1A K T U U M I

Tässä numerossa

VALON AIKA KOITTAA, OLETKO VALMIS?

Auringon valo on vahvin elämää ylläpitävävoima. Pohjoisilla leveysasteilla auringonsäteistä nauttimisessa pitää muistaavarovaisuus: liika on liikaa. Nämä Oulunyliopiston kasvitieteellisen puutarhan tuijatovat suojautuneet liialta valolta sonnustau-tumalla hurmaavaan keväteleganssiin.SIVUT 2–11

Lapin maanteillä jyrisee kevään aikanaraskas autokolonna. FIRE-hankkeenmittaukset ovat viimeisellä osuudellaanmatkalla Inarin Näätämöön. SeismologiJukka Yliniemi asensi seismistä kenttäase-maa refraktiomittauksia varten Meltaukses-sa Rovaniemen maalaiskunnassa viimemaaliskuussa.SIVUT 16–19

T I M O T I I R A

Meillä suomalaisilla on onneksemme neljä vuodenaikaa. Rikkautemme on, että joskus neosuvat kaikki samalle viikolle. Joka kevät jaksamme kuitenkin ihmetellä, kuinka valovoittaa pimeyden, sulattaa lumen ja herättää ihmisen ja luonnon talviunesta.

Ihmiselle valon määrän vaihtelu tuottaa vaikeuksia: keväällä lisääntynyt valo saattaaaiheuttaa univaikeuksia, syksyllä voi yllättää kaamosmasennus. Tässä numerossa selviää,sopeutuvatko eläin- ja kasvikunta ihmistä paremmin valonvaihteluihin. Kaupunkilais-tiainen ainakin hämääntyy keskitalvella lauleskelemaan katulamppujen loisteeessakuin keväällä ikään. Suomi on erinomainen kylmä- ja pimeälaboratorio, jossa valonvaikutuksia on helppo tutkia, sanoo professori Juhani Leppäluoto Oulun yliopistonfysiologian laitoksesta. Hän keskittyy tutkimuksissaan melatoniinin reseptoreihin, joitaon siellä täällä ihmiskehossa. Aktuumi antaa tässä numerossa kaiken kunnian alkaneel-le valon ajalle.

Oulun yliopiston geotieteiden laitos on mukana laajassa FIRE-hankkeessa, jossa selvite-tään Suomen maaperää aivan uusista syvyyksistä. Geologian tutkimuskeskus, Helsinginyliopiston seismologian laitos ja Sodankylän geofysiikan observatorio tekevät eri puo-lilla maata syväseismisiä mittauksia yhdessä venäläisten tutkijoiden kanssa. Nyt on me-neillään viimeinen osuus, Lappia halkova 600 kilometrin pituinen luotauslinja, jokakulkee monien mielenkiintoisten esiintymien halki. Projekti on laajuudessaan ja kiin-nostavuudessaan niin merkittävä, että Sodankylän geofysiikan observatorion seismologiJukka Yliniemi siirsi eläkkeelle jäämistään osallistuakseen mittauksiin.

Oulun yliopisto menestyi jälleen kerran hienosti koulutuksen laatuyksikkövertailussa.Yliopistostamme kolme laitosta arvioitiin laatuyksikköstatuksen arvoisiksi. Lisäksi jat-kamme aikuiskoulutuksen laatuyliopistona. Biologian laitoksen työtä esitellään laatu-yksikkösarjamme aluksi.

Pakinoitsijamme on tehnyt analyysiä siitä, miten yliopistoelämä ja oikea elämä poikke-avat toisistaan.

MAANKUOREN RAKENTEET SELVIÄVÄT FIRE-HANKKEESSA

2A K T U U M I

Valoisuus määrää tahdin

Aurinko ohjaasisäistä kelloamme

M I N N A P E L T O L A

3A K T U U M I

T I I N A K O R K I A K O S K I

aapallon kiertoliike rytmittää ihmi-sen elämän 24 tunnin sykleiksi, joissavuorottelevat yö ja päivä, uni- ja valvetila.Monet elintoimintomme, kuten ruuan-sulatus, verenpaine, pulssi sekä virtsan- jahormonien eritys, noudattavat tiettyävuorokausirytmiä. Ihmisen eristämiseenulkomaailmasta perustuvat käytännönkokeet, esimerkiksi luolakokeet, ovatosoittaneet, että elintoimintomme nou-dattavat sisäsyntyisesti 24 tunnin syklinsijasta pikemminkin 25 tunnin jaksotus-ta.

”Ero ei aiheuta kuitenkaan ongelmia,koska pidempää sykliä on helpompi sää-dellä kuin lyhyempää. Vaikka valo on tär-kein rytmin säätelijä, myös monet sosiaa-liset tekijät vaikuttavat,” tarkentaa profes-sori Juhani Leppäluoto Oulun yliopistonfysiologian laitoksesta.

Valon laukaisemaketjureaktio

Hämärtyvä ilta aiheuttaa ketjureaktion,jonka tuloksena ihminen alkaa tunteaolonsa uneliaaksi. Tapahtumaketjun alus-sa silmän verkkokalvo aistii valon määrääja tieto valoisuuden muutoksista kulkeeverkkokalvosta lähtevää retinohypotala-mista hermorataa pitkin aivojen keski-osaan niin sanottuun suprakiasmaattiseentumakkeeseen. Tätä tumaketta kutsutaanmyös kellotumakkeeksi, koska sen her-

Kyvykkäänä olentona ihminen

on oppinut paljon vartijaksi,

mutta yhtä hän ei hallitse:

auringonsäteilyä. Ihmisen

sopeutuminen valo- ja pimeä-

jakson muutoksiin on konsti-

kasta, jopa vaikeaa.

mosoluissa on geenejä, jotka reagoivatmuun muassa valoisuuden vaihteluille.

Aivoissa sijaitseva, pikkusormenpään-kokoinen käpylisäke tuottaa tryptofaani-aminohaposta pimeähormoniksi kutsut-tua melatoniinia, jonka kasvava pitoisuusveressä lisää muun muassa uneliaisuutta.Pitoisuus on suurimmillaan keskiyöllä,mutta laskee vähitellen aamun valjetessa.

Melatoniinin erittämisen säätelyssä jaihmisen vuorokausirytmin syntymisessäon viime kädessä kyse geeneistä. Niin kut-sutut kellogeenit toimivat feedback-peri-aatteella: valaistusolosuhteiden muuttu-essa ne aktivoituvat ja tuottavat valkuaisai-netta, jonka määrän kasvu yön mittaan saaviimein geenin toiminnan vaimenemaan.

Melatoniinin erityksessä on sekä vuo-rokausi- että vuodenaikaisrytmiä. Keväänja kesän valoisuus sekä Pohjois-Suomentalven valoa heijastavat, hohtavat hangetvähentävät melatoniinin eritystä. Ei ihme,että moni tuntee olonsa energisemmäksivaloisana vuodenaikana ja keväthangilla.Vanhan uskomuksen mukaan valonsädevirittää myös sukupuolten väliseen vispi-länkauppaan, mikä ei ole aivan tuulestatemmattu teoria.

Haikara huhkii maaliskuussa

Vuodenajat ja valoisuus vaikuttavat myösepäsuorasti ihmiselämään. Elannon hank-

M

4A K T U U M I

Mitä valo on?Näkyvä valo on auringosta peräi-sin olevaa sähkömagneettista aal-toliikettä, jonka aallonpituus on400–700 nanometriä (millimetrinmiljardisosaa). Edellä mainitulleaallonpituusalueelle mahtuu laajavärien kirjo. Esineen väri riippuusiitä, mikä on esineeseen imeyty-vän ja siitä pois heijastuvan valonaallonpituus: lyhytaaltoisen sätei-lyn heijastuminen esineen pinnas-ta antaa mielikuvan sinertävästäväristä, pitkäaaltoisempi punai-semmasta.

Ihmissilmän havaintokyvyn ul-kopuolelle jää valtaosa kaikesta au-ringonsäteilystä eli UV-, infrapuna-(eli lämpö-), röntgen- ja gammasä-teily sekä mikro- ja radioaallot. Nevaikuttavat ihmiselämään, kutennäkyvä valokin, sekä hyvässä ettäpahassa.

kiminen sääteli ihmisen lisääntymistä sa-toja vuosia sitten. Pohjois-Atlantin kanso-jen parissa miesten poissaolo kevätkalas-tuksen aikaan näkyi selvästi synnytystenajoittumisissa. Samanlainen vaikutus onollut sadonkorjuukausilla ja sodilla.

”Kesällä naidaan ja kalastetaan. Talvellaei kalasteta,” Leppäluoto kertoo huvittu-neena erään seminaarivieraan lohkaisseenpohjoisesta elämäntyylistä.

Melatoniinin vähäisyys kesäkuukausi-na osuu yhteen sukupuolirauhasia sääte-levien hormonien ja steroidien lisäänty-neen erityksen kanssa. Hedelmöittymisiätapahtuukin tavallista enemmän alku-kesällä, sillä tutkimusten mukaan suoma-laiset synnyttävät ahkerimmin maaliskuun

tienoilla. Tilastokeskuksen mukaan lisäyssynnytysten määrässä muihin kuukausiinverrattuna on 12 prosenttia.

Valon määränvaihtelu stressaa

Valolla on epäsuoria, psyykkisiä vaikutuk-sia, kuten kaamosmasennus ja kevätväsy-mys. Melatoniinin erityksen muutoksetlienevät osasyyllisiä ilmiöihin, sillä valossasen erittyminen ja siten myös rauhoittavavaikutus estyvät. Arvellaan lisäksi, että ai-vojen erittämällä serotoniinilla on päin-vastaisia vaikutuksia kuin melatoniinilla elise vaikuttaa valon tapaan toimintatasoanostavasti.

Pahimmillaan ero pimeän kauden toi-mettomuuden ja kevätauringon aikaansaa-man toimintatason nousemisen välillä voisaada aikaan itsetuhoista käyttäytymistä.Valoisuuden vuodenaikaismuutokset, ve-ren melatoniinitason laskeminen ja itse-murhien yleistyminen näyttävät tilastojenvalossa liittyvän toisiinsa.

Toisaalta helpotukseksi syksyn siirty-mäkauteen valoisasta vuodenajasta pi-meämpään suositellaan valohoitoa. Samoinsisäisen kellon siirtäminen niin, että se vas-taa paremmin 24 tunnin vuorokautta, on-nistuu aamuisella kirkasvalohoidolla.

Kaiken edellä mainitun valossa heh-kulamppufirmojen lupaukset paremmas-ta työn tuottavuudesta, työssä viihtymises-

Professori Juhani Leppäluoto ja laboratoriomestari Helka Koistifysiologian laitoksen laboratoriossa melatoniinitutkimuksen parissa.Valon vaikutuksissa ihmiseen on solutasolla vielä paljon selvitettävää,mutta tällä hetkellä tutkimus keskittyy paljolti melatoniinin reseptorei-hin, joita on monessa paikassa ihmisen elimistössä.

TI

IN

A K

OR

KI

AK

OS

KI

Lähde: MEDIA Leksivisuaalinentietosanakirja, Kustannusosakeyh-tiö Tammi, Helsinki 1978

5A K T U U M I

tä ja työturvallisuudesta eivät ole pelkkämarkkinointikikka, jolla houkutellaantyönantajia investoimaan työpaikkojen va-laistukseen.

”Suomi on todellinen kylmä- ja pi-meälaboratorio, jossa on tehty tutkimuk-sia valaistuksen vaikutuksista työoloihinmuun muassa tehdasolosuhteissa. Tulok-set osoittavat työtapaturmien ja virheidenvähentyneen ja kirkasvalohoidon tepsi-vän,” Leppäluoto vakuuttaa.

Vuorotyö ja matkustaminen aikavyö-hykkeiden välillä aiheuttavat ongelmia,sillä ihmisen vuorokausirytmi ei muutukovin nopeasti toisenlaiseksi. Sopeutumi-seen menee lähes kaksi viikkoa. Kunnol-linen valaistus yövuorossa työskenteleväl-le ja nukkuminen pimennetyssä huonees-sa päiväsaikaan helpottavat vuorotyöläisenoireita. Aikavyöhykkeeltä toiselle mat-kustavan kannattaa suunnitella matkus-tusajankohtansa huolella, sillä varsinkinitään päin kulkeminen tuottaa häiriöitävuorokausirytmiin. Amerikassa myydäänmelatoniinitabletteja matkustusta helpot-tamaan.

Ihonväri on sopeuma

Auringon säteilyenergia on suurinta päi-väntasaajan seudulla. Ihmisten ihonväri onsitä tummempi, mitä lähempänä aurin-

koista päiväntasaajaa ollaan. Edellä maini-tuista kahdesta tosiasiasta on vedetty sejohtopäätös, että tumma ihonväri on il-meisesti kehittynyt suojaamaan liialta au-ringonvalolta.

Amerikkalaiset antropologit Nina Jab-lonski ja George Chaplin esittivät hiljat-tain uuden teorian, joka syventää aiempaaajatusta ihonvärien synnystä.

Jablonskin ja Chaplinin teorian mu-kaan ihminen on alunperin ollut apinoi-den tapaan karvainen olento, mutta liik-kuvuuden lisääntyminen johti karvapeit-teen ohentumiseen ja katoamiseen läm-mönsäätelyn nimissä. Paljas iho oli altisauringosta tulevalle haitalliselle UV-sätei-lylle, joka aiheuttaa muun muassa ihosyö-pää. Tumma pigmentti kehittyi suojaamaanihoa haitalliselta säteilyltä.

Ihon on kuitenkin tärkeää saada jon-kin verran auringonvaloa tuottaakseenkalsiumin imeytymiselle elintärkeää D-vitamiinia. Kalsium on luiden rakennusai-ne ja luusto lähtee kehittymään jo raska-usaikana. Foolihappo on toinen luustonkehitykseen vaikuttava, raskausajan tärkeäyhdiste. Se tuhoutuu auringonvalossa,

mutta ilman foolihappoa sikiön selkäran-gan on havaittu kehittyvän huonosti.

Jablonskin ja Chaplinin mielestä ihmi-sen ihonväri on siis kehittynyt suojaamaanauringon haitalliselta UV-säteilyltä ja foo-lihapon hajoamiselta, mutta sallimaan D-vitamiinin muodostumisen iholla aurin-gonvalon vaikutuksesta.

Päiväntasaajalta pois päin mentäessäauringonsäteilyn määrä vähenee ja ihmis-ten ihonväri vaalenee. Jablonskin ja Chap-linin teorian mukaan tuhansien vuosienkuluessa jatkunut sopeutuminen oloihin,joissa auringon UV-säteilyä on vähemmän,on tuottanut vaaleamman ihonvärin. Ny-kyaikana maapallon mittasuhteet ovat pa-rantuneiden liikenneyhteyksien myötäikään kuin kutistuneet ja ihmiset muutta-vat helposti auringonsäteilyltään erilaistenalueiden välillä.

Vaaleaihoista päiväntasaajalla vaaniiihosyöpä ja tummaihoista pohjoisen pi-meydessä D-vitamiinin puutos. Toki mo-lemmat sopeutuvat uusiin olosuhteisiin,mutta se vie aikaa monen monituisia su-kupolvia. Valo vaikuttaa edelleenkin ihmi-sen evoluutioon.

Solukkolisätyt kasvit aloittavat kasvunsakeinovalossa. Kun kasvit ovat muodosta-neet juuret, ne istutetaan turvealustallejatkamaan kasvuaan kasvihuoneoloissa.Myöhemmin ne siirretään joko koeken-tille tai muualle maastoon tarpeenmukaan. Puutarhuri Aino Hämäläinenkäsittelee solukkolisättyjä kasvejayliopiston kasvitieteellisessä puutarhas-sa.

A N N A - M A R I A R A U D A S K O S K I

JJ

6A K T U U M I

N Ä K Ö K U L M A

Olet viettänyt työntäyteisen parituntisen hämärässä lu-entosalissa ja palaat sen jälkeen häikäisevään kevätaurin-koon. Seurauksena on raikuva aivastus, parikin. “Kärsit”tämän kirjoittajan lailla ACHOO-syndroomasta (Auto-somal Dominant Compelling Helio-ophthalmic Out-burst Syndrome), joka tunnetaan myös nimellä photicsneezing.

Hyvällä tahdollakaan ei voi väittää, että ilmiö olisiluonnontieteellisen tutkimuksen valtavirrassa, muttatutkimuksia aiheesta putkahtelee silloin tällöin. Vanhinmaininta löytyy filosofi Francis Baconilta: “Looking againstthe Sunne, doth induce Sneezing, …whereof the Cause is,for that the Humour, which was descending to the Nosthrils,is diverted to the Eyes.” Tahatonta komiikkaa nykykielenvalossa on siinä, että Bacon käytti juuri humour-sanaa ku-vaamaan niitä aivojen luultuja eritteitä, jotka valuvat nenääkohti ja aiheuttivat silmiin joutuessaan aivastuksen.

Kirjallisuuden mukaan jopa 30 % ihmisistä reagoi ai-vastamalla tullessaan hämärästä kirkkaaseen auringon-paisteeseen. Aiheesta löytyy www-sivuja ja useampikin,enimmäkseen neurologian alan sarjoissa julkaistu artik-keli MedLine-haulla. Peroutkan venäläissyntyinen lääkä-riperhe kuvasi ilmiön ja sen periytyvyyden ensimmäistäkertaa tieteellisesti 1984. Tutkimus-materiaalina oli per-heen kolme sukupolvea. Olen itse “tutkinut” asiaa em-piirisesti havainnoimalla satunnaisesti lähiympäristöä jamyös biologille hieman vieraammalla metodilla, haastat-telujen avulla. Esitän alustavana tuloksena, että ilmiö on

Suomessa hieman harvinaisempi kuin amerikkalaisissatutkimuksissa on havaittu, joskin aika moni tuntee taitietää jonkun, joka “potee” tätä syndroomaa. Ehdotan il-miön suomenkieliseksi nimeksi ATSHII-syndrooma (Ai-vastus Tahattoman Silmien Häikäisyn Indusoimana Il-miönä).

Mitä hyötyä ihmiselle on ATSHII-syndroomasta? Fi-losofit ja nyttemmin myös biologit ovat käyttäneet Vol-tairen Candiden ajattelutapaa varoittavana esimerkkinänäkemyksestä, jonka mukaan elämme “parhaassa mah-dollisessa maailmassa”, periaate, jonka Candide-paranoppi-isä, herra Pangloss Voltairen näytelmässä iskosti ty-tön päähän. Biologin mielessä tämä panglossinen para-digma voisi muotoutua hypoteesiksi: eläimet, ihminenmukaan luettuna, ovat sopeutuneet ympäristöönsä, jo-ten kaikille ilmiöille tulee olla adaptiivinen (sopeutumi-seen liittyvä) selitys. Niinpä valoaivastuksella on jokintärkeä tehtävä. Nykybiologia on kuitenkin osoittanut,että tällainen lähtökohta voi johtaa tutkimuksen harha-poluille.

Joka tapauksessa on selvää, että luennolta aurinkoonpurkautuvien ja aivastelevien ihmisten välille syntyy vä-littömästi tietty yhteenkuuluvuuden tunne. Parhaimmil-laan reipas aivastus tuottaa seestyneen mielentilan, jostavoisi käyttää ilmaisua mini-katharsis. Olisiko ilmiö sitten-kin hyödyllinen kevätmasennuksen vaivaamalle ihmis-pololle? Siinäpä olisi taas tutkimista jollekin dosentille –sanoisi Veikko Huovinen.

ATSHII!E S A H O H T O L A

7A K T U U M I

Reseptoreita jaoutoa käytöstä

o 300-luvulla eKr. Aleksanteri Suurenkirjuri, Androstenes, teki havaintoja kas-vien terälehtien avautumisesta ja sulkeu-tumisesta vuorokaudenajan mukaan. Nytlähes kaksi ja puolituhatta vuotta myö-hemmin valon vaikutuksia kasveihin jaeläimiin selvitetään solu- ja molekyylita-solla.

Alan kuuma kysymys kuuluu: millai-sia reseptoreja ja signaalinvälitysketjun ai-neita tarvitaan, jotta valosignaalin vasteenapäädytään vuorokauden- tai vuodenaikais-biorytmiikkaan tai esimerkiksi kasviensuuntautumiseen valoa kohti?

Poron sisäinen kellotoimii kuin nakutettu

Valon vaikutukset eläimiin näkyvät hor-monitoiminnan kautta eläimen kokokäyttäytymisessä. Eläimillä vereen eritty-vä pimeähormoni, melatoniini, erittyy ni-mensä mukaisesti pimeän aikaan ja saa ai-kaan uneliaisuutta. Päivänvalossa melato-niinin määrä veressä on niin alhainen, ettänykyisillä laitteilla sitä ei saada mitattua.

Valo, vesi ja vinha tuuri ovat luoneet

monimuotoista elämää. Ilman valoa,

vettä ja viherhiukkasia ei olisi yhteyt-

tämistä eikä elämänmuotojen rik-

kautta. Sopeutuminen valon määrän

ja tehon vaihteluun näkyy monella

tapaa luonnossa.

Sama hormoni vaikuttaa myös lisääntymi-seen, lämmönsäätelyyn ja jopa ikääntymi-seen.

Hormonia tuottaa aivoissa sijaitsevakäpyrauhanen, jonka koko vaihtelee siten,että pohjoisten alueiden lajeilla se on suu-rempi kuin eteläisemmillä lajeilla johtuenpohjoisten leveyspiirien suuremmista va-lonvaihteluista.

Informaatio valon määrän vaihtelustakulkee eläimen silmän verkkokalvoltahermoratoja pitkin aivojen hypotalamuk-seen, jonka suprakiasmaattisissa tumak-keissa (SCN) ajatellaan biologisen kellon(master clock) sijaitsevan.

Vuorokausirytmitykseen vaikuttavatmyös eläinsolujen niin sanotut kellogee-nit, joita tunnetaan toistaiseksi neljä: clock,per1, per2 ja per3. Eläinten vuorokausiryt-min voidaan siis sanoa olevan jossain mää-rin geneettisesti määräytyvää. Lajien välil-lä on suuria eroja rytmin herkkyydessävalon vaihtelulle. Pohjoiset lajit ovat eri-tyisen herkkiä.

