3/2011

Huima ravintolapäivä

Mikä erottaa partioleirin musiikkifestareista?>> Sivu 15

Mitä yhteistä on partio-laisilla ja teekkareilla?>> Sivu 9

Partio loppuu Suomesta>> Sivu 25

>> Sivu 5

2 3/2011

Pärske 3/11Uudenmaan Partiopiirin lehti34. vuosikerta, nro 194Ilmestymispäivä 6.10.2011

JulkaisijaUudenmaan Partiopiiri ryTöölönkatu 55, 00250 Helsinkip. 09 8865 1400faksi (09) 8865 1199uusimaa@partio.fiwww.uusimaa.partio.fi

PiirinjohtajaOssi Ikonen 040 549 3191ossi.ikonen@uusimaa.partio.fi

Piirin varajohtajaKim Setälä 040 748 2615kim.setala@uusimaa.partio.fi

Vastaava päätoimittajaAntti Koistinen 040 - 18 22 489 antti.koistinen@uusimaa.partio.fi

Toimitussihteeri ja ulkoasuHanna Niemi 050 446 0057hanna.niemi@partio.fi

ToimitusJaakko Haapala (SiHu)Riina Haapala (HiTy)Markus Haveri (LEV)Maija Huitu (HiTy)Emma Napari (HiTy)Samuli Reunamo (KKP)Johanna Korhonen (NS)

Avustajat 3/11Hanna RutilaSusanna OksanenMeeri PussinenMinna Ala-OrvolaPetra ValkonenJussi EloTiia MerenheimoHeidi KuruMikko RoininenTimo MuttonenTimo MiettinenJanne Haonperä

Kannen kuvaVeera Valkaman on kuvannut Mik-ko Roininen.Kuvat, joiden yhteydessä ei mainita kuvaajaa, ovat peräisin piirin kuva-arkistosta.

Painos1600 kpl

PainopaikkaPainokurki Oy, Helsinki

PaperiGalerie Volume 100 gr.

Pärskeen 4/11 aineistopäivä on 27.10.2011.

Aineisto toimitettava deadlineen mennessä päätoimittajalle.

Pärske ilmestyy 1.12.2011.

3/2011

3 PÄÄKIRJOITUS Valitusvirsi: Partionimet4-5 LAINEILLA Pärskähdykset Tunnelmakuva ravintolapäivästä 6-7 KULTTUURITUOTTEET Mika Kaurismäen Mama Africa Rihannan keikka Le Voyage - matka maailman ympäri Kuka tämänkin keksi? Teltta In ja Out8-9 TRENDIT Partiotyylejä Jamboreelta Alakulttuurit: Mitä yhteistä on partiolaisilla ja teekkareilla?10-11 TAVARAA Pärske testaa: Anatomic- vs. putkirinkka Kamagallup12-14 HENKILÖT YSP-Otto Missä hän on nyt? Suvi Kantoluoto15-19 REPORTAASI Mikä erottaa partioleirit musiikkifestareista?19 Tekstiviestit20 Artikkeli: Valikoivaa suvaitsevaisuutta21 KENTÄLTÄ Erikoislaatuisin partiomokani Kotipaikka: Uusimaa22 PAPERIPARTIO VS. OIKEA PARTIO Vinkkipankki paperipartioon Kuokkavieraat Uudenmaan uusimmassa lippukunnassa23 Partiolaisen huone24-25 KOLUMNIT Partiopoliittinen broileri: Miltä näyttää johtajuuden puute? Vallan kahvassa: Partio loppuu Suomesta26 Tee-se-itse

RIHANNA EI SÄVÄYTTÄNYTPärskeen toimitus keikalla s. 6

MIKÄ RINKKA PARTIOLEIRILLE? Pärske testasi s. 10

MILTÄ TUNTUI ÄÄNITTÄÄ OMA BIISI?Kaikkea ne medialähetti-läät pääsevät tekemään! s. 12

3 3/2011

Pöpö-Nöpö-Kissa-Kossu

— PÄÄTÄ JO!Vihoviimeisin B-P:n aikainen haihatus partiossa on partionimet, ja etenkin

se kun niiden kanssa ei koskaan löydetä kultaista keskitietä. Varsinkin su-

denpentujen kanssa homma lähtee usein aivan lapasesta, kun sudarit tah-

tovat joka kokouksessa vaihtaa nimeään. Yksikin pikkusudari kerkesi olla

yhden syksyn aikana Pöpö, Nöpö, Poni, Hevonen, Amppari, Tutti ja Mitalli

[sic] — niin, ja tietysti kaikki kissat ja koirat koluttiin myös läpi.

Kolikon kääntöpuolella ovat ne, jotka eivät koskaan keksi itselleen hyvää

partionimeä, ja ovat pelkkiä Osseja ja Antteja.

Valitusvirsi

Pääkirjoitus

SIITÄ PUHE MISTÄ PUUTE”Paljastan salaisuuden: meitä huijataan. Suomessa ei ole ollut 70 000 partiolaista moneen vuoteen.

Jokainen meistä on varmasti joskus joutu-

nut tilanteeseen, että joku tuttava kysyy:

”Paljonko teitä partiolaisia oikein on Suo-

messa?”. Helistelet ehkä hetken lottopallo-

ja pääkopassasi, ja vetäiset hihastasi tutun

vastauksen: seitsemänkymmentätuhatta!

Kotiin päästyäsi olet varmaan jo alkanut

miettiä, että meniköhän oikein. Rullaat tiesi

SP:n nettisivuille ja tarkistat. Huh, oikein

meni: ”Suomessa on 70 000 partiolaista eri

puolilla maata järjestäytyneenä 820 paikal-

liseen partiolippukuntaan,” sivuilla seisoo.

Paljastan salaisuuden: meitä huijataan.

Suomessa ei ole ollut 70 000 partiolais-

ta moneen vuoteen. Totuus on riipaiseva:

Suomen Partiolaisten jäsenmäärä on tällä

hetkellä alle 50 000 jäsenmaksun maksa-

nutta.

Samaan hengenvetoon on todettava, että

myös Uudenmaan Partiopiirin sivuilla ko-

meileva ”noin 4000 jäsentä” on myös

yläkanttiin; uusmaalainen totuus on noin

3600 jäsentä. Mutta hei: me sentään sano-

taan ”noin”.

Oli miten oli: jäsenistön määrälle tarttis teh-

dä jotain ja nopeasti.

Tässä Pärskeen numerossa kasvu ( ja sen

puute) on vahvasti esillä; sitä etsitään rock-

festareilta, ja piirinjohtaja kertoo, milloin

partioliike loppuu Suomesta.

Uudenmaan lippukunnat: kasvakaa! Jos

ette tiedä miten, niin me tullaan kyllä ker-

tomaan.

Antti Koistinen

PS: Tämä lehti etsii lisää tekijöitä ja uutta

päätoimittajaa! Kasvata itseäsi, ja lähetä

avoin hakemus osoitteeseen antti.koisti-

nen@uusimaa.partio.fi.

Kirjoittaja on Pärskeen vastaava päätoimittaja,

viestintäministeri, joka lupaa tukea piirin kasvua

kasvamalla itsekin sentin tai pari.

4 3/2011

Sipoonkorven kansallispuisto avattiin

Suomen 36. kansallispuisto avattiin elokuun

lopulla Sipoonkorpeen. Avajaistapahtuma,

Suuntana Sipoonkorpi, järjestettiin yhteistyös-

sä Metsähallituksen, partiolaisten ja muiden

järjestöjen kanssa. Uudenmaan Partiopiiristä

tapahtumaan osallistuivat Eräkamut, Keravan

Korvenpojat ja Sipoon Hukat.

Suuntana Sipoonkorpi -tapahtumassa lapset

pääsivät etsimään Sipoonkorven kadonnutta

aarretta, tutustumaan vesiötököihin ja metsä-

mörreilemään. Aikuisten retkillä esiteltiin aluet-

ta, sen perinne- ja sienimaailmaa sekä geokät-

köilyä. Vaelluskonkareille oli järjestetty neljän

tunnin erämainen vaellus. Omatoimiretkeilijöitä

kulki partiopolulla ja kansallispuiston hyvissä

sienimaastoissa. Suurta suosiota sai osakseen

myös Ängesbölen nuotiopaikka, jossa paistet-

tiin makkaraa, tunnelmoitiin Rosenfink-yhtyeen

perinnemusiikin tahdissa, tutustuttiin Martto-

jen sienineuvontaan, partiolaisten erätaitoihin

ja Metsähallituksen toimintaan.

Totuus ja Tehtävä

Piiri haastaa lippukunnat syksyn aikana mukaan ”Totuus ja

Tehtävä” -jäsenmääräkampanjaan. Kampanja käynnistyy piirin

luottisten toteuttamilla lippukuntavierailuilla, joissa käydään

läpi sekä partion yleinen että lippukunnan oma jäsenmääräke-

hitys. Tilaisuudessa tehdään muutamia jäsenmäärän kasvuun

auttavia harjoituksia ja lopuksi lippukunnalle tehdään oma kas-

vusuunnitelma.

Jokaisen lippukunnan kanssa sovitaan mahdollisimman pian

aika tälle lippukuntavierailulle ja tilaisuuteen olisi hyvä saada

paikalle koko lippukunnan johtajisto, kaikki ne vähemmän ak-

tiivisetkin! Jäsenmäärä- ja kasvuosuuden jälkeen lippukunnan

johtajisto pääsee vielä uppoutumaan Huiman maailmaan.

