pärske 3/2011
Post on 12-Mar-2016
233 Views
Preview:
DESCRIPTION
TRANSCRIPT
3/2011
Huima ravintolapäivä
Mikä erottaa partioleirin musiikkifestareista?>> Sivu 15
Mitä yhteistä on partio-laisilla ja teekkareilla?>> Sivu 9
Partio loppuu Suomesta>> Sivu 25
>> Sivu 5
2 3/2011
Pärske 3/11Uudenmaan Partiopiirin lehti34. vuosikerta, nro 194Ilmestymispäivä 6.10.2011
JulkaisijaUudenmaan Partiopiiri ryTöölönkatu 55, 00250 Helsinkip. 09 8865 1400faksi (09) 8865 1199uusimaa@partio.fiwww.uusimaa.partio.fi
PiirinjohtajaOssi Ikonen 040 549 3191ossi.ikonen@uusimaa.partio.fi
Piirin varajohtajaKim Setälä 040 748 2615kim.setala@uusimaa.partio.fi
Vastaava päätoimittajaAntti Koistinen 040 - 18 22 489 antti.koistinen@uusimaa.partio.fi
Toimitussihteeri ja ulkoasuHanna Niemi 050 446 0057hanna.niemi@partio.fi
ToimitusJaakko Haapala (SiHu)Riina Haapala (HiTy)Markus Haveri (LEV)Maija Huitu (HiTy)Emma Napari (HiTy)Samuli Reunamo (KKP)Johanna Korhonen (NS)
Avustajat 3/11Hanna RutilaSusanna OksanenMeeri PussinenMinna Ala-OrvolaPetra ValkonenJussi EloTiia MerenheimoHeidi KuruMikko RoininenTimo MuttonenTimo MiettinenJanne Haonperä
Kannen kuvaVeera Valkaman on kuvannut Mik-ko Roininen.Kuvat, joiden yhteydessä ei mainita kuvaajaa, ovat peräisin piirin kuva-arkistosta.
Painos1600 kpl
PainopaikkaPainokurki Oy, Helsinki
PaperiGalerie Volume 100 gr.
Pärskeen 4/11 aineistopäivä on 27.10.2011.
Aineisto toimitettava deadlineen mennessä päätoimittajalle.
Pärske ilmestyy 1.12.2011.
3/2011
3 PÄÄKIRJOITUS Valitusvirsi: Partionimet4-5 LAINEILLA Pärskähdykset Tunnelmakuva ravintolapäivästä 6-7 KULTTUURITUOTTEET Mika Kaurismäen Mama Africa Rihannan keikka Le Voyage - matka maailman ympäri Kuka tämänkin keksi? Teltta In ja Out8-9 TRENDIT Partiotyylejä Jamboreelta Alakulttuurit: Mitä yhteistä on partiolaisilla ja teekkareilla?10-11 TAVARAA Pärske testaa: Anatomic- vs. putkirinkka Kamagallup12-14 HENKILÖT YSP-Otto Missä hän on nyt? Suvi Kantoluoto15-19 REPORTAASI Mikä erottaa partioleirit musiikkifestareista?19 Tekstiviestit20 Artikkeli: Valikoivaa suvaitsevaisuutta21 KENTÄLTÄ Erikoislaatuisin partiomokani Kotipaikka: Uusimaa22 PAPERIPARTIO VS. OIKEA PARTIO Vinkkipankki paperipartioon Kuokkavieraat Uudenmaan uusimmassa lippukunnassa23 Partiolaisen huone24-25 KOLUMNIT Partiopoliittinen broileri: Miltä näyttää johtajuuden puute? Vallan kahvassa: Partio loppuu Suomesta26 Tee-se-itse
RIHANNA EI SÄVÄYTTÄNYTPärskeen toimitus keikalla s. 6
MIKÄ RINKKA PARTIOLEIRILLE? Pärske testasi s. 10
MILTÄ TUNTUI ÄÄNITTÄÄ OMA BIISI?Kaikkea ne medialähetti-läät pääsevät tekemään! s. 12
3 3/2011
Pöpö-Nöpö-Kissa-Kossu
— PÄÄTÄ JO!Vihoviimeisin B-P:n aikainen haihatus partiossa on partionimet, ja etenkin
se kun niiden kanssa ei koskaan löydetä kultaista keskitietä. Varsinkin su-
denpentujen kanssa homma lähtee usein aivan lapasesta, kun sudarit tah-
tovat joka kokouksessa vaihtaa nimeään. Yksikin pikkusudari kerkesi olla
yhden syksyn aikana Pöpö, Nöpö, Poni, Hevonen, Amppari, Tutti ja Mitalli
[sic] — niin, ja tietysti kaikki kissat ja koirat koluttiin myös läpi.
Kolikon kääntöpuolella ovat ne, jotka eivät koskaan keksi itselleen hyvää
partionimeä, ja ovat pelkkiä Osseja ja Antteja.
Valitusvirsi
Pääkirjoitus
SIITÄ PUHE MISTÄ PUUTE”Paljastan salaisuuden: meitä huijataan. Suomessa ei ole ollut 70 000 partiolaista moneen vuoteen.
Jokainen meistä on varmasti joskus joutu-
nut tilanteeseen, että joku tuttava kysyy:
”Paljonko teitä partiolaisia oikein on Suo-
messa?”. Helistelet ehkä hetken lottopallo-
ja pääkopassasi, ja vetäiset hihastasi tutun
vastauksen: seitsemänkymmentätuhatta!
Kotiin päästyäsi olet varmaan jo alkanut
miettiä, että meniköhän oikein. Rullaat tiesi
SP:n nettisivuille ja tarkistat. Huh, oikein
meni: ”Suomessa on 70 000 partiolaista eri
puolilla maata järjestäytyneenä 820 paikal-
liseen partiolippukuntaan,” sivuilla seisoo.
Paljastan salaisuuden: meitä huijataan.
Suomessa ei ole ollut 70 000 partiolais-
ta moneen vuoteen. Totuus on riipaiseva:
Suomen Partiolaisten jäsenmäärä on tällä
hetkellä alle 50 000 jäsenmaksun maksa-
nutta.
Samaan hengenvetoon on todettava, että
myös Uudenmaan Partiopiirin sivuilla ko-
meileva ”noin 4000 jäsentä” on myös
yläkanttiin; uusmaalainen totuus on noin
3600 jäsentä. Mutta hei: me sentään sano-
taan ”noin”.
Oli miten oli: jäsenistön määrälle tarttis teh-
dä jotain ja nopeasti.
Tässä Pärskeen numerossa kasvu ( ja sen
puute) on vahvasti esillä; sitä etsitään rock-
festareilta, ja piirinjohtaja kertoo, milloin
partioliike loppuu Suomesta.
Uudenmaan lippukunnat: kasvakaa! Jos
ette tiedä miten, niin me tullaan kyllä ker-
tomaan.
Antti Koistinen
PS: Tämä lehti etsii lisää tekijöitä ja uutta
päätoimittajaa! Kasvata itseäsi, ja lähetä
avoin hakemus osoitteeseen antti.koisti-
nen@uusimaa.partio.fi.
Kirjoittaja on Pärskeen vastaava päätoimittaja,
viestintäministeri, joka lupaa tukea piirin kasvua
kasvamalla itsekin sentin tai pari.
4 3/2011
Sipoonkorven kansallispuisto avattiin
Suomen 36. kansallispuisto avattiin elokuun
lopulla Sipoonkorpeen. Avajaistapahtuma,
Suuntana Sipoonkorpi, järjestettiin yhteistyös-
sä Metsähallituksen, partiolaisten ja muiden
järjestöjen kanssa. Uudenmaan Partiopiiristä
tapahtumaan osallistuivat Eräkamut, Keravan
Korvenpojat ja Sipoon Hukat.
Suuntana Sipoonkorpi -tapahtumassa lapset
pääsivät etsimään Sipoonkorven kadonnutta
aarretta, tutustumaan vesiötököihin ja metsä-
mörreilemään. Aikuisten retkillä esiteltiin aluet-
ta, sen perinne- ja sienimaailmaa sekä geokät-
köilyä. Vaelluskonkareille oli järjestetty neljän
tunnin erämainen vaellus. Omatoimiretkeilijöitä
kulki partiopolulla ja kansallispuiston hyvissä
sienimaastoissa. Suurta suosiota sai osakseen
myös Ängesbölen nuotiopaikka, jossa paistet-
tiin makkaraa, tunnelmoitiin Rosenfink-yhtyeen
perinnemusiikin tahdissa, tutustuttiin Martto-
jen sienineuvontaan, partiolaisten erätaitoihin
ja Metsähallituksen toimintaan.
Totuus ja Tehtävä
Piiri haastaa lippukunnat syksyn aikana mukaan ”Totuus ja
Tehtävä” -jäsenmääräkampanjaan. Kampanja käynnistyy piirin
luottisten toteuttamilla lippukuntavierailuilla, joissa käydään
läpi sekä partion yleinen että lippukunnan oma jäsenmääräke-
hitys. Tilaisuudessa tehdään muutamia jäsenmäärän kasvuun
auttavia harjoituksia ja lopuksi lippukunnalle tehdään oma kas-
vusuunnitelma.
Jokaisen lippukunnan kanssa sovitaan mahdollisimman pian
aika tälle lippukuntavierailulle ja tilaisuuteen olisi hyvä saada
paikalle koko lippukunnan johtajisto, kaikki ne vähemmän ak-
tiivisetkin! Jäsenmäärä- ja kasvuosuuden jälkeen lippukunnan
johtajisto pääsee vielä uppoutumaan Huiman maailmaan.
