Ehtoopuolenlaatu onkiinni myösasenteistaSivut A 6–7

Yksinäisyys viiltää ja koskettaa yhä useampaa Sivut A 2, 12–13

Dokumentin ohjaaja etsii liikehtiviä yhteisöjäSivu A 18

Ram

i Mar

jam

äki

Han

nu

Ju

kola

Han

nu

Ju

kola

siltalehti.fi

Tamperelainen seurakuntalehti Valon äänet

soivat kirkoissaSivut A 5, A 20 ja B 6

Han

nu

Juko

la

Han

nu

Juko

la

Lokakuu 2019

Uskon johdatuksen voimaanSivut A 8–10

Uutta uraa luova pikaluistelija Mika Poutala:

A 2 SILTA 10/2019

PÄÄKIRJOITUSKirsi Airikkapäätoimittaja

HE

LM

I

LokakuuTampere 2.10.2019

Yksinäisyyden torjuminen lisää yhdenvertaisuuttaTutkimusten mukaan joka viides suomalainen kärsii ajoit-tain yksinäisyydestä, ja heistä noin 10 prosenttia pitkäaikaises-ta, jatkuvasta yksinäisyydestä. Eniten yksinäisiä on nuorten ja ikäihmisten joukossa.

Näin kertoo tutkija, kasvatuspsykologian dosentti Niina Juntti-la, joka on tutkinut lasten ja nuorten yksinäisyyttä Turun yliopis-tossa useissa tutkimushankkeissa.

Tutkimuksissa on myös osoitettu, että yksinäisyyteen liittyy masennusta. Erityisen voimakas yhteys eristyneisyydellä on syö-päkuolleisuuteen.

Sosiaalinen eristyneisyys lähes kaksinkertaistaa ennenaikai-sen kuoleman riskin, ja yhteys on olemassa ilman yksinäisyyden tunnettakin. Tämä selviää lähes 500 000 ihmisten terveyttä kos-kevasta tutkimuksesta. Tulokset saatiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Helsingin yliopiston, Turun yliopiston ja Työterveys-laitoksen yhteisessä tutkimuksessa, joka on julkaistu hiljattain.

Tutkimus antaa arvokasta tietoa sosiaaliseen tasa-arvoon pyrit-täessä. Terveyskäyttäytymistä tukevat rakenteet ovat järkeviä ta-voitteita kaikkien kannalta ja tukevat myös riskiryhmien terveyttä.

”Yksinäisyyttä ja erityisesti eristymistä estäviä käytäntöjä tai rakenteita on mietittävä laajemmin yhteiskunnassa. Tähän voi-

daan vaikuttaa muun muassa rakentamisella ja yhteisöllisyyttä rakentavilla toimintatavoilla”, toteaa tutkimusta johtanut profes-sori Marko Elovainio.

Yksinäisyyden vähentäminen ja syrjäytymisen ennaltaeh-käiseminen ovat myös tavoitteena Tampereen kaupungilla ja koko Pirkanmaalla, kun ne lähtevät tavoittelemaan Euroopan kulttuu-ripääkaupunki -titteliä. Toivon mukaan kotiseutumme nimetään vuonna 2026 Yhdenvertaisuuden pääkaupungiksi.

Taide, ja varsinkin teatteri voi auttaa ottamaan lähimmäisiäm-me huomioon. Empatian kokemus puhdistaa sielua ja avaa näke-mään muita ihmisiä ympärillä, ja tekee meistä myötätuntoisem-pia. Näin pohtii kirjailija Sirkku Peltola, jonka tuoreen näytelmän teemana on yksinäisyys.

Tuntuu lohdulliselta, että Tampereen seurakunnat tekee jat-kuvasti merkittävää työtä yksinäisyyden vähentämiseksi. Juma-lanpalvelusyhteisöt, pienryhmät, nuortenillat ja kerhot tarjoavat kaupunkilaisille mahdollisuuden tavata muita ihmisiä ja saada ystäviä. Seurakunnilla on myös runsaasti toimintaa yksineläville.

Yksinäisyyden lievittämisessä merkittävässä roolissa on myös iso joukko vapaaehtoisia, jotka ahkeroivat seurakuntien työntyön-tekijöiden rinnalla. Kiitos tästä tärkeästä työstä!

Aina voimme kuitenkin tehdä enemmän. Yksinäisyyden ja ul-kopuolisuuden vähentämisen keinoja pohditaan seminaarissa, joka järjestetään 7. marraskuuta Seurakuntien talossa. ✦

TULEVAT PYHÄT 2.10.–6.11.2019

”Julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen. Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja.” (2. Tim. 4: 2–4)

” Sosiaalinen eristynei-syys lähes kaksinker-taistaa ennenaikaisen kuoleman riskin.

Jukk

a-P

ekk

a R

uu

suka

llio

LYIJYKYNÄN LAHJASiivouspuuskassa keräilin kyniä laatikoista ja kaap-pien kätköistä. Hetkessä löysin kymmenittäin. Yksi oli kulunut pätkä, toinen kuin kirjakaupan hyllyltä otettu. Kynät alkoivat kertoa: Minulla on koululainen vastannut kokeessa kaiken, minkä tiesi. – Minulla on laadittu monta kauppalistaa: maitoa, leipää, jotakin hyvää. – Minä muistan turhautuneeni, kun aina pyyhittiin pois ja aloitettiin alusta. Se kynä antoi aiheen seuraavaan hartauspuheeseeni!

PALSTAN TEKSTIT: Jukka-Pekka Ruusukallio

6.10. Jeesus antaa elämänEnsin sana, sitten teko. Jeesus lohdutti Nai-nin leskiäitiä: ”Älä itke!” Kohta hän teki jotain sanojensa vakuudeksi ja herätti pojan kuol-leista. (Luuk. 7:11–16)

13.10. Kristityn vapausKun Jeesus vapauttaa tekemään hyvää, py-hinä pidetyt sapattisäädökset jäävät toiseksi. (Luuk. 14: 1–6)

20.10. Rakkauden kaksoiskäskyEipä kymmentä käskyä voisi tämän parem-min tiivistää! (Matt. 22:34–40)

27.10. Usko ja epäuskoParantajin oli kyllä totuttu, mutta se, että tä-

mä Parantaja antoi syntejä anteeksi, oli liikaa lainopettajille. (Mark. 2:1–12)

2.11. PyhäinpäiväVuorisaarnan alku hiljentää: Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita murheelliset, he saavat lohdutuksen. (Matt. 5:1–12)

3.11. Jeesuksen lähettiläät”Kaikki on valmiina.” Miksi kirkon kutsu ei kelpaa? Vastaus on yhtä vanha kuin evanke-liumi. (Matt. 22:1–14)

Hiljainen iltakirkko ke 9.10.2019 kello 19 Viinikan kirkko, Kaartotie 1

A 3SILTA 10/2019

Mitä kuuluu Tampereen asunnottomille?Vuosittaista Asunnottomien yötä vietetään jälleen torstaina 17. lokakuu-ta. Yötä on vietetty Suomessa vuodesta 2002 lähtien Yhdistyneiden Kansakun-tien kansainvälisenä köyhyyden ja syr-jäytymisen vastaisena päivänä.

Asunnottomien yön taustalla on kansalaisliike, joka tukee jokaisen ih-misen perusoikeutta vakinaiseen asuntoon, omaan kotiin.

Tampereen seurakunnat osallistuu Asunnottomien yöhön järjestämällä maksuttoman Safka-aid -tapahtuman.

❶Helsingissä hätämajoitusta järjestetään joka talvi lokakuun alusta vappuun. Entä Tampereella, päivätoimintakeskus Huoltsun johtava ohjaaja Ruut Hiekkanen?– Tampereella järjestetään asumispäi-vystystä Hervannassa, jonne tampe-relaiset asunnottomat pääsevät yök-si ympäri vuoden. Tampereelle tar-vittaisiin pikaisesti asumispäivystystä myös heille, joilla ei ole asunto-osoi-tetta Tampereella.

– Huoltsulla käy lukuisia ihmisiä, joille ei ole vakituista osoitetta Tampe-reella, eivätkä he ole palaamassa edel-liseen kuntaansa. Nämä ihmiset joutu-vat majoittumaan ulkona tai kaverei-den luona. Joissakin tapauksissa toi-sessa kunnassa oleva kotiosoite on jäänyt vain viimeiseksi merkinnäk-si, eikä ihmisellä välttämättä ole sinne enää mitään siteitä.

❷Kuinka paljon Tampereella on asunnottomia, ja onko määrässä tapahtunut muutosta suhteessa edellisiin vuosiin?– Tampereella on vuoden 2018 virallis-ten tietojen mukaan 230 asunnoton-ta, pitkäaikaisasunnottomia on tilasto-jen mukaan 63, ja heistä naisia on 34. Käytännön työssä huomaa sen, että ti-lastot eivät kerro koko totuutta, ja ne tulevat myös jälkijunassa. Tänä vuon-na näkyy kasvua asunnottomuudessa, erityisesti nuorten osalta.

❸Tänä vuonna Asunnottomien yön teema on Varjojen naiset eli asunnottomat naiset. Mitkä syyt erityisesti aiheuttavat naisten asunnottomuutta?– Tutkimusten mukaan erityisesti nais-ten asunnottomuuden yksi keskeinen erityispiirre on piiloasunnottomuus. – Se, että naisten asunnottomuus on usein piiloasunnottomuutta, kät-kee osittain naisille suunnattujen asu-mispalveluiden puutteen ja luo omat haasteensa myös naisten tarpeisiin vastaavien palveluiden kehittämisel-le. Ilmiönä se on vaikeasti hallittava, ja ongelmien lisääntyessä asunnotto-muus usein pitkittyy.

– Käytännössä naiset joutuvat usein menemään tilapäisiin kortteereihin, milloin kenenkin luokse. Naisilla saat-taa olla ehkä isompi kynnys käyttää asumispäivystystä.

– En ole huomannut tänä vuonna erityisesti naisten asunnottomuuden lisääntymistä, mutta se voi johtua juu-rikin piiloasunnottomuudesta ja siitä, että asunnottomuus otetaan vaikeam-min esille.

❹Millainen tapahtuma Asunnot-tomien yönä järjestettävä Safka-aid on, järjestäjä Laura Karhola?– Tänä vuonna kolmatta kertaa järjes-tettävä Safka-aid on tapahtuma, jos-sa tarjoillaan maksutonta jauheliha-keittoa ja lettuja. Tapahtuma on kai-kille avoin, ei siis suinkaan vain asun-nottomille.

– Hyvän ruuan ja rennon yhdessä-olon lisäksi luvassa on Nancy Tinker-bella & Big Bad Bear -yhtyeen esiinty-minen. Nancy yhtyneineen tarjoilee kuulijoilleen juurevaa, kantri-vaikut-teista musiikkia ja myönteistä asen-netta.

– Varat tapahtuman järjestämiseen kerättiin Tapahtumien yön Iskelmä-messussa ja Safka-aid -tukikonsertis-sa. Totuttuun tapaan paikalle saapuu myös joukko MCC Sons of Abraham -moottoripyöräkerhon jäseniä pyöri-neen. He osallistuvat tapahtuman jär-jestämiseen.

Janne Aejmelaeus

Safka Aid ja Asunnottomien yö 17.10. kello 15 Vanhan kirkon pihassa Keskustorilla

Joukko MCC Sons of Abraham -moottoripyöräkerhon jäseniä osallistuu Safka Aid -tapahtuman järjestämiseen tänäkin vuonna. Soppatykki porisee Vanhalla kirkolla 17. lokakuuta, jolloin vietetään myös Asunnottomien yötä.

Juu

so L

aitine

n

Eteläisen seurakunnan kirkkoherraksi 7 hakijaaViran hakuaika päättyi 13. syyskuuta.

Määräaikaan mennessä tehtävää ha-kivat Tampereen Eteläisen seurakunnan kappalainen Antero Eskolin, Tampereen Eteläisen seurakunnan kappalainen Kaija Karvala, Akaan seurakunnan kirk-koherra Ali Kulhia, Isojoen seurakunnan kirkkoherra Jari Kuusi, Mänttä-Vilppu-lan seurakunnan vs. kirkkoherra Saila Munukka, Kirkon koulutuskeskuksen johtamiskouluttaja Minna Rikkinen ja Kangasalan seurakunnan Kuhmalahden kappeliseurakunnan kappalainen Mark-ku Viitala.

Tampereen tuomiokapituli käsitteli hakemukset 18.9. kokouksessaan ja an-toi valintaprosessin tueksi seurakunnal-le lausunnon hakijoista. Eteläisen seu-rakunnan seurakuntaneuvosto valit-see uuden kirkkoherran kokouksessaan 20.11.

Hakijoiden esittely on seuraavassa Silta-lehdessä, joka on jaossa 6. marras-kuuta. Marraskuussa järjestetään myös kaksi kirkkoherraehdokkaiden keskus-telutilaisuutta, joista tulee tarkempaa tietoa seurakuntien verkkosivuille ja seuraavaan Siltaan.

Sovinnon emoji haussaLähes 2200 ihmistä on jo vaatinut an-teeksianta-miselle uutta emojia. Nyt suosituin eh-dotus on sy-dämen edes-sä yhdistyvät kädet.

Forgivemoji-kampanja alkoi kirkon aloitteesta. Mukana on useita hyvänte-keväisyysjärjestöjä, joiden kohteisiin se kerää varoja.

Mukana ovat CMI, Suomen Lähetys-seura, Kirkon Ulkomaanapu, Helsingin Diakonissalaitos ja Sovinnon kansanlii-ke. Viestinnästä vastaa Kaiku Helsinki.

Tavoitteena on saada emoji kansain-väliseen valikoimaan. Kampanja päät-tyy marraskuun puolivälissä, minkä jäl-keen työryhmä tekee päätöksen ideasta, joka lähetetään valikoimaa hallinnoival-le Unicode-järjestölle. Kaikkiaan emoje-ja on yli 3000.

Sivustolla forgivemoji.com voi jättää ehdotuksen ja äänestää suosikkiaan. Sil-tä löytyy myös lisätietoa varainkeruusta. Mukaan lähteneet julkisuuden henki-löt pohtivat anteeksiantamista sivustolla olevilla videoilla.

kysymystä

Aarn

e O

rmio

Oman ehdotuksensa ovat anta-neet muun muassa näyttelijä Minttu Mustakallio ja pappi Kari Kanala (kuvassa).

A 4 SILTA 10/2019

Vapaaehtoistyö.fi aloittaa yhteistyön TaysissaLokakuun alussa avautui Taysin uusittu sisääntuloaula, jossa on potilasjärjestöille tarkoitettu järjestötila. Vapaaehtoistyö.fi -palvelu aloittaa tilan kanssa yhteistyön vapaaehtoisten löytämisessä ja avun pyytämisessä.

Tavoitteena on tarjota ammattilaisten

hoitopolun jatkoksi järjestöjen vapaaeh-tois- ja vertaistukipalveluita esimerkik-si kotiutuville potilaille ja heidän omai-silleen.

Taysin tutkimus-, kehitys- ja inno-vaatioyksikön kanssa on myös kehitet-ty tekoäly, joka laajenee vapaaehtoisten

sekä Vapaaehtoistyö.fi:n palvelupakettia käyttävien kuntien, seurakuntien ja jär-jestöjen käyttöön.

Osoitteessa vapaaehtoistyo.fi/tampere tehtäviä tarjoavat Tampereen ev.lut. seu-rakunnat yhteistyötahoineen.

