matkailu kotimaassa.fi nro 1-2013

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 1/2013 2

Kauno- ja tietokirjallisuus sekä sarjakuvien kiehtova maailma.Mukana mittava määrä kotimaisia eturivin huippukirjailijoita.

Enemmän iloa ja hyötyä omasta pihasta tai parvekkeesta.Perinteisen puutarhanhoidon lisäksi ideoita kaupunkien pientenpihojen ja parvekkeiden rakentamiseen ja sisustamiseen.

Aukioloajat:Kirja, Ruoka, Piha ja Parvekeja Kotimaan matkailuLauantai 23.3.2013 klo 10–18Sunnuntai 24.3.2013 klo 10–17

Kotimaan matkailun teema-alueelta löydätmainioita vinkkejä matkailuun, vapaa-ajanviettoon tai vaikkapa juhlaan.

VIIDET MESSUTSAMAAN AIKAAN!

Teemoina ovat hyvä ja terveellinen ruoka, ruoanlaiton välineet, tavatja raaka-aineet sekä luomu- ja lähiruoka.

Viini2013 -tapahtumassa (K18) viinien maahantuojat ja agentuuritesittelevät ja maistattavat messuhalliin rakennetussa viehättävässäViinimaailmassa uutuuksiaan ja vuosikertojaan.

Viini 2013Perjantai 22.3.2013 klo 15–20Lauantai 23.3.2013 klo 12–20Sunnuntai 24.3.2013 klo 11–17

Jyväskylän Paviljonki 23.–24.3.2013


Viini 2013


Ruoka 2013

Piha ja parveke


www.jklpaviljonki.fi/elamys2013

Nyt ensimmäistä kertaa Kotimaan Matkailu mukana ElämysviikonlopussaJyväskylässä! Tule katsomaan viimeisimmät vinkit ja uutuudet!


Elämysviikonloppu2013


KotimaanMatkailu

UUSITAPAHTUMA!

www.kotimaassa.fi3

TÄSSÄ NUMEROSSA

Pääkirjoitus ............................................................ 3Sininen Tie yleistä ................................................................ 4-7 Vaasa ............................................................... 8-17 Mustasaari ..................................................... 18-23 Laihia ............................................................. 24-27 Isokyrö .......................................................... 28-33 Lapua ............................................................. 34-43 Alajärvi .......................................................... 44-51Museot ja näyttelyt ......................................... 53-62Matkan varrelta ................................................... 63

Matkailu kotimaassa.fi [email protected]. vuosikerta

Päätoimittaja:Ahti Oksman puh. 0500 439 [email protected]

Toimitussihteeri:Eeva Oksman puh. 0500 439 [email protected]

Toimittajat:Matleena Ikonen puh. 0400 302 [email protected]

Irmeli Kojonenpuh. 0440 533 [email protected]

Suvi Rosellipuh. 0440 437 [email protected]

Anne Pentti puh. 044 774 [email protected]

Valokuvaaja:Joni Rantasalo puh. 0400 316 [email protected]

Mediamyynti:puh. 044 702 [email protected]

Taitto:Mainostoimisto Penboxpuh. 044 375 3254www.penbox.fi

Painopaikka:Jaakkoo-Taara Oywww.jt.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset:

puh. 044 702 1212

[email protected] www.kotimaassa.fi/tilaus

Tilaushinnat (5 nroa) -määräaikaistilaus 30 €

-kestotilaus 27 € -irtonumero 6,80 €

(sis. alv 10%)

http://www.facebook.com/matkailukotimaassa

Internet-sivut ja verkkolehti:[email protected]

Julkaisija:Menuetti Group [email protected]

ISSN 1798-0445 (painettu lehti) ISSN 1798-0453 (verkkojulkaisu)

Kansikuva: Vanhan Paukun tunnelmaa Lapualla. Kuva: Benjam Pöntinen

”Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapah-tuu. Ei ole mitään uutta auringon alla.”

Nämä Saarnajan sanat Vanhasta Testamentista nousivat mieleeni, kun vilkaisin viime vuoden vastaavaa pääkirjoitusta tätä tekstiä tehdessäni. ”Maailmanlaajuisesti vuosi 2012 on pyörähtänyt käyntiin vähintäänkin kaksijakoisissa tunnelmissa. Sodat, levottomuudet ja kansannousut

eivät juurikaan vaikuta tavallisen ihmisen arkeen. Niitähän on aina ollut, ja ne ikään kuin kuuluvat osana maailmanpolitiikkaa. Hieman levottomuutta on herättänyt Kreikan talous ja siitä johtuva taloudel-linen epävarmuus koko Euroopassa. Aivan viimepäivien positiiviset talousuutiset ovat tulleet USA:sta.” Näin kirjoitin siis vuosi sitten, eikä maailmantilanne tuosta ole juurikaan helpottunut. Ainoa ero on ehkäpä se, että Euroopassa voidaan nyt hengittää taloudellisesti hieman vapaammin, kun taas USA:n talous on veitsenterällä.

Viime aikoina moni mediatalo on ollut muutosten kourissa, mutta Matkailu kotimaassa.fi -lehti jatkaa valitsemallaan linjalla: tilauspoh-jaisuudestaan huolimatta lehti on vapaasti luettavissa verkossa ja kirjastoissa, ja veloituksetta lehden saavat edelleen ryhmämatkojen vetäjät ja järjestäjät.

Nyt alkavana viidentenä toimintavuotenamme jatkuu viime vuonna aloitettu kotimaisten matkailuteiden esittelysarja. Matkailutiet ovat osoittautuneet erittäin mielenkiintoisiksi, ja olemme saaneet runsaasti positiivista palautetta Hämeen Härkätietä esittelevästä kokonaisuudesta.

Tässä ja kahdessa seuraavassa numerossamme esillä on Suomen Sininen Tie. Se on osa historiallista vaellusreittiä pitkin kulkevaa matkailutietä, joka ulottuu Norjan, Ruotsin ja Suomen kautta Venäjän Karjalaan. Sininen Tie on monessa suhteessa poikkeuksellinen matkailutie. Kun esimerkiksi suurin osa uudemmista pohjoismaisista teistä kulkee pohjois-eteläsuunnassa, kulkee Sininen Tie itä-länsi-suunnassa.

Tämän vuoden aikana aloitetaan Suomessa merkittävä Sinisen Tien hanke, jonka avulla pyritään nostamaan tien vaikutusalueella olevien kaupunkien ja kuntien matkailu- ja kulttuurikohteet entistä paremmin suuren yleisön tietoisuuteen. Siinä mekin haluamme olla omalta osaltamme mukana. Tässä numerossa lähdemme liikkeelle Vaasasta Merenkurkun saariston maailmanperintöalueen kautta pää-tyen Alajärvelle. Matkan varrella tutustumme moneen mielenkiintoi-seen kohteeseen. Seuraavassa numerossa jatkamme Sinisellä Tiellä Kyyjärveltä eteenpäin, ja kolmosnumerossa pääsemme sitten jo tien Suomen osuuden päähän Tohmajärvelle.

Tarkoituksemme on esitellä kotimaisille yhdistyksille, matkanjär-jestäjille ja muille lehtemme lukijoille Sinisen Tien varrella olevia kiinnostavia matkailullisia ”helmiä” siten, että matkavastaavan, matkanjärjestäjän, perheen tai yksittäisen matkailijan olisi helppo suunnitella ja toteuttaa unohtumaton matka tällä historiallisella matkailureitillä. Luvassa on monta mielenkiintoista juttua!

Ahti Oksman


Suomen Sininen Tie on yksi Suomen vanhimmista virallisista matkailu-teistä. Reitti on merkitty virallisilla

ruskeapohjaisilla kilvillä, joissa on selke-ästi näkyvillä Sinisen Tien nimi ja oma tunnus.

Sininen Tie

Vaasa

Tohmajärvi Mustasaari

VähäkyröIsokyrö

LapuaAlajärvi

Kyyjärvi

Karstula

Viitasaari

Keitele Maaninka

Kuopio

Joensuu

Vesanto

Tuusniemi

Tohmajärvi

Tervo

Pielavesi

KannonkoskiLaihia

Vaasa

Karttula

– historiallisesta vaellusväylästä nykyaikaiseksi matkailureitiksi

Maailmanperintötuote Kuva: Metsähallitus

Eeva Oksman

www.kotimaassa.fi5

Toisin kuin suurin osa uudemmista poh-joismaisista teistä, jotka kulkevat pohjois-eteläsuunnassa, seuraa Sininen Tie vesi-reittiä pitkin tuhansia vuosia vanhaa väylää lännestä itään. Reitti alkaa Atlantin rannalta Norjasta ja jatkuu aina Äänisjärven rannalle Venäjän Karjalaan. Sinisen Tien Suomen osuuden länsipäästä, Vaasasta, pääsee merit-se Ruotsin puolelle ja sieltä edelleen Norjan Siniselle Tielle. Idässä Sinistä Tietä voi jatkaa Tohmajärven Niiralan raja-asemalta Venäjän Karjalaan.

Viiden maakunnan reitti

Suomen Sininen Tie on lähes 550 kilometrin pituinen kulkien peräti viiden maakunnan läpi. Merenkurkun rannikkoalue, Pohjanmaa, Keski-Suomi, Savo ja Karjala tar-joavat mielenkiintoiset puitteet aktiiviseen vapaa-ajan viettoon. Reitin varrella olevat aluekokonaisuudet poikkeavat toisistaan

etukäteen matkaohjelmaan. Osa voi tulla iloisena yllätyksenä matkan varrella – nehän ne ovat matkan suola!

OSA 1 Vaasasta Alajärvelle lyhyesti

Suomen Sinisen Tien länsipäässä sijaitsee Vaasan kaupunki, jonka Kaarle IX perusti vuonna 1606. Tämä Pohjanmaan maa-kuntakeskus sijaitsi alun perin Kyrönjoen tuntumassa, mutta siirrettiin vuoden 1852 tuhoisan palon jälkeen paremman sataman ja laivaväylän vuoksi nykyiselle paikalleen. Nykypäivän Vaasa on vilkas teatterin, musii-kin, kuvataiteen ja käsityön kaupunki, jossa järjestetään tapahtumia ympäri vuoden.

Merenkurkun saaristo kuuluu Unescon maailmanperintölistalle Suomen ainoana luontokohteena. Mustasaaressa saariston ja mantereen yhdistää Raippaluodon silta.

Komea, vuonna 1998 valmistunut silta on Suomen pisin, ja alla

kulkevan laivaväylän vuoksi silta-aukon korkeus on noin 30 metriä.

Etelä-Pohjanmaa on viljavaa tasankoa, jota halkovat Pohjanlahteen virtaavat joet. Vuosisatojen aikana ne ovat olleet kulku- ja kuljetusväyli-nä, joita pitkin on kuljetettu muun muassa tervaa, turkiksia ja viljaa kohti rannikon kauppapaikkoja ja sieltä edelleen meriteitse ympäri maailmaa.

Maaseudulla näkee sekä harvaa maatalo-usasutusta että tiheää, kyläyhteisöasutusta. Erityisesti jokien rantatöyräillä on tyypillistä nauha-asutusta, jossa esiintyvät perintei-set pohjalaistalot pitkine ikkunariveineen.

Vauraimmat talot on rakennettu kaksikerroksisiksi. Tuttu näky reitin varrella on myös Isonkyrön vanha kirkko, joka on seissyt paikallaan Kyrönjoen rannalla jo vuosisatojen ajan.

Maaseutukaupungeissa Lapualla ja Alajärvellä on puuarkkitehtuurin lisäk-si monumentaalisia hallinto-, koulu- ja terveydenhuollon rakennuksia, kuten Alvar Aallon suunnittelema Alajärven kaupungintalo.

www.sininentie.fi

Mustasaari

VähäkyröIsokyrö

LapuaAlajärvi

Kyyjärvi

Karstula

Viitasaari

Keitele Maaninka

Kuopio

Joensuu

Vesanto

Tuusniemi

Tohmajärvi

Tervo

Pielavesi

KannonkoskiLaihia

Vaasa

Karttula

– historiallisesta vaellusväylästä nykyaikaiseksi matkailureitiksi

niin maantieteellisesti, luonnonolosuhteil-taan, kulttuuritaustaltaan, nähtävyyksiltään kuin myös palveluyritystoiminnaltaan.

Sinistä Tietä Suomen halki kulkiessa tar-jolla on jatkuvasti uusia, erilaisia elämyksiä. Vaasasta lähtiessä reitti halkoo pohjalais-maisemia, joille lakeudet ja jokivarret ovat leimallista. Keski-Suomea taas sävyttävät järvet ja metsät. Savolainen maisema on pinnanmuodostukseltaan vaihtelevaa, ja vesistöjä on runsaasti. Pohjois-Karjalaan

tultaessa vaaramaisemissa näkyy jyhkeitä hirsilinnoja.

Matkan varrella kielikin vaihtuu rannikkoruotsista

pohjalaismurteiksi ja edelleen savolais-

murteista

karjalaismur-teiksi. Jokaisella murrealueella on omia, tyypillisiä mutta ehkä yllättä-viäkin sanoja ja sanontoja. Matkalla kannattaa tutustua myös maakuntien perin-teisiin arki- ja pitoruokiin.

Kaupungin vilinää ja maaseudun rauhaa

Sinisellä tiellä voi viettää kaupunkilomaa nauttien vilkkaasta torielämästä, tapahtumis-ta ja nähtävyyksistä. Maaseudulla sen sijaan kiire unohtuu. Retki maalle tarjoaa lepoa ja rauhaa, mutta myös monenlaista toimintaa luonnosta eri tavoin nauttien.

Kulttuurimatkaajalle Sinisellä Tiellä on tarjolla niin kesällä kuin talvellakin muun muassa suuri valikoima teattereja, kulttuuri-festivaaleja, urheilutapahtumia, markkinoita ja kansanjuhlia. Monet tapahtumat järjes-tetään vuosittain, ja ne voidaan suunnitella


peräti 125 hakijan joukosta karsittiin 20 varsinaiseen kilpailuun.

Kilpailun taiteellisena johtajana ja tuo-mariston puheenjohtajana toimivan Jorma Panulan nimeä kantava kilpailu järjestetään kolmen vuoden välein.

Klassisen musiikin ystävälle Jorma Panula kapellimestarikilpailu tarjoaa kilpailun jännityksen lisäksi monipuolisen musiikkiko-kemuksen maailman tulevilta huippukapelli-mestareilta.

Yleisurheilua koko perheelle

Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna järjestetään Vaasassa yleisurheilun Suomen mestaruuskilpailut, Kalevan kisat. Vaasassa kil-pailuihin on valmistauduttu hyvin. Erkki Laakso kertoo, että tuleva kilpailuareena Kaarlen kent-tä suljettiin järjestelyjä varten jo kesän lopulla.

– Kilpailualusta on uusittu kokonaan, sa-moin katsomoon ja kentän infrastruktuuriin on tehty paljon parannuksia ja muutoksia.

Kalevan kisat on yksi suurimmista Vaasassa koskaan järjestetyistä tapahtumista, ja nelipäiväiset kilpailut näkyvät kaupungissa paljon, kävelyn SM-kilpailu ratkeaa esimer-kiksi Vaasan kaduilla. Katsojia kilpailut ke-rännevät tavalliseen tapaan ympäri Suomen,

Pohjanmaa on hyvien yhteyksien päässä. Vaasan lentokentälle lennetään Helsingin lisäksi suoria lentoja Tukholmasta Ruotsista ja Tanskan Kööpenhaminasta. Pendolino-juna kulkee Tampereelta ja Uumajasta Ruotsista Vaasaan pääsee myös laivalla.

Kulttuurimatkaajalle paikan päälle saapu-minen ei siis olekaan ongelma. Ongelmia voi sen sijaan tulla tapahtuminen tarjonnan runsaudesta.

Korsholman Musiikkijuhlat 31. kerran

Korsholman musiikkijuhlat on elokuinen kamarimusiikkijuhla, joka levittäytyy Vaasan ympäristöön viikon ajaksi. Pohjanmaan Matkailun Erkki Laakso kiittelee tapahtuman monipuolisuutta.

– Musiikkijuhlilla on sekä ohjelmalli-sesti että sijainnillisesti jokaiselle jotakin. Konsertteja ei järjestetä vain konserttisaleis-sa, vaan myös ulkona ja julkisilla paikoilla.

Tapana on ollut myös joka vuosi ottaa mukaan jokin erikoisempi soitin, vuoden 2011 avajaiskonsertissa kuultiin muun muassa Australian aboriginaalien narusta ja puunkappaleesta rakennettua soitinta.

Tänä vuonna Korsholman musiikkijuhlien taiteellisena johtajana aloittaa pianisti Henri Sigfridsson, joka on varsin innoissaan uudes-ta työtehtävästään.

– Olen vaikuttunut konserttitilojen mahdollisuuksista ja tavoitteenani on mo-nipuolinen ohjelmisto – klassisen musiikin klassikoita ja ripauksia muista musiikkityy-leistä, kertoo Sigfridsson.

Kansainvälinen huippukilpailu

Pohjanmaan klassisen musiikin toinen maailmankuulu huipputapahtuma on Jorma Panula kapellimestarikilpailu. Viime vuonna marraskuussa viidettä kertaa järjestetty kilpailu keräsi ennätysmäärän osallistujia,

Pohjanmaa on hyvien yhteyksien päässä

ja Kaarlen kentälle odotetaankin jopa 20 000 katsojaa.

Vaasa on järjestänyt Kalevan kisat kolme kertaa aikaisemminkin vuosina 1948, 1986 ja 2004, joten kokemusta järjestelyistä on. Toimitsijoita on kilpailuissa mukana tänä vuonna noin 800.

Perinteisiä rakennuksia

Vain kahdenkymmenen minuutin automatkan päästä Vaasasta löytyy eräs Pohjanmaan mielenkiintoisimmista muse-oista. Stundarsin ulkoilmamuseo esittelee Pohjanmaan rakennusperintöä poikkeavalla tavalla – alueelle on kerätty Mustasaaresta ja Vaasan ympäristöstä 60 vanhaa raken-nusta. Rakennuksissa esitellään perintei-sen pohjalaisen kylän elämää vuosisadan vaihteessa 1900.

Stundars sai alkunsa vuonna 1938, jol-loin kansakoulunopettaja Gunnar Rosenholm perusti museota varten yhdistyksen. Rosenholm oli innokas vanhojen esineiden keräilijä, ja hän innosti kyläläiset museon rakentamiseen.

Stundarsin museokylän päärakennus sijaitsee mäen harjalla, ja sitä ympäröi-vät navetta, aitat ja muut rakennukset. Päärakennuksessa toimii myös ravintola ja kokouskeskus.

Erkki Laakso kertoo, että kesäisin Stundarsissa historiaa elävöitetään erilaisil-la näytöksillä ja esittelyillä.

– Kylä oli viime kesänä ensi kertaa asuttu, leipurin talossa leivottiin leipää ja muis-sakin rakennuksissa oli museokävijöiden ihmeteltäväksi asutusta ja toimintaa.

Tapani Mylly Pohjanmaan Matkailu ryTapani Mylly Pohjanmaan Matkailu ryTapani Mylly Pohjanmaan Matkailu ryTapani Mylly Pohjanmaan Matkailu ryTapani Mylly Pohjanmaan Matkailu ryTapani Mylly Pohjanmaan Matkailu ry

Korsholman Musiikkijuhlia vietetään tänä vuonna 31.7.-7.8.2013.

Stundars on sekä ulkoilmamuseo että elävä kulttuurikeskus.

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 1/2013 www.kotimaassa.fi 6 7

Sininen Tie

www.kotimaassa.fi7

peräti 125 hakijan joukosta karsittiin 20 varsinaiseen kilpailuun.

Kilpailun taiteellisena johtajana ja tuo-mariston puheenjohtajana toimivan Jorma Panulan nimeä kantava kilpailu järjestetään kolmen vuoden välein.

Klassisen musiikin ystävälle Jorma Panula kapellimestarikilpailu tarjoaa kilpailun jännityksen lisäksi monipuolisen musiikkiko-kemuksen maailman tulevilta huippukapelli-mestareilta.

Yleisurheilua koko perheelle

Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna järjestetään Vaasassa yleisurheilun Suomen mestaruuskilpailut, Kalevan kisat. Vaasassa kil-pailuihin on valmistauduttu hyvin. Erkki Laakso kertoo, että tuleva kilpailuareena Kaarlen kent-tä suljettiin järjestelyjä varten jo kesän lopulla.

– Kilpailualusta on uusittu kokonaan, sa-moin katsomoon ja kentän infrastruktuuriin on tehty paljon parannuksia ja muutoksia.

Kalevan kisat on yksi suurimmista Vaasassa koskaan järjestetyistä tapahtumista, ja nelipäiväiset kilpailut näkyvät kaupungissa paljon, kävelyn SM-kilpailu ratkeaa esimer-kiksi Vaasan kaduilla. Katsojia kilpailut ke-rännevät tavalliseen tapaan ympäri Suomen,

Pohjanmaa on hyvien yhteyksien päässä. Vaasan lentokentälle lennetään Helsingin lisäksi suoria lentoja Tukholmasta Ruotsista ja Tanskan Kööpenhaminasta. Pendolino-juna kulkee Tampereelta ja Uumajasta Ruotsista Vaasaan pääsee myös laivalla.

Kulttuurimatkaajalle paikan päälle saapu-minen ei siis olekaan ongelma. Ongelmia voi sen sijaan tulla tapahtuminen tarjonnan runsaudesta.

Korsholman Musiikkijuhlat 31. kerran

Korsholman musiikkijuhlat on elokuinen kamarimusiikkijuhla, joka levittäytyy Vaasan ympäristöön viikon ajaksi. Pohjanmaan Matkailun Erkki Laakso kiittelee tapahtuman monipuolisuutta.

– Musiikkijuhlilla on sekä ohjelmalli-sesti että sijainnillisesti jokaiselle jotakin. Konsertteja ei järjestetä vain konserttisaleis-sa, vaan myös ulkona ja julkisilla paikoilla.

Tapana on ollut myös joka vuosi ottaa mukaan jokin erikoisempi soitin, vuoden 2011 avajaiskonsertissa kuultiin muun muassa Australian aboriginaalien narusta ja puunkappaleesta rakennettua soitinta.

Tänä vuonna Korsholman musiikkijuhlien taiteellisena johtajana aloittaa pianisti Henri Sigfridsson, joka on varsin innoissaan uudes-ta työtehtävästään.

– Olen vaikuttunut konserttitilojen mahdollisuuksista ja tavoitteenani on mo-nipuolinen ohjelmisto – klassisen musiikin klassikoita ja ripauksia muista musiikkityy-leistä, kertoo Sigfridsson.

Kansainvälinen huippukilpailu

Pohjanmaan klassisen musiikin toinen maailmankuulu huipputapahtuma on Jorma Panula kapellimestarikilpailu. Viime vuonna marraskuussa viidettä kertaa järjestetty kilpailu keräsi ennätysmäärän osallistujia,

Pohjanmaa on hyvien yhteyksien päässä

ja Kaarlen kentälle odotetaankin jopa 20 000 katsojaa.

Vaasa on järjestänyt Kalevan kisat kolme kertaa aikaisemminkin vuosina 1948, 1986 ja 2004, joten kokemusta järjestelyistä on. Toimitsijoita on kilpailuissa mukana tänä vuonna noin 800.

Perinteisiä rakennuksia

Vain kahdenkymmenen minuutin automatkan päästä Vaasasta löytyy eräs Pohjanmaan mielenkiintoisimmista muse-oista. Stundarsin ulkoilmamuseo esittelee Pohjanmaan rakennusperintöä poikkeavalla tavalla – alueelle on kerätty Mustasaaresta ja Vaasan ympäristöstä 60 vanhaa raken-nusta. Rakennuksissa esitellään perintei-sen pohjalaisen kylän elämää vuosisadan vaihteessa 1900.

Stundars sai alkunsa vuonna 1938, jol-loin kansakoulunopettaja Gunnar Rosenholm perusti museota varten yhdistyksen. Rosenholm oli innokas vanhojen esineiden keräilijä, ja hän innosti kyläläiset museon rakentamiseen.

Stundarsin museokylän päärakennus sijaitsee mäen harjalla, ja sitä ympäröi-vät navetta, aitat ja muut rakennukset. Päärakennuksessa toimii myös ravintola ja kokouskeskus.

Erkki Laakso kertoo, että kesäisin Stundarsissa historiaa elävöitetään erilaisil-la näytöksillä ja esittelyillä.

– Kylä oli viime kesänä ensi kertaa asuttu, leipurin talossa leivottiin leipää ja muis-sakin rakennuksissa oli museokävijöiden ihmeteltäväksi asutusta ja toimintaa.

Tapani Mylly Pohjanmaan Matkailu ryTapani Mylly Pohjanmaan Matkailu ryTapani Mylly Pohjanmaan Matkailu ryTapani Mylly Pohjanmaan Matkailu ryTapani Mylly Pohjanmaan Matkailu ryTapani Mylly Pohjanmaan Matkailu ry

Korsholman Musiikkijuhlia vietetään tänä vuonna 31.7.-7.8.2013.

Stundars on sekä ulkoilmamuseo että elävä kulttuurikeskus.

Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 1/2013 www.kotimaassa.fi 6 7

Sininen Tie


Tapani Mylly

Vaasa on monipuolinen kulttuurikaupunki. Teatterista kaupungissa voi nauttia kahdella kielellä, ja museoiden tarjonta kattaa ajallisesti useita satoja vuosia. Toukokuussa, helatorstain viikonlopun ympärillä järjestettä-vä Vaasan kuorofestivaali kokoaa suuren määrän sekä laulavia että kuuntelevia musiikin ystäviä kaupungin kirkkoihin, konsertti-saleihin ja kaduille.

– Kuoroilla on myös avoimia non-stop-konsertteja, joita pide-tään ostoskeskuksissa, lounas-ruokaloissa ja jopa työpaikoilla. Nämä keräävät suuren määrän kuuntelijoita, Vaasan kaupungin

Vaasassa retkeillään luonnon helmassa

markkinointisuunnittelija Eva Swanljung kertoo.

Tänä vuonna festivaalin pää-esiintyjinä ovat muun muassa suomalaiset Tapiolan kuoro ja Seminaarinmäen mieslaulajat sekä virolainen Cor Infantil se l’Orfeó Català. Swanljung muistaa itse erityisellä lämmöllä tänäkin vuonna esiintymään tulevan Seminaarinmäen mieslaulajien konserttia.

– Semmarit on aina sekä todella hyvä että hauska. Myös yhdysvaltalaiset neljän hengen barbershop-ryhmät ovat olleet loistavia, vinkkaa Swanljung.

Pohjanmaan taloudellinen keskuskaupunki Vaasa on myös monimuotoinen luontomatkailukohde. Saaristo houkuttelee risteilylle ja Söder� ärdenin observatorion ympäristö kiinnostaa patikoijaa.

Vaasan kuorofestivaaleille osallistunut virolainen Vocal Ensemble Greip esiintymässä kaupungintalon juhlasalissa. Kuva Johan Hagström


Sininen Tie

www.kotimaassa.fi9

Tapani Mylly

Vaasa on monipuolinen kulttuurikaupunki. Teatterista kaupungissa voi nauttia kahdella kielellä, ja museoiden tarjonta kattaa ajallisesti useita satoja vuosia. Toukokuussa, helatorstain viikonlopun ympärillä järjestettä-vä Vaasan kuorofestivaali kokoaa suuren määrän sekä laulavia että kuuntelevia musiikin ystäviä kaupungin kirkkoihin, konsertti-saleihin ja kaduille.

– Kuoroilla on myös avoimia non-stop-konsertteja, joita pide-tään ostoskeskuksissa, lounas-ruokaloissa ja jopa työpaikoilla. Nämä keräävät suuren määrän kuuntelijoita, Vaasan kaupungin

Vaasassa retkeillään luonnon helmassa

markkinointisuunnittelija Eva Swanljung kertoo.

Tänä vuonna festivaalin pää-esiintyjinä ovat muun muassa suomalaiset Tapiolan kuoro ja Seminaarinmäen mieslaulajat sekä virolainen Cor Infantil se l’Orfeó Català. Swanljung muistaa itse erityisellä lämmöllä tänäkin vuonna esiintymään tulevan Seminaarinmäen mieslaulajien konserttia.

– Semmarit on aina sekä todella hyvä että hauska. Myös yhdysvaltalaiset neljän hengen barbershop-ryhmät ovat olleet loistavia, vinkkaa Swanljung.

Pohjanmaan taloudellinen keskuskaupunki Vaasa on myös monimuotoinen luontomatkailukohde. Saaristo houkuttelee risteilylle ja Söder� ärdenin observatorion ympäristö kiinnostaa patikoijaa.

Vaasan kuorofestivaaleille osallistunut virolainen Vocal Ensemble Greip esiintymässä kaupungintalon juhlasalissa. Kuva Johan Hagström


Sininen Tie

Pläkkyripellin naputtelua

Vuoden vaihteessa Vaasaan liittyneessä Vähänkyrön kunnassa elää vuosisatoja vanha pläkkyrien perinne. Pläkkyrit olivat ja ovat peltiseppiä, jotka luovat ohuesta pläkkyripellistä maitokannuja ja -astioita, mitta-astioita, koriste-esineitä ja piparkak-kumuotteja. Noin 300 vuotta vanha perinne on kulkenut isältä pojalle nykypäiviin asti.

Vähässäkyrössä pläkkyriperinteeseen voi tutustua Pläkkyrimuseossa, jossa saa hyvän kuvan siitä, millaista käsityöläisen elämä on ollut. Esillä on myös runsaasti pläkkyrien tekemiä esineitä. Ryhmille museolla järjes-tetään myös työnäytöksiä.

Pläkkyriperinne on tullut Vähäänkyröön ilmeisesti tietyn puolanjuutalaisen käsityö-läisen avulla, matkamies asui Ojaniemellä Kallion torpassa ja opetti taitonsa talon pojille. Pläkkitavaroiden kultakautta elettiin 1920-luvulta 1960-luvulle, jolloin parhaim-millaan noin 1000 vähäkyröläistä ansaitsi

elantonsa esineiden myynnistä tai valmis-tuksesta.

Samalla kun vierailee Pläkkyrimuseossa, kannattaa vierailla myös muualla Vähässäkyrössä ja Kyrönjoella. Erityisesti kesäaikaan perinteinen pohjalainen maalaismaisema levittäytyy täällä kaikessa komeudessaan.

Lintuja tiirailemaan

Monenlaisen kulttuurin ja historian lisäk-si Vaasassa voi nauttia Pohjanmaan kauniis-ta luonnosta. Söderfjärdenin observatorion vierellä sijaitsee laaja meteoriittikraatteri, jota pidetään tyhjänä pumppaamalla. Alue on muuttolintujen suosiossa, joten keväisin ja syksyisin retkeilijä voi bongata erityi-sesti kurkia. Syksyisin alueella on laskettu kerralla jopa 7000 kurkea. Söderfjärden on myös meri- ja metsähanhien, laulujoutsen-ten, monenlaisten vesi- ja petolintujen sekä kyyhkyjen suosiossa näiden muuttomat-koilla.

Varsinainen kraatteri on nykyään peltoaluetta, mutta alueen keskellä on Meteoriihi-niminen vierailukeskus moni-ulotteisine näyttelyineen sekä lintutorni, josta linturetki on hyvä aloittaa. Paras aika linturetkelle on maaliskuun lopusta touko-kuuhun.

Vaasan tähtitieteellinen yhdistys Andromeda ylläpitää Meteoriihessä myös observatoriota, jonne järjestetään yleisö-esittelyjä. Lähimpään valolähteeseen on matkaa peräti kolme kilometriä, joten tähti-

taivas avautuu ammattilaisille ja amatööreil-le pilvettömällä kelillä kaikessa loistossaan.

Söderfjärdenin vanha pumppuasema alueen itäreunalla on remontoitu näyttely-tilaksi, jossa voi maalausten avulla seurata Söderfjärdenin kehitystä. Vieressä olevan Munsmon uuden pumppuaseman viereltä lähtee vaellusreitti. Myös tänne on raken-nettu lintutorni luontoihmisiä varten.

Risteilylle Ruotsiin

Vaasa ei olisi tietenkään Vaasa ilman upeaa Merenkurkun saaristoa, joka valittiin vuonna 2006 Unescon maailmanperintö-kohteeksi. Saaristosta voi nauttia parhaiten veneillen tai risteilyllä.

Meri näkyy tietysti myös Vaasan kaupun-gissa. Toisin kuin monissa muissa meren-rantakaupungeissa, Vaasassa rantaviiva on osa kaupungin ydintä. Asutusta on rantaan asti, ja esimerkiksi hovioikeuden rakennus sijaitsee rannassa.

– Vaasassa meri on koko ajan vain kiven-heiton päässä, sanoo Swanljung.

Merestä pääsee tänä vuonna nauttimaan myös perinteikkäillä Vaasan ja Uumajan välillä kulkevilla Vaasanlaivan risteilyillä. Risteilytoiminta aloitettiin Vaasanlaivat-nimellä uudestaan vuoden vaihteessa. Matka Uumajaan Ruotsiin kestää neljä tuntia, ja laiva kulkee kesällä päivittäin.

www.visitvaasa.fi

Meteoriihi. Kuva: Ann-Britt Pada

Vähänkyrön Pläkkyrimuseo. Kuva: Esa Siltaloppi

Yliopistonranta, kuva Jaakko J Salo

www.kotimaassa.fi 9


Ihana Suomen suvi

Poikkea kahville, levähdä hetki ja tankkaa menoPelisi!


Irmeli Kojonen Teknikens Hus

Pohjanmaan museo tarjoaa historiaa ja nykypäivää

Pohjanmaan museo sijaitsee Vaasan keskustasta katso-en hieman loitommalla,

mutta käynti on vaivan arvoinen. Monialainen museo tarjoaa kävi-jöille tänä keväänä paljon mielen-kiintoista nähtävää menneestä nykypäivään. Näyttelytarjonta on harvinaisen laaja-alainen kulttuu-rihistoriasta taiteeseen, tieteeseen sekä luonnontieteeseen.

