Siirtolaisuus –Migration 4/2004

31. vuosikerta / 31th yearISSN 0355-3779

Julkaisija / PublisherSiirtolaisuusinstituuttiMigrationsinstitutetThe Institute of MigrationLinnankatu 61, 20100 Turku, FinlandPuh. / tel. (0)2-2840 440Fax (0)2-2333 460Sähköposti / E-mail: taisai@utu.fiInternet: www.migrationinstitute.fi

Pohjanmaan aluekeskusÖsterbottens regioncenterRegional Centre of OstrobothniaKeikulinkuja 1, 61100 Peräseinäjoki, FinlandPuh. / tel. (0)6-4181 275Fax (0)6-4181 279

Päätoimittaja / Editor-in-ChiefOlavi Koivukangas

Toimitussihteeri / Editorial AssistantTaimi Sainio

Toimittajat / EditorsKrister Björklund, Elli Heikkilä

Toimituskunta / Editorial BoardSiirtolaisuusinstituutin hallitusAdministrative Board of the Institute of Migration

Taitto / LayoutAnne Virtanen

Tilaushinta 2004 / Subscriptions 20044 numeroa / nummer / issues15 • /vuosi/år/year

Vammalan Kirjapaino Oy, 2004

Sisältö • Contents

Kansikuva: Joulupukki tunnisti maanmiehensäAimo Tervakosken ja Olavi Koivukangas kiirehtiottamaan heistä valokuvan. FinnFest, LakeWorth, Florida, February 13, 2004.

Cover: Olavi Koivukangas got sight of SantaClaus and Aimo Tervakoski – both born in Fin-land – at FinnFest, Lake Worth, Florida, Febru-ary 13, 2004.

John EvansProtecting migrant workers’ humanrights. A trade union view

Risto LaakkonenUlkosuomalaiset mahdollisenatyövoimapotentiaalina

Mare AinsaarReasons for internal migration inEstonia 1989–2000

Johanna MattilaSeniorimuutto maaseudulle

Tutkimuspäällikön palsta

Maassamuuttosymposiumi 7

Tiedotuksia

Kirjat • Böcker • Books

Jouni KorkiasaariTutkimusmatkalla Amerikassa

1

The issue of migrant workers hasmoved to the forefront of debateson globalisation. Much has beenwritten in on the issue of humanrights and migrant workers, so letme focus on the specific role of thetrade unions in protecting and pro-moting the rights of migrant work-ers. This represents the views notjust of the TUAC but also our Glo-bal Union partner – the ICFTU to-gether we have membership repre-senting some 150 million workersin both OECD and developingcountries – sending and receivingcountries for migrants.

Our actions in this field arebased on the following premises:

Firstly, trade unions do not re-gard migrant workers as a ”prob-lem”. They are a consequence ofimbalanced and at times unjustworld economic development, re-flected in the growing gap betweenthe few wealthy countries and thevast majority of poor ones and be-yond that between the rich and thepoor within countries. Our empha-sis therefore is on reducing the

types of pressures which obligepeople to migrate for work. Mostmigrants do not leave their coun-try out of preference, but rather be-cause of the absence of decentwork opportunities at home. Tak-ing jobs to the people, rather thanpeople to the jobs, is the key toensuring that migration is a trulyvoluntary act. Of course that is notdone easily or quickly. It has to dorather with the promotion in allparts of the world of a broadlybased sustainable developmentpolicy the objectives of whichhave been quantified in the UNMillennium Development Goals.

Secondly today, more thanever, there is a crucial need for anew approach to achieving a bet-ter understanding and consensuson globalisation and migration, anapproach based on the humanrights of migrant workers. If theglobal community does not workfor this, there is a real risk fromgrowing intolerance and conflict.

Thirdly the role of trade unionsin the attaining this objective iscrucial. The workplace and the la-bour market is, by definition, theplace where migrant workers firstinevitably come into contact withthe societies to which they havecome. This raises both opportuni-ties and responsibilities for tradeunions.

This paper focuses on threequestions – from a trade unionpoint of view what are the issues atstake with regard to migration andhuman rights? What instrumentsexist to protect migrant workersrights? What more needs to bedone and a way forward to achievethis.

Firstly – the issues at stake.There are an estimated 175 millionpeople living outside their countryof origin in the world of whom 100million are labour migrants, as dis-tinct from refugees and asylumseekers with whom they are oftenconfused in the public mind. Thisrepresents 2.3 per cent of theworld’s population. Increasingly,in international policy debate, de-veloping country governments arearguing that freedom of movementof labour should be a natural con-comitant of the increasingly freemovement of goods, services,technology and capital that is thedefining feature of this era of glo-balisation. However an ”opendoor” policy on labour migrationfor many appears as simply onemore strand of today’s trend to-wards the liberalization of the glo-bal labour market. But human be-ings are not simply one more factorof production. Where movementof workers is implied, as it is for ex-ample under mode four of the

John Evans, General Secretary,Trade Union Advisory Committeeto the OECD. The article is basedon the paper presented in The 6thInformal ASEM Seminar on HumanRights, ”International Migrationsand Human Rights”, 16–17 Sep-tember 2004 in Suzhou, China.

Protecting migrant workers’human rightsA trade union view

John Evans

Siirtolaisuus-Migration 4/2004

2

GATS negotiations, then clearly itraises basic issues of fundamentalworker rights, equality of treat-ment and coverage by local collec-tive agreements and so on.

I said at the beginning thatwhilst people should be free tolook for employment in othercountries, they should not beforced to do so. The ”push” fac-tors, encouraging migration havebeen aggravated by ill-conceivedeconomic policies and lack of gov-ernance in many countries leavingworkers with little option, but tomove. Similarly, policies in industr-ialised countries, particularly thedecline in public investment, sala-ries and working conditions in thepublic services, have led to labourshortages in such fields as healthand education so increasing the”pull” factor for professionals inthose categories of employment.Deregulation has also led to a raceto the bottom making jobs in sec-tors like construction unattractiveand underpaid for nationals andcalling on foreign labour to fillthose gaps, including through ir-regular migration channels.

Remittances today play a majorrole in supporting the economy ofsending countries, but theyshould not be seen as a substitutefor balanced and sustainable de-velopment, investment, trade, anddevelopment assistance. Declinein foreign development assistanceas well as poor governance hasmeant that the migration push fac-tors have been stimulated.

However at the same time thatpush and pull factors are increas-ing the pressure for migration,Governments’ concerns in the cur-rent climate about security and ter-rorism has meant that they feel the

need to be seen by their elector-ates to be ”managing” migration.This has led to policies restrictingmovements of workers which onlyadd to the pressure for irregularmigration in order to meet genuinelabour shortages. One of the wor-rying side effects of the ”waragainst terror” is that in the ab-sence of visible enemies – immi-grants become scapegoats.

This has several implications: -One priority for trade unions is toreduce the economic pressureswhich oblige people to migrate forwork. As I said taking jobs to thepeople, rather than people to thejobs, is the key to ensuring thatmigration is a truly voluntary act.Of course that is not done easily,or quickly. It has to do rather withthe promotion of the broadlybased sustainable developmentand achieving the United NationsMillennium Development Goals.ODA has a role, and it would be amajor step forward if the UN’s 0, 7% goal for this assistance could bereached. The initiative by Presi-dents Lula and Chirac at the UN toencourage new sources of devel-opment finance needs support.

A further question is how migra-tion actually is conducted. None ofus can be unaware of the growth ofirregular and undocumented migra-tion and the dramatic consequenc-es that trafficking in human beingsthat it has brought about. This is afield in which it can be difficult todraw the line between criminal ac-tivity and labour policies. But whatis absolutely clear is that where mi-gration is undocumented it increas-es the chances of gross exploitationto the point of near certainty. Thetragic examples of the deaths ofChinese cockle-pickers in my own

country the UK is just one example.Irregular migrants are entitled to

be treated humanely and withproper consideration to their oftenvery extreme circumstances. Tradeunions have often joined with oth-ers in calling for the regularizationof the status of such migrants andin mobilizing against enforced re-patriation. But that does not de-tract from the need for countries towork together to ensure that wheremigration takes place, it does solegally, and in an orderly way andthat public authorities assumetheir responsibilities.

Increasingly private intermedi-aries are playing a role in the migra-tion process. And often they un-dertake their broker role outsideany effective regulatory frame-work. Here too, the risks of exploi-tation or straightforward fraud arehigh. The worker may be requiredto pay exorbitant fees, or find thatall of the promises made on depar-ture are quite different from the re-alities of his or her new job. Farfrom home, with nobody to turntoo there are few hopes of redress.The tragic plight of some of the re-cent workers taken hostage in Iraqagain has drawn attention to whatamounts to modern day slavery.

What conclusion can be drawnfrom this? It is clear that from atrade union perspective in addi-tion to renewing the focus for sus-tainable and balanced develop-ment, migration has to be seenfrom a human rights angle, notfrom a security or commodity an-gle. The Declaration of Philadel-phia stated 60 years ago: ”Labouris not a commodity”.

But what should the legal mi-grant be entitled to expect once in anew country and a new job and

Protecting migrant workers’ human rights

3

what is being done about this now?There exists within the ILO and

elsewhere a body of rights thatshould apply to migrant workers.Much information is available onthe Global Unions Research Net-work website – www.gurn.info/ .

In the first instance respect forfundamental rights as a worker, asdefined by the ILO Declaration of1998 – freedom of association, col-lective bargaining, non-discrimi-nation, no forced labour and nochild labour. That includes theright to join and participate fully ina trade union. Obvious maybe, butall too often denied either in law orin practice. Some major destina-tions for migrants simply do notallow trade unions at all, as is thecase in several states in the Arabi-an Gulf region, or more commonly,prohibit migrants from member-ship of – or full rights in such un-ions as do exist. ASEF documentshave talked of a ”utilitarian econo-mist view” that union rights canundermine competitivity. This maybe a view of some but it is false asresearch by the OECD and WorldBank has shown. Better economicperformance is associated withbetter trade union rights.

Nor are all migrants properlyprotected against forced labour.Indeed some of the more dramaticcases of forced labour in the in-dustrialized world in recent yearshave involved trafficked migrants.Child labour is also generally moreprevalent among migrant commu-nities than nationals.

But it is non-discrimination isthe most widely relevant funda-mental rights issue for migrantworkers. The principle of equalpay and conditions for work ofequal or equivalent value is a mat-

ter of basic justice and for this rea-son alone has the full support oftrade unions. But in addition theyhave an obvious concern that mi-grant labour is not used to under-cut employment conditions pre-vailing for the rest of the labourforce.

Unfortunately, and despite fair-ly wide-ranging legislative protec-tions, discrimination against mi-grants continues to be very diffi-cult to root out, for all the reasonsfamiliar to women and to otherequality seeking groups – andmaybe a few more. Segmentationof labour markets means that mi-grants often find themselves con-centrated in the most under-val-ued and low paid jobs. Many stud-ies show that migrants are morevulnerable to dismissal than aretheir co-workers. And despite thepopular and slanderous image ofthe migrant taking abusive advan-tage of welfare systems, the realityis that many of them never get ac-cess to the benefits that their con-tributions should normally entitlethem to receive. To give just onedramatic example on average USimmigrants are estimated to pay intaxes 18 times as much as theydraw in social benefits.

Clearly then much work has tobe done to guarantee to migrantsthe minimum fundamental rights ofall workers. But even when this isachieved, there are a series of oth-er issues concerning the place ofmigrants in their host societieswhich require the attention oftrade unions.

One of the most difficult andoccasionally tendentious of themis that of assimilation and culturalidentity. To what extent is it legiti-mate to expect migrants to adopt

the customs and practices of thesocieties to which they havecome? And whatever the answerto that question is, how can it bereconciled with their frequent de-sire to maintain their own identity,community, and observances.

I accept that there are no easy,one size fits all solutions. But tradeunions are at the sharp end in deal-ing with this issue. From our expe-rience there are some basic princi-ples which can lead to the righttypes of outcomes.

The first is that where societiesdemonstrate openness and toler-ance towards migrants protectthem against discrimination andracism, and where they offer op-portunity for them to integrate, forexample through language train-ing, then things will go that muchbetter.

The opposite scenario is onewhich raises the danger of immi-grant communities retreating backinto themselves, and adopting ex-treme forms of cultural or religiousidentity. It is then that mutual sus-picion and hostility can grow, andsocial exclusion and division takeroot. Where this has been allowedto happen, then the consequencesare often most strongly felt amongsecond generation migrants bornin the countries to which their par-ents first came. They are unlikelyto accept the type of treatment thatthe previous generation tolerated.And the ambiguity of their culturalstatus is likely to give rise tostrong reactions to perceived in-justice.

And such reactions are bothfed by and are fed off by the activ-ities of the xenophobic right whichhas made its appearance in suchworrying manner on the political

Siirtolaisuus-Migration 4/2004

4

stage of too many European coun-tries as the background survey forthis meeting shows.

These issues lead into verybroad and complex debate that gobeyond the workplace into suchareas as education, family life, reli-gion, and language. Neverthelesstrade unions are grasping the net-tle as I said at the beginning wehave opportunities as well as re-sponsibilities.

Opportunities, because whenapproached and made welcome,when it is clear that trade unionsare ready and able to defend theirinterests and rights, migrant work-ers will often be more inclined tojoin and become active in unions.In doing so, they strengthen theunion movement and enrich it asthey bring their unique experienc-es and cultures. As a matter of fact,the trade union movements inmany countries, Canada, Austral-ia, and the US, to name a few, werebuilt by migrants and they contin-ue to strengthen it everywhere inthe world. In California – just togive one example immigrants fromLatin America are a key part of therejuvenation of the labour move-ment.

The responsibility of trade un-ions is, to put it simply, inherent intheir mandate. They have a majorfunction to fight racism and dis-crimination at workplace, in the la-bour market, in the community andin society, in general. Indeed, un-ions exist to protect working peo-ple, and migrants are more in needof protection than most. Thus, un-ions all over the world are engagedin a range of activities, from politi-cal action and anti-racist cam-paigns to organizing migrants, giv-ing them special training, integrat-

ing their issues in collective agree-ments, putting in place recruitmentand promotion strategies in coop-eration with the social partners,and extending specific assistanceand services to migrant workersand their families.

To give a few examples of re-cent actions: Last year, in Spain,the UGT and Comisiones Obreras,denounced the emergency planunveiled by the government forthe repatriation of a thousand Mo-roccan immigrants who were livingin the Canary Islands.

In South Korea, the KoreanTrade Unions have run protestcampaigns against the govern-ment’s repressive policy of de-porting undocumented immi-grants. Instead, the unions calledfor a new work permit system.

A good example of large-scalepolitical mobilization is the post-card campaign launched by theAFL-CIO in the United States. Ad-dressed to members of the Con-gress and Senate, as well as Presi-dent Bush, the cards call for a legalstatus, with equal rights, for all im-migrant workers, together with thelegalization of undocumented im-migrants.

The unions that are furthest ad-vanced in supporting migrantworkers have understood the im-portance of providing them withvocational training and educationservices, while of course takinginto account the linguistic and cul-tural specificities of the groupsconcerned. Britain’s Trades UnionCongress has produced a migra-tion guide and also has an onlinetrade union training course on thesame topic. The Canadian LaborCongress, has produced an immi-gration toolkit that helps its mem-

bership to promote the adoption ofprogressive policies on immigra-tion and refugees. The Spanishunion confederations UGT andCCOO have each set up a networkof specialized centres to deal withproblems specific to migrants.These centres organize campaignson regularization and family reuni-fication, negotiate with the author-ities about the issuing of residenceor work permits, settle questionsabout social security access oremployment contracts, organizetraining and follow up complaintsof discrimination. In France, the la-bour confederation Force Ouvrièrehas provided a free phone numberfor victims of discrimination, aswell as advice centres on legal andadministrative matters, similar ac-tions have been taken by theCFDT. The Belgian FGTB also of-fers a free legal service for immi-grant workers.

Collective agreements are an-other concrete means of trade un-ion action on this issue. The Cana-dian Labour Congress pioneeredthe inclusion of anti-racist provi-sions in collective agreements. Arecent survey by the British TUCshows that black and Asian work-ers covered by collective agree-ments have an average hourlywage that is one-third higher thanfor those not covered.

In Italy, the social partners haveset up innovative collective agree-ments which take migrant workers’concerns into account. For exam-ple Zanussi allows time for prayerduring breaks, and after threeyears of service migrant workersare entitled to extra holiday, pro-vided they agree to return.

In 1997, during the Europeanyear Against Racism, the Union

Protecting migrant workers’ human rights

5

syndicale des travailleurs duMaghreb-arabe (USTMA) and theEuropean Trade Union Confedera-tion (ETUC) organised a joint con-ference to launch a trade unioncampaign to fight racism.

There are important opportuni-ties in the international policyagenda. Trade unions have active-ly campaigned for the ratification,and effective implementation of,the UN Convention on the Protec-tion of the Rights of All MigrantWorkers and Members of theirFamilies, as well as the two rele-vant ILO Conventions, no. 97 and143. Indeed, the UN Conventionreinforces rights included in theILO Conventions, including theright to organize into trade unionsand to bargain collectively.

For trade unions the UN Con-vention breaks new ground onseveral fronts. It represents a sig-nificant advance for the defense ofthe fundamental rights of workers– documented or undocumented,regular or irregular – as well astheir families. Moreover, it coversall aspects and dimensions of themigration process, from country oforigin to country of destination.Its entry into force on the 1st of Julylast year was, therefore, a cause ofoptimism in the trade union world.

