Ammatillinen kokemus verkkomentorin ohjausvälineenä

Riina Heleniusriina.helenius@cop.fiKPAMK / AVERKO

Verkkomentor-koulutuspäivä, Kokkola 19.2.2004

Verkkomentor oppivan ryhmän tukena

• oppimisen ja ohjaamisen sosiaalinen konteksti• mentoroinnin ja asiantuntijuuden jakamisen

merkitys hyvien käytäntöjen levittäminen mentorointi dialogisena kohtaamistapahtumana

• tasapaino ohjauksen ja itseohjautuvan kokeilevantoiminnan välillä

Ihmisten kohtaaminen -oppimisen jaettu vastuu

(Lähde: Mukailtu Mäkinen 2004)

tukipalvelut verkkomentor

Verkkomentorin valmiudet• Perusvalmiudet liittyvät mm.

• Vuorovaikutukseen– Valmiudet luontevaan kanssakäymiseen erilaisten ja yksilöllisten

ihmisten kanssa, yksin ja/tai ryhmässä– Kyky kommunikaatioon

• Ohjaukseen– Tarpeiden ja ongelmien tunnistaminen– Sopivien ohjauskeinojen löytäminen ja käyttäminen

• Oppimiseen– Oppimisympäristön ja oppimisen kohteena olevan substanssin

tunteminen– Oppimisprosessin lainalaisuuksien tunteminen

• Mediataitoihin – Medialuku- ja kirjoitustaidon omaksuminen ja hyödyntäminen

(Lähde: Mukailtu Mäkinen 2004)

Verkkomentorin erilaiset roolit ja tehtävät

Verkkomentorin tehtävät

– toimia asiantuntijana ja parhaiden käytäntöjen levittäjänä

– herätellä keskustelua ja kuulostella sitä (kognitiivineneläytyminen)

– rohkaista, tukea ja innostaaoppijoita osallistumaan ja kehittämään omaaverkkotoimijuuttaan

– rikastuttaa keskustelua

Verkkomentorin roolit

– Hahmomentor– Ideamentor– Sisältömentor

(Lähde: Ihanainen)

(Lähde: Mukailtu Mäkinen 2004)

Oppimissisältöjen reflektiivisen työstämisen tuki

sisältämentorhahmomentor

ideamentor

MENTOR

(Lähde: Ihanainen)

Verkko-ohjaus ja mentorointi

(Lähde: Ihanainen, Mäkinen, Rannikko & Keskinen)

Ohjaustyylejä

• 1. HYVÄKSYVÄ INTERVENTIOTYYLI (acceptant style)

• 2. KATALYYTTINEN INTERVENTIOTYYLI (catalytic style)

• 3. KONFRONTOIVA INTERVENTIOTYYLI (confrontational style

• 4. OHJEITA ANTAVA INTERVENTIOTYYLI (prescriptive style)

(Lähde: Cockman, Evans & Reynolds 1999)

Verkkomentor erilaisten oppijoiden tukena

verkko-opiskelijatyypit– sulautuja – ryhmäläinen – minä-itse – yhdistelijä – välkky – puurtaja – järjestäjä

(Lähde: Ihanainen 2002, 158-161)

Miten ohjata erilaisia oppijoita?

”epävirallinen jako”– uimarit – kellujat

– hukkuvat – kurkkijat

(Lähde: Syrjäkari 2003)

Ohjauksen haasteet• Opettaako vai ohjata? • Ottaako kantaa sisällön suhteen? • Antaako konkreettisia neuvoja oppimistehtävien

laadinnassa? Keskittyykö tiedonjakoon vai tasavertaiseen asiantuntijuuden jakamiseen / hajauttamiseen?

• Ohjaako yksilöllisesti vai ryhmässä? • Onko käytettävissä tarvittaessa vai vain tiettyinä aikoina?

Millaisia muita haasteita verkkomentorilla voi olla?

(Lähde: Mukailtu Mäkinen 2004)

Verkko-ohjaus ja -mentorointi

• Salmonin (2000) viisiportaisen mallin vaiheet: – pääsy verkkoympäristöön ja opiskelijoiden motivointi

(access and motivation)– ryhmän sosialisaatio verkossa (online socialisation) – informaation vaihto (information exchange)– tiedon rakentelu (knowledege construction) – yhteinen kehittäminen (development)

Millaisia tehtäviä mentorilla voisi olla kussakin vaiheessa?

Ryhmän kehittymisen vaiheetsuhteessa verkkomentorointiin

Ryhmän muotoutumisen vaihe• pelisääntöjen luominen• oman paikan hakeminenKuohuntavaihe• opettajan/tehtävien vastustaminen• oman näkökannan korostaminen• rakentavan työskentelyn puuteNormien luonti- ja ryhmäharmonian vaihe• tunne yhteenkuuluvuudesta• pelisääntöjen selkiytyminen• sisäisten ristiriitojen välttäminen ja kaunisteleminenKypsän toiminnan kausi• joustavien toimintatapojen muodostuminen• tarkoituksenmukaisen työnjaon synty• ryhmällä kyky ratkaista kriisejäRyhmän hajoamisen aika• haikeus tai helpotus

(Lähde: Koli & Silander 2002, 66-69, Repo-Kaarento & Levander 2003, 156-158)

Millainen on ihannementor?

Pohdintaa, keskustelua

• Millainen verkkomentor minä haluan olla? • Miten voin edistää opiskelijan

oppimisprosessia verkkomentoroinnin avulla? – Mitkä ovat vahvuuteni / heikkouteni /

mahdollisuuteni / uhkani verkkomentoroijana ja verkkomentoroinnissa

– laadi SWOT-analyysi

Lähteet• Cockman, P., Evans, B. and Reynolds, P. 1999. Consulting for Real People: A

Client-Centred Approach for Change Agents and Leaders.Maidenhead, McGraw-Hill.

• Ihanainen, P. 2002. Aikuisopettaja ja verkko-opetuksen vaatimukset. Teoksessa P. Sallila ja A. Malinen (toim.) Opettajuus muutoksessa. aikuiskasvatuksen 43. vuosikirja. Kansanvalistusseura ja aikuiskasvatuksen tutkimusseura. Helsinki,152-186.

• Ihananainen, P. Aikuisopettaja ja verkko-opiskelun vaatimukset. Saatavilla www-muodossa: http://ihanova.fi/main.pl?ajattelua2

• Ihanainen, P., Mäkinen, P., Rannikko, S. & Keskinen, A. Verkko-ohjaus.net. Saatavilla www-muodossa: http://www.verkko-ohjaus.net/verkko-ohjaus.php

• Koli, H. & Silander, P. 2002. Oppimisprosessin suunnittelu ja ohjaus. Hämeen ammattikorkeakoulu. Verkko-oppiminen. Julkaisu D: 134. Hämeenlinna.

• Mäkinen, P. 2004. Verkko-tutor. Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskus. Saatavilla www-muodossa: http://www.uta.fi/tyt/verkkotutor/.

• Repo-Kaarento, S. & Levander L. 2003. Oppimista edistävä vuorovaikutus. Teoksessa S. Lindblom-Ylänne & A. Nevgi (toim.) Yliopisto- ja korkeakoulu-opettajan käsikirja. Porvoo:WSOY, 140-170.

• Salmon, G. 2000. E-moderating. The Key to Teaching and Learning OnLine. Kogan Page, London.

• Syrjäkari,M. 2003. Vuorovaikutus verkossa. Opiskelijan ohjaaminen verkossa. Luento Lapin yliopistossa 23.9.2003