2/2011

Viikko partiopojan päiväkirjastaToimittaja yritti nukkua viikon ajan ikkuna auki, kuten B-P opetti.>> Sivu 14

Postmodernia tekotaidetta>> Sivu 26

Vuohia kesäleirillä>> Sivu 12

Partiopoliittinen broileri>> Sivu 24

Pärske 2/11Uudenmaan Partiopiirin lehti34. vuosikerta, nro 193Ilmestymispäivä 6.5.2011

JulkaisijaUudenmaan Partiopiiri ryTöölönkatu 55, 00250 Helsinkip. 09 8865 1400faksi (09) 8865 1199uusimaa@partio.fiwww.uusimaa.partio.fi

PiirinjohtajaOssi Ikonen 040 549 3191ossi.ikonen@uusimaa.partio.fi

Piirin varajohtajaKim Setälä 040 748 2615kim.setala@uusimaa.partio.fi

Vastaava päätoimittajaJanne Haonperä 050 339 3466janne.haonpera@gmail.com

ToimitussihteeriPetra Valkonen 050 446 0056petra.valkonen@partio.fi

UlkoasuHanna Niemi

ToimitusJaakko Haapala (SiHu)Riina Haapala (HiTy)Markus Haveri (LEV)Maija Huitu (HiTy)Johanna Korhonen (NS)Emma Napari (HiTy)Samuli Reunamo (KKP)

Avustajat 2/11Katri HautajärviRipsa HeiskanenMarjo MajlundTimo MuttonenEmilia PöyryMikko RoininenKaroliina SipiläKaroliina SkyttäKannen kuvaPartiopoika Antti Koistisen on kuvannut Mikko Roininen.Kuvat, joiden yhteydessä ei mainita kuvaajaa, ovat peräisin piirin kuva-arkistosta.

Painos1600 kpl

PainopaikkaPainokurki Oy, Helsinki

PaperiGalerie Volume 100 gr.

Pärskeen 3/11 aineistopäivä on 1.9.2011.

Aineisto toimitettava deadlineen mennessä päätoimittajalle.

Pärske ilmestyy 6.10.2011.

2/2011

2-3 PÄÄKIRJOITUS Valitusvirsi: meikkaus metsässä4-5 LAINEILLA Pärskähdykset Kuka tämänkin keksi? Trangia6-7 KULTTUURITUOTTEET Elokuu Joose Keskitalo: Maan näkyjä Paavo Räbinä In ja Out8-9 TRENDIT Partiotyylit Alakulttuurit10-11 TAVARAA Pärske testaa Kamagallup12-14 HENKILÖT Pia-Maritta Puruskainen Marjatta Luhtasela15-17 Samuli Reunamo elää viikon partiopojan päiväkirjasta18-19 Perussuomalainen partiolainen19 Tekstiviestit20 Rasisminvastaisuus saa näkyä lippukunnissa21 KENTÄLTÄ Erikoislaatuisin partiomokani Tunnelmakuva22-23 PAPERIPARTIO VS. OIKEA PARTIO Tarpojien Taitopäivä Kuokkavieraat JEPEssä Vinkkipankki paperipartioon24-25 KOLUMNIT Partiopoliittinen broileri Vallan kahvassa26 Puuhasivu27 Luotsitesti

PAAVO RÄBINÄ PALJASTI LIIKAA. Pärskeen toimitus taidenäyttelyssä s. 7

HUIMAN SISÄISET KULJETUKSET SAATETAAN HOITAA HEVOSILLA. Ai kuka? s. 12

VALITUSTA JA SALAISIA IHAILIJOITA.Tätä on odotettu! Pärskeen tekstari-palsta s. 19

3 2/2011

Ei pakkelia metsään!

Litra meikkivoidetta ja luomivärit kulma-

karvoissa - metsässä! Kertoisiko joku, mitä

tämä oikein on? Mistä lähtien metsässä on

tarvinnut meikata? Kymmenvuotiaiden?

Luulisi, ettei partioleirillä ole väliä miltä

näyttää, mutta silti jokaisella leirillä törmää

mielenkiintoisen värisiin meikkivoiteisiin ja

hämähäkkiripsiin. Hillitty meikki ei taida

kuulua näiden metsämeikkaajien sanava-

rastoon. Kuka ihan oikeasti tuijottaa met-

sässä sitä, miltä jonkun naama näyttää?

Puhumattakaan siitä, onko jollakulla meik-

kiä vai ei. En minä ainakaan.

Valitusvirsi

Pääkirjoitus

PARTIOLAINEN - työn sankari

Partiolainen tekee sen minkä lupaa ja kolme

kertaa enemmän. Olemme tottuneet pais-

kimaan hommia ilmaiseksi ja tarvittaessa

maksamme siitä, että saamme käyttää vähät

talvi- ja kesälomamme töitä tehden. Ajatus

siitä, että joku on oikeasti valmis maksamaan

meille excelien kanssa säätämisestä, lapion

heiluttamisesta ja kokouksissa istumisesta,

on niin vieras, että tunnemme rahallisen kor-

vauksen vastaanottamisesta huonoa omaa-

tuntoa. Siispä hommat on hoidettava hyvin ja

varmuuden vuoksi pitää tehdä hiukan enem-

män kuin mitä pomo pyytää.

Partiolaisella on ääretön stressinsietokyky.

Töissä deadlinet saattavat paukkua, esimie-

het hieman haukkua ja pahimmassa tapa-

uksessa taukohuoneesta on kahvi loppu. Jos

on aloittanut johtajanuransa 14-vuotiaana,

kovin monesta asiasta ei työelämässä jaksa

enää stressata. Ai niin, en ollut täyttänyt vie-

lä edes kahtakymmentä, kun olin satapäisen

paikallisyhdistyksen puheenjohtaja, jonka

tuli hallita nollaperehdytyksellä yhdistyksen

taloudenpito ja toiminnan suunnittelu. Lippu-

kunnanjohtajan arjen rinnalla mikä tahansa

duuni - Nokian toimitusjohtajaa ehkä lukuun

ottamatta - on lasten leikkiä. Puhumattakaan

siitä, että keskimääräinen partiojohtaja hoi-

taa vapaaehtoisesti vapaa-ajallaan vähintään

kahta vaativaa partiopestiä, joista kumpikin

kävisi palkatusta kokopäivätyöstä.

Partiolainen keksii aina ratkaisun. Luovuut-

ta on monenlaista: joku maalaa, joku johtaa,

joku tanssii, joku tutkii, joku laittaa ruokaa.

Yhteistä näille kaikille on kuitenkin se, että

ne edellyttävät luovaa ongelmanratkaisua.

Onnistuakseen täytyy nähdä ja tehdä asioi-

ta uudella tavalla. Siis täytyy kokeilla, ottaa

riskejä ja uskoa omaan näkemykseen, vaikka

se ei loppujen lopuksi johtaisikaan sen pa-

rempaan lopputulokseen. Partio on mahdol-

lisuuksien hiekkalaatikko, jossa saa rakentaa

juuri niin siistejä hiekkalinnoja kuin itse ha-

luaa. Jos hiekkalinna kaatuu, partiolainen ra-

kentaa uuden, isomman ja paremman.

Tämä on todennäköisesti viimeinen Pärskeeni

päätoimittajana. Lehteä on ollut hieno teh-

dä, siitä kiitos innostavalle toimitukselle ja

toimitussihteerille, joka on hammasta pur-

ren kestänyt niin dedisten paukkumiset kuin

huonot juttuideatkin. Kaksi sanaa tulevalle

päätoimittajalle: ole rohkea!

Ja joku päivä aion palkata vielä sen partiolai-

sen, joten soitellaan.

Janne Haonperä

Kirjoittaja jää eläkkeelle.

Jos saisin päättää, palkkaisin par-tiolaisen. Valitettavasti urani ei ole lähtenyt vielä sellaiseen nousukii-toon, että voisin näin tehdä, mutta ajattelin silti kertoa kolme paina-vaa syytä, miksi partiolainen on erinomaisen hyvä työntekijä.

4 2/2011

Partiolaiset kohtasivat aurinkoisella Senaatintorilla

Partioviikko käynnistyi Helsingissä

17.4. perinteisessä Kohtaamisessa. Tänä

vuonna Kohtaaminen koostui partiopa-

raatista ja Woomal-torista, jossa Suo-

men ja Senegalin partiolaisten yhteinen

ympäristöaiheinen kumppaanuushan-

ke oli näkyvästi esillä. Kohtaamiseen

osallistui lähes 500 uusmaalaista.

Eila Musikka valittiin vuoden toimivaksi partiojohtajaksi

Vihtiläinen energiapakkaus Eila

Musikka valittiin vuoden toimivaksi

partiojohtajaksi. Eila ja Emil Oljemark Fin-

lands Svenska Scouterista vastaanottivat

1000 euron stipendit 12.4. Partiosäätiön vuo-

sikokouksessa Helsingissä.Palkitut partio-

johtajat ovat aktiivisella ja esimerkillisellä

toiminnallaan edistäneet partiotoimintaa.

Apurahan saamisen edellytyksiä ovat aktii-

vinen toiminta omalla paikkakunnalla, toi-

miminen johtajatehtävissä vähintään viiden

vuoden ajan sekä partiojohtajakoulutus. Toi-

miva partiojohtaja -apurahan saajalla tulee

olla myönteinen asenne omassa lippukun-

nassa toimimisen lisäksi myös partiopiirin

toimintaan ja valtakunnalliseen partiotoi-

mintaan.

Keravalainen Otto Malkakorpi nousi partioviikon idoliksi

Uudenmaan medialähettiläs Otto Malkakorpi sävelsi, sanoitti ja esitti

partioviikon teemakappaleen “Huivita se mistä tykkäät”. Partiovii-

kon ympärillä partiolaiset ympäri Suomen osallistuivat sankoin jou-

koin facebook-kampanjaan, jossa huivitettiin jokin mieleinen asia ja

ladattiin siitä kuva Facebookin tapahtumasivulle.

Koonnut MAIJA “MAI” HUITU

Kuvat: JAAKKO HAAPALA,

MARJO MAJLUND,

MIKKO ROININEN,

PETRA VALKONEN

Roverway on 16–22 -vuotiaille vaeltajille joka kolmas

vuosi järjestettävä WAGGGS:in ja WOSM:in yhteis-

työprojekti. Suomalaiset pääsevät nyt toteuttamaan

neljättä Roverwayta isännän roolissa! Aiemmat on

järjestetty Portugalissa, Italiassa ja Islannissa.

