EHDOTUKSIA AKUUTTIIN MAAHANMUUTTOTILANTEESEEN S. 6 HAASTATTELUSSA LIISAJAAKONSAARI S. 8 ”FEMINISMI ON SOSIALIDEMOKRAATTINEN ARVO” S. 10 VUODEN AKTIIVI S. 14OLOF PALME S. 16 VAIKUTTAMISEN AMMATTILAINEN S. 18 PUHEENJOHTAJAN TILINPÄÄTÖS S. 22

SOSIALIDEMOKRAATTISET NUORET 1/2016

LIPPU

2 LIPPU 1 / 2016

Esimerkiksi Perussuomalaisten nuorten kampanjasta pitää älähtää kahdestakin syystä.

Hiljaisuus on hyväksymisen merkki, vaikka sitä ei sellai-seksi olisi tarkoitettu. Kampanjan tarjoilema ajatusmaailma satuttaa niitä nuoria, jotka eivät tunnista itseään valmiiksi määritellyistä sukupuolirooleista. En ole antamassa tälle hyväksyntääni.

Perussuomalaisten nuorten mustavalkoinen Suomi-Fil-mi-fantasia ei itsessään johda mihinkään, mutta jos sitä ei kyseenalaisteta, on areena vapaana samanlaisille tai vielä hullummille avauksille jatkossakin. Niitä voi jonain päivänä esittää joku, jolla oikeasti on valtaa - ja silloin vaikenemisel-la voi olla konkreettisia seurauksia.

Tolkun ihmisiä enemmän meidän pitäisi arvostaa ihmisiä, joissa tolkku yhdistyy rohkeuteen. Rohkeuden ei tarvitse olla poikkeuksellista. Sekin riittää, että ei omassa lähipiirissään katso sormien läpi asioita, jotka tolkun ihmi-nen ymmärtää vääriksi.

Sattumalta tähän Lipun numeroon valikoitui monta juttua ihmisistä, joita voi hyvällä syyllä kutsua inspiroiviksi. Se on hyvä, sillä innoittajia tarvitaan, jotta jokainen meistä voisi olla vähän rohkeampi.

Alkuvuonna Suomessa keksittiin uusi käsite: tol-kun ihminen. Tolkun ihminen on sellainen, joka ei katso hyvällä rikollisuutta, rasismia ja huonoa käytöstä. Tolkun ihminen ei vouhota, ei heittele

polttopulloja eikä puhu rumasti kenellekään. Tolkun ihmi-nen ei pidä itsestään meteliä, hän elää ja antaa toisten elää.

Tolkullisen ihmisyyden autuutta on kehunut jopa ta-savallan presidentti. Minustakin on mukavaa, että käyt-täydytään säällisesti ja kunnioitetaan toisia - ja nämähän sisältyvät selvästi tolkun ihmisen määritelmään.

Suurin osa suomalaisista on varmasti varsin tolkullisia. He muodostavat niin sanotun hiljaisen enemmistön. Tolkun ihmisten suurin synti on se, että he ovat niin hiljaa.

Lapsille opetetaan, että kiusaamiseen ovat kiusaajan lisäksi vähintäänkin osasyyllisiä ne, jotka vain katsovat sivusta eivätkä edes yritä puuttua. Mutta kun aikuiset ”an-tavat ääripäiden keskustella keskenään”, he ovatkin vain tolkullisia.

Perussuomalaiset nuoret lanseerasi helmikuun lopulla #tyttö_poika-kampanjan, jonka sanoma oli suunnilleen se, että tytöt ovat tyttöjä, pojat poikia ja sillä hyvä. Käden-lämpöistä provosointia, jonka ensin ajattelin tolkullisena ihmisenä sivuuttaa pelkällä olankohautuksella.

Mauno Koivisto totesi aikoinaan, että ei pidä provosoitua vaikka provosoidaan. Hyvä neuvo, monessa tilanteessa on terveellistä laskea ensin kymmeneen ja sanoa sanottavan-sa vasta sitten. Mutta Koiviston hajatelmaa ei pidä käyttää tekosyynä tolkuttomuuksista vaikenemiselle.

TARVITAAN VAIN ROHKEITA IHMISIÄ

JULKAISIJA Sosialidemokraattiset Nuoret ry www.demarinuoret.fi

PÄÄTOIMITTAJA Essi Virtanen essi.sk.virtanen@gmail.com

TOIMITUSSIHTEERI Iida Vallin iida.vallin@demarinuoret.fi

GRAAFINEN SUUNNITTELIJA Olli Urpela / Pintaliitodesign

KIRJOITTAJAT Anette Karlsson, Eero Kivinen, Jani Kokko, Liisa Komminaho, Ilmari Nurminen, Mikkel Näkkäläjärvi, Jenni Pellinen, Anita Patanen, Eemeli Peltonen, Joona Räsänen, Mikko Suomalainen ja Essi Virtanen.

PAINOPAIKKA Kirjapaino Uusimaa, Porvoo

PAPERI kansi G-print 150g, sisäsivut G-print 90g

2/2016 ILMESTYY 20.5.2016 Ilmoitusvaraukset ja -hinnat Iida Vallin, iida.vallin@demarinuoret.fi

ESSI VIRTANEN

päätoimittaja

PÄÄKIRJOITUS

LIPPU

4041 0763 Painotuote

LIPPU 1 / 2016 3

”TRUMP KIELTÄYTYI TUOMITSEMASTA KU KLUX KLANIA”

Helsingin Sanomat otsikoi 28. helmikuuta Yhdysvaltain presidentiksi mielivän Donald Trumpin kiemurrelleen uutiskanava CNN:n haastattelusta, jossa Trumpilta kysyt-tiin sanoutuuko tämä irti rotuvihamielisyyksiä lietsovan järjestön tuesta presidenttikampanjalleen. Trump pyysi saada tutustua järjestöön ennen sen tuomitsemista, jotta ei vahingossa tulisi tehneeksi epäreilua arvioita. Tutkitaan ennen kuin hutkitaan -asenne onkin uutta Trumpille, joka kampanjansa aikana on ehtinyt muun muassa leimata meksikolaiset seksuaalirikollisiksi ja vaatia islaminuskoisten maahantulon estämistä.

”KUNTAVAALEJA EI OLLA SIIRTÄMÄSSÄ MINNEKÄÄN”

Yle otsikoi 3. maaliskuuta kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläisen ilmoittaneen eduskunnan kyselytunnilla, että kultavaalit pidetään vuoden 2017 huhtikuussa. Aiemmin vaaleja oli kaavailtu siirrettäväksi samaisen vuoden syksylle niin, että samassa yhteydessä pidettäisiin myös ensim-mäiset maakuntavaalit. Mutta, koska maakuntahallinto on vielä levällään kuin Jokisen eväät, kuntavaalit hilataankin takaisin vanhalle paikalleen. Lippu kuitenkin kehottaa yllä-pitämään alituista vaalivalmiutta, sillä nykyisen hallituksen nopealiikkeisyyden tuntien ei olisi lainkaan erikoista, että tämäkin vielä jotenkin vatuloidaan.

”VINKUNAT POIS”

Puolustusministeri Jussi Niinistöltä tiedusteltiin 3. maalis-kuuta Ylen Marjan vallassa -ohjelmassa, että eikö tämä pidä tasa-arvo-ongelmana sitä, että vain miehet joutuvat armei-jaan. Niinistön vastaus kaikessa komeudessaan: ”Miehet ovat etuoikeutettuja. Olkaa ylpeitä siitä, että saatte suorit-taa vapaassa isänmaassa varusmiespalveluksen. Vinkunat pois.” Lippu kiittelee ministeri Niinistöä siitä, tämä tuottaa väsymättömästi uutta meemimateriaalia Suomen kansalle.

OTSIKOISSA

”EN TODELLAKAAN SANONUT NOIN”

Verkkouutiset otsikoi 3. helmikuuta tasavallan presidentin tuohtuneen, koska hänen valtiopäivien avajaisissa pitä-määnsä puhetta oli tulkittu väärin. Puheessaan tasavallan presidentti vähän niin kuin sanoi, että Suomi ei pysty noudattamaan kansainvälisiä sopimuksia, mutta ei sitten kuitenkaan sanonut, mikä vaivutti kansankunnan hetkeksi syvään hämmennyksen tilaan.

”KOEN OLEVANI KEKKONEN”

Maaseudun Tulevaisuus otsikoi 5. helmikuuta uutta puo-luetta perustavan ikiliikkuja Paavo Väyrysen vertaavan itseänsä Kekkoseen, sillä kuten esikuvansa UKK, hänkin on ”valmis pitämään suuntansa ja etenemään sateessa ja myrskyssä”. Itse itsensä vertaamista johonkin historian merkkihenkilöön voisi pitää hieman turhamaisena, mutta Lippu muistuttaa Väyrysen aiemmin tituleeranneen itseään muun muassa Jumalan valituksi ja kuninkaaksi. Kukas se kissan hännän nostaisi, jos ei kissa itse.

”SDP:N KAPINATRIO RÖKITTI ANTTI RINTEEN IDEAT”

Iltalehti otsikoi 10. helmikuuta miten ryhmä SDP:n kan-sanedustajia julkaisi Timo Harakan johdolla ”muutosmani-festin” Helsingissä pidetyssä ”kapinaseminaarissa”. Harmi vaan, että kaikilta muilta paitsi Iltalehden toimittajalta vaikuttaa menneen tyystin ohi kyseisen tilaisuuden vallan-kumouksellinen luonne. Demaripiireissä kansanedustajien mietteet tulevaisuuden sosialidemokratiasta otettiin vas-taan tervetulleina keskustelunavauksina, joita kehui myös puheenjohtaja Antti Rinne.

”VÄYRYSEN KANSALAISPUOLUEELLA KOVA KANNATUS”

Toisin kuin Kansalaispuolueen nimi antaa olettaa, puolueen jäseniksi kelpaavat vain kansanedustajat ja europarlamen-taarikot. Puolueella on kuitenkin kansan - tai ainakin Maa-seudun Tulevaisuuden lukijoiden -parissa kova kannatus. Peräti 29 prosenttia lehden verkkokyselyyn vastanneista piti Kansalaispuoluetta tervetulleena lisänä Suomen puoluekentälle. Tosin vielä murskaavamman 45 prosentin kannatuksen keräsi vastausvaihtoehto ”humpuukkia, lähtisi jo eläkkeelle”. MT otsikoi kyselyn tulokset 18. helmikuuta.

LIPPU 1 / 2016 5

Demarinuoret julkaisi tammikuussa omat ehdotuksensa pakolaiskriisin ratkaisemiseksi. Ratkaisujen on oltava pragmaattisia, mutta myös sydämen on oltava paikallaan.

Lähi-idän pakolaiskriisistä on muodostunut kiistatta lähihistorian suurin humanitäärinen kriisi. Tuhan-net ihmiset ovat joutuneet pakenemaan sotaa ja köyhyyttä kriisialueiksi muuttuneilta kotiseuduil-

taan. Inhimillisen hädän määrä on laajuudessaan lähes käsittämätön.

Maailmassa on tällä hetkellä yli 60 miljoonaa pakolaista. Suurimman osan maailman pakolaisista vastaanottavat ne maat, joita itseäänkin vaivaavat köyhyys ja konfliktit. Vain harva pakenemaan joutuneista päätyy Eurooppaan. Siitä huolimatta on täysin totta, että pakolaismäärät myös Eurooppaan ovat kasvaneet korkeimmalle tasolle sitten toisen maailmansodan.

YK:n pakolaissopimuksen allekirjoittaneet 145 jäsenval-tiota ovat sitoutuneet kantamaan vastuuta pakolaiskriisistä. Nyt näin ei kuitenkaan tapahdu. Kansainvälinen yhteisö on sulkemassa silmänsä kriisiltä, jonka ratkaisu on löydettä-vissä vain tiivistämällä yhteistyötä. Raja-aidoilla ei tätä kriisiä ratkaista.

Maltillinen keskustelu pakolaiskriisistä on käynyt Suomessa vaikeaksi. Ääripäät hallitsevat keskustelua, jota värittävät vihapuhe ja ylilyönnit. Kestävien ratkaisu-jen etsiminen ja niistä puhuminen on jäämässä harvojen vastuulle.

Tilanteesta huolestuneena Demarinuo-ret päätti tammikuussa kantaa oman kortensa kekoon keskustelussa pako-laiskriisin ratkaisemisesta. Olemme halunneet nostaa keskusteluun omia ehdotuksia maahanmuuttopolitiikan kehittämisestä ja akuutin tilanteen helpottamisesta. Lopputuloksena syntyi Demarinuorten julkaisu Kohti hallitumpaa maahanmuut-topolitiikkaa – Demarinuorten ehdotuksia akuuttiin maahan-muuttotilanteeseen, jossa esitte-lemme kymmenen uutta avausta julkiseen keskusteluun.

Demarinuoret lähtee omissa avauksissaan siitä, että pakolais-kriisi on ratkaistava ensisijaisesti kansainvälisellä tasolla. Tarvitsemme EU:n yhteisen maahanmuuttopoli-tiikan, jonka osana kotouttamisen käytänteet yhdenmukaistetaan, ulkorajojen valvontaa tehostetaan ja unionin sisäiset siirrot otetaan käyttöön. Pakolaiskriisiä ei voida ratkaista niin, että kukin unionin jäsenvaltioista ryhtyy omin päin ratkomaan tilannetta ilman laajempaa näke-

KOHTI REILUA JA HALLITTUA MAAHANMUUTTOPOLITIIKKAATEKSTI: Joona Räsänen KUVA: Olli Urpela

mystä. Lisäksi on tärkeää, että kriisialueille kohdistettua avun määrää kasvatetaan nykyisestä.

Omissa avauksissamme tunnustamme tarpeen päivittää myös kansallista maahanmuuttopolitiikkaa. Suomen kan-salliset vastaanottamisen ja kotouttamisen käytänteet ovat peruja ajoilta, jolloin Suomeen saapui vain muutamia sa-toja turvapaikanhakijoita vuodessa. Kotimaiset käytänteet on saatava vastaamaan nykyistä paremmin niitä haasteita, joita muuttunut tilanne meille asettaa.

Demarinuoret on esittänyt tukea kunnille, jotka sitou-tuvat jo etukäteen antamaan kuntapaikan turvapaikan saaneille. Samalla kotouttamista tulee kehittää erityisesti kielikoulutuksen ja työllistävän toiminnan ehdoilla. Parhai-ten pakolainen kotoutuu ja pääsee osaksi yhteiskuntaa kun hän oppii kielen ja saa töitä. Siihen myös kotouttamisen on siksi tärkeää pyrkiä.

Kieltä ja kulttuuria oppii parhaiten ystävien ja harrastus-ten kautta. Sosiaalisen pääoman vahvistaminen ja järjes-töjen tuominen mukaan kotouttamiseen on siksi erityisen tärkeää. Mielekkään tekemisen takaaminen vastaanotto-keskuksissa pitää jokaisen toimeliaana hyvällä tavalla, mikä tukee myös kotoutumista.

On tärkeää, että maahanmuuttajien työllistäminen tehdään niin, ettei suomalaisten ja ulkomaalaistaus-

taisten välille pääse syntymään kaksia työmarkki-noita. Kaikkien on pelattava samoilla säännöillä. On myös kantasuomalaisen etu, ettei maahan-muuttajien työehtoja tai palkkoja poljeta. Siksi vaadimme ammattiliitoille kanneoikeutta ja alipalkkauksen kriminalisointia. Näistä uudis-tuksista hyötyisi välittömästi myös suomalainen työntekijä.

Julkaistessamme omia avauksia pako-laiskriisiin halusimme myös tun-

nustaa, ettei kriisiin ole helppoja ratkaisuja. Pakolaiskriisi on glo-baalina ja paikallisena ongelmana epäilemättä äärimmäisen moni-mutkainen. Demarinuoret haluaa korostaa, että vaikka ratkaisujen on oltava pragmaattisia, on sydämen oltava paikoillaan. Hä-dänalaisia autetaan ja rikoksiin tai väärinkäytöksiin syyllisty-neitä rangaistaan asianmukai-sella tavalla.