Lisätietoja tulevasta roadshowsta saa tutulta piiriluottikselta

tai piiritoimistolta.

Piirillä uusia esitteitä

Piiri on julkaissut uuden par-

tioesitteen, jota voi jakaa par-

tion yleisesitteen kaverina.

Esitteestä löytyy kaikki uus-

maalaiset lippukunnat, partio-

tarinoita ja paikka lippukunnan

omille yhteystiedoille. Esite on

suunnattu erityisesti partiosta

kiinnostuneille nuorille ja ai-

kuisille. Tilaukset piiritoimis-

tolta.

Koonnut MAIJA “MAI” HUITU

Kuvat: MAIJA HUITU,

MIKKO ROINISEN ARKISTO,

HANNA NIEMI

Vihdissä järjestettiin elokuussa Wuosisata-

markkinoiden yhteydessä järjestötori. Hiis-

tulen Tytöt ja Vihdin Polunlöytäjät esittelivät

partiotoimintaa. Esittelypisteellä pääsi ko-

Partiotoiminta esillä järjestötorilla

Pärskähdyksiä

keilemaan Osmonsolmun tekoa ja tutustumaan erilaisiin retkeilyvarusteisiin.

”Sää suosii ja kävijöitä on mukavasti ” Jesse Lindholm, ViPo , kertoo.

Järjestötorin sijainti yhteiskoulun pihalla saa myös kehuja. Kun pysäköintipai-

kat ovat yhteiskoulun vieressä, monet poikkeavat kiertelemään järjestötorille

matkallaan kohti kirkonkylän raitin markkinakojuja.

Partiolaisten moninaisuuslinjaus kommentoitavissa

Suomen Partiolaisten monimuotoisuuslinjaukset on tarkoitus saada valmiiksi

tämän syksyn aikana. Linjaukset hyväksytään Partioneuvostossa marraskuun

lopulla.

Monimuotoisuuslinjausehdotus on nyt nähtävänä ja kommentoitavana osoit-

teessa: www.partio.fi/monimuotoisuus. Sivun alareunassa on palautelaatikko,

jonne ehdotuksia, lisäyksiä ja kommentteja – miksei myös kehujakin - voi kir-

joittaa.

Kommentteja voi lähettää myös suoraan Suomen Partiolaisten monikulttuuri-

suusprojektin työntekijälle Emilialle (emilia.frantsi@partio.fi). Viimeinen kom-

mentointipäivä on 9.10.2011.

5 3/2011

Aluejako uudistuu

Uudenmaan Partiopiirin aluejako uudistuu 1.1.2012 alkaen. Uudis-

tuksen jälkeen jokaisella alueella on 8-10 lippukuntaa ja alueoh-

jaajat toimivat pareittain. Lippukuntien erilaisuus antaa rikkautta

alueen sisäisiin toimiin ja tilanteisiin, ja yhteisten tapahtumien jär-

jestäminen on mielekästä.

Uudet alueetLänsirannikko: Hanko, Raasepori, Siuntio, Inkoo ja Kirkkonummi

Hiidenalue-Lohja: Lohja, Nummi-Pusula, Karkkila ja Vihti

Hyvinkää-NurmijärviTuusula-Järvenpää-MäntsäläKerava-Sipoo-PornainenLAPPA-Porvoo: Pukkila, Askola, Artjärvi, Lapinjärvi, Loviisa ja Porvoo

Kaakkuri: Kouvola ja Virolahti

Inkoon Kavalahteen kokoontui 26.-28.8. liuta Uudenmaan

Partiopiirin luottiksia yhteiseen seminaariin. Mukana oli

niin Huiman tekijöitä kuin piirihallitus ja piirin ryhmätkin.

Viikonlopun teemat olivat kasvu ja piirileiri. Kaikki luot-

tikset olivat yhtä mieltä siitä, että kasvua on saatava aikaan

ja seuraavasta piirileiristä tehdään kaikkien aikojen paras.

Piirin varajohtaja Kim Setälä oli tyytyväinen onnistunee-

seen viikonloppuun ja sen huimaan osallistujamäärään:

”Meitä oli ihan uskomaton määrä paikalla ja tunnelma oli

aktiivinen. Tällä porukalla saamme edistettyä kasvua, jär-

jestettyä parhaan piirileirin ja tarjottua lippukunnille hyviä

tapahtumia ja laadukasta tukea. Olen tosi ylpeä Uuden-

maan luottiksista!”

Huima ravintolapäivä

Piirileirit Huima ja Saras-

te ottivat osaa elokuussa

järjestettyyn ravintolapäi-

vään ja perustivat leiri-

keittiö Marmelaadinakin

Töölön Sibeliuspuistoon.

Päivän ruokalistalta löy-

tyi Lasagne á la Huima ja

sesongin marjoista tehty

kiisseli. Juomana tarjoil-

tiin Aamun Sarasteeksi

ristittyä jääteetä.

Luottissempassa Huima meno

Tunnelmakuva

6 3/2011

Mama Africa

Mama Africa on Mika Kaurismäen iloisen

värinen dokumentti Miriam Makebasta,

eteläafrikkalaisesta laulajasta, jonka elä-

mässä riitti niin säihkettä kuin kurjuut-

ta sekä draamaa. Makeban elämän ohella

elokuva valottaa myös Afrikan historiaa ja

apartheidia.

Mama African positiiviset afrikkalaisryt-

mit luovat mielenkiintoisen kontrastin elo-

kuvan synkkien ja vakavien aiheiden kans-

sa. Kaurismäki kuvaa Makeban vahvana ja

rohkeana naisena, joka muuttaa maailmaa

musiikkinsa avulla. Mama African moni-

vaiheista elämää seuratessa suorastaan

unohtaa välillä katsovansa dokumenttia

Hollywood-käsikirjoituksen sijaan.

Teksti: EMMA NAPARI

Kvartaalin leffa

Le Voyage - matka maailman ympäri

Le Voyage -tanssirunoelman alku jähmettää veren

suonissa ja saa aikaan halun lähteä karkuun. Liekö

sitten sivistymättömyyttä vai mitä, kun oopperaa

muistuttavat äännähdykset eivät sytytä. Annan

kuitenkin taiteelle mahdollisuuden. Kärsivällisyys

palkitaan kun kauniin soolotanssin jälkeen koko

värikkäisiin vaatteisiin pukeutunut joukko tanssi-

joita aloittaa tanssinsa.

Paikoin jopa hengästyttävä esitys johdattaa katso-

jan läpi tangon kolmiodraaman aina hurjiin ryt-

meihin. Tanssijoiden suoritukset ovat taidokkaita

ja kolmen hengen tangoa seuratessa tuntee itsensä

tirkistelijäksi, niin intiimiltä se vaikuttaa! Ja ihmi-

siä on siinä kolme!

Esityksestä puuttuvat kaikki mahtipontiset lavas-

teet, mutta niitä ei edes tarvita. Tanssijoiden väri-

käs vaatetus riittää täyttämään koko tilan, ja taus-

talla soittava orkesteri huolehtii lopusta. Kaiken

kaikkiaan Le Voyage on vauhdikas, upea ja haus-

ka teos, jota jaksaa seurata vaikkei tanssista olisi

kiinnostunutkaan.

Teksti: RIINA HAAPALA

Kuva: SASA TKALCAN

Laimeaa, Rihanna

Megatähdeksikin tituleerattu Rihanna

esiintyi elokuun puolivälin koleassa sääs-

sä minishortseissaan ja pikkutopissaan

tuhansille ihmisille. Rihanna aloittikin

näyttävällä sisääntulolla, mutta vaikutta-

van ja tyylikkään aloituksen jälkeen lop-

pukonsertti oli melko tasapaksua mas-

saa.

Suuri lava sopii mahtipontiselle esityk-

selle, mutta vaatii pieneltä ihmiseltä

valtavaa karismaa täyttää koko lava. Ri-

hannan kunniaksi on kuitenkin sanottava

se, että hän veti koko shown kunnialla

läpi ja ainakin edessä oleva massa näytti

nauttivan täysin rinnoin. Liekö odotuk-

set olleet liian korkealla, mutta jotain jäi

kaipaamaan, toisin kuin iltapäivälehtien

lööpeistä voisi päätellä. ”Seksiä tihkunut

Rihanna strippasi ja nuoli rumpukapu-

laa”, taisi olla villein otsikko.

En tiedä, onko käsitykseni strippaami-

sesta jotenkin kieroutunut, mutta se, että

artisti heitti yllään olleen paitapuseron

tapaisen pois, ei täytä kriteereitäni strip-

paamisesta. Ei tietääkseni ole mitenkään

harvinaista, että kesken keikan artistit vä-

hentävät vaatetustaan.

Kaikesta huolimatta, show jäi etäiseksi

ja vähempi yrittäminen olisi voinut tehdä

ihmeitä. Toisaalta, olipahan komea show,

ilotulituksiin oli varmasti uponnut rahaa.