This is good news. The badnews is not only the time it has tak-en to bring this about – since 1990,but also as earlier speakers havealready said the majority of the 21ratifying states are migrant send-ing countries. The level of commit-ment among receivers is depress-ingly low. It has not been ratifiedby major receiving countries, ei-ther in Europe or in North America,nor for that matter, the Gulf coun-tries, Jordan, Israel, Japan or Aus-

tralia and others. The trade unionmovement is stepping up the cam-paign for wider ratification, alongwith the UN and its agencies (no-tably, the High Commissioner forHuman Rights, the InternationalLabour Organisation (ILO) andUNESCO), NGOs and migrantworkers’ organisations.

This situation made this year’sinnovative general discussion atthe ILO Conference of Conven-tions dealing with migrant work-ers’ rights particularly important.Here too, the decision to under-take this examination reflected theinadequacies of the application ofexisting ILO Conventions andtheir effectiveness in providingmuch needed protection.

But to carry out their responsi-bilities, trade unions need to becreative and to be ready to devoteoften scarce resources to this, oneof so many competing priorities.

The fact that you have chosento dedicate this meeting to migrantworkers is one more example ofwhat has to be a collective effort totackle what is one of the most ur-gent challenges of this era of glo-balisation.

Whilst this refers to the issue ofinternational migration across na-tional borders. It is clear that thereis a parallel with the debate on theenormous challenges posed by in-ternal migration in some countriesand most notably in China from ru-ral areas to the cities. The issue ofachieving more balanced growth,respecting the rights of migrantworkers here and the need to de-velop institutions including tradeunions that can represent themseems to be a key issue for the dec-ade ahead. Throughout develop-ing countries respect for workers

rights is virtually non- existent inexport processing zones and insome senses China has becomethe development model with thegrowth of special zones along theEastern seaboard. That has tochange and workers right shave tobe respected if social conflict isnot to result.

In conclusiona an internationaldebate has to focus on the sixpoints setting out the way forwardon which there was tripartiteagreement at the ILO Conferencein June:

1. There must be recognition thatcross border movement of work-ers in search of employment andsecurity is likely to continue inthe coming decades because ofthe failure of globalization togenerate jobs and economic op-portunities where most peoplelive. The differences – econom-ic, demographic, social and po-litical - that drive migration havewidened over the past severaldecades and the trend is likelyto continue. That fact shouldnot deter us from seeking fun-damental changes in the globaleconomy to spur growth, moreequitable income distribution,and less economic instabilityand poverty in the world’s lag-ging regions.

2. Migration is an integral part ofgrowth and development proc-esses - more significant at sometimes and in some countries thanothers. Nevertheless like manyaspects of development thereare both positive and negativeimpacts for the migrants them-selves and for the countries oforigin and destination. There isincreasing global recognition of

Siirtolaisuus-Migration 4/2004

6

positive contributions of migra-tion though remittance flows,transfer of investments, technol-ogy and critical skills. The chal-lenge is how to deal with migra-tion in such a way that the pos-itive effects are maximized, mak-ing it a positive phenomenon formigrants, their families, coun-tries of origin and of destination.

3. Although migrants and theirfamilies have by and large ben-efited from migration, the num-bers of those who toil under abu-sive and exploitative employ-ment conditions without effec-tive access to legal protectionare still large. There is an urgentneed for efforts, at national andinternational levels, to ensurethat the human and labour rightsof migrants are respected, inconformity with internationalstandards: from universally rec-ognized core labour standardsto specific instruments ad-dressed to migrant workers. Theapplication of these standardsis the key to effective protectionof migrants’ rights.

4. If international and nationalstandards are to have a tangibleimpact on the conditions of mostmigrants they have to form thebasis on which migration proc-esses are shaped. Unregulatedmigration puts many migrants inpositions of vulnerability andtheir status often effectively ex-cludes them from social protec-tion. The enforcement of labourand workplace standards whichserves as an effective deterrentto irregular migration and em-ployment by discouraging sub-standard exploitative condi-tions. Thus, the effective man-agement of migration with a

rights-based approach is crucialto the effective protection ofmigrants’ rights.

5. Such effective managementmust rest on a set of principlesof good governance developedand implemented by the inter-national community that will beacceptable to all and which canserve as the basis for coopera-tive multilateral action. ExistingILO Conventions defining therights of migrant workers, in par-ticular C96 and C143, providemany of the key principles, buta sound comprehensive frame-work should include additionalelements such as core labourstandards, other normative in-struments aimed at the protec-tion of the well-being of migrants(on health and safety, protectionof wages, freedom of movement,etc) as well as well as measuresto strengthen labour institu-tions, labour markets and socialcohesion. To be effective a com-prehensive framework must beaccompanied by an appropriatefollow-up mechanism to sup-port actions by governmentsand social partners in the imple-mentation of these principles.Migrant women are often sub-ject to multiple forms of discrim-ination. Concerned departmentof governments and the socialpartners should review the na-tional legislative framework inorder for adequately provideprotection and developing, ifnecessary, specific programmesin this regard.

6. The ILO has to continue followupon this years Conference dis-cussion to ensure that variousmeans of action can be used tofurther strengthen and expand

assistance to governments, em-ployers’ and workers’ organiza-tions in translating the frame-work principles into policy andpractice at national levels. Anumber of areas are prioritiesincluding:

• increasing opportunities for de-cent work for migrant workers;

• ratification and application ofinternational standards throughnational legislation;

• planning or improving regularworker migration programmes;

• combating discrimination andxenophobia;

• addressing the gender dimen-sion;

• promoting the social and eco-nomic integration of migrantworkers and their families;

• support development and jobcreation in sending countries;

• addressing the problems thatarise with brain drain;

• designing bilateral, regional andmultilateral agreements;

• extending social security andother benefits to migrant work-ers and their families.

At the same time the OECD needsto develop its role in its economicanalysis on the trends of migra-tion.

These are all fine words but tobring about change internationalinstitutions need to reflect on awell-defined plan of action whichengages all constituents – govern-ments, workers’ and employers’organizations And at national lev-el, a coherent policy should be de-signed, based on social dialogueand on the implementation of poli-cies aimed at combating discrimi-nation and xenophobia.

7

Suomen nykyisestä työvoimastapoistuu eläkkeelle vuoteen 2012mennessä noin 650 000 palkansaa-jaa. Poistumavirta työelämästä tu-lee ylittämään tulovirran muuta-man vuoden sisällä. Tämä ennakoihuomattavia kohtaanto-ongelmiatyömarkkinoilla, ollen samalla to-dellinen haaste uudelleen- ja täy-dennyskoulutusjärjestelmien no-pealle kehittämiselle ja niiden saat-tamiseksi osaksi työelämää. Samal-la työsuhdeturvan ja työmarkki-noiden neuvottelumekanismienuudistaminen on ajankohtainen,koska pelkät kansallisen tason me-kanismit eivät maailmoitumisennykyisessä kehitysvaiheessa enääriitä ja anna jokaiselle riittävää tur-vallisuutta. Yksi suurimmista kult-tuurillisista muutoksista on Suo-men asteittainen siirtyminen nii-den maiden joukkoon, johon tul-

Ulkosuomalaiset mahdollisenatyövoimapotentiaalina

Risto Laakkonen

Kirjoittaja oli kesäkuuhun 2004asti Euroopan neuvoston siirtolai-suusasiain johtokomitean pu-heenjohtaja. Neuvotteleva virka-mies Risto Laakkonen jäi eläk-keelle työministeriöstä lokakuustaalkaen. Hän aloittaa toimintansaInternational Centre for MigrationDevelopment (ICMPD) -järjestönedustajana ja kirjeenvaihtajanaSuomessa.

laan myös ansiotyöhön muualta.Suomi on matkalla nykyistä moni-kulttuurisempaan ja etnisesti mo-nimuotoisempaan tulevaisuuteen.Suomi on tänään sekä maahan-muutto- että maastamuuttomaa.

Suomen väestökehitys johtaavääjäämättä työvoiman maahan-muuton kasvuun keskipitkällä ai-kavälillä. Tähän on syytä jo nytvarautua ja vahvistaa edellytyksi-ämme suoriutua hyvin uudessa ke-hitysvaiheessa. Maahanmuuttoon tähän asti ollut painotukseltaanhumanitaarista ja ulkosuomalais-ten paluumuuttoa. Suomi joutuuoleman kilpasilla työvoimasta ETA-alueella ja myös Pohjois-Ameri-kan ja Oseanian kanssa. Ulkosuo-maisilla olisi valmiina tarvittaviaSuomi-siteitä. Ilman kovia ja suun-nitelmallisia ponnistuksia ei tätäkuitenkaan kyetä hyödyntämään.

Ulkosuomalaiset ja Suomentyömarkkinakehitys

Ulkosuomalaisten keskuudessaon runsaasti potentiaalia, mikäSuomen kannattaa ottaa huomi-oon kehitettäessä toimenpiteitätyövoiman maahanmuuton edistä-miseksi. Ulkosuomalaisilla onvaihtelevat siteet Suomeen, joitavoidaan kohdennetuilla toimenpi-

teillä vahvistaa. Maastamuuttajienkoostumus on muuttunut 1960–1970-lukujen suurten muuttoaalto-jen jälkeen. Henkilöiden vapaanliikkuvuuden laajentuminen vuon-na 1954 solmituista Pohjoismaidenyhteisistä työmarkkinoista 1990-luvulla on lisännyt ulkomaille opis-kelemaan ja työhön lähtevien kor-keammin koulutettujen osuutta. Li-säksi ansiotyöhön ulkomaille läh-teneet sijoittuivat aluksi pääsään-töisesti teollisuuteen ja siellä vai-hetöihin. Tuotantomenetelmienmuuttuminen ja uuden teknolo-gian hyödyntäminen teollisuudes-sa on vähentänyt vähemmän kou-lutusta ja ammattitaitoa edellyttä-vien työtehtävien osuutta teolli-suudessa. Tämä on myös heijastu-nut työvoiman maastamuuttoon,jossa toimihenkilöammattien edel-lyttämän koulutuksen saneidenosuus on tuntuvasti kasvanut.Maastamuuttajat ovat myös aikai-sempaa kielitaitoisempia. Seuraa-vassa aallossa Suomesta rekrytoi-tiin aktiivisesti henkilökuntaa kun-ta- ja maakäräjäsektorille, mikä onuudelleen käynnistynyt Ruotsis-sa, Norjassa ja Tanskassa.

Osa ulkomaille muuttavista pa-laa aina takaisin Suomeen. Suo-meen muuttaneista ulkomaan kan-salaisista suurin osa on suomalai-sen kanssa avioituneita tai ulko-

Siirtolaisuus-Migration 4/2004

8

maan kansalaisina Suomeen palaa-via ulkosuomalaisia. Suomella onmahdollisuus sekä edistää ulko-suomalaisten paluumuuttoa ettäpienentää ns. pakkomuuttoon joh-tavien syitä ja työntötekijöitä Suo-men puolella. Yksi näistä on vasta-valmistuneiden pitäminen pätkä-töissä ja päättyvissä projekteissa.

Maastamuuton dynamiikassaon ratkaiseva merkitys jo ulkomail-la olevilla suomalaisilla ja heidänkotimaa- ja sukulaisyhteyksillään.Tätä sidettä ja sosiaalista verkos-toa Suomesta työvoimaa rekrytoi-vat yritykset ja maat käyttävätehkä kaikkein vaikuttavimpana vä-lineenä. Sinne missä on ennestäänläheisiä, tuttavia, sukulaisia taimuita siteitä, maastamuuttokyn-nys madaltuu.

Terveydenhoitoala on esimerk-ki työalasta, jolla työssä tulee edel-lyttää suomen/ruotsinkielen taitoapotilaan ja asiakkaiden kohtaami-sessa. Tämä rajoittaa ulkomaisentyövoiman maahanmuuttoa alle.Edellytyksiä voidaan vahvistaaluomalla potentiaalisiin lähtömai-hin suomen kielen ja kulttuurinkoulutusmahdollisuuksia.

Ulkosuomalaiset maailmalla

Ulkosuomalaisten kokonaismääräon noin 1,3 miljoonaa. Tällöin las-kennallisena lähtökohtana pide-tään sitä, että molemmat vanhem-mista tai toinen heistä on syntynytSuomessa ja ne jotka ilmoittavatolevansa ulkosuomalaisia. Lukuunsisältyy 250 000 Suomen kansa-laista ja ensimmäisen sekä toisenpolven 600 000 ulkosuomalaista.Huomattava osa ulkosuomalaisis-ta on avioitunut uuden kotimaansakansalaisen kanssa tai kolmannenmaan kansalaisuuden omaavan

kanssa. Tämä kasvattaa oleellises-ti niiden määrää maailmalla, joillaon sosiaalinen side Suomeen jasuomalaisuuteen.

Eniten ulkosuomalaisia asuuUSA:ssa, toiseksi eniten Ruotsis-sa ja kolmanneksi eniten Kanadas-sa. Neljäntenä tulee entisen Neu-vostoliiton alue, jossa asuu arviol-ta edelleen noin 80 000 inkeriläistäja muuta, joilla on vanhempiensatai esivanhempiensa kautta sideSuomeen. Arviolta kolmannes kai-kista 1960–1990-luvuilla maastamuuttaneista on palannut Suo-meen. Suomessa on paluumuutonesteitä, joita tutkittiin aikaisemminaktiivisesti. Näistä suurimpia oli-vat ennen Suomen ETA-jäsenyyt-tä kansalaisuusrajoitukset, joillamm. estettiin ulkomaan kansalai-sen tai ulkomailla valmistuneensuomalaisenkin kelpoisuus julki-siin virkoihin. Kansalaisuusrajoi-tukset koskivat myös oikeuttaasunto-osakkeen omistukseen.Kielikysymys on myös paluumuu-ton este kahdenkulttuurin per-heissä.

Maastamuuton tarkastelussamielenkiintoinen ajanjakso on1991–2001, jolloin Suomesta tulisekä Euroopan talousalueen ettäEuroopan unionin jäsen. Suomes-ta muutti ajanjaksona 106 760 hen-kilöä, joista 87 772 Euroopan mai-hin. Muuttajiin sisältyvät myös ul-komaan kansalaiset, joskin maa-hanmuuttaneet erityisesti muistapohjoismaista ja Länsi-Euroopastaovat pääosin suomaistaustaisiakansalaisuudestaan riippumatta.Ruotsi oli ykköstilalla, jonne muut-ti ajanjaksona 35 817 ja RuotsistaSuomeen 37 186 henkilöä. Ruotsinja Suomen välistä muuttoliikettä jasiihen vaikuttavia tekijöitä tuleeseurata tarkoin, koska Ruotsi py-

syy jatkossakin suurimpana maas-tamuuton kohdemaana. Toisella ti-lalla oli Norja, jonne muutti Suo-mesta 8 765 ja Norjasta Suomeen 5623 henkilöä. Pohjoismaista Norjaon norjansuomalaisten alhaisestalukumäärästä huolimatta tärkeämäärämaa, sillä Norjan työvoima-pula pahenee koko ajan ja Norja onjo lähtenyt aktiiviseen työvoimanhankintaan Suomesta. Pitkät perin-teet omaava suomalaisten kausi-työskentely Pohjois-Norjassa tu-lee jatkumaan. Tanskan ja Suomenvälinen muuttoliike tulee myöshuomioida, vaikka sillä ei ole aina-kaan toistaiseksi huomattavia pe-rinteitä. Tanskaan muutti Suomes-ta 3 940 ja Tanskasta Suomeen 3410 henkilöä.

Seuraavalla sijalla oli ajanjak-solla 1991–2001 Saksa, jonnemuutti Suomesta 7 267 ja SaksastaSuomeen 5 417 henkilöä. Kolman-nella sijalla Pohjoismaiden ulko-puolisista Euroopan maista oli Bri-tannia, jonne muutti Suomesta 6350 ja sieltä Suomeen 4 500 henki-löä. Yhdysvaltoihin muutti 7 396 jasieltä Suomeen 5 204 henkilöä. Ka-nadaan muutti 1 321 ja päinvastai-seen suuntaan 1 262 henkilöä. Ul-kosuomalaisuuden kannalta kan-nattaa vielä mainita aikaisemminhuomattava maastamuuton kohdeOseania, jonne muutti 1 345 ja siel-tä Suomeen 1 298 henkilöä. Lähi-alueella maastamuutto on ollut tä-hän saakka vähäistä. EntiseenNeuvostoliittoon muutti 167 ja Vi-roon 2 994 Suomesta.

Maastamuutto-päätöksiin vaikuttaminen

Suomalaisilla on oikeus muuttaamaasta ja myös palata takaisin.

