tähdistö 1-2/2010

TÄHDISTÖ 1

TähdistöEurooppanuorten julkaisu 1–2 /2010

MITÄ TAPAHTUI VAPAALLE LIIKKUVUUDELLE?

VUOSI LISSABONIN SOPIMUSTA:MIKÄ ON MUUTTUNUT?

OPERAATIO ATALANTA:POHjANMAAN KAUTTA

SOMALIAN RANNIKOLLE

ISLANTI MATKALLA EUROOPAN UNIONIIN

VUODEN NUORI EUROOPPALAINEN

LAURA LEPISTö

2 TÄHDISTÖ

Kävin kerran Buenos Airesin eläintar-hassa. Siellä perimmäisessä nurkassa, muovisten jäävuorten ja turkoosiksi käsitellyn veden keskellä odotti todel-linen eksoottinen ilmestys: jääkarhu. Oli tammikuu ja ennätyskuuma, eli ihan niin kuin Strömsössä. Ei ehkä tarvitse sanoa, etten ollut hirveän iloinen jääkarhun puolesta.

Eurooppa ennen yhdentymistä oli sekin tavallaan kuin eläintarha. Kansa – eli eläimet – olivat lukittui-na kukin omaan kansallisvaltiohäk-kiinsä. Ehkä erona Korkeasaareen oli, että tarhan länsipäädyn eläimiä ruokkivat amerikkalaiset ja itäpäätyä vartioi Neuvostoliitto.

Unelma yhteisestä Euroopasta alkoi kuitenkin hiljalleen murtaa kaltereita ja avata häkkien ovia.

TÄHDISTö

Vapaaksi pääsivät vuorollaan niin ranskalainen kukkotarha kuin pohjo-lan leijonatkin. Vapaa liikkuvuus on lisännyt eläinten hyvinvointia, vaik-ka ongelmia on yhä ja monet ovat vielä vapauttamatta.

Poloinen jääkarhu tuli mieleeni kirjoittaessani tätä tekstiä jossain Münchenin ja Helsinki-Vantaan välil-lä. Olimme tulossa Eurooppanuorten porukalla Maltalta, jossa tapasimme eurooppalaisten sisarjärjestöjemme edustajia JEF:n kokouksen puitteis-sa.

Kokous pyrki omalta osaltaan linjaamaa nuorten eurooppalaisten näkemyksiä liikkuvuudesta, pako-laisuudesta ja tiiviimmän Euroopan tulevaisuudesta. Lisää tilaisuuksia kaikille meille tarjoutuu ensi vuoden

ELÄMÄSTÄ jA ELÄINTARHOISTA

Matti Niemipuheenjohtaja

SISÄLLYS:

Laura Lepistö s. 8

Islanti s. 26 – 28

Vapaa liikkuvuus s. 9 – 15

Operaatio Atalanta s. 30 – 32

Lissabonin sopimus s. 22 – 25

Puheenjohtajalta & Päätoimittajalta

Lyhyesti

Kuulumisia Brysselistä

Vuoden nuori eurooppalainen

Laura Lepistö

TEEMA: Mitä tapahtui vapaalle

liikkuvuudelle?

TEEMA: Yrittäjänä EU-Suomessa

Rikas Eurooppa kärsii kroonisesta

köyhyydestä

Valokeilassa: Andrew Duff

TEEMA: Lissabonin sopimus

TEEMA: Islanti

Harkkaripalsta

Zeitgeistia Somalian rannikolla

Äitiysloma: oikeus vai pakote?

Unkarin puheenjohtajuuskausi

Tapahtumat

Puheenjohtajalta & Päätoimittajalta

KAKSIN VERROIN KAUNIIMPITänä vuonna Tähdistöä ilmestyy vain yksi reippaasti tuhdimpi tuplanu-mero juuri Lissabonin sopimuksen 1-vuotissyntymäpäivän alla. Sopi-mus on tuonut mukanaan selkeitä muutoksia EU:n toimielinten valta-suhteisiin, samoin se on ollut askel kohti kansanvaltaisempaa unionia. Toisaalta mennyttä vuotta ovat värit-täneet niin talouskriisi ja toimet sen selättämiseksi kuin ankara keskuste-lu maahanmuutosta ja unionin sisäi-

sestä vapaasta liikkuvuudesta, joka on kulminoitunut Ranskan romani-karkotuksiin.

Käsissäsi olevan lehden kantavat teemat ovatkin vapaa liikkuvuus ja Lissabonin sopimus, joita käsitellään useammasta perspektiivistä. Niin ikään ajankohtaisuus, kriittisyys ja analyyttisyys ovat olleet lehden toimitustyön keskeisiä ohjenuoria. Artikkeleissa poiketaan Islannin kautta Brysseliin, Ranskasta tule-

Kaisa ImmonenPäätoimittaja

3

4

6

8

9

16

18

21

22

26

29

30

33

34

36

JulkaisijaEurooppanuoret ry

PäätoimittajaKaisa Immonen

Vastaava päätoimittajaMatti Niemi

OikolukuKaisa Immonen

TekstitLeena Anto, Heimir Hannesson, Heidi Hautala, Markus Himanen, Kaisa Immonen, Mika Kukkonen, Juha Käpylä, Jukka Könönen, Janina Mackiewicz, Henrik Manner, Susanna Mehtonen, Otto Meri, Matti Niemi, Tuomas Nirkkonen, Saara Paavola, Kati Rannanpiha, Laurent Schoute-ten, Soili Semkina, Satu Tuomikorpi, Mikko Tuovinen, Satu Vilkama, Valtte-ri Vuorisalo, Zsombor Zeöld

KuvatTomas Castelazo, Marina Ekroos, Euroopan parlamentti, Eurooppanuo-ret, Kaisa Immonen, Oscar Lindell/Puolustusvoimat, Eduardo Mendolia, Mădălina Mihai, Mari Mäkiö, Bernard Rouffignac/Euroopan Parlamentti, Topi Seppälä, Terveyden ja hyvinvoin-nin laitos, Mikko Tuovinen, Satu Vuori, Sandro Weltin/Euroopan neuvosto

Kuvien käsittelyJorge Ávalos, Hannele Laakso

Kannen kuvitushttp://www.sxc.hu/ editointi Hannele Laakso

Visuaalinen ilmeHannele Laakso

PainoUniprint

Painos2 000 kpl

Ulkoministeriö rahoittaa julkaisua

vaan puheenjohtajamaa Unkariin ja lopulta Somalian rannikolta takaisin koti-Suomeen. Ääneen pääsevät niin politiikantekijät, tutkijat kuin järjes-töaktiivit ulkomaalaisvahvistuk-sia unohtamatta – suurkiitos heille kaikille.

Puhukoon lehti puolestaan.

syksynä Helsingissä, kun järjestöm-me isännöi JEF:n suurta kongressia.

Välimeren sadekuurojen huuh-toessa meitä ja ystäviämme Maltan yössä tuli minulle jotenkin aiempaa selvemmäksi, että meillä yhteiseen ja parempaan Eurooppaan uskovil-la on hallussamme eurooppalaisen eläintarhan avaimet. Voimme kaataa aitoja ja avata lukkoja, varsinkin jos olemme valmiit toimintaan. Se vaatii meiltä paljon, mutta tiedämme sen olevan mahdollista pystymme.

Siispä metsien puolesta ja eläin-tarhoja vastaan! Yhteinen Eurooppa odottaa.

3TÄHDISTÖ

4 TÄHDISTÖ TÄHDISTÖ 5

SPINELLIN jALANjÄLjILLÄ SILLANRAKENTAjAKansainvälinen Suomemme ry kaipaa Suomeen rakentavaa maahanmuuttokeskustelua.

Kaikkien EU-maiden eurooppamyönteiset kansalaiset, verkostoitukaa!

TEKSTIVIESTIDIREKTIIVI

Keväällä 2010 Tino Singh sai tarpeek-seen politiikassa ja mediassa vello-vasta maahanmuuttovastaisesta reto-riikasta ja perusti Facebook-ryhmän Minun Suomeni on kansainvälinen. Ryhmä keräsi viikossa 5 000 jäsentä ja neljän viikon jälkeen ryhmään oli liittynyt jo yli 35.000 ihmistä.

Suuri suosio ja jättikokoisen ryhmän hallinnan hankaluus synnyt-tivät ryhmän aktiivien keskuudessa ajatuksen järjestäytyä yhdistykseksi. ”Facebook-ryhmään liittyneet ihmi-set olivat selkeästi ärsyyntyneitä nykykeskustelun tilasta ja halusivat vaihtoehtoa populismille. Maahan-muuttoon positiivisesti suhtautuvat kansalaiset ovat olleet viime aikoi-na jatkuvasti puolustuskannalla ”maahanmuuttokriittisen” liikkeen saadessa vapaasti asettaa sekä julki-sen että nettikeskustelun agendan. Valtapuolueet ovat valitettavasti lähteneet leikkiin mukaan ja omak-suneet saman retorisen linjan”, Singh kertoo yhdistyksen perustamiseen vaikuttaneista syistä.

Kansainvälinen Suomemme ry:n (KanSu) järjestäytymiskokous pidet-tiin toukokuun lopulla ja nyt syys-kuisena keskiviikkoiltana edessäni istuu tyytyväinen mies: patentti- ja rekisterihallitus on juuri hyväksynyt uutukaisen yhdistyksen säännöt ja rekisteröinti on viety loppuun. ”Pitäi-si varmaan kehystyttää tää paperi”, yhdistyksen yhtä tuore puheenjohta-ja Singh vitsailee heilutellen rekiste-röinti-ilmoitusta kädessään.

KanSun tavoitteena on kansainvä-linen ja avarakatseinen Suomi, jossa voi asua ja jonne voi muuttaa lailli-sesti riippumatta yksilön etnisestä, poliittisesta ja uskonnollisesta taus-tasta tai seksuaalisesta suuntautumi-sesta. Puoluepoliittisesti sitoutumat-toman yhdistyksen tarkoituksena on toimia sillanrakentaja jo olemassa olevien, kansainvälisemmän Suomen puolesta kampanjoivien yhdistysten ja muiden toimijoiden välillä ja koota nämä laajaksi verkostoksi.

Yksi keskeisimpiä KanSun tavoit-teita on edistää faktoihin perustuvaa

maltillista ja rakentavaa maahan-muuttokeskustelua. ”Median intres-seissä ei ole purkaa jännitteitä, sillä kärjistäminen kasvattaa katsoja- ja lukijamääriä. Tietyt tahot myös vääristelevät maahanmuuttoa koskevaa tietoa. Maahanmuuttajat muodostavat 2,9 prosenttia Suomen väestöstä; ei tällainen piskuinen joukko ole mikään uhka,” Singh painottaa. ”Toisaalta maahanmuu-tosta ei juuri puhuta Suomen talou-dellisen tulevaisuuden näkökulmas-ta. Maahanmuuttajien lähtömaan kielen ja kulttuurin tuntemus on suuri käyttämätön voimavara yhteis-kunnassamme. Syyttelyn ja kärjistä-misen sijaan tulisi kääntää katseet yhteisten etujen ajamiseen.”

Myös kulttuuriälyn käsite on keskeinen KanSun toiminnassa. Kansulaiset määrittelevät kulttuu-riälyn tiedonkeräämisprosessiksi, jonka päämääränä on kyky ymmär-tää kulttuurien väliset erot ja yhtä-

Lähteet: Mikko Monto (Suomen pysyvä EU-edustusto), Jukka Tukia (SM)Koonnut Kaisa Immonen

läisyydet sekä eri kulttuurien keski-näinen suhde. Jokainen voi kehittää kulttuuriälyään havainnoimalla sekä omaa että itselle vieraita kulttuureja, keräämällä tietoja muista kulttuu-reista sekä soveltamalla oppimaansa käytäntöön. Yhdistyksen pitkän aika-välin tavoitteena on saada kulttuu-rikasvatus osaksi koulujen opetus-suunnitelmaa.

Ylipäätään proaktiivisuus ja teke-misen meininki ovat keskeisellä sijal-la KanSun käynnistymässä olevassa toiminnassa – ideat lentelevät koko-ushuoneen poikki kampanjapaidoista medianäkyvyyteen ja kulttuuriklu-beihin. Kevään 2011 eduskuntavaa-lien alla yhdistyksen toiminta tulee keskittymään suvaitsevaisuus- ja valistuskampanjaan, jossa nauretaan maahanmuuttajiin kohdistuville ennakkoluuloille.

Kaisa Immonen

Kaisa ImmonenLisätietoa ja manifesti: www.spinelligroup.eu

Lyhyesti

Eurooppalaista suojelumääräystä koskevalla direktiiviehdotuksella on tarkoitus luoda säännökset sen varmistamiseksi, että henki-lö voisi yhdessä jäsenvaltiossa annetun suojelumääräyksen (EPO) perusteella saada suojaa muuttaessaan toiseen jäsenvalti-oon. EPO perustuu kansalliseen päätökseen suojelutoimenpitees-tä, joka Suomen järjestelmässä tarkoittaa lähestymiskieltoa.Direktiiviehdotus oikeudesta saada tietoa oikeuksistaan rikos-oikeudellisissa menettelyissä.Kausityöntekijöitä koskevan direktiiviehdotuksen tavoitteena on nopeutetun maahanpääsyme-nettelyn luominen kolmansista maista tuleville kausityönteki-jöille sekä kausityöntekijöiden maassa oleskelun edellytysten ja heidän oikeuksiensa määrittämi-nen.Turvapaikanhakijoiden vastaan-ottoa koskevan direktiiviehdo-tuksen tavoitteena on varmistaa entistä korkeatasoisemmat vaati-mukset kansainvälistä suojelua tarvitsevien henkilöiden kohte-lulle ja vähentää turvapaikanha-kijoiden liikkumista jäsenvaltios-ta toiseen.

Kuvitus Hannele Laakso/ www.sxc.hu

Kuva: Kaisa Immonen

Syyskuun 15. päivä 33 näkyvää eurooppalaista tai eurooppamyön-teistä hahmoa joukossaan niin ansi-oituneita poliitikkoja, tunnustettuja tutkijoita kuin talouselämän edus-tajia muodostivat Altiero Spinellin nimeä kantavan Spinelli-ryhmän. Italialainen kommunisti, myöhem-min federalistiksi kääntynyt Spinelli on yksi keskeisimpiä Eurooppa-liik-keen perustajia.

Ryhmän perustajajäseniin kuulu-vat muun muassa komission enti-nen puheenjohtaja Jacques Deloirs, Saksan entinen ulkoministeri Josch-ka Fisher, Euroopan parlamentin entinen puhemies Pat Cox ja yksi nykyisistä varapuhemiehistä Isabelle

Durant sekä intialainen taloustietei-lijä ja filosofi Amartya Sen.

Spinellin Ventotete-manifestin innoit-tamana ryhmä on laatinut julistuk-sen, jossa tuomitaan EU-jäsenmaiden itsekäs lyhyentähtäimen kansallisiin päämääriin takertuminen. Ryhmän mielestä globaalien ongelmien aika-kaudella kansallisen suverenitee-tin korostaminen voi johtaa vain ja ainoastaan poliittiseen umpikujaan. ”Euroopan unionin historia on osoit-tanut, että enemmän Eurooppaa, ei vähemmän, on vastaus niihin ongel-miin, joiden kanssa kamppailemme, ” julistuksessa todetaan.

Ryhmä pyrkii kokoamaan yhteen niin tavallisia kansalaisia kuin

yhteiskunnan eri sektoreilla toimi-via vaikuttajia, jotka uskovat Euroo-pan tulevaisuuden riippuvan mante-reen kyvystä tiivistää yhteistyötään. Päämääränä on federalismiin perus-tuva kansalaisten Eurooppa. Kaikille avoimen verkoston lisäksi Euroopan parlamentissa toimii oma Spinelli-ryhmä, johon kaikki eurooppalaisen intressin ensisijaisuudesta vakuut-tuneet mepit ovat tervetulleita liitty-mään.

Suomalaisista mepeistä manifestin on allekirjoittanut Sirpa Pietikäinen (kok./EPP).

ILMASTOPOLITIIKAN METSÄ jA PUUT

Kun vajaa vuosi sitten pidetystä Kööpenhaminan ilmastokonferens-sista ei saatukaan maailmanlaajuis-ta sitovaa ilmastosopimusta, moni kiirehti haukkumaan kokouksen fias-koksi ja ilmastopolitiikan kuolleek-si. Talvikin oli Euroopassa sopivasti poikkeuksellisen kylmä. Toisen ylei-sen legendan mukaan EU sivuutettiin täysin neuvotteluissa. Todellisuus ei tälläkään kertaa ole näin dramaatti-nen. Kööpenhaminan sitoumus saa ensimmäistä kertaa kaikki maail-man suuret päästäjät kansainväli-seen toimintaan ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Lisäksi sitoumuksen logiikka perustuu hyvin pitkälti EU:n ajatuksille. Sopimuksesta ei saatu sitovaa, koska muutama pikkumaa pani hanttiin syistä, joilla oli hyvin vähän tekemistä ilmastopolitiikan kanssa. Kyllähän se silti harmittaa.

Nyt katseet on jo käännetty Meksikon Cancúniin, jossa yritetään jälleen tasoittaa tietä maailmanlaa-juiselle ilmastosopimukselle. Tilan-netta vaikeuttaa se, että Yhdysval-tain ilmastolaki on pahasti jumissa Kongressissa. Moni tähyääkin jo vuoden 2011 loppuun ja Etelä-Afrik-kaan, jossa konkreettiset päästö-vähennysluvut pitäisi sitten latoa pöytään hyvissä ajoin ennen kuin Kioton pöytäkirja loppuu 2012.

Vaikka virkamiestä kiinnostavat-kin aina prosessit, tosimaailmassa tärkeintä on saada keinolla tai toisel-la kasvihuonekaasupäästöt laskuun, jotta ilmaston lämpenemisen vaiku-tukset pysyisivät hallinnassa. Kasvi-huonekaasujen vähentäminen on sitä paitsi joka tapauksessa väistämätön-tä ja taloudellisesti järkevää, koska fossiilisten polttoaineiden hinta tulee nousemaan rajusti Kiinan ja Intian luoman valtavan lisäkysynnän takia. Tämä usein sivuutetaan, kun ilmas-topolitiikka leimataan viherhörhöjen masinoimaksi kurjistamisprojektiksi. Onneksi suuri enemmistö ihmisistä tajuaa, että tulevaisuus on vähähii-linen, tapahtuipa kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa mitä tahansa.

Kansainvälinen kilpajuoksu vihrei-den teknologioiden kehittämiseksi on täydessä käynnissä. Siksi täällä

Brysselissäkin keskustelu päästö-vähennyksistä on siirtymässä yhä enemmän pidemmän aikavälin eli vuosien 2030 – 2050 ilmastotavoit-teisiin, jotka ovat tärkeitä yritys-ten investointipäätösten ohjaami-sen kannalta. Yleinen ja maallikon korvaan varsin huimalta tuntuva tavoite on – se sisältyy Suomenkin tulevaisuusselontekoon – että kasvi-huonekaasupäästöjä vähennettäisiin 80 prosentilla vuoteen 2050 mennes-sä. Näihin tavoitteisiin pääseminen edellyttää teknologisia harppauksia ja yhteiskuntien kokonaisvaltais-ta muutosta. Monen huulilla pyörii myös ydinvoima, mutta virallisessa EU:ssa aiheesta keskusteleminen on vaikeaa erilaisten intohimojen takia. Pikkupoikana odottelin vuoden 2000 ihmeitä, nyt voin keskittyä odotte-lemaan edullisia vetyautoja, hiilidi-oksidin talteenoton ja varastoinnin kehittymistä ja ties vaikka kaupallis-ta fuusioenergiaakin.

