vapaavahti frivakt 1/2016

Merimiespalvelutoimisto, Sjömansservicebyrån 1 ¦ 2016VAPAAVAHTI FRIVAKT

JESSICA • PROVIANTTI • NOSTALGIA • FOTO

3 Pääkirjoitus Ledare 4 Proviant Finnfellow 9 Nybörjare 10 M/V Jessica 16 Silja Serenade päivävapaat Lediga påhitt

20 PM valokuvakilpailu Nordiska Fototävlingen

26 ESL Shipping Award 28 Sähköinen uutispalvelu 40 v

Nyheter i etern

34 Sylvänne: Hurtigruten 38 Nostalgia

Neste, GE Lunch, Engship

42 MEPA kurssit Hantverk och koncentration

46 Bibliotek Kirjasto

50 Bernt Lindell Årets sjömansidrottare

52 Finnlines Sports´ Awards

VAPAAVAHTI FRIVAKT 1∙2016

50

42

10

TOIMITUSJulkaisija/utgivare: Merimiespalvelutoimisto, SjömansservicebyrånPäätoimittaja/chefredaktör: Sampsa SihvolaToimitussihteeri/redaktionssekreterare: Pekka Karppanen p./tel. 0400 879 733 [email protected]/layout: Kaisa MannerÖversättningar till svenska: NovaTextKirjapaino/tryckeri: Painotalo Plus Digital

VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 11 €. ISSN 0789-8231 (Painettu) ISSN 2341-5681 (Verkkojulkaisu). M - Itella Oyj

MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅNOlympiaranta 1, 00140 Helsinki09 668 9000 [email protected] facebook.com/ merimiespalvelutoimisto

SISÄLTÖ ‖ INNEHÅLL

54 Nordic Open Floorball 58 Minuuttikisa

Minuttävlingen

58 Kekkosen Kannu 59 Yhteyshenkilöt

Kontaktpersoner

60 ForMare 62 Nikotiiniriippuvuus 64 In Memoriam Petri Suominen

65 Seabook 66 Kohtaamisia Vi träffade

Maarianhaminan salibandyturnauksessa kovia pelejä ja jälkipelejä s. 54.

Kannen kuva – Pärmbild: Sampsa Sihvola.Takakansi – Baksidan: Jörgen Språng, 5th prize Nordic Photo Competition.

2 1 • 2016 VAPAAVAHTI FRIVAKT

mepan uudistukset eivät ole rajoittuneet vain kä-dessäsi olevaan uusimpaan Vapaavahdin numeroon. Me olemme MEPAssa aivan pilvessä. Sähköpostit, tiedostot, ryhmätyöskentelyvälineet, kirjanpito ja tämän Vapaavahdin numeron työstäminen ovat nyt verkossa olevissa pilvipalveluissa. Tehokkaisiin ja il-maisiin verkon palveluihin pääset itsekin tutustu-maan ja niiden käyttöä opiskelemaan MEPAn ke-vään kursseilla Turussa ja Helsingissä. Ilmoittau-du mukaan MEPAn kotisivuilla. (goo.gl/u9zGe6 /på svenska:goo.gl/78bvVp)

Digitalisoinnilla ja muilla uudistuksilla suoritam-me MEPAssa tuottavuusloikkaa. Tämä kaikki jotta maailman paras merimiespalvelu pysyy maailman parhaana, vielä paraneekin – tämä tulee näkymään mm. Mepan kurssitarjonnassa.

vi kommer att utveckla kurssektorns innehåll och utbud. ”There is no such thing as a free lunch” sä-gs det, och vi börjar nu uppbära en liten avgift för en del kurser. Vi vill gärna höra dina tankar om och idéer för kurserna.

Vi försöker hålla oss i takt med tiden, så vi har re-dan en längre tid varit på Facebook (goo.gl/KeCY1C) och nu finns vi också på YouTube (goo.gl/cbRYrE)

at mepa’s YouTube channel (goo.gl/cbRYrE) you will find videos from MEPA’s events and activities as well as vessels and seafarers’ life. Some of the vi-deos have been shooted by quadcopter, quite imp-ressive footage, check it out! MEPA will launch a quadcopter photography course later on spring,as well as a traditional photography course.

I just arrived from Denmark, where the Nordic Photo Contest for Seafarers 2015 finals were held at the fantastic Maritime Museum at Helsingør. (Che-ck out this video of finals: goo.gl/IYlfUd You can find stories about Helsingør Maritime Museum from Va-paavahti nr 2/2013 (goo.gl/zQHBPC) and nr 3–4/2015 (goo.gl/WoxP3P) in finnish and swedish). You will find the best photos of the Contest later on these pages. No luck for finnish photos this year – but the Contest 2016 is on – please send your winning pho-tos to us, nordic finals will to be held in Helsinki ear-ly next year!Enjoy!

Sampsa [email protected]

Hyvät lukijat, bästa läsare, Dear Readers!

VAPAAVAHTI FRIVAKT 1 • 2016 3

Provianttia pakkasaamunaNaantalin satamassa M/S Finfellowista purkautui kymmeniä rekkoja tammikuun alussa. Kun autokansi tyhjeni, ajoi laiturilla odotellut provianttiauto sisään.

Laivamuonitusliikkeen kuljettaja Thomas Hjär-pe oli lastannut aamu-yöstä Raumalla tavaraa kahteen laivaan. Finn-fellowin kahdeksan la-

vaa purettiin ensin, loput olivat me-nossa Turkuun M/S Stena Foretelle-riin. Keittiömestari Peter Sundström tuli vastaanottamaan kuormaa.

– Meille tulee täydennystä kaksi kertaa viikossa täällä Naantalin pääs-sä, kertoi Sundström, joka on seilan-nut Finnlinesin ropax -aluksilla vuo-desta 2004.

Finnfellowilla on talvellakin riittä-nyt matkustajia ja rekkakuskeja. Ke-säisin matkustajia on ollut jopa 300.

>

Provianttiauto ajoi autokannen kautta

M/S Finnfellowin sääkannelle

teksti: Pekka Karppanen kuvat Pekka Karppanen, Sampsa Sihvola


Sekä ilta- että aamulähtöön kuuluu kaksi ateriaa, joten matkustajia ja mie-histöä varten valmistetaan neljä katta-usta vuorokaudessa. Alus poikkeaa tä-mänhetkisen aikataulun mukaan men-nen tullen Ahvenanmaan Långnäsissä, joten myymälässä voi tehdä myös tax free -ostoksia.

Ajat ovat muuttuneet

Alkoholi ja muut verovapaat tuotteet tulevat samassa kuormassa, kuin nor-maalit muona- ja pentteritarvikkeet. Tullimiehiä ei kuitenkaan laivan sää-kannella näy.

– Laiva on säännöllisessä liikentees-sä, eivätkä tullimiehet enää tule valvo-maan tax free -tavaroiden täydennys-tä. Toinenkin perinne, ”provianttikeis-si” on jäänyt pois, koska sen katsottiin olevan lahjontaa, ME Groupin Rauman aluejohtaja Tage Mattsson kertoi.

Asiakaskäynnille tullut Mattsson muisteli vanhoja aikoja, kun ”sipsu” laittoi kuorman päälle ylimääräisen

kaljakorin, josta proviantin kantoon osallistuneet saivat urakan jälkeen juoda janoonsa pari tölkkiä.

Mattsson kertoo tilausten laivoil-ta tulevan yleensä sähköpostilla, tai varustamon oman tilausjärjestelmän kautta. Välillä on hyvä käydä hoita-massa suhteita ja mies meneekin otta-maan kupin kahvia purseri Börje Wes-terlundin kanssa.

Keittiöpäällikkö Sundström hyödyn-tää Mattssonin käynnin esittämällä toiveita tuotevalikoimasta, kuten si-napeista ja konditoriatuotteista.

– Finnlinesilla on varustamon oma, kiinteä tilauspohja, johon tarvittavat tuotteet merkitään. Tilaus menee sit-ten konttorin kautta laivamuonittajal-le. Budjettiseuranta ja siinä pysymi-nen on helppoa, kun tuotevalikoimat ja hinnat ovat tiedossa, Sundström sel-vitti.

Jonkin verran sesonkituotteita voi-daan tilata listan ulkopuolelta.

Logistiikka toimii

Perjantai-aamun kahdeksan lavallis-ta siirtyivät varsin nopeasti laivan uu-meniin. Kuorma-auto ajoi sääkannelle ja peruutti keittiöosaston sisäänkäyn-

nin eteen, josta lavat vedetään pump-pukärryillä käytävälle ja nostetaan edelleen omiin varastoihinsa.

Vastassa olivat ensimmäisinä ta-lousapulainen Anne Kattainen ja kok-ki Roope Haapala. T-paitasillaan ollut Anne siirtyi paukkupakkasesta no-peasti purkamaan lavoja sisätiloihin, kun taas lämpimämmin pukeutunut Roope kärräsi lavoja.

– Kaikki proviantti tulee tääl-lä Naantalissa. Hoidamme samalla myös kierrätystä. ME Groupin auto ot-taa mukaansa tyhjät trukkilavat, se-kä maito- ja lihalaatikot. Pahvit, lasit ja tölkit laitamme uudelleenkäyttöön muita teitä, Roope Haapala sanoi.

Keittiöosaston käytävällä kävi het-ken aikaa melkoinen kuhina, kun koko byssaporukka purki lavoja. Lihat, ka-lat, vihannekset ja muut tavarat siir-tyivät vauhdilla ja vanhalla rutiinilla omiin varastoihinsa. Laivan aikatau-lu on tiukka, byssaporukan omat työt odottivat.

Kuljettaja Hjärpe ehtii sopivasti en-nen lastauksen alkua ajaa laivasta ulos ja suuntaa kohti Turkua. Seuraa-va käynti Finnfellowilla on jälleen nel-jän päivän kuluttua.

Keittiöosaston käytävällä oli hetken aikaa kuhinaa

>

Thomas Hjärpe purkaa lavat kannelle, Roope & Co siirtävät lavat sisälle


Vahdinvaihto Raumalla• Monissa laivoissa tuttu Tage Matts-son on hellittämässä tahtia työs-kenneltyään lähes 36 vuoden ajan laivamuonitustöissä. Rauman ME Groupin aluepäällikön tehtävät ottaa yli Kari Rakkolainen, jolla myös on pitkä kokemus alalta. Kari on tuttu näky paitsi laivoilla, myös MEPAn turnauk-sissa, jossa hän on pyörittänyt kahvilaa yhdessä muiden ME Groupin työnteki-jöiden kanssa.

I början av januari lämnar ett tiotal lastbilar M/S Finnfellow i Nådendal hamn. När bildäc-ket töms, kör proviantbilen som väntat på kajen in.

Åkaren Thomas Hjärpe som kör skepp-sproviantering har lastat varor på två fartyg i Raumo tidigare på morgonen. Nu lossas Finnfellows åtta pallar först, resten är på väg till M/S Stena Fore-teller i Åbo. Köksmästare Peter Sund-ström kommer för att ta emot lasten.

– Vi får påfyllning två gånger i veck-an här i Nådendal, berättar Sundström, som har seglat med Finnlines ropax-fartyg sedan 2004.

Finnfellow har haft tillräckligt med passagerare och lastbilschaufförer även under vintern. Sommartid har det varit upp till 300 passagerare.

Proviant en kylig morgon

Det ingår två måltider vid både kvälls- och morgonavgången, så varje dygn förbereder man fyra serveringar åt resenärer och besättning. Enligt den gällande tidtabellen gör fartyget en av-stickare till Långnäs på Åland, så det går bra att shoppa taxfree ombord.

Tiderna har förändrats

Alkohol och andra skattefria produkter levereras i samma last som den vanli-ga provianten och pentryförnödenhet-erna. Det syns dock inte till några tull-lare på väderdäcket.

– Fartyget går i reguljär linjetrafik och tullarna kommer inte längre för att övervaka påfyllningen av taxfreevaror. En annan tradition, ”proviantcaset”, har också försvunnit då det ansågs vara en muta, berättar Tage Mattsson, ME Groups regionchef för Raumo.

Mattson som kommit dit för ett kundbesök drar sig till minnes gamla >

Peter Sundström på köksmästarens kontor.

Kari Rakkolainen ja Tage Mattsson Rau-man satamassa


tider, då skeppshandlaren lade en ex-tra ölback på lasten så att sjöfararna som bar in provianten kunde släcka törsten när jobbet var avklarat

Matsson förklarar att fartygens be-ställningar oftast görs via e-post eller via rederiets eget beställningssystem. Men ibland är det bra att vårda rela-tionerna; Mattson ska ta en kopp kaffe med purser Börje Westerlund.

Kökschef Sundström drar nytta av Mattsons besök genom att framföra önskemål om produktsortimentet, till exempel senapssorterna och kondito-riprodukterna.

– Finnlines använder rederiets eget standardformulär för beställningar där man markerar nödvändiga produkter. Sedan går beställningen via kontoret till skeppshandlaren. Det är enkelt att följa upp budgeten och hålla sig till den när man känner till produktsorti-mentet och priserna, förklarar Sund-ström.

Säsongsprodukter som inte finns på listan kan beställas i viss mån.

Fungerande logistik

Fredagsmorgonens åtta pallar lastas raskt in i fartyget. Lastbilen kör upp på

väderdäcket och backar fram till köks-avdelningens ingång. Därifrån kör man pallarna med handtruck till korridoren och lyfter in dem i förråden.

Ekonomibiträdet Anne Kattainen och kocken Roope Haapala är först på plats för att ta emot varorna. Anne, som bara är klädd i t-shirt i den strän-ga kylan, börjar snart packa upp pal-larna inne medan Roope, som är var-mare klädd, kör fram pallarna.

– All proviant kommer på här i Nå-dendal. Då passar vi samtidigt på att sköta en del av återvinningen. ME Group-bilen tar med sig de tomma truckpallarna och mjölk- och köttlå-dorna. Kartong, glas och burkar åter-vinner vi på annat sätt, säger Roope.

Ett tag råder det febril aktivitet i korridoren i köksavdelningen när he-la byssapersonalen packar upp pallar. Kött, fisk, grönsaker och andra varor hamnar med en väldig fart och rutin i rätt förråd. Fartyget har en snäv tid-tabell, byssapersonalens egna arbets-uppgifter väntar.

Lagom tills lastningen börjar hinner åkare Hjärpe köra av fartyget och tar sedan sikte mot Åbo. Nästa besök på Finnfellow är om fyra dagar. ò

>

Thomas Hjärpe lastar av pallarna på däck, Roope & Co flyttar in dem.

Pallar körs med handtruck till korridoren utanför byssan under ledning av Roope Haapala

Efter att Roope Haapala lossat proviantlasten fort-satte han med jobbet som kock


I Frivakts serie Nybörjare träffar vi en vuxenstuderande på M/S Finnlady som har erfarenhet av sjöfartsjobb sedan tidigare. Han har redan 40 dagars praktik bakom sig.

Vem är du, från vilken skola kommer du och hur mycket studier har du kvar?Jag heter Jan Komaro och studerar kursen vaktman, däck på Win–Nova. När den här praktikperioden slutar är jag klar.

Varför gav du dig av till sjöss och kände du till branschen sedan tidigare?Jag har seglat, varit dykföretagare och haft farledsarbeten. Jag har redan skeppar- och maskinistbreven för inrikestrafik, men nu vill jag till större fartyg.

Vilka fartyg har du varit på och vad är det nyttigaste du har lärt dig?Tidigare har jag kört stödfartyg för dykning och chartersegelbåtar, till och med över Atlanten en gång. På Finnlady har jag lärt mig att vara en del av en professionell organisation. Vad är det bästa på det här fartyget? Finns det något tråkigt med arbetet till sjöss?Min arbetsintroduktion, prioriteringen av arbets- och sjösäkerheten och det praktiska arbetet. God mat. Något tråkigt kan jag inte komma på, möjligtvis det finska vintervädret efter åren i Spanien.

Hur tillbringar du fritiden ombord och i land?I land umgås jag med mina fru och mina hundar och ägnar mig åt dykning. När jag är ledig ombord samlas vi för att titta på filmer och berätta sjömanshistorier. Besättningen är inte så stor, så alla känner varandra.

Vad eller vem saknar du till sjöss?Jag trivs utmärkt ombord, men det är ju roligt att komma hem också.

Vad har varit mest intressant under din utbildning?Vi är ett gäng på sju vuxenstuderande med olika bakgrund. Utbild-ningen är mycket komprimerad, men jag kunde en del sedan innan. Det praktiska arbetet är det bästa.

Vem har lärt dig mest under utbildningen och praktiken?Jag har arbetat i alla tre vakter och som dagman. Däcksmännen, styrmännen och befälhavaren har skött utbildningen och introduk-tionen bra och orkat förklara allt grundligt.

Var är du om fem år?Jag jobbar säkert inom sjöfarten. Härnäst ska jag skaffa mig be-hörighet som maskinvaktman, kursen börjar i slutet av mars. Om somrarna har jag haft tillräckligt med jobb inom inlandssjöfarten – målet är att ha sysselsättning året om.

Är det här rätt bransch för dig?Ja, definitivt.

Från Spaniens dykvatten till ropaxfartyg på Östersjön

Juttu suomeksi: goo.gl/TIMDyT

Nybörjare


M/V JessicaKUIVARAHTEJA

ITÄMEREN SATAMIINM/V Jessicalla on riittänyt töitä sen jälkeen, kun

alus tuli Dennis Maritimelle. Joulukuussa alus oli jo käynyt Liepajassa ja Uudessakaupungissa, kun se saapui Kotkaan ottamaan lastin Saksaan.

teksti: Pekka Karppanen, kuvat: Pekka Karppanen, Sampsa Sihvola

Syysmyrskyt olivat jo jonkin ver-ran iskeneet laivaan - pari pelas-tusrengasta on vaurioitunut me-rellä ja kiinnitysköysiä katkennut

satamassa. Uudestakaupungista tultiin tyhjänä kovassa aallokossa. Kantavuudel-taan 4123 tonnin laiva on rakennettu Hol-lannissa, minkä kokeneen päällikön, Jan Wikströmin mukaan huomaa heti laivaan astuessaan.

– Saksassa tehdyssä laivoissa on tietyt ominaispiirteensä, samoin hollantilaisis-sa, selvittää Wikström, jolla on ”kenkälaa-tikollinen vastakirjoja” seilauksistaan eri-laisilla aluksilla.

Tässä laivassa hän on erityisen tyyty-väinen, kun saa seilata kahden perämie-

hen kanssa. Päällikkö ajaa 8-12 vahdin se-kä aamulla että illalla, mikä lisää meritur-vallisuutta. Pienissä laivoissa tuttu 6-6 vahti käy navigoijille raskaaksi varsinkin, jos on paljon lyhyitä seilauksia satamien välillä.

Laivan saapumisen jälkeen alkoi heti melkoinen kuhina. Laiturille saapunut iso provianttikuorma piti kantaa laivaan ja lastiluukut saada avattua. Konepäällikkö Kalev Meri tarvitsi varaosia, ja vierailulle saapunut seilauskaveri Hanna lähti käyt-tämään häntä rautakaupassa autollaan.

Draft Survey ennen lastausta

Yliperämies Ira Örthenin kiireet alkoivat, kun laiva saatiin kiinnitettyä. Rahdinanta-

jan edustaja tuli tekemään syväystarkis-tuksen, draft surveyn. Sitä varten on tie-dettävä tarkkaan painolastin, varastojen, makean veden ja polttoaineen määrä. Pai-nolastitankkien on hyvä olla joko tyhjinä tai täysinä.

Polttoaineen sijainnista johtuen laiva oli hieman kallellaan paapuurin puolelle. Se ei kuitenkaan haitannut lastiluukkujen aukaisua, mutta saattoi helpottaa provian-tin kantoa, kun paapuurin puoli oli laitu-rissa.

– Purkauspäässä laivan pitää olla tasa-kölillä ja syväys saa tuolloin olla tarkal-leen viisi metriä. Meiltä menee matkalla 17–18 tonnia bunkkeria, mikä nostaa aluk-sen perää joitakin senttejä. Tämä pitää >


M/V JESSICALength: 90.0m Beam: 13.0mDraught: 5.7DWT: 4123 tonMain Engine: Wärtsilä Stork 8SW280, 2400 KwSpeed: 12Built: 1997, Bodewes Shipyards BV, The Netherlands

M/V Jessica saapui Kot-kaan ennen joulua otta-maan lastin Saksaan

VAPAAVAHTI FRIVAKT 1 • 2016 11 VAPAAVAHTI FRIVAKT 1 • 2016 11

huomioida, kun irtolastilla trimmataan, Ira selvitti.

Laivan oma kaivurikuormaaja ajetaan keulaan, ja varsinainen lastaus tapahtuu Mussalon sataman elevaattorilla.

