Käytännöllisiä neuvoja nais-yhdistysten perustajille

ja johtajille.

"'vliJjsein saapuu Suomen Naisyhdistyksen viran-?>™ omaisille maaseudulta kirjeitä, joissa pyyde-

tään tietoja, miten tulee perustaa Suomen Naisyh-distykselle haaraosastoja, niitä muodollisia seikkojatulee ottaa huomioon ja kuinka tulee asiata joh-taa. Luulemme sen vuoksi palvelevamme asian-harrastajia antamalla heille muutamia käytännöl-lisiä neuvoja.

Ennenkuin perustava kokous kutsutaan ko-koon, on parasta että muutamat asianharrastajatyhdessä lukevat Suomen Naisyhdistyksen säännöt,ohjelman ja määräykset haaraosastoja varten, jotkaaina saadaan, jos kirjeessä pyydetään osoitteella:Suomen Naisyhdistys, Helsinki. On myös eduksi

asialle, jos tuo pieni kantajoukko yhdessä lukeeesim. kirjoitukset ~Miksi perustamme naisyhdis-tyksiä?" (K. ja Y. n:o 4, 1901) ja nMihin suun-taan tulee naisyhdistysten toimia?" (K. ja Y. n:o9, 1901). Perustavassa kokouksessa esitetäänasia läsnäolijoille yllämainittujen kirjoitusten mu-kaan. Sitten luetaan säännöt, ohjelma ja mää-räykset haaraosastojen suhteesta keskusyhdistyk-seen, pykälä ', pykälältä. Jos kokous, kuultuaanne, tahtoo perustaa yhdistyksen ja pyrkiä haara-osastoksi, merkitään päätös tarkkaan pöytäkir-jaan. Sitten keskustelee kokous vuosimaksusta,kuinka usein yhdistys kokoontuu, otetaanko mies-puolistakin jäseniä, sekä laaditaanko omat järjes-tyssäännöt tahi seurataanko keskusyhdisfyksenjärjestyssääntöjä. Sen jälkeen tapahtuu jäsentenkirjoittaminen ja viranomaisten vaalit (suljetuillalipuilla). Kaksi jäsentä valitaan tarkastamaanpöytäkirjaa, joista lähetetään jäljennös keskusyh-distykselle Helsinkiin. Vasta kun sieltä on tullutmyöntävä vastaus, on yhdistys oikeutettu pitä-mään itseään laillisena yhdistyksenä.

Yleisenä neuvona tässä asiassa on, että tuleeInvtvä eäes pieni kantajoukko, joka todella /la?'-?N5/«H ennenkuin vnclistvs perustetaan.Nllei niin ole, joutuu vnclistvs neti alusta vai-keaan, jopa kieroonkin asemaan, Naisasian aate

on sille vieras, sen kokouksissa ei lueta naisasia*kirjallisuutta, eikä keskustella tätä aatetta koske-vista seikoista. Kaikellaiset muut harrastukset —olkoonpa että ne ovat itsessään hyviä — tulevatpääasiaksi, eikä yhdistys siinä tapauksessa täytätarkoitustaan. Sillä ellei naisasiayhdistys aja nais-asiata, miksi se on olemassa? Pian ensim-mäinen into himmenee, ja silloin on yhdistys hor-juvalla kannalla, ei tiedetä mitä toimia, mitä tehdä.

Mitä kokouksiin vielä tulee, tahtoisin terät-taa naisten mieliin, että he tavalla tahi toisellaheti alusta asti pakottaisivat itseänsä puhumaankokouksissaan. Ulottakoot pienissä ryhmissä ko-dissaan tahi keskusteluklubeja perustamalla —aina sen mukaan miten kullakin paikkakunnallasopii. Käytännöllistä on istua joko rivittäin, ku-ten lapset koulupenkeillä, tahi pienissä ryhmissä.Se helpottaa suuresti esiintymistä aralle puhujalle.Jos istutaan ympäri seiniä, niin että kaikki voivatnähdä puhujan kasvoja, tuntuu se tottumatto-masta peloittavalta. Älköön tällaisia pieniä seik-koja ylenkatsottako! Ne vaikuttavat enemmänkuin luulemmekaan, Älköön myös alussa otet-tako liian pilventakaisia keskustelukysymyksiä.Valittakoon sellaisia aineita, joista suurimmallaosalla läsnäolijoista voipi olla joku mielipide, ku-ten esim. joku käytännöllinen kohta lasten kas-

l>) lukea koskevat asiakirjat;

vatuksessa tahi taloudessa, ~kotivarkaus", ~yöj-uoksu", työnhankinta köyhille naisille, kasvitarhan-hoidon hyödystä naisille, kunnan hoidossa olevienlasten kasvatus j. n. e. Ei pidä laiminlyödä kes-kusteluharjoituksia, sillä enimmät naiset ovat kylläajatelleet monta asiaa, heiltä vaan puuttuu kykypukea ajatuksensa sanoihin. Jos tahtoo saadavaikutusta muihin, edistääksensä hyvää, on tämäkyky kuitenkin välttämätön. Eivät kaikki ke-hity puhujiksi, mutta kaikki voivat tottua lausu-maan muutamia lauseita takertumatta omiin sa-noihinsa. Se, joka ei voi tottua puhumaan, voiainakin kokouksissa lukea jotain ääneen.

joi6en tulee kokouksiataa, painettakoon tässä muutamia yleiseksi ta-vakBi muuttuneita ohesääntöM:

i) luetaan eclellizen kokouksen pöytäkirja,joka ei ole tarkistettu.

