-----------------

M i e l e n t e r v e y s – j a p ä i h d e s u u n n i t e l m a 2 0 1 4 - 2 0 1 7

Mielenterveyttä ja elämänlaatua

yhteistyöllä

Tilaajaryhmä/Terveyden ja toimintakyvyn edistämisen ydinprosessi

Tampereen kaupunki

Tampere 2014

1

TIIVISTELMÄ .................................................................................................................................... 3

OSA I…………………………………………………………………………………………………4

1. JOHDANTO .................................................................................................................................... 5

2. LÄHTÖKOHDAT ........................................................................................................................... 7

2.1. Käsitteet ................................................................................................................................................................... 7

2.2. Kansalliset linjaukset ............................................................................................................................................... 8

2.3. Alueelliset linjaukset ............................................................................................................................................... 8

2.4. Kehittämisohjelmaa edeltävät suunnitelmat ja raportit Tampereella ..................................................................... 11

3. TAMPERELAISTEN MIELENTERVEYS JA PÄIHTEIDEN KÄYTTÖ .................................. 14

3.1. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin arviointi ja seuranta ................................................................... 14

3.2. Lasten ja nuorten mielenterveys ja päihteiden käyttö ............................................................................................ 14

3.3. Työikäisten mielenterveys ja päihteiden käyttö .................................................................................................... 16

3.4. Ikäihmisten mielenterveys ja päihteiden käyttö .................................................................................................... 19

3.5. Mielenterveys- ja päihdeosaaminen ikäihmisten kotihoidossa .............................................................................. 22

4. MIELENTERVEYS- JA PÄIHDEPALVELUT ........................................................................ 22

4.1. Avomielenterveyspalvelut ja mielenterveyskuntoutujien asumis- ja kuntoutuspalvelut ....................................... 26

4.2. Päihdehuollon kuntoutus- ja avopalvelut sekä asumispalvelut .............................................................................. 28

4.3. Palveluiden käyttö ja asiakkaat ............................................................................................................................. 29

4.4 Terveyshyötyä sopimusohjauksesta – hanke ja hoitoketjut .................................................................................... 31

4.5. Palveluiden kustannukset ...................................................................................................................................... 32

4.6. Mielenterveyttä edistävät ja päihdehaittoja ehkäisevät rakenteet peruspalveluissa ............................................... 33

4.7. Järjestötoiminta ..................................................................................................................................................... 34

5. KEHITTÄMISTARPEET .............................................................................................................. 35

5.1. Kuntalaisten ja ammattihenkilöstön osallisuus ja näkemykset palveluista ............................................................ 35

5.2. Päihde- ja mielenterveystyön integrointi ja painopisteen siirto osaksi peruspalveluita ......................................... 36

5.3. Yhteistyön lisääminen eri yksiköiden ja asiakkaiden kesken ................................................................................ 38

Osa II .................................................................................................................................................. 39

6. ARVOT JA VISIO ......................................................................................................................... 40

2

6.1. Tampereen mielenterveys- ja päihdetyön keskeiset arvot ..................................................................................... 40

7. TAVOITTEET JA TOIMENPITEET ............................................................................................ 43

7.1. Strategiset linjaukset ja niihin liittyvät tavoitteet .................................................................................................. 43

7.2. Painopistealueet ..................................................................................................................................................... 44

7.3. Palvelujärjestelmän kehittäminen .......................................................................................................................... 45

7.4. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointi ....................................................................................................... 47

7. 5. Työikäisten mielenterveys- ja päihdeongelmien hoito ......................................................................................... 50

7.6. Ikäihmisten mielenterveys- ja päihdeongelmien varhaistunnistus ja hoito ........................................................... 55

8. TOIMEENPANO, ARVIOINTI JA SEURANTA ....................................................................... 58

LÄHTEET .......................................................................................................................................... 59

ERIÄVÄT MIELIPITEET …………………………………………………………………………………..62

3

TIIVISTELMÄ

Mielenterveys- ja päihdesuunnitelma on Tampereen kaupungilla ensimmäinen asiakirja, jossa

yhdistetään mielenterveystyö sekä päihdetyö. Nämä pitävät sisällään sekä ehkäisevän työn että

hoidon ja kuntoutuksen. Asiakirja on työstetty poikkihallinnollisessa yhteistyössä. Myös

järjestötoimijat sekä kuntalaiset ovat olleet mukana kehittämässä tulevien vuosien mielenterveys- ja

päihdepalvelujärjestelmää Tampereen alueella. Mielenterveys- ja päihdesuunnitelma toteuttaa

Tampereen kaupunkistrategian ja hyvinvointisuunnitelman linjauksia.

Tampereen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma noudattaa Mieli-ohjelman tavoitteita sekä

Pirkanmaan alueellisia toimintalinjauksia. Strategisina linjauksina Tampereella ovat painopisteen

siirtäminen erityispalveluista peruspalveluihin ja ennalta ehkäisevään työhön, mielenterveys- ja

päihdepalvelujen kehittäminen yhtenä kokonaisuutena sekä asiakkaan aseman vahvistaminen

osallisuuden lisäämisen kautta. Erityishuomiota tulevina vuosina kiinnitetään peruspalveluiden

osaamisen vahvistamiseen, matalan kynnyksen palvelujen kehittämiseen, osaamisen ja

asiantuntijuuden jakamiseen, yhteistyön ja hoitoketjujen kehittämiseen, palvelujen

asiakaslähtöiseen ja palvelunkäyttäjän osallisuuden mahdollistavaan kehittämiseen sekä

perhenäkökulman vahvistamiseen aikuisten, lasten ja nuorten palveluissa. Suunnitelma hyväksytään

tetolassa, lanulassa ja ikilassa tammikuussa 2014 ja annetaan tiedoksi kaupunginhallitukselle sekä

hyvinvointipalveluiden johtokunnille.

4

Osa I Lähtökohdat

Nykytilanne

Kehittämistarpeet

5

1. JOHDANTO

Tampereen kaupungin mielenterveys- ja päihdesuunnitelma vuosille 2014 - 2017 on kuvaus siitä,

miten asukkaiden hyvinvointia edistetään mielenterveys- ja päihdeasioiden näkökulmasta.

Suunnitelma on jatkoa Tampereen kaupungin mielenterveyspalvelujen kehittämisohjelmalle 2002-

2012 ja päihdepoliittiselle suunnitelmalle 2009 - 2012. Mielenterveys- ja päihdesuunnitelman

laatimiseksi nimitettiin asiantuntijaryhmä. Pormestarin 22.06.2011 nimittämän asiantuntijaryhmän

jäsenet 2012- 2013 olivat:

Maritta Närhi, suunnittelupäällikkö, Tilaajaryhmä, puheenjohtaja

Marika Vartiainen, suunnittelija ts., Tilaajaryhmä, sihteeri

Päivi Kiviniemi, mielenterveys- ja päihdepalvelujen ylilääkäri, Avopalvelut

Timo Palo-oja, mielenterveys- ja päihdepalvelujen apulaisylilääkäri, Avopalvelut

Kaija Lietzén, yleislääketieteen erikoislääkäri, Tammelakeskuksen lääkäriasema

Outi Poutanen, ylilääkäri, akuuttipsykiatria, Pirkanmaan sairaanhoitopiiri

Reijo Kulmala, osastolääkäri, Tampereen A-klinikka

Mirja Sirén sosiaalityöntekijä, asiakasohjausyksikkö Loisto

Eija Kouhia, suunnittelija, asiakasohjausyksikkö Loisto

Nora Salmijärvi, erityisohjaaja, ehkäisevän päihdetyön yksikkö

Erkki Tukeva, aluejohtaja, Tampereen A-Klinikka

Vesa Vaittinen, toiminnanjohtaja, Tampereen A-kilta ry

Oili Huhtala, toiminnanjohtaja, Omaiset mielenterveystyön tukena Tampere ry

Inkeri Ruuskanen, toiminnanjohtaja/toimitusjohtaja, Sopimusvuori ry/Oy

Riitta Mäkelä, ravintoloitsija, Pirkanmaan hotelli- ja ravintolayrittäjät ry

Anna-Kaisa Heinämäki, ylikonstaapeli, Pirkanmaan poliisilaitos

Ritva Mäkelä, kokemusasiantuntija

Ari Tuomisto, kokemusasiantuntija

Tarja Koskinen, Tampereen kaupunki

Apulaispormestarit Timo Hanhilahti, Irja Tulonen, Leena Kostiainen ja Olli-Poika Parviainen ovat

olleet oikeutettuja osallistumaan kokouksiin. Suunnitelman koordinoinnista ja kirjoitusprosessista

ovat vastanneet suunnittelijat Marika Vartiainen, Johanna Riippi ja Kaisa Nyberg.

6

Asiantuntijaryhmä työskenteli teemakohtaisissa alatyöryhmissä tammi-maaliskuun 2012 välisenä

aikana. Alatyöryhmien teemoina olivat: 1) ennaltaehkäisy ja terveyden edistäminen, 2) hoitoketjut

ja 3) koordinointi. Alatyöryhmien työskentelystä koottiin pohja suunnitelman teemoille.

Pormestarin nimeämä työryhmä on kuullut myös muita mielenterveys- ja päihdealan asiantuntijoita.

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin mielenterveystyön kehittämisyksikön koordinointipäällikkö Eija

Stengård on tuonut alueellista näkökulmaa suunnitelman laadintaan. Ehkäisevän päihdetyön

näkökulmaan haettiin tukea poikkihallinnolliselta ehkäisevän päihdetyön Ehkäpä –verkostolta.

Lisäksi kuultiin päihde- ja mielenterveysjärjestöjen toiminnanjohtajien näkemyksiä. Kuntalaisten

näkemyksiä mielenterveys- ja päihdeasiakkaiden asemasta kartoitettiin mielenterveys- ja

päihdejärjestöjen toiminnanjohtajien järjestämässä keskustelutilaisuudessa sekä Tampereen

kaupungin internetsivustolla Valma -valmistelufoorumissa. Kuulemistilaisuuksissa kysyttiin

potilailta ja omaisilta ja yhteistyötahoilta: Millaista on mielenterveys- ja päihdeongelmien hyvä

hoito hoidon eri vaiheissa? Miten hyvä hoito aloitetaan? Mitä hyvään hoitoon sisältyy? ja Miten

jatkohoito suunnitellaan ja hoito päätetään? Palautetta saatiin yhteensä 144 henkilöltä. Pormestarin

nimeämän asiantuntijatyöryhmän ehdotusten ja järjestöiltä ja kuntalaisilta saadun palautteen

pohjalta suunnitelmaa työstettiin moniammatillisesti ikäryhmittäin virkamiestyönä syksyllä 2013.

Suunnitelman lopulliseen muotoon ovat vaikuttaneet sen valmisteluaikana valmistuneet alueelliset

ja paikalliset ohjelmat, kuten Mielekästä elämää Pirkanmaalla -strategia, Pirkanmaan

terveydenhuollon järjestämissuunnitelma ja Tampereen kaupungin hyvinvointisuunnitelma.

Tampereen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma on laadittu ajankohtana, jolloin

toimintaympäristössä on tapahtumassa suuria muutoksia (mm. kuntarakennemuutokset, sosiaali- ja

terveydenhuollon palvelurakenneselvitys, psykiatristen sairaalapaikkojen vähentäminen). Koska

päätöksiä rakenteista ei vielä ole tehty, suunnitelma keskittyy palvelujen toiminnan kehittämiseen.

Tarvittaessa Tampereen suunnitelmaa päivitetään jo sen voimassaoloaikana rakennetta koskevilla

muutoksilla. Suunnitelmassa vahvistetaan järjestöjen ja kaupungin välistä yhteistyötä

mielenterveys- ja päihdepalveluiden sekä mielenterveyttä edistävän ja päihdehaittoja ehkäisevien

palveluiden tuottamisessa. Suunnitelma pohjautuu Tampereen kaupunkistrategiaan ja sitä

konkretisoivaan hyvinvointisuunnitelmaan, jotka valmistuivat vuoden 2013 aikana.

Suunnitelman ensimmäisessä osassa esitellään suunnitelman lähtökohdat: kansalliset, alueelliset ja

paikalliset suunnitelmat sekä tämänhetkinen tilanne. Suunnitelman toisessa osassa esitellään arvot,

visio, strategiset linjaukset, tavoitteet ja toimenpide-ehdotukset.

7

2. LÄHTÖKOHDAT

2.1. Käsitteet

Mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jossa yksilö ymmärtää omat kykynsä, pystyy toimimaan

elämän normaaleissa stressitilanteissa, voi työskennellä tuottavasti ja tuloksellisesti sekä pystyy

toimimaan yhteisönsä jäsenenä. (WHO 2004.)

Mielenterveyden edistäminen ymmärretään toimintana, jonka tarkoituksena on parantaa väestön

tai yksilön mielenterveyttä. Mielenterveyden edistäminen sisältää psyykkisen hyvinvoinnin

edistämisen, mielenterveysongelmien ehkäisyn, mielenterveyspotilaan elämänlaadun parantamisen

sekä itsemurhien ehkäisyn. (Towards a mentally flourishing Scotland 2009.)

Mielenterveystyöllä tarkoitetaan yksilön psyykkisen hyvinvoinnin, toimintakyvyn ja

persoonallisuuden kasvun edistämistä sekä mielisairauksien ja muiden mielenterveyden häiriöiden

ehkäisemistä, parantamista ja lievittämistä. (Mielenterveyslaki 1116/1990.)

Päihteillä tarkoitetaan alkoholia, huumeita, nuuskaa ja tupakkaa. Lääkkeet, liuottimet ja muut

aineet ovat myös päihteitä silloin kun niitä käytetään päihtymistarkoituksessa. THL:n määritelmän

mukaan myös toiminnalliset riippuvuudet, kuten peliriippuvuus, kuuluvat päihde- ja

mielenterveystyön piiriin. (Mielenterveys- ja päihdesuunnitelma 2009).

Päihdetyö koostuu ehkäisevästä ja korjaavasta päihdetyöstä. Ehkäisevällä päihdetyöllä

tarkoitetaan toimintaa, jonka tavoitteena on edistää terveyttä ja hyvinvointia edistämällä

päihteettömiä elintapoja, ehkäisemällä päihdehaittoja sekä lisäämällä päihdeilmiön ymmärrystä ja

hallintaa. Korjaavalla päihdetyöllä eli päihdepalveluilla hoidetaan päihteiden ongelmakäyttäjiä ja

tuetaan heidän omaisiaan. (Päihdehuoltolaki 17.1.1986/41.)

Kokemusasiantuntijoilla tarkoitetaan henkilöitä, joilla on omakohtaista kokemusta mielenterveys-

ja päihdeongelmista, joko niistä itse kärsivänä, niistä toipuneena, palveluita käyttäneenä, omaisena

tai läheisenä. (Mielenterveys- ja päihdesuunnitelma 2009).

8

2.2. Kansalliset linjaukset

Suunnitelma pohjautuu Sosiaali- ja terveysministeriön kansalliseen Mielenterveys- ja

päihdesuunnitelmaan (Mieli), mielenterveyspalvelujen laatusuosituksiin sekä osaltaan Sosiaali- ja

terveydenhuollon kansalliseen kehittämisohjelmaan (Kaste II).

Mielenterveys- ja päihdesuunnitelma (Mieli)

Mieli-ohjelman lähtökohtana on mielenterveys- ja päihdeongelmien hoito kokonaisuutena.

Palvelujärjestelmän kehittämisessä keskeisiä linjauksia ovat matalakynnyksisen yhden oven

periaate sosiaali- ja terveyskeskuksessa hoitoon tultaessa ja yhdistettyjen mielenterveys- ja

päihdeavohoitoyksiköiden perustaminen. Mieli-ohjelmassa painotetaan asiakkaan aseman

vahvistamista, mielenterveyden ja päihteettömyyden edistämistä, ongelmien ja haittojen ehkäisyä ja

hoitoa sekä kaikkien ikäryhmien mielenterveys- ja päihdepalvelujen järjestämistä painottaen perus-

ja avohoitopalveluja. Suunnitelma korostaa yhteisöllisyyden ja osallisuuden lisäämistä sekä

ylisukupolvisesti siirtyvien ongelmien tunnistamista ja vähentämistä. Kansalaisten mahdollisuuksia

vaikuttaa itseään koskeviin ratkaisuihin tulee lisätä. Kokemusasiantuntijat tulee ottaa mukaan

mielenterveys- ja päihdetyön suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. (Mielenterveys- ja

päihdesuunnitelma 2009).

2.3. Alueelliset linjaukset

Mielekästä elämää Pirkanmaan mielenterveys- ja päihdestrategia 2013- 2016

Pirkanmaan mielenterveys- ja päihdestrategia ”Mielekästä elämää 2013 - 2016” antaa viitekehyksen

myös Tampereen mielenterveys- ja päihdesuunnitelmalle. Alueellisen strategian vision mukaan:

”Mielenterveyden, päihteettömyyden ja osallisuuden edistäminen on yhteinen

asia. Asukkaiden mielenterveyttä ja hyvinvointia tuetaan kunta- ja aluetason

ratkaisuilla kaikilla toimialoilla. Kuntalaisten, palvelujen käyttäjien sekä

heidän läheistensä osallisuutta on vahvistettu. Peruspalvelujen roolia on

vahvistettu mielenterveys- ja päihdepalvelujen toteuttamisessa. Ohjausta,

hoitoa ja kuntoutusta tarvitsevien kuntalaisten palvelut on järjestetty

tarpeenmukaisella ja laadukkaalla tavalla eri tahojen yhteistyönä.

Mielenterveys- ja päihdeongelmien hoito toteutuu alueellisten hoito-ohjelmien

ja hoitoketjujen mukaisesti. Kunta- ja aluetasolla on selkeästi sovittu

mielenterveys- ja päihdetyön toteutuksesta, seurannasta ja vastuutahoista sekä

9

yhteisen asiakas- ja potilastietojärjestelmän käyttöönotosta. Mielenterveys- ja

päihdeosaaminen on turvattu. Koulutus, tutkimus, kehittäminen sekä

käytännön mielenterveys- ja päihdetyö tukevat toisiaan tiiviissä yhteistyössä.”

Alueellinen strategia nimeää myös toimenpiteitä tavoitetilan saavuttamiseksi:

Mielenterveysvaikutusten ennakkoarviointi ja kuntalaisten mielenterveystilanteen ja

päihteiden käytön seuraaminen hyvinvointikertomuksissa

Palvelujen käyttäjien ja heidän läheistensä osallisuuden edistäminen heitä koskevaan

päätöksentekoon sekä palvelujen suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin

Peruspalveluiden resurssien ja mielenterveys- ja päihdeosaamisen vahvistaminen

Ongelmien varhaisen tunnistuksen ja puuttumisen vahvistaminen

Alkoholin kokonaiskulutuksen vähentäminen ja ylisukupolvisten ongelmien siirtymisen

ehkäisy

Matalan kynnyksen mielenterveys- ja päihdepalvelut ja yhden oven periaate, jossa

mielenterveys- ja päihdepalvelut integroidaan asiakaslähtöisesti

Palvelujen asiakaslähtöinen kehittäminen ja koordinointi

Perhe- ja verkostokeskeinen toimintatapa sekä palvelujen käyttäjien läheisten ja heidän

jaksamisensa tukeminen

Yhteisten tietojärjestelmien käyttöönotto ja yhteistyömallien kehittäminen avo- ja

sairaalapalveluiden välillä

Kuntalaisten tarpeista nousevien kehittämishankkeiden käynnistäminen

Alueellisen strategian painopistealueet ovat:

1. Lasten ja lapsiperheiden hyvinvointi

2. Nuorten terveys ja hyvinvointi

3. Työikäisten hyvinvointi ja mielenterveys- ja päihdeongelmien hoito

4. Ikääntyneiden mielenterveys- ja päihdeongelmien ehkäisy ja varhainen hoito

Terveydenhuollon palvelujen järjestämissuunnitelma

Terveydenhuollon palvelujen järjestämissuunnitelmassa 2013 - 2016 otetaan kantaa mielenterveys-

ja päihdepalvelujen järjestämiseen. (Pirkanmaan terveydenhuollon järjestämissuunnitelma, 2013-

2016.) Järjestämissuunnitelmassa todetaan, että lasten, nuorten ja nuorten aikuisten

10

mielenterveyspalvelujen kehittäminen edellyttää kokonaisuudistusta, jossa lähdetään asiakkaiden

tarpeista eikä ikärajoista tai organisaatiosta. Suunnitelmassa linjataan, että kuntien tueksi tulee

kehittää erilaisia, helposti ja nopeasti saatavia konsultaatiotyyppisiä palveluita. Tavoitteena on, että

lasten- ja nuorisopsykiatriaan perustetaan yhteinen jalkautuva konsultaatioryhmä, jonka tehtävänä

on ensisijaisesti tukea ja kouluttaa kuntien työntekijöitä. Mielenterveystyöhön perehtyneitä

sairaanhoitajia tulisi lisätä terveyskeskuksiin ja sähköisiä palveluita tulisi kehittää oman kunnan

alueella sekä varmistaa sosiaali- ja terveyspalveluiden potilas/asiakasrekisterien yhteiskäyttöisyys.

(Pirkanmaan terveydenhuollon järjestämissuunnitelma, 2013.)

Nykyinen päihde- ja mielenterveyspalveluiden kenttä tarvitsee järjestämissuunnitelman mukaan

selkiyttämistä. Pirkanmaan terveydenhuollon järjestämissuunnitelman mukaan päihde- ja

mielenterveyspalvelut lukuun ottamatta vaativaa psykiatrista sairaalahoitoa ovat kuntien

järjestämisvastuulla. Kuntien tulee vastata päihde- ja mielenterveyspalveluiden avohoidosta ja

päihde- ja mielenterveyspalveluita tulee tarjota samassa organisaatiossa.

Myös mielenterveyskuntoutujien asumispalveluita ja sairaalahoitoa pitää arvioida samanaikaisesti.

Psykiatrisia sairaansijoja vähennetään Pirkanmaalla niin, että niitä on 0.5 sairaansijaa/1000

asukasta. Vaativaa psykiatrista sairaalahoitoa tarjotaan Pirkanmaalla vain yhdessä sairaalassa. Muu

psykiatrinen erikoissairaanhoito siirtyy joko kuntien tai sote- alueiden vastuulle kuten

aluesairaalatkin viimeistään vuonna 2015. Sairaansijojen purkaminen ja avohoidon kehittäminen

tulee kuitenkin tapahtua samanaikaisesti. (Pirkanmaan terveydenhuollon järjestämissuunnitelma

2013–2016)

Aluehallintoviraston turvallisuussuunnitelma

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto koordinoi alueellista päihteiden käytöstä aiheutuviin

turvallisuusuhkiin keskittyvää turvallisuussuunnitelmaa, joka on osa valtakunnallista

kokonaisturvallisuussuunnitelmaa. Alueellisen työryhmän työstämän suunnitelman kuntia koskevia

painopisteitä ovat:

Rattijuopumuksesta kiinni jääneille tarjotaan kunnissa mahdollisuus osallistua

päihdetilannetta koskevaan kartoitukseen sekä seurantaan terveys- tai sosiaaliviranomaisen

kanssa. Erityisesti alle 25-vuotiaiden kohdalla tätä toteutetaan kunnissa Tie Selväksi –

mallin mukaisesti. Valmistelu käynnistyy vuonna 2012, jonka jälkeen tämä on pysyvää

toimintaa.

