Maanantai 23. tammikuuta 2012 Pyhäjärveläisyyden vaalija – Karjalan puolustaja N:o 1 57. vuosikerta

Kyläkierrokset jatkuvat vanhojenkarttojen ja verotietojen kertomana

Marja muuttiRanskaan, ehkäkansallispukukinseuraa perästäPyhäjärven kansallispuku ei ole päässyt pölyttymäänMarja Härmän, o.s. Pakarinen, kaapissa, sillä hän onahkerasti käyttänyt sitä eri tilaisuuksissa. Tulevaisuudessaon todennäköistä, että myös Ranskanmaalla saadaannähdä tämä ”kansallistunnus” Marjan yllä: Vpl. Pyhäjär-vi-Säätiön hallituksen jäsenenä toimiva Marja Härmäpuolisoineen on muuttanut asumaan Keski-Euroop-paan, mutta karjalaisuus ja pyhäjärveläisyys pysyvätvisusti matkassa mukana kuin myös yhteydet koti-Suomeen.

SIVU 6

Vpl. Pyhäjärvi-juhlat Huittisissa

14.-15.heinäkuuta 2012

Juhlatoimikunta toivottaahyvää alkanutta vuotta 2012!

Lisää informaatiota kesän pitäjäjuhlistaseuraavissa numeroissa.

Sukututkija Esko Simo-sen viime syksynä aloitta-ma kyläkierrosten sarja pit-kin Pyhäjärveä jatkuu.

Simonen pohjaa tietojaanja tutkimuksiaan 1770-lu-vulta peräisin oleviin kart-toihin, joita hän on verran-nut Karjalan kannaksen1930-luvun karttoihin. Li-säksi tietoja kylien vanhastaasutuksesta ovat antaneetverollepanokartat.

Myös Pyhäjärven 1950-luvun alussa julkaistusta his-toriikista ja koulupiirikir-joista n ollut apua kyläkier-rosten tulkinnoissa.

Kuvassa vanhan vero-kartan koristepiirros vuo-delta 1769.

SIVUT 8-9

Tilaa oma

Pyhäjärvi-lehtitai anna ystävälle ja sukulaiselle lahjaksi!

Tilaushinta edelleen vain30 euroa/vuosikerta,

lehti ilmestyy kerran kuukaudessa. Soita p. 040 730 2622

Maanantai 23. tammikuuta 2012VPL.PYHÄJÄRVI2

23. tammikuuta 2012

Kersantin viimeinen keikka

Joulun aikaan tulee usein mieleen vanhoja muisto-ja. Ajattelin jakaa yhden lukijoiden kanssa.

1960-luvun alussa perheemme asui Ylöjärvelläneljä vuotta. Kasvava joukko tarvitsi enemmänmahdollisuuksia. Pieni tila oli vuokrattu lisämaaksi,asuimme siellä.

Ylöjärvi oli silloinkin kasvava, aktiivinen kunta. Isä-Veikolle oli mieluisaa mahdollisuus osallistua mm.reserviläisten toimintaan.

Eräänä jouluna, aika tarkkaan 50 vuotta sitten,muistan katselleeni kotona kersantin arvomerkeillävarustettua sotilaspukua. Se oli tullut lainaksiVatialan varuskunnasta tiettyä tarkoitusta varten.Kiiltävät hakaset punaisissa kauluslaatoissa jäivätmieleen. Oli jouluaaton ilta. isä, tuohon aikaansalskea, tumma, jälkeenpäin ajatellen hyväkroppai-nen, komea mies, pukeutui noihin vaatteisiin. Pukuei kiristänyt vatsan kohdalta, hartioista saattoi vähäntehdä tiukkaa.

Tuohon aikaan oli tapana, että reserviläiset järjesti-vät jouluaaton iltana kunniavartion sankarihautaus-maalle. Aika olisi kulunut kotonakin. Päivisin isäkävi töissä, navetassa oli karjaa, lapsetkin aikapieniä. Ei tuo keikka olisi onnistunut, jos äidinkanssa ei olisi erityisesti sovittu.

Ulkona oli pimeää. Isä pisti sukset jalkaan. Kirkolleoli kolmisen kilometriä matkaa. Ylöjärven sankari-vainajista hän ei tuntenut ainuttakaan. Mutta mieslähti. Totesi joskus lyhyesti: “Ko mie uon mielestäiheil vähä velkaa.”

Isä tuli myöhemmin kotiin. Joulu jatkui. Kersantinpuku palautettiin.

Se oli kersantin viimeinen keikka.

Veikko maksoi velkansa. Koskaan enää ei sotilas-pukua tarvittu. Mutta aikanaan oli, viitisen vuotta.Vuonna 1968 tuli vielä ylennys ylikersantiksi.Armeijakin maksoi vähän velkaansa.

Miten tämä tarina liittyy pitäjälehden pääkirjoituk-seen, muutenkin kuin ajankohdan takia? Aikahelposti ja vahvasti. Säätiömme on myös maksanutyhteistä velkaamme hoitamalla Vpl.Pyhäjärvenkirkkoahon liepeillä olevaa sankarihauta-aluetta.Tuon aidan vieressä olin kontillani muiden talkoo-miesten kanssa jokunen vuosi sitten, kun aitamaalattiin. Pähkäilimme yhdessä, että aita onkohdakkoin uusittava.Se uusimisen aika on lähellä.On ajateltu, että uusiminen tapahtuisi tulevanakesänä. Voi kuitenkin olla, että olisi parempi esival-mistella tarvikkeet mahdollisimman pitkälle jahuolellisesti tulevana kesänä, ja uusia aidat kesällä2013. Kaikkihan muistamme, että hauta-aluettaympäröivän aidan lisäksi kellotapulin paikalla onmyös aita.Laudat ovat jo melko pitkälle olemassa. Muttatarvitaan vielä runko- ja tolppatarvikkeita, ruuveja,maalia ja aika paljon työtä.Lehdessämme tullaan tarkemmin tiedottamaantarpeista.

Toivon, että Vpl-Pyhäjärvi-juuriset haluavat tätävelkaa lyhentää.Ja uskon erittäin vahvasti.

Hyvää alkanutta vuotta!

ESKO PULAKKA

Pyhäjärvi-Säätiönhallintoneuvostonpuheenjohtaja

Pärssisen Sukuseuran halli-tus kokoontui seuran vii-dennen toimintavuodenkäynnistämiseksi heti lop-piaispyhäviikonlopun men-tyä. Menomatkan pyry jamuut kiireet karsivat osal-listujia. Hollolan Paimelaanseuran puheenjohtaja An-tero Pärssisen luo kutsut-tu kokous saatiin silti rei-lusti päätösvaltaiseksi.

Jäsenkirjeeseen ja seuranviime kesänä avatuille net-tisivuille tulee tarkempaa tie-toa tapahtumista ja muustatoiminnasta tänä vuonna.Sivut löytää netistä mene-mällä polkua Karjalanliit-to/Jäsenyhdistyssivut/Pärssisen sukuseura tai suo-raan kirjoittamalla haku-kenttään http://www.kar ja lan l i i t to. f i/index.phtml?s=1666.

Ensimmäinen tarjolla ole-va tapaaminen on jo kol-mantena peräkkäisenä tal-vena toteutettava pilkki-retki 11.-14.3.12 Karja-laan. Lähtijöiden majoittu-minen on PyhäjärvelläMusakan Lomarannassa.Onkimaan pääsee vähänjää- ja säätilanteesta riippu-en niin Kuoppalammelle jaPyhäjärvelle kuin kalarik-kaalle Laatokallekin. Luelisää lehden tapahtumapals-talta ja netistä sekä kysele jailmoittaudu heti tämän leh-den saavuttua Antero Pärs-siselle. Mukaan otetaan en-tiseen tapaan muitakin reip-paasta talvimatkailusta jaKarjalasta kiinnostuneitakuin sukuseuran jäseniä.

Sääntömääräiseen suku-kokoukseen ja tapaamiseenmennään tällä kertaa Pun-kalaitumelle Koulutinttiin,jota kokous- ja juhlatilaamuseokoulussa kirkonky-lällä joen varrella pitää sak-kolalaisjuurinen yrittäjäpari

Sukuseuran hallituksen tämän vuoden ensimmäiseen kokoukseen pyrypäivä-nä tulivat kokouksen isäntänä toimineen hallituksen puheenjohtajan AnteroPärssisen (vas.) kutsusta Seija Pärssinen Heinolasta, Erkki Pärssinen Nasto-lasta, Kaarina Pärssinen Tuusulasta ja Pentti Korkka Helsingistä.

Tervetuloa mukaanPärssiset koolla Punkalaitumella,Pyhäjärvellä, Lahdessa ja Huittisissa

Sakari ja Hanna-RiittaPärssinen. Kokoontumi-nen on kesäkuun toisenalauantaina 9.6.12. Päivänohjelma on valmisteilla javahvistetaan hallituksen seu-raavassa kokouksessa maa-liskuun alkupäivinä. Kaikes-ta lisää maalis-huhtikuussalehdissä, sukuseuran netti-sivuilla ja jäsenkirjeessä

Kesäkuulla tavataan uu-delleen sukuseuran koko-uksen jälkeen uudelleen hetisukukokouksen mentyäseuraavana viikonloppuna15.-17.6.12, kun osallis-tumme Lahdessa Karjalai-sille kesäjuhlille juhlakulku-eineen. Tänä vuonna Huit-tisissa pidettävillä Pyhäjär-

vi-juhlilla esittäydymme15.7. sukuseurojen tavates-sa. Elokuussa on vuorossatämän vuoden toinen mat-ka Karjalaan 17.-20.8.12.

Pärssisiä on väestörekis-terissä alun toistatuhattahenkilöä. Lisäksi nimi onentisenä nimenä lähes 500:llahenkilöllä. Sukututkimuk-sella pyritään selvittämäännäiden kaikkien sukulai-suussuhteet. Työtä jatketaan

olemassa olevien tutkimus-ten ja selvitysten antamaltapohjalta sukuseuran koor-dinoidessa asiaa ja mukanaolevien kokeneiden suku-tutkijoiden voimin. Seuranjäsenmäärä pyritään tänävuonna tuplaamaan, tavoit-teena on 200 jäsenen mu-kaan saaminen.

KAARINAPÄRSSINEN

Apurahat 2012 haettavinaVpl. Pyhäjärvi-Säätiön yhteydessä toimii kuusi erillis-tä apurahoja jakavaa rahastoa. Alla mainittujen ra-hastojen apurahat ovat nyt haettavana.

Apuraha voidaan myöntää seuraavin edellytyksin:- hakijan opinnot ovat tulossa päätösvaiheeseensa- hakija ei ole aikaisemmin saanut apurahaa allamainituista rahastoista- hakijan sukujuuret ovat Vpl. Pyhäjärvellä (isä, äiti,isovanhemmat jne.) ‘Esivanhemman nimi, syntymä-aika, asuinkylä tai talo.

Helmikuun 2012 loppuun päättyvä hakuaika(postitus viimeistään 29.2.2012):- Tyyne Lehikoisen rahastosta- Helmi Pärssisen rahastosta apurahoja jaetaanpuutarha-, karjatalousalaa tai maa- ja metsätalouttaopiskeleville.- Puualan käsityörahastosta apurahoja jaetaanerilaisissa puualan oppilaitoksissa opiskeleville, sekänuorille alan yrittäjille tai yritystoimintaa aloit-televille.

Toukokuun 2012 loppuun päättyvä hakuaika(postitus viimeistään 31.5.2012):- Perinnerahasto I:stä apurahoja jaetaan äidinkieltätai musiikkia opiskeleville tai tutkiville henkilöille.- Arvo Kukon rahastosta apurahoja jaetaan huma-nistisia tieteitä ja musiikkia opiskeleville.

Näiden kahden viimeksi mainitun rahaston apuraho-jen saajat kutsutaan Vpl. Pyhäjärvi-juhlien päiväjuhlas-sa Huittisissa 15.7.2012 tapahtuvaan stipendien ja-koon.

Tiedustelut:Juhani Forsberg p. 050 5112 899 taiasiamies Pirjo Kiiala p. 044 2815 047.

Hakemuslomake on tulostettavissa säätiönkotisivuilta/apurahatwww.karjalanliitto.fi/vplpyhajarvisaatio

Lomakkeen kaikki tiedot tulee täyttääja postittaa liitteineen osoitteella:Vpl. Pyhäjärvi-Säätiön hallitusc/o Juhani ForsbergRyytimaantie 19 A 8 00230 Helsinki

Pärssisen Sukuseura ry:n yhteystiedot:Puheenjohtaja Antero Pärssinen,

tero.parssi(ad)phnet.fi, puh.050-5706575Sihteeri Kaarina Pärssinen,

kaarinaparssinen(ad)gmail.com, puh. 040-5193036Talous- ja jäsenyysasiat Timo Pohjola,

timo.pohjola(ad)seutuposti.fi, puh. 045-3594575

Maanantai 23. tammikuuta 2012 VPL.PYHÄJÄRVI 3

Karjalan Liiton naistoimi-kunta on valinnut vuodenruoaksi ja leivonnaiseksi sie-nilihapyörykät ja sienipiira-kan. Karjalaiset ovat käyt-täneet sieniä ruoanvalmis-tuksessa kautta aikojen.

Karjalan Liiton naistoi-mikunnan puheenjohtajaAira Viitaniemen mukaanperinteisiä sieniruokaresep-tejä voi muokata nykypäi-vään sopiviksi. Sekä pyö-rykät että piirakka voidaanhelposti valmistaa uunissaisollekin vierasjoukolle.

Sienilihapyörykät400 g jauhelihaa1½ dl vettä tai kermaa1 dl korppujauhoja1 muna1 sipuli kuutioinamustapippuria2½ dl suolasienikuutioitaPaistamiseen rasvaa

Ryöppää suolasienet jakuutioi ne. Freesaa sipuli-ja sienikuutiot pannulla. Se-koita normaalisti jauheliha-taikina ja lisää sieni-sipuli-seos. Paista pyörykät pan-nulla tai uunissa. Taikanasta

Sienilihapyörykätja sienipiirakka

Vuoden karjalainen ruoka jaleivonnainen 2012:

voi tehdä myös murek-keen tai pihvit.

SienipiirakkaPohjataikina:100 g voita2½ dl vehnäjauhoja1 tl leivinjauhetta½ dl kermamaitoa

Täyte:5 dl suolasienikuutioita1 dl sipulikuutioita½ dl purjorenkaita3 dl kermaa3 kpl kananmuniasuolaamustapippurirouhetta150 g juustoraastetta

Sekoita taikinan kaikki ai-nekset keskenään ja taput-tele vuokaan leivinpaperinpäälle. Ryöppää suolasie-net ja paloittele kuutioiksi.Freesaa sieni- ja sipulikuu-tiot paistinpannulla. Laitane ja purjorenkaat taikinanpäälle tasaisesti. Levitä juus-toraaste sienien päälle javiimeiseksi kerma-munase-os.

Paista uunissa n. 175 as-teessa 35 minuuttia.

Kaalikääryle on hirveäKaalikääryle on sen verranisotöinen ruokalaji, että sitäon tullut harvemmin laitet-tua meidän kahden hengentaloudessamme. Kaiken li-säksi kaupan kääryleet ovatvalmiinakin ihan hyvänmakuisia. Ei muuta kuinkääryleet mikroon, kuori-perunat kattilaan kiehu-maan ja kastikkeen jauhotpannulle voissa ruskistu-maan.

