2

3

Sisällysluettelo

PääkirjoitusAmanda Liimatainen s.5

s.6

s.8

s.10

s.11

s.12

s.13

Toimituksen esittelyAmanda Liimatainen, Johanna Jaakkola, Marita Takatalo,

Raisa Kiikeri, Eemeli Metsola & Sandro Wüthrich

5 tuntia tukista paperiksiRaisa Kiikeri

Saavumme InkeroisiinEemeli Metsola

Dinosauruksia Inkeroisissa!!!Eemeli Metsola

SuollaEemeli Metsola & Sandro Wüthrich

Edellisten vuosien opiskelijahaastatteluitaMarita Takatalo & Sandro Wüthrich

5

Pääkirjoitus

Elokuu 2012, silloin suurin osa meistä aloitti opiskelun täällä Kymenlaakson opistolla. Olen seudulta kotoisin ja olin

ajatellut muidenkin tulevan Kouvolan lähikun-nista. Jutellessani uusien luokkatovereitteni kanssa sain kuitenkin yllättyä; suuri osa oppi-laista olikin tullut maakunnan ulkopuolelta. Jo-tenkin he kaikki olivat löytäneet tänne, tavalla tai toisella.

Kansanopisto toiminta on ollut vireää vuosikymmenten ajan, mikä kertonee ihmisten halusta sivistää itseään. Täältä ei saa itselleen ammattia, vaan jokainen on tullut aidosti vapaaehtoisesti hankkimaan uusia taitoja. Itselläni oli mielikuva siitä, että kansanopistossa opiskelevat ovat lähinnä välivuotta viettäviä, juuri täy-siän ylittäneitä nuoria. Yllätyin taas, sillä monilla opiston oppilaista olikin jo pitkä uraputki takana. Kansanopistoon me-neminen näemmä siis sopii moneen eri elämäntilanteeseen. Eläkkeelle päästyään onkin hyvin aikaa aloittaa vaikka valoku-vausharrastus.

Itse kuulin opistosta eräältä sarjakuvalin-jan entiseltä oppilaalta, johon tutustuin viettäessäni ensimmäistä lukion jälkeistä välivuottani. Olin todennäköisesti tör-männyt opiston nimeen joskus aiem-minkin, mutta se jäi paremmin mieleen kuultuani uuden ystäväni positiivisista kokemuksista opistolla. Kun keväällä epäonnistuin kouluihin hakemisessa, oli helppo päätös pakata laukut ja lähteä Inkeroisiin uusia seikkailuja kohti. Opistolehtemme teko on nyt jo loppu-

suoralla. Materiaalimme sisältää kaikkea jännit-tävää, kuten dinosauruksia, mystisen suoalueen kotikunnassani Pyhtäällä, katsauksen paperite-ollisuuteen katoavana elinkeinona ja tietenkin paljon taidetta, opiskelemmehan taidelinjoilla. Ryhmässämme on lahjakkuuksia eri aloilta; lupaavia valokuvaajia, taidokkaita graafikkoja, yksi ahkera kuvataiteilija ja yksi vähemmän ahkera sarjakuvalinjalainen. Tällaisen lehden saimme aikaan, olkaa hyvät.

Amanda Liimatainen

6

Toimituksen esittelySandroTulin Kymen opistolle, koska halusin katsoa minne pääsen, jos pystyn vuoden säännöllisesti keskittymään maalaamiseen ja piirtämiseen. Ehdin asua eri paikoissa Suomessa siitä lähtien kun muutin kahdeksan vuotta sitten Sveitsistä tänne, joista viimeisin oli Billnäsin ruukkikylä. Olen opiskellut offsetpainajaksi ja puutarhuriksi, jona olen tehnyt vuosikausia töitä.

Soitan melkein päivittäin trumpettia. Kun tulee hyvä mahdollisuus, teen sitä myös kaverien kanssa bändissä. Paitsi jos matkustan, mihin minulla usein talvisin on aikaa. Tykkään pyöräilystä ja uimisesta kesällä ja viime talvena testasin lumikenkiä, mistä tuli uusi harrastus. Luen joskus kirjoja saksaksi tai suomeksi, romaanista kasvikirjoihin ja runoista filosofiaan.