Aurinkoinen kertomus

Tänä keväänä maaliskuun alussa avat-tava interaktiivinen näyttely Ilmastojuttu - Aurinkoinen kertomus kuvaa uusiutuvan energian mahdollisuuksia ja avaa samalla näköaloja alan kehitykseen. Kyseessä on Luulajan yliopiston yhteydessä toimivan Teknikens Hus:in tuottama vieraileva näyttely.

– Näyttely on suunnattu erityisesti nuoril-le ja koululaisille. Ajatuksena on rohkaista nuorta sukupolvea tutustumaan uusiutuvan energian eri muotoihin ja miksei samalla myös innoittaa asiasta kiinnostuneita nuoria suuntautumaan alan koulutukseen, museo-toimenjohtaja Katarina Andersson kertoo.

– Vaasan seudulla toimii Pohjoismaiden suurin energiateollisuuden yrityskeski-ttymä, minkä vuoksi näyttely on myös ajankohtainen, hän toteaa. Näyttelyssä pääsee erilaisten laitteiden avulla oppi-maan ja oivaltamaan, miten energia toimii esim. tuulen tai auringon avulla. Vierailijat pääsevät kommentoimaan näyttelyä ja kertomaan sen herättämistä ajatuksista. Draamahuoneessa pyörivä filmiesitys The Climate Change Show kertoo nimensä mu-kaisesti ilmastonmuutoksen aiheuttamista haasteista energiantuotannolle. Näyttely jatkuu kesäkuun alkuun asti.


Sininen Tie

www.kotimaassa.fi11Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 2/2012 10

Irmeli Kojonen Teknikens Hus


Pohjanmaan museo sijaitsee Vaasan keskustasta katso-en hieman loitommalla,

mutta käynti on vaivan arvoinen. Monialainen museo tarjoaa kävi-jöille tänä keväänä paljon mielen-kiintoista nähtävää menneestä nykypäivään. Näyttelytarjonta on harvinaisen laaja-alainen kulttuu-rihistoriasta taiteeseen, tieteeseen sekä luonnontieteeseen.

Aurinkoinen kertomus

Tänä keväänä maaliskuun alussa avat-tava interaktiivinen näyttely Ilmastojuttu - Aurinkoinen kertomus kuvaa uusiutuvan energian mahdollisuuksia ja avaa samalla näköaloja alan kehitykseen. Kyseessä on Luulajan yliopiston yhteydessä toimivan Teknikens Hus:in tuottama vieraileva näyttely.

– Näyttely on suunnattu erityisesti nuoril-le ja koululaisille. Ajatuksena on rohkaista nuorta sukupolvea tutustumaan uusiutuvan energian eri muotoihin ja miksei samalla myös innoittaa asiasta kiinnostuneita nuoria suuntautumaan alan koulutukseen, museo-toimenjohtaja Katarina Andersson kertoo.

– Vaasan seudulla toimii Pohjoismaiden suurin energiateollisuuden yrityskeski-ttymä, minkä vuoksi näyttely on myös ajankohtainen, hän toteaa. Näyttelyssä pääsee erilaisten laitteiden avulla oppi-maan ja oivaltamaan, miten energia toimii esim. tuulen tai auringon avulla. Vierailijat pääsevät kommentoimaan näyttelyä ja kertomaan sen herättämistä ajatuksista. Draamahuoneessa pyörivä filmiesitys The Climate Change Show kertoo nimensä mu-kaisesti ilmastonmuutoksen aiheuttamista haasteista energiantuotannolle. Näyttely jatkuu kesäkuun alkuun asti.


Sininen Tie

11 www.kotimaassa.fi 11


Terranova kuvaa Merenkurkun alueen ainutlaatuista luontoa

Merenkurkun saaristo nimettiin ainutlaa-tuisuutensa vuoksi vuonna 2006 Suomen ensimmäisenä luontokohteena Unescon maailmanperintöluetteloon. Terranova – Merenkurkun luontokeskus on Pohjanmaan museon luonnontieteellinen perusnäyt-tely, joka avattiin yleisölle keväällä 2002. Pohjanmaan museon lisäksi luontokeskus-hankkeen takana ovat myös Metsähallitus sekä Ostrobothnia Australis -yhdistys.

Pohjanmaa tunnetaan alueena, jossa maa kohoaa jatkuvasti. Ilmiön jälkiä on havait-tavissa kaikkialla maisemassa, kunhan niitä osaa etsiä. Näkötornista käsin voi ihailla mm. De Geer -moreeneja, jotka ovat pitkiä, merestä nousseita kivikerrostumia. Maan kohoamisen vuoksi Merenkurkun maise-ma ja alue ovat jatkuvan muutoksen alla. Terranova havainnollistaa sitä, miten luonto vähitellen muotoutuu uudenlaiseksi eläinten ja kasvien elinedellytysten muuttuessa. Merenkurkun alueella sijaitsee runsaasti luontopolkuja, jonne voi myös tilata opas-tettuja kierroksia museolta. Alueen luonto-kohteisiin suuntaavien kannattaa kuitenkin tulla ensin katsomaan Terranovan näyttelyä, joka antaa hyvän pohjan luontoretkelle ja valottaa alueen luonnonhistoriallista kehi-tystä. Kuitenkin pelkkä museokäyntikin on sinällään antoisa ja kertoo monipuolisesti alueen erityispiirteistä.

Hedmanin kerros johdattaa suomalaisen taiteen kultakaudelle

Museon vanhin perusnäyttely ns. Hedmanin kerroksessa perustuu Karl Hedmanin kokoelmiin ja lahjoituksiin. Hedman kuului Suomen merkittävim-piin keräilijöihin ja mesenaatteihin. Vaatimattomista oloista lähtöisin oleva Hedman kiinnostui varhain kulttuurista ja historiasta. Hän perehtyi niihin jo nuorena opiskellessaan vielä lääketiedettä. Vaasaan palattuaan hän vähitellen ryhtyi keräilijäksi lääkärintoimensa ohella. Yhdessä vaimon-sa Elinin kanssa hän lahjoitti kokoelman Pohjanmaan museolle, joka sittemmin siirtyi Vaasan kaupungin omistukseen. Aviopari oli lapseton, ja kokoelma on siten heidän ”lapsensa” sekä perintönsä jälkipolville. Näyttelykerroksesta löytyy useimpien Suomen kultakauden taiteilijoiden teok-sia. Laajan Helen Schjerfbeckin kokoelman ohella pääsee tutustumaan Hugo Simbergin, Akseli Gallen-Kallelan ja Pekka Halosen tuotantoon. Esillä on myös hollantilaista ja italialaista taidetta 1400–1600-luvuilta. Suomen suurimpiin kuuluva erittäin hieno posliinikokoelma löytyy niin ikään samasta kerroksesta.

Rahakammion aarteet

Pohjanmaan museossa kannattaa pistäy-tyä myös rahakammiossa, jossa on pysyvästi esillä Rahanäyttely, joka vie matkalle rahan kiehtovaan historiaan. Näyttelyssä pääsee tutustumaan numismatiikan salaisuuksiin. Näyttelyn perustan muodostaa ns. Hallbergin kokoelma, johon kuuluu noin 5 500 eri rahaa,

joista plooturahoja on noin 50. Lisäksi koko-elmaan kuuluu numismaattista kirjallisuutta sekä jonkin verran mitaleita. Entisaikojen rahojen koko voi tuottaa yllätyksen nyky-ajan muovirahaan tottuneelle kuluttajalle, isoimmat rahat kun eivät olisi mahtuneet lihavimpaankaan lompakkoon.

www.kotimaassa.fi 111111111111


Moderni taide puhuttaa Vaasassa

Kuntsi. Kuva: Mikko Lehtimäki

Irmeli Kojonen

Moderni taide puhuttaaIrmeli Kojonen

Moderni taide puhuttaa


Sininen Tie

www.kotimaassa.fi13

Moderni taide puhuttaa Vaasassa


Irmeli Kojonen

Moderni taide puhuttaaIrmeli Kojonen

Moderni taide puhuttaa


Sininen Tie

Museoon on helppo tulla niin julkisil-la kulkuvälineillä kuin omallakin autolla. Kohde sopii erinomaisesti erilaisille ryhmille viihtyisän kahvilan ja muiden museopal-veluiden ansiosta. Museo toimii Vanhassa tullipakkahuoneessa aivan Vaasan keskustan tuntumassa, kauniilla paikalla meren rannal-la. Rakennus kunnostettiin museokäyttöön vuosina 2004–2005 vastaamaan museon tarpeita. Tällöin toteutui myös Kuntsin säätiön ja Vaasan kaupungin vuonna 1970 solmima sopimus taidekokoelman pysyvästä esittelystä Vaasassa. Kuudennelle vuodel-leen käynnistyvä museo avattiin yleisölle helmikuussa 2007. Tammikuun loppuun asti taidemuseossa on nähtävillä Johanna Hackmanin Näen sinut vierelläni -näyttely sekä Kasvokkain-näyttely, jossa on esillä teoksia sekä Kuntsin säätiön omista että säätiön ko-koelmiin liitetystä Swanljungin nykytaiteen kokoelmasta.

Äänekäs hiljaisuus valtaa talon

Museon kevätkauden avaa Äänekäs hiljaisuus -näyttely. Helmikuun 16. päivä alkava näyttely esittelee kuvataiteilija Kaisu Koiviston (s. 1962) tuotantoa. Siinä nähdään sekä hänen uusimpia teoksiaan että aiempaa tuotantoaan 2000-luvun alusta. Näyttely on ollut esillä jo Aboa Vetus & Ars Nova -museossa Turussa ja Etelä-Karjalan taide-museossa Lappeenrannassa, mutta Vaasassa se nähdään laajempana kokonaisuutena. Museon molemmat kerrokset on varattu

näyttelylle. Tuore näkökulma Koiviston uusimmassa tuotannossa on Baltian maiden entisissä neuvostoaikaisissa ydinohjustuki-kohdissa kuvattu materiaali. Kaisu Koiviston matkoillaan keräämät tuokiokuvat avautuvat kontrastisina vaikutelmina hänen viimei-simmissä teoksissaan, joi-ta pääsee ihailemaan sekä valokuvina, videoina että installaatioina. Näyttely on tuotettu yhdessä taiteilija Kaisu Koiviston ja Aboa Vetus & Ars Nova -museon kanssa. Kaisu Koivisto on tullut tunnetuksi aiemmasta tuotannostaan, jossa hän on käyttänyt ennakkoluu-lottomasti erilaisia eläinperäisiä kierrätysma-teriaaleja nahoista sarviin. Äänekäs hiljaisuus jatkuu kesäkuun 2013 alkupäiville.

Osipowin hernekeitto ja muita teoksia

Simo Kuntsi oli modernin taiteen tukijana edelläkävijöitä maassamme. Hänen lapsuu-denperheessään kuvataiteella oli vahva sija, ja lapsia kannustettiin kuvataideharrastuk-seen. Simo itsekin haaveili nuorena valmis-tuvansa taiteilijaksi, mutta päätyi liike-miesuralle osittain vanhempiensa toiveesta. Taideharrastus säilyi silti lähellä hänen sydäntään. Hän keräsi myöhemmin merkittä-vän modernin taiteen kokoelman, jonka hän lahjoitti perustamalleen säätiölle. Kokoelma päätyi 1970-luvulla esille Vaasan kauppaoppi-laitoksen tiloihin, sillä tuolloin ei maassam-me ollut vielä ensimmäistäkään nykytaiteen museota. Kokoelma oli esillä oppilaitoksen tiloissa vuoteen 1997 saakka. Oppilaitoksen opiskelijat ottivat taiteen omakseen, ja saattoivat nimetä teoksia uudelleen. Lempinimistä tunnetuin lienee ”Osipowin

hernekeitto”, jonka nimen opiskelijat antoivat Paul Osipowin teokselle Viivaduuni.

– Uusi nimi kuvastaa varsin osuvasti teok-sen vihertävänkeltaista väri-maailmaa, tiedottaja Pauliina Pääkkönen Kuntsin modernin taiteen museosta myöntää hymyillen. Teoksen mukaan on myös nimetty Kuntsin mo-dernin taiteen museon tulevan kesäkauden näyttely. Näyttelyä alettiin valmistella jo vuotta aiemmin, ja sen pohjaksi on kerätty mm. haastatteluja sekä sen aikaisten opiskelijoiden kokemuksia, kommentteja ja muistoja Kauppaoppilaitoksessa näytteillä olleesta taiteesta. Näyttelyn aikaperspektiivi on siten 1970-luvulta tähän päivään.

Avainsanana vuorovaikutus

Kuntsin modernin taiteen museossa voi taidetta lähestyä tuoreella tavalla. Työpajat ja erilaiset toimintamuodot mahdollistavat vuorovaikutteisen osallistumisen näyttelyi-hin kaiken ikäisille kävijöille. Esim. koulu-laisille ja muille lapsiryhmille on järjestetty veistos- tai akvarellityöpajoja sen mukaan mikä kunkin näyttelyn teemaan parhaiten sopii. Myös eläkeläisryhmät ovat tehneet toiminnallisia retkiä museoon. Ensin on tutustuttu näyttelyyn, jonka jälkeen on voitu ruokailla yhdessä ja siirtyä sitten työpajoihin kokeilemaan, mitä ajatusvirtaa uusi näyttely on kävijöissä synnyttänyt.

– Onpa jokin polttariryhmäkin tilannut oman ohjelmansa museon työpajaan, muse-opedagogi Johanna Kull kertoo. – Nykyisin on suosittua järjestää taidemuseossa jopa lasten syntymäpäiväjuhlia, hän toteaa.

Simo Kuntsin (1913–1984) pe-rustaman säätiön taidekokoelmaa pidetään yhtenä merkittävimmis-

tä suomalaisista modernin ja nykytai-teen kokoelmista Sara Hildénin, Maire Gullichsenin ja Wihurin säätiön kokoelmi-en ohella. Kokoelman koti on Kuntsin mo-dernin taiteen museo Vaasassa.


Kaisu Koiviston Pentu 106, 2012. Kuva: Esko Koivisto

Kuntsin modernin taiteen museo toimii entisessä Tullipakkahuoneessa Vaasan sisäsatamassa. Kuva: Sofia Björklund



Wasalandiassa eletään tänä vuonna jän-nittäviä aikoja. Huvipuistoon on kesäkau-deksi mahdollisesti tulossa uutuus, joka ei jätä ketään kylmäksi: yli 300 metrinen Cyclon-vuoristorata, kyytiin mahtuu kerralla koko perhe. Uutuus sopii hyvin linjaan Wasalandian aikaisempien laitehankintojen kanssa.

– Haluamme palvella nimenomaan pien-ten lasten perheitä. Vuonna 2011 uutuus oli koko perheen maailmanpyörä, nyt vuoristorata, Wasalandian, Tropiclandian ja Top Camping Vaasan johtaja Tuomas Luukkonen kertoo.

Vuoristoradan myötä Wasalandian suosi-tuin laite saa vastaparin.

– Cyclon on kuin tukkijokemme ilman vettä, naurahtaa Luukkonen.

Mikäli vuoristorata ei tulisikaan, jokin vastaava perhelaite on ensi kaudeksi joka tapauksessa tulossa.

Vaikka painotus onkin pienemmissä lapsissa, löytyy Wasalandiasta kymmenen aikuisille suunnattua laitetta. Yhteensä huvipuistossa on yli 40 erilaista laitetta ja toimintoa. Tiukasti kilpailtu huvipuistoala vaatiikin uudistumaan koko ajan.

Jako alueisiin

Wasalandia on jaettu viiteen aluee-seen laitteiden teemojen mukaisesti. Liikennemaan, kiipeily- ja pomppumaan, merirosvomaan, villin lännen maan ja

tivolimaan laitteiden joukosta jokainen löytää omansa. Kaikki laitteet ja pelit ovat vierailijoiden käytössä rannekkeen ostamal-la. Pelilaitteiden pisteet maksavat erikseen, mutta sisäänpääsyyn sisältyy myös lukuisa määrä pienten lasten suosikkeja eli keinu-laitteita. Luukkonen kertoo, että kilpailu hinnalla on tietoista.

– Joskus ihmiset yllättyvät, kun rannek-keen hinnalla pääseekin sitten kaikkiin laitteisiin.

Yhdessä kylpylän kanssa

Wasalandian vetovoimaa lisää vieressä oleva Tropiclandia-kylpylä. Huvipuiston ja kylpylä-vesipuiston yhdistäminen onkin koko toiminnan idea. Kauempaa tuleville matkalaisille löytyy näin helposti tekemistä useammaksikin päiväksi.

– Tänne tulija voi ottaa sellaisen paketin kun haluaa ja majoittua halutessaan joko hotelliin tai leirintäalueelle. Halutessaan voi valita joko yhden tai kahden vuorokau-den paketteja, joihin voi sisällyttää pääsyt huvipuistoon tai kylpylään. Kaikki toiminnot ovat lisäksi erittäin lähellä toisiaan, sanoo Luukkonen.

Rentoutumisen keidas

Tropiclandia on paljon muutakin kuin pelkkä kylpylä tai perinteinen uimahal-li. Kylpylä-vesipuistoa on viime vuosina viety yhä enemmän hyvän olon keskuksen suuntaan. Tästä kertoo esimerkiksi Relax

hoito-osasto, jossa pääsee nauttimaan muun muassa hierojan, kampaaja-parturin, shiatsu-hie-rojan ja naprapaatin palveluista. Todellinen hemmottelija voi solahtaa rentouttavaan yrtti- tai mineraali-kylpyyn tai rentoutua lämpöhoidossa.

– Tavoitteenamme on laajentaa entistä enemmän palvelujamme tähän suuntaan,

Wasalandiassa panostetaan lapsiperheisiinHuvipuisto Wasalandia ja kyl-

pylä Tropiclandia muodos-tavat kokonaisuuden, jossa

lapsiperhe saa aikaa kulumaan helposti päivän tai kaksi. Vaasan elämyskeskuksessa panostetaan entistä enemmän koko perheen viihtymiseen.

Tapani Mylly Puuharyhmä OyjTapani Mylly Puuharyhmä OyjTapani Mylly Puuharyhmä OyjTapani Mylly Puuharyhmä OyjTapani Mylly Puuharyhmä OyjTapani Mylly Puuharyhmä Oyjlapsiperheisiin

hierojan, kampaaja-parturin, shiatsu-hie-rojan ja naprapaatin palveluista. Todellinen

solahtaa rentouttavaan Wasalandian Walle-nalle


Sininen Tie

www.kotimaassa.fi15

Wasalandiassa eletään tänä vuonna jän-nittäviä aikoja. Huvipuistoon on kesäkau-deksi mahdollisesti tulossa uutuus, joka ei jätä ketään kylmäksi: yli 300 metrinen Cyclon-vuoristorata, kyytiin mahtuu kerralla koko perhe. Uutuus sopii hyvin linjaan Wasalandian aikaisempien laitehankintojen kanssa.

– Haluamme palvella nimenomaan pien-ten lasten perheitä. Vuonna 2011 uutuus oli koko perheen maailmanpyörä, nyt vuoristorata, Wasalandian, Tropiclandian ja Top Camping Vaasan johtaja Tuomas Luukkonen kertoo.

Vuoristoradan myötä Wasalandian suosi-tuin laite saa vastaparin.

– Cyclon on kuin tukkijokemme ilman vettä, naurahtaa Luukkonen.

Mikäli vuoristorata ei tulisikaan, jokin vastaava perhelaite on ensi kaudeksi joka tapauksessa tulossa.

Vaikka painotus onkin pienemmissä lapsissa, löytyy Wasalandiasta kymmenen aikuisille suunnattua laitetta. Yhteensä huvipuistossa on yli 40 erilaista laitetta ja toimintoa. Tiukasti kilpailtu huvipuistoala vaatiikin uudistumaan koko ajan.

Jako alueisiin

Wasalandia on jaettu viiteen aluee-seen laitteiden teemojen mukaisesti. Liikennemaan, kiipeily- ja pomppumaan, merirosvomaan, villin lännen maan ja

tivolimaan laitteiden joukosta jokainen löytää omansa. Kaikki laitteet ja pelit ovat vierailijoiden käytössä rannekkeen ostamal-la. Pelilaitteiden pisteet maksavat erikseen, mutta sisäänpääsyyn sisältyy myös lukuisa määrä pienten lasten suosikkeja eli keinu-laitteita. Luukkonen kertoo, että kilpailu hinnalla on tietoista.

– Joskus ihmiset yllättyvät, kun rannek-keen hinnalla pääseekin sitten kaikkiin laitteisiin.

Yhdessä kylpylän kanssa

Wasalandian vetovoimaa lisää vieressä oleva Tropiclandia-kylpylä. Huvipuiston ja kylpylä-vesipuiston yhdistäminen onkin koko toiminnan idea. Kauempaa tuleville matkalaisille löytyy näin helposti tekemistä useammaksikin päiväksi.

– Tänne tulija voi ottaa sellaisen paketin kun haluaa ja majoittua halutessaan joko hotelliin tai leirintäalueelle. Halutessaan voi valita joko yhden tai kahden vuorokau-den paketteja, joihin voi sisällyttää pääsyt huvipuistoon tai kylpylään. Kaikki toiminnot ovat lisäksi erittäin lähellä toisiaan, sanoo Luukkonen.

Rentoutumisen keidas

Tropiclandia on paljon muutakin kuin pelkkä kylpylä tai perinteinen uimahal-li. Kylpylä-vesipuistoa on viime vuosina viety yhä enemmän hyvän olon keskuksen suuntaan. Tästä kertoo esimerkiksi Relax

hoito-osasto, jossa pääsee nauttimaan muun muassa hierojan, kampaaja-parturin, shiatsu-hie-rojan ja naprapaatin palveluista. Todellinen hemmottelija voi solahtaa rentouttavaan yrtti- tai mineraali-kylpyyn tai rentoutua lämpöhoidossa.

– Tavoitteenamme on laajentaa entistä enemmän palvelujamme tähän suuntaan,

Wasalandiassa panostetaan lapsiperheisiinHuvipuisto Wasalandia ja kyl-

pylä Tropiclandia muodos-tavat kokonaisuuden, jossa

lapsiperhe saa aikaa kulumaan helposti päivän tai kaksi. Vaasan elämyskeskuksessa panostetaan entistä enemmän koko perheen viihtymiseen.

Tapani Mylly Puuharyhmä OyjTapani Mylly Puuharyhmä OyjTapani Mylly Puuharyhmä OyjTapani Mylly Puuharyhmä OyjTapani Mylly Puuharyhmä OyjTapani Mylly Puuharyhmä Oyjlapsiperheisiin

hierojan, kampaaja-parturin, shiatsu-hie-rojan ja naprapaatin palveluista. Todellinen

solahtaa rentouttavaan Wasalandian Walle-nalle


Sininen Tie

Wasalandiassa panostetaan lapsiperheisiin

– Meidän olisi varmaankin pitänyt laittaa nettikamera näyttämään säätä, sillä täällä ei ollut mitenkään huono kesä. Toisaalta jos ulkona on viileämpää, pääsee aina sisäl-le tropiikin lämpöön, Luukkonen sanoo.

Ensi kesäksi Luukkonen toivoo lämmin-tä, mutta ei välttämättä helteistä.

– Wasalandiassa helle voi olla jo lii-kaakin, ja oikein kuumalla kelillä ihmiset hakeutuvat hiekkarannoille. Meille keli on sopiva, kun aurinko paistaa ja elohopea on kohonnut hiukan kahdenkymmenen asteen yläpuolelle. Tyypillinen vaasalainen kesäsää siis, naurahtaa Luukkonen.

jotta voisimme palvella esimerkiksi talvikau-den eläkeläisjärjestöjen ryhmiä entistäkin paremmin, kertoo Luukkonen.

Luukkosen mukaan myös tyky-toiminta on löytänyt Tropiclandian hyvin, ryhmät tulevat kiireisen työelämän vastapainoksi kylpylään nauttimaan liikunnallisesta yhdessäolosta.

– Usein ryhmillä on vesijumppaa tai he pelaavat vesikäsipalloa. Meillä on tietysti myös tarvittavat kokoustilat työporukoille, ja ravintolastamme saa ruokaa joko buffetis-ta tai tiettyjä annoksia tilaamalla.

Täydellinen kesä

Kesällä Tropiclandian vesipuisto herää eloon. Yleensä aloitus tapahtuu kesäkuun puolivälissä, mutta jos säät ovat helteiset, puisto avataan aikaisemmin. Edes viime vuoden huonoksi mielletty kesä ei haitannut Tropiclandiassa, sillä vaasalaiseen tapaan aurinko paistoi län-sirannikolla muuta maata useammin.

jotta voisimme palvella esimerkiksi talvikau-den eläkeläisjärjestöjen ryhmiä entistäkin

Wasalandian Walle-nalle



Hienoja seurapiirijuhlia, loisteliasta porva-riselämää ja kulttuuria eri muodoissaan – tätä kaikkea on Raastuvankadulla sijait-seva ruskea arvorakennus saanut todistaa värikkään historiansa varrella. Nykyisin se tunnetaan Käsityön talo Loftetina, paikka-na jossa pohjalainen kädentaito yhdistyy viehättävään 1860-luvun arkkitehtuuriin, herkulliseen ruokaan ja leivonnaisiin sekä kiinnostaviin tarinoihin talon asukkaiden elämästä.

Käsitöihin voi tutustua Taito Shop Loftet -myymälässä, missä on esillä kattava vali-koima pohjalaista ja suomalaista käsityötä. Myymälän tunnetuin tuote on vähäkyröläis-tä pläkkyriosaamista edustava pläkkilyhty, jonka esikuvana toimii perinteinen pläkki-peltinen hameenaluslyhty.

– Kerrotaan, että pohjalaisnaiset lämmit-tivät 1800-luvulla viluisia sääriään pitämällä lyhtyä hameen alla muun muassa kirkossa istuessaan, Käsityön talo Loftetin toiminnan-johtaja Anna-Maija Bäckman kertoo.

Perinteistä pohjalaista kädentaitoa edus-tavista tuotteista voi mainita esimerkkeinä myös Kruunupyyn kaislatyöt sekä Korsnäsin villapaidat.

Konsulinnan kahvihuone

Herkkusuille Loftetin talon houkuttelevin paikka on varmasti Ravintola Konsulinnan kahvihuone, joka on saanut nimensä talon maineikkaimman asukkaan, konsulinna Tulla Moen, mukaan. Kahvila sijaitsee porvaris-kodin entisessä ruokasalissa ja on kuuluisa ennen kaikkea herkullisista leivoksistaan. Tunnelmallisen uusrenessassityylisen kahvi-lan seiniä koristavat nahkajäljitelmätapetit ja tammipaneelit, lattioita peittävät intar-siaparketit ja kattona on renessanssiajalle tyypillinen kasettikatto.

Rakennuksen hienoin huone sijaitsee Loftetin talon keskellä. Komeiden seurapii-rijuhlien näyttämönä aikaisemmin toimi-nut sali on nykyisin näyttely-, kahvila- ja kokoustilana. Huoneen katseenvangitsijana toimii koristeellinen kattomaalaus 1800- ja 1900-luvun vaihteesta.

Käsityön talo Loftet sopii mainiosti vierai-lukohteeksi niin yksittäisille matkailijoille kuin ryhmillekin. Se tarjoaa kävijöille ennen kaikkea kauniita ja käytännöllisiä käsitöitä sekä herkullista suuhunpantavaa leivosten ja lounaiden muodossa. Ryhmille järjestetään tilauksesta opastuskierroksia, joiden aikana vierailijat voivat tutustua talon arkkiteh-tuuriin ja sisustuksen eri piirteisiin sekä kuulla kertomuksia talon menneisyydestä. Kokousvieraille Loftet tarjoaa edullisia koko-uspaketteja, joihin sisältyy hyvin varusteltu-jen tilojen lisäksi lounas tai pientä purtavaa.

Kaupankäyntiä ja kulttuurielämää

Loftetin talon historia juontaa juurensa 1860-luvun alkuun, jolloin kauppias Henrik

Sjöberg päätti perustaa rihkamakaupan ja rakensi kyseiselle paikalle yhdistetyn liike- ja asuinrakennuksen kaupunginarkkitehti C.A. Setterbergin piirustusten mukaan. Sjöbergin myymälä sijaitsi samassa tilassa kuin nykyinen käsityömyymäläkin. Hänen jälkeensä rakennus vaihtoi omistajaa use-aan kertaan ja toimi välillä jopa puhelin-keskuksena.

Norjalaissyntyinen kauppias-konsuli John Edvard Moe muutti rakennukseen vuonna 1883. Pian tämän jälkeen Moe avi-oitui ensimmäisen vaimonsa, vaasalaisen leipurimestarin tyttären, kanssa ja talosta tuli pariskunnan sekä heidän kahden tyttärensä yhteinen koti. Moen perhettä kohtasi kuitenkin tragedia, kun perheen äiti menehtyi sairauteen vain 28 vuoden ikäisenä. Moe avioitui kymmenen vuotta myöhemmin uudelleen itseään 13 vuotta nuoremman norjalais-englantilaisen Tulla Mary Richardsonin kanssa ja heille syntyi vielä kaksi yhteistä poikaa.

John Edvard Moe tunnettiin toimeliaana miehenä ja merkittävänä teollistumisen myötävaikuttajana. Hän perusti useita yrityksiä, muun muassa kahvinkorviketeh-taan, sokeritehtaan, siirtomaatavaroita ja muuta sekatavaraa välittäneen tukku-kauppayhtiön sekä kaksi viinapolttimoa. Näiden lisäksi hän toimi myös laivanva-rustajana. Parhaiten jälkipolville on jäänyt

Lo� et – pohjalaisen kädentaidon näyteikkuna

Entinen porvariskoti Vaasan kes-kustassa houkuttelee nykyisin matkailijoita taidokkailla käsi-

töillään ja herkullisella ruoallaan.

Suvi Roselli Käsityön talo LoftetSuvi Roselli Käsityön talo LoftetSuvi Roselli Käsityön talo LoftetSuvi Roselli Käsityön talo LoftetSuvi Roselli Käsityön talo LoftetSuvi Roselli Käsityön talo Loftet


Sininen Tie

www.kotimaassa.fi17

Hienoja seurapiirijuhlia, loisteliasta porva-riselämää ja kulttuuria eri muodoissaan – tätä kaikkea on Raastuvankadulla sijait-seva ruskea arvorakennus saanut todistaa värikkään historiansa varrella. Nykyisin se tunnetaan Käsityön talo Loftetina, paikka-na jossa pohjalainen kädentaito yhdistyy viehättävään 1860-luvun arkkitehtuuriin, herkulliseen ruokaan ja leivonnaisiin sekä kiinnostaviin tarinoihin talon asukkaiden elämästä.

Käsitöihin voi tutustua Taito Shop Loftet -myymälässä, missä on esillä kattava vali-koima pohjalaista ja suomalaista käsityötä. Myymälän tunnetuin tuote on vähäkyröläis-tä pläkkyriosaamista edustava pläkkilyhty, jonka esikuvana toimii perinteinen pläkki-peltinen hameenaluslyhty.

– Kerrotaan, että pohjalaisnaiset lämmit-tivät 1800-luvulla viluisia sääriään pitämällä lyhtyä hameen alla muun muassa kirkossa istuessaan, Käsityön talo Loftetin toiminnan-johtaja Anna-Maija Bäckman kertoo.

Perinteistä pohjalaista kädentaitoa edus-tavista tuotteista voi mainita esimerkkeinä myös Kruunupyyn kaislatyöt sekä Korsnäsin villapaidat.

Konsulinnan kahvihuone

Herkkusuille Loftetin talon houkuttelevin paikka on varmasti Ravintola Konsulinnan kahvihuone, joka on saanut nimensä talon maineikkaimman asukkaan, konsulinna Tulla Moen, mukaan. Kahvila sijaitsee porvaris-kodin entisessä ruokasalissa ja on kuuluisa ennen kaikkea herkullisista leivoksistaan. Tunnelmallisen uusrenessassityylisen kahvi-lan seiniä koristavat nahkajäljitelmätapetit ja tammipaneelit, lattioita peittävät intar-siaparketit ja kattona on renessanssiajalle tyypillinen kasettikatto.

Rakennuksen hienoin huone sijaitsee Loftetin talon keskellä. Komeiden seurapii-rijuhlien näyttämönä aikaisemmin toimi-nut sali on nykyisin näyttely-, kahvila- ja kokoustilana. Huoneen katseenvangitsijana toimii koristeellinen kattomaalaus 1800- ja 1900-luvun vaihteesta.

Käsityön talo Loftet sopii mainiosti vierai-lukohteeksi niin yksittäisille matkailijoille kuin ryhmillekin. Se tarjoaa kävijöille ennen kaikkea kauniita ja käytännöllisiä käsitöitä sekä herkullista suuhunpantavaa leivosten ja lounaiden muodossa. Ryhmille järjestetään tilauksesta opastuskierroksia, joiden aikana vierailijat voivat tutustua talon arkkiteh-tuuriin ja sisustuksen eri piirteisiin sekä kuulla kertomuksia talon menneisyydestä. Kokousvieraille Loftet tarjoaa edullisia koko-uspaketteja, joihin sisältyy hyvin varusteltu-jen tilojen lisäksi lounas tai pientä purtavaa.

Kaupankäyntiä ja kulttuurielämää

Loftetin talon historia juontaa juurensa 1860-luvun alkuun, jolloin kauppias Henrik

Sjöberg päätti perustaa rihkamakaupan ja rakensi kyseiselle paikalle yhdistetyn liike- ja asuinrakennuksen kaupunginarkkitehti C.A. Setterbergin piirustusten mukaan. Sjöbergin myymälä sijaitsi samassa tilassa kuin nykyinen käsityömyymäläkin. Hänen jälkeensä rakennus vaihtoi omistajaa use-aan kertaan ja toimi välillä jopa puhelin-keskuksena.