11

Otetaan Pakka-toimintamalli käyttöön koko alueella, kuten myös muuta

yhteisömobilisaatioon pohjautuvaa toimintaa.

Alkoholin käytön varhaisen puheeksi oton menetelmät (mini-interventio) otetaan käyttöön

perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon työvälineeksi Länsi- ja Sisä-Suomen alueella ja

siitä järjestetään säännöllistä koulutusta.

Lisätään ja kehitetään selviämisasemapalveluja tehtyjen selvitysten ja niihin sisältyvien

suositusten pohjalta. Käynnistetään palvelujen suunnittelu ja toteuttaminen pilottihankkeilla

tavoitteena kokonaishyödyllinen ja järkevä toiminta, joka ottaa huomioon asiakkaan tarpeet.

Järjestetään riittävästi matalakynnyksisiä päihde- ja mielenterveyspalveluja hoitoon pääsyn

helpottamiseksi.

2.4. Kehittämisohjelmaa edeltävät suunnitelmat ja raportit Tampereella

Mielenterveyspalvelujen kehittämisohjelma vuo sille 2002- 2012

Tampereen kaupungin mielenterveyspalvelujen kehittämisohjelmassa 2002- 2012 ”Ammattitaidolla

silta tulevaan - silta parempaan” korostettiin peruspalveluiden vahvistamista, ongelmien ennalta

ehkäisyä ja varhaistunnistusta, hoitoketjujen, palveluiden ja yhteistyön lisäämistä sekä riittävää

resursointia. Vanhuspalvelujen tehtäväalueen strategiassa kuvattiin ja linjattiin vanhuspsykiatristen

palvelujen tarve. Tavoitteena oli kaksoisdiagnoosiasiakkaiden hoidon järjestäminen, tuetun

asumisen lisääminen ja resurssien siirto hallitusti laitoshoidosta avohoidon puolelle.

Osa tavoitteista on toteutunut osittain, mutta osa tavoitteista on edelleen ajankohtaisia.

Laitoshoitovuorokaudet ovat vähentyneet, asumispalvelua on kehitetty voimakkaasti ja

kaksoisdiagnoosiasiakkaille on aiempaa laajempi palveluntarjonta. Talouden kiristyminen on

vaikuttanut resurssien määrään, joiden riittävyyteen on pyritty lisäämisen sijaan toiminnan

rakenteellisilla muutoksilla.

Päihdepoliittinen suunnitelma

Tampereen päihde- ja mielenterveyssuunnitelmaa edelsi Tampereen kaupungin päihdepoliittinen

suunnitelma vuosille 2009 - 2012, joka linjasi tavoitteet ikäryhmittäin ja vastuutahoittain.

Päihdepoliittisen suunnitelman loppuarvioinnissa selvitettiin ohjelman aikana saavutettuja

tavoitteita. Päihdepoliittisen suunnitelman myötä on onnistuttu kehittämään erilaisia

ennaltaehkäiseviä ja varhaisen puuttumisen toimintamalleja, esimerkiksi päiväkotihenkilöstölle on

luotu varhaisen puuttumisen toimintamalli ja järjestetty koulutuksia sen käytöstä.

Päihdepalveluiden palvelurakennetta on muutettu avokuntoutuksen suuntaan sekä nuorille

12

suunnattujen päihdekuntoutuspalvelujen hoitoketjujen toimivuutta on kehitetty. Asunnottomille on

kehitetty ja perustettu päiväkeskus-, asumis- ja päihdepalveluja, joiden seurauksena asunnottomien

määrä on puolittunut. Kotihoidon päihde- ja mielenterveysosaamista on vahvistettu ja

avainosaajaverkosto toimii aktiivisesti.

Joillakin alueilla on edelleen haasteita, jotka on huomioitu uutta suunnitelmaa tehtäessä:

Lasten ja nuorten kanssa työskentelevien päihdekoulutusten jatkuvuus ja säännöllisyys

Valintojen putki -menetelmän käyttö ehkäisevässä päihdetyössä

Oppilashuoltoryhmille tarvitaan päihdekoulutusta

Sosiaalipäivystyksen aukioloaikojen laajentaminen

Lasten ja nuorten päihteiden käyttöön puuttuminen julkisilla paikoilla

Päihteettömyys ja savuttomuus kaikessa nuorisopalveluiden toiminnassa

Nuorisofoorumi ja Lasten parlamentti mukaan ideoimaan päihteettömyyteen kannustavaa

vertaistukea ”nuorilta nuorille”

Omavalvontaan liittyvien koulutuksien järjestäminen yrityksille

Poliisin ja alkoholitarkastajien yhtenevät toimintakäytännöt anniskeluravintoloille

Lastensuojelun jälkihuollon asiakkaiden kokonaisvaltainen elämänhallinnan opettelu ja

ammattimahdollisuuksien kartoitus – malli

Mini-intervention jatkuva käyttö terveydenhuollossa

Mielenterveys- ja päihdepalveluiden yhdistämisen loppuun saattaminen

Ikäihmisten päiväkeskusten päihdepalvelun alueellinen saatavuus

Ikääntyneiden päihde- ja mielenterveysasiakkaiden asumispalvelujen kehittäminen

Kaupunkistrategia

Kaupunkistrategia on kuvaus painotuksista ja tavoitteista, joita kaupunginvaltuusto pitää

tärkeimpinä. Se luo perustan kaupungin johtamiselle ja kehittämiselle. Kaupunkistrategian visiossa

painottuu hyvinvointi ja osallisuus yhteisenä päämääränä. Koteja tuetaan hyvän elämän

mahdollistajin. Ennaltaehkäiseviä palveluja painotetaan ja hyvinvointia vahvistavien valintojen

tekemistä tuetaan. Toimintatavoissa painotetaan yhdessä tekemistä, vastuullisuutta,

yhdenvertaisuutta, monikulttuurisuutta, turvallisuutta, avoimuutta, rohkeutta ideoida uutta sekä

kuntalaisten etua uudistumisen lähtökohtana. Strategisina painotuksina korostetaan muun muassa

yhdessä tekemistä, ennaltaehkäisyä ja hyvinvointierojen kaventamista. (Kaupunkistrategia 2013.)

13

Hyvinvointikertomus 2012

Hyvinvointikertomus toimii tausta-aineistona kaupungin strategiatyössä. Tamperelaisten

hyvinvoinnin edistämisen painopisteistä päätetään kaupunkistrategian ja sitä konkretisoivan

hyvinvointisuunnitelman yhteydessä. Hyvinvointikertomukseen on koottu tietoa kuntalaisten

hyvinvoinnista ja siihen vaikuttavista tekijöistä.

Hyvinvointikertomuksessa keskeisimmiksi tulevaisuuden tavoitteiksi nostettiin:

Lapsiperheiden tuen lisääminen

Nuorten työllistymisen, kouluttautumisen ja yhteiskuntaan kiinnittymisen tukeminen

Aikuisväestön terveyden edistäminen ja erityisesti päihteiden käytön ehkäisy

Ikäihmisten sosiaalisten mahdollisuuksien lisääminen

Hyvinvointisuunnitelma 2013

Hyvinvointisuunnitelman painopisteinä vuosille 2014–2017 on määritelty peruspalvelujen

toimivuus ja ennaltaehkäisyn vahvistuminen osana peruspalveluita, osallisuuden ja yhteisöllisyyden

tukeminen, palvelujen kohdentaminen ja priorisointi sekä palveluverkon kehittäminen ja uuden

teknologian hyödyntäminen. Myös tulevat hankintalinjaukset on määritelty.

Peruspalvelujen on oltava samanaikaisesti sujuvasti kuntalaisten saatavilla ja riittävän laadukkaita.

Toimivilla peruspalveluilla voidaan vähentää erityispalvelujen tarvetta. Ennaltaehkäisevällä

toiminnalla pyritään vaikuttamaan kuntalaisten hyvinvointiin ja terveyteen ennen ongelmien tai

sairauksien syntyä. Helppo tiedon saatavuus, matalan kynnyksen neuvonta- ja ohjauspalvelut sekä

kuntalaista lähellä olevien kansalaisjärjestöjen hyvinvointia ja terveyttä edistävä toiminta toimivat

ennaltaehkäisevinä keinoina.

Osallisuutta ja yhteisöllisyyttä kehitetään luomalla hallinnon ja kuntalaisten välille uusia

vuorovaikutuksen ja osallistumisen tapoja sekä yhteisöllisyyden muotoja. Kansalaisyhteiskunnan

merkitys kuntalaisten hyvinvoinnin edistämisessä kasvaa ja yhdessä tekeminen korostuu. Palvelujen

kohdentaminen edellyttää ajantasaista tietoa palvelujen käytöstä ja asiakkaiden tarpeista. Tiedolla

johtamista hyödynnetään aiempaa tehokkaammin palvelujen kehittämisessä. Lautakuntien

haasteena tällä strategiakaudella on palvelujen priorisointi.

A-klinikkapalvelut integroidaan oman tuotannon psykiatrian poliklinikoihin. Päihde- ja

mielenterveyspalveluissa asumisyksiköiden kuntouttavaa toimintaa kehittämällä mahdollistetaan

aikaisempaa useammalle asiakkaalle siirtyminen kevyempään asumismuotoon.

14

Pitkäaikaisasunnottomille suunnattuja asumispalveluja lisätään ja hyvinvointieroja pyritään

kaventamaan erilaisin toimenpitein.

3. TAMPERELAISTEN MIELENTERVEYS JA PÄIHTEIDEN

KÄYTTÖ

3.1. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin arviointi ja seuranta

Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointia seurataan säännöllisesti äitiys- ja lastenneuvolan

sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon lakisääteisten terveystarkastusten yhteydessä.

Laajoissa terveystarkastuksissa kartoitetaan lapsen ja koko perheen hyvinvointia laajasti perheen

omasta ja lapsen kehitysympäristön (päiväkoti, koulu) näkökulmasta. Tarkastukseen kuuluu muun

muassa arvio lapsen psykososiaalisesta hyvinvoinnista ja vanhempien päihteiden käytön

kartoittaminen. Neuvoloissa vanhempien päihdekäyttöä kartoittavana työvälineenä käytetään

AUDIT -lomaketta. Kouluterveydenhuollossa huoltajille suunnatuissa esitietolomakkeissa on

vanhempien päihteiden käyttöön liittyviä kysymyksiä.

Valtakunnallisesti nuorten päihteiden käyttöä ja mielenterveyttä seurataan säännöllisesti myös

kouluterveyskyselyssä. Tampereella on ollut käytössä koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon

käyttöön suunnitellut mielialakysely ja päihdemittari vuodesta 2010. Mielialakysely on

tarkoitettu työvälineeksi nuoren depressio-oireiden seulontaan. Nuorten päihdemittari on

suunniteltu seulontavälineeksi opiskelijoiden terveystapaamisiin. Päihdemittarin tuloksista

nousevaan huoleen pyritään reagoimaan ensisijaisesti oppilashuollossa. Päihdemittarin ja

mielenterveyskyselyn käyttö ja niihin laaditut jatkotoimenpiteet on hyväksi todettu menetelmä

lasten ja nuorten mielenterveyden edistämisessä ja varhaisessa puuttumisessa päihteiden käyttöön.

3.2. Lasten ja nuorten mielenterveys ja päihteiden käyttö

Neuvolaterveydenhuollosta ei ole kuntatasolla saatavissa käyttöön laajoista terveystarkastuksista

kertyvää tietoa. Neljävuotiaiden vanhemmille tehdyn kyselyn perusteella (n=1107) tamperelaiset

lapsiperheet voivat pääosin hyvin. Huolta perheissä aiheuttaa eniten taloudellisiin seikkoihin

liittyvät asiat sekä omassa vanhemmuudessa jaksaminen ja puutteet siihen tarjottavassa tuessa.

Reilu kolmannes vanhemmista (36,4 %) kantoi huolta lapsensa mielialasta ja käyttäytymisestä.

Päihteiden käytön aiheuttamaa huolta kyselyssä ilmoitti 7,1 % ja väkivallan aiheuttamaa huolta 2,3

% vanhemmista. Nelivuotiailla päiväkotilapsilla ilon aiheuttajia ovat haastattelujen perusteella

enimmäkseen läheiset, kaverit ja leikkiin liittyvät asiat. Suru 4-vuotiailla liittyi useimmiten

15

erimuotoiseen kiusaamiseen, vanhemman aiheuttamiin pettymyksiin tai läheisten menettämisen

pelkoon.

Tuoreimman kouluterveyskyselyn mukaan koetussa terveydentilassa ei ole tapahtunut suurta

muutosta peruskoululaisten tai lukiolaisten keskuudessa. Ammatillisissa oppilaitoksissa

opiskelevien koettu terveydentila on kohentunut hieman, vaikka he kokivatkin terveytensä edelleen

muita huonommaksi. Ammattikoululaisista 19 % koki terveytensä keskinkertaiseksi tai huonoksi,

peruskoulussa ja lukiossa 16 %. Tytöt kokivat terveytensä huonommaksi kuin pojat kaikissa

oppilaitoksissa.

Keskivaikeassa tai vaikeassa masentuneisuudessa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta peruskou-

lulaisten tai lukiolaisten keskuudessa. Ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevien masentuneisuus

kuitenkin vähentyi hieman. Peruskoululaiset ovat silti masentuneimpia, heistä 12 %:lla oli kes-

kivaikea tai vaikea masentuneisuus. Myös masentuneisuus oli tytöillä poikia yleisempää.

Tampereen kaupungin kyselyssä 11 % lapsista kertoi olevansa huolissaan siitä, ettei mielestään voi

hyvin. Nämä lapset ilmoittivat myös merkittävästi koko vastaajajoukkoa enemmän huolta

terveydestään, koulussa pärjäämisestä, perheen rahatilanteesta ja koulun turvallisuudesta.

Vastauksissa ei ollut eroa tyttöjen ja poikien välillä. Nuorista 21 % vastasi olevansa huolissaan

henkisestä hyvinvoinnistaan, heistä 70 % oli tyttöjä.

Ilman yhtään läheistä ystävää on 9 % peruskoululaisista sekä 7 % lukiolaisista ja ammatillisissa

oppilaitoksissa opiskelevista nuorista. Tilanteessa ei ole tapahtunut muutosta vuosina 2009–2011.

Pojat ovat useammin ilman läheistä ystävää kuin tytöt. Selkeimmin tämä näkyy peruskouluissa,

joissa pojista 13 % ja tytöistä 5 % oli ilman yhtään läheistä ystävää. Myös koulukiusaaminen

kohdistuu useammin poikiin kuin tyttöihin. Koulukiusatuksi joutuminen oli yleisintä perus-

kouluissa, joissa 7 % koki kiusaamista viikoittain. Kiusaaminen ei ole kuitenkaan yleistynyt.

Nuorten päivittäinen tupakointi on vähentynyt 2000-luvulla. Aivan viime vuosina tupakoinnissa ei

ole kuitenkaan tapahtunut suurempia muutoksia. Lukiolaisten tupakoinnissa tapahtui pieni not-

kahdus vuonna 2011, kun tupakoitsijoiden osuus kasvoi 0,2 prosenttiyksikköä vuodesta 2009.

Tupakoinnissa näkyy silti selviä eroja oppilaitosten mukaan tarkasteltuna. Lukiolaiset tupakoivat

vähiten (11 %), kun taas ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevilla tupakointi on selkeästi

yleisintä (34 %).

16

Humalajuominen vähintään kerran kuukaudessa on yleistynyt ammatillisissa oppilaitoksissa

opiskelevilla, mutta vähentynyt peruskoululaisilla. Toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa

opiskelevista 40 % kertoi olleensa humalassa vähintään kerran kuukaudessa, vastaavaa lukiolaisista

kertoi joka neljäs. Huumekokeilut ovat sen sijaan lisääntyneet vuodesta 2009 selvästi ja vuonna

2011 laittomia huumeita oli kokeillut ainakin kerran 10 % yläkoululaisista, 19 % lukiolaisista ja

peräti 25 % ammattiin opiskelevista. Pojat ovat kokeilleet huumeita useammin kuin tytöt.

Huumekokeilujen lisääntyminen kertoo muuttuneista asenteista huumausaineita kohtaan. Erityisesti

kannabiksen käyttöön ei suhtauduta enää yhtä kielteisesti kuin aiemmin.

Lapsiin, nuoriin ja lapsiperheisiin kohdennettujen tukitoimien vaikuttavuudesta on olemassa jo

melko paljon tutkimustietoa. Tutkimuksissa vaikuttaviksi todettuja, Suomessa käytössä olevia

menetelmiä ovat (Laajasalo ja Pirkola, 2012; Stengård ym. 2009):

Varhaisen vuorovaikutuksen tuki (VAVU)

Vanhemmuuden tuki (Ihmeelliset vuodet, Toimiva lapsi & perhe)

Kotikäynnit raskaana olevien yksinhuoltajien ja pienten lasten äitien luokse

Koulukiusaamisen ehkäisy (Kivakoulu, kaveritaitojen oppiminen)

Tunne- ja vuorovaikutustaitojen vahvistaminen koulu-iässä (Yhteispeli, Askeleittain-

ohjelma)

Time out! Aikalisä! Elämä raiteilleen – toimintamalli nuorten miesten

syrjäytymiskehityksen ehkäisemiseksi

Maestro-ryhmätoiminta stressin vähentämiseksi

Koulutuksesta työhön – menetelmä

Kohti työelämää – menetelmä

3.3. Työikäisten mielenterveys ja päihteiden käyttö

Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt on yleisin syy työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen.

Mielenterveys- ja päihdeongelmien ennaltaehkäisyllä ja hyvällä hoidolla ylläpidetään työkykyä,

ehkäistään ennenaikaista eläkkeelle jäämistä sekä edistetään perheiden hyvinvointia. (Pirkanmaan

mielenterveys- ja päihdestrategia, 2013- 2016).

Noin 20–25 % suomalaisista aikuisista kärsii jostain mielenterveyden häiriöstä. Yleisimpiä häiriöitä

ovat masennushäiriöt ja ahdistuneisuushäiriöt. Terveys 2000 -tutkimuksen mukaan jostakin

masennushäiriöstä oli viimeisten 12 kuukauden aikana kärsinyt 8.2 % naisista ja 4.5 % miehistä.

Vastaavat luvut ahdistuneisuushäiriöiden suhteen olivat 4.8 % ja 3.7 %. Väestöstä 3.5 %:lla

17

diagnostisoidaan elämän aikana vähintään yksi psykoottinen jakso. Yleisin psykoosi on

skitsofrenia, jonka esiintyvyys on noin 1.0 %. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön esiintyvyys on noin

0.6 %. Suomalaisten tutkimusten mukaan ainakin joka neljännellä perusterveydenhuollon

palvelujen käyttäjällä on jokin mielenterveyden häiriö. (Lönnqvist ym. 2011; Perälä ym. 2011)

Aikuisväestön masentuneisuutta mitataan erityiskorvattavien lääkkeiden käyttömäärällä,

psykiatrisen hoidon asiakasmäärillä sekä työkyvyttömyydellä. Vuonna 2012 depressiolääkkeistä

korvausta saaneita nuoria (18–24-vuotiaat) on Tampereella suurista kaupungeista suhteellisesti

kaikkein eniten. Korvausta sai lähes 7 % vastaavan ikäisistä nuorista ja korvausta saaneiden osuus

on Tampereella noussut vuosien 2004–2012 aikana, kuten muissakin kuusikkokunnissa.

Depressiolääkkeistä korvausta saaneiden aikuisten (25–64-vuotiaat) osuus on viime vuosina

pysynyt lähes samana Tampereella (11 %) samoin kuin muissakin suurissa kaupungeissa

(Sotkanet).

Työkyvyttömyyseläkettä saavien (16–64-v) osuus on vähentynyt hieman vuosina 2004–2012, vuon-

na 2012 heitä oli 5,6 % vastaavanikäisestä väestöstä. Tampereella osuus on keskitasoa vertailtaessa

muihin suuriin kaupunkeihin. Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksi

työkyvyttömyyseläkettä saavia 16–24-vuotiaita on 0,7 % vastaavanikäisestä väestöstä. Kasvua on

ollut 0,2 prosenttiyksikön verran vuosien 2004-2012 aikana. Tamperetta enemmän

työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveys- ja käyttäytymishäiriöiden vuoksi jäädään Turussa ja Ou-

lussa. Mielenterveysperusteisesti sairauspäivärahaa taas saadaan koko ajan selvästi vähemmän sekä

Tampereella että muissa suurissa kaupungeissa. Pääkaupunkiseudun kaupungeissa

sairauspäivärahaa mielenterveysperusteisesti sai vielä harvempi. (Sotkanet)

Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiö (YTHS) on tehnyt vuodesta 2000 lähtien neljän vuoden välein

korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen. Korkeakouluopiskelijoista 84 % koki

viimeisimmässä tutkimuksessa terveytensä hyväksi ja 3 % huonoksi. Sairauksien esiintyvyys on

pysynyt vuodesta toiseen hyvin samanlaisena, mutta diagnosoidun masennuksen ja

ahdistuneisuushäiriön osuus on kaksinkertaistunut vuodesta 2000 alkaen. Jostakin psyykkisestä

oireesta kärsi päivittäin 12 % vastaajista.

Aikuisväestön tupakoinnista kerätään harvoin ja vain valtakunnallisesti tietoa, joten paikallisten

terveyden edistämistoimien vaikuttavuutta on vaikea seurata. Tiedossa on, että tupakkalain

muutokset ovat vähentäneet tupakoivien määrää. Kuitenkin edelleen noin 20 prosenttia

tamperelaisista tupakoi. Mikäli jatkossa halutaan saada tietoa tamperelaisen väestön elintavoista ja

18

esimerkiksi tupakoivien määrästä, tulisi kaupungissa tehostaa tietojen kirjausta terveyspalveluiden

potilastietojärjestelmiin.