”Poron vuorokausirytmi on kellon-tarkka. Se näkyy muun muassa siinä, että

jos poroa pidetään pimeässä tunnin ver-ran, sen veren melatoniinipitoisuus nou-see selvästi, ja jos poro altistuu 30–50 lu-xin valomäärälle edes muutaman minuu-tin ajan, melatoniinipitoisuus veressä ro-mahtaa”, sanoo dosentti Seppo Saarelabiologian laitoksesta.

Hämärässä liikkuville ja yöaktiivisilleeläimille riittää usein hyvinkin pieni valais-tusero antamaan vuorokausirytmin. Maa-myyrälle riittää muutama lux (valon voi-makkuus pinta-alayksikköä kohti). Yöak-tiivisia lajeja löytyy nisäkkäiden ja lintujenlisäksi myös hyönteisistä.

Potnapekan talvehtiminenpäättyy

kevätpäiväntasaukseen

Valo jakaa hyönteiset päivä- ja yöaktiivi-siin, esimerkiksi päivä- ja yöperhosiin.Jako koskee myös toukkia, jotka joillakinperhoslajeilla syövät päiväsaikaan, toisillaöisin. Perhosen lentoaika voi olla hyvinlyhyt ja rajoittua vain auringonnousun tai -laskun hetkiin. Keskikesän valoisina öinä

Oulun yliopistossa on tehty paljon porotutkimuksia, melatoniinija poron sisäinen kello ovat vain yksi aihe monista.

TU

UL

A P

UD

AS

J

8A K T U U M I

Valo laulattaa urbaania pullukkaa

Oulun keskustassa kulkeneet ovatsaattaneet talvella huomata kau-pungin äänimaisemassa jotain eri-koista: tiaiset laulavat kovaa ja kor-kealta talven pimeydestä huoli-matta. Asiaa ei ole tieteellisesti tut-kittu, mutta runsaat havainnotusean vuoden ajalta viittaisivat sii-hen, että katuvalojen loiste sekoit-taa kaupunkitiaisten rytmit ja saakoiraat laulamaan kuin kevätaa-muina. Luonnossa mikään asia eiole yksioikoinen ja urbaanitiaistenlauleluun löytyy useampia vaikut-tavia tekijöitä.

”Laulaminen on linnuille ener-giaa vievää puuhaa, se verottaarunsaasti yksilön resursseja. Mutta

jos esimerkiksi tiaiskoiras löytääkaupungista lämpimän yöpymis-paikan ja lintulaudoilta tarpeeksiravintoa, sillä voi pakkasyön jäl-keen olla runsaammin energiaalaulamiseen kuin muilla lajitove-reillaan”, selittää kaupunkilintujentalvista lauluintoa professori Sep-po Rytkönen biologian laitoksels-ta.

Riskissä kunnossa olevalla yksi-löllä on siis resursseja laulaa. Syylaulamiseen on puolestaan lisään-tymisessä. Koiras laulaa pesimisvi-reessä ilmoittaakseen muille koi-raille reviirinsä rajat ja houkutel-lakseen naaraita pariutumaan.Mutta mikä saa linnut pesimisvi-

reeseen? Pitkän tapahtumaketjunsaa tavallisesti aikaan auringonvalo,jonka määrä kevään mittaan kas-vaa, mutta urbaanissa ympäristös-sä siihen saattaa riittää keinovalo-kin. (TK)

pohjoisimmassa Suomessa jako yö- ja päi-välentäjiin ei ole yhtä selkeä, sillä lajien onotettava kaikki hyöty irti lyhyestä keski-kesästä.

Monet päiväperhoset ovat värikkäitä,sillä niiden siipien yläpintaa koristavat va-roitus- ja houkutusvärit. Yöperhosille vä-reillä ei ole väliä, sen sijaan tuoksu ja UV-valo merkitsevät pimeässä lentävilleenemmän. Niitä käyttävät hyväkseenmyös perhostutkijat ja -harrastajat asetta-malla maastoon pyydyksiä.

Valon kokonaismäärä vaikuttaa hyön-teisten kehitykseen. Oululaisten potna-pekaksi kutsuma ja koskikorentoihinkuuluva hankikorri talvehtii jään allatoukkana syöden ja kasvaen kunnes koit-taa maaliskuun loppu ja kevätpäiväntasa-us. Silloin kevätaurinko toimii hankikor-reille signaalina hankkiutua pois jään altaja hangelle. Jos ilmassa on pakkasta, han-kikorrit jäävät vielä railoihin. Sään lämme-tessä ne luovat nahkansa ja hakeutuvatpuunrungoille odottamaan lentoaikaa.Elleivät ole sitä ennen joutuneet kala-

miesten kynsiin kalansyötiksi.Valoisan ajan pituuden säätelyä käyte-

tään hyväksi perhostenkasvatuksessa.Joillakin lajeilla on tiukka valorytmi, mut-ta jopa kaksivuotinen kehitys saadaan no-peutettua valohoidolla.

”Moni päiväperhoslaji talvehtii kes-kenkasvuisena toukkana eli pikkutoukka-na, ja niiden kasvatus on siksi hidasta. Jostoukille annetaan jatkuvasti voimakastavaloa, ne saadaan huijattua jatkamaan ke-hitystään ilman talvilepoa”, dosentti Juha-ni Itämies eläinmuseosta antaa vihjeeksi.

Fotomorfogeneesi jakotimaiset tomaatit

Valosta saatavan energian avulla kasvit yh-teyttävät eli tuottavat viherhiukkasissaanravinnokseen hiiliyhdisteitä. Samalla syn-tyy happea. Valon seurannaisvaikutuksiinkuuluu lämmöntuotto, jolla on monen-laisia vaikutuksia muun muassa entsyy-mien toimintaan. Mutta valo voi olla myöshaitaksi, sillä liika valo voi aiheuttaa kasvil-

le proteiini- ja DNA-tason vaurioita siinämissä eläimellekin.

Valon vaikutuksista kasvin kehityk-seen ja morfologiaan käytetään termiä fo-tomorfogeneesi. Valon eri aallonpituuksiaaistitaan erilaisten fotoreseptorien avulla.Valoreseptoreista tunnetaan jo useita pu-naisen ja pitkän punaisen valon fytokro-mi-reseptoreja. Sinisen valon ja UV-A -valon reseptoreita ovat kryptokromitcry1 ja cry2 ja vastikään löydetyt fototro-piinit phot1 ja phot2. Solulimassa sijaitse-vat sinisen valon fotoreseptorit vaikutta-vat kasvien suuntautumiseen valoa kohti.Lisäksi ne ohjaavat kloroplastien kiertoasolulimassa ja välittävät ilmaraoille käskytsulkeutua ja avautua. UV-B valon resep-toreita tai signaalinvälitysketjun kom-ponentteja ei toistaiseksi tunneta.

Sekä fytokromien aktiiviset muodotettä kryptokromit sijaitsevat solun tumas-sa, jossa ne vaikuttavat monien geenientoimintaan. Esimerkiksi fytokromiresep-tori A:n kautta valo vaikuttaa eri geenientoiminnan säätelyn kautta muun muassa

9A K T U U M I

solun laajuuskasvuun, fenyylipropanoidi-en tuottamiseen, yhteyttämiseen, vuoro-kausirytmiin, soluhengitykseen ja kukin-taan. Yleistäen voidaan sanoa, että fytokro-mien ja kryptokromien vaikutus kasvin ke-hitykseen ja morfologiaan on huomattava.

Kasvin signaalivälitysreitistöä tutkitta-essa käytetään hyväksi geenitekniikkaa jamutanttikasveja, joiden genomia tutkitaanja verrataan normaalin kasvin genomiin.

Valon leikkiäkankaalla jakatonrajassa alo on lähes pääroolissa monella taiteen-alalla, sillä valaistus voi tehdä taideteok-selle oikeutta tai viedä siitä kaiken mielen-kiinnon. Valo voi luoda tunnelmaa ja tuo-da esille sen mitä taiteilija teoksellaan ha-luaa sanoa.

Pimeys on valonpuutetta

”Menipä minne vaan ihmisten keskelle,niin kukaan ei puhu valonpelosta. Pimeyson pelottavampi, ja uskonnon myötä ajansaatossa valoon on liitetty hyvä ja pimey-teen pahuus ja sen voimat. Pimeys on va-lonpuutetta”, taidehistorioitsija Jorma Mi-kola kuvaa yleistä suhtautumista valoon.

Taiteilijat Pohjoismaita myöten ovatsuunnanneet kulkunsa Välimeren maise-miin valon vuoksi. Varsinkin 1800–1900-lukujen vaihteessa oli yleistä matkata Ete-lä-Eurooppaan. Ilmiöön vaikutti ulkoil-mamaalauksen saavuttama suosio 1800-luvun lopulla. Sitä ennen taiteilijat tekivätluonnoksia ulkona, mutta varsinaisenmaalaustyön sisätiloissa.

Myös Tanskaan, Jyllannin niemimaanpohjoiskärjen Skageniin syntyi taiteilijayhtei-sö, jonka innoittajana oli niemennokan ylen-määräinen valo ja Pohjolan valoisat yöt.

Lituruoho on yleisin tutkimuskasvi, silläkoko sen genomi on kartoitettu.

”Valo vaikuttaa melkein joka asiaankasvin kehityksessä. Mutta vielä on paljonsellaista, mistä ei tiedetä kuinka asiat mo-lekyylitasolla menevät”, kertoo professo-ri Hely Häggman biologian laitoksesta.

Kotimaisia vihanneksia ja marjoja mai-nostetaan pohjoisen yöttömän yön valoi-suudessa makeiksi kypsyneiksi ja etelän

hedelmiä ylivertaisesti vitamiini- ja hiven-ainepitoisemmiksi. Onko mainostajienväitteissä perää, maistuuko kotimainen to-maatti paremmalta kuin muualta tuotu?

”Maistuu toki!” Häggman myöntää hy-myillen, mutta paljastaa heti perään, etteiyötön yö taio kotimaan kasviksista kuiten-kaan sen erikoisempia kuin muuallakaan.(TK)

Valonkäytön ja ulkomaalauksen hui-pentuma oli 1800-luvun lopun impres-sionismi, jossa pyrittiin kuvaamaan valoasekoittamattomilla väreillä pieniin, kes-keneräisenoloisiin ja luonnoksenomaisiinmaalauksiin. Impressionismi toi muotiinmaisemakuvauksen ja katkaisi antiikinmyyttien maalaamisen pitkän perinteen.Voi hyvällä syyllä sanoa, että valo löydet-tiin taiteessa 1800-luvun lopulla.

Suomalaiset ovat maalanneet ahkeras-

ti Pohjolan valkeita öitä ja kesäyöteemaasekä varhaisena aamuna että myöhäisenäiltana. Aamuvarhain valo on pehmeää, päi-vää kohti se jyrkkenee.

”Suomalaiset nukkuvat onnensa ohi,jos kuluttavat kaikki kesäyönsä nukkumi-seen. Oulussa aurinko ei kesäyönä paista,mutta valoa on tasaisesti, vaikkei näe mistäse tulee”, Etelä-Suomesta runsas kymme-nen vuotta sitten Ouluun muuttanut Mi-kola ihastelee.

Valo tekee rakennuksista taidetta tuomalla esiin betonissa ja muissakolkoissa rakennusmateriaaleissa piilevän rytmin ja tilantunnun.Rooman Pietarinkirkon edustan pylväikkö on vuosisatojen kuluessanähnyt lukemattomat auringonnousut ja laskut. Nykyään senvarjoissa tungeksivat turistilaumat.

VJO

RM

A M

IK

OL

A

10A K T U U M I

Rembrandt lienee kuuluisin taiteilija,joka on töissään käyttänyt valoa siten, ettävalonlähde on piilossa katsojalta.

Valo luo tiilestä ja betonistarakennustaidetta

Arkkitehtuurissa valolla on suuri merki-tys. Valon avulla ei ainoastaan nähdä, vaanse tuo esille arkkitehtuurissa tärkeän tilanja rytmin, joka rakennukseen kätkeytyy.Valon voidaan sanoa tuovan esille ja autta-van hahmottamaan rakennustaidetta. Esi-merkiksi pylvään pyöreys tai rakennuk-sen mahdollinen reliefifriisi saadaan sopi-valla sivuvalolla parhaiten esiin. Myösveistotaiteessa valo on se tekijä, jolla kol-miulotteinen hahmo saa muotonsa ja plas-tisuutensa.

Ilmansuunnat on otettu huomioonsuunnittelussa jo klassisen antiikin ajoistasaakka. Uskonnonkaan vaikutuksilta eiole vältytty eikä ole suinkaan sattumaa,että keskiajan kirkot rakennettiin Suo-messakin itä-länsisuuntaan, ja että alttarioli idässä. Käytäntö on jatkunut keskiajanjälkeenkin.

Esimerkiksi Oulun tuomiokirkkoonastellaan sisään lännestä ja alttarin suun-nasta nousee aurinko ja päivä valkenee.Päivänpaiste symboloi kristinuskon kirk-

kokansalle tuomaa valkeutta. Suurestasymbolisesta arvostaan huolimatta itä-länsisuunta ei ole enää ehdoton edellytysnykykirkkojen rakentamisessa.

Nykytaiteen materiaalina voi olla mel-kein mitä vaan. Valonkaan rooli ei ole enääentisensä, sillä valosta on tullut ilmaisuvä-line. Se voi olla osa jotain teosta tai koko-nainen taideteos.

Valonpuute muuttaataidemuseon varastoksi

Teokselle olennainen saadaan esille valol-la eli oikealla sijoittamisella. ”Siitä huoli-matta kuvataiteiden ollessa kyseessä eiuseinkaan osata ottaa huomioon sitä, mikämusiikissa on itsestään selvää. Kaupungin-orkesteria ei laiteta soittamaan minne sat-tuu, koska musiikki kärsii. Sen sijaan tai-detta voidaan laittaa esille minne vaan. Kuntaulu on seinällä, se on sillä hyvä”, Mikolakritisoi.

”Oulussa on kyllä hyvä tilanne. Muttamaailmalla on monessa paikassa asiat niin,että jos kyseessä olisi konsertti, niin sielläei kuulisi mitään”, Mikola jatkaa ja kiittääOulun taidemuseota.

Akustiikka on sana, joka tuo jokaisellejonkin mielikuvan ja ajatuksen siitä, mil-lainen on kuulemisen kannalta hyvä ym-

päristö. Mikä sana ilmaisisi asian yhtä sel-västi näkemisen kannalta?

Valon etymologiaa

”Oi ihana valo, on nimesi kaunis sana” lau-lavat Samuli Edelmann ja Sani muutamanvuoden takaisessa hitissään ja todistavatsamalla, että valo-sana taipuu myös nuot-teihin.

Mistä kaunis sana on peräisin? Tieto voilisätä tuskaa. Tai kuten Veijo Meri haku-teoksensa Sanojen synty alussa kertookiinnostuksesta sanojen alkuperää ja mer-kitystä kohtaan: ”Tämä voi olla perverssihalu, joka ei ketään hyödytä ja ilahduta,mutta jos ei sitä tieto ala tyydyttää, niin sentekee kumminkin mielikuvitus.”

Veijo Meri arvelee suomen kielen ha-kuteoksessaan valo-sanan juontavan sa-nasta luuvalo. Valo on monen muun suo-men kielen sanan tapaan germaanista al-kuperää eli lainasana. Muinaisgermaanit,joiden kieli syntyi noin 500 vuotta eKr.,käyttivät sanaa kvalM, mikä on ollut poh-jana myös nykysaksan (Qual) ja -ruotsin(kval) tuskaa merkitseville sanoille.

Toinen Meren esittämä selitys valolleliittyy suomalaisugrilaiseen verbiin ”va-laa”, millä on kenties tarkoitettu tuskan-tunteen virtaamista ruumiissa. (TK)

Nakkilan kirkon alttarille lankeavallavalolla on sekä käytännön että symbo-lista merkitystä. Auringonvalo luotunnelmaa kirkollisiin toimituksiin jasymboloi kristinuskon tuomaa valoakirkkokansalle.

J O R M A M I K O L A

11A K T U U M I

R E H T O R I

Yliopistojen tehtäväalue on laajenemassa. Tieteellisentutkimustyön ja siihen perustuvan korkeimman ope-tuksen lisäksi ns. muu yhteiskunnallinen palvelutehtäväon tulossa yliopistojen viralliseksi tehtäväksi seuraavankolmivuotisen toimintakauden aikana.

Tätä ”kolmatta tehtävää” esitti kansliapäällikkö Mark-ku Linnan työryhmä. Esitys sai runsaasti kannatustaosakseen, mutta myös kriittisiä lausuntoja. Tulosohjaus-työryhmä II esitti jo viime syksynä kolmannen tehtävänvirallistamista ja sen sisällyttämistä yliopistojen valtion-rahoituksen piiriin.

Nyt opetusministeriö on valmistellut tulosohjaus-työryhmän esityksen mukaisesti tulossopimuksia toi-mintakaudelle 2004–2006 ja esittää myös muun yhteis-kunnallisen tehtävän rahoitusta vuoden 2004 valtionbudjettiin.

Yhteiskunnallisella palvelutehtävällä ymmärretäänniitä aktiivisia toimia, joilla yliopisto lisää tutkimus- jakoulutustoiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuuttaan.Tehtävä voidaan karkeasti jakaa alueelliseen toimintaan jainnovaatiotoimintaan. Yliopistojen odotetaan välittäväntutkimustyötään ja opetustoimintaansa toiminta-alueel-leen ja edesauttavan tutkimus- ja opetustoiminnassasyntyneiden tutkimustulosten ja innovaatioiden saatta-mista tehokkaasti yhteiskunnan käyttöön.

Oulun yliopistolle tehtävä ei ole uusi, vaan olemmeon jo vuosia järjestäneet laajalla toiminta-alueellammeammatillista täydennyskoulutusta, avointa yliopisto-opetusta, muuntokoulutusta ja alueellisia maisteriohjel-mia sekä osallistuneet Pohjois-Suomen osaamiskes-

kusohjelmien, aluekeskusohjelmien, elinkeinostrategioi-den ja EU-rakennerahasto-ohjelmien suunnitteluun jatoteutukseen. Innovaatiotoiminnan kehittämisessä Ou-lun yliopisto on maamme pioneeriyliopistoja.

Olemme varautuneet huolellisesti seuraavaan kolmi-vuotiskauteen. Oulun yliopisto on laatinut yhdessä La-pin yliopiston ja viiden ammattikorkeakoulun kanssa yhtei-sen Pohjois-Suomen korkeakoulustrategian sekä siihen liit-tyvät alueelliset korkeakoulustategiat yhteistyössä kunkinalueen kunnan kanssa.

Kattava toimintaverkosto on jo olemassa, ja sen hal-lintoa uudistetaan vastaamaan mahdollisimman hyvin ta-voitteiden toteuttamista. Kukin toimipiste on omalei-mainen, sillä yhdellä mallilla hallintoa ei kaikissa paikoissavoida ratkaista. Laajinta alueellinen toiminta tulee ole-maan Kajaanissa: yliopiston Kajaanin kampuksesta ontulossa ns. yliopistokeskus.

Kun yliopisto kehittää yhteiskunnallista palvelutehtä-väänsä, on toiminnan laadusta ehdottomasti pidettäväkiinni. Esimerkiksi alueellisesti monimuoto-opetuksenatoteutettujen maisteriohjelmien tulee olla tasoltaan jasisällöltään yhtä vaativia kuin emoyliopistossa vastaavastiannettu opetus.

Vapaasti valittavien opintojaksojen osalta voidaan alu-een erityistarpeet ottaa huomioon, mutta alueellisetmaisteriohjelmat eivät saa olla maisteriohjelmaksi nimet-tyä ammatillista täydennyskoulutusta. Sellaiseen toimin-taan, joka ei ole tasoltaan yliopistollista tai joka ei tue yli-opiston tutkimus- ja opetustehtävää, ei Oulun yliopis-tossa ryhdytä.

Kolmas tehtävä tuleeL A U R I L A J U N E N

12A K T U U M I

Perinnöllisyystiede, genetiikka,

vetää biologian opiskelijoita

puoleensa kuin banaanikärpä-

nen mikroskooppia. Yhä use-

ampi Oulun yliopiston biologi-

an laitoksen opiskelija

haikailee pääaineekseen

genetiikkaa laitoksen viidestä

pääainevaihtoehdosta.

K O U L U T U K S E N L A A T U Y K S I K Ö T 1 2 3

Kun biologiasta tulimuotia

”G enetiikan suosio johtuu osaksi alan ta-vattoman suurista edistysaskelista. Viimevuosina on tarkkaan kartoitettu ihmisen,banaanikärpäsen, riisin, lituruohon ja mo-nien bakteerien kaikki perintötekijät jaselvitetty niiden emäsjärjestys. Monia ai-kaisempia kysymyksiä voidaan tutkia ihaneri tavoin tämän tiedon valossa”, valaiseeperinnöllisyystieteen professori Outi Sa-volainen.

Genetiikan suosiota on todennäköi-sesti lisännyt myös se, että mediassa onkäsitelty runsaasti muun muassa kloonat-tuja vauvoja ja lampaita ja niiden myötäkloonauksen etiikkaa. Oulun biologianlaitoksella ihmisgenetiikkaa opetetaan,mutta ei tutkita. Laitoksella tutkitaan evo-luutiogenetiikkaa, esimerkiksi hyönteis-yhteiskuntien kehitystä, hyönteisten käyt-täytymistä, luonnonsuojelugenetiikkaa jakasvien geneettistä sopeutumista pohjoi-siin oloihin.

”Osa opiskelijoista tekee kuitenkin ih-misgenetiikasta opinnäytteen lääketieteel-lisessä tiedekunnassa, joko Oulussa taimuualla. Ihmistä tutkitaan luontevasti sai-raalaympäristössä, koska tutkimukseentarvitaan näytteitä”, Savolainen kertoo.