Kannelta komentosillalle

Pietarsaaresta kotoisin oleva Karin Björk opiskelee merenkulkua Turussa ja on taannoin siirtynyt puolimatruusista pe-rämieheksi.

– Olen aikaisemmin ollut tässä varus-tamossa Angelinassa ja Josefinessa. Jessi-ca -laivaan ehdin tutustua hyvin puolik-kaana seilatessani, joten siirtyminen pe-rämieheksi ei ollut vaikeaa, Karin totesi.

Varustamon ajatus on tarjota omal-le porukalle mahdollisuus urakiertoon. Päällikkö Wikströmin mukaan voimalaje-ja harrastava Karin pärjäsi hyvin täkillä-kin. Tänä päivänä harva opiskelija saa sa-man tien perämiehen jobin, kun pätevyys-kirja on saapunut kotiin.

Turun Aboa Maressa opiskelee myös puolimatruusi Christian Engblom, joka lastasi provianttia varastoihin yhdessä kokki Rainer Viisalun kanssa. Hän on ol-lut Dennis Maritimella aikaisemmin Sera-finassa, Angelinassa ja Josefinassa.

– Pitää kerätä praktiikkaa perämiehen-kirjaa varten. Nyt olen ollut seitsemän viikkoa ja Saksan reissu pitäisi vielä heit-

Laituriin ajoa talviolosuhteissam/v jessica saapui Paraisille tammikuun puolen välin jälkeen, jolloin rannat olivat jo jäätyneet. Satama-altaan jäätä rikkoi Var-ma, hinaajana toimiva entinen merivartioston alus. Haasteena on lisäksi ahdas allas ja matala vesi.

M/V Jessica ajoi aluksi hitaasti keulan kohtisuoraan laituriin, ja alkoi sitten ohjata styyrpuuriin, jolloin laivan keula pyyhki jäitä pois. Aluksen ollessa noin 45 asteen kulmassa föörispringi ve-dettiin kiinni, ja keulapotkurin virta ajoi jäitä ahteriin päin. Virtausta autettiin käyttämällä pääkonetta hiljaa eteen.

Usein jäälauttoja joutuu työntämään käsipelillä keksin avulla, mutta nyt turvauduttiin konevoimaan. Maanosturin ja Jessican oman kaivurin kauhoilla työnnettiin jäälauttoja pois, ja varsin nopeasti laivan ahteri saatiin kaijaan kiinni.

Päällikkö Matti Takala saattoi sitten hyvissä ajoin tulla messiin kahville ja tapaamaan sataman ja varustamon (ja MEPAn) edus-tajia. Katso video M/V Jessican jäisestä laituriin tulosta MEPAn YouTube -kanavalta: goo.gl/JKrQHF

tää, Turussa asuva tunnettuun varusta-mosukuun kuuluva Engblom mietti.

Laivaa varustellaan edelleen

M/V Jessica tuli kesällä Suomen lipun al-le ja lähti liikkeelle elokuun alkupuolel-la. Laivan kannelle asennettiin kaivuri, joka mahdollistaa itse purkamisen noin kymmenessä tunnissa. Tämä tehtiin Den-

nis Maritimen sopimusliikennettä varten, mutta muitakin rahteja on riittänyt.

Pesuhuoneessa on meneillään kunnos-tusprojekti, kuntosalia ja saunaa suun-nitellaan. Varustamo on luvannut varoja kuntosalilaitteisiin. Hyttejä riittää kaikil-le, myös Turun koulun harjoittelijalle, jo-ta odotettiin Jessicalle illaksi.

Kotkan reissulla päällikkönä ollut Jan Wikström on tyytyväinen kolmen navigoijan vahtivuoroihin; se lisää meriturvallisuutta.

Paraisilla laituriinajo sujui hyvin ja päällikkö Matti Takala ehti hakea byssasta kahvit.

>

>


Jessican tullessa Paraisil-le ajettiin jäitä pois laivan ja laiturin välistä. Apuna käytettiin maa-nosturin ja oman kaivurin kauhaa.0


H öststormarna hade redan drab-bat fartyget – ett par livbojar ha-de skadats till sjöss och några för-

töjningar hade försvunnit i hamnen. Från Nystad kom man utan last i hård sjögång. Fartyget med en dödvikt på 4 123 ton är byggt i Holland, vilket den erfarne befäl-havare Jan Wikström menar märks direkt när man kliver ombord.

– Fartyg tillverkade i Tyskland har vissa utmärkande drag, precis som holländska fartyg, förklarar Wikström som har seglat med många olika fartyg.

På M/V Jessica är han särskilt glad över att få segla med två styrmän. Befälhava-

ren kör 8–12-vakten både på morgonen och kvällen, vilket ökar sjösäkerheten. 6–6-vakten, som är vanlig på mindre far-tyg, blir jobbig för navigatörerna särskilt om fartyget åker många korta sträckor mellan hamnarna.

När fartyget hade anlänt till hamnen började det genast hända saker. Den stora proviantlasten som kommit till kajen mås-te bäras ombord och lastluckorna måste öppnas. Maskinchef Kalev Meri behövde reservdelar, och seglingskamraten Hanna som var på besök gav honom skjuts med bilen till en järnhandel.

Draft survey före lastningen

Överstyrman Ira Örthéns brådska började när fartyget låg förtöjt. Befraktarens re-presentant kom för att göra en draft sur-vey, alltså kontrollera djupgåendet. Då be-hövs exakta uppgifter om barlast, förråds-utrymmen, färskvatten och bränsle. Bar-lasttankarna bör vara antingen tomma eller fulla.

På grund av bränslets placering lutade fartyget något åt babord. Det hindrade in-te öppnandet av lastluckorna och under-lättade kanske rentav proviantbärandet, eftersom babordssidan låg vid kajen.

TORRFRAKT TILL HAMNARNA I ÖSTERSJÖNM/V Jessica

M/V Jessica har inte haft brist på uppdrag sedan Dennis Maritime tog över fartyget. I december hade hon redan varit i Liepaja och Nystad, när

hon kom till Kotka för att ta på en last till Tyskland.Text: Pekka Karppanen bilder: Pekka Karppanen, Sampsa Sihvola

>

M/V Jessica hamnade under finsk flagg i som-ras och började trafike-ra i början av augusti.


– I lossningsänden måste fartyget lig-ga på rät köl och då får djupgåendet va-ra exakt fem meter. Vi blir av med 17–18 ton bunker på vägen, vilket höjer fartygets akter några centimeter. Det måste man ta hänsyn till när man trimmar med bulklast, förklarar Ira.

Fartygets egen grävlastare körs till fö-ren och den egentliga lastningen sker med elevatorn i Mussalo hamn.

Från däck till kommandobryggan

Karin Björk från Jakobstad studerar sjö-fart i Åbo och har nyligen gått från lätt-matros till styrman.

– Jag har varit på rederiets Angelina och Josefina tidigare. Jag hann lära känna Jes-sica väl när jag seglade som lättmatros, så övergången till styrman var inte svår, kon-staterar Karin.

Rederiets tanke är att erbjuda sin egen personal möjlighet till arbetsrotation. En-

ligt befälhavare Wikström klarar sig Karin, som tränar kraftsporter, mycket bra även på däck. I dag är det få studenter som får ett styrmansjobb samtidigt som man får hem behörighetsbrevet.

Lättmatros Christian Engblom, som också studerar vid Aboa Mare i Åbo, las-tar proviant i förråden tillsammans med kocken Rainer Viisalu. Han har varit hos Dennis Maritime förut, på Serafina, Ang-elina och Josefina.

– Jag måste samla på mig praktik till styrmansbrevet. Nu har jag seglat i sju veckor och måste följa med på Tysklands-resan också, berättar Åbobon Engblom som tillhör den kända rederisläkten.

Fartyget utrustas ytterligare

M/V Jessica hamnade under finsk flagg i somras och började trafikera i början av augusti. På fartygsdäcket monterades en grävmaskin som gör att lossningen kan klaras av på ca tio timmar. Installationen gjordes för Dennis Maritimes avtalstrafik, men det har inte varit brist på andra frak-ter.

I tvättrummet pågår ett renoverings-projekt, man planerar för ett gym och en bastu. Rederiet har lovat medel för gym-utrustning. Hytter finns det gott om. De räcker även till praktikanterna från skolan i Åbo, som väntas till kvällen. ò

För styrman Karin Björk var det inget stort steg att gå från lättmatros till styrman, eftersom hon redan kände fartyget väl.

Lättmatros Christian Engblom släpper ner proviant i lastrummet.

Enligt kocken Rainer Viisalu tog man på proviant senast för tre veckor sedan. Därför kom det ett stort lass nu.

Överstyrman Ira Örthén och draft survey-kontrollanten vid relingen. Förste styrman Karin Björk kör luckorna med gantry crane-kranen.

Rederiets tanke är att erbjuda sin egen personal möjlighet till arbetsrotation.


Mikään ei auta jaksamaan töissä yhtä hyvin kuin jonkinlainen puuhastelu päivävapailla. Päätimme M/S Silja Se-renadella työkavereideni kanssa viime kesänä heittää vaihteeksi kävelysauvat nurkkaan ja jättää kesäalet kiertämät-tä ja tehdä jotain ihan muuta.

K orkkasimme kesäkauden toukokuus-sa Korkeasaaressa. Ilma oli kaunis kun hyppäsimme Kauppatorilta lauttaan ja ajoimme kohti eläintarhaa. Suuret kis-

saeläimet olivat kierroksemme alussa harmik-semme päiväunilla. Samoin olivat kotoiset kar-humme kääntäneet takamuksensa yleisölle sikei-tä vedellessään. Hereillä näimme kuitenkin mm. visentit, ahmat ja vauhdikkaalla tuulella toisiaan takaa ajavat mongolianvillihevoset. Todettuam-me, että kamelilla oli ”very bad hair day” kävim-

Päivävapaapuuhasteluame apinatalossa tervehtimässä lähi-sukulaisiamme. Lämmittelimme myös trooppisissa taloissa käärmeitä, sam-makoita ja mangusteja samalla ihail-len ja kauhistellen. Päästyämme kier-roksemme loppuun olivat tiikeritkin jo hereillä nauttimassa lounastaan. Päi-väämme tyytyväisinä nousimme laut-taan ja suuntasimme kohti omaamme.

Aktiviteetteja Helsingissä ja Tukholmassa

Heinäkuussa päätimme mahduttaa yhteen vahtiin yhtä jos toistakin. Aloi-timme Lustbergin Maritan kanssa kor-keakulttuurilla. Kansallissäveltäjämme Sibeliuksen juhlavuoden kunniaksi järjesti Helsingin musiikkitalo kesällä päivittäin nuorten solistien esittämän pianokonsertin, jossa kuultiin niin In-termezzo Karelia-sarjasta, Valse Tris-te kuin tietysti Finlandiakin. Taustal-le heijastettiin kuvatuokioita Suomen

luonnosta sekä kerrottiin teosten syn-nystä. Mukaamme saimme CD-levyn juuri kuulemistamme sävellyksistä ja lopuksi skoolattiin lasillisella kotimais-ta karpalomehua.

Vauhtia jatkettiin maallisemmissa merkeissä. Jo aiemminkin päiväpik-nikkien järjestäjänä kunnostautunut Marita johdatti meidät pyörien seläs-sä Tukholmassa Djurgårdenin saaren viihtyisien retkipöytien ääreen. Keit-tiöpäällikön luvalla kerätyt herkut le-vitettiin, tietenkin, kunnon kangaslii-nalle. Oli suolaista, oli makeaa, oli kuo-huvaa, oli kahvia. Ja kun Ruotsinmaal-la oltiin, oli mukaan pakattu tietysti myös Kallen mätitahna. Ihailin tarjot-tavien runsautta.

”Voi eihän tämä ole vielä mitään!”, Marita muisteli. Hän kertoi osallistu-neensa eväsretkelle, jonne mukaan mahdutettiin myös kunnon lämpö-kaappi. Silloin tosin mentiin saareen

teksti ja kuvat: Leena Numminen


pelastusveneellä. Ne oli aikoja ne!Heti seuraavana päivä Helsingis-

sä noustiin korkeuksiin. Ei, benji-hyp-pyyn emme sentään uskaltautuneet, mutta maailmanpyörään eli Helsin-ki Sky Wheeliin kuitenkin. Maisemia ihailtuamme suuntasimme, me ja sa-dat muut, Tuomiokirkon rappusille seuraamaan kansainvälisen Helsinki Gymnaestradan tanssiesityksiä.

Hienoja maisemia Gamla Stanin katoilla

Vahdin ehdoton huipennus oli Tuk-holman kattokävely. Puimme yllem-me kypärän ja valjaat ja meidät kiin-nitettiin kädessä kuljetettavasta ket-justa kattoon kiinnitettyyn vaijeriin. Kiersimme korttelin ympäri pysäh-tyen välillä kuuntelemaan oppaamme eläväistä kerrontaa Vanhan kaupun-gin historiasta ja nykypäivästä. Välillä nousimme lyhyitä tikkaita ylös, välil-lä laskeuduimme alas. Jännittävimpiä olivat kuitenkin osuudet, joissa edet-tiin suoraan katolle kiinnitettyä luis-kaa pitkin – ja oikealla puolella katto

laskeutui jyrkästi suoraan tyhjyyteen. Selvisimme kunnialla tästäkin retku-eesta, mutta sen verran vauhdilla ad-renaliini suonistossani jylläsi, että päi-väunia oli ihan turha yrittääkään. Illal-la baaritiskin takana minua kuljettivat päädystä toiseen vetelät polvet ja tuti-

recote-pihvit, salaatit ja mansikat. Lau-ran ja Raution Jannen toimiessa grilli-mestareina me muut saimme rentou-tua Kaknäsin upealla nurmella. Yhdes-sä siivottiin jäljet ja pakattiin mukaan maistiaisia laivalle jääneille unikeoille. Vatsansa viereen oli itse kunkin hyvä asettua päiväunille hytin viileyteen.

Vielä ennen kesälomaani ehdin esi-tellä pyörällä Lidingön upeita maas-toja Baltic Princessiltä laivallemme vaihtoon tulleelle Sandströmin Tar-jalle. Ihailimme saaren kukkaloistoa, nautimme kunnon kaloripitoiset kak-kukahvit ja pulahdimmepa mereen-kin vilvoittelemaan. Tästä retkestä jäi hieno muisto ja jälleen kerran taju-sin kuinka etuoikeutetussa asemassa olen, kun saan tehdä työtä, josta pidän ihanien työkavereiden kanssa. Töissä on kivaa, mutta päivävapailla on vie-lä hauskempaa, kiitos kun rentouduit-te kanssani!

Ja kun Ruotsinmaal-la oltiin, oli mukaan pakattu tietysti myös Kallen mätitahna.

sevat nilkat vapisevista reisilihaksista puhumattakaan.

Elokuussa kaipasimme elämääm-me taas vauhtia suuntaan jos toiseen-kin. Linnanmäelle siis! Edellisestä vie-railustani oli kulunut 14 vuotta ja oi, miten paljon ihania uusia ja pelotta-van näköisiä laitteita sinne oli ilmes-tynyt! Päivä oli kaunis ja lämmin, jo-ten jonot olivat melkoiset. Valitsimme siis vain parhaat, korkeimmalle nou-sevat ja eniten kieppuvat laitteet. Päi-vä kruunattiin Ukolla, joka nostaa 50 metrin korkeuteen ja sinkoaa alas 105 kilometrin tuntivauhdilla milloin jalat, milloin pää edellä. Ratikalla matkasi takaisin työmaalle sekalainen seurue. Itse pohdiskelin vain koska voisi ottaa uusiksi, olenhan saanut syntymälah-jakseni niin rautavatsan kuin korkeuk-sia pelkäämättömän puupäänkin.

Grillausta Ruotsin Merimiespalvelun klubilla

Mitä useammalla osastolla työskente-lee, sitä useampiin ulkolounaisiin saa osallistua. Vuorossa olivat omani, eli baari-osaston, grillijuhlat Kaknäsissa Merimiesklubilla. Touhutätinä ja eh-toisena emäntänä toimi idean äiti, ta-lousapulaisemme Laitisen Laura, jol-le vielä kerran kiitos kivasta päivästä. Taas oli lähestytty keittiön päälliköitä ja saatu mukaan kunnon mehevät ent-

Kattokävelyn tau-oilla kuultiin myös Tukholman vanhan kaupungin historiaa

Kaknäsin Merimiesklubilla Tukholmassa.

>


Inget hjälper dig att orka med jobbet lika bra som att hitta på något under ledigheten. Förra sommaren bestäm-de jag och mina kollegor på M/S Silja Serenade att som omväxling lägga gåstavarna åt sidan, strunta i som-marreorna och göra något helt annat.

V i invigde sommarsäsongen i maj på Höghol-men. Vädret var vackert när vi hoppade på

färjan vid Salutorget med sikte mot djurparken. Till vår stora besvikelse tog de stora kattdjuren en tupplur när vi började vår rundtur. Likaså ha-de våra inhemska björnar vänt rumpan mot pu-bliken där de låg och snusade. I vaket tillstånd såg vi dock bl.a. visenter, järvar och mongolis-ka vildhästar som jagade varandra i full fart. Ef-ter att ha konstaterat att kamelen hade en väl-digt dålig hårdag gick vi till aphuset för att häl-sa på våra nära släktingar. Vi värmde oss även i de tropiska husen samtidigt som vi både beund-

Lediga påhittrade och förfasade oss över ormarna, grodorna och mangusterna. När vi ha-de gått vår runda hade tigrarna vaknat och börjat hugga in på sin lunch. Nöjda med vår dag klev vi på färjan och styr-de kosan hemåt igen.

Aktiviteter i Helsingfors och Stockholm

I juli bestämde vi oss för att klämma in både det ena och det andra under en vakt. Vi började med högkultur med Marita Lustberg. För att fira vår natio-nalkompositör Sibelius jubileumsår ordnade Helsingfors musikhus dagli-ga pianokonserter med unga solister förra sommaren. Vi fick höra Intermez-zo från Karelia-sviten, Valse Triste och givetvis Finlandia. I bakgrunden proji-cerade man bilder från Finlands natur och berättade om verkens uppkomst. Vi fick med oss en cd-skiva med de musikstycken som vi precis hade lyss-nat till och som avslutning skålade vi i ett glas finländsk tranbärssaft.

Äventyret fortsatte i världsligare tecken. Marita som redan tidigare hade utmärkt sig själv som picknickarrang-ör guidade oss på cykel till ett mysigt utflyktsbord på ön Djurgården i Stock-holm. Godsakerna som vi tagit med oss med kökschefens tillstånd duka-des självklart upp på en riktig tygduk. Där fanns salt, sött, skumpa och kaffe. Och eftersom vi befann oss på svensk mark hade vi förstås packat ned Kalles kaviar. Jag förundrades över den rejält tilltagna picknickmaten.

”Det här är ju ingenting!”, svarade Marita. Hon berättade att hon en gång varit på en picknick där man hade ta-git med sig ett rejält värmeskåp. Men då hade man visserligen åkt till ön med en livbåt. Det var tider det!

Dagen därpå nådde vi höga höjder i Helsingfors. Nej, bungyjump våga-de vi oss inte på, men ändock pariser-hjulet Helsinki Sky Wheel. När vi hade beundrat utsikten styrde vi, och hund-ratals andra, kosan mot Domkyrkans

Text och bilder: Leena Numminen

Marita guidade oss på cykel till ett mysigt utflyktbord på ön Djurgården i Stock-holm.

>


trappor för att se den internationella Gymnaestradans dansuppvisningar.

Fina vyer i Gamla stans gränder

Den absoluta höjdpunkten under vak-ten var takvandringen i Stockholm. Vi tog på oss hjälm och sele och fick en kedja runt handleden som gick till en vajer som satt fast i taket. Vi gick runt ett kvarter och stannade emellanåt för att lyssna på guidens inlevelseful-la berättelse om Gamla stans historia och nutid. Ibland klättrade vi upp för en kort stege, ibland klättrade vi ned. Det mest hisnande partierna var ändå de där vi gick längs en ramp som var fäst direkt vid taket – och på höger si-da sluttade taket brant rakt ned i tom-ma intet. Vi klarades oss med hedern i behåll även den här gången, men adre-nalinet pumpade så pass i blodet att det var helt lönlöst att försöka ta sig en tupplur. På kvällen bakom bardis-ken kände jag mig knäsvag med dar-riga vrister, för att inte tala om lår-musklerna.

I augusti längtade vi efter lite fart och fläkt igen. Mot Borgbacken såle-des! Det hade hunnit gå 14 år sedan

mitt förra besök och oj, vad många härliga och skrämmande åkattraktio-ner det hade dykt upp! Det var en fin och varm dag, så köerna var ganska långa. Därför valde vi bara ut de bäs-ta, mest virvlande attraktionerna med de högsta höjderna. Dagen fullända-des med Gubben, som åker 50 meter upp i luften för att sedan dyka nedåt i 105 km/h – än med fötterna, än med huvudet först. Det var ett ganska snur-rigt sällskap som åkte spårvagnen till-baka till jobbet. Själv tänkte jag bara på när jag skulle göra om det; jag är ju född med både en stålmage och en träskalle som inte räds höjder.

