maaseutu lusto 2010_09

Perjantai 12.11.2010 n Numero 9n

Martin PÄiVÄ ja HanHijaHti S.15

ViLjeLijÄLLe Haetaan UUSia tÖitÄ S.3

traKtOriKiSaan ViritYS KOtiPajaSSa S.17

12.11.20102 MAASEUTU

Mommolankaari 41, 32700 Huittinen, www.broilertekniikka.fiPuh. (02) 566 782, 0500 223 346, [email protected]

DOSATRON MAAHANTUOJA JO VUODESTA 1990

UUTUUS! Dosatron COMPACT-mallit pienille (5-700 l/h) vesimäärille.

A N N O S T E L U P U M P U TKaikkeen annosteluun

Dosatron perusmallit

Helppokäyttöinen

www.carawayfinland.fiCaraway Finland Oy puhdistaa ja jalostaa kuminaa Närpiössä (Porin jaVaasan välillä). Tuotanto perustuu sopimusviljelyyn, jota nyt 5000 ha.

www.ak-kivi.�(02) 648 075

Hautakivet ym.kivialan työt

Seuraava Maaseutu ilmestyy

17.12.

Tässä numerossa

Seppo pieTilä pureuTuu maan viljavuuTeen

12.11.2010 3MAASEUTU

Lusto/Sanna Jääskeläinen

Sataedussa työskentelevä projektikoordinaat-tori Eero Kylväjä on jo pitkään miettinyt, mi-ten maatalojen asukkaille saataisiin lisäansioi-ta sivuelinkeinoilla.

– Maatilojen tulotaso on tippunut EU:n ai-kana. Maaseudulla olisi kuitenkin paljon mah-dollisuuksia löytää lisäansioita.

Maatiloilla on usein hyvä rakennus- ja kone-kanta, joita voisi hyödyntää enemmän. Lisäk-si monella maaseudun isännällä ja emännäl-lä on jo olemassa ammatillinen koulutus, jo-ta ei ole hyödynnetty oman tilan ulkopuolella. Kylväjän mieles-sä syntyi idea projektista, jos-sa etsittäisiin luontevia tapoja saada lisätuloja maatilalle.

Sataedu mahdollistiKun Kylvä-jän työn-antaja

Harjavallan sosiaali- ja terveysalan oppilaitos liittyi osaksi isompia yksiköitä, projekti alkoi näyttää mahdolliselta.

– Nyt olemme osa Sataedua ja kauttamme voi järjestää todella monenlaisia koulutuksia eri puolilla maakuntaa, hän iloitsee.

Sataedun muista yksiköistä ja Ely-keskuk-sesta näytettiin Kylväjän ajatuksella vihreää valoa. Syyskuussa käynnistyi Make It -esisel-vityshanke, jota rahoitetaan Euroopan maa-seudun kehittämisen maatalousrahastosta.

MTK Satakunnan ehdotuksesta liikkeel-le lähdettiin esiselvityshankkeella, jossa

ensin selvitetään koulutuksen tarve. Jos kysyntää on, voisi varsinainen koulutus-hanke alkaa ensi vuoden syksyllä. Han-ke etenee maaseudun väen ehdoilla eli koulutuksia ei järjestetä silloin, kun ti-loilla on muutenkin kiirettä.

Hoiva-alalla näkymiäMake It -hankkeen projektipäälliköksi valit-tiin Kankaanpäästä kotoisin oleva Joonas Tut-ti, joka kertoo lähteneensä innolla mukaan kehitystoimintaan.

– Olemme olleet yhteydessä kuntien sosiaa-litoimiin. Palveluille on kunnissa kiinnos-

tusta erityisesti vanhustenhoidon puo-lella.

Perinteisten sivuelinkeinojen lisäksi nyt on tarkoitus panostaa myös hoiva-alaan, sillä maaseudun ikääntyvä väestö

tarvitsee lisää palveluja.– Varsinkin haja-asutusalueilla voi olla vai-

kea löytää palveluita, vaikka käytössä olisikin esimerkiksi palvelusetelit, koska palvelujen tuottajia ei alueilla useinkaan ole.

Sivuelinkeinona voisi harjoittaa muun mu-assa perhehoitoa, omaishoitajien vapaapäivi-en lomittamisia, kotiapua, talonmiespalvelua. Kouluttautuminen näihin töihin voidaan rää-tälöidä henkilökohtaisten tarpeiden mukaan.

Myös perinteisempiin sivutoimiin tullaan tarvittaessa räätälöimään koulutuksia. Näitä ovat esimerkiksi rakennus-, metalli-, auto- ja koneala, erilaiset kulttuurialan työt tai cate-ring-ala. Harrastuksestakin voi saada sivutoi-men, jos vaikkapa omaksi ilokseen huoneka-luja entisöivä ottaa tehdäkseen myös tilaustöi-tä. Myös vaikkapa kesämökkien hälytyslaittei-den vartiointi voisi olla sivutoimi.

– Sivuelinkeino lähtee usein liikkeelle pie-nestä ja kasvaa sitten, jos kysyntää on.

Toteutuessaan hanke maksaa koulutusten kustannuksista suurimman osan.

INFO

Make It -esiselvityshankkeesta on tulossa jakoon esite marraskuun aikana. Lisätietoja koulutustarjonnasta löytyy osoitteesta www.sataedu.fi.

Hanke kiertää tammikuussa Sataedun op-pilaitoksissa esittelemässä koulutusmahdol-lisuuksia. Tilaisuuksista ilmoitetaan paikallis-lehdissä.

Koulutuksista kiinnostuneet maata-lousyrittäjät voivat ottaa myös heti yhteyt-tä projektipäällikkö Joonas Tuttiin, puh. 040 1994187 tai [email protected]

■

■

■

Sataedun Harjavallan oppilaitoksen projektikoordinaattori Eero Kylväjä ja projektipäällikkö Joonas Tutti uskovat maaseudulla olevan paljon mahdollisuuksia muun muassa hoiva-alan sivuelinkeinoille.

Nyt selvitetään, millaisella koulutukselle maakunnan maatilojen asukkailla olisi tarvetta.

Varsinkin haja-asutusalueilla voi olla vaikea löytää palveluita.

maatilalle lisätuloja koulutuksen kautta

SIVU 6■

opTikolla meTSäSSä oikea pönTTöjen verkoSTo

SIVU 8■

Suon vuokrauS TurveTuoTannolle kannaTTaa

SIVU 10■

vinSSiT SiirTyväT hydrauliikan aikakauTeen

SIVU 19■

Perjantaina 12.11.2010n

Pääkirjoitus

PANTSEN KUPPILASITAATTI

NäiNä aikoiNa maaseudullakaan tus-kin puhutaan mistään vesistä ja vyöhykkeis-tä. Siksipä onkin aina ajankohtaista kirjoittaa vaikkapa luonnonvaroista ja luonnonvarahal-linnosta.Suomi on luonnonvaroiltaan kohtuullisen ri-kas maa. Malmejakin löytyy mukavasti muu-altakin kuin Helsingistä. Tosin ympäristömi-nisteriössä luonnonvarojakin katsellaan jo-tensakin Helsingin Malmin perspektiivistä.

UUtta Nokiaa on aika ajoin odotettu bio-

talouden suunnalta. Tiedä häntä, syntyykö Nokian kaltaista ilmiötä millekään alalle ja on-ko edes tarpeenkaan. Kunhan taplaamme osaavasti ja luonnonvarojamme ja luonnon-varoja hyödyntävää teknologiaa globaalisti-kin kehittäen.

SilloiN kUN kaikille rakasta ympäristömi-nisteriötä ei vielä ollut, hahmoteltiin joissakin kammareissa luonnonvaraministeriönkin pe-rustamista. Olihan Amerikoissa sellainen. Nyt jos joku mainitseekin moisen ministeriön ni-

men, niin ainakin ympäristöhallinnon betoni-sista kammioista kuuluu kumea ei-huuto.Luonnonvaroja tirkistellään, tarkastellaan ja hallinnoidaan niin maa- ja metsätalousminis-teriössä, ympäristöministeriössä, työ- ja elin-keinoministeriössä kuin myös ulkoasiainmi-nisteriössäkin. Kun näitä asioita pitäisi tarkas-tella yhtenä kokonaisuutena ja suunnitellakin vähänkin pitemmällä aikavälillä, niin olisiko-han aivan kohtuutonta, jos vaikka seuraavaan hallitukseen pykättäisiin luonnonvaraminis-terin palli. Se voitaisiin tehdä puusta, aidosta

kivestä, metallista ja lasista, mutta betonia ja muovia ei saisi missään nimessä käyttää.

MaataloUSMiNiSteriN ja ympäristömi-nisterin pallit ovat kantajiensa viimeaikaisis-ta sukupuolista huolimatta olleet hieman hei-luvaa sorttia, joten luonnonvaraministerin palli pitäisi rakentaa riittävän raskaaksi ja tä-ten vakaaksi. Haltijakin voisi olla raskaan sar-jan sorttia.

MAAUSKO

“Kyllä alku-tuotannon

kohoavat kustannukset

pitäisi ottaa huomioon

elintarvike-teollisuuden ja

kaupan välisissä neuvotteluissa”.

Sirkka-Liisa Anttila 29.10.

Suuri joukko maanviljelijöitä, metsänomis-tajia ja maaseutuyrittäjiä kokoontui loka-kuun lopulla Helsinkiin MTK:n järjestö-tapahtumaan ”Halutaanko Vihreää kas-vua maalta?”. Tapahtuman yhtenä osana

oli suurten eduskuntapuolueiden puheenjohtaji-en tentti, jossa keskityttiin maatalouden kannatta-vuuskehitykseen sekä metsätalouden ja maaseu-tuyrittäjyyden haasteisiin.

Jos puoli vuotta ennen eduskuntavaaleja kuullut puheenvuorot pitävät paikkansa vaalien jälkeen ja tulevat mukaan myös uuteen hallitusohjel-maan, maaseudun yrittäjät voivat nukkua yönsä rauhassa.

Eduskuntapuolueiden puheenjohtajat vannoivat tentissä muun muassa lähi- ja luomuruoan ni-meen. Lähiruokaa pidettiin suurena mahdollisu-utena ja eettisenä valintana. Sitäkin puheenjoht-ajien suulla ihmeteltiin, miksei kouluihin osteta ruokaa lähialueen tuottajilta. Myös metsätalous

sai puheenjohtajilta ymmärrystä. Metsätalous ja -teollisuus nähtiin tulevaisuuden alana ja metsä kansallisvarallisuutena. Puheenjohtajat uskoivat puurakentamisen mahdollisuuksiin - jopa vien-tituotteena.

Maa- ja metsätalousyrittäjien kannalta puheen-vuorot olivat toivoa antavia. Toivoa myös sopii, etteivät puheenjohtajien linjaukset muutu, kun eduskuntavaalitaistelu todella ensi kevättalvena alkaa.

Nyt löytyy maaseudun puolestapuhujiaToivoa sopii, etteivät puheenjohtajien linjaukset muutu eduskuntavaalien lähestyessä.

12.11.2010 5MAASEUTU

Mirja Laukkanen

– Ei nyt tehdä tästä nume-roa, tuumi omanarvontun-toinen 12-vuotias rauma-laislehmä Manna ja yritti väistellä lehtikuvaajia, kun Lapin Kuolimaalla Helena ja Timo Ollilan tilalla juh-littiin lokakuisena perjan-taina 100-tonnaria.

Ayshirelehmä Mannan elinikätuotos ylitti elokuun 1. päivänä 100 000 maito-kilon rajan. Kunniakirjaan on kirjattu 101 350 kiloa. Uusimman virallisen kirja-uksen mukaan Manna on tuottanut 102 907 maitoki-loa, 4 365 kiloa rasvaa ja 3 510 kiloa valkuaista.