Viime syksynä sattui koh-dalleni kaksi asiaa, jotkasaivat aikaan sen, että pit-kästä aikaa tein ison satsinkaalikääryleitä. Ensiksikinlähikauppani vihannesosas-tolle ilmaantui valtavia kaa-linpäitä hintaan 29 senttiäkilo. Toiseksi, Laukaastasoitti hirviporukan edus-mies ja kertoi, että meilleon tulossa hirvenlihaa, kunolemme vuokranneet (hin-taan nolla euroa) metsäm-me heidän jahtialueekseen.Paketti tuli juohevasti linja-autorahtina; siinä oli mon-ta kiloa hirven jauhelihaa jaiso pala paistia.

Siitäpä tulikin hyvä yh-distelmä. Ostin kolmen ki-lon kaalinpään, joka vai-voin mahtui suurimpaankattilaamme, tein täytteenhirven jauhelihasta, siihenlisäksi tunnin verran keitet-tyjä ohraryynejä, sipulia jakaalisilppua, muna ja ker-maa, mausteeksi tietystisuolaa ja mustapippuria.Varsinaisen makuelämyk-sen tuotti kuitenkin Pro-

Kotikokin kertomaa

vencen yrttimauste (Her-bes de Provence), jota käy-tän muuten aina kanan pais-tamisessa. Maustetta saanykyisin lähes jokaisestaruokatavarakaupasta.

Sitten vain kääryleitä te-kemään. Huomasin jäl-keenpäin, että kääryleissäsaa olla paksulti kaalinleh-teä, sillä se ohenee uunissaaika reilusti. Ei muuta kuinkääryleet voideltuun uuni-vuokaan, päälle siirappia javoinokareita, vuoka uuniin,ensin 220 asteeseen, niinettä kääryleiden pinta saaväriä, sitten kääryleet kään-netään, että väriä tulee toi-sellekin puolelle. Sen jäl-keen lämpötila lasketaan150 asteeseen ja haudute-taan puolitoista tuntia. Josneste alkaa haihtua, lisätäänkaalin keitinvettä.

Hirven jauhelihasta teh-dyt kaalikääryleet olivat tosimakoisia. Paljon tuli syötyäensi aterialla, mutta kää-ryleet säilyvät hyvin pakas-tettuinakin. Niitä voisi tar-jota rohkeasti isoimmissa-kin kekkereissä.

Kaalikääryleet on alunperin arabialainen ruoka,joka tuli Turkin kauttaRuotsiin 1700-luvulla.Muistan äitini laittaneen jos-kus kaalikääryleitä, muttamahdettiinko Karjalassaharrastaa tätä ruokalajialainkaan?

JUHANI FORSBERG

Näitä porinoita alkaissaniRintalan Salme, todellinenVIP-persoona pyhäjärve-läisyyden kuvioissa, rohkaisikainoa kirjoittajaa ja antoiluvan vapaasti muistellamenneitä. Kun se Käkisal-mi yhä kiehtoo mieltä, niinpalataanpa taas koulun pen-kille, vaikka en sitä tuossa”omenakukkien kaupungis-sa” kuluttanutkaan kuin kah-den luokan verran.

Niillä kengillä, jotkavuokraemännän keinoinlöytyivät tiskin alta torinviereisestä kaupasta, talsinvielä toisen luokan ajan.Kavereitten mukana har-rastettiin Tenkalahden ku-jilla niitä näitä: soitettiin pi-runviulua äkäiseksi tiede-tyn ukon ikkunassa, juos-tiin piiloleikkejä iltahämä-rissä ja ennen varastojenehtymistä paukuteltiin ruu-tia ja muuta sellaista.

Yhtenä harrastuksena, jo-hon liittyi vastustamatonseikkailun viehätys, oli li-vahtaminen ilman lippualinnan alueen varuskuntati-loihin sijoitetun elokuvate-atterin näytäntöihin. Kat-somo oli eräässä isossa sa-lissa siten, että kangas sijait-si salin päässä ja jätti va-paan kulun takana olevaanoveen, joka ei ollut lukittu.Se johti johonkin keittiöti-laan ja edelleen ulos. Stra-

Porinaa Käkisalmen kujiltategiana oli odottaa salinpimentymistä ja sitten hiip-pailla kankaan takaa tyhjillepaikoille varoen ovimiestä.

Olin näissä näytännöissäjonkin verran. Muuan ker-ta ei tuottanut toivottuatulosta, vaikka sitä aivanerityisesti himoittiin. Elo-kuva lienee ollut “Yrjänänemännän synti”. Se oli lap-silta kielletty, vaikka se ny-kyisiin television parittelu-pornoihin verrattuna kel-paisi pyhäkoulun välipalak-si. Meitä oli kolme tai neljäkaverusta, ja löysimme hy-vät paikat katsomon ala-päästä. Minä jäin reunim-maiseksi. Kun tarkkailin,vaaniiko vaara, näin taka-osasta verkkaan lähestyvänhahmon, suhahdin kave-reille, että häivytään ja äk-kiä. Niin ryntäsimme kii-vasta tahtia ulkoilmaan.Juostiin pois koko alueeltaja käveltiin Tenkalahteenrautatiesillan kautta. Syntiäei nähty eikä varoittavaaesimerkkiä opittu.

Toista juoksentelua ku-villa ei voinut yhtä helpostikuitata. Poikien puuhailu olijohtanut minut hyvin kape-aan kujaan, jota toiselta puo-len rajoitti rakennuksen sei-nä, toiselta tiivis lauta-aita-us. Sekin näytti kiinteältä,mutta kun tulin nojanneek-si lautaan, se antoi periksi.

Tasapainon säilyttämiseksitäytyi ottaa sivuaskel. Jalkameni aidan taakse ja uppo-si pehmeään velliin, joka jopinnallisesti tarkastellenosoittautui käymälänalus-tuotteeksi. Joku turhansuurpiirteinen sielu oli ke-hitellyt asumuksensa yhtey-teen itäisiä käytäntöjä myö-täilevän systeemin. Ei muuauttanut kuin äkkipikaamuutamat kymmenen met-riä Vuoksen rantaan, kenkäja sukka pesuun. Päällim-mäiset ainekset lähtivät,mutta eihän haju kylmällävedellä ja ilman saippuaamihinkään hävinnyt. Näky-mätön, mutta nenässä sitä-kin ilmeisempi eikä vähää-kään kieloja tai syreeneitämuistuttava odööri seurasimukana Ovaskan yläker-taan.

Varakenkiä puuttui jakouluun piti mennä. Istut-tiin jo siellä Puputin huvi-lassa, missä tilojen ahtauspakotti pulpetit hyvin lä-helle toisiaan. Seuraavinapäivinä viihtyi istumapaik-kani tiloilla lemu, joka jyr-kästi poikkesi luokan taval-lisesti atmosfääristä. Ilma-piirissä leijui myös oudok-suvia ilmeitä, ikään kuinsanatonta pohdiskelua, ää-netöntä epätietoisuutta. Toi-voin että porukan ei onnis-tuisi paikantaa häiriön läh-

dettä, kun pulpetit olivatlähekkäin ja siirtelin jalkoja-ni asennosta toiseen.

Niin pääsin kuin koiraveräjästä ilman tunkeileviatiedusteluja. Ei etenkääntoteutunut pahin pelkoni,että salaisen palvontani koh-de, sievä pitkäpalmikkoi-nen pellavapää, olisi to-dennut minut kavahdetta-van sääilmiön tuottajaksi japudottanut luottoluokituk-seni roskatasoon.

Kaikki jännitys turhaa: tuohuoleni kohde suostui luo-kan konventissa kumppa-niksi piirileikkiin (kyllä ha-kijaa hirvitti!) rakentamaanmajaa kalliolle kukkulalle javakuuttamaan, ettei ole les-keä ollenkaan. Kohtalo hy-myili. Se asetti niin onnek-kaasti, että osuttiin yhteisel-le kotimatkalle Tenkalah-teen. Kevät kehräsi ilmassaja Vuoksi kimalteli. Portillatyttö loi minuun katseensinisistä silmistään ja hen-käisi toivovansa, että jos-kus muistaisin sitä iltaa.

Nämä karut rivit todis-tavat nyt puolestani, vaikkamuisti kelvoton on keh-dannut kadottaa tuon valo-olennon nimen…

Oi niitä aikoja!

ERKKI LEHTINEN

Konevitsa-kvartettikiertueellaSuomessaUseana viime vuonna tam-mi-helmikuulla SuomessaPietarista vieraillut Kone-vitsa-kvartetti aloitti kon-sertit tammikuun puolivä-lissä Imatralla ja Lappeen-rannassa pidetyissä tilaisuuk-sissa. Pääkaupunkiseudunjälkeen konsertit jatkuvatHangosta eteenpäin aina13.2. Korialla pidettäviinkonsertteihin.

Konevitsa-kvartetti onperustettu vuonna 1992.Ohjelmiston rungon muo-dostaa venäläinen kirkko-musiikki. Kvartetti konser-toi jatkuvasti niin Venäjällä,Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassakin. Konsertinmonipuolinen ohjelma onoivallinen läpileikkaus Ve-näjän mieskamarikuorojenrikkaasta ohjelmistoperin-teestä.

Konevitsa-kvartetin oh-jelmiston keskeinen osa onvenäläinen kirkkomusiikkiaina muinaisista luostarisä-velmistä nykysäveltäjienteoksiin. Vanhinta kirkko-musiikkia lauletaan yksiää-nisesti, hieman uudemmanajan laulut on sovitettu 2-3äänelle. Nykyiset neliääni-set sovitukset ovat kuoronjäsenet tehneet itse.

Kirkkomusiikin lisäksi

konserttien ohjelmassa onvenäläistä kansan- ja soti-lasmusiikkia. Marssit ovatkeisarillisen ajan lauluja, jot-ka neuvostoaikana katosi-vat täysin. Ohjelmaan kuu-luu myös venäläisiin runoi-hin perustuvia ja tunnettu-jen venäläisten säveltäjiensovittamia mieskuorolaulu-ja.

Konevitsa-kvartetin lau-lajat hallitsevat erinomai-sesti perinteiseen venäläi-seen laulutradition ja osallajäsenistä on myös klassisenlaulajan solistikoulutus.

Kvartetti on pieni kama-rikuoro, joka etsii jatkuvas-ti täydellistä harmoniaa.

Konserttien ohjelmassaon myös myös venäläistäkansan- ja sotilasmusiikkia.Kesäisin Konevitsan luos-tarissa pyhiinvaeltajille ja tu-risteille esiintyvä Konevit-sa-kvartetin ryhmä koos-tuu Pietarin konservatori-on oppilaista, joista muu-tamat myöhemmin hyväk-sytään opintojensa edetes-sä ulkomailla kiertäväänkvartetin ryhmään.

KAARINAPÄRSSINEN

Kiertueen konserttipaikkoja Suomessa:

Ma 23,1, klo 19.00 Hanko, Hangon kirkko24.1. klo 19 Salo, Perniön keskiaikainen kirkkoKe 25.1. klo 19.30 Turku, MartinkirkkoTo 26.1. klo 19 Tampere, Vanha kirkkoSu 29.1. klo 13 Oulu, ortodoksinen seurakuntasaliMa 30.1. klo 19 Haapavesi, luterilainen kirkkoTi 31.1. klo 19 Veteli, luterilainen kirkko/seurakuntasaliKe 1.2. klo 18 Kuortane, luterilainen kirkkoTo 2.2. klo 19 Keuruu, luterilainen kirkkoPe 3.2. klo 19 Jyväskylä, keskustan luterilainen kirkkoLa 4.2. klo 18 Viitasaari , luterilainen kirkkoSu 5.2. klo 18 Tervo, luterilainen kirkkoMa 6.2. klo 18 Kuopio, ortodoksinen katedraaliTi 7.2. klo 18 Nilsiä, luterilainen kirkkoKe 8.2. klo 19 Kuhmo, luterilainen kirkkoTo 9.2. klo 18.30 Nurmes,ortodoksinen kirkkoPe 10.2. klo 18 Heinävesi, luterilainen seurakuntataloLa 11.2. klo 18 Savonlinna, TuomiokirkkoSu 12.2. Ruokolahti, luterilainen kirkkoMa 13.2. klo 19 Koria, Korian luterilainen kirkko

Maanantai 23. tammikuuta 2012VPL.PYHÄJÄRVI4

Kirkonsanoma

Pekka Pusanmuistoa kunnioittaen

Vanhimmat meistä muista-vat omasta rippikoulustaMartti Lutherin luettelonjokapäiväisen leivän ruko-ukseen. Minusta se on niinkutkuttavan kattava, ettäsopinee palauttaa mieliintässäkin. Siis mitä jokapäi-väinen leipä on? NäinMartti:

”Kaikki, mikä kuuluu ruu-miin ravintoon ja tarpei-siin, kuten ruoka, juoma,vaatteet, kengät, koti, kon-tu, pelto, karja, raha, tava-ra, hurskas puoliso, hurs-kaat lapset, hurskaat palve-lijat, hurskas ja uskollinenesivalta, hyvä hallitus, hyvätilmat, rauha, terveys, hyvättavat, hyvä maine, hyvätystävät, uskolliset naapuritja muu senkaltainen”.

Oi Herrra, siunaa päämies maammeVoimme nyt lisätä: hyvä

presidentti!Presidenttinimike ja insi-

tuutio eivät kuuluneet us-konpuhdistuksen käsitteis-töön, vaikkakin vallanku-mouksellinen liike muutenkävi kovasti kohti kansaa jakorosti kansan yhteistä hy-vää: omalla kielellä täytyisaada selko asioista, ilmanvälikäsiä oli oikeus lähestyäJumalaa jne. Tosin ruhti-naat määrittivät yhteisenhyvän ja vähän muutakin,uskonnon. Heihin ei kan-san käsi yltänyt. Elettiin kes-kiajan ja uuden ajan tait-teessa.

Nyt on nyt. Presidenttion jokapäiväistä leipää!Käsitämmekö tämä huike-an muutoksen? Meillä ta-vallisilla Suomen kansalai-silla on nyt oikeus ja mah-dollisuus tarttua tähän lei-

pään, jokaisella yhtäläisesti.Niin jokapäiväistynyt tämäkorkea nimike ja instituutiokäytännössä on. Arkipäi-väistymisen vaarana tietystion, että presidenttileivänkunnioitus katoaa. Se ei enääravitse sielua eikä ruumista.Siitä on tullut kahvia, jotavain juhlassa juodaan.

Ehkä meidän karjalais-ten tehtävä on palauttaatämänkin ruoan todellinenravitsemuksellinen arvo.Sallitaan sanoa se tällä jo-kapäiväisen leivän termillä:kunnon karjalanpaisti! Seon aineksiltaan niin arkinenkuin vain joku ruoka voiolla. Kuitenkaan se ei ollutniin arkinen, että sitä olisiollut joka päivä. Karjalan-paisti oli ja on lauantaieh-toona haudutettu pyhäruo-ka, meille karjalaisille pyhääruokaa. Vain voidellut pe-

runakakkarat kelpasivat sil-le kaveriksi. Martti Ahti-saari oivalsi tämän tietyssätiukassa tilanteessa 18 vuottasitten.

Presidentti on meille suo-malaisille korkean kun-nioituksen kohde, ja syvänkirkkorukouksen väline: oiHerra, siunaa päämies maam-me. Jokapyhäinen rukous.Se ehdokkaista, joka roh-keaa tunnustaa oman ru-kouksensa välineeksi kan-san: oi Herra, siunaa Suomenkansa, saa oman ääneni.Niin voin tässä sanoa. Tar-vitsen - Suomen kansa tar-vitsee - Jumalan uunissahautunutta karjalanpaistia,tuhtia ruokaa presidentti-nä.

