Jäsentiedote 2014

• AFS100vuotta Kaikki alkoi vapaaehtoisista ambulanssin- kuljettajista

• 10tiukkaakysymystäisäntäperheille Kolmekymppinen ja vasta eläkkeelle jäänyt isäntäperhe

• Löydäisäntäperhe– voita viikonloppu Italiassa

• Kevätkohtaaminen ja yhdistyksen vuosikokous

• Kesävaihtari Gabriele

• SinikkaMertano:Sain joululahjaksi postimerkkejä

2

AVAA OVI MAAILMALLE  ja voita viikonloppu Italiassa

Kädessäsi on Suomen AFS:n jäsentiedote 1/2014. Kuten kan-nestakin jo näkyy, juhlistamme tässä jäsentiedotteessa AFS:n 100-vuotisjuhlaa sanoin ja kuvin.

AFS:n toiminta on vuosien kuluessa muuttunut vapaaeh-toisten ambulanssinkuljettajien vuonna 1914 aloittamasta työstä. Silti edelleen tänä päivänä AFS:n mission kantavana ajatuksena on tavoite oikeudenmukaisesta ja rauhanomaises-ta maailmasta. Ambulanssimiehet ovat vaihtuneet vaihtoon lähteviksi nuoriksi, isäntäperheiksi ja vapaa ehtoisiksi, jotka ha-luavat edelleen tehdä maailmasta paremman – yksi oppilas ja yksi perhe kerrallaan.

Moni suomalainen nuori odottaa syksyllä alkavaa vaihto-vuottaan valmiina solmimaan kenties koko elämän ja tulevien sukupolvien mittaisia ihmissuhteita, kuten Sinikka Mertano, jo-ka lähti vuonna 1958 AFS-stipendiaatiksi Yhdysvaltoihin. Vaih-tareita lähtee edelleen Yhdysvaltoihin, mutta myös Venäjälle ja Ruotsiin. Aina ei tarvitse lähteä kauas.

AMERICANAMBULANCEFIELDSERVICEN100-vuotistaival

Löytämällä isäntäperheen tai ryhtymällä itse isäntä-perheeksi AFS-vaihto-oppilaalle osallistut Italian viikon-lopun arvontaan. Voittaja viettää pitkän viikonlopun ai-dossa italialaisessa perheessä lukuvuoden 2014–15 aikana.

Pyydä löytämääsi isäntäperhettä ilmoittamaan nimesi AFS:n toimistoon susanna.taskinen@afs.org tai 09 666 644 niin lisäämme sinut arvontalistalle. Kaikki isäntäperheeksi ryhtyvät ovat automaattisesti mukana arvonnassa. Arvonta koskee perheitä, joille saapuu vaihto-oppilas kesällä tai syksyllä 2014.

Italian viikonloppu -arvonta suoritetaan keskiviikkona 10.9.2014. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti, ja hänen nimensä julkaistaan Suomen AFS:n Facebook-sivuilla. www.facebook.com/afsfinland

Kansainvälistyä voi myös kotona, esimerkiksi avaamalla oven uudelle perheenjäsenelle. Jokaiselle kesällä ja syksyllä Suomeen saapuvalle ulkomaalaiselle vaihto-oppilaalle on löy-dettävä oma koti, ja sinun apuasi tarvitaan. AVAA OVI maail-malle -isäntäperhehankintakilpailussa voi voittaa itselleen vii-konlopun Italiassa.

Ei kannatta hämmästyä, jos saat puhelun, jossa sinua pyy-detään majoittamaan vaihto-oppilas tai antamaan vinkki uu-desta AFS-isäntäperheestä. Mikäli jokainen jäsentiedotteen lukija löytää yhden isäntäperheen, perheitä olisi jo jonoksi asti jopa tuleviksi vuosiksi!

Jäsentiedotteesta voit lukea, millaista on avata kotinsa ja kenties myös sydämensä uudelle perheenjäsenelle. Mietitkö, oletko liian nuori tai vanha isäntäperheeksi? Sivuiltamme löy-tyy kokemuksia isäntäperheenä olemisesta alle kolmekymp-pisenä sekä eläkeläisenä. Jos vuosi- tai lukukausiop pilaan ottaminen tuntuu liian pitkältä sitoutumiselta, niin AFS:n vali-koimassa on lyhyempiä kolmen ja viiden viikon kesäohjelmia. Espoolaisessa Ojalan perheessä asui italialainen Gabriele-poi-ka, jonka suuri kiinnostus Suomea ja isäntäperheen elämää kohtaan ilahdutti isäntäperhettä.

Toivottavasti viihdyt tiedotteemme parissa. Kun paperinen versio on luettu kannesta kanteen, voit jatkaa lukemista net-tisivuillamme osoitteessa: www.afs.fi/news-and-events/jasentiedote/

Antoisia lukuhetkiä monikulttuurisuuden oppijana.

Carita KoskinenSuomen AFS:n jäsentiedotteen päätoimittaja & vapaaehtoinen

Päätoimittajan vinkit: Lisää AFS-tarinoita osoitteesta: www.afs.fi/news-and-events/jasentiedote/

LUE TAKASIVULTA RIIKKA SIRKON MATKASTA ITALIAAN

3

TÄNÄVUONNATULEEKULUNEEKSISATAVUOTTA siitä, kun joukko nuoria amerikkalaisia ilmoittautui vapaaehtoisiksi ambu-lanssinkuljettajiksi ensimmäisen maailmansodan Ranskassa. Nämä kaiken kaikkiaan yli 2 500 nuorta pelastivat sodan aikana epäile-mättä tuhansia ihmishenkiä ja tulivat samalla luoneeksi perustan tämän päivän AFS:lle.

Mitä yhteistä tämän päivän AFS:llä on vapaaehtoisten ambu-lanssinkuljettajien kanssa? Vielä tänä päivänä AFS:n missiosta on luettavissa tavoite oikeudenmukaisemmasta ja rauhanomaisesta maailmasta. Järjestömme keskiössä ovat edelleen vapaaehtoiset ja kansainvälisyys. Yhä edelleen toteutamme monilta osin samaa missiota ambulanssinkuljettajien kanssa.

Viime vuoden aikana aloitimme Suomen AFS:n hallituksessa työn määrittääksemme AFS:n strategian vuosille 2015–2020. Tule-vaisuuden suuntaa asetettaessa on hyvä aloittaa katsomalla järjes-tömme historiaan ja arvoihin. Tietääksemme, minne mennä ja kuin-ka sinne päästä, on siis tärkeä ensin ymmärtää, missä olemme ja kuinka olemme tähän tulleet. Toimiva strategia pohjautuu arvoi-himme ja vahvuuksiimme, joita ovat jo sadan vuoden ajan olleet oikeudenmukainen ja rauhanomainen maailma, joka saavutetaan vapaaehtoisuuden voimin.

