paikkatiedon hyödyntäminen kosteikko- ja pintavalutuskoh- teiden

Suomen metsäkeskus 2015

Soile Anttila, Timo Silver, Hannu Heikkilä ja Samuli Joensuu

Paikkatiedon hyödyntäminen kosteikko- ja pintavalutuskoh-teiden kartoituksessaPilottihanke Yläneenjoki, Säkylän Pyhäjärven valuma-alueella

Luonnonhoitohankeraportti 2015 { 2 }

Paikkatiedon hyödyntäminen kosteikko- ja pintavalutuskohteiden kartoituksessaPilottihanke Yläneenjoki, Säkylän Pyhäjärven valuma-alueella

Luonnonhoitohankeraportti 27.1.2015.

Tekijät: Soile Anttila, Suomen metsäkeskus Timo Silver, Suomen metsäkeskus Hannu Heikkilä, Suomen metsäkeskus Samuli Joensuu, Tapio Oy

Kannen kuva: Kunnostusojituksen yhteydessä toteutettu Muurassuonojan pintavalutuskenttä Säkylässä.Kuva: Timo Silver.

Taitto: Terttu Välkkilä

Paino: Painosalama Oy, Turku, 2015

ISBN 978-952-283-025-8, nid. ISBN 978-952-283-026-5, pdf


SISÄLLYS

1 JOHDANTO . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4

2 AINEISTO JA MENETELMÄT . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4

2.1 Taustatietoa uoma-analyyseistä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5

2.2 Vesiensuojelurakenteiden kartoitustyökalu (kosteikkotyökalu) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7

2.3 Visuaalinen tarkastelu paikkatiedon ohella . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8

3 TYÖN KULKU . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .10

3.1 Maaperätarkastelu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .10

3.2 Uoma-analyysi ja kosteikkotyökalu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .11

3.3 Analyysitulokset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .13

3.4 Maastotarkastuksen tulokset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .13

4 YHTEENVETO . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .22

5 POHDINTAA . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .24

KIRJALLISUUS . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .28

LIITE 1, Kuvioselostus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .30

LIITE 2, Kartat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .43


1 Johdanto

Tämä hanke on osa Suomen metsäkeskuksen toteuttamaa luonnonhoitohanketta ”Suunnitelma valuma-alueen konkreettisiksi vesiensuojelutoimenpiteiksi sekä sel-vitys metsätaloustoimenpiteiden jaksottamisen tarpeesta ja mahdollisuuksista ve-sistökuormituksen vähentämiseksi”. Yläneenjoki laskee Säkylän Pyhäjärveen, joka on arvokas NATURAssa oleva järvi Lounais-Suomessa. Yläneenjoki on suurin kuor-mittaja Pyhäjärven valuma-alueella ja mm. noin 65 % Pyhäjärven fosforikuormasta (pl. ilmasta tuleva kuormitus) tulee järveen Yläneenjoen valuma-alueelta (Kirkkala 2001). Suurin kuormitus Yläneenjokeen tulee peltoviljelystä. Myös turvetuotanto on metsätalouden ohella merkittävä kuormittaja valuma-alueella.

Tämä osahanke on pilottihanke, jossa on tarkoitus selvittää paikkatiedon hyödyntä-misen mahdollisuuksia kosteikko- ja pintavalutuskohteiden kartoituksessa Yläneen-joen metsäisellä valuma-alueella. Analyysiaineiston käsittelyn on tehnyt Soile Ant-tila ja maastotyöt Timo Silver.

2 Aineisto ja menetelmät

Työssä on hyödynnetty seuraavia aineistoja ArcGIS, ArcMap-paikkatieto-ohjelmas-sa: • 3. jakovaiheen valuma-aluejako (SYKE) • Maaperäkartat 1:20 000 (GTK) • Maastotietokanta, vesiviivat ja -alueet (MML) • Maastotietokanta, suoaluetaso (MML) • Uoma-analyysit (metsäkeskus) Tässä käytettiin seuraavien Yläneenjoen osavaluma-alueiden uoma-analyysejä: - 34.041 (valuma-alueen tunnus) Yläneenjoen alaosan valuma-alue - 34.043 Yläneenjoen keskiosan - 34.044 Yläneenjoen yläosan - 34.045 Latvanjoen - 34.046 Isonsuonojan - 34.047 Myllyojan - 34.048 Peräsuonojan ja - 34.049 Rannanmäenpuron valuma-alueet Vanhan kartanon valuma-alueelta (tunnus 34.042) ei ollut saatavilla uoma- analyysiaineistoa. • 2m maanpintamalli (MML)


Oheismateriaalina on kohteiden alueilla tarkastettu myös seuraavia: • Pohjavesialueet (SYKE) • Natura-alueet (SYKE) • Metsälain elintärkeät elinympäristöt (metsäkeskus) • Maastokartta (MML)

Kuva 1. Kartta Pyhäjärveen laske-van Yläneenjoen valuma-alueesta osavaluma-alueittain.

2.1 Taustatietoa uoma-analyyseistä

Paikkatietoa hyödynnetään vesiensuojelun suunnittelussa pintavesien liikkeiden mallintamisessa maanpinnan muotojen ja uomatiedon perusteella.

Kun mallintamalla tuotettu tieto pintavesien virtauksesta yhdistetään valuma-alueen muihin ominaisuuksiin, kuten maalajiin ja maanpinnan kaltevuuteen, voidaan tun-nistaa esim. ojitusalueelta eroosiolle alttiit ojat. (TASO 2011…)

Vanhan kartanon a

Latvanjoen va

Myllyojan va

Yläneenjoen alaosan aYläneenjoen keskiosan a

Peräsuonojan va

Rannanmäenpuron va

Isosuonojan vaYläneenjoen yläosan a

0 2 4 6 81Kilometers

Käytetyt aineistot:Taustakartta: MML, 1:500 0003 jkv. valuma-alueet: SYKE

Kartan laatija: Soile Anttila 30.12.2014

Yläneenjoen osavaluma-alueet


Uoma-analyysiaineisto on tuotettu ns. RiverLifeGIS –analyysillä (RLGis). Ensin läh-tötietoina tarvittavat aineistot on luotu ja analysoitu, minkä jälkeen varsinaiset tu-losaineistot syntyvät. Lopuksi tulosaineisto on luokiteltu, määritelty sen kuvaustapa sekä siirretty aineistot suunnittelujärjestelmiin.

Analyysissa maanmittauslaitoksen uomaverkko on jaettu 10 metrin pätkiin ja jokai-selle pätkälle on laskettu tärkeitä vesiensuojelun suunnitteluun liittyviä tunnuksia; yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala, maanpinnan kaltevuus, virtausnopeus (tyy-pillisenä kevättulvana) ja eroosioalttiutta kuvaava luku. Aineisto sisältää lisäksi mm virtausviivat sekä uomille että uomien ulkopuolisille alueille ja etäisyyden lähimpään vesistöön ja suojavyöhykkeiden painopisteitä ei_uoma –viivoille.

Tässä valuma-aluehankkeessa RLGis –laskennan tuloksena syntyneitä, edellä mai-nittuja varsinaisia tulosaineistoja on käytetty etsittäessä paikkatiedon keinoin mah-dollisia vesiensuojelurakenteiden paikkoja.

Uoma-analyysit on tehty keskitetysti Suomen Metsäkeskuksessa 3. jakovaiheen valuma-alueille. Aineistosta on nykyään tarkasteltavissa seuraavien kriteerien mukaisesti teemoitetut karttatasot Suomen metsäkeskuksen Aarni-paikkatietojär-jestelmässä: veden nopeus, uoman kaltevuus ja kulloinkin tarkasteltavan pisteen yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala.

Tulevaisuudessa virtausreittien laskennan tarkkuutta olisi mahdollista parantaa siirtymällä laserkeilauksen avulla tuotettuun korkeusmalliin. Tällä hetkellä tulokset (mm eroosioriski) perustuvat siis korkeuskäyristä interpoloituun korkeusmalliin.

Analyysi on luonteeltaan riskianalyysi ja se täydentää muita tietoja ja auttaa kiinnit-tämään huomiota olennaisiin vesiensuojelunäkökohtiin sekä helpottaa mahdollisten puutteiden havaitsemista. Analyysi ei missään tapauksessa poista ammattitaitoisen maastosuunnittelun tarvetta. Tulokset ovat suoraan riippuvaisia käytetyistä tiedois-ta; analyysi ei ennusta, vaan se laskee annettujen tietojen perusteella. Analyysissä on myös käytetty oletuksia, yleistyksiä ja yksinkertaistuksia, jotka yhdessä lähtöai-neiston tarkkuuden ja virheiden kanssa vaikuttavat analyysitulosten käyttökelpoi-suuteen ja siihen, miten aineistoa tulisi tulkita. Esimerkkinä voidaan mainita, että analyysin tulos kuvaa tilannetta, kun ojat on kaivettu kuten ne peruskartassa näky-vät, eivätkä ojien koot ja syvyydet poikkea toisistaan (Leinonen 2012).


.

Etelä-Savon metsäkeskus, Tapio ja Metsähallitus aloittivat syksyllä 2011 osittain TASO-hankkeen rahoittaman kehittämishankkeen, jossa kehitetään valuma-alue-suunnittelun menetelmiä sekä paikkatietotyökaluja. Tuossa hankkeessa on kehitetty myös ns. vesiensuojelurakenteiden kartoitustyökalu.

2.2 Vesiensuojelurakenteiden kartoitustyökalu (kosteikkotyökalu)

Pyhäjärven valuma-alueen vesiensuojelukohteiden kartoituksessa siis hyödynnet-tiin edellä mainittujen uoma-analyysien tuloksia ArcGIS-ohjelmassa käytetyn ve-siensuojelun kartoitustyökalun avulla.

Kyseinen työkalu auttaa tunnistamaan valuma-alueelta sellaisia alueita, joiden to-pografia, maaperä ja maankäyttö soveltuu erilaisille vesiensuojeluratkaisuille. Työ-kalun avulla ei tietenkään voida yksiselitteisesti määritellä vesiensuojelurakenteille sopivia alueita, vaan lopulliset kohdevalinnat käydään aina tarkistamassa maastossa. Mallin tarkkuus riippuu erityisesti myös lähtöaineiston tarkkuudesta.

Työkalun periaatteena on yhdistää paikkatieto kuormituksen kulkeutumisreiteistä - siis edellä mainitulla RLGis-sovelluksella laskettu virtausreittitieto - paikkatietoon topografialtaan ja maaperältään sekä maankäytöltään vesiensuojelurakenteiden ra-kentamiseen soveliaista alueista.

Ensisijaisesti malli on suunniteltu pintavalutuskenttien ja kosteikkojen paikkojen tunnistamiseen.

