kuntien rakennusvalvonnan hallintokysely...

Matti Sahlberg

Kuntien rakennusvalvonnan hallin-tokysely 2017

Helsinki 2018

ISBN 978-952-293-583-0

2

Sisältö

1 Kyselyn tausta ja johtopäätökset ......................................................... 3

Byggnadstillsynsenkäten – bakgrund och slutsatser ...................................... 7

2 Toiminnan organisoituminen ...............................................................10 2.1 Virasto-organisaatio .............................................................................. 10 2.2 Luottamuselimet ja viranhaltijayhteistyö .................................................. 10 2.3 Kuntayhtymät ja kuntien yhteiset toimielimet ........................................... 12 2.4 Kunnan oma toimielin ........................................................................... 13 2.5 Rakennusvalvontaa hoitavan yhdistelmälautakunnan muut tehtävät ............ 14 2.6 Rakennuslautakuntien hoitamat muut tehtävät ......................................... 16 2.7 Kuntien viranhaltijayhteistyö .................................................................. 17 2.8 Rakennusvalvonnan toiminnan uudelleenorganisointiin liittyvät suunnitelmat. 18 2.9 Maakunta rakennusvalvonnan tehtävien hoitajana ..................................... 20 2.10 Esittelijät ............................................................................................. 21

3 Henkilöstö ...........................................................................................22 3.1 Henkilöstön koulutustausta .................................................................... 25

4 Työajan käyttö eri tehtäviin ................................................................27 4.1 Rakennusvalvonnan erityistehtävät ......................................................... 29 4.2 Rakennusvalvontaviranomaisen yleistehtävät ........................................... 29

5 Toimintamenot ja kate ........................................................................31

6 Kunnan rakennusvalvontaviranomaisen päätökset ja muut suoritteet ............................................................................................34

6.1 Rakennuslupa-asioihin käytetty työaika ................................................... 36 6.2 Sähköinen asiointimahdollisuus rakennusvalvonnan lupa-asioissa ................ 36 6.3 Päätöstoimivallan delegointi rakennusvalvonnan viranhaltijoille ................... 37 6.4 Rakennusjärjestyksen päivitysvuosi ......................................................... 38 6.5 Erityissuunnitelmat ............................................................................... 38 6.6 Erityismenettelyn käyttäminen kunnassa ja poikkeuksellisen vaativat suunnittelutehtävät ............................................................................... 39

7 Koulutus ..............................................................................................40 7.1 Koulutukseen käytetty aika .................................................................... 40 7.2 Koulutustarpeet .................................................................................... 40

Lähteet ..........................................................................................................43

Liite 1. Kyselylomake .....................................................................................44

3

1 Kyselyn tausta ja johtopäätökset

Suomen Kuntaliitto lähetti keväällä 2017 kyselyn rakennusvalvonnan hallinnon nykyti-lasta kuntien johtaville rakennustarkastajille. Tietoja pyydettiin rakennusvalvonnan or-ganisoitumisesta, resursseista, toiminnasta ja kehityskohteista. Kyselyn tuloksia voi-daan hyödyntää muun muassa rakennusvalvonnan resursoinnin vertailussa ja toimin-nan kehittämisessä. Tuloksia voidaan niin ikään hyödyntää maankäyttö- ja rakennus-lain uudistuksessa, jonka valmistelu käynnistymässä. Kyselyn teknisestä toteutuksesta ja raportoinnista vastasi tilastotutkija Matti Sahlberg. Kyselyn valmisteluun ja johto-päätösten tekemiseen osallistuivat myös johtava lakimies Ulla Hurmeranta ja lakimies Minna Mättö. Edellisen kerran Kuntaliitossa on laadittu vastaavantyyppinen kysely vuonna 2007. Sen jälkeen on laadittu myös muita rakennusvalvontaa koskevia selvityksiä. Uuden ky-selyn tuloksia on verrattu edellisten kyselyiden tuloksiin soveltuvin osin. Vertailun mahdollistamiseksi vastausten luokittelussa eri kokoluokkiin on käytetty kahta eri ta-paa. Pääsääntöisesti yksiköt on luokiteltu asukasluvun mukaan samalla jaottelulla kuin samaan aikaan laaditussa ympäristönsuojelun hallintokyselyssä. Kyselyn vastaajista 157 edusti yksittäistä kuntaa, 17 edusti usean kunnan yhteistä toi-mielintä ja 4 edusti kuntayhtymää. Yhteensä vastaajat edustivat 180 Manner-Suomen kuntaa, minkä perusteella laskettu vastausprosentti on 61. Vastanneiden kuntien väki-luku kattoi 79 prosenttia Manner-Suomen väestöstä. Ahvenanmaan kunnat eivät olleet mukana kyselyn kohdejoukossa. Osa vastaajista kritisoi kyselyn laajuutta ja vastaus-ajankohtaa, mutta vastausprosenttia voi pitää silti kohtalaisen hyvänä. Ahkerimmin vastasivat suurimmat, yli 30 000 asukkaan kunnat (81 %). Tämä on positiivista sikäli, että valtaosa rakentamisesta tapahtuu suurimmissa kunnissa. Suhteellisesti vähiten vastauksia kertyi alle 3 000 asukkaan kunnista (49 %). Kyselyn vastanneet kunnat esitetään kartalla kuvassa 1. Vastausprosentit kuntakokoluokittain esitetään taulu-kossa 1 ja kuvassa 2. Noin 13 prosentissa kunnista rakennusvalvonta on järjestetty kuntien välisenä yhteis-työnä tai kuntayhtymässä, minkä johdosta osa vastauksista koski usean kunnan muo-dostamaa yhteistoiminta-aluetta. Tämän vuoksi vastauksia on pääsääntöisesti analy-soitu rakennusvalvonnan yksiköittäin, eikä tällöin yhteistoiminta-alueiden vastauksia ole eritelty yksittäisten kuntien tasolle. Samoin jos yhteistoiminta-alueelta vastaan-otettiin useamman kunnan vastaus, muodostettiin niistä pääsääntöisesti yksittäinen vastaus. Vastauksia tarkastellaan pääsääntöisesti yksiköiden asukasluvun mukaisen luokittelun perusteella. Muutaman kysymyksen osalta vastaukset on sen sijaan eritelty

Kuntien rakennusvalvonnan hallintokysely 2017

4

yksittäisten kuntien tasolle, jolloin taulukoissa on käytetty sarakeotsikkoa kunnan asu-kasluku. Rakennusvalvonnan tehtävät hoidettiin kuntien yhteislautakunnassa tai muussa kuntien yhteisessä toimielimessä 12 prosentissa kunnista ja kuntayhtymässä 1 prosentissa kunnista. Ne olivat pääsääntöisesti väestömäärältään pieniä kuntia. Kysely laadittiin samaan aikaan kuntien ympäristönsuojelun hallintoa koskevan vastaa-van tyyppisen kyselyn kanssa. Ympäristönsuojelun hallintoa koskevasta kyselystä on laadittu erillinen raporttinsa. Rakennusvalvonnan ja ympäristönsuojelun hallinnonalat toimivat kuntien viranhaltijaorganisaatioissa usein läheisessä yhteistyössä, ja on selvi-tetty, että kyseisten hallinnonalojen on usein järkevää järjestäytyä yhteistoiminnalli-sesti (Parviainen 2017). Tämän kyselyn perusteella rakennusvalvonnan ja ympäristön-suojelun välinen yhteistyö onkin viime vuosina lisääntynyt, ja ympäristönsuojelutehtä-vien sijoittuminen samaan toimielimeen rakennusvalvonnan kanssa on yli kaksinker-taistunut viimeisten viiden vuoden aikana. Kyselyn tuloksista voidaan lisäksi nostaa seuraavia keskeisiä kehityskulkuja liittyen toi-minnan organisoitumiseen, resursointiin ja kehitystarpeisiin: Kuntien yhteisten rakennusvalvonnan toimielinten määrä on viime vuosina jonkin

verran lisääntynyt, mutta 87 prosentissa kunnista rakennusvalvonta järjestettiin edelleen omassa kunnassa.

Noin yhdeksän kymmenestä rakennusvalvonnan toimielimestä voidaan määritellä yhdistelmälautakunnaksi, kun vuonna 2007 niiden osuus oli 64 prosenttia. Yleisin muu tehtävä oli ympäristönsuojeluviranomaisena toimiminen (73 % vastanneista yhdistelmälautakunnista). Neljänneksellä vastanneista yksiköistä oli myös suunni-telmia ympäristönsuojelun ja rakennusvalvonnan tiivistämiseen liittyen, sekä lähes yhtä suurella osalla kaavoituksen ja rakennusvalvonnan yhteistyön tiivistämiseen liittyen.

Kuntien välinen kuntalain mukainen virallinen yhteistyö rakennusvalvonnassa ei

ole viime vuosina merkittävästi lisääntynyt. Rakennusvalvontojen välinen epäviral-linen yhteistyö, kuten yhteiset tapaamiset tai yhteydenpito, on kuitenkin yleistä.

Merkittävä enemmistö vastaajista (86 %) ei näe varteenotettavana vaihtoehtoa, jossa maakunta toimisi rakennusvalvonnan tehtävien järjestäjänä.

Koko maan tasolla rakennusvalvonnan henkilöstöresurssit ovat säilyneet kutakuin-kin samalla tasolla 2000-luvun alusta lähtien. Vastausten perusteella vuosina 2012–2017 rakentamisen alan asiantuntijahenkilöstö pysyi ennallaan suurim-massa osassa rakennusvalvonnan yksiköistä, mutta henkilöstöä vähennettiin kui-tenkin useammassa yksikössä kuin sitä lisättiin. Ne yksiköt, joissa henkilöstöä oli lisätty, olivat pääsääntöisesti kuntia, joissa myös rakentamisen määrä oli samaan aikaan lisääntynyt.

5

Rakennusvalvonnan toimintamenoista on katettu taksan mukaisilla maksuilla 2010-luvulla jatkuvasti suurempi osa. Vuonna 2016 kate oli koko maassa 92 pro-senttia. Kate vaihtelee kuitenkin voimakkaasti eri kokoisissa yksiköissä ollen suu-rin suurimmissa kaupungeissa, joissa myös rakennetaan eniten.

Sähköinen asiointimahdollisuus lupa-asioissa oli 55 prosentilla rakennusvalvonnan yksiköistä, kun vuonna 2014 se oli 11 prosentilla yksiköistä.

Rakennusvalvonnan yksiköissä tarvittaisiin koulutusta eniten juridiikasta ja lain-

säädännöstä (erityisesti energia-asioihin liittyen) sekä digitalisaatiosta ja sähköi-sistä järjestelmistä.

