DEMARINUORET 110 VUOTTA S. 6 VARAPUHEENJOHTAJAEHDOKKAAT S. 8 TIMO HARAKKA JA LIIKE 2020 S. 10 VAALIT VENÄLÄISITTÄIN S. 14 VAPAAN MEDIAN ARVON YMMÄRTÄÄ, KUN VAPAUTTA EI ENÄÄ OLE S. 16 PUHEENJOHTAJAEHDOKKAAT S. 18 AVUNTARPEEN EI PITÄISI ESTÄÄ ITSENÄISTÄ ELÄMÄÄ S. 22

SOSIALIDEMOKRAATTISET NUORET 2/2016

LIPPU

2 LIPPU 2 / 2016

Seison edelleen kaikkien epäonnisten äänestyspäätöste-ni takana siinä mielessä, että olen aina äänestänythenkilöi-tä, jotka olisivat valituiksi tullessaan klaaranneet homman-sa. Kohtalo (demokratia) vain päätti toisin. Hyville tyypeille kuitenkin löytyy aina lopulta paikka, niin on käynyt myös niille ihmisille, joiden häviö jossain on aikanaan minua kismittänyt.

Liittokokouksessa toivottavasti kuullaan hienoja puheita ja nähdään uskomattomia heittäytymisiä, jotka jo itsessään vievät liittoa eteenpäin ja tekevät meistä entistä vahvem-pia.

Lisäksi suoritetaan henkilövalintoja, joista joku pettyy ja joku toinen iloitsee. Ei piiloteta pettymystä eikä iloa, mutta ei myöskään jäädä jumiin siihen päällimmäisenä pinnalle puskevaan tunteeseen.

Ymmärretään toisiamme ja toistemme fiiliksiä, niin ei tarvitse sitten jälkikäteen käyttää kohtuuttomasti aikaa haavojen paranteluun. Tässäkin asiassa Demarinuoret voi olla edelläkävijä.

***

Tämä on viimeinen Lippu, jota päätoimitan. On muuten ollut kertakaikkisen mukavaa hommaa, mistä kiitos kuuluu kaikille, jotka ovat tarjonneet julkaistavaksi tekstejään tai muilla tavoin edesauttaneet lehdentekoa.

Olen usein vitsaillut, että minulla on poliittisis-sa henkilövalinnoissa jonkinlainen käänteinen kultainen kosketus. Kerta toisensa jälkeen olen tukenut ja äänestänyt ehdokkaita, jotka eivät

lopulta ole tulleet valituiksi tehtäviin, joihin ovat olleet pyrkimässä. Toki muutaman kerran on lykästänyt, mutta poikkeuksethan vain vahvistavat säännön.

Tappion hetkellä on usein potuttanut. Ei varmaan minua tukijana ja äänestäjänä ihan niin paljon kuin niitä, joilta itseltään on mennyt jokin tehtävä sivu suun, mutta kuitenkin. Harva tykkää häviämisestä. Eikä siitä tee yhtään helpompaa se, että samaan aikaan joku toinen tuulettaa voittoaan.

Noina häviön hetkinä mielessä on käynyt, että tästä se alamäki nyt alkoi ja pitäkää tunkkinne.

Ihmismieli varmaankin pyrkii helpottamaan vaikeita va-lintatilanteita sillä, että se yrittää muodostaa mustavalkoi-sia vastakkainasetteluja. Joku toinen on hyvä ja joku toinen huono, se on kaikki tai ei mitään.

Käytännössä katsoen aina olen kuitenkin saanut huo-mata, että alamäki ei alkanutkaan eikä minun mielestäni ”väärän” henkilön valinta ollut sellainen katastrofi kuin harmistuksissani luulin. Ja, kun asian päälle on nukuttu muutamat hyvät yöunet, ei hanskojen heittäminen naulaan yhden hävityn äänestyksen takia ole enää tuntunut kovin kypsältä toiminnalta.

Oikeastaan on hyvä juttu, että tappio kirpaisee. Se merkitsee sitä, että asialla oli merkitystä. Kilpailukin on hyvästä, sillä se osoittaa, että järjestö on tärkeä ja niin kiinnostava, että useampi ihminen on valmis laittamaan itsensä likoon sen puolesta.

TAPPIO KIRPAISEE, MUTTA AJAN KANSSA HELPOTTAA

JULKAISIJA Sosialidemokraattiset Nuoret ry www.demarinuoret.fi

PÄÄTOIMITTAJA Essi Virtanen essi.sk.virtanen@gmail.com

TOIMITUSSIHTEERI Iida Vallin iida.vallin@demarinuoret.fi

GRAAFINEN SUUNNITTELIJA Olli Urpela / Pintaliitodesign

KIRJOITTAJAT Milla Granlund, Miika Kemppainen, Jani Kokko, Miikka Lönnqvist, Ilmari Nurminen, Piia Noronen, Mikkel Näkkäläjärvi, Matias Mäkynen, Eemeli Peltonen, Petra Peltonen, Inna Rokosa, Joona Räsänen, Patrik Saarto, Mikko Suomalainen ja Iida Vallin

PAINOPAIKKA Kirjapaino Uusimaa, Porvoo

PAPERI kansi G-print 150g, sisäsivut G-print 90g

3/2016 ILMESTYY SYYSKUUSSA Ilmoitusvaraukset ja -hinnat Iida Vallin, iida.vallin@demarinuoret.fi

ESSI VIRTANEN

päätoimittaja

PÄÄKIRJOITUS

LIPPU

4041 0763 Painotuote

LIPPU 2 / 2016 3

varapuheenjohtajaa. Ehdokkaisiin voit tutustua tämän Lipun sivuilla.

Jokainen liittokokouskonkari tietää, että liittokokous ei ole tavallista kokouspönötystä ja kuivan kokouspul-lan järsimistä. Liittari on suuria tunteita, onnistumisia ja epäonnistumisia, strategiaa ja taktikointia, niukkoja yöunia ja kreisejä bileitä - sekä tietysti roppakaupalla uusia ja vanhoja ystäviä, joiden kanssa liittareita muistellaan vielä kiikkustuolissakin. LIPPU

LIITTARI ONIHMISEN PARASTAAIKAATEKSTI: Lipun toimitus KUVA: Tytti Kauhala

Demarinuorten XXVI liittokokous ottaa Tampe-reen haltuun 27.-29.5.2016. Suomen suurimpaan poliittisen nuorisojärjestön järjestämään tapah-tumaan kerääntyy satoja nuoria ympäri maan.

Kokouksesta tekee erityisen loistokkaan se, että Demari-nuoret juhlii tänä vuonna 110-vuotista taivaltaan edistyksel-lisen sosialidemokratian etujoukkona.

Liittokokous päättää Demarinuorten poliittiset linjat seuraavaksi kahdeksi vuodeksi. Kokouksessa käsitellään muun muassa kattava Poliittinen ohjelma ja uusi Järjestöst-rategia, joka antaa suuntaviivoja ja tavoitteita Demarinuor-ten tulevaisuuden toiminnalle. Lisäksi liittokokouksessa valitaan Demarinuorille uusi puheenjohtaja ja kaksi uutta

Syä sitä aitoo ja oikeetamustaa makkaraa Lau-

kontorilla

Kaljaa koneesee ja Ukko-metsoo.

Pispalan Pulteri ei vaadi paljoo

fundeeraamista, vain pienen lompakon.

Kyä näin on.

Pääry Hervantaa jatkoille teekkareiren kans.

Tyäväenmuseo Werstas, iha on siinä

Plevnan viäres! Teatteri-kulman ravintolassajoku ukkoremari aina

hoilaa tyäväen lauluja!

Mee nääs Nyssellä!

Aina o aikaa ja paikka pikkuromanssille: liitta-rirakkaus ansaitsee nääs lukkonsa Tammerkosken lukkosillalla ja nuahoo-

mista jonku kylessä.

Ponkaa Pikku Kakkosen Eila-mummo kattos ny (on muute remari) - jos käy vaikeeks, suuntaa

Ylelle Tohloppii.

Ei sempualee manse-rockin elävät lekenrat

Popera ja Eppu Normaali kuuluvat tamperelaisee kulttuurii. Anna laulu-näytteet aikaa heirän

kappaleistaa!

Ponkaa nakkifakiiri, Vaakosta on vaikee pistää

paremmaks.

Aamuneljältä voi rotvallin reunalla meinaan nuak-

kuu muitaki remari-nuaria.

Kruisaa Särkänniämes-sä nääs tukkijoessa. Jos hälläkössevväliä hirvit-tää, possujuna on myäs

varma.

Kekä sen anskattoonny Moreenin kirjottikaa?

Syä Pynsällä munkkirinki-lä ja kiipee näkötornii.

Pispalan Pulteri ei vaadi paljoo fundeeraamista, vain pienen lompakon.

Kyä näin on.

Jua Plevnan simaa.

MANSEPINKO

PIN

KO

: Tamp

ereen D

emarin

uo

ret

LIPPU 2 / 2016 5

Oma osuuteni Demarinuorten johdossa on nyt taivallettu ja on aika siirtää viestikapula seuraavalle. Tämän toteaminen tuntuu samalla sekä helpottavalta että haikealta. Helpottavalta siksi, että oma takki alkaa olla aika tyhjä. Haikealta siksi, että Demarinuoret on upea järjestö ja sen jäsenistö on ollut kuin perhe, jonka kanssa on kasvanut.

Osallistuessani ensimmäiseen Demarinuorten liit-tokokoukseeni vuonna 2008 en voinut kuvitella-kaan mitä kaikkea seuraavan kahdeksan vuoden aikana tulisi tapahtumaan. Matka on ollut

täynnä onnistumisia, epäonnistumisia, ylämäkiä, alamäkiä, iloja ja suruja. Näin jälkeenpäin sitä varmasti tekisi joitain asioita toisin, mutta kokonaisuudessaan matka on ollut kulkemisen arvoinen. Parasta siinä on ollut, että sen on saanut kulkea jäsenistön kanssa. Demarinuorista todella löytää elinikäisiä ystäviä.

Neljä vuotta sitten toukokuussa sain jäsenistöltä luotta-muksen ja tulin valituksi Demarinuorten puheenjohtajaksi. Tuosta luottamuksesta olen edelleen nöyrän kiitollinen. Suurimmat kiitokset ja ansiot valinnastani kuuluvat kuitenkin Viljami Kammoselle, Taina Viikarille, Laura Ylitalolle, Eemeli Peltoselle ja tietenkin Eppu Lepomäelle. Ei politiikassa eikä elämässä ylipäätään kukaan pär-jää yksin. Sen takia on paikallaan antaa suurin kunnia heille, joille se kuuluu. Liian usein valokeilassa seisovat menestyjät itse, eivätkä henkilöt heidän takanaan.

Tullessani valituksi nuori-soliiton puheenjohtajaksi tein itselleni selväksi, että sitoutuisin järjestön johtamiseen täysillä. Tämän lupauksen koen myös pitä-neeni. Demarinuoret on kehittynyt valtavasti eteenpäin niistä ajoista, kun itse tulin mukaan toimintaan. Kehitys ei tietenkään ole vain minun ansiotani, vaan liiton erinomainen henkilöstö, luottamushenkilömme ja aktiivimme ovat tehneet uskomat-toman paljon töitä Demarinuorten ke-hittämiseksi. Yhdessä olemme saavuttaneet paljon ja tästä on hyvä seuraavien toimijoiden jatkaa.

KIITOS TEKSTI: Joona Räsänen KUVA: Olli Urpela

Lupasin myös sitoutua tekemään Demarinuorista entistä uskottavampaa ja vaikuttavampaa poliittista nuorisojärjes-töä. Näiden tavoitteiden koen myös tulleen saavutetuiksi. Demarinuoret on nykyään arvostettu ja tunnustettu järjes-tö, jonka tekemisiin sekä sanomisiin suhtaudutaan arvosta-en yli puoluerajojen.

Järjestön uskottavuuden ja vaikuttavuuden kasvat-taminen on tarkoittanut myös sitä, että nuorisoliiton ja sen jäsenten asema on vahvistunut entisestään puolu-een piirissä ja muualla yhteiskunnassa. Pitkään odotettu sukupolvenvaihdos alkaa todella näkyä puolueessa, ja kun tätä porukkaa katsoo, niin en ole hetkeäkään huolissani sosialidemokratian tulevaisuudesta.

On rehellistä myöntää, että paljon jäi myös tekemättä. Demarinuorten järjestöllinen kehittäminen on omassa työskentelyssäni ollut taka-alalla. Tässä työssä toivon seuraajieni kunnostautuvan, sillä paljon on vielä tehtävissä nuorisoliiton jäsenistön ja järjestökoneiston herättelemi-seksi. Ehkä vihdoin olisi myös aika objektiivisesti pohtia sosialidemokraattisen nuoriso- ja opiskelijatoiminnan

yhdistämistä saman järjestön alle. Olen ollut erityisen ylpeä siitä, että Demarinuo-

ret on ollut poliittisessa toiminnassaan ratkai-suja esittävä, eteenpäin katsova, tulevaisuutta rakentava ja realistisen vaihtoehdon tarjoaja, joka ei ole luisunut äärimmäisyyksiin eikä po-pulismiin. Uskon, että näitä samoja periaatteita kannattaa noudattaa jatkossakin. Näin on mah-dollista luoda poliittisia tavoitteita, jotka aidosti

päätyvät myös sanoista teoiksi.Mahdollisuus saada johtaa De-

marinuoria neljän vuoden ajan on ollut elämäni suurin kunnia. Jään ikuisesti tästä mahdollisuudesta kiitolliseksi jokaiselle, joka on matkan varrella tukenut ja aut-tanut minua tehtävän hoitami-sessa. Nyt on aika laittaa piste omalle työlleni tässä 110-vuo-tisessa järjestössä. Parhaani olen tehnyt. Pilke silmäkul-massa, jalat maassa ja katse tulevaisuudessa.

Nähdään Tampereen liitto-kokouksessa ja sen jälkeen-kin!

Kiitos.

LIPPU

PUHEENJOHTAJALTA

6 LIPPU 2 / 2016

Poliittisesti nuorisoliitto oli luonnollisesti sitoutunut so-sialidemokraattisen puolueen ohjelmaan, mutta sen omas-sa toiminnassa näkyi vahvana myös pasifistisuus. Poikke-uksellista muihin sosialidemokraattisiin järjestöihin nähden oli se, että rauhanaate säilyi melkein muuttumattomana osana nuorisoliiton ideologiaa vuoteen 1940 saakka. Vasta talvisodan kokemukset muuttivat nuorisoliiton näkemyksiä maanpuolustuksesta.

Paikallisella tasolla nuorisoliiton pasifistinen kanta ei kuitenkaan ollut aivan yhtä selvä. Valtava määrä nuorisolii-ton jäseniä tarttui aseeseen, kun punainen lyhty sytytettiin Helsingin työväentalon torniin tammikuussa 1918.

Virallisten tilastojen mukaan sisällissodassa menet-ti henkensä hieman alle tuhat nuorisoliittolaista, mutta todellisuudessa luku noussee vähintäänkin kaksinkertai-seksi. Kaksi kolmesta nuoriso-osastosta ei kyennyt edes toimittamaan tietoja kuolleista jäsenistään. Osa entisistä nuorisoliiton jäsenistä siirtyi sisällissodan loppuvaiheessa Neuvosto-Venäjälle.

KAHDEN UHAN VÄLISSÄ JA LIEVENNYKSIÄ PASIFISMIIN Sisällissodan jälkeinen torjuttiin ensin sisältäpäin il-

mestynyttä kommunismin uhkaa, kun maan alla toimivan SKP:n toimijat alkoivat vallata nuorisoliittoa. Vuoteen 1921 mennessä he onnistuivat tavoitteessaan ja liittivät nuoriso-liiton muun muassa kommunistisen nuorisointernationaalin jäseneksi.

Tämä riitti sosialidemokraateille, jotka perustivat koko-naan uuden nuorisoliiton vielä samana vuonna. Kaikkiaan noin 7 000 jäsentä siirtyi uuden Sosialidemokraattisen Työ-

Suomen Sosialidemokraattisen Nuorisoliiton perustamiseen saatiin puolueelta vastentahtoinen lupa vuonna 1906. Osa ukkopuolueen änkyröistä piti nuorisoliiton perustamista sosialidemokratiaa horjuttavana toimintana, mutta siitä huolimatta perustamiskokous saatiin pidettyä Tampereen Työväenyhdistyksen Nuorisoliiton koolle kutsumana 9.-10.12.1906 Tampereen työväentalossa, samassa paikassa kuin tämänvuotinen liittokokouksemme.

Liiton aloittaessa toimintaansa sen keskeisimmät ongelmat liittyivät rahaan - tai tarkemmin sanottu-na sen puutteeseen. Helsingin Nuorisoseura (Sta-din Demarinuorten edeltäjä) suostui lainaamaan

liitolle 300 markkaa, jolla toiminta polkaistiin käyntiin. Alkuvuosien toiminta piti sisällään vaikka mitä iltamista, sa-dunkerronnasta ja lausunnasta aina sosialidemokraattisten lehtien pääkirjoitusten yleisölle selostamiseen.

TEKSTI : Miikka Lönnqvist, Demarinuorten pääsihteeri KUVALÄHDE: Työväen arkisto

DEMARINUORTEN 110 VUOTTA:LYHYT OPPIMÄÄRÄ

SUOMEN SOSIALIDEMOKRAATTISEN NUORISOLIITON EDUSTAJAKOKOUS KOTKASSA VUONNA 1910.

LIPPU 2 / 2016 7

läisnuorisoliiton jäseniksi. Vallattu vanha liitto lopetettiin kommunis-tisena järjestönä vuonna 1923.

Ei aikaakaan, kun ilmeni uusi uhka: äärioikeisto ja Lapuan liike. Kommunistien toiminnan enem-män tai vähemmän tuhottuaan nämä iskivät kyntensä sosialide-mokraatteihin, joiden toimintaa horjutettiin aina Mäntsälän kapi-naan saakka ja osittain vielä sen jälkeenkin.

Ennen talvisotaa SDP alkoi loiventaa suhtautumistaan halli-tusyhteistyöhön päätyen 30-lu-vun lopulla samaan hallitukseen keskustan edeltäjän, Maalaisliiton, kanssa. Talvisota katkaisi hyvin alkaneen yhteistyön.

