pyhäjärveläisyyden vaalija karjalan puolustaja lisää ...perjantai 18. syyskuuta 2015...

Perjantai 18. syyskuuta 2015 Pyhäjärveläisyyden vaalija – Karjalan puolustaja N:o 9 60. vuosikerta

Lisää arkistotilaa museoon Sastamalassa

Hyväkuntoinen Toivo Vattusen taululöytyy edelleen museon kokoelmista.

Kallialan museokiinteistö Sastamalan keskustassa onmyyty ja siellä oleva arkistoaineisto on järjestelyn jälkeensiirtymässä uusiin tiloihin. Kallialan tiloista siirrettiin mm.pyhäjärveläistä kirja-aineistoa uusiin tiloihin. Tätä aineis-toa olikin esillä Puukstavin tiloissa viime pitäjäjuhlienaikana.

Kivinavetan tiloja ollaan järjestelmässä uudelleen jaainakin toistaiseksi erillistä Vpl. Pyhäjärvi-osastoa ei oleolemassa, mutta esineet ja arkistot löytyvät ehkä parem-min kuin ennen.

Me paikalla vierailleet henkilöt saimme konkreettisestitutustua useisiin arkistoihin, joista varsin mittava oliMatti Hinkkasen siirtämä arkisto. Tilat ovat Storminkoululla erittäin hyvät ja tutkijoiden käyttöön tulee omaerillinen huoneensa, jossa arkistojen saloihin on helppotutustua.

Emme ehtineet nyt käydä kivinavetan museotiloissa,mutta kyllä tavarat sieltä löytyvät, sen osoitti amanuenssiMarja Hänninen-Tolvin kameraamme tallentamat va-lokuvat.

Uusia esine-ja arkistomateriaalilahjoituksia ei nyt tois-taiseksi mielellään oteta vastaan, koska museon järjestelytovat parhaillaan kesken.

SIVU 3

Vanha kuva Karjalasta. Talon emäntä ja isäntä istuvat edessä ja talonpalvelijat seisovat heidän takanaan. Pyhäjärvi-juurisen Lahja Siukolan äitiMaria on pisin naispalvelijoista. Lahja sai hartauskirjan Elämän leipää äitinsäperintönä ja on antanut sen edelleen eteenpäin lahjana, kuten teki aikanaanSalitsanrannan kauppias Tobias Vuohelainen. Ruotsalaisen herätysliikkeenjohtajasta kerrontaa sivulla 4.

Äidin perintönä saatu sanaaElämän leipää -kirjasta

Joukko matkalaisia uskaltautui uimaan Pyhäjärven viileässä vedessä. LassiPruuki ja tyttärensä kertovat matkakokemuksiaan kesältä 2015. SIVU 7.

Kotiseutumatkakannatti taas tehdä

Perjantai 18. syyskuuta 2015VPL.PYHÄJÄRVI2

Perjantai 18. syyskuuta 2015

Nyt on Helsingin Vpl. Py-häjärvi-seuran kyläesittelys-sä Enkkuan koulupiirinvuoro. Koulupiiriimmehänkuuluivat Enkkuan, Saap-run, Rahkajärven ja Kos-termaan kylät.

Vuonna 2011 valmistuikoulupiiriämme käsitteleväkirja Ikkuna Karjalaan. Sii-nä kerrotaan koulupiiriäm-me ja pitäjäämme koske-via asioita melko täydelli-sesti, mutta nyt on vuoros-sa kylien esittely esitelmienmuodossa.

Enkkuan esittelyn pitääMaija Virtanen o.s. Sa-volainen. Hän kertooomien kokemustensa jatuntojensa kautta Enkkuanihmisistä ja taloista. SamoinAini Pohjakallio o.s. No-kelainen kertoo Saapruus-ta. Kyllikki Laitinen o.s.Nuortema kertoilee Rah-kajärven kylästä.

Lisäksi koulupiirimmekirjan Ikkuna Karjalaan toi-mittaja ja voidaan sanoasielu Kari Pohjakallio onmyös mukana kertomassaomia näkemyksiään kou-lupiiristämme. Tämän tii-min kokoonkutsuja ja ky-

Esittelyvuorossa Enkkuan koulupiiriläesittelyn vetäjänä onOsmo Juvonen.

Nyt on ainutlaatuinen jaehkä viimeisiä tilaisuuksiatulla paikan päälle kuunte-lemaan ja esittämään omiakysymyksiä ja muistojaankoulupiirimme asioista.Joukkomme harvenee jaikääntyy koko ajan ja mei-dän kaikkien toiveena onsaada nuoremmat ikäluo-kat kiinnostumaan vanhem-piensa ja esivanhempiensajuurista.

Kaikki Enkkuan koulu-piiriläiset ja heidän jälkeläi-sensä sekä aiheesta kiinnos-tuneet nyt joukolla Karjala-talon Laatokka-saliin Hel-singin Vpl. Pyhäjärvi-seu-ran syystapaamiseenn kuun-telemaan koulupiirimmeesittelyä kahvitarjoilun jamukavan yhdessäolon mer-keissä. Tilaisuus on sun-nuntaina syyskuun 20. päi-vä klo 14.00. Tervetuloa!

Kun sota päättyi, kaikki olihyvin – vai oliko sitten-kään? Lottamuseon ja So-tamuseon suunnittelemaverkkopalvelu Rauhan 1944jälkeen valottaa Moskovanvälirauhansopimuksen eh-toja ja niiden vaikutuksiasuomalaisten elämään.Rauhaan paluuta seurataan22 teeman kautta.

Paperilla solmitusta rau-hasta on vielä pitkä matkarauhanajan elämään, ja so-tien päättymiset voivatmullistaa yhteiskuntia jopasotia enemmän. Siirtymä-vaihe sodasta rauhaan olimyös 1940-luvun Suomes-sa myllerrysten aikaa.

Käsiteltävänä ovat esi-merkiksi Lapin sota ja so-tasyyllisyys. Sota päättyiSuomen osalta taisteluunentistä aseveljeä vastaan jauseiden johtajien vankila-tuomioihin. Entä miksi sa-dat vapaaehtoiset osallis-tuivat aseiden piilottami-seen, mistä aseita hankit-tiin, ja millaisista paikoistakätköjä on nykyaikaan astilöydetty?

Teemat valottavat myöskotien ja kaupunkien mul-listuksia sodan jälkeen. Kunarmeija kotiutettiin, jokakymmenes 20-40-vuotiasmies oli kuollut tai kadon-nut sodassa. Rintamalta pa-laavista moni oli invalidi-soitunut pysyvästi. Kau-punkien laidoille nousi rin-tamamiestaloalueita: en-simmäisiä suomalaisia lä-hiöitä.

Lottamuseon ja Sotamuseon verkkopalvelu valottaa:Evakoiden, asekätkijöiden ja rintama-miesten Suomi rauhan 1944 jälkeen

Rintamamiesten lisäksi oliasutettava yhteensä yli400 000 siirtolaista, joidenkodit jäivät rauhanehdois-sa Neuvostoliiton puolelle.

Välirauhansopimus saneliankarat ehdot sodanjälkei-selle elämälle, ja sillä olipitkäaikaisia vaikutuksia yh-teiskunnan kehitykseen. As-kel askeleelta yhteiskuntaeheytyi kuitenkin rauhan-ajan Suomeksi, vaikkei so-tia edeltäneeseen elämäänollut paluuta.

Monipuoliseen lähdema-teriaaliin perustuva verk-kopalvelu sisältää yli 350sivua, valokuvia, lehtileik-keitä, äänileikkeitä ja elävääkuvaa.

Sisältö on suunniteltu si-ten, että se palvelee kaikkiaSuomen historiasta kiinnos-tuneita. Lisäksi se täyden-tää erinomaisesti koulujenhistorian opetusta. Opetta-ja voi valita sopivat teematkäsiteltäväksi oppituntienaikana tai ohjata oppilaatkäyttämään itsenäisesti verk-kopalvelua.

Sivulla on myös kysy-myssarja, jonka avulla verk-kopalveluun voi tutustua.Rauhan 1944 jälkeen -verk-kopalvelu on julkaistu kah-della kielellä, suomeksi jaruotsiksi. Verkkopalveluavoi käyttää maksuttomastiosoitteessa http://

Maassamuuttoja,maastamuuttojaja pakomatkojaSuvannon seudun pitäjäyhteisöjen tämän vuodenmatka suuntautui Etelä-Kannakselle ja Inkerin-maalle. Järjestelyvuorossa olivat entisten rajapitä-jien Raudun ja Metsäpirtin edustajat. Matka olihyvin järjestetty ja mielenkiintoinen. Kiitos järjes-täjille ja osallistujille.Kohdealueesta ja osallistujien taustasta johtuenkuulimme monia kertomuksia vainojen, väkivallanja sotien aiheuttamista muutoista, karkotuksistaja pakomatkoista.Inkeriläisten osaksi ovat tulleet poliittisen vainonaiheuttamat teloitukset, pakkomuutot omanvaltion sisällä, pakomatkat, pakkopalautukset ja1990-luvulta lähtien myös maastamuuton mahdol-lisuus.Inkeriläisiä pakeni Suomeen Kannaksella hetiVenäjän vallankumouksen jälkeen ja 1920-luvullarajan jo sulkeuduttua sekä jatkosodan aikanaViron kautta. Matkalla kuulimme kertomuksenpakomatkasta vuonna 1922 metsien läpi pienensylivauvan kanssa rajavartijat täpärästi hyvälläonnella välttäen.Kuulimme myös tarinoita elämästä rajan pinnassa1920- ja 1930-luvuilla. Vaikka sotaa edeltänyt aikaoli Kannaksella hyvinvoinnin aikaa, rajalla siihenliittyi myös epävarmuutta ja pelkoa: ihmisiäilmaantui kuin tyhjästä ja heitä myös hävisiselittämättömästi. Jotkut siirtyivät rajan yli omastahalustaan, mutta huhuttiin myös sieppauksista.Seuraavat sodasta johtuneet pakomatkat ovatmeille karjalaistaustaisille läheisimpiä ja tutuim-pia. Talvi- ja jatkosodan pakomatkat koskivatkarjalaisten lisäksi myös pohjoissuomalaisia.Nämä matkat tapahtuivat suunnitellusti ja organi-soidusti, vaikka olosuhteet usein olivat kaaosmai-set. Puhummekin tässä yhteydessä yleensäevakuoinnista ja evakoista, emme pakomatkoistaja pakolaisista.Kun palasimme omalta matkaltamme elokuun 30.päivänä, uutisissa kerrottiin, että Pohjois-Suomes-sa on Ruotsin rajan yli tullut tänä vuonna Suo-meen useita tuhansia turvapaikanhakijoita ja tahtituntuu vain kiihtyvän. Tuntui jotenkin epätodellisel-ta. Pakolaistilanne Etelä-Euroopassa oli toki ollutuutisissa jo pitkään, mutta se ei tuntunut kosket-tavan läheisesti meitä suomalaisia. Nyt oltiinyhtäkkiä asian kanssa ”sylikkäin”.Edellä mainituissa pakolaisryhmissä on eroja,mutta on yhtäläisyyttäkin. Karjalaiset ja pohjois-suomalaiset siirtyivät oman maan sisällä. Kieli jalait olivat omat, uskonto sama ja tavat tutut. Siltitilanne oli vaikea ja sopeutuminen vei aikaa.Kaikki eivät suinkaan aluksi suhtautuneet karjalai-siin positiivisesti, eivät edes neutraalisti. Inkeriläi-setkin on katsottu suomensukuisina lähes omaankansaan kuuluviksi. Nyt maahamme tulleetpakolaiset saapuvat eri kulttuurista, suuren osanuskonto, tavat ja tottumukset ovat erilaiset.Yhteistä on kuitenkin lähtö pois omasta kodistapakoon vainoa, väkivaltaa ja sotaa. Historia toistaaitseään. Aina löytyy vallanhimoisia johtajia jatavalliset ihmiset jäävät jalkoihin ja kärsivät.

KIRSTI NASKALI

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiönhallituksen jäsen

www.lottamuseo.fi/rau-han-jalkeen/

Lottamuseo on museo-ammatillisesti hoidettu eri-koismuseo, joka tallentaalottien historiaa ja tutkiinaisten vapaaehtoista työtäosana maamme historiaa.Museota ylläpitää LottaSvärd Säätiö. Lottamuseoavattiin yleisölle vuonna1996.

