RaumaRepola Diving Club - Jäsenlehti

# 2 / 11

O-RENGAS 2/11 SISÄLTÖ

Räplylöiden loiskettas. 3

Norja Salstraumen heinäkuu 2011-08-11

s. 7

Aikuisten räpyläuinti kuulumisia kaudelta 2010-2011 ja hieman

tulevaltakin

s. 22

RRDC:n Kesäleiri 2011 s. 4

Eksoottinen Panama s. 19

Sukellusretki Etelä- pohjanmaalles. 24

Kutsus. 27

Suomenlahden keskisyvät s. 13

RÄPYLÖIDEN LOISKETTA!

Tänäkin kesänä on taas sukellet-tu. Toiset enempi , toiset vähempi. Osalla porukasta on ollut todella kiirus kasvattaa sukellusmäärää ja kokemusta. Oikeastaan siitähän tässä on kaiken kaikkiaan kyse. Jokaiselle tulee niitä ”välivaiheita” kun ei jaksa, kerkiä, kiinnosta tai saa lupaa. Mutta niistä on helppo päästä yli kun kaverit vaan jaksa-vat painostaa. Omalla kohdalla in-nostus on jaksanut kantaa, joskin nyt tekee mieli nähdä jotain uutta. (Tämä on kuulemma tuttu vaihe.. sanovat ne joilla sukellusmäärät ovat 3 tai nelinumeroisia).Tuttujen rantakohteiden koluami-nen on silti kivaa, kun koskaan ei pääse lähestymään kiveä ihan sa-masta kulmasta ja kasvillisuus tai kalat ovatkin juuri siellä missä nii-tä et ole tottunut näkemään. Voit nähdä paljon enemmän kuin pin-nalta voi tajuta.

Nytkin perjantai-iltana 16.9.2011 klo 18.32 odottelen sukellusparini Artun saapuvan ja kohde? se on ennestään tuntematon molemmil-le, vain pinnalta tarkastettu.

Huomenna on aika aloitella Rescue-kurssi. Ottakaa hyvät seuralaiset ilo irti seurassa tarjolla olevasta kou-lutuksesta. Turvallisuus lisääntyy Nitrox-kurssilla ja P2 -jatkokurssilla , kuivapukukurssi lisää sukellus-kauden kestoa.. Jääsukelluskurssilla näet kuinka kirkasta vesi voi koti-maassakin olla!! Kaikista näistä saa tietoa seuran koulutusvastaavalta ja kouluttajilta.

Kammiolla on häärätty kompuran kimpussa kevään ja kesän aikana. Seura tarjoaa hyvät laitteet jäsenil-leen ja koetetaan yhdessä pitää ne myös hyvässä kunnossa.

Jaahas, nyt saapui auto pihaan, on aika lähteä SUKELTAMAAN !!!

JK..Kohde?? Ei se niin häävi monttu ollutkaan. Tulipahan käytyä kuiten-kin. Hakekaa uusia kokemuksia ja jakakaa niitä.

JK 2 NORJA Vielä nähdään.

RRDC:N KESÄLEIRI 2011

Oltiin sovittu iskän kanssa, että tu-len Nokialta bussilla Tampereelle ja sieltä iskä ottaisi minut töitten jälkeen kyytiin ja lähdettäisiin aja-maan kesäleirille. Matka lähti käyn-tiin vähän tökkien, koska bussi oli tullut 10 minuuttia liian aikaisin, joten jouduin odottelemaan seu-raavaa melkein tunnin. Sitten pää-sin bussilla Nokialta Tampereen Keskustorille. Siellä hyppäsin iskän

kyytiin, haettiin kamat kammiolta ja lähdettiin ajelemaan kohti Tuus-niemeä. Matka kesti noin 5 tuntia mukaanluettuna syömiset ja tietys-ti pidettiin myös uimatauko, koska arinko paistoi pilvettömältä taivaal-ta ja oli aika kuuma. Uimassa käy-tiin Längelmäellä Valkeajärvessä, jossa oli niin kivat maisemat, että päätettiin tulla sinne myöhemmin-kin sukeltamaan. Kun pääsimme

perille Lomajussilaan eli majoitus-paikkaan, oli siellä jo sauna lämpi-mänä hienon Susijärven rannalla. Sitten vain saunottiin, syötiin pit-saa ja muita herkkuja ja vähän ajan päästä mentiin nukkumaan.

Aamulla kävin iskän kanssa aamu-uinnilla ja sitten syötiin aamupala, jonka aikana Vesa soitti Paakkilan avolouhoksen (ensimmäisen su-kelluskohteen) omistajalle, joka ve-loitti 8 euroa/sukeltaja ja samalla hinnalla olisi päässyt sukeltamaan vielä sunnuntainakin. Kun olimme syöneet aamupalan, lähdimme aje-lemaan kohti Paakkilan kaivosta.

Perillä odotti mukava yllätys, koska vesi oli niin kirkasta, että se näytti turkoosilta. Sitten vaan kamat ka-saan ja pikku suunnitelmien jälkeen sukeltamaan iskän kanssa. Ensin laskeuduttiin 15 metriin etsimään lainia, jonka piti mennä moottori-pyörälle. Pikku kurkkauksen jälkeen tuli kylmä, koska mulla oli märkkä-ri ja lainiakaan ei löytynyt, joten noustiin jonkin verran ylöspäin ja sieltähän se laini sitten löytyi-kin. Kun päästiin moottoripyörälle ( jonka merkki oli Kawasaki) ihme-teltiin sitä vähän aikaa ja sitten jat-kettiin seuraavaa lainia, joka meni syvimpien kohtien yli noin 10 met-

Teksti: Akseli Mannila, kuvat: Juha Mannila & Miikka Jaurola

rin syvyydessä välivedessä. Sitten tultiin betonimyllyvaunulle, jonka kylkeen kirjoitin sormella, että on tosi hienoa . Sen jälkeen meinat-tiin vielä mennä laavulle ja kaivol-le, mutta puolimatkassa mulle tuli kylmä ja sukellettiin aika matalas-sa takaisin lähtöpaikkaan ja riisuin kamat, mutta iskä jäi vielä turvasu-keltajaksi. Kaivoksessa syvin kohta oli kuulemma jotain päälle 30 met-riä ja sieltä lähti kaivoksen toiseen kaivokseen yhdistävä tunneli, jossa osa porukasta kävi katselemassa. Kun kaikki olivat sukeltaneet, jotkut lähtivät jo Lomajussilaan syömään ja me (minä ja iskä) ja pari muu-ta jäätiin vielä täyttämään pullo-ja. Kun pullot oli täynnä, loputkin lähti syömään. Ruokana oli jotain tosi hyvää pihviä ja taikinan sisään leivottua perunakukkoa. Kun oltiin levätty vähän, lähdimme uudes-taan Paakkilan kaivokselle ja tästä sukelluksesta tulikin todella muka-va. Ensin uitiin vähän matkaa pin-nassa, sitten laskeuduttiin autolle, jonka merkki oli Fiat ja malli 127. Lainia pitkin taas moottoripyö-rälle, sitten betonimyllyvaunul-le ja tällä kertaa päästiin mökille tai laavulle ( jotain siltä väliltä). Se oli aika hieno ja lähistöllä oli kai-vo, joka oli täynnä jotain valkoista mössöä, jota siltiksikin sanotaan. Sitten vain takaisin rantaan, kamat autoon ja takasin Lomajussilaan.