Paikkatieto-ohjelmassa työkalu käynnistää lomakkeen, jossa osoitetaan siinä vaa-dittavien lähtötietojen (esim. MML:n suoalueet sisältävä karttataso, korkeusmalli eli maanpinnan kaltevuusrasteri, tiedot valuma-alueesta ja RLGis-vesiensuojeluteema) sijainti sekä annetaan laskentasääntöjä (vesiensuojelurakenteen yläpuolisen valu-ma-alueen koon määrittäminen, turvemaalaikkujen koon rajaukset sekä sopivien kohteiden etäisyys uomista). Mallin oletuksena on että vesiensuojelurakenteet py-ritään ensisijaisesti sijoittamaan turvemaille, joiden tunnistaminen tapahtuu maan-mittauslaitoksen maastotietokannan avulla. Kaltevuudeltaan pintavalutuskentäksi tai kosteikoksi soveliaiden alueiden maanpinnan kaltevuuden oletusarvona käyte-tään 0 – 2%. (Vesiensuojelurakenteiden kartoitustyökalu, Käyttöohje 1.0, Suomen metsäkeskus 2012)


Kuva 2. Paikkatietoanalyysilla haettuja eroosion kannalta kriit-tisiä kohteita uomissa.

2.3 Visuaalinen tarkastelu paikkatiedon ohella

Visuaalisessa tarkastelussa voidaan käyttää rajaavina tekijöinä mm maankäyttötie-toja, pääryhmiä (metsämaa, kitumaa, joutomaa), alaryhmäjaottelua (kangas, korpi, räme, avosuo) tai puustotietoja.

Lisäksi mikäli on esimerkiksi käytettävissä ojitustiedot paikkatiedoksi tallennettuna, voidaan rajata pois esim. hiljattain tehdyt ojitukset ja huomioida alueet, joissa viimei-sestä ojituksesta on kulunut pitkä aika.

Uoma-analyysiaineistoa voidaan käyttää myös yhdessä maaperäaineiston kans-sa niin että teemoitetaan maalajit eroosioherkkyyden mukaan ja tarkastellaan uo-ma-analyysiaineistosta kriittisiä kohteita eroosioherkillä maalajeilla. Uoma-analyy-siaineistosta voidaan valita kohteita esim. kaltevuuden mukaan (kuva 2).

25

22

24

SeliteKaltevuus_yli_3

Kaltevuus_yli_2

maastossa tarkastetut kohteet

Maaperä <all other values>

eroosioluokitus1, kangas, Mr, SMr tai Ka | 0,45 m/s

2, kangas, lajittunut (<0,06 mm) tai HMr | 0,3 m/s

3, turve 0.4-1m, Mr tai SMr | 0,45 m/s

4, turve 0.4-1m, lajittunut (<0,06 mm) tai HMr | 0,3 m/s

5, turve yli 1m | 0,4 m/s

Kaltevuus uomissa, kriittisiä kohteita

Käytetyt aineistot: Taustakartta MMLMaaperäkartta GTKUoma-analyysi Suomen metsäkeskus

Kartan laatija: S. Anttila 13.1.2015

0 0,1 0,2 0,3 0,40,05Kilometers

%

%


Maaperäaineisto sisältää myös eri maalajien rajanopeudet. Paikkatietotyökaluilla voidaan hakea uomista sellaiset kohdat, joissa uoman virtausnopeus ylittää maala-jin rajanopeuden (kuva 3). Maalajin rajanopeudella tarkoitetaan suurinta veden vir-tausnopeutta, jolloin maahiukkanen ei vielä lähde liikkeelle eli ei synny eroosiota.

Tällä tavoin saadaan esille eroosion kannalta mahdollisia riskikohteita. Myös tässä on korostettava lähtöaineistojen tarkkuudesta / virheistä johtuvia ongelmia.

Yläneenjoen osavaluma-alueilla ei kattavasti etsitty riskikohteita tällä keinolla. Ohes-sa kuitenkin esimerkki riskikohteista Yläneenjoen alaosan valuma-alueelta (kuva 3).

Kuva 3. Paikkatietoana-lyysin avulla etsittyjä kohteita, joissa maalajin rajanopeus ylittyy.

25

22

24

Selitevesiviivat

0

rajanopeus ylittyy

maastossa tarkastetut kohteet

Ylaneenjoen_alaosan_va

Veden nopeus uomassa (uoma-analyysiaineisto) ylittää maalajin rajanopeuden

0 0,1 0,2 0,3 0,40,05Kilometers

Tausta-aineistot:Taustakartta: MMLMaaperäkartta: GTKUoma-analyysit: Suomen metsäkeskusValuma-alueaineisto: SYKE



3 Työn kulku

3.1 Maaperätarkastelu

Maastotarkastusten tueksi Geologian tutkimuskeskuksen maaperäaineistosta et-sittiin tiettyjen kriteerien mukaan ns. ”kriittisiä” alueita (eroosioherkkiä maalajeja), joista saattaa lähteä kiintoaineskuormitusta. Tämä on tehty kaikille koko alueen osa-valuma-alueille.

GTK:n maaperäaineistossa maalajit on määritelty erikseen pintamaalle (0,3 – 0,9 m syvyys) sekä pohjamaalle (1 m syvyys). Soistumat eivät siis erotu tässä luokituksessa.

Käytetyt kriteerit ovat seuraavanlaiset:

1. Pintamaa: sara- tai rahkaturve, pohjamaa: hiekka. Näillä maalajeilla vesiensuojelurakenteena voi käyttää laskeutusaltaita.

2. Pintamaa: sara- tai rahkaturve, pohjamaa: hiesu, savi tai lieju. Vesiensuojeluratkaisu näillä on pintavalutuskenttien tekeminen.

Kriteerin 1 maalajit ovat ongelmallisia eroosioherkkyytensä vuoksi erityisesti las-kuojissa, sarkaojissa ei yleensä ole ongelmia (kuva 4).

Kriteerin 2 kohteissa ongelmana on saada riittävä korkeusero yläpuolisille alueille, jotta niille ei aiheuteta vettymistä pintavalutuskenttiä tehtäessä (kuva 4).

Alueen kaikista maaperäkartoista on tehty vastaavat haut. Osa tuloksena saaduista kohteista on peltoalueilla.


Kuva 4. Esimerkki kriteerein 1 ja 2 perusteella GTK:n maa-peräaineistosta haetuista koh-teista. Lähde: Kartta-aineisto: MML.

3.2 Uoma-analyysi ja kosteikkotyökalu

Uoma-analyysien visuaalisen tarkastelun lisäksi on käytetty edellä mainittua, TASO –hankkeen (www.ymparisto.fi/fi-FI/TASOhanke) yhteydessä kehitettyä, ArcMapissa käytettävää vesiensuojelun kartoitustyökalua, ns. kosteikkotyökalua. (www.ympa-risto.fi/fi-FI/TASOhanke/Julkaisut)

ArcGIS –ohjelmaan lisätyn kosteikkotyökalun avulla etsittiin eri valuma-alueilta mahdollisia kosteikkojen tai pintavalutuskenttien paikkoja. Valuma-alueina käytet-tiin Suomen Ympäristökeskuksen 3. jakovaiheen valuma-aluejakoa.

0 0,25 0,5 0,75 10,125Kilometers

SELITELaskeutusallasta vaativa, kriteeri 1

Pintavalutuskenttää vaativa, kriteeri 2

Valuma-alueen ulkoraja


Kuva 5. Kosteikkotyökalu ja esimerk-kialue laskennassa saaduista kohteista. Lähde: Kartta-aineistot: maastokartta, MML, maastotietokanta, MML, uo-ma-analyysit, Suomen metsäkeskus.

Tämän jälkeen saadusta aineistosta rajattiin pinta-alan perusteella sopivimmat koh-teet. Ensiksi kosteikkotyökalulla saatu aineisto on muutettu ArcToolboxin Multipart to Singlepart –työkalulla multipolygoneista yksittäisiksi, sen jälkeen laskettu uudel-leen näiden pinta-ala.

Kohteen yläpuolisen valuma-alueen rajauksena käytettiin 30 – 150 hehtaarin pin-ta-alaa. Suoalueen minimirajaksi asetettiin 0,15 hehtaaria. Yläraja vaihteli eri lasken-taversioissa. Maastotarkistukseen valittiin alle 6 hehtaarin alueet. Lisäksi sopivien kohteiden etäisyydeksi olemassa olevista ojista määriteltiin enintään 100 metriä.

Koska vesiensuojelurakenteet on järkevintä tehdä samanaikaisesti ojitus- tai mui-den toimenpiteiden kanssa, tässä tarkastelussa saatu tieto on luonteeltaan etukäteis-kartoitusta, mitä voidaan hyödyntää myöhemmin ojitusten tai esim. voimakkaiden maanmuokkaustoimenpiteiden yhteydessä.

SeliteKosteikkotyökalun avulla etsittyjä kohteita

0 0,1 0,2 0,3 0,40,05Kilometers

Käytetyt aineistot:Maaperäkartta, 1:20 000, GTKMaastokartta 1:25 000, MML

Suoaluetaso, MMLUoma-analyysit, Metsäkeskus

3 jkv. valuma-alueet, SYKE



Tässä työssä päädyttiin käyttämään kosteikkotyökalun kriteereinä edellä mainittuja seikkoja. Analyysejä kannattaa laskettaa useilla eri kriteereillä ja maastotarkastusten myötä kriteerejä voi täsmentää tarkemmaksi. Hyödyllistä olisi myös käyttää esim. puustotietoja ja maaluokkia (kitu- joutomaat) kriteereinä.

3.3 Analyysitulokset

Maastotarkastusten tueksi siis haettiin ArcMAP-karttaohjelman valintatoimin-non avulla Geologisen tutkimuskeskuksen maaperäaineistosta edellä mainittujen kriteerien perusteella eroosion kannalta ns. ”kriittiset maalajit”. Yläneenjoen valu-ma-alueelta kohteita löytyi 32 kpl, joista 2 oli laskeutusallasta vaativia ja loput 30 pin-tavalutuskenttää vaativia. Eroosioherkät maalajit aiheuttavat ongelmia silloin kun esim. ojan kaltevuus on suuri tai yläpuolinen valuma-alue iso.

Niille alueille, joista oli saatavilla Maanmittauslaitoksen 2M maanpintamalli, on tehty myös valuma-aluemäärityksiä esim. jonkin laskuojan alueelle (kriittisten maalajien lähistölle). Tässä niitä ei esitellä tarkemmin, koska Yläneenjoen ja Pyhäjoen alueelta ei työn alkaessa ollut saatavilla MML:n 2M maanpintamallia.

ArcGIS –ohjelmaan lisätyllä Vesiensuojelurakenteiden kartoitustyökalun (Kosteik-kotyökalun) avulla löytyi Ylänejoen valuma-alueelta mahdollisia kosteikkojen tai pintavalutuskenttien paikkoja 75 kpl. Tämän aineiston maastotarkastus keskittyy näiden kohteiden tarkasteluun maastossa.