Ulkosuomalaiset mahdollisena työvoimapotentiaalina

9

Tämä on yksi kansalaisten perus-oikeuksista demokraattisessamaassa. Maastamuuttoa ei tule es-tää, sillä se on osa kansainvälistäliikkuvuutta ja vuorovaikutusta,jossa Suomi on mukana. Osa suo-malaisista maastamuuttajista läh-tee aikaisempien tutkimusten pe-rusteella ja useiden esimerkkienperusteella kuitenkin elämäntilan-teestaan ja sosiaalisista olosuh-teista johtuvista syistä, joihin yh-teiskunnallispoliittisten toimenpi-teiden avulla voitaisiin vaikuttaa.Yksi näistä on epävarmuus työ-suhteen jatkumisesta erityisestins. pätkätöissä, mikä myös vai-keuttaa tai estää asuntoluototuk-sen järjestämistä ja opintolainojentakaisinmaksamista. Esimerkkinävoidaan pitää vastavalmistuneitasairaanhoitajia, jotka eivät saa va-kituista työpaikkaa, vaan joutuvattyytymään epävarmoihin pätkä-työsuhteisiin, vaikka kyse on alanpysyvistä työtehtävistä. Suomion sijoittanut huomattavastimaastamuuttajiin kasvatus- jakoulutusinvestointien muodossa,jolloin maastamuuttoon vaikutta-minen on luonnollinen toimenpideaikakin silloin, kun Suomi pyrkiihankkimaan lähteneiden tilalletyövoimaa ulkomailta. Terveys- jasairaanhoitoala on esimerkki työ-alasta, jossa ei voi suoriutua työ-tehtävistä ja asiakkaiden palvele-misesta, ellei hallitse suomen tairuotsin kieltä. Suomen yhteiskun-nan etujen mukaista olisi yrittääkorjata nopeilla toimenpiteilläepävarmaan asemaan valmistuttu-aan joutuvien asemaa. Tämä olisihuomattavasti helpompaa ja hal-vempaa kuin pyrkiä myöhemminhoukuttelemaan heitä takaisin pa-luumuuttokampanjoilla ja muillatoimenpiteillä.

Paluumuuttoa edistäviätoimenpiteitä

Suomen työelämä on muutamiapoikkeuksia lukuun ottamatta suo-men/ruotsinkielinen toimintaym-päristönä. Englannin kieli kasvat-taa kansainvälistymisen myötä hi-taasti merkitystään työyhteisökie-lenä. Näistä syistä johtuen ulko-suomalaiset ja heistä erityisestienglanninkieliset muodostavatelinkeino- ja työelämälle voimava-ran. Lisäksi huomattava osa ulko-suomalaista muodostaa kahdenkulttuurin perheen, jossa toinenpuolisoista edustaa joko nykyisenkotimaan tai kolmannen maan kult-tuuria.

Kaksois- ja monikansalaisuu-den hyväksyminen Suomessavahvistaa ulkosuomalaisten siteitäSuomeen. Tämä madaltaa nykyisiäolemassa olevia paluumuuttokyn-nyksiä tuntuvasti.

Ulkosuomalaisten motivaatiokotoutua suomalaiseen yhteiskun-taan on paluumuuttoa suunnittele-vissa valmiina. Ulkosuomalaistenmuodostaman potentiaalin hyö-dyntäminen edellyttää useiden eritoimenpiteiden yhteensovittamis-ta ja eri viranomaisten välistä yh-teistyötä. Tämän yhteistyön piiris-sä tulee olla ainakin ulkoasianmi-nisteriö, työministeriö, opetusmi-nisteriö, ympäristöministeriö jaSuomen kuntaliitto.

Toimenpiteitä

1. Mikäli paluumuuttajien muodos-tamaa potentiaalia halutaan tä-män vuosikymmenen toisellapuoliskolla suuremmassa mitta-kaavassa hyödyntää, toimenpi-teet tulisi käynnistää 2004–2005aikana.

2. Paluumuuton edistäminen työ-voimapoliittisiin perustein edel-lyttää yhteyksin ylläpitoa ja ke-hittämistä ulkosuomalaisyhtei-söihin kohdemaissa. Suomessatyövoiman ja ulkosuomalaistenmaahanmuuton suunnittelu jaorganisoiminen edellyttävättyöviranomaisten, ulkomaan-edustustojen, kunta- ja asunto-sekä kouluviranomaisten yhteis-työtä jo suunnitteluvaiheessa.Potentiaalisten paluumuuttaja-perheiden lapsilla on useissatapauksissa olemattomat taidotsuomenkielessä. Tämä edellyt-tää, että vastaanottavien kunti-en kouluihin suunnitellaan vaa-dittava tukiopetus ja varaudu-taan ainakin ruotsin- ja englan-ninkielisten luokkien perustami-seen. Erityistoimenpiteitä edel-lyttää kunnalta paluumuuttaja-perheiden lasten päiväkotipaik-kojen järjestäminen ja asuntoky-symys.

3. Ensimmäisenä toimenpiteenä tu-lee määrittää ne maat, joissaSuomen viranomaiset käynnis-

Risto Laakkonen ja vuoden 2003ulkosuomalainen, Kaija Saariaho.

Siirtolaisuus-Migration 4/2004

10

tävät ulkosuomalaisjärjestöjenkanssa toimenpiteitä. TällöinRuotsi on yksi varsin luonnolli-nen kohde. Lisäksi Ruotsi hank-kii tälläkin hetkellä aktiivisestiSuomesta työvoimaa erityisestisairaanhoitoalalle. Suomen puo-lella Suomi-seura ry on Suomenvaltion tukema ulkosuomalais-ten ja Suomen välinen yhteis-työjärjestö, jonka kanssa onmahdollista käynnistää toimen-piteitä ja käyttää seuraa tässäasiantuntijana. Pohjois-Ameri-kassa erityisesti toisen ja kol-mannen polven nuorten ja las-ten keskuudessa on paljon nii-tä, jotka haluavat käydä tutus-tumassa vanhempiensa synty-mämaahan ja sen kulttuuriin.Tämä juurien etsimisen tarve il-menee myös monella muulla ta-valla, kuten ulkosuomalaistenjärjestämiin tilaisuuksiin osallis-tumisena, sukulointi- ja kulttuu-rimatkoina Suomeen. Saksa, Iso-Britannia ja Norja ovat läntisenEuroopan maissa harkittaviakohdemaita.Suomen ja kaikkien kohdemai-den välisten suhteiden alueillatoimivien ystävyysseurojenmuodostama verkosto tulisi kyt-keä mukaan kampanjoihin ja tie-donvälitykseen jo suunnittelu-vaiheissa.

4. Entisen Neuvostoliiton alueenulkosuomalaiset ovat olleetmuista kuin työvoimapoliittisis-ta syistä paluumuuttopolitiikankohteena 1990-luvun alusta läh-tien. Paluumuuttoon oikeutettu-ja tulee voida tarkastella myöstyövoimakysymyksen näkökul-masta ja kehittää työelämän val-miuksia paluumuuttomahdolli-suutta odottaville. Niille, joilla on

mahdollisuus saada heti työ-paikka Suomesta, Suomen vi-ranomaisten tulisi räätälöidä pa-luumuuttosuunnitelma. Yhteis-työn jatkaminen ja tehostaminenalueen suomalaisten järjestöjenja tarvittaessa Venäjän/Viron vi-ranomaisten kanssa on välttä-mätöntä. Hyvä jo käynnissä ole-va esimerkki on Pietarissa toimi-va inkeriläisten työnvälitys- janeuvontapiste.

5. Suomen ulkomaanedustustojenja ulkosuomalaisten tiedotusvä-lineiden (lehdet, radio, tv, inter-net) välityksellä voidaan jakaatietoa Suomen yhteiskunnan ke-hittymisestä ja tulevasta työvoi-matarpeesta. Tällä luotaisiinedellytykset jatkotoimenpiteille,jotka ovat luonteeltaan aktiivi-sia. Aikaisemmat kokemuksetosoittavat myös, että jaettavaninformaation tulee olla totuudel-lista. Paluumuuttoon pettyneetovat huono signaali paluumuut-toa ulkomailla harkitseville. Li-säksi paluumuuttajien vastaan-ottoon ja kohteluun tulee kiin-nittää erityistä huomiota.

6. Suomen valtion tukemien Suo-mi-koulujen yhteyteen on mah-dollista kehittää paluumuuttoasuunnitteleville ulkosuomalai-sille ja muille Suomen työelä-mästä ja yhteiskunnasta kiin-nostuneille suomen kielen jakulttuurin opetusta useissamaissa. Tämä edellyttää lisära-hoitusta, jonka kustannustenjaosta on Suomen päässä sovit-tava eri osapuolten kesken.

7. Ulkosuomalaisten vuosi- ja mui-den suurempien tapahtumienyhteyteen voidaan suunnitellamessu- ja työtori -muotoisia ta-pahtumia, joissa suomalaiset

työnantajat voivat esitellä toi-mintaansa ja tavata ulkosuoma-laisten edustajia. Suomi-seuranvuosittain Suomessa järjestettä-vien ulkosuomalaistapahtumienyhteyteen voidaan järjestääkohtuullisilla kustannuksillatyöelämää esitteleviä messu- jatyötoritapahtumia vuosittain.Valtiovallan tulisi harkita mah-dollisuutta ostaa Suomi-seural-ta palveluja, joilla luodaan yh-teistyöverkosto, jossa ulkosuo-malaisia edustavat ulkosuoma-laisten yhdistykset/seurat ja nii-den nimeämät yhteishenkilöt.Yhteysverkoston ylläpidostavastaisi Suomi-seura ry. Suomenvaltiovalta on jo tunnustanutSuomi-seura ry:n Suomen ja ul-kosuomalaisten väliseksi viral-liseksi yhteystahoksi. Seuranhallituksessa on ulkoasiainmi-nisteriölle, työministeriölle jaopetusministeriölle varattu seu-ran sääntöjen nojalla paikka.

8. Suomen tulisi aktiivisesti houku-tella ja hankkia ulkosuomalais-nuoria opiskelemaan Suomeen.Lisäksi ulkosuomalaisille ja erityi-sesti ulkosuomalaisnuorille voitai-siin kehittää oma työharjoittelu-ja oppisopimuskoulutusmahdol-lisuus nykyisen järjestelmänoheen. Tulisi selvittää mahdolli-suudet perustaa tämän yhteyteenulkosuomalaisnuorille tarkoitettustipendirahasto. Tämän rahastonhoito ja hallinnointi voitaisiinosoittaa Suomi-seura ry:lle.

9. Valtiovalta kehittää yhteistyössäelinkeinoelämän ja työmarkkina-osapuolten kanssa ulkosuoma-laisnuorille tarkoitettua kesätyö-paikka- ja työharjoitteluvälitystä.

11

Introduction

This study analyses internal mi-gration trends within the frame-work of human migration as anoutcome of interaction betweenenvironment, individual needs andsubjective decision-making proc-ess. The dissertation providesoverview about theoretical ap-proaches and empirical migrationanalyses on three levels: macro,aggregated individual and individ-ual level and includes four chap-ters. The first chapter gives anoverview of general trends of ur-banisation in the developed worldand reasons of growth and declineof urban population. Chapter 1comes to the conclusion that, al-though the settlement of popula-tion has been seen often as out-come of production forces, this

may no longer be the case. Thesecond chapter groups reasons ofmigration and analyses the influ-ence of migration factors on aggre-gated individual level. Two differ-ent approaches – well-being ap-proach and theory of needs areused to elaborate classification ofmigration components. The thirdchapter develops a behaviouralmodel of migration decision-mak-ing and the fourth chapter analy-ses the freedom to move on re-gional level. The unifying elementof different chapters of the book isthe empirical time-space scope ofmigration processes in Estonia in1990s. The aim of this review is togive some short hint to the topicscovered in the book.

Migration and well-being

Because of multidimensional linksof human migration with individualneeds of people, regional develop-ment and compatibility of econo-my, migration influences regionalas well as individual well-being. Ifvoluntary migration is a movementtowards higher personal well-be-ing, the role of migration can beseen as voting with the feet and ithas an equalising effect on region-al supply-demand mismatches.

Migration can be a source of in-creasing personal well-being aswell as a source of inequality dueto its selective openness to vari-ous groups. Beside of being a toolof access for resources in society,freedom for migration itself is a re-source. The book argues that thelack of freedom to move can be la-belled as “mobility poverty”. Vol-untary migration requires alwaysat least some degree of freedom ofmovement. Freedom is consideredto be an ability to decide, tochoose; at the same time it can bethe absence of necessities, coer-cion or constraints. Often distinc-tion between negative (from) andpositive (ability to) freedoms ismade. The both types of freedomare appropriate in migration stud-ies. Independently from negativefreedom not to move, exists alsopositive freedom to move. Rea-sons causing migration restric-tions are marked in migration stud-ies as barriers. Migration barriersare additional sources of inequali-ty, as people will have different ac-cess to resources in society, more-over, all reasons affecting migra-tion can become also barriers ofmovement.

Chapter 2 in the book studiesfactors affecting individual migra-

Mare Ainsaar, PhD, Research fel-low, Tartu University at Depart-ment of Sociology and Social Po-licy, Tartu, Estonia. Article is basedon Mare Ainsaar Academic Dis-sertation ”Reasons for move: astudy on trends and reasons ofinternal migration with particularinterest in Estonia 1989–2000”,University of Turku, Finland, 2004.

Reasons for internal migrationin Estonia 1989–20001

Mare Ainsaar

Siirtolaisuus-Migration 4/2004

12

tion more profoundly. For exampleit revealed that possession of eco-nomic capital supported mobilityin Estonia between 1989–2000 –wealthier people were more mobile.The wealthiest persons mostlymoved because of housing-relatedreasons. However, the hypothesisthat economic desert was a largebarrier to migration was not con-firmed. Standardised out-migra-tion models did not indicate clearevidence of economic barriers tomigration on regional level. In thecase of some other migration fac-tors the results were quite contro-versial. For example social capitalhad dual impact on migration. Chil-dren complicated the change ofresidence, but having a partnermade it easier.

General trends ofsettlement development inEstonia

Most of the history of populationsettlement development draws apicture of population concentra-tion and growth of towns. A re-markable phenomenon in the 20th

century settlement history was theoutflow of people from towns. Al-though in different countries thedeconcentration processesemerged at different times, mostdeveloped countries have passedthis stage during some period oftheir development.

The urban-rural development inEstonia in the 20th century can bedivided into two periods: urbani-sation up to 1983 and outflow ofpeople from bigger towns from1983-2000. Continuous outflow ofpeople from towns into the ruralareas had persisted in spite of eco-

nomic, political and demographicchanges since 1983. Also popula-tion census data from 1989-2000showed clear depopulation of big-ger towns and an inflow of peopleinto the nearest rural hinterland ofthe towns. Satellite towns andcloser hinterland of bigger centreswere the most popular settlementtypes among internal migrants.The whole positive inmigrationarea reached the distance of up to60–70 km from the towns. The mainage groups supporting outflowfrom towns were people from theage 25 and up, who mostly movedto the closer hinterland of biggertowns, and people from the age 30and up, who moved to more dis-tant areas.

Reasons for populationoutflow from towns

Analyses of the migration litera-ture point to the dominance of life-style-related preferences andhousing factors among the rea-sons used to explain the migrationturnaround. However, differentauthors use varying methods andsometimes conclusions about rea-sons are based more on assess-ments than on empirical evidenc-es. The first and second chaptersof this book present a more thor-ough analysis of migration beforeand after turnaround in Estonia,following the same methodology.

The country study revealedthat the main forces behind the mi-gration reverse were non-econom-ic reasons. Most remarkablechange in the reasons of migrationduring migration transition wasthe increase of housing-related mi-gration. Economic reasons pre-

served their third position aftergroups of family and housing rea-sons. In order to analyse the mech-anism of deconcentration, it couldbe fruitful to pay attention to thefact that the migration turnaroundusually begins from the biggertowns. This might indicate thatthose towns possess some char-acteristics that promote deconcen-tration. Simultaneously, the hinter-land of those towns experience of-ten the highest growth rate be-cause of migration. The analysis ofthe reasons of internal migration inEstonia in the 1990s gave the fol-lowing results: even though theoverall employment-related migra-tion decreased, the employment-related migration among in-mi-grants into the capital increased.At the same time the percentage ofthose, who left because of hous-ing-related reasons, was doubledamong the out-migrants from thecapital. The population of the cap-ital increased primarily because ofstudy migration and, to a lesser ex-tent, employment-related migra-tion and capital lost people be-cause of housing reasons.

Theory of migration

Different chapters of the book em-ploy a variety of approaches to mi-gration. Distinction into two broadcategories can be made: macro lev-el and individual level explana-tions. As a result of simultaneousfactors on the macro level, the totalmigration flows are results of a de-mographic and migration potentialof different population subgroups,regional differences in well-being,alternatives to migration and, final-ly, freedom to move. Populationpreferences, migration alternatives

Reasons for internal migration in Estonia 1989–2000

13

and perceived well-being differ-ences determine the place utility.

Population potential of differ-ent social groups. General migra-tion trends are shaped by differentgroups of population and their de-mographic potential determinesthe dominance of preferencesamong total flow of migrants. Dif-ferent population groups have dif-ferent needs and therefore also dif-ferent preferences. For example re-sults from Estonia showed that dif-ferent age groups of migrants em-phasised different factors of well-being, important in their lives. Itwas also assumed that migrantstake into account several aspectsof well-being in migration process.Empirical analyses suggested thatthe character of those aspectstends to vary depending on thetriggering reason of migration.

Regional differences in well-be-ing (place utility). Cumulativeamount of individual well-beingpossibilities within a region makessome areas more and others lessattractive. Most theories of re-gional dislocation emphasise theconcept of production space (eco-nomic space model, spatial growthmodel, endogenous growth theo-ry). Geography of production isimportant as long, and to such ex-tent, as human settlement is influ-enced by the means of production.The role and influence of differentsources of well-being vary in timeand, therefore, the attributes of asuccessful region change as well.For example, ties between econom-ic activities and settlement differ inan era with developed communica-tion technology compared to anagrarian. Human needs and prefer-ences shape the place utilities, andthe characteristic features of a suc-

cessful region can change over thecourse of time. The most importantfactors from the viewpoint of mi-gration magnitude are the placeutility disparities produced by re-gional well-being differences. Ahypothesis was posed that the pri-mary reason of migration could bethe factor, which is the most defi-cient among regionally differenti-ated well-being factors. For exam-ple, housing reasons would pre-vail in a society, where there is ahigh wish to change the livingconditions and at the same timemajor differences exist in the re-gional housing markets, which al-lows fulfilling those needs.