Tapahtumaan kuuluvat polut ja leiri, jotka toteu-

tuvat 20.–28.7.2012 ja syksyllä tapahtuma jatkuu

RoverMomentum -tehtävän muodossa. Polkujen

sisältö on mitä moninaisin tai missä päin Suomea

vain; osa poluista tullee olemaan vaellustyyppisiä,

osa paikallaan pysyviä. Niissä toimitaan vartiojär-

jestelmässä 5-15 hengen ryhminä. Näiden heimojen

saapuessa Evolle alkaa leiriosa, joka suomalaises-

sa metsämaisemassa toteutuu laaksoissa, sisältää

Festival Dayn ja huikeat päättäjäiset. Kotiin palattua

syksyllä odottaa vielä Momentum, joka päättää jo

ennen tapahtumaa suunnitellun, koko ajan työstet-

tävän projektin.

Tapahtuma on kansainvälinen ja sinne odotetaan

yli 3000 ulkomaalaista osallistujaa. Tulevan Ro-

verwayn mottona on see.feel.follow ja kantavina

ajatuksina kansainvälisyys, ajankohtaiset teemat ja

omaehtoinen tekeminen.

Tutustu tapahtumaan: www.roverway.fi.

Roverway tarjoaa kansainvälisiä elämyksiä

Pärskähdyksiä

5 2/2011

Kuuluisa retkikeitin tulee Ruotsista

Trangian ottimen kutsumanimestä kiistely on vanha ja kulunut juttu. Itse emotuotteen alkuperästä ei sen sijaan ole keskusteltu yhtä paljon.

Teksti ja kuva: MARKUS HAVERI

Trangia AB:n postiosoite on länsinaapurissa, tarkemmin ottaen Trångs-

vikenissä, maantieteellisesti jokseenkin keskellä Ruotsia ja jopa (tai

ainakin Suomesta käsin katsottuna) aika syrjässä kaikkialta. Trangia

markkinoi itseään tunturimaailman tuntemuksella.

Yrityksen perusti vuonna 1925 John E. Johnsson, ja aluksi tuotteina oli

monenmoisia retkeilytarvikkeita ja keittoastioita. Ensimmäiset nykyis-

tä muistuttavat retkikeittimet otettiin valmistukseen 1952. Trangia-ni-

men historia juontanee juurensa tehtaan lähikylään nimeltä Trång. Teh-

taalta kerrotaan, että å vaihdettiin a:ksi, koska se on helpompi lausua.

Loppuun lisättiin ia, josta i kuulemma kaapattiin mukaan kattiloiden ja

keittimien materiaalista, alumiinista. Lisäksi samoilla nurkilla vaikutti

joskus pappi nimeltään Trangius ja 1600-luvulla jopa Trangian suku.

Suomen sydänmailla hieman samantapaista metallin jalostusta on

harjoitettu muun muassa Leppävirran Sorsakoskella. Jos retkikeittimen

voittokulku olisi sijoittunut tälle puolelle Pohjanlahtea, ja jos nimen

muokkautuminen olisi kulkenut samoja raiteita, saattaisi ulkoilmaih-

misen repussa kulkea mukana trangian sijasta vaikkapa sorsio: ”Mitä

luulet, riittääkö yksi sorsio?” ”Pakkaa rinkkasi tiiviimmin, eihän tuota

sorsion kolinaa kukaan kestä!” ”Varmaan sorsiosafkalla mennään.”

Kuka tämänkin keksi?

Vaeltajavaltakunta elokuussa Himoksella

Vaeltajavaltakunta tarjoaa vaeltajille kan-

nat kattoon nostattavia aktiviteetteja! Lis-

talla on mm. itsepuolustusta, extreme-

harrastuksia ja keskustelua ajankohtaisista

teemoista. Tapahtuma järjestetään Himok-

sella 27.–28.8. Ilmoittautumiset 10.6. men-

nessä Polkuun.

Anna Kosonen aloitti Huiman projektikoordinaattorina

Piirileiri Huiman työntekijäksi on valittu Anna

Kosonen, 23, Helsingistä. Anna on koulutuk-

seltaan kasvatustieteiden maisteri ja partio-

taustaa hänellä on kymmenen vuoden takaa

Jyväskylästä. Anna aloitti työt piiritoimistolla

maanantaina 18.4., mutta osallistui jo edellise-

nä viikonloppuna Huiman seminaariin.

Vapaa-ajan Anna käyttää mielellään ruuanlai-

ton, käsitöiden ja lenkkeilyn parissa. Uudesta

työstä Anna on valtavan innostunut: "Odotan

antoisaa yhteistyötä Huimaa tekevien luotta-

mushenkilöiden kanssa. Viikonlopun seminaa-

ri antoi tosi hyvän fiiliksen, sillä kävi erittäin

selväksi, että tämä porukka tekee leiriä sydä-

mestään. Uskon, että opin tässä työssä paljon

uusia asioita ja jokainen päivä tulee olemaan

erilainen."

Piirin syyskauden tapahtumiin ilmoittaudutaan 25.8. mennessä

Syksyn koulutukset ja ohjelmatapahtumat

on julkaistu ja niihin pääsee jo ilmoittautu-

maan Polussa. Ilmoittautuminen syksyn ta-

pahtumiin päättyy 25.8.2011. Tapahtumiin

voi tutustua osoitteessa: uusimaa.partio.fi/

yleista/koulutus/itemid-78

Annan tavoitat piiritoimistolta

numerosta 050 446 0058 tai

sähköpostitse

anna.kosonen@partio.fi.

Huiman nettisivut löytyvät

osoitteesta www.huima2012.fi.

6 2/2011

Me elämme viimeistä kesää

Akulla on edessään viimeinen vapaa kesä en-

nen armeijaa ja yliopisto-opintoja. Tyttöystävä

lähtee reilaamaan ja vanhemmatkin matkoille,

joten Aku uhkaa jäädä yksin Helsinkiin kaste-

lemaan kukkia. Akun kaveri Freda kannustaa

Akua ottamaan kesästä ilon irti ja niinpä Aku

löytää itsensä juhannuksen jälkeisenä aamu-

na kotoaan Julin kanssa. Ihastunut Aku pää-

tyy kuskaamaan tytön Mäntyharjulle, mistä

alkaa päämäärätön seikkailu ympäri kesäistä

Suomea. Nuorten päähänpistosta kehkeytyy

pian varsinainen odysseia, mutta vastoin-

käymisten lomassa ehditään toki ihastua ja

lausua Shakespearen sonaatteja. Kuitenkin

syksyn lähestyessä Akun on päätettävä mihin

suuntaan ja kenen kanssa elämä jatkuu unen-

omaisen kesän jälkeen.

Oskari Sipolan ohjaama Elokuu on road mo-

vie täynnä kauniita kuvia ja kesän lämpimiä

värejä höystettynä hyvällä kotimaisella musii-

killa. Kokonaisuutta olisi voinut ehkä hiukan

tiivistää, sillä elokuva on melko pitkä eikä

tarina aina etene kovin vauhdikkaasti, mut-

ta toki kaunista kuvausta katsoo mielellään.

Myös nuoret näyttelijät ovat mainioita.

Teksti: EMMA NAPARI

Kuva: BRONSON CLUB

Kvartaalin leffa

Joose Keskitalon uusin vaatii aikaa

Joose Keskitalo on lievästi sanottuna mer-

killinen ilmiö suomalaisessa musiikki-

kentässä. Hän on avoimesti konservatiivi-

kristitty, mikä kuuluu hänen musiikistaan

– neliraitanauhurilla äänitetystä jonkinlai-

sesta iskelmävivahteisesta folk-bluesista.

Hänen debyyttialbuminsa nimi on ”Luoja

auta” ja ”Joose Keskitalo ja Kolmas Maa-

ilmanpalo” -levynsä jokainen kappale tun-

tuu käsittelevän kuolemanpelkoa.

Konsepti tuntuisi hyvin tarkkaan harki-

tulta, ellei se olisi läpikotaisin epämyyvä.

Aikana, jona kirkosta on käynnissä joukko-

pako ja muidenkin kuin justinbiebereiden

äänistä suodatetaan epävireisyyksiä pois,

Keskitalon musiikki on miellyttävä piristys-

ruiske.

Keskitalo on jokaisella albumillaan kehitty-

nyt aivan uuteen suuntaan. Samoin on laita

uusimmalla ”Maan näkyjä” -levyllä: herää

kysymys, kuinka pitkälle on mahdollista

mennä karkottamatta jo muodostunutta

pientä ihailijakuntaa. Uusimmalla albumil-

la on nimittäin ainoastaan liveäänityksiä.

Se toimii hienosti kannanottona orgaani-

suuden puolesta, mutta on myös suuri riski.

Toisille yksitoistaminuuttinen jami, ”Ker-

rostalot”, saattaa olla liikaa. Levyltä löytyy

silkka iskelmävalssi, mutta myös reggaen

sukuista skata, shamanistisia tunnelmia ja

jopa avaruusrockin henkeä. Levyn päättää

kansanlaulu ”Tein minä pillin pajupuusta”.

”Maan näkyjä” voi vaikuttaa hajanaiselta.

Liveäänitysratkaisu on kuitenkin tietyssä

mielessä välttämättömyys, sillä improvi-

saatio vaatii senlaatuista vuorovaikutusta

yhtyeen jäsenten kesken, etteivät studioää-

nitykset ole käytännössä mahdollisia.

”Maan näkyjä” sisältää hirvittävästi ainek-

sia ja tyylejä. Samaten todella hienoa mu-

siikkia – levyn kärjiksi nousevat ”Nygöi

tuloo yö” ja ”On hyvä että olet surullinen”.

Yksikään levyn kappaleista ei ole huono.

80 minuuttia on kuitenkin pitkä aika ja ko-

konaisuus uhkaa kieltämättä hajota käsiin.

Uskon kuitenkin, että levy vain vaatii aikaa,

mikä taas kertoo pitkästä käyttöiästä. Tätä

musiikkia ei ole tarkoitettu taustahälyksi,

vaan pohdiskeltavaksi tavaraksi sukupol-

velta toiselle.

Aiemmin eräitä suosikkejani Keskitalon

tuotannosta ovat olleet herkät balladin-

omaiset kappaleet, joita uusimmalla ei

kuulla lainkaan. Samaten Raamattu-viitta-

uksia on ensi kuulemalta vain yhden kap-

paleen sanoituksissa; jonkun mielestä tämä

voi toki olla positiivinenkin asia.

Teksti: SAMULI REUNAMO

Kvartaalin levy

7 2/2011

IN OUT

Nummen Samoojien sudenpentu

Toni Kreander paljas-taa, mikä on tällä het-kellä IN ja mikä OUT.Jalkapallo

Koulu

Paavo Räbinän taidenäyttely on kai-

keti tarkoitettu provokatiiviseksi.

