kevyet koneet metsänhoidossa - jamk

Kevyet koneet metsänhoidossa

OPAS METSÄNOMISTAJALLE

Miikka ParviainenRiitta PellinenMikko R. SalminenTapani Sauranen

2 Kevyet koneet metsänhoidossa

SisältöMetsänhoidon näkymiä ...............................4 Suomalainen metsänomistaja ..................................................... 5 Omatoiminen metsänhoitotyö .................................................... 6

Kevyet koneet .............................................7

Kevyiden koneiden ja laitteiden käyttösovelluksia metsätaloudessa ...........8 Istutus .......................................................................................... 8 Taimikon hoito ............................................................................. 9 Nuoren metsän hoito ja ensiharvennus ...................................... 11 Varttuneet metsät ....................................................................... 13 Lannoitus ..................................................................................... 14 Ruiskutukset ................................................................................ 16 Puutavaran kuljetus ..................................................................... 17

Metsäteiden ja ojien huolto .........................18 Tiet ja urat ................................................................................... 18 Tiestön hoitoon soveltuvia laitteita ............................................. 19 Ojien huolto ................................................................................. 22

Mönkijän varusteet ja laitteet .....................23 Varusteet ..................................................................................... 23 Renkaat ja telat ............................................................................ 23 Tasauspyörästö ............................................................................ 24 Neliveto ....................................................................................... 24 Vinssi ........................................................................................... 25 Metsäperäkärry ........................................................................... 25

Työturvallisuus ............................................27 Mönkijän ajaminen ja hallinta ..................................................... 27 Mönkijän ja peräkärryn ajo kuormattuna .................................... 28 Mönkijän ja peräkärryn siirto maantiellä .................................... 30

Hoidettu metsä — tuottoa, mielihyvää ja fyysistä kuntoa ............................................31

Usein kysytyt kysymykset ..........................32

Lue lisää ......................................................34

Kevyet koneet metsänhoidossa Opas metsänomistajalleKirjoittajat: Miikka Parviainen, Riitta Pellinen, Mikko R. Salminen ja Tapani Sauranen

Kuvat: Riitta Pellinen, Mikko R. Salminen, Miikka Parviainen, Mari Hakkarainen sekä laitevalmistajat

Taitto: Mari Hakkarainen

Julkaisu on tuotettu Keski-Suomen Liiton ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun rahoittamassa Kevyet koneet metsänhoidossa -hankkeessa.

Jyväskylän ammattikorkeakoulu 2014.

Painopaikka Kirjapaino Kari 2014.

Kevyet koneet metsänhoidossa 3

Kevyet koneet metsänhoidossaTämä opas antaa tietoa siitä, miten ja millaisilla laitteilla omatoimista metsänhoitoa voi tehostaa, monipuolistaa ja tehdä mielekkäämmäk-si. Tarkoitus ei ole kyseenalaistaa perinteisiä tehokkaiksi todettuja metsänhoitomenetelmiä, vaan tuoda tietoa vaihtoehtoisista toimin-tatavoista ja menetelmistä sekä kertoa lisäarvoa tuovista koneista ja laitteista. Oppaan ajatuksena on kannustaa monipuoliseen metsän-hoitoon, missä huomioidaan taloudellinen, ekologinen, sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys. Tässä oppaassa korostuvat omatoiminen te-keminen ja metsänomistajien mahdollisuus aikaisempaa aktiivisem-paan toimintaan metsähoidossa.

Metsätaloudessa on menossa murros, joka aiheuttaa monia tuntu-via ja näkyviä muutoksia metsänhoitoon. Metsänomistajakunnan ra-kenteen muutokset, uudistunut metsälaki ja metsänhoitoyhdistyslain muutokset tukevat uudenlaisen metsänhoitoajattelun kehittämistä.

Suomalaisen metsänomistuksen rakenne on muuttumassa. Entistä useampi metsänomistaja asuu kaupungissa, tilakoot pienenevät, metsissä on aikaisempaa enemmän hoitorästejä ja metsänomistajat tekevät hoitotöitä vähemmän kuin ennen. Toisaalta metsänomista-jat ovat halukkaita oppimaan uusia toimintatapoja ja metsien käyttö monipuolistuu. Metsiä käytetään puuntuotannon lisäksi virkistyskäyt-töön. Marjastus, sienestys, retkeily ja metsästys ovat monen metsän-omistajan harrastuksia. Metsäpalstalla tehdyt hoitotoimenpiteet tar-joavat myös hyvää hyötyliikuntaa.

Metsälain muutos antaa metsänomistajalle aikaisempaa vapaammat kädet metsien hoidossa. Muuttunut metsänhoitoyhdistyslaki tuo muutoksia metsäneuvontaan. Metsänomistajat eivät ole enää sidok-sissa oman alueensa metsänhoitoyhdistykseen, vaan voivat käyttää itselleen sopivimman neuvontaorganisaation palveluja. Monet toimi-jat ovat kehittäneet metsänomistajille suunnattuja tuotteita ja pal-velukokonaisuuksia. Koulutusta ja kursseja on tarjolla runsaasti eri metsänomistajaryhmille.

Metsänhoitoon soveltuvista kevyistä koneista on olemassa hyvin vä-hän tutkimustietoa. Metsänomistajien kiinnostus laitteita kohtaan on kuitenkin herännyt. Viime vuosina käyttökokemuksista ja testiajoista on ollut alan lehdissä runsaasti artikkeleita. Parhaimmillaan mönki-jöiden käyttö muodostaa kokonaisen metsänhoitoketjun, jossa niiden tehokas hyödyntäminen saadaan osaksi metsänhoitoa.

Toivomme, että viihdyt oppaan parissa ja saat konkreettisia vinkkejä oman metsäsi hoitoon.

Miikka Parviainen Riitta Pellinen Mikko R. Salminen Tapani Sauranen

Oppaan kirjoittajat


Metsänhoidon näkymiäMetsänhoitotyö on yleisnimike kaikille niille metsissä tehtäville töille, joiden tarkoituksena on kasvattaa metsiä kestävästi sekä luonnon monimuotoisuutta ja monikäyttömahdollisuuksia edistäen. Metsänhoitotöihin kuuluvat maanmuokkaus, kulotus, metsänviljely, taimikon varhaishoito, taimikonhoito, nuoren metsän hoito, pys-tykarsinta ja lannoitus. Lisäksi metsänhoitoon kuuluu metsäteiden rakentaminen ja ojitus sekä niiden kunnossapito. Metsänhoidollisilla toimenpiteillä varmistetaan puuston tuottokyky ja kehittyminen riittävään laatuun ja järeyteen tulevaisuudessa tapahtuvaa puun myyntiä silmällä pitäen.

Vuonna 1997 voimaan tullutta kaikkia metsänomistajaryhmiä koske-vaa metsälakia uudistettiin laajasti vuonna 2014. Hakkuiden ja met-sänhoitotöiden tekemiseen liittyy säännöksiä, mutta laki ei velvoita metsähakkuisiin eikä hoitotoimenpiteisiin. Uudistushakkuuta seuraa aina velvollisuus uuden taimikon perustamiseen. Vastaavasti kasva-tushakkuussa on säilytettävä riittävä kehityskelpoinen puusto. Uudet metsänhoitosuositukset mahdollistavat metsänomistajalle yhä li-sääntyviä vaihtoehtoja metsiensä käsittelyyn. Esimerkiksi pienpiirtei-set poiminta- ja pienaukkohakkuut ovat vaihtoehtoja avohakkuille, mutta vaativat suunnittelijoilta ja toteuttajilta uudenlaista osaamis-ta. Myös uudistamiskypsyyden ikä- ja järeysrajat poistuivat, joten metsänomistaja itse voi päättää metsän uudistamisen ajankohdan.

Metsänhoitoyhdistyslain muutos vuoden 2015 alussa tuo muutoksia metsänhoitoyhdistysten toimintamalliin. Veroluonteinen, hehtaari-perusteinen metsänhoitomaksu poistuu. Sen sijaan jäsenet maksa-vat kunkin metsänhoitoyhdistyksen valtuustossa päätettyä jäsen-maksua. Metsänomistajalla on mahdollisuus valita yhdistys, jonka jäsenenä voi halutessaan olla.

Suomen Metsäkeskus on erottanut palveluliiketoimintansa erilliseksi yksiköksi. Samoin on tehty Metsähallituksessa. Monet pienet met-säpalveluyritykset tuottavat palveluja metsänomistajille. Koneketjut muodostavat avainyrittäjyyteen perustuvia toimintamalleja. Koulutustarjonta on entistä monipuolisempaa ja kehittämistyötä tehdään runsaasti. Metsäala on muuttumassa perinteisestä puuteol-lisuuden raaka-aineen tuotannosta monikäyttöiseen ja omistajansa arvomaailmaan nojaavaan omaisuudenhoitoon.

Keväällä 2014 Kevyet koneet metsänhoidossa (KevMet) -hankkeessa toteutetussa metsänomistajille suunnatussa kyselytutkimuksessa ilmenee, että metsänomistus jakautuu melko tasaisesti eri tilakoko-ryhmiin. Suomalaisen metsätilan tyypilliseen kokoluokkaan sijoittuu kyselytutkimuksen vastaajista 47 %.

yli 200 ha

101-200 ha

51-100 ha

31-50 ha

21-30 ha

10-20 ha

alle 10 ha

Metsien tilakootKevMet-kyselyyn vastanneet, N=2754

17 %

17 %

13 %17 %

19 %

12 %5 %

Kyselytutkimukseen vastanneista metsänomistajista 31 % oli eläke-läisiä ja noin 29 % toimihenkilöitä. Maatalousyrittäjiä vastaajista oli 14 % ja muita palkansaajia 10 %. Metsätalousyrittäjiä, muita yrittäjiä ja ryhmään ”muu” kuuluvia oli yhteensä 16 % vastaajista.

Muu

Eläkeläinen

Muu yrittäjä

Metsätalousyrittäjä

Maatalousyrittäjä

Muu palkansaaja

Toimihenkilö

MetsänomistajatKevMet-kyselyyn vastanneet, N=2754

29 %

10 %

14 %4 %

9 %

31 %

3 %


Suomalainen metsänomistajaMetsätilojen keskimääräinen tilakoko Suomessa on noin 30 heh-taaria (Metla: Metinfo, tilanne 31.12.2011, yli 2 hehtaarin tilat). Keskimääräinen tilakoko (pellot ja metsät) on noin 40 hehtaaria. Tässä oppaassa olevat metsänhoitoon liittyvät tilastotiedot pe-rustuvat Keski-Suomen ja Pirkanmaan metsänomistajille keväältä 2014 tehtyyn Kevyet koneet metsänhoidossa -kyselytutkimukseen. Tutkimukseen vastasi 2 754 metsänomistajaa.

Metsänomistajakyselyyn vastanneiden metsäomistajien jakauma ammattiryhmittäin vastaa suomalaisen metsänomistajan tyypillistä jakaumaa. Suomalainen metsänomistaja on tyypillisesti yli 60-vuoti-as ja asuu muualla kuin omistamallaan metsätilalla.

Metsänomistajista yli 70 % on halukkaita tekemään metsänhoito-töitä itse. Kiinnostus itse tekemiseen ei ole riippuvainen tilan koosta tai metsätilan sijainnista. Kaikkein pienimmillä tiloilla halukkuutta ilmenee hieman vähemmän kuin suuremmilla tiloilla. Suurimmillaan halukkuus tehdä töitä itse on tilakokoluokassa 50-100 ha.

Metsänomistajien tekemät työpanokset jakautuvat melko tasan istu-tuksen/kylvön, heinäntorjunnan, taimikon perkauksen ja taimikon-hoidon kesken. Metsänomistajan ikä ei vaikuta metsässä omatoi-misesti tehtäviin metsänhoitotöihin. Metsänomistajat, jotka ovat valmiita investoimaan eniten koneisiin ja laitteisiin tekevät nuorissa metsissään metsän kunnostusta ja hakkuualueen ennakkoraivausta. Yllättävää on, että eniten investoivista metsänomistajista vain hie-man yli puolet tekee itse energiapuun hakkuuta ja metsäkuljetusta.

Metsätilan sijainti vaikuttaa merkittävästi tilalla tehtävään nuoren metsän kunnostustyön määrään. Mitä pidempi tilan ja asuinpaikan välinen etäisyys on sitä vähemmän metsänomistajat tekevät nuoren metsän kunnostustöitä. Metsänomistajat tekevät ensiharvennusta merkittävästi enemmän jos tilan ja asuinpaikan välinen matka on alle 50 km kuin jos matka on sitä pidempi. Myös muut hakkuutyöt ovat riippuvaisia tilan ja asuinpaikan välisestä etäisyydestä.

Entistä useampi metsänomistaja asuu kaupungissa, jolloin läheis-tä kosketuspintaa omaan metsäomaisuuteen ei enää välttämättä synny. Samalla muuttuvat omatoimisen metsänhoidon käytännöt ja työtavat. Suurimmalla osalla metsänomistajista ei ole mahdol-lista lähteä kotoa traktorilla metsäpalstalle, koska etäisyydet ovat kymmeniä, ellei jopa satoja kilometrejä, eikä traktoriakaan metsän yhteydestä aina löydy. Tällöin työvälineet on kuljetettava mukana pääsääntöisesti henkilöautolla tai henkilöauton peräkärryllä.

Pienten metsätilojen omistajat ovat useimmiten halukkaita inves-toimaan kerralla alle 2000 € metsänhoidossa käytettäviin koneisiin ja laitteisiin. Yleisimmin ollaan valmiita investoimaan työvälineisiin 2000–4000 €. Suurimpien tilojen omistajista yli 20 % on valmiita investoimaan kerralla yli 20 000 € koneisiin ja laitteisiin. Metsän-omistajien tekemän metsänhoitotyn määrä on vain vähäisessä määrin riippuvainen investointihalukkuudesta.

0 20 40 60 80 100

yli 20 000 €

10 000–20 000 €

6000–10 000 €

4000–6000 €

2000–4000 €

alle 2000 €

yli 200 ha

101-200 ha

51-100 ha

31-50 ha

21-30 ha

10-20 ha

alle 10 ha

Metsänomistajien investointihalukkuusKevMet-kyselyyn vastanneet, N=2754

Metsänomistajat tekevät tasaisesti kaikkia uudistamiseen liittyviä metsänhoitotöitä metsätilallaan riippumatta metsätilan sijainnista. Eniten uudistamistöitä tehdään itse, jos tila sijaitsee 5-20 km päässä asuinpaikasta.