Myllyojan ja Latvanjoen osavaluma-alueilta ei kohteita löytynyt tällä menetelmällä. Lisäksi Vanhan kartanon osavaluma-alueelta ei ollut saatavissa uoma-analyysiai-neistoa, eikä siis kosteikkotyökalua voitu käyttää.

3.4 Maastotarkastuksen tulokset

Maastotarkastuksessa pyrittiin löytämään sellaisia Vesiensuojelurakenteiden kar-toitustyökalun (Kosteikkotyökalu) ”hakemia” kosteikkokuvioita, joilla olisi vesien-suojelumerkitystä ja jotka käytännössä olisivat pintavalutuskenttiä. Toisaalta pinta-valutuskentälle muodostuu aina jonkinlainen kosteikko.


Kuva 6. Heikkokuntoiseen laskuojaan rajoittuva erinomainen pintavalutuskentän paikka (kuvio 44 b). Kuvion kasvupaikkatyyppi luonnontilaisen kaltaista ruohoista saranevaa. Kuva: Timo Silver.

Kaikki maastotarkastetut kuviot olivat ojitettua suota. Maastotarkastettujen kosteik-kokuvioiden pinta-alarajoiksi oli asetettu 0.15 – 6.0 ha ja valuma-alueen rajoiksi 30 – 150 ha.

Maastossa tarkastettiin Yläneenjoen kuuden osavaluma-alueen kohdalta kosteik-kotyökalun antamat ehdotukset vesiensuojelurakenteiden paikoiksi, yhteensä 57 kuviota (liite 2). Maastotarkastuksen tulokset on esitetty kuvioittain erillisessä ku-vioselostuksessa (liite 1). Maastossa jätettiin tarkastamatta 18 kpl kuvioita, jotka jo karttatarkastelun perusteella näyttivät selvästi siltä, etteivät ne sovellu pintavalu-tuskentiksi mm. maaston tasaisuuden tai valuma-alueen vähäisen vesistökuormi-tusriskin vuoksi.

Maastotarkastetuista kuvioista 80,7 % (46 kpl) oli sellaisia, etteivät ne käytännössä ole toteuttamiskelpoisia pintavalutuskentän kohteita (kuva 7). Syynä oli seuraavia


tekijöitä: maaston kaltevuussuhteet, peltojen läheisyys, yläpuolisen valuma-alueen pienuus tai yleensä vähäinen vesistökuormitus valuma-alueelta.

Toteuttamiskelpoisuudella tarkoitetaan kaltevuussuhteiden osalta sitä, että pintavalu-tuskentän korkeusasema suhteessa yläpuoliseen valuma-alueeseen on sellainen, että vettymishaitta jää kohtuulliseksi pintavalutuskentän yläpuoliselle valuma-alueelle eikä vettymishaittaa aiheudu monien hehtaarien alueelle. Tämä edellyttää yleensä korkeuskynnystä pintavalutuskentän ja yläpuolisen valuma-alueen väliin. Periaat-teessa pintavalutuskenttä tai kosteikko voidaan ojitetulla suolla tehdä minne vain ojat tukkimalla, jolloin kyseessä on tasaisilla mailla käytännössä laaja-alainen suon ennallistaminen.

Osa pintavalutuskentän kohteista oli alavien peltojen läheisyydessä ja alapuolella vieläpä siten, että pintavalutuskentän läpi virtasi syvä oja. Pintavalutuskentän to-teuttaminen tuollaisissa tilanteissa on käytännössä epärealistista, koska viljelyssä olevien peltojen vettämistä eivät maanomistajat ymmärrettävästi hyväksy.

Yläpuolinen valuma-alue jäi monella kohteella pieneksi (vain muutamia hehtaareja), koska ojitus oli toteutettu siten, että ojavedet kulkeutuivat pintavalutuskohteen ohit-se, vaikka ohjelma laski korkeuskäyrien perusteella valuma-alueeksi vähintään 30 ha. Ongelmaa aiheutti myös se, että osa kaivetuista ojista puuttui kokonaan kartoilta ja maastotietokannasta.

Osalla kohteista kuormittava valuma-alue oli hyvin pieni suhteessa pintavalutus-kohteeseen. Mikäli yläpuolinen valuma-alue on esim. kalliota, karkeaa maalajia si-sältävää kangasmaata tai luonnontilaista suota, on valuma-alueen vesiensuojelulli-nen kuormittavuus vähäinen (edellyttäen ettei mm. kasvatuslannoituksia toteuteta). Näissä tapauksissa ei ole perusteltua tehdä usean hehtaarin pintavalutuskenttää, jolla jo itsessään on ravinnekuormitusta lisäävä merkitys (mm. Hynninen ym. 2012).

Teoriassa toteuttamiskelpoisia pintavalutuskentän kuvioita oli 11 kpl eli 19,3 % maas-totarkastetuista kuvioista. Käytännön toimintaan soveltuvia, toteuttamiskelpoisia pintavalutuskenttiä, joilla olisi riittävä kuormittava valuma-alue yläpuolella ja selvä vesiensuojelullinen merkitys, oli maastotarkastetuista kuvioista vain neljä eli 7,0 % kuvioista: kuviot 40,41,44 b (kuva 6) ja 45 (kuva 8).


Kuva 7. Tyypillinen kosteikkotyökalun antama ehdotus vesiensuojelurakenteen paikaksi (kuvio 54). Puustoinen kuvio ei ole realistinen pintavalutuskentän paikaksi, koska kuvion valuma-alue jää pieneksi, sillä valuma-vedet ohjautuvat pääosin kuvion ohitse (kuvio osin vedenjakajalla). Kuva: Timo Silver.


Kuva 8. Hyvä pintavalutuskentän paikka rinteessä (kuvio 45). Takana laajahko kuormit-tava valuma-alue. Pintavalutuskenttä tehtävissä rinteen suuntaisella syöttöojalla. Kuva: Timo Silver.


Kuva 9. Teoriassa hyvä pintavalutuskentän paikka (kuvio 23a). Kaivamaton noro rin-teessä (kynnyskohta) laskee alapuoliseen ojitettuun korpeen. Teknisesti erinomainen pin-tavalutuskentän paikka, koska vettymishaitta jäisi vähäiseksi. Kuormittava yläpuolinen valuma-alue jää kuitenkin niin pieneksi, ettei pintavalutuskentästä olisi vesiensuojelullista hyötyä. Kohde löytyi analyysiaineiston hakeman kuvion 51 alapuolelta. Kuva: Timo Silver.

Lopuilla seitsemällä (12,3 %) teoriassa toteuttamiskelpoisella pintavalutuskentällä (kuviot 8, 13, 43, 46, 47,49 ja 56) olisi lähinnä vain kosteikkomerkitys eli ne olisivat pienialaisia ennallistettuja suokuvioita ilman että niillä olisi suurtakaan vesiensuo-jelullista hyötyä. Tämä johtuu siitä, että ko. kuvioiden kuormittava yläpuolinen va-luma-alue on pienehkö tai niiden läheisyydessä samalla valuma-alueella on parempi pintavalutuskentän kohde. Myös niiden merkitys luonnon monimuotoisuuden lisää-jänä alueella olisi vähäinen, koska ne ovat tehokkaasti kuivattuja soita eivätkä edusta harvinaisia suotyyppejä.


Kuva 10. Täyttynyt laskeutusallas kuviolla 15. Altaan tyhjennys ei perusteltua. Kuva: Timo Silver.

Kuvion 15 pintavalutuskohteella oli täyttynyt, kasvillisuuden peittämä laskeutusal-las. Allas itsessään on pienimuotoinen kosteikko (kuva 10). Sen tyhjentäminen ei ole perusteltua, vaan sen yläpuolelle on (tarvittaessa) perusteltua tehdä laskeutusallas, kun seuraava kunnostusojitus toteutetaan (Silver ym. 2009).

Kuviot 9,10 ja 11 sijaitsivat lähekkäin Yläneenjoen varressa (Järvenrahka) aivan Py-häjärveen laskevan Yläneenjoen suistossa. Niille ei ole mahdollista tehdä pintava-lutuskenttää, koska suo nousee jyrkähkösti Yläneenjoesta (kohosuotyyppinen suo). Sen sijaan niille on mahdollista tehdä toimiva vesiensuojeluratkaisu siten, että sarka-ojat jätetään perkaamatta noin 10-50 m Yläneenjoesta. Näin on tehty kuviolla 9, kun kuviolla toteutettiin kunnostusojitus 2004 (kuva 11). Tämä on toimivaa ja tehokasta vesiensuojelua. Myös Kortsuon kuviolla 25 on vastaavanlainen tilanne.


Kuva 11. Yläneenjokeen laskeva perkaamaton ojan osuus vuoden 2004 kunnostusojituk-sessa kuviolla 9. Kuviolle ei saa pintavalutuskenttää, mutta perkaamattomat ojat (10-50 m Yläneenjoesta) puhdistavat vesiä. Kuva: Timo Silver.


Maastotarkastuksen yhteydessä pyrittiin löytämään ohjelmalla haettujen kohteiden lisäksi muita toteuttamiskelpoisia pintavalutuskentän kohteita tai muita vesiensuo-jelullisesti käyttökelpoisia kohteita. Niitä löytyi 8 kpl ja ne on liitekartoissa merkin-nällä a,tai b. Näistä neljä oli käytännön toimintaan soveltuvia, toteuttamiskelpoisia pintavalutuskentän kohteita, kuviot 17a, 49a, 49b ja 51a (kuva 12) . Kuviot olivat suo-kuvioita lukuun ottamatta kuviota 17a, joka on VT-kangasta. Kuvio 51a oli vanha turpeennostoalue, jossa suokasvillisuus on vallitseva, ja sellaisenaan hyvä kosteikko.

Kuviot 23a (kuva 9) ja 37a olisivat teknisesti toteuttamiskelpoisia pintavalutuskentän kohteita, mutta niiden kuormittava valuma-alue jää pieneksi, joten ne eivät ole käy-tännössä realistisia vesiensuojelukohteita.

Kuva 12. Maastotarkastuksen yhteydessä analyysiaineiston ulkopuolelta löytynyt toimi-va pintavalutuskentän kohde (kuvio 51a). Kuvio vanhaa turpeennosto aluetta, jolla sarai-nen suokasvillisuus vallitseva. Kuva: Timo Silver.


Kuviot 31a ja 35a olivat luonnontilaisia/luonnontilaisen kaltaisia puroja ja sijaitsevat tarkasteluaineiston kuvioiden alapuolella. Niillä on itsessään jonkin verran vesien-suojelullista merkitystä vesien puhdistajana, koska ne ovat uomaltaan luonnontilai-sia tai luonnontilaisen kaltaisia ja niiden reunoissa on kosteikkokuvioita, joihin vesi nousee tulva-aikoina.

