UUTTA AGENDAA ETSIMÄSSÄ S. 8 EUROOPPALAINEN SOSIALIDEMOKRATIA TULEE S. 12 MIKSI TASA-AR-VOINEN AVIOLIITTOLAKI ON TÄRKEÄ? S. 18 I HAD A NICE DAY! S. 24 EUROOPAN PARLAMENTTI KASVOI AIKUISEKSI S. 25 TERVEISIÄ LÄNSI-SUOMESTA! S. 28 HALLITUSTA RAVISTELEMAAN S. 30

SOSIALIDEMOKRAATTISET NUORET 2/2013

Olli

Urp

ela

välttämättömältä. Pian nuorisoliiton lisäksi liityin SDP:n jäseneksi. Eikä kokemus siitä, että ‘tässähän ollaan ihan sosialidemokraatteja’, ole piiruakaan tähän päivään men-nessä haalistunut.

Minusta on aina hauskaa uuden toverin tavatessani ky-syä, miksi olet juuri demari. Vastaukset tuovat uusia näkö-kulmia ja antavat laajempaa perspektiiviä liikkeen jäsenten taustoista. Moni mainitsee syyksi liittyä halun muuttaa maailmaa. Vaikka maailma on täynnä maailman muuttami-seen naivisti suhtautuvia, en kuitenkaan hetkeäkään lähtisi haukkumaan tätä perustelua. Maailma on muutettavissa vain, jos siihen löytyy tahtoa.

Tulevan kesän aikana toivon, että jokainen lehden lukija ja sosialidemokraatiksi itsensä tunteva sanoisi vähintään kerran kesäriennoissaan olevansa demari ja ylpeä siitä. Me olemme aatteemme parhaat mainoskasvot. Ketäpä ei kiinnostaisi saada uusia ystäviä ja samalla virikkeitä lähteä muuttamaan maailmaa ja Suomea!

Pitelet käsissäsi Lipun tuoretta numeroa, jonka teemana on sosialidemokratian suunta. Aihe on puhuttanut liikkeen niin nuoria kuin vanhojakin jäseniä, joten oli vihdoin aika antaa myös Lipun

panos keskusteluun.Lehden tekstejä lukiessa ajatuksissani heräsi monia

kysymyksiä aatteen suunnasta. Usein median ja kilpailevien puolueiden toimijat syytävät uskomatonta potaskaa sosia-lidemokratiasta. On välillä vaikea ottaa todesta kolumneja, jotka viikosta toiseen rummuttavat SDP:n ja vasemmiston kuolemaa. Ainoa oikea tapa suhtautua kirjoituksiin, on si-suuntua ja ryhtyä ajamaan sosialidemokraattista politiikkaa eteenpäin entistä aktiivisemmin.

Sosialidemokratian tarkoitusta ja suuntaa miettiessäni mieleeni palasi yhä uudestaan kysymys siitä, miksi itse olen demari. Uskon, että kysymys omasta aatteellisuudesta on se perustavanlaatuinen kysymys, josta on lähdettävä liikkeelle, kun ryhtyy miettimään koko aatteen tulevai-suutta. Jos aktiivi tai liikkeen kannattaja ei löydä itse syytä valinnalleen, tuskin sitä löytää silloin kukaan muukaan.

Oma poliittinen aatteeni hahmottui, kun tulin valituksi kotikuntani nuorisovaltuustoon. Epäpoliittisesta perhetaus-tastani johtuen sain etuoikeuden valita täysin riippumat-tomasti, minkä aatteen ja puolueen kannalle kallistuisin. Valtuustossa räyhännyt kokoomuskalkkuna ja tämän vastakohtaa näytellyt kiihkeä kommunisti saivat minut taju-amaan, että heidän arvojaan en ainakaan jakanut.

Pienen nuorisopoliittisen tutustumiskierroksen jälkeen löysin demarinuoret ja hetken porukoissa pyörittyäni tajusin olevani demari. Oikeudenmukaisuuden ja solidaa-risuuden aate tuntui heti aivan luonnolliselta ja melkein

DEMARI JA YLPEÄ SIITÄ

JULKAISIJA Sosialidemokraattiset Nuoret ry www.demarinuoret.fi

PÄÄTOIMITTAJA Eemeli Peltonen, eemeli.peltonen@hotmail.com

TOIMITUSSIHTEERI Sara Salomaa sara.salomaa@demarinuoret.fi

GRAAFINEN SUUNNITTELIJA Olli Urpela / Pintaliitodesign

TOIMITUSKUNTA Jani Erkkilä, Milla Granlund, Antti Lindtman, Noora Kettunen, Senni Moilanen, Anders Palmgren, Mikko Suomalainen, Anni Suvisuo, Ari Wigelius

PAINOPAIKKA Kirjapaino Uusimaa, Porvoo

PAPERI kansi G-print 150g, sisäsivut G-print 90g

3/2013 ILMESTYY SYYSKUUSSA Ilmoitusvaraukset ja -hinnat Sara Salomaa, 044 5505450 sara.salomaa@demarinuoret.fi

PÄÄKIRJOITUS LIPPU 2/ 2013 3

EEMELI PELTONEN

päätoimittaja

“POHJOIS-KOREA TEKI SEN TAAS - JULKAISI VÄÄRENNETYN KUVAN”

Iltalehti kertoi (29.3.) Pohjois-Korean sotilasoperaation me-diakuvaston olevan photoshopilla muokattuja. Lehtikuvissa kommunistidiktatuurin asearsenaalin määrä on kaksin-kertaistettu. Lehden haastatteleman asiantuntijan mukaan Pohjois-Korean kuvanmuokkaustaidot ovat kuitenkin “huo-mattavasti parantuneet”.

“TÄMÄN TAKIA ALKOT OVAT KIINNI PÄÄSIÄISLAUANTAINA”

Lapin Kansa oli (28.3.) skuupin äärellä. Lehden pelottomat journalistit olivat päättäneet selvittää, miksi Alkot ovat kiinni pääsiäislauantaina. Vastaus oli yllättävä. Tuotekoulu-tuspäällikkö Jukka Sopenperä kertoi lehdelle, että myymä-löiden pysyminen kiinni pääsiäislauantaina “perustuu lain-säädäntöön”. Lipun toimitus on järkyttynyt havainnosta.

“LINTUJEN MUUTTO VIIKKOJA MYÖHÄSSÄ”

Kansan uutiset kertoi (23.3.) lintujen muuttoliikkeen olevan “muutamia viikkoja myöhässä”. Lipun saamien tietojen perusteella veljet vasemmalla taisivat tarkkailla lintujen muuttoa myös hallituksen kehysriihtä puitaessa.

“UUSI PAAVI TWIITTASI ENSI KERRAN”

Helsingin sanomat kertoi (17.3.) tuoreen paavin suuresta teknologisesta taituruudesta. Katolisen kirkon uusi herra osasi jopa twiitata. Vielä kun paavi osaisi liberalisoida kirk-kokuntansa arvot ja tuoda kirkon 2000-luvulle, olisi Lipun toimitus sangen tyytyväinen.

“FACEBOOKIN ZUCKERBERG KOKOAA POLIITTISTA PAINOS-TUSRYHMÄÄ”

Helsingin Sanomat uutisoi (27.3.) facebookin toimitusjoh-tajan aikeista luoda poliittinen painostusryhmä ajamaan tietotekniikka-alan etuja. Amerikkalaislähteiden mukaan ryhmän on tarkoitus pyrkiä vaikuttamaan “maahanmuut-toon ja koulutuspolitiikkaan”. Lippu jää odottamaan kau-hulla seurauksia.

“JALKAPALLOMAAJOUKKUEELLA MENEE TAAS HYVIN”

Suomen jalkapallomaajoukkueen 1-1 tasapeli Espanjaa vas-taan maaliskuussa innoitti urheilukolomnistit läpi lehdistön riemuitsemaan. Suomalaislehtien mukaan jalkapallomaa-joukkoue on taas “iskussa” ja “puhtia näyttöihin löytyy”. Li-pun toimitus toivoo Litin pikaista paluuta baanalle, muuten ei tule kesää.

4 LIPPU 2 /2013

OTSIKOISSA

“HEIDI HAUTALA PAHOITTELEE PIMEÄN TYÖN TEETTÄMISTÄ - ”KOEN SUURTA HÄPEÄÄ””

Iltasanomat paljasti (14.3.) kehitysministeri Heidi Hautalan (vihr.) teettäneen pimeästi asuntonsa oviremontin. Minis-teri ei omien sanojensa mukaan tiennyt laiminlyöneensä velvoitteensa työnantajana remonttia teetättäessään. Hautalan toimet eivät vaatimuksista huolimatta johtaneet ministerivaihdoksiin.

“RANSKAN HOLLANDEN SUOSIO ROMAHTANUT”

Helsingin Sanomat raportoi (30.3.) Ranskan presidentti Francois Hollanden kannatuksen nopeasta putoamisesta. Lehden mukaan jopa 51 % kansalaisista pitää Hollandea huonona johtajana. Lipun toimitus toivoo voimia Hollandel-le ja pitkää ikää tämän valtakaudelle.

“BJÖRN WAHLROOS VERTAA EU-PARLAMENTTIA TEINILIITON VUOSIKOKOUKSEEN”

Helsingin Sanomat uutisoi (27.3.) suomalaisen pankkivai-kuttajan ja maataloustukien suurkuluttaja Björn Wahlroosin näkemyksistä koskien Euroopan parlamenttia. Wahlroosin mukaan parlamentti on vain ”aloittelevien poliitikkojen hiekkalaatikko” ja ”poliittisen uran jälkilämmittelypaikka”.

“KESKI-UUDENMAAN KUNNILTA ESITYSJÄTTIKUNTALIITOKSESTA”

Keski-Uusimaa -lehti uutisoi (26.3.) Hyvinkään, Järvenpään, Keravan, Tuusulan, Nurmijärven, Mäntsälän, Sipoon ja Por-naisten kunnanjohtajien esityksestä alueella toteutettavan kuntaliitoksen selvittämiseksi. Liitoksessa syntyisi väkilu-vultaan Suomen kolmanneksi suurin kaupunki.

“VASEMMISTOLIITON KORHONEN: KENTÄLLÄKYTEE KAPINA”

Helsingin Sanomat uutisoi (28.3.) vasemmistoliiton entisen puheenjohtajan Martti Korhosen saaneen “lukuisiä yh-teydenottoja” puolueen hallituseron puolesta. Korhosen mukaan vasemmistoliiton kenttä ei voi hyväksyä nykyhalli-tuksen rikkaita suosivia verouudistuksia.

“MISTÄ RATKAISU UMPIKUJAAN? ITALIAAN EI SAATUHALLITUSTA, KAIKKI PUOLUEET TUKKANUOTTASILLA”

Aamulehti (28.3) kertoi Italian hallitustunnustelujen ajau-tuneen lopullisesti umpikujaan. Maan hallitusneuvottelut ajautuivat karille jo ennen alkujaan, kun vain parlamentin alahuone jakautui selvästi yhden puolueen enemistön hal-tuun. Senaatti pirstaloitui entisestään puolueiden kesken.

Liityin sosialidemokraattiseen puolueeseen tehdäkseni politiikkaa. Haluan edistää minulle tärkeitä asioita, muiden hyvinvointia ja parantaa maailmaa. Olen etsinyt parasta väylää vaikuttaa ja päätynyt puolueen jäseneksi. Kuulostaako tutulta?

Meillä kaikilla on ollut jokin syy lähteä mukaan demareiden toimintaan. Meillä on ollut mie-likuva siitä, mitä jäsenyys merkitsee ja mitä se antaa. Pääsemme puhumaan politiikkaa,

tapaamme uusia ihmisiä ja saamme uutta tietoa. Kun on lähtenyt mukaan, huomaa usein saaneensa unohtumat-tomia kokemuksia, ystäviä, kavereita ja rakkautta sekä tietävänsä joistain asioista jopa liikaa.

Sitä poliittinen toiminta on parhaimmillaan. Kun poliittiselle toiminnalle ja erityisesti järjestöjen kautta vaikuttamiselle antaa suuren osan ajastaan, saa paljon takaisin. Sen takia monet jaksavat puurtaa poliittisen toiminnan parissa ison osan elämästään. Mitä tapahtuu, jos aikaa ei ole? Jos palkka pitää saada jostain muualta kuin politiikasta, opintoja on vauhditettava, perhe pitäisi perustaa, ystäville puhua muustakin kuin pöytäkirjoista ja har-rastaa välillä jotain muutakin.

Sosialidemokraattisen liikkeen suurin ongelma on, että tasapai-no on kallellaan aivan väärään suuntaan. Meillä on liian vähän toimintaa, josta saa hyötyä ja po-sitiivisia kokemuksia. Sen sijaan meillä on liian paljon toimintaa, jossa keskitytään epäolen-naiseen. Meillä ei ole enää liikettä, joka tarjoaisi kaikille mielekästä toimintaa ja jossa olisi suurta voimaa. Yhteinen tehtävämme on saada tämä liike näyttämään itseltämme. Asialliset hommat on aina hoi-dettava, mutta muuten voimme muokata tekemisen sellaiseksi kuin todella haluamme.

