuli pienten vauvojensa kanssa yhdeksän. Esik-ko-ryhmä kokoontui kerran viikossa kaksi ja puoli tuntia kerral-laan. Toiminnan sisältöä suunniteltiin yhdessä äitien kanssa. Ky-selimme, haluaisivatko äidit, että neuvolan terveydenhoitaja tai alueen perhetyöntekijä vierailisivat säännöllisesti ryhmässä, mutta sitä äidit eivät halunneet. Myöskään opiskelijavierailuja yms. ei toivottu. Aluksi äidit kävivät keskustellen läpi synnytystä ja vertailivat kokemuksiaan. Imetysasiat puhuttivat äitejä myös kovasti. Syksyn mittaan, kun äidit rupesivat luottamaan toisiinsa ja tutustuivat pa-remmin, he uskalsivat ottaa esille väsymyksen ja masennuksen. Äidit huomasivatkin, että se on tässä elämäntilanteessa tavallista. Äidit toivoivat asiantuntijaa kertomaan äidin jaksamisesta, jolloin pyysimme neuvolapsykologi Ulla Paakkolaa kertomaan aiheesta. Yhteenvetona ensimmäisestä syksystä voidaan sanoa, että il-mapiiri oli luottavainen ja lämmin. Äidit löysivät toisistaan ystä-viä ja uskalsivat kertoa asioitaan, esim. väsymyksestään. Ryhmän herkkään ilmapiiriin liittyi myös syvä luottamus työntekijöitä kohtaan. Ryhmä muodostui syksyn aikana erittäin tiiviiksi. Äidit huomasivat heti jos joku puuttui. Ryhmässä vallitsi voimakas yh-teenkuuluvuuden tunne, joten ilot iloittiin yhdessä ja surut (esim. lapsen sairaus) itkettiin yhdessä. Vapaa-aikoina äidit vierailivat

90

toistensa luona, järjestivät yhteisiä retkiä ja auttoivat toisiaan las-ten hoidossa. Joku äideistä jopa koki ryhmän olleen pelastusren-gas vauvamyllerryksessä ja hän tunsi nauttivansa vauvasta eri ta-valla, kun on saanut voimia ja virkistystä arkeen. Iloksemme huomasimme, että kaikki äidit olivat tasavertaisia ryhmän jäseniä. Eri kulttuureista tulleet äidit toivat väriä ja iloa ryhmään. Lapsen kehitystä seurattiin ilolla ja ensiaskeleet olivat koko ryhmän yl-peyden aihe. Marraskuussa 2002 kiertävä erityislastentarhanopettaja Pirjo Pylväs kävi luennoimassa aiheesta Lapsen kasvu ja kehitys.

Myös sinä, opeta sinä minua, lapseni. Opeta minua näkemään niin kuin sinä näet. Opeta minua tuntemaan niin kuin sinä tunnet. Opeta minua ymmärtämään niin kuin sinä ymmärrät. Opeta minulle Sinun Maailmasi.

- Katja Wallin - Keväällä 2003 äideillä oli uusi ”kasvun paikka”. Lapset olivat tul-leet ensimmäiseen tahtokauteensa, he alkoivat liikkua ja ripustau-tua äitiin ja vierastivat muita ihmisiä. Äidit olivat väsyneitä ja yl-lättyneitä muutoksesta. Työntekijöiden tehtävänä oli antaa tietoa lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyvistä asioista ja rauhoittaa äi-tien mieliä ja helpottaa oloa. Loppukevät oli yhdessä vietetyn vuoden ilojen, surujen ja kasvun muistelemista, sekä uuden elä-mänvaiheen jännityksen purkamista. Syksyllä 2003 osalla äideistä oli elämäntilanne muuttumassa, työhön paluu, opiskeluiden jat-kaminen, muutto paikkakunnalta ja joidenkin lasten aloittaminen

91

päivähoidossa. Työntekijät opastivat päivähoitomuodon valitse-misessa ja auttoivat päivähoitohakemuksen täyttämisessä. Asioi-den läpi käyminen ja keskusteleminen rauhoittivat äitejä ja toivat luottamusta ja varmuutta syksyn muutoksia varten. Joissakin per-heissä esikoinen sai pikkusisaren, mutta äiti jatkoi kuitenkin esik-koryhmässä kauden loppuun. Muut esikkoäidit olivat iloisia, että perhe oli mukana vielä loppukevään. Muita äitejä kiinnosti kovas-ti, miten elämä muuttuu toisen lapsen syntyessä perheeseen ja mi-ten esikoinen suhtautuu uuteen tilanteeseen. Esikkoryhmä on ollut kasvun paikka myös työntekijöille. On opittu kunnioittavasti kuuntelemaan äitejä ja jätetty kiire pois. Ryhmä muotoutui yhteisölliseksi (yhteiset asiat yhdistävät). Asi-oita ei ohiteta, vaan niihin on paneuduttava ja palattava uudelleen (miten on mennyt, miten olette selvinneet). Työntekijöiden on osattava olla myös ”aistit herkkinä” erilaisille asioille. Milloin vä-symys on normaalia unen puutetta äideissä ja milloin väsymyk-seen tarvittaisiin ulkopuolista apua. Yhteistyökumppaneina tällai-sissa asioissa on mm. neuvola. Myös masennus ja uupumus ovat aika tavallista tässä elämäntilanteessa olevilla äideillä, ja se on työntekijöiden myös otettava huomioon, koska äidin uupumus voi häiritä äidin ja lapsen välistä kiintymyssuhdetta ja vaikeuttaa päi-vittäistä hoitoa ja huolenpitoa.

Antaisitko suukon äidin poskelle, sanan hellän kuiskuttaisitko korvalle, vielä silityksen pienoisen soisitko äidin päälaelle… näin kylväisitkö siemenen taas äidin hymylle, ilolle, onnelle. – Katja Wallin –

Esikkoryhmä on herättänyt myönteistä kiinnostusta laajemminkin. Erilaiset järjestöt, eri alueiden neuvolat, lähikunnat ja jotkut kau-pungit ovat ottaneet yhteyttä haastatteluiden ja vierailuiden mer-keissä. Sanomalehti Kaleva kävi tekemässä jutun äitienpäivän alla 2003 ja haastatteli esikkoäitejä.

92

Esikkotoiminta jatkuu Syksyllä 2003 Eilan työpariksi tuli lastentarhanopettaja Pirjo Koskimäki. Suunnitteilla oli uuden Esikko-ryhmän perustaminen Kuivasjärven alueelle. Tarvetta ei kuitenkaan ollut tarpeeksi, joten ryhmä muodostui kaikille perheille tarkoitetuksi perheryhmäksi. Kaijonharjun alueella ryhmä jatkoi toimintaansa ja mukaan tuli uusia äitejä. Alussa äidit tutustuivat toisiinsa ja miettivät yhdessä työntekijöiden kanssa, mitä he toivoisivat ryhmältä: - mukavia aamupäiviä toisten samassa elämäntilanteessa olevi-

en kanssa, rentoa jutustelua ja yhdessäoloa - tutustumista muihin äiteihin ja lapsiin - vapaata seurustelua, lauleluita ja lorutteluja - arjesta poikkeavaa tekemistä, toiminnan jatkuvuus tärkeää Syyskauden tavoitteet - Uuden ryhmän muodostuminen - äitien ja lasten tutustuminen

toisiinsa, tukeminen alkavissa ystävyyssuhteissa. - Äidin ja lapsen välisen vuorovaikutuksen tukeminen. - Työntekijätasolla tutustumista toisiin ja työskentelytapoihin. - Tarjota Esikko-ryhmälle lasten iän, kehityksen ja tarpeiden

mukaista toimintaa - ryhmän tulisi olla käyttäjiensä näköinen. Syksyllä kävijäryhmä vakiintui ja äidit tutustuivat pikkuhiljaa toi-siinsa. Äitejä yhdistävä tekijä oli se, että lapset olivat hyvin sa-manikäisiä, hieman alle tai yli vuoden. Lapset olivat samassa ke-hitysvaiheessa, mm. kävelemään oppiminen. Monella oli yksi-vuotissyntymäpäivät lokakuussa ja valokuvaaja kutsuttiin paikalle ottamaan 1-vuotiskuvia. Syntymäpäiväjuhlia juhlistettiin kutsu-malla Oulun kaupunginteatteri esittämään ”Teemun pukuleikki” - lastenteatteriesitystä. Se olikin ensimmäinen teatterielämys esik-kolapsille. Äitien yhteistyö tiivistyi mm. sillä lailla että he oma-aloitteisesti järjestivät retken kotieläinpuistoon eläimiä katsomaan ja yhdessä he myös järjestivät lasten vaatteiden kirpputorin alueen lapsiperheille.

93

Joulukuulla tutkailimme elokuussa asetettuja tavoitteita ja to-tesimme tavoitteiden toteutuneen. Yhteistyötahojen kanssa toi-miminen ei ollut kovin aktiivista, koska siihen ei ilmennyt tarvet-ta. Äideiltä saatua palautetta: - Kivaa on ollut kun lapset ja äidit ovat saaneet kulkea ympä-

riinsä ja jutella ja leikkiä. - Tällainen ryhmätoiminta on todella loistava ajatus. Esikko-

ryhmä sitoo toisiinsa niin äitejä kuin lapsia. - Keskiviikkoaamua oikein odottaa, lapselle on tärkeä tavata

ikätovereitaan ja itsellekin on mukava saada vertaistaan seu-raa, toisia äitejä.

- Kiva jos tapaamisia olisi enemmän, vaikka kaksi kertaa vii-kossa.

- Toiminta-aika voisi olla pitempi vaikka koko päivän. Esikko-ryhmän äidit vaikuttivat tasapainoisilta, äitiydestään naut-tivilta ja aktiivisilta nuorilta naisilta, jotka juttelivat avoimesti iloistaan ja suruistaan. Vuodenvaihteen jälkeen uusia äitejä ja vauvoja tuli mukaan ryhmään ja heidät toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi. Perheitä oli mukana 13. Ensi syksyn päivähoitoon vieminen puhutti äitejä kovasti jo tammikuussa, sillä useat äidit olivat lähdössä töihin tai jatkamaan opiskeluita. Äidit kyselivät ja vertasivat eri päivähoitomuotoja. Esikkolapset olivat kasvaneet ja oppineet liikkumaan, mikä näkyi ryhmässä. Kaijonharjun nuoriso-talon iso jumppasali oli esikkolasten lempipaikka: siellä on tilaa irrotella, juosta ja pallotella oikein pikkusydänten kyllyydestä.

94

Ollaan vaan tämä hetki. Kaikki sinussa on vielä niin pehmeää, sileää jotenkin pyöreää. Kohta tulevat jo poispyrkivät kyynärpäät, kinnertävät kantapäät, juoksevat jalat ja ENKÄ-sanat. Ollaan vaan tämä hetki.

- Kaisu Ala-kokko - Esikko-ryhmä on herättänyt runsaasti kiinnostusta. Kevään aikana saimme vieraita Englannista: Viv Moriarty Lontoosta ja hänen mukanaan Poskelta Marja Hiitola-Moilanen ja Anna-Maija Puroi-la. Vierailijat tulivat tutustumaan Perhetyön mahdollisuus päivä-hoidossa hankkeen pilottikohteisiin. Äidit kertoivat vieraille omia mielipiteitään Esikosta. Eräänä keskiviikkoaamuna Kahin Kimpan työntekijä Hilkka Pistemaa tuli tutustumaan ja hakemaan tietoa Esikko-ryhmästä omalle alueelleen perustettavaa vastaavaa ryhmää varten. Edellä mainitut vierailut saivat äidit pohtimaan ääneen, miten tärkeä ja antoisa tällainen ryhmä heille on. He toivoivatkin ryhmän jatka-van ja vastaavia perustettavan eri puolille Oulua. Kevään edetessä äitejä mietitytti uudelleen lapsen päivähoi-don aloittaminen ja äitien toivomuksesta pyysimme kiertävä eri-tyislastentarhanopettaja Pirjo Pylvään vierailemaan. Äitejä mieti-tytti mm. milloin on hyvä aloittaa päivähoito, milloin lapsen voi siirtää omaan huoneeseen nukkumaan, milloin tutti on hyvä jättää pois ja kuinka selviää kun perheeseen syntyy toinen lapsi. Kes-kustelua käytiin myös monista muista äitejä mietityttävistä asiois-ta. Keskustelut olivat antoisia ja äidit olivat tyytyväisiä ja he ko-kivat saaneensa kannustusta, tukea ja ymmärrystä. Äitienpäivää juhlistimme herkuttelemalla kerma-hillo-vohveleilla. Osalle äideistä se olikin ensimmäinen äitienpäivä. Kevään viimeisellä Esikko-ryhmän kokoontumiskerralla oli hai-

95

kea tunnelma, sillä niin moni äideistä oli jatkamassa syksyllä opiskelujaan tai lähtemässä töihin ja lapsilla oli edessä päivähoi-toon meno. Kyselimme äideiltä palautetta kirjallisesti toiminnasta ja tiloista. Palaute oli positiivista. Toukokuun lopulla työntekijät totesivat olevansa tyytyväisiä kuluneeseen syksyyn ja kevääseen. Oli ilo kuulla että, äidit olivat saaneet myönteisiä kokemuksia itselleen. Myös työntekijöille Esikko-ryhmä on ollut antoisa. Esikko-äitejä ja vauvoja seuratessa huomaa hyvin, kuinka herkkä ja kiinteä äidin ja lapsen suhde on. Nupuillaan oleva äiti-lapsi-suhde on myös hyvin haavoittuva. Nämä äidit tarvitsevat kannustusta ja vahvistusta sille, että he ovat hyviä äitejä, parhaimpia mahdollisia juuri omalle kullannupul-leen. Työntekijöiden yhteistyö oli kuluneen vuoden aikana suju-nut mutkattomasti. Esikkotoiminta vuonna 2004 Syksy 2004 toi mukanaan työntekijävaihdoksia: Eila Vesterin työpariksi tuli lastentarhanopettaja Inka Nummi-Heikonen. Äidit ottivat uuden työntekijän mukavasti vastaan. Tilojen suhteen oli hyvä tilanne: molemmilla alueilla nautimme omista viehättävistä tiloista. Kuivasjärvelle ruvettiin perustamaan uutta Esikko-ryhmää. Ryhmä kasvoi pikkuhiljaa mukavaksi seitsemän lapsen ja vanhemman ryhmäksi. Hyvin samankaltaisia asioita nousi esille tämänkin Esikko-ryhmän vanhempien kanssa, kuin ensimmäisen lapsen saaneilla perheillä yleensä. Vanhemmat olivat iloisia ja hyvinvoivia ja ryhmähenki muodostui nopeasti lämpimäksi. Ai-kuiset ja lapset nauttivat toistensa seurasta. Vanhempien palautetta syksystä: - Esikko-ryhmä on tarpeellinen. Ensimmäisen lapsen kanssa on

helpompi ja mukavampi mennä vertaisryhmään kuin perhe-ker- hoon.

- Pieni ryhmä on sopiva, kun lapset kaikki niin pieniä. Kaksi ohjaajaa myös hyvä juttu.

- Musiikkihetki tuo aina hyvän mielen niin lapsille kuin aikui-sille.

96

- Esikko-ryhmiä tarvitaan!!! - Talon ulkopuolista ohjelmaa sopivasti. - Tunnelma on ollut sopivan rauhallinen pienille lapsille ja

keskusteleminen on onnistunut koko porukalla. - Ohjaajat ammattitaitoisia ja asiantuntevia. - Ehdottoman tarpeellinen ryhmä. Piristi kummasti kotiäidin

syksyä. Myös Kaijonharjussa oli muutosten aika: paikka vaihtui Kaijon-harjun nuorisotalolta Tellervon päiväkodin tiloihin. Edellisvuoden ryhmästä useat äidit jatkoivat Esikossa. Ryhmään tuli myös uusia äitejä pienten vauvojensa kanssa. Jotkut äideistä eivät ilmeisesti tunteneet ryhmää omakseen, koska jäivät muutaman tutustumis-kerran jälkeen pois. Meistä työntekijöistä näyttikin siltä, että tä-hän tiiviiseen ryhmään voi olla vaikea tulla uutena äitinä. Toisaal-ta uudet esikot olivat niin eri ikäisiä ja eri kehitysvaiheessa kuin nämä parivuotiaat lapset. Työntekijöinä olemmekin miettineet, miten olisi järkevintä perustaa uusia Esikko-ryhmiä. Pohdimme, pitäisikö pienille vauva-esikoille perustaa aina uusi oma ryhmä ja isompia esikoita yhdistää samaan ryhmään. Toisaalta taas olemme miettineet, kannattaako valmiita toimivia ryhmiä tieten tahtoen muuttaa. Joulukuussa kysyimmekin palautetta äideiltä ryhmän toimin-nasta ja yllätyimme, kun kuitenkin eräässä vastauksessa äiti kir-joitti, että joukkoon oli helppo sopeutua ja tutustua ihmisiin, kun oli hyvä henki porukassa. Jälkeenpäin, kun Kaijonharjun ryhmää työntekijän silmin katsoo, niin tuntuukin, että ne uudet äidit, jotka ryhmään jäivät, pääsivät porukkaan hyvin mukaan. Olemmekin työntekijöinä ilahtuneet siitä, että ryhmän äidit ovat aidosti kiin-nostuneita uusista äideistä ja lapsista. Heille esittäydytään ja ote-taan heti mukaan keskusteluun. Mietimme myös sitä, onko sitten-kään huono asia, että ryhmässä on hieman eri-ikäisiä lapsia, kun kuitenkin kaikki ovat esikoisia.

97

Kaijonharjun ryhmän äitien antamaa palautetta kuluneesta syksys-tä: - Esikko-ryhmän idea on loistava. Itse en olisi ehkä saanut läh-

dettyä ryhmään, jossa olisi ollut paljon ”kokeneempia” äitejä. - Omaan jaksamiseen Esikko-ryhmä on vaikuttanut huomatta-

vasti. Olen saanut paljon ystäviä, joita tapaan useana päivänä viikossa. Ennen Esikko-ryhmään tuloa olin todella väsynyt jopa lievästi masentunut.

- Toivottavasti Esikko-ryhmän idea laajenee muuallekin. - Pelkästään positiivista sanottavaa. Esikko-ryhmän kautta on

tutustuttu samalla asuinalueella asuviin samanlaisessa elä-mäntilanteessa oleviin perheisiin. Vertaistukea on saatu ihanasti.

- Ilmapiiri on ollut loistava ja aroistakin asioista on juteltu tur-vallisin mielin ja huumorilla höystettynä.

- Ilman kerhoa en olisi varmasti jaksanut yhtä hyvin olla lapse-ni kanssa kotona.

Työntekijät saivat myös kovasti kiitosta ja musiikkihetket olivat kantautuneet koteihin, mikä olikin lauluhetkien tarkoituksena. Musiikki onkin oivallinen tapa äidin ja pienen lapsen välisessä vuorovaikutuksessa. Yhteenveto Yhteenvetona kahden ja puolen vuoden Esikko-ryhmän kokeilus-ta voimme työntekijöinä todeta, ettei esikko-ajatus jää pelkäksi kokeiluksi, vaan on juurtunut Avoimen päiväkodin yhdeksi toi-mintamuodoksi. Toiminta on todettu niin hyväksi ja tarpeellisek-si, ettei siitä enää luovuta. Koko kokeilun ajan palaute perheiltä on ollut erittäin hyvää ja äidit ovat kokeneet ryhmän tärkeäksi. Nyt mukaan on saatu myös isiä, jotka ovat tuoneet mukavaa vaih-telua ryhmiin. Haaveena meillä työntekijöillä on, että saisimme joskus mu-kaan koko perheen. Heti vauvan synnyttyä isätkin ovat uudessa elämäntilanteessa, jolloin voisi olla mukava vaihtaa kokemuksia toisten ensi-isien kanssa.

98

Työntekijät ovat vaihtuneet Esikko-kokeilun aikana useasti. Ai-noastaan lastenhoitaja Eila Vesteri on ollut mukana koko ajan. Työntekijöiden vaihtuminen ei ole kuitenkaan vaikeuttanut ryh-män toimintaa, koska jokainen mukana ollut työntekijä on ollut erittäin innostunut asiasta ja tuonut oman persoonallisen lisänsä ryhmän toimintaan. Esiiko-ryhmän päiväjärjestys 9.00 Ovet aukeavat Vapaata leikkiä, seurustelua, käden töitä 10.00 Yhteinen laulu- ja loruhetki Kahvittelua, eväiden syöntiä, kädentöitä, rupattelua ym. 11.30 Kotiinlähdön aika Matkan varrella yhteistyökumppaneina on ollut: - Oulun kaupungin avoimet päiväkodit - Kaijonharjun ja Kuivasjärven neuvolat - Ensi- ja turvakoti - Redi, nuorten päihde- ja huumeasema - kiertävä erityislastentarhanopettaja - Pohjois-Suomen osaamiskeskus - perheneuvola Esikko-ryhmän tapahtumakalenteri 28.8. 2002 Esikko-ryhmä kokoontui ensi kerran 2.10.2002 Neuvolapsykologi Ulla Paakkola luennoi äidin jaksamisesta. 30.10.2002 Valokuvaus 20.11.2002 Kiertävä erityislastentarhanopettaja Pirjo Pylväs luen-noi aiheesta Lapsen kasvu ja kehitys. 6.5.2003 Sanomalehti Kalevan haastattelu 25.9.2003 Syysretki Virpiniemeen 29.10.2003 Teemun pukuleikki lastennäytelmä Oulun kaupungin-teatterista

99

27.11.2003 Soivan Siilin lastenkonsertti 18.12.2003 Joulupiha-tapahtuma. Koira-ajelua ja joulupukin-muorin vierailu. 19.12.2003 Joulukirkko 14.1.2004 Soiva Siili ja sananhelinää eli sanataidetta vauvoille 29.1.2004 Muusikko Seppo Kuusikon lastenkonsertti 30.3.2004 Liikuntatapahtuma Kuperkeikka Huhtikuussa 2004 englantilaisen tutkimusryhmän vierailu 13.5.2004 Äitienpäiväjuhla 12.5.2004 Kiertävä erityislastentarhanopettaja Pirjo Pylväs oli keskustelemassa äitien kanssa lasten kasvatuksesta. 27.5.2004 Kevätretki Escurialin eläinpuistoon 1.8.2004 Tupperware-esittely 23.9.2004 Syysretki ja Potnapekka-ajelu 6.10 ja 26.10.2004 Alueen perhetyöntekijä Miia Kolehmainen esittäytyy äideille. 28.10.2004 Ensi- ja turvakodin työntekijä Tarja Kuivala luennoi aiheesta Baby blues. 2.11.2004 Logopedian opiskelija luennoi aiheesta Lapsen kielen kehitys ja varhainen vuorovaikutus. vko 46 2004 Valokuvaus 24.11 Psykologi Auli Ylitalo luennoi lapsen kehityksestä. 1.12.2004 Jouluseikkailu Neljä Hanhea -kotieläinpihassa 17.12.2004 Joulukirkko

100

VIHREÄN TALON POLKU PROJEKTISSA Avoin päiväkoti / Keskustan alue Sari Aaltonen, Minna Räätäri Kuinka kaikki alkoi Vihreässä talossa Uusikatu 27:ssä, Vihreässä puutalossa on täysi touhu päällä. Ju-gend-tyylisen talon on suunnitellut suomalainen arkkitehti Ander-zin vuonna 1910. Alun perin talo on ollut valkoinen ja se on ra-kennettu yksityiseen käyttöön. Se tunnettiin Bergholmin kulmana. Myöhemmin talo on ollut terveysviraston käytössä, jonka siirty-misen ja saneerauksen jälkeen 1.1.1983 siinä aloitti toimintansa avoin päiväkoti. Tuolloin päiväkoti sai kokeilu- luonteisen luvan avoimen toimintaan yhdeksi vuodeksi. Avoimen päiväkodin kehittämistä oli luotsaamassa Martti Oravala, joka toimi päiväkodin johtajana vuosina 1982-98. Toi-minta oli jo tuolloin monimuotoista sisältäen perheryhmiä, kerho-toimintaa, perhepäivähoitajien oman ryhmän ja lelulainaamon sekä leikkipuistotoimintaa. Päiväkodin tilat ovat sokkeloiset ja kodikkaat. Pinta-alaa löytyykin 291 m2 ja huoneita yhteensä 15. Perinteiset ”leikkisali, lasten eteinen, opetustila” korvattiin van-han pohjoispohjalaisen lastenlorun rumprumprellaa nimistöllä. Talon 15 huonetta palvelevat keskustan avoimen päiväkodin lap-sia ja perheitä. Vihreän talon avoin päiväkoti on kaupungin kuudesta avoi-mesta päiväkodista vanhin, jo 22 vuotta toiminut vireä konkari. Talossa työskentelee vakituisesti kaksi lastentarhanopettajaa ja laitosapulainen. Tätä nykyä talossa on myös harjoittelijoita ja opiskelijoita. Projektista projektiin Avoimessa päiväkodissa oli toteutettu jo OAMK:n sosiono-miopiskelijoiden projekti ”Avointa verkkovoimaa vertaistuen merkityksestä lapsiperheille”. Tämä projekti antoi meille niin po-sitiivisen kuvan perhetyön mahdollisuuksista, että innostuimme

101

Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen perhetyön mah-dollisuudet päivähoidossa -projektista. Meillä oli myös halu ja tarve kehittyä ja kehittää omaa työtämme perhekeskeisempään suuntaan. Mielestämme projekti antoi työmme kehittämiseen mahdollisuuden, sillä projekti sisälsi perhetyöhön sisältyvää kou-lutusta. Ja sitten tavoitteisiin Vanhemmuuden tukeminen nousi tavoitteeksi, koska yhteiskun-nallisten muutosten seurauksena perherakenteet ovat muuttuneet. Entiset suuret perheet ovat muuttuneet nykyajan tiiviiksi ydinper-heiksi. Entisaikojen perheiden luonnolliset tukiverkostot, johon kuuluivat muun muassa isovanhemmat ja suku, eivät ole tuke-massa perheitä samaan tapaan. Vastuu perheiden tukemisesta on siirtynyt yhä enemmän yhteiskunnan vastuulle. Yhtenä päivähoi-don tehtävänä korostuu vanhempien tukeminen heidän vanhem-muudessaan ja kasvatustehtävissä. Viime aikoina on pyritty siir-tämään vastuuta takaisin vanhemmille kehittelemällä yhteiskun-nan tukiverkkoja täydentäviä työmuotoja. Eräs uusi työmuoto on vanhempien keskinäisen kanssakäymisen lisääminen päivähoi-dossa. Kanssakäymisen kautta perheiden ja vanhempien keski-näistä tuen merkitystä on pyritty lisäämään. Oulu on hyvä esimerkki muuttovoittoisesta kunnasta, johon muuttaa paljon uusia perheitä työn tai opiskelun perässä. Osalla perheistä muuton seurauksena luonnolliset sosiaaliset verkostot hajoavat, kun ystävät ja sukulaiset jäävät entisille paikkakunnille. Osa äideistä jää hoitamaan lapsia kotiin ja heiltä saattaa puuttua sosiaalisesta verkostostaan samassa elämäntilanteessa olevat ai-kuiset. Moniammatillisen yhteistyön merkitys korostui projektin edetessä. Pidimme tärkeänä olla osa perhettä palvelevaa verkos-toa. Halusimme kehittää omaa tietoisuuttamme ympärillämme olevista perheiden tukiverkoista, jotka ovat esim. neuvola, perhe-neuvola, lastensuojelu ja sosiaalityö. Tämä yhteistyö keskustan avoimessa päiväkodissa oli ennen projektia hyvin vähäistä. Yhteistyö rajoittui yhteen sosiaali- ja terveystoimen yhteiseen kokoukseen ja koulutustilaisuuteen.