0 500 1000 1500 2000Muut työt

Metsäteiden raentaminen ja kunnossapitoTuulenkaatopuiden korjuu

Maan muokkausPystykarsinta

LannoitusAinespuun metsäkuljetus

Ainespuun hakkuuEnsiharvennushakkuun metsäkuljetus

EnsiharvennushakkuuEnergiapuun metsäkuljetus

Enrgiapuun hakkuuHakkuualueen ennakkoraivaus

Nuoren metsän kunnostusTaimikon hoito

Taimikon perkausHeinän torjunta

Istutus/kylvö

Metsänomistajien itse tekemät metsänhoitotyötKevMet-kyselyyn vastanneet, N=2754


Metsänomistuksen muutoksen myötä sekä metsän tarkoitus että tapa suhtautua metsään muuttuvat. Metsä nähdään monipuolisena harrastuskohteena samalla, kun se tuottaa hyvin hoidettuna tuloja puun myynnistä. Suurimalle osalle metsänomistajista on tärkeää nähdä metsä hoidettuna ja hyväkuntoisena. Tällöin se tuottaa talou-dellisen hyödyn lisäksi myös mielihyvää. Huomattavaa ovat myös metsän tarjoamat harrastusmahdollisuudet kuten metsänhoito hyö-tyliikuntana, metsästys, retkeily, sienestys ja marjastus.

Omatoiminen metsänhoitotyöMetsänomistajan miettiessä metsänhoidollisten toimenpiteiden tekemistä yleensä vaihtoehtoja on kaksi: teenkö itse vai teetänkö os-topalveluna. Omatoimiseen metsänhoitotyöhön on hyvät edellytyk-set etenkin metsänkasvatusketjun alkupäässä. Uudistusalan raivaus, taimien istutus, heinäntorjunta ja varhaisperkaus ovat yksinkertaisia ja keveitä työtehtäviä, joiden tekemisen voi metsänomistaja ottaa myös kuntoilun ja harrastuksen kannalta. Taitojen ja metsäosaami-sen kerryttyä voi metsänomistaja tehdä itse myös varsinaisen taimi-konhoidon ja miksei myös ensiharvennuksen.

Metsätalouden kannattavuutta voidaan parantaa tekemällä kevyitä ja erityisosaamista vaatimattomia töitä itse. Näihin töihin tarvit-tavien välineiden investoinnit ovat vähäiset. Tärkein aloittavan metsänomistajan työväline on kunnollinen raivaussaha. Omassa metsässä tehdylle omalle työlle on vaikea määritellä tarkkaa hintaa. Kustannuksia syntyy koneista ja laitteista, suojavarustuksesta, polt-toaineesta, matkakuluista ja käytetystä työajasta. Omaa työaikaa lukuun ottamatta muut työstä syntyneet kustannukset on mahdollis-ta vähentää metsäverotuksessa. Tällöin on syytä säilyttää ostokuitit ja pitää ajopäiväkirjaa metsäpalstalle kuljetuista matkoista.

Ostopalveluna taimikonhoitotyö ja hakkuutyömaan ennakkorai-vaus maksavat keskimäärin noin 350–500 €/ha (alv 0 %, 2014). Ammattitaitoinen metsuri raivaa noin puoli hehtaaria päiväs-sä. Teetetystä työstä syntyneet kustannukset voi vähentää metsäverotuksessa.

Mikäli taimikon varhaishoidossa tehdään laiminlyöntejä, on niitä lähes mahdoton korjata metsikön myöhemmässä ikävaiheessa. Oikea-aikainen taimikonhoito on perusedellytys kannattavan ensi-harvennuksen varmistamiseksi. Välinpitämättömyydellä aiheutetaan taloudellista tappiota omalle varallisuudelle.

Kyselyyn vastanneita metsänomistajista suurin osa käyttää metsänhoi-totöissä raivaussahaa ja moottorisahaa. Vastanneista yli puolet käyttää myös maataloustraktoria metsätöissä ja lähes kolmannes kuormaimella varusteltua peräkärryä. Mönkijää ja siihen liitettäviä lisälaitteita käyttää vastaajista hieman alle viidennes.

0 50 100 150 200 250 300 350

Voisin käyttää Käytän

Ei mikäänMuu

KaivuulaiteHaketin

KlapikoneHiekotin

VesakkoleikkuriTiejyräTielana

Lannoiteperäkärry/levitinJuontokärry

EnergiakouraMetsäperäkärry kuormaimella

MetsäperäkärryPeräkärry kippilavalla

PeräkärryHinattava torjunta-aineruisku

Torjunta-aineruiskuLumilinkoLumiaura

PuskulevyMetsätyövälinelaatikosto

Vinssi

Mönkijän omistajien metsänhoitotyössä käyttämät lisälaitteetKevMet-kyselyyn vastanneet mönkijän omistajat, N=990

0 500 1000 1500 2000 2500Muu

Kuormatraktori

Harvesteri

Hakkuukoura

Peräkärry ja kuormain

Juontokoura

Maataloustraktori

Pienoistraktori ja siihen liitettävät lisälaitteet

Mönkijä ja siihen liitettävät lisälaitteet

Moottorikelkka ja siihen liitettävät lisälaitteet

Moottorisaha

Raivaussaha

Metsänomistajien käyttämät laitteet metsänhoidossaKevMet-kyselyyn vastanneet, N=2754

Reilu kolmannes mönkijää käyttäneistä metsänomistajista käyttää mönkijän lisälaitteista eniten vinssiä. Seuraavaksi eniten käytetään peräkärryä kippilavalla ja ilman sekä metsäperäkärryä. Puskulevyä ja lumiauraa käyttää noin kymmenen prosenttia vastaajista. Mönkijän käyt-täjät olisivat kiinnostuneita käyttämään lisälaitteena mm. kuormaimella varusteltua metsäperäkärryä, klapikonetta ja metsätyövälinelaatikostoa.


Kevyet koneet”Kevyet metsäkoneet” ei ole vielä vakiintunut termi, eikä sitä ole vielä tarkasti määritelty. Metsäkoneet voidaan jakaa kolmeen luok-kaan; raskaat (yli 12 t), keskiraskaat (9-12 t) ja kevyet (alle 9 t). Tässä oppaassa kevyillä metsäkoneilla tarkoitetaan koneita, joita voidaan kokonsa ja painonsa puolesta kuljettaa henkilöauton peräkärryssä. Tyypillisesti niitä ovat mönkijät, mönkijäsovitteiset lisälaitteet ja pe-räkärryt, pienoistraktorit sekä metsäkoneiden eli harvestereiden ja ajokoneiden pienimmät mallit. Oppaassa ei käsitellä moottorisahoja, raivaussahoja eikä muita käsityövälineitä.

Kevyisiin koneisiin kuuluvat pienmetsäkoneiden lisäksi myös pienet ajokoneet eli kuormatraktorit metsäperäkärryineen, erilaiset sar-vitraktorit, rauta- ja pyörähevot sekä juontokärryt. Pieniä kiinteis-tötraktoreitakin on nähty metsäkäyttöön varusteltuna.

Keveillä koneilla työskennellessä ajourat ovat huomattavasti kape-ammat kuin normaalilla metsäkoneella tehtävässä harvennuksessa. Mönkijän tarvitsema ajoura on noin 1,5–2,0 m, kun metsäkoneen ajouran tulee olla noin 3,5–4,5 metrin levyinen. Kapeampien ajou-rien vuoksi jäävä puusto jakautuu tasaisemmin metsikkökuviolle ja näin väljennyshakkuuseen jää suurempi pohjapinta-ala kasvatetta-vaa puustoa.

Osa hakkuuta vaativista kohteista on sellaisia, joissa koneellinen hakkuu ja metsäkuljetus järeällä kuormatraktorilla eivät teknisesti onnistu tai eivät ole taloudellisesti kannattavia. Tällaisia ovat esimer-kiksi puistot ja maisemallisesti arvokkaat alueet sekä kohteet, joissa hakkuukertymä jää pieneksi. Erityisosaamista ja kalliita varusteita vaativat metsänhoito- ja hakkuutyöt on järkevää teettää palvelun-tarjoajilla. Esimerkiksi lumi- ja myrskytuhopuiden sekä sähkölinjojen, talojen ja teiden läheisyydessä olevien ongelmapuiden korjuu vaatii erityisosaamista. Silti metsänomistajalle jää paljon mahdollisuuksia hyödyntää omaa osaamista ja hankittua kone- ja laitekantaa.

Pienmetsäkoneita on markkinoilla vielä varsin vähän. Tähän oppaaseen on esimerkkikoneeksi valittu Usewood Oy:n valmistama Tehojätkä. Tehojätkä on kevyt metsäkone, jonka paino on noin 2000 kg varusteltuna. Kone on 4, 6 tai 8 –pyöräinen runko-ohjattu ja varustettu hydrostaattisella vedolla. Hydrauliikkaa ohjataan tieto-koneella. Talvikäytön mahdollistavat lämmitettävä hytti, työvalot ja pyöriin asennettavat telat. Risuraivaimella varustettuna Tehojätkä soveltuu taimikon perka-ukseen ja harvennukseen. Tehojätkä muuntautuu raivaustyökalusta hakkuukoneeksi, kun se varustetaan hakkuupäällä. Hakkuupääksi voidaan valita energiakoura, hakkuukoura tai sykeharvesteri. Tehojätkän työpariksi puutavaran ajoon soveltuu hyvin mönkijä ja metsäperäkärry. Pienmetsäkone sijoittuu ominaisuuksiltaan miestyön ja suurten metsäkoneiden välimaastoon. Koneella on mahdollista tehdä hellävaraisempaa ja tarkempaa työtä kuin isommilla metsäkoneilla. Pieni ja kevyt kone mahtuu taimiväleihin ja työskentely onnistuu myös pehmeillä kohteilla.


Metsätalouskäytössä kevyiden koneiden käyttäjäryhmät jakaantuvat metsäpalveluyrittäjiin ja omia metsiään hoitaviin metsänomistajiin. Yksityiset metsänomistajat pärjäävät normaalisti metsänhoitotehtä-vissään perusvälineillä; mönkijä, metsäperävaunu, moottorisaha ja raivaussaha. Muiden välineiden osalta kannattaa harkita lainaus-ta tai vuokrausta, sillä niiden käyttö on yleensä vähäistä. Myös varusteiden yhteishankinta on rajallisen käyttötarpeen vuoksi usein järkevää. Metsäpalveluyrittäjät, jotka urakoivat töitä joko metsä-firmoille, metsänhoitoyhdistyksille tai suoraan metsänomistajille voivat harkintansa mukaan hankkia laajemman valikoiman kevyitä metsätyövälineitä ja lisävarusteita.

IstutusUusi taimikko kannattaa perustaa mahdollisimman pian uudis-tushakkuun jälkeen. Maanmuokkaus on tarpeen lähes kaikissa kohteissa. Vain karuimmilla kasvupaikoilla ja kosteissa korvissa sekä lehdoissa voidaan maanmuokkaus jättää tekemättä. Metsä uudis-tetaan joko viljelemällä (kylvämällä/istuttamalla) tai luontaisesti. Istuttamalla saadaan nopeasti aikaiseksi vakiintunut ja hyvälaatui-nen taimikko. Istutustiheys vaihtelee 1600–2500 tainta/ha puulajista ja alueen sijainnista riippuen. Istutus tehdään pääasiassa käsityönä, joskin koneellisen istutuksen määrä on nousussa. Nykyään valtaosa metsäpuiden viljelytaimista on pakkasvarastoituja paakkutaimia, joiden istutus istutusputkella sopii hyvin metsänomistajan omana työnä tehtäväksi.

Ennen istutusta metsänomistajan on hyvä pohtia myös istutusalu-eella tulevaisuudessa tehtäviä hoitotoimenpiteitä ja niiden suoritta-mista vaivattomasti. Istutuksen suunnittelun yhteydessä kannattaa miettiä valmiiksi tulevia metsänhoitotöitä palvelevat ajourat. Ne kannattaa tasata ja merkitä ennen muokkausta sekä poistaa haittaa-vat oksat ja risut. Suunniteltujen urien kohdalle ei kannata istuttaa taimia. Ajouria voidaan hyödyntää myöhemmin heinäyksessä, var-haisperkauksessa, taimikonhoitotöissä ja polttopuiden keräämises-sä. Uraverkoston hyödyt ulottuvat ensiharvennukseen ja myöhem-min tehtäviin muihin harvennuksiin asti.

Taimien istutuksessa työvälineiksi riittävät taimivakka, istutusputki ja suojakäsineet taimien tukkimiehentäikäsittelyn vuoksi. Pitkäkes-toisessa työskentelyssä kovapohjaiset kengät vähentävät jalkoihin kohdistuvaa rasitusta.

Kevyiden koneiden ja laitteiden käyttö-sovelluksia metsätaloudessa


Istutustyötä helpottaa ja tehostaa merkittävästi taimilaatikoiden jakaminen sopivin välein istutusalueelle. Jakelu voidaan suorittaa mönkijän ja kuljetusperäkärryn avulla. Ajourat jakavat istutusalueen istutustyötä selkeyttäviin lohkoihin. Työ voidaan suorittaa järjes-telmällisesti, jolloin työmaalle ei jää istuttamattomia kohtia, työ valmistuu lohko kerrallaan ja valmiin työn jäljen näkeminen motivoi työn suorittajaa.

Taimikon hoitoTaimikko on nuorta metsää, jossa ei vielä ole kuitupuun mitat täyttävää puustoa. Se voi olla vastikään istutettu pieni taimikko (pituus alle 1,3 m) tai jo hieman varttuneempi taimikko (pituus yli 1,3 m), jossa puiden rinnankorkeusläpimitta on kuitenkin alle 8 cm. Taimikossa tehtävistä kasvua edistävistä toimenpiteistä käytetään yleisnimitystä taimikonhoito. Taimikonhoito jaetaan taimikon eri ke-hitysvaiheissa tapahtuviin toimenpiteisiin: taimikon varhaishoitoon, taimikon perkaukseen ja taimikon harvennukseen. Taimikonhoidolla parannetaan kasvatettavien puiden laatua, puuston tiheyttä ja puulajisuhteita. Puuston kehitys ohjataan kasvupaikalle sopiviin ta-loudellisesti arvokkaisiin puulajeihin, poistamalla huonolaatuiset ja vähempiarvoiset taimet sekä ylitiheät taimiryppäät.

