1

Marja-Liisa Viherä

9.4.2013

Ikääntyminen tulevaisuuden tietoyhteiskunnassa

Tulevaisuuden tarkastelu auttaa ihmisiä ajattelun avulla jäsentämään nykypäivää.

Tulevaisuudesta tietäminen on näkemyksellistä tietoa, joka perustuu tosiasioihin ja

arvoihin, näkemykseen siitä, mikä on toivottavaa. Mielikuvat ja visiot auttavat

löytämään oman tavoitellun tulevaisuuden kuvan. Niiden avulla on helpompi

suunnistaa nykypäivässä. Kuvaan ensin tulevaisuuden tutkimusta, joitakin visioita

tietoyhteiskunnasta ja omat mielikuvani, toiveeni ikääntymisestä tietoyhteiskunnassa.

Tarkastelen onko mielikuvani mahdollinen, millaisia heikkoja signaaleja on sen

puolesta jo olemassa. Lopuksi luon katsausta tulevaisuuden tietoyhteiskunnan

näkemyksistä.

Tulevaisuussuuntautunut ajattelu

Ihmiset ovat aina halunneet tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tulevaisuuden

tietäminen on ollut tärkeää hengissä säilymisen vuoksi, sillä havainnot ja tulkinnat

riistan liikkeistä ja määristä, vuodentulon ja sään vaihteluista ovat auttaneet

ennakoimaan tulevaa ja varautumaan siihen. Tällaiset ennakoinnit ovat perustuneet

kokemukseen, siirtyneeseen tietoon ja havaintoihin eli ovat olleet erityistietoa, jota on

ollut sen ajan asiantuntijoilla.

Aina on myös ollut ennustajia, jotka ovat kristallipallosta tai muista apuvälineistä

kertoneet, mitä on tulossa. Monesti he ovat olleet taitavia ihmistuntijoita, jotka

kuulijansa tai asiakkaansa ilmeistä ja olemuksesta ovat voineet päätellä, mitä tämä

haluaa kuulla. Näiden ennustajien on toivottu vastaavan yleensä kysymykseen: mistä

ja miten löydän onnen? (Kamppinen, 2000).

Tulevaisuus muodostuu niistä teoista, joita olemme tehneet menneisyydessä ja joita

teemme nykyisyydessä. Tulevaisuus muodostuu niistä mielikuvista, joita meillä on

tekojemme taustaksi. Matkamme tulevaisuuteen alkoi jo kauan sitten. Ajatellaanpa

esimerkkinä Turun tuomiokirkkoa, joka rakennettiin 800 vuotta sitten ja joka yhä

edelleen on tärkeä kiintopiste turkulaisten ja kaikkien suomalaisten ajattelussa.

Tuomiokirkon rakentajilla oli mielessään visio siitä, mihin kirkkoa käytetään, mikä on

sen merkitys.

2

Tulevaisuuskuvia ovat myös luoneet tieteiskirjailijat kirjoittamalla tarinoita, jotka

varmasti ovat antaneet pontta tietoyhteiskunnan rakentajille. Muutamien luomat

tulevaisuuskuvat ovat toteutuneet joko kokonaan tai osittain. Kirjailijoiden kuvitelmat

joko löysivät oikeat kehityslinjat ja tulkitsivat niitä oikein tai tulevaisuuskuvat olivat

niin vaikuttavia, että niistä otettiin malleja ja ideoita todelliseen elämään (Kamppinen,

2000).

Hämmästyneenä olen kuitenkin monesti todennut, kuinka pientä osaa ihmisten

välinen viestintä esittää sekä scifi-kirjailijoiden että tulevaisuuden tutkijoiden

teksteissä. Parhaiten viestintää ovat mielestäni kuvanneet Ray Bradbury kirjassaan

Fahrenheit 451, Ursula le Guin Osattomien planeetassa ja Frederick Pohl Avaruuden

kauppamiehissä. Fahrenheit 451:ssä kirjat ovat kiellettyjä, ihmisten mieliä hallitaan

sekä huumeilla että elektronisella viihteellä ja vastavoiman muodostaa simpukan

kokoinen vuorovaikutteinen viestintäväline, jonka avulla maailma pelastuu.

Osattomien planeetassa viestinnällä on merkittävä asema, mutta uusia

viestintävälineitä siinä ei ole keksitty. Avaruuden kauppamiehissä markkinointi ja sen

vaatima manipuloiva viestintä näyttelee tärkeää roolia. Nämä kaikki kolme kirjaa on

kirjoitettu jo kauan sitten, Fahrenheit 451 ja Avaruuden kauppamiehet 50-luvun

alkupuolella ja Osattomien planeetta 1974. Ne ovat kuitenkin kuvauksia

tulevaisuuksista, jotka edelleen muokkaavat mieliämme. Matka näissä kirjoissa

kuvattuihin tulevaisuuksiin on kestänyt jo vuosikymmeniä. Tieteiskirjailijat yrittävät

usein ymmärtää nykyisyyttä paremmin siirtämällä teoksissaan nykyongelmia ja

mahdollisuuksia tulevaisuuteen. Tulevaisuuden tutkijoiden tavoitteena taas on

ymmärtää tulevaisuutta tutkimalla nykyisyyttä.

Tulevaisuuden tutkijat kirjoittavat tulevaisuudenkuvansa ja skenaarionsa

realistisemmin. Heidän kirjoituksensa ja skenaarionsa poikkeavat tieteiskirjailijoiden

kuvauksista mm. siksi, että niiden tulee olla mahdollisia eikä niissä tapahdu

yliluonnollisia asioita, kuten valon nopeuden ylitystä tms.

Tulevaisuudentutkijat eivät anna ainoastaan yhtä tulevaisuudenkuvaa, vaan pyrkivät

luomaan vaihtoehtoisia tulevaisuuskuvia, joista haluttu vaihtoehto voidaan valita.

Tulevaisuudentutkijoiden vaihtoehdot ovat skenaarioita eli perusteltuja

tulevaisuuksien vaihtoehtojen kuvauksia ja kuvauksia siitä, miten tapahtumat voisivat

edetä. Niiden luomisessa käytetään kaikkia tieteenaloja hyväksi, mutta erityisen

merkittäviä ovat luonnontieteet ja ihmistieteet. Luonnontieteet jäljittävät ja löytävät

ennustettavia tapahtumankulkuja, mutta tällaisia vakaita ilmiöitä ei ihmistieteissä

3

juuri ole. (Viherä, 2009)

Tulevaisuudentutkimuksen menetelmistä on hyötyä myös yksilölle, kansalaiselle, kun

hän alkaa hahmottaa oman tulevaisuutensa visiota ja sen vaatimia edellytyksiä.

Samoin ikääntyvät kansalaiset voivat tutkia tulevaisuuttaan mm.

tulevaisuusverstaissa.

Tulevaisuus on tuntematon

Tulevaisuudentutkimuksen perususkomusten mukaan kukaan ei tiedä, mitä

tulevaisuus tuo tullessaan. Tulevaisuutta ei myöskään voi ennustaa eikä kukaan voi

sitä määrätä, vaikka haluaisikin. Meistä kuitenkin jokainen voi vaikuttaa joka päivä

tulevaisuuteen valinnoillaan, teoillaan ja tekemättä jättämisillään. Yhteiskunnan

rakenteiden muutoksessa päättäjien teot ja valinnat ovat ratkaisevampia kuin

tavallisen ihmisen teot. Jokaisen omat päätökset vaikuttavat kuitenkin hänen oman

elämänsä kulkuun sekä osana koko yhteiskunnan kehittymiseen. Esimerkiksi

jokapäiväinen tapahtuma, ruoan raaka-aineiden osto vaikuttaa siihen, keskittyvätkö

elintarviketeollisuuden järjestelmät vai kehittyykö paikallinen luomutalous. Nämä

eivät ole yhdentekeviä kysymyksiä tulevaisuuden mahdollisuuksia ja uhkia

tarkasteltaessa.