Parasta on, että kerhossa saa tehdä kaikenlaisia omia esi-tyksiä. On tosi kivaa, että pää-sin tänne. Ja tiedätkö, että tä-mä ei maksa mitään. Näin

kertoo kolmasluokkalainen Sini Ranta-nen, joka käy koululaisten kerhossa Aito-lahden kirkossa koulupäivän jälkeen.

Moni muukin lapsi on ottanut elokuus-sa alkaneen kerhon omakseen. Messuky-län seurakunnan järjestämä Superkerho kokoontuu kirkon kerhotiloihin kolmena päivänä viikossa; maanantaisin, tiistaisin ja keskiviikkoisin kello 13–16.

– Lapsia on kirjoilla jo 34, ja uusia lap-sia ilmaantuu melkein päivittäin. Kerhos-sa käy pääasiassa 1.–3. -luokkalaisia lap-sia, ja isommatkin koululaiset saavat tul-la. Ketään ei käännytetä pois, kertoo las-tenohjaaja Sirpa Tölli.

Hän pitää kerhoa yhdessä työtoverei-densa Sanna Hirvosen ja Elisa Mannisen kanssa. He vuorottelevat muiden töiden-sä ohella niin, että kerhossa on aina vä-hintään kaksi ohjaajaa paikalla.

Kerhon suosio on yllättänyt myös lapsi-työnohjaaja Leena Kaarina Leppäsen, jo-ka teki viime keväänä kyselyn kerhon tar-peellisuudesta Olkahisen alueen lapsiper-heille.

– Sain heti myönteistä palautetta monil-

ta vanhemmilta. Voi sanoa, että tämä ker-ho on syntynyt lapsiperheiden toiveista ja tarpeista. On hienoa, että seurakunta voi näin olla mukana niiden arjessa.

Superkerhossa käy lapsia Olkahisen koulusta ja Tampereen kristillisestä kou-lusta.

Leppänen korostaa, että Superkerho ei ole seurakuntien virallinen iltapäiväkerho. Siksi se kokoontuu vain kolme kertaa vii-kossa, ja on perheille maksuton välipala-tarjoilusta huolimatta.

– Seurakunnan kerho palvelee erityises-ti niitä perheitä, joiden lapsilla ei ole tar-vetta olla Tampereen kaupungin tai seu-rakunnan järjestämässä iltapäiväkerhos-sa joka päivä.

Ideoidaan ja tehdään yhdessä Sirpa Töllin mukaan tärkeintä kerhossa on läsnäolo. Lasten ei tarvitse viettää iltapäi-viä yksin kotona, vaan he voivat tulla mui-den lasten ja turvallisten aikuisten seuraan.

– Lapsilla on kova aikuisen kaipuu, ja silloin läsnäolo, kuunteleminen ja juttele-minen ovat tarpeen.

Leena Kaarina Leppänen kiittelee koke-neiden lastenohjaajien kekseliäisyyttä oh-jelman laatimisessa.

– Kesken vuotta vauhtiin polkaistul-la kerholla ei ole isoja määrärahoja, mut-

Superkerhossa tärkeintä on läsnäolo

Mimosa Castanheira (takarivissä vas.), Rebeca Arjas, Ella Myllyniemi, Iida Kiikkinen, Sari Arjas, Inga-Linda Pajala, Mimosa Valtatie ja Sini Rantanen pitävät piirtämisestä ja esiintymisestä. Tiistai on monien mielestä juhlapäivä, koska silloin lastenohjaaja Elisa Manninen tekee kerholaisille hienoja kampauksia.

Han

nu

Ju

kola

Niklas Lähteenmäki (takana), Benja-min Bragge ja Lari Malmi viihtyvät Superkerhossa, koska siellä on kiva pelata jalkapalloa ja pelleillä yhdessä verkon alla.

ta ohjaajat järjestävät monenlaista miele-kästä tekemistä lapsille. Välipalatarvikkei-ta saamme seurakuntien Ruokapankista, ja näin kerholaiset osallistuvat myös hä-vikkiruuan vähentämiseen ja ympäristön-suojeluun.

Superkerhossa askarrellaan, piirretään, tehdään läksyjä, pelataan pelejä sisällä ja ulkona sekä käydään metsäretkillä. Leipo-mis- ja kokkaamispäivinä saatetaan lähteä porukalla puolukkametsään, ja valmistaa marjoista vispipuuroa.

– Lapset osallistuvat ruuan valmistami-seen ja keittiön siivoamiseen. Ruokailles-sa keskustellaan myös hyvistä pöytätavois-ta, kertoo Tölli.

Kerhon nimi on lasten keksimä, ja ää-nestyksellä valittu. Lapset ovat myös ide-oineet esityspäivän. He nousevat vuorotel-len lavalle, ja muut asettuvat katsomoon seuraamaan esitystä. Ohjaajien mukaan on hienoa huomata, että monet ujot lap-set ovat rohkaistuneet ryhmässä.

Kerhossa järjestetään hartaushetki ker-ran viikossa.

– Hiljentymisen yhteydessä on myös pu-huttu yhdessä monista koululaisia askar-ruttavista asioista, kuten kiusaamisesta, va-rastamisesta ja toisten huomioon ottami-sesta, kertoo Tölli. ✦

Kirsi Airikka

A 5SILTA 10/2019

Valon äänet tuovat lämpöä syksyynA

sta Ke

ttun

en

Kansalaisareena ja Kirkkopalvelut kehittävät palvelua yhdessäKansalaisareena ja Kirkkopalvelut ovat sopineet tiivistävänsä yhteistyötä Va-paaehtoistyö.fi-palvelun kehittämisessä. Palvelu on käytössä jo 57 paikkakunnal-la, ja siihen on liittynyt lähes 28 000 va-paaehtoista.

– Kysyntä on ollut suurempaa kuin

mihin voimavaramme yksin riittävät, Kirkkopalvelujen keräysjohtaja Tapio Pajunen perustelee.

Jatkossa Kansalaisareena tarjoaa Va-paaehtoistyö.fi-palvelua ja siihen liit-tyvää tukea jäsenjärjestöjensä ja kaik-kien toimijoiden käyttöön. Se vastaa

myös välityspalve-lu Hiiop100.fi:n ylläpi-dosta. Pitkällä tähtäi-mellä tavoitteena on luoda yksi yhteinen vapaaehtoistoiminnan verkkoalusta.

Roosa Lehtonen ja Henni Koski ovat ihastuneita Kalevan kirkon isoihin, moneen suuntaan avautuviin pintoihin.

Nettiajanvaraus: www.johanneksenklinikka.fi

Jorma Viitanen, dosentti, yleislääketieteen- ja sisätautien erikoislääkäri, reumatologi

Huipputiimit hoidon takuunaMoniammatillisuus on laajan hoidon perusta.

Terveytesi kumppani. Aitoa vuorovaikutusta.

Varaa aika 020 70 7000Satakunnankatu 28, Tampere

Eevantie 4, Kangasala

Avoinna:Ma-pe 9–20 La 10–18 Su 12–18

Tervetuloa apteekkiasioille Koskikeskuksen apteekkiin!

Koskikeskus 1. kerros, Koskenrannan käytävä Hatanpään valtatie 1, 33100 Tampere Puh. 010 411 6800info@koskikeskuksenapteekki.fi www.koskikeskuksenapteekki.fi

Kolmatta kertaa järjestettävä Valon ääniä -vii-konloppu 25.–27. lokakuuta tarjoaa sekä kon-sertteja että valon värejä Kalevan kirkossa ja Tuomiokirkossa.

– Tuomiokirkon valaistus jää valaisemaan vuoden pimeintä aikaa koko Valoviikkojen ajak-si, lupaa tapahtumatuottaja, oppilaitospappi Merja Halivaara.

Valoviikot avautuvat tänä vuonna jo 5.10., koska ne kytkeytyvät Tampereen 240-vuotis-juhliin. Ne päättyvät vasta 8. maaliskuuta 2020.

Kirkkojen valaistuksen suunnittelevat ja to-teuttavat Tampereen ammattikorkeakoulun media-alan opiskelijat. Pääsuunnittelijana toi-miva Henni Koski kertoo, että Tuomiokirkossa pääroolissa on pyöreiden lasimaalausten saa-minen näkymään ulospäin.

– Ylipäätään lähestymiseni on lähinnä hen-gellistä, ja haluan valaista myös osan kattoa ja torneja. Haluaisin, että valaistuksen avulla kirk-ko näkyisi niin lämpöisenä ja houkuttelevana, että ihmiset haluaisivat mennä käymään siel-lä sisällä.

Kirkkovalaisu päätyy tapausesimerkkinä Kos-ken kirjalliseen opinnäytetyöhön. Hän pääsee suunnittelemaan jonkin kohteen valaistuksen nyt ensimmäistä kertaa.

– Näkökulmani on se, miten prosessi etenee, mitä tästä voi oppia ja mitä olisi voinut tehdä toisin, koska haluaisin jatkossakin tehdä jotain tämän tyylistä.

Sulavaa, kaarevaa ja terävääLähtökohta Max Liljan konsertin valaisuun Ka-levassa on tämän soitin, sähkösello.

– Sen ääni on lämmin ja voimakas, joten myös valon väritys olisi lämmintä, sulavaa ja kaarevaa. Sukunimestäkin voi miettiä värejä ja pintoja.

– RinneRadiolla puolestaan on täysin oma projisointinsa, johon olen vastapainoksi ajatel-lut jotain tosi pientä, kevyttä ja terävää.

Toinen suunnittelija on Roosa Lehtonen.

Häntä kiinnostaa videoleikkaus, joten hän on mukana oppimismielessä. Hän elävöittääkin Liljan konserttia videon avulla:

– Videon on tarkoitus tukea valoa, niin että kokonaisuus näyttää yhtenäiseltä.

Joulun alla hän pääsi suunnittelemaan Mies-kuoro Laulajien itsenäisyyspäivän konsertin va-lon Tampere-talossa.

Tuomiokirkon valaistusta aletaan rakentaa syyslomaviikolla ja Kalevan sen jälkeen.

– Kalevan kirkko on jännittävä tila valais-ta. Sen pinnat antavat enemmän haastetta kuin Tuomiokirkko, jossa tarvitsee samalla ajatella arvokasta rakennusta. Täällä on ehkä vähän va-paammat kädet, Koski miettii seiniä katsellen.

TAMKissa projektia valvovan opettajan Maa-ret Salmisen mukaan Media-alan tutkinto-oh-jelmassa projekteilla on keskeinen rooli.

– Ne antavat opiskelijalle mahdollisuuden to-teuttaa sekä luovaa että teknistä puoltaan yh-teistyössä muiden osapuolten kanssa.

Tuomiokirkon ja Kalevan kirkon valaistuspro-jektit istuvatkin media-alan opintoihin hyvin.

– Nämä tarjoavat opiskelijalle näkyvyyt-tä, mutta asettavat myös haasteita, sillä kyse on historiallisesti ja arkkitehtonisesti merkittävistä kohteista, joilla on tärkeä asema Tampereella.

Valon ääniä -festivaali järjestetään yhteistyös-sä Kirkkopalvelujen kanssa. Sen musiikkikoko-naisuutta ovat olleet rakentamassa Tuomiokirk-koseurakunnan johtava kanttori Osmo Honka-nen ja musiikkisihteeri Petra Perttula.

Kesäpappi Jiri Santaharju on koonnut materi-aalia videoklippeihin. Festivaaliohjelmaan kuu-luu myös pyhiinvaellus.

Meditatiivisia äänimaisemia kirkoissa: kon-serttien tiedot löytyvät sivulta B 6 ja juttu Rinne-Radion Silent Night -kokonaisuudesta sivulta A 20. Aamulehti striimaa RinneRadion konser-tin. ✦

Asta Kettunenvalonaania.fi facebook.com/valonaania.fi

A 6 SILTA 10/2019

Yhteydenottokortit ilahduttivat saajiaTuomiokirkkoseurakunnan diako-nit lähettivät huhtikuun lopussa seu-rakunnan 78-vuotiaille kortin, jonka yhteydenottoa toivovat saattoivat pa-lauttaa. 456 kortista palautui 22, ja nii-den sijaan tuli muutamia soittojakin.

Idea saatiin Kirkkopalveluiden ja Oulun Diakonialaitoksen IkäArvo-kas-hankkeesta, joka on aikanaan al-kanut Yhteisvastuukeräyksen tuotolla.

– Seurakunnassa on mietitty etsi-vää työtä jo pidemmän aikaa, ja kou-lutuksen yhteydessä lähdettiin työs-tämään toteutusta, diakoniatyönteki-jät Helena Vettenranta ja Anne Jo-ronen kertovat.

Yksinäisyys tulee heidän mukaansa vastaan päivittäin sekä kotikäynneillä että vastaanottotyössä.

– On haastavaa löytää ihmiset, jot-ka kaipaavat kontaktia, Joronen sel-ventää.

– Ihmiset ovat olleet iloisia yhtey-denotosta. Ehkä heillä ei nyt ole ollut tarvetta kotikäynnille, mutta elämän-tilanteet voivat muuttua.

Vettenranta lisää, että usein avun tai juttukaverin tarvitsija ei jaksa ot-taa yhteyttä tai tiedä palveluista. Kor-tin on voinut palauttaa ilman kulu-ja myös kotihoitaja tai omainen, ja sa-malla kotiin on jäänyt tietoa asiasta.

Diakoniatyöntekijä on soittanut kortin lähettäneelle ja sopinut koti-käynnistä.

– Meillä on ollut ajatus, että teh-dään kolmesta viiteen kotikäyntiä. Tarpeen mukaan niitä voi olla vä-hemmän tai enemmän, Vettenran-ta sanoo.

Tärkeää on ohjata sitä tarvitsevat myös muihin palveluihin.

– Toivotaan, että projekti jatkuu ja laajenee, ja saamme toivottavasti mu-kaan myös yhteistyökumppaneita.

Seurakunnilla toimii jo etsivän van-hustyön työryhmä, jossa ovat muka-na Seniori-Vamos -hanke, Tampe-reen kaupunki, Tampereen Kaupun-kilähetys ja Koivupirtin säätiön Ka-levan Kulman kohtaamispaikka sekä Mummon Kammari ja Myötätuuli.

Myös Messukylän seurakunnas-sa etsivää vanhustyötä on toteutettu kortin muodossa.

Eläkeläisjärjestöjen edustajista koostuva Tampe-reen vanhusneuvosto tuo esiin ikäihmisten toi-veita ja huolenaiheita. Esittelijäsihteeri Kirsi Nurmio kertoo, että suurimmat huolet liittyvät tehostettuun palveluasumiseen.

– Aika paljon yhteydenottoja tulee tutkijal-lekin. Silloin kyse on henkilökohtaisista koke-

muksista, ikäihmisistä, jotka ovat saaneet huonoa hoitoa, sanoo tutkija Jari Pirhonen.

Hänelle kerrotut kokemukset ovat ääritapauksia siitä, miten asioiden ei pitäisi mennä. Näissä tilanteissa vanhusasiamies jär-jestää neuvotteluja palvelun tuottajan ja omaisten välillä, joi-den välit saattavat jo olla tulehtuneet ja osapuolten kohtaami-nen siksi vaikeaa.