4 Yhteenveto

Tämän hankkeen tulokset ovat samansuuntaiset kuin Karvianjoen valuma-alueel-la toteutetussa vastaavanlaisessa pilottihankkeessa (Anttila ym. 2013). Karvianjoen valuma-alueella Honkajoella teoriassa mahdollisia pintavalutuskentän kohteita löy-tyi 30 % maastotarkastetuista kohteista ja niistä puolet eli 15 % oli kuvioita, joihin käytännössä oli perusteltua (riittävä valuma-alue ja vesiensuojelullista merkitystä) tehdä pintavalutuskenttä. Tässä tarkastelussa Yläneenjoen valuma-alueella löytyi vastaavasti 19,3 % teoriassa mahdollisia ja 7,0 % käytännössä perusteltuja pintavalu-tuskentän kohteita.

Metsänomistajien suhtautumista ojitettujen soiden ennallistamiseen selvitettiin ky-selytutkimuksella Lounais-Suomessa Natura-ohjelman soihin rajoittuvilla tiloilla. Laajassa kyselyssä ainoastaan 3 % vastaajista oli kiinnostunut suonsa ennallistami-sesta (Silver ym. 2012). Näin ollen ei liene yleensä yksityismailla mahdollista saa-da kosteikoita sellaisille tasaisille maille, joille syntyy laaja-alainen vettymishaitta. Ojitetuilla soilla kyse on tällöin käytännössä suon ennallistamisesta. Kosteikoiden (pintavalutuskenttien) paikat pitäisi löytää sellaisista alavista maastokohdista, joiden yläpuolella maasto kohoaa nopeasti ja vettymishaitta metsälle saadaan minimoitua.

Ongelma tällaisten maastokohtien löytymiselle on mm. kuvion korkeusaseman epä-tarkkuus peruskartoissa (korkeuskäyrän korkeusasema peruskartassa on tarkka, mutta korkeuskäyrien välisen alueen korkeusasema ei ole määritelty). Mikäli kor-keusaseman määrittelyn pohjaksi saataisiin laserkeilausaineiston tiedot, osumatark-kuus toteuttamiskelpoisille kosteikkokohteille paranisi selvästi. Tämä korostuu ylei-sesti Lounais-Suomen tasaisilla suoalueilla, vaikka osalla tämän maastotarkastelun osavaluma-alueista oli paikoin kohtalaiset kaltevuudet.

Toinen ongelma ohjelman käyttökelpoisuuden suhteen on se, että kartoissa on epä-tarkasti näkyvissä päävirtaamareitit. Paikkatietoanalyysi hakee päävirtaamareitit


korkeuskäyrien avulla. Usealla maastotarkastetulla kohteella kosteikko oli osunut kartassa kohtaan, jossa ei juurikaan ojissa ollut virtaamia, ja todellinen valuma-alue jäi muutamaan hehtaariin vaikka valuma-alueen minimiksi oli ohjelmaan asetettu 30 ha. Käytännössä ojat kiersivät kartan kosteikkoa.

Menetelmä olisi käyttökelpoisempi, mikäli ojat kartalla ja maastossa olisivat täsmäl-leen samoilla paikoilla. Toisaalta ohjelma ei tunnista esimerkiksi ojien kokoa, syvyyk-siä, umpeenkasvua, kaivukatkoja jne. Se ei myöskään tunnista vanhoja turpeen-nostopainaumia, joihin usein muodostuu hyvä pintavalutuskentän paikka, kuten tässäkin tarkastelussa kuviolla 51a.

Tässä tarkastelussa ei erityisesti keskitytty edellä mainitun maalajivalinnan antamien kohteiden tarkasteluun. Analyysiaineiston kartalla näkyy tietyin maaperäkriteerein valitut pintavalutuskenttää tai laskeutusallasta vaativat kuviot. Pintavalutuskentän paikkoja löytyi yleisesti niin vähän, että ko. informaatioita ei juurikaan pystytä käy-tännössä käyttämään. Sen sijaan laskeutusaltaita pystytään rakentamaan helpom-min eri maastokohteisiin ja siinä aineisto on selvästi käyttökelpoisempi ja hyvä apu-väline esim. kunnostusojitusta suunniteltaessa.

Yleisesti voidaan todeta, että arvioitaessa kohteen eroosioriskiä uoma-analyysien avulla (esim. kunnostusojitussuunnittelu), menetelmästä saadaan suurin hyöty alu-eilla, joilla on suuria korkeuseroja ja eroosioherkkiä hiekkamaita. Menetelmä lie-neekin käyttökelpoisempi esim. Keski-Suomessa kuin Lounais-Suomen suhteellisen tasaisilla mailla. Tosin on muistettava, että Lounais-Suomessakin on pistemäises-ti tietyissä kohteissa sattunut pahojakin hiekkamaiden eroosiohaittoja esimerkiksi Karvialla.

Tämä pilottihanke vahvistaa uoma-analyysien tekijöiden päätelmän, että tällainen analyysiaineisto on luonteeltaan riskianalyysi, joka täydentää muita tietoja ja auttaa kiinnittämään huomiota olennaisiin vesiensuojelunäkökohtiin, mutta ei poista suun-nittelutarvetta maastossa (Leinonen 2012).

Kosteikkojen kartoitustyökalu on käyttökelpoinen apuväline mahdollisia pintavalu-tuskenttiä ja kosteikkopaikkoja selvitettäessä, ja sen luotettavuus paranee, kunhan korkeusaineistoksi saadaan laserkeilausaineistoon pohjautuva korkeusmalli ja työ-kalun kehitystyö etenee. Erityisesti maastoltaan suhteellisen tasaisilla alueilla tarvi-taan tarkempi korkeusmalli.


5 Pohdintaa

Valuma-aluekohtaisella yleissuunnittelulla voidaan periaatteessa kartoittaa enna-kolta metsätaloustoimenpiteiden yhteydessä toteutettavien vesiensuojelurakentei-den paikkoja ja näin varmentaa niiden toteutumista. Edellytyksenä on tietenkin, että kaikilla toimijoilla on käytettävissä ko. tieto silloin, kun ne toteuttavat vesistöä kuormittavia toimenpiteitä alueellaan.

Paikkatiedon käyttökelpoisuus vesiensuojelun edistämishankkeissa on nykyisellään rajallinen. Sitä voidaan kuitenkin tällä hetkellä käyttää apuvälineenä potentiaalis-ten kosteikkojen/pintavalutuskenttien paikantamiseen. ”Osumatarkkuus” ei ole tällä hetkellä kovinkaan hyvä, mutta mikäli pohjaksi saadaan laserkeilausaineiston kor-keusaineisto ja ojastot tarkemmin kuvatuiksi, paikkatiedon käyttökelpoisuus em. en-nakkotulkinnassa paranee huomattavasti.

Tämän pilottihankkeen ja Karviajoen pilottihankkeen (Anttila ym. 2013) perusteella on selvää, että toteutushankkeen (vesiensuojelun tehostamishanke) pohjana oleva valuma-aluesuunnitelma ei voi perustua siihen, että pelkästään paikkatietoanalyy-sien avulla haetaan kosteikkojen ja pinta-valutuskenttien paikat ilman, että kaikki kuviot tarkistetaan maastossa.

Luonnonhoitohankerahoituksella on rahoitettu em. jälkikäteen tehtäviä vesiensuo-jelutoimenpiteitä. Suomen metsäkeskuksen vesiensuojelun tehostamishankkeissa on ongelmana ollut se, ettei vesiensuojelurakenteiden toteutusta ole ajallisesti kyt-ketty yläpuolisen valuma-alueen kuormittaviin metsätaloustoimenpiteisiin (esim. Jalasjärven Susinevan mallihanke).

Kyseisten vesiensuojelurakenteiden toteutus ei yleensä ole osunut yksiin metsätalo-ustoimenpiteiden toteutuksen ajoituksen kanssa. Näillä jälkikäteen tehdyillä ratkai-suilla ei siten saada kiinni metsätaloustoimenpiteestä aiheutuvaa välitöntä kuormi-tushuippua.

Metsätaloustoimenpiteiden (mm. metsänuudistaminen, lannoitus ja kunnostusoji-tus) aiheuttama vesistökuormitus painottuu toteutusajankohtaan ja sitä seuraaviin lähivuosiin. Oleellista olisi, että vesiensuojelutoimenpiteet suunnitellaan ja toteute-taan huolellisesti liittyen metsätaloustoimenpiteen toteutukseen. Jälkikäteen tehtä-


vät vesiensuojelutoimet ovat yleensä tehottomia. On myös huomattava, että laajoille valuma-alueille, joissa on kovat virtaamat, on hyvin vaikea saada sellaisia vesien-suojelurakenteita, joissa veden viipymä on riittävä kiintoaineksen ja ravinteiden pidättymiseen. Toimivan vesiensuojelurakenteen tekeminen on hyvin vaikeaa, jos valuma-alueen pinta-ala ylittää 50 - 80 ha.

Valuma-alueilla on hyvin erilaisia osavaluma-alueita vesistökuormituksen riskiä ajatellen. Joillakin osavaluma-alueilla voidaan toimia ns. normaalein vesiensuojelu-toimenpitein. Sen sijaan vesistökuormituksen suhteen herkillä alueilla tulisi ottaa käyttöön erityiset vesiensuojelutoimet ja mahdollisuuksien mukaan vesiensuojelu-painotteinen metsäsuunnittelu.

Herkiksi vesistöalueiksi voidaan arvioida Natura-alueet samoin kuin muut järviin, jo-kiin ja tammukkapuroihin rajautuvat metsäalueet. Vesistökuormituksen riski kasvaa mitä lähemmäksi vesistöä tullaan. Lisäksi purot ja ojat voivat tuoda ravinnekuormi-tusta suhteellisen kaukaakin vesistöstä. Yläneenjoen valuma-alueella kuormitusris-ki on suurin Yläneenjoen alapuolisella valuma-alueella, mikä on lähinnä Pyhäjärveä ja yleensäkin sitä suurempi mitä lähempänä jokea ollaan. Voidaankin kysyä kuinka kustannustehokasta vesiensuojelua on tehdä pintavalutuskenttiä kaukana Yläneen-joesta metsäisille kuvioille, joille aiheutetaan samalla laajaa vettymishaittaa.

Kosteikkojen/pintavalutuskenttien vesiensuojelullinen merkitys riippuu lähinnä yläpuolella tehtävien toimenpiteiden ajoittumisesta ja laajuudesta sekä kosteikon koosta suhteessa yläpuoliseen valuma-alueeseen. Mikäli pintavalutuskenttä raken-netaan ilman, että yläpuoliselta valuma-alueelta tulee kiintoainekuormitusta, voi toimenpiteestä seurata pahimmillaan vain vesiensuojelullista haittaa mm. fosforin huuhtoutumisen myötä (Hynninen ym. 2010). Samoin pintavalutuskentältä saattaa alkuvaiheessa vapautua ammoniumtyppeä vesistöön (Sallantaus ym. 1998). Aikaa myöten oikovirtaukset yleisesti heikentävät pintavalutuskenttien pidätystehoa kiin-toaineksen suhteen huomattavastikin, mikä myös osaltaan korostaa vesiensuojelun ja metsätalouden toimenpiteiden keskinäisen ajoittamisen merkitystä.