Access to alternatives to migra-tion. Migration is only one possi-ble outcome of subjective regionalplace utility differences. Other al-ternatives for migration can becommuting or local adaptationstrategies. General economic de-velopment is often associated with

improvement of transportationand communication, which in turnincreases individual options. In or-der to benefit from those alterna-tives, people should have someaccess to them. For example, com-muting leads to greater freedom inchoosing the place of residenceand the place of employment. Ac-cordingly, people will have greaterability to fulfil their individual well-being preferences. Still, migrationor commuting, would require someextra resources, compared to a set-tled lifestyle. Availability of thoseresources and lack of barriers canbe called freedom to move.

Behavioural approach

Unlike macro level approaches, thebehavioural approach in migrationresearch strives to explain individ-ual or household migration by ana-lysing different stages in migrationdecision process. The third chap-

Needs andpotential of popula-

tion subgroups

Geography ofwell-beingresources

Migration

Freedom to move

Migration preferences

Place utility

Alternativesto migration

Figure 1. Macro level migration levels

Siirtolaisuus-Migration 4/2004

14

Equilibrium betweenenvironment, personalneeds, resources

Appraisal – change ofequilibrium betweenenvironment, personalneeds, personal re-sources, attitudes orcoping strategies

Coping strategies: localand nonlocal.Information search.Perceived behaviouralcontrol

Coping without migration

Decision about migrationor return to the stage ofall adjustment strategies

Abandonment of localcoping and intention tomigrate. Wording ofaspirations

Evaluation of alternativesand present and futureplace of residence

Search and modificationof search

Decision about search.

Individual needs, re-sources (inc. skills ofadjustment, attitudes)

Figure 2. Behavioural migration model (Source: Ainsaar 2004)

ter of the book constructs a theo-retical model for migration behav-iour on individual level (Figure 2).The theory is based on the as-sumption that migration behaviouroriginates from individual needs,and migration is only one adjust-ment option among several copingstrategies to improve wellbeing.

Settled people live in a situation ofequilibrium between perceived en-vironmental differences, personalneeds and personal resources foradjustment. Change in any ofthese components can lead to achange of equilibrium and to theappraisal situation. Several reloca-tion theorists have pointed out the

importance of the stress as a trig-ger of the process. However, in thequalitative survey many respond-ents claimed that despite discom-fort they did not feel any stress. Atthe same time, there were caseswhere the presence of stress was areason of migration. After compar-ing his/her needs, available re-

Reasons for internal migration in Estonia 1989–2000

15

sources for adjustment and thepresent situation, a person per-ceives some ill-being or possiblehigher well-being in other area.Migration could be one optionamong adjustment strategies. Yet,there are several reasons, why mi-gration is not always the optionthat is actually chosen.

Interviews with migrantsshowed that triggering factors ofmigration appeared individually,as well as in combination withmany other reasons. Similarly,there could be one or many rea-sons of relocation. Some reasonsoriginated from past, but somewere constructions of future lifehistories of people. Even thoughthe need for change usuallyemerged before the opportunity ofrelocation, there were some re-versed cases where the stimulus(opportunity) emerged before theappraisal of internal needs. Thiscould be interpreted, as a changeof equilibrium caused by per-ceived opportunities elsewhere.Two principally different reloca-tion strategies were found:

1) Pull migration, or migration main-ly towards higher well-beingwithout a preceding feeling ofserious ill-being.

2) Push or ill-being migration,where relocation took placemainly because of poor condi-tions in the current place of res-idence.

Interviews indicated that peopletend to set up some preliminarynon-commensurable conditionsthat must be met in a successfulmigration process. Often one crite-rion included some economic limi-tation on resources, and the sec-ond criterion was related to thetriggering reason of migration. Thesurvey revealed that the principaldecision on migration was madeafter collection of information onmarket situation and other op-tions. In order to decrease the in-formation processing effort, peo-ple did not evaluate all availableoptions, but often excluded manypotential destinations already atthe initial stage of selection. Peo-ple’s strategies of search for a newplace of residence depended ontheir resources (time, money, infor-mation, actual needs, assessmentof own potentials). In the assess-ment of different possibilitiessome values could be exchangedfor other, more important values.Both, non-compensatory rulesand conjunctive rules were used.

There have been long discus-sions on the rationality of behav-iour of human beings. Interviewswith migrants indicated that peo-ple’s behaviour carried several ra-tional elements that were used todecrease costs in terms of time andresources. Although most of thearguments for the change of theplace of residence were rational,there were some references toemotion-based decisions. Thegeneral rational approach was alsosomewhat supported by the re-sults of the Migrant Survey, whichrevealed that, irrespective of direc-tions or factors of migration, all re-spondents were more satisfied af-ter the movement than before.

N o t e s

1 PhD thesis defended at TurkuUniversity in 2004 at the Depart-ment of Social Policy.

References

Ainsaar, M. (2004) Reasons formove: A study on trends and rea-sons of internal migration withparticular interest in Estonia1989–2000. Annales Universita-tis Turkuensis, Ser B 274, Hu-maniora, Turku University, p 222.

Seinäjoen kaupunginjohtaja MikkoPukkinen vieraili 10.11. tutustumas-sa Siirtolaisuusinstituuttiin. Hän onehdolla Turun kaupunginjohtajaksi.

16

Tiivistelmä

Pro Gradu -työssäni tutkin kau-pungista maaseudulle muuttaneitaeläkeläisiä. Pohdin seniorimuuttoamaaseudulle kirjallisuuden avullaja analysoimalla esimerkinomaisenkvalitatiivisen aineiston, joka kä-sitti 12 maalle muuttaneen seniorinteemahaastattelut. Haastateltavatolivat kotoisin Etelä-Pohjanmaaltaja Pirkanmaalta. Eläkeläisten maal-lemuutto voi olla oire iäkkäidenmuuttoliikkeen yleisestä vilkastu-misesta vahvistuneen senioritee-tin seurauksena. Maallemuuttoaedistää sotien jälkeisen jälleenra-kennuksen ja nousun sekä suurenmurroksen sukupolvien avainko-kemus: maaseudulta kaupunkiinmuutto. Kaikki Allardtin määritte-lemät hyvinvoinnin ulottuvuudet(having, loving, being) voidaanlöytää maalle muuttaneiden senio-rien muuttomotiiveista. Hyvin-vointiin perustuva tulkinta muut-toliikkeestä pätee seniorimuutossamaaseudulle. Empiirinen aineistotoi esille myös sen, että seniori-muutto maaseudulle on heterogee-ninen ilmiö, mutta kuitenkin paluu-

muutolla on siinä tärkeä merkitys.Myös ei-paluumuuttajille muutto-kohde on ollut ennestään tuttu.

Johdanto

Hyvin usein erilaisissa yhteyksissäesitetään, että lähivuosina monetsuuriin ikäluokkiin kuuluvat muut-tavat maaseudulle eläkkeelle pääs-tyään. Tästä aiheesta on Suomessailmestynyt kaksi tutkimusta, PekkaHunnakon ja Jarmo Palmin (2002)tutkimus ”Suurten ikäluokkien elä-keläisten maallemuuttopotentiaali”sekä Leinamon (2003) tutkimus”Maaseudun kutsu”, jossa tarkas-teltiin maaseudun asukkaiden suh-tautumista maalle muuttaviin eläke-läisiin. Itse olen tehnyt kandidaatin-tutkielman ja pro gradu -työn ai-heesta. Kandidaatintutkielmassanitutkin, miksi seniori haluaa muuttaamaaseudulla sijaitsevaan seniorita-loon (Töysän senioritalo -hanke).Pro gradu -työssäni ”Seniorimuuttomaaseudulle” tarkastelin yleisem-min eläkeläisten muuttoa kaupun-gista maaseudulle.

Työssäni tutkimuskohteena oliyleensä maalle muuttaneet eläke-läiset ja käytin senioria synonyy-mina eläkeläiselle. Pyrin kokonais-valtaiseen tarkasteluun, joten tut-kimuskysymys oli laaja: ”Mitä se-niorimuutto maaseudulle on?”Aluksi selvitin kirjallisuuden avul-la eläkeläisten maallemuuttoon liit-

tyviä yhteiskunnallisia tekijöitäsekä yleisesti iäkkäiden muutta-mista. Sen jälkeen analysoin esi-merkinomaisen kvalitatiivisen ai-neiston, joka käsitti 12 maallemuuttaneen seniorin teemahaas-tattelut. Haastateltavat olivat ko-toisin Etelä-Pohjanmaalta ja Pir-kanmaalta. Teoreettinen lähtökoh-ta työlle oli hyvinvointiin perustu-va tulkinta muuttoliikkeestä eliesioletuksena oli, että seniori onollut suhteellisesti kurjistunut kau-pungissa ja pyrkii maallemuutollaparantamaan hyvinvointiaan.

Yhteiskunnallinenkonteksti

Suomessa tapahtui 1900-luvullalaajakantoisia seurauksia aiheutta-nut nopea siirtymä maatalousyh-teiskunnasta teollisuusyhteiskun-naksi. Anssi Paasin (1984, 105)mukaan alueellisen erilaistumisenprosessi, väestön keskittyminen jakasautuminen liittyvät elimellisestiteollistumisprosessiin. Muutos ai-heuttikin massiivisia muuttovirtojakaupunkeihin ja Ruotsiin. Muutta-jat kuuluivat enimmäkseen sodanjälkeisen jällenrakennuksen janousun sekä suuren murroksensukupolviin. Nämä sukupolvetovat nyt mahdollisia maalle muut-tavia eläkeläisiä. Sukupolvien nuo-ruuden avainkokemus on maaseu-

Johanna Mattila, hallintotieteidenmaisteri. Artikkeli perustuu kirjoit-tajan Tampereen yliopiston yhdys-kuntatieteiden laitokselle teke-mään pro graduun (2004).

Seniorimuutto maaseudulle

Johanna Mattila

Seniorimuutto maaseudulle

17

dulta kaupunkiin muutto, varsin-kin suuren murroksen ihmisillä.Vaikka muuttajilla oli varmastiomaehtoistakin muuttamishalua,olisivat monet halunneet asuamaaseudulla, jos se olisi ollut mah-dollista. Eläkkeelle jääminen mah-dollistaa joillekin paluun asuinym-päristöön, jota pidetään itsellekaikkein sopivimpana.

Vanhempien suomalaisten ko-kemukset lapsuudesta maalla jasieltä ehkä vastentahtoisesti pois-muuttaminen voivat lisätä maalle-muuttopotentiaalia. Maallemuut-toa voi myös edistää suomalaistensiirtyminen varhain eläkkeelle. Var-hainen siirtyminen eläkkeelle aihe-uttaa sen, että monet eläkeläisetovat hyväkuntoisia, joten maalle-muuton kaltainen elämänmuutoson heille vielä mahdollinen. Yksisuomalaiskansallinen piirre, jokaedistää maallemuuttoa, on kesä-mökkien suuri määrä. Monet saat-tavat viettää kakkosasunnoksimuutetulla kesämökillä yhä enem-män aikaa eläkkeelle pääsyn jäl-keen. Pro gradussani en ollut kiin-nostunut mökkeilijöistä, vaan py-syvästi maalle muuttaneista senio-reista. Vapaa-ajanasunto on kui-tenkin yksi väylä pysyvään asumi-seen maaseudulla.

Maaseutukunnat toivovat uu-sia asukkaita, mutta haluavatko heuusia iäkkäitä kuntalaisia? Leina-mon (2003, 11, 64, 66–67) tutkimuk-sen mukaan suhtautuminen eläke-läisiin uusina asukkaina on paikal-listasolla lähtökohdiltaan melkomyönteistä. Muuttoliikkeen katso-taan lisäävän ennen kaikkea kun-nan verotuloja, mutta uskotaanmyös paikkakunnan palvelutarjon-nan lisääntyvän, yhdistystoimin-nan vilkastuvan ja kunnan kehittä-misen saavan uutta vauhtia. Epäi-

lyksiä aiheuttaa eläkeläismuuttaji-en asumisen järjestyminen ja uusi-en asukkaiden sopeutuminen paik-kakunnalle. Epävarmuutta aiheut-taa myös muuttajien vanhenemi-nen ja tästä aiheutuvat kustannuk-set. Mutta seniori itsekin varmastimiettii ikääntymistä ja mahdolli-suuksia saada palveluja. Hän eiehkä haluakaan muuttaa kuntaan,jonka tulevaisuus näyttää huonol-ta. Lisäksi yhtä kuntaa kohti ei var-maankaan tule monta muuttajaa.Kuitenkin tietyllä tavalla ongelmal-lista on se, että vanhenevan ikära-kenteen maaseudulle muuttaa uu-sia iäkkäitä asukkaita.

Suomessa senioriteetti vahvis-tuu eli iäkkäitä kansalaisia on yhäenemmän. Aikavälillä 1995–202060 vuotta täyttäneiden määrä kas-vaa Suomessa 58 % (Seniori 2000,7). Iäkkäiden lukumäärän kasvujohtuu suurten ikäluokkien eläköi-tymisestä ja kuolleisuuden alentu-misesta (Seniori-Suomi 2003, 8).Koska elinikä on pidentynyt, pu-hutaan nykyään erikseen ”kolman-nesta” (seniorit) ja ”neljännestä”(vanhukset) iästä. ”Kolmas ikä” onnoin 20 vuoden mittainen ajanjak-so, jolloin terveemmät, paremminkoulutetut, vauraammat ja aktiivi-semmat seniorit ovat täysivaltaisiayhteiskunnan jäseniä. Kuitenkinvanhusväestön kasvaessa tuleese myös eriytymään ja segmentoi-tumaan eli iäkkäät muodostavatyhä useampia elämäntyyliltään jaharrastuksiltaan toisistaan poikke-avia ryhmiä (Seniori 2000, 11,21,24)Seniorimuutto maaseudulle voiolla osoitus tästä eriytymisestä.Osa vanhemmista ihmisistä haluaaasua kaupungissa muun muassahyvien palvelujen, monipuolistenharrastusmahdollisuuksien ja laa-jan kulttuuritarjonnan vuoksi, osa

taas haluaa asua maaseudulla rau-hallisessa ja luonnonläheisessäympäristössä. Todennäköisestiiäkkäiden muuttaminen lisääntyyvoimistuvan senioriteetin ansios-ta, koska iäkkäitä on paljon ja heovat hyväkuntoisempia kuin aikai-semmin.

Iäkkäiden muuttamisesta

Yhdysvaltalaisten Rowlesin jaWatkinsin (1993) mukaan iäkkäi-den muuttamisen on yhä enemmänhavaittu olevan hyvin kirjavan il-miön, johon sisältyy erityyppisiämuuttajia erilaisine vaikuttimineenja ominaispiirteineen. Heidän mu-kaansa muuttajat kuitenkin useinjaetaan kolmeen tyyppiin: muka-vuus-muuttajat, jotka muuttavatmiellyttävään ympäristöön, paluu-muuttajat ja avun tarpeen vuoksimuuttavat vanhukset. Iäkkäidenmuuttaminen on elämänvaihe-muuttoa eli siirtyminen eläkkeellesaa aikaan muuttamista samoinkuin vanheneminen.

Yhdysvalloissa iäkkäidenmuuttoliikettä tapahtuu paljon, jasiellä asiaa on myös paljon tutkit-tu. Esimerkiksi Law ja Warnes ha-vaitsivat, että päätös muuttaa lä-hellä eläkeikää oli usein suhteelli-sen suunnittelematonta ja tuli to-deksi melko nopeasti. Yli neljäsosaheidän tutkimistaan ihmisistä sa-noi, että kului alle vuosi ensimmäi-sestä ajatuksesta muuttaa ja itsemuuttamisen välillä. Hyvin vähänlöytyi tukea väitteelle, että muutto-kohteen valinta olisi seurausta täs-mällisestä vertailusta eri paikkojenmahdollisuuksien välillä. Sen si-jaan useimpia ihmisiä ohjasi valin-nassa aikaisemmat lomakokemuk-set sekä lasten, muun perheen jaystävien nykyinen asuinpaikka

Siirtolaisuus-Migration 4/2004

18

(Boyle, Halfacree ja Robinson1992, 120–121) Toiset tutkijat taasovat osoittaneet, että Yhdysval-loissa eläkeaikaisen muuttokoh-teen valintaan vaikuttaa lämmin il-masto, kaunis maisema, vapaa-ajan mahdollisuudet, taloudellinenkasvu tuloalueella, halvemmatelinkustannukset ja muut aluee-seen liittyvät piirteet, kuten mata-lat rikosluvut (Longino, Perzynskija Stoller 2002).

Hyvin tyypillistä eläkeläismuu-tolle on muutto lämpimän ilmastonalueelle. Tätä voi tapahtua maansisällä, esimerkiksi Yhdysvalloissapohjoisista osavaltioista eteläi-sempiin, tai maasta toiseen. Jotkutsuomalaisetkin eläkeläiset muutta-vat Espanjaan, joskus jopa Flori-daan asti. Ulkomaille muuttaminenvaatii kuitenkin rohkeutta ja ennenkaikkea rahaa. Kaikille lämmin il-masto ei myöskään ole tärkeä ta-voite, vaan kaunis ja rauhallinen,suomalaiskansallinen maalaisidyl-li. Paluumuuttajilla tärkeää puoles-taan voi olla rakkaus omaa kotiseu-tua ja juuria kohtaan. Iäkkäillä onerilaisia tarpeita ja täten erilaisiamuuttomotiiveja, ja siten muutto-kohteetkin ovat monipuolisia.