Siellä pistettiin kamat kuivumaan ja pullot täyttymään. Sitten päätin lähteä harppuunoimaan ja iskä ha-lusi lähteä turvamieheksi Lomajus-silan veneellä, joka oli asiakkaiden käytössä. Ensin iskä sousi vähän kauemmas ja hyppäsin järveen ja huomasin, että pinnan alla oli jo liian hämärää. Sitten vain takaisin rantaan ja saunomaan. Saunan jäl-keen grillattiin makkaraa, syötiin ne ja mentiin nukkumaan.

Sunnuntai-aamuna käytiin taas aamu-uinnilla iskän kanssa, syötiin aamupala ja lähdettiin ajelemaan kohti Kuopion veroviraston luolaa.

Luola oli vedällä täyttynyt väestö-suoja Kuopion keskustassa verovi-raston pihalla ja näytti päältäpäin katsottuna kylmältä ja pimeältä. Itse en päässyt luolaan sukelta-maan, koska siihen olisi tarvinnut vähintään P2-koulutus ja tuplapul-lot, joten iskä kertoo sukelluksesta: Alas luolaan johti portaat verotoi-miston pihalta ja reissun järjestänyt Kekäläisen Teemu oli saanut pu-huttua paikallisen seuran jäseniä avaamaan oven luolan käytävään ja antamaan briiffauksen luolasta. ’Kuivaportaiden’ alapäässä por-taat jatkuivat pieneltä tasanteelta vedenpinnan alla. Vesan ja Lauran

kanssa sovittiin sukellusjärjestys, kerrattiin merkinanto valoilla ja lähdettiin sukeltamaan. Portaiden alapäässä olevan S-mallisen kään-nöksen jälkeen alkoi varsinainen 4-5 metriä leveä ja noin 3 metriä korkea 120 m pitkä luola. Luolan toisessa päässä oli oikealle johta-va ramppi, jota pitkin pääsi nou-semaan ilmataskuun, jonka ilmaa pystyi hengittämään. Luolassa on vain yksi noin 8 metrin sivupisto, joten eksymisen vaaraa ei juuri ole. Hyvillä valoilla varustettuna kol-mestaan Lauran ja Vesan kanssa sukellettuna näkymät luolassa oli-vat todella mahtavat. Näkyvyys 7-

asteisessa vedessä oli varsin mainio ja etenkään katonrajassa edeten ei pohjaakaan onnistuttu juurikaan pöllyttämään. Luolan katossa ja seinissä oli jonkin verran kaapeli-kiskojen kiinnikkeitä ja muuta sälää mutta takertumisvaara on melko mitätön. Katossa olevat ilmataskut toimivat ikäänkuin peileinä, joiden kautta pystyi mukavasti heijasta-maan valoa luolan seinämiin. Luo-lasukellus kaupungin keskustassa oli todella mahtava elämys ja kruu-nasi kesäleirin hienot sukelluskoh-teet.

Kuopiosta lähdettiin kukin omaan suuntaan kotireissulle ja Tampe-reen suuntaan menijät kävivät vielä porukalla syö-mässä matkan varrella ABC:llä. Minä halusin vielä matkan varrella ole-vaan Talviaisiin sukeltamaan, kun en ollut päässyt verovi-raston luolaan. Kun Talviaisten kohdalla ei sa-tanut vettäkään niin menimme vielä Ruuta-nanlammel le iltasukelluksel-

le. Ahvenia ja nuijapäitä uiskenteli puun runkojen välissä ja harjoitte-lin suunnistamista.

Hieno reissu oli kokonaisuudessaan tosi hieno. Kiitokset siitä kaikille osallistujille ja etenkin Teemulle etukäteisjärjestelyistä! Sukellus-kohteet olivat tosi hienoja, Loma-jussila paikkana upea ja isäntäväki vieraanvaraista. Sinne menisi vielä mielellään uudestaankin.

Akseli Mannila

NORJA SALSTRAUMEN HEINÄKUU 2011-08-11

“Oltiin sitten pienellä poru-kalla Norjassa sukeltamassa. Tärkeintä ei

ole määränpää vaan matka?”

Valmistautuminen alkoi kuin vahingossa, parin vuoden re-issujen iltoina kuultu Norja sitä Norja tätä, toimi. Niemelän Marko ja muut Norjan kävijät saivat meidät ylipuhuttua helposti mukaan. Onhan siellä sukeltaminen jotakin joka tarvii kokea. Porukkamme venyi sitten lähtöä suunnitel-lessa noin puolella, kiitos kaikille joiden hermot kestivät sitä ”pientä” säätöä.

Matka alkoi mukavasti Vesi-lahdesta iltasella klo 19.35 joka oli tietysti liian aikaisin

sille joka laittoi leffoja kannettaval-le. Noin 20 minuutin ajomatkan jäl-keen otettiin letkaan mukaan Art-tu, joka käskytti Ramin bemaria, se sutii jopa ylämäkeen... Rami ja Teija ja juniorit Riku ja Miisa valitsivat ekologisemman tavan tulla lento-koneella. No matka siis alkoi muka-vasti leffoja katsellen. Viitasaarella poikettiin kahvilla ja pysähdyttiin jossakin muuallakin ennen Torni-ota. Torniossa kuormattiin kyytiin Kati ja Marko. ja vähän lisää kamaa

perään. Sitten livahdettiin Ruotsin puolelle. Sieltä ei mieleen jäänyt kuin muutama hirvi ja kettu. Muu-taman kilometrin ajon (paljon) jäl-keen oltiinkin siten Norjan rajalla. rajamuodollisuudet olivat helpot, petaali pohjaan hetimiten rajan jälkeen eikä kukaan tullut tsekkaa-maan montako pulloa meillä on kyydissä.

Jossain vaiheessa ajelimme alas vuoristoa ja Marko kertoi että hui-malta näyttää kuskinpukilta katsot-tuna. Olikohan sitä pudotusta jota-kin 600 metriä. Jossakin vaiheessa ohitettiin Anne, Reima ja Elli. Olivat

vissiin jossakin huoltsikalla odotta-massa naftamittarin aukeamista.