Kuva 1. Kyselyyn vastanneet kunnat kartalla.


6

Taulukko 1. Kuntien lukumäärä, kyselyyn vastanneiden kuntien lukumäärä ja vastan-neiden kuntien osuus kuntakokoluokittain.

Kunnan asukasluku

Kuntien lukumäärä

Vastanneiden kuntien lukumäärä

Vastaus- prosentti

alle 3 000 67 33 49 %

3 000 - 6 000 72 39 54 %

6 001 - 9 000 45 28 62 %

9 001 - 30 000 75 51 68 %

yli 30 000 36 29 81 %

Koko maa 295 180 61 %

Kuva 2. Vastausprosentti kuntakokoluokittain.

49%54%

62%68%

81%

61%

0%10%20%30%40%50%60%70%80%90%

100%

Kunnan asukasluku

Vastausprosentti kuntakokoluokittain

7

Byggnadstillsynsenkäten – bakgrund och slutsatser

Finlands Kommunförbund sände våren 2017 en enkät om byggnadstillsynens förvalt-ning till de ledande byggnadsinspektörerna i kommunerna. Vi bad om uppgifter om hur byggnadstillsynen är organiserad och om dess resurser, verksamhet och utvecklings-objekt. Enkätresultaten kan användas bland annat vid en jämförelse av byggnadstillsy-nens resurser och vid utvecklingen av verksamheten. De kan också användas vid revi-deringen av markanvändnings- och bygglagen som börjar beredas. Matti Sahlberg, statistikutredare, har svarat för det tekniska i enkäten och för rapporteringen. I bered-ningen av enkäten och sammanställningen av slutsatserna deltog också Ulla Hurme-ranta, ledande jurist, och Minna Mättö, jurist. Kommunförbundet genomförde en liknande enkät år 2007. Efter det har förbundet också gjort andra utredningar om byggnadstillsyn. Resultaten av enkäten 2017 har jämförts med de tidigare enkäterna i tillämpliga delar. För att underlätta jämförelserna har svaren kategoriserats på två sätt enligt storlek. I huvudsak har enheterna katego-riserats enligt invånarantal på samma sätt som i den samtidigt utarbetade enkäten om kommunernas miljövårdsförvaltning. Av uppgiftslämnarna representerade 157 en enskild kommun, 17 ett gemensamt or-gan för flera kommuner och 4 en samkommun. Sammanlagt var 180 fastlandskommu-ner representerade, vilket ger svarsprocenten 61. Svaren täckte 79 procent av invå-narna i alla fastlandskommuner. De åländska kommunerna berördes inte av enkäten. En del av uppgiftslämnarna kritiserade enkätens omfattning och tidpunkt, men svars-procenten kan ändå anses rätt hög. Aktivast deltog de största kommunerna som har över 30 000 invånare (81 procent). Detta är positivt så till vida att det mesta byggan-det sker i de största kommunerna. Av uppgiftslämnarna representerade 49 procent kommuner med färre än 3 000 invånare. I ungefär 13 procent av kommunerna är byggnadstillsynen organiserad genom samar-bete mellan flera kommuner eller inom en samkommun och därför gällde en del av svaren ett samarbetsområde för flera kommuner. Därför har svaren i regel analyserats enligt byggnadstillsynsenhet utan att de fördelats på de enskilda kommunerna inom samarbetsområdet. När vi fick svar från flera kommuner inom ett och samma samar-betsområde har vi av samma orsak i regel gjort ett enda svar av dem. Svaren granskades i allmänhet utifrån en klassificering enligt invånarantalet inom enheternas verksamhetsområde. Beträffande några frågor har vi däremot fördelat svaren på en-skilda kommuners nivå. Byggnadstillsynens uppgifter sköttes i en gemensam nämnd eller i ett annat gemensamt organ för flera kommuner i 12 procent av kommunerna


8

och inom en samkommun i 1 procent av kommunerna. Det var över lag kommuner med liten befolkning. Enkäten utarbetades samtidigt med en motsvarande enkät om kommunernas miljö-vårdsförvaltning. Enkäten om miljövårdsförvaltningen presenteras i en separat rap-port. Byggnadstillsynen och miljövården verkar ofta i ett nära samarbete inom kom-munernas tjänsteinnehavarorganisation. Enligt utredningar är det ofta är klokt att de båda förvaltningarna samverkar organisatoriskt (Parviainen 2017). Enkäten visar att samarbetet mellan byggnadstillsynen och miljövården ökat och fallen där miljövårds-uppgifterna underställts samma organ som byggnadstillsynen har fördubblats under de fem senaste åren. I fråga om verksamhetens organisation, resurserna och utvecklingsbehoven kan man utgående från enkätresultaten lyfta fram följande viktiga utvecklingsvägar: Antalet gemensamma organ för byggnadstillsynen har ökat något under de sen-

aste åren, men i 87 procent av kommunerna sköts byggnadstillsynen fortsätt-ningsvis av den egna kommunen.

Ungefär 9 byggnadstillsynsorgan av 10 kan klassas som en kombinerad nämnd, medan andelen år 2007 var 64 procent. Den vanligaste övriga uppgiften var att vara miljövårdsmyndighet (73 procent av de kombinerade nämnderna). En fjärde-del av enheterna hade också planer på ett närmare samarbete mellan miljövården och byggnadstillsynen, och en nästan lika stor del hade planer på ett närmare samarbete mellan planläggningen och byggnadstillsynen.

Det officiella samarbetet mellan kommuner som avses i kommunallagen har inte ökat nämnvärt under de senaste åren inom byggnadstillsynen. Däremot är det vanligt med inofficiellt samarbete mellan byggnadstillsynsorganen, såsom gemen-samma möten eller kontakter.

En avsevärd majoritet av uppgiftslämnarna (86 procent) anser inte att byggnads-tillsyn på landskapsnivå vore ett beaktansvärt alternativ.

I hela landet har personalresurserna inom byggnadstillsynen bibehållits mer eller mindre på samma nivå sedan början av 2000-talet. Utifrån enkätsvaren har anta-let experter inom byggbranschen bibehållits i de flesta byggnadstillsynsenheter under 2012–2017, men det finns fler enheter där antalet anställda har minskat än enheter där antalet har ökat. De enheter där antalet anställda ökade var i regel kommuner där byggvolymen samtidigt ökade.

Under 2010-talet har en allt större del av byggnadstillsynens verksamhetsutgifter täckts med avgifter enligt taxa. År 2016 täcktes utgifterna till 92 procent med av-gifter. Men täckningen varierar kraftigt mellan kommuner av olika storlek, störst är den i de största städerna där det också byggs mest.

9

Möjligheten att sköta tillståndsärenden elektroniskt fanns på 55 procent av bygg-nadstillsynsenheterna, medan siffran år 2014 var 11 procent.

Vid byggnadstillsynsenheterna behövs det mest utbildning i juridik och lagstiftning (främst om energiärenden) samt i digitalisering och system för elektronisk kund-tjänst.


10

2 Toiminnan organisoituminen

2.1 Virasto-organisaatio

Vastaajia pyydettiin ilmoittamaan rakennusvalvonnan tehtävien hoidon paikka kunnan tai yhteistoiminta-alueen viranhaltijaorganisaatiossa. 157 vastanneesta yksiköstä val-taosa (70 %) ilmoitti, että rakennusvalvonta on osa teknistä osastoa. 13 prosenttia il-moitti rakennusvalvonnan toimivan erillisessä virastossa tai yksikössä, ja 3 prosenttia ilmoitti paikaksi keskushallinnon vastuualueen. Kyselyn kanssa samaan aikaan tehdyn ympäristönsuojelun hallintokyselyn tuloksista selviää, että rakennusvalvonta sijoittuu organisaatiossa usein ympäristönsuojelun yhteyteen. Kysyttäessä ympäristönsuojelu-tehtävien hoidon paikkaa yli kolmannes kunnista vastasi, että ympäristönsuojelunteh-tävät järjestetään viranhaltijaorganisaatiossa yhdessä rakennusvalvonnan kanssa.

2.2 Luottamuselimet ja viranhaltijayhteistyö

Kunnan rakennusvalvonnan tehtäviä hoitavien luottamuselinten osalta on olemassa kolme perusvaihtoehtoa. Kunnan rakennusvalvontaviranomainen on joko kunnan oma toimielin (lautakunta, valiokunta, johtokunta tai jaosto), kuntien yhteinen toimielin (KuntaL 49 §, 51 §) tai kuntayhtymä (KuntaL 49 §, 55 §), jotka voivat olla juuri tätä tehtävää varten perustettuja tai niillä voi olla myös muita tehtäviä. Rakennusvalvonta-viranomaiselle säädettyjen tehtävien hoitaminen kuntien yhteistyönä perustuu vapaa-ehtoisuuteen. Taulukossa 2 esitetään eri tyyppisten rakennusvalvonnasta vastaavien toimielinten ja-kauma kunnittain vuosina 2007 ja 2017. Vuoden 2017 jakauma esitetään myös ku-vassa 3. Vuoden 2017 osalta kyselyyn vastaamattomien kuntien tiedot selvitettiin kun-tien verkkosivuilta alkuvuodesta 2018. Kunnan oma toimielin (eli useimmiten lauta-kunta) on edelleen selvästi yleisin rakennusvalvonnasta vastuussa oleva luottamuselin 87 prosentin osuudella, mutta sen osuus on viime vuosina hieman laskenut yhteisten toimielinten osuuden lisääntyessä. 12 prosenttia kunnista järjesti rakennusvalvonnan tehtävät kuntien välisenä yhteistyönä ja 1 prosentti kuntayhtymässä.

11

Taulukko 2. Kuntien jakautuminen rakennusvalvonnasta vastaavan toimielimen mu-kaan vuosina 2007 ja 2017.

Rakennusvalvonnasta vastaava toimielin Vuosi 2007 Vuosi 2017

Kunnan oma toimielin 96 % 87 %

Kuntien yhteinen toimielin 4 % 12 %

Kuntayhtymä - 1 %

Vastanneita kuntia (2007) / kuntien lukumäärä (2017) 267 295

Kuva 3. Kuntien jakautuminen rakennusvalvonnasta vastaavan toimielimen mukaan vuonna 2017.

