metsäalan toimintaympäristön muutosanalyysi · 1(36) 22.5.2013 metsäalan toimintaympäristön...

1(36)

22.5.2013

Metsäalan toimintaympäristön muutosanalyysi

Raportti maa- ja metsätalousministeriölle 22.5.2013

Riitta Hänninen*, Pia Katila* ja Sinikka Västilä*

Metsäntutkimuslaitos, Vantaa

* [email protected]

mailto:[email protected]

2(36)

Tiivistelmä

Tämän maa- ja metsätalousministeriön Metlalta tilaaman raportin tavoitteena on analysoida

globaalien megatrendien vaikutuksia metsäalaan ja Suomen metsäsektoriin vuoteen 2050 saakka.

Raportin tarkoitus on toimia taustamateriaalina metsäpoliittisen selonteon laadinnassa. Analyysi

perustuu uusimpaan julkisesti saatavissa olevaan ulkomaiseen ja kotimaiseen tulevaisuutta

koskevaan kirjallisuuteen.

Suomessa perinteinen metsäsektori on edelleen eräs tärkeimmistä taloudellista hyvinvointia

luovista toimialoista. Maailmanmarkkinoiden globalisaatio on kuitenkin siirtämässä perinteisen

paperiteollisuuden kysynnän ja tuotannon kasvun painopistettä eteläiselle pallonpuoliskolle ja

Aasiaan halvempien tuotantokustannusten maihin. Puutuoteteollisuudessa tuotteiden kysyntä

kasvaa rakentamisen ja asumisen tuotteissa kaikkialla, mutta Suomessa ongelmana on ollut

heikentynyt kilpailukyky.

Tulevina vuosikymmeninä toimintaympäristössä vaikuttavat megatrendit haastavat koko

suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan, kun globaalin talouden uusjako on muuttamassa

elinkeinorakenteita. Biotalouden on katsottu olevan Suomelle uusi mahdollisuus pitkällä

aikavälillä. Biotaloudessa metsien ja metsäalan merkitys on keskeinen.

Tulevaisuuden biotaloudessa puusta tehdään paperia, kartonkia ja sahatavaraa, mutta yhä

enemmän sellua, bioenergiaa, uudenlaisia jalostetumpia puutuotteita, kemikaaleja, tekstiilejä ja

muita biomateriaaleja. Työpaikkoja syntyy uusiin tuotteisiin ja palveluihin, mutta osa

työpaikoista tulee olemaan vanhoja korvaavia. Vuoteen 2050 mennessä merkittävä osa uusista

työpaikoista on syntynyt uusissa tuoteryhmissä ja palveluissa, jotka ovat lähempänä muita

toimialoja kuin perinteistä metsäalaa.

Vuoteen 2050 mennessä tärkeäksi nousevat resurssitehokkuus, vähähiilisyys, bioenergia,

ympäristö- ja nanoteknologia ja vihreä kemia. Palvelut, terveydenhoito ja koko

hyvinvointiklusteri, metsien virkistyskäyttö ja luontomatkailu kasvavat nopeasti. Koulutuksessa

korostuvat teknologiaosaaminen, kuituosaamisen ja informaatioteknologian sovellukset,

palveluyrittäjyys, jne.

Metsäalan perinteinen vahvuus, kestävyyden huomioon ottaminen toiminnassa, tarvitsee

rinnalleen innovatiivisuutta ja riskinottoa. Tulevaisuuden uusia tuoteideoita ja mahdollisuuksia

on runsaasti näkyvissä, mutta niiden hyödyntämiseen olisi löydyttävä keinoja ja uskallusta

riskinottoon.

Pyrkimys vähäresurssisuuteen merkitsee sitä, että tulevaisuuden metsäteollisuustuotteiden

arvoketjuissa on enemmän tuotetta ja liikevaihtoa vähemmästä raaka-aine määrästä. Nyt

näköpiirissä olevien uusien tuotteiden myötä kasvumahdollisuudet ovat tuotannon lisäarvossa, ei

niinkään puun käytön määrässä. Suurimmat puun käytön lisäämismahdollisuudet ovat metsiin

perustuvan bioenergian käytön kasvussa.

Kuluttajien ja yhteiskunnan preferenssien muuttuessa lähemmäs vihreitä tuotteita ja vihreää

kasvua, metsäalalla tulee myös tulevaisuudessa olemaan keskeinen merkitys yhteiskunnassa.

Kiitokset raportin aiempia versioita kommentoineille:

Taneli Kolströmille, Jussi Leppäselle, Harri Hänniselle, Antti Mutaselle, Marjo Neuvoselle, Mirja

Rantalalle, Tuija Sieväselle ja Jari Viitaselle.

3(36)

Metsäalan toimintaympäristön muutosanalyysi

Sisältö-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------sivu

Johdanto-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------4

1. Toimintaympäristön muutos-----------------------------------------------------------------------------------------5

1.1 Globaalit muutostrendit----------------------------------------------------------------------------------5

1.1.1 Väestö, kaupungistuminen ja elintason nousu-----------------------------------------------------5

1.1.2 Globalisaatio ja informaatioteknologian kehitys--------------------------------------------------6

1.1.3 Luonnonvarojen niukkeneminen ja luonnon monimuotoisuus----------------------------------6

1.1.4 Ilmastonmuutos----------------------------------------------------------------------------------------7

1.1.5 Energian tarpeen kasvu-------------------------------------------------------------------------------7

1.1.6 Maailmantalouden rakennemuutos ja energiamarkkinat-----------------------------------------8

1.2 Kansainvälinen ja kansallinen metsiin liittyvä politiikka------------------------------------------9

1.2.1 Maailmanpolitiikassa roolit muuttuvat-------------------------------------------------------------9

1.2.2 Kansainvälinen politiikka tarkentuu EU-linjauksiksi---------------------------------------------9

1.2.3 Keskeisiä Suomen metsäalaan vaikuttavia strategiaprosesseja--------------------------------10

1.3 Yhteiskuntapolitiikka ja metsäalan toimintaympäristön muutokset--------------------------11

2. Vaikutukset Suomen metsäsektorille-----------------------------------------------------------------------------13

2.1 Maailman väestökasvu ja kaupungistuminen puun kysynnän moottoreina------------------------13

2.2 Globalisaatio muuttaa kilpailua markkinoilla----------------------------------------------------------14

2.3 Ilmastonmuutos muuttaa metsäluontoa, puuntuotantoa ja -kysyntää-------------------------------15

2.4 Uusiutuvan energian käyttö voisi kattaa puolet primaarienergian käytöstä------------------------16

2.5 Uusiutuvan energian kasvava tarve lisää energiapuun käyttöä--------------------------------------17

2.6 Informaatioteknologia auttaa metsäalaa uudistumaan------------------------------------------------17

2.7 Metsät yhä tärkeämpiä palveluiden tuottajina---------------------------------------------------------18

3. Yhteiskunnalliset edellytykset--------------------------------------------------------------------------------------19

3.1 Metsätalous ja metsänomistus----------------------------------------------------------------------------19

3.2 Työllisyys---------------------------------------------------------------------------------------------------20

3.3 Koulutus ja tutkimus---------------------------------------------------------------------------------------21

4. Metsät ovat biotalouden uusien innovaatioiden keskeinen perusta----------------------------------------22

Lähteet

LIITE: Kansainvälisen metsäpolitiikan prosesseja

4(36)

Johdanto

Tässä maa- ja metsätalousministeriön Metlalta tilaamassa raportissa tehdään synteesi yleisistä

metsäalaan pitkällä aikavälillä vaikuttavista megatrendeistä sekä arvioidaan niiden vaikutuksia

Suomen metsäsektorilla vuoteen 2050 saakka.

Perinteinen metsäsektori on edelleen eräs tärkeimmistä taloudellista hyvinvointia luovista

toimialoista Suomessa. Suomen metsäteollisuuden laajentuminen ja kansainvälistyminen ovat

tehneet metsäsektorista yhä riippuvaisemman globaaleista trendeistä ja markkinoista. Puukuidun

ja metsäteollisuustuotteiden kysyntä maailmalla vaikuttavat kotimaan metsäteollisuuden

tuotantoon ja vientiin sekä näiden kautta puun kysyntään ja metsätalouteen.

Menneillään olevat pitkän aikavälin megatrendit taloudessa, väestön kasvussa, ilmastossa,

ekosysteemeissä, teknologioissa, yhteiskuntien sosiaalisissa suhteissa ja arvoissa tulevat

todennäköisesti mullistamaan koko maailmaa ja aiheuttamaan merkittäviä muutoksia myös

metsäalalle. Kaikkia kehityksen tuomia mahdollisuuksia ja haasteita ei pystytä edes

kuvittelemaan.

Teknistaloudellinen kehitys kulkee sykleissä, joita on tarkasteltu Kondratieffin sykli- tai

aaltoteorian avulla (Wilenius ja Kurki 2012). Teoria kuvaa talouden lasku- ja nousukausien

vaihtelua 40–60 vuoden sykleissä. Kunkin aallon aikana talouskasvu perustuu omille ja

erityisille teknologioiden ja yhteiskuntarakenteiden trendeille (kuva 1). Teorian mukaan nyt olisi

alkamassa kuudes aalto, jonka tärkeimpänä teknologisen, taloudellisen ja sosiaalisen muutoksen

ajurina toimisi resurssitehokkuus (Wilenius ja Kurki 2012, Kehityksen…..2013).

Kuva 1. Maailmantalouden kehitys tapahtuu 40–60 vuoden sykleissä. (Wilenius ja Kurki 2012).

5(36)

Kuudetta aaltoa kuvaavat mm. materiaali- ja energiatehokkuus, bioenergia, ympäristö- ja

nanoteknologia sekä vihreä kemia. Palvelut, terveydenhuolto ja koko hyvinvointiklusteri ovat

kasvava toimiala. ICT-teknologiakehitys on syventymässä ja se vie kehitystä tietoyhteiskunnasta

kohti ubiikkiyhteiskuntaa. Ubiikilla tarkoitetaan kaikkialla huomaamattamme toimivaa

tietotekniikkaa. Tällä tulee olemaan monia vaikutuksia myös metsäalalle, mm. kun suunnitellaan

uusia palveluja tai kehitetään uusia tuotteita ja liiketoimintamalleja. Kehityksen taustalla ja

syklin suurena haasteena ovat ilmastonmuutokseen ja ympäristöön liittyvät uhkat. On esitetty,

että menneillään oleva muutos on verrattavissa aikanaan tapahtuneeseen teolliseen

vallankumoukseen.

Megatrendien vaikutukset niin metsäalaan kuin muillekin aloille riippuvat lopulta siitä, miten

hyvin muutoksiin pystytään eri päätöksentekotasoilla joko sopeutumaan tai muuttamaan tulevaa

suuntaa ja tekemään uutta tulevaisuutta. Päätöksentekoa monimutkaistaa se, että muutostekijät

ovat moninaisissa vuorovaikutussuhteissa keskenään. Usein metsäsektorin ulkopuolelta tulevat

muutostekijät ja politiikka vaikuttavat enemmän kuin metsäsektorin puitteissa tehtävät päätökset.

Tämä raportti perustuu olemassa olevaan kirjallisuuteen sekä kotimaisiin ja ulkomaisiin

metsäalan ennakointitöihin, joissa aikajänne on useimmiten ulottunut vuosiin 2020–2030.

Globaaleista megatrendeistä on kirjallisuutta myös vuoteen 2050, joten raportin tarkasteluja

pyritään mahdollisuuksien mukaan ulottamaan vuoteen 2050 saakka.

Metsäalan tulevaisuutta koskevaa aikaisempaa kotimaista tutkimusta on varsin runsaasti.

Uusimmista julkaisuista voidaan mainita esimerkiksi Hetemäki ym. (2011), Donner-Amnell ym.

(2011) sekä maa- ja metsätalousministeriön (MMM) Metlalta tilaama metsäalan

ennakointitöiden kartoitus (Niinistö ym. 2012). Raportissa on otettu huomioon mahdollisuuksien

mukaan myös menneillään olevissa strategiaprosesseissa tehtyä toimintaympäristön

kartoitustyötä (mm. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko 2013, Biotaloustrategia 2013,

Kansallisen energia- ja ilmastostrategian päivitys 2013, PEFC tarkistusprosessi 2013).

1. Toimintaympäristön muutos

1.1 Globaalit muutostrendit

1.1.1 Väestö, kaupungistuminen ja elintason nousu

Maailman väestö kasvaa ennusteiden mukaan nykyisestä noin 7 miljardista yli 9 miljardiin

vuoteen 2050 mennessä. Kaupungistuminen jatkuu ja vuonna 2050 väestöstä noin 70 % tulee

asumaan kaupungeissa. Lisääntyvä väestömäärä lisää merkittävästi myös puun kysyntää

(Hudson ym. 2013).

Nopeinta väestönkasvu ja kaupungistuminen ovat Aasiassa ja Afrikassa. Näillä alueilla kasvavan

keskiluokan ja nuoren väestön arvioidaan lisäävän suhteellisesti voimakkaimmin juuri

metsätuotteiden kysyntää. Sen sijaan OECD-maissa väestö kasvaa hitaasti. Talouden painopiste

onkin siirtymässä kehittyviin maihin, erityisesti Kiinaan ja Intiaan. Intiassa puukuidun tarpeen on

arvioitu yli kaksinkertaistuvan jo vuoteen 2021 mennessä, jolloin siitä tulee Kiinan rinnalle

merkittävä puukuidun tuoja. Muita nopeasti kasvavia talouksia ovat Brasilia, Venäjä, Indonesia

ja Etelä-Afrikka. (OECD 2012b).

6(36)

Tulotason nousu on omiaan lisäämään korkeamman jalostusarvon tuotteiden kysyntää, jolloin

huomiota kiinnitetään aiempaa enemmän esimerkiksi tuotteiden laatuun, muotoiluun sekä niihin

liittyviin palveluihin. Kaupungistumisen ja arvojen muutoksen seurauksena metsiä arvostetaan

entistä enemmän myös niiden tuottamien ekosysteemipalvelujen vuoksi ja kaupungistuvan

väestön virkistysympäristönä.

1.1.2 Globalisaatio ja informaatioteknologian kehitys

Maailmanmarkkinoiden globalisaatio siirtää paperin ja sellun tuotannon painopistettä yhä

enemmän eteläiselle pallonpuoliskolle edullisempien tuotantokustannusten maihin (esim.

Jonsson ym. 2011). Kasvavia markkinoita ja tuotantoalueita ovat Kiinan lisäksi mm. Brasilia ja

Intia. Toisaalta eteläisen pallonpuoliskon maissa tuotantokustannusten kasvunopeus on

perinteisiä metsäteollisuusmaita nopeampaa, työvoimakustannukset kasvavat nopeasti ja

kustannusetu myös puun tuotannossa kaventunee ajan myötä.

Metsäteollisuuden raaka-ainelähteenä ovat tulevaisuudessa entistä enemmän Etelä-Amerikan,

Afrikan ja Aasian istutusmetsät. Kysynnän ja kaupan kasvu keskittyy trooppisiin maihin (south-

south kauppa). Elleivät laillisuuteen ja kestävyyteen liittyvät arvot heijastu kysyntään myös

siellä, vaikuttaminen maailmanlaajuisesti toimivien yritysten toimintaan esim. FLEGTin tai

Yhdysvaltojen Lacey Actin kautta vaikeutuu (Hudson ym. 2013). Euroopassa

metsäteollisuustuotteiden kulutuksen ja tuotannon kasvualueita ovat lähinnä Venäjän ja Itä-

Euroopan siirtymätalouksien maat.

Internet ja tiedon digitalisoituminen mullistavat tulevaisuudessa entistä enemmän kaikkien

yritysten toimintaa ja kilpailua, kun tiedon välittäminen nopeutuu sekä ihmisten että laitteiden

kesken. Vaikka metsäteollisuustuotteiden kulutus kasvaa koko maailman tasolla, sähköisen

viestinnän kasvu on johtanut sanomalehtipaperin sekä paino- ja kirjoituspaperin kulutuksen

taantumiseen Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Japanissa. Tulevaisuudessa paino- ja

kirjoituspaperin korvautuvuus jatkuu kehittyneissä maissa ja nopeutuu myös Aasian ja Afrikan

kehittyvissä maissa.

Sähköisen viestintäteknologian kehittyessä ja sosiaalisen median yleistyessä internetin

pilvipalvelut lisäävät tietotekniikan hyödyntämismahdollisuuksia myös pienissä yrityksissä.

Sähköisen tietomäärän kasvu puolestaan antaa analyysimahdollisuuksia vaikkapa uudenlaisten

asiakaspalveluiden kehittämiseksi. Vuoteen 2050 mennessä viestintä ja mainonta ovat suurelta

osin siirtyneet sähköiseen ja mahdollisesti sosiaaliseen mediaan.

1.1.3 Luonnonvarojen niukkeneminen ja luonnon monimuotoisuus

Kasvavan väestön raaka-aineiden, energian, ruoan ja veden tarve sekä elintason nousuun liittyvät

kulutustottumusten muutokset (erityisesti lihan kulutuksen kasvu) lisäävät kilpailua

luonnonvaroista. Joiltakin osin olemme jo lähestymässä tai ylittämässä maapallon kantokyvyn

rajoja, johon liittyviä ongelmia ovat mm. ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuudet, puhtaan veden

saatavuus, maankäytön muuttuminen sekä biologisen monimuotoisuuden väheneminen.

Maatalousmaan tarpeen odotetaan maailmanlaajuisesti kasvavan vuoteen 2030 saakka, jonka

jälkeen hidastuvan väestönkasvun ja maatalouden tuottavuuden nousun ansiosta sen odotetaan

taittuvan (OECD 2012b). Jotkin valtiot ja yksityiset toimijat ovat tehneet maahankintoja

ulkomailta ruoan ja energian tuotantoa varten - usein jopa paikallisten yhteisöjen maansaannin ja

elinkeinojen kustannuksella (European report on development 2011). Maanhankinta on

keskittynyt kehitysmaihin, mutta laajenemassa myös Euroopassa, erityisesti Itä-Euroopassa (TNI

7(36)

2013). Metsämaan kysyntää lisää elintason nousun myötä myös kasvava metsätuotteiden

kysyntä.

