perustutkinto - pro.humak.fi · sivu 5 humanistinen ammattikorkeakoulu ilkantie 4, 00400 helsinki,...

Opinnäytetyöopas

Perustutkinto

Sisällys

1 MIKÄ ON HUMAKIN OPINNÄYTETYÖ? .............................................................................................. 4

2 IDEASTA VALMIIKSI TYÖKSI ................................................................................................................. 5

2.1 Aiheenvalinta ...................................................................................................................................... 6

2.2 Opinnäytetyön ideapaperi ja yhteistyösopimus ................................................................... 6

2.3 Opinnäytetyösuunnitelma ............................................................................................................. 7

2.4 Opinnäytetyöseminaari .................................................................................................................. 8

3 OPINNÄYTETYÖN TOTEUTTAMINEN ................................................................................................ 9

3.1 Tukeva tietoperusta ......................................................................................................................... 9

3.2 Kehittämistyön menetelmien hyödyntäminen ................................................................... 11

3.3 Opinnäytetyön kirjoittaminen ................................................................................................... 13

3.4 Kirjoittamisen ongelmien voittaminen .................................................................................. 14

3.5 Opinnäytetyön rakenne ................................................................................................................ 15

4 OPINNÄYTETYÖN ARVIOINTI ............................................................................................................. 16

4.1 Arviointiperusteet ........................................................................................................................... 17

4.2 Kypsyysnäyte .................................................................................................................................... 19

4.3 Arvioinnin oikaiseminen .............................................................................................................. 20

5 ULKOASU JA LÄHTEET ........................................................................................................................... 20

5.1 Ulkoasu ................................................................................................................................................ 20

5.2 Lähdeviitteet...................................................................................................................................... 22

5.3 Lähdeluettelo .................................................................................................................................... 24

sivu 3

Humanistinen ammattikorkeakouluIlkantie 4, 00400 Helsinki, 020 7621 390

www.humak.fi

Saatteeksi

Humanistisen ammattikorkeakoulun opinnäytetöiden oppimistavoitteet ja muotovaatimukset

ovat yhteneväiset kaikissa koulutusohjelmissa. Tämä opinnäytetyöopas antaa opinnäytetöiden

toteutukselle ja arvioinnille yleiset linjaukset, joita käytännön tilanteissa sovelletaan. Opas on tar-

koitettu sekä opinnäytetyötä tekevälle opiskelijalle että ohjaavalle opettajalle. Opas tarjoaa infor-

maatiota myös Humakin työelämäkumppaneille, jotka toimivat opinnäytetöiden tilaajina ja työ-

elämäohjaajina.

Oppaan keskeisenä tausta-aineistona ovat kehittämistyön menetelmiä käsittelevä kirjallisuus

sekä ammattikorkeakoululaki (351/2003), ammattikorkeakouluasetus (352/2003) ja tekijänoi-

keuslaki (404/1961) sekä ammattikorkeakoulujen opinnäytetöiden laatusuositukset (opetusmi-

nisteriö ja Oulun seudun ammattikorkeakoulu 7.9.2006), tietosuojavaltuutetun ohjeistus opin-

näytetöiden tietosuojaperiaatteista (24.8.2004), tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeistus

hyvistä tieteellisistä käytännöistä (2013), opetusministeriön kirje opinnäytetöiden julkisuudesta

(Dnro 3/500/2004) sekä Humakin opinnäytetyöprosessin kuvaus.

Opinnäytetyöhön liittyvien käytänteiden yhtenäistämiseksi tässä oppaassa käytetään kaikille

koulutusaloille soveltuvia laatusuosituksen mukaisia termejä, kuten opinnäytetyö, opinnäytetyön

tekijä, opinnäytetyön tilaaja, opinnäytetyöseminaari, ideapaperi, opinnäytetyösuunnitelma,

opinnäytetyön yhteistyösopimus, opinnäytetyön arviointi, ohjaava opettaja, työelämäohjaaja,

vertaisarvioija ja tietoperusta. Näitä termejä on syytä käyttää johdonmukaisesti opinnäytetöihin

liittyvissä asioissa, jotta yhteinen kielenkäyttö ja yhteinen ymmärrys ammattikorkeakoulujen

opinnäytetöiden luonteesta vahvistuvat niin opiskelijoiden, ohjaavien opettajien kuin työelämä-

ohjaajien kesken.

Työryhmä: Arto Lindholm, Merja Kylmäkoski, Päivi Rainò ja Reijo Viitanen

Opas on hyväksytty 28.10.2013, vararehtori Eeva-Liisa Antikainen

sivu 4


www.humak.fi

1 MIKÄ ON HUMAKIN OPINNÄYTETYÖ?

Ammattikorkeakouluasetuksen 7. pykälän mukaan ”opinnäytetyön tavoitteena on kehittää ja

osoittaa opiskelijan valmiuksia soveltaa tietojaan ja taitojaan ammattiopintoihin liittyvässä käy-

tännön asiantuntijatehtävässä”. Humanistisessa ammattikorkeakoulussa (Humak) tämä vaati-

mus osoitetaan siten, että opinnäytetyö on tilaustyönä suoritettava työelämän kehittämistehtävä.

Kehittämistyön tavoitteista sovitaan kirjallisesti opinnäytetyön tekijän, tilaajan ja työn ohjaajan

ennen työn aloittamista.

Opinnäytetyöllään opiskelija osoittaa ammatillisen kypsyytensä sekä kykynsä pitkäjänteiseen ja

suunnitelmalliseen työelämän kehittämiseen yhteistoiminnassa tilaajan kanssa. Opinnäytetyö on

osoitus kehittämistyön menetelmien soveltamistaidoista, korkealaatuisen sekä sujuvan asiantun-

tijatekstin kirjoittamisesta ja ylipäänsä kyvystä suoriutua rajatusta, mutta vaativasta asiantunti-

jatehtävästä.

Humakin opinnäytetyö tuottaa tilaajalle jotain konkreettista – se ei siis ole pelkkä paperi. Konk-

reettinen tuotos voi olla käyttökelpoinen toimintamalli, tuote, opas tai palvelu. Tuotos voi olla

työskentelytavan uudistaminen, arviointi tai soveltaminen uuteen toimintaympäristöön. Se voi

olla myös suunnitelma, mutta usein suunnitelman toimeenpaneminen on parempi tavoite kuin

pelkkä suunnittelu. Hyvä opinnäytetyö on tulevaisuusorientoitunut eli opinnäytetyö on tilaajalle

tärkeä toiminnan kehittämisen kannalta. Konkreettinen tuotos voidaan sisällyttää opinnäytetyön

liitteeksi tai tekijä voi kuvata sen toteutusta opinnäytetyössään.

Opinnäytetyö on laajuudeltaan 15 opintopistettä (op), ja se on osa 30 op:n laajuisia työelämän

kehittämisopintoja. Toiset 15 op koostuvat opintojaksoista Kehittämistyön menetelmät 1 (5 op) ja

Kehittämistyön menetelmät 2 (10 op). Kehittämistyön menetelmät 1:ssa opiskellaan menetelmiä

teoriassa ja tutustutaan Humakin opinnäytetyön periaatteisiin. Kehittämistyön menetelmät 2:ssa

työn kehittämistä harjoitellaan käytännössä sopivan yhteistyökumppanin toimeksiannosta ja teh-

dään opinnäytetyösuunnitelma.

Opinnäytetyön suositeltava pituus on noin 40–60 sivua. Periaate on, että opinnäytetyö kirjoite-

taan opetuskielellä. Opinnäytetyön voi perustelluista syistä kirjoittaa muullakin kielellä. Perus-

teltu syy voi olla esimerkiksi tilaajan työkieli. Muulla kuin opetuskielellä kirjoittaminen edellyttää

ohjaavan opettajan ja arvioitsijan suostumusta sekä heidän esimiehensä myöntämää työaikare-

surssia vieraalla kielellä työskentelemiseen. Arviointilausunto kirjoitetaan aina suomeksi.

Opinnäytetyö tehdään ryhmä-, pari- tai yksilötyönä. Työn kehittäminen ryhmässä on luonteva

tapa toimia, koska käytännön työelämässä kehittämistyötä tehdään vain harvoin yksin. Ryhmässä

tehtävältä työltä odotetaan enemmän syvyyttä kuin yksin tehtävältä työltä, mutta opinnäytetyön

kirjallinen osa voi olla samanpituinen kuin yksilötyössä. Toimivan ryhmätyön edellytys on, että

sivu 5


www.humak.fi

kaikki ovat vastuussa kokonaisuudesta, mutta jokaiselle on määrätty oma päävastuualue. Ryhmä

voi tuottaa myös useita rinnakkaisia töitä samasta aihepiiristä. Opinnäytetyön arvosana ja lau-

sunto ovat samoja ryhmän kaikille jäsenille, mikäli ryhmän tuotos on yksi yhteinen opinnäytetyö.

Tässä oppaassa puhutaan opiskelijasta yksikössä, mutta kaikki esitetyt ohjeet ja määräykset so-

pivat myös opiskelijaryhmän jäseniin.

Opinnäytetyöt voidaan karkeasti jaotella toiminnallisiin ja tutkimuksellisiin töihin, mutta hy-

vässä opinnäytetöissä on aineksia molemmista. Toiminnallinen työ painottuu uuden tuotoksen

konkreettiseen tekemiseen, mutta silloinkin siihen liittyy myös uuden tiedon tuottamista. Tutki-

muksellisessa opinnäytetyössä pääasia on uuden tiedon tuottaminen, mutta kyseisellä uudella

tiedolla tulee olla välitöntä sovellusarvoa uuden tuotteen tai menettelytavan kehittämisessä. To-

teutustavan yleiset periaatteet sovitaan tilaajan, opinnäytetyön tekijän ja ohjaavan opettajan kes-

ken opinnäytetyön yhteistyösopimuksella. Toteutusta tarkennetaan opinnäytetyösuunnitelmassa.

2 IDEASTA VALMIIKSI TYÖKSI

Opinnäytetyöprosessi etenee yleensä seuraavasti:

1. Opiskelija tai opiskelijaryhmä laatii alustavan opinnäytetyön ideapaperin Kehittämis-

työn menetelmien opetuksen yhteydessä. Opintojakson opettaja hyväksyy idean.

