EvanMumittistn SeuranKirjoituna N:o 2Z.

Impllmatus.

ixco» eo^svoi^rkjr»c. 'lkeol. t. Dec»l,.

Orja Mustasta Kansasta.Totinen Puhe

yhdeldä Englandin Papilda.

(longa loli.Ll2bz°«ln, on SuomeniKirjoittanut.)

«huutaman wuoden (sanoo tämä Pap-pismies) olin minä asunut Seura-kunnasani,joka makais meren reunalla, koffapn Uppseri tuli minun tpgöni ja sanoi/ ettähän ästen oli muuttanut Waimonsa ja la-stensa kansia minun Sourakundaani, ja ettähänellä oli palwellyesansa Ui Orja Musta-sta kansasta,' jonga bän Kolme wuotta taka-perin lukein oli ostanut itzellensä. Tämä mu-sia Poika, sanoi Uppseri, on pn tarkka poi-ka, ja hän toiwoo tulla, kasien kautta, ylös-otetun' Christillisen Seurakunnan yhteyteen;minä olen lmvannut kysyä Teitä, jos teillävn jotain tätä wastan.

A Tun-

2

Tundeko hän mltän, wastaisin mlnä, Mei-dän Christillispdestämme?la, wastaisi Kapteni, minä en epäile sitä.Minä: Ongo hän oppinut lukemaan?la, wastais hänen Herransa, hän ottphden aikaa paljon ahkerointtt oppia

maan, ja pidäis, kuin minun wäkeni on sa-nonut, tmtaman selkiästi ja puhtastl lukeaBibliata.

Minä: Jos Te tahdotte, mahtaa hätttulla minun tpgöni kello 4 hUomena jälkenPuolen päiwän.Kapteni lupais lähettää hänen minutttpgoni, ja läliti pois.

Minun Öppilapseni sisälle löydytti itzen-sä määrätyllä hetkellä.Sinun Herras, sanoin mlnä hänelle, ott

sanonut minulle, sinun tahtowan puhua mi-nun kansiani, saadaxes jotain tietoa Christit-tpin kasien sisälle pidosta. ,

Murjani: la, Herra! minä toiwon kot-kiasti tulla Clmstitmi.Minä: Mittgatähdett toiwot sinä sitä Niitt

korkiasti?Murj. Mlnä tiedän Ehristitptt tulewan

Taiwaseett, kuoltuansa.Minä: Kuinqa kauwatt ott sinulla ollut

tainkaldainett halu^Murj. Jo kari wuotta sitte, kosta minä

kuulin phden hpwän Saarnan Ameticasa.Mtnä: Kusa olet sinä svndvnpt?Murj. Africasa. Minä olin wähäinett

poika, kosta ne walkoiset tekiwät minun orjani.Minä: Kuinga ft Upahdui? M«^.

3Murj. MM päiwänä lärin minä Kö-

toäNt merenrannalle kokoomaan NäkänkeNqiä;kosta minä kumarsin itzeM alas niilä ylös-ottamaan, tuli Paatlllinen walkoisia Meri-miehiä; he wclwät mnnm pois. Sitle en oleminä nähnyt Isääni engä Eitiätti,

Minä: Mitä tekiwäi he sinun kangas sitts?Mur,. He ottiwat minunweiwät minun lamclicaatt, ja myiwät minunYhdelle Herralle, jonga huonesa minä olinMuutaman wuoden. - Kolme ajastaikaa sitte,otti Kaptem W-- - -, st Herra> joka onpulmnut Teidän kansanne, minun ylöspasia-tiri LaiwaaNsa; hän ott hywä Herra, hänannoi minulle wapaudeni, ja minä elän nythänen tykönänsä.

Minä kpspitt I)änelda> jos hänellä ottjotain murhetta sielunsa tilasta, ennenkuinhätt tuli Amerinaan?

Ei pienindäkän eNNen, wastais hän. Eipeitän ihminen ollut siitä minulle puhunut. ,Minä: Sanos minulle lawiammalda, mi-

iä sinulle Ämericasa tapahdut. KuiNga tulitsinä sinne?

Murj. Minun Herrani wei minun lal-wasansa, me oleskelimme siellä yhden Kuukau-den/ ja minä sain kuulla yhden hywän Papim

Minä: Noh, mitä sanoi se Pappi?Murj. Hätt sanoi minun oleman suu>

M syndisen.Minä: MhUiko hän sinulle erittäin?Murj. la, minä luulin niin, siM oI

Monda, jotka kuuldeliwat händä, mutta minäuffoin hänen puhuman ainoastans minulle.A 3 Minä

4

Minä: Mitä hän sanoi?Murj. Hän ulosmaalais kaikki kappalet

minun spdämmcsäni.Mmä: Mitkä kappalet?

.Murj. Minun spndini; minun taitamat--

tomudcni; etten minä tiedä mitän; ettei mi-nulla ole «stoa; etten minä ajattele phtänhpwää, etten minä tee jotain hpwää.

Mmä: Sanoiko hän sinulle jotain muuta?Murj. Hän katzoi minun päälleni ja sa-

noi, että lEsus Christus on mennyt kuoleemaan spndisten edestä mustain spndistenniin bpwin kuin niitten walkoistenkin.