Norjalaissyntyinen kauppias-konsuli John Edvard Moe muutti rakennukseen vuonna 1883. Pian tämän jälkeen Moe avi-oitui ensimmäisen vaimonsa, vaasalaisen leipurimestarin tyttären, kanssa ja talosta tuli pariskunnan sekä heidän kahden tyttärensä yhteinen koti. Moen perhettä kohtasi kuitenkin tragedia, kun perheen äiti menehtyi sairauteen vain 28 vuoden ikäisenä. Moe avioitui kymmenen vuotta myöhemmin uudelleen itseään 13 vuotta nuoremman norjalais-englantilaisen Tulla Mary Richardsonin kanssa ja heille syntyi vielä kaksi yhteistä poikaa.

John Edvard Moe tunnettiin toimeliaana miehenä ja merkittävänä teollistumisen myötävaikuttajana. Hän perusti useita yrityksiä, muun muassa kahvinkorviketeh-taan, sokeritehtaan, siirtomaatavaroita ja muuta sekatavaraa välittäneen tukku-kauppayhtiön sekä kaksi viinapolttimoa. Näiden lisäksi hän toimi myös laivanva-rustajana. Parhaiten jälkipolville on jäänyt

Lo� et – pohjalaisen kädentaidon näyteikkuna

Entinen porvariskoti Vaasan kes-kustassa houkuttelee nykyisin matkailijoita taidokkailla käsi-

töillään ja herkullisella ruoallaan.

Suvi Roselli Käsityön talo LoftetSuvi Roselli Käsityön talo LoftetSuvi Roselli Käsityön talo LoftetSuvi Roselli Käsityön talo LoftetSuvi Roselli Käsityön talo LoftetSuvi Roselli Käsityön talo Loftet


Sininen Tie

mieleen kuitenkin hänen ja hänen toisen vaimonsa Tullan aktiivinen rooli Vaasan seu-rapiirielämässä. Loftetin talossa järjestettiin vuosikymmenten varrella runsaasti näyttäviä juhlia, joihin kutsuttiin vieraaksi erityises-ti kaupungin taiteellista ja intellektuellia väkeä. Balettitanssijan taustan omannut Tulla piti kotinsa salissa myös balettitunteja vaasalaisille lapsille.

Porvariskodin loisto käy hyvin ilmi kon-sulin kuoleman jälkeen laaditusta perunkir-jasta, jonka mukaan kodissa oli hyvin paljon arvohuonekaluja ja -esineitä. Pelkästään kulta- ja hopeaesineitä oli luetteloitu perun-kirjaan kahden ja puolen sivun verran.

Leskeksi jäänyt Tulla Moe myi Loftetin talon ja tontin Vaasan kaupungille vuonna 1934, minkä jälkeen talo kävi läpi uudis-tuksen toisensa jälkeen käyttötarkoituksen muuttuessa. Rakennuksessa toimi muun muassa rikospoliisi, valtion verotuslauta-kunta, lastensuojelulautakunta sekä muita sosiaalihuollon piiriin kuuluvia toimielimiä. Alkuperäinen arkkitehtuuri ja sisustus säilyivät kuitenkin pääosin ennallaan, sillä tuhoamisen sijaan ne kätkettiin uusien pintamateriaalien ja rakenteiden alle. Salin komea tammiparketti peitettiin muovimatol-la ja alkuperäinen katto huonekorkeutta ma-daltavalla sisäkatolla. Rakennus sai takaisin entisen loistonsa vuosituhannen vaihteessa, kun talossa vuodesta 1985 saakka vuok-ralaisena ollut Loftet aloitti rakennuksen entisöinnin vuonna 1999.

www.loftet.fi

Käsityön talo LoftetLoftetin toiminnasta

vastaa Pohjanmaan rannikon käsi- ja taide- teollisuusyhdistys Österbottens hantverk rf, jonka tehtävänä on edis-tää käsityötä kulttuurina ja elinkeinona Pohjanmaan maakunnan alueella.

Yhdistys järjestää talossa näytte-lyitä, kursseja ja käsityöalaan liittyviä tapahtumia, kuten kesä- ja joulumark-kinoita. Se osallistuu myös aktiivisesti erilaisiin kehittämishankkeisiin, kuten Uutta maata merestä – uusia tuotteita Merenkurkusta -hankkeeseen, jonka ai-kana on kehitetty uusia matkamuistoja.

www.loftet.fi

Käsityön talo Loftetin upeassa miljöössä tarjo-taan myös lounasta.



Mustasaaren Svedjehamnin uudesta näköalatornista avautuvat upeat maisemat. Koko merenkurkun saaristo tuntuu olevan silmien ulottuvissa. Matalat karit ja luodot täplittävät maisemaa.

– Täällä sanotaan, ettei saaristoon kanna-ta veneellä lähteä, ellei ole käynyt paikalla aikaisemmin. Ja jos viime käynnistä on kym-menen vuotta, samalla paikalla voi nyt olla kuivaa maata. Mustasaaren pinta-ala kasvaa joka vuosi maan kohoamisen seurauksena noin 20 hehtaaria, Mustasaaren elinkeino-sihteeri Matias Båsk sanoo.

Haasteellisesta veneilystä huolimatta Mustasaaren kuvankaunis saaristo houkutte-lee sekä veneilijöitä että varsinkin kalastajia. Saaliina kalastajilla voi olla varsinkin siikaa ja silakkaa, mutta tietysti myös haukea ja muita kotimaisia herkkuja.

– Mustasaaressa on paljon yrittäjiä, jotka järjestävät venematkoja saaristoon, ja tietysti hyville apajille pääsee myös autolla. Esimerkiksi Raippaluodon silta on erittäin suosittu kalastuspaikka, paljastaa Båsk.

Veneilijöille Mustasaarella on tarjota usei-ta satamia. Raippaluodossa on vierasvenesa-tama, samoin Raippaluodon sillan kupeessa ravintola Berny’sillä. Kunnan alueella on yhteensä seitsemän satamaa veneilijöiden käytössä.

Mielenkiintoinen veneilytapahtuma on myös kesäinen Postisoutu, jossa perin-neveneet matkaavat Ruotsin Holmön ja Björköbyn Svedjehamnin välillä.

– Tapahtuma on todella suosittu, ja katso-jia tulee aina paljon. Venekuntiakin on ollut parhaimmillaan jopa 50, kertoo Båsk.

Monenlaisia nähtävyyksiä

Kalastajien suosima Raippaluodon silta on nähtävyys itsessäänkin. Vuonna 1997 val-mistunut vinoköysisilta on edelleen Suomen pisin silta, 1045 metriä. Sen vihkivät käyt-töön presidentti Martti Ahtisaari ja Islannin presidentti Ólafur Ragnar Grimsson.

Hiukan toisenlainen silta löytyy Tuovilasta, jossa jo vuonna 1781 valmistu-nut kivisilta on edelleen aktiivisessa maan-tiekäytössä. Sillan rakentamisessa käytettiin työvoimana elinkautisvankeja, joille luvattiin

Mustasaari on Suomen suu-rin saaristokunta. Saaristo on myös elinvoimainen,

sillä siellä asuu vakituisesti yli 2000 mustasaarelaista. Merenkurkun upea saaristo maailmanperintökohteineen onkin hyvin tärkeä Mustasaarelle ja sen asukkaille.

armahdus, mikäli silta pysyisi pystyssä rakennustelineiden irrottamisen jälkeen-kin. Vangit olivat ilmeisen hyviä rakentajia ja telineiden purkajia. Tuovilan silta on Suomen toiseksi vanhin edelleen käytössä oleva kivisilta.

Mustasaari on kuuluisa myös vire-ästä kulttuurielämästään. Korsholman musiikkijuhlat tuovat joka kesä kuntaan suuren määrän kamarimusiikin ystäviä, ja Stundarsin museo ja kulttuurikeskus houkuttelee turisteja.

Onnellisuutta yhteisöllisyydestä

Mustasaari on ollut monena vuonna kärjessä tutkimuksissa, joissa on etsitty Suomen onnellisinta asuinkuntaa. Matias Båsk paljastaa Mustasaaren salaisuuden olevan yhteisöllisyydessä.

– Täällä on paljon yhdistyksiä, joissa ihmiset toimivat aktiivisesti. Yhteisöllisyys taas luo onnellisuutta ja myös pitkää elämää. Joskus aikaisemmin arveltiin ky-seessä olevan ruotsinkielisten yhteisöjen piirre, mutta tämä koskee täällä kaikkia, kertoo Båsk.

Aktiivisuus näkyy myös yrittämisessä. Mustasaaressa on asukkaita noin 19 000, ja yrityksiä on 1100. Suurin osa yrityksistä on pieniä työpajoja ja yhden tai kahden hengen alihankintayrityksiä Vaasan suurille energiaklusterin yrityksille. 1980-luvulla Mustasaaressa tehtiin päätös panostaa yrityskeskuksiin, joita onkin synnytetty kuntaan viiteen paikkaan.

– Uusille yrityksille ja myös asukkaille on hyvin tilaa kunnassa. Keskustaan on juuri rakennettu uusia kerrostaloja, ja monet lapsiperheet ovat löytäneet talon itselleen vanhoista omakotitaloista, kertoo Båsk.

Tapani Mylly Mustasaaren kunta Tapani Mylly Mustasaaren kunta Tapani Mylly Mustasaaren kunta Tapani Mylly Mustasaaren kunta Tapani Mylly Mustasaaren kunta Tapani Mylly Mustasaaren kunta

Björköbyn Svedjehamn


Sininen Tie

www.kotimaassa.fi19

Mustasaaren Svedjehamnin uudesta näköalatornista avautuvat upeat maisemat. Koko merenkurkun saaristo tuntuu olevan silmien ulottuvissa. Matalat karit ja luodot täplittävät maisemaa.

– Täällä sanotaan, ettei saaristoon kanna-ta veneellä lähteä, ellei ole käynyt paikalla aikaisemmin. Ja jos viime käynnistä on kym-menen vuotta, samalla paikalla voi nyt olla kuivaa maata. Mustasaaren pinta-ala kasvaa joka vuosi maan kohoamisen seurauksena noin 20 hehtaaria, Mustasaaren elinkeino-sihteeri Matias Båsk sanoo.

Haasteellisesta veneilystä huolimatta Mustasaaren kuvankaunis saaristo houkutte-lee sekä veneilijöitä että varsinkin kalastajia. Saaliina kalastajilla voi olla varsinkin siikaa ja silakkaa, mutta tietysti myös haukea ja muita kotimaisia herkkuja.

– Mustasaaressa on paljon yrittäjiä, jotka järjestävät venematkoja saaristoon, ja tietysti hyville apajille pääsee myös autolla. Esimerkiksi Raippaluodon silta on erittäin suosittu kalastuspaikka, paljastaa Båsk.

Veneilijöille Mustasaarella on tarjota usei-ta satamia. Raippaluodossa on vierasvenesa-tama, samoin Raippaluodon sillan kupeessa ravintola Berny’sillä. Kunnan alueella on yhteensä seitsemän satamaa veneilijöiden käytössä.

Mielenkiintoinen veneilytapahtuma on myös kesäinen Postisoutu, jossa perin-neveneet matkaavat Ruotsin Holmön ja Björköbyn Svedjehamnin välillä.

– Tapahtuma on todella suosittu, ja katso-jia tulee aina paljon. Venekuntiakin on ollut parhaimmillaan jopa 50, kertoo Båsk.

Monenlaisia nähtävyyksiä

Kalastajien suosima Raippaluodon silta on nähtävyys itsessäänkin. Vuonna 1997 val-mistunut vinoköysisilta on edelleen Suomen pisin silta, 1045 metriä. Sen vihkivät käyt-töön presidentti Martti Ahtisaari ja Islannin presidentti Ólafur Ragnar Grimsson.

Hiukan toisenlainen silta löytyy Tuovilasta, jossa jo vuonna 1781 valmistu-nut kivisilta on edelleen aktiivisessa maan-tiekäytössä. Sillan rakentamisessa käytettiin työvoimana elinkautisvankeja, joille luvattiin

Mustasaari on Suomen suu-rin saaristokunta. Saaristo on myös elinvoimainen,

sillä siellä asuu vakituisesti yli 2000 mustasaarelaista. Merenkurkun upea saaristo maailmanperintökohteineen onkin hyvin tärkeä Mustasaarelle ja sen asukkaille.

armahdus, mikäli silta pysyisi pystyssä rakennustelineiden irrottamisen jälkeen-kin. Vangit olivat ilmeisen hyviä rakentajia ja telineiden purkajia. Tuovilan silta on Suomen toiseksi vanhin edelleen käytössä oleva kivisilta.

Mustasaari on kuuluisa myös vire-ästä kulttuurielämästään. Korsholman musiikkijuhlat tuovat joka kesä kuntaan suuren määrän kamarimusiikin ystäviä, ja Stundarsin museo ja kulttuurikeskus houkuttelee turisteja.

Onnellisuutta yhteisöllisyydestä

Mustasaari on ollut monena vuonna kärjessä tutkimuksissa, joissa on etsitty Suomen onnellisinta asuinkuntaa. Matias Båsk paljastaa Mustasaaren salaisuuden olevan yhteisöllisyydessä.

– Täällä on paljon yhdistyksiä, joissa ihmiset toimivat aktiivisesti. Yhteisöllisyys taas luo onnellisuutta ja myös pitkää elämää. Joskus aikaisemmin arveltiin ky-seessä olevan ruotsinkielisten yhteisöjen piirre, mutta tämä koskee täällä kaikkia, kertoo Båsk.

Aktiivisuus näkyy myös yrittämisessä. Mustasaaressa on asukkaita noin 19 000, ja yrityksiä on 1100. Suurin osa yrityksistä on pieniä työpajoja ja yhden tai kahden hengen alihankintayrityksiä Vaasan suurille energiaklusterin yrityksille. 1980-luvulla Mustasaaressa tehtiin päätös panostaa yrityskeskuksiin, joita onkin synnytetty kuntaan viiteen paikkaan.

– Uusille yrityksille ja myös asukkaille on hyvin tilaa kunnassa. Keskustaan on juuri rakennettu uusia kerrostaloja, ja monet lapsiperheet ovat löytäneet talon itselleen vanhoista omakotitaloista, kertoo Båsk.

Tapani Mylly Mustasaaren kunta Tapani Mylly Mustasaaren kunta Tapani Mylly Mustasaaren kunta Tapani Mylly Mustasaaren kunta Tapani Mylly Mustasaaren kunta Tapani Mylly Mustasaaren kunta

Björköbyn Svedjehamn


Sininen Tie

Saaristo onMustasaaren sydän

Saaristo onMustasaaren sydän

Saaristo onKunnan pinta-ala kasvaa joka vuosi

Mustasaari lyhyestiAsukkaita noin 19 000.

Pinta-ala yhteensä noin 3600 neliö-kilometriä. Pinta ala kasvaa joka

vuosi noin 20 hehtaaria.

Rantaviivaa merellisyyden ja saarien takia peräti noin 1600 kilometriä.

69,6 prosenttia kunnan asukkaista on äidinkieleltään ruotsinkielisiä.

Suomenkieliset ovat pääosin asettuneet kunnan keskustaan ja

eteläiseen Tuovilaan

Nykyinen kunta muodostet-tiin vuonna 1973 yhdistämällä

Mustasaareen Koivulahti, Raippaluoto, Björköby ja Sulva.



Maailmanperintö kohoaa Merenkurkussa

Maailmanperintöluettelo on Unescon yllä-pitämä järjestelmä, jonka tarkoituksena on suojella maailman ainutlaatuista kulttuuri- ja luonnonperintöä. Luetteloon valittujen koh-teiden suojelulla ja säilyttämisellä tulisi olla erityinen merkitys ihmiskunnan kulttuuri- ja luonnonperinnön säilymiselle.

Maailmanperintökohteita on kaikkiaan yli 900, ja valtaosa niistä on kulttuurikohteita. Maailmanperintökohteen statuksen ovat saaneet mm. Taj Mahal Intiassa, Stonehenge Britanniassa ja Grand Canyon Yhdysvalloissa, joten Merenkurkku on saanut paikkansa arvovaltaisessa seurassa. Yhdessä Ruotsin Korkean Rannikon kanssa Merenkurkun saaristo on luonnonperintökohde.

Kävellen Ruotsiin?

Maan kohoaminen johtuu siitä, että maa palautuu hiljalleen sille tasolle, jolla se oli ennen jääkauden alkua. Jääkaudella yli kolmen kilometrin paksuinen jääkerros painoi maata lyttyyn. Jään sulettua maa alkoi hiljalleen kohota, ja Merenkurkussa sen on todettu kahdeksan millimetrin eli yhden neliökilometrin vuosivauhtia. Tämä tarkoit-taa 80 Vaasan torin kokoista aluetta vuoden aikana.

On arvioitu, että 2000 vuoden kuluttua Merenkurkusta pystyisi kävelemään Ruotsin puolelle maata pitkin. Tutkijoiden mukaan kestää ainakin kymmenentuhatta vuotta, ennen kuin maankohoaminen jääkauden painolastin jäljiltä päättyy.

Merenkurkun maailmanperintöaluetta.Kuva Susanna Pajakko

Merenkurkun saaristo on maailmanlaa-juisesti ainutlaatuinen paikka, täällä maankohoamisilmiö tulee parhaiten

esille koko maailmassa. Tämän vuoksi alue on vuonna 2006 saanut maailmanperintökohteen statuksen. Merenkurkun saaristo on Suomen ai-noa luonnonperintökohde.

Kiven ja veden liitto

Luonto maailmanperintökohteessa on karun kaunista, ja sitä leimaa kiven ja veden saumaton liitto: merestä kohoavat kohti taivasta karikot ja kivirykelmät, joista osassa on vielä hyvin näkyvissä metrien paksuisen jään piirtämät jäljet.

Maankohoamisen takia Merenkurkun kasvillisuus ja eläimistö muuttuvat jatku-vasti, ja laakeassa maisemassa muutokset myös näkyvät nopeasti: uusia saaria kohoaa merestä, kun taas toiset laajenevat ja liitty-vät yhteen. Matalat merenlahdet kuroutuvat vähitellen umpeen – ensin lähes umpinai-siksi merenlahdiksi, fladoiksi, joilla on vielä säännöllinen yhteys mereen. Fladat muut-tuvat vähitellen kluuvijärviksi, johon tulee merivettä enää satunnaisesti meren pinnan ollessa korkealla. Kluuvijärven lajistoon kuu-luu pääosin makean veden lajeja.

Merenkurkun saaristolle on tyypillis-tä se, että rantojen kasvillisuus esiintyy vyöhykkeittäin rantaviivan suuntaisesti. Lähinnä rantaa kasvaa kukkakasveja, sen yläpuolella tyrniä ja noin 3-10 m päässä harmaaleppää. Leppävöiden yläpuolella metsät kehittyvät koivuvoittoisiksi met-siksi, mutta saarten keskiosissa hallitsevat kuusimetsät, katajikot ja varvikot.

Lintubongarin ja melojan unelma

Merenkurkun matala saaristo useine karikkoineen on monille vesilintulajeil-le paratiisi hyvine ravinnonhankinta- ja pesintämahdollisuuksineen. Merenkurkku onkin lintubongarille ohittamaton kohde, jossa tapaa esimerkiksi riskilän, ruokin ja pilkkasiiven. Myös merikotka on alueella tavallinen näky, ja Suomessa uhanalainen lapasotkakin pesii laajalti Merenkurkun alueella.

Rönnkäret. Kuva Tuija Warén

Matleena Ikonen


Sininen Tie

www.kotimaassa.fi21

Maailmanperintö kohoaa Merenkurkussa

Maailmanperintöluettelo on Unescon yllä-pitämä järjestelmä, jonka tarkoituksena on suojella maailman ainutlaatuista kulttuuri- ja luonnonperintöä. Luetteloon valittujen koh-teiden suojelulla ja säilyttämisellä tulisi olla erityinen merkitys ihmiskunnan kulttuuri- ja luonnonperinnön säilymiselle.

Maailmanperintökohteita on kaikkiaan yli 900, ja valtaosa niistä on kulttuurikohteita. Maailmanperintökohteen statuksen ovat saaneet mm. Taj Mahal Intiassa, Stonehenge Britanniassa ja Grand Canyon Yhdysvalloissa, joten Merenkurkku on saanut paikkansa arvovaltaisessa seurassa. Yhdessä Ruotsin Korkean Rannikon kanssa Merenkurkun saaristo on luonnonperintökohde.

Kävellen Ruotsiin?

Maan kohoaminen johtuu siitä, että maa palautuu hiljalleen sille tasolle, jolla se oli ennen jääkauden alkua. Jääkaudella yli kolmen kilometrin paksuinen jääkerros painoi maata lyttyyn. Jään sulettua maa alkoi hiljalleen kohota, ja Merenkurkussa sen on todettu kahdeksan millimetrin eli yhden neliökilometrin vuosivauhtia. Tämä tarkoit-taa 80 Vaasan torin kokoista aluetta vuoden aikana.

On arvioitu, että 2000 vuoden kuluttua Merenkurkusta pystyisi kävelemään Ruotsin puolelle maata pitkin. Tutkijoiden mukaan kestää ainakin kymmenentuhatta vuotta, ennen kuin maankohoaminen jääkauden painolastin jäljiltä päättyy.

Merenkurkun maailmanperintöaluetta.Kuva Susanna Pajakko

Merenkurkun saaristo on maailmanlaa-juisesti ainutlaatuinen paikka, täällä maankohoamisilmiö tulee parhaiten

esille koko maailmassa. Tämän vuoksi alue on vuonna 2006 saanut maailmanperintökohteen statuksen. Merenkurkun saaristo on Suomen ai-noa luonnonperintökohde.

Kiven ja veden liitto

Luonto maailmanperintökohteessa on karun kaunista, ja sitä leimaa kiven ja veden saumaton liitto: merestä kohoavat kohti taivasta karikot ja kivirykelmät, joista osassa on vielä hyvin näkyvissä metrien paksuisen jään piirtämät jäljet.

Maankohoamisen takia Merenkurkun kasvillisuus ja eläimistö muuttuvat jatku-vasti, ja laakeassa maisemassa muutokset myös näkyvät nopeasti: uusia saaria kohoaa merestä, kun taas toiset laajenevat ja liitty-vät yhteen. Matalat merenlahdet kuroutuvat vähitellen umpeen – ensin lähes umpinai-siksi merenlahdiksi, fladoiksi, joilla on vielä säännöllinen yhteys mereen. Fladat muut-tuvat vähitellen kluuvijärviksi, johon tulee merivettä enää satunnaisesti meren pinnan ollessa korkealla. Kluuvijärven lajistoon kuu-luu pääosin makean veden lajeja.

Merenkurkun saaristolle on tyypillis-tä se, että rantojen kasvillisuus esiintyy vyöhykkeittäin rantaviivan suuntaisesti. Lähinnä rantaa kasvaa kukkakasveja, sen yläpuolella tyrniä ja noin 3-10 m päässä harmaaleppää. Leppävöiden yläpuolella metsät kehittyvät koivuvoittoisiksi met-siksi, mutta saarten keskiosissa hallitsevat kuusimetsät, katajikot ja varvikot.

Lintubongarin ja melojan unelma

Merenkurkun matala saaristo useine karikkoineen on monille vesilintulajeil-le paratiisi hyvine ravinnonhankinta- ja pesintämahdollisuuksineen. Merenkurkku onkin lintubongarille ohittamaton kohde, jossa tapaa esimerkiksi riskilän, ruokin ja pilkkasiiven. Myös merikotka on alueella tavallinen näky, ja Suomessa uhanalainen lapasotkakin pesii laajalti Merenkurkun alueella.

Rönnkäret. Kuva Tuija Warén

Matleena Ikonen


Sininen Tie


Merenkurkku on rauhallisen ja suojaisan sisäsaaristonsa ansiosta myös Suomen par-haita melontapaikkoja. Erityisesti Björköbyn ja Raippaluodon välisellä vesialueella meloja voi seikkailla fladojen ja kapeiden salmien labyrintissä. Kokeneemmat retkimelojat voivat koetella taitojaan ulkosaariston ja suurten saarten välisillä selillä.

Omatoimisesti tai oppaan kanssa

Merenkurkun saaristolla on rikas ja hyvin säilynyt kulttuurihistoria, joihin pääsee tutustumaan sisä- ja ulkosaariston käynti-kohteissa joko itsenäisesti tai opastetuilla retkillä. Ulkosaaristossa on monia mielen-kiintoisia koko perheen kohteita, esim. Mikkelinsaarten Kummelskäret ja Moikipää, joissa kummassakin on toiminut merivar-

tioasema tai Rönnskäretin Fäliskär, jossa on vanhoja luotsirakennuksia sekä komea puinen pooki.

Svedjehamnin vanhan kala-sataman kupeessa sijaitseva näköalatorni Saltkaret on kieh-tova vierailukohde. Tummaksi tervattu torni kohoaa 20 metrin korkeuteen maail-manperintöalueen moree-niselänteellä, ja sen huipulta avautuu sykähdyttävä näkymä harvinaisten pyykkilautamoreenien (De Geer -moreenit) muodostamille laajoille kentille. Tämä maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen moreenisaaristo on elävä todiste viimei-simmän jääkauden mahtavasta voimasta Merenkurkussa.

Merenrannan aarteita, kuva Jessica Rudnäs.

Merikotka, kuva Ari Valkola

Merikotka. Kuva Ari Valkola

Rönnskäretin pooki. Kuva Tuija Warén


Berny’s sijaitsee aivan Merenkurkun maailmanperintökohteen reunalla. Loistava sijainti meren rannalla on innostanut yrittä-jäpariskunta Sofia ja Mikael Erkasta kehittä-mään ravintolan toimintaa kohtia laajempaa kokouskeskusta.

– Panostamme nykyään entistä enemmän yritysten kokousvieraisiin. Saunaosastollamme on kabinetti, johon mahtuu noin 20 ihmistä, ja isommille jou-koille käytössä on ravintolatilamme, Mikael Erkas kertoo.

Erkakset tekevät myös yhteistyötä erilaista ohjelmaa järjestävien paikallisten yritysten kanssa, joten yritykset voivat tulla viettämään Berny’siin vaikka tyky-päivää.

– Meiltä saa kokonaisia paketteja sau-noineen, ruokineen ja kokouspaikkoineen. Päivällä voi käydä vaikka lumikengillä meren jäällä ja pilkkimässä. Kesällä satamastamme voi lähteä saaristoristeilylle, kertoo Erkas.

Useamman osan summa

Berny’s aloitti toimintansa vuonna 1973 lossirannan kioskina. Nykyään moderni sau-naosasto, lounaskahvila, à la carte -ravinto-la, vierasvenesatama ja Mustasaaren kunnan Merten Talo -infopiste muodostavat laajan kokonaisuuden.

– Nyt kun pyöritämme koko toimintaa, voimme tarjota helpommin ravintolassa val-

Berny’s panostaa lähiruokaanTaatusti tuoretta maailmanperinnön vierellä

mistettua lounasta kahvilan puolella. Arkisin tarjolla on kalapöytä ja viikonloppuisin erittäin suosittu saaristolaispöytä.

Berny’sin à la carte -ravintola on auki tal-visin vain tilauksesta, mutta palvelee paikalle tulijoita kesäkaudella iltaisin. Mikael Erkas kertoo, että ravintolassa ruuanlaiton filosofia-na on maukas ja kaunis yksinkertaisuus.

– Vähemmän on meidän mielestämme enemmän ruuanlaitossa. Kun raaka-aineet ovat tuoreita ja hyviä, pääsee pitkälle. Käytämme lähiruokaa aina, kun mahdol-lista, esimerkiksi 90 prosenttia ravintolan porsaanlihasta tulee Kruunupyystä Björkens-tilalta.

Kesähäitä luvassa

Kesällä Raippaluodon sillan kupeessa vietetään juhlia. 160-paikkainen ravintola-sali sopii isompienkin häiden viettämiseen, varsinkin kun kaikki vieraat sopivat samaa saliin. Erkasin mukaan Berny’sissä järjeste-täänkin yleensä perinteisen kaavan mukaisia isoja häitä.

– Usein vieraita on 80–120. Tällöin jää tilaa vielä tanssilattiallekin.

Iloisten hääjuhlien järjestämisessä Berny’s toimii tarvittaessa vaikka lähes avaimet käteen -periaatteella, sillä hääpari saa halutessaan ravintolasta niin tarjoilun kuin sisustuksenkin suunnittelun ja toteutuksen.

Kesällä paikalle voi saapua veneellä. Berny’s on virallinen vierassatama, joten veneilijöiden palvelut ovat kunnossa. Viisitoistapaikkaiseen satamaan pääsee helposti myös purjeveneellä, kolmen poijun lisäksi kiinnittyä voi suoraan laituriin. Vaasasta matkaansa aloittavalle venekunnal-le Berny’s sijaitsee mukavan matkan päässä.

Merenkurkun kylpy

Berny’sin saunaosasto hohtaa uutuuttaan, vuonna 2011 rakennetun laajennusosan löylyhuone lämpiää puulämmitteisesti, ja lauteille mahtuu kerralla reilu kymmenen saunojaa. Kuumasta saunasta voi pulahtaa joko lämmitettyyn paljuun tai suoraan merestä pumpatulla vedellä täytettyyn me-rivesialtaaseen. Talvella kokemus on tietysti ainakin ulkomaisille vieraille aivan erityinen.

Aivan erityistä on myös olla näin kauniilla paikalla toimivan yrityksen vetäjänä. Vaikka kausiluonteisuus tarkoittaa haasteita tal-velle, Mikael Erkas ei vaihtaisi työtään pois mistään hinnasta.

– Paikkanahan tämä on aivan loistava, eikä hienompaa näkymää voisi olla, hehkut-taa Erkas.

Olet sitten matkalla autolla Merenkurkun maailmanperintökohtee-seen, lähdössä veneellä Vaasasta viikonloppureissulle tai järjestämäs-sä yrityksellesi illanviettoa, Raippaluodon sillan kupeessa sijaitseva

Berny’s täyttää ruokailutoiveesi.

Tapani Mylly Berny’s Tapani Mylly Berny’s Tapani Mylly Berny’s Tapani Mylly Berny’s Tapani Mylly Berny’s Tapani Mylly Berny’s


Sininen Tie

www.kotimaassa.fi23

Berny’s sijaitsee aivan Merenkurkun maailmanperintökohteen reunalla. Loistava sijainti meren rannalla on innostanut yrittä-jäpariskunta Sofia ja Mikael Erkasta kehittä-mään ravintolan toimintaa kohtia laajempaa kokouskeskusta.

– Panostamme nykyään entistä enemmän yritysten kokousvieraisiin. Saunaosastollamme on kabinetti, johon mahtuu noin 20 ihmistä, ja isommille jou-koille käytössä on ravintolatilamme, Mikael Erkas kertoo.

Erkakset tekevät myös yhteistyötä erilaista ohjelmaa järjestävien paikallisten yritysten kanssa, joten yritykset voivat tulla viettämään Berny’siin vaikka tyky-päivää.

– Meiltä saa kokonaisia paketteja sau-noineen, ruokineen ja kokouspaikkoineen. Päivällä voi käydä vaikka lumikengillä meren jäällä ja pilkkimässä. Kesällä satamastamme voi lähteä saaristoristeilylle, kertoo Erkas.

Useamman osan summa

Berny’s aloitti toimintansa vuonna 1973 lossirannan kioskina. Nykyään moderni sau-naosasto, lounaskahvila, à la carte -ravinto-la, vierasvenesatama ja Mustasaaren kunnan Merten Talo -infopiste muodostavat laajan kokonaisuuden.

– Nyt kun pyöritämme koko toimintaa, voimme tarjota helpommin ravintolassa val-


mistettua lounasta kahvilan puolella. Arkisin tarjolla on kalapöytä ja viikonloppuisin erittäin suosittu saaristolaispöytä.

Berny’sin à la carte -ravintola on auki tal-visin vain tilauksesta, mutta palvelee paikalle tulijoita kesäkaudella iltaisin. Mikael Erkas kertoo, että ravintolassa ruuanlaiton filosofia-na on maukas ja kaunis yksinkertaisuus.

– Vähemmän on meidän mielestämme enemmän ruuanlaitossa. Kun raaka-aineet ovat tuoreita ja hyviä, pääsee pitkälle. Käytämme lähiruokaa aina, kun mahdol-lista, esimerkiksi 90 prosenttia ravintolan porsaanlihasta tulee Kruunupyystä Björkens-tilalta.

Kesähäitä luvassa

Kesällä Raippaluodon sillan kupeessa vietetään juhlia. 160-paikkainen ravintola-sali sopii isompienkin häiden viettämiseen, varsinkin kun kaikki vieraat sopivat samaa saliin. Erkasin mukaan Berny’sissä järjeste-täänkin yleensä perinteisen kaavan mukaisia isoja häitä.

– Usein vieraita on 80–120. Tällöin jää tilaa vielä tanssilattiallekin.

Iloisten hääjuhlien järjestämisessä Berny’s toimii tarvittaessa vaikka lähes avaimet käteen -periaatteella, sillä hääpari saa halutessaan ravintolasta niin tarjoilun kuin sisustuksenkin suunnittelun ja toteutuksen.

Kesällä paikalle voi saapua veneellä. Berny’s on virallinen vierassatama, joten veneilijöiden palvelut ovat kunnossa. Viisitoistapaikkaiseen satamaan pääsee helposti myös purjeveneellä, kolmen poijun lisäksi kiinnittyä voi suoraan laituriin. Vaasasta matkaansa aloittavalle venekunnal-le Berny’s sijaitsee mukavan matkan päässä.