102

Meidän tulisi osata ohjata perhe oikealle yhteistyökumppanille silloin, kun oma ammattitaito ei enää riitä. Tämän yhteistyön tuli-si olla mahdollisimman luontevaa ja sujuvaa, jotta perhe saisi parhaan tuen. Toiminnan ulospäin suuntaaminen ja näkyväksi tekeminen liittyi olennaisena osana moniammatilliseen yhteistyöhön. Näky-minen ja esilläolo muihin virastoihin ja tahoihin nähden on oike-astaan ”kolikon toinen puoli”. Samalla kun tutustuu yhteistyö-kumppanien toimintatapoihin, esittele ja tekee tunnetuksi omaa toimintaa. Tällöin neuvola, perheneuvola, lastensuojelu- ja sosiaa-liviranomaiset osaavat tarvittaessa ohjata perheitä myös avoimen päiväkodin palvelujen käyttäjäksi. Avointen päiväkotien keskinäisen yhteistyön lisääminen oli tarpeellista, koska jokainen yksikkö toimi erilaisten toiminta- mallien ja nimitysten mukaisesti. Jokainen avoin päiväkoti oli toiminut saman suuntaisesti erilaisin pelisäännöin. Esimerkiksi jokaisella oli omat hieman erilaiset käytännöt päiväkotiin ilmoit-tautumisissa. Oli tärkeä saada aikaan yhteiset rakenteelliset ja toiminnalliset linjaukset. Keskinäistä yhteistyötä ja tiedottamista haluttiin kehittää. Yhteistyötä, suunnittelua ja palaveria Toiminnan ulospäin suuntaaminen ja avointen päiväkotien keski-näisen yhteistyön lisääminen olivat projektin ensimmäisiä konk-reettisia toimintoja. Teimme ensi töiksemme avointen päiväkotien yhteistä esitettä. Esitteeseen määriteltiin avointen päiväkotien toiminta, sovittiin yhteiset pelisäännöt ja toimintamallit, toiminta-kauden pituus, asiakasmaksut, yhtenäiset ryhmänimitykset. Tä-män yhteinen esite oli pohjana talokohtaiselle esitteelle. Yhteistä esitettä jaettiin SOTE:n virastoihin, päiväkoteihin ja neuvoloihin omalla alueella. Yhdessä kaikkien avointen päiväkotien kanssa laadittiin ky-selylomake vanhemmille. Siinä vanhempien on mahdollisuus ker-toa yksilöllisesti perheestään. Lomakkeen avulla voimme toimi-kauden alussa kartoittaa perhetilanteen, perheiden tarpeet, odo-tukset ja toiveet sekä saamme tiedon, miksi perhe on tullut avoi-meen päiväkotiin. Kyselylomakkeitten pohjalta käytiin perheryh-

103

missä ryhmäkeskusteluja ja varhaiskasvatuskerholaisten vanhem-pien kanssa kasvatuskeskusteluja. Toimikauden päättyessä per-heiltä pyydetään kirjalliset asiakaspalautteet. Avointen päiväkotien yhteinen kuukausittain pidetty konsul-taatio on toiminut lähes työnohjauksellisena tekijänä. Henkilö-kunnalle on tärkeää kuulua omaan vertaistukiryhmään, jollaiseksi avointen päiväkotien oma ryhmä on muodostunut. Vaikka avoi-men päiväkodin toiminta on osa päivähoitoa ja noudattelee yleisiä toimintatavoitteita ja -malleja, on sillä omat erityispiirteensä. Se, että lapset ovat mukana toiminnassa vanhempiensa seurassa, aset-taa yhteistyölle vanhempien kanssa omat puitteensa. Lapsiryh-mässä lasten ikäjakauma vastasyntyneestä lähes esikouluikäiseen tuo mukanaan omaa lisäväriä ja vaatimustasoa toimintaan. Myös lasten ja perheen kohtaaminen päivittäisen näkemisen sijaan ker-ran tai kahdesti viikossa vaikuttaa toiminnan ja tavoitteiden suun-nitteluun ja etenemiseen. On hyvä saada tukea toiselta vastaavan-laiselta työyksiköltä. Vanhemmuuden tukeminen näkyi vertaistukimahdollisuuksi-en tietoisena järjestämisenä päiväkodin toiminnassa. Avointa verkkovoimaa -projektin yhteydessä kehitetty vanhempainryhmän toiminta jatkui, ja halusimme kehittää sitä edelleen. Vanhempain-ryhmä on yksi askel, joka lisää vanhempien osallisuutta lastensa päivähoitoon. Se lisää vanhempien vaikutusmahdollisuuksia sekä mahdollistaa myös kokemusten jakamisen eri asioista. Vaikutus-mahdollisuuksien lisäämisen kautta vanhemmilla on mahdollisuus tulla aktiiviseksi osaksi päivähoitoa. Vanhemmat suunnittelevat ja järjestävät toiminnan itsenäisesti omien tarpeittensa mukaan. Vanhemmat kokoontuvat omana ryhmänään joka kuukauden en-simmäisenä maanantaina päiväkodin toiminnan aikana. Vastuu järjestelystä on vanhemmilla. Vanhempainryhmä oli konkreettinen esimerkki uudenlaisesta toimintamuodosta, joka perustui vanhempien keskinäiseen yhteis-työhön ja aktiivisuuteen. Vanhempainryhmän toiminta on lähinnä vanhempien vapaa-aikaan liittyvää, esim. teatteri- ja ravintolaillat ja hemmottelupäivät. Vanhempainryhmä järjesti aluksi lapsipar-kin, mikä on sittemmin jäänyt pois. Vastavuoroisesti vanhemmat sopivat toistensa lapsien hoidosta päiväkodin tiloissa. Yksi äiti saattoi ottaa vastuullensa yhteensä neljä lasta omat lapset mukaan

104

lukien. Hoitovuorossa oli 1−2 äitiä kerralla. Lapsiparkkipäivä oli torstain varhaiskasvatuskerhon aikana. Hoitovastuu oli vanhem-milla, mutta päiväkodin henkilökunta oli tarvittaessa auttamassa. Vanhempainillat otettiin mukaan toimintaan pitkän tauon jäl-keen. Aiheina olivat lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyvät ky-symykset sekä vanhempana oleminen. Rajat ja rakkaus puhututti-vat vanhempia. Erityislastentarhanopettaja on ollut mukana alus-tamassa. Iltojen aihepiirit on koottu vanhempien omista toiveista. Lisäksi pidimme erilaisia toiminnallisia iltoja vanhemmille, esi-merkiksi joululahjavalvojaisia ja huovutusta. Kiinnitimme omassa toiminnassamme tietoisesti huomion vuorovaikutukseen perheiden kanssa. Perheen tullessa päiväkotiin otamme heidät vastaan henkilökohtaisesti jutellen ja vaihdamme heidän kanssaan kuulumiset. Pyrimme luomaan vanhempiin sekä lapsiin luottavaisen ja välittömän suhteen. Kerromme vanhemmil-le lapsista kerhopäivän jälkeen heidän hakiessaan lapsia. Lisäksi vanhempia kuunnellaan ja reagoidaan heidän lapsistaan kertomiin asioihin. Mielestämme tämä kertoo siitä, että olemme kiinnostu-neita perheistä ja samalla tuemme vanhempia ja vanhemmuutta. Vanhemmat ovat olleet myös aktiivisesti mukana toiminnassa ja sen suunnittelussa sekä toteutuksessa. Eräs äiti ohjasi koko päivä-kodin lapsille ja aikuisille huovutusta. Toinen äiti toimi keskuste-lun avaajana vanhempainillassa kertomalla oman selviytymista-rinansa masennuksesta. Koko talon yhteistä toimintaa on lisätty, jotta vanhemmat sai-sivat tilaisuuden vertaistuen saamiseen mahdollisimman monella tavalla. Yhteisiä arvokkaita tilaisuuksia ovat sekä henkilökunnan että vanhempainryhmän järjestämät tapahtumat. Koko talon naa-miaiset, nyyttärit, syys- ja kevätretket, yhteiset joulu- ja kevätjuh-lat, isovanhempien ja lasten yhteiset Kalevalan päivän juhlat sekä kaikille yhteiset poliisin tai palomiesten vierailut ovat olleet hyvin positiivisia yhteenkuuluvuutta lisääviä tapahtumia. Yhteistyö perheneuvolan kanssa jäi yhteen tai kahteen ta-paamiskertaan. Neuvoloiden kanssa tehtävä yhteistyö on vasta idea-asteella, ja sosiaalityöntekijöihin on yritetty ottaa yhteyttä, mutta sieltä puolelta ei ole vastattu mitenkään. Mielestämme yh-teistyöhön pitäisi panostaa enemmän tulevaisuudessa.

105

Polun pää näkyvissä?! Projekti nähtiin mahdollisuutena kehittää omaa työtä ja saada it-selle ”työkaluja” perheiden kanssa tehtävään työhön. Prosessin edetessä löytyi kaikille avoimille päiväkodeille yhteinen toimin-tamalli, joka vei koko ajan eteenpäin. Projektiin suhtauduttiin erit-täin innostuneesti ja odottavasti. Olimme kaivanneet Vihreässä ta-lossa jotain tällaista selkiinnyttämään omaa työtämme. Koulutuk-set ja yhteistapaamiset innostivat ja antoivat puhtia arkipäivän työhön. Innostus tuntui olevan toisinaan niinkin suurta, että mopo meinasi karata käsistä. Eteen tuli niin monta uutta asiaa, jotka ha-luttiin toteuttaa, että kaikkeen ei edes riittänyt resursseja. Välillä täytyi pysähtyä kokoamaan ajatuksia ja selkiyttämään työjärjes-tystä, jotta asiat etenisivät. Ryhdyimme suunnittelemaan toimintoja ja tapahtumia pi-temmällä aikavälillä, ja toiminta muodostui tavoitteelliseksi. Meille on selkiintynyt, mitä tehdään ja miksi. Sirpaleisesta, yksit-täisestä työnteosta kehittyi johdonmukainen työntekomalli. Sa-manaikaisesti laadimme Vihreän talon toimintasuunnitelman. Teimme aiemmin monia asioita ilman, että mietimme, miksi teimme niin kuin teimme. Tiedämme nyt oman polkumme, mutta olemme oppineet nä-kemään myös muut viereiset polut, jotka tukevat perheitä. Nyt tiedämme, mistä voimme hakea apua. Meidän ei tarvitse olla kai-ken asiantuntijoita. Vauhtia polulla Koulutukset, konsultaatiot, muiden yksiköiden tuki ja työn selkiy-tyminen itsessään kannustivat ja edistivät meitä projektin aikana. Kun saimme työvälineitä, varmuus itsessä kasvoi ja sitä kautta se kannusti projektissa etenemistä. Kiviä kengässä Kirjallisen tuotoksen tekemiseen piti löytää aikaa ja se vaati työn järjestelemistä ja organisoimista. Kun aikaa oli hankala löytää, se

106

hidasti projektissa etenemistä. Oma työuupuminen hidasti myös projektin etenemistä toisinaan. Väliaikapisteitä Omaa työtä ja projektin etenemistä on arvioitu perheiltä saatavan palautteen avulla. Palautetta on saatu sekä kirjallisesti että suulli-sesti. Kirjallisena palautteena ovat olleet syksyllä jaettava kysely-lomake ja kevään palautelomake. Suullisia palautteita on saatu ryhmäkeskusteluissa ja kasvatuskeskusteluissa sekä päivittäisessä vuorovaikutuksessa vanhempien kanssa. Toiminnan suunnittelu ja toteutus yhdessä perheiden kanssa on samalla oman työn arvioin-tia ja ”kurssin” tarkistamista. Näin voimme peilata, mikä on toi-minnassamme hyvää ja säilyttämisen arvoista. Tällöin pystyimme muuttamaan toimintaa palautteiden mukaisesti. Perillä ollaan? Odotimme hankkeelta vinkkejä ja ideoita, konkreettisia asioita sii-tä, miten vanhempien kanssa voidaan tehdä yhteistyötä. Odo-timme myös perhetyöhön liittyvää koulutusta ja voimavaroja it-sellemme työhön. Asetetut tavoitteet konkretisoituvat ja niistä muodostui toimi-via uusia toimintamalleja. Vanhemmuuden tukemiseksi asetetut tavoitteet realisoituvat kyselylomakkeiden avulla toteutetuilla keskusteluilla pienryhmissä ja kasvatuskeskusteluissa. Vanhem-painillat ja toimiva vanhempainryhmä ovat jääneet vahvoina elä-mään talon toimintaan. Jotta toiminta näkyisi ulospäin, laadittiin avoimille päiväko-deille yhteinen esite jaettavaksi muille yhteistyötahoille. Vihreälle talolle tehtiin oma esite, jossa toiminta esitellään uusille perheille. Esite päivitetään vastaamaan kunkin vuoden toiminta- ja ryhmä-tarjontaa. Kerran kuussa toteutetut koko kaupungin avointen päiväko-tien yhteiset tapaamiset koettiin tärkeiksi. Niitä tullaan jatkamaan, vaikkakin harvemmin. Lisäksi yhteisenä ponnistuksena ja loppu-huipentumana Oulun avoimet päiväkodit organisoivat valtakun-nalliset avointen päiväkotien seminaaripäivät toukokuussa 2005.

107

Toiminnan tiedottaminen perheille on parantunut. Jaamme kuu-kausitiedotteet perheille, jossa kerrotaan kunkin kuukauden tär-keimmät tapahtumat. Käytännön toimintaan tuli uusi toimintamuoto: avoin maa-nantaipäivä. Tuolloin toiminta-aika on klo 9−15 normaalin kol-men tunnin aamu- tai iltapäiväryhmän sijaan. Perheet voivat va-paasti tulla ja lähteä itselle parhaiten sopivana ajankohtana. Päivä sisältää kuitenkin ohjattua toimintaa ja musiikkihetken. Jokainen on tervetullut katsomaan ja tutustumaan avoimeen päiväkotitoi-mintaan. avoin päivä on madaltanut kynnystä tulla Vihreään ta-loon. Vanhempien toiveitten mukaan varhaiskasvatuskerho ko-koontuu kaksi kertaa viikossa tiistaisin ja torstaisin entisen yhden kerran sijaan. Nyt varhaiskasvatuskerhoryhmiä on Koivujen aa-mupäiväryhmä ja Pihlajien iltapäiväryhmä. Näin ollen varhais-kasvatuskerhosta tuli yksi selkeä vaihtoehto tavalliselle päivähoi-dolle.

108

TUIRAN AVOIMEN PÄIVÄKODIN SYNTY JA HUIKEA KASVU VUOSINA 2002 - 2004 Avoin päiväkoti / Tuiran alue Tiina Ahlroos, Sari Paananen Tuiran avoin päiväkoti hyppäsi Perhetyön mahdollisuudet päivä-hoidossa -hankkeeseen hankkeen jo alettua. Syntymässä olevan yksikön oli tarkoitus saada tukea, kannustusta ja ideoita toimin-nalleen ja työlleen, yhteistyökumppaneista puhumattakaan. Tal-vella 2001−2002 useat äidit olivat puhuneet Tuiran neuvolassa tarvitsevansa kerhotoimintaa sekä lapsilleen että itselleen. Neuvo-lan terveydenhoitaja otti heti yhteyttä alueen palveluyksikköpääl-likköön; uusi tapa tehdä perhetyötä Tuirassa lähti liikkeelle. Edes-sä oli tilojen etsiminen ja markkinointi sekä valtava suunnittelu-työ! Tilat löytyivät pian Kangaspuiston päiväkodista ja suunnitte-lu- ja markkinointityö aloitettiin 1.10.2002. Painatuskeskus latoi mainoksia samalla kun ensimmäinen työhön palkattu lastentar-hanopettaja pyöräili pitkin Oulua tutustumassa vastaaviin perhe-työtä tekeviin yksiköihin. Ensimmäiset asiakkaat astuivat ovesta sisään 7.10.2002. Ensimmäinen vuosi: ”Rauhallinen alku, pienet tavoitteet”, perheryhmä ja varhaiskasvatuskerho Vuosi 2002−2003 oli lähes puhtaasti avoimen päiväkodin sisään-ajovuosi. Muutamat perheet ottivat tavaksi käydä kaksi tai kolme kertaa viikossa perheryhmässä ja yli 3-vuotiaat lapset 2−4 kertaa varhaiskasvatuskerhossa. Ilmapiiri oli kotoinen. Alusta lähtien oli selvää, että perheitä kuunnellaan ja toiminnan sisältö muovautuu sen mukaan. Vuodenvaihteen jälkeen valmistuikin äitien yhteinen reseptikirjanen antamaan ideoita kotien ruuan- laittoon.. Seitse-män äitiä suunnitteli vuorollaan kirjallisesti päivän ruokalistan ja yksi äiti piirsi kannen kuvat. Keväällä alkoi seuraavan kauden suunnittelu. Kaijonharju-Kuivasjärven avoimessa päiväkodissa aloittanut uusi ryhmä, en-sisynnyttäneille äideille vauvoineen tarkoitettu vertaistukiryhmä,

109

innoitti meitäkin perustamaan vastaavan ryhmän, esikkoryhmän. Jälleen alkoi uusi markkinointikampanja; avainasemassa olivat lähialueen neuvolat ja synnyttäneiden osastot. Kevätkaudella Tui-ran avoin päiväkoti verkostoitui myös muiden avointen päiväko-tien kanssa. Ennen kesälomaa linja-auto oli lähes täynnä uuden avoimen päiväkodin vakiintuneita asiakasperheitä matkalla kevät-retkelle. Toinen vuosi: ”Tahti kiristyy, Tuiran avoin päiväkoti vakiin-nuttaa paikkansa”, suuri perheryhmä, esikkoryhmä ja var-haiskasvatuskerhot” Syyskuussa 2003 Tuiran avoin päiväkoti avasi ovensa ja entisen vauvalan tilat täyttyivät vajaassa puolessa tunnissa, lisätiloja saimme päiväkodin laulusalista ja henkilökunnan kahvihuoneesta. Syyskaudella tutustuttiin perheiden kanssa; kuunneltiin: leikittiin, laulettiin, jumpattiin ja askarreltiin yhdessä. Varhaiskasvatusker-hot toimivat Kangaspuiston päiväkodin esiopetussuuunnitelmaa mukaillen. Välillä ulkoilimme ja retkeilimmekin. Saimme päivä-kodin sisältä apuvoimia ja myöhemmin oman harjoittelijan. Viisi vuotta täyttäville lapsille on alusta lähtien tehty viisikkotehtävät. Lisäksi kasvun kansiot otettiin käyttöön kehitystä ja kasvua tuke-maan ja seuraamaan. Kevätkaudella käytiin perheryhmän ryhmä-keskustelut äitejä askarruttavista kasvatusasioista. Kahden äidin tekemien muistiinpanojen perusteella oli helppo koota keskuste-luista yhteinen muistio. Esikkoryhmään tuli yhdeksän äitiä ja vauvaa. Ryhmän sisältö oli keskustelevampi, tiiviimpi kuin perheryhmässä. Äidit ystävys-tyivät ja tapailivat toisiaan myös ryhmän ulkopuolella. Lapsen pe-rushoitoon liittyvien asioiden jälkeen heitä alkoivat kiinnostaa päivähoitoon liittyvät asiat. Vierailimmekin sitten muutamissa päiväkodeissa. Esikkoryhmässä kävi myös asiantuntijavieraita: monelle äidille tuttu terveydenhoitaja, kiertävä erityislastentar-hanopettaja ja fysioterapeutti. Ehkä hedelmällisimpiä vierailuja olivat kolmen äidin käynnit lapsineen ja kokemuksineen perhe-ryhmästä. Esikkoryhmän äitien kanssa oli kauden lopulla kahden-keskiset keskustelut. Toukokuun lopussa oli jäähyväisten aika. Muutama äiti palasi työelämään, muutama muutti toiselle paikka-

110

kunnalle, joku jäi odottamaan toista lasta, joku päätti jatkaa perhe-ryhmässä seuraavalla kaudella. Yksi asia kuitenkin sovittiin: Tui-ran avoimen päiväkodin ensimmäisen esikkoryhmän jälkitapaa-minen syksyllä 2004. Yhdeksästä äidistä seitsemän saapui syksyn tapaamiseen.

Jo varhain minä päätin oma lapseni tietää tuntee monta kertaa päivässä omin korvin kuulee: sinusta minä pidän kun hän nyt kompuroi päiväuniltaan unisin silmin, alkavin askelin kuiskaan joka kerta pieneen korvaan: ihanaa kun halusit herätä ihanaa kun olet olemassa tällainen on kotiäidin liturgia vauvantuoksuinen kotitekoinen kiitosjuhla.

Irja Askola kirjassa Lasinen lapsuus Tuiran avoimen päiväkodin asiakaskunnan hurja kasvu toisena vuonna teki työn yhdelle työntekijälle melkoisen raadolliseksi huolimatta esimiehen tuesta ja harjoittelijan näppäristä käsistä ja oivalluksista. Voimia vaati myös uuden yksikön hyväksyntä ta-vallisen päiväkodin sisällä. Kausi saatiin kuitenkin kunnialla pää-tökseen kaksine Potnapekka-ajeluineen ja varhaiskasvatuskerho-laisten lauluineen kauniissa Ainolan puistossa.

111

Tuiran puolelta kaupunkiin kolmea siltaa kuljettiin. Isä kulki edellä, naama pestynä vedellä. Äiti tuli perässä, tukka niskassa kerässä. Lapset kulkivat perässä, hampaat kovassa kivussa.

Ryhmien ulkopuolella tapahtuva työ Avointen päiväkotien konsultaatioiden lisäksi Tuiran avoin päi-väkoti verkostoitui kolmen neuvolan kanssa perhevalmennuksen tiimoilta, tiiviimmin luonnollisesti Tuiran neuvolan kanssa. Tammikuusta 2004 lähtien neuvolan perhevalmennustunnit järjes-tettiin Kangaspuiston päiväkodin salissa, työparina terveydenhoi-taja ja lastentarhanopettaja. Toukokuussa 2004 saimme perheval-mennustunnille ”eläviä esimerkkejä”: kolme esikkoryhmän eri-laista äitiä jo yhden vuoden täyttäneine lapsineen kävi kertomassa kokemuksistaan tuleville pienten vauvojen isille ja äideille. Kesä-lomalle lähdettiin hyvillä mielin, sillä syksyllä Tuiran avointa päiväkotia odotti kolme uutta perhetyötä edistävää asiaa! Kolmas kausi: syksy 2004; ” Nyt tehdään sitä oikeaa työtä!” Kesäaikana Tuiran avoin päiväkoti muutti Kangaspuiston sisällä johtajan toimesta jälleen 1) isompiin tiloihin 12.8. perheet otti vastaan yhden sijasta 2) kaksi lastentarhanopettajaa, joista toinen sai aloittaa syyskuussa erittäin tarpeellisen sosiaali- ja terveystoi-men järjestämän 3) varhaista vuorovaikutusta tukevan koulutuk-sen. Koulutuksen sisältö antoi meille molemmille työntekijöille lisää varmuutta, rohkeutta kohdata erilaisia perheitä, kuunnella, tukea, auttaa. Uuteen työmenetelmään tutustuminen ja sen harjoit-teleminen tuntui haastavalta, mutta samalla luontevalta ja hyvältä. Syksyn aikana kohtasimmekin useamman kuin yhden väsyneen tai masentuneen äidin. Myös erityistä tukea ja kasvatusta tarvitse-va lapsi ohjattiin tutkimuksiin. Tuiran avoimen päiväkodin perhetyön tavoitteet muovautui-vat vähitellen kuin itsestään – iloisen mutta turvallisen päivänvar-jon huomaan: tukea vanhemmuuteen, iloa, virkistystä ja aitoa

112

kumppanuutta. Kuunteleminen, rehellisyys, joustavuus ja kanava muihin sosiaali- ja terveyspalveluihin korostuivat entisestään. ”Nyt ja huomenna” Tuiran avoin päiväkoti on aloittanut pienistä tavoitteista, kasvat-taen ja vakiinnuttaen toimintansa ja asiakaskuntansa kahdessa vuodessa lähes 80 perheeseen. Alueen ja lähialueen perheiden toiveisiin on pyritty vastaamaan ja työtä kehitetään edelleen. Yh-teistyöverkostoa on laajennettu ja syvennetty koko ajan. Seuraavan vuoden aikana varhaisen vuorovaikutuksen tuke-minen työmenetelmä otetaan laajemmin käyttöön. Tarkoitus on, että molemmat lastentarhanopettajat saavat valmiudet uuteen työmenetelmään. Missä on Tuiran avoimen päiväkodin voimavara? Tuiran avoimen päiväkodin voimavara on alusta lähtien ollut omissa rohkeissa päätöksissä ja ratkaisuissa, asiakkaiden kuunte-lussa, työntekijöiden ammattitaidossa ja luovuudessa, yhteistyö-kumppaneissa. Tuiran avoimen päiväkodin voimavara kumpuaa kokeneesta johtajasta ja hänen luottamuksestaan, tuestaan ja ha-lustaan kehittää avoimen päiväkodin toimintaa omalle alueelle sopivilla tavoilla. Avoimen päiväkodin työntekijöillä on myös ol-lut mahdollisuus käydä läpi vaikeat asiat sekä käyttää riittävästi aikaa työn suunnitteluun ja kanavien luomiseen sosiaali- ja terve-ystoimen sisällä.

113

”HYVIN MENEE, MUTTA MENKÖÖT VAAN” Hintan päiväkoti Irja Knuuti, Anna-Maija Paavola, Terhi Meriläinen, Airi Hirvelä, Taru Alhola 1 Johdanto Miksi lähteä mukaan perhetyön hankkeeseen? Henkilökunnan eteen oli tullut monia tilanteita, joihin rutinoituneella ammattitai-dolla ei voinut enää vastata. Todettiin, että yhteiskunta oli muut-tunut ja tarvittiin uusia keinoja perheiden kohtaamiseen ja autta-miseen ja siksi lähdimme mukaan perhetyön hankkeeseen. Perhetyön hankkeen alettua tavoitteeksi päiväkodissamme muodostui kehittää henkilökunnan yhteistyö- ja vuorovaikutustai-toja sekä perhelähtöistä ammatillisuutta. Lisäksi mietimme, mikä auttaa perheitä päivähoidon aloituksessa, joten loimme käsitteen ”riittävän pitkä tutustumisjakso”. Tämä tarkoittaa sitä, että per-heille tarjotaan mahdollisuutta tutustua päiväkotiin 1−2 viikon ajan, mutta he itse lapsensa tuntien saavat määritellä, mikä on riit-tävää. Tämä toimii keinona vanhempien ja henkilökunnan välisen vuorovaikutuksen kehittämisessä, luottamuksen löytämisessä ja perheiden osallistumismahdollisuuksien lisäämisessä päivähoidon arkeen. Mielestämme tämä lisää myös ammatillisuutta. Marja Hiitola-Moilasen järjestämän Kuopion matkan (tutus-tuminen Sinikellon päiväkotiin) innoittamana aloimme miettiä omahoitajakäytännön kokeilua päiväkodissamme. Kokeilu aloitet-tiin lähes välittömästi ja teoriatietoa sekä artikkeleita eri kokei-luista luettiin ahkerasti. 2 Tutustumisjakso Ensimmäisellä tapaamisella vanhemmat tulevat tutustumaan päi-väkotipaikkaan ilman lasta. Ensimmäisen tapaamisen tarkoitukse-na on kuunnella vanhempia ja ottaa heidän toiveensa ja odotuk-sensa huomioon, koska päivähoidon aloitus merkitsee myös van-hemmille suurta muutosta. Vanhemmat saattavat tuntea huolta,

114

epätietoisuutta, syyllisyyttä ja surua. Vanhempia tuetaan muun muassa kertomalla, että he ovat edelleen ja tulevat aina olemaan tärkeimpiä ihmisiä lapsen elämässä.

”Kasvatuskeskustelut ovat todella hyviä ja tarpeellisia, voi keskustella, millaisia tapoja lapsella on, mitkä ovat perheen kasvatusperiaatteet, mihin haetaan tukea päivähoidosta. Voi keroa millainen lapsi on kotona, miten hän on sopeutunut hoitoon, mitkä taidot tarvitsevat harjoittelua jne.”

Varsinainen tutustumisaika alkaa ensimmäisen käynnin jälkeen, jolloin lapsi tutustuu omahoitajaan ja päiväkotiympäristöön van-hemman läsnä ollessa. Tutustumisaika on noin 1−2 viikkoa. Joka perheen kanssa tehdään perhekohtainen suunnitelma, jossa sovi-taan muun muassa tutustumisjakson ajankohdasta ja pituudesta sekä käydään omahoitajan kanssa lapsen hoito- ja kasvatuskes-kustelu. Tutustuminen aloitetaan vähitellen, niin että ensimmäise-nä päivänä tutustutaan noin tunti ja aikaa pidennetään pikkuhiljaa, jotta lapsi ja vanhempi näkevät kaikki päiväkodin päivän rutiinit. Vanhempi ja lapsi ruokailevat ja vanhemmat nukuttavat lapsensa tutustumisjakson aikana. Näin myös vanhempi näkee kunnolla, mitä lapsen päivään sisältyy.

”Tutustumisjakso oli riittävän pitkä, silloin tutustui hoitajiin ja päivärytmiin. Oma muki, ruokalappu sekä itkuhälyttimet rauhoitti niin lasta kuin äitiäkin ja helpotti hoidon aloitusta.”

Omahoitaja tutustuu tutustumisjaksolla vanhemman tapaan hoitaa lastaan pyrkien toteuttamaan tätä lapsen jäädessä hoitoon, jotta muutos lapsen siirtyessä päivähoitoon olisi mahdollisimman pie-ni. 3 Omahoitajakäytäntö Omahoitajakäytäntö pohjautuu ”Auta lasta kasvamaan”− periaat-teen mukaiseen omahoitajatyötapaan. Tämän lastentarhamallin ovat kehittäneet psykiatrit Erna ja Robert Furman. Kokeilun on Suomeen tuonut psykologi Tarja Lund Soukankujan päiväkotiin

115

Espooseen vuonna 1996. Oulussa omahoitajamallia alettiin ko-keilla Perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa -kehittämishankkeen myötä mm. Hintan päiväkodissa ja Haapa-lehdon päiväkodissa, joista käytäntö on levinnyt myös muihin Oulun kaupungin päiväkoteihin ja ympäristökuntiin esimerkiksi Kiiminkiin, Jäälissä toimivaan Laivakankaan päiväkotiin. Omahoitajakäytännön taustalla on kiintymyssuhdeteoria, jon-ka mukaan ensimmäinen vuorovaikutussuhde äitiin on ensiarvoi-sen tärkeä. Pienen lapsen on ensin helpompi kiintyä yhteen aikui-seen ja säilyttää tämän kautta turvallinen mielikuva omasta äidis-tään. Turvallisen kiintymyssuhteen säilyminen edellyttää saman-kaltaista hoitoa, joka onnistuu ainoastaan niin, että lasta hoitaa sama hoitaja ja mahdollisimman samalla lailla, kuin hänen van-hempansa.

”Omahoitajakäytäntö on erittäin hyvä; kiinteämpi suhde omahoitajaan rauhoittaa vilkkaan päivän keskellä.”

Nyyteissä, alle 3-vuotiaiden lasten ryhmässä Nyyteissä omahoitajakäytäntö tarkoittaa sitä, että jokaisella hoita-jalla on omat hoitolapsensa. Ennen lapsen hoidon aloittamista on sovittu, kenestä tulee lapsen omahoitaja. Perehdyttämisen tavoit-teena on, että vanhemmille ja lapselle syntyisi luottamuksellinen suhde omahoitajaan ja hoitopaikkaan. Omahoitajakäytännön tarkoituksena on, että omahoitaja hoi-taa ja auttaa lasta päivittäisissä perushoitotilanteissa, kuten käyt-tää lasta wc:ssä, auttaa ruokailussa, pukemisessa ja päiväunille menemisessä, ulkoilee ja leikkii lasten kanssa. Omahoitajan teh-tävänä on myös olla parhaiten tietoinen lapsen asioista. Omahoi-taja on se henkilö, joka auttaa lasta kaikissa tilanteissa. Silloin, kun lapsella on vaikeaa, auttaa omahoitaja lapsen tunteiden käsit-telyssä muun muassa sanottamalla lapsen tunteita.

”Omahoitajuuden tuleekin näkyä kotiin…” Pienen lapsen on ensin helpompi kiintyä yhteen aikuiseen ja säi-lyttää tämän avulla turvallinen mielikuva omasta äidistään. Äidin

116

lisäksi tietysti myös isä ja sisarukset ovat tärkeitä lapselle. Tämän vuoksi meillä onkin seinällä kuvia lasten perheistä, joita voidaan katsella lapsen niin halutessa. Lisäksi juttelemme lapsen van-hemmista ja voimme käydä tapaamassa lasten sisaruksia toisella osastolla. Tarkoituksena on säilyttää vanhemmat lapsen mielessä. Näin omahoitaja tukee vanhempien ja lapsen välistä kiintymys-suhdetta. Tuituissa, 2−−−−5- vuotiaiden lasten ryhmässä Vanhemmat ja lapsi kutsutaan tutustumaan Tuittu-ryhmässä työs-kentelevään omahoitajaan eli HEMMOON. HEMMO keskustelee lapsesta vanhempien kanssa, esittelee osaton tilat ja muun henki-lökunnan sekä lapset. Pyritään siihen, että vanhemmat ja lapsi käyvät tutustumassa ryhmään useamman kerran.

”Riittävän pitkä tarkoittaa eri lapsilla eri pituista aikaa, ei rutiininomaista ”10 päivää” kaikille.”

Kun lapsi aloittaa hoidon, HEMMO huolehtii lapsen perushoidos-ta ja on mukana siirtymätilanteissa, mutta kun lapsi on tottunut ryhmän muihin aikuisiin, jää ainoastaan ruokailu HEMMON kanssa tehtäväksi rutiiniksi. HEMMO käy kasvatuskeskustelut vanhempien kanssa joko päiväkodilla tai lapsen kotona sekä on yhteydessä vanhempiin tärkeissä asioissa. Lisäksi hän on vastuus-sa lapsen kasvunkansiosta sekä järjestää pienryhmätoimintaa omalle ryhmälleen. Aralle lapselle HEMMO on tukena uusissa ti-lanteissa. Tärkein asia on luottamuksen syntyminen vanhemman, työn-tekijän ja lapsen välille. Menninkäisissä 3−−−−5-vuotiaiden ryhmässä Menninkäisissä lapset on jaettu omahoitajille ja tutustumisjakso on samankaltainen kuin Tuituissa. Henkilökunta käy kasvatus-keskustelut vanhempien kanssa ja on yhteydessä vanhempiin tär-keissä asioissa. Omahoitaja huolehtii lapsesta ruokailutilanteessa ja on vastuussa lapsen kasvunkansiosta.