Hyvinvointiin perustuvatulkinta

Pro gradu -työssäni esiolettamukse-nani oli, että seniorimuuttoa maa-seudulle selittää parhaiten hyvin-vointiin perustuva tulkinta muutto-liikkeestä. Hyvinvointiin perustu-vassa tulkinnassa keskeinen käsiteon suhteellinen kurjistuminen eli yk-silön omakohtainen kokemus elä-män huonoudesta lähtöalueella(Kultalahti 1972, 11). Kurjistumistaaiheuttavat täyttymättömät tarpeet,

ja muuttaja pyrkii muutolla täyttä-mään tarpeensa eli vähentämäänkurjistumistaan. Muuttajien täytty-mättömiä tarpeita koskee kaksi asi-aa: ensinnäkin ne ovat hierarkkisestijärjestäytyneitä ja toiseksi ne eivätsinällään saa aikaan muuttamista.Kaikilla ihmisillä on jos jonkinlaisiatäyttymättömiä tarpeita. Ihmiset tu-levat toimeen tiettyjen puutteidenkanssa, mutta eivät kaikkien. Muut-tamispäätökseen vaikuttaa kaikistatärkeimpien tarpeiden täyttymättö-myys. Jokaisella ihmisellä on omatarpeiden hierarkiansa eli kääntäen,ihmiset arvostavat eri asioita. Täyt-tymättömät tarpeet saavat aikaanmuuttamisen, jos kaikki tyydyttävätkeinot toteuttaa tarpeet lähtöalueel-la ovat poissa. Muuttokohde vali-taan sen mukaan, että tarpeet tyy-dytetään, mutta lähtöalueella täyt-tyneistä tarpeista ei tarvitse luopua.(Mangalam 1968, 9–10.)

Allardt (1976, 23) on todennut,että ”hyvinvointi on tila, jossa ih-misellä on mahdollisuus saadakeskeiset tarpeensa tyydytetyik-si”. Hänen kuuluisa tarveluokituk-sensa ”having-loving-being” pä-tee myös seniorimuutossa maa-seudulle. Tarpeiden lisäksi voi-daan puhua myös sosiaalisista japersoonallisista preferensseistä.Sosiaaliset preferenssit liittyvätperhevaiheeseen, sukulaissuhtei-siin ja statukseen. Persoonallisetpreferenssit puolestaan liittyvätsellaisiin asioihin kuin omistami-nen, harrastusmahdollisuudet,luonnon- ja miljöön kokeminen,vapaus ja elinympäristön rauha(Haliseva-Soila 1993, 94–95).

Empiirinen aineisto

Pro graduni empiirisen aineistonvoi nähdä esimerkinomaisena näyt-

teenä seniorimuutosta maaseudulleEtelä-Pohjanmaalla ja Pirkanmaalla.Haastattelutapauksia oli 8, joistaosa oli pariskuntia, joten haastatte-luihin osallistui yhteensä 12 henki-löä. Haastateltavat hankin Eläkelii-ton ja omien henkilökohtaistenkontaktieni kautta. Käytin teema-haastattelumetodia ja haastatteluis-sa kysyin taustatietojen lisäksimuuttamiseen vaikuttaneista teki-jöistä, elämän muuttumisesta muu-ton seurauksena ja lopuksi muutta-jan yhteisöön sopeutumisesta jatulevaisuuden näköaloista.

Maalle muuttaneista senioreis-ta vain yksi kuului suuriin ikäluok-kiin, hän oli äskettäin eläkkeellejäänyt 57-vuotias nainen. Hän onsyntynyt vuonna 1946. Muistahaastateltavista vanhin oli synty-nyt vuonna 1923 ja nuorin vuonna1937, joten he kuuluvat sodan jäl-keisen nousun ja jälleenrakennuk-sen sukupolveen. On luonnollista,että sukupolvet jakautuvat näin,koska suurten ikäluokkien edusta-jia ei ole vielä niin paljon eläkkeellä.Mutta kyse voi olla myös siitä, ettämaaseudulle ei aina muuteta hetieläkkeelle päästyä. Kukaan haas-tateltavista ei ollut muuttanut maa-seudulle yli 70-vuotiaana, muttamuuten maallemuuttoikä vaihteli57-vuotiaasta 70-vuotiaaseen.Yleisintä oli muuttaa 60–65-vuoti-aana. Sukupolven lisäksi yhteinennimittäjä haastatelluilla on sosio-ekonominen asema. Haastatellutovat työntekijäväestöä eli he ovattoimineet ammateissa, joihin pääsivähäisellä koulutuksella. Vähäinenkoulutus liittynee kolmanteenhaastateltavia yhdistävään asiaan:syntymäpaikka on yhtä helsinki-läissyntyistä (hänkin vasta ensim-mäisen polven kaupunkilainen) lu-kuun ottamatta maaseudulla. Maa-

Seniorimuutto maaseudulle

19

laispitäjässä ennen sotia synty-neellä ei juuri ollut mahdollisuuk-sia koulunkäyntiin. Muuttohistori-at kertovat myös sotien jälkeisenjälleenrakennuksen ja nousun su-kupolven tarinaa eli haastatellutolivat muuttaneet nuorina kaupun-kiin. Muuttajat edustivat monia si-viilisäätyjä. Joukossa oli seitse-män avioliitossa olevaa henkilöä,yksi vanhemmalla iällä yhteenmuuttanut avopari, yksi leski jakaksi naimatonta naista.

Olin kiinnostunut seniorienmuuttomotiiveista sekä kaupun-gista työntäneistä ja maalle vetä-neistä tekijöistä. Näitä muuttajatmainitsivat useampia, mutta nevoidaan tiivistää seuraavasti:

• Muuttomotiivit: kotiseudun tär-keys, maaseutuympäristö, toi-meliaisuus.

• Työntävät tekijät: kiinnikkeet onmenetetty, kaupungin ikävätpuolet, virikkeettömyys.

• Vetävät tekijät: kotiseuturakka-us, maaseutuympäristö, oma re-viiri, harrastukset.

Toimeliaisuus muuttomotiivinatarkoittaa sitä, että seniori on ta-voitellut muutolla jotain uutta toi-mintaa elämäänsä. Työntävistä te-kijöistä kiinnikkeiden menettämi-nen tarkoittaa sitä, että senioria eienää mikään pidättele kaupungis-sa. Oma reviiri vetävien tekijöidenkohdalla puolestaan tarkoittaa,että maaseudulla seniorilla onomakotitalo ja oma piha, mitä eijostain syystä ollut kaupungissa.

Haastatellut muuttivat maallejoko vapaa-ajan asunnon kauttatai suoraan vakituiseen asuntoon.Kahdella pariskunnalla lopullisenmuuton laukaiseva tekijä olikin tar-ve tehdä päätös kaupunkiasunnon

ja maaseutuasunnon välillä, muillalaukaisevat tekijät olivat työelä-mästä vapautuminen tai jokintyöntävä tekijä. Tärkein syy muut-tokohteen valinnassa oli se, ettämuuttokohde on ennestään tuttu.Haastateltavista vain yksi paris-kunta oli muuttanut täysin vieraal-le paikkakunnalle. Tuttuus voi tul-la aikaisemmista lomakokemuksis-ta tai sitten muuttokohde on syn-nyinseutua. Synnyinseudun va-lintaa edistää myös paikkakunnallavalmiina oleva kesäasunto. Koskamyös pirkanmaalaisilla muuttajillavalintaan vaikutti miellyttävänasunnon löytyminen, voidaan sa-noa muuttopaikkakunnan valin-taan vaikuttavan yksittäisenasunnonkin. Henkilöillä, jotka ei-vät muuttaneet synnyinseudul-leen, valintaa edisti muuttokoh-teen yleisesti miellyttäväksi koke-minen. Miellyttävyyttä perustel-tiin sanoilla ”kesällä kaunis”,”vaihteleva maasto”, ”hyvät yhte-ydet”, ”rauhallista seutua”, ”jär-vi”, ”viljelystä ympärillä” ja ”kivaja vireä paikka”.

Maaseutu on erilainen kuinkaupunki. Tämä seikka on keskeis-tä seniorimuutossa maaseudulle,koska lähtö- ja tuloalueiden erilai-suus tuo muuttoon jännitettä. Se-niori muuttaa ympäristöön, jollai-sessa hän ei ole ainakaan vakitui-sesti asunut vuosikymmeniin, jasiten muuttokokemuksiin kuuluvathavainnot maaseudun ja kaupun-gin eroavaisuuksista. Haastateltu-jen mielestä maaseudun hyviäpuolia ovat paremmat terveyspal-velut, sosiaaliset kontaktit, miellyt-tävä ympäristö ja vapaus. Negatii-visia asioita löytyi erityisesti toi-mintaympäristöön liittyen, esimer-kiksi huono julkinen liikenne. Li-säksi maaseudulla on vähän kaup-

poja ja vapaa-ajanviettomahdolli-suuksia (kaupunkimaisia).

Muuttaneiden senioreiden kau-punkiasumista leimasi kerrostalo-asuminen ja maaseutua omakotita-lo/rivitalo-asuminen. Maaseudullaon mahdollisuus asua tilavammin,koska asunnot ovat halvempia.Tämä oli vaikuttanut joillakinmuuttopäätökseen, ja muutamillakaupunkiasunnon myyminen oliparantanut taloudellista tilannetta.Muutto paransi yhdellä muuttajillataloudellista tilannetta myös siten,että ei enää tarvinnut pitää ylläkahta asuntoa (maaseudulla jakaupungissa).

Maallemuutto parantaa seniorinhyvinvointia, koska se toteuttaa ta-voiteltuja asioita. Tämä ei ole yllät-tävää, koska seniorimuutto maa-seudulle on vapaata muuttoa, jossamuuttajat ovat innovatiivisia elimuuttavat saavuttaakseen jotainuutta. Seniorimuuttajat eivät oletehneet muuton eteen suuria uhra-uksia, joten hyvinvoinnin lisäänty-minen on todennäköisempää vä-hentymisen sijaan. Seniorimuutta-jat sanovat myös viihtyvänsä maa-seudulla, vaikka sielläkin joutuu ko-kemaan välillä ikäviä asioita. Kui-tenkin muutto on ollut onnistunutja seniorimuuttajat tyytyväisiä ai-nakin sen suhteen. Tyytyväisyy-destä elämään maaseudulla kerto-vat myös vähäiset muuttoaikomuk-set. Jos seniori katsoo tulevaisuu-den sisältävän vielä muuttamista,johtuu se vanhuuden hoitotarpei-den aiheuttamasta pakosta.

Yleisesti uskotaan, että iäkkäätihmiset kärsivät yksinäisyydestä.Eikö seniorimuuttaja kärsi yksinäi-syydestä vielä enemmän, kun hänjättää kaupunkiin vuosikymmenienaikana syntyneet kontaktit? Haas-tatelluista muuttajista suurin osa ei

Siirtolaisuus-Migration 4/2004

20

sano kokevansa yksinäisyyttämaalla ja heillä on siellä sosiaalisiakontakteja, joko ennen muuttoa taisen jälkeen syntyneitä. Kuitenkinhaastatteluissa tuli ilmi, että sosiaa-listen kontaktien luominen vaatiiomaa aktiivisuutta. Maaseudullatuttavia voi saada helpommin kuinkaupungissa, mutta pohjimmiltaanyksinäisyyden kokeminen ja sosi-aalisen elämän vilkkaus eivät riipumaaseudusta itsestään, vaan senio-rin omasta elämäntilanteesta (esim.onko elämänkumppania) ja aktiivi-suudesta.

Maaseudun ihmiset ovat suh-tautuneet muuttajiin melko neut-raalisti tai ihan ystävällisesti.Haastatelluista suurin osa oli kui-tenkin paluumuuttajia (seitsemänkahdestatoista), joiden voi ollavaikea edes arvioida suhtautumis-ta, koska ihmiset ja paikkakuntaovat ennestään tuttuja. Haastatte-luista tuli esille, että maaseudulla eienää ole asuinalueen rajaamaa yh-teisöllisyyttä niin paljon kuin en-nen, vaan sosiaalinen kanssakäy-minen tulee maaseudulla entistäenemmän harrastusten tms. kauttaja siihen on aktiivisesti itse pyrittä-vä. Seniorimuuttajista enemmistöon hyvin kotiutunut muuttokoh-teeseen, eli he tuntevat itsensäpaikkakuntalaisiksi ja asuinpaikankodikseen. Tämä on luonnollista,koska yli puolet on paluumuutta-jia. Synnyinseudun ja sukulaisten,jonkinlaisten juurien, merkitys tu-lee esille ei-paluumuuttajienkinvastauksissa, esimerkiksi eräs se-niorimuuttaja muutti maaseudulleveljensä perheen läheisyyteen.

Päätelmiä

Tässä työssä seniori on määriteltyeläkeläisen synonyymiksi. Tieten-

kään kaikki eläkeläiset eivät koe it-seään senioreiksi eivätkä kaikki se-niorit ole pakosti eläkkeellä. Joskuitenkin käsitteitä pidetään syno-nyymeina, tuo eläkeläisten muuttomaaseudulle esille erään mahdolli-sen seuraamuksen voimistuvastasenioriteetista. Tämä seuraamuson yleisesti iäkkäiden muuttami-sen – ja ehkä myös iäkkäiden maal-lemuuton – lisääntyminen. Nyky-ään puhutaan erikseen kolmannes-ta (seniorit) ja neljännestä (van-hukset) iästä. Kolmannessa iässähyväkuntoinen seniori voi tehdävielä monenlaisia asioita, vaikkamuuttaa maalle. Vanhuksena hänsaattaa muuttaa jälleen, ehkä las-tensa läheisyyteen. Eläkeläisenmuuttamista maaseudulle ei pidänähdä loppuelämän sitovana asia-na, vaan yhteen elämänvaihee-seen kuuluvana valintana.

Sotien jälkeisen jälleenraken-nuksen ja suuren murroksen suku-polvien avainkokemus – maaseu-dulta kaupunkiin muutto – voiedistää eläkeläisten maallemuuttoasiksi, että monilla eläkeläisillä on jokokemuksia maalla asumisesta.Nyt maalle muuttavat eläkeläisetvoivat muodostaa eräänlaisenkompensaation 1960- ja 1970 -luku-jen voimakkaalle muuttoliikkeellekaupunkeihin. Paluumuuttajat hei-jastavat tätä erityisesti. Paluu-muuttajalla voi olla niin syvä kiin-tymys synnyinseutuunsa, ettähän haluaa palata sinne heti, kunse on mahdollista (eli eläkkeellepäästyä). Tai sitten vanhemmitenhalutaan vain asua rauhallisessaluonnonläheisessä ympäristössäja synnyinseudulle palaaminen voiolla helpompaa kuin vieraaseenmaaseutukuntaan muuttaminen.Haastatelluista muuttajista syn-nyinseudulleen muuttaneita oli

seitsemän, mutta vain kolme ilmoit-ti ”kotiinpaluun” muuttosyyksi.

Empiirinen aineisto tuki Leina-mon (2003, 10) näkemystä, että tu-levilla eläkeläismuuttajilla on taval-lisesti uuteen asuinpaikkakuntaankiinteä yhteys synnyinpaikan taikiinteistönomistuksen kautta.Tämä kertoo henkilökohtaisistaratkaisuista, eikä summittaisestamaallepaosta. Yhtä pariskuntaa lu-kuun ottamatta muuttajilla oli ollutmonien vuosien kontakti muutto-kohteeseen. Kyseinen pariskunta-kin hankki vapaa-ajanasunnon en-nen vakituista muuttamista. Senio-ri ei siis muuta yht’äkkiä vieraallepaikkakunnalle, vaan muuttokoh-teeseen on ollut kontakti aikaisem-min.

Kaikki Allardtin määrittelemäthyvinvoinnin ulottuvuudet (ha-ving, loving, being) voidaan löy-tää maalle muuttaneiden seniorienmuuttomotiiveista. Koska muutto-motiivit olivat erilaisia, osin jopaerikoisia, on selvää, että senioritovat olleet suhteellisesti kurjistu-neita kaupungissa. Muuttajat viih-tyvät maaseudulla ja kokevat muu-ton onnistuneeksi. Muutto on to-teuttanut tavoiteltavia asioita ja si-ten parantanut seniorien hyvin-vointia. Hyvinvointiin perustuvatulkinta muuttoliikkeestä siis päteeseniorimuutossa maaseudulle.

Mielenkiintoista on, että Etelä-Pohjanmaalla seniorimuuttajat oli-vat paluumuuttajia tai ainakinmuuttajalla oli kiinteä sukulaisuus-suhde alueelle. Pirkanmaalla muut-taneet kaksi pariskuntaa taas eivätolleet paluumuuttajia, vaan etsivätvain hyvää taloa miellyttävästämaaseutuympäristöstä. Todennä-köisesti tämä heijastaa laajemmin-kin seniorimuuttoa maaseudulle.Kauempana suurista kaupunki-

Seniorimuutto maaseudulle

21

seuduista olevat maaseutualueetsaavat osakseen paluumuuttajia,kaupunkien läheiselle maaseudullepuolestaan muuttaa muita maalle-muuttajia. Muuttajat jakautuvatkahtia myös siten, että osallamuuttajista oli jo ennen muuttoaasunto maaseudulla, esimerkiksikesäasunto tai peritty lapsuuden-koti, toiset taas hankkivat vastamuuttamispäätöksen tehtyäänasunnon maaseudulta. Kaiken-kaikkiaan seniorimuutto maaseu-dulle tuntuu olevan heterogeeni-nen ilmiö. Selkein suuri asia siinä

Allardt, Erik (1976): Hyvinvoinninulottuvuuksia. WSOY. Juva.

