liikunnan kÄypÄ hoito -suosituksen tunnettuus ja … · itÄ-suomen yliopisto, terveystieteiden...
TRANSCRIPT
LIIKUNNAN KÄYPÄ HOITO -SUOSITUKSEN
TUNNETTUUS JA KÄYTTÖ
PERUSTERVEYDENHUOLLON AMMATTILAISILLA JA
LIIKUNTANEUVOJILLA
Kyselytutkimus Päijät-Hämeen alueella
Johanna Irjala
Pro gradu -tutkielma
Liikuntalääketiede
Itä-Suomen yliopisto
Lääketieteen laitos
Toukokuu 2017
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, Terveystieteiden tiedekunta
Lääketieteen laitos
Liikuntalääketiede
IRJALA, JOHANNA: Liikunnan Käypä hoito -suosituksen tunnettuus ja käyttö
terveydenhuollon ammattilaisilla ja liikuntaneuvojilla
Pro gradu -tutkielma, 42 sivua, 1 liite (3 sivua)
Ohjaajat: LT Heikki Tikkanen, LT Risto Kuronen
Toukokuu 2017
Avainsanat: hoitosuositukset, liikuntalääketiede, liikuntaneuvonta, perusterveydenhuolto
(YSA)
Tutkimuksella selvitettiin Liikunnan Käypä hoito -suosituksen tunnettuutta ja käyttöä
perusterveydenhuollon lääkäreillä, hoitajilla ja fysioterapeuteilla sekä kunnallisilla
liikuntaneuvojilla Päijät-Hämeen alueella. Lisäksi selvitettiin suosituksen käyttöä
edistäviä ja estäviä tekijöitä.
Tutkimus toteutettiin sähköisenä kyselynä yhteistyössä Päijät-Hämeen
perusterveydenhuollon yksikön ja Päijät-Hämeen Liikunta ja Urheilu ry:n kanssa marras-
joulukuussa 2016. Sähköinen kyselylomake lähetettiin 356 työntekijälle ja
vastausaktiivisuus oli 39 %. Vastausaktiivisuus vaihteli ammattiryhmittäin, pienin oli
lääkäreillä 16 %.
Tulokset osoittivat, että liikunnan Käypä hoito -suosituksesta oli kuullut keskimäärin
kolme neljästä kaikista vastaajista, mutta hoitajista vain hieman reilu puolet oli kuullut
suosituksesta. Suositukseen ilmoitti tutustuneensa lähes puolet vastaajista, mutta
hoitajista vain reilu neljännes. Suositusta oli käyttänyt hieman reilu kolmannes
vastaajista, hoitajista vain noin joka viides. Ammattiryhmistä aktiivisimpia suosituksen
käyttäjiä olivat kyselyyn vastanneet fysioterapeutit ja liikuntaneuvojat, joista yli puolet
ilmoitti käyttäneensä suositusta. Suosituksen käyttämättömyyden syiksi ilmoitettiin
sisällön riittämätön tuntemus ja ajanpuute.
Suositusta käyttäneet vastaajat (n=48) ilmoittivat lähes kaikki kysyneensä potilaiden
liikuntatottumuksista ja liikkumisesta sekä kirjanneensa tiedot potilastietojärjestelmään.
Suosituksesta haettiin useimmin tietoa yleisistä liikuntasuosituksista ja vähiten oli etsitty
tietoa potilaan liikuntakelpoisuuden arvioimisesta. Suositusta käyttäneistä vastaajista
noin kolme neljästä ilmoitti suosituksen aiheuttaneen muutoksia vähintään jossain määrin
heidän toteuttamaansa asiakastyöhön.
Tutkimus osoitti, että Liikunnan Käypä hoito -suosituksen tunnettuutta ja käyttöä
liikuntaneuvonnan työvälineenä tulee edistää aktiivisesti perusterveydenhuollossa,
lääkäreillä ja hoitajilla. Suosituksen käyttöä työpaikoilla saattaisi edistää sen käytöstä
sopiminen moniammatillisesti. Suosituksen laatijat voisivat kehittää suositusta
toimivammaksi työkaluksi kohderyhmän käyttäjille. Lääkäreiden vähäinen
vastausaktiivisuus antaa aiheita jatkotutkimuksille, mieltävätkö lääkärit liikunnan osaksi
sairauksien hoitoa ja millaisena he kokevat oman roolinsa liikunnan edistämisessä osana
sairauksien hoitoa.
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Health Sciences
School of Medicine
Exercise Medicine
IRJALA, JOHANNA: Current Care Guideline on Physical Activity – Awareness and use
of guideline among health care professionals and physical activity counsellors
Master’s thesis, 42 pages, appendixes (3 pages)
Supervisors: Heikki Tikkanen, Ph.D., Risto Kuronen, Ph.D.
May 2017
Keywords: Current Care Guidelines, exercise medicine, physical activity counselling,
primary health care
The purpose of this study was to examine primary health care physicians, nurses,
physiotherapists and municipal physical activity counsellor’s awareness of and use of
Current Care Guideline on Physical Activity in the Päijät-Häme region. This study also
assessed barriers and factors that promote use of the guideline.
The study material was collected with an electronic questionnaire in cooperation with
Päijät-Häme primary health care unit and Päijät-Hämeen Liikunta ja Urheilu ry during
November and December in 2016. The questionnaire was sent to 356 workers. The
response rate was 39 %. The response rate varied between occupation groups, the rate
was lowest among physicians 16 %.
Study results show that three from four respondents were aware of Current Care Guideline
on Exercise but only over half of the nurses had heard of the guideline. Nearly half of the
respondents had got acquainted with the guideline, but only quarter of the nurses were
familiar with the guideline. About one third of respondents had used the guideline, but
only one fifth of nurses. The most active guideline users were physiotherapists and
physical activity counsellors of whom more than half used the guideline in their work.
The respondents who were familiar with the guideline, but did not use it, reported poor
knowledge of guideline and lack of time for reasons not using it.
Almost every respondent who had used the guideline (n=48), reported that they also had
asked their patients about their physical activity habits and exercise. They also document
the information into patients’ medical report. The guideline was most often used to search
information about physical activity guidelines for adults and least often used to search
information about how to evaluate patient`s eligibility for exercise. Three of four
respondents reported, that the guideline had caused at least some changes in their working
methods with patients.
This study shows that awareness and use of Current Care Guideline on Physical Activity
should be promoted actively in primary health care, among physicians and nurses. Use of
the guideline might increase in case a multi-professional practices will be developed in
work community. Guideline producers should develop the guideline more practical tool
for its users. Further research is needed in physicians` attitudes towards physical activity
and exercise as a treatment of diseases. There is also a need to find out how physicians
conceive their role in promoting patients` physical activity in primary health care.
SISÄLTÖ 1 JOHDANTO ......................................................................................................... 3
2 KÄYPÄ HOITO -SUOSITUKSET PERUSTERVEYDENHUOLLOSSA ............ 5
2.1 Määrittelyä ja taustaa ...................................................................................... 5 2.2 Suositusten tunnettuus ja käyttö perusterveydenhuollon ammattilaisilla .......... 6
2.3 Suositusten toimeenpano ja käytön haasteita ................................................... 7 2.3.1 Hoitosuositukset ...................................................................................... 8
2.3.2 Organisaatio............................................................................................. 9
2.3.3 Ammattilaiset ........................................................................................ 10
2.3.4 Potilaat .................................................................................................. 11
3 LIIKUNTASUOSITUKSET JA LIIKUNTANEUVONTA ................................. 12
3.1 Väestön liikuntasuositukset ........................................................................... 12 3.2 Liikunnan Käypä hoito -suositus ................................................................... 12
3.3 Mitä liikuntaneuvonnalla tarkoitetaan? .......................................................... 13 3.4 Miksi liikuntaneuvontaa perusterveydenhuoltoon? ........................................ 15
3.5 Liikuntaneuvonnan toteutuminen ja työvälineet ............................................ 16 3.6 Terveydenhuollon ammattiryhmien antama liikuntaneuvonta ........................ 19
4 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TAVOITTEET ........................................... 22
5 AINEISTO JA MENETELMÄT ......................................................................... 23
5.1 Aineisto ........................................................................................................ 23 5.2 Menetelmät ................................................................................................... 24
6 TULOKSET ........................................................................................................ 27
6.1 Vastaajien taustatiedot .................................................................................. 27 6.2 Liikunnan Käypä hoito -suosituksen tunnettuus ja sisällön tuntemus ............. 28
6.3 Liikunnan Käypä hoito -suosituksen käyttö ................................................... 29 6.4 Liikunnan Käypä hoito -suosituksen käytön kehittämisehdotukset ................ 32
6.5 Tulosten yhteenveto ...................................................................................... 33 7 POHDINTA ........................................................................................................ 34
7.1 Liikunnan Käypä hoito -suosituksen tunnettuus ............................................ 34 7.2 Liikunnan Käypä hoito -suosituksen käyttö ................................................... 35
7.3 Suosituksen käytön kehittäminen .................................................................. 37 7.4 Tutkimuksen vahvuudet ja rajoitukset ........................................................... 38
7.5 Jatkotutkimusaiheet ...................................................................................... 40 8 JOHTOPÄÄTÖKSET ......................................................................................... 41
LÄHTEET .................................................................................................................. 43
Liite 1: Kyselylomake
3
1 JOHDANTO
Tutkimusnäyttö liikunnan vaikutuksista sairauksien ehkäisyssä, hoidossa ja
kuntoutuksessa on lisääntynyt ja aiempi tietopohja aiheesta vahvistunut 2000 -luvulla.
Tutkimustieto liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden vaikutuksista terveyteen ja
hyvinvointiin on jo niin vakuuttavaa, että siitä on yleisten liikuntasuositusten lisäksi
laadittu vuonna 2008 Liikunnan Käypä hoito -suositus, jonka viimeisin päivitys on tehty
vuonna 2016. (Pedersen & Saltin 2015, Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä
hoito -johtoryhmän asettama työryhmä, 2016).
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia
hoitosuosituksia, joissa käsitellään tärkeitä suomalaisten terveyteen ja sairauksien
ehkäisyyn ja hoitoon liittyviä asioita. Hoitosuositusten tavoitteena on tarjota
tutkimusnäyttöön perustuvaa, arvioitua, ajantasaista tutkimustietoa sekä
terveydenhuollon ammattilaisten että potilaiden käyttöön. Käypä hoito -suosituksia on
tällä hetkellä julkaistu 109 kappaletta, joista potilasversioita on tehty 90 suosituksesta.
(Käypä hoito 2017)
Liikunnan Käypä hoito -suositus on muihin Käypä hoito -suosituksiin verrattuna
poikkeuksellinen sisältönsä ja kohderyhmänsä vuoksi. Suosituksessa ei käsitellä vain
yhden diagnoosiryhmän potilaiden hoitoa, vaan useita sairauksia, joiden ehkäisyssä,
hoidossa ja kuntoutuksessa liikunnalla on tutkimusnäyttöön perustuen vaikutusta. Lisäksi
48 muussa Käypä hoito -suosituksessa liikuntaa on käsitelty osana tietyn sairauden
ehkäisyä, hoitoa tai kuntoutusta (Kettunen 2015). Liikunnan Käypä hoito -suosituksen
kohderyhmä on myös muita suosituksia laajempi, terveydenhuollon ammattiryhmien
lisäksi se on suunnattu myös liikunnan ammattilaisille. (Suomalaisen Lääkäriseuran
Duodecimin ja Käypä hoito -johtoryhmän asettama työryhmä, 2016)
Professori Ilkka Vuoren (2013) mukaan liikuntaan ohjaaminen kuuluu terveydenhuollon
tehtäviin. Terveydenhuoltolakiin (1326/2010 13§) on kirjattu velvoite
terveysneuvonnasta, joka tulisi sisällyttää kaikkiin terveydenhuollon palveluihin.
Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) on todennut valtakunnallisissa linjauksissaan,
terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan, visio vuoteen 2020 (Muutosta liikkeellä!
2013), että liikuntaa hyödynnetään liian vähän sosiaali- ja terveydenhuollon työvälineenä,
4
vaikka tutkimusnäyttö liikunnan terveyshyödyistä on kiistaton. Perusterveydenhuolto
nähdään linjauksissa keskeisenä toimijana tavoittamaan terveytensä kannalta liian vähän
liikkuvia kansalaisia.
Tuntevatko terveydenhuollon ja liikunnan ammattilaiset Liikunnan Käypä hoito -
suositusta? Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää liikunnan Käypä hoito -
suosituksen tunnettuutta ja käyttöä perusterveydenhuollon lääkäreillä, hoitajilla,
fysioterapeuteilla ja kunnallisilla liikuntaneuvojilla Päijät-Hämeen alueella.
5
2 KÄYPÄ HOITO -SUOSITUKSET PERUSTERVEYDENHUOLLOSSA
2.1 Määrittelyä ja taustaa
Hoitosuositusten taustalla on näyttöön perustuva lääketiede, ”evidence based medicine”
(EBM). Teknologian kehittyminen, tietokoneet ja tietokantaohjelmat ovat
mahdollistaneet suurten tietomäärien käsittelyn ja siten vaikuttaneet merkittävästi
näyttöön perustuvan lääketieteen (NPL) kehittymiseen. Internet on puolestaan
mahdollistanut helpon pääsyn tietojen käyttöön. Näyttöön perustuva lääketiede
määriteltiinkin 1990 -luvulla systeemiseksi lähestymistavaksi analysoida julkaistuja
tutkimuksia kliinisen päätöksenteon perustaksi. (Claridge & Fabian 2005).
Professori David Sackett kumppaneineen (1996) tarkensivat määritelmää tarkoittamaan
parhaan olemassa olevan tutkimustiedon tunnollista, tarkkaa ja järkevää käyttöä
yksittäisen potilaan hoidosta päätettäessä. He korostivat tutkimustiedon voivan antaa
tukea kliiniselle päätöksenteolle potilaan hoidossa, mutta se ei koskaan voi korvata
kliinikon asiantuntemusta. NPL on etenkin alkuvaiheissaan herättänyt runsaasti kriittistä
keskustelua puolesta ja vastaan. Pekka Louhiala ja Harri Hemilä (2005) toteavat
katsauksessaan, että näyttöön perustuva lääketiede on hyvä renki, mutta huono isäntä. He
kohdistavat kritiikkinsä satunnaistettuja tutkimuksia yksipuolisesti ihannoivaan
toimintatapaan ja muistuttavat meta-analyyseihin liittyvistä tiedon yhdistämisen riskeistä.
David Sackett työryhmineen (1996) totesi jo NPL -määritelmää käsittelevässä
artikkelissaan, että tutkimustieto ei voi olla rajoittunut pelkästään satunnaistettuihin
tutkimuksiin ja meta-analyyseihin etsittäessä vastauksia potilaan hyvään hoitoon.
Juhani Kaivolan ja Kati Myllymäen (2004) mukaan hoitosuositukset tulee nähdä kliinisen
päätöksenteon tukena ja työkaluna ammattitietojen ajan tasalla pitämisessä ja
muistuttavat, että hoitosuositusten rajoitukset on ymmärrettävä samoin kuin hyvänkin
kontrolloidun kaksoissokkokokeen tulosten soveltamisen rajoitukset yksittäisen potilaan
tapauksessa. Hoitosuosituksien käytön perusteita miettiessä on tärkeää muistaa myös
eettinen näkökulma. ”Lääkärillä on juridinen ja eettinen velvollisuus hoitaa potilasta
hyvän hoitokäytännön mukaisesti käyttäen yleisesti hyväksyttyjä ja kokemusperäisesti
perusteltuja menettelytapoja” (Kaivola & Myllymäki 2004). Potilaiden altistaminen
sellaisille hoitomenetelmille, joiden hyödyttömyydestä on jo näyttöä, tai toisaalta olla
6
antamatta sellaista hoitoa, joka on jo jossakin päin osoitettu tehokkaaksi, on epäeettistä
(Roine 1999).