2. Opinnäytetyölle nimetään ohjaava opettaja.

3. Solmitaan opinnäytetyön yhteistyösopimus työpaikalla tilaajan, ohjaajan ja tekijän kes-

ken.

4. Opiskelija laatii opinnäytetyösuunnitelman ja lähettää sen hyväksyttäväksi ohjaajalle ja

tilaajalle.

5. Opiskelija tekee opinnäytetyötään ohjaavan opettajan sekä työelämäohjaajan valvon-

nassa ja avustamana.

6. Opiskelija esittelee lähes valmiin työn opinnäytetyöseminaarissa, joka järjestetään 1-2

viikkoa ennen kuin opinnäytetyöt jätetään arvioitaviksi.

7. Opiskelija jättää opinnäytetyön arvioitavaksi, kirjoittaa kypsyysnäytteen ja suorittaa

opinnäytetyön palautukseen liittyvät toimenpiteet (perustietojen tilastointi Humak-

Prossa, Urkund ja Theseus).

sivu 6


www.humak.fi

2.1 Aiheenvalinta

Humakin valmennuspedagogiikkaan luontevasti sopiva vaihtoehto on, että opinnäytetyö tehdään

rahoitusta saaneessa Humakin tutkimus- ja kehityshankkeessa (TKI-hankkeessa). Humakin

omissa hankkeissa tuleekin suunnitteluvaiheessa ottaa huomioon opiskelijoiden osuus. TKI-pääl-

liköiden tulee toimittaa tietoa hankkeen opinnäytetyömahdollisuuksista yksiköiden opinnäyte-

työvastaaville. Jos opiskelija aloittaa opinnäytetyönsä Humakin TKI-toiminnassa, on kyseisestä

toiminnasta vastaava henkilö (esim. projektipäällikkö) tilaajan edustaja, jolloin yhteistyösopimus

tehdään hänen kanssaan.

Toisinaan opiskelijalle tarjotaan harjoittelun tai palkkatyön yhteydessä mielenkiintoista tehtävää,

joka sopii opinnäytetyöksi. Joskus aihe löytyy opinnäytetöistä vastaavan lehtorin aihepankista,

jota hän ja muut lehtorit kartuttavat yhteyksillään työelämään. Opinnäytetyötilauksia saadaan

jonkin verran myös Humakin verkkosivuilla olevan ”Tilaa opinnäytetyö” -painikkeen kautta.

Opinnäyteopintojen alkuvaiheessa tutustutaan myös alan kehittämishankkeisiin ja mahdolli-

suuksien mukaan pyydetään työelämäedustajia esittelemään toimintaansa ja opinnäytetöiden

ideoita.

Opiskelija voi itsekin aktiivisesti etsiä ja tunnistaa työelämän kehittämistarpeita ja tarjota ratkai-

suun tähtäävää työtä opinnäytetyöksi. Opiskelijaa tulee kannustaa ottamaan opinnäytetyöasia

esille viimeisissä syventävissä harjoitteluissa, jos näihin liittyy kehittämisnäkökulma. Yhdistä-

mällä kehittävän tason harjoittelu opinnäytetyöhön voidaan tehdä vaativiakin työelämän kehit-

tämistehtäviä.

Aiheenvalintavaiheessa ohjaajan on tärkeintä kannustaa opiskelijaa juuri kehittämistarpeen tun-

nistamiseen. Tilaajan toiminta on saattanut jäädä vanhanaikaiseksi, organisaatiossa on uudista-

mistarpeita, halutaan ehkä kokeilla uutta toimintatapaa tai joltakin toiminnalta puuttuu ohjeistus.

Kehittämistarve ei kuitenkaan saa olla vain opinnäytetyön tekijän mielessä, sen tulee olla myös

toimeksiantajan tunnistama. Tällöin itse opinnäytetyön tekeminen onnistuu hyvässä yhteistyössä

ja vuorovaikutuksessa eri osapuolten kesken.

2.2 Opinnäytetyön ideapaperi ja yhteistyösopimus

Opinnäytetyön ideapaperi voi olla vapaamuotoinen, mutta siitä on hyvä selvitä kenen toimintaa

kehitetään, mitä kehitetään, miksi kehitetään, miten kehitetään ja mitä konkreettista työ tuottaa.

Ohjaava opettaja voidaan nimetä, kun em. asiat ovat selvät tai viimeistään opinnäytetyön suun-

nitelman hyväksymisen yhteydessä. Opinnäytetyöopinnoista vastaava opettaja vastaa aikataulu-

tuksesta ja työnjaosta. Ohjaukseen varattu opettajien työaikaresurssi voidaan jakaa ohjaajan ja

sivu 7


www.humak.fi

opinnäytetöistä vastaavan lehtorin kesken tarkoituksenmukaisella tavalla. Usein opinnäytetöistä

vastaava opettaja osallistuu myös työn ohjaamiseen ja se tapahtuu yhteistyössä muiden opinnäy-

tetöitä ohjaavien opettajien kanssa.

Opinnäytetyön yhteistyösopimus on suositeltavaa solmia kasvokkain työpaikalla tai videoyhtey-

den kautta, jotta kaikki osapuolet ymmärtävät varmasti toisiaan. Sopimus laaditaan TOLAsta löy-

tyvälle mallipohjalle. Tilaaja voi olla Humakin tutkimus- ja kehittämishanke, Humakin yhteistyö-

kumppaneiden hanke tai muu työelämätaho. Opinnäytetyö voi liittyä myös tekijänsä omaan lii-

ketoimintaan tai sen suunnitteluun. Tässä tapauksessa opinnäytetyön yhteistyösopimusta ei sol-

mita, koska tekijän ei tarvitse tilata työtä itseltään. Opiskelija tulostaa sopimuspohjat kolmena

kappaleena ja täyttää lomakkeeseen tarvittavat yhteystiedot valmiiksi. Opinnäytetyön yhteistyö-

sopimusta solmittaessa on hyvä tähdentää sitä sopimustekstin kohtaa, jonka mukaan opinnäyte-

työt julkaistaan Theseus-verkkokirjastossa. Mahdolliset lupa-asiat ja salassapitovelvoitteet tulee

selvittää neuvottelussa.

Kaikki työelämän tilaukset eivät sellaisenaan sovi opinnäytetöiksi. Joskus työ voi olla liian rutii-

ninomainen ollakseen arviointiperusteluissa mainittu ajankohtainen, kiinnostava ja ammat-

tialalle tärkeä työ. Toisinaan tilaajan toivomus voi olla liian laaja. Ohjaavan opettajan tehtävä on

varmistaa, että työlle asetetut tavoitteet ovat realistisia ja työn tekemiseen käytettävissä olevan

ajan tai muiden resurssien rajoissa. Useimmiten aihetta voidaan rajata tai laajentaa yhteistyöso-

pimusta solmittaessa.

2.3 Opinnäytetyösuunnitelma

Opinnäytetyösuunnitelma tehdään kolmea tahoa varten: tekijälle itselle, työn tilaajalle ja oppilai-

tokselle. Suunnitelma auttaa hahmottamaan työtä kokonaisuutena sekä kannustaa pohtimaan,

mitkä ovat aiheeseen liittyvät tärkeimmät asiat. Tilaaja pystyy puolestaan varmistamaan, että

osapuolet ovat ymmärtäneet toisiaan ja että työn tavoitteet vastaavat tilaajan odotuksia. Suunni-

telmalla varmistetaan, että työ täyttää oppilaitoksen asettamat hyväksyttävän opinnäytetyön ai-

heen ja toteuttamistavan kriteerit. Suunnitelma esitellään myös suullisesti.

Opinnäytetyösuunnitelma konkretisoi kehittämistehtävän sekä työn toteuttamistavan. Suunni-

telma osoittaa myös opinnäytetyön yhteyden ammattialan ajankohtaiseen tietoon ja alan kehittä-

miseen. Suunnittelulla varmistetaan, että kyseinen opinnäytetyö on mahdollista toteuttaa käy-

tössä olevilla ajallisilla tai taloudellisilla resursseilla.

Suunnitelman teko aloitetaan kartoittamalla, mitä tietoa aiheesta on jo olemassa. Tämä vaatii

aina tutustumista lähdekirjallisuuteen. Monesti on syytä myös selvittää, mitä käytännön toteu-

sivu 8


www.humak.fi

tuksia aiheesta on jo olemassa sekä seurata aiheeseen liittyvää ajankohtaista keskustelua. Taus-

takartoituksen perusteella pohditaan idean rajausta, työn toteutustapoja ja opinnäytetyön merki-

tystä työelämän kehittämisessä. Jos opinnäytetyö on osa laajempaa tutkimus- ja kehitysprojektia,

suunnitelmassa kuvaillaan projektia ja osoitetaan opinnäytetyön yhteys siihen. Suunnitelmasta

tulee selvitä, mitä kehittämätyön menetelmiä työssä sovelletaan, miten kehittämistyön onnistu-

minen arvioidaan ja miten työn tulokset jalkautetaan tilaajan toimintaan.

Opinnäytetyösuunnitelma (vähintään 8 sivua) sisältää:

• opinnäytetyön työnimen

• perustelut, miksi kehittämistyö tarvitaan

• opinnäytetyön tavoitteet

• kuvauksen työhön liittyvästä olemassa olevasta tiedosta (tietoperusta)

• käytettävät menetelmät eli miten kehittämistyö tehdään

• kuvauksen siitä, mitä konkreettista työ tuottaa

• suunnitelman työn onnistumisen arvioinnista

• työn tulosten jalkauttamissuunnitelman

• ryhmätöissä eri tekijöiden päävastuualueet

• hahmotelman sisällysluettelosta

• kustannusarvion, mikäli tarpeellista

• aikataulun.