Merenkurkun kylpy

Berny’sin saunaosasto hohtaa uutuuttaan, vuonna 2011 rakennetun laajennusosan löylyhuone lämpiää puulämmitteisesti, ja lauteille mahtuu kerralla reilu kymmenen saunojaa. Kuumasta saunasta voi pulahtaa joko lämmitettyyn paljuun tai suoraan merestä pumpatulla vedellä täytettyyn me-rivesialtaaseen. Talvella kokemus on tietysti ainakin ulkomaisille vieraille aivan erityinen.

Aivan erityistä on myös olla näin kauniilla paikalla toimivan yrityksen vetäjänä. Vaikka kausiluonteisuus tarkoittaa haasteita tal-velle, Mikael Erkas ei vaihtaisi työtään pois mistään hinnasta.

– Paikkanahan tämä on aivan loistava, eikä hienompaa näkymää voisi olla, hehkut-taa Erkas.

Olet sitten matkalla autolla Merenkurkun maailmanperintökohtee-seen, lähdössä veneellä Vaasasta viikonloppureissulle tai järjestämäs-sä yrityksellesi illanviettoa, Raippaluodon sillan kupeessa sijaitseva

Berny’s täyttää ruokailutoiveesi.

Tapani Mylly Berny’s Tapani Mylly Berny’s Tapani Mylly Berny’s Tapani Mylly Berny’s Tapani Mylly Berny’s Tapani Mylly Berny’s


Sininen Tie


Berny’sin historia1973 Berny´s aloittaa kioskitoiminnan silloisessa lossi-

rannassa.

1979 Kioskitoiminta laajenee kahvilaksi. Berny´s Café avataan.

1998 Nykyinen ravintola-osa valmistuu, tiloissa aloittaa Ravintola Merilintu.

2002 Berny´s Café ja Ravintola Merilintu yhdistyvät Berny´s Café & Restaurant -nimellä.

2008 Kvarken restaurant aloittaa toimintansa ravinto-lassa. Toiminimi Berny´s pysyy mukana – Berny´s Restaurant.

2009 Kunnan Merten Talo -infopiste aloittaa ra-kennuksen pihalla. Infopisteessä kerrotaan Merenkurkun maailmanperintäkohteesta.

2011 Uusi saunaosasto valmistuu. Toiminta aloitetaan nimellä Saaristosauna.

2012 Aikaisemmin ravintolaa pyörittäneet Mikael ja So� a Erkas ottavat vastuulleen koko toiminnan.



Mitä on laihialainen kesäkeitto? – Vettä kukallisella lautasella.

Mistä tietää, että ollaan Laihialla? – Vessapaperit roikkuu pyykkinarulla.

Laihialaisten nuukalle maineelle lienee monta selitystä. Erään perimätiedon mukaan maine olisi saanut alkunsa 1850–60-luvun nälkävuosina kun pitäjät olivat köyhtyneet, ja kylästä toiseen alkoi kulkea kerjäläisiä. Kun kerjäläiset tulivat Laihialle ja pyysivät taloista ruokaa, heidät käännytettiin pois sanoen: – Painukaa tiähennä, me hoiramma omat köyhämmä – eikä kerjäläisille annettu mitään. Ne kulkijat, jotka selvisivät hengissä Laihian ohi, kertoivat kaikille, että laihialai-set ovat niin nuukia, etteivät anna mitään, vaikka nälkään kuolisit.

Toisaalta kerrotaan, että Laihialla kunnan omat ”jyvättömät” hoidettiin niin hyvin, ettei kenenkään tarvinnut lähteä ker-juulle. Tämän ansiosta Laihialla selvittiin nälkävuosista huomattavasti pienemmillä ihmishenkien menetyksillä kuin muilla paikkakunnilla.

Ilo irti nuukuudesta

Laihialaisten itsensä mukaan nuukuus, tai säästäväisyys, on hyvinvoinnin perusta. – Laihialla ollaan pienemmissä asioissa nuukia, jotta saadaan joskus aikaan jotain suurta, sanoo Laihian hallintojohtaja Tarja Vilmunen. – Laihia on viisaan euron kunta, jossa panos-tetaan järkevään taloudenpitoon ja kestävän kehityksen mukaisiin toimintatapoihin. Haluamme pitää huolta asukkaidemme hyvinvoinnista, ja siksi Laihialla kehitetään jatkuvasti lapsiperheiden palveluita, ter-veydenhuolto- ja vanhustenhoitopalveluita sekä koulutoimintaa. Tärkeissä asioissa ei nuukailla.

Matkailija saa ainutlaatuisen kosketuksen laihialaisen nuukuuden ytimeen kotiseu-tumuseo Nuukuuren museossa, jossa laihialaisten kuuluisaa nuukuutta kuvataan loppuun käytetyillä ja kuluneilla esineillä, pilke silmäkulmassa. Museoesineet kertovat myös entisajan elämästä ja siitä, miten kaikki otettiin talteen ja käytettiin hyödyksi. Esimerkiksi teuraseläimestä käytettiin kaikki ruhonosat eri tarkoituksiin, ja kun täysin palvellut lihaveitsi oli tylsynyt, se siirrettiin uuteen käyttöön esimerkiksi mattoveitseksi. Nuukuuren museo ja sen yhteydessä sijait-seva kotiseutumuseo onkin monipuolinen matkakohde koko perheelle.

Laihialaisvitsejä tietänee jokainen. Tuo pieni kunta on saanut lisänimen ”Suomen Skotlanti”, sillä se on tunnet-

tu nuukuudestaan koko maassa. Laihialla nuukuudesta vitsailua ei kuitenkaan oteta itseensä, vaan ollaan ylpeästi nuukia.

Laihia nuukailee ylpeydellä

Matleena Ikonen Laihian kunta Matleena Ikonen Laihian kunta Matleena Ikonen Laihian kunta Matleena Ikonen Laihian kunta

nuukailee ylpeydellä Matleena Ikonen Laihian kunta

Viisaan euron vireä kunta


Sininen Tie

www.kotimaassa.fi25

Mitä on laihialainen kesäkeitto? – Vettä kukallisella lautasella.

Mistä tietää, että ollaan Laihialla? – Vessapaperit roikkuu pyykkinarulla.

Laihialaisten nuukalle maineelle lienee monta selitystä. Erään perimätiedon mukaan maine olisi saanut alkunsa 1850–60-luvun nälkävuosina kun pitäjät olivat köyhtyneet, ja kylästä toiseen alkoi kulkea kerjäläisiä. Kun kerjäläiset tulivat Laihialle ja pyysivät taloista ruokaa, heidät käännytettiin pois sanoen: – Painukaa tiähennä, me hoiramma omat köyhämmä – eikä kerjäläisille annettu mitään. Ne kulkijat, jotka selvisivät hengissä Laihian ohi, kertoivat kaikille, että laihialai-set ovat niin nuukia, etteivät anna mitään, vaikka nälkään kuolisit.

Toisaalta kerrotaan, että Laihialla kunnan omat ”jyvättömät” hoidettiin niin hyvin, ettei kenenkään tarvinnut lähteä ker-juulle. Tämän ansiosta Laihialla selvittiin nälkävuosista huomattavasti pienemmillä ihmishenkien menetyksillä kuin muilla paikkakunnilla.

Ilo irti nuukuudesta

Laihialaisten itsensä mukaan nuukuus, tai säästäväisyys, on hyvinvoinnin perusta. – Laihialla ollaan pienemmissä asioissa nuukia, jotta saadaan joskus aikaan jotain suurta, sanoo Laihian hallintojohtaja Tarja Vilmunen. – Laihia on viisaan euron kunta, jossa panos-tetaan järkevään taloudenpitoon ja kestävän kehityksen mukaisiin toimintatapoihin. Haluamme pitää huolta asukkaidemme hyvinvoinnista, ja siksi Laihialla kehitetään jatkuvasti lapsiperheiden palveluita, ter-veydenhuolto- ja vanhustenhoitopalveluita sekä koulutoimintaa. Tärkeissä asioissa ei nuukailla.

Matkailija saa ainutlaatuisen kosketuksen laihialaisen nuukuuden ytimeen kotiseu-tumuseo Nuukuuren museossa, jossa laihialaisten kuuluisaa nuukuutta kuvataan loppuun käytetyillä ja kuluneilla esineillä, pilke silmäkulmassa. Museoesineet kertovat myös entisajan elämästä ja siitä, miten kaikki otettiin talteen ja käytettiin hyödyksi. Esimerkiksi teuraseläimestä käytettiin kaikki ruhonosat eri tarkoituksiin, ja kun täysin palvellut lihaveitsi oli tylsynyt, se siirrettiin uuteen käyttöön esimerkiksi mattoveitseksi. Nuukuuren museo ja sen yhteydessä sijait-seva kotiseutumuseo onkin monipuolinen matkakohde koko perheelle.

Laihialaisvitsejä tietänee jokainen. Tuo pieni kunta on saanut lisänimen ”Suomen Skotlanti”, sillä se on tunnet-

tu nuukuudestaan koko maassa. Laihialla nuukuudesta vitsailua ei kuitenkaan oteta itseensä, vaan ollaan ylpeästi nuukia.

Laihia nuukailee ylpeydellä

Matleena Ikonen Laihian kunta Matleena Ikonen Laihian kunta Matleena Ikonen Laihian kunta Matleena Ikonen Laihian kunta

nuukailee ylpeydellä Matleena Ikonen Laihian kunta

Viisaan euron vireä kunta


Sininen Tie

Laihialla ei nuukailla luonnosta

Vain muutaman kymmenen kilometrin päässä Vaasasta sijaitseva Laihia on tehty pelloista, metsästä, viljasta ja soista – se on siis maaseudun rakastajan ja luonnossaliik-kujan paratiisi. Kuutto-Levanevan luonnon-suojelualue on vaikuttava, laaja suoalue, jossa opastettuja reittejä pitkin on helppo ja turvallista kulkea. Levanevan luonnon-suojelualueen reitti on 13 kilometriä pitkä, ja se kiertää hienoa suomaisemaa poiketen välillä metsäsaarekkeisiin ja suon reunamet-siin. Reitin varrella on lintutorni, laavuja ja taukotupa.

Kunnan ylläpitämässä Rajavuoren erä- ja retkeilykeskuksessa on viiden kilometrin mittainen, opastettu luontopolku laavui-neen, näkötorni sekä hirsisessä Rajatuvassa saunat miehille ja naisille. Rajavuoren alueelle on suunnitteilla myös tuulivoima-lapuisto, jonne kaavaillaan rakennettavaksi parikymmentä tuulimyllyä.

Viikko kolmessa päivässä

Paikallisten järjestöjen ja yritysten järjestämää Nuukuuren viikkoa vietet-tiin Laihialla ensimmäisen kerran viime elokuussa, ja Tarja Vilmunen toivoo, että tapahtuma saataisiin järjestymään myös tänä vuonna. Laihialaiseen tapaan viikko oli kutistunut kolmipäiväiseksi, mutta siinäkin

ajassa ehti hyvin päästää nuukuuden äärelle. Tapahtuman antiin kuuluivat teeman mukai-sesti mm. nuukuusseminaari, rompetori ja kierrätysasiaa, ja lisäohjelmana erilaisia kult-tuuritapahtumia kuten konsertteja. Viikon tapahtumista vastasivat kyläyhdistykset, järjestöt, kunta sekä yksittäiset harrastajat ja kuntalaiset. Vilmusen mukaan palaute viimevuotisesta tapahtumasta oli positiivista ja toiveena on saada tapahtuma järjestettyä myös ensi kesänä.

Kukko kirkon katolla

Laihian kirkko on tutustumisen arvoinen kohde kahden erikoisuutensa takia: ensin-näkin, kirkon sisäseiniä ei ole mitenkään verhottu vaan sisäpinnan muodostavat kau-niisti veistetyt hirret. Toinen erikoisuus on kirkon katolla kököttävä kukkoviiri. Laihian kirkko on yksi niistä vain 20:sta Suomen kirkosta, joiden katolla ei ole ristiä vaan kukko. Kukkoja nähdään paljon etenkin Keski-Euroopassa. Kukkoviirin historiana pidetään paavin 800-luvulla antamaa määrä-ystä, että jokaisen Euroopan kirkon katolle tuli asettaa kukko muistoksi Jeesuksen ennustuksesta Pietarille (”Mutta hän sanoi: ’Minä sanon sinulle, Pietari: ei laula tänään kukko, ennen kuin sinä kolmesti kiellät tuntevasi minua.’”)

Nuukasta maineestaan huolimatta, tai ehkä juuri siksi, nykypäivän Laihia on vilkas, yritteliäs ja elinvoimainen maaseutukun-ta, joka tarjoaa erilaisia elämyksiä myös matkailijalle. Kuntaan tutustumisessa ei kannata kitsastella.

Nuukuuren museo

Levaneva



Ruutin kartanoa ympäröivät lainehtivat viljapellot. Matkaa kolmostielle ja Laihian kuntakeskukseen on muutama kilometri. Sadassa vuodessa nämä peltoaukeat ovat muuttuneet lehmien laitumesta Laihian vilja-aitaksi. Tilan pellot kasvavat mallasohraa ja vehnää.

Perinteet kunniaan

Kun Raija ja Kari Ristiluoma perustivat maatilamatkailuyrityksen Karin isän entiselle kotitilalle, he päättivät, että tila tulisi jatka-maan edelleenkin niin maatilana kuin myös perheen kotina. Ristiluomat eivät ole joutu-neet katumaan päätöstään: kodikkaassa mil-jöössä viihtyvät niin vieraat kuin isäntäväki. Perinteiden arvostus ja laihialainen taloudel-lisuus yhdistettynä hyvään huumoriin luovat taloon oman tunnelmansa. Pohjalaisella suoralla meiningillä työ on kasvanut yhä enemmän tilausruokailujen suuntaan.

Juhla- ja kokouspalvelut maaseudun rauhassa

Kartano tarjoaa myös majoitus- ja kokouspalveluita idyllisessä ympäristössä.

talonpoikaispöytään Pohjalaista lähiruokaa, sitä Ruutin kartano tarjoaa vie-railleen. Raija Ristiluoman

keittiössä valmistuvat monenlaiset herkut pitoruoista talonpoikaisme-nuihin – ja vieras voi olla varma sii-tä, että saa eteensä konstailemat-tomia laihialaisen keittiön parhaita ja puhtaita antimia.

Kokoustiloja löytyy useita, ja tilavassa ryh-mäsaunassa voi rentoutua koulutuspäivän päätteeksi. Yövieraille on tarjolla monen-tasoista makuuhuonetta. Päärakennuksen luokitelluissa huoneissa mahtuu kerralla majoittumaan toistakymmentä vierasta ympäri vuoden.

– Myös TYKY-päivät ovat suosittuja nykyään. Me hoidamme silloin muonituk-sen, ja paikalliset yhteistyökumppanimme järjestävät oheisohjelman, Raija kertoo. Ruutin kartano soveltuu erinomaisesti myös kesähäiden tai muiden juhlatilaisuuksien viettoon.

Mallasleipää ja kotijuustoa

Talon erikoisuus on laihialainen mallaslei-pä, jonka reseptiä kysellään yhä uudestaan. Pitopöytien menuvaihtoehtoja on useita tilaisuuden luonteesta riippuen. Vuodenajat näkyvät ruokapöydässä, ja tarjolla on aina ajankohtaan sopivia ruokalajeja. Laihialla kun ollaan, kalaa syödään runsaasti. Raaka-aineet hankitaan mahdollisuuksien mukaan lähituottajilta Pohjanmaalta eikä puolival-misteita käytetä. Raija kertoo viihtyneensä

Irmeli Kojonen Ruutin kartano Irmeli Kojonen Ruutin kartano Irmeli Kojonen Ruutin kartano Irmeli Kojonen Ruutin kartano Irmeli Kojonen Ruutin kartano Irmeli Kojonen Ruutin kartano

hellan ääressä nuoresta saakka. Aune-emännän opissa hän sai perehtyä perinneruo-an saloihin, Karin täti oli nimittäin mainio pitokokki.

– Mutta muutenkin suvussa on ollut taitavia naisia kauhan varressa jo useassa polvessa, Raija naurahtaa.

Talonpoikaismenu vie aikamatkalle menneeseen

Ohjelmallinen Talonpoikaismenu johdattaa pitovieraat aikamatkalle lähiruoan historiaan entisaikojen antimista 1950-luvulle asti. Neljän kattauksen aikana pääsee kokeile-maan mm. peukalovoita ja lusikkaruokaa savivadista, ja kuulee samalla paljon mie-lenkiintoista alueen historiasta. Yllätys voi olla sekin, ettei ensi hätään lusikoita kateta pöytään, ennen vanhaan kun jokainen kuljetti lusikkaansa mukanaan. Aterian päälle lusikka nuoltiin puhtaaksi ja työnnettiin seinänra-koon odottamaan seuraavaa kertaa. Ruutin kartanon puulusikat on toki pesty koneessa, ja lopulta jokaiselle löytyy omansa.

www.ruutinkartano.com

Ruutin Kartano kutsuu


Sininen Tie

Kuva: Kirsi Tikkanen

www.kotimaassa.fi27

Ruutin kartanoa ympäröivät lainehtivat viljapellot. Matkaa kolmostielle ja Laihian kuntakeskukseen on muutama kilometri. Sadassa vuodessa nämä peltoaukeat ovat muuttuneet lehmien laitumesta Laihian vilja-aitaksi. Tilan pellot kasvavat mallasohraa ja vehnää.

Perinteet kunniaan

Kun Raija ja Kari Ristiluoma perustivat maatilamatkailuyrityksen Karin isän entiselle kotitilalle, he päättivät, että tila tulisi jatka-maan edelleenkin niin maatilana kuin myös perheen kotina. Ristiluomat eivät ole joutu-neet katumaan päätöstään: kodikkaassa mil-jöössä viihtyvät niin vieraat kuin isäntäväki. Perinteiden arvostus ja laihialainen taloudel-lisuus yhdistettynä hyvään huumoriin luovat taloon oman tunnelmansa. Pohjalaisella suoralla meiningillä työ on kasvanut yhä enemmän tilausruokailujen suuntaan.

Juhla- ja kokouspalvelut maaseudun rauhassa

Kartano tarjoaa myös majoitus- ja kokouspalveluita idyllisessä ympäristössä.

talonpoikaispöytään Pohjalaista lähiruokaa, sitä Ruutin kartano tarjoaa vie-railleen. Raija Ristiluoman

keittiössä valmistuvat monenlaiset herkut pitoruoista talonpoikaisme-nuihin – ja vieras voi olla varma sii-tä, että saa eteensä konstailemat-tomia laihialaisen keittiön parhaita ja puhtaita antimia.

Kokoustiloja löytyy useita, ja tilavassa ryh-mäsaunassa voi rentoutua koulutuspäivän päätteeksi. Yövieraille on tarjolla monen-tasoista makuuhuonetta. Päärakennuksen luokitelluissa huoneissa mahtuu kerralla majoittumaan toistakymmentä vierasta ympäri vuoden.

– Myös TYKY-päivät ovat suosittuja nykyään. Me hoidamme silloin muonituk-sen, ja paikalliset yhteistyökumppanimme järjestävät oheisohjelman, Raija kertoo. Ruutin kartano soveltuu erinomaisesti myös kesähäiden tai muiden juhlatilaisuuksien viettoon.

Mallasleipää ja kotijuustoa

Talon erikoisuus on laihialainen mallaslei-pä, jonka reseptiä kysellään yhä uudestaan. Pitopöytien menuvaihtoehtoja on useita tilaisuuden luonteesta riippuen. Vuodenajat näkyvät ruokapöydässä, ja tarjolla on aina ajankohtaan sopivia ruokalajeja. Laihialla kun ollaan, kalaa syödään runsaasti. Raaka-aineet hankitaan mahdollisuuksien mukaan lähituottajilta Pohjanmaalta eikä puolival-misteita käytetä. Raija kertoo viihtyneensä

Irmeli Kojonen Ruutin kartano Irmeli Kojonen Ruutin kartano Irmeli Kojonen Ruutin kartano Irmeli Kojonen Ruutin kartano Irmeli Kojonen Ruutin kartano Irmeli Kojonen Ruutin kartano

hellan ääressä nuoresta saakka. Aune-emännän opissa hän sai perehtyä perinneruo-an saloihin, Karin täti oli nimittäin mainio pitokokki.

– Mutta muutenkin suvussa on ollut taitavia naisia kauhan varressa jo useassa polvessa, Raija naurahtaa.

Talonpoikaismenu vie aikamatkalle menneeseen

Ohjelmallinen Talonpoikaismenu johdattaa pitovieraat aikamatkalle lähiruoan historiaan entisaikojen antimista 1950-luvulle asti. Neljän kattauksen aikana pääsee kokeile-maan mm. peukalovoita ja lusikkaruokaa savivadista, ja kuulee samalla paljon mie-lenkiintoista alueen historiasta. Yllätys voi olla sekin, ettei ensi hätään lusikoita kateta pöytään, ennen vanhaan kun jokainen kuljetti lusikkaansa mukanaan. Aterian päälle lusikka nuoltiin puhtaaksi ja työnnettiin seinänra-koon odottamaan seuraavaa kertaa. Ruutin kartanon puulusikat on toki pesty koneessa, ja lopulta jokaiselle löytyy omansa.

www.ruutinkartano.com

Ruutin Kartano kutsuu


Sininen Tie

Kuva: Kirsi Tikkanen

Apuna häärää 14-vuotias tyttärentytär Teea. Tottuneesti hän nostaa valmiit lasiesi-neet sivutasolle turvaan. Teea on jo aivan pienestä oppinut touhuamaan isoäitinsä tukena ja kasvanut samalla sisään perheen liiketoimintaan. Nykyisin Teea auttelee Marja-Leenaa mm. tulkkina messumatkoilla, tai kuten nyt, toisena käsiparina lasituottei-den polttoprosessin aikana.

Uniikkia taidetta

Marja-Lasi on jo vuonna 1998 aloittanut perheyritys, joka valmistaa taidelasia sulat-tamalla. Lasiesineitä valmistuu niin lahjata-varoiksi, liikelahjoiksi kuin käyttöesineiksi-kin. Pääasiassa tuotanto käsittää erikokoisia

Lasi taipuu moneksiMarja-Leena Alavainio aset-

telee suurta lasivatia varo-vaisesti yli 700-asteiseen

uuniin. Valmisteilla on Marja-Lasin ykköstuote, Verkkolasi-vati, jota ti-lataan ulkomaita myöten. Laihian Marja-Lasin kellarigalleriassa ol-laan työn ääressä, vaikka on viikon-loppu.

ja -mallisia lasivateja ja ikkunakoristeita. Lisäksi valmistetaan jonkin verran tilaus-tuotteita asiakkaiden toivomusten pohjalta. Marja-Leena suunnittelee myös lasivalai-simia. Siinä hänellä on apuna pojanpoika Toni, jolla on sähköalan koulutus. Jokainen lasituote on uniikki, ja tie raaka-aineesta valmiiksi tuotteeksi vaatii monta vaihetta.

Lasimuotoilu on jatkuvaa luovaa prosessia

Ideoita Marja-Leena ammentaa luonnosta. Hänen suunnittelemansa lasimaisemat ovat kauniita, kolmiulotteisia kokonaisuuksia. Ideat pulpahtelevat pintaan omia aikojaan milloin sattuu. Joskus Marja-Leena voi herätä yöllä mielessään selkeä kuva uudesta aihees-ta, jonka hän piirtää paperille. Sitten hän valitsee sopivan lasin ja leikkaa sen oikeaan muotoonsa. Seuraavaksi lasi täytyy sulattaa ensimmäisen kerran tasaisella alustalla yli 700-asteisessa uunissa. Kestää vuorokau-den, ennen kuin lasia voi työstää uudelleen. Seuraavassa vaiheessa lasi sulatetaan muotis-sa oikeaan malliinsa. Lasin sulatuslämpötila vaihtelee aina lasityypin mukaan.

Tilateoksia seinille

Marja-Leena harmittelee, ettei isoja teoksia ole juuri mahdollista ottaa mukaan messuille. Kuljetus vaatisi todella onnistuneen pakka-

uksen, ja toiseksi messuosaston koko on suhteellisen pieni. Taidelasi vaatii yleensä riittävästi tilaa ympärilleen.

– Jos otetaan vaikka esimerkiksi tämä Verkkolasi. Sehän on näyttävä, suurehkon kokoinen lasivati. Se ei näytä tavallisella keittiönpöydällä paljon miltään, sillä se vaatii oman tilansa, hän toteaa.

– Olen nähnyt näistä rakennettuja tau-luasetelmia. Siinä näitä laakeita Verkkolasi-vateja on käytetty valojen kanssa tilate-oksina seinillä, hän kertoo. Marja-Leena kuvailee, miten spottivalojen avulla lasin hienot ominaispiirteet silloin korostuvat, ja valon ja varjo leikki luo oman jännitteensä kokonaisuuteen. Niille taidelasin ystäville, joilla ei ole suurta tilaa käytössään, Marja-Leena kertoo kuitenkin suunnitelleensa malleja, jotka soveltuvat myös pienempään tilaan.

www.netikka.net/marja-lasi

Irmeli Kojonen Pohjalainen Timo Annanpalo Irmeli Kojonen Pohjalainen Irmeli Kojonen Pohjalainen Irmeli Kojonen Pohjalainen Irmeli Kojonen Pohjalainen Irmeli Kojonen Pohjalainen



Sinisen Tien varrella sijaitseva Isokyrö on ollut Kyrön suurpitäjän hallintokeskuksena jo varhaiselta keskiajalta asti. Pohjanmaan Kyrön alueesta muodostettiin 27 kuntaa tai kaupunkia vuosina 1532–1859. Pohjalaiseen tapaan Isossakyrössä uskotaan vahvasti yrittämiseen ja sitä myös tuetaan resurssien mukaan.

Jokainen, joka on joskus käynyt Isossa-kyrössä, on varmasti tullut huomanneeksi sen useat autokaupat. Usein juuri uuden auton polttelu tuo matkailijat alueelle, ja Isonkyrön Tervajoen taajama tunnetaankin maanlaajuisesti merkittävänä ja jatkuvasti kasvavana autokaupan keskuksena, joka tarjoaa uudet ja vähänkäytetyt autot, moni-puoliset autotarvikkeet ja ammattitaitoiset huoltopalvelut niin yksityis- kuin ammat-tiautoihin. Isossakyrössä toimii peräti 14 autoliikettä, joista myydään vuosittain noin 7000 autoa. Autokauppa oheispalveluineen on Isossakyrössä merkittävä työllistäjä, sillä sen palveluksessa on noin 200 kuntalaista.

Isokyrö – autokaupan vireä keskus Sinisen Tien varrella

Isonkyrön vireä kunta sijaitsee keskellä Pohjanmaata kahden maakuntakeskuksen, Seinäjoen

ja Vaasan, välissä. Isokyrö tun-netaan erityisesti lukuisten auto-kauppojen kotina, historiallisen Napuen taistelun näyttämönä sekä kivikirkostaan ja 1700-luvun mark-kinoista.

Napuen taistelusta 300 vuotta

Isonkyrön historian merkkipaaluja oli vuonna 1714 käyty Napuen taistelu – Suuren Pohjan sodan viimeinen Suomessa käyty kenttätaistelu, jossa venäläiset saivat mer-kittävän voiton kenraali Carl Gustaf Armfeltin johtamista Ruotsin karoliinijoukoista. Taistelusta katsotaan alkaneen isonvihan eli venäläisten miehityksen aika Suomessa.

Noin viisi kilometriä Isonkyrön kirkolta sijaitsevalla Napuen peltoaukealla käydyssä taistelussa kaatui noin 1500 venäläistä ja noin 3000 suomalaista – niiden mukana noin 1000 lähiseuduilta nostatettua kotiseutunsa puolustajaa. Napuelle on pystytetty vuonna 1920 arkkitehti Matti Björklund-Visannin suunnittelema vaikuttava monumentti.

Lähellä Napuen muistomerkkiä Kyrönjoen ylittää Perttilänsilta, joka on Suomen vanhin, edelleen käytössä oleva riippusilta.

Puukantinen silta rakennettiin norjalaisen mallin mukaan vuosina 1909–1910, ja sen koko pituus on 86 metriä. Kiireellä ei siltaa saa ylittää, sillä perinteitä kunnioittaen sillalla on ”Juosten ajo kielletty”.

Kalliojärvi on viihteen keskus

Viihdekeskus Kalliojärvi noin viiden kilometrin päässä Isonkyrön keskustasta on loistava asemapaikka tutustua Isonkyrön ja muun Pohjanmaan matkailutarjontaan. Kalliojärvellä on ohjelmaa niin tanssin, teatterin kuin ulkoilun ystäville, ja keskeisen sijaintinsa vuoksi sieltä on kätevä sukkuloi-da maakunnan muihin kohteisiin.

Kalliojärven jokaviikkoiset tanssit ovat kuulut ympäri maakuntaa. Kalliojärven upeissa maisemissa seisovalla lavalla tans-sitaan ainakin joka lauantai lähes vuoden ympäri, eli maaliskuusta uuteen vuoteen saakka. Suosituissa tansseissa tanssikansaa tahdittavat Suomen eturivin artistit orkeste-reineen. Kesäisin viihdetarjontaa täydentää kesäteatteri.

Vaikka Kalliojärven tanssit ovatkin laajalti suositut, Viihdekeskuksessa riittää tilaa tanssia. Asiakaspaikkoja on 1 200, kesä-aikana lisätilaa antavat isot terassit, joilta voi ihailla Kalliojärven upeaa ympäristöä. Alueella on 26 erikokoista mökkiä majoittu-jia varten, osa mökeistä on ympärivuotisessa käytössä. Lisää majoitustilaa on viereisellä Lukkuhaan 140-paikkaisella karavaanialu-eella, joka vuonna 2010 valittiin vuoden karavaanialueeksi.

Viihdekeskuksen läheltä kulkee Patikka-reitistö sekä moottorikelkkareitit, joten alue soveltuu ulkoiluun läpi vuo-den. Ylipään kunto-radalla voi kesällä pa-tikoida ja lenkkeillä sekä talvella hiihtää perinteisesti tai luis-tellen erinomaisesti hoidetuilla, erimittai-silla latureiteillä.

Kivet kertovat Orisbergin tarinan

Yksityiskäytössä oleva Orisbergin kartano on Etelä-Pohjanmaan ainoa herraskartano. Sen historia alkaa vuodesta 1676, jolloin sinne perustettiin ruukki. Ruukin toimintaa varten tehtiin patoamalla järvi. Kartano on pitkän historiansa aikana nähnyt useita vaiheita. Kapteeni Lars Magnus ja Loviisa Wilhelmiina Björkmanin ollessa kartanon isäntäparina he perustivat Orisbergiin oman, itsenäisen seurakunnan, joka toimi 40 vuoden ajan vuosina 1828–1868. Kartanon maille rakennettiin kirkko, kellotapuli ja pappila, jotka suunnitteli arkkitehti Carl

Isokyrö Kalliojärven Luukkuhaana caravan-alue


Sininen Tie

www.kotimaassa.fi29

Sinisen Tien varrella sijaitseva Isokyrö on ollut Kyrön suurpitäjän hallintokeskuksena jo varhaiselta keskiajalta asti. Pohjanmaan Kyrön alueesta muodostettiin 27 kuntaa tai kaupunkia vuosina 1532–1859. Pohjalaiseen tapaan Isossakyrössä uskotaan vahvasti yrittämiseen ja sitä myös tuetaan resurssien mukaan.

Jokainen, joka on joskus käynyt Isossa-kyrössä, on varmasti tullut huomanneeksi sen useat autokaupat. Usein juuri uuden auton polttelu tuo matkailijat alueelle, ja Isonkyrön Tervajoen taajama tunnetaankin maanlaajuisesti merkittävänä ja jatkuvasti kasvavana autokaupan keskuksena, joka tarjoaa uudet ja vähänkäytetyt autot, moni-puoliset autotarvikkeet ja ammattitaitoiset huoltopalvelut niin yksityis- kuin ammat-tiautoihin. Isossakyrössä toimii peräti 14 autoliikettä, joista myydään vuosittain noin 7000 autoa. Autokauppa oheispalveluineen on Isossakyrössä merkittävä työllistäjä, sillä sen palveluksessa on noin 200 kuntalaista.


Isonkyrön vireä kunta sijaitsee keskellä Pohjanmaata kahden maakuntakeskuksen, Seinäjoen

ja Vaasan, välissä. Isokyrö tun-netaan erityisesti lukuisten auto-kauppojen kotina, historiallisen Napuen taistelun näyttämönä sekä kivikirkostaan ja 1700-luvun mark-kinoista.

Napuen taistelusta 300 vuotta

Isonkyrön historian merkkipaaluja oli vuonna 1714 käyty Napuen taistelu – Suuren Pohjan sodan viimeinen Suomessa käyty kenttätaistelu, jossa venäläiset saivat mer-kittävän voiton kenraali Carl Gustaf Armfeltin johtamista Ruotsin karoliinijoukoista. Taistelusta katsotaan alkaneen isonvihan eli venäläisten miehityksen aika Suomessa.

Noin viisi kilometriä Isonkyrön kirkolta sijaitsevalla Napuen peltoaukealla käydyssä taistelussa kaatui noin 1500 venäläistä ja noin 3000 suomalaista – niiden mukana noin 1000 lähiseuduilta nostatettua kotiseutunsa puolustajaa. Napuelle on pystytetty vuonna 1920 arkkitehti Matti Björklund-Visannin suunnittelema vaikuttava monumentti.

Lähellä Napuen muistomerkkiä Kyrönjoen ylittää Perttilänsilta, joka on Suomen vanhin, edelleen käytössä oleva riippusilta.

Puukantinen silta rakennettiin norjalaisen mallin mukaan vuosina 1909–1910, ja sen koko pituus on 86 metriä. Kiireellä ei siltaa saa ylittää, sillä perinteitä kunnioittaen sillalla on ”Juosten ajo kielletty”.