EemeliOlen 21-vuotias (synt. 29.7.1991) ja olen asunut koko ikäni Mikkelissä. Harrastuksiini kuuluu haitarin- ja trumpetinsoitto, tietokoneella olo, pelaaminen sekä videoiden editointi, jonka seurauksena kaverini silloin tällöin kuvaavat minua “Youtube-sukupolven edelläkävijänä”.

Harrastin ennen paljon enemmän piirtämistä, mutta se on viime vuosina jäänyt melko taka-alalle ja sovitan myös silloin tällöin musiikkia alkeellisella musiikinmuokkausohjelmalla. Mikäli kiinnostuit, Youtubesta minut löytää nimimerkeillä PlatinumVegitoSSJ sekä FluttershyElsa ja deviantARTista nimellä StEML.

Musiikkimakuni vaihtelee mielialan mukana, mutta suurin kansio mp3-soittimessani on aina kuulunut videopelimusiikille. Suosikkiruokiini kuuluu pitsa, sekä lähes kaikki pastaruoat. Unelmani on päästä käymään USA:ssa, sillä minua kiehtovat suurkaupungit. En lue mitenkään älyttömästi muuta kuin sarjakuvia, mutta suosikkikirjoihini kuuluvat kaikki Perillinen-sarjan osat. Muistan jostain kumman syystä kirjastokorttini 12-numeroisen sarjanumeron ulkoa.

7

Asun Vihdissä, tällä hetkellä tosin vain viikonloput. Tänne Kymen Opistoon hakeuduin opintovapaan ajaksi valokuvalinjalle.

Olen graafisen alan ammattilainen ja kuva, jo ammatin puolesta, on minua aina kiinnostanut.Valokuvauksen avulla saa olla monessa mukana, niin omassa elämässään kotialbumien parissa kuin hieman laajemminkin ajateltuna. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, on se kerronta sitten totta tai ei.

Olen sarjakuvan ja kuvittamisen linjalta. Olen Kotkan lyseon lukion ylioppilas vuosimallia 2011. Minua inspiroivat vintage, hyvät elokuvat ja lempibändini AFI.

Amanda

RaisaMaritaOlen 60v, juuri eläkkeelle siirtynyt opetusalan ammattilainen. Olen työskennellyt 35 vuotta erilaisissa opetustehtävissä lähinnä perusopetuksessa. Kun sain työelämän päätökseen, tuntui, että nyt olisi hyvä aika katkaista entisen arjen rutiinit ja käyttää aikaa sellaisten asioiden parissa, mitkä ovat kiinnostavia ja joissa voisi oppia uutta.

Nyt, kun ensimmäinen puolitoista kuukautta on takana, tuntuu, että hakeutuminen tänne oli loistava ratkaisu. Olen saanut hyvää ja ammattitaitoista opetusta mukavassa porukassa. Olen oppinut paljon lisää valokuvauksesta ja siihen liittyvistä taidoista ja löytänyt jälleen kerran oppimisen ilon. Eri ikäisten ja erilaisista taustoista tulevien opiskelutovereiden kanssa pystyy laajentamaan omaa näkemystä niin valokuvauksesta kuin muustakin elämästä. Työelämä on häipynyt jonnekin etäisyyteen ja katse tähyilee uuteen. Elämä ei pysähdy eläkkeelle jäämiseen!

JohannaOlen 19-vuotias forssalainen. Valmistuin keväällä 2011 Forssan ammatti-instituutista tekstiili- ja vaatetus artesaaniksi. Vapaa ajalla olen kavereiden kanssa ja teen jonkun verran käsitöitä.

Tulin kymen opistoon ottamaan selvää olisiko graafinen- suunnittelu oma alani.