Kärpänen ja mäntysamasta puusta

Outi Savolainen esittää genetiikan suosion

syyksi myös sen, että siinä on hyvin kehit-tynyt teoreettinen tausta. Eri lajien popu-laatioissa - ihmisestä banaanikärpäseen -vaikuttavat samankaltaiset geneettiset lait.

”Jopa männyssä ja banaanikärpäsessävoi nähdä samankaltaisia evolutiivisia ilmi-öitä. Voi esimerkiksi verrata, kuinka pit-kään männyt jatkavat syksyllä kasvua jakuinka pitkän päivän kärpänen puolestaanvaatii lisääntyäkseen. Helsinkiläiskärpä-nen lisääntyy syksyllä kauemmin kuinoululainen, helsinkiläismänty kasvaa syk-syllä kauemmin kuin oululainen”, Savo-lainen kuvaa.

Enää ei biologiassa – ei edes perintei-sessä Oulun laitoksessa - tutkita vain lajia.Ilmiöt ja asiat ovat tärkeämpiä.

”Ekologit ja geneetikot ovat esimer-kiksi tutkineet eri mantereella olevan kil-juhanhen levinneisyyttä ja sopeutumistapohjoisiin oloihin. Samoin nykyisin tutki-taan ihmisen ja eläinten vanhenemista:miksi solut vanhenevat ja kuolevat”, valai-see biologian laitoksen johtaja Seppo Saa-rela.

Biologiassa tutkimusryhmätkään eivätenää koostu pelkästään esimerkiksi eläin-tieteilijöistä. ”Eläimiä tutkivissa tutkijaryh-missä saattaa olla sekä eläinfysiologeja, ge-neetikkoja että vaikkapa psykologeja jalääketieteen tuntijoita”, Saarela mainitsee.

Oulun biologian laitoksen tämänhet-kisiä tärkeitä tutkimusalueita ovat popu-

13A K T U U M I

laatio- ja evoluutiobiologian lisäksi poh-joiset ekosysteemit ja ympäristötutkimus,fysiologia, bioinformatiikka ja molekyyli-biologia.

Oululaiset osaavat lajit

Biologiaa voi opiskella Oulun lisäksi Hel-singissä, Turussa, Joensuussa, Kuopiossa jaJyväskylässä. Perinteisintä biologian ope-tus on Oulussa ja Turussa. Esimerkiksi Jo-ensuussa on pääasiassa soveltavaa, kemi-aan suuntautuvaa biologiaa. Soveltavassabiologian opiskelussa ei tehdä niinkäänperustutkimusta, vaan tähdätään ammatti-tutkintoon.

”Oulussa korostetaan perusvalmiuk-

sia. Meillä on perinteisesti parhaat luon-non- ja lajintuntijat, vaikka lajintuntemus-ta on meilläkin vähennetty. Lajintuntemuson hyvää koulutusta kouluopettajaksi val-mistuvalle”, Seppo Saarela valottaa.

Biologian opiskelijan kolme suuntau-tumisvaihtoehtoa Oulussa ovat biotieteel-linen fysiologia ja perinnöllisyystiede,ekologia sekä aineenopettajan suuntautu-misvaihtoehto.

Pääaineeksi valitaan syventävien opin-tojen alkaessa joku seuraavista: fysiologi-nen eläintiede, fysiologinen kasvitiede,ekologinen eläintiede, ekologinen kasvi-tiede tai perinnöllisyystiede.

Saarela huomauttaa, että kiinnostusperinnöllisyystieteeseen johtuu myös sii-

tä, että koulujen oppikirjoissa perinnölli-syystiedettä käsitellään melko laajasti.

Kontakti oppilaisiin

Oulun biologian laitoksessa on SeppoSaarelan mukaan erityisen hyvää se, ettäopettajilla on kontakti opiskelijoihin.Opettajat tuntevat kaikki opiskelijat. ”Kyn-nys tulla juttelemaan on meillä matala.Opiskelijat antavat hanakasti palautetta, jasitä myös hyödynnetään. Se on kaikkienetu”, Saarela kertoo.

Outi Savolaisen mukaan biologian lai-toksella on hyvät lähtökohdat opetuksel-le, koska opiskelijat ovat niin voimakkaas-ti sitoutuneet opintoihin. Suurin osa bio-logian opiskelijoista valmistuu.

Koulumaisten pääsykokeiden vuoksins. luontoharrastajat, esimerkiksi lintu-miehet ja perhosharrastajat, eivät välttä-mättä pääse biologiaa opiskelemaan.

”Kokeet vaativat faktatietoa. Pelkälläharrastuneisuudella ei pääse sisään. Haki-jat ovat hyviä ja karsinta on kovaa. Monetovat pyrkineet useaan kertaan; se kertoo,että motiivi päästä sisään on kova”, SeppoSaarela kertoo.

Laitoksen 45 opiskelijasta vajaa kym-menkunta on yleensä poikia. Saarela arve-lee myös laitoksen naisylivoiman johtu-van siitä, että pääsykokeet ovat koulumai-sia. ”Tytöt osaavat koulukirjansa parem-min. Nyt pääsykokeisiin on pyritty saa-maan myös tehtäviä, jotka testaavat tiedonsoveltamisen taitoa”, Saarela kuvaa. (MP)

Outi Savolainen kerää idänpitkäpalkoa pohjoisessa Alaskassaelokuussa 2002. Savolaisen johtama kasvien sopeutumisgenetii-kan tutkimusryhmä tutkii, ovatko Pohjois-Amerikan populaati-ot sopeutuneet pohjoisiin oloihin samanlaisin geneettisinmekanismein kuin eurooppalaiset populaatiot.

M A T T O L S O N

Biologian jatko-opiskelija Paula Rinne(edessä) ja teknikko Soile Finne valmiste-levat kasvinäytteitä analyysiä varten.Oulun biologian laitoksessa tutkitaanpääasiassa kasvi- ja eläingenetiikkaa, eiihmisgenetiikkaa.

J O H A N N A L E P P Ä L Ä

14A K T U U M I

iologian laitoksessa on huomattu setosiasia, että itsenäisten töiden teko onopiskelussa usein tenttiin pänttäämistä he-delmällisempää. Perinteisten tenttienvaihtoehtoina ovat muun muassa portfo-liot, kotitentit, dialogitentit, raportit ja se-minaarit.

Lohjalta Ouluun tullut opiskelijaRiikka Kaartinen, 23, ei pelkää itsenäistenraporttien ja seminaarien tekemistä. Ak-tiivinen kolmatta vuotta opiskeleva Kaar-tinen on sitä mieltä, että esimerkiksi semi-naarien pito valmentaa loistavasti työelä-mään.

”Työelämässä esiintymistaito on etu.Raportit ja esseet puolestaan koulivat kir-jallisen tekstin tuottamiseen”, Kaartinentoteaa.

Vaikka kirjalliset työt ovat usein työ-läitä, ne kehittävät Kaartisen mukaan to-della paljon. ”Raporteissa pitää itse hank-kia lähdeaineisto ja lukea artikkeleja. Siinätajuaa, että samasta asiasta voi olla montaeri näkemystä”, hän valaisee.

”Luennolla on niin helppo vaipua hor-rokseen”, hän naurahtaa.

Kotitentti tarkoittaa esimerkiksi sitä,että on tehtävä kolmen päivän kuluessaessee annetusta aiheesta. Dialogitentissäollaan ryhmässä, jossa kullekin opiskeli-jalle esitetään kysymyksiä. Jos johonkinkysymykseen ei osaa vastata, toinen voiauttaa.

Ei niin suurta gradukammoa

Biologian laitoksen opetustyöryhmän pu-heenjohtajan, perinnöllisyystieteen pro-fessori Outi Savolaisen mukaan muunmuassa gradujen valmistumista tukee bio-logian laitoksella se, että niitä tehdään tut-kimusryhmissä.

”Biologian opiskelijoiden yhteisö ontodella tiivis. Kun kaveri tekee gradua, toi-nen ajattelee että munkin pitää tehdä”, Sa-volainen kuvaa.

Savolaisen mukaan kirjallisten töidenteko on todella opettavaista.

Riikka omistautuuloispistiäisille

”Sellaista yliopisto-opetuksen pitääolla, että saa eväitä itsenäiseen työskente-lyyn”, Savolainen kiteyttää.

Riikka Kaartisen mukaan ”gradukam-mo” esiintyy biologian opiskelijoiden kes-kuudessa lähinnä siten, että oma aihepuuttuu. ”Jos toisilla on aihe, mutta itsellävielä ei, se voi tuntua kurjalta.”

Kaartinen on jo löytänyt aiheensa,vaikka opiskelee vasta kolmatta vuotta.

”Loispistiäiset ovat suuri intohimoni.Kesällä suuntaan Ahvenanmaalle kerää-mään gradulleni aineistoa; Helsingin yli-opistolla on siellä tutkimusryhmä. Oulunyliopistossa loispistiäisiä ei tutkita”, Kaar-tinen selittää.

Aika loppuu

Ongelmana opiskelussa Riikka Kaartisel-la on lähinnä ajan puute. Opintojen jaluontoharrastuksen lisäksi hän on muka-na ainakin ainejärjestön ja ylioppilaskun-nan toiminnassa, biologian laitoksen ope-tustyöryhmässä ja laitosneuvostossa.

”Tietysti jokaisen opiskelijan pitää tun-tea rajansa eikä haalia liikaa tekemistä.Muuten opiskelusta tulee sellaista, ettäensin ollaan kahdeksasta neljään yliopis-tolla ja illat vielä on tehtävä esseitä ja ra-portteja”, Kaartinen kommentoi ja lähteevalmistautumaan viikon mittaiselle lois-pistiäiskurssille Lontooseen. (MP)

Omaa työtä tenttien sijasta

B

Riikka Kaartinen tutkii muurahaisten sosiaalisuutta Oulun yliopistonaulakahvilassa. Kesällä hän siirtyy maastoon Ahvenanmaalle.

MI

NN

A P

EL

TO

LA

15A K T U U M I

P E L K O N E N

Maaliskuussa tiedekunnalta tuli kirje laitoksen virkamää-rärahoista: supistamisista ja säästöistä huolimatta tiede-kunnan virkabudjetti on noin 10 prosenttia alijäämäinenja melkein kaikki laitokset joutuvat säästämään virkabud-jeteista.

Huolimatta virkasupistuksista laitoksen säästövelvoi-te on suurempi kuin koskaan. Noin 640 000 euron vir-kabudjetista pitäisi säästää 50 000 euroa (so. 1½ assi-stentuuria). Irtisanoa ei saa, toimintarahoja vajeen katta-miseen ei saa käyttää. Mistä tuo 50 000 euroa sitten voi-daan säästää? Kuukauden pakkolomako henkilökunnal-le? Ei kuulu keinovalikoimaan. Ulkopuolisen rahan käyt-tö virkojen tyhjänä pitämiseksi? Kävisi kyllä, mutta herääkysymys, aikooko yliopisto maksattaa ulkopuolisilla lai-toksen normaalia toimintaa.

Itsellä olisi parempi mieli, jos voisi syyttää ulkopuoli-sia tästä pelleilystä. Onko syyllinen tiedekunta? Ei aina-kaan omasta mielestään: yliopisto antaa liian vähän rahaa.Jos rahaa tulee prosentti enemmän, niin vuokriin ja pal-kantarkistuksiin menee kolme prosenttia enemmän.Onko syyllinen yliopisto? Ei ainakaan omasta mielestään:paljon järkeviä kohteita, mutta liian vähän rahaa opetus-ministeriöstä. Onko syyllinen OPM? Ei ainakaan omastamielestään: ovathan yliopistot itse hyväksyneet rahanja-on pohjana olevat kriteerit.

Vastuu häviää jonnekin päättäjien selityksien kouke-roihin. Koska kukaan ei ole vastuussa, ruohonjuuritasopannaan likaisen työn tekijäksi ja kärsimään seuraukset.

Ainakin yksi syyllinen löytyy: rönsyt! Yhtä mittaavoimme lukea erinäisistä kehityshankkeista, jotka näh-dään pakottavan tärkeiksi tulevaisuudelle erityisesti nytkun yhteiskunnallinen vaikuttaminen luetaan yliopistonperustehtäviin. (Mihinkähän kategoriaan luetaan nuo yli-opiston vanhat perustehtävät, tutkimus ja opetus?).

Koska rahat jaetaan yhdestä pussista, päältä otetaanensin kehityshankkeiden tuki ja sitten katsotaan, mitäriittää perustoimintoihin. Tämä kaikki tehdään tavalla,jossa oikea käsi kieltäytyy näkemästä, mitä vasen käsi te-kee. Jokaiselle näkevälle lienee kuitenkin selvää, ettäpäättäjät ovat pahasti kallellaan muodikkaiden kehitys-hankkeiden suuntaan ja tarkoituksellisesti jättävät pe-rustehtävät kitumaan riittämättömien rahojen varassa.

Tässä tilanteessa pitäisi sitten mennä uuteen palkka-usjärjestelmään, jossa kuitenkaan kenenkään palkka eilaskisi. Toisin sanoen, tarvitaan entistä enemmän rahaa.Sinänsä minulla ei ole suuria intohimoja uudesta järjes-telmästä, mutta nykytilanteessa suhtaudun siihen hyvinnegatiivisesti.

Niin kauan kun tietoinen alibudjetointi jatkuu, en teeyhtään liikettä uuden palkkausjärjestelmän eteen. Jos siihenkuitenkin pakotetaan, heitän arpaa. Sekin on reilumpaa kuintämä jatkuva ruohonjuuritason oikeuksien polkeminen.

PS. Koska rahat eivät riitä, olemme ideoimassa raha-sampoa: tulevaisuudessa aloitan luennot huomauksella”This lecture is sponsored by the following drug com-panies”. Myymme mainostilaa luentomateriaaliin.

Kun ei rahat riitä, jukulauta!O L A V I P E L K O N E N

16A K T U U M I

FIRE jyrää Lapinteillä

Uutta tietoa syvältä maankuorenrakenteista

Suomalaista kallioperää luo-

taava syväseisminen tutkimus

FIRE on yksi merkittävimmistä

hankkeista, joihin Oulun yli-

opiston geotieteiden laitos on

osallistunut.

M aaperän rakenteita tutkiva FIRE-han-ke on edennyt Lappiin. Hankkeen neljän-nen, 600 kilometriä pitkän luotauslinjanseismiset mittaukset aloitettiin Ranuallamaaliskuun alkupäivinä ja matkaa jatketaanRovaniemen, Rovaniemen maalaiskun-nan ja Kittilän kautta Inarin Näätämöön,minne tullaan aikataulun mukaisesti kesä-heinäkuussa.

Mittaukset aloitettiin vuonna 2001.Ennen FIREn pohjoisinta ja viimeistä lin-jaa on mittauksia tehty kolmella eteläisel-lä linjalla, jotka halkovat Suomea Keu-ruulta Kuhmoon ja Vantaalle sekä Ilo-mantsista Kokkolaan.

Mittauskalusto on järeää tekoa. Lapinteillä kulkijoiden huomion kiinnittää ras-kas erikoiskalusto luotausautoineen. ViisiUral-merkkistä venäläistä kuorma-autoakulkee hitaasti, pysähtyy sadan metrin vä-lein ja jatkaa taas matkaa. Tällä vauhdillamatka edistyy vain kuutisen kilometriäpäivässä.

Tutkimusautot kulkevat 50 metrin let-kassa pitkin maanteitä, sillä maastossa näi-tä mittauksia ei voida tehdä kaluston koonja painon vuoksi. Asutustakaan ei häiritä,sillä tärisevä autokolonna ei tule sataametriä lähemmäksi asuintaloja.

Tähän mennessä mittauskolonna on

kulkenut Suomen teillä yli 1200 kilo-metriä. Lopullinen matkamittarin lukemahankkeen päättyessä on 1800 kilometriä.

Rahoitustapa keksittiinOulun yliopistossa

FIRE eli Finnish Reflection Experimenton yksi maamme kaikkien aikojen suu-rimpia geotieteellisiä tutkimushankkeita.Vastaavia syväseismisiä tutkimuksia ontehty aikaisemmin Yhdysvalloissa, Kana-dassa, Australiassa ja Venäjällä ja Suomes-sakin, mutta vain merialueilla.

Mittauksilla suomalais-venäläinentutkimusryhmä kartoittaa Suomen maa-perää 50–60 kilometrin syvyyteen asti.

”Hankkeessa selvitetään, millaisiageologisia vaiheita kallioperämme on käy-nyt läpi, ja siinä työssä ainoat keinot, joillasaadaan tietoa tarpeeksi syvältä, ovat geo-fysikaaliset luotaukset”, professori Sven-Erik Hjelt Oulun yliopiston geotieteidenlaitoksesta sanoo.

Asialla ovat Oulun yliopiston geo-tieteiden laitos, Helsingin yliopiston seis-mologian laitos ja Sodankylän geofysiikanobservatorio. Työn on tilannut Geologiantutkimuskeskus. Seismisinä urakoitsijoi-na toimivat eli käytännön työn tekevät ve-

17A K T U U M I

Ural-autokolonna on vaikuttava näky Lapin maanteillä. Autojen lavalla olevat vibraattorikoneistot on suojattukylmyydeltä. Tässä kalusto matkaa Ranuan Palovaaran tiellä.

J U K K A Y L I N I E M I

näläiset valtionyritykset Spetsgeofizika jaMachinoexpert. Hanketta varten venäläi-set ovat tuoneet mukanaan 60 työntekijääja huippulaatua olevat erikoislaitteistonsa.

Suomalaiset vastaavat mittaustensuunnittelusta, ohjauksesta, järjestelyistäja tulosten tieteellisestä tulkinnasta. Kunmittausaineisto on kasassa, se käsitelläänalustavasti Moskovassa, mistä se tulee ta-kaisin Suomeen ja jatkokäsittelyyn Hel-singin yliopiston seismologian laitokseen.Suomalaisen konsortion osapuolet saavataineiston käyttöönsä varsinaista tulkintaaja jatkotutkimuksia varten.

Venäläiset ovat mukana ainutlaatuisenrahoituskuvion kautta: osallistumallahankkeeseen he maksavat Neuvostoliitonaikaista velkaansa Suomelle. FIREn kus-tannukset ovat 17 miljoonaa euroa, jostavenäläisten osuus on 14 miljoonaa.

FIREn rahoitustapaa on voitu soveltaa

muidenkin alojen tutkimushankkeisiin.Aloite hankkeen rahoittamisesta velanhoitona tuli Oulun yliopiston luonnon-tieteellisen tiedekunnan entiseltä dekaa-nilta Erkki Rahkamaalta ja rehtori LauriLajuselta.

Maankuoresta löytynytuudenlaisia rakenteita

FIREssä tutkimustapana on heijastus-luotaus, joka on eräänlaista kaikuluotaus-ta: maanpinnalta lähetetään täristämällävärähdyssignaaleja maan sisään ja tutkitaanniiden heijastumista takaisin maankuores-ta. Mittauksen lopputuloksena kalliope-rästä saadaan yksityiskohtainen poikki-leikkauskuva.

Signaalit lähtevät raskastekoisistakuorma-autoista, joihin on rakennettuerikoislaatuiset jalustat. Auto nousee ja-

lustan varaan, lavalla oleva laitteisto käyn-nistää tärinän ja toistaa sen kahdeksan ker-taa. Sadan metrin päässä kolonna tekee sa-man toistamiseen. Pienet tärähdysmitta-rit, geofonit, mittaavat heijastuksia.

Ja kaikki tämä rekisteröityy pitkillepaperiliuskoille, joiden tulkinnassa riittäätyötä vuosikausiksi; aineisto vapautuukaikkien tutkijodien käyttöön vuonna2009.

Alustavia tuloksia on kuitenkin jo saa-tu, ja mikä kutkuttavinta, ne antavat aivanuutta tietoa Suomen maaperän rakentees-ta ja kumoavat vanhaa. ”Rakenteet ovattodellakin erilaisia kuin tähän asti on luul-tu. Maankuorihan muodostuu laatoista,jotka ovat jatkuvassa liikkeessä. Laattojentörmätessä toisiinsa ne taipuvat, lohkeile-vat ja limittyvät. Törmäyslinjat näkyvät hei-jastuskuvissa monimutkaisempina kuinennen arveltiin. Paikoin näyttää siltä, että

18A K T U U M I

laatat ovat pilkkoutuneet ja menneet eritavoin sikin sokin”, Sven-Erik Hjelt sel-vittää.

Nämä törmäykset Suomen kalliope-rässä ovat tapahtuneet 1,6–1,9 miljardiavuotta sitten.

Hjelt muistuttaa myös siitä tosiasiasta,että jos halutaan päästä tutkimaan syvällemaan sisään, on tunnettava ensin maanpintakerrokset.

Syväseismisin menetelmin voidaantutkia jopa 80 kilometrin syvyydessä si-jaitsevan maankuorta seuraavan kerrokseneli vaipan yläosia. ”Onneksi Suomessa jaOulussa on pitkään tehty työtä pintaosienmallintamisen parissa. Tästä ja tietoteknii-kan kehityksestä on suuri apu uusien luo-taustulosten tulkitsemisessa ”, hän kiitte-lee.

Luotauslinjat ylittävät moniamerkittäviä esiintymiä

FIRE-hankkeelta odotetaan paljon muu-takin kuin mullistavia tietoja maankuorenmuodostumisesta. On puhuttu malmin jamuiden arvometallien löytymisestä ja sitäkautta päädytty uumoilemaan kaivostoi-minnan aloittamista.

Sven-Erik Hjelt korostaa, että FIRE-hanke on perustutkimusta. ”Tutkimusme-netelmä on alunperin kehitetty öljynet-sintään. Seismisillä mittauksilla ei kuiten-kaan voi suoraan paikantaa öljyesiintymiä,vaan geologien on osattava mittauksistalöydettyjen maankuoren rakenteiden pe-rusteella tulkita, mistä öljyä löytyy. Mal-minetsinnässä toimii sama periaate. Tutki-muslinjoilla ei paikanneta malmia, vaanhahmottamalla paremmin geologisia ra-kenteita voidaan kohdentaa tarkemminmyös arvometallien etsintää.”