Taimikon varhaishoito turvaa pienien taimien selviämisen heinän ja muun kasvua haittaavan pintakasvillisuuden seassa. Varhaishoitoon kuuluu kohteesta riippuen heinäntorjunta ja/tai lehtipuuvesakon perkaus. Haittaavaa kasvillisuutta poljetaan tai niitetään taimien ympäriltä 1-2 kertaa kesässä. Apuna voi käyttää myös raivaussahaa, johon on asennettu heinän- ja vesakontorjuntaan sopiva terä. Työ toistetaan niin usein, että taimet ovat kasvaneet kilpailevan heinä-kasvuston ohi. Myös erityisillä taimisuojilla ja -levyillä voidaan estää heinittymisen aiheuttamia haittoja. Erittäin rehevillä kasvupaikoilla voidaan käyttää tarvittaessa ja perustelluista syistä kemiallista hei-näntorjuntaa ennen maan muokkausta tai poikkeuksellisesti taimien istutuksen jälkeen.

Taimikon varhaisperkaus tehdään 1-2 metrin pituusvaiheessa. Perkauksessa raivataan esim. raivaussahalla pääpuulajin kasvua hait-taavaa puustoa, yleensä lehtipuuvesakkoa. Käsittely voidaan tehdä täysperkauksena, jolloin poistetaan kaikki kilpaileva lehtipuuvesakko tai reikäperkauksena, jossa vesakko poistetaan vain kasvatettavien taimien ympäriltä noin metrin alueelta.

Taimikon harvennus tehdään kasvatettavan puuston valtapituuden ollessa noin 3–7 metriä. Tällöin kasvatettava puusto harvennetaan

Taimien kuljettaminen mönkijällä ja peräkärryllä tienvarsivarastolta istutustyömaalle sujuu joutuisasti sopivilla välineillä. Kuljetuksessa lastaus vie noin 10–15 % ajasta. Kuorman purkaminen vie yli 25 % kuljetusajasta. Kuorman purkamisessa tulee huolehtia taimien sijoittelusta niin, että taimet säilyvät istutusalalla istutuskelpoisina. Tämä lisää purkuun tarvittavaa aikaa. Kuorman järjestelyyn käytetty aika on mahdollista minimoida, mikäli käytettävä peräkärry soveltuu kokonsa puolesta taimikulje-tukseen. Tällöin laatikoita ei tarvitse sitoa eikä sovitella lavalle. Eri työvaiheisiin kuluvat ajat ovat riippuvaisia ajomatkasta ja maas-tosta. Taimien jakelu ojitusmätästetylle istutusalalle peräkärryn kanssa on vaikeaa tai joskus jopa mahdotonta. Mönkijään tehdyn taimikuljetustelineen kanssa taimia voidaan kuljettaa vaikeammis-sakin maastoissa.

0

5

10

15

20

25

30 Apuajat

Kuorman järjestely

Ajo tyhjänä

Purkaminen

Ajo täytenä

Lastaus

Työajan jakautuminen taimien kuljettamisessaTTS Työtehoseuran KevMet-tutkimus 2014


puulajille sopivaan kasvatustiheyteen ja samalla poistetaan puuston kasvua haittaava vesakko. Oikealla kasvatustiheydellä varmistetaan puuston kehittyminen taloudellisesti kannattavaan ensiharvennuk-seen saakka. Luonnon monimuotoisuutta voidaan edistää jättämällä kasvatettavaa puustoa haittaamattomia pensaita, lehtipuita sekä katajia suojaksi riistalle ja eri eliöiden elinympäristöksi.

Heinäntorjunta, perkaus ja taimikon harvennus ovat kevyttä työtä, ja soveltuvat erittäin hyvin omatoimisille metsänomistajil-le. Metsänomistaja voi tietyin edellytyksin saada Kestävän met-sätalouden rahoituslain (Kemera) mukaista tukea tekemälleen taimikonhoidolle.

Taimikonhoitotöissä mönkijä on sekä kulkuväline että mahdollis-taa varusteiden kuljetuksen työmaalle. Mönkijän perusvarusteeksi riittää työvälinelaatikko, johon mahtuvat omille paikoilleen niin moottorisaha, raivaussaha kuin niiden huollon edellyttämät työka-lut, polttoaineet sekä teräketjuöljy. Tällä varustelulla mönkijä toimii metsässä metsätyökeskuksena, jossa kaikki tarpeellinen on saatavil-la. Mönkijän kuljetusperäkärry pysäköidään lähelle työkohdetta, jol-loin tarvittavat täydennyksetkin ovat nopeasti ja helposti tehtävissä. Näin työkohteeseen on helppo mennä, kaikki tarvittava on mukana, työ sujuu hyvin ja on siten myös palkitsevaa.

Taimikonhoitoa voidaan miestyön lisäksi tehdä myös pienmetsä-koneella. Pienmetsäkone kaataa vesakkoa puomin päässä hitaasti pyörivällä terällä. Raivain on toteutettu kaksitoimisena kahdella eri katkaisumekanismilla. Alle viisisenttiset puut ja risut katkeavat kertanapsauksella raivurin terän loven ja vastinkaran välissä (ns. gil-jotiinikoura). Isompien puiden kohdalla terän pyörimissuuntaa vaih-detaan, ja katkaisu tapahtuu tällöin sahaamalla. Matalakierroksinen terä jättää epätasaisemman jäljen kuin tavanomaiset raivausterät. Sälöille menevät pienet risut kuivahtavat helpommin, mikä estää uutta kasvua. Taimikon raivaukseen ja harvennukseen kehitetään jatkuvasti uusia menetelmiä, ja markkinoilta löytyy jo nyt myös vaih-toehtoisia teräteknologioita.

Raivaussaha–mies -yhdistelmää on pidetty pitkään kustannuksiltaan ylivoimaisena taimikonhoidossa, mutta toisaalta kevyiden koneiden käytöstä on mittaustuloksia ja tuotoslaskelmia kertynyt vasta varsin vähän. Kevyillä koneilla urakoivia yrittäjiä löytyy jo jonkin verran Suomesta, mutta määrä on pieni verrattuna taimikonhoitoa tekeviin metsureihin. Kevyen koneen kuljettajaksi soveltuukin paremmin ehkä kokenut ja ammattitaitoinen metsuri kuin isoon koneeseen tot-tunut metsäkoneen kuljettaja. Huolellinen ja laadukas taimikonhoito vaatii joka tapauksessa ammattimiehen silmää.

Mönkijä, johon on kiinnitetty varustelaatikko työvälineiden kuljetusta varten.

Pienmetsäkoneen raivauspäässä on kaksi eri katkaisumekanismia.


Nuoren metsän hoito ja ensiharvennusNuoren metsän hoidolla (kunnostuksella) tarkoitetaan jo taimikko-vaiheen ohittaneen, nuoren metsän raivausta ja harvennusta. Työ tehdään puuston valtapituuden ollessa 8–15 metriä. Nuoren metsän hoito on työlästä ja sen vuoksi myös melko kallista, etenkin jos työn ostaa ulkopuoliselta palveluntuottajalta. Kunnostustyön tekeminen on välttämätöntä etenkin, jos taimikonhoito on jäänyt tekemättä tai taimikko on jäänyt ylitiheäksi. Tiheässä kasvavien puiden latvus su-pistuu liiaksi, kasvukyky heikkenee, puusto riukuuntuu ja lumituho-jen riski kasvaa. Nuoren metsän kunnostuksen yhteydessä on mah-dollista kerätä myös aines- ja/tai energiapuuta joko omaan käyttöön tai myyntiin. Nuoren metsän hoitoon ja energiapuun korjuuseen on tietyin edellytyksin mahdollista saada toistaiseksi voimassa olevaa Kemera-tukea.

Energiapuun korjuu soveltuu niille kohteille, joissa taimikonhoito on tehty tarkoituksellisesti lievänä energiapuun kasvatusta silmällä pitäen tai ylitiheiksi jääneille, riukuuntuneille, hoitamattomille metsiköille. Pienialaisilla ja pienen energiapuukertymän kohteilla miestyönä tehtävä hakkuu on kustannuksiltaan kilpailukykyinen. Kun kohteen pinta-ala ja energiapuukertymä ovat riittävän suuret, on koneellinen korjuu taloudellisin vaihtoehto.

Konekorjuukohteilla tarvitaan varsin usein myös miestyötä. Kohteen ennakkoraivaus (nk. alustaraivaus tai näkemäraivaus) konetyön helpottamiseksi ja korjuuvaurioiden estämiseksi on suotavaa. Energiapuuharvennuskohteilla ennakkoraivaukseksi riittää, että poistettavien energiapuiden ympärykset raivataan n. 0,5–1 metrin säteellä. Samoin jäävien puiden ympäriltä kaadetaan puut, joita ei voida koneellisesti korjata ilman korjuuvaurioiden syntymisen riskiä.

Metsänomistajan kannalta taimikonhoito ja nuoren metsän ennak-koraivaus ovat yksi tuottavimmista työvaiheista. Työn tuottavuus ja tehokkuus kasvavat, jos työvälineet ja huoltotarvikkeet saadaan kuljetettua vaivattomasti työkohteeseen käyttämällä apuna metsä-varusteltua mönkijää. Ensiharvennus ja nuoren metsän hoito ovat parhaiten kevyille koneille sopivia työkohteita.

Varsin moni metsänomistaja hyödyntää omasta metsästä saatavaa puuta oman kiinteistönsä lämmityksessä. Vuosittainen pilkkeen käyttömäärä Suomen pientaloissa on n. 6,5–6,8 milj. k-m3. Tästä määrästä yli puolet hankitaan omista metsistä. Keskimääräinen käyt-tömäärä on luokkaa 4,6 k-m3/talous eli 11,5 irto-m3. Korjattaessa energiapuuta omaan käyttöön työn tuottavuutta tai kustannuksia

Mönkijän ja Ultratecin metsäperäkärryn yhdistelmällä työajasta lähes 40 % kuluu kuormaukseen ja noin 35 % kuorman purkuun. Muihin työvaiheisiin kuluu työajasta kuhunkin noin 5 %. Menetelmän tuottavuus on noin 1,4 m3/h. Tuottavuuteen vaikuttaa merkittävästi hakkuutyön jälki. Apuajat ja ajoon käy-tetty aika pitenee huomattavasti, jos kuljettaja joutuu siistimään ajouria ja madaltamaan kantoja hakkuun jäljiltä. Työn tuottavuus nousee, mikäli hakkuu suoritetaan siten, että samalla huomioidaan mönkijäkuljetuksen vaatimukset. Tällöin huolehditaan, ettei uralle kaadeta puustoa, kannot ovat riittävän lyhyitä ja mönkijällä pääsee ajamaan lenkkiä.

0

5

10

15

20

25

30

35

40 Apuajat

Purkaminen

Kuormattuna ajo

Kuormaus

Siirtyminen

Tyhjänä ajo

Työajan jakautuminen energiapuun kuljettamisessaTTS Työtehoseuran KevMet-tutkimus 2014


ei juurikaan lasketa. Tärkeintä on toimenpiteen metsänhoidollinen hyöty.

Nuoren metsän kunnostuskohteilta korjattavan ainespuumitat täyttävän puuston määrä jää usein hyvin pieneksi (n. 20 % kokonais-kertymästä), joten sen erottelu omaksi puutavaralajikseen ei ole taloudellisesti kannattavaa. Tyypillinen toimintamalli on, että kaikki kertyvä puu ohjataan energiakäyttöön. Ensiharvennuskohteilla voi-daan kaikki hakattu puu käyttää energiatuotantoon, jos kuitupuun määrä on pieni ja energiapuusta saatava hinta on riittävän korkea. Usein paikallinen lämpölaitos tai lämpöyrittäjä tarjoaa energiapuus-ta kilpailukykyisen hinnan. Tällöin hakkuu- ja metsäkuljetusvaihees-sa ei tarvitse erotella kuitu- ja energiapuuta eri kasoihin. Kertymän määrä (m3/ha) on suurempi, kun latvaositteetkin korjataan.

Metsien ensiharvennuksissa on perinteisesti totuttu käyttämään hakkuukoneita ja suurehkoja kuormatraktoreita eli ajokoneita. Hakkuumalliin kuuluu 20 metrin välein hakattavat ajourat, jotka ovat leveydeltään 3,5–4,0 metriä. Hakkuukoneen kuljettajan työtavoista riippuen on mahdollista, että metsä on harvennettu erittäin hyvin läheltä ajouria, mutta ajourien väliin jäävä keskialue jää joko koske-mattomaksi tai ainakin heikosti harvennetuksi. Tällöin harvennusjäl-ki on epätasainen, mikä puolestaan heikentää metsän tuottoa.

Aktiivisen metsänomistajan vaihtoehtona on pienten alojen ensihar-vennuksen tekeminen kokonaan itse: puiden kaato moottorisahalla sekä niiden kuljetus mönkijällä ja peräkärryllä tien varteen. Tämän menetelmän haasteeksi nousee usein sekä työn vaatima aika että tottumattomuus pitkäaikaiseen moottorisahatyöskentelyyn.

Mönkijä ja metsäperäkärry -yhdistelmällä tehdyssä kuljetustutki-muksessa kuormaus ja purkaminen vievät 75 % käytetystä työajasta.

Ensiharvennuksen voi tehdä myös pienellä/kevyellä hakkuukoneel-la, joka ei tarvitse varsinaisesti ajouria, vaan harventaa edetessään tasaisesti metsää joka kohdasta. Tällöin kasvatettavan puuston poh-japinta-ala jää harvennuksen jälkeen suuremmaksi kuin isommalla koneella tehdyn harvennuksen jälkeen. Korjattava puutavara voi-daan tehdä kasoihin, jotka on helppo kuljettaa esimerkiksi mönkijän hydraulisella metsäperäkärryllä. Mikäli hakkuukone on metsänomis-tajan oma, voi hakkuita tehdä oman aikataulun mukaisesti.