Rantatie 39, Syväranta04310 Tuusula

Museo p. 09 274 1077sähköposti:

[email protected]

www.facebook.com/lottamuseo

Osmo Juvonen on organisoinut Enkkuan koulupiirin esittelyn. Hän toimiimyös Espanjan Aurinkorannikolla karjalaisten puheenjohtajana. -MRT

Perjantai 18. syyskuuta 2015 VPL.PYHÄJÄRVI 3

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiömmehallituksessa toimi MattiHinkkanen vv. 1948-1966 ollen puheenjohtaja-na vv. 1958-1966. MattiHinkkasen ansiota on ollut,että Tyrvään kotiseutuyh-distyksen ylläpitämään mu-seoon saatiin Vpl. Pyhäjär-vi-osasto.

Tyrvään seudun kotiseu-tuyhdistyksen toimesta mu-seo oli perustettu jo 1933ja meille pyhäjärveläisille tu-tuksi tulleeseen pappilanvanhaan kivinavettaan mu-seo siirtyi 1958 ja samaanaikaan museon toimestaotettiin säätiöömme yhteyt-tä tarkoituksena saadamyös pyhäjärveläistä esi-neistöä museoon.

Silloisen museojohtajaEsko Pietilän ja kotiseu-tuyhdistyksen puheenjohtajaAntti Prusin avustuksellasaatiin nopeasti vastaan-otettua entistä pyhäjärve-läistä esineistöä, joiden avul-la saatiin varsin näyttäväpienimuotoinen pysyväosasto museoon vuoden1959 aikana.

Sittemmin kotiseutuyh-distys luovutti museotoi-minnan Vammalan kau-pungille 1974 ja kaupunginnimen muuttuessa Sasta-malaksi myös museosta tuliSastamalan seudun museo1.1.2009.

Pysyviä näyttelyitäPekka Koskisen toimies-sa museonjohtajana saatiinmuseorakennuksen toises-ta kerroksesta käyttöön ti-loja myös laajemmille eri-tyisnäyttelyille.

Toivo Hinkkasen aloit-teesta saatiin taltioitua 1200valokuvaa entiseltä kotiseu-dulta. Kuvat taltioitiin jakaksi eri kertaa pidettiinmuseon tiloissa entistä Py-häjärveä käsittelevä valo-kuvanäyttely. Kaikki kuvatsuurennettiin ja näyttelyn jäl-keen kuvat taltioitiin muse-on arkistotiloihin ja cd-rum-puille tutkijoiden tuleviatarpeita varten. Kuvien tal-lennuksen arvokkuutta li-sää se, että lähes jokaisestakuvasta on tarkka selostus.

Muista näyttelyistä muis-tetaan v. 2007 Pyhäjärvenkalastuksesta kertova näyt-tely, v. 2008 pyhäjärveläi-sistä kunnallisvaikuttajistakertova näyttely ja MariaPietilän tullessa museonjohtoon jatkui näyttelyjensarja v. 2009 pyhäjärve-läisten naisten ja miestenkäsitöitä käsittelevänä näyt-telynä.

Museon käytössä olleettilat varsinkin arkistojen suh-teen olivat jossain määrinrajalliset. Niinpä mm. py-häjärveläisten museoon lah-joittamaan esineistöä ja ar-kistomateriaalia jouduttiinsijoittamaan eri puolille kau-punkia oleviin varastoihinja saattoipa tuottaa vaike-uksia löytää tutkijoiden tai

Viipurin läänin Pyhäjärvi-aineistoon kannattaa tutustua

asianharrastajien tarkastel-tavaksi jotakin aineistoa.

Myös vuosien saatossaeri arkistointimenetelmätolivat omiaan vaikeutta-maan tilannetta. Eli jos pi-täisi äkkiä kertoa mitä jakuinka paljon erilaista ai-neistoa vuosien saatossaovat pyhäjärveläiset muse-oon lahjoittaneet, kovinkaantarkkaa vastausta on mah-doton antaa. Vpl. Pyhäjär-vi-lehdessä on toki kerrot-tu kaikista suurimmista lah-joituksista, mutta yhtenäis-tä luettelointia ei säätiön-kään toimesta ole tehty.

Museon hallinnointimuuttunut1.1.2012 Sastamalan seu-dun museon ja Suomalai-sen kirjan museon hallin-nointi muuttui. Ylläpitäjänäei ole enää Sastamalan kau-punki, vaan Suomen kirja-instituutin säätiö.

Museotoiminnot siis yh-distettiin ja museot toimi-vat kahdessa eri paikassa.Sastamalan seudun museokivinavetassa osoitteessaJaatsinkatu 2 ja Suomalai-sen kirjallisuuden museoPuukstaavi osoitteessaMarttilankatu 12. Lehdes-sämme 6/2010 museon-johtaja Maria Pietilä on ker-tonut seikkaperäisisesti kah-den eri museon yhdistämi-sestä.

Viimeisin huomattavinesinelahjoitus museoon teh-tiin, kun Jalmari Pusanjäämistön taltioinnin yhtey-dessä arvokas lahjoitus-maatalonpoikien muisto-merkin reliefin kipsivalusaatiin museoon.

Asiakirja-arkistoja on teh-ty aivan viimeisiin päiviinasti. Näistä hyvänä malli-esimerkkinä on Vpl. Pyhä-kylä-Seuran toimesta v.2007 julkaistun kaksiosai-sen kirjasarjan ”Kaunista-Vpl. Pyhäjärveä” kirja-ai-neiston taltioiminen n. kym-menen säilytysmapin muo-dossa.

Uudet arkistotilatStormin koululleJoukko Pyhäkylä-Seuranuuden Taubila-kirjahankeentyöryhmän jäseniä MauriHauhian johdolla pääsi tu-tustumaan pari viikkoa sit-ten uusiin tiloihin.

Museonjohtaja Maria Pie-tilä on pitkälti ensi vuoteenvirkavapaalla. Suomen Kir-jainstituutin säätiön asiamiesja nykyinen museon johtajaLeena Aaltonen ja muu-taman päivän Sastamalassatyöskennellyt amanuenssiMarja Hänninen-Tolviesittelivät uusia arkistotilo-ja.

Kallialan kiinteistö Sasta-malan keskustassa on myy-ty ja siellä oleva arkistoai-neisto on järjestelyn jälkeensiirtymässä uusiin tiloihin.Kallialan tiloista siirrettiinmm. pyhäjärveläistä kirja-

aineistoa uusiin tiloihin. Tätäaineistoa olikin esillä Puuks-tavin tiloissa viime pitäjä-juhlien aikana.

Kivinavetan tiloja ollaanjärjestelmässä uudelleen jaainakin toistaiseksi erillistäVpl. Pyhäjärviosastoa ei oleolemassa, mutta esineet jaarkistot löytyvät ehkä pa-remmin kuin ennen.

Me mukana olleet henki-löt saimme konkreettisestitutustua useisiin arkistoihin,joista varsin mittava oliMatti Hinkkasen siirtä-mä arkisto. Tilat ovat Stor-min koululla erittäin hyvätja tutkijoiden käyttöön tu-lee oma erillinen huoneen-sa, jossa arkistojen saloihinon helppo tutustua.

Emme ehtineet nyt käy-dä kivinavetan museotilois-sa, mutta kyllä tavarat sieltälöytyvät, sen osoitti ama-nuenssi Marja Hänninen-Tolvin kameraamme tal-lentamat valokuvat.

Uusia esine-ja arkistoma-teriaalilahjoituksia ei nyttoistaiseksi mielellään otetavastaan, koska museon jär-jestelyt ovat parhaillaan kes-ken.

Näyttää siis siltä, että uu-delleen organisoinnin jäl-keenkin museon toimintajatkuu myönteisesti ja meil-lä pyhäjärveläisillä on entis-tä paremmat mahdollisuu-det saada niin entisajan tie-toja kuin nykypäivänäkinesiin tulevaa asiaa taltioituaSastamalaan.

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiönpaikalla ollut hallituksen va-rajäsen Mauri Hauhia lu-pasi viedä terveisiä säätiönjohdolle uusista arkistoti-loista. Seurantaan ja pää-töksentekoon on help-po vaikuttaa, ovathan sää-tiön hallitukseen kuuluvatPertti Hakanen ja Mark-ku Pärssinen Sastamalankaupungista.

Todettiin tässä yhteydes-sä mm. Vpl. Pyhäjärvi-leh-den vuosikertojen olen var-sin puutteellisia, joten jos-takin voisi tulevaisuudessasaada täydennettyä lehtiar-kistoa. Myös viime vuosi-en pyhäjärveläistä kirjalli-suutta puuttuu.

Sastamalan seudun Mu-seoon voi tutustua kesäai-kaan ke-su kello 12.-17.,talviaikaan pitää sopia käyn-nistä puhelimella. Suoma-laisen kirjan museon Puuks-taavin aukioloaika on nyttalvikaudella ti-pe 10.-16 jalauantaisin 10.-15.

Puukstaavin tiloissa onmyös miellyttävä kahvila,jossa tarjoillaan lounasta-kin.

Museonjohtaja LeenaAaltoseen voi olla yhtey-dessä puhelimitse 050 3131408.

REINO ÄIKIÄMuseonjohtaja Esko Pietilä vastaanottamassa Reino Äikiältä, Toivo Hinkka-selta ja Salme Rintalalta Armi Pihlasen lahjoittamaa Toivo Vattusen taulua”Hyvästijättö”.

Suomalaisen kirjallisuudensäätiön asiamiehenä ja Sas-tamalassa toimivien kah-den museon johtajana onLeena Aaltonen oikealla.Juuri työnsä Sastamalassaon aloittanut amanuenssiMarja Hänninen-Tolvi va-semmalla.

Museonjohtaja LeenaAaltonen esittelee Rei-ni Kukolle tämän isänTuomas Kukon muse-olle 1982 tekemää ”Elä-män leipä” -kirjalahjoi-tusta

Tuomas Kukon kirja-lahjoituksen arvoa li-sää kirjassa olleet omis-tuskirjoitukset.


Kirkonsanoma

Pyhäjärvi-lehtijulkaisee

joka numerossa tietojaperhetapahtumista, kuten merkkipäivistä,

edesmenneistä ja valmistuneista.

Muistathan kuitenkin aina kysyäasianosaisilta luvan tietojen julkaisuun.

Rakas äitimme, anoppimme,mummomme ja isomummomme

Eeva Mirjami (Mirkku)Kujalao.s. Henttonen

s. 9.5.1925 Pyhäjärvi Vplk. 14.8.2015 Helsinki

Sydän uupunut levon sai,valkeni ikuinen sunnuntai.Jätit meille muiston valoisan,niin kauniin, rakkaan ja hyvän.(Eino Leino)

Äitiämme ja anoppiammesanomattomasti kaivatenErkki ja SeijaKeijo ja LeenaPetri ja Katriina

Rakasta Mirkku-mummoammeikävöidenHeidi, Petteri, Sami, Jens,Oscar, Lauri ja Lotta

ja isomummoammeSasa, Misa, Miiko ja Noah

sekä lastenlasten puolisot,sukulaiset, ystävät ja Malminrintamaveteraanien naisjaosto

Siunaus toimitettu 3.9. läheisten läsnä ollessa.Lämmin kiitos osanotosta, kiitos myös

Palvelukoti Miljan henkilökunnalle.

Onko raja ihmiselle hyväk-si vai pahaksi? Tarkoitannyt niitä rajoja, jotka kulke-vat kartoilla ja maastossa –kansakuntia ja ihmisiä erot-taen.

Mitähän tähän vastaisivat1920-luvun alun Karjalan-kannaksen asukkaat? He,joille itsenäinen Suomi olivielä kirjoittamaton lehti.He, joita läheinen Pietarinsuurkaupunki oli siihen astielättänyt. Pietariin oli muu-tettu töihin, sinne oli suun-nattu kauppamatkoille –myös Pyhäjärveltä.

Kun valtakunnanraja al-koi muotoutua, moni jou-tui rakentamaan elämää uu-delle pohjalle. Toimeentu-lo oli etsittävä muualta. Sin-nikkäimmät toki jatkoivatrajan ylittävää salakauppaa1930-luvun alkuun asti.

Venäjän vallankumous jaSuomen sisällissota synnyt-tivät pakolaisten virran. Ra-jalla oli pakolaisille vain

Rajakielteinen merkitys. Jos vi-rallista rajanylityspaikkaa eivoinut käyttää, Rajajoen yliuitiin tai kahlattiin. Kulku-suunnasta riippumatta epä-toivoinen uintiretki saattoipäättyä huonosti.