Hieman hapuilimme Artun kanssa bemarilla, jota olin jostakin kum-man syystä joutunut sud.. ohjas-tamaan. Lammashyökkäyksiä väl-tellen, ne pirut kun ovat ovelia ja koettavat suistaa autoilijoita hyök-käämällä rintamana tietä pitkin ja huutamalla BÄÄ. Lopuksi vielä lan-noittavat tien norjalaisilla pastilleil-la

Iltapäivällä olimmekin sitten pe-rillä Salstraumenin Fiskekam-pissa. Taidettiin syödä jotakin ja Arttu pirteänä miehenä lähti lentokentältä noutamaan Ramin perhettä. Evästämisen jälkeen ka-sattiin kamat sellaiselle testisu-kellukselle. SIITÄ se sitten lähti.

Ekalla sukelluksella katsottiin vä-hän maisemia. Menimme Tuv in rantaan jossa odottelimme so-pivaa aikaa jolloin lähteä veteen. Sukellukset tapahtuivat siis noin 25 minuuttia ennen virran käänty-mistä jolloin jopa Sireeneilläkin on mahdollisuus päästä suunnilleen

samasta paikasta ylös mistä sukel-lus alkoi. Virta vei ja virta toi. Hulp-peata. Pehmytkorallia, simpukoita, kampelaa, Turskaa ja Kissakalo-ja. ISOJA kissakaloja, niistä sitten myöhemmin lisää.

Testisukellukselle lisättiin painoa jonkin verran sillä norjassa kalatkin suolaantuvat itsestään, eli merivesi on todella suolaista. Tämän havait-see myös kaikista varusteista jotka voivat ruostua. Kuten valopään si-sällä olevasta elektroniikasta, var-sinkin jos on käyttänyt läpivientinä

ei-vesitiivistä läpivientiä. No usein oppii helpoiten kokemuksen kaut-ta.

Turvapysähdysten tekeminen tuol-la oli helppoa, saatoit leijua juurikin sopivan syvyisessä rantavedessä, katsellen kampeloita, rapuja, sim-pukoita, merivuokkoja, meritähtiä, tai sitten kelpin varsia. Mitä kovem-pi virtaus sitä isommat kelpit.

Sellainen asia kävi mielessä että tuo Kissakalan suomennos on huono. Vai mitä mieltä olette? Oikea ni-mihän on SEAWOLF. Kumpaa mie-luummin silitätte, pehmoista kisua vai pentelettä jonka hampaat ovat kuin sormet, tosin vähän erilaisel-la puristusvoimalla ja terävyydellä. Toinen asia mikä tuli mieleen oli se että yksin ei kannata harppuu-nalla sellaista ampua vaan siihen

tarvitaan aina kaksi (Tästä minua on nyt kotona muistutettu pari.. kertaa) Nuo penteleet kun eivät tuuperru ihan pienestä. Jos käyt-tää harppuunaa niin olisi hyvä että piikki olisi terävä, ohkainen piikki aiheuttaa vain tykytystä ohimossa. Nähtävästi tykytys on ensin kalalla ja siirtyy siitä sitten sukeltajaan jos se piikki ei mene läpi.

Tässä kohdassa tarvinnee lukijoita muistuttaa siitä että tämä Salsts-raumen sattuu olemaan maailman vahvin vuorovesivirta. Normaali veden korkeusvaihtelu on jotakin 80 cm / vaihto, meidän ollessamme siellä se oli 248 cm tai jotain sinne-päin, joten veden vauhti oli ilmei-sesti aika kova. Voisin jopa sanoa kuulleeni melkoista huminaa yh-dellä sukelluksella. Uskokoon kuka

uskoo, väittäisin että jotkut voivat jopa uskoa.

Toisena päivänä vetäistiin sitten parit sukellukset ja samaa rataa jat-kettiin muutamaa välipäivää lukuun ottamatta. Käytiin sitten Museossa, siellä oli paljon lentokoneita. Yksi keikka lääkärissä näyttämässä parin henkilön korvia joissa oli erilaista vikaa. Toisella vaan normi vaikkua ja särkyä ja toisen päästä kuului ääniä. Kyse ei siis ollut pelkästään itse omasta päästä kuulluista ää-nistä vaan niitä saattoi kuulla ihan vaikka vieressä sukeltaessa. Outoa? Norjalaisen lääkärin mielestä mo-

lempiin vaivoihin sukeltaminen voi tehdä jopa hyvää.

Sukelluksia tehtiin eri syvyysalu-eille, tehtävästä riippuen. Osa po-rukasta teki P2 kurssin syväsukel-luksia mutta pääasiassa tehtiin hupisukellusta kuvaten ja ihmetel-len mitä kaikkea pohjasta löytyy. Roskaa sukelluspaikoilla oli todella vähän, paitsi jos roskaksi lasketaan kahvilanrannasta sukellettaessa nähdyt uistimet. Niitä oli paljon, mieleen ei kuitenkaan tullut kerätä niitä koska virta oli taaskin melkoi-nen.

Norjan ilmasto on hyvin vaihteleva, meille taisi sattua se paras ajan-kohta, vettä tuli taivaalta yhtenä yönä ja aamuna.

Sapuskaa tehtiin kukin vuorollaan ja mielestäni kaikki mitä syötiin oli Michelinin tähtien arvoisia. Var-sinkin Kissakala, kampela ja Rei-man kanssa valmistamamme sini-simpukka-ateria jonka pääasiassa söimmekin.

Tässä kevyt ohje:Sinisimpukka on meillä eniten myyty simpukkalaji. Sitä saa kuorittuna, kuorineen tölkkiin säilöttynä ja pakas-tettuna sekä joskus myös tuoreena. (HUOM !! NORJASSA SITÄ SAA KERÄTTYÄ RANNASTA TUOREENA !!!!!)

Ennen ruoaksi valmistamista elävät simpukat harjataan huolellisesti ja huuhdotaan useassa vedessä. Tuore simpukka on elävä, kun sen kuori on tiiviisti sulkeutunut tai sulkeutuu, jos sitä kopautetaan tai sille ripotel-laan suolaa. Ellei kuori sulkeudu, simpukka on käyttökelvoton.

Simpukoita keitetään mausteliemessä viitisen minuuttia, kunnes kuoret avautuvat. Usein liemeen lisätään valkoviiniä. (HUOM!!! PUOLI PULLOA RIITTÄÄ, MYÖS VOITA KANNATTAA KÄYTTÄÄ) Simpukat tarjotaan sy-vältä lautaselta. (VARSIKIN JOS NIITÄ ON PARI KILOA ! J)

Simpukka irrotetaan kuorestaan tyhjällä kuoren puoliskolla tai haarukalla, liemi syödään lusikalla. (VAALEAA LEIPÄÄ VOI DIPATA LIEMEEN)

Simpukoista, varsinkin säilötyistä, valmistetaan salaatteja, patoja, muhennoksia, risottoja ja keittoja.