Minä: Kuinga se tuli niin, ettäs luulittämän oleman sanotun sinulle yrinänsä?

Murjnni. Niinmuodoin kuin minä olinlvisii/ ettei pktän niin suurta spndistä löptp-nyt koko joukosa. Se hpwä Pappi taisitietä minun oleman siellä.

Minä: Kuulitko sinä cnämmän kuin ph-den Saarnan, sen kuukauden alla, kuins olitAmericasa?

Murj. la, minun Herrani annoi minunmennä sinne kolme kertaa: joka erä toiwoinminä taitamani cnämmän rakastaa Icsufla,ja tehdä mitä lesus on sanonut, muttamm spdämmeni oli usein kowa kuin kiwi.

Minä: Oletkos senjälken kuullut phtänsaarnaa?

Murjani. En ennen, kuin minä kuulinsaarnan tasa kirkosa wiimeis Sunnundaina,ia silloin toiwoin minä tulla kastetuxi lesu-

nimeen; sillä wäbäisenä ollcsani ei löy-tpnpt yhtan Christillistä pstäwätä, kuin olisminun kastanut. Minä:

5Minä: Taidatko sinä lukea?Murj. Jotain wähän.Minä: Kuka on opettanut sinua lukemaan?Murj. Sen on Jumala tehnyt.Minä: Mitäs sen kansia ymmärrät?Murj- la, Jumala annoi minulle ha,

lun, ja sitte tuli se minulle kewiän. MinunIsändäni annoi minulle Biblian; yn meri-mies opetti minulle bokstamit ja stawauxen, janiin opin minä lukeman, Jumalan awulla.

Minä: No, mitä luit sinä Bibliam?Muvj. Minä luin lEsuresta Christuresta,kuinqa Hän rakastaa spndisiä —ja että pahatihmiset tapoit hänen että bän nousi ylös

haudasta, ja tämän kaikki yhden köyhän Mur.Janin tähden. Se liikutti minua paljon, ettäHän näin rakasti yhtä köyhää orjaa.

Minä: Noh! mitä sanoi kansa, kcffasinä luit Bibliaa ja rukoilit Jumalaa?

Murj. Muutamat pahanelkiset, jotka eirakastanet Icsusta Clmstusta, kutzuit minuasuuren pilari, mustan koiran ja ulkokulla-tun.' loffus teki se minulle kiviätä, muttaminä muistin kohta, ettei Christitpn näittentähden tarwitze lewottoman olla. IcsusChri-stus sai monda haukunda-nimeä, ja Hän olihiljarensa kuin lammas; kosta minä tämänmuistin, en lausunut minä sanaakan heitäwastan.-

Minä sisälle otcttin kokonansa tämänMurjanin wilpittömästä olennosta m yriwa-kaisesta sydämmen laadusta; minä toiwo.insaamani likcmbätä walistusta siitä tiedosta,kuin hänellä oli phdesä ja toistsa asiasa mci.

dän

dän Christinoppimme pääasiallisimmista peru-stuesta, ja mitä waikutnsta ne oliwat tcbnet.hänen spdämmcnsä päälle. Pavalin lyhykäi-nen Christien opin phtenweto (*) jokduiminnn mieleeni; minä sanoin: Sano minulle,Mikä on Usto? mingäkaldainen on sinun oma.lhstos? mitä uffot sinä lesMsta Christuz-estssja oman sielus tilasta?Minä Uffon. sanoi hän, M lesusChristus on tullut mmlmaan syndisiä wapah-tamaan; minä olen se suurin fyndisten seasa:mutta lesus tahtoo wapahtaa minua, ehfäminä olen köpbä, musta orja.Minä: Minga on sinun Tojwos? mitätoiwot sinä, ftkä nykpiftsä että tulewaiscsgelämäsä?

Mnrjani. Wnä joiwon, että lesus Chri-stus pitä murhen minusta; että Hän warjcltzminua synnistä ja onnettomudesta, täällä eläi-säni; ja minä toiwon kuollesani, saamanijulla elämään Hänen kansansa ijankaikkisesti,

Mmä: Mitä ajatuM teet sinä itzellcssiitä Christillisestä Rakkaudesta? minä pm«märrän, mitä, ja ketä tule sinun enimmWrakastaa?Murj. Minä rakastan Isää Jumalala,

sentähden, että Hän on ollut hywä ja lähet-tänyt Poikansa; minä rakastan lesusta Chri-siusta, sentähden, että Hän rakastaa minua;minä pakastan kaikkia ihmisiä, sekä mustia,

ettH?) Mutta nyt pysywst Ilsto, Toiwo, Rakkaus, nä<

mät kolme: waan rakkaus vfl suunn niisiä, ,Epf. lZ: 13.

että maitoisia, sillä Jumala on heitä kaikkialuonut. MinH rakastan hylvää Christillistäkansaa, sillä lesus rakastaa heitä ja he raka-stamat lesusta.

Tainkaldainen oli minun ensimmäinenkansapuheni tämän nuoren opetuslapsen kans-sa; minä ihastuin toimosta, saada, hänen ha-lunsa jälken, ylösottaa händä lesuren Seu-rakundaan. Ia toimon myöskin, lawiam-malda puhella Hänen kansiansa, tppstemmintutkistella hänen tilaansa, ja lupaisin, muuta-man päiwän perästä, tulla hänen Isändänsäfoto - majaan.