Samanaikaisesti biopolttoaineiden kysyntä lisää viljelysmaan tarvetta energiantuotantoon. EU:n

kasvava biopolttoaineiden kysyntä tullaan tyydyttämään tuotannon lisäyksellä trooppisissa

maissa. Tämä voi edellyttää tuotannon lisäystä jopa 80 miljoonalla hehtaarilla vuoteen 2020

mennessä (UNEP 2009), kun vuonna 2008 biopolttoaineiden viljelyala oli maailmassa 35,7

miljoonaa hehtaaria.

Metsäalueiden (mature forest) on arvioitu vähenevän maapallolla 13 % nykytasosta vuoteen

2050 mennessä (OECD 2012b), mikä yhdessä metsien käsittelyn ja ilmastonmuutoksen kanssa

vähentää luonnon monimuotoisuutta. Yli puolet maaekosysteemien biodiversiteetistä on

metsissä, erityisesti trooppisissa metsissä (Myers ym. 2000). Monimuotoisuuden vähenemiseen

on pyritty reagoimaan ja suojeltujen alueiden määrä on kasvanut. Nykyään suojelu kattaa lähes

13 % maa-alasta (OECD 2012b). Silti ilman merkittäviä politiikkatoimia biodiversiteetin

arvioidaan vuoteen 2050 mennessä vähenevän merkittävästi Aasiassa, Euroopassa ja Eteläisessä

Afrikassa.

Puhtaan veden kysynnän on arvioitu väestön kasvaessa lisääntyvän 70– 90 % vuoteen 2050

mennessä, ellei maataloustuotannon kehittämisellä onnistuta vähentämään vedenkulutusta

(WorldWatch 2013). Monilla alueilla veden kulutus on jo nyt kestämättömällä tasolla.

1.1.4 Ilmastonmuutos

Kasvihuonekaasupäästöt ilmakehään ovat lisääntyneet huomattavasti ihmisten toiminnan vuoksi,

ja IPCC:n (2007) raportin mukaan ennusteet keskilämpötilojen noususta ennakoivat suuria

muutoksia lämpötiloihin. Arvioiden mukaan YK:n ilmastoneuvotteluissa tehdyt sitoumukset

eivät riitä estämään maapallon lämpenemistä yli 2 asteen kynnysarvon, ellei nopeisiin toimiin

ryhdytä (OECD 2012b). Suurimpana syynä kasvihuonekaasupäästöjen lisääntymiseen pidetään

energian käytön kasvua.

Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa luonnon köyhtymistä ja johtaa sosiaalisiin ongelmiin, kun

ruuan ja veden tuotanto vähentyvät maailmanlaajuisesti. Ilmastonmuutos on jo vaikuttanut

ekosysteemeihin ja sen vaikutukset tulevat olemaan entistä voimakkaampia tulevaisuudessa.

Ilmastonmuutoksen vaikutusten arvioidaan olevan erilaisia eteläisissä ja pohjoisissa osissa

maapalloa ja toisaalta Etelä- ja Pohjois-Euroopassa. Eteläinen pallonpuolisko kärsii kuivuudesta

ja kuumuudesta, joka voi johtaa mm. heikentyneeseen talouskehitykseen ja

ilmastopakolaisuuteen. Sen sijaan pohjoisten alueiden taloudellinen ja strateginen arvo

maapallolla saattaa kasvaa, kun Jäämeren alueen luonnonvarojen hyödyntäminen tuo uusia

mahdollisuuksia. Etelä-Eurooppaa vaivaavat kuivat hellekesät. Pohjoismaissa ilmasto lämpenee

ja talvet ovat sateisia ja pimeitä.

1.1.5 Energian tarpeen kasvu

Maapallon väestön kasvu, kaupungistuminen ja elintason nousu lisäävät energian tarvetta. Ilman

merkittäviä politiikkatoimia maailmalla käytetään vuonna 2050 noin 80 % enemmän energiaa

kuin nykyisin (OECD 2012b). Eniten energian käyttö kasvaa Kiinassa ja Intiassa, joissa myös

väestön ja talouksien kasvu on nopeaa.

8(36)

Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tarvitaan uutta energiatehokasta teknologiaa sekä uusiutuvaa

energiaa, jonka osuuden IEA (2012) on arvioinut kasvavan vuoteen 2035 mennessä noin 30

%:iin koko energian tuotannosta. Uusiutuvista energian lähteistä, kuten aurinko, valtameri, tuuli,

vesivoima ja maalämpö, auringon tekninen potentiaali maapalolla on korkein (IPCC 2012).

Aurinkovoiman käyttö myös kasvaa nopeimmin. Biomassan kulutus energian tuotannossa ja

biopolttoaineiden käyttö nelinkertaistuvat ja niiden kansainvälinen kauppa kasvaa.

Huolimatta vähähiilisten energianlähteiden käytön kasvusta, fossiiliset polttoaineet säilyttävät

maapallolla asemansa vielä kauan suurimpana energianlähteenä. Niille myös maksetaan tukia

joillakin alueilla, kuten Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Tiedossa olevat fossiilisten

polttoaineiden suurimmat varannot (kivihiili, raakaöljy ja kaasu) ovat Pohjois-Amerikan, Lähi-

idän, Kiinan ja Venäjän hallussa (IEA 2012).

1.1.6 Maailmantalouden rakennemuutos ja energiamarkkinat

Maailmantalous kasvaa OECD:n arvioiden mukaan seuraavien 50 vuoden aikana keskimäärin

noin 3 % vuosivauhtia (OECD 2012a). Nopeinta kasvu on vuosina 2011–2030, jonka jälkeen

kasvu hidastuu. Tulevaisuudessa maailman talouskasvun vetureina ovat kehittyvät maat.

Vuoteen 2060 mennessä Kiinan ja Intian yhteenlasketun bruttokansantuotteen on arvioitu

ylittävän puolitoistakertaisesti nykyisten maailmantalouden merkittävimpien maiden (G7: USA,

Kanada, Japani, Ranska, Saksa, Italia ja Iso-Britannia) yhteenlasketun bruttokansantuotteen

(OECD 2012a).

Maailmantalouden kasvua edistävät kaupungistuminen, teknologian kehitys, koulutustason

nousu ja työvoiman lisääntyminen sekä kasvava palveluiden kauppa ja tutkimus- ja

kehitystoiminta (World Bank 2007).

Maailman fossiilisten polttoaineiden markkinoilla tapahtumassa olevilla rakenteellisilla

muutoksilla voi olla vaikutusta myös maailmantalouden tuleviin alueellisiin painopisteisiin.

Yhdysvaltain panostukset energian tuotantoon tulevat vahvistamaan sen asemaa

maailmantaloudessa. Jo nyt näkyvissä oleva energian (kaasun ja sähkön) hintojen halpeneminen

lisää merkittävästi Yhdysvaltain viennin kilpailukykyä mm. Eurooppaan nähden. Yhdysvalloista

tulee ennusteiden mukaan vuoden 2020 tienoilla maailman suurin raakaöljyn tuottaja ja sen

jälkeen myös öljyn nettoviejä. Raakaöljyn kauppavirrat ja tarjonta voivat kääntyä Lähi-idän

maista Aasian markkinoille, jossa Venäjä on tällä hetkellä suuri öljyn viejä (IEA 2012). Tämä

merkitsisi Venäjän painoarvon vähenemistä raakaöljyn ja kaasun toimittajana, ja heikentäisi

Venäjän energian viennistä riippuvaista taloutta.

Energiamarkkinoiden rakennemuutokset monimutkaistavat Euroopan Unionin

energiavarmuuteen ja uusiutuvan energian käytön lisäämiseen liittyvää politiikkaa. Uusien öljy-

ja liuskekaasuvarojen käyttöönotto on Pohjois-Amerikassa jo syrjäyttänyt hiilen käyttöä

energiaksi, jolloin hiilen vienti Eurooppaan on kasvanut. Euroopassa hiili on puolestaan

korvannut energian tuotannossa kalliimpaa maakaasua (IEA 2012). Joidenkin arvioiden mukaan

myös nesteytetyn maakaasun tuonti Yhdysvalloista Eurooppaan saattaa alkaa lähivuosina

kasvaa, mikä puolestaan alentaisi maakaasun hintaa Euroopan markkinoilla.

Energiamarkkinoiden kehityksellä on vaikutusta eri energiamuotojen hintasuhteisiin, joka voi

tuoda haasteita myös uusiutuvan energian käytölle. IEA:n (2012) arvioiden mukaan energian

hinnat heilahtelevat tulevaisuudessa voimakkaasti, kun hintavaikutukset siirtyvät nopeasti

maapallolla alueelta toiselle.

9(36)

1.2 Kansainvälinen ja kansallinen metsiin liittyvä politiikka

1.2.1 Maailmanpolitiikassa roolit muuttuvat

Kasvava taloudellinen vaikutusvalta lisää kehittyvien maiden mahdollisuuksia toimia itsenäisesti

tai ryhmittyä muodostamaan yhteistä politiikkaa, johon esimerkiksi eurooppalaisen politiikan

näkemykset ja normit eivät välttämättä sellaisenaan sisälly (esim. Niinistö ym. 2012). YK:n rooli

pienenee, koska se ei ole onnistunut edistämään kokonaisvaltaisten ratkaisujen syntymistä

esimerkiksi ilmastoneuvotteluissa (esim. Yle 2012).

Kehittyvillä markkinoilla talouspolitiikka on valtioiden ohjauksessa, jolloin tasapuolisten

kilpailuolosuhteiden luominen maailmalla edellyttää, että toimia kaupan esteiden poistamiseksi

jatketaan. Maailman kauppajärjestön (WTO) kaupan ja investointien vapauttamiseen tähtäävät

neuvottelut ovat pysähdyksissä ja merkkejä kasvavasta protektionismista on havaittavissa.

Yhtenä WTO:n ongelmana on globalisaation tuoma yritystoiminnan muutos, kun arvoketjujen

eri osat (raaka-aine, perustuotanto, alihankinta, jakelu, huolto, jne.) ovat yhä enemmän

hajautuneina maailmalle. WTO:n vapaakauppaneuvottelujen ongelmat kasvattanevat alueellisten

sekä kahdenvälisten sopimusten määrää.

EU-maana Suomi kuuluu EU:n yhteisen kauppapolitiikan piiriin. Euroopan rahaliitto ja

Euroopan Unioni ovat taloudellisissa vaikeuksissa. Mikäli euroalue hajoaisi,

valuuttakurssiepävarmuus palaisi metsäteollisuustuotteiden kaupankäyntiin Euroopassa. EU:n

ilmastopolitiikan tavoitteiden toteuttamisella voi olla alueen suhteellista kilpailukykyä

heikentävä vaikutus, mikäli merkittäviä maita jättäytyy YK:n ilmastosopimuksen ulkopuolelle.

Kioton pöytäkirjan toiselle kaudella, 2013–2020, mukana ovat lähinnä Euroopan maat ja

Australia, kun ensimmäisen kauden maista jäivät pois Venäjä, Japani, Uusi-Seelanti ja Kanada.

Metsäntuotteiden kauppaan voivat vaikuttaa myös muut politiikat, kestävää kehitystä tukevat

toimet ja erilaiset säädökset, kuten EU:n FLEGT-asetus (Forest Law Enforcement, Governance

and Trade), jolla pyritään ehkäisemään laittoman puutavaran pääsyä markkinoille ja edistämään

laillisesti tuotetun puutavaran tarjontaa ja kysyntää (EU flegt facility 2012). Toisaalta

sertifioinnilla pystytään helpottamaan puun alkuperän seurantaan liittyvää byrokratiaa.

Nykyisten maailmanpolitiikan organisaatioiden ja järjestelmien ongelmat saattavat johtaa uusien

järjestöjen syntyyn, jotka maailman moninapaistuessa voivat eriytyä ajamaan omia alueellisia

etujaan. Politiikan seuranta on entistä tärkeämpää, samoin kuin uusien vaikutusmahdollisuuksien

etsiminen metsiin liittyvän politiikan monimutkaistuessa ja muuttuessa.

1.2.2 Kansainvälinen politiikka tarkentuu EU-linjauksiksi

Kansainvälinen metsäpolitiikka perustuu suurelta osin laillisesti sitomattomiin periaatteisiin ja

keinoihin, kuten YK:n Ympäristö- ja kehityskonferenssissa (1992) hyväksyttyyn

toimintaohjelmaan (Agenda 21) ja nk. Rion metsäperiaatteisiin, jotka käsittelevät maailman

metsien hoitoa, käyttöä, suojelua ja kestävää kehitystä. Euroopan metsäministerikonferenssien

saavutuksia ovat yhteisymmärryksen saavuttaminen mm. kestävästä metsien hoidosta ja

käytöstä. Nämä sekä useat muut prosessit ohjaavat metsiin liittyvää keskustelua, joka puolestaan

vaikuttaa myös politiikan muotoutumiseen ja lopulta joissakin tapauksissa lainsäädäntöön asti.

Kansainvälinen ympäristölainsäädäntö ja sen tuleva kehitys on keskeinen metsäalaan vaikuttava

tekijä. Usein kansainvälisiin sopimuksiin sisältyvät päätökset ja suositukset tarkentuvat EU-

10(36)

linjauksiksi ja strategioiksi. Vaikka EU:lla ei ole yhteistä metsäpolitiikkaa, metsiä koskevia

asetuksia ja direktiivejä on erityisesti maatalous-, maaseudun kehittämis-, energia-, ilmasto- ja

ympäristöpolitiikkojen alalla. Lisäksi metsäsektoriin vaikuttavat kauppa-, talous- ja raha-,

työllisyys-, teollisuus-, alue- ja kilpailupolitiikat (MMM 2013). Euroopan Unionin poliittiset

linjaukset ja strategiat konkretisoituvat edelleen kansallisiksi strategioiksi ja linjauksiksi ja

vaikuttavat lainsäädäntöön. Esimerkiksi energia-asioissa 98 % Suomen lainsäädännöstä on

peräisin EU:sta ja 2 % Suomen eduskunnasta (Kapanen ja Rimppi 2011). Erityisesti

ympäristölainsäädännön määrä on kasvanut jopa kiihtyvällä vauhdilla.

Euroopan Unionissa on käyty keskustelua mm. päästökauppadirektiivistä päästöoikeuksien

alhaisen hinnan vuoksi. Hinnan nostamiseksi osaa päästöoikeuksista on esitetty siirrettäväksi

kauden lopulle vuoteen 2020. Koska Euroopassa suurin osa hiilidioksidipäästöistä syntyy

energian tuotannosta, hinnan nousun vaikutukset näkyisivät energian hinnassa, ja nostaisivat

energiaintensiivisen teollisuuden kustannuksia. Laivapolttoaineiden rikkipitoisuuden

alentamiseen tähtäävää rikkidirektiiviä ollaan Itämerellä, Pohjanmerellä sekä Englannin

kanaalissa kiristämässä tiukemmaksi kuin muilla alueilla. Tämä nostaa Suomen

vientiteollisuuden merikuljetuksen kustannuksia.

Euroopan tasolla pyritään kehittämään kestävää biotaloutta, jonka tavoitteena on

vähäpäästöisempi yhteiskunta. Komissio julkaisi helmikuussa 2012 strategian ja

toimintasuunnitelman, joka perustuu mm. uusiutuvien biologisten resurssien kestävään käyttöön

teollisuudessa ottaen huomioon luonnon monimuotoisuuden ja ympäristön suojelun. Euroopan

komissiossa on keskusteltu myös biopolttoaineiden kestävyyskriteerien muutoksesta.

Nestemäisten biopolttoaineiden osalta kestävyyskriteerit ovat jo käytössä ja muutoksella ne olisi

tarkoitus ulottaa myös kaasumaisiin ja kiinteisiin biopolttoaineisiin, Suomen kohdalla puuhun.

Ympäristölainsäädäntöön vaikuttavia tärkeimpiä tulevaisuuden trendejä ovat ilmastonmuutos,

kestävä kehitys, resurssitehokkuus ja biodiversiteetin suojeleminen. Suomessa menneillään

olevaa strategiatyötä mm. edellä mainituilla alueilla on paljon. Suurin haaste sekä

kansainvälisellä että kansallisella tasolla on näiden strategioiden integroiminen, jolloin kysymys

on tasapainosta ympäristöllisten, yhteiskunnallisten, sosiaalisten ja taloudellisten muuttujien

välillä.

Liitteessä 1 on kuvattu keskeisiä metsäalaan liittyviä kansainvälisen politiikan prosesseja.

1.2.3 Keskeisiä Suomen metsäalaan vaikuttavia strategiaprosesseja

Kansalliset biodiversiteetti-, energia- ja ilmastostrategia sekä biotalousstrategia ovat keskeisiä

Suomen metsäalaan vaikuttavia strategioita.

Valmisteilla olevan Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategian

tavoitteena on pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen Suomessa vuoteen 2020

mennessä ja saattaa 17 % prosenttia Suomen maa-alueiden ja sisävesien yhteispinta-alasta ja 10

% rannikko ja merialueiden yhteispinta-alasta monimuotoisuutta turvaavien keinojen piiriin

(Valtioneuvoston periaatepäätös 22.12.2012, Valtioneuvosto 2012a). Suojelun kattavuutta

lisätään erityisesti Etelä-Suomessa ja talousmetsissä jatketaan monimuotoisuuden turvaamista.

Tavoitteita toteutetaan vapaaehtoisuuteen perustuvalla METSO - ohjelmalla, jota on jatkettu

vuoteen 2020.

EU:n asettamiin ilmasto- ja energiapaketin tavoitteisiin vuoteen 2020 mennessä kuuluu

kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 20 % verrattuna vuoteen 1990. Tähän liittyen Suomen

11(36)

tavoitteita ovat mm. uusiutuvien energianlähteiden 38 % tavoiteosuus energian

loppukulutuksesta, sekä Suomen itselleen asettama tavoite, jonka mukaan uusiutuvan energian

osuus liikenteen polttoaineista olisi 20 % vuoteen 2020 mennessä. EU:ssa pyritään myös

tehostamaan primäärienergian käyttöä edistämällä rakennusten, ajoneuvojen ja laitteiden

energiatehokkuutta. Lisäksi Eurooppa neuvosto on vuonna 2009 asettanut tavoitteeksi

hiilidioksidipäästöjen vähentämisen 80–95 % vuoteen 2050 mennessä. (Kansallinen energia- ja

ilmasto …2013).