Teksti: RIINA HAAPALA

Kvartaalin teatteri

Kvartaalin keikka

7 3/2011

IN OUT

Porvoon Metsänkävijöiden Ripsa ”Pippuri” Heiskanen pal-jastaa, mikä on

tällä hetkellä IN ja mikä OUT.

viikottainen partiotoiminta koloilla

pakkiruokailu

Kuka tämänkin keksi?

märmätys määrätyistä nakeista

lpk:n välinen kilpailu paremmuudesta

pt-kisat

kouluttautuminen erilaisissa

tapahtumisissa piirissä

IN - OUT

Partiolaisen kenties tutuin majoite eli teltta on niin vanha keksintö,

ettei sen keksijästä ole täyttä varmuutta. Varhaisin kirjallinen lähde

Ensimmäinen Mooseksen kirja mainitsee Kainin pojan Jabalin en-

simmäiseksi teltan käyttäjäksi. Nykyisen historiantutkimuksen va-

lossa telttoja käytettiinkin ensimmäisenä juuri seemiläisten kansojen,

kuten arabien ja juutalaisten, keskuudessa. Kilon painavista kisalaa-

vuista ei ollut tuolloin tietoakaan: paimentolaiset ronttasivat päätty-

mättömillä matkoillaan sirkustelttojen kokoisia majoitteita, joille oli

omat vankkurit.

Nykyisen partiolaisen häpeällisimmän majoitteen, kupoli-, tai kuten

me eräjormasnobit sitä nimitämme, festariteltan, on keksinyt suoma-

lainen Jarl Lönnqvist. Tämä Sopu-teltta on saanut patentin numero

26 102 ja saavuttanut laiskojen partiolaisten lisäksi ennen kaikkea

kotimaisten festarikävijöiden vankkumattoman suosion.

Olivatko seemiläiset ensimmäisiä teltan käyttäjiä?Teksti: SAMULI REUNAMO

8 3/2011

Ruotsin Jamboreella nähtiin monenlaisia partiotyylejä. Pärske poimi niistä kaksi.

Partiotyylit

PartiotyylejäJAMBOREELTA

JapaniTradionaalinen asu henkii

historiaa.

Teksti: JAAKKO HAAPALA

Kuvat: SUSANNA OKSANEN

SuomiInformatiivinen tyyli Suo-

mesta kertoo että Suomessa

ei asusta jääkarhuja.

9 3/2011

Tupsulakkiset huivikaulat

Kun kohtaa kadulla vappulehteä häpeilemättä kauppaavan teekka-

rin, ei ensimmäisenä tule mieleen perinteinen mummontaluttaja-

tai nuotionvirittäjä-partiohahmo.

Fanny Syrjänen on yksi Otaniemen teekkareiden joukossa piilevistä

partiolaisista. 9-vuotiaana Helsingin Kalevan Poikiin ja Tyttöihin

liittynyt Fanny on nykyisin lippukunnan sihteeri.

TKK:lla Fanny aloitti kolme vuotta sitten. Hän on ajautunut tut-

kinto-ohjelmansa opiskelijajärjestön, Puunjalostajakillan, hallituk-

seen. ”Killan emännän pestini päättyy vuoden vaihteessa. Silloin

jatkan lippukunnassani akelana”, Fanny summaa tulevaisuuttaan.

Partioteekkareihin törmää yllättävän usein. Mikä tekniikassa kieh-

too partiolaisia? Fanny kertoo, ettei hänellä partio vaikuttanut ura-

valintaan, mutta arvelee jonkinlaisen yhteyden löytyvän: ”Partiossa

johtajalta odotetaan johdonmukaisuutta, joka auttaa myös teknii-

kassa. Tämän hallitsevat ehkä hakeutuvat herkemmin teknilliseen

koulutukseen.”

Teekkariaktiiviksi päätymistä partiotausta on vauhdittanut. ”Par-

tiossahan kasvatetaan hyviä kansalaisia”, Fanny muistuttaa. ”En

olisi lähtenyt kiltamme raatiin, jos en olisi partiossa tottunut vas-

tuuseen.”

Mutta mikä on teekkariuden tarkoitus? Onhan tässä oltava muu-

takin kuin hassut hatut ja hupsut laulut. Fanny tiivistää tupsuhat-

tuilun tavoitteet tutun kuuloisesti: ”Kovin juttu on yhteen hiileen

puhaltamisen meininki. Aktiiviteekkari oppii paljon elämässä tar-

vittavia taitoja. Tämä on eräänlainen elämän koulu.”

Ei siis sittenkään kovin erilaista kuin partiolaisuus, loppujen lo-

puksi.

Teksti ja kuva: ANTTI KOISTINEN

Alakulttuurit partiossa

10 3/2011

VASTAKOHTAISUUKSIEN RINKATTeksti: SAMULI REUNAMO

Kuvat: EMMA NAPARI

Deuter Aircontact 75+10 on pyöreä ja varsin virtaviivainen

anatomic-rinkka. Kantohihnat hengittävät ansiokkaasti,

lantiovyön säätäminen on tehty hyvin helpoksi. Savotta

50 taas vaikuttaa maskuliinisemmalta: yksinkertaisia

säätöjä tehdäkseen on etsittävä ruuvimeisseli ja väännel-

tävä monenmoista vipstaakia. Lantiovyötä on vaikeampi

irrottaa ja kiristää. Toisaalta kun on katsellut niin monen

sudenpentu-seikkailijaikäisen surkeaa ilmettä, kun ana-

tomic-rinkasta on hajonnut lantiovyön kiristin, herättää

Savotan metallinen vyön kiinnike luottamusta. Lisäksi

Savotta on brändi: siihen liittyy samanlaisia mielleyhty-

miä kuin armeijan ylijäämäpakkeihin tai Fjällrävenin hou-

suihin. Deuter on ikään kuin nykyaikaisen ihmisen, mutta

Savotta Perinteisen Eräjormakörmyn rinkka.

En silti välttämättä lähtisi interrailille Savotan putkirinkan

kanssa, sillä putkirakenteen painavuus ei maksa itseään

takaisin ellei ole kannettavana vanhanaikaista maavaa-

tetta, lapiota ja teltan kamiinaa. Nyrkkisäännöksi siis:

Kilkkeelle Deuterilla, mutta lippukunnan talviretkelle

Savotalla.

Pärske testaa

Onko sinua piinannut ikuisuustaistelu “rinkka put-killa vai ilman”? Pärske testasi Trekin valikoimista löytyviä eri sukupolvien rinkkoja, joista kummasta-kin löytyi puolensa.

11 3/2011

Seppo ”Sebobo” Noso (EKa) osallistui

Ruotsin maailmanjamboreelle ISTinä eli

kansainvälisenä työntekijänä. Häntä ei erot-

tanut tyylinsä puolesta istiksi, sillä he eivät

olleet omassa ryhmässään. Sebobo antoi

oman panoksensa leiriin Info centerissä,

jossa hänen tehtävänsä oli tietää kaikesta

kaikki, ja sen vuoksi hänen huivissaan roik-

kui jatkuvasti paperilappunen, jossa luki

Info. Samaten toinen asia, joka kulki mu-

kana koko leirin ajan, olivat Crocs-kengät.

Eikö siellä ollut sateista? ”No siis, sateel-

lahan crocsit on just parhaat! 25 astetta

lämmintä ja sataa niin hikihän jossain saap-

paissa tulee”, vastaa Seppo. Swoppaamisen

ilot hän missasi kokonaan, mutta sai kau-

laansa ”kaikenlaista härpäkettä” muistoksi

uusilta ystäviltään, enimmäkseen erilaisia

rintamerkkejä ja pinssejä. Muun muassa

Omanista hän sai ”aivan upean” kaulahui-

vin merkin lisäksi.

Kohina 2008-piirileirillä Seppo saatettiin

nähdä kuumuudessa bokserin kuminauha

päässään. Mikä oli villein asusteesi Jam-

boreella? ”Se oli varmaan semmonen työ-

miehen kypärä”. Rakennusmiehen kypärän

sai käyttöönsä kun meni vapaaehtoiseen

”shit jobiin” vessoille. Mahtoi olla kova

ryntäys paskaduuniin? ”Joo, olihan sinne...

(naurua)”.

Kamagallup

Teksti: SAMULI REUNAMO

Kuva: MIKKO ROININEN

12 3/2011

YSP-Otto

- partion kansikuvapoika

Mikä ihme on YSP ja mitä se tekee?

YSP eli Young Spokesperson on tavallinen 15-22-vuotias partiolai-

nen, joka osaa kertoa partiosta sellaisena, mitä se oikeasti on. YSP

saa tehdä kaikkea mahdollista, näkyvimmässä osassa ovat erilaiset

lehti- ja TV-haastattelut. Itse olen päässyt tekemään partioviikon tee-

mabiisiä, ollut juontamassa partiolaisten vaalipaneelia ja Jamboreel-

la pääsin nuorten YK-simulaatioon. Mitään tylsää ei ole pakko tehdä,

YSP:nä saa poimia parhaat keikat päältä. SP kouluttaa YSPejä joka

vuosi, ja haku vuoden 2012 koulutukseen on päällä nyt.

Miten keksit hakeutua medialähettiläskoulutukseen?

Idean sain jo silloin, kun ensimmäistä koulutusta suunniteltiin Suo-

meen. Ensimmäiselle kurssille en vielä iän puolesta päässyt, joten kä-

vin kurssin tänä vuonna. Lähinnä minut kurssille suostutteli kaverini

Pauli, joka oli käynyt kurssin ekana vuonna.

Miltä tuntuu, kun pääsee studioon äänittämään omaa biisiä? Entä

mitkä on fiilikset, kun oma ralli raikaa partioviikon teemabiisinä?

Teksti: ANTTI KOISTINEN

Kuva: MEERI PUSSINEN

Otto Malkakorpi Pestit (tällä hetkellä)?

Medialähettiläs (YSP) ja Huiman vi-

deobloggaaja

Rinkka putkilla vai ilman?

Mieluummin ilman, mutta putkillakin käy. Omassa rinkassa ei ole putkia.

Ai kuka?