117

Omaopettajuus Muumeissa, 6 -vuotiaiden esiopetusryhmässä Kuusivuotiaiden lasten ryhmässä tutustuminen on pienimuotoi-sempaa kuin pienempien ryhmissä. Kun tulevat esikoululaiset ovat tiedossa, soittaa opettaja perheille toivottaen esikoululaiset tervetulleiksi ja antaen samalla mahdollisuuden esittää ensimmäi-set esikoulua koskevat kysymykset ja kehottaen käymään tutus-tumiskäynnillä. Talossa jo hoidossa olevat lapset käyvät tutustu-massa esikouluun kesän aikana. Esikoulupaikan hyväksymispäätöksen mukana perhe saa ko-tiin esiopetussuunnitelmalomakkeen, jonka perhe täyttää kotona yhdessä lapsen kanssa ja jota käytetään myöhemmin pohjana opettajan ja vanhempien keskustelussa. Toiminnan alkaessa van-hemmilla on tarvittaessa mahdollisuus jäädä lapsensa tueksi esi-kouluun. Esikouluryhmässä työskentelee kolme lastentarhanopettajaa. Sovellamme omaopettajuutta. Jokaisella lastentarhanopettajalla on oma pienryhmä (9−11 lasta). Esiopetus tapahtuu pääsääntöi-sesti pienryhmissä. Näin ollen omaopettaja pystyy hyvin kiinnit-tämään huomiota lapsen edistymiseen ja tukemaan häntä yksilöl-lisesti. Lapsen ja aikuisen välinen suhde ei enää painotu hoivaan, vaan se on yhdessä pohtiva, tutkiva ja oppiva opettaja -oppilassuhde. Yksi esikouluvuoden tärkeimmistä tehtävistä on arvioida lap-sen kouluvalmiuksia. Syksyn ensimmäisessä kahdenkeskisessä keskustelussa oman opettajan ja vanhempien kanssa kerrotaan koulukypsyyskriteerit ja persoonallisuuden osa-alueiden kehitys-tasot, jotka tulisi saavuttaa tämän vuoden aikana. Jokaiselle lap-selle mietitään yhdessä esikouluvuodelle henkilökohtaiset tavoit-teet, joihin palataan keväällä. Samassa yhteydessä käydään läpi omaopettajan täyttämä kouluunsiirto- lomake. Lto:t käyvät kes-kustelun koulun opettajien kanssa ja toimittavat samalla siirtolo-makkeet.

118

4 Tämä jäi elämään Kasvatuskeskustelut Hankkeen sisältämien perhetyön koulutuksien myötä mietimme, kuinka uudistaisimme meillä käytössä ollutta hoito- ja kasvatus-suunnitelmalomaketta. Tulimme siihen tulokseen, että alle 3-vuotiaille kehitetään aivan uusi lomake, 3−5-vuotiaiden lomaketta tarkennetaan ja esikouluikäiset käyttävät Oulun kaupungin versio-ta, jota olemme muokanneet päiväkodillemme sopivaksi. Nämä uusitut lomakkeet lähetetään jo hyväksymisilmoituksen mukana lapsen kotiin. Omahoitaja ottaa yhteyttä perheeseen ja sopii tutustumisjak-sosta ja kasvatuskeskustelun ajankohdasta. Keskustelussa pyritään saamaan tietoa lapsesta ja perheestä, jotta perheen kanssa yhdessä voitaisiin määritellä lapsen yksilölliset kasvatustavoitteet. Lisäksi vanhemmille tarjotaan mahdollisuutta käydä kasva-tuskeskustelut kotona sekä mahdollisuus välikeskusteluihin. Toiminnalliset perheillat Henkilökunnan mielestä perinteiset vanhempainillat eivät enää kiinnostaneet vanhempia, joten suuntauduimme toiminnallisiin perheiltoihin, joihin koko perhe voi osallistua. Tämä tukee van-hempien verkostoitumista sekä antaa mahdollisuuden perheelle viettää aikaansa yhdessä. Esimerkkejä perheilloista: - Peli-ilta: Vanhemmat pelasivat päiväkodin pelejä lasten kans-

sa ja söimme iltapalan päiväkodilla. - Isovanhempien ilta: Tuittu-sirkus, lasten oma sirkusesitys. - Syksyn 2003 perheilta: Vanhemmat keskustelivat omahoita-

juudesta, lapset ”myivät” popcornia ja esittivät näytelmän. - Syksyn 2004 perheilta: Vanhemmat keskustelivat kiusaami-

sesta, alkamisesta, leikistä, anteeksipyytämisestä ja lapset esittivät laululeikkejä.

119

- Syyskauden alkupuolella perheille annettiin mahdollisuus tu-tustua toisiinsa, Muumit järjestivät pihatapahtuman tehtävä-rastien ja makkaranpaiston merkeissä.

Päiväkoti tutustumiskohteena Perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa -hankkeen myötä tieto omahoitajakäytännöstä päiväkodissamme alkoi levitä. Saimme vierailijoita varhaiskasvatuskeskuksesta, mm. heillä vierailevia ulkomaalaisia opiskelijoita. Toiset päiväkodit olivat kiinnostunei-ta toiminnastamme, lehdistö kävi myös paikalla sekä useat opis-kelijat ovat käyttäneet opinnäytetöissään meitä hyväkseen. Uutta on myös, että päiväkotimme henkilökunta on toiminut kouluttajana ja vienyt tutustumisjaksoa ja omahoitajakäytäntöä muihin päiväkoteihin, mm. Kiiminkiin ja muihin ympäristökun-tiin. 5 Pohdinta Uuden toimintamallin onnistuminen riippuu pitkälti siitä, miten hyvin sen toteuttajille on selvinnyt mallin teoriatausta. Omahoita-jakäytäntö pohjaa kiintymyssuhdeteoriaan, ja mikäli siihen ei pe-rehdytä tarpeeksi syvällisesti, on vaarana, että uudesta toiminta-mallista tulee ulkoapäin ohjattava tai sattumanvarainen malli. Kuitenkin tämä malli edellyttää jonkinasteista asenteiden ja arvo-jen muuttumista. Toimintamallin mukaan perhe ja päivähoito ovat pitkäkestoisesti ja hyvinkin tiiviisti yhteydessä toisiinsa. Omahoitajamalli näkyy arjen työssä esimerkiksi siten, että se on tuonut selkeyttä jokapäiväisiin arkitoimiin. Aikuisilla on tieto päivän rutiinien hoitumisesta sekä siitä, mitä kukin tekee ja mil-loin. Ulosmenot, ruokailut jne. ovat tulleet rauhallisemmiksi sel-keän työn- ja vastuujaon myötä. Lisäksi ryhmätoiminnan rauhalli-suutta on lisännyt omahoitajakäytännön mukainen pienryhmätoi-minta. Omahoitajakäytännön mukanaan tuoma pitkä tutustumisjakso ja uudistetut hoito- ja kasvatuskeskustelulomakkeet ovat luoneet syvemmän yhteistyön perheiden kanssa. Näin on syntynyt luotta-mus puolin ja toisin ja se taas on vähentänyt väärinymmärryksiä

120

hoitohenkilökunnan ja vanhempien välillä. Vanhempien luotta-muksen ansiosta on lasten luottamus ja viihtyminen lisääntynyt päiväkodissa. Kasvunkansioiden teko on muuttunut tavoitteelli-semmaksi, sillä omahoitaja vastaa omien lastensa kansioiden to-teutuksesta. Lisäksi jokapäiväinen lasten havainnointi on lisään-tynyt ja syventynyt. Oulun kaupungissa käynnistetty verkostokonsulttitoiminta tukee osaltaan perhetyötä. Mikäli perhe kaipaa tukea on omahoi-tajalla mahdollisuus kutsua koolle kaikki ne tahot, jotka perhe katsoo tärkeäksi, sekä ulkopuoliset verkostokonsultit vetämään verkostokokousta. Omahoitajakäytännön toteuttamista hankaloittavat, mm se, että päivähoidossa toteutettava tilaaja-tuottaja -mallin mukainen sopimusohjaus määrittää hoitopäivätavoitteen jokaiselle yksiköl-le. Määritys pitää sisällään lasten ikäjaon, joka taas tarkoittaa sitä, että lapsen on siirryttävä kesken vuoden kolme vuotta täytettyään isompien lasten ryhmään eikä omahoitaja siirry mukana. Myös sovitut hoitopäivät -ratkaisu tuo levottomuutta lapsi-ryhmään, lisää lasten lukumäärää ryhmässä sekä vaikeuttaa per-heen ja päivähoidon välistä läheistä ja tiivistä yhteistyötä.

121

KERTOMUS PERHETYÖN PROJEKTISTA Kaukovainion päiväkoti Auli Iinatti, Birgitta Kaikkonen, Kristiina Laine, Liisa Mäkimart-ti, Merja Pentti, Hanna-Leena Pulkkinen, Lahja Ronkainen, Riitta Suhonen, Irma Vimpari, Maarit Ängeslevä 1 Projektin kulku kertomuksena Kertomus alkaa

Reppu tyhjänä pyörin itseni ympäri.

Useilla päiväkotimme perheillä oli vaikeuksia ja yhä useammalla lapsella oli lastensuojelulausunto. Perheiden epävakaisuus näkyi päiväkodin arjessa. Tilanteiden vaikeutuminen pakotti hakemaan apua. Johtaja innosti projektiin mukaan. Alkuvaiheessa oli seka-via tunteita: hämmennystä: innostusta, väsymystä – en jaksaisi nyt mitään uutta. Päiväkodin omien tavoitteiden pohdiskelu alkoi. Halusimme, että perhetyöprojektiin liittyvät tavoitteet olisivat hyvin konkreet-tisia ja arjen läheisiä. Emme tavoittele taivaita! Tärkeiksi tavoit-teiksi muotoutuivat luoda selkeät toimintamallit ja käytännöt per-heiden kanssa tehtävälle yhteistyölle, saada voimavaroja ja uusia työtapoja yhteistyöhön erilaisten lasten ja perheiden kanssa, vah-vistaa yhteistyötä perheiden kanssa sekä tiivistää ja syventää yh-teistyötä Onnelan lastenkodin ja alueen sosiaalityöntekijöiden kanssa. Koulutustilaisuuksia alkoi olla pikkuhiljaa ja konsultoin-nit käynnistyivät. Keskivaiheilla

Tuntuu mukavalta kokeilla uusia juttuja. Uusia työtapoja kehitettiin ja osa niistä alkoi vakiintua. Teimme uudet keskustelupohjat vanhempien kanssa tehtävää hoito- ja kas-vatussuunnitelmaa varten. Jokaiselle ikäryhmälle tehtiin oma lo-

122

make. Keskustelulomakkeet tallennetaan uusia tulevia kehitys-keskusteluja varten. Vanhemmille ja lapsille järjestettiin monenlaisia tapahtumia. Kokemuksemme mukaan parhaita olivat ne, joihin vanhemmat saivat jäädä lasta hakiessaan, esim. lasten taidenäyttelyt, liikunta-tapahtumat. Tiikeri-teeman kautta saimme houkuteltua vanhem-mat tutustumaan lapsen leikkimaailmaan. Suosittuja olivat myös perheillat, joissa oli yhteistä tekemistä, esim. askarteluillat, nyyt-tärit, jouluseikkailut. Vanhempien ja lasten kommentit ilahdutti-vat ja palkitsivat. Arjen juhlaa! Pikkuhiljaa vahvistui ajatus perhetyöstä: pyri aktiiviseen kuunteluun, perhetyö on arjen läheistä, konkreettista, perheillä täytyy olla matala kynnys tulla päiväkotiin.

”Tosi hyvältä tuntui kun luottamus alkoi syntyä pikkuhiljaa perheen kanssa, jonka alkutaival päiväkotiin tulon aikoihin oli ollut hyvin vaikea. Välillä juteltiin niitä näitä, välillä taas reilusti ja avoimesti vaikeistakin asioista”.

Välistä aktiivinen kuuntelu ja vanhempien huomioon ottaminen tuntui hyvin raskaalta. Oli vaikea innostua ja jaksaa kuunnella. Keskinäinen ilmapiiri onneksi mahdollisti sen, että saattoi työto-vereiden kanssa purkaa pois paineet ja kertoa, millaisia sekavia tunteita päässä liikkui.

”Illalla kotona vanhemmat lupaavat lapselleen jotain koskien seuraavaa päiväkotipäivää, ja jota meidän on tosi hankala toteuttaa. Lapsi kiukkuaa ja lupauksillaan äiti tai isä saa lap-sen rauhoittumaan. Pompottelua, josta ei ole kenellekään iloa”.

Suututti, väsytti, ärsytti, ei kiinnostanut.

”Taas se kuukausiraportin teko! Missä välissä sitäkin ehtii miettiä?”

Joissakin ryhmissä oli todella raskasta työskennellä. Henkilöstö oli välillä huolissaan jaksamisestaan.

123

”Mistä meille voimavaroja, miten me jaksetaan? Voimaan-tumisviikonloppu? Saadaan purkaa omia tuntoja. Yhteishen-gen kohottamista. Projektissa mukana olo, se on antanut kyl-lä voimia, mutta myös vienytkin niitä”.

Pyydettiin yhteistä viikonloppua, jossa voisi virkistyä ja saisi eväitä jatkaa, voimaantua. Sitä ei järjestynyt. Koulutustilaisuuksi-en anti jäi satunnaiseksi, koska niihin pääsi osallistumaan vain muutama ja eri kerroilla eri henkilöt. Tuntui hassulta ottaa kantaa tai tehdä koko päiväkotia koskevia suunnitelmia, kun paikalle meiltä pääsi vain kaksi. Aluksi lupailtiin koulutuspäiville sijaisia, jotta mahdollisimman moni pääsisi mukaan. Tuntui, kuin työnte-kijöitä olisi petkutettu! Onneksi konsultointikerrat kokosivat mei-dät yhteen ja kaikki saivat olla mukana. Yhteistyö sosiaalityöntekijöiden ja Onnelan lastenkodin kanssa tiivistyi. Tutustuimme toistemme työhön, henkilöstölle selkiintyi monen lapsen tilanne. Vierailimme Onnelan lastenko-dissa. Päiväkodin, lastenkodin ja lastensuojelun yhteistyö van-hemmuuden tukemiseksi alkoi (liite 1). Lapsen siirtyessä lasten-kodista takaisin päiväkotiin pidetään siirtopalaveri, johon osallis-tuivat lapsen vanhemmat, Onnelan väkeä ja lapsen hoitaja päivä-kodista. Kaukovainion neuvolassa alkanut perhekahvila laajeni Kas-vatusyhteistyöhankkeen ja perhetyöhankkeen yhteistyönä Kahin kimpaksi. Ryhmä kokoontuu meidän talossamme nuorisopuolen tiloissa ja päiväkodin johtaja on mukana toiminnassa. (liite 2).

Kertomus päättyy ja katse on tulevaan

Pitäis osata rajata, käyttää sanoja kyllä ja ei.

Toiminnalliset yhteistyötavat perheen kohtaamiseksi ovat vakiin-tuneet. Lapsen ja perheen edun mukaista on mutkaton yhteistyö kaikkien lapsen hyvinvointia tukevien asiantuntijoiden välillä. Yhteistyö lastenkodin kanssa toimii hyvin.

”Emme ole yksin perheiden kanssa. Olemme osa perheen verkostoa”.

124

Pyrimme siihen, että avoin asenne ja aktiivinen kuuntelu toteutu-vat päiväkotimme arjessa. Projektin alussa perhetyölle asetta-mamme tavoitteet jäävät elämään. Työn tavoitteita ja motiiveja on syytä palata tarkastelemaan aika ajoin uudelleen. Jo olemassa ole-vien päämäärien eteen pitää tehdä töitä. Uusia tärkeitä tavoitteita ja painopistealueita tulee työhömme mukaan. Perhetyö on luonte-va osa päiväkotimme työtä, emme koe sitä irralliseksi tai erillise-seksi osa-alueeksi. Kokemustemme jakaminen laajentaa mahdol-lisuuksiamme kehittää työkäytäntöjä edelleen. Perhetyölle raken-tuu sisältö, joka parhaimmillaan merkitsee vastuullista työn teke-mistä, oman tehtävän tiedostamista, paikantamista ja rajaamista. Oivalsimme, että päiväkoti voi tehdä vain oman osansa. Vaikeis-takin asioista puhutaan perheiden kanssa rohkeasti ja ”oikeilla nimillä”. Myönteinen asenne erilaisiin perheisiin on vahvistunut. Perheet ovat erilaisia, eikä kaikkeen voi eikä pidäkään vaikuttaa. Edelleen pohdimme onko päiväkodin työntekijän tehtävä kuun-nella ensisijaisesti lasta vai vanhempaa? Perustavia tavoitteita päiväkotimme perhetyössä ovat arjen moninaisten pulmakysymysten esille nostaminen, luottamus, yh-teistyö ja toisen työn kunnioittaminen ja ymmärrys. Yhteinen on kokemuksemme siitä, että toisen kunnioitus ja perheiden kanssa työskentely lähtee perimmältään siitä, että uskaltaa katsoa ja näh-dä oman tietämisensä ja ymmärryksensä määrän ja rajat. 2 Raportointikertomus erillisestä yhteiseksi Perhetyöprojekti käynnistyi päiväkodissamme tammikuussa 2002 ja syksyllä 2004 oli projektin loppuraportoinnin ja arvioinnin ai-ka. Kokosimme syksyllä 2004 henkilökunnasta kuuden työnteki-jän ”tarinaryhmän”, joka kokoontui kolme kertaa loka- ja marras-kuun aikana yhteen keskustelemaan, kertomaan ja kuuntelemaan. Jokainen sai kuvata omia tuntemuksiaan ja ajatuksiaan perhetyön projektista ja perhetyön mahdollisuuksista päivähoidossa. Osallis-tuminen ”tarinaryhmään” helpotti yhteisen arvioinnin ja raportin tekoa. Raportoinnin alkuvaiheessa käytimme paljon aikaa henki-lökohtaisten kokemusten, tunteiden ja ajatusten pohdintaan ja esille tuomiseen. Vähitellen kokemukset nidottiin yhteen päivä-

125

kodin yhteiseksi tarinaksi. Aineiston työstäminen myöhemmin koko henkilökunnan kanssa yhdisti erilliset tarinat ja toi ryhmän ulkopuolisten näkökannan mukaan. Keskeistä työskentelylle on ollut oman kokemuksen kertominen, keskustelu ja niiden pohjalta esiin tulleen kirjoittaminen. Kerronnalle on ollut ominaista se, että toisen ääneen sanoma kokemus vie toistenkin ajatuksia eteenpäin ja tarina kulkee pidemmälle. Tarinasta tulee laajempi ja moniulot-teisempi kuin yksin asioita pohtiessa. Keskustelun avulla on ollut mahdollista tulla osaksi päiväkodin yhteistä tarinaa ja kokea se osaksi omaa tarinaa. Rakensimme yhdessä ”aikapolun” projektin vaiheista ja nii-hin liittyvistä tunteista ja tunnelmista metaforien avulla. Kertomukseen sisältyvät kursivoidut tekstit ovat suoria laina-uksia henkilökunnan keskusteluista ja kertomuksista.

126

Tunteita ja tunnelmia perhetyöprojektista metaforina.

olo kuin nallekarhulla -levollinen ja rauhallinen olotila

pilvenhattara -keveä olo ja helpottunut huokaus

suojaverkko -taito, turva, määritelty työtehtävä verkosto -moniammatillinen yhteistyö

pohjaton kaivo -työläs, jatkuva ja ikuinen työ

mustekala -ehtiväinen monitaituri

hiusverkko -edes jotain täytyy pitää koossa

lahna - löysä, väsynyt ja voimaton olotila

verkkosilmä -valvonnan ja kontrollin alaisena yliyrittämistä tai alisuoriutumista

kalaverkko - erityistä apua tarvitsevien perhei-den näkeminen, kaikki mukaan

verkossa -kaikki liittyy kaikkeen, yhteistyö

sillisalaatti -monitahoinen ja sekava tehtävä kameleontti -muuntuva, vaihteleva ja sopeutuva työrooli

turvaverkko -vaikeissa tilanteissa voi turvautua toisiin

2004

2002

pelastusrengas -projektista apu työhön, viimeinen oljenkorsi

127

PERHETYÖHÖN ME RYHDYTTIIN Perhetyöhön me ryhdyttiin, aluksi kauhulla aateltiin; ”Mihin sitä saappailla astuu, tulikohan tästä kauhia vastuu?” Jokainen kyllä kortensa kekoon kantoi ja koulutuskin meille eväitä antoi. Välillä kyllä aateltiin kurjasti; ”Taasko tätä on näin hurjasti!” Joskus mietimme, miten aika riittää ja kukahan meitä tästä kiittää. Oli matkalla siis notkoja somia, mutta kohta paistoi taas aurinko komia! Sitä on vaikea kuvailla kai, mitä kaikkea jokainen projektilta sai… Perheiden kanssa on koettu kaikkea, opittu kuuntelemaan mattia, maikkia. On paperia käännetty, vitsiä väännetty. Luultavasti jollakin päässä napsahti, ja perheen arvostus kattoon kapsahti. Kaikki me varmasti jotakin koimme, oppia saimme ja sen yhdessä jaoimme. On meillä ollut kivoja juttuja, kasa on tullut uusia tuttuja. Siis eipä onnitella itseämme suotta, olimmehan mukana monta vuotta!

128

Liite 1. Päiväkodin, lastenkodin ja lastensuojelun yhteistyö vanhemmuuden tukemiseksi Yhteinen perhe Onnelan lastenkodin kanssa. Yhteistyökokeilu alkaa. Tavoitteena on tukea perheen vanhemmuutta.

1. Kerran viikossa palaveri Onnelan lastenkodilla Palaveriin osallistuvat lastenkodin työntekijä, lapsen hoitaja päiväkodista ja vanhempi/vanhemmat. Yhdessä käydään läpi vanhemmuuden roolikarttaa. 2. ”Siirtopalaveri”

Palaveriin osallistuvat edellä mainittujen lisäksi sosiaalityöntekijät ja Onnelan lastenkodin johtaja. Lapsi siirtyy takaisin päiväkotiin.

3. Tapaamiset kerran viikossa lapsen kotona Onnelan työntekijän tilalle tulee lastensuojelunohjaaja Keskus-tan sosiaaliaseman lastensuojelupalveluyksiköstä. Lisäksi ta-paamisiin osallistuvat lapsen hoitaja päiväkodista ja vanhem-pi/vanhemmat/perhe. Jatketaan vanhemmuuden roolikartan työstämistä. Sosiaalityöntekijän kanssa tehdään perhetyönsuunnitelma siitä, mihin asioihin erityisesti kiinnitetään huomiota. Otetaan huomioon vanhempien toiveet ja avuntarpeet.

Tarvittaessa yhteistyöpalaverit sosiaalityöntekijöiden kanssa.

129

Liite 2. Kahin kimppa -toiminta Kaukovainio – Hiirosen alueen perheryhmä Taustaa Kaukovainion neuvola on toteuttanut alueella perhekahvilatoi-mintaa vuodesta 1993. Perhekahvilatoiminta tarjoaa alueen koti-äideille ja heidän lapsilleen mahdollisuuden tavata muita samassa elämäntilanteessa olevia perheitä. Kasvatusyhteistyöhanke oli mukana toiminnassa vuosina 2000–2002. Alueen eri toimijoiden – neuvola, päivähoito, sosiaalityö, ehkäi-sevä mielenterveystyö – yhteisissä keskusteluissa sekä Kasva-tusyhteistyöhankkeen toiminnasta saatujen kokemusten perusteel-la todettiin alueella ilmenevän lisätarvetta vanhemmuuden tuke-miseen. Nimenomaan tiivistettyyn henkilökohtaiseen ja luotta-mukselliseen keskusteluun kasvatuksellisten, arkipäivän sujumi-sen ja yleensäkin omaan elämäntilanteeseen liittyvien kysymysten suhteen. Ajateltiin pienryhmätoiminnan toimivan ennaltaehkäise-vänä sosiaalipalveluiden tukitoimintana ja edistävän perheiden voimaantumista ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Yhteistyössä Kasvatusyhteistyöhankkeen ja Perhetyön mah-dollisuudet päivähoidossa -hankkeen kanssa toiminta muo-toutui ennaltaehkäiseväksi perheryhmätoiminnaksi alle kou-luikäisten lasten perheille. Toiminta toteutetaan moniamma-tillisena alueellisena yhteistyönä ja se aloitettiin syksyllä 2002. Tavoitteet - tukea vanhemmuutta ja auttaa arjessa jaksamista - tutustua toisiin lapsiperheisiin ja jakaa kokemuksia - saada tietoa lapsen ja perheen kasvusta ja kehityksestä - opastaa tarvittaessa muihin lapsiperheiden erityispalveluihin - tukea varhaista vuorovaikutusta ja vahvistaa vanhemmuutta

130

Toteutus - Perheet valitaan alueellisessa yhteistyöryhmässä, kuusi per-

hettä. - Perheet sitoutuvat toimintaan kirjallisella sopimuksella, jossa

mietitään perhekohtaisia tavoitteita. Tavoitteita tarkennetaan ryhmän alkaessa.

- Tapaamiset ovat kerran viikossa klo 9.00 – 12.00 Kaukovai-non nuorisotalolla neljän kuukauden ajan.

- Kokoontumisissa vanhemmat jättävät lapsensa lastenryhmän ohjaajille Kaukovainion päiväkotiin ja siirtyvät sitten nuori-sotalon tiloihin omaan keskusteluryhmäänsä. Tapaamisen lo-puksi on yhteinen toimintahetki ja ruokailu.

- Vanhempainryhmää ohjaavat alueen perhetyöntekijä ja vuo-rollaan kerran kuukaudessa alueen terveydenhoitaja, sosiaali-työntekijä, päiväkodin johtaja ja ehkäisevän mielenterveys-työn psykologi.

- Ryhmäkokoontumisten päättyessä äideille tarjotaan mahdol-lisuus kahdenkeskiseen keskusteluun psykologin kanssa. Jat-kotuesta sovitaan tarvittaessa henkilökohtaisesti jokaisen kanssa.

- Jatkotapaamiset järjestetään ryhmän toiveet ja työntekijöiden mahdollisuudet huomioiden.

131

AMMATILLINEN HIUKA - PERHETYÖN KEHITTÄ-MISHANKE Maikkulanraitin päiväkoti Heli Eskola, Sirpa Holappa, Anja Isohätälä, Johanna Juntunen, Heidi Karvonen, Eeva-Liisa Kronqvist, Raija Meriläinen, Sirpa Ohenoja, Eija Paloranta, Maila Pelttari, Jaana Räisänen, Minna Sulasalmi, Kirsi Suviaro-Laukka, Teija Torkkola

”On peräti hämmästyttävää, kuinka onnekkaaksi ihminen voikaan muuttua päättäessään laittaa kaikkensa peliin!” (Positiivarit)

132

Raijan kertomus Aika ja sen erilaiset ilmiöt ovat vaikuttaneet voimakkaasti lapsi-perheiden elämään ja vanhemmuuteen. Nämä ajan hengen asiat ovat näyttäytyneet myös päivähoidon palvelutehtävässä ja tuoneet haasteita kasvatustyöhön, asiakaspalvelun ja yhteistyön kehittä-miseen. Palvelukuvaamme on siksi lähdetty muokkaamaan pon-tevasti tämän hetken arjen ja tarpeiden raameihin. Meille syntyi ”ammatillinen hiuka” löytää palvelukulttuu-riimme uusia oivalluksia ja ajattelua – ja käytäntöömme uusia työmuotoja ja kontaktipintaa. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaa-miskeskuksen perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa -kehittämishanke antoi käytännön mahdollisuuden ravita tuota hiukaa. Koska varhaiskasvatuksen perustehtävänä on tukea kotien kasvatusta ja vanhemmuutta, olemme kehittämistyössämme ha-lunneet kiinnittää huomiota perheiden kokonaisvaltaiseen hyvin-vointiin ja nähdä asiakkaana koko perheen. Mielestämme tämä näkökulma johtaa parhaimmillaan siihen, että lapselle luodaan hyvä ja turvallinen kasvuympäristö lapsen oman perheen ja päi-vähoidon ammattilaisten yhteisenä polkuna. Uudella lapsi- ja perhekeskeisellä työotteella olemme tietoi-sesti tavoitelleet kumppanuutta, jolla vanhempien kanssa yhdessä tuetaan lapsen eri herkkyyskausia, kasvua, kehitystä ja oppimista. Varhaisen tuen metodit ja yhteistyö muiden asiantuntijoiden kanssa ovat tulleet merkittäviksi silloin, kun perheen arkielämän hallinta on vaikeutunut tai lapsen ja vanhempien välinen vuoro-vaikutus ei ole toiminut riittävän hyvin.

133

Maikkulanraitin päiväkodin Perhetyön mahdollisuudet päivähoi-dossa -hankkeen keskeiset kehittämiskohteet : 1. Päiväkodin työkäytäntöjen ja vanhempien kanssa tehtävän yhteistyön kehittäminen - avoin, aktiivinen ja säännöllinen keskusteluyhteys ja tapaa-

miset kaikkien vanhempien kanssa, perhekeskeisyyden ko-rostaminen

- perheiden osallisuuden lisääminen päiväkodissamme - yhdessä tekemisen merkityksen korostaminen, toiminnalliset

perheillat 2. Perheryhmätoiminnan aloittaminen syyskuussa 2003 - varhainen tuki, uusien työmuotojen mallintaminen - verkostotyöhön perehtyminen - toimivan palveluohjauksen kehittäminen - avoimen päiväkotitoiminnan aloittaminen syyskuussa 2003 - seurakunnan diakoniatyöntekijän työn integroiminen perhe-

työhön 3. Alueellisen yhteistyön kehittäminen - Maikkulan alueen perhepalvelumallin kehittämistyö syys-

kuussa 2004 - alueellisiin yhteistyöfoorumeihin ja ryhmiin osallistuminen 4. Perheiden kotona tehtävän perhetyön kehittäminen - perhetyöntekijä aloitti työskentelyn 1.4.2002 Into kehittää päiväkotimme työtä syntyi henkilökunnan vahvasta ammatillisuudesta ja sitoutuneesta työotteesta. Toimintamme taustalla on ollut erityinen pyrkimys nähdä ja tehdä asioita uudel-la tavalla. Kumppanuuden punaisena lankana on ollut lähentää asiakkaan ja työntekijän kokemustodellisuutta niin, että dialogeil-la tavoitettaisiin käsiteltäviin asioihin yhteinen lähestymisnäkö-kulma. Työkulttuurimme ympärille on muodostunut uusi eettinen maailma, jossa varmasti voimme toteuttaa asiakaspalvelun par-haimpia periaatteita.

