1/2012 ASIAKASLEHTI

Sisällysluettelo

Pidät kädessäsi Virsun ensimmäistä lehteä. Idea Virsun lehden te-

kemiseen lähti vapaaehtoistyöntekijä Arja Wallinilta. Virsussa kä-

vijät kertovat usein mielenkiintoisia juttuja matkansa varrelta. Aira

haastatteli muutamia virsulaisia ja siitä lehti sai siemenensä. Leh-

dentekoon ovat osallistuneet monet tahot. Kiitos teille kaikille!

Toivomme, että tämä innostaa muitakin julkaisemaan ajatuksi-

aan, muistojaan, runojaan ja mielipiteitään. Seuraavakin numero

ilmestyy, jos innokkaita toimittajia löytyy. Ehkäpä näemme siinä

sinunkin juttusi? Toivomme, että tämä lehti voisi toimia myös vies-

tinä tai kutsuna tulla mukaan Virsun toimintaan.

Antoisia lukuhetkiä toivottaa

Susanna Sovio

toiminnanohjaaja

Virsun historiaa .................................. 1Vuosi 2011 oli vapaaehtoistoiminnanteemavuosi ......................................... 2Kahden Airan ystävyys ......................... 3Ympyrä on sulkeutunut ....................... 4Liikkumisen iloa ja toimintakykyä! ....... 6Runoja ................................................. 8Elämän ilta .......................................... 9Henkilöhaastatteluja ......................... 10Isä Yrjön puutarha ............................ 12Sanaristikko ....................................... 14

Pääkirjoitus

Virsulehden toimitus: VirsulaisetToimittaja: Susanna SovioToimitussihteeri: Susanna KuusiTaitto: Jaana HodjuPainopaikka: Riihimäen kaupungin monistamo 7.5.2012

Virsun historiaa

Ikäihmisten messut Urheilutalolla 2011.

Riihimäen vanhusneuvosto teki 6.7.2007 Rii-himäen kaupunginhallitukselle aloitteen Riihi-mäelle perustettavasta vapaaehtoistoiminta-keskuksesta sekä vapaaehtoistyön koordinaat-torin palkkaamisesta. Tässä tehtävässä aloitti 1.1.2008 Saara Bitter.

Työtehtävä alkoi sopivien tilojen etsimisel-lä. Tiloja oli paljonkin tarjolla, mutta tilojen käytölle oli asetettu omat vaatimuksensa, ku-ten esteetön kulku tiloihin ja kohtuullisen kes-keinen sijainti. Mitenkään vähäisessä roolis-sa ei ollut myöskään vuokran suuruus tiloja katsastettaessa.

Maaliskuussa 2008 suunniteltiin pidettäväksi ensimmäinen ideointipäivä toiminnan käynnis-tämiseksi. Tuolloin tehtiin myös lehtijuttuja jo ennakoivasti ja näkyvyyttä tapahtumalle saa-tiinkin kiitettävästi.

Pääsimme myös radiohaastatteluun. Paikka-na oli kauppaoppilaitos ja paikalle oli tullut kuuntelijoita ja ideoitsijoita yli 50. Keskustelu oli vilkasta ja perin antoisaa, ideoita pulppu-si monenlaisia ja tilaisuudessa kerättiin listaa mahdollisista halukkaista vapaaehtoisiksi. Lis-taan saatiin parikymmentä nimeä ja toiminnan aloittamiselle oli jo kovasti paineita.

Keväällä kartoitettiin myös paikalliset eläke-läisjärjestöt ja heille soittamalla päästiin pu-humaan tilaisuuksiin, joissa oli parhaimmillaan kuulijoita lähes sata. Tilat saatiin vuokrattua syksyllä 2008 Hämeenaukiolta. Tiloja remon-toitiin ja tehtiin asiakasystävällisemmiksi syk-syn aikana.

Toiminta pääsi varsinaisesti alkamaan 1.12.2008, jolloin Virsussa vietettiin avajaisia Viivi Koivulan johdolla. Ensimmäisiä päivystä-jiä Virsussa Viivin ohella olivat Riihimäen ve-teraaniopettajat sekä Seniorit ilman rajoja ry. Kari Snellman tuli työhön Virsuun 2.2.2009. Tämä mahdollisti Virsun aukioloaikojen laajen-

tamisen niin, että paikka oli avoinna joka toi-nen viikko arkisin ma-pe ja joka toinen viikko kolmena arkipäivänä vapaaehtoisten voimin. Myöhemmin on saatu mukaan lisää eri jär-jestöjä ja yksityisiä toimijoita, jotka vastaavat omalta osaltaan Virsun päivystysvuoroista niin, että toimintaa on nykyisellään joka arkipäivä maanantaista perjantaihin.

Virsuun perustettiin vapaaehtoistoimikunta, joka koostui eri vapaaehtoistoimijoista ja kau-pungin edustajista. Toimikunta kokoontuu kuu-kausittain. Tällä hetkellä on jo yli 50 vapaaeh-toista toimijaa joko päivystäjinä tai he käyvät tapaamassa yksinäisiä vanhuksia heidän koto-naan tai laitoksessa.

