Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry:n järjestölehti 1 • 2015

TEEMANUMERO: SIJAIS- JA JÄLKIHUOLTO

yhdessä enemmän 2 • 2015

JÄRJESTÖLEHTI YHDESSÄ ENEMMÄN on sähköinen julkaisu, joka lähetetään maksutta lehden kohderyhmille: lasten, nuorten ja lapsiperheiden parissa toimivien järjestöjen yhteyshenkilöt, kuntien sosiaali-, terveys- ja koulutoimen alalla toimijat, kehittäjät, päättäjät, opiskelijat, sekä yleisesti aihealueesta kiinnostuneet. Paperiversion lehdestä voi tulostaa järjestön kotisivuilta.

JULKAISIJA: Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry PÄÄTOIMITTAJA: Miia Hänninen TOIMITUSSIHTEERI: Soile Smiley TAITTO: Soile Smiley JÄRJESTÖLEHDEN TILAUSASIAT JA YHTEYDENOTOT: toimitus@vslapset.fi

KIRJOITTAJAT TÄSSÄ LEHDESSÄ: Fröberg Hanna, Kiesiläinen Jouko, Laakso Tiia, Laitinen Kai, Lehti Ann-Mari, Lehtonen Anna, Perho Maija, Siren Hanna, Wikstedt Anja ja Yli-Tuomola Kaisa.

Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry seuraa ja edistää lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointia Varsinais-Suomessa. Yhdistys edistää lastensuojelujärjestöjen keskinäistä yhteistoimintaa sekä yhteistyötä julkisen ja yksityisen sektorin kanssa.

YHTEYSTIEDOT: Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry Perhetalo Heideken, Sepänkatu 3, 20700 Turku puh. 044 5355 132/toimisto toimisto@vslapset.fi www.facebook.com/vslapset www.vslapset.fi www.hakulaari.fi

VALOKUVAT: KANSI: Flickr/Lotus Carroll Sivu 9: Esa Vierikon kuva/Mikael Soininen Sivu 10: AllFreeDownloads/George Hodan Sivu14: AllFreeDownloads/Hans Sivut 15&16: AllFreeDownloads/George Hodan Muut sivut: Kuvituskuvia jäsenjärjestöiltä/kirjoittajatahoilta.

SisällysluetteloPääkirjoitus 3

Hakulaari helpottaa löytämään järjestöjen palveluja 4

Järjestölehti Yhdessä enemmän, seuraavassa numerossa 3/2016 5

Ajatuksia lastensuojelun jälkihuollosta 7

Markkinarakenteista yhteistyörakenteisiin - sijaishuollon tulevaisuus 9

RESME - täydennyskoulutus moniammatillisen yhteistyön foorumina 12

Vuoropuhelua, verkostoitumista, osallisuuden lisäämistä ja perustyötä - lastensuojelun arkea Turussa 14

Jälkihuollon ohjaus - tärkeä osa lastensuojelun prosessia ja nuoren itsenäistymistä 17

"Mitä se mulle kuuluu mitä mun elämässä tapahtuu" - lapsen osallisuus sijaishuollossa 18

Vanhemmat voimavarana huostaanotetulle adoptiolapselle 19

yhdessä enemmän 3 • 2015

Järjestölehti Yhdessä enemmän ensinumerossa käsittelin varhaisen tuen ja ennaltaehkäisevien toimien ensisijaisuutta lapsi ja perhepalveluissa ja lastensuojelussa. Tähänhän sekä lastensuojelu-laki että sosiaalihuoltolakikin tähtäävät.

Yhdistyksemme jäsenjärjestökentässä on lapsi- ja perhepalveluita laidasta laitaan: hyvinvointia ja osallisuutta lisääviä palveluja kaikenlaisille perheille, vertais- ja muuta tukea ja apua erilaisiin ongelmatilanteisiin ja myös palveluja vakaviin kriiseihin ja elämäntilanteisiin joutuneille. Sateen-varjomme alta löytyy siis toimintaa, palveluja ja vankkaa ammattitaitoa koko lastensuojelun alueelta.

Järjestömme elää ajassa ja käyttää hyväksi kaikkien järjestöjensä osaamispotentiaalia. Toteutetut ja käynnissä olevat hankkeet ovat tuottaneet työkaluja toimintamme ja palvelujemme tunnetuksi tekemiseen yhteistyökumppaneillemme kunnissa ja ao. yksiköissä sekä suoraan lapsille ja perheille. Linkki-toiminta on tästä hyvä esimerkki. Linkin työntekijöille on avattu pääsy kouluihin, ja erilaiset luento- ja keskustelutilaisuudet ovat antaneet vanhemmille mahdollisuuden saada tietoa ja tukea vuorovaikutukseen ongelmallisen murkkunsa kanssa.

Osa jäsenjärjestöistämme tekee arvokasta työtä niiden lasten, nuorten ja perheiden kanssa, jotka eivät ole hakeneet tai saaneet apua ajoissa tai joita annettu tuki ei ole estänyt ajautumasta umpikujaan. Parhainkaan auttamisjärjestelmä ei voi kokonaan ehkäistä huostaanottoja tai vaikeiden parisuhdeongelmien aiheuttamia eroja ja niiden jälkiseurauksia. Päihde- ja mielen- terveysongelmat ovat aivan liian usein osa kokonaisuutta. Suuri kysymys onkin, miten monen ongelman vyyhdissä eri professiot ja toimijat löytävät toisensa ja ennen kaikkea arvostavat toistensa osaamista ja näkevät sen rikkautena.

Ennaltaehkäisevän työn ja varhaisen tuen ensisijaisuus ei tee korjaavasta työstä vähempiarvoista. Päämääränähän on palauttaa elämä raiteilleen, eheyttää ja voimaannuttaa, saada arjen taidot pala palalta hallintaan ja parhaimmillaan omat siivet kantamaan. Tämä työ vaatii ammattilaisten syvää paneutumista ja usein pitkääkin kuntoutumisprosessia ja siksi siitä on perusteltua myös maksaa asiallinen hinta; pintapuolista laastarointia voi saada halvalla, mutta se ei kanna pitkälle.

Järjestöjen työssä keskeinen tehtävä on vaikuttaminen, jolla tuodaan esiin mitä laadukas työ maksaa ja mikä on viime kädessä sen taloudellinen ja inhimillinen merkitys. Järjestöillä on mahdollisuus antaa maksullisten palvelujensa rinnalla vapaaehtoisten mittava ja arvokas työpanos, sekä laaja osallisuutta ja hyvää arkea edistävän toiminnan kirjo. Vaikka järjestöjen työtä arvostetaan yhä enemmän, vielä ei ole täyttä ymmärrystä sen laajuudesta, merkityksestä ja vaikuttavuudesta. Tästäkin syystä järjestömme työlle on vahva yhteiskunnallinen tilaus.

PääkirjoitusVarsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry, puheenjohtaja Maija Perho

Hakulaari helpottaa löytämään järjestöjen palveluja

TEKSTI: ANN-MARI LEHTI

Hakulaari.fi-verkkosivustolle on koottu varsinaissuomalaisten lasten, nuorten ja perheiden parissa toimivien järjestöjen palveluja keskitetysti yhteen osoittee-seen. Tarkoituksena on, että näiden kohderyhmien kanssa työskentelevät ammattilaiset löytävät helpommin asiakkailleen sopivat palvelut.

Hakulaari.fi-verkkosivustoa edelsi PALVE-tietokanta, joka oli käyttäjien palautteen mukaan vaikeaselkoinen eikä vastannut nykyaikaisiin tarpeisiin. PALVE-tietokanta oli kuitenkin aktii-visessa käytössä, joten sen pohjalta päätettiin lähteä kehittämään uutta, helppokäyttöisempää ja parempaa hakupalvelua.

Uuden verkkosivuston perustaminen oli osa Yhdessä enemmän -hanketta, jonka toiminta rahoitettiin RAY:n avustuksella. Hakulaari.fi avattiin vuoden 2014 alussa eli se on ollut käytössä nyt runsaan puolentoista vuoden ajan.

Hakulaari pysyy ajan-tasaisena järjestöjen yhteistyöllä

Tällä hetkellä sivustolta löytyy Varsi-nais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry:n jäsenjärjestöjen tarjoamia palveluja.

Sivuston käyttö on jäsenjärjestöille maksutonta ja kukin järjestö kirjaa itse omat palvelunsa sivustolle. Näin pysty-tään varmistamaan, että kaikki oleelliset tiedot ovat ajan tasalla. Menestyäkseen verkkopalvelu vaatii laajaa markki-nointia ja mukana olevien järjestöjen sitoutuneisuutta sivuston ylläpito-työhön. Kaiken kaikkiaan sivusto on havaittu hyväksi välineeksi jakaa tietoa eri palveluista. Ajatuksena onkin, että tulevaisuudessa sivusto voisi olla avoin myös muille lasten, nuorten ja lapsi- perheiden parissa toimiville järjestöille. Se, miten ja millä aikataululla tuo laa-jennus toteutetaan, on vielä avoinna.