Väestön alkoholin käyttöä voidaan seurata alkoholijuomien myynnin ja kulutuksen,

rattijuopumustilastojen sekä päihteiden vuoksi hoidossa olevien kautta. Alkoholijuomien myynti oli

vuonna 2012 kääntynyt lievään laskuun Tampereella samoin kuin suurimmassa osassa

kuusikkokuntia. Vuonna 2012 Tampereella myytiin 8,3 litraa 100 prosenttista alkoholia asukasta

kohden. Turussa ja Helsingissä myydyn alkoholin määrä oli suurempi kuin Tampereella. (Sotkanet)

Myyntitilastot eivät kuitenkaan kerro tyhjentävästi kunnan asukkaiden alkoholinkäytöstä, sillä

alkoholin ostopaikat vaihtelevat, eivätkä tilastoon sisälly esimerkiksi matkustajien tuoma alkoholi

tai kotivalmisteinen alkoholi.

Rattijuopumustapaukset näyttävät tilastojen mukaan vähentyneen kaikissa suurissa kaupungeissa.

Vuonna 2012 Tampereella oli 2,6 poliisin tietoon tullutta rattijuopumustapausta tuhatta asukasta

kohden. (Sotkanet.) Valistusta rattijuopumusten ehkäisyksi on tehty jo pidemmällä aikavälillä,

mutta juopumustapausten väheneminen aiheutunee kuitenkin pikemminkin poliisin resurssien

kohdentamisesta kuin esimerkiksi valistustyöstä. Kaupunki voi yrittää vaikuttaa rattijuopumusten

määrään ehkäisevän päihdetyön yhteisövaikuttamisen ja kampanjoinnin kautta.

Huumausaineiden käyttöä seurataan aikuisväestön osalta poliisin tietoon tulleiden

huumausainerikosten kautta sekä päihdepalveluiden käyttäjämääriä seuraamalla. Poliisin tietoon

tulleita huumausaineiden käyttörikoksia on Tampereella vuonna 2012 ollut 3,2/1000 asukasta.

Tampereella ja Oulussa on suurista kunnista eniten poliisin tietoon tulleita huumausainerikoksia.

Määrä on noussut vuodesta 2004, jolloin vastaava luku on ollut 2,5/1000 asukasta. (Sotkanet)

Ensisijainen syy päihdehoitoon hakeutumisessa on ollut alkoholin käyttö (55 %). Tämän jälkeen

yleisimmät ovat olleet amfetamiini tai muu stimulantti (11 %) ja bubrenorfiini (11 %). Myös

kannabiksen käyttö näkyy päihdepalveluiden laitoshoitoon hakeutumisessa (6 %). Tampereen

erityisyys päihdehuollon laitoshoitotilastojen mukaan on amfetamiinin ja muiden stimulanttien

osuus, joka on muihin kuusikkokuntiin verrattuna jopa moninkertainen. Bubrenorfiinin käytössä

Tampereen tilanne puolestaan on vastaava kuin Helsingissä, mutta huomattavasti parempi kuin

esim. Oulussa ja Vantaalla, jossa pääasiallisesti sitä käyttäviä on 14 -15 % asiakkaista. (Kuusikko

2012.)

19

Eurooppalaisen selvityksen mukaan (McDaid, 2011) työelämässä toteutettuun mielenterveyden

edistämiseen sijoitetun pääoman on todettu palautuvan jo vuodessa. Palautuva tuotto on ollut viisi

kertaa suurempi kuin sijoitettu pääoma. Myös työttömien tai työttömyysvaarassa olevien

mielenterveyden edistämiseen sijoitetun pääoman tuotto on ollut jopa viisi kertaa suurempi kuin

sijoitettu pääoma kahden vuoden seurannassa. Työelämässä toteutettavaan mielenterveyden ja

työhyvinvoinnin edistämiseen on olemassa monia vaikuttaviksi todettuja toimintamalleja (Laajasalo

ja Pirkola, 2012; Stengård ym., 2009):

• Työttömien elämäntaitojen tukeminen (Työhön! -ohjelma)

• Työuran uurtaja – ryhmämenetelmä (TUURA)

• Työn järjestämiseen liittyvät interventiot, jotka lisäävät työn hallittavuutta ja parantavat

johtamista

• Stressioireiden varhainen tunnistaminen

• Työntekijöiden stressinhallintakeinojen vahvistaminen (Tietoisuustaidot)

• Mielenterveyden ensiapukurssit

• Mini-interventio alkoholin käytön vähentämiseksi

3.4. Ikäihmisten mielenterveys ja päihteiden käyttö

Myös ikääntyneillä mielenterveyden häiriöt ovat yleisiä. Yli 65-vuotiaista noin 16–30 % kärsii

jostakin mielenterveyden häiriöstä. (Lönnqvist ym. 2011) Mielenterveyden häiriöistä kärsivien

vanhusten määrä tulee lisääntymään väestön vanhetessa, vaikka psykiatristen häiriöiden esiintyvyys

ei vanhuksilla ole suurempi kuin muussa väestössä. Esimerkiksi vaikea masennus vie ikääntyneen

toimintakyvyn nopeasti ja on psykoottistasoinen useammin kuin nuoremmilla. Myös itsemurhat

ovat vanhusten masennuksessa erityisen yleisiä: yli 75-vuotiaiden miesten itsemurhavaara on yli

kaksinkertainen ja naisten yli kolminkertainen verrattuna nuorten itsemurhavaaraan.

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavien ikääntyneiden lukumäärä kaksinkertaistuu seuraavien

20 vuoden aikana. Oman potilasryhmänsä muodostavat noin 70 vuoden iässä ensi kertaa

kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastuvat. Heidän lukumääränsä ei ole kovin suuri, mutta tämän

potilasryhmän diagnostiikka ja hoito vaatii perehtyneisyyttä, koska osalle näistä potilaista kehittyy

etenevä muistisairaus. (Leinonen ja Alanen 2011.)

Vanhuksilla tavataan samoja mielenterveyden häiriöitä kuin työikäisilläkin, mutta heillä esiintyy

lisäksi usein elimellisiin sairauksiin liittyvä psykiatrisia oireita. Osa mielenterveyshäiriöistä on

alkanut jo nuoruudessa tai aikuisuudessa. (Lönnqvist ym. 2011) Skitsofreniapotilaan

keskimääräinen elinikä on aiemmin ollut 15 - 20 vuotta lyhyempi verrattuna muuhun väestöön.

20

Kuitenkin nykyään myös nuorena skitsofreniaan sairastuneet elävät entistä vanhemmiksi ja 3 %

vanhuusiän skitsofreniaa potevista on sairastunut yli 60-vuotiaana. Nykyisin skitsofrenian

esiintyvyys on yli 65-vuotiailla noin 1 % eli sama kuin muussakin väestössä (Perälä ym. 2007).

Iäkkään skitsofreniapotilaan oirekuvaa leimaavat toimintakyvyn ja kognition heikkeneminen sekä

suuri avun ja hoidon tarve. Haasteellinen potilasryhmä vanhuspsykiatriassa ovat myös

harhaluuloisuushäiriöiset, joista suuri osa kärsii muistisairaudesta. Väestön vanheneminen lisää

vääjäämättä myös primaaria harhaluuloisuushäiriötä sairastavien määrää. Harhaluuloisuushäiriötä

sairastaa vanhemmissa ikäryhmissä noin 0,5 %. (Leinonen ja Alanen 2011) Joka kolmas yli 65-

vuotias ilmoittaa muistioireista (Muistisairauksien diagnostiikka ja lääkehoito 2010). Miltei kaikilla

dementiapotilailla esiintyy jossain sairautensa vaiheessa psykiatrista oirehdintaa. Tavallisimpia ovat

masennus, apatia, levottomuus ja psykoosioireet, kuten aistiharhat ja harhaluulot. Muistisairauden

edetessä saattaa myös persoonallisuus muuttua. Muistisairauksiin liittyvien sekundaaristen

psykiatristen oireiden hoito työllistää varmasti tulevaisuudessa nykyistä enemmän myös psykiatrista

hoitoa. Vanhusväestön osuuden lisääntymisen aiheuttama palveluiden tarpeen muutos on haaste

palvelujärjestelmälle, jota tulee kehittää tarpeita vastaavaksi. (Leinonen ja Alanen 2011)

Tampereella ikäihmisten mielenterveyttä seurataan vuosittain 80-vuotiaille tehtävien

terveystarkastusten kautta. Terveystarkastuksessa kysytään mm. kokemusta omasta terveydestä,

mielialasta, kiinnostuksen kohteista ja harrastuksista sekä yksinäisyyden kokemuksista. Joka

kolmas 80-vuotiaista kärsi yksinäisyydestä ja 62 % ilmoitti kiinnostuksen kohteiden ja

harrastuneisuuden vähentyneen vuonna 2012. Vuosien 2009–2011 välillä koettu terveys on pysynyt

ikäihmisillä samalla tasolla. Keskiarvo on ollut lähes kolme asteikolla 1-5, jossa 1 on tarkoittanut

hyvää ja 5 erittäin huonoa. Vuonna 2012 jopa 78 % haastatelluista (n=564) piti itseään terveenä tai

melko terveenä.

Masennuslääkkeistä erityiskorvausta saaneiden 65 vuotta täyttäneiden osuus on kasvanut kaikissa

suurissa kaupungeissa, mutta Tampereella eniten. Tampereella 14 % ikäihmisistä sai korvausta

depressiolääkkeisiin, mikä on toiseksi eniten Helsingin jälkeen (14,3%).

Iäkkäiden alkoholinkäyttö näyttää jatkuvasti lisääntyvän Suomessa. Vuonna 2009 ilmoitti 65–84 -

vuotiaista miehistä 60 % ja naisista 55 % käyttäneensä alkoholia kuluneen vuoden aikana.

Viikoittain alkoholia käytti 40 % miehistä ja 18 % naisista. Kaikkein vanhimmat käyttivät vähiten

alkoholia. (Aira, 2012). Myös alkoholin käytöstä johtuvat ongelmat ovat lisääntyneet iäkkäillä.

Vuonna 2008 kotihoidossa olevista miehistä 15 % ja naisista vajaa 4 % käytti alkoholia

21

huolestuttavan runsaasti. Palveluasumisen piirissä miehistä yli 11 %:lla ja naisista 3 %:lla alkoholin

käyttö oli huolestuttavan runsasta. (Vilkko ym. 2010) Tampereen kaupungin päihdepoliittisessa

suunnitelmassa 2005–2008 (2005) on todettu 15 % kotihoidon asiakkaista olevan

päihdeongelmaisia. Päihteiden käyttöä seurataan Tampereella 80-vuotistarkastuksen yhteydessä

tehtävän haastattelun kautta. Sekä täysraittiiden (34 %) että niiden, jotka käyttävät alkoholia 2-3

kertaa viikossa (8 %) osuus vuonna 2012 on lisääntynyt 3-4 prosenttiyksikköä verrattuna vuoteen

2009. Ikäihmisten kohdalla on siis nähtävissä samansuuntaista kehitystä kuin nuorempienkin osalta:

osa väestöstä on yhä raittiimpia ja toinen osa taas käyttää yhä enemmän alkoholia.

Iäkkäiden ihmisten runsas alkoholinkäyttö näkyy niin fyysisessä, psyykkisessä kuin sosiaalisessakin

toimintakyvyssä. On myös viitteitä siitä, että alkoholin käyttö on ollut osaltaan lisäämässä myös

lonkkamurtumien ilmaantuvuutta. Lonkkamurtuman takia sairaalaan joutuneista 65 vuotta

täyttäneistä potilaista 17 %:lla oli veressä alkoholia (Aira 2012). Lisäksi alkoholi vaikeuttaa

kroonisten sairauksien hoitoa ja sillä on haitallisia yhteisvaikutuksia monien lääkkeiden kanssa

(Aira, 2012). Kuolinsyytilastojen mukaan alkoholiperäisiin tauteihin ja alkoholimyrkytyksiin

kuolee kaksinkertainen määrä yli 65-vuotiaita verrattuna kahdenkymmenen vuoden takaiseen.

Määrä on suhteutettu väestön määrään. (Vilkko ym. 2010) Alkoholin käyttö lisää merkittävästi

terveyshaittoja, muistisairauksien riskiä sekä monia muita sairauksia. Lääkkeiden ja päihteiden

yhteiskäyttö saattaa vahvistaa tai heikentää lääkkeen vaikutusta, lisätä tokkuraisuutta ja

kaatumisriskiä. (Aira 2012.)

Mielenterveys- ja päihdesuunnitelman (2009) mukaan ikääntyvien mielenterveys- ja

päihdeongelmia koskevaa osaamista tulee vahvistaa henkilökunnan perus- ja

täydennyskoulutuksella. Lisäksi tarvitaan koordinoitua yhteistyötä perusterveydenhuollon,

sosiaalitoimen, vanhuspsykiatrisen erikoissairaanhoidon sekä järjestöjen ja seurakunnan kesken.

Omaiset tulee ottaa huomioon yhteistyön aktiivisina osapuolina sekä tukea heidän jaksamistaan.

Alkoholin vaikutukset voimistuvat ikääntyessä elimistön toiminnan muuttuessa ja haurastuessa. Yli

65-vuotiaan alkoholin käytön riskiraja on 7 annosta viikossa (max. 2 annosta kerralla). Alkoholin

käytön puheeksi ottamisen välineenä voidaan käyttää AUDIT- testiä. Ikäihmisille voidaan antaa

myös itsearviointimittari (Yli 65-vuotias – arvioi alkoholin käyttöäsi). Mittari antaa tietoa alkoholin

käytöstä, auttaa pohtimaan omaa alkoholin käyttöä ja sen mahdollisia haittoja. (Huohvanainen ym.

2012.)

22

3.5. Mielenterveys- ja päihdeosaaminen ikäihmisten kotihoidossa

Psykogeriatrinen poliklinikka ja sairaala ovat kehittäneet ikäihmisten kotona asumisen tukemista

kotihoidon työntekijöiden ja asiakasohjaajien mentorointikäytännöillä ja matalan kynnyksen

konsultointimahdollisuudella. Toiminta on osa Geripoli- kokonaisuutta. Kotihoidossa on vahvistettu

myös päihde- ja mielenterveysosaamista viime vuosina lisäämällä avainosaajatoimintaa. Päihde- ja

mielenterveysavainosaajat koostuvat kotihoidon lähihoitajista, asiakasohjaajista sekä gerontologisen

avososiaalityön palveluohjaajista. Verkoston tarkoitus on lisätä päihdeosaamista ja parantaa

työntekijöiden työhyvinvointia sekä mahdollistaa vertaistuki. Tapaamisia on ollut noin viisi kertaa

vuodessa. Kotihoidon päihde- ja mielenterveysasiakkaiden asiantuntijasairaanhoitaja toimii

verkoston vetäjänä, tukee kotihoidon tiimejä päihde- ja mielenterveysasiakkaiden hoidossa ja on

verkostoitunut kaupungin muihin toimijoihin.

Kotihoidon asiakkaat ovat usein toimintakyvyltään huonokuntoisia ikäihmisiä. Kotihoito kartoittaa

muutoksia asiakkaan fyysisessä ja psyykkisessä toimintakyvyssä ja pyrkii edistämään asiakkaan

hyvinvointia ja selviämistä kotona. Kotihoidon työntekijä saattaa olla ainoa päivittäinen vierailija,

joka kysyy kuulumisia ja antaa hetken aikaa. Kotihoidon asiakkaista moni kokee kuitenkin

yksinäisyyttä. Kotihoidon työntekijät kohtaavat asiakkaan omassa ympäristössään, joka tuo erilaisia

mahdollisuuksia ja haasteita ottaa asioita puheeksi. Asiakkaan itsemääräämisoikeutta kunnioittaen

asiakasta ohjataan toimintakykyä ylläpitäviin elintapoihin ottamalla päihteisiin ja mielenterveyteen

liittyvät asiat aktiivisesti puheeksi.

4. MIELENTERVEYS- JA PÄIHDEPALVELUT

Tamperelaisten mielenterveyspalvelut järjestetään tilaaja-tuottajamallin mukaisesti. Kaupungin

oman tuotannon lisäksi Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, yritykset ja järjestöt tuottavat palveluita

tamperelaisille (Kuvio 1). Terveyden ja toimintakyvyn edistämisen palvelukokonaisuuteen

kuuluvat kaupungin omana tuotantona järjestettävä psykiatrinen avohoito ja päiväsairaalatoiminta

Ostopalveluina hankitaan mielenterveyskuntoutujien asumispalvelut, joita ovat tehostettu

palveluasuminen, palveluasuminen ja tukiasuminen sekä tuettu asuminen, jossa palvelu annetaan

asiakkaan omaan kotiin. Tampereen kaupungin mielenterveys- ja päihdepalveluissa työskentelee

170 henkilöä. Yksiköitä ovat kolme psykiatrianyksikköä, kolme päiväsairaalaa, erityispoliklinikat,

liikkuva psykiatrinen työryhmä ja päihdepalvelut. Päihdehuollon palvelut sisältävät suurimmaksi

23

osaksi ostopalveluna hankitun avohoidon ja asumispalvelut, katkaisu- ja selviämishoitoaseman

palvelut sekä päihdehuollon kuntoutuksen. Ehkäisevän päihdetyön johto, koordinointi ja

kehittäminen ovat osa Terveyden ja toimintakyvyn edistämisen ydinprosessin suunnittelijan työtä.

Lisäksi Tampereen kaupunki tuottaa perusterveydenhuollon mielenterveyspalveluja ja

psykogeriatrian osasto- ja vastaanottopalveluja. Ostopalveluina hankittavia asumispalveluja tuottaa

19 palveluntuottajaa. Palvelun piirissä oli syyskuussa 2013 noin 700 tamperelaista asiakasta, joista

noin kaksi kolmasosaa on mielenterveydellisistä syistä ja kolmannes päihde- tai muista sosiaalisista

syistä. Mielenterveys- ja päihdepalvelut ovat yhdistyneet Tampereella jo monelta osin. Esimerkiksi

yhteinen asiakasohjaus on toiminut vuodesta 2007. Asiakasohjausyksikkö Loisto ohjaa päihde- ja

mielenterveyskuntoutujat tarkoituksenmukaisiin kuntouttaviin päihdepalveluihin ja

asumiskuntoutukseen sekä valvoo kuntoutuksen laatua. Lisäksi se toimii päihde- ja

mielenterveyskuntoutuksen konsultoivana yksikkönä sosiaali- ja terveyspalveluiden ammattilaisille.

Mielenterveys- ja päihdepalvelut on jaoteltu Tampereella neljään eri tasoon sen mukaan,

minkälaista palvelua palveluyksiköt tuottavat (arvioivat ja hoitoa antavat tahot, avohoito,

kuntouttava laitoshoito, tuettu asuminen ja asumispalvelut). Palvelujärjestelmää on muokattu

asiakaslähtöiseksi. Laitoshoitoa on määrätietoisesti Tampereella vähennetty viime vuosina ja

palvelujen painopistettä siirretty kevyempiin hoitomuotoihin. Laitoshoidon sijasta asiakkaille

tarjotaan eritasoisia asumispalveluratkaisuja ja muita tukipalveluita. Tällaisia ovat esim. tuettu

asuminen, jossa tuki- ja kuntoutuspalvelut tuodaan asiakkaan kotiin. Asumispalveluihin on myös

vuoden 2013 alusta lisätty erityistä hoitoa tarvitsevien tehostettu palveluasuminen.

Ikäihmisten hoidon ja asumisen palvelukokonaisuuteen mielenterveys- ja päihdepalvelut sisältyvät

osana kotihoitoa, vanhainkotihoitoa sekä sairaalahoitoa (Hatanpään psykogeriatrinen sairaala).

Psykogeriatrinen poliklinikka ja sairaala ovat kehittäneet ikäihmisten kotona asumisen tukemista

kotihoidon työntekijöiden ja asiakasohjaajien mentorointikäytännöillä ja matalan kynnyksen

konsultointimahdollisuudella. Toiminta on osa Geripoli -kokonaisuutta. Kotihoidossa on vahvistettu

myös päihde- ja mielenterveysosaamista.

Lasten ja nuorten palveluissa mielenterveys- ja päihdepalveluja järjestetään ja tuotetaan osana

hyvinvointineuvolapalveluja, koulujen oppilashuoltoa, opiskeluterveydenhuoltoa, perheneuvolaa,

nuorisoneuvolaa sekä erityisnuorisotyötä. Erityisyksikköjä ovat Tampereen kaupungin

24

nuorisopsykiatrian poliklinikka, A-klinikkasäätiön Nuorisoasema, perhetukikeskus Päiväperho sekä

ehkäisevän päihdetyön yksikkö.

Yhteistyötä on kehitetty lasten, nuorten ja perheiden mielenterveys- ja päihdepalveluissa eri

tuottajien muodostamassa InnoTuo -verkostossa. Tuloksena on syntynyt Nuorten päihde- ja

mielenterveyspalvelujen visio ja toimintasuunnitelma vuosille 2013–2016. Verkoston muodostama

visio on Ole lähellä ja toimi! (kuvio 2). Kriittisiksi menestystekijöiksi on tunnistettu palveluiden

läheisyys ja toimintapa sekä verkostovoima. Tavoitteena on eri toimenpiteiden avulla kehittää

matalan kynnyksen palveluita, neuvontapalveluita nuoren arjessa, perhekeskeistä toimintamallia,

jalkautuvaa työtä, vastuutyöntekijämallia sekä vahvan tuen palveluiden yhteistyötä. Verkosto toimii

jatkossa lasten, nuorten ja perheiden yhteisenä kehittämisfoorumina.

25

Kuvio 1. Tampereen mielenterveys- ja päihdepalvelut 2013

Ostopalveluina hankittavat mielenterveys- ja

päihdepalvelut Päihdepalveluiden kuntouttava

laitoshoito, päiväkuntoutus

ja avohoito Huumeiden käyttäjien

korvaushoito

ja terveysneuvontapiste

(järjestöjen ja yritysten tuottamia palveluja)

Ostopalveluina hankittavat asumis- ja

kuntoutuspalvelut

Tehostettu palveluasuminen Palveluasuminen

Tukiasuminen Tuettu asuminen

Kuntouttava työ- ja päivätoiminta

(järjestöjen ja yritysten tuottamia palveluja)

Omana tuotantona järjestetyt

mielenterveys- ja päihdepalvelut Psykiatrinen avohoito ja päiväsairaalat Psykogeriatriset osastot ja poliklinikat

Sosiaalityö ja lastensuojelu Perhe- ja nuorisoneuvolat

Peruspalveluissa tehtävä mielenterveys- ja päihdetyö (esim. hyvinvointineuvolat, mielenterveystyöparit, korvaushoito,

erityisnuorisotyö, kotihoito) Selviämis- ja katkaisuhoitoasema Päihteiden käyttäjien päiväkeskus

Ehkäisevä päihdetyö Asumispäivystys

Päihdekuntoutujien tukiasuminen ja laitoshoito

26

Kuvio 2. Nuorten päihde- ja mielenterveyspalvelujen visio vuosille 2013-2016.