Grillning på Sveriges Sjömansservice klubb

Ju fler avdelningar man jobbar på, de-sto fler uteluncher får man delta i. Nu var det dags för min egen avdelning, alltså baren, att ha grillfest på Sjö-

mansklubben Kaknäs. Kvinnan bak-om idén, Laura Laitinen, var också den som fixade allt och var en utmärkt vär-dinna. Tack än en gång Laura för en ro-lig dag! Återigen hade vi varit hos kök-scheferna och fått med oss riktigt saf-tiga entrecôter, sallader och jordgub-bar. Med Laura och Janne Rautio som grillmästare fick vi andra slappa på Kaknäs fina gräsmatta. Efter maten plockade vi undan efter oss och tog med några smakbitar till sömntutorna på båten. Med magen full var det skönt att själv också lägga sig att vila i den svala hytten.

Före semester hann jag även med att cykla runt på vackra Lidingö med Tarja Sandström, som kommit till oss som avlösare från Baltic Princess. Vi beundrade öns blomsterprakt, njöt av en kaloririk kaffepaus med tårta och tog oss till och med ett svalkande dopp i havet. Denna utflykt blev ett fint min-ne och än en gång insåg jag hur lyck-ligt lottad jag är som får arbeta med något jag gillar tillsammans med un-derbara kollegor. Det är roligt på job-bet, men ännu roligare under ledighe-ten. Tack för att ni kopplade av med mig! ò

Med magen full var det skönt att själv också lägga sig

Den absoluta höjdpunkten under vakten var takvan-dringen i Stockholm

Barpersonalen hade grilllfäst på Sjömansklubben Kaknäs


F inland... zero points, näin kävi suo-malaisten merimiesten ottamien valokuvien Pohjoismaisessa va-lokuvakilpailussa tänä vuonna.

Niin on käynyt ennenkin, ei siinä ole mi-tään uutta

Suomesta oli mukana monta hyvää ku-vaa, mutta tuomarit pitivät enemmän muista. Islannistakin tuli hienoja kuvia - zero points. Kilpailun tuomarit olivat ul-

kopuolisia valokuvaajia, toinen oli hyvin sisällä merenkulussa, toinen erittäin hie-non näkemyksen omaava valokuvaaja. Kuvat arvosteltiin anonyymisti, joten ku-vaajan taustat eivät vaikuttaneet miten-kään tulokseen.

En sinänsä pidä valokuvakilpailuista, siis siitä osasta, missä määritellään, mikä kuva on voittaja. Tämä on oma ongelmani, en pidä mistään kilpailuista, en edes kil-

pailun ajatuksesta, en kilpailuyhteiskun-nasta enkä kilpailullisesta tavasta nähdä maailmaa. Mielestäni taidetta, tai mitään tekemistä ylipäätään, ei ole mitään syytä arvottaa suhteessa muihin.

Hyvä harrastus merenkulkijoille

On ihan samantekevää, kuka voittaa, tär-keintä on että kuvaa. Valokuvakilpailussa on hienoa nähdä paljon hienoja, kosket-

Pohjoismainen valokuvakilpailuteksti: Jukka Lindell

Kilpailun finaali järjestettiin tänä vuonna Tanskassa Helsingörin Merimuseossa. Ruotsi, Tanska ja Norja menestyivät.

Tuomariston mielestä voittajan, Rikard Lavin-skijn otos on hienosti sommiteltu kuva, jossa riittää yksityiskohtia tutkisteltavaksi.


tavia ja merimieselämästä kertovia kuvia. Mahtavaa, että ihmiset, joiden työ ei ole valokuvaamista, laittavat aikaa ja ajatus-ta kuviinsa työn ohessa.

Oman kokemukseni mukaan laivalla työskentely voi olla ajoittain tylsääkin tyl-sempää. Samat rutiinit, samat jutut, joita kertovat samat tyypit. Ajoittain koko hom-ma on sosiaalista itsemurhaa. Oma me-riurani oli pienillä kuivalastialuksilla, jos-sa miehistöön kuuluu neljä tai viisi henki-löä. Silloin on mukavaa, että on jotain, jo-hon suunnata energiansa ja ajatuksensa.

Minulle merimiesten valokuvakisa, ja kuvaaminen yleensä, oli sitä. Välillä muut-kin innostuivat, yhtenä vuonna työpaikal-tani lähti neljän ihmisen ottamia kuvia. Meillä oli keskusteltavaa, oli jotain, mitä odottaa. Katseen muisti nostaa ruuman luukuista ylöspäin.

Miksi Suomella on sama kohtalo sekä valokuvakilpailussa kuin Euroviisuissa-

kin? Miksi Ruotsi aina pärjää? Ehkä olem-me liian arkoja. Valokuvaamisessa on ky-symys paljon muusta kuin tekniikasta. MEPAan tuli 90 valokuvaa 20 eri meren-kulkijalta. Materiaalia siis oli, mistä valita.

Kuvaa ihmisiä, mene lähelle

Ihmiset ovat kiinnostavia. Ihmisten ku-vaaminen ei ole helppoa. Pitäisi mennä lähelle, luoda kontakti, herättää jonkinlai-nen suhde, saada luottamus kuvaajan ja kuvattavan välille. Suomalaisissa kuvissa ihmiset olivat harvassa. Joitakin kauniita maisemia, joissa ihminen katseli jonnekin,

mutta kaikki takaapäin kuvattuina. Ei kas-vojen ilmeitä, ei intiimiyttä.

Kuva ilman ihmistä voi totta kai olla mi-ten hieno tahansa, voi olla paljon parem-pi kuin huono ihmiskuva. Mutta jotta sai-si maisemakuvan sellaiseksi, että se to-della pysäyttää, sen pitää olla tosi hyvä. Pelkkä kaunis maisema ei usein riitä. Ku-va, joka saa ajattelemaan, että mitä siinä tapahtuu, mitä on tapahtunut ennen ku-vaa ja mitä sen jälkeen, sellaiset kuvat is-kevät tajuntaan. Ne vievät mukanaan ja niitä jaksaa katsoa useamman kerran ja aina löytää jotain uutta.

Kakkoseksi tulleen norjalaisen Geir Magne Skjoelsvikin kuvassa on kolme tasoa, Natolan-ka, veneet ja taustalla oleva rahtilaiva

Valokuvaamisessa on kysymys paljon muustakin, kuin vain tekniikasta.

>VAPAAVAHTI FRIVAKT 1 • 2016 21

V arför går Finland samma öde till mötes i såväl fototävlingen som i Eurovision? Varför går det alltid

bra för Sverige? Vi kanske är för försiktiga. Fotografering handlar om så mycket mer än teknik. SSB fick in 90 fotografier från 20 sjöfarare. Det fanns alltså gott om ma-terial att välja bland.

Det fina med fototävlingen är att vi får se så många bilder: vackra, rörande och med sjömanslivet som tema. Det är fan-tastiskt att folk som inte arbetar med fo-

tografering ägnar så mycket tid och tanke åt sina foton vid sidan av sitt jobb.

Enligt mina egna erfarenheter kan arbe-tet ombord tidvis vara så tråkigt att klock-orna stannar. Under min karriär till sjöss befann jag mig på ett litet torrlastfartyg med fyra till fem personer i besättningen. Då är det trevligt att ha något annat att rikta energin och tankarna på.

För mig var detta något sjöfararnas fo-totävling och fotografering i allmänhet. Emellanåt blev de andra också engagerade

– ett år skickades det in bidrag från fyra personer på min arbetsplats. Vi hade nå-got att prata om, något att se fram emot. Man kom ihåg att lyfta upp blicken från luckorna i lastrummet.

Fota människor, gå nära

Människor är intressanta, men att foto-grafera människor är inte lätt. Man mås-te komma nära, skapa kontakt, inleda nå-gon slags relation, skapa förtroende mel-lan fotografen och den som blir fotogra-

Nordiska fototävlingentext: Jukka Lindell

Tredjepriset gick till danske Finn Hansen för sitt dokumentärfoto av en flyktingfamilj

Finland: zero points, så gick det för de finländska sjöfararnas fotografier i den nordiska fototävlingen i år. Men det har hänt förr och är dessvärre inget nytt.

>


ferad. Bland de finländska bidragen fanns det få människor. Några vackra landskap där en människa tittade på något, men al-la fotograferade bakifrån. Inga ansiktsut-tryck, ingen intimitet.

Ett foto utan en människa kan själv-klart vara hur fint som helst, det kan va-ra mycket bättre än ett dåligt foto av en människa. Men för att en landskapsbild ska få sin betraktare att verkligen stan-na upp, måste den vara riktigt bra. En bild som får dig att undra vad som händer i den, vad som har skett innan fotot togs och vad som sker därefter, sådana bilder tränger in i medvetandet. De fångar dig och du orkar tittat på dem flera gånger och hittar alltid något nytt.

Tävlingsdomarna var utomstående fo-tografer och fotografierna bedömdes ano-nymt, så fotografens bakgrund påverka-de inte resultatet. Sluta inte fotografera! I september 2016 ordnar SSB en fotokurs som säkert tillför något nytt i alla deltaga-res fotograferande.

Nordic Photo Competition 2015 results1. Rikard Lavinskij , Sweden2. Geir Magne Skjoelsvik, Norway3. Finn Hansen, Denmark4. Patrick Sommer, Denmark5. Jörgen Språng, Sweden

Honorary mentions:Jörgen Språng, SwedenTim Ruttledge, SwedenRemisgiusz Piotrowski, Denmark

På fjärde plats kom Patrick Sommer och bilden ” Et kig ned på fremtidens vidundere”

Den nordiska juryn, bestående av fotograferna Anders Skjold-jensen ochSøren Lund Hviid, presente-rar tre av de fem vinnarbilderna i Nordiska foto-tävlingen för sjöfolk 2015


Suomen karsinnan tuloksetTuomarit:Reino Havumäki, ammattivalokuvaajaTatu Korhonen, merikapteeni, harrastekuvaaja

SM 1. Sami Ryti, NBA korista ahteritäkilläSM 2. Dino Perkovic, Aura ja salamatSM 3. Aku Kaikkonen, Valon tuoja

KunniamaininnatAnders Andersson, jäävuoriTommi Myllymäki, ruuman spuulaus

Muut PM finaaliin menijät:Saija Söderholm, Olli Vesanto, Laura Pyytövara, Kai Piippo, Helena Lylyharju,

SM 1. NBA korista ahteritäkillä.Arvostelijat pitivät Sami Rytin ottamasta kuvasta erityisesti, koska siinä on mukana meren-kulkua, merimiesurheilua sekä merenkulkioiden vapaa-ajan viettoa.

Viereisellä sivulla ylhäällä SM 2. Dino Perkovic onnistui vangitsemaan komeat salama-niskut M/V Auran ollessa sata-massa

Viereisellä sivulla alhaalla SM 3. Valokuvakisojen monivuo-tinen menestyjä Aku Kaikkonen ei petttänyt nytkään. Teknisesti ja taiteellisesti hieno kuva.

PM Foto Suomen karsinta 14.01.2016

Lue Jukka Lindellin mietteet finaalin jälkeen: goo.gl/Xp8Jbn

Suomen kisaan osallistui 20 merenkulkijaa, yhteensä 91 kuvalla. MEPA kiittää!

>


ESL Shipping awards an annual prize of € 5000, which is intended to encourage employees to develop working practices and methods, safety, efficiency and other similar efforts

the 2015 prize was awarded to M/S Kumpula’s fitter Jeremias Epondulan. Jeremias was given the award for showing initiative and ingenuity in the planning, designing and construction of various technical improvements which have inc-reased the safety and efficiency of the daily ope-rations of his vessel, M/S Kumpula.

Jeremias has sailed with ESL Shipping since 2011. He began his seafaring career in a Greek company in the early 1990s, and has since sai-led with multiple companies. An awarding cere-mony was held for Jeremy in Bremen, where he returned to work. The crew and both ship’s mas-ters, Juha Koutila and Ulf Engholm, were present at the ceremony.

ESL Shipping’s Innovation Award

”It is a great privilege and an ho-nor to me and to my family being cho-sen as year 2015 lnnovative Awar-dee of this company. Would like to extend my heartfelt gratitude to ESL Staff and Management and to the who-le ESL crew who are very supportive to our cause of being innovative and resourceful that led the company’s re-putation being named as the Safest

Working Place in Shipping Trade.”, Jeremias said.

He also wanted to thank the cap-tains and chief engineers of M/S Kum-pula, as well as PTC’s Fleet Manager, Captain Malanao, and Manning Mana-ger, Sir Ed Occeno, for all their support in encouraging his innovation. ò

From left: Chief engineer Karvinen, captain Engholm, fitter Jeremias Epondulan, captain Koutila


PRELIMINARY PROGRAMME (Feb 2016)

Thursday 12 May 2016, at Alandica in Mariehamn 0900- 1800

Ålan

ds S

jöfar

t MÄ

SSA

- EXH

IBIT

ION Organizers - Ålands Sjöfart in co-operation with Alandia Marine, DNV-GL, Ålands landskapsregering

Ship owners Bore, Dennis Maritime, Finnlines, Godby Shipping, Langh Ship, Prima Shipping, Rederi Ab Eckerö, Sea Wolf Express, Tallink Silja, VG-Shipping, Viking Line Education Aboa Mare, Centre for Maritime Studies, University of Turku, Meriturva, Winnova Länsirannikon koulutus, World Maritime University, Ålands sjöfartsakademi, Ålands sjösäkerhetscentrum Others Abcon, Alandia Engineering, ASP Crew Management Services, AT-Marine, Auto-Din, Cainby, Carus, Certex Svenska, DeltaLangh, Duwel Finland, Finlands skeppsbefälsförbund, Finnish Seamen’s Mission, Finnish Seamen’s Service, Finnish Shipowners’ Association, Furuno Finland, Gard (Baltic), GE-gruppen, If Skadeförsäkring, IRIS Sweden, John Nurminen Marine, Kristinehamns Turbin & Marin Service, Lloyd’s Register EMEA, MAN Diesel & Turbo, Memira, Neste, Nordkalk, RDC Aqualines LLC, RINA Finland, SAJ Instrument, Scanunit, Septor, Sjömanspensionskassan, Skangas, Soft-Team, Tallinn Shipyard (BLRT), Telemar, Trafiksäkerhetsverket Trafi, Turku Repair Yard (BLRT), Viking Life-Saving Equipment, Western Shipyard (BLRT), Wilhelmsen Ships Service, Wärtsilä Finland, Ålands sjöfartsmuseum, Östersjöfonden

STORA SALEN AUDITORIET RYSSÖ 0900- 0945

DNV-

GL S

emina

r Bu

nker

and

ener

gy m

ix Opening and welcome Challenges of ECA from a fuel testing provider’s perspective, Petter Dehli, VPS

Rederipresentationer för studerande och arbetssökande Godby Shipping, Bore, Langh Ship, Rederi Ab Eckerö, VG-Shipping Prisutdelning tävling - “Välj Sjön!”

ForM

are –

välm

åend

e om

bord

Det är aldrig försent – ForMare som stöd i livsstilsförändringar Marina Paulaharju, SPK Milla Soininen, Alandia Insurance Johan Treuthardt, SSB

1000-1045

Future shipping energy sources and lesson learnt – case study MAN & DNVGL, Henrik Brinks (20-30 min) LNG provider’s view Bunker provider’s view

Roro

sem

inar

ium

Mo

der.

Jörg

en P

etter

sson

Roro-marknaden ur mäklarens perspektiv, Erik Klöve, BRS Roro-marknaden ur operatörens perspektiv

Dags att vakna! Livsstilsförändringens första steg med coachen, Mikael Paajanen, ForMare

1100-1145

Converting Stena Germanica into Methanol, - Case study, Toni Stojcevski, Wärtsilä Use of various energy sources, Johnny Kackur, Wärtsilä

Region - Svarta havet, Joakim Lindblom, Managing Director, Stena SeaLine Framtiden för roro-fartyg ur redarens perspektiv

Teamwork och ledarskap

1200- 1300 LUNCH – BREAK – sponsored by (for registered participants)

1300-1345

Alan

dia M

arine

Insu

ranc

e Sem

inar

Hum

an co

mm

unica

tion Opening and welcome, Jan Limnell, Alandia

Marine Alandia Marine P&I, Mikael Björklund & Josephine Thörnoos, Alandia Marine

Ålan

ds La

ndsk

apsre

gerin

g Sh

ippi

ng P

olicy

Sem

inar

Spea

kers

’ Cor

ner Short presentations

ASP Crew Management Services Lloyd’s Register EMEA World Maritime University Carus RDC Aqualines/Sea Wolf Express

1400-1445

Social media related incidents, Eddie Janson, MariTrain At 1435 hrs coffee break

Certex Svenska DeltaLangh Kristinehamn Turbin & Marin Service Neste

1500-1545

Navigational claims with pilot on board, Tommy Brune & Torolf Strandberg, Alandia Marine

Nordkalk Septor Skangas Turku Repair Yard

1600-1645

Prize giving ceremony Presentation of Alandia Award “The

Safest working place in Finnish Shipping 2016”, Milla Soininen, Alandia Insurance

Ålands Sjöfarts stipendium och Rederierna i Finlands guldmedalj Mixed crew, cultural clashes, Joacim Björkvall, LÅL Standup Summary and close of seminar

Afternoon cocktail and networking

in the exhibition area

Welcome!

Updated information and registration at www.sjofart.ax 1800- 2300

Drop-in cocktail – buffet dinner – coffee avec (for registered participants) at Ålands sjöfartsmuseum and Restaurang Nautical

Organizer In co-operation with

Ensimmäinen MEPAn toimitta-ma uutiskooste välitettiin telek-sillä Nesteen mt Enskerille, jo-ka oli helmikuussa 1976 Intian

valtamerellä. Teleks-laite pystyi lähettä-mään noin 400 merkkiä minuutissa. Uu-tiskoosteen lähetys kesti noin kymmenen minuuttia ja maksoi 62 markkaa. Teleksit kuuluivat tuon ajan uudisrakennuslaivo-jen kalustoon.

Pääosa viesteistä kulki edelleen säh-kösanomina, joita radiosähköttäjät lähetti-vät ja vastaanottivat rannikkoradioasemi-en kautta. Suomessa tärkein rannikkora-dioasema oli Keimolassa toiminut Helsinki Radio, joka toimi Posti- ja telehallituksen sekä Liikenneministeriön alaisuudessa.

Teleks tulosti uutiskoosteen, mutta säh-kötyksellä vastaanotettu sanoma piti kir-joittaa puhtaaksi koneella. Tämän radio-sähköttäjä teki päivystysvuoronsa aika-na. Sanoma kirjoitettiin hiilipaperin läpi, jolloin saatiin kopiot sekä päällystö- että miehistömessiin.

Uutisia eetteriin

Oma henkilökunta toimitustyössä

Mepa ryhtyi toimittamaan uutisia aluksi omalla henkilökunnalla. Koko maan tär-keimmät sanomalehdet tulivat Helsingin toimistolle. Niistä koottiin lukupaketteja lentoaseman lehtipisteestä noudettavaksi. Ennen pakkausta lehdistä luettiin tärkeim-mät uutiset ja kirjoitettiin teleks – laitteel-le. Sanoma jäi muistiin koneen tekemälle reikänauhalle.

Kun sanoma oli valmis, otettiin yhteys Helsinki Radion teleksiin ja syötettiin rei-känauha MEPAn laitteeseen. Helsinki Ra-diosta sanoma lähti kaikille yhteisenä broadcast -lähetyksenä, joten jokaisesta vastaanottajasta ei maksettu erikseen.

Uutisten sisältö muotoutui nopeasti merenkulkijoiden toiveiden mukaiseksi. Kotimaan uutiset, urheilu, tärkeimmät ul-komaan tapahtumat ja merenkulun omat asiat olivat kaikkien toiveissa. Laivoilla oli suuri joukko ruotsia äidinkielenään puhu-via merenkulkijoita, mikä piti huomioida.

Uutispalvelu viralliseksi

Keväällä 1977 laadittiin merenkulkijoiden uutispalvelusta kirjallinen eduskuntaky-sely, jonka allekirjoitti 107 kansanedusta-jaa. Uutispalvelun lisäksi kyselyssä vaa-dittiin MEPAlle oikeutta nauhoittaa ja vä-littää Yleisradion toimittamia televisio- ja radiolähetyksiä suomalaisille aluksille.

Vastauksessaan maaliskuussa 1977 lii-kenneministeri Ragnar Granvik totesi Yleisradion periaatteessa suhtautuvan myönteisesti hankkeeseen toimittaa nau-hoituksia laivoille. Sähkötysuutiset voitai-siin aloittaa jo kevään kuluessa.