Suurille valkokankaille heijastetaan

muun muassa taiteilija itse mastur-

boimassa. Jossain vaiheessa alkaa

kymmenen minuuttia kestävä hard-

core punk-kappale, jossa karjutaan:

”Runkatkaa runkatkaa/s**t*n*n

runkkarit…” ja niin edelleen. Toi-

sella kankaalla näkyy, kuinka joku

leikkaa moottorisahalla eläimen ru-

hoa.

Minun on ikävä kyllä tuotettava tai-

teilijalle pettymys: ei koskettanut.

Vaikka postmoderni taidearvoste-

lija saattaa löytää jotakin syvällistä

sanottavaa siitä, että taiteilija aset-

taa itsensä niin henkilökohtaisessa

tilanteessa kuin masturbaatiossa

koko taideyhteisön nähtäville, mi-

nua housuissa liikkuva nyrkki ei

liikuttanut.

Näyttely ei toimi millään tasolla. Se

ei toimi provokaationa, koska samaa

tavaraa tehtiin jo 1970-luvulla. Se ei

toimi myöskään minään ”kannan-

ottona” mihinkään, koska sanoma

on yksinkertaisesti niin sekavaa.

Näkisin tämän eniten jonkinlaisena

metaprovokaationa, kaikkien sho-

keeraajien ja muitten marilynman-

soneiden parodiana. Kieltämättä

teoksen valossa alkavat Terveet kä-

det ja Aivolävistys vaikuttaa hullun-

kurisilta.

Teoksessa inspiroivia elementtejä

olivat rivissä istuvat ihmiset, jotka

välillä paukuttivat kepeillä pesuva-

teja, välillä lakaisivat lattiaa – yli-

päätänsä tekivät jotakin satunnai-

selta vaikuttavaa, mutta säntillisesti

rivissä. En ole varma, mitä ajattelen

siitä, että luonnollisesti jossain vai-

heessa koko rivi masturboi yhdes-

sä. Toisaalta jännittävä ajatuksena,

mutta kontekstissaan tuntui vain,

että taiteilijalla on mielikuvituksen

puutetta.

En voi varsinaisesti suositella näyt-

telyä kenellekään, mutta uskon että

vannoutuneelle punkkarille se voisi

olla silmiä avaava kokemus.

S**T*N*N R*NKK*R*T!Kuopiolaissyntyisen Paavo Räbinän näyttely Keravan taidemuseossa ei liikuttanut, mutta hämmensi.

Teksti: SAMULI REUNAMO

Kuva: KERAVAN TAIDEMUSEO

Hämmentävä on ensimmäinen adjektiivi, joka tulee mieleen Paa-

vo Räbinän näyttelystä. Ensisilmäyksellä myös huvittava, mutta

naiivilta vaikuttavan kohkaamisen taakse piiloutuu Räbinän todel-

linen sanoma. Alakerrassa esillä oleva teos Tampereen kapina

on vaikuttava perinteisemmällä tavalla, seinään isketyt puukot

vetävät puoleensa. Omalla tavallaan vaikuttava taas on Räbinän

näyttelyn selkeä pääteos, jossa ympäri huonetta sijoitetuille val-

kokankaille heijastetaan videopätkiä.

Teksti: RIINA HAAPALA

Hämmentävää

Kvartaalin taideteos

Läksyt

Huoneen siivoaminen

Salibandy

Pleikkarilla pelaaminen

IN - OUT

8 2/2011

Partiotyylit

Metsässä ei ole pakko näyttää

PEIKOLTA

Meeri Koskinen, 17, Hiistulen Tytöt

Retkivaatteiden täytyy olla sellaiset, jotka näyt-

tävät ja tuntuvat hyvältä. Lökärit on ihan eh-

dottomat! Mukavuuden lisäksi tärkeitä on värit:

punaiset sukat ja vihreä paita eivät sovi samaan

asuun, vaan sävyjen pitää sopia yhteen. Retki-

vaatetukseni on arkivaatetusta rennompaa ja

hienommat vaatteet jäävät retkien ajaksi kaap-

piin. Partiovaatteiden pitää olla sellaiset, joissa

voi touhuta metsässä, ja joilla ei ole niin väliä

vaikka kastuisi ja likaantuisikin. Meikkaami-

nen retkillä on ihan ok, kunhan se ei mene jär-

kyttäviin mittasuhteisiin ja pakkelikerroksiin.

Vähän voi aamulla vilkaista peiliin.

Karoliina Laakkonen, 21, Keravan Korvenpojat

Myönnän, että retkivaatetusta tulee kyllä mie-

tittyä enemmän kuin keskivertopartiolaisella.

Kylmemmillä ilmoilla retkillä on aina muka-

na kevyt kuoripuku ja punaiset hai-saappaat,

joiden kanssa on asusteet sävy sävyyn. Ke-

säisemmällä säällä päällä on kukkamekko ja

sateisemmalla päivän pelastaa kuviollinen sa-

detakki. Koruja pitää olla aina, tosin metsässä

vähän arkea hillitymmin. Retkimeikkiin kuuluu

peitevoide, ripsiväri ja huulirasva, vaikka oikeu-

destaan meikata retkillä saa fundamentalistien

kanssa toistuvasti taistella. Metsässäkään ei ole

pakko näyttää peikolta!

Teksti: EMMA NAPARI

Kuvat: EMMA NAPARI JA KAROLIINA LAAKKONEN

9 2/2011

Sähköjohdot kiehtovat mutta SOSIAALISUUS ON TÄRKEINTÄ

”Henkilökohtaiset lyhennetunnuk-set tekevät meistä yhtä suurta perhettä”, toteaa tunnus OH2PT, jo 25 vuotta radioamatöörinä toiminut Pasi Tuomi.

Pasi Tuomi Lepsämän Partiosta kiinnostui radioista jo pikkupoikana.

”Muistan kun itkin kaksivuotiaana sähköjohtojen perään Lahden to-

rilla”. Ajan myötä sosiaalinen puoli on kuitenkin tullut Tuomelle har-

rastuksessa tärkeämmäksi ja hän haluaisi oppia tuntemaan enemmän

ihmisiä. ”Teknisiin juttuihin keskityin nuorempana”, hän toteaa.

Partiossa radioamatööritoiminta on lähinnä sosiaalista toimintaa; toi-

siin radioamatööripartiolaisiin pidetään yhteyttä. Suomesta heitä löy-

tyy kuulemma useita, ja esimerkiksi JOTAn (Jamboree on the Air)

aikana Tuomi on yleensä yhteydessä noin 30-40:een eri partiolaiseen.

15-vuotiaasta asti radioamatöörinä toiminut Tuomi on ammattinsa-

kin puolesta tottunut sähköjohtojen käsittelijä – onhan hän diplomi-

insinööri.

Kysyttäessä, onko radioamatööriys vaikuttanut partiopesteihin, toteaa

Tuomi yllättäen partioharrastuksen johtuvan juuri radioamatööriydes-

tä. Lasten liittyessä partioon päätti hänkin tulla mukaan toimintaan,

lähinnä pitääkseen yllä lippukunnan radioamatööritoimintaa.

Tuomi kannustaa lippukuntia tutustumaan radioamatööreihin ja hei-

dän toimintaansa. Peruskouluikäisenä radioamatööritutkintonsa lä-

päissyt Tuomi toteaa lukiofysiikan riittävän harrastuksessa mainiosti,

mutta loppupeleissä kaikki on kuitenkin omasta innostuksesta kiinni.

Teksti: JOHANNA KORHONEN

Kuva: PASIN ARKISTO

Alakulttuurit partiossa

10 2/2011

HYVÄ RETKIKEITIN, PAREMPI RUOKATrangia on partiolaisten kestosuosikki, mutta muitakin

vaihtoehtoja on. Toimittaja maistoi uusia Blå Band -makuja ja tutustui Trekin valikoimien uusiin retkikeittimiin.

Teksti: SAMULI REUNAMO

Blå Band -valmisruuat

Blå bandien tarkoitus ei ole koskaan ol-

lutkaan olla mitään kulinaarisia elämyk-

siä. Viime kokemasta ne ovat kuitenkin

kehittyneet. Couscous-kasvispata on

hyvinkin mukiinmenevää kasvisruokaa,

naudanliha-kasvispata punaviinissä jopa

oikeasti hyvää ja suositeltavaa ruokaa.

Thaikana currykastikkeessa sen sijaan

oli hieman esanssista – tai ehkä sen kuu-

luu maistua siltä. Aasialaisesta ruoasta

kun ei koskaan tiedä.

Bushcooker -keitin on eräänlaista lainkiertoa: kun avotulen teko

on kielletty, voi veistää kiehisiä ja lastuja tähän pieneen hellaan,

jonka päälle asetetaan kattila. Juridisesti ei ole tällöin kyse avo-

tulenteosta. Muotoilunsa ansiosta se polttaa puun tehokkaasti

jättämättä suuria kekäleitä ja siihen voi koskea paljaalla kädellä.

Miinuspuolena sanoisin, että puu palaa turhankin tehokkaasti:

tulta pitää vahtia vielä enemmän kuin nuotiota. Mikään oheiste-

keminen ei onnistu, sillä vesi suuresta ominaislämpökapasiteetis-

taan huolimatta ehtii joka kerta jäähtyä välillä.

Esbitin keitin on puolestaan eräänlainen trangia. Siinä poltetaan

pakkauksessa mukana tulevia palikoita. Palikat kulkevat mukana

paljon pienemmässä tilassa ja ovat kevyempiä kuin painava Sinol-

pullo. Kahdella palikalla keittää 4 desilitraa vettä, joka riittää

yhteen Blå band -pussiin – ja kuppiin espressoa.

Molemmissa keittimissä on aivan liian pieni kattila. Yksinäisille

vaelluksille ja/tai sieniretkille keittimet sopivat optimaalisesti,

mutta millä tahansa retkellä, jossa on enemmän ihmisiä, on sekä

ajankäytön että resurssien kannalta järkevintä keittää yksi suuri

erä kiehuvaa vettä.

Espressokeitin Handpresso

Ah, espresso. Retkiespressokeitintä Handpressoa mainostettiin jokaisen partiojohta-

jan toiveunena. Minun oli katsottava YouTubesta opetusvideo, ennen kuin ymmärsin,

kuinka sitä käytetään. En ole espressonjuoja, joten olen jäävi arvostelemaan makua. Voin

kuitenkin sanoa, että ilmapumpun ansiosta kaikki vesi tuli tehokkaasti käytettyä ja laite

tiristi samalla teepussin tyyppisestä kahvin annospussista viimeisenkin vesipisaran.