Järjestömme alkuperäisiä arvoja mukaillen vuoteen 2020 täh-täävä strategiamme tulee nojaamaan aktiiviseen vapaaehtoisuu-teen, laadukkaisiin kansainvälisyyskasvatuskokemuksiin sekä AFS-elämyksen tarjoamiseen mahdollisimman monille eri lähtökohdista ja elämäntilanteista tuleville ihmisille.

Käynnissä oleva isäntäperhekampanja antaa meille oivan tilai-suuden tarjota maailmankuvaa mullistavaa AFS-elämystä uusille ihmisille. Tarttumalla tähän tilaisuuteen jatkamme omalta osaltam-me ambulanssinkuljettajien arvokasta työtä.

Hyvää kesän odotusta!Ari Hagnäs

Suomen AFS:n hallituksen puheenjohtaja ja jäsen vuodesta 2011 lähtien.

Suomen AFS:n vuosittainen kevätkohtaaminen ja yhdis-tyksen vuosikokous pidettiin Oulussa, 22.–23.3.2014 Sokos Hotel Arinan kokoustiloissa. Puhujavieraat pohdiskelivat, mitä kansainvälisyys tarkoittaa tämän päivän nuorille. Jaa-na Pesonen kertoi, miltä Suomi, suomalaisuus ja monikult-tuurisuus näyttävät lastenkirjallisuuden kautta tarkastel-tuina. Jaana on Oulun yliopiston tutkija ja opettaja aihee-naan monikulttuurinen kasvatus. Toisen luennon aihe oli Maailmankansalaisen taidot. Tähän aiheeseen satapäistä yleisöä johdattivat Pauliina Kanervo ja Eija Ruohomäki, jotka rakentavat Maailmankansalaisen polkua Oulun kau-pungin sivistys- ja kulttuuripalveluissa. Ohjelman välissä vapaaehtoisten tehtävänä oli ikuistaa itsensä Toripolliisin luona.  

Kiitos ja kumarrus Oulun vapaaehtoisille hienoista jär-jestelyistä tosi-tv:n hengessä. Sunnuntain vuosi-kokouksessa 23.3.2014 valittiin uusi hallitus Suomen AFS:lle. Hallituksen jäsenien esittelyt löytyvät netti-sivuiltamme: www.afs.fi/news-and-events/jasentiedote/

KevätkohtaaminenjayhdistyksenvuosikokousOulussa

Ystävällisen Toripolliisin pidätys kesti ainoastaan valokuvauksen ajan.

PUHEENJOHTAJAN PALSTA

4

JENNI BÄCKSTRÖM-TOIVANEN | Länsi-Uudenmaan AFS, AFS-vapaaehtoinen

Taru ja Tommi Mäenpää sekä chileläi-nen vuosivaihto-oppilas Rodrigo Leiva Penaloza (2013–14), Espoo. Perhe toi-mii toista peräkkäistä vuotta isäntäper-heenä latinalaisamerikkalaiselle AFS-vaihto-oppilaalle.

1. Taru, 33, työskentelee rahoitusalalla ja valmistautuu hakemaan sosiaalityön aineopintoihin yliopistoon. Tarulla on kokemusta vapaaehtoistyöstä myös SPR:n Nuorten Turvatalosta. Tommi, 31, työskentelee kodin elektroniikka-alalla tiiminvetäjänä. Vaihto-oppilas Rodrigo, 17, tulee Chilestä Calama-nimisestä kaupungista. Rodrigo harrastaa bas-son- ja kitaransoittoa ja rakastaa Suo-men ilmastoa jopa maaliskuista taka-talvea myöten!

2. Yhdessä käydään kuuntelemassa metallibändejä sekä katsomassa leffoja (haastatteluiltana kolmikko oli menossa katsomaan American Hustlea). Myös matkustelu kiinnostaa ja yhdistää. Vii-me vuonna Taru ja Tommi kävivät edel-lisen vaihto-oppilaan, costaricalaisen Arianan kanssa Lapissa ja kolmen vii-kon päästä lähdetään Rodrigon kanssa Pietariin.

3. Kiinnostus isäntäperheenä toimimi-seen lähti liikkeelle jo Tarun lapsuuden-kodista. Haave toteutui kuitenkin vasta myöhemmin omassa kodissa. Taru alkoi etsiä tietoa netistä jo ennen kuin paris-kunta oli muuttanut tilavampaan asun-toon Espoon Kauklahteen pari vuotta sitten. Osalla järjestöistä ikäraja isäntä-

perheille oli 30 vuotta ja Tommi oli tuolloin vielä 29. AFS:n kautta löytyi so-pivin vaihto-oppilas harrastusten puo-lesta. Lisäksi Taru ja Tommi halusivat vaihto-oppilaan Latinalaisesta Ameri-kasta, koska molemmat olivat opiskel-leet espanjaa ja haaveissa siintää pi-dempi oleskelu Latinalaisessa Ameri-kassa.

4. Isäntäperheenä toimimisen lisäksi Taru on tehnyt isäntäperhehaastattelu-ja ja käy parhaillaan läpi vaihto-oppilai-den hakemuksia kirjoittaen niistä suo-menkielisiä tiivistelmiä. Tarun mukaan vapaaehtoistoiminta vetää helposti mukaansa eri tavoin.

5. Ariana, Costa Ricasta vuonna 2012–13 sekä Rodrigo Chilestä 2013–14 kuluva-na lukuvuonna. Kiinnostus metallimu-siikkiin on yhdistänyt molemmat vaih-to-oppilaat perheeseen ja muutenkin ollaan oltu samalla aaltopituudella. Yh-dessä nauretaan paljon ja kerrotaan typeriä vitsejä – Rodrigo mm. kutsuu Tommia äidiksi, koska Tommi viihtyy Tarua paremmin keittiössä.

6. Rodrigo oli ollut Suomessa vasta kuukauden, kun Tarun äidin mies vei Rod rigon mukaansa jänismetsälle il-man, että parivaljakolla oli vielä yhteis-tä kieltä.

7. Kommellukset liittyvät usein kommu-nikaatioon tai sen puutteeseen. Erään kerran Rodrigo oli luvannut tulla kave-riltaan Vihdistä kotiin kello 23 mennes-

10 tiukkaa kysymystä isäntäperheille

sä. Taru ja Tommi ihmettelivät, kun poi-kaa ei kuulunut kotiin sovitusti. Myö-hemmin selvisi, että puhe olikin ollut seuraavasta päivästä klo 11.

8. Taru ja Tommi olivat ehtineet olla kahdestaan pitkään ennen vaihto-oppi-laan tuloa. Koska omaa jälkikasvua ei ole, piti perheen sääntöjen laatimisessa soveltaa pitkälle omien lapsuudenko-tien sääntöjä. Ensimmäisen vaihto-op-pilaan kanssa kaikki oli uutta. Heidän costaricalainen tyttönsä ei ollut esimer-kiksi koskaan matkustanut lentokoneel-la ja kylmin lämpötila, jossa hän oli ol-lut, oli +13 °C. Sen sijaan chileläinen Rodrigo on matkustanut paljon, mutta suomen kieli tuottaa vaikeuksia. Kieli-haasteista huolimatta Rodrigo pyrkii puhumaan suomea lasten ja vanhem-pien ihmisten kanssa sekä kadulla neu-voa kysyttäessä.

