maastohiihto okl-materiaali · edistävä vaikutus. hiihdossa liukuminen asettaa uuden ulottuvuuden...

MAASTOHIIHTOOKL-materiaali

1 AIKUISTEN VÄLINEET

Suksien mitat ovat lyhentyneet luistelun myötä, myös perinteisen suksien. Käytännössä

muutamien senttien pituusero ei vaikuta ominaisuuksiin. Tärkeintä on löytää hyvä

suksipari. Onko se 5 cm pidempi vai lyhyempi, ei ole oleellista, mutta suksien

toiminnalliset erot saattavat olla hyvinkin suuria.

Taulukossa on käsitelty ohjeellisia mittoja suksien ja sauvojen pituuksista.

Taulukkoa ei tule seurata orjallisesti, vaan tilanteeseen kulloinkin soveltaen.

Esimerkiksi sauvan mitta on hyvin yksilöllinen, joka riippuu hiihtäjän tekniikasta, tyylistä

sekä fyysisistä ominaisuuksista. Vaihtelevaa sauvamittaa voidaan käyttää myös

haluttaessa kohdistaa harjoitusvaikutusta tiettyihin lihaksiin.

Taulukko 1 : Suksien ja sauvojen mitat aikuisille

Perinteiset sukset: Oma pituus + 15 - 25 cm

Luistelusukset: Oma pituus + 10 - 15 cm

Perinteiset sauvat: 0.83 - 0.86 x oma pituus

Luistelu sauvat: 0.88 - 0.91 x oma pituus

2 LASTEN VÄLINEET

2.1 SUKSET

Harrastehiihtoa ja kouluhiihtoa varten sopivat ovat 48-50 mm leveät muovipohjaiset

sukset, kilpahiihtoon soveltuu parhaiten 44-46 mm leveät kilpahiihtosukset. Suksissa

pätee sama kuin monessa muussa tavarassa, halvin ei ole paras. Hyvin toimivaan ja

kestävään suksipariin kannattaa sijoittaa hiukan enemmän kuin halpaan ja heikkoon.

Suksen tulee olla helposti hiihdettävä (= löysä). Sukset valitaan painon mukaan. Liian

jäykät sukset ovat vaikea hallita ja ne eivät pidä. Paperitesti on pätevä testi suksia

valittaessa. Seistessä tasaisesti molempien suksien päällä paperin tulisi liikkua suksien

alla noin 50-70 cm matkalla suksien keskiosassa (pitoalueella). Seistessä yhden suksen

päällä paperi ei saisi liikkua ollenkaan. Tämä takaa, että sukset ovat sopivan hiihdettävät

(löysät).

2.2 SAUVAT

Sauvoiksi käyvät lasi- tai hiilikuitusauvat. Lasikuituiset kestävät paremmin ja hiilikuituiset

ovat kevyemmät ja sen vuoksi kalliimmat. Hiilikuitusauvat ovat tarkoitettu kilpahiihtoon.

Pienille lapsille perinteiselle ja vapaalle tyylille käyvät samat sauvat. Kasvun myötä ei vielä

tarvitse eri mittaisia sauvoja.

Taulukko 1 : Suksien ja sauvojen mitat lapsille

Hiihtäjän pituus (cm) 100 110 120 130 140 150 160

Perinteisen sukset 110 110 130 130 145 170 180

Vapaan sukset 110 110 110 130 145 160 170

Perinteisen sauvat 85 90 100 110 120 125 135

Vapaan sauvat 85 90 100 115 125 135 145

Nuorilla erityisesti näkee liian pitkiä sauvoja, jotka vaikuttavat haitallisesti tekniseen

oppimiseen ja suorituskykyyn.

2.3 SITEET JA HIIHTOKENGÄT

Nykyinen koneellinen latujen kunnossapito aiheuttaa sen, että ainoa käyttökelpoinen

sidemalli on kärkiside. Kärkiside on kapea eikä se hankaa ladun reunaan. Hiihtokenkien

tulee olla korkeat ja nilkkaa tukevat. Hyviä side/hiihtokenkäyhdistelmiä ovat SNS- ja NNN-

systeemit. Nämä ovat tukevia ja mahdollistavat myös mäenlaskun ja hypyt hyppyreistä.

3 SUKSEN VALITSEMINEN

Suksen jäykkyyden mittaaminen

Alkujännityksellä kuvataan voimaa, joka suksia vastakkain puristettaessa vaaditaan ns.

voidepesän saavuttamiseksi.

Loppujäykkyydellä tarkoitetaan voimaa, jonka suksi vaatii puristuakseen em.

puristustilanteessa koko voidepesän alueelta vastakkaiseen sukseen kiinni.

3.1 PERINTEINEN SUKSI

- Pakkaskelin suksissa ei saa olla kovia alkujännityksiä, vesikelin suksissa alkujännityksiä

pitää olla hieman enemmän.

- Mikäli suksessa on alkujännitystä liikaa, joutuu hiihtäjä tekemään ponnistusvaiheessa

työtä kohtisuoraan alaspäin saadakseen pitovoiteen tarttumaan lumeen.

- Suksen jäykkyyttä voidaan mitata yksinkertaisella paperitestillä, jossa sukset asetetaan

tasaiselle alustalle.

- Hiihtäjän seistessä kahdella suksella paperin tulee luistaa pitoalueelle, so. voidepesä

nousee irti alustasta.

- Yhdellä suksella seistessä kantapää suksessa kiinni paperin tulee liikkua hieman.

- Päkiällä seistessä tulee paperin tarttua alustan ja suksen väliin.

- Missään pitosuksessa ei saa olla “palkkimaista” loppua eli suksi ei mene alustaan kiinni

suurellakaan voimalla.

- Suksen tulee olla sellainen, että sen voi puristaa yhteen käsivoimin.

- Hyvä käytännön testi on puristaa suksia yhteen päkiän kohdalta.

- Kun suksen pohjat ovat vastakkain kantalapun kohdalta, pitäisi voidepesän ulottua 30-50

cm siteen etupuolelle.

3.2 LUISTELUSUKSI

- Suksia yhteen puristettaessa on luistelusuksissa tunnuttava jonkin verran vastustavaa

jännitystä heti puristuksen alusta alkaen.

- Kuitenkaan suksen alkuosa ei saa olla liian tiukka. Suksien ollessa pienessä

puristuksessa toisiaan vasten on sormen työnnyttävä helposti suksien kärkien väliin.

- Kantaosaltaan luistelusuksi voi olla selvästi perinteistä suksea jäykempi / tiukempi eikä

sormen työntäminen luistelusuksen kantojen väliin onnistu helposti.

- Loppujäykkyyttä luistelusuksessa on oltava selvästi perinteistä suksea enemmän.

Suksen on kannettava hiihtäjä myös em. testimenetelmän mukaisessa potkutilanteessa

siten, että paperi liikkuu vapaasti “voidepesän” alueella myös potkun aikana.

- voidepesä tulisi kantaa kantaosalla 5 - 10 cm kantapään taakse ja kärkiosalla 30-50 cm

ison varpaan etupuolelle.

-Loppujäykkyyden tulisi olla joustavaa eli suksen tulisi reagoida jatkuvasti kuormituksen

muutoksiin.

4 SUKSIEN KUNNOSTUS JA VOITELU

4.1 UUSIEN SUKSIEN POHJUSTUS

- Uudet sukset vaativat yleensä pohjustuksen ennen käyttöä

- Kuntoilijoiden suksista osa on käsitelty jo tehtaalla

- Pohjustus suoritetaan suoraan keliparafiinilla tai erityisellä pohjustusparafiinilla

- Parafiini sulatetaan pohjaan silitysraudalla

- Parafiini ei saa sulatettaessa savuta

- Levitys liikkuvalla raudalla

- Ylimääräinen parafiini siklataan pois akryylisiklillä

suksen jäähdyttyä

NYKYISIN MAASTOHIIHTOSUKSISSA KÄYTETÄÄN

KIVIHIONTAA JA KUVIOINTIA KELIEN MUKAAN

4.2 SUKSIEN VOITELU

Voitelun tarkoituksena on aikaansaada mahdollisimman hyvä luisto ja riittävä pito.

Suomen suhteellisen vakaissa olosuhteissa voitelu on yksinkertaista. Talven kilpailuista ja

harjoituksista selvitään 3 - 4 purkkivoiteella sekä 3 - 4 liisterillä.

Voiteen valintaperusteet:

Kelin arviointi

- Lumen laatu

- Ilman ja lumen lämpötila

- Ilman kosteus

- Aikaisempien kokemusten hyväksikäyttö.

4.2.1 LUISTOVOITELU

- Voide valitaan kelin mukaan.

- Luistopinnat voidellaan sulattamalla voide huolellisesti pohjaan.

- Voide ei saa sulatessa kärytä (oikea lämpötila).

- Jäähtymisen jälkeen siklaus akryylisiklillä.

- Urat harjataan auki karhealla harjalla siklauksen jälkeen.

- Loppuhionta karhunkielellä ja kuituliinalla.

- Huolellinen työ ja hyvät välineet varmistavat onnistumisen.

- Uusitaan muutaman hiihtokerran tai kelin vaihtumisen jälkeen.

4.2.2 PITOVOITELU

- Pitoalue karhennetaan 100 - 150 karkeuden paperilla. Pohjavoide toinen vaihtoehto.

- Kelin mukainen pitovoide 50 - 70 cm matkalle kantalapusta eteen (voidepesä).

- 3-5 ohutta kerrosta välillä korkilla tasoittaen.

- Liisterit puristetaan molemmin puolin olasta tasaiseksi juovaksi.

- Tasoitus voidekaapimella tai sormella. Voide voidaan lämmittää puhaltimella.

- Sukset voidellaan mieluiten huoneenlämmössä.

4.3 VOITEIDEN POISTO JA SUKSIEN PUHDISTUS.

Poista vanhat voiteet siklaamalla.

Liisterin ja lopullisen voiteen poistamiseen voit käyttää kuumailmapuhallinta tai

voiteenpoistoainetta. Voiteenpoistoaineen tulee haihtua ennen uutta voitelua.

Kuntoilijan ei tarvitse poistaa voiteita jokaisen hiihto-

kerran jälkeen

4.4 VOITELUN TURVALLISUUS

Voiteissa käytetyistä raaka-aineista johtuen ja voitelun vaativasta lämmittämisestä johtuen

on muistettava:

Normaaleissa voitelutilanteissa nousee voitelutilan ilman hiukkaspitoisuus helposti yli

haitallisten arvojen ja lisäksi fluoriyhdisteiden kuumentaminen voi vapauttaa haitallisia

yhdisteitä.

Niinpä on ainakin fluorivoiteilla voideltaessa hyvä käyttää henkilökohtaista

hengityssuojainta, joka on varustettu P2 -luokan hiukkassuodattimella sekä A-luokan

kaasunsuodattimella. Nämä vaatimukset täyttävä hengityssuojain on esim. 3M:n

valmistama 4255 -malli, jota voi ostaa ainakin rautakaupoista ja hyvin varustetuista

urheiluliikkeistäkin.