Otto Malkakorpi on yksi piirimme harvoista (mutta sitäkin huimemmista) medialähettiläis-tä. YSP-koulutuksen haku on taas kuumana! Otto kertoi itsestään ja medialähettiläisyy-destään.

13 3/2011

13.–15.1.2012

Medialähettiläät ovat tulleet jäädäkseen.Tulossa on kolmas Suomessa järjestettävä

medialähettiläiden koulutus. Sinä 15–22-vuotias partiolainen mistä tahansa ympäri Suomea,

klikkaa itsesi osoitteeseen www.partio.fi/yspja hae mukaan koulutukseen!

Toimi 20.11.2011 mennessä.

TÄÄLLÄ TAAS!

WWW.PARTIO.F I /YSP

Studiossa oman biisin äänittäminen oli ihan mahtavaa. Meillä oli

mukava tuottaja, ja koko biisi saatiin purkkiin päivässä. Ennen par-

tioviikkoa odottelin lähinnä kauhulla, että millaisen vastaanoton

biisi saa. Kyllähän se loppujen lopuksi ihan hyväksi osoittautui ja

keikoillekin olisin päässyt soittelemaan, jos vain olisin ehtinyt.

Mikä on ollut siistein juttu, jonka olet päässyt YSP:nä tekemään?

YSP:nä paras tekemäni juttu on varmasti teemabiisin purkitus stu-

diossa. Monella YSP-kaverilla on varmasti hienompiakin kokemuk-

sia, mutta mulle biisin tekeminen oli ehdottomasti paras kokemus.

Mitä teet partiossa, kun et ole tekemässä jotain medialähettiläs-

keikkaa?

Olen apulaisjohtajana seikkailijaryhmässä ja oman samoajavartion

jutuissa, mitä ikinä päätetäänkään tehdä.

Miksi kannattaa hakeutua YSP-koulutukseen?

YSP:nä pääsee tekemään paljon juttuja, joita ei rivipartiolaisena

pääse. Parasta on se, että pääsee kertomaan partiosta sellaisena

kun se oikeasti on. Ei pelkkiä solmuja, vaan paljon muutakin.

Mikä on paras leirimuistosi?

Varmaan viime kesän Jamboree kokonaisuudessaan. Meillä oli

mahtava leirilippukunta ja sain kavereita myös ulkomailta.

Terveisesi koko piirille?

Partioikaa iloisesti ja reippain mielin. Ja tulkaa Huimalle.

Mitä terveisiä haluat lähettää tuleville leiriläisille?

Huima tarjoaa sinulle yhden parhaista leirimuistoistasi – kuuluitpa

mihin ikäluokkaan tahansa!

14 3/2011

Piirin entinen projektiministeri ja Kohina-

leirinjohtaja on nähnyt partiotoiminnan

monelta kantilta. Vaikkei hän nykyään enää

varsinaisesti partiota harrastakaan, kuuluu

partio hänen jokaiseen päivään työpaikan

kautta. – Partio näyttää ja on todella erilais-

ta tästä vinkkelistä katsottuna, hän toteaa.

Suvin partioharrastus alkoi hyvin perintei-

sellä tavalla, 7-vuotiaana, samana syksynä

kun hän aloitti koulun.

”Jännitin ekaa kokousta niin paljon, että

kun oli aika lähteä kotoa, ilmoitin etten ha-

luakaan mennä. Isäni kuitenkin vei minut

”pakolla” partioon ja sille tielle jäin”, Suvi

muistelee. Hän myös myöntää, ettei alus-

sa oikeastaan tykännyt edes olla partios-

sa. Jonkin aikaa pohdittuaan Suvi keksii,

mikä hänet on kuitenkin saanut pysymään

harrastuksen parissa: ”Kun pääsi itse te-

kemään ja toteuttamaan, homma muuttui

mielenkiintoisemmaksi.”

Ensimmäinen pesti Suvilla oli jo noin

13-vuotiaana, jolloin hän aloitti lippukun-

tansa laumanjohtajana. Sen jälkeen pestejä

on riittänyt aina lippukunnan viikkotoimin-

nan vetämisestä leirien ja tapahtumien jär-

jestämiseen.

”Paras ja haastavin pestini on ollut Ko-

hinan leirinjohtajapesti ja sen myötä pro-

jektiministerin paikka piirihallituksessa.

Muutaman vuoden aikana kasvoin, opin,

toteutin, mahdollistin, ystävystyin ja niin

paljon muuta, etten edes pysty luettele-

maan.”

Minkälaista sitten on työskennellä par-

tiossa? ”Toisin kuin joku saattaisi ku-

vitella, työ on todella monipuolista ja

toimistopainotteista”, Suvi kertoo. Kou-

lutuskoordinaattori tukee keskusjärjestön

koulutustoiminnanalaa. Hän on mukana

koulutusvaliokunnan kokouksissa ja auttaa

valiokunnan alaisten ryhmien ja projektien

toimintaa. Juuri nyt suuri osa Suvin työ-

ajasta menee parin suuren viikonlopputa-

pahtuman valmisteluissa.

Tällä hetkellä partiokenttää puhuttava jä-

senmäärän lasku huolettaa myös Suvia.

Hänen mukaansa tärkeässä osassa jäsen-

määrän laskun pysäyttämisessä on käyttää

olemassa olevia työkaluja oikein ja laaduk-

kaasti. ”Sen jälkeen kun partio-ohjelmaa

käytetään kaikissa lippukunnissa siten, kun

se on suunniteltu toimivan, ja lippukunnis-

sa on pesteihinsä koulutetut tekijät toteut-

tamassa toimintaa, voidaan alkaa markki-

noida partiota mahtavana harrastuksena.”

Suvi muistuttaa, ettei kasvu ole vain yhden

toiminnanalan tai projektin juttu, vaan sii-

hen tarvitaan koko organisaatiota. Kasvu

pitää hänen mukaansa näkyä kaikessa toi-

minnansuunnittelussa.

”Jos emme nyt huomioi jäsenmäärän las-

kua, partiossa ei nykyennusteiden mukaan

ole yhtään kohderyhmäikäistä partiolaista

muutaman kymmenen vuoden päästä. Nyt

on tartuttava toimeen, eikä jäädä seuraa-

maan sivusta kun kolot tyhjenevät ja valot

sammuvat.”

Laadukas partiotoiminta takaa sen,

ETTEIVÄT KOLOT TYHJENETeksti ja kuva: HANNA NIEMI

Entinen piirileirinjohtaja, nykyinen keskusjärjestön koulutuskoordinaattori Suvi Kantoluoto on huolissaan partion jäsenmäärän laskusta. Tämä ei hänen mukaansa johdu siitä, ettei partio kiin-nostaisi tai ettei partiossa olisi järke-vää tekemistä.

Missä hän on nyt?

Välillä musiikki

vei miehetkin

mennessään.

15 3/2011

Teksti: JANNE HAONPERÄ

Kuvat: MIKKO ROININEN

Huivi kaulassa, kädet ilmassa

Toimittaja ja valokuvaaja tutustuivat oikeaan festarikokemukseen, jotta partion jäsenmäärä saataisiin taas nousuun. Ainakin yksi asia erottaa partioleirin musiikkifestarista.

Isot partioleirit ovat kuin festareita. Tai ainakin yrittävät olla. Ruotsin maailmanjambo-

reen päälava purettiin kesken leirin, jotta tilalle voitiin rakentaa entistä isompi. Yhteis-

ohjelmissa estradille passitettiin hengästyttävä joukko bändejä ABBA-covereista van-

haan kunnon Europeen. Kilkkeen mainoksissa luvattiin, että kesän kovimmat festarit

ovat Evolla, ja johtajakahvilassa ravisteltiin pyllyä DJ Orionin tahtiin. Kaikki tämä teh-

dään siksi, että samoajat ja vaeltajat viihtyisivät leirillä. Siksi, että partio olisi nuorten

silmissä cool harrastus. Siksi, että Ville kertoisi naapurin Repelle, että vain partiossa

voi kuulla Final Countdownin livenä alkuperäiskokoonpanon esittämänä. Mutta jotain

me teemme väärin, koska partion jäsenmäärä Suomessa laskee. Eivätkö partioleirit ole

sittenkään “tarpeeksi festarit”?

Lähdimme heinäkuussa opintomatkalle Turkuun, jossa järjestetään Suomen vanhin ke-

vyen musiikin festivaali, Ruisrock. Opimme ainakin neljä asiaa.

Reportaasi

16 3/2011

Prologi

Aloitamme festarimatkan junalla. Vaunut

ovat täysiä, mutta onnistumme saamaan

istumapaikat neljän hengen työskentelyhyt-

istä. Seurueemme on ilmeisesti liian kovaää-

ninen ja vastapäätä istuva kanssamatkustaja

vaihtuu pariinkin otteeseen. Juna saapuu

Turkuun ajallaan, VR:llä on tänään hyvä päi-

vä ja riittävästi konduktöörejä töissä. Luu-

lemme, että olemme jo voiton puolella, kun

olemme päässeet oikealle puolelle Suomea.

Kuinka väärässä olemmekaan.

Ensimmäinen oppitunti

jossa Janne ymmärtää jonottamisen syvemmän

merkityksen

Kävelemme juna-asemalta Aurajoen ran-

taan noutamaan festarilippujamme. Hotellin

edessä törmäämme pihalle asti ulottuvaan

jonoon. Muutama muukin on tullut hake-

maan VIP- ja Pressilippujaan juuri samaan

aikaan. Jonotamme puolitoista tuntia, mutta

onneksi emme ole ainoat, sillä myös Turun

kuuluisin kiinteistövälittäjä Jethro Rostedt ja

Apocalyptican sellisti Eicca Toppinen pas-

sitetaan kiltisti jonon hännille odottamaan

vuoroaan.