Itse haluan nähdä politiikan palaavan politiikkaan ja erityisesti sosialidemokraattiseen puolueeseen. Käymme aivan liian vähän keskustelua poliittisista kysymyksistä ja valinnoista eri vaihtoehtojen välillä. Aito ja aktiivinen

LIPPU 2 /2013 5

JÄSENISTÖ NÄYTTÄÄ SUUNNAN

haastaminen, asioiden kyseenalaistaminen ja erimielisyy-den kulttuuri on kadonnut. Sen sijaan, että keskittyisimme laadukkaaseen poliittiseen keskusteluun, jolla on todellista vaikuttavuutta ja tulos, upotamme itsemme turhalla höpi-nällä vaikuttamisen illuusioon.

Se toimii kyllä muutaman vuoden mutta sen jälkeen alkaa turhautuminen. Mikä siinä on, että unohdamme liitty-neemme sosialidemokraattiseen liikkeeseen, jotta voisim-me todella vaikuttaa? Miksi suostumme tähän ja ajaudum-me itse mukaan ruokkimaan epäolennaisuuksia? Emme käytä puheenvuoroja oikeissa paikoissa, vaan pidämme pa-lopuheet pubin nurkassa muutamalle kaverille. Avoimissa keskusteluissa emme haasta päättäjiä ja vaadi osallistujia luomaan todellista agendaa, vaan suostumme jatkuvas-ti käymään keskusteluja yleisellä tasolla ilman mitään päämäärää. Paikallisyhdistyksen kokouksessa tyydymme keskustelemaan työväentalon ikkunaremontista, vaikka sa-maan aikaan edustajamme valtuustoissa tekevät päätöksiä

kuntien leikkauslistoista ja järjestön jäsenet voisivat vaatia keskustelua sekä antaa poliittista ohjausta.

Nykyiset ja sinänsä toimivat päätöksenteon ra-kenteet mahdollistaisivat paljon enemmän. Ne on luotu siten, että jäsenen viesti ruohonjuuritasolta kulkeutuu aina puolueen viralliseksi kannaksi ja osaksi valtakunnan päätöksiä. Tällä hetkellä näitä

rakenteita ei osata hyödyntää puolin eikä toisin. Päättäjät kyllä tulevat keskustelutilaisuuksiin mutta

eivät hyödynnä niitä saadakseen komment-teja ja uusia ajatuksia juuri sillä hetkellä

päätettäviin asioihin. Vai kuinka moni teistä osallistui ennen kehysriiheä avoimeen keskusteluun siitä, mitä SDP:n pitäisi päättää? Jälkipuintia kyllä riittää.

Sen sijaan, että jäämme odot-tamaan päättäjiä luoksemme, voimme itse näyttää esimerkkiä. Parhaimmillaan sosialidemokratia on silloin, kun käymme todellis-ta keskustelua oikeista asioista. Käytetään omat kokouksemme, keskustelut ja muut tilaisuudet poliittisten linjojen miettimiseen ja suunnitteluun. Jos paikallisesti nousee seinät vastaan, niitä ei kannata jäädä kaatamaan, vaan ennemmin kiertää ja etsiä uusia ta-

poja. Viedään tämä viesti eteenpäin, vaaditaan päättäjiä kuuntelemaan

jäseniä ja annetaan heille lisää vastauksia.Valtaa ja vaikuttamisen mahdollisuuksia

ei toimiteta tarjottimella, vaan jäsenistön on otettava rooli, joka heille kuuluu. Sosialide-mokratian suunnan määrittelemme me, joten keskitytään olennaiseen. LIPPU

PUHEENJOHTAJALTA

6 LIPPU 2 /2013

kannatus, lukuisista johtajavaihdoksista huolimatta, on kiinteästi 30 % tasolla.

Huonoimpina aikoina media ja oikeisto ovat liputta-neet SDP:n hautajaisia useampaankin kertaan –toistaiseksi turhaan. 2000-luku on osoittanut konkreettisesti uusia ongelmia, joihin SDP:n ratkaisut ovat antaneet selkeitä vastauksia. Viimeaikaisin esimerkki edellä mainitusta on SDP:n junailema nuorisotakuu, jolla pyritään vastaamaan orastavaan nuorisotyöttömyyden kasvuun. Puolueen politiikalla on siis selvästi kysyntää, mutta kahdeksan puolueen koalitiohallitus vie puolueen saavutuksilta sen ansaitseman kiitoksen. Jokainen sosialidemokraattinen teko hallituksessa hukkuu mediassa kokoomuslaiseen kakofoniaan, eikä tuskin kukaan pysty osoittamaan mikä hallituksen teoista on juuri SDP:stä liikkeelle lähtenyt.

UUTTA AGENDAA ETSIMÄSSÄ – FORSSAN OHJELMA 2.0 Vuonna 1903 SDP hyväksyi kunnianhimoisen Forssan

ohjelman. Ohjelma sisälsi utopistisia tavoitteita, jotka pääosin toteutettiin SDP:n johtamien hallituksien toimesta 1900-luvun kuluessa. Vain kirkon ja valtion ero on enää ohjelmasta toteuttamatta. Sosialidemokratian kuolemaa ounastelevien näkemysten mukaan juuri Forssan ohjel-man tavoitteiden toteutuminen osoittaa SDP:n tien päätty-neeksi Suomessa. Kaikki on jo saavutettu.

SDP:n Forssan ohjelman toteutumiseen nojaavaan argumenttiin olisi helpointa vastata uudella ohjelmalla. Miksi SDP ei nyt, uuden ajan kynnyksellä tee uutta, lähes yhtä radikaalia uudistusohjelmaa? Juuri ohjelmatyön puute on määrittänyt SDP:n toimintaa puolueena 2000-lu-vulla. Puoluekokouksissa hyväksytyt ohjelmat ovat joko olleet täysin hampaattomia tai lyhytaikaisia. Niiden elinikä on usein jäänyt lyhyeksi – huomioarvosta puhumattakaan. Vai kuinka paljon Joensuussa 2008 hyväksyttyihin ohjel-maluonnoksiin enää palataan?

Nyt jos koskaan SDP:n kannattaisi työstää uusia, roh-keita ohjelmia. Ohjelmatyön pohjana tulee olla Suomen yhteisen hyvinvoinnin kehittäminen, eikä tavoitteita saa jättää kirjaamatta vain siksi, että niiden uskotaan karkotta-

Sosialidemokratia on ollut läpi historian Euroopan johtava muutosaate. Hyvinvointivaltion rakentamisen jälkeen eväät on kuitenkin syöty loppuun. Miksi sosialidemokratia on yhä edelleen korvaamaton poliittinen liike ja miten sen kannatus saadaan Suomessa jälleen kasvuun?

Vanhan sanonnan mukaan Euroopan poliittisen kartan värisävyt voi helpoiten nähdä Eurooppa-neuvoston huippukokouksen perhepotretista. Valokuva, jossa kaikki 27 EU-jäsenvaltion pää-

miestä poseeraavat, on koko 2000-luvun ajan ilmentänyt liberaalin oikeiston juhlaa. Viimeisen viiden vuoden aikana perhepotrettiin on kuitenkin alkanut ilmestyä tuttuja de-marikasvoja ympäri Eurooppaa.

Euroopassa pitkään nousussa ollut keskusta-oikeis-tolainen hegemonia on 2000-luvun lopulla taittunut vauhdilla. Sosialidemokraattiset puolueet ovat menesty-neet vaaleissa ja kannatuskyselyissä halki Euroopan. Jopa Suomen naapurimaissa Virossa ja Ruotsissa demaripuolu-eiden kannatus hipoo jo pilviä.

Yleiseurooppalaiselta tasolta sosialidemokraattisen aatteen menestyksen on ollut tapana heijastua myös kan-salliselle tasolle. Näin näyttäisi käyneen viimeistään Rans-kan presidentinvaalien jälkeen, kun sosialistipuolueen Francois Hollande syrjäytti oikeiston Nicholas Sarkozyn. Mutta miksi yleiseurooppalainen sosialidemokraattien menestys ei ole näkynyt Suomessa SDP:n kasvaneina kannatuslukuina?

KANSAINVÄLINEN TUULI EI TARTU Suomessa koko 2000-lukua on määrittänyt vasemmis-

ton alhainen kannatuskehitys. SDP:n kannatus on pysy-tellyt jatkuvasti alle 20 % osuudessa. Pahimmillaan luku on valahtanut jopa 15 % tuntumaan, eikä suurintakaan yhtäjaksoista nousua kannatuksessa ole jatkunut kuin kuukausia. Samaan aikaan Ruotsissa sosialidemokraattien

TEKSTI: Eemeli Peltonen

SOSIALIDEMOKRATIAN SUUNTA

“JOPA SUOMEN NAAPURIMAISSA VIROSSA JA RUOTSISSA

DEMARIPUOLUEIDEN KANNATUS HIPOO JO PILVIÄ”

LIPPU 2 /2013 7

van äänestäjiä. Ohjelmatyön tulee olla terävää, analyyttistä ja rohkeaa. Esimerkiksi EU:n velkakriisi osoittaa, kuinka tärkeää olisi työstää sosialidemokraattinen eurooppapolii-titnen ohjelma, jossa määriteltäisiin SDP:n linja Euroopan integraatioon. Ilman perusteellista ohjelmatyötä on riski, että puolue ajautuu vain hyvinvointivaltiota suojelevaksi konservatiivipuolueeksi, jolta puuttuu rohkeus uudistaa lempilastaan.

ARVOJEN UUDELLEENBRÄNDÄYS Ylen Taloustutkimuksella teetättämä puoluekannatus-

kysely antaa ankaran signaalin puolueiden nuorisokanna-tuksen tilasta. Kokoomuksen ylivoima on 18-24 –vuotiai-den joukossa musertava – kokoomuksen kannatus on tutkimuksen mukaan 30,6 %. SDP:n vastaava luku tulee kau-kana perässä 12,2 prosentis-sa. Miksi ko-koomus vetää puoleensa juuri nuoria, jotka ovat politiikan ja puolue-elämän vahvin voimavara?

Kokoomuk-seen liitetään turvallisia ja yleisesti arvostettuja arvoja, kuten liberalismi, kansainvälisyys ja menestyneisyys. Mutta eihän SDP:kään ole näitä arvoja vastaan! Kokoomus on onnistunut tehok-kaasti brändäämään arvonsa niin, että puolueen irvokkais-ta teoista huolimatta yleinen mielikuva pysyttelee hou-kuttelevana. Brändäyspolitiikassa SDP on jäänyt vahvasti

oikeiston jalkoihin. Vastaus nuorisokannatuseron kuromiseen ja uusien

nuorten toimijoiden saalistamiseen voisi toimia sosialide-mokraattisten arvojen uudelleenbrändäys. Vanhat hyvät arvot solidaarisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta tulisi tuoda vahvemmin 2000-luvun maailmaan. Tämän tulisi näkyä vahvasti myös SDP:n organisaatiossa – työväen-

yhdistys ei enää nykypäivänä kalskahda houkuttelevalta nykynuoren silmissä. Sosialidemokratian käsitteen uudel-leenavaaminen ja organisaation eri tasojen houkuttelevaksi tekeminen voisi olla ratkaisu puolueen heikkoon nuoriso-kannatukseen.

KASVUA OPPOSITIOSSA VAI TEKOJA HALLITUKSESSA? SDP:n ja sosialidemokratian tulevaisuutta Suomessa

pohdittaessa on hyvä noteerata puolueen pitkäaikainen hallitusvastuu. Vuoden 2007 vaalitappio ajoi SDP:n oppo-sitioon. Oppositiokaudella 2007-2011 SDP:n kannatus ei kuitenkaan juuri noussut porvarihallituksen kustannuksella – päinvastoin, se lähinnä laski. Epäonnistuneen oppositio-politiikan merkkinä pidetään yleensä sitä, että kannatus ei kasva. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, miksi moni on pitänyt virheenä SDP:n lähtöä kuuden puolueen koali-tiohallitukseen.

Oppositiokausi voisi tehdä terää SDP:lle. Oppositios-sa järjestöorganisaation kehittäminen, jäsenhankinta ja

poliittinen ohjel-matyö voisi päästä kunnolla vauhtiin. Hallituksessa nämä seikat jäävät usein hallitustyön ja päi-vänpolitiikan pyörit-tämisen jalkoihin. Mutta onko kannat-tavampaa mennä hallitukseen vähäis-tenkin sosialidemo-kraattisten tekojen aikaansaamiseksi vai jäädä oppositi-oon odottelemaan parempia aikoja ja mahdollista päämi-nisteriyttä? Ratkaisu ei ole helppo.