Mannan vuosituotos on ollut reilu 10 000 maitoki-loa. Paras tuotos on kuu-dennelta lypsykaudelta, jol-loin Mannan maitoa saa-tiin 12 831 kiloa. Ummes-sa Manna on ollut kuukau-den tai pari.

Nyt Manna on lypsä-nyt yhtä mittaa kaksi vuot-ta. Viimeksi se on poikinut vuonna 2008. Manna on poikinut kahdeksan kertaa

ja synnyttänyt kymmenen elävää vasikkaa, kahdesti kaksoset.

Ayshirelehmien 100-ton-nareista Manna on järjes-tyksessä Suomen 1 537. ja Satakunnan alueen 59. ja toinen yhdistyneen Rau-man kaupungin alueella. Lapin alueella vastaavaan elinikätuotokseen on yltä-nyt yksi naapuruston leh-mistä jo ennen kaupunkiin liittymistä.

Tuloskunto kasvanutManna polveutuu 1970-lu-vulla Honkilahden Hyö-rältä vasikkana tuodusta Anusta. Karjantarkkailija Henna Kylänpää oli tuol-loin kuskina, kun Ollilan ti-la sai ensimmäisen ayshire-vasikkansa. Kantalehmän jälkeläisistä piirretty suku-puu kertoo, että Ollilan pi-hatossa kasvaa jo Anun jäl-keläisten kymmenes pol-vi. Manna edustaa viidet-tä polvea.

Niistä ajoista, kun Ollilan ensimmäinen ayshire alkoi tuottaa maitoa, ovat lypsy-

lehmien tuotosluvut kas-vaneet. Henna Kylänpää muistelee 1960-luvulla leh-mien lypsäneen vuodessa noin 4 500 maitokiloa.

Ollilan tilan parinkym-menen lehmän keskituotos vuonna 2009 oli 9 957 mai-tokiloa. Tilan lehmistä use-ampi hätyyttelee jo 50 000 maitokilon elinikätuotos-rajaa.

Pro Agria Satakunnan vastaava kotieläinneuvoja Riitta Pietilä pitää 10 000 maitokilon keskituotosta hyvänä. Hän arvioi Ollilan lypsykarjan sijoittuvan Sa-takunnan parhaaseen vii-dennekseen. Mannan saa-vutusten johdosta isäntävä-ki sai hopeisen voiveitsen, johon on kaiverrettu Man-nan nimi.

Vastaavissa juhlahetkissä Pietilä on tänä vuonna vie-raillut viidesti. Kaikille 100-tonnareille ei juhlia järjes-tetä. Vuosittain 100-tonna-rikunniakirjoja jaetaan Sa-takunnassa kymmenkun-ta.

Sen jälkeen kun karjan-tarkkailutilastot ovat siir-

tyneet tietokoneelle, on elinikätuotosten seuranta helpottunut. Viimeisten 15 vuoden aikana 100-tonna-reita on tullut yhä useam-min. Tuotosmäärien kasvu jatkuu, sillä Suomessa on jo viitisentoista lehmää, jotka ovat lypsäneet 150 000 mai-tokiloa.

Kestävyyttä ja terveyttä– Kestävyys, terveys ja hy-vä tuotostaso, siinä emän-tä Helena Ollilan mukaan

ovat tärkeimmät 100-ton-narin ominaisuudet. Kun-niakirjalla palkittavaan tuotokseen pääsy kertoo myös karjanhoitajan am-

mattitaidosta. Hyvän lyp-sykarjan kasvatus on pitkä-jänteistä toimintaa. Tulok-set näkyvät vasta vuosien kuluttua.

Mannan maitoa yli 100 000 kiloaSatatonnarin paras vuosituotos syntyi kuudennella lypsykaudella.

Minna Rautelin

Kestävän metsätalouden rahoituslakiin on tulos-sa merkittäviä muutoksia ensi vuonna. Tuettavista toimenpiteistä jäävät pois muun muassa pellonmet-sitys ja pystykarsinta. Suu-rin muutos entiseen on kui-tenkin Kemerasta omak-si laikseen eriytettävä pien-puun energiatuki, jota kaa-vaillaan maksettavaksi yk-sityisten metsänomistaji-en lisäksi kunnille, seura-kunnille, metsäyhtiöille ja Metsähallitukselle. Tuki korvaa nykyiset Kemeran nojalla myönnettävät ener-giapuun korjuun ja hake-tuksen tuet.

Kehityksen vuoksiEsitys pienpuun energiatu-eksi on juuri ollut lausun-

tokierroksella. Tukimuo-don eriyttämisellä tähdä-tään metsähakkeen ny-kyisten vuotuisten käyttö-määrien yli kaksinkertais-tamiseen sekä metsien tu-levan kehityksen turvaa-miseen edistämällä nuor-ten metsien hoidon ja ensi-harvennusten toteuttamis-ta ajallaan. Suomi on yh-dessä muiden EU-maiden kanssa sitoutunut nosta-maan uusiutuvien energia-lähteiden osuutta energian loppukulutuksesta.

Kemeraan haetaanEnergiapuun korjuun ja haketuksen työlajien pois-tamisen Kemerasta toivo-taan helpottavan nykyti-lannetta, jossa nuoren met-sän hoitoon suunnatut Ke-mera-varat loppuvat kes-ken vuoden. Tälle vuodel-le Kemera-tukeen on esitet-ty vielä kahdeksan miljoo-nan lisäpanosta auttamaan metsäkeskuksiin tukihake-muksen lähettäneiden ja si-

ten tuen maksua jo odotta-vien tilannetta.

– Osa tämän vuoden puo-lella saapuneista tukihake-

muksista siirtyy lisämäärä-rahasta huolimatta makset-tavaksi ensi vuoden puolel-le, toteaa Pirkanmaan met-säkeskuksen viranomais-päällikkö Mauri Liukkala.

Vuoden 2011 Keme-ra-määrärahaksi esitetään 76,03 miljoonaa euroa.

Pienpuun energiatuen suuruus energiapuukuu-tiometriä kohden on vielä avoinna. Joissain arvioissa tuen määräksi on esitetty kahdeksan euroa ja enim-mäiskertymäksi 50 kiinto-

kuutiometriä hehtaarilta.– Tilanne kentällä on

odotteleva, kertoo Pir-kanmaan metsäkeskuksen puuenergianeuvoja Juha Hiitelä.

– Mikäli tuen määrä las-kee nykyisestä, uhkaavat nuoren metsän hoitokoh-teet jäädä tekemättä, sa-moin kuin puun energia-käytölle asetetut valtakun-nalliset tavoitteet jäädä saa-vuttamatta.

– Tuen suuruus vaikuttaa myös suoraan koneyrittäji-en investointihalukkuuteen pienpuun korjuuseen sopi-van kaluston osalta, näkee Hiitelä. Kaikkiaan pien-puun energiatukeen esite-tään vuodelle 2011 yhteen-sä 13,5 miljoonan euron määrärahaa

Uudet lait tulevat näil-lä näkymin voimaan aikai-sintaan ensi vuoden kesä-nä. Eduskuntakäsittelyn li-säksi uuden tukijärjestel-män käyttöönotto edellyt-tää vielä EU:n komission hyväksyntää.

Metsätalouden tukijärjestelmä muutoksessa

Pienpuun energiatuen toi-votaan lisäävän metsähak-keen käyttöä tuntuvasti.

Nuorten metsien hoitoon ja ensiharvennuksiin halutaan ryhtiä.

Tuen suuruus vaikuttaa myös suoraan koneyrittäjien investointi-halukkuuteen.

Reijo SuNiNeN

Emäntä Helena Ollila hou-kutteli herkkutarjoilulla Mannaa poseeraamaan va-lokuvaajille.

Helena Ollila (vas.) ja jalostusneuvoja Heli Vilander laati-vat Ollilan lypsykarjalle jalostussuunnitelmaa ensi vuo-deksi.

maaseutu12.11.20106 MAASEUTU

LUSTO/Jukka Silvast

Seppo Pietilä Sastamalan Kiikasta on paneutunut peltoviljelyn tehokkuu-teen, tarkennettuun vilje-lyyn. Hän kiinnostui tästä jo yliopisto-opiskelujensa aikana 1990-luvulla. Sama tutkimusmatka jatkuu ko-titilalla.

Sana on tarkennettu täs-mäviljely. Tähän ei riitä, et-tä on hienot koneet GPS-laitteineen, vaan Pietilän ajatusmaailman täsmävil-jely alkaa olosuhteiden ja maaperän kartoituksesta.

– Jo yliopistoaikaan päh-käilimme, mikä on se alue, mikä pitäisi tutkia. Onko se aari, pienempi, vai pienen pieni 0,25 neliön koeotos? Mutta esimerkiksi pienten ruutujen satomäärät vaih-televat valtavasti, isäntä kertoo.

Ei järkevään hintaanSeppo ja Riitta Pietilän tila kuuluu ProAgria Satakun-nan kasvinviljelyn kehittä-

järyhmään, proviljelysryh-mään. Seppo Pietilä halu-aisi paneutua siihen, miksi sato vaihtelee jollakin alu-eella, esimerkiksi peltoloh-kon jossakin osassa. Hän kyllä näkee puimurin pääl-tä hetken tilanteen, mutta hän haluaisi paneutua il-miön syihin.

– Mutta kun ei ole käyt-tökelpoista maanäyteana-lyysia järkevään hintaan.

Hän puhuu maanraken-teesta, peruskuivatuksesta, maan kerroksista, ravin-teista.

– Kun on paljon vuokra-maita, ja uusia tulee, niin ottaa aina aikansa ennen kuin tunnen peltolohkon.

Pietilän mielestä maa tarvitsee maata parantavaa tekniikkaa, korjausliikkei-tä. Mikä on järkevyyden ra-joissa, se on toinen juttu.

– Tänä kesänä olisi näh-nyt sopivassa valossa hyvin salaojien paikat ja olisi voi-nut piirtää salaojakartat.

– Täällä meillä ehdotto-masti suurin syy satovaih-teluun on vesi. Sademittta-

ri on sama kuin satomittari, sastamalalainen sanoo.

Ongelmat vaihtuvatSeppo Pietilä toisaalta ko-rostaa, että jos satojen vaih-teluun hakee kattavasti syy-tä maanäytteillä, erilaisil-la analyyseilla, se ei talo-udellisesti kannata. Ana-lyysitekniikka pitäisi saa-da käyttöön kohtuulliseen hintaan.

Toisaalta ongelmakohdat peltolohkoilla nekin vaihte-

levat usein vuosittain, py-syvää perusasentoa kun ei tahdo olla. Se tuo korjaus-liikkeisiin omat vaikeuten-sa.

– Ehkä meillä seuraava hankinta on kosteutta mit-tavat anturit, jotka sijoite-

taan maaperään. Hän selaa myös esitettä,

jossa puhutaan satelliitti-avusteisesta satoanalyysis-ta. 180 hehtaaria viljele-vä Pietilä harkitsee hank-kia viimeisimmän teknii-kan satokartoituslaitteis-ton puimuriin erikseen, tai viimeistään seuraavan pui-murin vaihdon yhteydes-sä. Järjestelmä mahdollis-taa peltolohkojen analy-soinnin, tulkinnan, suun-nittelun ja dokumentoin-nin. Tietoa voi soveltaa eri-laisten työkoneiden ajossa. Sen hän sanoo kättelyssä, että GPS-järjestelmä aut-taa esimerkiksi torjunta-aineen levityksessä ajouri-en mitoituksessa. Muuten ruiskutusjälkeä ei pysty ha-vaitsemaan.