Suomen hallitusohjelmassa yhtenä pitkän aikavälin tavoitteena on hiilineutraali yhteiskunta.

Pyrkimyksenä on nostaa energiatehokkuutta ja tehostaa uusiutuvien energiamuotojen käyttöä.

Kansallisen ilmasto- ja energiastrategian (2013) tarkennetun skenaarion mukaan kivihiili

pyrittäisiin korvaamaan sähkön ja lämmön tuotannossa vuoteen 2025 mennessä lisäämällä

metsiin perustuvan bioenergian käyttöä. Metsähakkeen käytön tavoite on 25 TWh.

Lämmitysenergian kulutuksen laskuun pyritään mm. parantamalla rakennusten

energiatehokkuutta (korjausrakentaminen). Liikenteessä tavoitellaan mineraaliöljyn käytön

vähentämistä, ja maakaasun käytössä pyritään korvaamaan n. 10 % kotimaisesta puusta

valmistetulla synteettisellä maakaasulla vuoteen 2025 mennessä.

Suomessa biotalouden halutaan nähdä tulevaisuudessa muodostavan pohjan koko maan

hyvinvoinnille ja kilpailukyvylle. Valmisteilla oleva biotalousstrategia täydentää muita

luonnonvarojen käytön, Suomen kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin strategioita ja ohjelmia.

Menneillään olevan monitahoisen strategiatyön voidaan odottaa suuntaavan yhteiskunnan

kehitystä kohti vähähiilistä ja resurssitehokasta biotalousyhteiskuntaa, jossa tärkeää on

luonnonvarojen kestävä käyttö ja ekosysteemipalveluiden säilyminen myös tuleville

sukupolville.

1.3 Yhteiskuntapolitiikka ja metsäalan toimintaympäristön muutokset

Toimintaympäristössä vaikuttavat megatrendit haastavat koko suomalaisen yhteiskunnan

kehityksen tulevina vuosikymmeninä. Taloudessa globaali uusjako on muuttamassa

elinkeinorakenteita, ja hyvinvointiyhteiskunta on uhattuna. Kansantalouden perustaa horjuttaa

perinteisen metsäteollisuuden, konepajateollisuuden sekä ICT-sektorin irtisanomiset, kun

tuotantoa siirtyy pois Suomesta. Vaihtotase on kääntynyt negatiiviseksi ja julkisen talouden

budjettivarat tulevat todennäköisesti pienenemään tulevaisuudessa.

Nykyisen hallituksen havahtuminen toimintaympäristön muuttumiseen, näkyy menneillään

olevissa strategiatöissä. Suomen kilpailukyvyn -ja hyvinvoinnin keskeisen perustan on katsottu

tulevaisuudessa olevan biotaloudessa (esim. Harppaus…2013, Suomen biotalous-strategia,

luonnos 26.3.2013). Biotalousstrategiassa metsien ja metsäalan merkitys on keskeinen.

Erillisten, usein toimialakohtaisten tai yhteen asiakokonaisuuteen liittyvien strategioiden

tavoitteet ja toteutuskeinot voivat olla keskenään ristiriitaisia. Tämä voi vaikeuttaa laajempien

yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamista. Biotalous edellyttää hajautettua ja paikallisesti

tapahtuvaa tuotantoa. Nykyinen vallitseva suuntaus on kuitenkin kohti tiiviimpää

yhdyskuntarakennetta ja toimintojen keskittämistä, joka ei palvele tätä biotalouden periaatetta

(Harppaus…2013).

Metsäalaa koskeva keskeinen politiikka liittyy ilmastonmuutoksen hillintään ja biodiversiteetin

suojeluun. Ilmastopolitiikan tavoitteet metsiin perustuvan bioenergian käytön lisäämiselle

12(36)

synnyttävät uusia tulevaisuuden liiketoimintamahdollisuuksia, työllisyyttä ja uutta taloudellista

hyvinvointia yhteiskuntaan. Toisaalta metsäluonnon monimuotoisuuden ja

ekosysteemipalveluiden turvaamiselle lisääntyvä energiapuun korjuu voi muodostua uhkaksi,

samoin kuin luontomatkailun lisääntyminen ja metsien virkistyskäyttö, jonka tarve kasvaa

väestön kaupungistuessa. Julkisten terveydenhoitovarojen pieneneminen tuo puolestaan paineita

panostaa metsien terveysvaikutusten hyödyntämiseen, mikä osaltaan myös lisää metsien käyttöä.

Tulevaisuudessa metsien eri käyttömuotojen yhteensovittaminen tulee entistä tärkeämmäksi, ja

metsien käytössä painottuvat myös maisema- ja kulttuuriarvot.

Kivimaa ym. (2012) on tarkastellut erityisesti ilmastopolitiikan koherenssia suhteessa

metsäbioenergiaan. Tutkimuksessa havaittiin päällekkäisiä metsien käytön tavoitteita ilman

selkeää tietoa siitä, mikä on ilmastotavoitteiden suhde muihin metsien käytön tavoitteisiin.

Esimerkiksi puuenergian lisääntyvä käyttö voi nostaa energiapuun hintaa ja

kuljetuskustannuksia. Tämä vaikuttaa puun ja muiden energiaraaka-aineiden hintasuhteeseen ja

siten energialaitosten polttoainevalintaan. Tutkimuksessa korostettiin markkinavaikutusten

huomioon ottamista esimerkiksi asetettaessa päästöoikeuden hintaan sidottuja ohjauskeinoja.

Energiakäytön aiheuttama kuitupuun hinnan nousu on esimerkki ristiriidasta ilmastopolitiikan ja

teollisuuspolitiikan välillä.

Metsien käyttömuotojen ja metsiin liittyvien intressiryhmien monipuolistuminen korostavat

osallistavan päätöksenteon ja yhteistyön tarpeellisuutta. Muutama vuosi sitten kansalaisten

näkemyksiä Suomen metsäpolitiikasta selvittäneen tutkimuksen mukaan kansalaiset eivät

kokeneet metsiä koskevan päätöksentekoprosessien menettelytapoja oikeudenmukaisiksi eivätkä

vallanjakoa metsäpolitiikassa tasapuoliseksi. Kansalaiset myös kokivat, että metsien käytön eri

näkökulmat eivät tule tasapuolisesti huomioiduksi päätöksenteossa. Tutkimuksen mukaan

suomalaisten mielestä tärkein huomioonotettava asia metsiä koskevassa päätöksenteossa on

luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen, johon arvioitiin kiinnitettävän liian vähän huomiota

(Valkeapää ym. 2009).

Käynnissä oleva vapaaehtoisuuteen perustuva METSO – ohjelma (Etelä-Suomen metsien

monimuotoisuuden toimintaohjelma 2008–2020) on viestinnällä ja muilla keinoilla onnistunut

vaikuttamaan myönteisesti maanomistajien asenteisiin metsien monimuotoisuuden turvaamista

kohtaan ja ohjelmassa on saatu viime vuosina turvattua ekologisesti hyvälaatuisia kohteita.

(esim. Koskela 2013). Monimuotoisuuden turvaamisen taloudelliset vaikutukset riippuvat

suojeluohjelman laajuudesta. Jos raakapuun tarjonta supistuu lisäsuojelun vuoksi, siitä

seuranneella raakapuun hinnan nousulla on merkittävimmät vaikutukset sahateollisuuteen.

Toisaalta suojelualueilla on sosiaalista ja kulttuurillista merkitystä paikallisille toimijoille ja ne

voivat parantaa lähialueiden vetovoimaisuutta esimerkiksi luontomatkailukohteina (esim. Kallio

2011, Hänninen 2013).

Luonnonvarojen käyttöön liittyvien oikeudenmukaisuuskysymysten uudelleen arviointi on tullut

tärkeäksi etenkin matkailu- ja virkistyskäytön sekä luonnon- ja monimuotoisuuden suojelun

merkityksen kasvaessa. Tällöin esiin tulee myös kysymys siitä, keiden tulee osallistua metsien

käyttöön liittyvään päätöksentekoon. (Rannikko 2009).

Metsien ekosysteemipalveluiden, virkistyskäytön, kulttuuriarvojen sekä metsäalan

hyväksyttävyyden on havaittu olevan pitkällä aikavälillä korostumassa metsäalan

toimintaympäristöön vaikuttavina trendeinä (Gaia 2013). Ilmastonmuutos ja uusiutuvien raaka-

ainevarojen väheneminen näyttää myötävaikuttavan metsien käytön hyväksyttävyyteen (TAPIO

27.3.2013).

13(36)

Politiikan ennustettavuus olisi tärkeää yhteiskunnallisen kehityksen kannalta, mm.

innovaatioiden ja kalliiden pitkävaikutteisten tuotannollisten investointien edistämisessä. Tosin

ennustettavuus ei kuitenkaan ole ongelmatonta, sillä politiikan täytyisi pystyä myös reagoimaan

yllättäviin haasteisiin.

2. Vaikutukset Suomen metsäsektorille

2.1 Maailman väestönkasvu ja kaupungistuminen puun kysynnän moottoreina

Väestönkasvu, kaupungistuminen ja elintason nousu lisäävät metsiin perustuvien tuotteiden ja

palvelujen kysyntää. Perinteisten metsäteollisuustuotteiden kysynnänkasvu on nopeinta

kehittyvissä maissa, joissa sähköinen viestintä ei ole vielä alkanut korvata paino- ja

kirjoituspaperia samassa määrin kuin monissa kehittyneissä maissa. Kuluttajapakkauskartongin

kysynnän odotetaan kasvavan sillä pakkaaminen lisääntyy maailmanlaajuisesti noin 3 %:lla

vuodessa (PIRA 2012). Älypakkauksien tarve kasvaa, kun halutaan parantaa mm. ruuan

säilymistä, ja älykkäät lääkepakkaukset ovat tarpeen vanhenevalle väestölle. Myös kotitalous-,

hygienia- ja pehmopapereilla on kasvavat markkinat.

Puukuituun perustuvan sellun kysyntä kasvaa maailmalla kuidun tarpeen kasvaessa, ja siitä on

myös arvioitu tulevan pulaa vuoteen 2020 mennessä (Lenzing Group 2013). Kysyntää

kasvattanee osaltaan myös ympäristöystävällisyys suhteessa fossiiliperustaisiin kuituihin, joiden

osuus maailman 82 miljoonan tonnin kuitumarkkinoista oli yli puolet vuonna 2012. Kasvuun

vaikuttaa myös puuvillan tuotannon taantuminen. Pitemmällä aikavälillä sellun kysyntä kasvaa

nano- ja fibrillisellun lukuisissa käyttökohteissa.

Puutuoteteollisuuden markkinoita kasvattaa maailmalla asuinrakentamisen vuotuinen yli 4 %

kasvu vuosina 2015–2020 (Robinson 2011). Nopeinta kasvu on Kiinassa, USA:ssa ja Intiassa.

Euroopassa mm. hiilipäästöjen vähentämispyrkimysten ja asuntojen korjaustarpeiden on arvioitu

lisäävän puutuotteiden käyttöä (esim. Hetemäki & Hänninen 2009, Hetemäki ym. 2011).

Korjaustarpeet kasvavat myös USA:ssa asuntokannan vanhetessa. USA:ssa viime vuosien syvä

talouden lama, tiukentunut lainansaanti ja työttömyys ovat muuttaneet ainakin tilapäisesti

asuntojen kysynnän rakenteita omakotirakentamisen hieman vähentyessä suhteessa mm.

kerrostalorakentamiseen (Buehlmann & Schuler 2013).

Kotimaassa puun käytön suurimmat kasvumahdollisuudet ovat mm. kerrostalo- ja julkisessa

rakentamisessa sekä lähiökerrostalojen energiakorjauksissa, joihin liittyy myös viennin

kasvumahdollisuuksia (esim. Metsäalan strateginen ohjelma, 2012).

ClusterTech II –ohjelman skenaariotulosten mukaan Suomen metsäklusterin (metsä, energia ja

kemia) riippuvuus perinteisistä paperi- ja kartonkiteollisuuden tuotteista vähenee, kun alan

uusien tuotteiden tuotanto kasvaa ja puutuoteteollisuuden merkitys lisääntyy vuoteen 2020

mennessä (ClusterTech II 2013). Koko metsäklusterin tulot voisivat kasvaa lähes 6 miljardia

euroa ja puun käyttö vuoden 2010 68 miljoonasta 88 miljoonaan kuutiometriin. Tällöin 20

miljoonaa kuutiometriä oletetaan käytettäväksi energiapuuna sisältäen hakkuutähteitä, kantoja, ja

pieniläpimittaista puuta.

Suomen metsäteollisuuden päävientimarkkinat tulevat todennäköisesti vielä pitkään olemaan

Euroopassa, vaikka sahateollisuudessa Pohjois-Afrikan, Lähi-Idän ja Aasian osuus

vientimääristä on merkittävästi kasvanut. Pitemmällä aikavälillä mahdollinen Jäämeren radan

rakentaminen avaisi mahdollisuuksia Koillisväylän kuljetuksiin, mikä lyhentäisi lopputuotteiden

14(36)

kuljetusmatkaa Aasiaan (Tekniikka ja Talous 1.2.2012). Venäjän liittymisen WTO:n jäseneksi

vuonna 2012 on arvioitu vaikuttavan myönteisesti Suomen metsäteollisuuden

vientimahdollisuuksiin, kun useiden metsäteollisuustuotteiden tullit Venäjälle aikaa myöten

alenevat. Ainakin pitemmällä aikavälillä toimintaympäristön ennustettavuuden on arvioitu

Venäjällä paranevan. Venäjä on tuonut Suomesta mm. pitemmälle jalostettuja paperi- ja

kartonkituotteita ja puutaloja. Raakapuun vientitullien alenemisen on arvioitu lisäävän puun

tuontia Suomeen (Karvinen 2012).

2.2 Globalisaatio muuttaa kilpailua markkinoilla

Suomen metsäteollisuuden vientimahdollisuuksiin vaikuttaa kysynnän kasvun ja siinä

tapahtuvien rakennemuutosten lisäksi viennin suhteellinen kilpailukyky. Viime vuosina

tapahtuneeseen tuotannon laskuun on vaikuttanut erityisesti Euroopan, USA:n ja kotimaan

heikko talouskehitys, joka on vähentänyt lopputuotteiden kysyntää vientimarkkinoilla ja

kotimaassa (kuva 2).

50

60

70

80

90

100

110

120

50

60

70

80

90

100

110

120

96 98 00 02 04 06 08 10 12

EU27 BKT

Sahatavara

Paperi

indeksi 2000 = 100

Kuva 2. EU27 BKT:n sekä Suomen paperin ja sahatavaran tuotannon volyymikehitys 1995-2012.

Lähde: Hetemäki & Hänninen 2013, Tilastot: Eurostat ja Metla.

Tuotannon kasvu halvempien tuotantokustannusten alueilla, kuten Aasiassa ja Etelä-Amerikassa,

on johtanut painopaperin hintojen laskuun ja kilpailukyvyn heikentymiseen perinteisissä

tuottajamaissa. Tuotantokapasiteettia on suljettu Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa Suomi

mukaan lukien. Näköpiirissä ei ole, että hintakehityksessä tapahtuisi rakenteellista käännettä

ylöspäin. On arvioitu, että ellei kustannuskilpailukyky Suomessa merkittävästi parane, paperin

tuotanto alenisi vuoteen 2020 mennessä noin 30 % vuodesta 2007 (Hetemäki ja Hänninen 2009).

Tämän mukaan tuotantomäärä olisi 1990-luvun alkuvuosien tasolla. Arvio saattaa olla jopa

optimistinen, sillä viime vuosien heikko talouskehitys EU:n alueella näyttäisi nopeuttavan

muutosta (Hetemäki ja Hänninen 2013).

Vaikka Etelä-Amerikan ja Aasian suhteellista etua kaventanee tulevaisuudessa

tuotantokustannusten nousu, kilpailuetu säilynee edelleen näillä alueilla. Alueiden olennainen etu

mm. Suomeen verrattuna on puun nopea kasvu ja suuri hehtaarituotto. Tulevaisuudessa

Suomessa toimivat yritykset investoivat mm. pakkauspapereiden ja kartongin sekä bioenergian

tuottamiseen. Etenkin neitseelliseen kuituun (eli raakapuuhun eikä kierrätyspaperiin) perustuva

elintarvikepakkaustuotteiden kehitys näyttää Suomen kannalta suhteellisen hyvältä.

15(36)

Sahateollisuudessa tuotanto on viime vuosina alentunut Euroopan vientimarkkinoiden taantuman

ja Suomen heikentyneen kilpailukyvyn vuoksi. Kotimaan kulutukseen tuotannosta jää noin 40

prosenttia. Vaikka alan kysyntänäkymät ovat pitemmällä aikavälillä hyvät, tuotannon määrä

riippuu suhteellisesta kilpailukyvystä. Sahateollisuudessa kilpailu erityisesti Itä-Euroopan

halvemman tuotannon kanssa on koettu yhdeksi suurimmista haasteista vuoteen 2020 mennessä

(Rautanen 2009, Nuutinen ym. 2009). Tulevaisuudessa menestymiseen tarvittaisiin uusia

tuotteita, palveluita sekä asiakaslähtöisyyden lisäämistä. Sahateollisuus voisi myös hyötyä

kehittyvistä bioenergiamarkkinoista kysynnän kasvun nostaessa sen sivutuotteiden hintaa.

Osa Suomen metsäalan nykyisistä ongelmista johtuu myös ennakoinnin kriisistä. Vaikka

tulevaisuutta on ennakoitu ja tutkittu, sillä on ollut vain vähän vaikutusta toimintaan (esim.