Perustutkimuksesta kaivostoiminnanaloittamiseen kuluu Hjeltin mukaan hy-vinkin vähintään 10–15 vuotta. Maankuo-ren rakenteet vihjaavat, missä ja mitenmalmien syntyprosessit ovat tapahtuneetja malmin etsintä on kohdistettava sinne.”Sitkeä ja määrätietoinen työ johtaa aika-naan tuottavaan kaivostoimintaan”, hän sa-

noo luottavaisesti.Geologian tutkimuskeskus odottaakin

mielenkiintoisimpia tutkimustuloksiajuuri Lapin luotauslinjalta. Lapissa tutki-muslinja menee muun muassa kolmenmerkittävän vyöhykkeen yli. Luotauslin-jat ylittävät myös Lapin tunnettuja malmi-vyöhykkeitä ja antavat siten tietoa niidensynnystä. Tutkimuslinjat kulkevat myösarvokkaiden kulta- ja platinaesiintymienläheisyydestä. (AMR)

Kartassa näkyvät FIRE-hankkeenseismiset luotauslinjat. Linja 1:n mittauk-set on tehty vuosina 2001–2002 jalinjojen 2 ja 3 vuonna 2002. Maaliskuus-sa linjalla 4 aloitetut mittaukset saa-daan päätökseen ensi kesän aikana.

19A K T U U M I

Seismologi pääsee ytimeen

Yliopiston työhuoneessaan JukkaYliniemi tulkitsee muun muassa rekiste-röintiyhdistelmiä, jotka kuvaavatmaankuoren rakennetta kahdessaulottuvuudessa välillä Vartius–Kivijärvi.

AN

NA

-M

AR

IA

RA

UD

AS

KO

SK

I

FIRE-hanke on seismologi Jukka Ylinie-men työuran viimeinen suuri projekti en-nen eläkkeelle jäämistä. Itse asiassa ilmanFIREä Yliniemi olisi jo Tervolan mökilläviettämässä ansaittuja vapaaherran päiviä.”Kun mahdottomana pidetty FIRE vih-doin ja viimein toteutui, niin pitihän siihenmukaan päästä”, Yliniemi kertoo.

Yliniemi on Sodankylän geofysiikanobservatorion edustajana mukana FIREnjohtoryhmässä ja osallistuu aktiivisestimaastotöihin.

Tieteellinen uteliaisuus on kannusta-nut Yliniemeä jo reippaasti yli 40 vuotta.Hän on virkaiältään yksi vanhimmista Ou-lun yliopiston työntekijöistä.

Jukka Yliniemi on ollut ikänsä kiinnos-tunut luonnosta. Tulevasta urasta antoimahdollisia viitteitä jo ylioppilasaine, jon-ka hän kirjoitti 1960 Agadirissa sattunees-ta maanjäristyksestä.

Yliniemi hakeutui Oulun yliopistoonopiskelemaan fysiikkaa 1961. Kun aine-yhdistelmään kuului myös geofysiikkaa,luonteva yhteys opiskelun ja luontohar-rastuksen välille löytyi.

Geofysiikka on kansainvälistä

Jukka Yliniemi tuntee niin Suomen kuinitäisen Euroopankin maaperän kuin omattaskunsa. Hän on osallistunut moniin vuo-den 1981 jälkeen tehtyihin kansainvälisiinseismisiin taittoaaltoluotauksiin Välime-reltä Jäämerelle. Niiden avulla saadaantietoa maankuoren litosfäärin rakentees-ta, jonka tutkimus on geofysiikan paino-pistealue Oulun yliopistossa.

Erityisen tiivistä on ollut yhteistyöpuolalaisten tutkijoiden kanssa, minkä onmahdollistanut Suomen Akatemian tutki-janvaihtosopimukset. Yliniemi laskeekin,että hän on oleskellut Puolassa toistavuotta, jos kaikki matkat 22 vuoden ajaltaynnättäisiin. Ensi kesänä hän menee jäl-leen kuukaudeksi Puolaan lounaassa si-

jaitsevan Sudettesin alueelle.Kiinnostavaksi alueen tekee sen nuori

maaperä, jossa sedimenttikerrosta saattaaolla jopa yli 10 kilometriä, kun Suomessasitä ei ole lainkaan tai vain hieman Pohjan-lahden rannikkoalueella. Puola on Ylinie-men mukaan yksi kiinnostavimmista alu-eista Euroopassa, sillä sen halki kulkeeyksi Euroopan merkittävimmistä siirros-vyöhykkeistä, joka erottaa toisistaan kaksiiältään ja rakenteeltaan hyvin erilaista kal-lioperää. ”Ensi kesän jälkeen tunnen Puo-lan läpikotaisin myös 60 kilometrin sy-vyydeltä”, hän naurahtaa.

Muutoinkin Yliniemi on päässyt he-delmälliseen yhteistyöhön eurooppalai-sen seismologi- ja geofyysikkojoukonkanssa. Euroopan tiedesäätiön sateenvar-jon alle perustettiin viime vuosikymme-nellä EUROPROBE-hanke, jonka yhtenätarkoituksena oli lähentää Itä- ja Länsi-Euroopan tutkijoita toisiinsa.

Monet yhteiset tutkimushankkeet,kuten Suomessa toteutettu SVEKALAP-KO-hanke ja Etelä-Ruotsista Ukrainaanulottuva EUROBRIDGE kasvattavat kan-sainvälistä yhteistyötä. Vuonna 1997 lop-puneista EUROBRIDGEn kenttätöistäodotetaan lähiaikoina myös viimeistä jul-kaisua Ukrainan kiolven rakenteesta.

Puolan lisäksi Yliniemi on tehnyt maa-perämittauksia Liettuassa, Valko-Venäjäl-lä, Ukrainassa, Italiassa, Saksassa ja Itäval-lassa. ”Osallistuminen eri-ikäisten kallio-perien rakennetutkimuksiin auttaa ym-märtämään myös oman kallioperämmerakenteita ja kehitystä. Esimerkiksi Alppi-en alueella tapahtuu tänään samat geolo-giset prosessit, jotka tapahtuivat meilläkauan sitten”, Yliniemi kertoo.

Nuoruusvuosienluontokerho kokoontuu

Kun FIRE-hankkeen kenttätyöt saadaanpäätökseen tulevana kesänä, myös Jukka

Yliniemi on valmis jättämään tutkimus-työn ja yliopiston. Työhuonettaan hän eiheti ensi keväänä jätä, vaan haluaa säilyttääsen, kunnes kesken olevat kansainvälisettyöt ovat valmistuneet. Samalla vapaallesiirtyminen sujuisi niin sanotusti pehme-än laskun merkeissä.

Työ on ollut Yliniemelle myös harras-tus. Illat ovat venähtäneet pitkiksi työhuo-neessa, kesälomistakin on jäänyt puoletpitämättä, koska maastotyöt tehdäänyleensä kesäisin. Lähipiiri kuvaileekin Yli-niemeä aikaansaavaksi käytännön tekijäk-si, jolle maastotyöt ovat mieluisia.

Eläkepäivillä seismiset mittauksetsaattavat vaihtua sukututkimukseen,unohduksissa olleeseen luontoharrastuk-seen tai kesämökkeilyyn.

Jukka Yliniemi odottaa innokkaastiensi kesää, jolloin yli 40 vuotta sitten vii-meksi koolla ollut Rovaniemen yhteisly-seon luontokerhon Thulen lintuharrasta-jata palaavat jälleen yhteen. ”Ehkäpä alantaas bongailla lintuja”, hän virnistää.(AMR)

20A K T U U M I

V I R K A A N A S T U J A I S E T 1 0 . 4 . 2 0 0 3

YhdyskuntasuunnittelunprofessoriHelka-Liisa Hentilä:Yhdyskuntasuunnittelunhaasteita

Yhdyskuntasuunnittelu on erilaisten yh-dyskuntien ja alueiden toimintojen mitoi-tukseen, sijoitteluun ja niiden välisiin yh-teystarpeisiin liittyvää suunnittelua. Esi-telmässään Hentilä käsitteli neljän eri tar-kastelunäkökulman (tekijät, tilat, tulkintaja tuottaminen) kautta niitä haasteita, joitayhdyskuntasuunnittelun toimintaympä-ristön muutos aiheuttaa yhdyskuntasuun-nittelun toimintatavoille, koulutukselle jatutkimukselle.

Jo nyt näkyy merkkejä siitä, että kunkaavoitustoimen arkkitehdit jäävät eläk-keelle, ainakin pienemmille paikkakun-nille on vaikea löytää kokeneita seuraajia.Mistä löytyy se sisukas nuori kaavoittaja,joka viitsii tänä omia valintoja ja yksilöllisiäarvoja korostavana aikana lähteä työhön,jonka julkisuuskuvaan kuuluu resurssipu-la, hyviä suunnitelmia vesittävät lehmän-kaupat ja konfliktit sekä erilaisten intres-sitahojen ja päättäjien jatkuva valitus siitä,että kaavoitus kestää liian kauan?

Yhdyskuntien muutos ei suinkaan ainamerkitse ulospäin suuntautuvaa kasvua,vaan entistä useammin paikoillaan uusiu-

tumista, tihentymistä tai kutistumista.Kyetäksemme ymmärtämään ja ohjaa-maan näiden jälkiteollisten kudelmienmuutosta, meidän täytyy ottaa kaupunki-kuvaa ja kaupunkitilan muotoa painottavi-en ohjausvälineiden rinnalle uudenlaisiapaikkojen ominaislaatua kuvaavia strategi-sia työkaluja ja typologisointeja. Niitä voi-vat esimerkiksi olla eri alueiden ja paikko-jen identiteettimerkityksiin, rytmeihin jajopa niiden imagoon perustuvat välineet.

Asukkaiden ja muiden ympäristönkäyttäjien asenteiden selvittämisen avullaon mahdollista saada kiinnostavaa ja hyö-dyllistä aineistoa esimerkiksi siitä, mitkäpaikat koetaan kauniiksi tai kehittämistäkaipaaviksi.

Eläintieteen professoriEsa Hohtola:Eläinfysiologia keskeinensopeutumisen tutkimuksessa

Elävien organismien rakenteessa ja toi-minnassa on monimutkaisuuden lisäksihallitsevana piirteenä hierarkkisuus elitoimintojen monitasoisuus. Klassinen esi-merkki tästä on jatkumo molekyylit-so-lut-organismit-populaatiot-ekosystee-mit.

Hierarkkisuudesta johtuen myöseläinten sopeutumisen tutkimus edellyt-

Ihmisen ja eläintenympäristölletuntijoitaOulun yliopiston huhtikuisissa

professoreiden virkaanastujai-

sissa kuultiin kolme esitelmää.

Nimitetyt professorit lisäävät

osaltaan tietoutta kaavoituk-

sen tulevaisuudesta, yritysten

informaatio- ja pääomavirto-

jen suuntaamisesta ja eläinten

sopeutumisesta erilaisiin oloi-

hin.

21A K T U U M I

tää monitasoista lähestymistapaa.Fysiologian tutkimuskohteena ovat

perinteisesti jatkumon keskivaiheilla ole-vat solut ja organismit.

Eläinten sopeutumisen tutkimukses-sa on fysiologialla myös pitkä perinne,ovathan monet sopeutumiksi käsitetyteläinten piirteet luonteeltaan fysiologisia.Esimerkeiksi sopivat elämän siirtyminenvedestä maalle, lentotaito, tasalämpöisyysja eri aistien toiminta.

Fysiologit ovat samoin lähes koko1900-luvun tutkineet erilaisia ei-perin-nöllisiä sopeutumia, joita yleisesti kutsu-taan termillä akklimatisaatio. Myös popu-laatioiden paikallinen adaptaatio, joka pe-rustuu geneettisiin eroihin, on eläinfysio-logien perinteinen tutkimuskohde.

Sopeutumisen eli adaptaation käsiteon evoluutiobiologisesti ongelmallinen.Se, että eläin käyttää jotakin rakennetta taitoimintaa tiettyyn tehtävään ei välttämättäosoita, että se on alun perin syntynyt so-peutumana juuri siihen.

Tasalämpöisten eläinten levinneisyyson hyvä esimerkki. Suomen leveysasteillatasalämpöisten eläinten lajimäärä on suh-teessa muihin maaselkärankaisiin paljonsuurempi kuin etelämpänä, minkä voisiväittää ilmentävän sopeutumista ”pohjoi-siin oloihin”.

Tutkimusten mukaan tasalämpöisyyskuitenkin kehittyi lintujen ja nisäkkäidenevoluution alkuaikoina varsin lauhkeissaja tasaisissa ilmasto-oloissa eikä sopeutu-mana ankariin vuodenaikaisvaihteluihin.

Logistiikan professoriJari Juga:Tie auki logistiikanosaamiselle

Logistiikalla tarkoitetaan yritysten mate-riaalivirtojen sekä niihin liittyvien infor-maatio- ja pääomavirtojen suunnittelua,

ohjausta ja valvontaa raaka-ainelähteeltäasiakkaalle. Samansuuntaisia uudempiakäsitteitä ovat toimitusketjun tai kysyntä-ketjun sekä arvoketjujen tai arvoverkko-jen hallinta.

Logistiikkaan voidaan liittää myös laa-jempi yhteiskunnallinen näkökulma,makrologistiikka. Tällöin tarkastelun koh-teena ovat tavara- ja liikennevirrat sekä lii-kenne- ja viestintäinfrastruktuurin kehit-täminen. Ajankohtaisia teemoja ovatmuun muassa väylien investointien jakunnossapidon rahoitusmallit, liikenteenhinnoittelun kysymykset sekä liikenteenpalvelutason turvaaminen eri puolillamaata.

Logistiikan opetuksen ja tutkimuksenkenttä on hyvin laaja ja kompleksinen. Toi-mintojen ja ilmiöiden vuorovaikutussuh-teet ja riippuvuudet ovat usein vaikeasel-koisia. Yksittäinen yritys saattaa optimoida

Professorit Esa Hohtola, Helka-LiisaHentilä ja Jari Juga pitivät virkaanastu-jaisesitelmänsä huhtikuun 10. päivänäpidetyssä juhlallisessa tilaisuudessa.

L I I S A S A L M E L A

omia varastojaan tai kuljetuksiaan, muttakoko toimitusketjun näkökulmasta mate-riaalivirrat eivät kuitenkaan toimi parhaal-la mahdollisella tavalla.

Yhteistyö, työnjako ja verkostoitumi-nen kuuluvat logistiikan kuten muiden-kin yritystoiminnan osa-alueiden keskei-siin teemoihin.

Toimitusprosessien kehittäminen pe-rustuu nykyisin vahvasti tiedon hallintaan;tiedon omistaja kontrolloi materiaalivir-toja, kun perinteisesti tilanne on ollutpäinvastainen. Tieto- ja kommunikaatio-teknologian nopea kehitys tuo jatkuvastiuusia käsitteitä ja malleja logistiikan alalleja luo samalla myös osaamistarpeita, joi-den seuraaminen ja ennakointi on vaikeaa.

Laaja-alaisuudesta ja nopeasta kehityk-sestä huolimatta logistiikan opetuksessaon kiinnitettävä erityistä huomiota perus-asioiden hallintaan.

22A K T U U M I

M I N N A P E L T O L A

Yliopisto ja oikea elämäPikkuinen opiskelija istuu laitoksen kirjastossa keskellätenttikirjojen ja artikkelien auraa. Teksteissä ulkopuoli-nen maailma irvistää tutkijoille: ”Te pyöritte vain siellänorsunluutornissanne!” Ulkopuolisten mielestä akatee-misten pitäisi käydä tornistaan kokeilemassa, miten yh-teiskunnallisen vallan ja median teoriat oikeassa elämäs-sä toimivat. ”Ei sellaisten pyörittelyyn riitä aika eikä maa-laisjärki; kiire ja kilpailu sanelevat oikean elämän lait.”Opiskelija ei huomaa tornia. Ulkopuolisen maailman toi-mijat ovat todellisen viisauden kadottaneita, rahanahnei-ta alhaisimpien viettien tyydyttäjiä.

Opiskelija siirtyy työelämään. Hän kirjoittaa montauutisjuttua paikallisesta palokunnasta, muttei muistatarkkailla, pitääkö hänen tyylinsä yllä yhteiskunnan hege-moniaa (pysyvätkö valtaapitävät vallassa, marginaalisetmarginaalissa). Otsikko oli napakka ja juttu mahtui sivul-le! Ihmiset työelämästä kysyvät, että mistäs gradun teit.Opiskelija sanoo, että sanomalehtikriitikoiden musiikki-arvostelujen retorisista keinoista argumentaatioteorianpohjalta. Kuultuaan aiheen he hymähtävät ”jaa”. Silloinopiskelija tuntee itsensä toimittajana ja ihmisenä kerta-kaikkiseksi raakileeksi. Monet työelämässä olevat ihmiseteivät ole käyneet edes yliopistoa ja tietävät silti enem-män asioita. Jotkut ovat käyneet läpi avioeronkin. Opis-kelijasta tuntuu, että hän on laskeutunut norsunluutor-nista.

Muutaman kuukauden päästä entinen opiskelija eienää muista, millaista tornissa oli. Se häämöttää jo kauka-na, vaikka on lähimenneisyyttä. Hän naurahtaa, kun tele-visiouutisessa puhuu tutkija omasta laitoksesta. Se näyt-tää ihan muumiolta ja puhuu muumiojuttuja (jotain ob-jektiivisuudesta). Oikea elämä on imaissut opiskelijan.Siellä täytyy porskuttaa lujaa, unohtaa todellinen viisaus,jotta pysyy mukana. Se pitäisi kertoa myös tutkijalle, etteise turhaan näpertelisi tornihuoneistossaan.

Eräänä päivänä vuosien jälkeen entiselle opiskelijallekäy kutsu. ”Tuletko yliopistoon, henkilökunnaksi?” Eh-dotus hämmentää: hänkö, takaisin nuoruuden ja viisau-den lähteille?! Hän lankeaa viettelykseen. Muutamassapäivässä hänen ympärilleen sukeutuu jotain samankal-taista kuin ennen; turvallista, mutta nyt vähän kolhoa.Hän ajaa päivittäin muurahaismaisessa jonossa ”kam-pukselle”, viettää kahdeksan tuntia neljännessä kerrok-

sessa ja puhuu strategioista. Tohtoreita ja dosenttejapyörii laumoittain ympärillä ja läjittäin työpöydällä. Ääk,hänhän on tornissa! Samalla jostain nousee pauhinallaunohdettu himo: ensin teen lisensiaattityön, sitten väi-töskirjan, sitten saan tohtorintittelin! Aamulla hänestätuntuu kuitenkin hassulta ajatella itseään tohtorinhattupäässä. Tuore henkilökunnan jäsen on huolissaan. Yli-opisto tekee hänestä hullun. Identiteettinsä hukannutanalysoi ristiriitaiset tunteensa plus-miinus –analyysillä.

Yliopiston miinukset:- Yliopisto on suojapaikka narsisteille, itseään muita

älykkäämpänä pitäville ihmisille. Ihmeellisillä tutkimusai-heilla, kiemuraisella tekstillä ja ”kampuksella” voi tehdäeron muihin ihmisiin ja koko yhteiskuntaan. (Opiskelijaluki laitoksella Bourdieuta.)

- Väitöskirjan aloittaminen tarkoittaisi oikeasti sitä,että voisi useaksi vuodeksi koettaa paeta arjelta ja komp-leksisilta ihmissuhteilta, ts. elämältä.

- Vaikka kuinka yliopistossa asioita analysoisi, oikeaelämä toimisi kuitenkin oman päänsä mukaan.

Yliopiston plussat: ks. ed. kpl ja vaihda miinusmerkkienkohdalle plusmerkki!

Vaikka analyysi on aukoton, henkilökunnan jäsen tunteeolonsa epämääräiseksi, ihan samoin kuin gradun valmistuttua.

Eräänä päivänä, viikkojen kuluttua hänellä kuitenkinvälkähtää, ja kirkkaasti. Ratkaisuhan ojennettiin hänelle joensimmäisenä päivänä käteen: kellokortti! Kortin avullatornin vaikutusaika rajautuu: kun on tornissa, on kun-nolla tornissa jalostuneiden parissa, oikealle elämällerahvaan parissa jää kaikki rippeet. Kaksijakoinen identi-teetti vaivannee yleisesti henkilökunta-vaiheen saavutta-neita, kun ovat kehittäneet tällaisen näppärän ratkaisun.Nykyinen henkilökunnan jäsen tuntee olonsa helpottu-neeksi. Kymmenen vuoden painiskelulla yliopiston ja oi-kean elämän välimaastossa oli tarkoituksensa; näin täysi-näisestä elämästä hän ei osannut edes uneksia!

23A K T U U M I

aktuumit

Oulun yliopiston luonnontieteelli-sessä tiedekunnassa alkaa kemianmaisteriohjelma. Kemian laitoksessakäynnistyvä maisteriohjelma onmuodoltaan muuntokoulutusta ke-mian laboratorioalan ammattitutkin-non (kuten laborantti tai laborato-rioanalyytikko) suorittaneille.

Maisteriohjelmaan valittujen ni-met ovat selvillä viimeistään 15. tou-kokuuta ja opinnot alkavat käytän-nössä syksyllä.

Ohjelman tavoitteena on koulut-taa lisää osaavia kemistejä tutkimus-laitosten, yritysten ja korkeakoulu-jen asiantuntijatehtäviin. Kemistientyöllisyystilanne on ollut hyvä, koskakemian osaamista tarvitaan hyvinmonilla yhteiskunnan sektoreilla.

Joustavasti myöstyön ohessa

Kemian alan ammatti-, opisto- taiammattikorkeakoulututkinnon suo-rittaneiden joukossa on runsaastiakateemisen loppututkinnon halua-via. “Heitä tulee vuosittain opiskeli-joiksi myös normaalihaun kautta, janämä ammattitutkintotaustaisetovat yleensä olleet hyvin motivoitu-neita ja menestykseltään opiskelijoi-den parhaimmistoa”, kertoo profes-sori Jouni Pursiainen.