Samassa esitteessä on traktori, jonka katolle on sijoitettu kasvustoa peilaa-va optinen silmä. Se antaa käskyt lannoiteen levitys-koneelle, säätää levitystä ajon aikana automaattises-ti. Seppo Pietilä säätää lan-noitteet edelleen oman sil-män näkemykseen perus-tuen – ajon aikana.

Hän kertoo, että hän käy ennen torjunta-aineruis-kutuksia jokaisella lohkolla katsomassa, mitä ne tarvit-sevat. Se tietää myös teho-ainevalikoiman tarkenta-mista – myös säästöä ja te-hoa. Samaa silmämääräistä tarkastusta on kasvun seu-raaminen ja sadon enna-kointi, mikä ohjaa myös li-sälannoitusta.

Biologia vaikeaaKasvinviljelyagronomi Pa-si Nummela ProAgria Sa-takunnasta kertoo, että

Keski-Euroopassa kasvun aikana voidaan antaa use-ammankin kerran lisälan-noitusta, mutta Suomes-sa viljelytekniikka perus-tuu siihen, että iso osa apu-lannasta annetaan kylvön yhteydessä, ja ehkä kerran lannoitusta tarkennetaan.

Kasvuston analysoin-tiin kasvun aikana voidaan puuttua enemmän kuin Suomessa.

– Biologisen prosessin hallitseminen on tosi vai-keaa, Nummela myöntää.

Jos maan satoon vaikut-tavat perusasiat saadaan analysoitua, sen korjaus-liikkeen tekeminen Seppo Pietilän mielestä voidaan taloudellisesti hoitaa myös nykykalustolla.

Lennosta kuvattuNiin Pietilä kuin Numme-lakin pohtivat sitä, että kun sallittuja lannoitusmääriä saatetaan edelleenkin las-kea, ehkä olisi syytä kes-kittyä niiden heikoimpien lohkon osien tuoton kas-vattamiseen nimenomaan perusteellisen täsmävilje-lyn kautta.

– Ehkä se työ olisi ojitus-ta, syvämuokkausta, kal-kituksen tarkentamista..., Pietilä aprikoi.

Nummela edelleen muis-tuttaa kuluista, mikä on jär-kevää, ja mikä kannattaa tehdä silmämääräisesti.

Pietilän tilalla käytettiin taannoin kaukokartoitus-ta, kun osa lohkoista lento-kuvattiin.

– Erot lohkojen sisällä tu-livat kyllä esiin, isäntä ker-too.

Samaan hengenvetoon hän sanoo, että lentokuva-us on säistä kiinni.

Lannoituksen täsmentä-minen, torjunta-aineiden optimointi ja kastelun tar-peellisuus on monimutkai-sen yhtälö. Pasi Numme-la muistuttaa siitä, että nä-köhavaintoihin perustu-va analyysi voi joskus tuot-taa yhtä hyvin kuin tekniik-kaan tukeutuminen.

Katseet pintaa syvemmälleMaanviljelijä Seppo Pietilä haluaa ratkaista maaperän ja sadonvaihtelun syy-yhteyksiä.

Ottaa aina aikansa ennen kuin tunnen peltolohkon.

EL KNMAASEUTU

MAASEUTUEL K N

INFO

Pasi Nummelakasvinviljely-

agrologiProAgria Sata-kunta

toimii kasvin-viljely- ja talous-neuvonnan toimi-alavastaavana

esimiestyön li-säksi tekee kas-vinviljelyneuvon-taa, esimerkiksi proviljelysryhmälle ja vastaa saman ryhmän toiminnasta

■

■

■

Satakunnassa toimii kasvinviljelyn kehittäjäryhmä – Proviljelys. Neuvo-jan ympärille koostuva 35 tilan ryh-mä antaa mahdollisuuden alan am-mattilaisten kanssa tiedon ja koke-muksen vaihtoon.

Kehittäjäryhmissä yleensäkin neu-votaan, viljelijä saa oma-neuvojansa kokemuksen ja arvion päätöksiensä tueksi, koskevat ne sitten viljelyn on-gelmia tai strategiaa tilalla.

Alkuun lähdetään viljelysuunnit-

telusta. Kasvukauden aikana seura-taan kasvustojen kehitystä, annetaan toimenpidesuositukset jokaisella ti-lakäynnillä ja ennusteita tuhoojista. Pellolla käydään 1–2 kertaa kasvu-kauden aikana, arvioidaan tilanne tai ongelmat.

Kasvukauden jälkeen tulokset toi-mitetaan laatutietopankkiin analy-soitaviksi. Kun tähän liitetään ja yh-distetään asiakastietoja, teknologia-tietoja ja kasvukaudella tehtyjä ha-

vaintoja ja kokemuksia, sekä huo-mioidaan viljelijän tapa toimia, an-taa analysointi lähtökohdan keskus-teluille suunnitelmien ja strategian muutostarpeista.

Tavoitteena on, että ryhmiin muo-dostuu avoin ilmapiiri, jolloin viljeli-jät voisivat myös vaihtaa kokemuksia tuttujen kollegojen kanssa muulloin-kin kuin ryhmätapaamisissa.

Satakunnassa toimii myös 15 tilan nurmenviljelyryhmä.

Proviljelys – 35 tilan rypäs

PLUS

Neuvoja Pasi Nummela (oik.) ja Seppo Pietilä teke-vät yhteistyötä Proviljelys-ryhmässä.

12.11.2010

Tässä lehdessä

Metsäkiinteistöllä on suuri ta-loudellinen arvo omistajalleen. Useim-miten metsäkiinteistö siirtyy omista-jalta toiselle perinnön kautta. Samalla siirtyy useimmiten myös tietoa met-säomaisuuden hoidosta isältä pojalle. Metsäkiinteistöistä on viime vuosina tullut myös erittäin kiinnostava sijoi-tuskohde monille ihmisille. Maatahan ei tehdä lisää.

kaiken omaisuuden hoidosta pi-tää huolehtia. Myös metsäomaisuu-den. Metsäomaisuuden hoitoon liit-tyy erittäin paljon tiedettäviä asioita kuten puukauppaa, taimikonhoitoa, kunnostusojitusta, tienrakennusta, puunkorjuuta, maanmittaustoimituk-sia, metsiensuojelua, metsästysvuok-rasopimuksia, jokamiehenoikeuksia ym. Metsissä asiat sujuvat yleensä hy-vin, mutta joskus voi tapahtua tahat-tomia tai tahallisiakin virheitä tai so-pimusrikkomuksia.saako puita varastoida toisen maal-le ilman lupaa, kaivettiinko ojat sellai-seen paikkaan kuin oli sovittu, hakat-tiinko puut metsästä niin kuin oli sovit-tu, jäikö korjuussa metsään liikaa kol-hiintuneita puita ja metsäkoneen jäl-kiä. Muun muassa tällaisia kysymyk-siä esitetään allekirjoittaneelle usein. Kaikki kysymykset ovat oikeutettuja, jos ne askarruttavat metsänomistajan

mieltä. Vastauksen ja mielenrauhan saa vasta, kun asioiden todellinen tila on selvitetty. Useimmiten asiat metsäs-sä ovat kunnossa ja jos jotain puuttei-ta tai virheitä on tapahtunut, niin niis-tä sovitaan osapuolten kesken.

Joskus asiat voivat kuitenkin olla tai mennä niin pahasti hakaukseen, että välien selvittämiseen tarvitaan asian-tuntijoiden apua. Silloin ei metsän-omistajan kannata empiä, vaan ryh-tyä toimenpiteisiin asian selvittämi-seksi. Viisautta on varautua kaikkeen mahdolliseen vakuuttamalla oma met-säomaisuutensa. Myrskytuhojen, met-säpalojen ja myyrätuhojen lisäksi met-sävakuutuksella voi varautua myös sel-laisiin kustannuksiin, jotka aiheutuvat mahdollisista oikeudenkäynneistä.

VarautuMinen on viisautta ja omista oikeuksistaan huolehtiminen järkevää. Paitsi henkistä merkitys-tä niin sillä, että asiat tehdään sopi-muksen mukaisesti ja metsänomista-jaa tyydyttävällä tavalla, voi olla met-sänomistajalle erittäin suuri taloudel-linen merkitys. Metsänomistaja, huo-lehdi oikeuksistasi.

Metsälakiasiantuntija Rauno Numminen

Metsänomistaja, huolehdi oikeuksistasi

Päätoimittaja Rauno Numminen

Jakelu: 65.000 kpl Taitto: Lalli OyMainosmyynti: Paino: Merja Hietaranta-Mäkinen Suomen Lehtiyhtymä 2010

Nyt on puukaupan aika .....s.8

Pikkulinnut hoitavat metsää ................s.9

Sopimuksista on noudatettava myös metsässä ................s.10

Vuokraa turvesuosi .........s.11

Hirvi ja kala eivät sovi samaan taimikkoon ........s.13

Myrskyt lisääntyvät, vakuuta metsäsi ............. s. 13

Joulukuusien kasvatuksessa on yksi mahdollisuus erikoistua metsän hyödyntämisessä. Siikaislainen metsänomistaja Pentti Rae-kallio tutustumassa joulukuusien kasvatukseen Tarton lähimaastossa. Kuvan kuusella on ikää kymmenkunta vuotta ja sitä on leikelty oikeaan malliin vuosittain.

www.sphuittinen.fi

Eura, Huittinen, Pori, Säkylä, Ulvila, Vammala, Äetsä

On tärkeää hoitaa hyvin sekä metsää, että metsätalouden raha-asioita.

Säästöpankista saat metsäsi raha-asioiden hoitoon monipuoliset

palvelut ja asiantuntijan hyvät neuvot.

Metsäliitto ostaa tällä hetkellä kaikkia puutavaralajeja, joten nyt on hyvä aika puukaupalle. Kaik-ki tukit käyvät hyvin kaupaksi, ja kuitupuusta kysytyintä on koi-vukuitu. Erityisen kysyttyjä ovat kesä- ja kelirikkoleimikot, mutta myös talvikorjuuleimikot kiin-nostavat. Talvikorjuuleimikoiden teolla on jo kiire, koska korjuu-aikaa on vain alkava talvi. ”Vie-lä ehtii hyödyntää 25 prosentin verohuojennuksen, jonka saa tä-

nä vuonna tehdyistä leimikosta. Puut on korjattava ensi vuoden aikana ja metsärahojen on oltava metsänomistajan tilillä ensi vuo-den viimeiseen päivään mennes-sä”, muistuttaa piiripäällikkö Pek-ka Kantola Rauman hankintapii-riltä. ”Ostamme kaikkia puutava-ralajeja myös hankintana, mutta kaupasta on hyvä sopia etukäteen ostoesimiehen kanssa.”

Perinteisten puutavaralajien li-säksi Metsäliitto ostaa energia-

puuta. Valtakunnallisesti Metsä-liitto on Suomen suurimpia puu-energian toimittajia. Puolet myy-tävästä energiapuusta tulee met-säenergiasta ja puolet sahauksen sivutuotteista. Motteina metsäs-tä saatavaa energiapuuta myy-dään noin miljoona kiintokuu-tiota. Metsäliitto on panostanut myös energiapuun korjuuseen sopivaan kalustoon. Käytännös-sä tämä merkitsee joukkokäsitte-lyä, missä kone pystyy ottamaan kouraansa yhdellä kertaa 2-4 run-koa. Energiapuun korjuun kehit-tämiseen liittyy myös yhdistelmä-korjuu, jossa energiapuu ja kuitu-puu korjataan eri kasoihin.

