Hevosen opas

omistajan

HYVÄÄ OLOA HEVOSELLESIVetriderm on kotieläinten ihon ja turkin hoitoon tarkoitettu tuotesarja. Tehokkaat

Vetriderm-valmisteet sopivat hevosen päivittäiseen puhdistukseen ja pitäväthevosesi ihon hyvässä kunnossa. Tuotteet soveltuvat tulehtuneen, kuivan ja

hiertyneen ihon hoitoon sekä haavojen desinfiointiin.

”IIIHANAA!Puhtaana on helppo

hymyillä”

K-Hex ShampooDesinfioiva ja syväpuhdistava sampoo

Intensive ConditionerKosteuttava ja pehmentävä hoitoainesampoopesun jälkeen

Intensive SprayKutinaa hillitsevä ja kosteuttava suihke

K-Hex SprayTulehtuneen ihon desinfiointiin

������������ ��� ����������������������������������������

���� ���������!!!�"""��# $�%�&�%'��(� (#��

3.

Hevosen hankkiminen ja omistaminen antaa iloa ja uusia ulottuvuuksia hevoshar-rastukseen. Monelle oma hevonen on ollut pitkäaikainen haave.

Tämän oppaan tarkoituksena on aut-taa hevosenomistajia niiden monien rat-kaisujen tekemisessä, joita hevosen vas-tuuhenkilönä toimiminen tuo tullessaan. Hevosen omistaminen vaatii innostuksen ja kiinnostuksen ohella valtavasti aikaa, tiedonhankintaa ja valintojen tekemistä. Hevosen hankkimispäätöksen tulee olla tarkkaan punnittu, ja sen on perustuttava tietoon. Vastuullinen hevosen hankintaa harkitseva miettii tarkkaan jo etukäteen, onko hänellä riittävästi hevostaitoja omas-ta hevosesta huolehtimiseen. Onko hevo-sen hankinta ja ylläpito sekä taloudellisesti että ajankäytöllisesti mahdollista? Oikean hevosen valintaan kannattaa käyttää paljon aikaa ja harkintaa.

Omistajan ensisijainen velvoite on huo-lehtia hevosesta. Alaikäisen omistuksessa olevasta hevosesta ovat vastuussa hänen huoltajansa. Yhteisomistaminen on yleistä varsinkin ravihevosilla. Tällöin on tyypil-listä, että hevonen on hoidossa ja valmen-nuksessa ammattivalmentajalla.

Tässä oppaassa kerrataan niitä asioita, joita hevosen omistaminen tuo tullessaan. Oppaan avulla voi pohtia, mitä kaikkea on otettava huomioon hevosta hankitta-essa, sitä pidettäessä ja siitä vastuullisesti luovuttaessa. Oppaan loppuun on listattu suositeltavaa lisäluettavaa sekä hevosalan organisaatioiden yhteystiedot. Älä jää ky-symystesi kanssa yksin, sillä tietoa ja apua on saatavilla.

Opas on toimitettu Suomen Eläinsuo-jeluyhdistyksen, Suomen Hevosenomista-jien Keskusliiton, Suomen Hippoksen ja Suomen Ratsastajainliiton yhteistyönä.

Hevosenomistajan opas

Kuva

: Ter

ttu

Pelto

nen

4.

Hevosen käyttäytyminen ja käsittely Hevonen on suuri, voimakas ja reaktioiltaan nopea eläin, joka kokee maailman hyvin eri tavalla kuin ihminen. Siksi sen hoitajalta vaaditaan taitoa. Hevosen käsittelyä oppii parhaiten hevosia käsittelemällä, aluksi ko-keneen hevosihmisen opastuksella. Avain hevosenkäsittelytaitoon on hevosen tarpei-den ja lajiluonteen ymmärtäminen. Ongel-mia syntyy, jos hevosta inhimillistetään tai se rinnastetaan lemmikkieläimiin.

Hevonen on laumaeläin, joka ensisijai-sesti pakenee kohdatessaan pelottavia asi-oita. Jos pakeneminen ei ole mahdollista, se voi puolustautua potkimalla ja puremalla. Hevosella on laaja näkökenttä, mutta se ei kuitenkaan näe suoraan taakseen muutoin kuin kääntämällä päätään. Hevonen kuulee ja haistaa ihmistä paremmin, ja saaliseläi-menä se myös tulkitsee aistimuksensa eri tavalla kuin me. Kokemuksen kautta ihmi-nen oppii ymmärtämään hevosen käyttäy-tymistä, kehon kieltä ja ennakoimaan sen reaktioita. Silti kokenutkin hevosihminen tulee silloin tällöin yllätetyksi.

Hevosten välillä on suuria eroja käsitel-tävyydessä. Toiset hevoset ovat rauhallisem-pia, eivätkä reagoi ulkopuolisiin ärsykkeisiin niin helposti. Kannattaa kuitenkin muistaa, että pomminvarmoja hevosia ei ole.

Hevosen käyttäytymiseen vaikuttaa hy-vin oleellisesti sen ikä ja sukupuoli. Varsan käsittely ja sen opettaminen ihmisen kanssa toimimiseen vaatii osaamista, jotta varsasta kouliintuu luottavainen ja helposti käsi-teltävä hevonen. Oriiden luontaiseen käy-tökseen kuuluu nuoresta asti tietty rajuus, ja siksi ne soveltuvat harvoin aloittelijoille. Ruunaaminen on hyvä vaihtoehto oriil-le, joita ei ole hyväksytty jalostuskäyttöön. Tammat käyttäytyvät usein poikkeavasti kiima-aikoinaan tai puolustaessaan ja suo-jellessaan varsaansa.

Hevosen kohtelu varsaiästä lähtien vai-kuttaa merkittävästi hevosen luonteeseen. Hyvät kokemukset ihmisen kanssa lisäävät hevosen luottamusta ja tekevät siitä yhteis-työhaluisen. Oikein ja johdonmukaisesti kohdeltu hevonen oppiin kunnioittamaan ihmistä oikeudenmukaisena ja luotettava-na ’’laumanjohtajana’’. Taitamaton käsittely saattaa tehdä hevosesta esimerkiksi epä-luuloisen, hermostuneen, arvaamattoman, omapäisen tai huonotapaisen. Epätoivot-tujen tapojen karsiminen hevosen käytök-sestä saattaa kestää vuosia.

Hevoskauppa ja vuokraus Elävää eläintä ostettaessa täytyy ottaa huo-mioon monta asiaa. Oman taitotason ja ta-loudellisten resurssien tarkan kartoituksen jälkeen tärkeintä on löytää käyttötarkoituk-seen sopiva hevonen. Aloittelevalle hevos-harrastajalle soveltuu parhaiten kokenut ja hyvin koulutettu hevonen. Hevosen sijoi-tuspaikka – on se sitten omassa tai vuokra-tallissa – täytyy olla etukäteen selvillä.

Hevonen rinnastetaan kaupassa irtai-meen tavaraan. Erityisen tärkeää on ym-märtää, että halvalla ei yleensä saa virhee-töntä. Oikeuskäsittelyssä ostajan turva on usein parempi, kun ostos on ollut arvokas.

Ennen kaupan tekemistä tulee tarkistaa, että hevosen paperiasiat ovat kunnossa. Hevosilla tulisi olla hevospassi tai rekiste-ritodistus, josta ilmenevät sen perustiedot kuten suku- ja tunnistetiedot sekä hevosen omistaja. Astutettua tammaa ostettaessa pitää myyjältä pyytää myös oriinpitäjän allekirjoittama astutustodistus. Kannattaa varmistaa, että hevosta myyvällä henkilöllä on todellisuudessa oikeus myydä hevonen ja allekirjoittaa sitä koskevat asiakirjat.

Hevoskaupasta tulee aina tehdä kaup-pakirja, jossa sovitaan hevosen kauppahin-nan suorittamisesta, hevosen siirtymisestä myyjältä ostajalle ja mahdollisista muista

5.

kaupan ehdoista. Hevoskauppa ilmoite-taan Suomen Hippokseen omistajanvaih-dosilmoituksella, josta jää omat kappaleet sekä myyjälle että ostajalle.