4.1. Avomielenterveyspalvelut ja mielenterveyskuntoutujien asumis- ja

kuntoutuspalvelut

Tampereen avopalveluiden mielenterveys- ja päihdepalveluissa on kehitetty mielenterveyspalveluja

systemaattisesti. Erityishuomio on kohdistettu 18- 25 – vuotiaisiin asiakkaisiin. Kehittämistarpeen

taustalla on ollut mielenterveysongelmien moninaisuus, asiakkaiden suuri määrä, pienten

yksiköiden ruuhkautuminen sekä kyvyttömyys vastata riittävän intensiivisesti hoidon tarpeisiin.

Lisäksi vaikea psykiatripula sekä lisääntynyt erikoistumisen tarve psykiatriassa ovat tuoneet tarpeen

muutokseen. Vuonna 2013 mielenterveys- ja päihdepalveluiden yhdeksästä alueellisesta psykiatrian

poliklinikasta on muodostettu kolme psykiatrian yksikköä. Hallituskadun psykiatrian yksikössä

tehdään uusien asiakkaiden hoidon tarpeen arviointi ja toteutetaan lyhytaikaishoito. Sarviksen

psykiatria palvelee erityisesti asiakkaita, jotka kärsivät ahdistus-, mieliala- tai syömishäiriöistä tai

tarvitsevat traumahoitoa. Tipotien yksikössä on keskeistä psykoosien varhaistunnistus ja hoito sekä

psykososiaalisen kuntoutuksen järjestäminen. Yksiköiden sisällä on diagnoosi- ja oirekohtaisia

työryhmiä. Liikkuva psykiatrinen työryhmä ja kolme päiväsairaalaa täydentävät yksiköiden

toimintaa. Erityispoliklinikkoina toimivat akuuttipsykiatrian poliklinikka, nuorisopsykiatrian

27

poliklinikka ja psykiatrian poliklinikka maahanmuuttajille. Psykiatrisissa yksiköissä toimii myös

päihdepalveluista jalkautuneita päihdehoitajia.

Psykiatrisen avohoidon lisäksi mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asumispalveluja on kehitetty

voimakkaasti. Asunto ensin -mallilla on ollut selkeitä myönteisiä vaikutuksia sekä palveluiden

käyttöön ja niistä aiheutuviin kustannuksiin että asukkaiden elämänlaatuun.

Mielenterveyskuntoutujien osalta sekä määrälliset että laadulliset tulokset olivat mallin suhteen

positiivisia. Kokonaiskustannukset laskivat ja asukkaat olivat aikaisempaa tyytyväisempiä sekä

kokivat elämänlaadun kohentuneen usean eri osa-alueen suhteen. (TTY 2013.) Tampereella on

siirrytty yhä enemmän kotiin annettavaan tuettuun asumiseen, jonka palvelut hankitaan

ulkopuolisilta palveluntuottajilta. Tämä on mahdollistanut palvelujen tarjoamisen yhä useammalle

asiakkaalle (taulukko 1). Vaikka mielenterveyskuntoutujien asumispalvelujen asiakasmäärät ovat

nousseet 53 % vuonna 2012, kustannukset ovat nousseet vain 10 % (Kuusikko-raportti 2012).

Taulukko 1. Mielenterveyskuntoutujien asumispalvelujen asiakkaat, asumisvuorokaudet ja kustannukset

vuonna 2012 ja muutos vuodesta 2011 (Kuusikko-raportti 2012)

Eriasteista tukea tarjoavia asumispalveluja on tarjolla ympärivuorokautisesta tehostetun tuen

asumisyksiköstä kerran viikossa toteutuvaan asiakkaan omaan kotiin tarjottavaan asumisen tukeen.

Mielenterveyskuntoutujien asumispalvelujen kilpailutuksessa ja hankinnassa on korostettu

palvelujen vaikuttavuutta. Tehostettu palveluasuminen, palveluasuminen sekä erityistä hoivaa

tarvitsevien tehostettu palveluasuminen on kilpailutettu neuvottelumenettelyllä v. 2012.

Palveluntuottajat tekivät kuntoutumislupauksen siitä, kuinka monta prosenttia asiakkaista kuntoutuu

kevyempään asumismuotoon vuoden aikana. Tällä pyritään siihen, että asiakkaat siirtyvät

mahdollisimman nopeasti, mutta myös hallitusti itsenäiseen asumiseen. Hankinnassa käytettiin

myös bonus-sanktio – mallia. Kaksi parhaiten asiakkaita kuntouttavaa palveluntuottajaa saavat

toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen eikä heidän tarvitse osallistua seuraavaan kilpailutukseen.

28

Jos palveluntuottaja alittaa kahtena peräkkäisenä vuotena palvelulupauksensa, voi kaupunki

sanktiona irtisanoa sopimuksen.

Tuki- ja tuetun asumisen kilpailutuksessa tehtiin puitesopimus 22 palveluntuottajan kanssa, jotka

tarjoavat intensiteetiltään toisistaan eroavaa intensiivitukea, vahvaa tukea ja perustukea joko

palveluntuottajan tarjoamiin vuokra-asuntoihin tai asiakkaan omaan kotiin. Vuonna 2013

laadittavan hyvinvointisuunnitelman mukaan palvelujen painopisteenä vuosina 2014-2017 ovat

kotiin annettavat palvelut, jotka hankitaan ostopalveluina. Tavoitteen toteutumiseen tarvitaan myös

asuntoja päihde- ja mielenterveyskuntoutujille. Tähän tarvitaan yhteistyötä palveluntuottajien,

sosiaalitoimen, asuntoyhteisöjen ja kaupunkikehityksen kanssa sekä vuonna 2013 valmistuvan

Tampereen kaupungin kaupunkirakenne- ja ympäristösuunnitelman huomioimista.

Tällä hetkellä suurimmat mielenterveyskuntoutujien päivä- ja työtoimintaa järjestävät

palveluntuottajat ovat mielenterveysalan järjestöt Mielenterveysyhdistys Taimi ry, Sopimusvuori ry

ja Muotialan asuin- ja toimintakeskus ry. Päivätoimintayksiköt ovat tällä hetkellä pääasiassa

profiloituneet eri asiakasryhmille. Työvalmiuksia parantava toiminta on suunnattu ensisijaisesti

työkyvyttömyyden vuoksi sairaslomalla ja kuntoutustuella oleville palvelunkäyttäjille ja

kuntouttava työtoiminta erityistä tukea tarvitseville työttömille työnhakijoille. Molemmissa

ryhmissä on mielenterveyskuntoutujia ja rajapinta kuntouttavan työtoiminnan ja työvalmiuksia

lisäävän toiminnan välillä on olemassa.

4.2. Päihdehuollon kuntoutus- ja avopalvelut sekä asumispalvelut

Päihdehuollon avopalvelut rakentuvat ostopalveluina hankituista polikliinisista palveluista,

korvaushoidon toteuttamisesta, terveysneuvonnasta ja päiväkuntoutuksesta. Kaupungin omana

toimintana tuotetaan avopalveluista selviämis- ja katkaisuhoito, asumispäivystys ja ehkäisevä

päihdetyö. Uutena toimintona on aloittanut päivätoimintakeskus, jonne voi tulla myös päihtyneenä.

Lisäksi kaupungilla on tukiasumisyksikkö Hervannassa sekä laitoshoito- ja tukiasumisyksikkö

Kurussa.

Ostopalveluina hankittavia polikliinisiä palveluja tarjotaan eri yksiköissä alkoholi- ja

huumeriippuvaisille sekä nuorille. Aloitusvaiheen korvaushoito-ohjelmat hankitaan ostopalveluina

ja jatkohoito toteutetaan kaupungin omilla terveysasemilla. Lääkeavusteisina hoitomuotoina

toteutettiin pitkäkestoista, vuoden kestävää vieroitushoitoa sekä kuntouttavan ja haittoja

vähentämään pyrkivän korvaushoidon hoito-ohjelmia. Kuntouttava korvaushoito aloitetaan

29

pääsääntöisesti polikliinisesti avohoidossa. Tampereella korvaushoidon hoitoketjua on kehitetty

lisäämällä toimijoiden yhteistyötä ja arvioimalla hoito-ohjelmien vaikuttavuutta. Vuonna 2012

toimintamallin kehittämisessä huomiota kiinnitettiin perheellisten asiakkaiden korvaushoidon ja

sosiaalityön palveluiden yhteistyön toteutumiseen sekä korvaushoitoasiakkaiden

mielenterveyspalveluiden saatavuuteen. Vuonna 2013 Tampere tuottaa myös Oriveden

päihdepalvelut.

Tampereen alueella toimii runsaasti järjestöjä, jotka tuottavat mielenterveys- ja päihdepalveluita

sekä ennalta ehkäisevää toimintaa. Järjestöyhteistyötä Tampereen kaupunki tekee mm. Ehkäpä -

verkoston koordinoijana ja Kirkas Mieli – verkoston kanssa. Ehkäpä -verkosto kokoaa ehkäisevää

päihdetyötä tekevät tahot ja Kirkas Mieli -verkosto suurimman osan alueen mielenterveys- ja

päihdejärjestötoimijoista. Järjestötoimijat perustivat vuonna 2013 Tampereelle alueellisen sosiaali-

ja terveysalan järjestöjen yhteistyö- ja kehittämisjärjestön Artteli ry: n, jonka tarkoituksena on

edistää ja tukea jäsentensä välistä yhteistyötä ja – toimintaa. Yhdistys toimii laajan kumppanuuden

periaatteella ja pyrkii verkostoitumaan muiden Tampereen seutukunnan toimijoiden kanssa.

Tampereen päihdestrategian mukaisesti kuntoutuksessa painotus on avohuollon palveluissa.

Tampereella on muodostettu tiiviitä avo- ja laitoshoidon välisiä hoitoketjuja, jolloin

laitoskuntoutusta käytetään yhä enemmän intervalli- ja kriisihoidossa ja laitoskuntoutuksen tarve on

vähentynyt. Kuntouttavaa laitoshoitoa tarjoaa Hämeen päihdehuollon kuntayhtymä ja lisäksi

käytetään ostopalveluina hankittuja kuntoutusjaksoja joko laitos- tai päiväkuntoutuksessa.

Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmassa keskitytään yhä enemmän kevyisiin

tukiasumisratkaisuihin, josta on tavoitteena siirtyä omiin asuntoihin.

4.3. Palveluiden käyttö ja asiakkaat

Psykiatrian laitoshoidon kaikenikäisten potilaiden määrä on vähentynyt ja hoitojaksojen pituus

lyhentynyt Tampereella vuodesta 2008. Tampere on tilastoissa keskitasoa verrattaessa muihin

suuriin kuntiin. Jonotusajat mielenterveyspalveluihin Tampereella noudattavat kolmen kuukauden

hoitotakuuta nuorten kohdalla ja kuuden kuukauden hoitotakuuta aikuisväestön kohdalla.

Mielenterveyden avopalvelujen piirissä on Tampereella vuodessa n. 6000 asiakasta. Näistä 20

%:lla on psykoosisairaus ja 80 %:lla mielialahäiriö (masennus- ja ahdistuneisuushäiriö) tai

persoonallisuushäiriö. Mielenterveyspalveluja käyttävistä työikäisistä aikuisista 35 % on alle 30-

vuotiaita, 62 % 30- 65 -vuotiaita ja 3 % yli 65-vuotiaita. Uusista lähetteistä nuoret aikuiset (18- 30-

vuotiaat) ovat olleet usean vuoden ajan selvästi suurin ja kasvava ikäryhmä. 30- 65 – vuotiaissa on

30

paljon asiakkaita, jotka ovat olleet mielenterveyspalveluissa pitkäaikaisseurannassa useiden vuosien

ajan. Avohoidon rakenteellisen uudistuksen yhteydessä osa tästä asiakasryhmästä siirtyi

perusterveydenhuollon piiriin. Mielenterveysasiakkaille suunnatuissa päivä- ja työtoiminnoissa

on vuositasolla noin 800 asiakasta. Päivä- ja työtoiminnoissa on kaksi erilaista asiakasryhmää,

joiden profiilit ja toiminnan tavoitteet eroavat jossain määrin toisistaan. Ensimmäiseen ryhmään

kuuluu noin 500 palvelunkäyttäjä, jotka tarvitsevat päivä- tai työtoimintaa kuntoutuakseen

mahdollisimman itsenäiseen elämään. Toiseen ryhmään kuuluu noin 300 palvelunkäyttäjää, jotka

tarvitsevat päivä- tai työtoimintaa pitääkseen yllä mahdollisimman hyvää toimintakykyä. Tämän

ryhmän kohdalla toiminnan tavoitteena on ehkäistä syrjäytymistä, mahdollistaa pärjääminen

avohoidossa ja mahdollisimman itsenäisessä asumisessa ja joidenkin perheiden kohdalla myös

mahdollistaa lasten asuminen perheessä.

Nuorisopsykiatrian (13–17-v) erikoissairaanhoidon avohoitokäynnit ovat lisääntyneet huomat-

tavasti, kasvu on suurempaa kuin muissa suurissa kaupungeissa. Käyntejä oli Tampereella vuonna

2011 yhteensä 889 tuhatta nuorta kohden, mikä on toiseksi eniten suurten kaupunkien vertailussa

heti Helsingin jälkeen. Avohoitokäynnit ovat lisääntyneet myös Tampereen kaupungin

nuorisopsykiatrian poliklinikalla. Lastenpsykiatrian erikoissairaanhoidon avohoitokäyntien määrän

lisääntyminen on vuosien 2008 - 2012 välillä sen sijaan hidastunut huomattavasti. Tampereen

kaupungin perheneuvolan lastenpsykiatriset käynnit ovat vastaavana ajankohtana jopa vähentyneet.

Palvelujen kysyntä ei ole kuitenkaan heikentynyt.

Päihteiden vuoksi sairaaloiden ja terveyskeskusten vuodeosastoilla hoidettiin Tampereella 3,8

potilasta tuhannesta asukkaasta vuonna 2011, kun vuonna 2008 luku oli 3,1. Potilaiden määrä

tuhatta asukasta kohden on Tampereella kasvanut hieman koko valtuustokauden, kun samaan

aikaan muissa kaupungeissa määrä on hieman vähentynyt tai pysynyt ennallaan. Vain Turussa on

enemmän potilaita vuodeosastoilla päihteiden käytön takia. Päihdehuollon laitoksissa vuonna

2012 olleiden asiakkaiden määrä 1000 asukasta kohden on Tampereella selkeästi suurempi kuin

muissa suurissa kunnissa (Sotkanet). Päihdehuollon laitospalveluissa asiakkaita oli Tampereella

1095 vuonna 2012. Suurista kaupungeista ainoastaan Helsingissä (2153) on tätä suurempi määrä

asiakkaita. Päihdehuollon avopalveluiden asiakkaita Tampereella oli vuonna 2012 yhteensä 4 995,

joka on keskitasoa verrattuna muihin suuriin kuntiin. Asiakkuuksien määrä Tampereella vuosina

2004–2012 ei ole juuri muuttunut. (Kuusikkoraportti 2012). Päihdehuollon asumispalveluiden

asumisvuorokaudet Tampereella ovat lisääntyneet merkittävästi (134 %) vuodesta 2007 vuoteen

31

2012. Tampereen asumispalvelujen asumisvuorokausien pidempiaikaista kasvua selittää vuonna

2008 avatut uudet yksiköt sekä tilastolliset muutokset. Tampere on ollut vuodesta 2009 mukana

pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmassa ja sen jatko-ohjelmassa.

Asunnottomuushankkeiden myötä Tampereen pitkäaikaisasunnottomien määrä on puolittunut.

Vuonna 2010 pitkäaikaisasunnottomia oli 124 ja vuonna 2012 enää 64. Tampereen Teknillisen

Yliopiston tekemän selvityksen (2013) mukaan päihdekuntoutujien asumisen kustannukset

kasvoivat, mutta samaan aikaan saatiin huomattavia säästöjä asumis- ja päihdepalveluiden käytön

kustannuksissa, jotka vähenivät 53 %. Toinen merkittävä kustannussäästö liittyy sairaalapalveluiden

käyttöön. Sen lisäksi, että asumisen turvaamisella asiakkaiden käyttämän laitoshoidon määrä ja

kustannukset vähenivät merkittävästi, asumisella oli huomattavia positiivisia vaikutuksia

asukkaiden elämään. Haastatteluiden perusteella asunto ensin -mallin avulla voidaan saavuttaa

myönteisiä vaikutuksia henkilöiden elämänlaatuun esimerkiksi oman asunnon tuoman

yksityisyyden, vähentyneen alkoholin käytön ja säännöllisten terveyspalveluiden ja kuntoutuksen

avulla. (TTY 2013).

4.4 Terveyshyötyä sopimusohjauksesta – hanke ja hoitoketjut

Terveyshyötyä sopimusohjauksella -projektissa (2012–2013) pyrittiin uudistamaan

sairaanhoitopiirin ja kuntien välistä sopimusohjausta. Projektin avulla pyritään parantamaan

hoitoketjun toimivuutta siten, että asiakaslähtöinen hoitoketju toteutuu ja terveydenhuollon

palvelujen järjestämissuunnitelman suositus psykiatristen sairaansijojen vähentämisestä 0.5

sairaansijaan/1000 asukasta on mahdollista. Valittujen pilottikohteiden avulla luodaan toimintamalli

tulosperusteiselle hankinnalle ja aikuisväestön potilasryhmäkohtaiselle kokonaishinnoittelulle.

Lähtökohtana on potilaalle tuotettava terveyshyöty.

Mielenterveys- ja päihdetyössä on tärkeää, että asiakkaat ohjautuvat oikeaan paikkaan oikea-

aikaisesti ja palveluketjut toimivat saumattomasti. Hoitosuhteen jatkuvuuden turvaaminen on

erityisen tärkeää. Asiakkaan siirtyessä palvelusta toiseen, tiedon siirtyminen joustavasti ilman

katkoja on turvattava. Asiakkaan hoidossa ja kuntoutuksessa mukana olevien tahojen pitäisi tehdä

suunnitelmallista yhteistyötä ja kokonaistilanteesta vastuussa oleva ammattihenkilö tulisi nimetä.

Hoitoketjuja kehitetään sekä Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä että Tampereella. Hoitoketjuilla

tarkoitetaan yleensä alueellista palvelukokonaisuutta, sopimusta siitä, miten asiakasta tutkitaan,

hoidetaan ja kuntoutetaan terveyden- ja sosiaalihuollon eri tasoilla sekä asiakkaan että

palvelujärjestelmän kannalta tarkoituksenmukaisesti ja laadukkaasti. Hoitoketjuissa keskitytään

erityisesti työnjakoon. Hoitoketjun tulee erityisesti palvella asiakasta ja hänen asioimistaan tai

32

hoitopolkuaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmässä. Hoitoketjujen ongelmakohtia ovat muun

muassa tiedonkulun aukot, kun Tampereella sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla on käytössä kolme eri

asiakastietojärjestelmää, jotka eivät keskustele keskenään. Toimivilla hoitoketjuilla voidaan ohjata

asiakas oikeaan paikkaan ilman viivettä, johon sisältyy hoidon katkeamisen ja ongelmien

vaikeutumisen riski. Työskentelyn koordinointi ja tiedonkulku olisi erityisen tärkeää silloin kun

usea eri taho työskentelee saman asiakkaan kanssa, joskus toisistaan tietämättä.

4.5. Palveluiden kustannukset

Tampereen kaupungin mielenterveys- ja päihdepalveluiden kustannukset vuonna 2012 olivat 30,3

milj. euroa. Tämä oli 1,7 % enemmän kuin vuonna 2011. Kustannusten jakautuminen eri

palveluiden kesken näkyy alla olevasta taulukosta (Taulukko 2). Suurin osa päihdepalveluista sekä

mielenterveyskuntoutujien asumispalvelut ostetaan ulkopuolisilta palveluntuottajilta. Päihdehuollon

laitoshoidon vähäinen osuus palvelutarjonnasta on Tampereen erityisyys verrattuna muihin

kuusikkokuntiin. (Kuusikko-raportti 2012). Tampereen päihdehuollon kustannukset ovat keskitasoa

verrattuna muihin Kuusikko-kuntiin (Taulukko 3). Mielenterveyspalvelujen kokonaiskustannuksista

ei ole Kuusikko-kunnista vastaavanlaista raporttia.

Taulukko 2. Tampereen kaupungin päihde- ja mielenterveyspalvelujen kustannukset vuonna 2012 (Tampereen

kaupunki, tilinpäätös vuodelta 2012).

Päihde- ja mielenterveyspalvelut Toteuma

Mielenterveyden päiväsairaalatoiminta 2 203 571

Mielenterveyden avohoito 5 486 580

Päihdehuollon avohoito ja asumispalvelut 877 459

Päihdehuollon laitospalvelut ja tukiasumistoiminta 1 497 368

Katkaisu- ja selviämisasema 1 444 262

Oma tuotanto yhteensä 11 509 240

Mielenterveyspalvelut 6 238 618

Päihdehuollon asumispalvelut 2 391 733

Päihdehuollon kuntoutus 4 899 197

Tuetun asumisen palvelut 3 971 598

Avustukset 1 045 926

Hankkeet 181 021

Muu tuotanto yhteensä 18 728 093

Muut 69 899

Yhteensä 30 307 232

Taulukko 3.Päihdehuollon kokonaiskustannukset vuosina 2010-2012 vuoden 2012 rahan arvossa , milj. €

(Kuusikko-raportti 2012).

33

4.6. Mielenterveyttä edistävät ja päihdehaittoja ehkäisevät rakenteet

peruspalveluissa

Ehkäisevän päihdetyön keinoin pyritään vähentämään päihteiden kysyntää, saatavuutta ja tarjontaa

sekä haittoja. (Laatutähteä tavoittelemassa, 2006). Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL)

Ehkäisevä päihdetyö Suomessa -selvityksessä painotetaan, että kunnissa on tärkeää panostaa

erityisesti ehkäisevään päihdetyöhön ja päihdekuormaa on käsiteltävä vuosittain poliittisella tasolla.

Ehkäisevän päihdetyön on kohdistuttava kaikkiin ikäryhmiin ja sitä on toteutettava yhteistyössä

elinkeinoelämän ja valvontaviranomaisten kanssa. (Ehkäisevä päihdetyö Suomessa 2011).

Mielenterveyteen ja päihteiden käyttöön voidaan vaikuttaa myös peruspalveluissa.

Perusterveydenhuollossa on mahdollisuus varhaiseen puuttumiseen ja mielenterveys- ja

päihdeongelmien havaitsemiseen jo siinä vaiheessa, kun ongelmaa ei vielä ole. Tällaisella puheeksi

otolla voidaan tutkitusti vaikuttaa yksilön terveyskäyttäytymiseen, vaikka päihteiden käytöstä ei

olisi vielä aiheutunut haittaa. Terveydenhuoltohenkilöstöltä saatu neuvonta on tutkitusti vaikuttavin

tapa vastaanottaa terveyskäyttäytymisen muutosta tukeva viesti.