TV- ja c-kasettipalvelu sai vielä odot-taa, mutta Yleisradion toimittamat säh-kötys- ja teleksuutiset alkoivat 17.10.1977.

MEPAn toimittama uutissähke tunnetaan useimmilla laivoilla ja monilla maa-työpaikoillakin. Uutisia on lähetetty jo pitkään sähköpostilla, mutta tietoa kulki laivoille jo paljon aikaisemmin – sähkötyksellä, teleksillä ja faksillateksti: Pekka Karppanen kuvat: MEPAn arkisto, Timo Sylvänne, Sakari Karttunen, Lauri Vuorisen kokoelmat

Telex-laite pystyi lähettämään noin 400 merkkiä minuutissa.


YLE toimitti kaksikieliset uutiset viidesti viikossa. Sanoman lähetys kesti teleksilla noin 10 minuuttia. Sähkötyksellä suomen-kielinen osuus vei 20 minuuttia, ruotsin-kielinen 15 minuuttia.

YLE karsii kustannuksia

1980-luvun puolenvälin jälkeen suoma-lainen kaukoliikenteen kauppalaivasto oli supistunut. Samaan aikaan valmistui Porin lyhytaaltoaseman korjaustyö, mikä paransi lähetysten kuuluvuutta maailman merillä. YLE:n Radio Finlandin toimittajat olivat toimittaneet uutiset. Työn lasken-nallinen kustannus oli noin 100.000 mark-kaa vuodessa. Helsinki Radion välitysku-lut menivät Posti- ja telehallituksen bud-jetista. Sähkötys- ja teleksuutiset haluttiin nyt lopettaa.

MEPA sai neuvoteltua jatkoaikaa ja te-ki laivoilla Liikenneministeriön pyynnöstä kyselyn uutisen tarpeellisuudesta vuonna 1988. MEPA, Posti- ja telehallitus ja Yleis-radio päätyivät kompromissiin. Sähkötys-uutisista luovuttiin saman tien. Yleisradio lupasi jatkaa teleksuutisten toimittamis-ta ja välittämistä Helsinki Radion avulla toistaiseksi.

Uutispalvelu takaisin MEPAlle

Yleisradio ja Posti- ja telehallitus lopet-tivat teleksuutiset vuonna 1991 kun lai-vat alkoivat siirtyä Inmarsat -satelliittite-leksiin ja automaattiseen Maritex -järjes-telmään. Laivoilta tuli kyselyitä MEPAan uutispalvelun jatkumisesta. Vuonna 1992 ESL -Shippingin Arkadia ja Kontula olivat Kaukoidässä. Nesteen Koillisväylällä ollut tankkeri Uikku kaipasi myös kotimaan uu-tisia.

Palvelua lähdettiin kokeilemaan lähin-nä urheilu-uutisilla. Vastaanottajien mää-rä kasvoi nopeasti. Rinnalla toimitettiin telefaksiuutisia, joita laivat vastaanotti-

vat NMT -fakseilla. Uutisia välitettiin kol-me kertaa viikossa.

Satelliittiteleksillä välitettyjen uutisten kustannukset jäivät yksinomaan MEPAlle. Telefaksiuutisista syntyi kustannuksia se-kä lähettäjälle että vastaanottajalle. Vuo-sitasolla Merimiespalvelutoimiston kus-tannukset olivat 60.000 markan luokkaa.

Sähköpostit tulivat laivoihin

Vuosien 1995 ja 1996 aikana alettiin laivoi-hin asentaa internet -yhteyksiä. Aluksi yh-teydet toimivat GSM -verkon välityksillä ja satamissa ollessa maaverkossa. Ensim-mäisenä yhteydet saatiin Finnlines -va-rustamon laivoille. Ongelmaksi tulivat va-rustamoille langenneet GSM -vastaanotto-maksut ulkomaiden verkoissa.

Uutisten toimitus- ja välitystyötä ke-hitettiin taas yhdessä merenkulkijoiden kanssa. Finnlinesin aluksilla työsken-nellyt kapteeni Veijo Hintsanen perehtyi asioihin kunnolla ja toimi hyvänä linkkinä merenkulkijoiden ja MEPAn välillä. Teknis-tä asiantuntija-apua saatiin myös Engship

Vuosituhannen alussa uutiskir-jeet menivät vielä myös telexilla. M/S Bravadenin försti Jyrki Au-len lukee Inmarsat C -asemaan tullutta lähetystä


-varustamosta, jossa varsinkin Tatu Lauri-la otti asian omakseen.

Helsinki Radio lopetti toimintansa vuo-situhannen vaihteessa. Sitä ennen oli ME-PAan hankittu datateleks-järjestelmä, jossa oli mahdollisuus alkeelliseen teks-tinkäsittelyyn. MEPA luopui teleksistä kokonaan vuonna 2004. Tuolloin oli te-leks-uutispalvelussa enää kolme laivaa ja Sonera ulkoisti järjestelmän ranskalaisel-le operaattorille. Telefaksilla välitetyt uu-tiset lopetettiin myös 2004.

Pohjoismaista yhteistyötä

Vuonna 1996 oli perustettu sähköisen uu-tispalvelun kehittämistä varten IT Grup-pen, informaatioteknologiaryhmä. Ruot-sin Merimiespalvelun Christer Hederström toimi ryhmän kokoonkutsujana. IT -ryh-mä kokoontui 1–2 kertaa vuodessa vuo-ron perään Ruotsissa, Suomessa, Norjassa ja Tanskassa. Kokousten yhteydessä kuul-tiin asiantuntijaluentoja ja käytiin tutus-tumassa alan viimeisiin teknisiin uudis-tuksiin.

MEPA teki sopimukset lähdeaineiston käytöstä Turun Sanomien ja Suomen Tie-totoimiston (STT) kanssa, joka aluksi tar-josi edullisesti myös ruotsinkielistä palve-lua. Ennen pitkää STT kiristi ehtoja niin paljon, että ruotsinkielinen palvelu jäi pois. Samanaikaisesti Sjöfartstidningen -lehti tehosti sähköistä uutispalveluaan, joten MEPA keskittyi vain suomenkieli-siin uutisiin.

Uutispalvelu jatkuu

Sähköisen uutispalvelun peruselementtei-nä ovat edelleen merenkulku, urheilu, se-

1976 Ensimmäi-nen uutiskirje M/T Enskeri.

1977 YLEn sähkötys- ja telex –uutiset aloitettiin.

1988 Sähkötys-uutiset lopetettiin.

kä koti- ja ulkomaan uutisten pääotsikot. Mukaan ovat tulleet työpaikkailmoituk-set ja hyvin suosittu iltapäivälehtikatsaus. Uutiskooste lähetetään kerran viikossa.

Lähes kaikilla suomalaislaivoilla on käytössä internet, monilla myös satelliitti -TV. Yhteydet ovat nopeutuneet ja tietoa on tarjolla. MEPAn uutiskoosteen kysyn-tä on kasvussa. Se menee laivojen lisäk-

si useimpiin varustamoihin, alan ammat-tiyhdistyksille sekä monille viranomaisil-le ja toimittajille.

Ruotsinkielinen uutispalvelu on edel-leen tauolla, mutta uutisotsikoiden läh-detietoihin pyritään saamaan linkit ruot-sinkielisiin nettiuutisiin. Kun uutiskirjettä lukee selaimella, voi linkkiä klikata ja lu-kea lähteen ruotsiksi.

Neste Oy:n M/T Enskeri, jonne MEPA lähetti ensimmäisen sähköisen uutiskirjeen

>


1991 YLE lopetti telex -uutisten toimitustyön.

1995 Säännölli-set MEPA -uutiset telexilla, faksilla ja s-postilla.

2000 Helsinki Radio lopetti.

2004 Telex- ja faksiuutiset lopetettiin.

2011 Jakelu Postiviidakon kautta, linkit lähdetietoihin.

M/T Esthelin telexia käytettiin paljon pro-viantin ja varaosien tilaamisiin.

Telexilla tullut uutiskirje saattoi joskus näyttää näin huonolta

TIMO SYLVÄNNE: Sähkötysuutisia eivät kaikki kipparit hyväksy-neet ylitöiksi, jos tulivat vapaavahdin aikaan. Telex poisti sen ongelman, kun viritti vehkeen kuuntelulle poistuessaan keräämään voimia seuraavaan vahtiin. Villin linjan laivoissa telex muutti hommia melkoisesti. Huonojen radio-kelien ongelma hävisi sen tien, kun telexillä pystyi ottamaan suoran yhteyden konttoriin tai Helsinkiradioon minkä vaan ranta-aseman kautta, millä oli telex. Tutuksi tuli Bern-radio, mikä kuului hyvin moneen suuntaan.

MARTTI SAUKKONEN: Sähkötysuutiset olivat tärkeä avaus uutisten välityksessä laivoille, Porin lyhytaaltouutiset merenkulkijoille eivät välttämättä saavutta-neet kaikkia. Finnarctiksessa oli telex. Uu-tisten muuttuminen telexille ainakin helpotti kipinän hommia siinä mielessä että sähkö-tysuutisia ei enää tarvinnut kirjoitella ylös. Helppo homma repäistä liuskat irti koneesta ja viedä messiin. Niitä luettiin silloisen Poh-jois-Amerikan liikenteessä olleessa laivassa suurella innolla. >


>

Sjömansservicebyråns första ny-hetssammandrag skickades via telex till Nestes m/t Enskeri, som seglade på Indiska oceanen i fe-

bruari 1976. Teleprintern kunde skicka ca 400 tecken per minut. Det tog cirka 10 mi-nuter och kostade 62 mark att skicka ny-hetssammandraget. Telexsystemet ingick i utrustningen på den tidens nybyggda fartyg.

Merparten av meddelandena gick fort-farande som telegram, som radiotelegra-fisterna skickade och tog emot via kust-telefonistationerna. Den viktigaste kust-telefoniststationen var Helsingfors Radio

Nyheter i etern

Ombord på de flesta fartyg liksom på många arbetsplatser på land känner man till SSB:s elektroniska nyhetsbrev. Nyheter har skickats per e-post redan länge, men nyheter spriddes ombord redan mycket tidigare – också på svenska. text: Pekka Karppanen

i Käinby, som löd under Post- och telesty-relsen och Trafikministeriet.

Teleprintern skrev ut nyhetssamman-draget, men ett meddelande som tagits emot via telegrafi fick man skriva rent på maskin. Detta gjorde radiotelegrafisten under sin jour. Meddelandet skrevs genom karbonpapper, så att man fick kopior till både befälsmässen och manskapsmässen.

Redaktionellt arbete på SSB och Rundradion

Från början redigerade SSB:s egen per-sonal nyheterna. Man läste de viktigaste nyheterna i tidningen och skrev ner dem

på teleprintern. När meddelandet var fär-digt kontaktade man Helsingfors Radio, som skickade det till alla mottagare som en gemensam broadcast-sändning så att man inte behövde betala separat för var-je mottagare.

Innehållet i nyheterna anpassades snart efter sjöfararnas önskemål: inrikesn-yheter, sport, de viktigaste utrikesnyhe-terna och sjöfartshändelser. På fartygen fanns många sjöfarare med svenska som modersmål, som man måste ta hänsyn till.

Den 17 oktober 1977 började Rundra-dion (Yle) sköta telegrafi- och telexnyhe-terna. Yle kom ut med tvåspråkiga nyhe-


ter fem gånger i veckan. Det tog cirka 10 minuter att skicka ett meddelande med telex. Med telegrafi tog den finska delen 20 minuter och den svenska 15 minuter.

Yle minskar kostnaderna

I mitten av 1980-talet hade den finländska handelsflottan som gick i fjärrtrafik minskat. I samma veva blev reparatio-nen av Björneborgs kortvågs-station färdig, vilket förbätt-rade sändningarnas täckning på världshaven. Yles kalkyle-rade kostnader uppgick till ca 100 000 mark per år. Helsing-fors Radios förmedlingsavgifter drogs från Post- och telestyrel-sens budget. Nu ville man slu-ta med telegrafi- och telexny-heterna.

SSB lyckades förhandla sig till en förlängning och gjorde 1988, på begäran av Trafikmi-nisteriet, en enkätundersök-ning om nyhetsbehovet. Det slutade med att SSB, Post- och

telestyrelsen och Rundradion kom fram till en kompromiss. I samband med den slutade man telegrafera nyheter. Rundra-dion lovade att tills vidare fortsätta sända telexnyheter och förmedla dem med hjälp av Helsingfors Radio.

Nyhetstjänsten tillbaka till SSB

Rundradion och Post- och telestyrelsen upphörde med telexnyheter 1991 när far-tygen började övergå till Inmarsat-satelit-telex och det automatiska Maritex-syste-met. Då återupptog SSB sin nyhetstjänst och började med företrädesvis sportnyhe-ter. Antalet mottagare ökade snabbt. Vid

sidan av sände man nyheter via telefax, som fartygen tog emot med NMT-faxar.

Kostnaderna för nyheter som förmedla-des med satellittelex stod SSB ensam för. Telefaxnyheterna kostade både för avsän-daren och för mottagarna. Sjömansservi-cebyråns kostnader uppgick till omkring 60 000 mark per år.

E-post och nordiskt samarbete

Runt 1995–1996 började man installera internetanslutningar ombord. Till en bör-jan fungerade anslutningarna via GSM-nä-tet och i hamnarna via marknätet. Mot-tagningskostnaderna i utländska nät som tillföll rederierna blev dock ett problem. Nu utvecklades arbetet med att sända och förmedla nyheter återigen tillsammans med sjöfararna. Helsingfors Radio upphör-de med sin verksamhet vid millennieskif-

tet och år 2004 slutade SSB helt att för-medla nyheter via telex och telefax.

År 1996 inrättades IT-gruppen, som skulle utveckla den elektroniska ny-hetstjänsten. IT-gruppen sammanträdde 1–2 gånger per år om vartannat i Sverige, Finland, Norge och Danmark. I samband med mötena lyssnade man på föreläsning-ar av experter och lärde sig om de senaste tekniska branschnyheterna.

SSB ingick avtal om användningen av källmaterial med Turun Sanomat och Fin-ska Notisbyrån (STT), som inledningsvis erbjöd en svenskspråkig tjänst förmånligt. Snart stramade dock STT åt villkoren så mycket att den svenskspråkiga tjänsten föll bort. Samtidigt trappade Sjöfartstid-ningen upp sin elektroniska nyhetstjänst, varför SSB valde att koncentrera sig på en-bart finskspråkiga nyheter.

Nyhetstjänsten fortsätter

De grundläggande elementen i den elek-troniska nyhetstjänsten är alltjämt sjöfart, sport och inrikes- och utrikesnyheternas huvudrubriker. Dessutom har platsannon-ser och den mycket populära kvällstid-ningsöversikten tillkommit. Nyhetssam-mandraget skickas en gång per vecka. Internet finns på nästan alla finländska fartyg och många har också satellit-tv. Förbindelserna har blivit snabbare och information finns lättillgänglig. Efterfrå-gan på SSB:s nyhetssammandrag ökar. Det skickas förutom till fartygen även till de flesta rederier, branschens fackförening-ar och många myndigheter och redaktörer.Den svenskspråkiga nyhetstjänsten är fortfarande satt på paus, men man försö-ker länka till svenskspråkiga webbnyheter i källorna till nyhetsrubrikerna. När du lä-ser nyhetsbrevet i en webbläsare kan du klicka på länken och läsa källtexten på svenska. ò

Speciellt på fartygen i fjärrtrafik välkomnade man nyhetstjänsten.


seilausvuoteni 1970–1980-luvuilla kul-jettivat neljällätoista laivalla noin viiteenkymmeneen valtioon kaikilla asutuilla mantereilla. Norjan sata-miin ei mikään rahtaus vienyt. Norjalaisiahan maa-ilmalla tavattiin ja hyvin tultiin toimeen keskenäm-me. Norjan merimieskirkot toivottivat suomalaiset ai-na tervetulleiksi. Järjestivät kuljetuksia kauempaakin.

Visiitti Norjaan oli ollut pitkään pohdittavana. Si-nä aikana Suomen televisio on muistanut katselijoi-taan muutamilla Hurtigruten-ohjelmilla. Niinpä nämä kaksi surrautuivat samaan pakettiin.

Hurtigruten eli ”pikareitti” on hoitanut Norjan ran-nikon laivaliikennettä vuodesta 1893. Aluksi ajettiin Trondheimista Hammerfestiin. Viidentoista vuoden kuluttua oli jo venytty nykyiselle reitille Bergen–Kirk-koniemi.

Yhdeksän varustamoa on vuorollaan ollut liiken-teestä huolehtimassa. Nykyinen Hurtigruten AS muo-dostui vuonna 2006 kahden varustamon liitoksena. Väkeä töissä on yli 1700, ja pääkonttori löytyy Troms-sasta. Kaikki Hurtigrutenin laivat kulkevat Norjan li-pulla kotisatamanaan Tromssa. Monenlaisen vesilii-kenteen lisäksi firma ajaa maissa linja-autoja, hoite-lee hotelleja, matkatoimistoja ja muuta kuljetettavaa.

yli kahdeksankymmentä laivaa on ollut vuo-noja kolistelemassa. Hyvin harva noista laivoista on liikennöinyt onnettomuuksitta. Kiville on ajettu, ko-nestoppeja ollut, tulipaloja puhjennut. Sodat ovat teh-neet tuhojaan reitin laivoille. Tuhansia ihmishenkiä on menetetty. Viime vuodet ovat olleet jo rauhalli-

Hurtigrutenille ja takaisinsempia ja onnettomuuksia on kohdattu vain satun-naisesti.

Viime talvena aloin tutkia Internetistä matkareit-tejä. Aluksi selkesi, että pankissa pitää vierailla ano-massa luottokorttia, jos meinaa Internetistä tikette-jä ostaa. Sittenpä kaupanteko onkin helppoa ja jou-tuisaa. Hurtigrutenin viiden ja puolen vuorokauden

kyyti ”full board” eli täysi ylöspito – ilman alkoho-lia – maksoi yleensä syyskuun matkoille pari tuhat-ta euroa. Laivayhtiö mitoittaa matkan seitsemänpäi-väiseksi, kun lähtöilta Bergenistä ja tuloaamu Kirkko-niemeen lasketaan päiviksi. Jostain syystä VESTERÅ-LEN-laivan 11.9. lähtevä matka maksoi vain noin 1300 euroa. Satasen lisämaksulla sai hytin, josta oli ulos ”rajoitettu näköala, tai ei ollenkaan näköalaa”. Saman laivan kaikki muut matkat olivat parin tonnin hin-taisia. Aikanaan laivalla henkilökunta ei osannut sel-vittää, miksi tämä yksi ainoa matka vaati muita vä-hemmän rahaa.

Hurtigruten eli ”pikareitti” on hoitanut Norjan rannikon laivaliiken-nettä vuodesta 1893.

Vapaavahdin pakinoitsija Timo Sylvänne on seilannut radiosähköttäjänä 1970- ja 80 -luvuilla ja tehnyt aktiivista yhteistyötä MEPAn kanssa aina merimiesslangisanojen keräilystä lähtien. Hän tallentaa merenkulun lähihistoriaa ylläpitämälleen www.aanimeri.fi -sivustolle. Tässä ja seuraavassa Vapaa-vahdissa Timo kertoo matkasta Norjaan ja Hurtigrutenista.


Hurtigrutenille ja takaisin

Suomalaisilla matkanjärjestäjillä on tarjolla Hur-tigruten matkoja. Joko satamiin mennään lentäen, tai tilausbusseilla. Koska tarkoitukseni oli nähdä Norjaa vähän laajemminkin, rakentui reittisuunnitelma rau-tateille ja laivoille.

Puolenkymmentä innostunutta oli aiemmin ilmais-sut halunsa lähteä völjyyn. Kun kesällä oli aikataulut selvillä, sattuikin kaikilla kiinnostuneilla juuri tuohon aikaan olemaan muuta tähdellisempää puuhaa. Niin-pä matkaseurakseni kotimaasta lähti vain pöpö. Näi-tä tauteja, jotka hyvillä tropeilla häviävät kahdessa viikossa. Ilman lääkitystä joutuu sairastamaan nel-jätoista päivää.

juna toi 7.9. Helsinkiin. Matka jatkui illal-la punaisella pasiseerilla Tukholmaan. Valtio turvaa avokätisesti suurella rahalla matkustajalaivayhtiöi-den taloutta, jotta rahaa riittäisi runsaisiin osinkoi-hin. Tätä matkaa turvasi lisäksi valtion helikopteri, jo-ka pöristi hyvän aikaa laivan yläpuolella. Välillä haet-tiin vauhtia vähän kauempaa ja taas kurvattiin täh-täilemään laivan yläkantta.