Hoitosuositus (clinical practice guideline) on asiantuntijoiden järjestelmällisesti laatima,
tieteelliseen näyttöön perustuva kannanotto, tietyn sairauden tai oirekuvan hoidosta.
Hoitosuosituksia voidaan käyttää potilasryhmien hoidon linjaukseen tai yksittäisen
potilaan hoitopäätösten tukena. Hoitosuositukseen on koottu tieto perusteluineen tietyn
sairauden ehkäisemiseksi, toteamiseksi, hoitamiseksi ja kuntouttamiseksi.
Valtakunnallisia hoitosuosituksia tai alueellisia hoito-ohjelmia on laadittu 1990 -luvulla
useimmissa länsimaissa. Hoitosuosituksien laatimisen taustalla on ollut vaikuttamassa
useita tekijöitä. Terveydenhuollon kustannusten kasvu ja lisääntyvä tieto
hoitokäytäntöjen alueellisesta vaihtelusta ovat lisänneet tarvetta ohjata terveydenhuollon
ammattilaisten päätöksentekoa. Toisaalta taas lääketieteellisen tiedon nopea
lisääntyminen on tuonut haasteita terveydenhuollon ammattilaisille pysyä ajan tasalla.
(Mäntyranta, Kaila, Varonen, Mäkelä, Roine & Lappalainen 2003)
Käypä hoito -suositukset ovat suomalainen hoitosuositusten EBM -sovellus. Käypä hoito
-suositukset ovat riippumattomia, kansallisia hoitosuosituksia, jotka perustuvat
parhaaseen arvioituun tutkimusnäyttöön, tavoitteena tiedollinen perusta
terveydenhuollon tasalaatuiselle toiminnalle. Vastuunrajauksena on ilmoitettu
suositusten olevan asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien hoidon
vaikuttavuudesta eivätkä ne korvaa terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota
yksittäisen potilaan osalta hoitopäätöksiä tehdessä. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim
ja erikoislääkäriyhdistykset ovat tuottaneet Suomessa Käypä hoito -suosituksia vuodesta
1994 lähtien. Suositukset ovat saatavilla internetissä osoitteessa: www.kaypahoito.fi.
(Käypä hoito 2017)
2.2 Suositusten tunnettuus ja käyttö perusterveydenhuollon ammattilaisilla
Suomalaiset terveydenhuollon ammattilaiset suhtautuvat hoitosuosituksiin pääosin
myönteisesti, erityisesti perusterveydenhuollon lääkärit pitävät niitä hyödyllisinä,
tärkeinä ja luotettavina (Alanen 2009, Kuronen, Jallinoja, Ilvesmäki & Patja 2006,
Miilunpalo, Toropainen & Mäkinen 2002, Mäntyranta ym. 2003). Suositusten
tunnettuuteen ja käyttöön vaikuttavat asenteiden lisäksi myös monet muut tekijät. Risto
7
Seppo Miilunpalon työryhmän (2002) tutkimuksessa Kanta-Hämeen, Pirkanmaan,
Satakunnan ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirien terveyskeskusten fysioterapeuteista
runsas neljännes oli tutustunut ainakin pääpiirteittäin terveysliikunnan paikallisiin
suosituksiin, mutta lääkäreistä vain 13 % ja hoitajista 10 %. Lääkäreistä 43 %, hoitajista
59 % ja fysioterapeuteista liki neljännes ei tuntenut terveysliikuntasuosituksia lainkaan.
Työntekijöistä noin joka seitsemäs arvioi, että terveysliikuntasuositukset olivat
aiheuttaneet muutoksia työntekijän toteuttamassa asiakasneuvonnassa.
Kurosen työryhmän (2006) tutkimuksessa Päijät-Hämeen perusterveydenhuollon lääkärit
tunsivat ja käyttivät eniten niitä valtimosairauksien riskitekijöihin liittyviä Käypä hoito -
suosituksia, joihin liittyen heillä oli ollut koulutusta. Tutkijoiden mukaan lääkärit olivat
vahvemmin lääkehoidon kannalla elämäntapasairauksien hoidossa hoitajiin verraten ja
olivat myös siksi kiinnostuneempia lääkehoitoon liittyvästä koulutuksesta kuin
elämäntapojen muutosta painottavista koulutuksista. Tutkimuksessa hoitajista hieman
alle puolet ilmoitti, että ei tunne tupakasta vieroituksen ja dyslipidemioiden
hoitosuosituksia. Tutkijat pitivät tulosta huolestuttavana, koska hoitajat osallistuvat
valtimotautien riskitekijöiden hoitoon perusterveydenhuollossa ja näkivät hoitajien roolin
jopa merkittävämpänä elämäntapojen muuttamiseen ohjaamisessa ja muutoksen
seuraamisessa kuin lääkäreiden.
Kurosen (2015) väitöstutkimuksen mukaan suositukset, joissa hoitona on aina
käyttäytymisen muutos, tunnettiin huonoimmin ja käytettiin vähän sekä lääkäreiden että
hoitajien keskuudessa Päijät-Hämeen alueella. Leila Lehtomäen (2009)
väitöstutkimuksessa hoitosuositusten riittämätön tunnettuus ja siihen yhteydessä olevat
tekijät, nousivat kehittämistä vaativaksi kohteeksi erityisesti hoitajien osalta
perusterveydenhuollossa.
2.3 Suositusten toimeenpano ja käytön haasteita
”Toimeenpano tarkoittaa hoitosuosituksen tai -ohjelman käyttöön saattamista:
lääkäreiden ja muun henkilökunnan toimintakäytäntöjen yhtenäistämistä ja tarvittaessa
muuttamista. Hoitosuositusten toimeenpanon lisäksi on puhuttu hoitosuositusten
käytäntöön panosta, käyttöönotosta, juurruttamisesta, ”jalkauttamisesta” ja
”maastouttamisesta”. Englanninkielisessä kirjallisuudessa käytetään käsitettä
8
implementation. Se voidaan jakaa kolmenlaiseen toimintaan. Hoitosuositusten
leviäminen (diffusion) on passiivista; käytännössä suositus vain julkaistaan. Levittäminen
(dissemination) tarkoittaa suosituksista tiedottamista ja kertomista niiden käyttäjille.
Varsinaisessa toimeenpanossa (implementation) ei tyydytä tiedon levittämiseen, vaan sen
käyttöönottoa tuetaan erilaisilla menetelmillä.” (Mäntyranta ym. 2003)
Miilunpalon työryhmän (2002) tutkimuksen tulokset osoittavat, että terveyskeskusten ja
eri ammattiryhmien välillä on huomattavia eroja siinä, miten terveyskeskuksia koskevia
valtakunnallisia hoitosuosituksia työyhteisössä käsitellään ja minkälaiset edellytykset
työyhteisö luo yhteisten toimintakäytäntöjen kehittämiselle. Sosiaali- ja terveysministeriö
on todennut terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan liittyvissä linjauksissaan
(Muutosta liikkeellä! 2013), että terveydenhuollon ammattilaiset kokevat tärkeäksi
edistää ja tukea liian vähän liikkuvien asiakkaiden fyysistä aktiivisuutta, mutta
liikuntaneuvonnan esteinä pidetään sekä vastaanottoajan lyhyyttä että koulutuksen
puutetta. ”Neuvonnan käytäntöjen kehittämisessä tulisikin tunnistaa lukuisat
ammattilaiseen liittyvät yksilölliset ja organisatoriset esteet, jotta liikuntaneuvonta
integroituisi terveydenhuoltoon tuloksellisesti ” (Muutosta liikkeellä! 2013).
Hoitosuositusten toimeenpano -oppaan (Mäntyranta ym. 2003) mukaan on tärkeää
selvittää kohderyhmän halukkuutta siirtyä uusiin käytäntöihin sekä kartoittaa käytännön
esteet. Lehtomäki (2009) on väitöstutkimuksessaan selvittänyt valtakunnallisten
suositusten toimeenpanoon liittyviä esteitä eri ammattiryhmien ja johdon näkökulmista
terveyskeskuksessa. Hänen tutkimuksessaan ilmeni, että vaikka yleinen asenne
hoitosuosituksia kohtaan oli myönteinen, niin monilla ammattiryhmäkohtaisilla tekijöillä,
organisaatiorakenteella ja kulttuurilla näytti olevan tärkeä merkitys hoitosuositusten
käyttöönotossa sekä hoito- ja toimintakäytäntöjen yhdenmukaistamisessa. Lehtomäen
mukaan suositusten toimeenpanon esteet ja edellytykset liittyivät itse hoitosuosituksiin,
niitä käyttäviin ammattilaisiin, potilaisiin sekä organisaatioon.
2.3.1 Hoitosuositukset
Hoitosuositusta julkaistaessa tai päivitettäessä kunkin suosituksen osalta ensisijainen
tiedotusvastuu on suosituksen tuottajalla tai terveydenhuollon valtakunnallisesta
ohjauksesta vastaavalla keskusvirastolla tai ministeriöllä (Miilunpalo ym. 2002).
9
Kuitenkaan pelkkä suositusten julkaiseminen ei riitä käyttöönottoon, vaan
hoitosuosituksen toimeenpano edellyttää aktiivista toimintaa tukemaan käytäntöjen
muutosta (Mäntyranta ym. 2003, Sipilä & Lommi 2014).
Miilunpalon työryhmän (2002) mukaan, viitaten Grimshawin ja Russellin (1994)
tutkimukseen, toimintakäytäntöjen muuttumisen kannalta olisi myös eduksi, että
suositusten laadinnassa olisi mukana toimeenpanotason edustajia viitaten.
Mäntyranta työryhmineen (2003) on todennut kirjallisen potilasohjeen olevan tehokas
tapa vaikuttaa terveyskäyttäytymiseen yhdistettynä suulliseen informaatioon, sillä
potilaista jopa 80 % lukee saamansa ohjeet. Käypä hoidon potilasversioita on julkaistu 95
kappaletta. Niissä on esitetty tiivistetysti ja yleiskielisesti suosituksen keskeinen sisältö
potilasnäkökulmasta (Käypä hoito, Potilasversiot 2017).
2.3.2 Organisaatio
Valtakunnallisten hoitosuositusten toimeenpano ja soveltaminen paikalliseen käytäntöön
on tärkeää tehdä ja se on keskeinen haaste terveydenhuollolle lähitulevaisuudessa.
Toisaalta jokaisen terveydenhuoltoyksikön toimintaan kuuluvat omien toimintatapojen
systemaattinen pohdinta ja kehittäminen, johon hoitosuositukset ja -ohjelmat tarjoavat
hyvän työkalun. (Mäntyranta ym. 2003)
Miilunpalon työryhmän (2002) tutkimukseen osallistuneista terveyskeskuksista alle
puolessa oli käsitelty tutkittuja suosituksia moniammatillisissa kokouksissa sekä tehty
valmistelutyötä niiden soveltamiseksi. Työntekijöistä 10–15 % ammattiryhmästä
riippuen ilmoitti, että terveysliikunta -suositusten soveltamiseksi oli tehty valmisteluja ja
päätöksiä käyttöönotosta. Lehtomäen (2009) tutkimuksessa terveysliikunnansuositus
tunnettiin niissä terveyskeskuksissa, jotka olivat aiemmin osallistuneet sitä koskevaan
kehittämisprojektiin, muissa terveyskeskuksissa siitä ei oltu tietoisia.
Anna Puurusen (2016) mukaan kansallinen informaatio-ohjaus ei tavoita liikunnan
edistämisen viranhaltijoita kunnissa. Puolet tutkimuksen kunnista ilmoitti, ettei kunnassa
ollut käsitelty lainkaan uusia kansallisia ohjelmia ja suosituksia liikunnan edistämiseksi.
Tiedoksi työntekijöille uudet ohjelmat ja suositukset oli jaettu noin joka neljännessä
10
kunnassa ja vain joka kymmenennessä kunnassa niiden pohjalta oli päätetty
toimenpiteistä.
Kurosen (2015) mukaan tarvitaan vielä enemmän kehittämistä ja muutoksia sekä
suositusten että terveydenhuollon toimintamallien osalta, jotta elintapaohjaus toteutuisi
perusterveydenhuollossa näyttöön perustuvilla menetelmillä.
Sipilä ja Lommi (2014) ovat todenneet, että hoitosuositukset eivät muutu
hoitokäytännöiksi itsestään. He näkevät eri tahojen sitouttamisen hoitosuosituksen
käyttöön organisaation johdon tehtävänä, jonka tulee huolehtia myös riittävästä
resursoinnista kehittämistyölle osana organisaation pitkäjänteistä kehittämistä.
Hoitosuositusten käyttöönottamiseksi tarvitaan menetelmien räätälöimistä olosuhteiden
ja muutoksen esteiden mukaan, koska ei ole olemassa menetelmää, joka toimii kaikissa
tilanteissa.
2.3.3 Ammattilaiset
Monet käytännön työtä tekevät lääkärit ja muut ammattilaiset arvostavat hoitosuositusten
päivitettyjä tietopaketteja ja ovat kokeneet ne luontevaksi osaksi arkipäivää (Mäntyranta
ym. 2003). Kuronen (2015) selvitti väitöstutkimuksessaan päijäthämäläisten
terveydenhuollon ammattilaisten asenteita valtimotautiriskiin liittyviä Käypä hoito -
suosituksia kohtaan sekä niiden tunnettuutta ja käyttöä. Tutkimuksen mukaan sekä
lääkärit että hoitajat luottavat Käypä hoito -suosituksiin ja pitävät niitä mahdollisuutena
työnsä kehittämiseen. Tutkimuksessa lääkärit ilmoittivat tuntevansa hyvin
valtimotautiriskiin liittyvät lääkekeskeiset suositukset ja käyttävänsä niitä usein.
Lehtomäen (2009) tutkimuksessa lääkärit terveyskeskuksissa ilmoittivat tuntevansa
valtakunnallisista suosituksista parhaiten Käypä hoito -suosituksia, mutta
elintapaneuvontaa sisältäviä suosituksia kuten terveysliikuntasuositus, he tunsivat vähän
tai eivät ollenkaan. Yleisesti lääkärit pitivät suositusten sisältämää elintapaohjausta
hoitajille kuuluvana tehtävänä. He saattoivat mainita siitä potilaalle vastaanotolla, mutta
kiireen vuoksi ohjasivat asiakkaan saamaan neuvontaa hoitajien vastaanotolle. Hoitajat
olivat kiinnostuneita terveydenedistämistä sisältävistä suosituksista ja pitivät tärkeinä
lisätä Käypä hoito -suositusten tunnettuutta ja käyttöä. Fysioterapeutit ilmoittivat
11
tuntevansa muutamien sairauksien Käypä hoito -suositukset, joissa käsiteltiin myös
fysioterapiaa. Valtakunnallisista suosituksista fysioterapeuteille tutuin oli
terveysliikuntasuositus, joka useimmissa terveyskeskuksissa tunnettiin vain
fysioterapiayksikössä.
2.3.4 Potilaat
Mäntyrannan työryhmän (2003) mukaan potilasohjeiden on osoitettu sekä parantavan
hoidon tuloksia että lisäävän potilastyytyväisyyttä hoitoon. Honkasen, Jousimaan,
Komulaisen, Kunnamon ja Sipilän (2016) mukaan potilaiden osallistumisella Käypä
hoito -suositusten laadintaan pyritään tukemaan potilasnäkökantojen huomioon ottamista
hoidon tavoitteissa sekä sairauksien hoidossa ja edistämään potilaiden sitoutumista
Käypä hoito -suosituksiin. Keinoja ovat muun muassa kommentointipyynnöt
potilasjärjestöille ja suositusta laadittaessa aiheeseen liittyvien potilasnäkökulmien
selvittäminen kirjallisuushaulla sekä perustelluissa tapauksissa myös suositustyöryhmään
voidaan kutsua potilasjäsen tai jäseniä.