Perusterveydenhuollossa alkoholin käyttöön puuttuminen on Tampereella kiitettävää. Varhainen

tunnistaminen ja puuttuminen alkoholinkäyttöön on toteutettu kiitettävästi äitiysneuvolassa,

lastenneuvolassa, terveysasemien lääkärien vastaanotolla ja terveysaseman terveydenhoitajien ja

sairaanhoitajien vastaanotolla. Valtakunnalliseen keskiarvoon nähden Tampere on suoriutunut

muita kuntia paremmin. Länsi- ja Sisä-Suomen Aluehallintovirasto totesi tämän peruspalveluiden

arvioinnissaan vuonna 2012. Välittäjä-hankkeessa on kehitetty toimintamalli alkoholinkäytön

varhaisvaiheen tunnistamiseen ja puheeksi ottoon. Jalkautunut päihdetyö terveys- ja sosiaaliasemilla

sekä akuuttipsykiatrian poliklinikalla on aloitettu syksyllä 2009. Yhteensä neljä A-klinikkasäätiön

työntekijää työskentelee näillä asemilla yhdessä asemien henkilökunnan kanssa. Syyskuusta 2013

alkaen kolme säätiön työntekijää jalkautui psykiatrian poliklinikoille ja yksi sairaanhoitaja

psykiatrian poliklinikalta siirtyi A-klinikalle kahtena päivänä viikossa.

34

Mielenterveyttä edistetään ja päihdehaittoja vähennetään myös lasten ja nuorten palveluissa, kuten

varhaiskasvatuksessa, neuvoloissa, kouluissa, nuorisopalveluissa, ehkäisevän päihdetyön yksikössä

ja ikäihmisten palveluissa kotihoidossa. Näistä palveluista on kuvaus edellisessä luvussa eri

ikäryhmien kohdalla.

4.7. Järjestötoiminta

Järjestötoiminta perustuu järjestön jäsenistön tarpeisiin ja edunvalvontaan. Siten järjestöillä on

erityistä tietämystä asiakkaiden kokemuksista ja näkemyksistä. Järjestötoimijoilla on edellytyksiä

tarjota asiakasnäkökulmaa palveluiden kehittämiseen ja suunnitteluun. Vertaistukitoiminta ja

tukihenkilötoiminta ovat esimerkkejä palveluista, joita kunnat eivät tarjoa, mutta joita kuntalaiset

tarvitsevat arjen ja elämänhallinnan tukena. Erityistä tukea vaativissa ongelmissa, kuten

mielenterveys- ja päihdeongelmissa, on tärkeää, että kehitetään erilaisia organisaatiorajoja ylittäviä

tukipalveluita. Esim. ikäihmisten saattoapu tai vertaistuki mielenterveyspotilaalle voivat olla

tällaisia. Myös omaisten ja perheen huomioimisesta on järjestöillä kokemusta ja erityisosaamista.

Päihde- ja mielenterveysjärjestöt ovat kehittäneet yhteistyötään Tampereen alueella Kirkas Mieli –

hankkeen myötä. Kirkas Mieli – hanke oli vuosina 2011- 2012 RAY:n rahoittama hanke, joka

kokosi 16 päihde- ja mielenterveysjärjestöä Tampereen alueella. Merkittävimmät tulokset hankkeen

aikana olivat yhteisen tulevaisuuden suunnittelu, yhteisten menetelmien kehittäminen ja

vertaisoppiminen. Hankkeen seurauksena järjestöt alkoivat mm. yhdistää voimavarojaan

koulutusten suunnittelussa ja järjestämisessä sekä kehittää yhteisiä toimintamalleja ja käytäntöjä.

Hankkeen jälkeen järjestötoimijoiden tavoitteena on yhteistyöfoorumien järjestäminen kaikille

päihde- ja mielenterveystoimijoille sekä Kumppanuustalo Artteli ry:n toteuttaminen. Arttelin

tarkoituksena on kansalaisten osallisuuden, turvallisuuden ja työllistymisen edistäminen ja

syrjäytymisen ehkäiseminen sekä heikommassa sosiaalisessa asemassa olevien kansalaisten

olosuhteiden ja oman elämän hallinnan parantaminen. Järjestötoimijat toivovat kaupungilta aitoa

vuorovaikutusta ja palveluiden kehittämistä yhdessä. Kumppanuusfoorumit, koulutukset,

teemakohtaiset verkostot ja suuret tilaisuudet voisivat olla tällaisia. Järjestötoimijat toivovat myös

matalan kynnyksen paikkojen suunnittelussa yhteistyötä kaupungin kanssa. Järjestötoimijat toivovat

kaupungilta myös pitkäjänteisyyttä palveluiden suunnittelussa, jotta päätökset palvelutuotannosta

eivät vaihtelisi vuosittain ja jotta järjestötoimijoiden työn suunnittelulle ja toteuttamiselle olisi

tietyn ajan selkeä linja.

35

5. KEHITTÄMISTARPEET

5.1. Kuntalaisten ja ammattihenkilöstön osallisuus ja näkemykset palveluista

Mielenterveys- ja päihdesuunnitelman laadinnassa on kysytty kuntalaisten näkemyksiä

mielenterveyspalveluista kuulemistilaisuuksissa ja Valma-verkkosivuilla. Saadussa palautteessa

korostui hoitoon pääsyn nopeus, riittävän hoidon turvaaminen, hoitosuhteen jatkuvuus sekä riittävä

ja osaava henkilöstö. Pidettiin tärkeänä, että asiakkaan tilannetta tarkastellaan kokonaisvaltaisesti,

saadaan apua myös käytännön asioihin kuten tukien hakemiseen, lomakkeiden täyttämiseen, tietoa

kolmannen sektorin palveluista, työharjoittelusta jne. Omaisten mukanaoloa mahdollisimman

aikaisessa vaiheessa ja koko hoitosuhteen ajan pidettiin tärkeänä. Palautteissa nousi esiin myös

tarve terveyskeskusten mielenterveysasioiden osaamisen vahvistamiseen ja matalan kynnysten

palvelujen lisääminen. Valman palautteissa otettiin myös kantaa yhteiskunnallisesti laajemmin

palveluiden kehittämiseen. Yhteistyökumppanit toivat esiin tarvetta hoitoketjujen selkiyttämiseen.

Kaikkien tarvittavien tahojen yhtäaikainen mukanaolo ja tiedottaminen nähtiin tärkeänä. Potilaan ja

omaisen asiantuntijaroolia omissa asioissaan korostettiin. Lisäksi toivottiin lasten ja aikuisten

hoitavien tahojen hyödyntämistä yhdessä, esimerkiksi parityötä yli hallintorajojen (esim.

perheneuvola ja psykiatrinen avohoito). Myös päihdetyön kehittämistä toivottiin.

Pääsääntöisesti kuulemistilaisuuksissa suhtauduttiin positiivisesti rakenteellisiin muutoksiin. Ehtona

pidettiin sitä, että muutoksilla pystytään turvaamaan nopea hoitoon pääsy ja laadukas palvelu.

Hervannan poliklinikan säilyttäminen tuli esiin parissa puheenvuorossa ja Valman kommentissa,

koska liikkuminen keskustassa sijaitseviin toimipisteisiin koettiin hankalaksi. Järjestötoimijoiden

asiakkailta on myös kartoitettu ehkäisevän päihdetyön verkoston kautta mielipidettä päihdehaittojen

ehkäisyn tavoitteista ja painopisteistä lähivuosille. Ehkäisevän päihdetyön suunnitelmaluonnokseen

on laadittu tavoitteiksi mm. Pakka-toiminnan käynnistäminen Tampereella, päihde- ja

mielenterveysaiheisten koulutusten järjestäminen 1-2 kertaa vuodessa ja kouluterveyskyselyn

tulosten hyödyntäminen ehkäisevässä päihdetyössä. Kaupungin työntekijöiden mielipidettä

rakennemuutoksiin on käsitelty esim. henkilöstöpalavereissa.

Mielekästä elämää Pirkanmaalla – strategiaa oli myös mahdollista kommentoida Pirkanmaan

mielenterveystyön kehittämisyksikön www-sivuilla loppuvuodesta 2012. Kuntalaiset toivoivat, että

mielenterveys- ja päihdepalvelut olisivat helposti saatavissa ja avunsaanti olisi nopeaa, oikea-

aikaista ja tehokasta. Pirkanmaalle toivottiin matalan kynnyksen palvelupistettä, josta saisi neuvoja

36

ja apua ympäri vuorokauden. Palvelujen käyttäjien osallisuutta oman hoidon suunnitteluun,

toteuttamiseen ja palveluiden kehittämiseen tulisi vahvistaa. Kuntoutusta ja sairastuneen läheisten

huomiointia haluttiin tehostaa. Mielenterveys- ja päihdetyön tulisi olla laaja-alaista ja painopisteen

ennaltaehkäisyssä. Pirkanmaalaisten mielenterveys- ja päihdepotilaiden omaisten mielipidettä on

myös kartoitettu vuonna 2010 Omaiset mielenterveystyön tukena järjestön jäsenille suunnatulla

kyselyllä. Kyselyssä selvitettiin, miten omaiset kokivat tilanteensa psyykkisesti sairastuneen

henkilön omaisena ja kuinka palvelujärjestelmä huomioi omaiset. Kun läheisen mielenterveyden

häiriö todettiin, omaisista 68 % ei saanut riittävästi tietoa, 77 % koki, ettei tullut huomioiduksi

riittävästi omaisena ja 79 % koki, ettei tullut kuulluksi.

5.2. Päihde- ja mielenterveystyön integrointi ja painopisteen siirto osaksi

peruspalveluita

Palvelut tulee järjestää painottaen perus- ja avopalveluja. Peruspalvelujen painottaminen on

välttämätöntä mielenterveys- ja päihdeongelmien yleisyyden ja niiden kansanterveydellisen

merkityksen vuoksi. Avopalvelujen painottaminen on tärkeää inhimillisistä, hoidollisista ja

taloudellisista syistä. Palvelujen tulee olla lähellä ihmisiä ja heidän arkeaan. Monipuoliset

avopalvelut tuottavat enemmän hyvinvointia ja avohoitoon panostaminen on yleensä

vaikuttavampaa kuin panostaminen laitospalveluihin. Jos lisäksi suuri osa kustannuksista käytetään

laitoshoitoon, on avohoitoa vaikea kehittää ja toteuttaa tarvittavassa määrin. (Mieli 2009.)

Päihdekuntoutuksen vaikuttavuutta on tutkittu sekä väestötasolla aikasarja-analyyseilla että

asiakastasolla satunnaistetuilla asetelmilla joko vertailemalla erityyppisiä hoitomuotoja tai

seurantaluonteisesti. Erilaisten hoito- ja terapiamenetelmien välillä ei ole havaittu olennaisia

tuloksellisuuseroja etenkään pitkällä aikavälillä, eikä vertailevissa tutkimuksissa ole saatu näyttöä

siitä, että intensiivisempi laitoskuntoutus tuottaisi parempia tuloksia kuin avohoito.

(Oikeusministeriö 2006.) Kansallinen Mieli-ohjelma suosittelee ja terveydenhuollon

järjestämissuunnitelma linjaa, että päihde- ja mielenterveyspalveluita tulee kunnissa tarjota samassa

hallinnollisessa yksikössä. Sekä Tampereen hyvinvointisuunnitelma että Mielekästä elämää

Pirkanmaalla – strategia painottavat palvelujen saatavuuden parantamista tarjoamalla matalan

kynnyksen mielenterveys- ja päihdepalveluja, joihin palvelujen käyttäjä pääsee yhden oven

periaatteella sekä peruspalvelujen roolin vahvistamista mielenterveys- ja päihdepalvelujen

toteuttamisessa. Pirkanmaan terveydenhuollon järjestämissuunnitelmassa todetaan, että päihde- ja

mielenterveyden avopalvelut tulee siirtää kuntien toiminnaksi (ks. s. 10). Hyvinvointisuunnitelman

hankintalinjausten mukaan aikuisten mielenterveyden- ja päihdehuollon avopalvelut integroidaan

37

psykiatrian yksiköihin kaupungin omaksi toiminnaksi. Lasten ja nuorten palvelujen osalta

mielenterveys- ja päihdepalvelut yhdistetään samaan toiminnalliseen kokonaisuuteen,

lähtökohtaisesti monituottajamallilla. Lisäksi päihde- ja mielenterveysosaamista vahvistetaan

perusterveydenhuollon avopalveluissa. Tärkeintä palveluiden järjestämisessä on, että palvelut ovat

asiakkaan näkökulmasta helposti saavutettavat ja asiakasta hoitavien ja auttavien työntekijöiden

yhteistyö ja tiedonkulku voidaan toteuttaa sujuvasti. Joustava siirtyminen palveluista toiseen

peruspalveluiden, erityispalvelujen ja laitoshoidon välillä mahdollistaa tuen intensiteetin lisäämisen

ja vähentämisen asiakkaan tarpeen mukaan. Tällä turvataan myös resurssien riittävyys. Pitkän

aikavälin tavoitteena tulisi Pirkanmaan terveydenhuollon järjestämissuunnitelman linjauksen

mukaan toteuttaa tiedonkulun varmistamiseksi sosiaali- ja terveyspalveluiden

potilas/asiakasrekisterien yhteiskäyttöisyys.

Mielenterveys- ja päihdepalveluiden yhdistäminen vaatii yhteistyön vahvistamista monin eri

tavoin. Yhteistyötä tulee kehittää yli kunnan eri toimialojen välillä, jotta esim. ehkäisevän ja

edistävän puolen asiantuntijat ja peruspalveluissa työskentelevät tuntevat ja tunnistavat

mielenterveys- ja päihdeongelmia sekä osaavat ohjata asiakkaan oikean palvelun piiriin.

Hoitopuolen asiantuntijoille voi olla myös hyötyä ehkäisevän puolen yhteistyöstä, sillä riittävän

ajoissa annettu tuki ja apu vähentävät kuntalaisten palvelun tarvetta pidemmällä aikavälillä.

Ikäihmisten palveluja tulee kehittää siten, että painopiste on ennaltaehkäisevässä työssä ja arjessa

tukemisessa ja palvelunkäyttäjä pääsee hoito- ja kuntoutuspalveluihin yhden oven periaatteella.

(kuvio 3). Mieli – ohjelma (STM 2009) painottaa vanhuspsykiatrian osaamisen vahvistamista

perus- ja täydennyskoulutuksella. Ikääntyville tarkoitettujen erikoispalveluiden kehittäminen,

konsultaatiot, palveluiden "jalkauttaminen" ja vanhusten mielenterveyden häiriöiden varhainen

tunnistaminen ja tehokas hoito kuuluvat työryhmän ehdotuksiin. Ajoissa toteutetulla asiantuntevalla

tutkimuksella ja hoidolla pystytään parantamaan psykiatrisen vanhuspotilaan toimintakykyä ja

välttämään ennenaikainen laitoshoito. Koska ikääntyneiden päihde- ja mielenterveysongelmissa on

omat erityispiirteensä, jotka liittyvät muun muassa ikääntymiseen liittyviin terveysongelmiin ja

toimintakyvyn laskuun, muistisairauksiin sekä eri sairauksien ja ongelmien erotusdiagnostiikan

haasteisiin, palveluja olisi hyvä kehittää omana kokonaisuutenaan. Ennaltaehkäisevän työotteen,

ongelmien varhaistunnistuksen ja niihin puuttumisen lisäksi tarvitaan päihde- ja

mielenterveysosaamisen vahvistamista peruspalveluissa ja erilaisten hoito- ja asumispalvelujen

keskitettyä koordinointia.

38

Kuvio 3. Hoito- ja kuntoutuspalveluiden yhden oven periaate

5.3. Yhteistyön lisääminen eri yksiköiden ja asiakkaiden kesken

Yhteistyötä tulee kehittää myös järjestöjen ja kaupungin eri toimialojen välillä. Kaupunki tarvitsee

asiakkailta saatavaa tietoa palveluiden suunnittelussa ja kehittämisessä sekä järjestöjen tarjoamia

matalan kynnyksen palveluita. Järjestöt puolestaan tarvitsevat yhteistyötahoja, jotta saavat

asiakkaiden äänen kuuluviin. Myös sairaanhoitopiiri on oleellinen yhteistyökumppani

suunniteltaessa asiakkaiden tarpeen mukaista hoitopolkua.

Asiakkaan aseman vahvistaminen on myös yhteistyön edellytys (Laitila 2010). Asiakkaan ja

työntekijän välistä vuorovaikutusta ja yhteistyötä tulee myös kehittää käytännön palveluissa niin,

että asiakas kokee tulleensa kuulluksi. (Sirviö 2010; Hansen ym. 2004; Hickey & Kipping 1998).

Hoidon suunnittelussa asiakkaan osallisuus käsittää hoidon suunnittelun asiakkaan tarpeiden

pohjalta, asiakkaan mielipiteiden arvostamisen ja riittävän tiedon antamisen asiakkaalle päätöksen

teon perustaksi (Anthony & Crawford 2000).

Psykogeriatrinen

poliklinikka

osallisuus

39

Osa II

Arvot, visio ja painopistealueet

Tavoitteet ja toimenpiteet

40

6. ARVOT JA VISIO

6.1. Tampereen mielenterveys- ja päihdetyön keskeiset arvot

Asiakas- ja perhelähtöisyys

Toiminta organisoidaan palvelujen käyttäjien ja heidän läheistensä tarpeista käsin siten, että asiakas

on palveluihin osallistuva aktiivinen toimija.

Asiakaslähtöisyys merkitsee joustavuutta, yksilöllisyyttä ja asiakassuhteen hyvää laatua.

Asiakaslähtöisessä mielenterveys- ja päihdetyössä asiakas on aktiivinen toimija ja osallistuu omaa

hoitoaan koskevaan päätöksentekoon yhdessä häntä hoitavan työntekijän kanssa. Asiakaslähtöisyys

rakentuu sekä asiakkaan kokemuksesta omasta hyvinvoinnista että palveluiden saatavuudesta,

laadusta ja sisällöstä. Asiakaslähtöinen toiminta lisää tyytyväisyyttä hoitoon ja sen laatuun, parantaa

asiakkaan pystyvyyden tunnetta, vähentää koettujen oireiden määrää sekä parantaa hoidon

tuloksellisuutta, laatua ja hoitoon sitoutumista sekä vähentää terveydenhuollon kustannuksia.

Perhelähtöisyys mielenterveys- ja päihdetyössä on merkityksellistä, koska yksilön mielenterveys- ja

päihdeongelmat vaikuttavat yksilön lähisuhteisiin, jolloin tukea tarvitsevat myös asiakkaan omaiset.

Läheisen psyykkinen sairaus tai päihdeongelma lisää omaisten masentuneisuutta ja

kuormittuneisuutta merkittävästi. Erityisen tärkeää on huomioida lapset silloin kun vanhempi saa

mielenterveys- tai päihdepalveluita. Vanhempien päihde- ja/tai mielenterveysongelma on suuri

riskitekijä lasten ja nuorten psyykkiselle kehitykselle. Huomioimalla lapset vanhempien saadessa

palveluja voidaan ennaltaehkäistä ongelmien siirtymistä sukupolvelta toiselle. Vanhemmuuden

näkökulma tulisi nostaa esiin aikuisten psykiatrisessa ja päihdehoidossa. Turvaamalla aikuisten

mielenterveys- ja päihdepalvelut tehdään ehkäisevää lastensuojelutyötä ja edistetään myös lasten

mielenterveyttä.

Osallisuus

Osallisuus toteutuu kahdella tasolla: osallisuutena yhteiskuntaan ja osallisuutena palvelun

käyttäjänä. Osallisuus yhteiskuntaan on yhteisöön kiinnittymistä ja syntyy sosiaalisen

kanssakäymisen, työn, harrastusten, kansalaistoiminnan tai muun vaikuttamisen kautta. Osallisuus

toimii vastavoimana syrjäytymiselle. Osallisuus tarkoittaa myös palveluiden käyttäjien

kokemusasiantuntijuuden huomioimista ja hyödyntämistä palvelujen suunnittelussa, toteuttamisessa

ja arvioinnissa. Osallisuus palvelujen käyttäjänä tarkoittaa palvelunkäyttäjän aitoa mukaan ottoa

päätöksentekoon häntä koskevien palvelujen suunnittelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissa. Asiakas

41

on oman elämänsä asiantuntija ja työntekijä edustaa ammatillista asiantuntijuutta. Molemmat tuovat

tasaveroisina toimijoina oman asiantuntijuutensa yhteistyösuhteeseen.

Tasa-arvoisuus ja ihmisen kunnioittaminen

Kaikille kuntalaisille turvataan oikeus hyvään hoitoon ja palveluun. Palvelujen käyttäjiä ja heidän

läheisiään kohdellaan yhdenvertaisesti ja tasa-arvoisesti. Mielenterveys- ja päihdeongelmaisen tulee

saada somaattisen hoidon palveluja yhdenvertaisesti muiden sosiaali- ja terveydenhuollon

asiakkaiden kanssa. Palvelua tarjotaan siten, että kaikilla kuntalaisilla on mahdollisuus saada

laadukasta, asiakaslähtöistä ja yksilöllisiä tarpeita kunnioittavaa palvelua oikea-aikaisesti ja

tarkoituksenmukaisesti. Ihmisen kunnioittamisella halutaan korostaa jokaisen ihmisen

ainutlaatuisuutta ja arvokkuutta ja toisista välittämistä. Mielenterveys- ja päihdetyössä, kuten

muussakin hoitotyössä, ihmisen itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen on erityisen tärkeää.

Kunnioittaminen ilmenee hyvänä vuorovaikutuksena sekä palvelujen käyttäjien, läheisten ja

työtoverien hyvänä kohteluna.

Laadukkuus

Laatua voidaan arvioida sekä palvelun vaikuttavuutena että subjektiivisena kokemuksena.

Laadukkuudella tarkoitetaan palvelun laadun säilyttämistä korkeatasoisena. Sosiaali- ja

terveydenhuollossa laadun voi määritellä kyvyksi tunnistaa, määrittää ja täyttää asiakkaiden

palvelujen tarve ammattitaitoisesti ja eettisesti kestävällä tavalla sekä lakien, asetusten ja

määräysten mukaan. Laatua voidaan mitata palvelun saatavuuden yhdenvertaisuutena ja

laatusuositusten noudattamisena. Palveluiden laatu voidaan varmistaa käyttämällä tutkimuksiin

perustuvia vaikuttaviksi todettuja menetelmiä, henkilöstön jatkuvalla täydennyskoulutuksella,

kehittämällä toimintaa asiakaslähtöisesti, keräämällä jatkuvaa asiakaspalautetta ja kohdentamalla

palvelut oikein.