Pienmetsäkoneeseen voidaan asentaa energiapuulle sopi-via sekä leikkuuterällä että sahalla varustettuja hakkuukouria. Pienmetsäkoneen hakkuupääksi on saatavilla lisäksi mm. sykehar-vesteri. Koura on normaalia metsäkoneen kouraa pienempi ja siten sitä on helpompi liikutella tiheässä metsässä. Rankakoura soveltuu

KevMet-testeissä testattiin Nokka Oy:n hydraulikärryllä tehtävän kuljetuksen tuottavuutta sekä metsurin hakkaamilla että pienmetsäkoneella hakatuilla koealoilla. Keskimääräinen kuormakoko oli 1,2 m3/kuorma ja kuljetuksen tuottavuus oli keskimäärin 2,8 m3/h. Nokka Oy:n hydraulikärryä käytettäessä kuormaus vie 36 % käytetystä työajasta ja kuorman purkaminen 13 % kokonais-työajasta. Kuorman järjestelyyn kuluu noin 6 % työajasta.

0

5

10

15

20

25

30

35

40 Apuajat

Purkaminen

Kuormattuna ajo

Kuorman järjestely

Kuormaus

Siirtyminen

Tyhjänä ajo

Työvaiheiden osuudet tehollisesta työajastaTTS Työtehoseuran KevMet-tutkimus 2014


hyvin alustanraivauksiin, hakkuupäällä katkeaa vaivatta noin 20 cm paksuinen puu.

Pienmetsäkoneella työskennellessä puut kaadetaan kalanruoto-muotoon kulku-urille. Puiden kerääminen mönkijällä käy kätevim-min uravälin ollessa noin 8 metriä. Urat eivät sanottavasti näy met-sässä koneen pienen pintapaineen ansioista. Pienmetsäkone sopii myös kaupunkipuistojen harvennukseen, missä työn jäljen esteetti-syydellä on talousmetsänhoitoon verrattuna enemmän merkitystä. Kaupunkien puisto-osastot ovat olleet laitteesta kiinnostuneita myös erittäin matalan käyntiäänen, hellävaraisen maastoliikkuvuuden sekä tieliikennekelpoisuuden vuoksi.

Keveytensä ansiosta peltojen ojanpenkat voidaan raivata tarvitta-essa pellon päällä työskennellen. Tähän käyttötarkoitukseen sopii pienmetsäkoneen lisäksi myös mönkijän hydrauliikkanosturilla varustettu peräkärry, johon on kouran tilalle kiinnitetty pieni ener-giakoura. Tämä yhdistelmä sekä kaataa että kuljettaa korjattavan energiapuun.

Ensiharvennuksen kevyitä kalustovaihtoehtoja voi kuvata seuraavasti:

Harrastelinja

moottorisaha mönkijä ja mönkijän peräkärry

Ammattilaislinja

pienhakkuukone/moottorisaha

mönkijä ja mönkijän peräkärry tai pieni ajokone

Varttuneet metsätEnsiharvennus-, väljennys- ja päätehakkuualueilla tulisi tehdä en-nakkoraivausta ennen koneellista hakkuuta. Raivaussahalla tehty ennakkoraivaus parantaa näkyvyyttä, lisää puunkorjuun tuottavuut-ta, parantaa jäävän puuston laatua ja pienentää puustovaurioiden riskiä.

Varttuneissa metsiköissä tapahtuu satunnaisesti myrsky- ja lumitu-hoja, joissa vaurioituu puustoa. Jos kaatuneita puita ei korjata riittä-vän nopeasti, sinistäjäsienet pilaavat puutavaran. Lisäksi ympäröiviin metsiin voi syntyä hyönteistuhoja korjaamattomien puiden takia. Talviaikaan hyönteis- ja sienituhovaaraa ei ole. Yksittäisiä tuhopuita

Testeissä käytetyllä Tehojätkällä tehdyn ensiharvennuskoivikon tehotuntiaikaan on laskettu koneen siirtyminen, puun käsittelyn työvaiheet sekä aluspuiden raivaukseen ja työn suunnitteluun käytetty aika. Keskeytykset (esim. tauot ja konerikot) eivät ole tehotuntilaskelmassa mukana. Lähtöpuusto 1800 runkoa/ha. Poistettavien puiden keskikoko oli 69 dm3. Tehojätkän tuottavuus kasvaa puun rinnankorkeusläpimitan kasvaessa. Pieniläpimittaisella puulla tuottavuus on noin 1 m3/h mutta kasvaa jopa 7,5 m3/ha puun läpimitan kasvaessa.


ei aina kannata korjata, sillä korjuukustannukset saattavat olla hyö-tyjä suuremmat. Näin on etenkin silloin, jos korjuu edellyttää kalliita työkoneiden siirtoja. Kaatuneet puut lisäävät lahotessaan metsien monimuotoisuutta. Määrän kasvaessa ne muodostavat kuitenkin riskin hyönteisten levittämille metsätuhoille. Metsätuhojen torjun-taa koskevassa laissa mainitaan, että tuhoutuneet puut on poistet-tava jos vahingoittuneita kuusia on yli 10 k-m3/ha tai mäntyjä yli 20 k-m3/ha. Etenkin suurten myrskytuhopuiden korjuu on erittäin vaarallista ja vaatii huolellista työskentelyä.

Mönkijää voi käyttää apuvälineenä myrsky- ja lumituhopuiden pai-kantamisessa, leimikoiden rajaamisessa ja korjuuvalvonnan suorit-tamisessa. Talviaikaan metsässä liikuttaessa mönkijän lisävarusteiksi saatavat telat pitävät sen hangen pinnalla. Ajettaessa on mahdol-lista samalla hahmottaa tulevia ajouria ja tampata niitä valmiiksi. Mönkijän vaihtoehdoksi jääkin korkean lumen aikaan lähinnä moot-torikelkka tai liikkuminen suksilla. Moottorikelkalla uravalinnan on onnistuttava kerralla, kun taas mönkijällä voi peruutella ja kääntyillä huomattavasti huolettomammin.

Mikäli tuulenkaatoja tai lumen vaurioittamia puita on runsaasti, ne kannattaa korjata metsästä sekä metsätuhojen välttämiseksi että myös puiden taloudellisen arvon vuoksi. Tällöin pienet koneet ja lait-teet voivat olla hyödyllisiä: ajouria ei yleensä tarvitse erikseen avata ja työn voi tehdä omatoimisesti muiden aikatauluista riippumatta.

Tuulenkaatojen korjuussa jo katkontatyövaiheessa voidaan käyttää apuna mönkijää ja metsäperäkärryä. Peräkärryssä kuljetetaan moot-torisahaa sekä tarvittavat polttoaineet, öljyt ja muut tarvikkeet. Siirryttäessä katkottavalta puulta toiselle voi samalla suunnitella ajourat. Katkontavaiheen päätyttyä poistetaan tarvikelaatikko kär-rystä ja käynnistetään puunajo katkonnan yhteydessä muodostettu-ja ajouria pitkin.

LannoitusTaimikoissa voi esiintyä maaperän ravinne-epätasapainosta johtuvia kasvuhäiriöitä. Mönkijällä ja siihen kiinnitettävillä lisälaitteilla tehtä-vällä terveyslannoituksella voidaan korjata ravinnetasapainon häiri-öt. Lannoituksessa käytettävät lannoitemäärät vaihtelevat 300–800 kg/ha välillä. Mikäli lannoitteena käytetään tuhkaa, sen käyttömää-rät ovat noin 3000–5000 kg/ha kasvupaikasta riippuen.

Lannoitteiden pakkauskoot ovat joko 40 kg:n piensäkki tai 600–650 kg:n suursäkki. Lannoitteen siirto levittimeen voidaan tehdä

Esimerkki mönkijän lisälaitteeksi soveltuvasta lannoiteperäkärrystä.


esimerkiksi nostamalla suursäkki etukuormaajalla ja tyhjentämällä se tyhjennyshanan avulla tai leikkaamalla säkin kylkeen viilto. Pienet määrät vähän pölyävää ja pyöreärakeista lannoitetta (esimerkiksi Suomen salpietaria) voidaan kuormata nopeasti myös käsin esimer-kiksi ämpärillä. Piensäkeissä oleva lannoite kuormataan levittimeen aina käsin. Kokemus on osoittanut, että puhaltavaa lannoitusperä-vaunua käytettäessä työn joutuisuuden ja tuottavuuden kannalta on järkevää ajaa noin 300 kg:n eli puolikkaan suursäkin tai kahdeksan piensäkin kokoisilla kuormilla.

Lannoitettavan alueen pinta-alan ollessa pieni levityksen voi tehdä mönkijän tavaratelineelle sijoitettavalla lautaslevittimellä, johon mahtuu yksi 40 kg:n lannoitesäkki kerrallaan. Lautaslevitin voidaan kiinnittää myös mönkijän peräkärryyn ja kuljettaa tarvittava lannoi-te-erä mukana. Tällöin vähennetään lastaukseen liittyvää edesta-kaisin ajoa. Suuremmille pinta-aloille ja toistuvaan lannoitukseen voidaan käyttää tehokkaampaa mönkijän peräkärryyn integroitua lautaslevitintä. Lautaslevittimen säiliöön sopii kerralla yksi suursäkil-linen eli noin 600 kg lannoitetta.

Puhalluslevittimellä varustettu lannoiteperäkärry on käyttökelpoi-nen sekä kasvatuslannoituksessa että taimikkojen lannoittamises-sa. Yläviistoon heittävä viuhkamainen lannoitesuihku muodostaa melko tasaisen lannoitusjäljen ja taimikossakin lannoite leviää hyvin. Lannoitteen muodostama viuhka nousee noin 2 – 2,5 metrin kor-keudelle, jolloin tiheäkään taimikko ei estä lannoitteen leviämistä.

KevMet-tutkimuksessa tehdyssä lannoitustestissä lannoitustyön tuottavuudeksi saatiin keskimäärin 286 kg/h (sisältää keskeytykset) ja tehotuntituottavuudeksi keskimäärin 496 kg/h (ei sisällä keskey-tyksiä.). Tällöin hehtaarin lannoitustyön tekemiseen ilman keskey-tyksiä kuluu hieman alle tunti ja hieman alle kaksi tuntia keskey-tysten kanssa (ajouraväli 20 metriä). Lannoitustyön kustannukseksi saadaan 30–60 euroa/hehtaari eli noin 60–100 euroa/lannoitetonni. Lannoitusyksikön tuntikustannuksena on käytetty 30 euroa/h (alv 0 %). Laskemissa ei ole mukana kone- ja laitekustannuksia.

Omana työnä tehty lannoitus (pl. tuhkalannoitus) on useimmi-ten kannattavaa verrattuna ostopalveluna tehtäviin lannoituksiin. Tuhkalannoitus on yleensä kannattavinta tehdä maalevityksenä kuormatraktorilla suurten lannoitemäärien vuoksi. Mönkijän käyttö tuhkalannoituksessa tulee kyseeseen ainoastaan pienillä alueilla ja käytettäessä rakeistettua tuhkaa. Tuhkaa käytetään yleisimmin tur-vemailla, jolloin ajourien suunnittelu tulee tehdä huolella.

Työn tuottavuus ja kustannustaso ovat mönkijän ja Ultratecin lannoiteperäkärryn yhdistelmällä varsin kilpailukykyisellä tasolla. Levitysjakaumakokeiden perusteella lannoitusyksikkö on käyttökelpoinen ratkaisu. Levitettävän lannoitteen määrään vaikutetaan ajonopeutta ja ajokertoja säätelemällä, mikä tulee tiedostaa ja ottaa huomioon työn ja työkohteen suunnittelussa ja toteutuk-sessa. Kertalevityksellä lannoitemääräksi jää noin 150-340 kg/ha ajonopeudesta riippuen. Levitysmäärää voidaan lisätä ajonope-utta alentamalla tai ajokertoja lisäämällä. Vaikeassa maastossa alhainen ajonopeus saattaa heikentää lannoitusyksikön etenemis-tä, jolloin ainoaksi levitysmäärän hallintakeinoksi jää ajokertoihin vaikuttaminen. Lannoite jakautuu levitysalueelle hieman epätasaisesti ja levittyvä lannoitemäärä vaihtelee säiliössä olevan lannoitteen määrästä riippuen. Levitystyön häiriöiden (lannoitemäärän tarkastaminen, levityslaitteen suuttimien säätö ja häiriöiden korjaaminen ja lannoitteen levittäminen perävaunussa) osuus työn kokonais-ajanmenekistä oli tehdyssä testissä varsin suuri, 36 prosenttia. Levittimen ongelmaton toiminta ja häiriöiden vähäinen määrä on työn tuottavuuden kannalta ensiarvoisen tärkeää. Kun kuorman kooksi vakioitiin 600 kg, varaston ja palstan väliseksi siirtymismatkaksi 200 metriä ja levitystyön häiriöiden sekä työn keskeytysten yhteiseksi osuudeksi 25 % kokonaisajan-menekistä, saatiin työn laskennalliseksi käyttötuntituottavuudeksi keskimäärin 493 kg.

0

10

20

30

40

50 Häiriöt levitystyössä

Levitys

Siirtymiset (palstalle 210 m)

Kuorman tekeminen (6 säkkiä / 240 kg)

Lannoitustyön työvaiheetTTS Työtehoseuran KevMet-tutkimus 2014


Lannoituksen toteuttamisessa metsänomistajalla on erilaisia vaih-toehtoja valittavanaan. Valintaperusteina tulee käyttää omaan työhön käytettävissä olevaa aikaa sekä tarvittavia koneita ja laitteita. Koneita ja laitteita hankittaessa tulee laskea investointi- ja käyttö-kustannukset suhteessa saatavaan säästöön lannoituksen toistuvuu-den, lannoitettavien metsikkökuvioiden pinta-alojen ja lannoitemää-rien avulla.

RuiskutuksetKemiallinen heinän ja vesakon torjunta on nykyisin varsin vähäistä ja käyttö tulee rajata tarkoin valituille kohteille mahdollisten ympäris-töhaittojen vuoksi. Väärinkäytettynä rikkakasvien torjunta-aineet aiheuttavat vahinkoja myös kasvatettaville taimille; kasvutappioita tai jopa puiden kuoleman. Tämän takia valmistajien käyttöohjeita tulee noudattaa ehdottoman tarkasti. Arvokkaissa elinympäristöissä kemiallisia torjunta-aineita ei käytetä lainkaan. Kemiallista käsittelyä voidaan turvallisimmin käyttää niillä alueilla, joissa ei vielä ole kasva-vaa taimikkoa; kuten pellonmetsitysalueilla sekä rehevillä uudistus-alueilla ennen taimien istutusta. Kasvinsuojeluaineiden käyttö vaatii aina riittävän koulutuksen, osaamisen ja laitteiston testaukset.