Virsun tarkoituksena on ollut luoda puitteet ohjattuun osallistumiseen, vaikuttamiseen se-kä auttamiseen yhteistyössä eri järjestöjen ja yksityisten ihmisten kanssa. Vapaaehtoistoi-minta on suunnattu vanhusten virkistystoimin-taan ja siihen, että kokoontumispaikka toimisi ikäihmisten olohuoneena. Toiminta on perus-tunut monimuotoiseen vapaaehtoisten ja am-mattilaisten yhteistyöhön, tarkoituksena täy-dentää jo toimivia ja olemassa olevia palvelu-ja. Toiminta on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumatonta.

Saara Bittermuistisairaiden palveluneuvoja

1

Vuosi 2011 oli EU:n vapaaehtoistoiminnan vuosi. Tavoitteena oli nostaa esiin vapaaeh-toistoiminnan merkitystä ja lisätä arvostusta. Suomalaisesta aikuisväestöstä 43 % osallistuu vapaaehtoistyöhön. Koko EU:n keskiarvo on 20 %. Tanska, Suomi ja Ruotsi ovat kärjessä. Suomessa vapaaehtoistyötä tekee viikoittain 7 %. Koko maailmassa olemme viiden parhaan joukossa vapaaehtoistyön tekemisessä.

Vapaaehtoistyön juuret ja asenne ovat pitkän kehityksen tulos. Perinne, joka kotona jätetään käytännön toimina ja asenteissa lapsille, jat-kuu. Suomi ei olisi tällainen maa ilman valtavaa ponnistusta, jota on vapaaehtoistyönä tehty. Osuustoimintaliike, työväenliike ja naisasialiike ovat syntyneet vapaaehtoisuuden pohjalta ja kantaneet hedelmää meidän hyvinvointimme eteen.

Nykyään ihmiset eivät sitoudu enää niin pitkäksi aikaa vapaaehtoistyöhön kuin ennen. Elämä on hektistä. Tämä asettaa uudet haasteet vapaa-ehtoistyölle. Yhteisöllisyys on hävinnyt. Kylät, joissa tiedettiin toisten asiat ja se milloin apua tarvittiin, ovat hävinneet. Perheissä ei asuta enää monta sukupolvea yhdessä. Nyt tarvitaan

Vuosi 2011 oli vapaaehtoistoiminnan teemavuosi

vapaaehtoistyötä ikäihmisiä auttamaan, ulkoi-lukaveriksi ja seuraa pitämään. Jotta vapaaeh-toistyöntekijä ja avuntarvitsija löytävät toisen-sa, vapaaehtoistyön täytyy olla organisoitua ja hyvin johdettua. Vapaaehtoistyössä luottamuk-sellisuus ja rehellisyys ovat tärkeitä.

Riihimäelle kolme vuotta sitten perustetussa vapaaehtoistyön keskus Virsussa työskentelee joka toinen viikko kaupungin palkkaama työn-tekijä Kari Snellman. Joka toinen viikko vapaa-ehtoiset pyörittävät toimintaa. Mukana ovat Veteraaniopettajat, SPR, Seniorit ilman rajoja, Reuma-Tules sekä yksittäisiä vapaaehtoistyön-tekijöitä. Virsussa toimii noin 50 vapaaehtoista. Viimevuonna käyntejä oli vajaa 4500.

Virsun viikoittaisessa toiminnassa on jump-paa, pelejä, muisteluryhmiä, lukupiiri ja infoti-laisuuksia. Esimerkiksi SPR pitää terveyspäiviä, jolloin saa verenpaineen mittausta ja ohjeita terveyteen eläkkeellä olevilta terveydenhoita-jilta. Virsussa järjestetään myös retkiä. Virsusta välitetään lisäksi ystäväpalvelua yhdessä SPR:n kanssa. Tällä hetkellä ystävää kaipaavia on enemmän kuin ystäviä. Vapaaehtoistyölle on kysyntää.

2

Kahden Airan ystävyys

Kuvassa: Aira ystävykset.

Virsun toimintaan kuuluu ystäväpalveluväli-tys. Ystäväpalvelua välitetään yhteistyössä SPR:n kanssa. Palvelun kautta yksinäinen ikäih-minen voi saada juttu- tai ulkoiluseuraa sekä saattoapua.

Aira Wallin toimii ystävänä kaimalleen Airal-le. Heidän ystävyytensä on jatkunut jo yli vuo-den. Airat tapaavat säännöllisesti joka toinen keskiviikko. Tavatessa puhutaan ja nauretaan, muistellaan menneitä sekä keskustellaan ajan-kohtaisista asioista. Molemmat ovat tyytyväisiä ystäväpalveluun.

Aira kerää sanomalehdistä viikon aikana mie-lenkiintoisia artikkeleita odottaessaan ystävän-sä vierailua. Artikkelit luetaan yhdessä ja niistä keskustellaan. Yhdessä on käyty myös kuunte-

lemassa kauneimmat joululaulut ja ystävä on apuna myös Hämeenlinnan sairaalakäynneillä. Keväällä huristeltiin taksilla jopa Mänttään as-ti pojanpojan ylioppilasjuhliin. ”Ja ensi kevää-nä mennään uudelleen, kun toinen pojanpoika saa valkolakin”, huikkaa Aira keskusteluun. Au-tomatkat tehdään aina taksilla ystäväpalvelun vastaanottajan kustannuksella. Tähän voi käyt-tää taksiseteleitä, jos sellaisia on käytössä. Ystäväpalveluun liittyvissä asioissa voit ottaa yhteyttä Susanna Sovioon tai SPR:n ystäväpal-veluvälittäjä Saara Koskiseen.

