1

SISARENPOIKAPaavalin synodi tiedottaaPaulussynoden meddelar SYSTERSONEN2/2007-1/2008

2

Pääkirjoitus Juha Muukkonen

Päätoimittaja, pastori

Tornio

Vuosi 2007 jälkeen Herramme JeesuksenKristuksen syntymän jää yhdeksisuomalaisen kirkkohistorianmerkittäväksi käännekohdaksi. Tänävuonna ensimmäistä kertaa Suomenitsenäiseksi julistautumisen jälkeenkäytännössä toteutui Pyhän Raamatunprofeetallisiin ja apostolisiin kirjoituksiinsekä niitä oikein opettaviin luterilaisiintunnustuskirjoihin sitoutuneidenpastoreiden erottaminen määräajaksipappisvirasta (Suomen Luther-säätiönpastorit Juhana Pohjola ja SakariKorpinen). Tänä vuonna tuomiokapitulitmyös ensimmäistä kertaa erottivattuohon samaan tunnustusperustaansitoutuneet paikallisseurakunnassatoimivat pastorit määräajaksipappisvirasta (Jari Rankinen ja VesaPöyhtäri).

Samana vuonna myös ensi kertaa sitten1830-luvun Kalajoen käräjien tuomittiinmaallisessa oikeusistuimessatunnustuspastori (Ari Norro) sekä myösluottamushenkilö (Pirkko Ojala) sakkoihinJumalan sanaan sidotun omantunnonmukaan toimimisesta, yhdessänaispappeuden hyväksyvän kappalaisenkanssa, joka ei ollut kuitenkaan riittävänpontevasti torjunut vanhaanvirkajärjestykseen sitoutunuttatoimintaa. Vuosi jää historiankirjoihinmyös siitä, että Pappisliitto valitsi vuodenpapiksi homosuhteen siunaamisestaanjulkisesti kertoneen naispapin (LeenaHuovinen).

Naispappeuskirkon suden hampaat ovattulleet yhä selvemmin näkyviin. Jumalansanasta luopunut Kainin kirkko on yhäavoimemmin alkanut lyödä Aabelinkirkkoa, joka haluaa uskoa veriuhriinomien syntiensä sovitukseksi. Muttamiksi naispappeuskirkko on niinvihamielinen ja jopa vainohenkinenJumalan sanan opettamaan miehiseenpaimenvirkaan sitoutuneita kohtaan? Ja

miksi naispappeuskirkko on niininnokkaasti siunaamassa homosuhteita?Ja miksi naispappeuskirkko kavahtaasaarnaa synnistä ja sovituksesta javeriuhrista - vihastuneen Pyhän Jumalanlepyttämiseksi?

Naispappeuteen on sisään rakennettunaniin homoseksuaalisuus kuin veriuhrintyhjäksi, tarpeettomaksi ja jopa vääräksitekeminen. Jumala loi aikanaanihmisyyteen kaksi sukupuolta juuri siksi,että tuo erilaisuus opettaisi Jumalan jaihmisen välistä suhdetta; toimisikouriintuntuvana esimerkkinä ja mallinaKristuksen ja seurakunnan välisestärakkaus- ja kunnioitussuhteesta.Suvunjatkamisen Luoja olisi voinuthoitaa muillakin tavoin, kuten muustaluomakunnasta tiedämme (hermafrodismieli kaksineuvoisuus tai partenogeneesieli ilman hedelmöitystä tapahtuvalisääntyminen). Raamatussa mieheys janaiseus saarnaa syvimmiltäolemukseltaan Kristuksen ristiä; sulhasenverta, joka vuosi rakkaudesta morsiantakohtaan.

Jumala ilmoittaa itsensä maskuliinisena:Isänä, Poikana, Herrana, kuninkaana,sulhasena ja aviomiehenä. Herranseurakunta on puolestaan feminiininen:tytär, morsian ja aviovaimo - jalangenneena portto. Tämä mieheyden janaiseuden liittyminen jumalasuhteeseenkäy esiin lukemattomista Jumalan sanankohdista. Jo Eevan luominen puhuutästä. Vaimon luominen miehen kyljestäon ensimmäinen kerta, jolloin Raamattukuvaa silmiemme eteen veren vuotamisen.Syvään uneen vaivutetun Aadamin kylkiavataan, ja siitä otetusta kylkiluustarakennetaan miehelle morsian (1.Moos.2). Syvään kuolonuneen vaivutetunuuden Aadamin kyljestä valuvastaverestä ja vedestä (Joh. 19:34)rakennetaan Pojalle morsian, seurakunta.Raamatussa veri tarkoittaa synnit

sovittavaa uhria sekä taivaallisenravinnon ja anteeksiannon välittävääehtoollista, Herramme tosi ruumistasiunatussa leivässä ja pyhää vertasiunatussa maljassa. Vesi tarkoittaaJumalan puhdistavaa sanaa jauudestisynnyttävää kastetta. Herranseurakunta, morsian, on synnytettyJumalan Sanan kautta; se on JeesuksenKristuksen, sulhasen, kyljestä.

Veriuhrin lisäksi myös toinen Vanhanliiton armonvälineistä, miespuolistenesinahan ympärileikkaus, opettaa meilleJumalan pelastustyötä miehen ja naisenvälisen suhteen kautta. Ympärileikkausliittyi alun perin paimentolaiskansojenkeskuudessa avioliiton solmimiseen.Ennen hääjuhlan alkua morsiamen isäympärileikkasi sulhasen. Tästä kertovatmeille myös apen eli puolison isän sekäsulhasen hepreankieliset nimet: appi on’hooteen’ eli ympärileikkaaja, sulhanen’haataan’ eli ympärileikattava. KunJumala antoi Abramille ympärileikkauksenliiton merkiksi (1.Moos. 17), niin Hänkäytti siis tässäkin kohtaa miehen janaisen väliseen suhteeseen, avioliittoon,liittyvää asiaa. Herra kihlasi Aabrahaminjälkeläiset itselleen (vrt. 2.Kor. 11:2).

Sippora, Mooseksen vaimo, vetoaa tähänympärileikkauksen alkuperäiseenkäyttötapaan Moosesta kohdanneenJumalan vihan sammuttamiseksi (2.Moos.4:24-26). Veriylkä tarkoittaaympärileikattavaa sulhasta, joka suostuukipua tuottavaan lihan leikkaamiseenvoidakseen liittyä morsiamensa kanssayhdeksi lihaksi. Sulhanen ympärileikattiinGolgatan ristillä; yljän veri vuodatettiinja liha viillettiin, jotta Hän voisi saadaomakseen morsiamensa, seurakunnan.

Läpi koko Pyhän Raamatun miehen janaisen välistä (avio)suhdetta käytetäänkuvaamaan Jumalan ja valitun kansanvälistä suhdetta. Jos kansa lankeaa

NAISPAPPEUS, HOMOSUHTEET JAGOLGATAN VERIUHRI - ONKONAISPAPPEUSKIRKOSSA PELASTUSTA?

3

epäjumalanpalvelukseen ja luopuuHerrasta, niin sen sanotaan olevanhaureutta ja huoruutta. Morsian taiaviovaimo ei jaksanutkaan odottaasulhastaan tai miestään ja olla hänelleuskollinen, vaan alkaa harjoittaahaureutta maailman kanssa. Jumalansanasta luopunutta kirkkoa kutsutaanportoksi (Ilm. 17). Niin kuin Jumala onKristuksen pää ja Kristus seurakunnanpää, niin on myös mies vaimonsa pää(1.Kor. 11:3). Seurakunnan kuuliaisuusHerraansa kohtaan on samassa veneessäkuin vaimon kuuliaisuus miestäänkohtaan - kuten myös Kristuksen rakkausseurakuntaansa ja miehen rakkausvaimoonsa (Ef. 5). Jos luopuu yhdestä,luopuu samalla myös toisesta. Jos haluaapitää ensimmäisen, haluaa samalla pitäämyös toisen.

Naispappeudessa murretaan tämä syvämiehen ja naisen välisen suhteenesikuvallisuus ja edustuksellisuus.Seurakunnan johtajaksi eli kaitsijaksi japaimeneksi saarnavirkaa ja sakramenttejahoitamaan tulee valita Isää ja Poikaasukupuolensa kautta edustava mies(1.Tim. 3:2, Tiit. 1:6). Niin kuin Isä lähettiPojan, niin Poika lähetti (mies)apostolinsakastamaan ja opettamaan (Matt. 28:16-20). Miesapostoliensa keskellä Kristusmyös asetti ehtoollisen ja käski viettääsitä Hänen muistokseen. Seurakunta eiopeta ja hallitse Kristusta, vaan Kristusseurakuntaa. Niin ei vaimonkaan tuleopettaa ja hallita miestään, vaan miehenvaimoaan (1.Tim. 2:12). Siksi naisen onsopimatonta, rumaa, vahingollista jahäpeällistä (kreik. aiskhron, 1.Kor. 14:35)astua seurakunnassa saarnaajan paikalle,seurakunnan johtajanauktoriteettiasemasta puhumattakaan.

Oikeassa Jumalan sanan mukaisessajumalanpalveluksessa seurakunnan eteentulee asettaa sanan opettajaksi jaarmonvälineiden hoitajaksi Poikaaedustava ja Pojan sanalle uskollinenmiespaimen. Silloin syntyy hengellisessäja teologisessa mielessä oikea aviosuhdeKristus-yljän ja seurakuntamorsiamenvälille. Suomessa jokin aika sittenvieraillut Kenian luterilaisen kirkonjohtava piispa Walter Obare Omwanzatotesi naispappeuden olevan hengellistähomoseksuaalisuutta. Kun miespaimenentilalle seurakunnan eteen astuukinnaispappi, niin silloin syntyy suhdekahden feminiinisyyttä edustavan välilleeli hengellinen homosuhde. Tämä onkarkea muoto hengellisestä haureudesta,joka on - jos mahdollista - vieläkin

tuhoavampaa ja kadottavampaa kuinruumiillinen haureus tai homosuhteissaeläminen.

Homoseksuaalisuus on sisäänrakennettunaispappeuteen. Siksi käytännössäkaikissa niissä länsimaisissa kirkoissa,missä on hyväksytty naispappeus, onmyös alkanut keskustelu homosuhteidenhyväksymisestä. Siellä, missänaispappeus hyväksyttiin ensimmäiseksi,esim. Hollannissa ja Ruotsissa, on jokirkkoihin tehty homopariensiunaamiskaavat. Kaikki merkit viittaavatsiihen, että näin on käyvä pian myösSuomen naispappeuskirkossa, joka onluopunut Jumalan sanasta ja senopettamasta mieheydestä ja naiseudesta.

Ja lopulta kaikkein tärkeimpänä asiananaispappeuskirkko hylkää veriuhrin.Kuten olemme edellä nähneet, miehen janaisen suhde saarnaa jo Eevanluomisesta ja ympärileikkauksen liitostaalkaen Kristuksen veristä ristiä, sovitustauhrin kautta. Kun miehen ja naisenerilaisuus ja jumalasuhteesta puhuvaedustavuus luomistodellisuudessakielletään ja hylätään, tullaan samallahylänneeksi myös Miehen veri, jokavuodatettiin morsiamen synnyttämiseksija puhdistamiseksi.

Veriuhrin kyseenalaiseksi tekeminennaispappeuskirkossa näkyy esim.Kirkkohallituksen vuonna 2004painamassa ja kaikkiin seurakuntiinjakamassa kirjasessa ’Kirkot sanovat einaisiin kohdistuvalle väkivallalle.Toimintaohje kirkoille’. Kyseessä onLuterilaisen maailmanliiton (LML)tuottamaa materiaalia, jota on ilmeisestilaajalti käännetty ja levitetty kaikkiin senjäsenkirkkoihin.

Naisen ja miehen suhdetta käsiteltäessäpuhe kääntyy myös uhriin (s. 30): ”Uhrin

käsite on ollut naisille taakka. Taakan

tekee vielä raskaammaksi perinteinen

käsitys opetuslapseudesta. Sen ytimenä

on itsensä uhraaminen, itsensä

kieltäminen, halu kärsiä, nöyryys ja

palveleminen. Kristillisen uskon

sisäistäneillä ja väkivallasta kärsivillä

naisilla on taipumus samaistua

Jeesukseen uhrina. Kärsiessään he

tuntevat olevansa lähellä häntä eivätkä

halua aktiivisesti vastustaa

kokemaansa kärsimystä... Naisten

mitään kyselemätön opetusten

seuraaminen johtaa siihen, että he

kieltävät itsensä, palvelevat ja

alistuvat. Väkivallan harjoittajat

rohkaistuvat jatkamaan samaa käytöstä

ja rakenteet, jotka tuottavat yhä uusia

uhreja, lujittuvat. Sen vuoksi Jeesuksen

ajatteleminen uhrina voi vahvistaa

väkivallan rakenteita ja sitoa uhrin

omaan rooliinsa.”

Teoksen sinänsä oikea ja kannatettavateema, usein heikommassa asemassaolevan naisen suojeleminen, näyttää siisolevan ’Troijan hevonen’, jonka kauttakatse kääntyy pois Herran ristilläantamasta veriuhrista. Kirjasen tavoitenäyttää lopulta olevan Raamatunopettaman patriarkaalisuuden eliisänvaltaisuuden ja siihen liittyvänmiespaimenuuden torjuminen. Tekstinlopussa (s. 34) tämä teema jännitetäänäärimmilleen. ’Fundamentalisteista’,’fanaatikoista’ ja ’karismaatikoista’sanotaan mm. näin: ”Pitäisikö

uskonnollisten ääriryhmien kannattajat

nähdä palavina uskovaisina ja

ajattelijoina vai demonisina

olentoina?”

Omien havaintojeni mukaan (ja myösainakin Ruotsissa tehdynsaarnatutkimuksen mukaan) on ilmeistä,että lähes kaikki naispapit vieroksuvatsynnin ja sovituksen, Jumalan vihan jaristinveren teemoja. Saman havainnonvoi tehdä myös muidennaispappeusajattelun sisäistäneidenpuheita kuunnellessa. Helvetti, jonkaHerra ristillään koki ja jonne kaikki Hänenverensä halpana pitävät joutuvat, ei olemukava aihe saarnattavaksi. Erityisenvaikea aihe opetettavaksi se tuntuuolevan monelle luonnostaanpehmeämmälle ja kompromisseihin elisovittelun- ja myöntymishaluisuuteentaipuvalle naiselle. Esimerkiksi nämäfeminiinisyyteen kuuluvat ominaisuudetovat monessa tilanteessakorvaamattomia. Mutta raamatullisenteologian ja apostolisen uskon mukaisensaarnan pohjaksi ne ovat kestämättömiä(1.Kor. 2:2).

Synti on raakaa; mietipä vaikka aborteissatapahtuvaa säälimätöntä lastenteurastamista! Myös synnin sovitustapahtui äärimmäisen raa’alla tavalla:kiduttamalla kuoliaaksi ristinpuuhunnaulaamalla täydellisesti syytön IhmisenPoika! Eikä Jumala pyhyydessään teepelastuksen suhteen mitäänkompromisseja eli käytä siinämolemminpuolisia myönnytyksiä. PyhäRaamattu ja sen Sana yksin on tietaivaaseen. Yksin usko, yksin armo jayksin Kristus ihmisen pelastaa, eikä siinä

4

ole tilaa pienimpäänkään ehtojentarkistamiseen tai neuvotteluun. Tämänpelastavan uskon saamiseksi jasäilymiseksi Herra on asettanutseurakuntaansa paimenen ja opettajanviran (Ef. 4:11), johon seurakunnan tuleekutsua yhden vaimon mies, muitakaitsijan kelpoisuusehtoja unohtamatta(1.Tim. 3, Tiit. 1).

Naispappeuskirkossa kuljetaan tietä,jossa Jumalan sanasta ohitetaan sellaisetkohdat, jotka ovat ’nykyihmiselle’vieraita, vaikeita tai jopa mahdottomantuntuisia hyväksyttäviksi. Ja mikäpä muutällainen vanhentunut ja ohitettava ajatusolisikaan, kuin ’tuhansia vuosia sittenAasiassa paimentolaisina eläneidenveriuhrikultti, jolla uskottiin voitavanlepyttää vihainen Jumala’.Raakalaismainenhan olisi ’sivistyneenihmisjärjen’ mukaan sellainen Jumala, jokavaatisi veriuhria - vieläpä oman rakkaanPoikansa veren julmaa vuodattamista -ennen kuin Hän leppyisi! TällaiseenPyhässä Raamatussa ja lihaan tulleessaHerrassa Jeesuksessa Kristuksessaitsensä ilmoittavaan Jumalaan me kristitytkuitenkin uskomme. Yksin verisen ristinPojan kautta me pääsemme rakastavaanja hellään Isän syliin. Jos joku ei tätä usko,niin parempi olisi, että hän ei kutsuisiitseään kristityksi, joka tarkoittaaKristukselle kuuluvaa ja Häneen uskovaa.Pelastusta ei ole luvassa muille kuin niille,jotka tunnustavat syntinsä ja uskovat neanteeksi Golgatan veriuhrin tähden.Sinäkin saat tämän uskoa. Mene äläkäenää syntiä tee. Aamen.

”Mutta kaikki on Jumalasta, joka on

sovittanut meidät itsensä kanssa

Kristuksen kautta ja antanut meille

sovituksen viran. 19. Sillä Jumala oli

Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä

kanssa eikä lukenut heille heidän

rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille

sovituksen sanan. 20. Kristuksen

puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja

Jumala kehoittaa meidän kauttamme.

Me pyydämme Kristuksen puolesta:

antakaa sovittaa itsenne Jumalan

kanssa. 21. Sen, joka ei synnistä tiennyt,

hän meidän tähtemme teki synniksi, että

me hänessä tulisimme Jumalan

vanhurskaudeksi.” (2.Kor. 5:18-21)

Martti Vaahtoranta

Pastori, TT

Reila

1. Kirkkona Raamatun jatunnustuksen pohjalla

Tässä artikkelissa, joka perustuuPaavalin synodin ja Priscilla–

yhdistyksen järjestämässäseminaarissa lokakuussa 2006 pidettyynesitelmään, etsitään seurakunnanapostolisen virkakonstituutionraamatullisia ja dogmaattisia

perusteita. Sen vuoksi tarkastelunulkopuolelle rajataan kokonaan sellainenargumentaatio, joka hakee kirkon virkaaja virkoja pohdittaessa ohjeet japerustelut maallisten ideologioiden,yhteiskunnallisen lainsäädännön tai liike-elämän käytäntöjen parista, muttasivuuttaa Raamatun ja tunnustuksen.Raamattu on kirkossa opin ja elämänylin ohje, kuten luterilaisettunnustuskirjamme oikein jakirkkoamme sitovalla tavalla opettavat.Keskustelija, joka kieltää tämäntunnustusperiaatteen, asettuu itse -ainakin argumentatiivisessa mielessä -kirkon ulkopuolelle, eikä hänellä voi ollamitään normatiivista sanottavaa kirkonoppia ja järjestystä koskeviin asioihin.

Vaikeaa on keskustelu myös niidenkumppaneiden kanssa, jotka tosinkäyttävät Raamattua, mutta valitsevatPyhän Sanan ulkopuolisin kriteerein,mikä siinä on heidän mielestään sitovaailmoitusta, mikä taas joutavaaaikahistoriallista roinaa. Markionin jäljetpelottavat!

Mekin tosin tiedämme, että Raamattuon olemukseltaan Jumalan kirjoihin vietypelastushistoriallinen ilmoitus, jokasisältää monenlaisia kirjallisuuden lajejaja jonka syntyhistoria sijoittuu ajallisestipitkälle akselille kattaen erilaisia

maantieteellisiä ja kulttuurisiaympäristöjä. Näin se ankkuroituusyvälle meidän inhimilliseentodellisuuteemme.

Me ymmärrämme raamatullisenhermeneutiikan tarpeen; siitä onkysymys jokaisessa saarnassa jatodistuspuheenvuorossa. Me emmekuitenkaan halua asettua Raamatunyläpuolelle emmekä sen tuomareiksi,vaan sen oppilaiksi Jumalan ilmoituksenomien, sisäisten kriteerien johdolla.Kirkon tunnustus on puolestaanvastausta Jumalan Sanan puhutteluunja lohdutukseen. Se ei olematemaattinen formeli eikäluonnotieteellisin kokein verifioitavissaeikä falsifioitavissa. Sen sijaan tunnustussyntyy ja sitä koetellaan Sanan valossakirkon yhteisen uskonkilvoituksenhelteessä. Siihen ei voi pakottaa ketäänjärkeen eikä logiikkaan perustuvinmenetelmin, mutta se on luovuttamaton,sitova ja konstitutiivinen osa kirkonidentiteettiä. Juuri tällaisena kirkkona eliHerrassamme kiinni riippuvien uskovienjoukkona haluamme olla mukana siinäpelastushistoriallisessa jatkumossa,johon Jumala Sanansa jasakramenttiensa kautta meitäarmossaan liittää. Emme istukatselemassa vaeltavaa joukkoa kadunvarren ikkunasta tarkkaillen, vaankuljemme sen mukana, Sanan valossatietä etsien, ehkä hitaasti, ontuen jakompuroiden, mutta kuitenkin eteenpäinkulkien.

2. Kuinka tähän on tultu?

Apostolisen virkakonstituution raamatulliset ja

dogmaattiset perusteet

Apostolisen virkakonstituution raamatulliset ja

dogmaattiset perusteet

TÄMÄ SALAISUUSON SUURI

5

Esitelmä

Keskustelemme siis kirkon viroistaRaamatun ja tunnustuksen pohjalta, taisitten emme puhu niistä lainkaan.Ajankohtaisen ja alati kiristyväntilanteemme vuoksi rajaan aihettammeedelleen ja kysyn: “Mitkä ovat neraamatullis-dogmaattiset teologisetperusteet, joilla torjumme

naispappeuden?” Tällöin olemmekäsillä olevan kysymyksen ytimessä.Samalla olemme argumentativiisessamielessä yhteisellä pohjalla niidennaispappeuden kannattajien kanssa,jotka kanssamme hyväksyvät pyhänRaamatun kirkon ylimpänäauktoriteettina ja tunnustautuvattavallamme luterilaiseen uskoon, muttakatsovat Raamatun itsensä antavanmeille vapauden jättää ihmisensukupuoli huomiotta, kun Kirkkonakutsumme ja vihimme pappejasaarnavirkaan.

Näinhän karkeasti ottaenargumentoitiin silloin, kun naispappeushyväksyttiin Suomen kirkossa noinkaksikymmentä vuotta sitten.Katsottiin, että Uuden Testamentinsanoma on jaettavissa kahteen “koriin”,josta toisessa olivat muuttumattomat,pelastukselle välttämättömät “uskonasiat”, joilla ilmeisesti tarkoitettiinesimerkiksi pelastushistoriallisiatapahtumia, kuten Herrammesyntymää, kärsimystä jaylösnousemusta, Pyhän Hengenvuodatusta tai vaikkapa sakramenttienasetusta. Myös itse erityisenpalveluksen eli papinviran todettiinkeskustelujen jälkeen ja monienyllätykseksi olevan Jumalan itsensäasettama instituutio eikä pelkkäkäytännön pakon sanelema inhimillinenjärjestely.

Sen sijaan papin sukupuolen katsottiinolevan toiseen “korin” eli ajanmuuttuvien haasteiden ja tilanteidenmyötä vaihtelevien toimintatapojenpiiriin kuuluvaa asia. Niitä ei koskisimikään erityinen eikä pysyvä Herranohje eikä asetus, vaan niissätoteutettaisiin sitovaa, muttasisällöllisesti joustavaa rakkauden

vaatimusta. Niinpä Raamatussaolevia kieltoja kutsua “kauniimmansukupuolen edustajia” saarnavirkaanpidettiin tällaisena aikasidonnaisena

aineksena, joka kahdentuhannenvuoden kehityksen puitteissa olimenettänyt ajankohtaisuutensa ja kuuluisamaan kategoriaan miesten pitkienhiusten ja naisten pitkien housujenkanssa. Näin siis ihmisen sukupuolisuussiirrettiin ainakin papinvirastapuhuttaessa adiaphora –asioidenjoukkoon, jotka voivat tilanteestariippuen olla noin tai näin, kunhan itsevirka Jumalan asetuksena säilyyvoimassa. Ja juuri rakkauden nimissäkatsottiin, että kauan alistetun naisenolisi vihdoin saatava oikeus saarnata jajakaa sakramentteja Jumalanseurakunnassa.

3. Kaksi koria – mutta mitäkumpaankin kuuluu?

“Uskon korin” ja “rakkauden korin”oikeasta sisällöstä siis nyt keskustellaan.Valitettavasti tässä ei ole mahdollistapaneutua raamatullisen palveluviranUuden testamentin sisällä havaittavaankehitykseen eikä myöskään kaikkien

kirkon palveluvirkojen ja -tehtävienraamatullisiin eikä dogmaattisiinperusteisiin. En edes tiedä, olisiko setarpeellista: Pyhä Henki on kekseliäämpikuin rakkaus, ja rakkauskin on kauheankekseliäs! Sille palvelutehtävien ja niihinvaadittavien armolahjojenmoninaisuudelle, josta UudenTestamentin kirjat todistavat, voi tuskinkukaan panna rajoja, eikä silloin kysytä,onko palvelija mies, nainen, lapsi vaivanhus harmaahapsi.

Kaikilla on seurakunnassa omapaikkansa ja oma tehtävänsä, kutenSuomessa tiedetään erityisestiherätysliikkeitten parissa ja kuten itseolen saanut kokea omassa, verorahoistariippumattomassa tunnustusluterilaisessaseurakunnassani Saksassa: kaikkitehtävät kirkkomusiikistataloudenhoitoon, täytekakkujenleipomisesta lastenjumalanpalveluksiin,lähetystyön esillä pitämisestäseurakunnan organisatoriseenjohtamiseen hoituvat vapaaehtoisvoimintai pientä korvausta vastaan. Vainkirkkoherra nauttii kuukausipalkkaa. Siltisekä toiminnan laajuus että sen laatuhakisivat vertaistaan, jos rinnalle

asetettaisiin suomalainen, verovaroillakustannettu alle viidensadan hengenpaikallisseurakunta.

Tästä palvelutehtävien runsaudestahuolimatta luterilaisessaseurakunnassamme on selkeärakenne, joka ilmenee erityisestijumalanpalveluksessa ja laajemminottaen vastuuna Sanan julistamisesta jasakramenteista: seurakunnan paimenseisoo vastapäätä seurakuntaa jajulistaa Kristuksen nimissä jaseurakunnassaan läsnäolevan Herranedustajana Jumalan pyhää Sanaa, lakiaja evankeliumia sekä palvelee sitäHerransa suuna ja käsinäehtoollisalttarin ääressä, kastaa ja julistaasyntejä anteeksi. Seurakunta vastaa

tähän Jumalan Sanan puhutteluun jajulistukseen sekä sakramenttienosallisuuteen katumuksella, uskolla jaylistyksellä, veisaten ja rukoillen – jamonia tehtäviä rakkaudessa ja uskonkuuliaisuudessa seurakunnassa jaomassa maallisessa kutsumuksessaantoteuttaen.

Näinhän luterilainen tunnustuksemmekuvaa papin ja seurakunnan suhteen.Pappi ei edusta viras saan itseään, eiomaa uskoaan eikä persoonaansa, vaanKristusta, seurakunnan Herraa jaVapahtajaa. Myös kutsu tähän virkaantulee paimenelle ensisijaisesti hänenulkopuoleltaan, vaikka sisäisen kutsuntietenkin tulisi liittyä ulkoiseen, jottavirkaa voisi hoitaa iloiten.

Saarnavirka ei nimittäin olekunniatehtävä, ei varsinkaan sellainen,johon uskova voisi itse kutsua itsensätai katsoa olevansa siihen oikeutettu,vaan usein hyvin raskas risti, jonkakantamiseen tulee kutsu viime kädessäJumalalta, mutta ei välittömästi, vaanHänen seurakuntansa välityksellä.Pappien kutsuminen omastakeskuudesta onkin yksi yhteisen,

hengellisen pappeuden tärkeimmistätehtävistä: juuri uskon syntymiseksi on

6

saarnavirka asetettu, ja usko puolestaansynnyttää yhteisen pappeuden ja pitääsitä yllä.

Tästä rakenteesta, paimenen jaseurakunnan suhteesta ja senkonstituutiosta olemmekin nyt ensisijassa kiinnostuneita. Kysymme, milläteologisilla perusteilla väitämme, ettätämä rakenne koostuu juurimiespuolisesta papista jaseurakunnasta, että mieheys kuuluu“uskon koriin”, kun saarnavirastapuhutaan – ja miksi tämä kysymys onniin tärkeä, että se näyttää ainakinSuomessa ohittavan merkityksessäesimerkiksi kiistat ehtoollis- taivanhurskauttamisopista? Miksi moni onvalmis mieluummin luopumaanvirastaan tai vaihtamaan seurakuntaakuin sopeutumaan tätä järjestystävastaan sotivaa järj estelyä?

4. Herran käsky

4.1. Jumalan inkarnatorinen sana

Useat meistä olisivat valmiit ilmanhetkenkään epäröintiä vastaamaannäihin kysymyksiin: “Koska se onHerran käsky.” (1 Kor. 14:37). Niinminäkin.

Aina se ei kuitenkaan olisi minultaonnisunut. En olisi uskaltanut vedotasuoraan Jumalan Sanaan, vaikkanäkemykseni itse asiasta oli jo selvä. Jaainakin niille sisarille ja veljille, jotkakanssamme tunnustavat Raamatunauktoriteetin, mutta eivät näe Sananopettavan samoin, olemme velvollisetselittämään, mitä tarkoitamme tällänäkemyksellämme “Herran käskystä”.

Että joudumme ikään kuin“selittelemään” raamatullistavakaumustamme, voi kuitenkin jonkunmielestä tuntua loukkaavalta ja Jumalansanan halveksimiselta. Eikö Sanaapitäisi vain yksinkertaisesti totella?Emmekö ole näin kysellessämme kuinsielujen viettelijä ja murhaaja, jokakerran kysyi: “Onko Jumala todellasanonut ... ?” (1 Moos. 3:1).

Tietenkin Jumalaa pitää totella, ja onoikein olla aralla tunnolla Hänen Sanansaedessä. Nyt kuitenkin toimimme

päinvastoin kuin Kiusaaja Paratiisissa:emme aseta Jumalan käskyäkyseenalaiseksi eikä meidän tarvitseselittää Raamatusta mitään pois eikäkarsia sitä, vaan saamme asettuaJumalan Sanan alle, ottaa sen kiitollisinavastaan ja paneutua yhä syvemmälleilmoituksen salaisuuteen. Emmehän oleorjia, vaan vapaita, lapsia ja perillisiäKristuksessa! Meillä on HänenHenkensä, jossa huudamme “Abba,Isä”! Ei meitä ole kutsuttu painamaanotsaamme maahan äärimmäisenalistumisen merkkinä, vaan – kutenmeillä Saksassa on tapana – rukoilemmeseisten ja kasvokkain Isämme kanssa,Häntä vapaina ja onnellisina ylistäen,mutta myös Hänen tahtoaan ja omaatietämme kysellen. Ja selvää on, ettämeiltä on lupa kysyä raamatullisenuskomme perusteita. Meiltä saaesimerkiksi kysyä ja meidän pitää osatavastata, miksi uskovilla nuorilla miehilläsaattaa olla pitkät hiukset ja naisillalyhyet, mutta naispappeutta mepidämme Jumalan tahdon vastaisenajärjestelynä ja vetoamme siitäpuhuttaessa “Herran käskyyn”. Meidänpitää tietää, miksi useimmat meistä eivät

ole sitä mieltä, että orjuus on Jumalansallima järjestys, johon meidän olisiainakin itse sopeuduttava, jos tilanneosuisi kohdallemme, mutta silti pidämme“naisen puhekieltoa seurakunnassa”yhä kirkkoa sitovana määräyksenä?Miksi ensinmainitut asiat kuuluvat“ehdonvallan” piiriin ja joustavaan“rakkauden” koriin, jälkimmäinen taasei?