Mönkijöihin on saatavilla erilaisia sähköpumpulla toimivia kas-vinsuojeluruiskuja, joiden lisävarusteena on levityspuomi. Tällöin työleveydeksi saadaan noin 3 metriä. Joissain ruiskuissa on myös kädessä pidettävä suutin, joka on 5–10 metrin pituisen letkun päässä. Tämä on kätevä lisä erikoiskohteissa, jonne ei mönkijällä voi ajaa. Valittavana on vaihtoehtoisesti mönkijän takatavarateli-neelle sijoitettavia laitteita sekä erilliseksi peräkärryksi rakennettuja ruiskuyksiköitä.

Torjunta-aineen käyttöliuoksen valmistukseen käytettävän veden tu-lee olla puhdasta, sillä epäpuhtaudet tukkivat helposti ruiskupuomin suuttimet. Vettä voi kuljettaa metsäpalstalle esimerkiksi muovisilla 1000 litran säiliöillä tai 200 litran tynnyreillä.

Ruiskutuksien yhteydessä on huolehdittava määräysten ja ohjeiden mukaisesta suojavarustuksesta: nitriilihansikkaat, hengityssuojain sekä suojapuku ja kumisaappaat.

Pienmetsäkoneen raivauspäähän voidaan liittää lisävarusteena kemialliseen tai biologiseen vesakontorjuntaan tarkoitettu lisälait-teisto. Vesakontorjuntajärjestelmässä torjunta-ainetta annostellaan koneen päälle sijoitetusta säiliöstä risuraivaimen kautta suoraan terän alapuolelta vesakon leikkauspintaan. Laitteisto sopii myös juu-rikäävän torjunta-aineen levitykseen.

Mönkijän ruiskutuslaitteen toimivuuden testaus vedellä. Uusi kasvinsuojeluainelaki edellyttää kasvinsuojeluaineita ammattimai-sesti käyttäviltä henkilöiltä kasvinsuojeluaineita koskevan tutkinnon suorittamista viiden vuoden välein. Myös käytettävät laitteet tulee testata viiden vuoden välein 2020 asti ja sen jälkeen testaus tehdään kolmen vuoden välein.


Puutavaran kuljetusMönkijällä kuljetettavan puutavaran keskimääräinen kuormakoko on noin yksi kiintokuutiometri. Mönkijän tuottavuuden kasvu puu-najossa ei synny kuormakokoa kasvattamalla, vaan huolehtimalla sujuvasta työskentelystä.

Mönkijälle on pienestä koosta huolimatta suunniteltava ajourat. Suunnittelulla varmistetaan mönkijän mahtuminen puiden välistä ja maavaran riittävyys. Ura on aina suunniteltava siten, että kuorma-tulla peräkärryllä ei tarvitse peruuttaa. Joskus riittää, että ajoreitin valitsee hyvin. Toisinaan reittiä on valmisteltava sahaamalla kantoja lyhemmiksi ja lisäämällä uraleveyttä. Pyörämönkijälle riittää noin 1,5 metrin ajoura ja noin 4 metrin kääntösäde. Telamönkijälle uralevey-den on oltava noin 2 metriä ja kääntösäteen vähintään 6 metriä.

Mönkijän ohjattavuutta edesauttaa, että siihen liitetty peräkärry on kuormattu tasapainoisesti. Tällöin ei synny liikaa ns. aisapainoa, joka keventää etupyöriä ja heikentää ohjattavuutta.

Metsäojien ylitykset ovat usein haasteellisia. Kivennäismailla ojien yli ajo ”kahlaamalla” matalassa vedessä on maaperän laadusta riippuen usein mahdollista. Turvemailla on yleensä rakennettava rumpuja tai väliaikaisia siltaramppeja. Siltarampeiksi soveltuvat hy-vin hieman kantavammat ajosillat, jotka kulkevat kätevästi mönkijän peräkärryssä kohteeseen.

Työmaan kokoojaurille syntyy herkästi urapainaumia. Kun puuta kuljetetaan samasta kohdasta usein, alkaa maa painua ja vesi nousta pintaan. Tällaisissa kohdissa on hyvä vahvistaa ajourat risuttamalla. Ajouran pohjalle asetellaan uran suuntaiset risut ja niiden päälle ladotaan poikittain risuja. Näin varmistetaan, etteivät yksittäiset oksat tai puunkappaleet nouse ajettaessa ylös ja vaurioita mönkijää. Ristikkäin ladonnalla saavutetaan myös parempi kantavuus.

Mönkijän tarvitsemat ajourat ovat kapeita.


Tiet ja uratMetsätöiden tehokkuuteen ja tuottavuuteen vaikuttaa usein ole-massa olevan metsätiestön kunto ja vaivaton pääsy työkohteisiin. Mikäli metsänhoitokohteelle on helppo päästä, voidaan keskittyä työn tekemiseen välineiden edestakaisen kantamisen sijaan.

Metsäyhtiöiden maksama korvaus puutavarasta riippuu puutavaran laadun ja leimikon koon lisäksi myös leimikon saavutettavuudesta. Leimikon saavutettavuus on sidoksissa metsäteiden liikennöitävyy-teen eri vuodenaikoina, metsäkuljetusmatkaan sekä korjuukelpoi-suuteen (hakkuuajankohtaan; kelirikko-kesä-talvi).

Tietä, joka on tarkoitettu pääasiassa metsätalouden edellyttämiä kuljetuksia varten, kutsutaan metsäautotieksi. Osa metsäautoteistä on liikennekelpoisia ympäri vuoden, osa vain kesä- ja talviaikaan. Liikkumiseen voi olla erillisiä rajoituksia kelirikkoaikana.

Mönkijätieksi voidaan kutsua metsään mönkijällä ajamista var-ten tehtyä tieuraa, jossa liikkuminen on vaivatonta ja turvallista. Mönkijätiet ovat yleensä metsäpohjasta erottuvia, rakennettuja kulkuväyliä, jotka on koneellisesti tasattu ja joihin on asennettu tarvittaessa oja-rumpuja. Mönkijätiet ovat kevyesti ja helposti ra-kennettuja teitä, jotka lisäävät mönkijällä tehtävän työn tehokkuutta muodostaen uraverkoston rungon ja kokoojauraston.

Mönkijäteitä on järkevää tehdä esimerkiksi metsäojituksen yhtey-dessä. Ojia kaivettaessa nostetaan ojamaat toiselle penkalle ja tasa-taan ne piennartieksi. Näin muodostuva mönkijätie on noin 1,5–2 metriä leveä tie, jota pitkin on helppo ja nopea siirtyä metsässä kuviolta toiselle.

Mönkijätien lisäkustannus ojituksen yhteydessä on muutamia kymmeniä senttejä/metri. Tiestöstä saatavaan hyötyyn verrattuna kustannus on pieni. Toisaalta mönkijäteiden tekemisessä kannattaa säilyttää maltti. Tiestöä rakennettaessa tulee huomioida myös myö-hempi tiestön kunnossapitotarve ja sen vaatimat resurssit.

Mönkijäura on maastoon raivattu kulkureitti, josta ei jää välttämättä pysyviä jälkiä. Ura voi olla käytössä vain tilapäisesti esimerkiksi tai-mikonhoidon tai ensiharvennuksen yhteydessä. Uralta on mahdolli-sesti poistettu risut ja tarvittaessa madallettu kantoja. Mönkijäurat

Palstaa halkovalta metsäautotieltä on tehty yksi mönkijätie kokoomauraksi. Sen lisäksi maastoon on muodostettu mönkijä-urien reitit helpottamaan metsätöitä.

Metsäteiden ja ojien huolto


voi tunnistaa lähinnä renkaiden jättämistä jäljistä. Hyvässä maas-tossa, esimerkiksi kangasmetsissä, mönkijällä voi liikkua ilman varsi-naisia uria. Vaikeammilla kohteilla liikkuminen mönkijällä ilman uria hidastuu ja työn tuottavuus laskee.

Tiestön hoitoon soveltuvia laitteitaTiestön hoitoon ja kunnostuksen käytettäviä koneita ja laitteita ovat esimerkiksi puskulevy, tiehöylä, jyrä, äes, sorakärry, kesantoleikkuri sekä lumilinko.

PUSKULEVYMönkijän keulaan liitettävällä puskulevyllä voi tasata ja levittää maa-aineksia sekä aurata lunta. Puskulevyn nosto ja lasku voi tapahtua käsivivulla nostamalla, mönkijän keulassa olevan vinssin avulla tai hydraulisesti. Yleisimmin puskulevyä käytetään vinssillä.

Puskulevyjen kiinnityksessä mönkijään on useita eri vaihtoehtoja. Perinteisesti puskulevy on kiinnitetty mönkijän pohjaan asennetta-vaan levyyn. Viimeaikoina tarjolle on tullut markkinoille mönkijän keulaan kiinnitettävät, varsin lyhyillä tukivarsilla olevat puskule-vyt. Puskulevy voidaan kiinnittää myös mönkijän vetokoukkuun. Erilaisten kiinnitysmekanismien toimivuudesta ja käytettävyydestä erityisesti maa-ainesten siirrossa on erilaisia mielipiteitä ja koke-muksia. Kiinnitysmekanismin valinnassa vaikuttavat puskulevyn kiinnityksen helppous ja sillä tapahtuvan työskentelyn sujuvuus. Puskulevyn hallinta tapahtuu useimmiten vinssillä nostamalla.

Puskulevyllä voi kerta-aurauksella aurata hyvissä olosuhteissa jopa 40 senttimetrin syvyistä koskematonta lumihankea. Korkeampaakin hankea voi yrittää aurata, mutta useimmiten se on tehtävä kaksivai-heisesti. Ensimmäisellä kerralla puskulevyä pidetään niin korkealla kuin mahdollista ilman mönkijän juuttumista jo auratulla alueella. Toisessa vaiheessa poistetaan loput auraamattomasta lumesta.

TIEHÖYLÄMikäli tien hoitoa on enemmän tai halutaan pitää tien pinnan jatku-vasti hyvässä kunnossa, on mönkijän perään syytä hankkia tiehöylä. Tiehöylällä saa helposti ja nopeasti tasaista jälkeä. Jos tiessä on syviä kuopia tai uria, on tiehöylällä ajettava kunnostettava tienpätkä use-ampaan kertaan. Lopputulos on hyvä, kun tien pinta jää tasaiseksi ja

Mönkijän keulaan kiinnitetty puskulevy.


se viettää keskeltä reunoihin päin. Tien pinnan huoltamisessa kes-keistä on, että vesi ei pääse seisomaan tiellä eikä toistuvasti imeydy tien rakenteisiin.

JYRÄMönkijän perässä vedettävällä jyrällä saadaan tuoreestakin tierun-gosta tiivis ja tasainen. Käytettävyydeltään hyvä jyrä on metallinen, sillä se kestää maassa olevien kivien iskut. Vedellä täytettävän jyrän painoa on mahdollista säädellä. Se voidaan tyhjentää siirrettäessä sitä esimerkiksi henkilöauton peräkärryllä. Jyrässä on hyvä olla use-ampia täyttö-/tyhjennysaukkoja niiden tilanteiden varalta, jos jyrä syystä tai toisesta jää kiinni tai luiskahtaa esimerkiksi ojaan. Tällöin jyrän vesimäärää voidaan vähentää, jyrä kevenee ja sitä on helpom-paa liikutella. Jyrä soveltuu myös tielle tai pihaan tuodun uuden maa-aineksen tasoittamiseen puskulevyn ja tiehöylän apuna.

ÄKEETYhtenä erikoisuutena mönkijän lisävarustelussa on erilaiset äkeet. Mönkijän vaatimattomasta painosta johtuen sillä ei voi ”pakottaa” tietä kuntoon, vaan kunnostus on tehtävä vaiheittain. Tämä onnis-tuu ajamalla turvepohjaista ja -pintaista tietä äkeen kanssa muuta-man kerran edestakaisin, jolloin pinta kuohkeutuu ja siihen muodos-tuu irtoainesta. Tämän jälkeen tie höylätään, jolloin irtoaines tasaa montut. Tien pinta viimeistellään painavalla jyrällä. Yksi edullisim-mista vaihtoehdoista on ottaa vanha lapiorullaäes hyötykäyttöön turvepohjaisilla metsäteillä.

KESANTOLEIKKURIMetsäteiden kunnossapidossa tienvarsikasvusto aiheuttaa haastei-ta. Tien sivuun kasvaa muutamassa vuodessa pajua ja puuntaimia, jotka kaventavat käytettävissä olevaa tieuraa. Mikäli tietä on vain vähän, on tämän kasvuston poistaminen tuottavinta tehdä raivaus-sahalla. Kun kunnossa pidettävä tien pituus kasvaa, on järkevää etsiä myös muita vaihtoehtoja. Järeä polttomoottorikäyttöinen kesanto-leikkuri mönkijän perässä on hyvä vaihtoehto piennaralueen siistinä pitämiseksi. Käsittely tulee tehdä vuosittain, jotta vesakko ei pääse liian järeäksi leikkurille.

Mönkijän peräkärryyn voidaan kiinnittää teiden kunnostuksessa käytettävä tiehöylä.


MAANSIIRTOKÄRRYJoskus tie on siinä määrin huonossa kunnossa, että se tarvitsee sorastusta. Mikäli sorastus voidaan tehdä kuorma-autolla, on se käytännöllisin tapa hoitaa asia. Tällöin mönkijä on hyödyksi, jos soraa on siirrettävä puskulevyllä keskeltä tietä raiteiden täyttämi-seksi. Mönkijän puskulevy on tähän mitä sopivin väline. Jos tie on siinä kunnossa, että sorastusta ei voi tien runkoa vaarantamatta tehdä raskailla ajoneuvoilla, sen voi lähes aina tehdä mönkijällä. Mönkijöihin on tarjolla maansiirtokärryjä (dumpperikärry), joissa on sähköhydraulinen kippaus. Jos dumpperikärryssä on ylös nouseva perälauta, siihen kannattaa asentaa myös ns. rajoitinketjut. Ketjulla rajoitetaan perälaudan avautumista siten, että sora tai murske pää-see valumaan vain noin 10–15 senttimetrin raosta kipattaessa. Tämä helpottaa levitystyötä eli käytännössä sora kipataan ”matoksi” tielle ja minimoidaan muu tasaustyö. Haasteeksi voi jäädä vielä kuitenkin soran lastaus maansiirtokärryyn. Muutama kuorma on mahdollista lastaa esimerkiksi lapiolla, mutta suurempia soramääriä varten kan-nattaa kuormaukseen hankkia apukoneita.