Lisäksi on huolehdittava voitelutilan hyvästä ilmanvaihdosta sekä vältettävä

lämpölähteiden ylimääräistä käyttöä. Tupakointi ja avotulenteko voitelutiloissa on kielletty.

Hengityssuojainten käyttö on em. tiloissa tarpeen kaikille voitelutiloissa oleskeleville tai

työskenteleville (urheilijat, valmentajat, huoltajat jne.) eikä siis missään nimessä vain

voitelumestareille.

4.5 SUKSIEN HOITO JA SÄILYTYS

Huolellinen hiihtäjä huolehtii myös suksiensa kunnosta

- Kuljetettaessa suksia niiden tulee olla niputettuna pohjat vastakkain.

- Pohjien väliin laitetaan paperit tai sukset kiinnitetään yhteen tarkoitusta varten

suunnitelluilla kiinnitystarroilla.

- Suksipusseissa on aina vähän hiekkaa tai muuta “töhnää”, joka naarmuttaa suksia,

mikäli suksia pidetään pussissa suojaamattomina pohjat vastakkain.

- Kesän aikana sukset on hyvä säilyttää puhdistettuina ja vahattuina vapaana

kuormituksista.

5 LASTEN HIIHDONOPETUS - OPETUSPAIKAT JA HIIHTO-VARUSTEET

LASTEN HIIHDONOPETUKSEN TAVOITE

Lasten hiihdonopetuksen tavoitteena on luoda lapselle motivoiva ja haastava tilanne,

jossa on mielekästä harjoitella hiihdon perustaitoja. Toisaalta tavoitteena on myös

varmistaa valmiudet myöhemmällä iällä oppia eri hiihtolajien suoritustekniikoita.

Usein unohdetaan hiihdollisten harjoitteiden kokonaisvaltaisen kehon käyttöä ja hallintaa

edistävä vaikutus. Hiihdossa liukuminen asettaa uuden ulottuvuuden tasapainon, vartalon

hallinnan ja liikesuoritusten yhdistämiselle ja näin taas "hiihdolliset tekemiset" nostavat

yleisten motoristen valmiuksien tasoa. Mikäli vielä huolehditaan siitä, että sensoriselle

puolelle tulee viestejä mahdollisimman monelta osa-alueelta ja niiltäkin vaihtelevasti -

mahdollistamme optimaalisen kehittymisen. "Free-Heel" -periaate varmistaa paremman

aistimustason kehitymisen nilkan ja jalkapäydän alueella ("oikea tuki- ja aistimispinta") ja

hiihtämiseen tärkeän "jalkapohjatuntuman" tarkoituksenmukaisen kehittymisen.

Ohjaajan tulee ymmärtää oppimisen rakenteen taustat, jotta pystyy rakentamaan

kehittymisen kannalta optimaalinen oppimistilanne. Opettaminen sen sijaan on tästä

näkökohdasta katsoen toisarvoinen asia, jota ei kuitenkaan saa unohtaa. Lasten

hiihdonopetuksessa ollaan tekemisessä "Parhaan A-ryhmän" kanssa, eikä ole lainkaan

yhdentekevää kuka lapsia ohjaa ja opettaa. Lasten ohjaan tulee olla "paras" luomaan

oppimistilanteita ja sen kauttaa mahdollistaa lasten optimaalinen kehittyminen omalla osa-

alueellaan.

Kaiken lisäksi taustalla pitää olla tieto ja ymmärtämys liikkumisen merkityksestä aivojen

kehittymiselle yleensä. Opetuspaikan ja -ympäristön = OPPIMISPAIKKA, tulee olla

sellaisia, että ne luonnostaan motivoivat lapsen spontaaniin liikkumiseen suksilla.

Spontania liikkumista jarruttaa usein puutteelliset ja väärin valitut hiihtovasrusteet; sukset

kengät ja siteet.

Oppimistilanteesta pitää vielä tehdä hauska, haastava tilanne, jossa lapsi viihtyy. TÄMÄN

JÄLKEEN VOIMME ASENNOITUA OIKEIN LASTEN HIIHDONOPETUKSEEN.

5.1 OPETUSPAIKAT LASTEN HIIHDONOPETUKSESSA

* TASAINEN OPETUSKENTTÄ = TAITO-OPETUS

- hyvä paikka alkutilanteen perusopetukseen

-> tutustuminen suksiin

-> kävelyt, hypyt, loikat -> hiihtoleikit

- vaatii ohjaajalta hyvää valmistelua

-> pitkästyminen on mahdollista

*LASTEN HIIHTOMAA = TAITO/VALMIUS -OPETUS

- tasapaino, ketteryys, hallinta

- paikka, jossa hyppyreitä, pomppuja, urkulatuja,

pujotteluratoja yms.

- suorituspaikat luokiteltu eri vaikeusasteisiin

-> usein merkitty väreillä kuten rinteet

- paikka itse opettaa -> ohjaajan osuus pienempi

*HALSTERIT JA LADUT = TEKNIIKKAOPETUS

- varttuneempien lasten tekniikan opetukseen ja soveltamiseen

perustaitojen jo ollessa hyvällä tasolla

- toimii myös siirtymisreittinä opetuskentältä hiihtomaahan

ja takaisin

5.2 LASTEN HIIHTOMAAN - hiihtomaan toiminta perustuu omaehtoiseen kokeiluun ja tilanneoppimiseen

- oppiminen tapahtuu lapsen omien onnistumisen arviointien pohjalta

- lapsi liikkuu oman taitonsa ja rohkeutensa ylärajoilla,

mutta asettaa itse rajansa

- JÄÄNITTÄVÄ TILANNE - USKALLANKO?

- HAASTE - ONKOHAN LIIAN VAIKEAA?

- ONNISTUMISEN ELÄMYS

- OIVALLUKSET ERI TILANTEISSA

- ohjaaja voi antaa vinkkejä mikäli lapsi ei pysty ratkaisemaan ongelmaa

- ohjaaja pystyy hallitsemaan suurenkin ryhmän

5.3 LASTEN HIIHTOVARUSTEET HIIHDON PERUSTAITOJEN OPETUKSESSA

5.3.1 SUKSET Hiihdettävyys -> rento mutta kuitenkin voideltava

Riittävän lyhyet -> helpot käsitellä

- samoilla suksilla hiihto, laskettelu ja hypyt

=> LASTEN SUKSI

5.3.2 KENGÄT - taipuisa pohja, joka on kuitenkin kiertojäykkä

- NNN- tai SNS- normin sidejärjestelmä

- kengän tulee olla lämmin ja mukava -> sopivan kokoinen

- helpot käyttää

=> LAPSI SAA KENGÄT ITSE JALKAAN

5.3.3 SITEET - Edellä mainittuihin normeihin soveltuvat siteet

- Ei kannan takaa kiinnitettäviä siteitä

=> LAPSEN PITÄÄ ITSE SAADA SUKSET JALKAAN

5.3.4 YLEISIÄ ASIOITA VARUSTEISTA

- Laskettelukenkä antaa väärän tasapainomittarin

-> kantapää-sääri; oikea on koko jalkapohja

- Lapsille ei pidä ostaa kilpasuksia

- Tavaratalojen paketit eivät ole lapsille soveltuvia

-> hankalat asentaa

-> jäykät sukset -- aina lipsuu

-> kantapää ei pysy suksen päällä tai suksi jopa irtoaa jalasta

-> sukset pullon muotoisia -> väärä ohjautuvuus

6 HIIHDON OPETUSPAIKAT JA VALINNAN VAIKUTUKSET

HYVÄ PAIKKA - Paikka motivoi oppimaan

- Oppiminen suhteelisen nopeaa

- Opetusaihe sopii luontevasti opetuspaikkaan

- Paikka opettaa ja opettaja organisoi

HUONO PAIKKA - Oppiminen hidastuu

- Oppilaan ajatukset ehkä muualla

- Opettaja joutuu tekemään kohtuuttomasti töitä oppimistavoitteen saavuttamiseksi

- OPPIMINEN ON VAIKEAA

6.1 OPETUSPAIKKAA VALITTAESSA ON HUOMIOITAVA

1. OPETETTAVA RYHMÄ

- Ryhmän ikärakenne ja koko

- Ryhmän taitotaso

- Ryhmän varusteet ja niiden kunto

2. OPETUKSEN TAVOITE

- Opetetaanko perustaitoja vai tekniikkaa

3. OPETUKSEN VAIHE

- Uuden asian opettaminen

- Opitun asian harjoittelu

- Opitun asian soveltaminen uuteen tilanteeseen

- Opitun asian kontrollointi

4. MAHDOLLISET OPETUSTA HÄIRITSEVÄT TEKIJÄT

- Liikaa yleisöä

- Aurinko tai tuuli

- Muut hiihtäjät

- Luisto/Pito -ongelmat

5. OPETUKSEN APUVÄLINEIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUS

- Kepit, viirit, pallot, hyppyrit yms.

-

6.3 ERILAISIA OPETUSPAIKKOJA

6.3.1 HIIHTOMAA TAI VASTAAVA ALUE

• Pomput, aaltoladut, hyppyrit, urkuladut, radat yms.

• Paras paikka opettaa lapsille perustaitoja

• muut paikat aina kompromisseja

• Soveltuu myös aikuisten opetukseen

+ Kehittää hiihdon perustaitoja monipuolisesti ja haastavasti

+ Ei vaadi paljon ohjausta

+ Eristetty alue - turvallinen

- Vaatii päivittäistä huoltoa ja kunnostusta

6.3.2 HALSTERI

• Soveltuu kaiken tasoisten ryhmien opettamiseen ja harjoittamiseen

• Eri hiihtotapojen ja tekniikoiden opettelu

+ Ryhmä näkee opettajan koko ajan

+ Kaikki pääsevät heti suorittamaan

- Oppilaan kannalta yksitoikkoinen

6.3.3 LADUN ERI MAASTONKOHDAT

• Todellisissa olosuhteissa tapahtuva sovellutus ja kontrolli

• Soveltuu kaiken tasoisille ryhmille

• Nousu- ja laskutekniikoiden opettelu/harjoittelu/

soveltaminen

+ Todellinen tilanne motivoi

+ Mahdollistaa vaihtelevat harjoitukset

- Vain yksi pääsee kerralla suorittamaan

- Ryhmä voi hajota -> palautteen anto vaikeutuu

6.3.4 RINNE

• Soveltuu käännösten ja taitojen harjoitteluun

+ Turvallinen paikka harjoitella vauhdikkaasti

+ Suksien hallinta paranee

+ Hissi mahdollistaa runsaan toistomäärän

- Jäiset kohdat

- Muut rinteen käyttäjät

7 OPETUKSEN KULKU MAASTOHIIHDON TEKNIIKKAOPETUKSESSA

7.1 SUKSIEN HALLINTAHARJOITUKSIA

Tasamaalla

Hiihdon oppimiseksi tulee suksien yleinen käsittely ja hallinta olla hyvällä tasolla. Nuoren

hiihtäjän tuleekin käyttää runsaasti aikaa erilaisiin suksen hallintaa eli "suksen

kuljettamista" kehittäviin harjoituksiin. Hyviä harjoituksia heti alkuvaiheessa ovat kävelyt,

juoksut ja laukat suksilla sekä erilaiset käännökset paikalla. Hiihtoleikit ja -pelit

muodostavat mielekkään harjoitusmuodon nuorille hiihtäjille, mutta sopivat sellaisinaan

myös pidemmälle ehtineille perustaitojen kertaamiseen. Hyviä vinkkejä eri harjoituksiksi

löydät luokanopettajille tarkoitetusta Opettajan Hiihto-oppaasta. Lisäksi voit itse soveltaa

eri pelejä ja keksiä uusia kehittäviä harjoituksia pelien ja mielikuvituksesi yhteistuotteena.