Vanhusasiamies on tamperelainen keksintö. Häneen ikäihmi-nen tai hänen omaisensa voivat ottaa yhteyttä ikäihmisten pal-veluja koskevissa huolissa. Reilu kolmasosa vanhusasiamiehel-le tehdyistä valituksista koskee asumispalveluja.

Vielä on tehtävääTampereella ikäihmisten palveluita valvotaan, ja siksi ongelmiin on voitu saada parannusta. Tehostettu palveluasuminen kilpailu-tetaan nykyään pelkästään laadun perusteella. Vaatimukset kos-kevat myös elämänlaatua, kuten sitä, että asukas saa itse päät-tää heräämisensä ja nukkumaan menemisensä.

Kodinomaisuuden hyväksi on kuitenkin vielä tehtävää. Mik-si sängyn ja vessan on oltava näkyvissä heti ovelta? Onko jokai-seen huoneeseen pystytettävä kaikki kalliit laitteet, vai voisiko osan varustaa kevyemmin?

– Kaikki huoneet tehdään standardin mukaisesti, mutta voi-siko osa siirtyä esimerkiksi saattohuoneeseen, Nurmio pohtii.

– Pitäisi keskittyä enemmän elämän laatuun ja vähemmän hoi-toon, mutta julkisuudessa tästä ei ole puhuttu mitään.

Kotiin kuuluu myös ystävyyssuhteiden ja jopa romanssien mahdollisuus.

Henkilökunnalla on suuri rooli siinä, kokoontuvatko ihmi-set toistensa seuraan vai kokevatko yksinäisyyttä huoneissaan.

– Ihmiset voivat esimerkiksi ottaa itse ruokansa tai voidel-la leipänsä, tehdä mitä pystyvät. Kaikki lähtee ajattelusta, Nur-mio huomauttaa.

Lukittuja ovia varten voisi kehittää avaimen tai anturin, jol-la pääsisivät ulos he, jotka eivät ole muistisairaita. Dementoitu-neet taas voisivat ilahtua vaikka sisäpihan bussipysäkistä, vaik-ka bussi ei koskaan tulisikaan.

Hänen mielestään pitäisi pohtia myös sitä, miten omaiset saa-taisiin helpommin mukaan toimimaan. Vapaaehtoisillakin on tärkeä rooli, mutta vapaaehtoisen tulo täytyy suunnitella etukä-teen. Siinäkin voitaisiin tehdä enemmän, Pirhonen huomasi va-paaehtoisena toimiessaan.

Huoli on kovaYliopistossa on meneillään tutkimus vanhenemisesta ja sosiaali-sesta hyvinvoinnista. Tänä vuonna siihen on haastateltu jo 36 yli 63-vuotiasta, ja lisäksi järjestetään ryhmätapaamisia. Tutkimuk-sessa halutaan selvittää, mitä asioita kuuluu hyvään elämään.

Tutkijat ovat kysyneet, miten haastatellut kokevat ikäihmis-ten aseman.

– Monella on semmoinen olo, että hän on pelkkä kuluerä, ja muut voisivat voida paremmin, jos hänet tapettaisiin. Ihmisillä on myös aika paljon pelkoja siitä, että joutuu sairaalaan ”kään-neltäväksi ja väänneltäväksi”, eli huoli on kova.

Nurmion mukaan äärimmäisen huonot kokemukset myös vää-ristävät koko kuvaa, sillä ne ovat kuitenkin harvinaisia, ja te-hostettu palveluasuminen on pieni osa ikäihmisten asumisesta.

– Kaikkein vanhimpien ihmisten määrä kasvaa silti kaikkein nopeimmin, eli yhä useampi tarvitsee ympärivuorokautista hoi-vaa.

Haastava tilanne on esimerkiksi se, kun puolisoista toinen tar-vitsee tätä hoivaa, mutta toiselle riittää paikka palvelutalossa.

– Sellaisia muotoja meillä ei oikein ole, että nämä asuisivat silti yhdessä, Nurmio toteaa.

Pirhosen mukaan tutkimukset osoittavat ihmisten haluavan asua kotona. Mutta kotona ei haluta asua missä tahansa olo-suhteissa.

Kotihoitoa tarvittaisiin nykyistä enemmän, mutta Tampereen kriteerit kotihoidon saamiseen ovat tiukat. Kotihoitajia on liian vähän, ja Kotitori ohjaa usein yksityisten palvelujen pariin. Jär-jestöt puolestaan eivät saa tehdä kilpailevaa toimintaa.

– Yritetään kehittää välimuotoja, kuten palvelukortteliajatte-lua, koska ihmiset ovat yksinäisiä ja oireilevat kotona. Jo se, et-tä näkee muita ihmisiä, auttaa.

– Kaiken kaikkiaan pitäisi olla enemmän neuvontaa, varsin-kin kaupungin omista palveluista.

Iso huolenaihe on kaikkien palveluiden muuttuminen säh-köisiksi.

– Viimeksi pankkikonttorin ovella oli kaksi tuntia pitkä jo-notus, ja joku vietiin ambulanssilla pois. Miksei jokin pankki ota linjakseen, että tarjoaa asiakaspalvelua ja penkkejä, Nur-mio vinkkaa.

Tampereen yliopistossa ja Gerontologian tutkimuskes-kuksessa työskentelevä Jari Pirhonen luennoi 9.10. kello 17 Mummon Kammarissa aiheesta Vanhuksen kohtaaminen persoonana pitkäaikaishoidossa. Sen yhteydessä esitellään lokakuussa alkavaa Muistisairaiden tukena -yhteisöval-mennusta.

Ikäihmisten asumisessa raha ei merkitse kaikkea, vaan asenteilla on iso merkitys, arvioivat tutkija Jari Pirhonen ja esittelijäsihteeri Kirsi Nurmio.

”Palvelutalossa ollaan asumassa, sairaalassa hoitamassa.” | ”Hyvä vanhuus = hyvä elämä.” ”Se on varmaan kiellettyä, kun ei sitä ennenkään ole tehty.” | ”Saako täältä poistua?”

Elämänlaadulla on väliä myös ehtoopuolella

TEKSTI: Asta Kettunen, KUVAT: Hannu Jukola

A 7SILTA 10/2019

Toukola tuntuu kodiltaRitva Koivukangas istuu tyytyväisen oloisena pyörätuolissaan ja puristaa kädes-sään sairaalapastori Annukka Helteen ojentamaa puista ristiä. Se tuntuu pehmeän sileältä, mutta puristeleminen myös hieroo sorminiveliä.

– Sanoisin, että se, jolla ei ole varmuut-ta, vaan hän on pelokas ja haikailee turvaa, tästä saa. Kun oppii ymmärtämään Jeesuk-sen ristin arvon, se tarttuu tämän nyt saa-mamme ristin avulla, Koivukangas sanoo.

Pastori on myös keskustellut kahden kes-ken Toukolan asukkaan kanssa. Tämä ei ol-lut rohjennut pyytää juttelutuokiota, mutta onneksi sellainen järjestyi siitä huolimatta.

– Sairaalapuolella näkyy yksinäisyys, tar-vetta tapaamisiin olisi niin paljon kuin vain ehtisi tekemään. Mutta miten tavoittaa sel-laiset asukkaat, joilla ei ole muita kävijöitä, mutta jotka haluaisivat jutella, Helle pohtii.

Virikeohjaaja Anu Kiiskilän mielestä Koukkuniemen 800 asukkaan kokonaisuutta moititaan turhaan: alueella on runsaasti pal-veluita ja milloin mitäkin ohjelmaa.

Ohjelmaan kuuluu ehtoollinen kerran

kuukaudessa, ja sairaalapastori käy vuoro-tellen joka ryhmäkodissa. Kiiskilä pitää ni-mettyä pappia hyvänä asiana: silloin muisti-häiriöinenkin voi tunnistaa hänet. Toisaalta kävijän on hyvä tuntea sairauksia, jotka voi-vat muuttaa ihmisiä.

Papillekin asukkaiden tuntemisesta tulee rauhallinen olo.

– Tämä seurakunta on niin ihanan väli-töntä. Jäykistely kävisi itsellekin aika ras-kaaksi, Helle lisää.

15 asukkaan ryhmähuoneiden keskiössä on yhteinen päivähuone. Kiiskilän mukaan yksityisyydestä pidetään kuitenkin huolta:

– Ihmiset asuvat täällä vuokralla, ei sisäl-le voi noin vain mennä. Jos joku haluaa olla kotona, hän saa olla.

Saatavilla on myös kivunlievitystä, jo-ten sairaalaan ei tarvitse viimeisinä päivi-nä lähteä.

– Tämä on se viimeinen koti, josta tai-vaan koti on seuraava osoite, Kiiskilä huo-mauttaa.

Henkilökunta saa Koivukankaalta kii-tosta:

”Palvelutalossa ollaan asumassa, sairaalassa hoitamassa.” | ”Hyvä vanhuus = hyvä elämä.” ”Se on varmaan kiellettyä, kun ei sitä ennenkään ole tehty.” | ”Saako täältä poistua?”

Toukolassa on myös kuntosali, jossa fysioterapeutti Jenni Keskinen kan-nustaa Onni Ruuskasta ”soutamaan ja sahaamaan”. Sotaveteraani on vielä vetreässä kunnossa.

Ritva Koivukangas, Anu Kiiskilä ja Annukka Helle ovat samaa mieltä siitä, että palvelukoti Toukolassa pidetään toisista huolta. Koivukan-kaan huivi on hoitajan tuliainen Turkista.

– Aina saa mitä pyytää. Kyllä minulle ai-nakin on henkinen tuki, kun välillä tuppaa vähän ”keittämään”.

– Taloon on löydetty sellainen henkilö-kunta, joka tekee tästä kodin. Jos jostain pu-huu, se otetaan huomioon, ja kysytään mie-lipidettä. Ryhmäkoti on ihan todellinen ko-ti, vaikka aikoinaan ajattelin, että ”laitos mi-kä laitos”.

Tunnelma on hänen mielestään paljon henkilöstä kiinni.

– Joku vieras sanoi, ettei ole koskaan ta-vannut sellaista henkeä kuin täällä on. En-kä minäkään ole ennen tavannut sellaista yh-teisöä, että pidetään huolta kuin omasta äi-distä. Taputellaan ja kosketetaan, se kuuluu heidän työtapaansa. Kun henkilökunta tulee lomalta, tuodaan terveisiä ja tuliaisia, ja me tunnetaan lapset ja lapsenlapset.

Tuttujen virsien voimaa Viime syksynä sairaalapastori alkoi vetää Toukolassa ”porinapiiriä”. Siinä on Koivu-kankaan mukaan tähän asti purettu painei-ta, mutta tänään puhuttiin ristiäisistä, ru-kouksesta ja ihmisten suhtautumisesta us-kontoon.

– Ei täällä ole koskaan pelkästä maail-manmenosta puhuttu, on ollut hyviä alus-tuksia ja olen ymmärtänyt, että kaikki ovat olleet tyytyväisiä. Meille on luonnollista pu-hua hengellisistä asioista, hän summaa kes-kustelun henkeä.

Kiiskilä on huomannut, että kaupun-gissa henkilökunnan voi olla vaikea tietää, haluaisiko muistisairas jutella hengellisis-tä asioista.

– Välttämättä lapset eivät tiedä, eivätkä naapuritkaan, onko kyseessä hengellinen ihminen.

Nämä asiat olisikin hyvä selvittää etukä-teen. Toinenkin idea tulee esiin: vaikka jo-kaiselle kirkkopyhälle on nimetty tietyt vir-ret, ikäihmisten kanssa laulettaisiin tuttuja virsiä sekä kirkossa että vanhainkodeissa.

Uudet sävelet ovat tuntemattomia, eivät-kä kaikki oikein näe sanoja. Virren tai lau-lun vanhoilla sanoilla ja sävelellä sen sijaan saattaa kajauttaa jopa sellainen muistisai-ras, joka ei muuten reagoi ympäristöönsä ollenkaan.

Sairaalassa Helle pitää myös omaisten ryhmää, mutta täällä tarvetta ei ole nous-sut esiin. Henkilökunnan tavoitteena on saa-da omaisille tunne, että asukkaat ovat tääl-lä turvassa. ✦

TYYTYVÄISYYS ELÄMÄÄN on rakennettu vaikeuksista ja pettymyksistä

Monelle huippu-urheilijalle uran päätös on elämän ko-vimpia kriisejä, jolloin ur-heilija putoaa tyhjän pääl-le. Mika Poutala sen sijaan on enemmän kuin tyyty-väinen elämäänsä juuri täl-lä hetkellä.

– Tiesin jo ennen urani päättymistä, että haluan aut-taa toisia ihmisiä jakamalla kokemuksiani eteenpäin, sanoo 36-vuotias Poutala.

Kokemuksia hänellä riittääkin, sillä olympiamenes-tysten lisäksi hän on luistellut kuudentoista vuoden ai-kana eniten maailmancup-osakilpailuja maailmassa, kaiken kaikkiaan 290.

Vaikka hän on menestynyt kaikin tavoin, hän on ko-kenut myös kovia vastoinkäymisiä, mutta selättänyt ne joka kerta. Mies tunnetaan myönteisestä elämänasen-teestaan, joka innostaa ja auttaa myös muita.

– Urheilu-urani lopettaminen sujui hyvin, eikä mi-nulle tullut kuiluvaihetta, jossa olisin pudonnut henki-seen suohon. Tiesin jo aiemmin sisälläni, että haluan auttaa ihmisiä elämään itselleen merkityksellistä elä-mää ja saavuttamaan omia tavoitteitaan – se on aina ollut intohimoni. Ensimmäisen uransa jälkeisen vuo-den Poutala omisti perheelleen, joka aktiiviuran aika-na kärsi hänen poissaoloistaan.

– Perheen ja läheisten kanssa vietetty aika auttoi myös kirkastamaan omia ajatuksiani, ja sain siitä pal-jon voimia itselleni.

Usko ja hengellisyys antavat voimiaMika on syntynyt perheeseen, jossa usko ja hengelli-syys ovat luonnollinen osa elämää.

– Ne ovat elämäni perusta, vahva kivijalka, joka vai-

kuttaa kaikkeen, mitä teen. Rukoilen ja luen Raamat-tua päivittäin. Se on minun tapani pitää uskoa hengis-sä ja myös kehittää itseäni – saan siitä yksinkertaises-ti niin paljon voimaa.

Hän sanoo hengellisyyden olevan myös hänen ajat-telunsa perusta, ja hän pyrkii elämään Raamatun oh-jeiden mukaisesti. Se antaa hyvät lähtökohdat kaikel-le toiminnalle.

– Pyrin tekemään kaiken kuin tekisin sen Herralle. Se on ollut minulle hyvä ohje myös urheillessa, kos-ka silloin annan parastani ja teen kaiken niin hyvin kuin osaan. Silloin tiedän itse, että parempaan en oli-si pystynyt.

– Tiedän, että kaikki elämässä lähtee sisältä ulos-päin. Ilman hengellisyyttä ja uskoa en olisi tässä, vaan elämäni olisi varmasti aivan toisenlaista. Minulla on tunne, että minua on ohjattu elämässäni.

Poutala kertoo, että yksi suurimmista haasteista on ollut isän kuolema, kun hän oli vasta seitsemänvuotias. Hän masentui, ja äiti vei poikansa terapiaan, josta tämä ei kuitenkaan saanut apua. Äiti oli viisas ja halusi ohja-ta lapsensa jonkin harrastuksen pariin, jotta tämä saisi jotain uutta mielenkiintoista tekemistä ja ajateltavaa.