Tukholmassa oli aikaa odottaa junan lähtöä kuusi tuntia. Rautatieaseman lähistöllä oli näkemättä Ar-meija-museo, ja siellä vierähti osa odotusajasta. Tuk-holmalaisten kiireitä kaduilla katsellessani naiset näyttivät olevan ihan niin kuin Suomessakin: yhtä vihaisen näköisiä. Miehet taas laihoja rimppakinttu-ja kravattipuvussa tai pikkutakissa jalassa amerikka-laisen maatyöläisen siniset denim-housut.

Muutoin junamatka toimi sujuvasti kuin kamiinan sa-vupiippu: aikataulussa lähdettiin ja aikataulussa saa-vuttiin Osloon ja hyvät kuulutukset pitkin matkaa.

Illan pimeydessä hotelliin matkalaukkua kiskoessa-ni hämmästytti, kun norjalaisilla pyöräilijöillä suoma-laisista poiketen oli valot. Edessä valkoinen ja takana punainen. Seuraavana päivänä tosin ilmeni, että pyö-rät olivat yleiseen käyttöön tarkoitettuja. Norjalaisten yksityisissä pyörissä ei valoja näkynyt. Itsetuntokin pyöräilijöiltä puuttuu, kuten Suomessa: päässä ei ole mitään kypärällä suojaamisen arvoista!

Muutakin yhtäläisyyttä ilmeni: paljon verkkarivä-keä reppu selässä. Ehkäpä minunkin anorakkini ja reppuni pantiin merkille, kun ensiksi vastattiin ute-luihini norjaksi. Muotivaate nuorisolla oli punaruu-dullinen metsurikangas. Samanlaista voi ostaa Kalle Päätalon kirjoissa kerrotusta Jalavan kaupasta. Olin-pa itsellenikin ymmärtänyt sellaisen Taivalkoskelta uhka tiukalle tingaten hankkia pari kuukautta aiem-min. Suomen nuorison vallannutta kämmeneentui-jottelua ei paljoakaan näkynyt. Norjalaiset katsoivat, minne kulkivat. Tosin näkyi näitä puhelimenruutua vahtiviakin, mutta saattoivat olla turisteja.

Oslossa on hienosti keskitetty merenkulkuaiheiset museot samalle alueelle. Kaupungintalon edestä läh-tevällä vesibussilla pääsi vielä syyskuussa museoran-taan. Ehdin ihmetellä Viikinkilaivamuseon, Merimu-seon ja naparetkikuunari-FRAM-museon. Vesibussin parin tunnin kierroksella pääsi näkemään Osloa lähi-

Koska tarkoitukseni oli nähdä Norjaa vähän laajemminkin, rakentui reittisuunnitelma rautateille ja laivoille.

olin toivonut junamatkalla Osloon näke-väni ruotsalaisia kartanoita, linnoja ja muuta sykäh-dyttävää. Ei ollut semmoisia pykätty radan varrelle. Maisemat olivat melkein kuin junamatkalla kotoa Helsinkiin. Norjan rajan ylitettyämme alkoi näyttää siltä kuin olisimme olleet Kainuussa tai Kuusamossa.

>


saarineen. Niin oltiin kuin Kallavedellä, rantaviivalla mökkejä mökin vieressä.

Oslo-Bergen junakyyti huristaa paikoitellen tunne-leissa, penkkojen välissä tai puskissa. Ajoittain näky-mät ovat huikeita. Kuin lentokoneessa istuisi, ja jos-sain alhaalla järven tai vuonon vesi kimaltelee. Jos on junamatka muhkurainen, on Bergenissäkin ylä- ja alamäkiä. Reissun viides ja viimeinen museo oli Ber-genin merimuseo.

Ensimmäinen Hurtigruten alus on ollut nimeltään VESTERÅLEN. Laiva nimettiin Lofoottien naapuris-sa olevan saariston mukaan. Nykyisin kulkeva on jo kolmas samanniminen. Reilut sata metriä pitkä, ra-kennettu Norjassa 1983. Viisi vuotta myöhemmin Bre-merhavenissa on lisätty peräkannellinen matkustaja-hyttejä, minkä jälkeen paikka on löytynyt noin viidel-lesadalle matkaajalle.

VESTERÅLEN oli palannut pohjoisesta Bergeniin 11.9. iltapäivällä. Uusia matkustajia alettiin kirjata vii-den jälkeen. Jonossa edelläni oli ryhmä saksankieli-siä, arvatenkin kauan eläkettä nauttineita. Jokaisella oli paljon kyselemistä tiskillä. Alkoi arveluttaa, ehtii-kö laiva lähteä ennen omaa ilmoittautumistani. Joku huru-ukko harhautui väärästä ovesta, ja joukolla hän-tä haeskeltiin oikeaan suuntaan.

Oma koijani – sänky, sohva, pieni pöytä ja tuoli, pa-ri kaappia ja suihku/WC, ihan viihtyisä – oli ahteri-torpan föörkantissa. Venttilistä näki mukavasti mo-lemmille sivuille. Edessä kannella oli ruuman luukku. Myöhemmin kyselin kultaolkapäiseltä laivamieheltä lastiruuman käyttöä. Arveli, että karveli luukkuinen oli haluttu muutostöiden yhteydessä jättää muistok-si laivan vanhasta asusta. Sen verran luukun alta nä-ki, että ruumaan ajettiin välisatamissa matkustajien autoja.

yli 30 vuoden iästään huolimatta laiva näyt-ti hyväkuntoiselta ja oli kodikas. Ulkokannet ja ree-

lingit mahonkia, myös sisällä puulattioita tai sen nä-köistä. Wi-Fi oli matkustajille tarjolla. Tosin tervetu-loillassa varoitettiin sen olevan usein hidas ja joskus vielä hitaampi. Piti paikkansa.

Puhvetti aukesi kuudelta ja täsmällisesti kello 20 lähdettiin kohti Kirkkoniemeä. Kaikkiaan 36 sata-maa kuuluu reitille. Ensimmäisenä yönä oli poiket-tu jo kolmessa laiturissa, kun aamulla saavuttiin Åle-

sundiin. Sieltä tehtiin lenkki pitkän ja kapean vuo-non perukoille. Laiva jäi ankkurikettingin yläpäähän ja halukkaat matkustavaiset vietiin veneellä maihin tutustumaan norjalaiseen maaseutuun. Rannalla Ur-ken kylässä kuului olevan kolmisenkymmentä ympä-rivuotista asukasta.

Matkaseuraksi lähtenyt pöpö valvotti öisin. Niin-pä aamun sarastaessa olin kurkkimassa venttiilistä maisemia. Yleensä jo silloin näkyivät kannella ensim-mäiset kiikaroijat. Useilla roikkui kaulassaan kamera ja kiikari. Ei kenelläkään niin suurta kuin oma venä-läinen 70-luvun tähystimeni. Vei koteloineen melkein neljänneksen tilan matkalaukun pohjalta.

Aamiaiselle pääsi kello seitsemän, ja kolmisen tun-tia oli aikaa. Lounastarjoilu alkoi yleensä kello 12, jos-kin turistiretket saattoivat tuoda vaihtelua ajankoh-taan. Molemmilla aterioilla oli seisova pöytä ja ruo-kasalin paikat vapaasti valittavissa.

Illallinen tarjottiin kahdessa vuorossa. Omani alkoi puoli yhdeksän. Oli pöytiin tarjoilu ja paikka piti vara-ta etukäteen. Pääsin norjalaisen ja tanskalaisen paris-kunnan seuraan. Vaikutti, että he ymmärsivät hyvin toisiaan, kun taas ajoittain eivät yhtään. Eivät edes aihetta, jota toinen koitti selostaa. Oma 60-luvun kou-

Oma koijani oli ahte-ritorpan föörkantissa.

>


luruotsini oli heille melko vierasta. Samoin englanti ja jokuset muistamani saksan sanat. Ilmeillä, eleillä ja kansainvälisesti tunnetuilla ilmaisuilla tultiin jut-tuun. Tarjoilijoiden kantaessa erästä ateriaa pöytiin arvelin että ”nu får vi ikea köttbullar”. Koko pöytä-seurueelle ikea oli täysin tuntematon. Kunnes joku hoksasi lausua ikeAA ja jopa kaikki tiesivät lihapul-lat. Hurtigruten aterioitsijalle on suureksi eduksi, jos maistuvat kalaruuat ja muu vedenelävä. Sellaisia oli runsaasti aamuin illoin tarjolla.

matkan alussa kaupattiin omaa kahvimu-kia, johon sai enemmittä maksuitta ympäri vuorokau-den hakea kahvia tai teetä oman vetoisuutensa mu-kaan. Tivasin, saako laivassa muuten kahvia. Sai kah-via, oli tarjolla jokaisella aterialla. Kannella monilla matkustajilla oli tämmöinen termosmukin kaltainen kuppi, josta hörppivät nesteitä pitkin päivää.

Toinen selvitystä vaativa myyntiartikkeli oli erik-seen ostettava päivittäinen vesipullo. Ilmeni, että päi-vä- ja iltaruokaan ei kuulunut juotavaa. Laivan koti-sataman Tromsön Mack olutta oli monenlaista ostet-tavissa aterioilla. Sopi kalaruokienkin kanssa paljon paremmin kuin pullovesi, luulen.

Osa matkustajista seisoskeli kannella aamusta il-taan tähyillen norjalaisia vuonoja, vuoria, kallioita ja luotoja. Osa istuskeli aurinkotuoleissa ahteripupalla, jonne oli rakennettu plekseistä tuulensuojat. Mikä-pä oli kannella viihtyessä, kun koko matkan aurin-ko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Välillä viri-si vähän voimakkaampi tuuli, muttei maan suunnas-ta puhaltaessaan nostanut erityisemmin aaltoja. Saa-vuttaessa Kirkkoniemeen matkan viimeisenä aamuna oli sumuista ja huono näkyvyys. Eipä ollut silloin ka-meralla ja kiikarilla käyttöä. Ulkonakaan ei erityisem-min viihtynyt.

Laivan keula- ja peräsalonkien nojatuoleista löy-tyi hyvin tilaa koko matkan ajan, joitakin kirjanluki-joita niissä matkasi. Yksi baari oli auki yötä päivää. Aterioitsijat olivat muutamia satamavälejä matkaa-via, joilla lienee ollut biljetti ilman ruokatarjoilua. Ei ollut baarissa Suomen-lauttojen kaltaista äänekästä juomakulttuuria.

suomen kieltä ei matkalla kuullut. Ei myöskään muiden naapureittemme kuin Norjan kiel-tä. Eniten puhuttiin saksaa. Kun ruokapöydässä ja kannella saksankielisiä englanniksi haastatti, olivat useimmat Sveitsistä. Juttu lähti sujui helposti englan-niksikin. Tosin oli iäkkäitä saksanpuhujia, jotka eivät englantia ymmärtäneet, ainakaan minun puhumaani.

Muutamia suomalaisia sanoja kuuli ravintolassa. Tarjoilija, jonka kotimaa oli Uusi-Seelanti, sanoi oi-kealla aksentilla ja kahdella ii:llä ”kiitos”. Ruotsalai-nen tarjoilija tervehti ”moi moi”. Molemmilla oli työ-kokemusta Suomen autolautoista.

Miehityssertifikaatin mukaan laivaporukka on 32 henkilöä: päällikkö, kolme perämiestä, neljä matruu-sia, puolikas, siiffi, kaksi mestaria, sähkömies, kolme moottorimiestä, kokki ja ravintolaväkeä 15 henkeä. Päällikkö ajaa vahtia 7–14 ja 19–24. Ravintolaväen

Osa matkustajista seisoskeli kannella tähyillen vuonoja, kallioita ja luotoja.

työpäivä on 10 tuntia. Työvuoro on 24 vuorokautta eli kaksi edestakaista matkaa. Sitten yhtä pitkä vapaa. Vaihtosatamat voi sopia tarpeen mukaan. Toisaalta varustamo haluaa vaihdella työntekijöitään laivasta toiseen. Hurtigruten laivoissa noudatetaan norjalais-ta työehtosopimusta. ò

Jatkuu seuraavassa Vapaavahdissa.


Nesteen nostalgiaristeily toteutettiin M/S Viking Gracella loka–marras-kuun vaihteessa. Kokoonkutsujana toimi Mikko Aaltola, joka seilasi muun muassa ”pitkissä pöntöissä”.

– seurasin nielsenin risteilyitä, ja ajattelin sa-manlaista myös Nesteen porukalle. Tietoa levi-tettiin internetissä, Facebookissa ja ”viidakko-rummuilla”, Aaltola kertoi.

Jokainen varasi ja maksoi matkansa matka-toimistolle. Kokoontuminen oli Turun satamas-sa, josta lähdettiin lähes vuorokauden kestäneel-le risteilylle. Yhteisiä tapaamisia olivat tervetu-liaispalaveri neuvottelutiloissa ja paluumatkan ruokailu omassa kabinetissa.

– Tapsa Kytömaa piti lyhyen esityksen, miten Nesteen varustamotoiminta alkoi ja loppui. Se oli hyvä pohja ruveta muistelemaan menneitä seila-uksia, Aaltola totesi.

Porukka pysyi hyvin kasassa suuren laivan ti-loissa. Baaritiskeillä seilattiin jäissä, haalattiin mäntiä ja kannettiin provianttia. Ennen kaik-kea muisteltiin lämmöllä hyviä laivoja ja hienoja aikoja.

Nesteen varustamoa ja seilauksia muisteltiin

– Oli mukava nähdä, kuinka monet seilauska-verit kohtasivat kolmen vuosikymmenen jälkeen. Heti alettiin kysellä seuraavan nostalgiaristeilyn perään, Aaltola naurahti.

Mikko Aaltolan mukaan seuraava risteily voi toteutua jo elo-syyskuussa. Nesteen Nostal-gia-risteilyn Facebook ryhmän sivuilla on mieli-pidekysely tulevasta risteilystä.

Muistoja maailman meriltä

teksti: Pekka Karppanen kuvat: Harri Piispanen

Lauri Vuorisella ja monilla muilla riitti mielenkiintoisia tarinoita Nesteen laivoista ja merenkulkijoista

Nesteen t/t Jaarli oli yksi Suomen suurimmista aluk-sista kautta aikojen ja kuului ns ”pitkiin pönttöihin”.


Gustaf Erikson-lunchen som blivit en tradition i Mariehamn har nu även nått fastlandet. I Åbo samlades drygt 30 sjö-farare på Forum Marinums restaurang Daphne i början av februari.

tillställningen förbereddes i GE:s Facebookgrupp, där administratören Krister A. Martell uppmanade grup-pens medlemmar på fastlandet att or-ganisera en lunch.

– Senast vi träffades var för ett par år sedan på Nordsjö sjömanscenter i Helsingfors. Nu var det hög tid att ord-na en ny träff, säger Johan Lindberg som sammankallade till mötet.

Han ansvarade för arrangemangen tillsammans med Ben Hildén. Före lun-

chen hade de båda männen intervju-ats av Radio Vega Åboland om lunch-träffen.

– Ett av syftena med dessa träffar är att bevara det fina rederiets historia. Sjöfararna har säkert gamla foton och annat material från sina tidigare år till sjöss, berättar Ben Hildén.

På Ålands sjöfartsmuseum pågår ett projekt där man bevarar GE-rederiets historia genom digitalisering. Martell arbetar deltid med projektet. Per-Mar-tin Brunnsberg har sparat detaljer om fartygen i museets databas.

Föreningsfunderingar

Facebookgruppen ”Vi som varit till sjöss på GE-fartygen” har närmare 600 medlemmar. På gruppens diskussions-sida och under träffarna har man fun-derat på att starta en registrerad för-ening.

– En sådan här värdefull verksam-

Under GE-grup-pens lunch förkla-rade Johan Lind-berg vilka förmå-ner en registrerad förening skulle ge

GE-rederiets sjöfarare på lunch

het skulle kunna få bidrag, men ingen ger pengar till en Facebookgrupp. Bara det är en god anledning till att starta en förening, understryker Johan Lind-berg.

Betydelsen av en förening och för-delarna med den förklarades för lunch-gästerna, och många var positiva till förslaget. En liten medlemsavgift skul-le också ge nya möjligheter att utveck-la verksamheten.

Sällskapet var också enigt om att lunchträffar måste ordnas även på fastlandet. Fyra gånger per år skulle vara lagom. Nästa lunch föreslogs till april på restaurang Daphne. I slutet av sommaren samlas man sannolikt på Nordsjö sjömanscenter i Helsingfors.

text och bilder: Pekka Karppanen


Oli jälleen yksi entisten ja osin nykyis-tenkin seilauskavereiden ja varusta-mohenkilökunnan lämminhenkinen tapaaminen. Mukana oli aina hienoista tavoistaan tunnettu varustajammekin muistelemassa menneitä vuosia. Vaik-ka tilaisuudesta tiedottaminen ei näin ensimmäisellä kerralla onnistunutkaan aivan täysin, joukkoa kertyi yli neljä-kymmentä henkeä.

rederi ab engship lopetti toimintansa jo monia vuosia sitten. Vanhalla henkilökunnalla tuntuu olevan nostalgista yhteenkuuluvuutta roppakau-palla. Tämä kertonee perheyhtiössä vallinneesta hengestä. Innostus tuntui olevan varsin korkeaa ja moni suunnitteli seuraavaa tapaamista mieles-sään toteutettavaksi mahdollisimman pian.

Menneet vuodet ovat monelle tärkeitä nykyi-sessä merenkulun melko heikossa tilanteessa. Ymmärtääkseni tulevaisuus ei näytä kovin au-

voiselta. Suomalaisten laivojen määrä ei vaiku-ta kasvavan edes muutaman vuosikymmenen ta-kaisiin mittoihin. Monen muun alan tavoin suo-malaiset eivät pysy kilpailussa mukana. Seka-miehitykset tuovat meille vieraita työntekijöitä ja jobien määrä meillä on senkin takia erittäin huono.

Kun ei ole merityötä, on muisteltava aikoja, jol-loin seilasimme pääasiassa suomalaisin voimin. Varustamon toisensa jälkeen hävitessä merikar-toilta, on luonnollista, että menneet ajat nouse-vat nostalgisina ihmisten mieliin. On hienoa ta-vata niitä, joiden kanssa taannoin yhdessä sei-lattiin.

Tälläkin tapaamisella juttua riitti kavereiden kanssa, joita ei ehkä ollut tavannut vuosiin. Sii-nä näiden kohtaamisten merkitys on varsin suu-ri. Myös ympäri maata asuvat eläkeläiset kohtaa-vat useimpia toisia eläkeläisiä vain satunnaises-ti. Siinäkin on loistava kimmoke tulla tämän kal-taisiin kohtaamisiin.

Mukavaa jatkoa kaikille Engship’iläisilleYksi ilolla mukana ollut

Engship sailoreiden tapaaminen

Muistoja maailman meriltä

Bore -laivalla Turussa 16. 1. 2016

Vasemmalla Anders Söder-blom ja Siv AbrahamssonOikealla Tupakkasyntiset: Maukka Järvinen ja Pirjo Solasto


Återigen hölls en innerlig träff med tidigare och delvis även nuvarande seglingskamrater och rederipersonal. Vår redare som är känd för sitt fina uppträdande var också med och min-des tillbaka på gamla tider. Även om informationen om evenemanget inte nådde ut så bra, samlades över fyrtio personer till träffen.

rederi ab engship slutade sin verksamhet redan för flera år sedan. Den gamla personalen har en stark nostalgisk samhörighetskänsla, vilket sä-ger något om andan som rådde i familjeföretaget. Engagemanget tycktes mycket stort och många tänkte att nästa träff bör hållas så snart som möjligt.

Gångna tider är viktiga för många i den rådan-de situationen inom sjöfarten. Framtiden ser inte särskilt ljus ut: de finländska fartygen ökar inte

Engship-nostalgimöte

längre i antal som förr, Finland hänger inte med i konkurrensen, blandbesättningarna för med sig främmande sjöfarare till oss och sysselsättnings-läget är dåligt.

När det inte finns sjöarbete måste vi minnas tillbaka till tiderna då vi seglade med finländska krafter. När det ena rederiet efter det andra för-svinner från sjökartorna är det naturligt att man börjar tänka på det förflutna med nostalgi. Då är det härligt att träffa dem som man seglade med förr.

Även på denna träff fanns det mycket att prata om med kamraterna som man kanske inte hade sett på flera år. I detta avseende har dessa träf-far särskilt stor betydelse. De pensionärer som bor runtom i Finland träffar andra pensionärer endast sporadiskt. Det är också en utmärkt an-ledning till att komma till denna typ av evene-mang. ò

God fortsättning till alla Engshipare!En som deltagit med glädje

Ombord på Bore i Åbo 16. 1. 2016

Till vänster: Rederiet Engships VD Bebbe Engblom hälsar på andra deltagareTill höger: Pirjo Solasto och Svante Åman håller rökpaus på S/S Bores däck.


teksti ja kuvat: Jukka Lindell

vuosaaren merimieskeskuksen salissa on keskitty-nyt tunnelma. Köysimaton ensimmäisen kierroksen pujottaminen on tarkkaa hommaa. Pohjalevyt helpot-tavat puuhaa oleellisesti, mutta ajatuksen pitää pysyä silti kirkkaana. Kurssilaiset valmistavat vaaleasta sisalista ja tummemmasta manillasta mattojen lisäksi myös hienoja fendareita, kastliinan palloja sekä pul-lonpäällisiä.