Hevoskaupassa hevonen myydään sii-nä kunnossa kuin se kauppahetkellä on, ja kaupan kohteeseen tulee tutustua ennak-koon huolellisesti. Etenkään aloittelevien hevosharrastajien ei pidä epäröidä asian-tuntija-avun pyytämisessä. Usein säästyy monelta hankaluudelta, kun käyttää he-vosen eläinlääkärillä ostotarkastuksessa ennen kaupan tekoa. Koska hevoskaupan kohteena on elävä eläin, aiheuttavat riita-tilanteet joskus näkemyskiistoja kaupan kohteen virheen eli yleensä terveysvaivan syntyajankohdasta. Ennen kaupantekoa kannattaakin olla huolellinen, jotta ikäviltä riitatilanteilta vältyttäisiin.

Omistusoikeus ja vastuu hevosesta siir-tyy uudelle omistajalle, kun hevonen on maksettu, ellei muuta ole sovittu. Hevos-kaupassa ei suositella osamaksukauppaa. Myös koeajan käyttäminen hevoskaupassa on riskialtista ja aiheuttaa usein riitatilan-teita vastuukysymyksistä.

Hevosen ostamisen rinnalla on viime vuosina yleistynyt hevosen vuokraaminen. Hevosen voi vuokrata harraste-, kilpai-lu- tai siitoskäyttöön. Ratsuja vuokrataan usein vain muutamiksi päiviksi viikossa. Myös vuokrattaessa kannattaa tehdä tark-ka kirjallinen sopimus oikeuksista ja vel-vollisuuksista.

Hevoskauppaan ja –vuokraukseen liit-tyviä sopimusmalleja löytyy mm. Suomen Hevosenomistajien Keskusliiton ja Suo-men Ratsastajainliiton internetsivuilta.

Hevosen hoito Eläinsuojelulaki määrää hevosen hoidon minimivaatimukset. Hevonen ruokitaan vähintään kolme kertaa päivässä säännöl-lisin ruokintavälein ja puhdasta juomavettä tulee olla vapaasti tarjolla. Hevosen tulee päästä päivittäin tarhaan jaloittelemaan, mielellään lajitovereiden seurassa. Hevo-sen päivittäiseen hoitoon kuuluvat harja-us, kavioiden puhdistus ja terveydentilan seuranta, varusteiden kunnossapito sekä karsinan puhdistus. Hevosen peseminen tai huuhtelu vedellä on perusteltua, jos hevonen on hikinen tai likainen. Hevosen loimituksen tarve arvioidaan hevoskohtai-sesti ottaen huomioon muun muassa sää-olosuhteet. Pääsääntöisesti märkä hevonen loimitetaan kuivumisen ajaksi.

Kengityksestä, kavioiden vuolusta, lois-häädöstä, hampaiden raspauksesta ja mah-dollisista rokotuksista huolehtiminen on perusasia kaikkien hevosten kohdalla.

Kuva

: Mar

cus W

este

rmar

k

6.

RuokintaHevonen on sopeutunut syömään pieniä määriä rehua kerrallaan laiduntaessaan ruohoaroilla. Liian harvat ruokintakerrat huonontavat sen fyysistä ja henkistä hy-vinvointia. Myös liian väkirehuvaltainen ruokinta on hevoselle epäluonnollista. He-vosta ei saa ruokkia välittömästi rasituksen jälkeen tai ennen sitä, vaan valmennusajat on sovitettava hevosen ruokinta-aikojen mukaan. Ruokinta-astiat pidetään puhtai-na ja syömättömät rehuntähteet kerätään pois karsinasta tai tarhasta ennen seuraa-vaa ruokintakertaa. Ruokinnan muutokset tehdään varovasti asteittain, uuteen rehuun siirtymisen tulisi kestää 1–2 viikkoa.

Hevosen rehuannos kootaan vastaa-maan sen ravinnontarvetta. Tarve vaihte-lee mm. hevosen käytön mukaan.Hevosen perusrehut jaetaan karkea– ja väkirehuihin. Karkearehuja ovat laidunruoho, säilöheinä ja kuiva heinä. Väkirehuista yleisin on kau-ra, jonka lisäksi väkirehuihin luetaan mm. sokeripitoiset melassi ja melassileike sekä kasviöljyt. Markkinoilla on saatavana myös teollisia väkirehuja, jotka ovat joko täys-rehuja tai tiivisteitä, joilla täydennetään perusrehuja. Hevoselle annetaan tarpeen mukaan myös kivennäis-, vitamiini- ja

suolalisää. Helpoin tapa huolehtia hevosen perussuolantarpeesta on laittaa sille suola-kivi karsinaan.

Tärkein rehu hevoselle on aina hyvälaa-tuinen heinä. Hyvä heinä on ravinteikasta, homeetonta, pölytöntä, lehtevää ja hyvän tuoksuista. Heinä voi olla kuivaa hei-nää tai esikuivattua säilöheinää. Kesäisin heinän voi korvata kokonaan tai osittain tuoreella laidunruoholla. Hevosen päivit-täinen kuivan heinän tarve vaihtelee noin kuudesta kilosta aina reiluun kymmeneen kiloon saakka riippuen hevosen koosta. Pikkuponin heinän tarve on vähäisempi. Säilöheinän annostelu riippuu käytettä-vän rehun kosteudesta. Märkää rehua on annosteltava kilomääräisesti enemmän, koska se sisältää enemmän vettä. Joutilaan ja vähällä käytöllä olevan hevosen koko energiantarve voidaan tyydyttää hyvälaa-tuisella karkearehulla.

Väkirehuna hevosilla käytetään yleisim-min kauraa. Yksi litra hyvää kokonaista (ei litistettyä) kauraa painaa 550–600 g. Päi-vittäin syötettävän väkirehun määrä riip-puu hevosen iästä, sukupuolesta, koosta, rodusta, valmennuksesta ja rehunkäyttö-kyvystä. Kaura-annoksen enimmäismäärä paljon liikkuvalle isolle hevoselle on 4–5 kg

Kuva

: Elin

a Pa

avol

a

7.

päivässä. Seuraponina elävälle shetlannin-ponille riittää hyvän mielen kourallinen.

Hevosen yksilöllisen ruokinnan suunnit-telun apuna on hyödyllistä käyttää rehuista tehtyjä rehuanalyysejä. Erityisesti kilpahe-vosen, raskasta työtä tekevän hevosen, var-san ja siitostamman perusrehuja joudutaan usein täydentämään lisäenergialla tai -val-kuaisella sekä kivennäisillä ja vitamiineilla. Ruokintaan kannattaa perehtyä kirjallisuu-den sekä kokeneemman henkilön opastuk-sella. Sairaiden ja toipilaiden ruokinnassa opastaa eläinlääkäri.

Hevosen lihavuuskuntoa tarkkaillaan kokeilemalla kylkiä. Kylkiluiden tulee tun-tua selvästi, mutta ne eivät saisi näkyä. So-pusuhtainen hevonen liikkuu mielellään ja on pirteä ja terveen näköinen. Liian laiha hevonen on usein apea, haluton ja sen kar-va on kiilloton ja suttuinen. Jos hevonen on laiha, kannattaa tarkistaa sen hampaat ja antaa sille loishäätölääkitys. Liikalihavuus rasittaa hevosen jalkoja ja muuta terveyttä. Tällöin hevonen on usein haluton liikku-maan ja se saattaa väsyä helposti.

Ruokintaan liittyviä sairauksia Hevonen on muita eläimiä alttiimpi ruu-ansulatuskanavan sairauksille, joiden yleisnimitys on ähky. Ähky voi aiheutua esimerkiksi ummetuksesta tai kaasun ke-räytymisestä suolistoon. Parasta ennalta-ehkäisyä on ruokinta hyvälaatuisilla re-huilla energiantarpeen mukaan. Erityisesti äkillisiä ruokinnanmuutoksia tulee välttää. Tyypillisiä ähkyoireita ovat rauhattomuus, mahan alle potkiminen, kylkien katselu, makailu ja piehtaroiminen. Mikäli hevonen sairastuu ähkyyn, tulee välittömästi ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Ensiapuna estetään hevoselta syöminen, talutellaan hevosta rauhallisesti sekä estetään sen piehtarointi.

Rasituksen jälkeen hevosen tulee an-taa palautua kunnolla ennen rehujen tar-joamista. Jos hevonen ruokitaan kuivalla rehulla liian pian rasituksen jälkeen, ruo-katorven tukoksen riski nousee. Tämä on vakava tila, joka vaatii eläinlääkärin väli-töntä hoitoa.