– Siitä alkoi minun urheilu-urani, kun aloin harras-taa pikaluistelua. Se oli hauskaa, ja sain paljon uusia kavereita. Nyt jälkikäteen ajateltuna koen sen olevan yksi esimerkki ylemmän johdatuksesta.

– Ilman isäni poismenoa en olisi ehkä koskaan aloit-tanut kyseistä lajia, enkä olisi liioin tässä.

Pettymykset ja vaikeudet ovat osa ohjaustaVancouverin olympialaisissa vuonna 2010 Poutala koki uransa suurimman pettymyksen, kun hän hävisi prons-sisen mitalin 0,03 sekunnin marginaalilla.

– Olympiamitalin menettäminen lamaannutti mi-nut pitkäksi aikaa, ja elämältä oli pudota pohja. Il-man uskoani olisin ollut todella hakoteillä, sillä olin rakentanut oman identiteettini väärin: minun piti ol-la olympiamitalisti, se oli minuudelleni tärkeää. Kun mitalia ei sitten tullut, tunsin olevani arvoton, ja iden-titeettini romahti.

Poutalalta kesti kauan, että hän pääsi Vancouve-rin-pettymyksestä ylitse. Muutamaa vuotta aiemmin mies oli muuttanut elämäänsä radikaalisti päästäkseen huomattavasti parempiin tuloksiin.

– Vuonna 2007 olin tilanteessa, että en enää halun-nut olla aina kahdenkymmenen paikkeilla suurissa kan-sainvälisissä kilpailuissa, ja päätin tehdä kaikkeni luis-telun eteen.

Aiemmin Poutala saattoi syödä roskaruokaa eikä kiinnittänyt huomiota unen tarpeeseen, vaan kävi vaik-kapa elokuvissa iltamyöhään.

– Tein totaalisen muutoksen ja aloin panostaa uneen, sekä muutin ruokavalioni laadukkaaseen ruokaan.

Myös ajatusmallit muuttuivat, ja Poutala luki yhä enemmän kehittävää kirjallisuutta.

– Sisäinen elämäni sai uuden merkityksen, ja aloin miettiä kaikkia tekemisiäni ja arvioida, miten ne vai-

”Pyrin tekemään kaiken kuin tekisin

sen Herralle.”

Olympiapikaluistelija Mika Poutala on hypännyt unelmasta toiseen. Hän saa nyt iloa elämäänsä toimimalla puhujana ja henkisenä valmentajana auttaen toisia saavuttamaan unelmiaan.

TEKSTI: Timo Haapala KUVAT: Hannu Jukola

A 8 SILTA 10/2019

Mika Poutala uskoo, että elä-mässä ilmenevillä pettymyksillä ja vaikeuksilla on jokin tehtävä.

MIKA POUTALA

• Syntynyt 20.6.1983 Helsingissä

• Sprinttimatkoille erikoistunut pikaluistelija, lopetti uransa 2018

• Useita Suomen ennätyksiä

• 18 maailmancupin palkintosijaa

• Yrittäjä, puhuja ja henkinen valmentaja

• Kirjoittanut kirjan: Mitä menesty-minen vaatii (Passion lives, 2015)

• Mika Poutalan elämäkerta julkaistaan lokakuussa 2019, Petri Lahti: Muutaman sadasosan tähden, Minerva-kustannus

• Mika Poutala on mukana Tanssii tähtien kanssa -kilpailussa MTV3- kanavalla tänä syksynä

A 9SILTA 10/2019

A 10 SILTA 10/2019

kuttivat elämääni: hyödyttikö jonkin tekeminen minua oi-keasti ja auttoiko se minua pääsemään lähemmäksi tavoit-teitani. Miettimisen tuloksena käytökseni muuttui, sillä ym-märsin tehneeni aiemmin juuri päinvastoin!

Kaksi vuotta tuon suuren muutoksen jälkeen hän sai en-simmäisen maailmancup-mitalinsa, ja oli noussut sijoituk-sissa kahdennestakymmenennestä kolmanneksi.

– Odotukseni Vancouverin olympialaisissa olivat tästä syystä kovat, ja olin myös murskannut entiset, rajoittavat us-komukseni siitä, mihin pystyisin. Ehkä juuri sen vuoksi mi-talien ulkopuolelle jääminen oli niin kova isku. Minulta ku-lui vuosi, ennen kuin olin päässyt tuosta pettymyksestä ohi.

Siinä vaiheessa hän alkoi ajatella, että elämässä ilmene-villä pettymyksillä ja vaikeuksilla on jokin tehtävä.

– Mielestäni ne ovat merkki siitä, että jotain on muutetta-va, on tehtävä asioita toisin. Se sai minut kasvamaan ja ke-hittymään. Olen muuttunut ihmisenä siihen suuntaan, mihin minun on pitänytkin muuttua selvitäkseni seuraavista haas-teista. Johdatus on tullut minulle aina ylhäältä.

Kahdeksan vuotta myöhemmin, vuoden 2018 Pyeon-gchangin olympialaisissa, urheilija koki taas kovan takais-kun: hän hävisi pronssin jälleen vain 0,03 sekunnin margi-naalilla. Hän oli tehnyt hirvittävästi töitä kahdeksan vuo-den aikana päästäkseen tavoitteeseensa, ja jälleen hänet lyö-tiin maan rakoon.

– Mutta nyt kaikki oli toisin, sillä sen ylipääsemiseen tar-vitsin vain pari päivää, koska olin henkisesti vahva. Olin op-pinut kahdeksan vuoden aikana, että pettymyksen käsittely

ei ala silloin, kun se tulee, vaan se pitää aloittaa aiemmin. Pyeongchangissa olin henkisesti ja identiteetiltäni vahva, ja tiesin, kuka olin – isä lapsilleni ja puoliso rakkaalle vaimol-leni, ja minua kantoi jokin paljon vahvempi voima. Vaikka minulle oli suotu kyky loistaa luistelussa, on se vain yksi osa-alue minuuttani, Poutala summaa ajatuksiaan.

Yksi hienoimmista asioista miehen uralla on ollut hen-kinen kasvu, joka on tullut tiukkojen häviöiden ansiosta.

– Hyvin pian Pyeongchangin-tappion jälkeen ymmärsin, miten paljon hyvää asiassa oli. Nuo kaksi minimaalisesti hä-vittyä kilpailua antoivat minulle hyvän tarinan kerrottavak-si, hyvän lähtökohdan urheilun jälkeiselle uralle, puhumi-selle ja ihmisten auttamiselle kokemusteni kautta. Nuo kah-deksan tiukkaakin tiukempaa vuotta kasvattivat minua tule-vaan kaikin mahdollisin konstein.

Myönteinen asenne antaa henkiseen kasvuun eväitä– Olen luonnostaan iloinen ja myönteinen, mutta myös mi-nulle on tapahtunut asioita, jotka olisivat voineet muuttaa luontaiset taipumukseni toiseen suuntaan.

– Vaikka joskus tulee vastaan kurjia ja huonoja asioita, ha-luan etsiä niistä kaikista jotain hyvää, jotain mistä oppia. Se muuttaa noiden tapahtumien kielteisen merkityksen minulle mahdollisuudeksi. Se, miten asioihin suhtaudumme, on mie-lestäni parasta mahdollista vastuunottoa omasta elämästä.

Omaa asennettaan Mika Poutala kertoo kehittävänsä jat-kuvasti miettimällä omia sisäisiä uskomuksiaan – sillä meil-

tä kaikilta löytyy uskomuksia, jotka rajoittavat elämäämme.– Ensin pitää tiedostaa, että itsellä on tällaisia haasta-

via ajatusmalleja. Sen jälkeen voi tulla halu muuttaa niitä, ja vasta sitten voi miettiä, miten ja mistä hankkia keinot ja taidot muutoksen tekemiseen.

Myös myönteisestä asenteesta jokaisella on omat usko-muksensa. Se, että haluaa olla positiivinen ja iloinen, on ai-na oma päätös ja oma valinta, hän miettii.

– Olen nähnyt moneen kertaan sekä urheilussa ja ammat-tielämässä, miten uskomukset vaikuttavat kaikkeen tekemi-seemme – sekä hyvässä että pahassa. Se on jotain, mitä mie-tin nykyään yhä enemmän.

Tulevaisuudessa haasteita ja mahdollisuuksia– Olen saanut uuden urani hyvin matkaan, ja olen siitä erit-täin kiitollinen. Vastaanotto ja palaute on ollut erittäin hy-vää, ja olen käynyt ensimmäisen vuoden aikana puhumas-sa jo yli sadassa tilaisuudessa, Poutala kertoo.

Lokakuussa ilmestyy uusi kirja, joka kertoo hänen elä-mäntarinansa. Poutala on selvästikin kiitollinen ja tyytyväi-nen elämäänsä, ja tuntuu pursuavan intoa uusista haasteis-ta sekä niiden tuomista mahdollisuuksista.

– Haluan auttaa ihmisiä elämään tyytyväistä ja merki-tyksellistä elämää. Silloin kaikki, mitä olen elämässäni ko-kenut ja onnistunut kääntämään tyytyväisyydeksi vaikeuk-sien kautta, antaa olemassaololleni merkityksen ja itselleni sisäisen tarkoituksen. ✦

”Vaikka minulle oli suotu kyky loistaa luistelussa, on se vain yksi osa-alue minuuttani.”

Tiukkojen häviöiden johdosta olen kasvanut henkisesti valtavan paljon, ja se on yksi hienoimpia asioita urallani, Mika Poutala arvioi.

A 11SILTA 10/2019

Ammattilaiset palvelevat

Asianajotoimisto ACTAS OyVäinölänkatu 1, 33100 Tampere

Puh. 010 548 6060www.actas.fi

Verhoiluliike Yli-HeikkiläNyyrikintie 1, Tampere, puh. 040 739 1822 www.kolumbus.fi/timylihe

Verhoilemme teidän keittiöntuolit, sohvat, nojatuolit.Kankaista hyvät valikoimat.Kotiesittelyt ja kuljetukset.

Verhoilua 25 vuoden kokemuksella

KOTI KAUNIIKSI

www.tampereenhautauspalvelu.fi

Sinulle, joka olet menettänyt läheisesi– palveleva perheyrityksemme

PÄIVYSTYS 24 h 050 362 9690

Kalevan puistotie 17p. (03) 255 4102

Kauppakatu 12p. (03) 253 1720

Aleksanterinkatu 15(htsto Vuori)

p. (03) 212 2137

Meillä on lähes vuosisata hautausalan kokemusta Tampereella.

Tarja KeskinenPSYKOTERAPEUTTI

(Valvira, Kela)psyk. sairaanhoitaja

diakonissa

puh. 010 271 4760s-posti:

ajanvaraus@tarjakeskinen.fiwww.tarjakeskinen.fi

Musiikinopetusta kaiken ikäisille ja tasoisille

MYÖS FYSIOAKUSTISTA RENTOUTUSHOITOA

Koulutustarjonta ja tarjoukset uusilla sivuillamme.

Lisätiedot ja ilmoittautuminen: savelavain.fi tai 0405916000

Musiikkikoulu ja musiikkiterapia

SÄVELAVAIN OY

Siivous- jaKodinhoitopalvelut

Soita ja kysy lisää!

Nauti puhtaasta kodista. Me teemme kodin

askareet puolestasi.

Puh. 03 317 5410 www.dosline.fi

• Siivouspalvelut • Kodinhoitopalvelut• Arvonlisäveroton kotipalvelu

Siivouspalvelut ja Kotipalvelut Dos Line Ky

Tamperelainen

seurakuntalehti

Ilmoitusmyynti Tero Taipale p. 040 641 1163 Susanna Ruusunen, p. 0400 134 212

etunimi.sukunimi@tamperelainen.fi.tre.ilmoitukset@tamperelainen.fi.

Valopolku valaisee Tohlopin metsän jälleen lokakuussa Valotaide valtaa jälleen syksyn pimetessä Toh-lopin metsän, kun Valopolku 2019 avataan perjan-taina 25. lokakuuta.

– Tänä syksynä Valopolun teemana on ihmisen ja metsän vuorovaikutus. Osa teoksista on myös vuorovaikutuksessa kävijän kanssa, mutta miten – se selvitköön vasta polulla, vinkkaa Kari ”Kaapo” Manninen, yksi polun ideoijista ja puuhamiehis-tä. Hänen työparinaan toimii valosuunnittelija Jor-ma Lehti.

Polku keräsi viime syksynä Tohlopin metsäpo-lulle tuhansia kävijöitä.

– Harvoin näkee ihmisten jonottavan metsään, hymähtää Manninen tyytyväisenä.

Tuolloin tapahtuma keräsi paljon myönteistä pa-lautetta.

– Monet arvostavat sitä, että olemme halunneet ilahduttaa ihmisiä ja tehneet työn vapaaehtoisin voimin.

– Projekti oli myös todella mieluinen kokemus kaikille tekijöille, joten ehdottomasti halusimme lähteä kehittämään ja toteuttamaan tapahtumaa uudestaan, kertoo Manninen.

Hänet tunnetaan ulkomaita myöten puu-, lumi-

ja jääveistoksistaan. Tekemisen tahti on vain kiihty-nyt vuosien aikana. Ikurin Virelässä on ollut esillä Mannisen tekemiä lumiveistoksia jo vuodesta 2001.

Kolmena viime talvena Manninen ja hänen kumppaninsa ovat ilahduttaneet kymmeniä tuhan-sia ihmisiä jääveistoksilla.

Valopolkua on toteuttamassa jälleen monipuo-linen joukko tekijöitä; muun muassa Suomen Jou-luvalo, valosuunnittelutoimisto WhiteNight Light-ing, Technopolis, Akun tehdas, Pastell, Profilight ja Yleisradio. Mukana oppimassa on myös media-alan opiskelijoita Tredusta.

Valopolku kulkee samaa reittiä kuin viime vuon-na Mediapoliksen takana sijaitsevassa metsässä.

Valopolku 2019 avoinna 25.10.–3.11. Media-poliksen takana olevassa suojelumetsässä, Tohlopinranta 31. Valot sytytetään illan pime-tessä. Pysäköinti Mediapoliksen P-alueella. Vapaa pääsy. Mediapoliksessa on lipas, jonne voi antaa lahjoituksen luonnonsuojelulle ja kuluihin. Facebook: Valopolku 2019

Iso joukko lapsia kaipaa tukiperhettäTukiperheille on nyt suuri tarve, sillä tälläkin hetkellä pari sataa lasta Tampereella ja Orivedellä odottaa tukiperhettä. Tampereen kaupungilla näitä perheitä toimii yli 150, ja uusia etsitään ja valmen-netaan mukaan toimintaan läpi vuoden.

Tuettavat lapset tulevat mukaan perheen tavalli-seen elämään ja arkeen. Tuettaville lapsille on tär-keää, että he saavat tehdä tavallisia, lapsen elämään kuuluvia asioita. Tukiperhe tarjoaa lapselle aikaa, yhdessäoloa ja turvallisen ympäristön.

Perhe ottaa tuettavat lapset luokseen pääsääntöi-sesti yhtenä viikonloppuna kuukaudessa. Perhees-sä vietetyillä viikonlopuilla tuetaan lapsen vanhem-pien jaksamista ja vanhemmuutta sekä annetaan vanhemmille mahdollisuus levätä.