Nämä hallinta ja käsittelyharjoitukset toimivat myös hyvänä verryttelynä ennen varsinaista

tekniikkaharjoitusta.

Rinteessä

Eri jyrkkyiset rinteet ja mäet muodostavat hyvän hiihotaitojen harjoituspaikan. Mäissä

pitää olla urkulatuja, pomppulatuja, hyppyreitä, kumpareita sekä erilaisia pujotteluratoja ja

käännöksiä. Tällaisten harjoituspaikkojen hyödyntaminen jo kehittyneemmilläkin hiihtäjillä

parantaa tasapainoa ja kehon hallintaa sekä luo valmiuksia hiihtää suurilla nopeuksilla

vaikeissakin olosuhteissa. Hiihtäjän tasapaino kilpailusuorituksessaan perustuu suurelta

osin näköaistin lisäksi jalkapohjan kautta tulevaan lihasaistin ja nivelaistien informaatioon.

Mäkien ja rinteiden käyttö kehittää juuri tätä liikeaistien herkkyyttä ja toimintaa.

ERILAISET HALLINTAHARJOITUKSET LUOVAT YHDESSÄ HYVÄN YLEISTAI-

TAVUUDEN KANSSA VANKAN POHJAN VARSINAISTEN LAJITEKNIIKOIDEN

OPPIMISELLE!

7.2 PERINTEISEN HIIHTOTAVAN TEKNIIKOIDEN OPETTAMINEN

Potkukelkkaharjoitukset

Potkukelkkaharjoitukset jaetaan kahteen perusmuotoon, joista toisessa hiihtäjällä on suksi

vain toisessa jalassa. Toisessa muodossa hiihtäjällä on sukset molemmissa jaloissaan,

mutta hän ponnistaa silti koko ajan samalta puolelta. Sauvoja ei myöskään tarvita.

Lähdetään liikkeele siten, että hiihtäjällä on suksi vain toisessa jalassaan. Vapaalla jalalla

ponnistaen hiihtäjä pääsee nousemaan liukuun sukselle ja toistamalla ponnistuksia

peräkkäin suorituksesta tulee jatkuva. Harjoitus opettaa yhdistämään käsien rytmin ja

eteen-taakseheilahdukden ponistukseen. Hiihtäjä huomaa pian rytmin vaikutuksen

liikkeen jatkuvuuteen.

Seuraava vaihe on liu`un kuuntelu. Hyvän tasapainon omaava hiihtäjä pystyy

pysäyttämään liu`un korkeaan asentoon ja "kuuntelemaan" kehonsa tilaa. Valmentaja

näkee hyvin nouseeko liuku ylös vai jääkö se alas ja jalka putoaa liian nopeasti latuun.

Monilla vanhemmillakin hiihtäjille puutteellinen tasapaino rajoittaa tämän harjoituksen

toteuttamista. Ongelma näkyy varsinaisessa hiihdossa puutteellisena painon siirtymisenä

sukselta toiselle. Kun päästään pitkään ja rauhalliseen liukuun sekä hallitaan vauhdin

ylläpito rytmikkäillä tehokkailla ponnistuksilla voidaan edetä seuraavaan vaiheeseen.

Nyt tehdään potkukelkkaharjoituksia sukset molemmissa jaloissa. Ponnistetaan aluksi

koko ajan vain toisella jalalla. Tämä harjoitus opettaa esikevennyksen merkityksen

ponnistuksessa. Suksien lipsahtaessa ei vika aina ole voitelussa, vaan myös

ponnistustekniikalla ja esikevennyksen hyödyntämisellä on merkittävä osuus

ponnistuksen onnistumisessa. Hakemalla ponnistus hieman liukujalan etupuolelta ja

suorittamalla terävä esikevennys saadaan suksi yleensä pitämään ja ponnistus

onnistumaan. Ohjaajan tulee tarkoin seurata ponnistuksen suuntausta ja lantion seutua

koko ponnistustapahtuman ajan. Esikevennyksen pitää suuntautua eteen alas ja lantio ei

saa päästää läpi ponnistuksessa, vaan sen tulee nousta eteen ylös. Tyypillistä on, että

painopiste putoaa alas ja ponnistus suuntautuu pystyyn.

Seuraavaksi opetellaan rytmi, jossa ponnistetaan molemmilla suksilla kaksi kertaa

peräkkäin ja vaihto tapahtuu ponnistuksella, ilman kahden suksen liukua. Tässä

harjoituksessa koordinatio, rytmitaju sekä aiemmin opittu ponnistuksen perustekniikka

yhdessä muodostavat kokonaissuorituksen.

Sauvoittahiihto

Potkukelkkaharjoitteiden jälkeen edetään luontevasti sauvoittahiihtoon. Siinä hyvä

ponnistus yhdistetään rytmikkäästi tasapainoiseen liukuun. Ohjaajan tulee seurata

aikaisemmin opittujen asioiden toteutumista kokonaissuorituksessa, jossa ei vielä sauvoja

käytetä.

Huomio keskivartalon sekä pään ja hartianseudun toimintaan. Korkeasta liukuasennosta

lähdettäessä pitää hartianseudussa tapahtua pieni nyökkäys eteen alas ja välittömästi tai

lähes yhtä aikaa tapahtuu liukujalan polvessa pieni notkahdus eteen. Näiden tulee

tapahtua juuri ennen kuin ponnistava jalka on ehtinyt liukujalan viereen. Tällöin ponnistus

on ajoittunut oikein. Ponnistuksen tulee suuntautua siten, että lantio rullaa ylös eteen

liukuun. Liukuun lähtevän jalan suksi tulee latuun ponnistavan jalan vierellä tai jopa

hieman sen etupuolella. Polvi johtaa liukuun lähtöä ja lantio nousee korkealle ylös eteen;

reisi lähes suoraksi. Vielä tulee huomioida suorituksen kokonaisuuden rentoutuminen.

2-vaiheinen vuorohiihto

Sauvoittahiihdosta on helppo siirtyä harjoittelemaan 2- vaiheista vuorohiihtoa.

Rytmikkääseen sauvoittahiihtoon lähdetään lisäämään sauvatyö siten, että aluksi sauva

on vain toisessa kädessä. Rytmin löydyttyä otetaan toisen käden sauvatyö mukaan

tehostamaan vapaan liu`un loppua, ennen seuraavaa ponnistusta. Joillekin hiihtäjille on

helpompaa ottaa molemmat sauvat mukaan heti alussa. Lähdetään liikkeelle

sauvoittahiihdolla, kuitenkin sauvatmolemmissa käsissä. Liikerytmin löydyttyä lisätään

sauvatyö suoritukseen. 2-vaiheisessa vuorohiihdossa kriittiset alueet ovat samat kuin

sauvoitta hiihdossa. Tärkeätä on lisäksi huomioida sauvatyön ajoitus eli työ tulee liu`ussa

eikä liukuun.

Tasatyöntö (Pohjoismaalainen)

Tasatyöntöä lähdetään kehittelemään vatsalihasten käytön kautta. Kädet lukitaan

vartaloon ja työnnetään pelkästään vatsalihaksilla niin tehokkaasti kuin vain mahdollista.

Jalat ovat tässä vaiheessa lähes jäykät ja suorat. Tästä siirrytään riipuntavaiheeseen eli

käsiä oikaistaan ja toistetaan työ vain vatsalihaksilla. Seuraava vaihe kehittelyssä on

ylävartalon lopputyön eli käsien loppuunviedyn kiihtyvän työnnön lisääminen työnnön

loppuun. Tärkeää on seurata, että selkä on työnnön lopussa ladun suuntainen ja kädet

menevät polvien alapuolelta. Tähän asti polvet ovat olleet jäykät, mutta nyt opetellaan

kevyt terävä jousto työnnön alkua tehostamaan. Jouston tulee tapahtua eteenpäin, eikä

hiihtäjä saa työnnön aikana istua. Ohjaajan tulee seurata suorituksen rytmikkyttä ja

kokonaisrentoutta.

Tasatyöntö (Venäläinen)

Kehittely kuten edellä, mutta jalat ovat koko suoritussyklin ajan jäykät toinen jalka toisen

edellä puoli kengän mittaa. Katse seuraa nyrkkejä ja liike palautuu myös takaisin

alakautta kuten työntövaihe.

1-potkuinen tasatyöntö

Seuraavaksi yhdisteään aikaisemmin opittu tasatyöntö tehokkaaseen ponnistukseen.

Ponnistuksen kehittely lähtee liikkeelle potkukelkkaharjoituksesta suksi vain toisessa

jalassa. Ponnistuksella molemmat kädet heilahtavat eteen ylös helpottaen samalla

korkean liukuasennon saavuttamista. Valmentajan tulee erityisesti tarkkailla ajoitusta, sillä

käsien pitää tulla eteen ponnistuksella; ei ennen sitä. Tässä kohdassa suoritusta on

lopullisessa tekniikassa suuria puutteita myös huippuhiihtäjillä.

Seuraavaksi yhdistetään aikaisemmin opittu tasatyöntö juuri opittuun toiseen potkukelkan

sovellutukseen, nyt kuitenkin sukset molemmissa jaloissa. Kun kädet ponnistuksella

lentävät eteen ja työntö alkaa, palautuu ponnistava jalka liukujalan viereen ja työntö

viedään normaalisti loppuun. Työnnön lopussa on valmentajan tarkkaan seurattava

lantion liikerataa. Käsien mennessä työnnön lopussa saattovaiheessa ylös tulee lantion

samanaikaisesti nousta. Tämä siksi, että seuraavan ponnistuksen esikevennyksen

onnistuminen edellyttää korkeaa liukuasentoa, kuten myös muissa perinteisen hiihtotavan

tekniikoissa.

Nykyaikana 1-potkuiseen tasatyöntöön on tullut saksausvaihe ennen ponnistusta. Tämä

ilmenee ponnistavan jalan työntymisenä liu`usa toisen jalan etupuolelle ennen

ponnistuksen alkua. Tämä johtunee lisääntyneestä vauhdista ja sen aiheuttamasta

lyhentyneestä ponnistusajasta.

Perinteisen hiihtotavan yleisimpien virheiden korjaaminen

Ylävartalo karkaa liikkeelle ennen jalkoja

Tämä on yleinen virhe varsinkin 1-potkuisessa tasatyönnössä eli kädet ovat vartalon

etupuolella ennenkuin ponnistus lähtee.