Liikalihavuus ja liiallinen energiansaanti altistavat hevosta kaviokuumeelle, joka on erittäin kivulias sairaus. Kaviokuume ilme-nee tavallisimmin etukavioissa, jotka ovat lämpimät johtuen kavion sisäisestä veren-kiertohäiriöstä. Hevonen on haluton liik-kumaan, ja se pyrkii siirtämään painoa ta-kaosalleen seisomalla takajalat vatsan alla. Kaviokuumepotilasta ei saa liikuttaa, ja se tarvitsee välittömästi eläinlääkärin hoitoa. Paranemisennuste on usein huono.

Muita liiallisen energiansaannin aihe-uttamia oireita ja sairauksia ovat lihasjäyk-kyys ja -kipu sekä lannehalvaus. Lannehal-vaus, lihaskramppi ja yleinen lihasjäykkyys ovat aineenvaihdunnallisia sairauksia. Oi-reita ovat jäykkyys, köyrylanteisuus ja ki-peät lihasryhmät. Kramppivaiheessa hevo-nen ei suostu kävelemään, se huohottaa ja hikoilee. Vakavissa vaurioissa hevosella on

Kuva

: Ypä

jän

Hev

osop

iston

ark

isto

8.

virtsaamisvaikeuksia ja virtsa voi värjäytyä tummaksi, jopa kahvin väriseksi. Lievissä tapauksissa hoidoksi voi riittää ruokinnan tarkistus siten, että sokeri- ja tärkkelys-pitoisten rehujen määrää vähennetään. Vakavissa tapauksissa, joissa hevonen on selvästi kivulias ja sen liikkuminen on vai-keaa, tarvitaan eläinlääkärin hoitoa.

Liiallisen energiansaannin paras ennal-taehkäisy on oikein mitoitettu ja oikean-lainen ruokinta suhteessa valmennukseen. Myös säännöllinen liikunta ja huolellinen loppu- ja alkuverryttely ovat tärkeitä.

Hevosen terveydenhoito Hevosen perusterveydenhoitoon kuuluu päivittäisen hoidon yhteydessä terveyden-tilan tarkastus. Ainakin kilpahevosilta läm-pö on hyvä mitata päivittäin, jotta hevosen sairastuminen havaitaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Hevosen normaali-lämpö on noin 37–38 °C.

Kaikki hevoset on syytä rokottaa jäykkä-kouristusta eli tetanusta vastaan. Tetanus-rokotus annetaan perusrokotusten jälkeen kahden vuoden välein. Suurin osa hevo-sista kannattaa rokottaa myös influenssaa vastaan. Influenssarokote annetaan perus-rokotusten jälkeen tavallisimmin kahdesti vuodessa. Varsa rokotetaan ensimmäisen kerran puolen vuoden iässä. Kilpailevia ra-vihevosia koskevat rokotusmääräykset voi tarkistaa Suomen Hippoksesta ja kilpaile-via ratsuja koskevat tiedot Suomen Ratsas-tajainliitosta.

Sisäloiset ovat hevosella yleisiä, ja lois-häätölääkitys, ns. matolääke, tuleekin antaa hevoselle säännöllisesti. Nyrkkisääntönä on lääkitä aikuinen hevonen sisäloisia vastaan neljästi vuodessa. Varsoilla ja nuorilla hevo-silla sisäloisia esiintyy eniten, ja siksi nuorille hevosille sisäloislääkitys pitää antaa useam-min. Erityistä huomiota vaativat myös pi-hatossa ja suurissa laumoissa olevat hevoset.

Varmin tapa selvittää hevosen loistilanne on toimittaa hevosen ulostenäyte eläinlääkäril-le tutkittavaksi ja suunnitella loishäätöoh-jelma yhdessä eläinlääkärin kanssa.

Aikuisen hevosen hampaat vaativat säännöllistä hoitoa. Hampaisiin saattaa muodostua hammaspiikkejä, jotka vai-keuttavat syömistä tai aiheuttavat kipua. Yli kaksivuotiaiden hevosten hampaat tulisi tarkistaa vähintään kerran vuodessa ja raspata tarvittaessa. Jos hevosella on pu-rentavirheitä, voi raspaus olla tarpeen huo-mattavasti useamminkin.

Hevosta tulee lääkitä vain eläinlääkärin antamien ohjeiden mukaisesti. Kaikki he-voselle annetut lääkitykset, myös loishäädöt ja rokotukset, tulee kirjata ylös. Lääkityskir-janpidosta on käytävä ilmi lääkityn hevosen nimi, lääkkeen antopäivämäärä, lääkkeen nimi ja määrä, lääkkeen teurasvaroaika sekä lääkkeen myyjän nimi. Suomen Hippos ry on julkaissut hevosten lääkityskirjanpitoa varten vihkosen, jonka voi noutaa esim. raviradoilta tai tilata suoraan Hippoksesta. Kilpailevia ravihevosia koskevat lääkityk-siin liittyvät säännöt voi tarkistaa Suomen Hippoksesta, ja kilpailevia ratsuja koskevat tiedot Suomen Ratsastajainliitosta.

Jos hevonen sairastuu, sille on hankittava asianmukaista hoitoa. Äkillisissä sairasta-pauksissa yhteys kannattaa ottaa päivystä-vään eläinlääkäriin, joka on tavoitettavissa vuorokauden ympäri. Eläinlääkärin ja he-vosklinikoiden puhelinnumerot kannattaa ottaa selville jo etukäteen. Yliopistollisesta hevossairaalasta saa hätätapauksissa puhe-limitse neuvoja myös päivystysaikoina.

Kavioiden hoito Kaviot puhdistetaan päivittäin kavio-koukulla. Samalla tarkistetaan kavioiden kunto ja mahdollisten kenkien kiinnitys. Säännöllinen liikunta ja puhdas karsina ovat perusteita kavioiden kunnossa pysy-

9.

miselle. Jäisellä kelillä hevosen liukastelua vähentävät kenkiin kierrettävät hokit, ja lumen paakkuuntumista kavioihin estävät ns. tilsakumit.

Kavioiden kasvaminen liian pitkäksi tai niiden liiallinen tai epätasainen kuluminen aiheuttavat hevoselle mm. kipua ja jalan asentovirheitä. Jalan asentovirheet aihe-uttavat pahimmillaan vammoja jänteille ja nivelille. Kavion kasvu on yksilöllistä, mutta kavion ja kengän kulumiseen vai-kuttaa luonnollisesti pohja, jolla hevonen oleskelee ja liikkuu. Tavallisesti kavio vaatii vuolemista ja kengitystä noin 4–8 viikon välein. On tärkeää, että hevosen kavioiden hoito aloitetaan heti varsaiässä, varsan en-simmäisenä kesänä, jotta varsan jalka-asen-not ja jalkojen luusto kehittyy normaalisti. Samalla varsa tottuu kavioiden käsittelyyn. Pääsääntöisesti säännöllisessä käytössä olevat hevoset ja ponit tarvitsevat kenkiä estämään kavioiden liiallista kulumista.

Kavion vuoleminen ja kengitys edellyt-tää kokemusta ja taitoa, joten tehtävä on syytä antaa ammattitaitoiselle kengitysse-pälle. Kavion perusmekanismiin ja oman hevosen yksilölliseen kavionhoitoon kan-nattaa perehtyä esimerkiksi kengittäjän avustuksella.

Ulkoilu ja liikunta Eläinsuojelulaki velvoittaa huolehtimaan hevosen päivittäisestä ulkoilusta ja liikun-nasta. Toisaalta se kieltää hevosen liiallisen rasittamisen. Lain suositus on, että kesällä hevonen pääsisi päivittäin laitumelle. Pi-hatossa asuvat hevoset voivat itse päättää ulkoilunsa määrän. Tämä onkin hyvä vaih-toehto varsoille ja joutilaille hevosille.

Terve ja normaalisti kehittynyt varsa opetetaan tavallisimmin ajolle 1,5-vuotis-syksyllä ja ratsastukseen 3-vuotiaana. Ope-tusvaihe ei ole varsinaista valmennusta, vaan toistoihin perustuvaa lyhytkestoista

uusien asioiden opettelua. Opettaminen on aina kokeneen hevosihmisen tai am-mattilaisen työtä.

Kaikkien hevosten liikuttamisen tulee olla säännöllistä ja suunniteltua, kilpailu-suorituksiin tähdättäessä myös nousujoh-teista. Lepopäivät tai -jaksot kuuluvat aina asiaan, samoin riittävän vaihteleva liikunta.