134

Perhetyön kehittäminen Oulun kaupungissa on alkanut, uusia työmuotoja ja palvelutuotteita on syntynyt. Alueellinen yhteistyö on aktivoitunut ja verkostotyön merkitys on ymmärretty. Perhetyön funktio tarvitsee kuitenkin vielä rinnalleen tutki-musta, jossa käytännön toiminnan ja kehittämistyön kannalta merkittävintä on työn vaikuttavuuden arviointi. Tarvitaan myös vielä hieman hajanaisen kokonaisuuden, Ou-lun kaupungin eri toimialojen ja kolmannen sektorin työskentelyn organisointia ja yhteensovittamista, jotta voitaisiin varmistaa hy-vän yhteistyön, palveluohjauksen ja palveluketjujen toimivuus. Akku-ryhmä, Eeva-Liisan kertomus Akku-ryhmä aloitti toimintansa syksyllä 2002 ja sen tehtävänä on ollut toimia Maikkulanraitin perheprojektin tukiryhmänä. Akku-ryhmä on kokoontunut säännöllisesti noin kerran kuukaudessa vuosina 2002–2003 sekä sen jälkeen tarvittaessa. Ryhmään on kuulunut johtaja Raija Meriläinen sekä edustajat päiväkodin jo-kaisesta ryhmästä. Oulun evankelis-luterilaisesta seurakunnasta työssä olivat mukana perhetyöntekijät Anu Kontio ja Heidi Kar-vonen. Sosiaalityöstä oli mukana sosiaalityöntekijä Ritva Tolo-nen. Konsulttina ja samalla Akku-ryhmän puheenjohtajana toimi lehtori Eeva-Liisa Kronqvist Oulun yliopiston Varhaiskasvatus-keskuksesta. Konsultin rooli Akku-ryhmässä muuttui vuoden 2004 alusta työnohjaukselliseen suuntaan. Pikkuraitin perheryhmässä tarvit-tiin työnohjaajaa ja niin konsultista tuli työnohjaaja. Työnohjaus kesti aina projektin loppuun saakka eli vuoden ajan. Roolimuutos edellytti uudenlaista orientaatiota sekä työnohjattavilta että kon-sultilta. Perheryhmän käynnistyminen, sen periaatteet, toimintata-vat sekä ammatilliseen työotteeseen liittyvät ilmiöt olivat työnoh-jauksessa keskeisiä esille tulleita asioita. Akku-ryhmä laati projektisuunnitelman ja huolehti siitä, että projektissa edetään suunnitelmien ja tavoitteiden suuntaisesti. Se muokkasi sitä hankkeen ohjausryhmältä saadun palautteen perus-teella. Akku-ryhmän merkitys Maikkulanraitin perheprojektissa oli tärkeä, koska se seurasi, suunnitteli ja kehitti työtä.

135

Akku-ryhmän toiminta oli tehokasta ja innovatiivista. Työn kehit-täminen ei jäänyt toimintakeskuksen johtajan harteille yksin, vaan Akku-ryhmästä muodostui pikkuhiljaa eräänlainen sisäinen johto-ryhmä. Perheprojektin sivutuotteena syntyikin ajatus tiimivastaa-vista muodostuvasta johto ryhmästä - jonka tavoitteena on erityisesti työn kehittäminen, visiointi

sekä strategisten linjausten tekeminen, - joka perustuu edustuksellisuuteen siten, että jokaisesta päivä-

kotiryhmästä on edustajat ryhmässä, - jonka työ on pitkäjänteistä siten, että se toimii aina 2–3 vuo-

tisperiodin ajan. Heidin kertomus Seurakunta lähti mielellään ja avoimin mielin mukaan hankkee-seen. Lähtöideana Maikkulassa oli tehdä moniammatillinen tiimi, joka toimii ruohonjuuritasolla perheiden parissa ja heidän ongel-miensa kanssa. Seurakunnan diakoniatyöntekijänä vierailin Pikkuraitissa ker-ran viikossa, torstaisin klo 12.20–14.00. Olin olemassa siellä ni-menomaan aikuisia, vanhempia varten. Tuona aikana lapset olivat päiväunilla tai muiden ohjaajien seurassa. Minun osuuteni oli ai-kuisten yhteistä, teemallista aikaa. Pidin alustuksen jostakin tie-tystä aiheesta ja sen jälkeen keskustelimme yhdessä. Kävimme ryhmässä hyvin avoimia ja antoisia keskusteluja. Monet keskuste-lut menivät kipeisiin, henkilökohtaisiin asioihin ja itku, mutta myös nauru olivat kumppaneitamme. Koin, että äitien toisilleen osoittamat kysymykset aukaisivat aihetta enemmän, eli mielestäni ryhmä oli hyvin pitkälle vertaistukiryhmä ja minä olin keskuste-lun johdattaja. Toki toin ryhmään aina asiaa, teoriaa, mutta jokai-nen ryhmäläinen erikseen toi oman panoksensa ryhmän tuotok-seen. Keskusteluteemoja mietimme äitien ja vetäjien kanssa yhdes-sä. Teemat vaihtelivat mm. liikunnasta omiin voimavaroihin, van-hemmuuden ja parisuhteen roolikartasta rentoutukseen tai perheen yhteisiin juttuihin. Työntekijätiimissä sovimme, että mikäli kes-kusteluaihe oli puhtaasti lapsiin tai lastenkasvatukseen liittyvä

136

voin pyytää toisen lastentarhanopettajan mukaan. He ovat kasva-tuksen ammattilaisia! Itse olen koulutukseltani diakonissa ja sai-raanhoitaja, en siis lasten kasvatuksen perehtynyt, joten tämä so-pimus oli mielestäni hyvin järkevä ja hyödyllinen. Ryhmäläiset ehdottivat teemoja myös itse, esim. itsetunto ja oman itsensä ar-vostaminen. Koska ryhmässä käsiteltiin välillä hyvinkin raskaita aiheita, esim. avioeroa, ja koska jokainen joutui ja sai työstää omaa itse-ään, niin huomasin ryhmäläisissä aika ajoin väsymistä. Silloin toimin siten, että valitsimme seuraavalla kerralla jonkin hyvin ke-vyen teeman, esim. rentoutuksen. Omaa työtäni Pikkuraitissa ovat edistäneet monet asiat, lois-tava työntekijätiimi yhtenä tärkeimmistä. Yhtä tärkeänä pidän vanhempien palautetta. Hymyt ja hyvät ”fiilikset” keskusteluhet-ken jälkeen ilahduttivat ja antoivat voimaa työhöni. Äidit kom-mentoivat seuraavasti:

”Hyvä aika, mukava, kiva jutella yhdessä kaikesta, esim. van-hemmuudesta.” ”Ainoa aika, jolloin vanhemmat puivat omia tunteitaan kes-kenään.” ”Ohjaaja valaa uskoa, kuuntelee ja antaa positiivista näke-mystä asioille.”

Työtäni Pikkuraitissa on hidastanut se, että ihmiset eivät tunne toisiaan. Tällainen ryhmä tarvitsee aikaa oppiakseen tuntemaan toisiaan ja luottamaan toisiinsa niin paljon, että ryhmäläiset ha-luavat jakaa omia ajatuksiaan ja tunteitaan. Aina kun uusi äiti tu-lee Pikkuraittiin, myös torstain teemakeskusteluissa tulee uusi tu-tustumisvaihe ja keskustelut pyörivät yleisemmällä tasolla. Ihmi-set ovat myös eri luonteisia. Osa on ujompia kuin toiset ja osalla ryhmäytyminen kestää pidempään. Totaalista estettä työlleni ei ole tullut, mutta yhden äidin heti ryhmään tullessaan selkeästi ilmoittama kirkkokielteisyys oli tie-tynlainen hidaste. Äidin oma kommentti torstain ryhmästä oli: ”Ei mun juttu.” Kaikki eivät välttämättä pidä kaikista asioista. Yritän kuitenkin rohkaista kaikkia äitejä mukaan ryhmään, koska uskon,

137

että teemamme, esim. itsetunto, ovat hyödyllisiä kaikille ihmisenä kasvamisessa ja että ryhmästä saa erittäin tärkeää vertaistukea. Olen kokenut työni Pikkuraitissa hyvin mielekkääksi ja haas-teelliseksi. Tässä Pikkuraitin perheryhmän hankkeessa on löydet-ty uudenlainen lähestymistapa perhetyöhön. Ryhmässä tehdään pitkäkestoista, yksilökohtaista ihmisen kokonaisvaltaista kohtaa-mista ja tukemista hänen vaikeassa elämäntilanteessaan. Perhetyö lähtee aina asiakkaiden tarpeista ja etenkin lasten hyvinvoinnin ja kasvun ja kehityksen turvaamisesta. Tämä on Maikkulan perhetyössäkin yhteinen punainen lanka. Tähän pyrin myös itse, osana suurempaa tekijäryhmää. Pikkuraitin perheryhmä, Sirpan, Minnan ja Kirsin kertomus Olennainen osa perheryhmän toimintaa oli hyvissä ajoin aloitettu, pitkäjännitteinen suunnittelutyö. Nämä tiimin yhteiset keskuste-lut, pohdinnat ja arvioinnit sekä työntekijöiden henkilökohtainen motivaatio ja vastuu oman työn kehittämisestä olivat jo alussa tärkeä osa kehittämistyötä. Haimme myös tietoa ja kokemuksia useista erilaisista perhetoimintaa toteuttavista yksiköistä Oulussa, Kempeleessä ja Tampereella. Kehittämistyötä vei eteenpäin myös johtajan, koko henkilö-kunnan ja Akku-ryhmän tuki sekä projektimme konsultin, Eeva-Liisa Kronqvistin antama hyvä ja toimiva ryhmätyönohjaus. Osal-taan tukea antoivat myös useat projektin myötä mahdollistuneet koulutukset sekä Vavu-koulutus.23 Kehittämisprojektin solmukoh-tia projektin alussa olivat perheryhmätoiminnan selkeyttäminen ja määritteleminen sekä toiminnan tavoitteiden asettaminen. Kehittämisprojektista teki haastavan perheryhmän toiminnan uutuus: ei ollut olemassa valmista toimintamallia. Haasteena oli myös oman uuden työroolin löytäminen. Alkava perheryhmätoi-minta toi meille haasteen tavoittaa tulevat verkostokumppanimme (terveydenhuolto, sosiaalityö, mielenterveystyö, seurakunta, OYS) ja verkostotyön uudet toimintamuodot. Verkostojen luominen ja toiminnasta tiedottaminen teetti var-sinkin alussa paljon työtä. Teimme useita vierailukäyntejä, joissa kerroimme uudesta toiminnastamme ja keskustelimme verkosto- 23 Varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen perustason työssä –koulutus

138

jen yhteistyöstä. Huoli perheryhmätoiminnan ja asiakkaiden yh-teensaattamisesta mietitytti alkuvaiheessa – kohtaako tarjonta ky-synnän? Saavutetut tulokset Pikkuraitin perheryhmä on osa Oulun kaupungin päivähoitoa ja perhetyötä. Perheryhmä toimii kolmena päivänä, ja avoin päivä-koti kerran viikossa. Esikko-ryhmän toiminnan aloittamista val-mistellaan (tavoite 3/2005). Perheryhmän toiminnan lähtökohtana on ennakoiva työ ja varhainen tuki. Asiakkaana on koko perhe ja käytännössä toimin-nassa ovat mukana alle kouluikäiset lapset ja äidit. Toiminta ajoit-tuu klo 9 ja 14 välille. Ryhmän toimintaan sitoudutaan pitkäkes-toisestikin ottaen huomioon perheen tilanne, sopimus ajasta teh-dään yhdessä. Perheryhmän toiminta on perheille maksutonta. Ohjautuminen Pikkuraittiin voi tulla päivähoidon perhe-työntekijän, terveydenhoitajan, psykologin, mielenterveystyön tai sosiaalityön kautta. Perhe voi myös itse ottaa yhteyttä ryhmään. Ryhmän tavoitteena on tukea vanhemmuutta, lapsen ja äidin vuorovaikutusta sekä arjessa selviytymistä. Perhekohtaisissa kah-denkeskisissä alkukeskusteluissa asetetaan perheiden omat tavoit-teet, joita arvioidaan väli- ja loppukeskustelujen aikana. Tuen tarpeita voi ilmetä lasten hoidossa ja kasvatuksessa, äkillisen elä-mänmuutoksen kohdatessa (esim. avioero) sekä sosiaalisten tuki-verkostojen luomisessa. Toimintatavoitteena on perheen omien voimavarojen löytäminen ja tukeminen. Käytännössä tämä tar-koittaa sitä, että äitien puolesta ei tehdä asioita, vaan tuetaan hei-dän omaa rooliaan sekä autetaan heitä löytämään uusia toiminta-malleja. Työntekijän ei tarvitse kertoa tai opettaa kaikkea, vaan hän voi herätellä äitejä huomaamaan itse asioita. Keskustelua ja vanhempien tukemista tapahtuu paljon arkitilanteissa, joissa ko-rostuu myös vertaistuen merkitys. Perheryhmässä toimitaan ”päi-vähoidon keinoin yhdessä arkea rakentaen”. Olennainen osa per-heryhmän toimintaideaa on myös yhteistyö moniammatillisten verkostojen kanssa sekä konsultointi. Oma työtapamme on muuttunut ”aktiivisemmasta passiivi-semmaksi” (= sisäisesti aktiivinen, ulkoisesti passiivinen). Työssä

139

on opittu toimimaan lasten lisäksi myös vanhempien kanssa ja on saatu rohkeutta uskaltaa ottaa esille vaikeitakin asioita. Uudessa toimintamuodossa oma työ on enemmän esillä, toisten aikuisten (asiakkaiden, äitien) tarkkailtavana. Seuraavassa kuvataan Pikkuraitin perheryhmän arkea. Mu-kaan on liitetty perheryhmän äitien näkemyksiä ja arviointia. Aa-muisin toimitaan päivähoidon tavoin: leikitään, lauletaan, tehdään kädentöitä ja ulkoillaan.

”Lapset tykkäävät, kun saavat askarrella tai lukea yhdessä äidin kanssa. Kotona kun sitä ei ole juuri tapahtunut.” ”Erittäin hyvä homma! Vaikkakin lapset eivät aina välttämät-tä osallistu oikeasti, on se tärkeää äidin ja lapsen yhteistä te-kemistä ja läheisyyttä. Lisäksi lapsi saa toimintaa ja henkistä hyvinvointia musiikista ja laululeikeistä. Voisi olla enemmän-kin tällaisia.” ”Ulkoilu on ehdottoman tärkeää lapsen kannalta! Myös tuore ja arka äiti oppii ajattelemaan, mitä pitää milloinkin pukea päälle lapselleen.”

Vanhempia tuetaan toimimaan itse oman lapsensa kanssa. Vastuu lapsesta on aina vanhemmalla. Vanhemmuutta tuetaan myös si-ten, että äideille mahdollistetaan käynnit muissa tuki-toimissa, jolloin perheryhmän työntekijät hoitavat lapsia. Äideille annetaan myös omaa aikaa kerran kuukaudessa, jolloin heillä on mahdolli-suus hemmotella itseään tai käydä omilla asioilla. Ruoan valmistavat yhdessä yksi työntekijä ja yksi äiti kerral-laan. Perheryhmässä tehdään tavallisia kotiruokia. Lasten ollessa päiväunilla aikaa käytetään työntekijän ja äidin välisiin kahden-keskisiin keskusteluihin tai yhdessä tekemiseen.

”Hyvä asi., Hienoa, että täällä tuetaan nukuttamista päivä-unille, kun aina se ei käy niin helposti.” ”Olen saanut paljon tukea ja ymmärrystä ohjaajalta. Todella tarpeellinen ja hyvä juttu. Asioiden sanominen ääneen ja nii-den oikeilla nimillä auttaa.” ”Erittäin tärkeä, sillä muuten on täysin mahdotonta luoda luottamuksellista suhdetta ohjaajan ja äidin välille. On edes

140

joku ihminen, jolle voi puhua asioista niin kuin ne ovat ja ku-ten itse ne kokee.”

Vertaistuen merkitys koetaan myös tärkeäksi osaksi perheryhmän toimintaa.

”Olen saanut ystäviä ja he ovat tämän ulkopuolellakin ystä-vänä ja tukena. Mulla ei ole paljon ystäviä ja olen kiitollinen, kun olen täältä niitä saanut.” ”Erittäin tärkeä asia, sillä huomaa ettei ole yksin omien on-gelmien kanssa.”

Kaikki eivät kuitenkaan koe saaneensa vertaistukea itselleen omasta tilanteestaan tai elämän kokemuksestaan johtuen.

Koin olevani hieman ulkopuolinen muiden äitien seurassa, koska meillä oli aika erilaiset elämäntilanteet.” ”Joissakin asioissa se toimii hyvin, mutta toisissa voi vain pahentaa tilannetta. Helpottaa kyllä jossakin vaiheessa ja joskus huomaa, että muillakin on ehkä vastaavanlaisia on-gelmia, mutta kun ihminen on siinä tilanteessa, että tarvitsee ulkopuolista apua, hän ei välttämättä halua/pysty kuuntele-maan toisten ongelmia, koska omissakin on liikaa käsittele-mistä.”

Äidit kiteyttävät perheryhmän toimintaideaa seuraavasti:

”Tukea lapsiperheen hyvinvointia, auttaa erotilanteissa, hen-kisessä pahoinvoinnissa.” ”Auttaa perheitä jaksamaan paremmin kotona ja vertaistu-ki.” ”Auttaa lastenhoitoon liittyvissä asioissa ja valaa uskoa ja varmuutta äitiin siten, että tämä oppii toimimaan itsenäisesti ja järkevästi tilanteiden mukaan.” ”Auttaa äitiä oppimaan päivittäisten kotiaskareiden huoleh-timisen sekä vastuunkantamisen itsestä ja lapsesta.” ”Olla astetta keveämpi instanssi kuin esim. perhetyöntekijä, joka puolestaan on astetta keveämpi kuin ensikoti. Olla taval-

141

laan se ”viimeinen” varmistus siitä, että äiti ja lapsi ovat turvassa ja auttaa heidän henkistä hyvinvointiaan. Luoda pohjaa ja perustusta sekä turvallisuutta apua tarvitseville äi-deille ja heidän lapsilleen.”

Anjan, Eijan, Johannan, Jaanan, Sissun, Helin, Mailan ja Tei-jan kertomus Kehittämisprojektin prosessikuvaus Kehittämistyötä on edesauttanut se, että projektin ajallinen suun-nittelu, toteutus ja aikataulutus on ollut hyvä. Koulutus on ollut monipuolista. Ohjaus on ollut napakkaa ja riittävää konsulttien ja kouluttajien taholta. Moniammatillinen yhteistyö on juurtunut toimintamalliksi. Työyhteisössä työntekijöiden vaihtuminen projektin aikana on ollut hankaloittanut kehittämistyötä. Uuden työntekijän on ol-lut vaikeampi päästä mukaan kuin alusta asti mukana olleiden. Perehdytys on koettu tarpeelliseksi! Myös väliseminaarit oman työyhteisön kesken olisivat olleet tarpeen. Koulutukseen olisi ol-lut hyvä päästä koko henkilökunnan. Nämä seikat olisivat edesauttaneet sitoutumista. Osallistuminen koulutuksiin, suunnit-teluun ja raportin laatimiseen aiheuttivat työstä poissaoloja, mikä vaikeutti normaalin arjen sujumista. Olisimme toivoneet aiheiden syventämistä koulutuksissa. Liikkeelle lähdettiin yhteisillä kokoontumisilla ja pohdinnoil-la projektiin osallistumisesta, sen tavoitteista ja sisällöistä, tule-vista hyödyistä, vaativuudesta ja sitoutumisesta. Akku-ryhmän merkitys projektin käynnistymisessä oli suuri. Mitä on konkreettisesti tehty? Peruspäivähoidossa on haettu työtapoja, jotka saattaisivat perheet ja lasten vanhemmat lähemmäksi ja osaksi päiväkodin ja lasten arkea. Asiakkaaksi on otettu koko perhe. Päiväkodissa on toteu-tettu erilaisia toiminnallisia iltoja ja tapahtumia. On ollut esim. askarteluiltoja, joissa on ollut eri teemoja. Ulkoilutapahtumaa on vietetty Lämsänjärven maastossa. Vanhemmille on järjestetty

142

teemailtoja eri aiheista, esim. miehille isyydestä ja pareille pa-risuhteeseen liittyvistä asioista. Päivittäistä luontevaa kohtaamista ja vanhempien mukaan ottamista lasten toimintaan on lisätty. Vanhemmat ovat pysähtyneet seuraamaan lasten toimintaa, osal-listuneet aamupalalle, valmistaneet tapahtumaillan iltapalan lasten kanssa jne. Vanhempi on ollut myös kertomassa työstään ja pitä-mässä aiheesta lapsille toimintatuokion. Projektin myötä on tultu tutummiksi; myös perheet ovat tu-tustuneet toisiinsa. Perheet ovat tulleet lähemmäksi päiväkodin arkea. On koettu hauskoja hetkiä yhdessä. Lapset ovat kokeneet tapahtumat ja tilanteet mukavina ja tärkeinä. Päivähoidon asiakkaana on nyt koko perhe, ei vain lapsi. Lä-heisempi suhde perheisiin on syntynyt ja lähestyminen tullut hel-pommaksi. On syntynyt vahva käsitys siitä, että vanhemmilla on paljon annettavaa päiväkodille, iloksi ja hyödyksi lapsille ja työn-tekijöille. Esimerkkinä ovat vanhempien kertomukset omasta työstä ja harrastuksista. Projekti on antanut kokemuksia uudenlai-sista yhteisistä toiminnoista ja tapahtumista, joita on hyvä jatkaa ja kehitellä edelleen. Vanhempien aktiivinen osallistuminen, ku-kin perhe omalla tavallaan, jatkuu tulevaisuudessakin. Tätä yh-teistyötä voi kehittää ja lisätä edelleen. Se rikastuttaa ja antaa vaihtelua lasten arkipäivään Erityisesti kaivattaisiin enemmän isi-en osallistumista. Lasten kokemuksia perheillasta, yhteisestä joulutapahtumasta:

”Siellä joulutapahtumassa oli mukavaa. Ja me tehtiin kaik-kea mitä tässä pysty tekemään. Me tehtiin kalvovärejä, sitte me tehtiin niillä taikataikinoilla, ja sitte me maalattiin niitä soihtupurkkeja. Sitte me tehtiin kortti. Mää olin täällä äitin kanssa. Oli kivaa ja mukavaa. Kivointa oli kalvoväreillä te-keminen, ku siinä sai olla semmosen kans tekemässä joka on tosi taitava. Ku meijän äiti on sellanen kalvovärimestari.” (Ollimatti) ”Kivalta tuntu kyllä. Ku askarreltiin. Siellä tehtiin joulu-kuusenkoristeita, vanhukset teki sellasia omenoita. Siellä oli ihan mukavaa, siksi ku oli paljo kavereita. Oli hauskaa tehä

143

niitä kynttilä jotaki lyhtyjä. Sitte se oli hauskaa ku tehtiin kynttilöitä. Mää tulin äitin ja iskän kans tänne.” (Noora H.)

Perhetyön projektin yhteenveto, haaveet ja haasteet Päiväkotiryhmissä erilaiset tapahtumat ja tilaisuudet perheille asettavat aina uusia haasteita työntekijöille. Perinteisten vanhem-painiltojen sijaan kehitetään uudenlaisia ja erilaisia yhdessä teke-misen muotoja, joihin perheet osallistuvat valintansa mukaan. Toive on, että jokainen perhe löytää jotain kiinnostavaa, mihin osallistua. Haasteena on myös isien saaminen mukaan päiväkodin arkeen ja lastensa kasvatukseen nykyistä enemmän. Perheiden kanssa yhdessä tehtävät retket ja isovanhempien kutsuminen mu-kaan päiväkodin ja lastenlastensa päivään on tavoitteena. Palvelu-talon vanhusasukkaita aktivoidaan osallistumaan uudenlaisiin yh-teisiin tapahtumiin ja vuorovaikutteiseen tekemiseen. Projektin myötä kynnys puuttua asioihin, jotka on syytä saada korjatuksi, on madaltunut, ja rohkeus ja luottamus omaan ammat-titaitoon on kasvanut. Se hyödyttää perheitä ja tukee lapsen kas-

144

vua ja kehitystä. Tämä on projektin merkittävin tulos ja kantaa hedelmää kauas tulevaisuuteen. Konsultin näkökulmasta päiväkodissa on omaksuttu hyviä työkäytäntöjä, jotka jäävät elämään arkityössä. Säännöllinen työnohjaus olisi perusteltua toteuttaa luontevaksi osaksi työtä. Haasteena tutkitaan mahdollisuutta perustaa päiväkodin sisäinen johtoryhmä tukemaan johtajuutta. Pikkuraitin perheryhmä: Päivähoidon johtoryhmä päätti lo-pettaa toiminnan 1.9.2005 alkaen käyttösuunnitelmien 2005 ja 2006 tarkastelun ja valmistelun yhteydessä. Pikkuraitissa jatke-taan päivähoidon kevyemmällä perhetyöllä – avoimien ryhmien ja Esikko- ryhmän (aloitettiin 14.3.2005) toiminnoilla. Projektin kokonaisuuden kannalta haasteena on, että asiak-kuuden laajentunut näkökulma ja aktiivinen toimiminen koko perheen kanssa säilyvät luontevina ja pysyvinä malleina. Alueelli-sen moniammatillisen yhteistyön ja verkostotyön kehittäminen ja perhetyön uudelleen organisointi Oulussa tulevat lujittamaan per-hetyön merkitystä ja sen vaikuttavuutta koko kaupungissa.

145

PERHE KUMPPANIKSI Meri-Toppilan päiväkoti Ritva Eilola, Leena Kaltio, Tuula Moilanen, Pia Polojärvi, Marja Salo-Laaka Miksi lähdimme mukaan hankkeeseen? Meri-Toppilan asuinalue on rakennettu 1990-luvun lopulla ja on noin 3000 asukkaan asuinalue. Asukkaissa on paljon yksinhuolta-jia ja maahanmuuttajia. Alueen muuttoliike on vilkasta. Meri-Toppilan päiväkoti sijaitsee Toppilan monipalvelukes-kuksessa, jossa päiväkodin lisäksi toimii nuorisotalo, seurakunta, eri järjestöjä (mm. MLL, Setlementti) ja Ankkuri-perhetyö-projekti. Kun päiväkoti perustettiin vuonna 1999, tavoitteena oli toimia perhetyöpainotteisesti. Henkilökunta valittiin tämä työnäky mielessä pitäen. Työntekijöillä oli monipuolinen koulutus- ja työ-tausta ja intoa tehdä perhetyötä. Henkilökunnan ajatukset perhe-työn tavoitteista, keinoista ja käytännöistä olivat erilaisia. Henki-lökunta halusi löytää yhteisen linjan sille, miten perhetyötä teh-dään Meri-Toppilan päiväkodissa. Halusimme kehittää yhteistyötä päiväkodin asiakasperheiden kanssa. Tavoitteena oli saada vanhemmat mukaan päiväkodin ar-kipäivään sekä löytää uusia keinoja yhteistyöhön, päämääränä kasvatuskumppanuus. Pyrimme selkeyttämään käytäntöjä ja työn-jakoa alueen ja monipalvelukeskuksen muiden toimijoiden kans-sa. Koulutusten ja konsultaation myötä toivoimme saavamme uut-ta tietoa ja työnohjausta. Eniten muutoksia on tapahtunut työmenetelmien tasolla. Olemme ottaneet käyttöön sekä omahoitajuuden että kotikäynnit. Päiväkodissamme oli jo ennen projektia omahoitajakäytäntö, jonka tarkoituksena oli helpottaa perheen asiointia päivähoidossa. Päästyämme mukaan projektiin syvensimme omahoitajuutta Anna Tuliharjun oppeja soveltaen. Hoidon alkaessa omahoitaja ottaa yhteyttä vanhempiin ja sopii alkukeskustelun ja tutustumiskäyn-nin. Pohja tulevalle yhteistyölle luodaan alkukeskustelussa, jossa vanhemmat kertovat lapsestaan. Näin omahoitaja kykenee helpot-

146

tamaan lapsen sopeutumista päivähoitoon ja huomioimaan hänen erityispiirteensä. Päivähoidon alkaessa omahoitaja pyrkii olemaan mahdollisimman paljon lapsen kanssa, jolloin lapsen ja omahoita-jan vuorovaikutussuhde vahvistuu. Turvallisen aikuisen kanssa on helpompaa tutustua muihin päiväkodin aikuisiin ja lapsiin. Oma-hoitajuus korostuu hoidon alkuvaiheissa. Henkilökunta toteuttaa omahoitajuutta eri tavoin riippuen lapsen iästä ja lapsiryhmästä. Esim. isompien lasten ryhmässä omahoitajuus otetaan huomioon siten, että aikuinen ruokailee oman ryhmänsä kanssa ja vetää toimintatuokioita omalle ryhmäl-leen. Tämä selkeyttää ryhmän aikuisten työnjakoa, auttaa tunte-maan ’omat’ lapset paremmin ja varsinkin hoidon alkuvaiheessa helpottaa lapsen sopeutumista ryhmään. Lapsihavainnoinnin vuoksi pidämme tarpeellisena, että toisetkin ryhmän aikuiset ovat mukana lasten toiminnoissa. Omahoitajuus on koettu hyväksi työmuodoksi, mutta käytän-nön kokemusten perusteella kehitämme omahoitajan työnkuvaa edelleen. Tavoitteenamme on tehdä kotikäynti joka kotiin ja lähes kaikki vanhemmat toivottavat meidät tervetulleiksi. Vierailut kes-tävät 1−1,5 tuntia, ja ne tehdään joko päivällä tai illalla vanhem-pien tultua töistä. Vanhemmista tuntuu hyvältä, että juuri heidän lapsestaan ollaan kiinnostuneita ja osa pitää kotikäyntejä jopa ext-ra-palveluna. Keskusteleminen lapsen kotona on avoimempaa ja rennom-paa, ja se lähentää vanhempia ja työntekijöitä. Tunnelma on ko-toinen, lämmin, välitön ja luottamusta herättävä. Koti on perheen omaa reviiriä, joten se tuo turvallisuuden tunteen vanhemmille. Kotona käyty keskustelu käydään vanhempien ehdoilla. Siellä emme ole viranomaisina emmekä auktoriteetteina, vaan tasaver-taisina kasvattajina. Käytyämme lapsen kotona ymmärrämme las-ta ja hänen perhettään paremmin. Jotkin asiat saavat selityksen kotoa. Kotikäynnillä saattaa tullaa esille asioita, joiden ratkaise-misessa voimme auttaa tai, voimme jopa ennaltaehkäistä ongel-mien syntymistä. Kotikäyntien jälkeen vanhemmat kertovat rohkeammin vai-keistakin asioista. Vuorovaikutus paranee vanhempien ja henkilö-kunnan välillä.