Hakulaari kiinnostaa myös Varsinais-Suo-men ulkopuolella

Hakulaari.fi-verkkosivusto on ainutlaa-tuinen Suomessa ja se on herättänyt kiinnostusta myös Varsinais-Suomen ulkopuolella. Sivustoa on käyty esittele-mässä muun muassa Innomarkkinoilla Helsingin Messukeskuksessa. Myös kuntatoimijoiden suunnalta on ollut paljon kiinnostusta. Kuten eräs kunta- työntekijä kiteytti: Hakulaari on saavut-tanut sen tavoitteen, mihin olemme kuntasektorilla jo usean vuoden ajan pyrkineet: sivusto, jonka avulla palvelut

olisivat helposti hahmotettavissa hakusanan, lapsen iän tai esimerkiksi lastensuojeluprosessin mukaan.

Hakulaari säästää etsijän aikaa ja sen hyödyntäminen on ilmaista!

Järjestöjen palveluja voi etsiä niin kuin mistä tahansa netin hakukoneesta, joko vapaalla sanahaulla tai valmiiden kate-gorioiden avulla. Palvelut on ryhmitelty kohderyhmän, palvelun sisällön tai las- tensuojeluprosessin mukaisesti.

Sivuston teknisestä toteutuksesta vastaa Sofokus Oy. Muusta ylläpidosta ja koordinoinnista huolehtii Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry.

yhdessä enemmän 4 • 2015

Lastensuojelun järjestömessut 20.11.2015, Perhetalo Heideken klo 11-15:

Järjestyksessään seitsemännet järjestömessut tarjoavat tietoa, uusia ideoita ja näkökulmia, miten järjestöt voivat olla tukemassa lasta, nuorta ja perhettä. Tänä vuonna messuille on tulossa ennätykselliset 23 järjestöä.

Maksuttomat järjestömessut ovat avoinna kaikille kiinnostuneille, tervetuloa! www.vslapset.fi/järjestömessut

Ilo auttaa – kampanja 2016:

Varsinaissuomalaiset lastensuojelujärjestöt etsivät kampanjal-la uusia vapaaehtoistyöstä kiinnostuneita mukaan järjestöjen toimintaan. Vapaaehtoiset ovat järjestöille tärkeä voimavara, ja heidän lisätuellaan tuotetaan yhteistä hyvää varsinais- suomalaisille lapsiperheille.

Ilo auttaa – kampanja 1.–11.2.2016. Kampanja huipentuu Ilo auttaa – tapahtumaan 11.2.2016 Perhetalo Heidekenillä. Kampanjan kotisivut: www.perhetaloheideken.fi/iloauttaa

Järjestölehti Yhdessä enemmän, seuraavassa numerossa 3/2016

Yhdessä enemmän numero 3:

Seuraavassa lehdessä juttu KM Anne-Elina Salon pro gradu -tutkimuksesta, joka käsittelee Linkki-toiminnassa kehitettyä Murkkufoorumi-vertaisryhmää.

Esittelyssä myös lisää VSLJ ry:n jäsenjärjestöjä - toimintaa, palveluja, tapahtumia, tarinoita ja kuulumisia.

Järjestölehti Yhdessä enemmän tarjoaa hyödyllistä luettavaa kaikille lasten, nuorten ja lapsi- perheiden parissa tehtävästä auttamistyöstä kiinnostuneille!

yhdessä enemmän 5 • 2015

yhdessä enemmän 6 • 2015

Erityishuoltojärjestöjen liitto EHJÄ ry:n Varsinais-Suomen toimipiste sijaitsee Raisiossa osoitteessa Tasalanaukio 3. Toimipisteessä työskentelevät vastaava ohjaaja Anna Lehtonen, ohjaajat Daniel Majabacka ja Outi Hokkanen sekä Ressu-projektin koordinaattori Tiina Muros.

Varsinais-Suomen toimipisteestä on saatavana seuraavia palveluita:

• Lastensuojelun jälkihuoltopalvelut• Tuetun asumisen palvelut sekä maahanmuuttajille että kantasuomalaisille

nuorille ja nuorille aikuisille• Ammatillinen lasten- ja nuorten tukihenkilötoiminta• Koira-avusteinen lastensuojelun tukihenkilötoiminta (vapaaehtoiset)

Erityishuoltojärjestöjen liitto EHJÄ ry

• Nuorten tuetun asumisen toiminta• Ammatillinen tukihenkilö-

toiminta• Koulutustoiminta mm. lasten-

suojelun tukihenkilö- ja tukiperhekoulutukset

• Koira-avusteinen tukihenkilötoiminta• Nuoret, 14-26 -vuotiaat• Itsenäistyvät, tukea tarvitsevat nuoret• Sijaisperheissä tai lastensuojelu-

laitoksissa asuvat nuoret

• Maahanmuuttajanuoret• Lastensuojelun jälkihuoltonuoret• Lastensuojelun tukihenkilöt ja

tukiperheet• Kuntien sosiaalitoimet

Kuvassa vasemmalta oikealle: Tiina Muros, Daniel Majabacka, Anna Lehtonen ja Outi Hokkanen

TEKSTI: KAI LAITINEN

Suomalaisen lastensuojelun sijaishuol-lon yksi keskeisimpiä haasteita liittyy mielestäni nuoren siirtymiseen laaduk-kaasta ja hyvin resursoidusta sijais- huollosta jälkihuoltoon yleensä 18 vuotta täytettyään. Jälkihuollon osalta lastensuojelulaki on jäänyt nuor-ten oikeuksien kannalta liian yleiseksi ja epämääräiseksi. Luonnollisesti meidän olisi pitänyt puuttua epäkohtiin silloin, kun voimassa olevaa lastensuojelulakia valmisteltiin.

Kuten tiedämme, lastensuojelulaki takaa nuorelle oikeuksia liittyen toimeen-tuloon, opiskelumahdollisuuksiin ja asumiseen, mutta normittaa heikosti kuntia järjestämään varsinaista tukea; nuoren mahdollisuutta saada sosi-aaliohjausta sekä psykososiaalista tukea. Valitettavasti osa kunnista ohjaa resursseja jälkihuoltoon lähinnä lain minimin mukaisesti. Samalla tämä tarkoittaa valtavia kuntakohtaisia eroja jälkihuoltopalvelujen saatavuuden osalta. Toivottavasti suunnitteilla oleva sote-uudistus tuo myönteistä muutosta tiedossa oleviin epäkohtiin.

Rakenteisiin ja toimin-tatapoihin kaivataan muutosta

On jotenkin surullista, että yhteiskunta on valmis satsaamaan sijaishuollossa

oleviin lapsiin ja nuoriin valtavia sum-mia, mutta tuki ja ajatus katoaa nuoren siirtyessä jälkihuoltoon. Jokainen lastensuojelun nuorten kanssa toiminut ymmärtää, että kyseinen kokonaispro-sessi ei ole tältä osin kovin älykkäästi suunniteltu ja toteutettu.

Lastensuojelun jälkihuollossa on monia toimintatapoja, joita tulisi uudistaa palvelemaan paremmin nuorten selviytymistä nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa. Jälkihuollon osalta on viime vuosina ollut paljon keskustelua jälkihuoltoon oikeuttavan iän ylärajan nostamisesta 22 tai jopa 24 vuoteen. Näkemykseni mukaan ensisijainen ongelma ei kuitenkaan ole jälkihuol-to-oikeuden pituus vaan tarjottavan tuen määrä, muoto ja sisältö sekä tuen tarpeeseen liittyvä joustavuus.

Lastensuojelulakiin ja jälkihuollon rakenteisiin tulisi tehdä esimerkiksi seuraavia muutoksia

1. Jälkihuolto-oikeus voisi säilyä pää-asiallisesti kolmen vuoden mittaisena, mutta niin, että nuori voisi käyttää oikeuttaan aina 25 ikävuoteen saakka silloin, kun hän kokee tukea eniten tarvitsevansa ja on valmis ottamaan sitä vastaan.

2. Jälkihuoltopalveluja tulisi voida tarjota erityistapauksessa nuorelle yhtäjaksoisesti aina 25 ikävuoteen saakka, mikäli nuoren asioista vastaava sosiaalityöntekijä tarvetta näin arvioi ja nuori sitä itse toivoo.

