“HEI ÄLÄ KOSKAAN IKINÄ MUUTU” ?ottumuksen voima on suuri. Muutoksen vastustaminenja uuden kokeminen jonkinlaisena uhkana on ihmisluon-teeseen kuuluva primitiivinen reaktio.

Silloin kun kännykkä tuli markkinoille, olin varmaetten koskaan tarvitsisi sellaista kapistusta. Silloisen poikaystä-väni halon kokoinen matkapuhelin peitti telineessään huomatta-van osan näkyvyyttä auton tuulilasista. Se armeijan vanhaalähetintä muistuttava kapistus ei mielestäni voinut mitenkään ollatulevaisuutta. Ja mitä ideaa oli tekstiviesteissä kun saman asiansaattoi puhua? Sittemmin olen oivaltanut puhumattomuudenkäytännöllisyyden.

Vastustin alkuunmyös navigaattoria.Olin sitkeästi sitä miel-tä, että perinteinenkartta on aivan yhtähyvä ja kätevä. Vaikkanavigaattori ei ollut tehnyt minulle mitään pahaa, tunsin vahvaatarvetta todistaa se turhaksi. “Kaikkea ne keksii” ja “kyllä ennenon pärjätty ihan hyvin ilman”-lausahdukset kaikessakorniudessaan vain pääsivät suustani. Pikkuhiljaa olen kuitenkinmyöntänyt tämänkin laitteen näppäryyden.

Kun digiboksi ilmaantui, monet protestoivat ja sanoivat irtitelevisiolupamaksujaan. (Niitä ensimmäisiä vikoja viliseviäbokseja tosin oli hieman syytäkin boikotoida…) Nyt vastaavastinämä uudet, seuraavan sukupolven HD-teräväpiirtotelevisiottuntuvat ihan turhilta. Minun on vaikea käsittää miten televisiostanykyisillään näkyvä kuva voisi mitenkään enää olla terävämpi?Jälkipolvilla riittää varmasti vielä naureskeltavaa tässäkinkommentissani.

Muutosvastarinta on havaittavissa muuallakin kun tekniikankehityksen saralla. Esimerkiksi alkoholistia saattaa pelottaaraitis arki ilman tuttua turvallista päihdyttävää olotilaa, tupakka-lakkolaista ensimmäinen stressitilanne ilman hermosauhuja, jahuumeista eroon taistelevaa vanhempaa saattaa pelottaa uu-denlainen arki kuivilla lapsen kanssa (ks. artikkeli s. 30 Vauvaauttoi irti huume-elämästä).

Maailma kuitenkin muuttuu halusimme tai emme, tuoden mu-kanaan uudet haasteet myös kasvatukseen – muutkin kuin

pääkirjoitus

ASENNETTA 4/09

TAITTOKimmo KorhonenJyväskylän Multimagia Oywww.multimagia.com

5. vuosikertaISSN 1795-9705

TILAAJAPALVELUPuh. 045 139 8902Fax 09 753 0557info@asennetta.fi

JULKAISIJA/KUSTANTAJAAsennetta-Kampanja OySalomonkatu 17 A00100 Helsinkiwww.asennetta.fi

PAINOOy Scanweb AbKorjalankatu 2745100 Kouvola

TOIMITUSJyväskylän Multimagia OyPelkosentie 1440250 Jyväskylämirkka@asennetta.fi

TOIMITUSNEUVOSTOMirkka TorikkaPauli KetonenHeli SarkapaloMeri-Tuuli Haunia

PÄÄTOIMITTAJAMirkka Torikkamirkka@asennetta.fi

KANNEN KUVAMikko Harma

KOTISIVUTwww.asennetta.fi

MIRKAN KUVALiisa Karling

T

Olemme ensimmäinen sukupolvi joka eivoi enää kasvattaa lapsiaan samalla

lailla kuin miten meidät on kasvatettu.

että enää emme saa leikkiä Kuka pelkää mustaa miestä taisyödä Neekerin pusuja. Olemme ensimmäinen sukupolvi jokaei voi enää kasvattaa lapsiaan samalla lailla kuin mitä meitä onkasvatettu. Esimerkiksi suvaitsevaisuus- ja seksuaalikasvatuson harpannut aimo askeleen. Taannoin Pikku KakkosessaKylli-tädin kukka-niittyjen sijaan piirrettiin kuvaa perheestäjossa on kaksi äitiä.

Meitä ympäröi myös aivan erilainen mediatulva mitä ennen.Tarjonta jo pelkissä lastenohjelmissa on nykyään rajaton, javäkivaltaviihteen määrä on totaalisen eri mitä ennen. Enää

emme voituudittautua ajatte-luun, että; “ihannormaaleitameistäkin tuli” taisiihen, että; “pojatovat poikia”,

jos kaikki aika meinaa kulua esimerkiksi sotapelien maailmas-sa. Lukijoidemme pyynnöstä julkaisemmekin tässä numerossapäivityksen Asennetta-lehdessä 4/2007 olleesta media-kasvatusartikkelista.

Tärkeintä olisi olla antamatta periksi, vaikka nuoriosaa käyttää tietokonetta paljon taitavammin jatietää todennäköisesti myös päihteistä paljonvanhempaansa enemmän. Tämän ei saa an-taa hämätä. Vaikka nuori osaakin teknisestikäyttää tietokonetta, hän tarvitsee silti aikui-sen tukea oppiakseen kriittistä medianluku-taitoa. Ja vaikka nuori osaisikin ulkoa huumei-den lääketieteelliset sisällöt, se ei tarkoita ettähän osaisi kriittisesti punnita niiden aiheuttamiariskejä. Aikuisen läsnäoloa siis tarvitaan.

Kiitos lukijoillemme ja tukijoillemmekuluneesta vuodesta ja oikein hyvää Joulua!

Mirkka Torikkamirkka@asennetta.fi

80-luvulla vielä tuntematonsairaus aids sai primitiivisenpelkoreaktiomme äärimmilleen.Näitä valitettavasti vielä-kin eläviä sitkeitä myyt-tejä hi-viruksen ympä-riltä puretaan tässänumerossakahdessakin eri artik-kelissa. Maailman aids-päivää vietetään 1. joulukuuta.

Asennetta-kampanjallapuhaltavat uudet tuulet

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Positiivinen mielipositiivisessa ruumiissa

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Mediamyllytys hallintaan

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Asennetta-seinäkalenteri2010 – Pintaa syvemmältä

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Inhimillistä toimintaa– ruiskujen vaihtopisteMILLI

Nuoren ääni -kolumni

Matka-juttu:Brasilia

Asennetta-palsta:Jasper Pääkkönen

Kuin mikä tahansa perhe– vauva auttoi irtihuume-elämästä

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

4

9

12

15

20

24

30

34

41

42

44

46

Asennetta-lehti on uskonnollisestija poliittisesti sitoutumaton ehkäise-vän päihdetyön ja elämänsuojelunlehti, joka toimii Asennetta-päihdekasvatus-bussin tiedotus-kanavana. Asennetta-lehdentuotoilla rahoitetaanpäihdekasvatus-bussin liikkumista.

Asennetta-lehti ilmestyy neljäkertaa vuodessa.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Asennetta-spaltpå svenska

48What’s up world -uutisetTukijamme

KolumniRistikko

HIV – liioittelun javähättelyn ristiriidassa

4

usi bussi Asennetta-kam-panjan käyttöön löytyi pit-källisen etsinnän jälkeenAutolinja Oy:ltä Koskelosta.

Vanhan bussin “pillerinaaman” tilal-la kylkiä koristavat nyt Asennetta-rintanapeista tutut päihteiden vas-taiset sloganit. Hiljalleen paikkansaovat löytäneet tavarat myös bussinsisällä ja koko komeuden kruunasiupouudet pirteät verhot. Uudistustenmyötä myös videotykistä valkokan-kaineen on luovuttu ja Duudsoneitakatsellaan nyt taulutelevisiosta.

Uudistukset eivät suinkaan loppu-neet vielä tähän, sillä syyskuussaAsennetta-Kampanja sai tiimiinsäuuden päihdeohjaajan Essi Lahti-sen Anna Mäkelän siirtyessä teke-mään Mirkka Torikan äitiysloman

sijaisuutta. Essi on kiertänyt bussinmatkassa kouluilla ja tapahtumissasyyskuun alusta lähtien. Hän opis-kelee kansalaistoimintaa ja nuoriso-työtä, ja on vaikuttanut aiemminmuun muassa YAD ry:n leivissä.Essi on viihtynyt reissutyössä janauttii siitä ettei mikään päivä oletässä työssä samanlainen. Myös-kään yllätyksiltä ei bussin matkassavoi välttyä, sillä koska vaan voi sat-tua mitä vaan kun edessä on useinsatoja kilometrejä koululta toiselle.Tätä työtä ei voisi tehdä ilman jous-tavuutta, huumorintajua ja kärsivälli-syyttä.

Syksy on ollut kiireinen ja keikko-jen täyteinen. Ensimmäisen kerranbussin uusia upeita kylkiä pääsiihastelemaan Jyväskylässä, Hyvän

Olon viikonloppuna 12.-13. syyskuuta.Lokakuussa Asennetta-kampanjamuun muassa otti osaa Keski-Suo-messa, Äijälässä, järjestettyyn nuor-ten Asennetta-tapahtumaan, jossaillan aikana soitti sekä paikallisia, ettälähikuntien bändejä. Illan aikanaAsennetta-bussissa vieraili niin nuor-ta, kuin vanhempaakin väkeä ja juttuariitti. “Kasiluokkalaisten poikien mu-kaan heidän ikäluokassaan tuntuuolevan enemmän päihteettömiä kuinniitä jotka doksuilisi. Kiva juttu. Hemyös kertoivat, että ovat saamassabändikämppätilat käyttöönsä Lau-kaassa”, kertoo Essi.

Lokakuun toinen tapahtuma oliIkaalisissa järjestetty Music AgainstDrugs, joka isompana kokonaisuute-na vaatii oman esittelynsä.

Asennetta-päihdekasvatuskampanjan syksy on hurahtanut uuden bussin matkassa. Värikkäistäkyljistään tutuksi tulleen vanhan Sisu-bussin jäätyä eläkepäiville palvelukseen astui puolustus-voimien käytössä ollut MAN-merkkinen linja-auto, joka pikkuhiljaa alkaa olla valmis vastaamaankovaan kysyntään.

Asennetta-kampanjallapuhaltavat uudet tuulet

UMirkka Torikka & Anna Mäkelä, Kuvat: Mirkka Torikka & Jukka Koponen

Vuonna 2008 Tuhkalehto-bändinlaulaja, Sampo-Ilmari Tuhkalehtolähti puuhamaan huumeiden vas-taista kiertu-

etta yhteistyös-sä Youth Against Drugs (YAD) ry:nkanssa. Aikaiseksi saatiin kokonai-suus, jossa tapahtumatuotantoyhtiöACE Revolutions vastasi kaikistakäytännön järjestelyistä ja YAD rypuolestaan päihdekasvatusmateri-aalien sisällöstä. Ensimmäiset Mu-sic Against Drugs -tapahtumat jär-jestettiin kevät-talvella 2009 muun-muassa Raahessa, Loimaalla, sekäVarkaudessa ja kohderyhmänä oli-vat ylä- ja alakoululaiset. Kevääntapahtumat menivät hienosti ja tästärohkaistuneena tapahtuma laajen-

nettiin nykyiseen muotoonsa, viikonmittaiseksi kokonaisuudeksi.

Ehkäisevän päihdetyön valmiinpaketin voi tilata koulu- tai nuoriso-toimi. Music Against Drugs -viikkoonkuuluu muun muassa valmiita aa-munavauksia cd:llä ja valistusmate-riaalia. Viikon voi selkeiden ohjeidenavulla toteuttaa vaikka kaksi vastuu-oppilasta tai joku henkilökunnasta.Kaikki ohjelma tapahtuu välitunneil-la, aamunavauksissa ja ruokatun-neilla, eli se ei häiritse perusope-tusta.Viikko huipentuu Music Against

Drugs -tapahtumaan jossa pääesiin-tyjinä ovat bändit Tuhkalehto Jyväs-kylästä ja Snow White´s Poison BiteJoensuusta. Lisäksi mukana onYAD-infopiste, juontaja, kilpailuja,DJ, Nintendo Wii, sekä ääni ja valo-tekniikka. Nuorisotoimen tarvitseevain järjestää tila, lupa/vakuutusasi-at, sekä järjestysmiehet. Hommatoimii niin sanotulla avaimet käteen-periaatteella, eli se on tehty mahdol-lisimman helpoksi tilaajille.

Lokakuussa 2009 myös Asennet-ta-kampanja oli mukana IkaalistenMusic Against Drugs -tapahtumassa

infopisteen muodossa.“Aika mahtava juttu! Porukkaa kävi

yhteensä koko illan aikana tapahtu-massa lähes 200 nuorta ja kauem-paakin kuin lähipaikkakunnilta olijengiä tullut. Bändien aikana ei info-pisteellä vilskettä käyny, vaan rinta-ma oli lähinnä lavan edustalla. Soi-tannan lakatessa alkoi infopistepöy-täkin löytymään ja ihmetystä sekänaurua aiheutti meidän pöydän pins-sit. Fiilis paikan päällä oli melkeinyhtä korkeella, kun liikuntahallin kat-tokin. Tapahtumassa sai myös pelataNintendo wii:tä ja ottaa osaa YADinhuumetestiin jossa arvottiin muunmu-assa Asennetta-paitoja! Nuoret vas-taili hienosti kilpailukysymyksiin, jot-ka tietysti liitty huumeisiin, eikä yh-tään väärää vastausta tainnu tulla, elimelkosen tietäväistä kansaa on mei-dän nuoriso, kertoilee Asennetta-kampanjan infopöytää pystyssä pitä-nyt Essi Lahtinen.

Lisätietoja Music Against Drugsista:Juho-Heikki Korhonenp. 044 334 8039 taijuhoheikki.korhonen@acerevolutions.comwww.musicagainstdrugs.info

Music Against Drugs on konkreettinen työkalu ehkäisevän päihdetyön tekemiseen

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Kampanjan ideologiaa

Asennetta-päihdekasvatusbussi onyksityinen ehkäisevää päihdetyötätekevä yksikkö, jonka tarkoituksenaon herättää keskustelua päihdeky-symyksistä, saada nuoret mietti-mään suhtautumistaan päihdeasioi-hin ja ottamaan niihin kantaa. Bussiei kierrä jakamassa lääketieteellistätietoa päihteiden koostumuksista,vaan bussissa kumotaan päihde-myyttejä ja opitaan oman oivalluk-sen kautta. Bussin ideana on tarjotakaikkea muuta kuin perinteistä “info-tauluja seinällä” tyyppistä valistusta,vaan nimemme mukaisesti teemmeasennekasvatusta tavoitteenammesaada nuoret ajattelemaan itse.Lähdemme siis käsittelemään päih-dekysymyksiä eri näkökulmastakuin mitä perinteinen ainesidonnai-

nen huumevalistus on tehnyt, silläongelman ydinhän ei ole aineissavaan niitä käyttävissä ihmisissä –sen vuoksi pelkkä informaation le-vittäminen ei ole riittävä keino.Nuoret ovat turtuneet päihteidenvaaroja liioittelevaan valistukseen.Omien kokemustensa kautta hehuomaavat että nämä pelotteluteivät aina pidä paikkaansa ja se vieuskottavuuden faktoilta ja koko eh-käisevältä työltä. Keskustelun onlähdettävä liikkeelle nuorten omistakokemuksista liioittelematta ja vä-hättelemättä. Huumeista on puhut-tava neutraalisti, varoen niiden esit-tämistä tärkeinä. Koska päihdeon-gelmien ehkäisy on tärkeä asia,esitetään päihteetkin yleensä vir-heellisesti tärkeinä, vaikka tarkoi-tuksena on esittää päihteetön elä-mä tärkeänä. On tärkeä viestittää,

että päihteet ovat vain todellisenelämän tylsä korvike. Päihteistäinformoijan paras asenne on se,että hänelle itselleen päihteet eivätole merkityksellisiä – sen parem-min negatiivisessa kuin positiivi-sessakaan mielessä. Tämä asenneantaa myönteisen samaistumiskoh-teen nuorille kuulijoille.

Käyttötapojen muutos, kokeilujenlisääntyminen ja uudet aineet ovatnostaneet uudella tavalla esillekäytön ehkäisyn sekä käyttöönliittyvät riskit ja haitat. Uudenlaisetkäyttökontekstit houkuttelevat yhäuseampia nuoria huumekokeiluihinja tämä on synnyttänyt tarpeenuudenlaiselle ehkäisevälle huume-työlle. Nuorten keskuudessa huu-meiden käyttäjää ei enää nähdävain stereotyyppisenä riutuvananarkomaanina, vaan usein trendik-käänä juhlijana. Käytön ehkäisemi-nen vaatiikin uudenlaisia lähesty-mistapoja vanhojen rinnalle ja tilal-le.

Ehkäisevässä työssä on tuettavalasten ja nuorten sosiaalisia taitoja,omaa kriittistä ajattelua ja omienvoimavarojen hyödyntämistä. Py-rimme kytkemään työhömme myösyhteiskunnallisen näkökulman.

5

6

Nuorille on kerrottava huumeistamyös globaalina ja yhteiskunnalli-sena kysymyksenä, jolloin huumei-den käytön kytkennät maailmanlaa-juiseen rikollisuuteen ja eriarvoi-suuteen tulevat esille.

Mitä bussissa tapahtuu?

Bussin kotoisat tilat mahdollistavatintensiivisen jutustelun paremminkuin koulujen isot juhlasalit. Keskus-telunherättäjänä bussissa näyte-tään tällä hetkellä Extreme Duudso-neiden tekemä video “Ajatelkaa sitäryyppäämistä”, jolla he kertovat suh-tautumisestaan päihteisiin, ja näyt-tävät että sekoilla voi selvin päinkin.Nämä nuorten idolit saavat nuoretkuuntelemaan ja päihdevalistustodennäköisesti menee perille te-hokkaammin heidän suustaan kuinopettajien, poliisin tai vanhempien.

Bussissa käydään läpi yleisimpiäpäihdemyyttejä ja niitä kumotaanyhdessä. Päihteisiin kun liittyy pal-jon vääriä uskomuksia, ylistystari-noita niiden hienoudesta, joita nuo-ret tulevat kuulemaan. Mietimme joetukäteen miksi nämä tarinat eivätole totta.

Bussissa voi kokeilla myös “kän-nilaseja”, jotka päähän laitettaessavääristävät maailman humalatilaavastaavaksi. Itsekontrollin ja suori-tuskyvyn heikkenemistä havainnol-listetaan erilaisilla tehtävillä. Näinhuomaa miten maailma humalassamuuttuu. Lasit päässä tulee myöshelposti huono olo. Muistutamme,että lasit saa onneksi nopeasti pois,mutta oikea humala kestää tunteja.Tämä harjoitus onyleensä hyvin hauskaja huvittava. Siinäkinpiilee valistuksen sie-men: humalassa näyt-tää naurettavalta.