Näihin kysymyksiin ole aina helppovastata. Uusi Testamentti ei tarjoa meillekanonista lakia, joka yksityiskohtiamyöten säätelisi seurakunnallistaelämää. Vanhan Testamentinseremonialaki on kumottu; se ei sidoUuden liiton kansaa. Kohtaamme siltimonenlaisten tilanteiden, ohjeiden,kysymysten, kieltojen ja kehotustenhämmentävän kirjon, kun luemmeApostolien tekojen historiallista kuvaustatai apostolisten kirjeiden opetuksia siinäalati kehittyvässä ja ajoittainmyrskyisässä tilanteessa, jossa Jumalanseurakunta, kirkko, lähtee tyhjältähaudalta, taivaaseenastumisen vuoreltaja Helluntain ihmeestä kaikkeen

maailmaan ja alkaa saada hahmoa.

Tämä hämmennys ja kirjo myös VanhaaTestamenttia lukiessamme kertoo meillekuitenkin Jumalan ilmoituksenluonteesta. Tämä on ilmeistä sitävarsinkin islamin ilmoituskäsityksentaustaa vasten tarkasteltaessa: meilläkristityillä ei ole, kuten muslimeilla,pohjimmiltaan historiattomastiymmärrettyä Koraania, joka on ikäänkuin pudonnut taivaasta ja sisältää ennenkaikkea ohjeita ja määräyksiä oikeastaelämästä niin hengellisissä kuinmaallisissakin asioissa ja jonka kruununaon alati toistettu idea Jumalanykseydestä ja ilmoitus tämän Jumalanprofeetasta. Raamattu sen sijaan vastaaolemukseltaan yhden JumalanKolminaisuutta ja meidän Herrammelihaksi tulemista ja alennuksen tilaa

Hänen silti pysyessään todellisenaJumalan Poikana ja ikuisena Sanana.

Jumala ei puhukaan Sanaansa meidänohitsemme eikä meidän ylitsemme,vaan meille. Hänen ilmoituksensa eisivuuta kirkkoa eli sitä Sanan jasakramenttien yhteydessä elävääuskovien joukkoa, jolle tämä ilmoitusensin suullisessa muodossa ja sittenkirjoihin ja kansiin vietynä annettiin:päinvastoin, Jumalan Sana edellyttää

sen ihmiskunnan ja seurakunnan, jollese on puhuttu. Jumalan ikuisen Sanan

tulo sanoiksi on sidoksissa Hänenihmiseksi tulemiseensa ja historialliseenpelastustekoonsa KristuksessaJeesuksessa, ja Herramme inkarnaatiopuolestaan on sidoksissa meidänlankeemukseemme ja hätäämme. Sentähden ei ole olemassa saarnattua jakirjoitettua Sanaa an sich eli ilman sensuhdetta ihmiskuntaan ja Kirkkoon.Sana on Jumalan rakkauden tahdostaolemassa ainoastaan siinä suhteessa,

jossa Hän sen puhuu ja julistaa meille jaantaa myös kirjata sen meitä vartenmuistiin, ja niin se on myös kirjallisenaJumalan vaikuttava Sana.

Kaiken lisäksi tämä tapahtuupoikkeuksetta meidän ihmisten kautta:jopa ne profetiat, jotka Jumala onekstaattisessa kokemuksessa antanutkirkolleen, on puhuttu “profeettojenkautta”, ja Mooseksen laintaulujenkinsisällön tunnemme vain ihmisten

7

kirjoittaman tekstin välityksellä.Ylivoimaisesti suurin osa Jumalankirjoitettua Sanaa on lisäksi sellaista, mitävoisimme yhtä hyvin sanoa “ihmisensanaksi”, ellemme tietäisi, että se onsyntynyt Pyhän Hengen vaikutuksestaja uskon yhteydessä Jumalaan: se onseurakunnan rukousta, historiallistakuvausta, apostolien opetusta – ja siltiJumalan autoritatiivista Sanaa. Senvuoksi me, syntiset ihmiset, olemmeKristuksen tähden ja Häneen uskossaliittyneinä kirkkomukana Jumalanilmoituksen tapahtumisessa. Siitähuolimatta emme missään suhteessa

ole sen subjekteja emmekä“kanssailmoittajia”. Olemme ainoastaanSanan vastaanottajia silloinkin, kunSana on seurakunnan huutoa ja rukoustatai kertomusta historiasta, jossa Jumalavaikuttaa seurakunnas saan ja senkautta. Sillä Kristus itse huutaa jarukoilee seurakunnassaan ja on läsnä senajallisessa vaelluksessa.

Tällä tavalla Jumalan ilmoitus nivoutuuihmiskunnan sekulaariin historiaan,yhdistää siihen omat pyhätpelastustekonsa ja tekee meidänhistoriastamme pelastushistoriaa. Kunotamme tämän kirkolle ja kirkon kauttajulistetun Jumalan Sanan vastaan jaliitymme uskossa siihen, Jumalanpelastushistoriasta tulee osa meidänomaa biografiaamme. Meidänelämäkertamme liittyy Jumalanpelastushistoriaan.

Näin esimerkiksi minulle tapahtui jopyhässä kasteessani, mutta myös tänäänkäsiteltävä kysymys on ollut osa samaaprosessia. Se on kuitenkin kivulias, eikäse ole hetkessä valmis. Monen kokemuson, kuinka hämärältä tuntuva ja moninpaikoin käsittämätön Raamattu onyhtäkkiä alkanut avautua Kristuksessa,Vapahtajassa, joka ilmestyy sensanoman keskuksessa ja senKeskuksena. Voi silti kestää kauan,ennen kuin tämä Kristuksessa ilmestynytvalo on kirkastanut Sanan viimeisetkinkolkat. Monta kertaa pitää Lutherinohjeen mukaisesti nostaa matkallalakkia! Ja lopullisesti tämä ihmeellinenja ihana, mutta samalla kertaa vaikeamatka päättyy vasta perillä, kun hämäräkuva vaihtuu näkemiseksi.

Tämä on ollut oma kokemukseni myösnaispappeuskysymyksen edessä. En olekoskaan voinut pohtia sitä kylmästilaskevan järjen avulla enkä tarkastellasitä ulkopuolisena, vaan se on sekäkysymyksinä että vastauksina nivoutunuttiiviisti omaan henkilöhistoriaani jaihmisyyteeni siinä sosiaalisessakontekstissa, jossa olen elänyt. Tämäkokemus on vahvistanut minussa sitävanhaluterilaista vakaumusta, ettäteologiassa pitää kyllä käyttää järjenvaloa apuna niin paljon, kuin Herra onsitä itse kullekin antanut, mutta viimekädessä Raamattua selittää Raamatullaoikein vain Jumala itse Pyhän Henkensäkautta, ja tämä Henki puolestaan toimiiSelittäjänä siellä, missä on uskossaankilvoittelevia Jumalan lapsia eli kirkossa,Jumalan seurakunnassa.

4.2. Tapausselostus - kuinka Herrankäsky nivoutui nuoren teologinelämäkertaan

Kun itse nuorena teologina pohdinvaikeaa kysymystä saarnavirasta ja senkonstituutiosta, minulle ei riittänyt pelkkä“Herran käsky”. Sen sijaan etsin tämänkäskyn sisäistä mielekkyyttä. MiksiHerramme käskisi tällä tavoin jotakin,mikä mielestäni oli koko UudenTestamentin hengen ja vapaudensanoman vastaista?

En tosin silloin vielä ymmärtänyt”Herran käskyn” vakavuutta. Kyse olipuhtaasti kielellisestä puutoksesta. En oleuusimman suomalaisenraamatunkäännöksen suuri ystävä jaluen edelleen mieluiten edellistä, ja myösvanhaa käännöstä käytän silloin tällöin.Tämän 1. Korinttolaiskirj een luvun 14kohdan käännös vuoden 1938raamatunkäännöksessä oli kuitenkin yksiniistä syistä, jotka loivensivat mielessänisitä Herran käskyn jyrkkyyttä, johonvasta teologisten keskustelujenyhteydessä törmäsin. Nykyinensuomalainen kirkkoraamattu sen sijaankääntää 1 Kor 14:37-3 8 aivan oikeinseuraavalla tavalla: “Jos joku uskooolevansa profeetta tai saaneensa muitaHengen lahjoja, hänen tulee tietää ettätämä, mitä kirjoitan, on Herran käsky.

Jos joku ei tätä tunnusta, Jumala eitunnusta häntä.”

Muistan, että vavahdin sisäisesti, kunensimmäisen kerran näin tämänkäännöksen. Mutta missä saattoi piillätämän käskyn sisäinen mielekkyys?

Tämän Jumalan Sanan piti nivoutua

omaan elämääni, ennen kuin saatoinottaa sen vastaan ja todella kuulla, mitäsiinä sanottiin.

Tämä tuntuu jälkikäteen ajatellenpahalta. Asetuin sillä tavoinvastustamaan Jumalan selvää Sanaa –aivan kuin ne omasta mielestäänraamatulliset kristityt, jotka kieltävätHerramme ruumiin ja veren todellisenläsnäolon ehtoollisen leivässä ja viinissä!Ja Paavali perustelee “Herran käskyn”asiallisesti juuri samalla tavoin kuin senehtoollisopin, jolla hän liittyy synoptiseenevankeliumitraditioon: “Sillä minä olensaanut Herralta [kursiivi minun] sen,minkä myös olen teille tiedoksi antanut,että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänetkavallettiin, otti leivän, kiitti, mursi jasanoi: ’Tämä on minun ruumiini, jokateidän edestänne annetaan; tehkäätämä minun muistokseni.’” (1. Kor.11:23-24) Mutta kuten Ulrich Zwinglin

henkiset jälkeläiset pitävät mielettömänäajatusta Herran ruumiin todellisestasyömisestä leivässä ja veren juomisestaviinissä, samoin olivat minulle kauhistusne Uuden testamentin opetukset, joidenmukaan naisen pitäisi vaietaseurakunnassa tai peräti alistua miehenedessä.

Koin teologina jatkavani vuonna 1895syntyneen isoäitini perinnettä; hyllyssänion yhä hänen Novuminsa, jota hänkäytti opiskellessaan Helsinginyliopistossa jo ennen Suomenitsenäistymistä. Ympärilläni olimuutenkin korkeasti koulutettuja jaitsenäisiä naisihmisiä monessasukupolvessa nuorta vaimoani myöten,ja edelleen olen sitä mieltä, että se onoikein, että niin pitää ollakin. Miehet janaiset ovat tasa-arvoisia Jumalanedessä, ja tasa-arvoisia heidän pitää ollamyös yhteiskunnassa, kunhan vainlasten hyvä asetettaisiin ensimmäiseksiarvoksi. Miksei näin siis voisi olla myöskirkon virassa?

8

Toisaalla kuulin yhä jyrkempänäkaikuvan “Herran käskyn”. Ymmärsin,että kyse oli todellakin Herran käskystäeikä vain Paavalin viisaasta neuvostaPyhän Hengen opastuksella jossakinniistä monista vaikeista tilanteista, joihinnuori kirkko alati joutui. Se oli Herrankäsky, joka ei jäänyt jonnekin ilmaanroikkumaan ja jonka voi uskoa tai ollauskomatta, kuten vuoden 1938Raamatun käännöksen mukaan vieläsaattoi ajatella, vaan se päättyi –kiroukseen.

Senkin ymmärsin, että kun puhuttiinorjuudesta ja siihen suostumisesta, olikysymys sielunhoidollisesta neuvostatilanteessa, jossa kirkko ei hurjimmissaunelmissaankaan kuvitellut olevansatulevaa globaalia kulttuuria moraalisestinormittava yhteisö, vaan pieni, vainottuvähemmistö, joka koostui suurelta osinorjista ja pani toivonsa ennen kaikkeaJumalan Sanan lupauksiin uusistataivaista ja uudesta maasta. Kun UusiTestamentti tässä tilanteessa kehottaaorjina kutsuttuja kantamaankutsumuksensa palveluksena Herralle,se tosin pohjustaa niitävallankumouksellisia muutoksia, jotkayhteiskunnassa tulisivat tapahtumaan jajoiden yksi tärkeistä virstanpylväistä onollut luterilaisen uskonkäsityksenkorostus arkipäivän halvimmankin työnsiunauksellisuudesta silloin, kun “setehdään Herralle”. Ennen kaikkeatarkoituksena lienee kuitenkin ollutyhtäältä Ristin Herran jälkiä jaVuorisaarnan opetuksia seuraten antaahyvä kristillinen todistus isäntäväelle,toisaalta pysyä mahdollisimmankaukana vaarasta olla lietsomassaorjakapinoita, jotka antiikin Roomassayleensä johtivat kaaokseen ja julmaanverenvuodatukseen.

Seurakunnan sisäisten arvojärjestyksientai myöskään tehtävien jaon kanssa tälläohjeella ei kuitenkaan ollut mitääntekemistä. Kaikki Jumalan lapset olivatja ovat Herransa edessä yhtäarvokkaita. Tässä asiassa ei ole erotustaorjan eikä vapaan, ei juutalaisen eikäkreikkalaisen, ei myöskään miehen eikänaisen välillä. Tämän “sisäisenvallankumouksen” merkitystä tuskinvoimme yliarvoida.

Niinpä Uudesta testamentista ei löydy

ensimmäistäkään sielunhoidollistaohjetta, “Herran käskystä”puhumattakaan, joka kehottaisivälttämään orjien kutsumistaseurakunnan kaitsijan toimeen. Jakuitenkin tämä mahdollisuus kiellettiinnaisilta! Tästäkö siis oli kysymys? Ettäjokin raja sentään oli emansipaatiollekinlaitettava!

Vai oliko Uuden testamentin kirjoittajiasittenkin ohjaamassa jokin syvempiPyhän Hengen logiikka? Kummallinenristiriita näytti nimittäin tässäkysymyksessä löytyvän jopa itsensäRaamatun sisältä. Yhtäällä olivattunnettu Herran käsky ja sen ympärilleryhmittyvät lausumat “vaimonalamaisuudesta”, ja vielävoimakkaammin minuun vaikutti setosiasia, ettei myöskään meidänHerramme maan päällä vaeltaessaaneikä edes ilmestyessään ylösnousseenaomilleen antanut 1. Korinttolaiskirjeenvastaista “Herran käskyä”. Sen sijaanHän valitsi kirkkonsa apostoleiksi vainmiehiä, ajattelemme sitten “niitäkahtatoista” tai laajempaa apostolienjoukkoa.

Toiselta puolen juuri Jeesus suhtautuioman juutalaisen kulttuurinsa keskellävallankumouksellisella tavalla naiseen,ja tietysti myös lapseen. Tämän metiedämme. Ei voi myöskään olla vaillamerkitystä, että juuri naiset toivatensimmäisinä sanoman Herrammeylösnousemuksesta apostoleille, jotkapeloissaan eivät uskaltautuneet edesulos kolostaan, nämä “vahvemmansukupuolen edustajat”.

Ja silti juuri meidän Herramme olijumalallisella auktoriteetilla – niin,jumalallisella auktoriteetilla – valinnutnämä yksinomaan miespuolisetapostolinsa aina Juudas-parkaa myötenvirkaansa. Tätä tosiasiaa ei suinkaankumoa se selitys, jonka mukaan “nekaksitoista” olivatkin ikään kuin Uudenliiton “kaksitoista kantaisää” eivätkä niitäjulistajia ja paimenia, joiksi me heidätymmärrämme. Jos nimittäin Herrammeolisi tässä asiassa halunnut kumota“miehisen vallan”, Hän olisi varmastikutsunut kirkolle matriarkkoja

“patriarkkojen” sijaan. Jamuistakaamme, että apostolien piiri olipaljon “niitä kahtatoista” laajempi, mutta

miehiä siihenkin vain kuului.

Tähän argumenttiin liittyy myös se väite,ettei apostolien virasta olisikaan meidänseurakunnalliseen palveluvirkaammemitään sellaista jatkumoa, jokaoikeuttaisi puhumaan “apostolisestavirasta” nykyisessä kirkossa. Tietenkinkoko kirkko on lähetetty maailmaan jaon siinä mielessä apostolinen, apostolienja profeettojen päälle rakennettu, muttamyös maailmaan lähetetty kirkko. Jatässä missiossa ja siihen liittyvässätodistustehtävässä ei todellakaan oleerotusta paimenen ja lauman, erityisenpalveluviran haltijan ja yhteisenpappeuden välillä, vaan ulospäin

seurakunta on kutsuttu todistamaanHerrastaan kaikin voimin ja kaikkien senjäsenten kautta, kukin omalla tavallaanja paikallaan.

Kuitenkin kirkon sisällä jatkuu yhäapostoleihin ja jopa meidän Herraammepalautuva kaitsennan virka. Herra,kirkon Ylipaimen, joko itse suoraanasetti apostolit – jopa“keskensyntyneen” Paavalin –virkaansa, tai ainakin nämä olivatHerransa maanpäällisen elämäntodistajia. Nämä apostolit vuorostaanasettivat paimenia seurakuntiin, kun heeivät enää henkilökohtaisesti voineetpaimentaa niitä, ja nämä paimenetpuolestaan vihkivät seurakunnankutsusta ja sen valitsemina jälleen uusiapaimenia virkaansa. Ja nämä olivatmiehiä.

Toisaalta ei naisia välttämättä alistettumyöskään nuoressa kirkossa.Vapahtajamme vallankumouksellinentasa-arvo-ohjelma jatkuu esimerkiksiapostoli Paavalin opetuksessa:Kristuksessa kaikki uskovat ovatsamanarvoisia. Heillä on erilaisiaarmolahjoja ja erilaisia tehtäviä, mutta“käsi” ei voi sanoa “silmälle” eikä “jalka”“korvalle”, ettei tarvitse tätä, japäinvastoin.

Eivät naiset tässä nuoressa kirkossamyöskään vaienneet. KohtaammeApostolien teoissa ja apostolisissakirjeissä jatkuvasti erittäin aktiivisia jauskostaan tietoisia sisaria, jotka kantavatmonella tavalla vastuuta seurakunnastaja jopa opettavat kristillistä uskoamiehille. Mahtoikohan tämä onnistua, jos

9

nämä sisaret eivät koskaan avanneetsuutaan?

Ja Paavali suhtautuu näihintyötovereihinsa erittäin arvostavasti. Enkerta kaikkiaan löydä edes “vaimonalamaisuutta” ja “hiljaisuudessaoppimista” korostavat raamatunkohdatedessäni koko Uutta testamenttia taiPaavalin kirjeitä läpäisevää ihannekuvaanaisesta, joka ei tiedä mitään eikä osaamitään, ei koskaan näy eikä kuulumissään ja vaikuttaa, jos vaikuttaa, vainkodin seinien sisällä, kutenäärikonservatiivin islamin parissatapahtuu. Toisaalta on tärkeää huomata,että Uuden testamentin pareneesi eisuinkaan edusta vanhaa eikä moderniagnostilaista naiskuvaa, joka halveksiisekä sukupuolisuutta että siihen liittyväääitiyttä. Päinvastoin, se pitää juuri äidintehtävää, lasten synnyttämistä jakasvattamista jopa uskoon japelastukseen liittyvänä kysymyksenätilanteessa, jossa ihmisihanne – ja senmyötä varmasti myös käsitysmieheydestä – irtoaa Jumalanluomistarkoituksen mukaisestadualiteetista ja ruumiillisuudesta sekäsiihen liittyvistä arkisista, mutta ihanistapuuhista ensimmäisen uskonkappaleenpalveluksessa.

Ja joka tapauksessa meillä on Jumalanpyhässä Sanassa “Herran käsky”,jyrkästi annettu “Herran käsky”.Vapahtajamme ratkaisuissa näkyvädiskrepanssi sukupuoltenperiaatteellisen tasa-arvon ja erilaistentehtävien välillä siis jatkuu nuoressakirkossa, ja Paavalin mukaan tämänjatkumon takana on seurakunnanHerran itsensä auktoriteetti. Yhtäältäsukupuolet ovat tasa-arvoisia, toisaaltavain miehiä kutsutaan paimenenvirkaan. Kuinka nämä kaksi erilaistalinjaa jopa apostoli Paavalinopetuksessa sopivat yhteen? Kuinka“Herran käsky” sopii siihen naisenuuteen asemaan, joka hänellä onseurakunnassa ja Jumalan lapsena?

Tätä nuorena teologina pohtiessaniminulle oli syvä heuristinen merkitysErkki Koskenniemen pienellätutkimuksella “Naispappeudeneksegeettinen argumentointi; erityisesti1 Kor 11-14 problematiikka” vuodelta1983. Koskenniemi pyrki osoittamaan,

että kieltäessään naisen “puhumisen”seurakunnassa Uusi Testamentti eisuinkaan tarkoita, että naisihminen saisiavata suunsa ainoastaan kotona, jasilloinkin vain kysellä mieheltään, mitäpappi kirkossa tarkoitti. ëáëåé\í,’puhua’, tarkoittaa tässä yhteydessäaivan tiettyä puhumista. Ei siis oleristiriitaa siinä, että yhtäältä Uudentestamentin todistuksen mukaanvaimoväki profetoi ja rukoilee

julkisesti ja jopa yksityisesti opettaa,

mutta silti “naisen on vaiettavaseurakunnassa”.

Koskenniemen tulkinnan mukaan tässäpuhumista merkitsevä verbi tarkoittaanimenomaan tietyssä asemassa javirassa tapahtuvaa julkista

opettamista. Luterilaisittainsanoisimme, että Jumalan asettamasaarnavirka on se, joka tässämerkityksessä “puhuu”, ja sen kieltävättunnetut “naispappeuden vastaiset”raamatunkohdat. Kaikki sellainennaisten esiintyminen seurakunnassa,jonka voi katsoa olevan heidänyritystään asettua siihen virkaan, johonheitä ei Herran käskyllä voida kutsua,on torjuttava.

Ja tähän selitykseen meistä monityytyneekin: meille riittää, että yhtäältäolemme miehinä ja naisina uskon kauttatasa-arvoisia Jumalan lapsia jamuodostamme yhdessä sen Jumalankuvan, jonka synti on turmellut ja jokauskossa uudistuu. Toisaalta tiedämme,että Jumala on asettanut saarnaviranpalvelemaan seurakuntaa “vastapäätä”sen yhteistä pappeutta, jonka kauttaPyhä Henki toimii sukupuoleenkatsomatta ja varmasti myös puheenlahjaa hyödyntäen. Uskomme, ettätämä yhteisen pappeuden ja erityisen,uskon saamiseksi annetunsaarnaviran dialektiikka on Jumalanasetus ja että “Herran käsky”säätelee jumalallisella auktoriteetillajuuri tätä asetusta.Jatkan kuitenkin vielä. Tulin nimittäinitse tähän vakaumukseeni vähän erireittiä, kuin ehkä useimmatkohtalotovereistani. Muutenkinminulla on ollut taipumus ensin nähdä

asiat ja vasta sitten hahmottaanäkemääni käsitteellisesti, niin kuinkoko uskonkehitykseeni liittyy

Vapahtajani armahtavan läsnäolonväkevä kokemus tilanteessa, jossa enväliin uskaltanut edes lukea Ramattua,koska se vain tuomitsi minut jokasivullaan ja joka jakeessaan. Mutta kunymmärsin, että sama Vapahtaja, jokaei päästänytminua sittenkään putoamaan helvetinsyvyyksiin, puhui jopa Vuorisaarnassa,jota eniten pelkäsin, ja lohdutti minuaJohanneksen evankeliumin viimeisissäluvuissa, aloin nähdä Hänet kaikkiallaSanan keskuksessa. Monin paikoinvaikeasti ymmärrettävä Raamattu alkoiavautua – ja avautuu yhä.

Myös siinä vaiheessa, kun käsitykseniseurakunnan palveluviran konstituutiostaalkoi sopia edellä kuvattuihinraamatullisiin raameihin, minulla olijoitakin aavistuksia siitä, miksi Jumalaehkä näin tahtoi. Nämä aavistuksetpuolestaan liittyivät omaan kasvuuniihmisenä, ja tämän kasvun lähtökohtanaoli tietenkin se suomalainen kulttuuri jaympäristö, jossa olen saanut kasvaa jajosta olin joskus ylpeä – ja olen tietystivieläkin.

Silti kysyn yhä useammin, kuinka korkeahinta on maksettu siitä, että Suomestaon tehty tasa-arvon mallimaa. Olenmelkein varma, että lapsille se onmaksanut paljon, ja lapsia me kaikkiolemme joskus olleet. Niinpä luulen, ettäsiitä ovat maksaneet melkoisesti myösmiehet, ja ehkä vielä enemmän - naiset.

Eli olemmeko sittenkin saaneet vammansielullemme, kun olemme halunneetvoittaa omaksemme maailman? Entiedä. Sen kuitenkin tiedän, ettälopputuloksena on usein ollut heikkomiehinen ja heikko naisellinen identiteetti.Ei ole ollut sopivaa olla tosissaan ja

10

täysillä mies, mutta ei myöskäännainen, vaan mieluummin jotakin siltäväliltä. Ja tämä sopii hyvin siihenargumentaatioon, joka sanoo, ettei“papin sukupuolella ole väliä”.Sukupuolta nimittäin pidetään jotensakinepäolennaisena asiana ihmisessä.Itsekin olin sisäistänyt tämän ajattelun,jossa miehisyys nähtiin oikeastaanpahana asiana, mutta myöskään nainenei saanut olla naisellinen, vaanmahdollisuuksien mukaan “hyvä jätkä”.En välttämättä tiedostanut tätä, muttakoin sen syvällä sielussani.

Sitten kuitenkin tapahtui jotakin, mikämuutti elämäni jotensakinperusteellisesti. Menin naimisiin! Mitäänsen parempaa ei nuorelle miehellevoikaan hengellisen herätyksen jauskoon tulon lisäksi tapahtua.Olimme vaimoni kanssa silloin vielävarsin nuoria, vähän päällekahdenkymmenen. Emme olleet enääihan lapsia, mutta emme vieläaikuisiakaan. Saimme siis armonaikuistua yhdessä. Ja osa tätäaikuistumisen prosessia oli muutos, jonkajouduimme perä perää tekemäänkäsityksessämme naispappeudesta.Tämä prosessi ei ole vieläkään valmis.Saamme yhä oppia toisiltammetulemaan siksi, miksi Jumala on meidätluonut – mieheksi ja naiseksi, kahdeksierilaiseksi tavaksi olla ihminen, jotkayhdessä ja suhteessa toisiinsamuodostavat Jumalan kuvan. Saammeoppia iloitsemaan ja kiittämäänmieheydestämme ja naiseudestamme.Ja varmasti tätä ovat meille opettaneetmyös kolme lastamme. Avioliitto ja isyysolivat minulle siis se korkeakoulu, jokaavasi näkemään sukupuolisuudenperustavaa laatua olevan merkityksenihmisyydelle. Ne olivat myös se tekijä,joka loi pohjaa Jumalan Sanan totuudelle,kun pohdin kysymystä seurakunnanvirasta, tai se “koukku”, johon JumalanSana tarttui. Tajusin nimittäin, että joskerran on niin, että saarnavirka onJumalan asettama instuutio ja kuuluusellaisena “uskon koriin”, me joudummeluopumaan kristillisestä ihmiskuvasta eliuskosta ihmiseen Jumalan kuvanasukupuolten suhteessa toisiinsa jaylipäätään sukupuolisuudenluomismerkityksestä, jos sanomme, ettei

“papin sukupuolella ole väliä”.

Tai kun uskomme, ettei pappi edustavirassaan itseään eikä omaa uskoaan,vaan Sanassa ja sakramenteissaläsnäolevaa Kristusta, mitä ajattelemmeVapahtajamme ihmisyydestä, jossanomme, “ettei papin sukupuolella oleväliä”? Oliko Herramme androgyyni?Ei varmasti! Herramme oli ja on yhätosi Jumala ja tosi ihminen. Ihmisiäpuolestaan on Jumalan luomistahdonmukaan vain kahta lajia, jotka yhdessämuodostavat Hänen kuvansa. JaHerramme oli ja on yhä varmasti mies.Tällöin on myös ymmärrettävää, ettäsama Herramme antoi sen “käskyn”,jota olemme tässä pohtineet. Herrammehalusi varmistaa, että se järjestys, jonkaHän itse oli kirkolleen suunnitellut jatahtonut ja josta Hän oli maksanutäärettömän hinnan tulemalla ihmiseksi,pieneksi pojaksi, mieheksi ja Ristinuhrikaritsaksi, että järjestys, jonka Hänoli meidän autuutemme tähden asettanutjuuri tällaiseksi, myös pysyisi voimassa.Niinpä ei vain papinvirka itsessään, vaanmyös sen sukupuolinen konstituutiokuuluu Jumalan asettamaan “uskon” ja“evankeliumin” eikä luovan“rakkauden” piiriin. On ilmeisesti Herrantahto, että järjestyneellä seurakunnallaensinnäkin on rakenne, jonka puitteissaevankeliumin julistus ja sakramenttientoimittaminen on sillä tavoin objektivoituja institutionalisoitu, ettei se oleriippuvainen itse kunkinseurakuntalaisen kulloisestakinmielentilasta, kyvyistä eikä innostuksestayhteisen pappeuden pohjalta. Voinviluisena syntisenä olla varma siitä, ettäeivät vain hyvää tarkoittavat veljet jasisaret, vaan Herra itse julistaa Sanansaja jakaa sakramenttinsa sen palvelijankautta, jonka olemme Hänen nimissäänkutsuneet hoitamaan virkaansa ja jonkaHän itse on siihen palvelijansa kauttavihkinyt.

Toiseksi tämän sananpalvelijan on oltavamies, ja tämäkin “Herran käsky” liittyy“uskon” ja “evankeliumin”muuttumattomaan alueeseen. Se on osaJumalan Sanan olemukseen kuuluvaanivoutumista meidän luotuuntodellisuuteemme, ja sen sisältö onminulle avautunut siinä “suuressa

salaisuudessa”, johon PaavaliEfesolaiskirjeessään (Ef. 5:21-31)viittaa. Ensisijaisesti hän puhuuavioliitosta, ja se, mitä hän siitä puhuu,ratkaisee nähdäkseni kerralla sendilemman, johon yhtäältä miehen janaisen tasa-arvo, toisaalta tiettyhierarkkinen suhde miehen ja naisenvälillä (ns. kefalee­struktuuri) ainanaisen alistumisvaatimusta myötenjohtaa.