9. Tarulla ja Tommilla on paljon ystäviä, joilla ei ole vielä omia lapsia ja vaihto-oppilaan myötä pääsee oppimaan van-hemmuutta. Kokemus opettaa myös paljon itsestä ja kasvattaa pitkää pin-naa. Parasta kuitenkin on kokemus muis ta kulttuureista.

10. Kaikille, joilla on tilaa, aikaa ja kiin-nostusta vaihto-oppilasta kohtaan. Jos omat tai perheen harrastukset syövät kaiken ajan, kannattaa harkita onko vaihto-oppilaalle sijaa perheen arjessa. Rodrigo lisää vielä, että hänestä isäntä-perheenä toimiminen sopii kaikille, joil-la on kärsivällisyyttä!

1. Keitä perheeseenne kuuluu?2. Mitä harrastatte?3. Kuinka lähditte AFS:n toimintaan mukaan?4. Miten olette osallistuneet AFS:n toimintaan?5. Keitä perheessänne on ollut vaihto-oppilaana ja miksi juuri he valikoituivat perheeseenne?6. Hauskimmat muistot?7. Kommellukset?8. Mitä haasteita isäntäperheenä toimimiseen on mahtunut?9. Miksi suosittelisitte isäntäperheenä toimimista toiselle ikäisellenne pariskunnalle?10. Kenelle isäntäperheenä toimimista voisi suositella?

Tommi, Rodrigo ja Taru kotonaan.

Arja Heikkisen perheen haastattelu seuraavalla sivulla

5

Haastattelimme kolmekymppistä isäntäperhettä sekä vasta eläkkeelle jäänyttä vaihto-oppilasvanhempaa.

Arja Heikkinen perheineen sekä etelä-korealainen vuosivaihto-oppilas Hyeon-kyeong Lim (2013–2014). Hyeonkye-ong on suomalaiselta nimeltään ”Heini” ja asui Arjan perheessä Espoossa mar-raskuusta helmikuuhun. Perhe toimi toisena tervetuloperheenä Hyeonkye-ongille.

1. Perheeseen kuuluu Arja, perheen äiti, joka on jäänyt hiljattain eläkkeelle. Koto-na asuu myös Otto, 18, joka käy samaa lukiota Espoossa kuin Heini (Hyeonkye-ong). Arjan tytär, Mira, 25, on muuttanut jo omaan kotiin. Perheen toinen poika, Jesse, asuu Ylöjärvellä.

2. Heinin kanssa käytiin hiihtämässä ja katsottiin joskus englanninkielisiä elo-kuvia. Myös Tallinna tuli yhdessä tutuk-si. Joulun aikaan käytiin mm. joulu ka-dun avajaisissa sekä luterilaisessa joulu-messussa Espoon keskiaikaisessa kir-kossa. Uusivuosi vastaanotettiin Helsin-gin Senaatintorilla ilotulituksineen.

3. Isäntäperheeksi ryhtyminen oli ollut jo aiemmin mielessä, kun perheen tytär Mira oli itse vaihto-oppilaana Japanissa YFU:n kautta vuonna 2006–07. Lisä-kipinän isäntäperheenä toimiselle sy-tytti Oton koulun Wilma-viesti, jossa  etsittiin eteläkorealaiselle vaihto-oppi-laalle toista isäntäperhettä. Arja innos-tui asias ta ja Mira, joka oli itsekin ollut Etelä-Koreassa korkeakouluvaihdossa pönkitti osaltaan innostusta.

4. Isäntäperheenä toimimisen lisäksi Arja on toisinaan osallistunut vaihto-oppilaiden kuljetuksiin aina tarvittaes-sa. Lisäksi Arja ja Mira ovat toimineet toisen järjestön kautta tukihenkilönä eteläkorealaiselle vaihto-oppilaalle muu-tama vuosi sitten.

5. Heini oli perheen ensimmäinen vaih-to-oppilas ja oli luontevaa ottaa vaihto-oppilas nimenomaan Etelä-Koreasta Miran taustan huomioiden. Eteläkorea-lainen kulttuuri oli jonkin verran tuttu myös Arjalle, joka oli itsekin käynyt Soulissa. Arja tiesi mm. eteläkorealais-ten nuorten ahkerasta mobiililaitteiden käytöstä. Kynnys ryhtyä 17-vuo tiaan ”varavanhemmaksi” oli luontevaa, kos-ka talossa oli sopivasti tilaa ja vaihto-oppilaan ikäinen poika. Miran japanilai-sen isäntäperheen vanhemmat olivat olleet noin 70-vuotiaita, joten Arja tun-si itsensä nuoreksi ja asennoitui, että kaikki onnistuu.

6. Heinin Vanhojen tansseihin valmis-tautuminen ja puvun sekä asusteiden hankkiminen oli hauskinta puuhaa. Hiihtoreissu oli myös hauska, koska hiihtäminen ja ladulla pyllähteleminen oli Heinille uutta. Hoitokoira Robinin vierailu perheessä joulun aikaan toi mukavaa vaihtelua kaikille.

7. Kieleen liittyvät kommellukset olivat hauskimpia, vaikka yhteinen kommuni-kaatio ei sinällään ollut ongelma. Heinil-

lä oli kännykässään käännössovellus, jolla hän käänsi lauseet ensin englan-nista koreaksi ja edelleen suomeksi. Suomalaisen sotu-tunnuksen puuttu-minen aiheutti jonkin verran kommel-luksia eri tilanteissa. Kommellusten kautta oppi kuitenkin kaikkein eniten.

8. Alussa haastavinta oli se, että vaihto-oppilas tuli toisesta perheestä, eikä Arja ollut saanut täysin samaa informaatiota kuin vuoden alusta lähtien isäntäper-heenä toimineet. Koulun kautta puuttui-vat myös Wilma-tunnukset, lukujärjes-tykset ja muut käytännön tiedot.

9. On helppoa ottaa perheeseen vaih-to-oppilas, kun on omia samanikäisiä lapsia ja murrosikä on tuoreena mieles-sä. Vaihto-oppilaan majoittaminen kan-nattelee hyvin myös omaa eläkkeelle siirtymistä, kun vapaa-aikaa tulee yht-äkkiä enemmän. Uuteen ihmiseen ja kulttuuriin tutustuminen rikastuttaa omaa elämää. Arja uskoo motivoineen-sa myös omaa jälkikasvuaan ja tutta-viaan isäntäperheenä toimimiseen. Vaihto-oppilaan kanssa tuli myös käy-tyä paikoissa, joissa ei olisi välttämättä muuten tullut käyneeksi.

10. Kenelle vain, jolla elämäntilanne mahdollistaa isäntäperheenä toimimi-sen. Vaihto-oppilaalle tulee olla aikaa kuten omille biologisille lapsille.