1%Kuntayhtymä

12%Kuntien yhteinen

toimielin87%

Tehtävät hoidetaan omassa

kunnassa

Rakennusvalvonnasta vastaava toimielin vuonna 2017

(n=295 kuntaa)


12

2.3 Kuntayhtymät ja kuntien yhteiset toimielimet

Rakennusvalvonnan tehtävät hoidettiin muualla kuin kunnan omassa lautakunnassa 13 prosentissa kunnista vuonna 2017. Niistä suurin osa kuului yhteislautakuntiin. Raken-nusvalvonnan tehtäviä hoitavia kuntayhtymiä oli tiedossa vain yksi. Seuraavissa taulu-koissa 3 ja 4 on lueteltu kyselyyn vastanneet kuntayhtymät ja kuntien yhteiset toimie-limet niihin kuuluvine kuntineen. Lisäksi on erikseen taulukossa 5 lueteltu kyselyyn vastaamattomien kuntien yhteisten toimielimet niiden tietojen mukaan, jotka löytyivät kuntien verkkosivuilta alkuvuodesta 2018. Taulukko 3. Kyselyyn vastanneet kuntayhtymät.

Kuntayhtymä Kuntien lukumäärä Kunnat

Peruspalvelukuntayhtymä Selänne 4 Haapajärvi, Kärsämäki, Pyhäjärvi, Reisjärvi

Taulukko 4. Kyselyyn vastanneet kuntien yhteiset toimielimet.

Kuntien yhteinen toimielin Kuntien lukumäärä

Isäntä-kunta Muut kunnat

Pielaveden, Keiteleen ja Vesannon kuntien yhteinen ympäristölautakunta 3 Pielavesi Keitele, Vesanto Ympäristölautakunta

5 Viitasaari Kannonkoski, Kinnula, Kivijärvi, Kyyjärvi

Ympäristölautakunta 3 Rantasalmi Juva, Sulkava Alueellinen ympäristö ja rakennuslautakunta 2 Kuopio Suonenjoki Pyhäjärviseudun ympäristölautakunta 2 Säkylä Eura Meri-Lapin ympäristölautakunta 3 Tornio Keminmaa, Tervola

Taulukko 5. Muut kuntien yhteiset toimielimet (kuntien verkkosivujen tietojen mu-kaan).

Kuntien yhteinen toimielin Kuntien lukumäärä

Isäntä-kunta Muut kunnat

Rakennuslautakunta 2 Virolahti Miehikkälä 2 Raahe Siikajoki Rakennus- ja ympäristölautakunta 2 Loviisa Lapinjärvi Rakennus- ja ympäristölautakunta 2 Lieksa Nurmes Rakennus- ja ympäristölautakunta 2 Lahti Kärkölä 2 Hyrynsalmi Ristijärvi Askolan, Myrskylän, Pornaisten ja Pukkilan kuntien yhteinen rakennus- ja ympäristölautakunta 4 Askola

Myrskylä, Pornainen, Pukkila

13

2.4 Kunnan oma toimielin

Vuonna 2017 kunnan rakennusvalvonnan tehtävät hoidettiin peruskunnassa 87 pro-sentissa kunnista. Kuvassa 4 esitetään kunnan rakennusvalvonnan asioita hoitavien toimielinten yleisimmät nimet. Toimielimistä suurin osa oli lautakuntia. Nimet on luoki-teltu vastausten perusteella yleisiin kategorioihin; esimerkiksi muutama jaosto on luo-kiteltu lautakunnaksi. Yleisin toimielimen nimi oli erityinen rakennuslautakunta tai vas-taava (26 prosenttia vastauksista). Vuonna 2007 laaditun kyselyn mukaan rakennus-lautakuntien osuus oli tuolloin 32 prosenttia. Useimmiten tehtävät hoidetaan lautakun-nassa, jossa käsitellään nimensäkin perusteella myös muiden toimialojen asioita. Myös varsinaisissa rakennuslautakunnissa voidaan käsitellä muita asioita (ks. luku 2.6). Kysely osui ajankohtaan, jolloin useassa kunnassa valmisteltiin lautakuntien rakenteen uudelleenorganisointia ennen kesäkuussa 2017 alkavaa uutta valtuustokautta. Kym-menkunta vastaajaa ilmoitti vastaushetkellä käytössä olevan lautakunnan lisäksi tule-van lautakunnan nimen, joista vain jälkimmäinen on otettu raportoinnissa huomioon.

Kuva 4. Rakennusvalvonnan asioita hoitavien kuntien omien toimielinten yleisimmät nimet vuonna 2017.

3%

3%

22%

23%

25%

26%

0% 5% 10% 15% 20% 25% 30%

Muu

Lupajaosto

Rakennus- ja ympäristölautakunta,kaavoituslautakunta tai vastaava

Ympäristölautakunta

Tekninen lautakunta

Rakennuslautakunta

Prosenttia vastauksista

Toimielimen nimi, jos rakennusvalvonnan tehtävät hoidetaan omassa kunnassa (n=150)


14

2.5 Rakennusvalvontaa hoitavan yhdistelmälauta- kunnan muut tehtävät

Vastausten perusteella noin 85–90 prosenttia rakennusvalvonnan toimielimistä voi-daan määritellä yhdistelmälautakunnaksi, sillä suurimmassa osassa lautakuntia käsitel-lään myös muiden toimialojen tehtäviä. Vuoden 2007 kyselyssä yhdistelmälautakun-tien osuus oli alhaisempi, 64 prosenttia. Yhdistelmälautakunnan muiden tehtävien ylei-syyttä vuonna 2017 kuvataan kuvassa 5 sekä tarkemmin yksikkökokoluokittain taulu-kossa 6. Kaikkein yleisin tehtävä oli ympäristönsuojeluviranomaisena toimiminen (73 prosenttia yhdistelmälautakunnista). Oletettavasti ympäristönsuojeluviranomaisena toimiminen myös lisääntyy jatkossa, sillä 25 prosentilla vastaajakunnista oli suunnitel-mia rakennusvalvonnan ja ympäristönsuojelun yhteistyön lisäämiselle (luku 2.8) Seu-raavaksi yleisimpiä tehtäviä olivat hulevesiin liittyvät tehtävät, yksityistieasiat ja kaa-voitustehtävät, joita hoidetaan yli kolmanneksessa yhdistelmälautakunnista.

Kuva 5. Rakennusvalvonnan asioita hoitavien yhdistelmälautakuntien muiden tehtävien yleisyys vuonna 2017.

16%

28%

32%

39%

38%

73%

0% 20% 40% 60% 80%

Muu(t)

Mittaustoimi

Kaavoitustoimi

MRL 13 a -luvussa tarkoitetuthulevesiin liittyvät tehtävät

Yksityistieasiat

Ympäristönsuojeluviranomainen


Rakennusvalvontatehtäviä hoitava toimielin on yhdistelmälautakunta, joka hoitaa myös

seuraavia tehtäviä: (n=145)

15

Rakennusvalvonnan asioita hoitavien yhdistelmälautakuntien muiden tehtävien ylei-syys vaihtelee melko paljon alueen väestöpohjan mukaan (taulukko 6). Kaavoitustoi-men, mittaustoimen ja yksityistieasioiden hoito yhdistelmälautakunnassa on sitä ylei-sempää, mitä pienemmästä kunnasta tai yhteistoiminta-alueesta on kyse. Hulevesiin liittyvät tehtävät ovat yleisiä kaiken kokoisissa yksiköissä paitsi kaikkein suurimmissa. Ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävät ovat ainoa luetelluista tehtäväalueista, joita vastanneiden yksiköiden osalta hoidettiin rakennusvalvonnan tehtäviä hoitavassa yh-distelmälautakunnassa myös suurimmissa kaupungeissa. Yleisimmin ympäristönsuoje-luviranomaisen tehtäviä hoidettiin samassa yhteislautakunnassa rakennusvalvonnan tehtävien kanssa 6 001–100 000 asukkaan alueilla.

Taulukko 6. Rakennusvalvonnan asioita hoitavien yhdistelmälautakuntien muiden teh-tävien yleisyys yksikkökokoluokittain vuonna 2017.

Asukasluku

Vastaus-ten luku-määrä

Kaavoi-tustoimi

Mittaus-toimi

Hule- vesiin liittyvät tehtävät

Yksityis-tieasiat

Ympäris-

tönsuoje-

luviran-

omainen

alle 2 000 9 67 % 44 % 44 % 89 % 44 %

2 000–6 000 41 41 % 37 % 56 % 71 % 63 %

6 001–10 000 31 42 % 32 % 35 % 32 % 87 %

10 001–30 000 38 21 % 26 % 32 % 13 % 84 %

30 001–50 000 11 27 % 9 % 27 % 18 % 73 %

50 001–100 000 9 0 % 0 % 44 % 11 % 78 %

yli 100 000 6 0 % 0 % 0 % 0 % 33 %

Koko maa 145 32 % 28 % 39 % 38 % 73 %


16

2.6 Rakennuslautakuntien hoitamat muut tehtävät

Rakennuslautakuntien (38 vastausta) osalta selvitettiin erikseen, kuinka monessa lau-takunnassa hoidetaan maisematyöluvat, suunnittelutarveratkaisut ja poikkeamispää-tökset (kuva 6). Vastausten perusteella maisematyölupia hoitaa lähes kolme neljästä rakennuslautakunnasta, suunnittelutarveasioita noin puolet ja poikkeamispäätöksiä lä-hes puolet rakennuslautakunnista.

Kuva 6. Rakennuslautakuntien eräiden muiden tehtävien yleisyys vuonna 2017.

42%

55%

71%

0% 20% 40% 60% 80% 100%

Poikkeamispäätökset

Suunnittelutarveasiat

Maisematyöluvat


Rakennuslautakunta hoitaa myös seuraavia tehtäviä: (n=38)

17

2.7 Kuntien viranhaltijayhteistyö

Kunnilla voi olla yhteisiä viranhaltijoita, vaikka rakennusvalvontaviranomaisen tehtävät hoidetaan kunkin kunnan omassa lautakunnassa (kuntalaki 54 §). Kysymykseen, onko vastaajan kunnassa yhteinen rakennustarkastaja tai rakennusvalvonnan muu asian-tuntija toisen kunnan kanssa, vastasi myöntävästi 13 prosenttia ja kieltävästi 87 pro-senttia (161 vastaajaa). Kysyttäessä, mitä muita yhteisiä asiantuntijoita kunnissa oli rakennustarkastajien lisäksi, rakenneteknisen alan työntekijöitä ilmoitettiin vastauk-sissa kolme, LVI-teknisen alan työntekijöitä kaksi ja arkkitehteja tai rakennusarkkiteh-tejä yksi. Vastaajista 20 kertoi kuntien osuudet viranhaltijayhteistyön työpanoksesta. Kaikissa niissä oli mukana kaksi kuntaa, ja työpanos oli useimmiten jaettu suurin piir-tein puoliksi kuntien kesken. Kysyttäessä, onko vastaajilla lähikuntien viranhaltijoiden kesken epävirallista yhteis-työtä rakennusvalvonnan osalta, vastasi myöntävästi 91 prosenttia 163 vastaajasta. Tyypillisesti yhteistyöhön osallistui noin kolme kuntaa, mutta joissain tapauksissa yh-teistyöhön osallistui koko maakunta. Yhteistyö oli satunnaista 65 prosentissa ja sään-nöllistä 35 prosentissa vastaajayksiköistä (155 yksikköä). Säännöllisen ja satunnaisen yhteistyön käsitteitä ei erikseen määritelty kyselyssä. Suurin osa vastanneista raken-nusvalvonnoista oli myös vaihtanut asiantuntijapalveluita (joko vastaanottanut tai an-tanut asiantuntijapalveluita) toisen yksikön kanssa yksittäistapauksissa. Taulukossa 7 kuvataan epävirallisen yhteistyön eri muotojen yleisyyttä niissä yksi-köissä, joissa sitä oli. Satunnainen yhteydenpito oli yleisin yhteistyömuoto ollen käy-tössä 80 prosentissa kyseisistä yksiköistä. Toiseksi yleisin yhteistyömuoto olivat suun-nitellut tapaamiset, jotka olivat käytössä yli puolella yksiköistä. Taulukko 7. Rakennusvalvonnan kuntien välisen epävirallisen yhteistyön muotojen yleisyys vuonna 2017.