Susanna Sovio, toiminnanohjaaja p. 019 758 4645

susanna.sovio@riihimaki.fi

3

Ympyrä on sulkeutunutLokakuussa 2008 löysin postini joukosta Seni-orit ilman Rajoja ry:lle osoitetun kirjeen, jon-ka oli allekirjoittanut Riihimäen kaupungin toi-mihenkilö Viivi Cavenius. Kirje oli kutsukirje ja siinä pyydettiin hieman yli kaksivuotiasta avus-tusjärjestöämme osallistumaan Riihimäelle pe-rustettavan ikäihmisille tarkoitetun vapaaeh-toistoiminnan keskuksen toiminnan suunnit-teluun. Ihan hyvä, ajattelin, ja sopii erinomai-sesti yhteen järjestömme toiminta-ajatuksen kanssa. Siitä se lähti. Suunnittelukokous pidettiin 29.10.2008. Tällöin sovittiin myös vapaaeh-toistoiminnan peruskurssin järjestämisestä 15.11.2008, vapaaehtoistoimikunnan muodos-tamisesta, keskuksen virallisesta avaamisesta, ensimmäisestä joulujuhlasta sekä vapaaehtois-toimijoiden päivystysvuorojen jaosta. Seuraava ongelma oli keksiä toimintakeskuk-selle osuva nimi. Kovasti oli aluksi tapetilla nimi Vapari, mutta sitten löytyi Virsu ja siinähän se oli – sattuva nimi. Viivin kätköistä taisivat vie-lä löytyä aidot tuohivirsutkin ja koko toiminnan ajan ne ovat olleet toimintatilan seinällä. Seniorit ilman Rajoja ry (SiR) on nyt ollut kes-kuksen toiminnassa mukana alusta asti. SiR on lähinnä senioreille tarkoitettu avustusjärjestö, jolla lyhyen toimintakautensa aikana on ollut runsaasti avustusprojekteja niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Huomattavimmat ulkomaiset avustuskohteem-me tällä hetkellä ovat Itä-Virossa sijaitsevan Kohtla-Järven kaupungin lapsiperheet. Kau-punkia vaivaavat työttömyys, alkoholi ja huu-

meet, ja lapsia ilman huoltajia on paljon. Ees-tin aluillaan oleva sosiaalihuoltojärjestelmä ei ainakaan vielä ole pystynyt vastaamaan näi-hin mittaviin haasteisiin. Olemme toimittaneet Kohtla-Järven Perheyhdistykselle useita auto-kuormallisia vaatetavaraa sekä kenkiä. Pari ker-taa olemme myös keränneet urheiluvälineitä ja koulureppuja. Näissä keräyksissä myös vir-sulaiset ovat olleet innokkaasti mukana. Kiitos siitä!

Vaate- ja reppukeräysten lisäksi olemme tuot-taneet kaksi lapsiryhmää päiväksi Serenan vesi-puistoon sekä järjestäneet niin Perheyhdistyk-sen kuin lastenkodinkin vastuuhenkilöille opin-tomatkoja tutustumaan Riihimäen huostaanot-to- ja lastenkotitoimintaan. Toinen merkittävä avustuskohteemme sijait-see Nigeriassa Mgboko Ofokobessa. Yhteistyö-kumppanimme Semcon Ystävät ry on perusta-nut kylään lastenkodin, sairaalan sekä sairaan-hoito-oppilaitoksen. Koko kompleksi palvelee alueella huomattavaa väkimäärää (n. 500.000 asukasta). Olemme keränneet kohteeseemme merkittävän määrän silmälaseja. Tässäkin rilli-rallissa ovat virsulaiset olleet innokkaasti mu-kana. Olen nähnyt videoita ja kuullut tarinoita siitä, kuinka lahjoittamamme rillit ovat muut-taneet totaalisesti monen onnellisen vastaan-ottajan elämän. Tästäkin projektista suurkiitos virsulaisille! Kolmas mittava avustuskohteemme ovat Ro-manian köyhääkin köyhemmät romaniperheet lähinnä Transsilvanian alueella. Osallistumme näin omalla tavallamme Euroopassa käytävään romanikeskusteluun auttamalla romaneita pai-

4

kan päällä. Olemme toimittaneet Romaniaan kolme rekallista tavaraa mm. pulpetteja ja kou-lutarvikkeita, sairaalarekvisiittaa sekä sänkyjä, vaatteita ja kenkiä. Romania-projekti poikkeaa muista kohteista kalleutensa vuoksi, sillä yh-den avustusrekan matka Romaniaan maksaa noin 2.500 €. Tampereen ev. lut seurakunnat ovat luovuttaneet meille kolehtituotot kahta matkaa varten. Upeaa! Järjestömme on todel-la hämmästynyt siitä, että kaupungit ja kunnat, jotka saneeraavat kouluja ja sairaaloita, eivät ole budjetoineet sentin senttiä hyväkuntoisten saneeraustarvikkeidensa toimittamiseksi niitä kipeästi tarvitseville – esim Romaniaan. Ja nyt sulkeutuneeseen ympyrään. Helsingin kaupunki aloitti 50-luvun lopulla kunnallisen nuorisotyön, jonka kohteina olivat järjestöihin kuulumattomat nuoret. Ensimmäiseksi peus-tettiin Hakaniemeen nuorisokahvila Hakaker-ho. 60-luvun alussa toiminta sai jatkoa, kun Herttoniemeen perustettiin toinen nuorisoker-ho Herttokerho. Kerho oli kaupungin osittainen vastaus kuuluisaksi tulleeseen Siilitien nuoriso-ongelmaan. Kerhon apuisännäksi palkkasi kau-pungin ensimmäinen nuorisoasiamies, legen-daarinen rusettikaula Heikka Niittynen, minut.

