Filosofia ainereaalissa: kysymykset 2006–2012 ja OPS

Yliopistonlehtori Eero Salmenkivi

Opettajankoulutuslaitos

Filosofian ainereaali

Filosofiassa ainereaalin tutkimus on erityisen

kiinnostavaa, koska

1. oppiaine on varsin tuore tulokas lukiossa (vuosien

1941–1994 välissä filosofia oli käytännössä psykologian

lisäosa, joka riippui opettajan valinnasta)

2. filosofia oli itsenäisenä yleisreaaliaineena (1996 – 2005)

ainoa yleisreaalin aine, jossa kysymyksiä oli vähemmän

(6) kuin vastausten määrä (8).

Filosofian ainereaali ja uusi OPS

Vanha reaalikoe eikä vanha OPS (1+2 kurssia) ei

ohjannut uutta ainereaalia Filosofian kysymyksissä siirryttiinkin heti ainereaalin

alusta vain 2003 OPS-perusteiden mukaisiin kysymyksiin eli jo 2006 mukaan tuli kysymyksiä

kurssirakenteeseen 1+3 kuuluvasta uudesta

yhteiskuntafilosofian syventävästä kurssista toisin kuin useissa muissa reaaliaineissa,

kouluissahan kevään 2006 kokelaat tuskin olivat

uutta OPSia noudattaneet

Filosofian OPS-perusteet (2003) yo-kirjoitusteb analyysissa

Lukion OPS-perusteet (2003) sisältää oppiaineesta

yleisellä tasolla

1.oppiaineen yleisluonnehdinnan

2.oppiaineen yleiset tavoitteet

3.oppiaineen arviointia koskevat yleiset ohjeet

sekä kurssikohtaisesti

4.kurssin tavoitteet

5.kurssin keskeiset sisällöt

Filosofian OPS-perusteet (2003) analyysirunkona (jatkoa)

Kemian yo-kysymyksiä analysoinut Greta Tikkanen on

OPS:n tavoiteiden analyysista huolimatta päätynyt

tekemään (1994 ja 2003 OPSeja käyttäen) valitsemaan

OPS-analyysiluokat keskeisten sisältöjen perusteella. Yhteiskuntaopissa Ahvenisto puolestaan on käyttänyt

oppiaineen yleistavoitteita. Kumpikaan menettely ei tunnut filosofiassa perustellulta.

Filosofian yleistavoitteet

Filosofian opetuksen tavoitteena on, että opiskelija:1. osaa hahmottaa filosofisia ongelmia ja niiden erilaisia

mahdollisia ratkaisuja 2. osaa jäsentää puhetta ja tekstiä käsitteellisesti sekä

tunnistaa väitteitä ja niiden perusteluja 3. ymmärtää erilaisten filosofisten käsitysten perusteluja sekä

pystyy keskustelemaan niistä johdonmukaisesti ja järkevästi 4. hallitsee yleissivistävät perustiedot sekä filosofian historiasta

että nykysuuntauksista ja osaa suhteuttaa niitä yhteiskunnan ja kulttuurin ilmiöihin. (LOPS 2003, numerointi lisätty)

On kiinnostava huomata tavoitteiden 2 ja 3 suullinen painotus, jota kirjallisessa kokeessa voi testata vain välillisesti.

Tavoitteet 1, 3 ja 4 voidaan liittää mihin tahansa filosofian kysymykseen.

Tavoite 2 liittyy enemmän tehtävätyyppiin (tekstiaineisto) kuin sisältöön.

Yleissivistävät perustiedot

4. tavoite (hallitsee yleissivistävät perustiedot sekä filosofian historiasta

että nykysuuntauksista ja osaa suhteuttaa niitä yhteiskunnan ja kulttuurin

ilmiöihin) ei erottele kysymyksiä ilman riippumatonta määritelmää siitä mitä ko. tiedot ovat. Tällaista ei lukiofilosofiassa OPS:n ulkopuolella ole (ks. esim. Salmenkivi 2008).

Sen sijaa tämä tavoite ohjaa kysymyksiä ja vastauksia merkittävästi tiedolliseen suuntaan.

YTL:n tulkinta on eksplisiittinen:”Filosofiassa arvioidaan käsitteiden ja teorioiden omaksumisen ja filosofisen ymmärryksen kehittymisen lisäksi kokelaan valmiutta tarkastella sekä ilmaista omaa filosofista ajatteluaan. Lähtökohtana on, että kokelas käyttää filosofisia käsitteitä ja teorioita. Pelkkä pohdiskelu on filosofista esiastetta.” (Filosofian mallikokeen arvosteluohjeet, YTL 2004.)