Muun muassa haluttomuus, niskurointi, ylivireys, voimakas laihtuminen tai lihomi-nen ja huono hallittavuus voivat olla merk-kejä siitä, ettei liikunnan määrä tai laatu ole oikea. Ongelmiin on syytä puuttua nope-asti. Myös ruokinta ja hevosen terveys on syytä tarkistaa. Ontuvan tai muuten sairaan hevosen täytyy saada tarvitsemansa hoito ja lepo, eikä sitä tietenkään saa rasittaa.

Tuki- ja liikuntaelinsairauksien ehkäi-syssä hevosen asiantunteva valmennus on tärkeää. Hevosen rasituksen tulee kasvaa asteittain niin, että lihaksille ja jänteille jää aikaa vahvistua. Vammoja ehkäisee myös harjoitusalustojen oikeanlainen pohja sekä sopivat suojat ja varusteet.

Kuva

: Mic

hel P

orro

10.

Hevosen kanssa liikenteessä ja maastossaRatsastajan ja ajajan on hallittava perustai-dot hyvin, ennen kuin hän voi lähteä he-vosen kanssa maastoon. Varsinkaan lapsia ei saa päästää maastoon omin päin. Maas-tossa ja liikenteessä kannattaa opetella liikkumaan kokeneemman hevosihmisen opastuksella.

Kunnolliset ratsastusvarusteet ovat CE-merkitty turvakypärä, ratsastukseen tarkoi-tetut jalkineet ja käsineet. Lisäksi turvalii-vin ja turvajalustinten käyttöä suositellaan. Ajajan varusteisiin kuuluvat kypärä sekä käsineet. Hämärällä hevosen varustukseen kuuluvat heijastimet. Maastoon lähtiessä kannattaa tallilla kertoa muille minne on menossa ja milloin palaa. Puhelin on hyvä pitää mukana hätätapausten varalta.

Hevosen kanssa liikuttaessa tulee ottaa

huomioon muut teiden ja polkujen käyt-täjät. Autoilijoiden ja jalankulkijoiden lä-heisyydessä kuljetaan käyntiä. Jokamiehen oikeudella saa tilapäisesti ratsastaa toisen alueella, myös yksityistiellä. Säännöllinen ja ammattimainen ravivalmennus sen si-jaan vaatii luvan.

Hevonen ja kärry muodostavat hevosajo-neuvon, jonka liikkumista säätelee tieliiken-nelaki. Ratsastajan ja eläimen kuljettajan on soveltuvin osin noudatettava ajoneuvon kul-jettajaa koskevia säännöksiä (tieliikennelaki § 47). Ratsastaminen ja hevosajoneuvolla ajaminen on kielletty kuntopoluilla, ylei-seen käyttöön kunnostetuilla laduilla sekä urheilukentillä (järjestyslaki § 15).

Luvan kysyminen maanomistajalta on kohteliasta ja ehkäisee ongelmia – kysy ensin ja käytä alueita vasta luvan saatuasi. Hevosella liikkuminen ei ole sallittua piha-piirissä, taimikoissa, pelloilla, peltojen suo-

Kuva

: Ypä

jän

Hev

osop

iston

ark

isto

11.

ja-alueilla, hiihtoladuilla eikä kuntopoluilla. Teiden käyttöä on hyvä välttää kelirikkoai-kaan. Tervehdi muita liikkujia ja ole ystä-vällinen – edustat kaikkia hevosihmisiä.

Hevosen pitopaikkaHevosen pitopaikan on oltava riittävän tilava, suojaava, valoisa, puhdas ja turvalli-nen sekä mahdollisimman hyvin hevosen luontaiset tarpeet huomioon ottava. Hevo-sella tulisi aina olla lajitovereita. Hevosen on voitava seistä ja levätä luonnollisessa asennossa sekä liikkua ja nousta makuulta luonnollisella tavalla. Makuupaikan tulee olla kuivitettu, ja se on pidettävä puhtaana.

Pitopaikan ilmanvaihtoon tulee kiinnittää huomiota. Puutteellinen ilmanvaihto, minkä seurauksena tallin ilmassa on liikaa kosteut-ta ja haitallisia määriä pölyä sekä lantakaa-suja, altistaa hevosta hengitystiesairauksille. Lämpötilan ja valaistuksen on oltava eläin-suojassa pidettävälle hevoselle sopivat. He-vonen ei myöskään saa olla jatkuvasti alttiina melulle, joka ylittää 65 desibeliä.

31.12.2000 jälkeen käyttöön otetuille talleille on tarkat määräykset karsinoiden ja pihattojen koosta sekä tilojen korkeudesta. Karsinan ja pihaton koko määräytyy hevo-sen säkäkorkeuden mukaan. Tallin korkeu-den on oltava 1,5 kertaa hevosen säkäkor-keus, aina kuitenkin vähintään 2,2 metriä. Kaikkien tallien on täytettävä nämä mää-räykset viimeistään 1.1.2014. Pilttuiden – joiden käyttö on sallittua, mutta ei suosi-teltavaa – tilamääräykset koskevat kaikkia talleja jo nyt. (Hevosten pidolle asetettavat eläinsuojeluvaatimukset 14/EEO/1998)

Erikseen on määritelty pinta-alat varso-miskarsinalle, pilttuulle ja ryhmissä pidet-täville hevosille.

Maa- ja metsätalousministeriön julkai-semaan Tavoitteena terve ja hyvinvoiva hevonen -oppaaseen on koottu hevosen pitoon ja hyvinvointiin liittyvää eläinsuo-

jelulainsäädäntöä. Esitteen voi tilata Elin-tarviketurvallisuusvirastosta (Evira).

Esim. Yksittäiskarsinoiden vähimmäispinta-alat

Tarha ja laidun

Hevoselle on tärkeätä, että se saa liikkua vapaana laumassa tai laumamaisissa olo-suhteissa varsinaisen työnteon lisäksi. Kui-tenkin mitä useamman tunnin hevonen tekee työtä päivässä (esim. työ- tai vael-lushevoset), sitä pienempi on tarhaamisen merkitys sen ulkoilulle.

Tarhan minimikoosta ei ole sääntöä, mutta suositus on vähintään 500–1000 ne-liötä. Tarhassa hevosella tulee olla tarvitta-essa säänsuoja epäsuotuisia sääolosuhteita vastaan. Mikäli ilman valvontaa tapahtuva tarhaus on kokopäiväistä tai kestää useita tunteja päivässä, tulee tarhassa olla vähin-tään kolmiseinäinen säänsuoja.

Useampia hevosia yhdessä tarhatessa täytyy lauman alempiarvoisilla olla tilaa väistää ylempiarvoisen hevosen uhkaavaa käyttäytymistä. Tarhan pohjan sekä kulku-reittien täytyy olla turvalliset ja pysyä riit-tävän kuivina. Tarhan pohjan tulee kestää hevosten liikkumista erilaisissa sääolosuh-teissa. Tarhasta kerätään säännöllisesti pois lanta ja mahdolliset korsirehun tähteet. Aitamateriaalin tulee olla hevoselle turval-lista ja kestävää. Piikkilankaa ei saa käyttää aitamateriaalina, ja myös valvomaton lieas-sa pito on kielletty.

Hevosen säkäkorkeus enintään 1,08m>1,08m, mutta enintään 1,30m>1,30m, mutta enintään 1,40m>1,40m, mutta enintään 1,48m>1,48m, mutta enintään 1,60m>1,60m

K arsinan pinta-ala4,0 m2

5,0 m2

6,0 m2

7,0 m2

8,0 m2

vähintään 9,0 m2

12.

Hevosen on suositeltavaa päästä kesäai-kaan päivittäin laitumelle. Hevosta kohden laidunalaa varataan 0,25–0,5 ha. Ennen laitumelle laskua hevonen totutetaan lai-dunnurmeen samoin kuin mihin tahansa uuteen rehuun. Jos laidunnus on ympä-rivuorokautista, täytyy hevosten kunto ja juomaveden riittävyys tarkistaa päivittäin. Laidunnurmen laatua ja määrää tulee seu-rata. Mikäli ruoho käy vähiin tai hevosta käytetään aktiivisesti, tulee hevoselle antaa lisärehua.

Laitumen kunnosta huolehditaan niit-tämällä hevoselle kelpaamattomat rehulai-kut sekä poistamalla laitumelle kertyneet lantakasat. Laitumen käyttöä tehostaa lai-tumen jakaminen useampiin lohkoihin ja hevosten kierrättäminen lohkolta toiselle sitä mukaa kuin rehun määrä lohkolla vä-henee. Laitumet tulee aika ajoin myös uu-distaa eli kyntää ja kylvää uudelleen. Näin vähennetään loistartuntojen määrää.