Sitä syökäämme, että jak-samme.

RAIMO VUORISTO

Nuoren karjalaispojan elä-mässä määräsi sota jo var-hain perustahdin. Talviso-taa edeltäneen liikekannal-lepanon aikana Pekka Pusavain 14 vuoden ikäisenäilmoittautui vapaaehtoiseksi15.11.1939 ja palveli aluksiVP 6:ssa ja sittemmin koti-seutunsa Pyhäjärven desant-tikomppaniassa vapautuenvasta keväällä 1940.

Jatkosodan aikana hänpalveli edelleen vapaaeh-toisena sodan alkupäivistähelmikuulle 1944 aluksi I jaII armeijakunnan ja Pää-majan sotilashallinto-osas-ton ilmasuojelutoimistossaLaatokan Karjalassa sekäsittemmin Pyhäjärven ilma-suojelukomppaniassa. Sit-ten alkoi asevelvollisuusai-ka ja hän vapautui palve-luksesta 19-vuotiaana ali-kersanttina syksyllä 1944.

Pusa oli mm. SuomenAliupseeriliiton perustajajä-sen sekä Viipurin suojelus-kunta ja Lotta Svärd -piirinhallituksen jäsen. Muttamerkittävimmän panoksenhän antoi Helsingin Sota-veteraanikuoron jäsenenä,II tenorina, myöhemminhallituksen jäsenenä ja pu-

Pekka Pusa,sotaveteraani ja HelsinginSotaveteraanikuoronkunniapuheenjohtaja

Kunniapuheenjohtaja Pek-ka Pusa kuoli 26. marras-kuuta 2011 Helsingissä.Pusa oli 86-vuotias ja syn-tynyt 11. toukokuuta 1925Viipurissa. Korkeasta iäs-tään huolimatta hän eli ny-kyajassa täysillä mukana.

Pusa vietti lapsuutensaviisivuotiaasta lähtien Vpl.Pyhäjärvellä isänsä JalmariPusan sukutilalla talvisotaansaakka. Hän sai ensikoske-tuksen sotaan jo 14-vuoti-aana viedessään Jalmarin-päivän (20.11.1939) kakutisälleen Rautuun sijoitetuil-le suojajoukoille. Uteliaananuorukaisena hän sai jäädäkomentajan luvalla tarkkai-lemaan miesten puuhia.Aamulla 30.11.1939 alkoivihollisen tykkituli. Tästähetkestä syttyi Pusan maan-puolustushenki ja sen seu-rauksena isänmaalliset ar-vot kantoivat häntä kokohänen elinkaarensa ajan.

Nuorukaisena Pusa pal-veli ensin Er.P 6:ssa ja senjälkeen Pyhäjärven desant-

KunniapuheenjohtajaPekka Pusa 1925-2011

titorjuntakomppaniassa va-pautuen keväällä 1940. Jat-kosodan alusta helmikuulle1944 hän palveli vapaaeh-toisena ensin I ja II Armei-jakunnan ja Päämajan soti-lashallinto-osaston ilman-suojelutoimistossa Laato-kan-Karjalassa ja myöhem-min Pyhäjärven is-komp-paniassa. Tämän jälkeen olivuorossa asevelvollisuuspuolustusvoimissa, vuoden1944 loppu nostomiehenäja vuonna 1945 varusmie-henä. Pusa oli sotilasarvol-taan alikersantti.

Jatkosodan jälkeen oliedessä evakkotaival, jokapäätyi Vammalaan. SieltäPusa muutti vuonna 1957Helsinkiin. Täällä hän suo-ritti pitkän työrupeaman,peräti 30 vuotta, SKS-tek-niikka Oy:n kuljetus- ja va-rastopäällikkönä. Vastuulli-nen tehtävä suuressa yri-tyksessä vaati siinä määrinaikaa ja energiaa, ettei har-rastuksille jäänyt tilaa. Muis-tona tältä ajalta hänelle

myönnettiin keskuskaup-pakamarin ansiomerkki 25vuoden palvelusta.

Sota oli jättänyt jälkensä.Eläkevuosien lähestyessäPusan ajatuksiin piirtyi halutehdä vielä jotakin yhtei-seksi hyväksi – halu ollahyödyksi. Isänmaallisenamiehenä ja perinnetyöstäkiinnostuneena hän antau-tui moniin luottamustehtä-viin, joista mainittakoon:Helsingin Sotaveteraanitry:n jäsen, Viipurin Suoje-luskunta- ja Lotta Svärd-piirin Perinnekilta ry:n hal-lituksen jäsen ja varapu-heenjohtaja, kunniajäsenvuodesta 2008 lähtien, Suo-men Reservin AliupseerienLiiton perustajajäsen, Vii-purin Linnan Ritarit ry:njäsen, Pamaus-seuran jäsenja Vpl. Pyhäjärvi-seuran ai-naisjäsen.

Musiikki oli vahvasti mu-kana Pusan elinkaaren vii-meisellä jaksolla. Hän antoimerkittävän panoksen Hel-singin Sotaveteraanikuoros-sa vuodesta 1987 lähtien,jolloin liittyi kuoroon IItenorin riveihin. Pian ha-vaittiin Pusan vastuunotto-kyky. Hänet valittiin kuo-ron varapuheenjohtajaksi joseuravana vuonna ja hänoli siinä tehtävässä vuoteen1994. Vuodesta 1995 lähti-en Pusa toimi kuoron pu-heenjohtajana ja vuonna2005 hänet kutsuttiin en-simmäiseksi kunniajäsenek-si. Marraskuussa vuonna2009 Pusa ilmoitti kuoronhallitukselle, että vaikeastasairaudesta johtuen hän kat-soi puheenjohtajakaudennyt päättyneeksi.

Vuosien saatossa tehtä-vät vaihtuivat. Hän toimivuoroin äänenvalvojana, li-punkantajana ja matkanjoh-tajana. Puheenjohtajan toi-menkuvaan kuuluivat lu-kuisat puheet sekä koti-maan että ulkomaiden kon-serttimatkoilla. Pusan pu-heenjohtajakaudelle osuieräs huippuhetki, sotavete-raanien vuoden 1996 val-

takunnallisten laulujuhlienorganisointi juhlatoimikun-nan toisena puheenjohtaja-na. Pusa antoi suuren ar-von sille, että kuoro olisaanut tehdä tervehdys-käynnit tasavallan president-tien luona kolmen viimei-sen presidentin toimikau-den aikana. Pusa on anta-nut jämerällä ja toisin ajoinhuumorin sävyttämällä toi-minnallaan vahvan tuenkuorolle sen yltäessä yhähaasteellisempiin suorituk-siin.

Pekka Pusa on saanutansioistaan lukuisia kunnia-merkkejä; Talvi- ja jatko-sodan muistomitalit, Suo-men Valkoisen Ruusun ri-tarikunnan I luokan mitalinkultaristein, Kolmen Kan-naksen koukkaajien ristin,Päämajan muistoristin, Kar-jalan ristin, Suojeluskuntainmuistoristin, Suomen So-taveteraaniliiton kultainenansioristin, Suomen Sotain-validien Veljesliiton kultai-sen ansioristin ja HelsinginSotaveteraanipiirin hopei-sen ansioristin.

Pusa asui viimeiset vuo-det Oulunkylän veteraani-talossa, jossa ystävät kävi-vät häntä tervehtimässä.Hänet tunnettiin siellä aja-tuksiltaan vireänä, toimeli-aana ja puhujalahjoiltaanerinomaisena henkilönä,joka alkuvuosina toi esillemyös soittotaitonsa. Hä-nen oivalluksistaan kehittyimonta henkilökuntatilai-suutta asukkaiden iloksi.

Pekka Pusa on osoitta-nut kuinka yksittäinen ih-minen voi eri elämäntilan-teissa ja omista tehtävistäänkäsin toimia arvokkaallatavalla yhteiskuntavastuunkantajana. Siunaustilaisuu-dessa 10.12.2011 HelsinginSotaveteraanikuoro saattoiPekka Pusan viimeisellematkalle laululla “Veteraa-nin iltahuuto”.

KAUKOHINKKANEN

heenjohtajana. Hänet on ai-noana nimitetty Helsinginsotaveteraanikuoron kun-niapuheenjohtajaksi.

Ansioistaan Pekka Pusasai kunniamerkkirivistön,jossa ovat mm. SuomenValkoisen Ruusun ritarikun-nan 1- luokan mitali kulta-ristein, sotiemme muisto-mitalit, Suomen Sotavete-raaniliiton ansioristi ja So-tainvalidien Veljesliiton an-sioristi sekä useita muisto-ristejä.

Vakava sairastuminenkatkaisi toimeliaan miehentehtävät muutama vuosi sit-ten.

Viimeiset vuotensa Pek-ka Pusa asui Mäkitorpan-tiellä Sotaveteraanien pal-velutalossa.

Pitkän päivätyön tehnee-nä, tätä maata ja sen ihmi-siä puolustaneen PekkaPusa kutsuttiin lepoon 26.marraskuuta 2011 87-vuo-tiaana.

JOUKO HUJUkirjoittaja on PekkaPusan sisarenpoika

Rakas isämme,pappamme ja isoisoisämme

Aarne VANHANENs. 16.11.1918 Vpl. Pyhäjärvik. 24.12.2011 Ylöjärvi

Kiitollisuudella muistaenMirja SaraTenho Ja Ulla Karoliina, Joonas ja Hanna-Mari OliverMarjo ja Ismo Aleksi, Julia ja Anton

Herra on minun paimeneni,ei minulta mitään puutu.Viheriäisille niityillehän vie minut lepäämään;virvoittavien vetten tyköhän minut johdattaa.Ps. 23:1,2.

Siunaus on toimitettu 13.1.2012 Ylöjärven kirkossaläheisten ja ystävien läsnä ollessa.

Lämmin kiitos osanotosta.

Marraskuun 2011 lopulla edes-mennyt, joulukuussa haudan le-poon siunattu Pekka Pusa ontehnyt mm. merkittäviä lahjoi-tuksia Pyhäjärvi-Säätiölle, joistaon kerrottu aiemmissa Pyhäjär-vi-lehdissä. Kiitollisena PekkaPusaa muistaen:

Maanantai 23. tammikuuta 2012 VPL.PYHÄJÄRVI 5

Kotisivut osoitteessa:www.karjalanliitto.fi/vplpyhajarvisaatio

Merkkipäiviä

Pyhäjärvi-lehdessä marras-kuun numerossa oli isäänikoskeva tapaus, jonka olilaatinut Erkki Lehtinen.Siinä Lehtinen muisteleemyllymatkaa isänsä kanssaPikomyllyyn. Hän mainit-see kirjoituksessaan seuran-neensa myllärin roikkuneenyhden sormen varassa.Kun luin tuota juttua, niinmieleeni tuli asioita, joitatapahtui parikymmentävuotta myöhemmin Rau-ni Jalon ollessa Vehkalah-den kunnan omistamassamyllyssä myllärinä. Isäni oliaina kiinnostunut urheilus-ta ja voimalajeista, joihinhän oli lapsuudessaan januoruudessaan osallistunutPyhäjärven Kaiun urheilu-ja voimisteluharjoituksissaja kilpailuissa.

Kädet olivat Isälläni hy-vin vahvat. Myllyssä oli ai-kaa keskustella myllymies-ten kanssa sillä aikaa, kunkoneet suorittivat viljojenjauhamisen. Kaikenlaisia kil-pailuja järjestettiin ajan ku-luksi ja mielen virkistyk-seksi. Eräs voimainkoitosmuistui mieleeni em. kir-joituksen johdosta. Kilpail-tiin siitä, kuka nostaisi pai-noja eniten lattiasta yhdelläsormella. Viljavaa´an luo-na oli punnuksia. Suurim-paan, 50 kg:n punnukseenkiinnitettiin rautalangalla li-sää punnuksia sitä mukaa,kuin kenellä tuntui olevanvoimia nostamiseen. Enmuista, että kukaan olisiisääni siinä kisassa voitta-nut. Aivan tarkkaa kilo-määrää en muista, mikäolisi ollut ennätys. Kuiten-kin muistan, että lisäpaino-ja oli suurimman punnuk-sen ympärillä niin, että lä-hes sata kiloa Rauni yhdelläsormella nosti.

Veljeni Pertin kanssamuistelimme Isämme nos-taneen maastavetona 320kg. (Tähän hän käytti mo-lempia käsiä).

Sitten oli sellainen kilpai-lu, joka tuntui aika hurjalta.Otettiin kuuden tuuman

Rauni Jalon syntymästä 100 vuotta

rautanaula ja lyötiin se pal-jain käsin puulankkuun. Setapahtui siten, että taiteltiinsäkkipaperista talla käm-mentä vasten. Naulankantapaperitolloa vasten, ja nau-la etu- ja keskisormen vä-listä ulos, kun käsi puristet-tiin nyrkkiin. Sitten lyötiinnaula puuhun. Se oli voit-taja, joka löi naulan syvem-mälle. Monet harjoittelivatlyömällä naulan tuumaapaksun mäntylaudan läpi.Isäni löi useasti kaksituu-maisen lankunkin läpi. Pitivain olla nopeutta lyönnis-sä ja naulan piti osua kohti-suorassa puuhun. Pelkässävoimassa ei ollut ratkaisuvoittoon.

Jouluaattona käydessänivanhempieni haudalla, ajat-telin katsellessani hautaki-ven kaiverruksia, että kuin-ka nopeasti vuodet kulu-vatkin. Tammikuun 9:näisäni syntymästä tuli kulu-neeksi 100 vuotta. Ei oleenää paljon elossa niitä, jot-ka tapasivat Jalon veljeksetOllin ja Raunin Pikon myl-lyn mylläreinä ja Montruankylän asukkaina siellä Pyhä-järvellä, jossa isäni sanoi

viettäneensä parhaat vuo-det elämästään.

Kesällä ollessani Sasta-malassa Pyhäjärvi-juhlillatoivoin tapaavani joitain,jotka tunsivat isäni. Samoin,koska olen kiinnostunut senaikuisista valokuvista, toi-voin saavani niihin täyden-nystä. Esko Pohjalainenesitteli minulle joitain hen-kilöitä ja syksyn mittaansainkin joitain valokuvia.Yhdessä kuvassa polku-pyöräretkellä oleva ryhmäon Pikomyllyn sillalla. Ku-vassa on isäni pyykkipojathousunlahkeissa, hänen vie-rellään naapurin tyttö Hil-ja Kaasalainen ja joku toi-nen tyttö. Tämän kuvansain Ulla Kaasalaiselta,jonka perhe asui lähinaa-purissa joen toisella puolel-la. Tunteeko kukaan tämänkuvan katsojista tuota tois-ta tyttöä? Jos joku tunnis-taa, niin olisin hyvin kiitolli-nen tiedoista. Edelleen ot-taisin mielelläni vastaan va-lokuvia Pikomyllystä, senympäristöstä, naapureista jarakennuksista.