Koffa hän oli läbtenyt pois minun ty-köäni, ajattelin minä itzellcni: "Jumala onkuitenain Poikansa merellä ostanut sieluja kai-kista Sukukunnista ja kielistä, ja kansoista japakanoista". Jos monoa beistä nvt rasitetanorjudelda ibmisten hirmuisen

ahneuden tähden, niin, kiitetty olkon Juma-löytyy heidän seasansa kuitengin miluta-mia, jotka, Jumalan armosta, omat tulletkutzuturi Jumalan lasten kunnian mapauteen;Ke owat siis pelastetut Perkelen orjudesia, jokafangitze niin monda tahtonsa jälken. Se onyri onnellinen ajatus: Mustan kansan pitäkohta korottaman käsiänsä Jumalan ty,qö. Temailman waldakunnat, weisatkat Jumalalleweisatkat Herralle ylistystä!

») jämä tapahdui wuonna 1803, niinmuodoin en-nenkuin HrjainkaupM/ yhdesä onnellisesa het

8Ei monda päiwää minun ensimmäisenKansapubeni jälken mustan Opetuslapseni

kansia, lärin minä kotoani oppimaan händHIsändänsä huoneesa, joka kuuli minun Seu-rakundaani, likellen 3 wirstaa kodostani.

Tiellä mennesäni hawaitzin minä yhdenmiehen istuman merenrannalla, ja lukewankirjaa. Minä tunsin kohta waatteista janiistä mustista kaswoista, ettei hän ollut jokumuu, kuin minun musta Opetuslapseni Bib-liansa kansia kädesä.Hän oli kokonansa niin sisälle otettukirjansa lukemisesta, ettei hän hawainnut mi-nua, joka tulin räwellen hänen tpgönsä.

Wilhelm! sanoin minä, oletkos täällä?Ack! Masia (*), wastais hän, minä olen

paljon iloinen, saada nähdä Teitä, kuingatule Masia tänne? En minä ustonut täällämuita oleman, kuin Jumalan ja itzeni.

Minä: Minä hangitzin itziäni Isändäsbuoneseen sinua oppimaan. Ongo tämä sinunBiblias?

Murj. la, Herra, se on minun suloi-nen Bibliani.Minä: Se ilahutta minua, nähdä sinunBiblia fädesäs, S? on hpwä merkiMilhelm?

Mur-,

?)Kanfapuhesansa kutzui hän minun ajoittain Mas,sa, se tahtoo sanoa: Mästari, kuin OrjatIndiafa owat tottunet puhuman, mutta tulvu»imsa Englandii»/ oppi hän sanomaan Herra,Mä eyelM kuttengin snimmästi.

A5. 9 cBMurj. la, st on pri merki lumalall

hpwydcstä minua kohtan; mutta en minä oleniin hywä lumalata kohtan.

Minä: Kuinga siis?Murj. Minä olen Händä wastan aiwankiittämätöin; en minä rukoile Händä kplliri,

en minä muista, niinkuin tulis, Händä, jokaon andanut nämät bpwät kappalei. Masia!minä olen niin häijy, minun sydämmeni onniin pahanelkinen. Minä tahdoisin olla Tei-dän kaldmfenne.

Minä: Minun kaldaiseni, Wilhelm?Sinä olet juuri kuin minä, köybä ja apuatarwitzewainen syndinen; minä olisin, niinkuinsinä, synneisäni hukkunut, jos ei Jumalanaärctöin Armo ia laupius olisi temmannutminua, kuin kekalätä ulos tulesta; jos ei Hänolisi andanut minun tundea ylitzewuotawatarakkauttansa. Et ole nbtan eroitusta; ci kum-mallakan meistä ole kerffattapaa itzestansa,molemmin olemma me syndiä tehnet.Murjani. Suuri on eroitus; etprikän taida olla niin wibcljäinen kuin minä;ei kenelläkän ole sitä häjyä sydändä, kuinminulla.

Minä: la, Minun rakas WiMlmini!Sinä hawaitze.t mitä jokainen ylösherannytsielu tundee, nimittäin synnin, duomitzewaiscnwoiman ja arwon Icsuren Christuren sowin-nosta syndisten tähden Sinä ajattelet: minäolen ft suurin spndisten stasa; mutta lesuson kuollut minun edestäni.

Murj. Ack ja, Herra minä uskon,lesus on kuollut köyhäin spndisten edestä,

Kuinqa käwis se muutoin yhden Jumalattaman Orjan kansia, jos ei Clmstus olisi kuol-lut hänen tähtensä. Hän on kuoNut suurtensyndistcn edestä, ja se huwittaa minua.

Minä: Mikä kappale Bibliasta on st,kuin sinä nyt luet?