Kalliojärvi on viihteen keskus

Viihdekeskus Kalliojärvi noin viiden kilometrin päässä Isonkyrön keskustasta on loistava asemapaikka tutustua Isonkyrön ja muun Pohjanmaan matkailutarjontaan. Kalliojärvellä on ohjelmaa niin tanssin, teatterin kuin ulkoilun ystäville, ja keskeisen sijaintinsa vuoksi sieltä on kätevä sukkuloi-da maakunnan muihin kohteisiin.

Kalliojärven jokaviikkoiset tanssit ovat kuulut ympäri maakuntaa. Kalliojärven upeissa maisemissa seisovalla lavalla tans-sitaan ainakin joka lauantai lähes vuoden ympäri, eli maaliskuusta uuteen vuoteen saakka. Suosituissa tansseissa tanssikansaa tahdittavat Suomen eturivin artistit orkeste-reineen. Kesäisin viihdetarjontaa täydentää kesäteatteri.

Vaikka Kalliojärven tanssit ovatkin laajalti suositut, Viihdekeskuksessa riittää tilaa tanssia. Asiakaspaikkoja on 1 200, kesä-aikana lisätilaa antavat isot terassit, joilta voi ihailla Kalliojärven upeaa ympäristöä. Alueella on 26 erikokoista mökkiä majoittu-jia varten, osa mökeistä on ympärivuotisessa käytössä. Lisää majoitustilaa on viereisellä Lukkuhaan 140-paikkaisella karavaanialu-eella, joka vuonna 2010 valittiin vuoden karavaanialueeksi.

Viihdekeskuksen läheltä kulkee Patikka-reitistö sekä moottorikelkkareitit, joten alue soveltuu ulkoiluun läpi vuo-den. Ylipään kunto-radalla voi kesällä pa-tikoida ja lenkkeillä sekä talvella hiihtää perinteisesti tai luis-tellen erinomaisesti hoidetuilla, erimittai-silla latureiteillä.

Kivet kertovat Orisbergin tarinan

Yksityiskäytössä oleva Orisbergin kartano on Etelä-Pohjanmaan ainoa herraskartano. Sen historia alkaa vuodesta 1676, jolloin sinne perustettiin ruukki. Ruukin toimintaa varten tehtiin patoamalla järvi. Kartano on pitkän historiansa aikana nähnyt useita vaiheita. Kapteeni Lars Magnus ja Loviisa Wilhelmiina Björkmanin ollessa kartanon isäntäparina he perustivat Orisbergiin oman, itsenäisen seurakunnan, joka toimi 40 vuoden ajan vuosina 1828–1868. Kartanon maille rakennettiin kirkko, kellotapuli ja pappila, jotka suunnitteli arkkitehti Carl

Isokyrö Kalliojärven Luukkuhaana caravan-alue


Sininen Tie


Matleena Ikonen Isonkyrön kunta Matleena Ikonen Isonkyrön kunta Matleena Ikonen Isonkyrön kunta Matleena Ikonen Isonkyrön kunta Matleena Ikonen Isonkyrön kunta Matleena Ikonen Isonkyrön kunta

autokaupan vireä Ludvig Engel. Kirkko on avoinna touko-elo-kuussa, ja siellä järjestetään myös jumalan-palveluksia.

Kulttuurihistorialliseen ruukkimiljööseen järjestetään opastettuja kierroksia, jotka tu-tustuttavat alueen historiaan. Kivet kertovat -kierrokset aloitetaan ruukin kirkosta, josta siirrytään ulos kuuntelemaan Orisbergin historiaa kivien kertomana tutustuen kirkon ympärillä olevaan vanhaan hautausmaahan.

Louhen mailla?

Orismalan aseman lähellä sijaitseva Leväluhdan uhrilähde on Isonkyrön vanhin ja salaperäisin muinaisjäännös, joka voi siivittää mielikuvitusta matkoille mennei-syyteen. Lähteen ympäriltä on löytynyt muinaisesineitä, ja itse lähteestä on löydetty ihmisten luita. Tutkimusten mukaan luut ovat ajalta 575–625 jKr., eli kyseessä on rautakauden aikainen suokalmisto.

Vuosisatoja pulpunnut lähde on ruokkinut ihmisten mielikuvitusta kautta aikojen, ja lähteen alkuperästä on esitetty monenlaisia teorioita. Yhden teorian mukaan Isokyrö olisi kuulunut muinoin Kalevalan Pohjolaan, Louhen valtakuntaan, ja Leväluhdan lähde olisi urosten upotuspaikka, johon Louhi olisi upottanut vihollisiaan ja orjiaan.

Kalevalassa sanoo Väinämöiselle: ”Ensinä ilmoisna ikänä, kuuna kullan valkeana lähe Pohjolan tuville, Sariolan salvoksille, miesten syöjille sijoille, urosten upottajille.”

Totta vai tarua?

www.kotimaassa.fi 29 www.kotimaassa.fi 29


Vanha kivikirkko on Isonkyrön symboli

Matleena Ikonen Artturi Kivineva Matleena Ikonen Artturi Kivineva Matleena Ikonen Artturi Kivineva Matleena Ikonen Artturi Kivineva Matleena Ikonen Artturi KivinevaIsonkyrön vanha kirkko on seissyt samalla paikalla 1300-luvulta lähti-en. Se onkin nähnyt ympärillään monenlaisia vaiheita ja muodostu-nut aikojen saatossa isokyröläisille arvokkaaksi symboliksi


Sininen Tie

www.kotimaassa.fi31

Vanha kivikirkko on Isonkyrön symboli

Matleena Ikonen Artturi Kivineva Matleena Ikonen Artturi Kivineva Matleena Ikonen Artturi Kivineva Matleena Ikonen Artturi Kivineva Matleena Ikonen Artturi KivinevaIsonkyrön vanha kirkko on seissyt samalla paikalla 1300-luvulta lähti-en. Se onkin nähnyt ympärillään monenlaisia vaiheita ja muodostu-nut aikojen saatossa isokyröläisille arvokkaaksi symboliksi


Sininen Tie

Kivisen kirkon ympäristössä on eletty Suomen historian kannalta ratkaisevia vaiheita. Kirkon luona tapahtuneesta yh-teenotosta katsotaan nuijasodan alkaneen, ja kirkon viereen päättyi myös nuijasodan johtomiehen, Jaakko Ilkan, elämä.

Tohniko sen kiven toi?

Kirkon varhaisvaiheet ovat suurelta osalta historian hämärän peitossa, mutta sen rakentamisen ajankohta on arvioitu 1300-lu-vun alkuun. Vuosisatojen aikana kirkkoa on muokattu, korjattu ja rakennettu uudelleen useita kertoja, mikä kertoo sen merkitykses-tä alueen ihmisille. Vielä nykyisinkin kirkko on aktiivisessa käytössä: se on suosittu tie- ja vihkikirkko, ja siellä järjestetään edelleen jumalanpalveluksia, konsertteja ja yhteislau-

lutilaisuuksia. Matkailijoille kirkossa on pal-jon nähtävää, ja kesäaikaan siellä pidetään ryhmille opastettuja kierroksia.

Isonkyrön vanhan kirkon viehätys perustuu juuri sen pitkään ja vaiheikkaaseen historiaan ja siihen liittyviin taruihin. Erityisesti kirkon rakentamiseen liittyy monenlaisia taruja, jois-ta tunnetuin lienee tarina Töysän Tohnista, laajalti Etelä-Pohjanmaalla tunnetusta jätti-läisestä, jonka kerrotaan kantaneen kirkon läntiseen päätyyn muuratun ison kiven Lapuan Simpsiöltä saakka. Kiven alla olevaa pyöröikkunaa kutsutaan siitä syystä edelleen ”Tohnin akkunaksi”. Tohnin jättiläisen ensimmäinen matka Isonkyrön kirkolle jätti jälkeensä ns. Tohnin kirkkotien, jotka pitkin aikanaan vaellettiin Töysästä Kuortaneen ja Lapuan kautta Isoonkyröön saakka.

Keskiaikaisia yksityiskohtia

Kirkon keskiaikaisesta olemassaolosta kertovat sakariston lattian alta esiin kai-vetun alttarin perusta – alttareita käytet-tiin keskiajalla yksityiseen hartauteen. Keskiaikaista esineistöä edustavat kuori-ikkunan kummallakin puolella sijaitsevat pyhimyskaapit: Neitsyt Maria -kaappi ja Pyhän Kolminaisuuden eli Armonistuimen kaappi. Näitkin vanhempia teoksia ovat kir-kon suojeluspyhimystä Pyhää Laurentiusta ja munkkipyhimystä esittävät patsaat sekä erillinen Neitsyt Marian patsas, jotka ajoittuvat jo 1400-luvulle. Samalta ajalta lienee peräisin myös saarnastuolin katoksen krusifiksi, joka alun perin riippui katosta kuoriportin yläpuolella.

Vanhan kirkon sisällä on useita ainutlaa-tuisia yksityiskohtia, esineitä ja veistoksia, jotka ovat säilyneet uskomattoman hyvin vuosisatojen ajan. Kirkon merkittävimpänä veistoksena pidetään 1400-luvulle ajoitettua veistosta, joka esittää Pyhää Henrikiä ja Lallia ja joka on todennäköisesti danzigilais-ta alkuperää. Läntisen päätyseinän yläosassa sijaitsee Pyhän Yrjänän patsas, joka on ajoitettu 1500-luvulle.

Ainutlaatuiset maalauksetolivat kadota

Kirkon merkittävin nähtävyys on kuiten-kin ainutlaatuiset 114 seinämaalausta, jotka muodostavat kolme päällekkäistä kuvasar-jaa. Jokainen kuvasarjarivistö muodostaa kirkon ympäri kiertävän kuvakertomuksen: ylin sarja esittää Vanhan Testamentin ker-tomuksia maailman luomisesta laintaulujen antamiseen, keskimmäinen kertoo Jeesuksen elämän ja kärsimyshistorian vaiheet, ja alin kuvasarja liittyy pyhäpäivi-en evankeliumiteksteihin. Näiden lisäksi on kuoriseinän yläosaan maalattu kuolleiden ylösnousemusta esittävä kuva.

Vuonna 1666 Isonkyrön silloinen kirk-koherra antoi käskyn peittää maalaukset kalkkilaastilla. Näin tehtiin, ja maalaukset painuivat unohduksiin yli kahdeksi vuosi-sadaksi. Niiden olemassaolo saatiin selville vanhoista asiakirjoista vasta 1800-luvulla, ja ne löydettiin ja paljastettiin vuonna 1885.

Vanhaan malliin

Vanhojen jumalanpalvelustapojen mukaan miehet ja naiset ovat istuneet ehdottomasti kummatkin omalla puolel-laan, ja muutenkin kirkossa noudatettiin ankaraa maallisiin arvoihin perustuvaa penkkijärjestystä, jossa kullakin talolla oli oma paikkansa. Käyttäytyminen kirkossa oli tarkkojen järjestyssääntöjen alaista, ja rikkomuksista kuten keskustelusta tai ääneen lukemisesta jumalanpalveluksen aikana, tappelemisesta, nipistämisestä tai lehteriltä sylkemisestä määrättiin sakko-rangaistukset. Suurempia rikkomuksia so-vitettiin kirkon ulkopuolella jalkapuussa.

Vierailu Isonkyrön vanhaan kirkkoon kan-nattaa ajoittaa elokuulle. Joka vuosi kirkon suojeluspyhimyksen, Pyhän Laurentiuksen eli Laurin päivän aikaan nimittäin kirkossa vietetään jumalanpalvelusta 1700-luvun tyy-liin. Jumalanpalveluksen tekstit ja rukoukset luetaan 1600-luvulta peräisin olevasta kirkkokäsikirjasta ja virret veisataan vuo-den 1701 virsikirjasta 1700-luvun tyyliin pukeutuneen henkilökunnan johdolla. Tulevana kesänä Laurin päivän palvelusta edeltää 9.8. vietettävä hevimessu, joka viime vuoden herättäjäjuhlillakin täytti kirkon ääriään myöten.



Jaakko Juteinista on tekeillä myös elokuva, jonka ensi-ilta nähdään pääjuhlan yhteydessä. Kuvauspaikkana mm. Hattulan Pyhän Ristin kirkko.

Isossakyrössä on vietetty 1700-luvun markkinoita jo 20 vuoden ajan – kuluva vuosi on juhlavuosi. Tapahtuman ”primus motor” Johanna Talso kertoo, että markkinat saivat alkunsa parin käsityöläisnaisen ideasta.

– Isossakyrössä vietettiin Asemies-tapahtumaa, ja naiset totesivat, että naisil-lekin pitää olla omaa ohjelmaa. Muutama myyntikoju rakennettiin ja kävijöitä oli noin 300. Meillä oli niin kivaa, että päätettiin teh-dä seuraavana vuonna uudestaan, Johanna Talso muistelee.

Sillä tiellä ollaan. Tulevana kesänä mark-kinakojut pystytetään kotiseutumuseon pihapiiriin, Isonkyrön vanhan kivikirkon kupeeseen, jo 20. kerran. Tapahtuma on pai-sunut kuin 1700-luvun leipätaikina – viime vuonna myyjiä oli 150 ja markkinavieraita yhden viikonlopun aikana 17 000.

Vain käsintehty kelpaa

1700-luvun markkinoilla ei myydä foliopalloja eikä hattaroita. Tapahtuman luonne on haluttu pitää ”vanhanaikaise-na”: myyjät ovat käsityöläisiä, kaikki on itse tehtyä, kasvatettua tai jalostettua ja

1700-luvun markkinoilla käsityöläisyys on arvossaanIsonkyrön 1700-luvun markkinat on

20 vuodessa kasvanut parin naisen ide-oimasta pikkutapahtumasta suosituksi

valtakunnalliseksi tapahtumaksi.

esiintyjät kierteleviä laulajia ja musikantteja. Myyntikojut somis-tetaan vanhaan malliin ja myyjät pukeutuvat 1700-luvun henkeen. Autenttisuudella halutaan tukea alueen historiallista tunnelmaa ja kunnioittaa jo keskiajalla samalla paikalla vietettyjen markkinoiden perinnettä.

Kokemus ja vuosi vuodelta kasva-vat kävijämäärät ovat osoittaneet, että aidolle, rauhalliselle markkinalle on tilausta. Johanna Talson mukaan paikallisten käsityöläisten lisäksi myy-jiä tulee myös muualta Suomesta.– Halukkaita myyjiä olisi tulossa enemmän kuin pystymme ottamaan. Meidän täytyy rajoittaa myyjien määrää, koska alueelle ei yksinkertai-sesti mahdu enempää, Johanna Talso sanoo.

Leipää, muttei sirkushuveja

Isonkyrön markkinoita leimaakin leppoisa ja rauhallinen tunnelma. Suuria esityksiä ei markkina-alueella nähdä, sillä myyjille halutaan taata myyntirauha. Satunnaisia ohjelmanumeroita ovat käsityöläisten työnäytökset ja muutamana kesänä kirkon vieressä nähdyt 1700-luvun sotilaiden taiste-lunäytökset. Vuonna 2014 tulee kuluneeksi 300 vuotta Isossakyrössä käydystä Napuen taistelusta, mikä näkyy jo tulevan elokuun markkinoilla.

Johanna Talso sanoo, että juuri tapahtu-man leppoisa luonne yhdessä ainutlaatuisen miljöön kanssa tekee Isonkyrön 1700-luvun markkinoista niin suositun.– Markkinavierailta ja -myyjiltä saamamme palautteen mukaan markkinoiden tunnelma, miljöö ja myytävät tuotteet ovat ne tekijät, jotka saavat ihmiset palaamaan tänne yhä uudestaan. Sellaisena haluamme markki-namme myös säilyttää.

1700-luvun markkinoiden vanavedessä Isoonkyröön on vuosien mittaan putkah-dellut myös useita Joulukauppoja. Viime joulunakin Joulukaupat avasivat ovensa mar-raskuun loppupuolella ja tarjosivat käsin-tehtyjä tuotteita pukinkonttiin ja herkkuja joulupöytään.

Ensi kesänä, 20 markkinavuoden kunni-aksi 1700-luvun markkinoille on Johanna Talson mukaan luvassa ”jotain spesiaalia”.– Haluamme muistaa myyjiämme jollain tavalla, ja ohjelmaa kehitetään niin, että saamme aikaan hieman juhlallisemman ta-pahtuman. Uutta on ensi kesänä perjantain iltatori.

1700-luvun markkinoita vietetään Isossakyrössä 9.–11.8.2013.

www.1700-lmarkkinat.net

Matleena Ikonen Isonkyrön 1700-luvun markkinat Matleena Ikonen Isonkyrön 1700-luvun markkinat Matleena Ikonen Isonkyrön 1700-luvun markkinat Matleena Ikonen Isonkyrön 1700-luvun markkinat Matleena Ikonen Isonkyrön 1700-luvun markkinat Matleena Ikonen Isonkyrön 1700-luvun markkinat

itse tehtyä, kasvatettua tai jalostettua ja markkinoilla.


Sininen Tie

www.kotimaassa.fi33

Isossakyrössä on vietetty 1700-luvun markkinoita jo 20 vuoden ajan – kuluva vuosi on juhlavuosi. Tapahtuman ”primus motor” Johanna Talso kertoo, että markkinat saivat alkunsa parin käsityöläisnaisen ideasta.

– Isossakyrössä vietettiin Asemies-tapahtumaa, ja naiset totesivat, että naisil-lekin pitää olla omaa ohjelmaa. Muutama myyntikoju rakennettiin ja kävijöitä oli noin 300. Meillä oli niin kivaa, että päätettiin teh-dä seuraavana vuonna uudestaan, Johanna Talso muistelee.

Sillä tiellä ollaan. Tulevana kesänä mark-kinakojut pystytetään kotiseutumuseon pihapiiriin, Isonkyrön vanhan kivikirkon kupeeseen, jo 20. kerran. Tapahtuma on pai-sunut kuin 1700-luvun leipätaikina – viime vuonna myyjiä oli 150 ja markkinavieraita yhden viikonlopun aikana 17 000.

Vain käsintehty kelpaa

1700-luvun markkinoilla ei myydä foliopalloja eikä hattaroita. Tapahtuman luonne on haluttu pitää ”vanhanaikaise-na”: myyjät ovat käsityöläisiä, kaikki on itse tehtyä, kasvatettua tai jalostettua ja

1700-luvun markkinoilla käsityöläisyys on arvossaanIsonkyrön 1700-luvun markkinat on

20 vuodessa kasvanut parin naisen ide-oimasta pikkutapahtumasta suosituksi

valtakunnalliseksi tapahtumaksi.

esiintyjät kierteleviä laulajia ja musikantteja. Myyntikojut somis-tetaan vanhaan malliin ja myyjät pukeutuvat 1700-luvun henkeen. Autenttisuudella halutaan tukea alueen historiallista tunnelmaa ja kunnioittaa jo keskiajalla samalla paikalla vietettyjen markkinoiden perinnettä.

Kokemus ja vuosi vuodelta kasva-vat kävijämäärät ovat osoittaneet, että aidolle, rauhalliselle markkinalle on tilausta. Johanna Talson mukaan paikallisten käsityöläisten lisäksi myy-jiä tulee myös muualta Suomesta.– Halukkaita myyjiä olisi tulossa enemmän kuin pystymme ottamaan. Meidän täytyy rajoittaa myyjien määrää, koska alueelle ei yksinkertai-sesti mahdu enempää, Johanna Talso sanoo.

Leipää, muttei sirkushuveja

Isonkyrön markkinoita leimaakin leppoisa ja rauhallinen tunnelma. Suuria esityksiä ei markkina-alueella nähdä, sillä myyjille halutaan taata myyntirauha. Satunnaisia ohjelmanumeroita ovat käsityöläisten työnäytökset ja muutamana kesänä kirkon vieressä nähdyt 1700-luvun sotilaiden taiste-lunäytökset. Vuonna 2014 tulee kuluneeksi 300 vuotta Isossakyrössä käydystä Napuen taistelusta, mikä näkyy jo tulevan elokuun markkinoilla.

Johanna Talso sanoo, että juuri tapahtu-man leppoisa luonne yhdessä ainutlaatuisen miljöön kanssa tekee Isonkyrön 1700-luvun markkinoista niin suositun.– Markkinavierailta ja -myyjiltä saamamme palautteen mukaan markkinoiden tunnelma, miljöö ja myytävät tuotteet ovat ne tekijät, jotka saavat ihmiset palaamaan tänne yhä uudestaan. Sellaisena haluamme markki-namme myös säilyttää.

1700-luvun markkinoiden vanavedessä Isoonkyröön on vuosien mittaan putkah-dellut myös useita Joulukauppoja. Viime joulunakin Joulukaupat avasivat ovensa mar-raskuun loppupuolella ja tarjosivat käsin-tehtyjä tuotteita pukinkonttiin ja herkkuja joulupöytään.

Ensi kesänä, 20 markkinavuoden kunni-aksi 1700-luvun markkinoille on Johanna Talson mukaan luvassa ”jotain spesiaalia”.– Haluamme muistaa myyjiämme jollain tavalla, ja ohjelmaa kehitetään niin, että saamme aikaan hieman juhlallisemman ta-pahtuman. Uutta on ensi kesänä perjantain iltatori.

1700-luvun markkinoita vietetään Isossakyrössä 9.–11.8.2013.

www.1700-lmarkkinat.net

Matleena Ikonen Isonkyrön 1700-luvun markkinat Matleena Ikonen Isonkyrön 1700-luvun markkinat Matleena Ikonen Isonkyrön 1700-luvun markkinat Matleena Ikonen Isonkyrön 1700-luvun markkinat Matleena Ikonen Isonkyrön 1700-luvun markkinat Matleena Ikonen Isonkyrön 1700-luvun markkinat

itse tehtyä, kasvatettua tai jalostettua ja markkinoilla.


Sininen Tie

Isonkyrön kotiseutumuseo vaalii ko-tiseuturakkautta ja -perinnettä pitämällä entisaikojen talonpoikaiskulttuuria elävänä. Kun kävijä astuu museoon, tuntuu siltä kuin astuisi sisään maalaistaloon, jonka väki olisi juuri poistunut askareidensa äärestä ulos. Ympäristö tuntuu enemmän aidolta 1800-lu-vun kodilta kuin museonäyttelyltä: arkiset käyttötavarat ovat esillä aivan kuin toimet olisivat vain keskeytyneet hetkeksi ja tupa henkii elämää edelleen. Koko museoalue on itse asiassa aktiivisessa käytössä, sillä 1700-luvun markkinoiden lisäksi alueella

järjestetään toimintaa ja tapahtumia ympäri vuoden. Itse museo on avoinna kesäkuun puolesta välistä elokuun puoleen väliin – ti-lauksesta sinne pääsee myös muina aikoina.

Luttirati ja syytinkitupa

Museon tunnusmerkkeinä on kaksi perin-teistä 1½-kerroksista pohjalaistaloa, jotka on ryhmitelty talousrakennusten kanssa van-haan perinteiseen umpipihatyyliin. Kuivilan kylästä siirretty päärakennus, Piuholan talo, on vuodelta 1768. Muiltakin osin museo-alueen rakennukset edustavat 1700- ja 1800-lukujen rakennusperinteitä, ja myös museon esineistö on samalta aikakaudelta. Kaikkiaan museoalueella on 12 rakennusta, joukossa mm. 1700-luvun luttirati, jossa oli pihapiirin aiemmin ainoa portti ja sisään-käynti, pärekattoinen aitta 1800-luvulta, tuulimylly vuodelta 1863 sekä talli, paja, sauna, liiteri, syytinkitupa (paapantupa) sekä riihi ja viljamakasiini.

Päärakennuksen tupaa hallitsee iso avo-takka. Entisaikaan tupa oli jaettu miesten ja naisten töitten mukaan, ja museossa nähdäänkin, miten miesten puolella harrastettiin puunveistoa ja korjaustöitä, naisten puolella puolestaan ruoanlaittoa ja langankehruuta. Isännällä ja emännällä oli myös eri kamarit, ja isännän kamarin kattokoristeista, komeasta kaakeliuunista ja tapeteista huomaa, että tässä talossa ei asunutkaan mikään köyhä talonpoika vaan varakas talollinen.

Terveisiä Ameriikasta!

Museon esineistön helmiä on ns. ”Amerikan albumi”, joka on täynnä isoky-röläisten siirtolaisten kotiin lähettämiä valokuvia. 1900-luvun vaihteen tienoilla

Isostakyröstä lähti noin 2000 henkilöä siirtolaisiksi Amerikkaan paremman elämän perässä. Rapakon takaa lähetettiin kotiseu-duille jääneille oikein valokuva-ateljeessa otettuja kuvia todisteeksi siitä, miten hyvin siirtolaisilla olivat asiat uudessa maassa.

Paikallista historiaa kuvaa muse-on viljamakasiinissa sijaansa pitävä Karoliinikeskus, jossa on Suomen ainoa Napuen taistelua ja Isoavihaa kuvaava näyttely. Ylistarolainen taiteilija Heikki Laaksonen on kuvittanut näyttelyn kerto-muksen öljytauluin, ja lisäksi rakennuksessa on multimedia-esitys ja luonnollista kokoa olevia nukkeja puettuina Karoliinisotilaiden asuihin.

Lapset ja nuoret saavat kotiseutumu-seosta eniten irti aikamatkoilla, jotka vievät osallistujat 1800-luvun nälkävuosiin. Aikamatkalla opitaan mm., miten leipään sekoitetaan puunkuorta eli pettua, jotta leipää saataisiin enemmän. 1700-luvun markkinoiden aikaan museossa vieraillessa voi ostaa käsitöitä tai nauttia kahvikuppo-sesta aidossa vanhanajan ympäristössä.

Matleena Ikonen 1700-luvun markkinat Matleena Ikonen 1700-luvun markkinat Matleena Ikonen 1700-luvun markkinat Matleena Ikonen 1700-luvun markkinat Matleena Ikonen 1700-luvun markkinat

1700-luvun markkinoiden ta-pahtumapaikkana toimiva Isonkyrön kotiseutumuseon

alue esittelee isokyröläistä talon-poikaiselämää 1700- ja 1800-lu-vuilla.

Pohjalaista elämänmenoa elävästi museossa



Komia Lapua

Lapuan tapahtumia 2013Teatteri Lapua: Eila, Rampe ja palvattu onni. Ensi-ilta 15.3.2013

Teatteri Lapua: Spede Pasasen Noin seitsemän veljestä. Kesällä 2013

Vanhan Paukun festivaali. 2.–4.8.2013

Larvateatteri: maalaiskomediaa Luhurikan kesäteatterissa. 29.6.–17.8.2013

Hengellisen Musiikin Festivaali Vanhassa Paukussa kesällä 2013.

VI Lapuan Urkufestivaali. Lapuan Tuomiokirkossa 20.–22.9.2013

Teatteri Lapua: Kustaa Tiitu. Syksyllä 2013

Matleena Ikonen Lapuan kaupunki Matleena Ikonen Lapuan kaupunki Matleena Ikonen Lapuan kaupunki Matleena Ikonen Lapuan kaupunki Matleena Ikonen Lapuan kaupunki Matleena Ikonen Lapuan kaupunki


Sininen Tie

Jokilaakson matkailu-puutarhassa vierähtää

helposti tovi jos toinenkin.

www.kotimaassa.fi35

Komia Lapua

Lapuan tapahtumia 2013Teatteri Lapua: Eila, Rampe ja palvattu onni. Ensi-ilta 15.3.2013

Teatteri Lapua: Spede Pasasen Noin seitsemän veljestä. Kesällä 2013

Vanhan Paukun festivaali. 2.–4.8.2013

Larvateatteri: maalaiskomediaa Luhurikan kesäteatterissa. 29.6.–17.8.2013

Hengellisen Musiikin Festivaali Vanhassa Paukussa kesällä 2013.

VI Lapuan Urkufestivaali. Lapuan Tuomiokirkossa 20.–22.9.2013

Teatteri Lapua: Kustaa Tiitu. Syksyllä 2013

Matleena Ikonen Lapuan kaupunki Matleena Ikonen Lapuan kaupunki Matleena Ikonen Lapuan kaupunki Matleena Ikonen Lapuan kaupunki Matleena Ikonen Lapuan kaupunki Matleena Ikonen Lapuan kaupunki


Sininen Tie

Jokilaakson matkailu-puutarhassa vierähtää

helposti tovi jos toinenkin.

Myös nykypäivän matkailijan Lapua ammentaa pitkälti samasta yritteliäisyyden perinteestä. Lapualla on paljon pieniä mat-kailuyrittäjiä, joiden työteliäisyys ja toimiva yhteistyö tekevät Lapuasta kiinnostavan matkailukohteen. Oman matkailutarjonnan lisäksi Lapua toimii myös hyvin muualle Pohjanmaalle suuntautuvien päivämatkojen tukikohtana.

Tuhansien kasvien Jokilaakso

Lapuan tuomiokirkon kupeessa sijaitseva Jokilaakson matkailupuutarha on suosit-tu puutarhamatkailukohde aivan Lapuan ”ytimessä”. Nurmojoen rannalla, entisen, maineikkaan emäntäkoulun puistoalueella sijaitseva puutarha muodostaa vihreän keitaan, joka on avoinna toukokuun alusta syyskuun loppuun. Puiston pinta-ala on yli kaksi hehtaaria, ja siellä on yli 10 000 kasvia, satoja eri lajikkeita. Silmänilon lisäksi Jokilaaksosta saa hyviä vinkkejä oman kotipuutarhan istutuksiin.

Hyötypuutarhassa on noin 200 lajia kattava yrtti-, rohdos- ja hyötykasvien muotopuutarha, jossa pääsee tutustumaan mielen, rakkauden ja terveyden kasveihin. Alueella on myös kymmeniä erilaisia havu-puiden erikoismuotoja, kukkivia pikkupuita, runsaasti perinteisiä, vanhan ajan pensas-ruusuja ja upea runsaslajinen kivikkoryhmä. Jokilaaksosta löytyy myös laaja hedelmä- ja marjatarha, jossa on runsaasti eri lajeja ja lajikkeita. Oman värikkään lisänsä alueelle tuovat lajirunsaat perenna- ja kesäkukkais-tutukset, jotka kukoistavat läpi kesän. Kasvit on varustettu nimilapuilla. Lasten puutar-hassa on eläinpiha, herne- ja mansikkamaa.

Viherpeukaloille ja muille kauniiden kas-vien ja luonnon ystäville mieleenpainuvan elämyksen tarjoaa Lapuanjoki kukkii ja soi -risteily, joka sisältää opastetun kierroksen Jokilaakson puutarhassa sekä risteilyn veh-reää Lapuanjokea pitkin.

Simpsiön luonto kutsuu

Simpsiön alue on ainutlaatuinen luonto-alue koko Etelä-Pohjanmaan mittakaavassa,

Komia Lapua ja aluetta kehitetään jatkuvasti monipuoli-seen liikunta- ja virkistyskäyttöön. Simpsiöllä luonnossa liikkuminen on helppoa ja turval-lista: reitit on merkitty opasviitoin ja reitti-merkein ja kulkemista on helpotettu mm. rakentamalla pitkospuita, siltoja sekä maas-toportaita. Helppokulkuiset reitit palvelevat niin päiväkotiryhmiä, koululaisia, perheitä, matkailijoita kuin luontoharrastajia.

Reittejä on erimittaisia, vaihdellen vain reilun kilometrin mittaisesta Rytilammen kierroksesta reilun kuuden kilometrin mittaiseen Tohninpolkuun. Reittien varrella on erilaisia luontokohteita, laavuja ja näkö-alapaikkoja, joissa voi levähtää ihailemassa kaunista pohjalaista luontoa.

Ryhmäretkelle historiaan ja kulttuuriin

Opastetut ryhmäretket ovat helppo ja hyvä tapa päästä sisään Lapuan nähtävyyk-siin. Kulttuurikierros Lapualla esittelee histo-riaa, perinteitä ja kädentaitoja pohjalaiseen tapaan: valittavana on kulttuurikohteita laidasta laitaan: körttimuseota, kellovali-moa, tuomiokirkkoa, kulttuurikeskusta ja savipajaa. Käyntikohteista voi valita miel-tymystensä mukaan vain osan – tai käydä kaikissa ja viipyä toisenkin päivän.

Päiväretki kulttuurikeskus Vanhaan Paukkuun tarjoaa tekemistä ja näkemistä koko päiväksi, ja entisen patruunatehtaan rakennusten henki luo päivälle erityiset puitteet. Opastetun kierroksen aikana kuullaan alueen historiasta ja tutustutaan mm. kulttuurikeskuksen näyttelyihin ja mu-seoihin. Kulttuurikeskuksen Yrityskorttelin tehtaanmyymälöissä, sisustusliikkeissä ja museokaupoissa aikaa kuluu huomaamatta, ja kotiin viemisiksi tarttuu paikallisten yrittäjien tuot-teita. Muun muassa Lapuan Kankureiden tehtaanmyymälä sijaitsee alueella.

Pysyvää asutusta Lapualla on ollut jo 1300-luvulta lähti-en, ja omaksi kirkkopitäjäk-

seen se irrottautui vuonna 1581. 1800-luvulla Lapua oli Suomen vauraimpia kuntia, jossa yritteli-äisyys ja kotiseutu-uskollisuus ku-koistivat.

Kesällä 2012 avattu maauimala on keidas Lapuanjoen ja uimahallin välisellä puistoalueella



Ammustehtaasta kaupunkilaisten olohuoneeksi

Kulttuuri asuu Vanhassa Paukussa

Ison Prässin kahvila


Sininen Tie

www.kotimaassa.fi37

Ammustehtaasta kaupunkilaisten olohuoneeksi

Kulttuuri asuu Vanhassa Paukussa

Ison Prässin kahvila


Sininen Tie

Vanha Paukku on historialtaan ja ympä-ristöltään ainutlaatuinen kokonaisuus, jossa vanhan tehtaan muistot, nykykulttuuri ja yrityselämä elävät sulassa sopusoinnussa. Vanhojen tehdasrakennusten suojissa toimii mm. elokuvateatteri, museoita, teatteri, kirjasto sekä musiikki- ja kansalaisopistot.

