timo seppänen teki uudella moottoripyörällään lomamatkan ... · 044 750 1107...

SATAKUNNAN INSINÖÖRIT RY:N JÄSENLEHTI www.satakunnaninsinoorit.fi 3/2015

Timo Seppänen teki uudella moottoripyörällään lomamatkan jäämerelle

3/2015

Kannen kuva: Timo Seppänen - Lomareissun maisemia napapiirin pohjoispuolelta.

SATAKUNNAN INSINÖÖRIT RY:N HALLITUS 2015

Jari VihervirtaTiedottaja

044 739 1395jari.vihervirta@ satakunnaninsinoorit.fi

Jani VälimaaVarapuheenjohtaja

044 302 7528jani.valimaa@ satakunnaninsinoorit.fi

Timo SeppänenTaloudenhoitaja

040 547 [email protected]

Mika Hietikko


Pasi Nokelainen

050 408 3131pasi.nokelainen@ gmail.com

Markku UusitaloPuheenjohtaja


Minna Suominen


Jukka-Pekka SalmelaOpiskelijajäsen


Pia LuovulaToimistosihteeri

02 641 4131sati@ satakunnaninsinoorit.fi

Timo RuokoKenttäpäällikkö IL


Severi SuniOpiskelijajäsen

0400 636 507severi.suni@ student.samk.fi

Mikko Vettenranta


SATAKUNNAN INSINÖÖRIT RY:N VALTUUSTOPuheenjohtaja: Reijo Vuorio | Varapuheenjohtaja: Riku Laine

PAIKALLISYHDISTYSTEN PUHEENJOHTAJATAla-Satakunnan Insinöörit: Reijo Vuorio, [email protected] Insinöörit: Jani Välimaa, [email protected] Insinöörit: Minna Suominen, [email protected]

EDUSTUKSET INSINÖÖRILIITTO IL RY:SSÄHallituksen varajäsen: Jari VihervirtaYrittäjien valiokunnan jäsen: Olavi KetolaJärjestövaliokunnan jäsen: Timo SeppänenKoulutus ja elinkeinopolittisen valiokunnan jäsen: Jarkko Myllyniemi

SATIn toimistoIsolinnankatu 24, 5 krs28100 PORIpuh. (02) 641 4131, faksi (02) 641 [email protected]

SATAKUNNAN INSINÖÖRIEN TIEDOTUSLEHTI - SATIKKAPäätoimittaja: Jari Vihervirta Taitto: Jari VihervirtaToimitussihteeri: Pia Luovula Toimittaja: Jenni HuhtapeltoPainopaikka: Brand ID Oy Pori Painos: 2500 kplJulkaisija: Satakunnan Insinöörit ry ISSN: 1235-4244Ilmestyminen: 4 kertaa vuodessa

Pääkirjoitus

Puheenjohtajan tervehdys

Sähköpolkupyörä ja tandem-version rakentaminen

Moottoripyörällä napapiirin pohjoispuolella

(Pikku)insinöörien kesäpäivät 2015

SAMK:n insinöörit tutkivat betonisten ratapölkkyjen uusiokäyttöä

Treeneissä: Rugby

KOODI2016 - osaako lapsikin kohta ohjelmoida?

IL:n asiamiehen palsta: Liitossa on meneillään vaalivuosi

Paikallisyhdistysten syyskokoukset

Tapahtumailmoitukset

4

5

6

8

11

12

14

16

17

18

Sähköinen näköislehti luettavissa:www.satakunnaninsinoorit.fi/satikka/nakoislehti

614

8

Pu

heen

joh

tajan ter

veh

dys

Pääkir

joitu

s

Syystervehdys Eurasta ilman ruskanvärejä. Kun ajatukset kään-tää menneeseen kesään niin itse ajattelin pitää kunnon kesä-loman, mutta toisin kävi. Lisäksi suunnittelin tekeväni muuta-mia moottoripyöräretkiä, mutta nekin jäivät tekemättä. Ehkä tässä julkisesti pitää tunnustaa, että olen päässyt parhaimman harrastukseni pariin – talonrakennusta alusta loppuun ja mel-kein ”pitkästä tavarasta” tehden. Poikani perhe päätti aloittaa talonrakennuksen keväällä ja olen saanut olla talkoolainen ja ”jokapaikanhöylä” ja verestää muistoja vuodelta 1990 oman taloprojektini ajalta. Voin vain todeta, että kyllä Suomessa on aivan liikaa säännöstelyä ja ohjeita ja määräyksiä mitä ja mi-ten pitää rakentaa talo vaikka mukana on rakennusinsinööri ja kaksi appiukkoa ja muutama sukulaismies. Kyllä maalaisjärkeä löytyy työmaalta riittävästi. Olemme käyneet monet keskuste-lut miten pitää rakentaa – kiitos siitä hyville talkookavereille. Ensi vuonna olemme sitten saunomassa ko. talossa.

Ja nyt syksyn kynnyksellä hieman politiikkaa. Olen seu-rannut mielenkiinnolla miten Sipilä, Soini ja Stubb junaile-vat asioita eteenpäin maassamme. Kuvittelin puheiden ja te-kojen olevan hieman toisaalla tässä kohtaa vuotta, syyskuun alussa, kuin pakolaisasiassa. Työllisyys ja talous tulisi olla Sipilän hallituksen pääteemat. Käytetäänkö lopputulokses-ta nimitystä Yhteiskunta- vai Tulopoliittistasopimusta niin sillä ei ole väliä vaan maa tarvitsee nyt laaja-alaisen ymmär-ryksen päättäjien ja meidän kansalaisten välillä mitä me oi-kein haluamme Suomelta ja millä keinoilla me sen teemme. Velkaantumisen polulla ei voida montaa vuotta enää jatkaa.

Olen ajatellut, että meidän kaikkien kenellä on työpaikka ja talousasiat noin mallillaan, tehdä kaikissa toimissamme pää-töksiä, jotka suosivat kotimaista tuotantoa ja -kysyntää. Näki-sin, että matkailu kotimaassa on paras lääke Pohjois-Suomen alueelle. Kaivokset ja muut uudet teollisuudenharat antavat odottaa itseään suurina työllistäjinä. Matkailu kotimaassamme ympäri Suomea on huomattavasti parempaa taloustukea maal-lemme kuin lähteä lentäen Etelä-Eurooppaan aurinkorannalle. Matkailua tärkeämpänä talousvaikutuksen teemme, kun kau-passa ruokaostoksilla valitsemme suomalaisen tuotteen aina, kun se vain on mahdollista. Lähiruuan käyttö on parasta oman paikkakunnan tai maakunnan tuottajien ja valmistajien tuke-mista. Joten olkaa kauaskatsoisia, kun teette esim. ruokaostok-sianne seuraavan kerran ja tästä eteenpäin.

Meillä SATIssa kesä meni viuhuen ohi ja Jazz-tapahtuma oli taasen erittäin suosittu, hyvä niin. Tämä osoitti, että IL:n tapahtumat maakunnissa ovat suosittuja ja helppo tulla piipah-tamaan ja tapaamaan samanhenkisiä ihmisiä keskellä kesälo-maa. Loppuvuonna SATIn tapahtumat tulevat taasen olemaan laadukkaita ja monet niistä tullaan myymään loppuun. Mutta tämä vain lisää meidän aktiivien innostusta kokeilla jotain ai-van uuttakin, kiitos teille kaikille osanottajille menneestä alku-vuodesta. Ideoita tulevaisuuteen otamme vastaa mielellämme vastaisuudessakin.

Markku UusitaloPuheenjohtaja

Alkuperäinen tarkoitukseni oli käsitellä tämän kertaises-sa pääkirjoituksessani syksyn tuloa ja uusien harrastuksi-en aloittamista. Suomen hallitus kuitenkin pudotti viime viikolla sellaisen pommin, että päätin hieman muuttaa suunnitelmaani.

Joku saattaa ihmetellä, miksei tässä Satikassa ole tätä pääkirjoitusta lukuun ottamatta käsitelty mitenkään koko Suomea ravistelevia Sipilän hallituksen tekemiä palkansaa-jia kurittavia muutosesityksiä. Tämä johtuu siitä, että Sa-tikkaa tehdään hyvin pienellä porukalla ja oman päivätyön ohessa. Siksi aikaa juttujen kirjoittamisesta lehden ilmesty-miseen kuluu yleensä neljästä kuuteen viikkoa. Vakiopalsto-jen osalta hieman vähemmän. Pääkirjoituksen kirjoitan ta-valliseti vasta viime hetkellä ennen lehden painoon menoa, joten viivettä tulee vain reilu viikko.