Jos kannatus vuoden 2015 edus-kuntavaaleissa ei kasva olenaisesti

ja puheenjohtaja Urpilaisella ei ole saumaa nousta päämi-nisteriksi, on hölmöä lähteä uudelleen hallituksen kakkos-puolueeksi. Ylisuuressa koalitiossa SDP ei pääse tuomaan niin vahvasti tavoitteitaan ja tekojaan esille, kuin se pääsisi tuomaan pääministeripuolueena. SDP:n kirkkaana tavoit-teena tuleekin olla paluu pääministeripuolueeksi. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan tekoja ohjelmatyön, puolueorganisaation ja jäsenhankinnan kehittämiseksi. LIPPU

“OPPOSITIOKAUSI VOISI TEHDÄ TERÄÄ SDP:LLE”

“MIKSI SDP EI NYT, UUDEN AJAN KYNNYKSELLÄ TEE UUTTA, LÄHES YHTÄ RADIKAALIA

UUDISTUSOHJELMAA?”

“NYT JOS KOSKAAN SDP:N KANNATTAISI TYÖSTÄÄ UUSIA,

ROHKEITA OHJELMIA”

8 LIPPU 2 /2013

Sosialidemokratian tulevaisuus on nuorten käsissä. Lippu kysyi SDP:n nuorilta vaikuttajilta, mitä tavoitteita SDP:n tulisi asettaa itselleen Suomessa. Tässä vastanneiden näkemyksiä.

Vuonna 2013 tulee kuluneeksi 103 vuotta SDP:n Forssan ohjelman hyväksymisestä. Forssan oh-jelma oli kunnianhimoinen poliittinen ohjelma, joka sisälsi nykyisen hyvinvointivaltion idean.

Ohjelman kunnianhimoiset tavoitteet kahdeksan tunnin työpäivistä, oppivelvollisuudesta ja valtion tarjoamasta turvaverkosta muokkasivat käsitystämme valtion roolista ja lopulta loivat perustan hyvinvointivaltiolle.

SDP onnistui toteuttamaan 1900-luvulla suurimman osan Forssan ohjelman tavoitteista. Nykyisin sosialidemo-kratian tarkoituksettomuutta julistavat tahot painottavat usein, että SDP:n lopun alun voi nähdä kattavan ohjelman puuttumisesta. Mitään yhtä kunnianhimoista, kuin Forssan ohjelma, ei SDP:llä enää ole. Entä jos nyt luotaisiinkin uusi Forssan ohjelma? Millaisia tavoitteita se pitäisi sisällään?

Lippu tarttui haasteeseen ja keräsi nuorilta demariaktii-veilta ajatuksia niistä tavoitteista, jotka SDP:n tulisi asettaa itselleen 2000-luvulla. Tavoitteista voi nähdä piirteitä, mitä nykypäivän Forssan ohjelma voisi sisältää. Edistyksel-lisen sosialidemokraattisen politiikan tarve ei ole kadon-nut minnekään. LIPPU

TEKSTI: Eemeli Peltonen

UUTTA AGENDAA

ETSIMÄSSÄ

LIPPU 2 /2013 9

“”SDP:n tulisi saavuttaa tulevaisuudessa ennen kaikkea uusi työväestön vapaudenaste, joka tarkoittaa työläisten oman elämän itsevaltaisempaa suuntaa-mista kaikkien ulkoisten pakottei-den ohi- tietynlaista autonomiaa suhteessa pääomaan. Tätä varten SDP:n on pystyttävä toimimaan vahvan perusturvan puolesta, jotta talouden nopeiden muu-tosten takia ei työläinen joutuisi sen armoille tai anelemaan siltä armopaloja.”

JOONAS HONKIMAA, ITÄ-SUOMEN DEMARINUORTEN PU-HEENJOHTAJA

“SDP:n tavoitteena tulee olla Eurooppalaisen hyvinvointivalti-on luominen - käytännössä tämä tarkoittaa EU-valtioiden sosiaa-livakuutusjärjestelmien harmo-nisointia pohjoismaiselle tasolle. Samalla Eurooppalainen verokil-pailu tulee lopettaa ja yritysvero-tus harmonisoida jäsenvaltioiden välillä samalle tasolle. SDP:n tulee pyrkiä myös ase-, turkis- ja seksi-kaupan kieltämiseen lailla alkaen Suomesta Euroopan kautta koko maailmaan. Lisäksi ilmastolaki tulee saattaa voimaan ja kaivos-

teollisuus tulee kansallistaa - tai ainakin sille tulee säätää kohtuullinen kaivosvero.”

TIMO KONTIO, DEMARINUORTEN PUHEENJOHTAJA 2010-2012

“Liikkeen pitää löytää vasta-uksia globaalien talousmallien muuttamiseksi oikeudenmu-kaisemmaksi pienen ihmisen ja luonnon kannalta. Lisäksi koulu-tuksen painosuuntien valuminen uusliberalistiseen suuntaan tulee pysäyttää. Muutos on mahdol-linen ainoastaan jos lapsemme oppivat ymmärtämään, että heillä on kaikki avaimet sen toteuttami-seen. Enemmän progressiivista kasvatusta ja vähemmän läskien kuluttajien tuottamista siis!”

ALEKSEJ FEDOTOV, AKTIVISTI JA VALTAKUNNALLISEN OPIS-KELIJAJÄRJESTÖN PUHEENJOHTAJA

“SDP:n tulee ottaa tavoitteek-seen nuorisotyöttömyyden täydel-linen poistaminen.”

PETRA PELTONEN, DEMARINUOR-TEN LIITTOHALLITUKSEN JÄSEN

”SDP:n pitää varmistaa Suomeen täysin ilmainen ja laadukas ter-veydenhuolto, samoin kuin täysin ilmainen ja laadukas koulutus. SDP:n pitää asettaa tavoitteek-seen myös Suomen kuuluminen Euroopan liittovaltioon. SDP:n tavoitteena pitää olla myös tieteel-le ystävällinen Suomi ja Suomen entistä aktiivisempi rooli Euroopan avaruusjärjestössä.”

ALEKSANTERI GUSTAFSSON, UUDENMAAN DEMARINUORTEN PIIRIHALLITUKSEN JÄSEN

“Mielestäni SDP:n tavoitteita tu-levaan tulisi olla palkkakuilun ka-ventaminen, sama palkka samasta työstä (tasa-arvo), tasa-arvoinen avioliittolaki, maahanmuuttajien parempi integroiminen yhteiskun-taamme (vastuu maahanmuuton onnistumisesta) ja oikeudenmukai-nen veropolitiikka.”

NELLI BARAN, LOUNAIS-SUOMEN DEMARINUORTEN PIIRITYÖNTEKIJÄ

10 LIPPU 2 /2013

LIPPU 2 /2013 11

jen sisälle oli väljempää kuin tänään. Puoluekokouksia pidettiin kotimaiden ulkopuolella käytännön syistä tai pakosta. Uudet ajatukset levisivät maasta toiseen nopeasti ja ideologista väittelyä käytiin sujuvasti eurooppalaises-sa sosialistisessa kontekstissa, kansallisen keskustelun sijaan. Tänään jokaisen puhujan nimen yhteyteen lisätään puoluekannan edelle maa ja monesti puhutaan mielummin esimerkiksi suomalaisesta ministeristä tai komissaarista, kuin sosialidemokraatista, konservatiivista tai liberaalista. Vaikka jälkimmäisellä lienee enemmän merkitystä esitysten sisällölle kuin edellisellä.

Euroopan sosialidemokraatit ottavat askelia eurooppa-laisen puolueen luomiseksi. Tänä juhannuksena Euroopan sosialidemokraattisen puolueen ESP:n neuvoston on tar-

12 LIPPU 2 /2013

Saksan sosialidemokraattinen puolue täyttää tämän vuoden toukokuun 22. päivä 150 vuotta. Luvassa on suuri juhla, jossa paikalla on johtajia ympäri maailman, ja myös yli puoluerajojen. Luvassa

on myös paljon puheita sosialidemokratian ja Euroopan suunnasta. Yhdessä ja erikseen. Suuri kysymys on se, onko sosialidemokratialla tarjota visiota Euroopalle, jossa kan-salliset rajat ovat samalla kertaa menettämässä merkitys-tään ja toisaalta asuinpaikkasi vaikuttaa mahdollisuuksiisi enemmän kuin vuosikymmeniin.

KANSAINVÄLISESTÄ KESKUSTELUKERHOSTA PUOLUEEKSI? 150 vuotta sitten puolueiden sijoittuminen maiden rajo-

EUROOPPALAINEN SOSIALIDEMOKRATIA TULEE, OLETKO VALMIS?

Eurooppa on sosialidemokratian syntypaikka ja aatteemme on syntyjään kansainvälinen. Se muotoutui työväenliikkeen tarpeista. Työväenliikkeen, jonka tarpeet ja vaateet olivat hyvin samanlaisia jo 150 vuotta sitten maasta tai kielestä riippumatta. Aatteemme isät ja äidit tiedostivatkin tämän usein paremmin kuin nykyiset johtajamme.

TEKSTI: Kaisa Penny KUVAT: PES

LIPPU 2 /2013 13

koitus hyväksyä ESP:n ensimmäinen poliittinen ohjelma, yli 20 vuotta puolueen perustamisen jälkeen. Tähän asti ESP:n politiikka on perustunut koordinaatiolle ja ajankohtaisjul-kilausumille, sekä vaaliohjelmille. Poliittinen ohjelma onkin iso askel kohti ylikansallista puoluetta, puolueiden välisen yhteistyöelimen sijaan.

Kaikki eivät tietenkään ole tyytyväisiä. Joidenkin puo-lueiden mielestä emme joko ole valmiita eurooppalaisille puolueille, tai sitten niille ei ole tarvettakaan. Monessa maassa keskustelu pyörii EU:n roolin kaventamisen, ei la-ventamisen ympärillä. Toiset taas ajattelevat, että varsinkin nyt on ehdottoman tärkeää esittää yhtenäinen euroop-palainen sosialidemokraattinen vaihtoehto vastapainoksi konservatiivien hallitsemalle politiikalle. On kyettävä ker-tomaan mitä sosialistienemmistöinen Eurooppa-neuvosto tai Euroopan parlamentti tekisi toisin. Yhteisen ohjelman luominen niin, että kaikki ovat valmiita sen hyväksymään, on haastava tehtävä.

EU ON JO LIITTOVALTIO

EU:ssa on korkea aika katsoa totuutta silmiin. Jatku-va talouskriisi on tuonut mukanaan integraatiota, johon tiukimmat federalistitkaan eivät olisi reilu viisi vuotta sitten uskoneet. EU:sta on tullut tiukka talousunioni, jossa yksi-kään jäsenvaltio ei enää kykene päättämään taloudestaan itsenäisesti. Unionin uusi valta on kuitenkin usein piilotettu poliittiseen jargoniin ja väitteisiin vaihtoehtojen puuttees-ta tavalla joka hyödyttää vain populisteja ja ääriliikkeitä. Pohjoisissa maissa uudet säännöt on usein esitetty vain kriisimaita koskevina, kriisimaissa taas ehdottomana sane-luna ja tukipakettien sivuvaikutuksena. Kumpikaan näistä ei kuitenkaan ole totuus.

Euroopan mailla on ollut vaihtoehtoja, joskin vähän haluja käyttää niitä. EU:n nykyinen politiikka on aivan yhtä ideologiasidonnaista ja väriä tunnustavaa, kuin mikä tahan-

sa kotimaan poliittinen päätös. Huippukokousten päätökset käydään etukäteen läpi enemmistönä olevien EPP:n johtaji-en kesken, jolloin puoluepolitiikalla on enemmän merkitys-tä kuin kansallisuudella.

Jos sosialidemokraateilla on mitään halua muuttaa Eu-roopan suuntaa, on meidän panostettava eurooppalaisen puoluepolitiikan luomiselle. Saksassa ollaan ymmärretty kansallisen kontekstin riittämättömyys. Siksi toukokuussa tullaan kuulemaan nimenomaan vahvoja puheita Euroopan suunnasta, ja eurooppalaisen sosialidemokratian tulevai-suudesta. Hyvä näin, koska se merkitsee myös sitä, että muutos todella tulee jos SPD voittaa syksyn vaalit. Sillä silloin Euroopan suurissa maissa Saksassa, Ranskassa ja Italiassa ovat sosialidemokraatit vallassa.