Isäni oli uskovainen miesja hän yritti toteuttaa Raa-

matun opetuksia elämäs-sään. Hän antoi esimerkiksikymmennykset tuloistaankristilliseen työhön. Erityi-sesti lähetystyöhön hän ke-räsi varoja myymällä kris-tillisiä lehtiä. Hän kulki pol-kupyörällä eläkkeelle jääty-ään lähes joka päivä lähi-seudun kyliä kiertäen. Ainahänellä oli aikaa keskustellatapaamiensa ihmisten kans-sa kaikista asioista. Tuttujahänellä oli paljon. Muttavoimat häneltäkin väheni-vät iän myötä, varsinkinkun ei ollut jokapäiväistäharjoitusta jauhosäkkiennostelussa. Isäni hartiat ka-penivat ja lihakset käsivar-sissa pienenivät iän karttu-essa, mutta nyrkit, isänikäytti joskus sanaa ”kula-kat” olivat edelleen hyvinkookkaat. Näin vahvakinmies riisuttiin omasta voi-mastaan, ennen kuin tulikutsu viimeiseen iltahuu-toon. Rauni Jalolla se ta-pahtui 77-vuotiaana28.10.1988.

Hyvää Uutta Vuotta 2012kaikille, joita Pyhäjärvi kiin-nostaa.

PAAVO JALO

Rauni Jalo ja Hilja Kaasalainen, mutta kuka on toinen tytöistä?

70 vuotta täyttää 9.2.2012Helga Marjatta Ranta-nen Raumalla.

Lähetys- ja kiitosseurat9.2.klo 18. palvelukeskusAuringossa, Siilotie 6, Rau-ma. Mahdolliset muista-miset Sambian orpojenhyväksi. Tili 313130-3388709, viesti Helga-Marjatta.

Kahvitarjoilu klo 15-18.Sydämellisesti tervetuloa!

Helkan vanhemmat: Lyydia ja Nestori Kivikkola,ent. Nännimäinen, kotoisin Vpl Pyhäjärven Rahkajär-veltä, isovanhemmat Heikki ja Leena Nännimäinen,Leena-mummo o.s. Tomperi Jaamasta.

Tuleeko Pyhäjärvi-lehtesi oikealla osoitteella?Soita tiedot ajantasalle p. 040 730 2622

tai sähköpostitse marjo.ristila-toikka@kolumbus.fiOsoitteenmuutoskaavake löytyy myös kotisivuilta.

Kerro perheen ja suvunuutiset lehdessä

Pyhäjärvi-lehti julkaisee joka numerossatietoja perhetapahtumista,

kuten merkkipäivistä, edesmenneistäja valmistuneista.

Muistathan kuitenkin aina kysyä asianosaisiltaluvan tietojen julkaisuun.

Huittisissa asustava EdlaPakarinen täyttää helmi-kuun alussa 90 vuotta. Hänon syntynyt 4.2.1922 VplPyhäjärven Gorkalan ky-lässä Helena (o.s. Akka-nen) ja Juho Pusan per-heeseen.

Edesmenneen puolisonEino Pakarisen kanssaheillä oli maatila HuittistenVesiniityllä. Leskeksi jääty-ään hän muutti Huittistenkeskustaan osakehuoneis-toon, missä hän viettäämyös juhlapäiväänsä.

EvakkovaiheetKiikassa

Uusikirkkolaisten, pyhäjärveläisten ja muidenevakkojen elämää Kiikassa sotien aikana,

aikalaisten muisteluksia jamyöhempiä kuvauksia.

Pyydetyt puheenvuorot aiheestaUusikirkko-seuran

kunniapuheenjohtaja Alpo Kakkoja pyhäjärveläinen ja kiikkalainenkotiseutuaktiivi Toivo Hinkkanen.

Pyhäjärveläisten ja uusikirkkolaistenyhteistapaaminen sunnuntaina 26.2.2012klo 15.00 Karjalatalolla Laatokka-salissa.

Kahvitarjoilu

Lämpimästi tervetuloa!!!

Pääkaupunkiseudun uusikirkkolaiset ryVpl. Pyhäjärvi-seura ry

Uudenkirkkolaisista talvisodan evakoista Kii-kassa osa menehtyi ja siunattiin matkansa päät-teeksi n.s. rivihautaan Kiikan kirkkomaalle.Siellä juhannussunnuntaina 24.6.1990 Kiikanseurakunnan aloitteesta ja toimesta paljastetunmuistopaaden teksti kertoo alueelle haudatunkaikkiaan 41 kanneljärveläistä, 11 uusikirkko-laista ja 30 muuta siirtolaista vv 1939-1949. Kuva: Kaarina Pärssinen.

Hallituksen puheenjohtajaYrjö S. Kaasalainen Harjavalta,Kallenk. 10 29200 Harjavaltapuh. 0400-626 770,yrjo.kaasalainen@luukku.com

Hallituksen varapuheenjohtajaJuhani Forsberg Helsinki,Ryytimaantie 19 A 8 00320 Helsinki,puh. 050-511 2899,juhaniforsberg@gmail.com

Hallintoneuvoston puheenjohtajaEsko Pulakka Nokia,Kuljunperäntie 189 37200 Siuropuh. 044 383 0867esko.pulakka @gmail.com

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiönpuheenjohtajat

Maanantai 23. tammikuuta 2012VPL.PYHÄJÄRVI6

”On tärkeää tietää oman kasvukulttuurinsa juuret”Puheterapeutti Marja Här-mä, joka tänä vuonna täyt-tää 60 vuotta, on ollut jouseita vuosia mukana Vpl.Pyhäjärvi-Säätiön hallinnos-sa. Suomi ja karjalaisuusovat edelleen tärkeitä asioi-ta, vaikka perheellä onkinnyt toinen koti myös Rans-kassa, lähellä Saksan ja Lu-xemburgin rajaa.

Ennen kuin mennään ky-selemään kuulumisia viimevuonna hankitusta Ranskankodista, palataan Marjansukujuurille:

– Olen evakon lapsi,Tampereella syntynyt vuon-na 1952. Isäni MarttiPakarisen koti oli Pyhä-järvellä Keljan kylässä. Iso-vanhempani olivat maan-viljelijä Heikki ja Anna-Liisa Pakarinen, jotka si-joittuivat sodan jälkeenSatakuntaan, silloiseen Tyr-vään pitäjäänn, Teinilän ta-loa viljelemään. Äitini LiisaPakarinen on kotoisin Tyr-väältä.

– Isällä oli kymmenensisarusta, joten karjalaisuuson näkynyt arjessa ja suku-laisuussuhteissa hyvin voi-makkaasti; äitini perhepiirioli pienempi. Minulla onkaksi sisarusta, Pirjo ja Pet-ri.

Työntekoon saitottua jo lapsena– Lapsuus - ja nuoruusajal-lemme oli tyypillistä se, ettämuutimme perheenä asuin-paikkakuntaa hyvin usein,ja samalla vaihtui myös isänja äidin työ, pääsiassa yrit-täjänä: isällä kirvesmiehestämaanviljelijäksi, kauppiaak-si, rakennusyrittäjäksi, ja sii-nä rinnalla äidin työ. Joskuslaskin, että olen muuttanutyli kolmekymmentä ker-taa, eikä loppua näy!, tuu-maa Marja Härmä, kunRanskan kodin varustami-nenkin on vielä hieman kes-ken.

Lapsuuteen kuului mo-nenlaisia töitä, kuten muil-lakin ikäpolvensa nuorilla.

– Lapsena ajettiin lehmiälaitumelle, oltiin heinäpel-lolla tappipoikina ja hara-voimassa ja harvennettiinsokerijuurikasta. Vähänvarttuneempina autoimmeloma-ajat kaupassa ja baa-rissa myyjinä, ja olen ollutisän kanssa myös raken-nuksella lautapoikana ja vesikattoa naulaamassa!

Puheterapeutin jahammaslääkärin liittoKoulunsa Marja aloitti Hä-meenkyrössä ja jatkoi sielläyhteiskoulussa, jota hän ke-huu ”erittäin laadukkaaksija virikkeelliseksi”. Opintiejatkui sitten Tyrvään yhteis-koulussa, josta hän pässiylioppilaaksi vuonna 1971.

– Lukioaikana halusinpäästä opiskelemaankasvatustiedettä, psykologiaaja fonetiikkaa, joita sittenopiskelin Turun yliopistossaja Åbo Akademissa sekäHelsingin yliopistossa, jos-ta valmistuin 1981 puhete-rapeutiksi.

Puolisoksi oli 1973 löy-tynyt hammaslääkäriksiopiskellut Matti Härmä.

– Samana keväänä 1981muutimme Helsingistä mie-heni Matin ja lastemmeLauran ja Antinkanssa Matin kotitaloonVammalaan jatkamaan ta-lon pitoa Matin vanhempi-en jälkeen. Samalla teimmemyös omaa ammattityö-tämme pitäen yksityisvas-taanottoa: Matti hammas-lääkärinä ja minä puhetera-peuttina.

Härmän perheen kolmaslapsi Juha syntyi Vamma-lassa ja on nyt vuo-rostaan aloittamassa talon-pitoa. Härmän tila on luo-mutila, pellot ovat olleetkauan luomulla, ja tilallatuotetaan luomuhunajaa.

Karjalainen kulttuurion voimaannuttavaaLukuisista muuttamisista jaelinympäristöistä MarjaHärmä uskoo olleen suurihyöty myös puheterapeutintyössään, jossa hän saanuttavata hyvin erilaisia ihmi-siä.

Samoin hän on paljonmatkustanut maailmallapuolisonsa Matti Härmänkanssa, joka on vapaaeh-toistyönä tehnyt ”hammas-hoitomatkoja” vähempi-osaisten luo.

– Olemme huomanneet,että 1950-luvun elintavantaitaminen on ollut eduksiMatin vapaaehtoistyön kli-nikkamatkoilla Afrikassa jaVenäjällä, joissa olen saanutolla mukana.

Myös karjalaisuuden hännäkee positiivisesti vaikut-taneen elämässään.

– Kyllähän karjalainenhistoria, kulttuuri ja elämän-asenne jo sinänsä on voi-maannuttava; kaikesta onselvitty ja selvitään, ilo pin-taan!

Karjalainen kulttuuri japyhäjärveläisyys onkin ol-lut olennainen osa Marjanelämää.

– Äidin joka lauantaisetpiirakat, marjapiirakat, kar-jalanpaisti, sitten virpomi-nen, kesäiset Pyhäjärvi-juh-lat, ja mikä tarttuvinta, haas-taminen ja hersyvä murre,joka automaattisesti näyt-tää palautuvan, kun suku-laisia on kokoontunut yh-teen!

Kansainvälisyyson rikkausNykyisin Marja ja MattiHärmällä on siis Satakun-nassa pitkään asutun ajanjälkeen koti myös Ranskas-sa, paikkakunnan nimi onSierck les Bains , lähelläLuxemburgin Shengenia.

– Matti on eläkkeellämuuttanut jo tänne pysy-västi, minullakin on osoitetäällä Ranskassa, ja työtäpuheterapeuttina on löyty-nyt Luxemburgin puolelta– matkat kun täällä kol-men maan kulmassa ovatlyhyet.

Yksi vetovoima, miksiKeski-Eurooppa houkul-

la, on tytär Laura Beyler,joka perheineen asuu lähel-lä, Saksan puolella.

– Meille kahden täälläolevan lastenlapsen hoita-minen on etuoikeus.

Myös pariskunnan van-hemman pojan, Antin, työvie nykyisin pitkiksi ajoiksipois Suomesta.

– Liekö se, että jo aika-naan Matin perhepiirissä onlähdetty kauas, ja sittenomassa kodissamme onlasten kasvuvuosina ollutlukuisia vaihto-oppilaita jaystäviä eri puolilta maail-maa, ollut osasyynä siihen,että lähteminen muualle einiin pelota ja on luonte-vaa?, Marja pohtii.

On hyvä tuntea juu-rensa ja kulttuurinsaEntä miten ja miksi säilyt-tää suomalaisuuttaan ja kar-jalaisuuttaan, elää sitten mis-sä päin tahansa?

– Luulenpa, että jokai-selle missä maailman kol-kassa hyvänsä on tärkeääse, mistä on kotoisin, mit-kä ovat kasvukulttuurin juu-ret, miksi ajattelemme jatoimimme niin kuin toi-mimme, ja mitä olemmesuhteessa muihin, mitä yh-täläisyyksiä ja eroavuuksiaeri kansallisuuksien välilläon johtuen asuinpaikasta taikulttuurisesta kehityksestä.

Ruokakulttuuri on yksiasioista, mihin ihminen kiin-nittyy jo lapsuudessaan mm.perheiden viettämien vuo-sijuhlien myötä. Karjalan-piirakoiden teon Marja tokitaitaa.

– Piirakoita en ole vieläviritellyt, tuo meidän keit-tiömme hella ja työtasot

odottavat vielä kirvesmies-tä ja sähkömiestä: täällä yh-teyksien luominen ja luo-tettavan ammattimiehenlöytäminen kestää aikansa,eivätkä keittiön varusteet,koneet, työtasot, kaapitynnä muut kuulu lainkaanasunnon vakiokalustukseen,ne pitää itse hankkia!

HerkutteluaranskalaisittainJoulun ja uudenvuodenai-kaa Härmät ovat viettä-neet keskieurooppalaisittainjo pari vuotta, kuten sujuisiis juuri taakse jäänyt juhla-aikakin.

– Ranskalaisille näyttääolevan tärkeää, samalla ta-valla kuin meille suomalai-sillekin, että tavataan lähi-sukulaiset jouluna. Ranska-laiselle hyvä ruokapäivittäin on erityisen tär-keä, puhumattakaan joulunja uuden vuo-den ruokalistasta, joka jon-kin verran poikkeaa suo-malaisesta. Liha ja maksaon herkullista; on pateetaeri muodoissaan, myös kuoreen leivottuna, han-henmaksaa ja talven vihan-neksia löytyy lautaselta, al-kupaloissa meille tuttua sa-vulohta, kaviaaria. Jälkiruo-

kana ensin runsas juusto-lautanen, jossa aina-kin kymmenkunta eri juus-tolaatua, tietenkin hyvä pat-onki ja laadukas viini, sittenpieni makea jälkiruoka, sii-hen sopiva viini, ehkä, kah-vi jne. Lauran aviomiesJean-Marc on taitava työs-sään, muttamyös erinomainen kokki,Marja-anoppi kiittelee.

– Saksan puolelta saasaksalaisten joulupullaa,stollea, maustekakkuja jahieman erilaisempia pikku-leipiä, kuin mihin Suomes-sa olemme tottuneet.

– Meidän pikku kaupun-

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiön juhlakokouksessa talvella 2008 Marja Härmä kiitettiinKarjalan Liiton pronssisella merkillä. Onnittelemassa hallituksen pj. Yrjö S.Kaasalainen sekä hallituksen jäsen, kunniajäsen Salme Rintala.

Hammaslääkäri Matti Härmä on vaimonsa Marjan kanssa tehnyt vapaaehtoistyön puitteissa avustus-matkoja Afrikkaan ja Venäjälle, jossa hammasklinikoita on pidetty varsin vaatimatomissa olosuhteissa.

Maanantai 23. tammikuuta 2012 VPL.PYHÄJÄRVI 7

Lumettoman joulukuunpimeänä päivänä Vamma-lan Karjalaseura vietti läm-minhenkistä pikkujouluaVehmaan tilalla 4.12.2011.Kaiken kaikkiaan meitä juh-lijoita oli noin 50 henkilöä.

Syyskokous oli valinnutuudeksi puheenjohtajaksiPertti Hakasen, ja samal-la kun hän toivotti kaikkitervetulleiksi, esitteli hänsyyskokouksen valitsemanuuden hallituksen jäsenet.Varapuheenjohtaja onOiva Kaasalainen, uusisihteeri on Maileena Hyy-ti, uusi jäsen Marjo Tah-vanainen lupautui jäsen-sihteeriksi, rahastonhoitaja-na toimii edelleen TaistoNissinen, ja muut jäsenetovat Ritva Heikkilä, IrjaKärki, Helga Mäkelä,Katri Pajunen, Ulla Poh-jola ja uutena Merja Yli-talo.