Koko sota-ajan nuorisoliiton toiminta jatkui miltei sotia edel-täneeseen malliin. Välirauhan aikana vuonna 1940 nuorisoliitto kokoontui valitsemaan uudeksi pu-heenjohtajakseen Rafael Paasion. Samassa kokouksessa lievennettiin hieman pasifistisia linjauksia ja suhtautumista esimerkiksi vapaa-ehtoiseen maanpuolustustyöhön. Päätettiin, että on hyväksyttävää puolustautua, jos kimppuun hyö-kätään.

HAJAANNUKSEN AIKA JA LIITTO SKOGILAISTEN ARMOILLA

Sodan jälkeen Suomi ja Dema-

rinuoret olivat uuden tilanteen edessä. Neuvostoliitto oli voittanut sodan, kommunistien toiminnasta tehty laillista ja fasistisina järjes-töinä pidetyt Suojeluskunnat ja Lotta Svärd kielletty. Maassa istui valvontakomissio ja sodan jälkeen pidetyissä vaaleissa kansandemo-kraatit ottivat 49 paikkaa. Loik-kausten myötä heistä tuli maan suurin puolue.

SDP:ssä ja nuorisoliitossa omaksuttiin jyrkkä kommunismin-vastainen linja, joka sai tukea myös lännestä – tukea kannettiin meille setelinippujenkin muodossa. Vuoden 1948 eduskuntavaaleissa kommunismin uhka saatiin pääosin torjutuksi ja 1950-lu-vulla kyettiinkin sitten keskittymään olennaiseen, eli keski-näiseen tappeluun.

Puolueeseen oli sodan jälkeen muodostunut vahva asevelisosialisteiksi kutsuttu ryhmä, joka mieli rakentaa yhteiskuntaa ja vastustaa kommunismia yhteistyössä ko-koomuksen kanssa.

Samaan aikaan Maalaisliitto haki politiikalleen tukea yhteistyöstä kommunistien ja Neuvostoliiton kanssa. SDP:n sisälle syntyi hyvin pian myös radikaalimpi oppositio, joka näki, että Neuvostoliitto ja kommunistit olivat tulleet jää-däkseen ja että myös heidän kanssaan oli kyettävä yhteis-työhön. 1950-luvun loppupuolella puolueen sisäinen jako kävi yhä selvemmäksi ja alkoi näkyä myös nuorisoliitossa.

Vuoden 1957 puoluekokoukses-sa edellisen vuoden presidentin-vaaleissa yhdellä äänellä Kekkosel-le hävinnyt K.-A. Fagerholm koki jo toisen yhden äänen tappionsa hävitessään puolueen puheen-johtajuuden sotarikostuomionsa lusineelle Väinö Tannerille äänin 95-94. Tästä suuttuivat silmittö-mästi Neuvostoliitto ja puolueessa oppositioon jääneet, läheisempää neukkuyhteistyötä kannattaneet skogilaiset.

Skogilaiset marssivat ulos puoluekokouksesta ja perustivat pian oman puolueensa, Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraat-tisen Liiton. Nuorisoliitto ilmoitti johtonsa suulla heti puolue-kokouksen jälkeen tukevansa skogilaisia. Kiitoksena tästä puolue lopetti nuorisoliiton taloudellisen tukemisen.

Vuoden 1959 liittokokouksessa skogilainen liittojohto onnistui juonimaan itselleen enemmis-tön edustajista. Nuorisoliitto jäi skogilaisten käsiin. Tämä johti jo toisen kerran uuden nuorisojär-jestön perustamiseen. Sai alkunsa Demarinuorten edeltäjä, Sosialide-mokraattisen Nuorison Keskusliitto SNK.

SNK:n johtoon valittiin puolu-een linjalle uskollinen 47-vuotias nuorukainen Viljo Virtanen, joka viihtyi puheenjohtajana peräti viisi vuotta. Hänen jälkeensä puheen-johtajan nuija siirtyi nelikymppisel-le kansanedustaja Väinö Vilponie-melle, joka piteli sitä 45-vuotiaaksi saakka. Nuorekkailla puheenjoh-tajilla pidettiin huoli siitä, ettei nuorisoliiton linja pääse lipsumaan puolueen linjasta.

RADIKAALIT VUOSIKYMMENET JA MAAN PARAS JUNTTAUSKONEISTO

Tannerin valinnan myötä oppo-

sitioon joutunut SDP alkoi eheytyä Rafael Paasion tultua valituksi SDP:n puheenjohtajaksi kirjai-mellisesti päin honkia menneiden

presidentinvaalien jälkeen. Kekkonen oli vuotta aiemmin Neuvostoliitosta tulleen nootin turvin kaatanut SDP:n ja kokoomuksen häntä vastaan kasaaman Honka-liiton.

Pari piirua vasemmalle siirtynyt puolue alkoi houkutella radikaaleja nuoria, jotka löysivät tiensä myös nuorisoliit-toon. Sen “nuorekas” ilmapiiri ei kuitenkaan miellyttänyt 60-luvun radikaaleja, vaan he päättivät perustaa oman liittonsa, Sosialidemokraattisen Opiskelijanuorison Keskus-liiton SONK:n.

Vähitellen nuorisoliittokin alkoi radikalisoitua. Vuonna 1970 se valitsi itselleen oikeasti nuoren puheenjohtajan, 25-vuotiaan kansanedustajan Ulf Sundqvistin. Hän oli nuor-ten radikaalien maltillisempaa siipeä, joten suhde puolu-eeseen säilyi niin hyvänä, että vuonna 1972 puheenjohtaja

SNK:N LIPUN VIHKIMINEN, 1959 / OULUN LIITTOKOKOUS, 1977

(KUVA: MARTTI LARIKKA) / NUORISOVUODEN PÄÄTAPAHTU-

MA HELSINGISSÄ, 1976 / IUSY:N LEIRI MALMÖSSA, 2000.

8 LIPPU 2 / 2016

Paasio teki nuorisoliiton johtajasta hallituksensa opetusmi-nisterin. Suomen kaikkien aikojen nuorimpana ministerinä 26-vuotias Sundqvist hoiteli muun muassa peruskoulu-uudistuksen.

Vuonna 1973 Turun liittokokouksessa nuorisoliitto paukautti puolueesta vasemmalta ohi niin, että heilahti. Aiemmin vähemmistössä olleet marxilaisen sosialidemo-kratian nokkamiehet miehittivät liiton johtopaikat, eikä liittokokouksen menettelytapavaliokuntaan ollut edes pää-ministerillä asiaa. Pääministeri Sorsa heitettiin sieltä pihalle kuin leppäkeihäs.

1970-luvun nuorisoliitosta kehittyi marxilaisten sosiali-demokraattien johdolla maan paras junttauskoneisto, joka kasvatti toimijoita Teiniliittoon, ammattiyhdistysliikkeeseen ja Ammattikoululaisten liittoon. Maltillisemman linjan edus-tajat suuntasivat eduskuntaan ja puolueen eri tehtäviin.

Maltillisemman nuorisojärjestön rooli jäi nyt opiskeli-joille SNK:n keskittyessä yhteistyöhön kommunistien ja delegaatioiden vaihtoon Neuvostoliiton kanssa. 1970-luvun SNK on suurin syy sille, miksi sen ajan nuorisotoimijat edel-leen istuvat monissa merkittävissä tehtävissä. Junttaamista ei nimittäin tarvitse opetella kuin kerran.

NUORISOLIITON VIHERTYMINEN JA EUROOPPALAINEN UNELMA

Ylipolitisoitunutta 70-lukua seurasi alipolitisoitunut

80-luku. Politiikan sijaan nuoria alkoivat kiinnostaa yhden asian liikkeet ja erilaiset vaihtoehtoliikkeet. Poliittiseen kähmintään ja junttaukseen erikoistunut nuorisoliitto ei aivan kyennyt vastaamaan tähän tarpeeseen.

Voimaa poliittiseen toimintaan yritettiin hakea ammat-tiyhdistysliikkeen kanssa tehdystä yhteistyöstä ja vihreäm-mistä linjauksista. Politiikan muuttuessa samaan aikaan entistä julkisuushakuisempaan suuntaan, nuorisoliittokin kokeili erilaisia tempauksia, joista vuoden 1987 eduskun-tavaalien Nukkuvien puolue ei nai -kampanja on ehkä tunnetuin.

Vuosi 1989 kaatoi itä-blokin ja käynnisti kommunistisen maailman romahduksen. Aikaisemman neuvostokeskeisen maailman sijaan ovet ja ikkunat avautuivatkin Eurooppaan. Alkoi uuden eurooppalaisen unelman tavoittelu.

Vuonna 1990 Demarinuoret sai ensimmäisen naispu-heenjohtajan Tarja Filatovista, joka yhdessä pääsihteeri Tii-na Nurmen kanssa alkoi uudistaa liittoa. Laman mukanaan tuomat valtionapuleikkaukset ja aikaisempien vuosien tuhlaileva rahankäyttö olivat ajaneet liiton tuolloin miltei konkurssin partaalle. Voimakkaan saneerausohjelman lisäksi Demarinuoret kävi läpi myös järjestöllisen uudistuk-sen muuttaen nimensä Sosialidemokraattiset Nuoret ry:ksi.

1990-luvun aikana nuorisoliiton ja puolueen välit alkoi-vat vähitellen lämmetä siitäkin huolimatta, että Lipposen hallitusten säästöpolitiikkaa kritisoitiin välillä ankarasti. Yhteistyön läheneminen johti yhteisiin kampanjasuunnitel-miin ja koulutuksiin sekä lopulta Demarinuorten muuttoon takaisin puoluetoimistolle vuonna 2000.

Tästä symbolisesta lähenemisestä voidaan katsoa alka-neen koko 2000-luvun jatkunut toimintakulttuurin muutos, joka on tähdännyt nuorisoliiton tekemiseen oleelliseksi osaksi puolueyhteisöä. Voisipa joku muotoilla toimintam-me tavoitteeksi sen, ettei puolue olisi puolue ilman Dema-rinuoria. LIPPU

TANSSIA DUUNARIPÄIVILLÄ VUONNA 2001.

10 LIPPU 2 / 2016

INNA ROKOSA

Ikä: 23Paikkakunta: TampereAmmatti/koulutustausta: myyjä, opiskelijaKolme minua kuvaavaa adjektiivia: Rohkea, reilu ja avarakatseinen

www.innarokosa.fi

Olen paras valinta Demarinuorten varapuheenjoh-tajaksi, koska… Olen avoin ja osaan kuunnella hiljaisim-piakin. Olen vahva järjestöosaaja - minulla on kokemusta järjestömaailmasta myös politiikan kentän ulkopuolelta niin pienestä paikallisyhdistyksestä kuin liittotasoltakin.

Varapuheenjohtajana… Haluan tehdä Demarinuoris-ta yhä innostavamman ja välittävämmän yhteisön. Aion edistää sitä, että arvomme oikeudenmukaisuudesta ja yhdenvertaisuudesta toteutuvat vielä enemmän käytännös-sä. Haluan, että jokainen jäsen kokee tulleensa kuulluksi. Nämä kaikki ovat peruslähtökohtia sille, että järjestömme jatkaa kasvua ja kehitystään.

“Olen 23-vuotias opiskelija ja järjestövaikuttaja. Asustelen Tampereella avopuolisoni ja kissani kanssa. Järjestövaikuttamisen lisäksi vietän vapaa-aikani liikunnan ja kulttuurin parissa - perheen ja

ystävien kanssa vietettyä aikaa unohtamatta.Usko parempaan tulevaisuuteen ja halu toimia sen saa-

vuttamiseksi sai minut mukaan politiikkaan vuonna 2012, kun minua pyydettiin SDP:n kunnallisvaaliehdokkaaksi. Siitä lähtien olen tehnyt intohimoisesti työtä oikeuden-mukaisemman tulevaisuuden puolesta. Esimerkiksi viime keväänä toimin SDP:n eduskuntavaaliehdokkaana.

Demarinuorissa aloin vaikuttaa pian kunnallisvaalien jälkeen, kun minut valittiin Tampereen Demarinuorten puheenjohtajaksi. Samoihin aikoihin toimin myös Länsi-Suomen Demarinuorten hallituksessa. Viimeiset kaksi vuotta olen vaikuttanut Demarinuorten liittohallituksessa. Kokemukseni Demarinuorten toiminnasta on siis kolmita-soista; tunnen niin aluejärjestön, piirijärjestön kuin koko liiton toimintaa.

Järjestökokemukseni ei rajoitu pelkästään politiik-kaan. Vuodesta 2011 asti olen tehnyt töitä syömishäiriöön sairastuneiden ja heidän läheistensä hyvinvoinnin edistä-miseksi. Aloitin toimimalla syömishäiriöön sairastuneiden vertaistukiryhmän ohjaajana Tampereella. Nykyisin toimin Syömishäiriöliitto – SYLI ry:n sekä sen paikallisyhdistyksen hallituksissa.

Olen ehdolla Demarinuorten varapuheenjohtajaksi, koska minulla on luja tahto toimia sosialidemokraattisten arvojen edistämiseksi ja oikeudenmukaisemman tule-vaisuuden rakentamiseksi. Persoonallisten vahvuuksieni myötä minun olisi helppo kehittää Demarinuoria yhteisönä innostavammaksi ja välittävämmäksi. Lisäksi vahvasta ja monipuolisesta järjestökokemuksestani on hyötyä, kun Demarinuoria halutaan kehittää yhä kiinnostavammaksi ja vaikuttavammaksi poliittiseksi nuorisoliikkeeksi.

Mikäli sinulla on kysyttävää tai haluat muuten kertoa ajatuksistasi, minuun voi aina olla yhteydessä esimerkiksi laittamalla viestiä osoitteeseen inna.rokosa@gmail.com. Ollaan yhteydessä!”

- Inna

EHDOLLA DEMARINUORTEN

VARAPUHEENJOHTAJAKSI:

INNA ROKOSA

”HALUAN TEHDÄ DEMARINUORISTA

YHÄ INNOSTAVAMMAN JA VÄLITTÄVÄMMÄN

YHTEISÖN.”

LIPPU 2 / 2016 11

“Sosialidemokraattinen nuorisoliike on uuden edes-sä. Toukokuussa Tampereella järjestettävässä liit-tokokouksessa me demarinuoret päätämme siitä suunnasta, johon haluamme nuorisoliittoa viedä.

Lisäksi vastuullamme on tehdä viisaita valintoja henkilöis-tä, jotka järjestöä johtavat tulevan kaksivuotiskauden ajan.

Uudenmaan Demarinuoret on asettanut minut ehdolle Demarinuorten varapuheenjohtajaksi. Demarinuoret on ollut kuuden vuoden ajan minulle tärkeä yhteisö. Olen saa-nut Demarinuorten toiminnan kautta paitsi uusia ystäviä, myös osaamista ja kokemuksia. En voisi kuvitella hienom-paa tapaa jatkaa työskentelyäni nuorisoliiton puolesta, kuin järjestön varapuheenjohtajana.

Miksi pyrin varapuheenjohtajaksi? Uskon, että kokemuk-seni Demarinuorista ja järjestön ulkopuolelta tekisivät mi-nusta vaikuttavan ja verkostoituneen varapuheenjohtajan nuorisoliitolle. Pyrin varapuheenjohtajaksi, koska haluan olla kehittämässä Demarinuorista vielä vaikuttavampaa ja edistyksellisempää poliittista liikettä.

Olen toiminut aktiivisesti Demarinuorissa piiritasolla ja valtakunnallisesti. Uudenmaan Demarinuorten puheenjoh-tajuus, Lipun päätoimittajuus ja liittohallituksen jäsenyys ovat opettaneet paljon nuorisoliitosta.

Kokemukseni ei rajoitu vain Demarinuoriin. Järvenpään kaupunginvaltuuston jäsenenä sekä sivistys- ja vapaa-aikalautakunnan puheenjohtajana olen päässyt tekemään politiikkaa konkreettisesti. Työssäni kansanedustaja Timo Harakan ja Joona Räsäsen poliittisena avustajana olen pait-si verkostoitunut myös lisännyt osaamistani politiikasta.

Varapuheenjohtajana haluaisin syventää liiton ja piirijär-jestöjen yhteistyötä. Uusia tapoja tukea piirejä on löydet-tävä. Lisäksi edistäisin sellaisia poliittisia avauksia, jotka nostavat uuden sukupolven kysymykset sosialidemokratian keskiöön.

Nykyinen liittojohto on onnistunut herättämään uuden toivon sosialidemokraattisessa nuorisossa. Nyt on uuden sukupolven aika tehdä toivosta totta. Nähdään Tampereel-la!”

- Eemeli

EEMELI PELTONEN

Ikä: 21Paikkakunta: JärvenpääAmmatti/koulutustausta: poliittinen avustaja, valtio-tieteiden ylioppilasKolme minua kuvaavaa adjektiivia: yhteistyökykyinen, avoin ja uuttera

www.eemelipeltonen.fi

Olen paras valinta Demarinuorten varapuheenjohta-jaksi, koska… Minulla on paljon järjestöllistä ja poliittista kokemusta paitsi Demarinuorista, myös järjestön ulkopuo-lelta. Kaupunginvaltuutettuna ja poliittisena avustajana olen päässyt tekemään politiikkaa käytännössä. Kokemuk-seni ja osaamiseni tekisivät minusta vaikuttavan ja verkos-toituneen varapuheenjohtajan nuorisoliitolle.

Varapuheenjohtajana… Edistäisin piirijärjestöjen ja liitto-johdon vuoropuhelun lisäämistä sekä etsisin uusia tapoja tukea piirien toimintaa. Poliittisesti edistäisin rohkeita avauksia, jotka uudistavat sosialidemokraattista ajattelua ja tuovat Demarinuorille uskottavuutta ja näkyvyyttä yhteis-kunnassa.

EHDOLLA DEMARINUORTEN

VARAPUHEENJOHTAJAKSI:

INNA ROKOSA

EHDOLLA DEMARINUORTEN

VARAPUHEENJOHTAJAKSI:

EEMELI PELTONEN

”VARAPUHEENJOHTAJANA HALUAISIN

SYVENTÄÄ LIITON JA PIIRIJÄRJESTÖJEN

YHTEISTYÖTÄ.”