Oma talliOmaa tallia suunniteltaessa on tärkeää olla yhteydessä kunnan rakennusvalvonta- ja ympäristöviranomaisiin, jotta rakentamis-ta ohjaava lainsäädäntö ja kuntakohtaiset määräykset voidaan ottaa ajoissa huomioon. Tallien rakennus-, muutos- tai laajennuslu-pia myönnettäessä huomioidaan rakennus- ja ympäristömääräysten lisäksi myös mm. eläinsuojelulaki ja naapuruussuhdelaki. Lupia ja ympäristövaikutuksia mietittäes-sä kartoitetaan myös mm. varasto-, tarha-, ratsastuskenttä-, lantala- ja parkkitilojen tarve. Esimerkiksi sijainti taajama-alueella, pohjavesialueella tai vesistön läheisyydessä asettavat omat rajoituksensa ja vaatimuk-sensa. Oleellinen tieto on hevosten luku-määrä käytettävissä olevaa maa-aluetta kohti. Ympäristöministeriön julkaisemassa Hevostallien ympäristönsuojeluohjeessa kerrotaan lantaloille ja lannan varastoinnil-

Kuva

: Ypä

jän

Hev

osop

iston

ark

isto

13.

le sekä tarhojen ja pihattojen lantahygieni-alle asetetuista vaatimuksista.

Jos tallissa on vähintään kuusi täysikas-vuista hevosta tai hevosen pito on ammat-timaista, tulee tallin pidosta tehdä ilmoitus lääninhallitukselle.

VarusteetHevosen varusteiden kuten riimun, suit-sien, valjaiden, satulan, loimien ja suojien, tulee olla hevoselle sopivia. Liian pienet ja epäsopivat varusteet saattavat aiheuttaa hankaumia ja kipua. Rikkinäiset varusteet puolestaan ovat turvallisuusriski. Apuna so-pivien varusteiden hankinnassa kannattaa käyttää asiantuntijaa. Nahkavarusteet vaati-vat huoltamista nahanhoitoaineilla, jotta ne säilyttävät kestävyytensä. Muovit ja kankai-set materiaalit on helppo pestä vedellä. Sa-tula on arvokas varuste, ja sen täytyy sopia hyvin hevosen selkään. Satula vaatii perus-

puhdistuksen lisäksi aika ajoin kunnontar-kistuksen satulasepällä. Hevosen puhdis-tusvälineet kuten harjat ja suat kaipaavat nekin säännöllisesti pesua ja uusimista.

Kiinnittämällä huomiota ratsastajan, aja-jan ja hevosenhoitajan varustukseen, voidaan helposti ehkäistä niin pienempiä kuin vaka-vampiakin vammoja. Perusvaruste lajista riippumatta on kypärä. Tallikäyttöön kan-nattaa hankkia kunnon käsineet sekä tuke-vat kengät, joissa on pitävä pohjakuviointi.

Ratsastuksen lajit Ratsastuksen valtakunnallisen keskusjärjes-tön Suomen Ratsastajainliiton alaisuuteen kuuluu kymmenen eri lajia. Perinteisiä laje-ja ovat olympialajit: koulu-, este- ja kenttä-ratsastus. Niiden opetus kuuluu useimpien ratsastuskoulujen opetusohjelmaan. Muita ratsastuslajeja, kuten islanninhevos-, vael-lus-, lännen- ja matkaratsastusta, on mah-

Kuva

: Suv

i Sai

kkon

en

14.

dollisuus harrastaa niihin erikoistuneilla talleilla. Vikellys on voimistelua hevosen selässä, ja valjakkoajossa hevosta ohjas-tetaan kärryiltä. Lisäksi voidaan järjestää mm. hiihtoesteratsastuskilpailuja ja lauk-kakilpailuja. Hevosten näyttelytoiminta kuuluu Suomen Hippoksen alaisuuteen.

Ratsastus sopii myös erityisryhmille, ja sitä voidaan käyttää monipuolisesti terapi-atarkoituksiin.

Kaikkia lajeja yhteisesti koskevat kilpai-lusäännöt on koottu Suomen Ratsastajain-liiton yleiseen sääntöosaan. Lisäksi jokai-sella lajilla on omat lajikohtaiset sääntönsä. Nuorille ratsastajille suositellaan eri lajien monipuolista harjoittelua ennen erikoistu-mista. Ratsastuksessa kilpaillaan useilla eri tasoilla. Alin taso on kilpailuharjoitus, josta mahdollisesti edetään seura-, alue-, kansal-liselle ja kansainväliselle tasolla.

Kilpaileminen edellyttää ratsastajalta tai valjakkokuskilta SRL:n jäsenyyttä ja seura-tasolta ylöspäin erilaisia lisenssejä. Hevo-sella tulee olla EU-passi ja SRL:n myön-tämä kilpailunumero, tai sen tulee olla rekisteröity Suomen Hippoksessa. Lisäksi peritään hevoskohtainen vuosimaksu. SRL ylläpitää internetissä sähköistä kilpailupal-

velua. Siellä julkaistaan alue- ja kansallinen kilpailukalenteri sekä kilpailujen tulokset. Kilpailupalvelussa on myös hevos- ja rat-sastajakohtaiset rankingit.

SRL hyväksyy ja valvoo jäsenratsastus-koulujensa sekä harraste- ja yksityistalliensa toimintaa. Hyväksyntä perustuu kriteerei-hin, joiden mukaan toiminnasta vastaavat ammattilaiset, soveltuvilla hevosilla ja tur-vallisissa puitteissa. Hyväksytyillä talleilla tai ratsastusseurojen järjestämissä tilaisuuksissa SRL:n jäsenten on mahdollista suorittaa erilaisia ratsastus- ja hevostaitomerkkejä.

Raviurheilun muodot Suomen Hippos on raviurheilun ja hevos-kasvatuksen keskusjärjestö, joka vastaa lajin valtakunnallisista toiminnoista. Suomessa on rekisteröityjä ammatti- ja harrastajaval-mentajia, joiden koulutuksesta ja lisenssi-järjestelmästä vastaa Suomen Hippos. Jotta harrastajavalmentaja voi ilmoittaa hevosen tai ponin ravikilpailuihin, hänellä tulee olla voimassa oleva harrastajavalmentajalisens-si. Hevosen tai ponin valmentaminen ja hoitaminen vaatii pitkäjänteistä työtä sekä monipuoliset valmennusolosuhteet.

Kuva

: Tiin

a Sa

ranp

ää

15.

Raveja järjestetään eri puolilla Suomea lähes vuoden jokaisena päivänä. Ravikil-pailuissa noudatetaan Suomen Hippoksen ravikilpailusääntöjä. Tavanomaisten kärry-lähtöjen lisäksi Suomessa ajetaan monté- eli raviratsastuslähtöjä sekä poniraviläh-töjä. Monté-lähdöt ajetaan normaaleina totolähtöinä raveissa ja niissä ovat voimassa pääosin samat säännöt kuin kärrylähdöissä. Ravikilpailuissa hevosen ohjastajalla on ol-tava voimassa oleva C-ajolupa, jonka suo-rittamiseen vaaditaan vähintään 16 vuoden ikä ja riittävä taito hevosen käsittelyssä. Ajolupakursseja järjestetään raviradoilla.

Nuoriso- ja poniravitoiminnan tarkoi-tuksena on tarjota nuorille mahdollisuus harrastaa raviurheilua turvallisesti ja ohja-tusti. Lähes jokaisella maakuntaradalla toi-mii nuorisoravikerho. Eri puolilla Suomea toimii Suomen Hippoksen alaisia ponira-vikouluja, jotka tarjoavat laadukasta ja tur-vallista toimintaa. Poniravikilpailuja järjes-tetään normaaliravien yhteydessä ja myös erillisinä poniraveina. Ponilähtöjä ajetaan sekä kärry- että montélähtöinä ja niissä vaaditaan P-ajolupa. P-ajolupakurssin voi suorittaa 10–18 -vuotias nuori.