Vesiensuojelun tehostamishankkeissa on laskeutusaltaiden tyhjentämistä pidetty automaattisesti perusteltuna vesiensuojelutoimenpiteenä. Laskeutusaltaiden sys-temaattisesta tyhjentämisestä saattaa kuitenkin olla jopa enemmän haittaa kuin hyötyä vesistökuormituksen vähentäjänä, koska toimenpide jo itsessään aiheuttaa kiintoainekuormitusta. On muistettava, että laskeutusaltailla ei pystytä pidättämään hienojakoisia savi- ja hiesuaineksia. Tutkimuksessa havaittiin, että altaan kaivami-


nen hiesu-savimaalle aiheutti sen, että altaasta lähti enemmän kiintoainesta kun se pidätti tapauksessa, jossa yläpuolinenkin alue oli hienojakoista hiesu-savea (Joensuu 2002).

Lounais-Suomessa tehdyn tutkimuksen johtopäätöksenä oli, että vanhoilla kunnos-tusojitusalueilla laskeutusaltaita ei kannata tyhjentää ennen seuraavaa kunnostusojitusta (kuva 10) ja tällöinkin ne olisi mahdollisuuksien mukaan parasta jättää pie-nimuotoisiksi kosteikoiksi ja kaivaa uusi allas vanhan yläpuolelle (Silver ym. 2009). Ainoastaan sellaisissa tapauksissa altaan tyhjennys saattaa olla tarpeen ennen seu-raavaa kunnostusojitusta, kun yläpuolisesta purosta tai valtaojasta lähtee jatkuvas-ti hiekkaa, joka tukkii alapuolista vesistöä tai yläpuolisella valuma-alueella tehdään laajoja voimakkaita maanmuokkauksia

Tehokkainta vesiensuojelua metsätaloudessa on valita vähiten kuormittava toimen-pidevaihtoehto tai, mikäli mahdollista, jättää toimenpide kokonaan toteuttamatta (esim. kasvatuslannoitus ei välttämätöntä metsän kehitykselle). Tätä tavoitetta edis-tää se, että vesistökuormituksen suhteen herkillä vesistöalueilla otettaisiin käyttöön vesiensuojelupainotteinen metsäsuunnittelu.

Luonnon ja nimenomaan suoluonnon monimuotoisuuden kannalta kosteikkojen muodostamiselle vanhoille, ojitetuille soille (mitä tämänkin tarkastelun paikkatie-toanalyysien avulla haetut kosteikot lähes poikkeuksetta ovat) ei yleensä ole suur-takaan arvoa. Toimenpide on oikeastaan suon ennallistamista, josta tiedetään, että suon ennallistamisella ojia tukkimalla onnistutaan saamaan yleensä turvetta tuot-tavan ekosysteemi, mutta alkuperäinen suotyyppi ja suoluonto ei näytä palautuvan (Tahvanainen 2007, Silver ym. 2012).

Mikäli kannetaan huolta suoluonnon monimuotoisuuden säilymisestä, tulisi metsä-lain 10 § määritellyt erityisen arvokkaat luonnontilaiset suot lähivaluma-alueineen suojella. Varmimmin suojelu tapahtuu turvaamalla ympäristötukien maksamiset näille kohteille.

Lounais-Suomessa on n. 2000 ha metsälain 10 § soita. Valitettavasti lain voimassa-oloaikana niiden ojittamista on jatkettu ja niitä koskevassa tutkimusraportissa ilme-ni, että n. 4 % metsälakisoista oli jo ojitettu (Silver ym. 2008). Yleensäkin kaikki luon-nontilaiset suot tulisi jättää luonnontilaan. Niitä on tällä hetkellä n. 20 % suoalasta.


Yläneenjoen valuma-alueella on toteutettu pääosa ensimmäisen kierroksen kun-nostusojituksista. Toista kunnostusojitusta ei yleensä tarvita ennen ojitusalueen uu-distushakkuita, joten kunnostusojitusten aiheuttama kuormitusriski Yläneenjoen vesistöalueella on lähivuosina on kohtalaisen pieni. Uudistushakkuiden määrät ojite-tuilla turvemailla tulevat kehitysluokkajakauman perusteella nousemaan selvästi 10 – 20 vuoden kuluessa. Uudistushakkuiden toteuttaminen mahdollisuuksien mukaan luontaisella uudistamisella ilman voimakkaita maanmuokkauksia sekä kasvatuslan-noituksista pidättäytyminen vähentävät oleellisesti metsätalouden kuormitusta.

Lähivuosikymmenen suurin riski vesistökuormituksessa Yläneenjoen valu-ma-alueella liittyneekin edelleen peltojen aiheuttamaan kuormitukseen ja turvetuo-tantoon. Pellot sijaitsevat monin paikoin aivan Yläneenjoen varressa ja kustannus-tehokkainta vesiensuojelua olisi riittävät suojavyöhykkeet pellon ja joen sekä ojien välissä (kuva 13) ym. peltojen kuormitusta vähentävät tekijät.

Kuva 13. Yläneenjokeen rajoittuva peltokuvio, jossa suojavyöhyke on jäänyt kapeaksi. Kuva: Timo Silver.


KIRJALLISUUS

Anttila, S., Silver, T. & Heikkilä, H. 2013. Metsäalueiden vesiensuojelullinen va-luma-aluetarkastelu. Karvianjoen koskien valuma-alue osa 1. Varsinais-Suomen ELY:n raportteja 48/2013.

Hynninen, A., Saari, P., Nieminen, M. ja Alm, J. 2010. Pintavalutusmetsätaloustoi-mien valumavesien puhdistamisessa – kirjallisuustarkastelu. SUO 61 (3-4): 77-85.

Joensuu, S. 2002. Effects of ditch network maintenance and sedimentation ponds on export loads of suspended solids and nutrients from peatland forests. Metsäntut-kimuslaitoksen tiedonantoja 868.

Kirkkala, T. 2001. Ravinnekuormituksen kehitys on monen tekijän summa. Yhteis-työllä vauhtia vesiensuojeluun Lounais-Suomessa s. 31-38.

Leinonen, A. 2012. Vesiensuojelun tavoitteita ja suunnittelussa käytettäviä paikka-tietoaineistoja. Valuma-aluetason vesiensuojelun suunnittelu (Power Point –esitys 14.11.2012). Suomen metsäkeskus.

Nieminen, M. 2004. Export of DOC, nitrogen and phosphorus following clear-cut-ting of three Norway spruce forests growing on drained peatlands in Southern Finland. Silva Fennica 38(2): 123-132.

Nieminen, M. ja Ahti, E. 2005. Hakkuun ja maanmuokkauksen vaikutus huuh-toutumiin. Julkaisussa: Suosta metsäksi – suometsien ekologisesti ja taloudellisesti kestävä käyttö. Tutkimusohjelman loppuraportti. Metsäntutkimuslaitoksen tiedo-nantoja 947.

Palviainen, M., Finér, L., Kurka A.-M., Mannerkoski, H., Piirainen, S. ja Starr, M. 2003. Ravinteiden vapautuminen hakkuutähteistä. Metsäntutkimuslaitoksen tiedo-nantoja 886: 43-48.

Piirainen, S., Domisch, T., Moilanen, M. ja Nieminen, M. 2013. Long-term effects of ash fertilization on runoff water quality from drained peatland forests. Forest eco-logy and management 287: 53-66.


Sallantaus, T., Vasander, H. ja Laine, J. 1998. Metsätalouden vesistöhaittojen tor-juminen ojitetuista soista muodostettujen puskurivyöhykkeiden avulla. SUO 49: 125-133.

Silver, T., Saarinen, M. ja Kajava, S. 2008. Metsälain mukaisten erityisen tärkeiden suoelinympäristöjen määrittäminen ja metsälakikartoituksen luotettavuus Lou-nais-Suomessa. SUO 3/2008.

Silver,T., Joensuu, S. ja Pakkala, M. 2009. Laskeutusaltaiden tila ja tyhjennystarve Lounais-Suomen vanhoilla ojitusalueilla. SUO 60(1-2): 37-46.

Silver,T., Kittamaa, S. ja Saarinen, M. 2012. Soiden ennallistamisen tarpeet, haluk-kuus sekä tavoitteet ja niiden toteutuminen Lounais-Suomessa. Luonnonhoitohan-keraportti, Suomen metsäkeskus. 30 s.

Tahvanainen, T. 2007. Kymmenen vuoden aikaskaala ennallistettujen soiden ke-hityksen arvioimisessa. Teoksessa: Syrjänen, K., Horne, P., Koskela, T. & Kumela, H. (toim.). METSOn seuranta ja arviointi. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjel-man seurannan ja arvioinnin loppuraportti. Maa- ja metsätalousministeriö, Met-säntutkimuslaitos ja Suomen ympäristökeskus. Vammalan kirjapaino Oy. S. 42-44. ISBN 978-952-453-324-9

TASO 2011. Turvetuotannon ja metsätalouden vesiensuojelutason kehittäminen hanke 2011-2013.


Liite 1. Kuvioselostus

Timo Silver, syksy/2014

Maastotarkastuksen kuvioselostus Yläneenjoen valuma-alue 2014 (Uo-ma-analyysi/kosteikkotyökalu)

Kuvion soveltuvuus kosteikoksi ja/tai vesiensuojelun pintavalutuskohteeksi

Yläneenjoen alaosa

Kuvio 1. Harvennettu runsaspuustoinen 03 kl ohutturpeinen Mtkg II (n. 6 ha). Maaston kaltevuus pieni, ei selvää kynnystä. Etäisyys Yläneenjokeen n. 5 km. Ei realistinen kohde.

Kuvio 2. Pieni aukkoinen, ohutturpeinen kuvio (n. 1 ha) tasaisella maalla. Valuma-alue muu-tamia hehtaareja. Etäisyys Yläneenjokeen n. 5 km. Ei realistinen kohde.

Kuvio 3. Metsitetty ohutturpeinen (< 30 cm) vanhaa peltoa oleva runsaspuustoinen 03 kl männikkökuvio (n. 4 ha). Maaston kaltevuus pieni, ei selvää kynnystä. Etäisyys Yläneenjokeen n. 5 km. Ei realistinen kohde.