Saamme vihdoin liput, joilla pääsisimme

kätevästi vesibussilla suoraan festarialueel-

le Ruissaloon. Haluamme kuitenkin tiristää

kaiken irti festarikokemuksesta, joten pää-

tämme jalkautua rahvaan pariin. Menem-

me siis bussilla. Turun Kauppatorin laidal-

la jatkamme päivän teemaa, jonottamista.

Bussimatka sujuu hyvin siihen asti, kunnes

pääsemme festarialueen porteille. Körötte-

lemme viimeiset kilometrit etanavauhtia,

koska tie on tukossa. Ruissaloon pääsee

Ruisrockin aikaan henkilöautolla vain, jos

on menossa omalle mökilleen. Kuin taikais-

kusta mökkeilijöiden määrä kasvaa ekspo-

nentiaalisesti festariviikonloppuna.

Jonotamme vielä leirintäalueen lipunmyyn-

nissä hetken ( jono on lyhyt ja siedettävä),

kunnes pääsemme kokoamaan Prismasta

hankittua Super Monodome I -kupolitelt-

taamme (29,90 e). Pystytys sujuu vikkeläs-

ti, mutta toivomme molemmat, että yöllä ei

sada vettä, koska Super Monodomen veden-

kestävyys jättää toivomisen varaa.

Festarialueen portilla bongaamme väen-

paljouden keskeltä tutun Partiolainen osaa

-kassin. Erkka on Tampereen Kotkista ja en-

simmäistä kertaa Ruisrockissa.

”Partiokasseja sattuu olemaan kotona aika

liuta, joten niitä sattuu aina silloin tällöin

tarttumaan mukaan. Täällä on perjantaina

hyvä kaarti esiintyjiä, joten päätettiin lähteä

täksi päiväksi. Ihan hyvä festarifiilis tällä

hetkellä, ei olla vielä pahasti hiileennytty tä-

hän väkimäärään, vaikka aika järkyttävä jono

tuossa on”, Erkka kertoo. Onneksi pääsem-

me livahtamaan tämän jonon ohi. Vihdoin-

kin festarit voivat alkaa!

Illalla kiroilen itsekseni, koska olen unoh-

tanut muistiinpanovälineeni kotiin. Kertaan

päivän tapahtumat puhelimeni nauhuriin.

Yksinäisestä monologista yli puolet käsitte-

lee jonottamista. Olen tämän päivän aikana

ymmärtänyt, että jonottaminen on kiinteä

osa aitoa festarikokemusta, sillä vain hyvää

kannattaa jonottaa ja vain jonossa voi rikkoa

jään kysymällä muilta jonottajilta, kauanko

nämä ovat jo jonottaneet. Uusien ystävyys-

suhteiden solmiminen ei ole koskaan ollut

näin helppoa.

Toinen oppitunti

jossa käsitellään majoitteita

Kuten partioleireillä, oikeilla festareilla nu-

kutaan teltassa. Eikä missä tahansa teltas-

sa. Koska festarielämään kuuluu olennaisena

Janne kertasi päivän

tapahtumia nauhurille

kolmen aikaan yöllä.

17 3/2011

osana välinpitämättömyys omaa ja naapurin

omaisuutta kohtaan, majoitteeksi on paras-

ta hankkia halvin mahdollinen vaihtoehto.

Näin minimoit taloudellisen vahingon, kun

illan päätteeksi uusi ystäväsi Esko päättää

kokeilla telttasi sisällä, syttyykö kertakäyt-

tögrilli nopeammin, jos hiilien päälle tyhjen-

tää kokonaisen pullon sytytysnestettä.

”Tultiin kahentoista aikaan paikalle ja sam-

perin hyvin on lähtenyt menemään, jukoliste.

Harjavallasta ollaan tulossa. Ei me teltoilla

olla vielä käyty, pystytettiin vaan”, kertovat

Juho, Iiro ja Petro bussissa, joka on juuri

lähtenyt leirintäalueelta kohti festarialuetta.

Telttailevat festarikävijät jakaantuvat kah-

teen koulukuntaan: On niitä, jotka maksavat

koko viikonlopun lipusta pienen omaisuu-

den, mutta eivät ikinä näe ainuttakaan artis-

tia, koska hengailu teltalla kavereiden kanssa

on hauskaa. Ja sitten on niitä, jotka käyvät

teltalla vain valmistautumassa seuraavaan

artistikattaukseen. Me kuuluimme tähän jäl-

kimmäiseen porukkaan.

Herään lauantaiaamuna siihen, että kuuma

aamuaurinko paistaa läpi ohuen telttakan-

kaan. Olen nukkunut vain muutaman tun-

nin. Makuupussi on hiestä märkä, enkä saa

enää unta. Päätän käydä vilvoittelemassa ja

testaamassa samalla paikallisen käymälän.

Yritän vielä saada epätoivoisesti unen päästä

kiinni, mutta tunnin päästä raahaamme jo

Mikon kanssa makuualustat ulos teltasta.

Naapuri soittaa autonsa stereoista Offsprin-

giä. Autossa yöpyminen näyttää myös olevan

suosittu tapa majoittua.

Käymme uimassa, suihkussa ja aamupalal-

la. Ja sitten saa riittää. Toisen yön vietämme

ystävämme lattialla Turun keskustassa. Jät-

täessämme hyvästit kauniille Ruissalo Cam-

pingille vastaan kävelee kaksi foliohattuihin

ja -asuihin pukeutunutta miestä, joille partio

on tuttu harrastus.

”Auringon säteilyltä on tärkeää suojautua.

Täähän on just tää säteilyvaara. Joskus jun-

nuna oon ollut partiossa. Olin vartionjohta-

jana varmaan parikymppiseks saakka, sitten

tuli opiskeltua ja se vähän jäi. Teltassa nuku-

taan, mutta ei täällä paljon muuta yhteyttä

partioon ole. Suurin osa ihmisistä on täällä

aika sekaisin ja partioleirillä ollaan kiltisti ja

selvin päin”, selittävät Antti ja Pentti.

Kolmas oppitunti

jossa Mikko sekoittaa PMMP:n TikTakiin

Hurts, Prodigy, Paramore, The National,

PMMP, Anna Calvi, Raappana, bob hund,

Rubik, Fleet Foxes ja Manu Chao. Nämä

kaikki tuli nähtyä ja kuultua. Ruisrockin oh-

jelmistossa parasta on monipuolisuus, sillä

jokaiselle on jotakin. Raskaamman musiikin

ystävät voivat nauttia Sabatonin militaristi-

metallista tai Walesin ylpeydestä Bullet for

My Valentinesta. Hitaampaa maalailua tar-

joavat folkyhtye Fleet Foxes ja tammikuussa

debyyttinsä julkaissut Anna Calvi. Ja sitten

on tietysti suomalaista reggaeta Jukka Pojan

ja Raappanan tahtiin ja värikästä maailman-

musiikkia á la Manu Chao.

Yllättäen Ruisrockin lauantai-illan pääesiin-

tyjäksi on valittu PMMP. Yhtye on muuta-

massa vuodessa kivunnut yhdeksi Suomen

suosituimmista yhtyeistä. Eivätkä Paula ja

Mira petä tälläkään kertaa. Show on hulp-

pea yhdistelmä radiohittejä ja taidokasta

ilma-akrobatiaa lavan katosta roikkuvilla

liinoilla. Esitys tekee Mikkoon niin suuren

vaikutuksen, että hän sekoittaa bändin le-

gendaariseen tyttöbändiin TikTakiin, joka

kaikkien mieskuuntelijoiden epäonneksi pis-

ti pillit pussiin vuonna 2007. “Samanlaisia

artisteja ovat. Toisessa on vähän enemmän

tyttöjä kuin toisessa”, Mikko selittelee inhi-

millistä erehdystään.

18 3/2011

Todella kupliva ja iloinen festarifiilis. Heijastimet

on menneet kaupaksi. Oli miellyttävä yllätys, että

porukat hamuavat kädet suorana heijastimia. Toi-

votaan, että ne pysyvät myös kädessä. Ei tää kyllä

työltä tunnu, kaikilla on hyvä fiilis ja työntekijätkin

ottavat rennommalla otteella. Pääsee helpommin

tutuksi porukan kanssa ja on syy jutella ihmisille.

Töissä festareilla

Valvon anniskelualuetta. Olen täällä ennemmin duu-

nissa kuin kuuntelemassa. Tää on nyt neljäs tai viides

kerta. Rauhallista menoa on ollut. Viime viikonloppuna

VPK-leirillä Riihikoskella, sanoin yhdelle VPK-tytölle,

että duunaa nää Crocsit sen näköiseksi, että ne eivät hä-

viä ja tämä oli lopputulos.

Suosituin jäätelo on ollut pyörremyrsky. Spice Ice

on kuuluisa pyörremyrskyistään, koska täytteet

saa itse valita. Ihan leppoisaa on ollut, paljon asi-

akkaita. Ihmiset ovat hyvällä tuulella ostaessaan

jäätelöä.