-> Potkukelkkaharjoituksia, joissa keskitytään rytmiin; kädet heilahtavat eteen

ponnistuksella. Tarkkaile myös lantion asentoa ja liukuasentoa, sillä ponnistuksen

myöhästymisestä aiheutuu usein myös ponnistuksen läpimeno ja pieni istahtaminen.

Ponnistus myöhästyy

Usein toistuva ongelma 2-vaiheisessa vuorohiihdossa. Ilmenee siten, että vapaa jalka

ehtii tukijalan viereen ennen esikevennyksen alkua ja ponnistus päästää läpi.

-> Sauvoittahiihtoa loivaan alamäkeen tai tasaisella. Pyri korkeaan liukuasentoon ja

hyvään etunojaan. Vrt. Pään ja hartianseudun toiminta.

Kahden suksen liuku

Myöskin yleinen ongelma johon voi olla useita syitä. Ilmenee siten, että vapaan jalan suksi

tulee latuun ponnistavan jalan taakse ja usein hieman ennen ponnistuksen alkua.

-> Sauvoittahiihtoa jossa keskitytään hyvään ja korkeaan liukuasentoon. Istuva asento voi

aiheuttaa kahden suksen liukua.

-> Suorituksen rentouteen keskittyminen voi osaltaan poistaa virheen. Ponnistuksen

rento, mutta terävä loppuun vienti on tärkeää. Jäykkä kulmikas ponnistus putoaa usein

myös jäykkänä latuun.

Esikevennysvaihe ei suuntaudu eteen

Peruasentoon tultaessa paino jää taakse ja esikevennysvaiheesta tulee niiaus.

Esikevennys lähtee lantiosta, ei hartianseudusta.

-> Sauvoittahiihtoa, jossa kuunnellaan korkeassa liu`ussa painon sijaintia jalkaterällä.

Ponnistuksen alussa painon pitää tuntua päkiällä ja keskitytään ajoitukseen - pään ja

hartianseudun nyökkäys -> heti perään polven notkahdus eteen.

Tässä oli muutamia yleisiä ongelma-alueita perinteisessä hiihtotavassa. Ongelmat eivät

ole yksiselitteisiä, vaan ne ovat usein useiden asioiden summa.

OHJAAJAN ON PYRITTÄVÄ SELVITTÄMÄÄN ONGELMAN SYY- SEURAUS -SUHDE!

7.3 VAPAAN HIIHTOTAVAN TEKNIIKOIDEN OPETTAMINEN

Vapaan hiihtotavan tekniikoiden oppiminen vaatii pohjaksi hyvän "suksenkuljetustaidon",

aivan kuten perinteinenkin. Hyvälle pohjalle voidaan lähteä kehittelemään varsinaisten

tekniikoiden opettamista.

Vapaan hiihtotavan tekniikat eroavat perineteisen hiihtotavan tekniikoista siinä, että liikettä

tapahtuu kaikissa kolmessa tasoissa. Kolmannen liikesuunnan mukaantulon oppiminen

onkin hyvä lähtökohta opetuksen aloittamiselle.

Tutustuminen kolmanteen liikesuuntaan ja sauvoitta luistelu

Hiihtäjille lähdetään opettamaan sauvoittaluistelun alkeita. Ensimmäinen harjoitus on

"pingviinikävelyä", jossa lähes jäykin jaloin pienessä avoaurassa lähdetään, keinuen tai

vaappuen puolelta toiselle, etenemään suksilla. Hiihtäjä oppii aistimaan

sivuttaisheilahduksen eteenpäin vievän voiman. Vaihtelemalla heilahduksen rytmiä voi

hiihtäjä säädellä etenemisen nopeutta. Rytmin ja nopeuden säätely yhdessä perustuvat

oikeaan painonsiirron ajoitukseen. Kun hiihtäjä hallitsee nämä perusteet, on helppoa

edetä kohti kokonaissuoritusta.

Seuraavaksi otetaan mukaan pieni ponnistus tehostamaan painonsiirtoa. Nyt liuku pitenee

ja hiihtäjä huomaa ponnistuksen ja painonsiirron ajoituksen vaikutuksen liu`un pituuteen.

Tärkeää on tässä vaiheessa huomioida suksen liukuminen tasapohjalla. Mikäli suksi

kuitenkin liukuu sisäkantilla, korjataan virhe asettamalla suksi lumeen ulkokantilleen.

Painon siirtyessä suksen päälle kääntyy suksi automaattisesti tasapohjalle -> liuku

helpottuu.

Tämän vaiheen ongelmana on usein puutteellinen tasapaino, mikä hidastaa ja vaikeuttaa

koko jatkoprosessia ja tekniikoiden kunnollista oppimista. Mikäli ongelmia ilmenee, pitää

tasapainon parantamiseen uhrata runsaasti aikaa.

Seuraavaksi kiinnitetään huomio askeltamiseen ja ponnistuksen suuntaamiseen. Vapaan

jalan tulee heti painon siirtymisen jälkeen heilahtaa ulkokautta eteen viereen. Tällöin suksi

on valmiina lähtemään uuden liuùn suuntaan. Tuomalla jalka etupuolelle varmistetaan

myös lantion oikea asento ja liuùn nousu korkealle. Hyviä mielikuvia saadaan

ajattelemalla pallon pompottamista suksen kärjeltä toiselle. Harjoittelun alussa tehdään

jalalla laaja kaari ulkokautta eteen; hieman ylikorostaen.

Viimeisenä vaiheena varmistetaan painon siirtyminen sukselle. Hyvänä keinona on

osoittaa vastakkaisen käden etusormella suksen paikka ja suunta seuraavassa liuùssa.

Valmentajan tule kontrolloida, että vartalo kääntyy lantiosta asti sormen osoittamaan

uuden liuùn suuntaan, ennenkuin suksi lasketaan lumeen. Näin hiihtäjä astuu lantiosta

suoraan eteenpäin uudelle liuùlle. Liuku on tällöin tasapainoinenja se tapahtuu jalka

lähes suorana lantio edessä. Useilla hiihtäjillä puutteellinen tasapaino rajoitta tämänkin

tekniikan oikeata suorittamista. Hyvä muistisääntö on, että suksen pitää olla vartalon alla,

ennen kuin se lasketaan lumeen. Näin ollaan päästy sauvoittaluistelussa

kokonaissuoritukseen, jota valmentajan johdolla hiotaan ydinkohdat muistaen. Taidon

karttuessa voidaan opetella myös matalampi asento, jossa kädet ovat kuten matalassa

laskuasennossa, edessä yhdessä.

1-potkuinen luistelu eli wassberg

Lähtötilanne on tässä tekniikassa se, että korkeassa liukuasennossa liukuen ja nenän ja

käsien osoittaessa liukuvan suksen suuntaan, lähdetään tekemään normaali symmetrinen

tasatyöntö yhdelle sukselle. Alkutilanteessa vapaa jalka on liukuvan jalan edessä

vieressä. Työnnön selvästi aletteua ja käsien lähestyessä vartalolinjaa lähtee pää

ohjaamaan painonsiirtoa uudelle liuùlle. Työnnön vielä jatkuessa paino siirtyy uudelle

liuùlle. Ponnistetaan paino ylös korkeaan liukuasentoon nenä ja kädet liukusuuntaan.

Tästä lähdetään suorittamaan samat työvaiheet myöskin toiselta puolelta.

Ohjaajan tulee erityisesti tarkkailla painon siirtymisen ajoitusta ja suuntaa. Usein

painonsiirto lähtee liikkeelle liian aikaisin johtuen puutteellisesta tasapainosta tai vajaaksi

jääneestä painonsiirrosta.

Hyviä kehittelyharjoituksia ovat tasatyöntö yhdelle sukselle ja tasatyöntö suoraan

eteenpäin kahdella suksella. Kahdella suksella harjoitus toteutetaan siten, että toinen

suksi ilmassa työnnetään suoraan eteenpäin ja käsien lähestyessä vartalolinjaa

vaihdetaan paino toiselle sukselle. Taidon kehittyessä avataan suksien välille kulmaa ja

lähestytään hiljalleen lopullista suoritusta.

2-potkuinenluistelu eli mogren (sauvatyö tulee liuùn loppuun)

Lähtötilanteessa ollaan korkeassa liukuasennossa ja nenä sekä molemmat kädet

osoittava liukuvan suksen suuntaan. Vapaa jalka on liukujalan edessä vieressä. Tästä

lähdetään tekemään normaali symmetrinen tasatyöntö yhdellä suksella liukuvan suksen

suuntaan. Työnnön reilusti alettua ja käsien lähestyessä vartalolinjaa lähtee pää

ohjaamaan painon siirtoa uudelle liuùlle. Työnnön edelleen jatkuessa siirtyy paino

uudelle liuùlle ja vapaa jalka siirtyy liukujalan eteen viereen. Taaskaan ei työnnöttömälle

puolelle ojennuta, vaan sieltä voimakkaasti ponnistaen ja käsien eteenheilahdusta apuna

käyttäen siirretään paino takaisin työntöpuolelle korkeaan liukuun. Ollaan palattu takaisin

lähtötilanteeseen ja liikesykli jatkuu.

Ero näiden kahden muodon välillä perustuu käsien ja jalkojen keskinäisen työn

rytmieroihin. Molemmissa tulee keskittyä ydinkohtien tarkasteluun ja vasta myöhemmässä

vaiheessa henkilökohtaisen tyylin hiomiseen.

Hyviä kehittely ja apuharjoitteita työnnön suuntaamiseen ja painonsiirron ajoittamisen

opettelussa on B -muodossa yhden suksen tasatyönnöt toinen jalka edessä. Työ tehdään

tehokkaasti aivan kuin molemmissa jaloissa olisi suksi.

Perusluistelu eli kuokka (sauvatyö tulee liuùn alkuun)

Tämä tekniikka lienee käytetyin vapaan hiihtotavan tekniikoista. Periaatteena on, että

vartalo käännetään työnnön suuntaan suksi edessä liukujalan vierellä ja kädet valmiina

työntöön. Suksi ja sauvat tulevat lähes yhdenaikaisesti lumeen ja työntö alkaa. Työntö on

tavallisesti hieman epäsymmetrinen siten, että työntöpuoli johtaa. Työntö tehdän

tasatyönnön tavoin ja käsien saavuttaessa vartalon tason alkaa pää ohjata painon

siirtymistä uuteen liukuun. Tämä tapahtuu työnnön vielä kestäessä. Paino siirretään

voimakkaalla polvijohtoisella askelluksella ja ponnistuksella korkealle ylös liukuun.

Valmentajan tulee seurata ohjaako pää ja ylävartalo painonsiirron suuntaa. Korkeasta

liukuasennosta vartalo käännetään jälleen työnnön suuntaan ja sykli alkaa uudestaan.