Kuvio 4. Ohutturpeinen (< 50 cm) runsaspuustoinen 03 kl Mtkg II kuvio (n. 6 ha). Maaston kaltevuus hyvin heikko, ei selvää kynnystä. Etäisyys Yläneenjokeen n. 5 km. Ei realistinen kohde.

Kuvio 5. Paksuturpeinen (> 1.0 m) 02 kl puustoinen LkRmu kuvio. Oja syvällä suhteessa kohteeksi merkittyyn kuvioon, joka suon reunaluisulla. Maaston kaltevuus pieni. Etäisyys Yläneenjokeen n. 6 km. Ei realistinen kohde.


Kuvio 6. Paksuturpeinen (> 1.0 m) runsaspuustoinen 03-04 kl Mtkg II kuvio (n. 3 ha). Maas-ton kaltevuus pieni, ei kynnystä. Rajoittuu peltoon ja kosteikon / pintavalutusken-tän teko aiheuttaisi pellon vettymistä. Etäisyys Yläneenjokeen n. 6,5 km. Ei realisti-nen kohde.

Kuvio 7. (maastotarkastettu kuvion alaosa) Paksuturpeinen (> 1.0 m) runsaspuustoinen 03 kl Mtkg II- Ptkg II kuvio (n. 6 ha). Maaston kaltevuus pieni, ei selvää kynnystä. Etäisyys Yläneenjokeen n. 7 km. Ei realistinen kohde.

Kuvio 8. Ohutturpeinen puustoinen 04-S0 kl RhKgK kuvio (n. 0.5 ha). Kohde tien alapuolel-la ja maasto kohoaa selvästi tielle ja edelleen jyrkkään mäkeen. Mahdollista tehdä pienimuotoinen kosteikko osalle kuviota esim. tukkimalla oja vesivanerilla. Tosin toimenpiteen vesiensuojelullinen hyöty vähäinen, koska yläpuoli pääosin kuivaa kangasta (alaosassa muutama ojanpätkä) ja valuma-alue jää alle 10 ha:n. Etäisyys Ylänejokeen n. 0.5 km. (On lisäksi huomattava, että oja laskee pellon reunaojaan ja Ylänejokeen rajoittuvassa pellossa suojavyöhyke olemattoman kapea.)

Kuvio 9. Yläneenjoen rannassa oleva paksuturpeinen puustoinen 02-03 kl Vatkg kuvio (n. 1.0 ha). Suo nousee jyrkästi Yläneenjoesta (reunaluisu). Kuviolla tehty metsäkeskuk-sen toimesta kunnostusojitus 2000-luvun alussa, jolloin sarkaojat jätetty n.20 - 40 m joesta perkaamatta. Tämä ollut tehokas ja toimiva vesiensuojeluratkaisu, koska sarkaojakohtainen valuma-alue pieni. Varsinaisen kosteikon rakentaminen topo-grafialtaan tällaiseen kohteeseen mahdotonta.

Kuvio 10. Yläneenjokeen rajoittuva 02-03 kl paksuturpeinen Vatkg - Mtkg kuvio (3.3 ha). Osin mökkitonttia ja paikoin vanhaa pehkunnostoa. Eteläinen reunaoja tasaisella. Pohjoiset sarkaojat nousevat jyrkästi Yläneenjoesta (reunaluisun Vatkg). Voi jättää 10 - 50 m kaivamattoman ojan Yläneenjoesta, mikä on tehokas vesiensuojeluratkai-su. Kosteikon tekeminen ei mahdollista. (Vrt. Yläneenjoen vastakkaisella puolella oleva kuvio 9, jossa tehty samankaltainen toimenpide.)


Kuvio 11. Yläneenjokeen rajoittuva paksuturpeinen runsaspuustoinen 03 kl Vatkg- Ptkg kuvio (n. 1 ha). Suo nousee jyrkästi Yläneenjoesta ja mahdollista jättää ojiin n. 10 - 20 m perkaamaton osa Yläneenjoesta pl. pohjoisin oja, joka tasaisella. Samanlainen toimenpide mahdollinen myös kuvioiden 10 ja 11 välisellä suoalueella. (Vrt. kuviot 9 ja 10).

Kuvio 12. Ohutturpeinen runsaspuustoinen 04 kl Mtkg kuvio (n. 5 ha). Maaston kaltevuus pieni, ei kynnystä. Etäisyys Yläneenjokeen n. 1.5 km. Ei realistinen kohde.

Kuvio 13. Peltoon rajoittuva 02 kl MT kuvio (0.3 ha). Kuvion reunaan tulee kuivatusoja mäel-tä. Kuviolle olisi mahdollista tehdä pienimuotoinen kosteikko, koska kuvio reunasta alkaa mäki. Kosteikon vesiensuojelullinen hyöty olisi olematon, koska valuma-alue vain muutama hehtaari ja valuma-alueella moreenikankaalla. Etäisyys Yläneenjo-keen n. 1 km.

Kuvio 14. Pellon alareunassa oleva ohutturpeinen taimikkokuvio (0.4 ha). Maaston kaltevuus pieni. Kosteikon rakentaminen aiheuttaisi pahan vettymishaitan pellolle. Etäisyys Yläneenjokeen n. 1 km. Ei realistinen kohde.

Kuvio 15. Ohutturpeinen 02 kl Mtkg . Kuviolla vanha täyttynyt laskeutusallas, jossa kas-villisuuden peittävyys 100 %. Lajeina pullosara, rahkasammalet ja korpikastikka. Sellaisenaan hyvä kosteikko ja toimii vesien puhdistajana. Allasta ei pidä missään nimessä tyhjentää vaan jättää kosteikoksi.

Kuvio 16. Niittysuo on 03 kl paksuturpeinen Ptkg- Mtkg kuvio tasaisella maalla. Kuvion ala-reunassa syvä laskuoja. Kohteen vettäminen kosteikoksi aiheuttaisi laajan vetty-mishaitan. Ei realistinen kohde.

Kuvio 17. Muuranrahka ja alapuolinen kuvio tien alapuolella paksuturpeinen 03 kl Ptkg tasaisella maalla. Hyväkuntoiset syvät ojat. Lannoitettu PK.lla 2000-luvun alus-


sa. Kohteen vettäminen kokonaisuudessaan aiheuttaisi laajan vettymishaitan. Ei realistinen kohde kokonaisuutena. Tämän kuvion alaosassa ja alapuolinen kuvio 17a potentiaalinen pintavalutuskohde.

Kuvio 17a. Kuvio ei ole paikkatietoanalyysin avulla löydetty kohde (ei turvemaata). Muuran-rahkan laskuojaan liittyvä pieni kangasmaakuvio, 02 kl VT. Muuranrahkan laskuo-jassa selvä kynnyskohta (kallio ja jyrkähkö putous). Pintavalutuskentän rakentami-nen ei aiheuttaisi vettymishaittaa yläpuolelle. Pintavalutuskentän rakentaminen haasteellista, koska kynnyskohdan alapuolella eroosioherkkää hiekkamaata. Olisi kuitenkin realistinen pintavalutuskohde oikein suunniteltuna. Toteutus kun Muu-ranrahkan valuma-alueella tehdään kunnostusojitukset/uudistushakkuut.

Kuvio 18. (maastotarkastettu kuvion itäosa) Niittysuon laskuojaan liittyvä ohutturpeinen pääosin puustoinen Mtkg kuvio. Las-kuoja syvä 1.5-2.0 m (kuvion itäosa), jossa paikoin hiekkasyöpymää. Vaikka kuviol-la kaltevuutta, olisi kosteikon/pintavalutuskentän rakentaminen vaikeaa ja epärea-listista ottaen huomioon maaston muoto (oja notkossa) ja ojan nykyinen syvyys. Kuvion alaosa tasaisella maalla ja vettäminen aiheuttaisi laajan vettymishaitan. Ei realistinen kohde.

Kuvio 19. Paksuturpeinen 03 kl Ptkg. Tasaiset maat. Yläpuolen valumavedet tulevat valtaosin luonnontilaiselta suolta (ei juurikaan lisäävää vesistökuormitusta valuma-alueelta). Ei realistinen kohde.

Kuvio 20. Paksuturpeinen 02-03 kl Ptkg. Maaston kaltevuus hyvin heikko ja kuvion läpi vir-taava laskuoja syvä. Pintavalutuskentän teko aiheuttaisi laajaa vettymishaittaa. Ei realistinen kohde.

Kuvio 21. Paksuturpeinen 03-04 kl Ptkg . Vesiä Lavinaronrahkalta ja tien alapuolella hyvä pudotus, mutta laskuoja syvä. Kuvion yläosaan teoriassa mahdollista tehdä pintava-lutuskenttä, mutta vettymishaitta suhteellisen laaja, koska kuvio tasaisella ja lisäksi laskuoja syvä, mikä osaltaan aiheuttaa sen, että pintavalutuskentän teko teknisesti haastavaa. Laskuojaan tulevat kuivatusojissa heikko kaltevuus. Ei realistinen koh-de.


Kuvio 22. Paksuturpeinen, puustoinen Mtkg-kuvio. Kaltevuudet heikot ja ojat huonossa kun-nossa. Vedet virtaavat Lavinaronrahkalta pääosin kuvion ohi ja valuma-alue pieni. Ei realistinen kohde.

Kuvio 23. Kuvio ohutturpeinen 03 kl sarakorpi. Kaltevuudet heikot ja valuma-alue hyvin pie-ni, koska yläpuoliset veto-ojat kaivettu siten, että vedet kulkeutuvat pääosin kuvion ohi. Ei realistinen kohde.

Kuvio 23a. Kuvion 23 alapuolella välittömästi oleva kuvio, jota ei ole löytynyt paikkatietoana-lyysin avulla. Olisi kuitenkin teknisesti optimaalinen pintavalutuskentän paikka, koska kuvion yläpuolella selvä kynnyskohta, jossa noro. Pintavalutuskenttä olisi teknisesti hyvä paikka rakentaa kuviolle (Mtkg, 03 kl, turvetta yli 0.5 m.) Valu-ma-alue kuitenkin niin pieni (vrt. kuvio 23), ettei järkevää rakentaa järeää vesien-suojelutoimenpidettä, vaan kasvipeitteellinen noro riittävä toimenpide (jätettävä kaivamatta, kuten myös tehty edellisessä ojituksessa).

Kuvio 24. Kuvio ohutturpeinen Mtkg-MTsoist. 03 - T2 kl. Valuma-alue hyvin pieni, vedet ohjautuvat kuvion ohitse. Maasto tasaista. Ei realistinen kohde.