Tukiperhettä tarvitsevista lapsista nuorimmat ovat taaperoikäisiä ja vanhimmat pian nuorisoi-käisiä. Noin kaksi kolmasosaa lapsista hakee per-hettä yhdessä yhden tai useamman sisaruksen kans-sa ja loput yksin.

Tukiperheeksi etsitään tavallisia, turvallisia aikui-sia, joiden oma elämäntilanne on vakaa. Tukea voi antaa lapsiperhe, pariskunta tai yksinasuva aikuinen.

Tukiperhe sitoutuu toimintaan aina vuodek-si kerrallaan ja sille maksetaan toiminnasta pieni palkkio ja kulukorvaus.

Lisätietoja: luotsi@tampere.fi tampere.fi/tukiperheet

Jorma Lehti on yksi valopolun suunnittelijoista ja toteuttajista. Polku ilahduttaa ihmisiä viikon ajan Tohlopin metsässä. Se ei sovellu liikuntaesteisille.

Kari M

ann

ine

n

A 12 SILTA 10/2019

Koiran morsiamet -näytelmä tarkastelee yksinäisyyden olemusta monesta näkökulmasta. Lisäksi se kertoo rakkauden tarpeesta, epätavallisesta ystävyydestä ja sisaruussuhteista.

TEKSTI: Kirsi Airikka KUVAT: Hannu Jukola

Yksinäisyys on aihe, joka koskettaa minua ja tie-tysti kirjoitan siitä, mi-kä minua koskettaa, ker-too näytelmän kirjoittaja ja ohjaaja Sirkku Peltola.

Koiran morsiamet on Peltolan 30. näytelmä, jossa hän palaa takai-sin intiimin tarinan kerrontaan suurten näyt-tämöiden jälkeen. Kehys on pieni, mutta ta-rina on suuri. Näytelmä saa kantaesityksen-sä 9. lokakuuta Tampereen Työväen Teatte-rin Kellariteatterissa.

Näytelmä kertoo kahdesta sisaruksesta, joilla on vain toisensa. Rakkauden kaipuu on niin kova, että toinen sisaruksista alkaa kuvitella ihmissuhteen ikkunan takana elä-vään nuoreen mieheen. Tämä joutuu tahto-mattaan tempaistuksi sisarusten kummalli-seen maailmaan.

– En ole omakohtaisesti kärsinyt yksinäi-syydestä, mutta minulla on lohduton, elä-mänkatsomuksellinen käsitys jokaisen ih-misen lopullisesta yksinäisyyden kokemuk-sesta. Se on surullinen ja mystinenkin asia. ”Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin”, pohtii Peltola ja siteeraa Veikko Antero Kos-kenniemen tunnettua runoa.

Peltolan mukaan näytelmässä on kyse monenlaisesta yksinäisyydestä.

– Se on myös yhteiskunnallinen ongel-ma. Ehkä tässä meidän kulttuurissamme ja tavassamme elää on jotakin totaalista yksi-näisyyttä. Ne ihmiset, joilla ei ole työtä, työ-yhteisöä tai perhettä, jäävät usein yksin, ja myös siksi, että yhteiskunnan turvaverkko-jen reiät ovat kasvaneet.

Näytelmään sisältyy ajatus luonnosta vie-raantumisesta.

– Se on surullinen ajatus, jota pohdin pal-jon. Ihminen on lajina irtautunut luonnon kiertokulusta. Ihminen on elänyt väärin, kun se on ylentänyt itsensä luonnon herraksi. Se on akuutti huoli, kun ajattelee tulevaisuut-ta ja esimerkiksi lapsenlapsia, Mikä olisi tie elää oikein, miettii Peltola.

Näytelmän lavastus, tamperelainen kau-punkimiljöö toimii sekin yksinäisyyden ver-tauskuvana. Yhteisöllisyys on vähentynyt.

– Kaupunkikulttuurissa asutaan päällek-käin ja vierekkäin, mutta ei välttämättä tun-neta naapureita eikä ole yhteyttä toisiin ih-misiin.

Sanat ovat siltoja Vaikka yksinäisyyden lisääntymisestä puhu-taan nykyisin paljon, Peltolan mukaan se on myös ikuinen ja ajaton aihe.

– Näytelmässä on paljon asioita, jotka ovat tunnistettavia aikana kuin aikana. Ai-

na on kyse rakkaudesta ja kaipuusta. Samaa mieltä on vieraileva näyttelijä Sa-

ri Mällinen, joka nähdään näytelmän toi-sessa naisroolissa.

– Vaikka ihminen olisi yksinäinen ja syr-jäytynyt, hänellä on edelleen tarve kuulua jo-honkin sekä kaipuu olla yhteydessä toiseen ihmiseen. Kirjailija Claes Andersson on sa-nonut, että ”sanat ovat siltoja toisten luo”, si-teeraa Mällinen, joka on näytellyt vain ker-ran aiemmin Tampereella. Peltolan kanssa hän on tehnyt yhteistyötä KOM-teatterissa.

Mällisen ohella Koiran morsiamissa näyt-televät Työväen Teatterin omat näyttelijät Teija Auvinen ja Saska Pulkkinen.

Kun Auvinen tutustui tekstiin, hänelle tu-li hätä teoksen puolesta.

– Tämä on tärkeä näytelmä pienestä ih-misestä. Toivoin hartaasti, että tämä vali-taan esitettäväksi, ja onneksi toiveeni toteu-tui. Vaistoni sanoo, että katsojat kaipaavat tämänkaltaista, lähes laboratorion omais-ta ihmiskuvausta, jota harvoin pääsee seu-raamaan.

Saska Pulkkinen on näytellyt TTT:ssa kaksi ja puoli vuotta ja ollut mukana isois-sa näytelmissä.

– Koiran morsiamet tuo virkistävää vaih-telua rooleihini, ja on hienoa vihdoin pääs-tä pienelle näyttämölle, kertoo Pulkkinen,

jolla on tänä syksynä näyttävä rooli myös Poikabändi-näytelmässä isolla näyttämöllä.

Peltola on hyvin tyytyväinen näytelmän-sä työryhmään. Mukana on joukko rautai-sia ammattilaisia, joiden kanssa ohjaaja on tehnyt yhteistyötä pitkään.

Koko ryhmää innostaa, että Koiran mor-siamet on uusi näytelmä, kantaesitys. On aina juhlallista, kun teosta ei ole esitetty aiemmin eikä sille ole vertailukohtaa. Te-kijät pääsevät tutkimaan aihetta alusta läh-tien.

Peltola kirjoittaa tekstin hyvin valmiiksi. Tavoitteena on, että siihen ei juuri enää teh-dä muutoksia.

– Sirkulla on omintakeinen tapa kirjoit-taa, hänen tekstissään on ihan oma klangin-sa, kiittää Mällinen.

Koiran morsiamet on psykologinen tril-leri, mutta se ei kuitenkaan ole realistinen psykologinen draama.

– Näytelmässä on absurdi kulma, asiat ovat vinksahtaneita. Maailma lonksuu, ku-vailee Peltola.

– Todellisuuden lohduttomuutta ei kui-tenkaan voi koskaan ylittää teatterissa, hän lisää.

Tehtävänä koskettaaEntä mikä on Koiran morsiamien viesti kat-

Tarina yksinäisyydestä

Peruskysymyksen äärellä jo 35 vuottaSirkku Peltola on työskennellyt teatterissa 35 vuotta. Hän on yksi maamme merkittävimmistä näytelmäkirjai-lijoista ja ohjaajista, jonka uran varrelle mahtuu 30 näy-telmätekstin lisäksi yli 60 ensi-iltaa suomalaissa ammat-titeattereissa.

Peltola on toiminut Kuopion ja Lahden kaupunginte-attereissa. Lisäksi hän on ohjannut teoksia muun muas-sa KOM-teatteriin, Hämeenlinnan kaupunginteatteriin ja Helsingin kaupunginteatteriin.

Peltolan työt ovat kiinnostaneet myös ulkomailla, sil-lä näytelmiä on käännetty 15 kielelle, ja niistä on ollut 25 ensi-iltaa ulkomaisissa ammattiteattereissa.

Viime vuosina Peltola on työskennellyt Tampereen Työväen Teatterissa, jossa hän on ohjannut muun muas-sa neliosaisen trilogian Suomen hevonen, musikaalit Su-ruttomat, Anna-Liisa, Tytöt 1918 sekä draamat Pieni raha ja Ihmisellinen mies.

Viime vuonna hänet palkittiin Pro Finlandia -mitalilla.

Tekstiä syöksyvirtauksenaPeltolan uusin näytelmä Koiran morsiamet eroaa hä-

nen muista näytelmistään siten, että se syntyi nopeasti. – Tämä näytelmä syntyi syöksyvirtaustekstinä, hyvin

nopeasti. Yleensä työskentelen niin, että minulla on usei-ta tekstejä työpöydällä samaan aikaan, ja työstän niitä pitkään. Yleensä myös kerään runsaasti aineistoa ja teen paljon taustatöitä.

Pässi-näytelmää Peltola kirjoitti kaikkiaan kahdeksan vuotta. Myös Tytöt 1918 oli useiden vuosien prosessi.

Peltolalla on jo tekeillä kolme uutta näytelmää. – En voi vielä kertoa niistä tarkemmin, mutta työt ovat

erilaisia. Joukossa on myös iso spektaakkeli. Peltolalla on erinomainen kyky tehdä tarkkoja havain-

toja yksittäisestä ihmisestä, ja samalla tarina laajenee kä-sittelemään myös ajan ilmiöitä ja yhteiskuntaa.

– Yritän ratkaista samaa peruskysymystä koko ajan, eli kysymystä ihmisen roolista tässä maailmassa ja suh-teessa muihin ihmisiin. Pyrin havainnoimaan niitä muu-toksia ja murroksia, joita yhteiskunnassa tapahtuu, vaik-ka ne ovatkin nopeita.

– En edes tiedä, olisiko mahdollista kirjoittaa tarinaa, joka ei olisi yhteiskunnallinen, pohtii Peltola.

Sirkku Peltola on kirjoittanut 30 näytelmää. Viime vuonna hänet palkittiin Pro Finlandia -mitalilla.

A 13SILTA 10/2019

sojille? Pystyisimmekö tekemään jotakin lä-himmäistemme yksinäisyyden vähentämi-seksi?

Sirkku Peltola ajattelee, että teatteri voi herättää tunteita. Siksi se on tärkeää.

– Uskon katarttiseen empatian kokemuk-seen. Se puhdistaa sielua ja avaa näkemään muita ihmisiä ympärillä, ja tekee meistä myötätuntoisempia. Samalla se opettaa jo-takin itsestämme.

– On hieno hetki, kun teatteri aiheuttaa aidon liikahduksen ihmisen sielussa. Silloin voi todeta, että jotakin oikeata siinä jutussa on, lisää Peltola.

Hän iloitsee, että ihmiset haluavat edel-leen tulla teatteriin, vaikka suoratoistopal-velut tarjoavat runsaasti laadukasta katsot-tavaa.

– Se on suoranainen ihme. He haluavat nähdä näyttelijän, ja he haluavat kuulla ta-rinan. Siinä on jotakin ikiaikaista, tapa kiin-nittyä maailmaan ja yhteisöön. Se on säily- nyt jo 2500 vuotta, ja säilyy edelleen.

Teatteri eroaa tv-sarjoista ja elokuvista kuitenkin siten, että ihminen voi jakaa het-ken ja tilan tarinankertojien kanssa. Se het-ki ei enää palaa.

– Voin tulla katsomaan näytelmän uudel-

leen, mutta se ei ole enää sama näytelmä. Tässä ainutkertaisuudessa on jotakin pyhää, miettii Sirkku Peltola. ✦

Koiran morsiamet -näytelmän kantaesitys 9.10. kello 19 Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa

Käsikirjoitus ja ohjaus: Sirkku PeltolaRooleissa: Sari Mällinen, Teija Auvi-

nen ja Saska PulkkinenLavastus: Hannu Lindholm, puvut:

Marjaana Mutanen, valo- ja äänisuun-nittelu: Kyösti Kallio

Seminaari yksinäi-syydestäTampereen seurakuntien diakonia ja yhteiskun-tavastuu sekä Lähde-lii-ke järjestävät torstaina 7. marraskuuta seminaa-rin, jossa pohditaan kei-noja yksinäisyyden ja ul-kopuolisuuden vähentä-miseksi.

Seminaarin aluk-si luennoi opetusneu-vos, kasvatuspsykologi-an dosentti Nina Juntti-la, joka on tutkinut lasten ja nuorten yksinäisyyttä Turun yliopistossa useis-sa tutkimushankkeissa. Hän on myös kirjoitta-nut kirjan Kaiken keskellä yksin (Tammi, 2018), joka käsittelee aikuisten yksi-näisyyttä.

Kahvitauon jälkeen pu-huu Y4 Works -yrityk-sen kehitysjohtaja ja luo-kanopettajaopiskelija Emil Salovuori, joka esit-telee Lähde-liikkeen ide-oita ja toimintamalleja yksinäisyyden vähentä-miseksi.

Lähde-liikkeessä on mukana joukko yrityk-siä sekä Helsinki Mis-sio, Mannerheimin Las-tensuojeluliike, Suo-men Mielenterveys ry ja Me-säätiö, jonka tarkoi-tuksena on vähentää yh-teiskunnallista eriarvois-tumista ja syrjäytymistä.

Seminaarin aikana osallistujat saavat keskus-teluryhmissä pohtia, mi-tä yhdessä voidaan teh-dä yksinäisyyden vähen-tämiseksi.

Lähre sääki! – seminaari yksinäisyydestä 7.11. kello 13–16 Seurakuntien talo, Näsin Sali, Näsilinnankatu 26 Kahvitauko klo 14.15–14.45

Ilmoittautuminen ja mahdolliset ruoka-ai-nerajoitteet viimeistään 31.10. sähköpostitse: dyv.tampere@evl.fi

”Rujon männyn olen jo juuria myöten kahlannut. Se ei enää pääse yllättämään. Sen sisällä on vuosirenkaat. Mahtuu minuunkin niitä. Vuosia. Ne vaan ei nätisti jaksotu valon, lämmön ja ravinteiden mukaan. Minun vuosirinkini koostuu vilusta, hämärästä ja tarjouseinek-sestä.”

”By the way, siitä on kolme vuotta, kun sisareni on poistunut viimeksi asunnos-tamme. Kolmio on kutistunut: sohva, ikkuna ja vessa. Ehkä hän on. Aika raskas sisko.”

Sitaatit ovat näytelmästä Koiran morsiamet.

Koiran morsiamet -näytelmän rooleissa ovat Teija Auvinen (vas.), Saska Pulkkinen ja Sari Mällinen. Näytelmän on kirjoittanut ja ohjannut Sirkku Peltola (edessä).

Ta

mp

ere

lain

en seurakuntalehti

A 14 SILTA 10/2019

”Kun vierailin Messukylän vanhassa kirkossa alle kouluikäisenä, pelkäsin kävellä paksulla lattialla. Olin kuullut, että sen alle oli haudattu vainajia”, kertoo Kari Salonen.

Hyv

ä ty

ypp

i

Tarinoita taloista ja elämästä

Tamperelaisia rakennuksia kuvaavat vanhat postikortit kiehtovat Kari Salosta monellakin tavalla.