12 LIPPU 2 / 2016

PIIA NORONEN

Ikä: 26Paikkakunta: TurkuAmmatti/koulutustausta: tarjoilija, HukKolme minua kuvaavaa adjektiivia: Suorapuheinen, realisti ja urheiluhullu

www.piianoronen.fi

Olen paras valinta Demarinuorten varapuheenjohta-jaksi, koska… Tunnen erittäin hyvin Demarinuorten jär-jestökentän niin sen kaikkine haasteineen kuin hyveineen. Minulla on selkeitä näkemyksiä Demarinuorten toiminnan kehittämiseen sekä myös poliittisiin kysymyksiin. Uskallan nostaa esille vaikeitakin asioita.

Varapuheenjohtajana… Tulen panostamaan alue-ja piirijärjestöjen toiminnan kehittämiseen yhdessä aktiivien kanssa, koska laadukas ja monipuolinen toiminta paikal-listasolla on koko sosialidemokraattisen nuorisoliikkeen elinehto. Uusia jäseniä pitäisi saada enemmän mukaan toimintaan ja jokaiselle aktiiville mieleistä toimintaa.

“Demarinuoret on tulevaisuudessa jäsentensä liitto, johon kaikki ovat tervetulleita. Vain jäsenten avulla voimme olla maan johtava poliittinen nuorisojär-jestö. Haluan olla Demarinuorille innostava ja jä-

seniä kuunteleva varapuheenjohtaja, joka myös vie asioita tarmokkaasti eteenpäin eikä vain puhu tekemisestä.

Liiton varapuheenjohtajana tekisin aktiivista yhteistyötä niin aktiivien, työntekijöiden kuin myös muun liittojohdon kanssa. Tulen myös aivan varmasti sparraamaan liiton puheenjohtajaa sekä liittohallitusta niin poliittisissa kuin järjestöllisissä kysymyksissä! Varapuheenjohtajana tulisin aktiivisesti myös kiertämään järjestökenttää seuraavan kahden vuoden ajan. Haluan olla mukana luomassa piirien mentor-ohjelmaa, mikäli liittokokous hyväksyy aloitteen.

Demarinuorissa tulisi ottaa entistä paremmin huomioon jokainen jäsen yksilönä. Jokaisella on oltava mahdollisuus tulla mukaan haluamallaan tavalla Demarinuorten toi-mintaan, esimerkiksi mukaan piirihallitukseen, toimijaksi aluejärjestöön tai rivijäseneksi. Jokainen saa olla mukana toiminnassa haluamallaan tavalla, välillä aktiivisemmin ja välillä viettäen hiljaiseloa. Jokainen toimija on meille arvo-kas ja häntä arvostetaan.

Järjestötoiminnan lisäksi minulla on paljon annettavaa myös poliittiseen ohjelmatyöhön. Demarinuorten tulee nostaa esille entistä enemmän työelämään, solidaari-suuteen sekä ympäristöön liittyviä aiheita. Toivon, että seuraavalla liittokokouskaudella Demarinuoret järjestävät ympäristöpoliittisen seminaarin, jossa on mahdollista käy-dä ympäristöpoliittista keskustelua, esimerkiksi kestävään kehitykseen, ilmastonmuutokseen sekä energiateknologi-aan liittyen. Toisaalta myös työelämään liittyviä kysymyksiä emme voi sivuuttaa. Jokainen liittojohtoon kuuluva henkilö tulee myös vastuuttaa sekä järjestö- että poliittiseen ohjel-matyöhön seuraavalla liittokokouskaudella.

Demarinuoret saisivat minusta varapuheenjohtajan, joka paneutuu järjestön asioihin sekä vie niitä eteenpäin. Halu-an olla kehittämässä tulevaisuuden Demarinuoria kanssasi. Ollaan yhteyksissä ja nähdään Tampereella!”

-Piia

EHDOLLA DEMARINUORTEN

VARAPUHEENJOHTAJAKSI:

PIIA NORONEN

”DEMARINUORTEN TULEE NOSTAA ESILLE ENTISTÄ

ENEMMÄN TYÖELÄMÄÄN,

SOLIDAARISUUTEEN SEKÄ YMPÄRISTÖÖN LIITTYVIÄ AIHEITA.”

LIPPU 2 / 2016 13

RUUAN POISHEITTÄMINEN ON TYPERÄÄTEKSTI: Ilmari Nurminen, SDP:n nuorin kansanedustaja KUVA: Anrietta Kousku

Maailmanlaajuisesti ruokaa päätyy roskikseen vuosittain 1300 miljoonaa tonnia eli noin 25-30 prosenttia kaikesta maapallolla tuotetusta ruoasta. Suomessa ruokahävikkiä kertyy vuosittain jopa 400 miljoonaa kiloa.

Samaan aikaan esimerkiksi talvella vierailemassani Veikko Hurstin

ruoka-avussa käy säännöl-lisesti 2 500 henkeä. RAY:n Avun tilkkutäkki -selvityksen (2014) mukaan leipäjonoissa käy säännöllisesti jopa 12 600 ihmistä ja epäsäännöl-lisesti 9500 ihmistä. Luvut ovat kasvamaan päin. Nyky-lainsäädännössä kauppojen, ravintoloiden ja kuntien yhteistyö ruokahävikkiä jakavien vapaaehtoisjärjes-töjen kanssa on kuitenkin vapaaehtoista.

Toisin kuin usein luul-laan, kaupat eivät ole suurin ruokahävikin tuottaja vaan ruokahävikkiä syntyy pitkin koko ruuan tuotantoketjua. Koko elintarvikeketjussa syömäkelpoista ruokaa ar-vioidaan menevän hukkaan jopa 460 miljoonaa kiloa vuodessa. Kotitalouksien osuus on tästä suurin: jopa 35%. Teollisuuden osuus on 28%, kaupan osuus 18% ja ruokapalveluiden 20%.

Kotitalouksissa synty-vän ruokahävikin ongelma lienee se, ettei talouksissa osata hyödyntää tähteitä ja parasta ennen -elintar-vikkeita käsitellään samoin kuin viimeisen käyttöpäi-

vän tuotteita. Myös kiire, suunnittelemattomuus sekä liian suurien pakkauskokojen suosiminen keräävät hävikkiä pientalouksissa.

Olen vetänyt poikkipoliittista työryhmää lakialoitteen valmistelusta ruokahävikin vähentämisen puolesta. Yhdes-sä Tiina Elovaaran (ps), Emma Karin (vihr), Katri Kulmunin (kesk), Kai Mykkäsen (kok) ja Hanna Sarkkisen (vas) kanssa jätimme lakialoitteen allekirjoitettavaksi ja se keräsi sata nimeä alle kuukaudessa. Aloite selvästi yhdistää poliittista kenttää. Politiikassa tarvitsemme juuri tällaisia edistykselli-siä avauksia.

Suomessa on viime aikoina herätty kiitettävästi aihee-seen. Aiheen ympärille on syntynyt innostava ja innovatiivi-nen kulttuuri, joka yhdistää monen toimintakentän toimijat. Esimerkiksi monessa kunnassa on ryhdytty hyötykäyttä-mään kouluruokailuista ylijäänyttä tähderuokaa myymällä sitä edullisesti eteenpäin muille ruokailijoille.

Parhaimmillaan hävikistä syntyy arvokkaampia tuotteita ja uutta liiketoimintaa, työllisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Kier-totalousajattelun hengessä syömäkelpoinen ruoka voitai-siin ohjata takaisin ruokaketjuun ja syömäkelvoton hävikki hyötykäyttää ravinteina.

Helsingissä on parhaillaan menossa yksi tällainen inno-vatiivinen kiertotaloushanke From waste to taste. Hank-keen hävikkiruokaravintola on saanut suuren suosion niin lounas- kuin illallisravintolana. Hankkeen tiimoilta peruste-

taan myös ruuankierrätyskes-kus, jonne ruoka kuljetetaan ja jossa hävikki lajitellaan lahjoitettavaksi suoraan ruoka-aputoimijoille tai ke-rätään ruokahävikkiravinto-laan. Voittoa tavoittelematon hanke työllistää työttömiä nuoria, pitkäaikaistyöttömiä ja maahanmuuttajia ja auttaa heitä pääsemään kiinni työ-elämään. Ruokahävikkiravin-tolat ovat siis paitsi järkevää ja edistyksellistä, niistä on muodostunut myös trendikäs ruokakulttuuri.

Lainsäätäjinä voimme pyrkiä luomaan rakenteita, jotka kannustavat kansalaisia kuluttamaan kestävämmin ja eri ruokatuottajia tarjoamaan ympäristöystävällisemmin. Kun suurin ruokahävikki koostuu kotitalouksissa, meidän kuluttajien tulisi kui-tenkin herätä siihen tapaan kuinka ajattelemme ruokaa.

Onko tapamme suhtau-tua ruokakulutukseemme kestävää? Esimerkiksi tuleeko kaupassa todella olla 11 vaihtoehtoa maidolle? Tai pitääkö ruokaa ostaa isompi “perhekoko”, koska se on alennuksessa tai edullisem-paa? Voitaisiinko kaatopaikal-le heitetty ruokaa sen sijaan hyötykäyttää paremmin? LIPPU

EHDOLLA DEMARINUORTEN

VARAPUHEENJOHTAJAKSI:

PIIA NORONEN

LIPPU 2 / 2016 15

Kissankokoisin tikkukirjaimin kirjoitettu TYÖ on pitkään esiintynyt SDP:n ilmeessä ja materiaaleissa. Sana on iskostunut demareihin niin syvälle, että olemme alkaneet luulla työtä arvoksi. Mutta Timo Harakka sanoo, että olemme erehtyneet.

Ei lainkaan ihme, että kansanedustaja Timo Hara-kan alkuvuodesta julkaistu Liike 2020-ohjelma sai demaripiireissä aikaan samanlaista kuhinaa kuin kevät muurahaispesässä. Harakan esittämät

avaukset ovat ennakkoluulottomia ja hitusen provosoivia. Mutta niin on tarkoituskin, sillä rohkeutta demareilta on peräänkuulutettu.

– Jos me olemme kannatusmittauksissa ykköspaikalla ja mahdollisesti pääministeripuolue vuonna 2019, meidän täytyy kertoa kansalaisille, mikä on se turvallinen tulevai-suus, johon juuri SDP Suomea johtaa.

Harakan mukaan nyt on yhdestoista hetki puhua siitä, mikä on liikkeen suunta seuraavalla vuosikymmenellä.

– Jos menee torille ja kysyy, että mikä puolue on oikeu-denmukainen, niin siinä ei kovin kauan mene, kun joku mainitsee SDP:n. Mutta jos kysyy, että mikä puolue on tulevaisuuspuolue, niin saattaa joutua odottamaan vähän kauemmin ennen kuin joku keksii mainita meidät.

TYÖ ON ARVOKAS, MUTTA EI ARVO

Miksei työ voi olla arvo? Onhan se valtavan tärkeä asia useimmille meistä.

– Se, että työ ei ole arvo, ei tarkoita ettei työ olisi arvokasta. Mutta verrattuna vapauteen, veljeyteen ja tasa-arvoon, työ ei ole mikään arvo. Työ on resurssi.

– Työ voi sisältyä muihin arvoihin. Se voi olla tapa to-teuttaa vapautta, solidaarisuutta ja itseään. Työn kautta voi tuntea kuuluvansa yhteisöön.

Vaikka työllä siis Harakankin mielestä on arvoa, sen nostaminen arvoksi on hänestä haitallista, suorastaan traagista.

– Periaatteita ei voi johtaa niin, että nostetaan arvoksi jokin asia, joka joillakin ihmisillä on ja joillakin ei ole.

Maaliskuussa 2016 koko maan työttömyysaste oli 10,1 prosenttia. Joka kymmenes siis oli ilman työtä. Arvioidaan, että työttömistä vähintään neljäsosa on sellaisia, joiden on hyvin hankala työllistyä missään olosuhteissa. Heitä ei auttaisi edes talouden kääntyminen kasvuun. Harakan mielestä täystyöllisyyden haikailu on turhaa utopiaa.

– Meidän täytyy miettiä uudestaan se, miten ihmisel-lä on ihmisarvo työidentiteetistä huolimatta. Siihenhän tämä työn ylikorostaminen ja arvoksi nostaminen loogi-

LIIKKEEN SUUNTA MUUTTUVASSA MAAILMASSATEKSTI: Essi VIrtanen KUVA: Jukka-Pekka Flander/SDP

16 LIPPU 2 / 2016

sesti johtaa, että ihmisten, jotka ovat pysyvästi työelämän ulkopuolella, ihmisarvo ei enää ole sama kuin niiden, joilla sattuu tässä markkinatilanteessa ja tässä talouden vaihees-sa olemaan kysyntää.

TULEVAISUUS VOI OLLA YRITTÄJÄKANSALAISTEN

Harakka sanoo, että digitaalisen maailmantalouden tuot-tavuusrakenteet ovat katkaisseet talouskasvun ja työllisyy-den välisen yhteyden. Yritys voi samaan aikaan jakaa isoja osinkoja ja laittaa työntekijöitään kilometritehtaalle.

Harakan mielestä moralisoiminen on turhaa. Hän sanoo suoraan, että työllistämistä ei voi tulevaisuudessa sysätä yritysten vastuulle. Yritysten tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen.

– Näen hallituksen ajatuksen, että vain markkinaehtoi-nen työ kelpaa, äärimmäisen vaarallisena. Jos ollaan sitä mieltä, että muulla tavalla ei saa työllistää, niin silloin se tarkoittaa sitä, että näennäisesti kannustaen heikennetään jo valmiiksi heikossa asemassa olevien ihmisten elämää leikkauksilla, kiristyksillä ja kuritoimilla.

Hän sanoo, että SDP:n vaihtoehto ei voi olla sama kuin hallituksen vain sillä erotuksella, että hyväksymme vähän enemmän julkisen sektorin työpaikkoja. Koko kuvio on ajateltava radikaalisti toisin.

SDP:n perinteistä työvoimapolitiikkaakaan ei pidä unohtaa, mutta lisäksi julkisen vallan perustehtävänä pitää nähdä muun muassa palkkatuetun työvoiman tarjoaminen yrityksille ja julkiset kunnossapitotehtävät. Tarvitaan myös isoja sosiaalisia yrityksiä, jotka toimivat aloilla, jotka eivät yksityisiä toimijoita kiinnosta.

Osana ratkaisua Harakka pitää pienten ja keskisuurten yritysten kuuntelemista tarkemmalla korvalla. On mietittä-vä, miten pk-yritysten työllistämiskynnys pidetään kohtuul-lisena, sillä niissä on kasvunvaraa ja ne voivat tulevaisuu-dessa muodostaa ison osan viennistämme.

Jos Harakan mielestä työ ei ole arvo, niin vapaus sen si-jaan on. Hänen mielestään tulevaisuuden kansalaisuuteen voisivat hyvin kuulua yrittäjätaidot, jotka mahdollistaisivat sen, että entistä useampi voisi ”seurata omaa tähteään”, kuten Harakka itse asian muotoilee.

– Kun digitaaliset työkalut ovat kaikkien käytössä, on sa-doittain mahdollisuuksia miettiä, miten omasta intohimosta voisi saada aikaan sellaisen toimeentulon, että jakoa intohi-mon ja välttämättömyyden välille ei tarvitsisi tehdä. Minun mielestäni SDP:n pitäisi kannustaa tällaiseen vapauteen.

– Lähtökohta olisi se, että ihmisen elämään kuuluu työtä, ilman palkkatyötä olemista, mahdollisesti yrittäjyyttä pää- tai sivutoimisesti, koulutusta ja opintoja sekä perheen parissa olemista. Niin, että koko ajan ihmisellä voisi olla varmuus siitä, että hänellä on riittävä turva.

YHTEISKUNTA JA MARKKINAT OVAT KUIN JUNAT JA RAUTA-TIET

Eikö sellainen puhe, että yrityksen ainut tehtävä on tuot-taa voittoa, saa oikeistolaiset taputtamaan villisti? Harakka sanoo, että hänen näkemyksensä yrityksen yhteiskuntavas-tuusta saattaa olla rajattu, mutta se on silti riittävä.

– Verojen maksaminen, työehtojen noudattaminen ja sopimusyhteiskunnan kunnioittaminen kuuluvat yhteiskun-tavastuuseen.

– Ohi näiden yhteisten pelisääntöjen minun on vaikea keksiä sellaista moraalista imperatiivia, jossa yrityksen pitäisi todistaa olevansa hirveän hyveellinen. Hyveellisyy-den vaatimus johtaa vain siihen, että yritykset rahoittavat lastensairaaloita ja antavat hiukan hyväntekeväisyyteen.

Tämä ei ole sitä, mitä me vaadimme yrityksiltä, tämä on konservatiivista etiikkaa.

Moni saattaa nikotella myös Harakan vaatiessa lisää markkinataloutta markkinatalouteen ja lisää kilpailua kil-pailuun. Harakan vaatimusten ymmärtämiseksi on kuiten-kin oltava tarkkana käsitteiden suhteen.

– On erotettava markkinatalous ja kapitalismi toisistaan. On erotettava markkinatalous ja yhtiövalta toisistaan. Kil-pailu ja markkinatalous kyllä, yhtiöiden saneluvalta ei.

– Saksassa SPD totesi jo 50-luvulla, että valtion tärkein tehtävä on huolehtia kilpailun toteutumisesta. Kilpailun pi-tää olla reilua ja mahdollistavaa. Se ei ole sellaista itsestään tässä uusliberalistisessa utopiassa, vaan johtaa väärinkäy-töksiin, monopoleihin ja markkinahäiriöihin. Yhteiskunnalla on mahdollisuus rajata kilpailun alueet ja huolehtia, että kilpailu toimii.

”Suutari pysyköön lestissään” kuvaa hyvin sitä työnja-koa, joka vallitsee Harakan hahmottelemassa ihannemaa-ilmassa. Politiikka ja talous toteuttavat omia hyveitään toisiaan kunnioittaen.

– Kaikkein vahingollisimpia yhteiskuntakokeiluja ovat ne, joissa talous alistetaan politiikalle, tai ne, joissa politiikkaa yritetään toteuttaa markkinoiden ehdoilla.

– Ilman lakeja ja oikeusjärjestelmää sekä julkisia inves-tointeja koulutukseen ja infrastruktuuriin on mahdotonta kuvitella menestyvää markkinataloutta. Sen takia yritykset maksavat tuloksestaan korvausta valtiolle. Ja vastaavasti yhteiskunta ei voi rahoittaa toimintaansa ilman menestyviä markkinoita.