Harppaus…2013). Pitkällä aikavälillä kriittinen seikka metsäteollisuudessa ei ole niinkään

vientimäärän, vaan sen arvon kasvattaminen. Suomeen tarvitaan lisää teollisia investointeja, kun

investoinnit metsäteollisuus mukaan lukien ovat selvästi vähentyneet lamaa edeltäneeseen aikaan

verrattuna. Taulukkoon 1 on koostettu yleisiä etuja ja haittoja, jotka vaikuttavat Suomen

kilpailukykyyn investointikohteena ja viennissä kansainvälisille markkinoille (Eloranta 2012,

Biotaloustyöpaja 15.2.2013).

Taulukko 1. Suomen kilpailuetuja ja haittoja (Eloranta 2012, Biotaloustyöpaja 15.2.2013).

Suomen kilpailuetuja Haittoja

Monipuoliset biovarannot: hyvin hoidetut

metsävarat, puhdas vesi

Ulkomaisten sijoittajien mielestä Suomen

heikko tunnettuus, ja kotimaisten sijoittajien

mielikuvissa heikko kilpailukyky

Korkealaatuinen puukuitu Biomassat (puu) kasvavat hitaasti

Vahva metsäklusteri, olemassa oleva

teollisuus

Pienet kotimarkkinat

Korkeasti koulutettu työvoima Työmarkkinoiden jäykkyys ja

ennustamattomuus

Teknologinen osaaminen Verokohtelu verrokkimaita vähemmän

kannustavaa

Toimiva liiketoimintaympäristö Heikot kasvuyritysten

pääomasijoitusmarkkinat

Historiallisesti edullinen energia Etäisyys vientimarkkinoista

Venäjän läheisyys ja toimiva logistiikka

Venäjälle

Kansainvälisten osaajien ja verkostojen puute

Luonto, ympäristön- ja luonnonvarojen

suojelu

2.3 Ilmastonmuutos muuttaa metsäluontoa, puuntuotantoa ja -kysyntää

Metsien puuntuotannollinen tila on kohentunut viime vuosikymmeninä. Puuta on enemmän kuin

koskaan sen jälkeen, kun puuvarannon seuranta on aloitettu ja metsä kasvaa aiempaa

nopeammin. Joidenkin metsälajien uhanalaistuminen on hidastunut tai pysähtynyt, mutta

kokonaisuudessaan metsälajien uhanalaiskehitystä ei ole saatu pysäytettyä (Suomen metsät

2011).

Ilmastonmuutos tulee olemaan tärkeimpiä metsäympäristön tilaan vaikuttavia tekijöitä.

Suomessa vuotuisen keskilämpötilan arvioidaan nousevan 2–6 astetta ja sademäärien kasvavan

5–25 % vuoteen 2100 mennessä verrattuna viimeisten 30 vuoden lukemiin. Säiden erilaiset ääri-

ilmiöt kuten kuivuus, myrskyt ja tuuli- ja lumituhot tulevat yleistymään. Vakavimmat välittömät

uhat metsien kehitykselle liittyvätkin ääri-ilmiöiden yleistymiseen (Asikainen ym. 2011).

16(36)

Ilmastonmuutos vaikuttaa metsien kasvuun, puulajisuhteisiin ja lajien levinneisyyteen. Metsien

kasvu voi kiihtyä erityisesti pohjoisessa ja suometsissä. Etelä-Suomessa koivu ja mänty voivat

vallata alaa kuusen menestyessä aikaisempaa huonommin (Kellomäki et al. 2008). Metsäraja-

alue voi myös siirtyä ylemmäksi tai pohjoisemmaksi ja tietyt lajit voivat hävitä vähitellen

sukupuuttoon (Suomen metsät 2011). Yleisesti arvioidaan, että metsätaudit lisääntyvät.

Suurimmat uhkat ovat tuhohyönteisten lisääntymismahdollisuuksien paraneminen ja lauhkean

vyöhykkeen hyönteistuhojen leviäminen pohjoiseen.

Sieväsen ym. (2012) skenaariolaskelmien mukaan metsien puuston kokonaisvolyymi ja puuston

keski-ikä tulevat nousemaan ja puustot ovat nykyistä tiheämpiä. Samalla metsien sisältämä

hiilivarasto kasvaa erityisesti skenaariossa, jossa metsäteollisuuden puunkäyttö on alhainen ja

ilmastonmuutos kiihdyttää puuston kasvua. Vaikka hiilivarasto kasvaa, myös riskit

myrskytuhoille, hyönteistuhoille sekä mahdollisesti metsäpaloille suurenevat, kun kuolleen

pystypuuston määrä kasvaa. (Sievänen ym. 2012).

Ilmaston lämpeneminen, sateiden lisääntyminen ja muutokset puulajeissa ja

metsäkasvillisuudessa tuovat mukanaan muutostarpeita myös metsien hoitoon,

puunkorjuumenetelmiin sekä monimuotoisuuden turvaamisen tavoitteisiin ja keinoihin. Sievänen

ym. (2012) korostavat tarvetta arvioida ilmastonmuutoksesta metsille aiheutuvia riskejä ja pyrkiä

vaikuttamaan kehitykseen.

Ilmastonmuutos voi muuttaa kuluttajien ja yhteiskunnan preferenssejä lähemmäs ns. vihreitä

tuotteita ja vihreää kasvua. Tämä tuo metsäteollisuudelle uusiutuvien luonnonvarojen jalostajana

mahdollisuuden lisätä koko metsäalan hyväksyttävyyttä kuluttajien taholla.

2.4 Uusiutuva energia voisi kattaa puolet Suomen primaarienergian käytöstä

Koko EU:n alueella biomassaan ja jätteeseen perustuvan energiankulutuksen on arvioitu

kasvavan vuodesta 2008 noin 77 % vuoteen 2030 mennessä, kun samaan aikaan koko energian

käytön lisäys on vain 3 % (IEA 2010).

Noin 50 % Suomen primaarienergian käytöstä voisi olla uusiutuvaa vuonna 2050, jolloin

biomassan käyttö energiaksi lisääntyisi voiman ja lämmön tuotannossa kaikkialla (LowCarbon

Finland 2050). Sellaisten uusiutuvien energianlähteiden, kuten auringon ja tuulen käyttö

edellyttää kuitenkin joustavien energiasysteemien kehittämistä. Tuulettomina aikoina ja silloin

kun aurinko ei paista, tarvitaan säätöenergiaa. Tuulienergiaan ollaan investoimassa tukipolitiikan

(syöttötariffi) ansiosta nykynäkymin jo paljon enemmän kuin hallituksen vuodelle 2020 asettama

tuulivoimatavoite on. Vuoteen 2015 asti maksetaan korkeampaa tukea, jonka jälkeen tuki alenee.

Tulevaisuudessa biopolttoaineiden tarjonnan kasvusta suuri osa perustuisi metsäbiomassaan,

mikä edellyttää tarjonta- ja logistiikkaketjujen edelleen kehittämistä. Fossiilisista polttoaineista

ei kuitenkaan päästäisi kokonaan eroon suurten yhdyskuntien energiasysteemeissä, joissa

kysynnän tyydyttäminen uusiutuvalla energialla voi tulla teknisesti, logistisesti tai taloudellisesti

haastavaksi. Myös hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin (CCS) teknologiat ovat vielä

kehitteillä. (Low Carbon Finland 2050).

Metsäbiomassan kasvava tarve lisää myös kotimaassa aluetasolla mahdollisuuksia löytää uusia

markkinoita ja yritystoimintaa bioenergiasta. Tarjontaan tuovat kuitenkin epävarmuutta monet

tekijät, mm. hankintaan vaikuttavat mahdolliset tulevat säädökset, korjuukustannukset sekä

työvoiman saatavuus.

17(36)

2.5 Uusiutuvan energian kasvava tarve lisää energiapuun käyttöä

Ilmastonmuutoksen hillintään liittyvät toimenpiteet tulevat lisäämään uusiutuvan energian

tarvetta, mikä lisää energiapuun käyttöä. Euroopassa energiapuun kysynnän kasvun on arvioitu

tuovan suuria kysyntäpaineita EU:n metsäisten maiden, kuten Pohjoismaiden puumarkkinoille

uusiutuvan energian käytön tavoitteita toteutettaessa (Jonsson ym. 2011, EFSOS II). Mantaun

ym. (2010, myös Verkerk 2010) arvioiden mukaan Euroopan Unionin (27 valtiota) puuvarat

eivät riittäisi kattamaan alueen puuraaka-ainetarvetta vuoteen 2030 mennessä. Niukkuus puusta

saattaa tulevaisuudessa nostaa puun hintaa mm. Pohjoismaissa. Toisaalta myös biomassan tuonti

Eurooppaan kasvanee, jota ennakoi esimerkiksi jo nyt nähtävissä oleva pellettien tuonnin nopea

kasvu Pohjois-Amerikasta Euroopan markkinoille (WRI 2012).

On myös esitetty näkemys, jonka mukaan erittäin merkittävin poliittisin toimin ja investoinnein

pystyttäisiin nostamaan energiapuun tarjontaa kattamaan EU:n tavoitteet (UN 2013).

Mahdollisina haittoina olisi kuitenkin metsäteollisuuden puun saannin vaikeutuminen ja

metsäluonnon biodiversiteetin heikkeneminen.

Suomessa puunjalostusteollisuus on keskeisessä asemassa metsäenergian käytön lisäämisessä.

Metsähakkeen käyttötavoite on 13,5 miljoonaa kuutiometriä (25 TWh) vuoteen 2020 mennessä,

kun käyttö vuonna 2012 oli noin 8,3 miljoonaa kuutiometriä. Kallion ym. (2011) mukaan

metsähakkeen energiakäytölle (olettaen sähkön ja lämmön tuotanto sekä biopolttoaineet)

esitettyjen lisäämistavoitteiden saavuttaminen näyttää haastavalta ilman metsäteollisuuden,

erityisesti tukkia käyttävän teollisuuden, tuotantokapasiteetin laajentamista. Pitemmällä

aikavälillä ilmaston lämpeneminen kuitenkin lisää puuston kasvua ja tutkimustulosten mukaan

sekä aines- että energiapuun hankintaa voitaisiin merkittävästi lisätä hiilensidontaa vaarantamatta

(Asikainen ym. 2012).

MELA–ohjelmistolla laadittujen, vuoteen 2040 ulottuvien skenaariotarkastelujen mukaan

metsäteollisuuden kotimaan puunhankinnan mahdollinen väheneminen merkitsisi sitä, että

metsäenergia olisi hankittava suuremmassa määrin harvennushakkuukohteista (Sievänen ym.

2012). Harvennushakkuiden merkitys puunhankinnassa kasvaa tulevina vuosikymmeninä. Tämä

voidaan nähdä myös signaalina korjuuteknologian tutkimus- ja kehitystyön suuntaamiselle

harvennushakkuuteknologiaan.

2.6 Informaatioteknologia auttaa metsäalaa uudistumaan

Metsäteollisuus on haasteiden edessä sähköisen viestinnän korvatessa paperin kysyntää

mainonnassa ja muussa viestinnässä. Sähköisen viestintäteknologian kehittyessä tiedonsiirron

nopeus kasvaa ja kustannukset alenevat entisestään. Paperille painettujen sanoma- ja

aikakauslehtien levikit ovat jyrkässä laskussa Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Japanissa ja myös

Suomessa (esim. Talouselämä 14/2013). Kartongin kulutusta informaatioteknologia on lisännyt

Internet-kaupan kasvun lisätessä tuotteiden pakkaamista.

Digitalisoituminen merkitsee sitä, että virtuaalisuus tulee mukaan arkipäivän elämään.

Kulutuksen painopiste siirtyy enemmän palveluihin ja virtuaaliseen kulutukseen. Tämä myös

vahvistaa meneillään olevaa suuntausta kohti palveluyhteiskuntaa.

Informaatioteknologian sovellusten osaaminen ja internetin uudenlainen hyödyntäminen ovat

tulevaisuuden kriittinen kilpailukykytekijä myös metsäalan yritysten menestymiselle.

Digitaaliset liiketoimintamallit tulevat tärkeiksi metsien hyödyntämisessä, teollisuudessa,

puunhankinnassa, metsien hoidossa, metsäsuunnittelussa, matkailussa, jne. Ne auttavat uusien

metsiin perustuvien palveluiden ja tuotteiden kehittämistä ja räätälöintiä. Uudet toimintamallit

edellyttävät verkostoissa toimimista. Tämä puolestaan edistää myös pyrkimystä

biotalousyhteiskuntaan.

18(36)

Älyä tarvitaan kaikkialla. Sitä on jo mm. pakkauksissa, tekstiileissä ja rakennuksissa.

Tulevaisuudessa tarve on paljon nykyistä laajempi, joten se tulee olemaan entistä tärkeämpi osa

myös uusissa metsäalan tuotteissa. 3D - tulostuksen valtavia kasvumahdollisuuksia (CSC 2012)

voidaan hyödyntää myös metsäalalla olemalla mukana esimerkiksi rakentamisen järjestelmien ja

-materiaalien kehittämisessä tulostimia varten.

Robotiikan käyttö kasvaa ja tulevaisuudessa robotit tekevät yhä enemmän töitä, joita aiemmin

hoidettiin ihmistyövoimalla. Robotiikkaa voidaan kehittää metsäalalla esimerkiksi metsänhoidon

ja puunkorjuun kustannustehokkuuden lisäämiseksi.

Sosiaalisen median merkitys tulee kasvamaan mm. poliittisessa viestinnässä, yritysten

markkinoinnissa ja palveluiden suunnittelussa. Sen merkitys kasvaa myös yleisen mielipiteen

muodostamisessa. Ei-toivottujen uhkien torjumiseksi median hallinta ja siellä toimiminen vaatii

oman osaamisensa.

2.7 Metsät yhä tärkeämpiä palveluiden tuottajina

Palveluiden merkitys on kasvanut Suomessa sekä teollisuudessa että alkutuotannossa. Suomen

talouden rakennemuutoksessa keskeistä vuosina 2010–2025 tulee olemaan talouden

palveluvaltaistuminen (Honkatukia ym. 2010). Näin tapahtuu myös Suomen metsäsektorilla ja

uusia työpaikkoja syntyy metsäalan palveluihin (esim. Hetemäki ym. 2011, Hetemäki ja

Hänninen 2013). 2000-luvulla ovat yleistyneet erityisesti metsien virkistys- ja matkailukäyttö.

Palveluiden merkityksen kasvuun liittyy myös arvojen muuttuminen. Ihmisten luontosuhde on

muuttumassa enemmän ympäristöä ja sen säilymistä huomioon ottavaan suuntaan (Mikkola

2003) ja metsien muut kuin puuntuotannolliset arvot ovat nousseet aikaisempaa tärkeämmiksi

(Rannikko 2009). Tämä heijastuu myös yksityismetsänomistajien metsiensä hoidolle ja käytölle

asettamiin tavoitteisiin.

Kaupungistuminen, tulotason nousu, vapaa-ajan kasvu ja väestön ikääntyminen lisäävät

luontomatkailua ja metsien virkistyskäytön kysyntää (esim. Hetemäki ym. 2011). Vaikka

luonnon virkistyskäyttö pohjautuukin meillä pitkälti jokamiehenoikeuteen, ovat kuntien

virkistysalueiden ja kansallispuistojen käyntimäärät kasvaneet voimakkaasti viime

vuosikymmeninä (Sievänen & Neuvonen 2011).

Matkailu on maailmalla nopeasti kasvava toimiala. Maailman matkailujärjestö (United Nations

World Tourism Organization 2011) ennakoi, että matkailu Pohjois-Eurooppaan kasvaa jaksolla

2010–2020 vuosittain 2,2 % ja sen jälkeen kasvu jatkuu hieman hidastuen vuoteen 2030.

Luontomatkailun odotetaan kasvavan nopeammin kuin matkailun keskimäärin. Toisaalta

pyrkimys vähähiilisyyteen saattaa myös rajoittaa pitkien matkojen tekemistä. Kotimaassa tämä

lisäisi entisestään kaupunkimetsien merkitystä virkistysalueina.

Maailmanlaajuinen trendi on, että julkiset varat eivät riitä kaikkeen terveydenhoitoon, jolloin

yksilövastuu kasvaa kaikkialla terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Terveys- ja

hyvinvointipalvelut voivat olla tulevaisuudessa osa metsiin perustuvia palveluita.

Ilmaston lämpeneminen maapallolla voi lisätä ilmastopakolaisuutta mm. Pohjoismaihin.

Virkistys- ja terveysmatkailu saattaa kasvaa eteläisen pallonpuoliskon kuivilta ja helteisiltä

alueilta Pohjois-Eurooppaan ja Suomeen, samoin matkailu Etelä-Euroopasta Pohjoismaihin.

Etelä-Suomen pimeät ja vetiset talvet puolestaan saattavat lisätä paineita Pohjois-Suomen

matkailuun.

19(36)

3. Yhteiskunnalliset edellytykset

3.1 Metsätalous ja metsänomistus

Suomen metsissä on runsaasti potentiaalista puun tarjontaa, koska puuston käyttöaste on ollut

viime vuosina noin 77 % laskennallisista kestävistä hakkuumahdollisuuksista (esim. Sevola

2011). Puun tulevaa kysyntää on arvioitu metsäteollisuuden perinteisten tuotteiden

tuotantomäärien perusteella (Hetemäki ja Hänninen 2009, Honkatukia ja Simola 2011).

Parhaimmassa tapauksessa puun käyttö voisi kapasiteetin sulkemisista huolimatta palautua

vuoteen 2020 mennessä huippuvuoden 2007 tasolle sellun ja kartongin tuotannon lisääntyessä

(Honkatukia ja Simola 2011). Olettaen, ettei kustannuskilpailukyky nykyisestä parane, puun

käyttö olisi Hetemäen ja Hännisen (2009) arvion mukaan vuoteen 2020 mennessä noin

kolmanneksen alempi kuin vuonna 2007. Bioenergian käytön kasvu tulee kuitenkin lisäämään

puun käyttöä merkittävästi. ClusterTech II – ohjelman (2013) mukaan puun käyttö voisi nousta

jaksolla 2010-2020 noin 20 miljoonaa kuutiometriä energiapuun käytön kasvun ansiosta, jolloin

energiapuu sisältäisi hakkuutähteitä, kantoja ja pieniläpimittaista puuta.