Ja silloin myös meidän suomalaisten tulisi olla sen työn ytimessä, jolla luodaan pohjaa ja suuntaa eurooppalaisen sosialidemokratian seuraavalle vaiheelle. Muuten joudum-me vain hyväksymään muiden tekemät esitykset pysyäk-semme mukana, tai hylkäämään ne ja astumaan vapaaeh-toisesti marginaaliin. Valinnan pitäisi aatteemme historian valossa olla selvä. LIPPU

“JOS SOSIALIDEMOKRAATEILLA ON MITÄÄN HALUA MUUTTAA

EUROOPAN SUUNTAA, ON MEIDÄN PANOSTETTAVA EUROOPPALAISEN PUOLUEPOLITIIKAN LUOMISELLE”

14 LIPPU 2 /2013

LIPPU 2 /2013 15

”On Brysselissä ja odottaa euroryhmän alkua... Agendalla vaihteeksi Kypros, jonka tilanne on kriisiytynyt. Kokouksessa menee siis koko yö... Tällä viikolla näitä neuvotteluita on riittänyt - kaksi kovaa k:ta: kehysriihi ja Kypros.”- Jutta Urpilainen

”On näköjään saavuttanut tietyn some-uskot-tavuuden, kun twiittini päätyi päivän Hesariin. Aikamoista.”-Joona Räsänen

Asuntopolitiikkaan kunnon paketti - valtio mu-kaan ja paljon muuta. Resursseja nuorisotakuu-seen, ei ALVia , ei pakkoliitoksia. Hyvä päivä :).”-Antti Lindtman

“Tulevaa Euroopan parlamentin vaalikampan-jaa voit kannustaa myös tykkäämällä eurovaali-sivustani.”- Paavo Väyrynen

”Valkoinen savu nousee Säätystalolta! Vero-vapaiden osinkojen aika on ohi, lastensairaala tulee ja paljon paljon muuta...”- Eero Vainio

”Huomenna tulee päivälleen 10 vuotta täyteen kansanedustajana. Juhlistin asiaa ostamalla J. Karjalaisen uuden levyn. J. oli vireessä 10 vuot-ta sitten ja on edelleen. Ja niin olen muuten minäkin.”- Antti Kaikkonen

”Heidi Hautala valitsi sitten infossa ”minä mart-tyyri” -linjan. Saa nähdä mihin asti se riittää. Faktapuolesta jäi perusteellisemmin käsittele-mättä, miksi Hautala oli niin vakuuttunut, että se remonttimies oli ammatinharjoittaja, joka hoitaisi velvoitteensa itse. Remonttimieshän on sanonut että nimenomaan sovittiin että rahat pimeänä käteen. Eli näiltä osin jäi sana sanaa vastaan -tilanne.” - Timo Laaninen

”Kolmen tunnin äänestyssessio sai dramaat-tisen lopun istunnon puhemiehen saadessa sairaskohtauksen, CAPuudistus äänestys vei voimat muiltakin, mutta Suomen maatalouden kannalta meni hyvin.”- Sari Essayah

”Har gjort ett intressant besök till Libanon. Här på besök vid den så kallade gränsen mot Israel som bland annat bevakas av den finländska fredsbevararstyrkan.”- Carl Haglund

KUUKAUDEN FACEBOOK

LIPPU 2 /2013 17

Tämän lehden teema, sosialidemokraattisen liikkeen suunta ja tulevaisuus, ei ole ihan vähäpätöinen aihe. Miten liikkeemme arvot ja ihanteet vastaisivat nykyisiin ja tulevaisuuden haasteisiin, ja miten viestimme työn ja oikeudenmukaisuuden teoista niin, että saisimme äänestäjiltä luottamusta ja kannatusta. Nämä ovat aikamme suuria kysymyksiä.

Vaikka liikkeemme perusta on vahva, tarvitsemme erityisesti ajatte-lutapojen muutosta. Muutos ei tapahdu jossain kabine-

teissa, kaukana jäsenistöstä. Muutos tapahtuu meidän kaikkien toimesta, alhaalta ylös, niin kuin aina on käy-nyt. SDP on kansanliike ja se hengit-tää aina jäsenistöstään. Liikkeemme perussuunta on alhaalta ylös. Siksi on selvää, että sosialidemokratian tulevaisuus on meidän kaikkien käsissä ja vastuulla.

SDP:ta pidetään usein ”uk-koutuneena” puolueena. Heiltä, jotka näin väittävät, on jäänyt huomaamatta, millainen muutos päätöksentekijöidemme joukossa on tapahtunut.

Katsotaanpa ensimerkiksi kunnal-lisvaaleja. Nuoria demarivaltuutettuja oli vuoden 2008 kuntavaalien jälkeen noin 60. Nyt heitä on yli 90. Ennätyksellisen moni nuori demari nostettiin myös kun-nallispolitiikan kärkipaikoille. Tämä ei ole mikään pieni asia, vaan kertoo huippulah-jakkaasta sukupolvesta, jolle uskalletaan antaa vastuuta.

Toinen hyvä esimerkki, josta uuden su-

kupolven nousun voi havaita, on tietenkin viime puolueko-kous. Puoluejohdon reipasta nuorentumista voi pitää jopa poikkeuksellisena suomalaisessa puoluejärjestelmässä. Tämä ”nuorten rynnistys” ei ollut vain nuorten aikaansaa-ma, vaan se tapahtui nimenomaisesti ”ukkojen” vahvalla

tuella ja kannustuksella.Uusi sukupolvi on noussut nimenomaan meidän liikkeessämme. Jopa vihreissä on oltu hieman kateudesta vihreitä. Tämä on hyvä huomata ja sisäistää. Me olemme pystyneet muutokseen. Tämä kumoaa mielestäni väitettä siitä, että olisimme ”ukkoutunut” puolue. Päinvastoin. Olemme uudistumiseen kykenevä liike.

Tiedän, että sukupolvenvaihdos on myös aiheuttanut kipuilua. Useilla paikkakunnilla ja

lukemattomissa puolueosastoissa on ollut vai-kea ymmärtää, että valta voi myös vaihtua ja

että asioita tehdään nyt uudella tavalla. Tämä on täysin ymmärrettävää

ja kuuluu asiaan. Ei kuiten-kaan anneta tämän häiritä. Keskitytään siihen, että

hoidamme kunnialla sen ruudun, joka meille on

annettu.Nyt ei siis auta

jäädä tuleen ma-kaamaan. Yleensä elämässä on niin, että valta tarkoittaa vastuuta. Näin on erityisesti poli-tiikassa. Nuorilta vaaditaan nyt

erityistä aktiivisuut-ta, jotta lunastamme

ne odotukset, joita meihin on kohdistettu.

Aktiivisuutta ei vaadita vain huippupaikoille nostetuil-ta, vaan kaikilta. Se kuuluu edelleen kansanliikkeemme perinteeseen, josta ammen-namme menestyksen myös jatkossa. LIPPU

UUSI SUKUPOLVITEKSTI: Antti Lindtman, SDP:n nuorin kansanedustaja

Osallistuin seminaariin, jossa käsiteltiin stigmoja ja ihmisten kohtaamista. Sitä, miten ihmiset leimataan ja kuinka ihmisryhmien edustajat joutuvat kantamaan leimaa, halusivat he sitä tai eivät. Stigmaa ei voi palauttaa vaikka siitä ei pitäisi.

Vähemmistöihin liittyy paljon stigmoja. Jo sanalla vähemmistö on negatiivinen kaiku. Vähemmis-tö on yhteiskunnassamme niitä toisia, ei osa meitä. Keskustelua tasa-arvoisesta avioliittolaista

leimaavat usein juurikin stigmat ja ennakkoluulot. Paljon käydään keskustelua verkossa, missä äänekkäimmät saavat kaiken huomion ja on helppo solvata anonyymisti. Muun muassa Iltalehden sivuilla on kommentoitu ahkerasti tasa-arvoista avioliittolakia.

#3434 Kyllä minä olen sitä mieltä, että homoseksuaali käyttää poikia hyväkseen.http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?t=894940&page=344

(ma klo 02.42-8.21)

18 LIPPU 2 /2013

#2354 Pitäisi käyttää enemmän resursseja homovirus-epidemian torjumiseen.

Käytetäänhän sikainfluenssakin torjuntaan vuosittain kymmeniä miljoonia. Hoitamattomat homot ovat mielestäni heitteille jätettyjä! Heidät pitäisi ottaa aikuisten heteroiden holhoukseen.http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?t=894940&page=236 (la

klo 20.37- ma klo 08.09)

#2724 Olet väärässä. Jos homo erehtyy pihalleni,

pieksän sen kunnolla. Myöskin pystyn siihen ilman kättä pitempää.http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?t=894940&page=273 (su

klo 12:31 - ma klo 08.03)

Näiden kommenttien perusteella homous on sairaus,

homot ovat pedofiilejä ja homoja on syytä piestä. Nämä ja monet muut verkossa jätetyt kommentit kuvaavat ennakko-luuloja ja asenneilmapiiriä, joka meillä Suomessa vallitsee. Yhteiskuntamme leimaa meitä, kanssaeläjämme leimaavat meitä, me itse leimaamme toisiamme jatkuvasti.

Oikeuden ja oikeudenmukaisuuden symbolina tunne-taan erityisesti Yhdysvalloissa sokea nainen. Oikeus pun-nitsee ratkaisunsa asioihin, ei ennakkoluuloihin perustuen. Suomen perustuslain mukaan ihmisiä saa ilman hyväk-syttävää syytä asettaa eri asemaan lain edessä. Puhtaan juridisesti avioliitto on kahden ihmisen välinen sopimus, jonka avulla säännellään esimerkiksi huoltajuudesta, perimisestä, sukunimestä, ja niinkin arkisista asioista kuin

MIKSI TASA-ARVOINEN AVIOLIITTOLAKI ON TÄRKEÄ?TEKSTI: Senni Moilanen, Tahdon2013-kampanjan puheenjohtaja KUVAT: Tahdon2013-kampanja

LIPPU 2 /2013 19

verovähennyksistä. Halusipa sitä tai ei, avioliitto ja perhe ovat yksiköitä, joiden kautta monia yhteiskunnallisia asioita hoidetaan ja etuuksia myönnetään. Onko todella tarpeellis-ta, että tähän ylläpidetään kahta rekisteriä?

Ymmärrän, että suurelle osalle suomalaisista avioliitto ei ole vain sopimus. Se on tunnetta ja unelma: sitoutumis-

ta iäksi, jakamista, rakkautta ja rakkauden tunnustamista kaikkien edessä. Nämä tunteet ja unelmat ihmiset jakavat sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen katsomat-ta. Kaikki haluavat tulla rakastetuiksi ja hyväksytyiksi juuri sellaisena kuin ovat. Silti lainsäädäntömme asettaa toisten ihmisten välisen rakkauden eri rekisteriin, eri kategoriaan kuin toisen; siihen vähempiarvoiseen, vähemmän sere-monialliseen ja vähemmän tunnustettuun. Tämä on viesti samaa sukupuolta olevien parisuhteen ja perheen asemas-ta yhteiskunnallisissa arvoissa ja asenteissamme. Samaa sukupuolta olevien toisiinsa sitoutuminen ei ole liitto, vaan suhde, joka rekisteröidään. Oma näkemykseni maailmasta on mustavalkoinen mitä tulee yhdenvertaisuuteen. Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Yhdenvertaisuus tarkoittaa myös yhtäläisiä mahdollisuuksia ja oikeuksia.

Tunteiden lisäksi tasa-arvoisesta avioliitosta keskus-tellessa keskustelemme myös käsityksestämme perhees-tä. Keitä saa kutsua perheeksi ja mitä on vanhemmuus? Keskustelua seuratessa tuntuu, että samaa sukupuolta olevien vanhempien täytyisi olla täydellisiä tai he eivät saisi olla vanhempia. Kukaan vanhempi ei ole vanhemmak-si tullessaan valmis tai täydellinen. Kaikilla vanhemmilla on oikeus epäonnistua ja oppia kantapään kautta. Suomessa on adoptio hyvin tarkkaan säädelty ja adoptiovanhem-miksi valitaan pareja tiukan seulonnan jälkeen. On selvää ettei kaikista ei ole adoptiovanhemmiksi. Syy siihen ei kuitenkaan ole vanhemman sukupuoli. Perhe on monelle ihmiselle hyvinvoinnin ja kokonaisen arjen pohja. Mitä pa-remmin yksilöt voivat, sen paremmin koko yhteiskunta voi. Perheisiin pitää panostaa ja niitä pitää tukea, ei huojuttaa,

kyseenalaistaa tai hajottaa. Tasa-arvoisessa avioliittolaissa on kysymys kaikkien

oikeudesta avioliittoon. Kaikkien oikeudesta saada rakkau-tensa ja perheensä tunnustetuksi samanarvoisena. Se on yhdenvertaisuus- ja oikeudenmukaisuuskysymys, mutta mitä suurimmissa määrin tunnekysymys. Ja parisuhteesta

puhuttaessa niin kuuluukin olla. Rakkaus on ihmisten välinen tunne ja sitä tunnetta ei pidä väheksyä eikä syrjiä. Myös pelko on tunne ja tunteena sekään ei vetoa järkeen. Pelko ja ennakkoluulot murretaan hitaasti. Toivon Tahdon2013-kampanjan auttavan joitain ihmisiä kohtaamaan ennakkoluulonsa ja voittamaan ne.