Siihen aikaan kun patruunatehdas toimi Lapualla, tehtaalla oli lapualaisille elintärkeä merkitys. Tehtaan kukoistus ajoittuu talvi-sodan aikaan, jolloin tehdas työllisti noin tuhat ihmistä.

Nykyisinkin tehdas on olennainen osa Lapuaa: se on monipuolinen kulttuurikes-kus, joka toimii kaupunkilaisten olohuonee-na ja tarjoaa myös satunnaiselle kävijälle nähtävää ja koettavaa kulttuurin eri alueilta.

Museoita moneen makuun

Vanhassa Paukussa on helppo lähteä mu-seokäynnille, sillä saman katon alta löytyy museoita moneen lähtöön.

Lapuan Patruunatehtaan museo esittelee patruunatehtaan historiaa ja siihen liittyviä ilmiöitä. Tehtaalla oli aikoinaan suuri mer-kitys suomalaiselle maanpuolustukselle ja ampumaharrastukselle, mutta se on myös keskeinen osa lähiympäristön yhteisölli-syyttä. Museo kertoo myös teollisen ajan historiasta. Patruunatehtaan museon koko-elmassa on tehtaan alkuperäisiä koneita, työkaluja, tuotteita ja valokuvia sekä muuta sekä paikallisesti että maailmanlaajuisesti merkittävän tehtaan arkiseen elämänme-noon liittyvää aineistoa.

Lapuanliikkeestä kertova näyttely”Viimeistä piirtoa myöten” esittelee Lapuan-liikettä ja kommunisminvastaista liikeh-dintää, joka sai alkusysäyksensä Lapualla marraskuussa 1929 tapahtuneesta kom-munistinuorten kokouksen hajottamisesta. Näyttely perustuu valokuviin sekä alkupe-räiseen esineistöön, ja ajallisesti se kattaa vuodet 1929–1944, eli Lapuanliikkeen koko ajan sen alusta Isänmaallisen Kansanliikkeen (IKL) toiminnan lopettamiseen saakka. Harvinaiset valokuvat sekä selostukset liikkeen ja sen johtohahmojen käänteistä vievät mielenkiintoiselle matkalle maamme lähihistoriaan. Vanhassa Paukussa toimivat

myös Lapuan taidemuseo, taidegalleria Patruunagalleria, Pohjanmaan valokuvakes-kus ja Pyhälahden valokuvaamomuseo.

Opastettuna eniten irti

Ryhmille Vanha Paukku on kohde, joka kutkuttelee aisteja ja avaa silmiä. Kulttuurikeskuksen kohteiden lisäksi ryhmien on mahdollista saada opastet-tuja kierroksia, jotka johdattavat alueen mielenkiintoiseen ja vaiherikkaaseen historiaan ja valottavat sen nykypäivää. Tiedätkö, mitä yhteistä on Helsingissä sijaitsevalla Kansallisteatterilla ja Lapuan Patruunatehtaalla? Entä tiesitkö, että talvi-sodan aikana patruunatehtaassa valmistet-tiin yli 10 miljoonaa patruunaa rintamalle? Näitä ja monia muita mielenkiintoisia yksityiskohtia on mahdollista kuulla vain opastetuilla kierroksilla.

Toinen hyvä kohde ryhmämatkalaisille on Vanhan Paukun laiturista starttaava jokilaiva M/s Koivunlehti, joka tekee noin tunnin mit-taisia risteilyjä Lapuanjoella. Matkan aikana opas kertoo paikkakunnan vahvasta histori-asta ja menneitten aikojen elämänmenosta sillä aikaa kun silmä lepää jokivarren hyvin hoidetuissa puutarhoissa, ”kaksfooninkisis-sa” ja muissa perinteisissä pohjalaistaloissa.

Palaveria ja palveluita

Kulttuurikeskus toimii loistavasti myös kokouspaikkana: komeaan Alajoki-saliin mahtuu yli 200 henkeä, ja kokousvieraiden käytettävissä on nykyaikainen kokousväli-

neistö. Kokouspäivään voidaan oheisohjel-mana liittää mm. opastettu kierros alueella, käynti Taidemuseossa tai jokilaivaristeily.

Kulttuurikeskusvierailun päätteeksi kävijä voi piipahtaa Vanhan Paukun myy-mälöissä, joista kotiinviemisiksi voi ostaa käsitöitä, sisustustuotteita tai vaikkapa laukkuja. Pesäänsä Vanhan Paukun suojissa pitävät mm. Lapuan Kankurit, Patalaukku, sisustusliike AnnaStiina ja TaitoPaukku -museokauppa. Nälän tai janon yllättäessä kulttuurivieras voi suunnata Ison Prässin lounaskahvilaan, jossa tarjotaan lounasta ja itse tehtyjä leivonnaisia. Isosta Prässistä saa tilattua myös tilaisuuksien kahvitukset ja ruokailut.

Historia elää tulevaisuuteen

Vanha Paukku on aktiivinen ja elävä alue, joka houkuttelee niin matkailijoita kuin kaupunkilaisiakin. Aluetta kehitetään koko ajan ja vielä entisöimättömiä rakennuk-sia laitetaan vähitellen kuntoon erilaisia käyttötarkoituksia varten. Alkuperäiset Patruunatehtaan rakennukset ovat suojeltuja kohteita ja huokuvat edelleen tehdasaikojen vanhaa tunnelmaa ja ”Paukun henkeä”.

Kulttuurikeskuksen tapahtumat, yri-tykset ja myymälät muodostavat yhdessä ainutlaatuisen kokonaisuuden kulttuuria ja kädentaitoja, elämyksiä ja elämää.

www.vanhapaukku.fi

Matleena Ikonen

Kulttuurikeskus Vanha Paukku

Historiallinen vanha patruunatehdas Lapuanjoen rannalla on saanut uuden elämän kulttuurikeskuksena.

Kädentaitajien töitä on myyn-nissä Taidemuseon museo-

kauppa Taito Paukussa.



Simpsiöllä on lasketeltu jo kohta 30 vuotta

Pohjanmaan luonnonoikusta kasvoi vetovoimainen

hiihtokeskus Matleena Ikonen Rinnemestarit Oy Matleena Ikonen Rinnemestarit Oy Matleena Ikonen Rinnemestarit Oy Matleena Ikonen Rinnemestarit Oy Matleena Ikonen Rinnemestarit Oy Matleena Ikonen Rinnemestarit Oy

Rinnepäällikkö Jarmo Lahdensuo varmisti

tehokkaalla lumetuksella, että Simpsiön hiihtokes-

kuksen 28. kausi alkoi historiallisena päivänä

12.12.2012.


Sininen Tie

www.kotimaassa.fi39

Simpsiöllä on lasketeltu jo kohta 30 vuotta

Pohjanmaan luonnonoikusta kasvoi vetovoimainen

hiihtokeskus Matleena Ikonen Rinnemestarit Oy Matleena Ikonen Rinnemestarit Oy Matleena Ikonen Rinnemestarit Oy Matleena Ikonen Rinnemestarit Oy Matleena Ikonen Rinnemestarit Oy Matleena Ikonen Rinnemestarit Oy

Rinnepäällikkö Jarmo Lahdensuo varmisti

tehokkaalla lumetuksella, että Simpsiön hiihtokes-

kuksen 28. kausi alkoi historiallisena päivänä

12.12.2012.


Sininen Tie

Simpsiön Hiihtokeskuksen toimitusjoh-taja Martti Kivisaari kertoi, että viime kaudella avattu Ski Shop palvelee asiak-kaita vuokraamon yhteydessä.

kuvatekstit:

Kuva ATT00013.jpg

ATT00019.jpg

ATT00025.jpg

Simpsiön Hiihtokeskuksen hissikapasiteetti henkilökohtaisine palveluineen kestää vertailun isompienkin rinteiden kanssa.

ATT00031.jpg

Vuori on asia, jota ei helposti tule yhdistäneeksi Pohjanmaahan. ”Pohjanmaan lakeuksista” ei puhuta suotta: maakunta on pinnanmuodoiltaan litteä kuin Maa antiikin uskomusten mukaan. Poikkeus vahvistaa säännön: maakunnan majes-teetti, Simpsiönvuori, kohoaa 132 metriä merenpinnan yläpuolelle keskellä Lapuaa, Pohjanmaan sydäntä. Ja Pohjanmaalla kun ollaan, suuruudenhullut suunnitelmat eivät ole harvinaisuuksia. Yhden ennakko-luulottoman suunnitelman seurauksena Simpsiönvuorella on lasketeltu jo kohta 30 vuoden ajan.

Simpsiön Hiihtokeskuksen toimi-tusjohtaja Martti Kivisaari sanoo, että Simpsiönvuori on ”Pohjanmaan luonnon-oikku”. Ja missä mäki, siellä laskettelukes-kus. Ollut jo vuodesta 1985 lähtien.

Perinteet velvoittavat

Vaikka Simpsiö ei vedäkään vertoja pohjoisen Suomen hiihtosirkuksille, on se vuosien varrella saavuttanut vakaan suosi-on erityisesti paikallisten laskettelijoiden keskuudessa: Simpsiössä sivakoi vuosittain keskimäärin 100 000 laskettelijaa. Martti Kivisaari tietää syyn Simpsiön suosiolle.

– Simpsiö on Lapualla perinteinen liikuntapaikka, jossa on kävelty, juostu ja hiihdetty jo kauan. Meillä on hyvät, mo-nipuoliset rinteet ja sijaitsemme maantie-teellisesti keskeisessä, hyvässä paikassa, Kivisaari luettelee.

Kipinä syttyy kotimäessä

Sijainti onkin Simpsiön ehdoton vahvuus. Lapualta on lyhyt matka mui-hin maakunnan matkailukohteisiin eikä Pohjanmaalle loppujen lopuksi ole eteläs-täkään kovin pitkä matka. Kivisaari on sitä mieltä, että paikallisille laskettelukeskuksil-le on myös tilaus.

– Meidän asiakaskuntamme tulee sadan kilometrin säteeltä, ja erityisesti nuo-ret ovat meillä rinteiden suurkuluttajia. Paikallisissa keskuksissa syttyy se hiihtoki-pinä: haetaan tuntumaa suksiin ja lasket-teluun, jotta uskalletaan lähteä pohjoisen isoihin rinteisiin. Ja tosiasiahan on, että se hiihdon perusopetus tehdään paikallisissa rinteissä, Kivisaari sanoo.

– Kaikki eivät myöskään halua lähteä pohjoiseen ja hukata aikaa matkustamiseen. Meillä käy paljon vakioasiakkaita, jotka joka vuosi tulevat muutamaksi päiväksi koko perheellä – he eivät halua viettää mäessä koko viikkoa.

Kilpailu toki on kovaa, sen Kivisaarikin myöntää. Paikallisille rinteille lumilautailun kasvava suosio on lottovoitto.

– Boksit, reilit ja hyppyrit ovat pienten pelastus. Niitä on helppo rakentaa pieniin, paikallisiinkin keskuksiin, ja lautailijat viihty-vät mäessä usein koko päivän kerrallaan.

Niille, joita laskettelu ei kiinnosta, on Simpsiönvuorella mahdollisuus myös mur-tomaahiihtoon. SM-kisamaastoinakin toimi-neissa laduissa on hyvä profiili, ja valaistua latua on 6,5 kilometrin verran.

Palveluiden on pelattava

Vaikka sijainti olisi kuinka hyvä, itsestään eivät asiakastyytyväisyys ja -uskollisuuskaan synny. Palveluita on oltava, ja niiden on pelattava. Simpsiössä hiihtäjien viihtyvyys ei kaadu ainakaan palveluiden puutteeseen. Vuokraamosta löytyy pelaava suksipari hiihtäjälle kuin hiihtäjälle, ja jos laji ei vielä ole ihan selkäytimeen asti painunut niin hiihtokoulussa on turvallista verestää taitoja ja opetella uutta.

Ravintola Taivaanpankko palvelee hiihtäjiä laskettelukeskuksen aukioloaikoina,ja hiihtokauden ulkopuolella se toimii

tilausravintolana, jossa järjestetään juhlia ja kokouksia.

Alueella on myös tasokkaita mökkejä, joita voi varata hiihtokeskuksen kautta. Majoitustilaa on myös vastavalmistuneessa huoneistohotelli Simpsiönkullaksessa sekä Lapuan keskustassa, kaikki 10 kilometrin säteellä laskettelukeskuksesta.

Erilaisia oheisohjelmia tarvitseville tyky-, polttari- ja opiskeluporukoille palveluita tarjoavat Komiat Hetket Oy ja Suomen Huippukunto Oy. Yritykset järjestävät ryh-mille elämysohjelmaa ja luonnossa virkistäy-tymistä asiakkaan toiveiden mukaisesti.

Uusia uria etsimässä

Vaikka käynnissä oleva kausi on alkanut lupaavasti, ja rinteet saatiin auki peräti viisi viikkoa viime vuotta aikaisemmin, ei Simpsiössä jäädä lepäämään laakereilleen tyytyväisyyttä hymisten. Katse on suunnattu jo tulevaan: toimintaa on kehitettävä koko ajan jatkuvuuden takaamiseksi. Sen tietää myös Martti Kivisaari.

– Kyllä meillä koko ajan viedään toimintaa eteenpäin, ja rinteitä muokataan jatkuvasti. Nyt työn alla on suunnitelma siitä, miten rinteet saataisiin ympärivuotiseen käyt-töön ja kesällekin asiakkaita. Suunnitelmia on paljon, mutta ei se aivan helppoa ole. Nykypäivänä kun pitäisi erottautua muista, Martti Kivisaari pohtii.

www.simpsio.com


Lapualla, keskellä Pohjanmaan aakeeta laa-keeta kohoaa Simpsiönvuori, Länsi-Suomen laajin ja suosituin hiihtokeskus.


Hyvinvointi

Matleena Ikonen Gasthaus Tiitu Matleena Ikonen Gasthaus Tiitu Matleena Ikonen Gasthaus Tiitu Matleena Ikonen Gasthaus Tiitu Matleena Ikonen Gasthaus Tiitu

Mikä ihmeen maaseutumatkailu?

Lapualaiset Liisa ja Heikki Tiitu aloittivat maaseutumatkailuyrittämisen maatalouden sivuelinkeinona jo vuonna 1980. 1500-luvun puolivälistä asti tunnetulla tilalla tehtiin tuotantosuunnan muutos 1968, jolloin perinteisestä kotieläintaloudesta siirryttiin perunan ja viljan viljelyyn. Ajatus maaseutu-matkailusta alkoi itää 1970-luvun lopulla.

Tuohon aikaan maaseutumatkailusta ei vielä puhuttu eikä Tiitujen itsensä lisäksi monikaan uskonut heidän onnistuvan yrityk-sessään. Talo kuitenkin täyttyi vieraista jo ensimmäisenä syksynä, ja myös yritykset ja yhteisöt löysivät Gasthaus Tiitun kokousten ja muiden tilaisuuksien pitopaikkana.

Toiminta alkoi hyvin, ja jo 1980-luvun puolivälissä tuli eteen laajentamisen tarve. Pihapiirin tyhjillään olevien tuotantoraken-nusten tiloja ruvettiin saneeraamaan, ja tu-loksena Tiituun valmistui pitosali, keittiö ja saniteettitilat. Suosion lisääntymisen myötä myös majoitustilojen tarve kasvoi. Vanhaan talliin, navettaan, sikalaan ja karjakeittiöön rakennettiin sauna ja uima-allas sekä majoi-tustilat 25 hengelle.

Lapualainen Gasthaus Tiitu on maaseutumatkailun edelläkävijä

Sivutoimisuudesta kokopäiväiseksi perheyritykseksi

Nykyisin gasthaus ja siihen liittyvä oheis-toiminta on Tiitun perheen pääelinkeino, ja toiminnassa on mukana myös Liisan ja Heikin tytär. Liisa Tiitu kertoo, että asiakkaita riittää tasaisesti edelleen ympäri vuoden, sillä paikalliset yritykset käyttävät paljon heidän palveluitaan. Kesät ovat toki sesonkia, ja Liisa kertoo, että viime vuosina erityisesti perhei-den osuus vieraista on lisääntynyt.

– Sijaintimme on hyvä, sillä tästä on lyhyt matka lähes kaikkiin Pohjanmaan matkai-lukohteisiin. Perheet asettuvatkin usein Lapualle, ja tekevät täältä päivän matkoja

Vaasaan, Ähtäriin, PowerParkiin ja Tuuriin, Liisa Tiitu kertoo.

Maatilamatkailun lisäksi Gasthaus Tiitu on keskittynyt juhlien ja muiden tilaisuuksien järjestämiseen. Rauhallinen ja viihtyisä ym-päristö lapualaisessa maisemassa luo tunnel-maa juhlaan kuin juhlaan, ja tarpeen vaaties-sa isäntäpari järjestää tilaisuuksiin ohjelmaa. Pihapiirin vanhassa vajassa eli lapualaisittain liiverissä onkin pidetty monet perhejuhlat ja edustuspäivälliset. Hyvä ruoka ja historiaa huokuva ilmapiiri ilahduttavat varsinkin niitä jotka ovat nähneet monenlaista muutakin. Liiverissä on täydet A-oikeudet ja sinne mahtuu jopa 90 henkeä.

www.gasthaustiitu.net

Lapuan laajojen lakeuksien keskellä sijaitseva Gasthaus Tiitu on tunnettu hyvästä

ruuasta ja ystävällisestä palvelus-ta. Maaseutumatkailun uranuur-taja on seurannut tinkimättömästi unelmaansa, ja pitkäjänteinen työ on tehnyt lapualaisen gasthausin tunnetuksi ulkomaita myöten.

lukohteisiin. Perheet asettuvatkin usein Lapualle, ja tekevät täältä päivän matkoja

Liiverissä on täydet A-oikeudet ja sinne mahtuu jopa 90 henkeä.


Tiitun Liiveri


Sininen Tie

www.kotimaassa.fi41

Matleena Ikonen Gasthaus Tiitu Matleena Ikonen Gasthaus Tiitu Matleena Ikonen Gasthaus Tiitu Matleena Ikonen Gasthaus Tiitu Matleena Ikonen Gasthaus Tiitu

Mikä ihmeen maaseutumatkailu?

Lapualaiset Liisa ja Heikki Tiitu aloittivat maaseutumatkailuyrittämisen maatalouden sivuelinkeinona jo vuonna 1980. 1500-luvun puolivälistä asti tunnetulla tilalla tehtiin tuotantosuunnan muutos 1968, jolloin perinteisestä kotieläintaloudesta siirryttiin perunan ja viljan viljelyyn. Ajatus maaseutu-matkailusta alkoi itää 1970-luvun lopulla.

Tuohon aikaan maaseutumatkailusta ei vielä puhuttu eikä Tiitujen itsensä lisäksi monikaan uskonut heidän onnistuvan yrityk-sessään. Talo kuitenkin täyttyi vieraista jo ensimmäisenä syksynä, ja myös yritykset ja yhteisöt löysivät Gasthaus Tiitun kokousten ja muiden tilaisuuksien pitopaikkana.

Toiminta alkoi hyvin, ja jo 1980-luvun puolivälissä tuli eteen laajentamisen tarve. Pihapiirin tyhjillään olevien tuotantoraken-nusten tiloja ruvettiin saneeraamaan, ja tu-loksena Tiituun valmistui pitosali, keittiö ja saniteettitilat. Suosion lisääntymisen myötä myös majoitustilojen tarve kasvoi. Vanhaan talliin, navettaan, sikalaan ja karjakeittiöön rakennettiin sauna ja uima-allas sekä majoi-tustilat 25 hengelle.

Lapualainen Gasthaus Tiitu on maaseutumatkailun edelläkävijä

Sivutoimisuudesta kokopäiväiseksi perheyritykseksi

Nykyisin gasthaus ja siihen liittyvä oheis-toiminta on Tiitun perheen pääelinkeino, ja toiminnassa on mukana myös Liisan ja Heikin tytär. Liisa Tiitu kertoo, että asiakkaita riittää tasaisesti edelleen ympäri vuoden, sillä paikalliset yritykset käyttävät paljon heidän palveluitaan. Kesät ovat toki sesonkia, ja Liisa kertoo, että viime vuosina erityisesti perhei-den osuus vieraista on lisääntynyt.

– Sijaintimme on hyvä, sillä tästä on lyhyt matka lähes kaikkiin Pohjanmaan matkai-lukohteisiin. Perheet asettuvatkin usein Lapualle, ja tekevät täältä päivän matkoja

Vaasaan, Ähtäriin, PowerParkiin ja Tuuriin, Liisa Tiitu kertoo.

Maatilamatkailun lisäksi Gasthaus Tiitu on keskittynyt juhlien ja muiden tilaisuuksien järjestämiseen. Rauhallinen ja viihtyisä ym-päristö lapualaisessa maisemassa luo tunnel-maa juhlaan kuin juhlaan, ja tarpeen vaaties-sa isäntäpari järjestää tilaisuuksiin ohjelmaa. Pihapiirin vanhassa vajassa eli lapualaisittain liiverissä onkin pidetty monet perhejuhlat ja edustuspäivälliset. Hyvä ruoka ja historiaa huokuva ilmapiiri ilahduttavat varsinkin niitä jotka ovat nähneet monenlaista muutakin. Liiverissä on täydet A-oikeudet ja sinne mahtuu jopa 90 henkeä.


Lapuan laajojen lakeuksien keskellä sijaitseva Gasthaus Tiitu on tunnettu hyvästä

ruuasta ja ystävällisestä palvelus-ta. Maaseutumatkailun uranuur-taja on seurannut tinkimättömästi unelmaansa, ja pitkäjänteinen työ on tehnyt lapualaisen gasthausin tunnetuksi ulkomaita myöten.

lukohteisiin. Perheet asettuvatkin usein Lapualle, ja tekevät täältä päivän matkoja

Liiverissä on täydet A-oikeudet ja sinne mahtuu jopa 90 henkeä.


Tiitun Liiveri


Sininen Tie

– Lapualta on jo pitkään puuttunut tämän-tyyppistä palvelua tarjoava matkailuyritys. Tällaiselle on todella ollut kysyntää, Liisa Tiitu sanoo.

Aivan Simpsiön laskettelukeskuksen kupeessa sijaitseva Simpsiönkullas avattiin virallisesti joulukuun alussa, ja Liisa Tiitu kertoo, että siitä asti on töitä riittänyt. – Avasimme sopivasti pikkujoulukauteen, ja niissä riittikin töitä aina jouluun asti.

Simpsiönkullas täytti vuosikausien aukon

Vastavalmistunut huoneistoho-telli-ravintola Simpsiönkullas Lapuan Simpsiönvuoren laella

on pitkän ja hartaan suunnittelun tulos. Gasthaus Tiituakin pyörittävä Liisa Tiitu on hotellin toimitusjohtaja, mutta mu-kana on myös useita muita yksityishen-kilöitä ja yrityksiä.

Näin lyhyen toimintajakson perusteella on vaikea arvioida toiminnan aktiivisuutta jatkossa, mutta Liisa Tiitu kertoo, että sekä hänellä että muilla hankkeessa mukana ole-villa on luja luottamus yritykseen. – Kyselyjä on tullut tasaiseen tahtiin, ja joi-takin varauksia jo on, mutta aika sen sitten näyttää, miten tämä lähtee menemään, Liisa Tiitu sanoo.

Laadukasta asumista

Simpsiönkullaalla on 18 modernia saunal-lista huoneistoa, kuusi 45 neliön kaksiota ja 12 25-neliöistä yksiötä, yhteensä 50 vuodepaikkaa. Nelikerroksisen huoneisto-hotellin ylimmän kerroksen kaksio toimii myös morsiussviittinä. Kaikissa huoneis-toissa on yhdistetty olo- ja makuuhuone, kylpyhuone, sauna ja minikeittiö. Kaksioissa on lisäksi erillinen makuuhuone ja alkovi. Huoneistojen parvekkeilta avautuu vaikutta-va näkymä yli jylhän lapualaisen metsämai-

seman. Luonnollisuus ja luontoystävällisyys ovat monella tavoin läsnä Simpsiönkullaalla, sillä huoneistohotelli mm. lämpenee maa-lämmöllä.

Hyvä ruoka kruunaa juhlan

Simpsiönkullaan tilausravintola tarjoaa viihtyisät, valoisat ja toimivat tilat myös juhlille ja kokouksille. Ravintolassa tarjoil-laan laadukasta suomalaista ruokaa, joka valmistetaan aina mahdollisuuksien mukaan lähiseudun tuoreista sesongin raaka-aineista. Yritystilaisuuksiin Simpsiön Kullas tarjoaa kokous-, lounas-, ja päivällispakette-ja vaativimmillekin asiakkaille. Tarvittaessa järjestetään myös oheisohjelmaa.

Toistaiseksi ravintola toimii tilauspohjalta, mutta Liisa Tiitu kertoo, että ainakin kevään sesonkiviikoilla ravintolaa pidetään toden-näköisesti auki myös muuten.

www.simpsionkullas.fi

Matleena Ikonen Simpsiönkullas Matleena Ikonen Simpsiönkullas Matleena Ikonen Simpsiönkullas Matleena Ikonen Simpsiönkullas Matleena Ikonen Simpsiönkullas Matleena Ikonen Simpsiönkullas



Sininen Tie

Wanha Karhunmäki Lapualla on toimiva ja tunnelmallinen ko-kous-, leiri- ja juhlapaikka, jos-

sa mennyt aika on vahvasti läsnä antaen nykypäivän menolle mukavan lisän.

Ryhmäretki-, kokous- tai leiripaikkaa etsivälle Wanha Karhunmäki Lapualla on kokeilemisen arvoinen kohde. Wanhassa Karhunmäessä on hyvä kokoustaa ja viettää juhlia, sillä tilaa on paljon myös majoittua, ja keittiön maukkaat ruuat pitävät seurueen mielialan korkealla.

Kaunis, historiallinen miljöö tarjoaa virik-keitä mielelle ja aktiviteetteja keholle, joten olipa kyseessä sitten monipäiväinen leiri tai

piipahdus ryhmämatkan ohessa, Wanhassa Karhunmäessä viihtyy varmasti. Pohjalaisia herkkuja notkuvien pitopöytien antimien lisäksi vierailijan kannattaa tutustua mie-lenkiintoiseen, herännäisyydestä kertovaan museoon tai tehdä ostoksia paikan puodissa. Samalla matkalla kannattaa piipahtaa myös naapurin viinitilalla ja kellovalimossa, tekstii-lituotteita valmistavassa Mummadesignissa ja islanninhevostalli Toparissa.

Vuodesta 1914 lähtien paikalla toimi Suomen ensimmäinen herännäishenkinen kristillinen kansanopisto, joka siirtyi Lapuan keskustaan vasta vuonna 1988. Wanha Karhunmäki on siis nähnyt uusien ja taas uusien sukupolvien kasvavan ja sivistyvän suojissaan. Nykyisin paikkaa kansoittavat ryhmämatkailijat sekä kokous-, juhla- ja leiriseurueet.

Parasta leirimieltä

Wanhan Karhunmäen laaja pihapiiri, isot tilat, hyvät palvelut ja edulliset, viihtyisät majoitustilat tekevät siitä erinomaisen pai-kan erilaisten leirien järjestämiselle. Viime vuosina Karhunmäki onkin ollut lasten- ja perheleirien, sekä erityisesti koirahar-rastajien ja aktiiviret-keilijöiden suosiossa. Wanhan Karhunmäen läheisyydessä olevat hyvät maastot tarjo-avat hyvät puitteet koiraharrastukselle, melojille ja patikoi-jille, ja iso piha-alue on omiaan ulkoleik-keihin ja peleihin.

Matleena Ikonen Wanha Karhunmäki

www.kotimaassa.fi43

Talvella aivan naapurissa sijaitseva Simpsiön laskettelukeskus on helposti ja nopeasti saavutettavissa, ja kesäisin PowerParkiin Alahärmään hurauttaa puolessa tunnissa.

Wanhassa Karhunmäessä on täyspitkä liikuntasali, jossa mahtuu pelaamaan sisä-pelejä, ja huonon leirisään sattuessa myös ulkoleikit voi järjestää siellä. Vaihtelua, ja

pienimmille vähän jänni-tystäkin, leiriohjelmaan tuo nuotiopaikalla tai kodalla järjestetty iltapala.

Juhlaan kuin juhlaan

Olipa kyseessä pieni perhetilaisuus tai väkirikkaat pidot, Wanhan Karhunmäen tunnelmalliset puitteet ja maistuva ruoka pitopöydästä takaavat onnistuneet juhlat. Karhunmäessä on erikokoisia juhlatiloja jopa 220 hengell – tarvittaessa juhlasali ja kaksi isoa ruokasalia voidaan yhdistää yhtenäiseksi tilaksi, jolloin koko juhlaväki mahtuu

samaan tilaan. Salissa on äänentoisto sekä piano ja urut. Myös pienemmille, intiimeille tilaisuuksille, kuten muistotilaisuuksille, löy-tyy sopiva tila päärakennuksen yläkerrasta. Hääjuhlien tanssit ja railakkaampi illanvietto voidaan järjestää liikuntasaliin, jossa juhlat voivat jatkua yömyöhään.

Onnistuneet kokoukset

Kokoukset, koulutustilaisuudet ja tyky-päi-vät onnistuvat helposti Karhunmäen inspi-roivassa ympäristössä. Rauhalliset, viihtyisät ja hyvin varustellut kokoustilat taipuvat niin pieniin kokouksiin kuin suurempiin kokous- ja koulutustilaisuuksiin, ja tarjoilut hoituvat sujuvasti.

Suurimpaan kokoustilaan mahtuu tarvitta-essa 150 kokousvierasta, ja lisäksi viereiseen saliin voidaan avata ovet, jolloin väkeä mahtuu vielä 50 lisää. Pienempiä, 10-50 hengen ryhmille suunniteltuja kokoontu-mistiloja on yhteensä viisi. Kokouspäivien lomaan on mahdollista sisällyttää erilaisia aktiviteetteja, esimer-kiksi ohjattua liikuntaa, luovaa tekemistä käsillä tai leikkimielistä extreme-kisailua kuten puhallus-nuoliammuntaa, kärpässeinähyppelyä tai vaikka sumopainia!

Herännäisyyden juurilla

Wanha Karhunmäki, jota ylläpitää herän-näisyyttä vaaliva Karhunmäki-säätiö, haluaa kunnioittaa historiaansa ja menneisyyttänsä nykyaikaisin tavoin. Kansanopisto rakennet-tiin aikoinaan talkoovoimin, ja Wanhassa Karhunmäessä talkooperinne on edelleen voimissaan: vapaaehtoinen ”kökkäväki” on vieläkin Karhunmäen suuri voimavara. Säätiön tavoitteena onkin juuri vaalia etelä-pohjalaista talkootoiminnan perinnettä.

Karhunmäen tiloihin on perustettu suoma-laista herännäisyyttä esittelevä museo, joka esittelee laajasti herätysliikkeen aatemaail-maa, historiallista merkitystä ja nykypäivää. Museossa ei keskitytä ainoastaan paikka-kunnan tai maakunnan herännäisyyden historiaan, vaan näkökulma kattaa koko maan. Vaikka herännäisyys on Pohjanmaalle luonteenomainen hengellisyyden muoto, jolla on ollut huomattava merkitys alueen kehitykselle, liike on kuitenkin valtakunnal-linen. Körttiläisyyttä valokuvin, muotoku-vamaalauksin ja kirjaston avulla esittelevä museo on hyvä perhe- ja harrastematkailun kohde myös niille, joilla ei körttijuuria ole, ja museo onkin suosittu kohde mm. koululais-ryhmien keskuudessa.

www.wanhakarhunmaki.fi

Majoitustilaa on yhteensä 130 hengelle. Tässä ait-tarakennuksessa on myös Amor-aitta.

Wanhan Karhunmäen päärakennus Juhola.


Hyvinvointi

Alvar Aallon askelissa

Monelle voi olla yllätys, miten kiinteästi Alajärvi liittyy arkkitehti Alvar Aallon varhai-siin vuosiin. Aalto vietti useita lapsuuskesi-ään perheensä kanssa Kurejoen kylällä sijainneessa Rottalan talossa. Myöhemmin perhe osti Alajärven keskustasta talon ja asettui asumaan paikkakunnalle. Alvar Aalto rakensi sittemmin Pynttärin rantaan Aino Aallon suunnitteleman Villa Floran, jossa aviopari vietti kesiään 1920-luvun puolivälistä lähtien parinkymmenen vuoden ajan.

Alajärvellä vierailevalla on ainutlaatuinen tilaisuus tutustua Alvar Aallon tuotannon läpileikkaukseen nuoren arkkitehtiopiskelijan ensimmäisestä julkisesta rakennuksesta aina maailmankuulun mestarin perustaman arkki-tehtitoimiston viimeiseen suunnittelutyöhön. Alajärveä kutsutaankin yhdentoista Aallon kaupungiksi hänen tänne suunnittelemiensa julkisten töiden mukaan. Rakennuksissa on havaittavissa arkkitehdin suunnittelutyön koko kehityskaari Nuorisoseurantalon klassismin rakennustyylistä ns. valkoiselle kaudelle.

Vahvat perinteet rakentamiseen

Rakentaminen on yhä keskeisellä sijalla paikkakunnan elinkeinoelämässä ja on siksi myös merkittävä työllistäjä. Kaupungista

löytyy vahvaa rakennustuo-teteollisuutta. Alajärvellä tuotetaan mm. hirsi-taloja niin kotimaan markkinoille kuin ulko-maan vien-tiinkin. Siellä toimii myös

alumiinin jalostusteollisuutta, ja valmiste-taan teräsjulkisivutuotteita sekä hiekkate-konurmea.