Hyeongkyeong ja Arja yhdessä Tallinnan vanhassa kaupun-gissa.

Hyeongkyeongilla on oma kissa myos kotonaan Etelä-Koreassa.

6

MITEN AFS SAI ALKUNSAAFSInterculturalPrograms -järjestö sai alkunsa nimellä American Ambu-lance Field Service, myöhemmin myös American Field Service tai AFS. Järjes-tön perustivat vuonna 1914 ensimmäi-sen maailmansodan syttymisen jälkeen nuoret Pariisissa asuneet amerikkalai-set. He tarjoutuivat vapaaehtoisiksi ambulanssinkuljettajiksi Pariisin ulko-puolella olevaan Neuilly-sur-Seine-sairaalaan. Ambulanssimiehet olivat mukana kaikissa suurimmissa Ranskan maaperällä käydyissä taisteluissa ja kuljettivat niiden aikana yli 500 000 haavoittunutta sotilasta. Ensimmäisen maailmansodan loppuun mennessä yli 2 500 miestä oli palvellut vapaaehtoisi-

na American Field Servicessä yhteis-työssä Ranskan armeijan kanssa.

Ensimmäisen ja toisen maailman-sodan välillä järjestö eli hiljaiseloa, mutta aktivoitui varsinaisesti uudelleen vuonna 1939 Stephen Galattin toimes-ta. Toisessa maailmansodassa vapaa-ehtoiset amerikkalaiset ajoivat ambu-lansseja liittoutuneiden puolella Rans-kassa, Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä, Italiassa, Saksassa sekä Burmassa (nykyinen Myanmar). AFS:n noin 2 200 vapaa ehtoista pal velivat rinta rinnan Ranskan, Britannian, Puolan, Australian, Uuden-Seelannin, Intian sekä Etelä- Afrikan joukkojen kanssa kuljettaen yli 700 000 haavoittunutta toisen maailmansodan loppuun mennessä.

NyKyISEN TOIMINNAN PERUSTA LUOTIINMaailmansotien välillä perustettiin the American Field Service Association sekä AFS Fellowships for French Uni-versities -yhdistykset. Perustajina olivat ensimmäisen maailmansodan vapaaeh-toiset AFS:n ambulanssin kuljettajat. The American Field Service Associati-on koordinoi ambulanssin kuljettajien tapaamisia sekä järjesti muita yhteisiä tapahtumia. The Fellow ships for French Universities oli apu rahaohjelma, joka käynnistettiin joulukuussa 1919 AFS:n ambulanssinkuljettajien toimes-ta. Ohjelman avulla tuettiin yli 200 yli-opisto-opiskelijan jatko-opintoja mm. avustamalla opiskeluun liittyviä matko-

AMERICANAMBULANCEFIELDSERVICEON100-VUOTIAS

Stephen Galatti ambulanssin ratissa, 1915.*

AFS-ambulanssit evakuoimassa haavoittuneita naamioidulla puolalaisella sidonta-asemalla Monte Cassinon taistelun aikana Italiassa, huhtikuussa 1944. Kuva George Holton.*

A. Piatt Andrew, Stephen Galatti ja muut 21 Rue Raynouard’lla, Pariisissa, n. 1916–1917. Kuva H.C. Ellis.*

Ambulanssit pysäkoityinä koulutusleirillä May-en-Multien’ssa, 1917.*

Jatkuu seuraavalla sivulla

7

ja Ranskaan. Kyseistä ohjelmaa voidaan pitää eräänlaisena ensimmäisenä AFS:n vaihto-oppilasohjelmana.

Vuonna 1946 suurten sotien päätyt-tyä 250 American Field Servicen am-bulanssinkuljettajaa molemmista maail-mansodista kokoontui keskustelemaan järjestön tulevaisuudesta. Ambulans-sinkuljettajat halusivat suunnata voima-varansa rauhan edistämiseen. He olivat oppineet, että paras tapa murtaa en-nakkoluuloja on henkilökoh tainen kon-takti vieraaseen kulttuuriin. Kokouksen tuloksena vuonna 1947 käynnistettiin lukioikäisille tar koitettu vaihto-oppilas-ohjelma, jonka pohjalle nykyisin tun-temamme AFS Intercultural Programs on muodos tunut.

AFS:N MISSIO ON EdELLEEN SAMASitten vuoden 1914 AFS:n käytännön toiminta on muuttunut melkoisesti, mutta AFS:n mission perustana on edelleen lähes 70 vuotta sitten pide-tyn tilaisuuden ajatusmaailma: AFS is an international, voluntary, non-governmental, non-profit organi-zation that provides intercultural learning opportunities to help people develop the knowledge, skills and understanding needed to create a more just and peaceful world.

Toiminnan perimmäisenä tavoittee-na on edelleen rauhan edistäminen se-kä oikeudenmukaisen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan rakentaminen.

SUOMEN TOIMINTA ALKAAAlun perin amerikkalaislähtöinen järjestö on vuosien mittaan kasvanut 60 jäsenmaata kattavaksi maailman-laajuiseksi verkostoksi, jonka kautta maailmalle lähtee vuosittain vaihto-oppilaaksi lähes 13 000 nuorta. Varsi-naisten vaihto-oppilasohjelmien käyn-nistämisestä, vuodesta 1947 alkaen, AFS:n kautta on ollut vaihdossa maail-malla lähes 450 000 nuorta. Suomesta ensimmäiset AFS-vaihto-oppilaat läh-tivät USA:han vuonna 1948.

Vapaaehtoistoiminta on aina ollut AFS:n toiminnan ydin – niin nykyään-kin. Maailmanlaajuisesti AFS-vapaa-ehtoisia on tällä hetkellä noin 44 000. Kiitos,kunoletyksimeistä!

AFS:n ambulanssi pysäkoitynä ja kuljettajia 21 Rue Raynouard’n pihalla, n. 1916–1917. Kuva Ranskan armeija.*

American Abroad -oppilas suomalaisessa kansallis-puvussa vuonna 1957.*

AFS-ohjelmaan osallistujia kenraali Dwight Eisenhowerin kanssa Columbian yliopistossa, New Yorkissa, 25. kesäkuuta 1948.*

Suomalainen vaihto-oppilas Yhdysvalloissa 1970-luvulla.

*Kuva on American

Field Servicen ja

AFS Intercultural

Programsin

arkistojen käyttoon

luovuttama.

Tekijänoikeudet

omistaa joko AFS

tai omistaja

ei ole tiedossa.

Jos tunnistat

jonkun kuvan

tekijänoikeuden

omistajan,

ota yhteyttä

AFS:ään.

AMERICANAMBULANCEFIELDSERVICEON100-VUOTIAS

8

HEIDI-MARIA KOKKONEN | Helsingin AFS, AFS-vapaaehtoinen

Espoolaisen Ojalan perheen ensimmäinen isäntäperhe-kokemus kesältä 2013 oli oikein onnistunut. Perheessä asui italialainen vaihtari nimel-tään Gabriele, joka osallistui kolmen viikon kesävaihto-ohjelmaan. Pääkaupunki-seudun lyhytvaihdon vaihto-oppilaat saapuvat Italiasta ja Hongkongista.