8

Storan Enson Anjalankosken tehdasvierailussa selvisi ihmeellinen asia. Paperikone 3:n käyttöpäällikkö Pertti Varjola kertoi, että jos kaikki tuotannossa menee kohdalleen, niin kuusipölleistä tulee paperia minimissään 5 tunnin kuluessa laskettuna pöllien vastaanotosta paperirullaksi. Tämä tuntuu mahdottomalta ajatukselta, kun katsoo valtavaa tehdaskompleksia ja saa selvityksen siitä, mitä kaikkea tuotantoprosessissa tapahtuu.

5 tuntia tukista paperiksi

140 vuotta kartongin ja paperin tuotantoa

Vuonna 1872 Carl August Strandertskjöld perusti puuhiomon. Seuraavana vuonna paperitehdas aloitti toimintansa. Matkan varrella on syntynyt mm. kartonkitehdas, höyryvoimalaitos ja taas uusi kartonkitehdas. Uudistuksia on tapahtunut paljon ja omistajat ovat vaihtuneet. Viimeisimpiä uudistuksia vuonna 2012 on ollut kartonkikone 4:n puristinosan ja kalanterin sekä kantoainereaktorin uusinta. Investointeihin on kuulunut lisäksi uusi kuorimarumpu.

Paperin raaka-aineena käytetään kuusipuuta, pihkatonta puuta. Raaka-aineessa on pyöreää puuta 80 % ja haketta 20 %. Prosessissa kuluu energiaa paljon. Megawatteja pystytään tuottamaan vuositasolla 519.Tuotanto toimii lähes omavaraisesti.

Nyt Inkeroisissa on kaksi tehdasta: Anjalan Paperitehdas ( perustettu vuonna 1938 ) ja Inkeroisten Kartonkitehdas. Anjalan tehtaalla henkilöstöä on 315. Heidän tuotteensa ovat kirjapaperi ja erikoissanomalehtipaperi. Inkeroisten yksikössä on henkilöstöä 250 ja vastaavasti tuotteena on päällystetty kartonki. Lisäksi Stora Enso Oyj:n henkilöstöön ( HR, osto, IT, talous ja metsäterminaali ) kuuluu 50 henkilöä.

Anjalan Paperitehtaan alihankintapalvelut työllistävät monia tahoja. Työterveyden huollon palvelut ostetaan Terveystalo Oy:ltä. Kunnossapidon ja suunnittelun hoitaa Empower Oy. Siivous, kiinteistöhuolto ja toimistopalvelut tarjoaa ISS. Vartioinnin tuottaa sen sijaan Securitas. Tärkeä ruokalatoiminta saadaan mm. Mari’s Coffeesta. Puhelinverkon toiminta on Kymen puhelimen hoidossa ja kuljetusvälinehuollosta vastaa Kymen trukkipalvelu. Sidosryhmien työllistäminen on yksi iso osa toimintaa.

Äimistyttävä seikka Anjalan Paperitehtaalla on tuotantokapasiteetti, joka on suuri eli 435.000 tonnia / vuosi. Tämä tarkoittaa noin 30 rekkakuormaa / päivä. Tuotannossa on kaksi valtavaa paperikonetta. Asiakkaita on yli 70 maassa, mm. Iso-Britanniassa, Saksassa, Italiassa, Turkissa, Ranskassa, Espanjassa ja tietenkin Suomessa. Kaikkien näkökulmasta on tärkeää erilaiset sertifikaatit, jotka koskevat laadunhallintaa ja erilaisia ympäristöjärjestelmiä.

Raisa Kiikeri

Tuotannossa tehdään päällystettyjä kirjapapereita, joita ovat Vivid, Classic, Lux, Lux Cream ja Belle ja päällystämättömiä kirjapapereita kuten Novel, Creamy, Creamy HiBulk ja Bulky. Lisäksi korkealaatuinen, hyvät painatusominaisuudet omaava sanomalehtipaperi kuuluu olennaisena osana tuotantoa.