Kuvio 25. Kuvio muodostuu Kortsuon pohjoisosasta. Kortsuo kohosuo. Pohjoisosan laide kapea (pääosa ko. kuviota) ja jyrkkä reunaluisu (osa kuviota). Laide tasaisella kuten viereinen pelto. Kehitysluokat SO - T2 - 04 ja laide paksuturpeinen Mtkg ja reuna-luisu ja keskusta Vatkg. Veto-oja kuviolla laskee eri suuntiin (vrt. kohosuo). Pintava-lutuskentän teko (laiteelle) aiheuttaisi vettymishaittaa pellolle (läntinen peltolohko). Ei realistinen kohde. Jyrkkä reunaluisu mahdollistaa sen, että kunnostusojituk-sessa voidaan jättää kolme läntisintä sarkaojaa kaivamatta n. 20-40 m laskuojasta, mikä tehokas vesiensuojelumenetelmä.

Kuvio 26. Peltojen väliin (väli n. 150 m) sijoittuva puustoinen kuvio. Maaston kaltevuus heik-ko. Ei realistinen pintavalutuskohde, koska aiheuttaisi vettymishaittaa pellolle.


Yläneenjoen keskiosa

Kuvio 27. Kuvio paksuturpeinen Ptkg, joka siemenpuuasennossa (mänty). Valuma-alue suh-teellisen pieni. Kuvion reunassa vastikään perattu tien laskuoja tien (asfaltti) perus-parannuksen yhteydessä. Maasto tasaista. Ei realistinen kohde, koska aiheuttaisi mm. vettymishaittaa tielle.

Kuvio 28. Kuvio ohutturpeinen Mtkg - MT soist., kehitysluokka T2 - 03. Virtaama kohtalai-sen suuri. Maasto pintavalutus/kosteikkokuviolla hyvin tasaista. Kuviosta n. 200 m ylöspäin kaakkoista laskuojaa kynnyskohta, johon kaivettu tuore tien (asfaltti) laskuoja. Tästä alaspäin laskuoja kasvillisuuden peitossa ja toimii samalla vesien puhdistajana. Myös eteläisessä laskuojassa (pienempi virtaama ja tulee kuviolta 27) kynnyskohta. Teoriassa mahdollinen pintavalutus/kosteikko kohde, koska selvät kynnykset ja vettymishaitta jää n. 2 ha:iin. Käytännössä em. perkaamaton ojapätkä riittävä vesiensuojelullisesti arvioiden yläpuolisen valuma-alueen kuormitusriskiä ja noinkin laaja pintavalutuskenttä ja vettymishaitta selvästi ylimitoitettu kuormi-tusriskiä ajatellen ja ottaen huomioon myös pintavalutuskentän itsessään aiheutta-man kuormituksen. Ei realistinen kohde.

Kuvio 29. Laajahko kohosuokuvio, joka ojitettu n. 5 vuotta sitten syvillä ojilla. Laide Mtkg 04 kl sekä reunaluisu ja keskusta 02 - 03 kl Vatkg. Kuvion kaakkoisosassa laskuojaa jätetty perkaamatta (tasaisella) noin 250 m, koska tila ei ollut kunnostusojituksessa. Tämä kaivamaton oja puhdistanut kunnostusojitusvesiä. Kuvion tekeminen pinta-valutuskentäksi/kosteikoksi aiheuttaisi laajaa vettymishaittaa ja sikälikin epärealis-tinen, että kuviolla tuore kunnostusojitus.

Kuvio 30. Kuvion 29 alapuolella syvän laskuojan varressa sijaitseva pieni Mtkg kuvio, kehi-tysluokka 03 - 04. Laskuojan syvyys n. 1.5 - 2.0 m. Takana peltoa ja maaston kalte-vuus heikko. EI realistinen kohde.

Kuvio 31. Peltoon rajoittuva ojitettu T2 kl MT soistuma. Kaltevuus heikko, maasto nousee selvästi ko. kuvion yläpuolella. Myös valumat pienehköjä. Pintavalutuskentän/kos-


teikon teko aiheuttaisi pellon vettymistä, mikäli pellon takaa tulevia kuormittavia vesiä nostettaisiin ao. kuviolle. Ei realistinen kohde. Alapuolinen kohde 31a (joka luonnontilainen puro) riittävä vesiensuojelullisesti.

Kuvio 31a. Ei ole löytynyt paikkatietoanalyysin avulla. Kuvion 31 alapuolella virtaava hyvälas-kuinen, mutkitteleva, luonnontilainen puro, jossa kosteikkopainanteita/suokasvil-lisuutta reunoilla. Puro puhdistaa sellaisenaan jossain määrin vesiä, tulva-aikoina vesi nousee paikoin maan pintaan kosteikkopainanteisiin.

Kuvio 32. Laajahkon Hiitolaisen suon pohjoisosa. Reunaosat ohutturpeinen 02 – 03 kl Mtkg – Ptkg ja keskusta paksuturpeinen Vatkg kehitysluokka 02. Alueella tehty hiljan (alle 5 v) kunnostusojitus. Kaltevuudet hyvin pienet ja vesi seisoo paikoin ojissa. Ko. kuvion pohjoisosan vedet laskevat pohjoiseen ja eteläosan etelään. Ei realistinen kohde.

Kuvio 33. Pienialainen puustoinen ohutturpeinen Mtkg kuvio. Valumavedet ohjautuvat pääosin läheistä tien sivuojaa etelään. Ko. kuvion valuma-alue pieni. Ei realistinen kohde.

Kuvio 34. Ojan varteen sijoittuva kapea 04 kl MT-kuvio. Ko. kuvio kapeassa notkossa, jossa hyvä kaltevuus. Kuvion keskellä syvä oja, joka paikoin syöpynyt. Ei realistinen kohde.

Kuvio 35. Peltoon rajoittuva kuvion 34 alapuolella oleva ohutturpeinen Mtkg – MT kuvio, kehitysluokka 04. Sijaitsee notkelmassa, joten vettymishaitta jäisi suhteellisen pieneksi (noin 0.5-1 ha), mikäli kohteeseen tehtäisiin pintavalutuskenttä/kosteikko. Vesiensuojelullinen hyöty jäisi kuitenkin hyvin pieneksi, koska valuma-alue pää-osin kalliomaastoa. Valuma-alueella vähän ojitettua suota ja muuta kuormittavaa metsätalousmaata. Lisäksi alapuolinen luonnontilaisen (kaltainen) puro (35a) puh-distaa osaltaan valuma-vesiä. Ei realistinen kohde.


Kuvio 35a. Kuvioiden 34 ja 35 alapuolella Kivikosken ja Koriksmäen peltojen välissä mutkitte-leva luonnontilaisen kaltainen puro, jossa ruohoisia kosteikkopainanteita/suokas-villisuutta puron reunassa. Puro puhdistaa sellaisenaan jossain määrin vesiä, kun tulva-aikoina vesi nousee paikoin maan pintaan em. kosteikkokohtiin. Puro itses-sään riittävä vesiensuojeluun ko. osavaluma-alueella vrt. kuviot 34 ja 35.

Kuvio 36. Peltoon rajoittuva ohutturpeinen Ptkg – Mtkg ylispuustoinen T2 taimikkokuvio. Ojat kohtalaisessa kunnossa. Maasto tasaista ja pintavalutuskentän teko aiheuttaisi laajan vettymishaitan. Ei realistinen kohde.

Kuvio 37. Ohutturpeinen 04 kl Mtkg tasaisessa maastossa. Yläpuolella sijaitsevan ”pintava-lutusta vaativaksi” merkityn suokuvion vedet eivät laske ko. kohdekuvion kautta, vaan ohjautuvat kuvion ohi pellon reunaan. Valuma-alue jää suhteellisen pieneksi. Ei realistinen kohde. Kuvion 37 yläpuolinen kuvio 37a sen sijaan realistinen pinta-valutuskohde.

Kuvio 37a. Ei ole löytynyt paikkatietoanalyysin avulla. Kuvion 37 rajalla potentiaalinen pin-tavalutuskohde rinteessä, johon voisi johtaa vedet syöttöojalla. Kehitysluokka T1 ja MT-kuvio. Maalaji hienojakoinen Ht-Hs, mikä heikentää kohteen sopivuutta pinta-valutukseen. Mäen päällä kallio ojan pohjalla, joka aiheuttaa vettymishaittaa ylä-puolelle ja oja täynnä palpakkoa. Yläpuolinen kuormittava valuma-alue suhteellisen pieni ja tukkeutunut oja riittävä vesiensuojeluun ellei kalliota madalleta seuraavas-sa ojituksessa.

Kuvio 38. Peltoon rajoittuva ohutturpeinen Mtkg T2. Valuma-alue pieni. Ei realistinen kohde.

Kuvio 39. Luonnontilaisen Isorahkan peltoon rajoittuva osin ojitettu reunaluisu. Pääosin 02 kl IR- Vatkg. Kohdekuvion läpi virtaa vain luonnontilaisen suon ”puhtaita” vesiä. Ei realistinen kohde.


Kuvio 40. Laajahkon Valkiarahkan suoalueen alapuolella oleva kuvio. Valkiarahkan laskuo-jassa ja ko. kuviolla kalliokynnyksiä. Valkiarahkan kunnostusojitus edellyttäisi kynnyskohtien madaltamista. Kuvion länsiosa Mtkg, joka paikoin 03 kl ja osin ylis-puustoinen alikasvoskuusikko. Kuvion länsiosa 02-03 kl Mtkg istutusmännikköä. Teoriassa mahdollinen pintavalutuskohde siten, että vettymishaitta jää suhteellisen pieneksi (n. 0.5 – 1 ha). Alapuolella kuitenkin parempi pintavalutuskohde/kosteikko (= osakuvio 41).

Kuvio 41. Kuvion 41 eteläosaan mahdollista tehdä perusteltu pintavalutuskenttä/kosteikko (osakuvio 41a), joka puhdistaisi mm. Valkiarahkan vesiä. Sähkölinjan yläpuolen laskuojissa hyvä kaltevuus, joten ei aiheuteta vettymishaittaa. Linjan alle syöttöoja / ojien tukkimista. Linjan alusta taimikkoa. Pintavalutuskenttä jatkuu saran suun-nassa ja on paksuturpeista Mtkg, kl 03. Pintavalutuskentän koko olisi noin 1 ha. Pintavalutuskentän teko järkevää, kun yläpuolisella Valkiarahkalla tehdään kun-nostusojitus / uudistushakkuu. (Pääosa kuviota paksuturpeista 02-03 kl Mtkg, joka rajoittuu peltoon. Maasto tasaista. Ei tältä osalta realistinen kohde.)

Kuvio 42. Vanha kivennaismaapelto. Nyt puustoinen 03 kl kohde, metsätyyppi lähinnä MT. Maasto tasaista. Ei realistinen kohde. Kuvion 42 alapuolella kuvio 43, joka teoriassa potentiaalinen pintavalutuskohde.