Uskon ainakin itse siihen, että pakolaiskriisistä kyl-lä selvitään. Nyt tarvitaan sitä malttia, jota presidentti Mauno Koivistokin aikoinaan peräänkuulutti poliittisilta

päättäjiltä. Kun kaikki elävät ihmisiksi, ei meillä ole mitään

pelättävää. LIPPU

Demarinuorten kymmenen maa-hanmuuttopolittista avausta luettavissa seuraavalla aukeamalla.

PUHEENJOHTAJALTA

6 LIPPU 1 / 2016

KOHTI HALLITUMPAA MAAHANMUUTTOPOLITIIKKAA – DEMARINUORTEN EHDOTUKSIA AKUUTTIIN MAAHANMUUTTOTILANTEESEEN

1) EU TARVITSEE YHTEISEN MAAHANMUUTTOPOLITIIKAN

Pakolaiskriisiä ei voida ratkaista vain kansallisval-tioiden omin toimin. Siksi tarvitaan koko EU:n laajuista, yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa, jossa jokainen maa kantaa oman vastuunsa.

Vapaan liikkuvuuden turvaamiseksi sisärajoilla on ulkora-jojen valvonnan oltava kunnossa. Tässä voidaan hyödyntää EU:n yhteistä rajavalvontaa. Osana yhteistä maahanmuut-topolitiikkaa on pyrittävä siihen, että turvapaikkatutkinta tehdään aina siinä valtiossa, johon turvapaikanhakija rekisteröidään ensimmäisenä. Näin perusteet turvapaikan myöntämiselle voidaan selvittää mahdollisimman aikai-sin, yhteisten pelisääntöjen pohjalta. EU:n on ohjattava näille alueille riittävät resurssit, jotta turvapaikkatutkinta saadaan myös aidosti toteutettua. Vastavuoroisesti näiltä alueilta myönteisen turvapaikkapäätöksen saaneita täytyy siirtää sitovalla menettelyllä muihin jäsenvaltioihin, jolloin saamme vastuun jaettua tasaisesti. Näin myös kielteisten turvapaikkapäätösten saaneiden palauttaminen voidaan koordinoida paremmin. Yhtenäisempi politiikka antaa myös mahdollisuuden pohtia laillisten maahantuloreit-tien lisäämistä Eurooppaan ja maiden pakolaiskiintiöiden nostamista. Näin vältettäisiin tehokkaasti hengenvaarallisia veneretkiä Välimerellä ja hillittäisiin ihmissalakuljetusta.

2) PAKOLAISLEIRIEN OLOSUHTEITA ON KEHITETTÄVÄ LISÄ-RESURSOINNILLA

Tuhannet ihmiset ovat paenneet Lähi-idän kriisialueilta lähialueiden pakolaisleireille. Olosuhteet pakolaisleireillä ovat kestämättömät, eikä esimerkiksi perusterveydenhuol-toa ole läheskään aina kaikkien sitä tarvitsevien saatavilla. Myös ruokahuollossa on ongelmia eikä lapsille ole tarjolla koulutusmahdollisuuksia. Koska oleskelu pakolaisleireillä voi kestää jopa vuosia, on kehitysyhteistyötä sekä kansain-välisten organisaatioiden tukea lisättävä pakolaisleirien olosuhteiden parantamiseksi. Osana tätä myös Suomen on peruttava kehitysavun leikkaukset. Näin toimien kenellä-kään ei olisi ainakaan pakolaisleirien olosuhteiden takia pakko lähteä vaaralliselle matkalle Eurooppaan.

3) KOTOUTTAMISMENOJEN HUOMIOIMATTA JÄTTÄMINEN EU:N ALIJÄÄMÄMENETTELYSSÄ

Tärkein kysymys Suomelle ja koko Euroopalle on se, mi-ten onnistumme turvapaikan saaneiden kotouttamisessa. Maahanmuuton kustannukset ovat alkuvaiheessa hyötyjä suuremmat, mutta hyödyt tulevat pitkällä aikavälillä työpa-noksen kasvaessa ja sen myötä työllisyysasteen noustessa. Kansalliset kotouttamismenot on jätettävä huomioimatta EU:n alijäämämenettelyssä. Tämä kannustaisi jäsenvalti-oita panostamaan turvapaikanhakijoiden integroimiseen osaksi yhteiskuntaa. Kotouttamisen tehostaminen ei siten jäisi toteuttamatta EU:n jäsenvaltioissa ainakaan siksi, että niiden takia pelättäisiin joutumista komission tarkkailuun huonosta taloudenpidosta ja ylivelkaantumisesta.

4) TUKEA KUNNILLE, JOTKA SITOUTUVAT JO ETUKÄTEEN ANTAMAAN KUNTAPAIKAN TURVAPAIKAN SAANEELLE

Myönteisen turvapaikkapäätöksen saaneille pitää löytyä kuntapaikka. Kuntia tulee kannustaa tarjoamaan kunta-paikkoja turvapaikanhakijoille jo etukäteen niin, että valtio kompensoi tehtyjä sitoumuksia kunnille lupautumalla nostamaan näiden kuntien kuntakorvauksia. Kunnat, jotka sitoutuvat jo etukäteen tarjoamaan kuntapaikan turva-paikanhakijoille voisivat saada tukea myös esimerkiksi asuntotuotantoon.

5) VAUHTIA TURVAPAIKANHAKIJOIDEN TYÖLLISTYMISEEN

Riittävä kielitaito on välttämätön edellytys onnistunee-seen kotoutumiseen, ja sitä tulee myös vaatia. Kielikoulu-tukseen tulisikin päästä viimeistään 6 kuukauden aikana maahan saapumisesta. Tätä tukemaan on syytä lisätä oppi-materiaaleja omatoimiseen opiskeluun. Maahanmuuttajien kielitaidon ja työllistymisen edistämiseksi tulee käynnistää tulkkien koulutusohjelma, jossa maahan saapuneita koulu-tettaisiin nopealla aikavälillä tulkeiksi vastaanottokeskuk-siin.

Turvapaikanhakijoiden työllistymisen edistäminen on aloitettava jo vastaanottokeskuksissa. Suomessa tulisi laatia onnistuneen kotouttamisen tueksi kumppanuusohjel-

LIPPU 1 / 2016 7

mat kuntien, järjestöjen, oppilaitosten ja yritysten kanssa. Eri tahojen aktiivinen osallistuminen kotouttamisprosessiin parantaa huomattavasti edellytyksiä turvapaikanhakijan työllistymiselle. Hyviä käytänteitä on levitettävä koko Suomen alueelle. Samalla meidän tulee tunnistaa turva-paikanhakijoiden osaaminen jo aikaisemmassa vaiheessa ja helpottaa heidän olemassa olevien tutkintojen tunnusta-mista Suomessa. Turvapaikanhakijoille tulisi myös myöntää työnteko-oikeus nykyistä nopeammin.

6) EHKÄISTÄÄN KAKSIEN TYÖMARKKINOIDEN SYNTYÄ

Maahanmuuttajien tehostettu työllistäminen ei saa johtaa kaksien työmarkkinoiden syntyyn Suomessa. Am-mattiliittojen kanneoikeus ja alipalkkauksen kriminalisointi ovat tehokkaita toimenpiteitä, jotka turvaavat että kaikki pelaavat suomalaisilla työmarkkinoilla samoilla säännöillä. Myös muita harmaan talouden torjunnan keinoja on syytä tehostaa entisestään.

7) SOSIAALISEN PÄÄOMAN VAHVISTAMINEN OSANA KOTOUT-TAMISPROSESSIA

Turvapaikanhakijoiden sosiaalista pääomaa on vahvis-tettava osana kotouttamisprosessia. Erityisesti kansalais-järjestöjen ja seurojen toiminnan ulottaminen vastaanot-tokeskuksiin lujittaisi turvapaikanhakijoiden luottamusta ja rakentaisi suhteita suomalaiseen yhteiskuntaan. Myös esimerkiksi kummiperhetoiminnan avulla voidaan tukea kotouttamista. Näin myös pelisäännöt ja suomalaisen yhteiskunnan arvot tuotaisiin osaksi kotouttamista arjen tasolla. Riittävän tekemisen turvaaminen hillitsee myös joutilaisuudesta kumpuavaa levottomuutta. Maahanmuut-tajien inhimillinen kohtaaminen ja tasavertainen kohtelu edistävät sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Tämä on meidän jokaisen vastuulla.

8) SISÄISEN TURVALLISUUDEN RESURSSIT ON TURVATTAVA

Jokainen rikos on liikaa, tekijästä riippumatta. Sisäises-tä turvallisuudesta huolehtiminen kuuluu viranomaisille, ei katupartioille. Enemmän turvattomuutta lisäävien ja

rasistisessa tarkoituksessa perustettujen katupartioiden toimintaa ei tule sallia. Jotta viranomaiset kykenevät tässä tilanteessa hoitamaan tehtävänsä, on turvattava sisäisen turvallisuuden resurssit. Yksi vaihtoehto voisi olla täy-dennyspoliisien käyttäminen. Täydennyspoliiseja voitai-siin käyttää poikkeusolojen lisäksi myös normaalioloissa esimerkiksi järjestyksenvalvojina ja liikenteen ohjauksessa. Myös eläkkeelle jääneitä poliiseja tulisi mahdollisuuksien mukaan hyödyntää aktiivipalveluksessa.

Vastaanottokeskusten ja niiden lähialueiden turvallisuus on taattava. Tämä on sekä turvapaikanhakijoiden että kan-tasuomalaisten etujen mukaista. Tässä on voitava hyödyn-tää myös yksityisiä turvapalveluita.

9) VIHAKIRJOITTELU JA -TEOT HALLINTAAN

Erityisesti internetissä ja sosiaalisessa mediassa tapah-tuva vihakirjoittelu on riistäytynyt hallitsemattomaksi. Vihakirjoittelu, joka useimmissa tapauksissa täyttäisi lu-kuisien rikosten piirteet, tulee saada hallintaan. Osana tätä tavoitetta tulisi pohtia mahdollisuus poliisille rikesakkojen langettamiseen vihakirjoittelusta nykyistä kevyemmin perustein.

10) PALAUTUSKÄYTÄNTEET KUNTOON

Kaikki Suomeen saapuvat pakolaiset eivät täytä myön-teisen turvapaikkapäätöksen edellytyksiä. Palautus-käytänteitä on siksi tehostettava, jotta kielteisen turva-paikkapäätöksen saaneet voitaisiin käännyttää takaisin lähtömaahansa mahdollisimman pian päätöksestä. EU:n Dublin säännöstä on noudatettava johdonmukaisesti. Turvallisista lähtömaista saapuneet turvapaikanhakijat on voitava pikakäännyttää Suomesta. Pikakäännytyksen rin-nalla on tuettava myös hakijoiden vapaaehtoista paluuta, mikä helpottaisi viranomaisten taakkaa ja mahdollistaisi keskittymisen kaikkein eniten hätää kärsivien auttamiseen ja taustojen selvittämiseen. LIPPU

8 LIPPU 1 / 2016

“EU ON HISTORIAN SUURINRAUHANLIIKE JA SUURIN KOMPROMISSI”

Europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari muistuttaa, että EU:lla on lopulta valtaa vain sen verran kuin sen jäsemaat haluavat sille antaa.

Kompromissia symboloi myös EU:n virallisen pää-majan sijainti Strasbourgissa, Ranskan ja Saksan rajalla, alueella joka on joutunut useita kertoja sodan jalkoihin.

Vaikka Euroopan parlamentti työskentelee suurimman osan ajasta Brysselissä, Strasbourgissa pide-tään suurin osa parlamentin täys-istunnoista. Parlamentti on valtava organisaatio, ja kahden kaupungin välillä sukkuloiminen on kallista ja aikaa vievää. Tämän vuoksi käytäntö herättää kysymyksiä ja ärtymystäkin, ja Jaakonsaari kertoo, että asiaa kos-keviin ihmettelyihin saa vastata usein Suomen vierailuilla.

Euroopan unionin on sanottu olevan talouspoliittinen jättiläinen, mutta ulkopoliittinen kääpiö. Jokainen jäsenval-tio haluaa säilyttää ulkopolitiikan langat omissa käsissään. Muutoksia on kuitenkin tapahtunut, kun italialainen demari Federica Mogherini valittiin korkeaksi edustajaksi, joka vastaa ulkopoliittisesta edustuksesta.

EU:ta parjataan usein jäsenvaltioiden määräilystä ja val-lan siirtämisestä Brysseliin. Valta ei kuitenkaan siirry sinne itsestään. EU:lla on juuri niin paljon valtaa kun jäsenvaltiot sille antavat, Jaakonsaari muistuttaa. Viime vuosina jäsen-ten välinen solidaarisuus on ollut vähissä. Talousvaikeudet

ja turvapaikanhakijoiden kohtelu ovat rasittaneet unionin sisäisiä suhteita.

BREXIT?

Neuvottelut Iso-Britannian jäämisestä EU:n jäseneksi on nyt käyty loppuun. Asiasta äänestetään saarivaltiossa kesäkuun 23.päivä. Irtaantuvatko britit EU:sta? “Tilanne on tiukka, mutta en usko brittien lähtöön”, Jaakonsaari arvioi.

TEKSTI: Liisa Komminaho KUVAT: Liisa Jaakonsaari

“JOS KESÄMÖKILLÄNI TAIVALKOSKELLA OLISI

LIPPUTANKO, NOSTAISIN BRITTILIPUN KANSANÄÄ-

NESTYSPÄIVÄNÄ SALKOON. NIIN PALJON TOIVON HEI-DÄN PYSYVÄN EU:SSA.”

LIPPU 1 / 2016 9

– Labour kampanjoi jäsenyyden puolesta. Aiemmin kriit-tisesti EU:hun suhtautunut puheenjohtaja Jeremy Corbyn tekee kovaa kampanjaa, mutta ei välttämättä ole uskottavin unionin puolestapuhuja. Gallupien mukaan korkeasti kou-lutetut ja nuoret suhtautuvat EU:ssa pysymiseen positiivi-simmin.

– Jos kesämökilläni Taivalkoskella olisi lipputanko, nostaisin brittilipun kansanäänestyspäivänä salkoon. Niin paljon toivon heidän pysyvän EU:ssa.

Muuallakin kuin Iso-Britanniassa kuohuu. Puolassa ja Unkarissa on nähty äärioikeiston nousua valtaan. Puola on otettu komission erityistarkkailuun, joka tarkoittaa, että vuonna 2014 hyväksytty oikeusvaltiomekanismi on ensi kertaa käytössä. Syynä erityistarkkailuun joutumiselle on Puolassa viime vuoden lopulla hyväksytty laki, joka ottaa valtiolliset radio- ja tv-kanavat suoraan hallituksen kontrol-liin.

Erityistarkkailu tarkoittaa sitä, että komissio seuraa Puo-lan oikeusvaltion kehitystä vuoropuhelua lisäämällä. Jos kehitys menee huonompaan suuntaan, seuraukset voivat olla raskaita joko taloudellisesti tai vaikutusvallan osalta. Puola on tällä hetkellä EU:n rakennerahaston nettosaaja, ja varat on mahdollista jäädyttää. Myös äänioikeuden mene-tys neuvostossa on mahdollinen, joskin epätodennäköinen, seuraamus.

Tarkkailun vuoksi Puolassa on hyökätty etenkin Saksaa vastaan, ja natsivertauksia näkyy mediassa tiheään. Ei Puo-lassa irtautumishaluja kuitenkaan ole, kansalaiset suhtautu-vat unioniin positiivisesti, Jaakonsaari sanoo.

SUOMI-KUVA EUROOPASSA

Stereotypian mukaan suomalaisia kiinnostaa aina, mitä muut meistä ajattelevat. Euroopassa on huomattu perus-suomalaisten nousu hallituspuolueeksi, ja Suomea seura-taankin nyt tarkasti.

Esimerkiksi Ruotsissa on valittu erilainen lähestymista-pa, eivätkä muut puolueet tee yhteistyötä perussuomalais-ten sisarpuolueen ruotsidemokraattien kanssa.

– Suomi on laboratorio, muualla tarkkaillaan kuinka täl-lainen puolue toimii hallituksessa, Jaakonsaari selittää.