Bussin sisältö on suunniteltu pää-asiassa 5.-8.luokkalaisille. Toimin-tamme kautta tavoitamme noin10 000 nuorta vuodessa. Bussi onkouluille ilmainen, ja se kiertääisoilla ja pienillä kouluilla valtakun-nallisesti Helsingistä Utsjoelle. Bus-si osallistuu myös erilaisiin tapahtu-miin, messuille, festareille, vanhem-painiltoihin ja leireille. Bussilla onkova kysyntä ja vierailua joutuukeskimäärin jonottamaan noin vuo-den. Toiminta rahoitetaan Asennet-ta-lehden, -kalenterin, mainosten jamuiden oheistuotteiden myynnistäsaatavilla tuotoilla. Toiminta on us-konnollisesti ja poliittisesti sitoutu-

matonta.

Kohderyhmänä myös vanhemmat

Bussin voi tilata myös vanhem-painiltaan. Päihteet herättävät van-hempien mielessä epämääräistäpelkoa ja avutonta ahdistusta. Päih-teet kun eivät ole enää vain tietynalakulttuurin, kuten rikollisten on-gelma, vaan aivan tavallisten lastenja nuorten keino paeta arkea jahakea elämyksiä. Vanhemmat koke-vat usein, että heidän on hankalaakeskustella, erityisesti murrosikäis-ten, lastensa kanssa. Päihteistäpuhuminen voi olla lähes mahdo-tonta.

Mikäli lapsi kieltäytyy keskustele-masta, ei tule lannistua vaan ottaaasia puheeksi uudelleen toisenapäivänä ja toisena ajankohtana.Keskustelua varten ei tule rakentaamitään erityistä tilannetta, vaan kes-kustella voi minkä tahansa lomas-sa. Tällöin keskustelu ei myöskäänselkeästi lopu, vaan sitä voidaanhelpommin jatkaa milloin vaan. En-sisijaisesti tärkeämpää kuin varsi-naisen päihdevalistuksen perille

saaminen, on keskusteluyhteydensyntyminen. Niin kauan kun nuorikokee että vanhempi ei ole hänenpuolellaan eikä ymmärrä häntäyhtään, tämä ei varmasti ota todes-ta mitään mitä vanhempi sanoo.

Joidenkin vanhempien mielestäpäihteistä ei edes tarvitse puhua,koska asia ei kosketa heidän per-hettään. He ajattelevat, että kunasiasta ei puhuta, se ei ole myös-kään mielessä. Päinvastoin kuiten-kin asiallinen keskusteleminen tar-joaa lapselle tilaisuuden miettiäsuhtautumistaan päihteisiin turvalli-sessa ympäristössä. Jotkut van-hemmat ovat tämän ymmärtäneet ja

pitävät keskustelua kyllä tärkeänä,mutta keskustelu on käytännössäkuitenkin sitä, että vanhemmat saar-naavat ja lapset kuuntelevat vasten-tahtoisesti. Nuorten mielestä van-hemmat eivät haluakaan ymmärtääheitä, ja asiallinen keskustelu päät-tyy usein riitelyyn. Siksi olisikin hyväalkaa keskustella lasten kanssapäihteistä silloin, kun he ovat vielämelko pieniä. Näin päihteistä tuleeyksi normaali keskusteltava asiamuiden joukossa.

Usein vanhempi myös pelkää, ettänuori puhuu hänet hienoilla termeil-lä pussiin ja perustelee lääketieteel-lisillä “faktoilla” päihteitä niin ettävanhempi jää sanattomaksi. Onkinhyvin todennäköistä, että nuori tie-tää päihteistä enemmän kun hänenvanhempansa. Tästä huolimatta asiaon uskallettava ottaa puheeksi.Päihteistä puhuminen ei lisää niidenkiinnostavuusarvoa. Sen sijaan yli-ampuva päihteillä pelottelu on epä-uskottavaa. Jos vanhempi ottaa elä-mäntehtäväkseen lapsen suojelunhuumeilta, ja näkee peikkoja jokapuolella, saattaa hän vain lisätäpäihteiden kiinnostavuusarvoa lap-sen silmissä ja edesauttaa näin lap-

sen joutumistaan riski-ryhmään. Vanhemmanon myös tärkeä ymmär-tää, ettei hänen tarvitseolla päihteiden asian-

tuntija voidakseen puuttua.Ehkä tärkein asia, miten voimme

tukea nuorta päihteettömään elä-mään, on itsetunnon vahvistaminen.Kun hänet hyväksytään omana itse-nään, kun häntä tuetaan hyviin ih-missuhteisiin, harrastuksiin ja yksi-löllisyyteen ja kun hän tuntee kuulu-vansa johonkin, hänellä on hyvätmahdollisuudet selvitä ilman päih-dekokeiluja.

Vanhemmat ovat esikuvia lapsil-leen ja heillä on peiliin katsomisenpaikka myös suhteessa omaanpäihteiden käyttöönsä.

Bussissa käydään läpi yleisimpiä päihdemyyttejäja niitä kumotaan yhdessä.

ONNEA VOITTAJILLE!

Jyväskylän Hyvän Olon viikonlopussa 12.-13.9.2009 arvottiin kuusikappaletta Asennetta t-paitoja. Arpa suosi seuraavia henkilöitä: SatuKosonen Jyväskylästä, Helena Noponen Jyväskylästä, Jari Luostari-nen Laukaasta, Veli-Pekka Välisaari Korpilahdelta, Valtteri MaurolaJyväskylästä ja Vertti Mäkikyrö Jyväskylästä. Onnea voittajille ja kiitoskaikille arvontaan osallistuneille!

77

Marraskuu 2009 3.-5.11 Janakkala kierros,Tervakosken ja Turengin yhteiskoulut9.-12.11 Kontiolahti, Kontiolahden koulu18.11 Lohja, Silmulan pienryhmäkoti19.-20.11 Vantaa, Rajatorpan koulu30.11 Anjalankoski, Sippolan koulukoti Joulukuu 2009 1.12. Lappeenranta, Itä-Suomen koulu2.-3.12 Joensuu, Joensuun lyseon peruskoulu7.-10.12 Lieksa, Nurmes, Juuka15.12 Kerava, Kalevan koulu16.-17.12 Helsinki, Laajasalon koulu. Tammikuu 2010 12.-15.1 Tampere, Lielahden yhtenäiskoulu18.-21.1 Kangasala (Vatialan, Suoraman, Sariolan koulut) Helmikuu 20109.-10.2 Ilomantsi, Pogostan koulu11.2 Punkaharju, Punkaharjun koulu16.2 Helsinki, Pitäjänmäki, Strömbergin koulu, ala-aste17.-18.2 Helsinki, Vuosaaren peruskoulu19.2 Helsinki, Auroran koulu23.-26.2 Rantasalmi, Rantasalmen yläasteJoroinen, Joroisten yläaste Maaliskuu 20109.-10.3 Helsinki, Maunulan yhteiskoulu11.3 Espoo, Jalavanpuiston koulu16.-17.3 Espoo, Espoonlahden koulu18.-19.3 Humppila, Humppiilan Ylä-aste ja Ypäjä,Ypäjän Kartanon koulu23.-24.3 Helsinki, Torpparinmäen koulu

Huhtikuu 2010 7.4 Oulainen, Oulaisten yläaste8.4 Nivala, Niva-Kaijan koulu 13.-14.4 Varkaus, Päiviönsaaren,Kuoppakankaan ja Könönpellon yläasteet15.-16.4 Heinävesi, Heinäveden yläkoulu20.4 Oripää, Oripään koulu21.-23.4 Huittinen, Pellonpuiston peruskoulu Toukokuu 20104.5 Juupajoki11.-12.5 Valkeala, Valkealan yläkoulu27.5 Jyväskylä, Lyseo, kevättapahtuma

Kesäkuu 20101.-2.6 Toukofest, Jyväskylä

Bussin aikataulutiedustelut:Aikatauluvastaavan Mirkka Torikan äitiyslomansijaisuuttahoitaa päihdeohjaaja Anna Mäkelä.anna@asennetta.fip. 045 126 8155

Bussin mukana kentällä kiertää kesään 2010asti päihdeohjaaja Essi Lahtinen.essi@asennetta.fip. 045 126 8169

Asennetta-bussin aikataulua

HUOM! Kesäkuussa vielä vapaita aikoja. Tilaa bussi esimerkiksi rippi-leirille tai nuorten tapahtumaan! Ole nopea, päivät viedään käsistä!

Aikataulun muutokset mahdollisia. Päivitetty aikataulu löytyy osoitteesta www.asennetta.fi . Nettisivuiltamme löytyy myöspalautetta ja kuvia vierailuista.

äkyläläiset koululaiset seuraa-vat päihdekasvatusbussissa

hiiskumattoman hiljaa, kuinka Extre-me Duudsoneiden videossa näyte-tään, että sekoilla voi selvinkin päin.Suurimman vaikutuksen kuitenkintekee, kun vuoron perään saadaanurheiluhallin edustalla kokeilla, mil-tä maailma näyttää “kännilasien”läpi.

Asennetta-päihdevalistuskam-panjan Säkylään pariksi päiväksitilannut erityisryhmien ohjaaja Ka-roliina Tuomola-Heino on tyytyväi-nen siihen, että tilasi bussin paikka-kunnalle jo vuosi sitten. Huumeasiakun on tänä syksynä koko Pyhäjär-viseudulla hyvin ikävällä tavallaajankohtainen. Nuoret myös kuunte-levat erilaisessa ympäristössä tar-jottavaa päihdevalistusasiaa pa-remmin kuin vaikkapa vastaavaakoulutunneilla tapahtuvaa luennoin-tia.

“Ei Säkyläkään mikään lintukotoole ja toivonkin vanhemmilta valp-pautta ja tietoa siitä, missä nuoretkulkevat. Kotiintuloajoistakin olisisyytä pitää huolta”, tuumii Karoliina.

Kankaanpään kaupungin nuoriso-toimesta takaisin kotiseudulleenSäkylään perheineen tullut Karolii-na yrittää kaikin voimin puhallellanuorisotoimeen uutta eloa. Erityis-ryhmien ohjaajana naisen työsar-kaa ovat paitsi nuoret niin myöskehitysvammaiset sekä vanhukset.

Vanhempien vastuu korostuu

Nuorten kanssa työtä tekevä pien-ten lasten äiti korostaa työssäänläsnäoloa nuorten elämässä. Moninuori on liian paljon vailla vanhem-piensa huomiota ja kerjää sittenhuomiota rankoilla kokeiluillaan jarankoilla aineilla. Osalla nuoristatoki menee hyvin, mutta osalla to-della huonosti, myös Säkylässä.“Vanhemmuutta ei tarvitse suinkaansuorittaa, vaan vanhempien pitäisiolla läsnä siellä kotona”.

Erityisen huolissaan hän on siitä,että lapsilla on tietokoneet omissahuoneissaan. “Vanhempien pitäisitietää, missä nuoret netissä käyvätja jos nuori poistaa aina “historian”koneensa muistista, sen pitäisi olla

Päihdekasvatusbussi muistuttaa, ettei lintukotoja ole

Pia Mattila-LonkaArtikkeli on julkaistu 20.8.2009 Alasatakunta-lehdessä.

hälytysmerkki. Joku IRC-Galleriaesimerkiksi, sieltä monet nuorethakevat ihan sairaanloisella tavallahuomiota. Koneilla ei myöskäänsaisi roikkua rajoituksetta”, hän poh-tii.

Nuorten maailma muuttuu jamyös uhkakuvat muuttuvat. Jotakinpositiivistakin kentältä näkee. Päih-dekasvatusbussilla Suomea jo rei-lun kahden vuoden ajan kolunneetpäihdeohjaaja Anna Mäkelä ja kul-jettaja Jukka Koponen luonnehti-vat, että ainakin tupakka on selvästivähentänyt nuorten parissa suosio-taan: “ Se ei ole in, ja on jopa siistiäolla savuton”.

Päihdekasvatusbussi saapui Sä-kylään ilmaiseksi, ja koko kampan-jan toiminta rahoitetaan Asennetta-lehden ja muiden oheistuotteidenmyynnistä saatavilla tuotoilla. “Autoei kuitenkaan liiku ilman polttoainet-ta, ja täällä bussille bensat lahjoittiyrittäjä Mika Reunanen”, kiitteleeKaroliina Tuomola-Heino.

Asennetta-kampanja kiittää myösvuolaasti Mika Reunasta toimintam-me tukemisesta!!!

S

8

9

PuhtaastiinhiMILLIstä

e on vähintäänkin kaksi-piippuinen juttu monelle.Jakaa nyt suonensisäis-ten huumeiden käyttäjille

puhtaita ruiskuja ja neuloja käytet-tyjä vastaan. Ja piikittäminen jatku-koon niin kauan kuin terveyttä jarahaa aineisiin riittää.

Tuntuu hivenen samalta, josalkoholisteille jaettaisiin pannujaja pönttöjä sekä tarkat ohjeet puh-taan pontikan keittelyä varten. Ei-vät sitten menisi kippaamaan la-sinpuhdistusnesteitä tai trokarei-den epämääräisiä pulloja, joidenyksihiilistä sisältöä juomalla lähteehyvällä tuurilla vain näkö.

Olisihan se hienoa, jos huumei-denkäyttäjät panisivat itse stopinharrastukselleen. Melkoinen siivuterveydenhuollon rahoista ainakinvapautuisi muuhun käyttöön. Jarikostilastot näyttäisivät paremmil-ta, se on selvä. Tällainen vaihtoeh-to ei kuitenkaan ihan vielä siinnänäköpiirissä, joten pitää minimoidaja ennaltaehkäistä muita haittoja.Yksi suuri ongelma on likaisten jayhteisesti käytettyjen huumeruis-kujen levittämät taudit, vaarallisim-pina hepatiitti ja hiv.

Ristiriidat ovat arjessa ja yhteis-kunnassa läsnä niin, ettei ole mah-dollista tehdä selkeästi vain hyväätai huonoa ratkaisua. Yleensävaihtoehdot ovat siltä väliltä. Huu-meetonta maailmaa todellisem-malta ratkaisulta tuntuu neulojen-ja ruiskujen vaihtopisteiden toteut-tama haittojen minimoinnin politiik-ka.

Täällä kenenkäänei tarvitse valehdella

Turussa Aninkaistenkatu 10:ssä toi-mii terveysneuvontapiste Milli. Katu-tason ikkunat ovat tiukasti sälekaihti-milla ummistetut ja ovessa olevanimen sekä aukioloajat kertova lap-pu on huomaamaton. Ensimmäistäkertaa paikalle tuleva menee taatustialuksi ohi.

Täältä he saavat niitä. Suonensi-säisten huumeiden käyttäjät puhtaitaruiskuja ja neuloja. Ja paljon muuta.Mitä, terveydenhoitaja MarjukkaTakala?

- Toiminta on paljon muutakin kuinruiskujen vaihtoa, se on haittojenminimointia ja asiakkaan kohtaamis-ta. Täältä saa hiv- ja hepatiittitestejä.Rokotuksia. Kondomeja ja liukuvoi-detta. Sekä erilaista neuvontaa asi-akkaiden ja heidän läheistensä tar-peista riippuen, hän luettelee.

Lisäksi paikalla on kerran viikossalääkäri, joka keskittyy pääosin raska-uksien ehkäisyyn. Hän voi määrätämyös antibiootteja tulehduksiin, mut-ta ei esimerkiksi rauhoittavien kaltai-sia lääkkeitä.

Takala on ollut perustamassa Mil-liä liki kymmenen vuotta sitten. Ovetavattiin vuonna 2000, pienellä vii-veellä Helsingin jälkeen.

- Paine paikan perustamiselle jaruiskujen vaihdon aloittamiselle olijuuri nuo ihan 90-luvun lopun hiv-tartunnat Helsingissä. Myös Turunpiti tehdä jotain. Perustamisen jäl-keen olin kahdeksan ja puoli vuotta

mukana aids-tukikeskuksen toimin-nassa, ja sitten tässä sellaisenahiv-yhdyshenkilönä. Huolehdinrokotuksista ja verinäytteistä.

Ehdotus ruiskujen vaihdon aloit-tamisesta herätti vastalauseita jasuurta epäluuloa. Perusargumenttioli se, että toiminta yllyttää huumei-den käyttöön. Tai ettei siitä lopultaole suurtakaan hyötyä, taudit tule-vat jos ovat tullakseen.

- Viranomaistahot olivat alkuunvastaan. Mutta vuodet ovat näyttä-neet, että tämä on todella kustan-nustehokasta toimintaa. Ensimmäi-set vuodet odotettiin, että se hivtulee tänne, mutta eipäs tullutkaan.Koko aikana ei ole ollut yhtään hiv-tartuntaa tässä pisteessä, vaikkavuositasolla tavoitetaan 800-1000tuhat kävijää.

Toiminta on ollut tehokasta laa-jemminkin. Ruiskuhuumeista saa-tuja hiv-tartuntoja on kirjattu tänävuonna Suomessa vain kaksi, kunniitä kymmenen vuotta sitten oli yli90 ja vielä viimekin vuonna seitse-män.

Suomessa toimii nykyään 30terveysneuvontapistettä. Paikalli-sista eroista huolimatta pohjalla onsamanlainen toiminta-ajatus.

Takala pitää onnistumisen edel-lytyksenä sitä, että asiakkaisiinsuhtaudutaan arvostaen. Kaiken eitarvitse pyöriä huumeiden ympäril-lä. Käyttäjillä on muiden ihmistentavoin harrastuksensa ja vapaa-aikansa, ja jos joku haluaa puhuanäistä asioista, niin sitten niistä

Jussi Riihimäki Kuvat: Jussi Riihimäki & Plugi

Kymmenen vuotta sitten Suomessa aloitettiin toiminta, joka herätti ristiriitaisia tunteita.Uusia huumeruiskuja alettiin vaihtaa käytettyjen tilalle. Puhuttiin huumeisiin yllyttämisestä.Ruiskuista saatujen hiv-tartuntojen määrä on kuitenkin romahtanut ja vaihtotoimintaa to-teuttaa nyt ympäri Suomea jo 30 pistettä. Turussa ydinkeskustassa toimii terveys-neuvontapiste Milli.

S

10

puhutaan. Kenenkään ei myöskääntarvitse kainostella Milliin tulemista.Ruiskut saa nopeasti puhumattakin.- Tätä työtä ohjaa yksi arvo ja se onihmisarvo, täällä kenenkään ei tar-vitse valehdella. Kaikki me tiedäm-me, mistä ne mustelmat ja neulanjäljet asiakkaan käsivarressa johtu-vat.

Vaihtoehtoja

Suomalaisille huumeiden käyttäjillejuuri pistäminen tuntuu Takalan ko-kemuksen mukaan olevan erikoisentärkeää. Suun tai nenän limakalvo-jen kautta otetaan harvoin mitään.Kaikki subutexiä myöten murska-taan ja pannaan suoneen. Ainekou-kun lisäksi on siis pistämisen kouk-ku.