Lisätietoja tulevasta roadshowsta saa tutulta piiriluottikselta
tai piiritoimistolta.
Piirillä uusia esitteitä
Piiri on julkaissut uuden par-
tioesitteen, jota voi jakaa par-
tion yleisesitteen kaverina.
Esitteestä löytyy kaikki uus-
maalaiset lippukunnat, partio-
tarinoita ja paikka lippukunnan
omille yhteystiedoille. Esite on
suunnattu erityisesti partiosta
kiinnostuneille nuorille ja ai-
kuisille. Tilaukset piiritoimis-
tolta.
Koonnut MAIJA “MAI” HUITU
Kuvat: MAIJA HUITU,
MIKKO ROINISEN ARKISTO,
HANNA NIEMI
Vihdissä järjestettiin elokuussa Wuosisata-
markkinoiden yhteydessä järjestötori. Hiis-
tulen Tytöt ja Vihdin Polunlöytäjät esittelivät
partiotoimintaa. Esittelypisteellä pääsi ko-
Partiotoiminta esillä järjestötorilla
Pärskähdyksiä
keilemaan Osmonsolmun tekoa ja tutustumaan erilaisiin retkeilyvarusteisiin.
”Sää suosii ja kävijöitä on mukavasti ” Jesse Lindholm, ViPo , kertoo.
Järjestötorin sijainti yhteiskoulun pihalla saa myös kehuja. Kun pysäköintipai-
kat ovat yhteiskoulun vieressä, monet poikkeavat kiertelemään järjestötorille
matkallaan kohti kirkonkylän raitin markkinakojuja.
Partiolaisten moninaisuuslinjaus kommentoitavissa
Suomen Partiolaisten monimuotoisuuslinjaukset on tarkoitus saada valmiiksi
tämän syksyn aikana. Linjaukset hyväksytään Partioneuvostossa marraskuun
lopulla.
Monimuotoisuuslinjausehdotus on nyt nähtävänä ja kommentoitavana osoit-
teessa: www.partio.fi/monimuotoisuus. Sivun alareunassa on palautelaatikko,
jonne ehdotuksia, lisäyksiä ja kommentteja – miksei myös kehujakin - voi kir-
joittaa.
Kommentteja voi lähettää myös suoraan Suomen Partiolaisten monikulttuuri-
suusprojektin työntekijälle Emilialle (emilia.frantsi@partio.fi). Viimeinen kom-
mentointipäivä on 9.10.2011.
5 3/2011
Aluejako uudistuu
Uudenmaan Partiopiirin aluejako uudistuu 1.1.2012 alkaen. Uudis-
tuksen jälkeen jokaisella alueella on 8-10 lippukuntaa ja alueoh-
jaajat toimivat pareittain. Lippukuntien erilaisuus antaa rikkautta
alueen sisäisiin toimiin ja tilanteisiin, ja yhteisten tapahtumien jär-
jestäminen on mielekästä.
Uudet alueetLänsirannikko: Hanko, Raasepori, Siuntio, Inkoo ja Kirkkonummi
Hiidenalue-Lohja: Lohja, Nummi-Pusula, Karkkila ja Vihti
Hyvinkää-NurmijärviTuusula-Järvenpää-MäntsäläKerava-Sipoo-PornainenLAPPA-Porvoo: Pukkila, Askola, Artjärvi, Lapinjärvi, Loviisa ja Porvoo
Kaakkuri: Kouvola ja Virolahti
Inkoon Kavalahteen kokoontui 26.-28.8. liuta Uudenmaan
Partiopiirin luottiksia yhteiseen seminaariin. Mukana oli
niin Huiman tekijöitä kuin piirihallitus ja piirin ryhmätkin.
Viikonlopun teemat olivat kasvu ja piirileiri. Kaikki luot-
tikset olivat yhtä mieltä siitä, että kasvua on saatava aikaan
ja seuraavasta piirileiristä tehdään kaikkien aikojen paras.
Piirin varajohtaja Kim Setälä oli tyytyväinen onnistunee-
seen viikonloppuun ja sen huimaan osallistujamäärään:
”Meitä oli ihan uskomaton määrä paikalla ja tunnelma oli
aktiivinen. Tällä porukalla saamme edistettyä kasvua, jär-
jestettyä parhaan piirileirin ja tarjottua lippukunnille hyviä
tapahtumia ja laadukasta tukea. Olen tosi ylpeä Uuden-
maan luottiksista!”
Huima ravintolapäivä
Piirileirit Huima ja Saras-
te ottivat osaa elokuussa
järjestettyyn ravintolapäi-
vään ja perustivat leiri-
keittiö Marmelaadinakin
Töölön Sibeliuspuistoon.
Päivän ruokalistalta löy-
tyi Lasagne á la Huima ja
sesongin marjoista tehty
kiisseli. Juomana tarjoil-
tiin Aamun Sarasteeksi
ristittyä jääteetä.
Luottissempassa Huima meno
Tunnelmakuva
6 3/2011
Mama Africa
Mama Africa on Mika Kaurismäen iloisen
värinen dokumentti Miriam Makebasta,
eteläafrikkalaisesta laulajasta, jonka elä-
mässä riitti niin säihkettä kuin kurjuut-
ta sekä draamaa. Makeban elämän ohella
elokuva valottaa myös Afrikan historiaa ja
apartheidia.
Mama African positiiviset afrikkalaisryt-
mit luovat mielenkiintoisen kontrastin elo-
kuvan synkkien ja vakavien aiheiden kans-
sa. Kaurismäki kuvaa Makeban vahvana ja
rohkeana naisena, joka muuttaa maailmaa
musiikkinsa avulla. Mama African moni-
vaiheista elämää seuratessa suorastaan
unohtaa välillä katsovansa dokumenttia
Hollywood-käsikirjoituksen sijaan.
Teksti: EMMA NAPARI
Kvartaalin leffa
Le Voyage - matka maailman ympäri
Le Voyage -tanssirunoelman alku jähmettää veren
suonissa ja saa aikaan halun lähteä karkuun. Liekö
sitten sivistymättömyyttä vai mitä, kun oopperaa
muistuttavat äännähdykset eivät sytytä. Annan
kuitenkin taiteelle mahdollisuuden. Kärsivällisyys
palkitaan kun kauniin soolotanssin jälkeen koko
värikkäisiin vaatteisiin pukeutunut joukko tanssi-
joita aloittaa tanssinsa.
Paikoin jopa hengästyttävä esitys johdattaa katso-
jan läpi tangon kolmiodraaman aina hurjiin ryt-
meihin. Tanssijoiden suoritukset ovat taidokkaita
ja kolmen hengen tangoa seuratessa tuntee itsensä
tirkistelijäksi, niin intiimiltä se vaikuttaa! Ja ihmi-
siä on siinä kolme!
Esityksestä puuttuvat kaikki mahtipontiset lavas-
teet, mutta niitä ei edes tarvita. Tanssijoiden väri-
käs vaatetus riittää täyttämään koko tilan, ja taus-
talla soittava orkesteri huolehtii lopusta. Kaiken
kaikkiaan Le Voyage on vauhdikas, upea ja haus-
ka teos, jota jaksaa seurata vaikkei tanssista olisi
kiinnostunutkaan.
Teksti: RIINA HAAPALA
Kuva: SASA TKALCAN
Laimeaa, Rihanna
Megatähdeksikin tituleerattu Rihanna
esiintyi elokuun puolivälin koleassa sääs-
sä minishortseissaan ja pikkutopissaan
tuhansille ihmisille. Rihanna aloittikin
näyttävällä sisääntulolla, mutta vaikutta-
van ja tyylikkään aloituksen jälkeen lop-
pukonsertti oli melko tasapaksua mas-
saa.
Suuri lava sopii mahtipontiselle esityk-
selle, mutta vaatii pieneltä ihmiseltä
valtavaa karismaa täyttää koko lava. Ri-
hannan kunniaksi on kuitenkin sanottava
se, että hän veti koko shown kunnialla
läpi ja ainakin edessä oleva massa näytti
nauttivan täysin rinnoin. Liekö odotuk-
set olleet liian korkealla, mutta jotain jäi
kaipaamaan, toisin kuin iltapäivälehtien
lööpeistä voisi päätellä. ”Seksiä tihkunut
Rihanna strippasi ja nuoli rumpukapu-
laa”, taisi olla villein otsikko.
En tiedä, onko käsitykseni strippaami-
sesta jotenkin kieroutunut, mutta se, että
artisti heitti yllään olleen paitapuseron
tapaisen pois, ei täytä kriteereitäni strip-
paamisesta. Ei tietääkseni ole mitenkään
harvinaista, että kesken keikan artistit vä-
hentävät vaatetustaan.
Kaikesta huolimatta, show jäi etäiseksi
ja vähempi yrittäminen olisi voinut tehdä
ihmeitä. Toisaalta, olipahan komea show,
ilotulituksiin oli varmasti uponnut rahaa.