Alajärvellä panostetaan tulevaisuuteen

– Vaikka elämmekin taloudellisesti haas-teellista aikaa, olemme Alajärvellä uskal-taneet satsata asukkaiden viihtyvyyteen, Alajärven kaupungin hallintojohtaja Tero Kankaanpää toteaa. Tämän vuoden aikana 10 000 asukkaan kaupunkiin valmistuu lähes 7 miljoonaa euroa maksanut uimahalli. Se tulee palvelemaan kaikkia kaupunkilaisia, lähikuntien asukkaita sekä matkailijoita.


Yhdentoista Aallon AlajärviAlajärvellä valmistetaan mm. hiekkatekonurmea.

Etelä-Pohjanmaalla, Sinisen Tien varrella sijaitseva Alajärven kaupunki on vilkas vapaa-

ajanviettopaikka. Sen upeiden järvi-maisemien keskeltä löytyy kaikkiaan 1 400 kesämökkiä. Paikkakunta on tunnettu myös vahvasta yrittäjyy-destä, pesäpallosta ja kulttuuripe-rinteistä.

Irmeli Kojonen Alajärven kaupunki Irmeli Kojonen Alajärven kaupunki Irmeli Kojonen Alajärven kaupunki Irmeli Kojonen Alajärven kaupunki Irmeli Kojonen Alajärven kaupunki Irmeli Kojonen Alajärven kaupunki


Sininen Tie

www.kotimaassa.fi45

Alvar Aallon askelissa

Monelle voi olla yllätys, miten kiinteästi Alajärvi liittyy arkkitehti Alvar Aallon varhai-siin vuosiin. Aalto vietti useita lapsuuskesi-ään perheensä kanssa Kurejoen kylällä sijainneessa Rottalan talossa. Myöhemmin perhe osti Alajärven keskustasta talon ja asettui asumaan paikkakunnalle. Alvar Aalto rakensi sittemmin Pynttärin rantaan Aino Aallon suunnitteleman Villa Floran, jossa aviopari vietti kesiään 1920-luvun puolivälistä lähtien parinkymmenen vuoden ajan.

Alajärvellä vierailevalla on ainutlaatuinen tilaisuus tutustua Alvar Aallon tuotannon läpileikkaukseen nuoren arkkitehtiopiskelijan ensimmäisestä julkisesta rakennuksesta aina maailmankuulun mestarin perustaman arkki-tehtitoimiston viimeiseen suunnittelutyöhön. Alajärveä kutsutaankin yhdentoista Aallon kaupungiksi hänen tänne suunnittelemiensa julkisten töiden mukaan. Rakennuksissa on havaittavissa arkkitehdin suunnittelutyön koko kehityskaari Nuorisoseurantalon klassismin rakennustyylistä ns. valkoiselle kaudelle.


Rakentaminen on yhä keskeisellä sijalla paikkakunnan elinkeinoelämässä ja on siksi myös merkittävä työllistäjä. Kaupungista

löytyy vahvaa rakennustuo-teteollisuutta. Alajärvellä tuotetaan mm. hirsi-taloja niin kotimaan markkinoille kuin ulko-maan vien-tiinkin. Siellä toimii myös

alumiinin jalostusteollisuutta, ja valmiste-taan teräsjulkisivutuotteita sekä hiekkate-konurmea.

Alajärvellä panostetaan tulevaisuuteen

– Vaikka elämmekin taloudellisesti haas-teellista aikaa, olemme Alajärvellä uskal-taneet satsata asukkaiden viihtyvyyteen, Alajärven kaupungin hallintojohtaja Tero Kankaanpää toteaa. Tämän vuoden aikana 10 000 asukkaan kaupunkiin valmistuu lähes 7 miljoonaa euroa maksanut uimahalli. Se tulee palvelemaan kaikkia kaupunkilaisia, lähikuntien asukkaita sekä matkailijoita.


Yhdentoista Aallon AlajärviAlajärvellä valmistetaan mm. hiekkatekonurmea.

Etelä-Pohjanmaalla, Sinisen Tien varrella sijaitseva Alajärven kaupunki on vilkas vapaa-

ajanviettopaikka. Sen upeiden järvi-maisemien keskeltä löytyy kaikkiaan 1 400 kesämökkiä. Paikkakunta on tunnettu myös vahvasta yrittäjyy-destä, pesäpallosta ja kulttuuripe-rinteistä.

Irmeli Kojonen Alajärven kaupunki Irmeli Kojonen Alajärven kaupunki Irmeli Kojonen Alajärven kaupunki Irmeli Kojonen Alajärven kaupunki Irmeli Kojonen Alajärven kaupunki Irmeli Kojonen Alajärven kaupunki


Sininen Tie

– Kaupunki on mukana myös yksityisessä jäähallihankkeessa, Kankaanpää kertoo.

Kulttuurisektorilla on paraikaa menossa erään erittäin tärkeän kohteen, Nelimarkka-museon laajennustyöt. Kaupunkiomisteinen museo saa laajennoksen valmistuttua tauluilleen arvoisensa säilytystilat. Taiteilija Eero Nelimarkan aiemmin rakennuttama museo, joka avattiin vuonna 1964, on Alajärven kaupungin tärkeä matkailukohde. Kokoelmat ovat Nelimarkka-säätiön ja yksi-tyisten tahojen museolle tallettamia.

Nähtävää moneen makuun

Alajärvellä sijaitsee Tulivuorikeskus, jonka Matkailutoimittajien kilta nimesi Vuoden kotimaan matkakohteeksi vuonna 2010. Se on Suomessa ainoa laatuaan oleva paikka, jossa voi kokea, miltä tulivuoren-purkaus tai maanjäristys tuntuu ja ihailla geysirien toimintaa. Alajärveltä löytyy myös Punaisen Tuvan Viinitila, jonka viinejä on palkittu useilla alan palkinnoilla. Yrityksen kaikki tuotteet on valmistettu kotimaisista marjoista.

Yhdentoista Aallon Alajärvi

Kesällä vietetään Rokulipäiviä

Alajärven kesä huipentuu aina Rokulipäiviin, jotka muuttuvat ensi vuonna rokuliviikoksi. Tänä vuonna niitä vietetään 3.–7.7.2013. Vaikka kyseessä on perintei-nen toritapahtuma, siinä on mukana kes-kieurooppalaisia vaikutteita. Tapahtuman ympärille on rakentunut lisäksi paljon monenlaista ohjelmaa, viime vuonna järjes-tettiin mm. Hirrenheiton avoimet SM-kisat sekä Rokuli Rolling -skeittitapahtuma.

Superpesis kiinnostaa

Alajärvellä Miesten Superpesiksen ottelut ovat kesäisin suosittuja tapahtumia. Viime vuonna 90 vuotta täyttänyt laji on kasvat-

tanut suosiotaan paikkakunnalla. Innostus näkyy oman joukkueen Alajärven Ankkurien uutena nousuna Superpesiksessä. Junioritoimintaan panostetaan vankasti.

Palvelut saatavissa läheltä

– Alajärvi on edelleen vahvasti kuntakar-talla, Tero Kankaanpää toteaa. Hän huo-mauttaa, että vaikka matkaa maakuntakes-kus Seinäjoelle on 70 km, se on Alajärven kaupungille pikemminkin etu. Tämä on mahdollistanut vahvat kauppapalvelut sekä kuntasektorin ja valtionhallinnon palve-luiden säilyttämisen. Kankaanpää kertoo Alajärven tekevän myös hyvää kuntayhteis-työtä Järvi-Pohjanmaalla Vimpelin ja Soinin kanssa.

www.alajarvi.fi


Yksi Alajärven yhdeksästä Alvar Aallon suunnittelemasta rakennuksesta on kaupungintalo, jossa myös ovenkah-vat, eteisaulan istuimet, valtuustosalin kalusteet ja rakennuksen valaisimet ovat Aallon käsialaa.


Hyvinvointi


Sininen Tie

Nelimarkka innoittaa ympäri maailmaa

Nelimarkan monipuoliseen tuotantoon pääsee tutustumaan museon yläsaleissa. Vaihtuvien näyttelyiden tilassa esitellään lisäksi 4–5 erilaista näyttelyä. Nelimarkka-museo panostaa taidekasvatustyöhön mm. aikuisille ja lapsille soveltuvien työpajojen sekä koululaisille ja päiväkotilapsille suun-nattujen tapahtumien muodossa. Museon tehtäviin kuuluu myös Eero Nelimarkan ja pohjalaisen taiteen tutkimus.

Spiraali-näyttelyssä runsaasti alueen taiteilijoita

Pekkolanniemessä Alajärvellä sijaitseva Nelimarkka-museo houkuttelee tänä vuonna

Etelä-Pohjanmaan alue-taidemuseona toimiva Nelimarkka-museo tar-

joaa Sinisen Tien matkaajille monipuolista hengenravintoa taiteen nälkään. Taiteilija Eero Nelimarkan rakennuttama museo avattiin vuonna 1964. Aluetaidemuseoksi se nimet-tiin vuonna 1995.

kävijöitä Spiraali-näyttelyllä, jossa on esillä oman aikamme taiteilijoiden tuotantoa. Vuoden alussa avautunut näyttely on Suomen Kuvataidejärjestäjien Liiton organi-soima, ja siinä nähdään sekä Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan että Keski-Pohjanmaan alueen kuvataiteilijoiden teoksia. Näyttelyyn osallistuu 27 taiteilijaa kuudellakymmenellä teoksella. Mukaan on otettu tällä kertaa vain kuvataideyhdistyksiin kuuluvien taiteili-joiden teoksia.

– Uusiakin tekijöitä on nyt mukana, mikä on todella hienoa, museonjohtaja Leena Passi toteaa tyytyväisenä. Pohjanmaan omaa taidetta pääsee ihailemaan huhtikuulle asti, sillä näyttely jatkuu pääsiäisen yli.

Eero Nelimarkan kesähuvila Alajärvellä

Irmeli Kojonen Nelimarkka-museon arkistoNelimarkka Irmeli Kojonen Nelimarkka-museon arkistoNelimarkka Irmeli Kojonen Nelimarkka-museon arkisto Irmeli Kojonen Nelimarkka-museon arkisto Irmeli Kojonen Nelimarkka-museon arkisto Irmeli Kojonen Nelimarkka-museon arkistoNelimarkkaNelimarkkaNelimarkka

www.kotimaassa.fi47Kotimaan matkailun erikoislehti • Nro 1/2013 46

Sininen Tie


Nelimarkan monipuoliseen tuotantoon pääsee tutustumaan museon yläsaleissa. Vaihtuvien näyttelyiden tilassa esitellään lisäksi 4–5 erilaista näyttelyä. Nelimarkka-museo panostaa taidekasvatustyöhön mm. aikuisille ja lapsille soveltuvien työpajojen sekä koululaisille ja päiväkotilapsille suun-nattujen tapahtumien muodossa. Museon tehtäviin kuuluu myös Eero Nelimarkan ja pohjalaisen taiteen tutkimus.

Spiraali-näyttelyssä runsaasti alueen taiteilijoita

Pekkolanniemessä Alajärvellä sijaitseva Nelimarkka-museo houkuttelee tänä vuonna

Etelä-Pohjanmaan alue-taidemuseona toimiva Nelimarkka-museo tar-

joaa Sinisen Tien matkaajille monipuolista hengenravintoa taiteen nälkään. Taiteilija Eero Nelimarkan rakennuttama museo avattiin vuonna 1964. Aluetaidemuseoksi se nimet-tiin vuonna 1995.

kävijöitä Spiraali-näyttelyllä, jossa on esillä oman aikamme taiteilijoiden tuotantoa. Vuoden alussa avautunut näyttely on Suomen Kuvataidejärjestäjien Liiton organi-soima, ja siinä nähdään sekä Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan että Keski-Pohjanmaan alueen kuvataiteilijoiden teoksia. Näyttelyyn osallistuu 27 taiteilijaa kuudellakymmenellä teoksella. Mukaan on otettu tällä kertaa vain kuvataideyhdistyksiin kuuluvien taiteili-joiden teoksia.

– Uusiakin tekijöitä on nyt mukana, mikä on todella hienoa, museonjohtaja Leena Passi toteaa tyytyväisenä. Pohjanmaan omaa taidetta pääsee ihailemaan huhtikuulle asti, sillä näyttely jatkuu pääsiäisen yli.

Eero Nelimarkan kesähuvila Alajärvellä

Irmeli Kojonen Nelimarkka-museon arkistoNelimarkka Irmeli Kojonen Nelimarkka-museon arkistoNelimarkka Irmeli Kojonen Nelimarkka-museon arkisto Irmeli Kojonen Nelimarkka-museon arkisto Irmeli Kojonen Nelimarkka-museon arkisto Irmeli Kojonen Nelimarkka-museon arkistoNelimarkkaNelimarkkaNelimarkka


Taiteilijaresidenssissä vieraita ympäri maailmaa

Museon yhteydessä toimii myös taiteili-jaresidenssi, joka on avannut ovet useille kansainvälisille näyttelyprojekteille suoraan taiteilijaryhmien kanssa. Kontaktina on yleensä silloin toiminut oman alueen taiteilija – usein Pohjalaisen taiteilijaliiton jäsen. Residenssin toimintaa tosin rajoittaa jonkin verran tällä hetkellä käynnissä oleva uuden taideteosvaraston rakennusprojekti. Taiteilijaresidenssi perustettiin jo 1980-lu-vun puolivälissä, mutta ympärivuotisesti se on toiminut 1990-luvulta asti. Ensimmäiset vieraansa residenssi sai Pohjanlahden toi-selta puolen, Uumajasta. Seuraavat vieraat olivat jo Schleswig-Holsteinin alueelta ja löysivät tänne tiensä vanhan Vaasan läänin kulttuuriyhteistyön myötä. Sittemmin kan-sainvälinen yhteistyö on laajentunut nopeas-ti ympäri maailmaa, Australiaa, Amerikkaa ja jopa Afrikkaa myöten. Osa vieraista haluaa tulla uudestaan. Parhaillaan residenssissä vierailee amerikkalaistaiteilija Wesley Berg tammikuun loppuun asti. Bergille tämä on jo toinen kerta, mutta vuodenaika on eri.

– Berg halusi omien sanojensa mukaan ammentaa luomisvirettä Pohjanmaalla lumen ja talvisen pimeyden tunnelmasta, Leena Passi kertoo. Tätä ennen vieraana on ollut skottitaiteilija Hannah Harkes, Iso-Britanniasta. Hänen projektinaan on tehdä Aku Ankan puhekuplista uusia sarjakuvia. Seuraavat vieraat ovat Wolff Hamm Saksasta ja Ross Ryan Iso-Britanniasta. Neuvotteilla on iranilaistaiteilijan vierailu ja toiminta jatkuu vilkkaana.


Residenssi toteuttaa myös Nelimarkan unelmaa taidekou-lusta. Tiloissa toimii osaltaan taiteen perusopetuksen kaksi ryhmää viikossa. Lisäksi museo järjestää myös omia grafiikan kursseja mm. litografiasta. Alakerrassa on suuri ateljeetila, jossa on mm. syväpainoprässi ja muita metalligrafiikan välinei-tä. Taiteilijaresidenssi palvelee monipuolisesti ja toimii ajan hermolla, mistä kertoo sekin, että viime syksynä siellä järjes-tettiin graffiti-kurssi.

Huvia huvilasta

Puolen kilometrin päässä itse museos-ta on valmistumassa museon viimeisin kunnostustyö. Se on Eero Nelimarkan huvila 1930-luvulta. Nelimarkka rakennutti mansardikattoisen huvilan aluksi säätiön kokoelman sijoituspaikaksi mutta myös taidekoulun toimintaa ajatellen. Huvila osoittautui laajennuksenkin jälkeen tarkoi-tukseen liian pieneksi ja oli jonkin aikaa sittemmin vuokrakäytössä. Tänä vuonna rakennussuojelulailla suojeltu huvila täyttää 80 vuotta. Kun kunnostustyöt on huhti–tou-kokuulla saatettu loppuun, huvilaa voidaan hyödyntää historiasta kertoviin valokuva-näyttelyihin. Se voi myös toimia tarvitta essa residenssinä, tai siellä voidaan järjestää myös juhlia ja tapahtumia. Historialliseen pihapiiriin kuuluu savusauna sekä pieni pihatupa.

Uusi perusnäyttely luvassa syksyllä

Viime vuonna tuli kuluneeksi 100 vuotta siitä kun Eero Nelimarkka aikoinaan lähti Pariisiin opiskelemaan. Syksyllä 2013 mu-seon perusnäyttely uusitaan Nelimarkan taiteen osalta, ja kokonaisuudessa huo-mioidaan myös Pohjalaisen taiteilijaliiton 70-vuotisjuhla. Liitto on Eero Nelimarkan perustama. Uudistetussa perusnäyttelyssä tulee olemaan silloin esillä myös muiden liiton perustajajäsenten töitä.

www.nelimarkka-museo.fi

Kanadalaistaiteilija Brenda Petays aloittelemassa paperiperformanssia museon kahvilassa.

Taideteos, johon sai koskea koululaistyöpajassa.


Hyvinvointi

Alajärveläisessä maisemassa seisoo pohjalainen talonpoi-kaistila, jonka punaisessa

tuvassa valmistuvat palkitut mar-javiinit ja -liköörit. Punaisen Tuvan Viinitila on valmistanut viinejä Alajärvellä jo vuodesta 1995.

Punaisen Tuvan Viinitila on Suomen van-himpia tilaviinien valmistajia. Tilaa nykyisin hoitavan Jussi Keijosen isä Jorma Keijonen kertoo, että toiminta sai alkunsa viinin teke-misestä: marjanviljelytilalla mietittiin vaih-toehtoja raaka-aineiden jatkojalostukselle, ja sen seurauksena tilan omia viinejä alettiin valmistaa. Toiminta oli aluksi pienimuotois-ta, ja kehitys pienestä viinitilasta suosituksi matkailukohteeksi on tapahtunut vuosien mittaan. Suosion ja kävijämäärien kasvaessa tiloja on laajennettu kahteen otteeseen, ensin vuonna 2004 ja heti perään vuonna 2005. Nykyisin Punaisen Tuvan Viinitila tunnetaan hyvin, ja siellä vierailee vuosittain yli 15 000 kävijää.

Menestys ei vaadi kommervenkkejä

Punaisen Tuvan Viinitilan sydän on tilan vanha päärakennus, joka on kunnostettu viinituvaksi talon perinteinen pohjalainen maalaisluonne säilyttäen. Viinituvassa järjes-tetään ryhmille tilauksesta viininmaistajaisia ja viinitilakierroksia, ja se on myös suosittu juhla- ja kokouspaikka. Tilausravintola Viinituvassa on 180 asiakaspaikkaa, ja kesäisin tilan viihtyisään pihapiiriin saadaan 200 paikkaa lisää. Viinituvassa onnistuvat siis isotkin juhlat idyllisessä ja viihtyisässä miljöössä.

Jorma Keijosen mukaan Punaisen Tuvan suosion salaisuus on yksinkertaisissa asioissa.

– Hyvä palvelu, kauniit, siistit tilat sekä hyvä, itsetehty ruoka ovat niitä asioita, joita vieraat arvostavat. Ei se ole sen monimut-kaisempaa. Me olemme toimineet aina tällä konseptilla, ja se toimii, Keijonen sanoo.

Toiminnan perustana on asiakkaan toi-veiden ja tarpeiden kuunteleminen, ja siksi ryhmäruokailutkin rakennetaan aina asiak-kaan mukaan – kiveen kirjoitettua ruokalis-taa ei ole. Viime vuonna Punaiselle Tuvalle myönnettiinkin Pohjanmaan Matkailu ry:n Matkailukärppä-huomionosoitus tunnustukse-na matkailun edistämiseksi tehdystä työstä.

Mansikoista, mustikoista, viinimarjaterttusista…

Syömisen ja viininmaistelun ohella tilalla on mahdollista osallistua viinitilakierrokseen, jossa johdatetaan viininvalmistuksen saloihin. Viinitilakierroksella pääsee läheltä tutustu-maan siihen, miten palkitut Punaisen Tuvan viinit valmistuvat. Yritys on saanut vuonna 2012 Pro Agrialta tunnustuspalkinnon koti-maisen viininvalmistuksen kehittämisessä, ja Punaisen Tuvan kaikilla tuotteilla on Hyvää Suomesta -joutsenlipun käyttöoikeus.

Punaisen Tuvan viinit ja liköörit valmiste-taan oman tilan ja lähialueen sopimusviljei-lijöiden marjoista, ja niissä maistuu Suomen kesä sellaisena kuin se parhaimmillaan on. Valmistuksessa käytetään viinimarjojen lisäksi mustikkaa, mansikkaa, puolukkaa ja marja-aroniaa. Juomavalikoimaan kuuluvat puna-, valko- ja roseeviinien ohella erilaiset liköörit. Tilan erikoisuus on Kohina, puo-likuiva punaviini, jonka valmistuksessa on veden sijasta käytetty koivun mahlaa.

Punainen Tupa osaa etiketin

Tilan viinejä voi ostaa mukaan tilan viinimyymälästä. Yrityksille viinitila tarjoaa viinien lisäksi omia erikoisetikettejä, jolloin viineistä saa mitä mieleenpainuvimpia lii-kelahjoja. Erikoisetiketein varustetut pullot pakataan kauniisti puulaatikoihin – lahja, jonka kehtaa antaa kenelle vain.

punaisentuvanviinitila.fiPunainen Tupa ja mansikkamaaMatleena Ikonen Punaisen Tuvan ViinitilaMatleena Ikonen Punaisen Tuvan ViinitilaMatleena Ikonen Punaisen Tuvan ViinitilaMatleena Ikonen Punaisen Tuvan ViinitilaMatleena Ikonen Punaisen Tuvan Viinitila


Sininen Tie

www.kotimaassa.fi49

Alajärveläisessä maisemassa seisoo pohjalainen talonpoi-kaistila, jonka punaisessa

tuvassa valmistuvat palkitut mar-javiinit ja -liköörit. Punaisen Tuvan Viinitila on valmistanut viinejä Alajärvellä jo vuodesta 1995.

Punaisen Tuvan Viinitila on Suomen van-himpia tilaviinien valmistajia. Tilaa nykyisin hoitavan Jussi Keijosen isä Jorma Keijonen kertoo, että toiminta sai alkunsa viinin teke-misestä: marjanviljelytilalla mietittiin vaih-toehtoja raaka-aineiden jatkojalostukselle, ja sen seurauksena tilan omia viinejä alettiin valmistaa. Toiminta oli aluksi pienimuotois-ta, ja kehitys pienestä viinitilasta suosituksi matkailukohteeksi on tapahtunut vuosien mittaan. Suosion ja kävijämäärien kasvaessa tiloja on laajennettu kahteen otteeseen, ensin vuonna 2004 ja heti perään vuonna 2005. Nykyisin Punaisen Tuvan Viinitila tunnetaan hyvin, ja siellä vierailee vuosittain yli 15 000 kävijää.

Menestys ei vaadi kommervenkkejä

Punaisen Tuvan Viinitilan sydän on tilan vanha päärakennus, joka on kunnostettu viinituvaksi talon perinteinen pohjalainen maalaisluonne säilyttäen. Viinituvassa järjes-tetään ryhmille tilauksesta viininmaistajaisia ja viinitilakierroksia, ja se on myös suosittu juhla- ja kokouspaikka. Tilausravintola Viinituvassa on 180 asiakaspaikkaa, ja kesäisin tilan viihtyisään pihapiiriin saadaan 200 paikkaa lisää. Viinituvassa onnistuvat siis isotkin juhlat idyllisessä ja viihtyisässä miljöössä.

Jorma Keijosen mukaan Punaisen Tuvan suosion salaisuus on yksinkertaisissa asioissa.

– Hyvä palvelu, kauniit, siistit tilat sekä hyvä, itsetehty ruoka ovat niitä asioita, joita vieraat arvostavat. Ei se ole sen monimut-kaisempaa. Me olemme toimineet aina tällä konseptilla, ja se toimii, Keijonen sanoo.

Toiminnan perustana on asiakkaan toi-veiden ja tarpeiden kuunteleminen, ja siksi ryhmäruokailutkin rakennetaan aina asiak-kaan mukaan – kiveen kirjoitettua ruokalis-taa ei ole. Viime vuonna Punaiselle Tuvalle myönnettiinkin Pohjanmaan Matkailu ry:n Matkailukärppä-huomionosoitus tunnustukse-na matkailun edistämiseksi tehdystä työstä.

Mansikoista, mustikoista, viinimarjaterttusista…

Syömisen ja viininmaistelun ohella tilalla on mahdollista osallistua viinitilakierrokseen, jossa johdatetaan viininvalmistuksen saloihin. Viinitilakierroksella pääsee läheltä tutustu-maan siihen, miten palkitut Punaisen Tuvan viinit valmistuvat. Yritys on saanut vuonna 2012 Pro Agrialta tunnustuspalkinnon koti-maisen viininvalmistuksen kehittämisessä, ja Punaisen Tuvan kaikilla tuotteilla on Hyvää Suomesta -joutsenlipun käyttöoikeus.

Punaisen Tuvan viinit ja liköörit valmiste-taan oman tilan ja lähialueen sopimusviljei-lijöiden marjoista, ja niissä maistuu Suomen kesä sellaisena kuin se parhaimmillaan on. Valmistuksessa käytetään viinimarjojen lisäksi mustikkaa, mansikkaa, puolukkaa ja marja-aroniaa. Juomavalikoimaan kuuluvat puna-, valko- ja roseeviinien ohella erilaiset liköörit. Tilan erikoisuus on Kohina, puo-likuiva punaviini, jonka valmistuksessa on veden sijasta käytetty koivun mahlaa.

Punainen Tupa osaa etiketin

Tilan viinejä voi ostaa mukaan tilan viinimyymälästä. Yrityksille viinitila tarjoaa viinien lisäksi omia erikoisetikettejä, jolloin viineistä saa mitä mieleenpainuvimpia lii-kelahjoja. Erikoisetiketein varustetut pullot pakataan kauniisti puulaatikoihin – lahja, jonka kehtaa antaa kenelle vain.

punaisentuvanviinitila.fiPunainen Tupa ja mansikkamaaMatleena Ikonen Punaisen Tuvan ViinitilaMatleena Ikonen Punaisen Tuvan ViinitilaMatleena Ikonen Punaisen Tuvan ViinitilaMatleena Ikonen Punaisen Tuvan ViinitilaMatleena Ikonen Punaisen Tuvan Viinitila


Sininen Tie

Jorma Keijonen on siirtynyt Punaisen Tuvan toiminnasta hotelli Alvariinin apu-joukkoihin, vaikka varsinaisesti hotellia pyörittävät Keijosen tytär Salla Hemminki ja tämän mies Tomi.

Yritykset työllistävät

Keijosen mukaan Alajärvellä on tarvetta hotellille, sillä paikkakunnalla pitävät ma-jaansa kansainvälisestikin toimivat yritykset kuten Mäkelä Alu, Saltex, Finnlamelli, Ruukki ja Honka, jotka tuovat paikkakun-nalle asiakkaitaan ja vieraitaan. Alvariini toimiikin paljolti juuri yritysten majoitta-jana.

Keijosen mukaan Alvariini on vielä lyhyen toiminta-aikansa vuoksi vielä hieman tuntematon, mutta maine kiirii pikkuhiljaa, ja majoituskapasiteetti on jo kohtuullisessa käytössä. Yrittäjäperheen tytär miehineen

luottaa samaan tuttuun reseptiin kuin millä kotitila saatiin kukoistamaan: hyvä palvelu, hyvä ruoka ja siistit tilat ovat avainasemassa vieraiden viihtyvyydelle.

Erikoisuutena keilahalli

Alvariiniissa on 22 kodikasta ja tasokasta huonetta, joihin on mahdollista majoittaa isompikin ryhmä. Hotellin tilavassa ravinto-lasalissa katetaan lounasaikaan noutopöytä, ja muina aikoina siellä tarjoillaan herkullisia á la carte -annoksia. Avarat ja viihtyisät tilat toimivat hyvin myös kokous- ja juhlakäytös-sä – Alvariinin kokoustiloihin mahtuu jopa 70 ihmistä. Alvariinin väki räätälöi ryhmien toiveiden mukaisia majoitus-, kokous- ja juhlapalveluita sekä tyky-päiviä.

Hotellissa on kaksi saunaa, takkatupa ja uima-allas, jotka ovat sen asiakkaiden käytössä aamuisin ja alkuillasta. Muina

aikoina saunat ovat varattavissa yritysten sekä muiden yhteisöjen virkistyskäyttöön. Kokouspaketteihin on mahdollista sisällyt-tää saunaosaston käyttö.

Alvariinissa on yksi erikoisuus: 6-ratai-nen keilahalli, johon on hyvä näköyhteys hotellin baaritiskiltä. Keijosen mukaan keilahalli on saanut suuren suosion.

– Keilaaminen on hyvää ajanvietettä, jos viettää hotellissa vaikka muutamankin päivän. Ja toisaalta, jos ei itse halua keila-ta, voi kuluttaa aikaa katselemalla, miten muilta keilat kaatuvat, Keijonen sanoo. – Keilahalli on myös muiden kuin hotel-livieraiden käytössä, ja siitä onkin tullut suosittu ohjelmanumero niin harrastajille, perheille, yhdistyksille ja koululaisryh-mille.

www.alvariini.fi

Keilat kaatuvat hotelli AlvariinissaHotelli Alvariini Alajärven keskustassa on toiminut nyt 1,5 vuoden ajan.

Alvariini pyrkii osaltaan ratkaisemaan puutetta, joka Alajärvellä on tasok-kaasta majoitustilasta. Matleena Ikonen Hotelli AlvariiniMatleena Ikonen Hotelli AlvariiniMatleena Ikonen Hotelli AlvariiniMatleena Ikonen Hotelli AlvariiniMatleena Ikonen Hotelli Alvariini



Hyvinvointi

Tulivuorten ja geysirien maailmassa

Kävelemme siltaa pitkin tulivuoren sisään, kun jostain alhaalta, syvältä, kuilun uumenista alkaa yhtäkkiä pur-kautua höyryä. Kipinät välähtelevät allamme avautu-

vassa pimeydessä ja valtava jyrinä tuntuu korvissa, jopa selkä-piissä asti. Täällä Alajärven Tulivuorikeskuksessa voi kokea omakohtaisesti, miltä tulivuorenpurkaus tuntuu ja näyttää – ja palata turvallisesti takaisin.

Irmeli Kojonen Tulivuorikeskus Irmeli Kojonen Tulivuorikeskus Irmeli Kojonen Tulivuorikeskus Irmeli Kojonen Tulivuorikeskus Irmeli Kojonen Tulivuorikeskus Irmeli Kojonen Tulivuorikeskus


Sininen Tie

www.kotimaassa.fi51

Tulivuorten ja geysirien maailmassa

Kävelemme siltaa pitkin tulivuoren sisään, kun jostain alhaalta, syvältä, kuilun uumenista alkaa yhtäkkiä pur-kautua höyryä. Kipinät välähtelevät allamme avautu-

vassa pimeydessä ja valtava jyrinä tuntuu korvissa, jopa selkä-piissä asti. Täällä Alajärven Tulivuorikeskuksessa voi kokea omakohtaisesti, miltä tulivuorenpurkaus tuntuu ja näyttää – ja palata turvallisesti takaisin.

Irmeli Kojonen Tulivuorikeskus Irmeli Kojonen Tulivuorikeskus Irmeli Kojonen Tulivuorikeskus Irmeli Kojonen Tulivuorikeskus Irmeli Kojonen Tulivuorikeskus Irmeli Kojonen Tulivuorikeskus


Sininen Tie

Sinisen Tien varrella sijaitseva Tulivuorikeskus tarjoaa kaikenikäisille har-vinaislaatuisen elämysmatkan tulivuorten ja geysirien ihmeelliseen maailmaan. Alajärven Hoiskossa sijaitseva keskus on ainoa paikka Suomessa, missä vastaavanlaista voi kokea. Paikka on koululaisryhmien, eläkeläisten ja kesämatkaajien suosiossa, mutta soveltuu hyvin muillekin asiasta kiinnostuneille. Myös geologeja ja alan tutkijoita vierailee keskuk-sessa ulkomaita myöten.

NASA:lta mallia suunnitteluun

Aivan kierroksen alussa on tuloaulaahallitseva, NASA:n mallin mukainen, halkaisijaltaan kunnioitettavat 1,5 metrin kokoinen maapallo, joka johdattaa kävijät seismologian aihepiirin ääreen. Pallo on toteutettu tarkasti satelliittikuvien pohjalta. Nytkin pallon ympärillä pyörii nuorempaa väkeä koettelemassa mannerlaattojen rajoja sekä tutkailemassa, mistä kaikkialta niitä tulivuorialueita löytyy. Opastaulut esitte-levät vankkaa faktaa mannerlaatoista sekä vulkaanisista alueista ja myös avaruudesta. Täällä voi punnita mitä painaisi esim. Mars-planeetalla.

Kivihiomosta Tulivuorikeskukseksi

Alajärven Tulivuorikeskus on yrityksen perustajan Risto Saarelan sinnikkyyden ja useiden vuosien suunnittelutyön tulos. Perheyritys aloitti ensin kivihiomona, mutta laajentui myöhemmin nykyisen-laiseksi keskukseksi. Tulivuorikeskus valittiin Vuoden 2010 kotimaan matka-kohteeksi Matkailutoimittajien Kilta ry:n toimesta. Palkinto luovutettiin vuoden 2011 Matkailumessuilla Helsingissä. Vaikka Saarela on itsekin perehtynyt tarkoin geo-logian saloihin, hän on käyttänyt neuvon-antajina useita alan asiantuntijoita. Keskus haluaa toimia vakavasti otettavana tiedonvä-lityskanavana. Runsas taustatieto opastau-luilla takaa sen, että kierroksesta saa paljon irti itsekseenkin. Halutessaan voi kuitenkin osallistua oppaan johtamalle kierrokselle, joka on toki antoisampi.