Neulan pistos aiheuttaa aina in-fektioriskin, joten tapa on vaaralli-nen puhtaillakin välineillä. Asiakkail-le pyritään antamaan siihen elä-mäntilanteeseen parhaat mahdolli-set neuvot omasta terveydestäänhuolehtimiseen. Eli jos on pakottavatarve piikittää, sen voi tehdä puhtail-la välineillä ilman, että tartuttaa it-seensä tai muihin hepatiittia tai hi-virusta.

Neuloja ei kuitenkaan syydetäihmisille ja kaduille, vaihtamiselleon ehtonsa. Vaihtaminen tarkoittaakirjaimellisesti vaihtamista. Neulaneulasta, ruisku ruiskusta. Jos Mil-liin tulee sadan ruiskun ja neulankanssa, saa saman kokoisen pussinpuhtaita mukaansa. Toimintaa ohjaasiis panttiajatus. Mutta ei tyhjin käsinpaikalle uskaltautunutta ensikerta-laistakaan passiteta matkoihinsa,vaan sellaisessa tapauksessa saakolme ruiskua.

Käytettyjen välineiden palautus-aste on noin 98 prosenttia eli käy-tännössä kaikki. Takalan mukaanheidän asiakkaansa ovat tässä suh-teessa erittäin fiksuja, valistus onmennyt perille.

Tämä on tärkeä asia ja sitä seu-raavat tarkasti myös päättäjät. Josneuloja vain jaettaisiin ulos jää-mään sitten piikittämisen jälkeenpistelemään rantahiekkoihin ja las-ten leikkipuistoihin, voisi tulla vaike-

uksia. Eikä se myöskään olisi terve-ysneuvontapisteiden idean, veriteit-se tarttuvien infektioiden ennaltaeh-käisyn, mukaista. Ehtoihin kuuluumyös se, että asiakkaat käyttäytyvätMillissä asioidessaan asiallisesti. Jatämä on toteutunut. Takalan mukaanminkäänlaisia vaaratilanteita ei oleollut. Ja yksi ehto on vielä.

- Mistään rikollisesta toiminnastaei täällä puhuta. Jos jotain

sellaista meinaatapahtua, kes-

kustelu pan-naan heti

poikki.Vaikka

i h - minenyrite-täänhyväksyäsellaisenakuin hänon, ei setarkoita sitä,että pitäisihyväksyä esi-merkiksi varas-taminen ja huu-meiden hankkimi-nen.

Hyvä päivä

Millissä hoitoon-ohjaus ei ole ku-ningasajatus, vaikkaniinkin voisi luulla.Terveyttä kun halutaankuitenkin edistää. Suurinosa täällä käyvistä käyerilaisissa hoidoissa jatku-vasti. Toisinaan paremmin,toisinaan laihemmin tuloksin.

Mutta kun käyttäjän kanssaon päässyt mutkattomiin välei-hin, on mahdollista antaa oikeaärsyke oikeaan aikaan.

- Joskus joku tilittää, miten kämp-pä menee alta, ja ihmissuhteet jakaikki muukin menee päin helvettiä.Silloin voi kysyä, että olisiko omas-sa elämässä ja toiminnassa mitään,mitä voisi miettiä uudestaan, kertooTakala esimerkin hetkestä, jolla voiolla suuri vaikutus.

Asiakkaat ovat tärkeitä, vaikkei

Huumeetonta maailmaa todellisemmalta ratkaisulta tuntuu huumeruiskujenvaihtopisteiden toteuttama haittojen minimoinnin politiikka.

suuren määrän takia heitä kaikkia ole-kaan mahdollista muistaa. Mutta kunjoku tuttu kasvo on piilossa pitkää, sepanee ajattelemaan.

- Kyllä me mietimme, että onkohanhän hoidossa tai vankilassa. Vai olisikojotain muuta tapahtunut. Kaikkia eimuista ja uusia tulee koko ajan.

Yksi suurimmista riskeistä, jonkahuumeiden käyttäjä kohtaa, on paluuhoitolaitoksesta tai vankilasta takaisinarkeen. Siellä odottavat vanhat ystävätja vanhat harrastukset. Takalan mu-kaan kiusaaminen “vain yhden piikinottamisesta” alkaa yhtä helposti kuinryypyn tai sätkän tarjoaminen niidenkäytön lopettaneelle. Nyt kiusaaminenon vain vähän vaarallisempaa.

Takala toivookin, että tähän vaihee-seen olisi mahdollista saada joku tuki-henkilö. Muuten laitoksen tekemä kat-kaisuhoito valuu helposti hukkaan.Toisinaan syy näkymättömyyteen onse paras mahdollinen. Ja siitä tuleetässä työssä ahkeroivalle hyvä mieli japäivän pelastus. Takala selittää, mitenkuiville päässeet ja elämästä otteen

saaneet asiakkaat tulevat useinitse kertomaan tilanteestaan.

Hyvä palaute auttaa muutenkinjaksamaan.

- Parhaat vieroittautumisettapahtuu niin, että ihminen

itse päättää sen. Oma mo-tivaatio on se, mikä ohjaatoiminnan muutokseen,

hoitoon ja saa pysy-mään siellä.

11

12

Kuv

a: C

hris

tian

Wes

terb

ack

/ Leh

tikuv

a

Jasper Pääkkönen uskoo, että fiksu nuorisomme osaa kyseenalaistaa kaatokännijuomisenja aloittaa näin kaivatun kulttuurinmuutoksen.

Hienoa saada sinut lehtemme vieraaksi Jasper. Mitä kuuluu?Minulle kuuluu lähinnä kiirettä, työprojekteja on ollut runsaasti, viimeisenä äänityö Planeetta 51 -leffan pääosahahmona ja iso rooliDome Karukosken Napapiirin Sankarit -elokuvassa, jota kuvaamme Ylläksellä koko alkutalven.

Olet ollut aiemmin mukana Elämä on Parasta Huumetta ry:n toiminnassa, joten päihteiden vastainentyö taitaa olla lähellä sydäntäsi? Mikä voisi olla toimiva tapa saada nuoret ymmärtämään päihteidenriskit, kun tiedämme ettei pelottelu ja saarnaaminen ainakaan toimi?Olin EOPH:n kasvona usean vuoden ajan, sillä koin, että se oli mahdollisuuteni vaikuttaa tärkeään asiaan. Huumevalistusta teh-dään Suomessa sekä hyvin että huonosti: liiallinen pelottelu tai faktojen vääristely aiheuttaa lapsissa ja nuorissa ainoastaan vasta-reaktioita. Tosiasioiden esittäminen selkeässä muodossa ja oikeassa yhteydessä tuottaa tulosta, kuten myös huumevalistuksennykyaikaistaminen. Nuoret tietävät aiheesta paljon, vuosi vuodelta enemmän. Jos faktat eivät valistuksessa ole kunnossa niinkoko työltä putoaa pohja pois. EOPH:n toiminnassa, kuten teidänkin, pidän siitä, että viestiä ei tuputeta tai pakkosyötetä. Lisäksitunnettujen kasvojen mukanaolo sai nuorison kiinnostumaan aiheesta aivan eri tavalla. Tämän huomasin tehdessämme koulukier-tueita ympäri Suomen - mukana olleet silloiset suosikkibändit kuten Kwan toivat uskottavuutta tapahtumille.

Muistan omasta nuoruudestani, kuinka Tony Halme kävi koulullamme kertomassa omista päihdeongelmistaan ja siitä aiheutuneis-ta vaikutuksista koko elämäänsä. Viesti meni perille, sillä edessämme oli uskottava, ihailtu (siihen aikaan Halme oli tunnettu show-painija, TV:stä tuttu kovanaama) ja kiinnostava julkisuuden henkilö, joka puhui rehellisesti omasta päihteiden käytöstään. Muistanmyös elävästi erään toisen, useamman kerran vankilassa olleen entisen huumeiden käyttäjän koulullemme pitämän esitelmänaiheesta. Opettajien pitämät päihdevalistukset menivät toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Parhaiten päihdevalistuksen viestimenee perille niin, että puhujana on ihminen, jota nuori kuuntelee, ja jonka sana kiinnostaa.

Kuinka paljon itse olet törmännyt huumeisiin?Väitän, että jokainen nuori törmää nykyään melko varhaisessa vaiheessa huumeisiin. Muistan, kuinka kerran yläasteen äidinkielentunnilla opettajamme totesi tunnistavansa huumeita käyttävän nuoren, ja olevansa iloinen siitä, että meidän luokallamme ei tätäongelmaa selvästikään ollut. Kympin arvosanoja kirjoittavat tytöt tirskuivat, sillä kannabis oli jo moneen kertaan heidän keskenkokeiltu, ja alkoholin kanssa oli syöty lääkkeitä. Pari läheisintä kaveriani lapsuudesta ja nuoruudesta on nykyään vakavassa huu-mekoukussa, enkä itse asiassa tiedä ovatko he enää elossa.

Käytät itse alkoholia hyvin vähän. Kotonasi on kuulemma laaja tuliaspullo-kokoelma, mikä on jäänytkorkkaamattomana kirjahyllyyn?Pullojen määrä taitaa lähennellä kohta sataa, heh. En voisi ikinä kuvitella käyttäväni alkoholia kotiolosuhteissa. Alkoholi kuuluu sosi-aaliseen, hauskaan, riemukkaaseen illanviettoon ystävien kanssa, ja jos kännien vetäminen alkaa muodostua itsetarkoitukseksiniin liikutaan vaarallisilla vesillä.

Miksiköhän meille suomalaisille humala on niin hauskaa ja hyväksyttävää?Suomalaisilla on geeniperimässä tai äidinmaidossa tullut eräänlainen rakkaus alkoholiin. Se on nähdäkseni suoraan verrannossasuomalaisten kyseenalaisiin meriitteihin, kuten kärkisijaan maailman itsemurhatilastoissa. Mielestäni elokuva Paha Maa käsitteleepäihteitä ja niiden aiheuttamia ongelmia varsin realistisesti. Tutustuin rooliani varten AA- ja NA-kerhojen toimintaan (narcotics anon-ymous) mikä avasi silmiäni siihen minkälaisen helvetin todelliset päihdeongelmat voivat ihmiselle muodostaa.

Mitenköhän saataisiin kulttuurinmuutos käyntiin?Nuoren polven myötä uskon, että suomalainen juomakulttuuri muuttuu hieman vähemmän kaatokännihakuiseksi, enemmän ns.eurooppalaiseksi alkoholikulttuuriksi. Yökerhoissa on mielestäni pikkuhiljaa nähtävissä se, että konttauskunto ei enää ole monenjuhlijan tavoite, vaan lähinnä säälittäväksi luokiteltavaa toimintaa.

Olet ollut vaihto-oppilaana Yhdysvaltoissa, Baltimoressa. Asuit kuulemma kaikkia päihteitä(ja Simpsoneita?) hysteerisesti välttelevässä perheessä nimeltä Crack? Tästä on pakkoa kysyä lisää?Olin vaihto-oppilaana 17-vuotiaana, ja minulla kävi hieman huono tuuri vaiho-oppilasperheen kanssa. Sukunimi oli Krack, ja ky-seessä oli vahvasti uskovainen perhe, jotka eivät päästäneet minua iltaisin ulos koska “amerikkalaiset nuoret saattavat käyttääpäihteitä”. Simpsonien katsominen oli kiellettyä, koska siitä sai huonoja vaikutteita. Vaihdoin perhettä kuuden viikon jälkeen.

asennetta-palsta

Haastattelu: Mirkka Torikka

13

Olet myös ollut mukana Punaisen Ristin Nälkäpäivä-tempauksessa, jossa julkisuudesta tutut henkilötyrittivät elää lähes viikon pelkällä avustusruoalla. Olet laittanut itsesi likoon monen tärkeän asian puo-lesta. Mikä on oudoin pyyntö minkä olet saanut hyväntekeväisyyden nimissä?Minua pyydettiin hiljattain ilmastonmuutosaiheiseen julkisuuden henkilöjen valokuvasarjaan, jossa oli tarkoitus esiintyä ilman paitaahikisenä, juuri saunasta tulleena. Kieltäydyin, näin hiljattain lööpeissä otsikon “Julkkikset rohkeissa kuvissa!”, ja olin melkoisen hel-pottunut oikeasta päätöksestä. Kampanjassa oltiin oikealla asialla, mutta julkimoiden mukanaolo ei aina ole oikotie onneen, vaansaattaa kääntyä jopa hyvää asiaan vastaan tai varastaa kaiken huomion itse asialta.

Skippasit tammikuussa Rööperi-elokuvan ensi-illan ja lähdit Karibialle surffaamaan. Kuulemma julk-kistoimittajat karttavat sinua koska olet “vaikea tapaus”. Nykypäivänä kun julkisuus on halpaa, onkoyksityisyydestä tullut luksusta?Lähdin itse asiassa Karibialle kalastamaan, asuin Belizessä pienellä atollilla teltassa kalastelemassa. Se tuntui paremmalta ratkaisul-ta kuin ensi-iltahumu kylmässä ja pimeässä Helsingissä. Julkisuus ei varsinaisesti enää vaikuta elämääni, mutta välillä on tarpeellis-ta päästä pois Suomesta, jossa aina julkisilla paikoilla liikkuessaan on tavalla tai toisella pienen suurennuslasin alla.

Millaisissa tilanteissa väsyt julkisuuteen? Tuntuuko usein siltä että ihmiset tuijottavat kaupassa esim.minkä merkkistä vessapaperia ostat?En itse kiinnitä huomiota muiden reaktioihin paljoakaan, mutta ystäväni saattavat joskus ahdistua tuntemattomien osoittamasta kiin-nostuksesta. Kuulen jatkuvasti “miten sä kestät tota osoittelua” -tyylisiä kommentteja, vaikka en ole itse huomannut kenenkääntuijottaneen tai osoitelleen.

Tämä on nyt tosi kliseistä, mutta on pakko silti kysyä kun itseäni aidosti kiinnostaa, että mikä tekemä-si elokuva on lähinnä sydäntäsi?Elokuvia on hyvin vaikea laittaa minkäänlaiseen arvojärjestykseen, mutta voin melko helposti nostaa Paha Maa - ja Matti-leffat tie-tynlaiseen erikoisasemaan. Mielestäni Paha Maa on yksi merkittävimmistä suomalaisista nyky-elokuvista, ja oli hienoa saada ollamukana tekemässä sitä. Matti-elokuva taas on läheinen siksi, että kyseessä on minun ja ohjaaja Aleksi Mäkelän alkuperäisidea,projekti jota kahdestaan valmistelimme vuosien ajan ennen kuin vihdoin saimme tuottajan vakuuttuneeksi siitä, että Matista voi teh-dä elokuvan. Toki myös Pahat Pojat on tärkeä, kenties tärkein, elokuva urallani, koska se oli ensimmäinen iso roolini, ja avasi ovetmuihin projekteihin. Se on myös Suomen kaikkien aikojen tuottoisin elokuva, joka kertoo siitä että jotain tehtiin suuren yleisön mie-lestä oikein. Yleisö on minulle paljon tärkeämpi kuin kriitikkojen mielipide.

Edellisen lisäksi toimittajien vakiokysymyksiä näyttelijöille kuulemma on, että miten ihmeessä nevuorosanat voi oppia muistamaan. Mihin muuhun kysymykseen olet jo väsynyt vastaamaan?Miten on pelit mennyt, oletko pelannut paljon pokeria viime aikoina? En pelaa pokeria lähes ollenkaan, mutta lehdistö on kirjoittanutsiitä huolimatta aiheesta paljon. Näinhän se menee, että kun iltapäivälehti kirjoittaa jonkun pelaavan pokeria, niin se pitää sitten paik-kansa. Ja miksipä sitä toisaalta kyseenalaistaisi. Minulla ei aika riitä pelaamiseen, lukuunottamatta satunnaisia turnauksia. Pokeri eiole minulle muuta kuin hauska ajanviete. Eräs iltapäivälehden toimittaja kysyi minulta kerran kuulumisia, johon kerroin olleeni juuriVegasissa. “Voititko?”, kysyi toimittaja. “En pelannut ollenkaan, vaan aika kului muissa merkeissä kuten Jay-Z:n keikalla ja Cirquedu Soleil -esityksissä.” Seuraavan päivän lehdessä sitten luki “Jasper palasi juuri Vegasista jossa pelasi innokkaasti pokeria”. Ettäsemmosta.

Ps. Onko ässä iso vai pieni?Ässä voi olla joko 1 tai 14: A2345 on suora yhdestä viiteen, AA on suurempi pari kuin KK.

Sulla on Facebookissa kuvia hurjista vonkaleista. Taidat olla aika kalamies?Kalastus on ehdottomasti rakkain harrastukseni, olen ollut intohimoinen kalastaja kirjaimellisesti yksivuotiaasta saakka, jolloin äidinompelulanka riitti siimaksi ja pihakaivo kalapaikaksi. Perhokalastusta olen harrastanut aktiivisesti jo 17 vuotta. Kalastus kuljettaaminua nykyään paljon ulkomaille, sillä olen hurahtanut trooppisten vesien perhokalastukseen niinkin ikävissä paikoissa kuin Kuuba,Belize ja muut Karibian alueen paratiisimaiset kohteet. Seuraava reissu on suunnitteilla, ja kohteena tule todennäköisesti olemaanCosta Rica, jossa tavoitteena on valtavat tarponit.

Meinaatko paeta talvea jonnekin lämpimään, vai pitääkö uudet projektit liian kiireisinä?Olen leffan kuvauksissa kiinni lähes koko talven, ja vasta leffan kuvausten päätyttyä helmikuun puolella voi alkaa suunnitella reis-sua lämpimään. Edellä mainittu Costa Rica lienee todennäköisin kohde.

Sitten kerrohan vielä, aiotko tehdä lupauksia uudelle vuodelle?En yleensä tee uudenvuoden lupauksia, mutta tällä kertaa voisin luvata urheilevani enemmän ensi vuonna. Kiireessä monesti unoh-tuu sporttipuoli kokonaan…

14

15

- Ei omalla nimellä, se ei ole kivaaSuomessa. Siihen voi keksiä jonkunja panna iäksi vaikka 50 plus, sa-noo Risto.

- No minä olen sitten 40 plus, jat-kaa Paula ja molemmatalkavat nauramaan.

Istumme HelsingissäPaciuksenkaari 27:ssäsijaitsevan Positiivisetry:n toimipisteen työ-huoneessa. Tilat ovattavallisen kerrostalon pohjakerrok-sessa. Työhuoneen lisäksi on oles-kelutila, jossa on kaksi sohvaa, tie-tokone ja televisio. Ja viherkasveja,joita pitäisi kuulemma kastella use-ammin. Myös keittiö löytyy ja pitkis-sä pöydissä paikat noin parille kym-menelle ruokailijalle. Lounas onvajaan tunnin kuluttua. Lihapullia.Ne tuoksuvat jo.