Tulevaisuus on myös määräytymätön eli emme tiedä, mikä monista mahdollisista

vaihtoehdoista toteutuu. Tulevaisuudentutkimuksen tehtävänä siis on

1) muodostaa kuvia tulevaisuuden määräytymättömistä vaihtoehdoista ja niistä

edellytyksistä, joilla ne voivat toteutua,

2) tutkia vaihtoehtojen toteutumisen todennäköisyyksiä,

3) selvittää vaihtoehtojen haluttavuudet ja etsiä parhaiden vaihtoehtojen

toteuttamiseen tarvittavat keinot,

4) vaikuttaa tulevaisuuteen tekemällä valintoja ja elämällä tulevaisuutta teoissa.

Näiden periaatteiden mukaan tulevaisuudentutkimus ei siis kerro, miten maailma

tulee kehittymään, vaan se tutkii kaikkia eteemme avautuvia vaihtoehtoisia

tulevaisuuksia ja arvioi niiden toivottavuutta. Tulevaisuusajattelun tärkeä osa on myös

yksilön oma tekeminen ja omat valinnat. Tulevaisuudentutkija tarvitsee kykyä luoda

mielikuvia ja visioita, että hän pystyy kuvittelemaan mahdollisia tulevaisuuksia

historian ja nykypäivän tarkastelun jatkeena. Myös tavallinen kansalainen voi luoda

mielikuvia omista mahdollisista tulevaisuuksistaan, sillä ihminen toimii mielikuvien

4

mukaan. Ellei ihmisellä ole kuvitelmaa, visiota tai unelmaa tulevaisuudesta, ei ole

tietoa, minne hän on menossa. Unelmat toteutuvat usein, suunnitelmat eivät aina.

Arvot ajattelun taustalla

Ihmisen ajattelu lähtee hänen arvoistaan eli niistä tekijöistä, joista hyvä elämä hänen

käsityksensä mukaan rakentuu. Kun arvoista keskustellaan yhdessä muiden kanssa,

joko kasvokkain tai verkossa, syntyy ymmärrys halutusta vaihtoehdosta eli millaista

tulevaisuutta kukin haluaa olla rakentamassa. Tämän jälkeen nykypäivää tarkastellaan

halutun vaihtoehdon mukaisesti eli tulevaisuuden tietämisen intressistä käsin: mikä

on mahdollista ja miten? Mitä pitää tehdä, että haluttu tavoite saavutettaisiin? Jos

näemme itsemme kiikkutuolissa kutovana mummona, niin todennäköisesti näin

tapahtuu. Jos näemme itsemme kulttuurin suurkuluttajana, näin varmasti käy. Jos

kuvittelemme itsemme yhteisön aktiiviseksi jäseneksi, niin sitä me varmaan tulemme

olemaan. Ja jos suunnittelemme matkoja ja kuvittelemme itsemme eksoottisiin

paikkoihin, näin käy. Tai ehkä jo nuoresta pitäen olemme ajatelleet perustaa sitten

vanhana yrityksen, kun on varaa erehtyä ja yrittää ansaitun eläkkeen turvin ja saada

uutta sisältöä elämäänsä, näin teemme. Tai voimme nähdä itsemme kaikissa näissä

toimissa ja niinpä sitten tulemme elämään monipuolista elämää. Nämä kaikki asiat

voivat tapahtua erilaisissa ympäristöissä. Voimme kutoa sukkaa lintujen laulua

kuunnellessa, TV:tä katsellessa, lapsien keskellä, yksin kotona, palvelutalon

olohuoneessa, keskustellen joko lähellä tai etäällä olevien kanssa, junassa jne.

Ympäristöä tarkastellaan siis sen jäsennyksen mukaan, mikä on syntynyt haluttuja

tulevaisuuden vaihtoehtoja pohdittaessa.

Kuva1: Tulevaisuusajattelun spiraali

5

Näkemyksellinen tieto

Näkemys siitä, mihin pyritään, on tärkeämpää kuin suunnitella valmiiksi

yksityiskohtia siitä, miten visio saavutettaisiin. Tulevaisuudentutkimus vaatiikin

näkemyksellistä tietoa. Näkemyksellinen tieto on yhtä kuin tosiasiatiedot yhdistettynä

näkemyksellä (Malaska, 1993). Tosiasiat koskevat faktuaalista nykyhetkeä ja

menneisyyttä. Päätöksenteko ja toiminta kohti visiota tapahtuu askel askeleelta.

Kansalaisella on oma vastuu olla hyvän elämänsä asiantuntija myös vanhana ja

samalla hänellä on oltava halua ja kykyä yhteisen näkemyksen jakamiseen. Vision

tulee olla omakohtaisesti ajateltu ja ymmärretty, sisäistetty. Vain siten päästään eroon

sellaisesta tulevaisuuden rakentamisesta, missä vanhus on vain objekti muiden

määritellessä hänen elämänsä puitteet. Visionäärinen toiminta on oman osaamisen,

tietojen ja taitojen tunnistamista ja toimimista tämän perusteella.

Kuva 2: Tavoitteeseen edetään pieninkin askelin

Visiota kohden edetään myös pienin askelin valmius/tavoite-portailla.

Tulevaisuusverstas on hyvä toimintatapa tulevaisuuden tekemisen välineenä luotaessa

yhteistä näkemystä siitä, mihin pyritään. Tulevaisuusverstaan on kehittänyt Robert

Jungk Saksassa ja hän käytti sitä työkaluna työttömyysalueiden asukkaiden

tulevaisuuden tekemiseksi (Jungk, 1987). Robert Jungkin menetelmiä voi soveltaa

myös erilaisten luovien ongelmanratkaisumenetelmien ja tulevaisuutaulukon avulla.

Tärkeätä yhteisessä keskustelussa on käyttää menetelmää, jonka avulla on mahdollista

löytää uusia ratkaisuja ja saada keskustelu pysymään halutussa aiheessa.

6

Tulevaisuuden tutkimuksen menetelmät

Tulevaisuudentutkimus käyttää monia menetelmiä etsiessään vaihtoehtoisia polkuja

mahdollisiin maailmoihin. Samoja menetelmiä voi kuka tahansa käyttää etsiessään

omia skenaarioitaan, polkujaan hyvään elämään.

Utopia-ajattelussa suurennetaan tai lisätään yhteiskunnan, ihmisen lähiympäristön tai

yhteisön hyviä puolia.

Dystopia-ajattelussa vastaavasti korostetaan, suurennetaan tai jatketaan niiden

huonoja puolia.

Raideajattelussa otetaan mallia edelläkävijöiden kehityksestä.

Analogia-ajattelu etsii rinnasteisia tapauksia historiasta.

Trendiajattelun avulla etsitään erilaisia kehityssuuntia.

Systeemiajattelu mallintaa tapahtumia.

Skenaarioajattelussa luodaan tulevaisuuden visioita ja polkuja niihin.

Tulevaisuusverstaita pidetään, että löydettäisiin yhteisiä tavoitetiloja.

Tulevaisuuden tekemisestä on esimerkkinä mm. viestintäleirit, joita olen pitänyt 25

vuoden aikana useita satoja.