6.2 Tampereen mielenterveys- ja päihdetyön visio

Sosiaali- ja terveydenhuollossa päihteiden vuoksi asioivilla henkilöillä on usein myös

mielenterveyden häiriö. Mielenterveys- ja päihdeongelmiin liittyy samoja riskitekijöitä ja suojaavia

tekijöitä: biologinen ja psyykkinen haavoittuvuus, sosiaalinen elämäntilanne

sekä päihteiden saatavuus ja käyttötavat. Yhteisiin riskitekijöihin vaikuttamalla voidaan edistää

mielenterveyttä ja ehkäistä päihteiden ongelmakäyttöä. (Mielenterveys- ja päihdesuunnitelma

42

2009.) Tampereen mielenterveys- ja päihdetyön visiossa (kuvio 4) korostuukin mielenterveyden ja

päihdehaittojen yhteys ja yhteistyön merkitys.

.

Kuvio 4. Tampereen kaupungin mielenterveys- ja päihdetyön visio.

”Mielenterveyttä ja elämänlaatua yhteistyöllä”

Mielenterveyttä edistämällä ehkäistään myös päihdehaittoja.

Elämänlaatua parannetaan mielenterveyttä ja päihteettömyyttä edistämällä.

Yhteistyö on toiminnan kulmakivi:

o osaamisen ja asiantuntijuuden jakaminen luo edellytykset yhteisten tavoitteiden

onnistumiselle. Yhteistyötä lisätään niin asiantuntijoiden kuin asiakkaiden,

palveluntuottajien ja kolmannen sektorin välillä. Yhteistyötä kehitetään eri

palveluiden välillä organisaatiorajoista välittämättä

43

7. TAVOITTEET JA TOIMENPITEET

7.1. Strategiset linjaukset ja niihin liittyvät tavoitteet

Mielenterveys- ja päihdepalveluja sekä peruspalveluja mielenterveyden edistämisen ja päihdehaittojen ehkäisyn osalta kehitetään Tampereella

Mieli-ohjelman, Mielekästä elämää Pirkanmaalla -strategian ja Tampereen kaupungin hyvinvointisuunnitelman linjausten ja tämän strategian

arvojen mukaisesti kolmella eri osa-alueella:

Painopisteen siirtäminen erityispalveluista

peruspalveluihin ja ennalta ehkäisevään

työhön

Peruspalveluiden mielenterveys- ja päihdeosaamisen sekä ennaltaehkäisevän työotteen vahvistaminen

Matalan kynnyksen mielenterveys- ja päihdetyön kehittäminen peruspalveluissa

Puheeksi oton ja varhaisen puuttumisen lisääminen

Mielenterveyden edistämistä ja ehkäisevää päihdetyötä tukevien rakenteiden kehittäminen

Palvelujen käyttäjät saavat tukea omissa elinympäristöissään (esim. päivähoito, neuvolat, terveysasemat, koulut,

työterveys, palveluasuminen ym.)

Mielenterveys- ja päihdepalvelujen

kehittäminen yhtenä kokonaisuutena

Avohoidon päihde- ja mielenterveyspalvelujen integrointi Pirkanmaan terveydenhuollon järjestämissuunnitelman ja

Tampereen kaupungin hyvinvointisuunnitelman 2014 -2017 mukaisesti

Asiantuntijuuden jakaminen ja monitoimialaisten yhteistyömuotojen kehittäminen

Asiantuntijatyön sisältöjen kehittäminen

Toimivien hoitoketjujen kehittäminen

Yhteisten sähköisten tietojärjestelmien kehittäminen

Asiakkaan ja hänen perheensä aseman

vahvistaminen

Palvelujen asiakaslähtöinen kehittäminen

Asiakkaan ja hänen läheistensä osallisuuden vahvistaminen palveluissa ja päätöksenteossa

Palvelujen saatavuuden varmistaminen siten, että ne ovat asiakkaan näkökulmasta helposti saavutettavissa ja tukevat

myös palvelujen käyttäjien läheisiä ja heidän jaksamistaan

Järjestöyhteistyön ja vertaistukea vahvistavien rakenteiden ja resurssien kehittäminen

Perhenäkökulman vahvistaminen ja ongelmien ylisukupolvisuuden ehkäisy sekä aikuisten että lasten ja nuorten

palveluissa

44

7.2. Painopistealueet

Tampereella pyritään strategisten linjausten toteutumiseen erityisesti panostamalla seuraaviin painopistealueisiin, jotka ovat pääosin yhtenevät

Mielekästä elämää Pirkanmaalla -strategian kanssa:

1. Palvelujärjestelmän kehittäminen

2. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointi

3. Työikäisten mielenterveys- ja päihdeongelmien hoito

4. Ikääntyneiden mielenterveys- ja päihdeongelmien varhaistunnistus ja hoito

45

7.3. Palvelujärjestelmän kehittäminen STRATEGINEN LINJAUS:

KEHITTÄMIS-KOHDE

TAVOITE KEINOT VASTUU-TAHO

AIKA ARVIOINTIMITTARI TIETOLÄHDE

PALVELUJEN KEHITTÄMINEN YHTENÄ KOKONAISUU-TENA ASIAKKAAN ASEMAN VAHVISTAMINEN

Parannetaan palvelujen saatavuutta tarjoamalla matalan kynnyksen mielenterveys- ja päihdepalveluja, joihin palvelujen käyttäjä pääsee yhden oven periaatteella

Asiakas saa tarvitsemansa mielenterveys- ja päihdepalvelun tarpeen mukaisessa ajassa yhdestä paikasta

Palvelujen saatavuus varmistetaan toteutettavalla toiminta-suunnitelmalla

A-klinikkapalvelut integroidaan oman tuotannon psykiatrian poliklinikoihin.

Kehitetään peruspalvelu-tasolla matalan kynnyksen palveluja

Tilaajaryhmä Mielenterveys-ja päihdepalvelut

2014

Suunnitelma on tehty ja toteutettu käytännön tasolla Integraatio on toteutunut Hoitotakuu toteutuu Uuden asiakkaan hoitoonpääsyaika ja palveluissa olevien asiakkaiden hoidon intensiivisyys Asiakastyytyväisyys

PMT:n kuntakyselyt* Sotkanet Asiakkailta ja heidän läheisiltään kerättävä tieto – jokainen yksikkö kerää syksyllä viikon ajan kaikilta asiakkailta asiakaspalautteen ja analysoi ne ja toimittaa raportin tilaajalle

PAINOPISTEEN SIIRTÄMINEN PERUSTASOLLE

Vahvistetaan peruspalvelujen päihde- ja mielenterveys- osaamista.

Perusterveyden-huollossa osataan tunnistaa, ehkäistä ja hoitaa mielenterveys- ja päihdeongelmia.

Päihde- ja mielenterveys-osaamisen lisääminen suunnitelmallisella koulutuksella, mentoroinnilla sisäisellä työnohjauksella ja rekrytointien yhteydessä.

Tilaaja Tuottaja

2014 2017

Tehdyt koulutussuunnitelmat ja toteutuneet koulutukset Suunnitellut konsultaatiokäytännöt ja toteutetut konsultaatiot Mielenterveys- ja päihdeosaajien määrä peruspalveluissa

PMT:n kuntakysely* *= Pirkanmaan mielenterveystyön kehittämisyksikön (PMT) sähköinen kysely, jolla kerätään tietoa hyvinvointi-palvelujen toiminnasta ja resursseista

46

STRATEGINEN LINJAUS:

KEHITTÄMIS-KOHDE

TAVOITE

KEINOT

VASTUU-TAHO

AIKA

ARVIOINTIMITTARI

TIETOLÄHDE

PALVELUJEN KEHITTÄMINEN YHTENÄ KOKONAISUU-TENA

Laitoshoitoa puretaan ja palvelujen saatavuutta omassa elinympäristössä vahvistetaan.

Palvelu-järjestelmän kehittäminen: kotisairaala-toiminta vaihtoehtona sairaalahoidolle joidenkin potilaiden kohdalla

Perustetaan

työryhmä

selvittämään onko

toiminta

mahdollista

käynnistää

olemassa olevien

resurssien

uudelleen-

organisoinnilla

Tuottaja Tilaajaryhmä

2015 Kotisairaalahoidossa hoidettujen potilaiden määrä Laitoshoidossa hoidettujen potilaiden määrän lasku

Hoitopäivätilastot

PALVELUJEN KEHITTÄMINEN YHTENÄ KOKONAISUU-TENA

Lisätään aikuis- ja lapsiperhe-sosiaalityön yhteistyötä sekä mielenterveys- ja päihdetyön yhteistyötä

Käytännön yhteistyötä tehdään yli sektorirajojen yksittäisten asiakkaiden kohdalla sekä yhteisten toimintojen muodossa

Innovoidaan ja kehitetään uusia yhteistyön muotoja

Tilaaja tuottaja

2014-2017

Uusien yhteistyön muotojen määrä - mitä on kehitetty ja otettu käyttöön

Sopimusseuranta oman tuotannon kanssa

47

7.4. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointi

STRATEGINEN

LINJAUS

KEHITTÄMIS-

KOHDE

TAVOITE TOIMENPIDE VASTUUTAHO AIKA ARVIOINTIMITTARI TIETOLÄHDE

PAINOPISTEEN SIIRTÄMINEN PERUSTASOLLE ASIAKKAAN ASEMAN VAHVISTAMINEN

Lasten, nuorten ja perheiden ehkäisevän mielenterveystyön ja varhaisen tuen kehittäminen.

Mielenterveyttä edistävät olosuhteet paranevat päiväkoti- ja kouluympäristöissä sekä perheissä

Päiväkoti- ja koulukiusaamisen ehkäisyn toimintamallien, lapsiperheiden tiimipalvelu KEINUn ja perhetyön vaikuttavien menetelmien jatkokehittäminen

Varhaiskasvatus ja perusopetus, lasten ja nuorten terveyspalvelut, lapsiperheiden sosiaalipalvelut

2014-2017

Toimintamallien ja menetelmien jatkokehittämisen tilanne ja vaikuttavuus

Kouluterveys-kysely Lapsen oma arvio päivähoidosta – kysely KEINUn asiakas-tyytyväisyys

PALVELUJEN KEHITTÄMINEN YHTENÄ KOKONAISUU-TENA

Alle 18-vuotiaiden mielenterveys-palvelujen kokonaisuus

Hoidon saatavuus, laatu ja kustannus-tehokkuus paranee

Tampereen kaupungin ja PSHP:n yhteinen hanke, jossa kartoitetaan alle 18-vuotiaiden mielenterveys-palvelut, joita kehitetään kokonaisuutena. Palvelujen järjestämisen toimeenpano uudenlaisella palvelurakenne-mallilla perustason ja erityisvastuu- tason kesken aloitetaan

Tilaaja (teto ja lanu) ja PSHP

2014-

Uudistusten toteutuksen eteneminen

Hankkeen raportointi

48

STRATEGINEN LINJAUS:

KEHITTÄMIS-KOHDE

TAVOITE

KEINOT

VASTUUTAHO

AIKA

ARVIOINTIMITTARI

TIETOLÄHDE

PAINOPISTEEN SIIRTÄMINEN PERUSTASOLLE

Lasten, nuorten ja lapsiperheiden päihde- ja mielenterveys-palvelujen läheisyys

Neuvontapalvelut nuorten arkeen Osaamisen laajentaminen peruspalveluissa

Lasten ja perheiden talon sekä nuorten talon käynnistäminen ja kehittäminen Henkilöstön kouluttaminen päihde- ja mielenterveys- asioissa

Tilaaja (lanu), lapsiperheiden sosiaalipalvelut Lasten ja nuorten terveyspalvelut ja oppilashuolto

2014-2017

Palvelujen kehittämisen ja mallin toteutumisen seuranta Palvelujen kehittämisen ja mallin toteutumisen seuranta

PMT:n kuntakysely

PAINOPISTEEN SIIRTÄMINEN PERUSTASOLLE PALVELUJEN KEHITTÄMINEN YHTENÄ KOKONAISUU-TENA

Nuorisotakuun toteutuminen

Nuorisotakuun piiriin kuuluvat saavat tarvitsemansa kuntoutuksen tai muun hyvinvointia edistävän palvelun määräajassa Nuorten toisen asteen koulutuksen keskeyttämiset vähenevät

Kehitetään toimijoiden (kunta, Kela, TE -toimisto, kolmas sektori) välistä yhteistyötä ja sujuvoitetaan palvelupolkua huomioiden erityisesti yli 18-vuotiaat nuoret aikuiset Oppilaanohjauksen opiskelijahuollon ja tukitoimintojen kehittäminen oppilaitoksissa

Tilaaja (ose ja teto) Perusopetus, toisen asteen koulutus, opiskelu- terveydenhuolto, opiskelijahuolto

2014-2017

Tehdyt kehittämis-toimenpiteet Toisen asteen koulutuksen negatiivisista syistä keskeyttäneiden määrä.

49

STRATEGINEN LINJAUS

KEHITTÄMIS-KOHDE

TAVOITE KEINOT VASTUUTAHO AIKA ARVIOINTIMITTARI TIETOLÄHDE

ASIAKKAAN ASEMAN VAHVISTAMINEN

Toimintatapa nuorten päihde- ja mielenterveys-palveluissa

Kehitetään perhekeskeinen toimintamalli Tuodaan erityispalvelut peruspalveluiden luo sekä kehitetään konsultaatio-käytäntöjä

Luodaan käytännön toimintamalli, jossa suunnitellaan hoitoa yhdessä Luodaan säännöllinen toimintarakenne konsultaation hyödyntämisestä. Vastuu hoidosta säilyy mahdollisimman pitkään lähityöntekijällä

Nuorisopsykiatrian poliklinikka Nuorisoasema

2014-2017

Toimintamallin toteutuksen määrittelyn ja kehittämisen eteneminen Toimintamallin kehittämisen eteneminen

PALVELUJEN KEHITTÄMINEN YHTENÄ KOKONAISUU-TENA

Verkostovoiman hyödyntäminen nuorten päihde- ja mielenterveys-palveluissa

Asiakkaalla on yksi kontaktihenkilö Parannetaan vahvan tuen palveluiden yhteistyötä Nuorten päihde- ja mielenterveys-palveluita kehitetään yhtenä kokonaisuutena

Sovitaan asiakaskohtaisen vastuutyöntekijän määrittelyn periaatteista ja kirjataan nimetty henkilö asiakas-suunnitelmiin Organisaatiorajat ylittävät työparit Luodaan yhteinen kehittämisen foorumi, rakenne ja menetelmät. (auditointi, vertaisoppiminen, benchmarking)

Nuorisoasema Mielenterveys- ja päihdepalvelut Tilaaja (lanu)

2014- Määrittelyn ja sopimisen eteneminen Nimettyjen parien määrä Yhteinen foorumi kehittämistyölle on luotu ja toiminnassa

50

7. 5. Työikäisten mielenterveys- ja päihdeongelmien hoito

STRATEGINEN LINJAUS:

KEHITTÄMIS-KOHDE

TAVOITE

KEINOT

VASTUU-TAHO

AIKA

ARVIOINTIMITTARI

TIETOLÄHDE

PAINOPISTEEN

SIIRTÄMINEN

PERUSTASOLLE

Työttömien mielenterveys- ja päihdeongelmien tunnistaminen

Työttömien terveys-tarkastuksiin sisältyy systemaattinen mielenterveys- ja päihdearvio.

Kaikille tehdään AUDIT -kysely sekä psyykkisen toimintakyvyn seulonta joko BDI tai GHQ -mittarilla

Tilaajaryhmä, Työttömien terveys-tarkastukset

2014

-

2017

Tehtyjen seulontojen

määrä

Uusintatapaamisten

määrä

Interventioiden määrä

(ohjaus avun piiriin)

Työttömien terveys-tarkastusten tilastointi/ raportointi

PAINOPISTEEN SIIRTÄMINEN PERUSTASOLLE

Vahvistetaan peruspalveluiden sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ammatillisia valmiuksia ehkäistä lähisuhde- ja perheväkivaltaa sekä hoitaa siihen liittyviä ongelmia

Peruspalveluissa sekä mielen-terveys- ja päihdepalveluissa osataan tunnistaa, ehkäistä ja hoitaa lähisuhde- ja perheväkivaltaa kohtaavia kuntalaisia

Toiminnan koordinointi nimeämällä vastuuhenkilöt

Koulutus ja mentorointi

Tiedottaminen

Kolmas sektori Tampereen perhe- ja lähisuhde-väkivallan ehkäisy-verkosto Tilaaja Tuottaja

2014-2017

Koordinaattorien nimeäminen Toteutuneet koulutukset Palvelut on kuvattu kattavasti Tampereen kaupungin internet-sivuilla Kuntalaisille 24 h päivystyspuhelin

PMT:n kuntakysely

51

STRATEGINEN LINJAUS:

KEHITTÄMIS-KOHDE

TAVOITE

KEINOT

VASTUU-TAHO

AIKA

ARVIOINTIMITTARI

TIETOLÄHDE

MIELENTERVEYS- JA PÄIHDEPALVELUJEN KEHITTÄMINEN YHTENÄ KOKONAISUUTENA

Sosiaalisen kuntoutuksen kehittäminen

Mielenterveys- ja päihdekuntoutujien päivä- ja työtoiminnan kehittäminen

Kuntouttavan työ- ja päivätoiminnan hyviä käytäntöjä otetaan käyttöön Kehitetään kuntoutuspolkua ja palveluohjausta kuntoutus-palveluihin ja niistä pois kaikille kuntalaisille tarkoitettuihin palveluihin

Tilaaja Palvelun-tuottajat Kolmas sektori Päihde- ja mielen-terveys-palvelut

2014-2017

Käytössä olevat päivä- ja työtoiminnan toimintamuodot

Loiston asiakasohjaus

MIELENTERVEYS- JA PÄIHDEPALVELUJEN KEHITTÄMNEN YHTENÄ KOKONAISUUTENA

Asumispalvelujen kehittäminen

Kuntoutus- ja asumispalveluiden tarjonta vastaa kysyntää

Kuntoutus- ja asumispalveluja lisätään erityisesti kotiin tarjottavina palveluina

Tilaaja

2014-2017

Miten nopeasti pääsee tarpeenmukaiseen asumispalveluun

PMT:n kuntakysely Loiston asiakasohjaus

MIELENTERVEYS- JA PÄIHDEPALVELUJEN KEHITTÄMNEN YHTENÄ KOKONAISUUTENA

Yhteistyö

Järjestötoimijoiden ja kuntatoimijoiden yhteistyötä lisätään

Kehitetään järjestöjen ja kaupungin toimijoiden välistä yhteistyötä vahvistavia rakenteita Kumppanuusfoorumin järjestäminen vuosittain

Järjestöt, tilaajaryhmä, tuotanto

2014-2017

Osallistujamäärä Osallistujien palaute tilaisuuksista

Vuosisuunnitelmat ja talouden ja toiminnan toimintaraportit Järjestävä taho kerää palautteet, analysoi ja toimittaa tilaajalle

52

STRATEGINEN LINJAUS:

KEHITTÄMIS-KOHDE

TAVOITE KEINOT VASTUU-TAHO

AIKA ARVIOINTIMITTARI TIETOLÄHDE

PALVELUJEN KEHITTÄMIEN YHTENÄ KOKONAISUUTENA

Päihde- ja

mielenterveys-

palvelujen sisällön

kehittäminen

Päihde- ja

mielenterveys-

palveluissa

käytetään

vaikuttaviksi

todettuja

menetelmiä ja

hoito-ohjelmia

Ryhmämuotoisia

hoitoja lisätään

Mielenterveys- ja

päihdetyön sisältöjä

kehitetään

vastaamaan

palvelutarvetta

Palvelujen laatu

paranee

Alueellisten hoito-

ohjelmien ja Käypä

hoito – suositusten

toteuttaminen

soveltuvin osin

Käynnistetään ja

kehitetään uusia

ryhmämuotoisia

hoitokäytäntöjä

Syömishäiriöiden,

neuropsykiatristen

häiriöiden ja traumojen

hoidon kehittäminen

Hankitaan ja

kehitetään työn

rakenteita muuttamalla

entistä vaikuttavampia

ja palvelutarvetta

vastaavia palveluja

Huomioidaan

sosiaalisten

vaikutusten arviointi

sosiaalihuollon

menetelmillä

Mielen-

terveys- ja

päihde-

palvelut

PSHP

Tilaaja

Loisto

Palvelun-

tuottajat

2014

-

2017

Käypä hoito-suositusten

ja alueellisten hoito-

ohjelmien mukaisen

hoidon noudattaminen

mielenterveys- ja

päihdepalveluissa

Mielenterveys- ja

päihdepalvelujen

ryhmien ja niihin

osallistuvien

asiakkaiden määrä

Käytössä olevat

resurssit,

palveluvalikoima,

erityisosaaminen ja

hyvät käytännöt

Kunnassa käytössä

olevat päihde- ja

mielenterveyspalvelut

Palvelujen laatu ja

vaikuttavuus

Suositusten ja toteutuneen hoidon vertailu PMT:n kuntakysely Ryhmämuotoisen hoidon tilastointi-tuotanto PMT:n kuntakysely Asiakkailta ja heidän läheisiltään kerättävä tieto – jokainen yksikkö kerää syksyllä viikon ajan kaikilta asiakkailta asiakaspalautteen ja analysoi ne ja toimittaa raportin tilaajalle. Laadunarviointi-raportit

53

STRATEGINEN LINJAUS:

KEHITTÄMIS-KOHDE

TAVOITE KEINOT VASTUU-TAHO

AIKA ARVIOINTIMITTARI TIETOLÄHDE

ASIAKKAAN JA HÄNEN PERHEENSÄ ASEMAN VAHVISTAMINEN

Mielenterveyden itsehoito

Lisätään asiakkaan mahdollisuuksia saada tietoa mielenterveydestä ja mielenterveyden hoidosta.

Otetaan käyttöön Mielenterveystalo-portaali ja Terveystutka

Tilaaja Hyvinvointi-palvelut

2014-2017

Portaalien käyttö- ja kokemukset hyödystä.

PMT:n kuntakysely

ASIAKKAAN JA HÄNEN PERHEENSÄ ASEMAN VAHVISTAMINEN

Ongelmien ylisukupolvisuuden ehkäisy

Lasten tilanteen huomiointi vanhemman saadessa palveluja

Laaditaan ohjeistus lasten tilanteen huomioimisesta yhteistyössä omaisjärjestöjen kanssa

Lapsi- ja perhe - mallin mukaisten lyhytinterventioiden järjestelmällinen käyttöön otto aikuisten palveluissa

Päihde- ja mielenterveyspalvelut

2014-2017

Mallin käyttö ja kokemusten raportointi .