Painettu neljästi vuodessa ilmestyvä lehti on tiedotus-kanavana auttamattoman hidas ja kankea. Siksi me Satin hallituksessa mietimmekin jatkuvasti keinoja joilla voisimme jatkossa tehostaa viestintäämme jäsenistölle. Todennäköisesti ainakin nettisivu tullaan uudistamaan ja myös sähköpostil-la julkaistavan uutiskirjeen ottamista käyttöön on kaavailtu. Tässä vaiheessa kuulemme mielellämme myös jäsenistön toi-veita yhdistyksen viestinnän suhteen. Kommentteja aiheesta voi lähettää sähköpostilla [email protected]. Kaik-ki mieliåpiteet otetaan huomioon kun on päätösten aika.

Sitten muutama sana Sipilän hallituksen tekemistä muu-tosesityksistä. Puheenjohtaja Pertti Porokari tiivistää var-masti monen ajatukset toteamalla YTN:n tiedotteessa seu-raavaa. ”Hallituksen lista on pahempi kuion kukaan osasi odottaa. Sipilän hallitus ei ole romuttamassa vain yleissito-vuutta vaan työmarkkinoiden sopimisen kulttuuria ja pe-rinnettä. Tästä ei hyvää seuraa.”

Esityksistä on seurannut monenlaisia tulkintoja. Kenel-läkään ei tunnut olevan ihan selkeää kuvaa siitä, mikä nii-den vaikutus tulisi toteutuessaan olemaan. Valtioneuvoston kanslian sivujen mukaan esitykset on rakoitus toteuttaa pakottavalla lainsäädännöllä, joka on voimassa seuraavan työehtosopimuskauden alkaessa. Epäselvää on kielletäänkö kaikki paremmin sopiminen vai onko kiellettyä ainoastaan valtakunnallisella työehtosopimuksella paremmin sopimi-nen, jolloin olisi mahdollista sopia paremmin paikallisesti ja työsopimuksella? Jos maksimipakottavuus koskee myös yksittäisiä työnantajan ja työntekijän välisiä sopimuksia, niin silloin työnantaja ja työntekijä eivät voi tapauskohtai-sestikaan sopia paremmista korvauksista, jollei tätä koske-vaa poikkeusta oteta lakiin.

Tätä kirjoittaessa on tiedossa, että myös Insinööriliiton hallitus on päättänyt, että liitto on mukana keskusjärjestöjen organisoimassa mielenosoituksessa. Tilanteet tulevat elä-mään syksyn mittaan, mutta varmaan on, että liitto valvoo jäsentensä etuja!

Jari VihervirtaPäätoimittaja

Satikka 3/2015Satikka 3/20154 5



Auton korvike työmatkalle, avuksi syksyn vastatuuliin, kauppakassiksi tai ikäänty-neille liikkumista helpottamaan, nämä ovat vain muutamia syitä miksi sähkö-polkupyörä olisi oiva väline. Sähköpolku-pyöriä ei vielä liiemmin näy Suomen ka-tukuvassa, mutta nyt kasvavan ekologisen ajattelun aikaan jokainen voi miettiä olisi-

ko sähköpolkupyörästä korvaamaan auto omalla työmatkalla. Sähköpolkupyörällä voi säästää työmatkojen kustannuksissa ja sähkömoottorin avustaessa ei pyöräilijän tarvitse varoa hikoilua, jolloin se onkin oiva väline vähän pidemmillekin työ-, kou-lu- tai kauppamatkoille. Sähköpolkupyörä on jopa mainittu yhtenä keinona saavuttaa

asetetut valtakunnalliset tavoitteet 20 pro-sentin lisäyksestä kävellen ja pyörällä teh-täviin matkoihin.

Sähköavusteisella polkupyörällä tar-koitetaan tieliikennekäyttöön hyväksyttyä, yhden tai useamman henkilön tai tavaran kuljettamiseen valmistettua, vähintään kaksipyöräistä, polkimin tai käsikammin

varustettua sähkömoottorilla varustettua ajoneuvoa. Suomessa sähköpolkupyörä saa olla varustettu korkeintaan 250 W te-hoisella moottorilla. Lisäksi moottori saa toimia vain poljettaessa, sekä sen on kyt-keydyttävä pois toiminnasta viimeistään 25 km/h nopeudessa. Tällä vauhdilla, säh-köavusteisella pyörällä tehty keskimääräi-nen 10 km:n matka taittuu alle puolessa tunnissa ja ylämäkiä polkiessa tuntuu ihan kuin joku työntäisi selästä lisää vauhtia. Liikenteessä liikkuessa sähköpyöräilijää koskee samat liikenne- ja väistämissäännöt kuin pyöräilijää.

SAMKissa rakennettu tandemsähköpolkupyörä

Automaatiotiimin kiinnostus sähköpolku-pyörän tekniikkaan ja yleinen rakentelun halu johti siihen, että päädyimme raken-tamaan oman sähköpolkupyörän. Emme kuitenkaan halunneet rakentaa sähköpol-kupyörää perinteisen polkupyörän run-koon. Tällä kertaa tarpeeksi erikoinen ratkaisu oli eräältä SAMKin henkilökun-nan jäseneltä löytynyt tandempolkupyörä. Tandempolkupyörän muuttaminen tan-demsähköpolkupyöräksi alkoi siitä, että se purettiin osiin maalaamista ja huoltoa varten. Selvää oli että pyörästä olisi tehtä-vä tekijöidensä ja tekopaikkansa näköinen, joten runko sai pohjamaalin ja sen päälle SAMKin tunnusomaisen turkoosin värin. Sävyyn sopivat uudet ketjutkin onnistut-tiin hankkimaan. Muut osat puhdistettiin ja huollettiin sekä tarvittaessa uusittiin.

Pyörään tarvittavien osien etsiminen oli haasteista ensimmäinen. Tarvittavia osia ryhdyttiin etsimään ulkomaisista kau-poista, mutta tarvitsemamme 28 tuumai-sen vanteen sijaan löysimme enemmän

26 tuumaisia, sekä vanteen postittaminen osoittautui yllättävän hankalaksi ja kal-liiksi. Löysimme kuitenkin kotimaisen toimijan, Electrobiken harjavaltaisen Bi-kestoppin kautta. Electrobike sponsoroi tandempolkupyörän sähköistämiseen tar-vittavan sarjan. Sarjaan kuuluu moottori, akku sekä ohjauselektroniikka (moottori-ohjain, polkutunnistin sekä säätöpaneeli), joten kerralla saatiin iso osa tarvittavista osista. Sarjaamme valikoitui moottori, joka on 250W etuvanteessa oleva malli ja akku, joka on 36V ja 9Ah. Ohjaustankoon kiin-nitettävästä säätöpaneelista saa valittua te-hon jolla moottori avustaa etenemistä aina kun poljetaan. Avustus toimii aina 25km/h nopeuteen asti, jota suuremmissa nopeuk-sissa se ei nykyisen lain puitteissa saa olla auttamassa.

Sähköistyssarja oli hyvin suunniteltu ja sen asentaminen onnistui suhteellisen pie-nellä vaivalla. Koska sarja oli suunniteltu tavalliseen polkupyörään, aiheutti tandem-polkupyörän pituus pieniä haasteita. Jotta johdot yltäisivät tarakalle sijoitetulta akul-ta aina etupyörässä sijaitsevalle moottorille asti, oli johtoja jatkettava. Polkutunnistin sai osakseen hieman rankemmat muokka-ukset, sillä tandempolkupyörämme runko oli peräisin 80-luvulta, eikä sen kampien kiinnitys ollut yhteensopiva tämänhetkis-ten kiinnitysvaihtoehtojen kanssa.

Näistä haasteista kun selvittiin, jäi jäl-jelle enää pyörän kasaus ja viimeiset hie-nosäädöt ja testiajot. Pyörän takavanne oli ajan jo tarpeeksi kuluttama ja vääntyi käyt-tökelvottomaksi testiajon aikana. Onneksi tämä oli helposti hoidettavissa ja pyöräi-lyliikkeestä saatiin välittömästi uusi vanne alle ja matka pystyi jatkumaan. Virallinen pyörän julkistus tapahtui SuomiAreenassa 2014, jolloin jokainen halukas sai kokeilla

pyörällä ajoa. Nyt pyörä on näytillä ja käy-tettävissä Satakunnan ammattikorkeakou-lun Tiedepuiston kampuksella.

Henkilökohtaisia sähköpolkupyöriä

Tandempolkupyöräprojektissa mukana olleet henkilöstön jäsenet innostuivat asi-asta niin paljon, että käytössä on nyt myös omat sähköpyörät.