Ensinnäkin on selvää, että tässä, kutenyleensäkin Uuden Testamentinvastaavassa opetuksessa, puhutaanavioliitosta ja siinä toteutuvasta miehenja vaimon yhteydestä. Niitä ei voi eikäsaa käyttää sukupuoltenyhteiskunnallisen aseman määrittelyyn.On loogista, etten esimerkiksi ole kuullutkenenkään aikansa teologin asettaneenEnglannin kuningatar Elisabeth I:nhallintaoikeutta 1500-luvullakyseenalaiseksi. Sama koskee Venäjänkeisarinna Katariina II.a. Ja itsehenkilökohtaisesti olen kiitollinen siitä,että väitöskirjani ohjasi loppuunprofessori Eeva Martikainen – vaikkamonesta siinä saan kiittää myösprofessori Jouko Martikaista (sekäprofessorejani Seppo Teinonen, EeroHuovinen ja Miikka Ruokanen).

Toiseksi Paavali liittää tämän miehen javaimon suhteen Kristuksen jaseurakunnan suhteeseen. Miehen tuleeolla aviovaimon pää samalla tavalla, kuinKristus kohteli seurakuntaa, ja Kristusasettui seurakunnan alimmaksipalvelijaksi ja uhrikuolemansa jälkeenjopa sen hellin käsin hoidettavaksi. Niinkuin Kristus antoi henkensäseurakunnan puolesta, samoin onmiehen asetuttava sydämensävaltiattaren nöyrimpään palvelukseen.Kuitenkin myös vaimon onkunnioitettava miestään, ritariaan – janäin kumpikin saa olla auttamassapuolisoaan Jumalan tahdon mukaiseenmieheyden ja naiseuden toteutumiseenpohjimmiltaan sisaruksina uskossa. Sillätavoin mies ja vaimo ovatvastavuoroisesti “toinen toiselleenalamaiset Kristuksen pelossa” (Ef. 21).Kolmanneksi kyseessä on “suurisalaisuus”. Ja juuri tämä “salaisuus” onminulle ollut avain miehisen pappeudenymmärtämiseen.

11

5. Jumalan perhe maailmassa – jasen äiti

“Minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.”Tässä kuvauksessa on viime kädessäkysymys juuri Yljän ja Morsiamen eliKristuksen ja Hänen seurakuntansasuhteesta. Tähän kontekstiin sijoitettunamyös miehinen pappeus seurakunnanpalvelijana saa sisäisen mielekkyytensä:Jumalalla on maailmassa perhe eli Hänenseurakuntansa! Kristologisesti korjattukefalee -struktuuri ja siihen sisältyvämieheyden ja naiseuden suhde heijastaameille sitä papinviran tehtävää, jossaseurakunnan paimen edustaa KristuksessaJumalan perheväen isää ja on Hänenyksinvaikuttavan, vanhurskauttavantoimintansa palveluksessa. Jumala tekeekaiken, mutta silti Hänen lahj ansa ottaavastaan seurakunta, joka on yhtäältäHänen Poikansa hengellinen ruumis,toisaalta Hänen morsiamensa; neitsyt,mutta samalla hedelmällinen äiti, jossa jajonka kautta Jumalan Sana, kaste jaehtoollinen vaikuttavat uskoa ja rakkautta.Jumalan Pyhän Hengen vaikutuksesta,Sanan ja sakramenttien kautta, syntyy näinJumalalle uusia lapsia. Kristus syntyyhengellisesti oman ruumiinsa jäsenissä,Jumalan lapsissa. Näiden lasten paristaseurakuntaäiti puolestaan valitsee ja kutsuujälleen uudet paimenet virkaansa, jotta seitse voisi elää ja olla hedelmällinen. Yksisuurista haasteistamme olisikin löytäävirkoja ja tehtäviä, joissa tämä seurakunnanäitiys toteutuisi koko rikkaudessaan.Tarvitsemme “äitilampaita”, kutensaksalainen Lutherbibel kääntää Jesajankirjan 40. luvun jakeen 11 kaksi viimeistäsanaa (suomalaisen vuoden 1938raamatunkäännöksen järjestyksenmukaan)!

Tietenkin koko seurakunta on tässä äidin

roolissa vastatessaan Jumalan Sanaanuskolla ja rakkaudella myös silloin, kundiakonian virkaa hoitavat miehet tai urkujenääressä istuu Johann Sebastian eikäJohanna Bach. Myös miehen hurskausvoi olla hyvä osa, jota ei häneltä oteta pois.Kuitenkin uskon, että rakkaudenkekseliäisyydellä ja Pyhän Hengenopastuksella löydämme sellaisia virkoja jatehtäviä lahjakkaille ja tarmokkaillenaisteologeillemme, jotka jatkavat –tästähän todistaa esimerkiksi Priscilla -

yhdistyksen nimi – Uuden Testamentinvahvojen naisten perinnettä.

Tällöin ei ole nähdäkseni olennaista laskea,kuinka monta sanaa ja missä tilaisuudessakulloinkin tämän viran haltijoiden olisisopivaa puhua eikä varsinkaan ajatella senolevan jonkinlaista “puolikaspappeutta”.Ylipäätään on vältettävä uskovien“kilpajuoksua alttarille”, jossa hurskaimmat– tai vahvimmat – pääsevät pisimmälle, jaheikoimmat jäävät oven pieleenpuuskuttamaan. Sen sijaan pitäisikokonaisuudessan varjella juuri sitävastavuoroisen “antamisen ja saamisenstruktuuria”, jota klassinen papin jaseurakunnan suhde ilmaisee ja jokailmenee myös seurakunnan hoitavanarakkautena pappiaan kohtaan. Siitä minullaon monen virkaveljen kanssa yhteisiä,valtavia kokemuksia juuri siellä, missä papinvirkaa pidetään arvossa, mutta pappiihmisenä on vain heikko, keskeneräinen veli,jota seurakunnan pitää käsillään kantaa jahoitaa.

Kun rakenne ja normit ovat selvät, niidenpuitteissa vallitsee hyvää tekevä ja luovavapaus. Missä ne puuttuvat, seurauksenaon väärä pelko ja arkuus tai väärinymmärretty vapaus. Mitä ikinä siisnaisteologimme tekisivätkään, heidän tulisitehdä se selvästi oman, seurakunnan äitiyttäedustavan virkansa puitteissa. Tällöin eikenenkään tarvitsisi sydän syrjälläänmiettiä, “onko jo menty liian pitkälle?” tai“voiko naisteologi tehdä vielä tämänkin?”

Eli niin kuin nykynainen voi aivan hyvinpitää pitkiä housuja ja käyttää lyhyttätukkaa, jos vain me näemme, että ne ovatnaisten pukimia ja hiusmuotia, joita kantaanaiseudestaan kiitollinen sisar, samoin onolennaista, että me seurakunnassahoidamme virkoja ja täytämme niitäJumalan antamien ohjeiden mukaisesti japysymme niiden puitteissa, mutta muutenolemme iloisia ja vapaita Jumalan antamienarmolahjojen käyttämisessä. Ja voimiehelläkin olla pitkä tukka, jos se vain onmiehekäs pitkä tukka, kuten jo mainittuTuomaskanttori Johann Sebastian Bachtodistaa – ja tietenkin meidän Herrammeitse, ainakin, jos Hänestä maalattuihin kuviinon uskomista.

+ Ystävät,

sain juuri ennen joulualuettavakseni Utsjoenkirkkoherra, TT Arto

Seppäsen uunituoreenoikeustieteen väitöskirjan,

ja ehdin sen jossakinvälissä myös lukea.

Kyseessä on kirja, jostaen voi kyllin kiittää Artoa

ja Jumalaa.Riippumatta siitä, millä

tavoin sitäoikeustieteellisenä

tutkimuksenaarvostellaan, se on jo nyt

tehnyt valtavanpalveluksen Suomentunnustusrintamalle:

luullakseni ensimmäistäkertaa kaikki tärkeimmättätä tilannetta koskevat

tapahtumat sittennaispappeuden

hyväksymisen on siihenselkeästi kirjattu ja osin

tarkasti analysoitu.Tämä kirja hyllyssään on

pieni, potkittumaalaisteologiparka

paljon vahvempi, kuinvain omien, hatarien

muistelujensa varassa.Voi viitata kirjalliseenlähteeseen, joka käymyös hakuteoksesta.

Kiitos, Arto!

Martti Vaahtoranta

12

Ajankohtaista

Marja-Liisa Nore

Espoo

Lokakuun 20. päivänäMissionsprovinsenin piispa ArneOlsson vihki virkaanGöteborgissa viisi uutta pappia,joista kolme on suomalaista. Hekaikki aloittavat työnsä SuomenLuther-Säätiön palveluksessa.Pastori Antti Lehrbäck, joka myöson Paavalin Synodin sihteeri,aloittaa tammikuun alussa työnTampereella, jonne hän muuttaavaimonsa kanssa Riihimäeltä.Siellä aletaan silloin pitääsäännöllisesti kerran viikossaL u t h e r - S ä ä t i ö njumalanpalveluksia.

Antti Lehrbäck on kotoisinKajaanista. Hän on valmistunutsiellä terveydenhuolto-oppilaitoksesta sairaanhoitajaksi.Opintojen loppuvaiheessa hän kokioman elämänsä ajautuneenumpikujaan. Mutta sitä kautta Jumalakutsui lapsenuskosta tuhlaajapojanteille eksyneen takaisin. Tehtyäänlyhyitä jaksoja sairaanhoitajan työtä,hän opiskeli Raamattua puolitoistavuotta Suomen Raamattuopistossa.Siellä häntä monet kehottivatpyrkimään teologiseen tiedekuntaan.

“Mietin asiaa ja hain teologiseentiedekuntaan. Olin ajatellut, että jospääsen sisälle, se on Jumalan tahto.Pääsin sisälle rimaa hipoen v. 2001ja aloitin teologian opinnot.”

Opiskeluvuosina hän ontyöskennellyt kaikki kesät ja myösopiskelun ohessa Pelastakaa Lapsetry:n lastenkodissa.

“Työ näiden lasten parissa on ollutminulle kutsumustyötä. Koen myös,että sairaanhoitajaksi opiskelussakinon ollut Jumalan johdatus mukana.”

Ensi vuoden alussa alkaakokoaikainen työ Luther-Säätiönpalveluksessa Tampereella.Millainen on työnäkysi?

“Keskeisenä tehtävänä onjumalanpalvelusten pitäminen,saarnaaminen ja liturgian valmistelu.Olen siellä ainoa pappi.J u m a l a n p a l v e l u s y h t e i s ö nrakentaminen on myös tärkeätehtävä yhdessä toimintaanosallistuvien kanssa. Samalla se onyhteisöllisen elämän opettelua, jokaon haastavaa, mutta varmasti myöspalkitsevaa. Luther-Säätiön toimintakäynnistyi Tampereella v. 2004,jolloin aloitimme pitämälläraamattupiirejä jakotiseuroja jakutsuimme ihmisiäkokoon rukoilemaannäiden asioidenpuolesta. Olen ollutmukana jo silloin. Kunsaimme käyttöömmeMetodistikirkon tilat,jumalanpalveluksia onpidetty kaksi kertaakuukaudessa.”

Onko jokinherätysliike Sinulleläheinen?

“Raamattuopisto jaOpiskelija- jakoululaislähetys ovatminulle läheisiä. Olin

vuosina 2003-2005 Opiskelija- jak o u l u l a i s l ä h e t y k s e nopiskelijatyöntekijänä Tampereella.Olen ollut myös vuodesta 2001mukana Luther-Säätiön toiminnassa.Siitä lähtien se on ollut erittäin tärkeähengellinen kotini. Mutta minulla onmyös lämpimät suhteetviidesläisyyteen.”

Onko tunnustuksellinen teologiaollut Sinulla aina selviö?

“Siihen on vaikuttanut luterilainenteologia ja ennen kaikkeajumalanpalveluselämä. Se muokkaaja ohjaa ihmisen teologiaakin. Olensiinä saanut kasvaa ihan rauhassa javoinut kysellä ja perehtyäluterilaisuuteen. Siinä selvittelyssäolen huomannut, että luterilainen onyhtä kuin raamatullinen. Teologisessatiedekunnassa pääaineeni on ollut

VASTAVIHITYN PASTORI ANTTI LEHRBÄCKINKUTSUMUKSENA ON SEURAKUNNAN RUOKKIMINENJUMALAN SANALLA JA SAKRAMENTEILLA

Pastori Antti Lehrbäckin haastattelu

13

dogmatiikka ja erityisesti olen tutkinutLutherin teologiaa. Pro graduniaiheena oli Lutherin käsitysjuutalaisuudesta Genesis-kommentaarissa. Lutherin väkevänRaamatun opetuksen kautta moni asiaon selventynyt ja vahvistunut. Se,mikä on yhtä pitävää Raamatunkanssa, pidetään, muu saa mennä.”

Oletko missään vaiheessa ollutmukana paikallisseurakunnantoiminnassa?

“ En ole ollut. Jossakin vaiheessamietin, olisiko paikallisseurakunnassahyvä olla pappina, mutta pianymmärsin, etten sinne pääsisi.Monissa seurakunnissa on ristiriitojaja teologista hajaannusta, joten siitäolisi seurannut omat ongelmansa.Tämä ei onneksi koske kaikkiaseurakuntia. Piispat ovat ratkaisseetasian minun puolestani!”

Minkälainen tilaisuuspappisvihkimys Göteborgissaoli?

“Pappisvihkimys järjestettiin jälleenerään koulun juhlasalissa, jonne olituotu alttari ja kaikki tarpeellinen.Siellä viisi miestä erotettiin vihkimisensuorittavan piispa Arne Olssonin jahänen avustajiensa toimesta Jumalantyöhön ja palvelukseen. Kättenpäälle panemisessa oli mukana myösLuther-Säätiön pastoreita jaystäväpappeja. Se oli yksi elämänihienoimmista ja vaikuttavimmistahetkistä.”

Miten rohkaisisit niitä teologianopiskelijoita, jotka haluavatpitäytyä Raamatussa?

“Ei ole pakko tehdä kompromissia.Tässä on haaste, sillä voi tuntua, ettäolisi helpompaa, jos jossain kohtaaantaa periksi. Mutta jos kyse onperustavanlaatuisesta kysymyksestä,sitä kautta voi avata oven monelle

muulle harhalle, joka seuraavaksimarssii sisään. Eräs keino on, ettähankkii rinnalle toisen ammatin.Silloin eivät elämä ja toimeentulo olevaakalaudalla, jos pitäytyykokonaisessa Raamatun sanassa jaluterilaisessa opissa. Tärkeää onmyös, että on konkreettinen paikka,missä oma usko voi saada vahvistustaja ravintoa, eli jumalanpalvelus, johonvoi osallistua hyvällä omallatunnollaja tulla vahvistetuksi ja ravituksisiellä.”

Tapasimme Suomen TeologisenInstituutin tiloissa. Antti Lehrbäcknäkee, että instituutin tutkijat jatyöntekijät ovat hyviä esimerkkejä.“He tukevat ja myös tekevättoisenlaista teologiaa vähän eriperusteista ja lähtökohdista käsin. Seon selkeä osoitus siitä, että näinpystyy tekemään ja olemaan.Teologinen instituutti on monelleopiskelijalle tärkeä tukikohta.Toimintaan on tullut tänäkin syksynämukaan todella lahjakkaita ja hienojateologiaa opiskelevia miehiä janaisia.”

Mikä on naislehtorientulevaisuus?

“Lehtorin viran tilanne näyttää kovinikävältä. Toivon, että herätysliikkeetvoisivat tarjota jatkossakin hyvillenaisteologeille työtä.”

Millä mielellä lähdet Luther-Säätiön papin tehtäviin?

“Monet ajattelevat, että olemmemarginaalissa, jossa on kovinahdasta, eikä näy paljon minnekään.Tosiasiassa siellä marginaalissa onerittäin paljon tilaa.Missionsprovinsenissa vihittyinäpappeina voimme ihan vapaasti tehdäevankeliumin työtä. Se työ eitekemällä lopu ja sitä olisi paljonenemmän kuin mitä edes kykeneetekemään. Tosin jotkut kansankirkon

tahot ovat kyseenalaistaneet jopa itsepappeuden, että olemmeko oikeastiluterilaisia pappeja. Tällaisia asioitavoi kyseenalaistaa, jos tarkoituksenaon pelata jotain media- tai kielipeliä,jossa teologiset perusteet eivät olekeskuksena. Mutta me olemmevapaita, eikä evankeliumi tai JumalanSana ole sidottu. Vaikka tuntuu siltä,ettei tietä paljonkaan näe eteenpäin,se on kai juuri sellainen tilanne, johonJumala meidät haluaa asettaa.Olemme sokeudessa, pimeydessä jatietämättömyydessä, mutta kun hänantaa kaiken, mitä tarvitaan, on seoikea opetuslapsen paikka.”

Onko syytä pysyä kirkonjäsenenä?

“Kyllä on ja aion itsekin pysyä kirkonjäsenenä, vaikka ymmärrän niitäkin,jotka ovat eronneet tai aikovat erotakirkosta. Mutta kirkossa tehdäänmyös paljon hyvää työtä jakirkollisvero tukee myös tätä. Onvielä veljiä ja sisaria, jotka tekevättämän kirkon piirissä todella tärkeäätyötä. Mutta haluan ollasamanaikaisesti rakentamassa myössellaisia rakenteita, joissa Jumalansanaa ei kahlita ja voi vapaasti jahyvällä omalla tunnolla tehdä työtä.”

Minkälaisena näet kirkkommetulevaisuuden?

“Jumalalle on mahdollista kääntäätämä kirkkomme alamäki ja antaameille vielä parannuksen jaherätyksen ajat. Toisaalta en näe,että synkkä tilanne tulee välttämättäkirkossamme muuttumaan. Jos jokupiispoista päättäisi, että virkasulkupäättyy, hän joutuisi melkoisenhyökkäyksen kohteeksi. Linjaansapitäviä pastoreita ei tähän kirkkoonenää tule. Kirkon viroissa on vielähyviä pastoreita, mutta hekin ovatajojahdin kohteena. On vieläyritettävä taistella ja rukoilla, ettäJumala vielä tämän muuttaa, mutta

14

samalla rohkeasti olla rakentamassakokonaisen Jumalan Sanan varaan.Eräissä herätysliikkeissä joudutaannyt kärsimään oikean opetuksentakia. Mutta Jumala voi siunata senjollain toisella tavalla. Taloudellisetkytkökset kansankirkkoon voivatohjata myös teologiaa. Mutta joställainen kytkös katkaistaan jahaetaan jotain muuta, voidaan joutuatyytymään ja opettelemaanpienuuteen. Taloudellinen tilanne voihuonontua, mutta teologia ja senperusta saadaan pidettyä oikeana.Sitten on lähdettävä pienemmästäuudelleen liikkeelle. Nämä ovatvaikeita asioita.”

Miten rohkaisetseurakuntalaisia, jotka haluavatpysyä Raamatun mukaisellatiellä?

“Raamatun lukeminen on tärkeää.On hakeuduttava sinne, missä kuuluuHyvän Paimenen ääni ja opetus.Tärkeää on, että opetus on Raamatunmukaista. Jos ei ole oikeaa opetusta,ei ole oikeaa elämääkään. Joillakinvoi olla kutsumus toimia seurakunnanluottamustehtävissä ja pyrkiävaikuttamaan tällaisillataistelupaikoilla. Hienoa, että on vieläihmisiä, jotka jaksavat seisoaasemapaikoillaan ja taistella. Se eiole helppoa. Mutta ei pidä jatkaa ylivoimiensa, eikä ole pakko polttaaitseään rikki sellaisissa ristiriidoissa.Sen takia pitää olla myönteisiävaihtoehtoja.”

Mikä on Paavalin Synodintehtävä tässä ajassa?

“Synodin tehtävä on tukea vaikeissatilanteissa olevia veljiä sekä kulissientakana että julkisesti. Tarvitaanjulkilausumia, mutta tarvitaan myösoikeaa ja hyvää opetusta jaluterilaista teologiaa. Ne ovat esilläkirkkopäivillä. Raamatullisenperustan kautta voidaan myönteisesti

katsoa asioita.Mutta on pidettäväyhteyksiä näihinmiehiin ja naisiin,jotka kärsivät tässäkirkossa. Paavalinsynodi on hyväfoorum nähdä,mikä tilanne kirkonsisällä on ja jakaasitä hätää, mikämonilla on.Paavalin synodillaon tärkeä roolitoimia kokoavanavoimana jat a r j o a m a l l amahdollisuuksiat e o l o g i s e e nkeskusteluun. Kunkirkon johdoltaloppui teologiantekeminen, meidänon jatkettava sitä.Synodi kokoaayhteen kirkkopäiville maallikoita jamyös pitää yhteyksiä pappeihinulkomailla. Eri puolilla maailmaaluterilaiset teologit pohtivat samojakysymyksiä ja ongelmia.”

“Tänään emme juuri voi nähdä, mihinsuuntaan pitäisi mennä ja mitä tehdä.Olemme paikalla, jossa onpyydettävä, että johdata Sinä Herra,vie Sinä. Olemme tavallaanAbrahamin kanssa samassatilanteessa. Pitää lähteä kohtitietymätöntä ja tuntematonta. Muttatärkeintä on, kenen kanssa teemmematkaa. Samalla se on myös ristintie. Edessä on pimeää, mutta Jumalatietää, mihin hän meitä vie. Mennäänvaan rohkeasti eteenpäin, rukoillen jajohdatusta pyytäen. Näyttää siltä, ettäJumala sulkee monia ovia, mutta onmyös hyvä katsoa, onko myös ovia,joita Hän on avannut. Paimenuus onihmisiä varten. Heitä pitää ruokkiaja sitä varten olemme heidänpalvelijoitaan. Sen takia myösVammalassa ja muualla on tehtävä

jotain näiden ihmisten takia. Heitäon voitava palvella oikealla Jumalansanalla ja sakramenteilla. Sen takiapappisvihkimys pitää hakea, sentakia tarvitaan pappeja palvelemaanja ruokkimaan. On löydettäväkeinot, miten tämä voidaanjärjestää.”

Suomen Luther-Säätiön

J o h a n n e s - y h t e i s ö n

jumalanpalvelukset pidetään

Tampereella Metodistikirkossa,

Lapintie 4, ensi tammikuun alusta

joka sunnuntai klo 16. Antti myös

Hämeenlinnan Luther-Säätiön

j u m a l a n p a l v e l u s y h t e i s ö n

pastorina vuoden 2008 alussa.

Siellä messut pidetään joka

sunnuntai klo 11 osoitteessa

Tykistötie 13.

15

Valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljanen katsoo, että Suomenkirkolla on oikeus vedota oppiinsarajoittaessaan virkasuhteita(homoseksuaaleilta). Hän kuitenkinsanoo kirkon hyväksyneennaispappeuspäätöksellään yleisen tasa-arvoajattelun ja luopuneen oikeudestaanvedota oppiinsa (Kotimaa 7.12.2007).

Viljasta mukaillen kirkko olisi antanutyhteiskunnalle avoimen valtakirjanviemään itseään kaikissa tulevissa tasa-arvo- ja siihen perustuvissasyrjintäkysymyksissä mitä ne milloinsattuvatkin olemaan. Näin ollen kirkkoluovuttaisi useiden eettisten kysymystenratkaisemisen kokonaan itseltään pois.Kirkolla olisi uskon ja rakkauden koreistaenää vain uskon kori. Jäljelle jääneelläkorillakaan ei olisi mitään merkitystä,koska kirkon uskoa harjoitetaan keskelläyhteiskuntaa, ja sitä säätelisivät enäävain yhteiskunnalliset lait. On selvää, ettäyhteiskunta ei sallisi esimerkiksijulistusta, jossa homoseksuaalisuudenharjoittajalle julistettaisiin tämä syntianteeksi. Näin evankeliumikinrajoitettaisiin.

Viljasen lausunto on kirkon 20 vuottasitten tekemän päätöksen selittämistätämänhetkisestä tilanteesta käsin. Itseasiassa syynä naispappeuspäätöksenkäsittelyyn kirkon opista irrallisena lieneeollut enemminkin kirkonkoossapysyminen. Tämä näkyypäätöksen aikaansaamassa käytännössä.Ratkaisua sovellettiin saman tienpappisliiton ajo-ohjeessa väistämisineensekä vihkimyksissä Oulun- jaTurunjunineen. Päätös ei-opillisena olikäytännön pakko, ettei kirkko olisihajonnut. Kirkon intressi ei ollut luopuat u n n u s t u s k i r k o l l i s u u d e s t a .Lainvalmisteluasiakirjojen mukaankumpikin opin tulkitsijaosapuoli saioikeudet elää näkemyksensä mukaan.

Viljasella on jäänyt huomiotta kyseisenk i r k k o l a k i m u u t o k s e nlainvalmisteluasiakirjat, jotka osoittavat,

että niin kirkolliskokouksenponsipäätöksessä kuineduskuntakäsittelyssäkin jätettiin tilaatoisinajattelijoille. Kysymys opista jäiavaamatta, kirkkoon tuli opillinen ristiriita,mutta oppia ei turhennettu. Samaansuuntaan osoittaa tämän syksynkirkolliskokous, joka jätti raukeamaankirkollisenvirkamieslakipaketin. Toteutuessaanlakipaketti olisi siirtänyt kirkkoa aimoaskeleen työntekijätasolla kohti opitontavirkamieskirkkoa, jota Viljasen lausuntoedellyttäisi. Tosiasia on kuitenkin, ettäkirkolliskokous tahtoi _ jälleen _ kirkonsäilyvän tunnustuskirkkona. Jos kirkkonäin osoitti tahtonsa säilyätunnustuskirkkona, ei Viljasen teesi voipitää paikkaansa, sillä tunnustuskirkossatunnustus määrittelee käytännön.Tunnustuksen muuttamiseen kirkolla onerityinen hyväksymismenettely. Sitämenettelyä ei ole vielä käytetty.

Syksyn 2006 piispainkokouksensuosituksellaan piispat ovat saaneetkirkon yhteisönä ristiriitaan paitsikirkkolakinsa myös perustuslain kanssa.Sakkoja tulisi saada jonkun muun kuinrouva Pirkko Ojalan.

EI AVOINTA VALTAKIRJAA, VAANTUNNUSTUSKIRKKO EDELLEENKIN

Vesa Pöyhtäri

Karjasillan seurakunnan kappalainen, hiippakuntavaltuutettu

Oulu

KIRKKO-OIKEUDELLINEN YHDISTYSSIIONIN ONNI RY

Kirkko-oikeudellinen yhdistys SiioninOnni ry on “perustettu perinteisen jaklassisen kristinuskon puolesta Suomenev.lut. kirkon ja Inkerin ev.lut. kirkonparhaaksi”. Tarkoituksena on mm.“tukea, edistää ja harjoittaaevankelisluterilaisen kirkko-oike­u­dentutki­musta” ja “toimia Jumalan pyhäänsanaan ja evankelisluterilaiseentunnustukseen perus­tuvienperiaatteiden edistämiseksi,sisällyttämiseksi ja säilyttämiseksikirkko-oikeudellisissa ja muussalainsäädännössä sekä lainsoveltamisessa” (säännöt § 2). Viime kokouksessaan Kirkko-oikeudellisen yhdistyksen Siionin Onniry:n hallitus loi suuntaviivat ja ehdot“avustusten myöntämiseksivakaumuksensa tähdenoikeudenkäynteihin tai muihinoikeudellisiin menettelyihin joutuneilleheidän oikeudenkäyntikulujensapeittämiseen” (pöytäkirja 9.1.2008 § 2).Ehtojen mukaisesti avustusta voidaanmyöntää oikeudenkäyntiä varten, jokaon johtunut pitäytymisestä PyhäänRaamattuun ja evankelis-luterilaiseentunnus­tukseen. Tällainen toiminta on tullutvälttämättömäksi viimeaikaistentapahtumien johdosta. On hyvintiedossa, että kirkollinen esivalta siirtäämonet kirkon tunnustusta jaoppiperustaa koskevat riitansamaallisten oikeusistuinten ratkaistaviksi.Vanhan periaatteen mukaisesti ns.“likainen työ teetetään muualla”. Samalla“itse pestään kädet puhtauden javiattomuuden merkiksi”.Käräjäoikeuteen joutuminen merkitseeusein suuria oikeudenkäyntikuluja.Niiden maksattamisella pyritäänestämään tunnustuksellisten oikeudetkirkossa ja heidän mahdollisuutensavalittaa vääristä päätöksistä. Siksi eitarvita ainoastaan kaverillista olal­leta­put­telua vaan myös kouriintuntuvaaavustusta ja tukea. Keräys on tarkoituskäynnis­tää, kun keräyslupa on saatu.

Kirkko-oikeudellisen yhdistys Siionin onniry - rekisterinumero 186946

Tarkempia tietoja yhdistyksentoiminnasta allekirjoittaneelta.

TEOL. TRI

TIMO LAATO,SIIONIN ONNI RY:N PUHEENJOHTAJA

16

Olen saanut kohtuullisen läheltä seurataKuopiossa noussutta kastekohua sillätunnen asianosaiset. Lähipiirinperspektiivistä kaikki vaikuttaanormaalilta luterilaiseltaseurakuntaelämältä: lapsia syntyy jaheitä kastetaan kautta liitetäänseurakuntayhteyteen. Vanhemmat ovatsitoneet kasvattamaan heidät kristillisestija tuomaan säännöllisesti seurakuntaankuulemaan siitä mihin heidät on kastettu.Ensiksi pyhäkouluun ja myöhemminsaarnan kuuloon. Ei ole kysymys mistääntarkoituksellisesta provokaatiosta, kutenarkkipiispa Paarma sanoi vaannormaalista luterilaisestaseurakuntaelämästä.

Luther-säätiön kastetoiminta on nytkuitenkin piispojen reaktioista päätellenuhka Suomen ev.lut. kirkolle, vaikkalasten kastamisen pitäisi ensisijaisesti ollauhka synnin, kuoleman ja Perkeleenvaltakunnalle.

Ruotsin lähetyshiippakunnan vihkimiinpappeihin ei ulotu heidän kirkollinenkurinpitovalta, niin ilmeisesti sen vuoksiKuopion hiippakunnan piispa WilleRiekkinen pyrkii turvautumaan esivallanapuun. Hänen mukaan asia on jolakimieskollegion käsittelyssä1 ja vuoden2007 alussa hän on uhkaillut poliisillavirkavallan anastamisesta, jos lapsiakastetaan. Ensimmäinen oikea teologinenkannanotto asiaan tuli Lapuan piispaltaSimo Peuralta. Katsotaan kuitenkin ennensen käsittelyä Markku Suokonautionkohua aiheuttanutta kastetoimintaanLapuan hiippakunnassa.

Lapuan hiippakunnassa on hyväksyttyMarkku Suokonaution kasteet ‘Luojan,Lunastajan ja Pyhittäjän nimeen’kristillisiksi päteviksi kasteiksi, vaikkaMarkku Suokonaution on osoittanutselkeästi viime kesänä Savon Sanomienyleisön osaston keskusteluissa, ettei hänole sitoutunut Suomen ev.lut. kirkonkäsitykseen Jumalan kolmiykseydestä.

Suokonautio kirjoitti SavonSanomissa 26.6.2007 siis näin:Meidän kaikkien

jumalakuvat ja käsitykset

Jumalasta ovat täysin

ihmisten muovaamia ja siten

aika- ja kulttuurisidonnaisia.