Mnrj. Minä luen Ryowäristä Ristinpäällä, kuinqa hän puhui Christmen kansia,ja kuinaa Christus wastais händä. Sen mie-hen rukous on tehty juuri minulle: Herra!muista minua, sano hän; Ack, Herra muistasitä fyndistä Orjaa mustasta kansasta: tämHon minun rukoureni paiwää ja yötä. Koffgen minä taida muuta pulma, sanon minä: Her-ra! muista sitä, wiheljäistä syndistä Murjania,

Mmä- Als epäile, Milhelm! Herrakuulee tämän rukouren. Hän armahti jawastanotti Ryöwärin ristin päällä, eikä pidäsinua hpljsmän; Hänen tYgöMjule, ei Hän HM ulos".

Murjani: Minä uffon sen kyllä, Herra;mutta minun sydämmesäni asuu niin paljonsyndiä; se teke minun surulliseri ja murbelli-seri. Masia, Te näette kuinga kowasti nämätnäkänkenqät owat istuttanet itzensä kiini wuo-,reen. Juuri samalla lamalla on sondi ftl-nittänvt itzensä minun sydämmeeni,

Minä: Niin st vn, Wilhelm; mutta te?tästä toistnkaldainen wertaus: riinitä itzesniin uskolla lesuxen Chrisiuren kuolemaan jaVanhurskauteen, kuin nämät Näkänkcngät o-Mt kiinittänet itzensä kallioon, niin ei pidämailman Aallot, eikä myrffyilmat taitamansinua Hänen rakkaudestansa eroittaa. Murj.

Ml,rj. Täms on juuri se, kuin minul-ha puuttuu.

Mirä: Sano minulle, Wilhelm, eikö olespndi, josta sinä puhut, sinulle Ui raffaskuorma? Etpä sinä rakasta sitä, sinä ikäwöit-set woimaa wastanscisoa sitä, ja tulla siitäzvapahdctuxi: eikös ole niin?

Muxj. Ack ja; jos minulla olis kaikkijnailma, andaisin minä sen pois, päästäxcnisynnistä wapaari.

Minä: Tule siis, Minun Weljeni! oleterwettuldu lEslycn Cbristuren- "Hänen"wcrensä puhdistaa kaikista synneistä". Hänannoi itzensä sowinnozi syndisten edestä.''Hän kandoi meidän sairaudemme, ja meidän-"kipumme Hän sälytti päällensä; Hän on haa-voitettu meidän pahamtekotmme tähden, ja,''meidän syndeimme tähden on Sän hosuttu:''ranqaistus oli Hänen päällänsä, että meillä"rauha olis, ja Hänen haawainsa kautta olem-ana me paratut. Herra heitti kaikki meidän"wäärpdemme Hänen päällensä". Tule, tule,fphkiasti Icsurcn tyqö, syndisten wapabtajan.Masia, sanoi se itkewä poika, minä tah-doisin tulla, mutta minä tulen niin hitaasti—-niin hitaasti. Minä tahdoisin juosta, mmHtahdoisin lendää lesus on ylön hpwä yhtäköyhää Murjania kohtan, että Hän on lähet-tänyt Teidän minun tygöni, sanomaan mi-nulle tätä.

Mmä: Muita tosin ei st, ole nyt ensim-mäinen kerta, kuin sinä olet kuullut nämätiuudet.

MM«

Murj. Ei, usiammat kerrat owat nämätminun sieluani wirwottanet, aina sitte myö-den, kuin minä kuulin sen hpwän Papinsaarnmvan, josta minä wiimeis wiikolla teillepuhuin.

Minä: Noh, Wilhelm! että Jumala niinarmollisesti on awannut sinun silmäs, ja woi-mallisesti wakuttanut sinun sydämmes Armos-tansa sinua wiheljäistä syndistä kohtan, kostaHän annoi sinulle ainoan Poikansa, niin toi-won minä, että sinä olet halufa pitämän Hä-nen kästyjänsä; minä toiwon, että sinä ahke-roitzet oikein menettää itziäs Isändääs, Emän-dääs ja Kansapalweljoitas kohtan. Joka onCKristittp sisällisesti, hänen pitä mpös olemanChristitpn ulkonaisesti, joka totuudesa ustooChristmen päälle, osottakan ussonsakuin Apostoli sanoo. Eikö ole tämä niin?

Munani: Masia! Minulda puuttuumä, minulda puuttu ustollisuus. Minä kau-histun, kosta minä ajattelen, kuinga paha pal-welja minä olin, ennen kuin minun spdäm-meni oppi tundemaan leftifen Ctiristuren.Minä halajan taitamani menettää itziäni hp-win Isändääni kobtan, sekä edesä että taka-na; sillä minä tiedän Jumalan minun ainanäkemän. Minä tiedän, että jos minä rikonminun omaa Isändääni wastan, niin rikonminä Jumalala wastan, ja Jumala närkästyyminulle. Sillä kuinga taidan minä rakastaaChristusta, ellen minä tee mitä Hän minullekästcc? Minä rakastan minun kansapalwel-pitani, ehkä he, kuin minä ennen olen sano-nut, ei rakasta minua, ja minä rukoilen lu-

ma?

malaa siunamaan heitä. la kosta he puhu-mat jotain pahaa> ja tekemät minulle pahen-nusta, ajattelen minä, jos lesus Christus olisminun siasani, ei Hän toralla Mstais näitäpakoja sanoja, waan Hän puhuis wähän jarukoilis paljon. Ia scntähden en awaa minäsuutani, waan rukoilen Jumala andamaanheille tätä anderl.