Tehtäväni Herttokerhossa oli lähinnä ohjelma-toiminnan suunnittelu ja toteuttaminen. Tein siis samaa hommaa, mitä Snellmanin Kari Vir-sussa, mutta kohderyhmänä vain oli nuoriso. Tartuin toimeen innokkaasti ja sainkin hankit-tua kerhoon varsin kuuluisia esiintyjiä. Erityi-sesti tulee mieleeni Suomen parhaaksi jazz-laulajattareksi rankattu Carola, jota komppa-si Esa Pethmanin bändi. Tämän kokoonpanon kuva komistaa fotoalbumiani. Myös arkkitehti-opiskelijoiden muodostama lauluyhtye Three Potatoes vieraili kerhossa. Yhtyeen jäsen Esa Laukka siirtyi sittemmin Four Cats -kvartettiin. Urheilijoista mainittakoon Suomen pingismes-tari Milli Kunnas, jonka voittajaa ei kerhosta löytynyt. Kerhossa toimi myös amerikkalaisten kansantanssien ryhmä. Niilo ”Tarva” Tarvajärvi kävi katsomassa ryhmän treenejä ja ”pestasi” meidät oitis Linnanmäen Peacockin suosittuun Palapeli-ohjelmaansa.Ympyrän sulki

Atte LuomaSeniorit ilman Rajoja ry

5

Virsulaisia kevätjuhlassa hattu teemalla 2011.

Liikkumisen iloa ja toimintakykyä!Ihminen, nuori tai jo varttuneempaan elämän vaiheeseen ehtinyt, on fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn kokonaisuus. Toi-mintakyvystä puhuttaessa emme siis ainoas-taan keskustele fyysisistä tavoista toimia, vaan tiiviistä kokonaisuudesta, jossa ihmisen toimin-takyvyn eri osa-alueet tekevät yhteistyötä. Iän karttuessa ihmisen toimintakyvyssä tapahtuu muutoksia, jolloin myös toimintakyvyn eri osa-alueiden yhteistyö korostuu.

Toimintakyvyssä tapahtuvat muutokset eivät kuitenkaan ole pelkästään ikään ja vanhene-miseen sidottuja. Monesti vanhetessa toimin-takyky muuttuu toimintojen käytön puuttees-ta. Erityisesti fyysistä toimintakykyä pystytään harjoittamaan ja harjoittelun tulokset myös nä-kyvät. Monet toiminnot pystytään näin ollen palauttamaan. Ajattelumalli siitä, että ei kun-toaan enää vanhana pysty parantamaan joutaa romukoppaan, sillä ihmisen kuntoutettavuus säilyy läpi koko elämän.

Vanhenemiseen liittyy myös sairastumisalttiu-den lisääntyminen, jolloin liikunnan merkitys korostuu etenkin ennaltaehkäisevässä, mut-ta myös hoitavassa mielessä. Nykyään liikun-ta nähdäänkin erittäin tärkeänä osana moni-en sairauksien hoidossa. Liikunnan merkitys elämänsisältönä on myös huomattava. Liikku-misen mielekkyys ja sen tuomat sosiaalisetkin ilot eri liikuntaryhmien kautta ovat yhtä mer-kittäviä asioita kuin toimintakyvyn ja terveyden parantaminen.

Liikkumalla ja liikunnan avulla pystymme siis parantamaan fyysistä toimintakykyämme ja si-tä kautta psyykkistä vireyttämme. Liikkumisen avulla saamme myös voimia sosiaalisten suh-teiden ylläpitoon sekä voimme kokea uusien ystävyyssuhteiden ja muiden sosiaalisten suh-teiden syntymisen esimerkiksi erilaisten ryh-mäliikunnan muotojen kautta.

Lähde: Iloisesti ikääntyen, Elina Karvinen

6

Virsun kevätjuhla 2011.

Kaikki liikkumaan ja hakemaan hyvää oloa!Tarkoituksenani edellä mainituissa asioissa on rohkaista teitä kaikkia liikkumaan ja motivoitu-maan liikkumiseen muunkin kuin pakon vuoksi. Liikunnan ei ole tarkoitus olla pakon sanelema paha, vaan mielihyvää ja uusia onnistumisen kokemuksia tuottava ilo.