TYÖSKENTELY EUROOPAN PARLAMENTISSA

Sosialistien ja Demokraattien ryhmä, johon suomalai-set SDP:n mepit kuuluvat, on äänestyskäyttäytymiseltään yhtenäisin parlamentin ryhmistä. Onko yhteisten kantojen muodostaminen helppoa? “Ei todellakaan”, Jaakonsaari naurahtaa.

– Usein yhteisymmärrys kuitenkin löytyy. Jos siihen ei päästä, meppien odotetaan ilmoittavan etukäteen, jos he äänestävät ryhmän yleistä kantaa vastaan.

– Suomessa tunnettua niin sanottua ryhmäkuria ei parlamentissa ole. Jokainen tietää kuitenkin, että mitä yh-tenäisempi ryhmä on, sen enemmän meidän arvoillamme ja poliittisilla tavoitteillamme on vaikutusta. Se yhdistää ja tiivistää.

– Uskallan väittää, että sd-ryhmä on parlamentin vai-kutusvaltaisin ryhmä, sillä usein ryhmän kantaan yhtyvät vihreät, liberaalit ja Euroopan kansanpuolueen enemmistö. Tästä muodostuukin parlamentin EU-myönteinen enem-mistö. LIPPU

“SUOMESSA TUNNETTUA NIIN SANOTTUA RYHMÄKURIA EI

PARLAMENTISSA OLE. JOKAINEN TIETÄÄ

KUITENKIN, ETTÄ MITÄ YHTENÄISEMPI RYHMÄ

ON, SEN ENEMMÄN MEIDÄN ARVOILLAMME

JA POLIITTISILLA TAVOITTEILLAMME ON VAIKUTUSTA. SE

YHDISTÄÄ JA TIIVISTÄÄ”

10 LIPPU 1 / 2016

arvotaisteluja ja kokee asiat siksi hyvin eri tavalla kuin oma sukupolveni, sanoo Maria Rytkönen.

– Mutta myös uusi sukupolvi tarvitsee omat välineensä toimiakseen tasa-arvon puolesta.

Niinpä syntyi oma erillinen DemFem-verkostonsa. Sen tehtävänä on edistää feminismiä, jonka se määrittelee vapautumiseksi sortavista yhteiskunnallisista rakenteista. Verkosto pyrkii toiminnassaan avoimuuteen. Miehet ovat tervetulleita mukaan.

– On yksinkertaistavaa ja ehkä hieman vanhanaikaista-kin ajatella, että olisi olemassa kaksi taistelevaa osapuolta, joista toinen sortaa toista. Enemmänkin kyse on kulttuuri-sesta rakenteesta, jolle yhtälailla altistuvat niin naiset kuin miehetkin. Miehetkin ovat kasvaneet tähän kulttuuriin ja saaneet tietynlaisia mielikuvia mies- ja naisrooleista.

– Jos naiset kerääntyvät vain keskenään keskustelemaan tasa-arvosta, se keskustelu ei koskaan leviä koko yhteis-kuntaan. Tasa-arvokysymykset ovat usein ihmisoikeuskysy-myksiä, joten ei voi olla niin, että niistä saavat puhua vain naiset.

FEMINISMI LAAJENTAA NÄKÖKULMAA

Miksi sitten puhe pelkästä tasa-arvosta ei riitä, mitä iloa on feminismistä?

Sosialidemokraattinen feministiverkosto DemFem haluaa kutsua kaikki puhumaan feminismistä. Lippu kysyi verkostoa perustamassa olleelta Maria Rytköseltä, miksi perinteinen tasa-arvokeskustelu ei riitä.

Tasa-arvoasiat ovat perinteisesti demariliikkeessä olleet Demarinaisten heiniä. Demarinaisten viime liittokokouksen alla joukko toimijoita koki, että feminismikeskustelun vahvistaminen ja toiminnan

avaaminen myös miehille voisivat olla toivottavia tulevai-suuden suuntia.

Muotoiltiin liittokokousaloite, jossa Demarinaisten nimeä ehdotettiin muutettavaksi Sosialidemokraattiseksi Feminis-tiliitoksi. Aloite ei ottanut liittokokouksessa tuulta siipiensä alle. Demarinaiset haluaa jatkossakin suunnata toimintansa nimenomaan naisille.

– Ymmärrän sen erittäin hyvin. Se sukupolvi, joka Demarinaisissa toimii, on joutunut käymään vaikeita tasa-

”FEMINISMI ON SOSIALIDEMOKRAATTINEN ARVO”TEKSTI: Essi VIrtanen KUVA: Nelli Nurminen

LIPPU 1 / 2016 11

– Feminismin käsitteestä käydään paljon keskustelua, jopa siitä näkökulmasta, että onko feminismi itsessään sor-tavaa. Se, miksi kuitenkin haluamme käyttää sanaa femi-nismi, johtuu pitkästä feminismin perinteestä ja siitä, että feministinen tutkimus on oma vakiintunut tieteenalansa. Tiedeperustaisuus on asia, jota haluamme toiminnassam-me hyödyntää ja johon haluamme keskustelun nojaavan.

– Lisäksi tasa-arvon käsitteen alla käytävä keskustelu on usein ollut hyvin kapea-alaista ja keskittynyt asioihin, joita voidaan tarkastella tilastollisesti. Feminismi voi olla syväluotaavam-paa ja tavoittaa ilmiöitä, joita ei ehkä ole vielä edes osattu mitata.

Tasa-arvosta mieleen tulevat esimerkiksi sa-mapalkkaisuus, sukupuolten yhtäläinen edustus päätöksenteossa, kotitöiden jakaminen ja sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus. Lisäarvo, jonka feminismi voi tuoda, on siinä, että sen avulla voidaan tarkastella koke-muksellisempia asioita, kuten vaikkapa kehollisuutta ja sukupuoleen kohdistuvia odotuksia.

Uusien ilmiöiden tunnistaminen ja niistä puhuminen ovatkin Rytkösen mielestä DemFemin ydinaluetta. Tarkoi-tus ei ole pyrkiä puhdasoppisuuteen tai yhteen ainoaan feminismiin. Verkostossa vaihdetaan ajatuksia ja haaste-taan. Suunnitelmissa on järjestää vaihtuvin teemoin After work -seminaareja, joihin kutsutaan alustajiksi tunnettuja suomalaisia feministejä. Yhteistyötä viritellään yllättävien-kin tahojen, kuten ay-liikkeen, kanssa.

FEMINISMI JA SOSIALIDEMOKRATIA KUULUVAT YHTEEN

DemFemiä ei ole tarkoitus mustasukkaisesti rajata vain demareille, sen tilaisuuksiin saavat tulla kaikki feminismistä kiinnostuneet.

Toisaalta verkoston lähtökohtana on, että feminismi ei ole vain analyysiväline vaan myös arvo, sosialidemokraatti-nen sellainen.

– Onhan meillä ollut vanhastaan niin, että toveri on tove-rille toveri. Siinä ei ole mitään sukupuolta vaan jokainen tulee huomioiduksi yksilönä.

Ruotsin demaripuolue kutsuu itseään avoi-mesti feministiseksi. Suomessa sanaa on vältelty, ehkä siksi, että sillä on niin radikaali kaiku. Feminismi on sana, joka herättää kuulijoissa voimakkaitakin vastareaktioita. Siksi moni femi-nistiksi itsensä mieltäväkin etsii sille mielellään kiertoilmauksia.

– Feminismi on aina ravistellut olemassa ole-via valtarakenteita. Siksi se on yritetty leimata radikaaliksi ja marginaaliseksi, joksikin pahaksi.

Tämä mielikuva välittyy kulttuurissamme ja saa epäile-mään, että uskaltaako koko sanaa käyttää.

Rytkönen kuitenkin uskoo, että avaamalla feminismin historiaa ja purkamalla siihen liittyviä myyttejä mielikuvaa voidaan muuttaa. Jos mielikuvat sisältäisivät vähemmän rintaliivien polttamista ja enemmän analyysiä esimerkiksi siitä, miksi naisten ja miesten tekemää työtä arvotetaan eri tavalla ja miksi Suomen työmarkkinat ovat maailman eriytyneimmät sukupuolen mukaan, voisi yhä useampi sosialidemokraatti kokea feminismin omakseen.

Yhtenä DemFemin tavoitteena onkin, että myös SDP voi-si ottaa feminismin avoimesti agendalleen. Tämä mahdol-listaisi sen, että puolue pystyisi artikuloimaan voimakkaam-min, missä eriarvoisuutta ruokkivat rakenteet tuotetaan LIPPU

“JOS NAISET KERÄÄNTYVÄT VAIN KESKENÄÄN

KESKUSTELEMAAN TASA-ARVOSTA, SE KESKUSTELU EI KOSKAAN LEVIÄ KOKO

YHTEISKUNTAAN.”

12 LIPPU 1 / 2016

teluun. Lisäksi siskolleni lähetettiin prepaid-puhelimesta seksiehdotuksia ja kuvia sukukalleuksista.

Työskentelen eduskunnassa kansanedustaja Ville Skin-narin avustajana. Minulla on näin ollen tietoa siitä, millaista palautetta mieskansanedustajat saavat. Se palaute ei aina ole positiivista tai edes asiallista. Se on silti erilaista.

Miestä harvemmin uhataan raiskauksella ja miehelle lähetetään harvemmin sairaita ja väkivaltaisia seksuaali-fantasioita. Sen sijaan miehen vaimoa tai tyttäriä saatetaan uhkailla. Esimerkiksi SDP:n entinen varapuheenjohtaja Eero Vainio on kertonut puolisoonsa kohdistuneesta uhkailus-ta. Myös presidentin vaimo ja monet naistoimittajat ovat saaneet osansa törkypalautteesta.

Olen keskustellut useamman poliittisesti aktiivisen henkilön kanssa heidän vastaanottamastaan palautteesta. Yksi säännönmukaisuus löytyy. Naiset saavat enemmän vihapostia ja väkivaltauhkauksia.

Taustalla lienee pinnan alla piilevä naisviha ja joidenkin ihmisten, erityisesti miesten, huono olo.

Alkuvuosi oli minulle raskas. Ei ole mukavaa saada päi-vittäin ilkeitä ja jopa pelottavia viestejä. Onneksi vihapos-tia lähettävät ovat vain äänekäs vähemmistö. Olen myös saanut paljon positiivista ja kannustavaa palautetta sekä viestejä ihmisiltä, jotka ovat kokeneet väkivaltaa tai saaneet vihapostia. He ovat kiittäneet minua tärkeiden asioiden esille nostamisesta. Nämä ihmiset ovat antaneet minulle voimia, uskoa siihen, että asioista pitää uskaltaa puhua vaikka aihe olisikin vaikea ja tunteita herättävä.

Minä olen mukana politiikassa, jotta voisin parantaa omaa yhteiskuntaamme ja koko maailmaa. Vihapostin lähettäjät haluavat pelotella ihmisiä vaikenemaan. Mutta minä en vaikene, ja toivon, että fiksut ja järkevät ihmiset eivät vaikene. On hyvä muistaa, että jokaista ilkeää, vihaista tai uhkailevaa palautetta kohden löytyy moninkertainen määrä ihmisiä, jotka ovat kanssasi samaa mieltä. LIPPU

Anette Karlsson kirjoitti lehteen mielipidekirjoituksen, jossa hän oli huolissaan naisten kokemasta ahdistelusta ja seksuaalisesta väkivallasta. Kiistanalainen MV-lehti käänsi kirjoituksen päälaelleen. Anette vastaanotti uhkauksia ja väkivaltafantasioita sisältäneen törkypalautetulvan.

Sain joululahjaksi Eveliina Talvitien Keitäs tyttö kahvia -kirjan. Aloittelevalle naispoliitikolle kirja oli inspiroiva ja samalla silmiä avaava lukukokemus. Vuosi vaihtui ja keskustelu turvapaikanhakijoista

kävi kuumana. Koin, että oli hyvä hetki ottaa kantaa naisten kokemaan ahdisteluun ja seksuaaliseen väkivaltaan.

Ero minun ulostuloni ja monen muun ulostulon välillä oli se, että minä nostin esille myös suomalaisten tekemät seksuaalirikokset. Kirjoitukseni julkaistiin alkuvuodesta Iltalehdessä. Palaute oli ensin kannustavaa ja positiivista. Mutta sitten alkoi tapahtua.

Jotkut, mukaan lukien rasististen ja sovinististen sivus-tojen kuten MV-lehden ylläpitäjät, tulkitsivat kirjoitukseni virheellisesti ulkomaalaisten tekemien raiskausten puo-lustamiseksi. Palautetulva oli suuri. Useat henkilöt, erityi-sesti miehet, kokivat tarvetta joko kertoa minulle kuinka asioiden laita heidän todellisuudessaan on tai ilmaista fantasiansa minuun kohdistettavasta väkivallasta. Muuta-mat kannustivat minua tekemään itsemurhan.

Palaute oli henkilökohtaista, ja myös läheisteni kimp-puun hyökättiin. Isäni väitettiin käyttäneen minua seksuaa-lisesti hyväksi ja kissanikin onnistuttiin liittämään keskus-

UHKAILIJAT HALUAVAT VAIENTAATEKSTI: Anette Karlsson KUVA: Nelli Nurminen

LIPPU 1 / 2016 13

ARVOSTELU: DADDY LOVES YOUTEKSTI: Lipun toimitus KUVA: Obscure Entertainment

Hyvä harrastus voi pelastaa monelta

pahalta.

Daddy Loves You -dokumentin alussa Jussi Koivu-la on totisen paikan edessä. Ura ammattinyrk-keilijänä on katkolla hävityssä ottelussa saadun silmävamman vuoksi. Pian lääkäri jo toteaakin

vamman parantuneen hyvin ja näköongelmien olleen vain väliaikaisia. Koivula saa luvan alkaa treenata seuraavaan otteluun, johon kasaantuu paljon odotuksia ja paineita - sillä nyrkkeily on laji, jossa edellisen ottelun tulos määrit-telee urheilijan. Koivulalla on alla häviö, joten seuraavassa ottelussa on pakko voittaa.

Epävarmuus tulevaisuudesta herättää kysymyksen, miksi nyrkkeilyllä oikeastaan on Koivulalle niin valtava merkitys. Samalla kun Koivula valmistautuu tulevaan koitokseen, hän alkaa omin sanoin käydä läpi sitä, miten tähän on tultu.

Isän ensimmäinen viinakramppi, alituinen nälkä ja se kerta, kun äiti sai leipäveitsestä… Sellaisia lapsuusmuistoja Koivulalla on. Kun isä ja äiti joivat viikolla ja viikonloppuna, pienen pojan rooliksi muodostui alituinen vahdinpito ja huolehtiminen.

Huoli hellitti vasta, kun vanhemmat menehtyvät vuo-ronperään Koivulan ollessa 12-vuotias. Saman kohtalon ko-kivat lyhyen ajan sisällä myös kaksi vanhempaa sisarusta, joista kumpikin ajautui samalla tielle kuin isä ja äiti. Katke-raa tai vihaista sanaa Koivula ei menehtyneistä läheisistään dokumentissa sano. Rakkautta oli, mutta ei kykyä huolehtia itsestä ja lapsista.

Sen sijaan Koivula oli vihainen elämälle ja niille ihmisille, jotka surkuttelivat, mutta eivät koskaan tehneet elettäkään vanhempien auttamiseksi. Dokumentin lehdistönäytökses-sä puhunut Koivula myöntää olleensa nuori vihainen mies, jolla olisi ollut paljon energiaa kanavoitavaksi yleiseen epäjärjestykseen. Kadulta hänet kuitenkin pelasti nyrkkeily, jonka aloittamiseen vaadittiin vain verkkarit ja lenkkarit.

Koivula kertoo nyrkkeilyn opettaneen kanssaihmisten kunnioittamisesta ja inhimillisyyttä. Nyrkkeilijä lyö, mutta sääntöjen puitteissa - tarkoitus ei ole tehdä vastustajalle pahaa. Jokainen häviää joskus, ja häviön koettuaan ei enää halua hieroa sitä toistenkaan naamaan silloin, kun itse taas on voittaja.

Henkisen kasvun lomassa Koivula paljastui lahjakkaaksi nyrkkeilijälupaukseksi. Nyrkkeilystä tuli hänelle ammatti ja myönteinen elämänfilosofia.