Teksti: RIINA HAAPALA
Kvartaalin teatteri
Kvartaalin keikka
7 3/2011
IN OUT
Porvoon Metsänkävijöiden Ripsa ”Pippuri” Heiskanen pal-jastaa, mikä on
tällä hetkellä IN ja mikä OUT.
viikottainen partiotoiminta koloilla
pakkiruokailu
Kuka tämänkin keksi?
märmätys määrätyistä nakeista
lpk:n välinen kilpailu paremmuudesta
pt-kisat
kouluttautuminen erilaisissa
tapahtumisissa piirissä
IN - OUT
Partiolaisen kenties tutuin majoite eli teltta on niin vanha keksintö,
ettei sen keksijästä ole täyttä varmuutta. Varhaisin kirjallinen lähde
Ensimmäinen Mooseksen kirja mainitsee Kainin pojan Jabalin en-
simmäiseksi teltan käyttäjäksi. Nykyisen historiantutkimuksen va-
lossa telttoja käytettiinkin ensimmäisenä juuri seemiläisten kansojen,
kuten arabien ja juutalaisten, keskuudessa. Kilon painavista kisalaa-
vuista ei ollut tuolloin tietoakaan: paimentolaiset ronttasivat päätty-
mättömillä matkoillaan sirkustelttojen kokoisia majoitteita, joille oli
omat vankkurit.
Nykyisen partiolaisen häpeällisimmän majoitteen, kupoli-, tai kuten
me eräjormasnobit sitä nimitämme, festariteltan, on keksinyt suoma-
lainen Jarl Lönnqvist. Tämä Sopu-teltta on saanut patentin numero
26 102 ja saavuttanut laiskojen partiolaisten lisäksi ennen kaikkea
kotimaisten festarikävijöiden vankkumattoman suosion.
Olivatko seemiläiset ensimmäisiä teltan käyttäjiä?Teksti: SAMULI REUNAMO
8 3/2011
Ruotsin Jamboreella nähtiin monenlaisia partiotyylejä. Pärske poimi niistä kaksi.
Partiotyylit
PartiotyylejäJAMBOREELTA
JapaniTradionaalinen asu henkii
historiaa.
Teksti: JAAKKO HAAPALA
Kuvat: SUSANNA OKSANEN
SuomiInformatiivinen tyyli Suo-
mesta kertoo että Suomessa
ei asusta jääkarhuja.
9 3/2011
Tupsulakkiset huivikaulat
Kun kohtaa kadulla vappulehteä häpeilemättä kauppaavan teekka-
rin, ei ensimmäisenä tule mieleen perinteinen mummontaluttaja-
tai nuotionvirittäjä-partiohahmo.
Fanny Syrjänen on yksi Otaniemen teekkareiden joukossa piilevistä
partiolaisista. 9-vuotiaana Helsingin Kalevan Poikiin ja Tyttöihin
liittynyt Fanny on nykyisin lippukunnan sihteeri.
TKK:lla Fanny aloitti kolme vuotta sitten. Hän on ajautunut tut-
kinto-ohjelmansa opiskelijajärjestön, Puunjalostajakillan, hallituk-
seen. ”Killan emännän pestini päättyy vuoden vaihteessa. Silloin
jatkan lippukunnassani akelana”, Fanny summaa tulevaisuuttaan.
Partioteekkareihin törmää yllättävän usein. Mikä tekniikassa kieh-
too partiolaisia? Fanny kertoo, ettei hänellä partio vaikuttanut ura-
valintaan, mutta arvelee jonkinlaisen yhteyden löytyvän: ”Partiossa
johtajalta odotetaan johdonmukaisuutta, joka auttaa myös teknii-
kassa. Tämän hallitsevat ehkä hakeutuvat herkemmin teknilliseen
koulutukseen.”
Teekkariaktiiviksi päätymistä partiotausta on vauhdittanut. ”Par-
tiossahan kasvatetaan hyviä kansalaisia”, Fanny muistuttaa. ”En
olisi lähtenyt kiltamme raatiin, jos en olisi partiossa tottunut vas-
tuuseen.”
Mutta mikä on teekkariuden tarkoitus? Onhan tässä oltava muu-
takin kuin hassut hatut ja hupsut laulut. Fanny tiivistää tupsuhat-
tuilun tavoitteet tutun kuuloisesti: ”Kovin juttu on yhteen hiileen
puhaltamisen meininki. Aktiiviteekkari oppii paljon elämässä tar-
vittavia taitoja. Tämä on eräänlainen elämän koulu.”
Ei siis sittenkään kovin erilaista kuin partiolaisuus, loppujen lo-
puksi.
Teksti ja kuva: ANTTI KOISTINEN
Alakulttuurit partiossa
10 3/2011
VASTAKOHTAISUUKSIEN RINKATTeksti: SAMULI REUNAMO
Kuvat: EMMA NAPARI
Deuter Aircontact 75+10 on pyöreä ja varsin virtaviivainen
anatomic-rinkka. Kantohihnat hengittävät ansiokkaasti,
lantiovyön säätäminen on tehty hyvin helpoksi. Savotta
50 taas vaikuttaa maskuliinisemmalta: yksinkertaisia
säätöjä tehdäkseen on etsittävä ruuvimeisseli ja väännel-
tävä monenmoista vipstaakia. Lantiovyötä on vaikeampi
irrottaa ja kiristää. Toisaalta kun on katsellut niin monen
sudenpentu-seikkailijaikäisen surkeaa ilmettä, kun ana-
tomic-rinkasta on hajonnut lantiovyön kiristin, herättää
Savotan metallinen vyön kiinnike luottamusta. Lisäksi
Savotta on brändi: siihen liittyy samanlaisia mielleyhty-
miä kuin armeijan ylijäämäpakkeihin tai Fjällrävenin hou-
suihin. Deuter on ikään kuin nykyaikaisen ihmisen, mutta
Savotta Perinteisen Eräjormakörmyn rinkka.
En silti välttämättä lähtisi interrailille Savotan putkirinkan
kanssa, sillä putkirakenteen painavuus ei maksa itseään
takaisin ellei ole kannettavana vanhanaikaista maavaa-
tetta, lapiota ja teltan kamiinaa. Nyrkkisäännöksi siis:
Kilkkeelle Deuterilla, mutta lippukunnan talviretkelle
Savotalla.
Pärske testaa
Onko sinua piinannut ikuisuustaistelu “rinkka put-killa vai ilman”? Pärske testasi Trekin valikoimista löytyviä eri sukupolvien rinkkoja, joista kummasta-kin löytyi puolensa.
11 3/2011
Seppo ”Sebobo” Noso (EKa) osallistui
Ruotsin maailmanjamboreelle ISTinä eli
kansainvälisenä työntekijänä. Häntä ei erot-
tanut tyylinsä puolesta istiksi, sillä he eivät
olleet omassa ryhmässään. Sebobo antoi
oman panoksensa leiriin Info centerissä,
jossa hänen tehtävänsä oli tietää kaikesta
kaikki, ja sen vuoksi hänen huivissaan roik-
kui jatkuvasti paperilappunen, jossa luki
Info. Samaten toinen asia, joka kulki mu-
kana koko leirin ajan, olivat Crocs-kengät.
Eikö siellä ollut sateista? ”No siis, sateel-
lahan crocsit on just parhaat! 25 astetta
lämmintä ja sataa niin hikihän jossain saap-
paissa tulee”, vastaa Seppo. Swoppaamisen
ilot hän missasi kokonaan, mutta sai kau-
laansa ”kaikenlaista härpäkettä” muistoksi
uusilta ystäviltään, enimmäkseen erilaisia
rintamerkkejä ja pinssejä. Muun muassa
Omanista hän sai ”aivan upean” kaulahui-
vin merkin lisäksi.
Kohina 2008-piirileirillä Seppo saatettiin
nähdä kuumuudessa bokserin kuminauha
päässään. Mikä oli villein asusteesi Jam-
boreella? ”Se oli varmaan semmonen työ-
miehen kypärä”. Rakennusmiehen kypärän
sai käyttöönsä kun meni vapaaehtoiseen
”shit jobiin” vessoille. Mahtoi olla kova
ryntäys paskaduuniin? ”Joo, olihan sinne...
(naurua)”.
Kamagallup
Teksti: SAMULI REUNAMO
Kuva: MIKKO ROININEN
12 3/2011
YSP-Otto
- partion kansikuvapoika
Mikä ihme on YSP ja mitä se tekee?
YSP eli Young Spokesperson on tavallinen 15-22-vuotias partiolai-
nen, joka osaa kertoa partiosta sellaisena, mitä se oikeasti on. YSP
saa tehdä kaikkea mahdollista, näkyvimmässä osassa ovat erilaiset
lehti- ja TV-haastattelut. Itse olen päässyt tekemään partioviikon tee-
mabiisiä, ollut juontamassa partiolaisten vaalipaneelia ja Jamboreel-
la pääsin nuorten YK-simulaatioon. Mitään tylsää ei ole pakko tehdä,
YSP:nä saa poimia parhaat keikat päältä. SP kouluttaa YSPejä joka
vuosi, ja haku vuoden 2012 koulutukseen on päällä nyt.
Miten keksit hakeutua medialähettiläskoulutukseen?
Idean sain jo silloin, kun ensimmäistä koulutusta suunniteltiin Suo-
meen. Ensimmäiselle kurssille en vielä iän puolesta päässyt, joten kä-
vin kurssin tänä vuonna. Lähinnä minut kurssille suostutteli kaverini
Pauli, joka oli käynyt kurssin ekana vuonna.
Miltä tuntuu, kun pääsee studioon äänittämään omaa biisiä? Entä
mitkä on fiilikset, kun oma ralli raikaa partioviikon teemabiisinä?
Teksti: ANTTI KOISTINEN
Kuva: MEERI PUSSINEN
Otto Malkakorpi Pestit (tällä hetkellä)?
Medialähettiläs (YSP) ja Huiman vi-
deobloggaaja
Rinkka putkilla vai ilman?
Mieluummin ilman, mutta putkillakin käy. Omassa rinkassa ei ole putkia.
Ai kuka?