Risto ja Paula. Nimet ovat siiskeksittyjä haastateltavien toiveitakunnioittaen. Molemmat ovat hiv-positiivisia. Heidän kielessään eitosin pahemmin hiv-etuliitettä käyte-tä, vaan sairaat ovat positiivisia jaterveet negatiivisia. Tämä luo kiin-nostavan kaksoismerkityksen. Kutenyhdistyksen nimi: Positiiviset ry. Mikäolisikaan sen myönteisempää.

Molemmat ovat olleet kantajia jokauan, Risto 23 vuotta ja Paula 17vuotta. Vuodet eivät ole olleet help-poja. Niihin on mahtunut kyyneleitä,salailua ja masennusta. Molemmatovat kuitenkin onnistuneet säilyttä-mään huumorintajunsa vaikka elä-mä meinasikin koitua kuolemaksi.

Vaikka taudin hoidossa on mentyhuimasti eteenpäin, asenteet jasuhtautuminen on pitkälti samaakuin silloin ennen. Siksi positiivisistaei oteta kuvia eikä puhuta oikeillanimillä, se on yhdistyksen politiikka.Vaikka jollakin halua ja rohkeuttaolisi, on mietittävä läheisiä ja esiin-tymisen vaikutusta esimerkiksiomiin lapsiin. Tuntuu viisaammaltaolla näkymätön.

Kun maailma muuttuipositiiviseksi

Tammikuussa 1993 Paula oli viisikuukautta vanhan lapsen äiti, kunhän sai tietää saaneensa tartunnanheteroseksistä. Todennäköisesti ex-mieheltään, josta oli eronnut kolme

kuukautta aikaisemmin.Miehellä oli ollut useita avioliiton

ulkopuolisia suhteita, joten Paulahalusi testit kaikista mahdollisistasukupuolitaudeista. Raskauden

alkuvaiheessa hän oli ollut terve,mutta ei enää. Ennen tutkimuksiinmenemistä Paulalla oli ollut yksisuojaamaton yhden illan juttu. Mut-ta kun ex-miehellä todettiin myöstartunta, näytti siltä, että virus tulihäneltä ennen eroa. Tuohon maa-ilman aikaan varmojen tulostenodottaminen oli pitkänsitkeää tou-hua, mutta odottaminen palkittiin.Lapsi oli terve.

Tieto ei lisännyt vain tuskaa, sejärkytti. Oma tartunta jäi kuitenkintaka-alalle ja mielessä oli vain yksitoive. Se, että lapsi olisi terve.

- Se tuntui niin ihanalta. Lapsenkanssa se rumba ja arjen rutiinitauttoi itseäkin eteenpäin. Omatilanne oli tietysti sokki, kun puhut-tiin kymmenen vuoden odotteesta.Itkin ja soitin Punaisen ristin puhe-limeen. Myöhemmin hoitajat antoi-vat toivoa ja lohduttivat, että kokoajan keksitään lääkkeitä ja mitätahansa voi tapahtua, kuvaileePaula alkutaivaltaan tartunnastakuulemisen jälkeen.

Ulkomaanmatkan jälkeen vuon-na 1986 Risto sai kroppaansamerkin. Ja se pelotti. Homopiireis-sä, joihin Risto kuului, uuden tap-pavan taudin oireet olivat ainakinosittain tiedossa. Ylävartaloon levi-si ihottuma, jonka takia oli pakkopitää töissäkin pitkähihaisia paito-ja, ettei kukaan näkisi.

- Tiesin kyllä, mikä hiv oli. Mäolin käynyt pari kertaa testeissäaiemmin ja tulokset olivat olleetnegatiivisia. Mutta nyt tuo oireiluihottumana oli ihan uutta ja niinselvää, että jotenkin sen tajusi.Testitulos ei sitten enää ollut niinsuuri järkytys, selittää Risto.

Paula sairastuessa 90-luvunalussa oli vain yhtä lääkettä. Ris-ton aikana ei ollut sitäkään. Eikävirusmäärätestejä, joilla voidaan

selvittää, kuinka tartuttava ihminenon. Eli sairastunutta ei voitu hoitaamitenkään, piti vain pelätä ja odot-taa. Vasta 90-luvun puolivälissäsaavutettiin läpimurto, kolmoislääki-

tys, jonka avulla oli mah-dollista vaientaa virustaniin, ettei se ollut aktiivi-nen.

- Kyllähän mä tietystipaljon itkin, kun tuli täl-lainen moka tehtyä. Sii-

hen riitti yksi ulkomaanmatka ja yksisuojaamaton seksikontakti, ei semuuta tarvinnut. Tyhmäähän se olija vielä suhteellisen selvin päin,muistelee Risto.

- Mähän meinasin kuolla. Olin tosisairas välillä, mutta sitten viime het-kessä sain uudet lääkkeet, jotkaluojan kiitos tehosi. Ja vuonna 1996sain kolmoislääkityksen viime tin-gassa, juuri kun kaikki positiivisettutut kuoli. Nyt mä olen taas melkeinterve. Me kuulutaan tähän long timesurvival –ryhmään, jatkaa Risto jahymyilee Paulalle.

- Sä olet tosiaan ollut ihan kiikunkaakun ja varmaan ainoa täälläkäyvistä, joka on oikeasti meinannutkuolla, innostuu Paula ystävänsäsitkeydestä.

Raskas salaisuus

Sekä Risto että Paula muistelevat,miten alussa oli aivan varma siitä,että muut ihmiset näkevät jotainolevan vialla. Nyt tämä asia naurat-taa molempia, vaikka tuolloin epä-mukava tunne olikin täyttä totta. Eihi-virus kasvoista tai kropasta näky-nyt ainakaan silloin, mutta kyllämuutoksiakin tapahtuu pikkuhiljaa.Paula selittää, miten positiivisillanaisilla rasva kertyy mahaan vaikkeisitä muualla olisikaan. Riston tapa-uksessa taas rasva katoaa kasvois-ta niin, että luuston erottaa selvästija silmien ympärille syntyy kuopat.Tätä korostaa se, että mies on muu-tenkin pitkä ja hoikka.

Ennen kuin ensimmäisiä tulkin-nanvaraisiakaan fyysisiä muutoksiaoli tapahtunut, oli tehtävä jotain.Puhuttava.

- Lähisuvulle en kertonut mitään,mutta muutamalle ystävälle oli pak-ko. Niin iso juttu on pakko jakaa, eisitä jaksa yksin kantaa, kertoo Risto

Suomessa ei ole syntynyt yhtäänpositiivista lasta, jos äidin tartunta on ollut

tiedossa ja lääkitys kohdallaan.

16

ja selittää myös, miksei tällainensalaisuus välttämättä säily.

- 80-luvun puolivälissä homopii-reissä oli niin iso asia, että jollainoli hiv, että kun muutamalle ystä-välle kertoi, niin juttu levisi. En mätiedä kuitenkaan, oliko siitä mitäänhaittaa. Joitain ystäviä olen menet-tänyt tämän takia, mutta monetovat valistuneita ja tietävät, ettei sekuitenkaan niin helpolla tartu.

Paula kertoo miettineensä tar-kasti, kelle salaisuuden voi uskoa.Kaikkien ei voi olettaa osaavankäsitellä asiaa tai tietävän tarpeek-si, tai sitten he eivät vaan olleetniin läheisiä. Hän muistuttaa lisäk-si, että jos näin suuren salaisuu-den jollekin kertoo, myös uskotunystävän on hyvin tärkeää päästäpurkamaan asiaa itsekin. Positiivi-set ry auttaa sairaiden läheisiäeteenpäin.

- Puoli vuotta meni ennen kuinkerroin veljelle, ja äiti sai tietäämuuta kautta neljän vuoden pääs-tä. En ruvennut sitten inttämään jakieltämään. Se oli aika hurjaa hä-nelle, sellainen vanhan kansanihminen. Hän sai kuitenkin hyväätukea ja infoa SPR:n työntekijältä,niin selvisi järkytyksestä. Veli sanoisilloin, että olisi ollut parempi, kunei olisi kuullut koko asiasta, nau-rahtaa Paula muistellessaan, mi-ten vaikeaa veljen oli sulattaa asi-aa.

Hän kertoo, että vaikkei hänelleole onneksi käynyt niin, jotkut posi-tiiviset ovat kuitenkin menettäneetperheenjäseniään ja läheisiääntaudin takia.

Vertaistuen tärkeys

- Vasta myöhemmin mä tajusin,miten tärkeää vertaistuki on. Am-matti-ihmisiltä saa faktatiedon,mutta se ei riitä. Negatiiviset ystä-vät kuuntelee ja auttaa, mutta neeivät voi täysin ymmärtää tätä asi-aa. Todella vakavat asiat tulee pui-tua ainoastaan toisten positiivistenkanssa. Jotkut tällaiset ystävät onhirveän tärkeitä ja heidän seu-raansa oikein kaipaa. Varsinkinviime vuosina tämä on korostunut,sanoo Risto silminnähden vaka-voituen.

Vaikka hänellä oli alussa yksi

positiivinen tuttu, organisoidumpiauttaminen puuttui. Ei ollut aids-tuki-keskusta. Ei ollut positiivisten järjes-töä. Vertaistukiryhmät tulivat kuiten-kin muutamassa vuodessa, samointukikeskus ja 20-vuotispäiväänsätänä vuonna viettänyt Positiiviset ry.

Aina ihminen ei kuitenkaan tartutukeen tai osallistu toimintaan, vaik-ka sitä olisikin tarjolla.

- En käynyt alkuun täällä vaikkaolinkin Positiiviset ry:n esitteitä näh-nyt, ajattelin että olen nyt töissä jamulla on kaikki hyvin, enkä tarvitsemitään. Se oli myös ajankäyttöjuttu.Vasta töiden lopettamisen jälkeenajattelin, että miksen mä nyt voisikäydä, Risto jatkaa.

- Mun aikana oli jo vertaistukiryh-miä ja kaveri kertoi aids-tukikeskuk-sesta. Kun mä kävin Auroran sairaa-lassa, niin SPR:llä oli viikonloppu-kurssi positiivisille naisille ja mä me-nin heti sinne. Se taisi olla maalis-kuussa, kun tammikuussa olin saa-nut tietää sairaudesta. Ja sieltä sittenyksi nainen toi mut tänne, muisteleePaula yhdistyksen toimintaan mu-kaan tulemista.

Elämän jatkaminen

Kun ihminen kohtaa vakavan sairau-den kaltaisen tragedian elämäs-sään, pahinta on jäädä kotiin yksin.Masennus ottaa helposti vallan. Mie-lekäs tekeminen, kuten työ ja opiske-lu, tulevat Paulalta ja Ristolta kuinyhdestä suusta vaihtoehtoina yksin-ololle. Joitain auttaa perhe ja pari-suhde.

- Etsimällä etsin ja löysin positiivi-sen miehen, ja me haluttiin lapsia.Se on aika turvallista, kun on oikealääkitys ja virustaso alhainen. Muttaystäville tätä piti selittää kovastikin.Mä tiesin että ne ajattelee mun ole-van ihan hullu, kun positiivisenaalan vääntämään lisää lapsia. Suo-messa ei ole syntynyt yhtään positii-vista lasta, jos äidin tartunta on olluttiedossa ja lääkitys kohdallaan, selit-tää Paula oman elämänsä voimava-raa.

Yhdessä he ovat saaneet kaksitervettä lasta.

Risto on elänyt kuluvaa vuottasinkkuna ja myöntää yksinäisyydensuurimmaksi haasteeksi. Hiv on osasyytä, kuten myös homokulttuurin

nuoruuden ihannointi. Mutta Risto eihalua itselleen nuorta miestä.

- Kyllä mäkin olen käyttänyt paljonmielialalääkkeitä ja psykiatrit ovattulleet hyvin tutuiksi. Niitä on käytet-tävä, että pääsee yli jonkun vai-heen. Vakaviakin masennuksiakinon ollut. Ei tämä sillä tavalla helppotilanne ole, kertoo Risto.

Keskustelu palaa siihen, mitensalailu tekee elämästä vaikeaa. Pi-tää miettiä etukäteen valmiita vasta-uksia, eri sävyisiä valheita, tai yksin-kertaisesti kartella määrättyjä tilan-teita. Positiivisen elämä ei jatku enti-sellään vaan sen mahdollisimmanluontevaan jatkumiseen pitää kes-kittyä, ja se teettää paljon työtä.

Muutaman kuukauden välein tois-tuvien lääkärikäyntien kootut selityk-set ystäville. Hiv-lääkkeiden piilotta-mista kotona. Niiden ottamista salaatöissä. Lääkkeiden syömisen sään-nöllisyys on erittäin tärkeää, koskamuuten hoito saattaa pettää ja luo-da pahimmassa tapauksessa niillevastustuskykyistä viruskantaa. Esi-merkiksi huumeita käyttävälle eilääkkeitä anneta juuri sen vaarantakia, ettei niitä muistakaan ottaa.

Ja tietysti uudet ihmissuhdekuviot.Paula muistelee, miten stressaavaaoli, jos yhden illan juttu olisikin pitä-nyt nähdä uudestaan. Paine kertoatotuus kasvoi. Totuutta hän ei kuiten-kaan halunnut jakaa.

- Suomen lain mukaan ei olepakko kertoa, kunhan muuten huo-lehtii asiasta. En minä esimerkiksiedellisessä noin vuoden seksisuh-teessani puhunut siitä ollenkaan.Jotkut kyllä arvaa, mutta aina ensinkiellän ja sitten vasta myönnän. Eikätästä aiheesta voi kapakassa pu-hua, summaa Risto.

Asenteet ja haasteet nykyään

Lääketieteen kehittymisestä huoli-matta asenteet laahaavat Paulan jaRiston mielestä jäljessä, vaikka ny-kyään ollaankin keskimäärin valis-tuneempia. Ihmisten, joskus jopahoitoalan ammattilaisten, tietämättö-myys hämmästyttää. Ja tuntuu pa-halta.

- Hoitohenkilökuntaakin pitäisiparemmin kouluttaa. Aika nopeastihiv varmaan opiskeluvaiheessakäydään läpi, tieto menee ehkä ohi

17

ja sitten tulee ne vanhat kauhuku-vat, miettii Paula syitä liioiteltuunylivarovaisuuteen.

Aivan kuin edelleenkin pitäisiselittää, miten hiv tarttuu, ja vieläselkeämmin, miten se ei tartu.

Pienemmillä paikkakunnilla onollut tapauksia, joissa hoitoa onkieltäydytty antamasta positiivisellepotilaalle. Toiset eivät uskalla käy-dä lähimmässä yliopistollisessasairaalassaan leimautumisen pe-lon takia. Tähän voi vaikuttaa esi-merkiksi virka ja asema yhteiskun-nassa, havainnollistaa Risto ja li-sää, että on itse saanut aina asial-lista hoitoa. Useimmista kaupun-geista löytyvät omat lääkärit, jotkahoitavat juuri hepatiitti- ja hiv-poti-laita.

Risto huomauttaa, että monestiiltapäivälehtien tapa kirjoittaa ai-heesta, ja varsinkin aiheen vieres-tä, tekee suurta hallaa. Asiallinenkeskustelu jää raflaavien ’hiv-tartut-tajalla ehkä kymmeniä uhreja’ –tyyppisten juttujen var-joon. Tällainen luovain hysteriaa.

Molemmat vakavoi-tuvat miettimään, mi-ten nuorille suunnatunvalistuksen saisi te-hokkaammaksi. Pelot-teluun se ei voi perus-tua, muttei pelkkään seksiinkäänpidä yllyttää sillä varjolla, että kaik-keen on lääkkeet. Riston mukaanhomojen keskuudessa nuoret käyt-täytyvät holtittomasti, kun taas kes-ki-ikäiset ovat nähneet aids-kuole-mat kivuliaan läheltä. Nykyään kuo-lee pari positiivista vuodessa, ei-vätkä hekään välttämättä itse tau-tiin.

- Joka viidennellä testeissä käy-vällä on klamydia eli kyllä suojaa-matonta seksiä harrastetaan aikapaljon vaikka kaikki tietää riskin,muistuttaa Paula.

Niinpä, yhtä helposti siellä voisinäkyä hiv.

Matkailussa on omat vaaransa,eikä seksiturismi ole taakse jäänyt-tä aikaa. Thaimaan sijaan voi men-nä edullisesti ja helposti vaikka

Tallinnaan. Riston mukaan maksulli-silta naisilta haetut palvelut eivät olevälttämättä kaikki, mitä asiakas saa.Hiv-riski on melkoinen. Ja matkailijasaattaa saada jopa kannustavantöytäisyn vaaralliseen suuntaan.Paula muistaa kokousmatkalta reip-paan naistaksikuskin, joka oli hetimyymässä potenssipillereitä hansi-kaslokerosta, kun näki seurueeseenkuuluvat miehet. Sammunut pää jasilti toimiva kroppa synnyttä helpostitautista jälkeä.

Miltä tulevaisuus näyttää?

Loppuvuosi on jännittämisen aikaa.- Raha-automaattiyhdistyksen kol-

men vuoden vertaistukiprojektin ra-hoitus meille loppuu nyt. Kuinka pal-jon me sitten saamme rahaa ensivuodeksi, se selviää ennen joulua.Kaikkea on kiristetty. Emmekä vielätiedä, mitä toimintoja joudutaan su-pistamaan. Ja sama ongelmahanmeillä on kuin kaikilla muillakin jär-

jestöillä eli että vapaaehtoistyönteki-jöitä on liian vähän, kertoo Risto.

Uusia tartunnan saaneita tuleelisää noin 200 joka vuosi. Verratenpienen potilasmäärän takia päällek-käisyyksiin ei ole rahaa. Aids-tuki-keskus on keskittynyt enemmän al-kuvaiheen tukitoimiin ja lopettanutomia vertaistoimintojaan, koska Po-sitiiviset ry on saanut niitä vartenrahoitusta.

Paula toivoo myös, että ihmisetlöytäisivät tämän paikan.

Hän kertoo, miten oven ja ikkunoi-den luona pyörijöitä kuulemma on,mutta monelle kynnys tulla sisäl-le on omassa päässä suuri.Ennakkoluulot saattavat vai-vata sairastunutta itseään-kin. Täällä ketään ei kui-tenkaan ahdistella

kysymyksin, eikä toisaalta jätetäulkopuolelle yksinäisyyteen. Pie-nempiäkin ryhmiä eri elämäntilan-teessa oleville on, ja ne voivatkinolla helpompi aloituspaikka uudelle.

Riston mukaan toiveena on, ettätulevaisuudessa Positiiviset ry:nkautta olisi mahdollisuus saadaSPR:n kouluttama tukihenkilö autta-maan uutta positiivista kaikissa käy-tännön asioissa kädestä pitäen.Tämä olisi erittäin tärkeää. Rajustimuuttuneessa elämäntilanteessaihminen on usein voimaton ja sokis-sa, eikä tiedä, mistä alkaisi vyyhti-ään purkaa.