Toinen pyöristä hankittiin valmiina pakettina Alankomaista. Pyörä saapui suu-rimmalta osalta kasattuna, ainoastaan etu-rengas ja tanko tarvitsi kiinnittää mukana tulleilla ruuveilla. Pyörässä moottori sijait-see takarenkaassa ja akku on sijoitettuna pyörän rungon keskellä olevaan pullote-lineeseen. Akku on helposti irrotettavis-sa telineestä, täten sen voi ladata helposti sisällä aina seuraavaa pyöräretkeä varten. Pyörällä on helppo liikkua vaikeammas-sakin maastossa, sillä tämä sähköpyörä on rakennettu maastopyöränrunkoon.

Tandempolkupyöräprojektin seurauk-sena valmistui sähköpolkupyörä myös Tunturi RX700-hybridipyörästä. Taka-vanteen tilalle asennettiin napamoottorin sisältävä malli ja pyörässä on nyt 48V jär-jestelmä 12 Ah akulla. Sähköpolkupyörän käytöstä on hyviä kokemuksia ja se on antanut sopivasti lisäintoa autolla tehtyjen matkojen suorittamiseen pyörällä.

Teksti: Joonas Kortelainen, Tommi Lehtinen, Meri Olenius, Pauli ValoKuvat: Pauli Valo

Rungon pituus aiheutti haasteita johdotusta tehtäessä. Testiajo oli liikaa alkuperäiselle takarenkaalle.



Pohjoisen jo useasti moottoripyörällä kier-täneenä luulin sen kuuluisan Lapinkuu-meen jo hellittäneen, mutta turha luulo. Keväällä iski ensin kova kuume ostaa uusi pyörä. Olin jo jonkin aikaa ”kuolannut” ns. All round -pyörien perään ja sellainen oli siis hankittava. Kun pyörä oli ostettu, alkoi päähän hiipiä ajatus, että pohjoiseen pitää taas lähteä näyttämään uudellekin pyörälle poroja. Yrityksistä huolimatta ajatus lähte-misestä tienpäälle ei vaan onnistunut, jo-ten kartta esiin ja ajosuunnitelman tekoon.

Yleensä olen varannut pohjoisen mat-kaan seitsemästä kahteentoista vuorokaut-ta, mutta nyt päätin tehdä viiden päivän nopean retken ja fiilistellä pitkien ajopäivi-en huumaa uuden pyörän satulassa. Alus-tavan ajosuunnitelman jälkeen katsoin lähtöpäiväksi elokuun kolmannen ja pa-luupäivä olisi seitsemäs elokuuta. Toivoin, että tämän kesän sateisen sään joukkoon mahtuisi muutama poutapäiväkin reissun ajalle.

Kokeneena moottoripyöräreissarina aloin valmistelemaan mukaan otettavia varusteita jo hyvissä ajoin, mutta kun tällä kertaa rouva ei ollut lähdössä mukaan, se-koitti se hieman rationaalisesti ajattelevaa insinööriäkin. Matkatavaraa tuli otettua lisätilan vuoksi enemmän kuin tarvetta oli. Vuosien varrella kaikki motoristien varusteet ovat parantuneet huomattavas-ti, niin alusasujen kuin ajovarusteidenkin osalta, joten niiden huolto on matkan aikana nopeaa ja helppoa. No näin tällä kertaa.

Standardoinnissa riittäisi vielä tekemistä

Eräs asia kuitenkin ihmetyttää. Vaikka asioiden standardisoinnista puhutaan pal-jon, niin ei se tällaista normikulkijaa pal-jon lohduta. Reissulle saa ottaa repullisen virtalatureita mukaan esim. tietokoneen-, kameran-, puhelimen ja kypäräpuhelimen laturit + vielä välijohtoja materiaalin siirtä-miseen tietokoneelle.

Lähtöaamu koitti ja tien päälle läh-dettiin klo 5.30. Keula kohti pohjoista ja matka 8-tietä pitkin alkoi. Ajan aina poh-joiseen mennessä rantatietä, koska se on nopea ja sen voi ajella vauhdilla. Mitään nähtävää siellä ei ole ennen Oulua. Pidän tätä pätkää siirtymätaipaleena, joten hyvin reippaasti vain eteenpäin.

Ensimmäisen päivän majoituksen va-rasin Rovaniemen Ounasvaaralta Santa Sport hotellista. Ensimmäisen päivän ajo-rupeama oli 746 km, tosin pyörähdin sii-nä hieman katselemassa Rovaniemeäkin. Sääkin suosi siinä mielessä, että vettä sateli

vasta Kokkolan jälkeen ja ainoastaan pie-ninä vesikuuroina. Rovaniemellä paistoi jo aurinkokin. Hieman oli jalat jäykkinä ja ta-kapuoli hellänä, kun ei tällainen vanhempi motoristi ollut taas aikoihin istunut yhteen menoon noin kauan satulassa. Tiesin kui-tenkin vanhastaan, että kaikki kolotukset unohtuu taas aamulla, kun pääsee uudes-taan satulaan.

Toinen päivä alkoi aikaisella aamiaisel-la kymmenien nuorten urheilija-alkujen kanssa hotellilla. Melkoista säpinää ne saa aikaiseksi nuo 10 – 12 ikäiset lapsoset lou-nasbuffetin ympärillä.

Sitten vain kapsäkit pyörälle ja navi-gaattoriin suunnaksi Kilpisjärvi. Päätin ajaa tietä nro. 79 pitkin ja poiketa Levillä katsomassa mitenkä paljon se on taas vii-mekerrasta kasvanut. Ensimmäinen etappi ajeltiin pienessä tihkusateessa ja 11 asteen lämpötilassa. Poroja ei kovin paljoa tiellä vielä näkynyt, ennen kuin vasta ihan Levin lähettyvillä. Ajettuani Levin rinteet läpi ja tankattuani itseni ja pyöräni lähdin taas jatkamaan matkaa ylöspäin. Muonion jäl-keen tie vaihtui 21/E8 ja se vie perille asti Kilpisjärvelle.

Lappilaista asiakaspalvelua

Muonion ja Kilpisjärven maisemat ovat ihan omanlaisiaan ja vaaroja näkyy tien varrella useita. Tien kunto on ihan hyvä ja sadekin tauokosi, joten kyllä kelpasi ajella ja nautiskella maisemista. Tällä välillähän ei ole kuin yksi varsinainen turistirysä ja sinne piti taas mennä juomaan kuppi kuumaa. Samalla sai katsella lappilaista asiakaspalvelua, kun taas yksi bussillinen eläkeläisiä tuli sisälle. Hommat hoituu ren-nosti jutustellen ja välillä kassalta lähde-tään jonnekin omia asioita hoitamaan. Ei siellä nyt niin kiirettä pidetä.

Kilpisjärven retkeilykeskus

Aurinkoisella Kilpisjärvellä majoituin Kil-pisjärven Retkeilykeskukseen. Huoneessa oli oma WC ja suihku sekä huikea näkymä ihan vieressä olevalle Saanalle. Päätin en-sin mennä saunaan ja sitten lounaspöytään nauttimaan kunnon iltapalan muutaman oluen kera. Nautiskellen samalla ikkunas-ta avautuvista lumisista tunturinäkymistä. Konjakkipullonkin aukaisin huoneessani – ihan lääkkeeksi vain. Otin pienet siivut ja katselin samalla kun 15 poron tokka käveli huoneeni ikkunan vierestä.

Retkeilykeskuksen alueella on pieniä mökkejä laajalla alueella, ihan Saanatuntu-rin kupeella. Luultavasti osa niistä on vaki-asiakkaiden käytössä, koska usealla pihalla

seisoi moottorikelkka. Lähes jokaisen mö-kin pikkuterassilla oli erikoisen näköinen rosterinen savustus/grilli yhdistelmä. Pai-kallista tuotantoa ilmeisesti.

Aurinkoa ja upeita maisemia

Kolmas päivä alkoi mainiosti, sillä aurin-ko paistoi täydellä teholla jo kun start-tasin kello kahdeksalta kohti Norjaa ja Hammerfestia. Tämä pätkä on se kaikkein mielenkiintoisin, sillä maisemat ja tien luonne muuttuu varsin pian Suomen ra-jan ylityksen jälkeen. Näin satakuntalaisen silmin maisemat ovat erittäin muhkeita. Tie muuttuu E6:ksi heti Skibotn riste-yksessä ja sitä pitkin rallatellessa pääsee Hammerfestin risteykseen asti. Maisemat ovat jylhiä ja alas vuorilta on pitkä matka. Alhaalla siintävää vuonoa kelpaa katsella. Alkumatkassa ei ollut paljoakaan poroja, mutta lammaslaumat pysäyttivät pari ker-taa tiellä ollessaan ja rauhallisesti laidunta vaihtaessaan.