Kuvio 43. Kuvion 42 alapuolella sijaitseva vanha peltokuvio. Nyt puustoinen 03 kl, hiljan harvennettu ja ojitettu MT - OMT metsäkuvio. Kuvio notkossa n. 0.5 ha. Maasto nousee siten, että vettymishaitta jää vähäiseksi ko. kuvion ulkopuolella. Topografi-sesti hyvä pintavalutus/kosteikkokohde. Hienojakoinen maalaji (Hs-HHt) heiken-tää kuvion soveltuvuutta hyväksi pintavalutuskentäksi; kuitenkin potentiaalinen pintavalutuskenttä. Perusteltua toteuttaa vain, jos yläpuolisilla ojastoilla tehdään kunnostusojitus / uudistushakkuu.. Tosin kuormittava valuma-alue pienehkö. Ei tällä hetkellä realistinen kohde.

Kuvio 44. Noin 6 ha kuvio. Kuvio voidaan jakaa 4 osakuvioon. Valuma-alueen kuormittavuus vähäinen, koska valuma-alue pääosin kallioista maastoa ja myös luonnontilaista suota.


Kuvio 44a. Metsätiestä länteen. Ohutturpeinen mätästetty Mtkg, taimikkoa T1. Maasto tasais-ta. Pintavalutuskentän teko tälle kuvion osalle aiheuttaisi myös tien kantavuuden heikkenemistä.

Kuvio 44b. Tiestä itään ja Kortesuon alareunaan ulottuva osakuvio. Osakuvion läpi kulkee huonokuntoinen oja, jossa vesi ylhäällä. Kuviolla peräkkäisiä luonnontilaisen kaltai-sia RhSN-painanteita ja itsessään olemassaolevia kosteikoita. Niiden syntymisessä osasyynä pehkun noston kuviolta (osassa painanteista). Vesiensuojelua voidaan tehostaa kuviolla, kun ohjataan vettä huonokuntoisesta ojasta RhSN- kosteikkopai-nanteisiin. Tämä voisi olla perusteltua siinä yhteydessä, jos/kun osakuvio 1d) kun-nostusojitetaan / uudistushakataan.

Kuvio 44c. Osakuvio Kortesuon luonnontilaista osaa. Suotyyppi (harva)puustoinen VSR - IR - LkR. Osa kankaiden vesistä tätä kautta, mikä luontaista vesien puhdistusta. Korte-suo on kohosuotyyppinen suo, joten osakuvio 1c ei puhdista tien varressa kulkevia ojitusvesiä.

Kuvio 44d. Pohjoisin ojitettu osakuvio. Puusto 03 kl Mtkg. Turvetta noin 1 m. Valuma-alue yläpuolella pieni, Kiviniitunkallion alapuolella oleva ojasto laskee kuvioiden 42 ja 43 kautta. Maasto tasaista. Ei realistinen kohde. Ks. 1b).

Kuvio 45. Puustoinen 04 kl ohutturpeinen Mtkg - MTsoistuma rinnemaastossa. Suhteelli-sen laaja kuormittava suoalue takana. Rinteen suuntaisella syöttöojalla kuviolle saa hyvän pintavalutuskentän, joka syytä tehdä siinä yhteydessä, kun yläpuolella kunnostusojitetaan ja tehdään hakkuita. Alempana kuviot 46 ja 47 samaa osavalu-ma-aluetta.

Kuvio 46. Kuviolla tehty uudistushakkuu muutama vuosi sitten. Ojitusmätästetty ja nyt ke-hitysluokka T1, MT soistuma. Uudistamisen yhteydessä tehdyt ojat ruohottuneet. Kuvion alapuolelle (n. 100 m) kaivettu uudistamisen yhteydessä laskeutusallas ja sen yhteyteen pieni pintavalutuskenttä (n. 1 aari) peltoon rajoittuen. Nykytilantees-


sa riittävä vesiensuojeluratkaisu, kun otetaan huomioon, että uudistusalueen ojat ruohottuneet ja yläpuoliselle kuviolle 45 rakennettavissa hyvä pintavalutuskenttä. Teoriassa kuvion alaosan notkelmaan tehtävissä pintavalutuskenttä/ kosteikko ilman laajaa vettymishaittaa.

Kuvio 47. Kuvioiden 45 ja 46 kautta kulkevat valumavedet kulkevat tämän kuvion kautta. Kuvion 46 jälkeen valumavedet kulkevat pellonreunaa ja valtatien sivuojaa. Samaa uudistamiskuviota kuin kuvio 46. Ojitusmätästetty ohutturpeinen Mtkg - MT sois-tuma, T1. Ojat ruohottuneet. Kuvio noin 0.5 ha notkelmassa, joten potentiaalinen pintavalutuskenttä - kosteikkokohde varsinkin, jos yritetään puhdistaa yläpuolisia peltovesiä. Hienojakoinen maalaji (Hht - Hs) heikentää kohteen soveltuvuutta pin-tavalutuskentäksi.

Kuvio 48. Turvetuotantoalueen reunaan rajoittuva kohosuon laide – reunaluisu kuvio. Kuvio paksuturpeinen 03 – 04 kl Mtkg – Vatkg. Kuvio turvetuotantoalueen laskuojaa myötäilevä. Laskuoja noin 2 – 3 metriä syvä. Ei realistinen kohde.

Yläneenjoen yläosa

Kuvio 49. Ohutturpeinen 03 kl Mtkg – Rhtkg mäkien välissä. Kuvion kokonaisala n. 2 ha ja vettyvä alue yhteensä n. 3 ha. Teoriassa mahdollinen pintavalutuskenttä/kosteikko-kohde, koska vettymishaitta jää suhteellisen pieneksi. Kuvion 49 yläpuolella kuiten-kin parempi ja realistisempi pintavalutuskentän kohde kuvio 49a.

Kuvio 49a. Ei ole löytynyt paikkatietoanalyysin avulla. Ohutturpeinen 03 kl RhK(mu) rinteen alaosassa. Maasto nousee selvästi yläpuolella (kynnys). Kuvio heikosti kuivunut (mm. korpikaislaa). Potentiaalinen, hyvä pintavalutuskohde, pinta-ala n. 0.3 ha. Jär-kevä toteuttaa, kun yläpuolinen korpikuvio käsitellään uudistushakkuulla.

Kuvio 49b. Ei ole löytynyt paikkatietoanalyysin avulla.Ohutturpeinen 04 kl Mtkg – Rhtkg mäkien välissä. Potentiaalinen pintavalutuskentän kohde. Järkevä toteuttaa, kun yläpuolinen suoalue kunnostusojitetaan.


Kuvio 50. Tien varteen sijoittuva kuvio. Valuma-alue pieni, koska pääosa valumavesistä oh-jautuu kuvion ohi tien sivuojaa pitkin. Ei realistinen kohde.

Kuvio 51. Paksuturpeinen Ptkg – Mtkg 03 kl kuvio, joka rajoittuu peltoon. Kuormittava va-luma-alue karua suota Vatkg – Jätkg. Ei realistinen kohde. Sen sijaan yläpuolinen osittain samaa valuma-aluetta oleva kuvio 51a hyvä pintavalutus/kosteikkokohde.

Kuvio 51a. Vanha pehkunnostoalue, jossa suokasvillisuus vallitseva (rahkasammalet, pullosara, jouhisara, tupasvilla, järvikorte ja kurjenjalka). Osa Lontinrahkan vesistä voidaan johtaa tätä kautta; osa johdettava (länsipuolinen veto-oja) pintavalutuskentän ohi (vrt. kohosuo). Potentiaalinen , hyvä pintavalutuskohde n. 0.5 ha (30 x 200 m), johon voi johtaa vesiä, kun yläpuolella tehdään kunnostusojituksia.

Kuvio 52. Ojitusmätästetty taimikko (T2) VT soistuma. Kuvion yläosa vedenjakajalla, pieni valuma-alue. Ei realistinen kohde.

Kuvio 53. Ohutturpeinen Vatkg, pääosin kl 04, pieneltä osin T2. Valuma-alue pieni (vrt. vedet pääosin tien sivuojaa kuvion ohitse.) Ei realistinen kohde.

Kuvio 54. Ohutturpeinen 03 kl Ptkg. Pääosin ojat hyvässä kunnossa. Vedet ohjautuvat ku-vion ohitse. Osin vedenjakajalla; osa kuvion ojista laskee luoteeseen, osa kaakkoon, joten valuma-alue pieni. Ei realistinen kohde.

Kuvio 55. Paksuturpeinen 04 kl Ptkg – Mtkg. Maaston kaltevuus heikko. Valuma-alue pie-nehkö. Ei realistinen kohde.

Kuvio 56. Kuvio 04 kl ohutturpeinen Mtkg – MT soistuma. Teoriassa mahdollista tehdä pel-toon rajoittuva noin 50 x 50 m pintavalutuskenttä, koska pientä kynnystä itäpuoli-


sessa ojassa. Valuma-alue kuitenkin suhteellisen pieni. Käytännössä riittää vesien-suojeluun, kun jätetään ojat perkaamatta n. 30 – 50 m pellosta.

Kuvio 57. Ohutturpeinen Ptkg – Mtkg 04 kl kuvio. Valuma-alue pieni (vrt. vedet pääosin tien sivuojaa kuvion ohitse). Ei realistinen kohde


12

10

25

98

11

26

14

13

Yläneenjoen alaosan valuma-alue, 34.041 (pohjoisosa)

0 0,15 0,3 0,45 0,60,075Kilometers





Selitetarkastetut kohteet

Liite 2. Kartat


35a

41a

32

41

42

35

33

34

43

44 1b44 1a

44 1d 44 1c

40

Yläneenjoen keskiosan valuma-alue, 34.043 (eteläosa)

0 0,15 0,3 0,45 0,60,075Kilometers







31a29

3130

Yläneenjoen keskiosan valuma-alue, 34.043 (pohjoisosa)

0 0,1 0,2 0,3 0,40,05Kilometers







50

49 b

51a

49a

51

54

52

49

53

Yläneenjoen yläosan valuma-alue, 34.044

0 0,1 0,2 0,3 0,40,05Kilometers







28

27

Isonsuonojan valuma-alue, 34.046 (eteläosa)

0 0,08 0,16 0,24 0,320,04Kilometers







55

57

56

Isonsuonojan valuma-alue, 34.046 (pohjoisosa)

0 0,08 0,16 0,24 0,320,04Kilometers







37a

39

37

36

38

Peräsuonojan valuma-alue, 34.048

0 0,15 0,3 0,45 0,60,075Kilometers







48

46

4547

Rannanmäenpuron valuma-alue, 34.049

0 0,1 0,2 0,3 0,40,05Kilometers







17a

23a

1

43

17

6

25

20 18

7

16

2

22

19

21

523

26

24

15

Yläneenjoen alaosan valuma-alue, 34.041 (eteläosa)

0 0,15 0,3 0,45 0,60,075Kilometers






Liite 2. Kartat

ISBN 978-952-283-025-8, nid. ISBN 978-952-283-026-5, pdf

paikkatiedon hyödyntäminen kosteikko- ja pintavalutuskoh- teiden

Documents