Keskustelun ympyrä sulkeutuu.Vaikka rahaa tarvitaan, ei pienelläjärjestöllä ole mahdollisuus organi-soida varojenhankintakeräyksiä.Ei omilla kasvoilla. Ei Suomessa.Ei vielä.

Entä tulevaisuudessa? Mo-lemmat ovat aika epäileviä sensuhteen, ehtivätkö itse näke-mään asenteiden muuttuvan

ja ennakkoluulojenhälvenevän niin pal-jon. Taitaa mennäsukupolvia, kauanainakin.

- Toisaalta, mistäsitä tietää, kuinkavanhaksi vaariksitässä vielä ele-

tään, lisää Risto hive-nen haaveellinenilme kasvoillaan. Jahymyilee peräänkuin pikkupoika.

Vaikka nykyään ollaankin keskimäärinvalistuneempia. Ihmisten, joskusjopa hoitoalan ammattilaisten,

tietämättömyys hämmästyttää.

18

19

2020

21

Matias A. Martin

iv ei ole vain homojentauti. Sillä ei ole sosiaalis-ta omaatuntoa. Hiv ei ole

sama asia kun aids, eikä viruksensaaminen ole välitön kuoleman-tuomio. Hiv tuntuu kärsivän yhänäistä liioitelluista kauhukuvista jakuitenkin samaan aikaan siitä,ettei sitä osata ottaa tarpeeksivakavasti. On tärkeää poistaavääriä uskomuksia ja leimoja vi-ruksen ympäriltä, ja uskaltaa pu-hua avoimesti tästä sairaudesta,mutta hivin arkipäiväistyminen ontuonut mukanaan uudet haasteet.Meillä on uusi sukupolvi, jollelääkkeiden tehoa korostettaessaon mahdollisesti syntynyt käsitys,ettei hiv enää olisi vakavasti otet-tava tauti.

Hiv on edelleen parantumatonsairaus, mutta mikään välitön kuo-lemantuomio se ei ole. Jatkuvastikehittyvät hi-virukseen vaikuttavatlääkkeet hidastavat ja jopa py-säyttävät infektion etenemisen.Nykyään lääkehoidostaan huo-lehtivat hiv-positiiviset voivat odot-taa elävänsä jopa yhtä kauankuin väestö keskimäärin. Myösoheistautien ehkäisy ja varhainenhoito ovat pidentäneet elinikää japarantaneet elämän laatua. Muttavaikka lääkkeillä voidaankin an-taa jopa kymmeniä vuosia lisääelinaikaa, kaikille ne eivät sovi,eikä kaikilla välttämättä riitä moti-

vaatiota hoitoon.Uutisiin hiv nousi laajemmin vuon-

na 1998, kun pistoshuumeiden käyt-täjien keskuudessa todettiin epide-mia, mikä on sittemmin tehokkaallaruiskujen vaihdolla saatu kuriin. Vii-meaikoina suomalaisten HIV-tartun-nat ovat ylittäneet harvoin uutiskyn-nyksen. Kansanterveyslaitoksentilastojen mukaan vuonna 2008 löy-tyi 148 uutta hiv-tartuntaa. Vuoden2007 lukema oli. Vuonna 2006 mää-rä oli 193, joka on tähän mennes-sä korkein lukumäärä. Nyt pelätäänhivin leviämistä nuoreen heterovä-estöön, jossa klamydia on yleinen.Tartunnat leviävät tällöin helpommin,sillä infektiot voimistavat toistensavaikutuksia. Suojautumalla klamydi-aa, herpestä ja hpv-infektiota vas-taan kondomilla estetään samallahiv-tartunnat.

FAKTAA

Hiv on virus, joka tuhoaa veren val-kosoluja. hi-virus aiheuttaa pysyväninfektion, jonka seurauksena elimis-tön puolustusjärjestelmään syntyyvaurioita. Hiv on lyhenne sanoistaHuman Immunodeficiency Virus eliihmisen immuunipuutosvirus. Aidson hiv-infektion viimeinen vaihe,jossa ihmisen puolustusjärjestelmäon saanut jo merkittäviä vaurioita javastustuskyky tauteja kohtaan onalentunut huomattavasti. Aids on

lyhenne englanninkielisistä sanoistaAcquired Immune DeficiencySyndrome eli hankittu immuunipuu-tosoireyhtymä.

Hiv-infektion eteneminen aids-vaiheeseen kestää hoitamattomillapotilailla keskimäärin 10 vuotta. Ny-kyisin käytössä olevien lääkkeidenavulla hiv-infektio ei välttämättä ly-hennä ihmisen elinikää ja aids-vaihevoi jopa jäädä kokonaan tulematta.Lääkkeet eivät kuitenkaan poista hi-virusta elimistöstä.

HIV VOI TARTTUA:

Suojaamattomassa yhdynnässä,myös suuseksissä.

Yhteisten neulojen, ruiskujen taimuiden ruiskeen antamiseen liittyvi-en välineiden käytössä.

Verikontaktissa, kuten virusta sisältä-vän verensiirron tai muun verituot-teen kautta (nykyään kehittyneenterveydenhoidon maissa kaikki veri-tuotteet testataan).

Äidistä lapseen raskauden tai synny-tyksen aikana.

Rintaruokinnassa.

Hiv voi tarttua suojaamattomassasukupuoliyhteydessä. Tartunta onmahdollinen, jos limakalvoille tairikkoutuneelle iholle päätyy runsaas-ti virusta sisältävää kehon nestettäeli verta, siemennestettä, miehenvirtsaputken suulle erittyvää limaistanestettä eli “touhutippoja” tai emätti-men eritettä. Kondomin oikeanlainenkäyttö yhdynnässä suojaa tartunnal-ta.

Tarttumisen mahdollisuuteen vai-kuttavat monet tekijät. Esimerkiksimuut samanaikaiset infektiot voivataiheuttaa limakalvohaavaumia jasiten helpottaa viruksen pääsyä eli-mistöön. Tartunta on nykykäsityksenmukaan mahdollista myös suojaa-mattomassa suuseksissä, muttamahdollisuus on selvästi pienempi

Maailmassa on paljon asioita, joita ei voi ennustaa ja joilta ei voi suojautua. Hiv ei ole yksiniistä. Tartunnalta suojautuminen on helpompaa kuin sen saaminen. Hiv tuntuu kuitenkin kär-sivän yhä liioitelluista kauhukuvista ja silti samaan aikaan siitä, ettei sitä osata ottaa tarpeeksivakavasti. Se on edelleen parantumaton sairaus, mutta kehittynyt lääkehoito on pidentänytsairastuneiden elinikää jopa normaaliin.

Mirkka Torikka Kuvat: Aids-tukikeskus

H

APUA JA TUKEA

- Positiiviset ry (09) 692 5441- Aids-tukikeskus 0207 465 700- Aids-tukikeskuksen valtakunnallinen neuvontapuhelin 0207 465 705 ma–pe klo 10.00–15.30- SPR:n Valtakunnallinen hiv-neuvontapuhelin 0203 2700 ma–to klo 17.00–20.00- SPR:n kautta voi saada tukihenkilön- SPR:n Pluspisteet

22

kuin yhdynnässä ilman kondomia.Muissa kehon eritteissä, kuten

syljessä, kyynelnesteessä, virtsassaja ulosteessa, on niin vähän viruk-sia, ettei tartunnan vaaraa ole, mi-käli eritteessä ei näy verta. Hiv voisiirtyä myös hiv-tartunnan saanees-ta äidistä lapseen raskauden taisynnytyksen yhteydessä tai imetyk-sen aikana äidinmaidon välityksellä.Äiti-lapsi -tartuntoja voidaan nyky-ään ehkäistä tehokkaasti lääkityk-sellä. Piikkihuumeiden käyttöönliittyvien välineiden yhteiskäyttösisältää hiv-tartunnan riskin.

Hiv voi tarttua elin- ja verensiir-roissa ja verituotteiden kautta. Suo-messa luovutetun veren testausaloitettiin 1985, jonka jälkeen Suo-messa ei ole tapahtunut verituottei-den välityksellä saatuja hiv-tartunto-ja. Suurin osa Suomen hiv-tartun-noista on saatu seksin välityksellä.

MITEN HIV EI TARTU?

Hiv ei tartu tavallisessa kanssakäy-misestä eikä esimerkiksi halauksis-ta, suudelmista, yskiessä, hyttysis-tä, kylpyvedestä, astioista tai yhtei-sen vessan tai suihkun kautta. Hiv-infektion saanut ei muodosta riskiäympäristölleen vaan voi toimia yh-teiskunnassa lähes kaikissa tehtä-vissä täysin normaalilla tavalla.

MITEN HIV-TARTUNNANVOI EHKÄISTÄ?

Kondomin oikeanlainen käyttö yh-dynnässä suojaa hiv-tartunnalta.Samalla se tietysti ehkäisee myösmuita sukupuolitauteja ja ei-toivottu-ja raskauksia. Piikkihuumeidenkäyttäjillä kertakäyttöisten ja henki-lökohtaisten ruiskujen, neulojen jamuiden huumeiden käytössä tarvit-tavien välineiden käyttö ehkäiseetartuntaa.

OIREET JA HOITO

Hiv-tartuntaa ei voi todeta mistäänniin sanotuista ensioireista. Osalletartunnan saaneista kehittyy 1–8viikon kuluessa tartuntahetkestätavanomaisten flunssaoireiden kal-taisia oireita. Näistä tyypillisimpiäovat kurkkukipu, kaularauhastenturvotus, kuume, ihottuma, lihaskivutja päänsärky. Oireista saattaa tullavain muutama ja nekin niin lievinä,ettei tartunnansaaja osaa epäillähiv-tartuntaa ja joillekin ei ensioirei-ta tule lainkaan. Hiv-tartunnan jamahdollisten ensioireiden jälkeen

hiv-positiiviset ovat useimmitentäysin oireettomia. Jos puolustuskykyheikkenee, voi puhjeta oheistauteja,mutta niistä suurin osa saadaanhoidettua. Tartunnan jälkeen hiv-infektion kehitys riippuu tartunnastasen toteamiseen kuluneesta ajasta,lääkityksestä, virustyypistä, tartunta-hetkellä siirtyneestä virusmäärästä,tartunnan saaneen vastustuskyvystä,iästä, mahdollisista muista sairauk-sista ja monista muista tekijöistä.

Tartunnan saaneen terveydentilaaseurataan ja hänen terveydestäänhuolehditaan muun muassa anta-malla tarvittavia rokotuksia. Jos puo-lustusjärjestelmän tila heikkenee,kasvaa riski saada muita sairauksia.Silloin aloitetaan hi-virusten lisäänty-misen estolääkitys. Uusilla tehokkail-la hiv-lääkkeillä aids-kuolemat ovatjyrkästi vähentyneet.

AIDS-PÄIVÄ KANNUSTAATESTAAMAAN Tämänvuotisen Maailman Aids-päi-vän teemana on hiv-testaus sekätestaukseen kannustaminen. Vuodenteema liittyy tuloillaan olevaan uu-teen Hiv-testausohjeistukseen, jotavalmistellaan tällä hetkellä sosiaali-ja terveysministeriössä. Aids-päivänviestinä on, että hiv-testaus kannat-

taa aina. Tuloksen ollessa negatiivi-nen elämä helpottuu, kun tautia eitarvitse turhaan pelätä. Ajoissa ha-vaittuna tauti on myös hyvin hoidet-tavissa lääkehoidolla.

Päivän viestiä tuodaan esillepäivää varten perustetussa Face-book-ryhmässä sekä nettiban-nereissa, jotka ohjaavat sivustoillewww.maailmanaidspaiva.fi. Sivus-ton kautta voi lähettää tuntemilleenihmisille testaukseen kannustaviaviestejä. Bannerit tulevat näkyviinmuutamille suosituille nettisivuille15.11. alkaen. Eija Järviö Aids-tuki-keskuksesta kertoo, että sosiaali-nen media ja internet valittiin koh-dekanaviksi erityisesti siksi, ettäniiden avulla tavoitetaan hyvin erikohderyhmiä, muun muassa nuo-ret.

-Internetmainonta on myös valta-kunnallisesti kattavaa ja kustan-nustehokasta, Järviö toteaa.

Testaukseen kannustavia vieste-jä on kahdenlaisia. Järviö kertoo,että toinen viestipohjista on suunni-teltu lähetettäväksi kenelle tahan-sa, kun taas toinen viesti on tarkoi-tettu pääosin päättäjille.

-Toisen viestin tarkoitus on lähin-nä se, että testausmahdollisuuksiasaataisiin parannettua kun päättä-jätkin tiedostavat testauksen merki-tyksen, Järviö selventää.

MINNE VOI MENNÄ HIV-TESTIIN?

- Terveyskeskukseen tai terveysasemalle (myös oman asuinalueen ulkopuolelle)- Yksityiselle lääkäriasemalle- Opiskelijaterveydenhoitoon- SPR:n Pluspisteeseen- Huumeenkäyttäjien Vinkki-neulanvaihtopisteeseen

Hiv-tartunta todetaan suoniverinäytteestä tehtävällä hiv-vasta-ainetes-tillä. Hiv-tartunnan seurauksena elimistössä kehittyy vasta-aineita hi-virukselle. Vasta-ainetestin tulos on luotettava kolmen kuukauden ku-luttua mahdollisesta altistumisesta. Vaikka tartuntaa ei vielä pystyttäisitoteamaan hiv-testissä, voi tartunnan saanut levittää hiv-tartuntaaeteenpäin. Tämä niin sanottu ikkuna-aika (englanniksi window period)on aika, joka kuluu altistumisesta siihen, kun vasta-aineet tai antigee-nit näkyvät testissä.

SPR:n Pluspisteissä ja neulanvaihtopisteissä testi on maksuton janimetön, ja siihen ei tarvitse lähetettä. Julkisissa terveyskeskuksissaja terveysasemilla hiv-testi on maksuton sosiaali- ja terveydenhuollonasiakasmaksulain perusteella. Siellä testin voi myös teettää nimettö-mänä. Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeiden mukaan testillä on eri-koisasema terveydenhuollossa ja se tulee tehdä riippumatta siitä,onko henkilö kyseisen kunnan asukas vai ei. Testiin haluavalta ei pi-täisi kysellä syitä tai tartuntaepäilyjä.

Aids-tukikeskuksissa ei pääsääntöisesti oteta suoniverinäytteitä, vaanniistä tehdään niin sanottuja hiv-pikatestejä, joissa näyte otetaan sor-menpäästä. Vastauksen saa samalla käynnillä noin 15 minuutissa. Jospikatestin tulos on positiivinen, varmistusnäyte otetaan suoniverinäyt-teellä. Sama kolme kuukautta pitää olla kulunut epäillystä tartunnastamyös pikatestiin tultaessa.

22

24

25

io de Janeiro on Bra-silian toiseksi suurin

kaupunki ja maan tärkeinturistikohde, joka tunne-

taan erityisesti Copacabanan jaIpaneman hiekkarannoista, Corco-vadon vuorella olevasta Kristus-patsaasta ja Sokeritoppavuoresta.Vuosittainen kohokohta on Rionsambakarnevaali, johon ottaaosaa miljoonia ihmisiä. Karnevaa-leja vietetään helmikuun lopussa,jolloin hinnat nousevat pilviin(tämä kannattaa muistaa lippujavaratessa). Toista viikkoa kestävätkarnevaalit saavat kaupungin täy-sin sekaisin; ylivoimaisesti enitenriolaisia syntyykin yhdeksän kuu-kautta karnevaalien jälkeen.

Auringonvalossa kylpevän, me-ren syleilemän ja vuorten ympä-röimän kaupungin kauneus onsuorastaan mykistävä. Varsinkinsen vehreys on silmiinpistävää.Riossa on maailman suurin kau-punkimetsä, sillä peräti 18 pro-senttia kaupungin pinta-alasta onmetsän peittämää.

Rion jalokivinä ovat sen valkoi-sina hohtavat rannat. On vaikeaauskoa olevansa yhdeksän miljoo-nan ihmisen kaupungis-sa,sillä vain muutaman as-keleen päässä vilkkailtakaduilta huomaa olevansarannoilla, joissa maailmanmurheet ja kiireet tuntuvatolevan valovuosien päässä.Niiden äärellä voi kuluttaapäiväänsä uiden, aurinkoaottaen, hölkäten, rantalento-palloa tai -jalkapalloa pelaillen, taivaikkapa vuokraamalla polkupyö-rän ja reippailla rannoilta toisille.Joka sunnuntai toinen leveistärantakaduista suljetaan kokonaanliikenteeltä ja siitä tulee massiivi-nen, toistakymmentä kilometriäpitkä kaiken kansan kohtauspaik-

ka. Silloin väentungoksessa voi nähdäkoko Rion kirjon; niin lapsiperheet kuinvanhuksetkin, kaupustelijat ja artistit,rakastavaiset käsi kädessä ja turistejamaailman joka laidalta. Rion rannateivät koskaan nuku. Auringon laskies-sa mailleen tunnelma senkun tiivistyy.Cariocat, joiksi riolaisia kutsutaan, pi-tävät siitä huolen. Katuravintoloidenäärille kerääntyy silloin paikallisia ih-misiä suurin joukoin illlalliselle ja naut-timaan drinkin tai pari kiireisen päivänpäätteeksi. Leudon yötuulen puhalta-essa kuulumisia vaihdetaan niin tuttu-jen kuin tuntemattomienkin kanssa.Rioon ei voi olla rakastumatta.

Turistit näkevät kaupungista kuiten-kin vain sen minkä he haluavat nähdä.Vain vilkaisu olan yli, ja todellisuusnäyttäytyy täysin toisenlaisena. Sellais-ta suurkaupunkia ei ole, josta ei varjo-ja löytyisi. Rio de Janeirossa, kutenmuuallakin Brasiliassa, tuloerot ovathyvin suuria. Kaupungin laidoille levit-täytyvät slummit eli favelat, ovat surkeanäky. Ihmiset asuvat ja sinnittelevätfaveloissa äärettömän köyhyyden val-lassa. Nuorilla ei ole koulutusta, töitäeikä toivoa. Yhtälö on lohduton. Pako-tietä köyhyydestä ei juuri ole. Varaste-

lu, prostituutio ja huumekuriirinatoimiminen antavat mahdollisuu-den, joihin monet lankeavat. Mo-nen nuoren elämä päättyy kuiten-kin pian joko poliisien tai kilpaile-vien huumekartellien luoteihin.

On arvioitu, että viisi kuudestafavelan lapsesta päätyy huume-kartellien palkkalistoille, kun yksipelastuu jonkin hyväntekeväi-syysjärjestön ohjelman kautta.Yksi tällainen järjestö on nimel-tään Afro-Reggae Vigarion mu-siikkiyhdistys, jonka liittymisenehtona on täydellinen raittius. Setoimii tällä hetkellä yhdeksässäfavelassa ja sillä on jäseniä 2500.