”Puukaupan tekeminen on Met-säliiton omistajajäsenelle hyvä ti-laisuus kerryttää bonusta, jota jä-sen puolestaan voi käyttää vaikka saman tien metsähoitopalvelui-den ostoon omalta osuuskunnal-ta. Kaikki palvelumme saa tilat-

tua helposti oman ostoesimiehen kautta”, Kantola muistuttaa.

”Metsäliitolla on myös hy-viä sijoituskohteita metsärahoil-le ”, kertoo Kantola. Esimerkik-si Metsäliiton A-lisäosuus tuot-ti viime vuonna 5 prosentin ko-ron. ”Vuoden loppuun asti voi merkitä myös uusia C-lisäosuuk-sia, joissa on korkotuoton ohel-la mahdollisuus hyötyä M-realin B-osakkeen kurssikehityksestä.” Metsänomistajan on mahdollis-ta saada puukaupalleen tavallis-ta suurempi ennakkorahoitus, kun hän sitoutuu sijoittamaan rahat Metsäliiton lisäosuuksiin. Osuuksien tuotto on verovapaa-ta 1500 euroon saakka henkilöä kohden. Yhteisesti omistetussa metsässä tämä merkitsee paris-kunnalle 3000 euron verovapaa-ta korkotuottoa.

Rauno Numminen

Seppo Nordling on innokas omi-en metsiensä hoitaja. Metsissä kulkiessaan hän on todennut, et-tä hyvässä metsänhoidossa kolo-linnuille sopivat pesimäpuut vä-henevät. Seppo on omalta osal-taan päättänyt helpottaa lintujen pesintäpaikkapulaa rakentamalla linnuille pönttöjä. Lintujen met-sässä viihtymisestä hyötyy myös metsänomistaja. 70-luvulla Sepon metsässä oli paljon mäntypistiäi-siä. Isompaa ongelmaa pistiäisis-tä ei päässyt syntymään, sillä ti-aiset pistivät pistiäisen munt pa-rempiin suihin. Metsiin asenne-tut varpuspöllön pöntöt ovat ol-leet myös kovassa käytössä. Var-puspöllöjen öiset liitelyt metsissä ovat kohtalokkaita etenkin myy-rille. Yksi pöllö voi yön tunteina saalistaa kymmeniä myyriä. Pöl-lön pönttöjä metsiinsä laittamalla Seppo estää myyrien etenkin tai-mille mutta myös suuremmille puille aiheuttamia vahinkoja.

Pöntön ripustus ja rakennus tärkeää

Seppo Nordling ei koskaan naulaa pönttöä puuhun kiinni, koska se vahingoittaa puuta. Pöntöt kiin-nitetään puuhun vanhalla sähkö-johdolla niin, että se riippuu va-paasti puun runkoa vasten. Puu ei vahingoitu ja puun paksuuskasvu ei katkaise kiinnitysjohtoa. Seppo asentaa pöntöt parin metrin kor-keudelle maasta niin, että ne pys-tyy puhdistamaan ilman tikapui-ta. Pöntöt Seppo Nordling puh-distaa 2-3 vuoden välein.

Nyt on oikea aika rakentaa ja ripustaa pönttöSeppo Nordling rakentaa lin-nun pönttönsä yleensä niin, että etu-ja takaseinä ovat neljän tuu-man raakalautaa ja sivuseinät vii-si tai kuusituumaista lautaa. Ka-ton hän tekee vesivanerista, koska

se on eniten sään armoilla. Vesi-vaneri katossa kestää moninker-taisesti lautaan verrattuna. Kat-to kannattaa tehdä hieman alas-päin viettäväksi. Etuseinän Sep-po saranoi ylälaidastaan niin, että pönttö on helppo aukaista. Istuin-puuta pönttöön ei kannata tehdä, koska se palvelee enemmän lin-nun vihollisia kuin lintua itseään. Lentoaukko kannattaa ympäröi-dä alumiini pellillä. Se estää tik-koja suurentamasta aukkoa itsel-leen sopivaksi ja pikkulinnulle lii-

an suureksi. Lentoaukon ilman-suunnalla ei Sepon kokemuksen mukaan ole paljon merkitystä, mutta se kannatta suunnata va-loon päin

Oleks käkki kuullu, oleks kärmet nähnyKun käki alkaa kukkua ja kun käärmeet tulevat esille talvipii-loistaan niin silloin pitää pönt-töjen olla jo paikallaan. Suomes-sa talvehtivat pönttöpesijät kuten

tiaiset alkavat etsiä sopivia kolo-ja perheen perustamiseen jo maa-lis-huhtikuussa. Kaukomailla tal-vehtivat pikkulinnut, siepot ja kä-enpiiat palaavat kotimaan kama-ralle varhain keväällä. Niidenkin ensimmäinen ja tärkein tehtävä on löytää sopiva pesäkolo sellai-sesta paikasta missä myös ruo-kaa löytyy poikasten nälkäisiin suihin. Seppo Nordling on jät-tänyt metsiinsä sinne tänne ti-heikköja, joissa musta- ja laulu-rastaat pesivät. Käki puolestaan käyttää rastaiden pesiä niin, et-tä se munii niihin yhden munan kuhunkin. Käkiemo hautoo tietä-mättään myös käen munan. Ras-taan poikasia suurempi käenpoi-ka tuuppaa muut poikaset pesästä ja varttuu ylhäisessä yksinäisyy-dessään rastasemon ruokinnas-sa komeaksi ja kukkuvaksi käek-si. ” Luonto on ihmeellinen ja si-tä on hieno seurata ” toteaa Sep-po Nordling.

Rauno Numminen

8

Optikko Seppo Nordling Optikko Seppo Nordlingilla on metsissään nelisenkymmentä lin-nunpönttöä. Ne on ripustettu kil-lumaan puihin sellaiselle korkeu-delle, että ne pystyy puhdista-maan ilman tikkaita. Seppo puh-distaa pönttönsä 2-3 vuoden vä-lein.

pönttöihin ja metsäänPihkassa

Piiripäällikkö Pekka Kantola

Nyt on aika myydä, kaikkia puutavaralajeja ostetaan

Piiripäällikkö Pekka Kantola kehottaa puukaupan yhteydessä tarkista-maan myös metsän tarvitsemat metsänhoitotyöt. Metsäliitolta kannat-taa pyytää tarjous, olipa kysymys sitten taimikonhoidosta, metsänvilje-lystä tai vaikka kunnostusojituksesta.

Energiapuun korjuu metsästä tuo lisäeuroja metsänomistajal-le, helpottaa metsässä liikkumis-ta ja edistää uusiutuvan energian käyttöä.

9

Rauno Numminen

Metsänomistaja ja eri metsäalan toimijat kuten puunostajat, met-sänhoitoyhdistykset, metsäpalve-luyritykset ja metsäkeskukset te-kevät vuosittain kymmeniä tu-hansia sopimuksia. Osa on suul-lisia ja osa kirjallisia. Molemmat ovat yhtä päteviä. Riitatapauk-sissa suullisen sopimuksen sisäl-lön näyttö on hankalampaa. En-nen minkäänlaisen sopimuksen allekirjoitusta, jokaisen metsän-omistajan on tärkeää tutustua so-pimuksen sisältöön erittäin huo-lellisesti. Jos jälkeenpäin huomaa sopineensa jotain mikä jälkeen-päin ei tunnukaan järkevältä niin siitä on vaikea reklamoida.

Seuraavassa asianajaja, vara-tuomari Markku Asmala Asian-ajotoimisto Asmala, Härmäläi-nen, Santavuo OY:stä valottaa sopimuksen merkitystä.

Sopimus merkitsee sitä, että jos jotain sovitaan niin sen mukai-sesti myös toimitaan. Jos jotain sopimuksen vastaista tapahtuu, niin silloin jäljet korjataan. Asi-oista sopiminen on nykyään en-

tistä tärkeämpää, koska yhä use-ammat metsänomistajat asuvat etäällä metsätilastaan. Päivittäin ei voi seurata esimerkiksi hak-kuun etenemistä. Sopimukses-ta voi myöhemminkin tarkistaa ovatko asiat menneet sovitusti.

Metsänomistajan ja esimerkik-si puuta ostavan yhtiö välillä tehty sopimus sitoo yhtälailla molem-pia osapuolia. ison yhtiön perus-sopimuksia metsänomistajan on hankala muuttaa vaikka joskus siihen olisi aihettakin, sillä se voi aiheuttaa laajempaakin reagointia asiaan. Sellainen ei ole metsäyh-tiön edun mukaista. Tärkeää on kuitenkin huomata, että Suomes-sa on sopimusvapaus. Osapuolet voivat sopia mistä tahansa, kun-han se ei ole lain vastaista.

Jos metsässä tapahtuu jotain so-pimuksen vastaista, niin parasta olisi sopia asia osapuolten kesken mahdollisimman nopeasti. Esine-vahinkojen kuten esimerkiksi la-don kulman vaurioituminen kor-juun yhteydessä on helppo kor-vata, sillä vahinko on arvioitavis-sa. Jos sen sijaan metsänomista-jan mielestä sopimuksen vastai-

sesta varastoinnista aiheutuu hä-nelle vahinkoa, niin näyttö voi ol-la hankalampaa. Onneksi vahin-got ovat yleensä suhteellisen pie-niä. Ison organisaation on oman maineensa takia parempi sopia asia kuin lähteä käymään oikeut-ta. Markku Asmala kehottaa sopi-maan asioista ja pitää oikeuden-käyntiä vasta viimeisenä vaihto-ehtona. Hän muistuttaa myös, et-tä mielipahaa ei korvata.

Metsänomistajan on sopimus-hetkellä syytä olla tarkkana. Jäl-keenpäin on vaikea vedota esi-merkiksi sellaiseen seikkaa, et-tä väsymyksen vuoksi myin puu-ni liian halvalla tai että parin kal-jan jälkeen allekirjoitin kunnos-tusojitussopimuksen, vaikkei tar-koituksen ollut sellainen. Jos met-sänomistaja on oikeustoimikel-poinen, niin hän on vastuussa te-kemisistään. Jos metsänomista-ja on oikeustoimikelvoton, niin sellaisessa tilanteessa myös toi-sen osapuolen on syytä olla tark-kana.

Puukauppaan ja muuhunkin sopimiseen liittyen Markku As-mala kehottaa selvittämään, ku-

ka tai ketkä ovat kiinteistön omis-tajia. Sopimus on pätevä vain, jos sille on kaikkien osapuolien hy-väksyntä. Usein on niin esimer-kiksi puukaupassa, että isäntä al-lekirjoittaa puukauppasopimuk-sen vaikka lainhuuto olisi isän-nällä ja emännällä yhteisesti. Sa-maa koskee metsäyhtymiä. Sopi-

mus on pätevä vain, jos sille on kaikkien yhtymän osakkaiden hyväksyntä.

Asianajaja Markku Asmala ke-hottaa tutustumaan tarkkaan tar-jottuun sopimukseen ennen sen allekirjoittamista. Vetoaminen siihen, ettei tiennyt mitä sopi, ei oikeudessa päde.

Asianajaja Markku Asmala

Sopimukset on tarkoitettu noudatettaviksi

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

Jos metsänomistajalle tulee sellainen tunne, että metsässä kaikki ei mennyt niin kuin oli sovittu, niin siihen kannattaa reagoida. Kysy neu-voa asiantuntijalta.

maaseutu10

Rauno Numminen

Metsäntutkimuslaitoksen Parkanon tutkimusaseman tutkija Niko Sivan on tutki-nut työkseen turvesoiden vuokraukseen liittyviä asi-oita. Turvetuotantoon so-

veltuvan suon vuokraami-nen on metsänomistajalle kannattavampaa kuin sen pitäminen vähäpuustoise-na kitu- tai joutomaana. Paras tilanne suon vuokra-uksessa on silloin, jos lähi-maastossa on jo toiminnas-

sa oleva turvesuo. Tällaises-sa tilanteessa pienialainen-kin suo kiinnostaa turpeen tuottajia. Itsenäisenä turve-tuotantoalueena suolla pi-täisi olla kokoa vähintään 50 hehtaaria ja turpeen paksuutta vähintään 1.5

metriä. Etäisyyttä turpeen käyttöpisteeseen ei saisi ol-la yli 150 kilometriä.