Jota pidemmälle mins olin tämän Afri-kaanin seurasa, sitä enämmän tulin minämakuutetun, hänen sydämmensä käsityrestäybdeldä hengelllseldä plöswaliisturelda, ja^Ju-malan armon »voimallisesta maikutmesta senpäälle.

Minä olin kauwan aikaa jutellut minunMurjanini kansia, kosta minä sain tietä, hä-nen Isändänsä tänäpänä oleman pois kotoa;ja että hän oli jättänyt Murjanille wapaudettmuutamari hctkeri. Minä puhuin hänelleniiden Christittym kastesta, sen laadusta,niistä welwollisuudeista ja eduista, kuin senkansia owat yhdistetyt. Virsikirjasta, jokaoli minun mpötänäni, näytin minä hänellemeidän Scurakundamme selkiät, jaRaamatunkansia yhteen sopiwaiset, perustunet, täsä ai»necsa; ja minä löysin hänen mieluisani ojcn-damaan itziänsä tämän jälken. Hänellä näkyioleman kaikki ne omaisudet, jotka annoit hä-nelle oikeuden, wastanottaa tätä Sakramentit-lisiä takausta Wapahtajan rakkaudesta; jaminä olin iloinen sen ylitze, etten minä enääpidemmälle tarwinnut pitä händs kuin wie-rasta ja outoa, waan kuin vyhäin ihmistenkansaweljen Jumalan huonekunnasa.

14sanoin, minä hänelle, on ku-

ivannut priffottaa monda pakanata, ei aino-astani kastcn medellä/ maan myös PybälläHcn Sillä Hän sanoo: Minä tahdonnmoix.cca wcdet janowaisen päälle ja wirratkuiwan päälle: minä tahvon wuodatta -Hen.geni sinun siemenes päälle, ja minun stunau,xetti lälkentulewaistes päälle

la, Ma§a, sanoi hän, Jumala pnnäy>sä taitaa anda minlille yhden puhtan svdäm»men ja uuden hengen; taitaa puhdistaaminua IsopiUa, että minä puhtaxi rulen,-Hän taitaa pestä minun, että Minä tulen

kuin lumiMinä toiwotin että Jumala mahdais siu-

nata händä kaikella hywällä lahjalla.Se huwitti minua paijon, kuulella. Milläsuurella liikutUMa hän puhui wanhemmistamsa, joista hän lapsudesansa eroitettin, ja kuin-ga hän toiwol, että Jumala jollain muotoatahdois saattaa heidän tpgönsä tiedon

pahtajasta.Kuka, tietää, wastaisin minä händä, josel josakusa Laiwasa tuolla, kuin M näemms

kaukana mercnlahdesa, tohdi olla jokutettp (Missionär) siihen maahan josa he asu-ivat, ilmoittamaan sitä hywäa sanomata spn-disten pelastlyesta sinun Maakundalaisilles, jaerinomattain sinun rakkaille Wanhemmilles,jos he wielä elämät.,

Ack, minun hpwä Issnl, mtnun hplväÄitini! Ack minun laupias Vapahtajani!uloshuusi hän, jos Sinä waan tahdoisit pe-lastaa heidän sielujansa/ ja sanoa heille, mi-

15

iä Gmä olet tehnyt spndisten tähden mut-ta Npt waikeni hän ja näkpi paljon lii-kutetun.

MinuN ystäwäni! sanoin minä, npt tah-don minä rukoilla sinun sielus edestä, ja mpössinutt wanhembais edestä.

Tee niin> Masia, wastais hän; st on su-loista. Rukoile sen köyhän mustan kansanedestä, sekä täällä että mu olla.Täsä oli nyt uusi rukoushuone. Merensanda oli meidän petmandom-

me, Taiwa meidän lakemme, Wuoret, Ahteetja meren Aallot ulo.stekilvät meidän kirkommo

Täsä ei tosin etlneN oldu totuttu P-töslähettämän ihmisten huutoja;Mutta tällä erällä oli tämä M pyhä sia.Jumala oli läsnä— Minä rukoilin Mur-jani itki. Hänen sydämmensä oli täynnä<Minä olin ynnä suuresti liikutettu, eNMtain-nut myös pitää itziäni kyynelistä.

Se ylösrakendawainen kansaptche kulttminulla nyt oli tämän Murjanin kan§a, ylös«liikutti minun sydämmeni yhdellä tawalla,etten minä taida sitä ulosmaalata. Kotjatul-duani, muistuttelin nlinä itzelleni Niitä erino-maisia ja suloisia merkiä käändpmistn ja tt«ston waikutuMa, kliin minä nyt äffein otinnähnyt ja kuullut. Kuinga näkywäistä eikö stole, ajattelin minä, että spndisten pelastustapahtuu wapaasta Armosta uffon kautta; et-tei se ole itzestämme; st on Jumalan lahja;ei töistä, ettei kukan mahdais kerffata itziansHsiitä Kuka, paitzi Pyhää Hengeä, joka lah-joittaa Armon elämän, olis taitanut muuttaa

KhtzM

16

phden taitamattoman, pMkertaistn ja uskotatoman pakanan, yhden plöswalaistu.ri, nöp-räri ja uffomaisexi Christitpzi? Kuingakywa eikö ole Jumalan «voimallinen tahto,joka woi kutzua ja wiedä spndiset pimeydestäwalkeuteen! Mitkä eikö loista tämänkäändvnen pakanan Christinopista, niille, jotkaenämmin plöswalaistuisa maakunnisa kutzuwatitziänsä Christitpiri!