Tulevaisuuden tietoyhteiskuntaskenaarioita ja visioita

Millainen on tietoyhteiskuntatulevaisuus? Asiaa on pitkään pohdittu sekä koko länsi-

maisessa maailmassa että myös Suomessa, mutta keskustelun ytimessä ovat lähinnä

olleet suuryritykset, niiden kilpailukyky ja menestyminen. Mitä tietoyhteiskunta

tarkoittaa kansalaiselle, kansalaisyhteiskunnalle ja yhteisöllisyydelle? Mihin ihminen

kuuluu tulevaisuudessa ja millainen on hänen lähiyhteisönsä? Mitä kunkin pitäisi nyt

tehdä, että elämä olisi mahdollisimman hyvää tulevaisuudessa? Millaista on hyvä

elämä?

Tekniikkaan pohjautuvia visioita on runsaasti. Yhden niistä esitti Valtioneuvoston

asettaman Kansallisen tietoyhteiskuntastrategian vetäjät vuonna 2006 :

7

Kuva3: Tietoyhteiskunnan kolme vaihetta

Lähde: Kansallinen tietoyhteiskuntastrategia Tulevaisuusverstaat

Olli Hietanen, Jari Kaivo-oja, Ville Lauttamäki ja Timo Nurmi Tulevaisuuden tutkimuskeskus Turun

kauppakorkeakoulu Luonnos 19.5.2006

Tietoyhteiskunnan kolmas vaihe vaatii meiltä kansalaisilta yhteisöllistymistä,

yhteisöllistä oppimista, uusia työkaluja ja oppimista. Tätä kaikkea tarvitsee myös

ikääntyjä tietoyhteiskunnassa.

Tekniikkaa ja tulevaisuuden tutkimusta edustava Pentti Malaska on esittänyt

tulevaisuuden vuorovaikutusyhteiskuntana jo vuosikymmenien ajan. Hänen visionsa

nojaa ensisijaisesti kansalaisten viestintävalmiuksiin. Malaska tuo selkeästi esiin

tulevaisuuden vuorovaikutustarpeet ja niiden tyydyttämiseen tarvittavat palvelut.

Hyvinvointi riippuu kolmesta elämänalueesta, talouselämästä, yhteiskuntapoliittisesta

elämästä ja kulttuurielämästä sekä niiden välisestä viestinnästä.

8

(Lähde: Malaska, 1999)

Kuva 4: Kolmen yhteiskunnallisen elämän vuorovaikutus

Malaskan mukaan elämme parhaillaan murroskautta teollisuusvaltaisuudesta

palveluvaltaisuuteen ja tälle muutosjaksolle informaatio ja sen teknologia ovat yhtä

oleellisia kuin voimakoneet tavaratarpeiden tyydyttämisessä (Malaska, 1983). Hän

korostaa, että vuorovaikutustarpeiden tyydyttäminen on kommunikointiprosessi ja se

vaatii ihmisiltä vuorovaikutusvalmiuksia. Mielestäni tarvitsemme kaikki vireään

vuorovaikutukseen yhteensopiva viestintävalmiuksia, sillä yhteisöllisyys ja luottamus

perustuvat avoimeen kommunikaatioon ja vuorovaikutukseen. Ilman

viestintävalmiuksia tämä on mahdotonta. Ikääntynyt syrjäytyy yhteiskunnasta ja

yhteisöistä ilman viestintävalmiuksia.

En lähde tarkastelemaan millaista elämäntapaa globaalit megatrendit lupaavat, vaan

lähden tarkastelemaan millaista elämäntapaa haluaisin ja miten tekniikka voi

helpottaa ja edistää tätä sekä millaisia heikkoja signaaleja on jo olemassa elämäntavan

puolesta.

Oma mielikuvani ikääntymisestäni tietoyhteiskunnasta pohjautuu Malaskan

vuorovaikutusyhteiskuntaan, missä kolme elämänaluetta toimivat tasapainoisesti

yhdessä.

9

Oman elämäni hallitsija

Puuhakas kesä

Herään linnunlauluun mökillä. Olen joka aamu kiitollinen siitä, että jaksan laittaa

kahvin tippumaan ja kattaa pöydän, avata sanomalehden ja aloittaa päivän sen

lukemisella. Näin pysyn ajassa mukana, ajan hermoilla. Ajoissa tehty kaihileikkaus

mahdollistaa lehden lukemisen. Kuulokin on hyvä, sillä korviini laitettiin

kuuloimplantti muutama vuosi sitten ja elämä rikastui valtavasti. Kuulen jopa

heinäsirkat!

Vähitellen myös muut mökillä heräävät ja saapuvat aamupalalle. Keskustelu päivän

toimista alkaa. Joku haluaa vain löhötä riippukeinussa, joku rupeaa keräämään

lentopallojoukkuetta, yhdet suunnittelevat kauppareissua ja päivän ruokia jne.

Osallistun kaikkiin voimieni mukaan. Aina sitä jaksaa olla vaikka erotuomari tai

tehdä pienimmille aarteenetsintäleikkejä. Ruoka tehdään yhdessä ja syödään yhdessä.

Näin kesällä ja muiden lomien aikaan. Mökillä oloa pidentävät etätyöt. Tosin

etätyöläisten päivät poikkeavat normaalista mökkeilystä lomalaisten kanssa. Silloin

yleensä teen lounaat ja päiväkahvit sekä omia askareita, käyn marjassa ja sienessä,

lämmitän saunan, jos jaksan, puhun puhelimessa, luen, kudon sukkaa, maalaan ja

sateella katselen televisiota. On turvallinen olo, kun etätyöläinen on lähellä ja jakaa

virkistymishetket. Päivät kuluvat nopsaan ja ennen kuin huomaankaan on syksy ja

talvi.

Talvi on osallistumisen aikaa

Elävä etäyhteys

Herään, kuuntelen radioita, nousen ja laitan aamupalan. Avaan keittiön TV:n (tai

miksipä tuota ruutua erilaisine yhteyksineen kutsuisi?) ja laitan sen tilaan, mistä mm.

sisareni näkevät, että olen keittiössä. Usein he ottavatakin yhteyden omasta TV:stään

(on kuitenkin kiva kutsua ruutua TV:ksi, vaikka se on paljon muuta) ja niinpä

juomme ja syömme aamupalan ”yhdessä” siten, että kaikki näemme ja kuulemme

toisemme ruudulta. Silloin tällöin kommentoimme lukemaamme, kuulemiamme

juoruja jne. Olemme yhdessä sopineet, että sairauksista emme ainakaan aamulla puhu.

10

Luen lehdestä teatteriarvostelun. Näytelmä on juuri meille sopiva, se kuvaa

kulttuurien törmäyksiä sekä hauskasti että oivaltavasti. Päätämme lähteä katsomaan

sitä, ja yksi meistä tilaa liput heti.

Esityksen valmistelu

Olen luvannut mennä lähikirjaston naapuri-iltaan kertomaan, mitä kaikkea voi tehdä

pienten lasten viestintäkerhossa. Pidän taloyhtiön ja naapuriston kerhoa kotonani ja

apunani on aina joku viestintäleirillä ollut nuori. On valtavan virkistävää tehdä

pehmolelulla video tai kuvata junan matkaa sarjakuvana jne., ideoida ja mekastaa

yhdessä alle kouluikäisten kanssa. Joskus tietysti loppuu ideat ja energia - minulta – ei

lapsilta – ja silloin turvaudun jonkun hyvän lastenelokuvan katseluun yhdessä lasten

kanssa. Monesti myös keskustelemme elokuvan ideasta ja sanomasta, ainakin jos se

on kyllin selkeästi esitetty. Rupean valmistelemaan esitystä, missä yhdistän kuvaa,

ääntä ja liikkuvaa kuvaa. Vaikka olen yli 40-vuoden ajan käyttänyt tietokoneita,

aloitan ideoinnin silti paperilla ja kynällä. Jotenkin tuntuu, että ajatukset siirtyvät

käden kautta paperille parhaiten. Onneksi näin saa tässä uljaassa

tietoyhteiskunnassakin tehdä, olen itse antanut siihen itselleni luvan! Ja paperia on

kertynyt riittävästi vanhoillakin päivillä käytettäväksi. Mietiskelen samalla, että on se

kumma, kuinka vanhat tavat ja tottumukset istuvat sitkeästi tekemisessä ja olemisessa.