Liikunnan positiiviset terveydelliset vaikutuk-set ovat kiistattomat ja mielestäni on varsin mielekästä ajatella ne suurina positiivisina ”si-vutuotteina”. Mikään ei ole sen mukavampaa kuin lähteä aamulla avoimin mielin raikkaaseen ilmaan reippailemaan. Tai sitten osallistua mui-den ihmisten kanssa vesi- tai kuntojumppaan tai halutessaan jumppailla kotosalla ajattele-matta kuitenkaan liikaa sitä, kuinka hyvää tämä tekee terveydelle. Liikunnan parhaita puolia on loppujen lopuksi se, että siitä tulee hyvälle mielelle.

Kaikki liikunta ja fyysinen toiminta on kuin ”tal-letus terveyden pankkiin”. Arkiliikkuminen, ku-ten siivoaminen, kaupassakäynti, pyykinpesu tai lastenlasten kanssa leikkiminen ovat mitä parasta liikuntaa.

Arkiliikunnan lisäksi voit lenkkeillä, pyöräil-lä, hiihtää, tehdä kotijumppaa ym. Esimerkiksi kunnat ja kansalaisopistot tarjoavat eläkeikäi-sille erilaisia ryhmäliikunnan mahdollisuuksia mm. vesi- ja kuntojumppien ja kuntosaliryhmi-en muodossa.

Nosta siis peppu ylös penkistä ja lähde liikkeel-le, tulet siitä paremmalle tuulelle ja loppupäi-vän askareetkin sujuvat kuin siivillä!

Liikkuvaa kevättä kaikille! Panu Tavisalo

Erityisryhmien liikunnanohjaajaRiihimäen kaupungin liikuntayksikkö

7

TUULITuuli se on voimakasvaikuttaja tahdokas.

Ihminen ei tiedä vaan,mistä tuuli saapuukaan.

Meret saa se pauhaamaanaallot korkeat nousemaan.Laivat, veneet armoillaan

aina ovat kokonaan.

Tuuli tekee, mitä tahtoo,ihminen vain ylös katsoo.

Laitoksiaan suree siisvaan tuuli välitä ei viis.

Kun tuuli puissa humisee,niin Henki sua lähenee.

Älä silloin pakene,vain kuuntele ja ajattele.

Oi kuuntele tuulta ihminen,on mielesi silloin rauhainen.Saat levätä tuulen armossa,

niin kuin lapsi kehdossa.

Sulo Raitapuro

NÄRÄNKÄVAARASSAKaukana, kaukana Kuusamossa

Näränkävaaran kainalossa,erämaan helmassa, jossahuojuu ikivanhoja keloja,

syntyy suuria satuja.

Yhden hongan nimi on Nököttäjä.Lapsenlapsi sen kerran keksi,

kun luuli puuta kummitukseksi.Latva kaartuu kuin haamun huppuja hupun päässä on naavatuppu.

On hongan juuressa ontto kolo,jossa on monelle oiva olo:Kelohaltiat siellä asustavat,ja hiiret mökkiä sisustavat.

Myyrä käy joskus vierailulla,kun kettu aikoo perässä tulla.

Kelohaltiat monisatavuotiaaton nähneet Närängän kuninkaat

ja ihmeet, kun ihmisvaltiaatkaatoivat kaikki vanhat puut,täyttivät niillä purojen suut.

He veivät tukkeja maailmalle,tekivät mökkejä vaarojen alle,

toivat autoja, traktoreita,monia metelimoottoreita.

Kelohaltiat tulevat surullisiksi,kyselevät meiltä, oi miksi, miksi!

Maili Mustonen

MaisteluaPettymys on paha sana,

kun sitä maistelee.Olet lapsi tai aikuinen,

se koskee,se on kielteinen.

Pettymys on paha sana,kun sitä muistelee.Se ei anna mitään,

se ottaa pois,se torjuu tunteen.

Kiitos on hyvä sana,kun sitä maistelee.

Olet lapsi tai aikuinen,se antaa paljon.

Se on myönteinen.

Kiitos on oiva sana,kun sitä muistelee.

Se hymyilee,se valaisee.

Se taikoo tunteita.

Maili Mustonen

8

9

Joulujuhlan viettoa Virsussa.

Henkilö- haastatteluja

Leena Ripatti:Olen 62-vuotias ja asun omakotitalossa Kor-mussa. Viihdyn siellä tosi hyvin. Käyn Virsussa lähes päivittäin, vaikka matkaa kertyy monta ki-lometriä. Ei minua haittaa huonot kelitkään, sil-lä minusta on mukava tavata muita ihmisiä.

Olen ollut Virsun toiminnassa mukana lähes alusta saakka. Olen nuorimpia virsulaisia ja saan vanhentua hauskasti ikään kuin ”äitihah-mojen” kanssa.

Kun minulta kysytään, mikä Virsussa on kaik-kein parasta, vastaan: ”No tietysti skippopeli!” Se ei tarkoita, että istuisimme vain hiljaa korttia läiskien, sillä me myös puhumme samalla mo-nenlaisista asioista.

Liisa Silkkola:Olen 80-vuotias ja asun Riihimäen keskustas-sa. Minusta on maailman ihanin asia, kun saan ruokkia Ankkalammella ankkoja voikukan leh-dillä. Kaksi kertaa päivässä käyn niiden luona.

Syksyisin, kun ankat viedään pois, minulla alkaa tylsä elämä. Onneksi on tämä Virsu, jossa voi viettää silloin aikaansa!