– Talot kertovat tarinoita omasta ajastaan ja tehtävästään sekä paik-kakunnan historiasta –ylipäätään arvoista ja kulttuurista, pohtii Sa-lonen, jonka kiinnostus taloihin on

myös ammatillista. Eläkkeellä oleva mies on tehnyt elä-mäntyönsä arkkitehtina ja Tampereen Teknillisen Kor-keakoulun professorina.

Postimerkkejä ja -kortteja keräilevä Salonen omistaa noin 6000 Tampere-aiheista postikorttia, jotka ovat pe-räisin 1800-luvun lopulta 1940-luvulle.

Postimuseossa esillä olevaan Tampereen talojen ta-rinoita -näyttelyynsä hän on valinnut 91 postikorttia. Näyttelyn kartta havainnollistaa talojen sijainnin kat-sojalle.

– Tampereen keskustassa rakennettiin ripeästi uusia taloja 1800–1900-lukujen vaihteessa, varsinkin radan ja Tammerkosken välisellä alueella. Vesijohto mahdollisti jo isojenkin kerrostalojen rakentamisen, kertoo Salonen.

Salonen on pahoillaan, että moni postikortin talo on jo hävinnyt katukuvasta. Satakunnankadulla sijain-nut Luterilainen rukoushuone purettiin vuonna 1968 ja Laukontorilla, alarannassa sijaitseva Kauppaseuran ta-lo vuonna 1956.

– Molemmat ovat olleet ainutlaatuisia rakennuksia. Niitä ei nykypäivänä purettaisi, vaikka ne olisivat huo-nokuntoisiakin.

Postikorttien lähetysmäärät alkoivat kasvaa 1800-lu-vun lopulta alkaen. Samoihin aikoihin valokuvien otta-minen yleistyi. Kaupunkimaisemista ja nähtävyyksistä tuli pian suosittuja korttien aiheita. Painotekniikan ke-hitys ja postimaksujen halpeneminen lisäsivät kuvapos-tikorttien suosiota.

Keräilijän mukaan kortista muodostui aikansa pi-kaviestiväline.

– Kortissa saattoi esimerkiksi lukea, että ”hakekaa minut asemalta huomenna”. Siihen aikaan ihmiset luot-tivat Postin toimintaan, hymyilee Salonen.

– Kortteja käytettiin runsaasti myös kaupalliseen kir-jeenvaihtoon, ja tietenkin niitä lähetettiin Tampereelta tervehdyksinä sekä kotimaahan että ulkomaille.

Kaikki näyttelyn kortit ovat postitse lähetettyjä. – Kerään lähetettyjä kortteja, koska viestit ovat olen-

nainen osa korttia. Ne kertovat sen ajan ihmisten tari-noita, ja niitä on viehättävää tutkia, miettii Salonen.

Hän harmittelee, että nykyisin suomalaiset lähettä-vät vain harvoin postikortteja. Eniten niitä postitetaan jouluna ja ystävänpäivänä.

– On sääli, että kortteihin ei enää kirjoiteta käsin pit-kiä viestejä, ja kieli rapistuu. Sähköisistä viesteistä ei jää jälkipolville mitään jäljelle. ✦

TEKSTI: Kirsi Airikka KUVA: Hannu Jukola

Tampereen talojen tarinoita -postikorttinäyttely Postimuseossa 3.11. saakka, museokeskus Vap-riikki, Alaverstaanraitti 5. Kari Salonen esittelee näyttelyä yleisölle perjantaina 4.10. ja 1.11. kello 17. Perjantaisin kello 15–18 Vapriikkiin on vapaa pääsy.

Lisää tamperelaisista taloista: siltalehti.fi

A 15SILTA 10/2019

HENGEN LEIPÄÄ

Hengen leipää on Silta-lehden juttusarja, johon toimitus pyytää kirjoituksia seurakuntalaisilta sekä seurakuntien työntekijöiltä.

Lukijalta

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolaki velvoittavat myös lääkäreitäSari Tanus on antanut haastattelun, jossa hän kyseen-alaistaa samaa sukupuolta olevien avioliitot sekä haas-taa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuden yhdenvertaisuuteen. (Silta 9/2019)

Lisäksi hän antaa väärää tietoa translain kokonais-uudistuksen sisällöstä. Haastattelu on erityisen ras-kauttava, sillä Sari Tanus esiintyy artikkelissa lääkärinä.

Lääkäreiden tulee toiminnassaan kunnioittaa poti-laan oikeuksia sekä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvola-keja, jotka selkeästi kieltävät syrjinnän muun muassa perhemuodon, ihmissuhteen, seksuaalisen suuntau-tumisen ja/tai sukupuoli-identiteetin perusteella.

Kyseessä on lakisääteinen, yhteiskunnalliseksi nor-miksi vakiintunut syrjinnänkielto, eikä siis maku- tai mielipideasia, saati sateenkaari-ihmisoikeusjärjestöjen propaganda. Myöskään uskonnonvapaus tai uskon-nollinen vakaumus ei anna lupaa syrjintään.

Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten tulee sitou-tua yhdenvertaisuuden edistämiseen, jotta potilaat taustastaan huolimatta uskaltavat käyttää tarjottuja palveluja omana itsenään.

Ajatus siitä, että julkisuudessa avoimeen syrjintään syyllistyvä lääkäri voisi uskottavasti toimia vastaan-otolla sensitiivisesti ja yhdenvertaisesti kaikkia potilai-taan kohtaan, on äärimmäisen ristiriitainen.

Miten ihmeessä potilas voisi luottaa tällaisen am-mattilaisen kykyyn kohdata hänet asiallisesti ja kun-nioittavasti? Poliiseilta edellytetään nuhteettomuutta myös virka-ajan jälkeen. Näin tulee luonnollisesti olla myös lääkärien ja kaikkien sote-ammattilaisten osalta.

Mikko VäisänenToiminnanjohtaja, YTM, seksuaalineuvoja

Pirkanmaan Seta/ Sinuiksi-palvelu

Sanan-, mielipiteen - ja uskonnonvapaus kuuluvat kaikilleHämmästelen Pirkanmaan Setan toiminnanjohta-ja Mikko Väisäsen tulkintaa haastattelustani, hänen toimintaansa siihen liittyen ja vastineessaan minulle esittämiä syytöksiä.

Kaiken toimintani perustana on se tosiasia, että jo-kainen ihminen on ainutlaatuisen arvokas ja jokaista on kohdeltava asiallisen kunnioittavasti, riippumatta mistään ihmiseen itseensä, hänen taustaansa tai ym-päristöönsä liittyvistä tekijöistä.

Sanan-, mielipiteen- ja uskonnonvapaus on länsi-maisen demokratian, sivistysvaltion keskeinen oikeus. Se kuuluu jokaiselle, toiminnanjohtajan lisäksi myös lääkärille. Sen oikeuden käyttäminen, mielipiteen il-

maisu ei lähtökohtaisesti ole kenenkään syrjintää eikä kerro kunnioituksen puutteesta.

Lääkärinä minua ohjaavat ja velvoittavat lakien li-säksi lääkärinvalani, lääkärin eettiset ohjeet ja kristitty-nä myös ohjeistus lähimmäisen, jopa vihollisen rakas-tamisesta. Näin myös muissa toimissani ja vapaa-ajal-lani.

On ymmärrettävää, jos Mikko Väisänen ei ole kovin tarkasti tutustunut gynekologin vastaanottoon.

Voin kertoa, että jokaisella käynnillä käsitellään tai ainakin sivutaan herkkiä, hyvin henkilökohtai-sia asioita, joten potilaslähtöinen, luottamuksellinen, kunnioittava ja ammatillinen kohtaaminen on koko toiminnan perusta aivan jokaisen potilaan kohdalla.

Translain kokonaisuudistuksen sisältöä ei artikkelis-sa käsitelty lainkaan, joten väite väärän tiedon antami-sesta ihmetyttää.

Ihmetystä herättää myös se, että artikkelissa kerto-mani johdosta Väisänen oli lähestynyt myös lääkä-rikeskustani, peräänkuuluttanut sen vastaavilta toi-menpiteitä minun suhteeni ja niiden puuttuessa ky-seenalaistanut keskuksen toiminnan lain säätämäl-lä tavalla.

Pyydän, ettei aiheettomia syrjintäväitteitä levitetä! Sen sijaan toivon Pirkanmaan Setan, toiminnanjoh-taja Väisäsen johdolla, kunnioittavan jokaisen sanan-, mielipiteen- ja uskonnonvapautta.

Sari TanusKirkkovaltuutettu

ErikoislääkäriKansanedustaja

Toimitus vastaa: Sari Tanusta on haastateltu Sillan Luottamuksen ar-voinen -juttusarjaan Tampereen seurakuntien luotta-mushenkilönä ja kansanedustajana.

Jutussa on ainoastaan kaksi kommenttia, joissa hän viittaa omaan koulutus- ja ammattitaustaansa. Siihen hänellä on toki oikeus.

Kirsi AirikkaPäätoimittaja, Silta

Ehtoollinen seisten on rauhaton Kipeäpolvinen seurakuntalainen tiedusteli Silta-leh-dessä (9/2019) mahdollisuutta ehtoollisen nauttimi-seen seisten. Ymmärrän tarpeen, ja on hyvä tietää, että seisominen on aina sallittua.

Pääsääntöisesti kannatan kuitenkin polvistumis-ta, enkä pidä Tuomas- tai muista messuista, joissa on seistävä ehtoollisella. Se on rauhatonta ja ahdistavaa jonon liikkuessa eteenpäin.

Polvistuessa saa hiljentyä, rukoilla ja keskittyä py-hään sakramenttiin.

Mika Kulmala

Kuka selittäisi, mitä Kongossa tapahtuu?Kongon demokraattisessa tasavallassa on vaka-va ebola-epidemia. Niitä on koettu Afrikassa ai-emminkin, mutta ei koskaan tätä ennen konflikti-alueella. Epidemia riehuu Pohjois- ja Etelä-Kivun alueella, jossa noin 130 aseellista ryhmää taistelee alueen hallinnasta. Siksi taudin hoito ja tartunto-jen estäminen on erityisen haastavaa.

Mutta ebola on vain yksi Kongon haasteista. Maassa on ollut jatkuva aseellinen selkkaus jo 20 vuoden ajan, eikä loppua näy. Viime vuoden aika-na 1,8 miljoonaa ihmistä joutui pakenemaan ko-deistaan levottomuuksia. Jopa 12,8 miljoonaa ih-mistä tarvitsee välitöntä apua ja suojaa.

Kongolainen ystäväni vieraili hiljattain rauhal-lisemmassa naapurimaassa, Burundissa, yhdes-sä 14-vuotiaan poikansa kanssa. Illalla he meni-vät kävelylle pääkaupungin kaduille. Poika ky-syi isältään: “Miten täällä voi kävellä ulkona iltai-sin?” Nuorimies oli tottunut asumaan kaupun-gissa, jossa kidnappaukset, ryöstöt, ammuskelut

ja raiskaukset olivat arkipäivää eikä ulkona voinut liikkua enää kuuden jälkeen illalla. Tuon iltakäve-lyn aikana poika oppi, että elämä on hyvin erilais-ta Kongon ulkopuolella.

Soitin tänä aamuna työkaverilleni Kongoon. Hän kertoi: “Meillä on oikeus elää rauhassa, niin kuin muualla eletään. Rukoilkaa puolestamme. Tehkää parhaanne Kongon hyväksi. En tiedä, mitä se voi kohdallanne tarkoittaa, mutta tehkää parhaanne. Auttakaa meitä.”

Kongon demokraattisessa tasavallassa suu-rin osa väestöstä on kristittyjä. Kun Paavali pu-hui seurakunnasta, hän käytti kielikuvaa ruumista, jossa on monta osaa: “Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet (1.Kor.12:26).” Tunnemmeko kristittyinä ruumiissamme sen tuskan, jota Kon-gon sisaremme ja veljemme kokevat? Mitä voim-me tehdä lievittääksemme Kristuksen ruumiin ko-kemaa kipua?

Kun viimeksi kävin Kongossa, haastattelin 17-vuotiasta nuorta miestä, joka eli jatkuvassa ki-vussa. Häntä oli ammuttu jalkaan tulitaistelussa. Haastattelun lopussa kysyin häneltä, mitä hän ha-luaisi sanoa seurakunnille Suomessa. Hän vasta-si: “Congo, masasi, wapi.” Tuo swahilinkielinen il-maisu tarkoittaa: “Ei ole sanoja kuvaamaan sitä, mitä Kongossa tapahtuu.” ✦

Lähetysjärjestö Fida työskentelee Kongon demokraattisessa tasavallassa yhdessä paikallisen helluntaikirkon kanssa sodan vammauttamien lasten parissa.

Hannu HapponenKirjoittaja asuu Ugandassa ja on Fida Internationalin palveluksessa.

”... elämä on hyvin erilaista Kongon ulkopuolella.

Tamperelainen

seurakuntalehti

Kirjoita mielipiteesi Sillan lukijapalstalle! Kirjoita Silta-lehden yleisönosastoon mieltäsi askarruttavasta asiasta tai anna palautetta lehdestä. Tekstin ihannepituus on noin 1200 merkkiä välilyönteineen.

Lukijalta-palstalla julkaistavaksi toivottuihin teksteihin on aina liitettävä lähettäjän nimi ja yhteystiedot.

Jos haluat tekstin julkaistavaksi nimimerkillä, laita siitä mainin-ta tekstin yhteyteen ja käytettävä nimimerkki. Tällöin yhteystiedot jäävät vain toimituksen tietoon.

Palautetta ja lukijapostia voi lähettää osoitteisiin: toimitus@siltalehti.fi Silta, Tampereen ev.lut. seurakuntayhtymä, PL 226, 33101 Tampere siltalehti.fi/palaute

A 16 SILTA 10/2019

KOLUMNITIESITKÖ?

siltalehti.fi6. vuosikerta • Kustantaja / julkaisija: Tampereen ev. lut. seurakunnat• Toimitus: päätoimittaja Kirsi Airikka, p. 050 381 0970, toimitussihteeri Asta Kettunen, p. 050 438 2716, s-posti: toimitus@siltalehti.fi ja etunimi.sukunimi@evl.fi. Osoite: Seurakuntien talo,Näsilinnankatu 26, PL 226, 33101 Tampere.• Kaupalliset ilmoituksetTamperelainen – ilmoitusmyynti Tero Taipale p. 040 641 1163, Susanna Ruusunen, p. 0400 134 212, etunimi.sukunimi@tamperelainen.fiAineistot: tre.ilmoitukset@tamperelainen.fi. Valmistetta-

vat ilmoitukset ilmestymistä edeltävän viikon ma klo 14, valmiit ilmestymistä edeltävän viikon ke klo 12.• Jakelu: Tamperelainen. Jakelupalaute: jakelupalaute.fi/silta. Susanna Ruusunen, 0400 134 212, susanna.ruusunen@media.fi• Tilaukset: sari.laakso@evl.fi, p. 03 219 0111• Taitto: Timo Saarinen/www.pelagus.fi• Painosmäärä: 95 000 kpl • Paino: Alma Manu, Tampere• ISSN: ISSN 2342-0979 (painettu), ISSN 2342-0987 (verkkojulkaisu)

• Seuraavat lehdet ilmestyvät: ke 6.11., aineisto 16.10. mennessä, ke 4.12.., aineisto 13.11. mennessä

Taide on valhe, joka auttaa meitä näkemään totuudenJo lapsesta asti minulla on ollut tapana tutkia isäni postikorttikokoelmia. Isän keräilemät postikortit pi-tävät sisällään värisyttäviä otoksia ajasta ja ihmisyy-destä. Historiasta, joka vääjäämättä tapahtuu meis-sä ja menneisyydessä.