Siksi ikääntyvän arjen unelmat eivät poikkea juurikaan nuoruuden tai keski-iän

unelmista – mitä nyt hiukan realistisemmiksi ovat tulleet ja koskevat aika pieniä

asioita. Kun esitys on saanut paperilla rungon, ryhdyn valmistelemaan sitä mikrollani

ja etsin kuvia ja videoita esityksen tueksi. Ihailen ohjelmien helppokäyttöisyyttä!

Sosiaalisella medialla tavoittaa ja kohtaa

Päivän työ tuli tehtyä ja vetäydynkin TV:n ääreen, katson uutiset ja

ajankohtaisohjelmat ja etsin hyvän elokuvan. Katsellessa neulepuseron hiha tulikin

valmiiksi. Kukahan tarvitsisi tämän puseron? Laitan sosiaaliseen mediaan

kysymyksen, saan heti useita vastauksia. Ihanaa, minua tarvitaan ja tiedossa on monta

mukavaa käsityöiltaa uusien neuleiden kera joko yksin TV:n ääressä tai sitten

taloyhtiön yhteisessä olohuoneessa muiden kanssa rupatellen. Lähikahvilassakin on

monta ihmistä kutimensa kanssa. En helpompi aloittaa juttelu vieraankin kanssa, kun

on yhteinen aihe: miten hankit langat, oletko nähnyt uudet ohjeet jne. Tiedot

kohtaamismahdollisuuksista päivittyvät kännykkääni.

11

Sairauksien hoitoa

Seuraavana aamuna herään särkevään käteen. Missä vika? Etsin netistä tietoa, en

oikein löydä juuri minun särkyyn sopivia kuvauksia. Usein pikkuvaivoihin saa avun

netistä ja erityisen iloinen olin kesällä, kun punkki oli purrut minua ja lähetin

puremasta kuvan kännykällä tietopankkiin, joka etsi vastaavanlaisen tapauksen ja

ehdotti lääkärin puoleen kääntymistä antaen sekä sähköposti- että puhelinosoitteen.

Niinpä heti otin yhteyttä ja pureman jälki oli kuvassa sikäli selvä, että etälääkäri oitis

määräsi lääkekuurin ja sain sen lähikauppaan toimitettuna! Selvisin säikähdyksellä.

Jos palvelua ei olisi ollut, olisin luultavasti viivytellyt asian kanssa, unohtanut sen ja

nyt kärsisin kivusta ja hermosärystä ja ties mistä…. Takaisin käsisärkyyn. Soittelen

sisarilleni, hekään eivät osaa neuvoa kuin särkylääkkeitä. No ehkä se sillä talttuu.

Särky jatkuu, tilaan lääkärin ajan netistä ja saan järjestelmän lähettämän muistutuksen

lääkäriajasta tuntia ennen vastaanottoa. Koska lääkärillä on ruuhkaa, saan viestin

myöhästymisestä. Tätä arvostan suuresti. Kaukana takana ovat ajat, jolloin lääkärin

odotushuoneessa sai lukea vanhoja lehtiä tuntikausia.

Särky kädessä johtuu liiasta kutomisesta ja yksipuolisesta kädenkäytöstä, saan ohjeet

käden voimistuttamiseksi ja ”luvan” jatkaa käsitöitä. Voimisteluohjeet saan myös

kännykkääni, josta niitä on helppo katsoa aina tarvittaessa. Toimettomuus on

pahempaa kuin särky ja tasapuolinen lihasten käyttö vähentää särkyä. Ja

särkylääkkeet pitävät huolen lopusta.

Yhteistä ruoanlaittoa

Tällä viikolla on myös minun vuoroni järjestää yhteinen ruoantekopäivä. Meitä on

viisi yksineläjää, jotka kyllästyimme tilauspalvelujen yksitoikkoiseen ruokaan,

einesruokien lisä-aineisiin ja ylisuuriin kaupan tuotteiden pakkauksiin. Emme

kuitenkaan ole tarpeeksi varakkaita syödäksemme aina ulkona, toisaalta kaikkien

ravintoloiden raaka-aineista ei tiedä. Aina ei jaksaa ottaa selvillekään, vaikka

pakkausmerkinnät ovat parantuneet ja jopa ravintolan ruokalistassa on Qr-koodilla

tarkemmat tiedot ruoan raaka-aineista. Toki kännykällä on nopsa lukea selosteet,

mutta silti… Ehkä syy yhteiseen ruokapiiriimme onkin yhdessä tekemisen ja olemisen

ilo, eikä niinkään ruoka? Motiiveja on monia ja jos ne täydentävät toisiaan, niin hyvä

on! Ruokapiirimme perusidea on yksinkertainen: kokoonnumme vuorotelleen

toistemme kotona tekemään ruokaa ja syömään sitä. Se, jonka luona olemme, hankkii

raaka-aineet ja reseptit. Yhdessä kokkaamme hänen ohjeittensa mukaan. Teemme

12

aina ylisuuren annoksen, jotta emäntä voi sitten pakastaa itselleen loput

annosrasioihin. Tällä järjestelmällä tutustumme toistemme makuihin ja vältämme

riidat siitä, mitä tänään syötäisiin. Kunkin mausta ja varallisuudesta riippuu

syömmekö siskonmakkarasoppaa vai sisäfile -pihvejä. Ruoka maistuu aina ja päivä

virkistää sekä sielua että ruumista. Alkunsa piiri sai sosiaalisessa mediassa olevasta

kysymyksestä: kuka tulee mukaan? Aika nopsaan löytyi motivoituneiden joukko.

Maailmanparannusta

Ensi viikolla olen sopinut meneväni ystäväni Elinan järjestämään paratiisisoppa-

iltaan. Menen vähän aiemmin tekemään soppaa ja järjestelemään. Paratiisi-iltojen idea

lähti liikkeelle vuoden 2013 meppiseminaarissa, missä pohtiessamme tulevaisuuden

maailmaa ja Eurooppaa huomasimme, että yksi tapa vaikuttaa tasapainoiseen ja

solidaariseen tulevaisuuteen on tiedon lisääminen. Niinpä syntyi vireä verkosto –

sosiaalisessa mediassa tietysti! Verkoston ideana on järjestää siellä sun täällä, - joka

puolella – paratiisisoppa iltoja. Illoissa siis syödään soppaa ja kuunnellaan ja

keskustellaan siitä, miten voimme estää veroparatiisit, miten yleensä jakaa

kansantajuista ja selkeää tietoa globaaleista ongelmista toimiaksemme toisin.

Paratiisi-iltojen järjestäjien tukena on netissä videopätkiä, tietopankkeja jne. Ja illan

keskustelujen tulokset kirjataan sivuille ja lähetetään mepeille kannustukseksi heidän

työssään paremman maailman puolesta. Näin heidän arvokas työnsä työ saa

kannustusta ja legitimointia. On todella ihanaa, että nuoria on paljon mukana!