Minulla on selkäranka murtunut. Kuusi viikkoa makasin selälläni ja selvisin siitä. Liekö selkä-rankani tullut vahvaksi jo lapsena, kun 3-vuo-tiaana jo rämmin suolla. Käytiin Hetesuon lam-mella veljien kanssa ongella. Se oli seikkailua! Joskus pelotti. Olen nähnyt lehmien uponneen sinne suohon.

Nyt on tuo kirkonmäki, jota pitkin kuljeskelen edestakaisin. Selkäni pysyy kunnossa. En minä itseäni vanhaksi tunne.

Mieheni kuoli toista vuotta sitten. Minulla on yksi ihana tytär, joka on itämaisten kielten tai-taja. Hän asuu Helsingissä. Hänen kanssaan käymme teatterissa silloin tällöin.

Eija Karjalainen:Minä olen ollut eläkeläinen sairauden takia jo ties kuinka kauan. Virsu on siitä hyvä paikka, et-tä jos ei tiedä mitä tekisi, niin tänne ainakin voi tulla keskustelemaan. Täällä on yleensä minua vanhempia ihmisiä, mutta ei se mitään haittaa. Pääasia, ettei jää kotiin makaamaan.

Virsussa näkee ihmisiä ja saa pelata korttia. Kahvia tai teetäkin saa juoda. On kiva katsel-la ja ihailla toisten tekemiä käsitöitä ja onhan täällä taidettakin seinillä. Kyllä täällä viihtyy, kun saa vain itsestään niin paljon irti, että tulee lähdettyä.

Minä toivon, että joskus vielä ilmestyisi Virsun oma lehti. Kirjoittelen runoja ja kaikenlaista, mikä mieltä liikuttaa. Päiväkirjaani kirjaan aja-tuksiani tuntemusteni mukaan.

Kyllä täällä Virsussa on monenlaisia mahdolli-suuksia viettää aikaansa.

Pauli Matias Kuparinen:Olen 85-vuotias ja syntynyt Vuoksen varrella Kuparsaaressa. 76-vuotiaana sain aivohalva-uksen ja nyt käyn siellä mihin onnistun pääse-mään tai mihin minua viedään. Uimassakin kä-visin, mutta tarvitsisin perään katsojan.

Käyn Virsussa pari kolme kertaa viikossa kahvit juomassa. Ei tarvitse kotona keitellä yhtä kup-pia kerrallaan. Olen ollut mukana lähes Virsun alkuajoista asti. Kyllähän se minäkin tykkään skippoa pelata.

Siihen, miksi miehiä on Virsun toiminnassa niin vähän mukana, minä vastaisin, etteivät miehet, jotka seisovat vielä omilla jaloillaan, halua kuu-lemma mennä vanhojen joukkoihin.

Onneksi Virsu on niin lähellä, että pääsen tän-ne vielä omin avuin.

10

Aili Siltanen:Olen täyttänyt jo 83 vuotta ja tuntuu, että kyl-lä se ikä alkaa jo vähitellen painaa. Mutta niin paljon se ei kuitenkaan paina, ettenkö Virsuun poikkeaisi päivittäin! Montaa kertaa en ole pois ollut.

Aamulla herään viideltä ja juon kahvit. Kolmi-sen kertaa viikossa lähden aamulla naapurin kauppa-asioille. Siitä se päivä alkaa.

Minulla on kihti jaloissa ja lääkäri sanoi, että jos jäät sinne sängynpohjalle, niin sieltä on vaikea päästä ylös. Kun minä silloin aamulla lähden kotoa, niin kolmen aikaan iltapäivällä olen taas kotona. Vietän aikaa Virsussa monta tuntia. Se on minun toinen kotini.

Olen kiitollinen tämän paikan olemassaolosta. Kiva, kun saa pelata ja harjoittaa muistiaan se-kä keskustella toisten kanssa.

Leena Kari:Olen 81-vuotias ja asunut Riihimäellä 16 vuot-ta. Olen uudisasukas siinä mielessä, että olen muuttanut tänne uudelleen 35 vuoden muual-la asumisen jälkeen.

Nuorena kävimme täällä tanssimassa. Toiset kävivät Työväentalolla ja toiset taas Seuratalol-la. Muistan, kun joku pyysi saatolle, niin kerroin asuvani Varuskunnassa saakka, mutta ei se mi-tään vaikuttanut.

Virsussa olen käynyt lähes alkuajoista saakka ja paikka tuntuu todella tarpeelliselta. On ihanaa, kun saa tavata toisia. Nykyään meille tarjotaan nettiä kaveriksi. Siellä sitä pitäisi olla yksin ko-tona puhumattomana. Mutta mehän tarvit-semme juuri kosketusta toinen toisiimme!

Virsussa on ollut hyviä eri teemoja, mutta on myös vapaata seurustelua. Joskus käy myös esiintyjiä. Minusta se on tosi mukavaa.

Virsun tilat ovat hyvin viihtyisät. Ihailen niitä kädentaitoja, joilla Virsusta on saatu kodikas ja miellyttävä paikka viettää eläkeaikaansa.

Olen kiitollinen kaikille, jotka antavat omaa ai-kaansa niin vapaaehtoisesti kuin työnsä puo-lesta. Suuri kiitos myös Kari Snellmannille.