Väkisin sitä kuitenkin ajattelee, kuinka moni oikeasti tarvitsee joka-aamuisen espres-

sonsa niin kipeästi, että sitä varten tarvitsee oman laitteen – jota käyttää noin kerran,

pari vuodessa. Mainitkaa toimittajalle sellainen ihminen, niin en julista keitintä vuoden

turhakkeeksi.

Bushcooker ja Esbit -retkikeittimet

Pärske testaa

11 2/2011

Kamagallup

1. Mikä tavara on ehdoton johtajapäiville lähdettäessä?

Tietokone.

2. Mitä tavaraa tuskin tarvitset?

Luultavasti taskulamppua, sillä tänä vuonna johtajapäivät järjestetään Eerikkilän

urheiluopistolla, toisin sanoen sisätiloissa.

3. Mikä on mielestäsi mielenkiintoisin partioon liittyvä esine?

Lippukuntien viirit, sillä niiden tekemiseen on usein nähty paljon vaivaa.

4. Entä mikä on oudoin partioesine, jonka omistat?

Hongkongin edustuspartiohuivi.

Ea Hakala (NS) oli lähdössä Nummen Samoojien vuosittaisille johtajapäiville viime

vuoden marraskuussa.

Teksti: JOHANNA KORHONEN

Kuva: EAN ARKISTO

12 2/2011

Kuinka piirileirille pääsee eläintenhoitajaksi,

Pia-Maritta Puruskainen?

Kuinka päädyit Huiman huoltopäälliköksi?

Usein, kun on tulossa isoja leirejä, katselen

pestejä ja mietin, jaksaisiko mennä mukaan.

Useimmiten se jää siihen. Tällä kertaa olin

yhteydessä Mikkoon (Huiman leirinjohtaja)

ja sitten vaan jäin mukaan – aluksi emme

edes tienneet, mikä osa-alue tulee vastuul-

leni. Huolto muotoutui minulle varmaan

siksi, että siihen on vaikein löytää ihmisiä.

Oletko osallistunut aiemmille piirileireille?

Mitä olet puuhannut niillä?

Olen. Isompia pestejä ei kuitenkaan ole ta-

kana kovin montaa. Olen aikanaan Kymen-

laakson Partiopiirissä ollut yhden piirileirin

ohjelmajohtaja. Kymessä piirileirit olivat

siihen aikaan paljon pienempiä, noin 600

leiriläistä käsittäviä.

Onko sinulla aikaisempaa kokemusta leiri-

en huollosta? Millaista?

Ei varsinaisesti: Kohinalla ja Kilkkeellä olin

kyläkeittiössä. Toisaalta lienen lähes am-

mattilainen, koska olen sotilasläänin evp-

huoltopäällikön tytär!

Oletko opetellut uusia taitoja pestiäsi var-

ten? Mitä uutta toivot oppivasi pestissäsi?

Jonkin verran olen perehtynyt suurkeittiö-

määräyksiin, joista minulla on käsitys, mut-

ta tarkkoja sääntöjä en tunne.

Huhun mukaan olet puuhaamassa Hui-

malle pieneläintilaa. Mitä eläimiä tulemme

mahdollisesti näkemään?

Kyllä vaan, jos se ei kaadu omaan mahdot-

tomuuteensa! Leirille on ilmoittautunut jo

kaksi vuohta ja kolme kanaa sekä yksi he-

vonen. Eläinleirin idea on toimia myös va-

paa-ajanaktiviteettina leiriläisille. Olemme

suunnitelleet, että leirin sisäiset kuljetukset

hoidettaisiin hevosilla! Ulkoiset kuljetukset

ja haikin kuljetukset vähän – sanoisinko –

”perinteisemmin” menetelmin, kuten mön-

kijöillä ja pakettiautoilla.

Eläintenhoitaja on varmaankin Huiman

halutuimpia pestejä. Kuinka siihen voi ha-

keutua?

Sannamari Ahola Hiiden Hittavaisista on

luvannut olla ”heppatyttömestarina”. Alus-

tavasti sovittiin, että hän toimii eläinleirin

johtajana. Mutta minuun kannattaa olla

Teksti: EMILIA PÖYRY

Kuva: KIM SETÄLÄ

Pia-Maritta Puruskainen 43 vuotta, Eräkamut ry ja

Kouvolan Tyttöpartio ry

Pestit? Olen Eräkamuissa toiminut mah-

dollistajan roolissa ja paikannut siellä,

mihin muuten ei saada ketään. Kouvolan

Tyttöpartio on nuoruudenaikainen lip-

pukuntani, jonka nimissä käyn nykyään

vain pt-kisoissa.

Rinkka, putkilla vai ilman? Käytännön

syistä ilman putkia.

Ai kuka?

13 2/2011

yhteydessä muista pesteistä esimerkiksi fa-

cebookin kautta. Varmaankin eläintenhoita-

jien pestiin liittyy myös kuljetustehtäviä sekä

jossain määrin ohjelman pitoa. Tarkoitus on,

että leiriläiset saavat osallistua eläinten hoi-

tamiseen siltä osin, kun se vain säännösten

puitteissa onnistuu.

Mitä muita mielenkiintoisia pestejä Huiman

huollossa on tarjolla?

Meillä on myös tarkoitus, että leiriläisten oh-

jelmaan kuuluu yhden tai kahden ruoan val-

mistaminen itse osana ohjelmaa. Kutsumme

sitä tällä hetkellä ruokalaaksoksi. Idea on,

että jokainen ikäluokka tekee taitojensa mu-

kaista ruokaa – sudenpennut varmaan ”ma-

karonimössöä”, mutta vaeltajille ohjelmassa

voi olla vaikka linnun kyniminen tai palvi-

kinkun tekeminen!

Tähän ruokalaaksoon etsimme mestarille

”kakkosta” ja jos joku kiinnostuu, niin saa

tehdä töitä tunnetusti energisen Nummen

Samoojan, Pauli Korhosen, kanssa. Pauli on

siis luvannut ottaa pestin, jos hänelle löytyy

työpari.

Muun ruokailun suhteen olemme suunnitel-

leet, että leirillä yhdistetään kyläkeittiöiden ja

savukeittiöiden parhaat puolet. Aamiainen ja

iltapala tehdään savuissa, koska haluamme

edesauttaa savujen yhteenkuuluvaisuuden

tunnetta: ruokailu yhdistää! Lounas ja päi-

vällinen vastaavasti syödään kyläkeittiöissä,

jolloin saamme minimoitua keittiöhenkilö-

kunnan koon ja hukkaruoan määrän.

Koska kyläkeittiö ei tee aamupalaa eikä ilta-

palaa, on keittiöhenkilökunnallakin mahdol-

lisuus osallistua leirin toimintaan. Suositte-

len keittiöpestiä 4-5 hengen kaveriporukoille,

jotka saavat apua savujen ”keikkatyöläisistä”.

SCOUTTI-tapaaminen 29.5.2011 klo 10-13

Mitä tarkoittaa, kun partio monikulttuuristuu?

Tarvitseeko lippukunnan muuttua kun maahanmuuttajia tulee mukaan partioon?

Kuinka huomioida maahanmuuttajat mainostuksessa?

Näitä ja monia muita asioita pohditaan SCOUTTI-projektin järjestämässä tilaisuudessa,

johon kaikki uusmaalaisten lippukuntien johtajaikäiset partiolaiset ovat tervetulleita.

Tapaamisessa on mukana SCOUTTI-projektin yhteistyölippukuntia, jokta kertovat koke-

muksia projektista ja maahanmuuttajien mukaan saamisesta.

SCOUTTI-tapaaminen järjestetään samaan aikaan Suomen suurimman monikulttuu-

risen tapahtuman, Maailma kylässä -festivaalien yhteydessä. Tämä on oiva tilaisuus

järjestää monikulttuurinen retki lippukunnan johtajistolle.

Pidä huoli, että olet mukana!

Ilmoittautumiset polussa: https://spfs.clubonweb.com/book/default.aspx?17201

Lisätietoja SCOUTTI-projektin työntekijältä:

Hanna Niemi

hanna.niemi@partio.fi

050-4460057

14 2/2011

Kun iso partiopesti loppuu, on hyvä vetää

hetki henkeä. Marjatta “Jatta” Luhtasela

lähti 1980-luvun alussa mukaan Uuden-

maan Partiopiirin vj-ryhmään, koska joh-

tajapäiviltä löytyi samanhenkistä seuraa.

Kuten usein käy, piiri vei mennessään: Jatta

toimi 80-luvulla neljä vuotta koulutusoh-

jaajana ja neljä vuotta piirin varajohtajana.

Kahden varajohtajakauden jälkeen hän jäi

eläkkeelle piirin hommista.

“Ensimmäinen lippukuntani oli PäPan Kas-

kipartio. Olin ollut mukana myös PäPan vj-

ryhmässä. Kun muutin Virkkalaan vuonna

1979, ajattelin, että en ainakaan heti lähde

takaisin partioon. Toisin kävi”, Jatta kertoo.

Virkkalan Tulentekijöihin oli toiselta paik-

kakunnalta muuttaneen helppo liittyä, kos-

ka lippukunta lähestyi Jattaa postikortilla.

VTT:ssä Jatta veti ensimmäiset vuodet var-

tionjohtajaneuvostoa, mikä käytänössä tar-

koitti sitä, että lippukunnan ainoa vartion-

johtaja sai intensiiviopetusta mm. I-luokan

suorituksista.

Elämäntilanne ja työt rajoittivat Jatan par-

tioharrastusta 90-luvulla. Piiripartio jäi,

mutta lippukunta ei unohtunut. Hän oli

koko 90-luvun ajan VTT:n taloudenhoitaja

ja hoiti ehtiessään pieniä projektipestejä,

kuten kisojen järjestelyjä.

“Piiritoiminta jäi, koska tuntui, että nyt oli

tehty tarpeeksi. Minulla ei myöskään ollut

omaa autoa, joten Porvoon ja Helsingin

kokouksiin oli vaikea kulkea. Piirin koko-

uksissa en ole käynyt 2000-luvulla kertaa-

kaan ja 90-luvullakin enää harvoin.”

Aktiiviajoilta parhaiten Jatan mieleen ovat

jääneet Karjalohjalla pidetyt johtajapäivät

sekä piirileiri Uusi Aika, Uusi Maa, jossa

hän oli toinen ohjelmajohtajista.

“Näimme koko leirin rakentamisen vaiheet

tekijöiden hankinnasta valmiiseen leiriin.

Tekijöiden löytyminen oli hienoa ja leirillä

kaikki tuntui kulkevan omalla painollaan.”

Jatta on tyytyväinen siihen, mihin suun-

taan partio-ohjelma on kehittynyt. Hän on

vetänyt nyt viimeiset neljä vuotta lippu-

kunnassa ensin sudenpentu- ja sittemmin

seikkailijaryhmää. Eroja 80-luvun partio-

ohjelmaan on.