Boyle, Paul; Halfacree, Keith; Ro-binson, Vaughan (1998): Explo-ring Contemporary Migration.Longman. Harlow.

Haliseva-Soila, Merja (1993): Maa-seudun uudet asukkaat. Kau-punkilaisten maaseutukuva jamaallemuuttopotentiaali maa-seudun kehittämisen mahdolli-suutena. Helsingin yliopisto,Maaseudun tutkimus- ja koulu-tuskeskus Seinäjoki. Julkaisu-sarja A:2.

Hunnakko, Pekka; Palm, Jarmo(2002): Suurten ikäluokkien elä-keläisten maallemuuttopotenti-aali. Vaasan yliopisto, Lévon-instituutti, julkaisuja no. 100.Vaasa.

on paluumuuton hallitsevuus,mutta kaikki maaseudulle muutta-vat eläkeläiset eivät ole paluu-muuttajia.

Haastateltavat olivat yhtä lu-kuun ottamatta sotien jälkeisen jäl-leenrakennuksen ja nousun suku-polven edustajia. Pätevätkö siisheidän muuttomotiivinsa ja muut-tokokemuksensa tuleviin suurtenikäluokkien maalle muuttaviin elä-keläisiin? Suuret ikäluokat ovat pa-remmin koulutettuja ja varakkaam-pia kuin heitä edeltänyt sukupolvi,mutta toisaalta tähän valtavaan ih-

mismäärään sisältyy monenlaisiaelämäntarinoita. Suuret ikäluokateivät ole mikään suuri yhtenäinenmassa, joten heidän eläkeajanmuuttokohteensa tulevat olemaanerilaisia. Maallemuuton lisäksimuuttokohteena voi olla toinenkaupunki tai ulkomailla sijaitsevakohde. Tämän työn empiirisen ai-neiston tulokset pätevät todennä-köisesti osaan tulevista suurtenikäluokkien maalle muuttavista elä-keläisistä.

Kultalahti, Olli (1972): Muuttaminensosiaalisena ilmiönä. Tampereenyliopisto. Tampere.

Leinamo, Kari (2003): Maaseudunkutsu. Näkemyksiä eläkeläistenmaallemuutosta ja kakkosasumi-sesta. Vaasan Yliopisto, Lévon-instituutti, julkaisuja no. 106.Vaasa.

Longino, Charles F. jr; Perzynski,Adam T.; Stoller, Eleanor P.(2002): Pandora’s briefcase: un-packing the retirement migrati-on decision. Artikkeli lehdessäResearch on aging 1/2002, s. 29–49.

Mangalam, J.J (1968): Human mi-gration. A guide to migration li-terature in English 1955–1962.University of Kentucky press.Lexington.

Kirjallisuus

Paasi, Anssi (1984): Aluetietoisuusja alueellinen identiteetti ihmisenspatiaalisen sidoksen osana.Suunnittelumaantieteen yhdis-tyksen julkaisuja 13. Helsinki.

Rowles, Graham D.; Watkins, JohnF. (1993): Elderly Migration andDevelopment in Small Commu-nities. Artikkeli lehdessä Growth& Change, vol.24 (1993), nro. 4,p. 509–539.

Seniori 2000. Ikääntyvä Suomi uu-delle vuosituhannelle. Leif Son-kin, Tuula Petäjäkoski-Hult, Kim-mo Rönkä ja Hans Södergård.Sitran julkaisu 233. Helsinki1999.

Seniori-Suomi (2003): Ikääntyvänväestön taloudelliset vaikutuk-set. Sitran raportteja 30. Sitra,Helsinki.

Tutkimuspäällikön palsta

22

The 6th Informal ASEM (The Asia-Europe Meeting) Seminar on HumanRights was arranged in September2004 in Suzhou, China. In this semi-nar, ”International Migrations andHuman Rights” there were three par-ticipants from Finland, representingthe Ministry of Foreign Affairs, theRefugee Advice Centre and the In-stitute of Migration.

The seminar aimed to highlightthe need to integrate the issue ofprotection of the human rights ofmigrants into all stages of migra-tion management. Both Asia andEurope have to continue to seekjoint, equitable and appropriatesolutions, through regional and bi-lateral dialogue, to the problemsposed by international migrations.

In the seminar preliminary re-port, it was discussed that immi-gration is usually thought in utili-tarian terms: it is subject to eco-nomic as well as social cost-bene-fit analyses. Immigrants are thusinstrumentalised; the issue be-comes one of their relative worthor value to society. There has beenmuch international effort to influ-ence states to treat migrants ashuman beings, rather than as un-wanted, outsiders or aliens.

Also the primary step to ad-dressing the human rights of mi-

grants is the acceptance that eco-nomic, political and cultural glo-balization has made immigrationand multiculturalism a more or lesspermanent condition that needs tobe accommodated humanely.There is also increasing awarenessthat migration and migrants aretransforming cultural and sociallandscapes within and betweenstates, including the formation oftrans-territorial and transnationalnetworks and communities.

It is important to recognize thenumerous positive benefits that mi-gration can have for both sendingand receiving countries. A signifi-cant positive impact of internationalimmigration is in the area of remit-tances. Worldwide, remittances areapproximately $100 billion (US) peryear, and roughly 60 percent of thissum goes to developing countries.In 2001, 8.9 % of the Philippines’GDP was generated through remit-tance. Other ASEM countries thatreceive high rates of remittances areSpain and Portugal.

In Asia, as in Europe, migration issubject to varying degrees of puni-tive control. The presumption isthat migration is something that canbe stopped and started, as econom-ic conditions in the receiving coun-tries require. This was clearly illus-

trated in several Southeast Asianhost states following the regional fi-nancial and economic downturn inthe late 1990s when hundreds ofthousands of migrant workers wereexpelled or repatriated.

In Europe, migration trends in-volve two converging policy de-bates. The first concerns integra-tion of migrant communities andthe second is moves towards acommon EU policy on immigration.The focus of common immigrationpolicy is effective control of en-trance and borders.

Source: Kumar Rajaram, Prem &Carl Grundy-Warr (2004). Protec-tion or Control?: Global MigrationPolicies and Human Rights. The 6th

Informal ASEM Seminar on Hu-man Rights, Preliminary Report.

International Migrationsand Human Rights

Elli Heikkilä

TIEDOTUKSIA

23

7. Muuttoliikesymposiumi

MUUTTAAKO ONNI MAALLE?Suurten ikäluokkien valinta

23.–24.11.2005, Sigyn-saliLinnankatu 60, Turku

Muuttoliikkeen tutkimuksen suurtapahtu-ma, Muuttoliikesymposiumi, on järjestettyTurussa Siirtolaisuusinstituutin toimestaviiden vuoden välein vuodesta 1975 alka-en. Symposiumin johtavat teemat ovataina käsitelleet maan sisäisen muuttoliik-keen ajankohtaisia kysymyksiä. Tämän-vuotisen symposiumin aiheena on suurtenikäluokkien tulevaisuuden asuinpaikan va-linta – kaupunki vai maaseutu.

Suuri osa pian sotien jälkeen 1940- ja50-luvuilla syntyneistä ikäluokista muutti

Lisätietoja: Tutkimuspäällikkö Elli Heikkilä, Siirtolaisuusinstituuttipuh. 02-2840 450, email: elli.heikkila@utu.fi

rakennemuutoksen myötä maaseudultakaupunkeihin. Lähivuosina nämä suuretikäluokat ovat siirtymässä eläkkeelle. Onodotettavissa, että merkittävä osa heistä ai-koo muuttaa takaisin maalle jäädessääneläkkeelle.

Symposiumissa esitellään uusinta tutki-mustietoa, ja se toimii myös foorumina tut-kijoiden ja päättäjien kohtaamiselle.

Tervetuloa mukaan!

TIEDOTUKSIA

24

Amerikansuomalaisen taiteilijan, ReaNurmen (kuvassa vas.) näyttely ”Yliseitsemän meren” avattiin Siirtolaisuus-instituutissa 13.10.2004. Rea Nurmi onsyntynyt Helsingissä, mutta asunutUSA:n itärannikolla Connecticutin osa-valtiossa vuodesta 1973. Hän on opis-kellut eri taiteilijoiden opastuksella NewYorkin alueella ja täydentänyt opinto-jaan taidehistorian ja väriopin kursseilla.Hänen töitään on ollut esillä eri puolillaYhdysvaltoja ja viime vuosina hän onmyös tehnyt seinämaalauksia mm. sai-raaloissa ja vanhainkodeissa Suomessaja muualla.

Siirtolaisuusinstituutissa esillä olevaapastellitöiden myyntinäyttelyä leimaavatvärikkäät kalat ja veden päällä lentävätlinnut. Näyttely on esillä Instituutin en-

Rea Nurmen taidetta Siirtolaisuusinstituutissa

simmäisessä kerroksessa tämän vuoden loppuun ja siihen voi tutustuaarkipäivinä klo 8.30–16.00, muina aikoina sopimuksen mukaan.

Siirtolaisuusinstituutti osallistui TurunMessukeskuksessa järjestettyihin Kir-ja-, tiede- ja sukumessuihin 1.-3.10.Messuosastomme ja kirjamme kiinnosti-vat kovasti kävijöitä ja siirtolaisrekiste-rimme palvelut olivat koko ajan vilkkaas-sa käytössä. Siirtolaisuusinstituuttipanosti myös esitelmiin: Jouni Korkia-saari esitelmöi otsakkeella ”Suomalai-set Ruotsissa” ja Eero Sappinen ai-heesta ”Värmlannin metsäsuomalaiset”.Elisabeth Uschanov piti esitelmän”Amerikansuomalaiset sukututkimuk-sessa” ja osallistui ”Arkistot ja sukutut-kimus” -seminaarin paneelikeskuste-luun. Antti Välikangas esitteli messu-yleisölle Filmihalli Oy:n ja Siirtolaisuus-instituutin yhteistyön merkeissä tekemi-ään suomalaissiirtolaisista kertovia fil-

Kirja-, tiede- ja sukumessut 2004

midokumentteja, joita esitetään parhaillaan televisiossakin ”Ulkosuo-malaisen tarina” -sarjana.

TIEDOTUKSIA

25

Vieno Williams -lahjoitus

Vieno Williams Eric-vauvan kanssa New Yorkissavuonna 1942.

Siirtolaisuusinstituutin Pohjanmaan aluekeskus saivastaanottaa lokakuussa 2004 mittavan lahjoituksen,kun New Yorkissa asuva Eric Williams lahjoitti osanäitinsä, Vieno Williamsin, jäämistöstä aluekeskuksenkokoelmiin. Lahjoitus sisältää huomattavan määrä kir-jallisuutta, kirjeenvaihtoa, valokuvia sekä New Yorkinsuomalaisen seurakunnan perustamisasiakirjojen va-

lokopioita. Kahdessa isossa amerikanarkussa ja kah-dessa matkalaukussa Suomeen saapunut lähetys pai-noi yhteensä 163 kg. Eric Williamsin puolesta lahjoi-tuksen luovutti kotiseutuneuvos Antti Kanto Peräsei-näjoelta ja sen vastaanotti vs. aluepäällikkö TuulaKoskimies-Hautaniemi.

Vieno Williams, o.s. Latvala, syntyi 27.9.1912 Vim-pelissä. Vuonna 1930 hän lähti etsimään työtä ja toi-meentuloa Kanadasta, Sudburysta. Hän työskenteliensin kahvilassa, mutta otti pian vastaan ensimmäisen”piikapaikkansa”. Kotiapulaisen työtä kestikin sittenyli 70 vuotta!

Vuonna 1938 Vieno Latvala muutti Yhdysvaltoihin,New Yorkin Bronxiin. Avioliiton myötä hänen sukuni-mensä muuttui Williamsiksi. Perhe kasvoi vuonna1942 Eric-pojalla, ja samana vuonna Williamsit muutti-vat Brooklynin Finntownin osuuskuntataloihin 42. ka-dulle. Brooklynissa asui siihen aikaan lähes kymme-nentuhatta suomalaista. Nykyään alueella asuvia kut-sutaan ”saarelaisiksi” ja siellä on enemmistön kielenäespanja.

Vieno Williams asui koko loppuikänsä tässä Brook-lynin kodissaan. Kotitalonsa katolta Vieno Williamsil-la oli tapana ihailla New Yorkin maisemia yli Manhatta-nin. Hän ei omien sanojensa mukaan koskaan kyllästy-nyt katselemaan valtavaa skyline-näkymää. Kaksois-tornien tuho vuonna 2001 oli hänelle suuri järkytys.

Vieno Williams työskenteli varakkaiden isäntäper-heittensä arvostettuna jäsenenä aina 89-vuotiaaksiasti. Hän oli yksi niitä suomalaisia naisia, jotka ovattehneet todella pitkän ja uutteran päivätyön uudessakotimaassaan. Hän kuoli 12.4.2002 New Yorkissa.

TIEDOTUKSIA

26

Suomi on niitä harvoja Euroopan maita, jossa ei olesiirtolaisuuteen keskittynyttä museota yli 1000 muse-on joukossa. Siirtolaisuutta Suomesta on tapahtunutsatoja vuosia, ja eri puolilla maailmaa asuu 1,3 miljoo-naa suomalaisen sukutaustan omaavaa ihmistä, eni-ten Pohjois-Amerikassa ja Ruotsissa. Siirtolaisten jäl-keläiset ovat kiinnostuneita juuristaan ja Suomessaolevista sukulaisistaan.

Puolet suuresta Amerikan siirtolaisuudesta oli läh-töisin vanhasta Vaasan läänistä. Niinpä Peräseinäjoel-la heräsi jo 1960-luvulla siirtolaisurheilija Ville Ritolanja siirtolaistutkija Anna-Leena Toivosen innoittamanaajatus siirtolaismuseosta. Vuonna 1974 perustettiinSiirtolaisuusinstituutti Turussa, ja v. 1994 sen Pohjan-maan aluekeskus aloitti toimintansa Peräseinäjoella.

Hanke Suomen Siirtolaisuusmuseon perustamiseksikäynnistyi v. 2000 EU:lta ja Finlandia FoundationiltaUSA:sta saadulla avustuksella. Jatkoprojektin ”Lännenlokarin jäljet” toteuttajana oli keskeisesti Peräseinäjoenkunta, joka v. 2005 alussa yhdistyy Seinäjoen kaupunkiin.

Toukokuussa 2004 aloitti työnsä Suomen Siirtolai-suusmuseon tukiyhdistys, jonka tavoitteena on tukeasiirtolaisuusmuseon perustamista, toimintaa ja ylläpi-toa. Puheenjohtajana toimii kansanedustaja Paula Ri-sikko Seinäjoelta. Lausumme myös ulkosuomalaisetja heidän jälkeläisensä tervetulleiksi siirtolaisuusmu-seon tukiyhdistyksen jäseniksi. Jäsenmaksu v. 2005on 20 • tai 30 •, johon sisältyy Siirtolaisuusinstituutinlehti Siirtolaisuus-Migration. Yhteystiedot ovat tie-dotteen lopussa.

Suomen Siirtolaisuusmuseo on tarkoitus toteuttaaPeräseinäjoen kunnan Kalajärven rannalla tarkoituk-seen varaamalla alueella. Hankkeen visiona on Maail-man raitti, joka voisi jakaantua seuraavasti:1. Amerikan raitti (USA, Kanada ja Latinalainen Ame-

rikka),2. Skandinavian ja Euroopan raitti,3. Venäjän ja Siperian raitti,4. Afrikan ja Oseanian raitti (Australia ja Uusi-Seelanti).

Ensimmäinen alueelle siirrettävä rakennus on MattiHakalan 100 vuota sitten Amerikassa ansaitsemilla ra-hoilla rakentama pohjalaistalo Ilmajoella. Vaasan tie-piiri on lahjoittanut tämän tien laajennuksen alle jää-vän rakennuksen siirtolaismuseolle. ”Amerikan talo ”puretaan marraskuussa 2004 ja siirretään odottamaan

Siirtolaisuusmuseo Seinäjoelle

pystytystä Kalajärven rannalle. Rahoitusta pystytys-tä varten on haettu Suomen Kulttuurirahastolta.

Vuoden 2004 aikana on jo alkanut saapua arvokkai-ta lahjoituksia siirtolaisuusmuseolle. Näistä tärkeim-mät ovat suuri australiansuomalaisten sekä New Yor-kista ja Floridasta saadut lahjoitukset, mistä esitämmeparhaat kiitokset.

Amerikan Raitin aloittamiseksi Kalajärven ran-nalle, ja muiden maanosien raittien suunnittelemi-seksi, suoritamme nyt ulkosuomalaisten keskuudes-sa kartoituksen siitä mitä mahdollisia siirtolaistenrakennuksia ja myös esineistöä olisi vielä löydettä-vissä eri puolilta maailmaa siirtolaismuseoon. Yhte-nä esimerkkinä on Norjan siirtolaismuseo, jonne onnorjalaisten siirtolaisten jälkeläiset ovat lahjoitta-neet useita rakennuksia, mm. pienen siirtolaiskir-kon. Niinpä pyytäisimme tietoja, mahdollisesti valo-kuvien kanssa, eri puolilla maailmaa olevista suoma-laisten siirtolaisten rakennuksista ja muista työn jäl-jistä, jotta niitä voitaisiin ehkä kuljettaa Suomeen tairakentaa jäljennöksiä. Suomen Tullilaitos on myön-tänyt verovapauden museotarkoituksiin tuleville ra-kennuksille ja tavaroille.