Tiet tuossa osassa Norjaa ovat olleet aina kapeita, mutta nyt on Norjan valtio alkanut satsaamaan isolla kädellä tierahoja myös pohjoisen rantatielle. Siellä oli tämän tästä tietyömaita ja kalliota oli louhittu paljon, jotta tiet levenevät. Uutta asvalttia on paljon ja mutkiahan siellä on edelleen riittävästi ja pitkiä tunneleita. Mielenkiin-toa oli siis koko ajan moottoripyöräilijän näkökulmasta katsoen. Pisin tunneli taisi olla Isfjellen, 3,2 km pitkä.

Porojen kanssa saa olla tarkkana

E6:lta käännyin kohti Hammerfestia ja sinne oli enää 60 kilometriä matkaa. Täl-lä tieosuudella olikin sitten todella paljon poroja. Porot olivat koko ajan tienvieressä tai kävelivät tiellä rauhallisesti. Tuudittau-duinkin jo siihen, että käyttäytyvät samalla tavalla koko ajan. Eipä saisi luulla mitään. Tullessani tunturilla erään U-mutkan jäl-keen suoralle tielle, kävi läheltä piti tilanne, kun isosarvinen uros päätti täysin yllättäen juosta tien yli edestäni. No ABS jarrut ja nopea reagointi väistöliikkeen kera pelasti kolarilta tällä kertaa, ohjaustanko lähes hi-paisi poron takamusta.

Tarkkaavaisuus lisääntyi taas kummas-ti, varsinkin kun vielä tunneleiden ulko-puolella oli liikennemerkit, jotka varoitta-vat tunneleissa olevista poroista. Tunnelit ovat melko kapeita ja pimeitä ja siellä liik-kuvia poroja on lähes mahdotonta havaita. Onneksi jouduin tunnelissa vain yhden kerran tekemisiin porojen kanssa ja sil-lä kertaa ne olivat lähellä tunnelin suuta vilvoittelemassa.




Matka starttasi Raumalta muutaman ret-keläisen voimin. Porin linja-autoasemalta lastenrattaita ja pikku matkustajia lastat-tiin kyytiin vino pino, jonka jälkeen suun-tasimme kohti määränpäätä.

Tänä kesänä oli suuntana Koivunie-men Herran tila, MuuMaa, Merikarvialla. MuuMaassa pääsee vierailemaan kesäisin itsekseen taikka ryhmässä. Tilalla on ke-säisin leirejä eri tahojen järjestämänä. Ran-nasta löytyy myös vuokrattava savusauna ja palju. Kesän toimintakauden ulkopuo-lella tilalla käyvät tutustumassa maalais-elämään lähiseudun päiväkoti- ja koulu-laisryhmät. Kyseisellä tilalla on historiaa jo toista sataa vuotta, joka näkyy tänä päivänä pihapiirin vanhoina rakennuksina.

Perillä meitä odotti tilan emäntä, joka tuli retkeläisiä tervehtimään ja ohjeista-maan eläinten syöttämisestä sekä päivän

ohjelmasta. Pian tämän jälkeen retkeläi-set lähtivät katsomaan mitä tilalta löy-tyi. Alueelta löytyy hevosten, lampaiden, porsaiden ja kanojen lisäksi kesävieraita, joita tällä kesänä oli sukkanauhakäärme, karvainen tarantula, kaksi kilpikonnaa, belgian jättiläiskanit, jne. Tilalla toki on omiakin eläimiä, jotka asustelevat siellä vuoden ympäri, Muumaahan voi mennä vierailemaan myös talvella.

Järjestettyä ohjelmaa alueelta löytyi puolen-tunnin välein. Ohjelmassa oli vau-nuajelua hevosella ja traktorilla, talutus-ratsastusta, lehmän ja vuohen lypsyä, sekä paljon muuta. ”Eksoottisin” kokemus taisi olla tämä vuohen lypsäminen, ainakin il-meistä päätellen.

Matka oli mukava, retkeläiset hyvän-tuulisia ja sää lämmin mutta pilvinen. Hyvä ilma maatila-matkailuun koska eläimetkin

jaksoivat röhkiä ja määkiä iloksemme pit-kin päivää. Takaisin päin matkustaessa oli havaittavissa, että matka taisi olla onnistu-nut kun nuorimmat matkalaiset nukahti-vat yksi kerrallaan jo ennen Poria.

Kiitän vielä kesäpäiväläisiä seurasta, jonka lisäksi myös Koivuniemen emäntä lähetti lämpimät terveiset jälkikäteen mai-nioille pikkuinsinööreille!

Teksti: Sami SantalahtiKuva: Koivuniemen Herra


”Kai tämä järjestetään ensi vuonna uudestaan??” Kysyi pieni matkalainen.

Saavuttaessa Hammerfestiin ajetaan kauniin Kvalsundin 741,5 metriä pitkän riippusillan yli. Noin 10 000 asukkaan Hammerfest on maailman pohjoisin kau-punki. Hieno satamakaupunki ja saman-laisten vuorien ympäröimä kuin esim. etelässä olevat isot kaupungit Stavanger ja Bergen, joissa olen myös käynyt. Ham-merfestissa paistoi aurinko ja lämpötila oli noin 24 astetta. Kesäisissä tunnelmissa sain siis niinkin pohjoisessa olla ja kävel-lä kauniin kaupungin katuja shortseissa ja T-paidassa. Kaupunki on kasvamassa, sillä siellä oli paljon uudisrakennuksia valmiina ja myös työn alla.

Tasokasta majoittumista

Majoituin kaupungin hienoimpaan hotel-liin Scandikiin. Hotelli ei ole kovin vanha, mutta siellä remontoitiin osaa huoneista. Sain juuri uudistetun ison huoneen mah-tavalla merinäkymällä.

Neljäs päivä alkoi uskomattoman hie-nolla aamupalalla hotellilla. Näin täydellis-tä ja runsasta buffettia en ole ennen näh-nyt. Lajeja oli porosta, eri kaloista ja muista meren eliöistä aina kaviaariin asti. Sekä kaikki muut tunnistamattomat herkut, pe-rusruokien lisäksi. Vahinko ettei pysty syö-mään määräänsä enempää.

Täksi päiväksi oli luvattu vettä noin tunti ennen Suomen rajaa ja näinhän siinä kävikin. Sadetta riittikin sitten koko päi-väksi, pienten poutaosuuksien tauottama-na viimeiset 70 km.

Määränpääni oli pieni paikkakunta Vuostimo, joka sijaitsee Sodankylän ja Ke-mijärven puolivälissä. Päivän matka annos oli runsas 600 kilometriä.

Saapuessani yöpymispaikkaani Holi-

day Village Kuukiuruun, olin vähällä yllät-tyä. Mentyäni sisälle ja respaan, paikalla oli pariskunta, joka ei ymmärtänyt sen enem-pää suomea kuin englantiakaan. Ei edes rallienglantia. Hitaasti puhuen ja ”kielil-lä” solkaten saimme ummikkovenäläisen isännän kanssa selvitettyä, että minulla on netissä tekemäni varaus yhdeksi yöksi. Eipä löytynyt varausta, mutta eipä toisaalta ollut muita majoittautuneenakaan, joten huone löytyi. Jännää miten vähän sitä sit-ten tulee heitettyä läppää muiden kanssa, kun kumpikaan ei ymmärrä toistaan. Kaksi vuotta he ovat ymmärrykseni mukaan si-nänsä todella hienoa paikkaa jo hoitaneet. Luulisi kuitenkin, että kannattaisi palvelua järjestää myös suomen kielellä. No, kukin tavallaan.

Viides päivä alkoi, ei niin kovin yllä-tyksellisesti, sillä vettä tuli oikein isolla kä-dellä. Poriin oli matkaa noin 850 kilomet-riä pienen kiertoreitin vuoksi. Ei hyvältä näyttänyt. Mielessäni kaikui lisäksi vielä matkaan lähtiessäni saatu viesti, että tuli-aisia on sitten syytä hankkia matkalta. Tu-liaisten miettiminen on todella viheliäistä hommaa. Niinpä suuntasin ensiksi Posiolle Pentikin tehtaan myymälään ja ajattelin että sieltä luultavasti minäkin onnistuisin jotain hankkimaan. Toki rajoitettu kuljetuskapasi-teetti antoi oman mausteensa siihen.