Otto Malkakorpi on yksi piirimme harvoista (mutta sitäkin huimemmista) medialähettiläis-tä. YSP-koulutuksen haku on taas kuumana! Otto kertoi itsestään ja medialähettiläisyy-destään.
13 3/2011
13.–15.1.2012
Medialähettiläät ovat tulleet jäädäkseen.Tulossa on kolmas Suomessa järjestettävä
medialähettiläiden koulutus. Sinä 15–22-vuotias partiolainen mistä tahansa ympäri Suomea,
klikkaa itsesi osoitteeseen www.partio.fi/yspja hae mukaan koulutukseen!
Toimi 20.11.2011 mennessä.
TÄÄLLÄ TAAS!
WWW.PARTIO.F I /YSP
Studiossa oman biisin äänittäminen oli ihan mahtavaa. Meillä oli
mukava tuottaja, ja koko biisi saatiin purkkiin päivässä. Ennen par-
tioviikkoa odottelin lähinnä kauhulla, että millaisen vastaanoton
biisi saa. Kyllähän se loppujen lopuksi ihan hyväksi osoittautui ja
keikoillekin olisin päässyt soittelemaan, jos vain olisin ehtinyt.
Mikä on ollut siistein juttu, jonka olet päässyt YSP:nä tekemään?
YSP:nä paras tekemäni juttu on varmasti teemabiisin purkitus stu-
diossa. Monella YSP-kaverilla on varmasti hienompiakin kokemuk-
sia, mutta mulle biisin tekeminen oli ehdottomasti paras kokemus.
Mitä teet partiossa, kun et ole tekemässä jotain medialähettiläs-
keikkaa?
Olen apulaisjohtajana seikkailijaryhmässä ja oman samoajavartion
jutuissa, mitä ikinä päätetäänkään tehdä.
Miksi kannattaa hakeutua YSP-koulutukseen?
YSP:nä pääsee tekemään paljon juttuja, joita ei rivipartiolaisena
pääse. Parasta on se, että pääsee kertomaan partiosta sellaisena
kun se oikeasti on. Ei pelkkiä solmuja, vaan paljon muutakin.
Mikä on paras leirimuistosi?
Varmaan viime kesän Jamboree kokonaisuudessaan. Meillä oli
mahtava leirilippukunta ja sain kavereita myös ulkomailta.
Terveisesi koko piirille?
Partioikaa iloisesti ja reippain mielin. Ja tulkaa Huimalle.
Mitä terveisiä haluat lähettää tuleville leiriläisille?
Huima tarjoaa sinulle yhden parhaista leirimuistoistasi – kuuluitpa
mihin ikäluokkaan tahansa!
14 3/2011
Piirin entinen projektiministeri ja Kohina-
leirinjohtaja on nähnyt partiotoiminnan
monelta kantilta. Vaikkei hän nykyään enää
varsinaisesti partiota harrastakaan, kuuluu
partio hänen jokaiseen päivään työpaikan
kautta. – Partio näyttää ja on todella erilais-
ta tästä vinkkelistä katsottuna, hän toteaa.
Suvin partioharrastus alkoi hyvin perintei-
sellä tavalla, 7-vuotiaana, samana syksynä
kun hän aloitti koulun.
”Jännitin ekaa kokousta niin paljon, että
kun oli aika lähteä kotoa, ilmoitin etten ha-
luakaan mennä. Isäni kuitenkin vei minut
”pakolla” partioon ja sille tielle jäin”, Suvi
muistelee. Hän myös myöntää, ettei alus-
sa oikeastaan tykännyt edes olla partios-
sa. Jonkin aikaa pohdittuaan Suvi keksii,
mikä hänet on kuitenkin saanut pysymään
harrastuksen parissa: ”Kun pääsi itse te-
kemään ja toteuttamaan, homma muuttui
mielenkiintoisemmaksi.”
Ensimmäinen pesti Suvilla oli jo noin
13-vuotiaana, jolloin hän aloitti lippukun-
tansa laumanjohtajana. Sen jälkeen pestejä
on riittänyt aina lippukunnan viikkotoimin-
nan vetämisestä leirien ja tapahtumien jär-
jestämiseen.
”Paras ja haastavin pestini on ollut Ko-
hinan leirinjohtajapesti ja sen myötä pro-
jektiministerin paikka piirihallituksessa.
Muutaman vuoden aikana kasvoin, opin,
toteutin, mahdollistin, ystävystyin ja niin
paljon muuta, etten edes pysty luettele-
maan.”
Minkälaista sitten on työskennellä par-
tiossa? ”Toisin kuin joku saattaisi ku-
vitella, työ on todella monipuolista ja
toimistopainotteista”, Suvi kertoo. Kou-
lutuskoordinaattori tukee keskusjärjestön
koulutustoiminnanalaa. Hän on mukana
koulutusvaliokunnan kokouksissa ja auttaa
valiokunnan alaisten ryhmien ja projektien
toimintaa. Juuri nyt suuri osa Suvin työ-
ajasta menee parin suuren viikonlopputa-
pahtuman valmisteluissa.
Tällä hetkellä partiokenttää puhuttava jä-
senmäärän lasku huolettaa myös Suvia.
Hänen mukaansa tärkeässä osassa jäsen-
määrän laskun pysäyttämisessä on käyttää
olemassa olevia työkaluja oikein ja laaduk-
kaasti. ”Sen jälkeen kun partio-ohjelmaa
käytetään kaikissa lippukunnissa siten, kun
se on suunniteltu toimivan, ja lippukunnis-
sa on pesteihinsä koulutetut tekijät toteut-
tamassa toimintaa, voidaan alkaa markki-
noida partiota mahtavana harrastuksena.”
Suvi muistuttaa, ettei kasvu ole vain yhden
toiminnanalan tai projektin juttu, vaan sii-
hen tarvitaan koko organisaatiota. Kasvu
pitää hänen mukaansa näkyä kaikessa toi-
minnansuunnittelussa.
”Jos emme nyt huomioi jäsenmäärän las-
kua, partiossa ei nykyennusteiden mukaan
ole yhtään kohderyhmäikäistä partiolaista
muutaman kymmenen vuoden päästä. Nyt
on tartuttava toimeen, eikä jäädä seuraa-
maan sivusta kun kolot tyhjenevät ja valot
sammuvat.”
Laadukas partiotoiminta takaa sen,
ETTEIVÄT KOLOT TYHJENETeksti ja kuva: HANNA NIEMI
Entinen piirileirinjohtaja, nykyinen keskusjärjestön koulutuskoordinaattori Suvi Kantoluoto on huolissaan partion jäsenmäärän laskusta. Tämä ei hänen mukaansa johdu siitä, ettei partio kiin-nostaisi tai ettei partiossa olisi järke-vää tekemistä.
Missä hän on nyt?
Välillä musiikki
vei miehetkin
mennessään.
15 3/2011
Teksti: JANNE HAONPERÄ
Kuvat: MIKKO ROININEN
Huivi kaulassa, kädet ilmassa
Toimittaja ja valokuvaaja tutustuivat oikeaan festarikokemukseen, jotta partion jäsenmäärä saataisiin taas nousuun. Ainakin yksi asia erottaa partioleirin musiikkifestarista.
Isot partioleirit ovat kuin festareita. Tai ainakin yrittävät olla. Ruotsin maailmanjambo-
reen päälava purettiin kesken leirin, jotta tilalle voitiin rakentaa entistä isompi. Yhteis-
ohjelmissa estradille passitettiin hengästyttävä joukko bändejä ABBA-covereista van-
haan kunnon Europeen. Kilkkeen mainoksissa luvattiin, että kesän kovimmat festarit
ovat Evolla, ja johtajakahvilassa ravisteltiin pyllyä DJ Orionin tahtiin. Kaikki tämä teh-
dään siksi, että samoajat ja vaeltajat viihtyisivät leirillä. Siksi, että partio olisi nuorten
silmissä cool harrastus. Siksi, että Ville kertoisi naapurin Repelle, että vain partiossa
voi kuulla Final Countdownin livenä alkuperäiskokoonpanon esittämänä. Mutta jotain
me teemme väärin, koska partion jäsenmäärä Suomessa laskee. Eivätkö partioleirit ole
sittenkään “tarpeeksi festarit”?
Lähdimme heinäkuussa opintomatkalle Turkuun, jossa järjestetään Suomen vanhin ke-
vyen musiikin festivaali, Ruisrock. Opimme ainakin neljä asiaa.
Reportaasi
16 3/2011
Prologi
Aloitamme festarimatkan junalla. Vaunut
ovat täysiä, mutta onnistumme saamaan
istumapaikat neljän hengen työskentelyhyt-
istä. Seurueemme on ilmeisesti liian kovaää-
ninen ja vastapäätä istuva kanssamatkustaja
vaihtuu pariinkin otteeseen. Juna saapuu
Turkuun ajallaan, VR:llä on tänään hyvä päi-
vä ja riittävästi konduktöörejä töissä. Luu-
lemme, että olemme jo voiton puolella, kun
olemme päässeet oikealle puolelle Suomea.
Kuinka väärässä olemmekaan.
Ensimmäinen oppitunti
jossa Janne ymmärtää jonottamisen syvemmän
merkityksen
Kävelemme juna-asemalta Aurajoen ran-
taan noutamaan festarilippujamme. Hotellin
edessä törmäämme pihalle asti ulottuvaan
jonoon. Muutama muukin on tullut hake-
maan VIP- ja Pressilippujaan juuri samaan
aikaan. Jonotamme puolitoista tuntia, mutta
onneksi emme ole ainoat, sillä myös Turun
kuuluisin kiinteistövälittäjä Jethro Rostedt ja
Apocalyptican sellisti Eicca Toppinen pas-
sitetaan kiltisti jonon hännille odottamaan
vuoroaan.