12
3 LIIKUNTASUOSITUKSET JA LIIKUNTANEUVONTA
3.1 Väestön liikuntasuositukset
Maailmalla eri toimijatahot ovat julkaisseet omia liikuntasuosituksiaan tutkimustietoon
perustuen väestön terveyden edistämiseksi ja ylläpitämiseksi liikunnan avulla.
Maailmalla tunnetuin liikuntasuositus lienee Amerikan yhdysvaltojen terveysministeriön
liikuntasuositukset vuodelta 2008. Suositukseen on koottuna tutkimustietoon perustuen
konkreettisia ja käytännön läheisiä ohjeita liikunnan toteuttamiseksi eri ikäryhmille,
mutta samalla se on suunnattu myös kansallisen tason poliittisille päättäjille ja
terveydenammattilaisille. (U.S. Department of Health and Human Services 2008)
Maailman terveysjärjestö WHO on julkaissut oman suosituksensa ”Global
recommendations on physical activity for health” 2010. WHO on todennut fyysinen
inaktiivisuuden olevan neljänneksi suurin itsenäinen kuolleisuuden riskitekijä ja fyysinen
aktiivisuuden vähentyvän monissa maissa. WHO:n suositusten kohderyhmänä ovat
poliittiset päättäjät ja vaikuttaminen kansallisella tasolla tavoitteena pyrkiä ehkäisemään
sairauksia liikunnan avulla. (WHO 2010)
Suomessa UKK-instituutti on julkaissut aikuisten terveysliikuntasuositukset, jonka
tietopohja perustuu samaan tieteelliseen kirjallisuuskatsaukseen kuin Yhdysvaltojen
liikuntasuositukset. Suositukset on koottu kuvalliseen muotoon, jota kutsutaan
liikuntapiirakaksi. Ympyrän muotoisella liikuntapiirakalla pyritään tiivistetysti
havainnollistamaan aikuisten terveysliikunnan suositeltava minimimäärä ja teho viikossa,
huomioiden terveyskunnon eri osa-alueet. UKK-instituutti suosittelee käyttämään mm.
aikuisille ja yli 65 -vuotiaille tarkoitettuja kuvallisia liikuntapiirakoita muun muassa
liikuntaneuvonnan välineenä. (UKK-instituutti 2017)
3.2 Liikunnan Käypä hoito -suositus
Liikunnan Käypä hoidon alkuperäinen suositus julkaistiin vuonna 2008 ja siihen on tehty
kaksi päivitystä vuosina 2010 ja 2016 sekä kohdennettu päivitys liikkumisreseptin osalta
vuonna 2012. Liikunnan Käypä hoito -suosituksen tavoitteena on edistää liikunnan
käyttöä aikuisilla hyvinvoinnin sekä terveyden edistämisessä että sairauksien ehkäisyssä,
13
hoidossa ja kuntoutuksessa. Terveydenhuollon ammattilaisten tehtävänä on kysyä
liikuntatottumuksista ja liikkumisesta sekä kirjata tiedot ja kannustaa liikkumaan.
Lääkärin vastuulla on arvioida liikunnan vasta-aiheet ja sairauksiin liittyvät
liikkumisrajoitteet sekä ohjata tarvittaessa potilaita jatkoarvioon. (Suomalaisen
Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä hoito -johtoryhmän asettama työryhmä, 2016)
Liikunnan Käypä hoito -suositus sisältää määritelmät aiheeseen liittyvistä käsitteistä,
yleiset liikuntasuositukset sekä ohjaa liikunnan aiheiden ja liikuntakelpoisuuden
arviointiin interaktiivisen kaavion avulla. Suosituksesta löytyvät tiedot
liikuntaharjoittelun ehdottomista vasta-aiheista, äkillisen sydäntapahtuman vaarasta
liikunnan aikana sekä lääkkeistä ja liikunnasta. Hoitosuosituksen keskeistä sisältöä ovat
useiden erikoisalojen asiantuntijoiden laatimat, luokiteltuun tutkimusnäyttöön perustuvat
suositukset sairauksien ehkäisyyn sekä eri potilasryhmien hoitoon ja kuntoutukseen
liikunnan avulla. Diagnoosiryhminä käsitellään pitkäaikaissairauksien, kuten
valtimotautien, lihavuuden, tyypin 2 diabeteksen, rappeuttavien tuki- ja
liikuntaelinsairauksien, ahtauttavien keuhkosairauksien, muistisairauksien, depression ja
useiden syöpäsairauksien, ehkäisyä, hoitoa ja kuntoutusta liikunnan avulla osana muuta
hoitoa. Suosituksessa esitetyn väittämän jälkeen on tutkimustiedon vahvuus esitetty
luokiteltuna kirjallisuusviitteineen sekä muuta suositukseen liittyvää lisätietoa
internetlinkkien kautta. Liikunnan Käypä hoito -suositus on suunnattu kaikille
terveydenhuollon ja liikunnan ammattilaisille käytännön työn tueksi ja kansalaisille
hoitopäätösten pohjaksi. (Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä hoito -
johtoryhmän asettama työryhmä, 2016)
3.3 Mitä liikuntaneuvonnalla tarkoitetaan?
Suomessa liikuntaneuvonnasta on puhuttu jo 1990-luvulta lähtien, mutta käsitykset
liikuntaneuvonnasta ja sen toteuttamistavat kunnissa ovat olleet hyvin kirjavia
(Tuunanen, Puurunen, Malvela & Kivimäki 2016). Osalle liikuntaneuvontaa on
tapahtumissa tai liikuntaryhmän ohessa annettu suullinen muutaman minuutin liikuntaan
liittyvä ohjaus, joskus neuvonnaksi mielletään myös pelkät lajikokeilut tai laitteen tai
välineen ohjaus. Yhtenäinen ja yksiselitteinen määritelmä liikuntaneuvonnan sisällöstä ja
toteutuksesta on puuttunut (Kivimäki & Tuunanen 2014).
14
Nupposen ja Sunin (2005) mukaan liikuntaneuvonta on henkilökohtaista osallistuvaa ja
tasapuolista terveysneuvontaa, joka kuuluu terveydenhoitajan, työterveyshoitajan,
lääkärin sekä fysioterapeuttien tehtäviin. Neuvonnan tavoitteena on pyrkiä kehittämän
asiakkaan omia näkemyksiä ja taitoja tukemaan terveyttä ja hyvinvointia. Sosiaali- ja
terveysministeriö (Muutosta liikkeellä! 2013) on määritellyt liikuntaneuvonnan olevan
terveydenhuollon ammattihenkilöstön toteuttamaa henkilökohtaista ja yksilötapaamisia
sisältävää neuvontaa, osana terveysneuvontaa. Samassa yhteydessä tuodaan kuitenkin
esille, että neuvojalla tulee olla riittävä liikunta- tai terveysalan koulutustausta.
Valtakunnallinen terveysliikunnan edistämisohjelma Kunnossa kaiken ikää (KKI) on
määritellyt liikuntaneuvonnan olevan riittävän koulutustaustan omaavan ammattilaisen
toteuttamaa laadukasta ja yksilöllistä neuvontaa terveytensä kannalta liian vähän
liikkuvien fyysisen aktiivisuuden edistämiseksi. Liikuntaneuvonta ymmärretään
määriteltynä prosessina, johon sisältyy sekä tavoitteita että seurantaa. Liikuntaneuvonta
nähdään osana terveyden- ja sairaanhoidon kokonaisuutta ja sitä pidetään osana
terveyspalvelu- sekä liikuntapalveluketjua. (Kivimäki & Tuunanen 2014)
KKI-ohjelma on (Tuunanen ym. 2016) tarkentanut liikuntaneuvonnan määritelmää
yhdessä liikuntaneuvontaa järjestävien hanketoimijoiden (liikuntaneuvonnan
kehittämisfoorumi) sekä liikunnan eri alojen asiantuntijoiden (liikuntaneuvonnan
asiantuntijafoorumi) kanssa: ”Liikuntaneuvonta on yksilöön kohdistuvaa terveyden
edistämistä. Se on tarkoitettu erityisesti terveytensä ja hyvinvointinsa kannalta
riittämättömästi liikkuville. Liikuntaneuvonta on vaiheittain etenevä ja tavoitteellinen
prosessi, joka sisältää tarvittaessa useampia tapaamisia ja/tai yhteydenottoja
ammattilaisen ja asiakkaan kesken. Liikuntaneuvonnan tavoitteena on, että asiakas
motivoituu liikkumaan itselleen mieluisalla tavalla, omaa terveyttään ja hyvinvointiaan
edistäen.”
Määritelmiä yhdistää liikuntaneuvonnan kohderyhmä; terveytensä ja hyvinvointinsa
kannalta riittämättömästi liikkuvat. Määritelmät eroavat toisistaan liikuntaneuvonnan
toteuttajien osalta, osassa toteuttajina nähdään terveydenhuollon ammattilaiset ja osassa
myös liikunta-alan ammattilaiset. Epäselväksi jää myös nähdäänkö terveysliikunta -
suosituksen perusteella tehtävä liikuntaneuvonta vain sairauksia ehkäisevänä. Jos
liikuntaneuvonnan työkaluna nähdään Liikunnan Käypä hoito -suositus, voidaan se nähdä
15
myös sairauksien hoidon osana tai niitä kuntouttavana. Tätä taustaa vasten
terveydenhuollon ammattilaisilla on koulutuksensa puolesta paremmat lähtökohdat kuin
liikunta-alan ammattilaisilla antaa liikuntaneuvontaa potilaille, joilla on jo jokin sairaus
tai toimintakyvyn rajoite huomioitavana liikunnan pariin ohjatessa.
KKI -ohjelman julkaisun mukaan liikuntaneuvonta nähdään hyvin eri tavalla jopa
terveydenhuollon sisällä, osa ammattilaisista mieltää neuvonnaksi jo lyhyen puheeksi
ottamisen ja osa tarkoittaa sillä pidempää prosessia. Palveluketjussa mukana olevien
ammattilaisten tulee tietää, mitä toimipaikan liikuntaneuvontaprosessilla tarkoitetaan ja
tarvittaessa selkeyttää sitä. (Kivimäki & Tuunanen 2014)
3.4 Miksi liikuntaneuvontaa perusterveydenhuoltoon?
Suomessa väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä säädetään perustuslaissa
(731/1999), kuntalaissa (410/2015), liikuntalaissa (390/2015) ja terveydenhuoltolaissa
(1326/2010). Terveydenhuoltolain pykälässä 12 todetaan, että kunnan eri toimialojen on
tehtävä yhteistyötä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä, tämän voidaan katsoa
velvoittavan eri tahoja yhteistyöhön myös liikuntaneuvonnan järjestämisessä. Lakien
lisäksi valtio ohjaa kuntia terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen toteuttamisessa
informaatio-ohjauksen keinoin kuten erilaisin ohjelmin ja linjauksin.
Sosiaali- ja terveysministeriö (2010) on julkaissut suositukset liikunnan edistämiseksi
kunnissa sekä valtakunnalliset linjaukset terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan
(Muutosta liikkeellä! 2013), joissa molemmissa käsitellään myös liikuntaneuvontaa.
STM:n suosituksissa kunnille liikunnan edistämiseksi sosiaali- ja terveystoimen johdon
muistilistassa korostetaan liikunnan ymmärtämistä osana sairauksien ehkäisyä, hoitoa ja
kuntoutusta kaikenikäisillä, minkä tulisi näkyä päivittäisessä työssä. Henkilöstöllä tulisi
olla valmiudet ja välineet antaa laadukasta ja valtakunnallisten suositusten mukaista
liikuntaneuvontaa ja ohjata kuntalaisia liikuntapalveluiden asiakkaaksi.
Liikuntaneuvonnan menetelminä perusterveydenhuollossa tulisi olla Liikunnan Käypä
hoito -suositus ja liikkumisresepti, myös osana potilastietojärjestelmää. Liikuntatoimen
johtoa muistutetaan liikuntaneuvonnan aktiivisesta tarjoamisesta kuntalaisille ja
toimivasta liikuntapalveluketjusta terveystoimesta vapaa-ajan liikkujaksi. (STM 2010)
16
Sosiaali ja terveysministeriö (Muutosta liikkeellä! 2013) on esitellyt neljä päälinjausta
terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan lisäämiseksi, joista yhden päälinjauksen
tavoitteena on liikunnan nostaminen keskeiseksi osaksi terveyden ja hyvinvoinnin
edistämistä sekä sairauksien ehkäisyä, hoitoa ja kuntoutusta. Linjauksissa kuvataan
tavoitteita ja esitetään konkreettisia toimintaehdotuksia erilaisille toimijoille.
Liikuntaneuvonta nähdään merkittävänä keinona liian vähän liikkuvien opastamisessa
liikunnallisen elämäntavan pariin. Linjauksessa tuodaan esiin terveydenhuollon
toimijoille suunnattu Liikunnan Käypä hoito -suositus sekä työkaluksi kehitetty
liikkumisresepti.
Terveyskeskuksessa työskentelevät terveydenhuollon ammattilaiset tavoittavat vuosittain
merkittävän osan väestöä ja ovat siksi avainasemassa tavoittamaan myös terveytensä
kannalta liian vähän liikkuvia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tilastoraportin
mukaan vuonna 2015 terveyskeskuskäyntejä oli kaikkiaan 24,1 miljoonaa ja asiakkaita
oli yhteensä 3,7 miljoonaa. Käynneistä 6,8 miljoonaa oli lääkärikäyntejä ja muun
terveydenhuollon ammattihenkilökunnan luona käyntejä oli 17,2 miljoonaa. (THL 2016)
3.5 Liikuntaneuvonnan toteutuminen ja työvälineet
Kunnossa kaiken ikää -ohjelma (KKI) on selvittänyt, mitä kunnissa liikuntaneuvonnalla
tarkoitetaan, mitä se sisältää ja millaisia ovat tulevaisuuden haasteet sekä esittelee
liikunnan palveluketjun. ”Liikuntaneuvonnan tila kunnissa” -kyselyyn vastasi 158 kuntaa
keväällä 2013 kaikilta liikunnan aluejärjestöjen alueilta. Kyselyyn vastanneista kunnista
59 % ilmoitti tarjoavansa liikuntaneuvontaa ja palvelun käynnistäminen oli harkinnassa
tai suunnitteilla 22 % kunnista. Potilastietojärjestelmää osana liikuntaneuvontaa ilmoitti
hyödyntävänsä 30 % kunnista. (Kivimäki & Tuunanen 2014).
Kuntien terveyden edistämisaktiivisuutta kuvaava TEAviisari vuoden 2012 tietojen
mukaan kunnista 52 % ei ollut sopinut työnjaosta terveyttä edistävän liikunnan
kehittämisessä ja edistämisessä kunnan liikunnasta ja perusterveydenhuollosta vastaavien
tahojen kesken (Komulainen, Saaristo, Sjöholm & Ståhl 2012). Vaikka yhteistyötä
liikuntaneuvonnasta vastaavien toimijoiden ja eri sektorien välillä kunnissa tehdään, niin
yhteistyö ei ole säännöllistä tai johdonmukaista (Kivimäki & Tuunanen 2014).