Vettä siis tuli todella paljon ja Kemijär-vi-Posio-Ranua välillä on poroja erittäin runsaasti. On se niin mukava tihruttaa mä-rän ja huonosti läpinäkyvän kypäräpleksin läpi niitä ruskeita veitikoita, jotka kopsut-televat tietä pitkin tummaa metsää ja tai-vasta vasten. Onneksi nyt ei ollut joukossa ketään nopsajalkaista tien ylittäjää.

Matkaan siis taas ja heti viiden tunnin ajon jälkeen alkoi aurinko paistamaan,

mikä ilahdutti suunnattomasti märkää kuskia. Loppumatka olikin sitten pelkkää nautintoa ja tuskaisen jäykkiä jäseniä.

Viimeinen etappi olikin matkan pituu-den lisäksi pisin myös ajallisesti, sillä eri-näisten pysähdysten vuoksi aikaa kului 13 tuntia ja 40 minuuttia.

Yhteenvetona vielä tilastotietoa insinöörimäisellä otteella

Matka kesti viisi päivää ja kilometrejä tuli yhteensä 3 489, eli keskimäärin 698 kilo-metriä ajopäivää kohti. Lyhin päiväetappi oli Kilpisjärvi – Hammerfest, 519 km ja pi-sin oli viimeinen päivä eli 851 km.

Bensaa paloi 128,3 litraa, eli keskikulu-tus oli 3,62 l/100 km, josta suurin kulutus tankkausvälillä oli 4,61 l/100 km (pikis vä-lillä Pori – Kokkola) ja pienin tankkausvä-likulutus oli 3,23 l/100 km.

Takarengas kului matkalla 1,3 mm, eturengas vähemmän.

Kaiken kaikkiaan matka sujui erin-omaisen hyvin. Sääolojen epävakaisuus ja pienet kropan jäykkyydet tietysti kuuluu kuvaan, mutta tekniikka pelasi Hondamai-sella varmuudella ja isommilta kommel-luksilta vältyttiin.

Jokohan tämä oli viimeinen mp-reissu jäämerelle?

Teksti ja kuvat: Timo Seppänen

Kirjoittaja on pitkänlinjan aktiivinen sati-lainen. Tällä hetkellä hän vaikuttaa ainakin Satakunnan Insinöörien ja Porin Insinöö-rien hallituksissa, Insinööriliiton järjestö-valiokunnassa, Akavan aluejohtoryhmässä sekä Nordean palkansaajatoimikunnassa.


SAMK:n insinöörit tutkivat betonisten ratapölkkyjen uusiokäyttöä

SAMK:n insinöörit tutkivat betonisten ratapölkkyjen uusiokäyttöäSatakunnan ammattikorkeakoulussa käynnistettiin kesällä 2014 Liikennevi-raston toimeksiantona projekti, jossa sel-vitettiin rautateiltä käytöstä poistettujen betonisten ratapölkkyjen ympäristöystä-vällisyyttä ja mahdollista uusiokäyttöä. Tutkimusten lopputulokset osoittivat, että käytöstä poistetut betoniset ratapöl-kyt eivät ole ympäristöriski vaan niiden uusiokäyttöön on olemassa monia eri mahdollisuuksia.

Suomessa on varastoituna suuret mää-rät betonisia ratapölkkyjä, joille ei ole toistaiseksi löydetty laajamittaisempaa uusiokäyttöä. Ratapölkkyjä poistetaan vuosittain noin 50 000 kappaletta, mikä on yli 12 000 tonnia betonia. Projektissa selvitettiin mahdollisuutta käyttää rata-pölkkyjä uudelleen betonimurskeena. Betonimurskeen tulee täyttää Suomen lain asettamat kriteerit, jotta sitä voidaan

käyttää maanrakennuksessa. Betonijät-teen uusiokäyttöä murskeena säätelee laissa MARA-asetus (Valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämises-tä maarakentamisessa http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2006/20060591), jossa on määritelty enimmäispitoisuudet haitalli-sille aineille.

Betonipölkkymurskeen mekaaniset ja kemialliset ominaisuudet tutkimuksen kohteena

Käytöstä poistetuista ratapölkyistä teh-tiin mursketta, jota käsiteltiin sadevedel-lä ja jolle tehtiin sarja toistuvia pakastus-sulatuskokeita, joilla simuloitiin Suomen eri vuodenaikojen vaihtelua. Mursketta analysoitiin sekä SAMKin omissa että ulkopuolisissa akkreditoiduissa labo-ratorioissa, mm. Porilab:ssa. Saatujen

tulosten mukaan ratapölkyt eivät sisällä eikä niistä valmistetusta murskeesta liu-kene ympäristöön raja-arvoja ylittäviä määriä haitta-aineita. Murskeesta uuttui sadeveteen käytännössä vain ympäristöl-le haitatonta kalkkia ja rautaa, jotka ovat teräsbetonin komponentteja. Ratapöl-kyistä valmistetun murskeen mekaani-nen kestävyys todettiin varsin huonoksi ja murske mureni osittain pakastus-sula-tus-syklien aikana.

Betonipölkkyjen murskaaminen eli pulverointi on aiemmin aiheuttanut vas-tustusta, koska on epäilty, että siitä tulee suuria meluhaittoja. Pölkkyjen murskaus-prosessista syntyvää melua mitattiin ja se todettiin hyvin vähäiseksi. Melumittauk-sissa todettiin, että ratapölkkyjen murs-kaamista eli pulverointia voitaisiin suorit-taa 90 m:n päässä asuinalueesta ilman, että siitä aiheutuu meluhaittaa.

Ratapölkyillä on lukuisia uusiokäyttömahdollisuuksia

Lopputuloksena voidaan todeta, että käy-tetyt betoniset ratapölkyt eivät muodosta ympäristöriskiä eli niistä tehty betoni-murske on kemiallisesti puhdas tuote, josta ei leviä ympäristöön haitta-aineita. Kierrätetyille ratapölkyille on useita käyt-tökohteita sekä kokonaisina että murskee-na. Kokonaisina pölkkyjä käytetään ulko-mailla muun muassa aurinkopaneelien tukijärjestelmissä, tukimuureissa, portaina ja puutarhoissa. Kokonaisia pölkkyjä voisi mahdollisesti hyödyntää myös meluval-leissa ja muina tukirakenteina. Betonijäte kierrätetään usein murskeen muodossa. Murske on erittäin hyvä materiaali teiden eri rakennekerroksissa sekä pengerlevi-tyksissä. Murske on luonnonkiviainesta kevyempää ja se lujittuu käytössä pääs-tessään veden kanssa kosketuksiin siinä

jäljellä olevan reagoimattoman sementin vuoksi. Mursketta käytetään myös salaoji-tusrakenteissa, puutarhoissa ja uuden be-tonin valmistuksessa. Pölkkyjen kierrätys säästää luontoa vähentämällä kuljetusten ja uuden sementin valmistuksen aiheut-tamia hiilidioksidipäästöjä pienentämällä kaatopaikkojen kuormitusta ja säästämällä luonnonkiviainesta. Ratapölkkyjen kulje-tus- ja käsittelykustannusten minimoimi-seksi olisi vielä selvitettävä mahdollisuuk-sia pölkkyjen paikalliseen murskaukseen ja murskeen hyötykäyttöön ratapihojen läheisyydessä.

Teksti: Timo Hannelius, Lehtori kemiantekniikka, SAMKMari Uusitorppa, Lehtori rakennustekniikka, SAMKReija Mäki, opiskelija

kemiantekniikka, SAMKRami Lammi, opiskelija rakennustekniikka, SAMK

Kuvat: Rami Lammi

Artikkelin lähde:Rami Lammi & Reija Mäki, opinnäyte-työ, Betonisten ratapölkkyjen uusiokäyttö, SAMK 2014


Treeneissä: Rugby

Treeneissä

Rugby – Veri lentää ja luut rutisee?Rugbyllä on lajina melko raju maine, eikä mielikuvaa vähennä pelin katseleminen kentän laidalta. Osa pelaajista on pehmus-tanut päänsä nahkaisella suojuksella, osalla on sormet teipattu joko kaiken varalta tai ensimmäisen pelitilanteen jäljiltä ja kes-ken pelin saattaa joku ontua kentältä kohti huoltopistettä. Onko laji niin vaarallinen miltä se ensinäkemältä näyttää?