Suomen sisällissodassahävinneitä punaisia pyrkikohti Pietaria. Pietarin suu-resta suomalaisväestöstäkaiketi noin 20 000 saapui– usein ilman omaisuut-taan – Suomen puolelle.Samaan suuntaan kulkimyös venäläisiä aatelisia,juutalaisia ja länsimaidenkansalaisia. Vakoilijoita liik-kui molempiin suuntiin –eikä aina niin hyvin aikeissa.Rajan sulkeutuminen mer-kitsi lopulta rauhallisempaaelämää rajaseudun asukkail-le.

Silti on lähellä ajatus, ettärajassa on jotakin elämänvastaista ja jumalatonta.Toki jokaisen rajan olemas-saoloa perustellaan turval-

lisuudella. Rajan toisellapuolella on sellaista, miltähalutaan suojautua. Tottaon sekin, että ihmisten täy-dellisen vapaa liikkuvuus onsaavuttamaton utopia. Jasilti, mitä vaikeampi rajaon ylittää, sitä vahvemminse erottaa ihmiset toisis-taan, kasvattaa pelkoa jalisää ennakkoluuloja.

Rajan mahdollisuudet jakirot kokeneella karjalaisel-la kansalla voisi olla annet-tavaa keskusteluun, jota käy-dään Eurooppaan pyrki-vistä pakolaisista. Muistaa-han moni yhä, miltä tuntuihyvästellä kotitalo tai senrauniot. Mieleen piirtyivätniin asumisolot toisten nur-kissa kuin pakolaisiin koh-distuneet ennakkoluulotkin.Kulttuurieroja oli silloinkin,mutta lopulta karjalaiset toi-vat vahvan positiivisen an-nin uuden kotipaikkansa elä-mään.

Näiden omien – tai lä-heistemme – kokemustenäärellä voi miettiä Psalmin146 sanoja. Keitä ovatnämä ihmiset tänään? Jamillä puolella itse olen?

”Herra hankkiioikeutta sorretuille,nälkäisille hän antaa leipää.Herra päästäävangitut kahleista,hän antaa sokeille näönja nostaa maahan painetutjaloilleen.Herra rakastaaoikeamielisiä,ja suojelee muukalaisia.Hän tukee leskiä ja orpoja,mutta jumalattomien tienhän tekee mutkaiseksi.”

JUKKAJORMANAINEN

kappalainen,Pirkkala

Tilaa Vpl.Pyhäjärvi-lehtiomaksi, ystävälle taisukulaiselle lahjaksi!

Hinta edelleenvain 30 euroa/ vuosikerta

Soita p. 040 730 2622tai tilaa nettisivujemmetilauslomakkeen kautta

Yksi niistä pyhäjärveläisistähenkilöistä, joista äitini mi-nulle kertoi, oli kauppiasTobias Vuohelainen. Hä-net mainitaan myös ReinoO. Kukon ja Kaarle Vii-kan toimittamassa Pyhä-järvi-kirjassa. Vuohelaisellaoli kauppa Salitsanrannallaja hän oli rikas mies.

Niin. Rikas Vuohelainentosiaan oli, sillä hän lahjoitti– ei myynyt – pyhäjärviläi-sille Carl Olof Roseniuk-sen Elämän leipää -kirjaa.Kirja sai hyvän vastaan-oton. Ilmeistä on, että Vuo-helainen itse oli saanut kir-jan kautta suuren siunauk-sen.

Kuka oli Carl Olof Ro-senius, Elämän leipää-kir-jan kirjoittaja? Carl Olofsyntyi Ruotsissa vuonna1816. Hän aikoi ensin pa-piksi, niin kuin hänen isän-säkin oli. Mutta sitten CarlOlof jätti opinnot keskenja ryhtyi maallikkosaarnaa-jaksi. Hänelle avautuivat kir-kon ja kokoushuoneidenovet ja hänellä oli paljonkuulijoita. Rosenius oli ar-moitettu lain ja evanke-liumin julistaja. Martti Lut-herin tavoin hän uskoi jaopetti, että Raamattu onJumalan sanaa ja ihminenpelastuu yksin armosta Jee-suksen Kristuksen tähden.

Rosenius meni naimisiinAgatha o.s. Lindberg-ni-misen naisen kanssa. Heillesyntyi seitsemän lasta. Kol-me lapsista kuoli nuorina.Perhe asui Tukholmassa,mutta perheenpää oli pal-jon matkoilla. SuomessaRosenius kävi vuonna 1843ja tuli tutuksi mm. evanke-lisen herätysliikkeen johtajaFredrik Gabriel Hedber-gin kanssa. Rosenius jaHedberg kävivät montavuotta kirjeenvaihtoa us-konopin kysymyksistä.

Roseniuksella oli montarautaa tulessa. Hän saarna-si, toimi sielunhoitajana, toi-mitti Pietisten-nimistä leh-teä ja kirjoitti kirjoja. Kir-joista tunnetuin on Elämänleipää -kirja. Sitä on kään-netty yli kymmenelle kielel-le.

Elämän leipää on har-tauskirja, jossa on luku vuo-den jokaiselle päivälle. En-sin on raamatunkohta, seli-tys siihen ja lopuksi yksi taiuseampia säkeistöjä josta-kin laulusta.

Minulla oli yhteen aikaanperäti kaksi kappaletta Elä-män leipää -kirjaa; perintö-kirja äidiltäni ja lahjakirjaystävältä. Perintökirjan lah-joitin sitten henkilölle, jokaoli kristillisessä radio-ohjel-massa kuullut luettavanRoseniuksen kirjaa ja ihas-tunut siihen. Näin tulin nou-dattaneeksi Tobias Vuohe-laisen antamaa esimerkkiä.

Rosenius kirjoitti myösrunoja, joita sitten sävellet-tiin. Evankelisen herätys-liikkeen laulukirjassa, Siio-nin Kanteleessa, on useitaRoseniuksen sanoittamialauluja. Opin niitä lapsenaäidiltäni. Lauluissa on roh-kaiseva sanoma: ”Nousesiis sielu! Pois suru heitä,kun Isän armo on muuttu-maton! Jos sumu aivanpeittävi taivaan, kuitenkinaurinko taivaalla on!”.

Carl Olof Roseniuksenelämä oli lyhyt. Hän kuoli52-vuotiaana vuonna 1868.Kirjojensa ja laulujensa kaut-ta hän vielä kuoltuaankinpuhuu, kuten Raamatussahurskaasta Aabelista sano-taan. Siunattu on Roseniuk-sen muisto. Niin myös py-häjärveläisen kauppiaan. Jaoman rakkaan äitini.

LAHJA SIUKOLA

Lähde: Christer Andersson:Jumalan sydämen armo,Carl Olof Roseniuksen elämä.Kustantaja: Perussanoma Oy

Carl Olof Rosenius, ruotsalainen herätysjohtaja

Carl Olof Rosenius. Kuva on kopio PerussanomaOy:n kustantamasta Roseniuksen elämänkerrasta.

Kotisivut osoitteessa:www.karjalanliitto.fi/vplpyhajarvisaatio


MoukarinheittäjälleMM-kisojen 10. sija

Lisäyksenä Kirsti ja Edvin Naskalin kirjoittamaanurheilijaluetteloon: Pyhäjärven Montruan kylässä onjuuret moukarinheittäjä Tuomas Seppäsellä, joka oliPekingin MM-kisoissa 10. Tuomaksen kotiseura onNoormarkun Nopsa Wikipedian mukaan.

PIRJO KIIALA

Merkkipäiviä

Huittisissa täytti 103 vuottaOlga Silvennoinen. Hänon syntynyt 14.9.1912 Kur-kijoella, josta perheensämukana muutti 1920-luvul-la Vpl. Pyhäjärvelle Kallen-kartanon alueelle. Nuoruu-tensa päivät hän työskenteliTaubilan kartanossa erilai-sissa työtehtävissä.

Sotien jälkeen evakkotai-paleen päätteeksi uusi koti-paikka löytyi Huittisten Jo-kisivulta, jossa yhdessä Erk-ki- ja Sulo-veljiensäkanssa asuivat maalaistaloa.Myöhemmin 1970-luvullaOlga luovutti tilaosuutensaveljelleen ja siirtyi asumaankerrostaloon Huhkolan alu-eelle. Täällä tutun kerrosta-lon ympäristössä aika onkulunut hyvin.

Korkeasta iästään huoli-matta hän asuu edelleenkotonaan. Veljen ja sisarenlapset käyvät säännöllisestitätiään katsomassa ja suo-rittavat kauppa -ynnä muitaasioita. Onnittelumme 103-vuotiaalle. -RÄ

Viime aikoina olen ajatel-lut pakoa. Sitä mitä se mer-kitsee niille, joiden on pa-ettava elämänsä edestä.

Olen ajatellut omia juu-riani. Omaa mummoani,jonka oli pienenä perheen-sä kanssa jätettävä kaikki japaettava sodan alta. Serk-kuni Daniel osaa kuvaillanäitä ajatuksia osuvammin.Seuraava teksti on Danielin,27, kirjoittama ruotsiksisyksyllä 2014, jonka minäElina Mäki ja mummoniSalme Östlund olemmeparhaamme mukaan suo-mentaneet:

Tänään ajattelin mum-moani. Mummoni pakenitoisen maailmansodan ai-kaan, jolloin Neuvostoliit-to otti Karjalan Suomelta.Tuntuu ihmeelliseltä aja-tella mummoani ja tajuta,että hän jo lapsena joutuipakenemaan henkensäedestä sodan alta. Kun tänäpäivänä tapaan ihmisia, jot-ka tulevat pakolaisinaRuotsiin, en ajattele, että”ihan niin kuin mummo-ni”, vaikka tiedän että hä-

Mummon muistoja ihmetellen:Nuorena evakkoon, pakoon sotaa

netkin on kerran pakotettupakenemaan turvallisem-paan paikkaan. Tänä päi-vänä hän asuu Tukholmas-sa ja hänellä on neljä lasten-lasta.

Mummon oli pitkäänmahdotonta päästä takai-sin omaan syntymäkotiin-sa. Viimeisimpien 20 vuo-den aikana on tilanne hel-pottunut ja Venäjälle voimatkustaa turistina. Mum-mo tarttuukin joka tilaisuu-teen matkustaa Karjalaansaadakseen nähdä Laato-kan aallot vielä kerran.

Kesällä 2009 matkustim-me perheeni kanssa mum-mon mukana Venäjälle näh-däksemme paikat, joissahän on varttunut ja viettä-nyt lapsuutensa.

Se paikka oli hyvin kau-nis. Mummo oli euforiassakoko matkan ajan ja puhuitaukoamatta monta päivää.Hänen itsensä mukaan onaivan normaalia puhuakoko ajan, sellaisia karjalai-set kuulemma yksinkertai-sesti ovat. En muista, kukameistä esitti hänelle kysy-myksen: ”Toivotko kos-

kaan, että Venäjä palauttaisiKarjalan suomalaisille, jot-ka asuivat siellä?”. Hän sa-noi tuntevansa monia suo-malaisia, jotka ovat ajatel-leet niin, mutta hän itsenäkee asian eri tavalla tänäpäivänä.

Venäjänmatkojensa jäl-keen hän on saanut enem-män ymmärrystä sille, mil-laista elämä venäläisille oliNeuvostoliiton aikaan. Ih-miset, jotka asuvat siellänyt, on aikoinaan pakotet-tu muuttamaan sinne, ai-van niin kuin hänetkin ker-ran pakotettiin lähtemään.Mummon mielestä ei olisioikein pakottaa heitä muut-tamaan uudelleen. Viatto-mia ihmisiä rankaistaisiinsamalla tavalla kuin häntä-kin ja se olisi väärin.

Minun on vaikea kuvitel-la, millaista pakeneminenon ollut. Mutta sen vaiku-tusta mummooni ei olevaikea huomata, kun hänmatkustaa tuon tuosta ta-kaisin Venäjälle, vaikka on-kin jo yli 80-vuotias. Kunnäen hänen itkevän niityllä,jossa talo on kerran seissyt,

talossa, jossa hän on kerranasunut, se saa ajatukseniliikkeelle. Mummoni ei jät-tänyt Laatokan aaltoja, kos-ka halusi tehdä niin. Hänpakeni, koska halusi elää.

Olen hyvin iloinen siitä,että mummoni saa mat-kustaa Venäjälle nykyään,hän nuortuu muutamanvuoden joka kerta. Tava-tessaan ihmisiä Venäjällähän saa ymmärrystä sille,millaista heidän elämänsäon ollut. Huolimatta siitä,millaisen ihmisoikeuksienloukkauksen hän on joutu-nut kokemaan, ei hän siltikoskaan haluaisi viattomi-en ihmisten maksavan siitä.