TEAviisarin vuoden 2016 tietojen mukaan 60 % kunnista järjesti liikuntaneuvontaa
17
terveytensä kannalta riittämättömästi liikkuville. Liikuntaneuvontaa järjestävistä kunnista
73 % ilmoitti, että sosiaali- ja terveyspalvelujen piiristä ohjataan asiakkaita sekä
liikuntaneuvontaan että organisoidun liikunnan pariin. Terveyttä ja hyvinvointia
edistävän liikunnan koordinoinnista oli sovittu liikuntatoimen ja terveydenhuollon
kesken 74 % kunnista, tyypillisimmin kokonaisuudesta vastasi liikuntatoimi. (Puurunen
2016).
Päijät-Hämeessä on tehty aktiivista terveysliikuntaa edistävää työtä maakunnallisesti ja
kehitetty ensimmäisenä Suomessa maakunnallinen liikuntaneuvonnan malli. Päijät-
Hämeen liitto (2008) on julkaissut maakunnallisen Päijät-Hämeen
terveysliikuntastrategian 2009–2020 väestön hyvinvointia tukemaan ja terveysliikuntaa
edistämään. Strategian viidestä kärjestä yhtenä on maakunnallisen liikuntaneuvonnan
avulla lisätä liikkujien määrää. Liikuntaneuvonta Päijät-Hämeessä aloitettiin
ensimmäisenä Lahdessa vuonna 2006, mutta vasta maakunnallinen liikuntaneuvonta-
projekti vuosina 2012–2015 loi yhteentoista Päijät-Hämeen kuntaan poikkihallinnollisen
liikuntaneuvonnan toimintamallin osaksi kuntien palveluja. Maakunnallisen
liikuntaneuvonnan kehittämishankkeen toimintamalli on yksi KKI -ohjelman
raportissaan ”Laatua liikuntaneuvontaan” esittelemistä malleista. Maakunnallinen
liikuntaneuvonta (MLN) -projekti (6/2012–3/2015) oli Päijät-Hämeen Liikunta ja
Urheilu (PHLU) ry:n koordinoima hanke, jossa yhteistyössä yhdentoista Päijät-Hämeen
kunnan kanssa luotiin poikkihallinnollinen liikuntaneuvonnan toimintamalli osaksi
kunnan palveluja. Liikuntaneuvonnan keskeinen tavoite oli asiakkaan
liikuntatottumusten muutos. Liikuntaneuvojina toimivat Päijät-Hämeen Liikunta ja
Urheilu ry:ssä kolme liikunnanohjaajaa (AMK), joista yhdellä oli myös fysioterapeutin
koulutus. Osa kunnista järjesti liikuntaneuvontaa kunnan omana toimintana.
Terveydenhuollon rooli mallissa oli tavoittaa ja ohjata liikuntaneuvonnan kohderyhmään
kuuluvia aikuisia neuvontaan. Lähete neuvontaan ja tiedot neuvonnasta kirjattiin Effica-
potilastietojärjestelmään. Projektissa luotiin myös liikunnan palveluketju, josta tuli
pysyvä toimintamalli poikkihallinnolliseen yhteistyöhön sosiaali- ja terveystoimen,
liikuntatoimen sekä muiden liikuntapalveluita tuottavien toimijoiden välillä.
Palveluketjun tärkeä lenkki oli matalankynnyksen liikuntaryhmät, joihin neuvojat
tarvittaessa ohjasivat neuvottavia. (Tuunanen ym. 2016)
18
Perusterveydenhuollossa voi olla käytössä suullisen ohjauksen lisäksi erilaisia
lähetekäytäntöjä liikuntaneuvontaan, kuten sähköisen järjestelmän oma liikuntalehti tai
suora ajanvaraus neuvojalle. Toimivimmiksi tavoiksi KKI -ohjelman kyselyn perusteella
on osoittautunut lääkärin tai hoitajan tekemä ajanvaraus tai lähete potilastietojärjestelmän
kautta suoraan liikuntaneuvojalle, joka on puhelimitse yhteydessä asiakkaaseen.
(Kivimäki & Tuunanen 2014)
Liikkumisresepti on kehitetty 2000 -luvun alussa liikuntaneuvonnan työkaluksi
terveydenhuollon vastaanotolle. Se sisältää liikuntaneuvonnan ydinkohdat, joten potilaan
neuvonta tapahtuu suullisesti liikkumisreseptiä täytettäessä. Reseptiin kirjataan potilaan
liikuntatottumukset, riittävyys terveyden kannalta, liikkumisen tavoitteet, ohje (muodot,
useus, kesto ja rasittavuus) ja toteutumisen seuranta. Liikkumisreseptin kirjaamisen
rakenne ohjaa samalla liikuntaneuvonnan toteuttamista. (Liikkumisresepti 2016)
Kansainvälisten kokemusten rohkaisemana Suomessa toteutettiin liikkumisreseptihanke
vuosina 2001–2004, jonka tavoitteena oli lisätä lääkäreiden liikuntaneuvontaa
perusterveydenhuollossa ja siten edistämään etenkin terveydellisiin riskiryhmiin
kuuluvien potilaiden liikkumista. Hankkeessa kehitettiin liikuntaneuvonnan tueksi
paperinen ”Liikkumisreseptilomake”. Lääkärit tavoittavat suuren osan
perusterveydenhuollon potilaista, mutta keskustelevat potilaiden kanssa liikunnasta
harvemmin kuin muut ammattiryhmät. Suomen lääkäriliiton kyselyiden perusteella
liikuntaneuvonta tai reseptin käyttö ei kuitenkaan lisääntynyt lääkäreiden keskuudessa
hankkeen toteutusaikana. (Ståhl ym.2004, Aittasalo, Miilunpalo & Kukkonen-Harjula
2006)
Liikkumisreseptistä on tehty satunnaistettu kontrolloitu tutkimus
perusterveydenhuollossa (Aittasalo ym. 2006), jossa koeryhmän lääkärit toteuttivat
vastaanotolla tavanomaisen hoidon lisäksi liikkumisreseptin mukaisen neuvonnan, kun
kontrolliryhmässä toteutui ainoastaan tavanomainen hoito. Tutkimuksessa
liikkumisreseptin käyttö lisäsi terveytensä kannalta liian vähän liikkuvien aikuisten
liikkumista lyhyellä aikavälillä. Liikkumisreseptiryhmän potilailla oli yksi viikoittainen
vapaa-ajan hengästymistä aiheuttava liikuntakerta enemmän kuin kontrolliryhmän
potilailla.
19
Liikuntaneuvonnan kehittämishanke (LIREKE 2011–2012) kehitti toimintatapaa
liikkumisreseptin käyttöönottamiseksi ja liikuntaneuvonnan yhteistyöhön
terveydenhuollon ja liikunta-alan ammattilaisten kesken sekä oppaan liikkumisresepti
käyttöön vuonna 2013 (Liikkumisresepti 2016). Liikkumisresepti on ollut alun perin
saatavilla paperilomakkeena, mutta vuonna 2017 Liikkumisresepti -lomake on
hyväksytty THL:n koodistopalvelutyöryhmässä ja se on valmis otettavaksi käyttöön
sähköisiin potilastietojärjestelmiin” (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2017).
Liikunnan Käypä hoito -suositusta on esitetty liikuntaneuvonnan taustamateriaaliksi,
mutta sen tunnettuutta tai käyttöä kohderyhmässä ei ole tutkittu. Suomalainen
lääkäriseura Duodecim on koonnut systemaattisesti kotimaisten asiantuntijoiden
kirjoittamia artikkeleita hoitosuosituksiin liittyen vuodesta 2007 alkaen.
Kirjallisuusluettelo sisälsi 146 artikkelia. Kirjallisuusluettelosta ei löytynyt otsikkojen
perusteella yhtään artikkelia Liikunnan Käypä hoito -suositukseen liittyen. Luettelo oli
saatavilla Käypä hoito -sivustolla, mutta sen päivitys ja julkaisu Käypä hoidon internet-
sivuilla lopetettiin vuonna 2016 vähäisen kysynnän vuoksi (henkilökohtainen tiedonanto
Lamberg 2017).
3.6 Terveydenhuollon ammattiryhmien antama liikuntaneuvonta
Ståhl, Borodulin, Kujala ja Jousilahti (2004) selvittivät laajan lääkäri- ja väestökyselyn
avulla lääkärien toteuttaman liikuntaneuvonnan yleisyyttä ja tarvetta. Tutkimukseen
osallistuneista lääkäreistä 64 % ilmoitti kysyneensä vähintään joka kolmannelta potilaalta
hänen liikkumistottumuksistaan. Tutkimuksen väestökyselyyn vastanneista puolet koki
saaneensa riittävästi tietoa lääkäriltä liikunnan merkityksestä. Liikuntaneuvonnalla oli
selkeä väestön tuki ja tarve. Tutkimuksen perusteella liikuntaneuvontaa ja liikuntaan
motivointia tulisi lisätä terveydenhuollossa. Wolff, Masset, Weber, Mockenhaup,
Hassmiller ja Maibach (2010) tutkimuksessa amerikkalaiset terveyspalveluiden käyttäjät
suhtautuivat avoimesti terveysneuvontaan ja toivoivat sitä osaksi rutiinikäyntejä.
Neuvonnan toivottiin sisältävän räätälöityä tietoa, tavoitteita ja seurantaa.
Cornuz, Ghali, Carlantonio, Pecoud ja Paccaud (2000) tutkimuksessa sveitsiläiset lääkärit
kokivat ajan ja potilaiden kiinnostuksen puutteen tärkeimmiksi ennaltaehkäisevän
neuvonnan esteiksi. Minna Aittasalon ym. (2006) tutkimuksen mukaan, terveydenhuollon
20
ammattilaiset kokivat liikuntaneuvonnan suurimpina esteinä ajan, neuvontataitojen sekä
luottamuksen puutteen edistää käyttäytymisen muutosta. Tompkins, Belza & Brown
(2009) tutkimuksessa hoitajat kokivat hoitokäynnin lyhyyden sekä potilaiden
kiinnostuksen puutteen neuvonnan esteiksi. Tutkimuksessa hoitajista hieman vajaa puolet
oli neuvonut yli 50 % potilaistaan liikkumaan. Suurin osa hoitajista (84 %) piti neuvontaa
yhtä tärkeänä kuin lääkkeiden määräämistä.
Pohjois-Amerikkalaisessa tutkimuksessa Lobelon, Duperlyn ja Frankin (2009) mukaan
lääkäreillä oli runsaasti tietoa fyysisen aktiivisuuden terveyshyödyistä, mutta silti
lääkäreiden liikuntaneuvonnan määrä oli pysynyt vähäisenä. Amerikkalaisista aikuisista
34 % raportoi saaneensa liikuntaneuvontaa viimeisimmällä lääkärikäynnillään.
Lääkäreiden liikuntaneuvonnan aktiivisuuteen vaikutti heidän omat asenteensa liikuntaa
kohtaan ja liikkumistapansa. Fyysisesti inaktiiviset lääkärit toteuttivat
epätodennäköisemmin liikuntaneuvontaa kuin fyysisesti aktiivisemmat lääkärit.
Liikunnallisesti aktiivisemmat lääkärit neuvoivat ja motivoivat asiakkaitaan
uskottavammin ja vakuuttavammin kuin fyysisesti inaktiiviset lääkärit. Lääkäreiden oma
liikunta-aktiivisuus lisäsi myös heidän arvostustaan liikuntaa kohtaan preventiivisenä ja
terapeuttisena työkaluna. Howe, Leidel, Krishnan, Weber, Rubenfire ja Jackson (2010)
tutkimuksessa oli samansuuntainen tutkimustulos kuin Lobelon ym. (2009)
tutkimuksessa; lääkärien oma aktiivinen liikuntakäyttäytyminen ja koulutus
neuvontatekniikoissa voivat parantaa potilasneuvontaa elämäntapamuutoksissa.
Verhagenin ja Engbersin (2009) mukaan fysioterapeutit työskentelevät pääosin
sekundaari- tai tertiääripreventiota työssään toteuttaen, joka kaventaa mahdollisuuksia
edistää fyysisen aktiivisuuden lisäämistä hyvinvoinnin edistämiseksi. Koulutuksensa ja
kokemuksensa puolesta heillä olisi osaamista toteuttaa liikuntaneuvontaa ja heitä
voitaisiin hyödyntää nykyistä enemmän fyysisen aktiivisuuden edistämisessä. Tutkijoille
jäi epäselväksi pitäisikö kaikki lähetteen saavat potilaat ohjata liikuntaneuvojalle vai
tulisiko lääkärin ohjata heikoimmat ja sairaimmat potilaat fysioterapeutille ja ns.
terveemmät liikuntaneuvojalle.
Australialaiset Shirley, van der Ploeg ja Bauman (2010) tutkivat fysioterapeuttien ja
fysioterapiaopiskelijoiden roolia, neuvontakäytäntöjä ja neuvonnan esteitä potilaiden
fyysisen aktiivisuuden lisäämisessä. Fysioterapeutit sekä fysioterapiaopiskelijat mieltävät
21
neuvonnan osaksi työtään ja kokevat että heillä on riittävästi tietoa ja taitoja tehdä
neuvontaa. Fysioterapiassa neuvonta fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi yhdistettynä
tavanomaiseen ohjaukseen vastaanotolla vaikuttaa toimivimmalta tavalta edistää
potilaiden fyysistä aktiivisuutta. Fysioterapeutit kokivat neuvonnan esteet vähäisiksi.
Tutkijat toteavatkin fysioterapeuttien ammattiryhmän olevan alihyödynnetty fyysisen
aktiivisuuden edistämisessä.
Hébert, Caughy ja Shuval (2012) systemaattisen kirjallisuuskatsauksen mukaan
useimmat perusterveydenhuollon palveluiden tuottajat pitävät liikuntaneuvontaa tärkeänä
ja he uskoivat, että heillä on mahdollisuus edistää potilaidensa fyysistä aktiivisuutta. He
ovat epävarmoja neuvonnan vaikuttavuudesta ja kokevat epävarmuutta
yksityiskohtaisesta neuvonnasta potilaidensa fyysisen aktiivisuuden lisäämisessä.
Neuvonnan esteiksi he ilmoittivat ajan, koulutuksen ja korvauksen puutteen. Katsauksen
mukaan liikuntaneuvontaa antoivat todennäköisimmin toimijat, joka olivat itsekin
fyysisesti aktiivisia.
22
4 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TAVOITTEET
Pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää kyselytutkimuksella Liikunnan Käypä
hoito -suosituksen tunnettuutta ja käyttöä perusterveydenhuollon vastaanottojen
lääkäreillä, hoitajilla ja fysioterapeuteilla sekä kunnallisilla liikuntaneuvojilla Päijät-
Hämeen alueella. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä tietoa Liikunnan Käypä hoito -
suosituksen tunnettuudesta, käytöstä ja sen esteistä Päijät-Hämeen alueella.
Tutkimuskysymykset:
1. Tuntevatko perusterveydenhuollon vastaanottojen lääkärit, hoitajat ja
fysioterapeutit sekä kunnalliset liikuntaneuvojat Liikunnan Käypä hoito –
suositusta?
2. Jos tuntevat suosituksen, miten tarkasti he tuntevat sen sisältöä?
3. Käyttävätkö perusterveydenhuollon vastaanottojen lääkärit, hoitajat ja
fysioterapeutit sekä kunnalliset liikuntaneuvojat suosituksia työssään?
23
5 AINEISTO JA MENETELMÄT
5.1 Aineisto
Tutkimuksen kohderyhmänä olivat perusterveydenhuollon ammattilaiset sekä kunnalliset
liikuntaneuvojat Päijät-Hämeen alueella. Tutkimus toteutettiin Päijät-Hämeessä neljän
eri sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottajan toimialueilla, joita olivat
peruspalvelukeskukset Aava ja Oiva sekä Heinolan ja Lahden kaupungit.