Dokumentissa Koivulan pelastavana enkelinä esiintyy nyrkkeilyn lisäksi oma perhe, vaimo ja poika. Kovasti hän huolehtii myös tästä nykyisestä perheestään, mutta se huo-li on normaalia ja rakastavaa huolta. Erityisen koskettavia ovat kohtaukset, joissa Koivula viettää aikaa poikansa kans-sa. Yltiömaskuliinisista nyrkkeilijäkliseistä ei ole tietoakaan, Koivula uskaltaa olla myös herkkä mies.

Vaikka painonpudotus aiheuttaa mutkia matkaan, Koivula pääsee dokumentin lopuksi ottelemaan ja ottaa vastustajastaan tyrmäysvoiton. Hän palaa voittokantaan ja tulevaisuus on avoinna.

Daddy Loves You on miellyttävästi etenevä dokumentti, jota katsoessa tunti hurahtaa kuin siivillä. Koivulan kerto-jaääni on aito ja lämmin. Tarina ei tee surulliseksi vaan se valaa uskoa siihen, että ihminen voi taistella todennäköi-syyksiä vastaan. LIPPU

DADDY LOVES YOU

Suomi (2015)DokumenttiOhjaus: Ninni RokosaPääosa: Jussi KoivulaKenelle: selviytymistarinoista voimaantuville

TEKSTI: Lipun toimitus KUVA: Lasse Leppänen

AURINKOINEN NOORAON

VUODEN AKTIIVI

LIPPU 1 / 2016 15

Demarinuoret palkitsi ensi kertaa vuoden aktiivin, vuoden piirin ja vuoden tapahtuman.

Demarinuorten vuoden 2015 aktiiviksi nimetty Noora Kettunen on 24-vuotias kasvatustieteiden opiskelija Joensuusta. Nooraa voi hyvällä syyllä tituleerata Savo-Karjalan Demarinuorten kanta-

vaksi voimaksi, sillä hän on pidetty ja pitkäaikainen toimija. Demarinuoriin hän liittyi jo vuonna 2010.

– Olin jo yläkoulussa kiinnostunut politiikasta, vaikutta-misesta ja siitä, miten pääsisi oikeasti tekemään muutosta ja kehittämään itseään.

Noora mietti pitkään itselleen sopivinta poliittista nuo-risojärjestöä. Kuten monen muunkin kohdalla, kimmoke lähteä mukaan juuri Demarinuorten toimintaan oli lopulta se, että piirin silloinen järjestösihteeri nappasi häntä pai-kallisilla messuilla hihasta kiinni ja pyysi mukaan tutustu-maan toimintaan.

Noora kävi jälkikäteen järjestösihteerin kanssa kahvitte-lemassa ja juttelemassa Demarinuorista. Henkilökohtainen kannustus ja kontakti rohkaisivat lähtemään ensimmäiseen tapahtumaan.

– Siitä se sitten lähti ja kolahti. Liityin jäseneksi ja lähdin mukaan ensimmäiseen demaritapahtumaani ikinä, se sattui olemaan vuoden 2010 liittari!

Noora on myös aktiivinen opiskelijavaikuttaja. Hän on toiminut Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnassa edustajiston jäsenenä, hallituksen jäsenenä ja edustajiston puheenjohtajana.

Viime syksyn edustajistovaaleissa ISYY:n demariopiske-lijat olivat ylioppilaskuntakentän poikkeuksellinen valopilk-ku. Kun poliittiset ryhmät muuten rämpivät kannatuksensa suossa, ISYY:n demarit onnistuivat keräämään pitkän ehdokaslistan ja saavuttamaan lisäedustajistopaikan.

AKTIIVIN VINKIT JÄSENTEN SITOUTTAMISEEN

Vuoden aktiivia kuvaillaan aurinkoiseksi ja sydämelli-seksi ihmiseksi, joka saa uudet jäsenet tuntemaan itsensä tervetulleiksi.

– Jos on vaikka ständeilemässä, niin kannattaa oikeasti olla siinä hetkessä ihmisille läsnä ja valmis keskustele-maan.

– Usein se on niin, että ihmisiä kyllä kiinnostaa, mutta mukaan ei uskalleta lähteä ilman henkilökohtaista kontak-tia.

Jäsenhankintaa auttaa, jos on jo olemassa tapahtumia ja tekemistä, johon pyytää mukaan tuttuja ja tuntemattomia. Nooran mielestä tärkeää on kuitenkin myös muistaa kysyä uusilta ihmisiltä, millaista sisältöä nämä haluaisivat tuoda toimintaan.

– Se on ihan normaalia, että välillä tapaa sellaisia ihmi-siä, jotka sanovat, että ”ei me nyt näin voida tehdä, ei me olla ikinä näin tehty, ei me…”

– Mutta hyvä järjestötoiminta on sellaista, jossa saat itse vaikuttaa siihen, mitä tehdään. Silloin kokee, että toimin-nalla on tarkoitus. Pitäisi välttää ennakko-odotuksia ja antaa kaikille vapaus osallistua niin kuin he itse haluavat.

– Pitää suoda se, että kaikki eivät ehkä halua osallistua samalla intensiteetillä kuin vaikka minä tai joku muu.

Kiitoksen merkitystä Noora korostaa. Kenenkään osal-listuminen ei saa jäädä huomiotta, vaan hyvää mieltä voi jakaa niinkin yksinkertaisesti kuin sanomalla ”kiva, kun olit mukana!”

– Ja sitten pitää myös muistaa pyytää palautetta ja myös tarvittaessa kehittää toimintaa sen mukaan.

VUODEN PIIRI ON UUSIMAA

Demarinuoret palkitsi joulukuussa ensimmäistä kertaa vuoden aktiivin, vuoden piirin ja vuoden tapahtuman. Ehdokaskandidaatteja perusteluineen saivat esittää kaikki Demarinuorten jäsenet, valinnat suoritti liittohallitus. Va-linnat julkistettiin joulukuun Glögeillä ja palkinnot jaettiin tammikuussa Aktiivipäivillä.

Vuoden 2015 piiriksi nimettiin Uudenmaan piiri, joka on tehnyt pitkäjänteistä työtä nuorisotoiminnan kehittämi-seksi. Uudenmaan Demarinuoret toimii aktiivisesti kahden vaalipiirin alueella ja on onnistunut kehittämään tehokkaan piirijohtoisen toimintamallin.

Vuoden tapahtumaksi puolestaan valittiin Savo-Karjalan Demarinuorten tapahtumatoiminta kokonaisuudessaan. Liittohallitus katsoi, että tapahtumatoimintaa on uudistettu poikkeuksellisen onnistuneesti. Piirin tapahtumatoiminnas-sa on tehty yhteystyötä yli organisaatiorajojen ja ajateltu tapahtumakonsepteja uudella tavalla. LIPPU

“HYVÄ JÄRJESTÖTOIMINTA ON SELLAISTA, JOSSA SAAT ITSE VAIKUTTAA SIIHEN, MITÄ TEHDÄÄN. SILLOIN KOKEE, ETTÄ TOIMINNALLA ON TARKOITUS. PITÄISI VÄLTTÄÄ ENNAKKO-

ODOTUKSIA JA ANTAA KAIKILLE VAPAUS OSALLISTUA NIIN KUIN HE ITSE HALUAVAT.”

16 LIPPU 1 / 2016

28. helmikuuta vuonna 1986 tuli julki Ruotsia ja koko maailmaa järkyttänyt tieto. Olof Palme oli ammuttu Tukholmassa, Sveavägenin ja Tunnelgatanin kulmassa. Ruotsalaiset menettivät pääministerinsä, maailma aikansa tunnetuimpiin kuuluneen poliittisen vaikuttajan ja sosialidemokraattinen liike puheenjohtajan ja yhden suurimmista valtiomiehistään. Tästä päivästä on nyt kulunut 30 vuotta, ja siksi on paikallaan muistella aikaansa ikuisen kädenjäljen jättänyttä lahjakasta, taitavaa ja tunnontarkkaa poliitikkoa.

OLOF PALME: OMAPÄINEN TAKTIKKO, INTELLEKTUELLI JA SOSIALIDEMOKRAATTITEKSTI: Mikkel Näkkäläjärvi KUVITUS: Olli Urpela

LIPPU 1 / 2016 17

Olof Palmen tie työväenliikkeen johtajaksi ei ollut se perinteisin. Hän syntyi hyväosaiseen per-heeseen, ja Palmen suvusta löytyykin runsaasti kauppiaita, pappeja ja virkamiehiä. Hänen isän-

sä äiti Hanna von Born kuului puolestaan Suomen johtaviin aatelissukuihin.

Pitkälle, aina 20-vuotiaaksi saakka, Palmella itselläänkin oli tiedettävästi pääasiassa perinteiset, porvarilliset arvot. Taustastaan Palmea usein myöhemmin myös haastettiin, mihin hän kerran vastasi: “Synnyin yläluokkaan, mutta minä kuulun työväenliikkeeseen.”

Parikymppisenä Palme lähti opiskelemaan ja muutti vuonna 1947 vuodeksi amerikkalaiseen collegeen Ohioon. Opintovuoden jälkeen hän teki kahden kuukauden matkan Amerikan mantereen poikki liftaamalla ja matkustamalla bussilla. Matkalla oli suuri vaikutus siihen, että Palmesta tuli sosialidemokraatti: sen aikana hän alkoi ymmärtää luokka- ja rotueroja, joista ruotsalainen oikeustieteen yli-oppilas ei aikaisemmin ollut kovin tietoinen.

Palmen palattua Ruotsiin lähti hänen uransa nopeaan nousuun. Vuonna 1952 Palmesta tuli Ruotsin ylioppilaskun-tien liitto SFS:n puheenjohtaja. Nämä ajat olivat Palmen uran kannalta hyvin keskeisiä ja muokkasivat hänen poliit-tisia arvojaan. Palme oli todistamassa kansainvälisen opis-kelijaliikkeen hajoamista kommunistien kaapattua vallan, ja hän oli keskeinen henkilö, kun uusi ei-kommunististen maiden kansainvälinen opiskelijaliitto perustettiin vuonna 1950.

Vähän tämän jälkeen Palme tutustui pääministeri Tage Erlanderiin. Erlander oli henkilö, joka nosti Palmen kans-liaansa ja avasi tälle tien politiikkaan. Hyvin pian Erlander ymmärsi, millaisen löydön oli tehnyt. “Palme oli yksinker-taisesti suurenmoinen”, kuului Erlanderin arvio.

Vuonna 1956 Palmesta tuli valtiopäiväedustaja, 1963 ministeri ja 1969 Ruotsin historiassa kääntyi uusi sivu, kun vasta 42-vuotiaasta Palmesta tuli Ruotsin sosialidemo-kraattien puheenjohtaja ja Euroopan nuorin pääministeri.

PÄÄMINISTERI, TASA-ARVOPOLIITIKKO JA KANSAINVÄLINEN KUULUISUUS

Pääministeriksi noustessaan Palme oli jo kansainvälinen

kuuluisuus, sillä hän oli vastustanut näkyvästi Vietnamin sotaa marssimalla Pohjois-Vietnamin suurlähettilään vie-ressä Tukholmassa. Vietnamin sota oli humaanille rauhan-aktivistille kova paikka eikä Palme voinut sietää Yhdysval-tojen toimia. Vuonna 1972 Palme sai Yhdysvallat raivon valtaan, kun hän vertasi Pohjois-Vietnamin pommituksia natsien hirmutekoihin.

Palme muistetaan usein karismastaan ja ansioistaan kansainvälisillä areenoilla, mutta hän oli myös erittäin käy-

tännöllinen uudistuspoliitikko. Hänen pääministerikausil-laan uudistettiin erityisesti ruotsalaista päivähoitoa, sosiaa-liturvaa, vanhustenhoitoa ja asuntopolitiikkaa. Ruotsalaisen hyvinvointivaltion, kansankodin, rakentamista aloitettiin todenteolla jo Per Albin Hanssonin pääministerikaudel-la, jatkettiin Erlanderin johdolla ja syvennettiin edelleen Palmen kaudella. Palme olikin eräänlainen kansankodin kummisetä.

Palme piti aikanaan myös merkittäviä puheita, jotka käsittelivät naisten asemaa. Hän osallistui jo vuonna 1968 Meksikossa naisten oikeuksien maailmankonferenssiin, mutta ehkä legendaarisimman tasa-arvopolitiikkaa käsitel-leen puheensa hän piti puoluekokouksessa vuonna 1972. Puhe asemoi tasa-arvon puoleen keskeiseksi arvoksi ja antoi tukensa totuttua radikaalimmalle tasa-arvopolitiikalle.

MIKÄ TEKI PALMESTA NIIN HYVÄN? Olof Palme oli monella tavalla merkittävä poliitikko.

Perustellusti voi kysyä, olisivatko Ruotsi ja muut pohjois-maat ilman Palmea tänä päivänä sellaisia valtioita kuin ne nyt ovat.

Palmella oli aina kyky nähdä asioita ennen muita. Siinä missä moni poliitikko vielä tänäänkin takeltelee tasa-arvo-asioiden kanssa, vaati Palme jo vuonna 1972 purkamaan sellaisia rakenteita, jotka rajoittavat naisten yhteiskunnal-lista vapautta.

Palme pyrki aina katsomaan eteenpäin ja ymmärtämään tulevaisuuden tarpeita. Palmea kuvailee mielenkiintoises-ti hänen hallituksensa kulttuuriministeri ja vanha ystävä Bengt Göransson, joka tunsi Palmen jo nuorisoliittoajoilta: “Hänen suuruutensa oli siinä, että hän koko ajan käynnisti ajatteluprosesseja - - Aivan kuin taiteilijat tekevät usein ehdotuksia herkän tuntonsa ja aavistustensa kautta.”

Palmen hallituksen kauppaministeri luonnehtii päämi-nisteriä puolestaan näin: “Hänellä oli intuitiivinen kyky valaista sen hetken ongelmia aatteellisesta näkökulmasta, osana suurta yhteiskunnallista muutosta.”

Olof Palme oli kuollessaan omiensa palvoma ja vastus-tajiensa vihaama teräväkielinen sanankäyttäjä. Ennen kaik-kea hän oli sivistynyt, kansainvälinen ja tarkkakatseinen poliitikko, joka uskoi siihen, että maailmaa voi muuttaa. “Politik är att vilja.”, politiikka on tahdon asia, oli Palmen tunnuslause. LIPPU

Kirjoituksen lähteenä on käytetty Kjell Östbergin kirjaa Olof Palme - Valtiomies ja humanisti sekä Kristina Lindströ-min ohjaamaa Palme-dokumenttia.

“SIINÄ MISSÄ MONI POLIITIKKO VIELÄ TÄNÄÄNKIN TAKELTELEE TASA-ARVOASIOIDEN KANSSA, VAATI PALME JO VUONNA 1972

PURKAMAAN SELLAISIA RAKENTEITA, JOTKA RAJOITTAVAT NAISTEN YHTEISKUNNALLISTA VAPAUTTA.”

18 LIPPU 1 / 2016

tilaisuuksia, joihin olen sitten tarttunut.– Välillä, kun miettii taaksepäin omia työtehtäviään, ta-

juaa miten siistiä on ollut saada olla mukana niin monessa hienossa jutussa!

YLIOPPILASKUNTATOIMINTA VAIKUTTAMISEN KORKEA-KOULUNA

Pienenä Marina haaveili lentoemännän tai musiikinopet-

tajan ammatista, mutta päätyikin opiskelemaan luokan-opettajan tutkintoa.

– Opettajaopinnot ovat todella hyvä perusta viestintä-alalla, sillä molemmissa painotetaan paljon kommunikaa-tiota ihmisten välillä.

– Työhön vaikuttamisen parissa voi ponnistaa todella monenlaisista taustoista, joten omaa opiskelualaa ei kanna-ta valita liiaksi laput silmillä.

Korkeakouluopinnoista saa tutkimiseen ja tiedonhakuun hyvän pohjan, josta on hyötyä monissa eri ammateissa.