Kokemusta jakamassa

Olen iloinen siitä, että perustin yhdessä sisareni kanssa ViheräVerstas Oy:n

tutkimaan, kirjoittamaan, järjestämään, organisoimaan, herättämään

tulevaisuusajattelua, avustamaan viestintävalmiuksien päivittämisessä jne. Työ on

kantanut hedelmää ja enää tarvitsee vain silloin tällöin lähteä mukaan seminaareihin

tai kirjoittaa muutama luku raporttiin jne. Ja meillä perustajilla on kiva harrastus, joka

pitää mielen virkeänä ja edesauttaa ottamaan asioista selvää ja ymmärtämään

maailmanmenoa.

Maalausilta

Viikon kohokohta on maalausilta. Jo kymmenien vuosien ajan olen osallistunut

maalausiltaan, jota vetää kokenut taidemaalari. Jäsenet ovat pysyneet jokseenkin

13

samoina, pientä vaihtuvuutta toki on. Maalarit kokoontuvat yhdessä vuokraamallaan

työhuoneella – 4 samaan aikaan -, missä myös kaikki tarvikkeet säilytetään. Muistan

kuinka alkuaikoina ihmeteltiin, etteikö kukaan avusta teitä, vaan maksatte sekä

vuokran, että opettajan palkkion itse. Nyt se on jo luonnollista, olemmehan ottaneet

20-luvulla aimo harppauksen kohti vuorovaikutusyhteiskuntaa, jonka toiminnan

veturina on palvelut ja kulttuuri.

Paikan ja esineiden merkitys muistille

Olen iloinen siitä, että saan asua samassa paikassa, mihin muutin neljännesvuosisata

sitten. Talo ja sen asukkaat ovat tulleet tutuiksi. Samoin lähialueen kaupat, kirjasto,

uimahalli, teatteri jne. Tuttuun ympäristöön jäsentyy helpommin ja tuttuun teatteriin

lähelle menee mieluummin kuin vieraaseen. Tämä vain lisää kulttuuriin kulutusta.

Toki yhteiset teatterimatkat naapurikaupunkiin ovat edelleen mukavia, mutta vain

muutaman kerran vuodessa.

Olen iloinen siitä, että olen voinut säästää ja järjestää vanhoja papereitani ja

valokuviani. Järjestäessä monet asiat palautuvat mieleen ja muistaa kuinka rikasta

elämä on ollut. Vielä hauskempaa, kun järjestelyssä on mukana auttamassa

lapsenlapseni, yhdessä on kivempaa tehdä ja osa muistoista ja historiasta siirtyy hänen

hiljaiseksi tiedokseen.

Olen nyt vielä 2020-luvulla samaa mieltä Ilkka Tuomen kanssa, joka vuonna 2000

kiteytti Helsingin Sanomien artikkelissa Ihminen ja muutos tietoyhteiskunnan

murrosta: ”Historia, identiteetti, paikka ja yhteisöllisyys ovat nousemassa uudella

tavalla merkittäviksi. Tämä on suuri murros, joka vaikuttaa teknologian

kehittämiseen, talouteen ja yhteiskuntaan. Ehkä Suomen kansallinen kilpailukyky on

juuri tämän murroksen ymmärtämistä”. Elän mielikuvassani tämän murroksen

ymmärtämisen ansiosta syntynyttä arkipäivää.

Mitä muutoksia nykypäivään mielikuvani sisältää?

Olen lyhyesti koonnut osan sekä ajattelutavoissa tapahtuvista muutoksista että

tekniikan mahdollisuuksista oman unelmani toteutumiseksi:

- Hyvinvointiteknolgian kehitys ja sen käyttöönotto kaikille varakkuudesta

riippumatta, esimerkiksi silmämykiöiden leikkaus, kuuloimplantit ikänäköä ja

ikäkuuloa parantamaan.

14

- Huomattavasti nykyistä helpompi television ja netin yhdistelmä. Kuvallisista

ryhmäpuheluista arkipäivää siten, että yhteys voi olla auki koko ajan.

- Nykyistäkin helpommat videon, äänen ja tekstin editointiohjelmat.

- Televisiossa ikä-ihmistenkin arvostavaa ohjelmaa sekä laatuelokuvia.

- Kaikki mukana sosiaalisessa mediassa. Edellyttää parempaa tietosuojaa ja

tietoturvaa sekä oppimista niiden käyttöön.

- Etätyöläisten työskentelymahdollisuuksien paraneminen: Nopea tietoverkko

kaikkialle. Tärkeä tekijä etätyön mahdollistamiseksi ja leviämiseksi on myös

uudenlainen etäjohtaminen. Yhtäältä työntekijän ei katsota enää olevan

valvottava kohde ja toisaalta häntä ei myöskään jätetä yksin. Kansainvälisissä

yrityksissä on tapana pitää viikoittaiset etäkokoukset, joihin jokainen

etätyöläinen osallistuu. Jatkuva kokous verkossa on tietenkin tavallista, mutta

sitä ei ole sidottu tiettyyn kellonaikaan. Kahdenkeskeisiä palavereja on aina

tarvittaessa. Tärkeintä etätyön leviämiselle on kuitenkin alueiden sosiaalinen

elämä ja monipuoliset kulttuuripalvelut.

- Sekä hyvät etälääkäripalvelut että paikallisen terveyspisteen henkilökunnan

hyvät yhteydet erikoissairaanhoitoon.

- Joustava lääkkeiden toimitus.

- Hoito-ohjeet liikkuvan kuva ja äänen avulla kännykkään.

- Ruoan tuoteselosteet (sisältö, alkuperä, eläinten kohtelu jne.) Qr-koodilla

luettavaksi ja kuunneltavaksi kaupassa tai ravintolassa.

- Ikääntyvän oikeutta asua tutussa ympäristössä kunnioitetaan ja ymmärretään

mm. paikan merkitys muistille.

- Yhteisten toimintatilojen yleisyys.

Miltä näyttää?

Onko toiveeni mahdollinen? Olemmeko ymmärtäneet historiallista murrosta

tarpeeksi? Pentti Malaska totesi mm. Soneran toimittamassa kirjassa Uuskasvua

ymmärtämässä, että ei ole sellaista poliitikkoa, joka uskaltaisi kyseenalaistaa

taloudellisen kasvun. Ellei materiaan perustuvaa taloudellista kasvua kyseenalaisteta

ja etsitä vuorovaikutusyhteiskunnan uuskasvun mahdollisuuksia palveluista ja

kulttuurista ja ymmärretä murrosta, niin megatrendit: ilmastonmuutos, finanssikriisi,

globaalieriarvoisuus jne. ennakoivat pikemminkin epävakaita ja turvattomia elinoloja

ikääntyvillekin kuin tasapainoista ja rauhallista elämänoloa.

15

Globaalisuuden ja paikallisuuden välinen jännite on tekijä, joka vaikuttaa myös

ikääntyneiden elämään. Jännite kuvaa yhteiskunnallista kehitystä ja siitä nousee

haaste muutokselle ja uuskasvun ymmärtämiselle.

Globaalisuuden ja paikallisuuden välinen jännite

Tietoyhteiskunta nähdään usein kapeasti joko taloudellisena tai teknisenä ilmiönä.

Sosiologit ovat laajentaneet teoriat tarkastelemaan yhteiskuntaa laajemmin, myös so-

siaaliskulttuurisena ilmiönä. Erityisesti Manuel Castells on kolmiosaisessa

trilogiassaan “The information Age“ (1996- 1998) tarkastellut yhteiskuntaa

informationaalisena yhteiskuntana, jolloin kiinnitetään erityistä huomiota talouden

uudelleenrakenteistumiseen ja informationaaliseen kehitysmuotoon.