Opinnäytetyöprosessin edetessä suunnitelmaa voidaan joutua muuttamaan. Suunnitelmaa ei tar-

vitse kirjoittaa ja hyväksyä uudelleen, mutta muutoksista on sovittava ohjaavan opettajan ja ti-

laajan kanssa. Lisäksi olennaiset suunnitelman muutokset on hyvä kirjoittaa auki opinnäytetyö-

hön. Usein ne kuvaavat hyvin työskentelyprosessin etenemistä ja kehittymistä. Jos opinnäytetyön

aihepiiri vaihtuu kokonaan, on tällöin opinnäytetyön suunnitteluprosessi aloitettava alusta ja kir-

joitettava uusi suunnitelma.

2.4 Opinnäytetyöseminaari

Ennen opinnäytetyön arvioitavaksi jättämistä järjestetään Humakin TKI-keskuksessa tai kam-

puksella opinnäytetyöseminaari, jonka puheenjohtaja on opinnäytetöistä vastaava opettaja tai

sivu 9


www.humak.fi

joku muu Humakin opettajista. Opinnäytetöistä vastaava opettaja huolehtii seminaarin aikatau-

lusta ja muista järjestelyistä. Ohjaavan opettajan tulee olla seminaarissa läsnä, kun hänen ohjaa-

maansa työtä käsitellään. Seminaari on myös hyvä, ja usein viimeinen, mahdollisuus antaa työstä

palautetta ennen arviointia. Opiskelijan arvosanatavoitetta on toisinaan järkevää tiedustella ja

pyrkiä mitoittamaan palaute sen mukaan. Seminaarissa ei pidä antaa arvosanalupauksia eikä -

vihjauksia.

Sopiva ajankohta seminaarille on 1-2 viikkoa ennen opinnäytetöiden viimeistä jättöpäivää. Täl-

löin työt ovat riittävän lähellä valmista, jotta ohjaajat saavat töistä kokonaiskuvan. Aika on kui-

tenkin riittävän pitkä tarvittavien muutosten tekemiselle. Seminaarissa jokaisen työtä myös ver-

taisarvioidaan. Opiskelijoille tulee lähettää vertaisarviointiohje hyvissä ajoin ennen seminaaria.

Vertaisarvioinnin tarkoitus on harjaannuttaa opiskelijoita rakentavaan kommentointiin ja tuoda

yksi näkökulma aihepiiriin lisää.

Opiskelijalle tulee tarjota mahdollisuutta kutsua opinnäytetyöseminaariin työn tilaajan edustaja,

joka yleensä on opinnäytetyön yhteistyösopimuksen allekirjoittanut henkilö. Mikäli tilaaja ei

pääse seminaariin, voidaan häneltä pyytää vapaamuotoinen lausunto siitä, miten käyttökelpoi-

nen työ on ollut tilaajalle. Tilaajan lausunto voidaan ottaa huomioon, kun arvioidaan työn sovel-

lusarvoa tilaajalle. Opinnäytetyöseminaariin osallistuminen on hyvä määrätä oppimistehtäväksi

opinnäytetyöprosessin alkuvaiheessa oleville opiskelijoille. Seminaarissa käsiteltävien töiden oh-

jaajien lisäksi myös muiden opettajien läsnäolo opinnäytetyöseminaarissa on suositeltavaa. Näin

muutkin kuin ohjaavat opettajat tietävät, minkälaisia opinnäytetöitä Humakissa tehdään.

3 OPINNÄYTETYÖN TOTEUTTAMINEN

Kaikki opinnäytetyöt ovat ainutlaatuisia ja omaperäisiä työelämän kehittämistehtäviä. On kui-

tenkin muutamia asiakokonaisuuksia, joihin kaikkien opinnäytetyön tekijöiden on hyvä kiinnit-

tää huomiota. Näitä ovat tukeva tietoperusta, kehittämismenetelmien yhdisteleminen ja tuotte-

lias kirjoittaminen.

3.1 Tukeva tietoperusta

Toiminnan kehittämiseen tähtäävissä tilaustöissä onnistuminen edellyttää opinnäytetyön teki-

jältä hyvää perehtymistä ammattikirjallisuuteen ja näkemystä siitä, mikä tieto tai taito alalla on

puutteellista. Usein opinnäytetyön tekijän on tutustuttava vastaaviin hankkeisiin sekä Suomessa

että ulkomailla. Ennen työn aloittamista tulee ymmärtää, mitä aiheesta jo tiedetään. Olemassa

sivu 10


www.humak.fi

oleva tieto, kuten tutkimukset ja selvitykset, muodostavat opinnäytetyön tietoperustan. Lukenei-

suus ja kyky soveltaa lukemaansa ovat keskeisiä asioita korkea-asteen opinnäytetyössä. Par-

haassa tapauksessa opiskelija kykenee esittämään, miten hänen toimintansa avulla saatu uusi

tieto kartuttaa oman ammattialan osaamis- ja tietovarantoa.

Teoria on sitä ymmärrystä aiheesta, jonka avulla toimintaa pystytään kehittämään. Teorian avulla

tunnistetaan kehittämistarve ja saadaan vihjeitä siitä, miten kehittämistyö käytännössä suorite-

taan. Useimmissa ammattikorkeakouluissa, Humak mukaan lukien, on ryhdytty käyttämään sa-

naa tietoperusta teorian sijasta, jotta tiedon käytännöllinen luonne tulisi paremmin ilmi. Tieto-

perusta viittaa myös siihen, että tiedon ei tarvitse olla pelkkää tutkimuskirjallisuutta, vaan myös

erilaiset strategiapaperit, dokumentit ja kirjoittamaton kokemusperäinen tieto voivat auttaa toi-

minnan kehittämisessä. Tietoperusta ei kuitenkaan saa nojautua pelkkään kokemusperäiseen tie-

toon eli ns. hiljaiseen tietoon. Jos hiljaiseen tietoon viitataan, tulisi sekin dokumentoida jollain

tavalla.

Usein opiskelijat arastelevat lähdekirjallisuudessa olevan tekstin muokkaamista. Kokematon kir-

joittaja saattaa pelätä vääristävänsä lähteen sanomaa. Opinnäytetyö tulee kuitenkin kirjoittaa

omin sanoin ja omin ajatuksin ja yhdistelemällä eri lähteitä. Näin tietoperustasta muokkautuu

ainutlaatuinen teksti, joka välittää juuri tämän opiskelijan näkökulman. Jos taas opiskelija on

liian sidoksissa yhteen lähteeseen, tietoperusta jää väistämättä referaatinomaiseksi. Opinnäyte-

työn tavoitteet tarkentuvat usein vasta, kun opiskelija on päässyt perehtymään työnsä aihepiiriin

riittävän monipuolisesti.

Mistä sitten opiskelija löytää oikeat lähteet? Ohjaaja toki voi suositella lähteitä, mikäli hänen lu-

keneisuutensa tähän riittää. Opiskelija tulisi osata etsiä lähteitä ainakin seuraavista paikoista:

• HURMA-aineistotietokanta

• Kaupunginkirjaston kokoelmatietokanta

• Frank-monihaku tai Linda-tietokanta

• Humakin käytössä olevat elektroniset tietokannat

• Google Scholar

Nykyisin monet ovat tottuneet googlaamaan tarvitsemansa tiedon luottaen siihen, että lähes

kaikki olennainen tieto löytyy hakukoneilla. Pelkästään tällaiseen tietoon luottaminen on kuiten-

kin jättäytymistä vain helpoimmin löydettävän tiedon lähteille. Opiskelijalta voidaan vaatia vai-

van näkemistä tärkeiden lähteiden löytämiseksi. Wikipedian toistuminen lähdeluettelossa ei ai-

nakaan paranna työn arvoa. Sen sijaan alkuperäislähteen löytämisessä Wikipedian kautta ei tie-

tenkään ole mitään vikaa. Apua hakukoneiden käyttöön ja lähteiden löytämiseen voi pyytää kir-

jaston henkilökunnalta.

sivu 11


www.humak.fi

3.2 Kehittämistyön menetelmien hyödyntäminen

Menetelmä tarkoittaa ammattikorkeakoulussa osin eri asiaa kuin akateemisissa oppilaitoksissa.

Monissa yliopistojen tiedekunnissa empiiriset tutkimusmenetelmät viittaavat joko määrällisiin

(esimerkiksi kyselytutkimukset) tai laadullisiin (muun muassa haastattelu- ja havainnointitutki-

mukset) tutkimuksiin. Akateeminen tutkimuskin voi olla soveltavaa tutkimusta, mutta yliopis-

toissa tehdään enimmän perustutkimusta, jonka tavoitteena on vain harvoin toiminnan kehittä-

minen – tutkimus päättyy tulosten esittämiseen ja keskusteluun teorian, ei työelämän kanssa.

Tutkimustulosten mahdollinen soveltaminen käytäntöön jää muiden tehtäväksi. Akateemisesta

tutkimuksesta kannattaa siis tutkimusmenetelmien sijaan ottaa mallia lähteiden huolellisesta

käytöstä ja täsmällisestä merkitsemisestä.

Humakin opinnäytetyön tavoite on kehittää tilaajan toimintaa. Tutkimusmenetelmien sijasta on

osuvampaa puhua kehittämistyön menetelmistä. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset yhteisölliset

ideointimenetelmät, aivoriihet, prosessianalyysit, vertaisarvioinnit ja tulevaisuusverstaat. Näihin

tutustuminen kannattaa aloittaa esimerkiksi Katri Ojasalon ym. teoksesta Kehittämistyön mene-

telmät (2009). Menetelmäkysymyksiä käsitellään Kehittämistyön menetelmät 1 ja 2 -opinnoissa

ennen opinnäytetyön aloittamista.

Kehittämistyön menetelmille on ominaista, että monia eri menetelmiä yhdistellään päämäärän

saavuttamiseksi. Opinnäytetyön tekijä voi esimerkiksi aloittaa kehittämistyönsä ryhmähaastatte-

lulla, jonka avulla tunnistetaan kehittämistarve. Tämän jälkeen voidaan yhteisöllisesti ideoida ai-

voriihen avulla erilaisia ratkaisumalleja. Vertaisarvioinnin (benchmarking) avulla voidaan etsiä

hyviä käytäntöjä kotimaasta ja ulkomailta. Kehittämistyön konkreettisen suorittamisen jälkeen

voidaan kerätä palautetta esimerkiksi sähköpostikyselyllä.