Samalla puheenjohtajaPertti Hakanen luovuttikunniakirjan edelliselle,monivuotiselle puheenjoh-tajalle ja seuramme uudel-le kunniajäsenelle PekkaSaloselle.

Pekka SalosestaVammalanKarjalaseurankunniajäsen

Kauniisti kukkasin ja kynt-tilöin koristeltu Huittistenseurakuntakeskus otti vas-taan runsaslukuisen väen,joka oli saapunut viettä-mään Karjalaseuran joulu-juhlaa 16.12.2011.

Tervehdyssanojen ja yh-teislaulun jälkeen esiintyiTiernapojat. Lauttakylänala-asteen kuudesluokkalai-set olivat harjoitelleet opet-taja Taina Mäkisen joh-dolla hienon ohjelman.Rekvisiitta: puvut, miekat,tähti jne. täydensivät hyvin

Huittisissa vietettiinperinteinen joulujuhla

Mitä olisi pikkujoulu japuurojuhla ilman puuro-puhetta? Tällä kertaa pu-heen piti Marjo Tahvanai-nen. Hän oli unohtanut pu-heestaan adjektiivit ja kerä-si yleisöltä puuttuvat laatu-sanat, ja tosi hauska pu-heesta tulikin yhteisvoimin.

Seija Hakasen johdol-la laulettiin tuttuja joululau-luja, ja Seija lauloi yksinkaksi vähemmän tunnet-tua kaunista laulua, joitahän oli itse lapsena laula-nut.

Ikää pidennettiin naura-malla sketseille, joitten te-kijät olivat sisarukset Mar-jo Tahvanainen ja EijaKoski, sekä Eijan miesArto Vuorijärvi.

Arpoja ostettiin innok-kaasti, olihan palkintona n.10 kg:n joulukinkku. Kin-kusta pääsi jouluna nautti-maan Maileena Hyytin per-he. Myös osallistuttiin pii-rin joulupossun painon ar-vaukseen.

lauletut ja lausutut esiintyji-en osat.

Pieni, mutta pippurinenNina Naatulan ohjaamaHupukat-ryhmä esitti usei-ta kansantansseja sellaisellaantaumuksella, että yleisö-kin hullaantui lyömään tah-tia jalalla ja käsillä.

Ennen joulupuuronsyöntiä pastori RaunoHerranen toi seurakunnantervehdyksen juhlaamme.

Vähän varttuneempi lau-suntaryhmä ”Ne Akat” lau-suivat potpuriluonteisesti

erittäin koskettavia ja kau-niita jouluaiheisia runoja.Monissa juhlissa ja tilaisuuk-sissa esiintyvässä ryhmässäolivat Seija Seppä, TuulaRantala, Eila Heinilä jaEeva Kaplas.

Kun runsas määrä pal-kintoja oli arvottu onnek-kaille, alkoi eteisestä kuuluajännää koputusta ja kellonkilinää. Itse joulupukki saa-pui lahjojen kera, kertoenmonista jouluista myös siel-tä Karjalasta. Tunsipa meis-tä jonkun ihan nimeltä.

Rattoisasti kului iltammehyvien ohjelmien ja emän-tien tarjoamien kahvin japuuron lomassa, toistem-me kanssa seurustellen.

Joulujuhlamme päättyiyhdessä laulettuun Maa onniin kaunis lauluun. Yhteis-laulujen säestykset hoiteliPetri Kiiski.

Lämmin kiitos kaikillemukana olleille. Hyvää al-kanutta vuotta toivottaen!

HEIKKI KIISKI

Hupukat vauhdissa.Ja me toivotam...

Torttukahvien jälkeen oli-kin kotiinlähdön aika ja Seu-ra lahjoitti jokaiselle paris-kunnalle Joulukannel-leh-den joululahjaksi.

IRJA KÄRKI

Pertti Hakanen (oik.) luovutti kunniakirjan Pekka Saloselle.

Sketsiviihdettä, koulunpenkillä.

Marja kotinsa edessä; koti on oikeanpuoleisentalon ylimmässä kerroksessa.

Marja Härmä Ranskan kodissaan, jonka sisustami-nen ja varustaminen on vielä hieman kesken mm.keittiön osalta, jonne on itse hankittava kalusteet.

gissamme on kolme leipo-moa, joista saa tuoretta pa-tonkia, croissantteja ynnämuuta suussa sulavaa myössunnuntaiaamuisin, kun lei-pomot vuorottelevat auki-oloa.

Kansallispuku onvielä SuomessaJa vielä siitä Marjan ahke-rasti käyttämästä kansallis-puvusta, joka toistaiseksi onvielä Suomessa:

– Jos sopiva juhla tulee,kansallispukua käytän tääl-läkin. Asumme komean

keskiaikaisen Malbrockinlinnan kupeessa – jospaheidän juhlissaan käyn en-sin ihastelemassa perinne-asujaan ja sitten... Eipätiedä, tuleeko kansallispu-vullekin joskus käyttöä!

Pyhäjärvi-Säätiön halli-tuksen jäsen Marja Härmäon ainakin koti-Suomessanähty monissa karjalaisti-laisuuksissa arvostamaan-sa Pyhäjärvi-pukua kanta-en.

MARJORISTILÄ-TOIKKA

Pyhäjärvi-juhlatHuittisissa

14.-15.7.2012.

Maanantai 23. tammikuuta 20128

Pyhäjärven kyläretki osa VI:Pattoisilta Haapaniemelle

Tämänkertainen karttaret-ki vie Pattoisiin ja sieltäRotjanlahden, Keljan, Lah-navalkaman, Orolan jaIvaskansaaren kautta Py-häjärven yli Haapaniemel-le.

Edellisellä vuoden 1774retkelläni ohitin RiiskastaSalitsanrannan välisellä met-sätaipaleella tienhaaran, jos-sa jossa kaakkoon osoitta-vassa verokartan viitassaluki Sakkola ja toiseen suun-taan Käkisalmen linnoitus.Kyseessä oli paljon aiem-min sotilaiden tarpeeseenrakennettu oikotie, ns. Lin-natie, joka oli reitti Pietarinlähellä olevan Pähkinälin-nan ja Käkisalmen linnoi-tuksen välillä. Tosin karttakertoi, että sotilaallinenmerkitys oli vähentynyt, kunsille oli annettu uusi nimi,Jama väg eli Kyytitie.

Osa vanhan linnatien rei-tistä oli vuoden 1937 kar-talta hävinnyt. Reitti tuli ve-rokartan mukaan pohjoi-sesta Pyhäjärven pitäjän alu-eelle Tielammen (v. 1774nimi oli Rotjanlahden lam-pi) kohdalla ja eteni myö-hempiä kruununpuistonmetsiä Yläjärvelle. Linnatieoli aikoinaan kulkenut Ylä-järven itärantaa ja sotilastieoli jatkunut kohti Sakkolan(myöhemmin Metsäpirtin)Taipaleen kylää, siihen ai-kaan Suvannon ja Laato-kan välinen kannas ei ollutvielä puhjennut. Kyytitienreitti oikaisi Yläjärvelle Hii-ren talon läheisyyteen.

Verokartat kertoivatasuinpaikkojen ja tilustenlisäksi myös kulkureiteistä.Siihen aikaan kuljettiin suo-rinta ja helppokulkuisinta

reittiä tiluksille ja kylistä toi-seen. Karttakuvassa on Py-häjärven pohjoisosan reit-tejä vuonna 1774. Kartta-pohja on vuodelta 1913 jasiihen on merkitty myöskeisarillisen kabinetin alu-een länsiraja.

Metsäreittien lähistöltälöytyi myös Pyhäjärvenasukkaiden monessa yhte-ydessä muistelema Kuop-palampi, kaunis ja tärkeäretkikohde. Verokartastavoi päätellä, että retkeilyä eiollut keksitty vasta 1900-luvulla. Siellä nimittäin sau-nottiin jo vuonna 1774,Kuoppalammessa oli Sau-nasaari, jonka nimi oli 1930-luvulla muuttunut Lato-saareksi.

Miksi Freederickzsmyi kyliä pois?Taubilan isäntä luopui Py-häjärven luoteisista kylistäPattoisista Lohijoelle astilukuun ottamatta Vernitsaavuonna 1817 ja 1818. Mik-si? Luulen, että hän tarvitsirahaa johonkin, ehkä Pieta-rissa oli jotain tekeillä. EiPyhäjärvellä rahareikiä tain-nut olla, kun lahjoitusmaattoivat vain tuloja. Myytyjenkylien asukasmäärä oli jovuonna 1774 ollut noin850.

Miksi keisarillinen kabi-netti sitten halusi ostaa?Mieleen tulee kaksi syytä,metsät ja kauppapaikan val-vonta. Kabinetin hoviinSortanlahteen tuli melkopian 1820-luvulla asukkaiksimetsänvartijoita. Epäilen,että viimeistään tässä vai-heessa kylvettiin siemenmyöhemmin talonpoikien

kohtaamaan ilmiöön, kunhe lunastaessaan tilansa1800-luvun lopussa“omaksi” saivat vain vä-hän metsäalueita. Valtio pi-dätti osan itsellään ja muo-dosti ns. kruununmetsiä.Perustelu oli epäilyttävä: ta-lonpojilla ei olisi ollut varaaosuuttaan lunastaa. Luulen-pa, että se oli vain tekosyy,valtio halusi säilyttää tulon-lähteensä.

Freedericksz osti kylättakaisin noin v. 1845. Olikokeisarillisen kabinetin aikatiloilla erilaista kuin olo Tau-bilan alaisuudessa, siis esi-merkiksi Taubilan Lahna-valkaman ja kabinetin Rot-janlahden välillä? Vaikea sa-noa, mutta ainakin “underhoflägret” -tiloja eli hovinhallintaansa ottamia tilojaalkoi ilmestyä kiihtyvällätahdilla 1850-luvulla.

Pattoinen,Lahnavalkaman kylätasangollaPalaan kylätarkasteluihinkabinetin alueen läntisim-mästä kylästä. Pattoinen olivanha kylä, jo 1500-luvullatunnettu asuinpaikka, Lah-navalkaman kylä tasangol-la. Vaikka kylä tuntui nyky-kartassa olevan peräkylä tienpäässä, sijaitsi se vuonna1774 huomattavasti lähem-pänä muita kyliä, kun kul-kureittejä eivät määränneetautotiet. Suorat reitit veivätkohti Pyhäkylää, Lahnaval-kamaa, Käkisalmea ja Vuo-hensaloa.

Kylässä oli verokartassaneljä taloa, ylimpänä mäel-

lä oli kahden talon ryhmä,vanhin asumuspaikka.Näissä taloissa asuivat Jo-han Kuldamies (verokar-tan K) ja Jöran Kylliäin(I), suunnilleen Salitsanran-nan koulupiirikartan Äikiäntalon (no 27) paikkeilla. Ete-län puoleisella rinteellä olikaksi yksittäistä tilaa, ensinMichael Niuckasen talo(M, Juho Pakarinen 31) jaalimpana Johan Ijäksentalo (N, Mikko Huppunen32).

Asukkaita kylässä oli 30,hevosia 10, nautakarjaa 35ja lampaita 17. Kylän pel-tojen joukosta löytyi myöstässä kylässä Kalmistonpel-to, paikka on merkitty ohei-seen karttaan. Wiikan VplPyhäjärvi –kirjassa kerro-taan vanhoista tunnetuistakalmistopaikoista, muttaPyhäkylän Tienristin alueenhautapaikan tapaan tietotästä kalmistosta ei ollutkulkeutunut tutkijoille. Lie-kö tietoa ollut enää evak-koon lähteneilläkään?

Pattoisia kuvattiin seuraa-vaksi vuoden 1843 kartal-la. Kylässä oli edelleen vainkolme pihapiiriä, joista kak-si oli vanhoilla paikoilla.Lisäksi joku oli raivannutpeltoa ja muuttanut parinkilometrin päähän länteenHepoharjulle oikaisevanpolun varteen. Isojaon ai-kaan tätä taloa ei ollut enääollut.

Kylliäisen taloon oli tul-lut uusi isäntä v. 1790 erääl-lä sille ajalle ominaisella ta-valla: isäntä-Kylliäisen kuo-leman jälkeen leski meni

naimisiin ja näin saatiinKaukolasta lähtöisin ole-vasta Ruuskasta suku tilalle.Kultamiehen suku ilmeisestiloppui noin v. 1820, jolloinseuraajaksi tuli Janduin ja1840-luvulla Rokkain. Iso-jaon aikaan Kultamiehen jaKylliäisen pihapiiri kuuluiMatti Ijäksen Kaarina-les-kelle.

Niukkaset olivat sukuaLahnavalkaman Niukkasil-le. Suunnilleen v. 1810 paik-keilla pojista Matti lähti Py-häkylään ja Magnus Käki-salmelle ja Kaasalaiset lie-nevät tämän talon isäntiäsiitä lähtien. Isojaon aikaantaloa ei enää ollut, muttahieman pohjoisempana oliJuhana Huppusen talo.

Ijäksen vuoden 1774 ta-lossa näytti alusta alkaenolleen kanssaviljelijöinäHuppusia. Ijäkset siirtyivätvuosisadan puolivälin seu-tuvilla vanhalta paikaltaantoiselle tilalle mäen päälle.Isojaossa alkuperäisellä ti-lalla olivat Tahvo ja JuhoHuppunen.

Pattoisissa oli v. 1774myös peltotilkku (L), jotaOrolan Nåkelaiset (Mar-cus, Adam ja Johan) käytti-vät, heillä oli myös Laato-kan rannalla huomattavatalueet. Isojaossa määrättiinPyhäkylästä kaksi tilallistaPattoisiin, toinen asettuisuunnilleen Nokelaisenpaikkeille ja toinen kylänpohjoisreunaan. Eräänä yk-sityiskohtana voisi myösmainita, että vuonna 1839kylään tilanomistajaksi tul-lut Matti Rautiainen mai-

nittiin Hepoharjun kesti-kievarin pitäjänä.

Nykykartta kertoi, ettäPattoisiin tultiin Keljan jaRotjanlahden läpi Jäppisen-ojan (1774: Kylmienoja)myllylle, jonka jälkeen nous-tiin kylään. Vuonna 1774 javielä 1900-luvun alkupuo-lella kuljettiin Lahnavalka-masta ja myös Tienristiltäsuoria reittejä ja Pattoistenmäelle ei noustu tällöin myl-lyltä suoraan, vaan ensinkuljettiin rinteen alapuolellapari sataa metriä luotee-seen, josta kavuttiin Ijäksentalon kupeeseen.

Rotjanlahdenjokaisella miehelläpari hevostaToki Pattoisista naapuriky-lään Rotjanlahdelle pääs-tiin. Tie lähti Kultamiehenja Niukkasen välistä not-kon yli itään ja haarautuiTielammelle ja Vuohensa-loon johtavalta tieltä ajantavan mukaan helppokul-kuisia maita pitkin kohdenRotjanlahden pohjoisintataloa Nolonmäellä (F, 44Lindqvist). Vuonna 1774mäellä asuivat Anders Ja-vanainen sekä Johan jaHindrich Nålo. Javanai-set lähtivät pois jo 1700-luvun lopulla. Noloja ovattaloryhmässä isojakoonasti, jolloin Antti Nolonperilliset jäivät siihen jamuut siirtyivät muualle ky-lässä. Juho Nolo oli muut-tanut Rantakylään jo aiem-min. Nolonmäellä oli iso-jaon aikaan myös Pusia,Heikki jäi pihapiiriin (45) jaMatti muutti (43?).