Saamme vihdoin liput, joilla pääsisimme
kätevästi vesibussilla suoraan festarialueel-
le Ruissaloon. Haluamme kuitenkin tiristää
kaiken irti festarikokemuksesta, joten pää-
tämme jalkautua rahvaan pariin. Menem-
me siis bussilla. Turun Kauppatorin laidal-
la jatkamme päivän teemaa, jonottamista.
Bussimatka sujuu hyvin siihen asti, kunnes
pääsemme festarialueen porteille. Körötte-
lemme viimeiset kilometrit etanavauhtia,
koska tie on tukossa. Ruissaloon pääsee
Ruisrockin aikaan henkilöautolla vain, jos
on menossa omalle mökilleen. Kuin taikais-
kusta mökkeilijöiden määrä kasvaa ekspo-
nentiaalisesti festariviikonloppuna.
Jonotamme vielä leirintäalueen lipunmyyn-
nissä hetken ( jono on lyhyt ja siedettävä),
kunnes pääsemme kokoamaan Prismasta
hankittua Super Monodome I -kupolitelt-
taamme (29,90 e). Pystytys sujuu vikkeläs-
ti, mutta toivomme molemmat, että yöllä ei
sada vettä, koska Super Monodomen veden-
kestävyys jättää toivomisen varaa.
Festarialueen portilla bongaamme väen-
paljouden keskeltä tutun Partiolainen osaa
-kassin. Erkka on Tampereen Kotkista ja en-
simmäistä kertaa Ruisrockissa.
”Partiokasseja sattuu olemaan kotona aika
liuta, joten niitä sattuu aina silloin tällöin
tarttumaan mukaan. Täällä on perjantaina
hyvä kaarti esiintyjiä, joten päätettiin lähteä
täksi päiväksi. Ihan hyvä festarifiilis tällä
hetkellä, ei olla vielä pahasti hiileennytty tä-
hän väkimäärään, vaikka aika järkyttävä jono
tuossa on”, Erkka kertoo. Onneksi pääsem-
me livahtamaan tämän jonon ohi. Vihdoin-
kin festarit voivat alkaa!
Illalla kiroilen itsekseni, koska olen unoh-
tanut muistiinpanovälineeni kotiin. Kertaan
päivän tapahtumat puhelimeni nauhuriin.
Yksinäisestä monologista yli puolet käsitte-
lee jonottamista. Olen tämän päivän aikana
ymmärtänyt, että jonottaminen on kiinteä
osa aitoa festarikokemusta, sillä vain hyvää
kannattaa jonottaa ja vain jonossa voi rikkoa
jään kysymällä muilta jonottajilta, kauanko
nämä ovat jo jonottaneet. Uusien ystävyys-
suhteiden solmiminen ei ole koskaan ollut
näin helppoa.
Toinen oppitunti
jossa käsitellään majoitteita
Kuten partioleireillä, oikeilla festareilla nu-
kutaan teltassa. Eikä missä tahansa teltas-
sa. Koska festarielämään kuuluu olennaisena
Janne kertasi päivän
tapahtumia nauhurille
kolmen aikaan yöllä.
17 3/2011
osana välinpitämättömyys omaa ja naapurin
omaisuutta kohtaan, majoitteeksi on paras-
ta hankkia halvin mahdollinen vaihtoehto.
Näin minimoit taloudellisen vahingon, kun
illan päätteeksi uusi ystäväsi Esko päättää
kokeilla telttasi sisällä, syttyykö kertakäyt-
tögrilli nopeammin, jos hiilien päälle tyhjen-
tää kokonaisen pullon sytytysnestettä.
”Tultiin kahentoista aikaan paikalle ja sam-
perin hyvin on lähtenyt menemään, jukoliste.
Harjavallasta ollaan tulossa. Ei me teltoilla
olla vielä käyty, pystytettiin vaan”, kertovat
Juho, Iiro ja Petro bussissa, joka on juuri
lähtenyt leirintäalueelta kohti festarialuetta.
Telttailevat festarikävijät jakaantuvat kah-
teen koulukuntaan: On niitä, jotka maksavat
koko viikonlopun lipusta pienen omaisuu-
den, mutta eivät ikinä näe ainuttakaan artis-
tia, koska hengailu teltalla kavereiden kanssa
on hauskaa. Ja sitten on niitä, jotka käyvät
teltalla vain valmistautumassa seuraavaan
artistikattaukseen. Me kuuluimme tähän jäl-
kimmäiseen porukkaan.
Herään lauantaiaamuna siihen, että kuuma
aamuaurinko paistaa läpi ohuen telttakan-
kaan. Olen nukkunut vain muutaman tun-
nin. Makuupussi on hiestä märkä, enkä saa
enää unta. Päätän käydä vilvoittelemassa ja
testaamassa samalla paikallisen käymälän.
Yritän vielä saada epätoivoisesti unen päästä
kiinni, mutta tunnin päästä raahaamme jo
Mikon kanssa makuualustat ulos teltasta.
Naapuri soittaa autonsa stereoista Offsprin-
giä. Autossa yöpyminen näyttää myös olevan
suosittu tapa majoittua.
Käymme uimassa, suihkussa ja aamupalal-
la. Ja sitten saa riittää. Toisen yön vietämme
ystävämme lattialla Turun keskustassa. Jät-
täessämme hyvästit kauniille Ruissalo Cam-
pingille vastaan kävelee kaksi foliohattuihin
ja -asuihin pukeutunutta miestä, joille partio
on tuttu harrastus.
”Auringon säteilyltä on tärkeää suojautua.
Täähän on just tää säteilyvaara. Joskus jun-
nuna oon ollut partiossa. Olin vartionjohta-
jana varmaan parikymppiseks saakka, sitten
tuli opiskeltua ja se vähän jäi. Teltassa nuku-
taan, mutta ei täällä paljon muuta yhteyttä
partioon ole. Suurin osa ihmisistä on täällä
aika sekaisin ja partioleirillä ollaan kiltisti ja
selvin päin”, selittävät Antti ja Pentti.
Kolmas oppitunti
jossa Mikko sekoittaa PMMP:n TikTakiin
Hurts, Prodigy, Paramore, The National,
PMMP, Anna Calvi, Raappana, bob hund,
Rubik, Fleet Foxes ja Manu Chao. Nämä
kaikki tuli nähtyä ja kuultua. Ruisrockin oh-
jelmistossa parasta on monipuolisuus, sillä
jokaiselle on jotakin. Raskaamman musiikin
ystävät voivat nauttia Sabatonin militaristi-
metallista tai Walesin ylpeydestä Bullet for
My Valentinesta. Hitaampaa maalailua tar-
joavat folkyhtye Fleet Foxes ja tammikuussa
debyyttinsä julkaissut Anna Calvi. Ja sitten
on tietysti suomalaista reggaeta Jukka Pojan
ja Raappanan tahtiin ja värikästä maailman-
musiikkia á la Manu Chao.
Yllättäen Ruisrockin lauantai-illan pääesiin-
tyjäksi on valittu PMMP. Yhtye on muuta-
massa vuodessa kivunnut yhdeksi Suomen
suosituimmista yhtyeistä. Eivätkä Paula ja
Mira petä tälläkään kertaa. Show on hulp-
pea yhdistelmä radiohittejä ja taidokasta
ilma-akrobatiaa lavan katosta roikkuvilla
liinoilla. Esitys tekee Mikkoon niin suuren
vaikutuksen, että hän sekoittaa bändin le-
gendaariseen tyttöbändiin TikTakiin, joka
kaikkien mieskuuntelijoiden epäonneksi pis-
ti pillit pussiin vuonna 2007. “Samanlaisia
artisteja ovat. Toisessa on vähän enemmän
tyttöjä kuin toisessa”, Mikko selittelee inhi-
millistä erehdystään.
18 3/2011
Todella kupliva ja iloinen festarifiilis. Heijastimet
on menneet kaupaksi. Oli miellyttävä yllätys, että
porukat hamuavat kädet suorana heijastimia. Toi-
votaan, että ne pysyvät myös kädessä. Ei tää kyllä
työltä tunnu, kaikilla on hyvä fiilis ja työntekijätkin
ottavat rennommalla otteella. Pääsee helpommin
tutuksi porukan kanssa ja on syy jutella ihmisille.
Töissä festareilla
Valvon anniskelualuetta. Olen täällä ennemmin duu-
nissa kuin kuuntelemassa. Tää on nyt neljäs tai viides
kerta. Rauhallista menoa on ollut. Viime viikonloppuna
VPK-leirillä Riihikoskella, sanoin yhdelle VPK-tytölle,
että duunaa nää Crocsit sen näköiseksi, että ne eivät hä-
viä ja tämä oli lopputulos.
Suosituin jäätelo on ollut pyörremyrsky. Spice Ice
on kuuluisa pyörremyrskyistään, koska täytteet
saa itse valita. Ihan leppoisaa on ollut, paljon asi-
akkaita. Ihmiset ovat hyvällä tuulella ostaessaan
jäätelöä.