Yhteistyömuoto Vastausten lukumäärä


Ad hoc -tapaamiset tarvittaessa 13 8 %

Epävirallinen sähköpostilista 42 27 %

Suunnitellut tapaamiset 84 54 %

Viranhaltijoiden satunnainen yhteydenpito (esim. sähköpostitse tai puhelimitse)

125 80 %

Yhteiset opintomatkat 22 14 %

Muu 38 24 %

Vastanneita yksiköitä (joissa epävirallista yhteistyötä)

156

Ryhmä ”Muu” koostui muun muassa seuraavista yhteistyömuodoista: hankinnat, koulutukset,

kuljetukset, ohjeistukset, rakennustarkastajien yhdistykset, sijaisuudet, sosiaalinen media.


18

2.8 Rakennusvalvonnan toiminnan uudelleenorgani-sointiin liittyvät suunnitelmat

Kunnissa vireillä olevista rakennusvalvonnan organisointiin liittyvistä suunnitelmista tiedusteltiin neljällä kyllä/ei-tyyppisellä kysymyksellä, joiden vastausjakauma on esi-tetty kuvassa 7, ja tarkemmin eri kokoisissa yksiköissä taulukossa 8. Muutamalta yh-teistoiminta-alueilta tuli kysymykseen usea vastaus, jotka käsiteltiin erikseen. 32 pro-senttia vastaajista ilmaisi, että kunnassa oli vireillä organisaatiomuutoksia, jotka kos-kevat rakennusvalvontaa. Yhteistyöhön liittyviä suunnitelmia oli noin neljänneksessä kunnan tai viranhaltijaorganisaation sisällä: 22 prosentilla rakennusvalvonnan ja kaa-voituksen yhteistyön tiivistämiseen liittyen, ja 25 prosentilla rakennusvalvonnan ja ympäristönsuojelun yhteistyön tiivistämiseen liittyen. Vastausten perusteella vaikuttaa siltä, että yhteislautakuntatoiminta lisääntyy edelleen tulevaisuudessa. 19 prosentilla vastaajista oli puolestaan vireillä suunnitelmia kuntien välisestä virallisesta yhteis-työstä. Niistä 22 koski sopimusta viranomaistehtävien hoidosta, 6 yhteistä toimielintä, 2 kuntayhtymää ja 1 yhteistä virkaa. Kyselylomakkeessa tosin annettiin mahdollisuus valita vain yksi vaihtoehto edellä mainituista virallista yhteistyötä koskevista yhteistyö-muodoista, joten tosiasiassa suunnitelmia kuntien välisestä virallisesta yhteistyöstä oli luultavasti raportoitua enemmän.

Kuva 7. Rakennusvalvonnan toiminnan uudelleenorganisointiin liittyvät suunnitelmat vuonna 2017.

68%

81%

75%

78%

32%

19%

25%

22%

0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90%

Kunnan organisaatiomuutokset, jotkakoskevat rakennusvalvontaa? (n=165)

Kuntien välinen virallinen yhteistyörakennusvalvonnan osalta? (n=150)

Rakennusvalvonnan jaympäristönsuojelun yhteistyön

tiivistäminen? (n=159)

Rakennusvalvonnan ja kaavoituksenyhteistyön tiivistäminen? (n=158)


Onko kunnassa vireillä suunnitelmia, joiden tavoitteena on…

Kyllä Ei

19

Taulukosta 8 havaitaan, että suunnitelmat liittyen rakennusvalvonnan toiminnan uu-delleenorganisointiin vaihtelivat jonkin verran eri kokoisilla alueilla. Pienimmissä, alle 2 000 asukkaan yksiköissä suunnitelmia oli suhteellisesti vähemmän kuin suuremmissa kokoluokissa. Hieman yllättäen 50 001–100 000 asukkaan yksiköiden vastauksissa ei ilmoitettu muita suunnitelmia kuin kunnan rakennusvalvontaa koskevat organisaa-tiomuutokset. Yli 100 000 asukkaan kaupungeissa taas esimerkiksi rakennusvalvonnan ja ympäristönsuojelun yhteistyön tiivistämiseen liittyen oli suunnitelmia yli puolella vastaajista. Taulukko 8. Rakennusvalvonnan toiminnan uudelleenorganisointiin liittyvät suunnitel-mat yksikkökokoluokittain vuonna 2017.

Asukasluku

Vas-taus-ten luku-määrä

Kunnassa on vireillä suunnitelmia, joiden tavoitteena on... Kunnan orga-nisaatiomuu-tokset, jotka koskevat ra-kennusvalvon-taa

Kuntien väli-nen virallinen yhteistyö ra-kennusvalvon-nan osalta

Rakennusval-vonnan ja ym-päristönsuoje-lun yhteistyön tiivistäminen

Rakennusval-vonnan ja kaa-voituksen yh-teistyön tiivis-täminen

alle 2 000 9 11 % 22 % 11 % 11 %

2 000–6 000 51 39 % 31 % 25 % 27 %

6001–10 000 35 23 % 6 % 23 % 17 %

10 001–30 000 44 27 % 14 % 27 % 20 %

30 001–50 000 12 42 % 0 % 8 % 17 %

50 001–100 000 9 44 % 0 % 0 % 0 %

yli 100 000 7 29 % 29 % 57 % 29 %

Koko maa 167 31 % 17 % 23 % 20 %


20

2.9 Maakunta rakennusvalvonnan tehtävien hoitajana

Valmisteilla olevan maakuntalain luonnokseen on kirjattu mahdollisuus rakennusval-vonnan tehtävien hoidosta maakuntatasolla. Kyselyn perusteella maakunnallista ra-kennusvalvontaa oli pohdittu 26 prosentissa vastanneista 167 yksiköstä. Merkittävä enemmistö, 85 prosenttia vastanneista 163 yksiköstä (86 prosenttia vastanneista 173 kunnasta), ei nähnyt maakuntaa varteenotettavana vaihtoehtona rakennusvalvonnan tehtävien järjestäjänä (kuva 8). Kunnat, joissa maakuntavaihtoehtoa pidettiin varteen-otettavana, sijaitsivat lähes kaikki maakuntien reuna-alueilla, ja niiden asukasluku oli keskimäärin yli 10 000. Rakennusvalvonnan maakunnallisesta järjestämisestä ei erikseen kysytty komment-teja, mutta osa vastaajista täsmensi näkemystään avoimissa vastauksissa. Vastausten perusteella vaikuttaa siltä, että tehtäviä ei haluta siirtää liian kauas paikallistasolta, ja maakunta koetaan yleisesti liian etäisenä toimijana rakennusvalvonnassa. Toisaalta joissain vastauksissa tuotiin esiin resurssien vähäisyys pienissä, usein yhden hengen rakennusvalvontayksiköissä, ja sen myötä mahdollinen suurempien rakennusvalvon-nan yksiköiden tarve. Lisäksi tuotiin esiin, että erityisasiantuntemuksen saatavuus saattaisi parantua suuremmalla aluetasolla. Vastausten perusteella voidaan arvioida, että rakennusvalvonnassa on tarvetta kuntayhteistyön lisäämiselle, mutta yhteistyö on kuntien näkökulmasta yleensä mielekkäämpää organisoida seutu- kuin maakuntata-solla.

Kuva 8. Maakunnan roolin varteenotettavuus rakennusvalvonnan tehtävien hoitajana.

85%

15%

0% 20% 40% 60% 80% 100%

Ei

Kyllä


Pidetäänkö kunnassasi maakuntaa varteenotettavana vaihtoehtona

rakennusvalvonnan tehtävien hoitajana? (n=163)

21

2.10 Esittelijät

Kunnan omassa lautakunnassa rakennusvalvonta-asioiden esittelijöillä oli vuonna 2017 taulukossa 9 esitetyt ammattinimikkeet. Rakennusvalvonta-asioiden esittelijänä toimi useimmiten rakennustarkastaja. Esittelijöistä huomattava enemmistö, noin yhdeksän kymmenestä, voidaan nimikkeiden perusteella laskea rakennusvalvonnan substanssi-asiantuntijoiksi. Joidenkin lautakuntien siirtyminen monitoimialaisiin toimielimiin on kuitenkin tiedettävästi vaikuttanut siihen, että esittelijänä toimii niissä aikaisempaa useammin jonkin muun alan asiantuntija. Esittelijänä toimi varsin usein johtavassa asemassa oleva viranhaltija, kuten esimerkiksi tekninen johtaja. Esittelijän sijaisena toimi useimmissa tapauksissa niin ikään rakennustarkastaja, ja toiseksi yleisimmin tekninen johtaja tai päällikkö. Rakennusvalvonnan asioiden esittelijänä toimi vuonna 2017 toimielimissä keskimäärin 1,2 henkilöä (mediaani 1). Kysymykseen vastasi 162 yksikköä. Esittelijänä toimi siis pääsääntöisesti yksi henkilö, mutta esittelijöitä oli kaksi tai kolme kappaletta myös muutamassa asukasluvultaan pienessä kunnassa. Taulukko 9. Rakennusvalvonta-asioiden esittelijän nimike vuonna 2017.