2) Puheenjohtaja kysyy, hyväksyykö kokouspöytäkirjan.

3) käsitellään Biinä järjeBtvkseBBä, kuinne ovat ilmoituksessa tani esityslistalla mainitut,ellei kokous toiÄn päätä.

jokaista eri asiaa KäsiteltäeBBä tulee puneen-joktajan:

d) mainita mitä nän 28iau vala!öem!Beks! unsaanut lietoonBa;

c) kuka tantoo lausua aiatuksematäBtä aBiaBta?

d) kirjoittaa muistiin pukukin nimet ja an-taa heille puheenvuoro siinä järjestyksessä, kuinhe ovat sitä pyytäneet;

e) valvoa, että puhujat pysyvät asiassa; josjoku poikkeaa liian kauaksi aineesta, tulee pu-heenjohtajan ohjata keskustelu oikealle tolalle, jajos keskustelun kestäessä nostetaan uusia kysy-myksiä, siirtää ne erikseen käsiteltäviksi;

f) kirjoittaa muistiin kaikki lausunnot.4) ?uneeniont2)a kävttäköon itse nuneen-

vuoroa ainoastaan silloin, kuin nänen tulee anta»asian valaisemizeksi tieto, tai kun nän tun-tee käsiteltävänä olevan naremminkuin kukaan muu läsnäolevista.

5) Mn kauan kuin pukuja ilmoittautuu, onnuneeniontaia velvollinen antamaan keille pu-neenvuoron, ellei kokous muutoin päätä, Kunkaikki uunuiat ovat lausuneet »Muksensa, kv-

puneenjontaja: onko keskustelu päättynyt?silloin vielä puheenvuoroa, on

nänellä oikeus lausua mielipiteensä. Nuussa ta-pauksessa kokous vastaa Kvßvmvkseen m^öntä-

väst, ja puheenjohtaja vahvistaa päätöksen vasa-ran lyönnillä.

6) Aina tulee tehdä selvä päätös siitä ettäkeskustelu on loppunut. Muuten saattaa itse pää-töksen teossa syntyä uudestaan keskustelua. Ku-kaan ei saa lausua mielipidettään kysymyksestäenää sen jälkeen, kuin keskustelu on julistettupäättyneeksi.

7) Kun keskustelu on loppunut, tehköönpuheenjohtaja selkoa kaikkien lausuntojen pää-sisällyksestä. Tätä tehdessä tulee koettaa sovit-taa yhteen samansuuntaisia lausuntoja.

Viisinkertaisin ja enin käytetty tapa on se,että pukeenjolUaja mainitsee sen eliäotuksen, jotauseimmat ovat kannattaneet, ja kysyy, vntvvkökokous siilien ja «uostuvatko ne, jotka oy»t toi-sellaisia eli6otuksia telineet, luopumaan mielipi-teistään. )os asianomaiset suostuvat, ja kokouskvväksvv enemmistön elidotuksen, tulee tämäkokouksen päätökseksi, jokZ vakvistetaan vasÄ-l-an Ivönnillä.

Uutta jos joku tani jotkut poikkeavien en-äotusten tekijöistä pvsvvät mielipiteissään, on pv-

enäottomasti velvollinen asettamaanneiäänkin enäotuksensa samalla tapaa kokouk-sen ratkaistaviksi.

8) Jos on olemassa useita ehdotuksia ja nii-den joukossa on ehdotus että asia lykättäisiinseuraavaan kokoukseen, otetaan lykkäysehdotusensimmäiseksi esille, ja puheenjohtaja kysyy: suos-tuuko kokous lykkäämään asian seuraavaan ko-koukseen?

9) Sitten puheenjohtaja esittää kaikki muutehdotukset siinä järjestyksessä kuin ne ovat teh-dyt. Kysymys olkoon yksinkertainen, niin ettäsiihen voipi myöntäen tai kieltäen vastata. Kel-voton on esim. tällainen kysymys: eikö ehdo-tusta hyväksytä?,

10) Vastalauseen saapi tehdä päätöstä vas-taan henkilö, joka on ollut mukana päätöstä teh-täessä. Se on tehtävä heti tahi pöytäkirjaa tar-kastettaessa. Se, joka ei ole ottanut osaa asiankäsittelyyn, saapi pyytää merkittäväksi pöytäkir-jaan, ettei hän ollut mukana päätöstä tehtäessä,mutta hänellä ei ole oikeutta tehdä vastalausetta.Vastalauseesta ei ole oikeus keskustella. Vaalejavastaan ei tavallisesti tehdä vastalausetta. Vasta-lauseen tekijänkin tulee noudattaa tehtyä päätöstä.

il) ei voi panna pöv6älle> ellei vä-nintään KakBi kenkeä Bitä vaadi.

Loppumuistutukseksi mainittakoon, että pu-heenjohtaja, joka sääntöjen mukaan kirjoittaavuosikertomuksen, vastaa siitä (eikä yhdistys).

Helsingissä, Suom, Kirjall. Soin-an kii-jaji. osakoylit., 1902

Jos sihteeri ottaa sen [tehtäväkseen, vastaa hänsiitä. Vuosikertomuksessa tehdään selkoa edelli-sestä kalenterivuodesta.