Mummot ja vaarit ovatyleensä mahtavia, ja minunmummoni ei ole mikäänpoikkeus. Mummoni Sal-me Östlund omaasukuaPiironen on syntynyt Sor-tanlahdessa Ensio ja Rau-ha Piirosen toisena tyttä-renä 1934. Vuosina 1942-1944 hän asui mummolas-sa Heikki ja Liisa Ten-kasella Pyhäjärven Vernit-salla.

DANIEL

Me Reinon sisarusten las-ten perhekunnat saimmeTertulta, Reino Patrakanpuolisolta, kutsun Reinoamuistelemaan ja samalla ta-paamaan toisiamme Jämi-järven seurakuntatalolle lau-antaina 29.8.2015.

Alkajaisiksi teimme käyn-nin Karjalaan jääneiden vai-najien muistomerkillä. Siitäjatkoimme Reinon haudal-le ja laskimme kukat. Tert-tu kertoi myös muista, ihanlähistöllä olevista sukulais-ten, Reinon Tauno-veljen(s. 1909) ja hänen poikansaReijon (s. 1937) viimeisistäleposijoista. Sitten kokoon-nuimme seurakuntatalollemaittavalle lounaalle.

Reinon ja Tertun läheis-ten ystävien ansiokas ohjel-ma antoi kattavan tietois-kun Reinon mittavasta elä-

mäntyöstä moninaisissa teh-tävissä pankki-, järjestö- jakunnallisissa luottamustoi-missa ja sosiaalisessa toi-minnassa erikoisesti van-husten asumisolojen paran-tamiseksi. Koko 50-asun-toisen Hopearinteen van-hustentalokompleksin alul-le paneminen jopa oma-velkaisella takauksella 1970-luvun alussa ja valmiiksisaattaminen ei ollut ihanpieni saavutus. Hopearinneoli hänelle “henki ja elämä”vuosikymmeniä.

Oli uskomatonta nähdäReinon kokoamat kansiotkuvineen ja tarkkoine muis-tiinpanoineen, jotka hän tekiharrastustensa, matkailun jataidokkaitten puutöittensäohessa. Ne todistavat, ettäReinolla oli erittäin hyvämuototaju ja taiteellista

Reino Patrakan syntymästä 100 vuotta(27.8.1915-31.1.2001)

OIKAISU elokuun lehden etusivulla olleen kuvankuvatekstiin: Kari Äikäs ei kantanut lippua. Miehetvasemmalta kuvassa olivat Aulis Hyyti (VammalanKarjalaseuran lippu), Pekka Salonen, Rauno Paju-nen (Suomen lippu), Markku Lindroos ja MarkkuPärssinen (Vpl.Pyhäjärvi-Säätiön lippu).

Isän muistolleOli lauantaiehtoo silloinaikana ohranleikkuun,kun kotiimme viesti saapui

– äiti parahti itkuun.

Näen peltokärryt tielläarkku valkea lastinaan;vaimo vähäinen perässä siellämusta huntu kasvoillaan.

Monta muistoa mieleeni nousee:isä tutussa hahmossaanpellolla, pihalla puuhastelee,kengät kopistaa porstuaan.

On kalaan lähdetty kaksin,apumies kokkaan uinahtaa;talvipilkillä monin varoituksin,tuura avantoon solahtaa.

Hautajaispäivä on tullut,monet ystävät tavataan.Aseveljillä harmaat nutut –kunnialaukaus kajahtaa.

Vuodet vierii – vuos’kymmenet,menneet ajat kultaan puetaan.

Monet unohtuukin ilot, murehet;isän muisto ei milloinkaan!

Vaikka mennyt on monta vuottailman tukea käden turvallisen,kuitenkin olen saanut luottaa

apuun Isän Taivaallisen.

Isä, kuullut oon – kerrotaan:uhrikuolemas’ olikin turhaan.

– Ei! Ei ollut se turhaan, ei suotta!Sen kertovat menneet

PEKKA LAULAJAINEN

luovuutta.Merkityksetöntä ei Rei-

nolle myöskään ollut, ettähän leskeksi jäätyään saipuolisokseen sosiaalipuolenspesialistin, Tertun, joka toi-mi vanhainkodin johtajanamm. Ikaalisissa ja Harja-vallassa ja sosiaalijohtajanaJämijärvellä.

Sydämelliset kiitoksetTertulle tilaisuuden järjestä-misestä!

RAIJA ja SATUHOLMA

Reinon kummityttäretsekä muut

mukana olleet



Vpl- Pyhäjärvi-lehden ke-säkuun numerossa tänävuonna ilmestyi ErkkiMarttilan kirjoitus Taipa-leen rannikkopattereista Jä-risevä, Kaarnajoki ja Ylläp-pää, ja kirjoitussarja saakinjatkoa myös tässä nume-rossa sivulla 10.

Järisevän patterin mai-neikkain tykki oli 120-mil-linen Armstrong, jota säi-lytetään nykyään Rannik-kotykistön Suomenlinnanmuseon sisätiloissa. Aikai-semmin tykki oli nähtävis-sä ulkona, ja sen äärelläVpl.pyhäjärveläiset ovatviettäneet useampiakin juh-latilaisuuksia.

Nestori Kaasalainen,viime keväänä 100 vuottatäyttänyt Vpl. Pyhäjärvi-Säätiön voimahahmo jaVpl. Pyhäjärvi-Seuran kun-niajäsen, toimi talvisodassamainitun tykin tulenjohta-jana. Hän on useissa pu-heissaan ja kirjoituksissaanelävästi kuvannut tykin toi-mintaa vielä silloinkin, kunsen piippu oli jo osittainmurtunut ja vaurioituneeniskurin toimintaa hoidettiinvasaran avustuksella.

Seuraavassa kerron yh-destä Kaarnajoen patterinainutlaatuisesta tykistä, kos-ka silläkin sattuu olemaanyhteys Vpl. pyhäjärveläi-seen sotilaaseen.

Kaarnajoen rannikkoty-kistöpatteri sijaitsi Sakko-lassa kangasmetsäisenmaaston keskellä eikä siisrannikolla tai saaressa, ku-ten Suomen rannikkotykis-töpatterit yleensä sijaitsivatsotiemme aikana. Patterinneljä tykkiä olivat aivan eritavalla suojassa kuin Järise-vä, joka avoimella paikallaoli vihollisen kostoiskujenmaalina silloinkin, kun seoli saanut maistaa Kaarna-joen tykkitulta.

Patteriin saatiin viiden-neksi tykiksi Ruotsissa Bo-forsin tehtaalla vuonna 1936valmistettu tykki, joka olilajiaan ainut yksilö maail-massa. Se oli tyyppiä 105K 152 H 36, eli tykkiävoitiin käyttää 105 mm ka-nuunana, jolla ammuttiinkauempana sijaitseviin maa-leihin, sekä 152 mm hau-pitsina, jolla ammuttiin ly-hyempiä etäisyyksiä, muttaisompia kranaatteja. Tykinputki voitiin siis tarpeentullen vaihtaa. Tykki oli tuo-hon aikaan armeijammeuudenaikaisimpia, vaikka sejäikin ainoaksi lajiaan.

Talvisodassa Kaarnajoenpatterin miesvahvuus olinoin 200 sotilasta, joista ylipuolet oli kotoisin Vpl. Py-häjärveltä ja muut pääosinKäkisalmesta ja Sakkolas-ta. Yksi Vpl. pyhäjärveläi-sistä oli isäni, alikersanttiReino Forsberg, joka toi-mi juuri mainitun tykin joh-tajana. Hänen puolustaes-saan isänmaatamme talvi-sodassa minä olin muuta-man kuukauden ikäisenävauvana äitini ja sisarustenikanssa sotaa paossa Alavu-della.

Chilen tykki isäni komennossa KannaksellaIsäni johtamaa tykkiä on

kutsuttu ”Chilen tykiksi”,koska tarina tietää kertoa,että tykki olisi hankittu Chi-len Suomelle antaman ra-halahjoituksen turvin. Tie-toa ei ole voitu kiistatto-masti varmistaa vedenpi-tävistä lähteistä, mutta tari-na on antanut tuolle ainut-laatuiselle tykille pysyvän ni-men ja tarunhohtoisen mai-neen.

Tykkimies Arvo Ijäksenkertoman mukaan tykkisiirrettiin sodan loppuvai-heessa Vuosalmelle, ja jat-kosodassa tykki toimi kent-tätykkinä eri puolilla rinta-maa, mm. Metsäpirtissä.

Jatkosodassa isäni ei pal-vellut tykistössä, vaan jal-kaväessä (1. div./JR 33).Sodan loppuvaiheissa hei-näkuussa 1944 hän osallis-tui ryhmänjohtajana Laa-tokan pohjoispuolella Ra-vanmäen puolustustaiste-luun, jossa hän katosi5.7.1944. Hänet julistettiinkuolleeksi neljä vuotta myö-hemmin 1948 ja hänenmuistokivensä on Huittis-ten sankarihautausmaalla.

Chilen tykkiä käytettiinvielä 1980-luvulla Vaasanrannikkopatteristossa lata-usharjoitustykkinä. Vuonna1990 se siirrettiin Kankaan-pään tykistömuseoon, jasieltä Hämeenlinnan Mu-seo Militariaan, jossa tykkivaihtoputkineen on edel-leen nähtävänä.

Tämän vuoden heinä-kuun ensimmäisenä lauan-taina Reino Forsbergin jäl-keläisiä kolmessa polvessakävi isän, isoisän ja isoiso-isän johtamalla tykillä Hä-meenlinnassa. Paikalla oli-vat hänen vanhin poikansaJuhani Forsberg, hänenmolemmat poikansa Tuo-mas ja Martti, Tuomaantytär Rebekka sekä pojatRuuben ja Rafael. Muka-na oli myös Reino Fors-bergin tyttärenpoika JyrkiForsberg, jonka tekemienlöytöjen ansiosta me yli-päänsä tulimme tietoisiksitykin olemassaolosta.

Vietimme unohtumatto-man iltapäivän Erkki Wuo-lijoen erinomaisen opas-tuksen saattelemana Mu-seo Militariassa. Chilen ty-kin äärellä vuosikymmen-ten välimatka kutistui käsinkosketeltavaan hetkeen isä-ni muiston äärellä.

Veljeni Yrjö Forsberg,joka ei valitettavasti voinutosallistua retkeemme, onkanssani astunut isämmejalanjäljissä siinäkin mieles-sä, että me molemmatsaimme reservinupseerinkoulutuksen juuri rannik-kotykistössä.

Mukana olleet seuraavi-en sulkupolvien aikuisetovat myös suorittaneet ase-velvollisuutensa rannikko-tykistöä lähellä olevissa ase-lajeissa.

Toivon kiihkottomanisänmaanrakkauden jamaanpuolustustahdon jat-kuvan suvussamme edel-leen, samalla rukoillen, etteikenenkään heistä tarvitsisijakaa isäni kohtaloa.

JUHANIFORSBERG

Kirjallisuutta:- Marttila, Erkki: Taipa-

leen rannikkopatterit. Vpl.Pyhäjärvi-lehti 6/2015

- Väliaho, Olavi: Laato-kan linnakkeet Taipaleentaisteluissa. Lappeenranta1989

- Matkailu 3/1991:”Chilen tykki” – ainoa

maailmassa?- Tuokko, Kaino:1. Divisioona 1941-1944.

Saarijärvi 1995

Tuomas, Rebekka ja Rafael Forsberg Chilen tykillä.

Reino Forsberg 21-vuotiaana alikersanttina.

Kuvassa vasemmalta oi-kealle: Martti, Tuomas,Ruuben, Rafael, Jyrki jaJuhani Forsberg.


Muistan lapsuudestani,kuinka äiti aina silloin täl-löin lähti karjalaisten tari-nailtaan. Taisin joskus ollamukanakin. Muistan miet-tineeni, mitä tuo ”tarinail-ta” oikein tarkoittaa. Muis-tikuvani on, että illassa juo-tiin kahvit ja vaihdettiin kuu-lumisia. Nyt jälkikäteen vas-ta ehkä hahmotan, kuinkatärkeää äidin ja muiden kar-jalaisten oli tavata toisiaan.Niitä, joilla oli saman tyyp-pisiä kokemuksia elämäs-tä. Evakot pitivät yhtä.