Näin myös Raamatun ja

kristillisen kirkon

muotoilemat. Siksi ei ole

yllättävää, että

määritelmämme Jumalasta ja

jumaluudesta ovat erilaisia

eri uskonnoissa. Väittäisin

kuitenkin, että jopa jokaisen

yksityisen ihmisen käsitys on

uniikki eli ainutlaatuinen, sillä

jumalakuvamme perustuu meidän

omaan taustaamme ja

elämänkokemukseemme. Tästähän esim.

Matti Hyrck on suomeksi vakuuttavasti

kirjoittanut.

Myös jokaisen jumalakuva muuttuu

vuosien kuluessa. Monilla kehitys on

ollut ihmisen näköisestä vanhasta

miehestä aineettomaan henkeen, ja siitä

sitten vaikkapa Jumalaan tai

jumaluuteen, joka ei ole enää olento tai

olio, vaan esim. käsite koko

olemassaolon perustaksi (Paul Tillich).

Kaikki versiot viittaavat kuitenkin

yhteen ja samaan, siihen, josta tai mistä

kaikki sanatkin ovat vain metafooreja,

kielikuvia. Näin ollen uskaltaisin

väittää, että ei vain juutalaisten,

kristittyjen ja islaminuskoisten, vaan

kaikkien ihmisten Jumala on yksi sama,

vaikka meidän tulkintamme voivat olla

kovinkin erilaisia. Niin Jumalaan

uskovat kuin ateistit yrittävät selittää

samaa olemassaolon todellisuutta vain

eri termejä käyttäen.

Viimeinen kappale sitaatissa paljastaa,

että miten hänen oppinsa jumalasta

jäsentyy. Se on lopulta vain

postmodernia kielipeliä, jossa kaikki

puhe jumalasta on puhetta samasta

jumalasta. Ei ole siis olemassa muuta

kuin jonkinlainen epämääräinen

jumaluus, johon kaikki uskovat omalla

tavallaan.

Jehovan todistajien kasteita ei pidätäpätevinä, vaikka he muodollisestisaattavatkin käyttää oikeanlaista kaavaa.Markku Suokonautio ei ole käyttänytoikeata kaavaa ja vaikka hän opettaaJumalasta Raamattua ja kirkontunnustusta vastaan, niin silti hänenkasteensa kelpuutettiin. En tiedä, että mitähän on kastetilaisuuksissa opettanut,mutta joka tapauksessa Suokonautionkastetoiminnassa on menty teologisestihyvin arveluttavilla rajoilla.

Jos Lapuan hiippakunta on Peuranjohdolla suhtautunut näin joustavastiSuokonaution kasteisiin, niin milläperusteilla Peura oikein hyökkää Luther-säätiötä vastaan? Sinänsä näkymättömänKristuksen kirkon ja inkarnoituvanpaikallisseurakunnan suhde onpohtimisen arvoinen asia Luther-säätiönRuotsissa vihittyjen pappien kasteissa.Peura siis kritisoi seuraavin sanoinLuther-säätiön kastetoimintaa Kotimaa-lehden haastattelussa 10.1.2008:Luterilaisessa kirkossa ihmiset

kastetaan aina tietyn

paikallisseurakunnan jäseniksi.

Kasteissa, jotka toimittaa Luther-

säätiön Ruotsissa vihitty pappi - joka ei

ole kirkon virassa - tämä vaatimus on

epäselvä.

Peuran mukaan Luther-säätiönkirkkokäsitys “ei ole ainakaan

luterilaisen käsityksen mukainen”.

KUOPIOSSA NOUSI KOHU LAPSEN KASTAMISESTA

Pekka Ryhänen

FM, teol. yo.

Kuopio

17

- Säätiön kirkkokäsitys on erikoinen. Heerottavat toisistaan Kristuksenmaailmanlaajan kirkon ja näkyvän kirkon.Siitä seuraa poikkeava suhtautuminenkirkon pyhiin toimituksiin ja kirkonopetusvirkaan sekä sen ohjeistukseen.Niitä ei nyt haluta kunnioittaa, Peurasanoo.

Paikallisseurakunnan jäseneksikastaminen täytyy Peuran mielestätarkoittaa sitä, että papin on pystyttäväliittämään lapsi rekisterin kautta Suomenev.lut. kirkon jäseneksi. Samaa sanoomyös piispa Wille Riekkinen.2

Ilmeisesti pelkkä lapsen kastaminentilanteeseen jossa vanhemmat tuovatlapsen lähes joka sunnuntai seurakunnanyhteyteen ja elävät todeksi kristillistäuskoa perheenä, ei riitä ilmentämäänpaikallisseurakunnan jäsenyyttä, vaantäytyy olla Suomen ev.lut. kirkonauktorisoima rekisterimerkintä. Pietari-yhteisö on rekisteröimätön yhdistys, jollakyllä on jäsenrekisteri mihin kastetutlapset pääsevät joka tapauksessa.Ilmeisesti se ei kuitenkaan riitä.

Verrataanpa taas tilannetta hiemanalkukirkon elämään: silloin ei varmastipidetty seurakuntalaisista valtionvirallista rekisteriä ja kastettuja eiilmoitettu keisarin viranomaisille.Jokainen voi pohtia mielessään sitä jakeksiä hyviä syitä siihen mikseivätkristityt ilmiantaneet itseään. Silti nuoihmiset tulivat varmasti liitetyksinäkyvään paikallisseurakuntaan, eikäpelkästään koko maailman kattavaannäkymättömään Kristuksen kirkkoon.

Tuskin vasta Suomen ev.lut. kirkonrekisteröintikoneisto on riittävä kirkontuntomerkki? En väheksyrekisterimerkintää, sillä se on hyväinhimillinen järjestystä lisäävä tapa, muttase ei viime kädessä tee ihmisenliittämisestä paikallisseurakuntaanluterisen tunnustuksen mukaistatoimintaa. Sen tekee oikein toimitettukasteen sakramentti ja se että vanhemmatelävät yhdessä lapsen kanssa kristillistäuskoa todeksi seurakunnan keskellä.Valtionkirkon rekisteri on hienoinhimillinen järjestys, mutta se ei olekirkon tuntomerkki.

Peuran teologinen ajatus onluonnollisesti oikea ja luterilainen.Maailmanlaajuisen kaikki uskovatkattavan Kristuksen kirkon oninkarnoiduttava paikallisseurakuntana.

Tämä on sopusoinnussa jajäsennettävissä klassisen kristologiankaksiluonto-opin kanssa kuten muukinkristillinen elämä ja oppi jäsentyy. Muttamiten Peura mieltää Luther-säätiönjumalanpalvelusyhteisön? Jos se ei oleseurakunta, niin Peuran teologinenkritiikki on oikeaa ja aiheellista.

Tunnustuskirjat opettavat seuraavaakirkosta: Edelleen seurakuntamme

opettavat, että yksi, pyhä kirkko on

pysyvä ikuisesti. Kirkko on pyhien

yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti

julistetaan ja sakramentit oikein

toimitetaan. Kirkon todelliseen

ykseyteen riittää yksimielisyys

evankeliumin opista ja sakramenttien

toimittamisesta. Sen sijaan ei ole

välttämätöntä, että perityt inhimilliset

traditiot, jumalanpalvelusmenot tahi

seremoniat, jotka ovat ihmisten

säätämiä, ovat kaikkialla samanlaiset.

Paavali näet sanoo: “Yksi usko, (Ef. 4:5-

6) yksi kaste, yksi Jumala, joka on

kaikkien Isä jne.” CA VII

Pietarin jumalanpalvelusyhteisökokoontuu joka sunnuntai, sielläjulistetaan evankeliumia puhtaasti jatoimitetaan ehtoollisen sakramenttioikein. Pastori Kalle Väätäisen toimittamiakasteita ei ole kukaan teologisestikiistänyt.Pietarin jumalanpalvelusyhteisöon lauma, joka koostuu pääosin Kuopionhiippakunnan alueella asuvista Suomenev.lut. kirkon jäsenistä. Se ei oleseurakuntayhtymän paikallisseurakuntahallinnollisessa ja juridisessa mielessä,mutta luterilaisen tunnustuksenperusteella kiistatta se taas on Kristuksennäkymättömän kirkon inkarnaatio.

Mielestäni Lapuan piispan Simo Peuranteologinen kritiikki Luther-säätiönkirkkokäsityksestä ei lopulta kestä.Vastakysymyksenä piispoille tekee mieliesittää, että kuinka moni Suomessakastettu lapsi liitetään käytännössäpaikallisseurakunnan yhteyteen siten,että vanhemmat tuovat pienokaisen lähesjoka sunnuntai messuun? En epäile,etteikö asiat ole kunnossa rekisterissä,mutta entä käytännössä? Tuodaankoedes suurin osa kastetuista lapsistamukaan seurakunnan yhteisiinjumalanpalveluksiin?

Kumpi on siis todellisuudessahuolestuttavampi puute teologisesti?Ruotsissa vihityn papinkykenemättömyys juridisesti liittää lapsirekisteriin ja siten paikallisseurakunnan

jäseneksi byrokraattisessa mielessä vaimonen suomalaisen vanhemmankyvyttömyys ja haluttomuus tuodakastettuja lapsia paikallisseurakunnanjumalanpalvelukseen? Eikö sen pitäisiolla ensisijainen huolenaihe, ettei noitalapsia näe seuraavan kerran kuin vastarippikoulussa, jos sielläkään?

Jos mietitään asiaa elävänseurakuntayhteyden kannalta, niinSuomen ev.lut. kirkon harjoittamaakastetoimintaa voidaan pitää myösarveluttavana niissä tapauksissa, joissalapset kastetaan tavan vuoksi javanhemmilla ei ole aikomustakaan tuodalapsia seurakuntaan.

(Footnotes)1 Kuopion seurakuntayhtymänseurakuntalehti Kirkko ja Koti. s. 7.12.1.20082 Kuopion seurakuntayhtymänseurakuntalehti Kirkko ja Koti. s. 7.12.1.2008

Paavalin Synodi tekee työtä,Paavalin Synodi tekee työtä,Paavalin Synodi tekee työtä,Paavalin Synodi tekee työtä,Paavalin Synodi tekee työtä,että rakkaassa kirkossa mmeettä rakkaassa kirkossa mmeettä rakkaassa kirkossa mmeettä rakkaassa kirkossa mmeettä rakkaassa kirkossa mmekuuluisi Raamatun eläväksikuuluisi Raamatun eläväksikuuluisi Raamatun eläväksikuuluisi Raamatun eläväksikuuluisi Raamatun eläväksitekevä kokonainen opetus.tekevä kokonainen opetus.tekevä kokonainen opetus.tekevä kokonainen opetus.tekevä kokonainen opetus.

Olemme juuri sinunOlemme juuri sinunOlemme juuri sinunOlemme juuri sinunOlemme juuri sinunrukouksesi ja taloudellisenrukouksesi ja taloudellisenrukouksesi ja taloudellisenrukouksesi ja taloudellisenrukouksesi ja taloudellisen

tukesi varassa.tukesi varassa.tukesi varassa.tukesi varassa.tukesi varassa.

PankkisiirtolomakePankkisiirtolomakePankkisiirtolomakePankkisiirtolomakePankkisiirtolomakelehden välissälehden välissälehden välissälehden välissälehden välissä

Tilinumero takakannessaTilinumero takakannessaTilinumero takakannessaTilinumero takakannessaTilinumero takakannessa

On tarkoitus, ettäOn tarkoitus, ettäOn tarkoitus, ettäOn tarkoitus, ettäOn tarkoitus, ettätoimintamme laajeneetoimintamme laajeneetoimintamme laajeneetoimintamme laajeneetoimintamme laajeneekoko ajan kirkollisenkoko ajan kirkollisenkoko ajan kirkollisenkoko ajan kirkollisenkoko ajan kirkollisentilanteen ja tarpeentilanteen ja tarpeentilanteen ja tarpeentilanteen ja tarpeentilanteen ja tarpeen

myötä. Toisaaltamyötä. Toisaaltamyötä. Toisaaltamyötä. Toisaaltamyötä. Toisaaltatämänkokoiset lehdettämänkokoiset lehdettämänkokoiset lehdettämänkokoiset lehdettämänkokoiset lehdetmaksavat enemmän.maksavat enemmän.maksavat enemmän.maksavat enemmän.maksavat enemmän.

“Niin kauan kuin päivä on,“Niin kauan kuin päivä on,“Niin kauan kuin päivä on,“Niin kauan kuin päivä on,“Niin kauan kuin päivä on,tulee meidän tehdä hänentulee meidän tehdä hänentulee meidän tehdä hänentulee meidän tehdä hänentulee meidän tehdä hänentekojansa, joka on minuttekojansa, joka on minuttekojansa, joka on minuttekojansa, joka on minuttekojansa, joka on minut

lähettänyt; tulee yö, jolloinlähettänyt; tulee yö, jolloinlähettänyt; tulee yö, jolloinlähettänyt; tulee yö, jolloinlähettänyt; tulee yö, jolloinei kukaan voiei kukaan voiei kukaan voiei kukaan voiei kukaan voityötä tehdä.”työtä tehdä.”työtä tehdä.”työtä tehdä.”työtä tehdä.”

Joh.9:4Joh.9:4Joh.9:4Joh.9:4Joh.9:4

18

Johdannoksi

Jossakin laulussa todetaan, että laulajanleipä on niin pieninä murusina maailmalla.Samaa voinemme sanoa tietämisestämme,tietomme on vajavaista sanoo Paavali (1Kor. 13:9), se koostuu pienistä osasistatai palasista (ejk mevrou”). Annetunaiheen äärellä koen olevani kuin palapelinkokoaja, olen ollut sitä siitä lähtien, kunsaavuin lähetystyöhön Keniaan jajouduin kohtaamaan norjalaisiatyötovereita, joiden oppi haiskahtiehtoollisen kohdalla kalvinistiselta jasellaiseksi myös aivan selvästiosoittautui. Ja aikamoinenkädenvääntöhän siitä kirkossa tulikin.Lähes kaikki reformaation aikana esiintulleet kysymykset oli käytävä läpi jasamalla opiskeltava itse. Osallistuin Tampereella tammikuussa1998 pidettyynJumalanpalveluskongressiin ja senehtoollis-kanavaan. Siellä meillekuulijoille näytettiin perunalastupussia jamaitotölkkiä ja kysyttiin, voisiko niitäkäyttää ehtoollisella leivän ja viinin tilalla.Tämän oli tarkoitus provosoidakeskustelua. Muuan kirkkommepappisvirkaan asetettu henkilö vastasikirkkain silmin: Kyllä varmaan, kylläJumala ymmärtää. Pohjoisen pappinaminua kauhistutti. No varmasti Jumalaymmärtää enemmän kuin me, mutta kun

on kysymys ehtoollisesta, asetelma onse, että Hän on antanut meille käskynsäja asetuksensa, joita meidän onnoudatettava. Herää vain yksi kysymys:millainen ehtoolliskäsitys mahtoi ollatuon kaiken ymmärtävään Jumalaanvetoamisen takana. Jari Jolkkonen sanoo jossakin, ettäSuomen kirkossa on vallalla aristotelis-tomistis-nominalistis-kalvinistinenehtoolliskäytäntö. Kova väite nuoreltalahjakkaalta tutkijalta. Näyttävästäsanaluettelosta kuitenkin puuttuutärkein, se mikä yksin riittäisi,luterilainen. Syykin lienee tiedossa:Kirkossamme ei tunneta tarpeeksi omaaoppiperustaa. Ei olla jouduttutunnustustilanteeseen ehtoollisopinkohdalla. Siksi melkeinpä mikä vaan käyluterilaisesta ehtoollisopista. Pitkän ajansuomalainen papisto joutui olemaanilman tunnustuskirjoja, omanaopiskeluaikanani neljännesvuosisatasitten niitä sai vain antikvariaateista,rovastien kuolinpesistä, tai SLEY:ntoimistosta tiskin alta. Eikä tämän päiväntilanne liene kovinkaan paljon parempi,vaikka tunnustuskirjat ovat saatavilla.Eräs nuori pappi kertoi olleensa jossakinkokouksessa, jossa piispa kysyiläsnäolevilta papeilta ovatko heviimeisen viiden vuoden aikana lukeneettunnustuskirjoja. Vain hyvin harva käsinousi. Sitten piispa kertoman mukaan

totesi, että parempiolisikin lukeakirkkoisiä. Koska aihe on niintavattoman laaja jahistoriallisesti varsinm o n i m u t k a i n e n ,suoritamme ensinhistoriallisen marssinja sitten teemmeh i e m a nsalapoliisityötä jakatsomme muutamankysymyksen kautta,miltä luterilainenehtoollisoppi niistänäkökulmista näyttää.

Samalla yritämme pitää yhdenkysymyksen mielessä: mitä luterilainenehtoollisoppi opettaa meille Raamatunkäytöstä ja merkityksestä, olemmehankoolla yleisotsikon alla Näkymme

luterilaisen kirkon noususta. Lopuksiheitän aitosuomalaiseen tapaanhäkälöylyt, jotta saunominen keskustelunmuodossa saisi vauhtia.

Taustaa: Luther ja Melanchthon

Luterilainen oppi ehtoollisesta on myösosa kahden hyvin erilaisen persoonan,Lutherin ja Melanchthoninhenkilöhistoriaa kristillisen kirkon sisällä.Luterilaisen käsityksen lähtökohtana onpidettävä Augsburgin tunnustusta (CA)vuodelta 1530, vaikka paljon olitapahtunut, ennen kuin tuohon oli tultu,esim. Marburgin ehtoolliskeskusteluedellisenä vuonna. Mutta tämäAugsburgin tunnustuksenehtoollisartikla sisältää ongelman: sensaksalainen ja latinalainen teksti eroavattoisistaan. Ainakin näin jälkikäteenvoidaan perustellusti sanoa, ettäsaksalainen teksti tuo esiin Lutherinkannan, kun taas latinalaisesta tekstistävoidaan löytää tukea Melanchthoninkannalle.1 Vaikka yhteisen opintunnustaminen näytti saumattomalta,erot näiden kahden tunnustajan välilläolivat olemassa. Lutherille kaikki kaikessaoli Kristuksen sanat Tämä on minun

ruumiini, tämän on minun vereni. Juuritästä nousi saksalaisen version ilmaisuettä Kristuksen tosi ruumis ja veri ovattodellisesti läsnä, siinä jaetaan javastaanotetaan. Lisäksi toisin opettavathylätään. Pääpaino onreaalipreesenssissä ehtoollisaineissa,attribuutti tosi liittyy LutherillaKristuksen ruumiiseen ja vereen (wahrer

Leib und Blut Christi).2 Lutherille tämäattribuutti näyttää olevan oleellisentärkeä, sillä se esiintyy usein jakeskeisissä kohdissa.3 Nyt kun LutherinWeimarer Ausgabe on sähköisessämuodossa4 (mikä oli minullakoeluontoisesti käytössäni internetin

LUTERILAINEN OPPI EHTOOLLISESTANäkymme luterilaisen kirkon noususta -Luento Evankelisen teologian päivillä Karkun Opistolla 16.8.2001

Arto Seppänen

Kirkkoherra, TT, OTT

Utsjoki

19

kautta neljän viikon ajan tätä luentoavalmistellessani), asian voi varmistaavaikkapa hakusanan verum corpus avulla.Ehtoollisessa leipä ja viini ovatKristuksen tosi ruumis ja veri. CA:n latinalaisen tekstin mukaanKristuksen ruumis ja veri ovat todellisestiläsnä ja jaetaan Herran ateriassa. Sanontaei välttämättä - jos ei myöskäänpoissulkien - sijoita reaalipreesenssinajatusta leipään ja viiniin, vaan todellinenläsnäolo viittaa näiden ehtoollisaineidenjakamiseen ja vastaanottamiseen. Lisäksiväärä oppi torjutaan hyvin miedollasananvalinnalla (improbant).5 Olipa tekstien ilmaisema ero todellinentai ei, painotusero Martti-tohtorin jamaisteri Filipin välillä oli jo olemassa javoidaan dokumenteista osoittaa. Joennen vuotta 1530 Melanchthon ymmärsiläsnäolon koskevan Kristuksen kokopersoonan läsnäoloa ehtoollisessasamoin kuten hän on kaikissa luoduissaläsnä. Toiseksi hän ei perustanutläsnäolon ajatusta asetussanojenkirjaimelliseen tulkintaan Lutherin tavoinvaan perusti sen Kristuksen lupaukseenyleensä olla opetuslastensa kanssamaailman loppuun asti.6 Asetussanateivät olleet Melanchthonille luovakonsekraatiosana, joka saa aikaanKristuksen ruumiin ja veren läsnäolon,vaan lupaussana, joka ainoastaanosoittaa jotakin. Eri käsitys ehtoollisesta näiden kahdenuskonpuhdistajan välillä tuli selväksiviimeistään v. 1540, jolloin Melanchthonjulkaisi muutetun Augsburgintunnustuksen (Confessio Augustana

Variata). Nyt CA 10:n latinankielinenteksti muuttui oleellisesti.7 Kristuksenruumis ja veri ei enää tullut jaetuksi vaanainoastaan tarjotuksi, jolloin ehtoollisenarmonvälineluonne hämärtyi. ToiseksiMelanchthonin puhetapa toi senmahdollisuuden, että teksti voitiinymmärtää siten, että Kristuksen ruumisja veri tarjotaan yhtä aikaa leivän ja viininkanssa.8 Tämä puolestaan merkitsiKristuksen läsnäolon ajoittuvan vainsakramentin nauttimisen hetkeen. Näinsen ymmärsi mm. Calvin ja hyväksyimuutetun tunnustuksen välittömästi.Tässä asiassa Lutherin ja Melanchthoninkäsitykset poikkesivat toisistaanhuomattavasti. Kolmas asia oli se, ettäMelanchthon poisti CA:nehtoollisartiklan oleelliset loppusanat:”Toisin opettavat ne (nimittäinseurakuntamme) hylkäävät.” Luther ei ehkä aina ollut täysintietoinen, missä Melanchthontodellisuudessa liikkui, Melanchthon sitä

vastoin oli kyllä tietoinen. Hän oli kuinpikku poika, joka tiesi toimivansa vastoinisänsä tahtoa. Hän tiesi Lutherin kannaneroavaisuuden ja pelkäsi Lutherinleimaavan hänet harhaoppiseksi.Erityisesti tämä tulee ilmi Lutherinviimeisten elinvuosien aikana. Erot ovatnähtävissä kaikissa keskeisimmissäehtoollisteologisissa kysymyksissä,kuten konsekraatiossa, Kristuksenläsnäolon kestossa, ehtoollisoppiaheijastelevissa liturgisissa tavoissa jne.9Dosentti Kaarlo Arffman ontutkimuksessaan Sanan jäljet10osoittanut dokumenteista, että vajaankahden kuukauden aikana syksyllä 1544Melanchthon kirjoitti ainakin seitsemälleystävälleen ilmaisten ettei hän aio enääolla Lutherin hiljainen myötäilijäehtoolliskysymyksessä. OlipaMelanchthon valmis jättämäänWittenbergin, jos Luther häntä arvostelisisuoraan kirjassaan, jota Luther oli alkanutehtoolliskysymyksestä kirjoittaa.Lokakuussa he sitten keskustelivat japystyivät ainakin sietämään toistensakäyttämät sanonnat oikean ehtoollisopinilmaisuina. Seuraavan vuoden keväälläMelanchthon kuitenkin pelkäsi, ettäLuther leimaa hänet harhaoppiseksi. Vieläennen 1546 helmikuussa tapahtunuttakuolemaansa Luther suunnitteli samanvuoden alussa Wittenbergin teologienehtoollisopin tutkimista, sillä harhaopistavaikeneminen oli hänen mukaansapahempi asia kuin sen julkinenesittäminen. Oli tultu kauas niistä päivistäjolloin Luther vaati Melanchthonintaivuttamista Wittenbergin linnankirkonsaarnaajaksi 1521. Luther pysyi koko elämänsä ajanyksinkertaisessa Sanan tulkinnassa.Melanchthon sitä vastoin koko elämänsäajan kiemurtelee asiassa! Simo Kiviranta

kirjoittaa Melanchthonista: On ikään kuinkohtalonomaista tragiikkaa siinä, ettäluterilaisuuden ensimmäisestätulikokeesta saakka sillä on ollut teologejaja johtajia, joilta on puuttunutjohdonmukaisuutta ja lujuutta Jumalansanan tunnustamisessa.11 Onmuistettava että edelleen Kirkkommetunnustus on kirkkojärjestyksessämääritelty siten, että Melanchthoninsekoilut ehtoolliskysymyksessä onsuljettu pois. Siksi tunnustuspykäläsitoutuu muuttamattomaan Augsburgintunnustukseen.

Ehtoolliskysymyksen merkitysLutherille

Ehtoollinen oli Lutherille, eievankeliumia vaan evankeliumi, kokoevankeliumin summa.12 Siksi Luther eivoinut kuvitellakaan tulevansa toimeenilman säännöllistä ehtoollista. Ehtoollisenvietto eli messu oli hänelle ainoajumalanpalvelusmuoto, jonka Kristus onasettanut. ”Valmistaakseen itselleenotollisen, rakkaan kansan, jossa toinenolisi toiseensa yksimielisyydessärakkauden siteellä sidottu, on Kristuskumonnut koko Mooseksen lain, ja etteiolisi enää aihetta lahkoihin jahajaantumisiin, ei hän puolestaan olesäätänyt kansalleen kuin yhden tavan jalain, nimittäin pyhän ehtoollisen (sillävaikka kaste on ulkonainen tapa,tapahtuu se kuitenkin vain yhden kerraneikä ole elinikäinen harjoitus niin kuinehtoollinen), niin ettei tästä lähtien meilläenää olisi muuta ulkonaista tapaa Jumalaapalvellaksemme kuin ehtoollinen; ja missäsitä harjoitetaan, siellä on oikeajumalanpalvelus, vaikkei olisikaan muitatapoja lainkaan,…13 Siksi Lutherille sekaannusehtoollisopissa, reaalipreesenssinkieltäminen, on pahempi saatanan juonikuin talonpoikaiskapina. Lutherin mukaanselvästä sanasta luopuminenehtoolliskysymyksessä johtaa lopultakasteen mitätöimiseen, perisynnin jalopulta itsensä Kristuksen kieltämiseen.Lutherin mukaan seurauksia olisi myösuskonpuhdistuksen pirstoutuminenlahkoiksi, luottamus Raamattuun häviäisi.Luther näki jo historiassa näintapahtuneen; jos Saatana on pystynytsiihen kerran aikaisemmin, pystyy sesiihen uudelleenkin. Kristitytmenettäisivät Raamatun ja joutuisivatnahkoineen päivineen Saatanan omiksi.Siksi kirkolla ei voi olla muuta vaihtoehtoakuin pitää kiinni yksinkertaisestaraamatun sanasta.14 Siksi assertio, asianilmaiseminen totuutena Jumalan Sananpohjalta, on kristityn teologianperusmalli.15 Melanchthonilletärkeämpää oli löytää sovinto jakompromissi. Lutherille kysymys olitotuudesta, josta ei voinut tinkiä. Kunesimerkiksi Luther lähti Marburginehtoolliskeskusteluun, hän lähti sinnenimenomaan osoittaakseen raamatullaZwinglin käsitykset vääriksi.16 Edellä sanotun pohjalta kysyn: onkoraamattu-uskollisuuden alennustilakirkossamme osin sen seurausta, ettäehtoolliskysymyksessä ei ole pidettykirkasta luterilaista linjaa?

Perinnönjako

20

Mutta varsinainen taistelu alkoi vastasitten kun molemmat, Luther jaMelanchthon olivat jo haudatutvierekkäin Wittenbergin linnankirkonlattian alle. Kyseessä on historiallinenajanjakso, joka huipentuiYksimielisyyden ohjeen, Formula

Concordiaen syntyyn 1577. Lutherinkuoleman jälkeen mikään ei voinut pitääsalassa näiden kahden suuren persoonanvälistä todellista eroaehtoolliskysymyksessä. Syntyikädenvääntö nk. gnesio-luterilaisten(aitoluterilaisten) ja filippisten kesken. Yksimielisyyden ohjeen 7. artikla, eliehtoollisartikla, on luterilaisen opinherkimpiä, ja sen valmistamisen taustallaon paljon esityötä ja tasapainoilua.Lutherin ja Melanchthonin haamut ovatedelleen läsnä. Jo allekirjoittajienhenkilöhistoria osoittaa sen. Jakob

Andreae, ensimmäinen allekirjoittaja oliuskollinen Lutherin näkemyksille, kuntaas David Chytraeus, yksi keskeisistäartiklan taustahahmoista tunnettiinuskollisena Melanchthonin oppilaana.Kun Chydraeus oli valmistellutehtoollisartiklaa Andreae kävi sen läpi jayritti vähentää Melanchthoninvaikutusta.17 Vastaavasti Chydraeusyritti saada Melanchthonin nimenmainituksi oikeasti opettavien joukossa.Melanchthonin nimi jätettiin kuitenkinAndreaen vaikutuksesta poistunnustuskirjaksi muotoutuneestayksimielisyyden ohjeesta, vaikkaChydraeuksen laatimaa tekstiä seurattiinmuuten uskollisesti.18 Martin Chemnitz

nautti suurta arvonantoa filippistienkeskuudessa, mutta heidän suureksimieliharmikseen juuriehtoolliskysymyksessä hän asettuifilippistien korostuksia vastaan.19 Menemättä vielä sisältökysymyksiinvoi Yksimielisyyden ohjetta lukiessahavaita mielenkiintoisen asian. Luthermainitaan ehtoollisartiklassa 22 kertaa (77kertaa koko Yksimielisyyden ohjeessa),5 kertaa ohjeellisena opettajana. Selvästitodetaan, että Augsburgin tunnustusta”ei voi tulkita aidommin ja paremminkenenkään muun kuin Tohtori Lutherinopetus- ja kiistakirjoitustenperusteella”.20 Luther nostetaanAugsburgin tunnustuksen tärkeimmäksiopettajaksi.21 Lisäksi viitataan Lutherintiettyihin kirjoituksiin. Melanchthoninnimeä ei edes ehtoollisartiklassa mainita.Toki Melanchthonin vaikutus näkyyhänen uskollisten oppilaittensa tyylissäja esitystavassa. Huomattavaa on myösettä yksi luterilaisen ehtoollisteologianperusteoksista Martin Chemnitzin teos

De Coena Domini mainitseeMelanchthonin yhden ainoan kerran jasilloinkin muun kuinehtoolliskysymyksen yhteydessä. Luthersen sijaan esiintyy usein. Onko sitten Yksimielisyyden ohjeenehtoollisartiklan muotoilussa kysymysselvästä rajanvedosta ja valinnastaLutherin ja Melanchthonin välillä vaionko se yritys rakentaa siltaa näidenkahden välille, on kiistakysymys,22 jokaei ole tämän esityksen puitteissaratkaistavissa. Oma teologinentietämykseni ei pysty tätä ratkaisemaanvaikka ounastelenkin ensimmäistä.Tyydyn siihen, että dokumentti selvinsanoin tunnustautuu Lutherinehtoolliskirjoitusten kannalle ja esittääuskonpuhdistajan käsityksen oikeaksiAugsburgin tunnustuksenehtoollisartiklan tulkinnaksi. Yksimielisyyden ohjeenehtoollisartiklan tarkoitus on torjuasalakalvinilaisuus luterilaisen kirkonsisältä.23 Historiallisesti ottaensalakalvinilaisuus on ollut ainaluterilaisen ehtoolliskäsityksenuhkakuva. Ja on edelleen. Tilanne ei olemiksikään muuttunut. Jürgen

Diestelmann sanoo, että filippismi onpysynyt turmiollisena perintönäluterilaisessa kirkossa aina nykypäiviinsaakka, kuten nykyisen protestantisminnäkemykset ehtoollisesta osoittavat.24 Luterilaisen kirkon tunnustuskirjoissalaajin yhtenäinen esitys ehtoollisensakramentista on siis Yksimielisyydenohjeessa sen 7. artiklassa. Asiakirjanitsensä ilmaisema tarkoitus on esittäänimenomaan luterilainen oppiehtoollisesta niiden keskuudessa, jotkaovat Augsburgin uskontunnustuksenhyväksyneet. Pääpaino on luterilaisenkirkon sisäisessä keskustelussa, einiinkään rajankäymisessä ulkopuolisiin,siitä huolimatta, että Trenton konsiili onpidetty, ja vastauskonpuhdistuskäynnistynyt. Heti asiakirjan alussatodetaan: ”Eräät tunnustukseen yhtyneetjumaluusoppineet ovat jonkin aikaakäyneet näiden kohtien tulkinnastakiistoja, jotka täten ratkaistaan jasovitaan Jumalan sanan johdolla jakristillisen oppimme pääsisällönmukaisesti.” Ratkaisumalli ei ollut äänestys, eikä seollut myöskään kompromissi erilaistennäkemysten väliltä, ainakaanperiaatteessa. Ratkaisu etsittiin Jumalansanan pohjalta. Tämä eksplisiittinenmaininta ei saa unohtua. Oli kysymys siisteologisesta perinnöstä, sen oikeastaymmärtämisestä ja siirtämisestä

eteenpäin. Kirkon arkipäivään kuuluvaasia, ajankohtainen joka päivä.Lausumassa näkyy myös luterilainenprinsiippi teologisten kysymystenratkaisusta kristillisessä kirkossa, - ainayhtä ajankohtainen. Asiat sovitaan

Jumalan sanan johdolla.Yksimielisyyden ohjeen 7 artikla on siismitä parhain lähtökohta kysyttäessä,mikä on luterilainen oppi ehtoollisesta.Periaate sopii myös yleisaiheeseemmeNäkymme luterilaisen kirkon noususta.