Askellus tapahtuu voimakkaasti molemmilla jaloilla. Työntöpuolelle ei saa ojentua vaan

siirtämällä painoa työnnön alimmasta pisteestä alkaen voimakkaalla ponnistuksella ja

painonsiirrolla uudelle liuùlle tehostuu kolmannen liikesuunnan käyttö.

Ohjaajan tulee kontrolloida keskilinjan toimintaa, eli siirtyykö paino todella sukselta

toiselle. Usein hiihtäjillä vain jalat heiluvat vartalon alla.

Luistelupotku

Luistelupotku on vapaan hiihtotavan ensimmäisenä käyttöön tullut tekniikka. Siinä toinen

suksi liukuu latua pitkin ja toinen ponnistaa ladun ulkopuolelta. Lähtötilanteessa vapaa

jalka on liukujalan edessä vieressä. Yhdenaikaisesti alkavat tasatyöntö ja liukuponnistus.

Hiihtäjän paino siirtyy ponnistuksen aikana ponnistavalle jalalle. Jo työnnön aikana

ponnistetaan paino takaisin liukuvalle jalalle. Ponnistuksen suunta on eteen ylös.

Liukujalan pitää ojentua täysin ja sen pitää olla kohtisuorassa latuun nähden liuùn

aikana.

Ohjaajan tulee erityisesti tarkkailla painon siirtymistä ponnistavalle jalalle ja liukuasennon

korkeutta. Hyvä kontrolli painon siirtymisestä ponnistavalle jalalle on liukujalan

keventäminen ponistuksen aikana. Ponnistuksen tulee lähteä liukujalan etupuolelta ja

heilahdus ei saa olla liian laaja.

Vapaan hiihtotavan yleisimpien virheiden korjaaminen

Jalka tuodaan takakautta viereen, ongelma, joka ilmenee useilla hiihtäjillä

-> Opetellaan kehittelystä tuttu ulkokautta tapahtuva askeltaminen esim. pallon

pompottelu. Piirretään suksella ympyrä. Valmentajan tulee kuitenkin muistaa, että

lopullisessa muodossa suorituksen tulee olla polvijohtoinen ja suoraan viereen.

Suksi liukuu sisäkantilla, ongelma, joka toistuu kaikilla hiihtäjillä jossain vaiheessa kautta.

-> Keskitytään kääntämään suksi ulkokantille, ennen sen lumeen laskemista

Polvi ei oikene liuùn loppuvaiheessa

-> Puutteellisen tasapainon tai puutteellisen painonsiirron aiheuttma ongelma

-> Tehdään tasapainoharjoituksia korkeassa asennossa siten, että lantion asento on

poikittain suksen pituusakseliin nähden. Kyseinen asento sallii vapaan ja rennon

seisomisen liu`ussa

-> Polvi on taipunut sisäänpäin, mistä myös aiheutuu suksen liukuminen sisäkantilla.

Usein askellus on liian lyhyt ja varovainen, mistä johtuen hiihtäjälle ei jää riittävästi tilaa

ojentua.

-> Voimakas polvijohtoinen askellus, jonka suuntaan on helppo ojentua ylös

liukuasentoon. Muista, että suksen pitää olla vartalon alla ennen sen lumeen laskua

Puuttellinen painonsiirto

Paino jää keskelle, eikä selvää kolmannen liikesuunnan hyväksikäyttöä ole havaittavissa.

-> Kädet tutkaksi eteen tai sormi osoittamaan painonsiirron suunnan. Muista kääntää

nenä ja polvi suksen suuntaan. Vartalo lantiosta asti mukaan.

Erityisesti 1-potkuisessa tasatyönnössä toistuu usein ns. sulkumerkkiasento. Asento

ilmenee siten, että työnnön alussa lantio taittuu sisälle ja pyrkii karkaamaan pois suksen

päältä. Syynä on edellisen painonsiirron vajaavuus sekä katseen liian varhainen

kääntyminen pois liukusukselta.

-> Tasatyöntöjä yhdellä suksella symmetrisin työnnöin. Katse koko ajan eteen.

Myöhemmin kehitellään edelleen sukset molemmissa jaloissa, mutta työntö vain toinen

suksi lumessa. Paino siirtyy käsien lähestyessä vartalolinjaa. Huomio katseen siirtymisen

ajoitukseen (-> pää ohjaa painonsiirtoa).

8 LUETTELO PERINTEISEN JA VAPAAN HIIHTOTAPOJEN HARJOITTEISTA

Harjoitusesimerkkejä tasapainon kehittämiseksi

Seuraavat harjoitteet tehdään alamäkeen, joko ladulla tai hiihtomaassa ja ilman sauvoja.

Huomioi turvallisuus ja valitse ryhmän tasolle sopiva maasto. Samat tasapainoharjoitteet

soveltuvat sekä perinteiseen että vapaaseen hiihtotyyliin. Vapaan hiihdon välineistöllä

harjoittelu on kuitenkin helpompaa jäykemmän suksen ja tukevamman monon ansiosta.

Pitovoitelu ei myöskään aiheuta ”tökkimistä” harjoitellessa vapaan suksella.

yhden suksen laskut:

• pareittain molemmat sukset jalassa (tukeva ote parin vastakkaisesta

olkapäästä)

• pareittain ilman toista suksea

• yksin molemmat sukset jalassa

• yksin ilman toista suksea

• yhden suksen pujottelu

• takaperin lasku

• pujottelu

ryhmässä laskut:

• jonossa

• rivissä

• eri maastokohtiin ja pujottelut (esim. aaltolatu)

• osa etuperin, osa takaperin (pareittain tai ryhmässä)

tasapainoilua molemmat sukset jalassa

• kyykkyyn tai telemark –asentoon meno (aaltoladulla tai tasaisesti viettävässä

mäessä)

• sauvaportit

• piruetit (180° tai 360°)

• vuoroittaiset jalan nostot

• teräsmies-, ballerina- ja kukkoliuku

• voimisteluliikkeitä (esim. vaaka, puolivoltti, kärrynpyörä)

• suksi ristiin takaa eteen -harjoitus

• suksi pois jalasta ja takaisin (saman laskun aikana)

• hypyt suoraan ylös tai sivulle ns. puron yli

• hypyt hyppyristä (ylämäen laskuasento, selvä ponnistus ja telemark –alastulo)

• erilaiset hypyt hyppyristä (haarahyppy, V-tyyli, saksaus jne.)

• pujotteluradat

Esimerkkejä perinteisen hiihtotekniikan perusominaisuuksien harjoittamisesta.

Seuraavassa on kerätty harjoituksia, jotka kehittävät perinteisessä hiihdossa tarvittavia

perusominaisuuksia. Harjoitteet on luokiteltu liukuun, potkuun ja painonsiirtoon, työntöön

sekä rytmiin. Samat harjoitukset kehittävät myös useita ominaisuuksia, joten sama

harjoitus voi olla usean otsakkeen alla.

liukua kehittäviä harjoitteita

• pari työntää tai vetää kaveriaan vuorohiihdon liukuasennossa

• sauvoittahiihto ja potkukelkkaharjoitteet eri pituisin liu’uin

• sauvoittahiihto parin kanssa (kaverin sauvoista kiinni pitäen)

• potkukelkkaharjoitukset ilman toista suksea (yksin, parin kanssa tai

suuremmassa ryhmässä vierekkäisillä laduilla)

• yhden suksen liu’ussa käsillä vuorohiihdon työnnöt

• yhden suksen liu’ussa käsillä tasatyönnöt

potkua ja painonsiirtoa kehittäviä harjoitteita

• potkukelkkaharjoitukset ilman toista suksea

• potkukelkkaharjoitus molemmat sukset jalassa

• sauvoittahiihto (esim. kuinka pitkälle 10:llä potkulla)

• sauvoittahiihto eri polvikulmin

työntöä kehittäviä harjoitteita

• vuorohiihdon työntö ilman jalkatyöskentelyä

• eri työntöpituuksilla (lyhyt, lyhyt, pitkä, pitkä…)

• eri kyynärkulmilla (havainnointi oikeasta työntökulmasta)

• erilaisilla takaisin heilautuksilla (havainnointi oikeasta työntökulmasta)

• terävä/laiska työntö

• tasatyöntö keskivartalon lihaksilla. Kädet kiinni kropassa

rytmiä kehittäviä harjoitteita

• rennolla rytmillä hiihdetty sauvoittahiihto

• sauvoittahiihto ja potkukelkkaharjoitteet eri rytmein. Esim. nopea, nopea,

hidas, hidas

• tandem -sauvoittahiihto eri rytmein (sauvat välissä)

Esimerkkejä perinteisen hiihtotekniikoiden harjoittamisesta.

tasatyöntö

• liikeratojen harjoittelu ilman suksia tai paikallaan

• tasatyöntö keskivartalon lihaksilla. Kädet kiinni kropassa

• seurataan katseella nyrkkejä työnnön loppuun asti

• kokeillaan eri työnnön pituuksia ja työntökulmia

• voimakas ponnistus työnnön päälle

1-potkuinen tasatyöntö

• rytmin ”kuivaharjoittelu”

• potkukelkkaharjoite tasatyönnön käsiliikkein

• seurataan katseella nyrkkejä työnnön loppuun asti

• käsityöskentelyn harjoittelu (työnnön lopussa ylöskohottautuminen)

• käsien heilauttaminen eteen, johon liitetään hartialinjan laskeminen ja potku

vuorohiihto

• diagonaalikävely

• potkukelkkaharjoite vuorohiihdon käsiliikkeillä

• otetaan vauhtia ja liu’utaan vuorohiihdon yhden suksen liu’ussa

• sauvoittahiihto

• sauvoittahiihto kädet selän takana

• sauvoittahiihto silmät kiinni

• vuorohiihto yhdellä sauvalla

haarakäynti

• haarakäynti sauvoitta

• diagonaalikävely

• haarakäynti eri pituisin askelluksin

• haarakäynti eri rytmein (kävellen - juosten)

• tekniikan vaihto vuorohiihdosta (oikonoususta) haarakäyntiin

Esimerkkejä vapaan hiihtotekniikan perusominaisuuksien harjoittamisesta.