Näyttelytoiminta Hevosjalostuksen tavoitteena on parantaa hevosten perinnöllistä laatua. Jalostettavat ominaisuudet määräytyvät hevosten käyt-tötarkoituksen mukaan. Jalostustavoitteet ja niiden saavuttamiseksi asetetut keinot on määritelty eri rotujen jalostusohjesään-nöissä, jotka julkaisee Suomen Hippos. Jalostusohjesäännöissä asetettuja vaati-muksia toteutetaan käytännössä Suomen Hippoksen järjestämissä näyttelyissä, joissa kantakirjataan aikuiset hevoset ja annetaan varsoista rakennearvostelu. Kantakirjaan hyväksytty hevonen täyttää jalostushevosen vaatimukset suorituskyvyn, rakenteen, ter-veyden ja kestävyyden suhteen. Kantakirja-tut oriit ja tammat ovat rotujensa parhaita edustajia sekä jalostustavoitteiden mukaisia seuraavan sukupolven vanhempia. Oriiden osalta valinta on tiukempaa, koska niillä on mahdollisuus jättää moninkertainen määrä jälkeläisiä tammoihin nähden.

Terveys- ja kestävyysominaisuudet ovat edellytyksiä sille, että hevosta pystytään käyttämään täysipainoisesti. Näiden omi-naisuuksien huomioon ottaminen jalostus-valinnassa on sekä eettisesti että taloudelli-

Kuva

: Elin

a Pa

avol

a

16.

sesti perusteltua. Hevosten heikko terveys ja kestävyys alentavat hevosen käyttöarvoa ja lisäävät hevosen pidon kustannuksia.

Eri hevos- ja ponirotuja edustavat ro-tuyhdistykset järjestävät myös aktiivisesti näyttelyitä omille roduilleen. Näissä näyt-telyissä on mahdollisuus tutustua parem-min eri rotujen erityispiirteisiin.

KuljetusHevosten kuljetuksessa on huomioitava hevosten, kuljettajan ja kyydissä olevien henkilöiden sekä muun tieliikenteen tur-vallisuus. Hevosta tulee kuljettaa ainoas-taan hevoskuljetukseen rekisteröidyllä kul-jetusvälineellä.

Hevosen matkavarustukseen kuuluvat tukeva riimu ja riimunvarsi. Hevosen jalat tulee suojata tarvittaessa kuljetussuojilla. Kylmällä ilmalla hevonen suojataan loimel-la. Hevosten käyttäytyminen lastauksessa ja kuljetuksessa vaihtelee hevosen kokemus-ten mukaan. Kokemattoman kuljettajan tai

hevosenomistajan kannattaa ehdottomasti pyytää ammattilaisen tai muun kokeneem-man apua ja opastusta lastaukseen ja kulje-tukseen. Vaihtoehtoisesti kuljetus voidaan antaa hevoskuljetusyrityksen tehtäväksi. Kuljettajan on tärkeää hallita ennakoiva ja rauhallinen ajotapa.

Hevosen hyvinvoinnista tulee huolehtia matkan aikana. Mikäli kuljetusmatka on pitkä, tulee pitää taukoja, jolloin tarkiste-taan hevosen kunto ja tarjotaan sille vettä. Myös kuljetusvälineen ilmanvaihdosta on huolehdittava. Hevosen tulisi pysyä mat-kan aikana rauhallisena. Potkiminen ja rauhaton käyttäytyminen ovat merkkejä siitä, että hevonen on tyytymätön oloonsa.

Eläinten kuljetukselle asetetuissa eläin-suojeluvaatimuksissa (maa-ja metsätalous-ministeriön päätös) kerrotaan yksityis-kohtaisesti kuljetusajoneuvoille asetetuista vaatimuksista ja kuljetusolosuhteista, mm. kuljetettavan hevosen ruokinnasta ja tark-kailusta. Sairasta tai vahingoittunutta he-vosta saa kuljettaa vain eläinlääkärin lu-

Kuva

: Elin

a Pa

avol

a

17.

valla. Sairaan, heikon tai tiineen hevosen sekä varsan kuljetuksessa on noudatettava erityistä varovaisuutta.

Kuljetusajoneuvoista, ajoneuvoyhdis-telmistä ja niiden painorajoista sekä kat-sastuksista ja ajokorttiluokista määrätään tieliikennelaissa. Neuvontaa ja tietoa saa Ajoneuvohallintokeskuksesta.

Eläinsuojelu Eläinsuojelulain tarkoituksena on suojella eläimiä kärsimykseltä, kivulta ja tuskal-ta. Lain avulla pyritään myös edistämään eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua. Eläintenpidossa on edistettävä eläin-ten terveyden ylläpitämistä sekä otettava huomioon eläinten fysiologiset tarpeet ja käyttäytymistarpeet. Hevosia koskevat eläinsuojelusäädökset on koottu maa- ja metsätalousministeriön oppaaseen Tavoit-teena terve ja hyvinvoiva hevonen. Myös Suomen Hippoksen ja Suomen Ratsasta-jainliiton kilpailusäännöt tähtäävät hevo-sen hyvinvoinnin varmistamiseen.

Tallien ympäristömääräykset eivät kuulu eläinsuojelusäädöksiin, mutta hyvin hoidettu ympäristö edesauttaa hevosen hyvinvointia.

Eläinsuojeluviranomaisia ovat kunnan- ja kaupungineläinlääkärit, monissa kun-nissa myös terveystarkastajat, läänin-, raja-, ja tarkastuseläinlääkärit sekä poliisi. Suo-men Eläinsuojeluyhdistyksellä on yli sata vapaaehtoista eläinsuojeluvalvojaa, jotka tekevät yhteistyötä viranomaisten kanssa. Ilmoituksen havaitsemastaan epäkohdasta eläinten pidossa tai kohtelussa saa halutes-saan tehdä nimettömänä.

Vakuutukset Hevosen voi vakuuttaa erilaisilla vakuutus-turvilla. Henkivakuutus korvaa, jos hevonen kuolee, katoaa tai on eläinlääkärin määräyk-sellä lopetettava sairastumisen tai tapatur-

maisen vammautumisen takia. Eläinlääkä-rikuluvakuutus kattaa eläinlääkärikuluista aiheutuneita kustannuksia vakuutusehtojen mukaisissa tapauksissa. Syntymättömän si-kiön voi vakuuttaa, ja henkivakuutukseen voi liittää turvan hevosen käyttöominai-suuden menettämisen varalta. Vakuutta-essa kannattaa pyytää tarjous useammasta vakuutusyhtiöstä ja vertailla hinnan lisäksi myös vakuutusehtoja. Vakuutukset korvaa-vat ehtojen mukaiset tapaukset, joten tutus-tu ehtoihin huolella. Hevosen voi vakuuttaa sen käyvästä arvosta.

Vastuuvakuutus korvaa ulkopuoliselle aiheutuneita henkilö- tai esinevahinkoja. Talliyrityksillä on pääsääntöisesti yrityksen vastuuvakuutus, joka voi korvata hevosen aiheuttamia vahinkoja. Vastuuvakuutuksen voi ottaa myös hevoselle, jolloin se korvaa kyseisen hevosen aiheuttamat korvaukseen oikeuttavat vahingot. Kannattaa muistaa, että vastuuvakuutus korvaa vain ulkopuo-liselle aiheutuneet vahingot, ei esimerkiksi hevosen omistajalle, hoitajalle tai haltijalle (esim. tallinpitäjä) tai heidän omaisuudel-leen aiheutuneita vahinkoja. Vastuuva-kuutus korvaa pääsääntöisesti silloin, kun aiheuttaja on siitä lain mukaan korvausvel-vollinen. Kannattaa myös harkita, tarvit-seeko arvokkain irtaimisto (merkkisatula, kilpakärryt tms) vakuuttaa esim. varkaus- ja rikkovakuutuksella.

Ravikilpailuihin osallistuvilta hevosilta ja poneilta vaaditaan pakollinen kilpailu-vakuutus, jonka Suomen Hippos laskuttaa automaattisesti. Vakuutus on voimassa kil-pailuaikana kilpailupaikalla.

Hevosten kanssa harrastaessa kannattaa vakuuttaa myös itsensä. Tapaturmavakuu-tus on hevosten kanssa harrastaessa eh-doton! Suomen Ratsastajainliiton alaisten ratsastusseurojen jäsenet ja SRL:n hyväk-symien ratsastuskoulujen ja harrastetallien ratsastajat ovat vakuutettuja tapaturmava-kuutuksella (v. 2007).

18.