Yksityismetsien merkitys puun tuotannossa on suuri, sillä noin 80 prosenttia teollisuuden

käyttämästä kotimaisesta raakapuusta on peräisin yksityismetsistä. Suomessa on runsaat 632 000

metsänomistajaa, kun metsätilan minimivaatimuksena on kaksi hehtaaria metsämaata

(Metsätilastotiedote 16/2013). Suomalaiset omistavat metsää yksin tai puolison kanssa,

verotusyhtymissä ja kuolinpesien kautta.

Suomessa käytettiin raakapuuta vuonna 2011 noin 71 miljoonaa kuutiometriä, josta kotimaisen

raakapuun määrä oli 62 ja tuontiraakapuun (ml. tuontihake) 9 miljoonaa kuutiometriä.

Tuontipuun arvioidaan olevan tärkeä raaka-ainelähde myös tulevaisuudessa, koska metsien

käytön monipuolistuminen esimerkiksi metsien monimuotoisuuden turvaamisen, virkistyskäytön

tai luontomatkailun lisääntyessä voi ainakin joillakin alueilla vähentää realisoitavia

hakkuumahdollisuuksia.

Puun epätasainen tarjonta on nähty ongelmaksi puumarkkinoilla. Syinä tähän on pidetty

metsätilojen pirstoutumista ja metsänomistajien ikääntymistä. Viime vuosina pienten, mutta

toisaalta myös suurten tilojen lukumäärä on kasvanut (Metsätilastotiedote16/2013). Pienten

tilojen lukumäärän kasvusta huolimatta suurten tilojen osuus pinta-alasta on kuitenkin kasvanut

ja metsäomaisuus on keskittymässä yhä suuremmille metsänomistajille. Muutokseen näyttää

vaikuttaneen metsävähennyksen laajennus verovuodesta 2008 alkaen.

Puumarkkinoiden tarjonnan kehittämistoimenpiteinä on nähty muun muassa metsätalouden

elinkeinoluonteen lisäämistä, sukupolvenvaihdoksiin aktivointia, verohuojennuksia ja neuvonnan

lisäämistä. Sukupolvenvaihdosten verohelpotukset nuorentaisivat metsänomistajakuntaa

nopeasti, jos niistä päästäisiin poliittiseen yhteisymmärrykseen. Toisaalta myös kysynnän

muutokset vaikuttavat puumarkkinoihin. Puun ostajat koetaan jossain määrin passiivisiksi

puumarkkinatoimijoiksi, joiden puun ostot ovat muuttuneet pienentyneiden puuvarastojen vuoksi

tempoileviksi (Kurki ym. 2012).

Pitemmällä aikavälillä metsänomistuksen voidaan arvioida eriytyvän suuriin ja pieniin tiloihin.

Suurilla tiloilla harjoitetaan metsätaloutta yrittäjämäisemmin kuin pienemmillä.

Metsänomistajakunta myös polarisoitunee nykyistä voimakkaammin puuntuotantoa ja metsän

taloudellisia hyötyä painottaviin ja toisaalta enemmän metsien aineettomia hyötyjä painottaviin

(maisema, virkistys, monimuotoisuus) metsänomistajiin. Tärkeäksi tulee myös taloudellisten ja

aineettomien tavoitteiden yhdistäminen (Rämö ym. 2009). Metsätilat voivat jatkossa kehittää

20(36)

perinteisen puuntuotannon rinnalle muita käyttömuotoja, kuten energiapuun tuottaminen,

virkistyskäyttö, maisema, luontomatkailu, monimuotoisuuden turvaaminen, hiilensidonta, jne.

Tulevaisuudessa metsänomistajien on arvioitu olevan todennäköisimmin kaupunkilaisia ja

korkeammin koulutettuja ja myös taloudellisesti aiempaa vähemmän riippuvaisia metsätuloista.

Uusi sukupolvi tekee todennäköisesti itse entistä vähemmän metsänhoitotöitä.

Hankintahakkuiden määrä on jo vähentynyt selvästi. Metsänomistajat toimivat entistä enemmän

verkossa ja sähköisen puukauppapaikan ja muiden verkkopalvelujen arvioidaan lisäävän

puumarkkinoiden toimivuutta (Kurki ym. 2012, Metsänomistajien ikääntyminen ... 2013).

Metsänomistajakunnan muuttuminen asettaa haasteita erityisesti neuvontaa ja palveluja

tarjoaville organisaatioille, kuten metsänhoitoyhdistyksille ja palveluyrittäjille (esim. Karppinen

ja Tiainen 2010). Tämä on kuitenkin samalla mahdollisuus uusien palveluiden ja

palveluyritysten kehittämiselle. Metsänhoitoyhdistyslain uudistaminen tulee parantamaan

metsätalouden palvelumarkkinoiden kilpailuedellytyksiä, kun luovutaan pakollisesta

metsänhoitomaksusta.

Vuonna 2014 voimaan tuleva uudistettu metsälaki mahdollistanee puun tarjonnan lisääntymisen.

Laki sallisi nykyistä nuorempien metsien hakkuut ja mahdollistaisi eri-ikäismetsätalouden

harjoittamisen, mikä saattaa kannustaa hakkuisiin niitäkin, jotka aiemmin ovat välttäneet

avohakkuita.

Vuoteen 2050 mennessä metsiä käytetään entistä monipuolisemmin. Metsänomistajakunta on

nuorentunut, keskimääräinen tilakoko on hieman suurentunut ja metsätalouden harjoittaminen

muuttunut yrittäjämäisemmäksi. Metsien käytön monipuolistuessa nykyistä suurempaa osaa

metsistä saatetaan käyttää ensisijaisesti muuhun kuin puuntuotantoon.

3.2 Työllisyys

Suomen koko kansantalouden työllisyysrakenne on muuttunut viimeisten vuosikymmenien

aikana. Palvelualojen työpaikkojen osuus on kasvanut jatkuvasti jalostuksen ja alkutuotannon

työllisyysosuuden supistuessa. Perinteisen metsäsektorin (metsätalous ja metsäteollisuus)

merkitys työllistäjänä on tasaisesti vähentynyt muun muassa työn tuottavuuden kasvaessa ja

lopputuotteiden kysynnän rakenteiden muuttuessa. Vuonna 2011 metsäsektori työllisti 2,8

prosenttia maamme työllisistä, kun vastaava luku vuonna 2000 oli 4,1 % (Metsätilastollinen

vuosikirja 2012). Metsätaloudessa työskenteli 23 000 ja koko metsäteollisuudessa 47 000

henkilöä vuonna 2011.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskus (VATT) ennakoi metsäalan työvoiman tarvetta kahden

skenaarion valossa. Tavoiteurassa metsätalouden työllisten määrä vähenisi, joskin hitaasti, noin

17 000 henkilöön vuoteen 2025 mennessä. Vähenemistä hidastaisi erityisesti

puutuoteteollisuuden suotuisa kehitys tuoteinnovaatioiden ansiosta sekä puun energiakäytön

kasvu. Puutuoteteollisuuden työllisten määrä kääntyisi kasvuun taantuman aiheuttaman

sukelluksen jälkeen päätyen noin 21 000 työlliseen vuonna 2025. Massa- ja paperiteollisuus saisi

positiivisen sykäyksen uusien tuotelinjojen luomasta kilpailuedusta kansainvälisillä

markkinoilla. Työllisten määrä olisi tavoiteuralla noin 22 000 henkilöä vuonna 2025 (Ahokas ja

Honkatukia 2010).

Luontomatkailun yritysten (n. 5700 kpl) työllisyysvaikutuksen arvioidaan olevan Suomessa noin

27 000 henkilötyövuotta, josta majoituksen osuus on noin puolet. Luontomatkailu on usein ns.

elintapayrittäjyyttä, jossa ensisijaisena tavoitteena ei ole yrityksen kasvattaminen ja kehittäminen

(Petäjistö ja Selby 2012). Haasteellista luontomatkailun seurannan kannalta on alan tilastointi,

21(36)

joka tällä hetkellä on puutteellista tai luontomatkailua ei pystytä tarkemmin erittelemään

yleisestä matkailun tilastoinnista.

Suomen metsäalan strategisen ohjelman (MSO) mukaan metsäalalle olisi mahdollista synnyttää

yli 10 000 teollista työpaikkaa, jos siinä asetetut kehittämistavoitteet saavutetaan (Metsäalan

strateginen ohjelma, 2012). Cluster Tech II (2013) skenaarioiden mukaan metsäklusteriin voisi

syntyä vuoteen 2020 mennessä 11 000 työpaikkaa. Kansallisessa metsäohjelmassa (KMO 2015)

arvioitiin metsätalouden työllisten määrän lisääntyvän koneellistumisesta huolimatta viime

vuosien tasosta runsaalla tuhannella työllisellä (Kansallinen metsäohjelma 2015, 2010). On myös

arvioitu, että ikääntyneen työvoiman jäädessä eläkkeelle metsätaloudessa syntyy työvoimapula,

jos metsäalan houkuttelevuutta ei saada lisätyksi ja töiden kausiluonteisuutta vähennettyä.

Vihreään kasvuun liittyy suuria työllisyysodotuksia. Taloudellisesta taantumasta huolimatta

cleantechin maailmanmarkkinat kasvoivat lähes 12 prosenttia vuosina 2007–2010 (1 930 mrd.

euroa vuonna 2010), ja vuoteen 2025 mennessä maailmanmarkkinoiden arvon ennustetaan

olevan yli 4 400 miljardia euroa. Silti vihreä sektori ei välttämättä lisää kovin paljoa

työpaikkojen kokonaismäärää, koska osa syntyvistä”vihreistä” työpaikoista korvaa vanhoja, kun

samaa tuotetta tai palvelua tuotetaan kestävämmällä tavalla. Vihreän teknologian työpaikkojen

katsotaan useimmissa maissa perustuvan ensi sijassa vientimarkkinoiden varaan (Vihreän kasvun

mahdollisuudet 2013).

Tulevaisuudessa uusien biomassapohjaisten tuotteiden valmistuksen ja kehittämisen,

esimerkkinä bioenergia ja liikenteen biopolttoaineet, puubiomassaan perustuvat kemikaalit ja

uudet materiaalit, pohjalta syntyy Suomeen uutta liiketoimintaa ja työpaikkoja.

Pitkällä aikavälillä vuoteen 2050 mennessä voidaan olettaa, että merkittävä osa uusista

työpaikoista on syntynyt uusilla toimialoilla. Puunjalostus on jo nykyisin yhä enemmän myös

energiateollisuutta. Uudet mahdollisuudet ovat tuoteryhmissä ja palveluissa, jotka ovat

luonteeltaan lähempänä monia muita toimialoja ja toimijoita, kuten kemianteollisuutta tai

suunnittelu- ja rakennusyrityksiä (Donner-Amnell ym. 2011).

3.3 Koulutus ja tutkimus

Nykytietämyksen mukaan vuonna 2016 ammatillisen koulunsa aloittavien työmarkkinoille tulon

aikaan, vuonna 2020 ja siitä eteenpäin, useilla aloilla tulee olemaan pulaa työvoimasta. Opetus-

ja kulttuuriministeriön asettaman työryhmän näkemyksen mukaan suomalaisten tuotteiden ja

palveluiden kysyntä ulkomailla tulee kasvamaan, mutta kysynnän rakenne jonkin verran

muuttumaan. Kysyntä kohdistuu aiempaa osaamisintensiivisempiin tuotteisiin, joissa korostuu

asiakaslähtöisyys ja osittain myös pitkälle viety tuotteiden räätälöinti (Tasapainoiseen

työllisyyskehitykseen 2025, 2011).

Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmän laskelmien tulokset ennakoivat metsätalouden alan

ammatillisen peruskoulutuksen lisäämistä lähes viidenneksellä, mutta toisaalta korkea-asteen

koulutuksen selvää vähentämistä etenkin yliopistoista. Koulutustarve on seurausta alan suuresta

poistumasta, koska kokonaistyöpaikkamäärä on laskeva (Tasapainoiseen työllisyyskehitykseen

2025, 2011).

Metsäteollisuuden tuotteiden ja palvelujen kehittämisessä uusilla teknologioilla on kasvava

merkitys. Vuoteen 2050 mennessä maailman lisääntyvä hyödykkeiden ja raaka-aineiden kysyntä

merkitsee kuidun kysynnän kasvua. Tähän vastaaminen edellyttää uusia kuituosaamisen

sovelluksia, joita Suomessa on kehitetty ja ollaan kehittämässä, esimerkkinä uudet puuhun

perustuvat pakkaukset, rakennustuotteet, biopolttoaineet, elintarvikkeet, jne. Koulutuksen

uudelleen suuntaaminen mahdollistaisi näiden trendien hyödyntämisen tulevaisuudessa.

22(36)

Metsäalan koulutuksen ongelmana on huono vetovoima nuorten keskuudessa. Metsäalan

vihreyttä ja kestävää kehitystä tulisi painottaa entistä enemmän ja tuoda esiin metsäalalla

käytössä oleva edistynyt teknologia (Metsäalan osaaminen ja hyväksyttävyys, 2009, Riala ja

Asikainen, 2012)

Metsäalalla ja sitä sivuten toimii useita tutkimusorganisaatioita. Tutkimusta rahoitetaan

budjettivaroin, mutta tulevaisuudessa yhä suurempi osa rahoituksesta tulee talousarvion

ulkopuolelta mm. Suomen Akatemiasta, Tekesistä ja EU:sta. Sektoritutkimuslaitosuudistuksessa

kilpailtavan rahoituksen osuus kasvaa merkittävästi, mikä voi heikentää laitosten edellytyksiä

mm. pitkäaikaisten seuranta-aineistojen tuottamiseen.

Strategisen huippuosaamisen keskittymät (SHOK) ovat viimeisen viiden vuoden ajan olleet

Suomen innovaatiopolitiikan pääinstrumentti aiheinaan energia ja ympäristö. Vuonna 2013

tehdyssä arvioinnissa kuitenkin kyseenalaistetaan SHOKien toimivuutta, kykyä tuoda lisäarvoa

sekä sitä, ovatko ne onnistuneet edesauttamaan Suomen teollista uudistumista (Licence to SHOK

2013, Tekniikka ja Talous 2013). Alueellista innovaatiotoimintaa edistetään työ- ja

elinkeinoministeriön alaisella osaamiskeskusohjelmalla (OSKE:n internetsivut, 2013).

Metsäsektorin teknologiayhteisö (Forest-Based Sector Technology Platform) muodostaa

Euroopassa alan keskeisten toimijoitten verkoston. Sen tavoitteena on vaikuttaa EU:n

tutkimusohjelmiin ja tehostaa eurooppalaisen metsäsektorin yhteistä tutkimusta. FTP:llä on

vuoteen 2030 ulottuva tutkimusohjelma.

Suomen metsäklusterin (nykyisin biotalousklusteri) tutkimusstrategian tavoitteena on vuoteen

2030 mennessä kaksinkertaistaa metsäklusterin tuotteiden ja palveluiden arvo vuodesta 2006.

Vähintään puolet tästä arvosta perustuisi uusiin tuotteisiin ja palveluihin, puolet nykyisiin.

Tutkimuksen painopisteet ovat: asiakas ja käyttäjä kehityksen vetäjänä, uusien materiaalien,

palveluiden ja liiketoimintamallien mahdollisuudet sekä metsäklusteri kestävän biotalouden

rakentajana (Maailman johtavana metsäklusterina…, 2010).

Metsätieteiden osalta tärkeiksi tulevaisuuden osaamisaloiksi on muun muassa nimetty

puubiomassan tuottamisen kustannustehokkaat menetelmät ja ominaisuuksien parempi tuntemus

(metsänjalostus, intensiivikasvatus), luonnonvaroja koskevan informaation hallinta

(inventointien menetelmäosaaminen ja laajan datamäärän parempi hyödyntäminen),

yhteiskunnan muutos ja metsien käytön muutos (metsänomistajien arvostukset, metsäpolitiikka,

metsät monipuolisen hyvinvoinnin lähteenä, yritysten yhteiskuntavastuu) sekä palveluja

liiketoimintaosaaminen (yrittäjyys) (Puttonen 2012).

4. Metsät ovat biotalouden uusien innovaatioiden keskeinen perusta

Muutokset maailmantaloudessa ja yhteiskunnassa edellyttävät metsäalalta kilpailukykyä lisäävää

innovatiivisuutta. Alussa esitettyä Kondratjeffin kuudetta aaltoa kuvaavat resurssitehokkuus,

bioenergia, ympäristö- ja nanoteknologia sekä vihreä kemia. Palvelut, terveydenhoito ja koko

hyvinvointiklusteri ovat kasvavia aloja.

Innovatiivisuus liittyy uusiin tuotteisiin, markkinointiin, prosesseihin ja myös organisaatioiden

kehittämiseen. Kun yhteiskunnassa pyritään vähähiilisyyteen ja vähäresurssisuuteen, uusien

metsäteollisuustuotteiden arvoketjuissa on enemmän tuotetta ja liikevaihtoa vähemmästä raaka-

aine määrästä. Näin ollen kotimaan teollisuuden puun käyttö ei välttämättä lisäänny nyt

23(36)

näköpiirissä olevien uusien tuotteiden myötä. Eniten puun käyttöä lisää metsiin perustuvan

bioenergian käytön kasvu.

Pitemmällä aikavälillä puun käytön näkymä voi muuttua paljonkin. Pyrittäessä vihreään kasvuun

uusien teknologioiden kehitys tuo todennäköisesti monia uusia mahdollisuuksia kannattavaan

tuotantoon, jolloin pystytään reagoimaan kasvavaan puutuotteiden ja puukuidun kysyntään myös

vientimarkkinoilla.

Biotaloudessa tuotanto ja palvelut monipuolistuvat

Maailmalla biotuotteiden ja biomassapohjaisen energian markkinapotentiaalin on arvioitu yli

kaksinkertaistuvan vuosina 2015–2030 noin 1 309 miljardiin dollariin, kun perinteisillä

metsäteollisuustuotteilla kasvu on noin 10 %, 495 miljardista 545 miljardiin dollariin (Forest

Products…2011).