Maisteriohjelmassa pyritäänmyös löytämään joustavia ratkaisujatutkinnon suorittamiselle työnohessa.

Ohjelmassa suoritetaan filosofianmaisterin 160 opintoviikon laajui-

Kemian maisteriohjelmalla osaajiaasiantuntijatehtäviin

nen tutkinto. Laborantin ja muun la-boratorioalan ammattitutkinnonsuorittaneiden aiempia ammatti-opintoja huomioidaan maisteriohjel-

Työskentelyä yliopiston epäorgaanisen kemian laboratoriossa.

man opinnoissa.Tutkinnon tavoitesuorittamisaika

on runsaat kolme vuotta. Koulutuk-seen otetaan 15 opiskelijaa.

K A L E R V O O J U T K A N G A S

24A K T U U M I

aktuumit

Oulun yliopiston puheterapeutti-koulutus on vastannut hyvin osaaji-en tarvetta Oulun seudulla. Yliopis-ton logopedian koulutusohjelmanopiskelijamääriä on kasvatettu viimevuosina 50 prosentilla, ja puhetera-peuttien virat on saatu hyvin täytet-tyä Oulussa ja ympäristökunnissa.Muualla Suomessa monet puhetera-peutin virat ovat olleet avoinna usei-den vuosien ajan. Alueellisia puhete-rapiapalveluja täydentävät Oulunseudulla yksityiset palveluntarjoajat.

Lisäksi yliopiston logopedianopiskelijat tarjoavat laillistettujen pu-heterapeuttien ohjauksessa puhete-rapiaa. Opiskelijoiden asiakkaat ovatsuurimmaksi osaksi lapsia, jotka käy-vät terapiassa äännevirheiden, vii-västyneen kielenkehityksen sekä lu-kemisen ja kirjoittamisen vaikeuksi-en vuoksi.

Aikuisista suurimmat terapiaasaavat ryhmät ovat neurologiset jaäänihäiriöiset asiakkaat. Vuonna2002 logopedian ohjatuissa opiskeli-jaterapioissa puheterapiaa sai n. 120asiakasta, joille järjestettiin kaikkiaann. 1800 terapiakertaa. Tämän lisäksioululaisten puheterapeuteiksi val-mistuvien opiskelijoiden loppuhar-joittelussa toteutui eri puolella Suo-mea yli 2000 tutkimus- ja terapia-kertaa.

Puheterapiakoulutukseen sisäl-tyy myös ennaltaehkäisevää toimin-taa. Opiskelijat järjestävät päiväko-deissa kielenkehitystä tukevia, kym-menen kerran harjoitusjaksoja. Täl-laiseen toimintaan Oulun alueellaosallistui vuonna 2002 n. 100 lasta.

Erikoistumiskoulutus vastaaerityispuheterapeuttien

tarpeeseen

Vuoden 2004 alussa Oulun yliopis-tossa alkaa puheterapeuttien neli-vuotinen erikoistumiskoulutus.Koulutus antaa ammatillisen erikois-pätevyyden lasten- ja aikuisneurolo-gisten kommunikaatiohäiriöidenalalle. Koulutus toteutetaan yhteis-työssä Helsingin yliopiston kanssa.

Erikoistumiskoulutukseen ote-taan yhteensä 20 kyseisillä aloillatyöskennellyttä puheterapeuttia.Erikoistumiskoulutus jatkuu vuonna2008, jolloin vuorossa ovat äänihäi-riöt ja kuulovammaisuuteen liittyvätkommunikoinnin ongelmat.

Erikoistumiskoulutuksesta val-

mistuneista odotetaan osan työllis-tyvän Oulun seudulle.

Logopedia on kommunikointihäi-riöitä, niiden ennaltaehkäisyä ja kun-toutusta tutkiva tieteenala. Oulunyliopiston humanistiseen tiedekun-taan sijoittuva logopedian koulutus-ohjelma koostuu monitieteisistäteoreettisista ja kliinisistä opinnoista.

Tutkinnon suorittaneet rekiste-röidään Terveydenhuollon oikeus-turvakeskuksessa laillistetuiksi pu-heterapeuteiksi.

Logopedian koulutusohjelma onollut Oulun yliopistossa 21 vuotta jasiitä on valmistunut 273 puhetera-peuttia. Lisäksi tohtorin tutkinnonlogopedian alalta on suorittanut 6 jalisensiaatin tutkinnon 5 henkilöä.

Oulun yliopistossa alkaa puheterapeuttien erikoistumiskoulutus.Koulutus antaa ammatillisen erikoispätevyyden lasten- ja aikuisneu-rologisten kommunikaatiohäiriöiden alalle. Puheterapeutti AnneliYliherva työskentelee Oulun yliopistosairaalan lasten ja nuortenklinikassa.

AN

NA

-M

AR

IA

RA

UD

AS

KO

SK

I

Logopedian koulutusohjelma turvaapuheterapiapalveluja Oulun seudulla

25A K T U U M I

aktuumit

Osaava Pohjois-Suomi – korkeakoulu-jen alueellisen yhteistyön päälinjaukset-suunnitelman keskeinen tavoite ontiivistää pohjoisten korkeakoulujenyhteistyötä. Tarkoituksena on pyrkiäkoko alueen kattavaan maakuntayli-opisto/maakuntakorkeakoulumalliin,joka tarjoaa laadukkaat korkeimmanopetuksen opiskelumahdollisuudetjoustavasti ja tasapuolisesti koko alu-een väestölle ja huomioi elinkeino-elämän tarpeet. Maakuntayliopisto/maakuntakorkeakoulumallia esite-tään ensi vaiheessa sateenvarjo-hankkeena opetusministeriölle.

Korkeakoulujen alueellista yh-teistyötä koskevassa strategiassaovat mukana Oulun ja Lapin yliopis-tot sekä Oulun seudun, Kajaanin,Keski-Pohjanmaan, Kemi-Tornion jaRovaniemen ammattikorkeakoulut.Suunnitelman on laatinut näidenkorkeakoulujen muodostama yh-teistyöneuvottelukunta. Strategiantaustalla on alueellista kehittämistäkoskevan yhteiskunnallisen palvelu-toiminnan tuleminen lakisääteiseksitehtäväksi yliopistoille ja ammatti-korkeakouluille.

Strategian keskeisiä osa-alueitaovat aikuiskoulutus, innovaatiotoi-mintojen alueellinen kehittäminen,yrittäjyys sekä tieto- ja viestintätek-nologian monipuolinen käyttö. Kor-keakoulut pyrkivät tehostamaankoulutustarjontaa ja –yhteistyötämyös perustutkintokoulutuksessa,kehittämään ennakoinnin ja arvioin-nin alueellisia toimintatapoja sekä li-säämään kulttuuris-humanististaosaamista. Huomiota kiinnitetäänmyös osaamisen johtamiseen.

Pohjois-Suomen korkeakouluille yhteinen strategia

Lisää tutkimustaja innovaatioita

Vahva, kansainvälisesti suuntautunutkoulutus-, tutkimus- ja kehittämis-toiminta edistää keskeisesti osaamis-ta. Tavoitteena on lisätä merkittävästitutkimusta ja innovaatiotoimintaaPohjois-Suomessa. Pohjois-Suomentulevaisuusalojen ja perustoimialo-jen sekä hyvinvoinnin ja kulttuurinosaamisen vahvistamiseen suuntau-tunut innovaatioverkosto edistäätoimintaympäristön globaalia kilpai-lukykyä, vetovoimaisuutta ja viihty-vyyttä.

Pohjois-Suomen korkeakoulujenalueellisen yhteistyön strategiaa tul-laan käyttämään hyväksi moniensuunnitteluasiakirjojen täytäntöön-panossa. Tärkeimpiä näistä ovat yli-opistojen ja ammattikorkeakoulujentoiminta- ja taloussuunnitelmat, tu-lossopimukset vuosille 2004–2006,maakuntasuunnitelmat, EU-raken-nerahasto-ohjelmat ja yhteistyöasia-kirjat sekä näihin liittyvät neuvotte-luprosessit.

Yksityiskohtaisemmin sitä hyö-dynnetään Pohjois-Suomen seutu-kuntakohtaisissa korkeakoulustrate-gioissa, aluekeskusohjelmissa ja osaa-miskeskusohjelmissa. Strategianpohjalta laaditaan toimenpideohjel-ma ja se päivitetään määräajoin. Toi-menpideohjelman toteutumisen ar-vioimiseksi laaditaan yhteiset alueel-lisen vaikuttavuuden arviointikritee-rit sekä määritellään strategian on-nistumisen varmistavat toimet.

Tulevaisuusalat:

- tieto- ja viestintätekniikka- sisältö- ja mediatuotanto- biotekniikka ja muu bioala- hyvinvointipalvelut ja -tekno-logia- ympäristö ja kestävä kehitys- liiketoiminta, logistiikka ja yrittä-jyys- humanistinen ja kulttuuriala, elä-mysteollisuus- kylmäteknologia ja muu pohjoi-nen osaaminen

Perustoimialat:

- matkailu, luontomatkailu- metalli- ja terästeollisuus- kemian teollisuus- metsäteollisuus ja mekaaninenpuu- luonnonvara-ala ja kaivannais-teollisuus

YhteishankkeetPohjois-Suomenpainoaloilla

26A K T U U M I

aktuumit

Joulun alla tietoliikennelaboratorionja CWC:n työtoverit saivat suru-viestin pitkäaikaisen ja pidetyn tutki-jamme, tekniikan lisensiaatti PekkaKunnarin äkillisestä menehtymisestäsairauskohtaukseen.

Pekka Kunnari oli syntynyt javiettänyt nuoruutensa Saarenkyläs-sä Rovaniemen maalaiskunnassa javalmistunut ylioppilaaksi Rovanie-men keskustan lukiosta 1978. Hänaloitti opiskelunsa sähkötekniikanosastolla 1979 ja valmistui diplomi-insinööriksi 1987. Diplomityössäänhän tutki rakennuksen sisäisen säh-köverkon käyttömahdollisuuksiatiedonsiirtoon hajaspektritekniikkaasoveltaen.

Hiljattain tuli ilmi, että Pekka oli jolapsena osoittanut orastavia tutkijanmerkkejä paneutumalla syvällisestiympärillään oleviin ilmiöihin kysele-mällä usein: ”miksi”, ”miksi ei”, ”mitäjos”. Hän ei myöskään ollut hyväksy-nyt huonosti perusteltuja vastauk-sia, mikä luonteenpiirre hänestä olihavaittavissa myöhemminkin. Oliluontevaa, että Pekka päätyi tutkijanuralle.

Pekka liittyi tietoliikennelabora-torion hajaspektritutkimusryhmäänja oli sen ensimmäisiä tutkijoita. Pek-ka ryhtyi aluksi assistentin tehtävienohessa ja myöhemmin päätoimisenatutkijana tutkimaan hajaspektrijär-jestelmien koodisynkronointia jasen ilmiöitä. Työtoverien keskuudes-sa Pekasta käytettiin tavallisesti tut-tavallista lempinimeä Peku.

Perusteellisuutensa vuoksi Pekka

Filosofia ja matkailututkimustyön avartajina

In memoriamtutkija Pekka Kunnari16.9.1959-14.12.2002

löysikin alansa kirjallisuudesta mie-lenkiintoisia selvittämättömiä asioita.Pekka valmistui tekniikan lisensiaa-tiksi 1994, minkä jälkeen hän toimiuseita vuosia tietoliikennetekniikanmääräaikaisena professorina ja apu-laisprofessorina.

Pekka oli tutkijauransa aikanamukana useissa projekteissa, joissarahoittajina olivat puolustusvoimat,teollisuus ja TEKES. Hän oli omaltaosaltaan vaikuttamassa hajaspekri-tekniikan tunnetuksi tulemiseen jahyödyntämiseen tietoliikennealallamaassamme. Hän oli jo 1980-luvullamukana luomassa yliopistoommeniitä ensimmäisiä teknologisen osaa-misen ituja, joita sovelletaan tänä päi-vänä muun muassa kolmannen su-kupolven UMTS-matkapuhelinjär-jestelmässä ja puolustusvoimien tie-donsiirtojärjestelmissä.

Viime vuosinaan Pekka oli tietolii-kenteen kannalta poikkitieteellisestikiinnostunut erityisesti puheenkoodaukseen, tunnistamiseen ja siir-toon liittyvistä ilmiöistä vaikeissa toi-mintaympäristöissä, muun muassasotilaslentäjien puheensiirron kehit-tämisestä, mistä hän on saanut tun-nustusta ilmavoimien taholta.

Pekan vaimolla Sarilla oli logope-dina selvästi Pekan tutkimusta sti-muloiva vaikutus. Perhe oli Pekalletärkeä innoituksen ja onnellisuudenlähde. Hän kertoi usein mielellään

tyttärensä Vilman kehityksestä jaomasta lapsuudenkodistaan.

Pekan harrastuksia olivat musiik-ki, elokuvat ja matkailu. Hänellä olimyös huomattava DVD-elokuvienkokoelma. Matkailu oli kuitenkin har-rastuksista tärkein ja avartavin, kutenhän kerran totesi. Pekka ehti elä-mänsä aikana tutustua kymmeniineri maihin ja kulttuureihin. Lähinnänapa-alueet olivat käymättömiä paik-koja. Pekulta kannatti aina matkaasuunnitellessa kysyä neuvoa, sillä hä-nellä oli paljon kokemusperäistä op-paista löytymätöntä tietoa.

Pekka oli jo opiskeluaikana kiin-nostunut asioista laajemmin ja suo-ritti sähkötekniikan opiskelun ohellahuomattavan määrän opintoja filo-sofian, kirjallisuuden ja matematiikanaloilta saadakseen asioihin laajempaaperspektiiviä.

Laajan yleissivistyksensä ansiostaPekka olikin innostava kumppani pe-rusteellista keskustelua haluaville.Jäimme kaikki kaipaamaan Pekun po-sitiivista elämänasennetta, vaatimat-tomuutta ja pyyteetöntä auttamisenhalua.

Kari KärkkäinenPentti Leppänen

27A K T U U M I

aktuumit

Oulun yliopiston saamen kielen ja kulttuurin instituuttiGiellagas on aloittanut uuden maisteritason opinto- javaihto-ohjelman saamelaisille opiskelijoille. The WorldIndigenous Graduate Exchange Programme mahdollis-taa sen, että Oulun, Tromssan ja Uumajan yliopistojensaamelaisopiskelijat voivat opiskella yhdessä Kansasinyliopiston ja australialaisen Newcastlen yliopiston opis-kelijoiden kanssa.

Ohjelman tarkoituksena on kehittää vertailevaa ym-märrystä Yhdysvaltojen, Australian ja Euroopan Saa-menmaan alkuperäiskansojen välille. Ensimmäiset opis-kelijat aloittivat opintonsa Oulussa helmikuussa.

Ohjelma sisältää myös opintomatkoja Norjaan Ka-rasjoelle ja Ruotsiin Jokkmokkiin.

Seuraavat opiskeluvaiheet ovat Kansasissa ja New-castlessa syyskuussa ja vuoden 2004 tammikuussa.

Saamelaiset opiskelemaaneri maanosiin

1. Missä laitoksessa toimii digitaalisen median tuotantoyksikkö DiVision?

2. Ketkä saivat Oulun Naisunionin Vuoden Sara 2003 -kunniamaininnan?

3. Mikä on Korsu?

4. Kuka on Kari Avikainen?

5. Mitä eläimiä yliopiston eläintarhassa on eniten?

6. Mikä on FinELib?

7. Minkä henkilöstöryhmän määrä yliopistossa on kasvanut eniten vuoden 2002 aikana?

8. Kuinka suuri on naisten osuus tutkijoista?

9. Missä tiedekunnassa on nuorin henkilöstö?

10. Montako päivää vuodessa Oulun yliopistolainen on keskimäärin sairauslomalla?

1. Tietojenkäsittelytieteiden laitoksella. 2. Naistutkijat Vappu Sunnari, Jenny Kangasvuo, Mervi Heikkinen ja Niina Kuorikoski. 3. Arkkitehtuurin osaston korjausrakenta-misen laboratorio. 4. Yliopistopainon uusi painonpäällikkö. 5. Kotiloita. 6. Kansallinen elektroninen kirjasto. 7. Tutkijoiden. 8. 43 %. 9. Teknillisessä tiedekunnassa, keski-ikä 36,1 v. 10. 5,4 päivää.

Oulun yliopiston tietojenkäsittelytieteiden laitoksenopiskelijan Henrik Hedbergin pro gradu niittää palkinto-ja. Hedbergin työ, Hajautetun ohjelmistotarkastuksentukeminen XML-teknologioilla, voitti Pohjois-Pohjan-maan Tietojenkäsittely-yhdistyksen stipendin parhaastaalan opinnäytetyöstä. Työ tuli myös jaetulle toiselle sijalleTietoEnatorin Telecom Scholarship -kilpailussa vuoden2002 parhaasta telekom-aiheisesta opinnäytetyöstä.

Hedberg kehitti osana pro graduansa työkalun hajau-tettuun ohjelmistotarkastukseen. Hän sai tutkielmas-taan korkeimman mahdollisen arvosanan.

Gradun lähtökohtana oli tuoda parannuksia nykyi-sen ohjelmistotarkastuksen menetelmiin. Työssä onvahva teknologinen ote, vaikkakin tarkoituksena on tut-kia ihmislähtöisen työn parantamista.

Hedberg toimii yliopiston tietojenkäsittelytieteidenlaitoksessa yliassistenttina ja jatkaa tutkimustaan väitös-kirjaksi. Työkalun testaaminen ja kehittäminen yritystenkanssa muodostaa väitöskirjasta vahvan osan.

Huippugradulle sataapalkintoja

Koonnut Liisa SalmelaT I I J J Ä K K Ö N Ä Ä ?

28A K T U U M I

N I M I T Y K S E T

Lääketieteen tohtori Marja-LeenaKortelainen on nimitetty 1.3.2003alkaen Oulun yliopiston oikeuslääke-tieteen professorin virkaan.

Marja-Leena Kortelainen on syntynyt15.1.1958 Ylitorniolla ja tullut ylioppi-laaksi 1977 Ylitornion yhteiskoulusta. Hänvalmistui lääketieteen lisensiaatiksi Oulunyliopistosta 1983 ja väitteli lääketieteentohtoriksi 1989 sekä suoritti oikeuslääke-tieteen erikoislääkärin tutkinnon 1989.Väitöskirjan aiheena oli alkoholin ja lää-keaineiden vaikutus kylmä- ja lämpöaltis-tuksessa ja niiden merkitys hypotermia- jahypertermiakuolemissa.

Kortelainen on työskennellyt Oulunyliopistossa oikeuslääketieteen assistent-tina 1983-91 ja apulaisopettajana 1991-2002 sekä patologian assistenttina 1988.Lisäksi hän on työskennellyt terveyskes-kuslääkärinä sekä kirurgian, syöpätautienja psykiatrian apulaislääkärinä. Hän onmyös hoitanut lääninoikeuslääkärille kuu-luvia tehtäviä Oulun, Lapin, Itä-Suomenja Länsi-Suomen lääninhallituksissa jatyöskennellyt vierailevana tutkijana Qué-becin Laval-yliopistossa Kanadassa 1991.Oikeuslääketieteen dosentiksi Kortelai-nen nimitettiin Oulun yliopistoon 2000.Vuosina 2001-02 hän on hoitanut Oulunyliopiston oikeuslääketieteen professorinvirkaa määräaikaisena.

Marja-Leena Kortelaisen tutkimustyöon kohdistunut paleltumiskuolemiin jans. saunakuolemiin, joissa alkoholilla jalääkeaineilla on usein merkittävä osuus.

Erityisesti hypotermiakuolemissa joudu-taan usein arvioimaan kylmäaltistuksenkestoa ja henkilön toimintakykyä sekä näi-hin vaikuttaneita tekijöitä. Kokeellisissatöissä ja ruumiinavausmateriaaliin perus-tuvissa tutkimuksissa Kortelainen on sel-vittänyt alkoholin ja lääkeaineiden vaiku-tuksia erilaisiin kylmästressin indikaatto-reihin.

Alkoholilla on lisäksi havaittu kyl-mään sopeutumiseen kohdistuvia vaiku-tuksia, joita on todettu muun muassa eli-mistön ruskeassa rasvakudoksessa. Rus-kea rasva osallistuu myös kehon painonsäätelyyn ja sitä on Kortelaisen ruumiin-avausmateriaaliin perustuvassa tutkimuk-sessa todettu vähemmän niillä henkilöil-lä, joilla lihavuus on keskivartalolle pai-nottuvaa ns. omenatyyppistä lihavuutta.

Kortelainen on julkaissut useita tutki-muksia, jotka käsittelevät sydän-ja veri-suonitautien varhaisvaiheen muutosten jalihavuuden välisiä yhteyksiä. Nuorten ih-misten sepelvaltimomuutokset ovat vai-kea-asteisempia niillä, joilla rasvakudostaon kertynyt keskivartalolle ja vatsaonte-lon sisälle. Miehillä tämän on todettu nä-kyvän ruumiinavausmateriaalissa jo alle20-vuotiaiden ikäryhmässä. Toisaalta nai-silla on ennen vaihdevuosi-ikää todettu-jen sepelvaltimomuutosten vaikeusasteruumiinavauksissa selvästi yhteydessä ras-van kertymiseen vyötärölle. Vaikeasti li-havilla ei puolestaan läheskään aina oleerityisen merkittävää sepelvaltimotautia,vaan äkkikuoleman taustalla on useam-min sydämen liikakasvu.