Noloilta tie kulki aluksiKeljan suuntaan hieman erireittiä kuin nykyisin, mäenpäällä. Oikealle laskeutui si-vutie kahdelle talolle. En-simmäisessä isäntinä olivatMatts ja Michael Beng-tin sekä Jacob Kasalai-nen (E, 47 Toivo Orenius)ja lännempänä olevassa Si-mon Bengtin, AndersRokkain ja Albert Ho-pia (D, taloa ei ollut enäätällä paikalla v. 1843). Myö-hemmin rakennettu uusi tiePattoisiin kulki näiden talo-jen ohi. Penttiset, Rokka-nen ja Hopia poistuivat ky-lästä 1800-luvun puolivä-liin mennessä. Hovileirinäytti ottaneen heidän pel-tonsa haltuun.

Ylhäältä tie pudottautuinykyisen tien paikalle vastasuunnilleen Pusalle lähteväntien kohdalla. Mäen päälläoli Mårten, Thomas,Hindrich ja Anders Pu-san tila (G, 54 veljeksetPekkola), taloja näytti ol-leen kaksi. Rinteessä oi-kealla puolella oli StaphanHupposen tila (H, 56Luukkanen).

Edellä mainituissa Rot-janlahden taloissa asui 98henkilöä, talouksia oli 14 jaaviopareja 16. Hevosia kir-maili haassa 35 ja tunnuslu-ku oli korkea 1,9 hevosta /aikuinen mies. Lehmiä januoria nautoja oli 100 jalampaita 64. Nimet Terva-hautain niitty ja Mustikka-korven niitty kertovat myösjotain elämästä. Kylien mai-ta ulottui Laatokan rantaanasti.

Kruununmetsä ja tiekartta.

Esko Simonen aloitti kyläretkeilyn karttojen avullaviime syyskuun Pyhäjärvi-lehdessä. Sarjan ensim-mäisessa osassa esillä olivat Taubila ja Watikkala.Seuraavat osat julkaistiin lokakuussa; Pyhäkylä(osa 2) sekä tietoa Pappiloiden sijainnista (osa 3).Marraskuussa vuorossa oli osa 4, jossa tarkasteltiinLaatokan rantaa Sortanlahdelta Lohijoelle. Osa 5julkaistiin joulukuussa: Riiska, Rantakylä ja Salit-sanranta. Nyt siis vuorossa juttu nro 6, jossakuljetaan Pattoisilta Haapaniemelle.

Maanantai 23. tammikuuta 2012 9

Vuoden 1843 kartassa olimyllärillä talo (35), samoinmyöhemmin Pakarisen hal-lussa ollut tila oli jo raken-nettu (37), tällä tilalla asuiHietasia isojaon aikaan. Näi-hin taloihin kuljettiin vieläsilloin Pattoisten suunnalta.Ilmeisesti talo D oli siirty-nyt Huppusen paikalle (46,isojaossa Akkanen) ja taloE pari sataa metriä alem-mas. Pusan takana oli myösuusi talo (52, Eeva). ArviKuisman talo (40) oli vastaisojaon kartassa, silloin Paa-keleilla.

Keljassakolme taloaPuronotkon Rotjanlahdes-ta erottamassa Keljan ky-lässä oli v. 1774 kolmetaloa. Ylimpänä olevassatalossa olivat Mats Pam-pain ja Jöran Pusa yhdes-sä (A, 69 Toivo Pärssinen).Talo siirtyi Pusalta muuta-man kotivävysiirtymän jäl-keen Pärssisille. Alempanaoli kahden talon ryhmä,taloa B pitivät Simon Sep-pänen ja Anders Pam-pain. Talo C oli JöranPakarisella (B, C; 67, 68).Pampain ja Seppänen pois-tuivat kylästä ennen 1850-lukua.

Kylä laajentui järvensuuntaan 1850-luvun tait-teessa, kun Simo Naskalituli Tolsterniemestä ja Inki-set Pyhäkylästä, näin ratke-aa kysymys siitä, että minneInkiset hävisivät sieltä. Iso-jaon aikaan kylässä olivatmyös Juho Haikosen leski,Keskisten vävy Heikki Päi-väläinen sekä Heiskasenvävy Juho Pärssinen.

LahnavalkamantaloryhmätLahnavalkaman kylä olikoko ajan Taubilan alai-suudessa ja se muodostuivuonna 1774 kahdeksastatalosta, joista kaksi oli yk-sittäisiä ja muut olivat kah-dessa ryhmässä. Asukkaita

oli 119 ja he jakaantuivat11 talouteen, aviopareja oli19. Enemmän kuin puoletasukkaista oli lapsia ja yli20-vuotiaista miehiä oli 24ja naisia 27.

Salitsanrannasta tultaessaoli ensin mäen alla kahdentalon ryhmä Kähösten (19)kohdilla ja tilallisina olivatJacob Tihveräin ja Pet-ter Huhka. Kylän talojennumerointi heittelehtii eriaikoina, oheisessa kartassaon käytetty vanhinta. Mäenpäällä tien varressa oli nel-jän talon pihapiiri (Salitsan-rannan koulukirjan talon 15paikkeilla). Omistajia olivatJöran Lappalain, MånsNiuckain, Jöran Kuckoja Johan Kaickoin.

Ryhmätilojen pellot oli-vat tilkkutäkin tapaan siro-teltuna ympärille. JohanKaasalainen, joka oli läh-töisin Pyhäkylästä, tuli ylä-

talon ryhmään v. 1778. Ylä-taloista yksi oli ilmeisestiollut tien pohjoispuolella,mutta muu pihapiiri etelä-puolella noin 3000 m2 alu-eella. Lappalaisia, Niukka-sia, Kukkoja ja Kaikkosiaasui pihapiirissä 61 henki-löä, 10 avioparia. Heillä oliyhteensä 22 hevosta, 60nautaa ja 73 lammasta. Kunmiehet lähtivät hevosineentyöhön tai muihin rientoi-hin, niin taisivat ajopelit aa-muruuhkan saada aikaan.

Kylän kaksi erillistaloa oliOrolan puolella. Ensim-mäisessä asui Jöran Hyn-nin ja kuusi asukasta. Kir-konkirjoista löytyi viitteitäsiitä, että tässä olisi ollutmyöhemmin jonkinlainenkauppapaikka. Hynnistenmerkinnät loppuvat 1830-luvulla ja näytti siltä, ettäsen jälkeen Taubilan hoviotti pellot hallintaansa. Toi-

sena oli Påhl Rammantila, jossa kahdella aviopa-rilla oli peltoa noin viisi ha.

Seuraava käytettävissä ol-lut kartta oli isojaon ajalta1880-luvulta. Arvelen1860-luvun nälkävuosienkoetelleen Lahnavalkamaa,sellaiselta asukasvaihto näyt-ti. Isojakoon mennessäRamman talo oli siirtynytkoulupiirin kartassa talon 6paikalle. Hynnisen paikallaei ollut enää mitään ja ylä-talojen ryhmässä oli talo

Haapaniemi, talot v. 1843.

molemmin puolin tietä (13ja 15), alaryhmässä samoin(19 ja 20). Uudisasutustaoli neljä taloa Pyhäkylänpuolella.

Orolan kaksi taloa jakaikki 88 asukasta, Noke-laisia ja Päiväläisiä, olivat v.1774 rannassa tiiviinä ry-kelmänä (kartta pappilansijaintia koskevan artikkelinyhteydessä). Joukkoonmahtuivat myös kyläläisten24 hevosta, 35 lypsävää, 24nuorta nautaa sekä 70 lam-masta.

Ivaskensaaren varsinai-sesta kylästä ei ollut ilmei-sesti laadittu verokarttaa1770-luvulla, vain Salitsan-rannan pohjoispuolella ole-va Koivusaaren metsäaluesekä muutama niitty Wer-nitsassa löytyivät. Viitteitävanhoista asuinpaikoistaantaa isojaon kartta, jokaoli vuodelta 1857. Suurinosa asuinpaikoista oli täl-löin evakkoa edeltäneilläpaikoillaan, mutta muuta-ma poikkeama löytyi.

Sumpulan talo (Pyhäky-län kyläkirjan talo 204) olitällöin huomattavasti lä-hempänä rantaa, suunnil-leen pellon reunassa saarensuuntaan mennessä. Tientoisella puolella, uudenSumpulan kohdilla olimyös talo rannan ja tienpuolivälissä. Kuosan mök-kiä (200) ei ollut, muttaHiekkavalkaman talon pai-kat (201, 202) olivat. Lin-navahdin talojen tulkitsenolleen pihapiirissä uusim-pien talojen kaakkoispuo-

lella ja Larjavan suuntaanvajaan 200 metrin päässäoli myös asumus. Kulku-reiteissä oli myös eroja, Lin-nanvahdista kulkuväylä veiKuosan mökin kohdiltaHiekkavalkaman tielle jasieltä edelleen vanhan Sum-pulan pihapiiriin.

Haapaniemen Äijötja Pusat

Palataan Ivaskensaarestatakaisin keisarillisen kabi-netin maille, vastarannalleHaapaniemeen. Kylän mo-lemmat talot sijaitsivat v.1774 niemen kärjessä janiissä asuivat Äijöt ja Pusat.Karttaselitykset ovat hukas-sa, mutta osa tiedoista löy-tyi muualta. Asukkaita oliyhteensä 36, joista 15 oliaikuisia. Aviopareja oli vii-si, hevosia kymmenen, nau-takarjaa 33 ja lampaita 33.

Vuoteen 1843 mennessäolivat Pusat muuttaneet uu-teen rantapaikkaan kolmekilometriä Enkkuan suun-taan. Heillä oli tällöin kaksitaloa ja seuraava levittäyty-minen tapahtui vasta isoja-on jälkeen. Kylä oli saanutmyös lisämaata Lohijoelta,yksi sinne muodostetuistatiloista kuului Haapanie-meen.

Jatkan seuraavaksi kylä-kierrostani Yläjärvelle, Rah-kajärvelle ja Enkkuaan.

ESKO SIMONEN

Lisätietoja:esko.simonen@dlc.fi,puh. 050-369 5066

Pattoinen, Rotjanlahti, Kelja, talot v. 1774.

Lahnavalkama, talot v. 1774.

Maanantai 23. tammikuuta 2012VPL.PYHÄJÄRVI10

Matti Viskari teki muistiinmerkintöjä päiväkirjoihin jamuistivihkoihin vv. 1941 ja1944. Muistiin merkityt ovatpääosin hänen ja hänen per-heensä elämää koskettaviaasioita. Tapahtumat ovatajoittain hyvin yksityiskoh-taisesti ja tarkasti tallennet-tuja. Oheisena lyhennelmätalvisodan päättymisen jäl-keisestä ajasta vuonna 1941Huittisissa ja jälleen kotonaPyhäjärvellä. Karjalaisenväestön pika-asutuksen al-kaessa Matti Viskari sai uu-distilan Huittisten Lauhankylästä.

Ensi kertaa HuittisiinPäiväkirjamerkinnät alkavathänen saapumisestaan uu-den kodin perustamisen al-kuvalmisteluihin 17.3.1941:

Saavuin Äetsän asemallekello 7.48, josta pyörälläLauttakylään. Täällä sainyhteyden neuvoja IlmariNuuttilaan ja metsämie-hiin, joiden kanssa neuvot-telimme metsän leimauk-sesta. Kävin Juho Laama-sella ja saavuin Lauhan ky-lään Eino Luodonpääntaloon kello 17.30. Outotunne mielessä ja ajatus niinihmeellisellä tavalla toi esiinkysymyksiä, joiden ratkaisutuntuu mahdottomalta.Vähitellen alkoi mieli rau-hoittua. Avuliasluontoinenisäntä Eino Luodonpääopasti kaikissa kysymyksis-sä tiedustellen puhelimitselisäohjeita ja hommasi kuin

Vpl. Pyhäjärven historiakertoo sivuillaan myösmonista pyhäjärveläisistäkunnallismiehistä. Heistäyksi esitelty on Matti Vis-kari, joka syntyi Pyhäjär-ven Porsaamäellä 2.10.1891ja kuoli Huittisissa22.7.1977.

Viskarin kunnallismiesuraPyhäjärven valtuustossa al-koi jo v. 1919 jatkuen yhtä-mittaisesti Pyhäjärven val-tuuston lopettamiseensaakka. Tänä aikana häntoimi kahden vuoden ajanmyös valtuuston puheen-johtajana. Varsin pitkä onse lista, jossa kerrotaan Vis-karin luottamustoimet Py-häjärven ajoilta niin kun-nan kuin seurakunnankintoiminnassa. Mitä tuo listapitää sisällään, sen voi jo-kainen tarkistaa historiansivuilta.

Uusi kotipaikkakuntaHuittinen oli Viskarin per-heelle tullut tutuksi jo en-simmäisen evakkovaiheenaikana. Vapaaehtoisella kau-palla ostetulle maatilalle olijo aloitettu rakennustyöt,

Matti Viskari oli pitkäaikainenkunnallismies Pyhäjärvellä ja Huittisissa

Maanviljelijä, herrastuomari Matti Viskari Pyhä-järven Porsaanmäeltä.

kun Karjala ja Pyhäjärvisaatiin takaisin ja tietysti sin-ne muutettiin heti ensim-mäisten joukossa marras-kuussa 1941. Toisen evak-kotaipaleen päätyttyä per-he asettui jälleen Huittisiin,josta Ripovuoren juureltasaatiin uusi maanhankinta-lain mukainen maatila, jos-sa rakennuksia oli jo val-miina. Nykyisin tätä tilaaviljelevät Matti Viskarinedesmenneen Lauri-pojantytär miehensä kanssa.

Toisen evakkovaiheenpäättyessä Huittisiin Viska-rin kunnalliseen toimintaantuli pieni katkos. Vuoden1945 vaaleissa Matti Viska-ri ei vielä tullut valituksiHuittisten valtuustoon.Luottamustoimia riitti kui-tenkin siirtoväen vaalilauta-kunnan ja kansanhuoltolau-takunnan jäsenyyteen. Sit-ten olivatkin jo edessä vuo-den 1948 kunnallisvaalit janäissä vaaleissa Viskari tulivalituksi valtuustoon sa-moin kuin kolmelle seu-raavallekin vaalikaudelle.Valtuuston jäsenyyttä riitti

siten Huittisissa vv. 1948-1960. Monivuotinen toi-minta Pyhäjärven valtuus-tossa ja monissa lautakun-nissa oli tehnyt Viskaristakokeneen kunnallismiehen.Se havaittiin nopeasti myösHuittisten kunnalliselämäs-sä. Kokemusta myös ar-vostettiin ja valtuuston pu-heenjohtajaksi Matti Viska-ri valittiin 1952-1956 ajak-si vuosittain. Monet olivatmyös ne lautakunnat, joissaMatti Viskari toimi Huitti-sissa.

Matti Viskarille kertyikunnanvaltuusvuosia kaik-kiaan 38. Liekö ennätys py-häjärveläissyntyisistä kun-nallispoliitikoista?

Useat pyhäjärveläisetvalittu HuittistenvaltuustoonPyhäjärveläissyntyisiä edus-tajia uuden kotiseudunHuittisten valtuuston onvuosien mittaan valittu var-sin useita.