Työ ilmastoneuvottelujen parissa on suurista päämääristä ja korkea-lentoisista visioista huolimatta aika

arkista. Omasta työajastani – metsäi-sen Suomen edustaja kun olen – iso osa kuluu sen pohtimiseen, miten metsät ja maankäytön muutokset pitäisi huomioida päästölaskennas-sa. Suomen ja muiden metsämaiden mielestä maata ei saisi rangaista siitä, että metsä kasvaa. Toisten mielestä metsän kasvu ei riitä, vaan sen pitäisi kasvaa aina vain enemmän. Suomen ja muiden metsämaiden mielestä tämä estäisi puun energia- ja muun käytön lisäämisen fossiilisten poltto-aineiden korvaamiseksi, mikä taas on ollut hyvin korkealla EU:n poliittisel-la agendalla.

Kun tämä poliittinen debatti muutetaan kiistelyksi monimutkai-sista laskukaavoista puskurivyöhyk-keineen ja viitetasoineen, paikal-le tarvitaan meitä virkamiehiä. Te muut, älkää hukatko metsää puilta.

Mika KukkonenKirjoittaja on ympäristöalan erityisasiantuntija Suomen pysyvässä EU-edustustossa Brysselissä Kuva: www.sxc.hu

Kolumni

Mika Kukkonen. Kuva: Jorge Ávalos.

6 TÄHDISTÖ 7TÄHDISTÖ


LUISTELLEN POSITIIVISTA ASENNETTA MAAILMAAN

Vuoden 2010 nuoreksi eurooppalaiseksi valittiin taitoluistelija Laura Lepistö, 22. Eurooppanuorten mielestä viime vuosien menestyksekkäin eurooppalainen naistaitoluistelija on oivallinen esikuva nuorille eurooppalaisille yli kansallisvaltiorajojen.

Vuoden nuori eurooppalainen

Vaikka nuorella naisella riittää tunnustuksia ja palkintoja jo ennes-tään, Laura Lepistö kertoo nimi-tyksen tulleen iloisena yllätyksenä. Kaudella 2009 – 2010 Laura voitti niin SM-kultaa, EM-hopeaa kuin MM-pronssia sekä sijoittui kuuden-nella sijallaan eurooppalaisista naisista korkeimmalle Vancouverin olympialaisissa.

Menestys pistää monen nuoren pään helposti pyörällä, mutta Lauran jalat pysyvät tukevasti maan pinnal-la, kiitos lähipiirin: ”Mulla on tosi hyvä ystäväporukka, joka kannustaa aina, samoin perhe on täysillä muka-na. Heille kaikille olen kuitenkin aina se sama vanha Laura”, luistelijatähti naurahtaa.

Suvaitsevaisuuden edistäminen on yksi keskeinen kriteeri vuoden nuoren eurooppalaisen valinnassa. Laura itse määrittelee suvaitsevai-suuden kaikkien ihmisten hyväksy-misenä sellaisina kuin nämä ovat. ”Erilaisuushan on ihana asia!” Laura huudahtaa hymyillen ja toteaa saaneensa olla luistelun kautta teke-misissä erilaisten ihmisten ja kult-tuurien kanssa, mikä on avartanut hänen maailmankatsomustaan.

Vuoden nuori eurooppalainen on valittu vuodesta 2005, mutta vain kerran aiemmin kyseinen tunnustus on mennyt naiselle. Edellistä nais-puolista voittajaa nyrkkeilijä Eva Wahlströmiä pidettiin hyvänä valin-tana, koska hän ”tyrmäsi perintei-set käsitykset naiseudesta”. Laura puolestaan kuvailee itseään iloiseksi ja positiiviseksi persoonaksi, ja toivoo voivansa välittää samaa myönteis-tä asennetta myös muille ihmisille. ”Luistellessa teen sitä mistä nautin, toivottavasti se myös näkyy”, Laura kertoo.

Iloisen hymyn taakse kätkeytyy kuitenkin aimo annos päättäväisyyt-tä ja paineensietokykyä. ”Henkisen kantin täytyy olla kovaakin kovempi huippu-urheilussa. Erot ovat huipulla

pienet, joten kisatilanteessa kovasta kunnosta on saatava kaikki irti. Myös harjoittelu vaatii suurta henkistä kestävyyttä, jotta jaksaa tehdä harjoi-tukset laadukkaasti läpi joka päivä.” Laura luettelee huippu-urheilijalta vaadittavia ominaisuuksia.

Urheilu-uran myötä matkaan on tarttunut monia arvokkaita koke-muksia. Laura kertoo saaneensa ennen kaikkea lisää itseluottamusta. ”Urheilu on kehittänyt monia ominai-suuksia, kuten ahkeruutta ja tiettyä kunnianhimoa, jotka ovat arvokkaita jo itsessään, eivät vain kilpaillessa.”

Vaikka taitoluistelu on yksilö-

EUROOPPA LIIKKUMISEN TILANAEU:n perusoikeuskirjan mukaan ”Unioni perustuu ihmisarvon, vapauden, yhdenvertaisuuden ja yhteisvastuun jakamattomiin ja yleismaailmallisiin arvoihin, ja se on tietoinen henkisestä ja eettisestä perinnöstään. Se rakentuu kansanvallan ja oikeusvaltion periaatteille. Se asettaa ihmisen toimintansa keskipisteeksi ottamalla käyttöön unionin kansalaisuuden ja luomalla vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen.”

Kaisa Immonen

laji, Laura kokee silti edustavansa niin Suomea kuin Eurooppaakin kansainvälisillä kentillä. ”Varsin-kin MM-kisoissa koen edustavani ehdottomasti myös Eurooppaa; siel-lä kisailu tuntuu vähän sellaiselta mantereiden väliseltä Aasia vastaan Amerikka vastaan Eurooppa -maaot-telulta”, Laura naurahtaa.

Luistelu on vienyt Lauran Euroo-pan ulkopuolelle niin Amerikkaan kuin Aasiaankin, mutta tiukoista aikatauluista johtuen kisamatkoil-la ei toisinaan ehdi nähdä muuta kuin jäähallin ja hotellin. Sen verran paikalliseen ympäristöön ehtii kuitenkin yleensä tutustua, että eroja eri maiden ja kulttuureiden välillä nousee esiin. ”Japanissa fani-kulttuuri on ihan toista luokkaa kuin muualla. Jenkeissä kisat pidetään usein jossain isossa NHL-komplek-sissa, kun taas Euroopassa tunnelma on maanläheisempää”, Laura pohtii. ”Yhdysvaltojen isoissa kaupungeissa tai Tokiossa kaikki on niin suurta, että Eurooppaan ja koti-Suomeen on aina ihana palata.”

Tiivis harjoittelu ja kilpailemi-nen eivät ole ainoa asia, joka täyttää kiireisen taitoluistelijan kalenterin, sillä tänä syksynä Laura on aloitta-nut opinnot Kauppakorkeakoulussa. Markkinoinnista kiinnostunut nuori nainen ei halua kuitenkaan stressata liikaa tulevaisuuden pohdinnoilla: ”Työuran suhteen suunnitelmat ovat auki. Saa nähdä, mihin ammattiin ajaudun. Tärkeintä on kuitenkin se, että nyt saan opiskella sitä, mistä olen kiinnostunut.” Varmaa on aina-kin se, että urheilu tulee kuulumaan Lauran elämään tavalla tai toisella myös tulevaisuudessa.

Nuorille eurooppalaisille Lauralla on yksi selkeä ohje: ”Tehkää rohkeas-ti sitä, mistä nautitte ja uskokaa itseenne!”

Kuva: Thomas Castelazo ja Jorge Ávalos

Mitä tapahtui vapaalle liikkuvuudelle?

Minkälainen alue EU:n sisäpoli-tiikan tavoittelema ”vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue” on? Ensinnäkin se on liikku-vuuden alue. Liikkuvuudesta on tullut pysyvä ja arkipäiväinen ilmiö, jonka muodot vaihtelevat opiskeluvaihdosta ja turismista perhemuuttoon ja turvapaikan-hakuun. Suomalainen insinööri voi opiskella Lontoossa, työs-kennellä Frankfurtissa, mennä naimisiin italialaisen kanssa, viettää lomansa Etelä-Ranskassa ja muuttaa eläkeläisenä Espanjan aurinkoon.

Toiseksi, liikkuminen tapah-tuu aina joiden yhteiskunnal-listen olosuhteiden puitteissa niitä muokaten ja luoden uusia verkostoja ja prosesseja. Puola-laiset menevät töihin Olkiluodon rakennustyömaille lähetettyinä työntekijöinä ja heidän tilalleen sadonkorjuutöihin saapuu siir-tolaisia Ukrainasta. Liike ylittää rajoja, mutta rajat muokkaavat liikettä.

Kolmanneksi on selvää, että EU:n alue ei poliittisena eikä oikeudellisena tilana vastaa perinteisen kansallisvaltion aluetta. Euroopan alueella elävät ovat sekä EU-lainsäädännön että kansallisen lainsäädännön alai-sia. Euroopan rajat ovat epämää-räiset, liikkuvat ja huokoiset. Kansallisen ja ylikansallisen vallan eroja on monissa kohdin hankala määrittää, maahan-muutto jatkuu Eurooppaan rajapolitiikan kiristämisestä huolimatta eikä unionin maan-tieteelliselle laajentumisella ole asetettu selkeitä rajoja.

Kuva: Satu Vuori


Vapaus liikkua on vapautta pakosta ja pelosta”Siirtolaisuus ei ole koskaan täysin vapaata. Liikkuminen ei tapahdu tyhjiössä pisteestä A pisteeseen B, vaan tiet-tyjen yhteiskunnallisten verkostojen ja suhteiden piiris-sä. Samalla liike on aina vapaata – se on olemassa olevien valtasuhteiden näkökulmasta hallitsematonta, ennakoi-matonta ja yllättävää.

Vapaus liikkua tarkoittaa vapautta karkotuksen pelos-ta, säilöönotosta, oman oleskelun ja elämän äärimmäi-

sestä epävarmuudesta. Vapautta pakosta sietää millai-sia olosuhteita tahansa ja suostua millaisiin työehtoihin tahansa. Siirtolaisuuden autonomia on liikkuvien ihmis-ten itsenäisyyttä liikettä mielivaltaisesti kahlitsevista ja kontrolloivista rajoista."

Markus Himanen, Jukka KönönenMarkus Himanen on vapaa tutkija, joka on perehtynyt EU:n rajapolitiikkaan. Jukka Könönen valmistelee väitöskirjaa Suomen maahanmuuttopolitiikasta. Kirjoittajat toimivat aktiivisesti siirtolaisten oikeuksia ajavassa Vapaa liikkuvuus –verkostossa.

Lähde: Markus Himanen & Jukka Könönen (2010), Maahanmuuttopoliittinen sanasto. Into Kustannus.


Kuva: Euroopan neuvosto/Sandro Weltin

Neljänneksi, vapauden, turvalli-suuden ja oikeuden alue on epäta-sainen, ristiriitainen, hierarkkinen, aitojen, muurien ja railojen halkoma alue. Liikkuminen ja oleskelu Euroo-passa on hyvin erilaista eri ryhmille: vapaudet ja oikeudet jakautuvat riip-puen siitä mistä tulet, minkälaisen oleskeluluvan olet saanut tai onko sinulla lupaa lainkaan, minkälaiset taloudelliset varat tai minkälaiset verkostot omaat.

Kenen vapaa liikkuvuus?Henkilöiden vapaa liikkuvuus on yhteisen lainsäädännön takaa-ma perusoikeus Euroopan unionin kansalaisille. Unionin kansalaiset ja heidän perheenjäsenensä saavat liik-kua, oleskella ja hakea työtä vapaasti toisen jäsenvaltion alueella. Ainoa vaatimus on voimassaoleva henkilö-kortti tai passi.

Oleskeluoikeus ei ole kuitenkaan ehdoton. Unionin kansalaisilla on oikeus oleskella toisen jäsenvaltion alueella enintään kolmen kuukauden

ajan ilman oleskeluoikeutensa rekis-teröimistä. Tämä taas edellyttää, kuten kolmannen maan kansalaisten kohdalla, työtä, opiskelupaikkaa tai perhettä. Muuten henkilöllä ei ole oikeutta sosiaaliturvaan. Tällä rajoi-tuksella on omat seurauksensa sekä Euroopan sisäisten siirtotyöläisryh-mien oikeuksille että romanisiirto-laisten tilanteelle.

EU-kansalaisuus edellyttää jonkin jäsenvaltion kansalaisuutta. Siirto-laisesta ei tule eurooppalaista ennen kansallisen lupakoneiston manke-lin läpikäymistä. Kuitenkin myös EU-kansalaisten kohdalla ihmisten tosiasialliset mahdollisuudet liik-kumiseen ja oleskeluun vaihtelevat, kuten Bulgarian ja Romanian roma-nit ovat huomanneet liikkuessaan eri puolella Eurooppaa.

Oikeuksia ja parempaa elämää etsivi-en Itä-Euroopan romanien kohdalla useat jäsenmaat ovat etsineet keinoja peruuttaa vapaan liikkuvuuden oike-us yhden etnisen ryhmän kohdalla. Romanit ovat kohdanneet samanlai-

sia repressiivisiä toimia kuin EU:n ulko-puolelta saapuvat siirtolaiset niin Italiassa, Ranskassa kuin Suomessa-kin.

Ulkoistetut rajatEurooppalaista vapaan liikkuvuuden aluetta kutsutaan Schengen-alueeksi luxemburgilaisen Schengenin kylän viereisellä rajajoella vuonna 1985 allekirjoitetun sopimuksen mukaan. Vapaan liikkumisen alueen luominen ei kuitenkaan tarkoittanut rajojen katoamista, vaan vaatimuksia EU:n ulkorajavalvonnan tehostamiseksi. Siellä, missä on vapautta, on myös vapautta uhkaavia riskejä ja vaaroja, ja siksi sinne on tuotava kontrollia ja valvontaa.

Vapaa liikkuvuus, maahanmuutto ja muut oikeus- ja sisäasiasiat kuulu-vat jaetun päätäntävallan piiriin. Unionin tasoinen oikeudellinen sään-tely on pisimmillään turvapaikka-asioissa. Jokaisella jäsenvaltiolla on kuitenkin edelleen oma kansallinen maahanmuuttolainsäädäntönsä ja ne

päättävät siitä, kuinka paljon oleske-lulupia ne myöntävät.

EU-tasolla turvapaikkapolitiikan lisäksi erityisesti rajapolitiikkaan ja laittoman siirtolaisuuden torjunnan teemat ovat olleet keskeisiä. Tampe-reen huippukokouksen (1999) jälkeen pysyvä pyrkimys on ollut rajavalvon-nan ulottaminen EU:n lähialueille. EU:n rajapolitiikan kehittymisen seurauksena Euroopan rajojen sijain-ti voidaan lopulta määrittää ainoas-taan siirtolaisten liikkeen perustalta.

Vuonna 2005 perustetun Euroo-pan rajavalvontaviraston Frontexin operaatiossa siirtolaisten aluksia pysäytetään kolmansien maiden vesi-alueilla. Siirtolaisten liike on määri-telty laittomaksi jo ennen kuin he saapuvat Euroopan alueelle. Euroo-pan rajat ylittävät sen jäsenvaltioiden rajat unionin laajentaessa poliittista toimivaltaansa yli sen jäsenvaltioiden kattaman alan.

Dublin II – rajakoneisto turvapaikanhakijoilleTurvapaikanhakijat ovat yksi niistä ryhmistä, jotka paljastavat Euroopan rajojen todellisen sijainnin. Euroo-pasta hakee turvapaikkaa vuosit-tain yli 200 000 turvapaikanhakijaa. Heidän kohdallaan oikeus vapaa-seen liikkuvuuteen Euroopassa ei ole voimassa vaan se on pidätetty erityi-sellä lainsäädännöllä.

Turvapaikanhakijan oikeutta hakea suojaa Euroopasta säädellään ns. Dublin II eli vastuunmäärittä-misasetuksella. Vastuunmääritysase-tuksen mukaan Euroopan unionin alueella vastuu turvapaikanhakijasta on maalla, johon hakija on ensim-mäiseksi saapunut.

Kun turvapaikanhakija jättää hakemuksensa Suomeen häneltä otetaan sormenjäljet ja tarkistetaan, onko hän aiemmin oleskellut toises-sa jäsenvaltiossa. Jos sormenjäljet täsmäämät tallennettuihin tietoihin, Suomi ei käsittele turvapaikkahake-musta, vaan pyytää toista jäsenmaata

ottamaan kyseisen henkilön vastaan ja turvapaikanhakija lähetään sinne.

Dublin-järjestelmää on perus-teltu sillä, että EU:ssa on yhteinen turvapaikkajärjestelmä. Annetuista asetuksista ja direktiiveistä huoli-matta tällä väitteellä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Kreikka on myöntänyt viime vuosina suojelua noin puolesta prosentista prosentin kymmenyksiin hakijois-ta, kun yleensä myönteisten päätös-ten määrät vaihtelevat kymmenestä neljäänkymmeneen prosenttiin.

Dublin II on osaltaan paperitto-muuden ja ns. laittoman siirtolai-suuden taustalla. Hylätyt turva-paikanhakijat joutuvat elämään kodittomina, hankkimaan toimeentu-lonsa harmaalla työllä ja ovat alttiita hyväksikäytölle. Eri järjestöjen kuten Amnesty Internationalin ja Human Rights Watchin tuottamat raportit kertovat Kreikan viranomaisten ja äärioikeistolaisten ryhmien harjoit-tamasta väkivallasta, sekä laittomas-ta, sietämättömissä oloissa harjoitet-tavasta säilöönotosta.

Maasta toiseen suojelua vuosia etsivät turvapaikanhakijat ovat esimerkki siitä, kuinka Euroopan rajat tuottavat erilaisia oikeudellisia asemia. Kolmannen maan kansa-laiset elävät erilaisissa olosuhteissa riippuen siitä, mihin jäsenmaahan ovat sattuneet saapumaan.

Kaksi Eurooppaa Eurooppaa jaetaan jälleen muureilla. Tätä voi olla vaikea huomata, koska uudet muurit voivat sijaita missä tahansa. Niiden toiminta on henki-lökohtaista, yksilöivää ja erottelevaa. Kreikkaan saapunut somalialainen turvapaikanhakija ylittää erilaisia rajoja kuin Italiaan suuntaava suoma-lainen vaihto-opiskelija.

Monesti paperittomuuden ja turva-paikkajärjestelmän ongelmien ratkai-suksi tarjotaan lisää hallintaa. On eroteltava todelliset pakolaiset turva-paikkajärjestelmän väärinkäyttäjis-

tä, siivilöitävä vaaralliset terroristit harmittomista matkustajista ja hyvät työntekijät elintasopakolaisista.

Hallitun maahanmuuton ajatus perustuu valikoivaan maahanmuut-toon, jossa korkeasti koulutettujen työntekijöiden liikkumista helpote-taan ja muiden siirtolaisten liikku-mista rajoitetaan. Kuitenkin siirto-laisten ”huippuosaamista” tarvitaan niin maataloudessa ja rakennus-työmailla, sekä enenevissä määrin matalapalkkaisilla palvelualoilla, oli sitten kyse siivouksesta, ravintolois-ta tai hoivatyöstä. Euroopassa onkin olemassa jo järjestelmä matalapalk-kaisen työvoiman rotaatioon. Sitä vain nimitetään laittomaksi siirtolai-suudeksi.

Tämä malli johtaa kahden oikeus-järjestelmän Eurooppaan: jäsenmai-den kansalaisille varatut kansalais-oikeudet ja miljoonille siirtolaisille varatut säilöönottokeskukset, karko-tukset tai erilaiset tilapäiset oles-keluluvat. Jälkimmäiseen ryhmään ovat joutumassa myös Itä-Euroopan romanit. Etelä-Afrikassa rinnakkais-ten oikeusjärjestelmien olemassa-olosta käytettiin termiä apartheid.