AFS:n vaihto-oppilastoiminta oli per-heelle ennestään tuttua, sillä perheen tytär oli ollut Saksassa puolen vuoden vaihdossa. Perhe on myös käynyt kuun-telemassa Suomen AFS:n infotilaisuuk-sissa kertomuksia vaihto-oppilaiden ja isäntäperheiden kokemuksista.

MISTä AJATUS LäHTI?Perheen Jussi-isälle tuli ajatus vaihto-oppilaan ottamisesta ja erityisesti per-heen 13-vuotias Rita-tytär innostui heti asiasta. Asiasta keskusteltiin perusteel-lisesti, ja kaikki perheenjäsenet olivat samaa mieltä asiasta. Hyvä kokemus vanhemman tyttären vaihdosta ja kult-tuurien kirjon kokeminen omassa per-heessä olivat tärkeimmät syyt. Perheen äiti puolestaan kaipasi englannin kielen käyttökokemusta arjessa. Vaihto-oppi-lasesittelyitä luettaessa perhe päätyi italialaiseen Venetsian läheltä kotoisin olevaan Gabrieleen. Gabrielella on Ita-liassa samanikäinen pikkuveli kuin Oja-lan perheen Rita-tytär, ja heillä oli pal-jon yhteistä, vaikka ovat eri sukupuolta.

– Tullessaan perheeseen Gabriel osa-si numerot sataan suomeksi, kertoo per-heen Jussi-isä.

Gabriele oli tarkoituksellisesti valin-nut Suomen vaihto-oppilasmaakseen. Suomen luonto oli yksi asioista, joita hän erityisesti arvosti. Poika oli erittäin tiedonjanoinen ja osasi jopa vähän suo-mea, vaikka englanti oli heidän yhteinen kielensä.

ARKISTA PERHE-ELäMääKesävaihdon aikana Ojalan perheessä tehtiin samoja asioita kuin elokuussa lasten kanssa muutenkin. Ensimmäisen viikon vanhemmat olivat vielä töissä, ja lapset olivat kotona keskenään päivisin. Espoon lisäksi Gabriele tutustui Helsin-

kiin sekä tietysti mökkeili ja veneili isän-täperheensä kanssa.

Meri ja erityisesti purjeveneen ohjaa-minen ja veneessä yöpyminen olivatkin jotain, mitä Gabriele ei ollut koskaan en-nen kokenut. Gabriele nautti perheen yhteisistä lautapelihetkistä. Vanhem-pien odotukset ruokakulttuureihin tu-tustumisesta täyttyivät, kun perhe sai seurata tuorepastan tekemistä aitoon italialaiseen tapaan oppilaan kokatessa heille. Vanhemmat arvostivat, kun omat lapset saivat kuulla toisen nuoren suus-ta eri maiden ja koulujen tavoista.

Yhteiset elokuiset uintireissut hymyi-lyttivät vanhempia edelleenkin. Suo-men lämmin vesi vai Italian lämmin ve-si jäi elämään Ojalan perheen mittariksi vertauskuvana onko merivesi lämmintä vai ei.

MITä JäI KäTEEN?– Mikäli on kiinnostunut tutustumaan eri kulttuureihin tai haluaa pientä vaihtelua arkeen, kannattaa ottaa kesäoppilas, Ojalan pariskunta suosittelee.

Vanhempien mielestä on hyvä myös tehdä kaikenlaisia juttuja, eikä vain olla kotona. Perheen äidin mielestä on myös tärkeätä, että vaihto-oppilaalla on päi-visin tekemistä, kun vanhemmat ovat töissä. Kolmen viikon kesävaihto-oppi-laat opiskelevat päivisin englantia Hel-singissä. Heille on myös järjestetty va-paaehtoisten voimin paljon toimintaa päiviksi ja illoiksi.

Ojalan perhe tutustui myös Rooman läheltä kotoisin olevaan Massimoon, jo-ka oli vaihdossa Suomessa. Massimon isäntäperhe asui ihan kävelymatkan

pääs sä, ja poika oli Ojalan perheessä viikonloppuyökylässä toisen isäntäper-heen matkustaessa.

Juhannuksena Ojalan perhe oli saa-nut vanhemman tyttärensä isäntäper-heen vanhemmat Saksasta vieraakseen, joka on osoitus siitä, että nämä koke-mukset ovat pitkäaikaisia.

MIKä yLLäTTI?Monia pieniä asioita jäi mieleen vaihdos-ta. Nukkumaan mennessä muu perhe laittoi makuuhuoneen oven kiinni, mutta Gabriele piti oman huoneensa oven aina auki.

Perhe on positiivisesti yllättynyt siitä, että kaikki meni niin hyvin. Pojan kanssa oli alusta asti helppo tulla toimeen. Hän toimi kuten oli sovittu, eikä hänestä tar-vinnut olla huolissaan. Mitään negatii-vista sanottavaa heille ei tule mieleen. Sen sijaan erityisesti Gabrielen kiinnos-tuneisuus Suomeen ja hänen valveutu-neisuutensa ilahdutti koko perhettä.

INNOSTUS TARTTUUOjalan perhe on saanut uusia ystäviä ja kansainvälinen perhe- ja ystäväpiiri kas-vaa elo-syyskuussa kenties ranskan-kielisellä vaihto-oppilaspojalla. Suomen AFS:n vaihto-oppilaiden esittelyjä on jo käyty katsomassa.

Näiden kokemuksien innoittamana myös jutun kirjoittaja päätti laittaa isom-man vaihteen päälle ajaessaan isäntä-perheeksi ryhtymistä omassa perhees-sään. Nyt vantaalainen perhe odottaa jännityksellä tietoa ensimmäisestä vaihto-oppilaastaan ja elokuuta, jolloin taas uusi isäntäperhekokemus lähtee liikkeelle.

Ojalan perheen kesävaihtari

Gabriele ohjaamassa Ojalan perheen purjevenettä.

9

Helmikuun alussa suuntasin Budapestiin EFIL:n järjestämään Sensitive Approaches to Sexual Orientation in Intercultural Youth Exchange -koulutukseen. Viikon aikana keskustelimme ja mietimme muiden eurooppalaisten AFS-vapaaehtoisten kanssa, miten vaihto-oppilaiden seksuaalinen suuntautumi-nen ja seksuaali-identiteetti voidaan ottaa huomioon AFS:n toiminnassa lähtevien ja tulevien vaihto-oppilaiden kohdalla sekä isäntäperhetasolla. Yksi keskustelua herättänyt aihe oli nuoren kaapista ulostulo vaihto-oppilas vuoden aikana.