Kehittämistyötä tehdään yleensä yhdessä työyhteisön kanssa. Vaikka ideat ja ratkaisumallit olisi-

kin kehitelty yhteisöllisesti, voi opiskelija hyödyntää niitä täysimääräisesti opinnäytetyössään.

Kyky kehittää työtä ennakkoluulottomasti yhdessä toisten kanssa valmistaa opiskelijaa opintojen

jälkeiseen tiimi- ja verkostotyöskentelyyn, jota työelämässä arvostetaan.

Sitä kirjallista materiaalia, jota kehittämistyössä tuotetaan, kutsutaan aineistoksi. Ammattikor-

keakouluissa ei yleensä käytetä sanaa tutkimusaineisto eikä kuvaavampi sana kehittämisaineisto

ole vakiinnuttanut paikkaansa – siksi puhutaan lyhyesti aineistosta. Aineisto tulee dokumentoida

huolellisesti, mutta usein opiskelijan tarmo kuluu haastatteluista tms. suoriutumiseen ja doku-

mentointi pyrkii unohtumaan. Haastattelut ja yhteisöllisin ideointimenetelmin hankittu aineisto

on syytä tallentaa ja litteroida tavoitteen kannalta riittävällä tarkkuudella. Konkreettisessa työn

sivu 12


www.humak.fi

kehittämisessä on usein välttämätöntä pitää opinnäytetyöpäiväkirjaa, koska muuten iso osa tär-

keistä havainnoista yksinkertaisesti unohtuu. Aineistoa ei tarvitse laittaa työn liitteeksi.

Kehittämistyössä on erittäin tärkeää työn onnistumisen huolellinen arviointi ja jatkokehittämisen

tarpeen tunnistaminen. Kehittämistyöhön liittyy pragmatistinen käsitys tiedosta: mitä paremmin

jokin asia toimii, sitä lähempänä ollaan oikeaa tietoa. Työn toimivuuden arviointi unohtuu opis-

kelijoilta liian usein. Palautteen kerääminen työn tilaajalta ja muilta asianosaisilta on yksi keino

arvioida onnistumista. Toinen on työn sovellusmahdollisuuksien tunnistaminen jossakin toisessa

kohteessa. Joskus työn onnistumista voidaan arvioida ennalta määrätyillä objektiivisilla kritee-

reillä. Pääasia on, että kriittinen arviointi on syvällisempää kuin oman ylimalkaisen mielipiteen

esittäminen. Ohjaajan on myös syytä tähdentää, että arvioinnissa ei tarvitse pelkästään kehua

omaa työtään: epäonnistumisten huolellinen analyysi ja monitahoinen pohdinta onnistuneenkin

työn kehittämistarpeista ovat tärkeä osa arviointia.

Aina kehittämistyössä ei tarvita monia menetelmiä ja aineistoja. Kehittämistyö voi joissakin ta-

pauksissa perustua yhteen aineistoon, kuten haastatteluun tai kyselyyn. Tällöin aineiston analyy-

siltä tulee vaatia enemmän kuin jos haastattelua tai kyselyä käytetään esimerkiksi palautteen ke-

räämistä varten. Vähimmäisvaatimus määrällisessä analyysissa voidaan asettaa ”ristiintaulu-

koinnin tasolle” eli siihen, että selityksiä asioille etsitään helpompien menetelmien avulla. Pelkkä

prosenttijakaumien luetteleminen riittää vain harvoin toiminnan kehittämiseen. Haastattelutut-

kimuksen minimitaso voidaan asettaa siihen, että litteroitu aineisto ryhmitellään mielekkäästi tai

asiantuntijahaastatteluissa uutta faktatietoa etsitään systemaattisesti.

Opiskelijan yleisin aineistoon liittyvä kysymys ohjaajalle on, mistä tietää, että aineistoa on kerätty

riittävästi. Laadullisia menetelmiä käytettäessä aineiston riittävyyttä arvioidaan usein aineiston

kyllääntymisen eli saturaation käsitteen avulla. Usein kuitenkin resurssit loppuvat ennen satu-

raatiopistettä. Hyvä nyrkkisääntö on, että viisi haastattelua on hyvä määrä, kun haastattelut ovat

keskeinen kehittämistyön aineisto. Kyselyissä aineiston edustavuus on tärkeämpää kuin määrä –

tämän vuoksi ohjaajan on syytä tarkistaa otannan satunnaisuus. Jos kyselyaineisto kerätään

Webropol-ohjelmalla, on hyvä varautua siihen, että keskimäärin vain 10–20 prosenttia vastaa

kyselyyn. Siltä varalta, että aineiston kerääminen epäonnistuu, on hyvä olla varasuunnitelma.

Silloin kun tehdään haastattelu- tai kyselytutkimuksia, on muistettava, että päämääränä on viime

kädessä toiminnan kehittäminen. Opinnäytetyö ei saa päättyä tulosten esittämiseen. Minimivaa-

timuksena voidaan pitää, että opinnäytetyön tekijä esittää tilaajalle suosituksia toiminnan kehit-

tämiseksi. Monissa tapauksissa opiskelija pääsee esittämään työnsä tulokset ja kehittämisehdo-

tukset tilaajalle tähän tarkoitukseen varatussa palaverissa ja kertomaan tästä opinnäytetyössään.

Parhaassa tapauksessa tekijä pääsee soveltamaan opinnäytetyönsä tuloksia palkattuna työnteki-

jänä.

sivu 13


www.humak.fi

3.3 Opinnäytetyön kirjoittaminen

Opinnäytetyö kirjoitetaan hyvää tieteellisen kirjoittamisen tapaa noudattaen. Vaativalta kuulos-

tavaa tavoitetta ei pidä säikähtää, sillä hyvän tieteellisen kirjoittamisen ohjeet pätevät minkä ta-

hansa asiantuntijatekstin tuottamiseen. Hyvän opinnäytetyön teksti on selkeää, pohdiskelevaa ja

helppolukuista: selkeästi kirjoitettu on myös selkeästi ajateltu. Tyylillisesti opinnäytetyössä kir-

joitetaan hyvää ja vivahteikasta asiatekstiä, ei puhekieltä. Asiallinen tyyli ei ole kuivaa ja tylsää,

vaan aiheeseen vihkiytyneen mielestä hyvinkin kiinnostavaa ja vakuuttavaa.

Opinnäytetyötä kirjoitettaessa kannattaa miettiä tekstiä lukijan näkökulmasta. Opinnäytetyötä ei

kirjoiteta pelkästään tilaajalle eikä varsinkaan ohjaajalle, vaan laajemmalle lukijakunnalle. Eri-

tyisesti oman pitkäaikaisen työpaikan kehittämistehtävistä tulee helposti sisäpiirimäistä, jolloin

sekä ohjaajan että muun ulkopuolisen lukijan on vaikea saada juonen päästä kiinni. Yksi keino

välttää likinäköistä kirjoitustapaa on kuvitella lukijaksi kaukana toisessa kaupungissa asuva

oman alan sivistynyt henkilö ja kirjoittaa hänelle. Opiskelijoiden olisikin hyvä antaa työ luetta-

vaksi organisaation ulkopuolisille henkilöille.

Sana raportti on monin tavoin ongelmallinen opinnäytetyön yhteydessä. Raportointi viittaa sii-

hen, että ensin tehdään ja sitten raportoidaan. Opinnäytetyötä edeltävissä opinnoissa tämä stra-

tegia voi vielä toimia: esimerkiksi Humakin harjoittelu- ja projektiraportit yleensä kirjoitetaan

työn päätyttyä. Opinnäytetyö on kuitenkin liian suuri työ, jotta se voitaisiin tällä tavalla rapor-

toida. Kirjoittaminen ei ole pelkkä menetelmä siirtää päässä olevia ajatuksia paperille, vaan se

myös yksi tärkeimmistä menetelmistä tuottaa ajatuksia. Tämän vuoksi on hyvä idea kirjoittaa

alinomaa. Vähintäänkin tulisi huolehtia siitä, että käytännön tekemisen lomassa pidetään opin-

näytetyöpäiväkirjaa.

Raskassoutuisuus ei ole hyve opinnäytetyössä. Ylipitkinä polveilevat virkkeet ja vaikeaselkoinen

kapulakieli eivät kuulu opinnäytetyöhön. Byrokraattiselle tekstille ominaista substantiivitautia

tulee välttää: esimerkiksi ilmaisut "tehdä tutkimusta", "suorittaa analyysi", "toteuttaa haastat-

telu" jne., voidaan ilmaista tutkia, analysoida ja haastatella. Lyhenteitä käytetään säästeliäästi;

yleensä hyvässä tekstissä on lyhenteitä vain sulkumerkkien sisällä. Virkkeiden ylimääräiset joh-

dannot (”On kuitenkin tärkeää ottaa huomioon, että…) ovat useimmiten turhia. ”Mene suoraan

asiaan ja kirjoita konstailemattomasti” on hyvä kirjoittamisen yleisohje. Passiivin liiallista käyttöä

on syytä varoa, koska se saattaa hämärtää kuka oli tekijä missäkin asiassa. Ilmaisut ”aineisto ke-

rättiin” ja ”aineisto analysoitiin” herättävät mielikuvan siitä, että tekijällä on taustallaan salape-

räinen aineistonkeruu- ja analysointiryhmä. Opinnäytetyön voi kirjoittaa pääsääntöisesti aktii-

vissa eikä minä-muodon runsaskaan käyttäminen ole kiellettyä. Subjektiivisuuden esiintuominen

ei kuitenkaan tarkoita, että opinnäytetyö olisi mielipidekirjoitus. Lukijalla on oikeus tietää, mihin

tekijän näkemykset perustuvat.

sivu 14


www.humak.fi

Huolellinen lähdeviitteiden ja -luettelon merkitseminen lisäävät lukijoiden luottamusta työhön,

samoin kuin ohjeiden mukainen siisti ja yhdenmukainen muotoilu. Lähteet kannattaa merkitä

täydellisesti heti, koska puuttuvien lähteiden etsiminen jälkikäteen voi olla erittäin työlästä. Syytä

on myös varmistaa, että työn alkupuolella esitettyihin kysymyksiin on vastattu viimeistään johto-

päätösluvussa.