Lihavuutta sekä sydän-ja verisuonitau-timuutoksia ja äkkikuolemia koskeva tut-kimustyö kohdistuu tällä hetkellä nuoriinja premenopausaali-iässä oleviin naisiin,joiden sepelvaltimotauti on harvinainen,mutta vaikeammin diagnosoitava ja huo-nommin tunnettu kuin miehillä. Tutki-musyhteistyö muiden tahojen kanssa ontuonut oikeuslääketieteeseen aivan uusianäkymiä koskien erityisesti molekyylibio-logisten menetelmien käyttöä äkillistenkuolemien selvittämisessä. Kardiologianalan kliinisten tutkijoiden kanssa käynnis-sä oleva sydänperäisten äkkikuolemientaustaa koskeva tutkimus on jo tuottanutpaljon uutta tietoa tällä alueella.

29A K T U U M I

N I M I T Y K S E T

Filosofian tohtori Harri Oinas-Kukko-nen on nimitetty 1.3.2003 alkaenOulun yliopiston tietojenkäsittelytie-teen professorin virkaan, jonka alaksion täsmennetty tietojärjestelmät.

Harri Oinas-Kukkonen on syntynyt 1968Muhoksella ja tullut ylioppilaaksi Mu-hoksen lukiosta 1987. Oinas-Kukkonensuoritti Oulun yliopistossa filosofianmaisterin tutkinnon 1992, filosofian lisen-siaatin tutkinnon 1993 ja väitteli filosofiantohtoriksi 1997.

Oinas-Kukkonen aloitti työuransa1987 ohjelmistosuunnittelijana oululai-sissa ohjelmistoyrityksissä. Hän toimiprojektitutkijana Suomen Akatemian pro-jektissa 1991-1994 sekä Suomen Akate-mian tutkimusassistenttina 1994-1997.Tämän jälkeen hän hoiti Oulun yliopis-tossa omaa yliassistentuuriaan ja määräai-kaisen professorin tehtäviä. Vuonna 2000hänet nimitettiin viisivuotiseen hyperteks-titietojärjestelmien professuuriin.

Oinas-Kukkosen johtama Oasis-tut-kimusryhmä (Oulu Advanced Researchof Software and Information Systems)kuuluu Oulun yliopiston Infotech-huip-pututkimusyksikköön.

Oasis-ryhmässä tutkitaan ohjelmisto-jen ja tietojärjestelmien hyödyntämistäorganisaatio- ja käyttäjänäkökulmista. Tut-kimusryhmässä on tietojenkäsittelytietei-den laitokselta, taloustieteiden tiedekun-nasta sekä historian laitokselta noin 35tutkijaa, joista kahdeksan on tohtoreita jaloput jatko-opiskelijoita. Tutkimus on

sekä perus- että soveltavaa tutkimusta.Useita tutkimushankkeita tehdään yhteis-työssä Tekesin ja yritysten kanssa.

Oinas-Kukkosen omia päätutkimus-alueita ovat sähköinen liiketoiminta, orga-nisaatioiden tietämyksenhallinta sekä tie-tojärjestelmien suunnittelu ja evaluointi.Vaikka yrityksissä on paljon osaamista jatietämystä, usein yritykset eivät kuitenkaanpysty kuvaamaan, mitä kaikkea tietämystäyrityksessä todellisuudessa on. Hyvinsuunniteltujen tietojärjestelmien avulla ti-lannetta voidaan helpottaa ja yritysten lii-ketoimintaprosesseja voidaan kehittää pa-remmiksi. Tämä tulee entistä tärkeäm-mäksi yritysten muodostaessa liiketoi-mintaverkostoja, joissa osaamista ja tietä-mystä jaetaan ja hyödynnetään yli yritysra-jojen. Yritysten välinen ja kuluttajillesuunnattu sähköinen liiketoiminta asettaaedelleen lisävaatimuksia laadukkaidentietojärjestelmien ja ohjelmistojen kehit-tämiselle.

Oinas-Kukkosen julkaisutoiminta si-sältää yli 60 tieteellistä julkaisua referoi-duissa kansainvälisissä aikakausilehdissä jakonferensseissa sekä yli 30 muuta julkai-sua. Hän on toiminut useiden korkeata-soisten kansainvälisten aikakausilehtienarvioijana ja kansainvälisten konferenssi-en ohjelmakomiteoiden jäsenenä, järjes-tänyt useita kansainvälisiä workshopeja japitänyt kutsuttuja esitelmiä kansainvälisis-sä konferensseissa. Hän on toiminut tie-tojenkäsittelytieteiden dosenttina Jyväs-kylän yliopistossa vuodesta 1999.

Oinas-Kukkonen on osallistunut ak-

tiivisesti opetuksen kehittämistyöhön eri-tyisesti digitaalisen median koulutuksenkäynnistämiseksi ja toteuttamiseksi Ou-lun yliopistossa. Hän on ollut pääarkki-tehti digitaalisen median suuntautumis-vaihtoehdon kehittämisessä tietojenkäsit-telytieteiden laitoksella. Hän on myös toi-minut useissa luottamustehtävissä Oulunyliopistossa, muun muassa yliopistonwww-johtoryhmän puheenjohtajana2000-2002.

Oinas-Kukkonen on tehnyt aktiivistakansainvälistä yhteistyötä muun muassayhteisjulkaisuissa, aikakauslehtien eri-koisnumeroissa ja tutkimusvierailuilla.Hän on toiminut vierailevana professori-na La Platan yliopistossa Argentiinassa1995. Tällä hetkellä Oinas-Kukkonen onvisiting scholarina Stanfordin yliopistossaYhdysvalloissa tutkien ohjelmistoyritys-ten bisnesverkostoja, tietämyksenhallin-taa ja uusia informaatioteknologioita.

30A K T U U M I

N I M I T Y K S E T

Tekniikan tohtori, dosentti MarkkuOivo on nimitetty 1.3.2003 alkaenOulun yliopiston tietojenkäsittelytie-teen professorin virkaan, jonka alaksion täsmennetty tiedonhallintaerityisesti mobiili- ja verkkopalveluis-sa.

Markku Oivo on syntynyt 2.4.1956 Ro-vaniemellä ja kirjoittanut ylioppilaaksiRovaniemen keskustan lukiosta 1975.Hän suoritti diplomi-insinöörin tutkin-non 1982, tekniikan lisensiaatin tutkinnon1989 ja eMBA tutkinnon 1999. Hän onväitellyt tekniikan tohtoriksi Oulun yli-opistossa 1994.

Uransa alussa 80-luvulla hän työsken-teli Koneen tutkimus- ja kehitysosastollaHelsingissä reaaliaikajärjestelmien T&K -tehtävissä, projektipäällikkönä ja ryhmänvetäjänä. Hänen vastuualueeseensa kuuluisekä ohjelmisto että laitteistokehityspro-jekteja.

Vuonna 1986 Oivo siirtyi VTT:n pal-velukseen Ouluun silloiseen tietokone-tekniikan laboratorioon, jossa hän työs-kenteli vuoteen 2000 asti. VTT:llä hän toi-mi tutkijana, erikoistutkijana, johtavanatutkijana, ryhmäpäällikkönä, laatupäällik-könä sekä viimeksi tutkimusprofessorinajohtaen noin 80 henkilötyövuoden laa-juista sulautettujen ohjelmistojen tutki-musaluetta. Hän osallistui laajasti VTT:nmarkkinointiin teollisuudelle sekä koti-maisten ja kansainvälisten tutkimushank-keiden valmisteluun. Professori Oivo olieri rooleissa mukana yli 40 tutkimuspro-

jektissa ja yli 40 teollisessa asiakasprojek-tissa.

VTT:n uran keskeyttivät kolme noin1,5 vuoden pituista ulkomaan jaksoa.Vuosina 1990-91 Oivo työskenteli vierai-levana tutkijana Marylandin yliopistossaprofessori Basilin ohjelmistotekniikanryhmässä. Tutkimustyön pohjalta VTT:llesyntyi aktiivinen ohjelmistoprosessien jamittaamisen tutkimusryhmä sekä lukuisiatutkimuksellisia ja teollisia projekteja.Vuosina 1994-95 Oivo työskenteli moni-kansallisen Schlumberger -yrityksen tut-kimusosastolla Pariisin esikaupungissavierailevana tiedemiehenä. Hänen vastuu-alueeseensa kuuluivat muun muassa eu-rooppalaisten T&K -projektien valmiste-lu ja vetäminen sekä yhtymätason ohjel-mistotuotantomenetelmien ja uudelleen-käytettävien ohjelmistoarkkitehtuurienkehitys. Vuosina 1999-2000 Oivo toimiFraunhoferilla Saksassa vetäen ohjelmis-tojen laatuun keskittyvää tutkimusosastoa.Toimenkuvaan kuuluivat sekä saksalaistenettä eurooppalaisten projektien valmiste-lu ja koordinointi sekä osallistuminenkoko yksikön tutkimusstrategian ja toi-minnan kehittämiseen.

Vuonna 2000 Oivo siirtyi Solid Infor-mation Technology Oy:n palvelukseenjossa hän toimi tutkimusjohtajana ja yhti-ön Suomen, USA:n ja Intian T&K -toimin-tojen johtajana (Vice President, R&D).Hänen vastuualueeseensa kuului hajaute-tun tiedonhallinnan teknologian ja tuot-teiden kehittäminen erityisesti mobiili- javerkkosovelluksiin.

Vuoden 2002 alussa Oivo siirtyi Ou-lun yliopistoon. Hänen tutkimuksensa jaopetusalueensa keskittyvät sekä ohjelmis-toprosesseihin että mobiilisovelluksiin.Hän on ollut muun muassa käynnistämäs-sä mobiilin ympäristöinformatiikan tutki-musta yhteistyössä biologian ja maantie-teen laitosten kanssa johtaen poikkitie-teellistä MINNE-projektia.

Oivo on toiminut aktiivisesti kansain-välisessä tutkimusmaailmassa. EU:n tut-kimusohjelmissa hän on toiminut muunmuassa konsortion päällikkönä. Komissi-on toimeksiannosta hän on konsultoinuttutkimusprojektien suuntaamisessa sekäosallistunut EU-projektiehdotusten jameneillään olevien projektien arviointiin.Hän on kansainvälisen ISERN ohjelmis-totekniikan yhteistyöverkoston perustaja-jäsen, johon kuuluu organisaatioita Eu-roopasta, USA:sta, Kanadasta, Etelä-Ame-rikasta, Japanista ja Australiasta. Kansain-välisiä julkaisuja hänellä on yli 50. Oivoon toiminut muun muassa puheenjohta-jana, ohjelmatoimikunnan puheenjohtaja-na ja jäsenenä lukuisissa kansainvälisissäkonferensseissa. Kansainvälisissä journal-tason lehdissä hän on toiminut arvioijanaja vierailevana editorina.

31A K T U U M I

V Ä I T Ö K S E T

Jaakko Laitakari:Kurkunpääsyövänmikroskooppinentietokoneanalyysi

Syövän hoidonkannalta oleellistaon se, onko syöpäherkästi leviävää janopeasti kasvavaavai hitaasti kasvavaaja rajoittuvaa tyyp-piä. Nopeasti leviä-vä kasvain vaatii hy-vän hoitotuloksensaavuttamiseksi usein laajan poistoleikkauksen jamahdollisesti lisäksi sädehoitoakin.

Tavanomaisen histopatologisen diagnostii-kan turvin kaikista syövistä ei voida esittää yhtähyvää arviota syövän käyttäytymisestä tai senennusteesta. Näin on esimerkiksi kurkunpäänsyövän kohdalla. Lisäksi syövän esiasteiden tar-kempi määrittely mahdollistaisi varhaisvaiheidentunnistamisen ja hoidon jo varhaisvaiheessa, jol-loin hoitotulokset olisivat parempia.

Tutkimuksessa kehitettiin erilaisia mittaus-tapoja syöpäkudoksen ja esiasteiden raken-teesta ja selvitettiin, kuinka ne poikkesivat toisis-taan erityyppisissä syöpäkudoksissa. Tietokone-avusteisella menetelmällä saadaan hyvinkin pie-niä eroja esiin, ja mittauskohteena voi olla suuri-kin joukko soluja, syövän verisuonia tai sideku-dosta.

Kasvainkudoksen ja esiasteiden rakentei-den kokoa, muotoa ja lukumääriä tutkittiin ta-valla, joka ei ennen ole ollut mahdollista. Tulok-set ovat toistettavia ja menetelmä on herkkä.Verisuonten kasvutavasta löydettiin piir teitä,joita ei aikaisemmin ole tullut esiin.

Erityisesti pään ja kaulan alueen syövissäleikkaushoitoa harkittaessa joudutaan huomioi-maan lähellä olevat rakenteet, jotka ovat tärkei-tä esimerkiksi puhumisen, syömisen ja hengittä-

misen kannalta. Tällöin varhaisvaiheen toteami-nen on tärkeätä.

Nopeasti etenevä ns. pahanlaatuinen syöpävaatii laajemman poistoleikkauksen, jolloin voi-daan joutua uhraamaan toiminnallisesti tärkeitärakenteita. Siksi hoitoa suunniteltaessa vaadi-taan mahdollisimman tarkka käsitys syövän käyt-täytymisestä, johon koepalan tietokoneavus-teisella analyysilla voidaan saada silmämääräisenarvion tarkennus.

Lääketieteen lisensiaatti Jaakko Laitakarinväitöskirja Computer-assisted image analysis ofproliferating cells, angiogenesis and stromalmarkers in experimental and laryngeal tumordevelopment tarkastettiin Oulun yliopistonlääketieteellisessä tiedekunnassa 7.3.2003. Vas-taväittäjänä toimi professori Reidar GrénmanTurun yliopistosta ja kustoksena professori FrejStenbäck. Jaakko Laitakari on syntynyt10.12.1974 Turussa ja tullut ylioppilaaksi Madet-ojan musiikkilukiiosta Oulussa 1993.

Risto Kerkelä:Signaalinsiirtoreititsydänlihassolun liikakasvussa

Sydämen lisäänty-nyt kuormitus vaa-tii sydänlihakselta li-sääntynyttä supis-tusvoimaa, jokajohtaa sydänlihas-solun liikakasvuuneli hypertrofiaan.Sydämen hyper t-rofialle on tyypillis-tä lisääntynyt sy-dänlihassolun pin-ta-ala, lisääntynyt sarkomeerien järjestäytymi-nen ja tiettyjen hypertrofisten geenien, kutenANP:n (atrial natriuretic peptide) ja BNP:n (B-type natriuretic peptide) transkription aktivoi-tuminen.

Alkuvaiheessa sydämen liikakasvu on ve-renkiertoelimistölle hyödyllistä, mutta pidem-pään jatkuessaan se muuttuu elimistölle haitalli-seksi ja johtaa lopulta sydämen pumppaustoi-minnan heikkenemiseen ja sydämen vajaatoi-mintaan.

Väitöstutkimuksessa selvitettiin sydämenhemodynaamisessa liikakuormassa aktivoituvi-en geenien säätelymekanismeja. Tutkimusmallei-na käytettiin neonataalirotan sydänlihassoluvil-jelmiä sekä aikuisen rotan sydämen eteiskor-vakkeen venytysmallia. GATA4 transkriptioteki-jän osoitettiin osallistuvan BNP:n geenin ilmen-tymisen säätelyyn. Endoteliini-1 indusoi p38 ki-naasia, jonka havaittiin säätelevän BNP:n trans-kriptiota reguloimalla GATA4:n sitoutumisaktii-visuutta BNP:n promoottorialueelle.

Sydämen vasemmassa eteisessä p38 kinaa-sin havaittiin säätelevän mekaanisen venytyksenindusoimaa BNP:n geeniekspressiota Elk-1transkriptiotekijän välityksellä. Sydänlihassoluvil-jelmissä proteiinikinaasi C:n alfa alayksikön osoi-tettiin osallistuvan ANP:n ja BNP:n erityksensäätelyyn.

Sydämen hypertrofiassa aktivoituvien gee-nien säätelyyn osallistuvien signaalimolekyylienidentifioiminen on välttämätöntä pyrittäessäkehittämään uusia metodeja sydämen vajaatoi-minnan diagnostiikkaan ja hoitoon.

Väitöskirjatyön tulosten perusteella jatko-tutkimukset voidaan kohdentaa selvittämääntarkemmin p38 kinaasin roolia hemodynaami-sessa liikakuormassa aktivoituvien geenien il-mentymisessä.

Lääketieteen lisensiaatti Risto Kerkelän väi-töskirja Signaling pathways in myocyte hypert-rophy. Role of GATA4, mitogenactivated pro-tein kinases and protein kinase C tarkastettiinOulun yliopiston lääketieteellisessä tiedekun-nassa 11.4.2003. Vastaväittäjänä toimi professoriPeter Sugden Imperial College of LondonistaIsosta-Britanniasta ja kustoksena professoriHeikki Ruskoaho. Risto Kerkelä on syntynyt

32A K T U U M I

V Ä I T Ö K S E T

1971 Oulussa ja tullut ylioppilaaksi Kastellin luki-osta 1991.

Eerika Rosqvist:Potilaiden kokemuksettilastaan vuodeosastoilla

Henkilökohtainentila sairaalassa ontärkeä potilaille,mutta sitä louka-taan erityisesti kos-ketuksella ja kuulo-ja hajuaistin kautta.Erityisesti potilaansukupuoli, ikä, poti-lashuoneen koko,selviytymiskyky sai-raalassa, hoitoker-tojen määrä ja mieliala vaikuttivat siihen, ettähenkilökohtaisen tilan säilyminen loukkaamat-tomana koettiin tärkeänä.

Arkielämässä henkilökohtaisen tilan säilyt-täminen halutulla tasolla on usein huomaama-tonta ja helppoa, mutta sairastuminen ja poti-laan rooliin joutuminen ovat usein uhkia sille.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata suo-malaisten potilaiden kokemuksia yksityisyydensäätelystä sairaalassa henkilökohtaisen tilanavulla. Aineisto kerättiin haastattelemalla 250potilasta ja havainnoimalla 25 potilaan ja hoito-työntekijän välistä vuorovaikutusta. Tutkimuk-sen tulokset analysoitiin määrällisin ja laadullisinmenetelmin.

Tulosten mukaan potilaiden itsemääräämis-oikeus suhteessa omaa kehoa koskeviin hoito-toimenpiteisiin toteutui parhaiten nuorten jaenemmän koulutettujen potilaiden kohdalla.Osa potilaista koki luvan kysymisen kosketuk-seen olevan tärkeää ja etenkin naispotilaat koki-vat kaiken ilman lupaa tapahtuvan kosketuksenepämiellyttäväksi. Valtaosa potilaista ei kokenutalistuvansa hoitotyöntekijän ehdottamaan hoi-

totoimenpiteeseen.Henkilökohtaisen tilan loukkaaminen aihe-

utti potilaille etenkin pahaa mieltä ja itsen koke-mista esineeksi. Potilaat kokivat hoitotyönteki-jän kosketuksen epämiellyttäväksi, jos se tuntuivaarantavan yksityisyyden. Myös kokematto-muus potilaana olosta, tiedonsaannin puutehoitotoimenpiteestä sekä kipua aiheuttava, tar-peeton, esineellistävä ja ilman lupaa tapahtuvakosketus olivat yhteydessä siihen, että se koet-tiin epämiellyttäväksi. Osa miespotilaista kokimieshoitotyöntekijän kosketuksen epämiellyt-tävänä. Kokemattomuus vastakkaista sukupuol-ta olevasta hoitotyöntekijästä lisäsi merkitse-västi samaa sukupuolta olevan hoitotyöntekijänarvostusta.

Tutkimus tekee tunnetuksi suomalaisessahoitotieteessä ja hoitotyössä vähän tutkittua jaheikosti tunnettua käsitettä. Tutkimuksen tulos-ten avulla voidaan kehittää potilaan ja tervey-denhuollossa työskentelevien ammattilaistenvälistä vuorovaikutusta potilaan yksityisyyttä jayksilöllisyyttä kunnioittavaksi sekä potilaan hy-vää edistäväksi.

Terveystieteiden maisteri Eerika Rosqvistinväitöskirja Potilaiden kokemukset henkilökoh-taisesta tilastaan ja sen säilymisestä sisätautienvuodeosastoilla tarkastettiin Oulun yliopistonlääketieteellisessä tiedekunnassa 11.4.2003. Vas-taväittäjänä toimi professori Päivi Åstedt-KurkiTampereen yliopistosta ja kustoksena profes-sori Arja Isola. Eerika Rosqvist on syntynyt28.3.1972 Alajärvellä ja tullut ylioppilaaksi Jyväs-kylän lyseon lukiosta 1991.

Susanna Huttunen:Koiraan kosintalaulunominaisuuksien geneettinentausta Drosophila viriliksellä

Eläinten kosinta-käyttäytyminen onosa lajintunnistus-mekanismia, jollaon tärkeä merkityslajien synnyssä jaerillään pysymises-sä. Mahlakärpäsilläkoiraiden siipienvärisytyksestä syn-tyvät kosintalaulutovat keskeinen osakosintaa.

Väitöskirjassa tutkittiin mahlakärpäsiin kuu-luvan Drosophila virilis -ryhmän koiraiden kosin-talaulun muuntelua ja sen geneettistä taustaakolmella eri tavalla: vertaamalla lauluun mahdol-lisesti vaikuttavan no-on-transientA -kandidaatti-geenin ja DNA-merkkigeenien (mikrosatelliit-tien) sekvenssi- ja pituusmuuntelua kosintalau-lun muunteluun, biometrisin menetelmin teke-mällä risteytyskokeita ja QTL-kar toituksenavulla, jossa hyödynnettiin mikrosatelliitteja.

Kandidaattigeenin, no-on-transientA:n DNA-tason muuntelua tutkittiin D. virilis -ryhmäänkuuluvien lajien (D. virilis ja D. littoralis) sisällä jakahdentoista D. virilis -ryhmän lajien välillä. Tulok-set osoittivat, että sekä DNA-muuntelu ettätoistojaksojen pituusmuuntelu nonA-geenissäon neutraalia D. virilis -ryhmän lajeilla eikä se ol-lut yhteydessä lajinsisäiseen tai lajien väliseenmuunteluun kosintalauluissa.