Kootessani materiaaleja tulevaa tietokirjaani var-ten eksyin jälleen isäni korttikokoelmien pariin. Fa-sismin historiaa käsittelevää kansiota tutkiessam-me jäimme isän kanssa tuntikausiksi kiinni histo-riallisiin kertomuksiin, sekä niihin murheellisiin kuviin, jotka ovat ikuistaneet ihmiskunnan synkin-tä julmuutta. Kuvia katsellessamme isäni lainasi Ed-mund Burken sanoja muistuttaen: pahuuden voit-toon tarvitaan vain se, että hyvät ihmiset eivät tee mitään.

Kuvia selatessani huomioni kiinnittyi erityises-ti erääseen korttipariin. Päällimmäinen postikortti oli mustavalkoinen kuva raunioituneesta pikkukau-pungista. Sen alle oli liimattu kuva Pablo Picasson maalaamasta taulusta, joka picassomaiseen tyyliin henki tekijänsä mielenmaisemaa. Kuvien välillä oli voimakas kontrasti, ja silti niissä oli jotakin samaa.

Postikorteissa kuvattiin Gernikan pikkukaupun-

kia Espanjan Baskimaassa. Tapahtuman aikoihin, keväällä 1937, Gernika oli vain muutaman tuhannen asukkaan asuttama, pieni ja vanha kaupunki. Näi-hin aikoihin Espanjassa käytiin sisällissotaa. Baskit vastustivat kenraali Francon johtamia kapinallisia, ja heille kaupunki oli baskien vapauden symboli.

Espanjan tuleva diktaattori Franco oli liittoutunut Saksan natsien ja Italian fasistien kanssa. Kun sak-salaisten uudet ilmavoimat tarvitsivat harjoituskoh-detta, antoi Franco surutta heidän käyttöönsä Ger-nikan. Pian Baskimaan taivaalle ilmestyi hyönteis-parven lailla saksalaisia pommikoneita, jotka mou-karoivat Gernikan maan tasalle.

Pommitus oli siihen mennessä suurin siviilikoh-teeseen tehty lentopommitus ja ensimmäisiä ko-ko sotahistoriassa. Julman, odottamattoman hyök-käyksen tavoitteena oli ainoastaan Gernikan tuho-aminen sekä kauhun kylväminen tasavaltalaisten keskuuteen. Pommituksessa kuoli joka kolmas kau-pungin asukas, uhreja oli yhteensä 1 700.

Gernikan kohtalo järkytti taiteilija Pablo Picas-soa. Surun murtamana hän maalasi kuuluisimman teoksensa Guernican (Baskiksi Gernika). Kubistinen maalaus pommitusten kauhuista on hyvin tulkin-nanvarainen, mutta jopa isän esittelemästä posti-kortista välittyi kauhun ja ahdistuksen tunnelma.

Kun natsit valloittivat Pariisin, etsivät he Picasson käsiinsä. Taideteosta osoittaen he vaativat Picassoa tilille, kysyen: tekö sen teitte? Picasso katsoi natseja ja vastasi:”Ei. Te teitte sen”. ✦

Linda HuhtinenKirjoittaja on tamperelainen runoilija, radiojuontaja ja avaruuden ystävä.

Han

nu

Juko

la

Asko ja Aino eli Seela Sella ja Puntti Valtonen kohtaavat näytelmässä tanssivan, laulavan, soittavan, lohduttavan ja filosofoivan konduktöörin Safka Pekkosen.

Elämää, uskoa ja ystävyyttä perataan matkalla pohjoiseenVanha nainen ja keski-ikäinen mies kohtaavat junassa. Tampe-reen Työväen Teatteriin saapunut Yhtä matkaa -näytelmä on yhtä ai-kaa hauska, lämmin ja syvällinen. Tartu hetkeen, sillä oma elämä ei tapahdu jossain muualla.

Aino (Seela Sella) ei kauaa is-tu puhumattomana, kuten suoma-laiset julkisissa liikennevälineissä tuppaavat tekemään.

Hahmo on alussa suorastaan päällekäyvä. Vähitellen kahden ih-misen elämäntragediat purkau-tuvat tarinoiksi, joiden kautta toi-silleen vieraat matkakumppanit muuttuvat ystäviksi – jopa päättä-vät jatkaa yhtä matkaa.

Muuttuuko ihminen – ja mihin suuntaan?Tarinassa on sekä mystisiä että jo-kapäiväisiä elementtejä. Junailijaa esittävä Safka Pekkonen, joka on suunnitellut myös esityksen musii-kin, tanssahtelee välillä kuin nuori varsa, mutta välillä etenee kuin ou-

to kuoleman sanansaattaja.Leena Tammisen tekstissä osa

repliikeistä on syvämietteisiä, ku-ten ”Aika ei jää varastoon. Ilman keskustelua maailma pysähtyy. Ei rakkaus käytössä kulu. Jos on en-sin antanut itselleen anteeksi, siitä on helpompi puhua.”

Kerran Asko (Puntti Valtonen) pääsee jopa uppoutumaan Hamle-tin syvyyksiin ja toisessa kohtaa ih-misen luonto-suhteeseen: ”Eikä ihminen muutu, se repii luonnosta niin kauan kuin irti lähtee.”

Huudetaanko tunnelissa apua vai armoa: elämää suojelemaan pyrkivät ovat kuitenkin ihan taval-lisia ihmisiä.

Pääsemmekö perille – ja missä se on?Juna kohti pohjoista lähtee viimei-seltä laiturilta. Pääseekö se koskaan perille?

Pitkällä matkalla päädytään poh-diskelemaan kuoleman jälkeistä elämää ja Jumalan olemassaoloa:

”Koko uskon idea on siinä, ettei sitä tarvitse todistaa.” Miltä sielu näyt-tää, ja ovatko kaikki sielut eri nä-köisiä, siinäpä oivia kysymyksiä.

Matkalla otetaan esiin myös jo-kapäivän toteamuksia, kuten se, et-tä naimisiin mennään rakkaudes-ta. Onko tarinassa viittauksia myös nykypäivän pakko-markkinointiin, kun kaikesta on tehtävä kaupalli-sesti kiinnostavaa?

Lavastaja Martti Aiha, videoku-vaaja Jonathan Miller ja valosuun-nittelija Lari Palander ovat onnis-tuneet liikkuvan junan illuusion luomisessa, ohjaaja Kari Paukku-nen tilankäytössä ja myös ääni-suunnittelija Tuomas Fränti ja pu-kusuunnittelija Auli Turtiainen tehtävissään.

Tämä Kulttuurikoneen tuotanto sai Helsingin-ensi-iltansa maalis-kuussa Kansallisteatterissa ja aloit-ti sen jälkeen yhteistyökautensa Tampereen Työväen Teatterissa. ✦

Asta Kettunen

Joh

nn

y K

orkm

an / K

ansalliste

atteri

Kolumnistien esittelyt ja kommentointi: siltalehti.fi

SILTA

”Pahuuden voittoon tar-vitaan vain se, että hyvät ihmiset eivät tee mitään.

A 17SILTA 10/2019

Kaihdin Pukkila OySatamakatu 8, 33200 Tamperema-pe klo 10-17, la 10-14(03) 3122 0900 I 0400 633 227

• Sälekaihtimet ja varaosat• Parveke- ja terassikaihtimet• Rulla-, vekki- ja laskoskaihtimet• Pimennys- ja screenkaihtimet• Verhokiskot ja -tangot• Liukuovet ja kaapistot• Taite- ja tilanjako-ovet• Markiisit ja screenit• Tahoma automaatiojärjestelmä• SomfyProtect

Ketarantie 4 A, Tampere

Tiedustelut asumisasioissa:

Kati Laine, 040 772 0249

www.nurmikoti.fi- tehostetun palveluasumisenkoti -

Tervetuloatutustumaan!Tervetuloatutustumaan!

Asumispalvelua pysyvään- tai väliaikaiseentarpeeseen

puh. 0500 437637

www.kotimiespalvelukodit.fi

Tarvitsetko HoitokotiaPalveluasumisen hoitokodissa vapaa asukas paikka nyt tarjollakokoaikaiseen- tai väliaikaiseen tarpeeseen. Hoitokoti toiminut 20 vuotta, Tampereella.

Kysy lisää: Puh 0500 437637merja.koivumaki@kotimiespalvelukodit.fiwww.kotimiespalvelukodit.fi

Takahuhdin koululla avoimet ovetTakahuhdin koululla vietetään juhlapäivää ja avoimia ovia 26. lokakuuta. Juhlaan on aihetta, kos-ka tänä vuonna tulee kuluneeksi 80 vuotta vanhan koulurakennuksen valmistumisesta.

Nykyään vanhassa koulurakennuksessa toimivat luokat esikoulusta neljänteen luokkaan, ja luokat 5–9 ovat viereisellä tontilla sijaitsevassa rakennuk-sessa, joka valmistui vuonna 1963. Tämän koulura-kennuksen nimi oli vuoteen 2010 saakka Ristinar-kun koulu, ja samassa rakennuksessa oli myös Mes-sukylän lukio.

Syksyllä 2010 Takahuhdin ja Ristinarkun kouluis-ta tuli yhtenäiskoulu, jonka nimeksi tuli Takahuhdin koulu. Messukylän lukio sulautettiin Sammon Kes-kuslukioon. Yhtenäiskouluun kuuluu nykyään myös Irjalan koulurakennus.

Merkkivuotta juhlistetaan koulussa muun muassa oppimiskokonaisuuksilla, joissa oppilaat saavat tu-tustua koulurakennuksen ja alueen historiaan sekä kuulla kokemuksia koulunkäynnistä menneillä vuo-sikymmenillä.

Tarkoitus on myös tallentaa nykyisten oppilaiden koulumuistoja niin, että myöhemmin satavuotisjuh-

lissa on mahdollisuus saada tuulahdus opiskelusta vuonna 2019.

Oppilaat jättävät myös itsestään jäljen tuleviin ai-koihin istuttamalla Tampereen seurakuntien lahjoit-tamia narsisseja vanhan koulurakennuksen pihaan.

Yhtenäiskoulun hengessä pienet ja isot oppilaat tekevät istutustyöt yhdessä. He suunnittelivat innois-saan istutusprojektia ja kertoivat viihtyvänsä hyvin koulussa.

– Koulussa on kivointa kaverit, totesivat ysiluokka-laiset Anna Neva ja Kalle Pikkarainen.

Samoilla linjoilla olivat myös ekaluokkalaiset Joo-na Hartikainen, Maijastiina Vihervirta ja Joona Kallio. He kuitenkin halusivat lisätä, että myös ren-gaskeinut, jalkapallokentät ja iso liikuntasali ovat kou-lussa kivoja juttuja.

Sari Papunen

Avoimet ovet 26.10. kaikissa Takahuhdin kou-lun rakennuksissa kello 11–13. Entisillä oppilailla on mahdollisuus pitää luokkakokouksia koululla kello 13–15. Luokkakokoustilojen varaus: aarno.lyly@tampere.fi

Takahuhdin koulun oppilaat Joona Hartikainen (vas.), Kalle Pikkarainen, Maijastiina Vihervirta, Joona Kallio ja Anna Neva valmistautuvat istutta-maan Tampereen seurakuntien lahjoittamia narsisseja koulun pihaan.

Me

ri P

apu

ne

n

Haluatteko juhlalliset ja tun-nelmalliset kirkkohäät vähällä vaivalla? Riittää kun tulette paikalle ja sanotte ”tahdon”, seurakunta järjestää kaiken muun.

FB: tampereenhaayo

HÄÄYÖ 22.11.2019 Tuomiokirkossa

Ilm. p. 03 2190 705 (ark. klo 9–15)Tied: p. 050 587 5001Esteiden tutkinta väh. viikkoa ennen

A 18 SILTA 10/2019

Yhdessä vaikka ontuen

Dokumenttiin tallentuu etsiviä ihmisiäTEKSTI: Elisa af Hällström KUVAT: Rami Marjamäki

Seuraamme kuvaajan kans-sa tihkusateessa tyhjenevää Tammerkoskea ja odotam-me dokumenttielokuvan ku-vausryhmää. Edellinen sessio Tampereen yliopiston kappe-

lilla on venähtänyt.Kosken pohjakivet näkyvät jo patosillan

luona, virta sinnittelee. Kosken pauhu ei niin vain hiljene, kuten ei niidenkään, jotka ha-luavat uudistaa kirkon toimintaa, mietin. Elokuvan aiheena oleva yhteisöllisyys tus-kin on kirkossa läpihuutojuttu.

Toivottavasti se ei ole kivistäkään, sillä tutkimusten mukaan seurakunnissa on siir-rytty yhä enemmän kohti toimintaa, joka sekä suunnitellaan että toteutetaan yhdes-sä seurakuntalaisten kanssa. Yhteisöjen ai-ka -dokumentin ideana on kertoa näistä ko-kemuksista.

Ohjaaja Aki-Ville Auvinen, Tampereen seurakuntien nuorten aikuisten pappi Olli Viljakainen ja kuvaaja Olli Perttula pyräh-tävät vauhdikkaasti paikalle.

– Mitä mä teen, hyppään veteen, hymyi-lee Viljakainen.

Auvinen pyytää häntä kävelemään kos-ken viertä. Viljakainen on kipeyttänyt akil-lesjänteen, musta sateenvarjo keikkuu olka-päällä ja papinkaulus vilahtaa löysän takin alta. Näky on jotenkin riipaiseva. Joku on-kii lähellä.

– Ontuen mennään, kuvattava toteaa.Kaikkiaan kuvauspäiviä on 12, ja niitä on

lokakuun loppuun asti. Dokumentin pääta-rina seuraa muutaman ihmisen elämää, jo-ka on muuttunut yhteisön myötä.

– Tavoitteena on kartoittaa yhteisöjen lii-

kehdintää ja valottaa valtakunnallista ilmiö-tä asiantuntijoiden avulla, mutta myös ruo-honjuuritasolla, kertoo ohjaaja puhelimessa seuraavana päivänä.

– Kirkossa on aidosti etsiviä ja rehellisiä ihmisiä. Tämä on tuonut toivoa, että luteri-lainen kirkko on edelleen olemassa ihmis-tä varten.

Nina Linnovaaran ja Auvisen käsikirjoit-tamaa elokuvaa kuvataan myös Helsingis-sä ja Muoniossa. AlfaTV näyttää sen ensi vuonna, Sirius Media tuottaa ja päärahoit-tajat ovat Tampereen seurakuntayhtymä ja Kirkon Mediasäätiö.

Dokumentti tahtoo rohkaista kokeile-maan erilaisia lähestymistapoja seurakun-taelämään.

– Kirkko on lähtökohtaisesti uskovien yh-teisö, ja monilla on kaipuu perinteistä viik-komessua tiiviimpään yhteyteen muiden kanssa. Seurakunnan toiminta voi kutsua esimerkiksi nuoria aikuisia, kun he pääse-vät tekemään siitä omannäköistään ja -kuu-loistaan, Auvinen perustelee aiheeseen tart-tumista.

Sellaisena kuin oletEnsin dokumentin piti kertoa vain Uudesta Versosta, Tampereen seurakuntien toimin-taan kuuluvasta pääosin nuorista aikuisista muodostuvasta verkostosta, joka painottaa yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemistä.