Seuraavassa on kerätty harjoituksia, jotka kehittävät vapaassa hiihdossa tarvittavia

perusominaisuuksia. Harjoitteet on luokiteltu perinteisen hiihdon tavoin eri ominaisuuksien

mukaisesti.

liukua kehittäviä harjoitteita (ilman sauvoja, useimmat loivaan alamäkeen)

• yhden jalan kyykky (tasaisella, ilman liukua)

• yhden jalan hyppy (tasaisella, ilman liukua)

• telemark -vaihdot latu-uralla liukuessa (kehittelyjä: laskuasennossa matalana,

hypyt vaihtojen välissä

• liu’un aikana toinen jalka yhtä aikaa molempien käsien kanssa ylös (vrt.

kukkoliuku, mutta jatkuva liike kokoajan)

• laskuasennossa liu’uttaessa jalan nostot

• yhden jalan liu’un aikana painautuminen kyykkyyn ja samalla käsien tuonti

eteen

• yhden jalan liu’ussa hypyt (parin kanssa tai yksin)

• yhden jalan liuku yhdistettynä tasatyöntöön (kehittely: yhden jalan hyppy

ennen tasatyöntöä)

lisää liukua kehittäviä harjoitteita (sauvoittaluistelussa)

• kädet vartalon takana

• kädet ristissä vartalon edessä (halausote)

• sauvat hiihtäjän takana vaakatasossa

• potkun jälkeen kädet heilahtavat vaakatasoon sivulle (vrt. lintu)

• potkun jälkeen liukuun lähdettäessä kädet syöksyvät eteen (vrt. sukellus)

• potku + kaksi taputusta

• tandemhiihto parin kanssa peräkkäin (ote lanteilta)

• eri polvikulmien kokeilu

• eri pituisia liukuja (esim. lyhyt, lyhyt, pitkä, lyhyt, lyhyt, pitkä)

• hypyt liu’un aikana (aluksi joka kolmannella liu’ulla, myöhemmin jokaisella

liu’ulla)

• liuku + kyykkyyn + potku + liuku + kyykkyyn + liuku + potku…

työntöä kehittäviä harjoitteita

• työnnöt eri kyynärkulmin (havainnointia hyvästä työntökulmasta)

• työnnöt erilaisilla takaisin heilautuksilla: voimakkaasti eteen heittäen tai jo

valmiiksi hyvään iskukohtaan tuoden (havainnointia parhaasta tavasta)

• eri työntöpituuksien kokeilu (pitkä, pitkä, lyhyt, lyhyt)

• pehmeä/terävä aloitus

• jalat suorana/koukussa

• ylävartalon korostettu työskentely

• ponnistus työntöön (katapultti)

potkua kehittäviä harjoitteita (ilman sauvoja)

• hypyt sivulle/takaviistoon (ilman suksia tai suksien kanssa paikallaan

hangessa)

• sauvoittaluistelu, jossa potkut korkeassa tai matalassa asennossa

• kiihdytykset paikaltaan tai pienestä vauhdista

• parin työntö

• sauvojen kannattelu sivulle (sauvat eivät saa heilua)

• latu-uran vaihto (esim. halsterilla)

• sauvoittaluistelu eri rytmein (kehittelyt: parin kanssa tai yksin)

• molemmat jalat potkaisevat yhtä aikaa (ns. sammakko)

rytmiä kehittäviä harjoitteita (sauvoitta)

• eri rytmityksin (esim. 4 pitkää, 2 lyhyttä tai 4 pitkää, 1 lyhyt)

• pareittain lanteilta kiinni pitäen (eri rytmein)

• pareittain vierekkäin, eri rytmejä (sauva välissä)

• tandem peräkkäin, eri rytmejä (sauvat välissä)

• latu-urien vaihto rytmikkäästi (esim. halsterilla)

Esimerkkejä luistelutekniikoiden harjoittamisesta.

perusluistelu

• ”kuivaharjoittelu” ilman sauvoja, ponnistukset sivulle

• ympyrän hiihto (työntö ympyrän ulkopuoleiselle jalalle)

• kahdeksikon luistelu

• sauvoittaluistelu perusluistelun rytmillä

• yhdellä sauvalla hiihto (kehittely: loikalla)

• työntö vain uloimmalla sauvalla (kehittely: kaksi peräkkäistä työntöä)

• polvikulman vaihtelut (syvällä – korkealla)

• työntöpuolen vaihdot

• perusluistelu kahdella työnnöllä, työnnön aikana yhden suksen liuku

mogren


• sauvoittaluistelu mogrenin rytmillä (kehittely: eri pituiset liu’ut)

• sauvoittaluistelu mogrenin rytmillä kädet ristissä vartalon edessä (kehittely: 2

potkua kädet ristissä, 2 potkua kädet auki)

• hiihto yhdellä sauvalla

• sauvoittaluistelu mogrenin rytmillä, työntö joka 3. liu’ulla

• käsien käyttö edessä ja takana ennen joka kolmatta työntöä

• ennen työntöä kyykkyyn ja ylös

• parin kanssa peräkkäinhiihto (eri rytmejä)

• normaali mogren, mutta kaksi peräkkäistä työntöä

• hyppy ennen työntöä

• työntö + kolme potkua (sauvoitta) + työntö (kehittely: 2 työntöä + 3 potkua + 2

työntöä)

• työntöpuolen vaihdot

wassberg


• tasatyöntö yhden jalan liu’ussa (kehittely: liukujalka vaihtuu työnnön jälkeen)

• sauvoittaluistelu wassbergin rytmillä (kehittelyt: eri pituisia liukuja)

• sauvoittaluistelu wassbergin rytmillä peräkkäin (tandem)

• kahdeksikon luistelu

• käsien käyttö edessä ja takana ennen joka kolmatta työntöä

• hyppy ennen joka kolmatta työntöä

• kaksi peräkkäistä työntöä ennen potkua (kehittely: vain yhtä sauvaa käyttäen)

vuoroluistelu

• sauvoitta

• työnnön harjoittelu ilman tehokasta potkua

• vuoroluistelu eri pituisin askelluksin

• kapea – leveä työntöasento

• perusluistelusta vaihto vuoroluisteluun

Esimerkkejä hiihtotekniikoiden maastosovelluksista.

Eri hiihtotekniikoita on syytä harjoitella myös erilaisissa maasto-olosuhteissa.

Harjoiteltujen taitojen omaksuminen tapahtuu vasta niiden varsinaisessa

kontekstissa, joten ei ole tarkoituksenmukaista suorittaa harjoittelua pelkästään

tasaisella alustalla tai hiihtomaassa. Myös hiihtotekniikan luonne muuttuu oleellisesti

kun se viedään tasamaalta vaihtelevaan maastoon. Eri tekniikoiden soveltuvuutta

maastoon onkin hyvä kokeilla omakohtaisesti, koska tällöin vasta todella huomaa,

miksi eri hiihtotekniikoita on olemassa.

Maastosovelluksia harjoitettaessa kannattaa valita mahdollisimman paljon eri

tyyppisiä olosuhteita. Loivien ja jyrkkien ylämäkien lisäksi tasaista sekä loivia ja

vauhdikkaita alamäkiä. Myös kumpuilevat ja vaihtelevat maastot sekä tasaisesti

jyrkkenevät mäet ovat hyviä ympäristöjä. Erittäin hyvä keino erilaisten tekniikoiden

harjoitteluun on lähteä hiihtovaellukselle, jolloin tekniikkaharjoittelun ohella päästään

myös kokemaan hiihdon terveydelliset vaikutukset. Tällöin elämyksellisyys ja hiihdon

todellinen luonne tulevat parhaiten esille.

9 ESIMERKKEJÄ ERILAISISTA HIIHTOLEIKEISTÄ JA –PELEISTÄ

HIIHTOLEIKKEJÄ

1. Suksimies

Välineet: sukset, sauvat kannattaa jättää pois

Rajattu alue, kahdella sivulla koti. Keskelle yksi joka huutaa ”kuka pelkää suksimiestä” ja

oppilaat lähtevät hiihtämään kohti toista kotia. Kiinnijääneistä tulee myös suksimiehiä.

Kehittelyt ja sovellutukset: tunnin teemaan liittyen oppilaiden liikkumistapaa voidaan

rajata. Esimerkiksi jos on opeteltu tasatyöntöä, voi leikissä edetä vain tasatyönnöillä tms.

2. Viimeinen pari uunista ulos

Välineet: sukset ja sauvat

Parijonossa, jonka edessä yksi oppilas ilman paria. Pariton leikkijä huutaa ”viimeinen

pari uunista ulos” , jolloin viimeisestä parista kumpikin lähtee omalle puolelleen,

yrittää kiertää kiinniottajan ulkopuolelta ja tavoittaa oman parinsa. Jos pari saa

toisensa kiinni, jatkaa sama huutaja ja äskeinen pari siirtyy jonon ensimmäiseksi.

Jos jompikumpi joutuu kiinni, pariton jää kiinniottajaksi ja uusi pari jonon

ensimmäiseksi.

Kehittelyt ja sovellutukset: Oppilaiden eteneminen voidaan muuttaa tunnin teemaan

liittyväksi, esim. tasatyöntö, potkukelkka…

3. Sauvan kuljetus


a) leikkijät jonossa. Hiihdetään merkitylle kääntöpaikalle sauva oikeassa kädessä, otetaan

sieltä uusi sauva vasempaan käteen. Sen jälkeen kun sauva on irrotettu, uusi sauva

ojennetaan seuraavalle

b) voidaan vaihtaa myös koko sauvapari

Kehittelyt ja sovellutukset: Voi ottaa viestinä tai leikkijöiden ei tarvitse välttämättä olla

jonossa, vaan kaikki voivat tehdä suorituksen yksinkin, jolloin se voi olla myös

yksityiskisana.

4. Tunnin uuno


a) oppilaat hiihtävät rajatulla alueella. Opettajan viheltäessä oppilaat kaatuvat

(takapuoli maahan) ja nousevat nopeasti ylös. Voittaja eli UUNO on nopein

ylösnousija.

b) sama ilman sauvoja. useita toistoja

Kehittelyt ja sovellutukset: Harjoitellaan ennen leikkiä kaatumista ja otetaan kisa sen

jälkeen. Kaatumisen tilalle voi ottaa myös esimerkiksi aiemmin opittuja sauvan/ suksen

vaihtoja tms.

5. Esineiden noutaminen

Välineet: sukset, sauvat, joitakin esineitä, kuten risuja, havuja, käpyjä…

Oppilaat seisovat rivissä ja jokaisen kohdalla noin 15m:n päässä (matka voi vaihdella

oppilaan taitotasosta riippuen) on jokin esine. Merkin saatuaan leikkijät hakevat esineen ja

palaavat paikoilleen. Ensin takaisin palannut on voittaja.

Kehittely ja sovellutukset: Liikkumistavan voi muuttaa tunnin teemaan sopivaksi. Voi ottaa

sauvojen kanssa tai ilman. Sopii myös viestiksi.

6. Opettajan kiinniotto


Opettaja hiihtää rajatulla alueella ja lapset yrittävät ottaa häntä kiinni. Kiinniottokerrat

lasketaan ja opettaja hiihtää niin, että heikoimmatkin voivat olla mukana. Leikki sauvoitta.

Kehittelyt ja sovellutukset: Liikkumistavan voi muuttaa tunnin teemaan sopivaksi. Voi ottaa

sauvojen kanssa tai ilman.

7. Täyskäännös ja eteenpäin


Asetutaan yhteen riviin. Merkistä kaikki lähtevät liikkeelle poikki kentän. Uudesta merkistä

tehdään koko käännös suorittamalla kaksi peräkkäistä lapinkäännöstä. Suunta on siis

sama kuin alussa ja matkaa voidaan jatkaa. Jokaisesta merkistä suoritetaan kaksi

lapinkäännöstä ja lopussa voimakaspotkuinen hiihto maaliin.

Kehittelyt ja sovellutukset: Lapinkäännös opetetaan aluksi. Voi ottaa aluksi sauvoitta ja

myöhemmin sauvojen kanssa. Lapinkäännöksen tilalla voi olla myös muita

taitosuorituksia, kuten lumikukka, hyppyjä tms.