Mirja Takala:Olen 65-vuotias ja asunut noin yhdeksän vuot-ta Riihimäellä. Sain kipinän alkaa käydä Virsus-sa osallistuessani vanhusten messuille viime vuonna.

Harrastan asioita, jotka liittyvät asuinpaikka-kuntaani. Olen mm. Riihimäki-seuran jäsen. Ke-rään myös paikallislehdistä lehtileikkeitä, jotka valottavat kaupunkimme elämää.

Minäkin pidän skipon pelaamisesta monen muun virsulaisen tapaan. Vietän nykyään pal-jon aikaani Virsussa.

11

Aili Siltanen: ”Niin paljon ikä ei paina ettenkö

Virsussa poikkeaisi päivittäin.”

Isä Yrjön puutarhaIsäni oli kotoisin Varsinais-Suomen Liedosta. Siellä hän oli tutustunut puutarhan hoitoon. Hänen vanhempansa asuivat myöhemmin Tu-run Raunistulassa, jossa minäkin asuin Hilda-tädin luona heidän entisessä kodissaan opis-kellessani Turun yliopistossa. Talon pihalla oli komea vanha omenatarha.

Isäni istutti Joutenlahden omakotitalon pihal-le varmaankin Varkauden ensimmäisen ome-natarhan. Minun aikanani puna- ja valkokaneli-puut olivat jo suuria. Antonofka- ja sariolapuut olivat nuoria. Muistan isäni kertoneen, että noin joka kymmenes talvi oli niin kylmä, että omenapuut paleltuivat Varkauden korkeudel-la. Hän poisti paleltuneita oksia ja voiteli niitä jollakin tökötillä. Hän myös ymppäsi oksia, siir-si niitä puusta toiseen. Samassa puussa saattoi kasvaa erilaisia omenoita. Hän kokeili oksasta-mista seitsenrunkoiseen pihapihlajaan. Oksat kasvoivat, mutteivät tuottaneet omenoita.

Meillä oli syksyisin omenoita aina jouluun saak-ka. Åkero oli jouluomena. Oli myös omenavar-kaita. Piha oli aidattu ympäriinsä ja varustettu kahdella portilla. Syksyllä maantien puoleinen portti oli lukittuna, mutta eiväthän lukot ja ai-dat pidättele varkaita. Niinpä isä oli hankkinut paukkupommeja, jotka oli yhdistetty lankoihin. Kun liikkui puutarhassa ja osui lankaan tai ok-saan, liike laukaisi paukun.

Kerran kesken iltaruokailun kuulimme pauketta puutarhasta. Isä ampaisi ulos, mutta pimeästä puutarhasta ei löytynyt ketään, ei pihavalon-kaan loisteessa. Meille ja naapurien lapsille oli annettu lupa syödä pudonneet omenat, mutta pimeällä ei saanut mennä omenatarhaan. Isä kertoi, että myöhemmin eräs aikuinen mies tuli pyytämään anteeksi omenavarkauttaan lapse-na. Oli ollut mukava rupattelutuokio.

Isä toi Varkauteen myös tomaattien viljelyn. Taimet kasvatettiin sisällä huhti-toukokuussa. Kesäkuun kymmenes päivä taimet istutettiin

Tuila Hakoniemi:Olen 81-vuotias, mutta sielu on nuori, vaikka-kin vanhassa kropassa.

Sain tiedon Virsun olemassaolosta Riihimäen Seutu -ehdestä. Käyn Virsussa aina, kun vain on vapaata aikaa. Lähinnä pelaan skippoa, mutta osallistun myös erilaisiin toimintapiireihin.

On hyvä, kun ei tarvitse sitoutua, vaan voi käy-dä silloin, kun itselle sopii. Voi tulla ja lähteä omien mieltymysten mukaan. Ja tulen käymään niin kauan kuin mahdollisuudet sen sallivat.

Olen kotoisin Viipurista, kuten vanhempanikin. Aikanaan Riihimäki tuli tutuksi sisareni kautta. Viihdyn Riihimäellä ja olen asunut täällä jo 20 vuotta. Minulla on täällä tuttuja, mutta on mi-nulla sydänystäviä ympäri Suomeakin.

Viihdyn hyvin myös Virsussa. Pelaan skippoa, kuten niin monet muutkin. Pidän retkistä eri-laisiin paikkoihin pitkin Suomea. Yhdessäolon ja kaikenlaisen yhteisen tekemisen kautta tu-tustumme lähemmin toisiimme. Näin luomme uutta ystäväpiiriä, josta me kaikki saamme iloa virkistystä elämämme päiviin.

12

Joulumyyjäiset 2011.

talon etelä- ja länsiseinustalle. Isä kasteli ja lan-noitti niitä pitkin kesää. Sitoi ja poisti varkaita. Syksyllä uudet kukkatertut poistettiin, koska ne eivät olisi ehtineet kasvaa tomaateiksi. Hallojen uhatessa tomaatit peiteltiin vanhoilla matoil-la. Muovia ei ollut tuolloin olemassa. Viimei-set vihreät tomaatit kerättiin ja sanomalehteen käärittynä vietiin pahvilaatikossa vintille. Sieltä sitten käytiin etsimässä kypsyneet syötäviksi.