Tuotanto ja järjestöt keräävät tilastointia käytöstä ja arvioivat kokemuksia mallin käytöstä. Asiakkailta ja heidän läheisiltään kerättävä tieto – jokainen yksikkö kerää syksyllä viikon ajan kaikilta asiakkailta asiakaspalautteen ja analysoi ne ja toimittaa raportin tilaajalle. PMT:n kuntakysely

54

STRATEGINEN LINJAUS:

KEHITTÄMIS-KOHDE

TAVOITE KEINOT VASTUU-TAHO

AIKA ARVIOINTIMITTARI TIETOLÄHDE

ASIAKKAAN JA HÄNEN PERHEENSÄ ASEMAN VAHVISTAMINEN

Asiakas-näkökulman ja osallisuuden vahvistaminen

Asiakkaiden ja heidän läheistensä kokemuksen hyödyntämistä palveluiden kehittämisessä lisätään.

Kehitetään uusia tapoja osallistaa palvelujen käyttäjiä ja kokemusasian-tuntijoita

kaikki toimijat

2014-2017

Palvelunkäyttäjille tarjotut osallisuus- ja vaikuttamis-mahdollisuudet Kokemusasian-tuntijoiden osallistumismäärä toimintaan.

Toiminta-kertomukset Asiakas- tyytyväisyys kyselyt

ASIAKKAAN JA HÄNEN PERHEENSÄ ASEMAN VAHVISTAMINEN

Omaisten osallisuuden vahvistaminen

Palvelussa huomioidaan asiakkaan perhe ja läheiset mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Laaditaan omaistyön ohjeet yhteistyössä omaisjärjestöjen kanssa ja otetaan ne käyttöön mielenterveys- ja päihdepalveluissa

Omaisneuvonnan järjestäminen osana mielenterveys- ja päihdepalvelujen perustyötä

Päihde- ja mielen-terveys-palvelut, perus-terveyden-huolto, omais-järjestöt

2014-2017

Mallin käyttö ja kokemusten raportointi Asiakastyytyväisyys.

Kerran vuodessa tehtävän asiakas-tyytyväisyyskysely ja kysely omaisille

55

7.6. Ikäihmisten mielenterveys- ja päihdeongelmien varhaistunnistus ja hoito

STRATEGINEN LINJAUS KEHITTÄMIS-KOHDE

TAVOITE TOIMENPIDE VASTUU-TAHO JA

AIKA- ARVIOINTI-MITTARI

TIETOLÄHDE

PAINOPISTEEN SIIRTÄMINEN PERUSTASOLLE

Ikäihmisten aktiivisuuden ja mielen-terveyden tukeminen

Väestön aktiivisuus, kiinnostuneisuus ja harrastuneisuus eivät vähene merkittävästi ikääntymisen myötä. Ikäihmisten yksinäisyys ja alakuloisuus vähenee.

Tarjotaan aktiivisuutta tukevaa toimintaa sekä lisätään toiminnasta tiedottamista. Lisätään myös kotiin vietävien palvelujen määrää. Päivätoimintapaikkojen sekä virkistyspalveluiden määrän lisääminen

Tilaajaryhmä (IKI) kotihoito, kulttuuri- ja vapaa-aikapalvelut

2014- Kotiin vietävien palvelujen, päivätoiminta-paikkojen sekä virkistyspalvelui-den määrä

Sopimusseuranta, tarjouspyynnöt

PAINOPISTEEN SIIRTÄMINEN PERUSTASOLLE

Ikäihmisten mielenterveys- ja päihde-ongelmien varhais-tunnistus

Alkoholin käytön puheeksi otto ja mielenterveyden häiriöiden varhainen tunnistaminen perusterveyden-huollossa

Kotihoidossa puututaan RAI- arviointien pohjalta alkoholin liikakäyttöön ja mielenterveys-ongelmiin. Perusterveyden-huollossa tehdään entistä useammin mielenterveys- ja päihdearvioita (esim. Otetaan selvää, AUDIT, CAGE ja CES-D, GDS)

Tilaajaryhmä (IKI) Kotihoito perus-terveyden-huolto

2014- Tehtyjen arviointien / seulojen määrä

Sopimusseuranta

56

STRATEGINEN LINJAUS KEHITTÄMIS-KOHDE

TAVOITE TOIMENPIDE VASTUUTAHO AIKA- ARVIOINTI-MITTARI TIETOLÄHDE

PAINOPISTEEN

SIIRTÄMINEN

PERUSTASOLLE

Päihde- ja

mielenterveys-

palveluiden

kehittäminen

Päihde- ja

mielenterveyspalve

luissa käytetään

vaikuttaviksi

todettuja

menetelmiä.

Päihde- ja

mielenterveyspalveluis

sa toteutetaan Käypä

hoito-suositusten ja

alueellisten hoito-

ohjelmien mukaista

hoitoa.

Mielenterveys-

ja päihde-

palvelut, PSHP,

Tuotanto

2014-

2017

Käypä hoito-

suositusten ja

alueellisten hoito-

ohjelmien mukaisen

hoidon toteuttaminen

Tuotanto

PAINOPISTEEN SIIRTÄMINEN PERUSTASOLLE

Mielenterveys- ja päihde-ongelmaisten asumis-palvelujen kehittäminen

Laitoshoitopaikat

vähenevät

Ikääntyneiden

mielenterveys- ja

päihdeasiakkaiden

asumispalveluiden

tarjonta vastaa

kysyntää.

Asumispalveluja

lisätään, kehitetään ja

suunnataan iäkkäille

mielenterveys- ja

päihdeasiakkaille.

Osaamista lisätään

asumispalveluissa.

Tilaaja, tuotanto 2014

elokuu

Asumispalveluissa

olevien mielenterveys-

ja päihdeasiakkaiden

määrä

Sairaalahoidossa

asumispalvelua

odottavien

mielenterveys- ja

päihdeasiakkaiden

määrä

Sopimusseuranta, IKI – SAS:in tilastointi

PAINOPISTEEN SIIRTÄMINEN PERUSTASOLLE PALVELUJEN KEHITTÄMINEN

Ikäihmisten päihteiden ongelma-käytön hoito

Iäkkäiden päihteiden ongelmakäyttö vähenee.

Kotikatko-työmuoto kotihoitoon

Tilaajaryhmä (IKI) Kotihoito

2014 Kotona toteutettavien katkaisuhoidon määrät.

Kotihoidon projektirapotointi

57

STRATEGINEN LINJAUS

KEHITTÄMIS-KOHDE

TAVOITE TOIMENPIDE VASTUU- TAHO

AIKA-TAULU

ARVIOINTI-MITTARI TIETOLÄHDE

PAINOPISTEEN SIIRTÄMINEN PERUSTASOLLE

Osaamisen vahvistaminen

Vahvistetaan perusterveyden-huollon, kotihoidon sekä kotihoidon asiakasohjauksen mielenterveys- ja päihdetyön osaamista

Kehitetään terveysasemien, kotihoidon sekä kotihoidon asiakasohjauksen toimintaa siten, että niissä osataan tehdä psykososiaalisia tilannearviointeja. Vahvistetaan osaamista rekrytoinneilla, täydennyskoulutuksella sekä mentoroinnin ja konsultaatioavun lisäämisellä

Tilaaja-ryhmä (IKI) Kotihoito

2014- Päihdeavainosaaja -koulutettujen määrä

Kotihoidon raportit (päihde- ja mielenterveystyön asiantuntija- sairaanhoitaja)

PALVELUJEN KEHITTÄMINEN YHTENÄ KOKO-NAISUUTENA ASIAKKAAN ASEMAN PARANTAMINEN

Ikäihmisten mielenterveys- ja päihdehoidon koordinoinninkeskittäminen

Palvelunkäyttäjä saa avun yhdestä paikasta

Ikäihmisten mielenterveys-, muisti- ja päihdeongelmien diagnosointi ja hoidon koordinointi integroidaan geriatrian poliklinikan toiminnaksi

Tilaaja-ryhmä (IKI) Tuotanto

2014- Koordinoinnin keskittämisen aste

Sopimusseuranta

ASIAKKAAN

ASEMAN

VAHVISTAMINEN

Ikäihmisten

mielenterveys-

ja päihde-

palvelujen

koordinointi

Palveluketjujen

toimivuus

Tarvittaessa nimetään

hoitoa, kuntoutusta ja tukea

koordinoiva

vastuutyöntekijä, jolla on

kokonaiskuva palveluista

Tilaaja-ryhmä (IKI)

2014- Kehitellään hankkeessa.

Hankeraportti.

58

8. TOIMEENPANO, ARVIOINTI JA

SEURANTA

Mielenterveys- ja päihdesuunnitelman tavoitteet ja toimenpiteet

näkyvät kaupunkistrategiassa sekä siitä johdetuissa

toimintasuunnitelmissa ja palvelusopimuksissa. Tavoitteiden

toteutumisesta vastaavat kunkin tavoitteen mukaiset vastuutahot.

Suunnitelman toteutumista seurataan vuosittain tapahtuvin

väliarvioinnein, joista koordinointi on mielenterveys- ja

päihdeasiantuntijaryhmän sihteerillä. Vuoden 2014 aikana

Tampereelle on perustettu kolme eri tason hyvinvointiryhmää.

Ylimpänä on hyvinvoinnin ohjausryhmä, joka koostuu kunnan

johtoryhmästä. Ohjausryhmän tarkoitus on päättää mihin asioihin

terveyden edistämisen ja hyvinvoinnin näkökulmasta vuosittain

panostetaan. Seuraavaksi on hyvinvoinnin koordinaatioryhmä, johon

kuuluvat tilaajapäälliköt, tuotantojohtajat ja henkilöitä

strategiayksiköstä, kuntademokratiasta sekä viestinnästä.

Koordinaatioryhmän tarkoitus on päättää millä keinoilla asioihin

pureudutaan. Koordinaatioryhmän linjauksia toteuttamassa ja

ohjaamassa tuotannossa on hyvinvoinnin työryhmä, johon kuuluvat

tuotantoyksiköiden päälliköt ja vaihtuvat asiantuntijat teemoittain.

Mielenterveys- ja päihdeasiantuntijaryhmä vastaa suunnitelman

toimenpiteiden toteutumisesta ja seurannasta sekä raportoi

toteutumisesta hyvinvoinnin koordinaatioryhmälle ja

hyvinvointiryhmälle. Toimenpiteiden toteutumisesta vastaa

kaupungin hyvinvointiryhmä.

Seurannan tukena käytetään hyvinvointikertomusta, jonka

indikaattoreita mahdollisesti tarkistetaan suunnitelman tavoitteiden

toteutumisen kannalta olennaisilta osilta. Hyvinvointikertomuksen

indikaattoreiden lisäksi seurataan kouluterveyskyselyn, lasten ja

nuorten hyvinvointikyselyjen, potilastietojärjestelmän tilastoja sekä

Pirkanmaan mielenterveystyön kehittämisyksikön (PMT)

toteuttaman sähköisen kuntakyselyn tuloksia. Lisäksi teetetään

mahdollisesti myös muita kyselyitä. Kuntademokratian vastuulla on

suunnitelman näkyminen kansalaiskeskusteluissa, viestintäyksikkö

vastaa virallisesta tiedottamisesta kuntalaisille. Pormestari nimeää

vuoden 2014 aikana seurantaryhmän päihde- ja

mielenterveyssuunnitelmalle.

59

LÄHTEET

Anthony, P. & Crawford, P. (2000) Service user involvement in care

planning: the mental health nurse’s perspective. Journal of

Psychiatric and Mental Health Nursing 7, 425-434.

Aira, M. (2012). Iäkkäiden alkoholinkäytön riskit. Lääkärilehti 67

(6), 409 – 412.

Ammattitaidolla silta tulevaan, silta parempaan. Tampereen

kaupungin mielenterveyspalvelujen kehittämisohjelma 2002-2012.

Tampereen kaupunki. Sosiaali- ja terveystoimi. Julkaisuja 3/2012.

http://www.pshp.fi/download.aspx?ID=159&GUID={88107D6A-

21F5-4810-ADEF-B07AEAD4B0FD}

Hanssen, I. (2004). An intercultural nursing perspective on

autonomy. Nursing Ethics 11(1), 28-41.

Hickey, G. & Kipping, C. (1998). Exploring the concept of user

involvement in mental health through a participation continuum.

Journal of Clinical Nursing 7(1), 83–88

Hyvinvointikertomus 2012. Tampereen kaupungin tietotuotannon ja

laadunarvioinnin julkaisuja.

http://www.tampere.fi/material/attachments/h/6Dq4iFiEu/Hyvinvoin

tikertomus_2012_nettiin.pdf

Hyvinvointisuunnitelma 2013. http://www.tampere.fi/material/attachments/h/6KjP5EKyq/Hyvinvoi

ntisuunnitelma_kh_21.10.2013.pdf

Huohvanainen, J. Kejonen, A. Lehmuskoski, K. Leinonen, S.

Nykky, T. Pirskanen, M. & Varjoranta, P. (2012). Työvälineitä yli

65-vuotiaiden alkoholin käytön arviointiin ja varhaiseen tukeen.

Alkoholiohjelma.Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu

10.9.2013

http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/22ff06b5-3b66-43be-9082-

e52103be4046.

Kaste II 2012. Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen

kehittämisohjelma (Kaste II)

http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=5197397&n

ame=DLFE-18303.pdf

Kaupunkistrategia 2013. Tampereen kaupunkistrategia.

http://www.tampere.fi/hallintojatalous/kaupunkistrategia/strategianu

udistaminen.html

Kuusikko-raportti 2012: Kuuden suurimman kaupungin

päihdehuollon palvelujen ja kustannusten vertailu vuonna 2012.

http://www.kuusikkokunnat.fi/SIRA_Files/downloads/Paihdehuolto/

Kuusikko_ph-raportti_2012net.pdf

Laajasalo, T. & Pirkola, S. (2012). Ennen kuin on liian myöhäistä.

Ehkäisevän mielenterveystyön toimivia käytäntöjä

palvelujärjestelmän kehittäjille. Terveyden ja hyvinvoinnin

laitoksen raportteja 47/2012.

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/80468/URN_ISBN_97

8-952-245-686-1.pdf?sequence=1

Laatutähteä tavoittelemassa. Ehkäisevän päihdetyön laatukriteerit.

(2006). Stakes. Helsinki.

60

Laitila M. (2010) Asiakkaan osallisuus mielenterveys- ja

päihdetyössä. Fenomenografinen lähestymistapa.Väitöskirja. Itä-

Suomen yliopisto.

Leinonen, E & Alanen, H-M. (2011) Psykiatrista hoitoa tarvitsevia

vanhuksia on enemmän kuin mihin on varauduttu. Lääketieteellinen

Aikakauskirja Duodecim 127(4):371-372.

Lönnqvist, J., Henriksson, M., Marttunen, M. & Partonen, T. (toim.)

(2011). Psykiatria. Keuruu: Duodecim.

McDaid, D. (2011). Making the long-term economic case for

investing in mental health to contribute to sustainability. European

Union.

http://ec.europa.eu/health/mental_health/docs/long_term_sustainabili

ty_en.pdf

Mielenterveyslaki 14.12.1990/1116.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1990/19901116.

Mielenterveys- ja päihdesuunnitelma 2009 (Mieli).

http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tutkimus/ohjelmat/mielijapaihde

Muistisairauksien diagnostiikka ja lääkehoito [verkkoversio]. Käypä

hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Societas

Gerontologica Fennican, Suomen Neurologisen Yhdistyksen,

Suomen Psykogeriatrisen Yhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen

Yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen lääkäriseura

Duodecim 2010 [päivitetty 13.8.2010]. www.kaypahoito.fi.

Oikeusministeriö: työryhmän mietintö 2006 http://oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/julkaisuarkisto/11575387

04965/Files/3_OMTR_2006_19_tyoryhman_mietinto_50_s.pdf

Perälä J, Suvisaari J, Saarni SI (2007). Lifetime prevalence of

psychotic and bipolar disorders in a general population. Archives of

General Psychiatry 64:19 - 28.

Pirkanmaan alueellinen mielenterveys- ja päihdetyön strategia 2013-

2016. http://www.tays.fi/default.aspx?nodeid=10522&contentlan=1

Pirkanmaan terveydenhuollon järjestämissuunnitelma vuosille 2013-

2016. http://punkalaidun.tjhosting.com/kokous/20122032-6-

1892.PDF

Päihdehuoltolaki 17.1.1986/41

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1986/19860041

Sirviö K. (2010). Lapsiperheiden terveyden edistäminen -

osallistamista ja ennakointia. Teoksessa Pietilä A-M. (toim.)

Terveyden edistäminen. Teorioista toimintaan. Helsinki. WSOY. S.

130–150.

Strand, E. (2011) THL 2011 – raportti 37/2011. Ehkäisevä päihdetyö

Suomessa 2011. Missä mennään, minne haluamme? Tampere:

Tampereen yliopistopaino.

Stengård, E., Savolainen, M., Sipilä, M., & Nordling, E. (2009).

Ehkäisevä mielenterveystyö kunnissa. Aineistoa suunnittelun tueksi.

Jyväskylä: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Sosiaali- ja terveysministeriö (2009). Mielenterveys- ja

päihdesuunnitelma. Mieli 2009 -työryhmän ehdotukset

mielenterveys- ja päihdetyön kehittämiseksi vuoteen 2015.

Selvityksiä 2009:3.

61

Sotkanet. Tilasto- ja indikaattoripaketti.

http://uusi.sotkanet.fi/portal/page/portal/etusivu/hakusivu.THL.

Tampereen kaupungin päihdepoliittinen suunnitelma 2009-2012.

http://www.tampere.fi/material/attachments/t/5lY4ZrrZw/Tamperee

n_kaupungin_paihdepoliittinen_VALTUUSTO.pdf

Tampereen kaupunki, tilinpäätös vuodelta 2012.

http://www.tampere.fi/material/attachments/t/6Gr30Fvc6/Tilinpaatos

_2012_KV.pdf

Tampereen teknillinen yliopisto: Asunto ensin - yksiköiden

kustannusvaikuttavuus.

http://www.ym.fi/download/noname/%7B13F1333B-9C45-438D-

B9BD-59D0BEE62339%7D/77950

Towards a mentally flourishing Scotland: Policy and action plan

2009-2011. Edinburgh: The Scottish Government.

http://www.scotland.gov.uk/Publications/2009/05/06154655/0.

Vilkko, A., Sulander, T., Laitalainen, E. & Finne-Soveri, H. (2010).

Miten iäkkäät suomalaiset juovat. Teoksessa Mäkelä, P., Mustonen,

H. & Tigerstedt, C. (toim.) Suomi juo: Suomalaisten alkoholinkäyttö

ja sen muutokset 1968-2008. THL, 142–153.

http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201205085402

WHO (2004). Promoting Mental Health. Geneva: WHO.

62

LAUSUNTO/ERIÄVÄ MIELIPIDE

25.11.2013

Tampereen kaupunki

MIELENTERVEYS- JA PÄIHDESUUNNITELMA 2013 – 2017

”Mielenterveyttä ja elämänlaatua yhteistyöllä”

Olen ollut mukana Tampereen kaupungin pormestarin asettamassa

mielenterveys- ja päihdeasioiden asiantuntijaryhmässä vuosina 2012

– 2013 valmistelemassa kaupungin mielenterveys- ja

päihdesuunnitel-maa vuosille 2013 – 2017. Valmistelun

alkuvaiheessa vuonna 2012 olin mukana kahden alatyöryhmän

työskentelyssä; koordinointiryhmän puheenjohtajana ja hoitoketjut-

ryhmän jäsenenä. Viimeinen asian- tuntijaryhmän kokous, jossa

po.suunnitelmaa käsiteltiin oli 15.4.2013. Tämän jälkeen

suunnitelman valmistelua on ilmeisesti jatkettu virkamiestyönä?

Suunnitelmaluonnos tuli asiantuntijaryhmälle lausunnolle

14.11.2013. Valitettavasti joudun toteamaan, että

suunnitelmaluonnos ei sisällöltään vastaa niitä keskusteluja, joissa

asiantuntijaryhmän jäsenenä olen ollut mukana.

Suunnitelman arvoperusta tuntuu olevan kohdallaan, joskin kovasti

ihmettelen Laadukkuuden kohdalla hyvin ylimalkaisia viittauksia

vaikuttaviksi todettuihin menetelmiin? Mitä menetelmiä tarkoitetaan

ja mihin tutkimustuloksiin viitataan? Onko hyödynnetty dosentti

Pekka Saarnion tutkimustuloksia; ”Mikä tepsii päihdetyössä”?

Mielestäni suunnitelmaan tulisi kirjata, että suunnitelmakauden

kuluessa mielenterveys- ja päihdepalvelujen tuottajat (kaupungin

oma tuotanto, yksityiset, yleishyödylliset) ottavat käyttöön

sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa käytettäviä menetelmiä (esim.

Sofie) ja hankkivat palveluihinsa laatusertifikaatit.

Suunnitelmassa korostuu pyrkimys päästä joustavasti matalalla

kynnyksellä palveluihin. Tämä on ihan hyvä pyrkimys, mutta

toteutuuko lähetekäytännöllä? A-klinikkasäätiön palveluissa esim.

Tampereen A-klinikalla ja Matalassa toteutetaan päivystyspalveluna

” yhden oven” periaatetta. Näin ei ole tapahtunut kaupungin

psykiatrian poliklinikoilla. Psykiatrian poliklinikoilla tulisi kehittää

matalan kynnyksen palveluja siten, että voitaisiin yhdessä A-

klinikkasäätiön palvelujen kanssa toteuttaa ”yhden oven” periaatetta.

Edelleen suunnitelmassa korostetaan mielenterveys- ja

päihdepalvelujen toteuttamisen vahvistamista peruspalveluissa ja

peruspalvelujen osaamisen vahvistamista näissä kysymyksissä.

Erityisesti tulisi varmistaa peruspalvelujen henkilökunnan

asiakastyön tarpeista nouseva työnohjaus, konsultaatio ja

ammatillinen jatkokoulutus.

Suunnitelmassa mainitaan avohoidon päihde- ja mielenterveyden

peruspalvelujen siirtäminen kuntien toiminnaksi. Siis

peruspalvelujen? Esimerkiksi A-klinikkapalvelut ovat päihdehuollon

erityispalveluja.

63

Toimenpide-ehdotuksissa toisaalla mainitaan, että päihde- ja

mielenterveyspalvelut integroidaan kaupungin tuotannoksi (sivu 36

ja sivu 43, 7.1.)? Mitkä palvelut? Kaikkiko päihde- ja

mielenterveyspalvelut, myös erityispalvelut vai koskeeko tämä

edellä mainittuja avohoidon päihde- ja mielenterveyden

peruspalveluja!

Mitä etuja näillä mahdollisilla epäselvillä järjestelyillä

saavutettaisiin? Mitä etuja asiakkaat saavuttaisivat? Parantaako

palvelujen laatua, vaikutuksia ja kustannustehokkuuta?