Opinnäytetyössä kunnioitetaan oikeakielisyyttä. Opinnäytetyön lopullisessa versiossa ei saa olla

mitään, mitä opiskelija ei itse täysin ymmärrä.

Ennen lopullisen työn jättämistä arvioitavaksi opiskelija syöttää työnsä plagioinninesto-ohjel-

maan. Kaikki Humakissa tehtävät opinnäytetyöt lähetetään Urkundiin tarkistettavaksi. Opiske-

lija lähettää itse oman opinnäytetyönsä Urkundiin sähköpostin liitetiedostona. Opinnäytetyön

ohjaaja kertoo, missä vaiheessa työ kuuluu lähettää Urkundiin sekä antaa opiskelijoille oman Ur-

kund-sähköpostiosoitteensa, johon työ lähetetään. Tarkemmat Urkund-ohjeet opiskelijoille ovat

Humakin tietohallinnon kotisivuilla.

Tiivistelmä kirjoitetaan yleensä viimeiseksi, mutta siihen tulee silti panostaa, koska lukija usein

päättää tiivistelmän perustella, kannattaako työhön tutustua tarkemmin. Hyvästä tiivistelmästä

tulisi ilmetä seuraavat asiat:

• Miksi tilaajan toimintaa tuli kehittää?

• Mitkä olivat työn tavoitteet?

• Miten kehittämistyö tehtiin?

• Mitä konkreettista työ tuotti tilaajalle?

• Miten tavoitteet täyttyivät?

• Mitä uutta tietoa saatiin selville? Mikä uutta työ tuotti koko ammattialalle?

3.4 Kirjoittamisen ongelmien voittaminen

Kirjoittamisen ongelmat ovat melko yleisiä. Liian voimakas itsekritiikki voi estää prosessin käyn-

nistymisen, epäonnistumisen pelko voi lamauttaa, ja keskinkertaisuuden pelko voi pakottaa hio-

maan tekstiä loputtomiin. Kirjoittamisen alkuvaiheessa ei kannata olla liian ankara itselleen; lo-

pulliseen versioon jää kuitenkin vain murto-osa ensimmäisistä luonnoksista. Kirjoittamisessa al-

kuun pääseminen edellyttää, että määrä on laatua tärkeämpi. Hataratkin havainnot ja pohdinnat

kannattaa mieluummin saattaa tekstimuotoon kuin pyöritellä niitä loputtomasti ajatuksissaan.

Yksikin sivu tekstiä on paljon enemmän kuin tyhjä sivu, jonka ylälaidassa lukee ”johdanto”. Epä-

sivu 15


www.humak.fi

onnistumisen pelko on mahdollista kääntää onnistumisen tavoittelemiseksi ja aikataulun kunni-

oittaminen asettaa takarajat hiomiselle.

Kirjoittamisen alkuun voi päästä piirtämällä käsitekarttoja, listaamalla kirjoitettavaan lukuun

kuuluvia asioita paperille tai kirjoittamalla niitä post it -lapuille. Kannattaa päättää etukäteen,

milloin ja miten kauan kirjoittaa. Kirjoittamiseen varattu aika on hyvä merkitä omaan kalenteriin

– ja pitää kiinni tästä päätöksestä. Yksi hyvä tapa päästä vauhtiin kirjoittamisessa on aloittaa

työskentely lukemalla ja muokkaamalla edellisellä kerralla kirjoitettua tekstiä. Kirjoittaminen

kannattaa myös aina lopettaa ajatukseen siitä, mistä kirjoittaa seuraavaksi.

Kirjoittamiseen liittyy monia myyttejä. Usein väitetään, että kirjoittamiseen tarvitaan pitkiä täy-

sin rauhallisia hetkiä. Mieluiten kirjoittaminen tapahtuisi yksin erämaamökissä aamuyön tun-

teina erityisen luovassa olotilassa. Tämän kaltaiset myytit on hyvä häivyttää mielestään. Johtavat

kirjoittamisen asiantuntijat ovat sitä mieltä, että kirjoittaa voi parikymmentä minuuttia päivässä

muiden kiireiden ja hälyn keskellä. Aloittaa voi laskemalla kädet näppäimistölle ilman, että tun-

tuisi olevan mitään erityistä uutta sanottavaa. Kokenut ohjaaja arvostaa alkuvaiheessa enemmän

tekstin määrää kuin laatua.

Entäpä jos tekstiä ei ole syntynyt tarpeeksi, ja työ tuntuu liian lyhyeltä? Liian tiukkaa tekstiä ei

pidä yrittää laventaa keinotekoisesti sisällyksettömällä tekstillä. Oikea tapa laajentaa tekstiä on

vertaileminen, soveltaminen, asioiden yhdisteleminen, analysoiminen sekä väitteiden esittämi-

nen puolesta ja vastaan. Tällöin teksti pysyy tiiviinä, mutta aiheen käsittely syvenee.

3.5 Opinnäytetyön rakenne

Opinnäytetyöt voivat olla rakenteellisesti hyvinkin erilaisia, mutta kaikista voidaan erottaa kolme

keskeistä kokonaisuutta: johdanto, sisältöosa ja loppuluku. Opinnäytetyön johdannossa lukijan

mielenkiinto viritetään ja hänet johdatellaan työn aihepiiriin. Johdannossa selvitetään, miksi ti-

laajan toimintaa tulee kehittää, mitkä ovat työn tavoitteet ja mitä konkreettista työn on tarkoitus

tuottaa.

Työn rakenne kannattaa pitää yksinkertaisena. Sopiva määrä päälukuja on noin kuusi: johdanto,

opinnäytetyön näkökulma ja tietoperusta, 2–3 toiminnan kuvausta sisältävää lukua ja johtopää-

tösluku. Kahden otsikkotason rakenne on huomattavasti lukijaystävällisempi kuin kolme otsik-

kotasoa. Neljättä otsikkotasoa ei kannata edes harkita. Luvuista ei pidä myöskään tehdä liian ly-

hyitä, ja niiden on hyvä olla suurin piirtein samanpituisia.

Opinnäytetyön sisältöosassa esitellään työn aihetta lähdekirjallisuuden perusteella monipuoli-

sesti. Sen jälkeen tutkimuksen tai toiminnan vaiheet kuvataan niin yksityiskohtaisesti, että lukija

sivu 16


www.humak.fi

pystyy seuraamaan, miten päätelmiin on päädytty. Asioita tarkastellaan käytössä olevien aineis-

tojen, käytännön ammatillisen kokemuksen ja alan kirjallisuuden näkökulmien valossa.

Loppuluvussa arvioidaan kehittämistyön onnistumista ja kuvataan työn tulosten jalkauttamista

tilaajan toimintaan. Lopussa palataan vielä alussa esiteltyyn näkökulmaan ja kuvataan tehdyn

kehittämistyön yleistä merkitystä. Perustellut ideat ja rohkeat toimintakokeilut voivat jopa ky-

seenalaistaa aikaisemman ymmärryksen tai ainakin monipuolistaa sitä. Loppulukua ei siis pidä

ajatella sellaisena yhteenvetona, jossa pelkästään kerrataan sisältöluvuissa mainittuja asioita.

Opinnäytetyö ei ole irrallisista osiosta koostuva kirjallinen tuotos. Otsikot eivät saisi liittyä aino-

astaan luvun sisältöön vaan myös toisiinsa. Käytännössä on kuitenkin viisainta ajatella lukuja

suhteellisen itsenäisinä kokonaisuuksina – onhan norsukin helpompi syödä pala kerrallaan kuin

kokonaisena. Punaista lankaa voidaan ja pitääkin kirkastaa työn myöhemmissä vaiheissa. Vaikka

kirjoittaminen aloitetaan yleensä johdannosta, sen voi aloittaa myös siitä kohdasta, mikä tuntuu

helpoimmalta. Usein on kuitenkin järkevää palata vielä kerran johdantoon ja kirjoittaa se osittain

uudelleen, kun opinnäytetyön päätelmät ja kehittämisehdotukset on kirjoitettu.

4 OPINNÄYTETYÖN ARVIOINTI

Opinnäytetöitä otetaan arvioitavaksi neljä kertaa vuodessa: kaksi kertaa syyslukukaudella ja kaksi

kertaa keväällä. Humakin pedagoginen yliopettaja tiedottaa lukuvuoden alussa päivämäärät, jol-

loin opinnäytetyöt jätetään arvioitavaksi. Nämä aikarajat ovat samat kaikille opiskelijoille tasa-

vertaisen kohtelun varmistamiseksi.

Ennen varsinaista arviointia opinnäytetyö esitellään seminaarissa, jossa opiskelija saa palautetta

työstään ohjaavalta opettajalta ja vertaisarvioijilta. Työn viimeistelemiseksi myös tilaajalta saatu

palaute on syytä ottaa huomioon. Seminaarin jälkeen työtä voi vielä korjata siten, että opiskelija

saa työnsä hyväksytyksi tai voi mahdollisesti yltää parempaan arvosanaan. Saatuaan täydennetyn

version ohjaava opettaja päättää, voidaanko opinnäytetyö ottaa arvioitavaksi eli täyttääkö se Hu-

makin vähimmäisvaatimukset. Kun opiskelija saa tiedon työn hyväksymisestä, hän tallentaa

opinnäytetyönsä Theseus-verkkokirjastoon sekä toimittaa ohjeistetun määrän paperiversioita

(tai muussa muodossa olevan opinnäytetyön kappaleet) sovittuna ajankohtana opintosihteerille.

Tämän jälkeen työtä ei voi enää täydentää eikä muokata.