Liikkumisen ja maahanmuuton rajoittamista kannattaville olisi syytä muistaa perusoikeuskirjan maalailu EU:n henkisestä ja eettisestä perin-nöstä. Tähän perinteeseen on kuulu-nut aina mahdollisuus muotoilla uudelleen kansalaisuuden laajuus ja todellinen sisältö yhteiskunnallisten kampailujen ja muutosten kautta. Siirtolaiset ovat osa Eurooppaa mutta rajallisin oikeuksin. Ehkä on jälleen tullut aika avata ja ajatella uudelleen käsityksemme kansalaisuudesta?

TÄHDISTÖ 13

VAPAA LIIKKUVUUS – KAIKKIEN OIKEUSEuroopan unionin sekä useiden kansalaisjärjestöjen raporteista käy ilmi, että romaneihin kohdistuva syrjintä on edelleen yksi unionimme suurimmista ihmisoikeusongelmista. Nyt syrjintä uhkaa kohdistua romanien vapaaseen liikkuvuuteen.

Vapaa liikkuvuus on unionin kansa-laisille itsestäänselvyys. Autolla voi ajaa Euroopan halki ilman yhtäkään raja-asemaa tai passintarkastusta. Köyhien Itä-Euroopan romanien näkyminen katukuvassa on kuitenkin tuonut soraääniä vapaan liikkuvuu-den ulottuvuuteen. Tietyillä henki-löillä ei ehkä sittenkään ole oikeutta siihen.

EU:n perussopimukset ja perus-oikeuskirja turvaavat vapaan liikku-vuuden keskeisenä perusoikeutena. Vuoden 2004 direktiivissä sitä rajoit-tavat vapaan oleskelun maksimiajat, henkilön kohtuuton taakka sosiaali-turvalle tai yleinen järjestys ja turval-lisuus. Kaikki EU:n kansalaiset ovat kuitenkin oikeutettuja vapaaseen liikkuvuuteen; myös syrjäytyneet, köyhät, vähemmistöihin kuuluvat ja Itä-Euroopan romanit kuuluvat heihin. Vapaaseen liikkuvuuteen perustuva oikeuden ja turvallisuuden alueen toteutuminen lähtee oletuk-sesta, että rajaton unioni pystyy turvaamaan kansalaisilleen tietyt

perusoikeudet kaikkialla sen sisäl-lä. Käytännössä näin ei kuitenkaan ole. Etenkin EU:n alueella elävät 10–12 miljoona romania kohtaavat päivittäin systemaattista ja vakavaa syrjintää ja heiltä evätään oikeudet peruspalveluihin. Esimerkiksi Slova-kiassa romanilapset erotellaan muis-ta lapsista kouluissa.

Romanit kohtaavat syrjintää sekä omassa kotimaassaan, jossa syrjin-tä on systemaattista, että muualla EU:ssa vapaan liikkuvuuden rajoit-tamisena. Ranska on toimeenpan-nut tuhansien romanien massakar-koituksia, ja samaan aikaan Suomen hallitus tulee ehdottamaan laittoman leiriytymisen kieltämistä järjestys-lailla. Toimet kohdistuvat romanei-hin. Komissio on aloittanut tutkinnat vapaata liikkuvuutta koskevan direk-tiivin toimeenpanosta EU:ssa. Direk-tiiviä on tulkittava myös perusoike-uskirjan avulla, jota jäsenvaltioiden on noudatettava toimeenpannessaan EU-oikeutta. Nyt tulisikin ensisijai-sesti pohtia direktiivin toteutumista

Susanna MehtonenKirjoittaja on Amnesty Internationalin oikeudellinen asiantuntija

Vapaa liikkuvuus herättää useim-miten mielikuvia kosmopoliiteista opiskelijanuorista tai työn peräs-sä EU-maasta toiseen muuttavista itäeurooppalaisista duunareista, mutta harvemmin oikeudesta liikkua esteettä puhutaan puhtaan kansalli-sessa kontekstissa. ”Vapaa liikkuvuus toteutuu EU:n sisällä vain tietyille etuoikeutetuille ryhmille. Syrjäseu-tujen asukkaat, liikuntarajoitteiset tai pienituloiset kansalaiset eivät aina pysty liikkumaan vapaasti edes oman kotimaansa sisällä, puhumat-takaan koko Euroopan mittakaavas-sa”, summaa Sosialidemokraattisten Opiskelijoiden (SONK) varapuheen-johtaja Jussi-Pekka Rode. ”On oleel-lista kysyä, mikä on yhteiskunnan vastuu taata kansalaisten tasa-arvoi-set mahdollisuudet liikkua ja valita asuinpaikkansa” Rode jatkaa. ”Vapaa liikkuvuushan tarkoittaa myös yksi-lön oikeutta olla liikkumatta pois kotipaikkakunnaltaan.”

Haja-asutusalueella asuva autoton kansalainen voi helposti huomata liikkumismahdollisuuksiensa kaven-

tuvan ja peruspalvelujen saamisen hankaloituvan, kun bussivuoro-ja lakkautetaan ja palvelut kuten terveydenhoito, posti, pankit ja jopa päivittäistavarakaupat keskitetään suurempiin keskuksiin. Oletuksena on kansalaisten hakeutuminen palve-lujen luokse, ei palvelujen liikkumi-nen niitä tarvitsevien luo. ”Suomes-sa on vahva aluepoliittinen perinne, mutta maaseudun autioitumiseen ja palvelujen keskittymiseen liittyvät ongelmat on hyväksytty hiljaa ilman, että uusia ratkaisuja olisi pyritty kehittämään. Nykyiseen kehitykseen tulee sopeutua, mutta on hyvä pitää mielessä, että haja-asutusalueilla tulee aina asumaan ihmisiä. Jonkun on hoidettava metsät ja viljeltävä pellot. Näiden ihmisten liikkumis-mahdollisuudet ja palvelut on turvat-tava”, Rode painottaa. Ratkaisuna hän esittää palvelujen liikkumista ihmisten liikkumisen sijaan. ”Perus-terveydenhoitoa tarjoavat kiertävät terveysautot olisivat yksi mahdolli-suus. Kirjasto- ja kauppa-autothan ovat klassinen esimerkki siitä, kuinka

LIIKU VAPAASTI KASVUKESKUKSEEN,KANSALAINEN!

Kaisa Immonen

”Työntekijöiden vapaa liikkuvuus tarkoittaa, että EU-kansalaiset voivat olla työnhakijana toisessa EU-maas-sa, työskennellä siellä ilman työlupaa, asua siellä työn-hakijana tai -tekijänä, jäädä maahan työsuhteen päätty-misen jälkeenkin sekä tulla kohdelluksi tasa-arvoisesti maan omien kansalaisten kanssa työnsaannin, työolojen ja kaikkien maahan sopeutumista edistävien sosiaali- ja veroetuuksien suhteen.

Työntekijöiden vapaa liikkuvuus

palvelut menevät ihmisten luokse.”Vapaaseen liikkuvuuteen liit-

tyy myös muita ongelmia kuin sen epätasa-arvoinen toteutuminen. Ulkomaisen työvoiman hyödyntämi-seen liittyy työnantajapuolen väärin-käyttöä, mikä on Roden mukaan tosiasiallisesti jo synnyttänyt useaan maahan kahdet eri työmarkkinat, joilla noudatetaan eri sääntöjä. Vaik-ka vapaa liikkuvuus on periaatteena ylevä, se ei ole myöskään välttämättä sovitettavissa yhteen ympäristöta-voitteiden kanssa. Liikkuminen kuor-mittaa ympäristöä monella tavoin liikennevälineestä ja liikenteen määrästä riippuen, joten esimerkik-si EU-kansalaisten jatkuva lentely viikonloppureissuille ympäri Euroop-paa on kaikkea muuta kuin kannatet-tavaa. Toisaalta pikkupaikkakunnan yksinäisille vanhuksille soisi kernaas-ti mahdollisuuden useampaan kuin yhteen bussivuoroon päivässä lähim-pään kuntakeskukseen.

Lähde: Euroopan komissio


Työntekijöiden vapaan liikkuvuuden periaate on vahvis-tettu EY:n perustamissopimuksen 39 artiklassa. Itsenäi-set ammatinharjoittajat, opiskelijat, eläkeläiset tai työelä-män ulkopuolella olevat henkilöt eivät kuulu 39 artiklan soveltamisalaan, mutta heihin sovelletaan muita EU-oike-uden säännöksiä.”

Kuva: Bernard Rouffignac

EU:n perusarvojen, syrjimättömyy-den ja vähemmistöjen oikeuksien kannalta.

Komissio toteaa usein EU:n olevan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue. Koska nämä arvot tukevat toisi-aan, vapaus edellyttää myös oikeutta. Suurin vastuu romanien ihmisoike-uksien turvaamisesta on yksittäisillä valtioilla. EU turvaa kansalaisilleen tietyt perusoikeudet, esimerkiksi oikeuden ihmisarvoiseen kohteluun, syrjimättömyyteen, koulunkäyntiin ja terveydenhuoltoon. Unionilla on velvollisuus valvoa, että jäsenmaiden hallitukset noudattavat niille asetet-tuja velvoitteita.

Köyhyyden kohtaaminen silmästä silmään saattaa olla meille vaikeaa. Meidän on silti hyvä muistaa, että vapaa liikkuvuus on kaikkien oikeus – oli ihminen köyhä tai ei.

Kolumni

Kuva: Euroopan parlamentti

12 TÄHDISTÖ


FREEDOM OF MOVEMENT, AN AcqUIS FOR RESPEcTFUL EUROPEANSThe freedom of movement being a key acquis of the European Union as we live it, the recent re-conduction policy of the French government has raised concerns of potential conflicts with the basic values of not only the EU, but also of the French ones.

French legislation guarantees settlement areas for travelling people To escape the cliché pictures and guilty shortcuts put forward by some public commentators, let’s consider facts. The French immigration and asylum rights are widely recognized as one of the most generous worldwi-de. And there has been no action or plan to change them. As a matter of fact, each French city of more than 5000 inhabitants has to provide an area with tap water and electricity for “travelling people” (including Roma, but not only). School is compulsory for all youngsters bellow 16 years of age and social security based health-care is also guaranteed, though this question has not been raised as a part of the debate.

Unfortunately, some people don’t want to benefit the mandatory school for children. But what calls for public action is when people do settle in an area that is not at their disposal, and deteriorate it against the basic right of private property. This is where the authorities step into the picture. To put it simply, the police is meant for having laws respected.

In all cases, legal settlement areas were suggested and at disposal of the travelling communities. However, travelling people sometimes choose not to use them. All regular citizens have the right to use their own land property for any legal purpose. Police forces backing up the respect of such right should never raise any concern.

Every freedom has to be balanced by responsibilityBased upon such considerations, French people (including socialist leaders and mayors of large cities who requested personally expulsion of some illegal camps) support such a policy. In recent surveys, between 60 and 80 percent of the population were in favour of police action and expulsions. French people wish to maintain respect for private property and security, especially when munici-palities are obliged by law to create settlement areas for travelling peop-le. No civilized person would consider an empty field for his own use when the very city where it’s located does offer such commodity nearby. Each and every freedom has to be balanced by the respect of the neighbour’s free-dom, and own property in particular. Because the freedom of movement is a part of the European acquis, citizens have to cope with the responsibility to respect their neighbour’s freedom. And should that be violated, forced intervention shall be needed.

The whole EU considers the issue of integration a key one (Europe even has a strategy to tackle the Roma question). The EU and its member states have been investing significant amount of public funds to ease integ-ration of such populations, in parti-cular in the countries from which they originate. This investment has to be monitored closely (YEPP has a stand this particular point should be

Laurent SchoutetenThe author is the President of the Youth of European People’s Party (YEPP)

Henkilöiden vapaa liikkuvuus on Euroopan unionin kansalaisille perustamissopimuksissa taattu perusoike-us. Maahantulo- ja oleskeluoikeutta voidaan kuitenkin tietyin ehdoin rajoittaa.

EU:n kansalainen tai hänen perheenjäsenensä voidaan karkottaa jäsenvaltion alueelta yleiseen järjestykseen, yleiseen turvallisuuteen tai kansanterveyteen liittyvistä syistä. Päätöstä ei voida missään tapauksessa perustella

taloudellisilla syillä. Liikkumisen ja oleskelun vapauteen liittyvien toimenpiteiden täytyy noudattaa suhteellisuus-periaatetta ja niiden täytyy perustua yksinomaan kysei-sen henkilön omaan käyttäytymiseen.

EU-kansalaisen saa karkottaa tietyin ehdoin

Lähde: Tiivistelmät EU:n lainsäädännöstä (europa.eu)

supervised). Thus, in this domain (as in all others by the way) a European investment should be an efficient one.

The balanced French policy does already grant rights for education, healthcare and social housing. Mini-mum respect to public solidarity and intergenerational justice should be taught when educating youngsters. Settling in areas meant for that and respecting local laws is a minimum standard of behaviour we can expect from travelling communities. When this is not the case, it seems a basic thing that misconducting people will have to face their responsibili-ties before national justice or shall be returned back to their places of origin (assuming a penal case is not at stake).

The only solution that can be offe-red stands in two words, solidari-ty and respect in return. Solidarity being offered, when respect isn’t returned, sharper decisions have to be made by police and justice. It is unfortunate that this might lead to relegation of some people abroad but it seems a basic principle of state of rights, upon the respect of human rights, which is the case in nowadays’ policy.

Kuva: Sandro Weltin / Euroopan neuvosto

Insider’s perspective


”...kyllä se on vieläkin pihka”, naurah-taa Topi Seppälä, Eurooppanuorten hallituksen jäsen ja metsätalouden palveluja tarjoavan Aatsin Kone Oy:n varatoimitusjohtaja kysyessäni, kuin-ka EU näkyy pienyrittäjän arjessa. Seppälä ja Martti Kuusanmäki, niin ikään Eurooppanuorten hallituksen jäsen ja yksi nettiperustaisia palve-

luja tuottavan Cloudingsky-yrityksen perustajista, ovat luvanneet pohtia yrittäjyyden ja EU:n yhteyksiä.

Kuusanmäen mielestä EU:lla ei ole suomalaisen, kotimaan mark-kinoille tähtäävän yrittäjän joka-päiväisessä toiminnassa juurikaan merkitystä. ”Eikä unionin toissijai-suusperiaatteen mukaan kuulukaan näkyä selkeästi kansallisen tason toiminnassa.” Seppälä nyökkäilee myöntymisen merkiksi: ”EU näkyy ainoastaan välillisesti yrityksemme toiminnassa, sillä raakapuun kysyntä muodostuu pitkälti Euroopan talous-alueella.” Toisaalta Kuusanmäen mukaan kasvuun tähtäävien yritys-ten kynnys perustaa sivukonttori muualle Eurooppaan on madaltanut huomattavasti EU-jäsenyyden myötä.

Lisäksi euroalueeseen liittyminen on hyödyttänyt suomalaisia yrittäjiä, sillä korkotaso on pysynyt kohtuul-lisena.

Molemmat miehistä ovat sitä miel-tä, että EU:n tulee tukea yrittäjyyttä, toinen kysymys onkin sitten, kuinka tämä toteutetaan. ”Maataloudes-sa sääntely on mennyt liian pitkäl-

le. Yrittäjän aika kuluu kaikenlaisia lomakkeita täyttäessä, jopa siinä mittasuhteessa, että varsinainen työnteko kärsii”, Seppälä virnuilee aluksi, mutta vakavoituu sitten ja lisää, että byrokratia todellakin aihe-uttaa lisäkustannuksia viljelijälle. Aloitteleville yrityksille suunnatut tuet saavat molempien kannatuk-sen, vaikka Kuusanmäki kritisoikin tukiviidakon monimutkaisuutta: ”Yrittäjät eivät itsekään tiedä, mitä kaikkia tukimuotoja on olemassa.” Harva yrittäjä myöskään tietää, tule-vatko yrityksen saamat tuet kansal-lisesta kassasta vai ovatko kyseessä EU:n tukieurot. Sekä Seppälän että Kuusanmäen mielestä EU voisikin pitää itsestään enemmän ääntä.

Myös Pirkanmaan ELY-keskuksen

”METSÄSSÄ EI EUROOPPA TUOKSU...”

Kaisa Immonen

Yrittäjyys ratkaisuna korkeasti koulutettujen nuorten työttömyyteen?Talouskriisi koettelee etenkin työelä-mään pyrkiviä nuoria, sillä korkean työttömyyden aikana reservissä on paljon kokenutta työvoimaa, ja työn-antajalle voi olla helpompaa palka-ta työtä vailla oleva ammattilainen kuin alkaa perehdyttämään kokema-tonta nuorta työtehtäviin. Toisaalta nuoret työntekijät ovat usein tulleet organisaation tai yrityksen palveluk-seen viimeisimpänä, jolloin he myös yleensä ovat ensimmäisten lähtijöi-den joukossa, kun työntekijöiden lukumäärää aletaan karsia. Varsinkin Etelä-Euroopassa lisähuolta nuorille aiheuttavat epävarmat lyhyet työsuh-teet, jotka on helppo jättää uusimat-ta kriisin iskiessä.

Nuorten rooli työmarkkinoiden kysynnän ja tarjonnan eroja tasoit-

tavana puskurina näkyy myös tilas-toissa: 15–24 -vuotiaiden keskimää-räinen työttömyysaste Euroopassa on lähes kaksinkertainen verrattuna koko väestöön.

Nykyinen taantuma ei ole koetel-lut ainoastaan kouluttamattomia ja tai matalasti koulutettuja nuoria, sillä myös akateemisesti koulutettu-jen nuorten työttömyys on kasvanut voimakkaasti. Akateeminen työttömyys ei ole enää humanistien ”yksinoikeus”, vaan myös aiemmin suhteellisen helposti työllistyneillä juristeilla ja diplomi-insinööreillä on ollut vaikeuksia päästä kiinni työelämään. Toisaalta myöskään yrittäjyys ei ole tarjon-nut vaihtoehtoista työllistymisväy-lää, sillä korkeastikoulutetuista vain harvat perustavat oman yrityksen.

EU arjessa -tapahtumassa Tampe-reella 4. lokakuuta puhunut työmi-nisteri Anni Sinnemäki (vihr.) nosti esiin korkeakoulutettujen vähäi-sen yrittäjyysinnon. ”Nuoria pitäisi kannustaa yrittäjyyteen”, Sinnemäki painotti. Lisäksi Sinnemäki toivoi palkkatyön ja yrittäjyyden vuorot-telun yleistyvän tulevaisuudessa. Konkreettiset toimet yrittäjyyden tukemiseksi jäävät kuitenkin vielä nähtäväksi, sillä työministeri ei aina-kaan Tampereella osannut kertoa, kuinka nuorista leivotaan itse itsensä työllistäviä osaajia.

tutkija Riitta Rakkola myöntää, että yrityksien rahoitus- ja tukijärjestel-mät ovat monimutkaisia. Rakkolan mukaan yritysten saamissa kansalli-sissa kehittämisavustuksissa voi olla mukana EU-tukea, sillä työ- ja elin-keinoministeriö (TEM) saa EU:lta rahaa, jota se sitten jakaa alueellisesti eteenpäin. ”Yrittäjän ei sinällään itse

tarvitse hakea erikseen EU-tukea, mutta unionin jakamaa rahaa voi olla ikään kuin piilotettuna suoma-laisenkin yrityksen saamissa tuissa”, Rakkola kertoo. EU tukee yrittäjien toimintaa epäsuoraan myös Euroo-pan aluekehitys- (EAKR) ja Euroo-pan sosiaalirahastojen (ESR) kautta. ”Yksittäinen yritys ei voi suoraan hakea EU-rahaa projektien hallin-noinnin vaativuuden vuoksi. Yritys voi sen sijaan esimerkiksi olla yhteis-työkumppanina julkisen organisaati-on johtamassa hankkeessa, joka saa ESR-tukea.”