Kampanja on herättänyt paljon huomiota ja kannatusta. Aloitteem-me tasa-arvoisesta avioliittolaista on saanut myös kritiikkiä. Osa kritiikistä on kummunnut homo-seksuaalisuutta kohtaan johtuvista ennakkoluuloista, osa avioliittoins-tituutiota koskevista tunteista ja osa samaa sukupuolta olevien

parien adoptio-oikeudesta. Kampanjamme tarkoituksena ei kuitenkaan ole saarnata tai käännyttää, vaan keskustella avoimesti ja ehkä jopa herättää tunteita. Voinemme jo nyt sanoa, että kampanja on onnistunut osoittamaan, ettei tasa-arvoinen avioliittolaki kosketa vain pientä vähemmis-töä, vaan kaikkia koko maassa. Lakiteknisesti pienen epä-kohdan suuri merkitys sekä symbolinen arvo on huomattu ja se todella halutaan korjata. Tasa-arvoinen avioliittolaki kertoo, että kaikki me ja kaikki meidän rakkaus on yhtä arvokasta. LIPPU

MIKÄ TAHDON2013? Tahdon2013 kampanjoi tasa-arvoisen avioliittolain

puolesta. Kampanja avattiin tasa-arvonpäivänä 19.3. ja kansalaisaloitteeseen kerätään kannatusilmoituksia 18.9. asti. Kansalaisaloitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista voi allekirjoittaa osoitteessa www.kansalaisaloite.fi.

Lisätietoja kansalaisaloitteesta ja tasa-arvoisesta avioliit-tolaista löydät kampanjan nettisivuilta www.tahdon2013.fi.

20 LIPPU 2 /2013

PUOLUSTETAAN VUOKRATYÖNTEKIJÖIDEN OIKEUKSIATEKSTI: Ari Wigelius, Pirkanmaan SAK Nuorten puheenjohtaja

Viime vuonna kiinnitin erityistä huomiota vuokratyöntekijöiden oikeuksiin ja heidän syrjintäänsä työmarkkinoilla. Käytyäni keskustelua erään henkilöstöpalveluyrityksen kanssa, huomasin, että olen oikeilla jäljillä vuokratyön ongelmista. Liian moneen kysymykseen en saanut vastausta: Kuinka monta luottamusmiestä henkilöstöpalveluyrityksellä on? Voitteko sanoa, ettei yrityksenne historiassa ole saatu voittoa työntekijöiden epäreilulla kohtelulla? Miksi teette jatkuvasti perusteettomia määräaikaisia työsopimuksia?

Uusille vuokratyöntekijöille lupaillaan töiden jat-kuvan ja kehutaan mahdollisuutta päästä talon kirjoille töihin – näihin sanomisiin ei pidä uskoa. Huhtikuussa 2012 väitöskirjan vuokratyöstä

julkaissut Antti Tanskanen tyrmää arvion, jonka mukaan 25–30 prosenttia vuokratyöntekijöistä työllistyisi käyttäjäy-ritykseen. Omassa tutkimuksessaan hän päätyi seitsemään prosenttiin, eli seitsemän sadasta palkataan vuokratyösuh-teesta toistaiseksi jatkuvaan työsuhteeseen. Ei kovin hyvät prosentit vuokratyöntekijän kannalta. Joten jos joku pal-kataan talon kirjoille, se ei ole vuokratyöyrityksen ansiota, vaan itse työntekijän ja ay-aktiivien ansiota.

Itse olen ay-aktiivina ja poliitikonalkuna kiinnittänyt paljon huomiota vuokratyöntekijöiden oikeuksiin. Voin olla ylpeä tekemästäni työstä vuokratyöntekijöiden oikeuksien paranemisen puolesta. Omalla työpaikallani vakituisesta vuokratyöstä luovuttiin kokonaan. Tulevaisuudessa vuok-

ratyötä käytetään meillä ainoastaan keikkatyönä, eli kun oikeasti tarvitaan kiireen tai sairaslomien takia apua. Keik-katyömuoto muuten työllistää paljon opiskelijoita ja nuoria, joten en lähtisi vuokratyötä kokonaan kieltämään.

Mikä muuttui vuoden 2013 alusta? Tammikuussa 2012 annettu Korkeimman oikeuden ratkaisu (KKO:2012:10) antoi vuokratyöyrityksille aihetta kiinnittää enemmän huomiota esim. työsopimusten laadintaan. Työsopimukseen on kirjat-tava päättymispäivämäärä tai milloin sen arvioidaan päät-tyvän. Vuokratyöntekijälle on kerrottava millä perusteella työsopimus on määräaikainen. Valitettavan usein tilanne oli se, että monesti syyksi on laitettiin laiton tilaajayrityksen tarve ja työsopimukseen oli kirjattu vain aloituspäivämäärä, eikä päättymispäivämäärää lainkaan. Ei kovin reilua vai mitä! Lisäksi yhtenä tärkeänä uudistuksena tuli luottamus-miehille oikeus kysyä tietoja yrityksessä työskentelevistä vuokratyöntekijöistä ja vuokratyöyrityksien tulee pyynnös-tä antaa nämä tiedot. Tämä tietysti edellyttää luottamus-miehien omaa mielenkiintoa puolustaa myös vuokratyönte-kijöiden oikeuksia työpaikoilla.

Vuokratyö on vain seuraava askel nuorten palkka-alekeskustelussa. Meidän nuorten täytyy oikeasti herätä puolustamaan oikeuksiamme. Ei tehdä sitä kuitenkaan heikentämällä vakituisten työntekijöiden asemaa, vaan turvaamalla ikäluokkamme ja tulevien sukupolvien oikeu-det reiluihin työmarkkinoihin. EK kyllä vie meiltä nuo-rilta viimeisetkin oikeudet reiluihin työsuhteisiin, mikäli ammattiliitot ja työväenpuolueet nukahtavat hetkeksikään nuorten oikeuksien puolustamisessa. Siksi pyydän teitä, arvoisat Lippu-lehden lukijat, tarttumaan toimeen työpai-koillanne ja kyseenalaistakaa teidän eriarvoinen kohtelun-ne. Kaikkia työntekijöitä tulee kohdella tasa-arvoisesti iästä, sukupuolesta tai ihonväristä riippumatta. Mikäli teille tulee ongelmia, niin kertokaa niistä eteenpäin luottamusmiehille ja työkavereille. Meidän Demarinuorien tulee olla suunnan-näyttäjiä – me emme hiljene väärinkäytöksien edessä, vaan pidämme myös muiden puolia työelämässä. LIPPU

“MEIDÄN NUORTEN TÄYTYY OIKEASTI HERÄTÄ PUOLUSTAMAAN

OIKEUKSIAMME”

LIPPU 2 /2013 21

Jag blev på allvar intresserad av samhället, SDP och politik under Tarja Halonens presidentvalskampanjer. Kampanjerna samlade många slags olika människor till valarbete och framtidsbygget. Många ungdomar engagerade sig. Också många musiker, konstnärer och skådespelare var med. Men när jag nu några år senare har blivit varmare i kläderna i det politiska arbetet, märker jag att verkligheten i partiarbetet ser lite, - eller egentligen ganska mycket - annorlunda ut.

I mitt arbete som facklig förtroendeval kommer jag i kontakt med arbetande socialdemokrater och i ungdomsrörelsen med andra unga socialdemokrater. Men vart har de synliga, aktiva musikerna och konst-

närerna tagit vägen? Vad spelar kulturpolitiken för roll för dagens socialdemokrati i Finland och internationellt? Man kunde lätt konstatera att mellan valen är kultur- och konst-

politikens roll minimal eller helt osynlig. Vad har hänt? I Halonens presidentvalskampanjer och framförallt under tidigare årtionden kunde SDP presentera många författare, musiker, regissörer, skådespelare, skulptörer och målare.

Bildningen och kulturen har alltid haft en viktig plats i socialdemokratin - det är lätt att komma fram till bara gen-om att läsa Forssa-programmet från 1903 och alla SDP:s centrala program sedan dess.

Men kulturen har också en mera vardagsnära roll i politiken. Alla som sitter mycket på möten eller semina-rier, vet att de blir mysigare och intressantare med inslag av kulturprogram. Dessutom förenar kulturen och olika konstgrenar människor, förstärker våra solidaritetskänslor och bygger broar mellan etniska grupper och nationalite-ter på hemmaplan och i en internationell dimension. En bekant berättade att danska socialdemokrater har på nytt börjat sjunga arbetarsånger på riksdagsgruppens möten och att det har haft stort betydelse för sammanhållingen. Kultursatsningarna behöver inte ens vara stora för att ge återbäring och mervärde åt människor och föreningslivet.

Partikongressen 2010 publicerade ett fint program un-der rubriken ”Ei yksin leivästä - Inte ensam av brödet” - ett dokument som tar fasta på en viktig sanning: SDP har en stark roll och betydelse som arbetarparti, men det behövs också annat. Jag som ung arbetarskyddsfullmäktige och huvudförtroendeman vet att människan behöver också motvikt till arbetet. Därför behöver vi arbete, rättvisa och kultur. LIPPU

SOCIALDEMOKRATI OCH KULTURARBETETEXT: Anders Palmgren, huvudförtroendeman och arbetarskyddsfullmäktige

22 LIPPU 2 /2013

Maaliskuun alussa, 7.-10.3.2013, Ruotsissa kokoontui Euroopan laajuisen poliittisen nuorisojärjestön, Young European Socialists YES:n (ent. ECOSY) kongressi. YES on sosialististen, sosialidemokraattisten ja työväenpuolueiden nuoriso- ja opiskelijajärjestöjen Euroopan kattojärjestö. YES:iin kuuluu 67 jäsenjärjestöä 47 eri maasta. Suomesta oli mukana Demarinuorten ja Sosialidemokraattisten opiskelijoiden, SONK:in lähettämä

delegaatio. Kongressissa jokaisella maalla oli käytössä saman verran ääniä, siitä miten äänet oli jaettu maan sisäisten järjestöjen kesken vastasivat järjestöt itse. Suomen delegaatioon kuului 14 ihmistä ja käytettävissä oli 12 ääntä.

Delegaation ilmapiiri oli innokas, iloinen ja mo-tivoitunut - tämä ilmapiiri oli havaittavissa jo kotimaan kamaralla ja se jatkui koko kongressin ajan. Tuntui, että meillä oli yhteinen päämäärä

ja tavoite, jota kaikki tavoittelivat yhdessä! Kokoukseen de-legaatio oli valmistautunut perehtymällä materiaaliin sekä pitämällä delegaatiotapaamisia. Iso osa kokoukseen lähete-

TEKSTI: Noora Kettunen

YES, YES, YES!SAY YES TO E UALITY, DEMOCRACY, FREEDOM AND SOCIAL JUSTICE!

LIPPU 2 /2013 23

tyistä muutosesityksestä tai aloitteista oli juuri suomalais-ten tekemiä. Kongressi järjestettiin Ruotsin Demarinuor-ten, SSU:n omistamassa leirikeskuksessa, Bommersvikissä. Paikkana Bommersvik tarjosi idylliset ja ideaalit puitteet järjestää tälläinen suuri kongressi.

Kokouksessa päätettiin Euroopan kattojärjestömme seu-raavan kahden vuoden linjat, päämäärät ja tavoitteet. Ko-kouksessa hyväksyttiin myös Europarlamenttivaaleja kos-keva kampanjasuunnitelma. Kampanja on koko Euroopan laajuinen ja se nojautuu kolmeen teemaan, työllisyyteen, demokraattiseen talouteen ja osallistavaan demokratiaan. Kokouksessa valittiin myös puheenjohtaja, pääsihteeri, varapuheenjohtajat, Bureau eli valtuusto sekä Control Commision, joka valvoo järjestössä tehtäviä päätöksiä. Suomalaiset menestyivät hyvin myös henkilövalinnoissa. Suomalainen Kaisa Penny valittiin jatkamaan seuraavat kaksi vuotta YES:n puheenjohtajana, sekä Antti Tokola valittiin edustamaan Demarinuoria YES:n valtuustoon Otto Könkään kanssa, joka puolestaan edustaa SONK:a siellä. Muita FNSU:n eli Pohjoismaiden ja Baltian demarinuorten ja -opiskelijoiden ehdokkaita meni läpi muihin luottamus-tehtäviin. Joten Pohjoismaidensekä Baltian nuorilla sosia-lidemokraateilla on tällä hetkellä hyvä edustus järjestön kärjessä ajaa juuri meidän näköistä politiikkaa.

Kongresissa oli tärkeää omien etujen ja linjojen ajami-nen YES:n linjoiksi. Meille tärkeitä asioita oli mm. euroo-pan laajuinen maksuton koulutus, prostituution laillistami-nen, delegaation sukupuolijakaumaan liittyvät kysymykset. Euroopan laajuinen yhtäläinen ja maksuton koulutus meni aloitteena läpi YES:n kongressissa, mutta prostituution laillistamiskirjauksessa jäimme alakynteen, vaikka hyvää keskustelua syntyikin työryhmässä sekä kokoussalissa. Suuri kysymys oli myös kokouksessa oleva nimenmuutos-asia. Kokouksessa esitettiin kolme eri vaihtoehto tähän ky-symykseen. Ensimmäinen oli lyhenteen ECOSY pitäminen, toinen oli lyhenteen YES:n ottaminen käyttöön ja kolmas oli se, ettei mitään lyhennettä virallisesti otettaisi. Kuten kaikki jo tässä vaiheessa lukuisten FB postauksien ja tämän tekstin perusteella tietää lyhenne YES voitti. Tämä positii-vinen, lyhyt ja selkeä lyhenne sai kokouksen enemmistön taakseen.