Hevosesta luopuminen Hevosesta huolehditaan ja kannetaan vas-tuu läpi sen elinkaaren. Hevosen omistajan elämäntilanne saattaa ajan kuluessa muut-tua, eivätkä aika ja rahat ehkä enää riitäkään oman hevosen pitämiseen. Terveelle ja teh-täväänsä soveltuvalle hevoselle saattaa löytyä uusi koti myynnin tai vuokrauksen kautta.

Joskus on tehtävä päätös hevosen lo-pettamisesta. Syitä hevosen lopettamiseen voi olla monia, esimerkiksi sairaus, vamma tai sopimattomuus käyttötarkoitukseen-sa. Vaikka päätös hevosen lopettamisesta tuntuukin vaikealta, omistajan täytyy pys-tyä ajattelemaan hevosen parasta. Tukea ja apua lopettamispäätökseen saa eläinlää-käriltä. Päätöstä lopettamisesta ei hevosen hyvinvoinnin kannalta saa pitkittää.

Hevosen lopetus on suoritettava siten, että eläimelle ei aiheudu tarpeetonta kipua tai kärsimystä.

Eläinlääkäri voi lopettaa hevosen lää-keaineilla tai hevonen voidaan viedä teu-rastettavaksi. Hevosen saa myös lopettaa

aivoihin ampumalla. Ampujalla täytyy olla lupa ja taito aseen käyttöön.

Hevosen voi haudata omalle maalle kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen luvalla alueen erityispiirteet huomioiden. Mikäli tallilla ei ole hautaamismahdolli-suutta, voi hautapaikkaa tiedustella oman kunnan viranomaisilta. Kuollut hevonen voidaan myöskin hävittää eläinjätteen kä-sittelylaitoksen kautta.

Jos hevonen lopetetaan hevosia vas-taanottavassa teurastamossa, sillä tulee olla mukanaan rekisteriasiakirja, josta se voidaan tunnistaa ja josta voidaan tarkis-taa sille annettujen lääkkeiden varoajat. Teurastettavaksi vietävässä hevosessa ei saa olla lääkejäämiä.

Hevosen pidosta aiheutuvat kustannukset

Hevosesta aiheutuvat kustannukset kan-nattaa arvioida mahdollisimman tarkkaan

Kuva

: Suv

i Sai

kkon

en

19.

jo ennen hevosen hankintaa. Aloittelevan hevosenomistajan on turvallisinta hakea hevoselle sellaista tallipaikkaa, jossa on mahdollista saada kokeneemman hevosih-misen apua hevosenhoidossa. Käytännössä tämä tarkoittaa tallipaikan vuokraamista hevosyrittäjältä.

Hevosen suurin yksittäinen menoerä on tallivuokra. Tallivuokran määrään vaikut-tavat oleellisesti tallin sijainti sekä palve-lutarjonta. Hintoja lisäävät mm. valmen-nus- ja maneesikustannukset. Tallivuokrat vaihtelevat ratsutalleilla keskimäärin 200:sta 600 euroon ja ammattivalmentajien ravitalleilla 500:sta 800 euroon. Tallivuok-raan sisältyvät yleensä hevosen perusrehut, karsinan puhdistus ja tarhaus. Ravitalleilla edellä mainittuun vuokraan kuuluvat myös valmennus ja kengitys. Kustannuksissa kannattaa huomioida myös tallille tapah-tuvista matkoista aiheutuvat kulut. Halvin ratkaisu ei välttämättä ole käytännössä se turvallisin ja mieleisin vaihtoehto.

Esimerkkilaskelmassa eläinlääkärikulut tulevat hevosen perushoidosta. Kulut nou-sevat merkittävästi, jos hevonen sairastuu. Esimerkiksi ontumatutkimukset klinik-kaolosuhteissa maksavat helposti useita satoja euroja. Vaativammat hoidot kuten ähkyhoidot, leikkaukset ja tähystykset ovat huomattavasti kalliimpia.

Ratsuhevosen kustannuksia lisää, jos harrastus on tavoitteellista ja hevosen kanssa käydään valmennuksissa. Ratsas-tuskilpailuissa kustannuksia koituu mm. kilpailuluvasta, kilpailujen lähtömaksuista ja hevosen kuljetuksesta.

Ravihevosen kilpailukustannukset ker-tyvät kuljetuskuluista ja ajajalle maksetta-vista palkkioista. Kuljetuksista vastaa ylei-simmin valmentaja tai kuljetusliike, jolloin kilometrikorvaus on yleensä 0,14–0,35 e/km. Ajajalle maksettava ajopalkkio on ajajakohtainen. Palkkiot saattavat vaih-della 17–20 euroon, jonka lisäksi ajajalle maksetaan sopimuksen mukaan 10–15 % voittosummasta.

Tallia valittaessa kannattaa kiinnit-tää huomiota tallilla käytettävien rehujen laatuun sekä tallirakennuksen, tarhojen ja harjoittelupaikkojen kuntoon ja turvalli-suuteen. Toisaalta kannattaa miettiä, tarjo-aako talli riittävät puitteet mielekkääseen hevosharrastuksen. On suositeltavaa tehdä talliyrittäjän kanssa kirjallinen hoitosopi-mus, jossa luetellaan palvelut, jotka talli-vuokra kattaa.

Tallin pito yrityksenä vaatii erittäin tar-kat kulu- ja kannattavuuslaskelmat jo rahoi-tuksen järjestämiseksi. Harrastusmainenkin hevosen pito omassa tallissa maksaa paljon enemmän kuin pelkät perushoidon kustan-nukset. Kustannuksia kertyy mm. rehuista, sähköstä, vedestä, kuivikkeista, lantahuol-losta, tarhojen ja harjoitusalustojen sekä tallirakennuksen kunnossapidosta, lisäksi mahdollisesti tarvittavasta työvoimasta.

Hevosesta aiheutuvia muita kustannuksia:

•Lisärehut: kivennäiset, vitamiinit 30 e/kk, 360 e/v

•Kengitykset: n. 70 e/kerta, 6 viikon välein 50 e/kk, 600 e/v

•Eläinlääkärikulut (2 rokotusta, raspaus, ontumatutkimus) 54 e/kk, 650 e/v

•Madotukset (4 kertaa vuodessa, 2 reseptilääkettä) 7 e/kk, 80 e/v

•Vakuutukset (perushenkivakuutus ja laaja eläinlääkärikulu-vakuutus jos hevosen arvo 5000 e) 30 e/kk, 350 e/v

•Varusteet 42 e/kk, 500 e/v

Yhteensä 2 540 e/vYht jos tallivuokra 450 e/kk, 7 940 e/v

20.

KIRJALLISUUS JA OPPAATHevonen, ensimmäinen oppaani. Kaimio Tuire ja Tallberg Minna. WSOY 2006. 174 s.Hevosen kanssa. Kaimio Tuire ja Tallberg Minna. WSOY 2004. 643 s.Hevosen ruokinta ja hoito. ProAgria Maaseutukeskusten Liiton julkaisuja no 991, Tieto tuottamaan 101, 2003. 125 s.

Hevoset ja työturvallisuus – turvallinen työskentely hevosten kanssa. Työturvallisuuskeskus 2005. 64 s.

Hevoskaupan käsikirja. Lehtola Pauliina ja Wegelius Christopher. Tietosanoma Oy 2005. 185 s.

Hevoskehämateriaali. Hevosten maaseutu 2-hanke. Laurea Ammattikorkeakoulu 2004. 52 s.

Hevostaitokansio. Suomen Ratsastajainliitto ry 2002. 158 s.Hevostallien ympäristönsuojeluohje 4.11.2003. Ympäristöministeriön moniste 121. Ympäristöministeriö 2003. 39 s.

Hevostalouden kannattavuuslaskelmaHirvonen Päivö. Hämeen ammattikorkeakoulu 2000.Hevosten valmennusfysiologian perusteet. Kinnunen Susanna, Heiskanen Minna-Liisa, Mäenpää Pekka ja Lehmuskero Arja. Hevostietokeskus 2003. 44 s.

Kengitysopin käsikirja. J.L. Fabritius. Karprint 2003, näköispainos vuodelta 1954. 236 s.

Keinoemo-opas. Suomen Hevosenomistajien Keskusliitto 2002. 6 s. Tulostettavissa www.shkl.net.

MTT 2006. Rehutaulukot ja ruokintasuositukset [verkkojulkaisu]. Jokioinen: Maa- ja elintarviketalouden tutkimus-keskus. Julkaistu 14.2.2006, [viitattu 1.2.2007]. Saatavissa: www.agronet.fi/rehutaulukot/.