Olin kaksi vuotta sittenensimmäistä kertaa Kau-vatsan karjalaisten matkas-sa Pyhäjärvellä ja Lahna-valkamassa. Nyt kesäkuus-sa oli sitten toinen kerta,koko perheen voimin.Joku ystävistäni kysyikin:”ai taasko sinne menette.”Niin, paikat tuli nähdyksijo ensimmäisellä kerralla,mutta se ei ole se juttu.

Minulle on tärkeää kul-kea pitkin ruohottunuttakylätietä ja kuvitella, kuinkaisovanhempani ja muut su-kulaiseni ovat samaa tietäkulkeneet. Minulle on an-toisaa kuulla yhä uudes-taan, minkälaista oli jättääkoti ja suunnata kohti tun-tematonta. On kosketta-vaa yrittää eläytyä ja kuvi-tella, mitä kaikkea tuo onmerkinnyt. Samalla saamiettiä, miten oman ädin

Miksi taas Pyhäjärvelle?

Rakkailla kotikonnuilla. Kauko Hinkkasen esitte-lee maisemia. Vieressä Pilvi Pruukin omakätisiäajatuksia reissulta.

ja hänen sukunsa tarinatelävät minussa ja ovatmuokanneet minua sellai-seksi kuin olen.

Minulle evakkojen tarinaon tällä hetkellä ennen kaik-kea tarina selviytymisestä,siitä kuinka elämä voi kan-taa ja ihmiset voivat ollatoisilleen hyviä. Huomaanolevani kiitollinen niille, jot-ka aikoinaan tarjosivat tuli-joille kodin ja pitivät huoltavaivojaan säästämättä. Kar-jalan kansan tarinaa kuun-nellessani saan kiinni omanelämäni lähdöistä ja kipu-kohdista, luopumisista jauusista aluista.

Minulle matkan suurinanti on kuitenkin ollut siinä,kuinka eri ikäiset ja kokoi-set ovat sulautuneet yhdek-si toimivaksi ryhmäksi. Tun-temattomista on tullut tut-tuja. Olemme saaneet ja-kaa yhteisten juuriemme ta-rinaa jutellen, kävellen, hil-jentyen ja laulaen.

Aina välillä huomasinkyynelet omassa silmänur-kassani, mutta myös tois-ten silmissä. Minulle ne ker-toivat siitä, että saimme kiin-ni jostakin merkittävästä jatärkeästä niin omassa kuinkoko sukumme tai ylipää-

tään ihmisen elämässä. Onhienoa, kun elämä ja senhistoria koskettaa.

Mieluusti myönnän (jaehkä se on luvallista juuritässä lehdessä), että huo-maan usein olevani ylpeäkarjalaisista juuristani. Mi-nulle karjalaisuus edustaavieraanvaraisuutta, välittö-myyttä ja välittämistä. Mitämuuta elämässä lopulta tar-vitsemme?

LASSI PRUUKI

Paimenpoika ja muita evakkoja

Paimenpoika-nimimerkillä Pyhäjärvi-lehteemme on kirjoitellut lapsuusajan muistojaan Mikko VesikkoHuittisista. Hän on löytänyt kätköistään oheisen kuvan, joka on otettu vuonna 1956. Kirjoituksissavilahtelevat evakkolapset ovat tässä viimeisen kerran samassa kuvassa. Oikealta Kerttu Isopahkala,Mikko Vesikko, Sirkka Vesikko o.s. Nurminen, Pertti Isopahkala, Maija Nurminen myöh. Kolin sekäEila Saarikko, lastenvaunuissa taustalla Raija Vesikko.– Kuva tuo paljon muistoja. Kaikissa kirjoituksissani, missä sanon ”pojat”, tai muistelen 1939 kylmääjoulua Alavudella, kun viisi henkeä nukkui samassa sängyssä; kuvan Kerttu 5 v, Pertti 8 v ja minä Mikko6 v. Niin kylmä oli tupa, että Kertun ja Pertin äidin, Hilja Isopahkalan tukka oli jäätynyt (huurtunut)seinään kiinni aamulla, kun herättiin. Ja kaikki jokapäiväiset seikkailut vuosina 1943-44 oli Pertin kanssa,me pojat! Julkaisemme myöhemmin vielä lisää otteita Paimenpojan kirjoituksista.

MIKKO VESIKKO

Osta historiaakertova teosomaksesi!


Suvannon seudun pitäjä-yhteisöt suuntasivat mat-kan tänä vuonna 27.-30.8.2015 Karjalankannak-sen Suomenlahden puo-leista reittiä Inkeriin saak-ka. ”Yksi kuva kertooenemmän kuin tuhat sa-naa”, joten matkakerto-muksen on tehnyt tältäpohjalta Pirjo Kiiala.

Kaksi ensimmäistä yötäolimme Terijoella kuvanhotelli Aguamarinissa, jon-ka ylimmän kerroksen ra-vintolasta on Suomenlah-delle upeat näköalat. En-simmäisenä iltana rannalleoli tullut osa retkeläisiä,joiden kanssa iltaa istues-samme kävimme esittely-kierroksen.

Suomenlahden vesi olipaennut etäämmälle ran-nasta. Oli täydenkuun aikaja pilviverhon rakoillessanäyttäytyi kuu ja meren-pinnasta kuunsilta. Pääsi sii-nä tämän päivän vieraskinjonkinlaiseen Terijoen tun-nelmaan. Meren horison-tissa näkyi valolamppunau-ha. Se oli tievalojen rivistömantereelta Kronstadtiin.Pietarin tulvapadon yhtey-teen rakennettua maantie-tä pitkin saari on avautu-nut autoliikenteelle ja turis-teille.

Terijoki,Pohjolan RivieraTerijoen rautatieasema Vii-puri-Pietari rataosuudella

Pitäjäyhteisöt taas yhdessä matkalla:Terijoki – Inkeri – Rautu – Metsäpirtti

valmistui 1917. Terijoki tulitutuksi ennen sotia eri puo-lilla maata asuville nuorillemiehille, jotka tulivat tänneasepalvelustaan suoritta-maan. Terijoen rautatiease-ma oli heille ensi kosketuspaikkakuntaan.

Näimme myös OttoWille Kuusisen perusta-man Terijoen hallituksenpalatsin, joka on pahoinrapistunut, mutta nyt kun-nostuksen kohteena. Halli-tus perustettiin 1.12.1939ja tämä ns. nukkehallitushaudattiin myöhemmin vä-hin äänin.

Terijoen luterilainen kirk-ko on paikallaan ehostettu-na. Kirkko on valmistunut1908 arkkitehti J. Sten-bäckin piirustusten mu-kaan. Sama suunnittelija onollut lukuisilla Suomen kir-koilla mm. Räisälänja Koi-viston kirkoilla, sekä Mik-kelin tuomiokirkolla. KuvaYrjö Inkinen.

Terijoen hautausmaallaon puhutteleva muisto-merkki, jossa kiväärit onasetettu lepäämään puidenrungolle ja oksalle on istah-tanut lintu. Muistomerkinteksti viittaa Markuksenevankeliumiin (9:50) ”Elä-kää sovussa toinen toisten-ne kanssa”. Kuva Yrjö In-kinen.

Lisää matkasta seuraa-vassa numerossa.

Suoma Saarisen nuoruusmuistoja, osa IIISuoma Saarinen on muis-tellut nuoruuttaan Vpl. Py-häjärvellä ja muuallakinKannaksella. Osa I julkais-tiin numerossa 2/2015 jaosa II numerossa 3/2015.Ohessa hän jatkaa kerto-mustaan lähdöstä Kivinie-men Kasarmilasta Sakko-lasta 1944.

Auton tultua meitä hake-maan myymälänhoitajapyysi minua lukitsemaankaupan ovet. Tein niin jakiipesin auton lavalle. Koh-talolla oli taas sormensapelissä. Myöhemmin tava-tessa tulevan mieheni hänkertoi heidän perääntyes-sään Taipaleen suunnaltahuomanneen tien varrellakaupan. Koska heillä kai-killa oli kova nälkä, he me-nivät etsimään sieltä ruo-kaa. Mieheni oli avannutoven, jonka olin lukinnut.Tämä tapahtui tietämättätoisistamme. Joskus otim-me tämänkin puheeksi, kunystäviemme kanssa muis-telimme niitä aikoja.

Otin yhteyttä siirtoväenhuoltoon ja kyselin, mihinsortanlahtelaiset olivat jou-

tuneet menemään. Vasta-ukseksi sain, että Jyväsky-län ympäristöön. Tulin Jy-väskylään ja sieltä minutneuvottiin Korpilahdelle.Autoja ei muistaakseni kul-kenut kuin yksi ja sekin oliennättänyt lähteä. Minullekerrottiin, että Jyväskylä-laiva poikkeaa Korpilah-della. Olin väsynyt matkanrasituksesta, nautin kauniistamaisemista ja lepäsin. Ta-pasin laivalla erään korpi-lahtelaisen rouvan. Hänkehui Korpilahden olevankaunista seutua. Kun tu-limme lähemmäksi, näin,että asia oli, kuten rouvasanoi. Ensimmäinen ha-vaintoni oli kirkon risti,joka näkyi kauas. Ymmär-sin, että risti näyttää tiensuunnan. Sitä kohti kulki-essa on oikealla tiellä. Myö-hemmin tästä kirkosta tulikotikirkkoni.

Laivan lipuessa laituriinsitä vastassa oli suuri jouk-ko ihmisiä. Seassa näin yh-det tutut kasvot jo kaukaa.Serkkuni Oiva oli siellä jatiesi heti kertoa perheem-me olevan Särkijoen kou-lulla ja neuvoi tien sinne.

Läksin sinne heitä tervehti-mään ja sanoin viipyvänivain kaksi viikkoa ja sittenmenen Hämeenlinnaan.

Kerroin olleeni huolissa-ni Elisenvaaran pommi-tuksista. Äiti kertoi hänenja pienempien sisarusteniolleen juuri siinä junassa.Tilalle tuli toinen juna, jokaoli ollut metsän laidassa.Äiti oli yrittänyt suojellasisaruksiani heittäytymälläheidän ylitsensä. Kuin ih-meen kaupalla juna pääsilähtemään ja seuraava py-sähdys oli Savonlinnassa.Se toinen juna pommitet-tiin. Oli ikävää kuultavaa,monen matka päättyi sin-ne. Taas oli varjelus muka-na.

Sain Korpilahdelta hetityöpaikan uuteen Pohjois-Päijänteen osuusliikkeeseeneikä tarvinnutkaan lähteäHämeenlinnaan. Pääsin asu-maan Kerttu Mattilan(Viilloksen) kanssa liikkeenhuoneistoon. Tulin tänneKarjalasta, löysin elämän-toverini ja perustimme per-heen. Täällä on kotikirk-koni.

Äiti sanoi, ettei hänelläollut mitään antaa ja pyysimuistamaan rukouksen jakirkkopolun. Ne ovat ol-leet elämäni kantava voi-ma. Mitä parempaa voisi-kaan lapselleen antaa.

Lapsuusperheeni muuttiIkaalisiin ja sieltä Jämijär-velle, joka oli heidän lopul-linen sijoituskuntansa. Mi-näkin muutin oman per-

heeni kanssa Suolahteen1950. Mieheni palveli sa-maa työnantajaa 30 vuottaja minä hoidin omaa liiket-täni. Palasimme Korpilah-delle 1989.

Vanhempieni matka tääl-lä ajassa on jo päättynyt,kuten miehenikin, jonkakanssa saimme viettää pit-kän yhteisen elämän, liki 60vuotta. Tämä minun mat-

kani on yksi monista. Tai-vaan Isä on pitänyt hyväähuolta matkalaisestaan japitää loppuun asti. Saanvielä olla rakkaiden lasteni,heidän puolisoidensa, las-tenlasten sekä lastenlasten-lasten ympäröimänä. Voinvain sanoa: ”Kiitos sinulleJumalani armostasi kaikes-ta”.

SUOMA SAARINEN


Kesä 2015 oli kolea ja sa-teinen, mutta se oli yksiparhaista marjakesistä. Enmuista aikaisemmin poi-mineeni niin suuria musti-koita kuin syyskuun alussa2015. Myös puolukkasatooli mahtava. Se sai minutelvyttämään muiston Put-tosen Annin puolukkapii-rakasta.

Synnyinkotini oli Vpl.Pyhäjärven Konnitsan ky-län Viilin kolkassa. Lähinnaapurimme oli Puttosenperhe, jonka isä ja pojatolivat liki kaksimetrisiä jasatakiloisia kivityömiehiä.Ainakin sellainen muistiku-va minulla on Anselm Put-tosesta, jonka koti eva-kossakin Huittisissa oli vainmuutaman kilometrin pääs-sä.