Tulevaisuuden biotaloudessa puusta tehdään edelleen paperia, kartonkia ja sahatavaraa, mutta

yhä enemmän bioenergiaa, sellua ja uudenlaisia jalostetumpia tuotteita. Puun ja metsien käyttö

monipuolistuvat, ja kasvavia tuotteita ja palveluja ovat mm.:

pakkausteollisuuden tuotteet (biopohjaiset, komposiitit, älypakkaukset)

pehmopaperit

selluloosa eri muodoissaan (nano-, mikro-,ja fibrilliselluloosa, viskoosiselluloosa

puuvillan korvaajana)

bioenergia ja biopolttoaineet

metsä- ja puupohjaiset terveystuotteet

puurakentamisen tuotteet: uudenlaiset insinööripuutuotteet

erilaiset biokomposiitit (mm. ulkorakenteissa, huonekaluissa, kulutustuotteissa,

autoteollisuudessa)

luonto-, elämys-, ja terveysmatkailu

puunkorjuu- ja metsänhoitopalvelut, jne.

Pakkausteollisuudessa tarvitaan uusiutuvia puupohjaisia kevyitä materiaaleja sekä yhä

älykkäämpiä pakkauksia. Kotimaan paperi- ja selluteollisuudessa keskeisimpinä

mahdollisuuksina nähdään sellumarkkinoiden monipuolistuminen ja erilaiset uudet

kuitupohjaiset tuotteet. Tulevaisuudessa sellun monipuolistuva käyttö eriyttänee sen paperin

tuotannosta.

Liukosellun kysyntänäkymät ovat hyvät, ja viskoosikuidusta voidaankin odottaa tulevaisuudessa

jopa puuvillan korvaajaa. Stora Enso aloitti viime vuonna liukosellun tuotannon Uimaharjussa,

josta valmis liukosellu viedään Kiinaan. Sellun kysynnän on arvioitu kasvavan maailmalla noin 9

% vuosivauhtia vuoteen 2020 mennessä (Lenzing Group 2013). Voidaan odottaa, että vuonna

2050 puukuituun perustuvat tuotteet ovat yhä kiinteämmin osa ihmisten arkea.

Parhaillaan tuotantonsa alkuvaiheessa olevia uusia sellupohjaisia tuotteita ovat esimerkiksi

nano-, mikro-, ja fibrilliselluloosat. Nanoselluloosan tuotannon on arvioitu yli

kymmenkertaistuvan nykyisestä jo vuoteen 2017 mennessä. Nanosellua voidaan käyttää

parantamaan paperin ja kartongin ominaisuuksia, sideaineena autoteollisuuden-, pakkaus- ja

rakennusmateriaaliteollisuuden komposiiteissa, apuaineena nesteiden koostumuksen hallinnassa,

suodattimissa, ruokatuotteissa, kosmetiikassa, hygieniatuotteissa, kudossiirteissä, läpinäkyvien

kalvojen tuotannossa, näytöissä, jne. (Kangas 2012).

24(36)

Biojalostamoissa tuotetaan erilaisia tuotteita ja polttoaineita jätteestä ja puusta sekä puun

komponenteista (selluloosa, hemiselluloosa ja ligniini). Tulevaisuudessa Suomi voisi kattaa

suurimman osan polttoainetarpeestaan omalla tuotannolla. Hajautettu bioenergian tuotanto toisi

lisää tuloja ja työtä maaseudun väestölle.

Sahateollisuudessa innovaatiot voivat liittyä uudenlaisten insinööripuutuotteiden kehittämiseen,

joiden tuotantokustannukset olisivat entistä pienemmät mutta jalostusarvo suurempi.

Puutuotteiden kysyntä rakennusmateriaalina kasvaa tulevaisuudessa merkittävästi, ja tulee

korvaamaan useissa kohteissa sementtiä ja terästä (Purbond 2011). Nyt kokeiluvaiheessa oleviin

3D-rakennusosaprinttereihin voitaisiin kehittää tulostusmateriaaleja, joissa yhtenä

komponenttina olisi puukuitu (esim. Wilenius ja Kurki 2012).

Biokomposiitit ovat jo alkaneet korvata painekyllästettyä puuta mm. ulkotilojen rakenteissa.

Uusia, korkeamman lisäarvon kohteita ovat keittiökalusteet, huonekalut ja liikennevälineet

(Anttila 2012). Vaikka biokomposiitit saattavat osin syrjäyttää puuta joissakin käyttökohteissa,

niiden kehittäminen tuo todennäköisesti myös uusia mahdollisuuksia puun käytölle.

Tiedon digitalisoituminen mahdollistaa uudenlaisten palvelujen ja liiketoimintamallien

suunnittelun

Tiedon digitalisoitumisen kehittyessä syntyy mahdollisuus suunnitella uudenlaisia digitaalisia

liiketoimintamalleja, mikä edesauttaa mm. metsäsektorin uusien palvelujen ja tuotesysteemien

räätälöintiä ja kehittämistä, mutta edellyttää entistä enemmän verkostoitumista, yhteistyötä ja

kumppanuuksia yritysten, eri toimialojen ja tieteenalojen välillä. Tulevaisuudessa perinteisten

metsäteollisuuden arvoketjujen laajenemista ja koko teollisuudenalan muuttumista edistää se,

että biotuotteita kehitetään eri teollisuuden- ja toimialojen yhteistyönä. Tuotannon

kannattavuutta ja markkinamahdollisuuksia lisää myös teollisten symbioosien hyödyntäminen,

kuten esimerkiksi selluntuotannon sivuvirroista liikenteen biopolttoaineiden tuottaminen

(Pursula 2013).

Metsätaloudessa puuntuotantoa voidaan kehittää jalostuksella ja geneettisellä modifioinnilla.

Metsän muita käyttömuotoja voidaan kehittää suunnittelemalla mm. uusia metsiin perustuvia

virkistys- ja hyvinvointi-, terveys- ja luontomatkailupalveluja. Todennäköisesti myös erilaisille

ekosysteemipalveluille, kuten hiilensidonnalle ja maisemalle tullaan kehittämään markkinoita.

Vaikka puuta käytettäisiin nykyistä vähemmän mutta tehokkaammin, uudet korkeamman

lisäarvon tuotteet ja palvelut sekä innovatiivinen metsänhoito voivat lisätä myös

metsänomistajan tuloja.

Metsät ja metsäosaaminen ovat Suomen vahvuuksia

Elorannan (2012) mukaan metsät ja metsäosaaminen ovat Suomen vahvuuksia, joita pitää

vahvistaa. Suomalaisten yritysten pitää tavoitella johtavaa asemaa Euroopan biotalousklusterissa.

Innovaatioiden kehittäminen edellyttää luonnollisesti vahvaa tutkimusta ja innovaatioihin

houkuttelevaa ympäristöä. Euroopan metsäsektorin vahvuus on ollut kestävyyden painottaminen

metsäalan toiminnassa, mutta tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän myös riskinottoa (UN

2013). Tämä vaatii todellista kulttuurin muutosta monilta alan toimijoilta, mutta etenkin koko

yhteiskunnan tasolla politiikan päättäjiltä. Innovaatioita edistäviä tekijöitä ovat mm. hyvä tieteen

ja osaamisen taso sekä alaan perehtyneet tutkimuslaitokset, joilla on käytössään riittävät

resurssit, riskirahoituksen saaminen uusiin yrityksiin, avoimet markkinat metsiin perustuville

tuotteille sekä riittävä metsiin perustuvan tutkimuksen julkinen rahoitus.

25(36)

Tulevaisuudessa metsien käyttömuotojen monipuolistuessa ja intressiryhmien määrän kasvaessa

poliittisessa päätöksenteossa tarvitaan yhä enemmän tietoa muutosten vaikutuksista

yhteiskuntaan. Yhä tärkeämmäksi tulevat metsäalan hyväksyttävyys ja yritysvastuu, kun

metsien käytössä korostuvat ekosysteemipalvelut, virkistyskäyttö sekä kulttuuriarvot.

Kuluttajien ja yhteiskunnan preferenssien muuttuessa lähemmäs vihreitä tuotteita ja vihreää

kasvua, metsäalan merkitys uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntäjänä korostuu entisestään.

Lähteet:

Ahokas, J. ja Honkatukia, J. 2010. Politiikkatoimien vaikutukset työvoiman tarpeeseen Suomen

taloudessa 2010-2025. VATT- tutkimuksia 161. VATT. Saatavissa: -

http://www.vatt.fi/julkaisut/uusimmatJulkaisut/julkaisu/Publication_6093_id/878

Anttila, S. 2012. Metsäteollisuuden uudet tuotteet vastauksena globaaliin kilpailuun. Päättäjien

33. metsäakatemia. ss 46-47. www.smy.fi/pma

Asikainen, A., Salminen, O. ja Sievänen, R. 2012. Metsävarojen kehitys ja vaikutukset

metsätalouteen. Teoksessa: Asikainen, Antti, Ilvesniemi, Hannu, Sievänen, Risto, Vapaavuori,

Elina & Muhonen, Timo (toim.). 2012. Bioenergia, ilmastonmuutos ja Suomen metsät. Metlan

työraportteja / Working Papers of the Finnish Forest Research Institute 240. 211 s. ISBN 978-

951-40-2378-1 (PDF). Saatavissa:

http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2012/mwp240.htm.

Biotaloustrategia 2013. http://www.tem.fi/index.phtml?109336_m=108088&s=5236

Biotaloustyöpaja 15.2.2013. Kalvot. 11 s. biotalous.fi

Buehlmann, U. & Schuler, A. 2013. March 2013 Housing Commentary. Department of

Sustainable Biomaterials, VirginiaTech. Saatavissa: [email protected].

ClusterTech II. 2013. Forest energy and chemical industry development. 30.1.2013. VTT,

ClusterTech ja Pöyry oy. Raportti 8 s.

CSC 2012. 3D Printing and the Future of Manufacturing. Leading Edge Forum. Technology

program. 33 s. http://assets1.csc.com/lef/downloads/LEF_20123DPrinting.pdf

Donner-Amnell, J., Miina, S., Pykäläinen, J. & Tuuva-Hongisto, S.(toim.). 2011. Maailma

haastaa – metsä tulevaisuuden ratkaisuissa. Metsäalan ennakointiyksikkö. Itä-Suomen yliopisto,

Metsätieteiden osasto. Silva Carelica 56. 256 s.http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-

61-0484-3/urn_isbn_978-952-61-0484-3.pdf

EFSOS II (European Forest Sector Outlook Study II) 2010–2030. 2011. YK:n Euroopan

talouskomission puutalouskomitea (UNECE Timber Committee) ja YK:n elintarvike- ja

maatalousjärjestön Euroopan metsäkomitea (FAO European Forestry Commission). 107 s.

http://www.unece.org/efsos2.html (viitattu 1.3.2012)

Eloranta, J. 2012. Investointeja Suomeen. Ehdotus strategiaksi ja toimintaohjelmaksi Suomen

houkuttelevuuden lisäämiseksi yritysten investointikohteena. Työ- ja elinkeinoministeriön

julkaisuja. Konserni. 9/2012. 97 s. http://www.tem.fi/files/32058/9_2012_netti.pdf

http://www.smy.fi/pma

http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2012/mwp240.htm

http://www.tem.fi/index.phtml?109336_m=108088&s=5236

mailto:[email protected]

http://assets1.csc.com/lef/downloads/LEF_20123DPrinting.pdf

http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-0484-3/urn_isbn_978-952-61-0484-3.pdf

http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-0484-3/urn_isbn_978-952-61-0484-3.pdf

http://www.unece.org/efsos2.html

http://www.tem.fi/files/32058/9_2012_netti.pdf

26(36)

EU FLEGT Facility. 2012. http://www.euflegt.efi.int/portal/the_facility/

European report on development 2011. Niukkenevat luonnonvarat: Veden-, energian-, ja

maankäytön hallinta osallistavan ja kestävän kasvun edistämiseksi. Tiivistelmä. Eurooppalainen

kehitysraportti 2011-2012. Saatavissa:

http://erd-report.eu/erd/report_2011/documents/erd_report%202011_summary_fi.pdf

Forest Products Association of Canada 2011. The Way Forward. Biopathways-hankkeen

esitelykalvot. FPInnovations. 75 s. http://www.fpac.ca/publications/2011_bio-

pathways_the_way_forward_en.pdf

Gaia 2013. Kansallisen metsäohjelman 2015 väliarviointifoorumi. Taustamateriaali osallistujille.

23.4.2013. Helsingin pääpostin auditorio.

Harppaus biotalouteen. Kuinka Suomi työllistetään uudelleen kestävällä tavalla. 2013.

Savolainen, H. (toim.) Raportti 2/2013.

Hetemäki, L. & Hänninen, R. 2013. Suomen metsäalan taloudellinen merkitys nyt ja

tulevaisuudessa. Kansantaloudellinen aikakauskirja no 2/2013.

Hetemäki, L. & Hänninen, R. 2009. Arvio Suomen puunjalostuksen tuotannosta ja puunkäytöstä

vuosina 2015 ja 2020. Metlan työraportteja 122. 63 s.

http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2009/mwp122.htm (viitattu 1.3.2012)

Hetemäki, L., Niinistö, S., Seppälä, R. & Uusivuori, J. (toim.). 2011. Murroksen jälkeen:

Metsien käytön tulevaisuus Suomessa. Metsäkustannus. S. 51–84.

http://www.metla.fi/hanke/50168/pdf/murroksen_jalkeen.pdf

Honkatukia, J. & Simola, A. 2011. Selvitys Suomen nykyisestä ja tulevasta puunkäytöstä.

Valtion taloudellinen tutkimuskeskus. VATT Tutkimukset 164/2011. 30 s.

www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/t164.pdf (julkaistu toukokuussa 2011, viitattu 20.2.2012)

Hudson, J., Agrawal, A. & Miller, D.C. 2013. Changing futures, choices, and contributions of

forests. Background paper prepared for the United Nations Forum on Forests. Draft, January 9,

2013

Hänninen, R. 2013. METSO 2008–2016 ohjelman vaikutukset koko kansantalouteen jäävät

pieniksi. Julkaisussa Koskela, T. (toim.): Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden turvaaminen

– Metlan METSO-tutkimuksen 2009–2012 loppuraportti. Metlan työraportteja 262. 50 s.

IEA, World Energy Outlook 2012. Executive summary. 7 p. http://www.iea.org/

IPPC, 2007. Climate Change Mitigation, Agriculture. Cambridge University Press, Cambridge

(Chapter 8).

IPCC 2012. Renewable Energy Sources and Climate Change Mitigation (SRREN). Special

report. 1088 s. http://srren.ipcc-wg3.de/report

Jonsson, R., Egnell, G. & Baudin A. 2011. Swedish Forest Sector Outlook Study. Geneva timber

and forest discussion paper 58. UNECE, Forestry and Timber Section, Geneva, Switzerland.

ECE\TIM\DP\58. 83 s.

http://www.euflegt.efi.int/portal/the_facility/

http://erd-report.eu/erd/report_2011/documents/erd_report%202011_summary_fi.pdf

http://www.fpac.ca/publications/2011_bio-pathways_the_way_forward_en.pdf

http://www.fpac.ca/publications/2011_bio-pathways_the_way_forward_en.pdf


http://www.metla.fi/hanke/50168/pdf/murroksen_jalkeen.pdf

http://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/t164.pdf

http://www.iea.org/

http://srren.ipcc-wg3.de/report

27(36)

Kallio, M. 2011. Metsien monimuotoisuuden turvaamisen välilliset vaikutukset Suomen

metsäsektoriin ja kansantalouteen. Metsätieteen aikakauskirja 2:158-162.

http://www.metla.fi/aikakauskirja/full/ff11/ff112158.pdf

Kallio, M., Anttila, P., McCormik, C. & Asikainen, A. 2011. Are the Finnish targets for the

energy use of forest chips realistic-Assessment with a spatial market model. Journal of Forest

Economics 17 (2011) 110-126.

Kangas, H. 2012. Nanoselluloosa - mistä on kyse? Esitelmäkalvot 21.5.2012. Teknologiasta

liiketoimintaa, VTT.

http://www.kehy.fi/filebank/908-Nanoselluloosa_Heli_Kangas.pdf

Kansallinen energia- ja ilmastostrategia 2013. Strategian päivitys 2013. Taustaraportti.

LUONNOS 30.1.2013. 159 s. http://www.tem.fi/julkaisut

Kansallinen metsäohjelma 2015. Metsäalasta biotalouden vastuullinen edelläkävijä.

Valtioneuvoston periaatepäätös 16.12.2010. 50 s. Saatavissa:

http://www.mmm.fi/attachments/metsat/kmo/5ywLDJ2Uy/Kansallinen_metsaohjelma_2015_Va

ltioneuvoston_periaatepaatos_16.12.2010.pdf

Kapanen, M. ja Rimppi, H. 2011. Ympäristöaloitteista lainsäädännöksi – katsaus EU:n uusiin

aloitteisiin. Teknologiateollisuus. 56 s.

Karppinen, H. & Tiainen, L. 2010. ”Semmonen niinkun metsäkansa” – suurten ikäluokkien

perijät tulevaisuuden metsänomistajina. Metsätieteen aikakauskirja 1/2010: 19–38.

http://www.metla.fi/aikakauskirja/ff101.htm

Karvinen, S. 2012. Maailman kauppajärjestön jäsenyys avaa Venäjän markkinat. Julkaisussa

Metsäsektorin suhdannekatsaus 2012-2013. Metsäntutkimuslaitos. 62 s.

Kehityksen kuudes aalto ja Suomi. 2013. Työpajaraportti 27.2.2013. Tulevaisuuden

tutkimuskeskus, Kuudes Aalto-hanke. 6 s.

Kellomäki, S.; Peltola, H.; Nuutinen, T.; Korhonen, K. & Strandman, H. 2008. Sensitivity of

managed borea forests in Finland to climate change, with implications for adaptive management.

