PUNASYDÄN

Toukokuu 2013

Turhuus

Punasydän on Rakkausrunot ry:n toimittama, kuukausittain ilmestyvä runolehti jäsenistönsä runoista. Jäsenet voivat itse lähettää runonsa lehteen erikseen ilmoitetun teeman mukaisesti.

Mukavia runoiluhetkiä!

Rakkausrunot ry

Toukokuun aikana jäsenet ovat lähettäneet runoja teemalla Turhuus.

Toimittaja: Maaret Eklund Toimitus: punasydan@rakkausrunot.fi

Kuvat: Rakkausrunot ry

Poispilatut

Nousukauden lapsilla ei juuri ollut sanottavaa -syöt kalanmaksaöljysi tai kärvennyt helvetissä Mutta kyllä minä kultaseni ostan sinulle uuden pelin ja makeat farkut Täytyyhän sinun ilmentää minun menestystäni! Kävi sitten niin että lapset säilyivät hengissä mutta mitä pirua heistä tuli? Salli minun nauraa yksilöille jotka eivät erotu muista Anna anteeksi jos tirskun kasvottomille päille ja olen huomioimatta sinutkin tahdoton sätkynukke Onnistuin sittenkin säilyttämään itseni nauravaisen realistisen naisen

© Karoliina Mäkelä

Silmäni itkivät sinivuokkoja Seisoin poliisiaseman luona ja jääkylmät lumihiutaleet löivät kasvojeni surullisia lihaksia lyttyyn selkärankaa uudelleen piirtämään siinä hetkessä kerkesin jo odottaa malttamattomana ruumisautoa hakemaan minua pois äläkä luule että kyyneleideni putoamisasennot unohtavat © Signe Koskinen

Turhuuden markkinat. Kävin kevätmarkkinoilla, siellä oli “Nippii,, nappii,kahv-kuppii, monellaisii ponsii ja julkilausumii. Oli turhuuden markkinat. Niin vähän tarvitsee ihminen, kaikki on turhaa auringon alla, kunhan on vain vähän vaaleansinistä. © Toini Paananen

Häpeän isoin ruusu Välilllä tuntuu että minä olen se häpeän suuren suuri ruusu jolta tippuu piikit kysymättäkin Ikkunoissa kävelee kuolleet jalat lahjakkaammin kuin yhdenkään lattian narahdus © Signe Koskinen

Vapautus Kiitokseksi kaikesta mitä olet tehnyt jätän juomarahaksi vanhat valheesi Haluan näet nyt palauttaa sinulle kaiken sen jota et minulta koskaan saanutkaan ja pakata laatikoihin seepiansävyiset muistomme -liian liukkaat sinun tarttua kiinni mutta minulle liian todet unohtua Vain sen vuoksi että valitsit vaieta aina silloin kun puhuminen olisi ollut kultaa ja ehkä myös sen vuoksi että et näe eteesi puhumattakaan että osaisit katsoa taaksesi saati että oppisit siitä kaikesta jotakin Mene siis mene sillä askelteni kaiusta voi kuulla että et ole enää läsnä © Karoliina Mäkelä

konkretian turhuus on niin turhaa yrittää tehdä konkreettisia runoja koska jään silloin kiinni asioihin joihin en voi vaikuttaa on paljon järkevämpää kirjoittaa abstrakteista asioista koska näkymätön maailma täällä hallitsee ja näkymätön maailma tottelee abstrakteja käsitteitä jos elämä hyökkää päälle epämääräisesti ei konkretiasta ole mitään hyötyä epämäärään vastataan epämäärällä jolloin kuu alkaa elämää suutelemaan koska elämän luonne ei ole rationaalinen © Seppo Kuusela

eikä ylipäätään yhtään missään se on vain sattumien summaa jotain mille kukaan ei voisi mitään pelkkää elämää ja käytän energiani paljon mieluummin siitä nauttimiseen © Raija Tuominen

Säästän energiani muuhun Minä vastasin sinulle että katkeruus ja viha taitavat olla tunteita joita en osaa edes tuntea olen kai liian tyyni ja viileä ja liian järkiperäinen tajutessani viimeisen toteamuksen outouden lisäsin vielä tai tarpeeksi järkiperäinen ymmärtääkseni noiden tunteiden täyden turhuuden sen ettei vika koskaan ole vain toisessa se on aina molemmissa toisessa ehkä enemmän kuin toisessa mutta silti ja joskus se ei ole kummassakaan

Yhtä turhaa Niin kuin perhonen räpiköi turhaan liian kovassa tuulessa osaamatta lentää minä yritän turhaan uskotella osaavani ilman sinua enää rakastaa © Raija Tuominen

valintoja Hopeatarjottimella sinulle tarjottiin joko ystävyyttä tai rikkauksia. Nyt sinä kartanossasi timanttisiin käsiisi itket kylmät kyyneleesi. Ja sinä toivot, että olisit valinnut toisin. © Maaret Eklund

Turhuuksien turhuus hyvässä ja pahassa kerrotaan turhaa paljon ihmisillä on kärsimykset vajaavuudet ihmispolon kivut arkielon maine mainen elo mammonainen ylenpalttisuus omenien paino puus mikä varmasti on turhaakin turhempaa toisen turhaa osoittaa kateen kaulaa kaakoa lyhyttä luuloa laukoa tärkeätä turhuus on turhaa tärkeys malliton © Karita Nyqvist

Pyöritään ja hyöritään Matkassa me maailman pyöritään ja hyöritään. Ympäri ja ympäri. Joka päivä uudestaan. Ihme on tää ihminen. Viisauden kukkanen. Eläen ja tutkiskellen. Perimmäistä selvitellen. Kaukaisuuden tuikkijat salaisuudet kätkevät. Tähtiin merkitty on polut. Ne kaikki siellä yhtyvät. © Leena Pirinen

Väistöjen turhaa suotta sanoin seestä selittelet tunteen kuvia eteesi piirtelet ei turhuutta tuota vaik' polkusi hiiltyy se teoissa on mi seilusta nousee urhean uskonsa valossa viihtyy ei väisty välkettä vastaasi kilvettä tulee yhteen yhtyvä sydän ja tahto pinnalla päilyvä turhuuden railo © Karita Nyqvist

Väsynyt silmä Vanhat silmät väsyneet etsii kohdetta maan. Kukkaa kaunista sieltä, jota käsin koskettaa. Mut ei voi löytää sitä on kaikki niin turhaa. Vain valoa nähdä saa, ei mitään kauniinpaa. © Matti Pasanen