Pelin teoriaa ja käytäntöä

Rugbystä on olemassa kaksi erillistä muo-toa, Rugby Union ja Rugby League. Suo-messa pelataan pääasiassa union-muodon säännöillä, myös lajin SM-liigaa. Rugbyä pelataan ruohokentällä, jonka päissä ovat joukkueiden maalialueet ja maalipylväät. Pelin tavoitteena on tehdä maali eli try kantamalla, syöttämällä tai potkaisemalla kuljettaa pallo maalialueelle ja painamalla se maahan. Maalin tehdäkseen ei siis tar-vitse saada palloa osumaan maalipylväiden väliin; maalin jälkeen joukkue saa lisäpis-teyrityksen, jossa pallo pyritään potkai-semaan pylväiden väliin, kolmen metrin

Treeneissä

korkeudessa olevan poikkipuun yläpuolel-le. Try tuo joukkueelle 5 pistettä ja lisäpis-tepotku onnistuessaan 2 pistettä.

Säpinää peliin tuovat erilaiset rykel-mätilanteet ja taklaukset. Taklaaminen on sallittua hartialinjasta alaspäin koko vartaloon ja oikeaoppisessa taklauksessa pyritään saamaan vastustajasta tiukka ha-lausote vartalon ympäriltä. Rykelmäaloi-tus eli scrum on tapa käynnistää peli uu-delleen, ruck- ja maul-rykelmät syntyvät pelitilanteissa.

Kun taklauksiin ja rykelmiin yhdiste-tään se, että molemmilla joukkueilla on kentällä viisitoista pelaajaa, alkaa pelitilan-ne vähemmästäkin näyttää hieman kaa-osmaiselta. Pori Rugbyn miestenjoukku-eessa pelaava Matti Tuominen kuitenkin muistuttaa, että taklaaminen on tarkkaan säännöillä säädeltyä ja ennen kaikkea tek-niikkalaji, voimaa ei tarvitse käyttää. Pieni rämäpäisyys ei kuitenkaan ole pelaajalle pahitteeksi, kyse on kuitenkin fyysisestä kontaktilajista; ”jos mustelmat tai pieni kipu pelottavat, on varmasti vaikea harras-taa rugbyä”, toteaa Tuominen.

Ei salamapalloa eikä amerikkalaista jalkapalloa

Vaikka rugby pelinä on saanut alkunsa jo 1820-luvulla, Suomessa se on vasta viime vuosikymmenen tulokas. Tahko Pihkalan kehittämä salamapallo on lajina sukua rug-bylle, mutta nuoremmalle sukupolvelle se on jäänyt jo melko tuntemattomaksi kan-sainvälisen version vallatessa alaa.

Ero amerikkalaiseen jalkapalloon nä-kyy katsojalle helpoiten suojusten puut-tumisena. Vaikka ajatus haarniskaan tai kokovartalotyynyyn pukeutumisesta voisi houkutella, säännöt sallivat vain kypärän,

hartiasuojat, alasuojat ja säärisuojat. Suo-jien on oltava pehmeät ja ohuiksi puris-tuvat. Toinen suuri ero amerikkailaiseen jalkapalloon on ottelun peliaika. Rugbyssä peliaika on 2 x 40 min ja tuomarin antama lisäaika, eikä peliaika katkea vaikka pallo tai pelaaja lentäisi ulos pelialueelta. Pallon tapauksessa suoritetaan sivurajaheitto, pe-laaja puolestaan kömpii takaisin kentälle peliajan keskeytymättä.

Rugbypallo eroaa amerikkalaisessa jalkapallossa käytettävästä pelivälineestä kokonsa ja muotonsa puolesta. Rugbyssä pallon heittäminen on sallittua vain taak-

sepäin, eikä palloa ole suunniteltu heittä-mistä silmällä pitäen. Pallo on muodoltaan selvästi soikea, mutta amerikkalaista jalka-palloa suurempi ja pyöreälinjaisempi.

Mitä harrastus vaatii?

Pori Rugby kertoo alkeiskurssinsa mainok-sessa, ettei lajin aloittaminen vaadi kuin ulkoliikuntaan sopivat vaatteet. Urheilu-taustaa tai kokemusta lajista ei vaadita ja kaikille löytyy sopiva pelipaikka, oli ikää ja kokoa minkä verran hyvänsä. Kentällä isommat pelaajat sijoittuvat etupelaajiksi

ja pienikokoisemmat takapelaajiksi; kum-piakin tarvitaan, jotta peli kulkee. Pori Rugbyn miesten joukkueesta löytyy noin 30 sentin pituuseroa ja kymmenien kilojen eroa keveimmän ja painavimman pelaajan välillä, ja jokaiselle löytyy paikka kentältä.

Moneen muuhun urheilulajiin verrat-tuna rugby on edullinen vaihtoehto. Nap-pulakengät ovat ainoa pakollinen varuste ja alussa pärjää lenkkareilla. Hammassuojista ja kovia otteita kestävistä rugbyshortseista on pidemmän päälle iloa, ainakin Porissa pelipaidan saa seuralta. Pori Rugbyssä jä-senmaksu on 200 € vuodessa ja sarjapelei-hin osallistuva tarvitsee rugbynkattavan tapaturmavakuutuksen.

Kentän laidalta tai pelivideoista ei vält-tämättä pääse sisälle lajin tunnelmaan. Annetaan siis pelaajan kertoa, miten juu-ri rugby on valikoitunut harrastukseksi. Matti Tuomista kiehtoo lajin fyysisyys ja se, että pärjätäkseen pelissä on annettava kaikkensa. ”Rugby on äärimmäinen jouk-kuelaji. Kaikkien on puhallettava yhteen hiileen ja jokaisen panosta tarvitaan pelin voittamiseen”, kertoo Tuominen harras-tuksestaan. ”Lisäksi rugbyssä kunnioite-taan vastustajaa eikä urputeta tuomarille”.

Olen joskus käynyt katsomassa Pori Rugbyn miesten pelin. Kentän laidalla joku kannusti huutaen ”support the team!”. Hän taisi huudollaan tiivistää lajin idean.

Teksti: Jenni HuhtapeltoKuvat: Noora Kallio

Treeneissä-juttusarja esittelee erilai-sia harrastusmahdollisuuksia. Jos haluat nähdä oman lajisi palstalla, ota yhteyttä toimitukseen.

Satikka 3/201514 Satikka 3/2015 15

KOODI2016

– osaako lapsikin kohta ohjelmoida?

KOODI2016 – osaako lapsikin kohta ohjelmoida?

Peruskoulun opetussuunnitelma muuttuu vuonna 2016. Yhtenä isona uudistuksena on ohjelmoinnin tulo osaksi perusopetusta jo ensimmäiseltä vuosiluokalta alkaen. Aa-pista ei kuitenkaan olla vaihtamassa C++:n oppaaseen, vaan opettelu alkaa lapsen tasolta.

Syksyllä 2016 koulunsa aloittavat lap-set ovat kasvaneet tietotekniikan maail-massa. Käpylehmien sijasta vanhemmat ovat osoittaneet leluksi älypuhelimen pelit, piirretyt on katsottu tabletilta ja oma Muu-mi-tietokone saatu muutaman vuoden ikäisenä. Tietenkään kaikilla integroitumi-nen tietoyhteiskuntaan ei ole yhtä vahvaa, mutta tuskin yksikään lapsi on kokonaan välttänyt tietotekniikkaa ja automaatiota kouluikäänsä saakka. Viime vuosien me-nestystarinat yritysmaailmassa ovat mo-nesti perustuneet ohjelmoinnille; hittipe-lien ja nerokkaiden älypuhelinsovellusten luomisesta on tullut kauan odotettu uusi Nokia.

Koodaamisen opettelun jo perus-koulussa toivotaan tuovan vientimark-kinoille lisää näitä uuden ajan Nokioita. Suomi ei voi ratsastaa ulkomaanmarkki-noilla halvalla työvoimalla, mutta korkea

teknologiaosaaminen on vielä parempi vientituote.

Leikin kautta ohjelmoijaksi

Vaikka ohjelmoinnin tulokset ovat lapsil-le tuttuja, koodi niiden takana on vieras. Siksi ohjelmoinnin saloihin lähdetään pe-rehtymään lapsille ominaiselle tavalla eli leikkimällä. Ensimmäisillä vuosiluokilla ohjelmoinnin opetuksessa ei käytetä tie-totekniikkaa lainkaan, vaan leikeissä opi-taan esimerkiksi ohjeistamaan kavereita samoilla tavoin kuin tietokonetta; tietyssä järjestyksessä suoritettujen komentojen kautta ratkaistaan ongelma, aivan kuten tietokonetta ohjelmoitaessakin.