Etsimme tietoja ensisijaisesti tyhjinä ja mahdolli-sesti purku- tai muuten tuhoutumisuhan alaisena ole-vista rakennuksista ja niiden sisustuksista ja muustairtaimistosta. Raitille sopisivat esim. amerikansuoma-lainen farmi piharakennuksineen, suomalainen haali,esim. työväenyhdistyksen, pieni koulu, kirkko, boar-ding-house ja suomalaisen omistaman ”kapakan” si-sustus, osuuskauppa eli co-op store jne. Myös kul-lan etsintään, kaivostyöhön ja metsätöihin liittyvätrakennukset ja työkalut kuuluvat tähän ryhmään,esim. hirsiset kämpät ja suuri punapuun runko Kalifor-niasta.

Tiedot mahdollisten kuvien kanssa suomalaistensiirtolaisten Suomen Siirtolaisuusmuseoon sopivistarakennuksista ja tavaroista pyydämme ystävällisestiilmoittamaan osoitteella:

Suomen Siirtolaisuusmuseon Tukiyhdistys ryKeikulinkuja 1611100 PeräseinäjokiPuh. +358-6-418 1275e-mail: tuula.koskimies@peraseinajoki.fi

TIEDOTUKSIA

27

Finland is one of the few European countries, whichlack an emigration museum even though there areover 1000 museums in our country. During the cen-turies 1.3 million emigrants have left Finland mostlyfor Sweden and North America. The emigrant de-scendants are interested in their roots and relativesin Finland.

Half of the old America-emigration originated inthe former province of Vaasa. Thus the idea of an em-igration museum arose already in the 1960’s inspiredby the Olympic champion Ville Ritola and the emigra-tion researcher Anna-Leena Toivonen. The Instituteof Migration was founded in Turku 1974 and the Os-trobothnian regional center in Peräseinäjoki 1994.

The project of establishing a Finnish Emigrationmuseum started in the year 2000 with the support of theEuropean Union and the Finlandia Foundation in theUS. The municipality of Peräseinäjoki played a centralrole in the project ”Trail of the Western Logger”.

One of the background organizations of the Emi-gration Museum is the Support Association for theFinnish Emigration Museum, which was founded inMay 2004. We welcome expatriates and their de-scendants as members of the association. The mem-bership fee for the year 2005 is 20 • or 30 • which in-cludes the periodical Siirtolaisuus-Migration.

The Emigration Museum will be located by theKalajärvi lake in Peräseinäjoki with the vision of aWorld trail, which would consist of the following ele-ments:1. The American trail (USA, Canada and Latin Amer-

ica)2. The Scandinavian and European trail3. The Russian and Siberian trail4. The African and Oceanian trail (Australia and New

Zeeland)

The first building to rise on the location is theHakala house, which was built by Matti Hakala a hun-dred years ago in Ilmajoki with money earned in theUS and donated to the museum by the Finnish RoadAdministration in Vaasa. Support has been appliedfrom the Finnish Cultural Foundation.

Valuable contributions to the museum have al-ready been made during the year 2004 by Finns inAustralia, New York and Florida. We are very gratefulfor these.

We are now conducting a survey among expatriateFinns around the world of what emigrant buildingsand items could be obtained for the Emigration Muse-um. A good example is the Norwegian EmigrationMuseum, which hosts many donations from Norwe-gians around the world, including e.g. a small church.Thus we ask for information on such fruits of Finnishlabor, which could be shipped to Finland or con-structed here as copies. The Finnish Customs hasgranted exemption from taxation for buildings anditems donated to the museum.

We are especially interested in buildings which areempty or which run the risk of demolition and in mov-able property. Such are Finnish farm buildings, halls,schools, churches, boarding houses, saloons, coop-erative stores and the like. Also buildings and toolsassociated with mining, gold prospecting and forest-ry are included, e.g. log cabins and a big redwoodtrunk from California.Information can be submitted to the following ad-dress:The Emigration Museum Support AssociationKeikulinkuja 1611100 Peräseinäjoki, FINLANDTel +358-6-418 1275e-mail: tuula.koskimies@peraseinajoki.fi

An Emigration Museum to Seinäjoki

Tähän osoitteeseen voi ilmoittautua myös siirtolaisuus-museon tukiyhdistyksen jäseneksi. Jäseneksi liittymisenvuodelle 2005 voi tehdä myös suoraan maksamalla 20 tai30 • tilille 533802230102, Peräseinäjoen Osuuspankki.Kirjoita nimi selvästi ja ilmoita myös osoite.

Lisätietoja:Olavi KoivukangasSiirtolaisuusinstituuttiLinnankatu 61, 20100 Turkusähköposti: olavi.koivukangas@utu.fi

TIEDOTUKSIA

28

You can become a member of the support associationby writing to the above address or directly by paying20 or 30 • to the bank account 533802230102, Perä-seinäjoen Osuuspankki. Please write your name andaddress clearly.

Additional information:Olavi KoivukangasThe Institute of MigrationLinnankatu 61, 20100 Turku, Finlandemail: olavi.koivukangas@utu.fi

AEMI, The Association of European Migration In-stitutions piti vuosikokouksensa 29.9.–- 3.10. 2004Ruotsin Siirtolaisuusinstituutissa (The Swedish Emi-grant Institute) Växjössä. Kuvassa osallistujat Ruot-sin Siirtolaisuusinstituutin edessä. AEMI:n puheen-johtajana on Brian Lambkin Ulster-American FolkParkista Omaghista Pohjois-Irlannista. AEMI on 15vuoden aikana vakiinnuttanut asemansa EuroopanSiirtolaisuusuusinstituuttien yhteistyöjärjestönä. Se

AEMI:n kokous 29.9.–3.10.2004

toimii yhteistyöverkostona ja mm. julkaisee kerranvuodessa ilmestyvää alan aikauskirjaa AEMIJournal’ia, jonka toimitajana on Hans Storhaug Sta-vangerista Norjasta. Siinä julkaistaan myös vuosiko-kouksen yhteydessä pidettävän konferenssin esitel-mät. Tämän kertaisen konferenssin aiheena oli ”Con-necting Contemporary Migration with the Past”, elimitä oppia nykyaika voi ottaa menneisyyden muut-toliikeistä. – Kuva: Aemi 2004.

TIEDOTUKSIA

29

Ithaca NY is known for it’s beatifuland dramatic nature. Gorges andwaterfalls, lakes and fields. Up-state NY attracted many Finnishimmigrants during the great emi-gration years. In 1910 Finns beganmoving to farms mostly in the are-as of Spencer, Van Etten, Newfieldand Trumansburg. For many yearsa very active Finnish-Americancommunity made their own uniquecontributions to the region.

This year’s FinnFunn Week-end was hosted by the FingerLakes Finns in Ithaca from Octo-ber 1st to 3rd. During these threedays abundant activities were of-fered, everything from tours to per-formances and exhibits. The Insti-tute of Migration took part in the

FinnFunn Weekend 2004festivities by presentingthe emigrant register anda lecture.

250 guests attended,most came from NewYork or neighboringnortheastern states, butsome came from as far asFlorida, Texas, Californiaand Washington as wellas Canada and Finland.Fifteen states were repre-sented so the theory of anortheastern gathering isexpanding.

Next year’s celebra-tion is in Worcester, MAon November 4–6, 2005.

Brent Buswell and Susanna Paju kept thedance floor crowded. – Krister Björklund.

Vierailuja SiirtolaisuusinstituutissaSuomen ystävät ClaesIwar ja Ann-Margret Sjö-berg Karlstadista, Ruotsis-ta, ovat vierailleet Siirtolai-suusinstituutissa monenavuonna, ja aina on tuomisi-na harvinaisia kirjalahjoi-tuksia. Tällä kerralla saim-me Amandus Johnsonin2-osaisen “The SwedishSettlement on the Delawa-re 1638–1664”. Kirjat onjulkaistu vuonna 1911Pennsylvaniassa. Lahjanvastaanotti kirjastonhoitajaTaimi Sainio (vas.).

KIRJAT • BÖCKER • BOOKS

30

Mikko Lehtonen, Olli Löytty, jaPetri Ruuska: ”Suomi toisin sa-noen”. Vastapaino, Tampere2004, 295 s.

Mikko Lehtonen ja Olli Löytty(toim.):”Erilaisuus”. Vastapaino,Tampere 2003, 286 s.

Sen jälkeen, kun Suomesta tulimaahanmuuttomaa 1980-luvun lo-pulla, keskustelu identiteetistä onkäynyt vilkkaana. Sitä on käytyniin tiedepiireissä kuin lehtienpalstoillakin ja monta kirjaakin onilmestynyt sen tiimoilta. Identiteet-tiä korostetaan enemmän kuin kos-kaan, sen ympärillä järjestetäänrunsaasti tilaisuuksia taidenäytte-lyistä ja festivaaleista erilaisiinkampanjoihin. Kaikki tämä onmyös ilmentänyt tarvetta ajatellaSuomen ja suomalaisuuden piirtei-tä uudelleen.

Näitä asioita tarkastellaan uu-dessa kirjassa: ”Suomi toisin sa-noen”. Kirjoittajien mukaan kan-sallisvaltioista ja kansallisistaidentiteeteistä on tullut uudelleenarvioinnin kohteita globaalistumi-sen ja muuttoliikkeiden myötä.Kansallisvaltiota ei enää voi nähdästaattisena ja rajattuna säiliönä,vaan pikemminkin muuttuvanasuhdekimppuna. Viime aikojenkeskustelu suomalaisuudesta onosoitus siitä, että perinteiset iden-titeettikategoriat eivät enää toimi.Vastakkainasettelu ”me” ja ”muut”on harhaa, tällainen kahtiajakopeittää osapuolten moneuden.Ryhmien vuorovaikutuksessamyös ”meidät” on ajateltava uu-delleen.

Sekä suomalaisia että ”muita” –vähemmistöjä ja maahanmuuttajia– halkovat monet erot. Suomalai-suutta määrittävät yhä suurem-massa määrin Suomen ulkopuoli-set tekijät. Kansallisuus tuotetaantekemällä ero tutun ja oudon välil-le. Kansallisia identiteettejä raken-

netaan kanssakäymisessä ulko-puolisten, muukalaisten ja vieras-maalaisten kanssa ja tekemälläeroa niihin.

Suomalaisuus ankkuroituu kli-seissä maaseudulle, vaikka suurinosa suomalaisista asuu kaupun-geissa. Kuten kirjoittajat monillaesimerkeillä havainnollistavat:”Tyypillinen suomalainen on kau-punkilainen, joka on ensimmäisenpolven maaltamuuttaja tai tämänjälkeläinen ja viettänyt lapsuuten-sa ja nuoruutensa maalla. Tämänsuomalaisen ensimmäinen ja tär-kein projekti on ollut oman asun-non hankkiminen, mutta heti kunkaupungissa on saatu katto päänpäälle, on ryhdytty hakemaanloma-asuntoa maalta.”

Kansallisen määritelmät tuotta-vat kansallista sen sijaan että ku-vaisivat sitä - suomalaisuuden ho-mogeenisuus näkyy ennen kaik-kea vakaassa uskossa tuohon ho-mogeenisuuteen. Traditioiden teh-tailu on osa sitä prosessia, jollakansakunnat oikeuttavat täysival-taisuutensa; juuret mielletään tär-keiksi. Ongelmalliseksi tämän te-kee kasvava muuttoliike. ”Juuret-tomat” tulokkaat eivät sovi ku-vaan, eikä heille haluta antaa sa-moja oikeuksia kuin kantaväestöl-le.

Kirja muistuttaa meitä siitä, ettäSuomi määreenä ei ole aina ollut jaaina pysyvä, vaan jatkuvassamuutostilassa. Se on pitkälti 1800-ja 1900-lukujen konstruktio. Kan-sallisvaltion rakentaminen johti sii-hen, että sivistyneistö koki asiak-seen nostaa esiin kysymyksensuomalaisten ja ei-suomalaistensuhteesta. Suomi on kuitenkin ol-lut vuosisatojen ajan tiiviissäkanssakäymisessä muiden Euroo-pan kulttuurien kanssa, mutta me-

Kirjat • Böcker • Books

Suomalaisuus – monikulttuu-risuus – vastakohtia vai koko-naisuuden osia?

KIRJAT • BÖCKER • BOOKS

31

diasta saa helposti sellaisen kuvankuin Suomi olisi ”liittynyt” Eu-rooppaan vasta 1990-luvulla. Suo-malainen kulttuuri on itse asiassahieman kuin pizza, siihen sopivat”Aurajuuston ja poronlihan lisäksimyös jalapenot ja mozzarellat.... Seon bricolage, sieltä täältä lainattu-jen ainesten kokoelma”.

Kansallinen identiteetti nouseekeskustelunaiheeksi silloin, kun seon uhattuna tai olosuhteet muuttu-vat. Globalisoituminen ja Euroo-pan unioniin liittyminen ovat he-rättäneet huolestunutta keskuste-lua suomalaisesta identiteetistä jasiten saattaneet sen jonkinastei-selle puolustuskannalle. Kun pu-hutaan monikulttuurisuudesta,suomalaista kulttuuria ei yleensäoteta lukuun. Ajatellaan sen koos-tuvan yhtenäisestä suomalaisestavaltakulttuurista, josta etniset kult-tuurit radikaalisti poikkeavat. ”Toi-set” ovat silti osallisia valtaväes-tön identiteetin tuottamisessa jasen luonteen muutosprosessissa.

”Suomi toisin sanoen” valaiseesuomalaisuuden käsitettä hyvinmonesta kulmasta. Kirjoittajienlähtöpiste on ”tavallisessa” suo-malaisuudessa, kuten se mielle-tään, ja siinä piilee kirjan pieni heik-kous. Esimerkiksi suomenruotsa-lainen suomalaisuus jää käsittele-mättä. Mielenkiintoinen ryhmä oli-sivat myöskin ulkosuomalaiset,jotka enemmän kuin ketkään muutvaalivat staattista, perinteistä Suo-mi-kuvaa ja arjen kulttuurilähetti-läinä välittävät sitä ulkomailla.

Mikko Lehtonen ja Olli Löyttyovat hieman aiemmin koonneet kir-jaksi artikkelikokoelman erilaisuu-desta. Tässä saavat puheenvuo-ron ulkomaiset kirjoittajat. ”Erilai-suus” muodostaa mielenkiintoisen

parin kirjalle ”Suomi toisin sa-noen”. Niitä lukiessa kannattaapoiketa ilmestymisjärjestyksestä jalukea viimeksimainittu ensin, sil-loin ”Erilaisuus” avautuu hyvinmielenkiintoisella tavalla.

Antologian aloittaa Hans Mag-nus Enzensbergerin essee ”Suurimuutto”. Hän muistuttaa, etteimaailmassa ole yhtään kansakun-taa, jonka väestö olisi täysin ho-mogeenista. Ihmisten liikkuminenvaltioiden rajojen yli on pikemmin-kin poikkeus kuin sääntö. Samaantapaan olemme tottuneet ajattele-maan, että paikoilla ja alueilla onjokin ennalta annettu luonne, jatästä kirjoittaa Doreen Massey.Stuart Hall jatkaa saman teemanympäriltä otsikolla ”Kulttuuri,paikka, identiteetti”. Valikoimantoisessa osassa John Fiske käsit-telee sellaisia erilaisuutta koskevia”imperialisoivia” esityksiä, joissamaailmasta ja kansakunnista pyri-tään tekemään tunnettavia ja hallit-tavia. Tätä näkökulmaa laajentaaDavid Morley artikkelissaan”Kuulumisia”. Paitsi mediaa, hännostaa esille myös fyysisen ympä-ristön, jossa ihmiset käsittelevätsymbolisia esityksiä. Kolmannenosan otsikko on ”Moneus’, ja siinähaetaan uusia näkökulmia erilai-suuden kohtaamiseen ja monikult-tuurisuuteen. Sara Ahmed pohtiiksenofobian syntyä artikkelissa”Pelon politiikka” ja Ulf Hannerzkirjoittaa sivilisaatioiden yhteen-törmäyksestä. Valikoiman päättääStuart Hallin laaja teksti ”Moni-kulttuurisuus”, joka myös toimiiyhteenvetona kirjan teemoista jamonikulttuurisuudesta käydystäkeskustelusta.

Alkuperäiset tekstit on julkaistuaiemmin vuosina 1992-2002, jotenosa niistä on ehkä ennestään tut-

tuja alan tutkijoille. Suomennettui-na ja koottuina yksiin kansiin niis-tä muodostuu mielenkiintoinen tie-topaketti monikulttuurisuudesta.Näitä kahta kirjaa voi lämpimästisuositella paitsi tutkijoille ja opis-kelijoille myös maahanmuuttajienparissa työskenteleville ja kaikilleyhteiskunnan muutoksista kiin-nostuneille.

Krister Björklund

Finlandssvenska företagare iOregon

K-G Olin är igen aktuell med en nybok – ”Egen lyckas smed”, somhandlar om finlandssvenskar iOregon. I den tidigare boken”Guld och röda skogar” skrev hanom Kalifornien och det senasteverket skildrar finlandssvenskaemigrantöden i den nordligagrannstaten, med tyngdpunkt påentreprenörskap. Boken är förfat-

KIRJAT • BÖCKER • BOOKS

32

tarens tolfte i ordningen. Läsarenfår stifta bekantskap med driftigaemigranter som inte nöjde sig medett liv i andras tjänst, utan tog detdjärva steget att smida sin egenlycka i det nya landet.