Vaikka ohjelmassa oli paljon kokoustamista ja työryhmä-työskentelyä liittyen kokouksen asiakohtiin, aikaa jäi myös verkostoitumiseen ja vapaamuotoisempaan ajan viettoon, uusien ystävien löytämiseen sekä vanhojen ystävien kanssa kuulumisten kertaamiseen. Kokouksessa järjestettiin myös mielenkiintoinen seminaari aiheesta “The economic wo-man?”. Kokouksessa kuultiin myös tulevista tapahtumista mm. Workers youth festifal - tapahtumassa, joka järjeste-tään Saksassa toukokuussa sekä YES:n tulevasta kesäleiris-tä, joka järjestetään Turkissa heinäkuussa. LIPPU

MIKÄ IHMEEN YES?

- YES eli entinen ECOSY on demarinuorten Euroopanlaajui-nen kattojärjestö- YES on lyhenne sanoista Young European Socialist- Kaisa Penny toimii toista kautta YES:n puheenjohtajana- YES järjestää erilaisia tapahtumia ja koulutuksia vuosit-tain, kuten YES Summer camp ja YES Winter university- YES:n tapahtumat ovat kiinnostavia ja innostavia! Käy de-marinuorten nettisivuilla tsekkaamassa tulevat tapahtumat ja osallistumisohjeet. Lisää tietoa järjestöstä löydät myös YES:n kotisivuilta

“SUOMALAINEN KAISA PENNY VALITTIIN JATKAMAAN

SEURAAVAT KAKSI VUOTTA YES:N PUHEENJOHTAJANA”

24 LIPPU 2 /2013

I HAD A NICE DAY! TEKSTI: Anni Suvisuo

Lauantai aloitettiin tiukasti lounaalla, jonka jälkeen siirryttiin luentosaliin itse ohjelman pariin. SAK:n nuorisosihteeri Tatu Tuomela puhui nopeasti vii-konlopun kulusta ja päästi sitten itse starat lavalle.

“TÄMMÖISELLE TAVALLISELLE TEIDEN TALLAAJALLE SELVISI HYVIN, MITÄ TUOLLA VALTIOVARAINMINISTERIÖSSÄ ASIOITA HOIDETAAN”

Ensimmäinen puhuja Tapio Bergholm kertoi ay-liikkeestä sekä puoluepolitiikasta. Mukaan mahtui niin historiaa, nykyhetkeä kuin tulevaakin. Itse en ole hyvä kuuntelemaan, kun puhe on historiasta. Kuitenkin tämän aiheen jaksoin kuunnella alusta loppuun. Tapio piti jutun mielenkiintoisena ja vitsit sopiviin kohtiin loivat leppoisan tunnelman!

Tapion jälkeen vuorossa oli Ville Kopra valtiovarainmi-nisteriöstä. Tämä oli mielestäni ehkä päivän mielenkiintoi-sin osio. Tämmöiselle tavalliselle teiden tallaajalle selvisi hyvin, mitä tuolla valtiovarainministeriössä asioita hoide-taan.

“ME AKTIIVIT OLEMME SE PARAS MAINOSTUSKEINO, JOKA LIIKKEESTÄ LÖYTYY”

Nyt varmaan ihmettelet: missä se hupi on? Se alkoi kello kuuden jälkeen perinteiseen tapaan saunomalla. Saunojen

jälkeen tarjolla oli iltapalaa, musiikkia sekä hyvää seuraa Murikka-opiston omassa Mutteri-klubissa. Jo klubin nimen hauskuudesta päätellen voi jo kuvitella minkälainen tunnel-ma loppuillasta oli.

Sunnuntaiaamu alkoi kirkkaasti auringonpaisteella, aa-mupalalla sekä oman ammattiliiton tapaamisella. Kaikkien näiden jälkeen pääsi itse Demarinuorten puheenjohtaja Rä-sänen estradille. Joona puhui esityksessään Demarinuorten liiton toiminnasta, jatkumon pysymisestä, ay-toiminnasta sekä politiikasta. Kommenteissa nousi esille se, että me aktiivit olemme se paras mainostuskeino, joka liikkeeltä löytyy. Ja tähän voin yhtyä aivan täysin. Kukas sen parempi kertomaan toiminnasta kuin itse aktiivi.

Politiikka ja ammattiyhdistystoiminta kulkevat mie-lestäni käsi kädessä. Toista ei ole ilman toista. Jos tunnet itsessäsi ay-henkisyyden sekä politiikan palon, suosittelen DAY-tapahtumia sinulle lämpimästi. Ja jos olet ensikertalai-nen, lupaan että tarjolla on lämmin vastaanotto. LIPPU

Maaliskuun alussa nuorten keskuudessa tutuksi tullut DAY tapahtuma keräsi Murikka opistolle, Tampereelle innokkaita ammattiyhdistys sekä demari henkisiä nuoria. Viikonloppuun mahtui paljon asiaa, ruokaa, ohjelmaa sekä hyvää seuraa.

LIPPU 2 /2013 25

Euroopan parlamentin merkityksen kasvaminen on tärkeä askel eteenpäin lähes lässähtäneelle EU:lle, etenkin kun vuoden 2014 parlamenttivaaleissa povataan nousua äärioikeistolle. Totuus on, että Eurooppa on ottanut tärkeän askeleen eteenpäin kohti demokraattista unionia.

Eurooppa-neuvosto päätti helmikuun huippukoko-uksessaan leikata EU:n budjettivaroja monivuo-tisesta rahoituskehyksestä 2014-2020. Edellinen rahoituskehys oli tehty vuosille 2007-2014. Moni-

en yllätykseksi kyseinen rahoituskehys ei astunut voimaan, sillä kuten Euroopan parlamentin päätöslauselma 13.ta maaliskuuta toteaa:

” [Euroopan Parlamentti] 1. panee merkille Eurooppa-neuvoston monivuotisesta rahoituskehyksestä antamat päätelmät, joissa on kyse kuitenkin ainoastaan valtion ja hallitusten päämiesten välisestä poliittisesta sopimukses-ta; hylkää sopimuksen nykyisessä muodossaan, koska se ei ilmennä parlamentin – erityisesti 23. lokakuuta 2012 antamassaan päätöslauselmassa – ilmaisemia prioriteet-teja ja näkemyksiä ja koska siinä jätetään huomioimatta Lissabonin sopimuksessa vahvistettu parlamentin asema ja toimivalta; katsoo, että tätä sopimusta, joka sitoo unio-nia seuraavien seitsemän vuoden ajan, ei voida hyväksyä ilman, että tietyt välttämättömät edellytykset täyttyvät; (P7_TA-PROV(2013)0078)”

Lyhyesti sanottuna, Eurooppa-neuvosto pyrki kuten en-nenkin on ollut tapana jyräämään Euroopan parlamentin,

ainoan suoraan valitun toimielimen ylitse, mutta ei ottanut huomioon, että Lissabonin sopimus muutti ratkaisevasti parlamentin asemaa etenkin varojenhoitokysymyksissä: ”Euroopan parlamentti ja neuvosto vahvistavat unionin vuosittaisen talousarvion 314 artiklan mukaisesti. (Lissa-bonin sopimus, Art 310-1)”. Sama pätee monivuotiseen rahoituskehykseen (LS Art. 112-2).

Tämä on lähes ensimmäinen kerta, kun Euroopan par-lamentti hylkää ylhäältä tulleen päätöksen ja vieläpä selvin lukemin 89-530. Neuvosto olisi ensimmäistä kertaa histo-riassa leikannut EU:n budjettia, mikä parlamentin ryhmien hyvällä yhteistyöllä vältettiin. Tämä yhteistyö on etenkin parlamentin puhemiehen, Martin Schulzin (S&D) ansiota, joka on vahvistanut työllään Eurooppalaista demokratiaa ja tuonut Euroopan parlamentin maailmankartalle.

Parlamentin päätös on lähes sodanjulistus Merke-lin valtaamalle neuvostolle. Siitä pienestä 78-edustajan edustajakokouksesta, jota kavailtiin Euroopan hiili- ja teräsyhteisöön neuvoa-antavaksi ja ”kansaa edustavaksi” toimielimeksi on kasvanut 50 vuotta myöhemmin tärkeä ylikansallinen parlamentti, jossa kiteytyy EU:n motto: ”Mo-ninaisuudessaan yhtenäinen”. Etenkin vuosi 2013 on ollut Parlamentin juhlaa, joka alkoi joulukuun EU:n nobel-pal-kinnon jaolla. Osloon lähti Barroson ja Van Rompuyn lisäksi monien yllätykseksi Martin Schulz. Monivuotisen rahoitus-kehyksen hylkäämisen lisäksi, parlamentti on kiihtyvällä vauhdilla vaatinut kuultavaksi Euroopan muiden unionin toimielinten johtajia heidän päätöksistään.

Euroopan parlamentin merkityksen kasvaminen on tärkeä askel eteenpäin lähes lässähtäneelle EU:lle, etenkin kun vuoden 2014 parlamenttivaaleissa povataan nousua äärioikeistolle ja siten vaikeita kommissio-neuvotteluita. Totuus on kuitenkin se, että Eurooppa on ottanut tärkeän askeleen eteenpäin kohti demokraattista unionia. Se on meidän tärkein argumentti valmistautuessa kohtieurovaaleja. LIPPU

EUROOPAN PARLAMENTTI KASVOI AIKUISEKSITEKSTI: Jani Erkkilä KUVA: European Parliament Audiovisual Services

26 LIPPU 2 /2013

“POLITIK ÄR ATT VILJA” - POLITIIKKA ON TAHDON ASIATEKSTI: Eemeli Peltonen KUVAT: Sven-Erik Sjöberg, Scanpix

Pääministeri, puoluejohtaja, perheenisä ja sosialisti. Olof Palmen asema ruotsalaisen työväenliikkeen symbolina on kiistaton. 27-vuotta sitten maailma menetti korvaamattoman sankarin.

PORVARISKODIN POJASTA SOSIALISTIKSI

Olof Palme ei syntynyt aivan perinteiseen ruotsa-laiskotiin. Palme varttui yläluokkaisessa porva-riskodissa ja hän pääsi jo lapsuudessaan nautti-maan sukunsa varallisuuden tuomista eduista.

Tähän kuuluivat muun muassa ensiluokkainen koulutus, joka ilmeni myöhemmin Palmen eriomaisena kielitaitona. Palme puhui sujuvasti sekä englantia että ranskaa. Palmen suuntaus politiikkaan ei kuitenkaan ollut poikkeuksellinen, sillä jo hänen isoisänsä oli toiminut ruotsin liberaalipuolu-een kansanedustajana.

Palme opiskeli lakia ja osoitti opiskeluaikoinaan vahvaa kiinnostusta politiikkaan. Toisin kuin isoisänsä, tuli Palmes-ta pian vahvan aatteellinen sosialidemokraatti. Hän toimi ennen kansanedustajaksi nousuaan vuonna 1958 ruotsin pitkäaikaisen pääministerin Tage Erlanderin erityisavusta-jana. Juuri Palmen työ Erlanderin avustajana avasi Palmelle tiet vallan korkeimpiin kamareihin. Luottamus Palmeen ilmeni konkreettisesti 1960-luvulla, kun Erlander nosti entisen avustajansa hallitukseen nuorisoasianministeriksi. Pitkä työ oli tuottanut tulosta.

PÄÄMINISTERI JA RAUHANAKTIVISTI

Palme toimi ruotsin valtiopäiväedustajana jopa 28 vuotta. Uran kohokohdaksi muodostui kuitenkin nousu

pääministeriksi - Ruotsin historian nuorimpana koskaan virkaan astuneena pääministerinä. Palmen edeltäjän Tage Erlanderin astuttua sivuun sosialidemokraattisen puolueen johdosta, oli Palmen tie huipulle avattu.

Palme johto hallitusta ensin 1969 – 1976 ja lyhyen op-positiokauden jälkeen vuosina 1982 – 1986. Palme toteutti laajoja hyvinvointi- ja sosiaalipoliittisia uudistuksia ja loi pohjan ruotsalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle. Palmen saavutukset eivät kuitenkaan rajoittuneet vain Ruotsin rajojen sisälläe - Palme toimi aktiivisesti myös kanainväli-sellä kentällä ja vastusti muun muassa Vietnamin sotaa ja kannatti Palestiinan itsenäisyyttä.