Ari-Veikko Anttiroiko on koonnut Castellsin teoriat yhteen oheiseen kuvaan, jota olen

yksinkertaistanut.

Kuva5: Globaalin talouden ja paikallisuuden välinen jännite

Kuten kaikki olemme huomanneet arkielämässämme, töissä, lehdistä jne , että

maailman talousjärjestelmä on muuttunut viimeisen 20 vuoden aikana valtavasti.

16

Ennen oli tavara ja raha sidottu toisiinsa, niin että tehtaan omistava patruuna oli

kaikkien tiedossa. Nykyään tavara vaihtaa omistajaa joka hetki, huhtikuussa 2012

kerrottiin Helsingin Sanomissa, kuinka keskieurooppalaiset viljelijät myyvät tulevan

satonsa pörssiin. Siellä se vaihtaa omistajaa päivittäin! Suomalaiset viljelijät vasta

harkitsevat tätä.

On syntynyt uudelleenrakenteistunut kapitalismi. Tämän on mahdollistanut

samanaikainen informaatio- ja viestintätekniikka. Sillä viljaa ei voida myydä

pörsseissä, ellei pörsseillä ole tietoa, informaatiota, siitä ja sen ostajista ja niiden

rahavirroista jne. Niinpä taloutta hallitsee vaihdon globaalit markkinat, jotka ovat

verkostomaisia. Näitä liikuttelee pääoma ja tietovirrat. Kutsumme tätä muutosta

uudeksi teknistaloudelliseksi paradigmaksi, talouden ja tekniikan viitekehykseksi.

Ihmiset kuitenkin elävät arkeaan paikkaan sidottuna, syövät, nukkuvat, hoitavat

lapsiaan huolehtiessaan arjesta ja tulevaisuudesta, miettivät työn muutosta, omaa

osaamista ja pärjäämistä näillä uusilla markkinoilla.

Näiden kahden ilmiön väliin onkin syntynyt perusjännite joka aiheuttaa

demokratiavajetta, syrjäytymistä, epävarmuutta, kontrolloimattomuutta, ristiriitoja.

Tarvitsemme ymmärrystä tulevaisuuden vaihtoehdoista voidaksemme itse luoda oman

tulevaisuutemme.

Poistaako kansalaisyhteiskunta jännitteen?

Ratkaisua on etsitty ja etsitään tässäkin artikkelissa kansalaisyhteiskunnan ja

yhteiskunnallisen toiminnan avulla. Postmoderni ihminen ei kuitenkaan helposti

aktivoidu yhteisölliseen toimintaan, erityisesti kun poliittiset instituutiot ovat

erkaantuneet taloudellisista rakenteista. Vastausta ei voi etsiä vain

verkkodemokratiasta vaan demokratian syvemmästä olemuksesta. Demokratiastakin

on tullut uudella tavalla ylikansallinen asia. Tietotekniikkaa on tässä prosessissa

hyödynnettävissä demokratian lähtökohtia arvostaen.

Tietoyhteiskuntavisioissa mm. demokratian kehittely rakentuu kuitenkin vielä

enemmän teknologian tarjoamiin mahdollisuuksiin kuin motivoituun poliittisen

yhteisön ideaan tai ihmisten kokemusmaailmaan (Anttiroiko, 1998). Yhteiskunnan

demokraattiset prosessit kytkeytyvät tieto- ja viestintätekniikan tarjoamiin

mahdollisuuksiin vuorovaikutuksen ja kommunikoinnin alueella. Täten niillä on

tärkeä sija demokratian kehittelyssä. Demokraattinen kulttuuri on kommunikaation

17

kulttuuria samoin kuin politiikka on puhetta.

Globalisoituvan informationaalisen kapitalismin ja postmodernin kulttuurin

vaikutukset näkyvät myös viestinnän saralla. Ne muuttavat viestinnän instansseja

paikallisista vuorovaikutuskentistä globaaleihin verkostoihin. Paikallinen viestintä,

joka lähtee läheltä kauas, joutuu ylhäältä tulevien informaatiovirtojen kanssa

konfliktiin, jännitteeseen. Siinä näkyy selkeästi globaalin verkoston ja paikallisen

identiteetin välinen jännite. Sosiaalinen media on syntynyt vastauksena tähän

konfliktiin ja se on syntynyt tarpeeseen. Aluksi tietoverkot nähtiin vain

paikkariippumattomina samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten välineeksi,

sosiaalinen media omalla nimellä esiintymisineen ja kaveriporukkoineen on tuonut

verkot myös paikallisen demokratian välineeksi.

Mitä jännite merkitsee ikääntyville ihmisille?

Työn ja arkipäivän, globaalisuuden ja lokaalisuuden, paikallisuuden, uudenlainen

järjestyminen vaatii ihmisiltä myös uudenlaisia viestintävalmiuksia ja ymmärrystä. Ei

riitä enää, että ymmärtää lähiympäristönsä, pitää ymmärtää koko maailma. Toisaalta,

koko maailmaa ei voi ymmärtää, ellei ymmärrä lähiyhteisöä. Se taas ei pysy elävänä,

ellei ihmisillä ole vuorovaikutusta keskenään. Tietoyhteiskunta, paremmin

informaatioyhteiskunta, antaa haasteita kansalaisyhteiskunnalle kolmelta eri taholta:

1. Informaatio tuotannontekijänä näkyy valtavien suuryritysten kilpailuetuna

suhteessa pienyrityksiin. Ikääntyvillä ihmisillä on vaikeampaa saada henkilökohtaista,

tuttuuteen ja luottamukseen perustuvaa palvelua suuryrityksiltä kuin pieniltä

paikallisilta toimijoilta. Pientoimijoiden tulisi nähdä informaatio tuotantovälineenä ja

hyötyä siitä mm. verkostoitumisen ja pilvipalveluiden avulla.

2. Informaatio tuotantona näkyy erityisesti globaaleissa informaatiovirroissa, esim.

joukkotiedotus, pelituotanto, elokuvatuotanto, immateriaaliset tuotannot, erilaiset

markkinointijärjestelmät jne. Tästä syntyy edelleen haaste perusjännitteelle,

syrjäytymiselle, paikallisille olosuhteille: miten kilpailla suurten jättien tuottamaa

massatiedotusta vastaan? Miten synnyttää vastapaloja? Globaalissa kilpailussa

ikääntyvä väestö on lähes unohdettu. Jopa verovaroin ylläpidetty Yle unohtaa iäkkäät

kansalaiset. Hyvänä esimerkkinä tästä on mm saksalaisten kriminaalisarjojen lopetus

lauantai-iltana, vaikka katsojia oli yli 400 000, mutta väärän ikäisiä, liian vanhoja!

3. Informaatio kulutuksena näkyy välineellisen vaihdon globaaleissa verkostoissa.

Kun ihmiset ostavat pelejä, katsovat elokuvia, tv-ohjelmia, musiikkitelevisiota ym.,

18

miettivätkö he informaation yksipuolisuutta? Massojen kulutuskäyttäytyminen suosii

helppoa viihdettä, kerää yleisöä ja mainosrahoja. Ikääntyville kansalaisille ei

juurikaan tarjota palveluja. Tosin on näkyvissä merkkejä siitä, että vanhatkin otetaan

joskus huomioon. Kaupunginteatterissa esitettiin 10 vuotta Kvartetti-näytelmää ja

samasta aiheesta on tehty elokuva. Yle Femmalla esitetään konkareiden haastatteluja

jne. Kulutuskysyntä lisää tarjontaa joka tapauksessa. Ikä-ihmisten kanattakin tuoda

toiveensa ja tarpeensa voimakkaammin esiin.