– Olimme dokumentin alulle panijoita, mutta aika pian huomasimme, että kyseessä on iso ilmiö, kertoo Uudessa Versossa työs-kentelevä Viljakainen.

Hän uskoo, että yhteisöllisyys vaatii joh-tajuuden murrosta, vaikka kirkossa on pu-huttu toistakymmentä vuotta yhteisöistä ja Tuomasmessukin on ollut 80-luvulta alkaen.

– Haluan ajatella, että ilman työtovereita

työtä ei voi tehdä, vastuut vain ovat erilaisia.Samanmoisia esimerkkejä löytyy lähel-

tä ja kaukaa. Harjun seurakunnan Soivaa hoivaa -hankkeessa viedään vapaaehtoisten kanssa musiikkia hoivakoteihin. Helsingin Kallion seurakunnan Kivimessun pop up -kuoroon voi ilmoittautua vaikka vasta tun-tia ennen messua ja juliste kiteyttää päämää-rää: ”Haluaisimme nähdä sinut sekä kirkon penkissä että toteuttamassa messua”.

– Se, mikä erottaa seurakuntayhteisön harrastusyhteisöistä on, että tänne voi tul-la kuka vaan ja millaisena vain, harrastus ei määrittele tulijoita, Auvinen pohtii.

Ydin pysyyDokumentin haastateltavista pastori Timo Pöyhönen näkee tulevaisuuden kirkon sa-tojen, jopa tuhansien yhteisöjen verkostona (Silta 5/2019). Sillä kirkolla on selvä kristil-linen identiteetti, mutta muuten toimintata-pa on ennakkoluuloton ja rohkea, Pöyhö-nen sanoi.

– Timon kirja Yhteisöjen kirkko on ollut inspiroitavaa luettavaa, sanoo Auvinen, jo-ka on kokenut, että heillä on Uudessa Ver-sossa vapaus ja valtuus tehdä asioita. Par-haiten hän on viiden lapsen isänä tutustu-nut perhetalliin.

– Uudessa Versossa on oivallettu jotain tärkeää siitä, ettei kristinuskon tarvitse olla sitä, että käydään kerran viikossa messus-sa. Se voi olla syvempää elämän jakamis-ta ja yhdessä kasvamista. Talleissa on mah-dollisuus tutustua toisiin syvemmin, Auvi-nen kiittää.

Dokumenttia tehdessään hän on törmän-nyt vastaavaan.

– Monet kuvailevat seurakuntayhteisöä perheenomaiseksi paikaksi, jossa voi oppia toisilta. Ei myöskään ole pakko mennä sy-

välle, vaan se on mahdollisuus. Auvinen muistuttaa, että messun muotoa

voidaan uudistaa rankasti, mutta kristinus-kon ydin pysyy samana. Sen suhteen ei teh-dä kompromisseja.

– Haluamme pysyä tiukasti kiinni kristin-uskossa, mutta sitä, miten se tuodaan esiin, voidaan uudistaa.

Uudessa Versossa mietitään juuri nyt, mi-ten kehittää toimintaa yhteisölle sopivaksi.

– Nuoret aikuiset ovat löytäneet meidät, mutta jokaiselle tulee ikää, ikähaarukka le-venee. Moni haluaa pysyä yhteisössä, sanoo Viljakainen. ✦

Kirkon julkisuuskuvan takana pulppuaa ohjaaja Aki-Ville Auvisen (kesk.) mukaan kaunista, rikasta ja värikästä elämää. Dokumentilla voidaan näyttää, mitä on jäänyt piiloon. ”Yhteisöllisyys on mahdollista”, hän sanoo.

Nuorten aikuisten pappi Olli Viljakainen osallistui kuvauksiin syystihkussa. ”Toivon, että yhteisömme pysyy rohkeana kokeillessaan uutta ja uskaltaa epäonnistuakin”, hän sanoo.

A 19SILTA 10/2019

Runous elää ja haastaa

Pirkanmaan kirjallisuuden lää-nintaitelijana työskentele-vä Anna Elina Isoaro saapuu kahvila Runoon intoa puh-kuen. Uusi kirja, runokokoel-

ma Tämänilmaiset, on ilmestynyt hiljan, ja hänellä on mieli täynnä suunnitelmia.

Juuri nyt kirjoittaminen on vähemmällä, ja luovaa kapasiteettiaan hän käyttää työs-sään läänintaiteilijana. Siitä huolimatta seu-raava kirja on alitajunnassa aina tekeillä, ja hän kertoo pyrkivänsä kirjoittamaan joka päivä.

Isoaron mukaan runous voi omassa mar-ginaalissaan hyvin ja on elävää ja monimuo-toista, vaikka kustantajat panostavatkin ro-maaneihin. Taiteellisesti kunnianhimoisia runoteoksia julkaistaan vuodessa noin 70–80, hän vastaa kysymykseen nykyrunouden haasteista.

– Esimerkiksi WSOY julkaisi hiljan en-simmäisen esikoisrunokirjansa moneen vuo-teen. Samoin kriitikkojen arvostelut ovat vä-hentyneet huomattavasti, mikä on ikävää, sillä näin runous saa vähemmän palstatilaa mediassa.

– Suomessa olisi markkinoita lahjakkail-le runoilijoille ja laadukkaalle runoudelle, jos ne vain olisivat mediassa riittävästi esil-lä. Siinä mielessä markkinoilla on tyhjiö, jo-ta kukaan ei täytä – se on aihe, jota sekä kus-tantajien että kirjailijoiden on syytä miettiä.

Enemmän näkyvilleIsoaro innostuu aiheesta, ja hänen silmän-sä säihkyvät.

– Runot ovat varsin monimuotoisia, älyl-lisiä ja kieltä tutkivia, ne puuttuvat jopa yh-teiskunnallisiin asioihin riipaisevasti. Se on myös haaste, sillä se vaatii lukijaltaan paljon,

eli runot voivat olla vaikeita ja varsin haas-tavia – aivan kuin abstraktia taidetta. Moni-muotoisen ilmaisun joukossa on kuitenkin myös puheenomaista, maanläheistä ja ker-tovampaa runoa, johon harjaantumatonkin lukija voi tarttua.

Näköalapaikka Pirkanmaan kirjallisuu-den läänintaiteilijana antaa Isoarolle mah-dollisuuksia nostaa runon asemaa kirjalli-suudessa.

Hän järjestää muun muassa kollegansa, sarjakuvataiteen läänintaiteilija Ville Piri-sen kanssa Runoja ja ruutuja -kiertueen se-kä hoitaa kirjastoihin runoilijavierailuja, jos-sa voi tutustua runoilijoihin ja heidän tuo-tantoonsa. Tavoitteena on myös järjestää ti-laisuuksia, joissa mietitään kustantamoiden ja runoilijoiden kannalta runouden tilaa ja sen haasteita.

Kysymystä sosiaalisen median mahdolli-

Suomessa on tilaa ja markki-noita laadukkaalle runoudelle ja kiinnostaville runoilijoille, sanoo Anna Elina Isoaro.

Han

nu

Ju

kola

Tämänilmaiset-runokokoel-man kautta voi samaistua suruun ja saada vertaistukea.

suuksien hyödyntämisestä hän miettii tovin:– Mielestäni kustantamot voisivat hyö-

dyntää somea enemmän, sen potentiaali ei ole kunnolla käytössä. Se toisi runouden lä-hemmäs arkea ja olisi nuorille hyvä kanava tutustua runouteen.

– Kustantamoiden olisi luontevampaa ot-taa siinä isompi rooli kuin runoilijoiden tai kirjailijoiden, sillä kustantamoilla on luon-nostaan siihen hyvät edellytykset ja intres-sit. Jokainen kustantamo haluaa menestyä rahallisesti, joten siinä tulisi miettiä erilaisia keinoja – sosiaalinen media olisi luontevasti lähellä ihmisten arkea.

Pitkä työrupeamaTämänilmaiset vaati pitkän työrupeaman.

– Kirjani on äärimmäisen henkilökoh-tainen ja syväluotaava, sillä se kiinnittyy omaan elämääni vahvasti. Tämänilmaiset on runokokoelma perheestä, jossa lapsen syntymän ilo on äkisti kääntynyt synkäksi suruksi. Toivon, että surua kokeneet ihmiset voisivat runojeni kautta samaistua suruun ja saada siitä siten vertaistukea.

Kerron tekstin tehneen minuun suuren vaikutuksen, sillä siitä loistaa läpi halu an-taa tukea surusta kärsivälle. Se tekee tekstin äärimmäisen vaikuttavaksi ja aidoksi.

– Kirjoitin kirjaan ensimmäiset yksittäiset säkeet ja ainekset jo vuonna 2014, vuosien aikana runoja kertyi lisää ja ne kypsyivät ko-koelmaksi. Kun vuonna 2018 tulin läänintai-teilijaksi, kirja oli jo melko valmis. Yllätys oli, että edellisen kirjan kustantaja ei halun-nut julkaista runoja enää lainkaan! Onnek-si sain nopeasti uuden kustannussopimuk-sen, Isoaro huokaisee.

– Nykyään kustantamosuhde ei ole itses-täänselvyys, vaan luottamus pitää hankkia kirja kirjalta, ja se on kirjailijoille rankkaa, hän jatkaa.

Tavoitteet innostavat– Runojen suhteen etsin uusia aiheita, joten alitajuntani ovet ovat auki. Olen miettinyt lastenkirjan kirjoittamista, ja minua kiinnos-taa myös fiktiivisemmän tekstin kirjoittami-nen, kun aiemmin olen ammentanut paljon omasta elämästäni.

Kirjoittaminen on hyvinvoinnin tae:– Olen julkaissut nyt kolme kirjaa, ja toi-

von tietysti, että kirjoja tulee vielä lisää ajan mittaan. Alan voida huonosti, jos en kirjoi-ta ollenkaan. Se on henkiselle hyvinvoinnil-leni erittäin tärkeää, Anna Elina Isoaro sa-noo hymyillen. ✦

Timo Haapala

Kas, Suru onkin tanssisalin kaunein tyttö!Seinän vierellä sisarpuolet,

Viha KatkeramieliSyyllisyys Häpeäsydän.

– Anna Elina Isoaro –

Äänimaisemia kaamokseen

Saksofonisti Tapani Rinteen luot-saama, ambient-musiikkia ja elektrojazzia yhdistelevä, legen-daarinen RinneRadio tuo Silent Night -esityksensä Kalevan kirk-

koon 25. lokakuuta.Yhtye tunnetaan konemusiikin pioneeri-

kokoonpanona, joka on yhä ajankohtainen ja aktiivinen. RinneRadion pitkään histo-riaan kuuluu kolme vuosikymmentä keik-kailua Suomessa ja ulkomailla, sekä yli tu-sina julkaistua albumia.

Lokakuussa yhtye tuo unenomaiset, kaa-mosaikaan sopivat äänimaisemansa osaksi Valon ääniä -festivaalia. Konsertin avaa DJ Alec Hallin ambient-setti ja tunnelman vii-meistelee Teemu Nurmelin, jonka visuali-soinnit projisoidaan Tampereen sisätiloil-taan katedraalimaisimman kirkon seinille.

– Silent Night koettiin ensi kertaa kirkos-

sa viime talvena Helsingin Paavalin kirkos-sa. Silloin konsertti veti kirkon ääriään myö-ten täyteen viidessätoista minuutissa. Nyt toteutamme saman kokonaisuuden uudes-taan kahdessa kaupungissa, Tampereella ja Helsingissä.

Kokonaisuus resonoi vahvasti festivaalin teeman kanssa, joka on meditatiiviset ääni-maisemat kirkoissa.

– Uskon, että nykyihminen janoaa hen-kisyyttä ja hiljentymistä – yhä tänä päivä-nä. Tämä on tarve, johon kirkko, kirkkotilat ja musiikki voivat osaltaan yhdessä vastata. RinneRadio tahtookin tarjota kirkkoon tule-ville ihmisille jotakin vaihtoehtoista.

– Kirkon avoimuus uudistumiselle, mikä huomioi ihmisten omat kokemukset ja uu-det ilmaisun muodot, voi olla sille kohta-lonkysymys. Haluaako kirkko olla olemas-sa vielä tulevaisuudessakin? Toivoisin, että

kirkko olisi mediassa useammin läsnä nii-den positiivisten asioiden kautta, joita ih-miset ovat siltä tottuneet odottamaan – ar-mon ja lämmön.

Persoonallinen betonimonumentti Kalevan kirkko on Rinteelle, kuten monelle tamperelaiselle, tuttu ensisijaisesti massiivi-sena betonimonumenttina.

– Esityksessä kirkkosali otetaan vastaan soivana tilana, jolla on omat persoonalliset akustiset piirteensä. Kaikujen vuoksi musii-kista saattavat jäädä pois nopeat, tiheät ryt-mit, kertoo Rinne, joka on uransa aikana nauhoittanut musiikkia muun muassa Intian historiallisissa Kanheri-luolastoissa.

Sooloartistina ja tuottajana tunnetun Rin-teen taiteellinen toiminta tapahtuu vahvasti vanhojen projektien parissa.

– Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö katsoisi jatkuvasti tulevaan. Projektit elävät ja tarjoavat raamit uudelle sisällölle ja muut-tuville yksityiskohdille.

Rinne ajattelee, että kaikki hänen projek-tinsa tuntuvat tärkeiltä, muun muassa Rin-neRadio, tänä vuonna julkaistu soololevy Tapani Rinne: Radioton sekä saamelaisjoikua ja modernia musiikkia yhdistelevä Wimme ja Rinne -projekti.

– Mikä vaihtelee, on se, mihin huomioni kulloinkin kiinnittyy. Jos kysymys asetetaan laajemmin, niin haluan tehdä asioita, joilla voin jotenkin oikeuttaa olemassaoloni maa-ilmassa. Toivon, että musiikistani on iloa ja hyötyä muillekin, Rinne jatkaa.

Janne Aejmelaeus

Lisää Valon ääniä -festivaalista sivulla A 5, konsertit sivulla B 7

Saksofonisti Tapani Rinteen luotsaama RinneRadio tuo äänimaisemansa osaksi 25.–27.10. järjestettävää Valon ääniä -festivaalia. Tunnelman viimeistelee Teemu Nurmelinin visualisoinnit, jotka projisoidaan Kalevan kirkon seinille.

Ira Aalto

nen

Värjää hiukset ekologisemmin– tai älä värjää ol-lenkaan: värjäämi-nen kestoväreillä ra-sittaa ympäristöä ja elimistöä. Turvalli-simpia vaihtoehtoja ovat kasvivärit, suo-ravärit, vaalennukset ja raidat. Vaalennus kuitenkin rasittaa hiuksia enemmän.

Käytä kotikonsteja: vaaleat hiukset saa hohtamaan kamomillateellä ja viinietikalla, punapäille käy porkkana- ja punajuurime-hun sekä inkiväärin, tummalle kaakaojau-heen ja punaviinin seos.

Kokeile tehdä vaaleita raitoja sitruuname-hulla. Muita keinoja ovat kahvilla tai teellä värjääminen. Jätä vahva kamomillatee vai-kuttamaan muutamaksi tunniksi.

Asta Kettunensiltalehti.fi/ekovinkki

Lokakuun ekovinkki:

Aarn

e O

rmio

A 20 SILTA 10/2019