Opintojen aikana Marinan kiinnostui opiskelijoiden asioihin vaikuttamisesta, ja pääsikin katsomaan opiskelijaliikettä näköalapaikalta Suomen Ylioppilaskun-tien liitto SYL:ssä. SYL-vuosiaan Marina kuvailee oman alansa korkeakouluksi, jossa hän sai vastuulleen laajan skaalan asioita. Tuona aikana luotiin myös monia verkostoja, jotka ovat pysyneet vuosien jälkeenkin.

– Mulla on ollut aina vahva halu miet-tiä miten toiminnasta saataisiin parem-paa tai miten epäkohtiin voisi puuttua.

VAIKUTTAMISEN AMMATTILAINENTEKSTI Anita Patanen KUVA: Marina Lampinen

Halu kehittää vuoropuhelua ja puuttua epäkohtiin on vienyt Marina Lampisen moniin mielenkiintoisiin tehtäviin vaikuttamisen parissa. Nuorelta naiselta uralla eteneminen on vaatinut kovaa työtä, kykyä uskoa itseensä ja aitoa halua saada aikaan muutosta.

Marina Lampiselle ura vaikuttamisen parissa on ollut luonnollinen jatkumo aktiivisella toiminnalle muun

muassa opiskelijaliikkeessä.– Työpaikkoja taaksepäin katsoes-

sa huomaa, että ne muodostavat tosi loogisen polun, mutta ei mulla ole ollut mielessä mitään selkeää suunnitelmaa ja seuraavaa askelta aina mietittynä. Enem-mänkin oma aktiivisuus on tuonut eteen

“TYÖHÖN VAIKUTTAMISEN

PARISSA VOI PONNISTAA TODELLA

MONENLAISISTA TAUSTOISTA, JOTEN

OMAA OPISKELUALAA EI KANNATA VALITA

LIIAKSI LAPUT SILMILLÄ.”

LIPPU 1 / 2016 19

Päätöksenteon tavat ovat tulleet tutuiksi, kun on lähtenyt aktiivisesti viemään muutoksia eteenpäin.

SYL:n jälkeen oli aika kirkastaa ajatuksia ja omia ta-voitteita. Välillä mielessä kävi pieni epätoivo siitä, mitä seuraavaksi keksii. Tilanteissa, joissa miettii oman uransa suuntaa, Marina kehottaa kääntymään läheisten puoleen:

– Ei kannata jäädä yksin, vaan pyytää kommentteja hakemuksiin, harjoitella yhdessä haastattelutilannetta tai pyytää sparrausta.

– Tunnista omia vahvuuksiasi. Äläkä jää odottelemaan sopivaa paikkaa, vaan laita myös avoimia hakemuksia.

Pohdinta ja ystävien kanssa sparraaminen tuottivat tu-losta. Tie EU-politiikkaan aukeni Miapetra Kumpula-Natrin avustajan paikan kautta.

– Uskon, että esimerkiksi SYL ja sieltä kerätty erityis-laatuinen kokemus ovat avanneet minulle uusia mahdolli-suuksia, mutta ei koulutuksen tuomia valmiuksiakaan voi aliarvioida.

EUROOPAN PARLAMENTISSA SUKELLUS EU-POLITIIKAN MAAILMAAN

– Parlamentissa työskennellessäni huomasin, että mo-

nella toimijalla ei ollut kuvaa siitä, mitä EU-tasolla tapah-tuu - saati tietoa siitä, miten vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin.

Kokemukset parlamentissa saivat Marinan ymmärtä-mään, miten tärkeää on sujuva keskustelu yhteiskunnan eri tahojen välillä. Tämä sytytti kiinnostuksen vuoropuhelun kehittämiseen. Suomeen palattuaan Marina laittoi avoimen hakemuksen viestintätoimisto Milttonille, jossa hän nyky-ään toimii vaikuttajaviestinnän konsulttina.

– Työssäni pääsen toimimaan tulkkina politiikan ja muiden toimijoiden välissä ja edesauttamaan tärkeää kes-kustelua. Näen, että kaikki se kokemus, jota olen vuosien varrella kerännyt ihan leirinohjaajasta ja Mäkkärin asia-kaspalvelutehtävistä lähtien, on antanut eväitä tähänkin työhön. Lopulta monessa työssä on pitkälle kysymys kom-munikoinnista sekä viitekehyksen ja kontekstin ymmärtä-misestä.

– Vaikuttamisen keinot ovat pitkälle vielä perinteisiä. Nähtäväksi jää, miten paljon päätöksenteko muuttuu esimerkiksi digitalisaation mukana, pohtii Marina alansa tulevaisuuden näkymiä.

– Mietin paljon sitä, etääntyvätkö nuoret politiikasta ja kenen syy on se, ettei siitä jakseta kiinnostua. Ehkä tässä on myös peiliin katsomisen ja aktivoitumisen paikka.

Puheet ”pahoista lobbareista” Marina kuittaa napakasti: – Tärkeää on keskittyä siihen, että saadaan eri toimijoi-

ta mukaan keskusteluun, viestit perille ja poliitikoille tietoa asioista. Viisas poliitikko käy sitten saamansa tiedon läpi ja punnitsee sen pohjalta päätöksiään.

VAIKUTTAMISTYÖSSÄ TARVITAAN AITOA VUOROVAIKUTUSTA JA KYKYÄ EMPATIAAN.

Yhtenä tärkeimpänä ominaisuutena omalla alallaan Marina pitää inhimillisyyttä ja kykyä empatiaan.

– Tärkeää tässä työssä on ymmärtää muiden ajattelua ja kyetä vuoropuheluun. Siinä auttaa, jos pystyy aidosti kuuntelemaan muita.

Oman aktiivisuuden lisäksi Marina näkee uralla etene-misen kannalta tärkeinä verkostoitumisen ja esiintymis-taidot. Siltoja ei kannatta polttaa takanaan, vaan Marina uskoo kohteliaaseen käytökseen ja näkee sen siivittäneen omaa uraansa eteenpäin.

– Tärkeää on olla vähättelemättä omaa osaamistaan. Tähän on täytynyt tietoisesti opetella ja muistaa, että omat ansiot ovat tehdyn työn tuloksia.

Nuoren, kohteliaan naisen otsaan voidaan joskus mie-hekkäitä ominaisuuksia arvostavassa työelämässä yrittää lyödä kiltin tytön leima.

– Ehkä naisena kantaa mukanaan jonkinlaista todis-tustaakkaa, mutta ei sen takia kannata muuttua vaan olla itsevarmasti oma itsensä. Tunnistamalla oman osaamisen-sa, uskomalla itseensä ja tekemällä kovasti töitä etenee urallaan varmasti.

Selkeää kuvaa siitä, missä on viiden vuoden päästä, ei Marina ole ikinä kehitellyt.

– Selvää on ollut se, että haluan toimia tässä yhteiskun-nan rajapinnassa ja vahvistaa kommunikaatiota eri ryhmien välillä. Isoina eteenpäin menemisen motivaattoreina ovat olleet muun muassa koulutus- ja tasa-arvokysymykset, joihin on halunnut muutosta.

– Totta kai myös tuntuu hienolta, että on vaikuttanut tärkeisiin asioihin! Kyllä mä aion pysyä tässä skenessä myös jatkossa, Marina toteaa hymyillen. LIPPU

“EI KANNATA JÄÄDÄ YKSIN, VAAN PYYTÄÄ KOMMENTTEJA HAKEMUKSIIN, HARJOITELLA

YHDESSÄ HAASTATTELUTILANNETTA TAI PYYTÄÄ SPARRAUSTA”

“TÄRKEÄÄ ON OLLA VÄHÄTTELEMÄTTÄ OMAA

OSAAMISTAAN. TÄHÄN ON TÄYTYNYT TIETOISESTI OPETELLA JA MUISTAA,

ETTÄ OMAT ANSIOT OVAT TEHDYN TYÖN TULOKSIA.”

20 LIPPU 1 / 2016

odotella vaalivoittoa hallituksen epäonnistumisten kustan-nuksella.

Toimintatapa on kestämätön SDP:n tulevaisuuden näkö-kulmasta. Puolue ei voi jättäytyä tuulensuojaan vaan sen täytyy olla eturintamassa esittämässä ratkaisuja Suomen ongelmiin. Oppositio on juuri se paikka, jossa puolueen täytyy rakentaa oma, rohkea ohjelmansa tulevan vuosi-kymmenen kysymyksiin seuraavalle vaalikaudelle.

SDP:n vaihtoehtobudjetti oli onnistunut juuri siksi, että siinä esitettiin aito vaihtoehto hallituksen vuoden 2016 taloudenpidolle. Samalla tavalla kansanedustaja Timo Ha-rakan avaus sosialidemokratian tehtävästä 2020-luvulla oli juuri sitä, mitä puolue eniten tarvitsee tällä hetkellä: uusia ideoita ja ajattelun ravistelua.

Vaihtoehtobudjetin ja Harakan Liike 2020 -ohjelman viitoittamalla tiellä puolueen täytyy jatkaa, mikäli se haluaa nousta vaalivoittoon kevään 2019 vaaleissa. Ilman uusia ideoita ja konkreettisia ratkaisuja ei ole mitään takeita siitä, että SDP:llä on riittävät eväät Suomen johtamiseen päämi-nisteripuolueena tulevalla vaalikaudella. Näiden eväiden kartuttamiseen pitäisi nyt käyttää kaikki voimavarat.

SDP:TÄ TARVITAAN ENEMMÄN KUIN KOSKAAN

Demarinuoret on ottanut esimerkillisesti aloitteen puolueen linjan kirkastamisesta. Juuri yleisturvan kaltaiset rohkeat aloitteet vievät puolueen linjaa aidosti eteenpäin. Vastaavasti nuorisoliiton tulee toimia myös jatkossa: haas-taen sosialidemokraattista ajattelua reilussa ja rakentavas-sa hengessä konkreettisilla avauksilla.

Sipilän porvarihallitus on ennätyksellisen huono hallitus. Hallituksen heikkous ei kuitenkaan voi riittää polttoaineeksi sosialidemokraateille. Jos hallituksen keinot eivät tepsi, so-sialidemokraattisten keinojen on tepsittävä. Siksi odotukset puolueen politiikalle ovat korkealla ja työtä konkreettisen linjan eteen on tehtävä gallup-luvuista välittämättä.

Eräs SDP:n pitkäaikainen kansanedustaja muisteli kerran puolueen kansanedustajien yleisiä tapoja päättää puheen-vuoronsa puolueväen tilaisuuksissa. Ylivoimaisesti eniten hän oli kuullut kansanedustajien päättävän puheenvuo-ronsa lausahdukseen: ”Toverit, meitä sosialidemokraatteja tarvitaan enemmän kuin koskaan”.

Viime vuosina olemme saaneet havaita, ettei kansan-edustajien nostattava toteamus ole vanhentunut päivää-kään. Juuri nyt meitä sosialidemokraatteja ja SDP:tä tarvi-taan yhteiskunnassamme enemmän kuin koskaan. LIPPU

Kevään 2019 eduskuntavaalit ovat SDP:lle historiallisen tärkeät. Vaalituloksesta riippuu pitkälti se, jatkuuko Suomen kehittäminen tulevalla vuosikymmenellä porvarillisten puolueiden ehdoilla. Vaikka SDP on ollut mukana hallituksissa vuoden 2003 vaalien jälkeenkin, pääministerin salkkua on silti kantanut yli kymmenen vuoden ajan kokoomuksen tai keskustan puheenjohtaja.

Kyse ei ole yhdentekevästä yksityiskohdasta. Pääministeripuolue päättää kuitenkin ne suuret linjat, joiden suuntaisesti koalitiohallitus kulkee tulevan hallituskauden ajan. Pääministeri on

myös arvojohtaja ja voi halutessaan nostaa muita ministe-reitä paremmin esiin tärkeinä pitämiään asioita.

Odotukset seuraavalle sosialidemokraattiselle pääminis-terille ovat korkealla. Korkealla ovat myös mahdollisuudet, jos SDP yltää pääministeripuolueeksi kolmen vuoden ku-luttua. SDP:lle tarjoutuisi pääministeriyden myötä tilaisuus määritellä ne suuntaviivat, joilla Suomea kehitetään uu-della vuosikymmenellä. Näiden suuntaviivojen hahmotte-leminen tulisi puolueessa aloittaa nyt, hyvissä ajoin ennen vaaleja.

USKOTTAVA LINJA RAKENNETAAN OPPOSITIOSSA

Hallituksen työtaakkaa ei käy kateeksi. Pääministeri Juha Sipilän hallitus joutuu samanaikaisesti pohtimaan paitsi ratkaisuja maan talouden alamäkeen, myös vastaamaan kansainvälisen pakolaiskriisin aiheuttamiin haasteisiin.

Hallitukselta on siksi aivan perusteltua vaatia myös oppositiopuolueilta vaihtoehtoa ja ratkaisuja käsillä oleviin ongelmiin.

Näkemykset siitä, miten SDP:n tulisi käyttää aikansa oppositiossa, vaihtelevat. Osalle oppositio tarjoaa juuri sellaisen tuulensuojan, jonka avulla voidaan väistää ne vai-keat kysymykset, joihin hallitus joutuu vastaamaan. Ikään kuin oppositioaseman turvin voitaisiin pysytellä piilossa ja

USKOTTAVALLA VAIHTOEHDOLLA

PÄÄMINISTERIPUOLUEEKSITEKSTI: Eemeli Peltonen

LIPPU 1 / 2016 21

OUT:

Rusetit

Jotkut ihmiset käyttävät rusetteja sellaisissa tilanteissa, joissa periaatteessa voisi käyttää kravattia. Älkää käyttä-kö. Ruseteista tulee lähinnä mieleen sellainen kaveri, joka hyppää ison kakun sisältä pukeutuneena uimahousuihin ja kaulassa killuvaan mirriin.

Sarjakuvahahmo-aiheiset pitkät seslarit

Muistatteko aikanaan kaikilla olleita Harald Hirmuinen -ku-vioituja pitkiä kalsareita? Siis niitä epämukavia, mutta silti vuodesta toiseen kestäviä hirvityksiä, joita vaan on pakko käyttää. Syynä tähän pakkoon on se, että paremmat tykit menivät haarusista hajalle eikä kukaan tietenkään osta itse itselleen seslareita. Julistetaan ne yhdessä pannaan, niin niitä ei sitten ole kaupassa tarjolla, kun sukulaiset valikoi-vat kalsonkeja joululahjapaketin täytteeksi!

Skandinaaviset muinaisuskonnot

Jokainen saa uskoa mihin haluaa. On kuitenkin ihan toinen asia ottaa jokin uskonto keppihevoseksi asioiden ajamiseen, erityisesti, jos ei tiedä kyseisen uskonnon opinkappaleista tuon taivaallista. Pienenä vinkkinä: jos jotain jumalolentoja haluaa hyödyntää impivaaralaisuuden edistämiseen, ne kannattaisi ottaa siitä oman alkuperäis-kulttuurin kuvastosta.

Tänä vuonna Vantaan Demarinuoret… Järjestää perinteisten Punttia ja politiik-kaa tapahtumien lisäksi muun muassa Kuntavaali-koulutussarjan ja syksyllä Toverireissun Kööpenhaminaan.

Parasta Vantaan Demarinuorissa on… Yhteishenki ja halu toimia yhdessä.

Paras muistoni Demarinuorista on… Ensimmäinen Punainen Juhannukseni, joka ei todellakaan jäänyt viimeiseksi! :)

FB: Vantaan Demarinuoret ry

IN:

Pellet

Pelleily on kirurgintarkka taiteenlaji. Teet sen väärässä yhteydessä ja ylipäänsä väärin, niin siinähän olet sitten. Nyt kun lumi on jälleen onnistunut rikkomaan Suomen pitkän ja synkeän syksyn, parodiatilin avaaminen on ihan järkevää. Toisaalta taas jos esiinnyt pellen asussa ja roolissa etkä riko roolihahmoa, homma menee sukkana sisään. Jos siis pers… Pelleilet, niin ole valmis menemään all in. Löperösti vedetty hölmöily ei pue ketään. (Olettaisin kaikkien tajunneen, että oikeasti tässä vähän symppaillaan sitä Tampesterin Loldiers of Odin-meininkiä. Ihan ikki-pikkiriikkisen.)