Kahdenlaista turvettaSuon turvekerros muodos-tuu useimmiten kahdenlai-sesta turpeesta. Tummaa saraturvetta on syvemmäl-lä ja pinnassa on vaaleam-paa rahkaturvetta. Sara-turvetta käytetään energi-antuotantoon ja rahkatur-vetta kasvuturpeena. Kas-vuturpeen arvo määritel-lään kuutioina ja poltto-turpeen arvo megawattei-na. Suon vuokraajalle tule-vat korvaukset muodostu-vat varausmaksusta, perus-vuokraprosentista, laatuli-sistä ja tuotantovuokrasta. Eri korvausten tarkempi määrittely selviää MTK:n laatimasta sopimusmallis-ta. ”Yli 10 hehtaarin turve-tuotantoalueet vaativat aina ympäristövaikutusten arvi-oinnin”, muistuttaa Niko Si-

van. Yleensä luvan saa, jos alueella ole merkittäviä ym-päristöarvoja.

Turpeessa runsaasti energiaaEnergiatuotantoon käytet-tävässä saraturpeessa on tonnia kohden energiaa 3-4 megawattia. Vastaavas-ti tonnissa koivuklapeja on energiaa 2 megawatin ver-ran. Tyypillisen omakotita-lon lämmitykseen tarvittai-siin näin ollen turvetta noin 5 tonnia. Vaikka omakoti-talon omistajalla olisikin oma suo niin oman tuo-tannon aloittaminen vaa-tii useimmiten liikaa inves-tointeja kannattaakseen. Parempi on vuokrata suo ja ostaa turve. Tutkija Ni-ko Silvanin mielestä ojitet-tukin suo kannattaa vuok-rata turvetuotantoon. Kan-nattavuus paranee entises-tään kun suon boniteetti heikkenee. Alle kitumaak-

si luokiteltava suo kannat-taa aina ottaa turvetuotan-tokäyttöön jos muut turve-tuotantosuolle asetettavat edellytykset täyttyvät. Poh-joisimmat turvetuotanto-alueet Suomessa sijoittuvat Kolarin korkeudelle.

Turvetuotantoalue metsälleTurpeen noston päätyt-tyä alue kannattaa metsit-tää. Esimerkiksi 50 heh-taarin suo, jonka turvepak-suus on puolitoista metriä, toimii turvetuotantoaluee-na 15-20vuotta. Aikaisem-min suo kuivatus tapahtui painovoimalla eli vesi las-kettiin pois ojaa myöden. Nykyään kuivatus tapah-tuu tyypillisimmin pum-puilla. Turpeen noston pää-tyttyä veden taso suon poh-jalla asettuu pohjaveden ta-soon. Reunoille voi istuttaa kuusta, koivua tai mäntyä. Turvetta ei kivennäismaan

Tutkija Niko Silvan

Turvesuon vuokraus kannattaa

Yksittäisen turvetuotantoalueen koon pitäisi olla vähintään 50 hehtaaria ja turpeen sy-vyyden vähintään puolitoista metriä. Pienempikin alue riittää, jos lähimaastossa on jo tur-vetuotantoa. Turpeen nostolla ei ole vaikutusta suon linnustoon tai kasvustoon, sillä soita Suomessa riittää. Kuvan kurki ruokailee pellolla syksyisellä muuttoreissullaan.

(

maaseutu 11

Rauno Numminen

Padasjokilaisella Timo Ka-tajaisella on jo kymmenen vuoden kokemus siitä, että pilaantuneen kalan haju pi-tää hirvet pois taimikosta. Timo on käyttänyt mene-telmää menestyksellisesti sekä visakoivun että män-nyn taimikoissaan. Hän on kokeillut hirvien torjun-taan myös teurasjätteitä ja hajusaippuaa, mutta ne ei-vät hänen kokemuksensa perusteella toimi.

Timo Katajainen on in-nokas kalastaja, joten ma-teriaali hirvikarkotteeseen tulee omasta takaa. Kalat hän pilaannuttaa laittamal-la ne pariksi kolmeksi päi-väksi jätesäkissä pannu-huoneeseen. Metsään hän vie muutaman kilon ka-laa muoviseen leipälaatik-koon pakattuna. Laatikos-sa on reikiä, mistä haju pää-see ulos, mutta toisaalta lin-nut, ketut ja supit eivät pää-se kalaan käsiksi. Kuukau-den välein kalaa lisätään jotta haju säilyy. Hehtaarin alueelle Timo vie kalaa pa-riin laatikkoon. Vaikka itse ei kalastaisikaan niin roska-kalaa saa kalastajilta.

Timo Katajaisen koke-muksen mukaan pilaantu-neen kalan käyttö hirvien torjunnassa ei ole kovin-kaan työlästä. Hän kuiten-kin kehottaa asiasta kiin-nostuneita tahoja esimer-kiksi Metsäntutkimuslai-tosta miettimään pystyisi-kö kehittämään sellaisen ai-neen, joka vastaisi pilaantu-

nen kalan hajua. Timo on valmis kertomaan myös ko-kemuksistaan muille met-sänomistajille, jos hirvien

torjunta kotikonstein kiin-nostaa. Timon tavoittaa nu-merosta 040-5113551.

Kalanhaju hätistää hirvet taimikoista

Männyn ja koivun taimikot ovat vaarassa etenkin sellaisil-la alueilla, missä hirvet talvehtivat. Vahinko voi olla iso, jos hirvilauma innostuu syömään ja katkomaan puita.

Tutkija Niko Silvanin mielestä suo kannattaa vuokrata tur-vetuotantoon, jos siihen on logistiset edellytykset.

päällä saisi kuitenkaan olla yli puolta metriä, jotta juu-ret yltävät kivennäismaa-han. Turvesuossa on run-saasti typpeä ja fosforia, mutta niukasti kalia ja boo-ria. Soiden hallanarkuuden vuoksi ennen kuusen istu-tusta pitäisi istuttaa verho-

puustoksi koivu. Mänty ei verhopuustoa vaadi , mut-ta ongelmana on puu ok-saisuudesta johtuva laatu. Turvesuolla metsän kasva-tuksessa voidaan päästä jo-pa 10-15m3 vuosituotan-toon hehtaarilla ja kierto-aika on noin 70 vuotta.

Metsänomistajan asialla metsäomaisuuden hoitoon liittyvissä asioissa: metsälakiasiat, puukaupat ”avaimet käteen periaatteella ”, tilakaupat ym. Huom. Hinta-arvio etukäteen!

Satakunnan Metsäpalvelut ky

Rauno Numminen, MTI, LKV,metsälakiasiantuntija puh. 0500-328333Itsenäisyydenkatu 37, 28100 PORI

[email protected]

Ota yhteyttä:

12

Rauno Numminen

Hetemäen verotyöryhmä on esittämässä verotuk-seen sellaisia muutoksia, jotka vaikuttaisivat myös metsänomistajan verorasi-tukseen. Jos pääomatulojen verotus nousee 28 prosen-tista 30 prosenttiin, mer-kitsee se esimerkiksi 20000 euron puukaupassa met-sänomistajalle 400neuron kasvua pääomatuloveros-sa. Parinkymmenen tu-hannen puukauppatulon saaminen merkitsee keski-määrin noin 600 motin lei-mikkoa. Puumotille pitäisi saada lisähintaa euron ver-ran, jotta metsänomistajan saama puukauppatulo ei pienenisi.

Yhteismetsät maksavat pääomatuloveroa 26 pro-senttia. Jos pääomatulojen

verotus nousee 30 prosent-tiin, niin on suuri todennä-köisyys, että yhteismetsien verotuskin nousee 28 pro-senttiin.

Arvonlisäveroa ollaan nostamassa nykyisestä 23 prosentista 25 prosenttiin. Alv nousi viimeksi prosen-tilla eli 22:sta 23:een pro-senttiin tämän vuoden hei-näkuun alusta. Arvonlisäve-rovelvolliselle metsänomis-tajalle nousulla ei ole mer-kitystä, koska puun myyn-nissä saatuun puukauppa-tuloon lisätään arvonlisä-vero, josta puolestaan voi vähentää metsätalouteen liittyvien hankintojen ar-vonlisäveron. Jos metsän-omistaja ei ole ilmoittautu-nut arvonlisäverovelvolli-seksi niin alv:n nousu kah-della prosentilla lisää kulu-ja samalla prosenttimääräl-

lä. Metsänomistajan on il-moittauduttava arvonlisä-verovelvolliseksi metsäta-loudestaan, jos puukaup-patulot vuodessa nousevat yli 8500 euroon. Metsän-omistajan kannattaa liittyä arvonlisäverovelvolliseksi, vaikka se ei olisikaan pa-kollista.

Luovutusvoittoverotus-ta ollaan nostamassa. Täl-lä hetkellä hankinta oletta-mana voidaan käyttää 40 prosenttia, jos metsäkiin-teistö on ollut metsäomis-tajan omistuksessa yli kym-menen vuotta. Alle kym-menen vuoden omistuk-sissa hankinta olettama on 20 prosenttia. Käytännössä hankinta olettamaa käyte-tään niin, että jos kiinteis-tön myyntihinta on 100000 euroa, niin 28 prosentin pääomatuloveron joutuu

maksamaan 60000 erosta. Jos mitään oleellista vähen-nettävää ei kauppahinnas-ta ole, niin veron määrä on lähes 17000 eroa. Luovu-tustappio voidaan vähen-tää luovutusvoitoista ku-luvan vuoden ja sitä seu-raavan kolmen vuoden ai-kana. Kolmen vuoden ai-karajaa ollaan nostamas-sa viiteen vuoteen. Muutos on oikean suuntainen.

Verotuksen muutoksista esitelmöi Huittisten Sääs-töpankin järjestämässä ta-pahtumassa Porin Yliopis-tokeskuksessa Veronmak-sajien Keskusliiton lakiasi-ainjohtaja Vesa Korpela. Paikalla oli lähes parisataa asiasta kiinnostunutta hen-kilöä.

Verotuksessa muutoksen tuulia

Lehtosen Konepaja OyHaanmäentie 31FI-32810 Peipohja, Finland

Tel. +358 207 498 650Gsm +358 50 385 7620Fax +358 2 540 9910

www.lehtosenkonepaja.fi

MetsäntutkimuslaitosParkanon toimipaikka

Tutkimme mm. metsiin perustuvaan

yritys- ja elinkeinotoimintaan sekä metsäekosysteemin rakenteeseen

ja toimintaan liittyviä asioita.

Maksullisina palveluina tarjoamme:

tilaustutkimuksiakemiallisia analyysejä ja muita

laboratoriopalvelujakoulutus- ja retkipalveluja

Kaironiementie 54, 39700 Parkanopuh. 010 2111, fax 010 211 4001

[email protected]://www.metla.fi/pa/

••

•

13

Metsävakuuttamisen suu-rin puute on vakuutusten määrässä. Metsänomista-jat voivat Lähivakuutukses-sa valita myrskyvahingois-ta maksettavan korvauksen ylärajan. Korvauksen mää-rä harvoin aiheuttaa kri-tiikkiä. Isompi ongelma on se, että metsänomistaja jää vaille korvausta, koska hä-nellä ei ole metsävakuutus-ta. Enemmistö yksityismet-sänomistajista ei joko tun-nista metsään kohdistu-via riskejä tai sitten se arvi-oi taloutensa kestävän met-sään kohdistuvat tuhot.