Nimike Vastausten lukumäärä


Rakennustarkastaja 96 59 %

Tekninen johtaja 19 12 %

Rakennusvalvontapäällikkö/johtaja 16 10 %

Johtava rakennustarkastaja 15 9 %

Ympäristöpäällikkö/johtaja 10 6 %

Kaupunginarkkitehti 3 2 %

Kunnaninsinööri 3 2 %

Hallintojohtaja/päällikkö 2 1 %

Kaupungin lakimies 2 1 %

Ympäristö(nsuojelu)sihteeri 2 1 %

Muu 14 9 %

Vastanneita yksiköitä 163 100 %

Ryhmä ”Muu” koostui seuraavista nimikkeistä: Elinvoimajohtaja, Henki-

löstöjaosto, Kunnanjohtaja, Lupa-arkkitehti, Tilajohtaja, Valvontapääl-

likkö, Virastopäällikkö, Yhdyskuntajohtaja, Yliarkkitehti, Yli-insinööri.


22

3 Henkilöstö

Kyselyn perusteella ei saada tarkkoja lukuja henkilöstöresursseista, mutta tietojen pohjalta laaditun laskennallisen arvion mukaan koko maan henkilöstöresurssit raken-nusvalvonnan tehtävissä ovat noin 700 henkilötyövuotta (HTV). Luku ei sisällä toi-misto- tai muun henkilökunnan määrää, joka luultavasti nostaisi luvun yli tuhanteen. Kuntaliiton vuonna 2007 laatimasta kyselystä arvioitu vastaava kokonaismäärä oli 760 HTV. Henkilöstöresurssit korreloivat alueen väestömäärän mukaan siten, että pienim-millä alle 3 000 asukkaan alueilla oli keskimäärin 0,49 HTV tuhatta asukasta kohden ja yli 10 000 asukkaan alueilla keskimäärin 0,11 HTV tuhatta asukasta kohden (kuva 9). Lähes kolmanneksessa yksiköistä työskenteli vain yksi rakennusvalvonnan henkilö. Vastaajilta myös kysyttiin, onko rakentamisen alan asiantuntijahenkilöstön määrä muuttunut viimeisten viiden vuoden aikana (kuva 10 ja taulukko 11). Määrä oli pysy-nyt ennallaan 65 prosentissa vastanneista yksiköistä. Lisäystä oli 13 prosentissa yksi-köistä (yleensä rakennusteknisen alan henkilöstön osalta) ja vähennystä 22 prosen-tissa yksiköistä. Vastaajien osalta henkilöstöä on vähennetty erityisesti 30 000–100 000 asukkaan yksiköissä, ja lisätty puolestaan yli 100 000 asukkaan yksiköissä. Henkilöstöresurssien lievästä laskusta viimeisten viiden vuoden aikana kertovat myös Tilastokeskuksen tilastot kuntien käyttötaloudesta. Tilastojen mukaan rakennusvalvon-nan palkat ja palkkiot ensin nousivat vuosina 2006–2012 noin 39 miljoonasta noin 49 miljoonaan euroon. Sen jälkeen ne ovat kuitenkin lievästi laskeneet joka vuosi ollen vuonna 2016 noin 48 miljoonaa euroa (Tilastokeskus 2015, 2017). Henkilöstön kehitystä voidaan peilata myös rakentamisen määrään. 156:sta vastan-neesta yksiköstä rakentamisen määrä oli viiden vuoden aikana lisääntynyt 22 prosen-tissa ja vähentynyt 38 prosentissa yksiköistä. Ne yksiköt, joissa rakentaminen oli li-sääntynyt, myös henkilökuntaa oli lisätty (24 %) useammin kuin vähennetty (6 %). Ne yksiköt, joissa rakentaminen oli puolestaan vähentynyt, henkilöstöä oli usein vähen-netty (36 %) ja harvoin lisätty (8 %). Rakentamisen lisääntyminen painottui suuriin kaupunkeihin ja niiden kehyskuntiin.

23

Kuvassa 9 esitetään rakennusvalvonnan henkilöstöresurssit (HTV/1 000 asukasta) vuonna 2017. Taulukossa 10 esitetään Kuntaliiton aikaisempien rakennusvalvontaky-selyjen mukaiset rakennusvalvonnan henkilöstöresurssit (HTV/1 000 asukasta) vuo-sina 2001–2017. Vuoden 2017 kyselyssä ei aikaisemmista kyselyistä poiketen tiedus-teltu toimisto- tai muuta henkilökunnan määrää. Vertailtavuuden parantamiseksi vuo-den 2012 tulokset esitetään myös ilman toimisto- ja muuta henkilökuntaa. Eri vuosien tiedot eivät ole kuitenkaan täysin vertailukelpoisia keskenään johtuen vastaajien eroista eri vuosina. Keskeinen taulukon tiedoista pääteltävissä oleva tulkinta on, että kuntien henkilöstön määrä rakennusvalvontatehtävissä on pysynyt jokseenkin samalla tasolla vuodesta 2001. Rakennusvalvonnan ammatillisen henkilöstön määrään suur-piirteistä kehitystä viimeisten viiden vuoden aikana kuvaavat luotettavammin seuraa-van sivun kuvan 10 ja taulukon 11 tiedot.

Kuva 9. Rakennusvalvonnan henkilötyövuodet ilman toimisto- ja muuta henkilökuntaa tuhatta asukasta kohden vuonna 2017.

Taulukko 10. Rakennusvalvonnan henkilötyövuodet tuhatta asukasta kohden vuosina 2001–2017. (Eri vuosien tiedot eivät ole täysin vertailukelpoisia keskenään.)

Asukasluku

HTV / 1000 as.,

vuosi 2001

HTV / 1000 as.,

vuosi 2007

HTV / 1000 as.,

vuosi 2012

HTV / 1000 as.,

vuosi 2017

alle 3 000 0,68 0,60 0,84 / 0,44* 0,49*

3 000–5 999 0,34 0,34 0,41 / 0,25* 0,29*

6 000–9 999 0,24 0,22 0,30 / 0,17* 0,20*

10 000–29 999 0,20 0,22 0,24 / 0,15* 0,13*

30 000–99 999 0,14 0,16

0,17 / 0,10* 0,11*

yli 100 000 0,17 / 0,11* 0,11*

*Ei toimisto- ja muuta henkilökuntaa.

0,49

0,290,20

0,13 0,11 0,11

0,000,100,200,300,400,500,60

HTV

/ 1

000

as.

Rakennusvalvontojen käytössä olevat henkilöstöresurssit (HTV / 1000 as.) vuonna

2017. Ei sisällä toimisto- ja muuta henkilökuntaa. (n=119)


24

Kuva 10. Henkilöstön muutokset rakennusvalvonnan rakentamisen alan asiantuntijoi-den osalta vuosina 2012–2017.

Taulukko 11. Henkilöstön muutokset rakennusvalvonnan rakentamisen alan asiantunti-joiden osalta vuosina 2012–2017 eri kokoisissa rakennusvalvonnan yksiköissä.

Asukasluku Vastaajien lukumäärä

Henkilöstöä on lisätty.

Henkilöstöä on vähennetty.

Ei ole tapahtunut muutosta.

alle 2 000 7 0 % 14 % 86 %

2 000–6 000 44 7 % 18 % 75 %

6 001–10 000 33 12 % 27 % 61 %

10 001–30 000 43 7 % 21 % 72 %

30 001–50 000 11 18 % 36 % 45 %

50 001–100 000 9 11 % 44 % 44 %

yli 100 000 7 86 % 0 % 14 %

Koko maa 154 12 % 23 % 65 %

Ei ole tapahtunut muutosta

(99)

Henkilöstöä on lisätty (19)

Henkilöstöä on vähennetty (34)

Henkilöstön muutokset rakennusvalvonnan rakentamisen alan asiantuntijoiden osalta

vuosina 2012-2017 (n=152)

25

3.1 Henkilöstön koulutustausta

Taulukoissa 12 ja 13 esitetään, miten henkilöstö jakautui koulutustaustan perusteella eri kokoisissa rakennusvalvonnan yksiköissä vuonna 2017. Henkilöstöresurssien määrä ilmaistaan kunkin ammattikunnan henkilötyövuosien keskiarvona 10 000 asukasta kohden ja yksikköä kohden saman kokoluokan yksiköissä. Alle 3 000 asukkaan kuntien henkilöstön koulutustaso oli keskimäärin suurempia kokoluokkia matalampi. Koulutus-taustaltaan monipuolisinta henkilöstö oli yli 30 000 asukkaan kaupungeissa, joissa pie-nemmistä kokoluokista poiketen työskentelee tyypillisesti myös lakimiehiä. Koko maan tasolla rakennusvalvonnan ammatillisesta henkilöstöstä oli LVI-teknisen alan työntekijöitä 10 prosenttia, rakenneteknisen alan 56 prosenttia, muun rakennus-alan (esim. arkkitehdit) 31 prosenttia ja lakimiehiä 3 prosenttia. Ammatillisesta henki-löstöstä kolmasosa oli suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon. Rakennusvalvon-noissa työskentelee varsin kokenutta henkilöstöä, ja työntekijöiden keskimääräinen työkokemus alan tehtävissä on noin 15 vuotta. Taulukko 12. Rakennusvalvonnan henkilötyövuodet ammattikunnittain 10 000 asu-kasta kohden vuonna 2017.

HTV / 10 000 asukasta

Asukas-luku

Vas-tausten luku-määrä

LVI-tek-ninen (DI, ylempi AMK)

LVI-tek-ninen (alempi AMK tai vas-taava)

Raken-netekni-nen (DI, ylempi AMK)

Raken-netekni-nen (alempi AMK tai vastaa-vaa)

Muu ra-kennus-ala (ylempi korkea-koulu-tutkinto, esim. arkki-tehti)

Muu ra-kennus-ala (alempi korkea-koulu-tutkinto, esim. raken-nusark-kitehti)

Laki-mies (ylempi oikeus-tieteelli-nen tut-kinto)

Amma-tillinen henki-löstö yh-teensä

alle 3 000 16 0,0 0,1 0,3 4,1 0,2 0,3 0,0 4,9 3 000– 5 999 20 0,0 0,0 0,7 1,9 0,1 0,2 0,0 2,9 6 000– 9 999 20 0,0 0,1 0,1 1,2 0,1 0,4 0,0 2,0 10 000– 29 999 37 0,0 0,0 0,1 0,8 0,1 0,2 0,0 1,3 30 000– 100 000 20 0,0 0,1 0,1 0,6 0,1 0,2 0,0 1,1 yli 100 000 6 0,0 0,1 0,1 0,2 0,3 0,2 0,1 1,1

Koko maa 119 0,0 0,1 0,1 0,6 0,2 0,2 0,0 1,3


26

Taulukko 13. Rakennusvalvonnan henkilötyövuodet ammattikunnittain yksikköä koh-den keskimäärin vuonna 2017.