147

Lapset odottavat innolla vierailuja ja he nauttivat keskipisteenä olemisesta. Lapsille on tärkeää saada esitellä oma huone ja omat lelut. Jälkeenpäin lapset kyselevät, milloin tulemme taas käy-mään. Kotikäynnit tehdään yleensä pareittain, jotta työntekijät voi-vat keskustella tekemistään havainnoista. Se takaa myös työtur-vallisuuden. Kotikäynnille menee lapsen omahoitaja ja (tilanteesta riippuen) osaston toinen aikuinen. Perheissä, joissa sisarukset ovat eri ryhmissä, molempien omahoitajat ovat mukana. Maa-hanmuuttajaperheissä käytämme tulkkia tarvittaessa. Olemme kokeneet kotikäynnit erittäin antoisiksi. Käynti per-heessä vaatii aikataulujen sovittelua ja joustoa koko päiväkodin henkilökunnalta. Työyhteisössä tapahtuneet muutokset Työyhteisömme keskustelukulttuuri on muuttunut. Asioista, omista ajatuksista ja tunteista uskallamme puhua entistä avoi-memmin. Tiedon jakaminen on helpottunut ja oma ammatillinen osaaminen on lisääntynyt. Toimintaperiaatteemme ovat yhtenäis-tyneet ja yhteisöllisyys on lisääntynyt. Olemme saaneet rohkeutta ottaa vaikeitakin asioita esille vanhempien kanssa. Pyrimme tart-tumaan ongelmaan heti, joten asia saadaan usein ratkaistua hel-pommin. Koulutukset eivät ole antaneet paljon uutta, vaan ne ovat vahvistaneet ennen opittua ja käytännössä hyväksi havaittuja op-peja. Sitoutumista projektiin on lisännyt se, että olemme käyneet vuorotellen koulutuksissa. Konsulttien vierailut ovat olleet tar-peellisia. Teemme vaativaa työtä vaikeidenkin perheiden kanssa ilman työnohjausta. Projektin aikana muutamia konsultaatiokerto-ja olemme käyttäneet työnohjauksellisesti. Konsulttien tuki on ol-lut ensiarvoisen tärkeää, kun he ovat tukeneet ja innostaneet meitä jatkamaan työtämme projektin parissa. Projektin aikana päiväkotimme henkilökunta on vaihtunut paljon. Mitä myöhemmässä vaiheessa on tullut projektiin, sitä vaikeampi on ollut päästä mukaan ja sitoutua. Koulutuspäiviksi luvattiin sijaisia mutta lisäapua ei ole saatu. Kaikki kirjallinen työ

148

on ollut ylimääräinen lisä normaaliin toimintaamme. Muihin kou-lutuksiin emme ole juurikaan pystyneet osallistumaan. Projektin aikana emme ole kehittäneet yhteistyöverkostoja koska alueellamme on jo toimivia moniammatillisia (Ankkuri, Luotsi, Topi) ja muita yhteistyöryhmiä, mm. Koto-tiimi, seura-kunta. Palautetta vanhemmilta Joulukuussa 2004 teimme vanhemmille kyselyn, jossa tieduste-limme vanhempien mielipiteitä yhteistyöstä päiväkodin henkilö-kunnan kanssa. Saatujen vastausten perusteella vanhemmat olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä lapsen viihtymiseen päiväkodissa, tie-donsaantiin lapsen päivästä ja he luottivat henkilökuntaan. Van-hempien mielestä perheille oli järjestetty sopivasti yhteisiä tilai-suuksia päiväkodilla. Kotikäynneistä tuli seuraavanlaista palautetta:

”Aluksi jännitin, sitten huomasin kuinka hyvä se oli”. ”Ihan hyvä. On rauhassa aikaa jutella lapseen liittyvät asiat eikä muita vanhempia ole kuulolla”. ”Tosi hyvä idea ja toimiva. Toivottavasti jatkossakin. Antaa lapselle enemmän varmuutta ja luottamusta sekä luo päivä-kodille kuvan lapsen elämästä päiväkodin ulkopuolella”.” ”Erittäin positiivinen juttuna. Lapsi muistelee pitkänkin ajan jälkeen kuinka tädit kävivät kylässä”. ”Miellyttävä ja rennompi tapa keskustella lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyvistä asioista. Lapselle erityisen tärkeä, että omahoitaja käy kotona ’vierailulla”. ”Niiden varsinainen merkitys on jäänyt epäselväksi”.

Omahoitajuudesta vanhemmat ajattelivat näin:

”Ainakin se on poistanut tiettyä sekavuutta kenelle asioita toimittaa ja että kuka huolehtii pääasiassa lapseni asioista”. ”Omahoitajuudella ei erityistä merkitystä vanhemmille, kos-ka ollaan tekemisissä myös muiden hoitajien kanssa. Oma-

149

hoitaja voi antaa paremmin tietoa esikoululaisten asioista ja mahdollisista ongelmista esikoulussa”. ”Yhteistyö päivähoidon ja kodin välillä tiivistynyt. Avointa ja luottamuksellista”. ”Hieno asia. Omahoitajan kanssa hoitosuhde kehittyy hie-man ’läheisemmäksi’ ja hänelle on helppo mennä puhumaan lapseen liittyvistä asioista ja kysyä jos jokin askarruttaa miel-tä. Myös se, että on joku joka ns. ’pitää lasta silmällä hieman enemmän’ on hyvä jos lapsi tarvitsee erityisapua jossain asi-assa tai tukea jonkin asian tekemisessä”.

Kehittämistyön kohteiksi valikoitui projektin edetessä pääosin vanhemmille suunnattuja palveluja. Teimme päiväkodin perehdy-tyskansion vanhemmille sekä järjestimme säännöllisesti toimin-nallisia vanhempainiltoja sekä perheiltoja. Kuukausitiedotteet an-tavat vanhemmille informaatiota päiväkotimme toiminnasta. Lasten kasvunkansioihin on kiinnitetty huomiota, koska halu-amme tehdä lapsen kasvun ja kehityksen näkyväksi sekä van-hemmille että päiväkodin henkilökunnalle. Lasten töiden doku-mentointi on lisääntynyt hankkeen aikana. Tämän projektin aikana vanhempaintoimikunta kokoontui vain muutaman kerran. Koska perheet eivät tule useinkaan Toppi-laan jäädäkseen, ajattelemme, että vanhemmilla ei ole siksi ollut intoa sitoutua tämäntyyppisen toimintaan. Kotikäynnit ovat iso osa syksyn toimintaamme. Kotikäynti-käytännön ylläpitäminen vaatii työyhteisössämme yhteisiä kehit-tämiskeskusteluja. Kotikäynnit ovat tärkeä perhetyömuoto ja sitä tulisi tukea lisäresurssein. Esitämme päiväkoteihin perhetyönteki-jää, joka toimisi myös ryhmissä, päätyönään kuitenkin perhetyö. Nyt kun projekti on päättynyt, käsityksemme perhetyöstä on selkiintynyt ja tiedostamme omat voimavaramme paremmin. Päi-väkotimme tekee aktiivisesti yhteistyötä erityisosaajien kanssa ja alueemme moniammatilliset tiimit kokoontuvat säännöllisesti. Tulevaisuuden haasteenamme on syventää projektin aikana syn-tyneitä hyviä työtapoja.

150

ONNEN OSASET Onnelan lastenkoti Sanna Kontio, Riitta Saukko, Sirpa Äärelä Onnela on 14- paikkainen vastaanottolastenkoti. Hankkeen alussa Onnelassa oli kaksi osastoa: ”pienten ja isojen puoli”. Vuoden 2003 lopulla avattiin perhekuntoutusyksikkö, johon voidaan ottaa 4 perhettä arviointi- ja kuntoutusjaksolle. Perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa -hankkeelle annet-tiin Onnelassa nimi ”Onnen osaset”. Nimi kuvannee enemmän hankelaisten odotuksia kuin todellisuutta. Kolmen vuoden aikana on eletty nousuja ja laskuja ja aika ajoin hanke hautautui koko-naan Onnelan hektiseen arkeen. Raportti sai muotonsa hankelaisen miettiessä kuluneita vuo-sia erään Onnelan lapsen soittaessa samassa tilassa yhä uudestaan ja uudestaan Ihme ja kumma -lastenlaulua yhdellä sormella, takel-lellen. Laulun kuitenkin tunnisti ja lapsi oppi sen hiljalleen. Ku-vatkoon myös se hanketta Onnelan lastenkodissa. ”Ihme ja kumma” Onnelan osallistumisesta perhetyön hankkeeseen päätettiin henki-lökunnan palaverissa tammikuussa 2002. Osallistujiksi valittiin kaksi työntekijää, jotka eivät olleet osallistuneet aiemmin järjes-tettyyn perhetyön lisäkoulutukseen ja joilla oli työkokemusta päi-väkodeista. Onnelan johtaja Rauni Klemettilä oli ollut mukana hankkeen koulutuksen suunnittelussa ja koki lastenkodin osallis-tumisen tarpeelliseksi. Hankkeeseen mukaan lupautuneet eivät aloittaessaan mieltäneet koulutusta koko taloa koskevaksi kehit-tämishankkeeksi. ”Auringossa aina varjo seuraa kulkijaa” Onnelan työntekijät tunsivat ensin olevansa väärässä paikassa väärään aikaan. Projekti ei tuntunut istuvan lastenkotiin ja ihmet-televiä kommentteja tuli myös päiväkotien henkilökunnilta. Yh-

151

teistyö kumppaniksi valitun Kaukovainion päiväkodin kanssa su-jui kuitenkin koko projektin ajan hyvin ja aloittajat jatkoivat kou-lutusta sinnikkäästi. Ensimmäisiksi tavoitteiksi suunniteltiin ke-hittää omahoitajajärjestelmää, uusia tiedote, monipuolistaa toi-mintaa, lisätä vanhempien keskinäistä vuorovaikutusta sekä tii-vistää päiväkotiyhteistyötä. Vanhemmuuden arviointimalliksi suunniteltiin Pylpyrää24. ”Kun päivä painuu pilveen niin varjo katoaa” Toisen pioneerin siirtyessä uusiin tehtäviin liittyi mukaan kaksi uutta, innokasta kouluttautujaa. Koska projektin haluttiin laajene-van koko Onnelaan, otettiin mukaan kaksi vuotta sijaisena ollut työntekijä isojen puolelta. Pieniltä valituksi tuli työ- vaan ei ikä-vuosiltaan joukon nuorin työntekijä. Onnelassa oli ”monta ih-meellistä asiaa, jotka hämmästytti, kummastutti pientä kulkijaa”. Uusien kouluttautujien aloittaessa projektisuunnitelmaa tar-kennettiin. Vasta aloittaneen työntekijän näkökulma nousi esiin ja tuli hankkeen edetessä yhä tärkeämmäksi, koska Onnelassa tapah-tui paljon henkilökunnan vaihdoksia eri syistä. Pienten puolen hankelaisetkin siirtyivät isoille ja mukaan otettiin pienillä vasta aloittanut työntekijä. Lastenkodin käytännöt eivät olleet tulok-kailla ”verenkierrossa”, kuten pitkäaikaisilla työntekijöillä. Oman työn kehittäminen ja erityisesti työkäytäntöjen miettiminen, niistä sopiminen yhdessä ja niihin sitoutuminen sekä niiden kirjaaminen Talon tavat -kansioihin nousi tärkeäksi osaksi hanketta. Yhdessä mietityn arvopohjan työstäminen perustaksi alkoi konsulttien avustamana. Uuden projektisuunnitelman mukaan tavoitteet tiivistyivät kolmeen kohtaan: perhetyöhön vanhempien ja muiden yhteistyö-tahojen kanssa sekä sisäiseen perhetyöhön, joka sisälsi oman työn kehittämisen. Vanhempien kanssa päätettiin ottaa käyttöön rooli-kartat, keskustelut ja kotikäynnit. Biologisten vanhempien tuke-minen vaikeissa huostaanottoprosessissa todettiin käytännössä välttämättömäksi. Yhteisiä tapahtumia päätettiin järjestää enem-

24 Alila-Punonen, K.& Vänttinen,M. ( 1998) Pylpyrä. Riittävän vanhemmuuden arvioin-timalli. Stakes.

152

män. Yhteistyötä muiden viranomaistahojen kanssa kehitettiin ja tehostettiin. Viime vuosina on Onnelassa tehtävän työn kuva laajentunut, tämän päivän lastensuojelussa ei vastaanottolastenkotikaan voi pi-täytyä pelkästään lasten perushoidossa. Työhön pitäisi kuulua perheiden tukeminen sekä lasten palatessa kotiin että huos-taanotossa. Perheet kokevat työntekijöiden jatkuvan vaihtumisen ja asioidensa kertomisen aina uusille ihmisille rasituksena. Las-tenkodilla pitäisi olla mahdollisuus jatkaa perhetyötä myös kotiin ja tarjota huostaanoton kokeneille esimerkiksi. vertaistukiryhmiä. Myös työntekijän jaksamisen kannalta resursointi perhetyöhön olisi tärkeää. Olemme huomanneet käytännössä, että perheet odot-tavat ja tarvitsevat meiltä enemmän tukea kuin nykyisellä työnte-kijämäärällä kykenemme antamaan. ”Siilillä on piikit, linnuilla on höyhenet” Perheet selviytyvät tavallisesta arjesta huonommin ja avuttomuus lasten hoidossa ja kasvatuksessa lisääntyy. Vanhemmat eivät ole aina itsekään nähneet toimivan perheen tai äitinä ja isänä olemi-sen mallia. Sukulais- ja muut lähiverkostot ohenevat tai puuttuvat kokonaan. Asiakasperheillämme on päihde- ja/tai mielenterveys-ongelmia, yksinhuoltajuuden aiheuttamaa uupumusta, erokriisejä tai työttömyydestä, asunnottomuudesta ja taloudellisista ongel-mista johtuva syrjäytyneisyyttä. Lapsia otamme vastaan mihin vuorokauden aikaan hyvänsä monenlaisista kriisitilanteista. Onnelassa työskentelyn peruskivi on Fryn mukainen käsitys siitä, että ihmisarvo on ehdoton, jakamaton ja kaikille yhtäläinen ominaisuuksista, iästä, rodusta, uskonnosta tai taustasta riippu-matta (Juha Siitosen luento 2004). Meille se tarkoittaa käytännös-sä vanhemman kunnioittamista ja hänen tasavertaisuutensa tun-nustamista oman lapsensa suhteen. Biologista vanhemmuutta, vaillinaisenakaan, ei mikään korvaa lapsen elämässä. Pyrimme järjestämään omahoitajalle aikaa yhteistyöhön ja vanhemman kohtaamiseen. Onnelassa keväällä 2003 meneillään ollut työntekijäparin perhetyöprojekti tuki vahvasti myös hank-keen tavoitteita. Joidenkin perheiden kanssa omahoitaja ja projek-tissa oleva työntekijä jatkoivat työtä perheen kotona yhdessä.

153

Erään lapsen siirtyessä Kaukovainion päiväkotiin, kehiteltiin mal-li, jossa omahoitaja ja päiväkodin työntekijä tekivät yhteistyötä. Hankkeen aikana järjestimme lapsille, vanhemmille ja työn-tekijöille yhteisiä tapahtumia, joista oli pelkästään hyviä koke-muksia. Pidimme kirpputorin ja vietimme jääjuhlaa Onnelan pi-halla, laskimme mäkeä Virpiniemessä ja tutustuimme Muhoksella eläimiin. Tapahtumiin saimme myös apua mm. Rotary-järjestöltä. ”Pupulla ja oravalla turkit pehmoiset” Projektisuunnitelmaan kirjasimme yhteistyön lisäämisen viran-omais- ja muun lähiverkoston kanssa. Viranomaisilla tarkoitimme yhteistyökumppaneitamme, esimerkiksi päiväkotia, koulua, neu-volaa, terveydenhuoltoa ja sosiaalityöntekijöitä. Kanssakäyminen samassa pilotissa olevan Kaukovainion päiväkodin kanssa oli tii-vistä ja antoisaa. Osa Onnelan työntekijöistä piti kehittämispäivän Kaukovainion tiloissa syksyllä 2002, jolloin heille esiteltiin myös päiväkodin perhetyön hankkeen tavoitteet. ”Muurahaiset aina rakentaa ja rakentaa” Sisäisen työn kehittäminen kohdistui raportoinnin ja muun kirjal-lisen tiedottamisen sekä toimintojen suunnittelun ja toteutuksen uudistuksiin. Teimme molemmille osastoille Talon tavat -kansiot työntekijän käsikirjaksi ja perehdyttämiseksi. Olemme kirjoitta-neet auki monia käytännön työprosesseja. Tarkoitus on kirjata sinne myös esimerkiksi lapsen huostaanotto- ja sijoitusprosessi vaiheineen, yövuorolaisen ohjeistus mahdollisissa vaara- tai krii-sitilanteissa ja yhteiset säännöt, jos työstämiseen järjestyy aikaa. Raportoinnissa siirryimme ensin henkilökohtaisiin vihkoihin ja myöhemmin tietokoneaikaan, joten historiaan jäi tunteja kestä-nyt ”kopioi-leikkaa-liimaa-kopioi” -askartelutehtävä vanhemman halutessa tutustua lapsestaan tehtyihin dokumentteihin. Uusimme myös Onnelan tiedotteen vanhemmille ajanmukaiseksi. Tiedote muille yhteistyökumppaneille jäi keskeneräiseksi, kuten myös hoito- ja kasvatussuunnitelman muokkaaminen käyttöömme so-veltuvammaksi.

154

Perhetyöhön liittyi myös pyrkimyksemme suunnitelmallistaa ja monipuolistaa toimintojamme. Vanhemman tietäessä, milloin esimerkiksi leivomme, maalaamme tai retkeilemme, hän voi halu-tessaan osallistua toimiimme. Yhteisen tekemisen kautta tutustu-minen käy luontevasti ja luo pohjaa luottamukselliselle suhteelle, jota perhetyö tarvitsee onnistuakseen. Yhteisten tapahtumien suunnitteleminen etukäteen ja muodostuminen vähitellen traditi-oksi keventää työtä. ”Vaan eivätkö ne koskaan valmihiksi saa?” Perhetyön hankkeen aikana tapahtui Onnelassa paljon muutoksia. tilaaja-tuottaja -malliin siirtyminen Oulun kaupungissa tuotti uu-sia paineita. Vuoden 2003 keväällä toteutettiin Onnelan oma per-hetyön projekti. Saman vuoden loppupuolella toimintansa aloitta-nut perhekuntoutusosasto suunnitteluineen ja työntekijävalintoi-neen työllistivät paitsi johtajaa myös työntekijöitä. Muutokset johtivat myös moniin yhtäaikaisiin henkilökunnan vaihdoksiin. Hankkeen eteenpäin vieminen ja levittäminen muuhun työyhtei-söön osoittautui mahdottomaksi. Koulutuksiin osallistuvat turhau-tuivat ja kokivat, että muut eivät lainkaan sitoutuneet hankkeen tavoitteisiin. Hankkeen etenemistä ei myöskään ehditty käydä läpi yhteisissä palavereissa asioiden paljouden vuoksi. Ajoittain hyvinkin kuormittavan vuoden 2003 jälkeinen, hankkeen viimeinen vuosi on sujunut omalla painollaan rauhalli-semmin. Olemme todenneet monen suunnitelmaan kirjatun tavoit-teen tulleen jo osaksi käytännön työtä. Samoin olemme joutuneet luopumaan joistakin tavoitteista ja myöntämään, ettemme näillä resursseilla niitä kykene toteuttamaan. ”Matkamies käy rantaan lammen vettä juodakseen” Hankkeen aikana olemme kokeneet monenlaista. Mieleenpainuva oli matka Kuopioon, jossa Anna Tuliharju kertoi paikallisen päi-väkodin Auta lasta kasvamaan -kehittämishankkeesta. Lähtemät-tömän vaikutuksen tekivät myös työstään valtavan innostuneesti kertovat työntekijät. Työnohjauksen merkitystä korostivat sekä työntekijät että Tuliharju, joka tällöin kommentoi myös lastenko-

155

tityötä sanomalla, ettei sitä kenenkään pitäisi suostua tekemään ilman työnohjausta. (Tuliharjun luento 2002). Luennot ovat olleet hyvin antoisia, virkistävää vettä janoomme saatiin paitsi Tulihar-julta myös mm. Juha Siitoselta, Juha Siltalalta ja Mirjam Kallan-dilta. Vavu25-kouluttajien kaksipäiväinen kurssi oli innostava. Yh-teistyö konsulttien kanssa on ollut hedelmällistä ja välillä olemme käyttäneet heitä suorastaan työnohjaajina. ”Niin peilikuva katsoo alta tyynen veen” Tärkeimpänä koemme kuitenkin meissä itsessämme tapahtuneen asennemuutoksen, jota nyt osaamme kutsua voimaantumiseksi. (Siitonen, luento 2004). Perheen rinnalla kulkiessamme koemme olevamme asiantuntijoita ja -ajajia, joiden mielipiteellä tulisi olla merkitystä perheen asioista päätettäessä. Uskallamme luottaa enemmän intuitioihimme ja esittää mielipiteemme suoremmin perheille ja muille yhteistyötahoille. Muutos alkaa aina itsestä, yhdestä ihmisestä ja hänen koke-muksestaan. Jokaisen hankkeessa mukana olleen kokemukset elä-vät omaa prosessiaan. Yksi koki hankkeen tärkeimmäksi moti-vaation antajaksi sijaisuutensa jatkamiselle. Hanke jäsensi, sel-kiytti ja antoi suuntaa muutokselle, joka tuntui työyhteisön jak-samisen kannalta välttämättömältä. Toinen koki sen lisänneen varmuutta työskennellä perheiden kanssa, rohkeutta ottaa kantaa asioihin. Onnelan työ ei enää voi olla vain lapsen perushoitoa. Saimme uutta tietoa, työvälineitä ja menetelmiä. Koska tieto tun-netusti lisää tuskaa, huomaamme nyt tarvitsevamme ja tahto-vamme lisää aikaa, resursseja ja mahdollisuuksia käyttää oppimi-amme asioita. Eräs koki häiritseväksi sen, että hanke oli niin sel-keästi suunnattu päivähoidon tarpeisiin. Samantyyppinen hanke lastensuojelun erityispiirteet huomioituina olisi meille kullanar-voinen. Viimeinen mukaan tullut ei kokenut enää pääsevänsä si-sään hankkeeseen. Hankelaisten tuottamaa kirjallista materiaalia voitiin käyttää hyväksi myös valtakunnallisessa Laituri- projektis-sa, johon Onnela osallistui.

25 Varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen perustason työssä koulutus

156

”Mitenkähän lumpeet kelluu veden pinnalla” Tiivis yhteistyö Kaukovainion päiväkodin kanssa ja mielenkiin-toiset keskustelut luentopäivien yhteydessä muiden päiväkotien työntekijöiden kanssa antoivat meille mahdollisuuden kurkistaa toisenlaista lasten kanssa tehtävää työtä. Se on monessa suhteessa erilaista kuin omamme, mutta lopulta ihan samanlaista: lasten ja vanhempien, ihmisten kohtaamista heidän arjessaan. ”Yhtä kevyt korento on niiden rinnalla” Meidän vanhempamme yrittävät useimmiten samaa kuin kuka ta-hansa äiti tai isä eli tehdä parhaansa. Se ei aina riitä ja silloin voi-daan Onnelaa tarvita. Hankkeen aikana koimme, että meillä pitäi-si olla mahdollisuus auttaa perheitä enemmän ja pitempään, jatkaa tukea tarvittava aika myös kotiin siirtymisen jälkeen. Tällöin ai-nakin osa ”bumerangipaluista” voitaisiin välttää. Tällä hetkellä mahdollisuutemme jatkotukeen ovat olemattomat. Lisäksi resurs-simme ovat aina vaikeasti ennustettavissa, koska tilanne voi yht-äkkisesti muuttua. ”Kalat asuu vedessä ja kuu ja tähdet taivaalla” Katselemme siis haikeasti omasta pienestä lammikostamme tai-vaalla loistavaa perhetyön kuuta. Emme ole utopisteja, vaikka ko-emme perhetyön merkitykselliseksi ja mielekkääksi työssämme. Meidän perheemme ovat aina asiakkaaksi tullessaan jonkinlaises-sa kriisissä. Siksi Onnelassa on jo vuosien kokemus kriisiperhei-den kohtaamisesta. Koemme myös, että jakaessamme arjen lasten kanssa saamme myös realistisen kuvan vanhempien kyvystä ja halusta hoitaa ja kasvattaa lapsiaan. Meillå ei voi puheilla muuttaa sitä, minkä teot kertovat. ”Mut lapset voivat purjehtia unilaivoilla” Hankeraporttia kirjoittaessamme olemme visioineet monenlaisia muutoksia työhömme. Hankkeen aikana tuli näkyviin paljon kehi-tettävää, keskeneräistä ja kokonaan aloittamatontakin työtä.

157

Unelmissamme näemme vastaanottolastenkodin tarpeisiin suunni-tellun perhetyön mallin: asiakkaana on koko perhe, jonka asioista omahoitaja on päävastuussa. Lapsen siirtyessä kotiin, biologisten tai sijaisvanhempien luo, jatkuu omahoitajan työ kulloinkin tarvit-tavan ajan perheessä. Näin perhettä kantaisi siirtymäajan heidän tarpeensa hyvin tunteva työntekijä. Käytännössä olemme myös todenneet huostaanotossa lapsestaan luopumaan joutuvan van-hemman suuren tuen tarpeen, johon nykyisillä resursseillamme emme ole kyenneet vastaamaan. Tämä lisää työmme kuormitta-vuutta ja kaikkien ajoittain tuntemaa työuupumusta. Mielikuvissamme kirjoitamme jo uutta projektisuunnitelmaa Onnelan perhetyöhön. Tätä työtä tukee Oulun kaupunki täysin sydämin ja saamme siihen rahoitusta myös EU:lta. Saavathan ai-kuisetkin joskus purjehtia unilaivoilla!

158

PERHETYÖTÄ PÖLLÖKANKAALAISITTAIN Pöllökankaan päiväkoti Tarja Paloniemi, Aila Tampio 1 Johdanto Päiväkotimme on ollut toiminnassa 20 vuotta, ja suurin osa henki-lökunnastamme aloitti Pöllökankaalla ensimmäisinä toimintavuo-sina. Niinpä kokeneet konkarit kaipasivat uusia työtapoja vasta-takseen perheiden muuttuneisiin tarpeisiin. Myös työn vaativuus ja haasteellisuus ovat lisääntyneet huomattavasti vuosien varrella. Tänä päivänä meidän on pystyttävä vastaamaan niin monion-gelmaisten kuin kasvatustietoistenkin perheiden tarpeisiin ja toi-veisiin. Myös ”uusavuttomia” vanhempia on pystyttävä autta-maan heidän arkisissa ongelmissaan. Halusimme lisäksi laajentaa yhteistyöverkostoa ja tutustua lähemmin yhteistyökump-paneihimme. Näin uskoimme kynnyksen yhteydenottoihin madal-tuvan ja toivoimme pystyvämme kokonaisvaltaisemmin tukemaan perheitä. Koska meillä on kokenut ja ammattitaitoinen henkilökunta, halusimme hyödyntää jokaisen tietotaidon kaikkien käyttöön. Ta-voitteenamme oli myös saada työyhteisömme arimmat ja hiljai-simmat ilmaisemaan näkemyksiään ja puheliaimmat harjoittele-maan kuuntelemisen taitoa. Tärkeäksi koimme lisäksi oman am-matillisen kasvumme. Kun pääsymme mukaan projektiin varmistui, valitsimme yh-teisellä päätöksellä kaksi vastuuhenkilöä, jotka pääsääntöisesti osallistuivat koulutuksiin ja muihin projektin tilaisuuksiin. Muu henkilökunta osallistui mahdollisuuksien mukaan, mutta heidän osallistumisensa jäi vähäiseksi resurssipulan vuoksi. Koko projek-tin ajan on konsulttinamme toiminut kasvatustieteen maisteri Aila Tiilikka, jolta olemme saaneet erittäin arvokasta tietoa ja tukea. Hän on myös tuonut objektiivisen näkökulman työyhteisömme kokoontumisiin.

159

2 Projektin tavoitteet Asetimme projektillemme kolme tavoitetta, jotka ovat säilyneet samoina koko ajan. 1 Perheen aito kuunteleminen 2 Palveluverkoston luominen alueelle ja moniammatillisen yh-

teistyön vahvistaminen 3 Henkilökunnan tiedon, ammattitaidon ja kokemusten esille

saaminen kaikkien hyödyksi. Painotukset tavoitteiden kesken ovat tosin vaihdelleet tilanteiden mukaan. Perheen aito kuunteleminen Päivittäiset kuulumisten vaihtamiset ovat olennainen osa van-hempien kanssa tehtävää yhteistyötä. Niissä luodaan pohja mo-lemminpuoliselle luottamukselle ja avoimuudelle. Päiväkodis-samme on ollut tapana järjestää kahdenkeskiset keskustelut van-hempien kanssa kerran tai kaksi vuodessa. Projektin myötä olemme keskustelleet vanhempien kanssa säännöllisesti syksyllä ja keväällä. Syksyllä on kartoitettu perheiden toiveita silmällä pi-täen lapsen yksilöllisiä tarpeita, yhteistyömuotoja sekä toiminnan sisältöjä, jotka on kirjattu jokaisen lapsen henkilökohtaiseen var-haiskasvatus- tai esiopetussuunnitelmaan. Kevään keskusteluissa on pohdittu ja arvioitu tavoitteiden toteutumista. Koulutusten myötä olemme saaneet lisää eväitä vanhempien kohtaamiseen ja aitoon kuuntelemiseen. Tapaamiset ovat muuttu-neet keskustelevimmiksi sekä avoimuus ja läheisyys ovat lisään-tyneet kohti kumppanuutta. Henkilökuntana tunnemme, että voimme mennä keskustelui-hin levollisin ja luottavaisin mielin. Samanlaista kumppanuutta kuvaa erään äidin toteamus keskustelun päätteeksi: ”Nyt mun ei tarvi enää esittää mitään.” Uusien lasten tutustumiskäynnit ovat lisääntyneet ja pidenty-neet varsinkin pienten ryhmässä. Henkilökunta on myös sopeutu-

160

nut vanhempien mukana oloon useampana päivänä, jopa viikkoi-na. Vanhempien läsnäolo ”ei ahdista enää”. Ryhmässä on kokeil-tu myös omahoitaja-menetelmää, josta etsitään omaa sovellusta. Muita yhteistyömuotoja ovat olleet erilaiset juhlat, vanhem-painillat sekä suuren suosion saaneet perheillat. Perheilloilla on päiväkodissamme pitkät perinteet ja niitä on järjestetty kerran tai pari vuodessa. Illat pitävät sisällään monenlaista toimintaa: mm. henkilökunnan esittämiä näytelmiä, ulkopuolisia vierailijoita, as-kartelua, leipomista, liikunta- ja temppuratoja, kisailuja, mu-sisointia, puu- ja ompelutöitä sekä tietenkin makkaran tai tikku-pullan paistoa. Palveluverkoston luominen alueelle ja moniammatillisen yh-teistyön vahvistaminen Aikaisemmin olemme tehneet yhteistyötä lähinnä koulun ja neu-volan esimerkiksi viisikko kanssa. Varsinkin koulun kanssa yh-teistyö on ollut aktiivista jo vuosia suuren esioppilasmäärän vuoksi. Hiljattain on tullut myös tarve lisätä yhteistyötä sosiaali-viranomaisten kanssa. Heti syksyllä kutsuimme koolle verkostoon kuuluvat yhteis-työkumppanit tutustuaksemme toisiimme paremmin ja helpot-taaksemme yhteydenottoja. Erityisesti lastensuojelun asiakasper-heiden kohdalla on yhteisten pelisääntöjen luominen perheiden, päiväkodin ja sosiaalityöntekijän kanssa selkiyttänyt arkityötä. Tarvittaessa teemme yhteistyötä esimerkiksi OYS:n, perheneuvo-lan, psykologin, puhe- ja toimintaterapeuttien kanssa. Verkostoitumisen myötä on vanhempien avoimuus ja luotta-mus lisääntynyt niin meitä kuin muitakin tahoja kohtaan. Oman kokemuksemme mukaan myös vanhempien rohkeus ja aktiivisuus ottaa yhteyttä ja käyttää muita palveluja tarvittaessa on lisäänty-nyt.