Kaiken kaikkiaan Reissusta jäi mahtava kuva mieleen ja jokunen kameran muistikortillekin. maisemat ovat hieman erilaisia niin pinnanpäällä kuin allakin. Taidanpa mennä Norjaan toistekin.

Mitä reissu sitten antoi? Uskoisin että kaikille (vähemmän ja enemmän) sukeltaneille se antoi vahvistusta siihen mitä sukeltamisesta hakee, kuin myös parempaa ymmärtämystä siitä että luonnonvoimat ylittä-vät ihmisen voimat. Unohtamatta mahtavia maisemia, hyvää ruokaa. niin ja tietysti KÄSITTÄMÄTTÖMÄN mahtavia ihmisiä.

SUOMENLAHDEN KESKISYVÄT 2011

Suomenlahden keskisyvät - reissu järjestettiin perinteikkäästi M/S Orbiit aluk-sella 26.-28.8.2011. Koska Suomenlahden matalat jouduttiin alkukesästä peru-maan, “joutui” allekirjoittanutkin tutustumaan ensimmäistä kertaa meritouhui-hin hieman enemmän pintaa syvemmältä. Tänä vuonna reissulle lähti mukaan 14 innokasta sukeltajaa.

M/S OrbiitTukialuksena jo useita vuosia pe-rinteisesti toiminut Orbiit on 1981 Ukrainassa Viroon rakennettu me-ritutkimusalus. Reilu kymmenen vuotta alus toimikin tutkimusteh-tävissä, kunnes se vuonna 1995 myytiin Suomeen. Muutaman eri vaiheen jälkeen Orbiit siirtyi ny-kyiselle omistajille Ormel Oy:lle ja osuus aluksesta Orbiit Sukeltajat Ry:n omistukseen.M/S Orbiit on noin 23,5m pitkä ja ja 6,5m leveä täysiverinen sukel-lustukialus kaikilla mukavuuksil-la. Aluksella on mm. pieni sauna,

jossa kelpaa kylpeä päivän päät-teeksi. Yöpymispaikat löytyy noin 30:lle ja sukellustoimintaa kannelle mahtuu harjoittamaan yhtäaikaa noin 20 sukeltajaa. Kaunis Orbiit ei ole, mutta ajaa asiansa parem-min kuin hyvin. M/S Orbiitista voi lukea lisää internetistä osoitteesta http://www.orbiit.net/.

PerjantaiTällä kertaa M/S Orbiit miehistöi-neen odotteli meitä Helsingissä Sompasaaren kalasataman laitu-rissa, aivan Korkeasaaren nurkilla. Koska paikka oli kuitenkin maa-

Kuva: Jutunkirjoittajaäänestys

Kuva: Frank

laisille hieman hankala löytää, osa porukasta kävi moikkaamassa ro-maneja ja tarkastamassa afrikkaan vietävät autot. Molemmat oli vie-lä paikallaan. Kun kaikki kuitenkin loppujen lopuksi löysi paikalle, kannettiin kalusto kyytiin ja irroi-tettiin köydet – matka voi alkaa!Perjantaina tehtiin yksi sukellus ja kohteeksi päätettiin valita nice-n-easy museoviraston ylläpitämä kruununprinssi Gustav Adolfin ve-denalainen puisto. Kyseinen hylky sijaitsee Helsingin kaupungin ve-sialueilla, noin 3,5 merimailia Har-majan majakasta etelä-lounaaseen. Kohde on poijutettu tukevilla, kiin-

nittäytymisen mahdollistavilla poi-juilla. Itse hylky on 19-21m syvyy-dellä, noin 100 x 100 metrin aluelle levinnyt 1788 uponnut ruotsalai-nen linjalaiva. Hylyltä löytyy pahoin tuhoutuneiden esineiden lisäksi mm. yli 70 tykkiä.Itselle tämä oli toinen merisukel-lus Suomessa. Itse menin Vesa S:n parina. Sovittiin pinnalla että men-nään puistossa yksi kierros ja kat-sotaan sitten mitä tehdään. No ei-hän se yksi kierros mitään riittänyt, kierrettiin puisto uudelleen läpi. Näkyvyys oli mielestäni ihan hyvä ja sukellus nautittava. Museovi-rasto on asiokkaasti tehnyt hylylle

luontopolku-tyylisiä tauluja missä kerrottiin mitä milläkin paikalla oli nähtävissä. Kuulma jostain pystyi löytämään tykkeihin sopivia kuuli-akin, mutta itse ajattelin että jotain täytyy jättää seuraavallekin kerral-le.Sukelluksien jälkeen irroitettiin alus ja lähdettiin hiljalleen ajelemaan Porkkalaa ja ankkuroimispaikkaa kohti. Lauantaina olisi tiedossa taas uudet, osittain jopa kaikille tunte-mattomat seikkailut uusilla hylyillä. Iltaohjelmakin sujui rauhallisesti pulloja täytellen, kalustoa huolta-en, Elli-kokin valmistamaa iltapalaa syöden ja elämästä nauttien. Reissu oli alkanut erittäin onnistuneesti!

LauantaiHerätys oli lauantai-aamuna jos-kus kahdeksan maissa ja sovitusti suoraan aamupalalle. Jälleen Elli oli loihtinut maukkaamman aamupa-lan pöytään kuin kotona koskaan. Siispä puurot ja leivät mahaan ja kohti uusia seikkailuja. Lauantaille oli suunniteltu kaksi su-kellusta ja illalla mahdollisuus bio-dyykille. Ensimmäinen hylky olisi jos ei kaikille, niin ainakin lähes kai-kille, ennalta tuntematon Edmund-kaljaasi. Kyseinen 1800-luvun jälkipuolilla rakennettu kaksi mas-toinen, tasaperäinen, 65 tonninen suomalainen alus upposi painolas-tissa 10.12.1907 Porkkalan Järvön

lähellä. Alus oli matkalla Helsingis-tä Kirkkonummelle. Onnettomuu-dessa hukkui kolme ihmistä. Alus makaa rungoltaan kohtuullisen eh-jänä 22-25m syvyydellä.Edmund on erittäin vaikuttavan näköinen hylky. Hylyllä on koh-tuullisen paljon irtainta nähtävää, kuten erilaisia plokeja ja jumpru-ja. Messinki-kehyksinen ikkunakin laivan kyljestä todistusaineistojen mukaan löytyy. Itse taisin uida tä-mänkin ohi ihan vierestä. Kaikis-ta hienoin yksityiskohta hylyllä on edelleen pystyssä seisova ja täysin ehjä ruori. Näkyvyys hylyllä oli ihan kohtuullinen – ehkä 5 metriä. Ed-mund on kyllä ehdottomasti uusin-tasukelluksen arvoinen kohde!Edmundin jälkeen oli jälleen Ellin vuoro ravita nälkäiset sammakko-miehet. Vuorotellen ruokaillen ja pulloja täytellen valmistauduttiin seuraavalle kohteelle, Klaus “Klasu” Oldendorffille.Klasu on Lyypekkiläisen Egon Ol-dendorffin varustamon 1081 brt:n vetoinen, 71 metriä pitkä, rauta-rakenteinen höyrylaiva. Alus on rakennettu 1893 ja upposi Pork-kalan Kallbådanin eteläpuolelle 25.11.1942. Epäilyjen mukaan Kla-sun upotti Neuvostoliittolainen su-kellusvene. Klasu on poijuttamaton ja lähellä laivaväylää. Vaikka laiva-väylä ei mene juuri Klasun päältä, saattaa alukset oikaista väylällä