Ihan hyvät fiilikset on. Täällä on jumalattomasti poruk-
kaa bilefiiliksessä. Sitten on känniääliöitä, jotka pistää
veren kiehumaan. Olen toista kertaa täällä festareilla
töissä. Tästä maksetaan palkkaa, pääsee tsiigaa bändejä
ja saa syödä ilmaiseksi.
heijastimien jakajia polkupyöräparkissa
SAARA JA LAURA
järjestyksenvalvoja
“RÖLLI”
jäätelömyyjä
MILENA
TexMex-kojun myyjä
TONI
19 3/2011
Kirjeitä lukijoiltaTunnetko aika ajoin pakotavaa avautumisen tarvet-ta? Onko partiossa jokin pielessä? Ei hätää, sillä nyt voit jakaa ajatuksesi koko kansalle! Pärskeen
tekstaripalstan seuraava annos tarjoillaan joulukuun numerossa, tässä edelliskierroksen satoa.
Auktoriteettiongelma 95: Vie hei-
dät metsään. Yöllä heitä itkettää.
Oisko puuhöylä???
nyt höyryä sumuisille kukkuloille!
olekko ny aivan varma?
Tulitikkutaidetta, pyrotekniikat
mukana. Luojalle kiitos partiova-
kuutuksesta!
Testingtestingtestin, ja sitten pau-
kutetaan ;)
Partiossa sitä oppii arvostamaan
unta T: Hannes
Herliniä ei kannata lyödä, ellei ole
varma..
Sitähän minäkin.
oisko sulla vipata 70e
levyt soimaan
Läpsy on hieno leikki näin aamu-
yöstä…
tuomari on puu silmä
Kettu kuittaa
Päivän piristys ruisku!
Kotka on laskeutunut
hei mihin sinä ihana blondi. Uu-
deltamaalta hävisit kesken man-
doliinimiehen iltanuotiolta. Viime
viikonloppuna partiopoukamasta
t. Särkynyt sydän
missä kaikki naiset on?
raskas työ vaatii raskaat huvit t.
himoksen mökkiin kymmeneen
we love koistinen
Sihun Eetu sai naista norjassa.
Lähetä terveisesi tekstiviestillä numeroon
050 446 0056. Laita viestin alkuun tunnus PÄRSKE.
Esim. PÄRSKE Kuulin just kaverilta, että partiolaiset
on keskimääräistä komeempia. Viestin pituus max.
160 merkkiä. Voit lähettää terveisesi myös sähköpostil-
la osoitteeseen parske@uusimaa.partio.fi.
Toim
i näi
n
Tekstiviestit
Tavoitamme sunnuntaina festariraitilta varsinaissuo-
malaisen partiolaisen Sannan, joka kertoo olevansa
pyörällä liikenteessä. Festarit ovat menneet loistavas-
ti. “Kyllä varmaan perjantain Paramore ja Hurts oli
ihan parhaimpia. Jenni Vartiainenkin oli äsken hyvä.
Meininki oli Paramoressa huikeeta”, Sanna arvoste-
lee viikonlopun musiikkitarjontaa.
Viikonlopun suurin pettymys on The Prodigy. Vaikka
muu seurue tuntuu lämpenevän brittiläiselle tekno-
bändille, jonka parhaat päivät olivat 90-luvulla, itseä-
ni salihousuissa reivaavat papat lähinnä huvittavat.
Väsynyttä, mutta biiseissä on vielä sen verran voimaa,
että yleisö jaksaa pomppia mukana.
Neljäs ja tärkein oppitunti
jossa ajatukset ja aineet kirkastuvat
Partioleireillä jonotetaan, nukutaan teltoissa ja siellä
on ohjelmaa. Tähän asti eroja oikean festarin ja par-
tioleirin väliltä on vaikea löytää. Mutta sitten todelli-
suus iskee kovemmin kuin tuhat volttia.
“Juomalaukusta löytyy viiniä, lonkeroa, kaljaa ja vä-
hän vahvempaa”, Laura luettelee viikonlopun eväi-
tään. Todelliseen festarikokemukseen kuuluu koppa
kaljaa ja ravisteleva nestehukka aamulla. Tätä ei par-
tio tarjoa. Eikä sen pidäkään tarjota.
“Partio ja alkoholi tulee pitää erillään, mutta kun ot-
taa huivin pois kaulasta saa päästää villin sielunsa
vapaaksi ja tehdä mitä tykkää”, sanoo Essi, Mänt-
sälän Metsäkäpy, joka on tullut tarkastamaan uuden
kotikaupunkinsa festaritarjonnan. Partio ja alkoholi
eivät kuulu yhteen. Samaa mieltä on Tampereen Kot-
kien Erkka. “Lasten ja nuorten toiminnassa ei, mutta
vapaa-aikana partiolainen on siinä missä muutkin.
Kunhan pysyy omilla jaloillaan ja kohtuus kaikessa.”
Lähdemme kohti Helsinkiä myöhään sunnuntai-ilta-
na. Väsyneinä, mutta onnellisina. Festarijuna on puo-
lityhjä ja hiljainen. Viereisessä penkkirivissä istuva
teini-ikäinen poika sammuu tuoliinsa vain herätäk-
seen puoli tuntia myöhemmin oksentamaan. Ojen-
nan ystävällisesti pojalle roska-astian, jotta kaikki ei
valuisi junan lattialle. Poika katsoo minua pelokkaas-
ti silmiin ja kiittää.
20 3/2011
Avoimen partion pyöreässä pöy-
dässä 27.8. käytiin vilkasta kes-
kustelua erilaisuudesta ja partion
suvaitsevaisuudesta. Osallistujia
oli ilahduttavan paljon eri puolilta
Suomea ja keskusteluun osallistui
ihmisiä, jotka toimivat monikult-
tuurisuuden, sisupartion ja pinkin
partion parissa. Kuten yhteiskun-
nassa myös partiossa on viime ai-
koina puhuttu paljon suvaitsevai-
suudesta ja avoimuudesta. Onko
partio avoin? Keskusjärjestössä ja
piireissä on havaittu ettei partios-
sa tahdo aina löytyä riittävästi tilaa
erilaisuudelle. Tähän ongelmaan
tartuttiin pyöreässä pöydässä. Ti-
laisuuden avannut Nanna Katavis-
to kehotti pohtimaan, mitä minä
voin tehdä ja millasia uusia ideoita
ongelman ratkaisemikseksi löytyi-
si.
Päivän aikana kuultiin kutsuvieras
puheenvuoroissa Max Agebjörnin
(Svenska Scoutrådet) ja Doinita
Negrutin (SPR) näkemyksiä mo-
nikulttuurisesta toiminnasta jär-
jestöissä. Heidän innoittaminaan
partiolaiset pohtivat työpajoissa
millainen voisi olla lippukunnan
avoimuuden tarkistuslista, ja miten
piirit sekä keskusjärjestö voisivat
toimia avoimuuden edistämiseksi.
Todettiin, että partion arvopoh-
ja kannustaa avoimuuteen, mutta
aina ei haluta tai osata olla avoi-
mia. Työpajojen tuotoksia hyö-
dynnetään, kun Suomen Partio-
laisten monimuotoisuuslinjauksia
tehdään. Linjauksien ensimmäinen
luonnos esiteltiin partioneuvoston
kokouksessa 17.9. Tämän jälkeen
luonnoksesta on avattu kaikille
avoin keskustelu. Myös sinulla on
siis mahdollisuus vaikuttaa moni-
naisemman partiotoiminnan puo-
lesta.
Mielestäni kannattaa pitää mie-
lessä Max Agebjörnin toteamus:
" I will succeed far better if I try
to understand other individuals!"
"Pärjään paljon paremmin, jos yri-
tän ymmärtää toisia yksilöitä!" Eli
ei nähdä ihmisiä jonkin ryhmän
edustajina, vaan yksilöinä.
Kirjoittaja on SCOUTTI-projektin jäsen.
Moninaisuuslinjaus on kommentoita-
vissa osoitteessa:
www.partio.fi/monimuotoisuus
AVOIN, AVOIMUUSTeksti: HANNA RUTILA
Kuva: JAAKKO HAAPALA
Valikoivaa suvaitsevaisuutta
Viime aikoina media on ollut pullollaan keskustelua vi-
hasta. On yritetty määritellä vihapuhetta ja on pyritty ir-
tisanoutumaan siitä. Vihapuheen vastavoimaksi on pe-
räänkuulutettu suvaitsevaisuutta. Monet yhteiskunnan
merkkihenkilötkin ovat vaatineet suvaitsevaisempaa
Suomea. Suvaitsevaisuus tuntuu olevan taas in, eikä
kuuluvan ainoastaan meidän ”monikulttuurisuusintoi-
lijoiden” sanavarastoon. Mutta mitä suvaitsevaisuus
oikeastaan on? Mitä suvaitsevaisen suomalaisen tulisi
suvaita?
Mietin asiaa omalle kohdalleni. Koen, että olen melko
suvaitsevainen ihminen. Mutta kuinka vaikeaa onkaan
lopulta hyväksyä aatteiltaan ja mielipiteiltään aivan eri-
lainen ihminen. On kovin paljon helpompaa tulla toi-
meen samanmielisten ihmisten kanssa! Omaa suvait-
sevaisuutta onkin tervehdyttävää haastaa silloin tällöin
ja ottaa tietoisesti kontaktia aivan erilaisten ihmisten
kanssa.
YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCON
mukaan suvaitsevaisuudessa on kyse kulttuurien, il-
maisutapojen ja inhimillisten elämänmuotojen moni-
naisuuden kunnioittamisesta, hyväksymisestä ja ar-
vostamisesta. Suvaitsevaisuus ei kuitenkaan merkitse
epäoikeudenmukaisuuden sietämistä.