Kadonneen Luther-sitaatin arvoitus

Yksimielisyyden ohjeenehtoollisartiklassa on selviä osoitteellisiaviittauksia Lutherin ehtoollistakäsitteleviin teksteihin. Mutta yhdessäkohdassa tarkka osoite puuttuu. Sepuuttuu yhden erittäin keskeisen asianyhteydessä. Kappaleen FC 7, 87 lopussaon viittaus Tomus 4. Jena. Viittaus on siisLutherin kirjoitusten nk. Jenan laitokseen.Mistä Lutherin kirjoituksesta onkysymys? Lähiosoite eli sivunumeropuuttuu. Lisävaikeuden tuo vielä se, ettäei kerrota onko kyseessä viittaussaksankieliseen vai latinankieliseenlaitokseen. No, viittaus on puuttunutalusta asti. Sitä ei ole vuoden 1580Dresdenin laitoksessa, ei liioin samanvuoden Tübingenin laitoksessa,seuraavan vuoden Dresdenin laitoksessajne. Luetteloa voisi jatkaa.25 Kohtaan onsitten uusien laitosten ja käännöstentoimitustyön yhteydessä lisättynootteihin viitteitä. Suomenkielisessäuusimmassa tunnustuskirjalaitoksessaalaviite on annettu WA 32, s. 254s.Vilkaisu kyseiseen kohtaan, joka onLutherin joulusaarna v. 1530, osoittaahyvin pian, että viittaus on väärä. Saarnaei millään tavalla käsittele asiaa josta onpuhe, nimittäin sääntöä joka on muotoiltutosikristillisen ehtoollisopin

varjelemiseksi, kuten Yksimielisyydenohjeen teksti sanoo, niin kutsuttua nihil

habet –sääntöä. ”Juuri tämäntosikristillisen ehtoollisopinvarjelemiseksi ja tämän testamentinvääristymien ja pakanallisenväärinkäytön torjumiseksi jatuhoamiseksi on asetussanojenperusteella laadittu seuraava hyödyllinensääntö ja ohje: Nihil habet rationem

sacramenti extra usum a Christo

institutam seu extra actionem divinitus

insitutam. Se merkitsee: Mitäänsakramenttia ei ole siellä, missäKristuksen säädöstä ei noudateta

21

sellaisenaan.”26 Luther käyttää tätäsääntöä hyvin säästeliäästi. Käytössäni on nk. Göttingenin toinenlaitos, joka on tieteelliseen työskentelyyntarkoitettu kriittinen laitos. Se antaaviittauksen WA 30, II, 254s. joka osuuLutherin vuonna 1530 kirjoittamaanKehotukseen Augsburgin papistolle.27Viittaus on jo vähän parempi, sielläsentään puhutaan paavillisistaväärinkäytöksistä, mainitaanpaKristuksen veren sinettikin ja viitataanpappien vihkimiseen ja heille lausuttuihinsanoihin toimittaa uhria elävien jakuolleitten puolesta. Muuten tekstipuhuu pyhäin jäännöksistä, Joosefinhousuista, pyhän Antoniuksentuppivyöstä jne. Mutta vaaditaankeskinkertaista parempaa mielikuvitusta,jos hyväksyy kyseisen viittauksenjuhlallisen FC:n ehtoollisartiklanviittaukseksi. Ja sitä paitsi akateeminentutkimus on osoittanut viittauksenvääräksi.28 Erikoisen poikkeuksen tekeeamerikkalainen v. 1851 ilmestynyttunnustuskirjalaitos joka viittaa Jenanlatinankielisen laitoksen sivulle 585, jostaavautuu Lutherin kirjeenvaihtoWolferinuksen kanssa. Samaan tulokseentulee perustellusti myös tri Bjarne W.Teigen v. 1979 ilmestyneessä artikkelissaThe Case of the Lost Luther Reference.29Samainen Teigen kertoo MartinChemnitzin ehtoollisteologiaakäsittelevässä teoksessaan tapauksestavuodelta 1619, jolloin Wittenberginyliopiston teologinen tiedekunta joutuikäsittelemään kysymystä, voiko pastoriviedä ehtoollisesta yli jääneen viininkotiinsa ja käyttää siellä. Vastaus olikielteinen. Lisäksi muistutetaan vielä, ettäehtoollistoimitus päättyy vasta kun kaikkiehtoollisaineet ovat käytetyt. Sittenvedotaan Lutherin kirjeisiinWolferinukselle, jonka osoitteeksiannetaan Tom 4, Jenensi Lat., fol 585b.30Tapaus todistaa, kuinka alkuajanluterilaisuus ymmärsi luterilaisen in usu

ja extra usum -opetuksen. Myös JürgenDiestelmann tutkimuksessaan Actio

sacramentalis käsittelee kyseisenYksimielisyyden ohjeen kohdallaLutherin Wolferinukselle osoittamaakirjettä, tosin liittämättä sitä keskusteluunkadonneesta Luther-sitaatista.31 Verratessani kirjeenvaihtoaYksimielisyyden ohjeen tekstiin jatutustuttuani myös vastaväitteisiin32liityn ainakin toistaiseksi - kunnesparemmin osoitetaan - Teigenin jakumppaneitten joukkoon. Täällä olevianuoria teologeja ja kielimiehiä ajatellen -tiedä vaikka seuraavan

tunnustuskirjalaitoksen suomentajaistuisi täällä - on hyvä sanoa, että oikeaviittaus olisi WA, Br. 10, 348-349. Ydinkohta Lutherin viittauksessa onseuraava: ”Tämän mukaisestimäärittelemme ajan ja sakramentillisentoimituksen siten, että se alkaa pyhän Isämeidän alusta ja kestää siihen asti,kunnes kaikki ovat käyneet ehtoollisella,ovat juoneet maljan tyhjäksi ja syöneetehtoollisleivät ja kansa on laskettutakaisin paikoilleen ja on poistuttualttarilta.”33 Kohdassa on selitetty myösMelanchthonin virheet asianymmärtämisessä. Jos nihil habet –sääntösanoo asian kielteisesti, tässä se onsanottu myönteisesti. Se mitä Luther lyhykäisesti sanookirjeessään, on laajasti sanottuYksimielisyyden ohjeen katkelmassa FC7, 73-91. Tämä katkelma alkaa sanoilla:Vielä on puhuttava konsekraatiosta ja

siitä yleisestä säännöstä, että Jumalan

säätämän käytön ulkopuolella ei ole

mitään sakramenttia olemassa.Tunnustuskirjojen itsensä lausuma tahtoon, että tämä asia tulkitaan Lutherinkirjoitusten pohjalta. Lyhyessäkatkelmassa on kolme suoraa viittaustaLutherin teksteihin, joista siis yksi onWolferinukselle lähetetty kirje, sekäyleisluontoinen kehotus tulkita asiaLutherin kolmen kirjoituksen valossa,nimittäin Taivaallisia profeettoja

vastaan (1525), sekä Suuri ja Pieni

ehtoollistunnustus (1528 ja 1544). Useinon vain niin, että vaikka katkelma sanoopuhuvansa konsekraatiosta ja nihil ha-

bet -säännöstä, on kuitenkin tulkinnassakeskitytty vain tähän sanaan käytönulkopuolella (extra usum) ja unohdetaankonsekraatio ja sen olemus.

Tunnustuskirjojen in usu -oppi

(usus = käyttö, in usu = käytössä, extra

usum = käytön ulkopuolella)

Ensimmäinen asia on siis konsekraatio,ehtoollisaineiden pyhittäminen. Kaikkilähtee asetussanoista, in usu –oppi onvain asetussanojen looginen seuraus, eilähtökohta. ”Kristuksen ruumiin ja verentodellista läsnäoloa ehtoollisessa ei saaaikaan kenenkään ihmisen sana eikä teko,että ehtoollisvieras syö ja juo sekä uskoo.Meidän on myönnettävä, että kaiken saaaikaan kaikkivaltiaan Jumalan voima jaHerramme Jeesuksen Kristuksen sana,asetus ja säätämys, ei mikään muu.”34 Jotämän katkelman alkuun kuuluvantoteamuksen tulisi riisua kaikki epäilytsiitä, etteivätkö juuri asetussanat saa

aikaan oikeata ehtoollista, eli Kristuksenreaalista ja ruumiillista läsnäoloa. Tätätosiasiaa ei voi tehdä tyhjäksi edeshieman myöhemmin oleva kohta,35 jossatodetaan että siunaaminen eli

asetussanojen lausuminen ei vielä

sinänsä saa sakramenttia aikaan, ellei

noudateta koko sitä ehtoollisen

toimittamisen järjestystä, jonka Kristus

on säätänyt. Kyseinen lause ei muotoileoppia ehtoollisesta vaan ainoastaanohjaa ehtoollisen oikeaan viettämiseen. Muuten näin tärkeässä dokumentissaei tulisi käyttää kahta kieltolausetta, joistatoinen on vielä ehdollinen, sillä hyvinhelposti lukija kääntää ajatuksenpäälaelleen. Näin on käynyt tämänlauseen kohdalla. Se jää vuotamaantoiseen suuntaan. TavallisestiYksimielisyyden ohjeessa asiat sanotaanmolemmin päin: kieltäen, negativa, jasama asia myöntäen, affirmativa. Näinasia rajataan oikeaan paikkaansa. HalvarSandell on eräässä artikkelissaan36kiinnittänyt huomionsa tähän ja toteaa,että tämä nihil habet –säänön kohdallatällainen affirmativa puuttuu. Tarkkaanottaen se ei puutu, sillä itse asiassaLutherin kirje Wolferinukselle onsellainen. Jos aiotaan katsoa mitä virkeoikein sanoo, on käännettävä semyönteiseksi. Ja tämän jälkeen virkekorostaa juuri asetussanojen merkitystä.Ts. siunaaminen eli asetussanojenlausuminen saa aikaan sakramentin, josnoudatetaan koko sitä ehtoollisentoimittamisen järjestystä, jonka Kristuson säätänyt. Eli jos noudatetaan sitäsääntöä jonka Luther kirjeessäänWolferinukselle muotoili. Näin Kristuksenläsnäolo on totisinta totta ehtoollisenasetussanojen jälkeen. Vai miten muuten voisi lukea Lutherintekstin, kun hän sanoo, että ”niin piankuin Kristus sanoo, ´Tämä on minunruumiini’, hänen ruumiinsa on läsnäsanan ja Pyhän Hengen kautta”.37 Sanattämä on minun ruumiini tekee leivästäKristuksen ruumiin niin että Kristuksenruumis kantaa leipää, Kristuksen ruumiillaon leipä yllään, ts, Kristuksen ruumis onpukeutunut leipään, miten tuon Lutherintekstin corpus Christi hat das brod an

sitten suomentaisikin.38 Lutherille konsekraatiosana oliluomissana. Lutherille ehtoollisenasetussanojen käyttäminen ei ollut vainsanojen siteeraamista, vaan sanatpysyvät Kristuksen sanoina myös papinsuussa, 39 ja näin pappi on ehtoollistatoimittaessaan Kristuksen legaatti. NäinTunnustuskirjoissammekin opetetaanpapin toimivan, ei edustaen omaa

22

persoonaansa, vaan Kristuksen sijassaja hänen paikallaan (Christi vice et loco).Huomattavaa on se, että pappi tässätoimii läsnäolevan Kristuksen sijassa japaikalla. ”Omaa persoonaansa he eivätedusta, niin kuin Kristus todistaa: (Luuk.10:16) “Joka kuulee teitä, se kuuleeminua.” Kun he saarnaavat Kristuksensanaa ja toimittavat sakramentteja, hetekevät sen Kristuksen puolesta ja hänensijassaan.”40 Tämä virkateologinenymmärrys, joka saa syvyytensäehtoollisen asetussanoista, saaarkkitehtonisen sovelluksen LutherinSaksalaisessa Messussa 1526: ”Totistenkristittyjen oikeassa messussa alttarin eipitäisi sijaita siellä, missä se on (siisseinää vasten), vaan papin tulisi ainaseisoa seurakuntaan päin kääntyneenä,kuten Kristus epäilemättä teki viimeiselläehtoollisella. Mutta antakaamme tämänodottaa aikaansa.”41 Tällainen ymmärrys on mahdollistajos sanat Tämä on minun ruumiini

otetaan äärimmäisen vakavasti ja kokoehtoollisteologian pohjaksi. HermannSasse sanoo, ettei mikäänjumalanpalvelusuudistus sytytä, elleiluterilainen käsitys konsekraatiosta oleselvä.42 Olisiko tässä meille papeille työnterävöittämisen paikka juuri nyt, kunjumalanpalvelusuudistus on toteutettu!

In pane, sub pane, cum pane.

Jotta asetussanojen asema tulisi, selväksiteen pienen hyppäyksen Yksimielisyydenohjeessa olevaan mielenkiintoiseenkohtaan,43jossa ehtoollisen yhteydessäon kolmen preposition avulla muotoiltujuttu, in pane, sub pane, cum pane. Ts.Kristuksen ruumis on leivässä, leivän allaja leivän kanssa. Tämä muotoiluhan oliMelanchthonille tärkeä. Tällä kohden tunnustuskirjatviittaavat Lutherin Suureen

Tunnustukseen ehtoollisesta, v. 1528. Jasieltä löytyykin yksi niistä harvoistapaikoista, joissa Luther on käyttänyt näitäkolmea prepositiota: ”Sillä vaikkaehtoollisessa olisikin paljasta leipää javiiniä, mutta kuitenkin tahtoisin lystin

vuoksi koettaa, kuinka voisin lausua sen,että Kristuksen ruumis on leivässä, niinei tosiaan koettamallakaan voisi sanoasitä varmemmin, yksinkertaisemmin jaselvemmin, kuin näin: “ottakaat, syökäät,tämä on minun ruumiini jne”. Sillä josteksti kuuluisi näin: ottakaat, syökäät,leivässä on minun ruumiini, taikka leivänkanssa on minun ruumiini, tahi leivän allaon minun ruumiini, niin silloinpa vastasatelisi pelkkiä hurmaajia, sekä vetenä

että rakeina ja lumena, jotka huutaisivat:katsopa nyt, kuulethan! Kristus ei sano:leipä on minun ruumiini, vaan leivässä,leivän kanssa, leivän alla on minunruumiini, ja kirkuisivat: kuinka kernaastiuskoisimme, jos hän olisi sanonut: tässäon minun ruumiini, se olisi suoraan jaselvästi puhuttu. Mutta kun hän sanoo:

leivässä, leivän kanssa, leivän alla, niin

ei siitä seuraa, että hänen ruumiinsa on

siinä, joten sepitettäisiin tuhansittainverukkeita ja selityksiä noista sanoista:“leivässä, leivän kanssa leivän alla,” joillamyöskin olisi suurempi totuuden muoto,vaan paljoa vähemmän todellisuutta kuinnyt.”44 Luther siis tällä katkelmalla haluaaosoittaa, ettei näiden sanojen varaanvoida rakentaa ehtoollisoppia, sillä sanatovat alttiit väärinymmärrykselle.45Samassa Suuressaehtoollistunnustuksessa aivan alussaLuther selittää näin: ” …nämä sanat:“tämä on minun ruumiini” pitääkäsitettämän yksinkertaisimmalla tavalla,niin kuin ne ovat kirjoitetut ja kuuluvat jaettemme tee samasta tekstistämonenlaisia ja ristiriitaisia tekstejä, niinkuin he tekevät. Sen olen kirjasestani kylläsanonut, että niitä, jotka tavallisessapuheessa sanovat: leivän alla taikkaleivässä on Kristuksen ruumis, ei olehyljättävä sen tähden, että he sellaisillasanoillaan tunnustavat uskovansa, ettäKristuksen ruumis todellisesti onehtoollisessa. Mutta siten he eivät teeuutta tekstiä eivätkä myös tahdo, ettänämä heidän sanansa kävisivät tekstistä,vaan pysyvät samassa tekstissä.”46 Formula in, sub, cum pane voidaan siishyväksyä, jos ne alistetaan sanan Tämä

on minun ruumiini alle.47 Kun Luthersanoo ettei noista sanoista in, sub ja cum

saa tehdä uutta tekstiä, se tarkoittaa, etteiniiden varaan rakenneta ehtoollisoppia.Sanat hoc est corpus meum on sanojenin pane, sub pane, cum pane -tulkinnanlähtökohta, ei päinvastoin. Opin pitääaina perustua yksinkertaiseen tekstiin,joka on otettava sellaisenaan.48Leivässä, leivän alla ja leivän kanssa eisiis ole luterilainen ehtoollisoppi, kutenHermann Sasse49 selvästi sen sanoo,vaan ainoastaan looginen apuneuvo,jonka avulla voidaan kuvata, kuinkaehtoollisen asetussanojen Tämä on

minun ruumiini on loogisestimahdollista. Lutherille oli selvää, etteiKristuksen läsnäolon tapaa voidakyseisillä prepositioilla saavuttaa.Valitettavasti ilmaisusta on tullut ikäänkuin kyseessä olisi luterilaiseen oppiinkuuluva asia ja että luterilainen oppi

voitaisiin muotoilla näillä sanoilla.(Swebiliuksen katekismuksessakäytetään tätä muotoilua useamminkin,mutta siellä se on selvästi alistettuasetussanojen oikean tulkinnan alle,joten se ei uhkaa totuutta.) On huomattava lisäksi, ettäTunnustuskirjat käyttäessään tätämuotoilua tai paremminkin selittäessäänehtoollista tätä muotoilua käyttäen eiesitä minkäänlaista raamattuperustetta.Se onkin järkeilyn tulos, ei raamatunilmoitus, eikä sitä ole johdettu Raamatunsanasta. Oikein Luther pelkäsi, ettänäiden sanojen myötä menetetään kokoehtoollinen. Mielenkiintoinenyksityiskohta Lutherinvalveutuneisuudesta paljastuututkittaessa Tunnustuskirjojen kriittistäGöttingenin laitosta. Schmalkaldenin

kristillisten opinkohtien (1537)ehtoollisartikla alkaa sanoilla:”Vakaumuksemme mukaan ehtoollisessaleipä ja viini ovat Kristuksen tosi ruumisja veri.”50 Alanootti paljastaa, ettäkyseessä oli Lutherin korjaus, korrektuuri,edellisenä vuonna allekirjoitettuun nk.Wittenbergin konkordiaan, jossailmaistiin, että leivän ja viinin kanssa

Kristuksen ruumis ja veri ovat todellisestija substantiaalisesti läsnä.51 Tästäkorjauksesta Wittenbergin konkordiantekstiin, siis siitä että Luther poisti tuonprepositioilmaisun, Melanchthon eipitänyt. Näin Luther sulki omalta osaltaansen porsaanreiän, mikä liittyi prepositioncum ’kanssa’ käyttöön, ja johonilmaisuun maisteri Filipin ohella myössakramentin hävittäjät olivatmieltyneet.52 Tämä in, sub ja cum –asian käsittelytuo esiin myös erään luterilaiseenteologiaan kuuluvan keskeisen asian,sikäli kuin on kyseessä kirkonoppiperusta. Mikään tulkintamalli taiasioiden selitysmalli ei saa uhata saatisitten tehdä tyhjäksi Raamatun sanaa.Näinhän on käynyt kotikirkkommelähihistoriassa. Tuomo Mannermaa löysiaitoluterilaisen jaottelun lain jaevankeliumin välillä. Lutherhan oli tehnyttämän jaon omientuntojenrauhoittamiseksi vanhurskauttamisopinyhteyteen. Kun hän sitten siirsi tämändistinktion naispappeuskeskusteluunhän sai Lutherin puhumaan itseäänvastaan ja ennen kaikkea Raamattuavastaan, kuten tohtori Anssi Simojoki

Chicagossa tämän vuoden huhtikuussapitämässään esitelmässä Martti Luther

tulkitsijoittensa armoilla (Martin Lutherat the Mercy of His Interpreters) kriittisinsilmin nasevan osuvasti arvioi. Sana

23

menetti määräävän asemansa. Tulkintakäänsi sanan päälaelleen. Lutherin raamatunkäyttöehtoolliskysymyksessä opettaa meillesen, että tulkinnalla on rajansa. Tulkintaei koskaan saa tehdä tyhjäksi raamatunkieliopillista sisältöä. Tämähän onkirkkoamme sisäisesti kalvava sairaus.Kirkossamme on suostuttu siihen, ettäraamattu on vain erilaisia tulkintoja.Niinpä papit voivat piiloutua tulkintojentaakse sanomatta, että näin sanoo Herra.Muistettava kuitenkin on että Jumala onsitoutunut sanaansa, ei meidäntulkintoihimme sanasta. Kun jokin teologinen tai filosofinenidea löytyy, älylliseen työskentelyyntottuneella on kiusaus sovittaa sesellaiseenkin, johon se ei kuulu. Onhanjärkeily Lutherin mukaan yksi niistäkeinoista, joiden avulla ihminen pyrkiiomavaraisuuteensa Jumalan edessä jahaluaa olla Jumalaa viisaampi.53 Jumalansanalle ei yksinkertaisesti saa tehdäväkivaltaa.54 Ehkä meidän teologien tulisialkaa vaikkapa kirjoittaa dekkareita, jottalooginen päättelykykymme, ne Hercule

Poirot‘n kuuluisat harmaat aivosolut,saisi tarpeeksi askarreltavaa, ettemmemestaroisi selvää Jumalan sanaa! Mutta palataanpa takaisinreaalipreesenssin ytimeen. Lutherille siisleipä on Kristuksen tosi ruumis ja viinion Kristuksen tosi veri. Jopa niin ettäLuther saattaa Suuressa

ehtoollistunnustuksessaan kutsuaitseään lihansyöjäksi.55 Luther siisselvästi puhuu ”hengellisiä

vegetaristeja” (ilmaisu AS) vastaan, niitävastaan, jotka eivät ota asetussanojaniiden täydessä sisällössään ja joille leipäon vain jatkojalostettu viljatuote.56Luterilaisissa liturgioissa v. 1533-1559 eipuhuta konsekraation jälkeen enääleivästä ja viinistä, vaan häpeämättömästiKristuksen ruumiista ja verestä.57Diestelmann on kertonutmielenkiintoisen tapauksen varhaisenluterilaisuuden historiasta v. 1568, vainseitsemän vuotta ennen Yksimielisyydenohjeen ilmestymistä. Syytettynä oliYksimielisyyden ohjeen kirjoittajiinkuuluvan Andreas Musculuksen poikaJohannes, joka oli läikyttänyt viiniälattialle ja tallannut sen jalkoihinsa. Kuntätä pahennusta tutkittiin ja kuultiintodistajina kirkonisäntiä – kai hevastaisivat nykyisiä kirkkoneuvostonjäseniä – niin nämä kaikki puhuivatpöytäkirjojen mukaan vain siitä, kuinkaKristuksen veri oli läikkynyt tai tallattu.Eivät he puhuneet mitään viininläikkymisestä.58 Tämä samaaitoluterilainen henki on näkyvissä myöskaroliinisessa rukouskirjassa. Senehtoollisrukouksissa puhutaan vainKristuksen ruumiista ja verestä. Mitähänseurakuntalaiset sanoisivat, josalkaisimme yhtä häpeämättömästi puhuaehtoollisesta! Lutherille asetussanat ovat kaikenperusta. Se ei ole vain jokin looginenyksityiskohta jossakin päättelyketjussa,se ei ole edes pääotsikko ranskalaisinviivoin rakennetussa sakramenttiopissavaan keskus, joka heijastuu kaikkeen ja

antaa sisällönkaikelle, ainaliturgisiin eleisiin jakirkkoarkkitehtuuriinsaakka. Tämä on

minun ruumiini onkuin kärrynpyörännapa, josta kaikkimuu puolien tavoinlähtee ja saailmaisunsa. Ja kuntätä ei ole ymmärretty,Lutheria on syytettyneljänneskatoliseksiliturgisissa eleissäänja ehtoollisaineidenk u n n i o i t t a v a s s ak ä s i t t e l y s s ä .E l e v a a t i o(Kristuksen ruumiinja verenk o h o t t a m i n e n ) ,p o l v i s t u m i s e t ,jälkikonsekraatio jneolivat ja ovat vain

asetussanojen ottamista äärimmäisenvakavasti. Roomalaiskatolisen kirkonaaveen näkeminen Lutherin ehtoollisopinyllä on estänyt monia rehellisiä luterilaisianäkemästä sitä pohjaa, joka onasetussanoissa. Kun on tyydyttyilmaisemaan ehtoollisen salaisuuttasanoilla leivässä, leivän alla, leivän

kanssa, ei tästä voi seurata sellaistaKristuksen palvontaa kuin Lutherilla oliasetussanojen pohjalta, vaan siinänähdään vain artolatria, leivän palvontamelanchthonilaiseen tapaan. Kun meluterilaiset papit tänä päivänä toimimmeLutherin esimerkin mukaan, kysymys eiole korkeakirkollisuudesta tai Roomankirkon loiston kaipuusta vaan Kristuksensanojen ottamisesta äärimmäisenvakavasti. Lutherin eräs sakramenttiteologinenperiaate oli Sicut in Christo res se habet

ita et in sacramento.59 Niin kuin asia onKristuksessa niin se on myössakramentissa. Kun Luther näkiehtoollisessa asetussanojen mukaisestiKristuksen ruumiin ja veren, oliluonnollista osoittaa hänelle kaikkeamahdollista palvontaa. KunMelanchthon pelkäsi Lutherinmaterialisoivan ehtoollisen, hänellekäsite artolatria sopi oikein hyvinvarottavana asiana, sen taakse oli helppopaeta. Luther oli kyllä selkeästi tietoinenomasta paikastaan kirkollisen teologiankentässä. Vain Sana määräsi hänen” k i r k k o p o l i t i i k k a n s a ”ehtoolliskysymyksessä. Hän kirjoitti v.1524 Strassbourgissa oleville kristityille:”Sen tunnustan, että, jos tohtori Karlstadttaikka joku muu olisi viisi vuotta tätäennen kertonut minulle, ettei Ehtoollisensakramentissa ole muuta, kuin leipää javiiniä, hän olisi tehnyt minulle suurenpalveluksen. Minä kärsin silloin aivantuskallista kiusausta, taistelin jakilvoittelin, niin että olisin mielelläni siitäollut vapaa, hyvin huomattuani, että minäsiten olisin antanut paavikunnallesuurimman iskun. Minulle on myös siitäasiasta kirjoittanut kaksi henkeä paljotaitavammin, kuin tohtori Karlstadt,eivätkä ole niitä (asetus-)sanoja niinmielivaltaisesta raasineet. Mutta minä

olen sidottu, en voi päästä irti, teksti on

siinä mahtavana ja sanoja et saa

revityksi pois siitä mielestä kuin niillä

on.”60 Edes uskonpuhdistusliikkeenyhtenäisyys ei painanut totuuttaenemmän. Luther sanoikin mieluumminnauttivansa Kristuksen verta, oikeinveriviiniä, paavin kanssa kuin viiniähurmahenkien kanssa.61 Melanchthon ei,

24

vaikka koko ajan etsi kirkkojen välilleyhteyttä, koskaan päässyt irti Roomanpelosta. Kun Luther voimallisesti puhuiasetussanojen voimasta, se toiMelanchthonin mieleen Rooman kirkonväärinkäytökset ehtoolliskysymyksessäaina Tuomaan pohdintoihin asti siunatunleivän murusen syöneen kirkonrotantulemisesta osalliseksi Kristuksenruumiista. Tämä on dokumenteinosoitettavissa.62 Mitä tämä opettaa meille? Sen, ettäJumalan Sana on kaiken lähtökohta.Kirkkopoliittiset kuviot tai pelot taiennakkoluulot tai asenteet eivät saa ollaSanaa tärkeämpiä. Asenteet eivät saatulkita sanaa, vaan sanan tulee ohjataasennoitumistamme. Siinäpä meillekilvoittelemista!