Maamme yksityismetsis-tä on vakuutettu noin 40 %. Lukemassa ei ole mukana ainaisvakuutuksia, joiden korvaukset ovat mitättö-miä. Neljännes vakuutuk-sista sisältää korvauksen vain tulipalon varalta. Tuli-palo on metsää uhkaavista vaaroista vakavin siksi, et-tä sen jäljiltä ei jää myytä-vää. Vähänkään mustunut puu ei ole enää kauppata-varaa. Palovahingot korva-taan täydestä arvosta, sa-moin muut metsävahingot myrskyä lukuun ottamatta.

Myrskyissä valinnainen enimmäiskorvausMyrskyvahingoissa on kaikilla vakuutusyhtiöil-lä enimmäiskorvausmäärä vahingoittuneen puuston kiintokuutiometriä koh-ti. Enimmäismäärään asti vahinko korvataan täydes-

tä arvosta. Myrskyvahin-goissa on enimmäiskorva-us kahdesta syystä:

1. Ylärajan johdosta met-sänomistajalla säilyy moti-vaatio ryhtyä nopeasti toi-menpiteisiin vahingon ra-joittamiseksi. Tämä tar-koittaa nopeaa puun kor-juuta ja kauppaa. Myös os-tajia kannattaa kilpailuttaa mahdollisimman hyvän hinnan saamiseksi.

2. Ilman ylärajaa, vakuu-tusmaksut olisivat selvästi nykytasoa korkeammat.

Vuodesta 2005 lähtien Lähivakuutuksen metsäva-kuutuksen ottajat ovat voi-neet valita myrskyvahin-goille maksettavan enim-mäiskorvauksen. Vaihto-ehdot ovat tällä hetkellä

– 14 € / m³.– 22 € / m³.– 30 € / m³.Luonnollisesti vakuu-

tusmaksu nousee ylärajan myötä. Yhä useampi on huomannut korkeampien ylärajojen tarpeen.

Matalinkin yläraja voi olla riittäväMyrskyvahingoissa me-netyksiä aiheutuu kohon-neista korjuukustannuksis-ta, puun hävikistä ja puuta-varalajisiirtymästä. Myrs-kypuun korjaaminen met-sästä on kalliimpaa kuin pystypuun. Lisäkustannus vaihtelee kahdesta kymme-neen euroon kuutiomet-riltä. Muutama prosentti

puustosta myös pirstoutuu korjuukelvottomaksi.

Matalimmat myrskyva-hinkojen ylärajat tulevat vastaan, kun tukkivaltai-nen puusto joudutaan myy-mään kuituna. Joskus kor-keinkaan enimmäiskorva-us ei riitä. Sellainen tilan-ne on harvinainen, koska yläraja lasketaan koko va-hinkopuustolle ja vain har-voin puutavaralajisiirtymä koskee koko puustoa. Osa olisi muutenkin ollut kui-tua ja osa saattaa vielä kel-vata tukiksi.

Kuitupuuvaltaisessa met-sässä vahinko ei usein ylitä edes alinta euromääräistä ylärajaa. Nuorelle puustol-le maksetaan myös korva-usta odotusarvosta. Euro-määräinen yläraja ei leik-kaa odotusarvolle makset-tavaa korvauksen osaa.

Metsänomistajan on va-kuutusta ottaessaan syy-tä valita myrskyvahinko-jen yläraja metsätilan val-tapuuston mukaan. Vakuu-tuksen tarkoituksenmukai-suus kannattaa arvioida sil-loin tällöin uudelleen esi-merkiksi 10 vuoden välein tai vaikka metsäsuunnitel-man uusimisen yhteydessä, jolloin muutenkin metsien rakenne ja puusto tulee ar-vioiduksi.

Joissain tapauksissa puun korjuu voi viivästyä luonnonoloista johtuen. Jos metsä on saaressa eikä puuta voi korjata kuin jää-tä pitkin, vahinkopuun ar-

vo pienenee nopeasti talvea odotellessa. Tällaista met-sää vakuutettaessa kannat-taa valita korkeampi enim-mäiskorvausmäärä.

Taimikoiden korvaus on kustannusarvoTaimikoille aiheutunei-den vahinkojen korvaus-perusteena on niin sanot-tu kustannusarvo eli taimi-en ja istutustyön aiheutta-ma uudelleen perustamis-kustannus. Korvaus voi-daan maksaa toteutunei-den kustannusten mukaan ja se onkin tarkoituksen-mukaista 1 - 2 -vuotiaissa taimikoissa. Vaihtoehtoi-nen ja vanhempien taimi-koiden osalta suositeltava-kin tapa on käyttää Metsä-talouden kehittämiskeskus Tapion tuottamia summa-arvomenetelmän mukaisia taulukoita, joissa taimikon ikä vaikuttaa myös taimi-

kon arvoon. Näin saadaan myös ajallisuuskustannus mukaan arvioon eli aikoi-naan tehdylle investoin-neille korko.

Yhteistyötä metsäammattilaisten kanssaMetsävahinkojen arvioi-misessa vakuutusyhtiöt käyttävät ulkopuolista asi-antuntijaa, kuten metsän-hoitoyhdistystä. Laajojen myrskytuhojen yhteydessä, kuten kesällä 2010 Lähiva-kuutuksessa on korvaus-käsittelyn jouduttamiseksi otettu myös vastaan vahin-koilmoituksia, joissa vahin-koarvio perustuu joko met-sänomistajan arvioon, mo-to-listaan tai puun ostajalta saatuun tilitykseen. Jos va-hinko on pienehkö ja val-taosassa puustoa arvioi-daan tapahtuneen puuta-varalajisiirtymää, on mak-

settu suoraan enimmäis-korvausmäärä. Väistämät-tä on osa vakuutuksenot-tajista tällöin saanut todel-lista vahinkoa paremman korvauksen. Tämän on kui-tenkin katsottu olevan pie-nempi haitta kuin se, että puun korjuu viivästyy ar-vion tekoa odotellessa.

Julkisuudessa on esiin-tynyt mielipiteitä, joiden mukaan metsävakuutusten kattavuus ei ole riittävä. Ei-hän se toki olekaan, kun 60 % yksityismetsistä on vail-la vakuutusturvaa.

Kaikki metsänomista-jat eivät ole tulleet ajatel-leeksi, että metsä on arvo-kasta omaisuutta, johon kohdistuu erilaisia riskejä. Metsänomistajarakenteen muuttuminen etäännyt-tää metsänomistajia met-sistään sekä fyysisesti, et-tä tiedollisesti. Jos metsän-omistaja hädin tuskin edes tietää, missä kunnassa hä-nen omistuksensa sijaitsee, hän tuskin osaa ajatella sen vakuuttamistakaan. Tässä riittää tiedotuksellista haas-tetta metsänomistajajärjes-töille ja vakuutusyhtiöille.

Lähivakuutuksen mark-kinaosuus metsävakuutuk-sista on noin 35 %. Mark-kinaosuutemme velvoit-taa meidät tekemään tiivis-tä yhteistyötä etämetsän-omistajia edustavan Suo-men Metsätilanomistajien liiton sekä Maa- ja Metsä-taloustuottajain Keskuslii-ton MTK:n kanssa. Molem-mista järjestöistä on met-sänomistajaedustus Lähi-vakuutuksen Maaseutu-neuvottelukunnassa. Saam-me palautetta ja kehityseh-dotuksia, joiden mukaan olemme kehittäneet vakuu-tustuotteitamme. Ilmei-sesti olemme kohtalaises-ti onnistuneetkin. Vuonna 2009 metsävakuutustem-me maksutulo nousi 7 % il-man, että olisimme nosta-neet vakuutusmaksuja. Tä-nä vuonna nousua tule ole-maan enemmänkin.

Metsävakuutusten korvaukset myrskyvahingoissa

Parempi petäjä pystyssä kuin juuret pystyssä maassa. Jos kuitenkin vahinko sattuu, niin vakuutus korvaa vahingon. Vakuuta metsäomaisuutesi.

14

Rauno Numminen

Jos valmisteilla oleva metsävaratietola-ki hyväksytään tämänhetkisessä muo-dossaan, niin metsäkeskus voi jatkos-sa luovuttaa metsänomistajan puus-totietoja vain metsänomistajan luval-la. Ratkaisu on hyvä metsänomistajan kannalta.

Itsenäiset metsäkeskukset ovat tulleet tiensä päähänTämänhetkiset 13 metsäkeskusta yh-distetään metsäkeskukseksi, joilla on alueellista toimintaa. Samalla metsä-keskuksen liiketoiminta ja julkisen hallinnon tehtävät erotetaan toisistaan. Ratkaisu on metsänomistajan kannal-ta hyvä, koska se yhtenäistää metsäkes-kusten toimintamallia. Liiketoiminnan ja julkisen hallinnon toiminnan selke-ämpi eriyttäminen on myös tarpeen, koska molempia toimintoja johdetaan tällä hetkellä samoista tiloista. Puolu-eettomuus ja tasapuolisuus voi joskus

olla koetuksella.

Vanha kunnon TapioMetsätalouden kehittämiskeskus Tapi-osta ollaan tekemässä valtion omista-maa osakeyhtiötä. Ratkaisulla ei liene suurta vaikutusta yksityiselle metsän-omistajalle.

MetsähallitusMetsähallituksen toimintamallia tar-kastellaan maa-ja metsätalousminis-teriössä, koska sen on arvosteltu ole-van ristiriidassa EU:n kilpailulainsää-dännön kanssa. Lopputuloksella ei lie-ne suurta vaikutusta yksityiselle met-sänomistajalle.

Metsälaki ja kestävän metsätalouden rahoituslakiMolemmat lait ovat olleet jo pitkään valmisteilla. Aika näyttää mitä uudis-tukset tuovat tullessaan.

• METSÄSEKTORILLA TAPAHTUU

Metsänomistajien tietojen luovutus

Aki-Jk malleihin esim. kylmäpihatot saat pääpiirustuksetrakennuslupa- ja tukihakemuksia varten veloituksetta.

maaseutu 12.11.2010MAASEUTU 15

MartinhanhiSatuin Saamaan syksyllä saaliiksi pari me-rihanhea. Nykyisten hienojen tietoliikenneyh-teyksien aikana on arvosaaliitten esittely kave-reille varsin helppoa. Valokuvan näppäisemi-nen ja datasiirron toimittaminen sujuu maas-tosta ja kohteeksi valitaan henkilö, joka ei var-masti ole päässyt jahtiin aikoihin mukaan työ-, lastenhoito- tai muiden kiireiden ansiosta. Kut-suttakoon toimintamallia jonkinlaiseksi puu-kon kiertämiseksi haavassa. Kuvaviestin otsi-koksi muistan laittaneeni viestin ”Martin päivä on pelastettu ”.

aloin miettiä jälkikäteen, miksi Martin päi-vä ja hanhi oikein kuuluivat yhteen. Tietoute-ni asiasta perustui lähinnä vanhaan piirrossar-jaan Peukaloisen retkistä. Ruotsalaisessa ani-maatiossa valkoinen kesyhanhi Martti ja vel-hon pieneksi taikoma Nils Holgersson seikkai-livat pitkin Ruotsia villihanhien matkassa. On-neksi Google on olemassa, joten nettiin surffai-lemaan. Martin ja hanhen yhteiselo on selvitet-

tävä, onhan kyseinen päivä marraskuun 10. ja hanhenvalmistus edessä.