Kuva: Meduusalauri

olevan mutkan ja ne kyllä vie mah-dolliset poijut mukanaan.Tällä kertaa Orbiitin miehistö oli kuitenkin heittänyt heittopoijun Klasun hylylle. Ei siis muuta kuin en-simmäiset sukeltajat varmistamaan

että Klasu löytyy ja kiinnittämään kunnollinen laskeutumisköysi Kla-suun. No – eipä ollut poiju Klasulla – etsintähommiin siis! Näkyvyyttä vain 4m, hylky vain 71m pitkä, en-simmäinen pari pintaan huonoin tuloksin. Seuraavat pinnan alle ja etsinnät jatkukoot. Tällä välin Ver-neri ansiokkaasti ui pintapelastajan roolissa karkuun päässeen heit-

topainon kiinni. Toinenkin sukel-luspari joutui pintautumaan tyhjin käsin. Klaus Oldendorf lienee hä-vinnyt? Kunnollinen iso poiju voisi olla Klasulla ihan hyvä juttu. Sellai-nen mikä näkyy isoille aluksille ja

vielä mahdollisesti jopa tutkassa. Mutta, sukeltajat laivaan ja pää-töksiä – ei tuhlata aikaa enempää Klasuun vaan jatketaan seuraavalle kohteelle ja samalla yöpymispai-kalle. Tiedossa kaksi hylkyä yhdellä iskulla, Alko-Kalkkihylky ja Tynnyri-hylky Träskönin pohjoisrannalla.Alko-Kalkkihylky on 21.5.1880 uponnut Paraisilta kotoisin oleva

Kuva: Edmundin ruori

Kuva: Puku päälle

Kuva: G-A opastaulu

kaunis ja suhteellisen ehjä puuhyl-ky. Alus on noin 20m pitkä ja 4m leveä. Alus on lastattu täyteen kalk-kia. Pohjan syvyys hylyn kohdalla on noin 8m. Alus oli matkallaan Paraisilta Helsinkiin kun sai vuodon pohjaan ja upposi.Tynnyrihylky on kalkkihylyltä uin-timatkan päässä oleva 1600-luvun lopulla uponnut kaljuutti. Hylky on uponnut mutaan ja saattaa olla hy-vinkin ehjä sisältäen koskematonta irtaimistoa.Sukellukset Träskönin rannalla aloi-tettiin innokkain mielin! Tiedossa oli hylkyjen sijainti melko tarkkaan – ensin Alkolle, sieltä Orbiitin ka-pun ohjeiden mukaan Tynnyrihy-lylle – piece-of-cake. No, osa löysi Kalkkihylyn, kukaan ei Tynnyrihyl-kyä etsinnöistä huolimatta. Kalkki-hylky oli ihan kiva, joskin yhdellä sukelluksella nähty. Ehkä Tynnyri-hylkykin joskus vielä antautuu!

Lauantaina olikin tiedossa hieman pidemmän kaavan mukaan ilta-ohjelmaa. Saunomista, grillailua ja “dekoilua”. Taisi osa tuijottaa suu auki Reiman koneelta löytyviä vi-deoita, innokkaimmat ihan aamu neljään saakka. Mutta niin makaa kuin petaa, se huomattiin sunnun-taina...

SunnuntaiHerätys sunnuntai-aamuun tapah-tui osittain hieman hiljaisemmissa merkeissä. Liekö dekopullossa ollut yöllä pahaa kaasua vai mitä. Tie-dossa oli sunnuntaille yksi sukel-lus jossain lähellä Hylsinkiä. Eli ei muuta kuin ankkurit ylös ja nokka kohti itää! Taas aamupalaa mahaan ja pullot täyttymään. Tähän saakka

sääolosuhteet oli koko viikonlopun ollut erittäin suotuisat. Tuulesta ei juuri tietoakaan ja aurinkokin taisi välillä pilkahtaa. Sunnuntaille luon-toäiti oli kuitenkin varannut hie-man enemmän tuulisemman kelin, joka merellä on yhtä kuin karkeam-pi keli, aka “läikkä”. Liekö lauantai-illan ja läikän yhteistulos vai mikä, mutta matkalaisista taisi kalojakin muistaa ruokkia.Sunnuntain sukelluksella oli tar-koitus tutkia 2004 uponnutta kal-jaasi Hval:ia. Kyseistä alusta oltiin siirtämässä Viroon entisöitäväksi kunnes Tallinnasta Helsinkiin tule-va pika-alus upotti aalloillaan aluk-sen Harmajan eteläpuolelle. Hylky olisi ollut kiinnostava mutta keli oli turhan karkea ja siitä syystä laivaan nousu turhan haastavaa sukelluk-sen jälkeen. Päädyttiin yksissä tuu-min ja kapteenin esityksestä mennä tutkimaan lähellä, suojaisammassa