Sitä likin toimitin minä itzelleni likem-män tiedon tämän nuoren miehen mcnetvreMkodotkeffen. Kaikki mitä minä kuulin' olirauhoittawaista; kaikki makuutti minun toi-woani hänen seisowaisuudestansa. Minullaoli senjälkcn usiambia kansapuheita hänenkansiansa, joisa minä sain tilan, että, hänenenämmän ja cnämmän tpgöottawan käsitp-xensä lahjan jalken, juurittaa hänen spdäm-meensä phden Biblian päälle perustetun tie-'don Evangeliumillisista totuudeista. Bibliaoli alati hänen myötänsä; hän oppi ainaparemmin ja paremmin lukemaan ja ymmär-tämään M; jota ei hän kostan laimiinlyö-nyt, niin usein kuin hän waan kerkisi Isän-dänsä töildä. Minä olen usiasti hawainut,niiden totisten Christittpin seasa, jotka ei lap-sudesansa ole oppinet lukemaan, että murheheidän sielustansa ja halu tundea Jumalansanaa, on ollut woimallinen syy, tekemäänlukemista paljon kewiän' itzellcnfä, että muillebyödytyMi. Näin oli st tämän Murjaninkansia.Usiambia aikoja jo sitte, olin minä suo-nut muutamia plösherätettpjä sieiuja, kerran

wlik-

17wukkoosa kokondua phdetä torpasa, ei kau«kana minun kodostani/siellä saamaan Christil-listä neuwoa, keffustelemaatt autuuden asioistaja harjoittamaan rukousta. Että minä olinhawainut tmnkaldaisct hengellisen hartoudettharjoiturct, hyövpllisiri, sekä itzelleni , ettämuille/ katzoin minä soweljarl, ottaa minunMurjanini sinne kansiani, toiwosa, että tä-män nuoren miehen MndpMps/ yrinkcrtai-suus ja priwakaistlus, totisesa Christlllisydesä,olis pri puhuwainen todistus Jumalan rak-kaudesta syndisiä kohtan. Minä toiwoin, tä-män näkpwäisen armon tpön, myös tekewänsiunatun waikUtuM monen tykönä, joidenwitkan edeskulkemistn plitze autuuden tiellä,minä olin paljon murhellinen^Minä sain hänen Isännätdänsä hänelleluwan, saada seurata minun kansiani nkteettnäihin kokou.riin, ja annoin tpgösanoa Mur-janille, että hän wisiinä ulospandunanä olis siellä minua wastasa.

Kokous paikkaan olls lähes puolipenikut-maa minun kotoani.

Läbestvisäni paikkaan, näin minä rakafwtun Murjanini lstuwan phdcn puun alla) o-dottain minun tuloani. Hänellä oli kädesäyfi wahäinen kirjoitus; kedolla makais hänenBibliansa. Kän nousi seisaalle ja sanoi rak-kautta täynnänsä: Ack, Masia, st ilahuttaaminua paljon saada nähdä teltä, minä olenkauwan odottanut teidän tuloanne.

Minä: Wilhelm! Minä toiwoN sinunwoiwan bpwin. Minä tulen wicmään sinuamuutamain bpwäin ystäwäin tpgö, joita

B mma

minä uskon myös olewan Herran pstäwiä<Me kokoonumme joka Kestiwiikko ehtoo, jut-telemaan toinen toisemme kansia sM ijäisenrauhan asioista, ja minä olen makuutettu,että sinä olet sicftä terwehtuldu:

Murjani: En minä ole kyllä hywä ole-maan niin hywäin ihmisten kansia. Minä olcttsuuri syndinen; he owat bywiä Christityitä.

Minä: Jos sinä kysyt heitä, Wilhelm,sanomat he sinulle, itzens olewaN huonommatmuita. Monda heistä, ei pitkä aika sitte,owat elänet jttlkisisa synneisä, ollet tietämät-tömät Jumalasta, wihollisct lesuMe Cbristu-zelle ajatuxisa ja töisä. Mutta Jumalan Ar-mo on feisahuttanut heidän syvämmensä rak-kauteen ja kuuliaisuteen, Hänelle, ja hänen E-bangeliumillensa. Sinä fulet ainoastans nuiu-tamain köybäin spndisten ihmisten seuraan,jotka ylistäwät sowinnon armoa; ja Minä olettwaakuutettu, että sinä, Wilhelm, mieluisesi!yhdistät ääncs heidän kansiansa.

Mmi. Ack ja, Herra, tämä sopii juurisille köyhälle Wilhelmille.