“Uusi ikäkausijako vaikuttaa tosi hyvältä.

Ryhmää vetäessä on nähnyt, että ohjelma

oikeasti toimii.”

Vanhoja piirihallitustuttuja Jatta näkee

aina silloin tällöin. Piiri on järjestänyt

muutamana vuotena partioglögien jatkot,

joilla vanhat piirivaikuttajat voivat tavata

toisiaan sekä piirihallituksen uusia kasvoja.

Jatta oli mukana ensimmäisillä jatkoilla.

“Kun näkee tuttuja, tuntuu kuin kaikki

olisi tapahtunut eilen. Piiritoiminnasta

parhaina muistoina ovat mieleen jääneet

ihmiset.”

Joka vanhoja muistelee, sitä Mannerheim-

soljella silmään. Siis missä olet nyt, Marjat-

ta Luhtasela?

“Olen Virkkalan Tulentekijöissä sampona

ja taloudenhoitajana. Ja eilen olin mars-

simassa paraatissa, josta kotiin tultaessa

lapset hihkuivat bussissa, että tullaanhan

ensi vuonna uudestaan.”

Parasta ovat ihmiset

Teksti: JANNE HAONPERÄ

Kuva: MARJATAN ARKISTO

Entinen piirin varajohtaja uskoo uuteen partio-ohjelmaan. Hiljaisen 90-luvun jälkeen Mar-jatta Luhtasela marssii taas uudella innolla niin paraateissa kuin partiossakin.

Marjatta ”Jatta” Luhtasela

(VTT) toimi Uudenmaan Par-

tiopiirissä 1980-luvulla mm.

koulutusohjaajana ja piirin

varajohtajana. Viimeiset neljä

vuotta hän on kasvattanut

Virkkalan Tulentekijöissä

sudenpennuista seikkailijoita

ja ahkeroinut lippukunnan

taloudenhoitajana. Siviilissä

Jatta on luokanopettaja.

Missä hän on nyt?

15 2/2011

Teksti: SAMULI REUNAMO

Kuvat: PIIRIN ARKISTO

Viikko partiopojan päiväkirjasta

Sata vuotta sitten partiopoika nukkui ikkunat auki ja leikkasi kynnet kerran viikossa. Toimittaja yritti elää viikon ajan B-P:n unelmaa.

Tiistai 22.3. - Partiopojan viikko alkaa

Perehdyn aineistoon, eli itse Gilwellin lordi

Robert Stephenson Smyth Baden-Powellin

kirjoittamaan Partiopojan kirjaan sekä Tie

Onneen -opukseen. Huomenna on tarkoi-

tus aloittaa partiopoikaelämä sellaisena

kuin se 1900-luvun alussa oli. Miten opit

soveltuvat 2010-luvulle?

On tämä varsinaista tavaraa. Partioylijohta-

jalla on ohjeita aina kynsienleikkuusta itse-

tyydytykseen asti. Jälkimmäisestä en tässä

reportaasissa ala avautua, mutta muuten

pyrin noudattamaan B-P:n oppeja mahdol-

lisimman pilkuntarkasti.

Keskiviikko 23.3. - Aamuvirkku partiolainen?

”Partiolaisen paras toiminta-aika on aikai-

sin aamulla, koska siihen aikaan eläimet

liikkuvat ruokaansa etsimässä. Niinpä par-

tiolainen harjoittelee nousemaan aikaisin.

Kun totut siihen, ei se ole sinusta vaikeaa,

niin kuin sellaisesta pojasta, joka viruu

vuoteessa myöhään. --- Monet miehet, jotka

saavat päivässä aikaan enemmän kuin toi-

set, nousevat tunnin tai pari aikaisemmin

ylös aamulla.”

Minä olen ilmeisesti myöhään vuoteessa

viruva poika. Olen viime päivinä noussut

yhdeksältä, mutta tänään aion olla aikaan-

saava ja nousta kahdeksalta.

Minulla on radio herättämässä, mutta tor-

kun kuunnellen jotakin väkinäistä aamuoh-

jelmaa. Saan itseni ylös 45 minuuttia herä-

tykseni jälkeen.

Seuraavaksi on aamuvoimistelun vuoro.

Baden-Powellin mukaan pojan on kehi-

tettävä itsensä voimakkaaksi ja terveeksi.

”Hyvän terveyden säilyttämisen salaisuus

on siinä, että pidät veresi ja verenkiertosi

kunnossa.” Paras tapa tähän on tehdä kuusi

harjoitusta aamuin illoin. Päällikkö suosit-

telee vielä suorittamaan liikkeet ”vähissä

pukimissa tai kokonaan ilman vaatteita, ul-

kona tai avoimen ikkunan ääressä.”

Enpä siis vaivaudukaan pukemaan päälleni

suihkun jälkeen. Huoneeni ikkuna on naa-

purien ikkunoihin päin, joten päädyn suo-

rittamaan liikkeet avoimen parvekkeenoven

edessä. Ehkä minulle suodaan anteeksi,

että pidän verhoa edessä.

Kertaan kirjasta liikesarjat, ja alan käydä

niitä läpi. Nivelet rutisevat. Tämähän on

aika tehokasta ja virkistävääkin. Jospa sai-

sin pidettyä aamuvoimistelun ohjelmassa

tämän viikon jälkeenkin?

Suljen parvekkeenoven lopetettuani, ja alan

harjata hampaita, kuten Päällikkökin oh-

jeistaa. Hänen mukaansa minun olisi huuh-

deltava suuni lisäksi myös nenäni, mutten

ole varma, kuinka se tapahtuu.

Veljeni tulee kylpyhuoneeseen. ”Vitsi tääl

on kylmä”, hän mumisee. ”Sori, Baden-Po-

well suositteli et voimistelu pitää suorittaa

avoimen ikkunan ääressä”, valistan häntä.

Veli vilkaisee minuun, mutta en saa vasta-

usta.

Menen nukkumaan iltaisen nakujumpan

jälkeen kello 23.25.

Torstai 24.3. - Palelua ja papuja

Baden-Powell suosittelee partiolaisia nuk-

kumaan ikkunat avoinna. Tein työtä käsket-

tyä. Onneksi normaaliinkin yövarustuksee-

ni kuuluvat villasukat – jossain vaiheessa

aamuyötä herään ikävästi. Eivät kai Britan-

nian ja Suomen maaliskuiset ilmastot juuri

eroa toisistaan, eiväthän?

Partiolainen tekee B-P:n mukaan yhden hy-

vän teon päivässä. ”Ja jos et syystä tai toi-

”Eivät kai Britannian ja Suo-men maaliskuiset ilmastot juuri eroa toisistaan, eiväthän?

16 2/2011

”B-P kirjoittaa selkein sanoin: ‘Älä liehittele neitoa, ellet aio mennä hänen kanssaan naimisiin.’

sesta tee sitä, tee seuraavana päivänä kak-

si.” Ajattelin päivän hyvänä työnä ilahduttaa

isääni ja mennä kuuntelemaan hänen luen-

toaan. Luento alkaa jo klo 8.30, joten minun

on noustava aikaisin. Ehdin suorittaa voi-

misteluliikkeetkin, jotka alan oppia ulkoa.

Syön myös B-P:n oppien mukaista lounas-

ta. ”Kun lihakset ovat kunnossa, säilyvät ne

sellaisina ilman erityisharjoittelua, jos syö

oikeaa ravintoa.” Sopivia ja ”[h]alpoja ruo-

ka-aineita ovat kuivatut pavut, jauhot, kau-

rasuurimot, perunat, riisi, makaroni, mais-

si ja juusto.” Olin aloittanut härkäpapujen

liottamisen edellisiltana, joten sain tänään

hyvän papupastan.

Perjantai 25.3. - Mallioppilas

Päällikön opit alkavat tuntua, ainakin li-

haksissa: vatsa-, rinta- ja reisilihakseni ovat

jumppaamisesta hellänä. Aikainen nousu-

kin sujuu tänään kivuttomasti.

Saisikohan ihmisiä rahastettua jälleen yh-

dellä elämänhallintakurssilla? ”Ahdistaa-

ko? Tunnetko työelämän raa’an oravanpyö-

rän liian nopeaksi? Robert Baden-Powellin

tekstien pohjalta suunniteltu tehokurssi saa

elämäsi jälleen raiteilleen! Jos elämänlaatusi

ei parane saat rahasi takaisin!”

Päällikkö on nimittäin merkittävästi paran-

tanut omaa elämänlaatuani hillitsemällä

pahoja tapojani. Olen paatunut kynsienre-

pijä ja -pureksija. B-P kuitenkin ohjeistaa,

että kynnet on leikattava kerran viikossa tai

kymmenen päivän välein. Tähän asti olen

onnistunut välttämään kiusauksen, mutta

päätän, että perjantaista tulee kynsipäiväni.

Lauantai 26.3. - Hyvien töiden pulmia

Miten määritellään hyvä teko? Toisten aut-

taminenkaan ei ole täysin ongelmaton asia.

Mitä, jos auttamisella on huonommat seu-

raukset?

Perjantai-iltani meni B-P:n oppien vastai-

sesti vetelehtimiseen. Enimmäkseen olin

Facebookissa ja kuuntelin buddhalaisia

mantroja. Tilaisuuteni tehdä päivän hyvä työ

kuitenkin tuli lähempänä puolta yötä. Ystä-

väni oli nimittäin tulossa junalla juhlimas-

ta takaisin Keravalle. Hyvin juhlineena hän

ei voisi pyöräillä, kadutkin ovat liukkaita.

Kävellen olisi suurempi riski joutua pulaan

kadulla riehuvien keravalaisteinien kanssa.

Päätin siis tarjota hänelle kyydin kotiin.

Oliko tekoni hyvä? Suojelin häntä ikävyyk-

siltä, totta kyllä, mutta edistinkö samalla

hänen alkoholinkäyttöään? Baden-Powell oli

jyrkästi väkijuomien kulutusta vastaan. Jos

ystäväni oppii, että väkijuomien käytöllä ei

ole negatiivisia seurauksia, juoko hän lisää?

Vaikeita kysymyksiä.

Sunnuntai 27.3. - Oppeja vastaan

Sunnuntaina tulee eteen ensimmäinen ker-

ta, kun en pysty noudattamaan Päällikön

ohjeita. Tyttöystäväni pyytää yökylään ja

suostun. B-P kuitenkin kirjoittaa varsin sel-

kein sanoin: ”Älä liehittele neitoa, ellet aio

mennä hänen kanssaan naimisiin.”