Kuva: Potretti Kuva: Polkaisu Kuva: Jalkoväliarttu

paikassa olevaa Folkkari-hylkyä.Folkkarihylky on Isosaaren ja San-tahaminan välisessä salmessa le-päävä, 1960-luvulla uponnut noin 40 metriä pitkä purjelaiva. Hylyn erikoinen nimi johtuu laivan kan-nella lepäävän VW Kleinbussin jäännöksistä. Hylky on poijutettu kummastakin päästään, joten hy-lylle löytäminen ei tuottanut on-gelmia. Syvyyttä hylyllä taisi olla jotain 20+ metriä. Paikalla oli myös Urheilusukeltajat ry:n sukellusalus Räpylä VIII sukeltajineen. Sukellus hylylle meni oikein muka-vasti. Kierreltiin hylkyä muutamaan kertaan ja löydettiin etäisesti autoa muistuttavia jäännöksiä hylyn kan-

nelta. Näkyvyyttä oli ehkä 5 met-riä. Hylky on poikki noin puolesta välistä ja peräosa on joko täysin murskaantunut tai ajelehtinut tois-taiseksi tuntemattomaan paikkaan. Kiva hylky mutta oikeastaan yhdel-lä sukelluksella nähty.Kaikki kiva päättyy aikanaan ja usein ihan liian nopeasti. Niin tä-mäkin reissu. Sukeltajat Folkkarilta ylös ja Orbiitin nokka kohti Helsin-kiä. Osa vielä käytti ajan hyväksi ja täytti pullot, loput meni pakkaile-maan kasseja. Pian oltiinkin taas

lähtölaiturissa, Sompasaaren kala-satamassa. Jäljellä oli varusteiden lastaaminen kumipyörille, Orbiitin miehistön kiittäminen erittäin on-nistuneesta reissusta ja yhteiskuva. Ja ehkä se tärkein – O-renkaan reis-sukertomuksen kirjoittajan valinta. Vaan miten ihmeessä meikäläinen tätä pääsi kirjoittamaan, äänes-tyshän oli melko yksiselitteinen? ;) Helsingissäkin on yksi hyvä seikka – tie Tampereelle. Sitä seuraten osa

kotia kohti, allekirjoittanut vielä As-pinniemen Opelia katsomaan. Ta-kana sukellustäyteinen viikonlop-pu, edessä jotain ihan muuta – arki.Lämmin kiitos kaikille mukana ol-leille, hengessä mukana olleille, ensi vuonna osallistujille sekä muil-le muuten vaan. Oma ensimmäi-nen Orbiit-reissu oli kyllä erittäin onnistunut. Kyllä se tämäkin har-rastus vaan taitaa viedä koko kä-den. Ensi vuonna reissun järjestää Lauri Marjamäki. Nopeat syövät hi-taiden eväät eli kaikki vaan sankoin joukoin mukaan, itse ainakin aion osallistua!

- Arttu Y

Kuva: Kalkkihylyn päästä (c) Noora

EKSOOTTINEN PANAMA

Poikkesin maaliskuussa Pana-massa ja kun kerran Karibian-meren rannalla olin, piti tietys-

ti päästä sukeltamaan. Panama ei ole sukelluskohteena kovin tunnet-tu, mutta sukelluskeskuksia löytyy kyllä. Valitsin sukelluskeskukseksi Internetin kautta Panama Diversin (http://www.panamadivers.com)

koska näyttivät osaavan englan-tia ja keskuksen yhteydessä oli hotelli (Octopus Garden). Halusin myös nimenomaan Karibianmeren puolelle, koska vesi on siellä läm-pimämpää kuin Tyynenmeren puo-lella ja minulla ei ollut omia varus-teita mukana. Keskus oli pettymys; toiminta oli erittäin huonosti or-

ganisoitu, kukaan ei koskaan tun-tunut tietävän koska sukelluksille lähdetään vai lähdetäänkö yms. Keskus oli myös hyvin syrjäisessä paikassa ja liikenneyhteydet lähim-pään kylään toimivat vain päiväsai-kaan. Majoitus oli ok, mutta varsin alkeellinen. Onneksi sukelluksia ve-tävät divemasterit olivat ammatti-taitoisia ja ystävällisiä, he pelastivat homman.

Normaalisti kuiva kausi on Pa-namassa joulukuusta toukokuu-

hun, mutta tänä vuonna ilmasto oli sekaisin sielläkin. Tammikuus-ta maaliskuuhun oli sadellut lähes sadekauden tahtiin ja tästä syystä

Teksti ja kuvat: Jari Leppäkoski

Kuva: Panama City illalla

Kuva: Lentokone

Kuva: Panama City

näkyvyyttä haittasi sateen mereen huuhtoma aines. Huonoimmillaan näkyvyys oli Kaukajärven tasoa, parhaimmillaan reilut kymmenen metriä. Elämää oli meressä koh-tuullisesti, barrakudoja, hummerei-ta ja muita äyriäisiä, leijonakaloja ja muita riutan asukkaita. Koralliriu-tat vaikuttivat kohtuullisen ehjiltä, m u t- ta monessa paikassa

riutat olivat osin hie-nojakoisen siltin

peitossa, joten en osaa sanoa oli-

vatko tervei-tä. Pehmeitä

koralleja ja sieniä oli

Kuva: LeijonakalaKuva: Katkarapu

enemmän kuin tyypillisissä Kaak-kois-Aasian sukelluskohteissa, mutta Karibialaiseksi sukellukseksi kohteet olivat varsin mitättömiä. Yhdellä kohteella oli mielenkiin-toinen lentokoneen hylky ja paljon hyviä läpiuinteja.

Yleisesti Panamassa puhutaan englantia maan historian huomi-oon ottaen varsin vähän. Englan-

nilla pärjää hyvissä hotelleissa ja ravintoloissa, mutta muuten hei-kosti, joten ainakin jokunen sana espanjaa on hyvä osata tuolla päin maailmaa.

Panama City on mielenkiintoinen suurkaupunki mutta ei niin suu-ri, että sitä ei pystyisi käsittämään ja käsittelemään. Panama Citys-sä ja sen ympäristössä on paljon

historiallisia nähtävyyksiä ja myös mielenkiintoinen kansallispuisto, jossa voi halutessaan käydä tutus-tumassa sademetsään. Mielestäni Panamaan ei kannata pelkästään sukeltamaan lähteä, mutta kaik-kiaan maa on oiva kohde seikkai-lunhaluiselle turistille. Maan eteläi-simpiin provinsseihin ei kuitenkaan kannata lähteä tutustumaan siellä käynnissä olevan kokaiininsalakul-

jettajien ja viranomaisten välisen sodan vuoksi.

Kuva: Leijonakala

Kuva: Laiskiainen

Kuva: Vanhan Panaman raunioita

Kuva: Sieni

Kuva: Etanoita

Kuva: Rantaidylliä

AIKUISTEN RÄPYLÄUINTIKUULUMISIA KAUDELTA 2010-2011 JA HIEMAN TULEVALTAKIN

Viime talven hallikaudella seuramme räpyläuintiaktivistit keräsivät jälleen kilometrejä muistiin tavoitteenaan saavuttaa edellisvuodesta yhdellä kilometrillä kiristetty uintimatkatavoite. Tätä vuosittaista tavoitteen kiristystä on jatkettu jo kaudesta 2000-2001, jolloin ensim-mäisenä tavoitteena oli 100 km uinti. Viime kaudella kunkin piti ylittää 110 km, mutta kuinkas siinä kävi.

Kuva 1. Hotellin vesijumppa-allas ja allasbaari huoneen ikkunasta kuvat-tuna (Kuva: Finnmatkojen nettisivulta).