Ihan hyvät fiilikset on. Täällä on jumalattomasti poruk-

kaa bilefiiliksessä. Sitten on känniääliöitä, jotka pistää

veren kiehumaan. Olen toista kertaa täällä festareilla

töissä. Tästä maksetaan palkkaa, pääsee tsiigaa bändejä

ja saa syödä ilmaiseksi.

heijastimien jakajia polkupyöräparkissa

SAARA JA LAURA

järjestyksenvalvoja

“RÖLLI”

jäätelömyyjä

MILENA

TexMex-kojun myyjä

TONI

19 3/2011

Kirjeitä lukijoiltaTunnetko aika ajoin pakotavaa avautumisen tarvet-ta? Onko partiossa jokin pielessä? Ei hätää, sillä nyt voit jakaa ajatuksesi koko kansalle! Pärskeen

tekstaripalstan seuraava annos tarjoillaan joulukuun numerossa, tässä edelliskierroksen satoa.

Auktoriteettiongelma 95: Vie hei-

dät metsään. Yöllä heitä itkettää.

Oisko puuhöylä???

nyt höyryä sumuisille kukkuloille!

olekko ny aivan varma?

Tulitikkutaidetta, pyrotekniikat

mukana. Luojalle kiitos partiova-

kuutuksesta!

Testingtestingtestin, ja sitten pau-

kutetaan ;)

Partiossa sitä oppii arvostamaan

unta T: Hannes

Herliniä ei kannata lyödä, ellei ole

varma..

Sitähän minäkin.

oisko sulla vipata 70e

levyt soimaan

Läpsy on hieno leikki näin aamu-

yöstä…

tuomari on puu silmä

Kettu kuittaa

Päivän piristys ruisku!

Kotka on laskeutunut

hei mihin sinä ihana blondi. Uu-

deltamaalta hävisit kesken man-

doliinimiehen iltanuotiolta. Viime

viikonloppuna partiopoukamasta

t. Särkynyt sydän

missä kaikki naiset on?

raskas työ vaatii raskaat huvit t.

himoksen mökkiin kymmeneen

we love koistinen

Sihun Eetu sai naista norjassa.

Lähetä terveisesi tekstiviestillä numeroon

050 446 0056. Laita viestin alkuun tunnus PÄRSKE.

Esim. PÄRSKE Kuulin just kaverilta, että partiolaiset

on keskimääräistä komeempia. Viestin pituus max.

160 merkkiä. Voit lähettää terveisesi myös sähköpostil-

la osoitteeseen parske@uusimaa.partio.fi.

Toim

i näi

n

Tekstiviestit

Tavoitamme sunnuntaina festariraitilta varsinaissuo-

malaisen partiolaisen Sannan, joka kertoo olevansa

pyörällä liikenteessä. Festarit ovat menneet loistavas-

ti. “Kyllä varmaan perjantain Paramore ja Hurts oli

ihan parhaimpia. Jenni Vartiainenkin oli äsken hyvä.

Meininki oli Paramoressa huikeeta”, Sanna arvoste-

lee viikonlopun musiikkitarjontaa.

Viikonlopun suurin pettymys on The Prodigy. Vaikka

muu seurue tuntuu lämpenevän brittiläiselle tekno-

bändille, jonka parhaat päivät olivat 90-luvulla, itseä-

ni salihousuissa reivaavat papat lähinnä huvittavat.

Väsynyttä, mutta biiseissä on vielä sen verran voimaa,

että yleisö jaksaa pomppia mukana.

Neljäs ja tärkein oppitunti

jossa ajatukset ja aineet kirkastuvat

Partioleireillä jonotetaan, nukutaan teltoissa ja siellä

on ohjelmaa. Tähän asti eroja oikean festarin ja par-

tioleirin väliltä on vaikea löytää. Mutta sitten todelli-

suus iskee kovemmin kuin tuhat volttia.

“Juomalaukusta löytyy viiniä, lonkeroa, kaljaa ja vä-

hän vahvempaa”, Laura luettelee viikonlopun eväi-

tään. Todelliseen festarikokemukseen kuuluu koppa

kaljaa ja ravisteleva nestehukka aamulla. Tätä ei par-

tio tarjoa. Eikä sen pidäkään tarjota.

“Partio ja alkoholi tulee pitää erillään, mutta kun ot-

taa huivin pois kaulasta saa päästää villin sielunsa

vapaaksi ja tehdä mitä tykkää”, sanoo Essi, Mänt-

sälän Metsäkäpy, joka on tullut tarkastamaan uuden

kotikaupunkinsa festaritarjonnan. Partio ja alkoholi

eivät kuulu yhteen. Samaa mieltä on Tampereen Kot-

kien Erkka. “Lasten ja nuorten toiminnassa ei, mutta

vapaa-aikana partiolainen on siinä missä muutkin.

Kunhan pysyy omilla jaloillaan ja kohtuus kaikessa.”

Lähdemme kohti Helsinkiä myöhään sunnuntai-ilta-

na. Väsyneinä, mutta onnellisina. Festarijuna on puo-

lityhjä ja hiljainen. Viereisessä penkkirivissä istuva

teini-ikäinen poika sammuu tuoliinsa vain herätäk-

seen puoli tuntia myöhemmin oksentamaan. Ojen-

nan ystävällisesti pojalle roska-astian, jotta kaikki ei

valuisi junan lattialle. Poika katsoo minua pelokkaas-

ti silmiin ja kiittää.

20 3/2011

Avoimen partion pyöreässä pöy-

dässä 27.8. käytiin vilkasta kes-

kustelua erilaisuudesta ja partion

suvaitsevaisuudesta. Osallistujia

oli ilahduttavan paljon eri puolilta

Suomea ja keskusteluun osallistui

ihmisiä, jotka toimivat monikult-

tuurisuuden, sisupartion ja pinkin

partion parissa. Kuten yhteiskun-

nassa myös partiossa on viime ai-

koina puhuttu paljon suvaitsevai-

suudesta ja avoimuudesta. Onko

partio avoin? Keskusjärjestössä ja

piireissä on havaittu ettei partios-

sa tahdo aina löytyä riittävästi tilaa

erilaisuudelle. Tähän ongelmaan

tartuttiin pyöreässä pöydässä. Ti-

laisuuden avannut Nanna Katavis-

to kehotti pohtimaan, mitä minä

voin tehdä ja millasia uusia ideoita

ongelman ratkaisemikseksi löytyi-

si.

Päivän aikana kuultiin kutsuvieras

puheenvuoroissa Max Agebjörnin

(Svenska Scoutrådet) ja Doinita

Negrutin (SPR) näkemyksiä mo-

nikulttuurisesta toiminnasta jär-

jestöissä. Heidän innoittaminaan

partiolaiset pohtivat työpajoissa

millainen voisi olla lippukunnan

avoimuuden tarkistuslista, ja miten

piirit sekä keskusjärjestö voisivat

toimia avoimuuden edistämiseksi.

Todettiin, että partion arvopoh-

ja kannustaa avoimuuteen, mutta

aina ei haluta tai osata olla avoi-

mia. Työpajojen tuotoksia hyö-

dynnetään, kun Suomen Partio-

laisten monimuotoisuuslinjauksia

tehdään. Linjauksien ensimmäinen

luonnos esiteltiin partioneuvoston

kokouksessa 17.9. Tämän jälkeen

luonnoksesta on avattu kaikille

avoin keskustelu. Myös sinulla on

siis mahdollisuus vaikuttaa moni-

naisemman partiotoiminnan puo-

lesta.

Mielestäni kannattaa pitää mie-

lessä Max Agebjörnin toteamus:

" I will succeed far better if I try

to understand other individuals!"

"Pärjään paljon paremmin, jos yri-

tän ymmärtää toisia yksilöitä!" Eli

ei nähdä ihmisiä jonkin ryhmän

edustajina, vaan yksilöinä.

Kirjoittaja on SCOUTTI-projektin jäsen.

Moninaisuuslinjaus on kommentoita-

vissa osoitteessa:

www.partio.fi/monimuotoisuus

AVOIN, AVOIMUUSTeksti: HANNA RUTILA

Kuva: JAAKKO HAAPALA

Valikoivaa suvaitsevaisuutta

Viime aikoina media on ollut pullollaan keskustelua vi-

hasta. On yritetty määritellä vihapuhetta ja on pyritty ir-

tisanoutumaan siitä. Vihapuheen vastavoimaksi on pe-

räänkuulutettu suvaitsevaisuutta. Monet yhteiskunnan

merkkihenkilötkin ovat vaatineet suvaitsevaisempaa

Suomea. Suvaitsevaisuus tuntuu olevan taas in, eikä

kuuluvan ainoastaan meidän ”monikulttuurisuusintoi-

lijoiden” sanavarastoon. Mutta mitä suvaitsevaisuus

oikeastaan on? Mitä suvaitsevaisen suomalaisen tulisi

suvaita?

Mietin asiaa omalle kohdalleni. Koen, että olen melko

suvaitsevainen ihminen. Mutta kuinka vaikeaa onkaan

lopulta hyväksyä aatteiltaan ja mielipiteiltään aivan eri-

lainen ihminen. On kovin paljon helpompaa tulla toi-

meen samanmielisten ihmisten kanssa! Omaa suvait-

sevaisuutta onkin tervehdyttävää haastaa silloin tällöin

ja ottaa tietoisesti kontaktia aivan erilaisten ihmisten

kanssa.

YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCON

mukaan suvaitsevaisuudessa on kyse kulttuurien, il-

maisutapojen ja inhimillisten elämänmuotojen moni-

naisuuden kunnioittamisesta, hyväksymisestä ja ar-

vostamisesta. Suvaitsevaisuus ei kuitenkaan merkitse

epäoikeudenmukaisuuden sietämistä.