8. Reaktiokisa


Oppilaat hiihtävät vuorohiihtoa ympyräladulla. Yhdestä vihellyksestä esim. hiihtosuunnan

vaihto (hyppy...), kahdesta vihellyksestä kaatuminen ja ylösnousu.

Kehittelyt ja sovellutukset: Sopii sekä leikiksi että pudotuskisaksi. Liikkumistavan voi

muuttaa tunnin teemaan sopivaksi. Vihellyksen jälkeisen tekemisen voi muuttaa miksi

vain.

9. Kuka pääsee pisimmälle


Liukukisa, jossa vauhdinottoalue on tarkkaan merkitty; vauhdinotto lopetetaan tietylle

merkille - kuka liukuu pisimmälle. Liu’ussa pystyasento polvet notkistettuna.

Kehittely ja sovellutukset: Lisää haastetta saa muuttamalla asentoa esimerkiksi vaaka

tms.

10. Perheet

Välineet: sukset

Oppilaat hiihtävät rajatulla alueella ilman sauvoja. Merkistä muodostetaan perhe - esim.

isä, äiti ja kaksi lasta eli neljän hengen ryhmiä. Aikuiset seisovat ja lapset ovat kyykyssä.

Kehittelyt ja sovellutukset: Perheen kokoa voi muuttaa. Aikuisten ja lasten asentoa

voidaan muuttaa esimerkiksi taitotempuiksi. Vrt. myös Muodostelmat – leikki.

11. Muodostelmat

Välineet: sukset

Periaatteessa samanlainen kuin perheet, mutta nyt muodostetaan esim. piiri, neliö, kolmio

tms.

12. Seuraa johtajaa


Oppilaat hiihtävät pareittain peräkkäin vuorohiihtoa. Merkistä etummainen tekee jonkin

itse keksimän tempun, jota jälkimmäinen matkii. Vaihdetaan etummaista ja vaikka

parejakin välillä.

Kehittelyt ja sovellutukset: Liikkumistavan voi muuttaa tunnin teemaan sopivaksi.

13. Kelloleikki


Ympyräladulla merkitty tietyt kohdat esim. 3,6,9,12. Näissä pisteissä suoritetaan annettu

tehtävä: esim. lapin käännös, hyppy ympäri, takaperin kulku seuraavaan pisteeseen,

kaatuminen... Rataa kierretään jonkin aikaa myötäpäivään.

Kehittelyt ja sovellutukset: Liikkumistapa voidaan muuttaa tunnin teemaan sopivaksi.

14. Tasamaan slalom

Välineet: sukset, sauvat asetetaan pujotteluradaksi

Viestikilpailu / yksityiskilpailu, jossa pujotellaan sauvoista tehtyä rataa.

Kehittelyt ja sovellutukset: Pujottelurata voidaan muodostaa myös niin, että takimmainen

hiihtäjä pujottelee ihmisletkan läpi ja menee itse letkan päähän uudeksi merkiksi, jolloin

edetään koko ajan.

15. Sauvanheittokisa


Oppilaat yhdessä rivissä, sauvat käsissä, kolme tasatyöntöä ilmassa ja kolmannella

sauvat heitetään taaksepäin mahdollisimman kauas. Kauimmaksi heittänyt saa pisteen.

Muista turvallisuus ja kaikki sauvat heitetään ja haetaan yhtä aikaa ja heittotilaa oltava

riittävästi.

Kehittelyt ja sovellutukset: sauvat voidaan heittää ’keihäänheiton - omaisesti’ myös

eteenpäin.

16. Jänikset ja koirat


Oppilaat jaetaan kahteen ryhmään (koirat ja jänikset) ja komennetaan suorakaiteen

muotoisen alueen kummallekin sivulle kasvot vastatusten. Opettajan huutaessa esim.

”koirat kaksi” , saavat koirat ottaa kaksi tasatyöntöä. Vastaavasti esim ”jänikset kolme”,

ottavat jänikset kolme tasatyöntöä. Tarkoituksena on että koirat yrittävät jäniksiä kiinni ja

jänikset puolestaan yrittävät päästä alueen läpi koirien lähtöpaikkaan. Kiinniotosta tulee

piste, samoin jänikselle läpipääsystä. Opettaja voi säädellä pisteiden saantia huudoilla.


17. Suksihippa

Välineet: sukset

Tavallinen hippaleikki, jossa leikitään sukset jalassa ilman sauvoja. Alueen ulkorajat

määriteltävä, vältetään toisen suksien päältä hiihtämistä.


Voidaan soveltaa melkein kaikki mahdolliset hippaleikit suksille.

18. Sokkelihippa

Välineet: sukset

Hiihdetään lumeen iso ympyrä ja siitä säteittäin latuja keskelle sekä sisään pienempi

ympyrä. yksi leikkijöistä on kiinniottaja, tavoittaa toisia, jotka hiihtävät karkuun kuvion

latuja käyttäen. Se jota kiinniottaja koskettaa, muuttuu uudeksi kiinniottajaksi. Voidaan

käyttää useampaa kiinniottajaa. Muunnoksena sisäympyrässä on turvapaikka.

Kehittelyt ja sovellutukset: Sokkelikon muotoja voi myös muuttaa.

19. Elefantti ja kenguru


Leikkijät piirissä, opettaja keskellä. Opettaja osoittaa jotakin leikkijää ja sanoo elefantti,

jolloin elefantti nostaa kärsänsä (= molemmat sauvat pitkäksi kärsäksi) ja elefantin

oikealla puolella nostaa oikean jalan ja vasemmalla puolella oleva vasemman jalan ylös.

Opettajan sanoessa kenguru tämä leikkijä tuudittaa poikastaan puolelta toiselle(=

sauvojen iskeminen keskelle maahan ja heiluttelu sivulta toiselle) ja molemmilla puolilla

olevat poikaset hyppivät sukselta toiselle. Näin jatketaan, jos joku ei muista tehtäväänsä

hän putoaa pelistä. Viimeksi jäänyt on voittaja.

Kehittelyt ja sovellutukset: Elefantin ja kengurun tekemiset voidaan muuttaa myös

taitotempuiksi tms. Huomioi, että piirissä ollessa voi tulla pian kylmä!!!

20. Numerohiihto jonosta

Välineet: sukset

Oppilaat seisovat ryhmittäin jonossa. Jokaisella oppilaalla on oma numeronsa. Kun

opettaja tai joku oppilas huutaa jonkin numeroista, kyseiset oppilaat kiertävät jononsa

edessä olevan merkin. Ensimmäisenä omalle paikalleen ehtinyt oppilas saa ryhmälleen

pisteen. Leikitään sauvoitta.

Kehittelyt ja sovellutukset: Liikkumistavan voi muuttaa tunnin teemaan sopivaksi.

21. Miten kauas 10 potkulla

Välineet: yksi tai kaksi suksea

Oppilaat seisovat samalla viivalla, josta lähdetään liikkeelle yhtä aikaa. Potkaistaan esim

10 voimakasta potkua joiden jälkeen liu’utaan mahdollisimman pitkälle. Kukin merkkaa

paikan minne pääsi. Seuraavilla yrityksillä yritetään pitemmälle tai katsotaan kuka meni

pisimmälle.

Kehittelyt ja sovellutukset: potkut voi korvata myös esimerkiksi 10 työnnöllä tms. Voi myös

laskea potkut / työnnöt tietyllä matkalla – kuka saa vähiten??

22. Liikennepoliisi


Opettaja seisoo loivassa rinteessä kasvot ylärinteeseen päin ja näyttää erilaisia

liikennepoliisin merkkejä: seis, käänny vasempaan, käänny oikeaan, mene suoraan

eteenpäin. Oppilaat laskevat rinnettä noudattaen annettuja merkkejä.

23. Vauhtiheitto

Välineet: sukset

Lasketaan rinnettä kolme rinnakkain, toistensa käsistä kiinni pitäen. Mäkeen asetetun

merkin luona ( tai merkistä) uloimmat heittävät keskimmäisen liukumaan ja irrottavat

otteensa. Kaikki koittavat pysyä pystyssä koko ajan.

Kehittelyt ja sovellutukset: voi vaikeuttaa laittamalla keskimmäisen liukuun esimerkiksi

yhdellä suksella tai eri asennoissa.

24. Moottorikelkkaleikki


Rytminvaihdosleikki, jossa

a) oppilaat hiihtävät ykkös-, kakkos- ja kolmosvaihteella. Aluksi hiihdetään rauhallisesti ja

lopuksi lähes täydellä vauhdilla. Oppilaat voivat äänelläkin ilmaista kelkkansa nopeuden

vaihtelua. Voidaan käyttää erilaisia hiihtotapoja

b) voidaan toteuttaa myös ”seuraa johtajaa” - periaatteella, jolloin kelkassa usealla

henkilöllä sama nopeus

25. Tarkkuushiihtokilpailu


Oppilaat hiihtävät noin 1km matkan kukin omaa vauhtiaan. Opettaja ottaa ajat. Pienen

tauon jälkeen hiihdetään sama matka uudelleen ja pyritään hiihtämään sama aika. EI

OMIA KELLOJA!!!

Voi olla myös viestinä.

26. Maa - meri – laiva


Alueella on kolme merkittyä paikkaa: maa, meri ja laiva. Opettaja (tai joku muu) huutaa

jonkin näistä paikoista, jolloin kaikki hiihtävät kyseiseen paikkaan. Voi olla pudotuskisana.

Kehittelyt ja sovellutukset: liikkumistavan voi muuttaa tunnin teemaan sopivaksi. Paikkojen

nimiä ja määrää voi vaihdella.

27. Rotat – revot

Välineet: sukset

Oppilaat ovat kahdella viivalla, noin 5 metrin päästä toisistaan. Molemmilla ryhmillä on

omalla puolellaan jonkun matkan päässä koti. Opettaja (tai joku muu) huutaa

jommankumman ryhmän nimen. Jos opettaja huutaa ”Revot”, lähtevät revot ottamaan

rottia kiinni, jolloin rotat pakenevat omaan kotipesäänsä. Jos revoista joku saa rotan kiinni,

tulee rotasta repo. Ja toisinpäin. Aloitus tapahtuu aina keskeltä.

28. Kolme kosketusta

Välineet: sukset

Joukkueet (2kpl) ovat vastakkaisilla puolilla, esim viivoilla. Toisesta joukkueesta yksi

henkilö lähtee vastustajien luo ja koskettaa kolme kertaa yhtä tai useampaa henkilöä.

Kolmannen kosketuksen jälkeen koskettaja lähtee hiihtämään omalle viivalleen ja se jota

viimeksi kosketettiin yrittää ottaa kiinni. Jos koskettajaa ei saada kiinni, siirtyy kosketettu

hänen joukkueeseensa. Jos koskettaja saadaan kiinni, siirtyy hän vastakkaiselle puolelle.

Leikki loppuu, kun toiselta puolelta loppuu leikkijät.