Suunnitelmassa viitataan moneen kertaan Pirkanmaan

terveydenhuollon järjestämissuunnitelmaan 2013 – 2016. Tässäkin

suunnitelmassa mainitaan avohoidon päihde- ja mielenterveyden

peruspalvelut, jotka tulee siirtää kuntien toiminnaksi. Siis

peruspalvelujen! Kaupungin mielenterveys- ja päihdesuunnitelmaan

on kritiikittömästi survottu terveydenhuollon

järjestämissuunnitelman tekstejä ilman perusteellisempaa mietintää,

mitä ne todella tarkoittavat? Päihdehuollon avohoidon erityispalvelut

ovat ensisijaisesti sosiaalihuollon palveluja. Lukijaa ihmetyttää, että

kaupungin mielenterveys- ja päihdesuunnitelmaa ollaan

valmistelemassa terveydenhuolto edellä. Missä tulevat esille

sosiaalityön näkökulmat?

Suunnitelman monessa kohdassa (esim. 7.1., 7.3.) käsitellään

palvelujen integrointia. Edelleen puhutaan avohoidon päihde- ja

mielenterveyden peruspalvelujen integroinnista. Myöhemmin

mainitaan kokreettisin toimenpide; A-klinikkapalvelut integroidaan

oman tuotannon psykiatrian poliklinikoihin. A-klinikkasäätiön ja

”oman tuotannon” välisissä yhteistyökeskusteluissa olemme

ajatelleet, että A-klinikkaympäristöön muodostettaisiin

päihdepsykiatrinen klinikka, jossa hoidettaisiin ns. 2 dg-potilaita

(vakava päihdeongelma yhdessä mielenterveydenhäiriön kanssa)

monitoimijamallin mukaisesti.

Kokemukset päihdeasiakkaiden palvelujen integroinneista Suomessa

eivät kannusta tällaisiin ratkaisuihin. Yleensä niissä on käynyt niin,

että isompi asiakasryhmä on hotkaissut pienemmän ja pienempi

ryhmä on lopulta syrjäytynyt palvelusta. Näin on tapahtunut mm.

nuorisoaseman ja A-klinikan yhdistämisessä. Näiden kokemusten

myötä olen epäileväinen, olisiko integrointi palvelujen kehittämistä

päihdeongel- maisten kannalta? Vai tapahtuisiko niin, että A-

klinikan työntekijät ja A-klinikkatyö hiljalleen hiipuisi osaksi

psykiatrian poliklinikoiden tuottamaa nykyistä mielenterveystyötä.

Miten päihdetyön osaaminen varmennettaisiin, jos ei ole mistä

ammentaa tieto-taitoa?

Mielenterveys- ja päihdepalvelujen integraatiota on perusteltu myös

tarpeella kehittää yhteisen potilas- rekisterin käyttöä. Tähän asiaan

mahdollisesti liittyvät pulmat ratkeavat, kun valtakunnassa siirrytään

yhteensopiviin terveydenhuollon potilasrekistereihin 1.4.2014. Tämä

järjestely koskee myös A-klinikka-säätiötä. Aikanaan asiakas- ja

potilastietojärjestelmät menevät KanTa ja KanSa-arkistoihin, jolloin

tämä järjestely ratkaisee myös erilaiset käyttöoikeudet eri

tietojärjestelmien kesken.

64

Katson aiheelliseksi korjata suunnitelmassa mainitut pari

asiavirhettä. Sivulla 33 mainitaan, että ”Tampereen kaupungin

tilaajaryhmä ja A-klinikkasäätiö sopivat, että syksyn 2013 aikana

neljä A-klinikan työntekijää jatkaa hankkeen aikana aloitettua

käytäntöä jalkautuvasta päihdetyöstä terveys- ja sosiaaliasemilla.”

Jalkautunut päihdetyö terveys- ja sosiaaliasemilla sekä

akuuttipsykiatrian poliklinikalla on aloitettu jo syksyllä 2009.

Yhteensä neljä A-klinikkasäätiön työntekijää työskentelee näillä

asemilla yhdessä asemien henkilökunnan kanssa. Syyskuusta 2013

alkaen kolme säätiön työntekijää jalkautui psykiatrian poliklinikoille

ja yksi työntekijä psykiatrian poliklinikalta siirtyi A-klinikalle

kahtena päivänä viikossa.

Sivulla 36 mainittu Omaiset mielenterveystyön tukena ry:n toimesta

tehty kysely kohdentui ymmärtääkseni ainoastaan

mielenterveyspotilaiden omaisten kokemuksiin, ei päihdepotilaiden.

Lausunnon loppuun otan suoran lainauksen Pirkanmaan

mielenterveys- ja päihdestrategiasta vuosille 2013-2016;

”Integroidaan mielenterveys- ja päihdepalvelut siten, että palvelujen

kokonaisuus on asiakkaan näkökulmasta helposti saavutettavissa ja

asiakasta hoitavien tai auttavien työntekijöiden yhteistyö ja

tiedonkulku voidaan toteuttaa sujuvasti.”

Palvelujen integraatio voidaan sujuvasti toteuttaa myös

monitoimijamallin mukaisesti.

Erkki Tukeva

aluejohtaja

A-klinikkasäätiö

65

Seuraavassa esitetään joitakin kommentteja liittyen Tampereen

kaupungin Mielenterveys- ja päihdesuunnitelmaan 2013–2017.

Kommenttien taustalla on ajatus tiedolla johtamisesta ja

suunnitelman puutteista tarjotun tiedon suhteen.

- Suunnitelmassa nimetään Tampereen kaupungin

mielenterveys- ja päihdetyön arvoiksi asiakaslähtöisyys.

Suunnitelmassa on sivulla 5 esitetty kuvaus kuntalaisten mielipiteen

selvittämisestä. Jäimme pohtimaan aineiston kattavuutta ja ennen

kaikkea käytettyjen tiedonhankintamenetelmien sopivuutta kyseisen

kohderyhmän mielipiteen selvittämisessä. Käytetyillä menetelmillä

palautetta oli saatu ainoastaan 144 henkilöltä, kun yksin

mielenterveyspalveluissa asiakkaita on suunnitelmassa esitettyjen

tietojen mukaan n. 6000. Onko asiakaslähtöisyys vain

suunnitelmassa esitetty arvo vai toteutuuko se käytännössä myös

palveluiden kehittämistyössä? Kuntalaisten

vaikuttamismahdollisuuksia huomioitaessa olisi myös hyvä tuntea

mitattavien asioiden luonnetta ja niihin soveltuvia arviointitapoja.

Mikael Leiman tuo hyvin esiin artikkelissaan

Vaikuttavuustutkimuksen pulmallisuus psykoterapiassa (2004)

vuorovaikutteiseen yhteistyösuhteeseen perustuvan hoidon

vaikuttavuuden arvioinnin haasteellisuutta. Leiman korostaa

hoitoprosessin kehityksellisyyttä ja näin ollen sekä alku- että

loppumittauksissa samojen mittareiden käytön tuomaa

valheellisuutta. Leiman näkee asiakkaan joutuvan tällaisissa

mittauksissa arvioimaan tilannettaan näennäisesti samoilla

perusteilla, vaikka tosiasiassa merkityssisällöt ovat muuttuneet.

Tällainen arviointitapa ei tuo myöskään näkyviin hoidon aikana

tapahtuneen kehityksen aikaan saamia uusia ilmiöitä.

- Suunnitelmassa puhutaan päihde- ja

mielenterveyspalveluiden kentän selkiyttämisestä ja vaihto-ehdoksi

tarjotaan Pirkanmaan terveydenhuollon järjestämissuunnitelman

mukaisesti peruspalve-luiden siirtämistä kunnan toiminnaksi ja näin

ollen A-klinikkatoiminnan integroimista osaksi psykiatrian

poliklinikoita. Sekä käsillä olevasta suunnitelmasta että viitatusta

järjestämissuunnitelmasta puuttuvat tutkimukselliset perustelut

tällaisen toimenpiteen järkevyydestä. Kaupunkistrategiassa on

puolestaan painotettu mm. yhdessä tekemistä, rohkeutta ideoida

uutta ja kuntalaisten etua uudistumisen lähtökohtana. Kuinka

suunnitellut muutokset palvelujärjestelmässä tukevat tätä strategiaa,

kun tutkimustiedon valossa isojen organisaatioiden on nähty olevan

jähmeitä, vähemmän uusia ideoita tuottavia ja vähemmän asiakkaita

kuulevia? Suunnitelmassa kerrotaan myös jo toteutetusta palveluiden

uudelleenorganisoinnista mielenterveystyön puolella, jossa

muodostettiin kolme erikoistunutta yksikköä. Nyt suunnitelman

mukaan on tarkoituksena sulauttaa yksi erikoistunut yksikkö eli A-

klinikka osaksi olemassa olevia poliklinikoita. Suunnitelmasta ei

kuitenkaan käy ilmi perusteluita tai toivottua hyötyä kyseiselle

ratkaisulle. Millaisin taloudellisin tai hoidollisin perustein

yhdistyminen olisi kannattavaa? Olisi mielenkiintoista nähdä

vertailua useammalta vuodelta avopalveluiden kustannuksista niin

päihde- kuin mielenterveyspalveluistakin. Kuinka paljon maksaa

asiakaskäynti avohuollon päihdepalveluissa ja paljonko

mielenterveyspalveluissa? Muun muassa Kauppalehti Optiosta voi

lukea lisää organisaatioiden yhdistymisestä aiheutuvista kuluista.

66

- Käsillä olevassa suunnitelmassa viitataan useasti

kansallisen Mieli-ohjelman linjauksiin ja ehdotuk-siin. Mieli-

ohjelmaa on valmisteltu ennen vuotta 2008, jolloin vielä uskottiin,

että rahan tulo jatkuu. Ohjelmassa on vaatimuksia huomattavista

resurssien lisäyksistä. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa

resurssien lisääminen on utopiaa. Nyt esitetyssä suunnitelmassa on

Mieli-ohjelman suositukset palvelukokonaisuuden paremmasta ja

kokonaisvaltaisemmasta koordinoinnista sekä perus- ja

avopalveluiden tehokkaammasta hyödyntämisestä tulkittu

yksiselitteisesti palveluiden siirtämiseksi samaan hallinnolliseen

yksikköön. Varmistaako palveluiden hallinnollinen yhtenäisyys

palveluiden paremman toimivuuden ja tehokkaamman käytön?

Kuinka A-klinikkapalveluiden integroiminen psykiatrian palveluiden

osaksi noudattaa Mieli-ohjelman linjauksia yhdenvertaisesta

kohtelusta ja matalan kynnyksen palveluista? Entä kuinka

palveluiden päivystysluonteinen saatavuus turvataan? Tulisiko myös

päihdeasiakkaille käyttöön lähetekäytäntö hoidon saamiseksi? Jos

palveluiden integroiminen johtaa yhä laajempaan lähetekäytännön

käyttöönottoon, siirtyvät palvelut yhä kauemmas asiakkaista.

Lähetekäytäntö vaikeuttaa palveluiden saatavuutta ja on

päihdehuoltolain (17.1.1986/41) vastainen. Päihdehuoltolain

(17.1.1986/41, 8§) mukaan päihdehoidon piiriin pitää pystyä

hakeutumaan oma-aloitteisesti. Hoitoonohjaus ja lähetekäytäntö

asettavat asiakkaan myös tilanteeseen, jossa hän altistuu yhä

useammille hylkäämiskokemuksille. Onko tämä asiakkaan edun

mukaista? Emme myöskään tiedä tutkimuksia, joiden mukaan

asiakkaiden oireen mukaisella profiloinnilla olisi saatu parempia

hoitotuloksia. Kuitenkin on olemassa tutkittua tietoa siitä, ettei

profilointi ole parantanut hoitotuloksia (ks. esim. Ledgerwood D, P.

(2010) Subtyping pathological gamblers based on impulsivity,

depression, and anxiety). Tarkoituksena lienee kuitenkin asiakkaan

kannalta hyödyllinen hoito?

- Suunnitelmat päihdepalveluiden integroimisesta psykiatrian

yksiköihin antavat myös aihetta miet-tiä, onko päihdeongelmista

tullut suunnitelmaa laatineiden mielestä ainoastaan

terveydenhuollollinen ongelma, vaikka suomalaisessa

lainsäädännössä ja sosiaalipolitiikassa päihdeongelmat on jo pitkään

mielletty myös sosiaalihuollon piiriin kuuluviksi? Jos päihdepalvelut

siirtyvät psykiatrian yksiköiden alaisuuteen, mitä tapahtuu

kuntalaistenkin toivomalle kokonaisvaltaiselle kohtaamiselle?

Tieteellisesti tuotettua tietoa päihteidenkäyttäjien

toipumiskokemuksista löytyy esimerkiksi seuraavasta artikkelista:

Laudet, Alexandre B. (2007) What does recovery mean to you?

Lessons from the recovery experience for research and practice.

Kyseisessä artikkelissa päihdeongelmista kärsineet ihmiset tuovat

vahvasti esiin toipumiskokemuksen kokonaisvaltaisuutta ja

erityisesti sen sosiaalisia aspekteja. Tämä olisi hyvä tiedostaa myös

rakenteellisia muutoksia suunnittelevien työryhmien.

- Suunnitelmassa käydään myös kiinnostavaa keskustelua

erilaisten palveluiden taloudellisesta kan-nattavuudesta ja niiden

tarpeesta. Päihdehuollon laitoskuntoutuksen tarve on suunnitelman

esit-tämän näkemyksen mukaan vähentynyt, mutta samanaikaisesti

esitetään tietoa päihteidenkäytön aiheuttamasta tarpeen kasvusta

sairaalahoidossa. Kävikö niin, että päihdehuollosta säästäminen

67

lisäsi kunnan menoja terveydenhuollon palvelujen käytön kautta

(vrt. Kaukonen, O. (2005) Torjunta vai poisto? Päihdepalvelujen

kehitys laman jälkeen)? Esitetyn Kuusikko-raportin mukaan muissa

suurissa kaupungeissa laitoskuntoutuksen osuus on puolestaan

suurempi ja sairaalahoidon tarve on vähentynyt. Olisi

mielenkiintoista nähdä pidemmällä kuin suunnitelmassa esitetyllä

vuoden mittaisella seurannalla, kuinka nämä rakenteelliset ratkaisut

vaikuttavat kustannuksiin.

- Lisäksi kiinnitimme huomiota suunnitelmassa käytettyihin

käsitteisiin ja niiden tuntemukseen. Tekstissä määritellään (s.6)

päihdetyön käsitettä nojautuen päihdehuoltolakiin (17.1.1986/41).

Toisin kuin suunnitelmassa annetaan ymmärtää, päihdehuoltolaki ei

kuitenkaan tunne eikä määrittele käsitteitä ehkäisevä ja korjaava

päihdetyö. Laki käyttää käsitettä päihdehuolto ja viittaa ehkäisevän

työn osalta sosiaali- ja terveyslautakuntien ja kunnan viranomaisten

toimintaan päihteiden ongelmakäyttöön liittyvien olosuhteiden

ehkäisyssä. Toinen suunnitelmassa useastikin esiintyvä käsite on

vaikuttavuus, jolle ei kuitenkaan anneta minkäänlaista määritelmää

suunnitelmassa. Vaikuttavuuden ja siihen vahvasti liittyvän

arvioinnin käsitteistä ja niiden määrittelystä voi lukea tarkemmin

muun muassa seuraavista tieteellisistä julkaisuista:

o Paasio, Petteri (2006) Yleinen ja erityinen viitekehys

arvioinnista. Arvioinnin teemanumero. Hallinnon tutkimus 25 (3),

92–107.

o Rajavaara, Marketta (2007) Vaikuttavuusyhteiskunta.

Sosiaalisten olojen arvostelusta vai-kutusten todentamiseen.

Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 84. Helsinki: Kelan tutki-

musosasto

o Rajavaara, Marketta (2006) Vaikuttavuuden tietokulttuurit.

Arvioinnin teemanumero. Hal-linnon tutkimus 25 (3), 81–91.

- Suunnitelmassa käytetään vaikuttavuuden käsitettä

esiteltäessä kilpailutuskäytäntöjä tuetun asu-misen palveluiden

kokonaisuudessa. Suunnitelmassa kutsutaan parhaiten kuntouttaviksi

palveluiksi niitä, jotka pystyvät pitämään palvelulupauksensa

asiakkaiden nopeasta ohjaamisesta kevyempään asumismuotoon.

Kenen määrittämistä mittareista on kyse ja kuinka asiakkaan etu ja

palvelun todellinen laatu näyttäytyvät asiakkaan kannalta kyseisessä

kilpailuasetelmassa? Mielenkiintoista keskustelua erilaisten

mittareiden rakentamisesta ja vaikuttavuudesta kyseistä työtä

tekevien näkökulmasta voi tarkastella Sirpa Saarion ja Suvi

Raitakarin tutkimusartikkelista ”Contractual audit and menthal

health rehabilitation: a study of formulating effectiveness in a

Finnish supported housing unit” (2010).

- Yhteiskunnallisissa linjauksissa ja käsillä olevassa

suunnitelmassa painotetaan ehkäisevän työn merkitystä.

Suunnitelmassa tuodaan esiin perusteluina tuleville toimenpiteille

muun muassa kouluterveyskyselyt. Kuinka kyselyiden antamia

koulukohtaisia tuloksia on hyödynnetty? Onko kerätty ja tuotettu

tietoa siitä, kuinka kouluissa, joissa esim. päihdekokeilut tai

kannabismyönteisyys ovat vähäisempiä, on työskennelty asian

ehkäisemiseksi? Voitaisiinko näitä olemassa olevia

68

työskentelytapoja tarkastelemalla saada hyödyllistä tietoa ja toimivia

työtapoja käyttöön myös laajemmalti?

- Suunnitelmassa esiteltyjen tilastotietojen pohjalta jäimme

miettimään myös hoitoon pääsyä ja hoidon riittävyyttä

mielenterveyspalveluissa. Suurista kaupungeista kerättyjen tietojen

mukaan nuoret Tampereella käyttävät eniten depressiolääkkeitä.

Vaikuttaako tähän terapiahoidon puute? Samaisten tilastojen valossa

Tampereella jäädään runsaasti eläkkeelle mielenterveyden ja

käyttäytymisen häiriöiden perusteella, mutta samoin perustein

myönnettyjä sairauspäivärahoja saadaan koko ajan selvästi

vähemmän. Voiko tämä kertoa hoitoon pääsyn vaikeudesta ja hoidon

viivästymisestä? Mielenkiintoista tutkimustietoa lääkityksen ja

terapian vaikutuksista: Karlsson, H., Hirvonen, J., Salminen J. &

Hietala J. (2013) Increased Serotonin Receptor 1A Binding in Major

Depressive Disorder after Psychotherapy, but Not after SSRI

Pharmacotherapy, Is Related to Improved Social Functioning

Capacity. Psychotherapy and psychosomatics, vol 82 (4), 260–261.

Duodecimin masennusnumerossa oli tieto, että kontrollikäynti kerran

viikossa lisäsi lumelääkkeenkin vaikuttavuutta verrattuna

harvemmin tapahtuviin käynteihin. Tätä tietoa vasten jäimme myös

miettimään yksiköiden integroimisen mielekkyyttä. Lisääntyisikö

isommaksi yksiköksi yhdistyttäessä sellainen henkilökunta, joka ei

tosiasiassa kohtaa asiakkaita ja heidän omaisiaan kasvokkain?

Ilolla panimme kuitenkin merkille, että suunnitelman tarkoituksena

on pyytää asiakkailta itseltään neuvoa siihen, kuinka he haluavat

tulla kohdatuiksi ja hoidetuiksi heille suunnatuissa palveluissa.

Kuunteleminen-han edesauttaa tuloksekasta hoitoa. Ainakin

tutkimusten mukaan.

3.12.2013 Tampereella

Aki Luoma, sosiaaliterapeutti

Maiju Kallio, sosiaalityön syventävien opintojen harjoittelija

Tampereen Nuorisoasema

69

Mielenterveys- ja päihdesuunnitelma 2013–2017: Mielenterveyttä ja

elämänlaatua yhteistyöllä Tampereen A-Kilta ry:n (päihdeasiakasjärjestön)

kommentit

Sivulla 12

Kohta: A-klinikkapalvelut integroidaan oman tuotannon psykiatrian

poliklinikkoihin

-klinikkapalveluiden integrointi Tampereen kaupungin psykiatrian

poliklinikkoihin ei ole mielestäni ollut suunnittelutyöryhmässä tuossa

muodossa esillä.

että aiotaanko päihdeosaamisen keskus A-klinikka poistaa kuvioista ja

samalla vähentää päihdeongelmaisille suunnattuja palveluja.

Kohta: Päihde- ja mielenterveyspalveluissa asumisyksiköiden kuntouttavaa

toimintaa kehittämällä mahdollistetaan aikaisempaa useammalle

asiakkaalle siirtyminen kevyempään asumismuotoon

Miten kuntouttavan laitoshoidon karsiminen ja ”siirtämisellä” kevyempään

asumismuotoon yritetään saavuttaa säästöjä päihdekuntoutoujien

kustannuksella.

29

Kohta: Asumispalveluiden kehittäminen on vähentänyt päihdehuollon

laitoshoidon tarvetta.

”Tampereella on siirrytty yhä enemmän kotiin annettavaan tuettuun

asumiseen, jonka palvelut hankitaan ulkopuolisilta palveluntuottajilta.

Kuten taulukosta 1 käy ilmi, tämä on mahdollistanut palvelujen

tarjoamisen yhä useammalle asiakkaalle. Vaikka

mielenterveyskuntoutujien asumispalvelujen asiakasmäärät ovat nousseet

53 % vuonna 2012, kustannukset ovat nousseet vain 10 %

(Kuusikkoraportti 2012). Pitkäaikaisasunnottomuuden

vähentämisohjelmassa keskitytään yhä enemmän kevyisiin

tukiasumisratkaisuihin, josta on tavoitteena siirtyä omiin asuntoihin”

tukevaa toimintaa kyllä, mutta kilpailutus ei ole koskenut

kuntoutuspalveluja vaan asumispalveluja.

tukiasuminen, jossa siinäkään ei voida puhua kuntoutuksesta.

motivaatiota esim. päihteettömyyteen. Tämä taasen näyttää johtuvan

kuntoutusjaksojen karsimisesta (ennen tuli tukiasukkaita pääasiassa

kuntoutuksen kautta ja nyt tullaan suoraan katkolta tai kadultakin)

Mielisuunnitelmassa korostetaan myös päihteettömyyden edistämistä.

suunta kuitenkin päihteellisten palvelujen suuntaan

päihteettömien palvelujen kustannuksella.

pitkäaiakaisasunnottomuuden vähentämisen kanssa. Nyt yritetään lyödä

nämä kaksi asiaa samaan pakettiin. Miksi?

tehtyihin linjauksiin.

Tampereella 26.11.2013

Tampereen A-Kilta ry:n toiminnanjohtaja Vesa Vaittinen