Phil. Trans. R. Soc. B, 2008, 363: 2341–2351

Kivimaa, P., Huttunen, S., Hilde´n, M., Laturi, J., Lehtonen, H., Pohjola, J., Uusivuori, J. &

Virtanen, Y. 2012. Ilmastopolitiina ja muun yhteiskuntapolitiikan koherenssi. Risitriidat ja

synergiat metsäbiopenergiaan ja elintarvikeketjuihin vaikuttavissa politiikkatoimissa. Suomen

Ympäristö 34/2012. Suomen ympäristökeskus. 57 s.

Koskela, T. 2013 Metso-ohjelman tausta ja keinot. Julkaisussa Koskela, T. (toim.): Etelä-

Suomen metsien monimuotoisuuden turvaaminen – Metlan METSO-tutkimuksen 2009–2012

loppuraportti. Metlan työraportteja 262. 50 s.

Kurki, P., Mutanen, A., Mikkola, E., Leppänen, J. & Hänninen, R. 2012. Puumarkkinoiden

toimivuus ja kehittämiskohteet. Metlan työraportteja / Working Papers of the Finnish Forest

Research Institute 242. 72 s. Saatavissa:


http://www.metla.fi/aikakauskirja/full/ff11/ff112158.pdf

http://www.kehy.fi/filebank/908-Nanoselluloosa_Heli_Kangas.pdf

http://www.tem.fi/julkaisut

http://www.mmm.fi/attachments/metsat/kmo/5ywLDJ2Uy/Kansallinen_metsaohjelma_2015_Valtioneuvoston_periaatepaatos_16.12.2010.pdf

http://www.mmm.fi/attachments/metsat/kmo/5ywLDJ2Uy/Kansallinen_metsaohjelma_2015_Valtioneuvoston_periaatepaatos_16.12.2010.pdf

http://www.metla.fi/aikakauskirja/ff101.htm


28(36)

Lenzing group. 2013. Internet sivut: http://www.lenzing.com/en/concern/investor-center/equity-

story/global-fiber-market/cellulose-gap.html

Licence to SHOK. 2013. External evaluation of the strategic centres of science, technology and

innovation. 2013. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Innovaatio. 1/2013. Saatavissa:

http://www.tekes.fi/u/Licence_to_SHOK.pdf

Low Carbon Finland 2050. 2012. VTT Visions 2. 75 s.

Maailman johtavana metsäklusterina vuoteen 2030. Metsäklusterin tutkimusstrategia. 2010.

Saatavissa:http://www.metsateollisuus.fi/Infokortit/johtavanametsaklusterina2030/Documents/M

etsäteollisuuden%20tutkimusstrategia.pdf

Mantau, U. ym. 2010. EUwood - Real potential for changes in growth and use of EU forests.

http://ec.europa.eu/energy/renewables/studies/renewables_en.htm (viitattu 8.3.2012)

Metsänomistajien ikääntyminen vähentää kiinnostusta puukauppaan. Artikkeli Maaseudun

tulevaisuus -lehdessä 20.3.2013.

Metsäalan osaaminen ja hyväksyttävyys –työryhmän raportti metsäneuvostolle 8.12.2009.

Saatavissa:

http://www.mmm.fi/attachments/metsat/metsaneuvosto/5nx5CnqK3/Liite_1_TR5_raportti.pdf

Metsäalan strateginen ohjelma. Väliraportti ja toimenpideohjelma. 2012. Työ- ja

elinkeinoministeriön julkaisuja. Kilpailukyky. 43/2012. Saatavissa:

http://www.tem.fi/files/34627/MSO_valiraportti_ja_toimenpideohjelma_syksy_2012.pdf

Metsätilastollinen vuosikirja 2012. 2012. Metsäntutkimuslaitos. 454 s.

Metsätilastotiedote 16/2013. Metsämaan omistus 2011. Leppänen, J. & Sevola Y. (toim.)

http://www.metla.fi/tiedotteet/metsatilastotiedotteet/2013/metsamaan_omistus2011.htm

Mikkola, T. 2003. Muuttuvat arvot ja uusi keskiluokka. Tutkimus arvojen mittaamisesta ja

monitasoisuudesta. Helsingin yliopiston sosiologian laitoksen tutkimuksia no. 241. 397 s.

Myers, N., Mittelmeier, R.A., Mittelmeier, C.G., da Fonseca, G.A.B. & Kent, J. 2000.

Biodiversity hotspots for conservation priorities. Nature 403 (6772): 853-858

Niinistö, S., Hänninen, R., & Nuutinen, T. 2012. Metsäalaa ja sen toimintaympäristöä koskevien

pitkän aikavälin ennakointitöiden kartoitus. Raportti maa- ja metsätalousministeriölle 31.5.2012.

21 s. + Kartoitukseen sisältyvät raportit. http://www.metla.fi/ohjelma/mtu/

Nuutinen, T., Husso, M., Toppinen, A., Kärkkäinen, L. & Rautanen, M. 2009. Trends and

scenarios related to the turbulent operating environment of Finnish sawmills. Futura 28(3): 31–

45.

OECD 2012a. Looking to 2060: Long-term global growth prospects. A going for growth report.

OECD Economic Policy Papers.No.3, November 2012. 31 p. http://www.oecd-

ilibrary.org/economics/looking-to-2060-long-term-global-growth-prospects_5k8zxpjsggf0-en

http://www.lenzing.com/en/concern/investor-center/equity-story/global-fiber-market/cellulose-gap.html

http://www.lenzing.com/en/concern/investor-center/equity-story/global-fiber-market/cellulose-gap.html

http://www.tekes.fi/u/Licence_to_SHOK.pdf

http://ec.europa.eu/energy/renewables/studies/renewables_en.htm

http://www.metla.fi/tiedotteet/metsatilastotiedotteet/2013/metsamaan_omistus2011.htm

http://www.metla.fi/ohjelma/mtu/

http://www.oecd-ilibrary.org/economics/looking-to-2060-long-term-global-growth-prospects_5k8zxpjsggf0-en

http://www.oecd-ilibrary.org/economics/looking-to-2060-long-term-global-growth-prospects_5k8zxpjsggf0-en

29(36)

OECD 2012b. OECD Environmental Outlook to 2050. The Consequecses on Inaction, Facts and

Figures. March 2012. 4 p. ISBN 978-92-64-122161 © OECD 2012 2.

http://www.oecd.org/environment/indicators-modelling-

outlooks/oecdenvironmentaloutlookto2050theconsequencesofinaction.htm

OSKE osaamiskeskusohjelma. Saatavissa: http://www.oske.net/

PEFC. 2013. PEFC internetsivusto. http://www.pefc.org/news-a-media/general-sfm-news/1142-

pefc-peace-of-mind

PEFC-tarkistusprosessi. http://www.pefc.fi/pages/fi/etusivu.php

Petäjistö, Leena & Selby, Ashley. 2012. Luontomatkailun yritystoiminta Suomessa. Metlan

työraportteja / Working Papers of the Finnish Forest Research Institute 246. 53 s. ISBN 978-951-

40-2393-4 (PDF). Saatavissa: http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2012/mwp246.htm

PIRA 2012. https://www.smitherspira.com/global-packaging-industry-expected-to-reach-820-

billion-by-2016.aspx

Pursula, T. 2013. Teollisten symbioosien globaalit markkinat ja suomalaiset mahdollisuudet.

Teollisuuden vanhan kumous, 4.4.2013. Gaia Group oy.

Puttonen, P. 2012. Miten osaamisella voidaan edistää vihreää kasvua? Esitys Kansallisen

metsäohjelman T&K&I –työryhmän työpajassa 26.11.2012Saatavissa:

http://www.mmm.fi/attachments/metsat/kmo/6CX6swHUx/Pasi_Puttonen.pdf

Purbond (2011). The Renaissance of a wood as a construction material – and the adhesives that

started it. http://www.purbond.com.

Rannikko, P. 2009. Luonnonvarojen käytön oikeudenmukaisuus ja syrjäseudut. Janus vol. 17 (3):

248–257.

Rautanen, M. 2009. Suomen sahateollisuuden kysyntä ja asiakasrakenne - nykytila ja

tulevaisuuden skenaariot. Helsingin yliopisto, puumarkkinatieteen pro gradu –tutkielma. 79 s.

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/14149 (päivätty 20.8.2009, viitattu 8.3.2012).

Riala, M. & Asikainen, A. 2012. Future of forest energy in Europe in 2030. Metlan työraportteja

/ Working Papers of the Finnish Forest Research Institute 244. 47 s. ISBN 978-951-40-2386-6

(PDF). Saatavissa: http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2012/mwp244.htm.

Robinson, G. 2011. Global Construction 2020. FICEM-General Assembly. Esityskalvot. Global

Construction Perspectives and Oxford Economics. www.globalconstruction2020.com

Rämö, A.-K., Mäkijärvi L., Toivonen, R. & Horne P. 2009. Suomalaisen metsänomistajan

profiili vuonna 2030. Asenteiden ja näkemysten muutokset yhden sukupolven aikana. PTT:n

raportteja 221. 47 s.

Sevola, Y. 2012. Puuvarojen käyttö. Julkaisussa: Hänninen, R. ja Sevola, Y. (toim.)

Metsäsektorin suhdannekatsaus 2012 - 2013. Metsäntutkimuslaitos. 62 s.

http://www.oecd.org/environment/indicators-modelling-outlooks/oecdenvironmentaloutlookto2050theconsequencesofinaction.htm

http://www.oecd.org/environment/indicators-modelling-outlooks/oecdenvironmentaloutlookto2050theconsequencesofinaction.htm

http://www.pefc.fi/pages/fi/etusivu.php

https://www.smitherspira.com/global-packaging-industry-expected-to-reach-820-billion-by-2016.aspx

https://www.smitherspira.com/global-packaging-industry-expected-to-reach-820-billion-by-2016.aspx

http://www.purbond.com/

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/14149

http://www.globalconstruction2020.com/

30(36)

Sievänen, R., Salminen, O. ja Ruosteenoja, K. 2012. Skenaarioiden lähtökohdat ja kuvaus.

Teoksessa: Asikainen, Antti, Ilvesniemi, Hannu, Sievänen, Risto, Vapaavuori, Elina &

Muhonen, Timo (toim.). 2012. Bioenergia, ilmastonmuutos ja Suomen metsät. Metlan

työraportteja / Working Papers of the Finnish Forest Research Institute 240. 211 s. ISBN 978-

951-40-2378-1 (PDF). Saatavissa:

http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2012/mwp240.htm.

Sievänen, T. ja Neuvonen, M. (toim.) Luonnon virkistyskäyttö 2010. Metlan työraportteja 212.

190 s.

Suomen metsät 2011 Kestävän metsätalouden kriteereihin ja indikaattoreihin perustuen.

Metsäntutkimuslaitos 2011. Maa- ja metsätalousministeriö 5/2011. 96 s. Saatavissa:

http://www.mmm.fi/attachments/mmm/julkaisut/julkaisusarja/newfolder_62/5za66ZT5l/Koko_S

uomen_metsat_2011.pdf

Strategisen huippuosaamisen keskittymät SHOK. Saatavissa: http://www.shok.fi/toiminta/

Talouselämä 14/2013. Mikkonen, A. Lajinsa viimeinen. Talouselämä 14 (22-30).

TAPIO 27.3.2013. Metsäpoliittinen selonteko – Mihin yhteiskunta tarvitsee metsiä? Yhteenveto

liitteineen 1-14. 58 s.

Tasapainoiseen työllisyyskehitykseen 2025. Ehdotus koulutustarjonnan tavoitteiksi vuodelle

2016. 2011. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2011:16.

Saatavissa: http:

//www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2011/liitteet/tr16.pdf?lang=fi

Tekniikka ja Talous 15.2.2013. Tällaisia shokkeja ei kannata jatkaa. Jukka Lukkari.

Ulkopuolinen arvio esittää isoja muutoksia.

Tekniikka ja Talous 1.2.2012. Helena Raunio.

http://www.tekniikkatalous.fi/talous/jaameren+rata+avaisi+yhteydet+koillisvaylalle+ja+valtavat

+mahdollisuudet/a767528#

TNI 2013. Land concentration, land grabbing and people’s struggles in Europe. Transnational

Institute (TNI) for European Coordination Via Campesina and Hands off the Land network.

http://www.tni.org/sites/www.tni.org/files/download/land_in_europe_1.pdf

Transnational Institute Transnational Institute (

UN 2013. Forest and Economic Development: A Driver for the Green Economy in the ECE-

region. United Nations Economic Comission of Europe. FAO. Geneva Timber and Forest Study

Paper 31. New York and Geneva 2013. 60 s.

UNEP 2009. Towards sustainable production and use of resources. Assessing Biofuels. 118 s.

http://www.unep.org/pdf/Assessing_Biofuels-full_report-Web.pdf

United Nations World Tourism Organization (2011), Tourism Towards 2030 / Global Overview,

UNWTO, Madrid

Valkeapää, A., Paloniemi, R., Vainio, A., Vehkalahti, K., Helkama, K., Karppinen, H.,

Kuuluvainen, J., Ojala, A., Rantala, T. ja Rekola, M. 2009. Suomen metsät ja metsäpolitiikka-

kansalaisten näkemyksiä. Helsingin ylipisto metsäekonomian laitos. Tutkimusraportteja 55. 36 s.


http://www.mmm.fi/attachments/mmm/julkaisut/julkaisusarja/newfolder_62/5za66ZT5l/Koko_Suomen_metsat_2011.pdf

http://www.mmm.fi/attachments/mmm/julkaisut/julkaisusarja/newfolder_62/5za66ZT5l/Koko_Suomen_metsat_2011.pdf

http://www.tekniikkatalous.fi/talous/jaameren+rata+avaisi+yhteydet+koillisvaylalle+ja+valtavat+mahdollisuudet/a767528

http://www.tekniikkatalous.fi/talous/jaameren+rata+avaisi+yhteydet+koillisvaylalle+ja+valtavat+mahdollisuudet/a767528

http://www.tni.org/sites/www.tni.org/files/download/land_in_europe_1.pdf

31(36)

Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko 2013.

http://vnk.fi/hankkeet/tulevaisuusselonteko358587/fi.jsp ja http://tulevaisuus.2030.fi/

Valtioneuvosto 2012a. Valtioneuvoston periaatepäätös suomen luonnon monimuotoisuuden

suojelun ja kestävän käytön strategiasta vuosiksi 2012–2020, Luonnon puolesta – ihmisen

hyväksi)

Verkerk, H., Anttila, P., Eggers, J., Lindner, M., Pekkanen, M. & Asikainen, A. 2010.

Esitelmäkalvot. Realisable biomass potential from European forests. EUwood results compared

with BEE findings. Conference on Biomass Energy Potential Assessments, 8 November 2010,

Brussels.

Vihreän kasvun mahdollisuudet. Valtioneuvoston kanslian raporttisarja 4/2013. Saatavissa:

http://vnk.fi/julkaisukansio/2013/r04-vihrean-kasvun/PDF/fi.pdf

Wilenius, M. & Kurki, S. 2012. Surfing the sixth wave. Exploring the next 40 years of global

change. The interim report of the project “The sixth wave and Systemic Innovation for Finland:

Succes Factors for the Years 2010-2050. Dec. 2012. o

http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/Artikkelit/Sivut/kuudetta-aaltoa-tulevaisuuteen.aspx

World Bank 2007. Global Economic Prospects: Managing the next Wave of Globalization,

Washington DC, www.worldbank.org/gep2007.

WorldWatch Institute 2013. Osoite: http://www.worldwatch.org/node/6038

WRI 2012. Exportation of wood pellets from North America to Europe reached a new record of

3.2 million tons in 2012, with US exporters more than doubling their shipments. The North

American Wood Fiber Review. Global Timber and Wood Products Market Update - a news brief

from Wood Resource International LLC.

Yle 2013. Maailmanpolitiikan keskiö siirtyy Tyynelle valtamerelle. Yle Uutiset 31.12.2012.

http://yle.fi/uutiset/maailmanpolitiikan_keskio_siirtyy_tyynelle_valtamerelle/6433091

LIITE: Kansainvälisen metsäpolitiikan prosesseja

Kansainvälinen metsäpolitiikka

Kansainvälisten politikkaprosessien vaikutukset kanavoituvat kansalliselle tasolle myös

markkinoiden ja laillisesti sitomattomien prosessien kautta (Bernstein ja Cashore 2000).

Esimerkiksi kuluttajakäyttäytymisen, kansainvälisten boikottikampanjoiden ja sertifioinnin

kautta voidaan vaikuttaa vientiorientoituneen metsäsektorin toimijoiden käyttäytymiseen.

Markkinoiden kautta realisoituvat vaikutukset liittyvät läheisesti yritysten kilpailukyvyn

säilyttämiseen tai parantamiseen sekä kansallisella tasolla tehtäviin poliittisiin päätöksiin, joilla

pyritään vahvistamaan kotimaisen metsäsektorin toimintaedellytyksiä kansainvälisillä

markkinoilla.

Kansainvälinen metsäpolitiikka perustuu suurelta osin laillisesti sitomattomiin periaatteisiin ja

instrumentteihin, kuten YK:n Ympäristö- ja kehityskonferenssissa (1992) hyväksyttyyn

toimintaohjelmaan (Agenda 21) ja nk. Rion metsäperiaatteisiin, jotka käsittelevät maailman

metsien hoitoa, käyttöä, suojelua ja kestävää kehitystä sekä niiden edistämiseen tähtäävin

prosesseihin (YK:n Metsäfoorumi, UNFF) sekä Euroopan metsiä käsittelevien

Ministerikonferenssien päätöslauselmiin, jossa on korostettu tärkeitä ja ajankohtaisia

http://vnk.fi/hankkeet/tulevaisuusselonteko358587/fi.jsp

http://tulevaisuus.2030.fi/

http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/Artikkelit/Sivut/kuudetta-aaltoa-tulevaisuuteen.aspx

http://www.worldbank.org/gep2007

http://www.worldwatch.org/node/6038

http://yle.fi/uutiset/maailmanpolitiikan_keskio_siirtyy_tyynelle_valtamerelle/6433091

32(36)

metsäpoliittisia aiheita. Tärkeitä Ministerikonferenssien saavutuksia ovat yhteisymmärryksen

saavuttaminen kestävästä metsien hoidosta ja käytöstä ja mittareiden kehittäminen metsätalouden

kestävyyden seurantaan. Nämä sekä useat muut prosessit ohjaavat metsiin liittyvää keskustelua,

joka muokkaa yleistä mielipidettä ja normeja ja vaikuttaa siten myös kansallisen tason politiikan

muotoutumiseen.