9

Paperitehdas työnantajana

Paperitehtaalla työskentelee erilaisissa työtehtävissä monien alojen ammattilaisia. Varsinaisen paperin teon lisäksi tarvitaan sihteerejä, tuotannonsuunnittelijoita, työnjohtajia ja insinöörejä. Ennakkohuolto- ja kunnossapitotyöt ovat merkittävässä roolissa tehtaan toiminnan kannalta. Moniosaajia tarvitaan enenevässä määrin perinteisen paperimiehen ammatin lisäksi. Työnantaja katsoo työntekijän eduksi, jos hän pystyy tekemään myös kunnossapitotöitä, kuten mekaanikon tai sähkömiehen työtehtäviä. Muita työtehtäviä ovat kunnossapitotyöt, vartiointi- ja kuljetustehtävät. Tehtaalla on myös esimiehen töitä, niin tuotannossa kuin toimistoissa.

Oiva esimerkki on offsetpainajan ammattitutkinto, joka katsotaan ehdottomasti eduksi työpaikkaa hakiessa. Offsetpainaja tuntee näet asiakkaan vaatimukset.

Stora Ensolla on kirjoilla mekaanisen ja sähköalan ammattilaisia paljon ja näin henkilöstö on miesvoittoinen. Sen sijaan jälkikäsittelyssä, kuten pituusleikkureilla, pakkaamoissa ja arkittamossa, on paljon naisia.

Anjalan Paperitehdas pitää omistaan huolta ja kehittää henkilöstön osaamista ja tuotannon kilpailukykyä. Kysyttäessä käyttöpäällikkö Varjolalta tulevaisuuden näkymiä, hän vastaa välittömästi:” Tehdas on kilpailukykyinen, asiakkaan tarpeet tyydyttävä vahva integraatti, jonka turvallisuuskulttuuri kestää kansainvälisen vertailun. Teemme suhdanteista huolimatta edelleen korkealla moraalilla arvokasta Suomalaista työtä.”

Mikko Härmä

Petri Perälä

10

11

Syy viime viikkojen lapsikatoamisiin on löydetty pitkän tutkinnan jälkeen: tiedemiehet ovat analysoineet kaikki todisteet ja vahvistaneet pitkään kiertäneen huhun, että Inkeroisissa asuu parai-kaa neljä (4) tai viisi (5) Velociraptoria. Eläinten olemassaolo vahvistettiin, kun suurpetotutkija neljä päivää sitten löysi paikkakunnalta Suomeen kuulumattoman ison matelijan jälkiä. Kyseisen myö-häisliitukauden dinosauruslajin on luultu olleen sukupuutossa jo miljoonia vuosia ja on mysteeri, mistä matelijat ovat peräisin. Kuvaajamme pääsi toissapäivänä tarkan vartioinnin ohi valtion erittäin salaisten tietojen arkisto-osastolle (koodinimi KULTTIS) ottamaan kuvan kuoriutuneista raptorien munista. Muistutamme tässä vaiheessa, että kyseiset matelijat ovat erittäin vaarallisia ja kohtaamista niiden kanssa pitäisi välttää kaikin keinoin. Arkeologit ovat arvioineet, että Velociraptor kykenee juoksemaan jopa yli 100km/h, joten jalan ei ihminen sitä pakoon pääse, mikäli se sattuisi ottamaan sinut saalistuskohteekseen.Ajatuksemme ei pidä kuitenkaan herpaantua. Meidän on pysyttävä rauhallisina ja Suomen tasaval-lan presidentti on jo ilmoittanut virallisessa lausunnossaan ottavansa asian erittäin vakavasti. ”Suo-sittelen välttämään ulkona liikkumista, erityisesti korkeassa ruohikossa ja lukitsemaan kotien ovet etenkin öiksi. Pyrimme lisäämään tietouttanne kyseisestä dinosauruslajista niin paljon, kuin mahdol-lista. Mietimme, josko voisimme löytää joitain heikkouksia ja apukeinoja eläinten hävittämiseksi” ,Niinistö kertoo.

DINOSAURUKSIAINKeROISISSA!!!