“POLITIK ÄR ATT VILJA”

Palme ei kuitenkaan ollut vain ihailtu henkilö. Hänen vii-meiseksi jäänyt pääministerikautensa oli erittäin vasemmis-tolaisen politiikan aikaa, mikä näkyi oikeiston ja yritysmaa-ilman ärhäkkinä protesteina. Sanotaan, että juuri Palme sai yrittäjät ruotsissa ensimmäistä kertaa barrikadeille. Palmen viimeisiä elinvuosia sävyttänyt Palme-viha huipentui hänen salamurhaansa helmikuussa 1986. Yhä vieläkään ei tiedetä kuka teon takana oli. Sen kuitenkin tiedämme, että tuona helmikuun iltana maailma menetti suurmiehen. “Politik är att vilja” - politiikka on tahdon asia, oli Palmen tunnus-lause. Palmen teot, sanat ja puheet innoittavat yhä uusia sosialidemokraatteja taistelussa paremman huomisen puolesta. LIPPU

Tekstin lähteenä on käytetty Kjell Österbergin teosta Olof Palme sekä Maud Nycanderin ja Kristina Lindströmin doku-menttielokuvaa ‘Palme’. Vuonna 2013 Palmen kuolemasta tulee kuluneeksi 27 vuotta.

LIPPU 2 /2013 27

Mikä teki Olof Palmesta suositun? Entä vihatun? Ja miksi jokaisen tulisi tietää edes jotakin sosialidemokraatista nimeltä Olof Palme?

Ruotsalaiskaksikko Maud Nycanderin ja Kristina Lindströmin dokumenttielokuva ‘Palme’ jäi vä-hälle huomiolle Suomessa ilmestymisvuonnaan 2012. Jonkinasteista hyvitystä epäansaitusta

levikistä tarjosi kuitenkin Yle, joka esitti elokuvan kolmeen osaan pätkittynä. Dokumenttielokuva on varmasti vähään aikaan kattavin kuvaus ruotsin pitkäaikaisen demaripäämi-nisteri Palmen elämästä ja urasta. Laajalla arkistomateri-aalilla ja lukuisilla henkilöhaastatteluilla ryyditetty elokuva valottaa tarkasti Palmen uraa ja sen käännekohtia.

Dokumentti alkaa dramaattisella kuvauksella Palmen murhayöstä 28. helmikuuta 1986. Asianmukaisella kunni-oituksella päämieheen suhtautuva dokumentti ei tämän jälkeen enää palaa murhaan tai jää selvittelemään sen mahdollisia syypäitä. Tämä on ehdottomasti dokumentin kirkkain ansio - yleisölle on jo liiaksikin esitelty teorioita sii-tä, kuka Palmen oikein murhasi. Palmen perinnon tutkintaa on aikaisemmissa vastaavissa dokumenteissa rajoittanut juuri murhan jättämä varjo. Nycanderin ja Lindströmin tuo-tos ei kuitenkaan sorru lainkaan edeltäjiensä virheisiin.

Elokuva lähtee liikkeelle Palmen lapsuudesta, mutta pääasiallinen kuvaus keskittyy Palmen vuosiin pääministe-rinä ensin 1969 – 1976 ja myöhemmin 1982 – 1986. Mukaan mahtuvat niin Palmen uran huippuhetket kuin alamäetkin. Katsoja pääsee seuraamaan tarkasti myös Palmen persoo-nan kehitystä. Usein lähes ihanteellista kuvaa raapaistaan pintaa syvemmältä, kun Palmen kuvataan olleen itsekäs ja jopa narsistinen hahmo. Kiinnostavaa on myös kuulla Palmen korjauttaneen omasta mielestään ainoan puutteen-sa - hampaat - erikseen lääkärillä paremmalta televisiossa näyttääkseen.

Dokumenttielokuvan kiistaton ansio on myös laaja aikalaishaastattelujen määrä. Palmen henkilökohtaisesti tunteneet ystävät, sukulaiset, vihamiehet ja tutut pääse-vät tasapuolisesti ääneen. Ylen esittämässä muutamia minuutteja pidemmässä versiossa katsojalla on mahdolli-suus nähdä itse asiassa enemmän näitä haastatteluja, kuin alkuperäisversiossa.

Elokuva pitää otteessaan loppuun asti. Viimeinen tunti kuvaa hyvin niitä olosuhteita, joissa Palme lopulta murha-tiin. Dokumentti paljastaa Palmea vastaan kohdennetun

vihan laajuuden ja osoittaa niin oikeiston kuin äärivasem-mistonkin värittämät syytökset Palmea kohtaan. Kuvaavaa onkin, että juuri ennen kuolemaansa oikeistolainen Kontra-lehti julkaisi kuvan Palmesta tikkatauluna. Lehden otsikko kehottaa “tekemään tästä maalitaulusta hauskan kesähuvin vaikkapa mökille”. LIPPU

PALME (2012)

Tuotantomaa: RuotsiOhajus: Maud Nycander och Kristina LindströmKesto: 103 minuuttiaPalkinnot: Huomioitiin vuonna 2013 kolmella Guldbagge-palkinnolla; paras dokumentti, paras leikkaus ja paras musiikkiEsitetty Suomessa Ylellä kolmeen osaan jaoteltuna

DOKUMENTTI SUURMIEHESTÄJA HÄNEN AJASTAANTEKSTI: Eemeli Peltonen

“DOKUMENTTIELOKUVAN KIISTATON ANSIO ON MYÖS LAAJA AIKALAISHAASTATTELUJEN

MÄÄRÄ”

28 LIPPU 2 /2013

TERVEISIÄ LÄNSI-SUOMESTA!TEKSTI: Milla Granlund, Länsi-Suomen Demarinuorten puheenjohtaja

Länsi-Suomen Demarinuoret toimii Pirkanmaalla, Keski-Suomessa sekä Pohjanmaalla. Piirillä on yksi työntekijä, jonka työpiste on Tampereella. Varsinaisen järjestösihteerimme ollessa poissa noin kolmen kuukauden ajan, hoitaa hänen tehtäviään sijainen. Toimistomme on pääsääntöisesti avoinna maanantaisin 9-15 ja muulloin vähän miten sattuu.

Piirillemme valittiin vuoden lopussa uusi puheen-johtaja sekä 10 henkinen piirihallitus. Hallituksen jäsenistä löytyy paljon uusia aktiiveja ja varajä-senten kautta saadaan sopivasti liittohallituksen

kuulumiset koko piirille. Vuosi 2013 tuo uudelle hallituksel-le kovasti haasteita, mutta myös mukavaa toimintaa!

Länsi-Suomen piiri on maantieteellisesti laaja, joten

yhteisen toiminnan järjestämisessä ja varainkeruussa on normaalien haasteiden lisäksi vielä omat kompastuskiven-sä. Piirimme on lyhyen historiansa aikana elänyt lähinnä hiljaiseloa, mutta 16.3. teimme historiaa: piirin ensimmäi-nen oma tapahtuma järjestettiin Tampereella! Kevätkoko-ukseen ja saunailtaan osallistui noin 20 henkilöä. Puhu-maan saapui kansanedustaja Saara Karhun avustaja Kimmo Pyrhönen, joka kertoi eduskuntatyöstä omasta näkökul-mastaan. Avustajan työstä kiinnostuneita löytyi ja Kimmo kehottikin ehdottomasti hakemaan mahdollisia avautuvia paikkoja. Illan toinen puhuja oli Eero Vainio, jonka kanssa keskustelua käytiin nuoria puhuttavasta ja erittäin vahvasti tapetilla olevasta opintotuesta.

Länsi-Suomen Demarinuoret tulevat vuoden aikana järjestämään muutaman isomman (piirimme historian mittakaavassa) tapahtuman, joista yksi on kesätapahtu-ma Vaasassa ja toinen syyskauden avajaisristeily Turusta Tukholmaan. Kesätapahtuman päivämäärä on 8.6., jonka voikin jo jokainen toveri merkitä kalenteriinsa. Luvassa on rentoa yhdessäoloa olympialaisten sekä saksalaisen mölkyn parissa.

Nettisivumme on myös uudistettu tämän vuoden alussa ja piirin oma Facebook-sivu otettu käyttöön. Käykäähän kaikki tykkäämässä! Sisältöä nettisivuille kaivataan, joten jos koet kirjallisten lahjojesi kaipaavan tietä julkisuuteen, laita ihmeessä viestiä! Mukavaa alkavaa kevättä kaikille tovereille! Yhteisissä tapahtumissa nähdään! LIPPU

ALUEIDEN ÄÄNI

OUT:

Arvokkaat käsilaukut

Siistin habituksen ylläpitäminen on positiivinen asia, eikä tämä automaattisesti edes kustanna paljoakaan, ellei nyt sitten anneta brändiuskovaisten määritellä tyylitajua täysin. Olen antanut kertoa itselleni, että monelle neitokaiselle kä-silaukulla on merkittävä vaikutus imagoon ja ymmärtääk-seni laukun ulkoisen ilmeen lisäksi myös merkillä on väliä, riippumatta siitä että mahdollisesti suuri osa brändiarvosta on puhdasta H2O:ta. Brändien arvostusta syö silmissäni se, kun veikkaan että monen laatumerkin tuloksen takana on alihankintaketjun ulkoistaminen Oy Hikipaja Ab:seen, erona vain se, että verrattuna massatuotteeseen, raaka-aineet ovat laadukkaampia ja aikaa yhden laukun tekemiseen on hiukan enemmän.

Kotimaan matkustelun kustannukset

Nostalgisella 70-luvulla bensa ei maksanut juuri mitään, ihmiset kävivät tanssilavoilla ja liftausta käytettiin yleisesti liikkumismuotona. Ajat ovat osaltaan huonontuneet tästä, vaikka toisaaltaan on ihan hyvä, että käytetään muitakin liikkumisvälineitä kuin peltilehmää paikasta toiseen pää-semiseksi, ihmiset pyörivät harmillisen paljon vain omilla nurkillaan ja uskallan väittää että matkustamisen kalleus on syynä tähän. Kotimaan matkailu antaa monikulttuurisuus-kokemuksia valtion rajojen sisäpuolella, Suomi kun ei ole mikään yhtenäiskulttuurin tyyssija, vaan eri paikoissa meno ja meininki poikkeaa paljonkin.

Tursottavat taskuliinat

Taskuliina on itsessään hieno pukeutumisjuttu, mutta sen asettelussa on hyvä harjoittaa harkintaa. Liian suuren taskuliinan hankkiminen on pariutumisen kannalta epic fail ja jos kookkaan taskuliinan asettelee tursuamaan taskusta ulos kuin pakastimessa räjähtäneen kolatölkin, kyseessä on jopa fatal error. Taskuliinojen suhteen päivän sana on konservatiivinen ja tämä pätee nyt ja aina. Lisäksi itse en menisi harrastamaan kyseisten asusteiden kohdalla myös-kään räikeitä värejä enkä hillittömiä kuvioita.

LIPPU 2 /2013 29

IN:

Kohtuullisen kenkämäärän omistaminen

Olen jo aikaa sitten pannut merkille, että erityisesti joilla-kuilla naisihmisillä on tapana omistaa kenkiä jopa siihen pisteeseen asti, että toimintaa voisi kutsua jonkinasteiseksi hamstraamiseksi. Kenkien ylenpalttisessa omistamisessa ei ole sinällään paljoakaan järkeä, niiden jälleenmyyn-tiarvo on huono, kengät vievät kohtuullisen paljon tilaa ja säilötyt kemgät menettävät käyttöarvonsa suhteellisen äkkiä trendien muuttuessa. Suuri kenkämäärä ei edesauta selviytymistä, sillä kengille tuskin tulee koskaan saman-laista arvoa kuon esimerkiksi tupakoille vankilassa. Näiden perustelujen valossa kenkiä on hyvä olla sopivasti, miehillä alle 10 paria ja naisten lukumäärästä ei mitään käsitystä, kuitenkaan ei niin, että jalkineita tursoaa joka kaapista.

Lyhyempilahkeiset alushousut

Kun viimeksi suosittelin pitkiin seslonkeihin pukeutumis-ta, nyt julistan kauden virallisesti ohi, ainakin arkipäivien osalta, paitsi jos joutuu olemaan ulkosalla töiden puolesta. Jäätävä kylmyys ei ole peruste lämpimästi pukeutumiselle, jos samanaikaisesti aurinko paistaa kirkkaalta talvaalta. Lisäksi kevään tulo on osaltaan mielentilakysymys ja on mahdotonta orientoitua luonnon heräämiselle, jos jalan ympärillä puristaa Harald-kuvioiset hirvitykset.

Hämmentävät yhteiskunnalliset- ja järjestötittelit

Järjestömaailmassa kahlatessa löytää itsensä välillä mitä ihmeellisimmistä puljuista ja saa ansioluetteloon hyvinkin hämmentäviä merkintöjä. Järjestötehtävistä kerätyt meriitit ja tittelit ovat kuin sulkia riikinkukon pyrstössä ja eniten vaihtelevampia osumia saanut on voittaja. Tämä on merkit-tävä huomio, sillä joillakin ihmisillä on virheellinen käsitys siitä, että elämän tarkoitus on kerätä maksimaalinen määrä mammonaa, joka sitten yritetään siirtää jälkipolville niin että verottaja ei saa ansaitsemaansa siivua välistä. Kää-rinliinoissa ei kuitenkaan ole taskuja ja toisin kuin varak-kuuden kanssa, tittelit hyödyttävät ihmistä myös ajasta ikuisuuteen siirtymisen jälkeen.