Peruspalvelukeskus Aava (Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymä 2016) oli
perusterveydenhuollon kuntayhtymä, johon kuuluivat Päijät-Hämeestä Hartola,
Orimattila ja Sysmä sekä Uudeltamaalta Myrskylä ja Pukkila sekä Kymenlaaksosta Iitti.
Peruspalvelukeskus Oiva (2016) oli Hollolan kunnan organisaatioon kuuluva
taseyksikkö, joka tuotti kuntien Asikkala, Hollola, Kärkölä, Padasjoki sosiaali- ja
perusterveydenhuollon palvelut. Liikuntaneuvonnasta kunnissa vastasivat kuntien omat
liikuntaneuvojat tai kunnat olivat voineet ostaa palvelun Päijät-Hämeen Liikunta ja
Urheilu ry:ltä.
Tutkimusluvat haettiin kaikkien neljän perusterveydenhuollon palveluntuottajan
toimialueilta erikseen. Kunnallisten liikuntaneuvojien tutkimukseen osallistumisluvat
kysyttiin heidän esimiehiltään liikuntapalveluista tai Päijät-Hämeen Liikunta ja Urheilu
ry:ltä, jos kunnat ostivat liikuntaneuvonnan palveluna sieltä. Vuoden 2017 alusta aloitti
uusi organisaatio Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä, jonka muodostivat
peruspalvelukeskukset Aava ja Oiva sekä Heinolan ja Lahden kaupungit yhdistyessään
yhdeksi sosiaali- ja terveydenhuollon sekä ympäristöterveyden palvelujentuottajaksi
(Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä 2017).
Aineiston keruu toteutettiin ajalla 10.11.–16.12.2016. Paikallinen yhteistyökumppani
Päijät-Hämeen perusterveydenhuollon yksikkö kokosi perusterveydenhuollon yksiköiden
esimiesten (johtavat lääkärit, hoitajat ja kuntoutuksesta vastaavat) yhteystiedot tutkijan
käyttöön. Kysely lähetettiin esimiehille sähköpostiviestinä, jossa oli linkki sähköiseen
lomakkeeseen. Esimiehet välittivät kyselyn työntekijöilleen. Liikuntaneuvojien ja heidän
esimiestensä yhteystiedot kokosi tutkijan käyttöön toinen paikallinen yhteistyökumppani
Päijät-Hämeen Liikunta ja Urheilu ry. Liikuntaneuvojat saivat kyselyn vastauslinkin
sähköpostissa suoraan tutkijalta. Esimiehet ilmoittivat sähköpostilla, kuinka monelle
24
työntekijälle he olivat kyselyn sähköpostilinkin lähettäneet. Varsinaisen kyselyn lisäksi
esimiehille lähetettiin kaksi muistutusviestiä kyselyyn vastaamisesta työntekijöille
välitettäväksi. Kyselyn vastauslinkin sai esimiesten ilmoituksen perusteella yhteensä 356
perusterveydenhuollon työntekijää ja tutkijan lähettämänä 13 kunnallista
liikuntaneuvojaa. Kyselyyn vastasi 143 työntekijää. Kyselyyn olivat vastanneet lääkärien
ja eri koulutustaustaisten hoitajien (terveydenhoitajat, sairaanhoitajat ja lähihoitajat)
lisäksi fysioterapeutit, toimintaterapeutit, kuntohoitajat ja liikuntaneuvojat.
Fysioterapeutit ammattiryhmänä otettiin mukaan tutkimusaineistoon, koska he ovat
liikkumis- ja toimintakyvyn asiantuntijoita, joiden työmenetelmiä ovat muun muassa
ohjaus ja neuvonta (Suomen Fysioterapeutit 2014). Kysely oli lähetetty myös 13
toimintaterapeutille ja kuntohoitajalle, mutta nämä ammattiryhmät suljettiin pois
aineiston jatkokäsittelystä, koska he eivät kuuluneet tutkimuksen kohderyhmään tai
työskentelivät muissa tehtävissä (esim. apuvälinepalvelut). Aineiston käsittelyssä eri
koulutustaustoilla olevat hoitajat yhdistettiin yhdeksi ammattiryhmäksi hoitajat otsikon
alle. Lääkärit ja liikuntaneuvojat muodostivat omat vastaajaryhmänsä työtehtävien
mukaan, vaikka liikuntaneuvojillakin oli erilaisia koulutustaustoja. Näin saatiin
muodostettua neljä eri ammattiryhmää, yhteensä 139 vastaajaa, joiden vastauksista
tutkimusaineisto koostuu.
5.2 Menetelmät
Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella (Liite 1.) Itä-Suomen
yliopiston E-lomakepohjaa käyttäen. Kyselylomakkeen kysymykset suunniteltiin
vastaamaan tutkimuskysymyksiin mahdollisimman yksiselitteisesti (Kuvio 1.).
25
KUVIO 1. Tutkimuskysymyksistä johdetut kysymykset kyselylomakkeeseen.
Lomakkeen suunnittelussa käytettiin pääosin strukturoituja kysymyksiä, koska pyrittiin
tekemään kyselyn täyttö vastaajille mahdollisimman nopeaksi ja helpoksi. Muutamat
kysymyksistä olivat strukturoidun ja avoimen kysymyksen välimuotoja, joilla pyrittiin
menetelmätriangulaatiota hyödyntäen tarkentamaan ja saamaan lisätietoa strukturoituihin
kysymyksiin. Strukturoidun kysymyksen jälkeen oli vapaa tekstikenttä muun muassa
suosituksen käytön esteiden ja käyttöä lisäävien tekijöiden selvittämiseksi. Kyselyn
rakenne suunniteltiin niin, että mitä paremmin suosituksen tunsi, sitä enemmän
tarkentavia kysymyksiä vastaajalle esitettiin. Jos vastasi, ettei ollut kuullut Liikunnan
Käypä hoito -suosituksesta, kysely päättyi siihen. Suosituksesta kuulleille, kysely jatkui
kysymyksellä, onko tutustunut suositukseen. Tässä kieltävä vastaus taas päätti kyselyn ja
kyllä -vastauksen antaneet saivat lisäkysymyksen; onko käyttänyt suositusta. Kieltävän
vastauksen antaneilta suosituksen käyttöön liittyen kysyttiin syytä, miksi ei ole käyttänyt
ja kyllä -vastauksen antaneilta kysyttiin lisäkysymyksiä suosituksen käyttöön liittyen.
26
Lomakkeen suunnitellulla rakenteella oli vaikutusta tutkimusjoukon kokoon, koska
kaikki kysymykset esitettiin vain suositusta käyttäneille vastaajille, muiden vastaajien
osalta kysely oli suunniteltu päättymään jo aiemmin.
Yhteistyötahot Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymän perusterveydenhuollon
yksiköstä ja Päijät-Hämeen Liikunta ja Urheilu ry:stä kommentoivat lomaketta
suunnitteluvaiheessa ja koekäyttivät lomakkeen sähköistä täyttämistä. Yhteistyönä
laadittiin saatekirje, joka liitettiin kyselyn alkuun. Saatekirjeen tavoitteena oli informoida
vastaajia kyselyn tarkoituksesta ja tavoitteista paikallisen toiminnan kehittämiseksi ja
motivoida vastaamaan. Kun lomake oli lähetetty vastaajille, niin tutkijalle tuli
yhteydenottoja lomakkeen täyttämisen ongelmiin liittyen. Ongelma oli tekninen ja
lomakkeen toimintaan liittyvä. Lomake ohjasi vastaajaa tallentamaan tiedot, kun vastaaja
ilmoitti esimerkiksi, että ei ole kuullut suosituksesta, mutta tallennus ei onnistunut kuin
vasta lomakkeen lopussa. Kun ensimmäinen ilmoitus ongelmasta tuli tutkijalle, oli
vastaajia kyselyyn siinä vaiheessa ollut 15. Lomakkeen tekninen ongelma selvitettiin ja
korjattiin saman aamupäivän aikana ja lähetettiin viesti ongelman korjauksesta.
Lomakkeen virhe huomioitiin siihen mennessä tulleiden vastausten käsittelyssä. Kaikki
ei -vastauksen jälkeen olevat vastaukset poistettiin aineistosta, kuten olisi tapahtunut
lomakkeen toimiessa oikein. Kaikki tutkimukseen tulleet vastaukset ovat mukana
käsiteltävässä aineistossa, koska ei -vastaukset on huomioitu aineiston käsittelyssä,
riippumatta sen jälkeisistä vastauksista lomakkeen virheestä johtuen.
27
6 TULOKSET
6.1 Vastaajien taustatiedot
Kyselyyn vastasi yhteensä 139 ammattilaista ja kyselyn vastausprosentti oli 39 %.
Kyselyyn aktiivisimmin vastasivat ammattiryhmistä liikuntaneuvojat ja fysioterapeutit.
Lääkäreillä vastausaktiivisuus oli kaikkein vähäisintä (Taulukko 1.).
TAULUKKO 1. Kyselyyn vastaajien lukumäärät ja vastausprosentit ammattiryhmittäin.
Lähetetyt kyselyt Vastaukset Vastausaktiivisuus (%)
Fysioterapeutit 75 41 55 %
Hoitajat 142 70 49 % Liikuntaneuvojat 13 8 62 %
Lääkärit 126 20 16 %
Yhteensä 356 139 39 %
Vastanneista oli naisia 91 % ja miehiä 9 %. Noin kolmannes vastaajista oli iältään 40–49
-vuotiaita, hieman yli neljännes 30–39 -vuotiaita ja noin viidennes oli 50–59 -vuotiaita.
Vastaajista 44 % (61/139) arvioi, että yli 60 % heidän työajastaan liittyi
pitkäaikaissairaiden hoitoon, 36 % (50/139) vastaajista arvioi, että 40 - 60 % heidän
työajastaan liittyi pitkäaikaissairaiden hoitoon. Vastaajista 14 % (19/139) arvioi, että alle
40 % heidän työajastaan liittyi pitkäaikaissairaiden hoitoon ja vain 6 % (9/139) vastaajista
ilmoitti, ettei heidän työaikaansa liittynyt lainkaan pitkäaikaissairaiden hoitoon.
Taustatietojen yhteenveto on koottu taulukkoon 2.
28
TAULUKKO 2. Liikunnan Käypä hoito -suosituksen kyselytutkimukseen vastanneiden
taustatiedot.
Fysioterapeutit (n=41) Hoitajat (n=70) Liikuntaneuvojat (n=8) Lääkärit (n=20)
Fysioterapeutit
n (%)
Hoitajat
n (%)
Liikuntaneuvojat
n (%)
Lääkärit
n (%)
Sukupuoli
Mies 4 (10) 3 (4) 2 (25) 4 (20)
Nainen 37 (90) 67 (96) 6 (75) 16 (80)
Ikä
Alle 30 v 7 (17) 4 (6) 0 3 (15)
30 - 39 v 10 (24) 14 (20) 5 (63) 8 (40)
40 – 49 v 10 (24) 31 (44) 2 (25) 2 (10)
50 – 59 v 11 (27) 12 (17) 1(12) 6 (30)
Yli 59 v 3 (8) 9 (13) 0 1 (5)
Työaika pitkäaikaissairaiden
potilaiden parissa
Yli 60 % työajasta 22 (54) 30 (43) 0 9 (45)
40 – 60 % työajasta 7 (17) 32 (45) 4 (50) 7 (35)
Alle 40 % työajasta 8 (19) 7 (10) 3 (38) 1 (5)
Ei lainkaan 4 (10) 1 (2) 1 (12) 3 (15)
6.2 Liikunnan Käypä hoito -suosituksen tunnettuus ja sisällön tuntemus
Liikunnan Käypä hoito -suosituksesta oli kuullut 74 % (103/139) vastaajista ja vajaa
puolet 46 % (64/139) oli tutustunut suositukseen (Taulukko 3.).
TAULUKKO 3. Liikunnan Käypä hoito -suosituksesta kuulleet ja siihen tutustuneet.
Fysioterapeutit (n=41) Hoitajat (n=70) Liikuntaneuvojat (n=8) Lääkärit (n=20)
Fysioterapeutit
n (%)
Hoitajat
n (%)
Liikuntaneuvojat
n (%)
Lääkärit
n (%)
Kuullut suosituksesta 40 (98 %) 40 (57 %) 8 (100 %) 15 (75 %)
Tutustunut suositukseen 30 (73 %) 19 (27 %) 6 (75 %) 9 (25 %)
29
Suositukseen tutustuneilta kysyttiin, miten tarkasti he olivat suositukseen tutustuneet.
Suositukseen oli tutustunut selaillen 45 % (29/64) vastaajista, 41 % (26/64) ilmoitti
perehtyneensä pääpiirteissään ja 14 % (9/64) ilmoitti lukeneensa sen huolellisesti.
Suositukseen tutustuneista fysioterapeuteista ja lääkäreistä suurin osa oli ensimmäisen
kerran tutustunut siihen ammattilehden välityksellä. Lääkäreistä kukaan ei ollut kuullut
suosituksesta ensimmäistä kertaa tutkintoon johtavissa perusopinnoissa tai työpaikalla
työnantajan kautta. Hoitajista enin osa oli ensimmäisen kerran kuullut suosituksesta
työpaikallaan työnantajan kautta tai muuta kautta. Liikuntaneuvojista kukaan ei ollut
kuullut ensimmäisen kerran suosituksesta ammattilehden välityksellä, vaan tutkintoon
johtavissa perusopinnoissa, työpaikalla tai muuta kautta.
6.3 Liikunnan Käypä hoito -suosituksen käyttö
Liikunnan Käypä hoito -suositusta ilmoitti käyttäneensä 35 % (48/139) vastaajista
(Taulukko 4.).
TAULUKKO 4. Liikunnan Käypä hoito -suositusta käyttäneet.
Fysioterapeutit (n=41) Hoitajat (n=70) Liikuntaneuvojat (n=8) Lääkärit (n=20)
Fysioterapeutit
n (%)
Hoitajat
n (%)
Liikuntaneuvojat
n (%)
Lääkärit
n (%)
Käyttänyt suositusta 22 (54 %) 15 (22 %) 5 (63 %) 6 (30 %)
Suositukseen tutustuneista ja sen käyttämättä jättäneistä 70 % (9/16) ilmoitti syyksi että,
ei tunne suosituksen sisältöä riittävän hyvin ja 38 % (5/16) ei ehdi käyttää suositusta
työssään. Vastaajista kaksi (2/16) ei kokenut sitä työssään tarpeelliseksi.
Suositusta käyttäneistä suurin osa 73 % (35/48) oli etsinyt tietoa yleisistä
liikuntasuosituksista. Tietoa sairauksien ehkäisystä ja hoidosta liikunnalla oli etsinyt 63
% (30/48) suositusta käyttäneistä vastaajista. Kaikkein vähiten oli etsitty tietoa. miten
arvioida potilaan/asiakkaan liikuntakelpoisuutta 15 % (7/48) vastaajista. Suositusta
käyttäneistä lääkäreistä yksi ilmoitti etsineensä tietoa liikuntakelpoisuuden arvioimisesta.
Yhteenveto suosituksesta etsitystä sisällöstä ammattiryhmittäin on esitetty taulukossa 5.
30
TAULUKKO 5. Mitä tietoa on etsitty Liikunnan Käypä hoito -suosituksesta?