Vihreän liiton eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja H.U.M. Puuki vaatii, että eläimet olisi pyydystettävä elävinä, ja lupaa tarvittaessa vastata siirtokustannuksista eläimille soveltuvaan ympäristöön. Puolueen kansanedustaja Aarre Jortikka vetosi, että eläinten henki olisi säästettävä humaanisistä syistä. Inkeroisten eläinsuojeluyh-distys etsii alati raptoreille sijoituspaikkaa Kymenlaakson Opiston asuntolasta. Myös WWF:n Suo-men rahasto vetosi valtioon, että raptorit pyydystettäisiin elävinä, koska ne ovat voineet joutua vieraaseen ympäristöön vain ihmisen syystä.

Järjestelyt ovat jo käynnissä ja toimintalistaan kuuluu mm:1) Koululaisten saattopartiot2) Ulkonaliikkumiskiellot iltaisin3) Kyynelkaasupurkkien jako naisille ja vanhuksille4) Hätäpotkulautojen käyttöönotto nopeaa pakoa varten5) Sano EI Raptoreille-lippisten alennusmyynnit

Pääsimme myös haastattelemaan nimeltä mainitsematonta graafisen suun-nittelun opettajaa, joka on myöntänyt ihmetelleensä jo pitkän aikaa vaaral-lista ilmapiiriä Inkeroisissa. ”Kun kävelin metsässä myöhään illalla, tuntui kuin joku olisi katsellut minua.”, haastateltavamme kertoo. ”Eihän tässä uskalla enää hoitaa maatilaansakaan”, hän jatkaa ja pyytää kameramiehel-tämme kyytiä kotiin.

12

Teim

me

yhte

nä p

uolia

urin

kois

ena

syys

iltap

äivä

nä k

oulu

n jä

lkee

n Ee

mel

in k

anss

a re

issu

n Va

lkm

usan

suo

mai

sem

aan.

Alu

e on

kan

salli

spui

sto

ja s

inne

pää

see,

kun

kää

ntyy

El

imäe

ntie

ltä

Anj

alan

jälk

een

tois

esta

ris

teyk

sest

ä va

sem

mal

le S

iltak

ylää

n pä

in. T

ien

varr

elle

tule

e pi

eni p

arkk

ipai

kka

mis

tä a

lkaa

kah

den

kilo

met

rin

luon

topo

lku.

Het

i kun

as

tuu

käve

lem

ään

sitä

pit

kin,

voi

mak

as s

uom

yrti

n tu

oksu

tule

e va

staa

n. V

arsi

nain

en s

uon

alka

essa

, kul

kuvä

yläk

si o

n la

itet

tu v

anho

ja ra

utat

iehi

rsiä

. Niid

en v

iere

ssä

kasv

aa v

illiä

ka

rpal

oa ja

pys

tyim

me

mai

stam

aan

mar

joja

. Mai

sem

a yl

lätt

ää s

adoi

lla v

äris

ävyi

llä ja

kun

sa

avui

mm

e nä

köto

rnill

e, k

oeti

mm

e sa

ada

aika

an jo

itai

n pi

irus

tusl

uonn

oksi

a. R

eitt

i ete

ni

ja k

oska

viim

e pä

ivin

ä ol

i sat

anut

pal

jon,

osa

t hir

sist

ä ol

ivat

laho

ja ja

van

hoja

. Osi

ttai

n ve

si n

ousi

jopa

kym

men

en s

entt

imet

riä

niid

en p

äälle

ja E

emel

i pää

tti o

ttaa

ken

gät j

a su

kat

käte

en ja

min

ä va

in ih

met

telin

ett

ä m

inun

uud

et k

engä

t oliv

at y

llätt

ävän

ved

enke

stäv

iä.

13

Edellisten vuosien

Vuoden 2011-2012 opiskelija haastattelu

1. Kuka olet, missä asut ja minkä ikäinen olet?

- Olen Tertta Seraste, kotoisin Järvenpäästä. Ikää on sellaiset 22 vuotta.