Hantverk och koncentrationtext och bilder: Jukka Lindell

I salen i Nordsjö sjömanscenter råder en koncentrerad stämning. Det krävs precision för att trä det första varvet i en repmatta. Bottenplattorna underlättar arbetet, men man måste ändå vara klar i tanken. Av ljus sisal och mörkare manilla gör kursdeltagarna mattor men också fina fendrar, kastlineknopar och flaskfodral.

Den grova manillan släpper ifrån sig små stickor som fastnar i händerna och därför använder många av deltagarna skydds-handskar. Dagarna vid sjömanscentret drar ut på tiden, för ingen vill lämna sitt arbete halvfärdigt. Den som ägnar sig åt sjömans-arbete bidrar till att hålla liv i traditionella sjömansfärdigheter, som rentav känns hotade i denna effektiva sjöfartsepok.

Karkeasta manillasta irtoaa tikkuja käsiin, siksi monet käyttävätkin suojahanskoja. Päivät venyvät pitkiksi, koska työtä ei malta jättää kesken. Tehdes-sään merimieskäsitöitä tekijä tulee osaltaan pitäneeksi hengissä perinteisiä merimiestaitoja, jotka tuntuvat te-hokkaan merenkulun aikakaudella jopa uhanalaisilta.

Käden taitoja ja keskittymistä

Rein Jürimaa saa neuvoja mattonsa päättelyyn opettaja Seppo Turuselta.

Satu Väisänen ensimmäisellä narukierroksella., taustalla Markku Moilanen ja Juha Hartman.

Mepan kurssit


Gilla Granroth alustaa köysimat-toa kaavion avulla


Huovutuskurssilla taivutettiin villasta toinen toistaan hienompia koriste- ja käyttöesineitä.

Merenkulkijoiden ryhmä valmiina Henri Cartier-Bressonin hienoon valokuvanäyttelyyn.

Kantapään teko vaatii skarppausta, ja sitä neulontakurssilaisilta löytyikin.

Väreissä, työvälineissä ja malleissa riitti valinnanvaraa.

Mepan kurssit


Välillä kiivetään, välillä huilataan ja suunnitellaan seuraavaa reittiä.

Lauri Dahlberg kiinnittää itseään kiipeilyköyteen ennen reitille lähtöä.

Suomen Laivanpäällystöliitto hakee toiminnan-/ varatoiminnanjohtajaa

Toiminnanjohtaja johtaa liiton Hel-singissä olevaa toimistoa yhdessä liiton varatoiminnanjohtajan kanssa. Varatoiminnanjohtaja toimii tarvit-taessa toiminnanjohtajan sijaisena.Merenkulkualan tuntemus, asia- ja ihmisjohtamistaito, päällikkökokemus sekä järjestötoiminnan ja työoikeuden tuntemus lasketaan hakijalle eduksi.

Tehtävän hoitaminen edellyttää suomen-, ruotsin-, ja englanninkielen suullista ja kirjallista osaamista sekä matkustamista kotimaassa ja ulkomailla.

Liitto tarjoaa kilpailukykyiset palkka- ja lomaedut. Hakemukset liitteineen on osoitettava liiton hallitukselle ja toimitettava liiton toimistoon viimeistään 18.3.2016 kello 12.00 mennessä. Katso ilmoitus: http://seacommand.fi/fi/etusivuLisätietoja saa hallituksen puheenjohtaja Kristian Heiska-selta 050 5845 925 ([email protected]) ja varapuheenjohtaja Kai Terimaalta 0500 891918 ([email protected]).

Kevään 2016 kurssejaMaaliskuu

10–11.3. Keramiikkakurssi, Hki, 14–17.3. Saaristolaivurikurssi, Turku14–16.3. Liikuntakurssi, Pajulahti23.3. Airjooga, Hki29.3. Rodin, Ateneum, Hki31.3–1.4. ATK, ilmaisohjelmat käyttöön, Turku

Huhtikuu

7–8.4 ATK, ilmaisohjelmat käyttöön, Hki14–15.4. Hopeaketjukurssi (Viikinkiketjukurssi)25–27.4. Köysityökurssi Hki27–29.4 Valokuvauskurssi, Kemiö

Toukokuu

9–10.5. Golf Nurmijärvi ja Turku11–13.5. Ratsastus Valkeakoski16–17.5. Golf jatkokurssi Turku Lisätiedot ja ilmoittautuminen: www.mepa.fi/kurssit


HON BERÄTTAR både i fakta och fiktivt om sin släkting i slutet av 1800-talet. Huvud-personen Sofie blir änka då hennes man, sjökaptenen Frans August Sarén, omkom när skonerten Uno förliste i södra Öster-sjön 1867. Sofies far var handlanden Hen-rik Tornberg i Uleåborg. Hon ville dock stå på egna ben och klara sig själv med sina två barn, Emilia och Uno. Hon hade gått i gymnasiet och hade läst både ryska och tyska. På faderns kontor hade hon fått ta del i korrespondensen. Genom faderns för-bindelser kunde hon få anställning på den ryska tsarens lustjakt Derzjava. Hon fick resa med sin brors skuta Sixtus till StPe-tersburg från Uleåborg . Frans Oskar var kritiskt inställd till Ryssland och ryssarna i allmänhet, medan Sofie försökte se posi-tivt på kejsarfamiljen och det ryska i all-mänhet.

Starck beskriver också delar av Storfur-stendömets historia sett ur sjöfartsfamil-jen Tornbergs perspektiv, alltfrån Uleå-borgs brand 1822 och Krimkriget. Fadern dog relativt ung. Sofias liv blev nu ett an-nat ombord på Kejsarjakten under halva

Kastellanskan i svart

delen av året med resor till Köpenhamn. Hennes uppgifter ombord var att hålla re-da på linneförrådet och på flickorna i tvät-teriet ombord. Kvinnornas situation om-bord bland den stora manliga besättning-en var inte alltid så lätt.

Hon kom i kontakt med marinofficeren Fjodor och en romans inleddes. De sällska-pade men hon ville inte binda sig med den modersbundna ryska officeren. När bar-nen växte upp flyttade hon till Helsing-fors. Sonen Uno for till Tyskland för att studera till järnvägsingenjör och dottern kom efter genomgången skolgång till en bank i Helsingfors.

Alexander II dog i ett terroristattentat och Alexander III tillträdde med sin dans-ka drottning, Dagmar, som Sofie ville kalla henne, trots det ryska namnet. Sofie kom dock aldrig i närmare kontakt med de kej-serliga, mest var det väl barnen hon fick kontakt med.

Förryskningen i slutet av 1800-talet be-skriver Starck under Nikolai II:s regeran-de. I slutet av sin karriär ombord kommer Sofie till den nya kejsarjakten Poljarnaja

Zvedzda (Polstjärnan). Hon blev pensione-rad 1894 och fick en brosch av kejsarinnan för sin tjänst ombord under 18 år.

Boken berättar om livet i denna sjö-fartsfamilj under nära nog ett helt sekel, med Sofie i medelpunkten och utgående från hennes tankar och känslor. Den be-rättar också om sjömanshustruns liv och ansvar för barnen under långa resor, sor-gen när mannen blir borta.

Starck har med hjälp av brev och an-teckningar kunnat gå in i familjens och Sofies liv. Dessutom har hon samtidigt hela tiden berättat om de politiska hän-delserna som skedde i tiden. En läsvärd bok för envar och kanske speciellt för den som är intresserad av historia och sjöfart. Starck har gett ut boken på eget förlag.

Arlette Starck: Kastellanskan i svart – en berättel-sefrån tsartiden, ISBN 978-952-03-6178-6, Tryckeri FRAM Ab, Vasa 2015.

text: Sven-Erik Nylund

Arlette Starck har igen kommit ut med en intressant bok om sjöfart. Sjöfart ur ett säreget kvinnoperspektiv.

Kirjasto


M/T Jonny vid Eriksbergsvarvet i Göte-borg. Godmor Astrid Woivalin och lands-tingets talman Folke Woivalin

den erfarna journalisten och författa-ren Ann-Gerd Steinby har skrivit en myck-et intressant historik. Steinby höll ett före-drag om Lundqvist-rederiet på ett av Sjö-mansservicebyråns evenemang i Marie-hamn för några år sedan, och då märktes det att hon var väl insatt i Ålands historia.

Algot Johansson var inblandad i en mängd olika affärsverksamheter, men sjö-farare minns honom framför allt som tan-kerredare och delägare i Viking Line. Jo-hansson började sin rederiverksamhet i li-ten skala, men på 1970-talet hade Rederi Ab Sally vuxit till Finlands största rederi.

Legendariska fartyg

På 1970-talet bestod Sallys tonnage av många kända fartyg som etsat sig fast i sjöfararnas minne. Av torrlastfartygen minns vi Berny och Adeny, av tankfarty-gen framför allt Bonny, Fanny och Finny samt Jonny på 132 350 dwt.

På passagerarsidan breddade Sally verksamheten vid sidan av Viking Line. Vasabåtarna och Commodore Cruise Li-ne kom att inkluderas i koncernen, precis som trafiken i Engelska kanalen (Sally Li-ne UK). I början av 1980-talet tog rederi-et emot de nybyggda Viking Saga, Viking Song och Viking Sally.

REDERIAKTIEBOLAGET SALLY en 50-årig åländsk redarsaga

text: Pekka Karppanen

Nu finns det äntligen en historik utgiven om det betydelsefulla åländska rederiet. Kommerseråd Algot Johanssons (1898–1986) verksamhet påverkade många människors liv både på Åland och på fastlandet – tusentals sjöfarare seglade med hans fartyg.

Rederiet hamnar i svårigheterNär priserna på oljefrakt dumpades i mit-ten av 1980-talet tvingades Sally sälja far-tyg billigt och lägga upp tonnage. Samti-digt gick kryssningsverksamheten och ka-naltrafiken med förlust. Bolaget sålde si-na återstående tankfartyg till nystartade Alandia Tanker Company, som tog med sig fartygens anställda.

Passagerarfartygen i Sallys ägo hamna-de via en kreditgivande bank hos rederi-bolaget EffJohn Ab. De två andra delägar-na i Viking Line löste dock ut Sallys andel av bolaget åt sig själva. Algot Johansson hade gått bort ett år tidigare och hann in-te se bolaget försvinna för gott.

En välskriven bok

Steinby fick hjälp av en projektgruppen från rederiets närmaste krets. Gruppen hade tillgång till kvarlåtenskapen efter kommerserådets son, Sven Erik Johans-son, och mycket av materialet i boken bygger på det. Bilder fick man dessut-om från rederier och museer samt Lars- Erik Eriksson, som har gjort en omfattan-de förteckning över Sallys fartyg i slutet av boken.

Boken är fint ombruten och välillustre-rad. När jag fick boken i min hand locka-des jag genast att bläddra igenom den till slutet för att se vilken del jag skulle läsa först. Det går nämligen utmärkt att bör-ja med valfritt kapitel i boken eller en en-skild historia.

Boken har 200 sidor, hårda pärmar och säljs på Ålands sjöfartsmuseum och i Ma-riehamns Bokhandel.


Kirjasto

Jäänmurtaja Sisu ja Kadonnut kaupunki

kadonnut kaupunki on jäänmurtaja Sisusta ja tämän ystävistä kertovan lastenkirja-sarjan kolmas osa. Jäänmurtaja Sisu -lastenkirjasarjassa koe-taan jännittäviä tarinoita, jotka vievät niin lapset kuin aikuiset-kin todentuntuisiin seikkailuihin talviselle merelle.

Sarjasta on aikaisemmin jul-kaistu kirjat: Jäänmurtaja Sisu ja tehtävä Suomenlah-della” sekä ”Jäänmurtaja Sisu ja Hailuodon arvoitus”. Jäänmurtaja Sisu -lastenkirjasarjaa tullaan julkaise-maan myös Kiinassa.Teemu Leppälä & Petri Kantoniemi Jäänmurtaja Sisu ja Kadonnut kaupunkiMyynti: jaanmurtajasisu.fi

Konemestari Hautala ja tiilikorsteeni

hautala muistelee kolmea s/s Cruxissa ollutta seilauskaveriaan joita tapasi vuosikymmenien jälkeen. Kenet hän tapasi ka-pakassa, kenet satamassa, ja minkälaisia elämäntarinoita hän saikaan kuulla? Hän kertoo myös opiskelustaan konemesta-riksi ja työstään laivalla.

Timo HaipusKonemestari Hautala ja tiilikorsteeni Konemestari Hautala -sarjan kolmas kirjaMyynti: merimieskuvia.net/Kirja.html

Sirpin ja vasaran varjossateos kertoo merimies-kirkkotyöstä Gdyniassa ja Gdanskissa, missä työ ni-voutuu jännittävällä taval-la sekä yhteiskunnan että merenkulun muutoksiin. Kirjoittaja Esko Vepsä oli itse merimieskirkkotyössä Puolassa useampaan ot-teeseen kokien niin maan kommunistisen ajan, soli-daarisuusliikkeen nousun kuin uuden demokra-tia-ajan.

Merimieskirkolla on ollut Gdanskissa ja Gdyniassa hyviä työntekijöitä – työ oli vaativaa pula-ajan, poikke-ustilojen ja byrokratian vuoksi. Merenkulkijoille Puo-lan merimieskirkko oli yhtä tärkeä kuin merimiehet merimieskirkolle.

Satamiin ajoivat monen varustamon laivat ATC:n tankkereista ESL-Shippingin bulkkereihin. Merimiehet saivat merimieskirkon perinteisiä palveluita ja avusti-vat osaltaan antamalla pula-aikana muonatavaraa ja jopa polttoainetta kirkon autoon. Uudisrakennusval-vojat jopa pystyttivät kirkolle saunan pursimies Tom Hurtan johdolla.

Kirja tempaisee nopeasti mukaansa ja kuuluu eh-dottomasti jokaisen Puolassa käyneen skönemannin kirjahyllyyn. Suomen Merimieskirkko toimi Puolassa vuosina 1951–2008. Kirjassa on luettelo kaikista asemalla toimineista työntekijöistä ja hyvä valikoima kuvia.

Esko VepsäSirpin ja vasaran varjossaHistoriateos Suomen Merimieskirkon työstä PuolassaMyynti: goo.gl/nhyNaq


HEALTH «SPORT «WELLBEINGs. 50 Årets sjömansidrottare, s. 52 Finnlines Sports Awards, s. 54 Nordic Open Floorball, s. 58 Minuuttikisa Kekkosen Kannu, s. 59 Yhteyshenkilöitä, s. 60 ForMare, s. 62 Nikotiiniriippuvuus


Engagemang och en envis ledare är viktigast för sjömansidrottslaget.

vi träffar ”berra” lindell på caféet i Aboa Mare, där många bekanta kommer fram för att gratulera honom med en dunk i ryggen. Lindell som tog sin sjökaptensex-amen i Åbo leder återigen elevkårens lag.

– Jag har fått mycket inspiration till ENÅ:s sjömansidrottslag när jag har dra-git ihop grupper till Sjömansservicebyråns evenemang, berättar Lindell.

År 2007 deltog han i SSB:s fotbollstur-nering för första gången med Rosellas lag. Då studerade han vid Yrkeshögskolan Syd-väst. Året därpå drog han ihop ett fotbolls-lag från Birka Trader och andra fartyg i samma rederi.

Redan året efter var Birka Trader i final och Bernt Lindell utsågs till hela turne-ringens bästa spelare. Rederiet uppmunt-

rade laget genom att köpa matchkläder och bjuda på en bastukväll.

Från innebandy till segling

I SSB:s innebandyturnering gick Bernt Lin-dell med i Langh Ships lag som saknade spelare och fick senare jobb på rederiet. Han har arbetat som däcksman och styr-man även hos ESL Shipping, Powerline, Vi-king Line, Tallink Silja och Eckerö.

– Mitt första styrmansjobb var på bog-seraren Ajax. Under studietiden tog jag även maskinskötarbrev för motorfartyg och tack vare det har jag dessutom fått jobba på landsvägsfärjor och som lotskut-terförare, berättar Lindell.

Vid sidan av seglingen har han hela ti-den varit aktiv inom sjömansidrotten – dragit ihop lag och själv idrottat.

I ENÅ-laget som består av elevkåren vid sjöfartsutbildningen i Åbo har Bernt Lin-dell profilerat sig som en hockeyspelare, även om han började spela ishockey först inför SSB:s turnering. Numera tränar grup-

pen regelbundet i ishallen.– I många sporter är jag målvakt, men i

hockey är jag alltid utespelare och dessut-om manager och tränare, skrattar Lindell.

Hockeylaget som Lindell startade spelar numera i den lokala amatörserien.

En mångsidig idrottsman

Lindells idrottsintresse begränsas inte en-bart till sjömansidrotten. Som barn spela-de han fotboll, men bytte snart till hand-boll. Som målvakt spelade han till och med några matcher i FM-serien. Inspire-rad av sin lillasyster började han intres-sera sig för rugby 2008, men kom fram till att sporten passade storvuxna män bättre.

– På M/S Global Carrier snackade jag med en engelsk lots, som uppmuntrade mig än mer. Han tyckte absolut att spor-ten passade mindre spelare också, minns Lindell.

När Lindell höll till i Nya Zeeland kom han in i rugbyn ordentligt när han spela-de i en lokal serie för spelare på under 85

Årets sjömansidrottare 2015text och bilder: Pekka Karppanen

Just nu håller ”Berra” på att samla ihop folk till SSB:s ishockey turnering


Tärkeintä on merimiesurheilu-joukkueessa on sitoutuminen ja vetäjän sitkeys.

tapasimme ”berra” lindellin Aboa Maren kahvilassa, jossa moni tuttu kävi miestä onnittelemassa ja selkään taputtamas-sa. Turusta merikapteeniksi valmistunut mies vetää edelleen oppilaskunnan jouk-kuetta.

– ENÅ: n joukkueen toimintaan sain vaikutteita, kun kokosin ryhmiä MEPAn tapahtumiin, Lindell kertoi.

Hän osallistui ensimmäisen kerran ME-PAn jalkapalloturnaukseen vuonna 2007 Rosellan joukkueessa ollessaan jo opiske-lemassa Yrkeshögskolan Sydvästissa. Seu-raavina vuosina hän kasasi Birka Traderil-ta joukkueen, joka pelasi vuoden 2009 fi-naalissa ja Lindell valittiin parhaaksi pe-laajaksi. Varustamo kannusti hankkimalla peliasut ja kustantamalla saunaillan.

Sählyjoukkueesta seilaamaan

MEPAn salibandyturnauksessa Lindell me-ni pelaajapulasta kärsineeseen Langhin joukkueeseen ja sai myöhemmin varusta-mosta töitä. Hän on tehnyt kansimiehen ja perämiehen töitä monilla varustamoilla.

Fartygen skulle också kunna kommunice-ra mer sinsemellan, anser Lindell.

Som lagledare är det viktigt att snabbt kunna få tag på de andra sjömansidrot-tarna. Telefon, e-post och på sistone även Facebook är viktiga kommunikationsverk-tyg. På ENÅ:s hockeyträningar sprids or-det också snabbt.

Lindell har för vana att försäkra sig om lagets spelare en vecka före en turnering. Han har fått ihop ett lag med mycket kort varsel när ett gäng har dragit sig ur SSB:s turnering och man har behövt ett ersät-tande lag. Lindell vet vad han sysslar med både som idrottare och lagledare.

SSB gratulerar!

Vuoden 2015 merimiesurheilija Bernt Lindell

kilo. Handbollsbakgrunden har kommit till nytta och nu har Lindell spelat någ-ra landskamper och FM-final med Turku Eagles.

Viktigt med motion ombord

Landskampslägret i rugby som äger rum i mars måste Lindell stå över eftersom han hoppar in som styrman på Silja Serenade. Som tur är finns det bra gym på fartygen nu för tiden, så han kan hålla sig i form även under arbetsskiften.

– Arbetet till sjöss hindrar mig att va-ra med på vissa matcher, men jag har näs-tan alltid kunnat delta i SSB:s turneringar, säger Lindell.

– Opiskeluaikana suoritin myös moot-tori-koneenhoitajankirjan, minkä ansios-ta olen saanut työskennellä myös maan-tielautoilla ja luotsikutterin kuljettajana, Lindell sanoi.