Opinnäytetyöllä on kaksi arvioijaa, joista toinen on yleensä ohjaava opettaja. He kirjoittavat

työstä noin sivun mittaisen lausunnon ja antavat arvosanaksi joko suoritettu tyydyttävästi (1-2),

suoritettu hyvin (3─4) tai suoritettu kiitettävästi (5). Opinnäytetyöt ovat luonteeltaan erilaisia,

mutta työt arvioidaan tasavertaisesti. Opinnäytetöiden arviointi perustuu työn kirjalliseen osuu-

sivu 17


www.humak.fi

teen. Töissä, jotka sisältävät myös tuotteen, ei välttämättä arvioida ja painoteta tuotteen onnistu-

mista. Onnistuminen toki vaikuttaa opinnäytetyön sovellettavuuteen ammattialalla, mutta myös

epäonnistuminen tuottaa arvokasta kokemusta ja tietoa.

4.1 Arviointiperusteet

Seuraava arviointikehys on tarkoitettu helpottamaan arvioijien tehtävää. Työn kokonaisarvosana

ei aina ole yksittäisten kohtien keskiarvo, koska töiden erilaisten tavoitteiden vuoksi arviointipe-

rustelujen painotus voi vaihdella. Opinnäytetyö voi olla erityisen ansiokas joltakin tietyltä osal-

taan, vaikka toiset osa-alueet jäisivätkin heikommiksi. Tällöin arvioinnissa on mahdollista koros-

taa työn erityisiä vahvuuksia.

I. Työn tärkeys ammattialalle

1. Aiheen ajankohtaisuus ja kiinnostavuus

1

2

3

4

5

2. Oman aihepiirin kehittämistarpeiden

tunnistaminen

1

2

3

4

5

3. Työn sovellusarvo tilaajalle

1

2

3

4

5

4. Työn merkitys ammattialalle

1

2

3

4

5

5. Työn kriittinen arviointi

1

2

3

4

5

Ensimmäisessä arviointiosassa opinnäytetyötä tarkastellaan työn tilaajan ja koko ammattialan

näkökulmasta. Usein aiheenvalinta ratkaisee, onko työllä edellytyksiä kehittää toimintaa ja pal-

vella koko ammattialaa. Oman ammattialan kehittämistarpeiden tunnistaminen on uteliasta pe-

rehtymistä alan kirjallisuuteen ja verkostoitumista ammattialalle. Sovellettavuus voi olla väli-

töntä tai myöhemmin tapahtuvaa: tärkeintä on huolellinen työn hyödynnettävyyden arviointi.

Kriittinen arviointi tarkoittaa tekijän kykyä luotettavasti arvioida työn merkittävyyttä tilaajalle ja

laajemmalle lukijakunnalle. Parhaassa tapauksessa työ sekä palvelee konkreettisia tavoitteita että

kartuttaa ammattialan tieto- ja osaamisperustaa. Joskus opinnäytetyön tuote saattaa epäonnistua

ainakin osittain, mutta epäonnistumisen syiden huolellinen analyysi voi tuottaa arvokasta tietoa

sivu 18


www.humak.fi

ja sen myötä onnistuneen opinnäytetyön.

Merkitys ammattialalle on kiitettävää (5), jos aiheenvalinta on tulevaisuusorientoitunut ja rohkea.

Lisäksi kiitettävällä työllä on hyvä sovellusarvo tilaajalle, ja se on erityisen kiinnostava koko am-

mattialan näkökulmasta. Merkitys ammattialalle on hyvä (3), jos työ on tilaajalle sinänsä tärkeä,

mutta työn arvo koko ammattialalle jää epäselväksi. Merkitys ammattialalle on tyydyttävä (1), jos

kyse on rutiininomaisesta tehtävän suorittamisesta eikä työn hyödynnettävyyttä juurikaan arvi-

oida tai pystytä osoittamaan.

II. Tiedon ja taidon tuottaminen

6. Tietolähteiden monipuolinen hyödyntämi-

nen

1

2

3

4

5

7. Tehtävänasettelun selkeys ja onnistuminen

rajaamisessa

1

2

3

4

5

8. Menetelmällinen osaaminen

1

2

3

4

5

Tässä osiossa arvioidaan opinnäytetyön tekijän kykyä suoriutua vaativasta tehtävästä itsenäisesti

ja omaperäisesti. Tietolähteiden monipuolinen hyödyntäminen tarkoittaa tiedon muokkaamista

tiedon luettelemisen sijasta. Hyvä menetelmällinen osaaminen on kykyä soveltaa tutkimusmene-

telmiä – ei pelkästään menetelmäoppaiden siteeraamista. Toiminnallisuuteen painottuvissa

töissä arvioidaan kykyä hyödyntää esimerkiksi opinnäytetyöpäiväkirjoja ja ylipäänsä kykyä tuot-

taa luotettavaa tietoa toiminnan kriittisen arvioinnin avulla. Tutkimuseettisten periaatteiden

noudattaminen kuuluu menetelmälliseen osaamiseen.

Tiedon ja taidon tuottaminen on kiitettävää (5), jos tietolähteet on laitettu keskustelemaan kes-

kenään, on muodostettu oma näkökulma ja kyetty soveltamaan tätä näkökulmaa käytännön teh-

tävissä. Tiedon ja taidon tuottaminen on hyvää (3), jos lähteet ovat relevantteja ja niitä on käytetty

monipuolisesti, mutta tietoa on pikemminkin lueteltu kuin muokattu ja sovellettu. Tyydyttävässä

(1) työssä kirjalliset lähteet jäävät sisällöstä irrallisiksi, työ on hajanainen ja työn tavoitteita ei ole

ilmaistu selvästi.

sivu 19


www.humak.fi

III. Työn ulkoasu ja luettavuus

9. Työn ulkoasun ja rakenteen selkeys sekä

muotoilun huolellisuus

1

2

3

4

5

10. Kyky kirjoittaa hyvää ja selkeää asiantun-

tijatekstiä

1

2

3

4

5

Tässä osassa arvioidaan työn sisäistä ja ulkoista toimivuutta. Kyse ei ole pelkästään muoto-

seikoista, vaan myös työn käyttöarvosta työelämässä.

Kiitettävä (5) työ on kielellisesti moitteeton, sisällöllisesti vakuuttava ja rakenteellisesti lukijays-

tävällinen. Hyvässä (3) työssä sallitaan ulkoasuun ja rakenteeseen kohdistuvia huomautuksia, jos

teksti sinänsä on sujuvaa ja asiantuntijan ottein kirjoitettua. Lisäksi kuviot, taulukot ja kuvat ovat

tarkoituksenmukaisia ja siististi muotoiltuja. Lähdeviitteet ja -luettelo on laadittu huolellisesti.

Tyydyttävä (1) työ ei ole ulkoisesti kovin houkutteleva, esitystapa on kankea ja tekijällä on selviä

vaikeuksia kirjoittaa sujuvaa asiatekstiä.

4.2 Kypsyysnäyte

Ammattikorkeakoulututkintoa varten opiskelijan on kirjoitettava opinnäytetyönsä alalta kyp-

syysnäyte, joka osoittaa perehtyneisyyttä alaan ja suomen tai ruotsin kielen taitoa. Kypsyysnäyte

kirjoitetaan äidinkielellä, mikäli se on suomi tai ruotsi. Jos opiskelija on saanut koulusivistyk-

sensä muulla kuin suomen tai ruotsin kielellä, ohjaava opettaja päättää kypsyysnäytteen kielen.

Kypsyysnäytteen tehtävänä on kirjoittaa tiedote tai muu opinnäytetyötä edelleen edistävä tuotos.

Kypsyysnäytteessä opiskelija osoittaa, miten syvällisesti hän on oppinut tutkimansa asian. Tie-

dote voidaan kirjoittaa atk-luokassa suoraan Humakin mallipohjaan. Hyväksytty tiedote on laa-

dittu ammattimaisesti. Opiskelijalle voidaan tarvittaessa jakaa hyvän tiedotteen laatimista kos-

kevat ohjeet. Tekstin tulee noudattaa hyvän asiatyylin vaatimuksia ja olla rakenteeltaan, kieliasul-

taan sekä ulkoasultaan selkeä ja johdonmukainen kokonaisuus.

Kypsyysnäytteeseen ilmoittaudutaan ohjaavalle opettajalle, kun opinnäytetyö on hyväksytty arvi-

oitavaksi. Kypsyysnäyte kirjoitetaan pääsääntöisesti yleisenä tenttipäivänä tai muulloin sovittuna

ajankohtana. Kypsyysnäyte tarkastetaan sekä asiasisällön että kieliasun osalta. Kypsyysnäyt-

teestä ei anneta arvosanaa, vaan se arvioidaan suoritettu – täydennettävä -periaatteella. Arviointi

sivu 20


www.humak.fi

on annettava viikon kuluessa kypsyysnäytteen kirjoittamisesta. Mikäli suoritus annetaan täyden-

nettäväksi, opiskelijalle annetaan palautetta ennen uusintayritystä.

4.3 Arvioinnin oikaiseminen

Opinnäytetyöstä annetaan kirjallinen arviointi, johon opiskelijalle varataan tilaisuus tutustua vii-

pymättä arvioinnin valmistuttua. Halutessaan opiskelija voi keskustella arviointiperusteista ar-

vioijien kanssa. Mikäli opinnäytetyön tekijä ja opinnäytetyön arvioijat eivät ole yhtä mieltä opin-

näytetyön arvioinnista, menetellään seuraavasti:

1. Opiskelija pyytää oikaisua opinnäytetyönsä arvioinnista joko kirjallisesti tai suullisesti opin-

näytetyön ohjaajalta. Oikaisupyyntö tehdään opinnäytetyön ohjaajalle kahden viikon kulu-

essa siitä, kun opinnäytetyön kirjallinen arviointi on annettu opiskelijalle tiedoksi.

2. Jos opiskelija on tyytymätön saamaansa ratkaisuun, hän hakee toista oikaisua kirjallisesti

Humakin tutkintolautakunnalta. Kirjallinen pyyntö on tehtävä viikon kuluessa siitä, kun

edellinen ratkaisu on saatettu opiskelijan tietoon.

3. Humakin tutkintolautakunta käsittelee oikaisupyyntöä tutkintolautakunnan puheenjohtajan

valmistelemana. Lautakunnalla ei ole käsittelyaikataulua. Lautakunta toimittaa tiedon pää-

töksestään opiskelijalle.