Rion matkatoimistot tekevätopastettuja retkiä faveloihin. Ret-kelle on syytä ottaa mukaan ky-niä, vihkoja, kirjoja, leluja. Mitätahansa, joista on lapsille iloa jahyötyä. Slummeihin ei missäännimessä saa mennä omin päin.Kameran kanssa on syytä ollamaltillinen ja kysyä lupaa kuvatta-vilta.

Vapahtajapatsas – kaupunginkuuluisin nähtävyys

Rion tunnetuin maamerk-ki on vuonna 1931 val-mistunut VapahtajapatsasChristo Redentor. Tämä38 metriä korkea ja tuhattonnia painava patsastoivottaa ihmiset ympärimaailman tervetulleeksi

Rioon. Patsas sijaitsee keskelläTijucan Kansallispuistoa 710 met-riä korkean vuoren kielekkeellä.

Täältä avautuu virheetön näky-mä koko Rion ylle. Vasemmallajalkapallostadion Maracana, suo-raan edessä Sokeritoppavuori,sekä oikealla Copacabanan jaIpaneman rannat. Tämä maisemaon lahja maailman postikorttiteol-

Maailmasta tuskin löytyy toista kaupunkia, joka herättäisi yhtä monta mielikuvaa kuin usko-mattomalla kauneudella siunattu Rio de Janeiro. Sen maailmankuulut rannat ja nähtävyydet,iloiset ihmiset ja samban rytmit viettelevät vastustamattomasti mukaansa ja sen huolet-tomaan elämäntyyliin on helppo antautua. Rion kauneuden totaalisena vastakohtana käymiljoonakaupunki Sao Paolo, jonka siluetti ei tarjoa muuta kuin silmänkantamattomiin har-maita pilvenpiirtäjiä. Myös Rio de Janeirolla on oma synkkä puolensa.

Matias A. Martin

26

lisuudelle. Matka vuoren huipullekannattaa tehdä junalla, joita lähteepuolen tunnin välein Cosme Velhonasemalta. Juna kiemurtelee sankanmetsän läpi, matkaan kuluu 20 mi-nuuttia. Toinen vaihtoehto on mennätaxilla, mutta kävelyä on syytä vält-tää, sillä raportit kertovat turistientulleen usein putsatuiksi tällä taipa-leella.

Sokeritoppavuorelle nousukysyy hermoja

Toinen Rion suosituimmista nähtä-vyyksistä on Sokeritoppavuori, Paode Acucar. 396 metriä merenpinnanyläpuolelle kohoavan vuoren arvel-laan saaneen nimensä sokeritop-paa muistuttavasta muodostaan.Sen kiistaton kauneus ja täydellinensijainti keskellä Rion rantoja tekevätsiitä Vapahtajapatsaan veroisenturistikohteen. Sokeritoppavuorenlaelle noustaan kaapelihissillä,mikä tapahtuu kahdessa erässä.Ensimmäinen nousu on 575 metriäpitkä. Hissi kiipeää 220 metrin kor-keudelle merenpinnasta. Seuraavavaihe tuntuu vatsanpohjia myötenkun teräsrunkoinen ja muovilaseinvuorattu “sukkula” nousee verkal-leen 750 metriä ja pysähtyy lopulta400 metrin korkeuteen. Sitä todellatoivoo, että huoltomiehet ovat olleettehtäviensä tasalla. Hurjinta on kat-soa alaspäin; monta sataa metriäalempana näkyvät puunlatvat ja

niiden yläpuolella kaartelevat lin-nut. Ylhäältä avautuva maisema onkaiken jännittämisen arvoinen. Hil-jalleen laskeutuvaa aurinkoa jasumuun kietoutuvaa kaupunkiaseuraten huomaa ajatuksissaanhetken häivähdyksen katkeruutta:miten yhdelle kaupungille on voituantaa näin paljon.

Maracana on jalkapallonmekka

Riossa on myös maailman suurinjalkapallopyhättö. Maracana-sta-dionin lehtereille mahtuu 160 000ihmistä. Se on pakollinen nähtä-vyys niin jokaiselle jalkapalloonvihkiytyneelle kuin tavalliselle kisa-turistillekin. Olonsa tuntee hyvinpieneksi, kun tajuaa, että katso-moon mahtuisi koko Turun väestö.On unohtumaton elämys mennäMaracanalle pelipäivänä. Huoli-matta pelin tasosta puolet peliajas-ta menee fanien tarkkailuun. Jokai-sella katsojalla on oma käsityksen-sä siitä, miten peliä tulisi pelata,kenelle palloa pitäisi jakaa ja mitentuomarin kuuluisi viheltää tilanteet.Ja kun latinoveri kiehahtaa yli, semyös näkyy ja kuuluu. Pyrstö eienää pysy kiinni penkissä, kirosa-nat ja solvaukset lentävät kuin ty-kinsuusta ja kädet heiluvat kuinkapellimestareilla ikään. Näky onniin hysteerisen absurdi, etten voikuin pyyhkiä kyyneleitä naurultani.

Paratiisisaaret ja Paraty –kolonialistisen ajan helmi

Jos mieli kaipaa hetken lepoa suur-kaupungin sykkeestä, parin tunninajomatkan päässä sijaitsee upeitasaaria ja rantalomakohteita. Mat-kaamalla Riosta itään pääsee Ar-raial do Caboon, Cabo Frioon jaBuziosiin. Kauniita rantoja, hiekka-dyynejä, kristallinkirkkaita vesiäsukelteluun ja aktiivista yöelämää.Kahden tunnin päässä Riosta län-teen ovat kauneudellaan hemmotel-lut saaret Ilhas Tropicais ja IlhaGrande. Helpoiten saarille pääseematkatoimistojen valmismatkojenavulla, joiden kate on lähes olema-ton. Mikäli saarilla haluaa viettääuseamman päivän, voi räätälöidäitselleen mieleisen matkan ja majoi-tuksen jo Riossa. Matka saarille käykuunareilla Angra Dos Reysin kau-pungin edustalta. Monituntisen lai-vamatkan aikana pysähdytäänuseilla eri pikkusaarilla uimassa.Ajan merellä voi käyttää laivan kan-nella auringon ottamiseen, huoletto-man musiikin kuuntelemiseen taikauniiden maisemien kuvaamiseen.On syytä muistaa, että aurinko onmerellä hyvin kuuma ja polttava.Aurinkovoiteen suojakertoimen onsyytä olla vähintään 20 tai enem-män. Myös uimalasit, snorkkelit jaräpylät on mahdollista vuokrata.Ellei aika ole esteenä, saarille kan-nattaa ehdottomasti jäädä pidem-

27

mäksi aikaa. Saarten kiireetön ilma-piiri ja rantojen uskomaton kauneuspalmuineen ja kalastusveneineenvie sydämen hetkessä mennes-sään.

Satamakaupunki Paraty sijaitseetunnin ajomatkan päässä AngraDos Reystä länteen. Paraty on yksikolonialistisen aikakauden upeim-pia kaupunkeja ja entisinä aikoinasen satamissa lastattiin kultaa jakahvia. Kaupungin historia juontaajuurensa 1700-luvun alkuun. Talo-jen julkisivut on maalattu mitä kau-neimmin väriyhdistelmin ja sen ka-peilla mukulakivikaduilla voi todellatuntea siirtyvänsä ajassa taakse-päin. Kaupunki on täynnä kodikkaitavanhanajan majataloja, ravintoloita,käsityöpajoja ja ateljeita. Menneenajan tunnelmaa voi vielä tiivistäähyppäämällä hevosvankkurien kyy-tiin, sillä autoilla tähän vanhaankaupunginosaan ei ole asiaa. MyösParatystä voi tehdä kuunarimatkanpitkin rannikkoa tai vuokrata jopaoman veneen ja sen mukana kap-teenin. Vapaita veneitä ja hintojakannattaa kysyä kaupungin sata-masta.

Ihmisyyden umpikuja löytyySao Paolosta

Paratyn jälkeen voi jatkaa matkaakätevästi Brasilian suurimpaan kau-punkiin Sao Paoloon, yhteen maail-

man väkirikkaimpaan kaupunkiin(170km Paratystä / 429km Riosta).Sao Paolo on Brasilian keskus ja sekilpailee Rio de Janeiron kanssaasemasta Brasilian kulttuurin ja ur-heilun pääkaupunkina. Matkailu-kohteena se ei kuitenkaan ole yhtäsuosittu kuin Rio de Janeiro.

Matkalla noustaan serpentiinitietäpitkin pilvien yläpuolelle, mikä onkokemuksena ikimuistoinen. Muttatuskin koskaan voivat menneisyysja nykyisyys lyödä kasvoille yhtärajusti kuin tällä matkalla uneliaastapikkukaupungista yli 20 miljoonanihmisen suurmetropoliin. Kaupunginkoosta kertoo jotain se, että senslummit levittäytyvät 50 kilometrinpäähän sen varsinaisesta keskus-tasta. Se on rahan ja vallan, liike-miesten ja työläisten mekka, jolla onhyvin vähän annettavaa turismille.Metropoliin kannattaa varata muuta-ma päivä aikaa, muttei sen enem-pää. Voit olla varma siitä, että palve-lut ovat huippuluokkaa, mitä tahan-sa on saatavilla ja käden ulottuvilla.Iltamenoista ei ole pulaa: ravintoloi-ta, yökerhoja, taidenäyttelyitä jakonsertteja riittää. Sao Paolon jaRio de Janeiron välinen ilmasilta onmaailman toiseksi vilkkain: sata len-toa päivässä kumpaankin suuntaan.

Kun Riossa on saanut kosketellataivasta, tuntuu nyt kuin olisi koliste-lemassa helvetin esikartanon port-teja. Tänne ihmisyys loppuu, tänne

ja tällaiseen tilaan ihmiskunta onajautunut. Pilvenpiirtäjän katoltaavautuu maisema, joka on kuinBlade Runner- tieteiselokuvasta.Silmänkantamattomiin pilvenpiirtä-jiä, sementtiä, lasia ja terästä, 360asteen leveydeltä. Henki salpau-tuu puhtaasta kauhusta, eikä ulos-pääsyä ole. Yhdenlaisena koke-muksena Sao Paolo on kuitenkinpakollinen, sillä se toimii mittarinaminkä tahansa muun kaupunginrinnalla. Tämä on pohjakosketus jakieltäydyn uskomasta, että maail-masta löytyisi mitään tätä rumem-paa ja ahdistavampaa, mitä ihmi-nen olisi tehnyt. Kaupungin kaduil-la astelee ihmisiä, pienen pieniksimuurahaisiksi kutistuneena. Autotmatelevat hiljaa liikennevaloihin jatorvien soitto nousee kohti alhaallaroikkuvia pilviä. Etualalla on pil-venpiirtäjä, jonka kyljessä lukeeBanco do Brasil. Sen pankkihol-veista ja koko maailmasta ei löydyniin paljon rahaa, että voisin kuvi-tella jääväni tänne. En mistäänhinnasta.

Rion ja Saon Paolon mielikuviakerratessa voi vain pudistella pää-tään epäuskon vallassa. Kaupun-kien maisemat ovat valovuosienpäässä toisistaan. Onkin kuin iskuvasten kasvoja huomata mitenmaanpäällinen taivas ja helvettiläytyvät Brasilista, ja hyvin läheltätoisiaan.

28

29

30

udehko kerrostaloasuntoTampereella on kodikkaas-ti täynnä vauvantavaroita,leluja ja vaatteita. Parvek-

keella nököttävät lastenvaunut.Omassa sitterissään olohuoneenkeskellä potkiskelee seitsenkuinen,vaaleatukkainen Annu, jonka kehys-tettyjä valo-kuvia onasunnonjokaisessahuoneessa,hyllyillä jaseinillä.Annu on tärkeä henkilö tässä per-heessä.

Annun äiti Katja, 35, on pukenutitselleen ja tyttärelleen samanlaisetvaaleanpunaiset hupparit. Hän tar-joilee Annulle maitopulloa, muttatämä ei malta keskittyä nyt syömi-seen. Leikkiminen Ari-isän, 39, kans-sa on paljon kivempaa.

Pienen tytön kirkkaat silmät seu-raavat ympäristöä uteliaina ja suuleviää vähän väliä hurmaavaan vau-vanhymyyn. Annulla ei ole epäilystäsiitä, etteikö häntä rakastettaisi taihänestä huolehdittaisi. Äiti kyllä tarjo-aa maitoa uudestaan sitten, kun An-nua taas huvittaa syödä.

Pelon ja ilon hetket

Katjan ja Arin tunnelmat olivat vieläkahdeksan kuukautta sitten tyystintoisenlaiset. Katja odotti vauvaaviimeisillään ja eli tuskaisia hetkiämiettien kuinka hänen lapsensa

syntyisi valmiiksi huumeriippuvai-sena.

Katja piti odotusaikana päiväkir-jaa ja kertoi tunnoistaan Vauva-lehdessä 11/2008 nimellä Marika,Arin peitenimi oli Toni. He toivovat,että heidän esimerkkinsä innostaisimuitakin päihdeperheitä hakeutu-maan hoitoon ajoissa.

“Mielikuvissani vastasyntynytlapseni itkee lohduttomasti morfiini-vieroituksessa. Pelkäsin kuollakse-ni, että vauva otettaisiin minultapois, lopullisesti”, Katja kertaa ah-distavaa odotusta.

Katjalla oli aihetta pelkoonsa,sillä hän ja Ari olivat käyttäneet

erilaisia päihteitä teini-ikäisestäsaakka. Vasta Annun odotus sai Kat-jan hakeutumaan tulokselliseenhoitoon päihdeongelmaisille äideil-le ja lapsiperheille tarkoitettuun Per-hetukikeskus Päiväperhoon. Katu-huumeiden sijasta hän alkoi käyttäävalvotusti korvauslääkkeenä bupre-norfiinia eli Subutexia ja pystyi odo-tusaikana luopumaan kokonaanbentsodiatsepiineistä. Korvauslää-kettä hän käytti koko raskausajansäännöllisesti.

“Annun, kutsuimme häntä silloinvielä Nupuksi, syntymä oli vaikeim-

pia ja samalla on-nellisimpia hetkiäelämässämme. Toi-voa oli vähän, muttavastoin pelkoammeAnnu syntyi lopultaterveenä. Olemme

hänestä äärettömän onnellisia.”

Uusi koti, uusi elämä

Katja ja Ari yrittivät heti Annun syn-nyttä asua uudessa vuokrakodis-saan, mutta vauvan jatkuvan yöhe-räilyn uuvuttamina he siirtyivät alku-ajoiksi Päiväperhon perhekuntou-tukseen ympärivuorokautisesti. En-simmäisten kuukausien jälkeenperhe muutti vähitellen takaisinomaan kotiinsa ja kävi kuntoutuk-sessa vain päivisin.

“Elämä uudessa kodissa tuntui, jatuntuu yhä, hienolta. Meillä on nyt

Anne Rikama Kuvat: PlugiArtikkeli on julkaistu aiemmin Vauva-lehdessä 6/2009

“Mielikuvissani vastasyntynyt lapseni itkeelohduttomasti morfiinivieroituksessa. Pelkäsinkuollakseni, että vauva otettaisiin minulta pois.”

Huumeiden kanssa kamppaillut Katjasai piinallisen odotuksen jälkeen terveentyttövauvan. Lapsi kannusti vanhempansauuden elämän alkuun.

31

pitkästä aikaa asunto, johon ei liitymitään negatiivista menneisyydestä.Annukin sopeutui tänne nopeasti”,Katja sanoo.

Hän esittelee Annun omaa huo-netta ja vaatekaappia, joka on täyn-nä vaaleanpunaisia unelmia. Pienetbodyt ja villatakit on viikattu hyllyillesiisteiksi pinoiksi. Ari puuhailee keit-tiössä ja kattaa pöytään muumimu-kit ja berliininmunkit ennen kunto-

salille lähtöään.On vaikea uskoa, että ollaan huu-

meongelmaisessa perheessä, jossataakkana on myös lukuisia vankilatuo-mioita. Matkaa raittiiseen elämään onkuitenkin vielä jäljellä, sillä sekä Katjaettä Ari saavat korvaushoitoa edel-leen.

Perheen nykyisestä elämänrytmistäkertoo jääkaapin oveen kiinnitettylukujärjestys: maanantaina ja keski-

viikkona kuntoutus, tiistaina hoito-ryhmä, lisäksi on monenlaistaterapiaa. Katja ja Ari käyvät kol-mena päivänä viikossa saamassalääkeannoksensa perhetukikes-kuksessa, kotilääkepäiviä on nel-jä. Huumeista irrottautuminenvaatii kurinalaista elämää ja sitou-tumista.

“Korvauslääkettä on tarkoitusvähentää annos annokselta, ja

päämääränä on lopettaa se vähitel-len kokonaan. Omaa korvaushoito-päätöstäni ei enää jatkettu eli minunon määrä vieroittautua lääkkeestävuoden sisällä. Oma tavoitteenitäysraittiuteen on ensi jouluksi. Aritulee muutaman askeleen perässä.”

Katja puhuu tilanteestaan rehelli-sesti ja rauhallisesti, kaunistelemat-ta. Hän on sinut itsensä kanssa.

“Avoimuus on auttanut omaa oloa-ni ja paranemista. Osaan kysyäneuvoa ja pyytää apua. Tietysti olenkohdannut niitäkin, jotka suhtautu-vat nurjasti korvaushoitoon. Joiden-kin mielestä nisti on aina nisti. Meil-le korvaushoito on kuitenkin ollutparas keino parempaan, ilman sitäemme olisi tässä. Hoidon lopettami-nen kokonaan jännittää ja tietystipelkään vieroitusoireita, mutta nii-hinkin on olemassa lääkkeitä.”

Katja kehuu tamperelaisille tarkoi-tettua Päiväperhoa, jossa osataan

kohdata ihminen ihmisenä ja aut-taa, tuomitsematta. Jo tieto 24:n tun-nin kriisiosaston olemassaolostatuo turvallisen tunteen. Katja onhoukutellut kaksi huumeista eroonhaluavaa kaveriaankin mukaan.Hänelle itselleen on ollut erityisenmerkityksellistä keskuksen tarjoamaterapia, jossa psykologin kanssapohditaan syitä ja seuraamuksia.

“Miksi aloitin jo 12-vuotiaanapäihteiden käytön, varastin ja valeh-telin? Olenko vain kieroon kasvanutvai hainko huomiota ja hyväksyn-

tää? Nämä kysymykset ovat saa-neet minut miettimään myös omanlapseni kasvattamista. Tiedän, ettäemme voi loputtomiin suojella häntämaailman pahuudelta, mutta toivon,että voimme opettaa hänet luotta-maan itseensä ja vanhempien rak-kauteen. Turvalliset rajat ovat paraskeino ehkäistä joutumasta huononelämän kierteeseen.”