Suvaitsevaisuus onkin käsitteenä aika ongelmallinen,
koska se pitää sisällään myös ajatuksen jonkun sellaisen
sietämisestä, jota ei itse hyväksy. Suvaitsevaisuus on
valikoivaa, koska kaikkea ei tule sietää eikä hyväksyä.
Moniarvoisessa yhteiskunnassa suvaitsevaisuuden rajo-
jen asettaminen voi kuitenkin olla vaikeaa. Jotta suvait-
sevaisuus ei jäisi sanahelinäksi monikulttuurisuudesta
ja sen ihannoimisesta, tarvitaan avointa keskustelua,
myös partion sisällä.
Kirjoittaja asuu Tampereella ja on SP:n monikulttuurisuushan-
ke Avauksen projektiryhmän jäsen.
Teksti: MINNA ALA-ORVOLA
Artikkeli
21 3/2011
Draaman tajua jo ala-asteikäisenäTeksti: MARKUS HAVERI
Elettiin 90-luvun alkupuolta. Oli vartiokokous, johon johtajamme
eivät olleet suunnitelleet ohjelmaa. Aikaa tappaaksemme siirryim-
me kololta yläkerran juhlasaliin. Joku alkoi soittaa pianolla yksin-
kertaista soinnutusta. Me muut vartion jäsenet käyskentelimme
salin lavalla.
Käynnistyi teatteriesitys: Yksi käyskentelijöistä siirtyi lavan etu-
alalle ja otti itselleen ensimmäisen roolin. Ensin ontuen mutta
lopulta raskain askelin ja kärsivin ilmein hän raahautui eteenpäin
lavan etureunaa pitkin. Vartionjohtajat seurasivat murheellista
mykkänäytelmäämme salin eturivissä. Pian me loputkin astuimme
etualalle seuraten uskollisesti kumppanimme askelissa kuin kisäl-
lit konsanaan. Ontujan askel lyheni lyhenemistään, ja viimein hän
lyyhistyi henkensä heittäen lavan reunalle. Seuraajat riensivät kyy-
nelehtien polvilleen ystävänsä ympärille. Pianisti vaihtoi melodian
ja soinnutuksen surumieliseksi.
Yleisömäärä oli kasvanut, kun soitto oli houkutellut pari muuta-
kin johtajaa katsomaan, mitä salissa tapahtuu. Juonen kulkuun
ilmaantui käänne, kun lavalle lyyhistynyt roolihahmo alkoi yllättä-
en osoittaa elonmerkkejä, nousi jopa takaisin jalkeilleen. Pianisti
muunsi soittoaan iloisemmaksi, ja surijoiden kyyneleet vaihtuivat
hymyiksi. Pian elpynyt sankari alkoi kuitenkin oirehtia uudestaan.
Soitosta tuli taas surullisempaa ja kumppanien päät painuivat jäl-
leen kyyneliin.
Tätä vaihtelua toistettiin muutamaan otteeseen, kunnes lyyhisty-
nyt virkosi vielä kerran, mutta tällä kertaa jäikin tolpilleen. Kaikki
hymyilivät kiitollisina ja pianisti päätti esityksen Queenin säveliin
Show must go on.
Erikoislaatuisin partiomuistoni
Kotipaikka: Uusimaa
Palstan nimi, “Kotipaikka: Uusimaa”, kuvaa äkkiseltään ajateltuna itseäni harvi-
naisen huonosti. Kotipaikkani on Liminka, kaukana Pohjois-Pohjanmaalla. Asuin-
paikkani taas on Helsinki. Ei Uudenmaan Partiopiirin alueella sekään. Olen edelleen
kotilippukuntani, Limingan Niittykärppien, jäsen, mutta jotain uusmaalaista koen
itsessäni silti olevan.
Mitä uusmaalaisuus sitten mielestäni on? Se on yhdessä tekemistä hyvällä asen-
teella. Se on uusien ideoiden toteuttamista ilman turhaa jäykkäniskaisuutta. Se on
upeaa ryhmähenkeä, muttei kuitenkaan sisäänpäin lämmennyttä. Se on tätä kaikkea
sopivalla huumorilla höystettynä. Tällaisena ainakin uusmaalainen partiointi on mi-
nulle näyttäytynyt.
Toimin Uudenmaan Partiopiirin piirileirin, Huima 2012, leiritoimikunnassa. Vastaan
leirin myyntitoiminnasta ja talousasioista. Pestini on ensimmäinen Uudellamaalla
ja olen hoitanut sitä alle vuoden. Jo nyt olen saanut mahtavia uusia uusmaalaisia
(partio)kavereita. Huimaa!
Pestini päättyy tulevan vuoden lopulla, kunhan saamme leirin talouden pakettiin.
Toivottavasti löydän tämän jälkeenkin piirin alueelta jotain mielekästä partiotekemis-
tä. Kiitos kaikille tähänastisesta ja nähdään taas.
Uusmaalaistunut pohjalainenTeksti: TIMO MIETTINEN
Kuva: MIKKO ROININEN
22 3/2011
Ulos kokoustamaan!Teksti: EMMA NAPARI
Jos lippukuntanne kokoukset ovat aina suljet-
tuina neljän seinän sisään, kokeilkaa vaihteeksi
lähteä ulos. Raittiissa ilmassa ajatuksetkin ovat
raikkaampia ja kirpeässä syystuulessa kokouk-
set eivät ainakaan veny turhan pitkiksi. Jättäkää
kannettavat kotiin ja kaupan karkkipussin sijaan
tehkää kokousevääksi nokipannukahvia ja tikku-
pullaa.
Kokouksen voi myös yhdistää ovelasti pidem-
pään johtajiston retkeen, jolloin asiapitoinen
kokoustaminen yhdistyy rentouttavaan yhdes-
säoloon, retkeilyyn ja ryhmäytymiseen. Retkiko-
kous saattaa myös houkutella enemmän ihmisiä
paikalle kuin sisäsiisti konferenssi. Ja jos ei hou-
kuttele, olisi lippukunnan johtajiston silloin jo
aikakin päästä metsään partioimaan.
Vinkkipankki paperipartioon
Uusin lippukunta löytyy Lohjalta!
Teksti: HANNA NIEMI
Kuva: PETRA VALKONEN
Kesäkuussa Uudenmaan Partiopiiri laajeni uu-
della lippukunnalla, Muijalan Menninkäisillä.
Lippukunta perustettiin Lohjalle ja mukaan
lähti toistakymmentä aikuista. Lippukunnan-
johtajana aloitti Johanna Föhr, jolla ei aiempaa
partiotaustaa ole.
”Ryhdyin lippukunnanjohtajaksi koska perus-
tajaporukasta minulla on eniten yhdistyskoke-
musta. Olen ottanut itselleni lähinnä hallinnol-
lisen roolin”, Johanna kertoo.
Toiminta on lähtenyt loistavasti käyntiin. Su-
denpentulaumassa on 19 lasta ja seikkailijoissa
12. ”Toimintamme on vasta alussa, mutta sekä
lapset että ohjaajat ovat olleet innoissaan”,
iloitsee Johanna.
Lippukunta haluaa turvata toimintansa pitkällä
tähtäimellä ja jatkaa edelleen aikuisten rekry-
toimista.
Kuokkavieraat
23 3/2011
Partiolaisen huone
Helmi "Hemppa" Viljamaa (HiHi) ehti valitettavasti
siivota huoneensa ennen kuin toimittaja rynnisti
sinne kuvaamaan - tarjolla olisi ollut äärimmäisen
mehukas partiosotku, jossa olivat sekaisin edellisen
viikonlopun kisakamat sekä seuraavan viikonlopun
retkeilyvarusteet. Niiden alta on paljastunut hyvin
avara tila, jossa ei ole oikein mitään. "Mulla oli
siinä semmonen iso nojatuoli, mut se katos jonne-
kin", kertoo Helmi.
Kuinka ihmeessä nojatuoli voi kadota? "Noku se
meni kai alakertaan." Helmin huone muistuttaa
oikeastaan pientä huoneistoa: se sisältää makuuso-
pen, vaatekomeron ja tilan, jossa tällä hetkellä ovat
päähuoneesta raivatut pt-kisavarusteet. "Tohon vois
laittaa keittiön, ja sit tonne nurkkaan vois laittaa
vessan niin ois kunnon huoneisto!"
Partiolaisuudesta muistuttavat satunnaisten ret-
keilyvarusteräjähdysten lisäksi perinteiset huivit
seinillä ja hyvät sisäpiirin vitsit kirjoitettuina sinne
tänne. Esimerkiksi oven yläpuolella lukee "Mur-
sut rantakunnossa", joka on tiettävästi keksitty
partioseurassa. Samaten ullakolle johtavan oven
yläpuolella on kyltti venäläiseen nettikahvilaan kan-
sainväliseltä Kannas 2009 -leiriltä.
Teksti: SAMULI REUNAMO
Hittavaisen huoneessa
24 3/2011
Partiopoliittinen broileri
Miltä näyttää
Jos marsilaiset katselevat meitä, touhu näyttänee vähintään-
kin typerältä. Ainakin toimistotyöntekijöiden päivä kuluu
tietokonetta näpytellen ja erilaisia papereita paikasta toi-
seen siirtäen. Joskus puhelinkin pirahtaa. Sitten mennään
kokoukseen, keskustellaan tärkeänä ja palataan työpisteelle
klikkailemaan.