3. Lastensuojelun jälkihuolto-oikeuden piiriin tulisi tuen käytäntöjen osalta lisätä oikeus saada sosiaaliohjausta, esi-merkiksi yksi sosiaaliohjaajan tapaami-nen viikossa. Tällä varmistettaisiin, että ne nuoret, jotka kokevat tarvitsevansa viikoittaista ohjaajan tapaamista ja psy-kososiaalista tukea tätä myös saisivat.

Jälkihuoltoa toteuttavien tahojen tulisi kiinnittää erityistä huomiota työnte-kijöiden rekrytointiin, koska monien jälkihuoltonuorten suurimpia tarpeita on saada tasapainoisen ja kannusta-van aikuisen aikaa silloin, kun elämä kohtelee kovaa ja on paha mieli. Tämä-hän on ollut todennäköisesti meidän kaikkien tarve oman itsenäistymisemme karikoissa.

Ajatuksia lastensuojelun jälkihuollosta

Kai Laitinen, toiminnanjohtaja, sosiaalipsykologi Erityishuoltojärjestöjen liitto EHJÄ ry

yhdessä enemmän 7 • 2015

Kaarinan SOS-Lapsikylä

• Yhteisöllisesti tuettu perhehoito

• Perhekuntoutus ja perhetyö

• Asumisharjoittelu• Jälkihuolto• Toimeksiantosuh-

teinen perhehoito• Tuetut/valvotut

tapaamiset

• Huostaanotetut tai avohuollon tukitoi-min sijoitetut lapset

• Itsenäistymisvaihees-sa olevat lapset

• Jälkihuollon piirissä olevat 18-20 -vuo-tiaat

• Tukea tarvitsevat perheet

Perhekuntoutuskeskus Lauste

• Sijaishuolto ja avohuollon tukitoimenpiteenä tehdyt sijoitukset

• Koulupalvelut• Jälkihuoltopalvelut• Perheiden arviointi- ja

kuntoutuspalvelut• Erityinen huolenpito

• Huostaanotetut tai avo-huollon tukitoimenpiteenä sijoitetut lapset

• Itsenäistymisvaiheessa olevat sijoiteut lapset

• Jälkihuollon piirissä olevat 18-20 -vuotiaat

• Erityistä tukea tarvitsevat perheet

yhdessä enemmän 8 • 2015

Markkinarakenteista yhteistyörakenteisiin - sijaishuollon tulevaisuusTEKSTI: JOUKO KIESILÄINEN

Sote – uudistuksen edetessä edus-kunnan rattaissa, herää usein kysymys sijaishuollon tulevaisuudesta ja haas-teista. Kaarinan SOS – lapsikylän johtaja Esa Vierikko ja Perhekuntoutuskeskus Lausteen kehitysjohtaja Jussi Ketonen istuivat alas keskustelemaan, miltä tilanne näyttää yksityisten järjestötoimi-joiden näkökulmasta.

Vierikko avaa keskustelun toteamalla, että koko systeemiä tulisi tarkastella kokonaan uudella tavalla aina sosi-aalityöstä alkaen. Vierikon mukaan aina voidaan mennä ajan ja resurssien taakse, mutta se on hänen mielestään selittelyä.

Ketonen täydentää, että vaikka resurssit ovat haasteena, myös koko systeemi kaipaisi kehittämistä. Muun muassa palveluasiakkaiden, käyttäjäasiakkaiden ja koko järjestelmän välillä kaivattaisiin vuoropuhelua.

- Jollei nyt ihan vastakkainasettelua ole, niin ainakin kaikki toimijat puhuvat eri kieltä. On varmasti palveluntarjoajia ja asiakkaita, jotka pyrkisivät dialo-giin, mutta järjestelmä ei aina pysty taipumaan siihen. Kilpailutus ja eurot ohjaavat siihen, ettei keskustelulle ole aina tilaa. Jos palveluntarjoaja haluaa keskustella, motiivia tulkitaan usein kokemukseni mukaan osittain voiton tavoitteluksi, Vierikko havainnollistaa tilannetta.

- Onhan se relevantti kysymys, mikä palveluntarjoajan toiminnan motiivi on. Mutta pitäisi olla myös kiinnostu-nut tuotantotavasta, arvopohjasta ja periaatteista, sekä tehdä siitä johto-päätöksiä ja lisäkysymyksiä. Pelkästään kilpailuttamisen kautta lähestyminen ja keskusteleminen on hyvin kapea-alaista. Jos mietitään käyttäjäasiakasta, ei se parasta mahdollista lopputulosta tuota, Ketonen huomauttaa.

Hinnoittelu vääristää keskustelua

Niin Ketonen kuin Vierikkokin ihmet-televät tilannetta, jossa palveluiden hinnoittelussa on räikeitä eroja. Joissakin tilanteissa on selkeää millaista palvelua saa, mutta osassa tarjouksia jää pimentoon, mistä hinta muodostuu. Pitäisi keskustella enemmän siitä, mitä eri palvelut tarkoittavat ja millaisella arvopohjalla toimitaan.

Ketosen mukaan ensimmäinen askel muutokseen voisi tapahtua kilpailutuk-sen avulla, jossa keskityttäisiin myös palvelun sisältöön tai palvelun hankin-nassa käytettäisiin uudenlaisia hankin-tamenettelyjä.

- Jos kilpailutuksessa painottuu ainoastaan hintakriteerit, se ei ole tae asiakkaalle parhaasta mahdollisesta avusta, Ketonen summaa.

Palvelunsisällöstä keskusteltaessa molemmat osapuolet ottavat esille Soten myötä korostuneen vaatimuksen tasa-arvoisista palveluista. Keskustelun kääntyessä palveluntuottajiin, jotka tekevät toimintaansa liikeperusteisesti, Ketonen toteaa, että ei ole väärin tehdä voittoa - mutta on naivismia uskoa, että markkinat ohjaavat yksin sisältöä parempaan suuntaan

- On käsittämätöntä, miten eräät tarjoukset menevät läpi. Kyllä ostaja-puolikin ymmärtää, ettei ole mahdollista tuottaa palveluita niin halvalla, Vierikko hämmästelee.

Molemmat keskustelijat alleviivaavat, että viimekädessä kyse on lapsen oikeuksista oikeaan tukeen ja palveluun. Alhaisella hinnalla ei voida taata, että palvelunsisältö on sitä mitä luvataan.

Esa Vierikko, johtaja (31.8.2015 asti) Kaarinan SOS-lapsikylä Kuvaaja: Mikael Soininen

Jussi Ketonen, kehitysjohtaja Perhekuntoutuskeskus Lauste

yhdessä enemmän 9 • 2015

Vierikko nostaa lisäksi keskusteluun säätiöiden roolin.

- Säätiöiden pääasiallinen tavoite ei ole voiton tavoittelu. Vaikka rahaa toki tar-vitaan toiminnan pyörittämiseen, pohja on enemmän arvoissa. On kuitenkin toimijoita tässäkin, jotka eivät kestä tarkastelua.

Keskustelussa nousee usein esille, että monet sijais- ja jälkihuoltopalvelujen järjestämistä koskevat aiheet ovat vaikeita käsitellä - esimerkiksi sen vuoksi, että julkisessa keskustelussa on väärintulkinnan vaara, mutta myös toisaalta palstatila on rajallinen. Tällä hetkellä ei ole foorumia, jossa pystyttäi-siin käymään keskustelua sijaishuolto-palveluista.

- Kyllähän tämä vaatisi tietynlaisen keskustelukulttuurin räjäyttämistä, että voitaisiin uudistua, pohtii Vierikko.

Roolimuutoksia?

Ketonen aprikoi, voisiko valtiolla olla uusi rooli palveluiden kehittämisessä. Tämä mahdollistaisi paremman laadun kehittämisen asiakkaita varten.

- Jos mietitään lastensuojelun kerran-naisvaikutuksia, niin koskeehan se laajasti koko yhteiskuntaa, Ketonen muistuttaa.

Vierikko tarttuu ajatukseen ja ihmette-lee avoimesti, miksi ketään ei kiinnosta. Yksistään yhteiskunta säästäisi sillä, että sadasta lapsesta kaksikymmentä-viisi pystyttäisiin ohjaamaan johonkin. Lopulta bulkkituotannon loppusumman tuottama yhteiskunnallinen tappio voi olla jopa isompi.

- Vallitsevat käytännöt heijastuvat myös käytännön työhön ja määrittävät arjen tekemisen. Vaikka tällaiseen toimin-taympäristöön kuuluu myös kilpailut-taminen, kysymys kuuluu, miten tätä systeemiä voitaisiin kehittää ja dialogia edistää, Ketonen toteaa.