– Yhteiskunta ja markkinat ovat kuin junat ja rautatiet. Junat eivät kulje, jos ei ole rautateitä, mutta rautatiet ovat turhia ilman junia.

– Juna saa kulkea vapaasti, mutta se ei pääse pois raiteilta.

LIIKE JA POLITIIKKA 99 PROSENTILLE

Harakka suomii kovin sanoin hallitusta siitä, että se ei oikeasti aja niiden etuja, joiden etuja se väittää ajavansa.

– Oikeistohallitus sanoo olevansa markkinoiden ja isänmaan asialla, mutta oikeasti se ajaa kapean eliitin ja yhtiövallan etuja. Meidän pitää haastaa tämä retoriikka ja sanoa, että teidän politiikkanne on kaukana markkinatalo-udesta. Me edustamme sitä enemmistöä, joka on kuluttajia, asiakkaita, työssäkäyviä ja tavallisia ihmisiä.

SDP:n pitäisi Harakan mielestä pyristellä eroon eturyh-mäpuolueen leimasta, jota siihen yritetään lyödä. Arvopuo-lueena SDP puhuttelee suomalaisten enemmistöä.

– Occupy-liikkettä lainaten: hallitus tekee politiikkaa, joka suosii yhtä prosenttia. Se, mitä tässä nyt hahmotel-laan, on tarkoitettu 99 prosentille.

Lopuksi Harakka muistuttaa, että hän kirjoittaa Liike 2020-ohjelmassaan asioista, jotka kuuluvat työllisyyden ja talouden piiriin.

– Koko uudistumisen haaste ei tietenkään näihin tyh-jene. Äärimmäisen tärkeitä ovat esimerkiksi ympäristö- ja ilmastokysymykset ja laajemmat tasa-arvoa ja ihmisarvoa koskevat keskustelut.

Harakka tietää, että jos tulokulmana on talous, viestiä kuunnellaan julkisuudessa paremmin kuin esimerkiksi ympäristönäkökulmaa.

– Ei pidä silti hämääntyä luulemaan, että talouspuheen maailmassa esiin nousevat asiat olisivat niitä merkittävim-piä. LIPPU

LIPPU 2 / 2016 17

USKONNOTSAMALLE VIIVALLE!TEKSTI: Miika Kemppainen KUVA:: iStock.com/VvoeVale

Suomessa vallitsee uskonnonvapaus, joka sallii uskomisen mihin haluaa. Uskonnolliseen toimintaan osallistumiselta ei silti voi Suomessa välttyä eivätkä eri tavoin uskovat ihmiset ole läheskään samanarvoisessa asemassa yhteiskunnassamme. Mielestäni sosialidemokraatit huomioivat jo Forssan ohjelman aikaista tavoitettaan kirkon ja valtion erottamisesta liian vähän.

Uskonto erottelee ja eriarvoistaa ihmisiä jo lapsesta asti esimerkiksi koulussa, jossa eri uskontojen edustajat tai elämänkatsomustiedon opetukseen osallistuvat koetaan erikoistapauk-

siksi ja heille järjestetään opetusta erillään muista. Monet uskontotuntien eettiset aiheet ovat kaikille tar-

peellista opittavaa. Maailman uskontoihin tutustuminen ja niiden tutkiminen avoimin mielin on rakentavaa ja avar-tavaa, sillä se auttaa ymmärtämään esimerkiksi maail-man konfliktien syitä. Muiden uskontojen tunteminen on hyväksi nuorille myös siksi, että he voivat tietämyksellään omassa elämässään välttää riitatilanteita, väärinymmärryk-siä ja toisen tahatonta loukkaamista.

Vaikka uskonnonopetusta luonnehditaan tunnustuk-settomaksi, valitettavan monet opettajat antavat lasten ymmärtää, että uskomukset ovat täyttä totta. Koulu on

nuorille tärkeä auktoriteetti, jonka antamaa opetusta on vaikea kyseenalaistaa. Monissa peruskouluissa ja toisen as-teen oppilaitoksissa evankelis-luterilainen kirkko järjestää myös säännöllisesti tilaisuuksia, joihin kaikkien nuorten on pakko osallistua, jopa rangaistuksen uhalla.

Joillekin pienempien uskontojen tunnustajille anne-taan erioikeuksia. Peruskoulussa luokkakaverini, joka on Jehovan todistaja, sai uskontotunnit vapaaksi eikä hänen tarvinnut osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen. Perusteluna tälle oli tietääkseni se, että hän käyttää paljon aikaa uskontonsa parissa. En ole kuullut vastaavaa vapau-tusta annettaneen muiden uskontojen tunnustajille, vaikka olisi miten paljon mukana uskontokuntansa toiminnassa. Jehovan todistajat saavat myös vakaumuksensa vuoksi vapautuksen asepalveluksesta. Yhden uskontokunnan eettiset näkemykset ovat tällöin lain edessä painavampia kuin muiden.

Suomessa uskonnollisten yhdyskuntien perustamista koskevat lait on säädetty selkeästi kristillisestä näkökul-masta. Jotta yhdyskunnan saa perustaa, sillä tulee olla “toimintaa, joka pohjautuu uskontunnustukseen, pyhinä pidettyihin kirjoituksiin tai muihin yksilöityihin pyhinä pidettyihin vakiintuneisiin toiminnan perusteisiin.” (uskon-nonvapauslaki 6.6.2003/453 7§). Uskontoja on kuitenkin monenlaisia eikä läheskään kaikilla uskonnoilla näitä ole. Tavallisen yhdistyksen voi toki perustaa paljon helpommin, mutta uskonnollisilla yhdyskunnilla on paljon etuoikeuksia yhdistyksiin nähden. Ne voivat muun muassa antaa vaihto-ehtoista uskonnonopetusta.

Mielestäni uskonto on erotettava yhteiskunnallisista suorituksista ja osallistumisesta, kuten koulutuksesta ja työelämästä. Uskonnonopetuksesta on luovuttava ja se on korvattava kaikille yhteisellä katsomusaineella. En näe myöskään mitään estettä esimerkiksi kuntien, valtion tai yksityisten toimijoiden ylläpitämien hautausmaiden perus-tamiselle.

Jokaisen uskontokunnan tulee olla valtiosta erillinen, muihin nähden tasavertainen yhdistys, joka rahoittaa itse oman toimintansa. Uskonnollisia, siinä missä muitakin yhdistyksiä, tulee saada perustaa vapaasti. Näin toteutuu todellinen uskonnollinen tasa-arvo ja voimme rauhassa kunnioittaa omaa sekä toistemme näkemyksiä. LIPPU

18 LIPPU 2 / 2016

devin presidenttikauden poliittinen suojasää salli vapaam-man keskustelun juuri kun talouskriisi pysäytti kasvun ja Georgian sota tahrasi maan ulkopolitiikan.

Myrskyisten ja vilpillisten vaalien 2011 jälkeen Yhte-näinen Venäjä sai pidettyä 237 paikkaa. Kauttaan nyt päättelevässä duumassa istuu lisäksi Venäjän kommunis-tinen puolue 92 paikalla, sosiaalidemokratiaan nojaava Oikeudenmukainen Venäjä 62 paikalla sekä pahasuisesta Žirinovskistaan tunnettu populistispatrioottinen Venäjän liberaalidemokraattinen puolue LDPR 56 paikalla. Näis-tä ainoastaan kommunistit ovat pyrkineet vastustamaan Yhtenäisen Venäjän politiikkaa, muut kaksi ovat tyytyneet myötäilemään.

VAALIMATEMATIIKKAA JA KESÄLOMAKAMPANJOITA Syyskuun vaalit lähestyvät tällä kertaa paljon pahem-

man kriisin keskellä kuin viimeksi. Venäjän ulkopolitiikka on ryvettynyt Ukrainassa ja Syyriassa, talouspakotteet, ruplan romahdus ja öljyn alhainen hinta on painanut ta-louden pohjamutiin. Yhtenäinen Venäjä on muuttanut taas sääntöjä.

Ensinnäkin, nyt on palattu takaisin sekoitettuun vaalita-paan. Äänestäjä valitsee sekä puolueen valtakunnalliselta listalta, että ehdokkaan vaalipiiristään. Piirejä on muo-dostettu 225, joten kustakin pääsee eniten ääniä saanut

ehdokas läpi. Muutos kielii siitä, ettei Yhtenäinen Venäjä usko enää menes-tykseensä suhteellisella vaalitavalla. Piirien kautta puolue voi myös saada runsaasti lisäpaikkoja – itsenäisenä ehdokkaana valittu tai äänikynnyksen alittaneen puolueen listalta yrittänyt ehdokas voi liittyäkin vaalien jälkeen Yhtenäiseen Venäjään. Duumaan pääs-täkseen puolueen on saatava vähintään viiden prosentin kannatus.

Vipuvoimaa itsenäiseen kampan-jatyöhön voi hakea myös kansalais-järjestöistä, kuten Yleisvenäläisestä kansanrintamasta ONF:stä. Presidentin ukaasien toteuttamista valvovaa ja korruptiota vastaan kamppailevaa järjestöä johtaa kukas muukaan kuin presidentti Putin itse.

Toisekseen, vaalipiirit on muodostet-tu ovelasti jakamalla kaupungit osiin ja liittämällä niihin ympäröivää maaseu-tua. Yhtenäistä Venäjää kannatetaan

Syyskuun 18. päivänä venäläinen vaalijärjestelmä on taas suurennuslasin alla, kun maassa äänestetään uudesta duumasta eli parlamentin alahuoneesta. Vaalit osuvat keskelle kriisiä ja tulevat olemaan presidentti Vladimir Putinin valtapuolueelle Yhtenäiselle Venäjälle haasteelliset. Millä keinoin puolue pyrkii tällä kertaa säilyttämään itsevaltaisen asemansa?

Viisi vuotta sitten oppositio marssi pitkin Mosko-van katuja. Yhtenäistä Venäjää syytettiin vaali-vilpistä duuman vaaleissa ja samalla vastustet-tiin Putinin paluuta presidentiksi lähestyvissä

presidentinvaaleissa. Äänestäjiä oli kierrätetty karusellin lailla pisteeltä toiselle äänestämässä Yhtenäistä Venä-jää yhä uudelleen. Väistyvä presidentti Dmitri Medvedev saattoi olla Putinin marionetti, mutta puolueen siviilisiipeä edustavana hän oli johtanut maata pehmeämmällä kädellä kuin FSB-konkari Putin kenraaleineen.

Venäjällä on perinteisesti äänestetty sekoitetulla vaali-tavalla, jossa puolet duuman 450 edustajasta valitaan puo-luelistoilla ja puolet enemmistövaalipiirien kautta. Kahden puolueen fuusiosta vuonna 2001 syntynyt sentristis-kon-servatiivinen Yhtenäinen Venäjä otti paalupaikan Venäjän kommunistiselta puolueelta jo heti alkuun 139 paikan yhteismäärällä. Puolueen kannatus kasvoi samaa tahtia Venäjän talouden kanssa ja seuraavissa vaa-leissa paikkamäärä nousi tyrmäävään 304:ään, mikä takasi suvereenin perustus-laillisen enemmistöaseman duumassa.

Vaaleihin 2007 Yhtenäi-nen Venäjä päätti muut-taa sääntöjä. Puolue ajoi oppositioon kohdistuneen ajojahdin rinnalla läpi täysin suhteellisen vaalitavan, jonka matematiikalla se uskoi hyötyvänsä kasvavan kannatuksen stabiilissa tilanteessa. Paikkoja kertyi huimat 315, mutta sitten alkoivat vaikeudet. Medve-

VAALIT VENÄLÄISITTÄIN - KATSAUS LÄHESTYVIIN DUUMAN VAALEIHINTEKSTI: Patrik Saarto KUVA: iStock.com/ilkerceli

”GALLUPIEN PERUSTEELLA YHTENÄINEN VENÄJÄ ON KRIISISTÄ HUOLIMATTA YHÄ

SUVEREENISTI KÄRJESSÄ LÄHES 50 PROSENTIN KANNATUKSELLA.”

LIPPU 2 / 2016 19

enemmän maaseudulla, joten kaupunkien liberaali ää-nestäjäkunta laimenee näin maaseudun konservatiiveilla. Pisteet satavat Yhtenäisen Venäjän laariin.

Kolmas kikka liittyy vaalien ajankohtaan. Koko duuman vaalien oli alun perin tarkoitus olla vasta joulukuussa, mutta vaaleja päätettiin viime kesänä aikaistaa kolmella kuukaudella. Virallinen syy on paitsi duuman syystoimin-nan rauhoittamisessa vaalikampanjoinnilta, myös vaalien ajoittamisessa samalle päivälle osassa Venäjää pidettävien paikallisvaalien kanssa.

Oppositiossa kuitenkin epäillään, että tarkoituksena on ajoittaa kovin vaalikamppailu lomasesonkiin, jolloin edellä mainittu liberaali kaupunkilaisväestö on datsoillaan ja syksyn ongelmat lämmönjakelussa, koulujen huono kunto ynnä muut arjen epäkohdat eivät vaikuta äänestyskäyttäy-tymiseen. Syvenevässä kriisissä Yhtenäinen Venäjä pelaa myös aikaa vastaan. Toisaalta on huomautettu, että syksyn räntäsateissa on kaikkien puolueiden yhtä epämiellyttävää kiertää kampanjoimassa ja epäilty, että protestimielialat ehtisivät leimahtaa kolmessa kuukaudessa.

PAINOSTUSTA JA EPÄILYTTÄVIÄ LAKEJA Oljenkorsia poliittiseen peliin on vielä useita. Venäjän

lakien mukaan duuman vaaleihin saavat osallistua suoraan ne puolueet, joilla on edustus duumassa tai jossakin paikal-lishallinnossa. Tällainen tilanne on liberaaleilla PARNAS:lla ja Kansalaisvoimalla, jolloin niiden osallistuminen on teoriassa mahdollista estää hajottamalla kyseinen paikallis-hallinto juuri ennen vaaleja.

PARNAS on merkittävä oppositiopuolue, sillä sitä johtaa Putin-kriitikko Mihail Kasjanov ja sen suoraan osallistumiseen oikeuttava ainoa edustaja oli Jarosla-vin oblastin duumassa istunut Boris Nemtsov. Nemt-sov ammuttiin traagisesti sillalle Kremlin muurien kupeeseen 27. helmikuuta 2015 tämän valmistellessa raporttia Ukrainassa menehtyneistä venäläissotilaista. Nemtsovin paikan sai tämän avustaja Vasili Tsependa. Kasjanovia vastaan on puolestaan jo hyökätty tänä vuonna niin televisiossa kuin fyysisesti. Kummallis-ta PARNAS-jahdissa on se, että tekijöinä ovat usein tšetšeenit – jopa syyskuussa väistyvä tšetšeenijohtaja Ramzan Kadyrov kohautti julkaisemalla kuvan Kasja-novista tähtäimen alla.

Yhtenäinen Venäjä on myös ehdottanut puolue-tukien perimistä takaisin puolueilta, jotka rikkovat vaalilakia tai käyttävät tukensa hämäriin tarkoituksiin, sekä sakkorangaistusta äänestyspisteiden yhteiskun-tarauhan rikkomisesta. Järkevältä kuulostavia lakeja lienee kuitenkin läpi mennessään mahdollista käyttää myös hyväksi käymällä tekaistuin todistein oppositio-ta tai jopa vaalitarkkailijoita vastaan. Nämä ovat vain spekulaatiota, mutta niihin on hyvä kiinnittää huomio-ta vaalien koittaessa.

TURVAAKO KANSALLISKAARTI KANNATUKSEN? Gallupien perusteella Yhtenäinen Venäjä on krii-

sistä huolimatta yhä suvereenisti kärjessä lähes 50 prosentin kannatuksella. Krim-huuma on toisaalta nostanut puolueen ja Putinin suosiota, mutta samalla talouskriisi ja Syyrian operaatio on myös vienyt kan-nattajia. Kommunistit ja liberaalidemokraatit pyörivät kymmenen prosentin tuntumassa, mutta joidenkin tulosten perusteella Oikeudenmukainen Venäjä on vaarassa jopa pudota duumasta. Muut ryhmät eivät pääse lähellekään viiden prosentin kynnystä.

Miksi Yhtenäinen Venäjä on tällaisilla galluptuloksilla sitten huolissaan? Kyse on Putinin hallinnon valta-aseman heikkenemisen pelosta. Hallintoa kutsutaan elektoraalisek-si autoritarismiksi, hybridivallaksi ja sekurokratiaksi. Yksi puolue on työntänyt muut keinoja kaihtamatta poliittiseen periferiaan ja miehittänyt kaikki avainasemat. Yksi klaani johtaa valtion instituutioita ja tekee päätöksiä turvallisuus-intressit edellä usein hyvinkin lyhytnäköisesti.

Tuorein esimerkki on huhtikuussa perustettu kansallis-kaarti, johon kerättiin kaikki poliisin erikoisjoukot yhdeksi nyrkiksi ja johtoon asetettiin Putinin lähipiiriin kuuluva kenraali Viktor Zolotov. Samaan aikaan oppositiopoliitikot varoittavat Putinin vievän Venäjää kohti vallankumousta, vaikka toisaalta palatsivallankumous lienee moskovalaista maidania todennäköisempi.

Toivottavasti emme kuitenkaan näe syyskuussa kansal-liskaartia hajottamassa väkivaltaisesti mellakoita Moskovan kaduilla. LIPPU

”YKSI PUOLUE ON TYÖNTÄNYT MUUT KEINOJA KAIHTAMATTA

POLIITTISEEN PERIFERIAAN JA MIEHITTÄNYT KAIKKI

AVAINASEMAT.”

20 LIPPU 2 / 2016

Demarinuorten pää-äänenkannattaja, neljä kertaa vuodessa ilmestyvä Lippu-lehti hakee päätoimitta-jaa tulevalle liittokokouskaudelle 2016–2018.

Päätoimittaja on vastuussa lehden tekopro-sessista ja kirjoittajien rekrytoimisesta. Päätoimittaja johtaa toimituskuntaa ja osallistuu myös itse aktiivisesti lehden ideoimiseen ja toteutukseen.

Valittavalta päätoimittajalta edellytetään sitoutumista tehtävän hoitoon ja halua johtaa lehden kehittämistä entistä paremmaksi. Kirjoittajakokemus ja aiempi kokemus lehden toimittamisesta ovat hakijalle eduksi, mutta eivät välttämät-tömiä.