Toppavaatteet

Näin alkuvuodesta ulkona on ollut todella kylmä, siis siinä määrin kylmä, että on joutunut pukeutumaan toppavaat-teisiin. Kylmyys ei kuitenkaan lue lakia, eikä tyylitajua. Olkoonkin niin, että toppavaatteet tekee ihmisestä muo-dottoman möykyn ja Michelin-miehen. Voi tietysti olla, että kirjoittajan käsitystä toppavaatteista ei ole juuri päivitetty 80-luvun jälkeen. Eikä päivitetä jatkossakaan. Kulttuuririennot

Alkuvuosi on vaikkapa kesän kuhinaan verrattuna sinällään hiljaista aikaa, mutta jos pitää sormea kansakunnan puls-silla, huomaa että kaikenlaista kulttuuritapahtumaa sykkii ulos eetteristä. Niihin kannattaa myös osallistua, varsinkin, jos ei maksa mitään. Ilmainen on kuitenkin aina ilmaista, vaikka olisikin sisällöltään aivan kuraa.

MUN OSASTO: VANTAAN DEMARINUORET

Olen… Christine Fallenius, 30-vuotias opiskelija sekä äiti. Toimin tällä hetkellä Vantaan Demarinuorten puheenjohtajana.

Lähdin mukaan Vantaan Demarinuor-ten toimintaan, koska… Haluan vaikuttaa paikalliseen nuorisopolitiikkaan toimin-nan ja tekemisen kautta, samanhenkisten ihmisten kanssa.

TOIMISTOJYYRÄN TYYLITUOMIOISTUIN

Tässä artikkelissa julkaistavat mielipiteet ja näkemykset eivät edusta liiton tahi minkään muun osapuolen

näkemyksiä, vaan ovat anonyyminä pysyttelevän kirjoittajan omia käsityksiä maailmanmenosta.

22 LIPPU 1 / 2016

LIPPU 1 / 2016 23

Kun Demarinuoret toukokuussa kokoontuu Tampereelle liittokokoukseen, ilmassa väreilee takuuvarmasti jännitys. Nuorisoliitolle nimittäin on hakusessa uusi keulakuva. Perinteisesti puheenjohtajat eivät ole jatkaneet kahta kautta pidempään eikä niin aio tehdä myöskään lohjalainen Joona Räsänen.

Neljä vuotta on nuorelle ihmiselle pitkä aika, jossa ehtii tapahtua paljon. Tätä kuvastaa hyvin se, että emme tapaa Joonan kanssa Demarinuor-ten toimistolla, jossa Demarinuorten puheen-

johtajan työpiste normaalisti sijaitsisi, vaan eduskunnan Pikkuparlamentissa. Joona lukeutuu niihin neljään dema-rinuoreen, jotka viime vuoden keväällä tulivat valituiksi eduskuntaan.

Joona sanoo, että nyt luopumisen hetkellä päällimmäi-senä tunteena on pieni haikeus. Haikeus liittyy erityisesti ihmisiin, joiden kanssa nämä vuodet on taitettu matkaa. Heille Joona lausuu nöyrän kiitoksen. Eroon Joonasta ei kuitenkaan olla pääsemässä, puheenjohtaja emeritus lupaa seurata kasvattajaseuraa läheltä myös oman kautensa päätyttyä:

– Olen ajatellut olla aktiivinen sosialidemokraattinen nuori jatkossakin. Ehkä voin olla sille vähän varttuneem-malle polvelle esimerkki, että Demarinuorten toimintaan uskaltaa tulla lähempänä kolmeakymmentäkin.

USKOTTAVA JA ULOSPÄIN SUUNTAUTUNUT POLIITTINEN NUORISOJÄRJESTÖ

Joona liittyi Demarinuorten jäseneksi vuonna 2008, ja vuonna 2012 hänet valittiin pienoisena yllätysnimenä koko järjestön puheenjohtajaksi. Miten Demarinuoret näyttää erilaiselta nyt, kun hän on siirtämässä puheenjohtajan nuijaa eteenpäin?

– Olen aina yrittänyt noudattaa sellaista periaatetta, että edeltäjäänsä ei kannata hirveästi moittia eikä seuraajaansa neuvoa…

Ainakin nuorten asema SDP:ssä on viime vuosina vahvistunut radikaalisti. Demarinuoria on noussut edus-kuntaan, puoluepiirien johtopaikoille ja merkittäviin kunnallisiin luottamustoimiin. Demarinuorten kasvatit ovat menestyneet myös puoluepoliittisesti sitoutumattomissa järjestöissä. Puheenjohtajakautensa huippuhetkiksi Joona nimeääkin tilanteet, joissa toverit, joiden kanssa on Dema-rinuorissa kasvettu yhdessä, ovat päässeet loistamaan.

– Vaikka puolueella onkin välillä mennyt mollivoittoi-sesti, nuorten rooli on silti koko ajan vahvistunut. Siitä on saanut uskoa, että kyllä tämä vielä klaarataan ja puolueel-lakin on tulevaisuus.

Joonalle on puheenjohtajana ollut erityisen tärkeää, että nuoret otetaan vakavasti eikä myöskään nuorisojärjestöä pidetä vastuuttomana puskista huutelijana.

– Olen halunnut Demarinuorten kykenevän käymään po-liittista keskustelua, jolla on oikeasti merkitystä. Ja toisaalta myös niin, että se mitä Demarinuoret sanoo tai tekee herät-täisi ihmisissä mieluummin luottamusta ja kiinnostusta kuin epäilyä ja pilkkaa.

– Liittohallituksessa olen halunnut tämän neljä vuotta yl-läpitää sellaista henkeä, että aina mennään ratkaisu edellä. Kuka tahansa voi kertoa, että yhteiskunnassa on miljoona ongelmaa, mutta harvempi kertoo miten ne miljoona on-gelmaa ratkaistaan. Olen ollut ylpeä siitä, että Demarinuo-ret on aina yrittänyt esittää ratkaisukeinoja. Ja siitä meitä on myös muualla kiitelty.

Uskottavuuden vahvistamiseen liittyy kiinteästi myös se, että Demarinuorten ilmettä ja viestintää on arvioitu Joonan kaudella uudelleen.

– Olemme pyrkineet miettimään, miltä Demarinuoret näyttää ulkopuolisen silmin ja millainen kuva meistä välit-tyy sosiaalisen median, perinteisen median ja esimerkiksi tapahtumien kautta.

Kritiikkiäkin Joona osaa itselleen antaa. Voimakkaan ulospäin suuntautumisen hintana hän pitää sitä, että pu-heenjohtajan aikaa ei ole aina liiennyt järjestön sisäiseen kehittämistyöhön niin paljon kuin olisi ehkä ollut tarpeen.

– Järjestöllinen kehittäminen vaatisi uutta draivia, nuor-tenkin järjestökone pitäisi saada parempaan kuntoon.

MIELUUMMIN SPARRAAJA KUIN PIIKKI PUOLUEEN LIHASSA

Menneinä vuosikymmeninä Demarinuoria on kutsuttu piikiksi puolueen lihassa, millä viitattiin puolueen ja nuo-risojärjestön toisinaan myrskyisiin väleihin. Osittain kyse lienee ollut todellisista linjaeroista, mutta on nuorisojärjes-töön mahtunut sellaistakin ajattelua, että hajurako

PUHEENJOHTAJAN TILINPÄÄTÖSTEKSTI: Essi Virtanen KUVAT: Olli Urpela

24 LIPPU 1 / 2016

RAUHALLISEMPI, MÄÄRÄTIETOISEMPI JA PRAGMAATTISEM-PI?

Demarinuorten puheenjohtajana Joona kertoo oppi-neensa, että asiat eivät usein tapahdu sormia napsautta-malla vaan ne ottavat aikaa - ja se aika on rajallista, joten opittava tekemään ero aidosti tärkeiden ja vähemmän tärkeiden tavoitteiden välille.

– Muut saattavat olla eri mieltä, mutta omasta mielestäni olen muuttunut rauhallisemmaksi ja pohdiskelevammaksi.

– Toisaalta olen myös oppinut tietyissä tilanteissa ole-maan tiukka ja pitämään kiinni niistä asioita, joita haluan viedä eteenpäin. Voisi sanoa, että määrätietoisuus on kasvanut.

Myöntää Joona senkin, että politiikan harmaa arki on ehkä pyöristänyt nuoren poliitikon radikaaleimmat kulmat.

– En tiedä voiko sanoa, että vanhemmiten olisi tullut viisaammaksi, mutta kyllä tässä on kasvanut aika pragmaattiseksi sosialidemo-kraatiksi.

Joona asennoitui Demarinuorten pu-heenjohtajuuteen alusta asti neljän vuoden projektina, jonka tavoitteena oli osoittaa, että poliittinen nuorisotoiminta on aidosti kasvualusta, josta voi ponnistaa aina edus-kuntaan asti.

– Jokainen askel on johtanut seuraavaan. En tiedä olisinko päässyt kuntavaaleissa läpi ja olisiko minusta tullut Lohjan valtuuston puheenjohtaja ilman, että olisin ollut Dema-rinuorten puheenjohtaja. Ja, jos en olisi ollut valtuuston puheenjohtaja, olisiko minusta tullut kansanedustaja. Syy-seuraussuhteet eivät aina ole selviä, mutta ajattelen kyllä, että Demarinuorten puheenjohtajuudella on ollut valtava merkitys.

Joona ainakin väittää, että selkeitä tulevaisuuden urasuunnitelmia ei vielä ole mietittynä. Nyt hän keskittyy hoitamaan kan-sanedustajan pestiä. Sosialidemokraattisessa eduskuntaryhmässä hänen vastuullaan ovat maahanmuuttoasiat, joten tekemistä riittää.

– Ei varmaan kannata vielä ilmoittautua vuoden 2048 presidentinvaaleihin?

Lopuksi Joona haluaa vielä rohkaista niitä, jotka miet-tivät asettuvansa ehdolle johonkin tehtävään tulevassa liittokokouksessa. Häviämistäkään ei kannata pelätä, sillä kokemus on varmasti kasvattava.

– Mihin tahansa tehtävään pyrkimällä oppii aivan valta-vasti itsestään. Se pakottaa laittamaan itsensä framille ja kehittämään ulosantiaan, ja näitä taitoja tarvitaan elämässä muutenkin.

Haastattelun jälkeen poistumme Joonan kanssa Pik-kuparlamentista yhtä matkaa. Ulkona hänelle tulee vielä mieleen yksi mainitsemisen arvoinen asia, joka Demarinuo-rissa muuttunut - nimittäin miesten pukeutuminen. Liekö puheenjohtajan esimerkki juurruttanut Demarinuoriin smart casual -henkisen pukeutumiskoodin? LIPPU

Seuraavalla sivulla katsaus kansanedustaja Joona Räsäsen päivään

puolueeseen on itsetarkoitus ja puoluepoliittisen vaikutta-misen sijaan pitäisi keskittyä muunlaiseen kansalaisaktivis-miin.

Joonakin näkee Demarinuoret puolueen sparraajana, mutta tarkoituksellista vastakkainasettelua hän ei ole kos-kaan kannattanut. Hänelle nuoret ovat ”luonnollinen osa puoluetta, eivät mikään erillinen palikka”.

– Puolue on Demarinuorten kannalta keskeisin vaikut-tamiskanava. Mitä paremmin puolueen kanssa pystytään tekemään yhteistyötä, sitä paremmin pystytään edistämään omia tavoitteita.

– Puolueen poliittisten työryhmien tuotoksissa näkyy nuorten aktiivisuus ja kädenjälki. Tai kun katsoo puolueen tavoitteita viime kunnallis-, euro- tai eduskuntavaaleissa, niin niistä monet ovat olleet sellaisia, joita Demarinuoret on ajanut aikaisemmin.

– Ainahan tavoitteiden edistäminen on helpompaa, kun puolue on maan hallituksessa ja voidaan vaikuttaa ikään kuin suoraan. Oppositiossa on vaikeampaa. Voimmekin olla iloisia siitä, miten esimerkiksi Demarinuorten yleisturva on nyt otettu huomioon yhtenä mallina perustulokokeilun valmistelussa. Tämä kertoo, että vaikuttaminen on tässäkin tilanteessa mahdollista.

Yleisturva on Joonan mielestä hyvä esimerkki myös siitä, että Demarinuorilla on kykyä pohtia poliittista tulevaisuut-ta.

Demarinuoret on siinä mielessä naimisissa puolueen kanssa, että poliittinen suhdanne keikuttaa väistämättä myös nuorisojärjestöä. Vuosi sitten keväällä koko sosialide-mokraattinen liike oli apaattinen ja tappioiden lannistama, nyt kannatuksen nousu on valanut joukkoihin uutta virtaa. Joonan mukaan tämä näkyy myös Demarinuorissa.

– Sillä, mitä muu maailma ajattelee sosialidemokraateis-ta, on vaikutusta siihen mitä ajattelemme itse itsestämme.

1: Kansanedustajan herätyskello pirisee yleensä klo 6.00. Pirteänä ylös ja uuteen päivään!

2. Ensimmäinen haaste odottaa heti kulman takana. Minkä solmi-on valitsisi tänään?

3. Nokka kohti Helsinkiä. Työmat-ka taittuu helposti ja mukavasti bussilla.

4. Päivän ensimmäinen kokous. Hallintovaliokunnassa istuvat sosialidemokraatit palaveeraavat ajankohtaisista asioista niin, että valiokunnan kokouksessa ollaan kaikki kartalla.

5. Tulevaisuusvaliokunnassa pohti-massa radikaaleja teknologioita Carl Haglundin johdolla.

6. Lounastapaamiset ovat oivallinen keino pitää yhteyttä sidosryhmiin.

7. Nyt hallintovaliokunta käsittelee akuuttia maahanmuuttotilannetta.

8. Ministerit Orpo, Lindström ja Grahn-Laasonen pitävät infoa kotout-tamisen kehittämisestä.

9. Takapenkin näkymä täysistun-nossa!

10. Eduskunnan kuppilan paras vä-lipalakombo on lohileipä ja appel-siinimehu.

11. Työhuoneessa voi työnteon ohessa seurata vaikkapa istuntoja. Yritän pitää huoneen siistinä.

26 LIPPU 1 / 2016

viha-rakkaussuhdetta sekä niitä lukuisia moraalisia dilem-moja, joita vallankahvaan kiinni päässyt joutuu tavalla tai toisella ratkomaan.

KENELLE?

Sarja on erityistä herkkua pohjoismaiselle katsojalle, sillä se kuvaa melko realistisesti poliittista todellisuutta mo-nipuoluejärjestelmässä. Vaikka sarjassa esiintyvät puolueet ovat fiktiivisiä, ne ovat silti tunnistettavia, Suomeenkin peilattavissa olevia karikatyyrejä tanskalaisista puolueista. Demarikatsoja tosin voi tuntea olonsa hieman ankeaksi, sillä demareita mallaavan Työväenpuolueen johtohahmot ovat järjestään vallanhimoisia selkäänpuukottajia tai men-neisyyteen jämähtäneitä dinosauruksia.

THE WEST WINGYhdysvallat / 1999–2006 / 7 kautta, 156 jaksoa

MITÄ?

West Wing keskittyy seuraamaan Yhdysvaltain presi-dentti Josiah ”Jeb” Bartletin (Martin Sheen) hallinnon arkea Valkoisen talon Länsisiivessä. Sarja pohjautuu vuoden 1995 menestyselokuvaan Amerikan presidentti, jonka käsikir-joittajana toimi West Wingin luoja Aaron Sorkin. Suurin osa elokuvan näyttelijöistä siirtyi myös West Wingin rooleihin.

West Wingin aikajana katkeaa todellisuudesta Nixonin presidenttikauden jälkeen. Häntä ovat sarjassa president-teinä seuranneet yhden kauden demokraatti Wire Newman sekä kahden kauden republikaani Owen Lassiter, joiden hahmoissa ilmentyvät Carter ja Reagan. Päähahmo Bartlet valitaan sarjassa ensimmäisen kerran presidentiksi vuonna 1998.