Kansalaisten viestintävalmiudet, oma osallistuminen ja omien esitysten tekeminen

opettaa myös kriittiseksi kuluttajaksi.

Informaatiocity ja ikääntyminen

Castells on myös tutkinut informaatiota ja urbaania muutosta. Hän on luonut käsitteen

“informaatiocity“ (Castells, 1989). Se on mielikuva sellaisesta yhdysvaltalaisesta

kaupungista, jossa keskustassa asuvat rikkaat, tietoammateissa toimivat ihmiset ja

reuna-alueilla heitä palvelevat ihmiset. Ihmiset ovat kaukana toisistaan ja näkevät

toisensa korkeintaan tv:n sarjaohjelmissa. Näissä “informaatiocityissä“ on erittäin iso

luokkajako. Perusjännite kasvaa tällaisissa yhteisöissä. Syntyy luokkajakoa, koska

varakkaat, keskustoissa asuvat tietoammattilaiset tarvitsevat palveluja. Tarjoilijoiden

ja siivoojien määrän kasvu johtuu suoraan tietoammattilaisten määrän kasvusta.

Palveluammatteihin joutuvat tai valikoituvat ne, joilla ei ole mahdollisuuksia tai

kykyjä informaatioammatteihin, kuten siirtolaiset tai laman ja työmahdollisuuksien

vähenemisen uhrit.

Ratkaisuna näiden teorioiden ongelmille onkin kansalaisyhteiskunta sosiaalisine

verkostoineen, kolmansine sektoreineen, toisista huolehtimisineen. Yhteiskunnan

kahtiajako voitaisiin estää kehittämällä kansalaisyhteiskuntaa ja ennen kaikkea

pitämällä huolta hyvinvointivaltiosta.

Ikäihmisen elämää informaatiocityssä voisi kuvailla seuraavasti:

Automaatiolla säästetään hoitokustannuksia, varakkailla on mistä valita

Melkein kaikki vanhukset on siirretty hoitolaitoksiin, pois silmistä. Laitoksissa on

vähän henkilökuntaa ja valvontaa on tehostettu kameroiden ja hakulaitteiden avulla.

Muissakin tiloissa kamerat tarkkailevat ihmisiä ja apua saa sitten, kun valvojat

näkevät ruudultaan, ettei vanhuksen syöminen tai liikkuminen onnistu omin voimin.

Monilla vanhuksilla on kauko-ohjattavat tuolit, joilla valvojat heitä siirtelevät.

Virkistykseksi on rakennettu laaja panoraamavalkokangas, johon hoitajat ohjelmoivat

19

näppärästi vanhuksia aktivoivaa ohjelmaa. Äänet menevät suoraan vanhusten

kuulolaitteisiin. Automaatio säästää kustannuksia tietysti myös hoitolaitoksissa.

Niinpä valtiovarainministeriö ei ole käyttänyt punakynää, kun on ollut kyse

kustannuksia säästävästä teknologiasta.

Varakkailla vanhuksilla on valinnan mahdollisuuksia. Pääkaupunkiin on syntynyt

kalliita hoitokoteja. Niitä on eritasoisia, yksityisasunnoista ja pientaloista täyden

palvelun yksityissairaaloihin. Jokaisella on nopeat tietoliikenneyhteydet toisiinsa ja

asiantuntijoihin. Koska kilpailu asukkaista on kova, hyvät yhteydet ovat ehto

kilpailussa menestymiselle. Niiden avulla asukkaat ovat yhteydessä sekä toisiinsa -

joka hoitokodissa on omia tuttuja - että lapsiinsa ympäri maailmaa. Ilman muuta alan

parhaat lääkärit ovat saatavilla. Lääkärit saattavat asua vaihtoehtolääketieteen

alkuperämaissa, mutta välimatkalla ei ole väliä. Tulkkipalvelut toimivat loistavasti,

jos koneet eivät osaa tulkata kaikkia yksityiskohtia.

Tulkkipalvelu on myös verkossa sekä automaattisena että ihmisvoimin täydennyttynä.

Kukaan ei tiedä, missä tulkki asuu ja on, täällä vai Kiinassa. Vai asuuko hän missään

kiinteässä osoitteessa? Ehkä hän viettää matka- laukkuelämää kannettavan yhteytensä

kanssa (vrt. Attali, 1990).

Taloudellisen kilpailukyvyn sijaan kestävän kehityksen

vuorovaikutusyhteiskunta

Taloudellisen kilpailukyvyn hokemisen sijaan on kuitenkin viime aikoina

yhteiskunnalliseen keskusteluun noussut kestävän kehityksen näkökulma.

Maailmanlaajuisten ympäristöongelmien kärjistymisen nopeus ja laajuus edellyttivät

1990-luvulla ja viimeistään nyt 2010-luvulla koko tietoyhteiskuntakäsitteen

valjastamista kestävän kehityksen periaatteen edistämiseen niin globaalilla, valtio-,

yhteiskunta-, yhdyskunta- kuin yksilötasollakin. Kestävä kehitys on käsitteenä

syntynyt luonnon- ja ympäristönsuojelun lähtökohdista ja se on tarkoittanut

ekologisesti elinkelpoista kehitystä (Rooman klubin Suomen komitea, 1995).

Kestävä kehitys tarkoittaa nykyisin laajasti hyvää kehitystä sekä yhteiskunnallisesti

että maailmanlaajuisesti. Sosiaalisesti ja poliittisesti hyvä kehitys on

oikeudenmukaista, kulttuurisesti se on vapaata ja uudistavaa.

Kestävää kehitystä on kuvailtu muutosprosessiksi, jossa pyritään täyttämään ihmisten

tarpeet nykyhetkessä heikentämättä mahdollisuuksia heidän tulevien tarpeittensa,

muiden yhteiskuntien tarpeiden sekä tulevien sukupolvien tarpeiden tyydyttämiseen.

20

Kestävä kehitys on normatiivinen ja eettinen periaate.

Tulevaisuuden tutkijat näkevät kestävän kehityksen yhteiskunnan toivottavana

yhteiskuntana. Kestävä kehitys ja toivottava tulevaisuus edellyttävät myös arjen

asioiden hallintaa ja arvostusta.

Hyvälle elämälle on merkitystä esimerkiksi laadukkaalla elintarviketuotannolla ja

hyvällä ruoalla. Hyvä ruoka - gourmet - ei ole vain eliitin etuoikeus.

Ihmisten arki on aika- ja paikkasidonnaista, vaikka työnteko, harrastukset ja

yhteydenpito näistä kahleista vapautuvatkin. Ihmiset elävät tätä hetkeä jossakin

paikassa, syövät, nukkuvat, sairastavat, ovat yksinäisiä, tarvitsevat toista ihmistä. Työ,

opiskelu, raha, tieto, viihde, kulttuuri kohtaavat ja liikkuvat verkoissa. Tulevaisuuden

kannalta tärkeää on tapa, jolla arki ja verkoissa liikkuvat asiat yhdistetään. Niiden

tulee kohdata hyvällä tavalla eikä kehittyä toisistaan erillisiksi tai sellaisiksi, että ne

kohtaavat vain joidenkin ihmisten tai ihmisryhmien kohdalla. On pohdittava, kenen

ehdoilla ratkaisut tehdään, mitä pidetään tavoittelemisen arvoisena elämänä.

Ratkaisuja tehtäessä on tarkasteltava kokonaisuutta.

Hyvien tietojärjestelmien rakennuspuina ovat avoimuus, helppokäyttöisyys ja

järjestelmien tuominen lähelle käyttäjiä. Yhtä tärkeitä kuin tekniset ratkaisut ovat

käyttäjäkoulutus ja motivaatio. Arjen mahdollistamiseksi tarvitaan tietoverkkoihin

paljon palveluja. Ne eivät synny itsestään tai pelkästään markkinavoimien toimin.