Päätoimittajalle maksetaan numerokohtainen palkkio.Lähetä vapaamuotoinen hakemuksesi viimeistään

15.6.2016 pääsihteeri Miikka Lönnqvistille (miikka.lonnqvist@demarinuoret.fi). Otsikoithan viestin asianmukaisesti. Osa hakijoista haastatellaan.

LIPPU HAKEE JÄSENIÄ TOIMITUSKUNTAAN – HALUATKO SINÄ ARVOKASTA KOKEMUSTA LEHTITYÖSTÄ?

Demarinuorten pää-äänenkannattaja, neljä kertaa vuo-dessa ilmestyvä Lippu-lehti hakee jäseniä lehden toimi-tuskuntaan. Toimituskunnan toimikausi on yhden vuoden mittainen.

Toimituskunnan jäsenet työskentelevät päätoimittajan alaisuudessa. Jäsenet osallistuvat aktiivisesti lehden ideoimi-seen ja toteutukseen.

Valittavilta toimituskunnan jäseniltä edellytetään sitoutu-mista tehtävän hoitoon. Myös idearikkaus ja innostunut ote ovat tärkeitä toimituskunnan jäsenen ominaisuuksia. Koke-mus kirjoittamisesta, valokuvaamisesta tai muusta sisällön-tuottamisesta on hakijalle eduksi, mutta ei välttämätöntä.

Toimituskunnan jäseniä valitaan 2─3 kappaletta. Toimitus-kunnan jäsenille maksetaan numerokohtainen palkkio.

Lähetä vapaamuotoinen hakemuksesi viimeistään 15.6.2016 pääsihteeri Miikka Lönnqvistille (miikka.lonnqvist@demarinuoret.fi). Otsikoithan viestin asianmukaisesti. Osa hakijoista saatetaan haastatella.

HUOM! Samalla hakemuksella on mahdollista hakea sekä päätoimittajaksi että toimituskunnan jäseneksi. Ilmaisethan tällöin hakemuksessasi, että olet kiinnostunut molemmista tehtävistä. Lisätietoa päätoimittajan ja toimituskunnan jäse-nen tehtävistä antaa Lipun päätoimittaja Essi Virtanen (essi.sk.virtanen@gmail.com).

LIPPU HAKEE PÄÄTOIMITTAJAA JATOIMITUSKUNTAA – HALUATKO SINÄ SEURATAKALEVI SORSAN JALANJÄLKIÄ?

LIPPU 2 / 2016 21

TEKSTI JA KUVA: Iida Vallin

Väistyvä päätoimittaja kertoo, että palkitsevinta lehden tekemisessä on ollut oman kehityksen huomaaminen. Essi toivoo, että nyt perustettava toimituskunta tekee Lipusta vielä enemmän Demarinuorten jäsenistön näköisen lehden.

ESSI VIRTANEN, OLET PÄÄTOIMITTANUT DEMARINUORTEN LIPPU-LEHTEÄ KAKSI VUOTTA. MITÄ PÄÄTOIMITTAJAKAU-DELTASI ON JÄÄNYT ERITYISESTI MIELEEN?

– Henkilökohtainen kohokohta oli tietysti Tarja Halosen haastatteleminen viime kesänä!

– Isommassa kuvassa silmiinpistävintä on valtava hen-kinen muutos, joka on tapahtunut koko demariliikkeessä. Kun aloitin päätoimittajana, olimme juuri kyntäneet pohja-mutia eurovaaleissa. Niitä seuranneet eduskuntavaalitkin menivät SDP:n kannalta penkin alle, mutta Demarinuoret sai uusista nuorista kansanedustajista valtavasti virtaa, joka kantaa edelleen ja näkyy myös siinä, että Lippu kiinnostaa jäsenistöä enemmän kuin pitkään aikaan.

MITÄ OLET OPPINUT LIPUN PÄÄTOIMITTAJANA?

– En ole koskaan ollut mikään pöytälaatikkokirjoittaja, jolle tekstin synnyttäminen olisi ollut supervaivatonta. Se, että olen tehnyt itse paljon juttuja Lippuun, on tuonut kirjoittamiseen hyvää rutiinia, jonka myötä tekstin tasokin on toivottavasti noussut.

– Parhaimmat opit olen kuitenkin saanut projektimai-sesta tekemisestä. Päätoimittajan suurin työ on siinä, että organisoi ja aikatauluttaa koko prosessin alusta loppuun. Ekoja numeroita tehdessäni en esimerkiksi tajunnut lainkaan, miten paljon aikaa kuluu kirjoittajien rekrytoimiseen.

– Kaltaiselleni stressipallolle on ollut tosi palkitsevaa huomata, miten jatkuva harjaan-tuminen on tehnyt lehden teosta numero numerolta helpompaa ja miellyttäväm-pää. Toimittajan urasta en haaveile, mutta eiköhän tämä kokemus innosta haastamaan itseäni jatkossakin.

MISSÄ OLET ONNISTUNUT LIPUN PÄÄTOIMITTAJANA?

– Täydellisen Lipun resep-tissäni olisi seuraava: raikas, ei liian kevyt eikä liian raskas. Lehti, joka rakentaa positiivista mielikuvaa Demarinuorista järjestönä ja lähestyy moninaisia poliittisia ja vähemmän poliittisia teemoja kiinnostavien henki-löiden kautta.

– Omana onnistumisenani pidän sitä, että Lipusta on tullut selkeästi järjestö-lehti, jonka tarkoitus on tukea sitä, mitä

Demarinuoret järjestönä tekee. Järjestöpalsta on kiva, ja tykkään myös siitä, miten Lipun sivuilla on näkynyt aktiive-ja ympäri Suomea.

LIPULLE HAETAAN NYT UUDEN PÄÄTOIMITTAJAN LISÄKSI MYÖS TOIMITUSKUNTAA, MIKSI?

– Lippua on viime vuosina tehty melko päätoimittaja-vetoisesti. Järjestelyssä on ollut omat plussansa, mutta mielestäni on hyvä kokeilla vastuun jakamista ja lehden ideointiporukan laajentamista, sillä monta päätä on yh-teenlaskettuna viisaampi kuin yksi nuppi. Päämääränä on, että lehteä voidaan jatkossa kehittää entistä pitkäjäntei-semmin ja kokonaisvaltaisemmin.

– Olen monesti miettinyt miten suuri sääli se on, että niin moni arastelee antaa omia tuotoksiaan julkaistavaksi. Jäsenistössä on varmasti paljon kehityskelpoisia kirjoit-tajia, kuvaajia, piirtäjiä ja muita osaajia, joita en vain ole ymmärtänyt pyytää mukaan tekemään Lippua. Toivon, että toimituskunnan perustaminen rohkaisee näitä tyyppejä kokeilemaan siipiään. LIPPU

LIPPU OPETTI PROJEKTINHALLINTAA JA KANNUSTI HAASTAMAAN ITSEÄÄN

LIPPU 2 / 2016 21

22 LIPPU 2 / 2016

Suomalaiset kuluttavat valemedioita ja epäilevät niin sanottua valtamediaa. Kriittisyys on hyvästä, mutta kansainvälisessä vertailussa Suomi on yksi vapaimman median yhteiskunnista.

Tämä artikkeli ei ole puolueeton. Tässä jutussa kuuluu kirjoittajan ääni eikä sitä voida pitää puo-lueettomana raporttina maailman median tilasta.

Pienellä editoinnilla ja oikean julkaisuväylän valinnalla jutun saisi kuitenkin tarjottua monelle uutisena. Jutun idea lähti huomiosta, että käsityksemme suomalai-sen journalismin vapaudesta ja luotettavuudesta tuntuu hämärtyneen. Olemme yksi vapaimman median yhteis-kunnista, mutta meillä monet ihmiset haluavat silti uskoa mieluummin valemedioita kuin puolueettomaan tiedonvä-litykseen sitoutuneita medialähteitä.

Median riippumattomuutta ei tietysti Suomessakaan pidä ottaa itsestäänselvyytenä. On aiheellista toisinaan kyseenalaistaa eri medialähteiden poliittiset ja taloudelliset kytkökset. Ongelmia ei kuitenkaan pidä luoda sinne, missä niitä ei ole. Toisinaan on hyväksyttävä tosiasiat, vaikka ne eivät omaa arvomaailmaa tukisikaan. Valheellinen uuti-sointi ei muuta tosiasioita.

RAJOITETUT OIKEUDET JA NÄENNÄISESTI VAPAA MEDIA Matkustin kesällä 2015 Shanghaihin. Vaikka tiesin Kiinan

rajoittavan kansalaistensa mahdollisuuksia Internetin va-paaseen käyttöön, tulivat estetyt nettisivut hieman yllätyk-senä, sillä olen niin tottunut kotimaassa kulkemaan puhelin kädessä nettiä vapaasti selaillen.

Lähes ensimmäisenä tekonani hankin puhelimeeni sovelluksen, jolla pystyin kierrättämään tietoliikenteeni Suomen kautta. Valitettavasti sekään ei aina toiminut ja loppureissusta olin jo melkein mukautunut elämään ilman jatkuvaa globaalia informaatiovirtaan. Vaikka matkailevana ihmisenä tiedän, ettei nettiyhteyksiin voi aina luottaa, oli aivan toista huomata tottuvansa tilanteeseen, jossa osa tiedosta on ulottumattomissa puhtaasti siitä syystä, että valtion mielestä siihen ei pidä päästä käsiksi.

Median vapautta voidaan kuitenkin rajoittaa myös sel-laisissa maissa, joissa kansalaisilla on näennäisesti mahdol-lisuus seurata kaikkia uutislähteitä. Yksi esimerkkitapaus on Australiasta, jossa liittovaltion poliisi pyrki saamaan käsiinsä Guardianin toimittajana työskentelevän Paul Far-rellin puhelin- ja sähköpostiliikenteen selvittääkseen, kuka oli Farrelin tietolähde, kun tämä uutisoi Australian loukan-neen Indonesian vesirajaa.

Korruption ja median yhteys on tärkeä. Median rooli korruption paljastamisessa on suuri ja korruptoitunut me-dia piilottelee tosiasioita. Australia on korruptiota tutkivan

Transparency Internationalin (TI) listauksessa sijalla 13. Ykkössijaa vähiten korruptoituneena maana pitää Tanska.

LIIAN KALLISTA LUETTAVAKSI TI:n listauksessa sijalle 61 sijoittuu Etelä-Afrikka. Maan

surullinen historia on laajalti tunnettu ja rotuerottelupo-litiikan vaikutukset näkyvät yhä. Moni arvostelee maata johtavan Afrikan kansalliskongressin, ANC:n, unohtaneen Nelson Mandelan opetukset. Korruptio ja köyhyys repivät maata kahtia.

Haastattelemani Muzi Mzoyi Workers World Media Pro-ductionista (WWMP) kertoo koko eteläafrikkalaisen paine-tun median olevan yhden tahon omistuksessa. Tätä väitettä on vaikea todistaa oikeaksi

Printtimedian julkaiseminen on kuitenkin maassa niin kallista, että monella taholla ei ole varaa maksaa painota-varasta. Tilanteessa, jossa mediaan ei voi luottaa tai painet-tu media ei ole köyhyydestä kärsivän maan koko väestön ulottuvilla, on uusmedia monen ihmisoikeustyötä tekevän tahon tärkein viestintäkanava. Etelä-Afrikassa tätä työtä tekee monien muiden tahojen tavoin myös WWMP.

WWMP:n tärkeimmät viestintäkanavat ovat Youtube ja Facebook. Älypuhelin on yleisimmin se laite, jolla medi-aan pääsee käsiksi. Tämäkään viestintämuoto ei tavoita kaikkein heikoimmassa asemassa olevia, joten suuri osa vä-estöstä jää ulkopuolelle heitä itseään koskevasta keskuste-lusta, kertoo Mzoyi. Hänen elämässään uusmedia on läsnä jatkuvasti, ja tietoa on tarjolla muun muassa Whatsappin kautta. Mzoyi on liittynyt eri Whatsapp-ryhmiin neljän eri provinssin alueella pysyäkseen ajan tasalla työväenliikkee-seen liittyvästä uutisoinnista.

Etelä-Afrikan tilanteessa täysin puolueetonta tietoa on vaikea löytää. Korruptoituneen median vastavoimaksi syntyneet uusmedian voimaa hyödyntävät mediaryhmitty-mät puhuvat nekin tietyn eturyhmän äänellä. Vastapuolen ääni jää kuulematta, kun uutisointi tulee oman viiteryhmän sisältä.

AURINKOISEN MAKEDONIAN SYNKKÄ YHTEISKUNTA Korruptiota löytääkseen ei tarvitse matkustaa toiselle

puolelle maailmaa. Balkanin niemimaalla sijaitsee Makedo-nia, jossa käydään päivittäin taistelua korruptiota vastaan.

Vuonna 2015 korruptiota tutkivien toimittajien verkosto OCCRP listasi järjestäytyneen rikollisuuden ”vuoden henki-löt”. Kyseenalaisen kunnian listakolmosena sai Makedonian pääministeri Nikola Gruevski, joka ilmoitti erostaan tammi-kuussa 2016 toimittuaan pääministerinä lähes kymmenen vuoden ajan. Ennenaikaiset vaalit järjestetään kesäkuun 5. päivä.

Kansainvälinen yhteisö on huomannut Makedonian me-dian ahdingon. Reporters Without Bordersin World Press Freedom -listauksessa Makedonia sijoittuu sijalle 118, kun listattuna on 180 maata.

Makedonian Journalismiliitto (AJM) mainitsee vuodelta 2014 olevassa raportissaan yhdeksi suureksi ongelmaksi

VAPAAN MEDIAN ARVON YMMÄRTÄÄ, KUN VAPAUTTA EI ENÄÄ OLETEKSTI: Milla Granlund KUVA: Essi Virtanen

LIPPU 2 / 2016 23

hallituksen tavan ostaa itselleen mainosaikaa hallitusta myötäileviltä kanavilta hiljentäen näin kritiikkiä esittävät medialähteet. Valtion budjetista vähintään prosentti on useiden lähteiden mukaan varattu medianäkyvyyteen.

Vuoden 2012 marraskuussa makedonialaiset toimittajat poistettiin hallituksen istunnosta, jossa käsiteltiin valtion budjettia. Kunnollista selitystä ei Journalismiliiton mukaan annettu, ja asiaa käsiteltiin myöhemmin Euroopan ihmisoi-keustuomioistuimessa.

Paikallisten journalistien toimintaa vaikeuttavat myös näitä vastaan nostettavat kunnianloukkaussyytteet. Pieni-palkkainen journalisti joutuu siis taiteilemaan tilanteessa, jossa yhdessä vaakakupissa painavat journalistin etiikka ja sensuroimaton uutisointi, ja toisessa pelko kalliista oikeu-denkäynnistä.

SUOMALAINEN MEDIA Suomalaiset puhuvat itsestään rehellisenä kansana ja

olemme rehellisyydestämme ylpeitä. Verrattaessa Suomea

Onko poliittinen oikeisto hylännyt yksilöiden etujen ajamisen ja siirtynyt kasvottoman pääoman puolustajaksi?

Olen viime aikoina pohtinut paljon oikeistolaista politiikkaa ja erityisesti kokoomusta. Kenties sen takia, että kokoomuksen puheenjohtaja Alexan-der Stubbin mukaan hallitus tekee varsin kokoo-

muslaista politiikkaa. Ja niin se kai onkin, sillä ei toteutettu politiikka ainakaan kovin perinteistä keskustalaista linjaa vaikuta edustavan.

Viimeisen vuoden aikana on käynyt selväksi, että poliit-tinen oikeisto ja vasemmisto ovat vielä olemassa.

Oikeistohallituksen puheet ja esitykset kansallisomai-suuden yhtiöittämisestä, yksityistämisestä ja mahdollisim-man puhtaan markkinatalouden tavoittelusta vaikuttavat lähestulkoon perinteisen yövartijavaltion tavoittelulta. Hallitus supistaa hyvinvointivaltiota tiukan taloustilanteen varjolla ja mahdollistaa suuryritysten voitontavoittelun verorahoilla.

Pääoman kasautuminen yhä harvemmille on yksi aikam-me suurimmista haasteista. Rikkain prosentti omistaa jo yli

mainittujen maiden tilanteisiin, tuntuu kummalliselta kuun-nella Suomessa käytävää keskustelua siitä, onko meidän mediamme korruptoitunut.

WWMP:tä saatettaisiin meillä kutsua valemediaksi, mutta Etelä-Afrikassa se on yksi harvoista medialähteistä, joihin köyhempi osa väestöä pääsee käsiksi. Voisiko meillä hallitus varata huomattavan osan valtion budjetista omaan medianäkyvyyteensä ja kieltää toimittajilta pääsyn edus-kunnan istuntoon, jossa asiaa käsitellään?

Puolustusministeriön asettaman työryhmän raportissa vuonna 2015 haluttiin antaa puolustusvoimille ja Supolle oikeus verkkovalvontaan. Liikenne- ja viestintäministeriö jätti asiaan eriävän mielipiteen perustellen kantansa kansa-laisten perusoikeuksilla. Ministeriön puolustaessa kansalai-sia tuntuu Farrellin kohtaama yksityisyyden loukkaaminen meillä kaukaiselta.

Suomalaisen median riippumattomuudesta on syytä käydä keskustelua, mutta on osattava myös antaa arvoa medialle, joka on riippumaton ja uutisoi pienistäkin valtio-vallan väärinkäytöksistä. LIPPU

puolet maailman varallisuudesta, ja trendi tulee jatkumaan. Eikä kyse ole siitä perinteisestä kokoomuslaisesta mantras-ta, että kovalla työllä täytyy pystyä vaurastumaan. Paljolti on kyse siitä, että keinottelijat hyödyntävät yhteiskunnal-lista epävakautta ja varallisuus kerätään yhteistä pottia ryöväämällä. Juuri tämän Suomen nykyinen hallitus on mahdollistamassa.

Kunpa olisikin niin, että jokainen on oman onnensa sep-pä. Että jokainen aidosti ja tasavertaisesti joutuisi tekemään töitä elantonsa eteen, esteet vaurastumisen tieltä purettai-siin ja kova työ palkittaisiin. Tällöin esimerkiksi omaisuutta ja perintöjä verotettaisiin enemmän ja työntekoa vähem-män.