- Tilaajat harvoin kertovat, mitä he haluaisivat. Kun toteamme, että voimme kysyä asiakkaalta, tilaajat saattavat ihmetellä ajatusta vielä nykypäivänäkin. Näkemykseni mukaan usein asiakas tie-tää millaista palvelua hän on saanut ja mistä voisi olla apua, Vierikko täydentää ja jatkaa:

- Rajusti yleistäen, olen tavannut ”hul-luksi” leimattuja biologisia vanhempia, jotka lopulta ovat osoittautuneet hyvin tervepäisiksi. Mutta se on vaatinut sen, että joku istahtaa sekunniksi ja kysyy: ”Mikä tää juttu on? ”. Yleisin vanhemman reaktio on se, että kukaan ei ole koskaan kysynyt. On siis ajoittain turha ihmetellä, mistä konfliktitilanteet kumpuavat.

Keskustelussa nousee esille pohdinta alan yhteisestä laatuseurannasta ja – mittareista. Kummatkin keskustelijat kokevat, että tällaiset mittarit voisivat edesauttaa toiminnan kehittämistä tehokkaampaan ja kattavampaan suun-taan. Tämä helpottaisi myös vertailua.

- Näkemykset laitoksista voivat perustua täysin subjektiivisiin mielikuviin. Siihen voivat vaikuttaa esimerkiksi henkilömiel-tymykset tai muut yksittäiset subjektiivi-set kokemukset, Vierikko toteaa.

Uskon asiat

Molemmat puhujat peräänkuuluttavat keskustelua yli ammattirajojen. Vilpitön kiinnostus ja kommunikointi edesauttai-sivat yhteistyötä. Jussi Ketonen toteaa, että varsinkin keskustelu siitä, mihin asioihin toiminnassa uskotaan, olisi tärkeä aihe

- Se, mihin organisaatio ylipäätään uskoo, heijastuu kaikkeen toimintaan. Silloin ei voida ainoastaan pistää palveluita riviin ja katsoa hintoja, koska

yhdessä enemmän 10 • 2015

jokainen palvelu on eri tilanteeseen sopiva. Kyse on asiakkaan yksilöllisistä tarpeista ja niihin vastaamisesta. Ostaja-puolella pitäisi olla resursseja tutustua, mitä kukin toimija tekee tahollaan lapsen kanssa ja mittareita arvioida sitä, hän summaa.

Kysymys siitä, mihin Lausteen perhekun-toutuskeskus ja SOS – lapsikylä uskovat, saa aikaan paljon pohdintaa.

- Kun puhutaan kuntoutustyöstä, oli se perheitä tai lapsia, en ymmärrä mistä muusta se voisi lähteä kuin humanisti-sesta maailmankatsomuksesta. Se, että ihminen on itsessään arvokas, riippu-matta siitä, mitä on tapahtunut, toteaa Ketonen

- Tyhjentävä vastaus, johon on helppo yhtyä. Uskon siihen, että muutos on mahdollinen, oli tilanne mikä tahansa. Siihen muutokseen päästään kohtaa-misella ja vuorovaikutuksella, Vierikko tähdentää.

Vastakkainasettelusta yhteistyöhön

Mitkä ovat ne keinot, joilla päästään avoimeen keskusteluun ja yhteistyöhön?

- Vuorovaikutusta voitaisiin lisätä vähen-tämällä jakoa ”meihin” ja ”noihin”. Me kaikki tuotamme sijaishuoltopalveluja, eikä tuotantomuodolla pitäisi olla väliä, Ketonen sanoo.

On olemassa vieläkin aiheita, joista ei voida puhua. Vierikon mukaan esimer-kiksi raha koetaan sellaisena asiana.

- Jos palvelu tuotetaan hyvin ja asiakas hyötyy, niin miksi ei voi puhua rahas-ta? Miksi sosiaalialalla ei voida puhua rahasta, muuta kuin kilpailutustilan-teessa kustannusten leikkaamisista? Tai jos joku toimijoista ajaa kalliimmalla autolla, miksi pitää miettiä, että se on revitty asiakkaan selkänahasta? Fokus on täysin teennäisesti aivan väärissä asioissa ja oikeista sisällöllisistä asioista ei puhuta lainkaan, kyseenalaistaa Vierikko.

Toiveikkaina tulevai-suuteen

Resurssien suhteen Ketonen ja Vierikko ovat samaa mieltä siitä, että ne eivät tule lisääntymään lähiaikoina. Keskiöön nouseekin, millä tavalla olemassa olevia resursseja osataan hyödyntää. Ketonen painottaa, että vastaus siihen, miten tuotetaan parempia palveluja, pitää löytää muista kuin resursseista. Vierikko toteaa, että keskeinen kysymys on, miten resursseja kohdennetaan ja johdetaan.

- Sen sijaan, että tuotetaan asioita tavan vuoksi, pitäisi kysyä asiakkailta, mistä he kokisivat hyötyvänsä, Vierikko alleviivaa.

Dialogille olisi siis tarvetta, mutta keskeiseksi kysymykseksi nousee, kuinka sitä voisi lisätä. Eräs lähestymiskulma Ketosen mukaan on se, että nykyinen systeemi ei kannusta kehittämiseen.

- Nykytilanteessa meidän toimintaa säädellään sanktioin - jos ei tee tiettyjä asioita, niin käytetään keppiä. Toisen-lainen tulokulma, esimerkiksi palkitse-minen vaikuttavasta työstä, voisi viedä

kenttää eteenpäin ja kehittää vuorovai-kutusta, Ketonen toteaa.

Kriittisen keskustelun lomassa Keto-nen ja Vierikko kuitenkin suhtautuvat toiveikkaasti tulevaisuuteen. Molempien mielestä ei tulisi liiaksi keskittää ener-giaa tuleviin muutoksiin, vaan keskittyä enemmän tämän hetken haasteisiin. Muutos on kuitenkin alalla vakio.

- Muutokset eivät ole sen enempää kuin keppejä rinteessä, jotka on tehty pujoteltaviksi, Ketonen muistuttaa.

- Järjestöjen tulisi olla kaikkein kette-rimpiä liikkujia tässä rinteessä ja pystyä toimimaan hyvinä kumppaneina sekä tuottamaan laadukkaita palveluita yhteiskunnalle, toteaa Vierikko.

yhdessä enemmän 11 • 2015

RESME - täydennyskoulutus moniammatillisen yhteistyön fooruminaTEKSTI: HANNA SIREN

Turun ammattikorkeakoulun koordinoi-massa kansainvälisessä RESME - ”On the Borders between Residential Child Care and Mental Health Treatment in Europe” projektissa haluttiin kehittää moniammatillista täydennyskoulu-tusta lastensuojelun sijaishuollon ja mielenterveyspalvelujen työntekijöille. Projektin aikana tutkittiin sektorien rajapinnalla olevia moniammatillisen yhteistyön hyviä käytäntöjä kuudes-sa maassa; Suomessa, Liettuassa, Tanskassa, Iso-Britanniassa, Saksassa ja Espanjassa. RESME tutkimustulosten perusteella hyviä, moniammatillisia yhteistyökäytäntöjä oli mukana olleissa maissa vain muutamia ja yhtenä hyvänä käytäntönä oli virtuaalisesti toteute-tun terapian käyttö lastensuojelussa. Yllättävin tutkimustulos puolestaan oli se, että lastensuojelun sijaishuollon ja mielenterveysalan työntekijöille ei juuri missään osallistujamaassa ollut tarjolla yhteisiä, moniammatillisia foorumeja. Tämän kaltaisia sektorirajat ylittäviä yhteistyön muotoja olisi tulevaisuudessa tarpeen kehittää lisää.

Uusia yhteistyö- muotoja

Uutena yhteistyömuotona RESME-pro-jektissa mukana olevien korkeakoulujen toimesta suunniteltiin ja toteutettiin teoriaa ja käytäntöä yhdistävä moniam-matillinen täydennyskoulutus kaikissa partnerimaissa. Suurimpana koulu-tuksen antina osallistujat (N=159),

lastensuojelun ja mielenterveysalan ammattilaiset, pitivät mahdollisuutta luottamuksellisesti reflektoida kokemuk-siaan ja vaihtaa ajatuksia oman työnsä rajoista ja mahdollisuuksista. Lisäksi keskustelua moniammatillisessa täyden-nyskoulutuksessa herättivät erityisesti ne yhteiset asiakastapaukset, joissa oli koettu turhautumista siitä, ettei lasta tai nuorta ole pystytty auttamaan parhaalla mahdollisella tavalla. Ammattilaisten välinen case-työskentely osoittautui hyväksi menetelmäksi tämän kaltaiseen moniammatilliseen työskentelyyn.