Turun merikoulun oppilaskunnan ENÅ -joukkueessa Bernt Lindell on profiloitu-nut jääkiekkomieheksi, vaikka aloitti lajin parissa vasta MEPAn turnausta varten. Nykyisin porukka harjoittelee säännölli-sesti jäähallissa.

– Monissa lajeissa pelaan maalissa, mutta jääkiekossa olen aina kenttäpelaa-jana, sekä myös managerina ja valmenta-jana, Bernt naurahti.

Lindellin kasaama lätkäporukka osal-listuu nykyään jopa paikalliseen harras-tesarjaan.

Lapsena mies pelasi jalkapalloa, mutta laji vaihtui pian käsipalloon. Maalivahti-na hän pääsi pelaamaan jopa SM-sarjas-sa. Vuonna 2008 hän alkoi kiinnostua ru-gbysta, mutta ajatteli lajin sopivan parem-min suurikokoisille miehille.

Oleskellessaan Uudessa Seelannissa Bernt pääsi lajiin hyvin sisään pelates-saan paikallista, alle 85 -kiloisille tarkoi-tettua sarjaa. Käsipallotaustasta on ollut hyötyä, ja Lindell on pelannut nyt muuta-man maaottelun, sekä Turun Eaglesien ri-veissä SM -finaalin.

Kuntoilu laivalla on tärkeää

Nykyisin laivoilla on hyvät salit, joten kunnon ylläpito onnistuu myös työvuo-rojen aikana.

– Jonkun verran merityö haittaa pelei-hin osallistumista, mutta MEPAn turnauk-siin olen aika hyvin päässyt mukaan, Lin-dell pohti.

Aikaa pitää löytyä myös puolisolle ja seitsemän kuukauden ikäiselle pojalle. Hän on lisäksi aloittanut Åbo Akademissa laskentatoimen ja merioikeuden opiskelut.

Bernt Lindellilla on melkoinen verkosto merimiesurheilijoita. Parhaillaan hän ka-saa porukkaa MEPAn jääkiekkoturnauk-seen.

– Sitoutumisen ohella on tärkeää se, et-tä peruuttaa ajoissa, eikä vasta turnaus-päivänä, Lindell mietti.

Puhelin, sähköposti ja viime aikoina myös Facebook ovat tärkeitä yhteydenpi-tovälineitä. ENÅ: n jääkiekkovuoroilla sa-na lähtee myös leviämään nopeasti.

Tarvittaessa joukkue on saatu kasaan nopeastikin, kun MEPA -turnauksessa pe-ruuttaneen porukan tilalle on tarvittu kor-vaava ryhmä. Mies osaa hommansa sekä urheilijana että urheilujohtajana. ò

MEPA onnittelee!

Han måste dessutom får tid över för sin fru och sin sju månader gamla son. Som om det inte vore nog har han börjat stu-dera redovisning och sjörätt vid Åbo Aka-demi.

Bernt Lindell har ett gediget nätverk av sjömansidrottare som han har lärt känna studietiden, seglingarna och turneringar-na. Just nu håller han på att samla ihop folk till SSB:s ishockeyturnering. I början finns det ofta många intresserade, men se-dan tunnas laget ut.

– Det är viktigt att man är engagerad men också att man drar sig ur i tid, och inte först på turneringsdagen. Det är of-ta något annat som går före i sista stund.

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen


A Look at the History and Current State of Seamen’s Sports

the best sports vessels of the company have been recognised since the 1950s. There have been many itinerant trophies, of which the 1974 ”Kuntokalle” still remains.

Finnlines encouraged its seafarers to be ac-tive. The shipping company’s CEO, K. Alakari, be-came the chairman of the Finnish Merchant Na-vy’s Sports Committee, founded in 1951. Activi-ties and co-operation with other Nordic seamen’s sports organisations began immediately.

Finnlines’ ships competed against each oth-er as well as other vessels in football and ath-letics, among others. The shipping companies presented the best athletes and ships with tro-

phies and itinerary awards. These in-cluded, for example, the ”Willen pyt-ty” and ”Saha-Palo”, an itinerary trophy that actually went missing for a time before finding its way into the trophy cases of, among others, Finnoak and Finnarctis. Thanks to successive vic-tories in the late 1960s, one athletics trophy remained with captain Jaakko Varimaa. He remains active, in particu-lar as a writer of books and magazine articles.

The Organisation of Seamen’s Sports Becomes Established

The Finnish Merchant Navy´s Welfare Board, established in 1960, continued the co-ordination of seafarers’ leisure

and sports activities. From 1973 on-wards, the role was taken on by the Finnish Seamen’s Service (MEPA). Cap-tain Bror Frostell, Finnlines’ Sea Per-sonnel Manager, worked with MEPA as a productive partner. He had been active already during the times of the Merchant Navy’s Sports Committee, and he continued to encourage the sporting activities of the company’s seafarers.

Finnlines’ Sports Awards text: Pekka Karppanen photos/Sources: MEPA, SLHY/Finnlines archive, Jukka Huotari collections

The Finnmill was the best Finnlines´ sporting ship in 2015. The crewmembers have been active in the minute competitions, golf etc. The prize ceremony took place in Turku in February. The new itinerant trophy is called Finnlines Sport Trophy.

”Kuntokalle” gathered dust at MEPA´s storage rooms.


The most successful ships and ath-letes were rewarded at awarding cer-emonies organised by the company. Each year around ten ships, some-times more, competed for the title of Finnlines’ best sporting ship. The burl wooden ”Kuntokalle” trophy finally re-mained with Finnoak, which had won the prize many years running.

A Return to Tradition

After 1986 Finland began to flag ships out and Finnoak was sold. ”Kunto-kalle” found its way to Finnlines’ of-fices, from where crewing coordinator Kalevi Silvasto brought it to the Finn-ish Seamen’s Service to ”wait for bet-ter times”.

”Kuntokalle” gathered dust at ME-PA’s storage rooms until those long awaited ”better times” finally arrived. The company again has a large num-ber of ships sailing under the Finn-ish flag, and its seafarers actively take part in seamen’s sports.

Finnmill was chosen as Finnlines’ best sporting ship of 2015, and the award ceremony was honoured by the presence of the ”Kuntokalle” trophy. ò

Juttu suomeksi: goo.gl/7LWEj7

The crewmembers of M/V Varjakka (1961) had a godchild. This was a com-mon habit among the Finnlines´ managed ships in 60 s and 70 s. The father of the godchild once made this wooden sculpture to thank the crew. Later on the sculpture was named ”Kun-tokalle”, and an itinerant trophy for the best sport crew team was established.

The burl wooden ”Kuntokalle” trophy finally remained with Finnoak, which had won the prize many years running.

The first Finnlines itinerant trophy, “Saha-Palo” and other prizes were delivered to captain Heikki Autio, M/V Finnbirch, by sport secretary Juhani Rinne and chairman Veikko Kanerva of the Finnish Merchant Navy s Welfare Board.


Lähes 200 pelaajaa Maarianhaminan salibandyturnauksessa 23.1.

E dellisvuonna poissaolollaan loista-neet Birka Stockholm ja Silja Sere-nade etenivät odotetusti finaaliin.

Jännittävän pelin päätteeksi Seren jouk-kue sai kultamitalit.

Turnaus buukattiin aluksi täyteen, mut-ta laivojen telakointien ja muiden kiirei-den takia joukkueiden määrä tiivistyi lo-pulta kolmeentoista. Hotelli Pommernin aamupalan jälkeen siirryttiin Baltichal-leniin, jossa alkusarjat pelattiin neljässä lohkossa. Jokaiselle joukkueelle tuli vä-hintään neljä ottelua, kun karsintakierrok-

selta pudonneille joukkueille järjestettiin second chance -kierros. Mikään ryhmä ei kärsinyt rökäletappioita, vaan ottelut oli-vat tasaisempia, kuin aikaisempina vuo-sina. Aikataulussa pysyttiin melko hyvin, vaikka moni ottelu meni jatkoajalle tai rankkareille.

Tauoilla pelaajat saivat nauttia ME Groupin kahvilan antimista, johon myös Ruotsin Merimiespalvelusta oli tuotu täy-dennystä. Peliyhtiö PAF oli muun sponso-roinnin ohella tuonut hallille pieniä ter-vetuliaislahjoja tapahtuman osallistujille.

Pelit kovenivat loppua kohti

Viime vuoden mestari Dickson putosi jat-kosta. Samoin kävi yleensä hyville sijoil-le päätynyt Rosella, joka joutui kovaan al-kulohkoon. Moninkertainen mitalisti Me-

teksti: Pekka Karppanen kuvat: Pekka Karppanen, Sampsa Sihvola, Sami Korppi, Jukka Lindell

riturva oli ohuella materiaalilla mukana, mutta sai vahvistuksen Finnlinesin is-kuryhmästä. Yhdistelmäjoukkue raivasi tiensä mitalipeleihin.

Eri varustamoiden merenkulkijoista oli koottu kaksi ryhmää, joista Vaparit 1 ete-ni pronssille hävittyään välierässään Bir-ka Stockholmille. Finaalissa kahden vuo-den takainen mestari Birka kohtasi tuol-loin hopealle jääneen Silja Serenaden, joka lähti otteluun revanssi mielessään.

Vauhdikas matsi eteni tasatahtia, jos-kin Sere tuntui välillä olevan askeleen, pa-ri edellä. Maalivahtipeli toimi loistavasti ja kentällä nähtiin huikeita kuvioita. Lopulta taululle jäivät numerot 5–2 osoittamaan Seren mestaruutta.

Turnauksen jälkeen siirryttiin MEPAn ja Ruotsin Merimiespalvelun pikkubus-

Salibandyturnaus 2016

Vauhtia riitti Amorellan ja Silja Symphonyn ottelussa karsintakierroksella


seilla Adlon Sportsbarin saunaan ja jälki-peleihin. Kun pahin nälkä ja jano oli sam-mutettu, jaettiin turnauksen erikoispal-kinnot.

Suuret kiitokset kaikille pelaajille, sponsoreille ja tukiryhmille!

Tulokset: goo.gl/zflkZ8Kuvia: goo.gl/BCvJJ6Video: goo.gl/Scj55KFair Play joukkue: Vaparit 2Alandia Spelglädje: AmorellaParas naispelaaja: Angelica Taylor, SymphonyParas mv: Jens Roselius, Birka SthlmParas pelinrakentaja: Gustav Mörn, Birka SthlmMVP: Niklas Kokljuschkin - Silja Serenade

Vaparit 2 ja Pohjanmaa kar-sintasarjassa, josta Pohjan-maa meni jatkoon

Vaparit 1 voitti Rosellan nel-jännesvälierissä ja eteni aina pronssille asti

>


TULOKSET • RESULTAT

1. Silja Serenade2. Birka Stockholm3. Vaparit 14. Meriturva/Finnlines5-8: Pohjanmaa, Silja Symphony, Ålands Sjöfartsskola, Stockholms hamn9-13: Polfors, Vaparit 2, Amorella, Dickson

PISTEPÖRSSI • POÄNGBÖRS G A P

1. Niklas Kokljuschkin, Serenade 12 2 142. Markus Nordman, Birka Sthlm 5 3 83. Joonas Pitkänen, Serenade 5 2 74. Oscar Vehviläinen, Pohjanmaa 4 3 75. Vili Lahtinen, Meriturva/Finnlines 4 3 76. Niko Hakala, Meriturva/Finnlines 6 0 67. Christopher Rydstedt, Sthlm hamn 4 2 68. Gustav Mörn, Birka Sthlm 2 4 69. Niko Kortelainen, Vaparit 1 4 1 510. Visa Knuuttila, Vaparit 1 3 2 5

Ylhäällä vasemmalla. Silja Serenaden joukkue vei turnauksen voiton puhtaal-la pelilläKeskellä. Parin vuoden takainen mestari Birka Stockholm sai nyt hopeaaAlhaalla vasemmalla. Vaparit 1 onnistui pronssi-ottelussa lyömään Meritur-van ja Finnlinesin yhdistel-mäjoukkueen

Silja Serenades Niklas Kokljushkin kunde med sin individuella skicklighet och turneringens vassaste skott avgöra finalen till Serenades fördel.


Närmare 200 spelarei Innebandyturneringen i Mariehamn den 23.01.

D e tidigare mästarna Silja Serenade och Birka Stockholm, som inte kunde del-

ta i turneringen förra året, gav då övriga lag en chans, men i år återtog de herraväl-det och bägge lagen tog sig till finalen. Ef-ter en spännande match seglade Serena-des lag hem med segern.

Den populära turneringen blev snabbt fullbokad, men på grund av dockningar och övriga förhinder föll det slutliga la-gantalet till tretton. Efter frukost på Ho-tell Pommern förflyttade sig lagen mot Baltic Hallen där grundserien spelades i fyra grupper.

Varje lag spelade minst fyra matcher, då lagen som föll i kvalomgången fick en ny chans via omgången ”second chance”. Inget lag fick storstryk i siffror, och turne-ringen var jämnare än någonsin tidigare. Tidtabellen höll även, fast flera matcher gick till förlängning och straffslag.

Under pauserna kunde spelarna nju-ta av caféserveringen som ME – Group bjöd på. Svenska Sjömansservice hämta-de även med sig lite påfyllning till café-ets produktlista. Spelbolaget PAF bjöd ut-över sponsoreringsstöd även på välkomst-gåvor åt spelarna.

Matcherna blev tuffare under turne-ringens gång

Förra årets mästare Dickson föll ut i ett tidigt skede, vilket var ett exempel på att nivån var hård i årets upplaga. Det flerfal-diga succélaget Meriturva hade i år tunna-re material än tidigare, men fick förstärk-ning av Finnlines spelare - det visade sig vara ett klokt val. Det sammanslagna la-get som gick under namnet Meritur-va/Finnlines röjde sig fram mot medalj-

matcherna med klara steg genom att un-der turneringens gång bl.a. fälla den tidi-gare mästaren Dickson samt övriga andra medaljlag.

De Fria Sjömansidrottarna eller Vapa-rit, som de flesta känner dem som, är ett lag där deltagare från flera olika rederier deltar i då deras respektive rederier inte får ihop egna lag. I år deltog Vaparit med två lag, varav Vaparit 1 knep bronsmedal-jerna efter att de blivit besegrade av Birka Stockholm i semifinalen. I finalen möttes de forna mästarna Birka Stockholm och Silja Serenade. De två lagen möttes senast för två år sedan i finalen, då segrade Bir-ka. Serenade var ute efter revansch.

Den fartfyllda matchen framskred i re-lativt jämna tag, dock var det Serenade som greppade om taktpinnen mera från starten. Målvaktsspelet höll siffrorna jäm-na en längre tid, och under matchen sågs fantastiska kombinationer som visade på hur hög nivå sjömansidrotten ligger. Till slut var det Serenades lag som var mera hungrigt och slutsiffrorna skrevs 5-2 till Seres fördel.

Efter turneringen transporterades la-gen till efterspelen som efter ett års up-pehåll hölls på den traditionella efterspel-sarenan Adlons sportsbar där bastu och middag väntade. Då den värsta hungern och törsten var släckt delades specialpri-serna ut. òEtt stort tack till alla spelare, sponsorer och stödgrupper!

text: Johan Treuthardt & Pekka Karppanen bilder: Pekka Karppanen, Sampsa Sihvola, Sami Korppi, Jukka Lindell

Innebandyturnering 2016

Resultat: goo.gl/zflkZ8Bilder: goo.gl/BCvJJ6Video: goo.gl/Scj55KFair Play pris: Vaparit 2Alandia Spelglädje: AmorellaBästa damspelare: Angelica Taylor, SymphonyBästa målvakt: Jens Roselius, Birka SthlmBästa spelfördelare: Gustav Mörn, Birka SthlmMVP: Niklas Kokljuschkin, Silja Serenade

>


Kekkonens Kanna – Årets idrottsfartyg 2015silja serenade har utsetts till årets idrottsfartyg 2015. Fartygets sjömansidrottare var fram-gångsrika både individuellt och i lagtävlingarna i fotboll, ishockey och minuttävlingen. Fartyget hade även deltagare i Sjömansservicebyråns golftävling. Det faktum att fartygets gym har totalrenoverats tyder också på ett stort motions-intresse.

Kekkosen Kannu – Vuoden urheilulaiva 2015silja serenade on valittu vuoden 2015 urheilulaivaksi. Laivan merimiesurheilijat menestyivät jalkapallossa, jää-kiekossa ja minuuttikisassa sekä henkilökohtaisessa että laivakilpailussa. Laivalta oli osallistujia myös Merimies-palvelutoimiston golf-kisassa. Liikuntainnostusta osoittaa sekin, että laivan kuntosali uudistettiin täydellisesti.

Minuuttikisa, MinuttävlingenSammanlagt 415 aktiva sjöfarare och 63 fartyg deltog i tävlingen. Minuttävlingen 2016 har börjat.

Henkilökohtaiset Pisteet 2015 – Individuella Poäng 2015 Nimi, Namn Laiva, Fartyg

1 Hannu Simola Silja Serenade 665,212 Stefan Sundström Gabriella 664,753 Pekka Juntunen Gabriella 659,424 Kalle Palander Aila 649,675 Ymbe Bedretdin Aura 630,626 Esa Leppänen Finnstar 625,797 Miira Hatunen Silja Serenade 600,378 Marko Iltola Mastera 548,629 Paavo Arpiainen Martta VG 538,7910 Tomi Snellman Finnstar 464,54

Kaikki tulokset: http://mepa.fi/fin/palvelut/liikunta/tulokset/

KAIKKI LAIVAT 2015 – ALLA FARTYG 2015 Laiva, Fartyg Pisteet, poäng

1 Eira 124,842 Miranda 92,13 Aura 80,794 Ukko 79,345 Ahti 76,136 Aila 737 Finnmill 68,958 Bore Sea 67,529 Containerships VII 63,310 Mastera 58,81


laivoilla toimivat yhteyshenkilöt ovat merimiesurheilulle tärkeitä vuorovaiku-tuksen kannalta. Tietoa saadaan nopeasti pelaajille ja toisaalta yhteyshenkilö voi välittää palautetta ja kehitysideoita ME-PAlle. Marraskuussa MEPA järjesti Turussa S/S Borella tilaisuuden, jossa käytiin läpi merimiesurheilua ja merenkulkijoiden hyvinvointia.

S/S Borella esiteltiin MEPAn merimie-surheilutarjontaa ja turnauksia. Monet

Merimiesurheilun yhteyshenkilöitä koollaosallistujista olivat jo jäseniä joukkueenjoh-tajien sivustossa Facebookissa, jossa voi käydä keskustelua esimerkiksi puuttuvista välineistä tai pelaajista. Facebook on osoit-tautunut varsin tehokkaaksi ja nopeaksi viestintäkanavaksi.

Illan aikana syntyi paljon uusia ideoita. Turnauskäytäntöjä ja – sääntöjä kerrattiin ja kirjattiin uudistuksia ylös. Jonkun verran tuli myös uusia ehdotuksia liikunta-aihei-siksi tapahtumiksi ja kursseiksi.

Ennen ruokailua ja saunaa vedettiin vielä merimiesurheiluaiheinen tietokilpailu. Voiton vei konkareiden joukkue: Pasi Kin-nari, Kai Korhonen ja Paulus Vanhanen.

Kiitos kaikille osallistujille aktiivisesta vuorovaikutuksesta!

MEPAn päivitetyt turnaussäännöt löytyvät: goo.gl/c42NKn

kontaktpersonerna på fartygen är viktiga för interaktionen inom sjömansidrotten. Tack vare dem går informationen ut snabbt till spelarna samtidigt som kontaktpersonerna kan vidarebefordra respons och utvecklingsidéer till SSB. I november arrangerade SSB ett evenemang på S/S Bore i Åbo om sjöman-sidrotten och sjöfararnas välbefinnande.

På S/S Bore presenterades SSB:s sjömansidrotts-utbud och turneringar. Många av deltagarna var redan med i lagledarnas grupp på Facebook, där man kan ta upp till exempel om det saknas utrustning eller spela-re. Facebook har visat sig vara en mycket effektiv och snabb kommunikationskanal.

Under kvällen lades det fram många nya idéer och förslag. Man gick igenom praxis och regler för turne-

ringarna och gjorde ändringar i dem. Det kom också in en del förslag på nya idrottsrelaterade evenemang och kurser.

Före maten och bastun hann man även med en frågesport om sjömansidrott. Vinsten togs hem av veteranligan: Pasi Kinnari, Kai Korhonen och Paulus Vanhanen.

Tack till alla deltagare för den aktiva interaktionen!

De uppdaterade reglerna för SSB:s turneringar finns här: goo.gl/c42NKn

Sjömansidrottens kontaktpersoner samlade

Bernt Lindellin joukkue sijoittui tietokilpailussa kolmanneksi.