Mikrosatelliitit ovat lyhyitä toistojaksoja, joi-den suuri muuntelevuus yksilöiden ja lajien välilläperustuu toistojaksojen pituusmuunteluun.Tutkimuksessa kehiteltiin uusia merkkigeenejä,mikrosatelliitteja, D. virilikselle, ja niiden käyttöätestattiin myös kaikilla D. virilis -ryhmän lajeilla.

33A K T U U M I

V Ä I T Ö K S E T

Mikrosatelliitteja käytettiin eri mantereiltaperäisin olevien D. virilis -kantojen geneettisenmuuntelun tutkimiseen ja sen vertaamiseenkoiraiden kosintalauluissa havaittuun muunte-luun. Tutkimukset osoittivat muuntelun olevanmaantieteellistä sekä geno- että fenotyyppisellätasolla. Eri mantereilta peräisin olevat kannatpoikkesivat kuitenkin vähemmän mikrosatelliit-tien (9–16%) kuin kosintalaulujen (24–59%)suhteen, mikä voi johtua erilaisten valintapainei-den (luonnon- ja seksuaalivalinnan) vaikutuk-sesta käyttäytymisominaisuuksiin.

Kaksi kosintalaulujen suhteen poikkeavaa D.virilis -kantaa valittiin risteytystyöhön, jossa ko-sintalaulun äänipulssien lukumäärän ja pulssisar-jan pituuden geneettistä taustaa tutkittiin ris-teytyskokeiden ja näkyvien merkkigeenien (sil-mänväri- ja siipimutanttien) avulla.

Tulokset osoittivat, että molempien omi-naisuuksien tausta on useiden geenien määrää-mä ja lisäksi kompleksinen dominanssin, geenienyhdysvaikutuksen, Y-kromosomaalisen ja mater-naalisten tekijöiden vuoksi.

Lauluominaisuuksien geneettistä taustaatutkittiin edelleen QTL-kartoituksen avulla, jol-loin ominaisuuteen vaikuttavat geenialueet voi-tiin paikallistaa kromosomeihin. D. viriliksellä lau-lun äänipulssien lukumäärään vaikuttavia tekijöi-tä löytyi lähes kaikista (1.–4.) kromosomeista,kun taas pulssisarjan pituuteen vaikuttavat teki-jät löytyivät vain yhdestä (3.) kromosomista,joilla oli suurin vaikutus molempiin lauluominai-suuksiin.

Väitöskirjatyöstä saadut tulokset auttavatymmärtämään käyttäytymisgenetiikan keskei-sen aiheen, parinvalintaan ja lisääntymismenes-tykseen liittyvien ominaisuuksien, geneettistätaustaa ja siihen liittyviä evolutiivisia muutoksiasekä niiden merkitystä lajiutumisessa. Lisäksi tut-kimuksessa kehiteltyjä merkkigeenejä voidaankäyttää D. virilis -ryhmän lajien geneettisenmuuntelun tutkimiseen ja lajien välisten käyttäy-tymisominaisuuksien QTL-tutkimuksiin.

Filosofian maisteri Susanna Huttusen väi-

töskirja Genetic basis of male courtship songtraits in Drosophila virilis tarkastettiin Oulun yli-opiston luonnontieteellisessä tiedekunnassa21.3.2003. Vastaväittäjänä toimi professori JuhaMerilä Helsingin yliopistosta ja kustoksena pro-fessori Pekka Pamilo. Susanna Huttunen onsyntynyt 14.9.1973 Iisalmessa ja tullut ylioppi-laaksi Iisalmen lukiosta 1992.

Mari Katvala:Reppuludenaaraan ongelma:Kenellä munasi kannatat?

Luonnossa naarai-den tulisi valitapesä- tai muninta-paikkansa huomi-oiden jälkeläistensäravinnonsaanti janiiden turvallisuuspedoilta ja loisilta.Useiden hyönteis-lajien naaraat mu-nivat alustalle (esi-merkiksi kasvin leh-ti tai karike) ja jättävät munansa sen jälkeenoman onnensa nojaan.

Muutamalla luteiden lahkoon (Heteropte-ra) kuuluvalla lajilla naaraiden munintapaikka onerittäin omintakeinen. Ne kiinnittävät munansalajitovereidensa selkään, ja ne kantavat munia,kunnes ne kuoriutuvat ja toukka aloittaa itse-näisen elämänsä.

Reppuluteen (Phyllomorpha laciniata; Hete-roptera, Coreidae) naaraat munivat toistenreppuludenaaraiden ja -koiraiden selkiin. Para-doksaalista lajin käyttäytymisessä on, että muniakantavat koiraat ovat harvoin kantamiensa mu-nien isiä. Naaraat eivät koskaan kanna omia mu-niaan.

Munien kantamisesta on yksilöille kustan-nuksia, sillä ne altistuvat pedoille. Vaihtoehtoinenmunintapaikka on lajin ravintokasvi, mutta kasvil-

le munitut munat säilyvät loisten ja petojenvuoksi erittäin huonosti verrattuna kannettui-hin muniin.

Työssä tutkittiin naarasreppuluteen munin-tapaikan valintaa ja lisääntymisen (munimisen jamunatuotannon) riippuvuutta lajitoverin läsnä-olosta tai sen kohtaamistodennäköisyydestä.Lisäksi tutkittiin munien säilymistä lajitovereidenselässä sekä vuorovaikutusta naaraiden välillä janaaraan ja koiraan välillä. Asiaa tutkittiin labora-toriossa ja luonnossa tehdyin käyttäytymisko-kein sekä otantatutkimuksen avulla.

Työn tärkeimpiä tuloksia on, että naaras-reppuluteiden muniminen ja munien tuotantoovat hyvin riippuvaisia mahdollisuudesta munialajitoverin selkään. Jos lajitoveria ei ollut saatavillatai lajitoveri kohdattiin harvoin, naaraat vähensi-vät munatuotantoaan ja pidättäytyivät muni-masta.

Munien säilyvyydessä ei kantajien välillä olluteroa, joten tältä kannalta naaraalle ei ole väliä,kenen selkään se munansa tekee. Luonnossanaaraat etsivät aktiivisesti lajitovereita muniak-seen, mutta toisiaan naaraat pyrkivät välttä-mään. Koiraat saavatkin luonnossa enemmänmunia kuin naaraat niiden kosinta-aktiivisuudenvuoksi. Kosiessaan niillä ei ole mahdollisuuttavälttää saamasta munaa, mikäli naaras on sellai-sen valmis tekemään.

Tuloksilla on merkitystä lajinsisäisten vuoro-vaikutusten tutkimuksessa. Lisäksi saatiin perus-tietoa lisäätymisjärjestelmien kehittymisestä.Reppuludetta voidaan pitää lajinsisäisenä loise-na, jonka naaraat käyttävät lajin muita yksilöitähyväkseen lisätäkseen omien jälkeläistensä säily-vyyttä. Koirailla ei ole mahdollisuuksia välttääsaamasta munia, jos ne haluavat kosia (ja paritel-la) naaraan kanssa. Siten naaraat hyötyvät niidenseksuaalisesta aktiivisuudesta.

Lajina reppulude on erikoinen, sillä evolutii-visten teorioiden mukaan vieraiden yksilöidenauttamista ilman hyötyä auttajalle ei pitäisi esiin-tyä.

Filosofian maisteri Mari Katvalan väitöskirja

34A K T U U M I

V Ä I T Ö K S E T

Female reproduction and conspecific utilisationin an egg-carrying bug. Who carries, who cares?tarkastettiin Oulun yliopiston luonnontieteelli-sessä tiedekunnassa 29.3.2003. Vastaväittäjänätoimi professori John D. Reynolds East Anglianyliopistosta Isosta-Britanniasta ja kustoksenaprofessori Mikko Mönkkönen. Mari Katvala onsyntynyt 10.1.1974 Kirkkonummella ja tullut yli-oppilaaksi Porkkalan lukiosta 1993.

Mervi Tervo:Huippu-urheilu suomalaisenkansakunnan rakentajana

Kilpaurheilu onmonissa valtioissam u o d o s t u n u tolennaiseksi osaksikansakunnasta ker-rottua tarinaa.Näin on tapahtu-nut myös Suomes-sa. Väitöstutkimuk-sen ensimmäisessäosassa tarkastel-laan sanomalehti-analyysin (Helsin-gin Sanomat) kautta urheiluun liittyvien kansal-listen myyttien syntymistä ja merkitystä suoma-laisen kansakunnan rakentamisessa ennen tois-ta maailmansotaa.

Urheilumyyttien luomisessa olennaista oli-vat vertailut, joita toimittajat tekivät suomalais-ten miesten ja muiden kansakuntien edustajienvälillä – esimerkiksi näkemystä pohjoisesta, sisuk-kaasta ja kontrolloidusta luonteestamme ra-kennettiin etelästä tulleita urheilijoita vasten.

Mutta kilpakentiltä löytyi myös samanlai-suutta. Samanlaisuuden ja erilaisuuden kauttamäärittyi sosiaalinen ja kulttuurinen hierarkia,missä suomalaisuus sijoittui huipulle ja missä jo-kaiselle kansakunnalle ja kulttuurille oli määrättyoma paikkansa.

Väitöskirjan toinen osio tutkii kahden ai-neiston (Helsingin Sanomien urheilu-uutisointija Ilta-Sanomien ylläpitämä Internetin keskuste-lupalsta) kautta Lahdessa käytyjen vuoden2001 hiihdon MM-kisojen tapahtumia. Mitkäteemat ja keskustelun aiheet ovat säilyneet ur-heilu-uutisoinnissa, mitä muutoksia on tapahtu-nut ja millä tavalla urheilun ja urheilusankariudenasema on muuttunut tultaessa 2000-luvulle?

Helsingin Sanomien urheilu-uutisoinnissamonet vanhat mielikuvat suomalaisesta sisuk-kuudesta ja ylivoimaisuudesta olivat yhä läsnä,mutta myös muutoksia oli tapahtunut. Naisillaon nykyään mahdollisuus päästä urheilusankarinasemaan, urheilijoiden ja erityisesti valmentajiensidos kansallisvaltioon on heikentynyt, kovanharjoittelun rinnalle ovat nousseet teknologianja lääketieteen tarjoamat mahdollisuudet ja ra-han merkitys kilpaurheilussa tullut jatkuvastimerkittävämmäksi.

Kaksi viimeksi mainittua teemaa nousivatesille erityisesti dopingskandaalin jälkeen – suo-malaisen urheilusankarin, ”naapurin poikiemmeja tyttäriemme” menestys ei kummunnutkaanpelkästään ruisleivästä ja sisukkaasta harjoitte-lusta kuten pitkään oli haluttu uskoa.

Internetin keskustelupalstalla hiihtäjien kiin-nijääminen oli toisille vitsi, toisille kansallinen hä-peä ja merkki urheilusankariuden kuolemasta.Lisäksi osa kirjoittajista näki tapahtumat ”väistä-mättöminä” rahan ja lääketieteen tunkeudut-tua kilpakentille.

Kansalaisten mielipiteet siis hajaantuivat. Voi-daankin väittää, ettei urheilusankarius ole enää2000-luvulla yksiselitteinen ilmiö suomalaisessayhteiskunnassa eivätkä kaikki kansalaiset arvostaurheilumitaleja yhtä suuresti. Suomalaiskansalli-sesta identiteetistä on muodostunut moni-mutkainen rakennelma: kaikille kansalaisille yh-teisiä kansallisia tarinoita on yhä vaikeampi ra-kentaa ja kontrolloida.

Filosofian maisteri Mervi Tervon väitöskirjaGeographies in the making: Reflections onsports, the media, and national identity in Fin-

land tarkastettiin Oulun yliopiston luonnontie-teellisessä tiedekunnassa 29.3.2003. Vastaväittä-jänä toimi dosentti Sirpa Tani Helsingin yliopis-tosta ja kustoksena professori Anssi Paasi. MerviTervo on syntynyt 27.12.1970 Oulussa ja tullutylioppilaaksi Madetojan musiikkilukiosta 1989.

Tapani Kinnunen:Laskennallinen mallinnusetikkahaponkatalyysiprosesseille

Etikkahappo ontärkeä kemikaalisekä metsä- ettäkemianteollisuu-dessa. Vuosittainetikkahappoa tuo-tetaan useita sato-jatuhansia tonneja.Yli 60 prosenttiavalmistetusta etik-kahaposta tuote-taan katalyyttisellämetanolin karbonylaatioreaktiolla. Kahta tär-keintä siirtymämetallien katalysoimaa prosessiakutsutaan Monsanto- ja Cativa-prosesseiksi.

Kemiallisten reaktioiden kokeellinen tutki-mus on monilta osin vaikeaa. Nykyisillä mittaus-menetelmillä ei saada kovinkaan tarkkaa tietoareaktioiden yksityiskohdista.

Väitöstyössä on tutkittu katalyyttistä meta-nolin karbonylaatiota tietokoneiden avullakäyttäen kvanttimekaniikkaan perustuvia las-kentamalleja. Kyseiset mallit tarjoavat mahdolli-suuden tutkia luotettavasti kemiallisia ongelmiaatomi- ja molekyylitasolla, jolloin voidaan tehdäuusia havaintoja sekä varmentaa kokeellisia tu-loksia tutkittavista systeemeistä.

Tehty tutkimus selkeyttää nykyistä näke-mystä metanolin katalyyttisestä karbonylaatios-ta sekä tarjoaa mahdollisuuksia parantaa tärkei-den teollisten prosessien tehokkuutta.

35A K T U U M I

V Ä I T Ö K S E T

Filosofian maisteri Tapani Kinnusen väitöskir-ja Density functional studies of catalytic car-bonylation of methanol tarkastettiin Oulun yli-opiston luonnontieteellisessä tiedekunnassa3.4.2003. Vastaväittäjänä toimi professori TapaniPakkanen Joensuun yliopistosta ja kustoksenaprofessori Kari Laasonen. Tapani Kinnunen onsyntynyt 6.5.1975 Kajaanissa ja tullut ylioppilaak-si Linnan lukiosta 1994.

Ulla Lassi:Uusia menetelmiäpakokaasukatalyyttienlaboratoriomittakaavanikäyttämiseen

Autojen pakokaa-sujen puhdistuk-sessa käytettäviltäkolmitoimikataly-saattoreilta vaadi-taan hyvää termis-tä, kemiallista jamekaanista kestä-vyyttä. Tutkimus- jatuotekehitysvai-heessa pakokaasu-katalysaattoreitajoudutaan testaamaan todellisissa käyttöolo-suhteissa ja moottoripenkissä.

Tällainen testaus on sekä hidasta että kallis-ta, ja tämän vuoksi tarvitaan laboratoriomitta-kaavan nopeutettuja ikäytysmenetelmiä. Labo-ratorioikäytyksissä havaittujen muutosten tulisivastata mahdollisimman luotettavasti maantie-ja moottoripenkki-ikäytysten aiheuttamia muu-toksia pakokaasukatalyytissä.

Väitöskirjatyössä on tarkasteltu useidenpintatutkimusmenetelmien avulla kolmitoimi-katalyyttien termistä ja kemiallista ikäytymistä jaikäytymiseen vaikuttavia tekijöitä sekä eri ilmiöi-den merkitsevyyttä katalyytin käyttöiän kannal-ta. Erityisesti on tarkasteltu katalysaattoreiden

olosuhteiden (korkea lämpötila ja kaasufaasinkoostumus) ja käyttöiän vaikutusta katalyyttienaktiivisuuteen sekä rakenteellisissa ominaisuuk-sissa havaittaviin muutoksiin.

Työssä on eri pintatutkimusmenetelmilläsaatujen tietojen pohjalta johdettu ikääntymis-korrelaatioita laboratorioikäytyksen ja moot-toripenkki- sekä maantieikäytyksen välille.

Työ antaa tietoa siitä, kuinka kolmitoimika-talyyttien ikäyttäminen tulisi tehdä laboratorio-mittakaavassa. Tätä tietoa voidaan edelleenhyödyntää teollisuudessa pakokaasukatalyytti-en kehitystyössä ja samalla vähentää merkittä-västi niitä kustannuksia, joita katalyyttien testa-uksesta aiheutuu pakokaasukatalysaattoreidenvalmistajille.

Tekniikan lisensiaatti Ulla Lassin väitöskirjaDeactivation correlations of Pd/Rh three-waycatalysts designed for euro IV emission limitstarkastettiin Oulun yliopiston teknillisessä tie-dekunnassa 28.2.2003. Vastaväittäjänä toimiprofessori Zinfer R. Ismagilov Boreskov Institutof Catalysistä Novosibirskistä Venäjältä ja kus-toksena professori Riitta Keiski. Ulla Lassi onsyntynyt 6.4.1971 Vetelissä ja tullut ylioppilaaksiKokkolan yhteislyseon lukiosta 1990.

Voitto Kokko:Uusi menetelmäsähkömoottoreidenkäynninaikaiseenkunnonvalvontaan

Suomen teollisuu-dessa on tuotan-tokäytössä satojatuhansia sähkö-moottoreita, joistavuosittain vaurioi-tuu useita tuhansia.Yllättävät vauriotaiheuttavat teolli-suudelle vuosittain

miljoonien eurojen kustannukset tuotannon-menetyksinä ja korjauskustannuksina. Myös tiu-kentuvat ympäristö- ja turvallisuusvaatimuksetedellyttävät laitteilta entistä parempaa luotet-tavuutta.

Tunnistamalla koneiden vikaantuminen var-haisessa vaiheessa voidaan pienentää tuotan-non menetyksiä ja korjauskustannuksia sekä var-mentaa ympäristö- ja turvallisuusjärjestelmientoimintaa. Lisäksi moottoreiden huollot ja kor-jaukset voidaan ajoittaa tuotannon kannaltasopiviin ajankohtiin.

Väitöstutkimuksessa selvitettiin aksiaalisenmagneettivuomittauksen soveltuvuutta sähkö-moottoreiden kunnonvalvontaan.

Menetelmän tavoitteena on mitata moot-toreiden kuntoa käynninaikaisesti tuotantoahäiritsemättä ja tunnistaa vikojen kehittyminenvarhaisessa vaiheessa, että huolto- ja korjaustoi-menpiteet voidaan suunnitella ennalta. Mene-telmä soveltuu hyvin sähkömoottorin vikojenkäynninaikaiseen tunnistamiseen. Mittaustulos-ten taajuusanalyysillä tunnistetaan roottorinsauvojen tai päätyrenkaan murtuminen, staat-torikäämityksen sisäiset viat sekä haitallinen jän-nitesyötön epäsymmetria.

Tutkimuksessa esitettiin ensimmäistä ker-taa kaavakokoelma taajuusmuuttajakäyttöistenmoottoreiden kunnonvalvontaan sekä uusi las-kentakaava staattorikäämityksen sisäisten viko-jen tunnistamiseen. Lisäksi esitettiin sähkö-moottoreiden diagnostiikkajärjestelmä, jossayhdistetään aksiaalinen magneettivuomittaus jamuita tunnettuja kunnonvalvontamenetelmiä.Järjestelmän avulla tunnistetaan vikaantumisethyvissä ajoin. Aksiaalisen magneettivuomittauk-sen osalta esitettiin järjestelmää varten diag-nostiikkasäännöt.

Menetelmää sovelletaan jatkossa sähkö-moottoreiden periodiseen kunnonvalvontaan.Lisäksi parhaillaan on käynnissä projekti, jossaaksiaalinen magneettivuomittaus liitetään osaksisuomalaista paperikoneiden kunnonvalvonta-järjestelmää.

36A K T U U M I

V Ä I T Ö K S E T

Tekniikan lisensiaatti Voitto Kokon väitöskir-ja Condition monitoring of squirrel-cage mo-tors by axial magnetic flux measurements tar-kastettiin Oulun yliopiston teknillisessä tiede-kunnassa 14.3.2003. Vastaväittäjinä toimivatprofessori Olli Aumala Tampereen teknillisestäyliopistosta ja professori Antero Arkkio Teknilli-sestä korkeakoulusta sekä kustoksena profes-sori Kalevi Kalliomäki. Voitto Kokko on syntynyt27.8.1956 Rovaniemellä.

Kirsti Reskalenko:Lehtikultaa jasuojeluvyöhykkeitä

Tutkimuksessa ku-vataan neuvosto-aikaisia rakennus-suojelumenetel-miä ja niiden muut-tumista 1990-lu-vulla sekä arvioi-daan käytännönsuojelutyötä tänävuonna 1100-vuo-tisjuhlia viettävässäPihkovassa. Työ pe-rustuu kirjallisuus-ja arkistotutkimuk-seen, asiantuntija-haastatteluihin ja Vanhan Pihkovan rakennus-kannan kartoitukseen.

Rakennussuojelun ohjaus on 1950-luvultalähtien ollut kulttuurihallinnon tehtävä. Tänäänrakennussuojelusta vastaavat federaation kult-tuuriministeriö ja alueelliset kulttuuriperintö-keskukset. Venäjän rakennuskomitean, Gos-stroin, tehtävänä on edistää rakennussuojeluta-voitteiden toteutumista maankäytön suunnit-telussa.

Venäjällä on Pietari Suuren ajoista lähtienannettu rakennusten suojelua koskevia ukaase-ja. Aloite muinaismuistoasetuksen säätämisestä

tehtiin 1868, mutta ensimmäinen rakennus-muistomerkkien suojelua koskeva asetus an-nettiin vasta 1918. Erimielisyyttä olivat aiheutta-neet muun muassa kulttuurihistoriallisesti ar-vokkaan rakennuksen muuttamista koskevatrajoitukset, joiden katsottiin loukkaavan yksityis-tä omistusoikeutta.

Bolshevikkihallituksen kansallistettua milteikaikki kiinteä omaisuus vuosina 1917–18 hävisi-vät suojelua vastustavat yksityiset omistajat,mutta samalla myös rakennusten uskolliset yllä-pitäjät. Suojelukohteiden yksityinen omistami-nen on ollut mahdollista jälleen vuodesta 1993lähtien.

Ensimmäinen ja ainoa kulttuuriperinnönsuojelua ja käyttöä koskeva laki säädettiin 1976.Lakia täydennettiin vuonna 1982 asetuksella javuonna 1986 kulttuuriministeriön ohjeella. La-kiuudistus on ollut vireillä perestroikan päivistälähtien. Uusin lakiehdotus kaatui vuonna 2001duuman ylähuoneessa. Syynä oli federaation jasen subjektien välinen kiista rakennusmuisto-merkkien omistusoikeudesta.