Osana RESME täydennyskoulutusta ammattilaiset myös vierailivat toistensa työpaikoilla; esimerkiksi lastenkodin työntekijä meni päiväksi mielenterve-ystyötä tekevän työpaikalle ja tutustui tämän työhön tai toisin päin. Ammatti-laiset kuvasivat näitä vierailuja ”silmät avaavana kokemuksena”. Toisen sekto-rin työntekijöiden työhön ja arkirutiinei-hin tutustuminen auttoi ymmärtämään selvemmin sen, mitä mahdollisuuksia rajapinnan toisella puolella olevilla työntekijöillä on tukea lastenkodeissa asuvien nuorten mielenterveyttä ja hyvinvointia.

Yhteistyön haasteita ja onnistumisia

RESME-projektissa kerätty tutkimus-aineisto osoitti, että lastensuojelun sijaishuollon ja mielenterveyspalvelujen välisessä kommunikaatiossa ja yhteis-

työssä on haasteita ympäri Eurooppaa. RESME tutkimuksen mukaan yhteis-työtä vaikeuttavia tekijöitä olivat muun muassa:

• Henkilöstön määrä suhteessa asiakkaisiin liian pieni molemmilla sektoreilla.

• Mielenterveysalan työntekijöillä ei ole usein riittävää tietoa lasten- suojelutyön arjesta ja hoitomahdol-lisuuksista.

• Lastensuojelun ja mielenterveysalan ammattilaisilla on erilaisia työ- ja toimintakäytäntöjä, perinteitä ja koulutustaustoja. Tutkimuksen perusteella ammattikuntien välinen hierarkia näytti myös estävän yhteistyötä. Lastensuojelutyöntekijät kokivat usein niin, että he eivät tule kuulluiksi mielenterveyspalveluissa, eivätkä lastenkotilapset ja -nuoret aina saa tarvitsemiaan palveluja.

Ammattilaisten yhteistyötä lisääviksi menestystekijöiksi nousivat tutkimuk-sessa puolestaan sektorien rajapinnoilla tapahtuva organisoitu moniammatil-linen yhteistyö ja organisaation sekä ympäristön positiivinen tuki yhteistyölle. Moniammatillisesta yhteistyöstä on myös hyötyä siinä, että se auttaa työn-tekijöitä tunnistamaan ja määrittämään selkeämmin omaa ammatillista rooliaan ja osaamistaan suhteessa muihin am-mattikuntiin.

yhdessä enemmän 12 • 2015

Ammatilliset täyden-nyskoulutustarpeet ja hyvät yhteistyö- käytännöt

Tutkimus- ja kehittämistyössä nousivat esiin myös työntekijäryhmien osittain erilaiset täydennyskoulutustarpeet: Lastensuojelutyöntekijät työskentelevät lasten ja nuorten kanssa päivittäin ja tarvitsevat ratkaisuja arjessa esiintyviin pulmiin, kun taas mielenterveystyötä tekevät hoitavat selkeämmin määritelty-jä ongelmia ja saattavat nähdä lasta tai nuorta vain kerran kuukaudessa. Tästä syystä on tärkeää tunnistaa eri ammatti-laisten osaamisalueet ja koulutukselliset kehittämistarpeet sekä lääkehoidon rajoitukset ja sosiaalisen ohjauksen merkitys lasten ja nuorten jokapäiväi-sessä elämässä.

Vähintään yhtä tärkeää on kehittää sektorien rajapinnoilla toimivien organisaatioiden välisiä kannustavia yhteistyökäytäntöjä. Hyvä yhteistyö eri järjestelmien välillä vaatii henkilökoh-taista ja institutionaalista sitoutumista, säännöllistä ja arvostavaa henkilö-vaihtoa organisaatioiden välillä sekä yhdessä luotua yhteistyömallia. Johdon tuki henkilöstölle on moniam-matillisen yhteistyön edellytys.

RESME-projekti osoitti, että täydennys-koulutus on vahva väline, jonka avulla voidaan edistää avoimen ja dialogisen vuorovaikutuksen kehittymistä eri

ammattiryhmien välillä. Poliitikkojen ja johtajien tuella voidaan koulutuksen avulla rakentaa toimivia, moniammatilli-sia työkäytäntöjä.

Pitkän tähtäimen tavoitteena pitäisi olla se, että ammattilaisten välinen moniammatillinen yhteistyö ja siihen liittyvät työkäytännöt kehittyisivät nykyi-seltä informaalilta, henkilöiden väliseltä tasolta, formaalille, organisaatioiden väliselle tasolle. Tämä moniammatillisen yhteistyön kehittyminen osaksi orga-nisaatioiden toimintamallia vähentää asiakkaiden siirtelyä sektoreiden välillä. Yhteistyötä tekemällä voidaan myös en-tistä paremmin vastata lastenkodeissa asuvien, haavoittuvien lasten ja nuorten moninaisiin tarpeisiin ja tukea heidän hyvinvointiaan.

RESME-projekti päättyi keväällä 2015, mutta hyvien tulosten kannustama-na täydennyskoulutusta kehitetään eteenpäin Turun ammattikorkeakoulussa yhdessä kentän toimijoiden kanssa. Lisää projektin tuloksista ja RESME julkaisusta voitte lukea nettisivuilta www.resme.eu

Projektia rahoitti EU:n Elinikäisen oppi-misen rahoitusohjelma.

RESME-projekti:

KOORDINAATTORI: Turun ammattikorkeakoulu www.resme.eu RESME projektipäällikkö: Hanna Siren, Turun ammattikorkeakoulu hanna.siren@turkuamk.fi

PARTNERIT:

• University of Oviedo, Espanja• University of Applied Sciences

Hamburg, Saksa• Mykolas Romeris University, Liettua• VIA University College, Tanska• University of Edinburgh, Iso-Britannia

(Skotlanti)• Kibble Education and Care Centre,

Iso-Britannia (Skotlanti)

yhdessä enemmän 13 • 2015

Vuoropuhelua, verkostoitumista, osallisuuden lisäämistä ja perustyötä - lastensuojelun arkea Turussa

TEKSTI: TIIA LAAKSO

Mistä oikeastaan puhumme, kun ai-heeksi nousee lastensuojelu. Yleensä lu-vuista, raporteista ja selvityksistä, mutta mitä on niiden taustalla. Kunnista löytyy sosiaalihuollon vahvaa ammattitaitoa ja yhteistyötä niin kaupungin sisällä kuin yritysten kuin järjestöjen välillä. Mitä kuuluu Turun kaupungin lastensuojelun sijais- ja jälkihuoltoon?

Vuoropuhelua kunnan sisällä sekä järjestöjen ja yritysten kesken

Uusi sosiaalihuoltolaki siirtää sosiaali-huollon toimenpiteitä ennaltaehkäisyyn ja hyvinvoinnin parantamiseen pois raskaista korjaavista toimista. Lain-säätäjän tavoitteena on ollut, että sijaishuollossa muutos näkyisi ajan kuluessa asiakasmäärien vähenemisenä.Sijaishuollon sosiaalityössä on kehitetty toimivia yhteistyökäytäntöjä kaupungin eri palvelualueiden välillä, mutta myös järjestöjen kanssa.

Jo nyt yhteistyö järjestöjen ja kunnan eri toimijoiden kesken luo aihetta iloon. Jäl-kihuollossa yhteistyölinkkejä on paljon ja verkostoja on olemassa. Nuoret ovat erilaisia, siksi ei ole yhtä tapaa lähestyä heitä.

- Sosiaalityöntekijämme tuntevat nuoret pitkältä ajalta. He tietävät myös järjes-töjen ja yksityisten tuottamat palvelut. Kentän tuntemus on perustana, kun ryhmänä pohdimme, onko juuri tämä yhteistyötaho tietylle nuorelle paras vaihtoehto, hyvinvointitoimialan jälki-huollon johtava sosiaalityöntekijä Tytti Mäkinen sanoo. Edelleen on tarvetta

esimerkiksi nuorta arjen haasteissa tu-kevalle vertaistukiryhmälle, hän jatkaa.

Sosiaali- ja terveyslautakunta myöntää vuosittain avustuksia järjestöille, mm. tukihenkilö ja tukiperhetoimintaan. Sijaishuollossa voisi laajemminkin lisätä järjestöyhteistyötä, jota on jo esimer-kiksi Kota ry:n ja Ensi- ja turvakodin kanssa, haastateltavat pohtivat.

Kaupungin sisällä yhteistyö Lasten ja nuorten psykiatrisen poliklinikan sekä Turun sivistystoimialan kanssa on pääosin sujuvaa ja sitä kehitetään. Kouluterveydenhuolto on myös tulossa tiiviimmin mukaan jälkihuollon toimin-taan. Tavoitteena on oppilaitosyhteis-työn avulla ehkäistä nuorten aikuisten syrjäytymistä.