Keskeisiä teemoja kansainvälisessä metsäpoliittisessa keskustelussa ovat mm. metsien

häviäminen, metsien suojelu, kestävä metsänhoito, ilmaston muutos, monimuotoisuus ja

laittomat hakkuut. Alla on yhteenvetoa Suomen metsäsektorin kannalta tärkeimpiä

maailmanlaajuisia sekä EU:n piirissä meneillään olevista metsäalaan vaikuttavista prosesseista ja

hankkeista.

YK:n Biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus ja EU:n biodiversiteettistrategia

2020

Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen eli ns. biodiversiteettisopimuksen

(CBD) päätavoitteena on maapallon ekosysteemien, eläin- ja kasvilajien sekä niiden

perintötekijöiden monimuotoisuuden suojelu, luonnonvarojen kestävä käyttö sekä geenivarojen

käytöstä saadun hyödyn oikeudenmukainen ja tasapuolinen jako. Vuosille 2011-2020 sovitussa

strategisessa suunnitelmassa on tarkoituksena pysäyttää vuoteen 2020 mennessä biologisen

monimuotoisuuden häviäminen maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja kansallisesti. Tavoitteita

maat toteuttavat omista lähtökohdistaan.

Suomi on sitoutunut EU:n vuonna 2011 esittelemään uuteen suunnitelmaan

biodiversiteettistrategiaksi. Metsiä koskien tavoitteisiin kuuluu tuleviin maaseudun

kehittämisohjelmiin sisällytettävät biodiversiteettitavoitteet ja vuoteen 2020 mennessä laadittavat

biodiversiteettiä edistävät metsätaloussuunnitelmat valtionmetsille. Biodiversiteettiä edistävät

metsätaloussuunnitelmat olisivat ehtona myös metsätaloutta koskeville maaseudun

kehittämistuille. Komission ehdotus siirtyy seuraavaksi Euroopan parlamentin ja EU:n

jäsenvaltioiden käsiteltäväksi ja hyväksyttäväksi (MMM 2013.

Suomessa Valtioneuvoston (20.12.2012) periaatepäätös Suomen luonnon monimuotoisuuden

suojelun ja kestävän käytön strategiasta vuosille 2012–2020 vastaa sekä YK:n biologista

monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen mukaisia että EU:ssa sovittuja päätöksiä ja niiden

tavoitteita (Valtioneuvosto 2012a). Päätavoite on pysäyttää luonnon monimuotoisuuden

köyhtyminen Suomessa vuoteen 2020 mennessä ja toteuttaa tavoite saattaa 17 % prosenttia

Suomen maa-alueiden ja sisävesien yhteispinta-alasta ja 10 % rannikko ja merialueiden

yhteispinta-alasta monimuotoisuutta turvaavien keinojen piiriin. Suojelualueiden kattavuutta

vahvistetaan erityisesti Etelä-Suomessa ja talousmetsissä jatketaan monimuotoisuuden

turvaamista (Valtioneuvosto 2012a). Metsien monimuotoisuuden turvaamista toteutetaan

vapaaehtoisuuteen perustuvalla METSO-ohjelmalla.

Kansainvälinen ilmasto- ja energiapolitiikka

YK:n ilmastosopimusta täsmentävän, kansainvälisoikeudellisesti sitova Kioton pöytäkirja asettaa

teollisuusmaille määrälliset päästövähennysvelvoitteet. Pöytäkirjan toiselle kaudella, 2013–2020,

mukana olevat teollisuusmaat (lähinnä Euroopan maat + Australia), ovat sitoutuneet keskimäärin

18 % päästövähennyksiin 1990 tasosta. Ensimmäisen kauden maista jäivät pois Venäjä, Japani,

Uusi-Seelanti ja Kanada.

EU:n asettamiin ilmasto- ja energiapaketin tavoitteisiin vuoteen 2020 mennessä kuuluu

kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 20 % verrattuna vuoteen 1990. Suomen tavoitteita ovat

mm. uusiutuvien energianlähteiden 38 % tavoiteosuus energian loppukulutuksesta, sekä Suomen

itselleen asettama tavoite 20% liikenteen polttoaineista. EU:ssa pyritään myös tehostamaan

33(36)

primäärienergian käyttöä edistämällä rakennusten, ajoneuvojen ja laitteiden energiatehokkuutta.

Lisäksi Eurooppa neuvosto on vuonna 2009 asettanut tavoitteeksi hiilidioksidipäästöjen

vähentämisen vuoteen 2050 mennessä 80-95 %. (Kansallinen…2013).

EU:n tavoitteiden rinnalla Suomi on mukana Pohjoismaiden (5 maata) yhteisessä tavoitteessa

saavuttaa hiilineutraali energiasysteemi vuoteen 2050 mennessä. Tämä edellyttäisi merkittävää

energiatehokkuuden parantamista etenkin rakentamisessa ja teollisuudessa sekä hiilen sidontaa ja

varastointia (Nordic…2013). Silti hiilineutraalius vaatisi bioenergian tuontia, ja alueesta tulisi

bioenergian nettotuoja vuoteen 2050 mennessä (Nordic…2013).

Metsäsektoria koskevia muutoksista Kioton pöytäkirjan 2013-2020 kaudella verrattuna

ensimmäiseen kauteen voidaan mainita mm. teollisuusmaiden LULUCF-sektoria (maankäyttö,

maankäytön muutos ja metsätalous) koskevat laskentasäännöt. Metsänhoidon raportointi

muuttuu pakolliseksi, samoin metsien nielujen vertailutasojen käyttöönotto – sisältäen myös

puutuotteet. Suomi ei voi enää tulevalla velvoitekaudella kompensoida metsäkadosta ja

metsittämisestä aiheutuvia velvoitekauden päästöjä metsänhoidon nielulla. Tämä päätös

vaikeuttaa Suomen mahdollisuuksia saavuttaa päästötavoite toisella kaudella. Ratkaisua tähän ns.

nielukompensaatiokysymykseen haetaan EU:n sisäisissä neuvotteluissa. Dohassa 2012 sovittiin

lisäksi, että Kioton toiseen kauteen osallistuvat maat pyrkivät vapaaehtoisten sitoumusten kautta

kiristämään päästövähennystavoitteita lähitulevaisuudessa (iied 2012).

EU komissio valmistelee myös biopolttoaineiden kestävyyskriteerien muutosta. Nestemäisten

biopolttoaineiden osalta kestävyyskriteerit ovat jo käytössä ja muutoksella ne on tarkoitus ulottaa

myös kaasumaisiin ja kiinteisiin biopolttoaineisiin, Suomen kohdalla puuhun. Esitys voi

vaikeuttaa puun käyttöä energialähteenä ja lisätä byrokratiaa (Helsingin Sanomat Pääkirjoitus

17.2.2013).

Suomen hallitusohjelmassa yhtenä pitkän aikavälin tavoitteena on hiilineutraali yhteiskunta, jota

tavoitellaan noudattamalla strategioiden pohjalta laadittavaa tiekarttaa vuoteen 2050.

Energiatehokkuutta pyritään nostamaan ja uusiutuvien energiamuotojen käyttöä tehostamaan.

(Kansallinen…2013). Tavoitteisiin sisältyy useita metsäpohjaiseen biomassaan kohdistuvia

linjauksia.

EU:n metsästrategia

EU:ssa metsäasioiden koordinaatiota on pyritty parantamaan vuonna 1998 valmistuneen EU:n

metsästrategian sekä EU:n metsätoimintasuunnitelman 2007–2011 avulla, jotka eivät ole

oikeudellisesti sitovia. Metsästrategiaa ollaan uudistamassa ja ehdotus uudeksi strategiaksi osana

ns. EU:n metsäpakettia on tarkoitus antaa keväällä 2013. Strategiaehdotuksen lisäksi pakettiin

tullee EU:n metsätietojärjestelmää sekä metsäteollisuuden kilpailukykyyn liittyvät ehdotukset

(MMM 2013). Uuden metsästrategian10 prioriteettialuetta ovat: ilmastonmuutos, metsien

suojelu, vihreä talous, sosiaaliset ulottuvuudet, bioenergia, ekosysteemipalvelut ja

biodiversiteetti, tutkimus ja innovaatiot, metsätieto ja monitorointi, koordinaation, yhteistyö ja

kommunikointi sekä kansainväliset ulottuvuudet (Standing…2012). Metsästrategia tukee EU:n

kasvustrategiaa Europe 2020 ja erityisesti sen resurssitehokkuus lippulaivahanketta.

EU:n yhteinen maatalouspolitiikka

EU:n maatalouspolitiikan uudistukset on tarkoitus saattaa voimaan 2013. Uudistus voi vaikuttaa

metsäsektoriin lähinnä kansallisten tukien maksamisen vaikeutumisen kautta. Osana

maatalouspolitiikan uudistamista Komission ehdotuksessa uudeksi maaseutuasetukseksi (2011)

metsätalouden kilpailukyky oli tiputettu pois päätavoitteista ja niissä korostettiin ympäristö- ja

ilmastotavoitteita. Artiklaa metsien taloudellisen arvon parantamisesta oli muutettu. Siihen

sisältyviä toimia on Suomessa rahoitettu kansallisesti ns. kemera-rahoilla. Koska samaan aikaan

34(36)

uudistettavat maa- ja metsätaloutta koskevat valtiontuen suuntaviivat seurailevat yhteistä

maatalouspolitiikkaa, on nähty vaarana, että kansallisten tukien notifiointi vaikeutuisi 2014

alkaen, mikäli nykyinen muotoilu jää lopulliseksi (Kansainvälisen …2012).

EU:n biotalousstrategia

Komissio julkaisi helmikuussa 2012 strategian ja toimintasuunnitelman kestävän biotalouden

kehittämiseksi Euroopassa. Sen tavoitteena on innovatiivisempi ja vähäpäästöisempi talous, jossa

sovitetaan yhteen vaatimukset, jotka kohdistuvat maa- ja kalatalouden kestävyyteen,

elintarvikehuoltoon ja uusiutuvien biologisten resurssien kestävään käyttöön teollisuudessa, ja

toisaalta vaatimukset luonnon monimuotoisuuden ja ympäristön suojelusta. Suomessa

biotalouden arvioidaan tulevaisuudessa muodostavan pohjan koko maan hyvinvoinnille ja

kilpailukyvylle. Valmisteilla oleva biotaloustrategia täydentää muita luonnonvarojen käytön,

Suomen kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin strategioita ja ohjelmia.

EU:n puutavara-asetus EU:n FLEGT toimintasuunnitelma (Forest Law Enforcement, Governance and Trade Action

Plan) sisältää useita toimenpiteitä, joilla pyritään ehkäisemään laittoman puutavaran pääsyä

markkinoille ja edistämään laillisesti tuotetun puutavaran tarjontaa ja kysyntää (EU flegt facility

2012).

Vapaaehtoiset kumppanuussopimukset (Voluntary Partnership Agreements, VPAs) ovat

keskeisessä asemassa laittomien hakkuiden ja laittoman kaupan estämisessä. Vuonna 2010

voimaan astuneen Puutavara-asetuksen tavoitteena on estää kumppanuusjärjestelmän

ulkopuolisista lähteistä tulevan laittoman puun ja puutuotteiden tulo markkinoille. Lisäksi

asetuksen tavoitteena on EU:n ulkopuolelta tuodun sekä sisämarkkinoilla tuotetun puun ja

puutavaran asettaminen tasavertaiseen asemaan. Toimeenpanoasetus astuu voimaan EU:n

jäsenmaissa 3.3.2013 lähtien (EU flegt facilty 2012). Suomessa Maaseutuvirasto tulee tekemään

asetuksen soveltamiseen liittyviä viranomaistehtäviä (Kansainvälisen metsäpolitiikan ja…)..

Puutavaran ja puutuotteiden saapuessa ensimmäistä kertaa EU:n markkinoille toimittajalla on

velvollisuus varmistaa, ettei mukana ole tuotteita, joiden valmistuksessa on käytetty laittomaksi

luokiteltua raaka-ainetta. Asetus voi lisätä puun tuontiin ja puutuotteiden kauppaan liittyvää

byrokratiaa ja kustannuksia, ja vähentää puun käyttöä erityisesti pienten yritysten kohdalla

(www.forest.fi). Toisaalta PECF-sertifiointijärjestelmän puun alkuperän seurantaa koskevat

standardit pyrkivät vastaamaan Puutavara-asetuksen vaatimuksia, ja siten vähentämään

asetuksen aiheuttamia lisävaatimuksia sertifioiduissa yrityksissä (PEFC 2013).

Euroopan metsäsopimusneuvottelut

Metsäsopimusneuvottelut käynnistyivät ensimmäisellä hallitusten välisen neuvottelukomitean

istunnolla 27.2.–2.3.2012 Wienissä. Neuvottelukomitean tehtävänä on valmistella

kokonaisvaltainen ja oikeudellisesti sitova metsiä koskeva puitesopimus. Työ pohjautuu

Euroopan metsäministerikonferenssien päätöslauselmiin ja julistuksiin.

Tässä vaiheessa neuvotellaan kansainvälisen tason puitesopimuksesta, jossa määritellään

yleisellä tasolla seikkoja, joihin kansallisessa metsäpolitiikassa ja lainvalmistelussa tulee

kiinnittää huomiota. Tiukemmista velvoitteista voidaan mahdollisesti sopia myöhemmin

neuvoteltavissa pöytäkirjoissa. Sopimuksen ei ennakoida aiheuttavan merkittäviä muutoksia ja

niistä johtuvia kustannuksia Suomessa harjoitettavaan metsäpolitiikkaan tai metsätalouteen.

Neuvottelujen tulokset esitetään Ministerikokoukselle syksyllä 2013 mahdollista hyväksymistä

ja osapuolten allekirjoituksia varten (http://www.forestnegotiations.org/).

http://www.forest.fi/

http://www.forestnegotiations.org/

35(36)

Sertifiointi

Sertifiointi perustuu markkoihin ja toimijoiden vapaaehtoisuuteen. Sertifiointi sisältää

vaatimukset siitä, että metsiä hoidetaan ja käytetään kestävän metsätalouden periaatteiden

mukaisesti, ja että puutuotteisiin käytetty puuraaka-aine on peräisin sertifioiduista metsistä tai on

alkuperältään muutoin kiistattomista lähteistä. Maailmanlaajuisesti toimii kaksi kilpailevaa

järjestelmää PEFC (Programme for the Endorsement of Forest Certification) ja FSC (Forest

Stewardship Council) sertifiointiohjelma. Ensiksi mainitun piirissä on noin 247 miljoonaan

hehtaaria maailman metsistä ja jälkimmäisen 174 miljoonaa hehtaaria (http://www.pefc.org/ ja

https://ic.fsc.org/index.htm).

Suomessa kehitettiin oma kansallinen sertifiointijärjestelmä FFCS (Finnish Forest Certification

System). Se on hyväksytty osaksi PEFC:tä. Suomen metsistä on sen mukaan sertifioitu 20.7

miljoonaa hehtaaria eli noin 95% talouskäytössä olevien metsien pinta-alasta

(http://www.pefc.fi/pages/fi/etusivu.php).

Sertifiointi voidaan toteuttaa metsänomistajakohtaisesti tai ryhmäsertifiointina. Meillä

sertifiointia on toteutettu metsäkeskusalueittain. Metsänhoitoyhdistyslain muutoksen jälkeen

metsänhoitoyhdistyksiin kuuluminen ei enää ole pakollista. Tämän on arvioitu mahdollisesti

vähentävän PEFC-sertifioitujen metsien määrää (Maaseudun tulevaisuus 13.3.2013).

Loppuvuodesta 2012 FSC sertifioitu metsäala oli Suomessa noin 430 420

Liitteen lähteitä:

Bernstein, S. ja Cashore, B. 2000. Globalization, Four Paths of Internationalization and

Domestic Policy Change: The Case of EcoForestry in British Columbia, Canada. Canadian

Journal of Political Science XXXIII(1):67-99.

EU FLEGT Facility. 2012. http://www.euflegt.efi.int/portal/the_facility/

iied 2012. Summary of the Doha Climate Change Conference: 26 November – 8 December

2012. Earth Negotiations Bulletin vol. 12, No. 567.

Kansainvälisen metsäpolitiikan ja EU - metsäasioiden painopisteet vuoteen 2015. Kansainvälisen

metsäpolitiikan neuvottelukunnan Loppuraportti 17.12.2012.

Kansallinen energia- ja ilmastostrategia 2013. Strategian päivitys 2013. Taustaraportti.

LUONNOS 30.1.2013. 159 s.

MMM. 2013. Kansainvälisen Metsäpolitiikan ja EU:n Metsäasioiden Painopisteet vuoteen 2015.

Kansainvälisen metsäpolitiikan neuvottelukunnan Toimikauden 2010–2012 loppuraportti. MMM

1/2013.32 s.

Nordic Energy Technology Perspectives. 2013. IEA PUBLICATIONS, 9 rue de la Federation,

75739 Paris Cedex 15. 204 p. Saatavissa: www.iea.org/etp/nordic.

PEFC. 2013. PEFC internetsivusto. http://www.pefc.org/news-a-media/general-sfm-news/1142-

pefc-peace-of-mind

http://www.pefc.org/

http://www.iea.org/etp/nordic

36(36)

Standing Forestry Committee ad hoc Working Group VII. 2012. Report to the Standing Forestry

Committee. Contributing to the development of a new EU Forest Strategy. Final report June

2012.

Valtioneuvosto 2012a. Valtioneuvoston periaatepäätös suomen luonnon monimuotoisuuden

suojelun ja kestävän käytön strategiasta vuosiksi 2012–2020, Luonnon puolesta – ihmisen

hyväksi)

www. EUflegt portal

www.forest.fi. Laiton puu häviää Euroopan unionista ensi vuonna. 22.11.2012.

www.forestnegotiations.org

http://www.forest.fi/