Fysioterapeutit (n=22) Hoitajat (n=15) Liikuntaneuvojat (n=5) Lääkärit (n=6)
Fysio-
terapeutit
n (%)
Hoitajat
n (%)
Liikunta
neuvojat
n (%)
Lääkärit
n (%)
Aikuisten yleiset liikuntasuositukset 16 (73) 13 (87) 2 (40) 4 (67)
Miten arvioida liikuntakelpoisuutta 2 (9) 2 (13) 2 (40) 1 (17)
Miten ehkäistä sairauksia liikunnalla 11 (50) 11 (73) 3 (60) 5 (83)
Miten hoitaa sairauksia liikunnalla 14 (67) 7 (47) 4 (80) 5 (83)
Miten kuntouttaa liikunnalla 11 (50) 4 (27) 2 (40) 4 (67)
Suositusta käyttäneistä 96 % (46/48) oli myös kysynyt potilaalta/asiakkaalta hänen
liikkumistottumuksistaan ja liikkumisesta (Taulukko 6.). Päivittäin
liikkumistottumuksista ja liikkumisesta oli kysynyt 54 % (26/48) vastaajista ja
ammattiryhmistä aktiivisimmin liikkumistottumuksista ja liikkumisesta olivat kyselleet
fysioterapeutit ja hoitajat. Suositusta käyttäneistä lääkäreistä yksi ilmoitti kysyneensä
potilaalta/asiakkaalta hänen liikkumistottumuksistaan ja liikkumisesta päivittäin. Yksi
vastaajista ilmoitti, ettei ollut kysynyt lainkaan potilaalta/asiakkaalta hänen
liikkumistottumuksistaan ja yksi ettei ollut kysynyt liikuntatottumuksista ja
liikkumisesta, koska asiakkaina ei ole ollut pitkäaikaissairaita. Liikuntatottumuksista ja
liikkumisesta kysyneet ammattilaiset myös kirjasivat tiedot (43/46) lähes poikkeuksetta
potilastietojärjestelmään.
31
TAULUKKO 6. Liikunnan Käypä hoito -suositusta käyttäneiden liikuntatottumuksista
kysyminen ja kirjaaminen.
Fysioterapeutit (n=22) Hoitajat (n=15) Liikuntaneuvojat (n=5) Lääkärit (n=6)
Fysioterapeutit
n (%)
Hoitajat
n (%)
Liikuntaneuvojat
n (%)
Lääkärit
n (%)
Kysynyt liikunnasta ja
liikkumistottumuksista
Päivittäin 14 (64) 11 (73) 0 1 (17)
Viikoittain tai
harvemmin
8 (36) 3 (20) 5 (100) 4 (67)
Ei lainkaan 0 1 (7) 0 1*
Kirjannut tiedot
potilaspapereihin
22 (100) 13 (87) 4 (80) 4 (67)
* yksi lääkäreistä ei kysynyt eikä kirjannut koska, ei ollut pitkäaikaissairaita potilaita
Suositusta käyttäneistä vastaajista suurin osa 73 % (35/46) olivat täysin tai jossain määrin
samaa mieltä väitteestä, että suositus oli aiheuttanut muutoksia heidän toteuttamassaan
asiakastyössä. Suositusta käyttäneistä vastaajista vain yksi oli täysin eri mieltä väitteestä,
että suositus oli aiheuttanut muutoksia hänen toteuttamassaan asiakastyössä. Suositusta
käyttäneistä vastaajista kaksi oli jättänyt vastaamatta kysymykseen. Taulukossa 7 on
esitetty ammattiryhmittäin Liikunnan Käypä hoito -suosituksen vastaukset suosituksen
aiheuttamista muutoksista asiakastyöhön.
TAULUKKO 7. Väite: Liikunnan Käypä hoito -suositus on aiheuttanut muutoksia
toteuttamassani asiakastyössä.
Fysioterapeutit (n=22) Hoitajat (n=14) Liikuntaneuvojat (n=5) Lääkärit (n=5)
Täysin samaa
mieltä
n (%)
Jossain määrin
samaa mieltä
n (%)
Jossain määrin
eri mieltä
n (%)
Täysin eri mieltä
n (%)
Fysioterapeutit 2 (9) 15 (68) 4 (18) 1 (5) Hoitajat 2 (7) 8 (53) 4 (27) 0
Liikuntaneuvojat 1 (20) 3 (60) 1 (20) 0
Lääkärit 1 (17) 3 (50) 1 (17) 0
2 vastaajaa jättänyt vastaamatta kysymykseen
Yli puolet 56 % (27/48) suositusta käyttäneistä vastaajista ilmoitti, ettei suosituksen
käytöstä ollut sovittu työpaikalla, ja 31 % (15/48), että suosituksesta ei ollut keskusteltu
32
työpaikalla. Vastaajista 8 % (4/48) ilmoitti, ettei suosituksen käytöstä ollut sovittu eikä
keskusteltu työpaikalla. Suositusta käyttäneistä vain 8 % (4/48) ilmoitti osallistuneensa
Liikunnan Käypä hoito -suositukseen liittyvään koulutukseen. Kehotuksen käyttää
suositusta ilmoitti saaneensa 15 % (7/48) vastaajista. Vastaajista yksi ilmoitti
osallistuneensa sekä koulutukseen että saaneensa kehotuksen käyttää suositusta ja myös
suosituksen käytöstä oli yhteisesti sovittu työpaikalla. Taulukkoon 8 on koottu Liikunnan
Käypä hoito -suositusta käyttäneiden vastaukset suositukseen liittyvistä toimenpiteistä
työpaikoilla ammattiryhmittäin.
TAULUKKO 8. Liikunnan Käypä hoito -suositukseen liittyvät toimenpiteet työpaikoilla.
Fysioterapeutit (n=22) Hoitajat (n=15) Liikuntaneuvojat (n=5) Lääkärit (n=6)
Osallistunut
koulutukseen n (%)
Kehotus
käyttää n (%)
Käytöstä
sovittu n (%)
Käytöstä
ei sovittu n (%)
Käytöstä ei
keskusteltu n (%)
Fysioterapeutit 0 2 (9) 2 (9) 11 (50) 9 (41)
Hoitajat 3 (20) 4 (27) 2 (13) 8 (53) 3 (20) Liikuntaneuvojat 0 0 0 4 (80) 2 (40)
Lääkärit 1 (17) 1 (17) 0 4 (67) 1 (17)
6.4 Liikunnan Käypä hoito -suosituksen käytön kehittämisehdotukset
Suositusta käyttäneistä vastaajista 63 % (30/48) ilmoitti, että suosituksen käyttöä omassa
työssä lisäisi eniten jaettava potilasmateriaali. Eniten jaettavaa potilasmateriaalia
toivoivat ammattiryhmistä fysioterapeutit ja hoitajat. Enemmän työaikaa
potilastilanteissa toivoi 42 % (20/48) vastaajista. Taulukossa 9 on kuvattu
ammattiryhmittäin vastaukset kysymykseen, mikä lisäisi suosituksen käyttöä työssä.
TAULUKKO 9. Liikunnan Käypä hoito -suosituksen käyttöä lisääviä asioita
ammattiryhmittäin.
Fysioterapeutit (n=22) Hoitajat (n=15) Liikuntaneuvojat (n=5) Lääkärit (n=6)
Jaettava
potilas-
materiaali n (%)
Enemmän
työaikaa
perehtymiseen n (%)
Enemmän
työaikaa
potilastilanteissa n (%)
Muu
tuki/materiaali
n (%)
Fysioterapeutit 13 (59) 7 (32) 9 (41) 7 (32)
Hoitajat 10 (67) 6 (40) 6 (40) 4 (27)
Liikuntaneuvojat 3 (60) 2 (40) 1 (20) 1 (20) Lääkärit 4 (67) 1 (17) 4 (17) 1 (17)
33
Muuta tukea/materiaalia toivoi 27 % (13/48) vastaajista. Toiveina tuesta oli koulutusta
(2/13), suositusten läpi käyntiä toivottiin (2/13) yhdessä joko oman yksikön kanssa tai
liikuntaneuvojien kanssa. Yksi toivoi ”suosituksen tietoja sähköisissä palveluissa” ja yksi
ehdotti ”liikuntasuosituksen mukaan ottamista hoitosuunnitelmaan”. Myös
potilaisiin/asiakkaisiin suunnattuja kehittämisehdotuksia tuli vastaajilta kaksi:
”Odotusaulan tv:stä pyörimään muuta kuin telkkaohjelmaa, taukojumppaa, liikuntaohje”
ja ”Tuoreille pitkäaikaissairaille ryhmämuotoista ohjausta liikkumisesta”. Vastaajista
neljä ei ollut tarkentanut tai osannut sanoa mitä muu tuki/materiaali voisi olla.
6.5 Tulosten yhteenveto
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Liikunnan Käypä hoito -suosituksen tunnettuutta
ja käyttöä perusterveydenhuollon ammattilaisilla ja kunnallisilla liikuntaneuvojilla.
Liikunnan Käypä hoito -suosituksesta oli kuullut 74 % vastaajista, tutustunut
suositukseen 46 % ja käyttänyt suositusta työssä 35 % kyselyyn vastanneista. Taulukossa
10 on esitetty yhteenveto ammattiryhmittäin suosituksen tunnettuudesta ja käytöstä.
TAULUKKO 10. Liikunnan Käypä hoito -suosituksesta kuulleet, siihen tutustuneet ja
sitä käyttäneet ammattiryhmittäin
Fysioterapeutit
(n=41)
Hoitajat
(n= 70)
Liikuntaneuvojat
(n= 8)
Lääkärit
(n= 20)
Kuullut suosituksesta 40 (98 %) 40 (57 %)
8 (100 %) 15 (75 %)
Tutustunut suositukseen 30 (73 % )
19 (27 %)
6 (75 %) 9 (45 %)
Käyttänyt suositusta 22 (54 %)
15 (21 %)
5 (63 %) 6 (30 %)
34
7 POHDINTA
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Liikunnan Käypä hoito -suosituksen tunnettuutta ja
käyttöä perusterveydenhuollon lääkäreillä, vastaanottojen hoitajilla, fysioterapeuteilla ja
kunnallisilla liikuntaneuvojilla Päijät-Hämeen alueella. Liikunnan Käypä hoito -suositus
on sosiaali- ja terveysministeriönkin (Muutosta liikkeellä! 2013) suosittelema
taustamateriaali liikuntaneuvontaan, mutta suosituksen tunnettuutta tai käyttöä ei ole
tiettävästi aiemmin tutkittu. Tutkimuksen vastaajaryhmien koko oli pieni ja
vastausaktiivisuus vaihteli suuresti, minkä vuoksi tulokset ovat pääosin suuntaa antavia.
Tutkimus lisäsi tietoa Liikunnan Käypä hoito -suosituksen tunnettuudesta ja käytöstä
perusterveydenhuollon ammattilaisilla ja kunnallisilla liikuntaneuvojilla Päijät-
Hämeessä. Tutkimus toimii esiselvityksenä uuden hyvinvointiyhtymän kehittämistyölle.
Kyselyn vastausaktiivisuus jäi vähäiseksi lääkäreillä, joista vain noin joka kuudes vastasi
kyselyyn, kun muista vastaajaryhmistä siihen vastasi vähintään noin joka toinen
työntekijä. Tämä tulos eroaa selvästi Ståhlin ym. (2004) toteuttamasta kyselystä
pelkästään lääkäreille liikuntaneuvonnan yleisyydestä, jossa vastausaktiivisuus oli 85 %.
Syyt vähäiseen vastausaktiivisuuteen lääkäreiden ammattiryhmän osalta lienevät
moninaisia, mutta tärkeitä selvittää. Onko kyse asenteista ja arvostuksesta liikuntaa
kohtaan? Professori Ilkka Vuori (2013) on todennut, että liikunnan edistämisen mittava
lisääminen terveydenhuollossa edellyttää perustavanlaatuista asennemuutosta. Hänen
mukaansa liikunta tulisi ymmärtää terveyden ja toimintakyvyn säilymiselle
välttämättömäksi biologiseksi stimulukseksi eikä vain harrastukseksi. Terveydenhuollon
järjestelmässä liikunta tulisi mieltää lääkkeisiin rinnastettavaksi keinoksi, jolle kehittyisi
vähitellen vastaava asema kuin lääkkeille, niin perusopetuksessa kuin kliinisissä
käytännöissä ja tutkimuksessa. Vai onko lääkäreiden alhaiseen vastausaktiivisuuteen
vaikuttaneet samat esteet kuin lääkäreiden toteuttamaan liikuntaneuvontaan
tutkimustiedon valossa; ajan ja korvauksen puute sekä omat asenteet ja tavat liikuntaa
kohtaan (Hébert ym. 2010).
7.1 Liikunnan Käypä hoito -suosituksen tunnettuus
Liikunnan Käypä hoito -suosituksesta oli kuullut kolme neljästä vastaajasta, mutta
hoitajista vain reilu puolet. Suosituksiin oli tutustunut hieman vajaa puolet kyselyyn
35
vastanneista. Ammattiryhmien välillä oli nähtävissä eroja tutustumisessa; hoitajista vain
noin neljännes oli tutustunut suositukseen, kun fysioterapeuteista noin kolme neljästä oli
tutustunut suositukseen. Hoitajien osalta tutkimuksen tulos on yhtenevä aiempaan
Kurosen ym. (2006) tutkimukseen verraten, jossa hoitosuositusten tunteminen hoitajien
keskuudessa oli heikkoa ja käyttö vähäistä, erityisesti elämäntapaohjaukseen perustuvien
suositusten, kuten lihavuuden hoito ja tupakasta vieroitus. Tämän tutkimuksen tulokset
poikkeavat hoitajien osalta verraten Miilunpalon ym. (2002) tutkimukseen, jossa
hoitajista lähes puolet ei tuntenut terveysliikunnan paikallisia suosituksia.
Fysioterapeuttien osalta tutkimustulos oli samansuuntainen kuin Miilunpalon
tutkimuksessa.
7.2 Liikunnan Käypä hoito -suosituksen käyttö
Suositukseen tutustuneista kolme neljästä oli myös käyttänyt sitä ja kaikista vastaajista
suositusta oli käyttänyt hieman reilu kolmannes. Suosituksen käytössä oli nähtävissä
eroja ammattiryhmien välillä; hoitajista vain noin joka viides ja fysioterapeuteista hieman
yli puolet oli käyttänyt suositusta. Kurosen ym. (2006) tutkimuksessa lääkärit ja hoitajat
olivat tutustuneet ja käyttäneet selvästi vähemmän hoitosuosituksia, jotka liittyivät
ensisijaisesti elämäntapojen muutoksiin. Tässä tutkimuksessa kyselyyn vastanneista
lääkäreistäkin vain vajaa kolmannes oli käyttänyt suositusta. Suositukseen liittyvään
koulutukseen oli osallistunut vähemmän kuin joka kymmenes suositusta käyttäneistä,
joten tämän tutkimuksen tulos on yhtenevä Kurosen ym. (2006) tutkimuksen kanssa,
jossa todettiin osan ammattilaisista perehtyvän suosituksiin omaehtoisesti, ilman
koulutusta. Lehtomäki (2009) on väitöstutkimuksessaan arvioinut tulevaisuudessa
hoitajien merkityksen hoitosuositusten käyttäjäryhmänä korostuvan entisestään työnjaon
arvioinnin ja tehtävänsiirtojen yleistyessä. Myös Kuronen ym.(2006) korosti hoitajien
toimenkuvaa elämäntapojen muuttamiseen ohjaamisessa ja muutoksen seuraamisessa
jopa merkittävämpänä kuin lääkärin.
Suositusta käyttäneistä lähes kolme neljästä oli etsinyt tietoa yleisistä
liikuntasuosituksista ja kaksi kolmesta tietoa sairauksien ehkäisystä ja hoidosta
liikunnalla. Tarvetta perehdyttää/kouluttaa ammattilaisia nykyistä enemmän suosituksen
sisältöön ja sen käyttöön voisi olettaa olevan sen perusteella, että kaikkein vähiten oli
etsitty tietoa, miten arvioida potilaan/asiakkaan liikuntakelpoisuutta. Suositusta
36
käyttäneistä lääkäreistä ainoastaan yksi ilmoitti etsineensä tietoa liikuntakelpoisuuden
arvioimisesta, vaikka suosituksessa todetaan lääkärin tehtäväksi arvioida liikunnan vasta-
aiheet ja sairauksiin liittyvät liikkumisrajoitteet (Liikunta: Käypä hoito -suositus 2016).