Sarja antaa realistisen kuvan Länsisiiven arjesta. Useille sarjan tapahtumille löytyy vastaavuuksia todellisesta elä-mästä, juonta ovat muokanneet vahvasti Bill Clintonin sekä George W. Bushin presidenttikausien tapahtumat. Sarjassa on käsiteltyjä aiheita ovat muun muassa hallinnon sulku,

FIKTIIVINEN PO-LITIIKKA: MORAA-LIAHDISTUSTA JA LIKAISIA TEMPPUJATEKSTI: Jani Kokko, Eemeli Peltonen ja Essi Virtanen

Ylellä saa ensi vuonna ensi-iltansa suomalainen poliittinen draamasarja Presidentti. Sitä odotellessa politiikan lyhyen oppimäärän voi tankata ulkomaisista sarjoista, joissa fiktio sekoittuu kutkuttavasti faktaan.

VALLAN LINNAKETanska / 2010–2013 / 3 kautta, 30 jaksoa

MITÄ?

Vallan linnakkeen (tansk. Borgen) keskushenkilö on omantunnonarka Birgitte Nyborg, jonka johtama liberaali keskustapuolue Maltilliset saavuttaa sarjan alussa yllättä-vän vaalivoiton ja vaa’ankieliaseman. Perinteiset suuret puolueet, oikeistolainen Liberaalit ja vasemmistolainen Työväenpuolue, yrittävät liehitellä Maltillisia omaksi apu-puolueekseen, mutta Birgitte pitää päänsä ja lähtee itse muodostamaan hallitusta.

Sidse Babett Knudsenin esittämä Birgitte sinkoutuu pääministerinä Tanskan poliittisen vallan keskiöön. Henki-lökohtainen elämä kärsii, parisuhde natisee liitoksissaan ja lapset altistuvat vahingolliselle lööppijulkisuudelle. Suku-puolikysymys kuplii pinnan alla, ja Birgitte joutuu toista-vaksi todistelemaan olevansa pätevä huolimatta naiseudes-taan. Valtapeli on raadollista eikä poliittisilta ruumiiltakaan vältytä.

Sarja tutkiskelee ansiokkaasti politikkojen ja median

LIPPU 1 / 2016 27

kansanmurha Afrikassa, Lähi-idän rauhanprosessi, sota huumeita vastaan, uskonnon ja tieteen vastakkainasettelu sekä republikaanijohtoinen kongressi.

Suurin osa tapahtumista sijoittuu politiikan pariin, pää-henkilöiden henkilökohtainen elämä on sivuroolissa. Sarja tuli erityisesti tunnetuksi ”walk and talk” -periaatteesta, jossa keskustelut henkilöiden välillä käydään kävellen ympäri länsisiipeä.

Yhdessä asiassa West Wing realistisuus kuitenkin pettää. Länsisiipi kuvataan avokonttorina, jollainen se todellisuu-dessa ei ole. Suurimpana lavasteellisena epäkohtana on kabinettihuoneen poissaolo länsisiivestä, ja tilalle on tullut muraalihuone.

KENELLE?

West Wing on loistavasti käsikirjoitettu kuvitelma siitä, millainen Valkoinen talo voisi olla, jos kunniantunto ja nerokkuus veisivät voiton ahneudesta ja keskinkertaisuu-desta. Sarjaa voi suositella kaikille Yhdysvaltain politiikasta kiinnostuneille, jotka haluavat saada viihdyttävän mutta samalla realistisen kuvauksen siitä millaista on arki osoit-teessa 1600 Pennsylvania Avenue.

POLITIIKAN NAPPULAIso-Britannia / 2005-2012 / 4 kautta, 24 jaksoa

MITÄ?

Britit ovat tunnetusti poliittisen satiirin mestareita eikä BBC:n Politiikan nappula (eng. The Thick of It) ole poikkeus säännöstä. Tämä satiirin, tilannekomedian ja poliittisen draaman sekametelisoppa irvailee rivien välissä poliitti-selle päätöksenteolle yleensä sekä erityisesti Tony Blairiin henkilöytyvälle kolmannelle tielle ja halulle tehdä asioita ”uudella tavalla”.

Department of Social Affairs (DoSA), myöhemmin Department of Social Affairs and Citizenship (DoSAC), on muiden ministeriöiden epämääräinen kaatopaikka, jonka johtoon istutetaan puolueen epäpätevimmät pölvästit, jotka eivät itse tajua kieltäytyä kunniasta. Ministerien ympärillä häärii joukko aivan yhtä epäpäteviä poliittisia avustajia sekä yksi lehdistösuhteista vastaava virkamies, joka palvelisi mieluummin opposition charmanttia varjo-kansleria. Poliittiset avaukset keksitään lennosta ministe-riauton takapenkillä ja kaikki vuotaa julkisuuteen, yleensä ministerin omasta suusta.

Sarjan todellinen tähti on kuitenkin pääministerin ruos-ka Malcolm Tucker (Peter Capaldi), itsevaltainen ruokot-tomuuksia syytävä skotti, jolta yksikään DoSACin kohellus ei jää pimentoon. Tuckerin omintakeinen johtamismetodi ”bollocking” - mielipuolinen ränttääminen - saa ministerien ja toimittajien puntit tutisemaan.

KENELLE?

Politiikan nappula voi ensikatsomalta vaikuttaa sekaval-ta, sillä juoni poukkoilee, hahmot eivät pysy hetkeäkään paikoillaan ja dialogi koostuu lähinnä f- ja c-alkuisista sanoista. Jos alkujärkytyksestä pääsee yli ja ymmärtää, että sarjan päähenkilötkin ovat kroonisesti yhtä pihalla kuin

katsoja, sarjasta ja sen verbaaliakrobatiasta voi alkaa naut-tia. Sarja sopii kuivan ja huonon huumorin ystäville, jotka arvostavat yllättävän osuvia parodioita elävästä poliittisesta elämästä.

HOUSE OF CARDSYhdysvallat / 2013- / 3 kautta, 39 jaksoa

MITÄ?

House of Cards seuraa kuvitteellisen kongressiedustaja Frank Underwoodin matkaa Yhdysvaltain politiikan huipul-le. Underwood on juonitteleva ja likaisia temppuja kaihta-maton poliitikko, joka tekee mitä tahansa vaikutusvaltansa kasvattamiseksi.

Heti ensimmäisen tuotantokauden ilmestyttyä Kevin Spaceyn tähdittämä draamasarja on saavuttanut laajan suosion ympäri maailmaa. House of Cardsia on luonneh-dittu maailman suosituimmaksi tv-sarjaksi, jota ei näytetä televisiossa. Sarja on tuotettu ja sitä esitetään nimittäin vain amerikkalaisessa Netflix-tilausvideopalvelussa.

House of Cardsin taustalla on alun perin brittiläinen televisiosarja, josta nyt nähdään päivitetty ja Yhdysvaltoi-hin sijoitettu uusintaversio. Tapahtumat ja hahmot ovat kuitenkin osin toiset kuin alkuperäisessä sarjassa. Myös juoni on oleellisesti erilainen eikä seuraile täysin uskolli-sesti alkuperäisversion käänteitä. Jos kuitenkin olet nähnyt BBC:n alkuperäisversion, kannattaa silti myös katsastaa tämä uudempi painos.

KENELLE?

Jos tykkäsit West Wingistä, sopii todennäköisesti myös House of Cards juuri sinulle. Vaikka sarjaa voi moittia ajoittain realismin puutteesta, on sarjassa silti monia hyvin todenmukaisesti kuvattuja amerikkalaisen politiikan käy-tänteitä ja instituutioita. Niistä sarjan avulla voi myös oppia paljon uutta. Yhdysvaltain entinen presidentti Bill Clinton sanoikin, että sarjassa ei ole mitään muuta epäuskottavaa kuin se, ettei opetuslakia ikinä voitaisi ajaa todellisuudessa läpi kongressissa yhtä nopeasti kuin House of Cardsissa.LIPPUKuvat: Vallan linnakke: Mike Kollöffel / DR1, West Wing: Nelonen, House of Cards: Patrick

Harbron / Netflix

28 LIPPU 1 / 2016

www.teamliitto.fi

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto ry

John Stenbergin ranta 6, 00530 Helsinki PL 313, 00531 Helsinki (09) 613 110, faksi (09) 739 287 etunimi.sukunimi@akt.fi

AKT onnittelee 110-v Demarinuoria!

VIERAILE OSOITTEESSA akt.fi

LIPPU 1 / 2016 29

PALASET PÖYDÄLLÄ, MUTTA KOKOAMATTA

Sote-uudistuksen tarve on ilmeinen,

mutta pystyykö hallituksen kaavai-

lema maakuntamalli toteuttamaan

uudistuksen tavoitteet?

OECD:n julkaisema Health at a Glance -terveys-raportti vertailee 34 maan terveydenhuollon resursseja ja laatua, palveluiden saavutettavuut-ta, asukkaiden terveyttä ja terveysmenoja. Vii-

meisimmän raportin mukaan Suomessa terveydenhuollon palveluihin pääsyssä on enemmän ongelmia kuin muissa Pohjoismaissa. Suomea heikommat tulokset olivat vain Italiassa, Virossa, Puolassa, Kreikassa ja Latviassa. Lisäksi Suomessa kansalaisten välillä on suuria sosioekonomisia terveyseroja.

Sosiaali- ja terveydenhuol-lon uudistuksen (SOTE) pää-määränä on alusta asti ollut saada perusterveydenhuoltoon, sosiaalihuoltoon ja erikoissai-raanhoitoon riittävän vahvoja toimijoita, joilla olisi kyky hoitaa palveluiden tuottaminen tasapuolisesti ja laadukkaasti. Pyrkimyksenä on ollut, että potilasta ei enää pompoteltaisi edestakaisin eri tahojen välillä, vaan potilaan tarpeita katsottai-siin kokonaisvaltaisesti hoitora-jat ylittävästi.

Yksi uudistuksen tärkeim-mistä päämääristä on kaventaa terveyseroja ja saada palvelut tasapuolisesti kaikkien saata-ville.

Viime hallituskaudella so-sialidemokraatit ja kokoomus yrittivät saada aikaan vahvoihin peruskuntiin nojaavaa uudistus-ta. Kuntareformia ei kuitenkaan saatu aikaan, ja valmistelua jatkettiin niin sanottujen sote-alueiden pohjalta. Uudistus kaatui kokoomuksen ja SDP:n erimielisyyksiin vaalikauden lopulla.

Nyt hallitus yrittää toteuttaa laajaa maakuntauudistusta, jon-ka keskeinen osa sote-uudistus on. Tämänhetkisten tietojen mukaan maakuntahallintoaluei-ta tulisi 18, ja myös sote-alueita

tulisi sama määrä. Maakuntahallintoon luottamushenkilöt valittaisiin suoralla kansanvaalilla.

Kuitenkin monet uudistuksen palaset ovat vielä loksah-tamatta kohdilleen. Hallituspuolueet kiistelevät uudis-tuksen keskeisistä seikoista kiivaasti: kokoomus haluaa enemmän markkinaehtoisuutta ja suurille kaupungeille itsehallintoa, keskusta taas jarruttelee tätä kilpailutusmallia ja puhuu toisen asteen koulutuksen siirtämistä maakunta-hallinnon alle. Perussuomalaiset taas on hiljaa ja näyttää hyväksyvän mitä vain.

Suomen maakuntien väestörakenteet ovat keskenään erilaisia. Mikäli uudistuksella halutaan saavuttaa palvelui-den yhdenvertaisuutta ja kustannustehokkuutta, tarvitaan taloudellisesti ja väestöllisesti vahvoja kokonaisuuksia.

Nyt maakuntarakenteen pohjalle rakennettu uudistus tarkoittaisi, että 18 maakunnasta jopa kymmenessä olisi vähemmän kuin 200 000 asukasta, jota on pidetty vähim-mäismääränä erikoissairaanhoidon järjestämiselle.

Liian pienet alueet voivat tarkoittaa sote-uudistuksen tavoitteista tinkimistä. Saattaa olla, että kaavailtu maa-kuntamalli ei ole potilaan näkökulmasta selkeä eikä se eri alueiden eroavaisuuksista johtuen ole kustannustehokkain ja palveluiden järjestämisen kannalta optimaalisin ratkaisu. Mallin positiivinen puoli voisi puolestaan olla demokratia-näkökulman vahvistuminen, mutta se edellyttää, että itsehallintoalueiden ja jäljelle jäävien kuntien vastuut sekä velvollisuudet pohditaan ja selkiytetään tarkasti.

Hallitus kaavailee uudistuksella kolmen miljardin euron säästöjä. Asiantuntija-arvioiden mukaan säästöä ei saada aikaan pelkästään soten rakenteellisilla uudistuksilla varsinkaan, jos rakenne on näin monimutkainen ja pieniin

osiin pilkottu. On myös kyseen-alaista, miten hahmoteltu malli kaventaisi Suomessa kansalais-ten välisiä terveyseroja.

Aikataulusyistä kuntavaalit päätettiin siirtää kaavailtujen maakuntavaalien yhteyteen syksylle 2017. Hallituksen on päästävä nopeasti sopuun uu-distuksen pääpiirteistä, muuten uudistus lykkääntyy edelleen. Sopu saattaa tarkoittaa leh-mänkauppoja hallituspuoluei-den välillä.

Me teemme työtä sen eteen, ettei julkista sosiaali- ja tervey-denhuoltoa myydä ja rapauteta kokonaan. Ongelmana on tällä hetkellä se, että SDP on valmis-telusta sivussa ja vaikutusmah-dollisuutemme ovat rajalliset.

Joka tapauksessa uudistus tulee toteutuessaan olemaan yksi historiamme merkittä-vimmistä, sillä kyse on raken-tamamme hyvinvointivaltion selkärangasta. Olen mukana työryhmässä, joka miettii SDP:n omaa vaihtoehtoa. Laita roh-keasti ajatuksiasi tulemaan, niin pohditaan yhdessä millainen olisi paras mahdollinen tulevai-suuden malli. LIPPU

TEKSTI: Ilmari Nurminen, SDP:n nuorin kansanedustaja

KUVA: Anrietta Kousku

30 LIPPU 1 / 2016

Jenni ja Eero viettivät vuodenvaihteen lähes sadan nuoren toverin kansainvälisessä seurassa. International Winter School järjestetään vuosittain Saksassa, Berliinin pohjoispuolella sijaitsevassa Kurt Löwenstein -koulutuskeskuksessa. Tällä kertaa seminaariviikon teemaksi oli valikoitunut työ.

Jenni: Viikon mittainen Winter School keräsi yhteen nuoria sosialisteja ympäri Eurooppaa, ja saimme Eeron

kanssa kunnian tulla valituksi edus-tamaan Demarinuoria.

Eero: Kyseisessä tapahtumassa ei kuulemma ole vuosiin ollut suo-malaisia osanottajia, joten tapah-tuman sisältö tai luonne eivät juuri auenneet etukäteen meille kummal-lekaan.

Jenni: Minulle matka oli en-simmäinen suurimuotoisempi kansainvälinen tapahtuma Demarinuorten riveissä, joten en väitä etteikö olisi jännit-tänyt! Seminaariviikon pääteemana oli työ: “Work. It’s not working out”.

Eero: Työelämä on tätä nykyä mel-ko suuren murroksen ja käsittelyn alla Suomessakin, mutta oli hyvä saada myös kansainvälistä perspektiiviä ja päästä kuu-lemaan hieman radikaalimpaa keskustelua kuin yhteiskuntasopimuksesta vääntämi-nen.

Jenni: Jakauduimme niin kutsuttuihin ”stedyihin”, työpajoihin, jotka jokainen sai valita omien poliittisten kiinnostuksiensa mukaan. Työpajat käsittelivät feminismiä, koulutusta, marxilaisuutta… Joka tapauk-

sessa, valinnanvaraa oli!Eero: Hienoin oli kai konseptiltaan imperialismia

käsittelevä Pocahontas-työpaja. Työpajojen sisältöön oli selkeästi panostettu.

Jenni: Osallistuin You’ve been schooled -työpajaan, jos-sa käsittelimme eri maiden koulutusjärjestelmiä. Etsimme yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia, pohdimme kehityskohteita ja pidimme hauskaa erilaisten koulussa oppimiemme leik-kien, pelien ja visailujen parissa.