Järjestelmien on tarjottava ihmisille muutakin kuin helppoa viihdettä, vaikka sitäkään

ei voida sulkea pois. Yhteiskunnan kehittyminen kohti myönteistä

tietoyhteiskuntavaihtoehtoa edellyttää jatkuvasti määrätietoista työtä.

Markkinavoimat ja kilpailu eivät yksinään kehitä yhteiskuntaa hyväksi paikaksi

ihmisten elää, siihen tarvitaan paljon työtä ja yhteistä panostusta. Laajat

kansalaiskeskustelut tavoitteista ja sitoutumisesta luovat motivaatiota. Rakenteet

muuttuvat tiedostamisen ja kysynnän kautta. Yhteiskunnan perusinfrastruktuurin

muuttuminen sellaiseksi kehykseksi, jonka sisällä kaikki ihmiset voivat

tietoyhteiskunnassa elää hyvää elämää ja arvokasta arkea, on valtava ja haastava asia

nyt ja tulevaisuudessa. Silloin myös ikä-ihmisillä on mahdollisuus rikkaaseen

elämään.

Heikkoja signaaleja vuorovaikutusyhteiskunnan arjesta

On itse asiassa aika paljonkin signaaleja siitä, että kuvaamani mielikuva rikkaasta

arjesta kohtaa yhä useampia ihmisiä. Esimerkiksi:

21

- Vaasan seudulla on perustettu yhteisiä olohuoneita ihan vaan lasten ja

vanhempien yhteistä aikaa viettämään sekä yhteisöklubeja käsitöitä tekemään.

(Yle alue-uutiset maaliskuu 2013)

- Ravintolapäivien lisäksi on syntynyt uusia ruokayhteisöjä, joissa kutsutaan

tuntemattomia omaan kotiin syömään yhdessä. Näitä yhteisöjä on ympäri

maailmaa. (HS 22.3.2013)

- Suomessa on jo 33 paikkakunnalla aikapankkeja, joiden avulla ihmiset voivat

vaihtaa palveluja toisilleen. (Koppelomäki Hanna: Aika parantaa -toiminta

vertaistuotannon esimerkkinä, alustus työryhmässä Kansalaisyhteiskunnan

tutkimus- ja kehittämispäivillä 14.-15.2.2013)

- Käsityökahviloita on jo ympäri Suomea (Googlehaku sanalla käsityökahvila

antoi 3500 vastausta)

- Erilaisia hybriditiloja, missä fyysinen, sosiaalinen ja virtuaalinen kohtaavat.

Näillä on paikan elinvoimaisuudelle suuri merkitys (Kivelä, 2013) Oman

yrityksen talouspalvelut mm. palkka.fi

- Pienyritysten ja itsenäisten ammatinharjoittajien yhteisiä toimitiloja on jo

runsaasti ja tietoja jaetaan facebookissa

(http://www.facebook.com/groups/mushrooming.members/?ref=ts&fref=ts)

- Elina Lappalaisen Tieto Finlandiapalkittu teos: “Syötäväksi kasvatetut - Miten

ruokasi eli elämänsä” on lisännyt ihmisten tietoa tuotantoeläinten olosuhteista.

Ja jo se, että palkinto kohdistui ko. aiheeseen, osoittaa yhteiskunnassa olevien

arvojen pehmenemistä.

- Jne.

Lopuksi

Muisti kohdistuu menneisyyteen, ymmärrys nykyhetkeen ja huolenpito

tulevaisuuteen, totesi filosofian professori Mikael Wexionius vuonna 1640.

(Niiniluoto, 2000). Muistimme ja kokemustemme avulla ymmärrämme

nykyisyydessä tehdä oikeita tekoja tulevaisuudesta huolehtiessamme.

Emme voi muuttaa menneisyyttä, mutta tulevaisuus on edessämme avoin, täynnä

vaihtoehtoisia mahdollisuuksia, joista osa toteutuu. Hyvä tulevaisuus rakennetaan

tunnistamalla eri vaihtoehtoihin johtavat polut, ja sen jälkeen ymmärtämällä tehdä

tänään sellaisia valintoja, jotka johtavat todennäköisimmin hyvään tulevaisuuteen

22

myös tuleville sukupolville.

Tulevaisuuden tutkimuksen seuran 30-vuotis- juhlaseminaarin yhteydessä olleen

näyttelyn avaussanat sanoi seuran perustaja Pentti Malaska teroittaen kuulijoiden

mieleen tulevaisuustiedon muodostuvan tosiasiallisesta tiedosta ja näkemyksestä ja

olevan näin ollen näkemyksellistä tietoa. Hän jatkoi: ”Tulevaisuus on meidän

mielessämme, mielemme kuvissa, odotuksissamme, toiveissamme ja

mahdollisuuksissa, jotka näemme olevan avautumassa sekä peloissamme ja

kokemissamme uhkissa ja riskeissä, jotka ovat meidän tai tulevien sukupolvien

kannettavana. Nykyisyydessä nämä mielikuvat – läsnäoleva tulevaisuus – toimii

tekojemme ja käyttäytymisemme motiivina ja henkisenä voimavarana, oikean ja

väärän, hyvän ja pahan, kauniin ja ruman erottamisen kriteerinä ja realisoijana

arjessa.”

Kirjallisuus Anttiroiko, Ari-Veikko (1998) Tietoyhteiskunta ja kunnallinen demokratia. Hallinnon tutkimus 3/1998, 192-210. Attali, Jacques (1990) Tulevaisuuden suuntaviivat, Eurofox, WSOY: Juva. Castells, Manuel (1989) The Information Cities, the Information Technology. Economic Restructuring and the Urban-Regional Process. Blackwell: Oxford. Castells, Manuel (1996) The Rise of the Network Society. Blackwell Publisherrs Ltd: Oxford. Jungk, Robert – Müllert, Norbert R. (1987) Tulevaisuusverstaat. Lataamo: Karkkila Malaska, Pentti (1983) Tulevaisuuspoliittinen hahmotelma. PTT-katsaus 4/1983. Malaska, Pentti (1999) Yhteiskunnan muutosvoimat ja tulevaisuus, Futura 1/1999 Malaska Pentti (2011) Joku innovatiivisempi suunta on jäänyt huomiotta kirjassa Uuskasvua ymmärtämässä, Sonera Niiniluoto Ilkka, 2000: Huolenpito tulevaisuudesta, Futura 2000/4 Kamppinen, Matti (2002) Ennustaja, tieteiskirjailija vai muutosvoima, kirjassa Tulevaisuudentutkimus, SKS Kivelä, Susanna (2013) : Tietoyhteiskunnaan toimijalähtöinen spatiaalinen rakentuminen, väitöskirjaluonnos, Turun Yliopisto Tuomi, Ilkka (1999) Tietoyhteiskunnan iltarusko Helsingin Sanomat 13.9.1999. Viherä, Marja-Liisa (1999) Ihminen tietoyhteiskunnassa. Kansalaisen viestintävalmiudet kansalaisyhteiskunnan mahdollistajana. Turun kauppakorkeakoulun julkaisuja, Sarja A-1:1999. Viherä, Marja-Liisa (2009) Digitaalisen arjen viestintä, mitä, miksi, milloin?, toinen painos, Kyriiri Oy. Suosittelen luettavaksi : Osmo Kuusi, Timo Bergman (toim.) 2013 Miten tutkimme tulevaisuutta? Kolmas, uudistettu painos, Painoon menossa

23