LUMILINKOMönkijän omistajan on hyvä pysähtyä miettimään lumilingon to-dellista tarvetta ja hyödyllisyyttä puskulevyyn verrattuna. Lingon hankkimiseen on yleensä kaksi syytä. Ensimmäinen syy on se, että poistettava lumen kasautuminen muodostuu auratessa ongelmak-si, jonka voi linkoa käyttämällä välttää. Toinen syy on se, että linkoa halutaan käyttää täysin ummessa olevan tien aukaisemiseen.

Mönkijöihin tarkoitetut lumilingot ovat ensisijaisesti mönkijän eteen sijoitettavia, omalla polttomoottorilla toimivia malleja. Eteen sijoitettava lumilinko on parempi vaihtoehto kuin taakse sijoitettava malli siinä mielessä, että taakse sijoitetulla vedettävällä lingolla voi puhdistaa vain sellaisia teitä, joissa lunta on niin vähän, ettei se hait-taa mönkijän etenemistä.

Maansiirtokärry.


Ojien huoltoMetsänhoito ei rajoitu vain itse puustoon, vaan siihen sisältyvät muutkin metsäpalstaan liittyvät työt kuten kulkuteiden rakentami-nen ja kunnossapito sekä metsän vesitaloudesta huolehtiminen. Vesitaloudesta huolehtiminen on lähinnä kunnostusojitusta, jolloin parannetaan olemassa olevien ojien toimivuutta. Ojitetuilla soilla tehdään nykyisin myös ennallistamista eli ojien tukkimista ja näin edistetään suon luonnontilaisuuden palautumista.

Metsätiestöön ja metsän vesitalouteen liittyvien ojien huoltoa voi-daan tehdä mönkijällä. Ojien kunnostukseen liittyviä töitä voidaan tehdä hydrauliikalla toimivalla puutavaranosturilla ja metsäperäkär-ryllä. Työn suorittamiselle on eduksi, jos nosturin puomi on pitkä (n. 4m) ja peräkärry on suhteellisen vakaa. Peräkärryn vakautta on mahdollista lisätä lisäpainoilla, esimerkiksi nostamalla kyytiin muu-tama painava tukki. Puutavarakouran tilalla käytetään kauhaa, joita laitevalmistajasta riippuen ovat esimerkiksi erillinen sorakauha tai puutavarakouraan kiinnitettävät levyt.

Samoilla välineillä voidaan tehdä myös ojien paikallista huoltoa, las-keutusaltaiden sekä tierumpujen päissä olevien kaivojen tyhjennys-tä sekä kunnostaa sortuneita ojanpenkkoja. Laitetta voidaan käyttää myös pienehkön paikallisen kosteikon rakentamiseen veden virta-usta hidastamalla. Toimintamalli sopii paikallisiin ja pieniin kunnos-tustoimenpiteisiin, mutta isommissa korjauskohteissa yhdistelmän tuottavuus ei ole riittävä kannattavaan toimintaan.


VarusteetMönkijän käyttö ja metsänhoitotyöt vaativat tilanteenmukaista suojavarustusta. Moottorisahaa käytettäessä välttämättömiä suoja-varusteita ovat viiltosuojatut housut ja hanskat, turvasaappaat, kuu-losuojaimet ja soveltuva kypärä. Myös silmäsuojat ovat tarpeelliset niin mönkijällä ajon kuin metsässä työskentelyn osalta. Kypärän vi-siiri tai suojalasit suojaavat mm. oksien iskuilta, hyönteisiltä, pölyltä, kuralta ja sinkoilevilta kiviltä.

Metsätöiden ja mönkijän käytön yhdistäminen on mietittävä kypä-rän käytön osalta. Suomen lainsäädäntö ei vaadi kypärän käyt-töä maastoliikennemönkijän ajossa mutta tieliikennemönkijällä ajettaessa on kypärää käytettävä aina, niin tiellä kuin metsässäkin. Suositeltavaa on käyttää mönkijällä ajettaessa kuhunkin käyttötar-koitukseen suunniteltua kypärää. Turvakaarien käytöstä on alettu keskustella viimeaikoina ja niiden käyttö on suositeltavaa metsässä työskenneltäessä.

Renkaat ja telatMaastorenkaiden ominaisuudet on suunniteltu maastoajoon, joten niillä ei kannata ajaa päällystetyillä teillä. Mönkijän käsiteltävyys ja hallittavuus maastorenkailla heikkenevät suuremmissa nopeuksissa huomattavasti ja tapaturman mahdollisuus voi kasvaa.

Erilaiset ilmanpaineet vasemman ja oikeanpuolen renkaissa saat-tavat aiheuttaa mönkijän puoltamisen toiselle puolelle. Erilaiset ilmanpaineet etuja takarenkaiden välillä taas saattavat aiheuttaa nelivetoisissa mönkijöissä aluevaihteistolle rasitusta renkaiden kehä-pituuksien muodostuessa eripituisiksi. Voimansiirtoa voi säästää pitämällä vain takavetoa päällä. Liian vähäinen tai korkea ilmanpai-ne taas saattaa aiheuttaa renkaan rikkoutumisen. Liian korkea paine johtaa mm. renkaan kuvion nopeaan kulumiseen.

Renkaiden ilmanpaine vaikuttaa myös mönkijän käsiteltävyyteen. Maastokäytössä ilmanpaineiksi suositellaan 0,2-0,3 baaria (maan-tieajossa suositus on 0,5-0,8 baaria). Pehmeässä maastossa riittää pienempikin ilmanpaine. Pehmeä rengas mukautuu paremmin maaston pinnanmuotoihin ja toimii tällöin myös jousituksen osana.

Käyttäjän täytyy huolehtia, että mönkijä huolletaan säännöllisesti. Seuraavassa on lista turvalliseen käyttöön liittyvistä tehtävistä tarkastuksista.

• renkaiden kunto ja ilmanpaine• polttoaineen määrä• moottorin hätäkatkaisijan toiminta• moottoriöljy• moottorin jäähdytysjärjestelmä yleisesti• jarrujen toiminta (suositeltava tarkastaa aina

vesistöjen ylityksen jälkeen)• jarruneste (jos jarrut toimivat jarrunesteellä)• kaasuvivuston toiminta• valojen toiminta• mahdollisen variaattorin hihnan kunto• ohjauksen toiminta• tavarankuljetustelineiden kunto ja kiinnitykset• kytkentälaitteiden kunto (vetokoukku ja puskulevy)• yleiskunto (mahdollisesti löystyneet liitokset yms.)

Mönkijän varusteet ja laitteet


Matalia ilmanpaineita käytettäessä on kuitenkin muistettava ren-kaan rungon voimakkaampi ”eläminen”, joka heikentää jarrutuste-hoa. Lisäksi rengas saattaa myös helpommin lähteä vanteelta kivien ja puunrunkojen aiheuttamissa voimakkaissa töytäisyissä.

Mönkijöihin on saatavissa teloja, joiden käyttö helpottaa liikkumis-ta lumessa ja erityisen pehmeissä maastoissa. Ajettaessa teloilla maastossa on varottava ohjaustangon käsille aiheuttamia iskuja. Ohjaustehostimen iskunvaimennus pehmentää käsille tulevia iskuja ja lisää siten myös turvallisuutta.

TasauspyörästöMönkijän vetotapa on syytä tietää ja ottaa huomioon eri ajotilan-teissa ja olosuhteissa. Tasauspyörästö ja tasauspyörästön lukon käyttö vaikuttavat mönkijän kulkuun ja siten myös turvallisuuteen. Mönkijässä ei yleensä ole taka-akselilla tasauspyörästöä, joka sää-telee pyörien nopeutta käännöksissä. Tällöin sisäkaarteen puolella olevat renkaat luistavat jyrkissä käännöksissä ja niiden luistamaan päästäminen helpottaa käännöksen tekoa. Käännöstä tehdessä jalat kannattaa pitää astinlaudoilla ja siirtää vartalon paino ulkokaarteen puoleiselle astinlaudalle samalla nojaten ylävartalolla sisäkaarteen puolelle. Tällöin paino kevenee sisäkaarteen puoleisilta renkailta ja mönkijä ”puskee” vähemmän.

Mikäli mönkijässä on lukolla varustettu tasauspyörästö, kannattaa päälle kytkettävän lukon käytössä olla tarkkana. Ajettaessa hitaalla nopeudella vaikeakulkuisessa ja vaihtelevan pidon omaavassa maastossa, lukko pidetään luonnollisesti päällä. Siirryttäessä takai-sin nopeampaan ajoon, on lukko muistettava poistaa päältä ajon helpottamiseksi.

NelivetoNelivedolla ajettaessa on muistettava, että joko etu- tai takajarrun käyttö jarruttaa kuitenkin kaikkia pyöriä. Samoin mönkijä käyttäytyy moottorilla jarrutettaessa. Nämä toiminnot tekevät nelivetoisesta mönkijästä ylivoimaisen maastoajossa ja neliveto takaa myös turval-lisuuden. Vaikeassa maastossa on joskus mahdotonta ajaa pelkäs-tään takavetoisella mönkijällä. Toisaalta helppoja pätkiä ajettaessa kannattaa neliveto kytkeä pois päältä renkaiden ja voimansiirron säästämiseksi. Mäkisessä maastossa neliveto kannattaa pitää aina päällä kaatumisriskin pienentämiseksi.

Talviaikaan mönkijään voidaan liittää telat.


VinssiMönkijöiden etupäähän on asennettu yleensä sähkötoiminen vinssi. Vinssin yleisimmät käyttötarkoitukset ovat mönkijän vetäminen irti hankalasta maaston kohdasta sekä puskulevyn nostaminen ja laske-minen. Vinssiä käytetään jonkin verran myös puiden juontamiseen. Vinssiä ei pidä käyttää hinaamiseen, koska hinaukselle luonteen-omaiset nykäykset rikkovat vinssin jarrun.

Etuvinssin lisäksi mönkijään voi asentaa myös takavinssin. Tämä mahdollistaa mönkijän irtivetämisen myös taaksepäin sekä tekee puiden juontamisesta helpompaa, koska vaijerijuontamisen jälkeen puut voi kiinnittää suoraan mönkijän vetokoukkuun ja vetää ne siten ajouran lähelle.

Monissa vinsseissä on vapautin, joka mahdollistaa vaijerin purka-misen vetämällä käsin. Tämä nopeuttaa vinssin käyttöä. Vinssin voimansiirto on muistettava lukita vetämisen jälkeen sillä vinssi voi vahingoittua, mikäli sitä käytetään rumpu vapautettuna.

Vinssiä käytettäessä kannattaa pysyä kaukana vaijerista, koska irrotessaan tai katketessaan ja osuessaan kuljettajaan vaijeri voi aiheuttaa vakavia vammoja. Käytön jälkeen vaijeri kannattaa kelata riittävän kireälle, sillä löysät kohdat saattavat aiheuttaa esimerkiksi vaijerin sotkeutumisen seuraavan käytön yhteydessä.

MetsäperäkärryPuutavaran metsäkuljetukseen tarkoitettu peräkärry on tavallisesti varustettu puutavarapankoilla ja telipyörillä. Peräkärryä valitta-essa kannattaa kiinnittää huomiota sen kantavuuteen, maavaran riittävyyteen, veto-ominaisuuksiin sekä perävaunuun asennettavissa oleviin lisävarusteisiin, kuten esimerkiksi kuormaimeen, hydrauli-vinssiin, nostopuomiin ja tukijalkaan. Myös varaosien ja huoltopal-velujen saatavuutta kannattaa selvittää ostopäätöstä tehtäessä.

Ilman kuormainta olevaan peräkärryyn puutavara kuormataan ja puretaan käsin. Mikäli puutavaraa on paljon tai se on järeää, on hyd-raulisella kuormaimella varustettu metsäperävaunu hyvä vaihtoehto käsin kuormaukselle. Kuormaimella varustetun perävaunun käytet-tävyyden kannalta keskeisiä tekijöitä ovat kuormaimen nostokyky ja ulottuvuus. Myös kuormaimen ohjaustapa, hydrauliyksikön tuot-tama teho sekä tukijalkojen rakenne ovat seikkoja, joihin kannattaa perehtyä ennen ostopäätöksen tekemistä. Puutavaran kuormauksen

Sähkötoiminen vinssi puiden juontamisessa.


nosturin ulottuman ulkopuolelta mahdollistaa nosturiin kiinnitetty hydraulikäyttöinen vinssi, jonka erityisesti radio-ohjattuna helpottaa kuormausta metsässä yksin työskenneltäessä.

Muita metsäperävaunun valintatilanteessa tarkasteltavia ominai-suuksia ovat maastossa liikkumista helpottava hydraulinen veto sekä perävaunun pidentäminen / lyhentäminen hydraulisesti tai vaihto-ehtoisesti telin hydraulinen siirto. Mikäli ominaisuuksia tarkastellaan mönkijä-perävaunu-yhdistelmän kuljetettavuuden näkökulmasta, on perävaunun pidentäminen / lyhentäminen merkittävästi tärkeämpi ominaisuus kuin telin hydraulinen siirto.

Jarruttoman, vedettävän perävaunun yhteenlaskettu paino ei saisi ylittää mönkijän ja kuljettajan yhteenlaskettua painoa. Mönkijän paino löytyy sen käyttöohjekirjasta samoin kuin mönkijään kiin-nitettävissä olevan jarruilla varustetun peräkärryn maksimipaino. Maastomönkijään liitettävän peräkärryn kytkentämassa (peräkärryn kokonaispaino vähennettynä vetoaisaan kohdistuvalla painolla) saa olla korkeintaan 1,5-kertainen mönkijän omamassaan verrattuna. Traktorimönkijään saa kytkeä kolme kertaa sen omamassan suurui-sen peräkärryn, jos kärryssä on traktorimönkijästä säätyvät jarrut. Muuten kytkentämassa saa olla korkeintaan kaksi kertaa traktori-mönkijän omamassa. Omamassaan lasketaan aina myös kuljettajan paino ja täysi tankki polttoainetta.

Hydraulikuormaimella varustettu metsäperävaunu.