Mutta tämä ei ole Suomen nykyhallituksen linja. Nyt teh-ty politiikka tarkoittaa sitä, että ihmiset, jotka ovat valmiiksi muiden yläpuolella, saavat suurimman hyödyn myös niistä varoista, jotka kerätään yhteisesti meitä kaikkia varten.

Kun Petteri Orpo ilmoitti lähtevänsä tavoittelemaan ko-koomuksen puheenjohtajuutta, hän twiittasi: “kannatuksen tulee olla korkeampi, suunnan kirkkaampi”. Jää nähtäväksi, muuttuuko kokoomuksen suunta puheenjohtajakamppai-lun myötä - ja mihin suuntaan. LIPPU

JOKAINEN OLKOON OMAN ONNENSA SEPPÄTEKSTI: Petra Peltonen, Demarinuorten varapuheenjohtaja

MIKKEL PUHEEN- JOHTAJAKSI

Olen Mikkel Näkkäläjärvi, 25-vuotias opiskelija Rovanie-meltä. Tulen tavallisesta inari-laisesta perheestä: isäni on teh-nyt elämäntyönsä poromiehenä ja äitini opettajana – joka tosin väitteli viime syksynä tohtoriksi suomalaisten naisten kokemuk-sista ja asemasta saamelaisyh-teisössä. Olen saamelainen mo-nikulttuurisen yhteisön kasvatti, jonka sukujuuret ovat vahvasti Lapissa ja Pohjois-Norjassa.

Kotona meillä puhuttiin yh-teiskunnallisista asioista, mut-ta poliitikkoa minusta ei kos-kaan pitänyt tulla - kalastelin kesät Juutuajoella, kuljin isän kanssa porohommissa, haavei-lin NHL-jääkiekkoilijan urasta ja fanitin Saku Koivua ja Peter Forsbergia. Sosialidemokraat-ti minusta tuli vasta Vaasassa opiskelujen alkuaikoina. En syn-tynyt enkä kasvanut demarik-

si - päädyin liikkeeseen omaa tietäni pitkin. Olen mitä luul-tavimmin sukuni ensimmäinen sosialidemokraatti.

Politiikkaan heräsin tosissaan 2008 finanssikriisin jälkeen, kun taloudessa alkoi alamäki ja työttömyys kasvoi. Olin it-sekin lukion jälkeen melkein vuoden työttömänä kahteen otteeseen ja lähes puolet ka-vereistani myös. Työttömyys oli minulle suuri häpeä: kokemus epäonnistumisesta. Tuntui, että monet ihmiset ajattelivat työt-tömyyden olevan ihmisen oma vika, laiskuutta ja haluttomuut-ta tehdä töitä.

Silloin aloin ajatella, ettei yh-teiskunta niin voi toimia, että joka viides nuori on vailla miele-kästä tekemistä ja osaa yhteis-kunnassa. Vahvat kokemukset omasta ja läheisten työttö-

myydestä sekä rasismin nousu etenkin eduskuntavaalien 2011 alla saivat mukaan tekemään parempaa maailmaa.

Vasemmistolaiset ja liberaa-lit arvot, kansainvälisyys sekä usko demokraattiseen muutok-seen veivät minut sosialidemo-kraatteihin. (Sosialidemokratia on poliittisista liikkeistä se, joka pystyy ja haluaa vahvimmin pi-tää niidenkin puolia, jotka eivät ääntään saa kuuluviin.) Demari-nuorten puheenjohtajana toisin liikkeeseen edistyksellisyyttä, maanläheistä otetta ja näyttäi-sin suuntaa. Demarinuoret on jo nyt maan parhaiten toimiva poliittinen nuorisojärjestö. Se ei riitä, koska mikään tai kukaan ei ole koskaan valmis - aina on varaa parantaa. Haluan laittaa itseni likoon liikkeen puolesta. Tehdään yhdessä Tulevaisuuden Demarinuoret!

Syntynyt › 19.6.1990 InarissaAsuu › RovaniemelläKoulutus › Konetekniikan opiskelija (Lapin AMK) & johtamisen pääaineopiskelija (Lapin yliopisto)

Työhistoria › Koneistaja ja kokoonpanija Wärtsilässä, matkailuala, asiakaspalvelu- ja myyntityö, metsänistutus, aidanrakentaminen ja porotalous

Kokemus › Demarinuorten varapuheenjohtaja ja FNSU:n puheenjohtaja 2014-2016, Suomen YK-nuorisodelegaatti 2015, SAMOKin varapuheenjohtaja 2014, VAMOKin puheenjohtaja 2013. Toimintaa mm. urheiluseuroissa, nuorisovaltuustossa, saamelaisjärjestöissä ja Allianssissa.

Motto › “Jos ei ole valmis laittamaan itseään likoon, on sitä paha odottaa muiltakaan.”

Mikkel Antte Iisakki Näkkäläjärvi | mikkel.fi | @nakkalajarvi

#Mikkel2016

› Mikkelistä sanottua

› Työlista Visioni tulevaisuuden DemarinuoristaDemarinuoret on aktiivisesti koko maassa toimiva, kasvava ja menestyvä järjestö. Kasvu ja menestys rakentuvat erityisesti rohkean verkostoitumisen, aidon läsnäolon ja edistyksellisen uudistamisen varaan. Uusia konkreettisia toiminnallisen yhteis-työn muotoja on etsittävä aktiivisesti.

Demarinuorten on lisättävä aitoa läsnäoloa nuor-ten parissa - niin viestinnässä kuin fyysisestikin. Puheenjohtajana haen aktiivisesti mahdollisuuk-sia uusiin poliittisiin avauksiin, osallistun aloit-teellisesti julkiseen keskusteluun ja käynnistä ratkaisuihin tähtääviä valmisteluprosesseja. De-marinuorten on oltava nykyistä kiinnostavampi.

Sukupolvemme suuret kysymyksetMaailma muuttuu seuraavien vuosikymmenien aikana erittäin paljon. On luontevaa, että me so-sialidemokraatit otamme aloitteen ja pidämme huolta siitä, että muutos kohtelee ihmisiä oikeu-denmukaisesti.

Kaksi vuotta on lyhyt aika, ja siksi Demarinuorten on viisasta keskittyä tärkeimpiin poliittisiin kysy-myksiin. Mielestäni niitä on neljä (4T): Teknolo-gian kehittyminen, työelämän muutos, tasa-arvo ja talous.

Teknologian kehitykseen ja siihen miten sitä oh-jataan oikeaan suuntaan, tarvitaan sosialidemo-kraattinen visio. Tekoäly, robotiikka ja automa-tiikka muuttavat työelämää valtavasti. Meidän on kyettävä uudistamaan sirpaloituvaa ja muuttuvaa työelämää vahvemmin. Tarvitsemme fiksua poli-tiikkaa, joka edistää ihmisten tasa-arvoa, mah-dollistaa sosiaalisen nousemisen ja tunnistaa

myös eriarvoistavat rakenteet. Suomi tarvitsee korkeampaan työllisyyteen ja hyvinvointiin täh-täävää talouspolitiikkaa, jotta voimme rahoittaa hyvinvointivaltion tärkeät tukipilarit. Järjestön kehittäminen painopisteeksiViime vuosina Demarinuoret ovat parantaneet poliittista vaikuttavuuttaan ja viestintäänsä todel-la paljon. Nyt on aika panostaa yhä vahvemmin järjestön kehittämiseen ja Demarinuorten aktii-veihin vahvempaan osallistamiseen.

Uusien jäsenten aktivoimiseksi on kehitettävä malli yhdessä paikallistoimijoiden kanssa, jossa kullekin uudelle jäsenelle löydetään rooli ja toi-minnalle merkitys. Keskustoimiston, piiriaktiivien, alueiden työntekijöiden ja liittohallituksen välistä koordinaatiota on parannettava.

Aloitetaan säännöllinen yhteydenpito videotek-niikkaa hyödyntäen. Aktiiveja osallistetaan vah-vemmin järjestön kehittämiseen. Uudenlaisia tapahtumakonsepteja on uskallettava kokeilla rohkeasti ja tapahtumaideoista koostetaan kon-septeja aktiivien käyttöön.

Moderni johtaja DemarinuoriinDemarinuorten puheenjohtajan tehtävä on vaati-va työ, joka edellyttää osaamista, halua huomioi-da muut ja tahtoa laittaa itsensä likoon. Hyvä joh-taja kuuntelee, käyttää erilaisuutta voimavarana ja osaa ottaa vastaan kritiikkiä.

Uutena aikana tarvitsemme modernia johtamis-ta, joka pohjaa luottamukseen, viestintään, avoi-muuteen ja ihmisten arvostamiseen. Hyvä pu-heenjohtaja on aidosti läsnä, vaalii yhteistyötä eri toimijoiden kanssa sekä luottaa, jakaa vastuuta ja osallistaa vahvemmin.

”Aina välillä politiikassa tulee kohdalle joku nuorempi ihminen, josta näkee, että ”tuosta tulee vielä jotain”. Näin ajattelin, kun ensimmäisen kerran tapasin Mikkel Näkkäläjärven.”

Maarit Feldt-Ranta

“Mikkel on niitä ihmisiä, jotka ovat politiikassa tekemässä. Uskon, että Mikkelillä on kaikki kyvyt, joita etsikkoaikaansa oppositiossa elävän puolueen nuorisojohtajalta vaaditaan.”

Teppo Säkkinen

”Mikkel on osoittautunut aikaansaavaksi, määrätietoiseksi ja osaavaksi poliitikoksi. Hänen ystävällisyytensä ja avoimuutensa sai minut uutena jäsenenä tuntemaan itseni aidosti tervetulleeksi mukaan Demarinuorten toimintaan. Mikkel on taitava keskustelija, ihmisläheinen ja aito, sekä loistava valinta Demarinuorten seuraavaksi puheenjohtajaksi.”

Sara Holappa

”Mikkel on ahkera, aito ja uskaltava. Tarkka yhteiskunnallinen näkemys yhdistettynä herkkyyteen pienille asioille, kykyyn laittaa itsensä likoon sekä tinkimättömään asenteeseen muodostaa kokonaisuuden, joka kävisi kaupaksi missä tahansa työmarkkinoilla. Se, että Mikkel haluaa käyttää lahjakkuuttaan nimenomaan sosialidemokraattisen nuorisoliikkeen hyväksi, on tilaisuus mihin kannattaa tarttua.” Esa Suominen

MIKKEL PUHEEN- JOHTAJAKSI

Olen Mikkel Näkkäläjärvi, 25-vuotias opiskelija Rovanie-meltä. Tulen tavallisesta inari-laisesta perheestä: isäni on teh-nyt elämäntyönsä poromiehenä ja äitini opettajana – joka tosin väitteli viime syksynä tohtoriksi suomalaisten naisten kokemuk-sista ja asemasta saamelaisyh-teisössä. Olen saamelainen mo-nikulttuurisen yhteisön kasvatti, jonka sukujuuret ovat vahvasti Lapissa ja Pohjois-Norjassa.

Kotona meillä puhuttiin yh-teiskunnallisista asioista, mut-ta poliitikkoa minusta ei kos-kaan pitänyt tulla - kalastelin kesät Juutuajoella, kuljin isän kanssa porohommissa, haavei-lin NHL-jääkiekkoilijan urasta ja fanitin Saku Koivua ja Peter Forsbergia. Sosialidemokraat-ti minusta tuli vasta Vaasassa opiskelujen alkuaikoina. En syn-tynyt enkä kasvanut demarik-

si - päädyin liikkeeseen omaa tietäni pitkin. Olen mitä luul-tavimmin sukuni ensimmäinen sosialidemokraatti.

Politiikkaan heräsin tosissaan 2008 finanssikriisin jälkeen, kun taloudessa alkoi alamäki ja työttömyys kasvoi. Olin it-sekin lukion jälkeen melkein vuoden työttömänä kahteen otteeseen ja lähes puolet ka-vereistani myös. Työttömyys oli minulle suuri häpeä: kokemus epäonnistumisesta. Tuntui, että monet ihmiset ajattelivat työt-tömyyden olevan ihmisen oma vika, laiskuutta ja haluttomuut-ta tehdä töitä.

Silloin aloin ajatella, ettei yh-teiskunta niin voi toimia, että joka viides nuori on vailla miele-kästä tekemistä ja osaa yhteis-kunnassa. Vahvat kokemukset omasta ja läheisten työttö-

myydestä sekä rasismin nousu etenkin eduskuntavaalien 2011 alla saivat mukaan tekemään parempaa maailmaa.

Vasemmistolaiset ja liberaa-lit arvot, kansainvälisyys sekä usko demokraattiseen muutok-seen veivät minut sosialidemo-kraatteihin. (Sosialidemokratia on poliittisista liikkeistä se, joka pystyy ja haluaa vahvimmin pi-tää niidenkin puolia, jotka eivät ääntään saa kuuluviin.) Demari-nuorten puheenjohtajana toisin liikkeeseen edistyksellisyyttä, maanläheistä otetta ja näyttäi-sin suuntaa. Demarinuoret on jo nyt maan parhaiten toimiva poliittinen nuorisojärjestö. Se ei riitä, koska mikään tai kukaan ei ole koskaan valmis - aina on varaa parantaa. Haluan laittaa itseni likoon liikkeen puolesta. Tehdään yhdessä Tulevaisuuden Demarinuoret!

Syntynyt › 19.6.1990 InarissaAsuu › RovaniemelläKoulutus › Konetekniikan opiskelija (Lapin AMK) & johtamisen pääaineopiskelija (Lapin yliopisto)

Työhistoria › Koneistaja ja kokoonpanija Wärtsilässä, matkailuala, asiakaspalvelu- ja myyntityö, metsänistutus, aidanrakentaminen ja porotalous

Kokemus › Demarinuorten varapuheenjohtaja ja FNSU:n puheenjohtaja 2014-2016, Suomen YK-nuorisodelegaatti 2015, SAMOKin varapuheenjohtaja 2014, VAMOKin puheenjohtaja 2013. Toimintaa mm. urheiluseuroissa, nuorisovaltuustossa, saamelaisjärjestöissä ja Allianssissa.

Motto › “Jos ei ole valmis laittamaan itseään likoon, on sitä paha odottaa muiltakaan.”

Mikkel Antte Iisakki Näkkäläjärvi | mikkel.fi | @nakkalajarvi

#Mikkel2016

OMALLA POLITIIKALLA ASKEL ULOS LOKEROISTAVasemmisto- ja oikeistodema-rit ovat tämän liikkeen jarruja. Emme tarvitse lokeroita, ne ei-vät ole kiinnostavia, varsinkaan mahdollisten uusien jäsentem-me näkökulmasta. Meidän on oltava sosialidemokraatteja, jot-ka laativat omia, tulevaisuuteen suuntautuneita ratkaisujaan. Näissä ratkaisuissa voivat yh-distyä erilaisten ihmisten ja ryh-mien tavoitteet, mistä Yleisturva on hyvä esimerkki. Omien, laajan yhteisen keskustelun pohjalta valmisteltujen poliittisten vaih-toehtojen kautta herätämme kiinnostusta uusissa ihmisissä, olemme uskottavia keskusteli-joita ja mielipidevaikuttajia, joilla on vaikutusta niin kansanedus-tajiin, muihin päätöksentekijöi-hin kuin mediaankin.

YHTEISTYÖSTÄ JA VERKOSTOISTA VOIMAA JA VIISAUTTADemarinuorten on oltava läm-minhenkinen, mukava ja turval-linen yhteisö, johon on helppo tulla mukaan uutena jäsenenä. Järjestönä meidän on tärkeää tehdä entistä lähempää yh-teistyötä toisen asteen opiske-lijajärjestöjen, ammattiyhdis-tysliikkeen ja kansainvälisten järjestöjen kanssa. Meidän on

onnistuttava kanavoimaan myös kansalaisaloitekampanjoiden kaltaisista matalan kynnyksen kansanliikkeistä innokkaita nuo-ria Demarinuoriin. Jäsenistölle meidän on tarjottava mahdol-lisuuksia tavata, viettää aikaa, verkostoitua ja kouluttautua kuntavaikuttajien, ay-aktiivien, opiskelijoiden tai kansainvälisis-tä asioista kiinnostuneiden kes-ken. Verkostoilla tuetaan myös liiton ja yksittäisten vaikuttaji-emme poliittista työtä. Niin jär-jestöyhteistyössä kuin verkos-toitumisen mahdollistamisessa tärkeässä asemassa ovat liiton puheenjohtajan ja hallituksen li-säksi Demarinuorten työryhmät, joiden työskentely on oltava en-tistä tavoitteellisempaa ja järjes-telmällisempää.

LEIMALLINEN KULTTUURI DEMARINUORILLE - UUSIA TAPOJA TOIMIAInnostavalla järjestöllä on oma leimallinen kulttuurinsa. Suurin haasteemme on synnyttää ja yl-läpitää aktiivista toimintaa joka puolelle Suomea. Meidän on oltava siellä, missä nuoret ovat sekä oltava edelläkävijöitä nuor-ten kohtaamisessa ja uusien vaikutuskanavien luomisessa. Uskottavien ja houkuttelevien paikallisosastojen tueksi meidän on tuotettava laaja valikoima erilaisia paikallisesti muokatta-via tapahtumakonsepteja, joissa on myös uudenlaisia matalan kynnyksen tapahtumia. Miltä kuulostaisi paikallisten Demari-nuorten järjestämä bändikisa, kirpputori, brunssi, ravintolapäi-vä tai väittelyturnaus toteutettu-

na nollabudjetilla? Kunnallisvaa-leissa järjestämme paikallisesti tai alueellisesti upeita nuorten yhteisiä kampanjoita ja vaalien jälkeen muodostamme maan kovimman nuorten vaikuttaji-en verkoston. On myös tärkeää, että toimintamme on turvallista ja siihen on helppo tulla mukaan. Siksi tarvitsemme konkreettisen yhdenvertaisuussuunnitelman. Vuorovaikutteisen yhteydenpi-don kehittämiseksi haluan ottaa käyttöön puheenjohtajan viikoit-taisen viestinnän jäsenistölle sekä säännöllisen yhteydenpi-don piiriaktiiveihin.