161

Henkilökunnan tiedon, ammattitaidon ja kokemusten esille saaminen kaikkien hyödyksi Pidimme tärkeänä, että jokainen työntekijä saisi avoimesti ilmais-ta ajatuksiaan ja mielipiteitään. Järjestimme osan palavereista työpäivän aikana päivällä, jolloin vain osa henkilökunnasta pystyi osallistumaan. Päädyimme kuitenkin ”murinoista huolimatta” pi-tämään yhteiset palaverit iltaisin, koska koimme iltapalaverit eh-dottomasti paremmiksi tiedon kulun ja tiimihengen kannalta. Palavereissa kävimme mm. arvokeskustelua, teimme perhe-barometrejä, priorisoimme työtehtäviä, käsittelimme ilmapiiriasi-oita ja kerroimme palautteita erilaisista koulutuksista. Kävimme myös osastokohtaiset SWOT-analyysikeskustelut konsulttimme Aila Tiilikan johdolla. Palavereitten myötä rohkeus ilmaista itse-ään ja keskusteluhalu lisääntyi ja, hyväksymme paremmin erilai-suuden toisissamme. Jo aikaisemmin hyväksi havaitut osastokoh-taiset viikkopalaverit ja kerran kuussa tai harvemmin toteutetut henkilökunnan kasvatuskeskustelut otettiin taas ryhdikkäämmin käyttöön. Palavereissa tunteet välillä kuohuivat ja asioista oltiin eri mieltä, mutta siitä huolimatta teemme edelleenkin työtämme tar-mokkaasti, tavoitteisesti ja laadusta tinkimättä lapsen ja perheen parhaaksi yhdessä yrittämisen meiningillä. 3 Pohdinta Tämän kolmen vuoden aikana ovat tapaamiset vanhempien kans-sa muuttuneet tasa-arvoisemmiksi. Olemme oppineet kuulemaan perheitä herkemmällä korvalla, ymmärtämään heidän erilaisia elämäntilanteitaan ja suvaitsevaisuutemme on lisääntynyt. Van-hemmat ovat kokeneet, että kahdenkeskiset keskustelut ovat toi-mineet hyvin. Omalta osaltaan tähän on varmasti vaikuttanut myös VAVU-koulutus (Varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen perustason työssä), jonka osa henkilökunnasta on suorittanut ja osa suorittaa parhaillaan. Tarkoituksenamme oli pystyä puuttu-maan lasten ja perheiden ongelmiin varhaisessa vaiheessa ja näin ennaltaehkäisemään niitä. Mielestämme olemme tässä ainakin osittain onnistuneetkin.

162

Vanhemmilta saamassamme palautteessa olemme saaneet kiitosta henkilökunnan ammattitaidosta, ihmisläheisyydestä ja monipuoli-sesta yhteistyöstä. Eniten yhteistyötä ovat vanhempien mukaan auttaneet avoimuus ja rehellisyys lasta koskevissa asioissa, mo-lemminpuolinen kunnioitus kasvatustehtävässä sekä perheillat. Toisaalta perheet eivät ole kokeneet saavansa tarpeeksi tukea henkilökunnalta vanhempien keskinäiseen vuorovaikutukseen. He eivät ehkä ole mieltäneet perheiltojen, seikkailutapahtumien tai juhlien merkitystä perheiden tutustumisessa toisiinsa. Myös vai-kutusmahdollisuudet lapsiryhmän ja päiväkodin toimintaan koet-tiin osittain vähäisiksi. Moniammatillinen yhteistyö on verkostoitumisen myötä muuttunut vastavuoroisemmaksi ja kynnys ottaa yhteyttä toi-siimme on madaltunut puolin ja toisin. Työmme vaatimukset ovat lisääntyneet viime vuosina, joten yhteistyön tarve ja tuki eri taho-jen kanssa on entisestään korostunut. Henkilökunnan sitoutuminen projektiin on ollut vaihtelevaa. Sitoutuminen on ollut vaikeampaa niille, jotka ovat tulleet mu-kaan kesken projektin. Resurssipulan vuoksi koulutuksiin ovat pääsääntöisesti päässeet vain vastuuhenkilöt, mikä on omalta osaltaan heikentänyt sitoutumista. Koulutusten purkua ei ole pys-tytty täysipainoisesti toteuttamaan. Vastuuhenkilönä oleminen on välillä ollut raskasta, koska kaikkea uutta ja innostavaa oppia ei ole pystynyt välittämään riittävästi muille työkavereille. Viime kädessä sitoutuminen ja oman työn kehittäminen on kuitenkin henkilökohtainen ammatillinen valinta. Kuten yleensäkin uusien asioiden suhteen, on muutosvasta-rintaa esiintynyt meidänkin projektissamme. Osa henkilökunnasta koki, että projekti oli osittain vanhan toistoa. Henkilökunta oli vä-lillä väsynyt, ja tuntui, etteivät asiat edenneet toivotulla tavalla. Tämä ilmeni esimerkiksi kirjallisten väliarviointien pienenä pa-lautusprosenttina. Konsultin käynnit toivat onneksi uutta puhtia jatkaa eteenpäin. Projektista ajattelimme saavamme monipuolisia yhteistyön työkaluja lähinnä itsellemme. Tämän vuoksi emme alkutiedotuk-sen jälkeen ole aktiivisesti ja jatkuvasti informoineet vanhempia hankkeesta.

163

Hankkeen myötä työyhteisömme ilmapiiri on parantunut. Tämä ilmenee toistemme kunnioituksena, erilaisuuden hyväksymisenä ja toisistamme välittämisenä. Hanke on ehkä saanut meidät huo-maamaan sen, että kaikkien panostusta tarvitaan ja että muutos vaatii satsausta. Yhteinen huolenaiheemme on ollut hankkeen ajan koko työyhteisön mukana pysyminen ja osallistuminen kehit-tämishankkeeseen. Projektin tavoitteiden toteutuminen näkyy osittain jo nyt uusina ammatillisina valmiuksina ja toivottavasti jatkossa vielä enemmän. Lopuksi voimme todeta, että tämä ei ollut ollenkaan pöllömpi juttu!

164

KODINHELMI Rajakylä - Pateniemi - Herukan -alueen perhepäivähoidon kehit-tämishanke Riitta Koskinen-Heinonen, Mari Kumpulainen, Tuula Oikarinen, Pirkko Rahikainen, Elisa Ricci, Maj-Lis Suronen, Irja-Liisa Tu-runen 1 Johdanto Oulun kaupungissa kunnallinen perhepäivähoito on alkanut vuon-na 1970. Perhepäivähoidon tarve lisääntyi voimakkaasti aina 1990-luvun puoliväliin saakka. Perhepäivähoitoa toteutettiin al-kuvaiheessa hoitajan omassa kodissa. Perinteisen perhepäivähoi-don ohella järjestettiin päivähoitoa myös lasten omassa kodissa. Tällöin perhepäivähoitaja työskenteli monilapsisessa perheessä tai hoitorenkaassa, joka muodostettiin useamman perheen lapsista. Oulun ensimmäinen ryhmäperhepäiväkoti perustettiin vuonna 1990. Henkilökunta valittiin ryhmäperhepäiväkoteihin pitkään omassa kodissaan työskennelleistä perhepäivähoitajista. Ryhmä-perhepäiväkotien perustaminen mahdollisti perhepäivähoitajien työnkiertoa, jossa työyhteisön tuki on koettu merkittäväksi alusta lähtien. Ilta- ja viikonloppuhoitoa tarvitsevat lapset keskitettiin ryhmäperhepäiväkoteihin. Tällä järjestelyllä on saatu lyhennettyä omassa kodissaan työskentelevien perhepäivähoitajien työpäivien pituutta. Perhepäivähoito hoitomuotona on pystynyt vastamaan per-heitten tarpeisiin joustavasti ja nopeasti. Joustavuuden lisäksi per-hepäivähoidon vahvuuksiin vanhempien, lasten ja omien koke-muksiemme mukaan kuuluvat kodinomaisuus, pieni lapsiryhmä sekä lapsilähtöisyys. Monet syyt ovat olleet vaikuttamassa siihen, ettei uusia per-hepäivähoitajia viime vuosina ole ollut hakemassa omaan kotiinsa töihin. Tämä havainto on valtakunnallisestikin huomioitu Perhe-päivähoitajien ammattitutkinto, jota on järjestetty vuodesta 2001 alkaen, vastaa myös koulutukselliseen haasteeseen.

165

Koska perhepäivähoito ei määrällisesti enää kasva, on kehittämis-hankkeemme tärkeimpänä lähtökohtana ollut laadullinen ja sisäl-löllinen kehittäminen. Perhepäivähoito oli myös hankkeen aloi-tusvaiheessa kaupunkimme päivähoidon painopistealueena. Alueemme perhepäivähoitajien kokonaislukumäärä on 50. Alueen kaksi perhepäivähoidonohjaajaa toimivat vastuuhenkilöi-nä projektissa. Alkuvaiheessa hankkeeseen sitoutui 11 työnteki-jää, josta 8 työskenteli omassa kodissaan ja kaksi perhepäivähoi-don varahoitajina. Lisäksi projektiin sitoutui Ruiskukan (5) ja Pikku-Pirtin (alussa 2, myöhemmin 3 lisää) ryhmäperhepäiväko-dit. Kehittämisprojektin tavoitteet - Työmenetelmien kehittäminen. - Työntekijöitten hyvän työmotivaation ylläpitäminen uusien

työtapojen ja työmenetelmien avulla. - Yksittäisen työntekijän omien tavoitteiden ja vahvuuksien

esiin tuominen. - Lapsen yksilöllisyyden huomioon ottaminen: havainnointi,

kasvun ja kehityksen suunnitelmallinen tukeminen. - Perheiden yksilöllisten tarpeiden huomioon ottaminen ja van-

hemmuuden tukeminen, avoin vuorovaikutus. - Perhepäivähoidon arvostuksen lisääminen ja statuksen nos-

taminen. Keskeiset kehittämiskohteet Hankkeeseen mukaan lähtiessämme mietimme, voisimmeko teh-dä jotain toisin. Olimme kaikki työskennelleet pitkään, suurin osa vähintään 10 vuotta, jo tutuiksi käyneillä toimintatavoilla. Ha-lusimme kehittää omaa ammattitaitoamme ja ylläpitää työmoti-vaatiotamme ottaen huomioon perhepäivähoidon vahvuudet. Hankkeen myötä haemme varmuutta työhömme vanhempien koh-taamisessa. Helmenä työssämme on pieni lapsi, jonka hyvinvointi on tär-kein työmme perusta. Lapsilähtöisen työskentelytavan syventä-minen kiintymyssuhdeteorian avulla on ollut lähtökohta kehittä-

166

mistyössämme. Pyrkimyksenä on ollut luottamuksellisen ja avoi-men vuorovaikutuksen lisääminen hoitolasten vanhempia kuunte-lemalla ja tukemalla. Perhepäivähoito hoitajan kodissa ja hoitorenkaissa - uusi hoitosuhde - lapsikohtaiset hoito- ja kasvatussuunnitelmat toimikauden

alussa sekä arviointi toimikauden lopussa - kotikäynnit - pienryhmävanhempainillat - työparityöskentely Omassa kodissaan tai hoitorenkaassa työskentelevän perhepäivä-hoitajan lapsiryhmä muodostuu neljästä alle kouluikäisestä lap-sesta. Perhepäivähoito hoitomuotona mahdollistaa erinomaisesti omahoitajuuden toteutumisen ja kasvatuskumppanuuden syntymi-sen Uuden hoitosuhteen alkaessa järjestetään riittävän pitkä tutus-tumisaika, jolloin lapsi, vanhemmat ja hoitaja tutustuvat toisiinsa. Tutustumisen aikana vanhemmat antavat tietoa lapsesta ja omista toimintatavoistaan. Jokaiselle lapselle tehdään hoitosopimuksen lisäksi hoito- ja kasvatussuunnitelma yhdessä vanhempien kanssa. Suunnitelmaa arvioidaan toimikauden lopussa sekä kirjataan tulevia tavoitteita seuraavalle toimikaudelle. Osa perhepäivähoitajista on käynyt aikaisempien työvuosien-sa aikana lasten kotona esimerkiksi syntymäpäivillä. Hankkeen aikana kotikäynnit ovat muuttuneet enemmän tietoisiksi keskuste-luiksi lapsen kehityksestä. Pienryhmävanhempainiltoja on järjestetty hoitajakohtaisesti joko työntekijän kotona tai lasten varahoitopaikassa 1–2 kertaa toimintavuoden aikana. Ensimmäisissä vanhempainilloissa oli myös perhepäivähoidonohjaaja mukana tutustumassa vanhempiin. Illan aikana on keskusteltu ryhmän toiminnasta ja lasten välisistä suhteista. Vanhemmat ovat olleet aktiivisia ja keskustelevia. Pien-ryhmävanhempainilloissa vanhemmat ovat rohkaistuneet esittä-mään omia toiveitaan ja mielipiteitään. Useista perheistä ovat mo-

167

lemmat vanhemmat osallistuneet yhteisiin iltoihin, jolloin olem-me käyttäneet varahoitajaa lastenhoitoapuna. Havaittavissa on ollut myös vanhempien keskinäistä verkos-toitumista. Uusi yhteistyömuoto koettiin erään hoitolapsen koto-na, jonne äiti järjesti pienryhmävanhempainillan. Työparityöskentelyä kokeiltiin 29.7.–15.11.2002 kahden per-hepäivähoitajan ja lapsiryhmän kanssa. Ryhmässä oli yhteensä kahdeksan 1-5-vuotiasta lasta eri perheistä (viisi entistä ja kolme uutta lasta). Hoitajat asuivat lähekkäin ja olivat jo tottuneet teke-mään yhteistyötä. Lähtökohtana kokeilulle oli myös vanhempien myönteinen suhtautuminen asiaan. Päivähoito järjestettiin toisen työntekijän kotiin, jonne työpari tuli viidennen lapsen aloittaessa hoitopäivän. Iltapäivällä ryhmän pienentyessä neljään lapseen myöhemmin työpäivän aloittanut perhepäivähoitaja siirtyi näiden lasten kanssa omaan kotiinsa tien toiselle puolelle. Hoitajien työmotivaatio lisääntyi ja työparin tuki koettiin merkittäväksi. Molempien työntekijöiden työpäivää saatiin lyhen-nettyä ja ylityökertymät vähenivät. Hoitajat tekivät itselleen toi-menkuvat omia vahvuuksiaan hyödyntäen. Kokeilu toi vaihtelua ja monipuolisuutta työhön. Toiminnan suunnittelu ja toteutus te-hostui, mikä näkyi lasten ja perheiden tyytyväisyytenä. Leikkitoi-veita pystyttiin ottamaan paremmin huomioon. Hyvänä puolena vanhemmat pitivät myös samanikäisten lasten seuraa. Varahoitajan toimenkuvan laajentaminen Varahoitaja on perinteisesti työskennellyt ryhmäperhepäiväkodis-sa tai päiväkodissa, jotka toimivat perhepäivähoitolasten varahoi-topaikkoina. Hankkeen myötä varahoitajan toimenkuvaa muutet-tiin. Varahoitaja voi mennä omassa kodissaan työskentelevän perhepäivähoitajan luo perhepäivähoitajan ollessa ohjaajan kanssa sovitusti osapäisesti poissa työstään (esim. lääkärissä käynnit). Varahoitaja voi sijaistaa myös perhepäivähoitajaa, joka työskente-lee hoitorenkaassa. Varahoitaja on osallistunut pienryhmävanhempainiltoihin huolehtimalla ryhmän lapsista. Tällä järjestelyllä olemme tehneet tunnetuksi sekä varahoitajan että varahoitopaikan, erityisesti uusi-en lasten vanhemmat ovat olleet tähän toimintaan tyytyväisiä. Va-

168

rahoitaja on ollut lapsiryhmässä ja vapauttanut hoitajan kasvatus- ja hoitosuunnitelmakeskusteluihin vanhempien kanssa. Tämän li-säksi varahoitajaa on ollut mahdollista käyttää apuna retkillä ja yhteisissä tapahtumissa. 2 Ruiskukan ryhmäperhepäiväkoti - aloittanut toimintansa 1.8.1992 - neljä perhepäivähoitajaa, joista kaksi osa-aikatyössä - yksi lastenhoitaja - lapsia 13 kymmenestä perheestä - jatkettu aukioloaika kello 5.30–22.00 perheiden tarpeen mu-

kaan Toimikauden alussa järjestimme vanhempainillan, jossa esitte-limme projektiin liittyviä suunitelmiamme. Vanhemmat olivat alusta lähtien hyvin mukana, keskustellen ja ideoiden yhteisiä toimintoja. Vanhempien myönteinen suhtau-tuminen rohkaisi ja kannusti meitä yhteistyön kehittämiseen. He ovat olleet myös lastenhoitoapuna, kun olemme osallistuneet kou-lutuspäiviin. Projektin myötä suunniteltuja ja käytäntöön otettuja uusia työmuotoja Hoidon aloitus Päivähoidon aloitusta on pehmentänyt 1–2 viikon tutustumisaika, jolloin lapsen vanhemmat tai isovanhemmat ovat olleet mukana lapsen hoitopäivässä. Tutustumisjakson aikana olemme saaneet vanhemmilta arvokasta tietoa heidän lapsensa tavoista ja tottu-muksista. Tämä on ollut ensiarvoisen tärkeää kasvatuskumppa-nuuden rakentumiselle. Omahoitaja Elokuussa toimikauden alkaessa jaoimme lapset työntekijäkohtai-sesti neljän lapsen pienryhmiin. Sisarukset sijoitettiin samaan

169

ryhmään. Omahoitaja perehdyttää lapset ja vanhemmat päivähoi-don arkeen. Omahoitaja vastaa oman lapsiryhmänsä vanhempien kanssa käytävistä lapsikohtaisista kasvatukseen ja kehitykseen liittyvistä keskusteluista. Keskustelut käydään syksyllä hoidon alkaessa. Keväällä käydään arviointikeskustelu, jossa sovitaan jatkosta. Keskustelun pohjana käytetään kasvatussuunnitelmalomaketta, johon vanhemmat ovat tutustuneet ja kirjanneet lapsensa tärkeitä asioita ennen keskustelua. Omahoitaja vastaa myös lapsen kasvunkansion kokoamisesta, joka on yksi havainnoinnin väline. Vanhemmat voivat myös osal-listua kasvunkansioin kokoamiseen. Oman työvuoronsa sallimissa puitteissa omahoitaja vastaanottaa ja luovuttaa lapset hoitopäivän kuluessa, mikä syventää vuorovaikutusta vanhempien kanssa. Kotikäynnit Lapsen kasvatusta ja kehitystä koskevat keskustelut käytiin aikai-semmin ryhmäperhepäiväkodissamme. Esitimme projektin alussa vanhemmille keskustelumahdollisuutta myös lapsen kotona. Kes-toksi sovimme 1–1,5 tuntia. Vanhemmat ottivat tämän yhteistyö-muodon myönteisesti vastaan. Työntekijöinä olimme uuden haas-teen edessä, joka vaati meiltä rohkeutta, etukäteisvalmistelua ja tavoitteiden miettimistä. Kotikäynneistä on tullut pehmeä ja miel-lyttävä tapa keskustella lapseen liittyvistä tärkeistä asioista. Ko-kemuksemme mukaan vuorovaikutus on ollut hyvin avointa ja luottamuksellista ja se on syventänyt kasvatuskumppanuuttam-me. Hankkeen aikana kotikäyntejä on tehty kahdeksan perheen luokse. Teemaillat Tavoitteenamme hankkeessa on ollut myös vanhempien aktivoi-tuminen lapsen päivähoidon toiminnalliseen arkeen. Järjestämme kaksi kertaa toimikaudessa teemailtoja, joissa lasten vanhemmat ovat yhdessä henkilökunnan kanssa suunnittelemassa toimintaa, esim. Santa Park -retkeä Rovaniemelle.

170

Toimintasuunnitelmassa otetaan huomioon myös lasten toiveet. Vanhempien toiveesta kuukausisuunnitelmat annetaan jokaiselle perheelle kotiin. Viimeisimmässä teemaillassa alustajana toimi erityislastentarhanopettaja. Vanhempien osanotto oli runsasta ja keskustelevaa. Talkooillat Ruiskukassa on pidetty vanhempien kanssa useita talkooiltoja joulumyyjäisiä ja arpajaisia varten. Tuotolla rahoitettiin yhteistä perheretkeä. Omahoitajatyötapa jatkuu Olemme omaksuneet omahoitaja - työtavan hyväksi työmuodoksi työyhteisössämme. Jatkamme myös kotikäyntejä. Lapsen yksilöl-lisempi tukeminen on helpottunut ja lapsen havainnointi on tietoi-sempaa. Perhetyö on syventänyt hoitajan suhdetta lapseen ja luo-nut hyvän alustan kasvatuskumppanuudelle. Vanhempien kanssa käytävät keskustelut ovat entistä avoimempia ja luottamus on li-sääntynyt. Oma työnkuvamme on selkiintynyt ja vastuun jakaminen on tasapuolistunut. Me-henki on voimistunut työyhteisössämme pro-jektin aikana. 3 Pikku-Pirtin ryhmäperhepäiväkoti - aloittanut toimintansa 9.4.1990 ensimmäisenä - ryhmäperhepäiväkotina Oulussa - kolme perhepäivähoitajaa ja yksi lastenhoitaja - hoitopaikkoja 12 - varahoitopaikkana muille perhepäivähoidon lapsille Alussa projektiin lähti mukaan kaksi työntekijää. Vanhemmille pidettiin tiedotustilaisuus hankkeesta. Vaikka kaikki työntekijät eivät heti sitoutuneet hankkeeseen ja koulutuksiin, aloimme osal-tamme toteuttaa projektia.

171

Projekti on tuonut uusia työtapoja käyttöömme Jaoimme lapset pienryhmiin, neljä lasta hoitajaa kohden. Omahoi-taja ottaa lapsen vastaan hoitoon tullessa ja luovuttaa lapsen hoi-topäivän päättyessä, oman työvuoronsa puitteissa. Perushoitoti-lanteissa omahoitaja vastaa lapsiryhmästään ja toteuttaa myös muita toimintoja oman ryhmänsä kanssa. Kasvunkansioiden kokoamiseen otimme vanhemmat mukaan. Kansioon kirjaamme havaintojamme lapsen kehityksestä ja tal-lennamme muistoja tapahtumista ja retkistä. Omahoitaja käy lapsikohtaiset keskustelut vanhempien kans-sa, keskustelun pohjana käytetään kasvatussuunnitelmakaavaket-ta, jonka vanhemmat ovat täyttäneet kotona. Vanhempien toivei-den mukaan keskustelemme lapsen kehityksestä ja kirjaamme ta-voitteita 2–3 kertaa vuodessa. Perheretket Olemme tehneet lasten ja vanhempien kanssa yhdessä retkiä ai-kaisemminkin, yhteensä viisi perheretkeä lauantaisin. Retkien suunnittelussa ja toteutuksessa vanhemmat ovat olleet aktiivisesti mukana. Retkikassaa on kartoitettu vanhempien kanssa arpajaisil-la. Koulutuksen ja kokemuksiemme myötä olemme sisäistäneet retkien merkityksen kasvatuskumppanuudelle. Nalle- projekti Vuonna 2002, Oulun kaupungin päivähoidon täyttäessä 100 vuot-ta, saimme yhteistyökumppanin lahjoittaman nallen, jolle lapset antoivat nimeksi Petteri. Lapsille Petteri-nalle on hyvin mieluinen ja keksimme siitä Nalle-projektimme. Petteri vieraili jokaisen lap-sen luona yökylässä viikonlopun ajan. Petteri kuljetti mukanaan vihkoa, johon lapset yhdessä vanhempiensa kanssa kirjoittivat ja piirsivät viikonlopun tapahtumista. Lopuksi Petterin mukana kul-keva vihko monistettiin kaikille lapsille kasvunkansioon. Nalle-projekti on elänyt kolme vuotta, jona aikana Petterille on syntynyt sisko Roosa. Syksyllä 2004 Petteri ja Roosa vieraili-

172

vat arkiöinä lasten luona ja halusivat tietää lasten kesäkuulumisia ja mitä uutta lapset olivat oppineet. Pikku-Pirtin kehittämisen aiheita tulevaisuuteen - omahoitajuuden laajentaminen ja syventäminen - pienryhmätoiminta koko työyhteisöön - vanhemmat mukaan toiminnan suunnitteluun - kotikäynnit Pohdinta Omahoitajuus nousi heti kehittämishankkeen alussa merkittä-vimmäksi asiaksi. Mitä uutta omahoitajuus on perhepäivähoidos-sa? Perinteinen perhepäivähoitohan on omahoitajuutta parhaim-millaan. Omahoitajuus on hankkeessamme ollut osaltaan perhe-työn kehittämistä ja kasvatuskumppanuuden vahvistamista. Yh-teistyö vanhempien kanssa on koettu tiiviiksi ja vuorovaikutus avoimeksi. Työntekijöinä olemme saaneet varmuutta vanhempien kohtaamiseen. Hankkeen myötä perhepäivähoitajien kasvatustietoisuus on lisääntynyt. Hoito- ja kasvatussuunnitelmien säännöllinen tarkas-telu yhdessä vanhempien kanssa on auttanut lapsilähtöisessä työskentelyssä. Lapsen tietoista havainnointia tehdään aikaisem-paa enemmän. Ryhmäperhepäivähoidon henkilöstön on ollut myös luonte-vaa ottaa omahoitajuus työtavakseen, koska heillä on aikaisempaa kokemusta perhepäivähoitajana olemisesta omassa kodissaan. Kehittämishankkeen kokemusten myötä omahoitajuus myös isommissa päivähoitoryhmissä on lisääntymässä Oulun kaupun-gissa. Kodinhelmi -hankkeessa on ollut kiinteästi mukana työnteki-jöiden kotikäynnit lapsen kotiin. Kotikäynteihin valmistautumi-nen ja tavoitteiden miettiminen etukäteen ovat ehdottoman tärkei-tä. Vanhemmilta saadun hyvän palautteen innostamina jatkamme suunnitelmallista kotikäyntien tekemistä. Vanhempien toivomuksesta jatkamme myös pienryhmävenhem-painiltoja.

173

Varahoidon kehittäminen on edelleen jatkuva haasteemme. Työn-tekijöiden motivaatio ja keskinäinen yhteistyö on lisääntynyt. Lapsilta saamamme palaute on ollut kuitenkin kaikkein arvok-kainta ja se on ohjannut meitä työmme kehittämisessä.

”Aina on mahdollista yrittää uudelleen; lujemmin tai toista kautta.”

Positiivarit / värssypankki / Merja

174

VÄLIVAINION PÄIVÄKODIN PERHETYÖ JA TYÖHTEISÖN KEHITTÄMINEN Riitta Heikkinen, Eeva-Kaisa Impola, Anne Koivu, Marja-Leena Kerkelä, Sirpa Tenhu, Mira Tikkanen 1 Johdanto Lainsäädännössä määritellään päivähoidon tavoitteeksi lapsiper-heiden tukeminen kasvatustehtävässä ja lapsen persoonallisuuden tasapainoisen kehityksen tukeminen. (Laki lasten päivähoidosta 36/1973). Lain toteutuminen edellyttää henkilökunnalta päiväko-din työn kehittämistä asiakkaiden tarpeiden näkökulmasta. Per-heiden kokonaisvaltaisen huomioimisen vaateet koskevat myös päivähoidon työmenetelmiä ja koko työyhteisöä. Vanhemmat nähdään päiväkodin toiminnassa vaikuttajina ja toimijoina yhdes-sä lastensa kanssa. Artikkelissani lähestyn Perhetyön -projektia Välivainion päi-väkodin työyhteisön kehittämisen näkökulmasta. Päiväkodin ul-koista moniammatillisuutta on päiväkodin sidosryhmien, kuten vanhempien, neuvolan, koulun ja monien muiden tahojen kanssa tehtävä yhteistyö. Päiväkodin sisäistä moniammatillisuutta on päiväkodin eri ammattiryhmien välinen toiminta ja sen kehittämi-nen. Päiväkodin henkilökunta määritteli perhetyön vanhempien kanssa tehtäväksi yhteistyöksi. Aiemmat kokemukset vuosilta 2000−2001 vanhempien kanssa tehtävästä yhteistyöstä aiheuttivat hämmennystä henkilökunnassa. Tällöin vanhemmat olivat ym-märtäneet päiväkodin henkilökunnan tehtävänkuvan ja päivähoi-don mahdollisuudet tarjota palveluja toisin kuin työntekijöillä oli resursseja tai mikä oli tarkoituksenmukaista kasvatuksellisesta näkökulmasta. Työntekijöillä oli tarve löytää yhteistä toimintakulttuuria ja suhdetta vanhempien kanssa tehtävään yhteistyöhön. Henkilökun-ta koki, että lasten hoidon ja kasvatuksen lisäksi heillä tulisi olla valmiuksia kohdata ja auttaa erilaisissa elämäntilanteissa eläviä lapsiperheitä. Työn rajaus ja resurssikysymykset tulivat esille

175

perhetyön pilottihanketta käsiteltäessä alusta loppuun saakka. Konsultin toimiminen pilottipäiväkodissa oli osittain kohdennet-tua työnohjausta yhteistyöhön perheiden kanssa, mutta se ei pois-tanut työnohjauksen tarvetta työyhteisöstä. Yhteisiä asioita ja ti-lanteita ratkottaessa myös yhteistoiminta työyhteisössä lisääntyi. Kehittämishankkeeseen. Perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa hankkeeseen hakeuduttiin, koska tavoitteena oli kuulla ja auttaa perheitä mukaan päiväkodin toimintaan. Perhetyön pilotiksi hakeuduttiin joulukuussa 2001, koska - Päiväkodin tehtävä oli tukea perheitä heidän kasvatustyössä. - Päivähoidon roolia tuli selkiyttää suhteessa vanhempiin ja yh-

teistyötahoihin. - Heräsi kysymys, miten lapseen liittyviä vaikeita asioita tulisi

hoitaa ja viedä eteenpäin. - Perheitten kanssa tehtäviä yhteistyökäytäntöjä haluttiin kehit-

tää. - Mietittiin, mistä ja milloin saadaan tukitoimia lapsille, van-

hemmille ja päivähoidolle. - Oli tarvetta ihmistuntemus- ja vuorovaikutuskoulutukseen

vanhempien kohtaamisessa. Kehittämishankkeen tarkastelua Perhetyöhön hakeuduttiin, koska päiväkodin työyhteisö oli tarkas-tellut omaa tilaansa ja suhdettaan perheisiin sekä ulkopuolisiin yhteistyö- tahoihin vuodesta 2000 alkaen. Odotuksia oli ladattuna myös työyhteisön kehittymiselle avoimempaan ja keskustelevam-paan suuntaan. Sitoutuminen perhetyönhankkeeseen tuntui aluksi itsestään selvältä ja yhteisesti sovitulta asialta, mutta se vaati myös aikaa ja omaehtoista perehtymistä hankkeeseen. Kehittämis- ja projektityön työmenetelmiä opeteltiin työyh-teisössä, mutta tottumattomuus sekä resurssipula vaikeuttavat tie-don ja kokonaiskuvan välittymistä perhetyöprojektista päiväko-dissa. Avainhenkilöksi valittu opettaja vastasi työyhteisön perhetyö –projektista päiväkodissa. Jokaisella oli kuitenkin omakohtainen

176

vastuu oppimisesta ja koulutuksiin osallistumisesta sekä tiedon ja vuorovaikutuksen jakamisesta ja laadusta työyhteisössä. Tuloksia oli odotettu saavutettavaksi ilman suurta henkilökohtaista pereh-tymistä, mikä oli epärealistista. Toisaalta hitaasti syntyviä tulok-sia ei ollut helppo havaita. Perhetyön tulokset pyrittiin saamaan esille joka kuukausi lapsiryhmittäin tapahtuvassa toiminnan arvi-oinnissa ja reflektoinnissa. Pohdinta Arkikokemuksia ja yhteistä oppimista on usein vaikea analysoida ja keskustella siitä työyhteisössä. Siksi oman työn ohessa tehty kehittämistyö ja toteutus jää usein hahmottumatta. Tärkeää onkin reflektoida kuukausittain toimintaa ja tavoitteita, mikä edellyttää usein myös systemaattista dokumentointia, jotta asiat konkretisoi-tuisivat. Muuten ”mutu”− tieto tai haalistuneet tietojäljet voivat muuttaa tapahtunutta. Dokumentteihin voi aina palata ja palauttaa mieliin niiden myötä myös vallinneita tunnelmia ja ajatuksia. Ko-kemusten jakaminen, niistä keskusteleminen ja yhteisten merki-tysten luominen lisäävät yhteistoimintaa työyhteisössä. Kehitys-työ on hidasta, mutta tärkeintä on saada se näkyväksi ja palkitse-vaksi työyhteisölle. Välivainion päiväkodin tulokset perhetyössä ja työyhteisössä Tulokset päiväkodin ulkoisessa moniammatillisuudessa olivat: 1 Yhteistyö jämäköityi perheiden kanssa: vanhempien kanssa

käytävät keskustelukäytännöt kehittyivät. Perheiden kohtaa-miseen kiinnitettiin huomiota. Henkilökunta sai rohkeutta vaikeiden asioiden esille ottamiseen ja eteenpäin viemiseen. Vanhempia rohkaistiin mukaan päiväkodin toimintaan ja sen suunnitteluun. Vanhemmille ja uusille työntekijöille sekä opiskelijoille valmistettiin perehdytyskansio esiopetusryhmän vanhempien kanssa yhteistyössä. Vanhempainilloissa ja juh-lissa toiminnallisuus lisääntyi entisestään.