Yrittäjänä EU-Suomessa

Kaisa Immonen

Martti Kuusanmäki. Kuva: Marina Ekroos. Topi Seppälä

Kuva: www.sxc.hu


RIKAS EUROOPPA KÄRSII KROONISESTA KöYHYYDESTÄEuroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosi on jäänyt talouskriisin jalkoihin. Yksi kuudesta ympärilläsi olevasta ihmisestä kärsii köyhyydestä. Euroopan unionin 500 miljoonaisesta väestöstä 84 miljoonaa eli noin 17 prosenttia elää köyhyysrajan alapuolella. Kahdeksalle prosentille eurooppalaisista työstä saatavat tulot eivät riitä nostamaan heitä köyhyydestä. Eurooppalaisista köyhistä 19 miljoonaa on lapsia.

Eurooppalaisesta köyhyydestä kerto-vat luvut hämmentävät. Kuinka on mahdollista, että huolimatta maailman kattavimmista sosiaali-turvajärjestelmistä ja tehokkaista sisämarkkinoista unionin sisällä miljoonilla ihmisillä ei ole mahdolli-suuttaan tyydyttää arkisia tarpeitaan kuten käydä lääkärissä, tilata sano-malehteä tai lähettää lastaan maksul-liselle kouluretkelle?

Köyhyys ja toimet sen torjumisek-si eivät ole uusi ilmiö Euroopassa. Jo vuosina 1971 – 1994 EY/EU toimeen-pani kolme köyhyysohjelmaa. Vuosi-tuhanteen vaihteessa Lissabonin strategian lanseeraamisen yhteydes-sä silloisten EU-jäsenmaiden valtion-päämiehet ja hallitukset lupasivat ponnistella köyhyyden poistamiseksi unionista vuoteen 2010 mennessä. Strategialla haluttiin liittää sosi-aalipolitiikka oleelliseksi osaksi Euroopan talouspoliittista ajattelua ja rakenteellista uudistusohjelmaa. ”Lissabonin strategia toi sosiaali-politiikan enemmän esiin nimen-omaan taloudellisena investointina”, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) erikoistutkija Elina Palola toteaa. Vaikka strategialla ei onnis-tuttu torjumaan köyhyyttä, Palolan mukaan monissa maissa on kuiten-

kin saatu tuloksia aikaan rakennera-hastojen ja Euroopan sosiaalirahas-ton avulla.

Kymmenen vuotta Lissabonin strategian jälkeen köyhyys ja syrjäy-tyminen ovat taas korkealla unionin poliittisella agendalla. Vuosi 2010 julistettiin Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjun-nan teemavuodeksi ja myös uudessa Eurooppa 2020 –strategiassa köyhyy-den torjunta on nostettu yhdeksi viidestä keskeisestä prioriteetista; tavoitteena on vähentää kansallisten köyhyysrajojen alapuolella elävien eurooppalaisten määrää 25 prosentil-la, mikä merkitsisi noin 20 miljoonan ihmisen elintason kohentamista.

Talouskriisin runtelemassa Euroo-passa luulisi olevan tilausta köyhyy-den ja syrjäytymisen torjuntaan liit-tyville toimille. Kansaneläkelaitoksen (Kela) erikoistutkija Mikko Nieme-län mukaan finanssikriisi ja siihen liittyvät akuutit kysymykset kuten elvytystoimet, kasvanut työttömyys ja julkisen talouden pohjan kestävyys ovat hallinneet julkista keskustelua köyhyyskeskustelun jäädessä vain sivujuonteeksi kaiken myllerryksen keskellä. Jonkin verran keskustelua teemavuosi on kuitenkin synnyttä-nyt: ”Kansalaisjärjestöt ovat järjes-

täneet aktiivisesti erilaisia seminaa-reja ja keskustelutilaisuuksia. Lisäksi EU-keskusteluissa teemavuosi ja EU:n 2020 -strategia tuovat köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan käsittelyn ministeriöiden pöydille,” Niemelä toteaa. Myös Elina Palola katsoo teemavuoden kiinnostavan ihmisiä, vaikka median huomiota ei olekaan aina helppo kiinnittää. ”Sosiaalipoliittiset kysymykset jäävät yleensä liian helposti talouden jalkoi-hin, niin mediassa kuin politiikassa-kin,” Palola harmittelee.

Syrjäytyminen köyhyyden sivutuotteenaKöyhyys itsessään on suhteelli-nen käsite. Absoluuttinen köyhyys merkitsee puutetta perustarpei-den tyydyttämisessä, toisin sanoen absoluuttisesti köyhä ihminen kärsii aliravitsemuksesta – joskus jopa suoranaisesta nälästä – puutteellises-ta hygieniasta tai hänellä ei ole kotia. Suhteellinen köyhyys viittaa kykene-mättömyyteen saavuttaa yhteiskun-nassa yleisesti odotettua minimielin-tasoa tai muutoin säädyllistä elämää taloudellisten resurssien puutteen vuoksi. Vauraassa ja kompleksisessa yhteiskunnassa toimiminen vaatii enemmän resursseja kuin mitä inhi-

Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosi

Kuva:Terveyden ja hyvinvoinnin laios


Kaisa Immonen

EUROOPAN FEDERALISTILIITON PUHEENjOHTAjA

ANDREw DUFFSuomessa lokakuussa vieraillut Andrew Duff, brittien Liberaali-demokraattisen puolueen meppi Itä-Englannin alueelta ja Euroopan federalistiliikkeen puheenjohtaja, tunnetaan aktiivisena EU-toimijana. Viimeksi syyskuussa hän lanseerasi unionin liittovaltioitumista edistä-vän ja elvyttävän Spinelli-ryhmän, jonka kannattajiin kuuluu tunnettuja federalistipoliitikkoja ja ajattelijoita.

Aiemmin Duff on toiminut muun muassa Cambridgen kaupungin-valtuutettuna sekä Iso-Britannian Liberaalidemokraattien varapuheen-johtajana. Vuonna 1997 hänelle myönnettiin Brittiläisen imperiumin ritarikunnan upseerin arvonimi tunnustuksena ansiokkaasta poliit-tisesta toiminnasta. Duff on myös Euroopan ulkopolitiikkaa tutkivan, ja ensimmäisen Euroopan laajuisen ajatushautomon, European Council on Foreign Relations -think tankin perustajajäsen.

Duffin mukaan Euroopan ulko-suhdehallinnon täytäntöönpano on kesken eikä EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edus-taja Catherine Ashton ole siksi vielä päässyt hoitamaan tehtäväänsä kunnolla. Duff luonnehtii Ashtonia taitavana ja ahkerana henkilönä, joka on joutunut misogynistisen kritiikin kohteeksi. Kotimaassaan Brittein saarilla Ashtonia ”siedetään kohteli-aasti”, mutta ei tueta.

Ulkosuhdehallinnon tehtävien nimityksistä on käyty jäsenmaiden välistä kilpailua, mutta Duff ei itse

Satu VilkamaKirjoittaja on Pääkaupunkiseudun Eurooppanuorten (PENu) hallituksen jäsen

Kirjoitus perustuu Andrew Duffin kanssa käytyyn keskusteluun PENun järjestämässä tapaamisessa Euroopan liberaalidemokraattisen puolueen vuosikokouksen yhteydessä.

usko kansallisiin kiintiöihin. Ulko-suhteiden rakentamisen tulisi sen sijaan olla federalistinen ja merito-kraattinen hanke. Ulkosuhteissa Duff näkee EU-Nato -suhteen keskeisenä, vaikka tätä suhdetta vaikeuttavatkin Turkin ja Kyproksen väliset ongel-mat.

Britannia uuden konservatiivien ja liberaalidemokraattien koalitiohal-lituksen ansiosta konservatiivisten ”toryjen” oli vihdoin hyväksyttävä Lissabonin sopimus. Toisaalta brit-tien EU-myönteisimmän puolueen astuminen hallitukseen ei ole vähen-tänyt maassa vallitsevaa euroskepti-syyttä; Duffin mukaan brittien parla-mentti suhtautuu edelleen nuivasti unioniin, samoin medialla on suuri rooli EU-vastaisuuden ylläpitämises-sä. Pääministeri David Cameron ja varapääministeri Nick Clegg eivät ole myöskään vielä keskustelleet unionin federalistisista kysymyksistä kuten budjetista, rahoitusrakenteesta, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta tai laajentumisesta.

Duff on ehdottanut eurovaalilain uudistamista yhteiseurooppalaisilla ehdokaslistoilla. Uudistus toisi muka-naan 25 lisäpaikkaa parlamenttiin yhteiseurooppalaisille ehdokkaille sekä kaksi ääntä kullekin äänestäjälle: toinen yhteiseurooppalaiselle listal-le, toinen kansalliselle ehdokkaalle. Lakialoite sai EP:n perustuslakiko-miteassa kuitenkin haalean vastaan-oton, sillä ehdotettuun malliin liittyy haasteita kuten eri maiden ehdok-kaiden Euroopan laajuiset yhteiset

millisten perustarpeiden tyydyttämi-seen tarvitaan.

Säädyllisen elämän vähimmäistaso vaihtelee yhteiskunnasta ja aikakau-desta toiseen eikä sitä siten voida yksiselitteisesti pelkistää euromäärik-si. Keskimääräinen elintaso määrää kuitenkin pitkälti sen, mitä kussakin yhteiskunnassa selviytymiseen tarvi-taan. Esimerkiksi EU-tilastotietopal-velu Eurostatin määritelmän mukaan suhteellisen köyhyysrajan alapuolella elävillä kotitalouksilla tulot jäävät alle 60 prosenttiin keskimääräisestä tulotasosta, mikä Suomessa tarkoit-taa alle 1 100 euron kuukausituloja.

Euroopassa ei ehkä kuolla nälkään, mutta köyhyys kaventaa ihmisten osallistumismahdollisuuksia ja lisää siten syrjäytymisriskiä. Alhainen tulotaso aiheuttaa kyvyttömyyt-tä toimia yhteiskunnassa yleisesti odotetuilla tavoilla. Suomessa teema-vuoden pääpaino onkin osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden lisäämisessä. Osallisuudella tarkoitetaan mahdol-lisuuksia ja resursseja sekä osallis-tua yhteiskunnalliseen toimintaan – jo Suomen perustuslain 2 artiklan mukaan kansanvaltaan kuuluu oike-us osallistua ja vaikuttaa yhteiskun-nan ja elinympäristönsä kehittämi-seen – että olla osallisena jossakin. Teemavuoden kansallisessa toimin-tasuunnitelmassa painotetaankin näin ollen yhteisöllisyyttä ja jaettua vastuuta: köyhyyden ja syrjäytymi-sen ehkäiseminen on koko yhteisöä koskettava kysymys.

Elämää riskirajoillaVuoden 2009 Eurobarometrin mukaan lähes kolme neljäsosaa eurooppalaisista pitää köyhyyt-tä laajalle levinneenä ongelmana kotimaassaan. Kuitenkin huolimat-ta siitä, että köyhyyden katsotaan lisääntyneen, useimmat eurooppalai-set eivät usko itse elävänsä köyhyys-riskissä.

Mikko Niemelän mukaan työmark-kinoilta putoaminen on suurin köyhyysrajan alapuolelle tippumiseen vaikuttava riskitekijä, mutta myös perherakenteeseen liittyvät tekijät ovat merkittäviä. ”Jos perheessä on kaksi aikuista, jotka molemmat ovat töissä, taloudellinen tilanne on lähes varmasti turvattu. Toisen tulon-saajan puuttuminen (yksin asuvat, yksinhuoltajataloudet, pariskunnat, joista vain toinen töissä) nostaa heti köyhyysriskiä. Puhumattakaan siitä, jos kotitalouden tulot ovat kokonaan toimeentuloturvajärjestelmän varas-sa”, Niemelä summaa.

Tutkimusten mukaan köyhä

perhetausta kaksinkertaistaa yksilön köyhyysriskin aikuisiällä. Suomen tilannetta Niemelä pitää kuitenkin verrattain hyvänä: ”Suomi on suuren tulo- ja sosiaalisen liikkuvuuden maa, mikä merkitsee, että perhetaustan vaikutus aikuiselämään on ainakin pienempi kuin monissa muissa mais-sa.”

Kuka vastaa köyhyyden torjunnasta?Vaikka köyhyys koskettaa eri muodoissa ja laajuudessa kaikkia EU-jäsenmaita, sen hoitaminen nähdään pitkälti kansallisena kysy-myksenä. Eurobarometrin mukaan yli puolet EU-kansalaisista pitää köyhyy-den vastaista kamppailua kansallisen hallituksen vastuuna. Myös Euroop-pa 2020 –strategia viittaa kansalli-seen vastuunkantoon, sillä strategian yleistavoitteet tulee ensin muuttaa konkreettisiksi toimiksi kansallisel-la tasolla. Toimien seuranta ja koor-dinaatio tapahtuu jäsenmaiden ja komission yhteistyönä.

Kelan Mikko Niemelä pitää hyvä-nä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäy-tymisen nostamista EU:n agendalle, vaikka suhtautuukin hieman varauk-sellisesti määrällisiin tavoitteiden mielekkyyteen: ”Määrällisten tavoit-teiden saavuttamiseksi tarvittaisiin enemmän konkreettisia velvoitteita kuin mitä strategiaan nykyisellään sisältyy.” Toisaalta Niemelän mukaan köyhyyden käsitteleminen avoimen koordinaation mekanismin kaut-ta sopii unionin toimintaan, sillä

silloin voidaan huomioida eri maiden kansalliset toimintatavat ja erityis-piirteet. Ylikansallisen tason toimin-nan mahdollisuutta ei kuitenkaan pitäisi sulkea pois: ”Toinen kysymys on sitten se, että köyhyys saattaa myös aiheuttaa ylikansallisia ilmiöitä, kuten nyt romanikerjäläisten tilanne on osoittanut. Tämänkaltaiset kysy-mykset pitäisi ilman muuta pyrkiä ratkaisemaan EU-tasolla, ei kansal-lisesti,” Niemelä toteaa. Samoin Elina Palola pitää romanikysymystä konkreettisena esimerkkinä unionin tasoisten toimien tarpeellisuudesta.

Euroopan teemavuoden tavoite tunnustaa köyhyydessä elävien ja syrjäytyneiden oikeus ihmisarvoi-seen elämään ja yhteiskunnalliseen toimintaan osallistumiseen on tärkeä kahdella tavalla: se tukee solidaarisen kansalaisten Euroopan kehittymistä, mutta myös muistuttaa siitä, että jotta EU voisi toimia normatiivisena valtana, joka näyttää mallia unionin ulkopuolisille valtioille, sen tulee pystyä hoitamaan kuntoon epäkoh-dat omissa jäsenvaltioissaan.

Köyhyyden ja syrjäytymisen tunnistaminen sekä tunnustaminen EU-tasolla ovat merkittäviä askelei-ta kohti ongelman ratkaisua, mutta pelkät kauniit sanat eivät riitä. Tarvi-taan konkreettisia tekoja, sillä hyvis-tä aikeista huolimatta luvut kertovat karua kieltään: köyhyyden torjun-nassa ei ainakaan vielä ole saavutettu merkittäviä tuloksia.

kampanjat ja tunnettujen poliitikko-jen houkutteleminen ehdokkaiksi.

Eurooppalainen Suomi ry:n puheenjohtajat kommentoivat Duffin aloitetta lokakuun alussa kehittele-misen arvoiseksi avaukseksi.

Valokeilassa

Kuva: Terveyden ja hyvinvoinnin laios

Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosi

Andrew Duff


EU SÄÄTÄÄ LAKEjA, Lissabonin sopimukseen sisältyvällä valvontajärjestelmällä rohkaistaan kansallisia parlamentteja ottamaan osaa unionin toimintaan.

Joulukuun ensimmäisenä päivänä 2009 voimaan tulleen Lissabonin sopimuksen yksi keskeisiä tavoitteita on lisätä Euroopan unionin demo-kraattisuutta ja avoimuutta. Medias-sa eniten huomiota ovat saaneet sopi-mukseen säädökset eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta sekä Euroopan parlamentin entistä suurempi rooli unionin lainsäädäntötyössä. Harva kuitenkin tietää, että osana unionin demokraattisuuden kohentamisen päämäärää myös kansalliset parla-mentit saivat sopimuksella aiempaa paremmat mahdollisuudet osallistua EU:n toimintaan erityisesti uuden toissijaisuusperiaatteen valvontajär-jestelmän ansiosta. Järjestelmällä pyritään varmistamaan, että unio-nitason toimia käytetään vain, jos ne tuottavat parempia tuloksia kuin kansalliset toimenpiteet.

Toissijaisuusperiaate sääntelee toimivallan harjoittamistaSubsidiariteetti- eli toissijaisuuspe-riaatteen mukaan unionin päätök-senteon tulee olla mahdollisimman lähellä niitä luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, joita päätök-set koskevat. EU:n tulee toimia vain sellaisten ylikansallisten ongelmien ratkaisemiseksi, joihin jäsenvaltiot eivät pysty itse vastaamaan. Toissi-jaisuusperiaate siis korostaa hajau-tetun toimivallanjaon tärkeyttä sekä kansallisen päätösvallan ensi-sijaisuutta suhteessa keskitettyyn ja ylikansalliseen toimivaltaan. Sekä toissijaisuusperiaate että Euroopan parlamentin kasvanut toimivalta ovat keskeisellä sijalla unionin demo-kratiavajeen paikkaamisessa ja siten myös EU:n toiminnan legitiimiyden vahvistamisessa.

Euroopan unionin ja jäsenvaltioi-den toimivalta voidaan jakaa kolmeen alueeseen: (1) yksinomaan unionille kuuluva toimivalta, (2) jäsenvalti-on yksinomainen toimivalta ja (3) näiden välimaastoon jäävä päällek-käisten tai rinnakkaisten toimival-

tojen alue. Lissabonin sopimuksen tarkoitus on selkeyttää tätä jäsenval-tioiden ja unionin työjakoa.

Sopimuksen mukaan “toimivalta, jota perussopimuksissa ei ole annet-tu unionille, kuuluu jäsenvaltioille.” Toisin sanoen yhteisöllä ei ole kykyä luoda itse omaa toimivaltaansa, vaan se voi toimia vain jäsenmaiden sille siirtämän toimivallan rajoissa. Kun yhteisön instituutio käyttää toimi-valtaa, tulee sen perustella toimensa toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaat-teen mukaisuus.

Lissabonin sopimuksen toisen pöytäkirjan järjestelmäLissabonin sopimuksen toinen pöytä-kirja toissijaisuus- ja suhteellisuus-periaatteen soveltamisesta muuttaa eurooppalaista hallintoa siten, että kansallisille parlamenteille tulee aito mahdollisuus vaikuttaa ’esityksiin lainsäätämisjärjestyksessä hyväk-syttäviksi säädöksiksi’ (tavallisesti kyseeseen tulevat komission ehdo-tukset) jo hyvin varhaisessa vaihees-sa.

Ennen perussopimusuudistusta kansanedustuslaitosten asema oli nykyistä heikompi, sillä osallistumi-nen tapahtui lähinnä vuodesta 1989 kokoontuneen Euroopan-valiokun-tien konferenssin (COSAC) varaan perustuvan tietojenvaihdon kautta. Nykyisen valvontajärjestelmän avulla kansalliset parlamentit pystyvät pitä-mään huolta siitä, että niille kuuluva toimivalta myös pysyy niiden omissa käsissä: kansallinen parlamentti voi valvoa esimerkiksi sitä, että yleissi-vistävää ja ammatillista koulutusta tai perusterveydenhuollon palveluita koskevat päätökset tehdään yksin-omaan kansallisella tasolla.