Voi vain kuvitella, millai-nen oli ruuan kulutus siinäperheessä. Äitini kertoi, ettätalon emäntä Anni tuli ker-ran lainaamaan jauhoja taileipää ja päivitteli: ”Leivänmeno on meil satumaine.”

Annin marjapiirakat oli-vat myös talon miesten mit-tojen mukaan tehtyjä. Nii-den pohja oli pari senttiäpaksu ja sen päällä oli vä-hintään yhtä paksu kerrosmarjoja. Sisareni Seija ker-too saaneensa lapsena syö-däkseen Annin puolukka-piirakkaa, jonka maun pe-rään hän haikailee vielä van-huudessakin. Seija kuvailee,kuinka Annin puolukkapii-rakassa maistui ensin pulla-taikinakuori ja täytteen ma-keus, kunnes lopulta puo-

Kotikokin kertomaa

Puttosen Anninpuolukkapiirakka

lukan happamuus tuntuiihanan kirpeänä kielen kan-nassa.

Yritin leipoa sisareni ku-vauksen mukaisen Putto-sen Annin puolukkapiira-kan, ja luulen, että onnis-tuinkin siinä aika hyvin. Anniteki puolukkapiirakkansapaksuun pullataikinapoh-jaan, ei siis murotaikinaantai jollekin muulle pohjalle.

Ensin siis alustetaan pul-lataikina maidosta, hiivas-ta, vehnäjauhoista, suolas-ta, sokerista ja pehmeästävoista. Annetaan kohotapuolisen tuntia, kaulitaannoin 1 cm:n paksuiseksilevyksi, pannaan korkealai-taiseen vuokaan, niin ettätaikina ulottuu vuoan laito-jen yläreunaan.

Puolukkatäyte soseute-taan kuumentamalla run-saan sokerin kanssa (1 lpuolukkaa, 3 dl sokeria) jasuurustetaan pieneen vesi-määrään (1 dl) liotetuillaperunajauhoilla (2-3 rkl).Näin tehty täyte ei kuohupaistettaessa yli. Levitetääntaikinapohjan päälle aina-kin 2-3 cm paksuudelta,voidellaan näkyvä osapiirakan reunoja munan-keltuaisella. Paistetaan uu-nissa (220 astetta) noin 25min. Annetaan jäähtyä so-pivan haaleaksi, niin ettäsiitä voi leikata annospalo-ja ja nautitaan maidon taikahvin kanssa, tai ihan sel-laisenaan kermavaahdollahöystettynä.

JUHANI FORSBERG

Jakokunnan väki kokoontui taasMontruan, Pölhölän ja Ka-lamajan jakokunnan väkikokoontui SastamalassaMarja ja Kaarlo Koukunluona lauantaina 8.8.2015.Tilaisuus alkoi talon emän-nän ja isännän valmista-malla maukkaalla lounaal-la, jonka lomassa oli mu-kava vaihtaa kuulumisiamonien henkilöiden kans-sa.

Paikalle oli saapunut 24henkilöä, kaukaisimmatjopa Kaakkois-Suomestaasti. Jakokunnan vuosiko-kouksen avasi jakokunnanisäntä Pertti Pohjolainentoivottaen paikallaolijat ter-vetulleeksi tähän vuosittai-seen tapahtumaan.

Kokouksen puheenjoh-tajaksi valittiin Orjo Pärs-sinen ja sihteeriksi AiriLammi. Pöytäkirjan tar-kistajiksi valittiin Oili jaTurkka Liljeblad, jotkatoimivat tarvittaessa myösääntenlaskijoina.

Kokous todettiin lailli-sesti koolle kutsutuksi japäätösvaltaiseksi, jonka jäl-keen työjärjestys hyväksyt-tiin. Jakokunnan tilit esittelirahastonhoitaja ja vara-isän-tä Yrjö S. Kaasalainen.Säästötilien lisäksi jakokun-nalla on kyläkirjoja, tallen-teita, kyläkartta, kunnos-tettu paloruisku ja iso kah-vipannu. Toiminnantarkas-tajien lausunnon jälkeenkokous päätti hyväksyä ti-lit ja myöntää vastuuva-pauden tilivelvollisille.

Jakokunnan isäntinä jat-kavat edelleen Pertti Poh-jolainen ja Yrjö S. Kaasa-lainen. Jakokunnan toimin-nantarkastajina pitkään ol-leiden Annikki Sallin jaRaimo Kiiverin tilalle va-littiin uusina henkilöinä AiriLammi ja Oili Liljeblad,sekä varahenkilöinä jatka-maan Leevi Orpana jaReino Ahvonen.

Seuraava vuosikokousvoitaisiin järjestää Vpl. Py-häjärvi-juhlien yhteydessä jaasian valmistelu päätettiinantaa juhlatoimikunnan teh-täväksi. Juhlatoimikuntaankuuluvat Pertti ja Sirkka-

Liisa Pohjolainen, Liisaja Pentti Rantanen sekä YrjöS. Kaasalainen.

Päätettiin muistaa mou-karinheittäjä Tuomas Sep-pästä stipendillä, kannus-tukseksi hyvistä tuloksistaja erityisesti noususta kan-sainväliselle tasolle. Mainit-takoon, että Tuomaksensukujuuret johtavat isän jaiso-isän, Markku ja OnniSeppäsen puolelta Vpl. Py-häjärven Montruan kylään,Seppäsen taloon, kauniinPikojoen rantamille.

Kyläjuhlat jatkuivat oh-jelmallisella tuokiolla, jokaaloitettiin Suvivirrellä. Tä-män jälkeen muistimme hil-jaisella hetkellä vuoden ai-kana poisnukkuneiden ky-läläisten muistoa kunnioit-taen.

Tervehdyssanat esittiisäntä Pertti Pohjolainen,todeten kyläläisten halunkokoontua edelleen tapaa-maan toisiaan ja haastele-

maan. Karjalan kunnaillayhteislaulun jälkeen PaavoJalo toi keväisen matkanmyötä terveiset Pyhäjärvel-tä ja erityisesti Pikojoenmyllyltä, jossa hänen isänsäja setänsä toimivat myllä-reinä. Mylly on rikottu, eikäse ole toimintakuntoinen,mutta vesi virtaa vuolaanakuten ennenkin.

Pekka Tihveräinenmuisteli evakkomatkaa jasen tapahtumia kesällä1944, jolloin koti, kotiseu-tu ja vuosisatoina rakenne-tut asuinsijat oli luovutetta-va lopullisesti Neuvostolii-tolle.

Tämän jälkeen kuultiinkoululainen Emilia Kal-liomäen esittämä Titanic-kappale, jonka hän soittiviululla. Päätössanat esittiYrjö S. Kaasalainen tode-tenkyläläisten halun ko-koontua vuosittain yhteenvuodesta 1947 alkaen javielä tuntuu innostusta riit-

tävän täällä uusilla asuinsi-joilla. Samalla hän kiitti ko-kousväkeä, ohjelmansuorit-tajia ja talon väkeä ruuasta,kakusta ja kahvista sekämukavasta yhdessäolostakauniina kesäisenä päivänä.

Satakunnan laulun jälkeenmeillä oli tilaisuus tutustuaKinnalan Koukun mielen-kiintoiseen Suojeluskuntamuseoon, jonka esitteli ta-lon isäntä Kaarlo Koukku.Vuosien aikana talon väkion rakentanut kauniin pi-hapiirin ja täydentänyt esi-neistöä toimivaksi koko-naisuudeksi kokousten javierailijoiden tarpeita aja-tellen.

Näitä ajatuksia pyydetty-nä kirjoitteli tilaisuudenjuontajana toiminut

YRJÖ S.KAASALAINEN

Yrjö S. Kaasalainen löysi MPK-jakokunnan arkistoista tällaisen entisenhallintoneuvoston puheenjohtaja, kalastusneuvos Mauri Vanhasen kirjoitta-man todistuksen jakokunnan 10000 Smk:n rahallisesta tuesta Kaiun urheilu-historiikin kirjahankkeen tukemiseksi noin 45 vuotta sitten. Kaiun 100-vuotistoiminnan juhlavuonna se tässä julkaistakoon.

MITÄ TEILLÄSYÖDÄÄN?

Onko perheelläsi ja suvullasiomia reseptejä tallessa?

Kerro neVpl. Pyhäjärvi-lehden lukijoilleKotikokin kertomaa -palstalla.


Laatokan puolustus, osa IIIRannikkotykistö torjuu hyökkäyksiä SuvannollaSarja kuinka Laatokkaa,Karjalan merta puolustet-tiin, jatkuu Erkki Marttilankirjoituksella Suvannon jaVuoksen rannikkopatte-reista. Edelliset osat on jul-kaistu lehdissä ?/2015 ja6/2015.

Vuoksi on Saimaan las-kujoki Laatokkaan. Vesis-töllä on kaksi laskuhaaraa,joista pohjoinen haara las-kee Käkisalmen tasalla jaeteläisempi Taipaleen ta-salla Laatokkaan. Vuoksivirtaa Antrean eteläpuolel-la Pölläkkälässä kaakkoon,mutta kääntyy Oravannie-messä itään. PölläkkälästäKiviniemeen asti ulottuunoin 26 km:n pituinen su-vanto, jonka suurin leveyson 3,4 km. Kiviniemenerottaa Taipaleenjoesta 30km pitkä suvanto, joka onleveimmillään 2,5 km.Vuoksi laskee Taipaleenjo-kea pitkin Laatokkaan teh-den mutkan Koukunnie-men eteläpuolitse.

Karjalan Kannaksen pää-puolustusaseman itäinenosa kulki Vuoksen vesistönpohjoisrantaa pitkin, jol-loin linjan puolustuksenvahventamiseksi suunnitel-tiin ja rakennettiin sulkulin-nakkeet Oravanniemeen,Noisniemeen, Kivinie-meen, Hovinniemeen, Ke-kinniemeen ja Patoniemeen.Rakenteeltaan ne suunni-teltiin massiivisiksi linnoit-teiksi, joiden päätehtävä olisivustatulen ampuminensuorasuuntauksella Vuok-sen vesistölle.

Suvannon sulkulinnak-keet rakennettiin vuosina1923-24. Ainoastaan Kivi-niemen sulkulinnake aseis-tettiin jo rauhan aikana.Kahden vuosikymmenenaikana sulkulinnakkeidenolemassaolo miltei unoh-dettiin. Niihin ei oltu suun-niteltu aseistusta.

Vasta talvisodan sytyttyäJohan Rikaman aloittees-ta sulkulinnakkeet varus-tettiin 57 mm:n rannikko-tykeillä, joilla ei ollut suun-tausominaisuuksia epäsuo-ralle ampumamenetelmäl-le. Ainoa käyttökelpoinenampumamenetelmä olisuorasuuntaus, johon lin-nakkeet oli käyttötarkoi-tukseltaankin suunniteltu.

Sulkulinnakkeet saatiinaseistettua määrävahvuisik-si 57/48 No- ja 57/26 K -rannikkotykeillä vasta23.12.1939. Sulkulinnakkei-den aseistamiseen vaikutti-vat osaltaan suhteellisen pit-kät kaluston siirtomatkatSuomenlinnasta. Myös so-tatila hankaloitti toimituk-sia etulinjaan, jossa sulku-linnakkeet sijaitsivat. Tuli-voimaltaan sulkulinnakkeetedustivat etulinjan tehok-kainta osaa. 57 mm:n ran-

nikkotykkien suuri lähtö-nopeus pienensi kranaatinlentorataa pidemmille am-pumaetäisyyksille, jollointulen teho oli suuri verrat-tuna suurempiin kaliiperei-hin. Erilaatuiset ampuma-tarvikkeet mahdollistivaterityyppisten maalien te-hokkaan tulittamisen.

Vuoksen-Suvannon -lin-jan sulkulinnakkeet tukivatetulinjan jalkaväkirykment-tien taisteluita. Sulkulinnak-keiden päätehtävä oli tor-jua vihollisen hyökkäyksetampumalla sivustatulta itä-ja länsisuunnassa Vuoksenvesistöalueelle. Niiden en-sisijaiset maalit olivat vihol-lisen hyökkäysvaunut ja lu-kumäärältään vahvemmatjalkaväkiosastot.

Sulkulinnakkeiden taiste-lukykyä lisättiin valonheitti-millä, jotka sijoitettiin lin-noitteiden yhteyteen. Va-lonheittimet saatiin kuiten-kin vasta tammikuussa 1940miehitettyä koulutetulla hen-kilöstöllä, jolloin niiden an-tama hyöty pystyttiin käyt-tämään hyväksi.