MIKSI MINUSTA DEMARINUORTEN PUHEENJOHTAJA?Puheenjohtajan on kehitettävä Demarinuoria ja luotava uutta. Olen kokenut Demarinuorissa paljon - lähdes kaiken mahdol-lisen - ja tämän kokemuksen pohjalta tunnen sen valtavan potentiaalin, joka meissä on. Puheenjohtajana pystyn hyö-dyntämään laajan kokemukseni vaikuttamisesta, vaaleista, kult-tuurikentästä ja johtamisesta. Tiedän, miten uudet ihmiset saadaan innostumaan Demari-nuorista. Helposti lähestyttävä, avoin ja lämmin ovat ominai-suuksia, joilla minua on kuvattu - juuri sitä haluan myös Dema-rinuorten olevan! Haluan ottaa kaikki huomioon ja pitää huolen siitä, että Demarinuorissa kaik-ki voivat saavuttaa omia unel-miaan. Minä unelmoin reilusta ja oikeudenmukaisesta maailmas-ta, ja siksi olen ehdolla Demari-nuorten puheenjohtajaksi.

Demarinuoret on monessa asiassa jo nyt Suomen paras poliittinen nuorisojärjestö. Neljä nuorta kansanedustajaa, koko poliit-tisen kentän eturiviin noussut viestintä ja poliittinen aloitteellisuus ovat esimerkke-jä poikkeuksellisesta kehityksestä kaikkiin maan järjestöihin verrattuna. Pitkäaikaise-na Demarinuorten aktiivina ja poliittisena sihteerinä olen saanut olla vaikuttamassa voimakkaasti kaikkiin näihin saavutuk-

siin. Yleisturva on näistä poliittisen urani suurimpia ja eniten huomiota herättänyt hanke. Olemme saavuttaneet jo paljon, mutta meillä on potentiaalia vielä paljon enempään. Kysymys ei ole piiruista sinne tai tänne, vaan suurista askelista Suomen parhaaksi järjestöksi pohjoismaisten sisar-järjestöjemme tavoin. Tämä vaatii tulevalta puheenjohtajalta kokemusta, näkemystä ja aloitteellisuutta.

DEMARINUORI8 vuotta johtotehtävissä paikallis- ja piiritasolla sekä liittohallituk-sessa ja keskustoimistolla.

PUOLUEAKTIIVIPuoluevaltuutettuna 2012-, 3 puo-luekokousta, Pohjanmaan dema-reiden puheenjohtaja 2016-.

EHDOKAS2 x eduskunta-, kunta-, ylioppilas-kunta- ja seurakuntavaalit.

SAK:LAINEN2. vuosi PAMilaisena luottamus-miehenä ja ammattiosaston halli-tuksessa.

OPISKELIJAOikeustiedettä Helsingin yliopis-tossa, kohta valmis oikeusnotaari.

KULTTUURITEKIJÄ5 vuotta kulttuuritapahtumia ja ilmaisfestivaalia järjestävän Hip-piknik ry:n puheenjohtaja.

Matias lyhyesti

LUE LISÄÄwww.matiasmakynen.fi ja seuraa tai ole yhteydes-sä Facebookissa, Insta-gramissa, Snapchatissä, Periscopessa, Twitterissä ja Ask.fm:ssä nimimerkkiä @matiasmakynen.

OMALLA POLITIIKALLA ASKEL ULOS LOKEROISTAVasemmisto- ja oikeistodema-rit ovat tämän liikkeen jarruja. Emme tarvitse lokeroita, ne ei-vät ole kiinnostavia, varsinkaan mahdollisten uusien jäsentem-me näkökulmasta. Meidän on oltava sosialidemokraatteja, jot-ka laativat omia, tulevaisuuteen suuntautuneita ratkaisujaan. Näissä ratkaisuissa voivat yh-distyä erilaisten ihmisten ja ryh-mien tavoitteet, mistä Yleisturva on hyvä esimerkki. Omien, laajan yhteisen keskustelun pohjalta valmisteltujen poliittisten vaih-toehtojen kautta herätämme kiinnostusta uusissa ihmisissä, olemme uskottavia keskusteli-joita ja mielipidevaikuttajia, joilla on vaikutusta niin kansanedus-tajiin, muihin päätöksentekijöi-hin kuin mediaankin.

YHTEISTYÖSTÄ JA VERKOSTOISTA VOIMAA JA VIISAUTTADemarinuorten on oltava läm-minhenkinen, mukava ja turval-linen yhteisö, johon on helppo tulla mukaan uutena jäsenenä. Järjestönä meidän on tärkeää tehdä entistä lähempää yh-teistyötä toisen asteen opiske-lijajärjestöjen, ammattiyhdis-tysliikkeen ja kansainvälisten järjestöjen kanssa. Meidän on

onnistuttava kanavoimaan myös kansalaisaloitekampanjoiden kaltaisista matalan kynnyksen kansanliikkeistä innokkaita nuo-ria Demarinuoriin. Jäsenistölle meidän on tarjottava mahdol-lisuuksia tavata, viettää aikaa, verkostoitua ja kouluttautua kuntavaikuttajien, ay-aktiivien, opiskelijoiden tai kansainvälisis-tä asioista kiinnostuneiden kes-ken. Verkostoilla tuetaan myös liiton ja yksittäisten vaikuttaji-emme poliittista työtä. Niin jär-jestöyhteistyössä kuin verkos-toitumisen mahdollistamisessa tärkeässä asemassa ovat liiton puheenjohtajan ja hallituksen li-säksi Demarinuorten työryhmät, joiden työskentely on oltava en-tistä tavoitteellisempaa ja järjes-telmällisempää.

LEIMALLINEN KULTTUURI DEMARINUORILLE - UUSIA TAPOJA TOIMIAInnostavalla järjestöllä on oma leimallinen kulttuurinsa. Suurin haasteemme on synnyttää ja yl-läpitää aktiivista toimintaa joka puolelle Suomea. Meidän on oltava siellä, missä nuoret ovat sekä oltava edelläkävijöitä nuor-ten kohtaamisessa ja uusien vaikutuskanavien luomisessa. Uskottavien ja houkuttelevien paikallisosastojen tueksi meidän on tuotettava laaja valikoima erilaisia paikallisesti muokatta-via tapahtumakonsepteja, joissa on myös uudenlaisia matalan kynnyksen tapahtumia. Miltä kuulostaisi paikallisten Demari-nuorten järjestämä bändikisa, kirpputori, brunssi, ravintolapäi-vä tai väittelyturnaus toteutettu-

na nollabudjetilla? Kunnallisvaa-leissa järjestämme paikallisesti tai alueellisesti upeita nuorten yhteisiä kampanjoita ja vaalien jälkeen muodostamme maan kovimman nuorten vaikuttaji-en verkoston. On myös tärkeää, että toimintamme on turvallista ja siihen on helppo tulla mukaan. Siksi tarvitsemme konkreettisen yhdenvertaisuussuunnitelman. Vuorovaikutteisen yhteydenpi-don kehittämiseksi haluan ottaa käyttöön puheenjohtajan viikoit-taisen viestinnän jäsenistölle sekä säännöllisen yhteydenpi-don piiriaktiiveihin.

MIKSI MINUSTA DEMARINUORTEN PUHEENJOHTAJA?Puheenjohtajan on kehitettävä Demarinuoria ja luotava uutta. Olen kokenut Demarinuorissa paljon - lähdes kaiken mahdol-lisen - ja tämän kokemuksen pohjalta tunnen sen valtavan potentiaalin, joka meissä on. Puheenjohtajana pystyn hyö-dyntämään laajan kokemukseni vaikuttamisesta, vaaleista, kult-tuurikentästä ja johtamisesta. Tiedän, miten uudet ihmiset saadaan innostumaan Demari-nuorista. Helposti lähestyttävä, avoin ja lämmin ovat ominai-suuksia, joilla minua on kuvattu - juuri sitä haluan myös Dema-rinuorten olevan! Haluan ottaa kaikki huomioon ja pitää huolen siitä, että Demarinuorissa kaik-ki voivat saavuttaa omia unel-miaan. Minä unelmoin reilusta ja oikeudenmukaisesta maailmas-ta, ja siksi olen ehdolla Demari-nuorten puheenjohtajaksi.

Demarinuoret on monessa asiassa jo nyt Suomen paras poliittinen nuorisojärjestö. Neljä nuorta kansanedustajaa, koko poliit-tisen kentän eturiviin noussut viestintä ja poliittinen aloitteellisuus ovat esimerkke-jä poikkeuksellisesta kehityksestä kaikkiin maan järjestöihin verrattuna. Pitkäaikaise-na Demarinuorten aktiivina ja poliittisena sihteerinä olen saanut olla vaikuttamassa voimakkaasti kaikkiin näihin saavutuk-

siin. Yleisturva on näistä poliittisen urani suurimpia ja eniten huomiota herättänyt hanke. Olemme saavuttaneet jo paljon, mutta meillä on potentiaalia vielä paljon enempään. Kysymys ei ole piiruista sinne tai tänne, vaan suurista askelista Suomen parhaaksi järjestöksi pohjoismaisten sisar-järjestöjemme tavoin. Tämä vaatii tulevalta puheenjohtajalta kokemusta, näkemystä ja aloitteellisuutta.

DEMARINUORI8 vuotta johtotehtävissä paikallis- ja piiritasolla sekä liittohallituk-sessa ja keskustoimistolla.

PUOLUEAKTIIVIPuoluevaltuutettuna 2012-, 3 puo-luekokousta, Pohjanmaan dema-reiden puheenjohtaja 2016-.

EHDOKAS2 x eduskunta-, kunta-, ylioppilas-kunta- ja seurakuntavaalit.

SAK:LAINEN2. vuosi PAMilaisena luottamus-miehenä ja ammattiosaston halli-tuksessa.

OPISKELIJAOikeustiedettä Helsingin yliopis-tossa, kohta valmis oikeusnotaari.

KULTTUURITEKIJÄ5 vuotta kulttuuritapahtumia ja ilmaisfestivaalia järjestävän Hip-piknik ry:n puheenjohtaja.

Matias lyhyesti

LUE LISÄÄwww.matiasmakynen.fi ja seuraa tai ole yhteydes-sä Facebookissa, Insta-gramissa, Snapchatissä, Periscopessa, Twitterissä ja Ask.fm:ssä nimimerkkiä @matiasmakynen.

28 LIPPU 2 / 2016

Republikaanit ovat pystynet vetomaan ainoastaan kuu-balaistaustaisiin latinoihin, mutta tässäkin ovat painaneet enemmän Kuuban ja Yhdysvaltain suhteet kuin republikaa-nien ”edistykselliset” vähemmistölinjaukset.

Afroamerikkalaiset ovat vähemmistöistä poliittisesti aktiivisimpia. Muiden vähemmistöjen äänestysprosenttien jäädessä 50:n alapuolelle ovat mustat yhtä aktiivisia äänes-täjiä kuin valkoiset. Heidän vaikutusvaltaansa politiikassa on lisännyt pitkä taistelu kansalaisoikeuksien puolesta, ja suurin osa heistä kokee tuon perinnön velvoittavan heitä olemaan aktiivisia osallistujia yhteiskunnassa. Johtuen juuri 1960-luvun demokraattihallintojen harjoittamasta politii-kasta on mustista 4/5 edelleen demokraattien kannattajia.

Vähemmistöjen joukossa aasialaiset ovat poikkeus. Heidän juurensa ovat useassa eri kansallisuudessa ja syyt saapua Yhdysvaltoihin moninaiset. Puolueiden näkökul-masta he ovat hankalin vähemmistö, sillä pelkkään identi-teettiin vetoaminen ei riitä vaan aasialaisamerikkalaisten puoluevalinnassa painavat enemmän juuri tämän hetken linjaukset. He ovatkin hyvin liikkuvia äänestäjiä. Toki hei-dän suhteellinen osuutensa amerikkalaisista on hyvin pieni, ja osallistujina he ovat muihin vähemmistöihin verrattuna passiivisia.

Käynnissä olevissa presiden-tinvaaleissa yksi ehdokas on kuitenkin murtanut vähemmistö-jaottelun demokraattien ja repub-likaanien välillä. Hieman yllättäen tuo ehdokas on Donald Trump. Hänellä on kannatusta kaikissa vähemmistöryhmissä, joita hän on kampanjansa aikana loukannut ja uhannut jopa karkottavansa.

Trumpin vetovoimaa vähem-mistöihin selittää hänen ulko-puolisuutensa politiikasta. Ne vähemmistöjen edustajat, jotka ovat kyllästyneet perinteiseen

poliittiseen retoriikkaan ja syrjäytyneet päätöksenteosta, näkevät Trumpissa ehdokkaan, joka ei ole sidoksissa etu-ryhmittymiin ja joka pystyy toimimaan itsenäisesti.

Erityisesti lupaukset talouskasvusta ja työpaikkojen palauttamisesta Yhdysvaltoihin ovat herättäneet vähem-mistöjen kiinnostuksen Trumpia kohtaan. Trumpin linjauk-set ovat toki mahdottomia toteuttaa ja enemmistö vähem-mistöistä ei tule häntä kannattamaan. Mutta jos hän pystyy saamaan enemmän vähemmistöjen edustajia kiinnostu-maan politiikasta, on se vain hyvä asia. LIPPU

Vähemmistöjen puhutteleminen on tärkeää sille, joka mielii voittaa vaalit Yhdysvalloissa. Perinteisesti eri vähemmistöryhmien on ajateltu ryhmittyneen puolueiden taakse taustansa mukaan. Yllättäen Donald Trumpista on tullut ehdokas, joka rikkoo demokraattien ja republikaanien välisen vähemmistöjaottelun.

Menneisyyden painolasti vaikuttaa edelleen Yhdysvaltain politiikkaan. Juridisesti mustat ja muut vähemmistöt ovat tasa-arvoisessa asemassa suhteessa valkoisiin, mutta todelli-

suus on toinen. Vähemmistöt kärsivät valkoisia enemmän työttömyydestä ja huonosta terveydenhuollosta, heidän tulotasonsa on huomattavasti alhaisempi ja he joutuvat useammin tekemisiin poliisin kanssa kuin valkoihoiset.

Vähemmistöjen aseman parantaminen on avainase-massa poliittisten puolueiden menestymisen kannalta. Sekä republikaanit että demokraatit kohdentavat hyvin vahvasti viestintäänsä juuri tiettyjä vä-hemmistöjä kohtaan.

Vaaleissa kansalaiset on tyy-pillisesti jaettu neljään ryhmään etnisyyden perusteella: valkoi-set, mustat, latinot ja aasialaiset. Vähemmistöjä ei kuitenkaan voi ajatella monoliitteina, jotka äänestävät yhtenäisinä blokkei-na. Tässä suhteessa suomalaisessa keskustelussa on tehty raakoja yleistyksiä ja jopa virheitä väittämällä esimerkiksi, että koska Ted Cruz ja Marco Rubio ovat latinoita, latinot äänestävät heitä automaattisesti.

Latinot ovat Yhdysvaltain nopeimmin kasvava väestö-ryhmä ja vaa’ankielen asemassa tulevissa presidentinvaa-leissa. Pelkästään olemalla latino ehdokas ei kuitenkaan voi vedota kaikkiin latinoihin, vaan latinot ovat jakautuneet Väli-Amerikasta ja Meksikosta tulleisiin sekä kuubalaisiin. Tämän ”ongelman” ovat saaneet vastaansa sekä Cruz että Rubio, jotka eivät ole pystyneet kuubalaistaustaisina lati-noina vetomaan latinoiden enemmistöön.

Demokraatit ovat onnistuneet vetoamaan Väli-Amerikas-ta tulleisiin latinoihin. Barack Obaman esitykset maahan-muuttolain uudistamisesta ja kansalaisuuden myöntämi-sestä ovat tehneet heistä vankkoja demokraattien tukijoita.

ETNISYYS MÄÄRITTELEE ÄÄNESTYSKÄYTTÄYTYMISTÄ YHDYSVALTAIN POLITIIKASSATEKSTI: Jani Kokko KUVA: iStock.com/Wolterk

LIPPU 2 / 2016 29

OUT:

Napapaidat

Ihon näyttäminen pompsahtaa pinnalle tasaisin väliajoin. Napapaita on vähän sellainen vaate, että se oikeasti sattuu sopimaan äärimmäisen harvalle. Todettakoon ilman sarvia ja hampaita, että kaikki navat eivät ole kovin esteettisiä. Lisäksi napapaita on ihan kasaria, ja kasarilla syntyneet alkavat hiljalleen lipua ohi nuorisoliittoon kuulumisen mah-dollistavasta ikähaarukasta.

Caprihousut

Kaikki vuodenajat ovat vääriä caprihousujen käyttämiseen. Capreista luonnottomat tekee se, että niitä ei oikeasti ihmi-nen tarvitse. Jos on kuuma, laitetaan shortsit, jos viileäm-pi, niin sitten laitetaan lahkeelliset housut - eikä koskaan mitään välimallin ihmehousuja. Tämä sääntö on muuten täysin sukupuolineutraali, caprit eivät pue ketään.

Etikettivirheet julkisessa puhumisessa

Lopuksi pari pikkuvinkkiä muutamia poliittisia puheenvuo-roja kuulleelta ihmisrauniolta. Eli MITÄ EI PIDÄ MISSÄÄN NIMESSÄ TEHDÄ PUHEITA PITÄESSÄ: 1) älä mene puhuja-pönttöön ensisijaisena motiivinasi kuunnella omaa ääntäsi; 2) älä puhu liian kauan, älä jaarittele, äläkä puhu skebeliä; 3) älä yritä kertoa kaikkia maailman asioita yhdellä puheen-vuorolla; 4) älä puhu tontoja tai valehtele; 5) älä mielellään lue suoraan paperista, käytä mieluummin tukisanalistaa; 6) laiska töitään luettelee, itsekehun sijaan kerro mielummin uskottavasti, mitä tavoittelet.

Syksyllä Oulun Demarinuoret… Pitää kulttuuripäiviä ja käy eräretkeilemässä. Tarkoitus on järjestää kokemuksia, joita yksin ei välttämättä tulisi tehtyä.

Jos Oulun Demarinuoret olisi eläin, se olisi… Karhu. Pohjoisten metsien puolue-sihteeri.

Parasta Oulun Demarinuorissa on… Toverit ja aate. Tervetuloa kesäpäiville!

FB: Oulun Demarinuoret - OSNO ry

IN:

Liittari

Liittokokous, liittari, on kahden vuoden välein tapahtuva kulminaatiopiste, jolloin ilmapiiri sähköistyy, junttakoneet käynnistyvät ja ihmisillä tulee tarve pyrkiä esille. Liittarissa pitää olla liikenteessä hyvällä boogiella, siistit kledjut pääl-lä ja kello näkyvillä.Verkostoituminen hoidetaan pikkutun-neilla ja univaje on sääntö eikä poikkeus. Jos jostain tulee puukkoa selkään, se kestetään.