Tomaatinkasvatukseen oli niin rutinoitunut, että äitini ollessa vanhainkodissa dementoitu-neena, hän valitti puhelimessa minulle: ”Mitä minä teen näille tomaatintaimille? Niitä on joka paikka täynnä, enkä ymmär-rä, mihin ne pitää istuttaa.”

Isän tomaatteihin liittyy ker-tomus Hämälästä. Isä oli is-tuttanut navetan seinustal-le tomaatin taimet. Lyyti ja Karuliina –tädit eivät olleet nähneet tomaatteja koskaan ennen. Heidän uteliaisuus heräsi jo siinä vaiheessa, kun tomaatit olivat vihreitä. He maistoivat etelän hedelmiä. Onneksi ne olivat niin pahoja, että he sylkivät ne suustaan. Tomaatti on raakana myrkyllinen. Onkohan todella vai onko meille kerrottu niin, ettemme söisi niitä ennen aikojaan. Tädit sur-kuttelivat meidän äitiä, joka oli mennyt naimi-siin oudon miehen kanssa, joka viljeli kamalan-makuisia pallukoita. Myöhemmin heille mais-tuivat kypsät tomaatit.

Isä Yrjön puutarhaan kuului lisäksi kasvimaa. Siellä kasvatettiin perheelle porkkanat, puna-juuret, lantut, kaalit, nauriit, herneet, tillit ja persiljat. Joskus perunat, vaikka niitä saatiin Hämälästä. Lapsien velvollisuus oli olla muka-na kylvämässä, kitkemässä, harventamassa ja sadon korjuussa. Vanhojen kompostien päällä kasvatettiin kurpitsat. Ne kasteltiin likaämpärin tiskivesillä. Syksyllä äiti keitti puolukka- ja kur-pitsahilloa. Se oli paljon parempaa kuin pelkät vesipuolukat, joita saattoi syödä mansikkahillon kanssa. Äiti keitti kurpitsasta etikkaista salaattia ja muistaakseni söimme joskus kurpitsavelliä.

Mansikkamaa oli milloin missäkin. Vadelmat kasvoivat omenatarhan takana radan puolella.

Isällä oli myös keltaista vadelmaa, vaikka se oli pienisatoista. Kaivon vierellä oli isän kasvilava. Sieltä sai aikaisin kesällä salaattia ja retiisejä, jotka olivat mielestäni kitkeriä tai karvaita, söi-pä niitä kuorineen tai kuorittuna. Lavassa kas-voi myös kurkkuja. Jos sato oli runsas, kurkkuja myös suolattiin talveksi. Silloin tarvittiin mus-taherukan lehtiä ja piparjuurta. Kaikissa olim-me omavaraisia. Omenapuiden välissä kasvoi-vat musta-, puna- ja valkoherukkapensaat sekä karviaiset. Kun sato oli korjattu, sai puutarhas-sa leikkiä piilosta. Tuolla verukkeella meidät ja naapurinkin lapset sai keräämään marjoja.

Isän puutarhassa oli kaksi mehiläispönttöä. Kun Tam-pereen Siiri-täti tuli käymään, hän kysyi isältä luvan ottaa mehiläispistoja reumansa pa-rantamiseen. Isä lupasi oitis hymyssä suin ja me olimme kaikki katsojina, kun täti me-ni paitasillaan mehiläispön-tön eteen. Hän rupesi kau-homaan mehiläisiä paitansa alle. Mehiläisen ilmestyessä lentolaudalle, hän ohjasi sen

paitansa sisään. Isän hymy hyytyi.

- Älä tapa kaikkia mehiläisiäni, hän hätääntyi.Mehiläinen, joka pistää, kuolee, koska sen pis-tin jää usein pistettävään tai repeytyy. Ihmet-telin, kuinka kukaan voi vapaaehtoisesti ottaa mehiläisenpistoja. Olin kerran pelastanut me-hiläisen pesuvadista, jossa se räpiköi onnetto-mana. Vaan kun olin nostanut sen vedestä, se mokoma pisti minua sormeen. Saakurin mehi-läinen. Silloin isä lohdutti, että se oli mehiläisen kuolema.

Oli jännittävää katsella, kun isä savun kera ja naamasuojus päässä rosvosi mehiläisiltä huna-jaa, nosti mehiläispesistä hunajakennot. Hänel-lä oli linko, jolla hunaja lingottiin vahakennoista. Mehiläiset parveilivat ja karkasivat syksyllä, jos oli syntynyt uusi kuningatar. Joskus isä sai ka-ranneen parven kiinni, joskus ne menivät me-nojaan. Mehiläispesät vietiin talveksi vinttiin. Hunajaa käytettiin nuhan ja köhän lääkkeenä. Lie tädin reumakin parantunut.

Marja Lukkaroinen

13

SANARISTIKKOMikä sana muodostuu pystyriville?

1 1 Kulkee veden päällä

2 2 Karvainen kotieläin

3 3 Virsun isäntä

4 4 Missä kylvemme

5 5 Vapaaehtoistyönkeskus

6 6 Ilman seuraa

7 7 Tietää paljon

8 8 Palaa ja lämmittää

9 9 Toinen vanhemmista

10 10 Ei märkä

11 11 Ja toinen vanhemmista

14

Joulujuhla 2011.