Sulkulinnakkeet aiheutti-vat jatkuvalla tulitoiminnal-laan raskaita tappioita vi-hollisen jalkaväelle ja pans-sariajoneuvoille. Linnoitteetmuodostivatkin suomalais-joukkojen puolustuksenperustan. Tästä syystä nejoutuivat myös neuvosto-tykistön massiivisen tulituk-sen kohteeksi.

Sulkulinnakkeiden mie-histö oli pääosin rannikko-tykistökoulutuksen saanut-ta. Laatokan Meripuolus-tus ja III Armeijakunnallealistettu Kannaksen Lohkomyös huolehtivat miehis-töjen vaihdosta sodan ku-luessa. Sulkulinnakkeet oli-vat myös merivoimien tyk-kihuollossa.

Patoniemen sulkulinnakesai ensimmäisen viholliskos-ketuksen heti itsenäisyyspäi-vän jälkeen. Sulkulinnakeampui ensimmäisessä tuli-tehtävässään yhteensä 108kranaattia. Sodan alkupäi-vistä lähtien linnake oli vi-hollisen tykistötulen koh-teena. Joulupäivänä viholli-nen yritti jalkaväellään Su-vannon yli hyökäten mm.Patoniemeen. Helmikuunpuolestavälistä alkaen ta-pahtui useita komppanian– pataljoonan vahvuisenvihollisen hyökkäyksiä, jot-ka kuitenkin torjuttiin.

Puolustuslaitteet mureni-vat tulen alla jatkuvasta kor-jaamisesta huolimatta. So-dan päättyessä Patoniemensulkulinnakkeesta oli jäljellävain vaurioitunut miehistö-suoja ja ampumakellari.

Kekinniemen sulkulinna-ke ei osallistunut talvisodanensimmäisten kolmen vii-kon aikana taistelutoimin-

taan. Sen sijaan vihollisentykistö ampui sulkulinna-ketta päivittäin ja myös il-mavoimat rynnäköivät sitävastaan. Kekinniemen sul-kulinnake osallistui joulu-päivänä alkaneen hyökkä-yksen torjuntaan yhdessäPatoniemen sulkulinnak-keen kanssa aiheuttaenhyökkääjälle tuntuvia tap-pioita. Tammi-helmikuunaikana vihollinen tulitti jat-kuvasti myös Kekinniemenlinnaketta saaden jatkuvastitäysosumia. Mitään erityis-tä vahinkoa ne eivät lujiinrakenteisiin kuitenkaan ai-heuttaneet.

Lännempänä sijaitsevaHoviniemen sulkulinnaketuki tulellaan Kekinniemes-sä käytyjä taisteluja. Hovi-niemi torjui myös Suvan-non jäälle pyrkiviä vihollis-partioita.

Kiviniemessä käytiin ras-kaita taisteluja heti talviso-dan alkupäivinä. Maantie-ja rautatiesiltojen räjäyttä-misen jälkeen Kiviniementykki- ja konekiväärikorsuoli etulinjassa koko sodanajan. Läntisemmät Oravan-niemen ja Noisniemen sul-kulinnakkeet varmistivatSuvannon pohjoisrannanpysymisen puolustajan hal-lussa. Nämäkin linnakkeetolivat ajoittaisen tulen alla.Linnakkeiden miehistöosallistui Suvannon etelä-puolelle tehtyyn partioin-tiin.

Talvisodan päätyttyäMoskovan rauhaan13.3.1940 aloitettiin jouk-kojen evakuoinnit. Laato-kan Meripuolustuksen jou-kot ja kalusto siirrettiin Sa-vonlinnan seudulle. Läheskaikki materiaali saatiinmukaan. Laatokalta siirret-tiin Saimaalle linnoitusty-kistöön 16 kappaletta 57/26 K -rannikkotykkiä ja 14kappaletta 57/48 No -ran-nikkotykkiä. TalvisodanVuoksen-Suvannon -linjantykkikalusto muodosti run-

gon myöhemmin peruste-tun linnoitustykistön sulku-linnakkeisiin.

ERKKI MARTTILALaatokan puolustuksen

perinneyhdistys ry

Kirjoitus onaiemmin julkaistu

Jaakkiman Sanomissa

Kartta: Laatokan puolustuksen perinneyhdistyksen kuva-arkisto.

Yllä olevat aiheet ovat ohjeellisia muistin virkistykseksi. Ne eivät mitenkään sidokirjoittajaa. Kirjoittaa voi kaikesta karjalaiseen metsästykseen ja kalastukseenliittyvästä. Keruun suojelijana toimii Karjalan Liiton puheenjohtaja, kansanedustajaMarjo Matikainen-Kallström.

Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan Karjalan Liiton jaSuomen Metsästysmuseon lahjoittamia kirja- ja esinepalkintoja.

Lähetä vastauksesi otsikolla ”Kannaksen eräperinne” osoitteeseen:Suomen Metsästysmuseo, Tehtaankatu 23 A, 11910 Riihimäki tai

sähköpostitsepekka.allonen@ metsastysmuseo.fi

Lisätiedot amanuenssiPEKKA ALLONEN, pekka.allonen@ metsastysmuseo.fip. 019-723 751 p. 045 170 1585

Ohessa joitain Karjalan eränkäyntiin liittyviä aihepiirejä,joista tietoja pyydetään:

- Entisajan ansapolut eli puutikot, teeren pyynti kahalla, ketun pyynti käpälälaudalla, susien pyynti susiverkoilla- Unohtumattomat jahdit ja kalastusmatkat- Riistaeläinten esiintymistiheys- Muistot ja tarinat tunnetuista metsästäjistä ja kalastajista- Metsästysseuratoiminta- Salametsästys- Metsästys- ja kalastustaiat- Jahtilaulut- Jahtiryypyt- Peijaiset- Lasten eräleikit- Riistakauppa- Pyssysepät- Kuvaukset kalastuksesta eri pyyntitavoilla eli ongella, verkoilla, suipuilla eli merroilla, rysillä, pitkäsiimalla, haavilla ja nuotalla- Talvikalastus- Riista- ja kalaruokien valmistus- Hylkeenpyynti Laatokalla ja Suomenlahdella- Kalastusveneet. Millaisia veneitä käytettiin? Esimerkiksi Laatokalla kalastaessa

Erätarinoita kaivataan

Perjantai 18. syyskuuta 2015 11VPL.PYHÄJÄRVI

Useimmat meistä suoma-laisista ovat joutuneet jos-sain elämänsä vaiheessa te-kemisiin kiinteistökaupankanssa. Toiset ovat olleetmyyjinä ja toiset ostajina taisitten aikojen saatossa mo-lempina osapuolina. Kiin-teistökauppoja on aina sää-dellyt lainsäädäntö. Jo Ruot-sin vallan aikana vuoden1734 laissa on ollut jo tar-kat määritelmät kiinteistö-kaupasta.

Ennen 1930 kiinteistö-kauppoja voitiin tehdä suh-teellisen vapaasti, kunhanmäärätyt asiat tuli mainit-tua. Kaksi todistajaa pystyivirallistamaan kaupan ta-pahtuneeksi. Useimmitenkuitenkin ainakin toinen to-distaja oli henkilö, joka olipaljon mukana yhteistenasioiden hoitajana. Esimer-kiksi lautamies on monissaVpl. Pyhäjärvellä tehdyissäkiinteistökaupoissa ollut to-distajana ja hän on sittenuseimmiten toiminut myösasiamiehenä, kun kiinteis-tökaupalla haettiin lainhuu-toa. Aikaisemmin lainhuu-toa haettiin kolmeen ker-taan ja esimerkiksi Käkisal-men käräjäoikeus teki kus-takin huudosta merkinnätalkuperäiseen kauppakir-jaan.

Oman sukuni kauppa-kirjoista olen voinut havai-ta Mikko Antinpoika Pu-san saaneen perintökirjantilaansa 5.12.1904. Mikkoja Anna Pusan vävy AaproÄikiä on ostanut appi-vanhemmiltaan 6. päivänälokakuuta 1924 6/17 osaaYrjölän tilasta RN:o 4 Rot-janlahden kylästä 25 000markan kauppahinnasta.

Kaupan kohde käsittipinta-alaa noin 92 hehtaa-ria. Sen enempää myyjätkuin ostajatkaan eivät ol-leen kirjoitustaitoisia, vaanvarmensivat kaupan puu-merkillään ja lautamies JuhoPuputti ja Anna Kinnari-niminen naisihminen var-mensivat kaupan tapahtu-neen. Saman aikaisesti teh-tiin erillinen kauppakont-rahti, jossa määriteltiinkauppahinnan maksutapaja eläkeoikeudet, jotka voi-tiin kiinnittää kaupan koh-teeseen. 29.10.1924 kihla-kunnanoikeuden puolestamyönnettiin ensimmäinenlainhuuto, toinen lainhuuto21.4.1925 ja kolmas lain-

Vanhoja ja uusia kiinteistökauppoja

huuto 2.10.1925.Huomiota herätti kysei-

sessä kauppakirjassa se, ettävaikka Mikon ja Annan ty-tär Helka oli solminut avio-liiton jo 1.1.1896, ei tyttä-ren nimeä esiintynyt ostaja-na kauppakirjassa laisin-kaan. Lienee ollut sen ai-kainen tapa.

Kaupanvahvistajatmukaan kaupantekoonVuoden 1930 maakaareenmuutoksissa otettiin mu-kaan lakiin julkiset kaupan-vahvistajat. Virkansa puo-lesta kaupanvahvistajia oli-vat henkikirjoittajat, maan-mittarit, nimismiehet ym.virkamiehet. Tarvittaessavoitiin käräjäoikeudesta ha-kea ns. maallikkokaupan-

vahvistajia, jotka joutuivattodistelemaan hakemukses-saan kyvykkyytensä tehdäja vahvistaa kiinteistökaup-poja.

Yritin pitäjähistoriasta et-siä tietoja ennen sotia Pyhä-järvellä toimineista käräjä-oikeuden määräämistä kau-panvahvistajista. Tiesinoman sukuni kaupoistatuon edellä mainitun JuhoPuputin toimineen julkise-na kaupanvahvistaja. He-rastuomari Matti Viska-rin ansioluettelossa tode-taan hänen toimineen myösjulkisena kaupanvahvistaja-na. Varmasti heitä oli mui-takin.

1930-luvulla Äikiän vel-jesten maakaupat toivat run-saasti lisää tiluksia yhteiseen

omistukseen. Viimeisinkauppa tehtiin yllättävää kyl-läkin 24.3.1944 ja myyjinäolivat Aino ja Aa-ro Lin-qvist. Kaupanvahvistaja toi-mi herastuomari Juho Pu-putti ja todistajana oli ku-ten monissa muissakin Äi-kiän maakaupoissa UkkoHeikki Juho eli Juho Pusa.Ennen syksyn lähtöä Pyhä-järveltä veljekset tekivätomistuksistaan jakosopi-muksen, jota sitten käytet-tiin hyväksi korvauksiahaettaessa.

Kuvaavaa on, että vuo-den 1944 rauhansopimuk-sen mukaan kaikki alueetsiirtyivät uudelle omistajal-le ilman kaupanvahvistus-ta. Nyt oli kyseessä isom-mat asiat ja toiset päättäjät.

Olemme sukumme puit-teissa kuitenkin säilyttäneetkaikki alkuperäiset omis-tusasiakirjat.

Maanhankintalaki toi run-saasti kauppoja sodan jäl-keen. Sotien jälkeen muo-dostettiin runsaasti uusia ti-loja niin karjalaisväestöllekuin rintamamiehillekin.Kuvaavaa oli se, että uusitila saatettiin muodostaa nytusean luovuttajan maista japelto ja metsä saattoi ollahyvinkin kaukana toisistaan.Tutkimuksien mukaanHuittisiin muodostettiin yk-sistään karjalaisväestöllenoin 170 uutta tilakoko-naisuutta.

Toiminta julkisenakaupanvahvistajanaOlen itse saanut toimia kih-lakunnanoikeuden määrää-mänä julkisena kaupanvah-vistajana reilut 30 vuotta.

Menin aikanaan Köyliönkunnassa toimineen Tuis-kulan Osuuskassan toimi-tusjohtajaksi v. 1965. Seu-raavana vuonna rohkaisinmieleni ja hain Kokemäenkäräjäoikeudesta kaupan-vahvistajan oikeuksia ja yl-lättäen ne sainkin. Köyliönlisäksi valtuuteni ulottuimyös Kokemäkeen.