Suosituksen käyttö näytti liittyvän liikunnasta keskusteluun vastaanotolla. Suositusta
käyttäneistä lähes kaikki ilmoittivat myös kysyneensä potilaalta/asiakkaalta hänen
liikkumistottumuksistaan. Aktivoiko suosituksen käyttö kysymään
liikkumistottumuksista ja liikunnasta vai ovatko liikunnasta kiinnostuneet ammattilaiset
motivoituneet kysymään liikunnasta ja liikuntatottumuksista ilman suosituksen
käyttöäkin? Tai liittyykö liikunnan puheeksi ottaminen terveydenhuollon ammattilaisten
omaan liikunta-aktiivisuuteen, jonka on aiemmissa tutkimuksissa todettu vaikuttavan
liikuntaneuvonnan aktiivisuuteen (Lobelo ym. 2009, Howe ym. 2010 ja Hébert ym.
2012)? Vain yksi suositusta käyttäneistä vastaajista ilmoitti, ettei ollut kysynyt lainkaan
potilailta heidän liikkumistottumuksistaan. Ammattiryhmistä aktiivisimmin
liikkumistottumuksista ja liikkumisesta olivat kyselleet fysioterapeutit ja hoitajat. Tulos
on samansuuntainen aiempien tutkimusten kanssa siltä osin, että fysioterapeutit ja hoitajat
kokevat terveysneuvonnan osaksi omaa työtään (Shirley ym. 2010, Tompkins ym. 2009).
Suositusta käyttäneistä lääkäreistä vain yksi ilmoitti kysyneensä potilaalta/asiakkaalta
hänen liikkumistottumuksistaan päivittäin, loput viikoittain. Tämä tutkimustulos eroaa
Ståhlin ym. (2004) tutkimustuloksesta, jossa 64 % lääkäreistä ilmoitti kysyvänsä
vähintään joka kolmannen potilaan liikkumistottumuksista. Suositusta käyttäneet
liikuntaneuvojat ilmoittivat kaikki kysyvänsä liikunnasta viikoittain, mikä voi selittyä
mahdollisesti heidän työnkuvallaan, jos työhön sisältyy liikuntaneuvonnan lisäksi myös
esimerkiksi liikuntaryhmien ohjausta tai muita työtehtäviä. Potilaskertomuksiin
kirjaaminen näytti tässä tutkimuksessa toteutuvan hyvin, sillä lähes kaikki
liikkumistottumuksista ja liikkumisesta kysyneet, olivat myös kirjanneet tiedot.
Suositusta käyttäneistä vastaajista kolme neljästä koki suosituksen ainakin jossain määrin
aiheuttaneen muutoksia heidän toteuttamassaan asiakastyössä ja vain yksi oli sitä mieltä,
ettei suositus ollut aiheuttanut muutoksia hänen toteuttamassaan asiakastyössä.
Mäntyrannan ym. (2003) mukaan terveysliikunnan suositukset olivat aiheuttaneet
muutoksia terveydenhuollon työntekijöiden asiakasneuvonnassa noin 10–15 prosentilla
työntekijöistä, ammattiryhmästä riippuen.
37
7.3 Suosituksen käytön kehittäminen
Noin neljännes vastaajista oli tutustunut suositukseen, mutta ei ollut sitä käyttänyt.
Suosituksen käyttämättä jättäneistä suurin osa ilmoitti syyksi, että ei tunne suosituksen
sisältöä riittävän hyvin, ja reilu kolmannes, että ei ehdi käyttää suositusta työssään.
Koulutuksen ja ajanpuute olivat liikuntaneuvonnan toteuttamisen esteinä yhteneviä
aiempien tutkimusten kanssa (Cornuz ym. 2000, Hébert ym. 2012). Vastaajista vain kaksi
ilmoitti, että ei kokenut suositusta työssään tarpeelliseksi.
Suosituksen käyttöä tämän tutkimuksen mukaan saattoi vaikeuttaa se, ettei suosituksen
käytöstä juurikaan ollut vastaajien mukaan keskusteltu tai sovittu organisaatioissa. Vain
8 % (4/48) suositusta käyttäneestä ilmoitti työpaikallaan sovitun suosituksen käytöstä ja
saman verran ilmoitti osallistuneensa suositukseen liittyvään koulutukseen. Tutkimuksen
tulos on samansuuntainen Lehtomäen väitöstutkimuksen (2009) kanssa, jonka mukaan
useat suositukset koskevat monia terveyskeskuksen ammattiryhmiä, mutta yhteisten
koulutusten tai muun moniammatillisen toiminnan järjestäminen yhtenäisten
toimintatapojen sopimiseksi oli harvinaista.
Yli puolet suositusta käyttäneistä, erityisesti fysioterapeutit ja hoitajat ilmoittivat, että
jaettava potilasmateriaali lisäisi suosituksen käyttöä omassa työssä. Mäntyrannan ym.
(2003) mukaan potilasohjeiden on osoitettu parantavan hoitotuloksia ja ne lisäävät
potilaiden tyytyväisyyttä hoitoon. Jaettavan potilasmateriaalin lisäksi avoimeen
kysymykseen tulleet kehittämisideat viestivät vastaajien olevan kiinnostuneita
kehittämään suosituksen käyttöä omissa työyksiköissään ja kiinnostuksesta yhteistyöhön
asiaan liittyvien yhteistyötahojen kanssa.
Jatkossa hoitosuosituksia tulisi kehittää vastaamaan entistä paremmin eri käyttäjäryhmien
tarpeita, edellä mainitun tukimateriaalin tuottamisen lisäksi. Suosituksen tulee toki olla
ennen kaikkea tietosisällöltään ajantasaista ja luotettavaa, mutta siinä tulisi myös
huomioida erilaisten käyttäjien tarpeet, vaikka suosituksen laatijoina ovat useimmiten
erikoislääkärit. Esimerkiksi hoitajan ja liikuntaneuvojan näkökulmat suosituksen
käyttäjinä eroavat merkittävästi lääkärin diagnosoivasta ja usein lääkehoitoon
painottuvasta roolista tai fysioterapeutin työssä tutusta kuntoutuksen näkökulmasta.
Tässä tutkimuksessa lääkäreiden vastausaktiivisuus, herättää ajatuksia suosituksen
38
käytettävyyteen myös lääkäreiden näkökulmasta. Löytäisivätkö lääkärit tiedot liikunnasta
hoidon osana paremmin, jos ne olisi kirjattu vain jokaisen diagnoosin yhteyteen eikä
erikseen omaksi suosituksekseen? Tämän hetken laajan ja tunnustetusti vahvan
tutkimusnäytön perusteella tuntuisi taantumukselliselta palata aikaan ennen Liikunnan
Käypä hoito -suosituksen julkaisua. Ja miksipä ei liikuntaan liittyvää tietoa sairauksien
ehkäisystä, hoidosta ja kuntoutuksesta voisi löytyä useammasta suosituksesta, aina kun
liikunta siihen tutkitusti tai tunnetusti vaikuttavana osatekijänä liittyy. Liikunta on oman
suosituksensa ansainnut, nyt vain tulisi miettiä, miten kehittää suositusta entistä
helpommin käytettäväksi ja toimivammaksi työkaluksi. Moniammatillisen yhteistyön
kehittäminen terveydenhuollossa liikunnan käytön lisäämiseksi terveyden ja
hyvinvoinnin edistämisessä vaatii kaikilta osapuolilta positiivista asennoitumista yhteisen
tavoitteen saavuttamiseksi.
7.4 Tutkimuksen vahvuudet ja rajoitukset
Hirsjärven, Remeksen ja Sajavaaran (2007) mukaan kyselytutkimuksen etuina pidetään
laajankin aineiston keruuta nopeasti ja vaivattomasti etenkin verkkokyselynä, mutta
menetelmän suurimpana haittana voi olla vastausten kato. Katoon vaikuttaa
vastaajajoukko ja tutkimuksen aihepiiri, valikoimattomalle kohdejoukolle
vastausaktiivisuus voi parhaimmillaan olla 30–40 %. Jos kysely kohdennetaan jollekin
erityisryhmälle ja aihe on heidän kannaltaan tärkeä, voi odottaa suurempaakin
vastausaktiivisuutta. Tämän kyselytutkimuksen vastausaktiivisuus vaihteli
ammattiryhmästä riippuen lääkärien 16 % ja liikuntaneuvojien 62 % välillä. Syitä
vastausaktiivisuuden suureen vaihteluun ammattiryhmien välillä voivat olla
tutkimusaiheen kiinnostavuus ja tärkeys eri ammattiryhmien näkökulmasta. Myös
erilaiset tekijät työpaikoilla kyselyn toteuttamisen aikaan ovat saattaneet vaikuttaa
kyselyn vastaamisaktivisuuteen; kuten kiire ja valmisteilla ollut organisaatiomuutos
Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän aloittaessa vuoden 2017 alussa.
Tutkimuksessa käytetty kyselylomake luotiin tätä tutkimusta varten vastaamaan
asetettuihin tutkimuskysymyksiin. Hyötynä oli kysymysten hyvä kohdentuvuus
lisäämään tietoa tutkittavasta aiheesta. Lomakkeen luotettavuutta ja toimivuutta pyrittiin
lisäämään sen esitestauksella, joka tehtiin pyytämällä kyselyn kohteena olevien
ammattiryhmien edustajia (n=5) täyttämään sähköinen kyselylomake. Esitestauksessa ei
39
tullut esiin ongelmia, mutta kun todelliset vastaajat vastasivat osaan kysymyksistä
kieltävästi, lomake ei antanut suunnitellusti tallentaa ja päättää kyselyä. Esitestaajina
olleet vastaajat olivat selvästi valikoitunut joukko joka tunsi suosituksen, jonka vuoksi
lomakkeen virhe ei paljastunut esitestauksessa. Lomakevirheen vaikutuksia
vastausaktiivisuuteen on vaikea arvioida, mutta toisaalta viive ensimmäisen
virheilmoituksen ja ongelman korjauksen välillä oli vain yksi vuorokausi.
Tutkimuksessa eri ammattiryhmiltä saatujen vastausten lukumäärät vaihtelevat
liikuntaneuvojien kahdeksasta vastauksesta hoitajien 70 vastaukseen. Pienen
tutkimusjoukon ja vähäisen vastausaktiivisuuden vuoksi, esimerkiksi lääkäreiden
ammattiryhmän osalta, tutkimustuloksia on tulkittava vain suuntaa antavina. Kyselyyn
ovat myös todennäköisemmin vastanneet ne henkilöt, joita tutkimuksen aihe on
kiinnostanut ja ollut tärkeä, vrt. Hirsjärvi ym. (2007) edellä. Kaikista kyselyyn
vastanneista yhdeksän kymmenestä oli naisia, jonka vuoksi tulokset kuvaavat
luotettavimmin naisten käsityksiä tutkimusaiheeseen liittyen. Tutkimuksen
toteuttamisalueena Päijät-Häme saattaa edustaa poikkeuksellisen valikoitunutta ja
liikuntamyönteisempää joukkoa Suomen muihin maakuntiin verraten, koska alueella on
toteutettu useita terveysliikunnan edistämishankkeita aiempina vuosina.
Tutkimus on mahdollista toistaa lomaketta käyttäen, mutta samallakin alueella uudelleen
toistettaessa tutkimuksen kohteena ollut ilmiö on voinut jo muuttua niin paljon, että myös
tutkimuksen tulokset voisivat olla hyvin erilaisia. Kyselytutkimus on jo sinänsä voinut
toimia interventiona lisäten vastaajien tietoisuutta Liikunnan Käypä hoito -suosituksen
olemassa olosta ja se on voinut herättää myös keskustelua työpaikoilla suosituksen
käytöstä ja sen tarpeellisuudesta. Lomaketta voidaan käyttää myös uudelleen mittaamaan
suosituksen tunnettuutta ja käyttöä esimerkiksi toteutuneen intervention jälkeen.
Lomakkeen kysymyksiä on myös mahdollista hyödyntää muualla Suomessa toteuttavissa
tutkimushankkeissa Liikunnan Käypä hoito -suosituksen tunnettuutta ja käyttöä
selvitettäessä.
Vaikka tutkimuksen tuloksia on tulkittava suuntaa antavina, antaa tutkimus uutta tietoa
Päijät-Hämeen perusterveydenhuollon organisaatioille ja liikuntaneuvontaa järjestäville
tahoille tutkitun suosituksen tunnettuudesta ja käytöstä eri ammattiryhmillä sekä toimii
esiselvityksenä uuden hyvinvointiyhtymän tulevalle kehittämistyölle.
40
7.5 Jatkotutkimusaiheet
Jatkossa tutkittaessa hoitosuosituksen käyttöä terveyskeskuksissa tutkimuksen
luotettavuutta lisäisi kyselytutkimuksen rinnalla tehty potilasasiakirjojen merkintöjen
seuranta samanaikaisesti. Mielenkiintoista olisi myös selvittää tarkemmin tutkitun
kohderyhmän asenteita liikuntaa ja Liikunnan Käypä hoito -suositusta kohtaan,
pidetäänkö sitä tärkeänä suosituksena terveyskeskustyössä kaikilla ammattiryhmillä.
Ulkomaisissa tutkimuksissa oli selvitetty myös liikuntaneuvontaa antavien
ammattilaisten asenteita liikuntaa kohtaan sekä heidän omaa fyysisen aktiivisuuden tasoa
vapaa-ajalla ja näiden yhteyttä liikuntaneuvonnan aktiivisuuteen.
Hoitosuositusten käytön lisäämiseksi tulisi tutkia, mitkä tekijät lisäävät hoitosuosituksen
käytettävyyttä, miten vastata tämän hetken käytön tarpeisiin muuttuvissa
toimintaympäristöissä, erilaiset käyttäjäryhmät ammattilaisista potilaisiin huomioiden.
Tässä työssä olisi tärkeää etsiä uutta, innovatiivista näkökulmaa perinteisen sijasta,
hyödyntäen nykytekniikan tarjoamia mahdollisuuksia sen toteuttamisessa. Suositusten
päivitys ja kehittäminen vaatii myös resurssien kohdentamista entistä enemmän ja siksi
suositusten käytön tutkiminen on myös tärkeää riittävien resurssien saamiseksi niiden
kehittämiseen.
41
8 JOHTOPÄÄTÖKSET
Liikunnan Käypä hoito -suosituksesta olivat kuulleet lähes kaikki fysioterapeutit ja kaikki
liikuntaneuvojat, joiden työ liittyy läheisesti liikuntaan. Sen sijaan perusterveydenhuollon
hoitajista hieman vajaa puolet ja lääkäreistä neljännes ei ollut kuullutkaan tutkitusta
suosituksesta. Suosituksen olemassa olosta tulisi eri toimijoiden jakaa tietoa kaikilla
tasoilla (valtakunnallisesti, alueellisesti ja työpaikoilla) kohdennetusti, erityisesti
perusterveydenhuollon hoitajille ja lääkäreille.
Perusterveydenhuollon hoitajista ja lääkäreistä vain noin neljännes oli tutustunut
suositukseen. Liikunnan Käypä hoito -suosituksesta osattiin etsiä tietoa
liikuntasuosituksista, mutta ei liikuntakelpoisuuden arvioimisesta, vaikka suosituksen
mukaan juuri lääkäreiden tulisi arvioida potilaiden liikunnan vasta-aiheet ja sairauksiin
liittyvät liikkumisrajoitteet. Suosituksen sisältöä on tehtävä tunnetuksi, jos suosituksen
käyttöä halutaan lisätä perusterveydenhuollossa.