TOIMISTOJYYRÄN TYYLITUOMIOISTUINTässä artikkelissa julkaistavat mielipiteet ja näkemykset eivät edusta liiton tahi minkään muun osapuolen

näkemyksiä, vaan ovat anonyyminä pysyttelevän kirjoittajan omia käsityksiä maailmanmenosta.

30 LIPPU 2 /2013

HALLITUSTA RAVISTELEMAANTEKSTI: Veli-Matti Partanen ja Maria Ohisalo ovat Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNOn puheenjohtajat. ViNOlla on kaksi tasa-

arvoista puheenjohtajaa.

Viime aikoina on ollut silmiinpistävää panna merkille, kuinka demarit köröttelevät kaksilla rattailla, yhdessä jos toisessakin asiassa. Puhutaan kauniita ympäristönsuojelun ja sosiaalisen vastuun tärkeydestä, mutta ajetaan kuitenkin erityisesti suomalaisten ja tiettyjen teollisuudenalojen etuja unohtaen muiden maiden kansalaisten sekä ympäristön hyvinvointi.

Tuorein esimerkki on puheenjohtaja Jutta Urpilaisen lau-sunto puoluevaltuuston kokouksessa 9. maaliskuuta, jossa hän totesi, että rajut julkisen talouden lisäleikkaukset ovat leikanneet yleistä talouskasvua ja “himoleikkaajat ovat ryö-mineet takaisin koloihinsa”.

On sinänsä totta, että euro-kriisin suhteen tiukan talousku-rin kannattajat, kuten kansainvä-linen valuuttara-hasto IMF, ovat pehmentäneet linjauksiaan viime aikoina. Urpilaisen itsen-sä olisi kuitenkin syytä ryömiä samaan koloon, sillä Suomi - ja valtiova-rainministeri etunenässä - on johdonmukaisesti ajanut kriisimaihin tiukkaa talouskuria ja painottanut säästötoimien välttämättömyyttä kerta toisen-sa jälkeen. Urpilainen on jopa eduskunnassa ylpeillyt, että ei ole liioiteltua sanoa, että hänet tunnetaan Euroopassa Täti Tiukkana. Onko hän siten oikea henkilö kritisoimaan tiukkaa leikkauspolitiikkaa?

Toisenlainen, solidaarisempi, ratkaisu eurokriisiin olisi

ollut jo aiemmin vähentää lyhyen tähtäimen säästötoimia kriisimaissa ja keskittyä rakenteellisiin uudistuksiin, joilla maiden kilpailukykyä saadaan parannettua. SDP halusi kuitenkin viime eduskuntavaalien aikaan peesailla perus-suomalaisia: puolue luopui eurooppalaisesta solidaarisuu-desta ja keskittyi vaatimaan vakuuksia lainatakauksille ja esiintymään tiukkana suomalaisten rahojen puolustajana. Osittain tämän politiikan seurauksena Espanjan ja Kreikan nuorisotyöttömyys on nyt yli 50 prosenttia ja fasismi nos-taa rumaa päätään kriisimaissa. Kaiken lisäksi euroalueella ei vieläkään ole juuri talouskasvua näkyvissä.

Toinen esimerkki räikeästä kahden eri linjan samanai-kaisesta ajamisesta on suhtautuminen ympäristöpolitiik-kaan. SDP hyväksyi vuoden 2010 puoluekokouksessaan tulevaisuusohjelman, jossa todetaan, että ilmastonmuutos ja ympäristön saastuminen ovat aikamme suurimpia uhkia. Ohjelma linjaa myös hienosti, että ihmisen on mukautetta-va oma toimintansa luonnon kantokykyyn. Tämän vuoden tammikuussa SDP kuitenkin hyväksyi uuden teollisuuspo-liittisen ohjelmansa, joka tiivistetysti näkee kunnianhimoi-sen ympäristöpolitiikan ensisijaisesti uhkana suomalaiselle perusteollisuudelle. Ohjelmassa vaaditaan lisää kansallista

siirtymäaikaa rikki-direktiivin suhteen ja energiatehokkuu-den osalta kansalli-sen liikkumavaran hyödyntämistä. Päästökaupan suh-teen ohjelmassa vaaditaan, että Suomen on vastus-tettava päästökau-pan tiukentamista tilanteessa, jossa päästökaupan oh-jaavuus on hyvin heikkoa ja pääs-töjen alentaminen edullista.

Uskomme, että te demarinuoret olette näiden tapa-

usten osalta oikealla, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävällä puolella. Puolueenne osalta ei kuitenkaan voi aina sanoa samaa. Haluammekin toivottaa teille menestystä työssänne kääntää puolueenne kurssi kohti globaalisti kestävämpää politiikkaa. LIPPU

VASTALAUSE

www.turva.fi

Koti- vakuutuksen

nettiostajan etu

-20 %ensimmäisestä vakuutuskaudesta

Osta vakuutukset helposti netistä!

24 h

(turvaamo) VAKUUTUSKAUPPA

95x85_Demarinuoret_Lippulehti_Turvaamo_032013.indd 1 3/5/2013 10:44:31 AM

25.-26.5.2013

D-TOUR - SEMINAARISNK:N LIITTOKOKOUKSESTA 40 -VUOTTAKANSAN VALTAA JA AATTEEN HEHKUA

Toukokuun D-TOUR kokoaa yhteen demarinuoria ja näke-myksiä neljältä vuosikymmeneltä 1973-2013. Seminaarissa pääsee tutustumaan Demarinuorten historiaan ja katso-maan tulevaisuuteen. Millainen on nuorisoliiton rooli? Mistä olemme tulleet ja mihin olemme menossa?

Tule mukaan oppimaan, haastamaan ja tutustumaan Dema-rinuorten toimijoihin eri vuosikymmeniltä! Ilmoittautumi-nen alkaa maaliskuussa.

Lisätietoja tapahtumasta Demarinuorten nettisivuilta: http://www.demarinuoret.fi.

LIITON TOIMISTON YHTEYSTIEDOT:

Saariniemenkatu 6 00530 Helsinki Fax: (09) 712 752/demarinuoret

PUHEENJOHTAJA Joona Räsänen 050 547 5590 joona.rasanen@demarinuoret.fi

PÄÄSIHTEERI Miikka Lönnqvist 050 542 0160 miikka.lonnqvist@demarinuoret.fi

TALOUSPÄÄLLIKKÖ Mikko Suomalainen 050 410 9935 mikko.suomalainen@demarinuoret.fi

POLIITTINEN SIHTEERI Elisa Selinummi 0400 671 203 elisa.selinummi@demarinuoret.fi

TIEDOTTAJA Sara Salomaa 044 550 5450 sara.salomaa@demarinuoret.fi

PIIRIEN YHTEYSTIEDOT:

HELSINKI Toimisto: Kaarlenkatu 3-5, 00530 Helsinki, (09) 763 990, helsinki@demarinuoret.fi Toiminnanjohtaja: Tiina Vesa 0503749185, tiina.vesa@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Lauri Väänänen, 040 701 2339, lauri.vaananen@helsinki.fi

UUSIMAA (UUDENMAAN JA HÄMEEN VAALIPIIRIT): Toimisto: Asematie 11 B, 01300 Vantaa Järjestösihteeri: Taina Viikari, 044 523 4937, taina.viikari@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Juha Häkkinen, 040 772 4636, juha.hakkinen@helsinki.fi

LOUNAIS-SUOMI (SATAKUNNAN JA VARSINAIS- SUOMEN VAALIPIIRIT) Toimisto: Eerikinkatu 30, 20100 Turku, (02) 414 5200 Järjestösihteeri: Nelli Baran, 045 121 3284, nellibaran@gmail.com Puheenjohtaja: Petra Peltonen, 050 371 3920, petrapelt@gmail.com

LÄNSI-SUOMI (KESKI-SUOMEN, PIRKANMAAN JA VAASAN VAALIPIIRIT) Toimisto: Hämeenpuisto 28, 33100 Tampere, Järjestösihteeri: Sanna Heinonen 040 679 2270, sanna.heinonen@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Milla Granlund granlund.milla@gmail.com

KYMI Puheenjohtaja: Timo Väisänen, 050 376 7895, timbe.vaisanen@gmail.com

ITÄ-SUOMI (POHJOIS-KARJALAN, ETELÄ-SAVON JA POHJOIS-SAVON VAALIPIIRIT) Toimisto: Kauppakatu 32, 80100 Joensuu, Järjestösihteeri: Anniina Ihamäki, 040 484 6774, anniina.ihamaki@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Eveliina Reponen, eve.reponen@gmail.com

POHJOIS-SUOMI (OULUN JA LAPIN VAALIPIIRIT) Toimisto: Pakkahuoneenkatu 28, 4 krs. 90100 Oulu, piiri-hallitus@osdn.fi Järjestösihteeri: Kauko Keskisärkkä, 040 484 6773, kauko.keskisarkka@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Linda Venetkoski, 044 571 4177, linda.venetkoski@gmail.com

FSUD (SVENSKSPRÅKIG DISTRIKT) Ordförande Jacob Storbjörk, 050 407 4233, jacob_331(a)@hotmail.com

Kaikki yhteystiedot löytyvät myös osoitteesta www.demarinuoret.fi. Tutustu myös piirien ja liiton facebook-sivuihin ja ryhmiin!

JAOSTOJEN JA TYÖRYHMIEN YHTEYSTIEDOT:

Liittohallitus päättää jaostojen ja työryhmien perustamisesta liittokokouskaudelle. Mikäli sinulla on idea työryhmästä tai jaostosta, voit esittää ne pääsihteerille sähköpostitse paasihteeri@demarinuoret.fi. Ideat viedään eteenpäin liittohallitukselle.

KV-TYÖRYHMÄ Työryhmä koordinoi Demarinuorten toimintaa ja politiikkaa kansainvälisissä kattojärjestöissä. Ryhmän puheenjohtajana toimii Ossi Ollikainen (ossi-pekka.ollikainen@cimo.fi) ja häneen voi olla yhteydessä kansainvälisissä asioissa. Työryhmän sihteerinä toimii poliittinen sihteeri Elisa Selinummi (elisa.selinummi@demarinuoret.fi).

Työryhmän jäsenet valitaan liittokokouskaudeksi. Jäseniä ovat: Tino Aalto, Nina Castén, Hanna Hylkilä, John Kaye, Serveh Khalili, Jussi Kukkola, Roby Mountrakis ja Jannina Viljakainen.

33

5 TOUKOKUU 10.-12.5. Tulevaisuuden tekijät 2 9.-12.5. Workers Youth Festival Saksassa

25-26.5 D-TOUR: SNK:n Turun Liittokokouksesta 40 vuotta - Kansan valtaa ja aatteen hehkua

7 HEINÄKUU

14.-24.7 YES Summercamp 2013 Turkissa

26.-28.7. DAY-tapahtuma

9 SYYSKUU

Liityn jäseneksi demarinuoriin

En vielä liity, mutta haluan lisätietoa demarinuorista

Liityn jäseneksi demariopiskelijoihin

En vielä liity, mutta haluan lisätietoa demariopiskelijoista

Osoitteenmuutos (täytä myös kohta vanha osoite)

Nimi

Osoite

Postinumero ja -toimipaikka

Puhelinnumero

Syntymäaika

Sähköpostiosoite

(Vanha osoite)

(Vanha postinumero ja -toimipaikka)

SOSIALIDEMOKRAATTISET NUORET RY

TUNNUS 5005170

00003 VASTAUSLÄHETYS

demarinuoret maksaa

postimaksun

TULEVAT TAPAHTUMAT

7.9 SDP:n ja sen lähiyhteisöjen yhteistapahtuma Tampe-reella

10 LOKAKUU

11.-13.10. Tulevaisuuden Tekijät 3

11 MARRASKUU

16.-17.11. D-TOUR -seminaari

12 JOULUKUU

5.12. Glögit

Tykkääthän jo meistä Facebookissa?

Demarinuoret - Sosialidemokraattiset Nuoret ry

KaiKKi lähtee Kotoa

Nuor isoasuntol i i t to ry on va ltakunnal l inen nuorten asumiseen ja e l inolojen kehittämi -seen kesk i ttyvä jär jestö . Tar joamme vuok-ra-asuntoja ja asumisen t ietoa 18–29-vuo-t i a i l l e t yö u ra a n s a a l o i t t e l ev i l l e n u o r i l l e .

www.nal.fi www.asumisenabc.fi www.facebook.com/Nuorisoasuntoliitto

Entä sitten?

Tilaa Nuorten asunto- opas 2012–2013:

info@nal.fi

www.demarinuoret.fi