Kysymyksiä herättävä piispainkokous

Tunnustuksellisen luterilaisuudenkannalta piispainkokouksen pöytäkirjahelmikuulta 2000 herättää kysymyksiä.Siitä käy ilmi, että piispamme käsittelivättuolloin jumalanpalveluksen ohjekirjasta.”Erityistä kritiikkiä esitettiin

ehtoollisaineiden käsittelyä koskevia

ohjeita kohtaan. Ohjeet ovat sinänsä

tarpeellisia, eikä ole asianmukaista,

että suntio ratkaisisi teologisen

linjauksen näiltä osin. Mm. Vikström

korosti, että luterilaisen

ehtoolliskäsityksen mukaan Kristuksen

läsnäolo ehtoollisaineissa pätee vain

”in usu” ja käytön ulkopuolella ne ovat

vain leipää ja viiniä.”63 Parempi kylläjoskus olisi, että luterilainen suntio saisiolla opettajana meille papeille ja väliinpiispoillekin. Tiedän, että tämänkysymyksen käsittelyssä piispa Olavi jäiluterilaisine korostuksineen lähes yksin. Jos tuntee nihil habet – säännönympärillä käytyä keskustelua, tuo pienisana ”vain” juuri näissä yhteyksissä,joissa se lausuttiin piispainkokouksenpöytäkirjan mukaan, antaa vahvanepäilyn, että tunnustuskirjojen extra

usum (käytön ulkopuolella) ei oleymmärretty kuten tunnustuskirjojenkirjoittajien alkuperäinen tarkoitus oli.Valitettavasti pöytäkirja on niinylimalkainen, ettemme voi sen perusteellatietää, mitä piispamme ajattelevat. Kysynkuitenkin Gunnar Rosendalin sanojamukailleen, onko todellakin niin että osapiispoistamme on filippistejä?64 Sanoin hetki sitten, että kaikki lähteeasetussanoista, in usu –oppi on vain senlooginen seuraus, ei lähtökohta. En voivälttyä siltä vaikutelmalta, ettäpiispainkokouksen lausuma pohjautuu

nihil habet -sääntöön, jonka vääräntulkinnan alle jäävät Kristuksen lausumatsanat tämä on minun ruumiini. Ts. in usu

–opin tulkinta määrää ehtoollisen vietonkäytäntöjä, eivätkä Kristuksen sanat.Lähtökohta on väärä. Asetussanojensisältöä ei saa asettaa in usu –opin alle.In usu –oppi on alun pitäen muotoiltuasetussanojen vastaisia tapoja vastaa, jajohdettu asetussanoista. Nyt näyttääkäyneen juuri toisinpäin. In usu –oppiinvetoaminen on useinkin perimmältäänrationalistinen ongelmanratkaisu, silloinkun asetussanoja ei oteta vakavasti.65 Jos piispamme olisivat ottaneetlähtökohdakseen asetussanat niidenyksinkertaisessa rikkaassamerkityksessä, in usu -sääntö olisi tulkittutoisin. Olisimme saaneet ohjeiston jokavarjelisi meitä kirkkomme piirissä sijaavaltaavalta kalvinismilta. Ei opas olenytkään huono, mutta kirkkommenykytilanteessa olisi tarvittu selvempi,sanoisinko luterilaisempi. Nyt opas onminimi. Otan seuraavassa pari esimerkkiä

uudesta Jumalanpalveluksen oppaasta.Puhdistusliinoja varataan riittävästiyhteismaljan pyyhkimistä varten.Puhdistusliinoja tarvitaan myösmahdollisen tahriintumisen varalta.Puhdistusliinana käytetään mielelläänkosteutta imevää valkoista liinaa.Millaista ehtoollisteologiaa tämä ohje

heijastaa? Jokaisen käytännön takana

on tietty ehtoollisteologia! Ei

sivumennen sanottuna luterilainen pap-

pi käytä ehtoollista jakaessaan liinaa

siksi, että hän puhdistaa maljan reunan

siedettävän puhtaaksi seuraavaa

ehtoollisen nauttijaa varten, vaan siksi,

ettei Kristuksen veri joudu lattialle ja

jalkoihin tallattavaksi.

Toinen esimerkki. Kun ehtoollisleipiäja viiniä lisätään säilytysastiastaleipälautaselle ja maljaan, voidaan lukeahiljaa asetussanat tai tehdä ristinmerkki.Tulee pyrkiä siihen, että siunatutehtoollisaineet käytetään loppuunehtoollisen aikana. Mikäli niitä jää yli,jälkikäsittelystä sovitaan kirkkoherranjohdolla seurakunnassa.Piispainkokouksen ohjeen mukaan“kirkkoherra vastaa siitä, että viininjälkikäsittely tapahtuu ehtoollisen arvonmukaisesti”. Nyt joissakin seurakunnissa joissakirkkoherra ei ole ehtoollisteologisissakysymyksissä ylösvalaistu käykin niin,että osa seurakuntalaisista saaKristuksen ruumiin ja veren, osa pelkkääleipää ja viiniä. Sillä vain asetussanatsaavat aikaan Kristuksen ruumiin ja veren

läsnäolon. Toinen kysymys on sittenehtoollisaineiden jälkikäsittely. Asia onjätetty kirkkoherran vastuulle, mikä onsinänsä aivan oikein. Mutta kun ohjeitaei ole tämän enempää, niin seuraus onettä joissakin seurakunnissa Kristuksenverta joutuu viemäriin

Kysymys yksityispikareista

Yksityispikarit lienevät käytössä lähesjokaisessa seurakunnassa. Niidenkäyttöön siirryttiin Suomessa ilmeisenvaivattomasti, asiasta sen enempääkeskustelematta. Erillispikareiden käyttöalkoi sekä Saksassa että Amerikassareformoitujen kirkkojen keskuudessa.66 Erillispikareiden käyttöön liittyyongelmia. Kun kirjoitin Perusta -lehteenarvion jumalanpalvelusuudistuksenehtoollisosasta,67 laitoin erääseenkohtaan syötin, jos joku olisi siihen vaikkatarttunut. Enpä ole nähnyt. Kirjoitin näin:”Tässä yhteydessä on tyydyttävä vainmainitsemaan ongelmia sisältäviäkäytäntöjä: yksityispikarit tarttuvientautien (mm. AIDS) pelosta.…Yksityispikarien käyttö, varsinkin jossitä perustellaan tarttuvilla taudeilla,puolestaan johtaa syviin kristologisiinongelmiin.” No mitä ongelmia asiassa voisi olla?Lutherin ja luterilaisen ehtoollisopinkannalta asetussanat ovat kaikenlähtökohta. Kun asetussanat saavataikaan Kristuksen todellisen ruumiin jatodellisen veren läsnäolon, onko nyt niin,että yksityispikarien kannattajat olettavatKristuksen ruumiin ja veren olevantautien välittäjä? Lutherin erässakramenttiteologinen johtopäätös japeriaate - asetussanoista johdettu – oli,kuten on jo mainittu: Sicut in Christo res

se habet ita et in sacramento. Niin kuinasia on Kristuksessa niin se on myössakramentissa. Luterilaista ehtoollisoppia ei voidaymmärtää ilman elimellistä yhteyttäkristologiaan. Siksi Yksimielisyydenohjeen ehtoollisartiklaa seuraa artiklaKristuksen persoonasta. Kunluterilaisuus hyväksyi kristologiassaanvanhakirkollisen communicatio

idiomatum –opin raamatullisena, sehylkäsi yhden muodon, joka tunnetaannimellä genus tapeinoticon. Ts. etteijumalallinen luonto Kristuksessa tuleosalliseksi ihmisluonnon heikkouksista,kuten esimerkiksi sairauksista. Kun Luther puhuu maljasta, hän lähteesiitä, että kullakin apostolilla oli omamaljansa, jota he käyttivät aterialla

25

ollessa. Mutta ehtoollisen asettaessaanKristus käyttää omaa maljaansa. ”Matteuksen ja Markuksen puheentuosta erityisestä kalkista saattaa siisymmärtää niin, että apostoleilla muulloinpöydässä istuessaan oli kullakinedessään malja tai ainakin että pöydälläoli enemmän kuin yksi malja. Mutta tässä,kun hän antaa uuden, erityisen verensäjuoman, käskee hän heidän kaikkien juodatästä yhdestä maljasta, niin että Kristustarjoten ja erinomaisia liikkeitä käyttäentarttuu omaan maljaansa ja antaajokaiselle siitä enemmän, kuin mitä toisistayhteisistä maljoista pöydässä juotiin,josta he sitä paremmin ottivathuomioonsa sen, kuinka tämä olierinomainen juoma ylitse muihinpöydässä käytettyihin juomiinverrattuna. Sillä leivän hän hyvin voi, jopatäytyikin hänen jakaa se niin, että jokainensai oman palan itsellensä. Mutta viiniähän ei voinut jakaa niin, vaan hänentäytyi laskea se maljaan ja sanoillaosoittaa, että sen tulee olla meille kaikilleyhteinen juoma, joka ei olisi vain yhden,kahden tahi kolmen eteen pantava jajuotava, niin kuin muut maljat pöydässäolivat vapaasti jokaisen käytettävänäkunkin tahdon mukaan.”68 On kysyttävä, millaisen sanattomanviestin yksittäispikarien käyttöaiheuttaa? Tukeeko käytäntö luterilaistaehtoollisoppia, vai heijasteleeko sekalvinistisia korostuksia? Jos jostakintavasta tulee itsestään selvyys, se onkirkossa vaarallinen. Liturgiset käytännötpitää pystyä aina johtamaan Jumalansanaan. Yksityismaljojen käyttö voidaannähdä asetussanojen vähättelynä,69varsinkin jos se perustellaanhygieniasyillä. Asia voidaan tietysti nähdäehdonvallan asiana, adiafora-kysymyksenä. Mutta silloin kun asia,jossa muuten voidaan menetellä niin tainäin syntiä tekemättä, koskettaa totuutta,silloin asia lakkaa olemasta adiafora-kysymys. Tästä, että asia lakkaa olemastaehdonvallan asia, on käytännönesimerkkejä sekä Lutherinehtoollisteologiassa että myös Paavalinkohdalla Uudessa Testamentissa. Asiaaselittää myös Yksimielisyyden ohjeenartikla 10. Onko se, että Kristuksenruumiin katsotaan aiheuttavantartuntavaaran, riittävä syy siirtää kalliillahinnalla ostetut yksityispikarit kirkonholviin ja siirtyä käyttämäänyhteismaljaa? Vrt. Gal 2:5: Emme

hetkeksikään suostuneet antamaan

heille myöten, jotta evankeliumin totuus

säilyisi teidän keskuudessanne.

Lopuksi kysyn: Kuinka Kristuksenveri, joka antaa ikuisen elämän ja onkuolemattomuuden lääke voisi aiheuttaasairauden. Paavali näkee oikeastaehtoollisen vietosta opettaessaan, ettäehtoollisella on myönteinen vaikutusihmisen ajalliseenkin terveyteen. ”Se,joka syö ja juo ajattelematta, että kysymyson Kristuksen ruumiista, syö ja juoitselleen tuomion. Sen vuoksihan teidänjoukossanne on paljon heikkoja ja sairaitaja monet ovat jo nukkuneet pois.” (1 Kor11:29-30). Kääntäen vapaasti lukien: Sejoka syö ja juo ajatellen, että kysymys onKristuksen ruumiista, syö ja juo itselleenpelastuksen. Siksi myös olette saaneetvahvistusta ja helpotusta sairauksiinne.

(Footnotes)1 Leif Grane, The Augsburg Confession – ACommentary, Minneapolis 1987, 117.2 Von dem Abendmahl des Herren wird alsogelehrt, dass wahrer Leib und Blut Christi

wahrhaftlich under der Gestalt des Brotsund Weins im Abendmahl gegenwärtig sei

und da ausgeteilt und genommen werde.Derhalben wurd auch die Gegenlehrverworfen.3 Esimerkiksi Schmalkaldenin opinkohdissaLutherin korrektuurina Wittenberginkonkordian tekstiin, SA III, 6,1 (ks. BELK,451, n.1), Vähässä katekismuksessa jaIsossa Katekismuksessa V, 8.4 Osoitteessa: http://luther.chadwyck.co.uk5 De coena Domini docent, quod corpus et

sanguis Christi vere adsint et distribuantur

vescentibus in coena Domini; et improbant

secus docentes.6 ”… sed illo modo quo Christi persona seutotus Christus preasens est omnibuscreaturis”(CR 2:224); Christus enim exaltatusest super omnes creaturas, et adest ubique.Inquit enim: in medio vestrum sum” (CR1:949); Vos absentis Christi corpus,tanquam, in tragoedia representariconteditis. Ego de Christo video exstarepromissiones: Ego vobiscum usgue adconsummationem seculi. … Quod cum itasint, sentio, in illa Coena praesentis corporisKoinonia esse (M:n kirjeestäOekolampadiukselle 1529, CR 1:1049) –Lainaukset Bjarne W. Teigenin artikkelistaThe Case of the Lost Luther Reference, jokailmestyi Concordia TheologicalQuarterly´ssä lokakuussa 1979, löytyy myösinternetistä osoitteesta: http://members.aol.com/SemperRef/lost.html.7 ”De coena Domini docent quod cum paneet vino exhibeantur corpus et sanguisChtisti vescentibus in coena Domini.”8 Hermann Sasse, This Is My body,Luther’s Contention for the Real Presence in

the Sacrament of the Altar. Revised Edition,Adelaide 1977, s. 2589 Ks. Jürgen Diestelmann, Actiosacramentalis. Die Verwaltung des HeiligenAbendmahles nach den Prinzipien MartinLuthers in der Zeit bis zurKonkordienformel,, Braunschweig 1996, 69-86.10 Kaarlo Arffman, Sanan jäljet, Kirkonhistorian merkitys Martti Lutherinteologiassa, Jyväskylä 1993, 156-158.11 Simo Kiviranta, Mikä on Augsburgintunnustus, s. 10-11. - Luterilainen uskotänään. Augsburgin tunnustuksenselityksiä, Vaasa 1982.12 WA 8, 524, 19-24. (Vom Mißbrauch der

Messe. 1521). ”Denn die summa desgantzen Euangelii ist darynne begriffen, wiePaulus sagt: ‘Szo offt yhr wert essen dißbrott und trincken den kilch, ßo sollt yhrverkundigen den todt Christi’. Denn ßo dufragest: Was ist das Euangelium? kanstu nitbesser antwortten, denn diße wortt desnewen testaments, nemlich das Christusseyn leyb gegeben und seyn blutt fur unstzu vergebung der sunde vergossen hatt.” WA 8, 447, 2-9. (De abroganda missa

privata Martini Lutheri sententia. 1521.)”Atque ut vetus testamentus, lex,mandabatur diligentissime doceri, inculcariet ubique memorari, ita et hoc novumtestamentum mandat CHRISTVS publicedoceri et omnibus et ubiqe memorari. Est ineo summa tota Euangelii, sicut Paulus ipseexplicat: ‘Quotienscunque enimmanducabitis panem hunch et calicembibetis, mortem domini annunciabitis’. Sienim quaeras, quid sit Euangelicum, recterespondebis, nihil aliud, quam quod verbahuius testamenti habent, scilicet Christumdedisse corpus suum et fudisse sanguinemsuum pro nobis in remissionempeccatorum.”13 WA 6, 354,18-27. (Ein Sermon von dem

neuen Testament, das ist von der heiligen

Messe. 1520.) Czum dritten. Auff das nuChristus yhm bereyttet eyn angenhemliebes volck, das eintrechtiglich yn ein andergepunden were durch die liebe, hat er auffgehaben das gantz gesetz Mosi, und das ernit ursache den secten und zurteylungenhynfuerter gebe, hatt er widderumb nit mehrden eyne weyß odder gesetz eyngesetztseynem gantzen volck, das ist die heyligeMeß (Dan wie wol die tauff auch eineußerliche weyße ist, ßo geschicht sie dochnur ein mall, und ist nit ein uebung desgantzen lebens, wie die meß,) das nuhinfuertter keyn ander eußerliche weyß soltsein, gott zu dienen, den die meß, und wodie geuebt wirt, da ist der recht gottis dienst,ob schon kein andere weyß mit singen,

26

orgellen, klingen, kleyden, tzierden,geperden da ist14 Kaarlo Arffman, Yliopistot ja kirkonmagisterium reformaation alkuvaiheessa 2.Helsinki 1985, 128-130.15 Arffman, emt. 12416 Arffman, Sanan jäljet, 1993, 134.17 Lowell C. Green, The Holy Supper, p.205. - A Contemporary Look at the Formulaof Concord. St.Louis, 205-231.18 FC VII, 58. Green, The Holy Supper, p.20819 J.A.O.Preus, Translator’s Preface. –Martin Chemnitz, Loci Theologici, St.Louis,13-16.; Robert A. Kolb, Historical Back-ground of the Formula of Concord, p. 75. - AContemporary Look at the Formula ofConcord. St.Louis, 12-87.20 FC VII, 41.21 FC VII, 34.22 Lowell C. Green, emt., 208. edustaakantaa, että FC olisi sillan rakentaja L:n jaM:n välillä..23Kauko Pirinen, Historiallinen johdanto. -Evankelis-luterilaisen kirkonTunnustuskirjat, Jyväskylä 1990 25.24 Jürgen Diestelmann, Philippism –Melanchthon and the Consequences. –LOGIA. A Journal of Lutheran Theology,Vol.VI, Number 4, p.3-6. Löytyy myösinternetistä: http://www.luther-in-bs.de/melaeng.htm.25 Tom G.A. Hardt, Venerabilis et adorabilisEucharistia. Eine Studie òber die lutherischeAbendsmahlslehre im. 16. Jahrhundert.Göttingen 1988, 328 n. 37826 FC, SD, 7, 85.27 Vermahnung an die Geistlichen,versammelt auf dem Reichstag zuAugsburg, Anno 1530.28 Näin E.F. Peters väitöskirjassaan Extrausum nullum sacramentum, Hardtin emt. s.329 mukaan.29 Bjarne W Teigen, The Case of the LostLuther Reference. Concordia TheologicalQuarterly, Oct. 1979 (43/4). Löytyy myösinternetistä osoitteesta http://members.aol.com/SemperRef/lost.html.30 Bjarne W Teigen, The Lord’s Supper inthe Theology of Martin Chemnitz, Brewster1989, 215, n. 78. Ks. John R. Stephenson,Reflections on the Appropriate Vessels forConsecrating and Distributing the PreciousBlood of Christ. – Logia, A Journal ofLutheran Theology, January 1995, VolumeIV, Number 1, s. 19, n.36.31 Jürgen Diestelmann, Actio sacramentalis,s. 348.32 Ks. Siegbert W. Becker, The ”Lost (?)Luther Reference”. :www.wls.wels.net/library/Essays/Authors/B/BeckerLost33 ”Sic ergo definiemus tempus velactionem sacramentalem, ut incipat ab initio

orationis dominicae, et duret, donec omnescommunicaverint, calicem ebiberint,particulas comederint, populus dismissus etab altari deicessum sit.” Lutherin kaksikirjettä Simon Wolferinukselle löytyyMarkku Särelän suomentamanaLuterilainen 3-4/2001, 102-104, sekäConcordia, 2/2001, 25-27.34 FC, SD, 7, 7435 FC, SD, 7,8336 Edellisen johdosta (Vastaus Raimo Koski-Homille), Concordia2/2001, 22.37 WA 19, 491, 13-16. (Sermon von dem

Sakrament des Leibes und Blutes Christi,

wider die Schwarmgeister. 1526.) ”Denn sobald Christus spricht ‘Das ist mein leib’, soist sein leib da durchs wort und krafft desheyligen geists. Wenn das wort nicht da ist,so ist es schlecht brod; aber so die wort dazu komen, bringen sie das mit, davon sielauten.”38 WA 30, I, 53, 23-25. (Katekismussaarna

25. syyskuuta 1528.) ”Quomodo? ‘Estcorpus meum’. Ibi verba faciunt panem zumleib Christi traditum pro nobis. Ergo non estamplius panis, sed corpus Christi hat dasbrod an.”39 ks. Martti Vaahtoranta, Restauratioimaginis divinae,Helsinki 1998, 176, n. 2Diestelmanniin nojaten.40 Apol. 7 ja 8, 28.41 WA 19, 80, 28-30. Käännös Carl-JohanSlotte, Kirkkorakennuksen viesti. 1999, 27,28. – Sanan kirkon sanattomat viestit.Helsinki 1999, 26–33. Sakramenttiteologian vaikutuksestaalttariarkkitehtuuriin lyhyesti ks. Arto

Seppänen, Lasten ehtoollinen ja kirkonBabyloninen vankeus, s. 71. – Arpa lankesiihanasta maasta. Piispa Olavi Rimpiläisenjuhlakirja, toimittanut Keijo Nissilä,Jyväskylä 2000.42 We Confess The Sacrament, s. 138.43 FC CD 7,35-4044 WA 26, 447,14-27: ”Denn ich habsversucht: Wenn gleich ym abendmal eitelbrod und wein were, Und ich wolte dochvon lust wegen versuchen, wie ichsaussprechen moecht, das Christus leib ymbrod were, so kuendte ichs doch warlichnicht gewisser, einfeltiger und klerer sagendenn also: ‘Nemet, esset, Das ist mein leib’etc.. Denn wo der text also stuende: Nemet,Esset, ynn dem brod ist mein leib, odder mitdem brod ist mein leib, odder unter dembrod ist mein leib, Da solts aller erst eitelschwermer regen, hageln und schneyen, dieda rieffen: Sihe da, hoerestu da? Christusspricht nicht: Das brod ist mein leib,Sondern ym brod, mit brod, unter brod istmein leib, und solten schreyen: O wie gernewolten wir gleuben, wenn er hette gesagt‘Das ist mein leib’, Das were duerre und

helle gered, Aber nu er spricht ‘ym brod, mitbrod, unter brod’, so folget nicht, das seinleib da sey, Und wuerden also tausentausflucht und glose uber die wort ‘Jm, Mit,Unter’ ertichten, auch mit groesserm schein,Und viel weniger zu halten sein denn itzt.”45 Tämän tähden mm. Selneccer vastustaasanojen käyttöä. Ks. Hermann Sasse, This ismy body, 82, n. 53.46 WA 26, 264,40-265,8: ”…diese wort ‘Dasist mein leib’ sollen, wie sie da stehen undlauten, auffs einfeltigst verstanden werden,und machen nicht mancherley und uneinigetext aus einem text, wie sie thun. Das hab ichwol gesagt ynn meinem buechlin , das dieienigen, so da sagen ynn gemeynemgespreche: Unter dem brod ist Christus leibodder ym brod ist Christus leib, nichtzuverdammen sind, Darumb das sie mitsolchen worten yhren glauben bekennen,das Christus leib warhafftig ym abendmalist, Aber damit machen sie keinen andernnewen text, Sie woellen auch nicht, dassolche yhre wort der text sein sollen,Sondern bleiben auff dem einigen text”.47 WA 26, 265, 12-16. ”Und wo man uns iaso genaw wolt suchen, und solte so grossemacht [13] dran liegen, odder beweisetwuerde, das der text ‘Das ist mein leib’ nichtleiden koenne, das ich anders wo spreche:ym abendmal ist Christus leib. So sind wirbereit und woellens widderufft haben, dasnicht also zu reden sey, sondern schlechtund einfeltig ‘Das ist mein leib’, wie die wortda stehen.”48 WA 26, 263, 3-5 ”Denn Christus wortmuessen gewis und klar sein, sonst hat mansie freylich nicht, Wir aber haben iagewissen text und verstand und einfeltigewort, wie sie da stehen, und wir sind nichtuneins drueber.”49 ”Even the ”in, with, and under” withwhich the three expressions were latersummarized is not a Lutheran doctrinalformulation. The prepositions ”in”, ”with”and ”under” are grammatical devices toexpress the miracle that the bread is thebody and the wine is the blood. HermannSasse, We Confess The Sacraments, WeConfess Saeries, Volume 2.St. Louis, 1984,124.50 Die Bekenntnisschriften der evangelisch-lutherischen Kirche. 2. Auflage, Göttingen,451, n. 1.51 ”Itaque sentiunt et docent cum pane etvino vere et substantialiter adesse et sumicorpus Christi et sanguinem .”52 Ks. John W. Berg, The Holy Supper ofOur Lord Jesus Christ. Löytyy internetissäosoitteesta: www.angelfire.com/ny4/djw/luthrantheology.berg.html.53 Ks. WA 23, 265, 23-27 (Das Diese wort

Christi (Das Ist mein leib etc.) noch fest

27

stehen widder die Schwermgeiste). ”Das istdie ander grewliche lesterunge Ecolampads,Denn wer do fragt, wo zu es not sey, wasGott redet und thut, der wil ja uber Gott hin,klueger und besser denn Gott sein. Das istder recht Muentzerisscher geist, welcherauch sprach, Er wolte beide ynn Christumund ynn die schrifft thun, wenn sie sichnach seinem geist nicht richten wolten.”54 WA 6, 509,8-12 ”Est autem meaesententiae ratio magna, imprimis illa, quodverbis divinis non est ulla facienda vis,neque per hominem neque per angelum, sedquantum fieri potest in simplicissimasignificatione servanda sunt, et nisimanifesta circumstantia cogat, extragrammaticam et propriam accipienda nonsunt, ne detur adversariis occasiouniversam scripturam eludendi.”55 WA 26,449, 30 – 450,20: ”Wir armenelenden fleischfresser muessen unsdennoch die weil verwundern, wie es zugehe, das solche mechtige eisenfresser undhellenbrecher widder diese elende armefunff wort so gar nichts auffbringen dennein blos nacketes hohmuetiges verachten,Jst verachten gnug zur warheit, So ist derteuffel billich Gott uber alle Goetter, Aber mitsolcher rede zeugen sie widder sich selbs,was sie fur einen geist haben, und wie theursie Gotts wort achten, das sie die selbigentheuren wort schelten als arme, elende funffwort, Das ist, sie gleuben nicht, das Gottswort sind.”56 Ks. WA 30, I, 24, 26-30.(Katechismuspredigten) ” Concludemuspraedicationem inceptam. Audistis de 2Sacramentis, de baptismo et de Sacramentocorporis et sang|uinis etc.. das ir fur allendingen solt acht haben und mercken diewort, die grunden und ordenen dis Sacra-ment. Ex his verbis scitis, quid sit hocSacramentum: nempe quod non solum sitpanis et vinum, sed verum corpus etsanguis etc..”57 Paul R. Harris, The Angels Are Aware …and We Are Too. 1995, 22. Logia. A Journalof Lutheran Theology. January 1995, VolumeIV, 21-29.58 Ks. Diestelmann, Actio Sacramentalis, s.125-138.59 WA 6, 511, 3460 WA 15, 394, 12-20. (Ein Brief an die

Christen zu Stratzburg wider den

Schwärmergeist. 1524.) ”Das bekenne ich,Wo D. Carlstad oder yemand anders furfunff jaren mich hette moecht berichten, dasym Sacrament nichts denn brod und weynwere, der hette myr eynen grossen dienstthan. Ich hab wol so hartte anfechtunge daerlitten und mich gerungen und gewunden,das ich gerne eraus gewesen were, weyl ichwol sahe, das ich damit dem Bapstum hette

den groessisten puff kund geben. Ich habeauch zween gehabt, die geschickter davonzu myr geschrieben haben denn D. Carlstadund nicht also die wort gemartert nacheygenem dunckel. Aber ich byn gefangen,kan nicht eraus, der text ist zu gewalltig daund will sich mit worten nicht lassen ausdem synn reyssen.”61 WA 26, 462, 1-8. (Vom Abendmahl

Christi, Bekenntnis. 1528.):” Da ligt mirnicht viel an, denn wie ich offtmals gnugbekennet habe, sol mirs kein hadder gelten:Es bleybe wein da odder nicht, Mir ist gnug,das Christus blut da sey, Es gehe dem wein,wie Got wil. Und ehe ich mit denschwermern wolt eytel wein haben, so woltich ehe mit dem Bapst eytel blut halten.Weiter hab ich droben gesagt, wenn derwein Christus blut worden ist, so ists nichtmehr schlechter wein, sondern bluts wein,Das ich drauff mag zeygen und sagen: Dasist Christus blut.”62 Ks. Diestelmann, Actio sacramentalis, s.78, n. 145.63 Piispainkokouksen pöytäkirja 8.-9.2.2000,§ 7.64 Aikanaan Rosendal hämmästellenlausahti piispojen Torsten Ysander ja ArvidRunestamin ehtoolliskäsitystäarvioidessaan: ”Onko todellakin kaksipiispoistamme reseptionisteja?” Ks. JoukoM.V. Heikkinen, Unio substantialis etsacramentalis, Gunnar Rosendalinevankelis-katolinen ehtoolliskäsitys, STKS168, Helsinki 1990, 198.65 Ks. Jari Jolkkonen ja Simo Peura,Luterilainen ehtoollisteologiaekumeenisessa ja liturgianhistoriallisessakontekstissa. TA 5/1996,436-440. Ks. myösJari Jolkkonen, Kristuksen verta viemäriin?Jälkikonsekraatio ja ylijääneidenehtoollisaineiden jälkikäsittelyreformaatiossa. TA 1/1996, 18-27.66 John R. Stephenson, Reflections on theAppropriate Vessels for Consecrating andDistributing the Precious Blood of Christ. –Logia, A Journal of Lutheran Theology,January 1995, Volume IV, Number 1, s. 11.;Halvar Sandell, Alttarin sakramentti. –Concordia 5/2000, s. 10-16.67 Arto Seppänen, Hoc est corpus meum, -Huomioita jumalanpalvelusuudistuksenehtoollisosaan.- Perusta 3/1998, 135-141.68 WA 26, 456, 21-34 (Vom Abendmahl

Christi Bekenntnis, 1528): ”Also magMattheus und Marcus von diesemsonderlichen becher auch verstandenwerden, das die Apostel sonst uber tisch einiglicher fur sich einen becher gehabt, odderdoch ia mehr denn ein becher gewest sey,Aber hie, da er einen newen sonderlichentrunck seines bluts gibt, heist er sie alle ausdiesem einigen becher trincken, das also mit

darreichen und sonderlicher geberdeChristus seinen eigen becher nympt undallen draus gibt uber die andern gemeinenbecher uber tissche, dabey sie deste besserdrauff merckten, wie es ein sonderlichertranck were uber die andern truencke, so diemalzeit uber gegeben wurden. Denn wasbrod kund er wol, ia, er muste es soausteilen, das ein iglicher sein stuecke fursich krieget, Aber den wein kundte er nichtso aus teilen, sondern must es ynn einembecher lassen fur sie alle und anzeigen mitworten, das ein gemeiner tranck fur sie allewere und nicht eym odder zween odder dreyalleine furzusetzen und auszutrincken were,wie die andern becher uber tissch freystuenden eym iglichen, wie er wolt.”69 ”A good case could be made for thethesis that the use of individual cups isconsonant with Melanchthon´s anti-scriptural reductionism, while beingincompatible with Martin Luther´s sacra-mental confession and practice.” John R.Stephenson, Reflections on the AppropriateVessels for Consecrating and Distributingthe Precious Blood of Christ. – Logia, AJournal of Lutheran Theology, January 1995,Volume IV, Number 1, s. 12.

VUOSIKOKOUS

KUTSU

Paavalin Synodin tuki ry:nvuosikokous pidetään

maanantaina

14.4.2008 klo 14.00Ruoholahdenkatu 16, Helsinki

ASIAT

Kokouksessa käsitelläänsääntömääräiset asiat (§9).

Paavalin Synodin tuki ry:nhallitus

Haluatko Paavalin Synodinjäseneksi?

Se tapahtuu allekirjoittamalla japalauttamalla julkilausuma KIRKONVIRKA JA NAISPAPPEUS (v. 1976)

Julkilausuma löytyy netistä ja sitäsaa mm. sihteeriltä ja Sisarenpojan

toimituksesta.

28

Pastori Ari Norro on joutunut

maallisen oikeusistuimen

tuomittavaksi kieltäydyttyään

vakaumuksensa ja uskonsa takia

osallistumasta jumalanpalveluksen

toimittamiseen naispapin kanssa.