Kun puhutaan seksuaalivähemmistöistä eli henkilöistä, jot-ka eivät tunne itseään heteroseksuaaleiksi, useimmalle tulee ensimmäisenä mieleen kaapista ulostulo. Internetpohjaisen vapaasanakirja Wikipedian mukaan kaapista ulostulo tarkoit-taa sitä, että homo- tai biseksuaalinen henkilö tunnustaa jul-kisesti seksuaalisen suuntautumisensa tai seksuaalisen iden-titeettinsä. Teoriassa tämä vaikuttaa hyvin yksinkertaiselta, mutta käytännössä se ei sitä ole.

Henkilölle on tärkeää ensin hyväksyä itse itsensä, ja vasta sen jälkeen hän on valmis kertomaan siitä muille. Se milloin kaapista ulostuleminen tapahtuu, riippuu henkilöstä itsestään. Se voi tapahtua milloin ja missä vain. Toisinaan se tulee muille yllätyksenä ja joskus taas ei. Tämä itsensä hyväksyminen voi tapahtua nuorelle hänen vaihtovuotensa aikana ja johtaa kaa-pista ulostulemiseen jollekin AFS:n vapaaehtoiselle.

MEIDÄNVAIHTARI EIOLEKAANHETERO Ihmisiä on erilaisia, kuten on myös kulttuureja ja kieliä. Toiset tykkää mansikoista ja toiset mustikoista. Kaapista ulostuleminen herättää useasti erilaisia tunteita puolin ja toisin ja niistä on syytä puhua suo-raan oikeilla nimillä. Keskustellessa on tärkeää muistaa, että seksuaalinen suuntautuminen tai seksuaalinen identiteetti ei ole valinta vaan synnynnäinen ominaisuus. On myös hyvä muistaa se, että vaihtarin kaapista ulostulo juuri sinulle, on suuri kunnianosoitus, sillä vaihtari ajattelee, että sinä olet sen tiedon arvoinen. Monella voi kuitenkin mennä sormi suuhun, mutta on tärkeää muistaa tukea vaihtaria, kuten myös tarvit-taessa pyytää tukea itsellensä.

Joidenkin vaihtareiden kohdalla arki jatkuu normaalisti kaapista ulostulemisen jälkeen, mutta joillekin arkeen paluu voi olla vaikeaa. Se voi johtua isäntäperheestä, kavereista tai jos-takin muusta. Tällaisia tilanteita varten Suomen AFS:llä ei ole vielä materiaalia, mutta Setalta [http://seta.fi/tietoa-ja-tukea/] löytyy hyvää materiaalia, jonka avulla tilannetta voidaan

käsitellä esimerkiksi tukihenkilön avustuksella.

HETERONORMATIIVINENYHTEISKUNTA Yhteiskunnallinen syy kaapista ulostulemiseen voidaan linkittää heteronormatiivi-suuteen. Perustilanne heteronormatiivisessa yhteiskunnassa on se, että on olemassa tyttö, joka pitää pinkistä, leikkii bar-beilla ja haluaa isona parturi-kampaajaksi. Tyttöä varten on olemassa poika, joka pitää sinisestä, leikkii autoilla ja haluaa isona palomieheksi. Vanhempana tämä tyttö tapaa pojan ja he rakastuvat ja kenties haluavat lapsia.

Heteronormatiivisuus perustuu siihen ideaan, että on jouk-ko yhteiskunnallisia normeja, joiden mukaan on olemassa kak-si toisilleen vastakkaista sukupuolta, joihin liitetään tietynlaisia rooleja ja ominaisuuksia, ja jotka tuntevat romanttista sekä seksuaalista vetoa toisiinsa. (Seta, 2014)

Tarve kaapista ulostuloon syntyy silloin, kun yhteiskunnan heteronormatiivisia normeja rikotaan. On olemassa poika, joka tykkää pinkistä, leikkii barbeilla ja haluaa isona parturi-kampaa-jaksi. Poikaa varten on olemassa toinen poika, joka pitää sini-sestä, leikkii autoilla ja haluaa isona palomieheksi. Vanhempina pojat tapaavat, he rakastuvat ja kenties haluavat lapsia.

VOIKOKAAPPIKADOTASuvaitsevaisuus ja tasa-arvo eri kult-tuurien ja ihmisten välillä on tärkeä osa AFS:n missiota ja arvo-ja, kuten myös syrjintä kansalaisuuden, sukupuolen, kielen, uskonnon ja aseman perusteella. Seksuaalisen suuntautumi-sen erilaisuuden ja seksuaali-identiteettien kirjon hyväksymi-nen on iso osa suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon toteutumista. Esimerkiksi Saksan AFS on lisännyt missioonsa sen, etteivät he hyväksy syrjintää seksuaalisen suuntautumisen perusteella.

Kehittämällä AFS:lle materiaalia ja lisäämällä tietoutta sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä AFS:n vapaaehtoisten kesken, voimme edistää AFS:n missiota oikeudenmukaisem-man maailman luomiseksi. Ehkä joku päivä kaapista ulostu-leminen ei ole enää tärkeää ja se, että tykkääkö tytöistä vai pojista on yhtä arkipäiväistä kuin se, että tykkääkö enemmän mansikoista vai mustikoista.

Riku Seppälä osallistui EFIL:n Sensitive Approaches to Sexual Orientation in Intercultural Youth Exchange -koulutukseen Budapestissä, Unkarissa 2.–9.2.2014. Jos kiinnostuit aiheesta ja haluaisit alkaa tyostämään materiaalia aiheesta, ota yhteyttä sähkopostilla riku.seppala@hotmail.com.

Tullakovaieikötullauloskaapista

AFS-vapaaehtoisia EFIL:n järjestämässä koulutuksessa Budapestissä helmikuussa 2014.

RIKU SEPPÄLÄ | Helsingin AFS, AFS-vapaaehtoinen

10

KATARINA LAAKSONEN | Oulun AFS, AFS-vapaaehtoinen

SINIKKA MERTANO:

Elämänmittaisetihmissuhteet

Tapasin Sinikan ensimmäistä kertaa Hel-singin rautatieasemalla. Tapaaminen hermostutti minua, sillä olimme ainoas-taan vaihtaneet muutaman sähköpostin aikaisemmin. Pelkoni kuitenkin hälveni nopeasti, sillä näin jo kaukaa, kun eläväi-nen Sinikka vilkutti minulle iloisesti. Haastattelumme aikana kävi vahvasti il-mi, että Sinikan vaihto-oppilasvuodesta on syntynyt elämänmittaiset perhesuh-teet hänen itsensä lisäksi hänen miehel-leen, lapsilleen ja lastenlapsilleen.

TOISENLAINEN PAIKKAOli vuosi 1958, kun salolaisen leskiäidin ainoa lapsi, Sinikka, 17, lähti AFS-stipen-diaattina vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoi-hin. Jo hakuvaiheessa rohkea Sinikka halusi mahdollisimman erilaiseen paik-kaan kuin Salo. Hänen toiveensa toteu-tui. Vaihtovuosi vei hänet vuodeksi vie-raaseen maahan, Teksasin suurimpaan

seossa, josta syntyi elämänmittainen taideharrastus. Sinikka vierailee edel-leenkin taidemuseoissa ja hänen lap-senlapsensa kutsuvat häntä ”Museo-mummiksi”.