Sisällöt mukaan analyysirunkoon

Tuntuu ilmeiseltä, että nykyaikaisessa

tavoitesuuntautuneessa OPS-ajattelussa tavoitteilla on

keskeinen rooli analyysirungossa. Yleissivistävien perustietojen tuntemus ja filosofian

käsitteiden ja teorioiden tuntemus merkitsee, että myös

OPS:n keskeisillä sisällöillä on tärkeä rooli

analyysirungossa.

Filosofian OPS:n spiraalirakenne

Filosofian OPS:lla on perinteinen didaktinen

spiraalirakenne: suurin osa pakollisen kurssin tavoitteista

ja sisällöistä heijastelee syventäviä kursseja. Pakollisen kurssin ainoa itsenäinen sisältöalue on: 

mitä filosofia on, filosofisten kysymysten luonne ja niiden

suhde käytännöllisiin, tieteellisiin ja uskonnollisiin

kysymyksiin, filosofian keskeiset osa-alueet

Sen sijaan muut sisältöalueet ’ennakoivat’ syventäviä

kursseja 2 sisältöaluetta liittyy kurssiin 3: tiedon ja

todellisuuden filosofia; ja yksi sekä kurssiin 2 filosofinen

etiikka että kurssiin 4 yhteiskuntafilosofia. Täten analyysissa ei ole otettu (tässä vaiheessa) mukaan

pakollisen kurssin sisältöjä.

Pakollisen kurssin tavoitteet

Myös tavoitteiden osalta pakollisen kurssin rooli

analyysissa ei ole yksiselitteinen. Tavoitteet ovat: hahmottaa filosofisia ongelmia ja niiden erilaisia mahdollisia

ratkaisuja, ymmärtää, miten filosofiassa käsitteellistetään

todellisuutta, tietämistä, toimintaa ja arvoja tunnistaa erilaisia filosofisia, tieteellisiä ja arkisia käsityksiä

todellisuudesta, sen tietämisestä ja siinä toimimisesta hahmottaa kuvailevien ja normatiivisten väitteiden eroja ja

osaa perustella käsityksiä hyvästä ja oikeasta.

Viimeistä kohtaa jossain määrin lukuunottamatta näissä on

sama yleisyyden ongelma kuin oppiaineen yleistavoitteissa

ja siksi analyysi on (tässä vaiheessa) suoritettu ilman niitä.

Syventävät kurssit

Olen koodannut syventävien kurssien tavoitteet ja sisällöt

analyysiin suoraan, esim:Filosofinen etiikka (FI2) ,Tavoitteet , Kurssin tavoitteena on, että opiskelija:TE1 perehtyy filosofisen etiikan tärkeimpiin ongelmiin, käsitteisiin ja

teorioihinTE2 osaa arvioida elämää ja toimintaa moraalisista näkökulmista sekä

perustella arvioitaan etiikan käsitteinTiedon ja todellisuuden filosofia (FI3) Keskeiset sisällöt ST1 metafysiikan keskeisiä kysymyksiä ja peruskäsitteitä, erilaisia

käsityksiä metafysiikan luonteesta, todellisuuden rakenne luonnontieteellisen, ihmistieteellisen ja käytännöllisen tiedon valossa

ST2 totuuden luonne ja totuusteoriatYhteiskuntafilosofia (FI4) Kurssin tavoitteena on, että opiskelija TY4 osaa jäsentää yhteiskunnan ja yksilön suhdetta sekä yhteiskunnallista

ja poliittista toimintaa. Keskeiset sisällötSY1 yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus

Analyysi

Tutkimuksen tässä vaiheessa kysymyksiä analysoitiin

yksinkertaisesti katsomalla, mitkä OPS-tavoitteet ja siällöt

olivat relevantteja kussakin kysymyksessä. Tulokset eivät siis kerro, mikä painoarvo eri OPS:n osa-

alueilla on kysymyksissä, koska joihinkin kysymyksiin voi

soveltua vain yksi tavoite tai sisältö ja joihinkin peräti viisi. Sen sijaan kunkin tavoitteen ja sisällön soveltumista

arvioitiin siinä mielessä, osuuko se kysymykseen

täydellisesti vain ainoastaan puoliksi. Jälkimmäisessä tapauksessa esiintymiskerta on merkitty

puolikkaaksi.