2 Yhteistyö ulkopuolisiin toimijoihin, kuten sosiaalityönteki-jöihin aktivoitui. Oppilashuoltotoiminta esiopetuksesta kou-

177

luun käynnistyi. Päiväkoti oli mukana alueellisessa yhteistyö-toiminnassa ja kotikoulu toiminnassa lähialueella.

Päiväkodin sisäisen moniammatillisuuden tulokset olivat: 1 Päiväkodin sisäinen tiedostus tehostui kokouskäytäntöjä

muuttamalla. Myös lapsiryhmien sisäistä tiedottamista kehi-tettiin ja yhtenäistettiin viestivihon avulla. Siirtokeskustelut toimintakauden alussa lapsiryhmien kesken käynnistyivät.

2 Pedagogisessa toiminnassa lasten kasvunkansiot siirtyivät ryhmästä toiseen lasten mukana. Dokumentoinnin merkitys korostui päiväkodin 40-vuotisjuhlavuotena 2004. Lapsi saa esikouluvuotenaan kuvatallenteen päiväkotivuosistaan cd-rom-levyllä. Päiväkodissa havaittiin, että toiminnassa arvioin-ti ja reflektointi on yhtä tärkeää kuin toiminnan suunnittelu-kin.

Perhetyöhankkeelle asetetut tavoitteet toteutuivat Välivainion päiväkodissa onnistuneesti. Työyhteisö tiedosti tulevaisuuden haasteet, jotka liittyivät työn kehittämiseen perhetyössä. Päiväko-din esiopetussuunnitelmien ja varhaiskasvatussuunnitelmien uu-distamisessa 2005 huomioitiin ja huomioidaan yhteistyön merki-tys perheiden ja yhteistyötahojen kanssa. Perhetyön toteutuminen Kuukkeleiden sisarusryhmässä Ikäjakauma Kuukkeleiden sisarusryhmässä oli yhdestä neljään vuoteen. Lasten vaihtuvuus ryhmässä oli suuri. Oli muuttoja, vauvalomalle jäämisiä, työttömyyttä ym. Välillä ryhmässä oli va-ralapsia perhepäivähoidosta jopa kuukauden ajan. Ryhmän koko vaihteli 15 ja 17 välillä. Koska kyseessä olivat näin pienet lapset kaikki muutokset heijastuivat itkuna ja levottomuutena. Alle kol-mivuotiaiden keskeiset tarpeet pieni ryhmä ja mahdollisimman pysyvät ihmissuhteet sekä paljon aikaa ja rauhaa opetella uusia asioita, eivät välttämättä toteutuneet ryhmässämme ( Lastentar-hanopettajaliiton varhaiskasvatusesite ”Leikkiä ja oppimisen iloa 2004, 8).

178

Koska lasten ikäjakauma on suuri, toiminnan suunnittelu ja to-teuttaminen on hyvin haastavaa. Suurin osa päivästä menee ns. perushoidossa, ja isommat lapset tahtovat jäädä vähemmälle huomiolle, joten heidän huomion tarpeensa ilmenee myös ei-toivottuna käyttäytymisenä. Kolmen koulutetun kädet kun eivät ehdi aina joka paikkaan, ja ne eivät ole aina paikalla yhtä aikaa. Apuvoiman saaminen olisi ehdottoman tärkeää tällaisiin ryhmiin. Toimintavuotena 2003−2004 harjoittelija saatiin osaksi vuotta. Seuraavana vuotena harjoittelijaa ei ensin saatu lainkaan. Sitten kun saatiin, niin hänet "puolitettiin" ensin toisen ryhmän kanssa siten, että hän oli meillä iltapäivisin. Myöhemmin hän oli meillä koko päivän kymmenestä neljään. Aamupäivän toiminta-aikaan olisi edelleen kaivattu apukäsiä. Näiden käytännön sanelemien ehtojen vuoksi toiminta ei ollut niin monipuolista kuin olisimme halunneet. Perushoito ja turvalli-suus olivat meille ensisijaisia asioita. Tärkeää on myös virikkeel-linen toiminta. Päivittäiset pienet mutta erittäin suositut laulu- ja lorutuokiot onnistuivat hyvin. Enemmän aikaa ja suunnittelua vaativat toiminnot jäivät heti päiväohjelmasta pois jonkin äkilli-sen syyn takia (esim. palaverit, sairastumiset, uuden lapsen tutus-tumiskäynnit) Kiertävää lastenhoitajaa sai ryhmään harvoin. Perhetyön toteutuminen sisarusryhmässä on keskittynyt lä-hinnä tehostettuihin keskustelutuokioihin perheiden kanssa. Nämä ovat olleet otollisia ja antoisia hetkiä sekä työntekijöiden että vanhempien mielestä. Niissä on keskusteltu hyvin luottamuksel-lisistakin asioista. Vanhempien kanssa on mietitty yksilöllisiä kasvatustavoitteita, ja sovittu yhteisistä käytännöistä päiväkodissa ja kotona. Keskustelutuokioiden toteutuminen on vaatinut meiltä erinäi-siä järjestelyjä ja työaikamuutoksia. Ryhmässä on täytynyt olla kaksi työntekijää keskustelujen ajan. Toimikautena 2004−2005 keskusteluja ei pystytty järjestä-mään ennen joulua. Ryhmässä oli paljon pieniä lapsia, ja varahoi-tolapsia oli jopa kuukauden yhteen menoon. Kokopäiväisen har-joittelijan puuttuminen vaikutti myös asiaan. Tästä johtuen henki-lökunta ei pystynyt tarjoamaan jutteluaikoja järjestelmällisesti ku-ten edellisenä vuotena, ja ne päätettiin siirtää kevätkaudelle.

179

Akuutit keskustelut toki järjestettiin, ja päivittäisissä tuonti- ja hakutilanteissa kuulumisia vaihdettiin myös aktiivisesti. Työntekijöiden vaihtuminen on vaikuttanut pitkäjänteiseen työskentelyyn perheprojektin parissa. Uudet ihmiset on täytynyt perehdyttää asiaan, mutta vajaan vuoden työrupeama ei välttämät-tä innosta sitoutumaan projektiin varsinkaan, kun koulutuksiin osallistuminen on ollut vaikeaa, jopa mahdotonta. Ryhmistä ei ole voinut irrottautua läheskään aina, ja luvattuja varahenkilöitä ei ole ryhmissä näkynyt toiveista ja tarpeesta huolimatta. Sosiaalityöntekijät ovat jääneet etäisiksi yhteistyökumppa-neiksi, vaikka meillä onkin yhteisiä asiakasperheitä. Suunnittele-mamme sosiaalityöntekijän vierailut päiväkodissa ovat toteutu-neet vain yhden kerran. Työntekijät vaihtuvat usein ja heitä on vaikea tavoittaa. Kiertävän erityislastentarhanopettajan rooli voisi myös olla merkittävämpi. Jokasyksyinen ryhmän tutustumiskäynti on kyllä onnistunut, mutta seuraavat käynnit ovat siirtyneet myöhemmäk-si. Kiireellisetkin asiat ovat viivästyneet, koska kiertävä erityislas-tentarhanopettaja on ylityöllistetty. Perinteisten juhlien tilalle olemme halunneet kehitellä uusia ja erilaisia tapahtumia. Jouluna 2002 pidimme joulujuhlan ulkona ja ilta oli hyvin mieleenpainuva sekä lapsille, heidän perheilleen että meille työntekijöille. Kaikki ryhmät osallistuivat pihan koris-teluun ja ohjelmien esittämiseen. Juhlan alussa lapset saivat koris-taa joulukuusta kotoa tuodulla koristeella. Erään lapsen isä oli joulupukkina. Joulukuussa 2003 vietimme jouluista perhetapah-tumailtaa yhteisten laulujen, leikkien, nukketeatterin ja piparinlei-pomisen merkeissä. Toukokuussa 2002 juhlistimme kevättä peik-kojuhlissa, joka oli pihatapahtuma. Lapset saivat suorittaa tehtä-värasteja yhdessä vanhempiensa kanssa meidän aikuispeikkojen opastuksella. Ilta oli oikein onnistunut. Monet pitävät kuitenkin arvossa perinteisiä juhlia, joten em-me ole unohtaneet niitäkään. Olemme lainanneet viereisen koulun juhlasalia, jotta koko päiväkodin väki ja perheet mahtuisivat yhtä aikaa juhlimaan. Näin teimme keväällä ja jouluna 2004, jolloin esittelimme päiväkodin 40-vuotisen toimintahistorian. Muotoi-limme ohjelmat vanhoista perinteisistä lauluista ja leikeistä.

180

Vanhemmat ovat olleet tukenamme ja turvanamme monissa asi-oissa. Heistä on mm. saatu säestäjiä juhliin, he ovat pyytäneet lapsiryhmän retkelle kotipihallensa ja ovat osallistuneet aktiivi-sesti vanhempainiltoihin. Heidän kannustuksensa päiväkodin toi-minnan jatkamiseksi on ollut kiitettävää, ja he ovat olleet ajamas-sa asiaa ylemmille tahoille ja päättäjille. Päiväkodin oman keitti-ön toiminnan lopettaminen sai myös vanhemmat liikkeelle run-sain joukoin. Perhetyöprojektin myötä ymmärrys perheitä ja lasta kohtaan on kasvanut, samoin kuin halu auttaa heitä. Asioita voi katsoa useasta näkökulmasta, ja ensinäkemys ei ole aina se oikea. Van-hemmat ja perheet voivat antaa oman tärkeän panoksensa päivä-kodin kasvatustyöhön omien ajatusten ja toimintaehdotusten myö-tä. Meidän työntekijöiden on välillä hyvä kokeilla uusia tuulia, mutta kannattaa muistaa ettei kaikkia vanhoja hyviä toimintatapo-ja pidä romuttaa. Mekin olemme vain ihmisiä, emme koneita joi-den rattaat pyörivät taukoamatta. Arkinen aherrus on voimia ku-luttavaa, lapsiryhmät tuntuvat kasvavan vuosi vuodelta tavoittei-den samalla koventuen. Välilä on turhautunut olo, kun on vilpitön halu auttaa, mutta keinot loppuvat kesken. Lapset itsessään ovat voimia antavia vilpittömyydessään ja avoimuudessaan. Heiltä me saamme aidon kiitoksen ja voimaa jatkaa työssämme. Perhetyötä Tiitiäisissä Tiitiäisten ryhmä on ollut aikaisemmin 4 – 5- vuotiaiden koko-päiväryhmä, mutta elokuussa 2003 Välivainion päiväkodista pois-tui yksi ryhmä (Perhoset) ja Tiitiäisten ryhmään sijoitettiin 3–5-vuotiaat lapset, joita on 21–23.Henkilökuntana on yksi lastenhoitaja ja kaksi lastentarhan-opettajaa. Osastollamme on haluttu panostaa parin viime vuoden aikana erityisesti vanhempien kanssa tehtävään yhteistyöhön. Toi-veenamme on ollut saada perheet enemmän mukaan ideoimaan ja vaikuttamaan ryhmämme arkeen. Olemme miettineet, miten sai-simme suhteet vanhempiin avoimemmiksi ja miten oppisimme todella kuuntelemaan vanhempia. Olemme miettineet myös, mi-ten saisimme rohkeutta ja taitoa kertoa vanhemmille vaikeistakin

181

asioista, ja että vanhemmatkin uskaltaisivat kertoa meille mieltä painavista asioista. Pyrkimyksenä olisi kasvatuskumppanuus, joka pohjautuisi keskinäiseen luottamukseen, tasavertaisuuteen ja toi-sen kunnioittamiseen (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2003, 29). Näihin tavoitteisiin pääsemiseksi meillä on kehitetty yhteistyötä kolmessa eri muodossa: päivittäiset kohtaamiset, per-hekohtaiset keskustelut ja vanhempainillat . Päivittäiset kohtaamiset Kaiken yhteistyön perusta on luottamukselliset ja tasavertaiset vä-lit vanhempien kanssa. Päivittäiset kohtaamiset ovat se keino, jol-la tähän luodaan pohja. Aamulla kohtaamme jokaisen lapsen ja vanhemmat mahdollisimman kiireettömästi kuulostellen, onko vanhemmilla jotain kerrottavaa meille. Iltapäivällä yritämme ker-toa jokaiselle vanhemmalle lapsen päivästä rehellisesti. Ongelmi-na näissä päivittäisissä tapaamisissa ovat jommankumman osa-puolen kiire, se, että useita vanhempia on yhtä aikaa paikalla sekä se, että samalla pitää valvoa lapsiryhmää – usein yksin. Nämä samat tekijät vaikeuttavat yhteistyötä kodin ja päiväkodin välillä myös vanhempien mielestä. (Perhetyön mahdollisuudet päivähoi-dossa- hanke, kysely vanhemmille syksy 2004) Perhekohtaiset keskustelut Keskusteluyhteyttä parantaaksemme olemme ottaneet käytännök-si perhekohtaiset keskustelut syksyisin sekä tarvittaessa muul-loinkin. Lisäksi meillä on viisivuotiaiden neuvolakäyntiin liittyvät ns. viisikkotehtävät, joihin kuuluu vanhempien kanssa käytävä keskustelu. Alussa vanhempia piti houkutella varaamaan aika keskuste-luun, mutta tänä syksynä niitä jopa ehdittiin kysellä. Ainahan on toki mukana myös niitä, jotka eivät syystä tai toisesta varaa aikaa. Keskusteluista tullut palaute on ollut myönteistä ja suuri osa per-heistä varaa ajan oma-aloitteisesti. Keskustelujen pohjaksi on teh-ty lomake, joka jaetaan etukäteen perheille. Lomake ei kuitenkaan ole itsetarkoitus, vaan työväline, joka toimii keskustelun runkona. Me, ryhmän henkilökunta, valmistaudumme joka keskusteluun

182

etukäteen keskustelemalla yhdessä, jotta saisimme mahdollisim-man monipuolisen kuvan lapsesta, vaikka vain yksi meistä on varsinaisessa keskustelussa mukana. Näissä keskusteluissa py-rimme mahdollisimman tasapuoliseen ja keskustelevaan ilmapii-riin eli siihen, että mukana on tasavertaisia aikuisia. Joskus kes-kustelut ovat niin avoimia, että vanhemmat kyselevät meiltä neu-voja kasvatuksellisiin ongelmiin. Rohkaisemme vanhempia anta-maan palautetta ja tuomaan ideoita, jotta he voisivat vaikuttaa lapsensa päiväkotipäivään. Vanhempainillat Jo usean vuoden ajan olemme pyrkineet kehittämään vanhem-painiltoja ja pääsemään irti luentotyyppisistä tilaisuuksista, joissa puhutaan vuosi vuodelta samoista informaatioasioista, ja joissa kohtaavat kasvotusten ammattilainen ja lapsen vanhemmat. Pyr-kimyksemme on järjestää tasavertaisia ja keskustelevia vanhem-painiltoja. Sysäyksen tähän antoi muutama vuosi sitten eräs äiti, joka ihmetteli, miksi vanhemmat tulevat päiväkodin ja koulun vanhempainiltaan ”oppilaana” kuuntelemaan henkilökunnan pi-tämää luentoa, eivät keskustelemaan. Olemme pyrkineet saamaan aikaan keskustelua monenlaisin keinoin ja olemme halunneet saada kaikki vanhemmat mukaan keskusteluun. Olemme esimerkiksi miettineet etukäteen istuma-paikat siten, että kaikki näkevät toisensa ja henkilökunta sulautuu vanhempien joukkoon. On otettu tavaksi pitää esittelykierros ja joskus on pyydetty kirjallisena vanhemmilta keskustelunaiheita. Vuosi vuodelta vanhempainilloissa on onnistuttu yhä paremmin. Perhetyön tiimoilta vanhempainiltoja on alettu kehittää tietoi-sesti. Enää meille ei riittänyt, että vanhemmat keskustelivat, vaan halusimme myös, että vanhemmat voivat halutessaan konkreetti-sesti vaikuttaa ryhmän toimintaan. Tämän vuoden vanhempainilta päätettiin rakentaa siten, että meillä ei ollutkaan valmista runkoa, vaan keskustelu pohjautui vanhemmilta tulleisiin ideoihin ja aja-tuksiin. Tällainen vanhempainilta vaatii mielestämme vielä pa-rempaa suunnittelua kuin luentotyyppinen, jota pystymme vas-taamaan vanhemmilta tulleisiin haasteisiin. Olimme siis mietti-neet tarkkaan etukäteen mahdollisesti esille tulevia asioita sekä

183

omia asioita, mikäli keskustelua ei synnykään. Pelko oli aiheeton, sillä keskustelu oli erittäin vilkasta. Ongelmiksi koemme tällä hetkellä ensinnäkin sen, että läsnä oli 15 vanhempaa 12 perheestä, vaikka ryhmässämme on 22 lasta. Toivoisimme siis runsaampaa osanottoa. Toinen ongelma oli se, että vanhempainillan kestoa on vaikea rajata puoleentoista tuntiin, joka oli laitettu illan kestoksi työvuorotaulukossa. Toivomme myös saavamme vanhempien tuen voimavaraksi työllemme. Olemme jo kokeneetkin saaneemme vanhemmilta tu-kea isoissa asioissa. Esimerkiksi kun oma keittiö lakkautettiin, vanhemmat koettivat kovasti puolustaa keittiötämme. Eräs Tiiti-äisten isä kävi jopa jututtamassa päälliköitä asian tiimoilta – tosin tuloksetta. Myös päiväkodin lakkauttamisuhka sai vanhemmat puolustamaan päiväkotimme tarpeellisuutta alueella. Tällöin myös me henkilökuntana koimme saavamme vanhempien tuen ihan henkilökohtaisestikin: ”Te olette hyviä ja tarpeellisia meille. Me haluamme pitää juuri teidät täällä.” Haluaisimme myös vanhemmilta tukea ryhmämme arjen ti-lanteisiin. Toivomme, että meillä olisi herkät korvat kuulla, mitä vanhemmilla on mielessä. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat meidän lelupäiväkäytäntömme. Osa vanhemmista valitti, että jokaviik-koinen lelupäivä tuo turhia paineita perheille. Juttelimme keväällä useamman vanhemman kanssa ja päätimme, että syksyllä asia ote-taan puheeksi vanhempainillassa, koska myös meidän mieles-tämme lelupäivät olivat levottomampia päiviä kuin muut päivät. Syksyn vanhempainillassa syntyikin asiasta vilkas keskustelu, jonka tiimoilta muutimme lelupäiväkäytäntöä radikaalisti. Näin vanhemmat saivat vaikuttaa arkeemme. Tarkoitus on myös jos-sain vaiheessa kysellä, onko perheissä oltu tyytyväisiä tähän uu-distukseen. Meidän osastomme arkea uusi lelupäiväkäytäntö on rauhoittanut. Arviointia Koska koemme lasten kanssa tehtävän arkityön tärkeimmäksi asiaksi työssämme, olemme halunneet keskittää jäljelle jääneet voimavaramme perheitten kanssa tehtävän yhteistyön kehittämi-seen. Perheiden kanssa tehtävä yhteistyö on ollut jo ennen tätä

184

projektia yksi tärkeimmistä työmuodoista ja tämän projektin ku-luessa olemme yrittäneet löytää syvyyttä siihen. Olemme saaneet vanhemmilta myönteistä palautetta ja sen innoittamina haluamme edelleenkin kehittää tätä yhteistyötä. Toivomme löytävämme kei-noja, että saisimme yhä useammat vanhemmat osallistumaan ak-tiivisesti oman lapsensa asioiden päättämiseen. Esiopetusryhmän Hippiäiset Esiopetussuunnitelman kehittelyä Kesän 2002 alussa aloitettiin lapsen henkilökohtaisen esiopetus-suunnitelman työstäminen. Lomaketta alettiin suunnitella Oulun kaupungin esiopetussuunnitelman linjauksiin sisältyvän kaavak-keen pohjalta, joka oli ollut käytössä edellisenä vuonna. Tavoit-teenamme oli tehdä siitä oman näköisemme. Koimme myös, että lomake ei antanut tarpeeksi tietoa perheistä, joten tarkensimme kysymyksiä. Halusimme korostaa vanhemmille myös sitä, että päiväkodin toiminta-ajatus pohjautuu kasvatukselliseen yhteis-työhön ja lapsikohtainen suunnitelman tekeminen on päiväko-timme käytäntö. Tämä kerrottiin syksyn ensimmäisessä vanhem-painillassa. Lapsen henkilökohtainen esiopetussuunnitelma sisältää lap-sen ja vanhempien haastattelun sekä esikoulun opettajan havain-nointia kyseisestä lapsesta. Lasta haastateltiin esikoulussa. Lasten lomakkeen kysymyksiä tarkennettiin. Lisäsimme lomakkeeseen kysymyksen, jossa halusimme lapselta tietoa leikeistä kavereiden kanssa. Lisäsimme myös kohdan haastattelussa sovituista asioista, joita toteutamme yhdessä lapsen kanssa esiopetusvuoden aikana. Vanhempien lomakkeen jaoimme kahteen osaan. Ensimmäisessä osiossa halusimme tietoa lapsen tottumuksista ja tavoista sekä kartoitimme, minkälaista yhteistyötä vanhemmat haluavat tehdä päiväkodin kanssa. Annoimme myös mahdollisuuden kertoa va-paasti asioita, joita meidän olisi hyvä tietää. Toisessa osiossa pyy-simme vanhempien kuvausta lapsesta: heidän: toiveistaan, odo-tuksistaan, mahdollisista tukitoimista, oppimisen kohteista esiope-tusvuonna sekä omista arvoista.

185

Kun lapsen haastattelu oli tehty, järjestettiin perhekohtainen kes-kustelu. Lapsi otettiin keskusteluun mukaan. Halusimme, että lap-sen oma näkemys tulee kuulluksi ja häntä kuunnellaan. Keskuste-lua jatkettiin aikuisten kesken ja lopuksi kirjattiin sovitut asiat, joita toteutettaisiin esiopetusvuoden aikana. Tällä haluttiin osoit-taa vanhemmille, että he voivat vaikuttaa lapsensa hoitoon, ope-tukseen ja kasvatukseen esiopetusvuoden aikana. Keväällä lasten haastattelut käytiin läpi lapsikohtaisesti uu-delleen. Vanhempien kanssa käytiin lapsen omaa arviointia kulu-neesta vuodesta sekä muisteltiin syksyn vastauksia. Keskustelua jatkettiin oululaisen linjauksen mukaisen siirtokeskustelukaavak-keen mukaan, jossa oli viestejä koulun puolelle. Uuden toimintakauden alkaessa elokuussa 2003 lapsikohtais-ta esiopetussuunnitelmaa tarkasteltiin jälleen. Emme olleet saa-neet lomakkeesta suoraa tietoa lapsen uskontoon liittyvistä asiois-ta, joten se lisättiin siihen. Vanhempien lomakkeeseen lisäsimme tukitoimien kohdalle suoran kysymyksen, jossa tiedusteltiin van-hempien mahdollista huolta lapsen kehityksestä tai kouluvalmiu-desta. Toimintakauden päättyessä vanhemmilta pyydettiin kirjal-lista palautetta esiopetusvuodesta. Muita yhteistyötapahtumia Vanhempainillan käytäntöä haluttiin kehittää siten, että poissa-oleville perheille tehtiin kooste illan aiheista. Myös lapsesta eril-lään asuvalle vanhemmalle haluttiin välittää tietoa koosteen väli-tyksellä. Jaoimme myös perheille tietoa syksyn ja kevään tär-keimmistä tapahtumista kirjallisin tiedottein. Eroperheiden mo-lemmille vanhemmille jaettiin tiedotteet sekä annettiin mahdolli-suus perhekohtaisiin keskusteluihin yhdessä tai erikseen. Kasvunkansiota kehiteltiin ryhmässä siten, että esiopetusvuoden kuvamuistoja tallennettiin CD:lle. Esiopetusvuoden aikana on järjestetty erilaisia yhteistyöta-pahtumia, joissa perheitä kohdattiin erillisinä ja yhdessä. Tarkoi-tuksena oli, että perheet voivat valita erilaisista yhteistyömuodois-ta sopivimman. Perheitten yhteisten kohtaamisten tarkoituksena oli vahvistaa perheiden sosiaalisia verkostoja. Näitä olivat esi-merkiksi aamukahvit isän- ja äitienpäivän aikoihin, koko talonvä-

186

en yhteinen toiminnallinen jouluilta, laskiaisilta ja pihansiivous-talkoot sekä esikoululaisten taidenäyttelyt. Vanhemmille annettiin mahdollisuus antaa lapsensa yhteystiedot kaverilistaan, joka jaet-tiin ryhmän lapsille. Listan tarkoituksena oli tukea lasten sosiaali-sia suhteita esikoulupäivän päätyttyä sekä viikonloppuisin. Vanhemmat päiväkodin arjessa Syksyllä 2002 vanhempainillassa vanhemmille kerrottiin mahdol-lisuudesta osallistua lapsensa päivään olemalla apuna päiväkodis-sa perhetyön koulutuspäivinä. Vanhempia osallistui ryhmämme avoimiin oviin. Myös vanhempainiltoja haluttiin osallistuvam-maksi. Pyysimme, että vanhemmat askartelisivat ryhmämme vuo-siympyrään lapsensa synttäripäivän vanhempainillassa. Vuonna 2004 vanhemmat tekivät saman piirrostehtävän kuin lapset olivat aikaisemmin esikoulussa tehneet. Vanhemmilta on pyydetty tarinaa lapsensa ”historiasta” esi-koulussa vietettävää syntymäpäivää varten. Tämä liitettäisiin myös lapsen omaan kasvunkansioon. Vanhemmat ovat olleet mu-kana järjestämässä Vanhojen tavaroiden näyttelyä projektiimme ”Miten ennen elettiin”. Lapset toivat vanhoja esineitä, joihin van-hemmat liittivät pienen tarinan kyseisestä esineestä. Syksyn 2003 aikana syntyi idea esiopetusryhmän omasta pe-rehdytyskansiosta. Sisällön suunnittelussa oli mukana esiopetus-ryhmän henkilökunnan lisäksi lasten vanhempia. Kansion toteu-tuksesta vastasi suurimmaksi osaksi eräs vanhempi. Perehdytys-kansion tarkoituksena oli antaa uusille perheille, ryhmän uusille työntekijöille sekä yhteistyötahoille tietoa esiopetusryhmän toi-minnasta. Tarkoituksena oli myös kerätä aineistoa ja dokumentoi-da kyseistä esiopetusvuotta. Kansiota on tarkoitus päivittää ja tehdä siitä myös jatkumo. Kansio on oman ryhmämme kasvun- kansio. Keväällä 2003 ja 2004 vanhempi järjesti lasten viuluryhmän konsertin päiväkodillemme. Saimme myös vierailla yhden van-hemman työpaikalla ja eräs vanhempi järjesti ryhmällemme elo-kuvaretken. Retket tuntuivat läheisiltä, koska ryhmän vanhemmat olivat niitä järjestämässä.