Samaten tänä aamuna minun olisi pitänyt

mennä kirkkoon: ”Jokaisen partiolaisen tu-

lisi pyhäpäivänä käydä jumalanpalvelukses-

sa.” Mukavuusrajat ylittävä voimistelu ei ole

mitään tunteiden kieltämiseen verrattuna.

Päivän uskonnollisen annostuksen saan pe-

rehtymällä Hare Krishna -liikkeen kustanta-

maan kirjaan Kuningatar Kuntîn opetukset.

Edessä on vielä lukiolaisten NO MORE!

-pippalot Järvenpäässä. Aion tänään liit-

tyä absolutistiystäväni seuraan, sillä kovin

paljoa en voi enää luistaa Päällikön opeis-

ta, muuten tämä päiväkirja muuttuisi aivan

turhaksi.

Ai niin, piirin kevätkokouskin olisi ollut.

Noh, onneksi B-P ei ollut järjestöihminen.

17 2/2011

Maanantai 28.3. - Melkein lopussa

Biletys mehulinjalla onnistuu todella hyvin.

Ei ongelmia lainkaan. Sen sijaan aikaisin

nouseminen ei onnistunut, koska olin koto-

na vasta neljän aikoihin.

En voi myöskään nukkua ikkuna auki, koska

olin tullut sunnuntaina kipeäksi, mikä on B-

P:n mukaan ”naurettavaa ja alokasmaista”.

”Jos totuttelee nukkumaan lämpimässä,

saattaa vilustua leirille mennessään--.” En

edes ollut leirillä.

Päällikkö omistaa kokonaisen luvun Par-

tiopojan kirjasta kansalaisvelvollisuuksille.

Kirja puhuu vaikuttavasti: ”Me muistutam-

me hyvin paljon seinässä olevaa tiiltä; meil-

lä kullakin on oma paikkamme vaikkakin se

saattaa näyttää pieneltä suuressa seinässä.

Mutta jos yksi tiili murtuu tai irtoaa pai-

kaltaan, aiheuttaa se kestämättömän rasi-

tuksen muille, ilmestyy murtumia ja seinä

sortuu.” Omistankin suuren osan päivästä-

ni siviilipalveluspaikan hakemiselle. En tie-

dä, tulenko siviilipalveluksessa kuolemaan

isänmaani puolesta, mutta työnteko niukal-

la päivärahalla vuoden verran on eräänlaista

uhrautumista sekin.

Kaverini erosi tyttöystävästään, joten kut-

sun hänet Keravalle viettämään iltaa. Luon-

nollisesti valvon tarkasti, etten ylitä kahta

ravintola-annosta, jotka B-P on asettanut

rajaksi alkoholinkäytölle. Ehkä päivän hyvä

työni, kaverin lohduttaminen, on korkeampi

hyve kuin oman terveyden fundamentaali-

nen vaaliminen.

Tiistai 29.3. - Lipsumista ja ymmärtämistä

Jälleen ikkuna kiinni yöllä. Aamujumpat

suoritan, samoin syön kasvisruokaa lou-

naaksi ja päivälliseksi. Ritarillisuutta toteu-

tan antamalla naiselle paikan ratikassa ja

junassa.

Baden-Powellin oppien lukeminen kuin piru

Raamattua ei ollut niin ankaraa kuin olin

kuvitellut. Hänen teesinsä ovat jyrkkyy-

dessäänkin hyvin rationaalisia – esimer-

kiksi kaikkien mielettömiltä kuulostavien

ohjeiden joukossa on muun muassa ohje

hampaiden harjaamisesta aamuin illoin.

Nykyihmisestä tämä kuulostaa aivan it-

sestäänselvyydestä, mitä se ei välttämättä

edes 1970-luvun suomalaiselle, esimerkiksi

omalle isälleni, ollut lainkaan. Puhumatta-

kaan yli 60 vuotta aiemmin kirjoitetun kir-

jan aikalaisihmisistä.

Perehtyminen Partiopojan kirjaan on tuo-

nut Päälliköstä esille muutakin kuin vain

konservatiivisen kenraaliluutnantin – myös

aidon pasifistin, innostavan ajattelijan ja

kasvattajan. Kirja ei ole puuduttava luku-

kokemus, vaan hyvin kirjoitettua tavaraa.

Samaten partiopojan elämä ei ole vaikeaa –

oikeastaan hyvinkin suositeltavaa nykyih-

miselle.

Iltajumppa on vielä edessä päiväkirjan kir-

joittamisen jälkeen.

Epilogi

Yllätän itseni repimästä kynsiäni kello 0.22.

En kykene jatkamaan hyvällä

omallatunnolla.

”Onneksi B-P ei ollut järjes-töihminen.

”Biletys mehulinjalla onnistuu todella hyvin.

18 2/2011

Kyllä kansa tietää. Perussuomalaisten menestyksen innoittamana Pärske yritti selvittää, kenen asiaa partiolaisten tu-lisi ajaa. Jos haluaa lippukuntien syvät rivit puolelleen, kannattaa kuunnella seikkailijatyttöjä.

PERUSSUOMALAINEN PARTIOLAINEN

Teksti: JOHANNA KORHONEN

Kuva: PIIRIN ARKISTO

19 2/2011

Suomen Partiolaisten tiedonhallintakoordi-

naattorin Jarno "Manse" Hakulisen mukaan

keskimääräistä partiolaista on mahdotonta

määritellä. Voidaan kuitenkin laskea tiettyjä

keskimääräisyyksiä ja niiden pohjalta muo-

dostaa yleiskuva siitä, millainen keskimääräi-

nen partiolainen voisi olla.

Eniten partiolaisia on Helsingissä, joten

keskimääräinen partiolainen asuisi luultavasti

siellä, ja näin ollen kuuluisi johonkin Helsin-

gin 43:sta lippukunnasta. Lippukunta olisi

kooltaan 78 jäsenen suuruinen.

Keskimääräinen partiolainen olisi 10-12-vuoti-

as seikkailija-ikäkauden edustaja, ja hän olisi

ollut partiossa jo 4,9 vuotta. Suomalaisten

partioharrastuksen tähänastinen keskimääräi-

nen pituus on kuitenkin 6,2 vuotta. Sukupuo-

leltaan hän olisi tyttö.

Keskimääräisen seikkalijatytön lippukunnassa

toimisi toinenkin seikkalijaryhmä sekä kaksi

sudenpentulaumaa. Lisäksi lippukunnassa

olisi yksi tarpoja- ja samoajavartio, mutta ei

vaeltajavartiota. Keskimääräisen partiolai-

sen johtajana toimisi aikuinen, naispuolinen

sampo.

Seikkailija olisi käynyt viime vuonna noin

kahdella retkellä ja yhdellä leirillä, joka olisi

kesäleiri. Lisäksi hän olisi suorittanut viime

vuoden aikana viisi taitomerkkiä. Partiossa

olevia sisaruksia seikkailijatytöllä ei olisi.

Pärske yritti tavoittaa Perussuomalaisten

edustajaa kyselläkseen puolueen mielipi-

dettä partioharrastuksesta, mutta kyseisen,

luultavasti kierohuumorintajuisen, edustajan

puhelinvastaaja osoittautuikin Leonid Brezh-

nevin vastaajaksi. Tästä voimme luultavasti

itse kukin päätellä puolueen mielipiteen.

Keskimääräinen partio-

lainen on helsinkiläinen

seikkailijatyttö.

Kirjeitä lukijoilta

Tunnetko aika ajoin pakottavaa avautumisen tar-vetta? Onko partiossa jokin pielessä? Ei hätää, sillä nyt voit jakaa ajatuksesi koko kansalle! Julkaisemme seuraavassa, lokakuun alussa ilmestyvässä nume-

rossa lukijoiden lyhyitä tervehdyksiä.

Kesä tulee, leirillä nähdään!

- partiokaveri

paraatissa IHANAA pönötystä <3

nähää taas kaik rakkaat

- scoutgirl_96

Paljo viive?

Rullatkaa nyt ne partiohuivinne

kunnolla, pliis!

- sudarihuivit dislike

Olet kiva.

Hei sinä valloittava alueministeri

Lätzä! Ihastuin sinuun kevätkokouk-

sessa. Olet ihan uskomaton energia-

pakkaus! Aurinkoista kesää :)

T. salainen ihailijasi

Onko Pärskeen toimituksessa

kommunisteja? Vasemmisto pois

partiosta!

t. anti-Marx

Onko päivän hyvä teko unohtunut?

Kun trangioita käytetään, ne myös

pestään.

UUUUUUH! Eräkamujen vj:t ootte

hottei

Kohtasin sinut aikuinen metrossa.

Haluan sinut elämääni laumanjohta-

jaksi.

yhyy en jaksa mun tarpojatyttöjä, ne

vaan kikattaa eikä kuuntele yhtään

:´( Mitä mä teen vastatkaa pliis!

- auktoriteettiongelma 95

Lähetä terveisesi tekstiviestillä numeroon 050 446

0056. Laita viestin alkuun tunnus PÄRSKE. Esim.

PÄRSKE Kuulin just kaverilta, että partiolaiset on

keskimääräistä komeempia. Viestin pituus max. 160

merkkiä. Voit lähettää terveisesi myös sähköpostilla

osoitteeseen parske@uusimaa.partio.fi.

Toim

i näi

n

Tekstiviestit

20 2/2011

RASISMINVASTAISUUS saa näkyä lippukuntien toiminnassa ympäri vuoden

Suomen Partiolaiset muistutti ra-

sisminvastaisella viikolla, kuinka

tärkeää on ottaa rasisminvastaisuus

esille myös lippukuntien toiminnas-

sa. Rasisminvastaiseen toimintaan

sai vinkkejä sille perustetuilta si-

vuilta ja niitä hyödynnettiinkin lip-

pukuntien viikkotoiminnassa.

“Yhdessä seikkailijaryhmässämme

pelattiin piirrä ja arvaa –peliä eri-

laisuuteen liittyvillä sanoilla, kuten

köyhä, muslimi jne. Pelin jälkeen

ryhmässä pohdittiin, miksi tulee

juuri ne piirretyt asiat mieleen sa-

nasta tai henkilöstä ja miksi esi-

merkiksi toiset ovat köyhiä ja toiset

eivät”, kertoo Kiehisten SCOUTTI-

vastaava Sanna Viskari.

Porvoon Polunlöytäjät olivat niin

ikään huomioineet rasisminvas-

taisen viikon koloilloissa leikkien

ja harjoitusten merkeissä. “Omal-

le tarpojavartiolleni pidin rasismi/

vieraat kulttuurit –aiheisen paussin

kokouksen päätteeksi ja kerroin ra-

sisminvastaisesta viikosta”, kertoo

lippukunnan SCOUTTI-vastaava

Rosa Hahkala.