Navetasta talliksi. Halonen Juhani. Hevostietokeskus 2005. 65 s.

Ratsastuskeskusten suunnittelu- ja rakentamisopas. Opetusministeriö Liikuntapaikkajulkaisu 86. Ope-tusministeriö ja Rakennustieto Oy 2005. 176 s.

Raviponiopas. Suomen Poniraviyhdistys 2003. 19 s.Ruokinnalla tuloksiin 3. Lillkvist Anneli. Hevosfakta Oy 2002. 307 s.Tamma ja varsa. Heiskanen Minna-Liisa. Hevostietokeskus 1998, Julkaisuja 1. 41 s.Suomenhevonen. Saastamoinen Markku (toim). Suomen Hippos ry 2007. 248s.Tavoitteena terve ja hyvinvoiva hevonen. Elintarvike- ja terveysosaston julkaisuja 3/2004. Maa- ja metsätalousministeriö 2004. 22 s.

Terve ja sairas hevonen: sairauksien ehkäisy ja hoito. Pettersson Harry ja Green Bert. Otava Kustannusosakeyhtiö 2005. 250 s.

Uudet talliratkaisut. Heiskanen Minna-Liisa ja Lehmuskero Arja. Hevostietokeskus 2005, Julkaisuja 8. 103 s.

Uusi hevosenomistajan käsikirja. Andersson Ingrid ja Lindberg Charlie. Karisto Oy 2003. 159 s.

Uusi ravihevosen hoito ja valmennus, osat 1 – 4. Greene Curt, Boring Norman Chris ym. Suomen Hevosurheilulehti Oy 2000.

Varsominen – Tamman kiimasta varsan vierotukseen. Holmsted S., Magnusson-Falk M. ja Peterson-Brodda L. WSOY 1991.

Virus vieköön. Heiskanen Minna-Liisa. Hevostietokeskus 1999, Julkaisuja 2. 32 s.

LINKIT Equinelife hevostutkimushanke aiheina ympä-ristö, turvallisuus ja hyvinvointi, www.equinelife.fiHevosalalle suunnattuja tietopaketteja, www.hevosyrittaja.fiSuomen Kengityssepät ry, www.suomenkengityssepat.fi Yliopistollisen Eläinsairaalan Ystävät ry, www.elainsairaalanystavat.com

Lähteet ja lisätietovinkit

21.

LAINSÄÄDÄNTÖ www.finlex.fi, www.evira.fiEläinsuojelulaki 247/1996 myöhempine muutoksineenEläinsuojeluasetus 396/1996 myöhempine muutoksineen Eläinten kuljetukselle asetettavat eläinsuojelu-vaatimukset, maa- ja metsätalousministeriön päätös 27/EEO/1996

Hevosten pidolle asetettavat eläinsuojeluvaati-mukset, maa- ja metsätalousministeriön päätös 14/EEO/1998

Nisäkäs- ja lintulajeihin kuuluvien tuotanto-eläinten lopettamiselle asetettavat eläinsuoje-luvaatimukset, maa-ja metsätalousministeriön päätös 18/EEO/1996

YHTEYSTIETOJA Suomen Eläinsuojeluyhdistys ryKotkankatu 9, 00510 Helsinki, puh. 09-877 1200, www.sey.fiSuomen Hevosenomistajien Keskusliitto ryVermon ravirata, PL 56, 02601 Espoo, puh. 09-5413472, www.shkl.net SHKLn paikallisyhdistykset järjestävät mm. alueellista koulutusta, matkoja sekä toimivat alueensa hevosenomistajien edunvalvojina, yhteystiedot Suomen Hevosenomistajien Keskusliitosta.

Suomen Hippos ryTulkinkuja 3, 02650 Espoo, puh. 020 760 500, www.hippos.fi Hevosjalostusliitot palvelevat mm. hevosten rekisteröintiin ja hoitoon liittyvissä asioissa, yhteystiedot Suomen Hippoksesta

Suomen Ratsastajainliitto ryRadiokatu 20, 00093 SLU, puh. 09-229 4510, www.ratsastus.fi. SRL:n aluejaostot palvelevat hevosten ja ratsastajien kilpailulupa-asioissa, yhteystiedot Suomen Ratsastajainliitosta

ElintarviketurvallisuusvirastoMustialankatu 3, 00790 Helsinki, puh. 020 772 003, www.evira.fi

Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta Yliopistollinen eläinsairaala, Viikintie 49, 00014 Helsingin yliopisto, puh. 191 57350, päivystys 191 57351, www.vedmed.helsinki.fi

Hevostietokeskus Neulaniementie 5, 70210 Kuopio, www.hevostietokeskus.fi

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Hevostalous Varsanojantie 63, 32100 Ypäjä, puh. 02-763 6560, www.mtt.fi

Maa- ja metsätalousministeriöPL 30, 00023 Valtioneuvosto, puh. 09-160 01, www.mmm.fiMaa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto – MTKPL 510, 00100 Helsinki, puh. 020 4131, www.mtk.fiProAgria Maaseutukeskusten LiittoPL 251, 01301 Vantaa, puh. 020 7472 400, www.proagria.fiYmpäristöministeriö PL 35, 00023 Valtioneuvosto, puh. 09-160 07, www.ymparisto.fi

TÄRKEÄT YHTEYSTIEDOT:

Hätäkeskus

Oman alueen kunnaneläinlääkäri

Tallin lähimmät eläinlääkärit ja hevosklinikat

Kannen kuva: Johanna Rautio, oppaan ulkoasu: Milla Saarikko

22.

On etenemisesi käyntiä, laukkaa, ravia tai esteiden ylitse hyppäämistä,

osaavan kumppanin kanssa se on varmaa ja harkittua.

Ylitä kanssamme yrittämisen esteitä ja saat hyvät lähtökohdat yrityksellesi. Meiltä saat

myös ratkaisuja käytännön asioihin: miten pidät talouden vakaana ja hoidat

veroilmoitukset ajallaan ja oikein kuntoon, miten rakennat tallit, maneesit, lantalat ja

pidät ympäristöasiat ojennuksessa, miten ruokit taloudellisesti ja tehokkaasti eläimet ja

huolehdit niiden hyvinvoinnista ja terveydestä, miten tuotat hevosillesi taloudellisesti

ja kannattavasti rehua pelloiltasi. Kaikki tämä yhdestä ja samasta paikasta.

Seuraa myös koulutustarjontaamme nettisivuiltamme.

Ota yhteyttä jo tänään! www.proagria.fi tai www.agronet.fi

SERTIFIOITUORGANISAATIO

ISO 9001

ProAgria Maaseutukeskusten ja ProAgriaMaaseutukeskusten Liiton laatujärjestelmälleon myönnetty ryhmäsertifikaatti.

ProAgria – Menestyksen mahdollisuuksia

Mitenratsastat menestyväänliiketoimintaan?

Kuv

a pl

ugi.f

i

23.

OMISTATKO HEVOSEN?LIITY JÄSENEKSI!Suomen Hevosenomistajien Keskusliitto ry tarjoaa jäsenilleen mm.- Neuvontapalveluja - Alennuksia- Hevosenomistaja-lehden 4 kertaa vuodessa- Ilmaisen sisäänpääsyn useimmille raviradoille

Toimintamuotojamme ovat mm. - Keinoemovälitys - Kilpailujen järjestäminen - Tapiola Cup - Amatööriohjastajien SM- Edustus Suomen Hippoksen valiokunnissa

Suomen Hevosenomistajien Keskusliitto ry Puhelin 09 5413 472 Sähköposti shkl@kolumbus.fi

WWW.SHKL.NET - www.shkl.net - WWW.SHKL.NET - www.shkl.net - WWW.SHKL.NET

Hyväksytyillä ratsastuskouluilla opetetaan ratsastusta alkeista lähtien.Harrastetalli voi erikoistua johonkin tiettyyn lajiin tai hevosmatkailuun.Yksityistalli tarjoaa asiakkaille palveluita asiakkaiden omistamillahevosilla. Hyväksynnässä painotetaan mm. turvallisia olosuhteita,opetuksen tasoa, hevostaitoja sekä hevosten hyvinvointia.

Tutustu hyväksyttyihin talleihin osoitteessa:www.nouseratsaille.fi

Nouse ratsailleSuomen Ratsastajainliiton hyväksymällä tallilla

24.