Suvaitsevaisuus onkin käsitteenä aika ongelmallinen,

koska se pitää sisällään myös ajatuksen jonkun sellaisen

sietämisestä, jota ei itse hyväksy. Suvaitsevaisuus on

valikoivaa, koska kaikkea ei tule sietää eikä hyväksyä.

Moniarvoisessa yhteiskunnassa suvaitsevaisuuden rajo-

jen asettaminen voi kuitenkin olla vaikeaa. Jotta suvait-

sevaisuus ei jäisi sanahelinäksi monikulttuurisuudesta

ja sen ihannoimisesta, tarvitaan avointa keskustelua,

myös partion sisällä.

Kirjoittaja asuu Tampereella ja on SP:n monikulttuurisuushan-

ke Avauksen projektiryhmän jäsen.

Teksti: MINNA ALA-ORVOLA

Artikkeli

21 3/2011

Draaman tajua jo ala-asteikäisenäTeksti: MARKUS HAVERI

Elettiin 90-luvun alkupuolta. Oli vartiokokous, johon johtajamme

eivät olleet suunnitelleet ohjelmaa. Aikaa tappaaksemme siirryim-

me kololta yläkerran juhlasaliin. Joku alkoi soittaa pianolla yksin-

kertaista soinnutusta. Me muut vartion jäsenet käyskentelimme

salin lavalla.

Käynnistyi teatteriesitys: Yksi käyskentelijöistä siirtyi lavan etu-

alalle ja otti itselleen ensimmäisen roolin. Ensin ontuen mutta

lopulta raskain askelin ja kärsivin ilmein hän raahautui eteenpäin

lavan etureunaa pitkin. Vartionjohtajat seurasivat murheellista

mykkänäytelmäämme salin eturivissä. Pian me loputkin astuimme

etualalle seuraten uskollisesti kumppanimme askelissa kuin kisäl-

lit konsanaan. Ontujan askel lyheni lyhenemistään, ja viimein hän

lyyhistyi henkensä heittäen lavan reunalle. Seuraajat riensivät kyy-

nelehtien polvilleen ystävänsä ympärille. Pianisti vaihtoi melodian

ja soinnutuksen surumieliseksi.

Yleisömäärä oli kasvanut, kun soitto oli houkutellut pari muuta-

kin johtajaa katsomaan, mitä salissa tapahtuu. Juonen kulkuun

ilmaantui käänne, kun lavalle lyyhistynyt roolihahmo alkoi yllättä-

en osoittaa elonmerkkejä, nousi jopa takaisin jalkeilleen. Pianisti

muunsi soittoaan iloisemmaksi, ja surijoiden kyyneleet vaihtuivat

hymyiksi. Pian elpynyt sankari alkoi kuitenkin oirehtia uudestaan.

Soitosta tuli taas surullisempaa ja kumppanien päät painuivat jäl-

leen kyyneliin.

Tätä vaihtelua toistettiin muutamaan otteeseen, kunnes lyyhisty-

nyt virkosi vielä kerran, mutta tällä kertaa jäikin tolpilleen. Kaikki

hymyilivät kiitollisina ja pianisti päätti esityksen Queenin säveliin

Show must go on.

Erikoislaatuisin partiomuistoni

Kotipaikka: Uusimaa

Palstan nimi, “Kotipaikka: Uusimaa”, kuvaa äkkiseltään ajateltuna itseäni harvi-

naisen huonosti. Kotipaikkani on Liminka, kaukana Pohjois-Pohjanmaalla. Asuin-

paikkani taas on Helsinki. Ei Uudenmaan Partiopiirin alueella sekään. Olen edelleen

kotilippukuntani, Limingan Niittykärppien, jäsen, mutta jotain uusmaalaista koen

itsessäni silti olevan.

Mitä uusmaalaisuus sitten mielestäni on? Se on yhdessä tekemistä hyvällä asen-

teella. Se on uusien ideoiden toteuttamista ilman turhaa jäykkäniskaisuutta. Se on

upeaa ryhmähenkeä, muttei kuitenkaan sisäänpäin lämmennyttä. Se on tätä kaikkea

sopivalla huumorilla höystettynä. Tällaisena ainakin uusmaalainen partiointi on mi-

nulle näyttäytynyt.

Toimin Uudenmaan Partiopiirin piirileirin, Huima 2012, leiritoimikunnassa. Vastaan

leirin myyntitoiminnasta ja talousasioista. Pestini on ensimmäinen Uudellamaalla

ja olen hoitanut sitä alle vuoden. Jo nyt olen saanut mahtavia uusia uusmaalaisia

(partio)kavereita. Huimaa!

Pestini päättyy tulevan vuoden lopulla, kunhan saamme leirin talouden pakettiin.

Toivottavasti löydän tämän jälkeenkin piirin alueelta jotain mielekästä partiotekemis-

tä. Kiitos kaikille tähänastisesta ja nähdään taas.

Uusmaalaistunut pohjalainenTeksti: TIMO MIETTINEN

Kuva: MIKKO ROININEN

22 3/2011

Ulos kokoustamaan!Teksti: EMMA NAPARI

Jos lippukuntanne kokoukset ovat aina suljet-

tuina neljän seinän sisään, kokeilkaa vaihteeksi

lähteä ulos. Raittiissa ilmassa ajatuksetkin ovat

raikkaampia ja kirpeässä syystuulessa kokouk-

set eivät ainakaan veny turhan pitkiksi. Jättäkää

kannettavat kotiin ja kaupan karkkipussin sijaan

tehkää kokousevääksi nokipannukahvia ja tikku-

pullaa.

Kokouksen voi myös yhdistää ovelasti pidem-

pään johtajiston retkeen, jolloin asiapitoinen

kokoustaminen yhdistyy rentouttavaan yhdes-

säoloon, retkeilyyn ja ryhmäytymiseen. Retkiko-

kous saattaa myös houkutella enemmän ihmisiä

paikalle kuin sisäsiisti konferenssi. Ja jos ei hou-

kuttele, olisi lippukunnan johtajiston silloin jo

aikakin päästä metsään partioimaan.

Vinkkipankki paperipartioon

Uusin lippukunta löytyy Lohjalta!

Teksti: HANNA NIEMI

Kuva: PETRA VALKONEN

Kesäkuussa Uudenmaan Partiopiiri laajeni uu-

della lippukunnalla, Muijalan Menninkäisillä.

Lippukunta perustettiin Lohjalle ja mukaan

lähti toistakymmentä aikuista. Lippukunnan-

johtajana aloitti Johanna Föhr, jolla ei aiempaa

partiotaustaa ole.

”Ryhdyin lippukunnanjohtajaksi koska perus-

tajaporukasta minulla on eniten yhdistyskoke-

musta. Olen ottanut itselleni lähinnä hallinnol-

lisen roolin”, Johanna kertoo.

Toiminta on lähtenyt loistavasti käyntiin. Su-

denpentulaumassa on 19 lasta ja seikkailijoissa

12. ”Toimintamme on vasta alussa, mutta sekä

lapset että ohjaajat ovat olleet innoissaan”,

iloitsee Johanna.

Lippukunta haluaa turvata toimintansa pitkällä

tähtäimellä ja jatkaa edelleen aikuisten rekry-

toimista.

Kuokkavieraat

23 3/2011

Partiolaisen huone

Helmi "Hemppa" Viljamaa (HiHi) ehti valitettavasti

siivota huoneensa ennen kuin toimittaja rynnisti

sinne kuvaamaan - tarjolla olisi ollut äärimmäisen

mehukas partiosotku, jossa olivat sekaisin edellisen

viikonlopun kisakamat sekä seuraavan viikonlopun

retkeilyvarusteet. Niiden alta on paljastunut hyvin

avara tila, jossa ei ole oikein mitään. "Mulla oli

siinä semmonen iso nojatuoli, mut se katos jonne-

kin", kertoo Helmi.

Kuinka ihmeessä nojatuoli voi kadota? "Noku se

meni kai alakertaan." Helmin huone muistuttaa

oikeastaan pientä huoneistoa: se sisältää makuuso-

pen, vaatekomeron ja tilan, jossa tällä hetkellä ovat

päähuoneesta raivatut pt-kisavarusteet. "Tohon vois

laittaa keittiön, ja sit tonne nurkkaan vois laittaa

vessan niin ois kunnon huoneisto!"

Partiolaisuudesta muistuttavat satunnaisten ret-

keilyvarusteräjähdysten lisäksi perinteiset huivit

seinillä ja hyvät sisäpiirin vitsit kirjoitettuina sinne

tänne. Esimerkiksi oven yläpuolella lukee "Mur-

sut rantakunnossa", joka on tiettävästi keksitty

partioseurassa. Samaten ullakolle johtavan oven

yläpuolella on kyltti venäläiseen nettikahvilaan kan-

sainväliseltä Kannas 2009 -leiriltä.

Teksti: SAMULI REUNAMO

Hittavaisen huoneessa

24 3/2011

Partiopoliittinen broileri

Miltä näyttää

Jos marsilaiset katselevat meitä, touhu näyttänee vähintään-

kin typerältä. Ainakin toimistotyöntekijöiden päivä kuluu

tietokonetta näpytellen ja erilaisia papereita paikasta toi-

seen siirtäen. Joskus puhelinkin pirahtaa. Sitten mennään

kokoukseen, keskustellaan tärkeänä ja palataan työpisteelle

klikkailemaan.