Yleinen käsitys työpajassamme tuntui olevan se, että suomalainen koulutusjärjestelmä on huippuluokkaa. Ihailuja sateli niin maksuttomuudesta kuin rakenteistakin.

Muiden kertomuksia kuunnellessani ymmärsin, että maksuttomuus on ollut yksi tärkeimmistä tekijöistä, joiden ansi-osta Suomessa on saavutettu koulutuk-sen saralla merkittäviä edistysaskelia.

Eero: Oli varmaan erityisen hauskaa päästä murskaamaan ihmisten pilvilin-noja, kun kerroit tulevista koulutusleik-kauksistamme?

Jenni: Vaikka hallituksemme kajoaakin rankasti koulutusjärjestel-mämme suuriin saavutuksiin, monissa maissa ollaan silti aivan lapsenkengissä verrattuna Suomeen. Esimerkkeinä vaikka Israelin 11-tuntiset koulupäivät, hollantilaisten kalliit koulumaksut ja luokkajaon suuri vaikutus lasten ja nuorten kasvatukseen ja koulutukseen Isossa-Britanniassa

Oli mielenkiintoista huomata kuinka samanlaisia arvoja, toiveita ja odotuksia nuorilla on liittyen koulutusjärjestel-

mien kehittämiseen keskellä Euroopan nykyistä poliittista myllerrystä. Esimer-kiksi digitalisaatio antaa mahdollisuuksia ideoida aivan uudella tavalla, mitä unel-makoulusta tulevaisuudessa löytyy.

Ainakin itse olin melko tyytyväinen muovailemamme kansainväliseen Play Doh -kouluun koiraparkkeineen ja unisex-vessoineen!

Eero: Arvoista pitää sen verran kommentoida, että vaikka ne enimmäk-seen jaettiin, joissain kohdissa kavahdin hieman porukan radikaalia antikapitalis-mia... Ei sillä, että olisi muihin verrattuna

WINTER SCHOOL TARJOSI KANSAINVÄLISTÄ SOLIDAARISUUTTA JA PUHETTA TYÖSTÄTEKSTI: Jenni Pellinen ja Eero Kivinen

”ESIMERKIKSI DIGITALISAATIO ANTAA

MAHDOLLISUUKSIA IDEOIDA AIVAN

UUDELLA TAVALLA, MITÄ

UNELMAKOULUSTA TULEVAISUUDESSA

LÖYTYY.”

LIPPU 1 / 2016 31

ollut mitenkään erityinen konservatii-vi, mutta tuntuu siltä, että Suomessa olemme tottuneet puhumaan hieman varovaisimmin sanakääntein.

Jenni: Omassa työpajassani tuol-laiset erot eivät juuri tulleet näkyviin.

Eero: Itse valitsin työnjakoa käsit-televän työpajan, koska Division of Labour kuulosti niin siistiltä! Työnjako on siinä mielessä kiinnostavaa, että nyt tapetilla oleva työajan pidennys ei todellakaan ole ainoa asia, josta voidaan keskustella. Vaikka elämme enemmän tai vähemmän kapitalis-tisessa markkinataloudessa, on silti tarpeen jatkuvasti tarkastella kriitti-sesti työn jakautumista sukupolvien, sukupuolien ja esimerkiksi eri ammat-tiryhmien kesken.

”Start by telling us your name, where you’re from, your preferred pronoun and your favourite feminist.” Näin työpajani alkoi. Tietenkin koitin olla nykyaikainen ja kansainvälinen ja mainita feministeistä Elizabeth Warrenin tai Kirsten Gillibran-din… Mutta pakonomainen tarve koros-taa Suomen hienoa lähihistoriaa taivutti minut sanomaan: “Tarja Halonen, our first woman president and a magnificent human being and politician.”

Jenni: Viimeisenä päivänä ohjelman vetovastuun ottivat kaikki osallistujat ja koulutuksen sisältö oli meidän suunnittelemaamme. Ohjelmaa ja työpajoja oli laidasta laitaan ja huikea päivästä tulikin.

Eero: Minä pääsin vuorollani paasaamaan sosiaali-turvasta ja perustulosta kouralliselle kiinnostuneita. Tuli oikein asiantuntijamainen olo. Ja sain siitä maailman parhaimman kehun ikinä: “It was great to get to be a social democrat for a while.”

Jenni: Itse pidin pitkän istumisen ja opiskeluviikon jumien takia hierontapajaa, se oli ehkä vähän virhe. Mutta nallekarkit eivät kapitalistisessa yhteiskunnassa tunnetusti riitä kaikille.

Eero: Eivät riitä, ei.Vaikka Suomessa on totuttu verraten hyvään työelä-

mään ja tasa-arvoiseen yhteiskuntaan, ei niitä pidä ottaa itsestäänselvyytenä. Omassa työpajassani kantavina tee-

moina olleet feminismi ja etuoikeus eivät ole kaikille lempipuheenaiheita, mutta silti niistä voi ja pitää puhua, oli sukupuolesi, ihonvärisi tai sosiaalinen asemasi mikä tahansa. Siitä, että on etuoikeutettu, ei mielestäni tarvitse kantaa mitään syyllisyyttä, olennai-sempaa on tunnistaa omat etuoikeu-det ja oma asema sekä tasa-arvon puutteet yhteiskunnassa. Parempaan, eli ainakin tasa-arvoisempaan, maail-maan on demarina (miksei jopa sosia-listina) tarkoitus pyrkiä. Joten check your privilege ja feminismi on rock!

Jenni: Meille oli Winter Schoolissa järjestetty myös yhteistä ajanviettoa, uuden vuoden vastaanottamista (sii-vouskin on muuten yllättävän ripeää solidaarisessa hengessä!) ja Berliinin vierailua. Ruokaa oli tarjolla PALJON, ja mitä ilmeisimmin se maittoi, koska söimme tähteitä monena päivänä pe-räkkäin. Falafel osoittautui kansainvä-lisesti tärkeäksi yhdistäväksi tekijäksi! Työväenlaulut useammalla kielellä ja jatkuvalla repeatilla kaikuivat talossa koko viikon.

Kansainvälinen ystävyys, solidaa-risuus, yhdessä tekeminen ja kes-kinäinen kunnioitus jäivät viikosta pysyvästi mieleen. Viikko sai itselle hymyn huulille ja antoi intoa arkeen

sekä uusia toimintatapoja paikallisen politiikan tekemiseen täällä kotona.

Eero: Ryhmätyöskentelyyn toki vaikuttivat ajoittain hieman negatiivisesti kielimuurit. Tehtävänjako ei aina ihan auennut kaikille… Mutta ne ovat lillukanvarsia, tärkeintä oli solidaarinen ja osallistava ilmapiiri.

Jenni: Pidimme muuten mahtavan pubivisan. Ja Eero löysi Primarkista itselleen hienon Star Wars -aiheisen las-tenpyjaman!

Eero: Ei se ollut lastenpyjama, ihan aikuisten! Jenni: Toveruus on mahtavaa, kun toisen kustannuk-

sella saa joskus hieman huvittuakin. En olisi vaihtanut matkaseuralaistani mistään hinnasta, koska lähdetään uudestaan? LIPPU

”VAIKKA SUOMESSA ON TOTUTTU VERRATEN

HYVÄÄN TYÖELÄMÄÄN JA TASA-ARVOISEEN YHTEISKUNTAAN, EI NIITÄ PIDÄ OTTAA

ITSESTÄÄNSELVYYTENÄ.”

32 LIPPU 1 / 2016

Demarinuorten 110-vuotiasjuhlavuosi käynnistyi heti tammikuun alussa Helsingissä järjestetyillä Aktiivipäivillä, joille osallistui ennätysmäärä alueiden ja piirien aktiiveja. (Kuva: Iida Vallin) Savo-Karjalassa vuosi startattiin #po-rukkaesittäytyy- somekampanjalla, jossa piirin ihanat aktiivit pääsivät esittelemään itsensä. Myös kenttää on kierretty ahkerasti: Joensuussa on selviydytty Pakohuoneesta, Kuopiossa seinäkiipeilty ja kävipä myös kan-sanedustaja Ilmari Nurminen sulattamassa sydämiä iloisessa Pohjois-Karjalassa. (Kuva: Eveliina Reponen) Demarinuoret järjesti helmikuussa alumni-tapaamisen, joka kokosi yhteen eri vuosi-kymmenten toimijoita. (Kuva: Iida Vallin)

Lounais-Suomen Demarinuoret tekivät vuoden lopulla ekskursion Riikaan, jossa vie-railua isännöi hiljattain toimintansa aloittanut Latvian demarinuorten Restart.lv. (Kuva: Maxim Marchenkov)

LIPPU 1 / 2016 33

Porin Demarinuorten Olutta ja nuorisopolitiikkaa -tapah-tumassa keskustelua alustivat SONKin puheenjohtaja Hanna Huumonen ja Suomen opiskelijakuntien liitto - SAMOK ry:n puheenjohtaja Jemi Heinilä. (Kuva: Petteri Lahti) Uudenmaan Demarinuoret vierailivat helmikuun lopulla Loviisassa sijaitsevassa Fortumin ydinvoimalassa. Vierailun huipennus oli laskeutuminen maan alle 110 metriin ja tutus-tumaan jätteen loppusijoitusluolaan. (Kuva: Mirva Saarelai-nen) Vantaan Demarinuoret keräsivät Politiikan torilla nuorten ajatuksia kotikaupungistaan ja sen palveluista. (Kuva: Mirva Saarelainen)

Itämeri otettiin haltuun Demarinuorten Liittariristeilyllä, jonka ohjelmaan kuului muun muassa varapuheenjohtaja- ja puheenjohtajaehdokkaiden ensimmäinen paneelikeskustelu! (Kuva: Iida Vallin)

LIITON TOIMISTON YHTEYSTIEDOT:

Saariniemenkatu 6 00530 Helsinki

PUHEENJOHTAJA Joona Räsänen 050 547 5590 joona.rasanen@demarinuoret.fi

PÄÄSIHTEERI Miikka Lönnqvist 050 542 0160 miikka.lonnqvist@demarinuoret.fi

JÄRJESTÖSUUNNITTELIJA Juuso Suutari 040 848 8215 juuso.suutari@demarinuoret.fi

POLIITTINEN SIHTEERI Matias Mäkynen 040 509 4409 matias.makynen@demarinuoret.fi

TIEDOTTAJA Iida Vallin 044 307 2281 iida.vallin@demarinuoret.fi

PIIRIEN YHTEYSTIEDOT:

HELSINKI Toimisto: Kaarlenkatu 3-5, 00530 Helsinki, (09) 763 990, helsinki@demarinuoret.fi Järjestösihteeri: Aarni Suvitie 040 933 0309, aarni.suvitie@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Wiking Vuori, 044 566 9767, wiking.vuori@gmail.com

UUSIMAA (UUDENMAAN JA HÄMEEN VAALIPIIRIT): Toimisto: Asematie 11 B, 01300 Vantaa Järjestösihteeri: Mirva Saarelainen 040 513 1889, mirva.saarelainen@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Sofia Nevalainen, 044 972 8066, sofia.nevalainen@live.fi LOUNAIS-SUOMI (SATAKUNNAN JA VARSINAIS- SUOMEN VAALIPIIRIT) Toimisto: Eerikinkatu 30, 20100 Turku, (02) 414 5200 Järjestösihteeri: Eero Kivinen, 045 121 3284, eero.kivinen@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Berhan Ben Ahmadi, 040 326 0157, berhan.ben@gmail.com

LÄNSI-SUOMI (KESKI-SUOMEN, PIRKANMAAN JA VAASAN VAALIPIIRIT) Toimisto: Hämeenpuisto 28, 33100 Tampere, Järjestösihteeri: Riku Kemppinen, 0407171867, riku.kemppinen@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Jani Kokko, 050 341 2860, kokkojani@suomi24.fi KAAKKOIS-SUOMI Toimisto: Kalevankatu 13 B, 45100 Kouvola, Järjestösihteeri: Taina Salomäki, 044 0570 558, taina.salomaki@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Nina Peltonen, nina.peltonen@nuva.fi

SAVO-KARJALA (POHJOIS-KARJALAN, ETELÄ-SAVON JA POHJOIS-SAVON VAALIPIIRIT) Toimisto: Kauppakatu 32, 80100 Joensuu, Järjestösihteeri: Eveliina Reponen, 040 933 0309 eveliina.reponen@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Joakim Kärkäs, joakimkarkas@gmail.com

POHJOIS-SUOMI (OULUN JA LAPIN VAALIPIIRIT) Toimisto: Pakkahuoneenkatu 28 4 krs., 90100 Oulu, piiri-hallitus@osdn.fi Järjestösihteeri: Kauko Keskisärkkä, 040 484 6773, kauko.keskisarkka@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Joni Ollikainen, 044 354 3808, ollikainen.joni@gmail.com FSUD (SVENSKSPRÅKIG DISTRIKT) Ordförande Rebecca Åkers, 0453309746, erica.rebecca.akers@gmail.com Kaikki yhteystiedot löytyvät myös osoitteesta www.demarinuoret.fi. Tutustu myös piirien ja liiton facebook-sivuihin ja ryhmiin!

JAOSTOJEN JA TYÖRYHMIEN YHTEYSTIEDOT:

Liittohallitus päättää jaostojen ja työryhmien perustamisesta liittokokouskaudelle. Mikäli sinulla on idea työryhmästä tai jaostosta, voit esittää ne pääsihteerille sähköpostitse paasihteeri@demarinuoret.fi. Ideat viedään eteenpäin liittohallitukselle.

KV-TYÖRYHMÄ Työryhmä koordinoi Demarinuorten toimintaa ja politiikkaa kansainvälisissä kattojärjestöissä. Työryhmän puheenjohtajana toimii Mikkel Näkkäläjärvi (mikkel.nakkalajarvi@gmail.com) ja häneen voit olla yhteydessä kansainvälisissä asioissa. Työryhmän sihteerinä toimii Matias Mäkynen, matias.makynen@demarinuoret.fi.

Työryhmän jäsenet valitaan liittokokouskaudeksi. Jäseniä ovat: Tomi Kontkanen, Milla Granlund, Kai Alajoki, Jenni Lang, Jenna Vertanen ja Ermin Zec.

TASA-ARVOTYÖRYHMÄ Työryhmä toimii tasa-arvoasiantuntijana Demarinuorissa. Toiminnasta voi kysyä lisää puheenjohtaja Maria Nyroosilta, marianyroos@outlook.com, 040 370 0618. Työryhmän sihteerinä toimii Matias Mäkynen, matias.makynen@demarinuoret.fi.

Jäsenet: Miika Kautto, Serveh Khalili, Elisa Penders, Sonja Kekkonen ja Eetu Kinnunen TOISEN ASTEEN TYÖRYHMÄ Työryhmä toimii toisen asteen koulutuksen asiantuntijana Demarinuorissa. Toiminnasta voi kysyä lisää puheenjohtaja Otto Ahoniemeltä, otto.ahoniemi@icloud.com. Työryhmän sihteerinä toimii Matias Mäkynen, matias.makynen@demarinuoret.fi.

Jäsenet: Sara Holappa, Miika Kemppainen, Jenni Lang, Elli Luukkainen, Elmo Paloniemi, Sami Salminen ja Elias Tenkanen.

34

LIPPU 1 / 2016 35

5 TOUKOKUU 27.-29.5 Liittokokous, Tampere

6 KESÄKUU 10.-12.6 Talouspoliittinen kesä-koulu, Kauniainen

Liityn jäseneksi demarinuoriin

En vielä liity, mutta haluan lisätietoa demarinuorista

Liityn jäseneksi demariopiskelijoihin

En vielä liity, mutta haluan lisätietoa demariopiskelijoista

Osoitteenmuutos (täytä myös kohta vanha osoite)

Nimi

Osoite

Postinumero ja -toimipaikka

Puhelinnumero

Syntymäaika

Sähköpostiosoite

(Vanha osoite)

(Vanha postinumero ja -toimipaikka)

SOSIALIDEMOKRAATTISET NUORET RY

TUNNUS 5005170

00003 VASTAUSLÄHETYS

demarinuoret maksaa

postimaksun

TULEVAT TAPAHTUMAT