Tästä hänelle määrättiin

sakkorangaistus, mutta hän on

jättänyt päätöksestä

valituskirjelmän käräjäoikeuteen.

Myös seurakunnan vs.

kirkkoherra Tauno Tuominen ja

Norron tilaisuuteen kutsunut

valtuuston jäsen ja

e v a n k e l i u m i y h d i s t y k s e n

paikallisosaston puheenjohtaja

Pirkko Ojala saivat sakkoja.

Pastori Ari Norro toimiiE v a n k e l i u m i y h d i s t y k s e nUudenmaan alueen piirijohtajana.Työhön kuuluvat vierailut alueenmonissa seurakunnissa, joilla onyhteistyötä evankeliumiyhdistyksenkanssa. Lisäksi hän osallistuuystäväkodeissa pidettäviinseuroihin ja yhdistyksenjärjestämiin tilaisuuksiin. Norronperhe asuu Mäntsälässä, jossavaimo toimii englannin ja ranskankielten opettajana. Perheessä onneljä lasta, vanhin poika on 17 v.lukiolainen, kolmesta tyttärestä 15v. ja 11 v. ovat peruskoululaisia januorin on 5 -vuotias.

Ari Norro kertoo, että hän on syntynytEspoossa. Sieltä perhe muuttiVantaalle ja hänen ollessaan 8-vuotiaskotikaupungiksi tuli Turku. Turku onollut koulukaupunki aina teologianopintoja myöten Åbo Akademissa.Vaimo on syntyperäinen turkulainenja kaksi vanhinta lastakin on syntynytTurussa.

Millä tavalla tulit mukaan

evankelisuuteen?

“Se ei ole lapsuudesta saakka olluthengellinen kotini. Turussa olinmukana Mikaelin seurakunnantoiminnassa. Siellä hengelliseenkasvuuni vaikutti vahvasti kolmehenkilöä, seurakunnan nykyinenkirkkoherra Jouni Lehikoinen, jokasilloin toimi nuorisopappina, vt.nuorisonohjaajana toiminut EeroKaumi ja Antti Laato, joka pitiraamattupiiriä, joka usein muodostui

raamattuluennoksi, johon osallistui 30-40 ihmistä. Tutustuin myös ihmisiin,jotka olivat mukanaevankelisuudessa. Kerran lähdinmukaan evankeliumijuhlilleSatakuntaan. Minulle oli yllättävälöytö, että siellä julistettiin samaa, mitäolin tottunut seurakunnan piirissäkuulemaan. Löysin myös TurunLuther-kirkon messut, joissa julistettiinluotettavasti Jumalan Sanaa.”

Oletko aina ollut tunnustuksellinen

kristitty?

“Huomasin jossakin vaiheessa, ettäoikein ymmärrettynätunnustuksellisuus tarkoittaa, ettähaluaa pitäytyä siinä, mitä Raamattusanoo. Mutta en vielä armeijastapäästyäni v. -84, kunk i r k o l l i s k o k o u k s e nnaispappeusäänestys vielä meni nurin,virkakysymystä juuri tiedostanut.Mutta halusin tutkia, mitä Raamatussatästä asiasta sanotaan ja sen mukaan

toimia. Vähitellen opin, etteinaispappeus ole Raamatunmukaista.”

Millä tavalla kutsu lähetystyöhön

tuli kohdalle?

“Piispa Olavi Rimpiläinen vihkiminut papiksi 31.5.1995.Työskentelin puolitoista vuottaE v a n k e l i u m i y h d i s t y k s e nkutsumana Keski-Pohjanmaallapiiripapin tehtävissä. KerranSanansaattaja-lehdessä näin jutunKamerunista, jossaEvankeliumiyhdistys tekeelähetystyötä. Maa onranskankielinen. Eräs ystävä jo olituuminutkin, että kun vaimoni onranskan kielen opettaja, sopisimmesinne hyvin läheteiksi ja siellätarvitaan pappeja. Otimme

yhteyttä lähetysosastoon ja siitäprosessi lähti liikkeelle. Keväällä 1997olimme lähetyskurssilla ja elokuussalähdimme ensimmäiselle viidenvuoden kaudelle Kameruniin. Enosannut etukäteen ranskaa, muttakielikoulussa sitä opin. Kamerunissariitti ranskan kielen taito. Maassa ontosin heimokieliä yli 200. Toimimmemaan pääkaupungissa Yaoundéssa,joka on heimojen sulatusuuni.Alueemme seurakunnassakin olijäseniä ainakin 30 eri heimosta. Muttaei olisi ollut korrektia opiskella yhdenheimon kieltä, joten käytimme

EVANKELIUMIYHDISTYS HALUAA PITÄYTYÄKIRJOITETUSSA JUMALAN SANASSA

Pastori Ari Norron haastattelu

Marja-Liisa Nore,

Espoo

29

ranskaa, joka on neutraali kieli, jotakaikki hallitsevat hyvin.”

Minkälainen kirkollinen tilanne

siellä on?

“Kirkolla on sielläkin omatongelmansa, ei täällä maan päällämissään paratiisia ole. Monella tavallatilanne on parempi kuin Suomessa.Ihmiset käyvät säännöllisestijumalanpalveluksissa, jos suinkinkykenevät. Kuinka syvällistäsydämen kristillisyys on, sen Jumalayksin näkee. Mutta on hienoa, kunihmiset tulevat Jumalan Sanankuuloon. Kun he ovat Sanan alla,Jumalan Pyhä Henki pystyy Sanankautta tekemään työtä ihmisissä. “

Miten elämänne jatkui

lähetyskauden jälkeen?

“Tulimme keväällä 2002 Suomeen,kun nuorin lapsistamme, Maria, syntyi.Olin vuoden Raahessa, Pattijoenseurakunnan pappina. Vaimoni saiopettajan viran Mäntsälästä, jonnesitten muutimme. Vuoden kuluttualähdimme vielä kahdeksi vuodeksiKameruniin. Halu lähetystyöhön onjäänyt sydämelle, joten olemmekäytettävissä, jos sellainen tilannetulee eteen. Kamerunistapalattuamme olen ollut Uudenmaanpiirin työssä.”

Mitä Hyvinkäällä tapahtui?

“Hyvinkään seurakunnassa onvuosikausia järjestetty vastaavanlaisiaevankeliumijuhlia. Kaikki on ainamennyt hyvässäyhteisymmärryksessä seurakunnankanssa. Näin piti nytkin olla. Muttatammikuun lopussa 2007 paikallislehtiAamuposti julkaisi jutun, jonkamukaan seurakunta ei enää teem y ö n n y t y k s i äEvankeliumiyhdistykselle taimuillekaan herätysliikkeille, eivätkänaispapit väisty mihinkään. Lehdessäsanottiin, ettäEvankeliumisyhdistyksen juhlapyhänä4.3. tulee naispappi avustamaanehtoollisen jaossa. Kun tämä tulitietooni, otin yhteyttä Pirkko Ojalaan,

joka on Evankeliumiyhdistyksenpaikallisosaston puheenjohtaja jaosallistui juhlien järjestämiseen. Hänotti yhteyttä seurakunnan vs.kirkkoherraan Tauno Tuomiseen, jokakertoi, että tilaisuuteen tuleepelkästään miespappeja ja sanoiheidän nimensäkin. Tämän tiedonvarassa menimme tilaisuuteen.Saavuin sunnuntaina 4.3. puolikymmenen aikaan kirkkoon. Paikallasakaristossa olivat jo vs. kirkkoherraja liturgina toimiva miespuolinenpastori sekä juhlien järjestäjänätoiminut Pirkko Ojala. Naispappi tulipaikalle varttia vaille kymmenen.Silloin Pirkko Ojala ja minähavahduimme, että naispappi onkaikesta huolimatta tulossa mukaanjumalanpalvelukseen. Vs.kirkkoherra ei pystynyt selittämään,miksi näin kävi, vaikka hän oli toisinilmoittanut. Hän ei sanonut juurimitään, mitä kaikki osapuolet ovatmyöhemmin hämmästelleet. Mitäänratkaisuehdotustakaan hän ei tehnyt.Käytiin asiallinen keskustelu ja ilmoitinheti alkuun, että olen valmisväistymään, sillä olen vain vierailija,eikä minulla ole oikeutta sanellaseurakunnalle, mitä pitää tehdä.Lopulta naispappi poistui paikalta.Kirkossa kukaan ei tiennyt, mitäsakastissa oli tapahtunut.Jumalanpalvelus sujui häiriöittä.Kukaan ei olisi edes tiennyt asiastamitään, mutta joku oli kertonuteteenpäin, koska asiasta oli uutinenheti maanantain Iltalehdessä!Kirkkovaltuuston puheenjohtajaPekka Laine, ammatiltaan komisario,teki tutkintapyynnön saatuaan tietää,mitä oli tapahtunut. Hän halusimaallisen oikeuden kautta selvittääasian. Asiaa ei viety tuomiokapitulinkäsittelyyn ollenkaan. Espoon piispaMikko Heikka oli saanut tiedontapahtuneesta saman sunnuntainiltapäivänä ja hän pyysi meiltäasianosaisilta vapaamuotoisenkirjallisen selvityksen tapahtuneesta.Mutta piispa tai tuomiokapituli eiryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin.”

Olisiko ollut parempi, jos asia olisi

käsitelty tuomiokapitulissa?

“Mielestäni se olisi ollut parempi tapa.Tämä oli kirkollinen kysymys, joka olisipitänyt pystyä kirkon sisälläratkaisemaan. Maallisessaoikeudessa on mukana paljon sellaisiahenkilöitä, jotka eivät välttämättä oleperehtyneet kirkolliseenproblematiikkaan ja siihen, mitäkirkossa pitää ottaa huomioon ja mikäkirkossa on erilaista kuin maallisellapuolella.”

Asiasta on jätetty valituskirjelmä?

“Meidät tuomittiin pelkästään yhdenlakipykälän perusteella, rikoslainkohdan, joka puhuu syrjinnästä.Mutta on olemassa myös toinen laki,tasa-arvolaki, joka on säädetty miehenja naisen välisen tasa-arvonedistämiseksi ja saavuttamiseksi.Siinä on hyvin selvästi rajattuuskonnon harjoitus tämän tasa-arvonulkopuolelle. Tätä lakia ei millääntavalla otettu huomioon.”

Onko tapahtumalla ollut vaikutusta

Evankeliumiyhdistyksen ja

seurakuntien väliseen

yhteistyöhön?

“Ilokseni olen huomannut, ettei oleollut havaittavissa mitään ongelmiaainakaan niissä seurakunnissa, joissaolen käynyt. Yhteistyö on edelleenjärjestynyt, niin arki-iltojen tilaisuudetkuin myös jumalanpalveluksetpyhäisin. Ne ovat rakentuneet hyvälläyhteisymmärryksellä. “

L ä h e t y s m ä ä r ä r a h a t

pääkaupunkiseudun yhtymissä

ovat vaakalaudalla?

“Kyselen mielessäni, mikä onperimmäinen ja pohjimmainen motiivisille, että lähetysmäärärahoillahalutaan kiristää lähetysjärjestöä.Lähetyskentillä ei puhutavirkakysymyksestä, eikä markkinoidaomaa näkemystä. Siellä julistammekokonaisvaltaista Jumalan Sanaa,pidämme evankeliumia esillä,kastamme lapsia, jaamme HerranPyhää Ehtoollista ja opetamme, mitäRaamatussa sanotaan. Kerromme,miten päästään taivaaseen. Esillä

30

pidetään keskeisiä ydinasioita, joistaon suuri tarve ja tilaus lähetyskentillämaasta riippumatta. LisäksiEvankeliumiyhdistys tekeehumanitääristä työtä. EsimerkiksiKeniassa Maasai-heimonkeskuudessa sen kulttuuri on arvokas,vanha ja perinteikäs, mutta siinä onmyös ihmistä hajottavia piirteitä.Tällaisia ovat pienten tyttöjenpakkoavioliitot, kun suku päättääkenen kanssa on mentävä naimisiin.Myös tyttöjen ympärileikkaukset ovatvahingollisia. Olemme halunneettukea niitä maasai-heimon kristittyjä,jotka voivat oman kansansa parissatuoda esille toisen vaihtoehdon, ettävoitaisiin luopua tällaisista perinteistä.On myös tyttöjä, jotka ovat joutuneetpakenemaan omaa perhettään, koskaeivät ole halunneet mennä nuorenanaimisiin tai ympärileikkausta.Evankeliumiyhdistys on perustanuttyttöjen turvakoteja, johon he voivattulla asumaan, saada ruoan javaatetuksen ja jopa koulutuksen, kunoma perhe ja suku ovat hylänneet.Evankeliumiyhdistys on olluttukemassa ihmisiä tällaisessahumanitäärisessä avustuksessakristillisen lähimmäisenrakkaudenvaatimuksesta.

Suren sitä, että lähetysmäärärahateivät ole poisEvankeliumiyhdistykseltä, vaan sentyöltä. Se on pois niiltä kaukaisiltalähimmäisiltä. Mutta on myös löytynytyllättävästi yksittäisiä kristittyjä eripuolilta Suomea, jotka ovat olleetvalmiit antamaan merkittäviäkinlahjoituksia, kun seurakunnat ovatpanemassa hanojaan kiinni.Lähetysjärjestöt eivät toki olesyntyneet Suomessa minkäänseurakunnan tai kirkon virallisellapäätöksellä, vaan ne ovat syntyneetyksityisten kristittyjen rakkaudestaevankeliumia ja Kristusta kohtaan jarakkaudesta niitä kaukaisialähimmäisiä kohtaan. Yksityisetkristityt keräsivät rahaa lähetystyölleja sen tuen varassa ja sen aatteenpalossa syntyi aikanaan SuomenLähetysseurakin.”

Mitä ajattelet Suomen kirkon

tulevaisuudesta?

“Jumalalle on kaikki mahdollista.Mikään tilanne ei ole Hänelleylivoimainen. Hän on monestipaljon ahtaammissa javaikeammissakin tilanteissaantanut herätystä ja yksittäisetsydämet ovat oppineetymmärtämään, mitä Jumala onKristuksessa tehnyt heidänpuolestaan. Kirkossamme onmyös paljon hienoa ja hyvää jakiitoksen arvoista työtä. Meillä onvielä paljon seurakuntia, joissa onkirkkoherroja ja pappeja, jotkahaluavat Sanan mukaisesti toimiakaikissa tilanteissa. Vajavaisia,lankeavia syntisiä hekin ovat, muttahaluavat kuitenkin ojentautua Sananmukaan. Jumalan herätykset eivät olemihinkään kirkkorakennukseen taikirkkoinstituutioon sidottuja. JumalanHenki liikkuu vapaasti siellä, missäJumalan Sanaa puhtaasti saarnataanja sakramentit oikein jaetaan. Siellämyös Jumalan Henki toimii ja siellävoi syntyä elämää ja herätystä.”

Tarvittaisiinko Suomeen

tunnustuksellinen oma

hiippakunta?

“Voi olla, että jossain vaiheessasellainen tarvitaan. Mutta en haluaisiitse kiirehtiä Jumalan edelle. Meilläon monia esimerkkejä siitä, kuinkaJumala jättää ihmiset todella pieneen,ahtaaseen paikkaan, jotta Hän pystyisisen jälkeen toimimaan. Kun kaikkimuut mahdollisuudet on menetetty,sitten Jumala näyttää suuruutensa jakunniansa siinä, että älkää te hätäilkö,minähän olen. Minä Olen on Herranoma nimi, minkä hän ilmoittiMoosekselle palavan pensaankeskeltä. Minä olen se, joka toimin,minusta saa kaikki todellinen elämäalkunsa. Jumala saattaa avata jonkinsellaisen reitin, josta emme oleosanneet unelmoidakaan vielä.Ruotsissa on perustettuMissionsprovisen, joka siellä toimiihyvin. Sieltä on saatu pappeja myösmeille Suomeen. Vaikkavanhauskoiset nuoret miehet, jotka

ovat saaneet Jumalalta sisäisenkutsun pappisvirkaan, eivät olesaaneet vihkimystä Suomessa, onkuitenkin ovi auki Missionsprovinseninkautta. Eri puolilla maailmaa onkansallisia luterilaisia kirkkoja, joissapiispat ja ne, jotka päättävät asioista,haluavat seurata Sanaa. Uskon, ettähe ovat omalla tavallaan valmiitatukemaan meitä Suomessa oleviakristittyjä. Meidän ei pitäisi hätiköidenperustaa toista kansallista kirkkoa.

31

Jeesuksen kirkko on globaali,maailmanlaajuinen.”

Miltä näyttää

E v a n k e l i u m i y h d i s t y k s e n

tulevaisuus?

“Uskon, että ennenkin on haluttukilvoitella parhaan kyvyn mukaan jahaluttu ajatella tämän rakkaanherätysliikkeen ja lähetysjärjestönparasta. On myös haluttu pitää hyvätsuhteet paikallisseurakuntiin, sillä eiole mikään itsetarkoitus irrottautuaseurakunnista. Nyt vaikuttaa siltä,että voi tulla joitakin välirikkojakin,mutta siltä haluamme, vaikkakyynelsilmin, pysyä kiinni kirjoitetussaJumalan Sanassa ja sen mukaantoimia. Ei ole mukavaa, jos tuleevastoinkäymisiä ja vaikeuksia, muttakyyneltenkin läpi katsomme JumalanSanaan ja kysymme, miksi Sinä sallitnäin. Jumala ei välttämättä annameille vastausta, se on Hänentiedossaan. Mutta rukoilemme, ettäpidä meidät ja tämä liike aina Sinunlähelläsi, jos se on Sinulle rakas.”

Miten tästä eteenpäin?

“Kun ajattelee ihmisen eloa, niinlapsena toivoo olevansa jo vähänisompi, nuorena odottaa aikuisuutta ja

aikuisena ajattelee, kuinka olisi voinuttoimia toisinkin. Emme tule valmiiksitämän elämän aikana. Me myösmonesti kaikissa elämän vaiheissa,olivat ne sitten henkilökohtaisia taikirkon tai kansan vaiheita, olemmekiinni tässä ajassa. Näemme vain sen,mitä tällä hetkellä tapahtuu. Muttajos katsomme historiaan, niin onhansiellä ollut monia vaikeita aikoja, jolloinsilloiset kristityt ovat kysyneetmielessään, miten tästä eteenpäin. Ontuntunut, että kaikki ovet ovatsuljettuina Kuitenkin tähän saakka onpäästy. Jumala on johdattanut, vaikkaihmiset ovat parkuneet, miten tästäeteenpäin, että kaikki toivo on jomennyt. Uskon, että Jumala on jaHän on suvereeni. Hän on kaikenyläpuolella. Hän hallitsee kaikkiatäysin yksipuolisesti javastaansanomattomasti. Hänhallitsee tämänkin päivän tilanteen.Hän tietää, miksi tähän on tultu jamiten tästä päästään eteenpäin. Hänhaluaa, että Hän saa kaiken kunnianja että mahdollisimman monta sieluapelastuisi iankaikkiseen elämäänKristuksen Jeesuksen kautta.”

Juridista kikkailua?

Alla oleva kirjoitus oliSanansaattaja-

lehdessä 7.2.2008.

Kertooko setunnustuksellisesta

kikkailusta? Eipä taida.

Tai jos kertoo, niin,mistä kertoo pastori

Norron vainoaminen?Kalajoen

muuttumisestaHyvinkääksi?

Entä Heikan populismituoreella KHO:n

päätöksellä?

32

Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituliTurku

Asia: ILMOITUS TUOMIOKAPITULILLE

Olemme kasvavalla huolestumisella seuranneet ns. virkakysymyksen kehitystä niin Turun arkkihiippakunnassa kuinkoko Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossakin. Kirkon päättävät elimet, Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulimukaanluettuna, ovat ryhtyneet hallinnollisiin toimenpiteisiin niitä viranhaltijoita vastaan, jotka ovat sillä kannallavirkakysymyksessä, joka kirkolla on ollut ikimuistoisista ajoista asti. Ensimmäisenä askeleena hallinnollisen syrjinnäntiellä on ollut vaalikelpoisuuden epääminen vakinaisiin papin virkoihin, erityisesti kirkkoherran virkoihin, niiltäpappismiehiltä, jotka tunnustavat samaa Raamatun opetusta, joka Suomen kirkolla on ollut vuosisadat, joka on ollutuskonpuhdistaja Martti Lutherin opetus ja joka vallitsee edelleen kristikunnan enemmistön piirissä.

Tällaista virkakieltosyrjintää on harjoitettu monta vuotta myös Turun arkkihiippakunnassa. Näkyvästi se tuli ilmi TTPekka Huhtisen viranhaussa Turkuun, ja nyt kehitys on johtamassa täydelliseen, kattavaan kirkon perinteelliselläkannalla olevien pappien virkakieltoon. Päteviltä hakijoilta evätään vaalisijat, ja jo virassa olevia pappeja uhkaa kirkonoppiperustan vastainen virasta erottaminen ja muu nyrkkivalta. Esille on erityisesti noussut Vammalan seurakunnankappalainen Jari Rankinen ja häntä odottavat kurinpitotoimenpiteet.

Hallinnollisen syrjinnän edellytyksenä on ollut valitettava ja perustavaa laatua oleva juridis-teologinen tietämättömyystai välinpitämättömyys luterilaisen kirkko-oikeuden luonteesta ja myös Suomen perustulaista. Kirkon johto ja senmukana myös Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli toimivat, ikäänkuin Kirkkojärjestyksen tunnustuspykälä ei olisise kirkon varsinainen oikeuslähde, joka se joka suhteessa on. Kirkossa ei sen vuoksi voi olla voimassa mitään, mikä onristiriidassa Pyhän Raamatun ja luterilaisten tunnustuskirjojen opetuksen kanssa. Ristiriitatilanteessa Raamattu jaluterilainen tunnustus ohittavat kaikki muut oikeuslähteet tunnustuspykälän oman systematiikan mukaisesti. Laajemmatoikeusteologiset perustelut löytyvät Anssi Simojoen kirjasta ”Herran Kristuksen seuraaminen – Kuinka eteenpäinSuomen kirkossa?” Luther-Säätiö 2004. Miksi näistä oikeusteologisista asioista ei koskaan keskustella kirkossa niidenvaatimalla vakavuudella ja johtopäätöksiä kunnioittaen? 

Kun virkakysymyksessä perinteisellä kannalla olevat viranhaltijat ovat vedonneet Jumalan sa-naan, Pyhään Raamattuun,kuten Martti Luther keisarin edessä Wormsissa vuonna 1521 ja luterilaiseen tunnustukseen, kuten luterilaiset 1500-luvun ja myöhempien vuosisatojen tunnustustilanteissa, he ovat vedonneet kirkko-oikeuden ensisijaisiin lähteisiin. Muuthallinnolliset ja yhteiskunnan lainsäädännön määräykset ovat päteviä vain siinä määrin (’quatenus’) kuin ne vastaavatluterilaisen kirkon Kirkkojärjestyksen tunnustuspykälässä muotoiltua oikeus-lähdettä.

Mitä taas kirkon väitettyyn valtaan muuttaa oppiaan vastoin Jumalan sanaa tulee, Augsburgin tunnustus v:lta 1530 jamuut luterilaiset tunnustukset torjuvat sen jyrkästi. Kirkossa oikeus on yksinomaan Pyhän Raamatun oikeutta. MarttiLuther totesi tutkielmassaan ’Kirkolliskokouksista ja kirkoista’ vuodelta 1539, että pakanakristittyjen kirkolliskokouksillaei ole valtaa muuttaa sitä sanaa, jonka Jumala tutkimattomassa viisaudessaan on antanut juutalaisten isien, profeettojenja apostolien välityksellä. Tästä johtuen kirkon varsinaisen oikeuslähteen ohittava hallinnollinen syrjintä ja rankaiseminenmerkitsee luterilaisen kirkon oman oikeuden polkemista ja niiden mielivaltaista sortamista, jotka pitäytyvät PyhäänRaamattuun ja luterilaisiin tunnustuskirjoihin.

Asenteiden ja toimenpiteiden kiristyminen on ristiriidassa myös sen ponnen kanssa, jonka kirkolliskokous hyväksyi v.1986 naispappeuspäätöksen yhteydessä. Olemme kulkeneet pitkän tien v:n 1980 ja 1982 Ilkko I&II seminaareistahyvin muistaen, mitä sillä kirkon foorumilla aikanaan puhuttiin ja luvattiin kirkon siihenastisella kannalla oleville papeille,viranhaltijoille ja kristityille. Vastoin laintulkinnan yleisiä periaatteita – lainsäätäjän ponsi säädetyn lain ensimmäisenäselityksenä – kirkon päättävät elimet ja Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli niiden mukana ovat härkäpäisesti jailman Suomen oikeusjärjestyksen voimassaolevia periaatteita kieltäytyneet tunnustamasta mainitun ponnentodistusvoimaa. Suomen Perustuslain 11. pykälä takaa ehdottoman uskon ja omantunnon vapauden. Kirkon perinteiselläkan-nalla olevat eivät edusta jotakin uusmuotista omantunnonarkuuden lajia vaan sitä kantaa, joka apostolisella kirkollaja Suomen kirkolla on ollut alusta saakka. Nykyisin valtiovalta, joka lain mukaan edellyttää yleistä asevelvollisuutta,tekee kuitenkin kaikkensa kunnioittaakseen niin sanottujen siviilipalvelusmiesten omaatuntoa ja takaa, ettei heitäyhteiskunnassa tämän vakaumuksen vuoksi syrjitä. Me puolestamme edustamme kirkon ikivanhaa ja edelleen elävääpäälinjaa ilman, että meidän uskon ja omantunnonvapauttamme enää millään tavoin kunnioitetaan. Uskon jaomantunnonvapauteen kuuluu myös täysi toimintavapaus, jota meiltä pyritään kirkossa kaikin tavoin epäämään.

33

Kirkon päättävät elimet ovat virkakysymyksessä myös tulkinneet ja soveltaneet väärin tasa-arvolakia. Lainsäätäjännimenomainen tahto tasa-arvolakia säädettäessä oli jättää uskonnollinen elämä ja toiminta lain ulkopuolelle. Vastointätä uskonnonvapauden yleistä periaatetta ja tasa-arvolain selkeää syntyhistoriaa kirkon päättävät elimet ovat alkaneetsoveltaa tasa-arvolakia virkakysymykseen, joka tuon lain kirjaimen ja hengen mukaan on ehdottomasti sen ulkopuolella.

Edelleen: jos tasa-arvolaki todella koskisi yhtä kirkkoa tai uskonnollista yhdyskuntaa, se koskisi ehdottomasti silloinkaikkia kirkkoja ja yhdyskuntia. Jos se puolestaan ei koske kaikkia, kuten esimerkiksi Roomalaiskatolista kirkkoa,Konstantinnopolin tai Moskovan patriarkan alaisia ortodoksikirkkoja tai islamilaisia yhteisöjä, se ei tasa-arvolakina voikoskea myöskään Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa, sen pappeja ja kristittyjä. Muussa tapauksessa hylättäisiinkaikki oikeuslogiikka, mihin tiedotusvälineet itse asiassa ovatkin maallisella tasa-arvotautologiallaan syyllistyneet. Kirkonopetusvirka, magisterium, ei ole niitä silti millään tavalla ojentanut.

Arkkipiispa Jukka Paarma antoi ennen Turun arkkipiispan vaalia todistettavasti lupauksen, että kirkon perinteiselläkannalla olevien vihkiminen papeiksi vanhan järjestyksen mukaan tulee järjestymään, vaikka hän ei halunnutkaankäyttää sanaa ’erillisvihkimys’. Tästä lupauksesta ei ajallisesti ole pitkä matka nykyiseen tilanteeseen, mutta asiallisestisitäkin huikeampi. Mitä on ajateltava sellaisesta hengellisestä johtajuudesta, jossa todistettavista lupauksista ei pidetäkiinni? Se asettaa mm. pappisvihkimyksemme 30- ja 20-vuotispäivän johdosta saa-mamme arkkipiispan onnittelukirjeetoutoon valoon. Voimmeko todella olla varmat Jumalan kutsusta pyhään saarnavirkaan, jos pitäytyessämme hänensanaansa, Pyhään Raamattuun ja luterilaiseen tunnustukseen löydämme itsemme rikollisen asemasta?

Emme halua olla epäsolidaarisia Turun arkkihiippakunnan ja koko Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vainottujapappeja kohtaan nauttien sitä turvaa, jonka lähetyskentän etäisyys isänmaastamme meille muuten antaa. Näemme,että Suomessa vallitsee entistä selkeämmin status confessionis, tunnustustilanne, väärän opin koettaessa päästätyrannin asemaan suhteessa Jumalan Pyhään Sanaan ja siihen sanaan sidottuihin omiintuntoihin niin virkakymyksessäkuin vanhurskauttamisopissakin, kun synti vanhurskautetaan katuvan syntisen sijasta, sekä tähän liittyen myösajakohtaisissa kristillisen moraalin asioissa.

Ilkon toisessa virkaseminaarissa vuonna 1982 silloinen arkkipiispa torjui vihaisesti virka-kysymyksen ja hellenistisen,gnostilaistyyppisen androgyynisen sukupuolisuuden yhdistäminen toisiinsa. Juuri tähän Vanhan kirkon harhaoppiensuuntaan koko Suomen kirkkoa kuitenkin nyt ajetaan tietä, joka alkoi naispappeuden hyväksymisestä. Aivan kutenYhdysvaltojen episkopaalikirkossa ja Ruotsin kirkossa, Suomen kirkossakin virkakysymyksessä vanhalla kannalla olevanpapiston poissulkeminen on neljäs askel niistä seitsemästä, jotka alkavat tunnustuksemme vastaisesta raamattukäsityksestäja lopulta johtavat avoimesti homoseksuaalien miesten ja naisten nousuun kirkon johtoon.

Tällä Sodoman tiellä omatuntomme vaatii meitä virallisesti ilmoittautumaan tuomiokapitulillemme: Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Turun arkkihiippakunnan pappeina uskomme, opetamme ja tunnustamme sekä toimimme toisinkuin kirkollinen johto ja myös Turun arkkihiippakunnan esimiehemme nykyisin edellyttävät ja vaativat. Opetammejulkisesti, suosimme salaisesti ja toimimme kirkossa joka tavalla vastoin sitä, mitä meiltä virkakysymyksessä Raamatunvastaisesti edellytetään ja vaaditaan sekä kehoitamme muitakin tekemään samoin.

Katsomme, että kirkolliset esimiehemme ovat tässä kysymyksessä joutuneet siihen asemaan, josta luterilainenpäätunnustuksemme Augsburgin tunnustus kappaleessa 28 selkeästi sanoo: ”Mutta jos piispat opettavat ja määräävätsellaista, mikä sotii evankeliumia vastaan, niin seurakunnalla on tukenaan Jumalan käsky, joka kieltää tottelemastaheitä: ’Kavahtakaa vääriä profeettoja’ (Matt. 7); ’Vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille toista evankeliumia, hän olkoonkirottu’ (Gal. 1); ’Sillä emme me voi mitään totuutta vastaan, vaan ainoastaan totuuden puolesta’ (2 Kor. 13).” Mikäänarvovalta ei taivaan alla voi kumota maan ja taivaan Herran, Jeesuksen Kristuksen omaa käskyä kaikille pyhienseurakunnille (1 Kor. 14:33-38). Tähän arvovaltaan on oma pappisvirkammekin perustettu ja sidottu.