Oxford-paitojen käyttämättä jättäminen nyt kun ne ovat in

Oxford on kaupunki Iso-Britanniassa, siellä on kuulem-ma joku yliopisto. Oxfordin mukaan on nimetty sellainen kauluspaitatyyppi, joka on yleensä tavallista kauluspaitaa paksumpi ja siinä on napit kauluksen liepeissä. Oxford-paitoja pitäisi kuulemma käyttää nyt, mutta voi myös jättää käyttämättä, jos haluaa olla individualisti ja oman itsensä herra, rouva, neiti tai poikamies. Oxford-paidan käyttä-mättä jättäminen ei kuitenkaan ole sama asia kuin kulkea heinähattu päässä hampuusina ja soitella ukulelea, sillä se ei ole ikinä in. Ehdolle asettuminen

Pro-tason ihminen asettuu ehdolle ilmaisulla ”olen käytet-tävissä”. Tästä astetta heikompi, mutta vielä jollakin tasolla kova luu ilmaisee saman asian sanomalla “minua on pyy-detty” - toki sillä edellytyksellä, että on oikeasti pyydetty eikä pyytäjä ei ole joku ihan random sankari. Demokratian kannalta on tärkeää, että on valinnanvaraa. Ehdokkaan itsensä kannalta on tärkeää, että on tilannetajua ja odo-tukset menestyksen suhteen eivät ole samaa luokkaa kuin hakkaraistepillä ”Meillä on unelma”-mielenilmauksessa. Siis, junttasi tahi ei, Excel on ystävä.

MUN OSASTO: OULUN DEMARINUORET

Olen… Oulun Demarinuorten (OSNO) puheenjohtaja, sosialistinen suvakkiportto Miikka-Aukusti Heiskanen.

Lähdin mukaan Oulun Demarinuorten toimintaan, koska… Muutosta pitää tehdä paikallisesti, valtakunnallisesti ja maail-manlaajuisesti. Meillä se kaikki on mahdol-lista.

TOIMISTOJYYRÄN TYYLITUOMIOISTUINTässä artikkelissa julkaistavat mielipiteet ja näkemykset eivät edusta liiton tahi minkään muun osapuolen

näkemyksiä, vaan ovat anonyyminä pysyttelevän kirjoittajan omia käsityksiä maailmanmenosta.

30 LIPPU 2 / 2016

LIPPU 2 / 2016 31

Aleksi Keto on 25-vuotias turkulainen Demari-nuorten aktiivi. Hänen asuntonsa seiniä ko-ristavat itse maalatut taulut, joissa toistuvat voimakkaat värit ja luontoteemat. Maalaukset

ovat herättäneet myös ostajien huomion, ja Aleksi tekeekin mielellään tilaustöitä. Kuvataide ei ole suinkaan Aleksin ainut harrastus, lisäksi hän muun muassa kirjoittaa runoja ja valmistelee keittokirjaa.

Yksi rakkaimmista harrastuksista, pyörätuolitanssi, sen sijaan on tauolla. Aleksi kuuluu Pirkanmaan pyörätuoli-tanssiyhdistykseen, mutta Turussa harrastuksen jatkami-nen on ollut mahdotonta, koska sopivia tiloja ei ole tarjolla. Tavallinenkin sisäliikuntasali kelpaisi, jos sinne vain olisi esteetön pääsy ja käytössä olisi esteetön wc.

– Olen periaatteessa syntynyt Punkalaitumen Särkän lavan naapuriin. Tanssi on siis minulla melkeinpä verissä.

AVUSTAJATUNNIT EIVÄT RIITÄ JÄRJESTÖTOIMINTAAN

Aleksi asuu Turun Uittamolla Aspa-säätiön Aspa-kodis-sa, jossa tukipalvelut mahdollistavat omassa asunnossa asumisen. Ongelmaksi kuitenkin muo-dostuu se, että koska kodissa tarvitta-va apu on osa asumisratkaisua, kodin ulkopuoliseen toimintaan avustajatun-teja jää niukalti.

– Avustajan tuntimäärä kuukautta kohden on vähäinen, mutta mielen-kiintoista tekemistä olisi melkein joka päivä.

Aleksi pääsisi kotoaan kaupungille omatoimisesti, mutta takaisin päin tultaessa mäet tulevat vastaan. Lisäksi kau-pungissa on omat esteensä, jotka vaikeuttavat pääsyä tiet-tyihin paikkoihin, joissa esimerkiksi kokouksia järjestetään.

– Matkalla Turun Työväentalollekin on yksi risteys, jossa jalkakäytävän kivetykseltä on niin jyrkkä pudotus, että en pääse siitä millään yksin yli. Sähköpyörätuolilla siitä pääsisi, mutta sen kanssa ei sitten taas pääse rakennuksen ulkorappusista hissille.

Kaupunki myöntää Aleksille enintään kolmekymmentä avustajatuntia kuukaudessa. Jos jo yksi reissu kaupungin keskustaan asioita hoitamaan kuluttaa tuosta kiintiöstä pari tuntia, on tunnit käytetty nopeasti.

– Ei se riitä järjestötoimintaan ollenkaan. Vappuna pää-sin avustajan kanssa vappujuhlaan, mutta se oli poikkeus, kun uusi avustaja aloitti silloin työt.

Avustajat vaihtuvat tiuhaan, koska työtunteja on poten-tiaalisille avustajille joko liian vähän tai liian paljon.

– Työn ottaa vastaan yleensä opiskelija, joka paremman työn löydettyään lopettaa. Työttömille tuntimäärä taas on liian suuri, koska kolmensadan euron tuloraja ylittyy ja tulot leikkaantuvat.

Aleksi toimii itse avustajansa työnantajana, joten myös uuden avustajan rekrytoiminen on hänen tehtävänsä. Työn-antajavastuiden ja -velvoitteiden hoitamisessa on onneksi apua koulutustausta, sillä Aleksi ammatiltaan myynnin ja markkinoinnin merkonomi.

Myönnettyjen avustajatuntien ja kodin ulkopuolisen avun tarpeen kohtaanto-ongelma harmittaa Aleksia erityi-sesti siksi, että se estää häntä olemasta itsenäinen nuori aikuinen.

– En saa otettua omasta elämästäni vastuuta niin paljon kuin haluaisin.

LISÄÄ HUOMIOTA LIIKUNTARAJOITTEISTEN ARKEEN

Demarinuorissa Aleksi toimii Lounais-Suomen piirihal-lituksessa ja Turun aluehallituksessa. Lisäksi hän on oman puolueosastonsa johtokunnan jäsen ja Kynnys ry:n paikal-

lisaktiivi.Aleksi ei ole arkaillut puhua vai-

keistakaan teemoista, hän esimerkiksi antoi Kodin Kuvalehdelle haastattelun yksinäisyydestä. Yhteiskunnallisesti hän aktivoitui noin vuosi sitten, ja sen jälkeen hän on esimerkiksi puhunut kokemusasiantuntijana kuntapäättäjille Turun SDP:n Vammaisen arki -tilaisuu-

dessa.– Kun ongelmia palveluiden riittämättömyyden kanssa

alkoi ilmetä, aloin miettiä mitä kautta pystyisin itse vaikut-tamaan asioihin.

Aleksi aikoo pyrkiä ehdokkaaksi ensi kevään kunnal-lisvaaleihin. Hän on jo miettinyt paikkoja, joissa olisi hyvä kampanjoida. Kampanjan kärkenä tulee olemaan ihmisten herätteleminen huomioimaan vähemmistöjen asema.

– Haluaisin ihmisten, joilla ei ole vastaavia rajoitteita, ymmärtävän miten haastavaa arjesta selviytyminen on ja miten avuntarve ei rajaudu vain niihin hetkiin, joina avusta-ja sattuu olemaan saatavissa.

Aleksi ehdottaakin, että esimerkiksi Demarinuoret voisi jossain tapahtumassaan tarjota osallistujille mahdollisuu-den kokeilla erilaisia apuvälineitä ja sitä, millaisia haasteita jonkin tietyn rajoitteen kanssa eläminen aiheuttaa. Sellai-nen lisäisi toimijoiden ymmärrystä ja voisi parhaimmillaan tehdä toiminnasta saavutettavampaa. LIPPU

AVUNTARPEEN EI PITÄISI ESTÄÄITSENÄISTÄ ELÄMÄÄTEKSTI JA KUVA: Essi Virtanen

Aleksi Keto haluaa vaikuttaa sen puolesta, että liikuntarajoitteisetkin nuoret saisivat itsenäistyä ja ottaa vastuuta omasta elämästään.

ALEKSI AIKOO PYRKIÄ EHDOKKAAKSI ENSI KEVÄÄN

KUNNALLISVAALEIHIN.

32 LIPPU 2 / 2016

Aatehistoriaa, mielenkiintoisia keskusteluja, väittelykilpailuja, ihmissusipeliä, poliittista aliasta ja kansanedustajien alustuksia. Kaik-kia niitä sisälsi Demarinuorten Tulevaisuu-den Tekijät -koulutussarjan ensimmäinen osa, joka järjestettiin maaliskuussa Porissa. (Kuva: Iida Vallin)

Huoli opiskelijoiden toimeentulosta keräsi maaliskuun alussa tuhansia opiskelijoita Helsingin opintotukimielenosoitukseen. (Kuva: Iida Vallin)

Demaritori starttasi kuntavaaleihin val-mistautumisen Tampereella. Mukana olivat tietysti myös Tampereen Demarinuoret. (Kuva: Tampereen Demarinuoret)

Uudellamaalla liittokokoukseen on valmistauduttu huolella teemakoulutusten avulla. Lahdessa treenattiin esiintymistä ja haettiin rohkeutta ja varmuutta vaikut-tamiseen. Hyvinkäällä kevätkokouksen yhteydessä ideoitiin aloitteita ja käytiin inspiroivaa keskustelua Demarinuorten tule-vaisuudesta. (Kuva: Sofia Nevalainen)

LIPPU 2 / 2016 33

Liittohallitus kokoontui huhtikuussa viimeiseen kokouk-seensa käsittelemään liittokokousasiakirjoihin piireissä teh-tyjä muutosesityksiä ja jäsenten tekemiä aloitteita. Kahden vuoden työrupeama on valmis! (Kuva: Iida Vallin)

Vappuna nautittiin simaa ja munkkeja sekä tietysti vietettiin työväen ja opiskelijoiden juhlaa railakkain ja perinteisen menoin. Demarinuoret osallistuivat vappumarsseille ja järjestivät omia piknikkejään. (Kuva: Turun Demarinuoret)

Liittokokouksen alla puheenjohtaja- ja varapuheenjohtaja-ehdokkaat kierisivät maata ja ottivat mittaa toisistaan piirien ja aluejärjestöjen järjestämissä paneeleissa. Uudenmaan ja Stadin Demarinuorten Suuren puheenjohtajatentin SDP:n puoluetoimistolla veti Heta Välimäki, Demarinuorten puheenjohtaja vuosimallia 2006–2010. (Kuva: Mirva Saare-lainen ja Sofia Nevalainen)

LIITON TOIMISTON YHTEYSTIEDOT:

Saariniemenkatu 6 00530 Helsinki

PUHEENJOHTAJA Joona Räsänen 050 547 5590 joona.rasanen@demarinuoret.fi

PÄÄSIHTEERI Miikka Lönnqvist 050 542 0160 miikka.lonnqvist@demarinuoret.fi

JÄRJESTÖSUUNNITTELIJA Juuso Suutari 040 848 8215 juuso.suutari@demarinuoret.fi

POLIITTINEN SIHTEERI Matias Mäkynen 040 509 4409 matias.makynen@demarinuoret.fi

TIEDOTTAJA Iida Vallin 044 307 2281 iida.vallin@demarinuoret.fi

PROJEKTISIHTEERI Jenni Lang jenni.lang@demarinuoret.fi

PIIRIEN YHTEYSTIEDOT:

HELSINKI Toimisto: Kaarlenkatu 3-5, 00530 Helsinki, (09) 763 990, helsinki@demarinuoret.fi Järjestösihteeri: Aarni Suvitie 040 933 0309, aarni.suvitie@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Wiking Vuori, 044 566 9767, wiking.vuori@gmail.com

UUSIMAA (UUDENMAAN JA HÄMEEN VAALIPIIRIT): Toimisto: Asematie 11 B, 01300 Vantaa Järjestösihteeri: Mirva Saarelainen 040 513 1889, mirva.saarelainen@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Sofia Nevalainen, 044 972 8066, sofia.nevalainen@live.fi LOUNAIS-SUOMI (SATAKUNNAN JA VARSINAIS- SUOMEN VAALIPIIRIT) Toimisto: Eerikinkatu 30, 20100 Turku, (02) 414 5200 Järjestösihteeri: Eero Kivinen, 045 121 3284, eero.kivinen@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Berhan Ben Ahmadi, 045 6696 266, berhan.ben@gmail.com

LÄNSI-SUOMI (KESKI-SUOMEN, PIRKANMAAN JA VAASAN VAALIPIIRIT) Toimisto: Hämeenpuisto 28, 33100 Tampere, Järjestösihteeri: Riku Kemppinen, 0407171867, riku.kemppinen@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Jani Kokko, 050 341 2860, kokkojani@suomi24.fi KAAKKOIS-SUOMI Toimisto: Kalevankatu 13 B, 45100 Kouvola, Järjestösihteeri: Taina Salomäki, 044 0570 558, taina.salomaki@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Nina Peltonen, nina.peltonen@nuva.fi

SAVO-KARJALA (POHJOIS-KARJALAN, ETELÄ-SAVON JA POHJOIS-SAVON VAALIPIIRIT) Toimisto: Kauppakatu 32, 80100 Joensuu, Puheenjohtaja: Joakim Kärkäs, joakimkarkas@gmail.com

POHJOIS-SUOMI (OULUN JA LAPIN VAALIPIIRIT) Toimisto: Pakkahuoneenkatu 28 4 krs., 90100 Oulu, piiri-hallitus@osdn.fi Järjestösihteeri: Kauko Keskisärkkä, 040 484 6773, kauko.keskisarkka@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Joni Ollikainen, 044 354 3808, ollikainen.joni@gmail.com FSUD (SVENSKSPRÅKIG DISTRIKT) Ordförande Rebecca Åkers, 0453309746, erica.rebecca.akers@gmail.com Kaikki yhteystiedot löytyvät myös osoitteesta www.demarinuoret.fi. Tutustu myös piirien ja liiton facebook-sivuihin ja ryhmiin!

JAOSTOJEN JA TYÖRYHMIEN YHTEYSTIEDOT:

Liittohallitus päättää jaostojen ja työryhmien perustamisesta liittokokouskaudelle. Mikäli sinulla on idea työryhmästä tai jaostosta, voit esittää ne pääsihteerille sähköpostitse paasihteeri@demarinuoret.fi. Ideat viedään eteenpäin liittohallitukselle.

KV-TYÖRYHMÄ Työryhmä koordinoi Demarinuorten toimintaa ja politiikkaa kansainvälisissä kattojärjestöissä. Työryhmän puheenjohtajana toimii Mikkel Näkkäläjärvi (mikkel.nakkalajarvi@gmail.com) ja häneen voit olla yhteydessä kansainvälisissä asioissa. Työryhmän sihteerinä toimii Matias Mäkynen, matias.makynen@demarinuoret.fi.

Työryhmän jäsenet valitaan liittokokouskaudeksi. Jäseniä ovat: Tomi Kontkanen, Milla Granlund, Kai Alajoki, Jenni Lang, Jenna Vertanen ja Ermin Zec.

TASA-ARVOTYÖRYHMÄ Työryhmä toimii tasa-arvoasiantuntijana Demarinuorissa. Toiminnasta voi kysyä lisää puheenjohtaja Maria Nyroosilta, marianyroos@outlook.com, 040 370 0618. Työryhmän sihteerinä toimii Matias Mäkynen, matias.makynen@demarinuoret.fi.

Jäsenet: Miika Kautto, Serveh Khalili, Elisa Penders, Sonja Kekkonen ja Eetu Kinnunen TOISEN ASTEEN TYÖRYHMÄ Työryhmä toimii toisen asteen koulutuksen asiantuntijana Demarinuorissa. Toiminnasta voi kysyä lisää puheenjohtaja Otto Ahoniemeltä, otto.ahoniemi@icloud.com. Työryhmän sihteerinä toimii Matias Mäkynen, matias.makynen@demarinuoret.fi.

Jäsenet: Sara Holappa, Miika Kemppainen, Jenni Lang, Elli Luukkainen, Elmo Paloniemi, Sami Salminen ja Elias Tenkanen.

34

OSAAVAA

60x62mm_Lippu_kevat2016.indd 1 9.5.2016 17:36:05

LIPPU 2 / 2016 35

5 TOUKOKUU 27.-29.5. Liittokokous, Tampere

6 KESÄKUU 10.-12.6. Talouspoliittinen kesä-koulu, Kauniainen

7 HEINÄKUU 19.-24.7. YESin kesäleiri, Italia

8 ELOKUU 4.-7.8. Demarinuorten ja SONKin kesäleiri, Vihti

9 SYYSKUU 10.-11.9. Piirihallituskoulutus

Liityn jäseneksi demarinuoriin

En vielä liity, mutta haluan lisätietoa demarinuorista

Liityn jäseneksi demariopiskelijoihin

En vielä liity, mutta haluan lisätietoa demariopiskelijoista

Osoitteenmuutos (täytä myös kohta vanha osoite)

Nimi

Osoite

Postinumero ja -toimipaikka

Puhelinnumero

Syntymäaika

Sähköpostiosoite

(Vanha osoite)

(Vanha postinumero ja -toimipaikka)

SOSIALIDEMOKRAATTISET NUORET RY

TUNNUS 5005170

00003 VASTAUSLÄHETYS

demarinuoret maksaa

postimaksun

TULEVAT TAPAHTUMAT

Veturimiesten liitto ryVastuullista vetovoimaa

www.vml.fi

Onneksi olkoon notkealle ja villille110-vuotiaalle Nuorisoliitolle!

KYSYMYS EI OLE SIITÄ, MITEN NUORI ON,VAAN SIITÄ, MITEN ON NUORI...