Tuloksia

OPS-tavoitteet

Esiintymät kysymyksissä

Prosentissa kysymyksistä

N=140

TE1 33 24 %

TE2 24,5 18 %

TE3 6,5 5 %

TE4 6,5 5 %

Etiikka yht 70,5 50 %

TT1 16,5 12 %

TT2 16,5 12 %

TT3 15,5 11 %

TT4 12 9 %

Teor.fil. yht. 60,5 43 %

 

TY1 16 11 %

TY2 16,5 12 %

TY3 12,5 9 %

TY4 15 11 %

Yk-fil. yht. 60 43 %

käyt. fil. yht. 130,5 93 %

 

Kaikki yht. 191 136 %

Tuloksia

OPS-sisällöt Yhteensä  

N=140  

SE1 13 9 %

SE2 19,5 14 %

SE3 8,5 6 %

SE4 11 8 %

SE5 12,5 9 %

Etiikka yht 64,5 46 %

 

ST1 20,5 15 %

ST2 5 4 %

ST3 14,5 10 %

ST4 8 6 %

ST5 9,5 7 %

ST6 6,5 5 %

Teor.fil. yht. 65 46 %

 

SY1 10,5 8 %

SY2 13,5 10 %

SY3 15,5 11 %

SY4 7,5 5 %

SY5 6 4 %

Yk-fil. yht. 53 38 %

käyt. fil. yht. 117,5 84 %

 

Kaikki yht. 182,5 130 %

Tulosten analyysi

Tuloksissa on ehkä yllättävää lähinnä se, kuinka

suoraviivaisesti kysymykset noudattavat OPSia. Oranssilla merkityille silmiinpistäville seikoille, esim

etiikan tavoitteiden sekä kurssien sisältöjen epätasaiselle

esiintymiselle selitys löytyy enimmäkseen suoraan OPS-

tekstejä katsomalla.

Etiikan tavoitteet

TE1 perehtyy filosofisen etiikan tärkeimpiin ongelmiin,

käsitteisiin ja teorioihin (17)

TE2 osaa arvioida elämää ja toimintaa moraalisista

näkökulmista sekä perustella arvioitaan etiikan käsittein

(16)

TE3 kykenee jäsentämään omia moraalisia ratkaisujaan ja

perusteitaan filosofisen etiikan välinein (5)

TE4 oppii kriittisyyttä ja suvaitsevaisuutta niin itseä kuin

toisia kohtaan (5,5)

On hyvin luontevaa, että henkilökohtaista kehitystä

korostavia tavoitteita (3 ja 4) on vaikeampi liittää yo-

kokeisiin kuin yleisluontoisempia (1 ja 2).

Etiikan sisällöt

SE3 moraalisten arvojen ja normien objektiivisuus ja

subjektiivisuus, kysymys eettisten perusteiden

tiedollisuudesta ja eettisten totuuksien

mahdollisuudesta (4,5)

SE4 klassisen hyve-etiikan sekä seuraus- ja

velvollisuusetiikan perusteet (6,5)

Se, että abstraktina ja vaikeana pidettyä metaetiikkaa ei

ole painotettu kysymyksissä, ei ole yllättävää. Sen sijaan klassisten normatiivisen etiikan teorioiden

suoran painotuksen vähäisyys voi yllättää osan

opettajista. Määrittely on kuitenkin selvästi suppeampi

kuin monissa muissa sisältöalueissa.

Tiedon ja todellisuuden filosofia

ST1 metafysiikan keskeisiä kysymyksiä ja peruskäsitteitä,

erilaisia käsityksiä metafysiikan luonteesta,

todellisuuden rakenne luonnontieteellisen,

ihmistieteellisen ja käytännöllisen tiedon valossa (11,5)

ST2 totuuden luonne ja totuusteoriat (2,5) On luonnollista, että laaja-alainen ST1 kattaa paljon

enemmän kysymyksiä kuin selvästi suppeampi ST2. Tiedon ja todellisuuden filosofian kannalta kiinnostavin

huomio koskeekin itse asiassa OPS:n tavoitteita eikä

yo-kirjoitusten kysymyksiä: Filosofian yleiskuvauksen kannalta keskeistä

sisältöaluetta

ST6 argumentoinnin ja päättelyn perusteita (4)

ei vastaa mikään kurssikohtainen tavoite.

Yhteiskuntafilosofian sisällöt

SY1 yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus (4)

SY5 nykykulttuuriin liittyviä filosofisia kysymyksiä: sukupuoli

ja sukupuolisuus, identiteetti ja identiteetin

rakentuminen, toiseus, vieraus ja monikulttuurisuus (3)

Näiden sisältöalueiden vähäinen esiintyminen voi

ihmetyttää. Tämä johtuu osittain siitä, että 1:n ja 5:n alkuosan

epämääräistä muotoilua on tulkittu siten, että 1:een on

otettu vain distributiivisen oikeudenmukaisuuden

kysymykset ja 5:een on otettu vain loppuosan

tarkennuksiin liittyvät kysymykset.