Kun sitten aikanaan v.1968 muutin Huittisiin me-netin paikkakunnalta muu-ton takia oikeuteni. Uu-dessa työpaikassani toimi-tusjohtaja oli entuudestaankaupanvahvistaja ja vastahänen kuoltuaan hain ja sainuudelleen oikeudet nytVammalan käräjäoikeudes-ta ja Huittisten lisäksi sainvahvistaa kauppoja Vam-malassa ja Keikyässä.

Muutaman vuoden toi-minnan jälkeen lainsäädän-tö muuttui niin, että myösns. maallikkokaupanvahvis-taja sai vahvistaa kiinteistö-kauppoja kaikkialla Suo-messa. Kaikkiaan laskin va-jaan 30 vuoden aikana vah-vistaneeni 1550 kiinteistö-kauppaa.

Alkuaikoina useimmatkaupat tehtiin kirjoitusko-neella kirjoittaen myyjienkotona. Mieleeni ovatkinjääneet monet herkät maa-tilan sukupolvenvaihdos-kaupat, joissa vanha pariparhaimpiinsa pukeutunee-na luovutti talonpidon po-jalleen ja miniälleen. Pariin

otteeseen ehdin vielä vah-vistaa seuraavankin suku-polven kaupat.

Lainsäädäntö esti alkuai-koina ulkomaalaisilta kiin-teän omaisuuden ostami-sen Suomessa. 1990-luvunlopussa ulkomaalaispykäläpoistui ja ehdin vahvista-maan yhden kaupan, jossaostajana oli Ruotsin kansa-lainen. Venäläisiä ostajia eikohdalleni sattunut yhtä-kään.

Julkinen kaupanvahvistajatoimi virkamiehen vastuul-la ja jokaisesta kaupasta pitimääräajan kuluessa lähet-tää viralliset ilmoitukset kun-tatasolle ja maanmittaus-konttoriin. Aikaisemmintarvittiin esimerkiksi maanostamiseen myös maakun-nallisen maatalouspiirin lu-pa. Lainhuutoja ei tarvin-nut hakea kuuden kuukau-den kuluessa kuin yksi.

Kaupanvahvistajan toi-mikausi loppui automaat-tisesti henkilön täytettyä 65vuotta. Jäädessäni eläkkeelle60-vuotiaana halusin poisvirkamiesvastuusta ja anoinkäräjäoikeuden puheenjoh-tajalta vapautusta tehtävis-täni. Hän ihmetteli kovasti,sillä juuri edellisenä päivänäoli eräs julkinen kaupan-vahvistaja yrittänyt saada jat-koaikaa tehtävälleen.

Vuoden 2010 alusta kaik-ki kaupanvahvistajaoikeu-det peruutettiin ja maan-mittauslaitos tuli siitä eteen-päin myöntämään uudetoikeudet. Se myönsi myöslainhuudot ja kiinnitykset,joten monen maallikon asi-ointi käräjäoikeuksien kans-lioissa loppui.

Saattaa olla, että lähivuo-sien aikana sähköinen vies-tintä saattaa tehdä kaupan-vahvistukset kokonaan tar-peettomiksi ja asiat sovi-taan linjoja pitkin.

Oman lukunsa asuinra-kennuksia sisältävien kiin-teistökauppojen kohdallamuodostavat ostajan jamyyjän väliset erimielisyy-det rakennusten virheistä.Onnekseni näistä riidoistajäin kokonaan osattomak-si. Samat riidat pätevätmyös ns. asunto-osake-kauppoihin ”kun haiseesieltä ja täältä”.

REINO ÄIKIÄ

Hyvä lukija, oletko tullut ajatelleeksi, että sinulla on tämän päivän tietotekniikanavulla mahdollisuus tehdä nojatuolimatka kotiseudullesi. Google Maps-sivustoantaa siihen oivallisen mahdollisuuden. Sieltä voit valita oman, vanhempiesi taiisovanhempiesi kotikylän ja nähdä millainen se on tänään.

Voit käännellä kuvia ja katsella niitä eri kuvakulmista. Voit astella tuttuja polkujapitkin haluamallasi nopeudella. Vanhempasi ja isovanhempasi saattavat evästääsinua muistoillaan siitä, mitä ei enää ole – mutta kuitenkin on.

KAUKO HINKKANEN

Google Maps opastaa Pyhäjärvelle:Nyt voit tehdänojatuolimatkan kotiseudulle

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiön hallitus, suluissa varajäsen:* Pertti Hakanen, Sastamala (Mauri Hauhia, Turku)* Juhani Forsberg, Helsinki (Tarja Kopalainen, Sastamala)* Kirsti Naskali, Nokia (Yrjö Inkinen, Huittinen)* Pirjo Kiiala, Tampere (Tuomo Hinkkanen, Kokemäki)* Markku Pärssinen, Sastamala (Kari Äikäs, Sastamala)


Julkaisija: Vpl. Pyhäjärvi-SäätiöKotisivut: www.karjalanliitto.fi/vplpyhajarvisaatio

Päätoimittaja:Marjo Ristilä-ToikkaRautasemantie 37537570 Lempääläpuh. 040 730 [email protected]

Tilaukset, jakeluhäiriöt jaosoitteenmuutokset:Toimitus, päätoimittajaRautasemantie, Lempääläkts. yhteystiedot vierestä

Tilaushinnat: koti- ja ulkomaat 30 euroa/vsk.Ilmoitushinnat (pmm): kuolinilmoitukset.....0,70 e

tekstissä.....................0,80 epienin ilmoitus..........20 eHintoihin lisätään alv. 24%

Painopaikka:Botnia-Print OyKokkola

Vpl. Pyhäjärvi-SäätiönasiamiesPirjo KiialaLamminkankaantie 1233420 Tamperepuh. [email protected]

Toimitusneuvosto:Juhani Forsberg, PerttiHakanen, Pirjo Kiiala, Kirs-ti Naskali, Esko Pulakka,Markku Pärssinen ja MarjoRistilä-Toikka. Sivunvalmistus:

Marjo Ristilä-Toikka

Toimituksella on oikeuslyhentää ja muokatalehteen lähetettyä aineistoa.

Seuraava Pyhäjärvi-lehtiilmestyy lokakuussa.

Aineistot toimitukseen viimeistäänpe 9.10.2015 mennessä, kiitos!

TAPAHTUMAKALENTERI

Vpl. Pyhäjärvi -tuotteitaedullisesti lahjaksija omaan käyttöön

Hanki nyt vaakunapaita, jota saatavana jälleenkaikissa pohjaväreissä valkoinen, helmenharmaa jamusta. Tuote, juuristamme kertova Vpl. Pyhäjär-ven vaakunapaita, sopii esim. lahjaksi ja asuksesituleville kotiseutumatkoille, vaikka koko ryhmälle.Aidon värisellä Vpl. Pyhäjärven vaakunan kuvallaja tekstillä PYHÄJÄRVI VPL varustettua erittäinhyvälaatuista T-paitaa löytyy valkoisissa ja mustissasekä V- että pyöreällä kaula-aukolla, mutta hel-menharmaissa vain pyöreäaukkoisena. Koot S, M,L, XL hinta 15 e/kpl ja isommat koot XXL jaXXXL 20 e/kpl. Mustia V-aukkoisia vain muuta-ma iso koko jäljellä.

Seuran 50-vuotishistoriikki (2007) tarjoushin-taan 10 eur/kpl.

Postitettaessa lähetyksiin lisätään postituskulut.Tilaukset ja tiedustelut toistaiseksi ainoastaan Kai-sa-Liisa Korhonen 050-590 5433, [email protected] (huom. muuttu-nut sähköpostiosoite)

Vpl. Pyhäjärvi-seura ry

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiönuudet adressit saatavana

Adressit 10 euroakappale

+ postituskulut.Tilaukset:

Juhani ForsbergRyytimaantie 19 A 8

00320 Helsinki,puh. 050-511 2899

[email protected]

Mistä löydän hyvän lahjan?Tässä vihje: Hanki kirjapari Kaunista Vpl Pyhäjärveä, osat I ja II.

Yhteensä 736 sivua ja 1750 kuvaa. Koko A4.Hinta vain 95 euroa + läh. kulut. Lisätietoja ja tilaukset:

[email protected] tai 044 564 1040Noudettavissa myös johtokunnan jäseniltä ilman lähetyskuluja.

Sekä http://vpl-pyhajarvi.fi/kirjapuotiSuvannon seutu 1917-1921 elämää ja ihmiskohtaloita 336 s.

Hinta 40 euroa. Tilaukset puh. 040 021 3369. Suvanto-kirjaa vaintästä numerosta 040 021 3369 tai sähköpostistani.

Numerosta 044 564 1040 vain Kaunista Vpl Pyhäjärveä.

Vpl. Pyhäjärvi-pöytästandaariSuunnittelu Kaarle Viika,1963. Hinta 42 euroa.

Vpl. Pyhäjärvi-isännänviiriKoko 45x400 cm.Suunnittelu Kaarle Viika,1992. Hinta 75 euroa.

Hintoihin lisätäänpostituskulut.

Tilaukset ja lisätiedotsäätiön asiamiesPirjo Kiiala,puh.0442815 047 taipirjo.kiiala(at)gmail.com.

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiöltätuotteita itselle tai lahjaksi:

Pyhäjärvi-kirja350 s.Reino O. Kukko –Kaarle Viika, 1989.Historiaa sanoin ja kuvin,sekä murresanastoselityksineen.Hinta 25 euroa.

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiön 60-vuotishistoriikki136 s. Reino Äikiä, 2008.Runsaasti kuvia ja muis-teluita säätiön alkuajoiltaja eri paikkakunnilla pi-detyistä Pyhäjärvijuhlistaja muista pyhäjärveläis-ten tapahtumista.Hinta 20 euroa.

Suvannon seutu1917-1921, elämää jaihmiskohtaloita336 s.Suvannon seudunpaikallishistoriantyöryhmä, 2015.Hinta 40 euroa.

Suvannon seudun sukututkimuspiiri kokoontuu lau-antaina 19.9.2015 klo 14.00-17.00 Helsingissä Karjalata-lon Laatokka-salissa. Kello 13.00-14.00 on vapaatakeskustelua ja tietojen vaihtoa. Kokoontumisen isäntinätoimivat rautulaiset ja aihepiirinä mm. ortodoksisukujentutkimus. Kaikki alueen historiasta ja sukututkimuksestakiinnostuneet ovat tervetulleita avoimeen tapaamiseen.

Vpl Pyhäjärvi-seura ry:n syyskauden ensimmäinentapaaminen on su 20.9. klo 14 (HUOM. muuttunut aika)Helsingissä, Karjala-talolla / Laatokka-salissa. Kylienesittelyvuorossa ovat Enkkua: Maija Virtanen (o.s. Savo-lainen), Saapru: Kari ja Aini Pohjakallio (Aini o.s. Noke-lainen) ja Rahkajärvi: Kyllikki Laitinen (o.s. Nuortama)sekä Osmo Juvonen. Kahvitarjoilu. Lämpimästi tervetu-loa!Vpl Pyhäjärvi-seura ry:n sääntömääräinen syysko-kous pidetään su 15.11.klo 14 Karjala-talon Yläsalissa.

Lahden seudun Vpl Pyhäjärvi-kerhon lokakuun ta-paaminen on Pentti Musakan majalla osoitteessa Ylikos-kentie 419, Orimattila. Lähtö Lahdesta Holman Prismanparkkipaikalta torstaina 01.10.2015 klo 13. Ulkoiluva-rustus suotava. - Tervetuloa!

Tampereen Seudun VPL Pyhäjärvikerhon lokakuuntarinatuokio on keskiviikkona 7.10.2015 klo 13.30 Kou-lukatu 12, Tampere. Tervetuloa!Kerhon pikkujoulua vietetään lauantaina joulukuun 12.päivänä klo 15.30 Ravintola Frans Emilissä, F. E.Sillanpään katu 2, 33230 Tampere. Pikkujoulusta tar-kemmat tiedot ovat marraskuun lehdessä.


PIKKUJOULUMATKALomaranta Musakaan Pyhäjärvelle

30.10.-02.11.2015Tervetuloa joukolla mukaan!

Tiedustelut Heli Salminenp. 0505671586 tai 026331784

Naskalin Manun tyttö

pyhäjärveläisyyden vaalija karjalan puolustaja lisää ...perjantai 18. syyskuuta 2015...

Documents