Niinpä jo vuoden 1945vaaleissa Tauno Kaasalai-

nen tuli siirtoväen edusta-jana valittua valtuustoon.Vaalikaudeksi 1951-53 va-littiin Viskarin lisäksi JuhoÄikiä ja Toivo Pärssinen,ja nyt saivat myös sakkola-laiset oman miehensä läpi,kun Eero Kurikka ryhtyiomalta osaltaan hoitamaankunnan asioita. Seuraavissavaaleissa Viskari pääsi edel-leen valtuustoon, mutta Äi-kiä ja Pärssinen putosivatnyt pois saaden kuitenkinuseita lautakuntapaikkojahoitaakseen. Matti Joroaloitti kunnallismiesuransa.Myöhemmin Reino Tatti,Juho Javanainen, Jalma-ri Kalmi, Vilho Luukka-nen ja Leino Rouvinenhoitivat luottamustehtä-väänsä niin valtuustossakuin monissa lautakunnis-sakin kukin vuorollaan.

Myöhemmin toisen pol-vet pyhäjärveläiset ovat is-tuneet valtuustossa, 2-3heistä kerrallaan.

REINO ÄIKIÄ

Matti Viskarin muisteluitavuodelta 1941

omaa asiaansa. Talonemäntä Senja Luodon-pää otti minut vastaan ys-tävällisesti hymyillen ja lu-pasi huolehtia minun ruu-astani, kun olin vain yksin,sillä perheeni jäi vielä Ala-vudelle. Kävin katsomassauuden vapaaehtoisella kau-palla ostamani tilan peltoa.Talkoohenki olisi voima-kasta. Paikallinen väestösuhtautui myötämielisestikarjalaisten tuloon.

22.3.1941. On hirmui-nen lumipyry, jonka vuok-si ei päästä lähtemään met-sälle. Kirjoitin vaimolleniAlavudelle. Suunnittelin ra-kennusten sijoittelua raken-nuspaikalle. Kello 15 ai-koihin sain puhelimessa il-moituksen, että naapuriMatti Mikonpoika Ve-sikko on saapunut Huitti-siin ja Lauhanmaahan, jon-ka jälkeen kävinkin välittö-mästi naapuria tervehti-mässä ja neuvottelemassarakennustöiden kulusta.

23.3.1941. On sunnun-tai. Lumipyry riehuu edel-leen raivokkaana. Talonisäntä E. Luodonpäänkanssa lähden talkoihin pyy-tämässä Lauhanmaan naa-pureita. Naapurit suhtau-tuivat pyyntööni myötä-mielisesti.

26.3.1941. Aamuvarhai-sella lähdemme metsälle.Naapurin renkien mukana

saan kyydin. Metsään saa-vuttuani huomasin noin 20hevosta ja miestä lähteneentalkoisiin. Kerrassaan liikut-tavan osanottotunteen tekitämä toteamus. Voimak-kaat miehet pyörittelivät hir-siä kuin tikkuja, ja pian olipitkä hevosjono kuormi-neen lähtökunnossa. Toisethevosmiehet ajoivat kaksireissua. Naapurini EinoLuodonpää hoiteli soran-ajoa kuten omaansa, ollenkahdella hevosella ajossakoko päivän ja lisäksi olihänen renkinsä sorakuopal-la jalkamiehenä hevosmies-ten lisäksi. Soraa tuli 31kuormaa. Talkoomiehilletarjottiin kahvit Selim Sa-losen talossa. Kahvin tar-joilijoina olivat lotat ToiniVesikko ja Jenny Salo-nen. Työt edistyivät suun-

nitelmien mukaisesti. Työtja tapahtumat ovat pikku-tarkasta kirjoitettu päivä-kirjaan. Ajoittain mielen javäsymystä. Päiväkirjaan tulimerkintöjä päivä päivältä.

11.5.1941. O n sunnun-taiaamu. Äitienpäivä. Iha-nat muistot monen monil-ta eletyiltä vuosilta sukel-tautuvat esiin. Se tunnelma,jonka sain jo useana vuon-na kokea, jolloin lapset lau-lulla äitinsä herättivät, nytniin valtavana kaihoisana si-simpäni valtaa. Olen yksin.Uskon, että vaimoni tunteetällä kerralla suurta liikutus-ta eläessään lasten kanssalasten puutteellisissa oloissaPohjanmaalla. Elän muis-toissa ihanissa ja kaipaanperhettäni.

Karjalaisseurat:kartoittakaakarjalaisetvaltuutetut

Haluan tässä samalla haastaa kaikki pyhäjärveläistenpääsijoituskuntien karjalaseurat kartoittamaan jälki-polvia varten tiedot oman paikkakunnan valtuustoi-hin valituista Pyhäjärvellä syntyneistä henkilöistä.

Nyt se on vielä helppoa, kun useimmissa kunnissa,kuntaliitoksista huolimatta, on tallella henkilötietokor-tit valtuutetuista. Paikkakunnan vanhemmat ihmisetkyllä muistavat ketkä edesmenneet pyhäjärveläiset onaikoinaan valtuustoihin valittu.

REINO ÄIKIÄ

Äetsän asema on nykyisin varsin hiljainen ja kuol-lut paikka eivätkä junat enää pysähdy siellä. Pyhä-järveläisille asema oli kuitenkin sodan jälkeenhyvinkin tuttu paikka.

Tämän Kokemäenjoen Matti Viskari joutui päivit-täin ylittämään lautalla. Silloinen tukinuitto häirit-si matkantekoa huomattavassa määrin.

Maanantai 23. tammikuuta 2012 VPL.PYHÄJÄRVI 11

Matti ja AleksViskarin talo,Vpl PyhäjärvenPorsaanmäenkylästä. Taulunon maalannutLauri Palsa,joka on Matinja Aleksin sisa-ren poika.

Asuinrakennuksen työtedistyvät nopeaa vauhtia.Päiväkirjamerkinnöissäsuurta intoa omaan kotiinpääsystä jouluksi. Jatkosotasyttyy. Karjalan Kannas onvallattu takaisin. Rakennus-työt jatkuvat edelleen. Nytpäiväkirjamerkinöissä onerilainen sävy. Kotiin kai-puu Karjalaan herää voi-makkaana. Into rakennus-töiden jatkumiselle pysäh-tyy. Paikallisen väestön asen-ne karjalaisiin muuttuu hie-man negatiiviseksi. Raken-nustyöt keskeytetään. Tilaluovutetaan valtiolle takai-sin. Kotiin pääsyn odotus-ta.

23.8.1941. Masentunuton ollut mieleni koko päi-vän, sillä ilma on ollut sa-teinen, joka sekin vähänmadaltaa, mutta erittäin har-mittaa se kun kortteerim-me on Kokemäenjoen ta-kana ja joki on taaskin täyn-nä tukkia, joiden läpi onsaatu koko kesän lauttaalykätä. Vaikka tahtoisi hy-myillä ei hymy esiinny kunraskas tuuli pysäyttää tukitjoessa paikalleen ja siitä onsittenkin mentävä. Kaihoi-sa tuntu valtaa mielen kunmuistan, että kotona sielläKarjalassa sai lähteä yöllätai päivällä, sillä koti olihyvän tien varrella. Lisäksikohoaa kaiho näin lauan-taina huippuunsa saunansuhteen. Kotona sai todel-lisen saunatunnelman puh-taassa ajanmukaisessa sau-nassa. Sen sijaan täällä saarypeä epäsiistissä nokises-sa, epäkäytännöllisessä japimeässä saunassa, johonmennessä tuntee suurtajopa suurta vastenmielisyyt-tä, ja sieltä tultua saa sisälläpestä ihoon tarttuneennoen. Kaiho omaan sau-naan lisääntyy yhä kun saintyttäreltäni Aunelta kirjeen,jossa hän kertoo sotaret-ken jo johtaneen Kirvuunja että sai pitkästä aikaakylpeä hyvässä saunassa,huomauttaen, että saunaolikin Karjalassa. Ehkä mi-näkin joskus saan omansaunan ja ehkä joskus tä-män hankalasti kuljettavanmatkan saan jättää. En tun-ne muutenkaan enää omak-seni tätä Satakunnan seu-tua. Tämä on sittenkin liianahdas ilmapiiriä reippaallekarjalaiselle luonteelleni. Li-säksi tunnen harmia siitä,

jotkut täkäläiset tekevät pi-laa karjalaisista työtavoista,ajopeleistä, valjaista ym.Haluan takaisin Karjalaantottumuksineni ja työta-poineni.

Lähtöä odotellessa12.10.1941. On sunnuntai.Mieliala on masennuksessakun Pyhäjärvelle pääsyn es-teenä on rautatievaunujenpuute. Lisäksi mielenma-sennusta lisää muutamienpaikkakuntalaisten kateus jaihmeellinen asenne siirto-laisiin. Siirtolainen leimataanlaiskaksi, huolimattomaksivetelykseksi. Ei tahdo ko-kematon paikkakuntalainenjoka ei ole nähnyt sodankauhuja ja jolta ei sodassaole mitään viety, hän eitahdo ymmärtää siirtolai-sen asemaa. Ei tahdo ym-märtää tässäkään tilantees-sa, jossa minä nyt olen.

Tilan olen jo luovuttanutvaltiolle ja joka hetki odo-tan asemalta ilmoitusta vau-nun saamisesta. Kun olenvalmiina muuttamaan envoi osallistua mihinkääntuottavaa työhön, vaikka-kin Huittisten työvoimalau-takunta vaatii peltojen kyn-tämistä hevosten poisotonuhalla. Tällainen olotila onkiduttava. Tuntuu siltä, kuinsiirtolainen ei olisi ihminen-kään. Ei tahdo ymmärtää,että tällainen olotila on eri-koisuus ja se estää kaikentuottavan touhun. Toivon,että naapurien silmät auke-nisivat näkemään sen, mitäon elää rauhassa, tehdä työ-tä kodin hyväksi, säästyäsodan kauhuista, säästyä itsesodasta, säästyä edes he-vosta luovuttamasta sotaanja nähdä siirtolaisen kurjaasema, siirtolaisen jonkakoti on tuhkana sodan vai-kutuksesta, lapset sodassaympäri eri rintamia ja omai-suus hukkunut. Tällaiseennäkemiseen, ymmärtämi-seen minä toivoisin naapu-reideni, ja kun he tämännäkevät sekä ymmärtävätei heidän soimaava arvos-telunsa ole se minkä nyton.

Vihdoinkin kotonaPyhäjärvellä11.11.1941. LähdimmeNoitermaasta kello 11.00ja saavuimme kotikyläänPorsaanmäelle kello 12.30.

Oma kotini on raunio-kasana ja sen vuoksi en

sinne voinut mennä, vaanasetuin asumaan naapuriniVihtori Vanhatalon taloon,koska hän itse ei vielä tännemuuta. Outo tunne mieles-sä, oudot ajatukset risteil-leen astun kotini raunioille.En osaa kuvitella mitä mie-tin, mitä ajattelin todetessa-ni, että kotini, rakas kotini,jonka saavuttamiseksi olinnuoruusvoimani uhrannutja huolenpitoni kohdista-nut, on vainolaisen raiskaa-ma ja tuhoama. Töröttävätsavupiiput ja palaneet ra-kennusjätteet tekivät loh-duttoman vaikutuksen. Tal-lattu piha, raiskattu puutar-ha, aitauksella erotettuasuinrakennuksen tuhoutu-nut paikka ja kaikenlainenlikaisuus tekivät katsojaanmasentavan tunteen.

Katsellessani kotipihaani,siihen istuttamiani pensaitaja soijapuita olin kuin lu-mottu. En uskonut olevanikotona ja kuitenkin olinkotona, tutuilla tanhuvilla.Tuossa on aitta. Tuossa jää-kellari. Tuolla sauna ja kai-vo. Suloisesti hyväili länsi-tuuli otsaani kohottaessanihattuani kotiin pääsyni kun-niaksi. Leppoisa oli koti-metsän humina jolla seomistajaansa tervehdi. Sei-soin, en tiedä kauanko.

– Läksin katsomaan säi-lyneitä rakennuksia. Rakassaunani oli rikottu, muuri-pata oli poissa ja muuririkki. Saunan uuni oli myösrikottu. Saunan oven kar-mi oli irrotettu. Saunan japukuhuoneen väliseinä olirikottu ja välikatto revittyrikki. Lauteet oli rikottu jaikkunoista lasit hakattu pirs-taksi. Kaivo ennallaan, mut-ta vinttiriuku nostettu pois.Vilja-aitta, joka valmistuisyksyllä 1939 oli vihollisenarvotonta kamaa täynnä.

Omia tavaroitani löysinsieltä saunavannan joka oliollut taikina-astiana. Samoinlöysin kamarin ikkunan jamuutamia tuvan ikkunoitaja tuvan hellan sekä muuta-mia savupeltejä. Viljojennostovorotti oli revitty irtija kuljetettu pois sekä ylä-lattia purettu. Ovesta olilukko irrotettu ja kaikestahuomasi hallitsijana olleenvieraan. Jääkellariin astues-sani tyrmistyin nähdessänisen olleen kanalana. Lan-nan tahrimia väliaitoja olinaulattu lattiaan ja seiniin.Peräseinälle oli tehty ikku-

nareikä ja siihen kiinnitettylasi suuruudeltaan noin10x10 senttiä. kellarin sisäl-le en päässyt, sillä lattiaannaulatut karsinat estivät lat-tian avaamisen. Ulkopuo-lella oli pyttyjä ja tölkkejämonenlaisia ja joka puolel-ta pisti esiin inhottavuus.

Mietteissäni pysähdyinhetkeksi pihalleni. Havah-duin, katsoin pellolle. Näinohrat, vehnät, kaurat, pe-runat, kaalit, lantut sekä tur-nipsit jääneen lumen alle.Harmittelin ja ihmettelin.Katsoin metsään. ja huo-masin puiden vapaan huo-junnan, tunsin leppoisansyystuulen hyväilyn. Tunsinsaavani rohkeutta. Kuulinsisimmässäni äänen ”äläharmittele, älä sure”. Tun-nen olevani kotoisalla maa-perällä. Tunnen saavani luot-tamusta tuulen vapaastahuojunnasta.

Lähdin kiertämään koti-kylääni. Autiot, häväistyt ta-lot, särjetyt ikkunat ja uunitkertoivat hävityksen kau-hua. Olin kuolleessa kyläs-sä, jossa ei edes ennen niintutut pikkulinnut nyt len-nelleet. Ei mitään liikettänäkynyt. Vain naapuriniMatti Mikonpoika Ve-sikko, joka tuli kanssaniyhtä aikaa oli liikkeellä.

Kotimetsäni ja Kuopsa-lo olivat säilyneet. Salopals-tan kankaan puoleinen pääoli palanut. Alusniitty odottiheinätekijää ja Tiituan niittyviljankorjaajaa. Ladoissa olijonkin verran heiniä ja Tii-tuan niityn saraimessa olivielä syksyllä 1939 sinneajamani kauran pahnat.

Kahden vuoden evak-koaika on takana. Kestetytikävät ja kylmyys on hämä-ränä muistona. Edessä onpuutteellinen elämä ja kai-kenlainen suunnittelu, silläelämä on alettava alusta.Jumalani, älä annan lastenimuistaa evakon kärsimys-aikaa, vaan anna heille voi-maa olla vanhemmilleenapuna ja tukena kodin ra-kentamisessa. Jumalani, siu-naa synnyinmaatani ja mi-nulle taitoa kasvattaa lapse-ni Sinun lapsiksesi.

Porsaanmäellä 11.11.1941.