5 ULKOASU JA LÄHTEET

Kaikissa julkaisusarjoissa vaaditaan, että teosten ulkoasu on yhteneväinen. Humakin opinnäyte-

töissä noudatetaan oppilaitoksen ulkoasuohjeita sekä tapaa merkitä lähdeviitteet ja -luettelo.

Lähdeviitteiden avulla lukija tietää, mikä on tekijän omaa tekstiä ja mikä kirjallisuudesta lainat-

tua. Lähdetietojen avulla lukija saa aiheesta lisätietoa ja voi halutessaan tarkistaa lainatun tiedon

oikeellisuuden. Lisäksi lähdeviitemerkinnät kunnioittavat alkuperäisen tiedon haltijan tekijänoi-

keuksia. Puutteellisia viitemerkintöjä pidetään tutkijan eettisenä rikkeenä.

Niissä tapauksissa, joissa ei tästä ohjeistuksesta löydy riittää tietoa, sovelletaan ensisijaisesti te-

oksen Hirsjärvi, Remes & Sajavaara Tutki ja kirjoita -teoksessa annettuja ohjeita.

5.1 Ulkoasu

Humakilla on käytössään TOLAsta löytyvä opinnäytetyön mallipohja, jossa on valmiina oikeat

sivu 21


www.humak.fi

asetukset. Opinnäytetyön voi kirjoittaa suoraan mallipohjaan tai lopuksi kopioida pohjaan muo-

toilemattomana tekstinä. Lopuksi on syytä varmistaa, että asetukset ovat säilyneet oikein.

Opinnäytetyön ulkoasun yleiset asetukset:

- ylä- ja alamarginaali 2,5 cm

- vasen marginaali 3 cm ja oikea marginaali 2 cm

- riviväli 1,5

- kirjasinlaji ARIAL

- kirjasinkoko 12 pt

- teksti tavutetaan ja molemmat reunat tasataan

- kappaleet erotetaan toisistaan jättämällä niiden väliin yksi tyhjä rivi

- sivunumerointi sivun oikeaan ylälaitaan

- lähdeluettelo ja liitteet aloitetaan aina omalta sivulta

Opinnäytetyön alkuun tulee kansilehti, tiivistelmät suomeksi ja englanniksi ja sisällysluettelo.

Kansilehdelle kirjoitetaan:

- opinnäytetyön nimi

- tekijän tai tekijöiden nimet

- missä työ on tehty (Humanistinen ammattikorkeakoulu)

- koulutusohjelma ja tutkinnon laajuus

- kuukausi ja vuosi, jolloin työ on jätetty arvioitavaksi

Sivunumerointi aloitetaan kansilehdestä alkaen, mutta kansilehti, tiivistelmä, sisällysluettelo

ja johdannon ensimmäinen sivu jätetään ilman numeromerkintää (tekstinkäsittelyohjelmassa

tämä voi vaatia osanvaihdot-toiminnon alkusivujen erotukseksi). Numerointia jatketaan juokse-

vana myös lähdeluettelon ja liitteiden läpi.

Otsikot numeroidaan, ja ne alkavat vasemmanpuoleisesta marginaalista. Pääotsikot kirjoitetaan

isoilla ja alaotsikot pienillä kirjaimilla. Työssä voidaan käyttää myös muita tyylejä, kuten pääot-

sikoiden lihavointia tai valmiita otsikkotyyppejä ohjaavan opettajan kanssa sovitulla tavalla. Sa-

maa tyyliä on kuitenkin käytettävä johdonmukaisesti läpi koko työn. Pääotsikot erotetaan teks-

tistä kahdella tyhjällä rivillä. Alaotsikot erotetaan edeltävästä tekstistä myös kahdella, mutta ot-

sivu 22


www.humak.fi

sikkoa seuraavasta tekstistä yhdellä rivivälillä. Tekstin tehostekeinoja, kuten lihavointia, kursi-

vointia ja alleviivausta, kannattaa käyttää säästeliäästi tai ei ollenkaan. Kolmea riviä pidemmät

suorat lainaukset sisennetään ja kirjoitetaan rivivälillä 1.

Tiivistelmät kirjoitetaan niitä varten tehtyyn lomakepohjaan (ks. TOLA opinnäytetyön mallisi-

vut). Heti kansilehden jälkeen sijoitetaan opinnäytetyön kielellä kirjoitettu tiivistelmä ja englan-

ninkielinen tiivistelmä. Jos opinnäytetyö on kirjoitettu muulla kuin suomen kielellä, tulee työn

sisältää myös suomenkielinen tiivistelmä. Tiivistelmään kirjataan työn tarkat bibliografiset tiedot

ja opinnäytetyön keskeiset asiasanat tiedonhakua varten. Tiivistelmään ei merkitä lähteitä eikä

sivunumeroa. Tiivistelmän enimmäispituus on rivivälillä 1 kirjoitettuna yksi sivu. Tiivistelmän

persoonamuoto on passiivi. Aikamuoto on imperfekti, paitsi selostettaessa yleispäteviä tuloksia

ja päätelmiä, jotka kirjoitetaan preesensissä. Tiivistelmän laatuun kannattaa panostaa, koska lu-

kija usein päättää tiivistelmän perusteella, kannattaako työhön perehtyä tarkemmin.

Sisällysluettelo sijoitetaan tiivistelmien jälkeen ja otsikoksi kirjoitetaan ”sisällys” tai ”sisältö”.

Sisällysluettelosivulle ei merkitä sivunumeroa. Tiivistelmä mainitaan sisällysluettelon alussa

isoin kirjaimin ennen varsinaista sisältöä. Jos opinnäytetyöhön kuuluu liitteitä, tulee sisällysluet-

telon loppuun ”liitteet” isoin kirjaimin ja se sivunumero, josta liitesivut alkavat.

Kuviota ja taulukoita kannattaa käyttää harkiten ja tekstiä havainnollistavassa tarkoituksessa.

Ne nimetään ja numeroidaan. Kuvioiden nimi ja numero sijoitetaan niiden alapuolelle ja taulu-

koiden yläpuolelle. Molemmilla on oma juokseva numerointinsa. Valokuvissa tulee olla kuva-

teksti, jonka tulee täydentää muuta informaatiota eikä toistaa tekstissä esitettyä asiaa.

5.2 Lähdeviitteet

Lähteiden monipuolinen käyttäminen on onnistuneen opinnäytetyön edellytys. Lähdeviitteet tu-

lee merkitä huolellisesti, mutta tarkoitus ei ole siteerata lähteitä sanasta sanaan. Lähteestä ote-

taan olennaiset asiat soveltaen niitä omaan aiheeseen. Tämä pätee myös vieraskielisiin lähteisiin,

joita ei ole tarkoitus suomentaa sanatarkasti. Opinnäytetyöhön ei pidä kirjoittaa mitään, mitä te-

kijä itse ei ole täysin ymmärtänyt ja sisäistänyt.

Lähdeviitteet merkitään tekstissä sen virkkeen tai kappaleen perään, jossa on viitattu jonkun

muun ajatuksiin, referoimalla tai lainaamalla niitä suoraan. Lähdeviitemerkinnässä mainitaan

tekijän sukunimi, teoksen julkaisuvuosi ja sivu tai sivut, joista ajatus on peräisin, esimerkiksi

(Heikkinen 2009, 123). Jos teoksella on tekijöitä enemmän kuin kaksi, eikä ole tietoa, mikä osa

teoksesta on kenenkin kirjoittama, viitteessä mainitaan ensimmäisen kerran viitattaessa kaikki

kirjoittajat: (Heikkinen, Tolonen, Moilanen & Seppänen 2002, 123). Seuraavilla kerroilla riittää,

että mainitaan ensimmäinen nimi, jonka perään liitetään ym.: (Heikkinen ym. 2002, 123). Mikäli

sivu 23


www.humak.fi

viitataan koko teoksen tai artikkelin läpäisevään ajatukseen, ei sivunumeroa merkitä. Kun viita-

taan toimitetussa kokoomateoksessa olevaan artikkeliin, merkitään tekijäksi artikkelin kirjoittaja,

ei teoksen toimittaja. Suullisiin lähteisiin viitattaessa sivunumeroa ei tietenkään ole, jolloin viite

päättyy vuosilukuun: (Liimatainen 2009).

Jos samalta tekijältä on useampia samana vuonna julkaistuja teoksia, artikkeleita tai muita kir-

joituksia, ne erotetaan toisistaan lähdeviitteissä ja -luettelossa lisäämällä julkaisuvuoden loppuun

aakkosjärjestyksessä pieni kirjain, jonka eteen ei tule välilyöntiä: (Heikkinen 2007a, 123), (Heik-

kinen 2007b, 10).

Jos kyseessä on kaksi samannimistä tekijää samalta vuodelta, lähdeviitteeseen kirjoitetaan teki-

jän sukunimi ja etunimen ensimmäinen kirjain: (Frondelius, I. 2000).

Kun lähteeseen viitataan vain yhdessä virkkeessä, lähdeviite sijoitetaan virkkeen sisään ja piste

tulee sulkeen jälkeen:

Gallialaisten sitkeys oli roomalaisten keskuudessa tunnettua (Heikkinen 2009, 123).

Jos lähteeseen viitataan useammassa virkkeessä, lähdeviite toimii ikään kuin itsenäisenä virk-

keenä ja piste sijoitetaan sulkeiden sisään:

Gallialaisten sitkeys oli roomalaisten keskuudessa tunnettua. Se jos mikä kiihdytti

paikallisen sotilasvirkamiehen mieltä. (Heikkinen 2009, 123–124.)

Viitattaessa useamman kerran peräkkäin samaan lähteeseen ensimmäisellä kerralla viitteeseen

tulee tekijä, vuosi ja sivut. Jatkossa riittää viittaus edellä mainittuun teokseen:

Gallialaisten sitkeydessä oli omat harmittavat puolensa (mt., 123–124).

Lähteeseen voidaan viitata myös tekstin yhteydessä käyttäen kirjoittajakeskeistä viittausta. Kir-

joittajakeskeinen viittaus tähdentää tulkinnan esittäjää ja viestittää, että joku toinen saattaisi pää-

tyä erilaiseen tulkintaan. Kirjoittajakeskeistä viittausta kannattaa kuitenkin käyttää säästeliäästi,

koska liikaa käytettynä tekstin sujuvuus alkaa kärsiä.