Kuinka kansalliset parlamentit voivat sitten käytännössä valvoa EU-instituutioiden toimintaa, jotta kansallinen toimivalta ei ‘valuisi Brysseliin’? Toissijaisuusperiaatteen valvonta alkaa jo esityksen valmis-teluvaiheessa, jossa jäsenvaltiot ovat

usein hyvin edustettuina. Valmiste-lun jälkeen varsinainen ehdotus tulee perustella yksityiskohtaisesti, jotta toissijaisuusperiaatteen toteutumis-ta voidaan arvioida.

Valmisteluvaiheen jälkeen uusi lakiehdotus annetaan virallisesti tiedoksi jäsenvaltioille ja Euroo-pan parlamentille. Tiedoksiannon jälkeen kansallisella parlamentilla tai kansallisen parlamentin kamarilla on mahdollisuus kahdeksan viikon aikana antaa perusteltu lausunto syistä, joiden mukaan ehdotus ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen. Perusteltuja lausuntoja tulee olla useasta kansallisesta parlamenttis-ta, ennen kuin niillä on vaikutusta EU-päätöksentekoon: niin sanotussa keltaisen kortin menettelyssä vaadi-taan vähintään kolmasosa (neljäsosa oikeus- ja sisäasioissa) kansallisten parlamenttien kokonaisäänimää-rästä, jotta ehdotus tulee uudelleen esittäjälle tarkasteltavaksi. Saatu-aan kynnysarvon ylittävän määrän perusteltuja lausuntoja, esittäjä voi pitäytyä ehdotuksessaan, muuttaa sitä tai peruuttaa ehdotuksen. Esit-täjän on kuitenkin aina perusteltava päätöksensä ja perustelujen tulee huomioida toissijaisuusperiaatteen toteutuminen. Tietyissä tapauksissa lainsäädäntöehdotuksen käsittely voi päättyä, jos sen todetaan olevan tois-sijaisuusperiaatteen vastainen.

Toisin sanoen ylemmän hallinto-tason tulee aina perustella ja oikeut-taa toimivaltansa käyttö ja alemman hallintotason tulee tarkasti valvoa, etteivät paikallistasolle kuuluvat päätökset siirry vaivihkaa ylemmälle tasolle.

Valvooko Suomen eduskunta toissijaisuusperiaatteen toteutumista?Voisi olettaa, että eduskunta olisi aktiivinen subsidiariteettiperiaat-teen valvonnassa, mutta tosiasialli-sesti kyseinen menettely on Suomes-sa edelleen toissijainen tapa tehdä EU-politiikkaa. Silmäys eduskunnan

Lissabonin sopimus

Kuva www.sxc.hu

VALVOOKO KANSA?


LISSABONIN SOPIMUS LISÄSI EU:N DEMOKRAATTISUUTTA

Lissabonin sopimus täyttää pian vuoden. Se on tuonut paljon muutok-sia, joiden saattaminen käytännöksi on vielä kesken. Kaikilla EU-toimi-joilla on meneillään oma oppiaikan-sa uudessa toimintaympäristössä. Jäsenmaat, joihin Suomikin näyttää kuuluvan, ovat huolissaan komission ja parlamentin liian tiiviistä yhteis-työstä. Suuren valiokunnan puheen-johtaja Erkki Tuomioja kampanjoi näkyvästi sitä vastaan.

Lissabonin sopimuksen perusidea-na on tehostaa EU:n toimintaa, luoda yhtenäisyyttä ja vahvistaa unionin toimintaa maailmassa. Juuri siihen tarvitaan komission ja parlamentin yhteisymmärrystä. Jäsenmaat toimi-sivat viisaasti, kun yrittäisivät karsia turhaa sooloilua, josta hyvä esimerk-ki ovat kahdenväliset sopimukset vaikkapa Venäjän energian saamisek-si, yhteisen ja uskottavan ulkopolitii-kan kustannuksella.

Jo yksin se, että kansalaisten oikeudet ja vaikutusmahdollisuudet vahvistuvat Lissabonin myötä, on syy juhlia sopimuksen 1-vuotispäivää, joka on 1. joulukuuta. Kansalaisten perusoikeudet ovat nyt osa sopimus-ta, ja unioni on liittymässä Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Tätä odot-taessani olenkin pyrkinyt rakenta-maan tiivistä yhteistyötä Euroopan neuvoston kanssa.

On luotu myös mahdollisuus kansalaisaloitteelle. Miljoona EU:n kansalaista saa oikeuden tehdä aloitteen EU:lle. Kansalaiset ovat jo aktivoituneet keräämään useisiin aloitteisiin allekirjoittajia, vaikka kansalaisaloitteen toteutustavasta vielä neuvotellaan parlamentin ja neuvoston kesken.

Kannatusta on ollut esimerkik-si kansalaisaloitteelle levottomia pääomia taltuttavan transaktioveron toteuttamiseksi. Kansalaisaloitteen aikaansaaminen on alusta asti ollut minulle hyvin tärkeä asia. Nyt on varmistettava, että aloitteet eivät törmää byrokratiaan tai huku komis-sioon, jolle ne osoitetaan.

Määräenemmistöpäätökset Euroo-pan unionin neuvostossa lisäänty-vät. Itsepäinen jäsenmaa ei enää voi kansallisen edun nimissä yhtä tehokkaasti jarruttaa yhteisen edun

toteuttamista. Tämä pistää vauhtia lainsäädäntöön, mikä näkyy hyvin rikosoikeuden puolella, jossa saadaan vihdoinkin aikaan rikoksesta epäil-lyille tai syytetyille yhtenäiset mini-mioikeudet. Oikeusvaltiollisuudessa kun on EU:n jäsenmaissakin puuttei-ta.

Euroopan parlamentin tärkeimpiä uusia toimivaltuuksia on kansainvä-listen sopimusten hyväksyminen tai hylkääminen. Tämän turvin kansa-laisten pankkitietoja Yhdysvaltoihin luovuttavasta SWIFT-sopimuksesta tuli paljon paremmin yksityisyyden suojaa kunnioittava. Oma tavoittee-ni on luoda parlamenttiin toiminta-tapa, jolla kansainvälisiä sopimuksia hyväksyttäessä arvioidaan tarkoin niiden vaikutukset ihmisoikeuksiin.

Pilottihankkeena on parlamentin ulkoasiainvaliokunnassa käsiteltä-vä EU:n ja Turkmenistanin välinen kumppanuus- ja yhteistyösopimus. Onnistuimme saamaan jo pienen erävoiton, kun ihmisoikeusaliva-liokunnassa otti selvitettäväkseen,

parantaako uusi, syvempi sopimus ihmisoikeuksia ja demokratiaa Turk-menistanissa, yhdessä maailman pahimmista diktatuureista.

Sopimuksen ansiosta EU:sta tulee vahvempi ulkopoliittinen toimi-ja. Ulkopolitiikan korkea edustaja Catherine Ashton johtaa uuden ulko-suhdepalvelun luomista. Parlamentti vaikutti voimallisesti sen muotoutu-miseen, muun muassa siihen, että ulkosuhdepalvelu on toiminnastaan vastuussa myös parlamentille, ei vain neuvostolle. Olemme voineet vaikut-taa siihen, että EU:n ulkopolitiikka olisi johdonmukaisesti köyhyyden vähentämisen, ihmisoikeuksien ja rauhan puolesta, ei niitä vastaan. Työtä riittää kuitenkin edelleen, jotta lupaukset toteutuvat käytännössä.

kanslian mietintöön 1/2010 valai-see asiaa hyvin. Mietinnössä tode-taan, että “eduskunnan ensisijaisena vaikuttamiskanavana säilyvät perus-tuslain 96 ja 97 artiklojen mukai-set osallistumista ja tietojensaantia koskevat oikeudet. Suuren valiokun-nan toiminnan pääsisältö on Suomen kansallisten kantojen muotoilu yhdessä valtioneuvoston kanssa ja valtioneuvoston EU:ta koskevan toiminnan yleinen valvonta”. Edus-kunta haluaa siis ensisijaisesti panos-taa oman kannan muodostamiseen, ja vasta sen jälkeen valvoa toissijai-suusperiaatteen toteutumista komis-sion esityksissä.

EU-asioiden ratkominen mieluum-min etukäteen neuvottelupöydissä kuin valituksilla tai tuomioistuimissa on periaatteessa järkeväkin linjave-to. Suomessa eduskunnalla on vahva asema maamme EU-kannan muodos-tamisessa, toisin kuin monella muul-la kansallisella parlamentilla, mikä on vaikuttanut valittuun linjaan. Linjausta voi myös kritisoida, sillä huolimatta eduskunnan vahvasta asemasta EU-asioiden kannanmuo-dostuksessa, Suomen edustajat eivät välttämättä saa läpi sovittuja kantoja Brysselissä esityksen valmisteluvai-heessa.

Toteamus, jonka mukaan perus-tuslain 96 ja 97 artiklojen mukaiset oikeudet ovat ensisijaisia eduskun-nalle (lue: suurelle valiokunnalle), on myös harhaanjohtava. Kyse on EU-päätöksenteon eri vaiheista: valmistelusta ja valvonnasta. Toisaal-ta eduskunnan kanslian mietinnös-

sä todetaan, että toisen pöytäkirjan järjestelmä lisää eduskunnan vaiku-tusmahdollisuuksia. Mietinnössä arvioidaan myös uusien toimival-tuuksien rohkaisevan jäsenvaltioi-den kansallisia parlamentteja osal-listumaan EU:n tasolla tapahtuvaan keskusteluun aktiivisemmin ja keho-tetaan eduskuntaa olemaan valmis reagoimaan tällaiseen kehitykseen.

Vain harvat maat turvautuneet valvontajärjestelmäänHuolimatta tekniseltä ja vaikea-selkoiseltakin kuulostavasta luon-teestaan toissijaisuusperiaatteen valvontajärjestelmä ei ole vähäpä-töinen instrumentti, sillä kansalli-set parlamentit saavat sillä suoran vaikutus- ja keskustelumahdollisuu-den EU-päätöksentekoon. Huomion-arvoista on kuitenkin se, että vaikka järjestelmä on ollut käytössä jo lähes vuoden, sitä on käytetty harvoin. Lissabonin sopimuksen voimaanastu-misen jälkeen komissioon on saapu-nut vain kuusi toisen pöytäkirjan mukaista lausuntoa: yksi Ranskasta, yksi Saksasta, kaksi Itävallasta, yksi Puolasta ja yksi Italiasta. Jokai-nen perusteltu lausunto on annet-tu eri esityksistä, joten yhdelläkään kertaa ei ole ylletty yllä mainittuihin kynnysarvoihin (1/3, ¼ oikeus- ja sisä-asiat tai ½ erityinen menettely).

Kaiken kaikkiaan komission kaut-ta on Lissabonin sopimuksen jälkeen annettu yli sata ehdotusta lainsää-tämisjärjestyksessä hyväksyttäviksi säädöksiksi (joulukuu 2009-loka-kuu 2010). Näin ollen komission

Heidi HautalaKirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen (Vihreät/Euroopan vapaa allianssi) ja ihmisoikeusalivaliokunnan puheenjohtaja

esityksistä vain n. 5-6 prosenttia on kohdannut vastustusta kansallisissa parlamenteissa. Epäselvää kuiten-kin on, kielivätkö tilastot siitä, että toissijaisuusperiaate toteutuu nykyi-sellään jo lähes moitteettomasti vai siitä, että kansalliset parlamentit eivät ole vielä huomioineet Lissabo-nin sopimuksen uusia mahdollisuuk-sia.

Valmistelu ja valvonta kulkevat käsi kädessäKansallisten parlamenttien toimin-tatavoissa on merkittäviä eroja EU-asioiden käsittelyssä. Mones-ta Keski-Euroopan parlamentista Suomen eduskunta eroaa siten, että eduskunnalla on suhteellisesti paljon enemmän sanavaltaa koko EU-lain-säädäntöprosessin aikana. Siksi toisen pöytäkirjan järjestelmä ei ole kovinkaan merkittävä uudistus edus-kunnan EU-asioiden hoidon kannal-ta. Vaikka toissijaisuusperiaatteen toteutumista valvotaan, eduskun-ta haluaa yhäti selkeästi panostaa enemmän EU-asioiden valmistelu-vaiheeseen ja kannan muodostami-sen optimoimiseen. Suomalaisten kansanedustajien olisi kuitenkin hyvä pitää mielessä, että on kaksi eri asiaa olla aktiivisesti mukana vain valmisteluissa, kuin olla aktiivises-ti mukana sekä valmisteluissa että valvonnassa.

Mikko TuovinenKirjoittaja on Joensuun Eurooppanuorten (JoEN) puheenjohtaja

Lissabonin sopimus

Kuva: Mari Mäkiö

Kolumni

TAVALLINEN LAINSÄÄTÄMISJÄRJESTYSVALMISTELUTYÖ JA KOMISSION EHDOTUS

(keskimäärin 2004–2009: 15kk 1.lukemisella, 31kk 2.lukemisella)

Säädöksen allekirjoitus

Lissabonin sopimuksen toisen pöytäkirjan järjestelmä antaa kansallisille parlamenteille mahdollisuuden osallistua EU-päätöksentekoon lyhyesti, mutta tärkeässä vaiheessa tavallista lainsäätämisjärjestystä.

Tavallinen lainsäätämisjärjestys alkaa

Kansallisille parlamenteil-le varattu aika (8 viikkoa) antaa perustelu lausunto

UUSI POHjOISMAA MATKALLA EUROOPAN UNIONIINEU:n laajentuminen on suuntautunut viime vuosina vahvasti itään ja osittain eteläänkin. Nyt unionin portteja kolkuttelee pitkästä aikaa hakijamaa pohjoisesta. Maailmanlaajuisen finanssikriisin pahoin kolhima Islanti jätti jäsenyyshakemuksensa Eurooppa-neuvostolle heinäkuussa 2009.

Euroopan komissio julkaisi helmi-kuussa 2010 arvion Islannin jäse-nyyskelpoisuudesta. Maan talous-sotkuja seuranneet saattavat ehkä yllättyä, sillä arvion mukaan Islanti täyttää varsin hyvin markkinatalo-uden vaatimukset. ”Tiettyä hieno-säätöä on syytä tehdä, mutta se on normaalia. EU:ssa Islannin pankki-sektorin ongelmat nähdään tilapäi-sinä. Ja vastaavia ongelmiahan on jäsenmaissakin,” komission Islannin edustuston päällikkö Timo Summa toteaa. ”On hyvä muistaa, että 1990-luvun alkupuolella Suomi neuvotteli oman EU-jäsenyytensä pankkikriisin jälkiselvittelyjen ollessa pahasti pääl-lä”, Summa jatkaa. Komission myön-teisen lausunnon perusteella Euroop-pa-neuvosto päätti kesäkuussa 2010 avata jäsenyysneuvottelut Islannin kanssa.

Islannin neuvotteluista povataan huomattavasti sujuvampia kuin edel-listen laajentumiskierrosten maiden kanssa. On epätodennäköistä, että neuvotteluissa kompastuttaisiin teknisiin seikkoihin, sillä valmiste-lutyö on hoidettu huolella sekä EU:n että Islannin puolella. Huolimatta viimeaikaisista talousvaikeuksista Islannin neuvotteluasemaa helpot-tavat myös maan syvälle juurtuneet demokraattiset perinteet sekä pitkä kokemus toimivasta markkinata-loudesta verrattuna vuosina 2004 ja 2007 unioniin liittyneihin Itä-Euroopan maihin. Lisäksi Islanti kuuluu Euroopan talousalueeseen ETA:an sekä Schengen-alueeseen ja on näiden myötä implementoinut jo nyt merkittävän osan EU:n sisä-markkinalainsäädännöstä. Timon Summan mukaan jopa kaksi kolmas-osa neuvottelukysymyksistä voidaan hoitaa varsin ripeällä tahdilla ETA-jäsenyyden ansiosta.

Harppuunat naulaan ja kalavedet kaikille avoimiksiHyvistä lähtökohdista huolimatta joitain mutkia matkassa on odotet-tavissa Islanninkin tiellä EU:n jäse-neksi. Haasteet keskittyvät lähinnä kalastukseen, maatalouteen ja valai-den pyyntiin. Erityisesti kalastus-politiikan alalla jäsenyysneuvotte-luja tultaneen käymään pitkään ja hartaasti. EU:n yhteiseen kalastuspo-litiikkaan sopeutuminen tarkoittaa Islannille käytännössä luopumista omien kalavesiensä hallintaoikeudes-ta. Tämä tulee olemaan islantilaisille kova paikka, onhan kalastus heille paitsi taloudellisesti myös kulttuu-risesti varsin merkittävä elinkeino. Tällä hetkellä Islannin lainsäädän-tö suojelee kotimaista omistusta vahvasti, sillä ulkomaisia investoin-teja kalastus- ja kalanjalostusalalle on rajoitettu. Rajoitteista on EU-jäse-nyyden myötä luovuttava, minkä lisäksi yhteinen kalastuspolitiikka siirtää kalastuskiintiöiden sääntelyn unionitasolle. Jäsenyysneuvotteluita saattaa kuitenkin helpottaa se, että unionin yhteistä kalastuspolitiikkaa ollaan parhaillaan uudistamassa ja Islannille tärkeitä asioita voidaan ottaa huomioon uudistustyötä tehtä-essä.

Yksi kalastuspolitiikkaan liitty-vä erityiskysymys on valaanpyyn-ti. EU-lainsäädäntö kieltää valaan-pyynnin yksiselitteisesti, ja viimeksi heinäkuun alussa Euroopan parla-mentti linjasi, että valaanpyynnistä luopuminen on edellytys Islannin EU-jäsenyydelle, vaikka parlamentti muutoin kannattaakin maan otta-mista unionin jäseneksi. Näin ollen vaikuttaa jokseenkin mahdottomalta, että Islannille voitaisiin poikkeuslu-paa valaanpyyntiin myöntää. Valaan-pyynti on taloudellisilta ja työllisyys- Kaisa Immonen, Satu Tuomikorpi

vaikutuksiltaan Islannissa melko marginaalista, mutta sen symbolinen arvo on niin suuri, että jäsenyysneu-votteluissa saatetaan päätyä jonkin-laisiin kompromisseihin, esimerkiksi valaanpyyntiä koskevista siirtymä-ajoista sopimiseen.

Icesavekiista jäsenyyden esteenä?Kalastuspolitiikasta saattaa siis tulla yksi Islannin jäsenyysneuvot-teluiden kompastuskivistä. Lisäksi Islannilla on työsarkaa vakuuttaa unionin neuvottelijat markkinata-lousjärjestelmänsä toimivuudesta pankkijärjestelmän romahduksen ja sitä seuranneiden talousvaikeuksien jäljiltä. Islannin olisi viimein myös kyettävä sopimaan Ison-Britannian ja Alankomaiden kanssa niin sanotun Icesave-kiistan ratkaisemisesta.

Kiista alkoi, kun islantilaisen Landsbankin brittiläinen tytäryh-tiö Icesave kaatui pankkikriisissä, minkä seurauksena Ison-Britannian ja Alankomaiden hallitukset päätti-vät pikaisesti korvata omien kansa-laistensa Icesave-talletukset ja periä rahat myöhemmin Islannin valtiolta. Korvauspäätöstä ei tervehditty ilolla Islannissa, sillä maa katsoi talletus-suojan kattavan vain Islannin sisäl-lä toimivien pankkien talletukset. Jännittyneitä suhteita ei lieventä-nyt Ison-Britannian päätös jäädyt-tää Landsbankin varat sekä Islannin keskuspankin ja hallituksen kysei-seen pankkiin liittyvää omaisuutta terrorismin vastaista lainsäädäntöä hyödyntäen. Suuremman saarivaltion ratkaisu aiheutti voimakasta närkäs-tystä Islannissa, ja maan asettamista samalle listalle etsintäkuulutettujen terroristien kanssa pidettiin täysin absurdina. Maaliskuussa vihaiset islantilaiset torjuivat kansanäänes-tyksessä selkein luvuin sopimuksen,

joka olisi määrittänyt korvausten maksamista Isolle-Britannialle ja Alankomaille.Koska takaisinmaksun yksityiskoh-dista ei ole vieläkään saatu sovittua, mediassa on vuoden mittaan esitetty jonkin verran arvailuja siitä, aiko-vatko Iso-Britannia ja Alankomaat estää veto-oikeudellaan Islannin EU-jäsenyyden, vaikkei Icesave-sovun löytyminen virallisesti olekaan jäsenyyden edellytys. Timo Summa suhtautuu kuitenkin toiveikkaasti jäsenyysneuvottelujen jatkumiseen: ”Iso-Britannia ja Alankomaat tukevat kaikkien muiden EU-jäsenmaiden tapaan Islannin jäsenyyttä. Osapuo-let ovat aktiivisesti hakeneet ratkai-sua Icesave-ongelmaan ja Islanti ymmärtää hyvin oman vastuunsa eli

uskoisin tämän kysymyksen olevan pois päiväjärjestyksestä ennen kuin jäsenyysneuvottelujen loppusuora alkaa.”