Omissa lastenkodeissa tehdään tiivistä yhteistyötä asiakaskohtaisesti niin lasten- ja nuorten psykiatrian kuin koulujenkin kanssa.

– Jos lasta hoidetaan psykiatrian polikli-nikalla, omahoitajat käyvät palavereissa. Poliklinikan henkilökunta taas osallistuu mahdollisuuksien mukaan lastenko-deissa hoitoneuvotteluihin. Yhteistyötä pyritään tekemään käytettävissä olevilla resursseilla, hyvinvointitoimialan sijais-huollon sosiaalityön toimistopäällikkö Eira Virolainen toteaa.

Jotta pitkäaikaiseen sijaishuoltoon sijoitettuja lapsia kyettäisiin hoitamaan Turun lastenkodeissa, on panostettu mm. työntekijöiden koulutukseen. Psyki-atrisen hoidon ja lastensuojelun rajalla tapahtuvaan yhteistyöhön on panostet-tu mm. niin, että sijaishuollon pitkäai-kaisen hoidon yksiköiden työntekijät ja osa sosiaalityöntekijöistä on osallistunut RESME-rajapintakoulutukseen (On the Borders of Residential Child Care and Mental Health Treatment in Europe). Koulutuksen lisäksi tarvitaan sujuvaa yhteistyötä arjessa.

yhdessä enemmän 14 • 2015

Omissa lastensuojelulaitoksissamme tehdään myös koko ajan arvokasta perhehoidollista yhteistyötä lasten per-heiden kanssa, Virolainen jatkaa.

Asiakkaiden osallis-tamista ja palvelujen vaikuttavuutta

Kaupungilla on painetta laskea ulkopuolisia palvelujen ostoja. Siksi järjestöiltä ja yrityksiltä ostettujen palvelujen vaikuttavuuden arviointiin tulisi kiinnittää erityishuomio. Myös koko kentän tuottamien palvelujen yhteismitallisuuteen olisi tärkeä päästä. Tehokkaampi tiedolla johtaminen voisi olla yksi ratkaisu vaikuttavuuden selvittämiseen.

- Siksi pitäisikin tutkia tilastojen ohella esimerkiksi eri yksilöiden palvelupolkuja tarkemmin, toteaa kehityspäällikkö Päivi Penkkala Turun kaupungin hyvinvointi-toimialalta.

– Ja kaupunki antaa lastensuojelun pa-rissa työskenteleville myös mahdollisuu-den aktiivisesti kehittää omaa työtään ja hyödyntää osaamistaan, Penkkala jatkaa.

Uusia mahdollisuuksia palvelujen paran-tamiseen avaa myös tämän vuoden alussa toteutettu Turun hyvinvointitoimi-alan organisaatiomuutos. Perhe- ja sosi-aalipalvelut palvelualueeseen kuuluvat uudistuksen jälkeen myös Psykologiyk-sikkö sekä Kasvatus- ja perheneuvola.

– Psykologi perhehoidon ja perheohjaa-jan apuna olisi mahtava toiminnan tuki, Mäkinen lisää.

Sijaishuollon sosiaalityössä perhehoidon lisääminen on asetettu tavoitteeksi. Lapsen sijoittaminen perhehoitoon pyritään tekemään huolellisesti, jotta vältytään muutoksilta lapsen arjessa.

Perhehoidossa pohditaan, miten per-hehoitajia tuetaan ja miten lasten sekä nuorten sijoitukset olisivat kestäviä. Perhehoitajia ja perheitä on monenlaisia eikä tukikaan voi olla samanlaista.

Palvelujen jatkuva kehittäminen on koko sijaishuollon sosiaalityön haaste, jossa tulisi vastata myös avohuollon lasten-suojelun tarpeisiin. Tähän on ryhdytty mm. kehittämällä omien vastaanotto-kotien toimintaa. Tavoitteena on, että perheille tarjotaan esimerkiksi kuntout-tavaa työotetta omana palveluna.

Samalla pohditaan myös, miten asiak-kaiden osallisuutta palvelujen suunnit-teluun lisätään.

– Jälkihuollossa kannustamme nuoria vastaamaan palautekyselyyn, jonka voisi täyttää yhdessä ohjaajan kanssa, Mäkinen miettii.

– Lastenkodeissa toimii lasten kokouk-sia, joissa lapsilla on mahdollisuus ottaa kantaa heidän arkeensa liittyviin asioi-hin. Tätä toimintaa voisi tuoda jollakin tavoin näkyvämmäksi, toteaa Virolainen.

HAASTATELTAVAT:

• Turun hyvinvointitoimialan jälki- huollon johtava sosiaalityöntekijä Tytti Mäkinen

• Turun hyvinvointitoimialan sijais- huollon sosiaalityön toimisto- päällikkö Eira Virolainen

• Turun hyvinvointitoimiala, kehityspäällikö Päivi Penkkala

yhdessä enemmän 15 • 2015

Nuorten Ystävät

• Lastensuojelupalvelut• Vammaispalvelut• Mielenterveyspalvelut• Päihdepalvelut• Avopalvelut

• Huostaanotetut tai avohuollon tukitoimenpiteenä sijoitetut lapset

• Itsenäistymisvaiheessa olevat sijoitetut lapset

• Jälkihuollon piirissä olevat• Erityistä tukea tarvitsevat

lapset ja nuoret• Päihde- ja mielenterveys-

kuntoutujat

"Helpottaa kun saan

puhua sulle asioista"

"Haluuks tietää mitä

tänään tapahtu?!"

"Saan apua vaikeiden

asioiden hoitoon"

yhdessä enemmän 16 • 2015

Jälkihuollon ohjaus - tärkeä osa lastensuojelun prosessia ja nuoren itsenäistymistäTEKSTI: HANNA FRÖBERG

Jälkihuollon tarkoituksena on tukea lasta tai nuorta sijoituksen päättyes-sä. Jälkihuolto on kokonaisvaltaista tukea, joka auttaa lasta tai nuorta saavuttaman riittävät valmiudet omaan elämäänsä; asumisen, koulutuksen, sosiaalisen ja psyykkisen toimintakyvyn, terveydenhuollon sekä toimeentulonsa suhteen. Jälkihuolto on nuorelle vapaa-ehtoista ja samoin siihen kuuluva jäl-kihuollon ohjaus. Jälkihuollon ohjausta tarjoavat kuntien lisäksi myös yksityiset palveluntuottajat ostopalveluna, kuten me Nuorten Ystävät. Jälkihuollonohjaus on pitkäjänteistä työtä, jonka aikana luodaan hyvä ja luottamuksellinen suh-de nuoren kanssa. Tärkeässä roolissa on koko nuoren verkosto, niin vanhemmat, sukulaiset, sosiaalityöntekijä kuin muut nuoren asioissa mukana olevat tahot.

Jälkihuollon ohjaus voi alkaa missä kohdassa jälkihuoltoa tahansa

Ideaalitilanteessa jälkihuollon ohjaus alkaa jo hieman ennen kuin nuori täyttää 18 vuotta. Tällöin ohjaaja voi tutustua nuoreen jo hänen ollessaan sijoituspaikassa. Itsenäistymisen alussa autetaan ja tuetaan nuorta niin käytän-nön asioissa kuin virallisten asioiden hoidossa. Näin tukisuhdetta luodaan käytännön toimien ja arjessa tapahtu-van työn kautta.

Ohjaaja, rinnalla kulkija ja kuuntelija

Nuorten Ystävien jälkihuollossa itsenäis-tyvälle nuorelle nimetään oma työnte-kijä, omaohjaaja. Nuori voi tukeutua ohjaajaansa mitä moninaisimmissa asioissa. Nuoren ja ohjaajan tapaamiset ovat säännöllisiä. Itsenäistyminen on nuorelle usein ilon aihe, mutta esiin

nousee myös yksinäisyyden, turvatto-muuden, ulkopuolisuuden ja pelonkin tunteita. Nuori voi yllättyä yksinäisyy-destä, kun ympärillä ei olekaan enää toisia ihmisiä. Nuori joutuu eri tavalla ottamaan vastuuta omasta elämästään ja se voi olla ahdistavaakin. Nuorelle onkin hyvä tähdentää sitä, että yksin ei tarvitse pärjätä, vaan hänellä on ohjaaja tukena. Ohjaajan kanssa voi myös harrastaa yhdessä omien mielenkiinnon kohteiden mukaan.