Mitä puuttuu?

Yhteiskuntafilosofian 5. kohtaa olisi voinut tulkita siten, että se sisältää esim. ympäristöfilosofian, mutta silloin se muuttuu tulkinnan varaiseksi ja helposti sisältää hyvin paljon.

Ympäristöfilosofia onkin toinen kysymyksissä esiintyvä (2-3) sisältöalue, jolla ei OPS:ssa ole selvää sisältökohtaa.

On huomattava, että merkittävästi nykyisiä suppeammissa 1994 OPS-perusteissa ympäristöfilosofia oli yksi harvoista eksplisiittisesti mainituista sisällöistä.

Suurin vailla eksplisiittistä OPS-mainintaa oleva kysymysten sisältöalue oli filosofinen antropologia (3-4).

Muita olivat solipsismi ja jumala-todistukset. Kaikki nämä on luonnollisesti ”oikeutettavissa” ST1:n,

SY5:n ja pakollisen kurssin yleisillä muotoiluilla.

Pari huomiota KF-/TF-balanssista

Kentän opettajat (varsinkin HY:stä valmistuneet) ovat

kokeneet KF-painotuksen liialliseksi. 1994 OPSn pohjalta kritiikki saattoi olla osin paikallaan. 2004 OPS:ssa on itsessään vahva KF-painotus .

Pari huomiota kysymyksistä ja filosofeista

Puhdas essee-otsikko on lähes kadonnut kysymystyyppi (2006–2012: 1/140; 1996–2005 17,5 % 120:stä).

Monet kysymykset ovat moniosaisia myös sellaisissa kysymyksissä, joihin tulee vain yksi essee-vastaus. Ts. johdattelevia & apulauseita ja -kysymyksiä usein mukana.

Filosofien nimiä kysymyksissä harvoin: Eniten Wittgenstein 3:ssa (joista 2 samaan lainaukseen),

Erittäin selvä analyyttinen painotus (1900-luvulla eläneitä filosofeja ovat Wittgenstein (3), Moore, Chomsky, Kuhn, Rawls, Amartya Sen, Russell, Bataille sekä suomalaiset Krohn, von Wright ja Westermarck (+Kaila kuvatekstissä).

Vastausanalyyseissa kärki: Kant (7), Aristoteles & Marx (6), Platon (puolet neg.) & Wittgenstein (4).

Johtopäätöksiä (1)

Yleisten ja pakollisen kurssin tavoitteiden (ja sisältöjen)

väljän muotoilun ja OPS:n spiraaliperiaatteen takia

syventävät kurssit ohjaavat myös pakollisen kurssin

kysymyksiä ja jokereita. Tämä on linjassa sen kanssa, että ilman syventäviä

kursseja ei kannata mennä kirjoittamaan.

Johtopäätöksiä (2)

Kun tämä tulos yhdistetään pakollisen kurssin dominoivaan määrään opetuksessa, herää kysymys, pitäisikö 1. kurssin väljää OPSia tulkita olennaisesti vähemmän tiedollisesti kuin tuo 4. yleistavoite esittää.

”Yleissivistävät perustiedot” koskisi silloin vain syventäviä kursseja ja pakollisella voitaisiin keksittyä muuhun (M. Kuha).

Yksi idea on pakollisen kurssin ”protreptinen (eli kehottava)” käyttö; ks. esim. Platon, Kleitofon).

Tällöin pakollisen kurssin tavoitteena on1. Ymmärtää, että asioita voi pohtia syvemmin, esim.

tieteen perusoletukset.2. Esittää kysymyksiä myös suhteessa omaan elämäänsä.

Johtopäätöksiä (3)

FM Mikko Kuha on myös ehdottanut tällaista (julkaisematon artikkeli-käsikirjoitus)

Tällöin pakollisen ja syventävien kurssien eron voi myös tulkita tulevan lähelle Sokrateen ja Platonin filosofian opetuksen eroa (ks. D. Nails: Agora, Academy, and the Conduct of Philosophy, Kluwer, 1995)

Sokrateella: suullisesti, kadulla kenen vaan kanssa Platonilla: Akatemiassa vuosikymmenten

yhdessäoloon perustuen ja kirjallisia apuvälineitä hyödyntäen (kumuloituvuus).

Edellinen (filosofia paarmana) voi olla tärkeää kenelle tahansa sivistyneessä, demokraattisessa yhteiskunnassa, jälkimmäinen ei.

Toisaalta edellisessä oppimistavoitteet eivät voi olla kovin vaativat, koska keskustelut alkavat aina alusta.