29. Hännän ryöstö

Välineet: sukset, hännät (esim. jätesäkeistä leikatut pätkät)

Leikkijöille annetaan hännät, jotka ripustetaan roikkumaan vyötärölle. Kaikki leikkijät

yrittävät ryöstää häntiä toisiltaan. Kaikki hännät pitää ripustaa vyötärölle, jolloin leikki

jatkuu kunnes aika loppuu.

Kehittelyt ja sovellutukset: ryöstettyjä häntiä ei tarvitse ripustaa vyötärölle, vaan ne

voidaan kerätä käteen ja laskea lopussa voittaja.

30. Autiot saaret


Leikkijät piirissä myötäpäivään. Rajattu alue missä on lumikasoja/palloja. Lumipalloja yhtä

vähemmän kuin leikkijöitä.

Leikkijät liikkuvat hiihdellen. Kun johtaja huutaa: Myrsky tulee! Leikkijät etsivät itselleen

saaren ja esim. asettuvat saarelle istumaan. Muunnos: Saaria on aluksi vain 1.

Seuraavalla leikkikerralla 2, 3, 4…

31. Hiipiminen


Leikkijät seisovat kentän päässä viivalla. Vastakkaisessa päässä, viivan takan seisoo

"härkä", selin leikkijöihin.

Kun härkä huutaa: "muu…", leikkijät hiihtävät kohti härkää. Tämä kääntyy kohti leikkijöitä

ja jos hän havaitsee jonkun vielä liikkuvan hän palauttaa tämän lähtöviivalle. Samalla voi

harjoitella esim. aurajarrutusta.

Ensimmäiseksi härän viivalle ehtinyt leikkijä on seuraava härkä.

Kehittelyt ja sovellutukset: liikkumistapa voidaan muuttaa tunnin teemaan sopivaksi.

32. Nenä kiinni kämmenessä


Leikkijät rivissä. Leikin johtaja heidän edessään.

Leikkijät kuvittelevat että heidän nenänsä on kiinni johtajan kämmenessä. Johtaja alkaa

liikuttaa kättään. (sivulta toiselle, ylös/alas, ympäri…). Leikkijät liikkuvat käden mukana.

Leikissä harjoitellaan liikkumista suksilla.

33. Halot liiteriin


Leikkijät omissa liitereissään esim. joukkueena. Keskellä on rinki jossa on sauvat

halkoina.

Johtajan merkistä leikkijät lähtevät hakemaan "halkoja" yksitellen omaan liiteriinsä. Eniten

halkoja kerännyt ryhmä voittaa leikin.

Kehittelyt ja sovellutukset: liikkumistavan voi muuttaa tunnin teemaan sopivaksi.

34. Koirat koppiin


Kaksoispiiri, ulkopiirissä leikkijöitä yksi enemmän. Sisäpiiri seisoo kasvot piiriin

keskustaan leveässä haara-asennossa. Ulkopiiriläinen on koira.

Koirat hiihtävät haukkuen myötäpäivään sisäpiirin ympäri. Opettajan annettua merkin

jokainen koira yrittää valloittaa itselleen kopin ryömimällä vatsalleen haara-asennossa

olevien leikkijöiden jalkojen väliin. Leikki jatkuu ulko- ja sisäpiirin vaihtaessa paikkoja.

Kopittomaksi jäänyt koira jää edelleen koiraksi.

Kehittelyt ja sovellutukset: kopin valtaamiseen voi keksiä myös muita tapoja esim.

taitotemppu.

35. Linnan herra


Piirretään suuri ympyrä. Linnanherra ympyrän sisällä, alamaiset piirissä ulkopuolella.

Alamaiset hiihtävät piirin ympäri, pistäytyvät tämän tuosta myös linnaan huutaen:

Linnanherra ei ole kotona! Linnanherra yrittää koskettaa näitä häiritsijöitä, menemättä

kuitenkaan ympyrän ulkopuolelle. Kosketusta alamaisesta tulee uusi linnanherra tai hänen

apulaisensa.

36. Talon muutto


Suuri piiri. Jokaisella leikkijällä, yhtä lukuunottamatta, on piirretty ympyrä piirin kehälle,

jonka sisäpuolella hän seisoo kasvot keskustaan päin. Vailla ympyrää oleva seisoo kasvot

keskustaan päin rastilla merkityssä paikassa.

Leikin johtajan merkistä lähtevät "talon omistajat" hiihtämään myötäpäivään piirin

ulkopuolella ja hiihtävät niin kauan kunnes leikinjohtaja antaa uuden merkin. Nyt kaikki

leikkijät, myös keskellä seissyt lähtevät valloittamaan itselleen taloa. Leikkijä, joka jää

ilman taloa, on seuraavalla kerralla piirin keskellä.

37. Viestit (esimerkkejä)

Kiipeämisviesti

Pienet joukkueet (3-4henkeä). Asetutaan jonoon kasvot kohti loivaa ylämäkeä.

Ensimmäinen jonosta lähtee haarakäynnillä kiertämään ylempänä olevaa merkkiä ja

laskee muna-asennossa alas joukkueen vierestä antaen lähtömerkin seuraavalle.

Jne... Nopein joukkue voittaa.

Laskemisviesti

Periaatteessa sama kuin kiipeämisviesti, mutta nyt kisa aloitetaan laskuosuudessa.

Pysäytys auraamalla ja käännös tasamaalla tai loivassa rinteessä.

Takaa-ajo

Hiihdetään iso ympyrälatu jonka kehälle asetetaan sauvat tai kepit merkiksi. Oppilaat

kiertävät vastapäivään yrittäen saada kiinni edellä menevää. Kiinnisaatu siirtyy pois

leikistä.

HIIHTOPELEJÄ

38. Jalkapallo:

Välineet: sukset ja jalkapallo

Aivan periteistä futista tasaisella kentällä.

Sovellutuksia: Vain toinen suksi jalassa,

39. Käsipallo:

Välineet: sukset ja pallo

Pallon kanssa ei saa potkia vauhtia vaan vain liukua.

40. Lippupallo:

Välineet: sukset , liput

Jenkkifutiksen kevyempi sovellutus, missä hyökkäys pysähtyy kun pallon kantajalta

repäistään vyötäröllä oleva lippu pois. Syöttösuunnat on vapaita ja joukkueen täytyy edetä

neljällä hyökkäys yrityksellä jokin sovittu matka. Pienellä kentällä se voi olla maaliin asti.

Sovellutuksia: Pyöreäpallo, aito Am.jalkapallo. . .

41. Pesäpallo:


Pallo lyödään kädellä ulkokentälle, missä pelaajat ottaa pallon kiinni ja pujottaa sen

kaikkien jonossa seisovien ulkopelaajien jalkojen välistä jonon viimeiselle. Tällä aikaa

sisäjoukkue kiertää määrättyä rinkiä, joukkueen kierrosten määrä on juoksuja. Vuoro

vaihtuu kun kaikki on lyöneet esim. kerran.

Sovellutuksia: Pallon kiinnioton jälkeen ryhmälle eri tehtäviä juoksun teon

pysäyttämiseksi.

42. Koppipallo:


Kaksi joukkuetta jotka pyrkii syöttelemään joukkueen sisällä 5-15 kertaa josta syntyy

piste. Pallon pudotessa maahan saa sen vastustaja.

Sovellutuksia: Syöttöjen määrän vaihtelu, vastustajaan ei saa koskea, kahden pelaajan

syöttely kielletty, heitot yhdellä/ kahdella kädellä.

43. Frisbee Golf:

Välineet: sukset ja frisbee + maalit

Pyritään heittelemään frisbeetä tiettyihin maaleihin Golfin säännöillä ja heitot

lasketaan.

44. Frisbeemaraton:

välineet: sukset ja frisbee

Heitetään kiekkoa määrätyllä reitillä eteenpäin ja liikutaan perässä heittämään uudelleen.

Sovelluksia: Lasketaan reitillä heittojen määrä, käytetty aika joukkuekisana tai yksilöinä.

Indica: Tarvitaan sulkapallon näköinen Indicapallo, jota lyödään kämmenellä. Pelataan

koppipallon säännöillä tai lentopallona tai pareittain sulkapallona.

45. Ultimate

välineet: Frisbee

Pelialue: Tasainen Kenttä, jonka molemmissa päissä maali-alueet

Kaksi joukkuetta, jotka frisbeetä heittämällä pelaajalta toiselle pyrkivät etenemään

vastustajan maalialueelle. Jos frisbee koskettaa maata hyökkäysvuoro siirtyy.

Kehittely: Frisbeen heittely sukset jalassa.

Sovellutuksia: Molemmat sukset/ vain toinen suksi jalassa

46. Sähly

Välineet: sählymailat+ pallot

Pelialue: Tasainen kenttä, jonka päissä sählymaalit

Kaksi joukkuetta, jotka sählyn säännöillä pyrkivät saamaan pallon vastustajan maaliin.

Kehittely: Sähly ilman suksia

Sovellutuksia: Yksi / molemmat sukset jalassa

47. Polttopallo

Välineet: pehmeä pallo

Pelialue: tasainen kenttä

Pelialue jaetaan kahteen puoleen, molemmille joukkueille oma puoli

Pallolla pyritään osuman toisella puolella oleviin. Jos kohde saa kopin, heittäjä ”palaa”.

Jos kohteeseen osuu, hän ”palaa”. Palaneet joutuvat pois pelistä. Häviäjä on se, jonka

kaikki pelaajat ovat palaneet.

Sovellutuksia: ” Kahden tulen välissä”:

Palanut joutuu toisen joukkueen takana olevalle alueelle, josta hän voi edelleen

jatkaa peliä. Häviäjä on se, jonka kaikki pelaajat ovat palaneet

48. Sankopallo

Välineet: 2 Sankoa, Pallo

Pelialue: Tasainen kenttä, jonka päädyissä sankot. Sankojen ympärillä ” kielletty alue”

n.2m etäisyydellä sangoista.

Kaksi joukkuetta, jotka pyrkivät tekemään maalin, kuljettamalla pallon

vastustajan sankoon. Pallon kanssa ei saa liikkua vaan on syötettävä. Kielletyltä alueelta

ei saa yrittää tehdä maalia.

Sovellutuksia: Yksi/ molemmat sukset jalassa.

49. Sauvan ryöstö

Välineet: sukset

Ryhmä jaetaan kahteen joukkueeseen. Molemmilla omat kotipesät leikkialueen laidoilla.

Sauvat kerätään kotipesään, joita yritetään ryöstää. Molemmista joukkueista voi ryöstäjät

yrittää milloin vain vastustajan kotipesään. Jos ryöstäjää kosketetaan ennen vastustajan

kotipesää selkään, joutuu hän palaamaan omalle alueelleen. Jos hän pääsee vastustajan

kotipesään ilman kosketusta, saa hän ottaa sieltä yhden sauvan ja viedä sen omaan

kotipesäänsä. Voittaja on se joka saa kaikki sauvat.

maastohiihto okl-materiaali · edistävä vaikutus. hiihdossa liukuminen asettaa uuden ulottuvuuden...

Documents