Virallisten asioiden (muuttoilmoitukset, tukien hakemiset, kodinhankinnat yms.) hoitamisen lisäksi jälkihuollon ohjaus on nuoren mukana ja rinnalla kulke-mista uuden itsenäisen elämänvaiheen aikana. Tällöin on hyvin tärkeää, että nuorelle annetaan aikaa ja aikuinen keskittyy vain häneen - on läsnä ja kuuntelee: Pidämme Nuorten Ystävissä asiakasmäärämme kohtuullisina, jotta jokaiselle nuorelle on kylliksi aikaa. Pidämme tätä ensiarvoisen tärkeänä.

Jälkihuollon ohjauk-seen sitoutuminen

Osalle nuoria sitoutuminen ohjauspal-veluun sujuu nopeasti ja mutkattomasti, toisilla taas sitoutuminen saattaa kestää pidempään. On myös nuoria, jotka eivät sitoudu ohjaukseen lainkaan. Osalle nuoria aikuiseen luottaminen ja sen ym-märtäminen, että joku on minua varten ja minua auttamassa itsenäisen elämän harjoittelemisessa, on vaikeampaa.

Nykyään jälkihuollon ohjauksessakin on paineita siitä, että tuloksia pitäisi näkyä heti nuoren elämässä. Ohjaus on kuitenkin pitkäjänteistä työtä ja suhteen luominen nuoreen vie aikaa vähim-milläänkin 3-6 kuukautta nuoresta riippuen. Mutta kun suhde on syntynyt, on myös toimintaan sitoutuminen

helpompaa. Yhdessä ohjaajan kanssa nuori pohtii työskentelylle tavoitteita ja asioita, jotka ovat hänelle merkitykselli-siä ja missä hän tarvitsee apua ja tukea. Joillekin nuorille tällaisten tavoitteiden asettaminen voi olla haastavaa, jolloin ohjaajan roolin tärkeys korostuu. Ohjaaja pohtii yhdessä nuoren kanssa, mitä nuori haluaa elämältään, mitkä ovat hänen haaveensa ja tulevaisuuden toiveensa. Luodaan pieniä tavoitteita, jotta nuori voi kokea onnistumisia matkan varrella.

Jälkihuollon ohjaus kantaa pitkälle tulevaisuuteen

Jälkihuolto ja jälkihuollon ohjaus on niin tärkeä osa lastensuojelua, ettei kuntien pitäisi siitä säästää. Kuitenkin juuri jälkihuollon ohjauksesta ollaan valmiita tinkimään tai tuki lopetetaan ennen kuin nuori olisi siihen valmis. Näihin nuoriin, itsenäistyviin aikuisiin, kannattaa kuitenkin panostaa ja antaa heille kaikki se tuki, mitä he tässä haas-tavassa elämänvaiheessaan tarvitsevat: Monelle nuorelle jo pelkästään yksin asuminen on haaste.

Jokainen nuori tarvitsee itsenäistyes-sään tukea, ovat he sitten olleet sijoitet-tuna kotinsa ulkopuolella tai eivät. Myös monet pärjäävätkin nuoret hyötyvät ohjauksesta. On hyvä, että on aikuinen jolle voi soittaa ihan muuten vain, kysyäkseen esimerkiksi ruokaohjei-ta tai kertoakseen onnistumisistaan. On tärkeää, että nuori saa apua ja tukea, voi jakaa asioitaan ja tuntea itsensä merkitykselliseksi - se kantaa pitkälle tulevaisuuteen.

yhdessä enemmän 17 • 2015

"Mitä se mulle kuuluu mitä mun elämässä tapahtuu" - lapsen osallisuus sijaishuollossaTEKSTI: KAISA YLI-TUOMOLA

Pelastakaa Lasten osallisuuden mää-ritelmän mukaan osallisuus on lasten mahdollisuutta ilmaista mielipiteitään ja näkemyksiään, vaikuttaa päätöksente-koon ja saada aikaan muutosta. Lasten osallisuus on ikään ja kehitystasoon katsomatta kaikkien lasten, myös kaikkein heikoimmassa asemassa ole-vien, vapaaehtoista ja omaan tahtoon perustuvaa osallistumista kaikissa heihin suoraan tai epäsuorasti liittyvissä asioissa. Osallisuus on lapsen oikeus.

Lapsen osallisuus sijaishuollon aikana on erityisen tärkeää huomioida jo siitä-kin syystä, että lapsi ei välttämättä ole voinut lainkaan itse vaikuttaa siihen, että asuu oman kodin ulkopuolella. Siitäkin huolimatta, että lastensuo-jelulaki korostaa lapsen asianosai-suutta kaikissa lastensuojeluprosessin vaiheissa. Lastensuojelun eettinen ja moraalinen velvollisuus on lapsen sijoituksen jälkeen huolehtia siitä, että lapselle tarjotaan sellaiset kasvuolosuh-teet, joissa lapsi voi eheytyä. Jokapäi-väisen hoidon, huolenpidon ja korjaavan vuorovaikutuksen lisäksi tarvitaan osallisuuden kokemuksia, joiden myötä positiivinen usko omaan itseen ja omiin mahdollisuuksiin vahvistuu.

Nähdäänkö lapsi aktiivisena toimijana vai passiivisena työs-kentelyn kohteena?

Mistä asioista lapsi voi itse päättää? Kuullaanko lasta silloinkin, kun hän on aikuisten kanssa eri mieltä asioista?

Pelastakaa Lapset ry:n lastenkodeissa lasten osallisuutta on erityisesti viimeis-ten vuosien aikana pyritty aktiivisesti vahvistamaan. Tänä vuonna valmistui Helsingin sosiaalitieteiden laitokselta Piritta Ahosen käytäntötutkimus las-tenkotitoiminnan kehittämisestä lasten palautteiden pohjalta. Tutkimuksen tuloksista kävi ilmi, että lasten palaut-

teet on otettu vakavasti lastenkodeissa ja niitä on lähdetty hyödyntämään arjen kehittämisessä. Lapsilta saadun palaut-teen pohjalta henkilöstö on tutkinut omaa toimintaansa, lastenkodin arkea, sen käytäntöjä ja rakenteita. Tästä on seurannut konkreettisia muutoksia arkeen.

Pelastakaa lasten lastenkodeissa osallisuutta mahdollistavia rakenteita ovat omahoitajuus, arki ja yhteisölli-syys, lasten ryhmät, osallisuus omissa asioissa liittyen asiakassuunnitelmiin ja hoito- ja kasvatussuunnitelmiin. Osal-lisuus syntyy myös lapsen vanhempien kanssa tehtävässä SILTA- työskentelyssä. Lapsen osallisuuden vahvistaminen edellyttää hoitavilta aikuisilta myös rohkeutta astua pois asiantuntijan ja paremmin tietäjän roolista. Se edellyttää aitoa vuorovaikutusta, kohtaamista ja yhdessä ihmettelyä. Lasten osallisuus on tapa työskennellä. Se on olennainen, kaikkia toimintoja läpileikkaava periaate kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla ja tasoilla - paikallisesti, kansallisesti ja globaalisti.

Osallisuuden ohjeistus

• Eeetinen toimintatapa: Avoimuus, rehellisyys ja vastuullisuus. Aikuiset sitoutuvat noudattamaan eettisiä

osallisuuskäytäntöjä ja asettamaan lasten edun etusijalle.

• Lasten osallisuus on merkityksel-listä ja vapaaehtoista: Lapset ovat osallisia heitä koskeviin prosesseihin ja ottavat kantaa heihin liittyviin asioihin - suorasti tai epäsuorasti. Lapset päättävät itse osallisuudes-taan ja osallistumisestaan.

• Lapsiystävällinen ja mahdollistava ympäristö: Lapset tuntevat ympäris-tön olevan turvallinen, viihtyisä ja osallisuuteen kannustava.

• Yhdenvertaiset mahdollisuudet: Osallisuuteen kannustetaan kaikkia lapsia. Lasten osallisuuden edistämi-sellä pyritään purkamaan syrjinnän rakenteita.

• Aikuisten toiminta on osaavaa ja luotettavaa: Lasten osallisuut-ta tukevat aikuiset ovat saaneet asianmukaisen koulutuksen ja heillä on käytössään kaikki tarvittava tuki, jotta he voivat hoitaa tehtävänsä mahdollisimman hyvin.

• Osallisuus edistää lasten turvallisuut-ta ja suojelua: Lastensuojelukäytän-nöt ja menetelmät ovat tärkeä osa lasten osallisuuden edistämistyötä.

• Lasten osallisuutta kohtaan osoi-tetaan kunnioitusta sitoutumalla palautteen antamiseen ja lasten osallisuuden laadun ja vaikutusten arviointiin.