HTV / yksikkö keskimäärin

Asukas-luku

Vas-tausten luku-määrä

LVI-tek-ninen (DI, ylempi AMK)

LVI-tek-ninen (alempi AMK tai vas-taava)

Raken-netekni-nen (DI, ylempi AMK)

Raken-netekni-nen (alempi AMK tai vastaa-vaa)

Muu ra-kennus-ala (ylempi korkea-koulu-tutkinto, esim. arkki-tehti)

Muu ra-kennus-ala (alempi korkea-koulu-tutkinto, esim. raken-nusark-kitehti)

Laki-mies (ylempi oikeus-tieteelli-nen tut-kinto)

Amma-tillinen henki-löstö yh-teensä

alle 3 000 16 0,0 0,0 0,1 0,9 0,0 0,1 0,0 1,1 3 000– 5 999 20 0,0 0,0 0,3 0,8 0,1 0,1 0,0 1,3 6 000– 9 999 20 0,0 0,1 0,1 1,0 0,1 0,3 0,0 1,6 10 000– 29 999 37 0,0 0,1 0,2 1,5 0,2 0,4 0,0 2,4 30 000– 100 000 20 0,1 0,6 0,7 2,9 0,4 1,2 0,1 6 yli 100 000 6 0,9 3,6 3,8 6,8 8,3 4,3 2,0 29,7

Koko maa 119 0,1 0,3 0,5 1,7 0,6 0,6 0,1 3,9

Taulukossa 14 esitetään teknisen henkilöstön henkilötyövuosien määrän jakauma vas-tanneissa 120 yksikössä. Tekniseen henkilöstöön laskettiin LVI-tekninen ala, rakenne-tekninen ala ja muu rakennusala (esim. arkkitehti, rakennusarkkitehti), eli taulukoiden 12 ja 12 mukainen ammatillinen henkilöstö lakimiehiä lukuun ottamatta. Taulukon tie-tojen sekä aikaisemman kyselyn tietojen (Parviainen & Hurmeranta 2014: 10) pohjalta voidaan päätellä, että noin kolmasosassa rakennusvalvonnan yksiköitä teknisen alan resurssit ovat enintään 1 HTV. 2 HTV:tä on noin 60 prosentissa ja yli 2 HTV:tä noin 40 prosentissa rakennusvalvonnan yksiköistä. Taulukko 14. Rakennusvalvontayksiköiden teknisen henkilökunnan määrä vuonna 2017.

HTV (tekninen)

Yksiköiden

lukumäärä

%-osuus

Kumulatiivinen

%

1,0 tai alle 48 40 % 40 %

1,1–2,0 21 18 % 58 %

2,1–5,0 32 27 % 84 %

5,1 tai yli 19 16 % 100 %

Yhteensä 120 100 % 100 %

27

4 Työajan käyttö eri tehtäviin

Rakennusvalvontaviranomaisen tehtävät voidaan jakaa luonteeltaan neljään eri koko-naisuuteen: Lupa- ja valvontatehtäviä eli erityistehtäviä ovat kunnan rakennusvalvontavi-

ranomaiselle maankäyttö- ja rakennuslaissa, pelastuslaissa, postilaissa, kunnossa- ja puhtaanpitolaissa, tietoyhteiskuntakaaressa ja muualla lainsäädännössä säädet-tyjen päätös- ja lupa-asioiden valmistelu, lupien ja päätösten valvonta sekä muu valvonta (rakennetun ympäristön valvonta).

Yleistehtäviä ovat maankäyttö- ja rakennuslain mukaiset yleiset ohjaus ja neu-vontatehtävät, tiedotus, osallistuminen kaavojen valmisteluun (työryhmät yms.), lausunnot muille viranomaisille (esim. kaavoitus) ja yhteisöille, yhteistyötehtävät eri viranomaisten ja yhteisöjen kanssa sekä toiminnan kehittäminen.

Muut tehtävät ovat rakennusvalvontaan liittyviä tai sitä sivuavia tehtäviä, jotka kuuluvat rakennusvalvonnasta vastaavalle yksikölle. Tällaisia tehtäviä ovat muun muassa toimiminen ympäristönsuojeluviranomaisena, kaavoitus, mittaustoimi, tekninen toimi/tekniset palvelut/tekninen hallinto (tai osia sen tehtävistä), MRL 13 a -luvussa tarkoitetut hulevesiin liittyvät tehtävät, poikkeamispäätökset, suunnit-telutarveasiat, yksityistieasiat sekä maisematyöluvat. Muiden tehtävien yleisyyttä kuvataan luvuissa 2.5 ja 2.6.

Yleishallintotehtäviä ovat rakennusvalvonnan yleishallintoon liittyvät tehtävät, kuten päätös- ja pöytäkirjahallinto-, talous-, henkilöstö-, arkistointi- yms. asiat.

Taulukossa 15 ja kuvassa 11 kuvataan, miten rakennusvalvonnan työaika jakautui vastausajankohtana eri tehtäväkokonaisuuksiin. Erityistehtäviin kului kaikissa yksikkö-kokoluokissa eniten työajasta (43–63 prosenttia). Yleistehtäviin kului keskimäärin toiseksi eniten aikaa (16–25 prosenttia). Yleishallintotehtäviin ja muihin tehtäviin kului keskimäärin noin 13 prosenttia työajasta. Muihin tehtäviin kuluvan ajan osuus oli suu-rempi pienemmissä yksiköissä, ja vastaavasti erityistehtävien työajan osuus oli suu-rempi mitä suuremmasta yksiköstä oli kyse. Voidaankin arvioida, että suuremmissa yksiköissä työajan käyttö on erikoistuneempaa ”varsinaisiin” rakennusvalvonnan teh-täviin.


28

Taulukko 15. Rakennusvalvontaviranomaisen työajan jakautuminen eri tehtäväkoko-naisuuksiin vuonna 2017.

Asukasluku Vastanneet yksiköt

Erityis-tehtävät

Yleis- tehtävät

Muut tehtävät

Yleishallinto-tehtävät

alle 2 000 9 43 19 22 16

2 000–6 000 49 45 24 19 12

6 001–10 000 35 51 25 10 14

10 001–30 000 44 54 23 10 13

30 001–50 000 13 62 22 5 11

50 001–100 000 9 61 18 6 15

yli 100 000 8 63 16 3 18

Koko maa 162 51 23 13 13

Kuva 11. Rakennusvalvontaviranomaisen työajan jakautuminen vuonna 2017.

23 %Yleistehtävät (neuvonta,

viranomaisyhteistyö, lausunnot)…

13 %Muut tehtävät

(esim. poikkeamis-päätökset,

hulevesiasiat, suunnittelu-tarveasiat)

13 %Yleishallintotehtävät

51 %Lupa- ja muiden

päätösasioiden valmistelu ja

päätöksenteko

37 %Lupien ja päätösten valvonta

12 %Muu valvonta (rakennetun ympäristön

jatkuva valvonta)

52 %Erityis-tehtävät

Rakennusvalvontaviranomaisen työajan jakautuminen vuonna 2017 (n=163)

29

4.1 Rakennusvalvonnan erityistehtävät

Vastaajia pyydettiin arvioimaan vastausajankohtana rakennusvalvontaviranomaisen erityistehtäviin käytetyn työajan jakautumista kolmeen kokonaisuuteen: 1. lupa- ja muiden päätösasioiden valmistelu ja päätöksenteko (maankäyttö- ja rakennuslain mu-kaiset lupa- ja ilmoitusasiat, rasite- ja yhteisjärjestelyasiat, MRL 161 §:n mukaiset johtojen sijoittamista koskevat asiat, telekaapeleiden sijoittaminen), 2. lupien ja pää-tösten valvonta (rakennustyönaikainen valvonta ml. matka-ajat) ja 3. muu valvonta (rakennetun ympäristön valvonta ml. luvaton rakentaminen, epäsiistit kiinteistöt, naa-puririidat jne.). Vastaukset esitetään yksikkökokoluokittain taulukossa 16. Eniten ai-kaa, keskimäärin 51 prosenttia, kului lupa- ja muiden päätösasioiden valmisteluun ja päätöksentekoon. Lupien ja päätösten valvontaan kului keskimäärin 37 prosenttia, ja muuhun valvontaan keskimäärin 12 prosenttia työajasta. Erityistehtävien työajan ja-kautumisessa ei ollut suuria eroja eri yksikkökokoluokkien välillä. Taulukko 16. Työajan jakautuminen rakennusvalvontaviranomaisen erityistehtävissä vuonna 2017.

Asukasluku Vastanneet yksiköt

Lupa- ja muiden pää-tösasioiden valmistelu ja päätöksenteko

Lupien ja pää-tösten valvonta

Muu valvonta

alle 2 000 9 52 % 33 % 14 %

2 000–6 000 49 50 % 37 % 13 %

6 001–10 000 35 50 % 37 % 13 %

10 001–30 000 44 49 % 38 % 13 %

30 001–50 000 13 58 % 32 % 11 %

50 001–100 000 9 55 % 38 % 8 %

yli 100 000 8 49 % 42 % 9 %

Koko maa 162 51 % 37 % 12 %

4.2 Rakennusvalvontaviranomaisen yleistehtävät

Vastaajia pyydettiin niin ikään rakennusvalvonnan yleistehtävien osalta ilmoittamaan, miten käytetty työaika jakautuu eri tehtäväalueisiin. Vastaukset esitetään taulukossa 17. Keskimäärin eniten (68 prosenttia) ajasta vievä osa-alue oli maankäyttö- ja raken-nuslain mukaiset yleiset ohjaus- ja neuvontatehtävät. Myöskään yleistehtävien työajan jakautumisessa ei ollut suuria eroja eri yksikkökokoluokkien välillä.


30

Taulukko 17. Työajan jakautuminen rakennusvalvonnan yleistehtävissä vuonna 2017.

Asukasluku

Vastan-neet yk-siköt

Maankäyttö- ja rakennus-lain mukaiset yleiset oh-jaus- ja neu-vontatehtävät

Osallistumi-nen kaavojen valmisteluun (työryhmät yms.)