Sinikka osallistui myös koulun väitte-lykerhoon (debate club), jossa hän har-joitteli puheiden pitämistä ja osallistui koulujen väliseen väittelykilpailuunkin. Kaikki tapahtui tietysti englanniksi, vaikka Sinikka ei ollut Salossa asues-saan kuullut englannin kieltä, saatikka puhunut sitä.

– Väittelykerhon kokemuksilla onkin ollut ikimuistoisia ja kauaskantoisia vai-kutuksia opintoihini ja työhöni. Se on ollut todellinen erityisetuus minulle, ko-kemus, jota ei olisi voinut muualta saa-da, Sinikka kertoo.

Sinikanlähtiessävaihtoon ei matkusta-minen tai vieraiden kielten puhuminen ollut Suomessa mitenkään yleistä, joten kokemuksesta oli konkreettista hyötyä myöhemmin työelämässä.

–Vaihto-oppilasvuoden aikana koki paljon uutta, opin tulemaan toimeen vieraskielisessä ympäristössä sekä otta-maan muut huomioon jokapäiväisessä

Sinikka Mykkäsestä dallasilaisessa valo-kuvaamossa otettu kuva vuodelta 1959.

kaupunkiin Dallasiin, joka Suomessa tun-nettiin lähinnä länkkärikaupunkina.

Amerikkalainenperhe-elämä oli hyvin erilaista kuin kotona Suomessa. Ainoa-na lapsena kasvanut Sinikka löysi itsen-sä keskeltä isoa sisarusparvea. Perhees-sä oli kolme AFS-siskoa ja yksi AFS-ve-li. Presbyteeriperhe kävi kirkossa kolme kertaa viikossa, ja ateriat aloitettiin ruo-karukouksella.

Sinikka oli hakemuksessaan mainin-nut, että voisi soittaa pianoa vaihtoaika-naan. Quaden perhe oli hyvin musikaa-linen ja musiikki oli koko perheen yhtei-nen harrastus. AFS-siskoista Peggystä tulikin myöhemmin sellisti Pohjois-Caro-linan sinfoniaorkesteriin ja Carol Annista pianonsoitonopettaja. Sinikalle on jää-nyt mieleen perheen yhteiset iltahetket klassisen musiikin parissa. Beethovenin sinfonioita kuunneltiin levysoittimesta ja soitettiin perheen flyygelillä. Perheessä ei ollut televisiota, mikä oli jo tuolloin ko-vin harvinaista Amerikassa.

AHKERAA KIRJEENVAIHTOAVuonna 1958 yhteydenpito Atlantin yli oli erilaista kuin nykyaikana. Sinikka kir-joitti paljon kirjeitä Suomeen äidillensä, ystävillensä sekä Reino-nimiselle luok-katoverille, josta myöhemmin tulikin Si-nikan aviomies. Joululahjaksi Sinikka sai yhdysvaltalaisilta ystäviltään ison kasan postimerkkejä. Sinikka ei vaihto-oppi-lasvuotensa aikana kertaakaan soitta-nut Suomeen tai saanut Suomesta pu-helua, koska se olisi ollut liian kallista.

– Oikeastaan oli hyvä asia, että pääsin irrottautumaan täysin Suomesta ja sen arjesta ja keskittymään täysillä elämääni Teksasissa, Sinikka kertoo.

HARRASTUKSISTA EVäITä TyöELäMääNKoti-ikävää ei kannattanut jäädä pote-maan, vaan Sinikka piti itsensä kiireisenä harrastusten parissa. Hänen koulunsa, Sunset High School oli ihan tavallinen julkinen koulu, jossa oli monia harrastus-mahdollisuuksia. Sinikka kuului koulun draamakerhoon, ja lauantaisin hän maa-lasi öljyväreillä paikallisessa taidemu-

Paikallisessa lehdessä vuonna 1963 julkaistu kuva Sinikan ja Peggyn lavas-tetusta teehetkestä. Sinikka antoi Peggyl-le häälahjaksi Arabian Ruska-teeastiaston.

Jatkuu seuraavalla sivulla

11

elämässäni, mikä on ollut perheen ai-noalle lapselle erinomainen opetus.

SUOMEN AFS:N JäSEN JO VUOdESTA 1959Palattuaan Suomeen vuonna 1959 Sinik-ka aloitti englannin ja ranskan opiskelun Helsingin yliopistossa. Samoihin aikoi -hin Sinikka aloitti osa-aikatyön Suomen AFS:n toimistossa Helsingissä silloisen toiminnanjohtajan, Anja Luukasen alai-suudessa. Hän viihtyi hyvin työssään.

– Vuonna 1963 pääsin kuukauden mittaiselle työjaksolle AFS-toimistoon New Yorkiin. Sijoitin Suomeen tulevia kesästipendiaatteja perheisiin sekä toin heidät laivalla Atlantin yli Suomeen.

Työmatkansa aikana Sinikalla oli mah-dollisuus tavata koko Quaden perhe sekä toimia Peggy-sisaren morsiusnei-tona.

Sinikka siirtyi AFS-toimistosta uusiin tehtäviin, mutta osallistui edelleen va-paaehtoistyöhön sekä oli Suomen AFS:n hallituksessa.

Sinikka on saanut kunnioitettavan kanslianeuvoksen tittelin. Ranskan tasa-vallan presidentti Jacques Chirac myön-si vuonna 2001 Sinikalle Ranskan valtion ritarikunnan ansiomerkin kunnianosoi-tuksena hänen ansiokkaasta toiminnas-ta Ranskan ja Suomen yliopistojen välis-ten suhteiden edistä miseksi.

TAKAISIN AFS:N PARIINKahden loppututkinnon suorittaminen sekä perhe-elämä kolmen lapsen kans-sa vieroitti Sinikan vuosiksi Suomen AFS:n parista. Uusi yhteys löytyi vuonna 2008 Suomen AFS:n 60-vuotisjuhlal-lisuuksien myötä, kun silloinen toimin-

nanjohtaja Jatta Erlund pyysi hänet juh-latoimikuntaan.

Sinikka, 73, pitää aktiivisesti yhteyttä Yhdysvalloissa asuviin perheenjäseniin-sä ja vaihtovuoden aikaisiin AFS-ystä-viinsä. Quaden perhe lapsineen ja jopa lastenlapsineen on vieraillut Sinikan luona Helsingissä sekä mökillä Kemiön-saaressa useita kertoja. Sinikka on per-heineen reissannut ympäri Yhdysvaltoja itärannikolta länsirannikolle asuen yleen-sä Quaden perheenjäsenten ja heidän sukulaistensa luona. Elokuussa 2013 Si-nikan ja Reinon luona kyläili nuorin AFS-sisko Mary miehensä kanssa.

– Mistäpä olisin muualta löytänyt täl-laisia, koko elämän ajan vaikuttavia lä-heisiä sukulaisia ja ystäviä kuin AFS:stä, Sinikka toteaa.