2. Miten päädyit Kymen Opistoon?

- Kymessä eniten houkutti sen pienuus ja rento meininki. Odotin tiivistä jahyvää yhteishenkeä taideopiskelijoiden keskuudessa, ja oikeassa olin. Erikouluvaihtoehtoja oli monta, mutta Kyme vaikutti parhaimmalta.

3. Millä linjalla opiskelit?

- Graafisen suunnittelun linjalla

4. Mitä hyötyä opistosta oli sinulle?

- Ainahan opiskelusta on hyötyä, mutta tässä tapauksessa hyötyä oli enemmän kuin sanat pystyvät kertomaan. Ensinnäkin löysin oman juttuni, joka oli ollut hakusessa jo useamman vuoden. Uusia oppeja, vanhojen kertauksia. Tuli opittua paljon uutta ja löydettyä uusia näkökulmia tiettyihin asioihin. Suurin ja varsinainen hyöty oli kuitenkin se, että pääsin haluamaani kouluun ja suoraan toiselle vuodelle. Ja yksin omaan Kymessä tehtyjen kurssien ja tehtävien ansiosta. En olisi välttämättä muuten päässyt. Nyt olen onnellisempi kuin moneen vuoteen ja elämä rullaa eteenpäin.

5. Mitä teet nykyään?

- Opiskelen graafista suunnittelua Pekka Halosen akatemiassa, yo-linjalla. Aika kuluu nykyisen ison projektin jyystämiseen ja lokakuussa alkaa työssäoppimisjakso, joka kestää jouluukuhun asti.

6. Kivoin ja ikävin muisto opiskeluajalta opistolla?

- Kaverit ja yhteishenki yleensä oli opistolla parasta. Jotenkin vaikea eritellä sitä kaikkein kivointa muistoa, kun niitä on niin monta. Ikävin muisto. Hmm... ehkä siitä keskitalvesta, kun iski kamala motivaationpuute, eikä mikään asia edennyt suuntaan tai toiseen. Onneksi siitäkin syys-talvimasennuksesta selvittiin ja keväällä into palasi täydellä tehollaan.

7. Onko sinulla jotain neuvoja opiskelijoille tai terveisiä opistolle/opettajille?

- Ottakaa kaikki mahollinen irti Kymestä ja Inksasta!! Olkaa ahkeria ja aktiivisia, ja kootkaa portfoliota, koska se ihan oikeasti kannattaa!

Terkut koko opistolle, ikävä on kova!

opiskelijahaastatteluita

14

1. Kuka olet, missä asut ja minkä ikäinen olet?

-Suvi Häkkinen, Kouvolasta, 23 vuotias

2. Miten päädyit Kymen Opistoon?

-Monen epäonnistuneen kouluun haun jälkeen menin vuodeksi töihin isäni firmaan, jossa sain vuoden työputken jälkeen burn-outin ja silloin tajusin että haluan löytää uuden ammatin itselleni. Jälleen kerran epäonnistuin koulun pääsykokeissa ja olin jo lähellä lopullista luovutusta, kunnes kaverini löysi netistä Kymenlaakson Opiston nettisivut. Päätin hakea ex temporee sinne, kun ei muuta tekemistä ollut ja 2 päivää hakemuksen lähettämisestä sain soiton rehtorilta että pääsin opiskelemaan. Ajoin silloin autoa ja olin ajaa ojaan, sillä en voinut uskoa sitä todeksi että onni potkaisisi minua vihdoinkin.

3. Millä linjalla opiskelit?

-Graafisen suunnittelun linjalla kokonaisen vuoden

4. Mitä hyötyä opistosta oli sinulle?

-Opisto avasi silmäni opiskelusta kokonaan uusiksi, sillä olin jo varma epäonnistumisesta, mutta toisin kävi. Paitsi että piirtämistaitoni paranivat huomattavasti, opin myös käyttämään Adoben ohjelmia ja piirtämään koneella piirtopöydän avulla. Myös sosiaaliset taitoni paranivat, sillä luokkatoverit olivat hyvin sympaattisia ja avoimia. Sain paljon uusia ystäviä sekä positiivista kokemusta koulunkäynnistä. Pelkäsin että olisin napit vastakkain opettajien kanssa, mutta he osoittautuivatkin oikein ymmärtäväisiksi, mukaviksi ja kannustaviksi.