TyöturvallisuusMetsänhoidon työturvallisuuteen liittyvistä yleisistä ohjeista on tehty useita erilaisia julkaisuja (mm. Tapion Metsätöitä turvallisesti -opas). Tässä oppaassa työturvallisuutta käsitellään lähinnä mönki-jän ja sen lisälaitteiden osalta.

Rekisteröinniltään mönkijöitä on erilaisia ja laki kohtelee niitä sen mukaan mihin ajoneuvoluokkaan ne kuuluvat (taulukko vieressä). Omistajan ja käyttäjän on erityisen tärkeää huolehtia vakuutuksista ja käyttää suojavarusteista.

Mönkijän ajaminen ja hallintaMetsätöitä tekevän on mönkijää käyttäessään tiedettävä, mitä mön-kijän turvallinen käyttö edellyttää. Kuljettajan on liikkeelle lähdettä-essä tiedettävä miten juuri kyseinen mönkijä käyttäytyy ja miten on toimittava käännöksiä tehdessä, jarrutuksissa, ajettaessa mäkiä ylös ja alas, ylitettäessä ojia ja vedettäessä kuormia. Kaikki maastopoh-jat, esimerkiksi kivikot ja kalliokot eivät sovellu mönkijälle kesäai-kaan eivätkä vähälumisina talvina.

Jyrkkää ylämäkeä tai nousua ei missään tapauksessa saa lähteä ajamaan istuallaan. Kuljettajan täytyy pystyä siirtelemään painoaan ja tarpeen tullen hyppäämään mönkijän selästä pois. Jyrkemmissä ylämäissä keula voi nousta ylös maasta, joten kehon painopistettä on hyvä siirtää eteenpäin. Vastaavasti alamäkeä ajettaessa painoa kannattaa siirtää taaksepäin. Hankalassa maastossa yleensäkin on suositeltavaa ajaa polvelta. Polviasento mahdollistaa voimakkaat painonsiirrot sekä pitkittäis- että sivuttaissuunnassa.

Ylämäkeen lähdettäessä mönkijän vauhti tulee hankkia jo ennen mäen alkua. Kaasua käytetään siten, että nopeus säilyy koko nou-sun ajan ja yltää mäen päälle asti. Mäessä mieluummin löysätään kaasua kuin lisätään, jotta renkaiden pito säilyy hyvänä. Jos vauhti loppuu ja mönkijä alkaa luisua mäessä taaksepäin, on vanhemmissa mönkijöissä jarrutettava etujarrulla. Takajarrulla jarrutettaessa on vaarana mönkijän kaatuminen taaksepäin. Uudemmissa mönkijöissä jarrun käyttö kohdistuu kaikkiin pyöriin. Mikäli valumista ei saada pysäytettyä ja kaatumisen riski nousee, on mönkijän päältä hypättä-vä pois ylärinteen puolelle. Älä koskaan peruuta alas, vaikka mönkijä jäisi kiinni ylämäkeen. Vältä siis liian jyrkkiä nousuja. Mönkijän suu-rin nousukulma on noin 25°.

Mönkijöiden lainsäädäntöäLähde: Lätti, M. 2009. Mönkijällä turvallisesti. TTS tutkimuksen tiedote. Luonnonvara-ala: maatalous 4/2009 (613).

Lainsäädäntö tuntee mönkijän nimillä nelipyörä (ajoneuvoluokka L7e), kevyt nelipyörä (L6e) ja traktorimönkijä (T3). Kansankielessä mönkijät jaetaan maasto-, katu-, mopo- ja traktorimönkijöihin. Tässä käsitellään lyhyesti maasto- ja traktorimönkijöihin liittyvää lainsäädäntöä.

MAASTOMÖNKIJÄ ELI MAASTOAJONEUVO• Maastossa ikäraja 15 vuotta ja tiellä on oltava vähintään

B-luokan ajokortti.• Tiellä saa ajaa vain tilapäistapauksissa. • Ajoneuvossa on oltava liikennevakuutus, mutta sitä ei

tarvitse rekisteröidä eikä katsastaa.• Tehoja ei rajoitettu, yleensä nelivetoisia, omapaino enintään

500 kg.• Suurimmat sallitut nopeudet ovat

- tiellä 40 km/h - maastossa maa-alueilla 60 km/h - jääpeitteisillä vesialueilla 80 km/h.

• Kypärän käyttöpakkoa ei ole.• Perävaunun kytkentämassa (perävaunun kokonaispaino

vähennettynä vetoaisaan kohdistuvalla painolla) max 1,5-kertainen mönkijän omamassaan (sis. mm. kuljettajan ja polttoaineen painon) nähden.

TRAKTORIMÖNKIJÄ T3• Maastossa ikäraja 15 vuotta ja tiellä on oltava vähintään

T-luokan ajokortti.• Ajoneuvossa on oltava liikennevakuutus ja se on rekisteröi-

tävä traktoriksi ajoneuvoluokkaan T3. Rekisteröiminen vaatii mm. selkänojallisen, jousitetun ja säädettävän istuimen ja sivupeilit.

• Ei tarvitse maksaa moottoripyöräveroa eikä katsastaa.• Traktorimönkijään saa kytkeä enintään kolme kertaa sen

omamassan suuruisen perävaunun, jos perävaunussa on traktorimönkijästä säätyvät jarrut. Muuten kytkentämassa on korkeintaan kaksi kertaa traktorimönkijän omamassa.

• Nopeus on rajoitettu 40 km/h joko sähköisesti tai kaa-suvivun liikettä rajoittamalla. Malleissa, joissa käytetään sähköistä rajoitinta, saadaan käyttöön moottorin täysi teho myös hitaalla nopeusalueella.


Rinteen suuntaista ajoa kannatta välttää aina, mutta etenkin liuk-kaissa ja pehmeissä maastoissa. Rinteen laskeutuminen kuorman kanssa vinottain on vaikeaa ja kaatumisvaara on aina ilmeinen. Koskaan ei kannata laittaa jalkaa maahan mönkijän kallistuessa. Jos mönkijä kaatuu, sen massa on liian suuri jalalla vastaanotettavaksi.

Mönkijällä esteen ylitys tehdään lähestymällä sitä suorassa kul-massa. Vinottain esteen yli ajettaessa kaatumisvaara on suurempi. Riskialttiita ylityksiä kannattaa aina välttää ja etsiä vaihtoehtoisia reittejä. Esimerkiksi puunrungon ollessa reilusti mönkijän akseli-linjan yläpuolella, voi ylittäminen olla riskialtista, koska mönkijä nou-see turhan pystyasentoon etupyörien ollessa rungon päällä. Estettä ylitettäessä on käytettävä kaasua harkitusti ja etupään noustessa es-teen päälle, on kuljettajan painoa siirrettävä eteenpäin. Varsinainen ylitys tehdään pienellä nopeudella liu’uttaen mönkijä esteen yli. Eturenkaiden laskeutuessa vähennetään kaasua ja renkaiden osu-essa esteen jälkeen maahan kaasua lisätään vain sen verran, että se vetää mönkijän peräpään myös esteen yli.

Myös oja ylitetään kohtisuoralla ajolinjalla. Jos oja on niin jyrkkä, että mönkijän keula osuu vastapenkkaan, ei ylitys onnistu. Ojaan laskeuduttaessa jarrutetaan kaikilla renkailla ja kuljettajan paino pidetään samalla mahdollisimman takana. Ojasta noustaan kiihdyt-tämällä mönkijää kaasun avulla siten, että vauhti ei tyssää vasta-penkkaan. Kiihdyttäminen aloitetaan jo ennen kuin takarenkaat ovat ojan pohjalla. Riittävän painonsiirron kannalta polviasento on paras ajoasento. Tällöin kuljettaja voi siirtää painoa riittävästi eteenpäin.

Mönkijän ja peräkärryn ajo kuormattunaKaikenlainen kuorma tai lisälaitteet vaikuttavat mönkijän ohjat-tavuuteen, vakauteen ja jarrutukseen. Takatelineellä suositellaan kuljetettavan korkeintaan 1/3 mönkijän painosta olevaa taakkaa. Kuorma tulisi sijoittaa myös mahdollisimman keskelle telinettä kaa-tumisriskin ehkäisemiseksi. Taakka on myös hyvä jakaa tasan etuja takatelineen kesken, jos se vain on mahdollista. Kuorma tulee sitoa hyvin kiinni ja kiinnityksen pitävyyttä tulee tarkkailla ajon aikana. Rinneosuuksilla kuormat kannattaa siirtää ylärinteen puolelle.

Peräkärryä vedettäessä on mönkijällä ajettava maltillisesti ja huolel-lisesti. Vetämiseen kannattaa käyttää aina vain valmistajan suunnit-telemaa vetopistettä. Mönkijän käsittely peräkärry kytkettynä on paljon haastavampaa käännöksissä, jarrutuksissa ja peruutettaessa

Kuormauksen ohjelista (Mäki O., ym. 2012, ympäristöministeriö 2005)

1. Muista sitoa kuorma hyvin kiinni.2. Seuraa ajon aikana kuormaa ja tarkista kuorman

kiinnitykset taukojen aikana.3. Älä ylitä valmistajan ilmoittamia maksimikuor-

mia.4. Tasaa kuorma sekä taka- että etutavaratelineille,

jotta mönkijän hallittavuus ja vetokyky pysyvät hyvinä.

5. Tarkista hinattavan metsäperäkärryn tai muun hinattavan laitteen kiinnitys vetokoukkuun ja sijoita kuorma mahdollisimman tasaisesti alustalle painopisteen saattamiseksi mahdollisim-man matalalle.

6. Suunnittele ajoreitti siten, että vältät mahdol-lisuuksien mukaan jyrkkiä ja kaltevia maaston kohtia.

7. Huomioi, että jarrutusteho ja ohjattavuus heikkenevät kuorman kasvaessa.

8. Käytä vetäessäsi tai hinatessasi vain pientä hidasta vaihdetta.


kuin ilman kärryä. Peräkärry kannattaa lastata tasapainoisesti aina kun se on mahdollista. Kuorman painon jakautumalla on merkittävä vaikutus ajettavuuteen. Peräkärryn hallittavuuden parantamiseksi noin 10 % kuorman painosta olisi suositeltavaa kohdistua vetoai-salle. Liiallinen aisapaino keventää mönkijän keulaa ja heikentää ohjattavuutta. Liian takapainoinen kuorma nostaa mönkijän perää ja vaikeuttaa ohjattavuutta. Peräkärryn valmistajan ilmoittamaa aisapainorajaa ei tule ylittää. Painopisteen säätäminen on helpom-paa metsäperäkärryissä, jossa on liikuteltava teli. Vedolla varustetun peräkärryn teliä on mahdollista säätää myös kuormattuna.

Pysähdyttäessä kuormaamaan ajetaan mönkijä aina samansuun-taisesti kärryyn nähden. Ennen kuormauksen aloittamista mah-dolliset hydrauliset tukijalat tulee laskea maahan siten, että ne tukevat kärryn mahdollisimman suoraan myös kaltevassa maas-tossa. Mahdollisen hydraulisen jatkoaisan avulla voi kuormatilan siirtää kauemmaksi etusermistä kuormauksen helpottamiseksi. Kuormausta tekevän henkilön tulee muistaa, että vaara-alue on 15 metriä kuormaajasta.

Kuorman tultua täyteen kannattaa jatkoaisalla varustettu kuormatila siirtää lähemmäs mönkijää kuorman tasapainottamiseksi. Kuormain asetetaan kuorman päälle ja koura puristetaan kiinni kuormaan. Kärryä ei saa ylikuormata eikä kuorman korkeus saa ylittää sermin eikä karikoiden korkeutta. Valmistajien käyttöohjeet kieltävät yleen-sä karikoiden jatkamisen.

Mönkijän keveydestä johtuen pyörien pito ei aina riitä raskaan kuorman vetämiseen mäen päälle. Kuormakoko tulee harkita maaston mukaan ja ylämäkeen tulee ottaa vauhtia, turvallisuudes-ta tinkimättä. Alamäessä mönkijää painavampi perävaunu pyrkii vaikuttamaan mönkijän kulkuun ”puskemalla”. Vaarallisin tilanne syntyy, kun painavan perävaunun edessä käännytään mönkijällä ja jarrutetaan samanaikaisesti jolloin perävaunu painaa yhdistelmän linkkuun ja pahimmillaan kaataa mönkijän. Alamäkeen tulee lähteä hitaalla nopeudella, säädellä nopeutta koko laskun ajan ja välttää käännöksiä ainakin jyrkimmissä kohdissa. Rinteen kaltevuus saattaa aiheuttaa myös taakan liikkumisen peräkärryssä ja äkillinen painon jakauman muutos voi aiheuttaa ajoyhdistelmän hallinnan mene-tyksen. Ajaminen jyrkissä ja mäkisissä maastoissa on huomattavasti helpompaa hydraulivetoisen peräkärryn kanssa kuin ilman hydrauli-vetoa. Hydrauliveto hidastaa tarvittaessa kärryn liikkeitä ja parantaa ajoturvallisuutta.

Peräkärryä vedettäessä on mönkijällä ajettava maltillisesti.


Mönkijän ja peräkärryn siirto maantielläMönkijän ja sen lisälaitteiden kuljettaminen vaatii henkilöauton peräkärryn tai kuorma-auton lavan. Vetoauton ja peräkärryn sallitut kuormapainot on tarkistettava rekisteriotteesta. Mönkijä on luon-nollisesti kuorma siinä missä jokin muukin kuljetettava laite. Lain mukaan kuorma on sidottava ja myös mönkijän paikallaan pysymi-nen peräkärryssä on varmistettava esimerkiksi sidontaliinojen tai ketjujen avulla.

Lyhyillä siirtomatkoilla sidontaliinojen käyttö on toimiva ratkaisu, mutta mikäli kuljetuskertoja on paljon ja/tai kuljetusmatkat ovat pitkiä, on suositeltavaa käyttää sidontaketjuja. Sidontaketjut kiriste-tään vanttiruuveilla. Kuormauksessa tulee kiinnittää huomiota myös kuorman painopisteen sijoittumiseen. Peräkärry vaikuttaa vetoau-ton ohjattavuuteen ja väärin sijoitettu kuorman painopiste tekee yhdistelmästä vaarallisen.