SCOUTTI toi rasisminvastaisuuden

esille myös Jepessä sekä kevätkoko-

uksessa keräämällä ennakkoluuloja

roskiin. Lisäksi Jepen osallistujia

viihdytettiin Etiketit-harjoitteella.

SCOUTTI järjesti rasisminvastaisen

viikon kunniaksi myös Facebook-

haastekampanjan, jonka tarkoi-

tuksena oli saada uusia jäseniä

SCOUTTI-ryhmään. Viikon aikana

ryhmään liittyi lähes 50 uutta jäsen-

tä. Uudenmaan Partiopiiri lahjoitti

jokaisesta jäsenestä 50 senttiä Ja-

panin katastrofiuhreille paikallisten

tyttöpartiolaisten kautta.

SCOUTTI haluaa muistuttaa, että

tärkeää aihetta voidaan käsitellä

myös rasisminvastaisen viikon ul-

kopuolella. ”Olemme iloisia, että ra-

sisminvastainen viikko huomioitiin

monissa lippukunnissa. Aihetta ei

tule kuitenkaan unohtaa ja se sai-

si näkyä lippukuntien toiminnassa

ympäri vuoden”, huomauttaa pro-

jektinjohtaja Tia Jysmä. Vinkkejä

saa SP:n nettisivujen lisäksi joh-

tajankansiosta ja projektin kokoa-

masta kv-kasvatukseen liittyvästä

harjoitevinkkinipusta, jonka voi ti-

lata piiritoimistolta. Nipusta löytyy

esimerkiksi edellä mainittu Etiketit-

harjoite.

Rasisminvastaista viikkoa vietetään kansainvälisesti joka vuo-

si viikolla, jolloin on YK:n rasisminvastainen päivä. Suomen

Punainen Risti muistuttaa, että rasismi näkyy ja tuntuu monen

ihmisen elämässä. Haukkuminen, viattomilta kuulostavat vitsit

tai ryhmästä pois sulkeminen ovat arkea valitettavan monel-

le, vaikka enemmistö meistä ei tällaisia tekoja hyväksy. Myös

Suomen Partiolaiset haluavat olla mukana edistämässä suvait-

sevaisempaa yhteiskuntaa ja siksi lippukuntia kehotetaan huo-

mioimaan rasisminvastaisuus toiminnassaan.

Mikä rasisminvastainen viikko?

Teksti: HANNA NIEMI

Kuva: PETRA VALKONEN

Myös SCOUTTI-

projektin yhteistyö-

lippukunnan, Lohjan

Nummityttöjen lippu-

kunnanjohtaja Jonna

Korhonen sai ko-

kea syrjintää Jep-

essä vedetyssä

harjoitteessa

Etiketit.

21 2/2011

Paraatissa on hauskaa ja leppoisaa. No on on!Kuva: Karoliina Skyttä

Tunnelmakuva

Amppareita ja oksennusta

KilkkeelläTeksti: SAMULI REUNAMO

Tavoitan Anni Hintikan (Jukolan Veljet ja Siskot)

puhelimen päästä lauantai-iltana. ”Me ollaan

nytkin puskassa!” kuuluu ilmoitus. ”Ollaan täs jo

kävelty jonkin aikaa…”

Annille kävi finnjamboree Kilkkeellä niin ikäväs-

ti, että haikilla häntä pisti neljä ampiaista. Neljän

päivän päästä hän sai vielä oksennustaudinkin.

Mokat eivät kuitenkaan lannistaneet ylvästä uus-

maalaista Annia, joka jatkoi leirielämäänsä kuin

mitään ei olisi tapahtunut.

Erikoislaatuisin partiomokani

22 2/2011

Huolehdi kahvisi lämpötilastaTeksti ja kuva: RIINA HAAPALA Kylmennyt kokouskahvi ottaa päähän.

Etenkään kokouksen puheenjohtajana

toimiessa ei aina ehdi juoda kahvia tai

teetä loppuun niin nopeasti, että se oli-

si vielä lämmintä. Kätevän ja toimivan

ratkaisun tähän tarjoavat netin erilaiset

krääsäkaupat. Tietokoneen USB-porttiin

kiinnitettävä mukinlämmittäjä pitää ko-

kouskahvin lämpimänä ja minimoi ketu-

tuksen.

Vinkkipankki paperipartioon

Tarpojat urbaanissa

TAITOPÄIVÄSSÄTeksti ja kuva: RIPSA HEISKANEN

Piirin tarpojapäivä kokosi Helsinkiin 9.4. parisenkymmentä tarpojaa suorittamaan yhdessä yhteiskunta-tarppoa.

Partioasemalle tullessa tiesimme kokevamme urbaanin

seikkailun Helsingissä pohtien yhteiskuntaa.

Päivään kuului Cityrun, yhteiskunta-aiheinen perfor-

manssi, luomuruokaa, kisa-asiaa, ensisammutuskoulutus,

SCOUTTI-projektin vetämä harjoitus ihmisten eriar-

voisuudesta, yhteiskuntapeli ja yhteiskuntaa kuvaaviin

sanoihin liittyvä väittely.

Päivän ohjelma sai kokonaisuudessaan hyvää palautetta,

mutta päivän ehdottomaksi ykkösjutuksi nousi kuitenkin

Cityrun - eikä syyttä. Kaupunkiseikkailussa pääsimme

jännittävien tehtävien pariin. Sibeliuspuistossa vastattiin

puissa oleviin kysymyksiin partiohistoriasta, Stadikan

tornissa pelattiin yleissivistävää peliä, Oopperan kulmilla

toteutettiin ”Millainen partiolainen olet” -testi muuta-

malle ohikulkijalle (vastaamispalkinnoksi annettiin ”Ole

valmis” -pyykkipoika) ja kaupassa tutkittiin mm. Luomu-,

Reilu kauppa-, Avainlippu ja Joutsenmerkkejä sekä vertail-

tiin luomun ja normaalin hintaeroja.

Päivä oli mahtava seikkailu halki Helsingin ja kaikki

tarpojat olivat sitä mieltä, että tulevat toistekin piirin

tapahtumiin

Sara Sarvanto sammuttaa paloa.

23 2/2011

Mikä JEPPE ja keitä siellä oli?Teksti ja kuvat: PETRA VALKONEN

Hiiden Hittavaisten lippu-

kunnanjohtaja Riikka Ka-

sari oli mukana ja sai heti

ei-niin-mairittelevan leiman

otsaansa. Jos jollekin jäi

epäselväksi, niin Riikka EI

oikeasti ole vastuuton.

Siis mikä ihmeen JEPPE? Piirin

johtajapäivät tunnetaan nykyisin

JEPPEnä. Nimeä muutettaessa ta-

pahtuman luonteellekin annettiin

piristysruiske. Keväisin JEPPE on

arki-iltana ja syksyisin viikonlop-

puna syyskokouksen yhteydessä.

Tänä keväänä JEPEssä vaihdettiin

ajatuksia lippukuntien välillä aina

johtajarekrytoinneista toimin-

tavinkkeihin. Piirin tärkeimmät

projektit SCOUTTI ja Huima olivat

esillä ja osallistujat pääsivät myös

luotsiklinikalle. Syksyn Jeppeen

voi ilmoittautua vaikka heti!

Luot s i k l i n i k ka

sai Nina Man-

sikkamäen (Po-

laris) ja Anna-

Maria “Nappi”

Kääriäisen (KPS)

hymyyn.

No ei siellä koko aikaa

naurettu laput otsassa,

oli siellä vakavaakin asi-

aa. Emmi Uutela ja Hen-

ny Tirkkonen olivat Hui-

man puolesta paikalla.

Kuokkavieraat

24 2/2011

Saako sinun asioitasi hoitaa KUKA TAHANSA JA MITEN TAHANSA?

Jos joku olisi kiinnostunut partion tulevaisuudesta, hän olisi jo jon-

kin aikaa etsinyt ehdokkaita niin piirin kuin keskusjärjestön halli-

tusvaaleihin. Ai niihin syksyisiin? Kyllä!

Tärkein resurssi partiossa ovat ihmiset. Rahaa on käytettävissä jon-

kin verran, mutta ilman palkattuja ja vapaaehtoisia ihmisiä sillä ei

ole merkitystä. On sanomattakin selvää, että töihin partioon ote-

taan vain fiksuja, haastateltuja ja testattuja asiantuntijoita, mutta

luottamushenkilöiksi tuntuu kelpaavan kuka tahansa. Eikä siinä

mitään, järjestöhän on kaikille. Kuitenkin kannattaisi miettiä, mil-

laista porukkaa esimerkiksi hallitukseen valitaan. Onko hallitus

oikea paikka ensisijaisesti kehittää itseään ihmisenä?

Partiossa hallituspestit ovat siitä kiinnostavia, että niihin sisältyy

perinteisten hallitustehtävien lisäksi paljon käytännön asioiden

hoitamista. Vaikea kuvitella, että muutoin vertailukelpoisen järjes-

tön, SPR:n, hallituksen puheenjohtajan Erkki Liikasen tai muiden

jäsenten toimenkuvaan kuuluu hoitaa päivittäin järjestön operatii-

visia toimintoja.

Toisin on partiossa. Järjestelmä toimii niin, että rutiinien lisäksi

hallituksen jäsen on avainasemassa tekemisen suuntaamisessa.

Sen takia ei ole rohkaisevaa, että valtaan päässeet jakautuvat lä-

hinnä puhujiin ja puuhastelijoihin. Molemmilta ihmistyypeiltä jää-

vät olennaisimmat hommat hoitamatta ja tavoitteet saavuttamatta.

Eletään rutiinien varassa.

Rutiinit muodostavat trendin. Partiossa tulevaisuuden näkee jä-

senmääräkäyrästä. Se laskee. Trendi on laskeva jäsenmäärä eli ru-

tiinit saavat jäsenmäärän laskemaan. Rutiineja on siis muutettava.

Muutos ei tapahdu puhumalla tai puuhastelemalla. Vahinko vain,

että yleensä radikaaleja muutoksia tekevillä henkilöillä on tapana

linkoutua tangentin suuntaan. Systeemi häiriintyy muutoksista ja

poistaa niitä aiheuttavat tekijät.

Keskusjärjestön hallituksen valitsee partioneuvosto, jossa on kym-

menkunta piirinsä johdossa olevaa partiojohtajaa ympäri maata.

Järjestön puheenjohtajat tarvitsevat kannatusta lisäksi suunnilleen

kunkin kymmeneltä kaverilta. Uudellamaalla on sentään valintako-

kouksissa suhteessa laajempi joukko paikalla. Kaikilla lippukunnil-

la on täysi oikeus olla päättämässä asioista jäsenmääränsä mukaan

edustettuna.