187

Ryhmämme Lukutoukka -projektiin vanhemmat osallistuivat si-ten, että vanhempi lapsensa kanssa valitsi kotoa kuvakirjan, jonka lapsi sitten esitteli esikoulussa. Teemana oli ”Viikon lukutoukan kirjavalinta”. Vanhemmat olivat myös mukana joulunodotustun-nelmissa. Tällöin lasten kodeissa vieraili Tonttu Tomera. Vierai-lusta pyydettiin vanhempia kirjoittamaan tarinaa vihkoon. Tarinat kuvasivat perheen toimia Tonttu Tomeran vierailun aikana. Moniammatillisuuden kehittyminen Lasten oppimisvalmiuksien havainnointia sekä mahdollisimman luontevan koulunaloittamisen turvaaminen ovat esiopetusvuoden tärkeimpiä tehtäviä. Esiopetuksessa on ollut jo vuosia tiivis kum-mitoiminta lähikoulun oppilaiden kesken. Tällöin koulukaverit ja myös koulu rakennuksena tulevat tutummiksi. Keväällä käydään koulun aloittamiseen liittyvät siirtokeskustelut perheiden kanssa. Tämän jälkeen järjestetään päiväkodilla palaveri, jossa on mukana esikouluryhmän opettaja ja esikoululaisten tuleva koulun opettaja. Palaverissa keskustellaan lapsikohtaisesti koulun aloittamiseen liittyvistä asioista vanhempien luvalla. Siirtymävaiheen tiedon-kulkua ja yhteistyötä kehiteltiin niin, että koulun erityisopettaja oli havainnoimassa tulevia ekaluokkalaisia. Yhteistyötä koulun puolelle on kehitelty edelleen siten, että syksyllä 2004 päätettiin pitää loppusyksystä toinen vanhempainil-ta, jossa aiheena olisi juuri oppimisvalmiuksien esittelyä koulun erityisopettajan ja erityislastentarhanopettajan näkökulmasta. Myös ryhmämme esiopetussuunnitelma esiteltiin. Vanhemmille kerrottiin, mistä asioista esiopetusvuotemme tulee koostumaan lasten ja vanhempien näkemysten perusteella Syksyllä 2004 käynnistyi myös Puolivälinkankaan suuralueen päiväkotien, koulujen ja neuvoloiden yhteistyömalli, joka nimet-tiin ”Puosuksi”. ”Puosun” yksi osa on ”Pikku Puosu” jonka tar-koituksena on kokoontua esiopetuksen oppilashuoltotyön mer-keissä. Esiopetuksen oppilashuoltoryhmään kuuluvat päiväkodin johtaja, esikoulun opettajat, koulun rehtori, erityisopettaja ja ter-veydenhoitaja. Tarvittaessa ollaan yhteydessä OYS:iin ja perhe-neuvolaan esimerkiksi järjestämällä perhekohtaisia tapaamisia päiväkodilla. Seurakunta osallistuu päiväkotimme uskonnolliseen

188

kasvatukseen järjestämällä säännöllisesti pikkukirkkoja päiväko-dilla sekä muita tapahtumia kirkossa, joihin myös vanhemmat voivat osallistua . Sisäisen tiedonkulun kehittyminen Ryhmien välistä tiedonsiirtoa on kehitelty siten, että esiopetus-ryhmään siirtyvistä lapsista järjestetään keskustelutilaisuus, jossa on mukana lastentarhanopettaja 5-vuotiaiden ryhmästä sekä esi-koulunopettaja. Tietoa saadaan myös tehdyistä viisikko tehtävistä. Ryhmässämme on ollut käytössä viestivihko, johon kirjaam-me muistiin lapsia koskevia asioita. Päivittäin vanhempien viestit kulkevat näin ryhmän jokaiselle työntekijälle. Työrauhaa lisää myös se, ettei ole tarvinnut keskustella viestittäviä asioita lasten kuullen. Päivittäistä tiedonsiirtoa aamuvuorolaiselta iltavuorolai-selle haluttiin myös kehittää siten, että lasten lepohetken aikana pidettiin palautekeskustelu aamupäivän lapsikohtaisista tapahtu-mista. Perhetyöprojektin arviointia Esiopetusryhmän henkilökunnan arviointia perhetyöstä Perhetyö on auttanut huomaamaan perheiden kanssa tehtävän yh-teistyön monet ulottuvuudet ja mahdollisuudet. Kaiken lähtökoh-tana on oppia ensin tuntemaan lapsi ja hänen perheensä sekä hä-nen lähiympäristönsä, jossa hän elää. Tieto lapsesta ja perheestä on lisääntynyt, koska on enemmän rohkeutta ottaa asioita puheek-si ja on myös tietoa siitä, miksi näin tehdään. Olemme tulleet per-heiden kasvatuskumppaneiksi antamalla oman osaamisemme lap-sen parhaaksi sekä antamalla mahdollisuuden osallistua. Olemme myös huomanneet perheiden erilaisuuden heidän kanssa toimies-samme. Kaikkien perheiden kanssa toimitaan yhteistyössä, mutta ei välttämättä samalla tavoin. Erityinen ilonaihe on ryhmässämme syntynyt kasvunkansio malli. Sen markkinointi vanhemmille ja lapsille sekä muille yh-teistyötahoille tulee myös olla suunniteltua: missä kansio sijaitsee, onko siihen mahdollisuutta tutustua toimintakauden alkaessa ja

189

esiopetusvuoden aikana. Oman työmme näkyväksi tekemisen se-kä dokumentoinnin koemme myös tärkeäksi ja palkitsevaksi. Jat-kossa laadimme päiväkodin oman esittelylehtisen, joka tulee osaksi tätä kansiota. Myös lapsen omaa kasvunkansiota on pro-jektin aikana kehitelty alkaen siitä, mitä varten lapsella on tällai-nen kansio ja miten sitä käytetään. Perhetyöprojektissa mukana olo on tuonut myös henkilökunnan työskentelyyn uuden arvioin-timallin. Yhtenä perhetyöprojektin tavoitteena oli ottaa vanhemmat voimavaraksi päiväkodin työhön. Ainakin joillakin esikoululais-ten vanhemmilla näyttäisi riittävän aikaa ja mielenkiintoa olla mukana lapsensa päivässä. Palaute avoimien ovien päivistä oli rohkaisevaa. Esimerkiksi päiväunien tarpeellisuus tuli todennettua myös vanhempien taholta. Vanhempien osallistuminen vaatii henkilökunnalta pysähtymistä ja mahdollisuutta pohtia, miten asi-aa voitaisiin toteuttaa kyseisenä esiopetusvuotena. Vanhempien arviointi perhetyöstä Vanhemmille suunnatun kyselyn pohjalta heräsi pohdittavia aja-tuksia. Vanhempien keskinäisen vuorovaikutuksen tukemiseen tu-lee kiinnittää huomiota. Siihen voidaan pyrkiä järjestämällä eri-tyyppisiä monipuolisia yhteistyötapoja. Vanhempien vaikuttami-nen toimintaan on koettu vähäiseksi. Lapsen henkilökohtaisen esiopetuksen laadinnassa tuleekin korostaa vanhemmille heidän omaa asiantuntijuuttaan omasta lapsestaan sekä rohkaista tuo-maan omat ajatukset julki. Päiväkohtaisten keskustelujen tärkeys korostuu vanhempien vastauksissa. Vanhempien kohtaamiseen päivittäin tulisi järjestää ”kiireettömän tuntuinen hetki” Perheen työajat tulee myös ottaa huomioon. Vuorotyöläisten työajan vai-kutukset näkyvät arjessa. Vanhemmille on myös tiedotettava eri yhteistyömahdollisuuksista, jotta he voivat valita heille sopivim-man.

190

LÄHTEET Painetut lähteet Aaltonen, M. & Heikkilä, T. (2003). Tarinoiden voima. Miksi yritykset hyödyntävät tarinoita? Helsinki: Talentum. Aittola, T. (1999). Aikuisten oppiminen arkielämän ympäristöis-sä. Teoksessa Sallila, P. & Vaherva, T. (toim.) Arkipäivän oppi-minen. Aikuiskasvatuksen 39. vuosikirja. Kansanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura. Saarijärvi: Gummerus, 59-89. Antikainen, A. (1996). Merkittävät oppimiskokemukset ja val-tautuminen. Teoksessa Antikainen, A. & Huotelin, H. (toim.) Op-piminen ja elämänhistoria. Aikuiskasvatuksen 37. vuosikirja. Kansanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura. Jyväs-kylä: Gummerus, 251-296. Arviointi sosiaalipalveluissa. (2001). Katsaus arvioinnin perus-kysymyksiin. FinSoc Sosiaalipalvelujen evaluaatioryhmä. Stakes. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Työpape-reita 3. Auranen, J. (2004). Tervanjuontia ja ruusuilla tanssia: Metafora-tutkimus kasvatustyöstä kuntaorganisaation osana. Väitöskirja. Joensuun yliopisto. Kasvatustieteellisiä julkaisuja 97. Bardy, M., Salmi, M. & Heino, T. (2002). Mikä lapsiamme uh-kaa? Suuntaviivoja 2000-luvun lapsipoliittiseen keskusteluun. Helsinki: Stakes. Clandinin, J. D. & Connelly, M.F. (2000). Narrative Inquiry. Experience and Story in Qualitative Research. San Fransisco: Jossey-Bass Publisher. Dale, R. (1998). Evaluation Frameworks for Development Pro-grammes and Projects. New Delhi: Sage. Geber, R., Lankshear, C., Larsson, S. & Svensson, L. (1995). Self-directed Learning in a Work Context. Education & Training 37, 8, 26-32. Greene, J.L. (2000). Understanding Social Programs Through Evaluation. Teoksessa Denzin, N. & Lincoln, Y. (toim.) Hand-book of Qualitative Research Methods. California:Thousands Oaks, 980-999.

191

Guba, E.G. & Lincoln, Y.S. (1989). Fourth Generation Evalua-tion. Newbury Park, London. New Delhi: Sage. Hautaniemi, H.-L. (2004). Työntekijöiden ja lasten vanhempien kokemuksia omahoitajuuden sekä yhteistyön toteutumisesta Ruiskukan ja Pikku-Pirtin Ryhmäpäiväkodeissa. Oulun seudun ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan koulutusohjelma. Heikkilä, T. (2003). Tarinoiden voima. Miten hyödyntää tarinoita ja kuvia työyhteisön kehittämisessä ja henkilöstön hyvinvoinnis-sa? Luennot Oulun yliopistossa. Heikkinen, H.L.T. (2001). Toimintatutkimus, tarinat ja opetta-jaksi tulemisen taito: Narratiivisen identiteettityön kehittäminen opettajankoulutuksessa toimintatutkimuksen avulla. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research, University of Jyväskylä. Hiitola-Moilanen, M. (2004). Perhetyön mahdollisuudet päivä-hoidossa -hanke. Teoksessa Puroila, A.-M. (toim.) 2004. Kehitty-vä perhetyö. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen jul-kaisusarja 12, 73-82. Hyvärinen, M. (2004). Suullisen kertomuksen analyysi. Luennot Rovaniemen yliopisto, jatkotutkijoiden tutkimuskurssi 17.3.2004. Hänninen, V. (2004). Narratiivista tutkimusta kolmessa kään-teessä. Luennot Rovaniemen yliopisto, jatkotutkijoiden tutkimus-kurssi 15.3.2004. Jensen, B.B., Schnack, K. & Simovska, V. (2000). Critical envi-ronmental and healt education: Research issues and challenges. Copenhagen: The Danish University of Education, Research Cen-tre for Environmental and Health Education. Jokinen, E., Kaskisaari, M. & Husso, M. (2004). Ruumiin taju: rakenteet, kokemukset, subjekti. Teoksessa Jokinen, E., Kaskisaa-ri, M. & Husso, M. (toim.) Ruumis töihin! Käsite ja käytäntö. Tampere: Vastapaino. Juuti, P. & Vuorela, A. (2004). Johtaminen ja työyhteisön hy-vinvointi. Jyväskylä: PS - kustannus. Järvinen, S. (2004). Organisaatiot myllerryksessä. Psykologiuu-tiset, 4. Kari, K. & Nummenmaa, A.R. (2001). Matkalla moniammatil-lisuuteen. Kuvauskohteena päiväkoti. Helsinki: WSOY.

192

Keskinen, S. (1999). Sosiaalinen tuki päivähoitohenkilöstön voimavarana. Teoksessa Keskinen, S. & Virtanen, N. (toim.) Päi-väkoti työyhteisönä. Helsinki: Helsingin yliopisto. Kärnä, P. & Tossavainen, A.-L. (2002). Perhetyö päivähoidos-sa. Perhetyön haasteet Hintan päiväkodissa. Oulun seudun am-mattikorkeakoulu. Perhetyön erikoistumisopinnot. Launis, K., Kantola, T., Niemelä, A.-L. & Engeström, Y. (1998). Työyhteisöt vanhan ja uuden murroksessa. Helsinki: Työ-terveyslaitos. Lindström, K. & Leppänen, A. (2002). Työyhteisön terveys ja hyvinvointi. Helsinki: Työterveyslaitos. Lujala, E., Aarnivala, O., Estola, E. & Mäkelä, M. (2001). Konsultaatioprosessi siltana varhaiskasvatuksen tutkimuksen ja käytännön välillä. Kasvatus 2/2001. Luokkanen, E. & Tolonen, P. (2003). ”Tärkeintä on ollut mei-dän äitien tuki”. Äitien kokemuksia Kahin-Kimpan – perhetyö-projektin toiminnasta sekä äitien ja työntekijöiden kehittämiseh-dotuksia. Oulun seudun ammattikorkeakoulu. Mezirow, J. (1995). Transformation Theory of Adult Learning. Teoksessa Welton, M.R. (toim.) In Defense of the Lifeworld. Critical Perspectives on Adult Learning. State University of New York Press, 39-70. Murto, K. (1996). Prosessin johtaminen. Kohti prosessikeskeistä työyhteisön kehittämistä. Jyväskylä: Jyväskylän koulutuskeskus Oy. Nummenmaa, A.R. (2004). Varhaiskasvatuksen laatu ja sen ke-hittäminen – yhteistä työtä ja jaettuja merkityksiä. Teoksessa Ruokolainen, R. & Alila, K. (toim.) Varhaiskasvatuksen laatu on osaamista ja vuorovaikutusta. Sosiaali- ja terveysministeriö. Jul-kaisuja 6, 81-87. Onnismaa, J. (2004). Ohjaus ammattina ja tieteenalana. Jyväsky-lä: PS- Kustannus. Onnismaa, J., Pasanen, H. & Spangar, T. (2004). Ohjaustyön välineet. Jyväskylä: PS- Kustannus. Pöllänen, A. & Vehkala, M. (2004). Tie on matkan tarkoitus. Kokemuksellista taideoppimista vertaistukiryhmässä. Oulun seu-dun ammattikorkeakoulu.

193

Rajavaara, M. (1994). Kaikenlaisia kehittäjiä ja kehittämisajatte-luita. Teoksessa Lindqvist, T. & Rajavaara, M. (toim.) Kehittä-mistyö itseanalyysiin. Helsinki: Stakes, 45-56. Rautiainen & Keskinen, S. 1999. Sosiaalinen tuki päivähoito-henkilöstön voimavarana. Teoksessa Keskinen,S. & Virtanen, N. ( toim.) Päiväkoti työyhteisönä. Helsinki: Helsingin yliopisto. Robson, C. (2001). Käytännön arvioinnin perusteet. Opas evalu-aation tekijöille ja tilaajille. Helsinki: Tammi. Sarala, U. & Sarala, A. (1998). Oppiva organisaatio – oppimi-sen, laadun ja tuottavuuden yhdistäminen. Tampere: Helsingin yliopiston Lahden tutkimus ja koulutuskeskus. Seppänen-Järvelä, R. (1999). Kehittämistyö ja arviointi. Teok-sessa Eräsaari, R., Lindqvist, T., Mäntysaari, M. & Rajavaara, M. (toim.) Arviointi ja asiantuntijuus. Helsinki: Gaudeamus, 90-105. Soini, H. (2001). Oppiminen sosiaalisena käytäntönä. Psykologia, 1-2. 49-58. Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelma 2004-2007. STM 2003:20. Suviaro-Laukka, K. (2002). Käsityksiä perhetyöstä ja sen mene-telmistä. Oulun yliopisto. Varhaiskasvatuskeskus. Taylor, E. W. (1997). Building upon the Theoretical Debate: A Critical Review of the Empirical Studies of Mezirow`s Transfor-mative Learning Theory. Adult Education Quarterly vol. 48, issue 1. Tiirola, M. (2003). Päiväkodin työntekijöiden käsityksiä perhe-työhankkeen merkityksestä kotien kanssa tehtävälle yhteistyölle. Oulun yliopisto. Varhaiskasvatuskeskus. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. 2003. Sosiaali- ja ter-veysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Saarijärvi: Gummerus Kirjapaino Oy. Veikkola, H.-K. & Keskinen, S. (1999). Stressinhallinta päivä-kotien työyhteisöissä. Teoksessa Keskinen, S. & Virtanen, N. (toim.) Päiväkoti työyhteisönä. Helsinki: Helsingin yliopisto.

194

Internetlähteet Ylikoski, M. Tyky-toiminnan haasteet työterveyshuollolle. http://www.ttl.fi/Internet/Suomi/Tiedonvalitys/Verkkolehdet/Tyoterveiset/1999-04/06.htm

195

LIITTEET Liite 1. Polkuanalyysi

Perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa -kehittämishanke Pilottien koulutusiltapäivä 17.8.2004 Polkuanalyysi Anna-Maija Puroila & Marja Hiitola-Moilanen Pohtikaa pilottiyksikkönne näkökulmasta kehittämistyön polkua. Käyttäkää apunanne seuraavia kysymyksiä ja piirtäkää polku. Matkalla olette olleet 2000–2004. Merkitkää näkyviin tärkeät ajankohdat. Lähtötilanne:

- Miksi lähditte projektiin mukaan? - Mihin kuvittelitte polun vievän?

Solmukohdat:

- Jäsentäkää projektin solmukohdat ja antakaa niille nimi - Mitkä ovat olleet tilanteita, mitkä ovat pysäyttäneet ?

Kuopat:

- Onko matkalla ollut kuoppia ? - Miksi kuoppiin pudottiin? - Olisiko kuopat voitu välttää? - Mitkä tekijät auttoivat kuopista pois?

Ylämäet:

- Mikä prosessin vaihe tuntui työläältä? - Mitkä tekijät silloin auttoivat? - Onko ollut ylittämättömiä esteitä?

196

Alamäet: - Missä vaiheessa ”meni lujaa”? - Mitkä tekijät sysäsivät kehittämistyötä eteenpäin ja synnytti-

vät kehittämisintoa? - Yltyikö vauhti liian kovaksi ja mikä jarrutti liiallista vauhtia?

Tienhaarat:

- Minkälaisiin valintatilanteisiin polku johti? - Millä perusteella valinnat tehtiin ja mistä jouduttiin luopu-

maan? - Onko ollut ”oman polun” kulkijoita, onko lähtenyt erillisiä

omia polkuja? - Onko eksytty umpikujalle?

Tulokset:

- Minkälaiseen maisemaan polku on johtanut keväällä 2004? - Mikä on merkittävin aikaansaannos, jonka prosessi on tuotta-

nut? - Mitkä tuloksista jäävät elämään projektin jälkeen? - Mikä on muuttunut omassa henkilökohtaisessa työssäsi?

Projektipolku/ Perinteinen polku:

- Missä perhetyössä oltaisiin, jos ei olisi lähdetty projektiin mukaan?

- Mitkä tekijät Perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa -hankkeessa ovat parhaiten tukeneet kehittämistyötänne?

- Mitä muuta tukea olisitte kehittämistyöhönne kaivanneet? - Missä asioissa Perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa -

hanke olisi voinut toimia toisin? Mutkat: Myrskyt: Ylittämättömiä esteitä:

19

7

Liit

e 2.

Kuu

kaus

iarv

ioin

tilom

ake

Pilo

tti

K

uuka

usi

V

uosi

Ta

voitt

eide

n ed

isty

min

en

Tav

oitt

eet

Päiv

äkot

itaso

M

iten

näky

y pä

iväk

oti-

taso

lla?

Ryh

mät

aso

Mite

n nä

kyy

ryhm

ätas

olla

? T

yönt

ekijä

taso

M

iten

näky

y ty

önte

kijä

ta-

solla

?

Yht

eist

yöta

hot

Mite

n nä

kyy

yhte

isty

öta-

solla

?

Perh

eet

Mite

n va

ikut

tavu

udes

ta

saad

aan

pala

ute

/ Mite

n hy

ödyn

täny

t per

heitä

1.

T

avoi

te

T

oteu

tunu

t toi

min

ta:

2.

T

avoi

te:

Tot

eutu

nut t

oim

inta

:

3.

Tav

oite

:

Tot

eutu

nut t

oim

inta

:

4.

Tav

oite

:

Tot

eutu

nut t

oim

inta

:

Keh

itelly

t uud

et to

imin

tam

allit

ja id

eat:

Lä

hiaj

an ty

ösuu

nnite

lma:

So

vitti

in, e

ttä:

198 Liite 3.

Perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa –kehittämishanke Koulutukset 2002−−−−2004 Vuosi 2002

Koulutus Kohde Kouluttaja

Tammikuu Perhetyön mahdollisuudet ja haasteet päivähoidossa

Oulu / Sote Anja Kinnunen, Oulun kaupunki, Raija Meriläinen, Oulun kaupunki Anna-Maija Puroila, Poske Sirpa Salmivaara, Oulun kaupunki Aila Tiilikka, Oulun yliopisto

Helmikuu Hankkeen tausta, tavoitteet ja rakenteet Yhteiskunnalliset ehdot las-ten, nuorten ja perheen elä-mässä

Pilottiyksiköt Anna-Maija Puroila, Poske Petri Kinnunen, Lapin yliopisto

Maaliskuu Näkökulmia perheen ja päi-vähoidon yhteistyöhön

Oulu / päivähoito Eeva Hujala, Oulun yliopisto

Huhtikuu Perhe asiakkaana – yhteis-työn uudet kuviot

Oulu/ Sote Paula Määttä, Jyväskylän yliopisto

Toukokuu Perhetyötä monin tavoin. Eri toimijoiden puheenvuorot Pilottien projektien työstä-minen

Pilottiyksiköt Ensi- ja turvakoti, Oulu Kasvatusyh-teistyöhanke, MLL, Ankkuri projek-ti, Oulun kaupunki Merja Kangaskokko, OSTL

Kesäkuu

Työvälineitä perhelähtöiseen työhön Pylpyrä – vanhemmuuden arviointimalli Pilottien projektien työstä-minen

Oulu/ Sote Oulu / Sote Pilottiyksiköt

Marjo- Riitta Mattus, Lapin yliopis-to Kirsi Alila-Paunonen, Stakes Anna-Maija Puroila, Poske Marja Hiitola-Moilanen, Poske

Syyskuu Lapsen oppimisen, kasvun ja kehityksen tukeminen Pilottiyksiköiden projekti-suunnitelmien työstäminen

Pilottiyksiköt Eeva-Liisa Kronqvist, Oulun yli-opisto Seija Järvi, OAMK

Lokakuu Työyhteisön vuorovaikutus-suhteet ja prosessit Pilottiyksiköiden projektien käynnistymisen arviointi Omahoitajatyötapa, Sinikel-lon pk., Kuopio

Pilottiyksiköt Pilottiyksiköt Pilottiyksiköiden henkilöstöä

Eeva-Liisa Kronqvist, Oulun yli-opisto Seija Järvi, OAMK Anna Tuliharju, KYS

Marraskuu Työyhteisön ja työn kehit-täminen Kehittämistyö ja arviointi

Pilottiyksiköt Eeva-Liisa Kronqvist, Oulun yli-opisto Seija Järvi, opettaja, OAMK

Joulukuu Mistä olemme tulleet ja mihin olemme menossa?

Pilottiyksiköt Konsultit

Eeva-Liisa Kronqvist, Oulun yliopisto

199 Vuosi 2003

Koulutus

Kohde

Kouluttaja

Tammikuu Vanhemmuus kontekstissaan Tutkimustulokset Lapsesta aikuiseksi pitkittäistutkimuksesta

Oulu/ Sote Seutukunta

Riitta-Leena Metsäpelto, Jyväskylän yliopisto

Helmikuu Kiintymyssuhdeteoria Oulu/ Sote Seutukunta

Mirjam Kalland, Pelastakaa Lapset ry

Maaliskuu

Vuorovaikutustaidot ja vanhempien kohtaaminen

Pilottiyksiköt Riitta Elomaa, Oulun kaupunki Pirjo Pylväs, Oulun kaupunki

Huhtikuu

Auta lasta kasvamaan -hankkeen tausta, teoria ja lastenpsykiatrinen perustelu Vanhemmuuden roolikartta

Oulu / Sote Seutukunta Pilottiyksiköt

Anna Tuliharju, KYS OAMK

Toukokuu Haasteena voimaatumisen toimintakulttuuri – tila pie-nelle ja isolle ?

Pilottiyksiköt Juha Siitonen, Rokuan Kuntokeskus

Kesäkuu Tarinallisuus organisaatiois-sa ja kehittämistyössä

Pilottiyksiköt Konsultit

Eila Estola, Oulun yliopisto Eeva-Liisa Kronqvist, Oulun yliopisto

Syyskuu Swot -analyysi strategiatyö-kaluna Toimiva perhe- koulutus al-kaa

Pilottiyksiköt Pilottiyksiköt, 13 hlöä

Anna-Maija Puroila, Poske Marja Hiitola-Moilanen, Poske Irja Knuuti, Oulun kaupunki Irma Vimpari, Oulun kaupunki

Lokakuu Perheen sisäiset rakenteet Perheen vuorovaikutussuh-teet Toipe -koulutus jatkuu

Pilottiyksiköt Pilottiyksiköt, 13 hlöä

Päivi Onkalo, OAMK Pikko Pietilä, OAMK Irja Knuuti, Oulun kaupunki Irma Vimpari, Oulun kaupunki

Marraskuu Perhe ja työ Erilaiset perheet Toipe-koulutus päättyy yht. 24 t. Moniammatillisesta verkos-totyöstä, Villen tarina

Pilottiyksiköt Pilottiyksiköt, 13 hlöä Pilottiyksiköt Konsultit

Päivi Onkalo, OAMK Pirkko Pietilä, OAMK Irja Knuuti, Oulun kaupunki Irma Vimpari, Oulun kaupunki Konsultit

200

Vuosi 2004

Koulutus Kohde Kouluttaja

Tammikuu Monikulttuurisuuden koh-taaminen varhaiskasvatuk-sessa

Oulu/ Sote Seutukunta

Anne Alitolppa-Niitamo, Väestöliiton Kotipuu Shahnaz Mikkonen, Oulun kaupunki Olga Gokkoeva, vanhempi Anja Nummi, Oulun kaupunki

Helmikuu Hyvinvoinnin haasteet ja voimaatumisprosessit – Oli-siko meistä ihmisarvon, luo-vuuden ja humaanimman yhteiskunnan edistäjäksi?

Oulu / Sote, opetus,-nuoriso,-kulttuuri,-ja liikun-tatoimi

Juha Siitonen, Rokuan Kuntokeskus

Maaliskuu

Dialogisuus ja ammatillisuus Pilottiyksiköt Seija Järvi, OAMK

Huhtikuu Perheseminaari Vanhemmat ja ammattilaiset kohtaavat – syntyykö yhteis-työtä?

Maakunta/ avoin päivähoito,-opetustoimi,-sosiaali-työ,terveystoimi,järjestöt

Maarit Alasuutari, Stakes Eeva Hujala, Oulun yliopisto Marjo Kuronen, Jyväskylän yliopisto

Toukokuu Teoriaa ja kokemuksia oma-hoitajatyötavasta

Oulu/ päivähoito Oulunseutukunta

Ulla Paakkola, Oulun kaupunki Kaisa Lampela, Jääli Heli Lukkari, vanhempi Hannakaarina Sarvela, Poske

Kesäkuu Kokemuksesta tarinaksi Pilottiyksiköt

Aira Vähärautio, OAMK

Elokuu Hankeen arviointi – proses-sin arviointi Polkuanalyysi

Pilottiyksiköt Konsultit

Anna-Maija Puroila, Poske Marja Hiitola-Moilanen, Poske

Syyskuu Hankkeen arviointiseminaari Pilottiyksiköt, pi-lottiyksiköiden johtajat, hallinto, ohjausryhmä, kon-sultit, hankkeen vastuuhenkilö

Anna-Maija Puroila, Poske Marja Hiitola-Moilanen, Poske

Lokakuu Raportoinnin peruskysy-myksiä: Miksi? Mitä? Mi-ten? Kenelle?

Pilottiyksiköt Seija Järvi, Poske Marja Hiitola-Moilanen, Poske

Marraskuu ” Ei savua ilman tulta – per-hetyöhankkeen muutostarinat” Raportoinnin käytännön ohjeita

Pilottiyksiköt Aira Vähärautio, OAMK Anna-Maija Puroila, Poske

Joulukuu Hankkeen päätöstilaisuus Projekti päättyy, me jat-kamme! Pilottiyksiköiden projektien tulokset

Pilottiyksiköt, hal-linto, ohjausryhmä, konsultit

Pilottiyksiköt

201

KIRJOITTAJAT Aaltonen Sari, lastentarhanopettaja, Keskustan avoin päiväkoti Ahlroos Tiina, lastentarhanopettaja, Tuiran avoin päiväkoti Ahola Taru, lastentarhanopettaja, Hintan päiväkoti Eilola Ritva, lastenhoitaja, Meri-Toppilan päiväkoti Eskola Heli, lastentarhanopettaja, Maikkulanraitin päiväkoti Estola Eila, erikoistutkija, Oulun yliopisto Heikkinen Riitta, lastentarhanopettaja, Välivainion päiväkoti Hiitola-Moilanen Marja, suunnittelija, Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Hirvelä Airi, lastentarhanopettaja, Hintan päiväkoti Holappa Sirpa, lastenhoitaja, Maikkulanraitin päiväkoti Impola Eeva-Kaisa, lastentarhanopettaja, Välivainion päiväkoti Iinatti Auli, lastenhoitaja, Kaukovainion päiväkoti Isohätälä Anja, lastentarhanopettaja, Maikkulanraitin päiväkoti Juntunen Johanna, laitosapulainen, Maikkulanraitin päiväkoti Järvi Seija, projektisuunnittelija, Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Kaikkonen Birgitta, lastentarhanopettaja, Kaukovainion päivä-koti Kaltio Leena, lastentarhanopettaja, Meri-Toppilan päiväkoti Karvonen Heidi, diakoniatyöntekijä, Oulun evankelis-luterilainen seurakunta Kerkelä Marja-Leena, lastentarhanopettaja, Välivainion päivä-koti Kerola Leila, päivähoito ja perhetyön johtaja, Oulun kaupunki Klemettilä Rauni, lastenkodin johtaja, Onnelan lastenkoti Knuuti Irja, päiväkodin johtaja, Hintan päiväkoti Koivu Anne, lastentarhanopettaja, Välivainion päiväkoti Kontio Sanna, sosionomi, Onnelan lastenkoti Koskinen-Heinonen Riitta, perhepäivähoidon ohjaaja, Rajakylä-Pateneimi-Herukan alue Kronqvist Eeva-Liisa, lehtori, Oulun yliopisto Kumpulainen Mari, perhepäivähoitaja, Ruiskukan ryhmis Laine Kristiina, lastenhoitaja, Kaukovainion päiväkoti

202

Lindberg Tuulikki, lastentarhanopettaja, Haapalehto-Myllyojan avoin päiväkoti Meriläinen Raija, Maikkulan toimintakeskuksen johtaja Meriläinen Terhi, lastentarhanopettaja, Hintan päiväkoti Moilanen Tuula, lastenhoitaja, Meri-Toppilan päiväkoti Mäkimartti Liisa, lastentarhanopettaja, Kaukovainion päiväkoti Nummi-Heikonen, lastentarhanopettaja, Kaijonharju-Kuivas-järven avoin päiväkoti Ohenoja Sirpa, lastenhoitaja, Maikkulanraitin päiväkoti Oikarinen Tuula, lastenhoitaja, Pikku-Pirtin ryhmis Paananen Sari, lastentarhanopettaja, Tuiran avoin päiväkoti Paavola Anna-Maija, lastentarhanopettaja, Hintan päiväkoti Paloniemi Tarja, lastentarhanopettaja, Pöllökankaan päiväkoti Paloranta Eija, lastentarhanopettaja, Maikkulanraitin päiväkoti Pelttari Maila, lastenhoitaja, Maikkulanraitin päiväkoti Pentti Merja, lastentarhanopettaja, Kaukovainion päiväkoti Poikela Ulla-Kaija, lastenhoitaja, Haapalehto-Myllyojan avoin päiväkoti Polojärvi Pia, lastentarhanopettaja, Meri-Toppilan päiväkoti Pulkkinen Hanna-Leena, lastentarhanopettaja, Kaukovainion päiväkoti Puroila Anna-Maija, kehittämispäällikkö, Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Rahikainen Pirkko, perhepäivähoitaja, Pikku-Pirtin ryhmis Ricci Elisa, lastenhoitaja, Ruiskukan ryhmis Ronkainen Lahja, lastenhoitaja, Kaukovainion päiväkoti Räisänen Jaana, lastenhoitaja, Maikkulanraitin päiväkoti Räätäri Minna, lastentarhanopettaja, Keskustan avoin päiväkoti Salo-Laaka Marja, Toppilan monipalvelukeskuksen johtaja Sarvela Hannakaarina, projektikoordinaattori, Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Saukko Riitta, lastenhoitaja, Onnelan lastenkoti Suhonen Riitta, vs. päiväkodin johtaja, Kaukovainion päiväkoti Sulasalmi Minna, lastentarhanopettaja, Maikkulanraitin päivä-koti Suronen Maij-Lis, perhepäivähoitaja, Ruiskukan ryhmis Suviaro-Laukka Kirsi, lastentarhanopettaja, Maikkulanraitin päiväkoti

203

Tampio Aila, lastentarhanopettaja, Pöllökankaan päiväkoti Tenhu Sirpa, päiväkodin johtaja, Välivainion päiväkoti Tiilikka Aila, lehtori, Oulun yliopisto Tikkanen Mira, lastenhoitaja, Välivainion päiväkoti Torkkola Teija, lastentarhanopettaja, Maikkulanraitin päiväkoti Turunen Irja-Liisa, perhepäivähoidon ohjaaja, Rajakylä-Pateniemi-Herukan alue Uusimäki Mervi, tutkija, Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamis-keskus Vesteri Eila, lastenhoitaja, Kaijonharju-Kuivasjärven avoin päi-väkoti Vähärautio Aira, yliopettaja, Oulun seudun ammattikorkeakoulu Ängeslevä Maarit, lastentarhanopettaja, Kaukovainion päiväkoti Äärelä Sirpa, sosionomi, Onnelan lastenkoti