1. Risto Esala 150 km 2. Arja Nevalainen 140 km 3. Jari Rinkinen 129 km 4. Tuula Rinkinen 125 km - - - - 110 km - - - - tavoite - - - - 5. Vesa Nevalainen 100+ km 6. Päivi Kärkkäinen 70 km 7. Ari Kärkkäinen 70 km 8. Anne Paavilainen 55 km 9. Jari Paavilainen 45 km10. Marjo Huhtala 35 km11. Ari Huhtala 20 km

Tämä vuosittainen tavoitteen nosto saattaa asiaa tuntemattomalta tun-tua hieman raa’alta, koska kullekin tulee jatkuvasti lisää ikää, mutta konstit ovat monet. Mepä keksim-me jo viime vuonna helpottaa ki-lometrien kertymistä järjestämällä viikon mittaisen räpyläuintileirin Turkkiin. Se oli niin hyvä kokemus kaikkien yhdeksän osallistujan mie-

lestä, että menemme tänä syksynä sinne uudestaan. Viikossa ryhmä-läisille tuli keskimäärin lähes 40 km uintia, mikä oli mahdollista kahdel-la päivittäisellä harjoituksella – iha-naa uimarit – ihanaa!!Tänä vuonna harjoitusleirille on lähdössä jo 11 räpyläuimaria ja sa-malla kahden harjoituksen päivä-ohjelmalla edetään. Reissu toteu-

tetaan ns. ”pidennetyn viikonlopun periaatteella” eli lähtö on ke 5.10 ja paluu ke 12.10. Menetämme siis vain yhden halliviikonlopun Kale-vassa, mutta ne kilometrit uidaan Turkissa kerran tai kahdesti joka päivä. Riippuen siis siitä olisiko käynyt Kalevassa uimassa molem-pina viikonlopun päivinä vai vain toisena.

Kohde on parilla kuvalla esitetty-nä ohessa oleva viiden tähden all inclusive –hotelli nimeltä Sirena Belek. Kerrankin voi sanoa, että matkaesitteet eivät pettäneet pa-remminkin päinvastoin.

Terveisin:räpylävastaava Jari Rinkinen

Kuva 2. Etualalla on hotelin täysikokoinen olympia-allas (50 m ja 10 rataa) ja taustalla käytössämme ollut snack-baari (Kuva: Finnmatkojen nettisivulta).

SUKELLUSRETKI ETELÄ-POHJANMAALLESukellusretkien suunnitelmia kesän osalta tehdään monesti hyvissä ajoin ja niin oli päätökset tehty tämänkin reissun osalta jo keväästä 2011. Tarkoituksena oli yhdistää kahden eri harrastuksen aktiviteetteja, koirankasvatuksen ja sukel-tamisen samalle useamman päivän mittaiselle matkalle heinäkuun puolessa välissä. Sukeltamista oli tarkoitus harrastaa Alavuden lähimaastoissa.

Kaatialan louhosSukellusharrastuksensa vasta aloit-tanut ei ehkä tule ensimmäisek-si ajatelleeksi, että Pohjanmaan lakeuksilla on koko joukko kelpo sukelluspaikkoja. Sukelluskohtei-ta alueelta kuitenkin löytyy useita. Retkemme ensimmäisenä kohtee-na oli Kaatialan louhos, jossa on tullut sukellettua useiden vuosien aikana kymmeniä kertoja. Kuluvan vuoden toukokuussa pitäessäm-me erään toisen seuran kanssa su-kellusleiriä Kaatialassa paikalle oli viikonlopun ajaksi saapunut yli 70 sukeltajaa. Tällä kertaa kesäisestä viikonlopun ajankohdasta huoli-matta louhoksen syvässä päässä ei ollut muita ja matalassa päässäkin oli vain muutama sukeltaja. Seu-raksemme saimme yllätysvieraan Helsingin seudulta, joka jäi sitten vieraaksemme yhden päivän ajaksi matkallaan Pohjois-Norjan sukel-luskohteisiin.

Vieraallemme kohde ei ollut en-

tuudestaan tuttu. Kävimme siitä syystä tavallistakin tarkemmin läpi louhoksen syvänpään karttaa sekä sukellussuunnitelmamme. Ennen sukellusta viedessämme varustei-ta syvänpään rappusten alapää-hän tuli huomattua, että aikanaan talkootyönä valmistetuista rappu-sista muutama porras oli antanut periksi. Rappusia pystyi kuitenkin vielä käyttämään, josko niitä pitkin laskeutuminen vaati varovaisuut-ta. Muutakin tuli pantua merkil-le: louhoksen syvänpään auto- ja grillauspaikan tuntumaan oli joku onneton särkenyt pulloja sekä jät-tänyt roskia.

Teimme päivän aikana kaksi su-kellusta, joista kumpikin sukellus suuntautui ensin louhoksen tunne-leihin jatkuen siitä sitten avoaltaan puolelle. Louhoksen pohjalla oleva ”sukelluskello” on hauska paikka: siellä keskustellessa oma ääni al-koi muistuttaa Aku Ankan ääntä. Olosuhteet olivat sukelluspaikalle

tyypilliset, avoaltaan puolella näky-vyyttä oli kolmisen metriä kun taas tunneleissa vesi oli selvästi kirk-kaampaa vaakanäkyvyyden koho-tessa yli viiden metrin. Niille, jotka eivät vielä ole sukeltaneet Kaatialan louhoksessa talvella kerrottakoon, että vesi on kirkkainta keväällä hel-mi-maaliskuussa. Silloin pinnalta saattaa nähdä jopa altaan pohjalle, joka on yli 25 metrin syvyydessä.

Sukellusreissumme kahden en-simmäisen päivän aikana majoit-tauduimme Töysässä ryhmämme vetäjän vanhempien kotitalossa. Kuten niin monella sukellusreissul-la aikaisemminkin illan ohjelmaan kuului saunomista ja seurustelua. Juttua olisi riittänyt ilmeisesti aa-muun asti, mutta hoksasin itse mennä sentään nukkumaan ennen aamun tuloa.

Kuva 1. Kaatialan louhoksen syväpää.

Haupaluoman louhosSukeltaja-lehdessä oli pari vuotta sitten artikkeli siitä, kun pohjan-maalaiset upottivat moottorive-neen erään louhoksen pohjalle. Tämä paikka oli Haapaluoman lou-hos. Retkemme toisena päivänä otimme sitten suunnan tätä uutta kohdetta kohti.Ajo-ohje tähän sukelluskohtee-seen lienee paikallaan. Alavuden ABC-huoltamolta on reilu parin-kymmenen kilometrin ajomatka sukelluskohteeseen. Valtatie 66:n ja Peräseinäjoelle menevän tien riste-yksestä ajetaan koko lailla tarkkaan 20 km Peräseinäjoen suuntaan ja käännytään sitten vasemmalle Haapaluoman tielle. Aja tätä tietä parisenkymmentä metriä ja kään-ny heti ensimmäisestä risteyksestä vasemmalle. Tämä tie on helppo tunnistaa siitä, että sitä edettäessä

tulee heti kohta vastaan kyltti ”Va-rokaa hevosia”. Jatka ajoa tietä pit-kin eteenpäin. Sen lopussa tulee 90 asteen käännös vasempaan. Kään-nyttyäsi vasemmalle jatka edelleen ohi sorakasojen ja tulet muutama sata metriä käännöksen jälkeen louhoksen rantaan.