Kun seuraa keskusjärjestöpartiota ulkopuolelta, tunne on
kuin marsilaisella. Sielläkin riittää kokouksia, papereita ja
läppäreiden tasaista kilkutusta. Hölmöltä näyttävät kuiten-
kin enimmäkseen pyöriteltävät asiat, jotka tietyin välein
uusiutuvat: uusi hallitus aloittaa toimintansa, heidän teke-
misensä kyseenalaistetaan vahvasti, toiminta halvaannu-
tetaan käyttämällä energia varsinaisten kysymysten sijaan
toissijaisiin asioihin, uusia vastuunkantajia aletaan etsiä ja
heidän kannatustaan varmistella, suoritetaan vaali, jossa
valitaan uudet tekijät, uusi hallitus aloittaa toimintansa,
heidän tekemistään kyseenalaistetaan vahvasti, toiminta
halvaannutetaan käyttämällä energia varsinaisten kysymys-
ten sijaan toissijaisiin asioihin…
Sama malli tuntuu toistuvan ehkäpä jo kolmatta kertaa tai
enemmänkin. Ainoastaan näyttelijät estradilla muuttuvat.
Eikö kellään tule mieleen, että kierre pitää ehdottomasti
katkaista? Nauttivatko kaikki oman roolinsa suorittamises-
ta niin paljon, että tätä pitää saada lisää?
Pärjäisikö lippukunta tällaisella toimintatavalla? Ei var-
masti! Lippukunta elää eniten markkinatalouden lakien
mukaan. Jos omaa tehtävää eli paikallisen partiotoiminnan
järjestämistä ei tule hoidettua asiallisesti, tippuu porukka
pikku hiljaa pois. Vaikka lippukunnassakin toimenpiteiden
ja vaikutusten väli on asiasta riippuen muutamasta kuukau-
desta vuoteen, sen on silti käsin kosketeltavasti olemassa.
Piirinkin johdossa on helppo olla sokea realismille. Mitä
suurempi organisaatio, sitä paremmin todellisuus piilou-
tuu johdolta, ellei johto tätä ymmärrä. Kun tekemisen ja
vaikutusten väli on useita vuosia, usko ja energia loppuvat
liian aikaisin. Luottamus strategiaan hämärtyy ja halutaan
pikavoittoja. Toinen helmasynti on jatkuva strategian vii-
laaminen. Tutkitaan, eikä todellakaan hutkita. Tutkiminen
on tarpeellista, mutta kymmenen vuoden tutkimukset eivät
ole saaneet partion jäsenmäärää ainakaan kasvuun, kun nii-
den pohjalta ei ole tehty selkeitä toimenpiteitä.
Puuttuuko järjestöltä, joka on perinteisesti nauttinut mai-
neestaan merkittävänä johtajakouluttajana, sitä itseään
- johtajuutta? Puuttuuko siltä ymmärrys siitä, että jos sa-
manlaiseen prosessiin laitetaan uudenlaisia aineksia, lop-
putulokset eivät eroa paljoakaan toisistaan?
Onko päätöksentekokoneisto väline järjestön kehittämiseen
vai järjestön kehittäminen hyvä aihe yksittäisille partio-
johtajille päätöksentekokoneistoon osallistumiselle ja tuki
henkilökohtaiselle kasvulle? Tuodaanko partiolle uusia
tuulia vai perustellaanko oma agenda partiolle henkilökoh-
taisista syistä?
Samat sävelet toistuvat vuosi toisensa jälkeen, vain sanat
muuttuvat. Marsilaista surettaa. Järjestöllä olisi vakavan it-
setutkiskelun paikka.
Silmäke
johtajuuden puute?
25 3/2011
Partio loppuu Suomesta
Nyt se on sitten varmaa. Partio loppuu
Suomesta. Syynä ei tällä kertaa ole tsaarin
mahtikäsky, vaan yksinkertaisesti se että
partiolaiset loppuvat. Jäsenmäärä lähestyy
vääjäämättä nollaa kunnes lopulta saavuttaa
sen.
On laskettu, että jos jäsenmäärän putoami-
nen jatkuu samaan tahtiin kuin viime vuosi-
na, Suomessa ei ole partiolaisia lainkaan 42
vuoden kuluttua. Henkilökohtaisesti en usko
että näin käy. Jos jäsenmäärä nimittäin jatkaa
laskuaan, kääntyy käyrä kyllä huomattavasti
jyrkemmäksi. Ja silloin voi olla loppu edessä
jo 20 vuoden kuluttua. Joka tapauksessa on
varmaa, että jos laskua ei taiteta viimeistään
nyt, ei sille pian ole enää paukkuja tehdä mi-
tään vaikka tahtoa olisikin.
Kasvun avaimet ovat kaikkien tiedossa. Jo-
kaisessa lippukunnassa tulisi joka syksy ja
mieluusti myös tammikuisin aloittaa uusi
ryhmä, tyypillisimmin sudenpentuja tai
seikkailijoita. Vain näin on lippukunnan jat-
kuvuus turvattu. Kaikkien tiedossa on myös
se, että suurimpana esteenä uusien ryhmien
aloittamisen tiellä on johtajien puute. Tarvi-
taan niitä uusia aikuisia johtamaan ryhmiä,
tarvitaan näille koulutus, ja täytyisi vielä
huolehtia heidän jaksamisestaan vaikka it-
selläkin tekee joskus tiukkaa.
Niin, se on rankkaa ja vaikeaa. Se voi tun-
tua jopa toivottomalta. Oikotietä onneen ei
kuitenkaan ole. Haluan uskoa, että partio on
niin upea harrastus, että kaikilla on oltava ti-
laisuus harrastaa sitä omalla paikkakunnal-
laan. Kysynnän ja tarjonnan on kohdattava.
Tämä tarkoittaa, että lippukunnissa on oltava
tulijoille tilaa, ja katvealueille on rohkeasti
perustettava myös uusia lippukuntia.
Piiri järjestää syksyn aikana roadshow’n,
jossa kierretään piirin lippukunnat ja käy-
dään läpi niitä keinoja, miten asiaa voisi kus-
sakin lippukunnassa auttaa. Samaan tapaan
kiersimme lippukuntia uuden ohjelman ilo-
sanoman merkeissä vuonna 2008 ja tulokset
olivat silloin loistavat; Uudenmaan lippukun-
nat olivat valtakunnan kärjessä uuden ohjel-
man käyttöönotossa. Toivon, että piiri voi olla
lippukunnille nyt avuksi myös tässä asiassa.
Mitään uusia vippaskonsteja tässä ei myös-
kään tarvita. Uudenmaan Partiopiiri on jo
nyt täynnä menestystarinoita. Tarinoita,
joissa pieni lippukunta, uusi tai vanha, on
onnistunut hankkimaan riveihinsä kasapäin
uusia aikuisia, jotka ovat partiolaistuneet ja
antaneet oman panoksensa lippukuntansa
toiminnalle. Tuloksena on ollut jäsenmäärän
huikea kasvu ja lisäksi mukava lisä tekijöitä
lippukunnan arjen pyörittämiseen. Nämä on-
nistumiset haluamme jakaa kaikille.
Kaikki on vielä meidän omissa käsissämme,
nyt on aika ryhtyä hommiin!
Ps. Uusimaa sai uuden lippukunnan, kun
Lohjalle perustettiin Muijalan Menninkäiset
kesäkuussa. Onnittelut Uudenmaan uusim-
malle ja tervetuloa joukkoon!
Ossi Ikonen
Vallan kahvassa
Kuva: MIKKO ROININEN
26 3/2011
Kuvitus: EMMA NAPARI
Tee-se-itse
Eloa kokousmateriaaliin: LOIKKIVA SAMMAKKO
Välillä voi käydä niin, että mielenkiintoisesta käsiteltävästä
asiasta, kuten lippukunnan seuraavan vuoden talousarviosta
huolimatta, kokoustaminen itsessään alkaa kyllästyttää. Kun
esityslistan nurkkiin piirtely, lennokeiden taittelu ja muut perin-
teiset hereilläpysymismenetelmät on kaluttu läpi, on aika siirtyä
sijaistekemisen jatkokurssin aiheisiin; tällä kertaa origamin saloi-
hin. Materiaaliksi käy mikä tahansa kokouksen oheismateriaali,
esityslista tai pöytäkirja.
1-2 Taita paperin yläkulmat kuvan mukaisesti, kumpaankin
suuntaan.
3 Taita yläreuna alas edellis-
ten taitosten risteämiskoh-
dalta.
4 Taita kulmat sisään.
5 Nyt taita ylemmän pa-
perikerroksen lerpakkeet
ylös. Niistä tulee sammakon
kädet.
6 Taita reunat keskelle. 7 Nyt taita alareuna samma-
kon käsien päälle.
8 Lopuksi taitetaan tämä
vielä kaksinkerroin.
9 Voit piirtää sammakollesi silmät. Sammakon
saa hyppäämään sihteerin papereille painamalla
sitä takapuolen kohdalta.
Kun sammakko on merimiessolmuakin tutum-
pi, tai kun muistiinpanoille hyppivät otukset
alkavat toden teolla ärsyttää sihteeriä, voit etsiä
lisää malleja netistä tai kirjaston origamikir-
joista.
27 3/2011
Partiolaisten adventtikalenterit ovat kohta myynnissä!
Kalenterimyynnillä lippukunnat hankkivat varoja toimintaansa.
Hinta
6 €
Jaa ja nappaa talteen parhaat myyntivinkit
:ssa
Facebook.com/Adventtikalenterimyyjat
Lisätietoja kampanjasta: www.partio.fi/adventtikalenteri
Kukahan myisi minulle partiolaisten
adventtikalenterin?
Uudenmaan Partiopiiri ry
Töölönkatu 55
00250 Helsinki
.D711
top related