Se oli tuttu, että Murjanin tänä ehto-na, piti opviman meidän wähäistä seuraam-me. 110 loisti kaikkein silmisä, koska minätartuin hänen käteensä ja wein hänen sisälle,sanoden: Minä olen tuonut tänne yhden wel«jcn Africasia teidän tpaönne, minun ystäwäni!kaffemt hänen, meidän Herran lesuren Chri-siuz'en nimeen, oleman terwehtuldu.

'

Herra, sanoi yxi nöyrä ja Jumalinentyömies, jonga sydän ja kieli, aina liikkuiChriMiststä pstäwällispdestä, ms olemma aina

iloiset

tz, 13 rBiloiset, näkemään meidän rakastetun opettajam-me, erinomattain tänäpänä tämän seurakum-panin kansia. Me olemma kunllet, kuinqaArmollinen Herra on ollut händä wastan. An«na minulle kättä, hpwä ystäwä, sanoi hänsenjälken Murjanille. lunmla olkon nyt jaaina sinun kangas. Siunattu olkon hänenpyhä nimensä ja woimallinen armona, jokakutzuu wiheljäisiä spndisiä, senkaldaisia kuinsinä ja minä olemma, rakastamaan ja val.nielemään Händä. Kaikki kohtelit händäsillä iloisimmalla mielellä ja niillä pstäwälli-sinnnillä sanoilla.

Masia, sanoi hän, en minä tiedä mitäminun pitä sanoman, kaikille näille hpwillsvstäwille: minulle näkpis, kuin olis tämä priwähäilien Taiwas maan päällä.

Kyynelillä silmisä, jotka myös edeswict,teliwät niiden läsnäolewaistcn, sanoi hän:Hpwät pstäwät ja Wcljet Christmesa lesuvs-sa, Jumala siunalkon teitä kaikkia ja suokonmeidän aina, olla yhdistettynä Tanvaasa.

Minä olin tottunut näisä kokourisa ystä?wäini kansia, alkaman rnkourella ja lukemi-sella Pyhästä Raamatusta.

Koffa tämä oli tapahtunut, ilmoitin mi-nä nntt niille läsnäoleville, että Jumalanedcskatzomus oli saattanut tämän nuoren mie-hen minun johdatureni ala; että minä olenlöytänyt hänen tykönänsä yMakaisen abke-roihcmisen, ja niin wibdoin, kilin minä kat'son hänen wilvittsmäri uffonsa tllnnusttycsa,olen minä päättänyt kastaa hänen, omanikäwöitzennsensä Men. Kaan-

Käändäin itzeni Murjaniin päin, kpspinminä bäneldä: kuka on sinun luonut?

Murjani: Jumala st hpwä Isä.Minä: Kuka on sinun Lunastanut?Murj. lesus, hänen rakas Poikansa,joka on kuollut minun tähteni.Minä: Kuka on sinun Puhittänpt?Murj. Pyhä Hengi, joka on opettanut

minun tundemaan sen hpwän Isän, ja hänenrakkaan Poikansa lesuren.Minä: Mingä kaldainen olet sinä luon-nosta?Murj. Mxi wiheljäinen spndinen: Enns tunne itzesäni muuta kuin spndiä; en mi-nä tee muuta kuin spndiä; minun sieluni onmustembi kuin ruumini,

Mmä: Mutta eikö ole sinun svdämmes,tullutlmuuteturi?

Murj. Minä toiwon niin, Masia; muttaajoittain epäilen minä, ettei niin ole.

Minä: Jos sinä olet jongun muutoMalMynpt, kuka on waikuttanut sen?

Murj. Jumala ft. Kuwä Isä; lesus Hä-nen rakas Poikansa; ja Jumala se Pphä Henqi.Minä: Millä taivalla tulit sinä tähän

muutoreen?Murj. Jumala teki minun orjan, koffa

Minä olin wabäinen poika.Minä: Kuinqa, Wilhelm! sanot sinä, Ju-

mala orjari?Murj. Ci, minä ymmärrän, Jumala

Mci minun joutua niiden »valkoisten orjari,vppiareni tundeman Wapah-

ta-

tajaani, joka o« kuollut ja werensä uloswuo,dattanut, myös niiden mustaingin orjain edestä.

Minä: Mitä on sitte Christuxcn werimatkansaattanut?Mukani: Se puhdista kaikista synneistä,

ja niin, toiwon minä, mpös minuakin sp-dämmestani.

Minä: Kutka tulewat osallista tästäpchdistuMa?Mur,. Ne jotka ustowat kerran päälle.Minä: Taidatkos wahwista tämän Bib-

liasta?Murj. la, Joka uffo Pojan päälle, HZ.YM on ijankaikkinen elämä: mutta joka ei

usto Pojan päälle, ei hänen pidä elämätä nä-kemä',; mutta Jumalan wiha ppsp hänenpäällänsä. loh. z: 36.

Minä: Mitä se tahtoo sanoa, että ustoalesuM päälle?