Tilattavaa materiaalia lasten osallisuuteen liittyen: Pelastakaa Lapset ry, PL 95 00601 Helsinki:

• Lastenkotitoiminnan kehittäminen Pelastakaa Lapset ry:n lastenkodeissa lasten palautteiden pohjalta. Piritta Ahonen, Helsingin yliopisto, 2015.

• Osallisuuden ohjeistus. Lapsen ääni - sinulle joka päätät lasten asioista. Pelastakaa Lapset ry, 2013.

• Lapsen ääni - tarina minulta. Pelastakaa Lapset ry, 2011.

yhdessä enemmän 18 • 2015

Vanhemmat voimavarana huostaanotetulle adoptiolapselleTEKSTI: ANJA WIKSTEDT

Ulkomailta adoptoidut lapset ovat omis-sa maissaan adoptioon luovutettuja tai lastensuojeluviranomaisten huostaan ottamia lapsia. He ovat kokeneet useita eroja ja menetyksiä ennen kuin saavat kodin ja vanhemmat tai vanhem-man uudessa maassa. Lasten taustat vaihtelevat: Osa on saanut olosuhteisiin nähden hyvää hoitoa ja huolenpitoa. Osa on kokenut laiminlyöntiä, kaltoin-kohtelua, väkivaltaa. Lapsilla on myös aina kahdet vanhemmat, riippumatta siitä onko lapsella muistikuvia biologi-sista vanhemmista.

Adoptiossa yhdistyy parhaassa tapauk-sessa aikuisen ja lapsen etu: Adoption kautta lapselle turvataan mahdollisuus pysyvään perheeseen, ja lasta toivova aikuinen saa mahdollisuuden vanhem- muuteen. Saattaa kuitenkin kulua kauan, ennen kuin hylkäämisen kokenut lapsi uskaltaa luottaa siihen, että häntä ei enää jätetä. Myös vanhemman kiin-tyminen lapseen voi olla haasteellista, eikä lapsi tunnu omalta niin nopeasti kuin vanhempi on etukäteen odottanut.

Tuen hakeminen on vahvuutta

Monet adoptiolapset ja -vanhemmat tarvitsevat jossain vaiheessa perheen ulkopuolista tukea. Adoptoidut lapset ansaitsevatkin vahvat vanhemmat, jotka osaavat ja uskaltavat hakea apua. Joskus tilanteet kärjistyvät niin pitkälle, että päädytään lapsen sijoittamiseen perhehoitoon tai laitokseen.

Suomessa on tällä hetkellä noin 4600 ulkomailta adoptoitua, mutta tapah-tuneita adoptiolasten huostaanottojen määriä ei tilastoida. Toisin kuin Suomes-sa, Ruotsissa on ulkomailta adoptoi-tuihin nuoriin erikoistunut sijaishuollon yksikkö, Folåsa behandlingshem. Siellä huostaanottojen taustalla on useimmi-ten erittäin tulehtuneet välit nuoren ja vanhemman välillä sekä kouluongelmat. Osa nuorten vanhemmista kertoo, että kiintymyssuhteen ongelmia on ollut

alusta asti. Toisaalta yhtä moni kertoo, että alkuajan sopeutumisvaiheen jäl-keen on seurannut monta hyvää vuotta, ja ongelmat ovat kärjistyneet esimur-rosiässä tai murrosiässä. Folåsassa on todettu jo vuosia sitten, että nuorten vanhemmat ovat kaikesta huolimatta nuoren paras ja tärkein voimavara. Vanhempien kanssa tehdään tiiviistä yhteistyötä.

Mikä on tilanne Suomessa?

Vaikka huostaanotettujen adoptiolasten määrää ei tiedetä, tiedetään että heitä on. Monet vanhemmat ovat ottaneet yhteyttä adoptiokuraattori Kerstin Raumaan siinä vaiheessa, kun ongelmat alkavat kasaantua. Useissa tapauksissa Kerstin on ollut perheen tukena huos-taanoton eri vaiheissa.

Kerstin kertoo, että huostaanottojen taustalla olevat syyt ovat samoja kuin Ruotsissa. Lähes kaikki Kerstiniin yh-teyttä ottaneet adoptiovanhemmat ovat kertoneet, että he ovat pyytäneet apua lastensuojelusta ongelmien kärjistyessä. Päätös huostaanotosta on tehty yhteis-ymmärryksessä sosiaalityöntekijöiden kanssa. Usein vanhemmat ovat itse pyytäneet huostaanottoa viimeisenä kei-nona auttaa rankasti oireilevaa nuorta.

Valitettavan usein vanhemmat ovat huostaanoton jälkeen kokeneet, että heitä ei pidetä ”oikeina” vanhempina ja heidän vanhemmuutensa kyseenalais-tetaan. Vanhempien kertoman mukaan ammattilaiset eivät aina tunnista lasten rankkojen taustojen vaikutusta. Etsitään syitä vanhempien tekemistä virheistä ja perheen ilmapiiristä silloinkin, kun lapsi on saattanut vaurioitua jo varhain niin pahasti, että tavallinen hyvä vanhem-muus ei riitä.

Huostaanoton jälkeen moni adoptio-vanhempi kokee jäävänsä yksin. He kuvittelevat olevansa ainoa ”ongel-maperhe” adoptioperheiden joukossa.

Monen vanhemman toive on, että he voisivat olla enemmän mukana nuoren elämässä myös huostaanoton aikana ja että heitä pidettäisiin voimavarana, ei ongelmien aiheuttajina.

Perhe vai laitos?

Yleisesti ottaen perhesijoitusta pidetään laitossijoitusta parempana vaihtoehto-na. Kerstin huomauttaa, että adoptoi-dun nuoren kohdalla näin ei aina ole. Ei ole tarkoitus, että adoptoitu nuori saa uuden perheen, jos tilanne on se, että huostaanoton taustalla olevat syyt ovat kovin syvällä varhaisissa vaiheissa eikä niinkään vanhemmuudessa. Laitossi-joitus ja vahva yhteistyö vanhempien kanssa Folåsan tapaan voi olla paras vaihtoehto. Kuten aina lastensuojelus-sa, jokainen tapaus on omanlaisensa. Kyseessä voi olla niin traumatisoitunut lapsi, että tavallinen perhe ei riitä. Täl-löin voi myös olla, että lapsi sijoitetaan uuteen perheeseen, jossa vanhemmilla on riittävästi voimavaroja. Kerstinillä on kokemuksia adoptiovanhemmista, jotka kertovat huostaanoton olleen hyvä ja oikea ratkaisu, myös adoptoidun mielestä. Elämä on mallillaan ja suhteet adoptiovanhempien ja nuoren tai jo aikuistuneen adoptoidun välillä ovat hyvät.

Lisätietoja: Adoptiokuraattori Kerstin Rauma, puh. 050 313 5066 (arkisin klo 9-16). Adoptiokuraattorille soittaminen on luottamuk-sellista ja soittaa voi myös nimettömänä. kerstin.rauma@yhteisetlapsemme.fi www.yhteisetlapsemme.fi/toiminta/kansainväli-nen-adoptio/adoptiokuraattori/

yhdessä enemmän 19 • 2015

Tässä lehdessä esiteltyjen jäsenjärjestöjen yhteystiedot

Erityishuoltojärjestöjen liitto EHJÄ ry Iso Roobertinkatu 1 A 6 00120 Helsinki puh. 050 544 7443

Nuorten tuettu asuminen ja ammatillinen tukihenkilötoiminta, Varsinais-Suomi Tasalanaukio 3 21200 Raisio puh. 050 401 2934 www.ehja.fi

Perhekuntoutuskeskus Lauste Mustionkatu 23 20750 Turku puh. (02) 274 2233 www.lauste.fi

SOS-lapsikylä Kaarina Luhtikatu 2 20780 Kaarina puh. 044 761 4150 www.sos-lapsikyla.fi

Nuorten Ystävät, Varsinais-Suomen jälkihuolto- ja avopalvelukeskus Yliopistonkatu 16 B 20100 Turku puh. 044 734 1821 www.nuortenystavat.fi

Pelastakaa Lapset ry Etelä-Suomen aluetoimisto, Turun toimipiste Sepänkatu 5 A 20700 Turku puh. 040 823 2067

Lastenkoti Suvilinna Perhekuntoutusyksikkö Suvikumpu Kaisa Yli-Tuomola, johtaja Suvilinnantie 29 20900 Turku puh. 050 443 5559 www.pelastakaalapset.fi

Yhteiset Lapsemme ry Iso Roobertinkatu 1 A 5 puh. 050 592 0200 (toimisto) puh. 050 313 5066 (tukipuh.) www.yhteisetlapsemme.fi

Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry puh. 044 5355 132/toimisto | toimisto@vslapset.fi

www.vslapset.fi | www.facebook.com/vslapset | www.hakulaari.fi