Sinikka kutsuttiin vuonna 2013 Hel-singin Haaga-Helian ammattikorkea-kouluun pitämään puhe Haagan eng lan-ninkielisen restonomikoulutuksen 20- vuo tis juhlavuoden kunniaksi. AFS kulki

myös tuolloin ajatuksissa mukana Sini-kan rohkaistessa nuoria kansainvälisty-mään. Hän päätti puheensa vanhaan AFS:n mottoon, joka on säilynyt Sinikan henkilökohtaisena ohjenuorana:

Walk TOGETHER,

Talk TOGETHER,

Oh, ye peoples of the world.

Then and only then

Shall ye have PEACE!

Kuva vuodelta 1980, jolloin Sinikka ja Reino kävivät tapaamassa Quaden perhettä.

Host-sisar Mary ja hänen miehensä Gregory Aleksanteri II:n patsaan juurella Helsingissä vuonna 2013, kuten kunnon turistit konsanaan.

SinikkaMertano,73-vuotias,o.s.Mykkänen Kotoisin Salosta. Muutti äitinsä kanssa Helsinkiin vaihtovuoden jälkeen. Asuu yhdessä Reino-miehensä kanssa Helsingissä.Vaihto-oppilaanaYhdysvalloissa: 1958 –1959Koulu:Sunset High School, Dallasissa, Teksasin osavaltiossa, Yhdysvalloissa.Koulutus:Valmistunut filosofian maisteriksi vuonna 1966 (englanti ja ranska) sekä oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 1981. Työhistoria:Toiminut englannin kielen lehtorina Savonlinnan kieli-instituutis-sa (1969 –1972). Haaga Instituutin hotelli-, ravintola- ja matkailualan ammatti-korkeakoulun rehtorina 1985–1992 sekä useissa eri tehtävissä Helsingin yliopistossa, muun muassa hallintojohtajana vuosina 1992–2001.

Motto: Vaihto-oppilasvuosi antaa paljon ja on koko elämän muuttava kokemus.

AFS Intercultural Programs Finland | PL 231, Yrjönkatu 1 C 18, 00121 Helsinki | 09  666  644 | www.afs.fi

Löytämällä AFS-isäntä-perheen voitin syksyn 2013 arvonnassa Suomen AFS:n viikonloppumatkan Italiaan. Roomaan. Matkani toteutui maaliskuussa 2014.

Torstaiaamuna 6.3.2014 lensin Helsin-gistä Riian kautta Roomaan, jossa len-tokentällä minua oli vastassa viikonlo-pun host-äitini Renata. Asuin Renatan perheessä, jossa hänen ja hänen poi-kansa lisäksi oli egyptiläinen vaihto- oppilas. Renata työskentelee Italian AFS:ssä ja hän oli järjestänyt minulle Rooma-oppaita sekä ohjelmaa jokaisel-le päivälle.

Ensimmäisenä päivänä tapasin eri-tyisopettajana toimivan Francescan, joka esitteli minulle Rooman nähtävyyk-siä. Tuntui uskomattomalta nähdä oma-kohtaisesti historiankirjoista tuttuja paik-koja. Tietysti minun oli päivän aikana maistettava aitoa italialaista pizzaa.

Perjantaina vierailin Francescan kou-lussa ja seurasin hänen oppituntejaan. Francescan oppilaat esittivät minulle kysymyksiä, joihin vastasin parhaani mukaan. Suurin havaitsemani ero italia-laisten ja suomalaisten koulujen välillä on se, että Italiassa kaikki erityisop-pilaat opiskelevat yleisopetuksen ja muiden oppilaiden parissa. Yhdessä luokassa voi olla korkeintaan kaksi eri-tyistukea tarvitsevaa oppilasta, jolloin luokassa työskentelee opettaja ja eri-tyisopettaja.

Italialaisessa koulussa ei ole koulu-ruokailua, vaan oppilaat syövät välipa-laa koulupäivän aikana ja menevät kou-lupäivän jälkeen kotiin lounaalle. Ruoka-ajat tuntuivat muutenkin suomalaisesta melko ihmeellisiltä. Aamupalaksi oli pel-kästään cappuccinoa ja paahtoleipää ja lounasta syötiin vasta kolmelta. Kah-deksan aikaan illalla oli päivällinen. Päi-vän aikana nautimme useaan otteeseen cappuccinoa, moccaa tai muita usko-mattoman tarkasti valmistettuja kahve-ja kahviloissa tai kotona. Hyvä kahvi tai-taa olla italialaiselle välttämättömyys. Kotiin viemiseksi ostinkin moccapannun sekä erikoiskahvia.

Lauantaina kuljin Roomaa ristiin ras -tiin. Onnistuin paikallisen oppaani Marg-heritan kanssa kiipeämään Pietarin kir-kon la cupolaan (kupoliin), josta meille avautui kerrassaan uskomaton maise-ma.

Viikonloppunavierailin myös AFS-va-paaehtoisten koulutustapahtumassa. Ennen kotiinlähtöä sunnuntaina ennä-tin katsomaan merta sekä nauttimaan kevätauringon lämmöstä. Kerrassaan loistava viikonloppu Roomassa!

Ovet on avattu Roomaan

Francescan koulussa käytetään askartelussa paljon kierrätysmateriaaleja.

Pietarin kirkon kupoliin on 490 porrasta alhaalta ylos. Herkullinen pastaillallinen.

Aamupala Renatan ja poikien kanssa.

Löytämällä AFS:lle isäntäperheen, olet mukana Italian matkan arvonnassa. Ks. sivu 2.

RIIKKA SIRKKO | Oulun AFS, AFS-vapaaehtoinen

Uutta kulttuuria oppii elämällä, haista-malla, maistamalla ja vuorovaikutuk-sessa muiden ihmisten kanssa. Tai sit-ten haastattelemalla isäntäperheitä, vaihtareita ja vapaaehtoisia Suomessa ja maailmalla! Tule mukaan kuukausit-tain Suomen AFS:n verkkosivuilla (www.afs.fi/news-and-events/jasentie-dote/) julkaistavien sekä kerran vuo-

MUKAANJÄSENTIEDOTTEENTEKEMISEENdessa ilmestyvän painetun jäsentie-dotteen kirjoittajarinkiin. Työ ei ole sidottu aikaan tai paikkaan, emmekä vaadi aikaisempaa kirjoittajakoke-musta. Riittää, että on intoa ja halua oppia uutta. Ilmoittaudu mukaan ja kerro samalla jotain itsestäsi osoitteessa paatoimittaja@afs.org.

Kansi: American Field Servicen

ambulanssi 111, 1917. Kuva H.C. Ellis.*

© AFS Intercultural Programs

Finland ry

Päätoimittaja: Carita Koskinen

Editointi: Hanna Pelttari ja

Carita Koskinen

Taitto: adhelena.fi

Han

nu

n T

asap

ain

o, 3

60

0 k

pl,

4.2

014