Murj. Että enimmästi ajatella Hänenpäällensä; että rakastaa Händä enimmästi' ettärukoilla Händä kaikesa hädäsä; että luottaaHänen sanainsa päälle; ja koffa minä tunnenstzeni olcwan heikon ja täpnnänsä spndiä,ajattelen minä, Hän on woimallinen ja hpwäjuuri minun tähteni.- Minä: Ongo sinulla senkaldmncn uffo,

kuins olet ulosmaalannut?Muri. Ack, Masia, se näkpis toisinans,

kuin ci olisi minulla enstngän uffoa.Minä: Mingätähden niin Wilhelm?Murj. Kosta minä tahdon ajatella lesu-,

xen Christuren päälle, niin juoxewat ajatuz-etpmbäri muittcn kappalden päälle; kosta minztahdon

tzk, 23

iahdon rakastaa Händä, niin näkyy minunsydämmeni oleman warsin kylmä; koffa minätahdon uffoa, mitä Hän on sanonut spndissille, niin en ole minä woimasa käsittämän siitäjotain lohdutusta itzelleni; koffa minä tahdonrukoilla, niin sisälle lykkää Perkele minullemonda pahaa ajatusta, minä en kiitä le,susta kostan kyllän. Kaikki tämä teke mi,nun usein pelkäwäisezu, ettei minulla ole yh?tän ustoa.

Tämän kansapuhen alla hawaitzin, minä,millä yriwakaisella waariuottamisella jawällä tunnolla ne läsnäolemaistt Karkitzit jokaainoan sanan kuin hän puhui. Minä sanoin:

Wilhelm! Minä luuleen taitamani ma-kuutta sinua, että sinulla on totinen u,?o Wa«pahtajas päälle, ebkä kuinga huikcndelewainenmielesäs, sinä wälistä näyt oleman. Wastaasminulle wielä muutamain kysymysten päälle:

Tulitko sinä itzcstäs, oman peränajaturcsja ahkeroitzemises kautta, sen ajaturcn päälle,että sinä olit suuri syndinen ja tarwitzit Wa?pahtajaa?

Murjani: Ack en, st tapahdut, koffaminä wähemmin ajattelin sen päälle.Minä: Kenen tpö oli se, että namät aja-

turet, nämät liiklltuz'et sinun tykönäs alkomat?Murj. Ei kenenqän muun, kuin Juma-

lan; itzestäni ei se suingan ollut; siitä olenMinä makuutettu.Minä: Pidätkö sinä CliristuM Lunasiu-

zm syndisien mapauden perusturena?Murj. la, sen minä pidän.

Minä:

tNinä: Uskotko sinä Hänen taitawan wavahtaasinua?Murjani: Hän woi wapahtaa sen suurimman

syndisen.Minä: Luulleckos, ettei Hän tahdo wapah«

taa sinua?Murf. Minä en tohdi sanoa sitä, Hän on niitthywä, niin armeljas, niin lembiä, ettei Hän ole lu»

waNnut heittää sitä ulos, jota Hänen tygönsä tule.Minä: Toiwockus pitä Hänen kästynsä, ja ahke«

roitzetkos itzi.'.s siitä?Mur. la, Masa, kosta Hän takafiaa mittua,

iule minun tehdä mitä Hän sanoo-tNu.ä: Lletko sinä mieluisa kärsimään Hänettasiansa tähden, jos Jumala niin sallii?Murj Rakkaudesta Vapahtajani tygö tahöoisinMinä kuolla; ei Hän lukenut sitä rastaxi, kuolla wi«

heljäisten syndisten edestä; pioäistö siis wiheljäisie»syndisteu epäilemän, kuolla niin hywän LLapahta»»jan tädden?

Minä: Minä tahdon sanoa sinulle, Wilhelm, mitäMinä ajattelen. Sinun ustos on sinun wapahtanut.Näin loppui minun tutkistelemuxeni tällä erällä-Kaikki läsnäolewaiset kuuldelit tätä osanotlawaisellawaarinoltamisella. Pxt heistä, paljon liikntettnu,Ulospuhkeis:

Minä näen, Herra, ehkä muutamat ihmiset owat«valkoisia, muutamat mustia, on sillä totisella Chri»stillisydlllä aina yhden taldainen muoto. Minunsydämmeni on suostunut joka ainoan sanaan, kuintämä hywä mies on puhunut-

Nlin on myös minun —luutui kaikkein suusta,joka taholda.Kosta minä senjälken hywän aikaa otin jutellutheille jotain tämän Mustan Orjan elämän lapauxista,

sanoin minä: Phdistäkäm nyt sydämmemme Jumalankiitosten Hänen runsaan ja uloSsanomattoman Ar

Mukjani ei ollut meidän taivallamme tottunutweisamaaa, mutta hänen kaswonsa ja liikundonsaosottiwat, että hän tunsi fydämmesänsä, mitä me«veisaisimme.

Minä päätin kokouxen muutamilla muisiutuxillasiitä / kuinga syndisten autuus tapah uu wapasiamosta, ia ylöskehoitin kaikkia läsnäolewaisia lujastiedespyrkimään juoxusansa sillä Taiwaalllsella kilwoi«tus»tiells' Tämä oli yxi ehtoo, jonga asianhaarat,jos ei niisiä ikänäns olisi täällä maan päällä puhut,tu, owat, ilman epäilemäta, ylösklrjottetut muisto<liljaan tuolla ylhällä.

Minä ulosmääräistn paiwän Murjanin kasientoimiturexi, joka myös kohta senjälken tapcchdui.

Ei kauwan senjälken muutti Hän pois Isändän