HiStoriaSta löytyi vuonna 316 nykyisen Unkarin alueella syntynyt Martinus Toursilai-nen eli myöhemmin Pyhä Marttina tunnettu henkilö. Martin isä oli roomalainen sotilas ja jo 15-vuotiaana Marttikin astui Rooman armei-jan riveihin. Kolmea vuotta myöhemmin Mart-ti taisteli Galliassa ja kohtasi kaupungin por-tilla palelevan kerjäläisen. Martti leikkasi mie-kallaan kerjäläisen kaulan sijaan puolikkaan viitastaan ja antoi sen hädässä olevalle. Seu-raavana yönä Martille ilmestyi kyseiseen vii-tanpuolikkaaseen pukeutunut Kristus. Martti kääntyi kristinuskoon, hän lopetti sotahommat ja alkoi munkiksi.

munkkina toimiminen ja pakanoitten käännyttäminen sekä heidän temppeleitten-sä tuhoaminen onnistui Martilta niin hyvin, et-tä hänestä alettiin kaavailla Toursin piispaa.

Martti ei tällaisista urakehitysnäkymistä pitä-nyt, joten hän piiloutui etsijöiltään latoon. Pa-haksi onneksi ladossa oli hanhia ja näiden kaa-katus paljasti Martin piilopaikan. Hänet napat-tiin kiinni ja vihittiin piispaksi väkisin. Kuoltu-aan hänet julistettiin pyhimykseksi.

martti on muun muassa juoppojen sekä täysraittiiden suojeluspyhimys. Kohtuukäyt-täjät ovat tässä asiassa väliinputoajia. Lisäk-si hän on kerjäläisten, kapakoitsijoitten, räätä-lien, sotilaiden, hevosten, ratsastajien, hanhi-en ja viininviljelijöiden sekä muutamien maa-kuntien suojeluspyhimys. Pakanallinen kolmi-päiväinen Bacchuksen hedelmällisyyden ja vii-nin juhla muutettiin kristilliseksi Pyhän Martin juhlaksi. Hanhet ovat marraskuussa lihavia, ei-kä niiden elättäminen talven yli ollut kannatta-vaa, joten Ranskassa alettiin juhlia päivää han-hea syöden ja uuden sadon viiniä nauttien. Ta-pa kulkeutui Saksan kautta Ruotsiin ja Suo-meen 1900-luvulla. Suomessa Martin päivänä

on muistettu myös 600-luvun Martti-Paavia se-kä Martti Lutheria.

PoHjanmaalla marttia on juhlittu makkaran kanssa, Lapissa lampaanpäätä kaluten. Minä taidan kuiten-kin pysyä hanhessa ja etsiskellä vielä sopi-van viininkin. Ja jos-pa vielä sitten hieman sitä pakanallista hedel-mällisyyden juhlaakin…

Reima Laaja

riistanhoidonneuvoja Satakunnan riistanhoitopiiri

KOLUMNI n Reima Laaja

Juha Suni

Monista suurin, energia10-messut kesti lähes viikon. Maanantai oli turvepäivä. Alan toimialajärjestö, Tur-veteollisuusliitto, kokosi kohderyhmänsä viestinnän ja yhteiskunnallisen hyväk-syttävyyden teemojen alle.

Tiistai oli lvis-tekniikan, eritoten painelaiteteknii-kan teemapäivä. Tehon nosto, kohoavat lämmöt ja höyrypaineet, vaihtoehtoi-sen polttoaineet ja biokaa-sun tulo näkyvät putkitek-niikassa.

Viking esilläSamana päivänä järjestet-tiin paneelikeskustelu, jon-ka osanottajia olivat TEM:n energiaosaston tuleva yli-johtaja Esa Härmälä, Val-tioneuvoston ilmastoasi-antuntija, kansanedustaja Oras Tynkkynen (vihr.), Tampereen kaupunginval-tuustoryhmän pj Pekka Salmi, (sd), kansanedustaja Harri Jaskari, (kok.), kan-sanedustaja Timo Kaunis-to, (kesk.) ja vaalityöntekijä Matti Putkonen (ps.).

Härmälä korosti mm. Puolan uusien syvien savi-kerrostumien alaisten lius-kekaasuesiintymien tule-vaa merkitystä ja kaasun hyviä tuontimahdollisuuk-sia. Kaunisto pyrki hieno-säätämään Härmälän lin-jausta kohden biomassoi-hin, jopa puuhun perustu-vaa uusiutuvaa kaasun tuo-tantoa. Viking Linen inves-tointiaikeet panevat joka tapauksessa vauhtia Varsi-nais-Suomen energiatek-nologian uudistamiseen. Merenkulussa ja sähkön

tuotannossa sekä laivanra-kennuksessa voidaan siir-tyä ensin meritse kuljetet-tuun nesteytettyyn maa-kaasuun, LNG:hen ja si-tä voidaan täydentää myö-hemmin puhdistetulla bio-kaasulla.

Keskiviikkona puhuttiin maamme laitosteknisesti järeimmistä energiantuo-tantomuodoista. Teema-päivän yleisö oli toisaalla koolla ydintekniikan paris-sa, toisaalla Suomen Soo-dakattilayhdistys piti sellu-teollisuuden osana harjoi-tettavan energiatuotannon toimialapäivän. Sen aihei-na olivat päästöjen ja kulu-misen mittaus sekä valmis-tautuminen uudenlaisten biojalostamoinvestointien suunnitteluun ja liikkel-lelähtöön siten, että puu-

ta kuivattaisiin ja kaasutet-taisiin nestemäisten polt-toaineiden välilliseksi raa-ka-aineeksi. Enemmän tai vähemmän valmiita, suu-ria puun kaasuttimia eri tarkoituksiin tarjosivat se-kä Andritz Oy että Metso Power Oy, molemmat ko-timaisista suunnittelu- ja tuotantoyksiköistään kä-sin.

Sellutehtailla saumaaHaastattelussa ja esitelmäs-sään Lappeenrannan tek-nillisen yliopiston profes-sori Esa Vakkilainen en-nakoi soodakattilateknii-kan kehittämisen mahdol-listavan entistä joustavam-man ja yhä edelleen lisätyn sähköntuotannon selluteh-tailla. Mustalipeän ohes-

sa voitaisiin polttaa sa-massa kattilassa vähätuh-kaisia biopolttoaineita ku-ten kuorittua puuta. Li-sätty puun poltto voitaisiin ohjata markkinatilanteen mukaan niihin kellonai-koihin, jolloin sähkön tar-ve on keskimääräistä suu-rempi tai tuulivoiman tuo-tannon heikkeneminen ai-

heuttaa tulevaisuudessa te-hon puutetta.

Torstai oli Pirkanmaan energiapäivä ja teemana oli ”Energiatehokkuutta teol-lisuuteen”. Seminaarikes-kuksessa luennoitiin tek-nologiakeskus Hermia Oy:n, Ekokumppanit Oy:n ja TEM energiaosaston hal-litseman, energiansäästön järjestelmälliseen kehit-tämiseen ja ohjaamiseen erikoistuneen Motiva Oy:n johdolla koko päivän ajan kuntien ja yritysten ener-giatalouden parantamisen tukemisesta.

Monilukuisista energia-alan vuotuistapahtumista kaikkien energiamuotojen yhteiset Energia10-messut olivat eniten voimalaito-salan ammattilaisille suun-natut.

Tampere tarjosi energiapaketin

Mustalipeän ohessa voitaisiin polttaa samassa kattilassa vähätuhkaisia biopoltto-aineita.

Mikael Lappalainen Sarlin Oy:stä esittelee vedellä toimivaa Greenlanen biokaasun puhdistuslaitteistoa pienoismallista.

Kädentaitoja esillä TampereellaSuomalainen käsityöosaa-minen pääsee esille 19. - 21. marraskuuta, kun merkki-päiväänsä juhliva Suomen Kädentaidot -messutapah-tuma kokoaa lähes 600 näytteilleasettajaa Tampe-reen Messu- ja Urheilukes-kukseen. Koko 15-vuoti-aan historiansa ajan tam-perelaisen messutapahtu-man punaisena lankana on ollut antaa kunniaa nimen-omaan kotimaisille taitajil-le.

Tapahtuma on jo noin 10 vuoden ajan houkutellut messuviikonvaihteeseen yli 30 000 kävijää ihastelemaan käsitöitä, viihtymään moni-puolisen ohjelman parissa sekä tekemään ostoksia.

Myyräkannat vahvassa nousussaMetla ennustaa Etelä-Suo-men myyrähuipun osuvan ensi syksyyn, ja pahin tu-horiski on talvella 2011–12. Pohjoisessa on nyt meneil-lään huippuvaihe, ja Lapis-sa on suurin myyrähuippu yli 30 vuoteen.

Myyriä alkaa olla melko runsaasti myös Kokkola–Kainuu-linjan eteläpuolel-la ja myyrätuhoja voi jo tä-nä talvena esiintyä paikoin. Metsänomistajien kannalta huolestuttava piirre: myy-rähuiput ovat kerta kerral-ta voimistuneet. Jos etelän metsänistuttajalla on mah-dollisuus harkita toimien-sa ajankohtaa, niin ensi ke-vään istutuksilla on suurin riski joutua myyrien ham-paisiin. Kevät 2012 olisi turvallisempaa aikaa, kos-ka myyräkanta on silloin romahtamassa.

maaseutu12.11.201016 MAASEUTU

Puun markkinahäiriö jäänee lyhytaikaiseksiVilkkaan puumarkkinasyksyn jäl-keen puun kysyntä on heikentynyt nopeasti parin viime viikon aika-na. MTK:sta viestitetääbn, että tar-jouksia ei tule kaikkiin hyviinkään leimikkoihin ja hinnat ovat laskus-sa.

Metsänomistajat ovat hämmen-

tyneitä tästä markkinoiden kään-teestä, kun puun ostajat itse ovat peräänkuuluttaneet puukaupan tasaisuuden tarvetta. Nyt tasainen puukauppajakso on kestänyt kolme ja puoli kuukautta.

– Ostajien tulisi kertoa avoimem-min todellisesta puun tarpeestaan

nopeasti muuttuvassa tilanteessa. Tämä auttaisi markkinahäiriöihin sopeutumisessa vuodenvaihteen molemmin puolin, sanoo MTK:n metsäjohtaja Juha Hakkarainen.

Markkinatilanne vaihtelee alu-eittain ja metsänomistajien kannat-taa varmistaa paikallinen markki-

natilanne omasta metsänhoitoyh-distyksestään ennen myyntipää-töksiä. Markkinahäiriöstä ei odo-teta pitkäaikaista. PTT:n ja Metlan tuoreiden suhdanne-ennusteiden mukaan sekä metsäteollisuustuo-te- että puumarkkinoiden odote-taan paranevan ensi vuonna.

Vuoden 2010ATERIAteko valittuSuomalaisen ruokakulttuu-rin edistämisohjelma lan-seerasi viime vuonna 2009 ATERIAteko-kilpailun, jossa etsittiin julkisen sek-torin ammattikeittiötyöyh-teisöä, joka on kehittänyt ja toteuttanut kestävää ke-hitystä esimerkillisesti val-tioneuvoston kestävän ke-hityksen periaatepäätök-sen (VNP 04/2009) mukai-sesti.

Vuoden ATERIAteko 2010 -kilpailun voittajak-si on valittu Espoo Cate-ring. Ruokapalvelulla sun-nitelmallisine ruokalistoi-neen on muun muassa oma ympäristöohjelma, ja tä-hän koulutetaan henkilös-töä. Yritys on myös muka-na ilmastopäästöjen vähen-tämisohjelmassa, ja on kou-luttanut kuljettajiaan talou-delliseen ajotapaan.

Tuomaristo palkitsi kun-niamaininnalla Seinäjo-en Seurakunnan, joka on luonut toiminnalleen myös kattavan ympäristöohjel-man, ja konkreettiset oh-jeet.