Neuvostoaikana suojelukohteet vuokrat-tiin virastoille ja laitoksille, jotka vastasivat ylläpi-dosta ja korjauksesta. Kulttuurimäärärahoillakorjattiin etupäässä museoitavia kohteita. Res-taurointeja suunnittelivat ja toteuttivat kulttuu-riministeriön alaiset suuret suunnittelutoimis-tot ja restaurointiliikkeet.

Toisen maailmansodan jälkeisiä alkupe-räisasun ennallistamiseen tähtääviä korjauksiaalettiin arvostella ja vaadittiin rakennuksenkoko historian kunnioittamista. 1980-luvun lo-pussa kirjoitettiin, että Venäjällä on varaa vainrakennusten suojaamiseen lisävaurioilta: kalliitentistämistyöt oli syytä lykätä kauas tulevaisuu-teen.

Järkipuheet unohtuivat kuitenkin pian.Neuvostoliiton hajottua Venäjällä alettiin raken-taa uutta kansallista identiteettiä: tsaarillisellaloistolla oli taas kysyntää etenkin Moskovassa,jonne rahavirrat edelleen keskittyvät. Pietari saiosansa ulkomaisesta lainarahasta 300-vuotis-

juhliensa ansiosta.Työtilaisuudet ovat olleet tervetulleita

alalla, joka oli vaarassa hävitä kokonaan valtion-talouden romahdettua kymmenen vuotta sit-ten. 1990-luku on myös tervehdyttänyt korja-usalaa. Nyt kilpaillaan työn laadulla. Suojelukoh-teiden korjaussuunnittelu ja korjaus ovat edel-lyttäneet vuodesta 1995 lähtien lisenssejä, mikävaikeuttaa ulkomaisten korjaussuunnittelijoi-den ja -rakentajien pääsyä Venäjän markkinoille.

Rakennukset suojellaan liittämällä ne kult-tuurihallinnon esittämiin ja maan hallituksen taialueiden parlamenttien vahvistamiin suojelulu-etteloihin. Kaavoissa ei suojella yhtään uuttakohdetta.

Neuvostoliitossa alettiin 1960-luvun lopul-ta lähtien muodostaa rakennusmuistomerkkienympärille eritasoisia suojeluvyöhykkeitä niidenkaupunkikuvallisen merkityksen turvaamiseksi.Suojeluvyöhykesuunnitelmat jättivät paljon ti-laa viranomaisharkinnalle. Monessa kasvavassakaupungissa onkin 1990-luvulla ollut kovia pai-neita jättää neuvostoaikaiset esteettistä kau-punkikuvaa vaalivat suunnitelmat huomiotta.Lainmukaisuuden valvonta on hankalaa, sillä kaa-vakartat ovat edelleen salaisia asiakirjoja. Raken-nussuojelun maankäytölle aiheuttamat rajoi-tukset onkin tulevaisuudessa määrä merkitä ra-kennusjärjestyksen julkiseen liitteeseen, vyöhy-kekaavioon. Rakennussuojelun tulevaisuus kyt-keytyy kiinteästi maan omistusta koskeviin rat-kaisuihin, joista on kiistelty Venäjän duumassa jovuosikausia.

Yksi venäläisen rakennussuojelun erikoi-suus ovat kulttuurihistorialliset kansallispuistot.Esimerkiksi Kizhin saaresta muodostettiin kult-tuurihistoriallinen kansallispuisto jo 1945. En-simmäinen historiallisten taajamien luettelovahvistettiin 1979. Sitä tarkistettiin 1990: nytmaassa on yli 500 historiallista taajamaa.

Historiallisen taajaman status merkitsee eri-tyistä kaavoitusmenettelyä, joka edellyttää taa-jaman rakennushistorian selvittämistä ja arvok-kaiden ominaispiirteiden jatkuvuuden turvaa-

37A K T U U M I

V Ä I T Ö K S E T

mista. Esimerkiksi Viipuri ja Sortavala ovat tällaisiahistoriallisia kaupunkeja.

1980-luvulla Venäjällä alettiin kokeilla van-hojen kaupunginosien kokonaisvaltaista uudis-tamista Baltian tasavaltojen esimerkin mukaises-ti. Pilottikohteeksi valittiin Novgorod ja Pihkova.1988 aloitettu uudistuskokeilu kariutui 1990-luvun alussa valtiontalouden romahdettua. Pai-kallisista voimavaroista piittaamaton Moskovas-sa suunniteltu uudistus raunioitti osan VanhaaPihkovaa. Käytännön suojelutyö Vanhassa Pih-kovassa vuosina 1978–2000 on epäonnistunut.

Arkkitehti Kirsti Reskalenkon väitöskirjaHistoriallinen jatkuvuus ja rakennussuojelu Ve-näjällä vuosina 1978–2000. Esimerkkinä vanhaPihkova tarkastettiin Oulun yliopiston teknilli-sessä tiedekunnassa 29.3.2003. Vastaväittäjinätoimivat FT Jukka Jokilehto ICOMOSista ja pro-fessori Juhan Maiste Tallinnan taideakatemiastasekä kustoksena professori Kaisa Broner-Bauer.Kirsti Reskalenko on syntynyt 21.2.1959 Oulus-sa ja tullut ylioppilaaksi Kuusiluodon lukiosta1978.

Pasi Palojärvi:Integroituja piirejä jakomponenttejalaseretäisyysmittaukseen

Tarkkaa etäisyydenmittausta tarvitaanmuun muassa teol-lisuusautomaatios-sa koneiden sijain-nin määrittämises-sä ja lähestymisan-tureissa. Laseretäi-s yy sm i t t auk sentunnusomaisia piir-teitä ovat nopeamittaus ilman fyy-sistä kontaktia kohteeseen. Etäisyystulos saa-daan mittaamalla aika, joka tarvitaan, kun valo

kulkee kohteeseen ja takaisin. Tämä vaatii erit-täin suorituskykyistä elektroniikkaa johtuen va-lon suuresta nopeudesta (valo esimerkiksi kier-tää maapallon 0,13 sekunnissa).

Väitöskirjassa on esitetty integroituja piiri-ratkaisuja, joiden avulla laseretäisyysmittarin ko-koa ja tehonkulutusta voidaan pienentää. Lisäksiintegroitujen piirien toiminta ja käyttökelpoi-suus on varmistettu valmistamalla prototyyp-pejä erittäin suorituskykyisestä lasertutkasta,jolla voidaan mitata etäisyyttä millimetrin tark-kuudella muutamien kymmenien metrien etäi-syydelle.

Etäisyysmittarin pienentyvä koko ja tehon-kulutus lisäävät laitteen käyttökohteita, mikäpuolestaan lisää valmistettavien piirien määrää jalaskee siten laitteen hintaa. Tulevia massavalmis-tuksen käyttökohteita voivat olla esimerkiksiautoissa törmäysvaroitin ja ajonopeussäädin,joka automaattisesti pitää välimatkan edellä aja-vaan autoon riittävänä.

Diplomi-insinööri Pasi Palojärven väitöskir-ja Integrated electronic and optoelectronic cir-cuits and devices for pulsed time-of-flight laserrangefinding tarkastettiin Oulun yliopiston tek-nillisessä tiedekunnassa 4.4.2003. Vastaväittäjinätoimivat professori Günter Kompa Kasselin yli-opistosta Saksasta ja dosentti Petteri AlanikulaNokian tutkimuskeskuksesta sekä kustoksenaprofessori Juha Kostamovaara. Pasi Palojärvi onsyntynyt 20.6.1970 Kemijärvellä ja tullut ylioppi-laaksi Kemijärven lukiosta 1989.

Jukka Hast:Laser Doppler -tekniikansovelluksia pulssinmittaukseen

Maailman terveys-järjestön WHO:nmukaan sydän- javerisuonisairaudetolivat vuonna2001 maailmankolmanneksi yleisinkuolinsyy. Niinpäniiden mittaami-seksi on kehiteltylukuisia erilaisia mit-tausmenetelmiä.

Optisilla mitta-usmenetelmillä on muutamia etuja verrattunamuihin mittaustekniikoihin. Niitä ovat ei-invasii-visuus, jolloin hyvin monia vitaalisia parametrejävoidaan mitata tunkeutumatta ihon läpi. Lisäksine ovat turvallisia käyttää, koska suoraa sähköis-tä kontaktia mittauskohteeseen ei ole vaanmittausinformaatio välittyy valon avulla.

Tässä väitöskirjatutkimuksessa on sovellet-tu laser Doppler -mittaustekniikkaa, joka perus-tuu ns. self–mixing-ilmiöön puolijohdelaserdio-dissa, ei-invasiiviseen ranteesta tapahtuvaanpulssin tunnistukseen ja pulssimuodon mittauk-seen.

Pulssin tunnistuksen lisäksi tekniikkaa käyte-tään verenpainepulssin etenemisnopeuden javerenpaineen säätelymekanismin mittaamiseenranteesta. Tekniikka voidaan soveltaa myös veri-suonen seinämän elastisuuden tutkimiseen.

Self–mixing-ilmiössä laserin emittoima valo,joka lähetetään mittauskohteeseen, heijaste-taan takaisin laseriin. Laserresonaattorissa edes-takaisin värähtelevä valo ja takaisinkytketty valointerferoivat. Näiden valoaaltojen välinen inter-ferenssi ilmaistaan resonaattorin takapuolellesijoitetulla valoilmasimella.

38A K T U U M I

V Ä I T Ö K S E T

Airi Hirvonen:Kilpailuista solistisenkoulutuksen opintojenrytmittäjä

Tutkimuksessa sel-vitettiin, miten so-listisen koulutuk-sen opiskelijat ra-kentavat identi-teettiään omaaelämäänsä kuvaa-vissa kertomuksis-sa ja mitä he kerto-vat merkittävienihmisten, soiton-opettajien ja soi-tonopiskelun merkityksestä opintojensa ete-nemiselle. Lisäksi selvitettiin, mitä musiikinopis-kelijat kertovat osallistumisestaan musiikkikilpai-luihin ja miten heidän kertomuksissaan tuleeesiin kilpailuissa saatu tunnustus.

Tutkimusongelmia selvitettiin narratiivis-elämäkerrallista tutkimusotetta käyttäen ja ai-neistona oli Sibelius-Akatemian solistisen kou-lutuksen pianistiopiskelijoiden haastattelut, jot-ka tehtiin vuosien 1999–2002 aikana.

Tutkimuksessa identiteetin rakentumistatarkasteltiin sekä sosiaalisena että persoonalli-sena identiteettiprojektina. Identiteetin raken-tumisessa olennaista on sosiaalinen vuorovai-kutus merkittävien ihmisten kanssa sekä opin-tosuoritusten ja kilpailujen kautta saatava tun-nustus.

Tutkimukseen osallistuneet opiskelijat ovataloittaneet soitonopintonsa jossakin musiikki-oppilaitoksessa alle kouluikäisenä, mutta soitta-minen on ollut pitkään yksi harrastus muidenjoukossa. Useissa kuvauksissa tiettyä, peruskou-lun ja lukion siir tymävaiheen aikaista soiton-opettajaa pidetään avainhenkilönä opintojenammattimaisen suuntautumisen kannalta.

Solistisen koulutuksen opintojen alkaessa

Kathleen Osgood Dana:Saamelaisten runoudenyhteys luontoon

Kirjallisuudentutki-mukseen sijoittuvaväitöskirja käsitte-lee saamelaistenrunoutta ja sensuhdetta luonnon-ympäristöön.

Saamela inenkirjallisuus, joka onollut pitkään kansa-tieteilijöiden tutki-musalaa, on kehittynyt osaksi maailmankirjalli-suutta. Nils-Aslak Valkeapään (Aillohas) panostässä kehityksessä on ollut suuri, mistä hyväosoitus on hänen päätyönsä Aurinko, Isäni, jossahän on käyttänyt arkistovalokuvia, runoja sekäluonnon ja ihmisten ääniä.

Nils-Aslak Valkeapää on teoreettisissa töis-sään osoittanut, että pohjoisissa alkuperäiskult-tuureissa on yhteisiä piirteitä, jotka ovat tutki-misen arvoisia. Väitöstutkimuksessa on käytettytätä teoreettista perustaa tarkasteltaessa Val-keapään tuotantoa suhteessa sekä alkuperäis-kansojen että länsimaiseen kirjallisuuteen.

Väitöksessä saamelaista runoutta tutkitaanenemmän holistisesta ja ekologisesta kuin line-aarisesta ja analyyttisesta näkökulmasta.

Kathleen Osgood Danan väitöskirja Áillo-haš the shaman-poet and his govadas-imagedrum: a literary ecology of Nils-Aslak Valkeapäätarkastettiin Oulun yliopiston humanistisessatiedekunnassa 14.3.2003. Vastaväittäjänä toimitohtori Vuokko Hirvonen Saamen korkeakou-lusta Kautokeinosta ja kustoksena professoriLiisi Huhtala.

Tällainen interferometri mahdollistaa hyvintarkan värähtelymittalaitteen toteuttamisen. Seon halpa ja pienikokoinen, koska siihen tarvitaanperiaatteessa vain yksi optinen komponenti elilaser.

Tutkimuksessa kehitetyllä laiteella saavute-taan noin 400 nanometrin mittaustarkuus. Li-säksi menetelmä on yksinkertainen ja helppohallita, koska kontrolloitavana on vain yksi opti-nen akseli.

Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että tek-niikalla voidaan ilmaista painepulssi radialisvalti-mosta luotettavasti ja lisäksi että pulssimuodonmittaaminen on mahdollista. Verenpaineen sää-telyjärjestelmän toimintaa voidaan tutkia ve-renpaineessa tapahtuvien muutosten avulla.Paineen muutokset vaikuttavat suonen seinä-män liikeeseen, joka on mahdollista mitata kehi-tetyllä interferometrillä.

Radialisvaltimon elastisuutta eri verenpai-neissa arvioitiin ja verrattiin myös painepulssinetenemisnopeuteen. Tutkimuksessa havaittiin,että suonen seinämän jäykkyys ja painepulssinetenemisnopeus korreloivat oletetulla tavalla.

Diplomi-insinööri Jukka Hastin väitöskirjaSelf-mixing interferometry and its applicationsin noninvasive pulse detection tarkastettiinOulun yliopiston teknillisessä tiedekunnassa25.4.2003. Vastaväittäjinä toimivat professori Va-lery V. Tuchin Saratovin valtionyliopistosta Venä-jältä ja professori Kalju Meigas Tallinnan teknilli-sestä yliopistosta Virosta sekä kustoksena pro-fessori Risto Myllylä. Jukka Hast on syntynyt27.1.1973 Kajaanin maalaiskunnassa ja tullut yli-oppilaaksi Kemin lukiosta 1992.

39A K T U U M I

V Ä I T Ö K S E T

opiskelijoiden tärkeimpänä motivaationa opin-noissa on itse musiikki ja halu soittaa, ei niinkäänminkään erityisen musiikin alan työtehtävän ta-voittelu. Opintojen edetessä opiskelijoidenmusiikki-identiteetti alkaa rakentua esimerkiksikamarimuusikko- tai muusikko-identiteetiksi.

Tämä tutkimus tuo esiin uutta tietoa erityi-sesti musiikkikilpailuihin osallistumisesta, jokatutkimuksen opiskelijoilla on alkanut lukioikäise-nä. Tutkimuksessa tulee esille, että kilpailujenmerkitys on musiikinopiskelijoiden elämässä hy-vin tärkeä, mutta kilpailut aiheuttavat myös risti-riitaisia tunteita, joista ei juurikaan keskustellasoitonopettajien kanssa.

Jotkut opiskelijat pitävät kilpailutilanteitajopa merkittävimpinä tapahtumina ammatti-opintoihin suuntautumisen kannalta. Toisaaltakilpailut ja niihin valmistautuminen on voitu ko-kea äärimmäisen stressaavina, riittämättömyy-den tunteita aiheuttavina ja pahimmillaan alan-vaihtoon johtaneina vaiheina opintojen aikana.

Musiikkikilpailut rytmittävät opintoja jopasiten, että solistisen koulutuksen opiskelu saat-taa muotoutua jatkuvaksi valmistautumiseksi kil-pailusta toiseen. Vaikuttaa siltä, että soitonopet-tajat suosivat toimintamallina opiskelijoidensäännöllistä kilpailuttamista, jolloin opiskelijoi-den yksilöllisiä eroja ei välttämättä oteta riittä-västi huomioon.

Väitös on ensimmäinen musiikin tutkimuk-sen väitös Oulun yliopistossa.

Kasvatustieteiden lisensiaatti Airi Hirvosenväitöskirja Pikkupianisteista musiikin ammattilai-siksi. Solistisen koulutuksen musiikinopiskelijatidentiteettinsä rakentajina tarkastettiin Oulunyliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa14.3.2003. Vastaväittäjänä toimi professori Kim-mo Lehtonen Turun yliopistosta ja kustoksenaprofessori Heikki Ruismäki. Airi Hirvonen onsyntynyt 27.7.1960 Pulkkilassa ja tullut ylioppi-laaksi Pulkkilan lukiosta 1979.

Eila Estola:Opettajien kertomustenihmissuhdemoraalista

Väitöskirjassa onanalysoitu ihmis-suhdemoraalia las-tentarhanopettaji-en ja peruskoulun-opettajien oma-elämäkerrallisissakertomuksissa. Tut-kimus on osa Suo-men Akatemian ra-hoittamaa tutki-m u s p r o j e k t i aOpettaja muutok-sessa – narratiivis-elämäkerrallinen näkökulma opettajien työhönja elämään. Projektia on ohjannut näkemys ih-misen elämästä tarinana, jossa elämä ja siitä ker-tominen ovat vuorovaikutuksellisessa suhtees-sa keskenään. Siksi kertomukset voivat avatamyös tutkijalle sellaisia näkökulmia, joita muillamenetelmillä ei helposti tavoiteta. Väitöskirjanaiheen taustalla on projektin tutkijat yllättänythavainto, että myös nuoret opettajat puhuivattyöstään kutsumuksena, rakkaudesta lapsiin, vä-littämisestä, toivon merkityksestä.

Väitöskirjan mukaan suhteet lapsiin muo-dostivat monen opettajan kertomuksessa kes-keisen osan opettajan identiteettiä. Opettajientyötä ohjasi pyrkimys kuunnella lasten ääntä, ollalapsen puolella ja lisätä lapsen luottamusta tule-vaisuuteen.

Opettajien tärkeänä pitämien moraalistenperiaatteiden toteuttaminen on kertomustenperusteella kuitenkin usein hankalaa, jopa mah-dotonta. Monet opettajat kuvasivat, kuinka hal-linnon, sosiaali- ja koulutuspolitiikan ja mediantehokkuutta ja kilpailua korostavat kertomuk-set eivät tee oikeutta opettajan työlle. Erilaistenäänten keskellä opettajien identiteetti muo-

toutuukin ristiriitaiseksi ja epäyhtenäiseksi.Opettajat kuvasivat toiveitaan luoda lapsiin

kiintymykseen perustuvat suhteet, koska hei-dän työnsä samanaikaisesti oli muuttumassa yhäteknisemmäksi ja kiireisemmäksi. Monet opetta-jat näkisivät itsensä mieluummin äiti- ja isähah-moina.

Moraali opettajan työssä kytkeytyy kerto-muksissa kasvatuksen arkeen. Esimerkiksi rakka-us ei ole niinkään tunne, vaan ristiriitaisten tun-teiden keskellä tapahtuvaa työtä, jossa keskeistäon vastata lapsen tarpeisiin. Läheisyyden raken-taminen opettajan ja lasten välille on usein vai-keaa, koska varsinkin koulujen fyysiset puitteetja kulttuuriset käytänteet suosivat välimatkaa,virallisuutta ja kontrollia.

Rakkaus, toivo ja kutsumus edellyttävät kui-tenkin, että opettajat voivat olla myös fyysisestilähellä ja läsnä: koskettaminen, hellyydenosoi-tukset, halaukset ovat osa opettajan arkea.

Tutkimus herättää ajatuksen, että opettaji-en työtä ollaan viemässä yhä kauemmas siitä,minkä opettajat kokemuksellisesti tietävät hy-väksi kasvatukseksi. Siksi opettajien kertomuksiatulisi kuunnella tarkemmin. Työn kehittäminenheitä kuunnellen voisi auttaa opettajia jaksa-maan paremmin.

On ristiriitaista, että samanaikaisesti kun val-litsee huoli siitä, että lähimmäisistä välitetään yhävähemmän ja ihmisten itsekkyys lisääntyy, mo-net kehittämistoimenpiteet vain vaikeuttavatopettajien pyrkimyksiä luoda läheisiä kiintymys-suhteita lapsiin. Kuitenkin tiedetään, että niissäon kasvattamisen perusta. Kyse ei siis ole tiedonpuutteesta vaan enemmänkin siitä, millaisillamoraalisilla äänillä on riittävästi valtaa tulla kuul-luiksi.

Erääksi syyksi tälle opettajien äänen kuulu-mattomuudelle tutkimuksessa esitetään, ettämoraali on sukupuolittunutta. Ihmissuhdemo-raali on naisten moraalia ja se jää helposti miehi-sen äänen korkeamman yhteiskunnallisen sta-tuksen alle ja kuulumattomiin.

40A K T U U M I

V Ä I T Ö K S E T

Kasvatustieteiden lisensiaatti Eila Estolanväitöskirja In the language of the mother – re-storying the relational moral in teachers´ sto-ries tarkastettiin Oulun yliopiston kasvatustie-teiden tiedekunnassa 11.4.2003. Vastaväittäjänätoimi professori Kirsi Tirri Helsingin yliopistostaja kustoksena professori Leena Syrjälä. Eila Es-tola on syntynyt 23.11.1953 Piippolassa ja tullutylioppilaaksi Pulkkilan lukiosta 1972.

41A K T U U M I