EUjäsenyys vastatuulessa islantilaisten keskuudessaVaikka jäsenyysneuvottelut onnistut-taisiin kaikesta huolimatta käymään suhteellisen nopeassa aikataulussa, on Islannin EU-jäsenyyteen tämän jälkeenkin vielä matkaa. Neuvotte-luiden pohjalta laadittava liittymisso-pimus pitää ensin ratifioida kaikissa jäsenmaissa, mihin nykyisen laajui-sessa unionissa menee helposti koko-nainen vuosi. Tämän lisäksi tarvitaan vielä Euroopan parlamentin ja ennen muuta Islannin kansan suostumus jäsenyydelle. Viimeaikaiset mielipide-kyselyt ovat osoittaneet islantilaisten muuttuneen skeptisiksi jäsenyyttä kohtaan, joten liittymisestä aikanaan järjestettävä kansanäänestyskään ei tule olemaan mikään läpihuutojuttu.

Aiemmin islantilaiset ovat olleet varsin EU-myönteisiä. Ennen talous-kriisiä lähes kaksi kolmasosaa kansa-laisista tuki neuvotteluja EU-jäse-nyydestä ja itse jäsenyyttä. Kriisin myötä mielipidemittaukset kuiten-kin kääntyivät negatiivisiksi. Kysyt-täessä Timo Summalta syytä kanna-tuksen jyrkkään laskuun hän arvioi islantilaisten odottaneen EU:lta niin moraalista kuin ehkä myös talou-dellista tukea kriisissä. Kun tukea ei tullutkaan, EU-skeptiset piirit käyt-

tivät tilannetta hyväkseen omassa kampanjoinnissaan. ”EU:n ja euro-alueen viimeaikaisia ongelmia on uutisoitu Islannissa näkyvästi, mikä on myös saattanut heikentää EU:n vetovoimaa”, Summa pohtii. Toisaal-ta EU:sta ei ole haettu syyllistä talo-usvaikeuksiin. ”Islantilaiset ovat kovinkin ryhdikkäästi katsoneet peiliin ja toteuttaneet muun muas-sa finanssivalvonnassaan mittavia parannustoimia,” Summa toteaa.

Saarivaltion jäsenyydestä etuja koko unionilleHuolimatta nykyisistä heikoista kannatusluvuista Islanti itse hyötyisi EU-jäsenyydestä varsinkin sen myötä avautuvan EMU-jäsenyysmahdolli-suuden ja sen tuoman taloudellisen vakauden ansiosta. EU:n ulkoinen uskottavuus vahvistuisi laajentu-misen myötä, minkä lisäksi Islanti voisi toimia EU:n siltana strategista merkitystään jatkuvasti kasvattaval-le arktiselle alueelle. Lisäksi Islanti toisi tullessaan unioniin arvokasta asiantuntemusta liittyen esimerkik-si uusiutuvien energianlähteiden ja ennen kaikkea geotermisen energian käyttöön. Kaiken kaikkiaan Islannin EU-jäsenyys olisi molempia osapuo-lia hyödyttävä ratkaisu.

Islanti

Kuva Eduardo Mendolia

TÄHDISTÖ 27TÄHDISTÖ26

TÄHDISTÖ 29

IcELANDERS DEBATE THE PROS AND cONS OF THE EU MEMBERSHIPOnly eight months after the banking collapse of October 2008, Icelanders were faced with the question of whet-her they were willing to face their future as the 28th member of the European Union.

The parliamentary decision to apply sparked an immediate debate on the issue as associations of labour, industry and commercial interests flocked to pick sides on the issue, as well as pro- and anti movements were formed.

As the negotiations get underway, it is becoming very clear what the focus points will be in the coming debate over the next two or so years.

Losing sovereignty versus gaining stable currency?The currency situation is most likely set to be the biggest argument for EU membership. The pro-EU case is that the very small, and thus vola-tile, economy of Iceland will always be prone to instability. Frequent fluctuations in inflation rates on top of the quivering foreign exchange rates decrease the standard of life in Iceland. The indexation of home loans to the inflation rate makes the situation especially difficult for home owners. Most polls show a clear majority for dumping the krona for another currency, despite arguments

TARKKAILIjANA

TÄHTILIPPUjEN TAKANAEuroopan komission harjoitteluoh-jelma on mainio mahdollisuus tutus-tua Brysselin EU-kuvioihin. Oma harjoittelujaksoni talous- ja raha-asioista vastaavan komissaarin Olli Rehnin kabinetissa 1. 3. – 31. 7. 2010 oli ikimuistoinen kokemus. Sain hoitaakseni monipuolisia tehtäviä: luonnostelin komissaarin puheita, artikkeleja ja kirjeitä, osallistuin kokouksiin ja seminaareihin raportoi-den niistä, laadin taustaselvityksiä, käänsin tekstejä ja järjestin tapaami-sia. Työhuoneeni sijaitsi komission Berlaymont-rakennuksen 10. kerrok-sessa, josta avautui huikeat näkymät Brysselin ylle.

Myös näkymät politiikan kulissei-hin olivat vertaansa vailla. Puheen-johtaja José Manuel Barroson toinen komissio oli helmikuussa aloitta-nut viisivuotiskautensa, joten myös komissaarit olivat uusien haasteiden edessä. Erityisesti Olli Rehnin salk-ku sai ylimääräistä painolastia – ja painoarvoa – Eurooppaa ravistelleen talouskriisin myötä. Kriisi itsessään ei antanut aihetta juhlaan, mutta koin päässeeni aitiopaikalle tilan-teessa, jossa Kreikan kriisiin etsittiin ratkaisua. Samalla komissio valmis-teli uusia työkaluja EU:n talouspoli-tiikan koordinaation tehostamiseksi.

Komissiossa oli oiva tilaisuus seura-ta myös EU:n toimielinten välistä ja sisäistä dynamiikkaa. Vuoden 2009 lopulla voimaan tullut Lissabonin sopimus tuntuu kiihdyttäneen revii-rikiistoja Brysselin instituutioiden ja jäsenmaiden välillä. Parhaillaan käytävä poliittinen vääntö euroop-palaisen talouspolitiikan tulevaisuu-desta on malliesimerkki EU-tason

päätöksenteon jännitteistä. EU:n toimielimet eivät ole jäsen-

maiden politiikoista riippumatto-mia. Unionin ”yhteistä etua” ajavien komissaarien ja kansalaisia edusta-vien europarlamentaarikkojen linja-ukset saattavat heijastella oman jäsenmaan kantoja. Jakolinjoja on monia muitakin: esimerkiksi puolue-taustat, integraatiomyönteisyys tai –kielteisyys ja kielikysymykset tuovat sivumakuja EU-politiikkaan. Myös persoonat ja henkilökohtaiset suhteet ovat usein ratkaisevia.

Haasteet eivät lopu tähän. Unionin johtopaikoille on tungosta, eikä Lissa-bonin sopimus ole selkiyttänyt tilan-netta – päinvastoin. Komissiossa ei vaikuteta järin innostuneilta Euroop-pa-neuvoston pysyvän puheen-johtajan Herman Van Rompuy’n aktiivisuudesta, josta esimerkkinä on talousremonttia varten asetettu työryhmä. Komission puheenjohtaja Barroso kokee asemansa uhattuna ja onkin systemaattisesti pyrkinyt näkyvään rooliin myös talouskriisin ratkaisussa. Komissio pitää parla-menttia läheisimpänä liittolaisenaan hallitustenvälisyyttä vastaan.

Tällä hetkellä Van Rompuy naut-tii suurten jäsenmaiden tukea, mikä lujittaa neuvoston asemaa. Viime kädessä hänkin joutuu marione-tin lailla liikkumaan isojen jäsen-maiden antaman poliittisen tilan rajoissa. Tämä nähtiin 18. lokakuuta Deauville’ssa, jossa Ranska ja Saksa liittoutuivat viitoittamaan koko EU:ta koskevien talousuudistusten suuntaa. Sarkozyn ja Merkelin yhtei-nen kanta sisältää myös ehdotuksen perussopimusten muuttamisesta.

Tälle tuskien tielle institutionaalisen kriisinsä haavoja nuolevan EU:n ei ole järkevää lähteä. Historian valossa on kuitenkin ilmeistä, että Ranska-Saksa -veturia tarvitaan, jotta integ-raatiojuna puksuttaisi eteenpäin.

Suomessa hoetaan usein, että pienen maan etu on vahva komissio. On kuitenkin syytä huomata väit-tämän poliittinen lataus ja pohtia, onko varaukseton tuki Suomen vaikutusvallan kannalta aina paras ratkaisu. Eikö mallioppilaan rooliin voisi kuulua myös perustellun kritii-kin esittäminen? Pienen maan etu on opetella lukemaan sujuvasti Brys-selin poliittista peliä, solmia lisää luottamuksellisia henkilösuhteita ja osallistua aktiivisesti keskusteluun EU-pöydissä. Vaikeneminen ei ole kultaa Brysselissä – tämän tietävät myös suuret jäsenmaat.

Heimir HannessonThe author studies Political Science at the University of Iceland

Komission harjoitteluohjelmat alkavat maalis- ja loka-kuussa ja ne kestävät pääsääntöisesti viisi kuukautta. Hakijalta vaaditaan suunnitelmallisuutta, sillä haku-aika umpeutuu jo puolta vuotta ennen harjoittelun alkua. Komission harjoitteluun on vuosittain 7 000

–9 000

hakijaa. Heistä 2 500 – 3 000 saa nimensä sisäiseen tietokantaan (Blue Book), josta komission yksiköt

Koonnut Leena Anto

Leena AntoKirjoittaja on MEP-avustaja

Komission harjoittelu pähkinänkuoressa

Insider’s perspective Harkkaripalsta

that the decrease in value is returning more revenue for exported goods.

Other case made by pro-EU move-ments is the simple fact that Iceland is already a member of EFTA (1970), EEA (1994), and the Schengen Agree-ment (2001). A full EU membership would merely be a logical next step. The EEA is also said to have genera-ted a situation referred to as a “fax-democracy” where Icelanders simply wait for their newest regulations faxed from Brussels. This democratic deficit is unacceptable among some and will only be fixed by EU member-ship.

EU critics argue that the necessa-ry transfer of sovereignty will not be worth it since Iceland’s influence on policy making in the EU will ne nomi-nal at best. The pro-EU sentiment on the issue is that not only will Iceland keep its sovereign rights as a state, but it will regain its sovereignty lost by gaining a seat at the table where laws and decisions are made which already affect Iceland through the EEA.

The fisherman’s dilemmaThe most debated issues will however be agriculture and fishing. Together they not only make up a large porti-on of Iceland’s economy, but they are very important in the hearts and

minds of Icelanders. Fishermen for instance pay a lower income tax, they are respected among the populati-on and their views and opinions are listened to.

Icelanders will never ratify, in a national referendum, any treaty transferring control of fishing rights currently held by Iceland inside their exclusive economic zone today.

The agricultural question is not quite so clear however. Many Icelan-ders realise that the present system, built on massive government subsi-dies, will have to go through radical changes in the next few years, howe-ver the EU question is answered. In this field, as well as others, the pro-EU movement looks to Finland where farmers and farming in general went through radical changes, similar to the ones Icelandic farmers now face.

The debate in Iceland is certainly heating up as the process continues. There are still at least a few years left until Icelanders will be asked for their final opinion in a referendum, and until then, the debate will most certainly go on.

saavat valita oman harjoittelijansa. Harjoittelupaikan saaneesta 600 henkilöstä suurin osa työskentelee komission pääosastoilla.Komissaarien kabineteissa työskentelee yleensä yksi harjoittelija kussakin.Suomalaisia harjoittelijoita on komissiossa kymmen-kunta puolivuosittain.

28 TÄHDISTÖ

Kuva Eduardo Mendolia

KuvaLeena Anto

ZEITgEISTIA SOMALIAN RANNIKOLLA

Humanitarismi on nykypäivän maail-manpolitiikan ajan henki, Zeitgeist. On vaikea löytää kansainvälisen poli-tiikan toimintaa, jota ei olisi määri-telty ja oikeutettu humanitaarisena, eettisenä toimintana. Humanitaris-mista on tullut keskeisin viitekehys, jonka avulla maailmanpolitiikan moninaiset toimijat arvioivat tois-tensa toimien hyväksyttävyyttä ja määrittelevät roolejansa nykypäivän

Óscar Lindell/Puolustusvoimat

maailmanpolitiikan pyörteissä. Tämä pätee erityisesti nykyisten länsimais-ten suurvaltojen toiminnassa, jossa humanitaariset toimijat vahvistavat niin sotilaallis-poliittisen voiman vaikuttavuutta kuin sen käytön hyväksyttävyyttä. Selkeimmin tämän on ilmaissut USA:n entinen kenraali ja ulkoministeri Colin Powell, jonka mukaan humanitaariset ei-valtiolli-set organisaatiot ovat Yhdysvaltojen

ulkopolitiikan ja armeijan ”voiman moninkertaistajina”; ne ovat ”tärkeä osa Yhdysvaltojen taistelujoukkoa” nykypäivänä.

Puolueettomuus klassisen humanitarismin kulmakivenäMaailmanpolitiikan humanitarisoi-tuminen on ilmiö, jonka osatekijänä on muutos sen suhteen, miten ajatus humanitarimista ymmärretään nyky-päivänä. Klassinen humanitarismi yhdistetään pitkälti traditioon, joka alkoi Punaisen Ristin organisaati-on synnystä 1860-luvulla. Keskeistä tässä klassisessa humanitarismis-sa on joukko periaatteita, joiden mukaan humanitaarinen toiminta on neutraalia, puolueetonta ja riip-pumatonta. Näihin periaatteisiin liittyy kiinteästi yleinen velvollisuus ja pyrkimys lievittää jokaisen kärsivän ihmisen oloa kriisitilanteissa tarpeen mukaan; klassinen humanitarismi ei siis syrji avun toimittamisessa ketään

millään perustein. Esimerkiksi, Punai-nen Risti on yksi niitä harvoja orga-nisaatioita, jotka avustavat talibaneja Afganistanin kriisissä nykypäivänä.

Uuden humanitarismin tavoitteena yhteiskunnallinen rakennemuutosMuun muassa Ruandan ja entisen Jugoslavian 1990-luvulla tapahtu-neiden kriisien seurauksena huma-nitarismi koki kuitenkin radikaalin muutoksen. Kriisien jälkeen syntynyt niin kutsuttu ”uusi humanitarismi” hylkäsi Punaisen Ristin edustaman klassisen lähestymistavan epämoraa-lisena.

Tämän uuden lähestymistavan mukaan ei voi olla oikein, että huma-nitaarinen toiminta myötävaikuttaa esimerkiksi kansamurhan jatkumi-seen, jos ja kun se tarjoaa apua jopa nälässä oleville kansanmurhaajille, kuten tapahtui Ruandan kansanmur-han yhteydessä 1994. Niinpä uuden humanitarismin mukaan humanitaa-risten toimijoiden piti pystyä teke-mään erotteluja hyvän ja huonon avustustoiminnan välillä.

Käytännössä tämä tarkoitti avus-tustoiminnan ehdollistumista: huma-nitaaristen toimijoiden piti pystyä ottamaan tarkemmin kantaa esimer-kiksi sen suhteen, kenelle, missä ja milloin apua tarjotaan. Näiden vaikei-den päätösten tekemisen keskeisenä kriteerinä nähtiin olevan ihmisoike-udet. Uusi humanitaarinen toiminta auttaisi ainoastaan ihmisoikeuksia kunnioittavia ja tukevia ihmisryhmiä, ei siis kansanmurhaajia tai etnisiä puhdistajia, jotka nähtiin menettäneen oikeutensa apuun toimiensa takia.

Euroopan unioni, ATALANTA-operaatio ja humanitarismin tulevaisuus

30 TÄHDISTÖ 31TÄHDISTÖ


ÄITIYSLOMA: OIKEUS VAI PAKOTE?Tänä vuonna EU:ssa on eri tasoilla käsitelty muutosehdotusta raskaus-suojadirektiiviin. Ehdotuksen käsit-tely on kuitenkin viivästynyt useaan otteeseen asian herkkyyden takia. Euroopan parlamentin piti ottaa kantaa asiaan jo keväällä, mutta käsittely siirtyi jatkuvasti eteenpäin, kunnes sitten lokakuussa parlament-ti äänesti muutosehdotuksen puoles-ta. Äänestystulos kertoo kysymyksen kiistanalaisuudesta: kannat parla-mentissa hajosivat pahoin ja lopulta lähes 100 meppiä jätti äänestämättä.

Äitiysloma piteneeAlkuperäisen komission ehdotuk-sen mukaan oikeus äitiyslomaan olisi vähintään 18 sataprosenttisesti korvattavaa viikkoa. Tällä hetkellä EU:ssa äitiysvapaan pituus vaihtelee 14–28 viikon välillä, Suomessa se on 105 arkipäivää. Euroopan parlamen-tissa toimiva naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta (FEMM) ehdotti kuitenkin minimi-kestoksi vähintään 20 täysinäisesti korvattavaa viikkoa. Lisäksi ehdotet-tiin, että äitiysloma olisi pakollinen kuuden ensimmäisen viikon ajan – kaksi viikkoa ennen syntymää ja neljä lapsen syntymän jälkeen. Valio-kunnan mielestä myös lapsen isällä olisi oikeus vapaaehtoiseen kahden viikon palkalliseen isyysvapaaseen.

Direktiiviehdotus on herättä-nyt paljon keskustelua, ja varsin-kin Pohjoismaissa sen on katsottu loukkaavan tasa-arvoa. Ehdotus asettaa vanhemmat eriarvoiseen asemaan, sillä isän oikeus isyyslo-maan nähdään toissijaisena kysy-myksenä. Tämä myös johtaisi siihen, ettei isällä ole oikeutta olla isyyslo-malla kuuden ensimmäisen viikon aikana lapsen syntymästä. Toisaalta, vaikka äitiyslomalla pysytään yleen-sä niin kauan kuin mahdollista, uusi direktiivi poistaisi oikeuden valita ja loisi äitiyslomapakotteen. Näin ollen naisilta kiellettäisiin äitiysloman aikana oikeus tehdä töitä, joita voisi esimerkiksi tehdä kotoa.

Kaksi askelta eteen ja yksi taakse?Monissa EU-maissa äitiysloma-asiat

ovat huonolla tolalla. Äitejä patis-tetaan töihin niin nopeasti kuin mahdollista lapsen syntymän jälkeen, vaikka oikeus olla äitiysvapaalla olisi pidempi. Esimerkiksi Belgiassa 15 viikon äitiysloma taataan niille, jotka työskentelevät yksityisellä sektoril-la. Lääkärit ja muut ”kansan palve-lijat” saavat olla äitiyslomalla kolme viikkoa, ja kansanedustajat joutuvat heti takaisin töihin. Äitiysvapaan ohella FEMM-valiokunnan ehdotta-ma isyysloma on vielä vieras monis-sa EU-maissa ja esimerkiksi Alanko-maissa se on pituudeltaan vain kaksi päivää.