Till den amerikanska västkus-ten sökte sig en stor mängd fin-landssvenska emigranter underden stora amerikafeberns dagar.Framför allt den mäktiga Colum-biafloden erbjöd utkomst för drifti-ga entreprenörer. Emigranter somsärskilt träder fram ur det digra per-songalleriet är Erick Enquist, Co-lumbiaflodens fiskekung, B.A.Seaborg från Kristeinestad ochbröderna Kankkonen från Karleby.Alla dessa var verksamma inom laxkonservindustrin i Oregon. Brö-derna Kankkonen var därtillframstående skeppsbyggare. Isamma bransch verkade syskonenSommarstrom från Åland.

En färgstark finländsk företaga-re hittas i August Erickson, som itiden drev legendariska Ericson’ssaloon i Portland med världenslängsta bardisk. Ett långt kapitelhandlar om Marshfield, eller CoosBay som staden heter i våra dagar.Staden lockade ett stort antal emi-granter från norra svenska Öster-botten och kallades ”Lilla Kokko-la”.

Kvinnorna är inte heller bort-glömda i boken, ett särskilt kapiteltar upp kvinnans ställning i sam-band med emigrationen och en fli-tig tidningskorrespondent vidnamn Sophia Maunula från Bonästillägnas ett långt avsnitt.

Halva boken består av en digernamnlista över finlandssvenskar iOregon, som säkert är till stor glädjeför finlandssvenska släktforskare.

Krister Björklund

Anne Alitolppa-Niitamo: TheIcebreakers: Somali-SpeakingYouth in Metropolitan Helsinkiwith a Focus on the Context of For-mal Education. Population Rese-arch Institute, Väestöliitto. Hel-sinki 2004. 252 p. ISBN 951-9450-02-5.

The Somalis in Finland is an ethnicgroup that mainly have arrived asrefugees since the beginning ofthe 1990s. In 2003, there were morethan 7000 Somali-speaking peoplein Finland. Anne Alitolppa-Niita-mo has studied this ethnic groupsince the early 1990s and has ac-quired a thorough knowledge ofthe group. Her recent book, TheIcebreakers, constitutes her doc-toral thesis defended in 2004 at theFaculty of Education at the Univer-sity of Oulu. The thesis is a so-called article dissertation that con-sists of five previously publishedarticles and an extensive 146-pageintroduction that ties together andpresents the articles. Consequent-ly, the book constitutes a collec-

tion of some of Alitolppa-Niita-mo’s key publications and it gath-ers her main research findingswithin one volume. All the parts ofthe book are in English, but it in-cludes a short abstract in Finnishand Somali.

Alitolppa-Niitamo has a topicaland important focus of her doctor-al thesis; it discusses the integra-tion, or ”acculturation”, of Somaliyouth in Finnish society with a fo-cus on the context of education.The thesis identifies, illuminatesand discusses the factors that playa role in the schooling of the Soma-li-speaking youth. The study canbe described as multi-disciplinary,but with an emphasis in anthropol-ogy, more specifically in educa-tional anthropology. The book istherefore of relevance within bothsocial and educational sciences.Furthermore, since the book is inEnglish, it is accessible to an inter-national audience.

The methods used in the thesisare ethnographic fieldwork meth-ods. Alitolppa-Niitamo carried outher fieldwork in metropolitan Hel-sinki in the late 1990s, over a peri-od of many years. The fieldworkcomprises a more general study ofthe Somali community in Helsinkiin the late 1990s and a case studyof a classroom in a school in 1997-1998. In addition to a good knowl-edge of her field, Alitolppa-Niita-mo is also well aware of the limita-tions and the advantages of field-work methods, as well as the ethi-cal questions involved.

Alitolppa-Niitamo opens herbook with a description of her per-sonal points of departure and alsoprovides a brief picture of the situ-ation in Somalia that forces peopleto seek asylum abroad. Theoreti-

KIRJAT • BÖCKER • BOOKS

33

cally, the thesis relates to discus-sions within migration researchconcerning he process of accultur-ation as well as debates within ed-ucational anthropology. Alitolp-pa-Niitamo has an extensiveknowledge of contemporary NorthAmerican theoretical debates. TheU.S.-based debates are dominantwithin the research field and thechosen theories serve the purpos-es of the thesis very well. Howev-er, there are also academic debatesabout immigrant schooling in oth-er countries that perhaps couldhave merited more attention.

The study provides many im-portant results about the situationof Somali-speaking youth in theFinnish formal education system.The thesis also contributes to thetheoretical debates concerning im-migrant integration. Alitolppa-Nii-tamo utilises the term ”segmentedacculturation” to describe thecomplex process of integrationwhich depends on many variablesand where the outcome of theprocess includes aspects of bothexclusion and inclusion in Finnishsociety. She also introduces a newanalytical term, ”the generation in-between”, which describes thegeneration that is born abroad butarrived as children in the countryof settlement. The process of inte-gration can be quite different inthis generation compared to boththe ”first” and the ”second” gen-eration of immigrants.

The 146-page introductiongives a good picture of both thefieldwork and the content of thepublished articles. The introduc-tion is longer than is usually thecase in article dissertations. Thelength can be explained by the factthat a presentation of ethnograph-

ic fieldwork methods always re-quires plenty of space. A mono-graph is therefore usually moresuitable than an article disserta-tion for a study based on fieldworkmethods. The relatively long intro-duction in this book is a compro-mise that Alitolppa-Niitamo hasbeen forced to do in order to give asufficient picture of the researchprocess.

The five previously publishedarticles that constitute part of thedoctoral thesis have been pub-lished between 2000 and 2004,three articles in international foraand two articles in Finnish publica-tions. The first article ”From theEquator to the Arctic Circle: A Por-trait of Somali Integration and Di-asporic Consciousness in Fin-land” provides an overview andbackground of the topic. The sec-ond article ”The Somali Diasporain Finland: Changes, Challengesand Dreams” is a translation of anarticle previously published inFinnish. The third article is entitled”Liminalities: Expanding and Con-straining the Options of SomaliYouth in the Helsinki MetropolitanArea”. This article focuses on cul-tural construction, ethnic recon-struction and diasporic con-sciousness among Somali-speak-ing youth. The fourth and fifth arti-cles are both focused on Somaliyouth in the context of formal edu-cation: ”The Generation In-be-tween: Somali Youth and School-ing in Metropolitan Helsinki” and”Somali Youth in the Context ofSchooling in Metropolitan Helsin-ki: A Framework for AssessingVariability in Educational Perform-ance”. In the fifth article Alitolppa-Niitamo develops a theoreticalframework for assessing the varia-

bility in school performance, aframework that can be employed infuture studies of immigrantgroups.

The Somalis in Finland havebeen the focus of much researchsince their arrival in the country.Alitolppa-Niitamo’s well-writtenbook constitutes an outstandingcontribution to the research aboutthis group. A study of Somaliyouth in the context of formal edu-cation is a topical subject and theresults relating to segmented ac-culturation are of both academicand societal importance. The re-search results would deserve toreach an international audience.The Icebreakers is based on a thor-ough analysis of material collectedduring a long research process.The extensive introduction of thebook constitutes a well-structuredand logical presentation of the keyresults. Alitolppa-Niitamo has agood knowledge of internationaltheoretical debates – predomi-nantly U.S.-based debates – with-in the area of migration studies.This close connection to interna-tional debates makes the book rel-atively unique within Finnish mi-gration studies. The book is an im-portant contribution to the grow-ing field of immigrant studies inFinland.

Östen Wahlbeck

Perustettu 2003, lehti ilmestyy nel-jä kertaa vuodessa. Toimitus:Tuula Hökkä, Sirpa Kivilaakso,Veijo Muroke, Unikkotie 4, 00720

Sanasirkus – lasten ja nuortenääni.

KIRJAT • BÖCKER • BOOKS

34

Helsinki. Internet: ww.taidetalo.net/sanasirkus, sähköposti: pukin-maki@taidetalo. net

Sanasirkus – lasten ja nuortenääni on perustettu sanataidettaharrastavia lapsia ja nuoria varten.Lehti toimii foorumina, jossa lapsetja nuoret voivat ilmaista itseään erikaunokirjallisin lajein: sadun, ker-tomuksen, runon, vuoropuhelun,sarjakuvan ym. ilmenemismuodoinja innostua toistensa tuotteista.

Lehden syntyprosessia ovatedistäneet kirjallisuuden alan vai-kuttajat Fil.lis. Sirpa Kivilaakso jaFT Tuula Hökkä Helsingin yliopis-tosta. Huoli koululasten äidin/suo-menkielen heikkenemisestä (mm.HS 29.10.03, HS 1.10.03 ja Opetus-hallituksen syksyn 2002 lukemis-testitulokset) sekä jatkuvat koulu-jen kirjallisuuden opetuksen leik-kaukset saivat nämä tulisielut rea-goimaan vapaaehtoisin voimin,minkä tuloksena lehti toteutui Pu-kinmäen Taidetalon yhteyteen.Lehteä on tähän mennessä julkais-tu 7 eri teemanumeroa, joista nu-mero 3 keskittyi maahanmuuttajienja ulkosuomalaisten lasten sana-taideharrastukseen.

Kun kirjoittaa ajatuksiaan toi-sella kielellä, kielioppisäännöstöhaittaa luovuutta, se ei tahdo ehtiäluovuuden lennon mukaan. Toi-sen kielen sääntöjen sovellus vaa-tii jatkuvaa harjoitusta. Suomeatoisena kielenä kirjoittavien teema-numerossa tämä on otettu huomi-oon. Ei takerruta liikaa kielioppi-säännöstöön, luovuudelle anne-taan tilaa. Ja eikö uutta luovaa kir-jallisuutta olekin syntynyt juurikahden kulttuurin ja kielen vuoro-vaikutuksessa? Julkaisujen innoi-tus ja kielenharjoitus antaa valmi-utta kielenhallintaan, jota tarvitaanmyöhemmin työelämässä. Puhu-

mattakaan sanataiteen nautinnos-ta, joka ehkä myöhemmin voisi vie-dä harrastuksesta kirjailijaksi!

Maahanmuuttajien ja ulkosuo-malaisten teemanumerossa liiku-taan sujuvasti maapallon eri puolil-la. Toiseus on osa totuutta, muttayhtä lailla globaalisuus, joka avar-taa erilaisuuden ymmärtämistä.Minoriteettiyhteisö ja marginaali-positio tuovat värikästä lisää val-takulttuuriin. Pysähdytään Bir-minghamin ja Cambridgen suoma-laisissa lauantaikouluissa. Etelä-Amerikasta kuljetaan Zaireen jataas Kiinan kautta Suomen maise-miin. Mikä on periferiaa, mikä kes-keistä? Jälkikolonialistisin pers-pektiivivaihtojen myötä kaikki ää-net ovat tärkeitä historiamme poly-fonisessa kokonaiskuvassa. Mo-dernistinen perinteemme kumartaalapsen pelkistävää ilmaisua:

Ikävätörkeä, tyhmä, tuttuSe ärsyttää aina, se häiritseeelämääse raastaa päätäikävä(Polina)

ja hätkähtää lapsen selkonäköisenanalyysin edessä:

Rauhaa tää maailma kaipaa.Mut ei.Se vaan täysillä raikaa.Kuka köyhyyden poistais niinettä tähdetkin loistais?Autoilla vaan kaahaillaan niin,että viattomatkin surman saa.Kuka ottais kiinni Ladenin,siit sais kunnon taatelin!Vaan lisää ja lisää vaaditaan,mut koko ajan siltiuusia sääntöjä laaditaan!Hyvää tässä maailmassa silti

vielä paljon on,ei heittää saa sitä hukkaan,vaan koitetaan saada se kukkaan!(Karoliina Pajunen)

Jotta lasten luovuutta saataisiintalteen, tarvitaan hiukan aikuistenapua. Tätä ajatellen on lehden yh-teyteen perustettu sähköinenverkkosivu, lehteen kirjoittaneidenkoulujen ja kerhojen opettajapals-ta eli Open lipas. Sieltä voi saadaapua kirjoittamiseen toisten koke-muksista ja tutustua kirjallisuudenilmentämisen eri lajeihin. Sieltä voimyös tilata lehteä ja tutustua jul-kaistujen tekstien tausta- ja syn-typrosesseihin.

Kuka tahansa kirjoittamisestakiinnostunut lapsi maailman erikolkista voi lähettää tuotteitaanlehden toimitukselle. Näin sanatai-teesta kiinnostuneet lapset pääse-vät kehittämään itseään omien jul-kaisujen tuoman innostuksen sekätoisten lasten tuotteiden vuoro-vaikutuksen tuella. Siis kaikki maa-ilman suomea puhuvat lapset, ter-vetuloa Sanasirkuksen foorumiin!

Irene Virtala

MATKAT

35

Siirtolaisuusinstituutin muuttolii-keasiantuntija Jouni Korkiasaariteki loka-marraskuussa neljä viik-koa kestäneen tutkimusmatkanYhdysvaltoihin, jossa hän keräsitietoja meneillään olevaa tutkimus-taan varten. Sen aikana hän mm.haastatteli yli 40 amerikansuoma-laista kuudessa eri osavaltiossa:Coloradossa, Idahossa, Minne-sotassa, New Yorkissa, Utahissa jaWyomingissa.. Lisäksi hän osallis-tui Minneapolisissa pidettyyn 7.FinnForum-konferenssiin ja pitisiellä projektiin liittyvän esitelmän(ks. http://www.migrationinstitute.fi/art/finnforum.pdf).

Aikaisemmin projektia vartenon jo kerätty tietoja kyselylomak-keilla, joihin on vastannut lähes4 000 amerikan- ja kanadansuoma-laista pääasiassa internetin kautta(ks. http://www.migrationinstitute.fi/survey.htm). Hankkeen tavoit-teena on julkaista kirja, jossa tar-kastellaan mm. kohdejoukon omi-naispiirteitä, identiteettiä ja yhte-yksiä nyky-Suomeen. Tilastollis-ten analyysien ja haastatteluihinperustuvien henkilökuvien ohellakirjassa käsitellään erilaisia suoma-laissiirtolaisten ja heidän jälkeläis-ten Pohjois-Amerikkaan jättämiä"jälkiä", kuten rakennuksia, muis-tomerkkejä, paikannimiä ja yrityk-siä, sekä esitellään tunnetuimpiaamerikan- ja kanadansuomalaisia

(ns. Hall of Fame). Muissa kirjanluvuissa tarkastellaan Pohjois-Amerikkaan suuntautuneen suo-malaissiirtolaisuuden historiallistataustaa ja sukututkimusta siirtolai-suuden näkökulmasta.

Jouni Korkiasaaren ohella pro-jektissa on mukana kaksi amerikan-suomalaista tutkijaa, apulaispro-fessori Mika Roinila New Yorkinvaltionyliopiston New Paltzissa si-jaitsevasta alueyliopistosta ja su-kututkija Timothy Laitila VincentSalt Lake Citystä Utahista. Talou-dellista tukea, yhteensä US$4 000,hanke on saanut toistaiseksi vainmatkakustannuksiin. Sitä ovatmyöntäneet Finlandia FoundationTrust, Canadian Suomi Foundati-on, Kaarle Hjalmar Lehtisen rahas-to (Siirtolaisuusinstituutti) jaSUNY New Paltz. Muilta osin pro-jekti on toteutettu palkattomastitutkijoiden vapaa-aikana.

– Jouni Korkiasaari

Tutkimusmatkalla Amerikassa

Suomessa syntynyt MargaritaChoquette on työskennellyt useitavuosikymmeniä LDS-kirkon yllä-pitämän Family History Librarynpalveluksessa Salt Lake Cityssä.Työnsä kautta hän on tuttu myösmonille Suomessa asuville suku-tutkijoille.

St. Paulissa Minnesotassa asuvaAhvo Taipale muutti Amerikkaan1970-luvun alussa. Finn/Sisu-ni-misessä liikkeessän hän myyamerikkalaisille mm. Suomestamaahantuotuomiaan hirsitaloja,kiukaita ja suksia. Hän on myöspitkäaikainen aktiivi paikallisessaamerikansuomalaisessa yhtei-sössä.

MATKAT

36

87-vuotias Gertrude Milliken (os.Salo) asuu Wyomingissa sijaitsevanHanna-nimisen kaivoskaupungin si-vukylässä Elmossa. Hänen vanhem-pansa muuttivat sinne Suomesta1900-luvun alussa. Kaupungissa oliaikoinaan paljon suomalaisia kaivos-töissä, mutta nyt Gertrud on sen vii-meinen suomalaista syntyperää ole-va asukas.

Mika Roinila haastattelemassa NewPaltzissa (NY) asuvaa Richard Impo-laa. Yliopistovirastaan eläkkeelle jää-nyt Impola on kääntänyt englanniksimonia suomalaisia merkkiteoksia,mm. Kalle Päätalon ja Väinö Linnankirjoja.

Timothy Laitila Vincent (keskellä) kok-kaamassa Arthur ja Suzanne Koskenkanssa. Denverin lähellä Morrisonis-sa asuvat Kosket tunnetaan mm. ak-tiivisina Finlandia Foundationin jäse-ninä.

MATKAT

37

Suomalaisuuteen voi törmätä Amerikassa hyvin monenlaisissayhteyksissä kuten tienviitoissa, rekisterikilvissä, kauppojen nimis-sä, hautakivissä ja muistomerkeissä.

Amerikansuomalaisen taiteilijan Rea Nurmentaidemyyntinäyttely Siirtolaisuusinstituutissa

31.12.2004 asti.

Tervetuloa!

Hyvää Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta!God Jul och Gott Nytt År!

Merry Christmas and a Happy New Year!