Jos itse ei halua uhrautua yhteisen hyvän edessä, olisi entistäkin

enemmän syytä pohtia, keitä tuleen laitetaan makaamaan. Partio-

neuvoksilla vaikuttaa - kieltämättä vaativan oman piirin johtami-

sen lisäksi - olevan parempaakin tekemistä miettiessään Twitterin

käyttöä sekä linjatessaan milloin mitäkin pikkuasiaa. Parempi niin,

kuin miettiä eri toiminnanalojen tai koko järjestön suuria linjoja ja

valita niiden toteuttamista johtamaan asiallista porukkaa.

Ei pätevyyttä, ei kokemusta, ei näyttöjä. Miksi ihmeessä? Tärkeintä

on osata vakuuttavasi kertoa omasta osa-alueestaan. Ja mukava

olla pitää. Kun ei ole vaatimuksia, ei ole varsinaista tarvetta löy-

tää pestiin juuri täydellistä henkilöä tässä ajassa ja tilanteessa. Se

ei tietenkään tarkoita, ettei sellaista voisi vahingossa tapahtua. Ja

joka tapauksessa seuraavassa mahdollisessa tilanteessa otetaan

työkalut tai rahat pois.

Jos et aio osallistua pätevien tekijöiden haalimiseen tärkeisiin teh-

täviin, niin käy vaikka täyttämässä vuoden kausilotto. Todennäköi-

sempää on voitto lotossa kuin partion jäsenmääräruletissa nykyi-

sillä toimintatavoilla.

Silmäke

Kirjoittaja on partiopolitiikan ammattilainen.

Partiopoliittinen broileri

25 2/2011

Aikuinen nainenNuorempana, noin samoaja-vaeltajaikäisenä ajatus partion ulko-

puolelta toimintaan tulevista aikuisista herätti negatiivisia fiiliksiä.

Ei me haluta ketään kertomaan miten asiat pitäisi tehdä, meillä

on vanhemmat kotona! Partiossa voidaan olla johtajia jo nuorina!

Noh, kuitenkin kävi niin, että kotilippukuntaani saapui eräs rouva.

Hänellä kyllä oli aiempaa partiotaustaa, vaikkakin toisesta piiristä.

Syynä partioon liittymiseen oli saada omat lapset lippukuntaan ja

ehkä myös kiinnostus paikallista partiotoimintaa kohtaan.

Hän aloitti laumanjohtajana ja osallistui myös aktiivisesti muun

johtajiston toimintaan ja kokouksiin. Hän toi lippukuntaamme mu-

kanaan erilaista partiotoimintaa verrattuna siihen, mitä nuoressa

lippukunnassamme oli aiemmin koettu.

Mitäs minä ajattelin? Hän ymmärsi partion tarkoituksen ja idean,

että nuoret tekevät päätöksiä. Pelkoni, että nuoret eivät voisi toi-

mia ja suunnitella, oli turha. Aika kultaa muistot, mutta siltikin on

todettava, että hänen mukaantulonsa muokkasi omia ennakkoluu-

lojani uusia aikuisia kohtaan pysyvästi. Nuoret saivat kantaa vas-

tuuta. Oli tilaa tehdä virheitä ja kasvaa.

Tiiviin insertin jälkeen asiaan: lippukunnat, uudet ja vanhat, tarvit-

sevat aikuisia. Johtamaan, muonittamaan ja toteuttamaan. Sehän

on selvä. Uskon myös, että lippukunnat pystyvät nykyistä parem-

min rekrytoimaan uusia aikuisia toimintaan. Kyse ei ole vain työvä-

lineistä. Toki niissäkin on kehittämistä.

Olen pohtinut asiaa piirihallituksen ministereiden kanssa; sekä

uuden aikuisen että lippukunnan johtajien on muutettava asen-

teet kohdilleen. Aikuisen on ymmärrettävä paikkansa ja nuorten

johtajien annettava aikuiselle turvallinen toimintaympäristö, jossa

aikuinen voi harrastaa. Partiojohtajan peruskoulutuksessa otetaan-

kin asia esille. Olen valmis jakamaan ajatuksia aiheesta enemmän-

kin, älä epäröi ottaa yhteyttä!

Olen törmännyt muutamia kertoja myös siihen, että uusia aikuisia

ei oteta mukaan toimintaan, koska heillä ei ole partiotaustaa ja

he eivät ole “riittävän hyviä”. Hyvät partiosiskot ja -veljet! Laatu

ei ole pelkästään kiinni henkilön edellä mainituista ominaisuuk-

sista. Kun asenne on oikea, jokainen voidaan kouluttaa mahdol-

listamaan laadukasta partio-ohjelmaa! En halua törmätä siihen,

että rekrytoinnit jätetään tekemättä, koska rekrytoitavat eivät ole

riittävän hyviä! Toki uusien aikuisten kohdalla tarvitaan nykyjoh-

tajiston sitoutumista tukemaan uusia johtajia.

Kuten sanoin, voin puhua asiasta enemmänkin, mutta tässä vai-

heessa yhteenveto: Aikuisten rekrytointi ei ole mahdotonta, kun-

han asenne on oikea molemmin puolin. Kun halutaan sitoutua toi-

mintatapoihin ja tukemiseen.

Motivointi: Partion päämääränä on kasvattaa yhteiskunnallisesti

aktiivisia lapsia ja nuoria. Sen toteuttamiseksi partion on oltava

mahdollista kaikille. Jos lapsia ja nuoria ei voi ottaa mukaan lau-

moihin ja vartioihin, on ryhmiä perustettava lisää. Tähän tarvitaan

uusia johtajia akeloiksi, sammoiksi ja luotseiksi.

Kim “Kimble” Setälä

Kirjoittaja on piirin varajohtaja, joka haluaa partioon lisää aikuisia

naisia.

Vallan kahvassa

Kuva: MIKKO ROININEN

26 2/2011

Kuvitus: EMMA NAPARI

Vastaukset: Totuus on sosiaalinen konstruktio.Puuhanurkka

Yhdistä teoksen nimi oikeaan taideteokseen!

1) Abstrakti kompositio

2) Soupe aux pois avant-garde

3) Eksistentiaalinen ahdistus

4) Nimetön

27 2/2011

Uudenmaan Partiopiiri ry

Töölönkatu 55

00250 Helsinki

.D711

Kutsu Uudenmaan partiopiirin PARTIOTAITOJEN SYYSMESTARUUSKILPAILUUNTuusulaan 3.-4.9.2011Tuusulan partiolippukunnat toivottavat

Uudenmaan partiopiirin samoajat, vaelta-

jat ja aikuiset

tervetulleeksi kilpailemaan partiotaito-

jen piirinmestaruuksista Tuusulaan 3.-

4.9.2011

Kilpailussa noudatetaan SP:n partiotaito-

kilpailujen sääntöjä. Kilpailijoiden tulee

olla

vuoden 2011 jäsenmaksun maksaneita.

SarjajakoTyttövartiot kilpailevat sinisessä ja rus-

keassa sarjassa. Poika- ja yhteisvartiot kil-

pailevat punaisessa ja harmaassa sarjas-

sa. Lisäksi kilpailussa on mukana kaikille

avoin lila sarja. Osanottajien iät lasketaan

kilpailuvuoden kuluessa täytetyin vuosin.

Sininen ja punainen sarja

Kilpailuvartiossa on neljä 14–18 -vuo-

tiasta jäsentä. Kilpailuvartion jäsenten

yhteenlaskettu ikä saa olla korkeintaan 68

vuotta. Reitin pituus sinisessä sarjassa on

12-20 km ja punaisessa 13-25 km.

Ruskea ja harmaa sarja

Kilpailuvartiossa on kolme vähintään

18-vuotiasta jäsentä. Reitin pituus rus-

keassa sarjassa on 15-25 km ja harmaassa

20-36 km.

Lila sarja

Kilpailuvartiossa on kahdesta viiteen

vähintään 14-vuotiasta jäsentä. Lila sarja

suorittaa samat tehtävät kuin sininen

sarja. Kilpailuvartio kuljettaa mukanaan

kilpailuohjeessa mainitut varusteet ja

päiväretkivarustuksen. Kilpailun järjestä-

jät kuljettavat vartion yöpymisvarusteet

yörastille ja järjestävät sinne majoitteen.

Ilmoittautuminen

Vartiot ilmoittautuvat 15.8.2011 mennessa

sähköpostiosoitteeseen ansa@tuuspartio.

fi . Ilmoittautumisessa on mainittava

• vartionnimi

• lippukuntajasarja

• vartionjohtajannimi, osoite, pu-

helinnumero ja sähköpostiosoite

• mahdolliseterityisruokavaliot.

Jälki-ilmoittautuminen on mahdollista

kilpailuviikonloppuun asti. Viimeistään

15.7.2011 ilmoittautuneet vartiot saavat

eräitä VIP-etuja. (VIP = Very Important

Patrol)

Osallistumismaksu

Osallistumismaksu on 65 euroa/vartio.

Kilpailusta poisjäävän vartion maksua ei

palauteta, mutta lippukunnalla on oikeus

asettaa tilalle toinen vartio samaan sar-

jaan. Maksuohjeet lähetetään kilpailuun

ilmoittautuneiden vartioiden johtajille

myöhemmin. Osallistumismaksuun si-

sältyy kilpailussa jaettava materiaali sekä

lämmin ateria kilpailun päätyttyä. Jälki-

ilmoittautuneille osallistumismaksu on 80

euroa/vartio.

Lisätietoja

Kilpailunjohtaja Jukka Hatakka,

jukka.hatakka@edu.hel.fi

Nettisivut: http://www.tuuspartio.fi/ansa

Sininen ja punainen

sarja

Kätevyys 21

suhdeviivain

ruokailuvälineet

jakkara

Suunnistus 13

pistesuunnistus

paikannus

Erä ja luonto 14

jäljet

puut

lintutorni

Partiotaidot 28

ensiapu

arviointi

Kimin koe

viestintä

Top Chef

Paikallistuntemus 12

matkalla maailmalle

rantatie

runo

Yllätys 12

salakieli

Ansa Birds

ylitys

Ruskea ja harmaa

sarja

Kätevyys 29

suhdeviivain

ruokailuvälineet

jakkara

sähkömies

Suunnistus 15

pistesuunnistus

vanha kartta

Erä ja luonto 21

jäljet

puut

tähdet ja Kuu

ansa

lintutorni

Partiotaidot 28

ensiapu

arviointi

Kimin koe

viestintä

Top Chef

Paikallistuntemus 12

matkalla maailmalle

rantatie

runo

Yllätys 15

salakieli

Ansa Birds

ylitys

siirto

Tehtäväluettelo