Kiinnostus hyvinvointiprojektia kohtaan on ollut valtava. Tiedot aikaisempien vuosien onnistumi-sista ovat levinneet lähes kaikkiin laivoihin ja varustamoihin.

hankkeessa ovat MEPAn lisäksi mukana vahvalla panoksella Merimieseläkekassa ja vakuutusyhtiö Alandia. Varustamoista osallistuvat tänä vuonna Viking Line, Tal-linkSilja, Godby Shipping, Eckerö Line, Fin-nlines, ESL-Shipping, Rederi AB Nathalie ja Dennis Maritime.

Valmentajien tiimi on myös vahvistu-nut. Yhteistyökumppani R5 Athletics and Health on saanut uusia päteviä ohjaajia, jotka ovat jo näyttäneet kyntensä alku-vuoden aikana. Helmikuun puoleenvä-liin mennessä on vedetty jo yli 200 tree-

niä testien ohella. Tänä vuonna mukana on myös ravitsemusterapeutti Jenni Flink-man. Arcadasta valittiin mukaan 10 opis-kelijaa, jotka ovat saaneet ForMare -lisä-koulutuksen projektia varten.

Ennätysmäärä hakijoita

270 hakemuksen joukosta valittiin yhteis-työssä varustamoiden työterveyshuollon ja henkilöstövastaavien kanssa 114 osal-listujaa. Valitsematta jäänet voivat ottaa ohjelmaansa kevyemmän mallin, jota tue-taan taloudellisesti. Täysi ForMare -paketti tuhansien eurojen arvoinen, mutta osallis-tujan omavastuu on vain 100 euroa.

Noin puolen vuoden aktiivisen jakson jälkeen alkaa kolmen vuoden seurantajak-so. Tänä aikana henkilökohtainen valmen-taja on säännöllisesti yhteydessä ohjatta-vaan. Osallistujille tarjotaan tuetulla hin-nalla harjoituskertoja haluamaltaan For-Mare ohjaajalta.

ForMare Sjöfartens dag -tapahtumassa 12.5.

Testejä, harjoituksia ja tapaamisia pide-tään Helsingissä, Kotkassa, Turussa ja Maarianhaminassa. Jonkun verran val-mentajat tapaavat ohjattavia myös laivan päällä. Sitoutuminen ja yhteydenpito oh-jaajan ja ohjattavan välillä on tärkeää.

Toukokuussa ForMarea esitellään Maa-rianhaminassa Sjöfartens Dag -tapahtu-massa. Projektipäällikkö Johan Treuthar-dt ja kenttävastaava Mikael Paajanen ker-tovat projektista tarkemmin. Halukkaat voivat ilmaiseksi kokeilla kehonkoostu-muksen mittausta InBody -laitteella. Kult-tuuri- ja kongressitalo Alandican Ryssö -kabinetissa ovat paikalla myös Merimie-seläkekassan ja Alandia -vakuutusyhtiön edustajat.

Lisätietoja MEPAn kotisivuilla

ForMare 2016 on käynnissäteksti ja kuvat: Pekka Karppanen


Intresset för hälsoprojektet har varit enormt. Informationen om de lyckade resultaten från tidi-gare år har spridit sig till nästan alla fartyg och rederier.

utöver ssp satsar Sjömanspensionskas-san och försäkringsbolaget Alandia stort på projektet. Bland rederierna deltar i år Viking Line, TallinkSilja, Godby Shipping, Eckerö Line, Finnlines, ESL-Shipping, Re-deri AB Nathalie och Dennis Maritime.

Tränarteamet har också fått förstärk-ning. Samarbetspartnern R5 Athletics and Health har rekryterat nya kompetenta in-struktörer, som i början av året redan ha-de fått visa framfötterna. I mitten av fe-bruari har de hållit över 200 träningspass vid sidan av testerna. I år deltar även nä-

MEPAn sivuille on rakennettu oma liikepankki erilaisille lihaskuntoliikkeille. Liikepankissa olemme pyrkineet ottamaan huomioon laivojen kuntosali olosuhteet joiden perusteella lähes jokaista liikettä voi suorittaa laivalla. Ehdotuksia liikkeistä saa antaa. Linkki: goo.gl/XBXyGv

En rörelsebank för olika muskelkonditionsövningar har skapats på hemsidan. I rörelsebanken har vi försökt beakta fartygens begränsande gym och tillämpa rörelserna så att majoriteten kan utföras även ombord dem. Önskemål om rörelser och övrig feedback får gärna ges.Läs mera: goo.gl/d8PPPL

ringsterapeuten Jenni Flinkman. Från Ar-cada valde man ut 10 studenter som har fått genomgå en ForMare-påbyggnadsut-bildning inför projektet.

Rekordmånga sökande

Bland de 270 ansökningarna valde man ut 114 deltagare tillsammans med rederier-nas företagshälsovård och personalansva-riga. De som inte blev antagna har möj-lighet att göra en mindre omfattande va-riant av programmet, som stöds ekono-miskt. Det kompletta ForMare-paketet har ett värde på tusentals euro, men deltagar-nas självrisk är bara 100 euro.

Den cirka sex månader långa aktiva pe-rioden följs av en uppföljningsperiod som sträcker sig över tre år. Under denna tid har den personliga tränaren regelbunden kontakt med deltagaren. Deltagarna er-bjuds träningspass med valfri ForMare-in-struktör till ett reducerat pris.

ForMare på Sjöfartens dag 12.5

Tester, träningar och möten hålls i Hel-singfors, Kotka, Åbo och Mariehamn. I viss mån träffar de personliga tränarna si-na deltagare även ombord. Engagemang-et och kontakten mellan instruktören och deltagaren är viktig.

I maj presenteras ForMare på Sjöfartens Dag i Mariehamn. Projektchef Johan Tre-uthardt och fältansvarig Mikael Paajanen berättar närmare om projektet. De som vill kan göra en kostnadsfri mätning av sin kroppssammansättning med InBody-ut-rustning. I Ryssö-kabinettet på Alandica Kultur och Kongress finns även represen-tanter från Sjömanspensionskassan och försäkringsbolaget Alandia på plats. òMer information hittar du på SSB:s webbplats.ForMare 2016 on käynnissä

ForMare 2016 har börjat

Marianne Hakalan henkilökohtainen val-mentaja Mari Lindström veti harjoituksia MEPAn kuntosalilla Olympia-rannassa.


Heroiiniriippuvuuteen verrattavalla nikotiiniriippuvuudella on kova hinta niin yksilön terveydelle kuin koko yhteiskunnalle. Vuosittain tupa-kointi aiheuttaa Suomessa yli 6.000 ennenaikaista kuolemaa. Syöpätaudit, keuhkoahtaumatauti, sydän- ja veri-suonitaudit, sikiövauriot ja aivohaveri ovat kansantaloudellisesti merkittä-vimpiä tupakkasairauksia – yhteiskun-nan menot ovat miljardiluokkaa.

Kun tupakoinnin ja keuhkosyövän yh-teydestä oli maailmalla saatu kymme-niä tuhansia kiistattomia tutkimustu-loksia, sai eräs Lasse Lehtinen Philip

Morriksen 10 miljoonan euron budjetin turvin kampanjoida, että tupakoinnin ja keuhkosyövän yhteyttä ei ole todistettu. Käräjäoikeuden tupa-koivan tuomarin johdolla todettiin, että Lehti-sen valehtelu oli ihan OK ja siten häntä vastaan nostettu kanne raukesi. On ymmärrettävää, et-tä TV-visailun vetäjä Lehtinen ei ohjelmassaan kysynyt: Aiheuttaako tupakointi keuhkosyöpää?

SAMAA P**KAA ERI PAKETISSA

Savuke, nuuska, sähkösavuke ja vesipiippu:

Eivät Lehtiset, Jörn Donnerit, Aarne Saariset eivätkä jarrutustyötä harras-taneet ministerit Matti Louekoski (pik-kusikarimies) ja Liisa Hyssälä mahta-neet kuitenkaan mitään tupakkalakien asteittaiselle tiukentamiselle ja muut-tuneelle ilmapiirille: Suomessa tupa-kointi on vähentynyt tasaisen varmas-ti. Nyt miehistä tupakoi enää 19 %, nai-sista 13 %. Pitkän aikavälin pudotus on ollut huima: sotien jälkeen luvut olivat 75 % (!) ja 12 %. Naisten kohdalla ke-hitys on ollut huono. Ehkä meilläkin päästään siihen, mihin Englanti ylti jo toistakymmentä vuotta sitten: keuh-kosyöpä ohitti rintasyövän sairauksi-en palkintopallilla.

Tupakkateollisuus kävi vastaiskuun

Kun savukemarkkinat alkoivat länsi-maissa heiketä, tupakkajätit löysivät syöpäkääryleilleen otolliset markkinat kehitysmaista. Mutta ei siinä kylliksi: piti ruveta takomaan voittoja nuus-kan, sähkösavukkeiden ja vesipiippu-jen avulla. Markkinointikikkoina toi-totetaan muun muassa, että nuuska-mällistä ei saa keuhkosyöpää (totta).

Mutta että sähkösavukepilvien puhal-telu ja vesipiipun lutkuttelu olisivat oivia, vaarattomia keinoja irtautua ni-kotiinikoukusta, on jenkiksi sanottu-na Bullshit.

Suomen ASH ry:n (Action on Smo-king and Health) toiminnanjohta-ja Mervi Hara on jo kolme vuosikym-mentä tehnyt tupakkavalistustyötä ja osallistunut lakien valmisteluun. Hän on perehtynyt laajasti kansainväli-siin tutkimuksiin ja on tällä hetkellä alansa tietopankki Suomessa. Tupak-kateollisuus ja tupakoitsijatkin esit-tävät ”vaihtoehtotupakoinnin” autuu-desta väitteitä, joita Hara joutuu työs-sään kumoamaan viittaamalla tehtyi-hin tutkimuksiin.

Nuuska: Riippuvuutta aiheuttavan nikotiinin lisäksi nuuskasta on löydet-ty 2.500 erilaista kemiallista yhdistet-tä, joiden lisäksi joukossa on mm. ras-kasmetalleja sekä kasvi- ja tuholais-myrkkyjen jäämiä. Syöpää aiheuttavia aineita on 28, esim. radioaktiivista po-lonium 210 -ainetta. Nuuskaajilta on löydetty etenkin suun, nenän ja nie-lun alueen syöpiä, mutta myös ruo-katorvi-, maha- ja haimasyövän vaa-

teksti: Sakari Karttunen


Savuke, nuuska, sähkösavuke ja vesipiippu:

ra kasvaa. Nuuskan käytön tehosta tupakoinnin vähentämiseen tai lo-pettamisen apuvälineenä ei ole ole-massa riittävää näyttöä. Nuuskan si-sältämä runsas nikotiinimäärä pikem-minkin lisää käyttäjänsä nikotiiniriip-puvuutta.

Sähkösavuke: Sähkösavukkeen käyt tö jäljittelee tupakointia. Säiliöön ladattu neste kuumennetaan höyryk-si, jota hengitetään. On sekä nikotii-nittomia että nikotiinillisia nesteam-pulleja. Kiinassa kehitetty sähkösavu-ke on siinä määrin uusi keksintö, et-tä pitkän aikavälin terveyshaitoista ei vielä ole riittävää näyttöä. Selvää on kuitenkin, että nikotiinipitoisia nes-teitä sähkösavukkeessa käyttävä al-tistaa itsensä nikotiiniriippuvuudelle. Koska nikotiini vedetään keuhkoihin, se voi saada aikaan voimakkaamman

myrkytys-, fysiologisen tai riippuvuu-sefektin. Uloshengitetyn höyryn niko-tiini altistaa myös ulkopuoliset.

Vesipiippu: Yleisesti uskotaan, et-tä vesipiipun polttaminen on vähem-män haitallista ja vähemmän riippu-vuutta aiheuttavaa kuin tupakointi. Päinvastoin! Vesipiipun tuottama sa-vu sisältää nikotiinin lisäksi suuria määriä myrkyllisiä yhdisteitä kuten häkää, tervaa ja raskasmetalleja. Vesi-piippua käytettäessä syöpää aiheutta-vat aineet viisinkertaistuvat, tervapi-toisuus on jopa 32-kertainen ja häkä-altistus 8-kertainen savuketupakoin-tiin verrattuna.

Merimieslääkäri näköalapaikalla

Mikä on tupakointitilanne laivoilla? Kymmenen vuotta Turussa merimies-

lääkärinä työskennellyt Päivi Miilun-palo on oikea henkilö vastaamaan ky-symykseen.

– Kun laki kielsi yhteisissä tiloissa tupakoinnin, sen väheneminen huo-mattiin varustamoiden työterveys-huollossa; nikotiinikorvaushoitojen haku lisääntyi huomattavasti. Mutta nyt valitettavasti ainakin lauttaliiken-teessä on muoti-ilmiöksi tullut säh-kösavuke, Päivi tietää.

– Mutta onko se muotia ulkoseilu-reilla, sitä en osaa sanoa.

– Lainsäädännöstä ja laivakohtaisis-ta järjestelyistä huolimatta yksi ikui-suuskysymys on jäänyt: henkilöstö ja-kautuu kahtia eli kuulutko tupakoiviin vai tupakoimattomiin. Vaikka on tehty työpaikkaselvityksiä ja pidetty osas-topalavereja, ei sovituissa säännöissä tahdota pysyä, Päivi tietää.

Ei liene vaikeata arvata, kumpi ”joukkue” rikkoo sopimuksia, lisää sii-hen tämän jutun kirjoittaja. òLäs på svenska: goo.gl/3zMf5D

Entisaikaan messi oli varsi-nainen monitoimitila. Siellä syötiin, juotiin, juoruttiin, pelattiin korttia, kuunneltiin radiota jos kuului – ja tietys-ti tupakoitiin. Tällainen oli tunnelma tervakeula-Fennian messissä vuonna 1974. Kuva: Sakari Karttunen

Sähkösavuke on siinä määrin uusi keksintö, että pitkän aikavälin terveyshaitoista ei vielä ole riittävää näyttöä.


marraskuun lopulla saatiin murheelli-nen viesti Suomen Laivanpäällystöliitolta. Toiminnanjohtaja Petri Suominen oli menehtynyt äkilliseen sairauskohtaukseen. Tieto järkytti meitä Merimiespalvelutoi-miston työntekijöitä erityisesti, sillä hän osallistui vain joitakin päiviä aikaisemmin hallituksemme kokoukseen ja isännöi Vuosaaren Merimieskeskuksessa Laivan-päällystöliiton vuosikokousta.

Petri Suomisella oli laaja kokemus laivoilta, satamista, telakalta, merenkulun opetuksesta ja järjestötoiminnasta. Pur-jehdusta harrastava mies seilasi monissa varustamoissa ja työskenteli myös

In Memoriam Petri Suominen 14.2.1962–27.11.2015

satamatyönjohtajana Kaskisissa sekä Raumalla.

Raumalla 1992 merikapteeniksi val-mistunut Petri Suominen palasi vuositu-hannen vaihteessa vanhaan opinahjoonsa opettajaksi. Rauman vuosinaan hän suoritti myös merikapteeni AMK:n ja ammattiai-neopettajan tutkinnot. Opetustyön ohella hän piti pätevyyskirjansa voimassa teke-mällä lomillaan päällikön sijaisuuksia M/S Midaksessa ja M/S Ahtelassa.

Suomen Laivanpäällystöliittoon Petri Suominen siirtyi vuonna 2012 varatoimin-nanjohtajaksi, ja aloitti 1.1.2015 toiminnan-johtajana. Liiton työn myötä hän osallistui

i slutet av november fick vi ett sorgligt besked från Finlands Skeppsbefälsförbund. Verksamhetsledaren Petri Suominen hade gått bort i en plötslig sjukdom. Det kom som en chock för oss på Sjömansservicebyrån, eftersom han bara några dagar tidigare deltog på vårt styrelsemöte och ledde Skeppsbefälsförbundets årsmöte vid Nordsjö sjömanscenter.

Petri Suominen hade gedigen erfarenhet från fartyg, hamnar, skeppsvarv, sjöfartsundervisning och föreningsverksamhet. Han var intresserad av segling och arbetade ombord i många rederier och även som hamnarbetsledare i Kaskö och Raumo.

Petri blev färdig sjökapten i Raumo 1992 och vid millennieskif-tet återvände han till sin gamla skola som lärare. Under åren i Raumo avlade han dessutom yrkeshögskoleexamen som sjökap-ten och yrkeslärarexamen. Vid sidan av undervisningsarbetet höll

han sitt behörighetsbrev giltigt genom att vikariera som befälha-vare på M/S Midas och M/S Ahtela under sin semester.

Petri kom till Finlands Skeppsbefälsförbund som vice verk-samhetsledare 2012 och började som verksamhetsledare den 1 januari 2015. I och med arbetet i förbundet var han sty-relsemedlem i flera sjöfartsorganisationer, där hans mångsidiga arbetserfarenhet kom till nytta.

Petri Suominen gick alltid in för sitt arbete på djupet. Han var vänlig och visade respekt för alla som han hade att göra med. På SSB minns vi särskilt att han gick runt och hälsade och skakade hand med alla anställda före styrelsemötet. Petri hade en varm hand – den värmen kom direkt från hjärtat.Pekka Karppanen

hallitusjäsenenä useiden merenkulun organisaatioiden toimintaan, missä hänen monipuolinen työkokemuksensa oli hyödyksi.

Petri Suominen omistautui aina työl-leen perusteellisesti. Hän oli ystävällinen ja kunnioitti kaikkia, joiden kanssa hän oli tekemisissä. MEPAssa muistetaan erityi-sesti, kuinka hän ennen hallituksen ko-kousta kävi tervehtimässä ja kättelemässä kaikki työntekijät. Petrin käsi oli lämmin, se lämpö tuli suoraan sydämestä.Pekka Karppanen

In Memoriam Petri Suominen 14.2.1962–27.11.2015


Merimieskirkko ja MEPA järjestivät Vuo-saaren Merimieskeskuksessa katolisen messun, johon osallistui filippiiniläisiä merenkulkijoita satamassa olevista lai-voista, sekä paikallisia filippiiniläisiä. Messun piti takalogin kielellä Isä Giger, jolla oli mukanaan myös kuoro ja soitta-jia. Illan aluksi Trio Timels esitti oman musiikkitervehdyksensä suomalaiseen tyyliin.

De nordiska sjömans- serviceorganisationer-nas gemensamma chefs- och sjömansidrottsmöte hölls i Helsingfors i slu-tet av november. Delta-garna bekantade sig med sjömans centret i Nordsjö och SSB:s temporära utrymmen. Det egentliga mötet hölls ombord på isbrytaren Urho.

Kohtaamisia

Kuntoutussäätiön profes-sori Veijo Notkola ja tutki-ja Hanna Rinne esittelivät Merimieseläkekassan jär-jestämässä tilaisuudessa tutkimusta merenkulki-joiden kuolleisuudesta ja työkyvyttömyydestä. Tii-vistelmä tutkimuksesta MEK:n sivuilla:goo.gl/l26Crk


Vapaavahdin sanaristikot ovat tauolla. Edellisen numeron ristikon oi-kein ratkaisseista arvottiin kirjapalkinnon voittajaksi Christa Åkerman

Viro viettää merikulttuurin vuottavanhana merenkulkukansana tunnetut virolaiset arvosta-vat menneisyyttään ja satsaavat tulevaisuuteen: vuosi 2016 on nimetty merikulttuurin vuodeksi. Sen päämääränä on lisätä arvostusta Viron merenkulun historiaa kohtaan sekä kiinnittää enemmän huomiota mereen liittyviin perinteisiin.Vuosi kokoaa yhteen kaikki merikulttuuria tärkeänä pitävät hankkeet ja tapahtumat kuten konsertit, konferenssit, kes-kustelut, festivaalit, kilpailut, työpajat jne.

Tapahtumia:- Kihnun meripäivät 8.–10.7.- Tallinnan meripäivät 15.–17.7.- Kuressaaren meripäivät 11.–13.8.

Henry Nielsen Nostagia VI risteilym.s.Mariella13.09. Helsinki–Tukholma, 17:30–10:00 (14.09.)14.09. Tukholma–Helsinki, 16:30–10:10 (15.09.)

Varaukset: Matka-Vekka puhelin 020 120 4800 tai sähköpostitse [email protected] Myynti 04.04.–12.08.2016

Kaikki Nielsenillä joskus palvelleet ovat tervetulleita tapaamaan taannoisia merikavereitaan.Lisätietoja [email protected]

MERIMISPALVELUTOIMISTO • SJÖMANSSERVICEBYRÅN • FINNISH SEAMEN´S SERVICEOlympiaranta 1, FIN 00140 Helsinki, Finlandtel + 358 (0)9 668 9000, e-mail: [email protected] www.mepa.fi Contact information: goo.gl/w6PxTt

Jörg

en S

prån

g, 5

th p

rize

Nor

dic

Phot

o C

ompe

titio

n.

vapaavahti frivakt 1/2016

Documents