Lausunnot muille viran-omaisille (esim. kaavoi-tus)

Yhteistyöteh-tävät eri vi-ranomaisten ja yhteisöjen kanssa

alle 2 000 9 59 % 18 % 12 % 12 % 2 000–6 000 49 62 % 15 % 10 % 13 % 6 001–10 000 35 71 % 10 % 9 % 10 % 10 001–30 000 44 72 % 9 % 7 % 12 % 30 001–50 000 13 73 % 10 % 8 % 9 % 50 001–100 000 9 71 % 9 % 8 % 12 % yli 100 000 8 63 % 13 % 11 % 13 % Koko maa 162 68 % 11 % 9 % 12 %

31

5 Toimintamenot ja kate

Rakennusvalvontayksiköiden taksaan liittyen vastaajilta kerättiin tieto taksan päivitys-vuodesta sekä arvio toimintamenojen katteesta taksan mukaisilla maksuilla. Tiedot esitetään yksikkökokoluokittain taulukossa 18 ja kuvassa 12. Toimintamenojen kate taksan mukaisilla maksuilla oli koko maassa keskimäärin 69,2 prosenttia (mediaani 70 prosenttia). Katteen suuruus seuraa kuntakokoa siten, että vastanneissa alle 2 000 asukkaan yksiköissä se oli keskimäärin noin 42 prosenttia, ja yli 100 000 asukkaan kaupungeissa taas menot katettiin kokonaan maksuilla. Ero selittyy rakentamisen vo-lyymilla: suurimmissa kaupungeissa rakennetaan eniten. Taulukko 18. Rakennusvalvontaviranomaisen taksa ja toimintamenojen kate taksan mukaisilla maksuilla.

Asukasluku Taksan päivitys-vuoden keskiarvo

Toimintamenojen kate taksan mukaisilla maksuilla (kokoluokan keskiarvo), arvio, prosenttia

alle 2 000 2012 42 % (n=8)

2 000–6 000 2016 59 % (n=46)

6 001–10 000 2015 67 % (n=35)

10 001–30 000 2015 70 % (n=44)

30 001–50 000 2015 87 % (n=13)

50 001–100 000 2015 95 % (n=9)

yli 100 000 2016 114 % (n=6)

Koko maa (kuntien keskiarvo) 2015 69 % (n=161)


32

Kuva 12. Rakennusvalvontaviranomaisen toimintamenojen katteen yksikkökokoluokit-tainen keskiarvo vuonna 2017.

Tilastokeskuksen tiedoista rakennusvalvonnan toimintamenoista ja -tuloista (kuva 13) voidaan päätellä, mikä on ollut toimintamenojen kate taksan mukaisilla maksuilla koko maassa. 2010-luvulla kate on ollut koko maan tasolla noin 85 prosenttia. Vuonna 2016 kate oli 92 prosenttia. (Tilastokeskus 2017). Kuten edellä esitettiin, kuntien rakennus-valvonnan yksiköiden keskimääräinen kate oli kuitenkin vain 69 prosenttia.

42%59% 67% 70%

87% 95%114%

0%20%40%60%80%

100%120%

Kunnan asukasluku

Miten suuri osa toimintamenoista katetaan taksan mukaisilla maksuilla? (arvio, %)

(n=161)

33

Kuva 13. Rakennusvalvonnan toimintamenot vuosina 2006–2016.

010 00020 00030 00040 00050 00060 00070 00080 00090 000

100 000

2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016

euro

aRakennusvalvonnan toimintamenot vuosina

2006-2016(Lähde: Tilastokeskus 2015, 2017)

Toimintamenot yhteensä Toimintatulot yhteensä

Nettokustannus


34

6 Kunnan rakennusvalvontavi-ranomaisen päätökset ja muut suoritteet

Rakennusvalvonnan yksiköiltä pyydettiin tiedot vuonna 2016 tehtyjen lupapäätösten, käsiteltyjen ilmoitusten ja muiden suoritteiden lukumäärästä. Tiedot on esitetty taulu-kossa 19. Vaihtoehtoa vastaavan työnjohtajan hyväksymisen peruuttamista koskevia päätöksiä ei otettu mukaan taulukkoon useista virheellisistä vastauksista johtuen. Eri-laisia lupapäätöksiä tehtiin koko maassa laskennallisen arvion mukaan noin 62 000 vuonna 2016. Tilastokeskuksen mukaan rakennuslupapäätöksiä oli koko maassa yh-teensä noin 35 787, joista arviolta noin 600–700 koski tilapäisiä rakennuksia. Muiden kuin rakennuslupien kokonaismäärän osalta on lukumäärätiedoista muodostettu las-kennallinen arvio suhteuttamalla vastanneiden yksiköiden tiedot koko maan väkilu-kuun. Arviot ovat suuntaa antavia, ja ne todennäköisesti jonkin verran liioittelevat lu-kumäärätietoja. Suoritetietojen vertailua edellisiin vastaaviin tietoihin vuodelta 2007 ei nähty mielekkäänä, sillä vuonna 2007 rakentamisen volyymi oli suurempi kuin vuonna 2016, mikä vaikutti suoritteiden määrään. Taulukossa 20 on esitetty yleisimpien suoritteiden määrä yksikkökokoluokittain tuhatta asukasta kohden. Mitä pienemmästä kunnasta on kyse, sitä enemmän siellä tehdään lupapäätöksiä ja muita suoritteita asukaslukuun nähden. Ilmiötä selittää osittain se, että pienemmissä kunnissa lupapäätös koskee tyypillisesti yhtä rakennusta, kun taas suuremmissa kunnissa lupapäätös voi sisältää useita rakennuksia.

35

Taulukko 19. Rakennusvalvontaviranomaisen vuonna 2016 tehdyt lupapäätökset, käsi-tellyt ilmoitukset, muut päätökset ja suoritteet.

Päätös, ilmoitus tai suorite 155 yksikköä Koko maa (arvio)

Lupapäätöksiä (rakennus-, toimenpide-, purkamis-, maisema-työ-) yhteensä 47 974 62 268 , joista rakennuslupapäätöksiä (muut kuin tilapäiset rakennus-luvat) 30 301 35 787*

, joista tilapäisiä rakennuslupapäätöksiä (MRL 176 §) 519 674

Rakennustyönaikaisia katselmuksia 96 417 125 145

Aloittamiskokouksia 8 082 10 490 Hallintotuomioistuimille annettuja lausuntoja (hallinto-oikeus ja korkein hallinto-oikeus) 2 531 3 285

Hallintopakko- ja uhkasakkopäätöksiä (MRL 182 §) 250 324

Oikaisuvaatimusasiassa tehtyjä päätöksiä 243 315

Asiantuntijatarkastusta koskevia päätöksiä (MRL 150 b §) 237 308

Rakennusrasitepäätöksiä 186 241

Johtojen sijoittamista koskevia päätöksiä (MRL 161 §, 162 §) 146 190 Erillisiä päätöksiä ulkopuolisesta tarkastuksesta (MRL 150 c §) 98 127

Rakennuttajavalvonta (MRL 151 §) 43 56 Telekaapelin tai maston tmv. sijoittamista koskevia päätöksiä (tietoyhteiskuntakaari 233 §) 40 52

Yhteisjärjestelypäätöksiä 38 49 Kunnan kunnossa- ja puhtaanapitolain mukaisten määräysten laillisuuden tutkiminen (KPL 14 a §) 25 32

Postilaatikon sijainnin määrääminen (Postilaki 44 §) 18 23

*Rakennuslupia myönnettiin Tilastokeskuksen mukaan 35 787 kappaletta.


36

Taulukko 20. Rakennuslupapäätösten sekä eräiden yleisimpien suoritetietojen luku-määrä tuhatta asukasta kohden yksikkökokoluokittain.

Suoritteita / 1 000 asukasta

Asukasluku

Lupapää-töksiä (ra-kennus-, toimen-pide-, pur-kamis-, maisema-työ-)

, joista ra-kennuslu-papäätök-siä (muut kuin tila-päiset ra-kennuslu-vat)

, joista ti-lapäisiä rakennus-lupapää-töksiä

Raken-nustyön-aikaisia katsel-muksia

Aloitta-misko-kouksia

Vastaavan työnjohta-jan hyväk-symisen peruutta-mista kos-kevia pää-töksiä

Hallinto-tuomiois-tuimille annettuja lausun-toja (hal-linto-oi-keus ja korkein hallinto-oikeus)

alle 2 000 42,9 32,8 0,3 37,3 11,3 15,8 1,5

2 000–6 000 29,1 16,7 0,1 35 2,4 2 0,4

6 001–10 000 24,5 13,4 0,1 30 1,8 0,9 8,3

10 001–30 000 18,5 10 0,1 30,6 2,5 2,3 0,1

30 001–50 000 14,3 8,2 0,6 21,1 2,4 1,2 0,1

50 001–100 000 11,6 6,5 0,1 25,1 2,2 1,5 0,1

yli 100 000 6,3 4,2 0 17,2 1,4 0 0

Koko maa 12,3 7,1 0,1 22,7 1,9 0,9 0,6

6.1 Rakennuslupa-asioihin käytetty työaika

Rakennuslupa-asian keskimääräinen käsittelyaika oli mediaaniarvolta 5 henkilötyötun-tia (HTT) (128 vastaajaa). Viidennes vastaajista ilmoitti aikaa kuluvan yli 10 HTT, osa jopa reilusti yli 20 HTT. Työajan mittaaminen on sikäli ongelmallista, että käsittelyaika voidaan määritellä eri tavoin eri kunnissa. Vuonna 2012 rakennusluvan keskimääräi-nen käsittelyaika oli kolme viikkoa, kun ei erikseen kysytty käsittelyyn kuluvien henki-lötyötuntien määrää (Axelsson 2012: 11).

6.2 Sähköinen asiointimahdollisuus rakennusvalvonnan lupa-asioissa

Lupa-asioissa oli vastaushetkellä käytössä sähköinen asiointimahdollisuus 55 prosen-tilla vastanneista 160 rakennusvalvonnan yksiköstä. Yleisin järjestelmä oli Lupapiste (77 %), toiseksi yleisin Trimble eServices (11 %). Vuonna 2014 sähköinen asiointi-mahdollisuus oli vain 11 prosentissa kunnista, joten sen käyttöönotto on ollut voima-kasta viime vuosina.

37

6.3 Päätöstoimivallan delegointi rakennusvalvonnan viranhaltijoille

Vastaajia pyydetiin ilmoittamaan, mitä kyselyssä luetelluista päätösasioista on dele-goitu viranhaltijoille. Vastaukset esitetään yksikkökokoluokittain taulukossa 21. Raken-nusluvat, toimenpideluvat ja purkamisluvat olivat yleisimmin rakennusvalvonnoille de-legoituja asioita. Kaikki päätösasiat oli yleisimmin delegoitu toimenpidelupien osalta. Taulukko 21. Rakennusvalvonnan viranhaltijoille delegoitujen päätösasioiden yleisyys eri kokoisissa rakennusvalvonnan yksiköissä vuonna 2017.