5. Mitä teet nykyään?

-Nykyään olen kouluton ja työtön. Olin töissä puoli viikkoa SOLissa siivoojana, kunnes kaaduin vapaa-aikanani hevosen kanssa ja kyynärpääni meni sijoiltaan. Aion hakea Lahteen Koulutuskeskus Salpaukseen nyt syksyllä täydennyshaussa ja jos sekään ei tärppää niin keväällä taas uudestaan moneen eri paikkaan, Kymenlaakson Ammattikorkeakoulu tietenkin ykkös sijalla. Graafinen suunnittelu on se uusi ammatti johon haluan kouluttautua ja tehdä sitä vielä pitkään.

6. Kivoin ja ikävin muisto opiskeluajalta opistolla?

Kivoin muisto olkoon nyt niistä monista se että kun teimme Anjalankosken Teatterille mainosjulisteen uusimpaan näytelmään (pienimuotoisena kisana) niin minun työni pääsi kakkoseksi. Ikävin muistoni on kun opiskelukaveri jouduttiin kiidättämään eräiden bileiden lopuksi ambulanssilla sairaalaan.

Vuoden 2011-2012 opiskelija haastattelu

7. Onko sinulla jotain neuvoja opiskelijoille tai terveisiä opistolle/opettajille?

Uusille opiskelijoille haluan sanoa että ottakaa opistoajasta kaikki mahdollinen irti älkääkä olko liian vakavia! Opiskelu voi olla myös hauskaa :D Opettajille sellaisia terveisiä että meidän vuosiluokasta ei pääse eroon niin helpolla!!!! Me tullaan vielä takaisin :DD

15

Tapasin keramiikkataiteilija Kipa Kirin hänen kotonaan Kouvolassa. Hän kertoi opiskelustaan Kymenlaakson kansanopistossa 1990-luvun alussa ja siitä, miten tuo vuosi muutti hänen elämänsuuntaansa.

Muutoksen vuosi

Marita Takatalo

Aloitin opintoni Inkeroisissa syksyllä 1990 ollessani noin nelikymppinen. Olin ollut mainostoimistossa graafisena suunnittelijana lähes 20 vuotta ja kaiketi minulla oli tuossa vuosikymmenen taitteessa jonkinlainen burn out, vaikkei sitä siihen aikaan tällä nimellä kutsuttukaan. Rupesi vain tuntumaan, että nyt oli pakko päästä pois mielettömän tiivistahtisesta työstä. Hyvän työpaikan ja vakaan toimeentulon jättämistä eivät monetkaan ymmärtäneet. Lähdin kuitenkin välivuoden viettoon. Uskon, että elämä tuo eteen juuri niitä asioita, joita tarvitsee.

Kymenlaakson kansanopisto tarjosi mahdollisuuden oman itsensä tutkiskeluun luovan toiminnan linjalla. Tällä linjalla kukin opiskelija sai tehdä oman opinto-ohjelmansa tarjolla olevista vaihtoehdoista. Valitsin kuvaamataidon ja materiaalityöt, symboliikan ja psykologian, filosofian  ja musiikin. Näiden lisäksi olisi tarjolla ollut teatteri-ilmaisu, kirjallisuus, luova kirjoittaminen, kuvallinen viestintä. Syyslukukauden tärkein anti minulle oli linjan vetäjän Eeva Averinin osuus. Hän piti meille luentojen lisäksi kehotietoisuuden lisääviä harjoituksia, siis monenlaisia matkoja itseemme. Meditoimme ja tutkiskelimme itsemme monikerroksellisuutta. Aloin löytää syksyn kuluessa itsestäni  mm. feminiinisempiä puolia, mitkä työskentelyssä mainostoimiston maskuliinisessa ympäristössä olin itsestäni hukannut. Kuvataideopetus ei antanut niin paljoa, kuin olin etukäteen odottanut. Olin kahdeksankymmentä luvun puolivälissä aloittanut kuvanveiston harrastuksen ja kuvittelin voivani tehdä sitä täällä. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan kuvis oli perinteistä piirtämistä ja maalaamista ja joitakin paperikollaasien tekoa. Opiskelin myös kitaransoittoa, mutta kitaristia ei minusta tullut. Teimme yhteistyötä teatterilinjan kanssa. Heillä oli vuoden aikana useita mittavia näytelmäprojekteja. Kulttis oli keskeisin paikka meidän linjan opiskelijoille. 