Kun seuraa keskusjärjestöpartiota ulkopuolelta, tunne on

kuin marsilaisella. Sielläkin riittää kokouksia, papereita ja

läppäreiden tasaista kilkutusta. Hölmöltä näyttävät kuiten-

kin enimmäkseen pyöriteltävät asiat, jotka tietyin välein

uusiutuvat: uusi hallitus aloittaa toimintansa, heidän teke-

misensä kyseenalaistetaan vahvasti, toiminta halvaannu-

tetaan käyttämällä energia varsinaisten kysymysten sijaan

toissijaisiin asioihin, uusia vastuunkantajia aletaan etsiä ja

heidän kannatustaan varmistella, suoritetaan vaali, jossa

valitaan uudet tekijät, uusi hallitus aloittaa toimintansa,

heidän tekemistään kyseenalaistetaan vahvasti, toiminta

halvaannutetaan käyttämällä energia varsinaisten kysymys-

ten sijaan toissijaisiin asioihin…

Sama malli tuntuu toistuvan ehkäpä jo kolmatta kertaa tai

enemmänkin. Ainoastaan näyttelijät estradilla muuttuvat.

Eikö kellään tule mieleen, että kierre pitää ehdottomasti

katkaista? Nauttivatko kaikki oman roolinsa suorittamises-

ta niin paljon, että tätä pitää saada lisää?

Pärjäisikö lippukunta tällaisella toimintatavalla? Ei var-

masti! Lippukunta elää eniten markkinatalouden lakien

mukaan. Jos omaa tehtävää eli paikallisen partiotoiminnan

järjestämistä ei tule hoidettua asiallisesti, tippuu porukka

pikku hiljaa pois. Vaikka lippukunnassakin toimenpiteiden

ja vaikutusten väli on asiasta riippuen muutamasta kuukau-

desta vuoteen, sen on silti käsin kosketeltavasti olemassa.

Piirinkin johdossa on helppo olla sokea realismille. Mitä

suurempi organisaatio, sitä paremmin todellisuus piilou-

tuu johdolta, ellei johto tätä ymmärrä. Kun tekemisen ja

vaikutusten väli on useita vuosia, usko ja energia loppuvat

liian aikaisin. Luottamus strategiaan hämärtyy ja halutaan

pikavoittoja. Toinen helmasynti on jatkuva strategian vii-

laaminen. Tutkitaan, eikä todellakaan hutkita. Tutkiminen

on tarpeellista, mutta kymmenen vuoden tutkimukset eivät

ole saaneet partion jäsenmäärää ainakaan kasvuun, kun nii-

den pohjalta ei ole tehty selkeitä toimenpiteitä.

Puuttuuko järjestöltä, joka on perinteisesti nauttinut mai-

neestaan merkittävänä johtajakouluttajana, sitä itseään

- johtajuutta? Puuttuuko siltä ymmärrys siitä, että jos sa-

manlaiseen prosessiin laitetaan uudenlaisia aineksia, lop-

putulokset eivät eroa paljoakaan toisistaan?

Onko päätöksentekokoneisto väline järjestön kehittämiseen

vai järjestön kehittäminen hyvä aihe yksittäisille partio-

johtajille päätöksentekokoneistoon osallistumiselle ja tuki

henkilökohtaiselle kasvulle? Tuodaanko partiolle uusia

tuulia vai perustellaanko oma agenda partiolle henkilökoh-

taisista syistä?

Samat sävelet toistuvat vuosi toisensa jälkeen, vain sanat

muuttuvat. Marsilaista surettaa. Järjestöllä olisi vakavan it-

setutkiskelun paikka.

Silmäke

johtajuuden puute?

25 3/2011

Partio loppuu Suomesta

Nyt se on sitten varmaa. Partio loppuu

Suomesta. Syynä ei tällä kertaa ole tsaarin

mahtikäsky, vaan yksinkertaisesti se että

partiolaiset loppuvat. Jäsenmäärä lähestyy

vääjäämättä nollaa kunnes lopulta saavuttaa

sen.

On laskettu, että jos jäsenmäärän putoami-

nen jatkuu samaan tahtiin kuin viime vuosi-

na, Suomessa ei ole partiolaisia lainkaan 42

vuoden kuluttua. Henkilökohtaisesti en usko

että näin käy. Jos jäsenmäärä nimittäin jatkaa

laskuaan, kääntyy käyrä kyllä huomattavasti

jyrkemmäksi. Ja silloin voi olla loppu edessä

jo 20 vuoden kuluttua. Joka tapauksessa on

varmaa, että jos laskua ei taiteta viimeistään

nyt, ei sille pian ole enää paukkuja tehdä mi-

tään vaikka tahtoa olisikin.

Kasvun avaimet ovat kaikkien tiedossa. Jo-

kaisessa lippukunnassa tulisi joka syksy ja

mieluusti myös tammikuisin aloittaa uusi

ryhmä, tyypillisimmin sudenpentuja tai

seikkailijoita. Vain näin on lippukunnan jat-

kuvuus turvattu. Kaikkien tiedossa on myös

se, että suurimpana esteenä uusien ryhmien

aloittamisen tiellä on johtajien puute. Tarvi-

taan niitä uusia aikuisia johtamaan ryhmiä,

tarvitaan näille koulutus, ja täytyisi vielä

huolehtia heidän jaksamisestaan vaikka it-

selläkin tekee joskus tiukkaa.

Niin, se on rankkaa ja vaikeaa. Se voi tun-

tua jopa toivottomalta. Oikotietä onneen ei

kuitenkaan ole. Haluan uskoa, että partio on

niin upea harrastus, että kaikilla on oltava ti-

laisuus harrastaa sitä omalla paikkakunnal-

laan. Kysynnän ja tarjonnan on kohdattava.

Tämä tarkoittaa, että lippukunnissa on oltava

tulijoille tilaa, ja katvealueille on rohkeasti

perustettava myös uusia lippukuntia.

Piiri järjestää syksyn aikana roadshow’n,

jossa kierretään piirin lippukunnat ja käy-

dään läpi niitä keinoja, miten asiaa voisi kus-

sakin lippukunnassa auttaa. Samaan tapaan

kiersimme lippukuntia uuden ohjelman ilo-

sanoman merkeissä vuonna 2008 ja tulokset

olivat silloin loistavat; Uudenmaan lippukun-

nat olivat valtakunnan kärjessä uuden ohjel-

man käyttöönotossa. Toivon, että piiri voi olla

lippukunnille nyt avuksi myös tässä asiassa.

Mitään uusia vippaskonsteja tässä ei myös-

kään tarvita. Uudenmaan Partiopiiri on jo

nyt täynnä menestystarinoita. Tarinoita,

joissa pieni lippukunta, uusi tai vanha, on

onnistunut hankkimaan riveihinsä kasapäin

uusia aikuisia, jotka ovat partiolaistuneet ja

antaneet oman panoksensa lippukuntansa

toiminnalle. Tuloksena on ollut jäsenmäärän

huikea kasvu ja lisäksi mukava lisä tekijöitä

lippukunnan arjen pyörittämiseen. Nämä on-

nistumiset haluamme jakaa kaikille.

Kaikki on vielä meidän omissa käsissämme,

nyt on aika ryhtyä hommiin!

Ps. Uusimaa sai uuden lippukunnan, kun

Lohjalle perustettiin Muijalan Menninkäiset

kesäkuussa. Onnittelut Uudenmaan uusim-

malle ja tervetuloa joukkoon!

Ossi Ikonen

Vallan kahvassa

Kuva: MIKKO ROININEN

26 3/2011

Kuvitus: EMMA NAPARI

Tee-se-itse

Eloa kokousmateriaaliin: LOIKKIVA SAMMAKKO

Välillä voi käydä niin, että mielenkiintoisesta käsiteltävästä

asiasta, kuten lippukunnan seuraavan vuoden talousarviosta

huolimatta, kokoustaminen itsessään alkaa kyllästyttää. Kun

esityslistan nurkkiin piirtely, lennokeiden taittelu ja muut perin-

teiset hereilläpysymismenetelmät on kaluttu läpi, on aika siirtyä

sijaistekemisen jatkokurssin aiheisiin; tällä kertaa origamin saloi-

hin. Materiaaliksi käy mikä tahansa kokouksen oheismateriaali,

esityslista tai pöytäkirja.

1-2 Taita paperin yläkulmat kuvan mukaisesti, kumpaankin

suuntaan.

3 Taita yläreuna alas edellis-

ten taitosten risteämiskoh-

dalta.

4 Taita kulmat sisään.

5 Nyt taita ylemmän pa-

perikerroksen lerpakkeet

ylös. Niistä tulee sammakon

kädet.

6 Taita reunat keskelle. 7 Nyt taita alareuna samma-

kon käsien päälle.

8 Lopuksi taitetaan tämä

vielä kaksinkerroin.

9 Voit piirtää sammakollesi silmät. Sammakon

saa hyppäämään sihteerin papereille painamalla

sitä takapuolen kohdalta.

Kun sammakko on merimiessolmuakin tutum-

pi, tai kun muistiinpanoille hyppivät otukset

alkavat toden teolla ärsyttää sihteeriä, voit etsiä

lisää malleja netistä tai kirjaston origamikir-

joista.

27 3/2011

Partiolaisten adventtikalenterit ovat kohta myynnissä!

Kalenterimyynnillä lippukunnat hankkivat varoja toimintaansa.

Hinta

6 €

Jaa ja nappaa talteen parhaat myyntivinkit

:ssa

Facebook.com/Adventtikalenterimyyjat

Lisätietoja kampanjasta: www.partio.fi/adventtikalenteri

Kukahan myisi minulle partiolaisten

adventtikalenterin?

Uudenmaan Partiopiiri ry

Töölönkatu 55

00250 Helsinki

.D711