Vaikka direktiivin tarkoituksena on luoda yhteisemmät ja paremmat puitteet jäsenmaiden välillä, Pohjois-maisesta perspektiivistä nähtynä direktiiviehdotus on askel taakse-päin. Suomessa pyrkimyksenä on ollut luoda isille paremmat mahdolli-suudet jäädä kotiin lapsen kanssa ja kannustaa vanhempia tasa-arvoiseen lapsenkasvatukseen. Näin ollen myös äideille avautuisi mahdollisuus pääs-tä takasin työelämään ilman, että heidät pakotettaisiin jäämään kotiin. Ruotsalainen EU-parlamentaarikko Eva-Britt Svensson onkin sanonut direktiiviehdotuksen viestittävän, että vanhemmuus on naisen vastuul-la.

Raha ratkaiseeSuomessa on käyty keskustelua myös oman vanhempainvapaajärjes-telmämme kokonaisuudistuksesta. Tasa-arvoministeri Stefan Wallin on ehdottanut 6+6+6 -mallia, joka pohjautuu ns. Islannin malliin. Mallissa molemmat vanhemmat saisivat kuuden kuukauden vanhem-painvapaajakson ja yhden kuuden kuukauden jakson, jonka vanhemmat voisivat jakaa keskenään sopien. Tämän lisäksi olisi tärkeää uudistaa järjestelmää siten, että kaikki työn-antajat osallistuisivat vanhempain-vapaista aiheutuvien kustannusten kattamiseen. Euroopan liberaalide-mokraattien puoluekokouksen yhte-ydessä järjestetyssä seminaarissa puhuneen europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäen mukaan edus-

Juha Käpylä, Valtteri VuorisaloKirjoittajat valmistelevat väitöskirjojaan Tampereen yliopiston Politiikan tutkimuksen laitoksella, Suomen Akatemian humanitarismia tutkivassa projektissa: ”Ethics, Politics, and Emergencies”.

Uusi humanitarismi ei myöskään halunnut rajautua pelkästään välittö-mään avustustoimintaan. Sen sijaan, humanitaarisen toiminnan pitäisi pyrkiä laajempiin, yhteiskunnallisiin rakennemuutoksiin, jotta kriisien perimmäiset syyt voitaisiin poistaa. Pelkillä lääkkeillä tai teltoilla ei ole mitään virkaa, jos kriisit ja väkival-ta jatkuvat jatkumistaan vallitsevan yhteiskunnallisen rappion vuoksi.

Kriisien väkivaltaisesta luontees-ta johtuen uusi humanitaarinen toiminta tarvitsi myös sotilaallisen komponentin, joka olisi kykenevä tuottamaan rauhantilaa, jossa siviili-kriisinhallinnan toimijat pystyisivät toteuttamaan yhteiskuntien kehi-tystä ja avustustyöntekijät jakamaan apua. Uusi humanitarismi siis myös politisoitui ja militarisoitui, ja hylkä-si klassiset neutraalisuuden ja puolu-eettomuuden periaatteet.

Nämä kaikki uuden humanita-rismin elementit yhdistyvät niin EU:n kuin myös Suomen tasolla niin kutsutun kokonaisvaltaisen kriisinhal-linnan konseptissa. Sen tavoitteena on kriisien kokonaisvaltaisen hallinta ja ratkaiseminen edellä mainituin väli-nein kaikkien kriisialueella toimivien toimijoiden kesken. Kokonaisvaltai-sen kriisinhallinnan keskeinen ajatus on se, että kriisitilanteen purkami-seksi tarvitaan yhteistyötä julkisen ja yksityisen sektorin, ja erityisesti sotilaallisen- ja siviilikriisihallin-nan, kehitysavun ja humanitaarisen toiminnan tahoilta niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla.

Somalia: humanitarismia ja turvallisuuspolitiikkaaSomalian vesistöillä käynnissä oleva EU:n ensimmäinen merellinen krii-sinhallintaoperaatio EUNAVFOR ATALANTA on syntynyt tästä koko-naisvaltaisen kriisinhallinnan viite-kehyksestä. Marraskuussa 2008 perustetun operaation toimivalta perustuu useisiin YK:n turvallisuus-neuvoston päätöslauselmiin. Myös

Suomi osallistuu ATALANTA-operaa-tioon miinalaiva Pohjanmaalla ja alustarkastusosastolla.

Operaatiolle on asetettu kaksi tehtävää. Niistä ensimmäinen on nimenomaan humanitaarinen ja oikeuttava; operaation ”tehtävänä on Maailman elintarvikeohjelman WFP:n alusten suojelu niiden toimit-taessa elintarvikeapua Somaliaan.” Suomen osallistuminen operaatioon on oikeutettu juuri tällä argumentil-la. Toinen tehtävä on taas turvalli-suuspoliittinen; operaation tehtävä on myös ”Somalian rannikkovesillä ja läheisillä merialueilla liikkuvien alus-ten suojelu ja merirosvouden ja aseel-listen ryöstöjen ennalta ehkäisemi-nen ja torjunta.” Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että useat suur-vallat (kuten USA, Kiina, Iso-Britan-nia, Ranska, Saksa, Espanja, Kiina, Japani ja Intia) ja myös pienemmät valtiot (kuten Suomi, Belgia, Ruotsi ja Norja) haluavat turvata kansain-väliselle taloudelle kriittisen laivalii-kenteen, esimerkiksi öljykuljetuksi-en, kitkattoman sujumisen Somalian vesistöjen läheisyydessä.

On vaikea kuvitella, että näin mittava määrä valtioita ympäri maail-maa olisi yllättäen halukkaita lähettä-mään merkittävää sotavoimaa itäisen Afrikan vesille pelkästään humanitaa-risista syistä, Somalian kriisin ratkai-semiseksi, ottaen huomion kriisin pitkän ja vaikean historian. Niinpä lienee kohtuullisempaa olettaa, että operaation turvallisuuspoliittinen tehtävä on painoarvoltaan merkit-tävämpi, kun taas humanitaarisen tehtävän tarkoitus on luoda operaa-tiolle oikeutus niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin.

Humanitarismin tulevaisuus?Jos tämä yllä esitetty valtavirran tarjoaman humanitaarisen oikeutuk-sen kyseenalaistava tulkinta Suomen, Euroopan unionin ja yleisemmin lukuisten suurvaltojen halusta proji-soida valtaa Somaliaan on oikea, on

mahdollista pohtia kriittisesti niin nykyisen uuden humanitarismin kuin yleiseurooppalaisen kokonais-valtaisen kriisinhallinnan eettistä ulottuvuutta – siis niiden humanitaa-risuutta.

Jos operaation turvallisuusaspek-ti on toimintaa vahvasti määrittävä tekijä, ja jos operaation sotilaalli-nen komponentti on ylikorostunut suhteessa kriisinhallinnan siviili- ja/tai humanitaarisiin osiin nähden, on ajankohtaista miettiä, ollaanko tässä siirtymässä kokonaan uuteen ”uuden humanitarismin” aikaan? Onko tämän uusimman ”uuden humanita-rismin” tavoite enemmänkin Somali-an kriisin patoaminen, käytännössä siis Somalian sekasortoisen alueen eristäminen ja sieltä nousevan meri-rosvouden uhkan estäminen, sen sijaan että se olisi klassinen huma-nitaarinen pyrkimys lievittää soma-lialaisten kanssaihmisen kärsimystä, tai vaikkapa pyrkimys auttaa Somali-an yhteiskuntarakenteiden muutok-sessa?

Tässä mielessä operaatio saattaisi olla esimerkki tutkija Roberto Bello-nin esittämästä ”kontrollistrategias-ta”, jossa humanitaariseksi luonneh-dittu toiminta tarkoittaa ”poliittisten kriisien hetkittäistä hillitsemistä, niiden leviämisen rajoittamista, ja erityisesti niiden länsimaihin kohdis-tuvan vaikutuksen vähentämistä.” Ja jos näin sattuisi olemaan, on miele-kästä kysyä edelleen, mitä tekemistä tämänkaltaisella patoamisen strate-gialla ja kovalla turvallisuuspolitii-kalla on humanitaarisen toiminnan kanssa? Missä määrin EU:n ATALAN-TA-operaatio on humanitaarista toimintaa, tai edes kokonaisvaltaista kriisinhallintaa?

On myös hyvä pohtia sitä, mitä seurauksia humanitarismin ajatuk-sen liittämisellä osaksi kovaa turval-lisuuspolitiikkaa on itse klassiselle humanitaariselle toiminnalle, ja sen tärkeälle kontribuutiolle erinäisissä maailman kriiseissä. Jos humanitaa-riset toimijat nähdään yhä useammin kiinteänä osana sotilaallisia operaati-oita, vaarana on se, että jopa yksittäi-siä avustustyöntekijöitä aletaan pitää oikeutettuina sodan kohteina.

kunnassa on kustannusten jakami-sesta puhuttu ensimmäistä kertaa jo vuonna 1987, mutta uudistuksia ei ole saatu aikaan. Jäätteenmäen mukaan työnantajilla Suomessa ei ole varaa maksaa täyttä äitiyslomakor-vausta 20 viikon ajalta, ellei kustan-nuksia jaeta. Tällä hetkellä Suomessa äitiysrahaa maksetaan 80 prosentin verran palkasta. Tosin opiskelijat, pätkätyöläiset, määräaikaiset ja työt-tömät ovat todellisuudessa erittäin eriarvoisessa asemassa suhteessa vakinaisessa työsuhteessa oleviin naisiin.

Direktiiviehdotus on hyvin tärkeä EU:n sisämarkkinoiden yhtenäis-tämiselle, sillä sen myötä kaikilla olisi samat pelisäännöt äitiysvapaa-asioissa. Europarlamentaarikko Carl Haglundin mukaan kyse on niin rahasta, asenteista, ideologiasta kuin pragmatismista. Haglund totesi usei-den yritysten palkkaavan mieluum-min nuoria miehiä kuin naisia – naiset yksinkertaisesti maksavat enemmän yrityksille. Tämän vuoksi vastuun jakaminen työnantajien välillä on keskeinen kysymys.

Nähtäväksi jää, miten jäsenmaat suhtautuvat parlamentin päätökseen. Todennäköisesti päätös aiheuttanee suuren vastustuksen EU-maissa, koska ehdotettu 20 viikon täysipal-kallinen äitiysloma aiheuttaa mitta-vat kustannukset. Lisäksi huoles-tuttavaa on, miten nuorten naisten työllistymiselle käy direktiivin myötä. On syytä muistaa, että direktiivi-ehdotuksen ydintarkoitus on luoda yhtenäisemmät puitteet sekä taata naisille paremmat oikeudet niin raskauden aikana kuin lapsen synty-män jälkeen. Toivoa sopii, että jäsen-maat nostaisivat esille myös samaa sukupuolta olevien pariskuntien oikeudet vanhempainvapaisiin.

Janina MackiewiczKirjoittaja on Pääkaupunkiseuden Eurooppanuorten (Penu) hallituksen jäsen

Kuva: Puolustusvoimat


cHALLENgINg TIMESNext January Hungary steps into the European spotlight when the country assumes its first ever EU Presidency.

With the accession to the NATO in 1999 and to the EU in 2004, Hunga-ry achieved two very important milestones that were defined as key priorities of its foreign policy in the 1990s – with no regard to the “colo-ring” of the then ruling parties. It can be seen as a twist of fate that the acces-sion talks to the EU were mainly done by a right-wing government but the actual accession to the EU took place

under their Socialist-Liberal coalition opponents.

Now, for the first time since the country’s accession to the EU in 2004, Hungary faces a great challenge. Between January and June 2011, Buda-pest will be the President of the Council of the European Union. Being the third country of the group that joined the EU between 2004 and 2007, this task is regarded as important for the poli-

tical elite. Little or no information is available, however, on the perception of the Hungarian public on the issue.

I believe it is important to look back a bit, taking a closer look on what has been achieved during these last six years we Hungarians have been a part of the EU. How has the Commu-nity been perceived during this peri-od? What is the public opinion on the forthcoming Presidency itself?

From a golden goose to historical justiceAs the EU was present in Hunga-ry through the pre-accession funds before the actual accession, a certain image was slowly developing, degra-ding the EU into a “golden goose”. In 2004, the then ruling coalition conducted a pro-accession billboard campaign, whose aim was to get the EU closer to citizens, didn’t change this image much. The campaign was seen as childish because it presented the opportunity of opening a pastry shop in Vienna and to continue to eat poppy-seed cake as two of the (main) benefits of joining the EU. Apparent-ly, this instantly became a (mostly Internet-based) meme – a user-made and rapidly growing series of images that was wildly discussed among Internet-users – that consisted of altering the images and making fun of both the imaginary and the “seriousness” of the campaign.

During the campaign all major poli-tical parties kept stressing the idea that the country and the Hungarian people have a natural and well-deser-ved place in the European Commu-nity because we were “kidnapped” by the Soviet Union after the World War II, and forced to participate in coalitions (the Warsaw Pact and the COMECON) which under ordinary circumstances we would never have wanted to join. The rhetoric also expressed the belief in our pro-Euro-pean attitude during the decades of Socialism.

However, this restoration touched upon rhetoric that could be descri-bed as “we do not really need to do anything special to get a place at the European roundtable”, placing our accession under the flag of historical justice. This is a different approach compared with what was witnessed, for example, in Poland where the rhetoric did not stress this point as much and was closer to the “we Poles deserve this as we have worked hard for it” argument.

Only on a marginal scale, far right-wing politicians expressed their negative attitudes towards the EU, pointing out their beliefs that the EU is neither more nor less than a manifestation of new colonialism whose nerve centre is Brussels instead of Moscow.

In general, the EU is nowadays consi-dered something obsolete, like some invisible hand that regulates and, moreover, is unwilling to give all the money the country is asking for – a change that affected the “golden goose”

image. Projects aiming to make more information on the EU available to the public have been running for about five years – although they have been rather successful, they fail to reach a significant portion of the citi-zens.

After the accession: free movement and a change in identityAfter the accession, the (proposed) image of the EU as an area of free-dom became more scattered, as – due to the visa regulation system – maintaining cross-border family relations between the ones living in Hungary and the ones living in then non-EU member states had become even more difficult. Unfortunately, governments also decided to adopt non-binding legislation that put additional burdens on the shoulders of small and medium-sized enterpri-ses – soon the EU was often described as a body that decides on such impor-tant issues as the curviness of pickles and has no connection to reality.

During these years, the only real positive (and significant) shift that really affected the public was Hungary’s accession to the Scheng-en zone in December 2007/January 2008. The possibility of free move-ment of persons concerns mainly the youth, but given the emotional component, those of the older gene-rations who travel a lot were not left outside either. These are the gene-rations who were deprived of the opportunity of free travel to Western countries before the regime change.

The opportunity of free movement first manifested itself mostly in short visits, mainly for tourist purposes. Unfortunately, a significant porti-on of the Hungarian population can neither afford to go abroad for a longer period nor is willing to do so.

What about longer visits, study abroad programmes? The participa-tion in different student exchange programmes affects mainly universi-ty students who study in the capital, Budapest – although naturally, they are open to the students of different universities as well. This could have led to the birth of a more cosmopo-litan generation who is willing to define themselves as Europeans and, naturally, as Hungarians, too.

My personal point of view on the question of identity is biased: the one and only time when I could defi-ne myself as European in Europe was during my one-year stay abroad in Poland, studying mainly amongst Americans. On the other hand, here

in Budapest almost all of my friends have spent at least 4 – 5 months abroad studying, and in some case, working as well. The gloomy econo-mic situation which the country is in has resulted in a small “exodus” of workers and university students to Western European countries, too.

Superficial media coverage doesn’t bring EU politics to the foreIt is no surprise that the ongoing public discussion on holding the Presidency is not a heated one. I believe the general public does not even know what to expect of these six months or what can be gained. As right now we have a right-wing government, it is expected that those topics that could have a national-colored coating will be discussed extensively in the Hungarian media; they are issues to which people can easily relate.

During the last few months, media coverage has been mainly about the logo of the Presidency, the selected venues of different meetings, presen-ting Hungarian heritage, cuisine and winery during the Presidency, and introducing the central element of our presidential program that touches upon national representati-on (of interest): the so-called Danube Strategy. Altogether, this could mean that the current government wants to present the role of the President merely as a symbolical task to the Hungarian people.

If the government’s internal communication is coherent, it could contribute not only to a better under-standing about the Union but also to an emerging reputation of the EU. Unfortunately, an opportunity to initiate this process was partially missed, as in 2010 a southern Hunga-rian city Pécs bore the title “European Cultural Capital” and the country was unsuccessful to link the two events to each other.

Although I have presented a rather gloomy picture on how the EU is perceived in Hungary, holding the Presidency can contribute to a trans-formation of the image of the EU into a more positive one. The first step is to emphasize that the EU is not something obsolete – it is us. If the Presidency turns out to be a success, there is high chance that this change can start.

Insider’s perspective

Zsombor ZeöldJEF Hungary

Kuva: www.sxc.hu/ kikko77


EU:N TULEVAISUUS AgENDALLAHelsinkiläinen Otto Meri lähti Porvooseen ottamaan selvää, mistä Eurooppanuorten linnaseminaarissa on kysymys.

DEBATTIA FEDERALISMISTA VENTOTENELLAElokuun lopussa osallistuin kahden muun Eurooppanuorten jäsenen kanssa Altiero Spinelli -federalismiseminaariin Ventotenen saarella Italiassa. Matkustimme aatteen alkulähteelle heittäytyäksemme keskusteluihin federalismin nykypäivästä ja -tilasta.

Vuonna 1941 toisen maailmansodan roihutessa ympärillä Altiero Spinel-li istui pienellä Ventotenen saarella Italiassa ja kirjoitti. Spinelli hahmot-teli yhdessä vankitoverinsa Ernesto Rossin kanssa Euroopalle toisenlais-ta tulevaisuutta. Fasismihallinnon pitkäaikainen vanki ja yksi euroop-palaisen aatteen isistä oli nähnyt nationalististen suvereenien kansal-lisvaltioiden liittoutumien varaan rakennetun maailman luisuvan jälleen sodan kaaokseen.

Spinellin ja Rossin laatima mani-festi tunnetaan nykyään nimellä Ventote-nen manifesti. Manifestissa hahmo-tellaan Euroopalle tapaa irrottautua tuhon kierteestä. Sodan raunioil-le tulisi perustaa demokraattinen Euroopan liittovaltio, jossa kansat ovat yhtyneet sellaisella tavalla, ettei keskinäinen sota ole enää mahdollis-ta. Manifestissa kannatetaan nopeaa, mutta syvää ja laajaa integraatiota, joka tapahtuu demokraattisesti.

Myöhemmin federalismi Spinellin hengessä muotoutui federalismiaat-teen toisen päälinjan perustavaksi kannaksi. Toista päälinjaa, integraa-tioita pikkuaskelin ja sektoreittain,

jonka jäljissä EU edelleen kulkee, Spinelli vastusti loppuun asti.

Federalismin nykypäivääVentotenen vuosittainen federalismi-seminaari kokoaa yhteen noin 30–40 JEF:läistä ja muita asiasta kiinnostu-neita nuorta eri puolilta Eurooppaa ja sen lähialueita. Tämänvuotisen seminaarin aikana puimme federalis-mia monelta kannalta sekä yleisenä aatteena että käytännön prosessina.

Lähdimme liikkeelle yleisen aatteen puolelta, jota idealistiseksi-kin voisi kutsua: federalismi vähen-tää sodan todennäköisyyttä, ja maailmanfederaatio voisi estää ne kokonaan. Immanuel Kantin ikuisen rauhan teorian mukaan sodat loppu-vat, kun sodankäynnin välineet alis-tetaan kokonaisuudessaan globaalilla tasolla demokraattisen päätöksente-on alle.