Mönkijän lastaamiseksi peräkärryyn on kolme vaihtoehtoista tapaa: ajorampit, lastaussilta tai peräkärryn kippausominaisuu-den hyödyntäminen. Ajoramppeja käytettäessä on varmistetta-va, etteivät ajorampit luiskahda pois peräkärryn päältä lastaus-tilanteessa. Lastaussiltaa käytettäessä on varmistettava auton ja peräkärryn yhdistelmän pysyminen paikallaan lastauksen aikana. Kippausominaisuutta hyödynnettäessä on huolehdittava mahdolli-sen kuomun pysymisestä ylhäällä, vaikka kippaustilanteessa kärryn lavarunkoon tulee voimakas isku.

Mönkijän ja peräkärryn kiinnittäminen kuljetusta varten. Sidontaket-jut on kätevää kiristää vanttiruveilla (näkyvät kuvassa punaisina).


Hyvillä välineillä ja töiden suunnittelulla metsänhoito tarjoaa mie-lekästä työtä ja harrastusta metsänomistajalle. Metsässä tehty työ näkyy heti ja siitä saa välittömän palautteen. Samalla kun metsän-omistaja pitää huolta omaisuudestaan, tulee hoidettua kuntoilua ja ulkoiltua. Erittäin tärkeää on myös se, että metsänhoitotyössä oppii tuntemaan oman metsänsä hyvin. Tämä tukee metsien talouskäytön ja puukaupan suunnittelua.

Hyvin hoidettu metsä tuottaa useimmille meistä hyvän mielen ja samalla metsä myös tuottaa hyvin. Metsänhoitoon liittyvien arvojen lisäksi on hyvä muistaa, että moni metsänomistaja hyödyntää met-sänsä taloudellisesti ja saa siitä merkittäviä tuloja.

Hoidettu metsä — tuottoa, mielihyvää ja fyysistä kuntoa


Usein kysytyt kysymykset KALLIS VAI HALPA MÖNKIJÄ? Mönkijää hankittaessa kannattaa harkita millaisen valitsee ja pal-jonko rahaa siihen on valmis sijoittamaan. Yleensä kannattaa valita merkki, jonka myynti ja huolto ovat kunnossa. Metsäkäyttöön tule-van mönkijän on oltava kuutiotilavuudeltaan vähintään 350 cm3 ja nelivetoinen.

TARVITAANKO TELAT? Talvella, kun hangen korkeus ylittää 35 senttimetriä vaikeutuu mön-kijän eteneminen. Telamönkijä pysyy lumen pinnalla yleensä aina. Lumeen jää noin 15 senttimetrin syvyiset jäljen teloista. Telat eivät kuitenkaan ole täydellinen ratkaisu: pakkaslumessa ei ole hangen sisäistä kitkaa, joten teloillakin mäkien nousu on pakkaslumes-sa vaikeaa, joskus jopa mahdotonta. Ratkaisuksi on käytännössä osoittautunut joko joustava reitin valinta tai ylämäkien pakkaaminen ajamalla mönkijällä riittävän monta kertaa edestakaisin rinnettä.

TELAT VAI PYÖRÄT KESÄLLÄ? Nykyiset telat kestävät ympärivuotista käyttöä. Telat jättävät kuiten-kin melkoiset jäljet esimerkiksi pihaan ja nurmikolle, joten kesällä telojen käyttöön pitäisi olla erityinen syy. Sellainen voi olla upotta-valla maalla liikkuminen, turvepohjaisissa metsissä tapahtuva ojitus ja siihen liittyvä työskentely tai puunajo haasteellisissa olosuhteis-sa. Kesällä telat vievät mönkijästä ajomukavuutta sekä rasittavat huomattavasti mönkijän rakenteita, joten renkaat on hyvä vaihtaa kesäksi alle.

KALLIS VAI HALPA PERÄKÄRRY? Peräkärry tulee valita käyttömäärän ja käyttötarkoituksen mukaan. Jos peräkärryn käyttö on erittäin satunnaista harrastelua, ei siihen kannata sijoittaa liikaa. Jos peräkärryllä tulee olemaan toistuvaa käyttöä, on hyvä tarkastella peräkärryn monipuolisuutta ja mahdol-lista modulaarisuutta. Markkinoilta on saatavissa peräkärryratkaisu-ja, joita on mahdollista varustella, muuttaa ja täydentää myöhem-min hankittavilla lisäosilla. Näissä vaihtoehdoissa hankintahinta on

usein kilpailijoita korkeampi, mutta lopputuloksena voi olla kestä-vämpi ja monipuolisempi ratkaisu kokonaiskustannuksen jäädessä suhteellisen edulliseksi.

KÄRRY NOSTURILLA VAI ILMAN? Yleensä harrastekäyttöön ja omantoimiseen metsänhoitoon riittää ns. kylmä peräkärry, joissa ei ole minkäänlaista nosturia. Vaijerivinssillä ja kauko-ohjauksella toimivan puominostimen avulla pystyy nostamaan paksumpia tuulenkaatojakin kuormaan. Hydraulinen nosturi on tarpeen vasta, jos puiden ajaminen on usein toistuvaa ja puun järeys muodostuu muulle käsittelytavalle haasteelliseksi.

VETÄVÄ KÄRRY VAI EI? Metsäperäkärry, jossa on hydraulinen kuormain, on mahdollista varustaa hydraulisella vedolla eli peräkärryn teli on myös vetävä. Se helpottaa erityisesti pyöräalustaisen mönkijän etenemistä maastos-sa, mutta siitä on usein hyötyä myös teloilla varustetulla mönkijälla ajettaessa.

MITEN KÄRRYÄ KULJETETAAN? Mönkijää käyttävä metsänomistaja joutuu lähes aina siirtämään ka-lustoaan henkilöauton peräkärryllä paikasta toiseen. Kuljettamisen kannalta on eduksi, jos mönkijän peräkärry on jatkettava. Tällöin kärry on mahdollista lyhentää kuljetuksen ajaksi ja vastaavasti jatkaa puun ajoa varten.

Sysmäläntie 1, 40530 Jyväskylä

Aukioloajat: ark 9-17, la 10-14

Polaris etuja mm.• aito 100% polaris neliveto• ohjaustehostin (eps mallit)• 100%erillisjousitus (reilu maavara)• takuu 4-vuotta (maastomallit)

Suomen ja maailman suosituinmönkijämerkki tarjoaa varmat vaihtoehdot metsäkäyttöön!

4-veto mallien hinnat alk.

5990,-sis. ALV 24%

Tervetuloa täyden

palvelun koneliikkeeseen!

Varaosat:Myynti:Huolto:

Puhelun hinta kiinteän verkon liittymästä 8,35 snt/puh + 6,00 snt/min

0207 571 7400207 571 7450207 571 741

Matkaviestinverkon liittymästä 8,35 snt/puh + 17,17 snt/min

Eriskoismalli metsäkäyttöön

570 hydraulic vain Keljon Konehuollosta!

voit unohtaa erilliset hankalat ja raskaat hydrauli-

yksiköt, kun saat ulosoton suoraan laitteesta!

Hydrauliulosotto!

Kevyet koneet metsänhoidossa 33 Sysmäläntie 1, 40530 Jyväskylä

Aukioloajat: ark 9-17, la 10-14

Polaris etuja mm.• aito 100% polaris neliveto• ohjaustehostin (eps mallit)• 100%erillisjousitus (reilu maavara)• takuu 4-vuotta (maastomallit)

Suomen ja maailman suosituinmönkijämerkki tarjoaa varmat vaihtoehdot metsäkäyttöön!

4-veto mallien hinnat alk.

5990,-sis. ALV 24%

Tervetuloa täyden

palvelun koneliikkeeseen!

Varaosat:Myynti:Huolto:

Puhelun hinta kiinteän verkon liittymästä 8,35 snt/puh + 6,00 snt/min

0207 571 7400207 571 7450207 571 741

Matkaviestinverkon liittymästä 8,35 snt/puh + 17,17 snt/min

Eriskoismalli metsäkäyttöön

570 hydraulic vain Keljon Konehuollosta!

voit unohtaa erilliset hankalat ja raskaat hydrauli-

yksiköt, kun saat ulosoton suoraan laitteesta!

Hydrauliulosotto!

Sysm

älän

tie

1, 4

0530

Jyv

äsky

lä

Auki

oloa

jat:

ark

9-17

, la

10-1

4

Polar

is etu

ja mm

.•

aito 1

00%

polar

is neli

veto

• oh

jauste

hosti

n (ep

s mall

it)•

100%

erillis

jousit

us (r

eilu m

aava

ra)

• tak

uu 4-

vuott

a (ma

astom

allit)

Suom

en ja

maa

ilman

suos

ituinm

önkij

ämer

kki

tarjo

aa va

rmat

vaiht

oehd

ot m

etsäk

äyttö

ön! 4-veto

mall

ien

hinna

t alk.

5990

,-sis

. ALV

24%

Terve

tuloa

täy

den

palve

lun

kone

liikke

eseen

!Va

raosa

t:My

ynti:

Huolt

o:

Puhe

lun hi

nta ki

inteä

n verk

on lii

ttymä

stä 8,

35 sn

t/pu

h + 6,

00 sn

t/mi

n

0207

571

740

0207

571

745

0207

571

741

Matka

viesti

nverk

on lii

ttymä

stä 8,

35 sn

t/pu

h + 17

,17 sn

t/mi

n

Erisk

oisma

lli me

tsäkä

yttö

ön

570

hydr

aulic

vain

Keljo

n Ko

nehu

ollos

ta!

voit u

nohta

a erill

iset h

anka

lat ja

rask

aat h

ydra

uli-

yksik

öt, ku

n saa

t ulos

oton s

uora

an la

ittees

ta!

Hydr

auliu

losott

o!


Lue lisääAvesta Vagnen – Unimet ab:n verkkosivut. Saatavilla: http://www.avestavagnen.se/

BRP Forest Pro HD 1024 Asennus-, käyttö- ja huolto-ohje. Nokka-Yhtiöt.

Farma, Käyttöohjekirja Nosturit. 2010. Fors MW Ltd.

Keljon konehuollon verkkosivut. Saatavilla: http://www.keljonkonehuolto.fi

Kuusjärvi, J. 2010. Tehojätkä urakoimassa. Artikkeli Urakointiuutisten verkkosivuilla. Saatavilla: http://www.urakointiuutiset.fi/uutiset/tehojatka-urakoimassa/

Lätti, M. 2009. Mönkijällä turvallisesti. TTS tutkimuksen tiedote. Luonnonvara-ala: maatalous 4/2009 (613).

Mäki, O. (toim.) 2012. Metsätöitä turvallisesti – Työturvallisuusopas omatoimisiin metsätöihin. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisuja.

Nimimerkki Paavo puuntuottaja. Puuntuottaja verkkosivut. Tehojätkä keventää taimikonhoitoa (ja lompakkoa). Saatavilla: http://www.puuntuottaja.com/tehojatka-keventaa-taimikonhoitoa-ja-lompakkoa/

Nokka Oy:n verkkosivut. Saatavilla: http://www.nokka.fi

Palo, T. 2011. Tehojätkän työ käy kaupaksi – tehokasta koneellista nuoren metsän hoitoa. Artikkeli urakointiuutisten verkkosivuilla. Saatavilla: http://www.urakointiuutiset.fi/uutiset/tehojatkan-tyo-kay-kaupaksi-tehokasta-koneellista-nuoren-metsan-hoitoa/

Patruuna 7000 ja 9000 Metsätelikärryt – Käyttöohje ja varaosaku-vasto. Junkkari Oy.

Pukkala, T. 2014. Metsänhoidon ohjeistusta on syytä tarkista. Itä-Suomen yliopisto, Metsätieteiden osasta. Saatavilla: http://www.mmm.fi/attachments/metsat/newfolder/5qWlajVt4/Timo_Pukkala_Metsanhoidon_ohjeistusta_on_syyta_tarkistaa.pdf

Rantala, S. (toim.) 2008 Tapion taskukirja. Metsäkustannus Oy.

Tapio. 2008. Hyvän metsänhoidon suositukset turvemaille. Metsäkustannus Oy.

Tapio. 2014. Hyvän metsänhoidon suositukset - VESIENSUOJELU, työopas. Metsäkustannus Oy.

Tapio. 2014. Hyvän metsänhoidon suositukset. Metsäkustannus Oy.

TUKES, Turvallisuus ja kemikaaliviraston verkkosivut. Saatavilla: http:// www.tukes.fi

Ultratec Oy:n verkkosivut. Saatavilla: http:// www.ultratec.fi

Usewood Oy:n verkkosivut. Saatavilla: http://www.usewood.fi

Valtioneuvoston asetus puunkorjuutyön turvallisuudesta. N:0 749/2001.

Vilkuna, V., 2014. Usewood Tehojätkä Eco - Kevyesti mutta tehok-kaasti. Artikkeli Kone-viesti nro 8 –lehdessä.

Yara. 2012. Metsänlannoitusopas. Saatavilla: http:// www.yara.fi

Ympäristöhallinnon ohjeita 4/2006. Työsuojelu moottorikelkan ja mönkijän käytössä. Saatavilla: www.ymparisto.fi/julkaisut


Tule käymään koeajolla!

Nokka Oy Teollisuustie 4,

Muurame

08/2014/2000

Kevyet koneet metsänhoidossa Opas metsänomistajalleTämä opas antaa konkreettista tietoa siitä, miten ja millaisilla laitteilla omatoimista metsänhoitoa voi tehostaa, monipuolistaa ja tehdä mielekkäämmäksi. Opas kannustaa metsänomistajia omatoimiseen metsänhoitoon tuomalla heille tietoa vaihtoehtoisista metsänhoi-don toimintatavoista sekä menetelmistä.

Oppaassa korostuvat omatoiminen tekeminen ja metsänomistajien mahdollisuus aikaisempaa aktiivisempaan toimintaan työtä hel-pottavien koneiden ja laitteiden avulla. Opasta varten tehdyissä testiajoissa saadut tulokset ja aiemmat käyttäjäkokemukset kannusta-vat kevyiden koneiden monipuoliseen käyttöön metsänhoidossa. Kevyille koneille ovat omat erityiskohteensa ja ne täydentävät sekä monipuolistavat suuremmilla koneilla tehtävää metsänhoitoa. Kevyet koneet soveltuvat sekä yksityisille metsänomistajille että metsä-palveluyrittäjille. Parhaimmillaan niiden tehokas käyttö saadaan osaksi tuottavaa, omatoimista metsänhoitoa.

kevyet koneet metsänhoidossa - jamk

Documents