Kolmannesta kuudenteen luokkaan ohjelmointia harjoitellaan erilaisissa visu-aalisissa ohjelmointiympäristöissä. Ohjel-mointiympäristöt näyttävät enemmän pe-liltä, mutta niiden tarkoitus onkin opettaa tarvittavia taitoja ja ajatusmalleja. Aloitte-lijaa nujertavia pikku- ja pilkkuvirheitä ei pääse syntymään, kun komennot annetaan esimerkiksi raahaamalla ruudulla erilaisia komentopalkkeja haluttuun paikkaan. Esi-merkiksi koodaustunti.fi-osoitteessa pää-

see kokeilemaan omia taitojaan; koodaus-pelit eivät ole välttämättä aikuisellekaan aivan helppoja!

Yläkoulun puolelle siirryttäessä ote-taan käyttöön jokin oikea ohjelmointikieli. Leikki ja kivat kuvat jäävät vähemmälle ja oppimisen haasteena onkin motivaation säilyttäminen silloinkin, kun ei ole helppoa ja hauskaa. Ohjelmointikielen kanssakin harjoitukset voidaan pilkkoa niin pieniksi palasiksi, että kaikki pysyvät mukana. Näin osaamiselle luotu pohja ei mene hukkaan ja mielenkiinto ainakin toivottavasti säilyy myös murrosiän kuohuissa.

OPS-kirjauksesta käytännön toteutukseen

Koodausopetus ei pamahda kaikille vuo-siluokille yhtä aikaa ensi vuoden syksyllä. Koska ensi syksynä seitsemännelle luokalle siirtyvät eivät ole saaneet vielä mitään ope-tusta ohjelmoinnista, yläkoulun puolella opetus alkaa vasta syksyllä 2017. Syksystä 2018 alkaen ohjelmointia opetetaan luokil-la 1-8 ja vasta syksyllä 2019 opetus kattaa koko peruskoulun. Leikin ja visuaalisten ohjelmistoympäristöjen kautta saatu oppi

Kesäloma on jälleen edessäpäin. Valitettavasti vain huomattavasti kauempana kuin mitä taaksepäin katsoessa. Ilmatkin muuttuivat aurinkoisiksi ja lämpimiksi heti, kun lomani loppui. Toisaalta, koska vietin tänä kesänä koko lomani kesämökillä ja maalailin sen rakennuksia, viileällä oli huomattavasti miellyttävämpi maalata ja sa-tunnaiset sadekuurot vielä keskeyttivät työn tasaisin väliajoin, jolloin en tarvinnut tekosyitä huilootaukoihin. Kaikki ne työt jotka olin suunnitellut, tulivat kuitenkin tehdyksi. Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut kesäloma.

Kuluva vuosi on liittomme vaalivuosi. Edustajakokouksessa 20.–21.11. valitaan liitollemme puheenjohtaja, varapuheenjohtajat sekä hallituksen jäsenet seuraavaksi nelivuotiskaudeksi. Tällä hetkellä Lounais-Suomen vaalipiirin edustaja liiton hal-lituksessa on Mika Paukkeri Lounais-Suomen Insinöörit ry:stä ja hänen henkilö-kohtaisena varajäsenenään on Jari Vihervirta Satakunnan Insinööreistä. Lounais-Suomen vaalipiiriin kuuluvat vain nämä kaksi yhdistystä. Yhdistykset valitsevat ehdokkaansa liiton hallitukseen vaalipiirin kokouksessa 3.10.

Käykääpä tutustumassa Insinööriliiton uudistettuun jäsensuositteluun liiton jäsensivuilla. Suosittelen! – jäsensuosittelussa on uudet palkintoportaat ja palkin-not. Siinä liiton jäsen suosittelee jäsenyyttä kollegalle tai kaverille joka ei vielä ole Insinööriliiton jäsen. Liiton jäsenyyden eduista keskustelemalla voi rohkaista epä-röiviä toimimaan, epäileviä näkemään uusia puolia ja tietämättömiä tiedostamaan mahdollisuutensa. Tarjolla on myös käytännön tukea ja vinkkejä jäsenyyden suosit-teluun. Suosittelemalla saat itsellesi palkinnon ja kaverillesi Paremman työpäivän! Jäsensuosittelussa onnistunut voi itse päättää, lunastaako yksittäisiä palkintoja vai haluaako jättää suosittelut kerryttämään jäsenhankintasaldoa, jolla voi siirtyä seu-raavalle portaalle ja lunastaa suuremman palkinnon.

Liitto järjestää taas syksyn aikana jäsenistölleen koulutusta Satakunnassa. 9.9. on Työelämän pelisäännöt 3 -koulutus, yhteistoiminta, irtisanominen ja päättösopi-mukset. Kouluttajan toimii koulutusasiamies Jani Huhtamella. 10.10. on Sosiaalisen median työnhaku ja LinkedIn työpaja. Kouluttajana Tom Laine HC Services Oy:stä. 4.11. on liiton Laki-ilta joka on koulutus ja keskustelutilaisuus jossa liiton työsuhdelaki-miehet käyvät läpi työsuhteen ehtojen kannalta tärkeitä, ajankohtaisia tai muista syistä merkittäviä oikeustapauksia sekä lakimuutoksia. 12.12. on vielä Neuvotteluvalmennus.

Timo RuokoKenttäpäällikkö

Maanmittausinsinööri poikkeaa taloon, jossa oli aina tarjottu kunnon pontikkaryypyt. Vaan nytpä oli ostettu oikein laillisesta kaupasta vihertävää likööriä. Inssi pyöritteli lasia kädessään ja tuumi: Kuparista oikein on lauhdutinkin tehty, mutta pahasti on näemmä päässyt hapettumaan.

Liitossa on meneillään vaalivuosi

IL:n asimiehen palsta: Liitossa on meneillään vaalivuosi

koetaan niin tärkeäksi, ettei 7-luokkalaisia haluta paiskata suoraan ohjelmointikielen ääreen.

Koulun tuntijaosta on väännetty kät-tä kauan. Joku haluaa enemmän teori-aa, joku taitoaineita ja jonkun mielestä lapsen pitäisi liikkua koulun puitteissa vähintään kahdesti viikossa. Opetushal-lituksen suunnitelmien mukaan aika ohjelmoinnille otetaan matematiikan opetuksesta ja vastuu opetuksesta on peruskoulun opettajilla ja matematiikan aineenopettajilla. Muodollisten pätevyys-vaatimuksien puuttuminen voidaan näh-dä myös vahvuutena; ohjelmointia eivät opetakkaan vain ne, joilla on siitä vahvaa osaamista. Toivottavasti moni ohjelmoin-titaidoton opettaja rohkaistuu tekemään tutkimusmatkoja koodin maailmaan, yhdessä oppilaidensa kanssa. Varsinkin alakouluikäisiltä löytynee innostusta ja leikkimieltä uuden oppimiseen silloinkin, kun se tapahtuu yhdessä opettajan kanssa eikä niin, että oppi annetaan luokan edes-tä ehdottomana totuutena.

Jos koodaamisen halutaan muuttu-van erityisosaamisesta kansalaistaidoksi, ei riitä, että sitä opetaan kouluissa muu-tamalla oppitunnilla. Vaaditaan myös asennemuutosta esimerkiksi kodeissa ja mediassa. Pilakuvissa ja vitseissä kooda-rit ovat nörttejä, jotka juovat litrakaupalla limsaa ja istuvat hämärässä kellarissa vain tietokone seuranaan. Vitsi on vitsi, mut-ta juttujen toistuva kertominen vahvistaa aina mielikuvaa ja vaikka limsalitrat voi-vatkin lapsesta kuulostaa houkuttelevalta, hämärä kellari ei houkuttele. Vanhempien ja isovanhempien kannattaakin suhtautua pienen ohjelmoijanalun kiinnostukseen kannustavasti, vaikka ohjelmointikieli oli-si omasta mielestä yhtä mielenkiintoista ja selkeää kuin muinaisheprea. Kymmenen vuoden päästä insinööriopintoihin tulee nuoria, jotka ovat kasvaneet ohjelmoin-nin parissa, ja heillä on käsissään avaimet menestykseen.

Teksti ja kuva: Jenni Huhtapelto

Jutussa on käytetty lähteenä koodi2016.fi-sivustoa.


Paikallisyhdistysten syyskokoukset

Porin Insinöörit ry:nsyyskokous

Tiistaina 3.11.2015 klo 18.00SATIn toimistolla,

Isolinnankatu 24, 5 krs., Pori

Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat.