Kevään puolella tutustuin ensimmäisen kerran saveen ja keramiikkaan, jonka opettajana toimi Raija Laakso. Raijasta tuli minulle ”saviäiti”, jonka kanssa olen edelleen yhteydessä ja hän seuraa edelleen, mitä teen. Hän avasi minulle tien ihan uuteen maailmaan. Silloin en olisi osannut kuvitella, että savesta muodostuisi minulle vielä joskus päätyö. 

En asunut opistolla, vaan kotona Kouvolassa ja kuljin opistolle bussilla. Aina kotimatkalla kirjasin päiväkirjaan päivän tapahtumia ja omia tuntemuksistani. Olen jälkeenpäin lukenut niitä ja olen edelleen sitä mieltä, että siellä viettämäni vuosi on ollut elämäni tärkein, antoisin ja mieleenpainuvin.

Kun opinnot Inkeroisissa päättyivät, olin aika hämmentyneessä olotilassa. Lukuvuoden aikana minulle oli käynyt selväksi, etten enää halunnut takaisin mainostoimistomaailmaan. Hakeuduin keramiikkaoppiin Kouvolan kansalaisopistoon, myöhemmin Lahden työväenopistoon ja Kankaanpään opiston kesäkursseille. Hain tarkoituksella opetusta eri tekniikoista eri opettajilta. Savi alkoi viedä minua mukaansa yhä vahvemmin. Tein jonkin verran graafista suunnittelua omalla toiminimellä periaatteella ”mukavia töitä mukaville asiakkaille”, mutta vuosien varrella keramiikka on vienyt yhä enemmän ajastani. En tee käyttökeramiikkaa, vaan työni ovat enemmänkin keraamisia veistoksia. Ensimmäisen yksityisnäyttelyn pidin Lahdessa 1999. Siitä se sitten lähti, eikä paluuta enää ollut.  Huippuhetki taideurallani oli 2011 maaliskuussa, kun minulla oli näytely Helsinkiläisessä Galerie Oljemarkissa ja avajaisiin tuli yllättäen silloinen presidenttimme Tarja Halonen ja sain esitellä hänelle teokseni.  On suurenmoista, kun löytää oman juttunsa. Koska en ole saanut keraamikon koulutusta, ei minulle ole mieleen muodostunut opettajien auktoriteettien muodostamia rajoja, vaan voin kokeilla ja tehdä näin ollen paljon vapaammin. Jokaisella meillä on se, mikä on ominta, oma juttu ja minusta tuntuu, että olen sen löytänyt.

Opistolle palasin muutama vuosi sitten, mutta tällä kertaa opettajana. Pidin kahden viikon pituisen savikurssin. Oli tosi ilahduttavaa huomata, että opiskelijat olivat hyvin innostuneita, vaikka heillä olikin kova kiire lopputöidensä kanssa. Kevätnäyttelyyn tuli esille hienoja savustuspoltettuja udurumpuja ja astiahuiluja. Toivottavasti joku heistä sai kipinän saveen minulta, kuten minä Raijalta.

Kymenlaakson OpistoAdult Education Centre and Folk High School

Marintie 9

46900 Inkeroinen

painopaikka Kymenlaakson opisto 2012