MATTI VISKARI

Ministeri Jaakko Nummi-nen kertoo nuorisoseura-liikehistorian saatesanoissa:

– Jonakin sydäntalvenpäivänä 1990-luvun lopul-la nousin linja-autoon Ku-ninkaantien varrella SipoonViirilän pysäkillä silmälasithuurussa ja raskas salkkutäynnä nuorisoseuraliikkeenpapereita. Auton etuosastavirkkoi vanha parrakasmies minulle ystävällisesti:”Tervetuloa Konnitsannuorisoseuraan!”. Häm-mästyneenä vastasin: ”Sa-noittepa sananne oikeallemiehelle.” Ukko katsoi hän-tä yhtä hämmästyneenä.

Lausahdus kiinnosti mi-nisteri Nummista sen ver-ran, että hän soitti eteläkar-jalaisten nuorisoseurojen lii-ton toiminnanjohtaja KirsiAholle ja kysyi, oliko Kar-jalassa ollut Konnitsan nuo-risoseuraa. Hetken pape-reita tutkittuaan tämä il-moitti, että Viipurin lääninPyhäjärvellä on toiminutKonnitsan nuorisoseura,jonka talokin oli palanutvuonna 1933. Ilmeisesti siel-lä oli käytetty mukailuamaisteri Aleksanteri Sa-lavan 1800- ja 1900-luku-jen taitteessa kehittämällekautta maan tunnetulle sa-nonnalle: ”Tervetuloa Her-mannin nuorisoseuraan!”

Kaikilla suomalaisilla per-heillä on ollut kosketus-kohtia nuorisoseuraliikkee-seen, niin ministeri Num-misenkin perheellä. Nuori-soseuraliikkeen historianparissa hän on työskennel-lyt 1950-luvun alkuvuosis-ta lähtien. Vasta siirryttyääneläkkeelle hän on vuodesta1996 työskennellyt pääasi-allisesti nuorisoseurahisto-riaprojektin parissa.

Suomalaiset januorisoseuraliikeMinisteri Numminen ker-too, että lähes jokainen suo-

Suururakka on tehty; viisiosainen Yhteisön voima– Nuorisoseuraliikkeen historia on valmis. Minis-teri Jaakko Numminen osoittaa kiitoksensa niillelukuisille henkilöille ja tahoille, jotka ovat anta-neet apuaan teossarjan eri vaiheissa.

Ministeri Numminenkokosi nuorisoseura-liikkeen historian:Mukana Karjalankinnuorisoseurat

malainen on joutunut teke-misiin nuorisoseuraliikkeenkanssa, jollei muuten niinkäymällä seurantalossa ilta-massa, juhlassa tai tansseis-sa.

Nuorisoseurat ovat toi-mineet etupäässä maaseu-dulla, joskin 1800- ja 1900-luvun taitteessa oli myösvoimakkaita kaupunkinuo-risoseuroja. Lukuisista per-heistä nuorisoseuroissa ontoiminut kolme, jopa neljäsukupolvea. Alkuaikoinaannuorisoseurajärjestö olivarttuneen nuorison liike,mutta sittemmin seuroihinon kuulunut kaikenikäisiä,ja 1900-luvun loppuvuosi-kymmenillä järjestössä onkorostunut varhaisnuorten,Kalevan nuorten, osuus.

Mittava aineistoJokaiseen teoksen viiteenosaan sisältyy osakohtainenpaikkakunta- ja henkilöha-kemisto. Viidenteen osaanon liitetty luettelo kaikistatietoon tulleista Suomeenvuosina 1889-2006 perus-tetuista nuorisoseuroista.

Mukana ovat myös eripuolilla Karjalaa toimineetnuorisoseurat. Niiden jou-kossa ovat myös sodanjälkeen toimintaansa jatka-neet karjalaiset nuorisoseu-rat.

Nuorisoseuratyötä kos-keva lähdeaineisto on val-tava ja suurelta osalta hyvinhajallaan ja luetteloimaton.Tässä teoksessa sitä on voitukäyttää vain osittain, muttakeskeiset lähderyhmät onyritetty tavoittaa. MinisteriNumminen sanoo, ettänuorisoseuraliikkeen tuleviatehtäviä onkin nuorisoseu-rakirjallisuuden ja arkisto-aineiston kokoaminen jaluetteloiminen

PAULA PENTTILÄkirjan tekstiä

referoiden ja lyhentäen

Maanantai 23. tammikuuta 2012VPL.PYHÄJÄRVI12

TAPAHTUMAKALENTERI

Pyhäjärvi-lehden seuraavan numeron aineistottoimitukseen pe 10.2.2012 mennessä, kiitos.

Julkaisija: Vpl. Pyhäjärvi-SäätiöKotisivut: www.karjalanliitto.fi/vplpyhajarvisaatio

Päätoimittaja:Marjo Ristilä-ToikkaRautasemantie 37537570 Lempääläpuh. 040 730 2622 tai03-3748 448marjo.ristila-toikka@kolumbus.fi

Tilaukset, jakeluhäiriöt jaosoitteenmuutokset:Toimitus, päätoimittajaRautasemantie, Lempääläkts. yhteystiedot vierestä

Tilaushinnat: koti- ja ulkomaat 30 euroa/vsk.Ilmoitushinnat (pmm): kuolinilmoitukset.....0,70 e

tekstissä.....................0,80 epienin ilmoitus..........20 eHintoihin lisätään alv. 23%

Painopaikka:SatakunnanPainotuote Oy, Kokemäki

Vpl. Pyhäjärvi-SäätiönasiamiesPirjo KiialaLamminkankaantie 1233420 Tamperepuh. 044-2815047pirjo.kiiala@luukku.com

Toimitusneuvosto:Juhani Forsberg, MarjaHärmä, Yrjö S. Kaasalai-nen, Pirjo Kiiala, EskoPulakka, Salme Rintala jaMarjo Ristilä-Toikka. Sivunvalmistus:

Marjo Ristilä-ToikkaToimituksella on oikeuslyhentää ja muokatalehteen lähetettyä aineistoa.

PYHÄJÄRVI-TUOTTEITA LAHJAKSI

JA OMAAN KÄYTTÖÖNVaakunapaitoja edullisesti esim. lahjaksi ja asuksesiyhteisiin tilaisuuksiin juuristamme kertovaVpl. Pyhäjärven vaakunapaita!Tilaukset Kaarina Pärssinen 040-519 3036,e-mail kaarinaparssinen@gmail.comja Kaisa-Liisa Korhonen 050-590 5433,e-mail kaisaliisa.korhonen@kolumbus.fi.Aidon värisellä Vpl. Pyhäjärven vaakunan kuvalla jatekstillä PYHÄJÄRVI VPL varustettua erittäinhyvälaatuista T-paitaa löytyy joko valkoisenatai helmenharmaana, koot S, M, L, XL, XXL.Kappalehinta edelleen vain 12 eur/kpl,jos tilaat 10 kpl saat ne yhteishintaan 100 eur.oa.Dokumenttielokuva Muistojen järvi vuosilta1939-44 Pyhäjärvellä, VALMIINA LISÄPAINOSDVD-versiosta, hinta entinen 20 eur.Seuran 50-vuotishistoriikki (2007) tarjoushintaan10 eur/kpl. Postitettaviin lähetyksiin lisätään postitus-kulut, myös Karjalatalolta noutamisesta voitte sopia.

VPL. PYHÄJÄRVI-SEURA RY.

Mistä löydän hyvän lahjan?Tässä vihje: Hanki kirjapari Kaunista Vpl Pyhäjärveä. osat I ja II.

Yhteensä 736 sivua ja 1750 kuvaa. Koko A4.Hinta vain 95 euroa + läh. kulut. Lisätietoja ja tilaukset:

larjava@gmail.com tai 050 3425027Saatavana myös johtokunnan jäseniltä ilman läh. kuluja

Tampereen Seudun Vpl Pyhäjärvikerhon vuosiko-kous on ke 1.2.2012 klo 13.30 Tampereen Karjala-seuran kh, Koulukatu 12, Tampere (käynti pihan puolel-ta). Käsitellään sääntöjen mukaiset asiat. Kahvitarjoilu.Tervetuloa!

Lahden seudun Vpl Pyhäjärvi-kerhon helmikuunkokous pidetään torstaina 09.02.2012 klo 13 alkaenRavintola Wanhassa Herrassa Lahdessa osoitteessa Laak-sokatu 17. Virittäydytään laskiaisen tunnelmiin. Tervetu-loa.

Lähde pilkkimatkalle Pyhäjärvelle, Kuoppalammelleja/tai Laatokalle. Pärssisen Sukuseuran matka Pyhäjär-velle 11.-14.03.2012. Majoitus Musakan Lomarannassa.Ilmoittautuminen Antero Pärssiselle 25.01.2012 mennes-sä. Matka tehdään Hannu Putuksen bussilla. LähtöpaikkaHuittinen. Lisätiedot Anterolta puh. 0505706575 taisähköposti: tero.parssi@phnet.fi

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiön hallintoneuvoston kokous pi-detään lauantaina 24.3.2012 Vammalan Seurahuoneella,osoite on Puistokatu 4, Sastamala. Tähän säätiön vuosi-katselmukseen kutsutaan varsinaisten ja varajäsenten li-säksi hallituksen varsinaiset ja varajäsenet, kunniapuheen-johtaja ja -jäsenet, sekä lehden päätoimittaja. Kirjallinenkokouskutsu liitteineen saapuu vähintään seitsemän päi-vää ennen kokousta.

* Vpl. Pyhäjärvi-Sää-tiön 60-vuotishistoriik-ki. 136 sivua, runsaastivalokuvia ja muisteluitaniin säätiön alkuajoiltakuin eri paikkakunnillapidetyistä juhlista ja muis-ta pyhäjärveläisten tapah-tumista. Hinta 20 euroa+ postikulut.

*Isännänviiri (suunnit-telu Kaarle Viika) koko45x400 cm. Hinta 75 eu-roa + postikulut

* Vpl. Pyhäjärvi pöy-tästandaari (suunnitte-lu Kaarle Viika) jälleensaatavana hinta 42 euroa+ postikulut.

PYHÄJÄRVI-

tuotteita

* Reino O. Kukko jaKaarle Viika, Vpl. Py-häjärvi v. 1989 ilmesty-nyttä kuvateosta edelleensaatavissa. Runsaan ku-vamateriaalin lisäksi kir-jassa on laaja historia-osuus entisestä kotipitä-jästämme sekä murresa-nasto selityksineen. Hinta25 euroa + postikulut.

* Tilaukset säätiön asiamiesPirjo Kiiala puh. 044-2815047pirjo.kiiala@luukku.com

Vuoden 2012 lehtilaskut postitetaantammikuun lopussa.

Lehden hinta on edelleen 30 euroa/vuosikerta.Hyviä lukuhetkiä toivotellen

PIRJO KIIALAasiamies

Eduskuntaan päästään vie-railemaan keskiviikkona8.helmikuuta klo 11.00.Pyhäjärveläisjuurinen Uu-denmaan vaalipiirin kes-kustalainen kansanedustajaAntti Kaikkonen Tuusu-lasta on kutsunut meidätpyhäjärveläiset ystävinem-me vieraakseen. Vpl. Py-häjärvi-seuraan jäseneksiliittynyt Kaikkonen esittikutsun jo syksyllä, muttanyt se toteutetaan heti ke-vätkauden valtiopäivienavauduttua.

Opastetulla vierailulla esi-tellään eduskuntaa, kansan-edustajan työtä sekä Edus-kuntataloa. Käymme op-paiden johdolla esimerkik-si valtiosalissa ja istuntosa-lin lehterillä. Aikaa kokoperillä oloon sisään me-noineen, opastettuine kier-roksineen ja Antti Kaikko-sen kanssa keskusteluineenon syytä varata kaikkiaanosapuilleen puolitoista -kaksi tuntia.

Kertokaa ilmoittautues-sanne, tuletteko mukaan vie-railun jälkeen eduskuntata-lon lähistölle yhteiselle, oma-kustanteiselle lounaalle. Aikamoni tähän mennessä il-moittautuneista on olluthalukas tähän.

Kokemusta omaavatovat suositelleet BottallaDagmarinkatu 2 sijaitsevaaravintola Manalaa. Siellälounas seisovasta pöydästämaksaa 8,90 euroa/hlö. Sepitää sisällään runsaan sa-laattipöydän, kaksi lämmin-tä ruokaa, keiton, ruis- javehnäleipää sekä jälkiruoanja kahvin.

Ryhmään otetaan 25henkeä. Mukaan tälle vie-

railulle pääsee ilmoittautu-misjärjestyksessä. Paikkojaoli tammikuun puolivälis-sä jäljellä vajaalle 10 osal-listujalle joten pidä kiiret-tä!. Viimeistään viikkoa en-nen vierailua eli 1. helmi-kuuta mennessä nimet onoltava allekirjoittaneellaKaarina Pärssinen,kaarinaparssinen@gmail.com,puh. 040-519 3036.

Nimet tarvitaan, sillä seu-ran yhteyshenkilön on il-moitettava, kuten aina en-nakkoon kaikista vierailija-ryhmistä tehdään, edus-kuntaan aakkosellinen osal-listujaluettelo.

Eduskuntatalossa on pal-jon portaita, joten oppaat

edellyttävät saavansa tiedonliikuntaesteisistä etukäteen.Vierailijoiden sisäänkäyntieduskuntaan on Manner-heimintieltä katsottunaEduskuntatalon pääpor-taikon oikealla puolella (einousta suuria portaita).

Tulkaa paikalle täsmälli-sesti esim. jo klo 10.50, silläsisäänkäyntiä pidetäänavoinna ennakkovaraustenmukaisesti.

Lämpimästi tervetuloaAntti Kaikkosen ja Vpl.Pyhäjärvi-seuran puolesta!

KAARINAPÄRSSINEN

Eduskuntatalo talvella Kansallismuseon suunnasta lähestyttäessä. Vierailijoi-den sisäänpääsy kuvassa oikealla. Kuva: Merja Kalenius.

Vpl. Pyhäjärvi-seura ry:nKevätkokous la 10.3.2012 klo 12.00 Karjalatalolla Wiipuri-salissa

Seuran 55-vuotisjuhlakokouksena pidettävässä sääntömääräisessä kevät-kokouksessa käsitellään mm. vuoden 2011 toimintakertomus ja tilinpäätös

sekä vastuuvapauden myöntäminen hallitukselle.Tilaisuus alkaa klo 12-13 kahvitarjoilulla, sääntömääräinen kevätkokous klo 13.00

ja 14.00-16.30 jatketaan juhlaa pienoisseminaarilla, jonka lomassa nautitaantäytekakkukahvit ja pidetään arpajaiset. Pienoisseminaarin teemana on

Pyhäjärveläinen aineellinen ja hengellinen kulttuuriperintö.Aihetta käsittelevät Sastamalan seudun museon pyhäjärveläisistä kokoelmista

kertova museonjohtaja Maria Pietilä ja aiheesta Seurakunta Pyhäjärvellä 380 vuottakertova teol.tri, seuran kunniapuheenjohtaja Juhani Forsberg.

Lämpimästi tervetuloa seuran 55-vuotisjuhlakokoukseen ja pienoisseminaariinniin seuran jäsenet kuin muutkin pyhäjärveläiset ystävineen!

Vpl. Pyhäjärvi-seura ry Hallitus

KaikkonenkutsuuEduskunta-vierailulleehdit vielämukaan

Tilaa oma

Pyhäjärvi-

lehti

tai annalahjaksi

ystävälle jasukulaiselle

Soita p. 040 730 2622