Ihana, tavallinen arki

Katjan omat sukulaiset eivät olleetodotusaikana innoissaan vauvauu-tisesta: kuinka kaksi työtöntä narko-maania edes kuvitteli selviytyvänsälapsen kanssa. Annu sulatti suku-laisten sydämet, mutta Katja myön-tää, että huoli ja epäilykset entiseenretkahtamisesta olivat perusteltuja.

“Raskauden lopussa minunkinmieleni valtasi iso pelko, miten sel-viämme ja miten jaksamme. Alkuvai-

he vauvan synnyttä olikin vaikea.Annu herätti öisin puolentoista tun-nin välein, ja juuri väsyneenä sortu-misriski on suurin. Onneksi saimmetukea kriittisimpänä aikana. Kertaa-kaan en ole retkahtanut omin päinotettuihin aineisiin, edes lähellä piti–tilanteita ei ole ollut. Perhetukikes-kuksen ryhmässämme on vain muu-tama pariskunta, joka ei ole sortunutkertaakaan hoidon aikana. Meolemme niistä yksi”, Katja kertooylpeänä.

Katja sanoo ymmärtävänsä myös

“Joidenkin mielestä nisti on aina nisti.Meille korvaushoito on kuitenkin ollut paras keino

parempaan, ilman sitä emme olisi tässä.”

niitä, joiden voimat eivät riitä vastus-tamaan kiusausta. Päihteetön elä-mä on tavallaan vähän tylsääkinelämää, huumeporukoissa kun ainasattuu ja tapahtuu. Silti juuri tavalli-nen arki ja tavallisten ihmisten jututovat niitä, joita huumehelvettiin jou-tuneet kaipaavat. Kaupassa käymis-tä ja laskujen maksamista, elämänhallintaa.

“Jotkut entiset narkkarikaverit ei-vät kaupungilla kohda-tessa edes moikkaa. Seon kateutta ja katkeruuttasiitä, ettei itse ole pysty-nyt nousemaan siitä pai-najaisesta.”

Katja herkistyy ja näyt-tää kuvaa somasta 11-vuotiaasta tytöstä, esikoi-sestaan, joka ei haluatavata häntä ja jonkakanssa hän ei saa jakaaelämäänsä. Arin poikasen sijaan on yhteydessäisäänsä säännöllisesti.

“Olen kerran elämässä-ni pistänyt huumeet lap-sen edelle. Enää toisteen sitä tee”, Katja lupaahiljaa.

Äiti äitien joukossa

Annu jokeltelee ja tutkiikiinnostuneena pieniäkäsiään. Suussa välkehtiikaksi vastapuhjennuttahammasta. Katja seuraatytön kehitystä tarkkanaja iloitsee siitä, että Annuon pysynyt ikätoveriensatahdissa. Tuorein taito onryömiminen ja Katjanmukaan tyttö ihan selväs-

32

33

ti sanoo jo äiti. Katjan puheessatoistuu usein, kuinka hienoa on,että Annu on terve ja tavallinenlapsi. Ehkä hän itsekin on joku päi-vä kuin kuka tahansa äiti, joka tu-lee hyväksytyksi.

“Minusta on ihana käydä äitientapaamisissa, joissa kukaan ei tie-dä taustaani. En ole silloin ex-nark-kari vaan äiti äitien joukossa.”

Vaikka pelko sortumisesta seu-raa mukana, Katja uskoo, että il-man huumeita hän on lapselleenhyvä äiti.

“Hoidon aloittamisen jälkeenelämänlaatuni on parantunut hui-masti. Minulla on nyt oma perhe,lapsi ja koti. Ensimmäistä kertaavuosiin voin luottaa siihen, ettähuominenkin voi olla hyvä päivä.”

Päihdeäidin päiväkirja Syyllisyyttä, pelkoa ja pik-kuisen toivoa ilmestyi Vauva-lehdessä 11/08. Voitlukea jutun osoitteessa www.vauva.fi/nettijatkot

Tie täysin huumeettomaksi on vie-lä pitkä ja varmaankin myös raskas,mutta Katjan mielestä on tärkeintä,että elämällä on nyt suunta. Hänhaluaisi kokonaan parannuttuaanopiskella lähihoitajaksi ja erikoistuapäihdetyöhön, auttaa muita.

Perhetukikeskus Päiväperho onTampereen kaupungin lastensuoje-lun erityispalveluiden palvelumuoto,joka tarjoaa apua seudun päihde-ongelmaisille odottajille ja lapsiper-heille. Päiväperho on kaupunginomana palvelumuotona Suomessaainutlaatuinen: saman katon altalöytyvät äitiys- ja lastenneuvola,matalan kynnyksen periaatteellatoimiva kohtaamispaikka, kriisi- ja

katkaisuhoito, päihdeperhekuntou-tus, korvaushoito sekä avotyö-, kon-sultaatio- ja yhteistyöpalvelut. Päi-väperho tarjoaa päihdeongelmai-selle raskaana olevalle tai pienenlapsen perheelle kohtaamispaikan,jossa voi keskustella ohjaajien jasairaanhoitajan kanssa, osallistuaerilaisiin ryhmiin ja tarvittaessa ruo-kailla.

Päiväperho toimii tiiviissä yhteis-

työssä perusterveydenhuollon, sosi-aalityön ja erikoissairaanhoidonkanssa. Yhteyttä Päiväperhoon voiottaa puhelimitse tai menemälläpaikan päälle. Ajanvarausta ei tarvi-ta. Päiväperhon palvelut ovat tam-perelaisille maksuttomia.

Perhetukikeskus Päiväperho – siivenisku, joka voi muuttaa maailmasi

Päiväperho p. (03) 5657 3784Kriisi- ja katkaisuhoito-osasto 24h,p. 040 801 6632

32

Mirkka Torikka, Piirrokset Petri Koikkalainen

34

33

ediamaailma onläsnä elämässämme

melkein joka hetki.Tutkimusten mukaan

kouluikäisten lasten yleisin vapaa-ajan viettotapa on television katselu.Toinen aikarohmu on internet, jotakäyttää kotonaan jo noin 80 pro-senttia lapsista. Laajakaistayhte-yksien yleistymisen myötä nettivoi olla päällä vaikka koko ajan.Kännykkä kulkee koko ajan mu-kana, ja tekstiviestit lentelevät.Media on aikamme suurin vallan-käyttäjä, joka hallitsee yhä suu-rempaa osaa vapaa-ajastamme.Se on monenlaisine sisältöineennoussut kotien ja koulujen rinnal-le yhä voimakkaammin myös kas-vatta-jaksi ja maailmankuvanmuokkaajaksi.

Media, sen tuottama materiaalija median tarjoamat palvelut ovathyvinvointivaltion kannalta tärkei-tä asioita. Kulutuksen kasvaessamedioihin liittyvät ongelmat ovatkuitenkin yleistyneet. Laaja-alai-nen mediatarjonta kattaa medianeri sektoreilla myös sellaista ma-teriaalia, jota ei ole tarkoitettu ala-ikäisille tai se ei ole katsojan ikä-kohtaiselle kehitysasteelle sopivaa.Kaupallistuminen näkyy muun mu-assa lastenohjelmis-sa, joiden addiktiivi-suutta on pyritty kas-vattamaan lisäämäl-lä jännittäviä tilantei-ta ja väkivaltaisiaelementtejä. Järkyt-tävät kuvat sodista,terrori-iskuista jakatastrofeista vyöry-vät olohuoneisiimme myös lastenkatseluaikaan. Iltapäivälehtiä myy-dään rajuilla lööpeillä, jotka osuvatväistämättä myös lastenkin silmiin.Kaiken tämän päälle tulevat vieläne huolenaiheet, joita synnyttävätinternet ja tietokonepelit. Myös me-dian liikakäytössä on vaaransa. Lii-allinen mediaan keskittyminen jasen käyttäminen voi aiheuttaa me-diariippuvuutta. Mediakäytön kont-rolloiminen kotona on huoltajienvastuulla, jonka pohjalla on lasten-suojelulaki ja vanhempien kasva-tusvastuu. Meidän ei kuitenkaantarvitse tuntea itseämme voimatto-

maksi mediamyllytyksen edessä. Sen-suuria tehokkaammin lasten media-suhteeseen voidaan vaikuttaa media-kasvatuksen keinoin.

Mitä paremmin lapsi oppii hallitse-maan mediaa, sitä vähemmän mediahallitsee häntä. Mediakasvatuksentavoitteena on medialukutaito, jolla

tarkoitetaan taitoa käyttää asianmu-kaisia laitteita sekä taito suodattaa jaarvioida vastaanotettua informaatiotakriittiisesti, sekä kehittää median käyt-

tötaitoja. Itse tekeminen ja omien me-diasisältöjen luominen on sekä antoi-sin että opettavaisin mediakasvatuk-sen muoto. Näin havainnollistuu par-haiten miten mediasisällöt muodostu-vat. Se, että aina joku valitsee tietynnäkökulman ja päättää mitä meillenäytetään ja miten. Ymmärrys tästälisää kriittistä ajattelutapaa mediaakohtaan ja ymmärrystä julkisuudenluonteesta.

Mediakasvatusta määritellään mo-nin tavoin, eikä yhtä yhtenäistä mää-rittelyä ole olemassa. Se on yhtälailla“oppia mediakentän kasvatuksesta jaopetuksesta” (Werner, 1996), “kasva-

tus- ja viestintätieteellinen poikki-tieteellinen tutkimusalue sekäopetuksen alue, jossa opitaanhavaitsemaan ja tarkastelemaanmedian vaikutuksia ja merkityksiäyksilöille ja yhteiskunnille” (Wiki-pedia, 2007) ja “sisällöllisiä japedagogisia ratkaisuja, joilla ke-

hitetään oppilaan mediatajua”(Kirjastot.fi, 2007). Mediallatarkoitetaan yleisesti mitä ta-hansa joukkoviestintä ja/taimediaesitystä. Mediaa eivät olevain tutut televisio ja sanoma-lehdet, vaan mediakasvatuk-sessa tulisi ottaa huomioonmyös tietokonepelit, mainonta(myös netissä), keskustelupals-tat ja kuvagalleriat sekä känny-köihin liittyvät näkökulmat.

Mediakasvatusta toteutetaanpäiväkodeissa, oppilaitoksissa,kodeissa sekä esimerkiksi kult-tuurikeskusten työpajoissa. Me-diakasvatus ei ole päämäärä-töntä puuhastelua lasten januorten kanssa, vaan sen taus-talla on aina pedagoginen oteja pyrkimys tietojen ja taitojen

harjaannuttamiseen. Mediakasva-tuksen pitäisi alkaa kotoa, muttakoska kotien mediataidoissa onpaljon eroa, viimeistään koulussa

pitäisi kaikilla ollatasavertaiset mah-dollisuudet media-kasvatukseen. Asi-an tekee pulmalli-seksi se, että kou-luissa ei ole erillis-tä mediakasvatus-oppiainetta. Se,miten mediakasva-

tuksen tavoitteet koulussa toteutu-vat, on paljolti kiinni rehtorin jaopettajien kiinnostuksesta jaasenteesta. Tästä syystä eri koulu-jen lapset ovat eriarvoisessa ase-massa suhteessa mediakasvatuk-seen.

Arkista puuhaa

Vanhemmat ovat omalta osaltaanvastuussa mediakasvatuksesta jaheidän tehtäviin kuuluu pitäähuolta ettei lasten mediakäyttöriistäydy rajoittamattomaksi. Suuriosa vanhemmista lähestyy lasten

- katsellaan televisiota ja pelataan tietokonepelejä yhdessä

- keskustellaan ohjelmista ja media- valinnoista koko perheen voimin

- televisiot, tietokoneet ja muut medialaitteet yhteisiin tiloihin

- katselu- ja pelaamismäärän rajoit- taminen etukäteissopimuksilla

- ikärajoista ja -suosituksista pidetään kiinni

- aikaa myös muille harrastuksille

35

mediakäyttöä suojelun näkökulmas-ta ja pyrkii ennen kaikkea suojele-maan lapsia median huonoilta vai-kutuksilta. Toinen lähtökohta puoles-taan on lasten teknisten taitojenparantaminen ja erilaisten viestimi-en hyötykäytön lisääminen. Kolmaslähestymistapa on kriittisen ajatte-lun kasvattaminen.

Mediakasvatus voi kuulostaa vaa-tivalta, mutta arjessa se voi olla hy-vin yksinkertaista. Vaikka lasten suo-sikkiohjelmien katselua yhdessä janiistä keskustelemista, tai ajankoh-taisten uutistapahtumien pohdintaayhdessä. Kannattaa panostaa las-ten kanssa keskusteluun ja yleensäsiihen, että on kiinnostunut lastenpeleistä, lehdistä ja heidän suosi-mistaan televisio-ohjelmista. Onhyvä asettaa ennemmin kysymyksiäkuin käskyjä. Lasten ja nuorten me-dioihin pääsee parhaiten sisäänkokeilemalla itse. Kun lapsi alkaapuhua peleistä, elokuvista ja palve-luista, jotka ovat vieraita, pyydähäntä kertomaan mistä on kyse.Vaikka mediakasvatus liitetäänusein lapsiin ja nuoriin, sitä tarvitse-vat nykymaailmassa oikeastaankaikki. Siinä, missä vanhemmat tar-vitsevat apua teknisissä asioissa,lapset tarvitsevat vanhemman tul-kinta-apua ja suhteuttamisen taitoa.

Mediakasvatukseen olisi kotonakiinnitettävä huomiota jo ennen on-gelmien syntyä, ja mediasäännöistäkannattaa sopia jo pienestä pitäen.Ei murkkuikäinen enää ota vanhem-paa mukaan esimerkiksi pelaa-

maan, jos ei aikaisemmin olla oltukiinnostuneita. Laitteet olisi hyväsijoittaa yhteisiin tiloihin sen sijaanettä lapsi saisi omaan huoneeseen-sa oman tietokoneen tai television.Monissa kodeissa on sovittu ettätietokoneelle pääsee vain tiettyynaikaan tiettyinä päivinä. Vanhempienkannattaa myös pitää huoli ikärajo-jen noudattamisesta niin television,videoiden kuin tietokonepelienkinosalta. Tarjolla on myös teknisiä apu-välineitä lasten mediakäytön kaitse-miseen. Esto-ohjelmia tehokkaam-min lasta kuitenkin suojaa kriittinensuhde mediaan. Kieltoja ja kontrolliatoki tarvitaan, mutta laajempialaistavaikutusta kannattaa etsiä media-kasvatuksen kautta. Huolehtimisensijaan vanhempien kannattaa lähteäetsimään rakentavia ratkaisuja jaottaa lapsi mukaan median tekemi-seen. Lapsen voi antaa valokuvata,videokuvata, tehdä käsikirjoituksia jaomia lehtiä. Vanhempi voi näin vai-kuttaa paljonkin siihen,minkälaiseksi lapsenmediakäyttö muo-dostuu.

Televisio

Kaikki media ei ole pahasta ja pie-netkin lapset voivat nauttia mediastamonin tavoin. Jo vauvojen on todettusilmäilevän televisiota äitiensä sylis-tä ja television äänet kuuluvat luon-nollisena osana vauvaa ympäröi-vään kodin äänimaailmaan. Yksivuo-tiaat voivat jo hetkeksi pysähtyä ruu-

dun ääreen, mutta keskit-tyneempi katsominen vaa-tii jo taaperoikäisen taito-ja. Siinä kahden vuodenkieppeillä useimmissaperheissä törmätään en-simmäisen kerran media-kasvatuksen tarpeeseen.Osa taaperoista voi nimit-täin ihastua lähtemättö-mästi television sankarei-hin, kuten Muumeihin.Osalle yksi jakso ei riitävaan sankarin pitäisi pyö-riä ruudulla uudestaan jauudestaan. Siinä ei sinän-sä ole mitään huolestutta-vaa, kiinnostus kertoo

pelkästään lapsen uteliaisuudestaja halusta oppia uutta ja kehittääkommunikaatiotaitojaan. Kehittävätlastenohjelmat auttavat kielenoppi-misessa ja niiden äärellä voi vaikkaharjoitella orastavaa laulutaitoa.Vanhempien tehtävä on huolehtiasiitä, että taaperon lastenohjelmienkulutus ei ole kohtuutonta, ja ettei-vät ohjelmat ole liian pelottavia.

Se, että esimerkiksi alle kolme-vuotiaille olisi haittaa kohtuullisestatelevision katselusta ei pidä paik-kaansa. Median tarinat auttavat las-ta empatian harjoittelussa. Tunne-elämykset ovat hänen kehityksel-leen hyväksi, koska ne kehittävättunteiden hallintaa. Vanhemmateivät kuitenkaan saa jättää lapsiaanyksin medioiden pariin, vaan kasva-tusvastuu ulottuu yhtälailla virtuaali-maailmaan kuin tähän arkiseentodellisuuteenkin. Psykologiantohtori ja mediatutkija AnuMustosen mu-

36

Kunnioita tekijänoikeuksia ja estä laitonta käyttöä

Tunne tekijänoikeuslaki. Tekijänoikeutta rikotaan mm. silloin kun ladataan netistämusiikkia ja elokuvia erilaisten vertaisverkkojen kautta eli waretetaan. Tekijänoi-keuden tiedotus- ja valvontakeskus ry:n sivuilla on paljon tietoa mm. piratismistaja sen vaikutuksista. Tutustu vertaisverkkojen käytön riskeihin ja opeta lapsellesilaillisen verkkokaupankäynnin aakkoset. www.antipiracy.fi .

Lisätietoa löytyy muun muassa Jukka Korpelan tuottamastaTekijänoikeus-sivustolta, jossa vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiinwww.cs.tut.fi/~jkorpela/tekoik/index.html

35

Lasten mediankäyttöä voidaanohjata monella tavalla, esimerkiksisopimalla kotona yhdessä, mitenpaljon televisiota saa katsoa ja mitäohjelmia katsotaan. Joissakin ko-deissa on päätetty jo vähän van-hempien lapsien kanssa, että jo-kaista ulkona viettämäänsä tuntiavastaan saa yhden televisiotunnin.Jokaisen kannattaa kotona etsiäoman perheen käyttöön sopivat

toimintamallit.Televisiokanavilla ohjelmien ikära-

jojen määrittelystä ja ohjelmien lähe-tysajoista vastaavat televisioyhtiöi-den henkilökunta. Suomalaistenpääkanavien tekemä yleissopimuskattaa sen, että materiaalin esittämi-sestä ja kellonajoista suhteessa ikä-rajoihin on olemassa yleiset sään-nökset; esimerkiksi, alle 11-vuotiailtakiellettyjä ohjelmia ei saa esittää

kaan median ykköstehtävänä pien-ten lasten kohdalla on tunnemaail-man käsittely. Erilaiset tunteet, kutenilo, suru, viha, pelko, kateus ja onnielävät mediakokemuksissa. Satujenja tarinoiden tehtävänä on päästäälapsi käsiksi tunnemaailmaansaturvallisessa ympäristössä. Pelkokinon tärkeä tunne ja on hyvä, että lap-si oppii hallitsemaan sitä. Lapsestatuntuu mukavalta kokeilla kestoky-kynsä rajoja. Kuuntelelasta, jos hän kertoomediakokemuksestaan.Kannusta lasta kerto-maan näkemästään jakokemastaan. Pahastijotakin näkemäänsäpelästynyt lapsi tarvit-see aikuisen tukea.Mustonen muistuttaavanhempia että lapsentulee aina saada kat-soa videot loppuun,etteivät tarinat jää kes-keneräisinä lapsenmieleen mylläämään.Televisio kannattaa siispitää auki vain, kun sitäkatsotaan. Myös omiamediatottumuksiaankannattaa tarkistaa.Oman lempiohjelmanvoi tallentaa ja katsoamyöhemmin.