Suositukseen tutustuneista vastaajista kolme neljästä oli käyttänyt sitä ja yhtä moni oli
täysin tai jossain määrin samaa mieltä siitä, että suositus oli aiheuttanut muutoksia heidän
toteuttamassaan asiakastyössä. Tässä tutkimuksessa Liikunnan Käypä hoito -suositusta
käyttäneistä ammattilaisista lähes kaikki olivat myös kysyneet potilailta heidän
liikkumistottumuksistaan ja liikkumisesta sekä kirjanneet tiedot potilasasiakirjoihin lähes
poikkeuksetta. Suositukseen tutustunut neljännes, joka ei käyttänyt suositusta, ilmoitti
suurimmaksi käytön esteeksi riittämättömän suosituksen sisällön tuntemuksen. Tämän
tutkimustiedon perusteella suosituksen sisällön tunteminen edistää suosituksen käyttöä ja
vaikuttaisi liittyvän sitä käyttävillä aktiiviseen liikunnan puheeksi ottamiseen ja sen
kirjaamiseen perusterveydenhuollon vastaanotoilla ja liikuntaneuvonnassa. Työpaikoilla
tulisi kehittää suosituksen käyttöönottoa ja käytön tukemisen keinoja työyhteisöissä.
Suosituksen käyttöä työpaikoilla saattoi vaikeuttaa myös se, ettei suosituksen käytöstä
ollut sovittu tai keskusteltu työpaikoilla, eikä järjestetty koulutusta. Suositusta
käyttäneistä alle 10 % ilmoitti suosituksen käytöstä sovitun työpaikalla tai osallistuneensa
siihen liittyvään koulutukseen. Suosituksen käytöstä tulisi sopia moniammatillisesti ja
tarvittaessa sopia suosituksen käyttöön liittyvästä työnjaosta ammattiryhmien kesken.
42
Suosituksen käyttöä lisäisi suositusta käyttäneiden enemmistön mukaan jaettava
potilasmateriaali ja vajaa puolet koki tarvitsevansa enemmän työaikaa potilastilanteissa
suosituksen käytön lisäämiseksi. Jatkossa suosituksen laatijoiden tulisi kehittää
suosituksen käytettävyyttä kohderyhmällä yhtenä työvälineenä liikuntaneuvonnassa, sekä
terveydenhuollon että liikunnanalan ammattilaisilla. Tällöin suositusta päivittävässä
työryhmässä olisi hyvä olla edustajia suosituksen koko käyttäjäkohderyhmästä
moniammatillisesti, koska suositus on tarkoitettu lääkäreiden lisäksi myös muille
ammattiryhmille. Myös potilasnäkökulman edustajia olisi hyvä huomioida suositusta
kehitettäessä ja sen käyttöä edistettäessä.
LÄHTEET
Aittasalo, M., Miilunpalo, S., Kukkonen-Harjula, K. & Pasanen, M. 2006. A randomized
intervention of physical activity promotion and patient self-monitoring in primary health care.
Prev Med 2006; 42:40-6
Alanen, S. 2009. Implementing an evidence-based hypertension guideline into Finnish primary
care nursing. Väitöskirja. Väitös on julkaistu Turun yliopiston sähköisessä julkaisuarkistossa.
Saatavilla www-muodossa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-3930-5
Claridge, J.A. & Fabian, T. C.2005. History and Development of Evidence-based Medicine.
World J. Surg.29; 547–553
Cornuz, J., Ghali, W. A., Di Carlantonio, D., Pecoud, A. & Paccaud, F. 2000. Physicians’ attitudes towards prevention: importance of intervention-spesific barriers and physicians’ health habits.
Family Practice, 17(6), 535–540.
Hébert, E., Caughy, M. & Shuval K. 2012. Primary care provoders` perceptions of physical
activity counselling in a clinical setting: a systematic review. Br J Sports Med 2012;46: 625-31
Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2009. Tutki ja kirjoita. 15. uudistettu painos. Helsinki:
Tammi.
Honkanen, M., Jousimaa, J., Komulainen, J., Kunnamo, I. & Sipilä, R. 2016. Hoitosuositustyöryhmien käsikirja. Osa I. Honkanen, M., Jousimaa, J., Komulainen, J.,
Kunnamo, I. & Sipilä, R. (toim). Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. (Viitattu 12.1.2017)
Saatavilla www-muodossa osoitteessa: http://www.kaypahoito.fi/documents/10184/12762/hoitosuositustyoryhmien-kasikirja.pdf.
Howe, M., Leidel, A., Krishnan S. M., Weber, A., Rubenfire, M. & Jackson, E. A. 2010. Patient-
Related Diet and Exercise Counseling: Do Providers’ Own Lifestyle Habits Matter? Preventive
Cardiology, 13, 180–185.
Kaivola, J. & Myllymäki K. 2004. Hoitosuositukset ja laki. Lääketieteellinen Aikakauskirja
Duodecim 2004;120(24):2971-6
Kettunen, J. 2015. Aikaisemmat Käypä hoito – suositukset, joissa liikuntaa on käsitelty osana
tietyn sairauden ehkäisyä, hoitoa tai kuntoutusta. (Viitattu 15.2.2017) Saatavilla www-muodossa
osoitteessa:
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=nix01186&suositusid=hoi50075
Kivimäki, S. & Tuunanen, K. 2014. Liikuntaneuvonnan tila kunnissa. Kettingeistä ketjuihin –
kohtaamisia kentällä. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 282. Liikunnan ja
kansanterveyden edistämissäätiö LIKES. Jyväskylä 2014.
Komulainen, J., Saaristo, V., Sjöholm, K. & Ståhl, T. 2012. Terveyttä edistävä liikunta kunnissa
vuonna 2012, TEAviisari. Moilanen N. (toim.) (Viitattu 11.2.2017) Saatavilla www- muodossa
osoitteessa: www.suomimies.fi/filebank/1292-TEAviisari2012_netti.pdf
Kunnossa kaiken ikää (KKI) ohjelma 2017. (Viitattu 11.2.2017) Saatavilla www- muodossa
osoitteessa: www.kkiohjelma.fi.
Kuntalaki (410/2015).
Kuronen, R. 2015. Valtimotautiriskiin liittyvät Käypä hoito – suositukset – Tutkimus
terveydenhuollon ammattilaisilla. Väitöskirja. Julkaistu Tampereen yliopiston julkaisuarkistossa.
Saatavilla www-muodossa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9890-9
Kuronen, R., Jallinoja, P., Ilvesmäki, V. & Patja, K. 2006. Miten valtimotautiriskejä koskevat
hoitosuositukset on otettu käyttöön? Suomen Lääkärilehti 44/2006 vsk 61 s 4571–76.
Käypä hoito 2016. (sivu päivitetty 8.8.2016, viitattu 12.2.2017) Saatavilla www—muodossa
osoitteessa: www.kaypahoito.fi
Käypä hoito 2017. Käypä hoito: KOTISIVU. (sivu päivitetty 29.3.2017, viitattu 1.4.2017)
Saatavilla www—muodossa osoitteessa: www.kaypahoito.fi
Käypä hoito. Potilasversiot 2017. (Viitattu 3.2.2017) Saatavilla www-muodossa osoitteessa:
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/potilaalle
Lamberg Tiina 2017. Puhelinhaastattelu 3.1.2017, Duodecimin Käypä hoito – suosituksiin
liittyvästä kirjallisuusluettelosta.
Lehtomäki, L. 2009. Valtakunnallisista suosituksista terveyskeskuksen talon tavoiksi.
Väitöskirja. Julkaistu Tampereen yliopiston julkaisuarkistossa. Saatavilla www-muodossa:
http://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7758-4
Liikkumisresepti 2016. UKK-instituutti. (Viitattu 13.2.2017) Saatavilla www- muodossa
osoitteessa: http://www.ukkinstituutti.fi/liikkumisresepti.
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä hoito -johtoryhmän asettama työryhmä, 2016.
Liikunta (online). Käypä hoito -suositus. 2016. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim
2016 (Viitattu 13.1.2017). Saatavilla www-muodossa:
www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50075
Liikuntalaki (390/2015).
Lobelo, F., Duperly, J. & Frank, E. 2009. Physical activity habits of doctors and medical students
influence their counseling practices. British Journal of Sports Medicine, 43:89–92.
Louhiala, P. & Hemilä, H. 2005. Näyttöön perustuva lääketiede – hyvä renki mutta huono isäntä.
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2005;121: 1317–25
Miilunpalo, S., Toropainen, E. & Mäkinen, M. 2002. Miten valtakunnalliset suositukset tunnetaan
terveyskeskuksissa? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2002;118(6):613–619
Muutosta liikkeellä! 2013. Valtakunnalliset yhteiset linjaukset terveyttä ja hyvinvointia
edistävään liikuntaan 2020. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2013:10. (Viitattu
18.1.2017) Saatavilla www-muodossa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/69937/URN_ISBN_978-952-003412-
2_korj.pdf?sequence=1
Mäntyranta, T., Kaila, M.,Varonen, H., Roine, R.P., & Lappalainen, J. 2003. Hoitosuositusten toimeenpano. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Vammalan Kirjapaino Oy. Vammala 2003.
(Viitattu 17.1.2017) Saatavilla www- muodossa:
http://www.kaypahoito.fi/documents/10184/12754/hoito-suositusten-toimeenpano.pdf.
Nupponen, R. & Suni, J. 2005. Henkilökohtainen liikuntaneuvonta. Fogelholm, M. & Vuori, I.
(toim.) Teoksessa Terveysliikunta. Kustannus Oy Duodecim. Helsinki.
Pedersen, B.K. & Saltin, B. 2015. Exercise as medicine – evidence for prescribing exercise as
therapy in 26 different chronic diseases. Scand J Med Sci Sports 2015: (Suppl. 3) 25: 1–72
Peruspalvelukeskus Oiva 2016. (Viitattu 3.3.2016) Saatavilla www-muodossa:
http://www.oivappk.fi/
Puurunen, A. 2016. Terveyttä edistävä liikunta kunnissa vuonna 2016 - TEAviisari. Raportti
TEAviisarista. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 325. (Viitattu 9.2.2017) Saatavilla www-
muodossa osoitteessa: http://www.kkiohjelma.fi/filebank/2237-TEAviisari2016.pdf.
Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä 2017. (Viitattu 18.2.2017) Saatavilla www-muodossa:
http://www.phhyky.fi/fi/yhtyma/
Päijät-Hämeen liitto. 2008. Päijät-Hämeen terveysliikuntastrategia 2009–2020. Harmokivi P. &
Rantala M. (toim.) Päijät-Hämeen palvelurakenneuudistus – projekti. Päijät-Hämeen liitto
A174*2008 (Viitattu 25.1.2017) Saatavilla www-muodossa osoitteessa: http://www.paijat-
hame.fi/wp-content/uploads/2015/08/J2008_A174_Terveysliikuntastrategia_2009_2020.pdf.
Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymä 2016. Peruspalvelukeskus Aava liikelaitos. (Viitattu
3.3.2016) Saatavilla www-muodossa:
http://wwwuusi.phsotey.fi/sivut/sivu.php?id=1536&vy=8010&ryhma=343
Roine, R. 1999. Systemaattiset kirjallisuuskatsaukset terveydenhuollon menetelmien
arvioinnissa. Tieteestä käytäntöön. Systemaattiset kirjallisuuskatsaukset terveydenhuollossa.
Varonen, H., Semberg, V. & Teikari, M. (toim.) FinOHTAn raportti 11. STAKES.Helsinki 1999.
Sackett, D. L., Rosenberg, W. M., Gray, J. A., Haynes, R. B., & Richardson, W. S. 1996. Evidence
based medicine: What it is and what it isn't. BMJ, 312(7023), 71–72.
Shirley, D., van der Ploeg, H.P. & Bauman, A.E. 2010. Physical activity promotion in the Physical
Therapy Setting: Perspectives From Practioners and Students. Physical Therapy 2010. 90, 9:
1311-22.
Sipilä, R. & Lommi, M. 2014. Hoitosuositukset eivät muutu hoitokäytännöiksi itsestään.
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2014;130:832-9.
Sosiaali- ja terveysministeriö. STM. 2010. Suositukset liikunnan edistämiseksi kunnissa.
Sosiaali- ja terveysministeriön esitteitä 2010:3. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki 2010. (
Viitattu 18.1.2017) Saatavilla www-muodossa osoitteessa:
https://www.julkari.fi/handle/10024/112360
Ståhl, T., Borodulin, K., Kujala, S. & Jousilahti, P. 2004. Lääkärien toteuttaman
liikuntaneuvonnan yleisyys ja tarve. Suomen lääkärilehti 40/2004; 3729-34.
Suomen Fysioterapeutit. 2014. Fysioterapia ammattina. (Viitattu 10.2.2017) Saatavilla www-
muodossa osoitteessa: https://www.suomenfysioterapeutit.fi/index.php/fysioterapia-ammattina
Suomen perustuslaki (731/1999).
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2016. Perusterveydenhuollon ja suun terveydenhuollon avohoitokäynnit 2015. Tilastokatsaus 14/2016; 2342–9070. (Viitattu 13.2.2017) Saatavilla www-
muodossa: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2016112930016
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2017. Tiedonhallinta sosiaali- ja terveysalalla.
Koodistopalvelutiedote. (sivu päivitetty 13.2.2017). Saatavilla www-muodossa:
https://www.thl.fi/fi/web/tiedonhallinta-sosiaali-ja-terveysalalla/-/koodistopalvelutiedote-10-
2017-uusi-lomakerakenne-ukk-instituutti-lomake-liikkumisresepti
Terveydenhuoltolaki (1326/2010).
Terveysliikunnan toimenpideohjelma 2015–2020, 2015. Heikkinen, H. (toim.) Lahti. ( Viitattu
9.2.2017) Saatavilla www- muodossa osoitteessa:
https://www.lahti.fi/PalvelutSite/LiikuntaSite/Documents/Lahden%20kaupungin%20terveysliik
unnan%20toimenpideohjelma%20VALMIS.pdf.
Tompkins, T. H., Belza, B. & Brown, M-A. 2009. Nurse practitioner practice patterns for exercise
counseling. Journal of the American Academy of Nurse Practitioners, 21, 79–86.
Tuunanen, K., Puurunen, A., Malvela, M., & Kivimäki, S. 2016. Laatua liikuntaneuvontaan.
Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 313. Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö
LIKES. Jyväskylä 2016.
U.S Department of Health & Human services. 2008. Physical Activity Guidelines for Americans. (Viitattu 28.1.2017). Saatavilla www-muodossa osoitteessa:
http://www.health.gov/paguidelines/adultguide/part4.aspx
UKK-instituutti. 2017. Liikuntapiirakka. (Viitattu 19.1.2017) Saatavilla www-muodossa
ositteessa: http://www.ukkinstituutti.fi/liikuntapiirakka
Verhagen, E &Engbers, L. 2009. The physical therapist´s role in physical activity promotion.
British Journal of Sports Medicine, 43:99-101
WHO. 2010. Global recommendations on physical activity for health. Sharing Buttons. (Viitattu
16.1.17) Saatavilla www-muodossa osoitteessa:
http://www.who.int/dietphysicalactivity/publications/9789241599979/en/
Wolff, L. S., Massett, H. A., Weber, D., Mockenhaupt, R. E., Hassmiller, S. & Maibach E. W. 2010. Opportunities and barriers to disease prevention counseling in the primary care setting: a
multisite qualitative study with US health consumers. Health Promotion International, 25 (3),
265–276.
Vuori I. 2013. Liikuntaan ohjaaminen kuuluu terveydenhuollon tehtäviin. Suomen Lääkärilehti
2013;68:1755–6
Liite 1: Kyselylomake