Lopuksi sillä kristityn vapauden velvoituksella ja valtuutuksella, jonka Jumalan Pyhä Sana luterilaisen opin mukaanantaa, kehoitamme hiippakunnan arkkipiispaa, piispaa ja kaikkia kirkollisia esimiehiä Pyhän Raamatun mukaiseenparannukseen, ennenkuin se on liian myöhäistä.

Diximus et salvavimus animam nostram

31.1.2007Anssi Simojoki Martti VaahtorantaPastori, TT Pastori, TT

Lähetystyöntekijä, Nairobi, Kenia Lähetystyöntekijä, Alzey, Saksa

34

Kirkkomme kahta pastoria - Vammalan seurakunnan kappalaista Jari Rankista ja Oulun Karjasillan kappalaista Vesa Pöyhtäriä -uhataan kurinpitotoimilla, koska he edustavat kirkon perinteistä näkemystä papinvirasta ja toimivat sen mukaan. Kurinpitotoimetvoivat johtaa virasta erottamiseen. Me allekirjoittaneet Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pastorit olemme uskomme mukaisesti sitoutuneet noudattamaanKirkkojärjestyksen alkuun kirjattua periaatetta: “Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuuJumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhankirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyydenkirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa: Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppiakirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.” (Kirkkojärjestys 1. luku 1 §). Jari Rankisen ja VesaPöyhtärin tilanteessa toimisimme samalla tavalla kuin he. Emme – kuten eivät hekään – kieltäydy virkatehtävistä emmekä syrji naisia,vaan pitäydymme siihen, minkä olemme oppineet Raamatusta oikeaksi. Uskomme – kuten valtaosa maailman kristikunnasta – ettäseurakunnan paimenen tulee olla mies. Jos Suomen evankelis-luterilainen kirkko erottaa Jari Rankisen tai Vesa Pöyhtärin virastaan,koemme, että myös meidät halutaan erotetaan.

Nimi, virka/tehtävä, oppiarvo (ei pakollinen), seurakunta/järjestö• Erkki Koskenniemi, dosentti, SLEY• Hannu Anttoora, kirkkoherra, Pomarkku• Heikki Holma, kirkkoherra, Tervola• Heikki Jyväs, kappalainen, Mynämäki• Heikki Lehtimäki, OPKO• Henrik Perret, rovasti, pääsihteeri (STI)• Jan Nygård, kaplan, Karleby svenska församling• Johan Helkkula, seurakuntapastori, Keminmaa• Juhana Pohjola, Suomen Luther-säätiö• Lasse Räty, SLEY• Markku Niemelä, rovasti, SLEY• Matti Väisänen, rovasti• Max-Olav Lassila, kyrkoherde, Larsmo• Miika Nieminen, seurakuntapastori, Kankaanpää• Mikko Lempinen, vt. kirkkoherra, Honkajoki• Pasi Palmu, kappalainen, Kälviä• Pauli Huhtinen, rovasti, parish pastor, Sydney, Australia• Pekka Huhtinen, TT, lähetysjohtaja, SLEY• Petri Hiltunen, TT, Luther-säätiö• Sakari Korpinen, TL, Luther-säätiö• Tapio Kiviranta, SLEY• Timo Laato, TT, LSRY• Tord Carlström, vt. kirkkoherra, Loviisan ruotsalainen seurakunta• Tom M. Broberg, kirkkoherra, Merikarvia• Lauri Parvio, piirijohtaja, SLEY• Timo Keskitalo, Helsingin kansainvälinen seurakunta• Sitg-Olof Fernström, kyrkoherde (pens.), Lukas-församling, Helsingfors• Martti Vaahtoranta, lähetystyöntekijä, TT, SEKL• Anssi Simojoki, lähetystyöntekijä, TT, Lutheran Heritage Foundation• Martti Huhtinen, rovasti, FM, eläkkeellä• Teuvo Huhtinen, khra, Kiukaisten Seurakunta• Juha Muukkonen, seurakuntapastori, Tervolan seurakunta • Aki Lautamo, kappalainen, Kemijärven seurakunta • Vesa Kiertokari, seurakuntapastori, Kalannin seurakunta• Ville Auvinen, pastori, TT, Sley• Esa Luomaranta, piirijohtaja, SLEY • Risto Auerma, kappalainen, Keski-Porin seurakunta• Raimo Lähteenmaa, SLEY• Heikki Haataja, sisälähetysjohtaja, rovasti SLEY• Lauri Lempinen, khra, rovasti Soini• Ari Norro, piirijohtaja, SLEY• Martti Toivanen, kirkkoherra, Kristiinankaupungin suomalainen seurakunta• Lasse Marjokorpi, kirkkoherra, rov. Kemijärven seurakunta

JOS YKSI JÄSEN KÄRSII, KÄRSIVÄT KAIKKI MUUTKIN

35

• Jarmo Sormunen, SEKL• Lauri Kiviranta, SEKL• Osmo Harjula, lähetystyöntekijä, SLEY• Teuvo Veikkola, kirkkoherra (eläk.), Alajärvi• Juhani Koivisto, SEKL• Ilpo Sinkko, kappalainen, Kokemäen seurakunta• Ulf Emeleus, församlingspastor (pens.), Lukas församling, Helsingfors• Reino Toikka, lähetystyöntekijä, SLEY• Paavo Heikkinen, lähetystyöntekijä, SLEY• Leif Erikson, docent, Åbo Akademi• Ilkka Perttula, rovasti, Lavia• Boris Sandberg, rovasti, SLEF• Ari Juupaluoma, kappalainen, Kannuksen seurakunta• Pasi Hujanen, lähetystyöntekijä, SLEY• Miika Vuola, kirkkoherra, Kaskisten seurakunta • Albert Häggblom, lähetystyöntekijä, SLEF• Lauri Huhtinen, seurakuntapastori, Perhon seurakunta• Arto Seppänen, kirkkoherra, TT, Utsjoen seurakunta• Markku Sumiala, kappalainen, Porin Teljän seurakunta• Timo Saitajoki, kirkkoherra, Teerijärven seurakunta• Valtteri Olli, kappalainen, Nivalan seurakunta• Mika Ebeling, Helsingin Ev.lut Kansanlähetys• Sven-Olav Back, teologie doktor, Pargas• Lasse Nikkarikoski, toiminnanjohtaja, SLEY• Reijo Arkkila, TT, Helsinki• Peter Silfverberg, piirisihteeri, SEKL• Patrick Dickson, seurakuntapastori, Oulun Karjasillan seurakunta• Risto Soramies, lähetyssaarnaaja, Istanbul Luteryen Kilisesi• Tapio Pokka, ELK• Keijo Rainerma, kirkkoherra, Kankaanpään seurakunta• Ilkka Rytilahti, aluejohtaja, SRO• Martti Arkkila, kappalainen, Siikalatvan seurakunta/ Pulkkilan kappeliseurakunta• Yrjö Haapala, kirkkoherra, Keminmaan seurakunta• Olli Koskenniemi, SLEY• Kjell Granström, kyrkoherde, Nagu församling• Kristian Norrback, kaplan, Malax församling• Ingemar Klemets, t.f. kaplan, Vörå församling• Henrik Östman, t.f. kaplan, Nykarleby församling• Halvar Sandell, kaplan, Markus församling, Helsingfors• Hannu Lehtonen, Concordia ry• Tenho Korhonen, kappalainen, Hämeenkyrön seurakunta• Reima Jokinen, pastori, Turku• Iikka Silvola, rovasti, Naantali• Pekka Lindqvist, TT, Åbo Akademi• Sakari Vuola, kirkkoherra, Säkylä• Hannu Häkämies, Tampere• Pentti Marttila, lähetyssihteeri, ELK

JARI RANKINEN BLOGISSAAN:torstai, tammikuu 31, 2008

Miksi aion erota?

... tiedotusvälineissä Suomessa on uutisoitu minun eroavan virastani – siis Vammalankappalaisen virasta.

Olisin mielelläni ollut vielä vuosia – vaikka eläkeikään asti – Vammalan seurakunnanpalveluksessa. Olen todella pitänyt työstä Vammalan seurakunnan kappalaisena.Minun toiveeni – jopa unelmani – on ollut saada palvella kirkkoani nimenomaan sen

paikallisseurakunnassa.Uskon, että virka Vammalanseurakunnassa on Jumalanminulle osoittama tehtävä. Sitäen pysty arvioimaan, mitenhyvin tai huonosti olenonnistunut tehtävässäni.

Näyttää siltä, ettei minun olemahdollista palvella kirkkoapaikallisseurakunnanpastorina. Luultavasti – mikälijatkaisin Vammalankappalaisena – asiat etenisivätseuraavasti: Enemmin taimyöhemmin minutmäärättäisiin toimittamaanmessu yhdessä naispastorinkanssa. Kun en voisi suorittaatätä tehtävää, minustatehtäisiin jälleen ilmiantotuomiokapituliin. Käynnistyisitaas kurinpitomenettely jatuomiokapituli määräisi minulleentistä kovemmanrangaistuksen. Luultavastituomiokapituli erottaisi minutpysyvästi ainakin Vammalankappalaisen virasta,mahdollisesti myöspappisvirasta. Pappisvirastaerottaminen tarkoittaisi, ettenkoskaan enkä missääntehtävässä saisi toimiaSuomen evankelis-luterilaisenkirkon pastorina.

Pastorille ei ole kevyt asiamenettää sen kirkonpappeutta, jonka jäseneksi onkastettu ja jonka pastoriksi onvihitty. Luultavasti ainoa keinoolla menettämättä kirkkommepappeutta on, että eroanVammalan kappalaisen virasta.Tällaisessa tilanteessa elämmenyt kirkossamme. Tämä onyksi syy, miksi olen päätynyttähän ratkaisuun.

Työtyöntekijän – työtoverin taialaisen – olo on mahdollistatehdä raskaaksi.Yksinkertaisista asioistavoidaan tehdä vaikeita.Voidaan kohdella siten, ettätyöntekijä kokee kohtelunhyvin epäasiallisena. Työstävoi kadota ilo. Voidaan(JATKUU SEUR. AUK.)

36

Heikan julkisuudessa esittämättulkinnat KHO:n 8.2.2008päätöksestä muistuttavat enemmänhänen omaa mietintöään kuin KHO:npäätöstä. KHO:n päätöskokonaisuudessaan kuuluuseuraavasti: ”Korkein hallinto-

oikeus hylkää valituksen, Turun

hallinto-oikeuden päätöstä ei

muuteta. Perustelut: Kun otetaan

huomioon korkeimmassa hallinto-

oikeudessa saatu selvitys sekä

Turun hallinto-oikeuden ratkaisu

ja sen perustelut, hallinto-

oikeuden päätöstä ei ole syytä

muuttaa.” Näistä muutamastarivistä Heikka virheellisesti vyöryttäämonta sivua omaa tulkintaansa jalukee sen mielivaltaisesti KHO:npäätöksen sisään. Heikka tarjoaapäätöstä lopullisena ratkaisunamelkein kaikkeen, mikä koskeevirkateologista keskustelua ja siitänousevaa käytäntöä. Kuitenkinratkaisussaan KHO 2008:8 onottanut kantaa vain papinv a a l i k e l p o i s u u t e e nkirkkoherranvaalissa. Tämätarkoittaa käytännössä sitä, ettävarsinaisia peruskysymyksiä ei tässäole lopullisesti ratkaistu. Näitäperuskysymyksiä ovat:

• Perustuslain 11 §:n 2 mom:”…kukaan ei ole

velvollinen osallistumaan

omantuntonsa vastaisesti

u s k o n n o n

harjoittamiseen.”

• Yhdenver t a i suus l a insoveltaminen ev.-lut.kirkossa, ortodoksisessakirkossa ja katolisessakirkossa: ”Ketään ei saa

ilman hyväksyttävää

perustetta asettaa eri

asemaan sukupuolen, iän,

alkuperän, kielen,

uskonnon, vakaumuksen,

m i e l i p i t e e n ,

t e r v e y d e n t i l a n ,

vammaisuuden tai muun

henkilöön liittyvän syyn

perusteella.” Apostolisenv i r k a j ä r j e s t y k s e nnoudattaminenhan on sallittuSuomessa ortodoksisessa jakatolisessa kirkossa, muttaHeikan väitteen mukaan seei enää hänen työryhmänsäselonteon julkistamisenjälkeen olisi sallittu ev.-lut.kirkossa, vaikka tosiasiassalakia ei ole muutettu, eikäpelkkä selonteko sitä voimuuttaa.

• Tasa-arvolain soveltaminenev.-lut. kirkossa: ����� Tämän

lain säännöksiä ei

sovelleta: 1) evankelis-

luterilaisen kirkon,

o r t o d o k s i s e n

kirkkokunnan eikä

muiden uskonnollisten

y h d y s k u n t i e n

uskonnonharjoitukseen

liittyvään toimintaan.”Tasa-arvolakia ei kumotakirkon selonteoilla, vaaneduskunnan säätämillälainmuutoksilla. Koska tasa-arvolaissa on kysymysSuomen kansalaisenperusoikeuksista, se on samau s k o n t o k u n n a s t ariippumatta. Ortodoksi,katolinen ja luterilainen eivätvoi olla tasa-arvolaissaeriarvoisia.

• Uskonnonharjoittaminen:Perustuslaki toteaa selvästi jayksiselitteisesti, että

”kukaan ei ole velvollinen

o s a l l i s t u m a a n

omantuntonsa vastaisesti

u s k o n n o n

harjoittamiseen.” Suomenhallitus on kirjannutvalmisteluasiakirjoissakonkreettisena esimerkkinäuskonnon harjoittamisestajumalanpa lve luksen :”Ketään ei voitaisi

velvoittaa osallistumaan

omantuntonsa vastaisesti

jumalanpalvelukseen tai

muuhun uskonnolliseen

tilaisuuteen.” Samoinperustuslakivaliokuntatoteaa, että”jumalanpalvelus kuuluu

uskonnonharjoituksen

y d i n a l u e e s e e n ” .Virkateologian toteuttaminenjumalanpalveluksessa onsyvästi vakaumuksestanouseva asia. Senväittäminen pelkäksisukupuoliasiaksi on väärää jatahallista yksinkertaistamista.

• Työvuorojärjestelyt: KHO:npäätös ei kajoa lainkaantähän asiaan, jokaluonnollisella tavalla kuuluukaikkeen korrektiin ja toisenvakaumusta kunnioittavaanvirkamieskäytäntöön.Vakaumuksesta johtuvaväistyminen ei voi ollasukupuolisyrjintää, koskanaista väistämässä on useinperinteisen virkateologianomaava nainen, jonkaväistymisperuste ei olenaiseus, vaan teologinenvakaumus.

PIISPA HEIKAN ”LOPULLINEN RATKAISU”

37

KHO:n vuosikirjaratkaisuun liittyyratkaisuseloste. Heikka lukee tämänkoko ratkaisuselosteen virheellisestiKHO:n päätökseksi. Näin hän lukeepäätöksestä enemmän kuin mitäsiihen on kirjoitettu. Tästä aiheesta on juuri ilmestynytteol.tri, oik.tri Arto Seppäsen uusi,tasokas väitöskirja: ”Tunnustuskirkon oikeutena”. Tämäntutkimuksen tuloksia ei selvästikäänole ehditty näissä päätöksissä vieläottaa huomioon. Teol.tri, oik.triSeppäsen kirkko-oikeudellinentutkimus on kuitenkin muuttanutratkaisevalla tavalla asetelmia ja avaakeskustelun kokonaan uudelleenkirkon oman oikeusperustan:Raamatun ja luterilaisen tunnustuksenpohjalta. On tärkeätä, ettävaltapolitiikalla ja tiedotusmaneereillaei yritetä ratkaista kokokristikunnassa vaikuttavia javoimassa olevia teologisiakysymyksiä.

Timo Laato, teol.triTeuvo Huhtinen, rovasti

(JATKOA ED. AUKEAMALTA) sanoa sellaista julkisesti tai kahden kesken, minkä työntekijä kokee herjaamisena. Voidaan ottaapois työtehtäviä ja antaa ymmärtää tai tehdä selväksi, ettet enää ole luotettava. Myös tästä syystä päädyin tähän ratkaisuun.

Haluaisin tehdä myönteistä: julistaa evankeliumia ja rakentaa Kristuksen kirkkoa. Tuntui, että nykyisessä virassani joudunkäyttämään liikaa voimia siihen, mikä ei ole myönteistä pastorin työtä. Ehkä tämä on tärkein syy ratkaisuuni. Toivon, että löydäntehtävän, jossa saan käyttää voimani evankeliumin julistamiseen. Kristus on syntisten Vapahtaja.

Voi olla, että hallinto-oikeus tai korkein hallinto-oikeus olisi kumonnut tuomiokapitulin mahdollisen päätöksen pysyvästäerottamisestani. Tämä prosessi olisi kestänyt vuosia. En haluaisi käyttää vuosia tällaiseen taisteluun.

Aion siis erota Vammalan kappalaisen virasta. En ole vielä jättänyt eroilmoitusta. Virkavapausanomuksen yhteydessä olenkertonut, että aion pyytää eroa 1.8.2008 alkaen.

Olen suunnitellut seuraavaa: Palaan hoitamaan Vammalan kappalaisen virkaan 3.3. alkaen. Olen vuosilomalla ja virkavapaalla14.4.-29.6. Heinäkuun olen työssä Vammalan seurakunnassa. Elokuun alussa jätän virkani.

Toivon, että työni pastorina voisi jatkua. Toivon, että voisin toimia pastorina Vammalassa ja sen lähiympäristössä. Toivon, ettäsaisin palvella Jumalan sanalla tuttuja ja vieraampia. Aika näyttää, onko tämä mahdollista. Rukoilen hyvän Herramme johdatusta.

***RUKOILKAAMME MEKIN KAIKKIEN EROAMAAN SYYTTÄ PAINOSTETTUJEN

JA JUMALAN VOIMASSA TAISTELUA JATKAVIEN PUOLESTA.RAAMATTU EI EREHDY !

Arto Seppäsen väitöskirja Tunnustus kirkon

oikeutena näytti aluksi pelottavalta. Yli 300sivua tiivistä tekstiä, joka vilisee oikeustieteellisiä

termejä. Kannessa vielä leimuava miekkavartioimassa tähän paratiisiin johtavaa tietä.

Kirja kuitenkin tempaisi mukaansa, enkä malttanutlaskea sitä käsistäni. Huomasin pääni nousevan

sitä enemmän mitä pidemmälle luin. Syntyi oivallus,ettei meidän tunnustuksellisina kristittyinä tarvitsepyydellä anteeksi omaa vakaumustamme. Mehänseisomme juuri sillä Raamatun ja tunnustuskirjojen

perustalla, jolla Suomen kirkonkin pitäisi seistä.Toisaalta kirjan lukemisesta tuli surullinen olo.

Seppänen osoittaa vastaansanomattomasti, kuinkavähäinen merkitys kirkon opilla ja tunnustuksella

usein on päätöksenteossa. Kirkon uusi lainsäädäntö,hallinnolliset päätökset, yleinen mielipide ja tarkoituksenmukaisuus

ohjaavat ratkaisuja enemmän kuinRaamattu ja tunnustus. Tämän linjauksen jalkoihin

ruhjoutuvat monet papit ja seurakuntalaiset.Tutkimuksen yhtenä helmenä pidän vaikkapa tätä:

“Pappislupaus ja pappisvala on tietyssä mielessä papinja seurakunnan välinen sopimus, jossa pappi sitoutuu

seuraamaan Raamattua ja tunnustusta. Papin erioikeutenase suojelee pappia jopa sinänsä demokraattisiltaenemmistöpäätöksiltä, jos ne ovat Raamattua

ja tunnustusta vastaan. Papin on silloinkin pysyttävävalassaan. Se on myös seurakunnan erioikeus. Seurakunnalla

on oikeus kuulla oikein julistettua Jumalansanaa ja saada sakramentit nautittavakseen Kristuksen

käskyn mukaan” (s. 131). (TT Petri Hiltunen Pyhäkön lampussa)

38

Juhani Koivisto

Pastori

Paavalin Synodin tuki ry:n pj

Tervetuloa paastonajan kirkkopäiville

Kristiinankaupunkiin!

Paastonajan kirkkopäiviä pidetäänKristiinankaupungin suomalaisessaseurakunnassa kantakaupungin kirkossapalmusunnuntain viikonvaihteessa 15.3.-16.3. 2008.

Kirkkopäivien tunnuksena on Usko,tunnustus ja tulevaisuus - kuuluukokirkossamme Jumalan vai kansan ääni?

On ilmeistä, että elämme kirkossammetänään poikkeuksellisen syväämurrosaikaa. Ottaako kirkkommesuuntansa Jumalan sanasta, vai haluaakose ilmentää aikansa uskonnollisuutta jakulkea nk. ajan hengen mukana. Ajanhenkeä seuraava kirkko ei ota suuntaansaJumalan ilmoituksesta, vaan viitoittaatiensä sen mukaan, minne enemmistönmielipide sitä johtaa. Näin tehdessään sekuuntelee “kansan ääntä”. Ajan henki onkuten tunnettua ilmiönä epämääräinen.

Toisinaan se pukeutuu selväpiirteisenideologian pukuun, tällä hetkellä sevaihtaa jatkuvasti naamiota. Ajanhengestä ei ole helppoa saada otetta. Semikä tänään on muodissa, on huomennavanhentunutta.Ajan henki on kuitenkin voimakas. Sevaatii ihmisiä seuraansa vapaaehtoisestitai pakolla. Juuri nyt kirkossamme jayhteiskunnassamme on tunnuspiirteenäasioiden juridisoituminen. Siihen, mikä onoikein ja totta, etsitään vastaustalakituvista ja oikeussaleista. Kristillisenkirkon klassisella virkakannalla olevia jasiihen myös käytännössä pitäytyviävaaditaan oikeussaleihin. Näitäedeltäneet tapaukset ovat usein olleetjärjestettyjä tilanteita, joista aikaisemminon päästy toisella tavallarakentavampaan ratkaisuun. Kuntoimenpiteiden kytkentäkaavio on kirkonsisäpuolella, ollaan monella tahollahämillään. Asialistalle on jatkuvastitulossa uusia kysymyksiä, jotkaradikaalilla tavalla ovat haastamassa

esimerkiksi kristillisen kirkon klassisenkäsityksen ihmisestä mieheksi ja naiseksiluotuna ja heidän välisestä avioliitosta jasen pyhyydestä.Kun kristillistä kirkkoa kutsutaanottamaan suuntansa Jumalan sanasta,ajan henki kutsuu ottamaan suunnanomiin käsiin ja tekemään päätökset jopaJumalan sanan vastaisesti. Ajan henki eitunnusta itsensä yläpuolella olevaaluojaa tai ilmoituksen antajaa. Tällähetkellä se tekee sen radikaalisti Jumalanluomistyötä ja sukupuolisuuttaväheksyen ja vääntäen.Paastonajan kirkkopäivilläKristiinankaupungissa kokoonnummeyhteen kuulemaan Jumalan sanaa jarohkaistumaan yhteisestä uskosta.Kutsumme sinut mukaan pohtimaanaikamme kysymyksiä Jumalan Sananvalossa pintaa syvemmältä sekävirvoittumaan Sanasta ja Herranpöydästä.  

USKO, TUNNUSTUS JA TULEVAISUUSKuuluuko kirkossamme Jumalan vai kansan ääni?

USKO, TUNNUSTUS JA TULEVAISUUS

- kuuluuko kirkossamme Jumalan vai kansan ääni?Tro, bekännelse och framtid - hörs det Guds eller folkets röst i vår kyrka?

PAASTONAJAN KIRKKOPÄIVÄT 15.-16.3. 2008Fasttidens kyrkodagar 15.-16.3.2008

Kristiinankaupungin suomalaisessa seurakunnassa KristiinankaupungissaKristiinankaupungin suomalainen srk Paavalin synodi - Paulussynoden

15.3.Lauantai - Lördag12.00 Paastonajan kirkkopäivien avajaiset - Indedelse av fasttidens kyrkodagar

Tervetulosanat: Kirkkoherra Martti ToivanenAvaus: Paavalin Synodin tuki ry:n pj pastori Juhani Koivisto

Johtaa: Pastori Timo Hämäläinen

Esitelmä -Föredrag

39

klo 13.00 Tunnustus kirkon oikeutena - Bekännelse som kyrkans rätt- oikeus tunnustaa ja oikeus väistää

Teol tri Arto Seppänen14.30 Lounas - Lunch

15.30 Avioliitto Jumalan Sanan perustalla- Baltian piispojen kannanotto samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin

Arkkipiispa Janis Vanags17.00 Kanavat -Kanaler

1. Kalajoelta Hyvinkäälle - toteutuuko oikeus kirkossa ja yhteiskunnassa? Varatuomari Jyrki Anttinen jaTL Sakari Korpinen

2. Usko, tiede ja Raamattu Teol tri Timo Laato ja TM Aleksi Kuokkanen3. Elämän puolesta - kuka turvaa syntymättömän ihmisoikeuden? kansanedustaja Päivi Räsänen ja

pastori Juha Muukkonen.

19.00 Palmusunnuntain aattoseurat -Palmsöndagens heldagsaftonsmöteSeurapuheet: Khra Tom Broberg ; lähetysjohtaja Pekka Huhtinen ; pastori Markus Pöyry

Vuoden pastorin julkistaminen, esittely pastori Timo KeskitaloMusiikki: TM Sirkka-Liisa Huhtinen ja Pekka Huhtinen

Johtaa: Rov. Miika VuolaSunnuntai -Söndagen 16.3.

10.00 Messu Kristiinankaupungin kantakaupungin kirkossa -Mässa i Kristinestads KyrkaLiturgi: Khra Martti Toivanen

Saarna: Piispa Olavi RimpiläinenKanttori: Antti Alavillamo

12.30 Lounas - Lunch14.00 Paastonajan kirkkopäivien päätösjuhla - Avslutningsfest

Pastori Johan HelkkulaArkkipiispa Janis Vanags

Khra Illimar ToometMusiikki: Sirkka-Liisa ja Pekka Huhtinen

Johtaa: Kirkkoherra Teuvo HuhtinenTE DEUM

Apostolinen siunaus - Apostolisk välsignelse16.00 Lähtökahvit- Avskedskaffe

Tervetuloa Kristiinankaupungin suomalaiseen seurakuntaan Etelä-Pohjanmaalle!Välkommen till Kristinestads finska församling i Södra-Österbotten

Paastonajan kirkkopäiviä vietetään Kristiinan kaupungissa. Tapahtumapaikkana on kaunis punatiilestävuonna 1897 rakennettu kirkko. Kahvi ja ruokailu ovat kirkon läheisyydessä sijaitsevassa

seurakuntatalossa.

Majoituksesta:Majoitus la-su edullisesti omin liinavaattein Jonnsborgin leirikeskuksessa (40km).

Majoitustiedustelut:sihteeri Antti Lehrbäck 050-3438879

Varaa ajoissa:Hostel Alma 06-2213455 / Hotel Alma 06-2213455 / Hotel Kristiina 06-2212555

Informaatiota Paastonajan kirkkopäivistä antavat:Sihteeri Antti Lehrbäck 050- 3438879 / Pj Juhani Koivisto 0400-864888 /

Varapj. Johan Helkkula 040-5473895 / TL Sakari Korpinen 050-5464253Kirkkopäivillä on saatavana Paavalin Synodin lehteä Sisarenpoikaa.

Kirjapöydällä on hyvää luterilaisia kirjallisuutta.

www.paavalinsynodi.net

40

Tämä lehti lähetetäänkirkkoherranvirastoihin,

tuomiokapituleihin, kristillisiinyhdistyksiin ja opistoihin.

Sisarenpoika on Paavalinsynodin jäsenlehti. Lehti ottaamielellään vastaan kaikenlaistapostia: keskustelupuheen-vuoroja, esirukouspyyntöjä,t a p a h t u m a s e l o s t u k s i a ,osoitteenmuutoksia jne.Lähetetyt kirjoitukset julkaistaantilan ja tarpeen mukaan.

Toimituksen osoite:Sisarenpoika - SystersonenVesa KiertokariJokisivuntie 1323600 KalantiPuh. 050-3635 430vesa.kiertokari@uusikaupunki.fi

Toimitus (tässä nro:ssa)PastoriJuha Muukkonen, päätoimittajaPastoriVesa Kiertokari, toimitussihteeriMarja-Liisa Nore

Valokuvat:Toimitus

Painopaikka:Myllypaino

Paavalin synodi -Paulussynodenon käytännön tarpeista syntynytk e s k u s t e l u -ja yhteistyöelin kaikille, jotkatahtovat toimia Suomene v a n k e l i s - l u t e r i l a i s e s s akirkossa Raamatun jatunnustuksen mukaisen uskon jaelämän edistämiseksi.Synodi toimii yhteistyössä samaatavoitetta edistävien koti- jaulkomaisten järjestöjenkanssa.Paavalin synodinjäseneksi pääseeallekirjoittamalla kirkon virkaakoskevan julkilausumanvuodelta 1976.

Paavalin synodin tuki ryhoitaa synodin taloutta ja muitajuoksevia asioita.Tukiyhdistyksen jäseneksikutsutaan.

Pankkiyhteys:Nordea 143230-206334Internetosoite:http://www.paavalinsynodi.net

Sisarenpoika-Systersonen

SISÄLLYSPääkirjoitus................................................................................. 2Naispappeus, homosuhteet ja Golgatan veriuhri - onkonaispappeuskirkossa pelastusta?Juha MuukkonenTämä salaisuus on suuri ............................................................ 4Apostolisen virkakonstituution raamatulliset jadogmaattiset perusteetMartti VaahtorantaVastavihityn pastori Antti Lehrbäckin kutsumuksenaon seurakunnan ruokkiminen Jumalan sanallaja sakramenteilla ..................................................................... 12Antti Lehrbäckin haastatteluMarja-Liisa NoreEi avointa valtakirjaa, vaan tunnustuskirkkoedelleenkin ............................................................................. 15Vesa PöyhtäriKirkko-oikeudellinen yhdistys SiioninOnni ry ...................................................................................... 15Kuopiossa nousi kohu lapsen kastamisesta ........................... 16Pekka RyhänenLuterilainen oppi ehtoollisesta ............................................... 18Luento Evankelisen teologian päivilläArto SeppänenVuosikokouskutsu / Synodin jäseneksi? ............................... 27Evankeliumiyhdistys haluaa pitäytyä kirjoitetussaJumalan sanassa .................................................................... 28Ari Norron haastatteluMarja-Liisa NoreMuut lehdet / Sanansaattaja: Kantelu Suokonautiostaja Kuulasta .............................................................................. 31Ilmoitus tuomiokapitulille ...................................................... 32Anssi Simojoki ja Martti VaahtorantaJos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin ....................... 34Virkaveljien tuki Rankiselle ja PöyhtärilleMuualta / katkelma Jari Rankisen blogista............................ 35Piispa Heikan “lopullinen ratkaisu”........................................ 36Teuvo Huhtinen ja Timo laatoUsko, tunnustus ja tulevaisuus ............................................... 38Kuuluuko kirkossamme Jumalan vai kansan ääni?Puheenjohtajan kutsu paastonajan kirkkopäiville Kristiinaanja päivien ohjelmaJuhani Koivisto