Virusturvan hankkimisen lisäksi on opeteltava käyttötaitojaTurvallisen mediankäytön perustukset rakennetaan perheen yhteisten sääntöjenvaraan. Kaikki media ei sovi kaikille, etenkään lapsille. Turvalliseen nettiarkeenkuuluvat tietoturvaa tukevien tietokone-ohjelmistojen lisäksi maalaisjärki: parassuodatin löytyy korvien välistä. Kodin tietoturvan täytyy olla aikuisen vastuulla.

- Koko perheen mediankäytön pelisäännöt Mannerheimin

Lastensuojeluliiton sivuilta voi myös tulostaa huoneen tauluksi.

- www.internetopas.fi:n netiketti opastaa fiksuun netin käyttöön.

- Kansallinen Tietoturvapäivä on julkishallinnon, elinkeinoelämän ja järjestöjenyhteinen hanke. Sivuilla on mm. koko perheen tietoturvaopas.Tietoturvakoulu opastaa pelien avulla lapsille miten toimia oikein verkossa.Katso: www.tietoturvakoulu.fi

- Internetriippuvuudesta ja sen hoidosta saa tietoa Päihdeklinikan sivuilta. Sivuilta löytyy suuntaa antava nettiriippuvuustesti. Päihdelinkistä saa tietoa myös peliriippuvuudesta www.paihdelinkki.fi.

37

ennen klo 17:sta, eikä alle 15-vuoti-ailta kiellettyjä ohjelmia ennen21:tä. Ongelmia televisio-ohjelmienikärajojen asettamisessa aiheuttaase, että sen tekevät usein henkilöt,jotka eivät ole kasvatusalan ammat-tilaisia ja joilla ei ole riittävästi tietoahaitallisen mediamateriaalin vaikut-tavuudesta. Tästä johtuen aina vä-lillä törmätään tilanteeseen, ettäjonkin ohjelman ikäraja on liian al-hainen ja esitysaika liian aikaisin.Lopullinen vastuu jääkin mediankäyttäjälle, joka itse päättää mitätelevisiosta katsoo ja mihin aikaan.Samalla vastuu lasten ja nuortentelevision katselusta siirtyy huoltajil-le.

Tietokonepelit

Tietokone- ja konsolipelit ovat nyky-ään osa nuorten arkea. Pelaamistatutkineen psykologian lisensiaatinJari Takatalon mukaan pelien pa-

riin houkuttelee muun muassa uteli-aisuus: pelatessa pääsee kokeile-maan asioita, joita ei oikeassa elä-mässä voi tehdä. Kaikki pelit eivätkuitenkaan sovi kaikenikäisille pe-laajille. Suomessa kaikki tietokone-ja konsolipelit on ilmoitettava Valtionelokuvatarkastamolle. Elokuvatar-kastamo rekisteröi ne suositusikära-joilla 3, 7, 12 tai 16 tai sitovalla ikä-rajalla kielletty alle 18-vuotiailta.Vuorovaikutteisten kuvaohjelmienmyyntipakkauksissa on oltava jokoyleiseurooppalainen PEGI (PanEuropean Game Information) ikä-merkintä tai kotimainen merkintä.PEGI-järjestelmässä käytetään ikä-rajamerkintöjen lisäksi myös tuot-teen haitallista aineistoa kuvaaviasymboleja, jotka löytyvät ikärajamer-kinnän yhteydestä. Oma symboli onseuraavilla peli-sisällöillä: väkivalta,seksi, kauhu, huumeet, kiroilu, syr-jintä ja uhkapelaaminen. Sisältö-symbolien tarkoituksena on opastaa

pelin ostajaa huo-maamaan, että pelisisältää haitallistamateriaalia ja juurisen materiaalintakia peli ei sovellukaiken ikäisille pe-laajille. Pelien suo-situsikärajat ja sito-va ikäraja kiellettyalle 18-vuotiailtaasetetaan niidenhaitallisuuden eikäniiden vaikeustasonmukaan.

Tietokonepelienhaitoista on tarjollapaljon tutkimusta jatulkintaa. Vähem-män tietoa on siitä,mitä myönteisiäpuolia pelaamises-sa on. Pelaamallaomaksutaan myössosiaalisia taitoja,sillä pelikulttuureis-sa elävän nuorenon kyettävä kommu-nikoimaan hyvinerilaisten ihmistenkanssa. Pelit tarjoa-vat haasteita ja nii-hin tarttuessa saa-vutetaan voimakkai-

ta tunnekokemuksia. Suurimmalleosalle lapsista ja nuorista pelaami-nen on kohtuullisesti käytetty va-paa-ajanviettotapa.

Internet

Monet lapset hoitavat nykyisin suu-ren osan sosiaalisista kontakteis-taan sähköpostin, Facebookin,Messenger-pikaviestiohjelman(mesen) ja erilaisten keskustelu-palstojen välityksellä. Viime vuosi-na on herätty siihen tosiasiaan, ettäinternetistä löytyy kaiken hyvänohella myös paljon lapsille haital-lista materiaalia. Valtavan seksitar-jonnan ohella netistä löytyy helpos-ti esimerkiksi väkivaltaa, rasismia,huumeiden käyttöön liittyvää tietoaja ohjeita siitä, kuinka voi rakentaapommin kotitaloustarvikkeista.

Nuoret pitävät nettiä yksityisem-pänä kuin se on, aikuiset taas julki-sempana kuin se on, tiivistää vies-

Tutustu lasten puolta pitävien järjestöjen ja elinten toimintaan. Monilla kansa-laisjärjestöillä on mediakasvatukseen liittyviä projekteja, jonka myötä syntyyesimerkiksi materiaaleja, tapahtumia ja kerhotoimintaa. Verkostoidu muidenvanhempien kanssa, pyytäkää tukea mediakasvatukseen koululta ja päiväko-dilta. Myös mediaa on hyvä herätellä, ja tätä voi tehdä kuka tahansa antamallapalautetta sisällöntuottajille. Jos mediasisällöt eivät miellytä, ota yhteyttä media-välineisiin. Suomalaisille tv-kanaville voi lähettää palautetta, ohjelmistoon liitty-viä toiveita tai kysymyksiä lähetys- ja vastaanotto-ongelmista. Palautetta voilähettää myös kanavien omilta kotisivuilta. Olisi tärkeää, että aina kun huoma-taan mediassa ylilyöntejä, siitä annetaan palautetta mediasisällön tuottajalle.

YLE TV1 ja TV2Suomenkielinen ohjelmapäivystys vastaa puheluihin päivittäin klo 17-22.Muina aikoina numerossa toimii puhelinvastaaja. puh. 09-1480 4033tv.ohjelmapalaute@yle.fi

MTV3 puh. 09-6224 176 mtv@mtv3.fiNELONEN puh. 09-45451 palaute@nelonen.fi

Mainonnan eettinen neuvosto antaa lausuntoja siitä, onko mainonta eettisestihyväksyttävää. Mainonnan eettinen neuvosto keskittyy ensisijaisesti kuluttajiltatuleviin käsittelypyyntöihin ja asioihin, joilla katsotaan olevan yleistä merkitystä.

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on edistää lapsen edun ja oikeuksien toteutu-mista yhteiskunnassamme. Tässä tehtävässään valtuutettu toimii yhteistyössämuiden viranomaisten sekä toimialansa järjestöjen ja vastaavien toimijoidenkanssa.

38

tintäjohtaja ja lastensuojeluvastaa-va Matti Kari IRC-Galleriaa ylläpi-tävästä Dynamoid Oy:stä. Lasten javanhempien tietokoneen käyttötot-tumuksissa on kirjaimellisestikinsukupolven välinen kuilu. Siinämissä lapselle uusien teknistenlaitteiden käyttötaidot tuntuvat tule-van äidinmaidossa,aiheuttavat ne van-hemmille harmaitahiuksia. Tietokoneetsaattavat tuntua useis-ta vanhemmista etäi-siltä. Pahimmassa ta-pauksessa lapsi saa puuhastellasuljettujen ovien takana tietoko-neen kanssa ilman, että vanhem-milla on mitään käsitystä minkälai-silla sivustoilla hän netissä roikkuuja missä seurassa hän nettiaikaan-sa viettää.

2000-luvulla on kehittynyt uusiilmiö eli internet-kiusaaminen, jokaon yleistynyt lasten ja nuorten kes-kuudessa. Näissä tapauksissa kiu-saamisen kohteesta voidaan esi-merkiksi käydä herjaavaa keskus-telua jollakin internetin loputtomistakeskustelupalstoista. Kiusaamisenkohteesta voidaan myös julkaistaepämiellyttäviä tai kuvankäsittely-ohjelmilla muokattuja valokuvia tai

videoita, jotka on kuvattu kuvaus-kohteen tietämättä. Tällaisissa tapa-uksissa kannattaa ottaa yhteyttäensiksi kiusaajan vanhempiin jakeskustella asiasta tai ottaa yhteyttäsuoraan poliisiin.

Hyvä keino tutustua lasten netti-kulttuuriin on sukeltaa sinne henki-

lökohtaisesti. Lapset ottavat van-hemmat mielellään mukaan pelaile-maan, ja he näyttävät auliisti missäsurffailevat, jos vain vanhemmiltalöytyy aikaa ja oikeaa asennetta.Lapsen mielenkiinnon kohteita eitule tuomita suoralta kädeltä, vaikkavanhemmat eivät niitä välttämättäymmärtäisikään. Yhdessä tekemällämolemmat osapuolet voivat oppia:vanhemmat saavat tietoa netin käy-töstä, ja näkevät, missä lapset sielläliikkuvat, ja lapset saavat yleisiämedialukutaitoja vanhemmilta. Kuntietokone on perheen yhteisissätiloissa, koneen käyttö pysyy kuris-sa. Internet on luonnollinen osa ny-kykoululaisen arkea, eikä koneen

käyttöä kannata täysin kieltää. Pi-kemminkin internet on hyvä ottaaluontevaksi osaksi keskusteluja:Mitäs sinne nettiin tänään kuului?

Lapselle pääasiallinen vuorovai-kutus pitäisi muodostua huoltajienja ystävien kanssa toteutettavastatoiminnasta. Nykypäivänä kuitenkin

kovin moni kasvat-taja korvaa tämänvuorovaikutuksensillä, että lapsi käyt-tää yksinään useitatunteja mediamaa-ilmassa. Emmehän

me päästä laspia yksin liikekeskuk-siinkaan. Netti julkisena paikkanaon verrannollinen niihin. Yhteiskun-nan tulisi rakentua vuorovaikutuk-selle, joka lähtee perusinstituutiois-ta, kuten perheen yhteisöllisyydes-tä. Tärkeää on, että perheessä voi-daan yhdessä pohtia mediamaail-man eri mahdollisuuksia ja keskit-tyä sen hyviin puoliin. Tuolloin me-diamaailman tarjoamat positiivisetmahdollisuudet tulevat kohtuullisel-la käytöllä hyödynnetyiksi ja mediaon mahdollista valjastaa palvele-maan käyttäjiä.

PEGI on lyhenne sanoista Pan European Game Information – yleiseurooppalainen pelitieto. Se on uusi yleiseu-rooppalainen tietokone- ja videopelien ikäluokitusjärjestelmä. Sen avulla kuluttajat, erityisesti lasten vanhemmatvoivat varmistaa, etteivät alaikäiset peleissä kohtaa heidän ikäisilleen haitallista aineistoa. On hyvä muistaa, ettäPEGI-luokitus kertoo pelien sopivuudesta eri ikäisille, ei sen laadusta tai vaikeudesta.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

39

Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuilla on Tukeavanhemmille -nettisivusto. Sivusto tarjoaa tietoa ja kes-kustelupaikan alle murrosikäisten vanhemmille. Sivustotarjoaa monipuolista tietoa turvallisesta netinkäytöstä,median ja tietokonepelien vaikutuksista lapsiin ja vasta-uksia yleisempiin kysymyksiin koskien lapsia ja mediaa.Sivustossa on mm. mahdollisuus kartoittaa oman van-hemmuutensa voimavaroja ja haasteita itsearvioinninavulla ja hakea tietoa tietopankista. Mikä on IRC-galle-ria? Mikä on mese? Miten puuttua nettikiusaamiseen?Nettisivusto löytyy sivulta: www.mll.fi .

Mediakasvatuskeskus Metka ry on valtakunnallinenmediakasvatukseen erikoistunut järjestö, joka on peda-gogisesti suuntautunut. Edistämme lasten ja nuortenmediakasvatusta erityisesti elokuvan, mutta myös muunliikkuvan kuvan osalta. Haluamme nostaa esiin lastenitse tekemää lastenkulttuuria ja lasten omaa mediatuot-tamista. Opetusministeriö tukee MediakasvatuskeskusMetkan toimintaa. Mitä kaikkea mediaa lapset käyttävätja miten siihen pitäisi suhtautua? Katso tiivis pakettimedioista Mediakasvatuskeskus Metkan sivuilta:www.mediametka.fi .

Hiiripiiri on Pelastakaa Lapset ry:n 6-12-vuotiaidenlasten mediataitojen oppimisaineisto. Hiiripiirissä opi-taan luovasti ja monipuolisesti media- ja vuorovaikutus-taitoja yhdessä muiden lasten kanssa. Samalla omak-sutaan tekniikkataitoja, kuten ohjelmien ja internetinturvallista käyttöä. Hiiripiiriläiset saavat opinnot suoritet-tuaan Hiiritohtori-arvonimen ja -todistuksen. MaksutonHiiripiiri-aineisto on kaikkien koulujen ja päiväkotienkäyttössä. Hiiripiiri-toimintamalli on syntynyt PelastakaaLapset ry:n ja Tieken yhteistyön pohjalta, ja hankettarahoittaa EU Safer Internet -ohjelma. Lisää:www.hiiripiiri.fi .

Mediakasvatus.fi on palveleva sivusto lasten, nuorten jamedian kanssa työskenteleville ammattilaisille, tutkijoil-le ja vanhemmille. Portaali kuuluu Lapset ja media -hankekokonaisuuteen ja on opetusministeriön rahoitta-ma. Täältä löytyy ajankohtaiset uutiset ja tapahtumat,innostavat materiaalit ja julkaisut, tietopaketti vanhem-mille, asiantuntevat kouluttajat, mielenkiintoiset keskus-telut ja päivittyvät blogit. Tukea vanhemmuuteen -sivulleon kerätty tietoa ja hyviä linkkejä lasten ja nuorten kas-vattajille tekijänoikeudesta, ikärajoista, nuorten netin-käytöstä, lasten suojelusta ja lapsille sopivista sisällöis-tä. Lisää: www.mediakasvatus.fi .

Muffetti on Kerhokeskuksen ylläpitämä verkkopalveluinternetin käytön ja pelaamisen aloittaville lapsille sekä

heidän vanhemmilleen. Palvelu sisältää tietoa lapsillesopivasta netti- ja pelimedioiden käytöstä sekä virikkeitäperheiden yhteisen mediankäytön tueksi. Katso:www.muffetti.fi .

Yleisradion Mediakompassin vanhemmille suunnattuosio johdattaa kasvattajat medioiden maailmaan ja aut-taa lasten ja nuorten ohjaamisessa valistuneiksi mediankäyttäjiksi. Aikuisille suunnatussa Mediakompassin osi-ossa pureudutaan ajankohtaisiin mediamaailman ilmiöi-hin digideittailusta digitelkkariin ja bloggaamisen saloi-hin. Katso: mediakompassi.yle.fi .

Nettivihje on Pelastakaa Lapset ry:n sähköinen, interne-tissä toimiva lastensuojelupalvelu. Nettivihje tarjoaainternetin käyttäjille tietoa internetin hyvistä mahdolli-suuksista sekä haitallisista puolista. Lähtökohtana onpaitsi kansalaisten arkitiedon kartuttaminen myös erityi-sesti lapsen aseman ja oikeuksien turvaaminen uudenteknologian maailmassa. Katso: www.nettivihje.fi .

Se, miten pitkään lapsi saa kerrallaan pelata pelejä,riippuu pelistä itsestään sekä lapsen iästä ja herkkyy-destä. Lapsille sopivia pelejä voit käydä valitsemassaesimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton Nettiki-vaa-sivulta osoitteesta: www.nettikivaa.com .

Tietokone- ja konsolipelit voivat toimia lapsen kasvuntukena. Sopiva peli voi kartuttaa sensomotorisia sekäongelmanratkaisun taitoja, ja kehittää kielitaitoa. Hyväpeli haastaa yrittämään ja mahdollinen oppiminen ta-pahtuu luonnostaan! Kokeile esimerkiksi Papunetin pe-lejä, jotka on kehitetty kehitysvammaisten opetuksentueksi. Niiden avulla voi harjoitella numeroita, sanoja,piirustusta ja paljon muuta. Tutustu: www.papunet.net .

Sopiikohan tämä elokuva tai peli lapselleni? Käy hake-massa vastaus Valtion elokuvatarkastamon pelitietokan-nasta ja elokuvatietokannasta. Katso: www.pegi.fi jawww.vet.fi .

Hanki sopivaa katsottavaa! Katso esim. Ylen Kinoko-neesta, mille ikäryhmälle elokuva sopii teemaltaan jasisällöltään. Kokeile: www.yle.fi/kinokone .

Tutustu ikärajoihin ja noudata niitä – ikäraja ei ole suosi-tus vaan varoitus haitallisesta sisällöstä! K7-elokuva eisovi välttämättä ekaluokkalaiselle. Ikäraja ei kerro kokototuutta elokuvan tai pelin sopivuudesta lapselle. Lastenkehitykselle haitallisista ohjelmista valmistui vuonna2004 laaja selvitys, jonka pohjalta valtakunnalliset tele-visioyhtiöt uudistivat haitallisten ohjelmien sijoittelu- javaroituskäytäntöään. Lue lisää Viestintäviraston sivuilta:www.ficora.fi .

Netin esto-ohjelmat:www.pelastakaalapset.fi/nettivihje/nettiestot.php

Lähteet:Tämän sivun linkit

Suomen vanhempainliiton lehti 1/2006,mediavanhemmuuden teemanumero.

Hourula, Jari: Media on hyvä renki,mutta huono isäntä -artikkeli,Asennetta-lehti 4/2007.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

40