Tarjoilun järjestämiseksi, ilmoittautumiset Jani Välimaalle 30.10.2015 mennessä,

044 302 7528 tai [email protected]

Porin Insinöörit, HallitusTervetuloa!

Rauman Insinöörit ry:nsyyskokous

Keskiviikkona 4.11.2015 klo 18.00Logistikas Oy,

Hakunintie 26, Rauma

Ennen kokousta tutustumme Logistikas Oy:n toimintaan.


Ilmoittautumiset perjantaihin 30.10.2015 mennessä SATIn toimistoon [email protected]

Rauman Insinöörit, HallitusTervetuloa!

Ala-Satakunnan Insinöörit ry:nsyyskokous

Torstaina 12.11.2015 klo 18.00JPT Jaskari OY

Ristolantie 5, Köyliö

Tervetuloa tutustumaan JPT Jaskari Oy:n tehtaalle Köyliöön

Yritys- ja tehdasesittelyn jälkeen pidetään Ala-Satakun-nan Insinöörien sääntömääräinen vuosikokous.


Tarjoilusta johtuen pyydämme ilmoittautumiset maanantaihin 2.11.2015 mennessä, SATIn toimistoon

[email protected] tai [email protected]

Ala-Satakunnan Insinöörit, HallitusTervetuloa!

Porin Insinöörit PI ry28007-29180, 29310-29600, 29680-29790, 29900-29940

Rauman Insinöörit ry

26007-27260, 27310

Ala-Satakunnan Insinöörit ry

27400-27920 29200-29280, 31900-31950, 31970, 32610-32920, 38300-38370, 38510

Satakunnan Insinöörien jäsenet jakautuvat kolmen paikallisyhdistyksen jäseniksi seuraavan postinumero-jaon mukaisesti. Oman paikallisyhdistyksesi näet myös jäsenkortistasi. Jokainen jäsen on äänioikeutettu oman paikallisyhdistyksensä kokouksessa. Kannattaa lähteä mukaan tapaamaan toisia insinöörejä ja vaikuttamaan yhdistyksen toimintaan!

Kurssi-iltana kuullaan meksikolaisen ruuan perinteisistä raaka-aineista tietoisku ja sen jälkeen tehdään ruokaa yhdessä ja illan päätteeksi on yhteisruokailu.

Osallistujamäärä: max 12 henkeä, Opettaja: Auli Kukonlehto, Hinta: 10 €/osallistujaKurssi on tarkoitettu kaikille Satin jäsenille + avec.

Ilmoittautumiset Pialle toimistoon, [email protected] 31.10.2015 mennessä. Lisätiedustelut kurssista: [email protected].

Ala-Satakunnan Insinöörit järjestää

Meksikolaisen ruuan valmistus ja maistelu -koulutustilaisuuden

Torstaina 5.11.2015klo 18.00 - 21.45

Säkylän koulukeskus, opetuskeittiö, Rantatie 340, Säkylä (sisäänkäynti ovesta K)


Rauman Insinöörit kutsuu perheen nuorimpia katsomaan Linnateatterin tuottamaa,

touhukaksikko, Tatun Ja Patun pihatouhuja.Tiistaina 24.11. kello 18.00 Rauman kaupunginteatterissa.

Näytöksen kesto on noin 40 minuuttia ilman taukoa.Liput 6 € / hlö. Lippuja on varattu 40. Lippujen jako on ennen esitystä

kello 17.30 alkaen teatterin aulassa.Ilmoittautumiset [email protected] 12.10.2015 mennessä.

Maksuohjeet saat sähköpostiisi ilmoittautumisen jälkeen.

Satakunnan Insinöörit kutsuu jäseniään seuralaisineen joulukonserttiin

Sydämeeni joulun teen

Vesa-Matti Loiri & Peter Lerche orkesteri

18.12. kello 19.00 Promenadikeskus, PoriLiput 30 € kpl, varata voi 2 kpl /jäsen. Varaukset sähköpostilla [email protected].

Liput pitää varta ja maksaa 1.12. mennessä. Liput noudetaan SATIn toimistolta.


Porin Insinöörit kutsuu SATIn jäseniä seuralaisineenviettämään iltaa Ravintola Buccoon

Viinejä ja hyvää ruokaa

23.10.2015 klo 18.00 alkaenRavintola Bucco, Hallituskatu 22, Pori

Onko viinisi sitruksinen, mineraalinen ehkä voinen?Buccossa järjestettävä viini-ilta on rento ja sosiaallinen tapahtuma,

jossa pääsemme tutustumaan noin kuuteen erilaiseen viiniin. Tastingin jälkeen nautimme maistuvan kolmen ruokalajin illallisen viineineen.

Ravintola Buccon tarina alkoi rakkaudesta luonnon antimiin ja käsityönä valmistettuun ruokaan. Buccon perustajan Jani Lehtisen

intohimona on italialainen keittiö skandinaavisella twistillä. Buccolle parhaat raaka-aineet ovat kunnia-asia. Pöydän antimet ovat kypsyneet juustoloissa, oliivitarhoissa ja viinitiloilla sukupolvilta toisille jaettujen

perinteiden mukaan. Menumme elää neljän vuodenajan rytmissä. Kukin kausi tarjoaa paikallisia helmiä.

Buccon oma viinivalikoima on ainutlaatuinen. Viinitilojen tuotantoon

ja perinteisiin käydään tutustumassa ja maahan tuodaan tarkoin valikoituja eriä huippuviinejä.

Illan hinta on 75 € / osallistuja. Mukaan mahtuu 40 osallistujaa.Ilmoittautumiset 12.10. mennessä

sähköpostilla [email protected]

Teatterin jälkeen siirrytään omin konstein Porin Mieslaulutalolle, Vapaudenkatu 10. ”holilliset” ruokajuomat ns. ”ota omat mukaan” periaatteella. Juomat voi tuoda jo ennen teatteriesitystä Mieslaulutalolle 12- 12.30 välisenä aikana, pakattuna omalla

nimellä varustettuun ”kassiin tai pussiin ”.

Liput maksavat 40 €, sis. teatterin ja ruokailun.Ilmoittautumiset 5.11. mennessä sähköpostitse, [email protected],

ilmoitathan samalla myös mahdolliset ruoka-aineallergiat!Liput noudetaan toimistolta 9.11.- 3.12. välisenä aikana, varmista puhelimitse 02 6414 131, että toimistolla ollaan paikalla. Puhelimitse voit myös sopia muun toimitustavan.

Mukaan mahtuu 100 henkilöä. Vieraaksi tilaisuuteen saamme Insinöörejä Turun seudulta !

New Yorkin Buffaloon sijoittuvan musikaalikomedian keskiössä nähdään kuusi miestä, jotka kukin kamppailevat työttömyyden, rahapulan ja naishuolien keskellä. Tunnelin päähän syttyy valo kun Jerry, yksi ryhmän miehistä, keksii pähkähullun idean perustaa tavallisista miehistä koostu-van strippausryhmän! Hankkeen myötä esiintyjät saisivat aimo annoksen kaivattua itsetunnon kohotusta ja keikoista saatavilla lipputuloilla voitaisiin heittää hyvästit paitsi housuille, myös rahahuolille.

Jerry saa houkuteltua sekalaisen miesporukan mukaan projektiinsa. Tanssia sisältävän esityksen harjoittelemista hidastaa vain yksi pieni “sivuseikka”: kaikki miehet eivät osaa tanssia! Jerry tietää, että esityksen on tarjottava jotain enemmän kuin jo alalla ammatikseen työskentel-evän miesryhmän show. Mutta mitä esitykseen voisi vielä lisätä...? Eipä juuri mitään. Jotain on siis vähennettävä - nimittäin vaatteita! Lopussa heitetään kaikki pois!

Luvassa on mukaansatempaava komedia, jossa musikaalin keinoin seurataan miesporukan arkea iloineen ja suruineen. Virtaavan äijäenergian lisäksi tarinaa värittävät tärkeät naisroolit. Reija Wäreen ohjaaman ja koreografioiman esityksen keskeisissä rooleissa nähdään Teemu Niemelä, Marko Honkanen, Veikko Pukkila, Oskari Penttilä sekä vierailijoina Juha Suihko ja Kwan-yhtyeestä tunnetuksi tul-lut Tidjân Ba. Mieskomeutta lavalle tuo mm. Skandinavian Hunks -ryhmän tanssija Petri “Mauno” Ahonen.

Tervetuloa SATIn jouluruokailuun ja teatteriin 5.12.2015 kello 13.00 Porin teatterille

HOUSUT POIS


timo seppänen teki uudella moottoripyörällään lomamatkan ... · 044 750 1107...

Documents