Asukasluku

Vas-taajien luku-määrä Rakennusluvat Toimenpideluvat Purkamisluvat

Kaikki päätökset

Osa pää-töksistä

Kaikki päätökset


Kaikki päätökset


alle 2 000 9 22 % 78 % 89 % 11 % 67 % 33 %

2 000–6 000 48 31 % 65 % 94 % 2 % 77 % 15 %

6 001–10 000 35 53 % 47 % 88 % 12 % 76 % 12 %

10 001–30 000 44 64 % 36 % 100 % 0 % 86 % 11 %

30 001–50 000 12 58 % 42 % 100 % 0 % 100 % 0 %

50 001–100 000 9 22 % 78 % 78 % 22 % 56 % 44 %

yli 100 000 7 29 % 71 % 71 % 29 % 67 % 33 %

Koko maa 164 45 % 54 % 93 % 6 % 78 % 16 %

Asukasluku

Vas-taajien luku-määrä Poikkeamisasiat

Suunnittelutarverat-kaisut

Johto- (MRL 161 §, 162 §), rasite-ja yh-

teisjärjestelypäätök-set

Kaikki päätökset


Kaikki päätökset


Kaikki päätökset


alle 2 000 9 0 % 22 % 11 % 11 % 33 % 22 %

2 000–6 000 48 13 % 31 % 13 % 10 % 33 % 23 %

6 001–10 000 35 6 % 18 % 21 % 9 % 35 % 9 %

10 001–30 000 44 16 % 14 % 18 % 14 % 25 % 20 %

30 001–50 000 12 9 % 36 % 18 % 27 % 55 % 27 %

50 001–100 000 9 11 % 22 % 22 % 11 % 56 % 22 %

yli 100 000 7 17 % 17 % 33 % 0 % 50 % 17 %

Koko maa 164 11 % 22 % 17 % 12 % 34 % 20 %


38

6.4 Rakennusjärjestyksen päivitysvuosi

Vastaajilta kysyttiin, minä vuonna kunnan rakennusjärjestys on viimeksi päivitetty (taulukko 22). Koko maan keskiarvovuodeksi muodostui 2010. Hajonta oli vuodesta 2000 vuoteen 2017. Pienemmissä kunnissa rakennusjärjestyksen päivittämisestä oli kulunut pidempi aika kuin suuremmissa kunnissa. Taulukko 22. Rakennusjärjestyksen keskimääräinen päivitysvuosi kuntakokoluokittain vuonna 2017.

Kunnan asukasluku

Vastausten lukumäärä

Rakennusjärjestys päivitetty, keskiarvo

alle 2 000 10 2008

2 000–6 000 51 2008

6 001–10 000 35 2010

10 001–30 000 44 2012

30 001–50 000 11 2014

50 001–100 000 8 2012

yli 100 000 6 2013

Koko maa 164 2010

6.5 Erityissuunnitelmat

Kysymykseen siitä, milloin rakennuslupa edellyttää viranomaiselle toimitettavien eri-tyissuunnitelmien laatimista, 17 prosenttia vastaajista ilmoitti, että erityissuunnitelmat vaaditaan aina, 80 prosentin mukaan se riippuu rakennushankkeesta, ja 2 prosenttia vastasi, että erityissuunnitelmia ei vaadita (n=161). Erityissuunnitelmia tutkittiin pisto-koeluontoisesti 48 prosentissa ja säännönmukaisesti 28 prosentissa yksiköistä (n=156). Niitä ei käsitelty 24 prosentissa rakennusvalvonnoista. Erityissuunnitelmat arkistoitiin 86 prosentissa vastanneista yksiköistä (n=159).

39

6.6 Erityismenettelyn käyttäminen kunnassa ja poikkeuksellisen vaativat suunnittelutehtävät

Vaativiin rakennushankkeisiin voidaan soveltaa erityismenettelyä. Vuoden 2014 maan-käyttö- ja rakennuslain täydennys laajensi erityismenettelyn soveltamisaluetta. Vas-tanneista 123:sta rakennusvalvonnan yksiköstä 46 prosenttia ilmoitti käyttäneensä erityismenettelyä. Vuonna 2007 erityismenettelyä käytti 11 prosenttia kunnista, joten sitä hyödyntävien rakennusvalvontayksiköiden määrä on kymmenessä vuodessa li-sääntynyt. Keskimäärin erityismenettelyä käytettiin 5,5 hankkeessa, joskaan kysy-myksessä ei täsmennetty, millä aikavälillä toteutetut hankkeet oli tarkoitus laskea mu-kaan. Erityismenettelyä käytettäessä kyse oli yleensä ollut poikkeuksellisen vaativista ja myös kokoluokaltaan suurista rakennushankkeista. Kysymykseen siitä, kuinka monessa hankkeessa jokin suunnittelutehtävistä oli ollut poikkeuksellisen vaativa, vastasi 64 yksikköä. Vuonna 2015 vastaavia hankkeita oli keskimäärin 3,2 per yksikkö, vuonna 2016 keskimäärin 4,0. Erityismenettelyä vaati-neet hankkeet voi tulkita pääsääntöisesti kuuluvan myös poikkeuksellisten vaativien hankkeiden kategoriaan.


40

7 Koulutus

7.1 Koulutukseen käytetty aika

Rakennusvalvonnan henkilöstö käytti koulutukseen aikaa keskimäärin 4,4 päivää hen-kilöä kohden vuonna 2017. Vastaukset on eritelty yksikkökokoluokittain taulukossa 23. Eniten koulutukseen käytettiin aikaa suurimmissa kaupungeissa ja vähiten pienim-missä kunnissa. Taulukko 23. Koulutukseen keskimäärin käytetty aika eri kokoisissa rakennusvalvon-nan yksiköissä vuonna 2017.

Asukasluku Vastaajien lukumäärä

Koulutukseen käytettävä aika / hlö keskimäärin

alle 2 000 9 2,9

2 000–6 000 49 5

6 001–10 001 35 4,6

10 001–30 000 44 4,3

30 001–50 000 13 3,6

50 001–100 000 9 3,1

yli 100 000 6 6,5

Koko maa 165 4,4

7.2 Koulutustarpeet

Kysymykseen ”tulisiko mielestäsi rakennustarkastajille olla tarjolla oma koulutuskoko-naisuus (esim. täydennyskoulutus)?” vastasi myöntävästi 94 prosenttia 163 vastaa-jasta. Kyselyssä tiedusteltiin myös niitä asiakokonaisuuksia, joista rakennusvalvonnan henki-löstö haluaisi lisää koulutusta. Valita sai kolme tärkeimmäksi koettua asiakaskokonai-suutta. Vastausjakauma on esitetty kuvassa 14. Eniten vastauksia keräsi vaihtoehto juridiikka ja lainsäädäntö (95 prosenttia). Yli puolet (54 prosenttia) vastaajista valitsi digitalisaation ja sähköisen asioinnin järjestelmät, mitä korostaa vielä se, että erillisen vaihtoehdon tietotekniikka (esim. tietomallit) valitsi 24 prosenttia. Kolmanneksi suosi-tuin asiakokonaisuus oli projektinhallinta ja toiminnan kehittäminen (22 prosenttia). Vaihtoehdon ”muu” osalta enemmän kuin yhden maininnan saivat tuulivoima, jatku-vasti muuttuvat säädökset sekä korjausrakentaminen.

41

Pohdittaessa tarkemmin lainsäädäntöön liittyvän koulutuksen järjestämistä voidaan tu-keutua kysymykseen, minkä kolmen asian osalta lainsäädäntö on ollut käytännössä haastavinta rakennusvalvonnassa. Vastausjakauma on esitetty kuvassa 15. Eniten vastauksia kerännyt vaihtoehto oli energia-asiat (66 prosenttia vastaajista). Usein nii-hin luettavat haasteet liittyvät rakentamismääräyksissä oleviin energiatehokkuusvaati-muksiin. Toiseksi yleisin valinta oli palotekniset asiat (41 %). Noin kolmannes vastaa-jista valitsi jonkin seuraavista vaihtoehdoista: suunnittelijoiden kelpoisuuden arvioimi-nen (34 %), kosteustekniset asiat (34 %) ja rakennustuoteasiat (29 %). Vaihtoehdon ”muu” osalta eniten mainintoja, 7 kappaletta, keräsivät rakennetekniset asiat.

Kuva 14. Asiakokonaisuudet, joista rakennusvalvontayksiköissä tarvittaisiin lisää kou-lutusta.

1

19

21

22

36

39

88

154

0 50 100 150 200

ajankäytön hallinta

muu

arkkitehtuuri

viestintä

projektinhallinta ja toiminnan kehittäminen

tietotekniikka (esim. tietomallit)

digitalisaatio ja sähköisen asioinninjärjestelmät

juridiikka ja lainsäädäntö


Mistä asiakokonaisuuksista tarvittaisiin lisää koulutusta? Valitse enintään kolme aihetta.

(n=162)


42

Kuva 15. Asiat, joiden osalta lainsäädännön soveltaminen on ollut käytännössä haasta-vinta rakennusvalvontayksiköissä.

16

25

31

47

54

55

66

105

0 20 40 60 80 100 120

muu

työnjohtajien kelpoisuuden arvioiminen

äänitekniset/melukysymykset

rakennustuoteasiat

kosteustekniset asiat

suunnittelijoiden kelpoisuuden arvioiminen

palotekniset asiat

energia-asiat


Minkä asioiden osalta lainsäädännön soveltaminen on käytännössä ollut

haastavinta? Valitse enintään kolme aihetta. (n=160)

43

Lähteet

Axelsson, Markku (2007). Rakennusvalvontakysely 2007. Suomen Kuntaliitto. Axelsson, Markku (2012). Kysely kuntien rakennusvalvontaviranomaisille ja luottamushenkilöille. Maankäyttö- ja rakennuslain toimivuus. Suomen Kuntaliitto. Parviainen, Jarno & Ulla Hurmeranta (2014). Rakennusvalvonnan alueellistaminen – väliraportti. Rakennustarkastajille osoitetun kyselyn tulokset. Suomen Kuntaliitto. Parviainen, Jarno (2017). Rakennusvalvonnan, ympäristönsuojelun ja ympäristöter-veydenhuollon uudelleen organisoinnin lähtökohdat. Valtioneuvoston selvitys- ja tutki-mustoiminnan julkaisusarja 17/2017. Valtioneuvoston kanslia. Tilastokeskus (2015). Suomen virallinen tilasto (SVT): Kuntien ja kuntayhtymien ta-lous ja toiminta [verkkojulkaisu]. [viitattu: 7.11.2017]. Tilastokeskus (2017). Suomen virallinen tilasto (SVT): Kuntatalous [verkkojulkaisu]. [viitattu: 7.11.2017]


44

Liite 1. Kyselylomake


46


48


50


52


54


56

kuntien rakennusvalvonnan hallintokysely...

Documents