Matti Lindin (2006, 13) mukaan gallialaisten sitkeydessä ei ole mitään harmittavaa.

On suositeltavaa käyttää pelkästään alkuperäisiä lähteitä. Toisinaan alkuperäislähdettä ei ole saa-

tavilla tai sen hankkiminen on kohtuuttoman vaikeaa. Viitattaessa toissijaisen lähteen kautta al-

kuperäiseen lähteeseen on viitemerkinnässä oltava molemmat lähteet. Tämä onnistuu esimer-

kiksi seuraavasti:

Virtanen (1996) osoittaa, että itse Julius Caesar kantoi syvää huolta gallialaisten itse-

päisyydestä (Heikkinen 2009, 124).

Viittauksen vakuuttavuutta lisää, jos sama asia löytyy useammasta eri lähteestä. Monen lähteen

viitteessä kirjoittajien nimet tulevat peräkkäin ajalliseen tai aakkoselliseen järjestykseen samojen

sivu 24


www.humak.fi

sulkeiden sisään. Lähteitä erottamaan käytetään puolipistettä:

Rooman imperiumissa uskottiin, että gallialaisilla oli jokin epäinhimilliset voimat

tuottava ihmejuoma. Juoman koostumusta tai muutakaan konkreettista tietoa siitä ei

kuitenkaan saatu. (Vatanen 1996, 23; Moilanen 1997, 58; Heikkinen 2009, 126.)

Jos dokumentilla ei ole henkilötekijää, viitataan tekijänä olevaan instituutioon (esim. Taiteen kes-

kustoimikunta 2009). Mikäli lähteellä ei ole mitään tiettyä tekijää, viitataan lähteeseen teoksen

nimellä. Tällaisia lähteitä ovat muun muassa lait, asetukset, mietinnöt ja arkistolähteet, esimer-

kiksi: (asetus ammattikorkeakouluopinnoista (352/2003).

Internet-lähteisiin viitattaessa noudatetaan viitettä kirjattaessa samoja periaatteita kuin mui-

hinkin lähteisiin. Sivun osoitetta ei merkitä tekstiin, ainoastaan tekijä ja vuosiluku. Vuosiluku on

ensisijaisesti se, jolloin artikkeli on kirjoitettu. Mikäli lähteestä ei selviä, milloin se on kirjoitettu,

käytetään vuosilukuna viittausvuotta. Internet-lähteissä tulee noudattaa järkevää lähdekritiikkiä.

5.3 Lähdeluettelo

Lähdeluettelosta käyvät ilmi kaikki ne lähteet, joihin tekstissä viitattu, ei kuitenkaan toissijaisia

lähteitä. Lähteet merkitään luetteloon aakkosjärjestyksessä. Lähdeluettelo otsikoidaan sanalla

LÄHTEET. Lähdeluettelosta lukija näkee nopeasti, millaiseen aineistoon työ perustuu. Lähde-

luettelossa olevan merkinnän ensimmäinen osa on sama kuin tekstissä oleva lähdeviitemerkintä

eli tekijän sukunimi. Sukunimen jälkeen merkitään etunimi.

Julkaisuvuosi merkitään heti tekijän nimen jälkeen: Heikkinen, Heikki 2009. Julkaisuvuoden jäl-

keen mainitaan teoksen nimi: Heikkinen, Heikki 2009. Rooman nousu ja tuho. Jos kirjan ni-

messä on kaksi otsikkotasoa, niiden väliin laitetaan piste. Tämän jälkeen merkitään, monesko

painos on kyseessä, sitten kustantajan kotipaikkakunta ja lopuksi kustantaja. Huomaa, että kus-

tantaja ja painotalo ovat eri asioita.

Heikkinen, Heikki 2009. Rooman nousu ja tuho. Kertomuksia tulipaloista. 5. painos.

Helsinki: WSOY.

Jos tekijöitä on useampia, kaikki mainitaan samassa järjestyksessä kuin ne ovat teoksen nimiös-

säkin:

Heikkinen, Heikki & Tolonen, Anssi & Moilanen, Maija 2009. Roomalaiset. 8. painos.

Helsinki: WSOY.

Lähdeluettelo aakkostetaan ensimmäisen kirjoittajan sukunimen mukaan. Jos kirjoittajilla on

sama sukunimi, lähteet järjestetään ensimmäisen poikkeavan kirjaimen mukaan.

sivu 25


www.humak.fi

Heikkinen, Heikki 2009. Rooman nousu ja tuho. 5. painos. Helsinki: WSOY.

Heikkinen, Jaakko 2003. Bysantti ennen Rooman tuhoa. Helsinki: Tammi.

Saman kirjoittajan julkaisut järjestetään julkaisuajankohdan mukaan vanhimmasta nuorimpaan.

Jos lähteenä on käytetty saman kirjoittajan samana vuonna ilmestyneitä julkaisuja, lähdeluette-

lossa oleva otsikko määrää järjestyksen. Lähteitä erottamaan käytetään pieniä kirjaimia.

Heikkinen, Heikki 2009a. Gallialaiset. Helsinki: Edita.

Heikkinen, Heikki 2009b. Joonialaiset. Helsinki: Edita.

Heikkinen, Heikki 2009c. Suomalaiset. Helsinki: Edita.

Kokoomateoksiksi sanotaan teoksia, joiden eri luvuilla on eri kirjoittajia. Silloin lähdeviit-

teessä viitataan juuri siihen kirjoittajaan, kenen ajatuksia lainataan sekä sivu tai sivut, joilta ky-

seinen asia löytyy. Lähdeluetteloon merkitään lähdeviitettä vastaava tekijän nimi, vuosiluku, ar-

tikkelin nimi, teoksen toimittajat ja teoksen nimi, kustantajan tiedot ja artikkelin sivunumerot:

Moilanen, Maija 2001. Rajakahakat Rooman imperiumin harmina. Teoksessa

Heikki Heikkinen (toim.) Rooman valtakunta. 8. painos. Helsinki: WSOY, 122–143.

Mikäli kysymyksessä on käännösteos, on mainittava suomentajan nimi:

Francesco, Alberoni 2001. Rakastuminen. Suom. Ulla Ranta ja Liisa Ryömä. Helsinki:

Otava.

Sarjajulkaisuista mainitaan tekijän, julkaisun nimen ja julkaisuvuoden ohella sarjajulkaisusta

vastaava laitos, julkaisusarjan nimi ja julkaisun numero:

Heikkinen, Heikki 2009. Gallialaisten vastarintaliike Rooman vallan aikana. Itä-Suomen

yliopisto. Historian laitoksen tutkimuksia A 1.

Dokumentit ilman henkilötekijää merkitään lähdeluetteloon, kuten ne on merkitty lähdeviit-

teeseenkin eli omalla nimellään:

Asetus ammattikorkeakouluopinnoista (352/2003).

Lehtiartikkelit merkitään lähteisiin sijoittamalla ensin tekijän nimi, vuosiluku, artikkelin nimi,

julkaisu, julkaisun vuosikerran (volyymin) numero sulkeisiin, julkaisun numero ja sivut, joilta

artikkeli löytyy:

Heikkinen, Heikki 1998. Suomalaisen ja gallialaisen syrjäytymisprosessin samankaltai-

suus. Sosiaaliturva (11) 10/1998, 18–24.

Opinnäytetöihin viitattaessa lähdeluettelossa kerrotaan tekijän, vuosiluvun ja työn nimen li-

säksi myös se, missä se on tehty ja millaisesta opinnäytteestä on kysymys:

sivu 26


www.humak.fi

Heikkinen, Heikki 1996. Gallialaisten perusterveydenhuollon haasteet. Susiraja-opisto.

Ammattikorkeakoulun perustutkinnon opinnäytetyö.

Yliopistollisista opinnäytteistä mainitaan, minkä asteisesta työstä on kysymys:

Heikkinen, Heikki 1998. Luonnonparannusmenetelmien problematiikkaa Rooman

imperiumin ajalla. Hoitotieteen laitos, Tampereen yliopisto. Pro gradu -tutkielma.

Suullisista lähteistä kerrotaan tietolähteen nimi, aika, aihe ja paikka:

Heikkinen, Heikki 2006. Roomalaisen terveydenhuollon luennot 5.-12.11.2006. Helsinki:

Humanistinen ammattikorkeakoulu.

Internet-lähteissä tulee olla sivun osoite ja päivämäärä, jolloin lähteeseen on viitattu. Päivä-

määrällä todistetaan sivun avautuneen ainakin tuona päivänä.

Peltokoski, Jukka 2006. Prekariaatti, palkitsematon elämä. Teoksessa Tommi Hoikkala

& Mikko Salasuo (toim.) Prekaariruoska? Portfoliopolvi, perustulo ja kansalaistoiminta.

Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura verkkojulkaisusarja 2006, 21–26.

Viitattu 12.3.2009. http://www.nuorisotutkimusseura.fi/prekaariruoska.pdf

Tekstin sisällä edellä mainittu lähde merkitään seuraavasti: (Peltokoski 2006, 21–26).

Usein verkkolähteestä on vaikea löytää henkilötekijää, jolloin tekijäksi merkitään verkkosivuston

omistava instituutio:

Humanistinen ammattikorkeakoulu 2009. Tiedote “Laitoksessa rikosten vuoksi. Jul-

kaisu alaikäisenä vastentahtoisesti huostaanotetuista”. Viitattu 12.3.2009.

http://www.humak.edu/opintotori/index.php.

Lähdeviitteessä lähde merkitään: (Humanistinen ammattikorkeakoulu 2009).

Lähdeteoksen tallennusmuodolla ei sinänsä ole merkitystä siihen, miten viite merkitään lähde-

luetteloon. Esimerkiksi CD-muodossa olevan teoksen viitemerkintä on samanlainen kuin kirjaan

tai verkkolähteeseen viitattaessa.

perustutkinto - pro.humak.fi · sivu 5 humanistinen ammattikorkeakoulu ilkantie 4, 00400 helsinki,...

Documents