Edellisen päivän sukellukset oli-vat hyvänä vertailukohtana veden kirkkauden arvioinnille. Siinä missä Kaatialan montussa oli avolouhok-sen puolella muutaman metrin nä-kyvyys täällä vaaka näkyvyyttä riitti 10-15 metriin asti. Kohteessa on syvyyttä vain reilu 10 metriä, mutta se on muuten kelpo sukelluskoh-teena: louhoksen pohjalla on upo-tettuna moottorivene ja louhoksen reunoja kiertää seinämiä. Kuten sa-nottua vesi on todella kirkasta.

Haapaluoman kaivosInternetistä sukelluskohteita kar-toittamalla on mahdollista löytää toinenkin sukelluskohde Haapa-luomasta. Nimeän sen tässä ”Haa-paluoman kaivokseksi”, jotta sitä ei sekoitettaisi edellä kuvattuun ja ajo-ohjeilla varustettuun sukellus-paikkaan. Tämän sukelluspaikan rantaan pääsee myös autolla, mut-ta kohde on koko lailla vaativa su-kellettavaksi. Syvyyttä louhoksessa on tavoittamieni tietojen mukaan 60 metriä.

Laskeuduimme tähän kaivosaltaa-seen autorampilta ja tarkoituksena oli kiertää sitä myötäpäivään. Yritin jo heti alkuun laskeutua syvemmäl-le, mutta näkyvyys putosi 12 met-rin jälkeen nollaan. Altaan seinät olivat täynnä mustaa partikkelia, joka tuntui kerta kaikkiaan ime-vän kaiken valon. Luovuimme tässä kohden syvemmälle pääsystä ja jat-koimme sukeltamista kymmenen metrin tasossa. Sukellettuamme parisenkymmentä minuuttia kave-rini vinkkasi, että käydään katso-massa syvemmällä. Silmät olivat jo

Kuva 2. Ilmakuva ajo-ohjeesta Haapaluoman louhokselle.

Kuva 3. Haapaluoman louhos.

jonkin verran tottuneen hämärään, joten aloitimme laskeutumisen. Näkyvyys putosi jälleen nollan tun-tumaan aina 20 metrin syvyyteen saakka. Sen jälkeen vesi kirkastui hieman. Metriin kasvanut vaaka-näkyvyys merkitsi sitä, että saattoi jo varsin hyvin lukea mittarit tuo-matta niitä aivan maskin eteen. Jat-koimme pudottautumista alaspäin ja tasanteen pohja tuli vastaan hie-man ennen 30 metrin syvyyttä. Al-taan pohja ja seinät olivat kauttaal-taan mustan massan peitossa, joka

edelleenkin tuntui imevän kaiken mahdollisen valon. Sen sijaan että olisimme etsineet hyllyn reunan ja jatkaneet pudottautumista seuraa-valle tasanteelle päätimme nousta ylöspäin hieman kirkkaamman ve-den alueelle.

Lopun osan sukellusta teimme 10-12 metrin syvyydessä kaivoksen pystysuoria seinämiä ihaillen. Kai-voksen seinät olivat täysin pysty-suoria ja todella jylhiä. Tämä kaivos olisi kerta kaikkiaan upea sukel-

luskohteena jollei seiniä peittäisi merkillinen, mustaakin mustempi höttö, joka pölisee pienestäkin hi-paisusta. Olen joskus aikaisemmin ollut vastaavanlaisessa kohteessa Peräseinäjoen lähettyvillä Myllyky-lässä. Siellä louhoksen päältä kat-soen varsin kirkkaalta näyttänyt vesi osoittautui jo muutaman met-rin syvyydessä valoa täysin läpäise-mättömäksi. Siihenkään altaaseen ei jäänyt kovinkaan suuria hinkuja päästä heti seuraavalla viikolla uu-destaan sukeltamaan.

Valkeislampi TöysässäAlavuuden läheltä Töysästä löytyy maankuulu Keskisen kyläkauppa. Hieman vähemmän kuuluisa on Töysän toiseksi syvin järvi Valkeis-lampi. Koska tämä järvi ei ollut ennestään tuttu sukelluskohteena ja sattui matkan varrella, kävimme katsomassa mitä pinnan alta löy-tyy. Veteen meno onnistui helposti kunnan uimarantaa vastapäätä ole-valta kunnan saunarakennukselta.

Jo päältä päin katsellen järven vesi näytti hyvin kirkkaalta. Syvyyttä jär-vestä oli huhujen mukaan löytynyt parhaimmillaan 15 metriä, mutta järven syvintä kohtaa tavoittaes-samme syvyysmittari näytti par-haimmillaan vain 12 metrin syvyyt-tä. Pohja on suurimmaksi osaksi pehmeää, osin ruohokasvillisuu-den peittämää. Nähtävää muuta-man kalan ja puurungon lisäksi ei ollut paljoa, mutta vesi oli koko lail-la kirkasta.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin kävi sitten tällekin sukellusreissul-le. Paluu Tampereelle koitti viiden reissupäivän jälkeen ja edessä oli varusteiden huoltamista ja uuden sukellusreissun suunnittelu.

Jouko Jousea

Kuva 4. Haapaluoman kaivos.

KUTSURauma-Repola Diving Club ry

Sääntömääräinen syyskokous 03.12.2011Hämpin kattosauna ,Hämeenkatu 24 TAMPERE

Klo 18:00, ( Hallitus 17.45)

Esityslista

1 § Kokouksen avaus2 § Kokouksen järjestäytyminen3 § Kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus4 § Esityslistan hyväksyminen5 § Valitaan seuralle puheenjohtaja6 § Valitaan seuralle hallitus7 § Valitaan seuralle tilintarkastajat8 § Esitellään vuoden 2012 toimintasuunnitelma, päätetääntoimintasuunnitelman vahvistamisesta.9 § Esitetään vahvistettaviksi vuoden 2012 talousarvio sisältäen mm.liittymis-, jäsen-, hallikorttimaksut.10 § lmoitusasiat11 § Muut esille tulevat asiat12 § Kokouksen päättäminen

kokous jatkuu seuran pikkujouluna.