Ensi näkemältä teoria lienee houkut-televa, mutta se on paitsi käytännön myös teorian tasolla ongelmallinen: Ovatko maailmassa ainoat sodan-käynnin välineet valtioilla, joita teoria käsittelee? Eivätkö pienimit-taiset rajatut konfliktit voi laajentua

Elokuisena lauantaiaamuna Rautatie-ntorilta lähti linja-autollinen innos-tuneita nuoria odottaen jännittynei-nä edessä siintävää viikonloppua. Alkuasetelma oli mielenkiintoinen, olihan mukana niin lukiolaisia kuin valmiita maistereitakin. Yhdistävänä tekijänä toimi kiinnostus politiikkaa ja etenkin EU:ta kohtaan.

Lauantai oli varattu pitkälti erilai-sille alustuksille, jotka toimivat viiden eri työryhmän toiminnan pohjina. Yksi ryhmä keskittyi talousasioihin, toinen ulkopolitiikkaan sekä laajen-tumiseen ja muut ryhmät pohtivat muun muassa ympäristöasioita ja sosiaalisemman Euroopan mahdolli-suutta.

Ensimmäisenä puheenvuoron sai ex-pääministeri Matti Vanhanen, joka toi mukanaan muutamia eri puolilta Eurooppaa saamiaan muis-toesineitä pääministerivuosiltaan. Mielenkiintoisin esineistä oli kynä, jolla allekirjoitettiin aikoinaan Lissa-bonin sopimus. Osallistujien kesken kiertänyt kynä sai varmasti yhden jos toisenkin tuntemaan hetken itsensä suureksi valtiojohtajaksi. Uskalsipa muutama jopa kokeilemaan kynän kirjoitusominaisuuksia paperille.

Martti Salmi valtiovarainministe-riöstä kertoi Euroopan unionin haas-teista liittyen väestön ikääntymiseen. Huoltosuhde tulee seuraavina vuosi-kymmeninä merkittävästi heikenty-mään, ja tähän haasteeseen vastaa-minen vaatii poliitikoilta rohkeita ja ennakkoluulottomia päätöksiä.

Islannin erityislaatuisesta tilan-teesta ja maan EU-jäsenneuvotte-luista alusti Timo Summa komission Islannin edustustosta. Valaskiista, jossa unionin ja Islannin kannat poikkeavat huomattavasti toisistaan, on yksi jäsenyysneuvotteluja hiertä-vistä kysymyksistä. Lähitulevaisuus näyttää, kuinka neuvotteluissa käy.

Viimeinen alustaja, Fortumin yhteiskuntasuhdejohtaja Esa Hyvä-rinen kertoi EU:n energia-asioista ja pohjoismaisesta yhteistyöstä. Ener-giapolitiikka tulee kokemaan suuria muutoksia lähiaikoina, kun fossiili-sista polttoaineista luovutaan asteit-tain ja uusiutuvien energiamuotojen osuutta kasvatetaan. Energiaan ja polttoaineisiin liittyvät kysymykset ovat usein vaikeita ja moniulotteisia,

nopeasti yleiseksi sodaksi?Käytännön prosessien osalta

pureuduimme ajankohtaisesti yhtei-sen talouspolitiikan puutteeseen ja talouden sääntelyn ongelmiin EU:ssa. EU:n kehittyminen federaati-oksi muodostaisi yhteisen talouspo-litiikan ja samalla liittovaltiomuotoi-nen poliittinen järjestelmä tarjoaisi lukuisia työkaluja yhteisen talouden sääntelyyn.

Selväksi tuli kaikissa keskusteluissa se, että sekä yleiset liittovaltioteoriat idealistisella tasolla että pragmaat-tiset ratkaisut käytännön tasolla törmäävät erityisesti EU:n mutta myös koko maailman tasolla kovaan realistiseen ongelmaan: federaatio-hankkeilla on suuri legitimiteettivaje. Kansan syvät rivit eivät niille lämpe-ne. Ja jos emme ole valmiit tinkimään federaation rakentamisprosessin demokraattisuudesta – kannatimme-pa sitten integraatiota pikkuaskelin tai Spinellin tapaan kertarysäyksellä – olemme umpikujassa, ainakin tällä hetkellä.

Tapahtumat

Henrik MannerKirjoittaja on Turun Eurooppalaiset Nuoret ry:n (TENu) hallituksen jäsen

kuten kansallisessa politiikassam-me olemme viime aikoina saaneet huomata.

Viimeisen alustuksen loputtua oli aika mennä vaihtamaan vaatetus-ta ja suunnata ulos tuulettumaan ja suorittamaan erilaisia teambuil-ding-aktiviteetteja. Leikkiessä tulee kuitenkin nälkä ja osittain vauhdik-kaidenkin tehtävien jälkeen riensim-me suihkuun ja valmistautumaan edessä häämöttävää illallista varten. Ruoasta ja viinistä nautittuamme osa seminaarilaisista suuntasi vielä hetkeksi kartanon yhteydessä ollee-seen yökerhoon pohtimaan seuraa-van päivän taktisia kuvioita ja tutus-tumaan paremmin toisiinsa. Illan aikana yhden jos toisenkin nähtiin kokeilevan taitojaan yökerhon tans-silattialla.

Sunnuntaiaamun aloitin reippaas-ti aamiaisella ja puolen tunnin lillus-kelulla kylpylän kuumavesialtaassa. Päivä alkoi paneelikeskustelulla, jonka aiheena oli demokraattisem-pi Eurooppa. Panelisteina toimivat Eurooppanuorten entinen puheen-johtaja Joonas Turunen, perussuo-malaisten kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lerner, Jussi Saranen Suomen Attacista ja Eurooppafede-ralistit Suomessa järjestön puheen-johtaja Elina Kiiski. Keskustelu oli

värikästä ja välillä poikettiin hetkeksi varsinaisesta aiheestakin. Panelistien kesken vallitsi kuitenkin konsen-sus siitä, että demokraattisempi EU palvelee niin kansalaisia kuin koko unioniakin.

Lounaan jälkeen siirryimme talo-uspoliittisen työryhmän kanssa kylpyläosaston puolelle hautomaan ajatuksiamme. Niinhän siinä jälleen kävi, että mehukkaimmat keskuste-lut käytiin löylyjen lomassa. Kasvu- ja vakaussopimuksen kriteerit herätti-vät erityisesti närää niiden sulkiessa liki kokonaan pois elvyttävän finans-sipolitiikan käytön.

Seminaarin päätti työryhmi-en tulosten julkaisu. Vaiherikkaan viikonlopun aikana ryhmät olivat saanet aikaiseksi innovatiivisia ja osin rohkeitakin ehdotelmia. Merki-tyksellisiksi osoittautuivat juurikin ne saunan lauteilla ja illallisen äärel-lä käydyt keskustelut, joissa asioista puhuttiin suoraan ja joissa jokainen sai tuoda oman mielipiteensä julki.

Seminaari oli kaikkiaan oikein hyvä kokemus ja uskonkin, ettei tämä jäänyt viimeiseksi kerrakseni Haikon kartanon mailla.

Otto MeriKirjoittaja opiskelee yleistä valtio-oppia Helsingin yliopistossa

Kuva: Eurooppanuoret ry

Kuva: Mădălina Mihai


EEc-VASTAISUUDESTA EUROOPAN UNIONIINTurun Eurooppalaiset Nuoret ry (TENu) järjesti helmi-kuussa 2010 keskustelutilaisuuden, joka käsitteli 1970-luvun EEC-vastaisten nuorten kääntymistä 1990-luvulla Euroopan unionin kannattajiksi. Keskusteluun osallistui-vat entinen EU-komissaari, Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen, Turun yliopiston Politiikan tutkimuksen laitoksen johtaja, poliittisen historian professori Kimmo Rentola ja Lännettymisen lyhyt historia –teoksen kirjoit-taja, toimittaja Unto Hämäläinen. Puhujia yhdisti kuulu-minen nuorina Teiniliittoon.

Tilaisuuteen Turun yliopiston tiloissa osallistuneil-le noin 70:lle nuorelle selvisi alustusten ja keskustelun perusteella mielenkiintoisia yksityiskohtia Suomen poliit-tisesta ilmapiiristä aina 1970- luvulta Euroopan unioniin

liittymiseen ja jäsenyyteen. Kimmo Rentola valisti ylei-söä EEC kriittisestä nuorisoliikkeestä, josta myöhemmin nousi Suomen johtavia EU-poliitikkoja. Erkki Liikanen puolestaan kertoi miten hänestä koulutettiin Suomen komissaari ja kokemuksistaan Saksan ja Ranskan intres-sien ajamassa unionissa. Unto Hämäläinen puhui Suomen matkasta EU- jäsenyyteen ja alkuvuosista EU:n jäsenenä.

Alustuksista käydyt keskustelut piirsivät kuvan Suomen poliittisesti aktiivisen eliitin kokemuksista ja ajatusmaa-ilmojen muutoksesta sekä Suomen matkasta Euroopan unionin jäseneksi.

TAMPEREEN EUROOPPANUORET BRYSSELISSÄ 25. – 29. 4. 2010Huhtikuista Brysselin matkaamme varjostivat lähtöpäi-vään asti islantilaisen tulivuoren tuhkapilvet. Vielä lähtö-päivää edeltävänä päivänäkään emme tienneet pääsem-mekö matkaan. Kaikki kävi kuitenkin hyvin ja saavuimme majapaikkaamme kauniiseen Leuvenin kaupunkiin aika-taulujen mukaisesti. 25-henkinen matkaseurueemme koostui niin EU:n kuin oluenkin ystävistä, ja Leuvenin hämärtyvässä illassa nautitut leffet kuplivat vieläkin osal-listujien huulilla, ainakin ajatuksissa.

Vierailukohteita ekskursiollemme mahtui useita. Kävimme niin Suomen pysyvässä edustustossa, Green-peacen lobbarin juttusilla, Tampereen seudun EU-toimis-tossa, Naton päämajassa kuin Euroopan parlamentissa-kin.

Naton päämajan piikkilanka-aita ja aseet kädessä parti-oivat turvamiehet aiheuttivat hämmästystä. Ai että ei saa kuvata vai? Miksi ei? Toimittajanakin uraa luoneen TENin entisen puheenjohtajan Kaisa Kukkosen rakas Canon siirtyi kiireen vilkkaa takaisin laukkuun, kun asetta kaina-

lossaan kuljettanut turvamies astui askeleen lähemmäksi. Opimme jo Nato-vierailumme alussa, ettei päämaja ole paikka, jossa saa tai edes kannattaa leikkiä.

Parlamentissa kuulimme niin vierailumme emännän Satu Hassin kuin Carl Haglundin ja Timo Soinin näke-myksiä. Kattava annos meppien sen hetkisistä tunnelmis-ta siis. Ilmeisesti seurueemme tekemät hyvät kysymykset tekivät vaikutuksen Soiniin, sillä ennen kuin ryhmämme ehti poistua parlamentista tuli meille kutsu lähteä ilta-päiväoluelle hänen kanssaan. Loppupäivä sujuikin Timon kanssa jutellessa aurinkoisella terassilla parlamentin naapurissa.

Jätimme taaksemme aurinkoisen ja lämpimän Brysse-lin ja palasimme koti-Suomeen vapun viettoon. Vieläkin kun ottaa leffetuopin käteensä, muistaa Soinin Timpan, Naton everstit ja ihanat vohvelit.

EU:N jA VENÄjÄN SUHTEITA POHTIMASSAOn vuosi 2030. Medvedev kysyy Putinilta: –Kumman vuoro on olla presidentti?

Näin anekdoottisissa merkeissä avattiin PENun syyskuus-sa Helsingissä järjestämä seminaari, joka käsitteli EU:n ja Venäjän välisiä suhteita. Seminaarin alusti Venäjä-tutki-ja, valtiotieteen tohtori Ilmari Susiluoto, jolla oli yksi jos toinenkin poliittinen kasku kerrottavanaan. Paneelissa puhuivat alustajan lisäksi entinen europarlamentaarik-ko Henrik Lax sekä kansanedustajat Pertti Salolainen ja Esko-Juhani Tennilä.

Puheenvuoroista kävi selväksi, kuinka symbioottinen mutta samalla hankala suhde Euroopalla ja Venäjällä on. Henrik Lax muistutti, että unionin ja Venäjän välillä ei ole pitkään aikaan saatu sovittua mitään. Osapuolten välil-

lä vallitsee eräänlainen passiivinen välitila, suhteet ovat monelta osin umpikujassa. Toisaalta molemmat tarvitse-vat toisiaan. Kuten Pertti Salolainen ilmaisi asian, ulko-suhteissaan Venäjällä menee parhaiten Euroopan kanssa, ainakin kaupankäynti sujuu.

Miten sitten kehittää EU:n ja Venäjän suhteita? Yksi-oikoista vastausta ei seminaarissa saatu, mutta paljon pohdittavaa kyllä.

ENSIMMÄINEN EU ARjESSA -TAPAHTUMA KERÄSI KIITETTÄVÄSTI RAjAKANSAA jOENSUUN KESKUSTAAN26. maaliskuuta Joensuun Isossa Myyssä järjestetty EU arjessa –tapahtuma keräsi runsain joukoin pohjoiskarja-laisia pohtimaan, kuinka EU:n itärajalla eläminen näkyy heidän arjessaan. Tapahtuma oli osa vaihtuville teemoil-le rakentuvaa EU arjessa -tapahtumakiertuetta, joka käy viidessä vuodessa läpi kaikki Suomen maakunnat. Joen-suu sai kunnian aloittaa kyseisen kiertueen.

Joensuun Eurooppanuoret olivat tapahtumassa mukana niin esillelaittajana kuin jalkautuneena kansalaisten jouk-koon. Päivän aikana käytiin mielenkiintoisia keskusteluja muun muassa venäläisten työntekijöiden rekrytoinnista Pohjois-Karjalaan, nautittiin erittäin tasokkaista venäläi-sistä musiikkiesityksistä ja kuultiin korkea-tasoisia puhu-jia. Lisäksi tapahtuma oli EU-kansalaisten ja EU:n ulko-puolisten kansalaisten arkikohtaamista parhaimmillaan; olimme jopa hieman yllättyneitä siitä, miten paljon venä-

läiset jo tietävät ja ennen kaikkea halusivat tietää EU:sta. Tapahtuman pääanniksi muodostuikin ennakkoluulojen rikkominen rajan kummallakin puolella.

Kaiken kaikkiaan EU arjessa -tapahtuma oli miellyttä-vä kansainvälinen päivä keskellä Joensuuta, mikä todis-taa sen, ettei aina tarvitse lähteä ulkomaille, jos haluaa kansainvälistyä ja tutustua uusiin kulttuureihin. Riittää, että pitää silmät auki, korvat höröllään ja mielen avoi-mena. Ensimmäinen askeleesi kansainvälistymiseen voi hyvinkin siten olla liittyminen Eurooppanuorten jäsenek-si ja osallistuminen Eurooppanuorten paikallisosaston tapahtumiin.

jÄRjESTöjEN jA KULTTUURIEN KOHTAAMISTA jYVÄSKYLÄSSÄ 14. 10. 2010Jyväskylän Eurooppanuoret, AIESEC Jyväskylä ja Jyväs-kylän YK-yhdistys päättivät keväällä, että olisi aika kehit-tää järjestöjen yhteistyötä. Tästä sai alkunsa idea järjestää yhdessä englanninkielinen Cultural Convergence -semi-naari. Seminaariin saapui lähes 40 innokasta osallistujaa kuulemaan, mitä seminaarin puhujilla olisi heille sanot-tavanaan.

Päivän ensimmäinen puhuja, Aaro Rytkönen Kirkon ulkomaanavusta, kertoi Suomen kehitysapukäytännöistä erityisesti ruoka-avun näkökulmasta. Rytkönen painotti, että auttaessamme nälästä kärsiviä kehittyviä maita kysy-mys ei ole niinkään siitä, että kaikki tarvitsevat ruokaa, vaan ihmisoikeuksista. Hän toi esille ruokahuoltoon liitty-viä globaaleja haasteita ja korosti pienviljelijöiden ja nais-ten aseman kehittämisen tärkeyttä. Ehkäpä ruokahuolto voisi nousta teemaksi myös tulevissa eduskuntavaaleissa.

Tiyaonse Kabwe Sambian yliopistosta puhui kansain-välisestä kehityksestä Afrikan näkökulmasta. Kabwen mukaan kulttuuriin ei synnytä vaan se opitaan, ja näin ollen kulttuuri heijastaa kehitystä. Esimerkiksi afrikka-laiset eivät elä tiiviisti kulttuurin vaan köyhyyden vuoksi. Nyt Afrikka on modernisoitumassa ja kuljemme kaikki kohti yhtä maailmankulttuuria. Mantereen kehittymises-sä kuitenkin afrikkalaiset itse ovat avainasemassa, koska kehitysapu ei tule ilman sitoumuksia. Samoin Kabwe korosti ihmisoikeuksien ja demokratian kehityksen tärke-yttä kehittyvissä maissa.

Tapahtumat

Tuomas NirkkonenKirjoittaja on Euroopanuorten ja Turun Eurooppalaiset nuoret ry:n hallituksen jäsen

Kati RannanpihaKirjoittaja on Jyväskylän Eurooppanuorten (JEN) sihteeri

Soili SemkinaKirjoittaja on Pääkaupunkiseudun Eurooppanuorten (PENu) tiedottaja

Saara PaavolaKirjoittaja on Tampereen Eurooppanuorten (TEN) puheenjohtaja

Mikko TuovinenKirjoittaja on Joensuun Eurooppanuorten (JoEN) puheenjohtaja

Kuva: Euroopan parlamentti

40 TÄHDISTÖ

Arvoisa jäsenemme, Eurooppanuoret ry:n sääntömääräinen vuosikokous järjestetään 17. joulu-kuuta 2010 julkisten ja hyvinvointialojen liiton tiloissa Helsingissä osoittees-sa Eteläranta 10. Kokousta edeltävä seminaari alkaa klo 14 ja itse kokous klo 16. Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat.

Mikäli olet kiinnostunut hallituksen jäsenen, puheenjohtajan tai varapu-heenjohtajan paikasta, pyydämme sinua lähettämään lyhyen esittelyn itses-täsi pääsihteeri Satu Tuomikorvelle ([email protected]) 3. 12. mennessä. Vuosikokouksen käytännön järjestelyjen sujuvuuden vuoksi toivomme, että kokoukseen osallistuvat ilmoittautuisivat pääsihteerille 15. 12. mennessä. Kokoukseen voi kuitenkin saapua ja ehdolle asettua myös ilman ennakkoilmoittautumista.

Eurooppanuoret korvaa tämän vuoden jäsenmaksunsa suorittaneille jäse-nille matkakorvauksia vuosikokoukseen 10 euron omavastuulla 50 euroon saakka. Matkakorvaus suoritetaan alkuperäisiä lippuja ja kuitteja vastaan. Majoituksesta ja muista kuluista jokainen vastaa itse.

TERVETULOA!

Eurooppanuorten hallituksen puolestaHelsingissä 12. marraskuuta 2010

KUTSUEUROOPPANUORET RY:N VUOSIKOKOUKSEEN 2010

Satu Tuomikorpi, Pääsihteeri

LIITY EUROOPPANUORET RY:N JÄSENEKSI!

Eurooppanuoret ry on vuonna 1997 perustettu puolepoliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton nuorten kansalaisjärjestö. Jäseneksemme voivat liittyä kaikki alle 35-vuotiaat.Eurooppanuoret ry / JEF-FinlandHermannin rantatie 12 B, FI-000580 Helsinkiwww.eurooppanuoret.fi

Postimaksu maksettuEUROOPPANUORET RYTUNNUS 500125800003 VASTAUSLÄHETYSKYLLÄ KIITOS!

Nimi

EmailPuh

Syntymävuosi 19

Osoite

tähdistö 1-2/2010

Documents