LUSTO/Jukka Silvast

”Prostock luokan voittoon ajoi näyttävästi Johanna Herlevi Doriksella”. Tämä on tiivistelmä suomalais-menestyksestä hiljakkoin pidetyistä Tractor Pulling -lajin EM-kisoista.

Amerikkalaissyntyinen lajin harrastajat Suomes-sa ovat keskittyneet pitkäl-ti Pohjanmaalle. Mutta ala-seurojen osoitteissa on toki Nurmes ja Loimaakin.

– Jos SM-kisoissa aje-taan 60 koneella, on meil-täkin mukana toistakym-mentä konetta, muistuttaa puheenjohtaja Kai Jokinen Varsinais-Suomen Trakto-riklubista. Hän asuu Loi-maalla.

Farmiin edullisestiVaikka laji yhdistetään trak-toreihin, ja traktorit maa-talouteen, Jokinen kertoo, että aktiivikilpailijoista yli puolet tulee maanviljelyn ulkopuolelta.

– Iso osa tulee yrittäjä-puolelta. Sitten on niitäkin, jotka vain omistavat sen kilpailukoneen.

Jokinen tietää, että Suo-men Traktoriurheiluliiton alaseurat järjestävät paikal-lisia kisoja, joihin on ma-

talampi kynnys osallistua kuin SM-kisaan. SM-kiso-ja on myös televisioitu.

– Voihan kisoihin men-nä vakiokoneella, mutta ei siellä menesty. Mutta Far-mi-sarjaan osallistuakseen ei laitteelle tarvitse paljon tehdä.

Jokinen opastaa, että Far-mi-sarjaan saa tehdä vain pienia muutoksia, mutta kun syöttöpumppua säätää ja turbon suuttimet vaihtaa, saa ihmeitä aikaan.

Lajissa kisataan neljässä

sarjassa: Farmi, Super-Far-mi, Pro Stock ja Modified. Ne taas jakaantuvat eri pai-noluokkiin. Viimeksi mai-nittu on lähes vapaan ra-kentelun sarja, muissa vi-rittäminen on rajoitettua.

Herlevien suku kuuluu lajiin tänään. Usein nimi vilahtelee isojen kisojen palkintoluetteloissa. EM-kisoissa oli mukana myös Pekka Herlevi ja Mat-

ti Herlevi. Suomun Trak-toriurheiluliiton hallitusta johtaa Tiina Herlevi Pirk-kalasta.

EM-kisoissa Modified 3500 kg luokassa Suomea edusti Tero Äyräväinen. Modified 950 kg luokassa Suomen edustajana toimi Tommi Kotilainen.

Kai Jokinen ei ole kisail-lut kolmeen kauteen, vaan suvun kisavastuu on veli-pojalla Kallella.

Kun pohditaan harrasta-jia, hänen mieleensä ei ole ketään satakuntalaista har-rastajaa, eikä aktiivikilpaili-jaa Pirkanmaaltakaan.

Jäsenmaksun liitolle on maksanut alle 400 henki-löä. Silti Jokinen muistut-taa, ette laji vaadi monen tuhannen euron panostuk-sia, jotta on kisassa muka-na.

– Kun pikkupojasta on rakennellut koneita, ja mu-kaan tähän lähtenyt, ei siitä pääse irtikään, hän puhuu itsestään.

Lajin suola kuulemma on siinä, kun on itse virit-tänyt laitteen, niin voi vä-hän kehaistakin saavutuk-sillaan. Lajia leimaa kotivi-ritteisten koneiden kaarti. Harvemmin niitä tehdään erityisissä virityspajoissa.

autot ja koneet 12.11.2010MAASEUTU 17

Voimavetoa omaviritteisillä

PLUS

Vetokilpailuissa kilpaillaan kussakin luo-kassa siitä, mikä ajoneuvo vetää jarruvau-nua pisimmän matkan. Vedon pituus mi-tataan lähtöviivasta jarruvaunun etum-maiseen pisteeseen.

Kilpailussa menetellään yleensä seuraa-vasti: luokan kilpailijat vetävät arvotussa järjestyksessä samalla vaunun asetuksel-la ensimmäisen vetokierroksen. Koska traktoreissa saattaa esiintyä teknisiä on-gelmia, halukkaille sallitaan normaalisti toinen vetokierros samalla vaunun ase-tuksella.

Luokan paremmuusjärjestys voi ratke-ta jo ensimmäisten vetokierrosten aika-

na. Tavallisesti kuitenkin useampi kuin yksi traktori vetää ensimmäisellä tai toi-sella vedollaan ns. Full Pullin, eli täyden vedon, ts. vetää jarruvaunua vähintään 100 metriä. Full Pullin vetäneet kilpai-lujat menevät finaaliin eli pull-offiin, jo-ka ajetaan raskaamalla vaunun asetuksel-la. Pull-offissa pisimmälle vetänyt on luo-kan voittaja.

Ennen kuin traktorin sallitaan kilpail-la, sen on täytettävä koko joukko erilai-sia turvallisuusmääräyksiä. Nämä koske-vat erityisesti moottorin ja voimansiirron suojausta ja hätäpysäytysjärjestelmää.

Lähde: Suomen Traktoriurheiluliitto ry

Lyhyesti vedosta

Johanna Herlevi käski kesän ajan traktoria nimeltä Doris, kuten Ruotsissakin EM-kisoissa.Voihan kisoihin mennä vakio-koneella, mutta ei siellä menesty.

autot ja koneet 12.11.2010MAASEUTU 19

LUSTO/Vesa-Pekka Järvelä

Ajoneuvon lisävarustuk-seksi hankittu vinssi ei ole tänä päivänä harvinaisuus. Vinssikaluston käyttäjä-kuntakin on nykyään hy-vin moninainen.

– Vinssien alkuperäi-nen käyttötarkoitus rajoit-tui uponneen ajoneuvon pelastamiseen, mutta ny-kyisin vinssiä osataan hyö-dyntää muun muassa met-sätöissä, kivien siirrossa tai sähkölinjojen raivaukses-sa. Pääosin vinssejä hank-kivat maaseudulla liikku-vat. Viime vuosien aikana vinssien käyttö on kuiten-kin kokonaisuudessaankin lisääntynyt merkittävästi. Yleistyminen on sekä tar-jonnan, mutta myös tietoi-suuden lisäämisen ansiota, Timo Kopra Atlok Oy:stä kertoo.

Hydraulisten suuntaanRiihimäellä toimiva Atlok Oy on ajoneuvoihin liitty-vien teknisten laitteiden ja lisävarusteiden maahan-tuontiin ja myyntiin eri-koistunut yritys. Juuri eri-laiset vinssit kuuluvat Atlok Oy:n tuotevalikoimaan.

Vinssivalikoimista löytyy sekä mekaanisia että nykyi-sin niitä selvästi yleisempiä sähkö- että hydraulitoimi-sina.

– Mekaanisten vinssi-en aika alkaa olla jo ohitse. Mikäli autossa on hydrau-liikka, kannattaa vinssin käyttövoima ottaa siitä.

Asiantuntijoiden mu-

kaan sähkökäyttöisillä vinsseillä pärjätään hyvin vielä 7–8 tonnin paino-luokissa ja melkeinpä tä-tä isommissa ajoneuvoissa onkin jo oma hydrauliikka-järjestelmä.

– Sähkövinssejä käyte-tään vielä nykyään esimer-kiksi paloautoissa. Hydrau-listen vinssien käyttö on puolestaan yleisintä muun muassa hinausautoissa, vahvistaa Kopra.

Vetokyky ratkaisee

Puolustusvoimien ajoneu-voissa vinssejä on perintei-sesti ollut runsaasti.

– Armeijan hankintoja on viime vuosina supistet-tu, mutta edelleen vinsseis-tä on oiva apu esimerkiksi rauhanturvatehtävissä, jos-sa liikutaan usein vaikeissa maasto-olosuhteissa.

Millaisia ominaisuuksia käyttäjät vinssejä valites-saan sitten painottavat?

INFO

Vinssejä on kolmea päätyyppiä:

Mekaaniset Sähkökäyttöiset Hydrauliset

Mekaaninen vinssi saa käyttövoimansa yleensä jakovaihteiston voiman- ulosotosta kardaaniakse- lilla. Näitä ei juurikaan enää käytetä kahdesta syystä: voimansiirtoakseli ja ylikuormasuoja on työ-läs järjestää. Mekaaninen vinssi on hyvä jatkuvaan käyttöön.

Yleisimpiä ovat sähkö-vinssit. Ne ovat helppo-ja asentaa ja voimakkai-ta, mutta eivät sovi jat-kuvaan käyttöön akku-jen rajallisen kapasiteetin vuoksi.

Hydrauliset vinssit so-pivat ammattikäyttöön tai vaativalle harrastajal-le. Käyttö otetaan omalta hydraulipumpulta tai jois-sakin tapauksissa ohjaus-tehostimen pumpulta. Hydraulivinssi sopii jatkuvaan käyttöön.

■

■

■

Vinssi on kovaa valuuttaaKäyttäjät vaativat laitteilta ennen kaikkea luotettavuutta ja toimintavarmuutta.

Mikäli autossa on hydrauliikka, kannattaa vinssin käyttövoima ottaa siitä.

– Kuluttajat haluavat vinsseiltäkin toimitavar-muutta ja luotettavuutta. Vetokyky on kuitenkin va-lintakriteereistä se tärkein. Vetokyky määräytyy paljol-ti työtehtävien mukaan ja se on aina mitoitettava oi-kein, korostaa Kopra.

Hänen mukaansa ajo-neuvon pelastamisessa vaaditaan vetokykyä puo-

litoista kertaa ajoneuvon painon verran, metsätöis-sä tai mönkijän puskule-vyn nostossa huomattavas-ti vähemmän.

– Alhainen virrankulutus on selvä etu varsinkin pie-nikokoisilla akuilla varus-tetuissa mönkijöissä

Teräsvaijerilla haastajaVinssien käyttäjät ovat yleensä suosineet laitteis-saan teräsvaijeria. Viime aikoina teräsvaijerin val-ta-asemaa on murentanut synteettinen köysi.

– Sillä on oma käyttäjä-kuntansa ja se onkin mo-nien mielestä vahvempaa ja mukavampaa käsitellä kuin teräsvaijeri.

Teräsvaijerilla on kuiten-kin omat vahvuutensa.

– Vaijeri kestää parem-min esimerkiksi metsätöis-sä vaarana olevia viiltoja. Hintava synteettinen köy-si on metsässä työskennel-lessä varsin haavoittuvai-nen. Jos se osuu vaikkapa tukin tyveen, se myös kat-keaa turhan helposti.

Vinssien hintahaitari on Kopran mukaan varsin laa-ja. Hinnat vaihtelevat va-jaasta 700 eurosta 2 500:een.

– Kotimaisia vinssival-mistajia ei ole ainakaan mi-nun tiedossani. Meille lait-teet tulevat Yhdysvallois-ta, mutta myös kiinalai-sia tuotteita on Suomenkin markkinoilla.

Paloesimies Jarno Joensuun mukaan vinssi on Satakunnan pelastuslaitoksella päivittäisessä käytössä.

Teollisuustie 31, 39700 Parkanopuh. (03) 458 9958, fax (03) 448 5518

Avoinna ma 9.00–17.00, ti–pe 8.00–16.00

Henkilö- ja pakettiautot ilman ajanvarausta(raskaskalusto ajanvarauksella)

Aikaa varaamattawww.parkanonautokatsastus.fi Tervetuloa!

12.11.201020 MAASEUTU

maaseutu lusto 2010_09

Documents