Geysirien voimaa

Siirrymme eteenpäin laavaputkeen. Laavaluolastot saattavat kulkea hyvinkin etäällä itse tulivuoresta, piilossa laavakentän

alla. Jatkamme eteenpäin ja saavumme va-loisaan tilaan. Aivan yllättäen vesi purkau-tuu edessämme majesteettisena patsaana

suoraan ylöspäin. Geysirit ovat yksi luonnon ihmeistä joita ei voi olla hämmästelemättä, edes näin simulaationa.

– Täällä vesi ei tietenkään ole kuumaa, vaan se johdetaan ilman- ja vedenpaineen avulla suoraan ylöspäin, jotta saadaan toden-tuntuinen vaikutelma geysirin purkauksesta, Saarela selittää. Tulivuorenpurkauksen ja kivi-vyöryjen äänet ovat tositilanteista nauhoitettuja. Hiukset pystyyn nostattavat ääniefektit ja kipinöitä

simuloivat värivalot luovat aidon tunnel-man. Geysir-alueella voi tutustua erilaisiin mineraaleihin. Esillä on monenlaista kivima-teriaalia uusista islantilaisista laavakivistä muinaisten tulivuorenpurkausten synnyttä-miin kivilajeihin.

Kun talo alkaa heilua

Lopuksi pääsemme tutustumaan maan-järistyksen kulkuun. Vaikka Suomessakin maa järähtelee silloin tällöin, harvalla on omakohtaisia kokemuksia asiasta. Moni kuitenkin yllättyy huomatessaan, että useimmat etelän tutuista lomakohteista sijaitsevat seismisillä alueilla. Meidät joh-datetaan pienempään tilaan, johon mahtuu arviolta linja-autollinen ihmisiä. Sitten alkaa tapahtua: huone alkaa liikkua kummallisel-la tavalla. Järistyssimulaatio vastaa viiden magnitudin tilannetta Richterin asteikolla. Kyse on maksimissaan meilläkin Suomessa esiintyvästä maan-järistyksestä, joka ei siis ole

kovin voimakas. Silti polvet tuntuvat lyövän loukkua. Voin vain kuvitella, miltä tuntuisi olla todellisessa tilanteessa tilassa, jossa on kaikenlaista tavaraa ympärillä. Järisyttävän kokemuksen jälkeen tutustumme aitoihin maanjäristystä mittaaviin laitteisiin, seismo-metriin ja seismograafiin. Hienosta tekno-logisesta kehityksestä huolimatta ihminen tuntuu olevan edelleen kovin pieni suurten luonnon voimien keskellä.

Fossiileja ja ametisteja matkamuistoiksi

Kiinnostavaa on tutustua myös maas-samme tapahtuneiden maanjäristysten historiaan. Esim. Paltamon kirkko tuhoutui aikoinaan 1600-luvulla maanjäristyksen vaikutuksesta. Myös muu historiallinen tieto on kiehtovaa omassa aika-aspektissaan. Kierroksen lopulla tarjolla on lisäksi run-saasti tietoa lähiavaruudesta, geologiasta ja sekä maamme kaivostoiminnasta. Esillä on erilaisia kivinäytteitä ja fossiileja. Valtavan painoinen ametisti-geodi komistaa näytte-lyä. Se on syntynyt muinoin tulivuorenpur-kauksen seurauksena. Korukivinäyttelyn yhteydessä sijaitsee myymälä, josta voi ostaa kauniita kivikoruja tai vaikkapa fossiloituneita muinaisötököitä matkamuis-toiksi. Tulivuorikeskus palvelee matkailijoita varhain keväästä myöhäiseen syksyyn. Päärakennuksen myymälä, jalokivinäyttely sekä kokoustilat ovat käytössä ympärivuo-tisesti.

www.tulivuorikeskus.fi



www.kotimaassa.fi/mediakortti

tule mukaan!

SOITA mediamyyntiin

puh. 044 702 1212

seuraava numero 2/2013 ilmestyymaaliskUUssa viikolla 11

Sininen Tie -sarja jatkuu,esillä myös kesätapahtumat

ja -teatterit .

www.kotimaassa.fi53

Aallon arkkitehtuurille tunnusomaisia piirteitä ovat materiaalien nerokas hyödyn-täminen, luonnonvalon kokonaisvaltainen käyttö ja maiseman ottaminen osaksi rakennuskokonaisuutta. Hän huomioi myös, että sisustus oli sopusoinnussa rakennuksen arkkitehtonisen tyylin kanssa.

Museo ja koetalo Jyväskylässä

Jo vuonna 1966 perustettu Alvar Aalto -museo suojelee Aallon elämäntyötä sekä huolehtii hänen aineellisen ja henkisen pe-rintönsä jatkumisesta. Museon toiminta on keskittynyt Jyväskylään ja Helsinkiin, joissa kummassakin on kaksi museokohdetta.

Jyväskylässä sijaitseva Alvar Aalto -museo on valmistunut vuonna 1973, ja se edustaa Aallon myöhäistä valkoista kautta. Museon perusnäyttelyssä on esillä Aallon elämäntuo-tannon koko kaari ja henkilöhistorialliset vaiheet. Galleria-tilassa järjestetään vaihtuvia

arkkitehtuurin, muotoilun ja nykytaiteen näyttelyitä. Museon yhteydessä toimivat museo-kauppa ja kahvila Cafe Alvar. Museoon voi tutustua joko itse-näisesti tai oppaan johdolla.

1950-luvulla rakennettu Muuratsalon koetalo sijaitsee viidentoista kilometrin päässä Jyväskylän kaupungin keskustas-ta. Luonnonhelmassa sijaitseva paikka oli Aallolle paitsi kesä-asunto myös kokeilukeskus, jos-sa luonto antoi impulsseja sekä muotoihin että rakenteisiin. Koetalo toimi vuoteen 1994 asti Aallon perheen kesähuvilana.

Sukellus arkkitehtuuriin, muotoiluun ja henkilöhistoriaan

Nimikkomuseo vaalii Alvar Aallon perinnettä

Alvar Aalto (1898–1976) on modernin arkkitehtuurin ja muotoilun edellä-kävijä ja yksi Suomen tunnetuimmis-

ta arkkitehdeistä. Aallon arkkitehtuuria voi nähdä eri puolella Suomea, mikä käy ilmi tätäkin lehteä lukiessa.

Eeva Oksman Alvar Aalto -museo

Kävelymatkan päässä kotitalosta on Alvar Aallon ateljee, joka valmistui Helsingin Munkkiniemeen 1955 arkkitehtitoimiston tarvitessa lisää työtilaa. Ateljee kuuluu Aallon 1950-luvun rakennusten parhaim-mistoon. Valkoiseksi slammatun, suljetun rakennuksen päätila on kaareva ateljee, josta avautuu näkymä sisäpihalle. Toisesta kerroksesta löytyy myös kapearunkoinen piirustussali. Luonnonvalo kiertää salissa kauniisti korkeiden ikkunanauhojen kautta. Ateljeehen järjestetään niin ikään sekä avoimia että tilattuja opastuksia. Tarkemmat tiedot kunkin kohteen aukioloajoista kannat-taa tarkistaa museon internet-sivuilta.

Aaltoa puhelimeen

Alvar Aalto -museo on lanseerannut viime syksynä AALTOsites-mobiilioppaan Aallon Helsingin kohteisiin, mutta valikoima on laajenemassa myös Jyväskylän seudun raken-nuksiin vuoden 2013 aikana. Tavoitteena on laajentaa AALTOsites kattamaan Alvar Aallon arkkitehtuuri maailmanlaajuisesti. Sovellus toimii suomeksi, englanniksi, ruotsiksi ja espanjaksi.

www.alvaraalto.fi

Nykyään sinne pääsee tutustumaan kesäai-kaan muutaman kerran viikossa järjestettä-villä opastetuilla kiertokäynneillä.

Helsingissä kotitalo ja ateljee

Alvar Aallon kotitalo sijaitsee Helsingin Munkkiniemessä. Aalto itse asui elämänsä loppuun saakka tässä vuonna 1936 val-mistuneessa talossa, jonka hän suunnitteli sekä nelihenkisen perheensä kodiksi että arkkitehtitoimistoksi. Yleisölle Riihitien talo

avattiin vuonna 2002, ja koti-museossa käy vierailijoita eri puolilta maailmaa. Erilaisten materiaalien ja luonnonvalon taidokas käyttö sekä kauniit ja funktionaaliset yksityiskohdat luovat vierailusta unohtumat-toman. Kotitaloon järjestetään sekä avoimia että tilattuja opastuksia, ja kävijöitä palve-lee myös pieni museokauppa.

Aallon huonekalusuunnitteluun liittyvät oleellisesti keksinnöt puun taivuttamisesta. Kuvassa Paimio-tuoli, kuva: Alvar Aalto -museo / Martti Kapanen.


Museot ja näyttelyt

Design saattaa kuulostaa hienolta ja kulturellilta. Se on kuitenkin meitä kaikkia varten, sillä sen avulla pyritään lisäämään arkipäivästenkin tuot-

teiden ja toimintojen käytettävyyttä.

Viime vuonna Helsinki toimi yhdessä Espoon, Vantaan, Lahden ja Kauniaisten kanssa maailman designpääkaupunkina. Helsingin Korkeavuorenkadulla sijaitseva Designmuseo oli yksi keskeisistä kohtaamispaikoista. Kesällä tapahtu-manäyttämönä toimi museoiden välisellä piha-alueella sijainnut Paviljonki, jossa myös Designmuseo järjesti runsaasti oh-jelmaa. Museon näyt-telyohjelmiston suurin vetonaula oli kesäkauden Tulevaisuuden

perustamisesta tulee kuluneeksi 140 vuotta. Alun perin museon kokoelma koostui Suomen Taideteollisuusyhdistyksen vuonna 1873 Wienin maailmannäyttelystä osta-maan 700 esineeseen. Nykyään kokoelma käsittää jo 75 000 esinettä, joiden lisäksi museolla on laajat piirustus- ja kuva-arkistot. Designmuseo ei ole vain museo, vaan ak-tiivinen muotoilun kansainvälinen kohtaa-mispaikka ja tapahtumakeskus. Museolla on neljä toimipistettä: Designmuseo, Arabian museo, Iittalan lasimuseo ja Nuutajärven lasimuseo.

Uudistunut perusnäyttely

Helmikuun alussa Designmuseon Suomalainen muoto -perusnäyttely avautuu uudistettuna.

– Tarina säilyy, mutta se on jäsennetty paremmin, kertoo museon johtaja Jukka Savolainen. Näyttelyyn on päivitetty 10 lisä-vuotta kattaen nyt designhistoriaa 2000-lu-vun alkuun. Savolaisen mukaan näyttelyssä on myös hyödynnetty enemmän uutta teknologiaa, kuten liikkuvaa kuvaa.

– Tällä olemme parantaneet käyntikoke-musta entisestään, uskoo Savolainen.

kuuluu arkeen ja juhlaanrakentajat – Suomalainen muotoilu 1945–67 -näyttely, joka keräsi yli 41 000 kävi-jää. Designpääkaupunkivuoden aikana Designmuseo järjesti yli 225 erilaista ohjel-

mallista tapahtumaa.

Designmuseo 140 vuotta

Designmuseo on val-takunnallinen erikois-museo ja yksi maailman vanhimmasta alan mu-seoista, sillä tänä vuon-

na Designmuseon

Eeva Oksman Designmuseo / Rauno Träskelin

Designmuseo perusnäyttely

Arabian museo. Kurt Ekholm sinivalko 1936-1954

www.kotimaassa.fi55

Vaadi hyvää muotoilua!

Muotoilu muuttuu ja monipuolistuu yh-teiskuntarakenteen muutoksessa. Savolainen muistuttaa, että se on meitä kaikkia varten, ja se parantaa elämää sekä esteettisesti että funktionaalisesti.

– Designmuseoon kannattaa tulla tutus-tumaan jo sen vuoksi, että oppii tietämään, mitä voi vaatia – vaatimaan hyvää muotoilua, parempia palveluja ja infrastruktuuria.

Museon perusnäyttely on suosittu ja tär-keä pedagoginen tutustumiskohde esimer-kiksi koululaisryhmille, joita viime vuonna kävi lähes 2400. Myös monelle ulkomaiselle vieraalle se on jopa ensimmäinen kosketus suomalaiseen muotoiluun ja historiaan. Tyypillinen museovieras on Savolaisen mukaan kuitenkin kulttuurista ja muotoi-lusta kiinnostunut, 30–50-vuotias henkilö. Erityyppisillä näyttelyillä on kuitenkin omat kävijänsä, sillä tarjontaa on kaikille.

Designmuseossa on tietoisesti madallettu ”henkistä kynnystä”, ja museon inspiroivassa ympäristössä on järjestetty vaihtuviin näyt-telyihin liittyen runsaasti erilaisia työpajoja, joissa on valmistettu esimerkiksi koruja ja himmeleitä. Ohjelmassa on ollut myös toiminnallisia yleisöesityksiä sekä opastuksia lapsille. Aika kuluu kuin siivillä myös museon designtuotteita täynnä olevassa myymälässä kierrellessä tai nauttiessa herkutteluhetkestä museon yhteydessä olevassa tunnelmallises-sa kahvilassa.

– Tänne on helppo tulla, ja täällä on help-po olla, vakuuttaa Savolainen.

Muotoilun ja taiteen rajapinnalla

Designmuseo on myös muotoilun kansain-välinen kohtauspaikka. Helmikuun alussa avautuu Japan Societyn kanssa yhteistyössä tuotettu näyttely Fiber Futures – Japanin tekstiilitaide tänään. Sitä on kuvattu vaikut-tavaksi veistokselliseksi esine- ja tilakoke-mukseksi sekä ainutlaatuiseksi japanilaisen nykytekstiili- ja kuitutaiteen katselmukseksi. Näyttelyssä nähdään töitä 30 suunnitteli-jalta, kuten alansa huiput Jun’ichi Arai, Dai Fujiwara, Tetsuo Kusama ja Hiroku Watanabe.

Designgalleria

Kevätkaudella Galleriassa on esillä Ivana Helsinki 15 – Matkalla kotiin -näyttely, joka esittelee vuosien varrelta Ivana Helsingin kau-neimmat vaa-teet, värikkäim-mät kuosit sekä näytöstaltioinnit. Huhtikuun lopulta toukokuun loppuun esillä olevan Tango-kiertonäyttelyn lähtökohtana on ollut kestävä ke-hitys ja lähiöiden arjen suunnittelu. Yhteishankkeessa ovat olleet mukana Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnitte-lun korkeakoulu, Milano Politecnico- ja Ecole de Design Nantes Atlantique -yliopistot. Kesällä Galleriassa alkaa

kolmen vuoden pituinen Kesämonumentti-sarja, jossa

näyttelytila toimii muotoilualan yritysten ja valitun suunnittelijan

tilallisena leikkikenttänä.

– Kun suunnittelija ja yritys ”pölyttävät ristiin”, ja mukana on eri aloja ja toimijoita, voi syntyä uusia, odottamattomiakin lopputuloksia, Savolainen sanoo innostuen jo tulevasta.

Toisia tarinoita

Designmuseon näyttelyissä on esillä ollut aina vain pieni osa esineistöstä, joka on tukenut käsiteltävää päätarinaa. Kesäkauden avaava Designmuseo 140 vuotta -näyttelyn Toisia tarinoita tarkastelee millaista tarinaa Designmuseon kokoelmista on rakennettu ja kerrottu, ja mitä on jätetty tarinan ulkopuo-lelle.

Näyttely esittelee museon laajan kokoel-man kuriositeetteja ja aiemmin esittämät-tömiä esineitä, ja se kertoo Designmuseon kokoelman karttumisen vaiheista ja sen kartuttajista.

Museon kokoelmista ilmestyy kesällä kattava perusopas, joka toimii paitsi matka-oppaana museon kokoelmiin myös uudenlai-sena näkökulmana suomalaisen muotoilun historiaan.

www.designmuseum.fi

Tapio Wirkkala, Iittala Kanttarelli

Kaj Franck Universal Forms DM

Kaj Franck Arabian museo, kahviastiasto Sointu muotti

RN sävy posliini 1954-59.

Designmuseo,arkkitehti Gustav Nyström 1894Kuva: Jussi Tiainen



Korkeavuorenkatu 23, 00130 Helsinkiwww.designmuseum.fi

designmuseon kevät 20131.2.–5.5.2013

fiber futures - japanin tekstiilitaide tänään 1.2.–7.4.2013

ivana helsinki 15 - matkalla kotiin

SAAMELAISMUSEO & LUONTOKESKUStel. +358 400 898 212 Inarintie 46, INARIRavintola Sarrit tel. +358 16 661 662Matkailuinfo tel. +358 40 168 9668

www.siida.fi

www.kotimaassa.fi57

Hannes Heikura on valittu kolmes-ti Vuoden lehtikuvaajaksi sekä palkittu kahdesti Vuoden uutiskuvasta ja viidesti Vuoden lehtikuvasta. Lisäksi hän on saanut useita valokuva-alan palkintoja, kuten Fotofinlandian 2008 ja Suomen Kuvalehden Journalistipalkinnon 2006. Heikuran vaikuttavat kuvat ovat tulleet tutuiksi mm. Helsingin Sanomien sivulta.

Salon taidemuseon intendentti Pirjo Juusela-Sarasmon mukaan valikoimalla Hannes Heikuran uusimmat näyttelyt ohjelmistoonsa Salon taidemuseo haluaa nostaa valokeilaan parhaille kansainvälisille lehtikuvaajille kokemuksen ja työuran kautta kehittyneen taidon yhdistää valokuvan doku-mentaarisuus taiteellisen ilmaisun viimeistel-tyyn näkemyksellisyyteen.

Valokuvat sävähdyttävät Salossa

Salon taidemuseossa avautuu tammikuus-sa 2013 maamme

kenties maineikkaimman a i k a l a i s l e h t i k u v a a j a n , Hannes Heikuran (s. 1958), uusin valokuvanäyttely.

Eeva Oksman Hannes Heikura

Salon taidemuseossa tammikuussa avautu-va kokonaisuus koostuu Heikuran valoku-vataiteellisesta Dark Zone – Hämärä vyöhyke -näyttelystä vuodelta 2010 sekä We Walk Alone – Kuljemme yksin -näyttelystä vuodelta 2012. Jälkimmäistä näyttelyä ei aiemmin ole nähty muualla. Näyttelyyn julkaistaan myös We Walk Alone -kirja, jonka ovat kustantaneet yhteistyössä Aalto-yliopiston Musta Taide -va-lokuvakirjakustantamo ja Salon taidemuseo.

Valokuvaajan sielunmaisemissa

We Walk Alone -kuvasarjaa toteuttaessaan Hannes Heikura siirtyi hänelle tyypillisestä valon varjon kuvaamisessa ihmismielen yksinäiseen vaellukseen. Salossa esillä olevat näyttelyt kuvastavat valokuvaajan sielun-maisemaa Helsingistä maagisen realismin keinoin. Mustavalkokuvissa valokuvaajan ko-tikaupunki on muuttunut ajaltaan ja paikal-taan tunnistamattomaksi mielenmaisemaksi, jossa vaatimattomat arkitapahtumat näyttäy-tyvät häivytettyinä ihmisyyden kuvauksina ja tunnetiloina. Niissä löytyy aitoja tilanteita, ikuisuuksien täyttämiä pieniä hetkiä ja valon pilkahduksia. Heikuran valokuvat ovat visu-aalista runoutta. Ne ilmentävät niukkuuden filosofiaa ja ovat kaupunkikulttuurin kuvauk-sina yhtä aikaa luonteeltaan sekä suomalaisia että yleismaailmallisia.

We Walk Alone -kirjassa Hannes Heikura toteaa, että valokuvan täytyy olla tästä elä-mästä, mutta se on myös jotakin vielä suu-rempaa. Kuvaajan oman rohkean tulkinnan perustana on todellisuus. Koska valokuvaaja ei voi elää yhdellä tavalla ja kuvata toisel-la, ovat hänen kaikki kuvansa eräänlaisia omakuvia.

– Vaikka valokuvaaja ei esiintyisikään itse kuvissaan, hän paljastaa niissä silti sielunsa. Tässä on valokuvan totuus ja ehdottomuus, toteaa Heikura, ja muistuttaa lopuksi valo-kuvaajan vastuiden ulottuvan myös itsensä ulkopuolelle yhteiskuntamme heikkoihin ja osattomiin.

Hannes Heikura toimii nykyään freelancer-valokuvaajana ja valokuvataiteilijana työs-kenneltyään vuosikymmenien ajan lehtiku-vaajana Helsingin Sanomissa.



Rovaniemellä, Ounasjoen rantamaisemis-sa kesäkuussa 2011 avattu Pilke-talo pitää sisällään mm. mielenkiintoisen Tiedekeskus Pilkkeen, joka sopii käyntikohteeksi kaiken-ikäisille. Tiedekeskuksen 650 neliömetrin kokoinen näyttelyalue kertoo pohjoisten metsien kestävästä käytöstä sekä metsien tuotteista ja antimista.

Puurakentamisen huippua

Pilke-taloa voidaan pitää tiedekeskuk-sen suurimpana näyttelyesineenä. Talo on suomalaisen arkkitehtuurin taidonnäyte ja hyvä esimerkki ekologisen puurakentamisen huippuosaamisesta. Puurakenteisen talon hiilijalanjälki on vain kolmasosa vastaavan betonirakenteisen talon hiilijalanjäljestä. Tiedekeskuksen lisäksi talo on 135 ihmi-sen työpaikka, sillä siellä sijaitsee myös Metsähallituksen toimitalo.

Itse kokeillen

Tiedekeskus Pilkkeen vuorovaikutteinen näyttely herättää älyllistä uteliaisuutta, sillä se välittää tietoa tekemisen ja tutkimisen kautta: näyttelyssä näkemisen ja kuulemisen

lisäksi haistellaan, maistellaan ja kosketel-laan. Ymmärryksen lisääntymisen myötä sel-viää, että luonnonvarojen kestävällä käytöllä on oikeasti merkitystä maailmalle.

Näyttelyssä tutustutaan metsän ekolo-giaan ja biologiaan sekä metsänhoitoon ja metsätalouteen. Mitä tapahtuu puulle kaatamisen jälkeen? Se selviää seuratessa puun matkaa metsästä jatkojalostuskoh-teisiin. Kaikki puusta -teemaosio esittelee puun moninaisia käyttömuotoja alkaen rakentamisesta ja paperista aina lääkkei-siin ja terveysvaikutteisiin elintarvikkeisiin asti. Paikallishistoria on esillä Tervetuloa Sahanperälle -osiossa, joka muistuttaa alueen pahamaineisesta menneisyydestä.

Matka metsämiesten ja -naisten maailmaan

Suomalaisille metsä on luon-nollinen asia. Kukapa meistä ei olisi kokenut virkistyvän-

sä kulkiessaan metsässä vaikkapa marja- tai sieniretkellä. Metsät tuottavat iloa ja hyötyä monella tavalla. Mutta mitä itse asiassa tie-dämme metsistä?

Eeva Oksman Tiedekeskus Pilke

www.kotimaassa.fi59

Pilkkeen tapa tuoda asioita esille on haus-ka, oivaltava ja innoittava. Tiedekeskuksessa saa muun muassa kiivetä oikean Ponsse Ergo -metsäkoneen ohjaamoon. Biojalostamo taas pyörähtää käyntiin polkemalla. Eksymissimulaattorin pimeässä huoneessa voi eksyä turvallisesti, vaikka sen pimeässä metsässä vähän rasahteleekin. Metsäaiheiset laulut taas innoittavat kokeilemaan karaoke-laulua.

Monet kohteista ovat parhaimmillaan kaksin tai pienen ryhmän kanssa tehtyinä. Esimerkiksi iso tasapainopeli vaatii hyvää yhteistyötä, jotta kestävän käytön neljää eri osa-aluetta kuvaavat puiset pallot saadaan tasapainotettua laakealle alustalle.

Pilke onosa Rovaniemen museo- ja

tiedekeskuskeskittymää Ounasjoen rannalla.

Pilke on palkittu vuoden 2011 metsätekona,

se sai Puupalkinnon v. 2011, Metsäyhdistyksen Pro Silvis -ansiomitalin huomattavista ansioista Suomen metsäalan hyväksi v. 2011 sekä Einari

Vidgrénin Säätiön Einarin tun-nustuspalkinnon keväällä 2012.

Ensimmäisen toimintavuotensa aika Pilkkeessä vieraili

n. 53 000 kävijää.

Pilke =

25–50 cm pitkä, halosta tai rangasta pilkottu polttopuu (käytetään myös nimitystä

klapi), myös valon tuikahdus tai ”pilke” silmäkulmassa;

leikkisyys ja leikkimielisyys

Minustako metsästäjä?

Yksi Pilkkeen vetonauloista on Suomen ensimmäinen eräsimulaattori, jossa valko-kankaan metsämaisemassa liikkuvia riekkoja, karhuja ja hirviä ammutaan kiväärillä tai hau-likolla. Lapsetkin selviävät tehtävästä isän tai äidin avustuksella. Metsästysseikkailua voi jatkaa kokeilemalla saalishirven siirtä-mistä. Sitä varten Pilkkeessä on 200-kiloinen pehmohirvi, jonka metallirunko on peitetty toppauksin ja verhoiluin. Toden tuntua lisää se, että hirven vatsassa olevan tarranauhan alta paljastuu suolisto.

Työpajoja ryhmille

Ryhmävierailun alkuun tarkoitetut Pilkevartit tutustuttavat Pilke-taloon ja näyttelyyn, ja ne toimivat hyvänä johdantona omatoimiselle näyttelyyn tutustumiselle. Näyttelyvierailun lisäksi ryhmät voivat varata ohjelmaansa Pilkeen erilaisia työpajoja.

Koululaisille tarkoitetut työpajat on suunniteltu ikäryhmän ja oppiaineen mukaan. Myös muille ryhmille, kuten työyhteisöille, työpajat ovat mielekäs ja toiminnallinen tapa oppia uutta ja vahvistaa ryhmähenkeä.

Metsäisiä matkamuistoja

Vierailun päätteeksi on mukava piipahtaa Pilke-myymälässä, jonka kaikki tuotteet liit-tyvät myös tavalla tai toisella suomalaiseen metsään. Tarjolla on suomalaista metsää mo-nessa muodossa herkullisista makuelämyk-sistä hauskoihin arjen ja juhlan tuotteisiin.

www.tiedekeskuspilke.fi



Lapissa asuville avara luon-to ja pitkät etäisyydet ovat arkipäivää. Niiden ai-

kaansaamaa tilaa, kauneutta ja rauhaa moni eteläsuomalainen haluaa juuri kokea jokavuotisil-la Lapinmatkoillaan.

Nykytekniikalle etäisyydet ovat merkityk-settömät, ja niinpä maailman tapahtumat ja ajan muotivirtaukset tunnetaan hyvin myös Lapissa. Siitä huolimatta saamelaiset ovat säilyttäneet oman identiteettinsä. Erityispiirteitä ovat saamenkieli, porotalous ja vankka käsityöperinne, joten Lapintakki ja karvakengät ovat siellä edelleen tuttu näky.

Saamelaiskulttuuri elää ajassa

Saamenmaassakin on tapana harrastaa nykyaikaista ja trendikästä tuunausta, johon erikoisleiman antavat saamelaisvaikutteet. Esimerkiksi housujen lahkeisiin voidaan ommella, saamenpuvusta tuttuja nauhoja, tai solmia helmikoruja käyttäen Saamen lipun värejä Saamelaisuutta voidaan tuoda esille

monin tavoin.

– Lasten kanssa askarrellessa piirre-tään Saamen prinsessoja, joille liimataan saamelaisvaikutteisia koristeita, kertoo Saamelaismuseo Siidan kulttuuritulkki Sari Valkonen.

Perinteisiä taitoja voi opetella ny-kyisin myös omaa kulttuuria tukevilla kursseilla.

– Sukupolvelta toiselle siirtyvän tiedon sijaan monet oppivat nyt kurs-seilla tekemään perinteisiä käsitöitä, kuten saamenpukuja, nutukkaita eli karvakenkiä, kuksia, puukkoja ja lapa-sia, kertoo Sari Valkonen. Hänkin on

kurssilla valmistanut itselleen nutukkaat poron koipinahoista.

Eeva Oksman Saamelaismuseo Siida

www.kotimaassa.fi61

Hyvin tunnistettava saamenpuku on aikanaan ollut arkivaate, mutta nykyisin sitä käytetään erityisesti juhlissa. Eri alueilla on toisistaan jonkin verran poikkeavat puvut. Valkosen mukaan asiaan perehtyneet voivat tunnistaa puvusta seudun lisäksi jopa tekijän.

Saamenpukuun ei suhtauduta liian jäykästi, vaan ajan myötä materiaalit ovat muuttuneet, samoin helman mitta on vaih-dellut maailmanmuodin mukaan. Verka on vaihtunut silkiksi, ja perinteisesti punaisen villahuivin värin voi valita muodin mukaan. Suhtautuminen pukuun on kuitenkin aina kunnioittava.

Osa tiedoista ja taidoista kulkeutuu kui-tenkin edelleen sukupolvelta toiselle.

– Se on sitä, että käyn lasteni kanssa samoilla marjamailla kuin vanhempani ja isovanhempani. Kun kerron lapsilleni omasta lapsuudestani, jo se on perimätietoa, Sari Valkonen toteaa.

Parhaiten saamelaiseen kulttuuriin pääsee tutustumaan 700 asukkaan Inarissa. Se on Suomen saamelaisalueen keskus, ja siellä kokoontuu mm. saamelaisten itsehallintoelin Saamelaiskäräjät. Inarissa sijaitsevat myös

Yle Sápmi (Yle Saame), Saamelaisalueen koulutuskeskus Sajos sekä saamelaismu-seo ja luontokeskus Siida.

Aina aluksi Siidaan

Siida on monipuolinen tieto- ja opastus-keskus, jonka avautumisesta tulee kuluneek-si tänä vuonna 15 vuotta. Siidassa vierailee vuosittain noin 50 000 kävijää. Siida tarjoaa sekä moniaistisia elämyksiä että asian-tuntevaa tietoa, ja sen näyttelyt kertovat saamelaisten historiasta ja kulttuurista sekä pohjoisimman Lapin luonnosta. Sisätilojen näyttelytarjonnan lisäksi kesäisin avoinna on tunnelmallinen ulkomuseoalue, joka on houkutellut kävijöitä jo 50 vuoden ajan. Tänä vuonna Siidalla on siis kaksinkertainen merkkipäivävuosi!

Kulttuuri tutuksi monin keinoin

Saamelainen kulttuuri ja luonto liittyvät erottamattomasti toisiinsa, ja ne esitellään-kin Siidassa yhtenä näyttelykokonaisuutena. Nähtävänä olevat upeat valokuvat, aidot esineet ja taustalla kuultava rikas äänimaa-ilma luovat näyttelyvierailusta moniaistisen kokemuksen.

Siidan johdantonäyttely selvittää poh-joisen luonnon ja kulttuurin kehittymistä

sekä tutustuttaa alueen alkuperäiskansoi-hin ja saamen kielten eriytymisvaiheisiin. Päänäyttely kertoo muun muassa vuoden-kierrosta sekä selviytymisstrategioista poh-joisissa ääriolosuhteissa ja vuodenaikojen vaihtelussa.

– Täällä riittää lapsillekin paljon ihmeteltä-vää, Sari Valkonen hehkuttaa.

Perusnäyttelyjen lisäksi Siidassa on vaihtuvia näyttelyjä ympäri vuoden, ja siellä järjestetään kulttuuri- ja luontotapahtumia sekä seminaareja.

Ainutlaatuinen ulkomuseo

Juhlavuottaan viettävässä ulkomuseossa voi kesäisin tutusta erilaisiin saamelaisiin asuinmuotoihin ja pyyntitapoihin. Museo sijaitsee arvokkaalla kivikautisella asuinpai-kalla, joka on rauhoitettu muinaismuistolain nojalla. Ulkomuseoalueen kiertävän, alle kilometrin mittaisen polun varrella on lähes 50 tutustumiskohdetta.

Museon ainutlaatuisia kohteita ovat mm. vuonna 1960 museoalueelle siirretyt Tirron pihapiirin alkuperäiset hirsirakennukset, jotka edustavat Inarin talollissaamelaista asu-mismuotoa 1800-luvulta. Toinen erikoinen kohde on Mirhamintupa seinäkirjoituksi-neen. Tämä Inarin ja Kittilän rajalta siirretty käräjätupa oli oikeudenkäyntikäytössä aina vuoteen 1905 saakka. Tuvan seinät ovat täyt-tyneet tuomiotaan odottavien kaivertamista kirjoituksista.

Lähde luontoon

Siidasta saa monipuolista tietoa ympäris-töstä, sillä siellä sijaitsevat niin Inarin kun-nan matkailuneuvonta kuin Metsähallituksen luontokeskuksen asiakaspalvelupiste, josta saa karttoja ja neuvoja retkien suunnitte-luun, vinkkejä hyvistä kalastuspaikoista ja tarvittavat luvat. Retkeilyneuvontapalvelu kattaa koko pohjoisimman Lapin, ja sieltä saa ajankohtaisimman ja tarkimman tiedon alueen maasto-olosuhteista, reittien vaati-vuudesta sekä tulipaikoista ja autiotuvista.

Siidasta ei tarvitse jatkaa matkaa näl-käisenä. Siidan ravintola Sarritissa voi nauttia pohjoisen puhtaista raaka-aineista valmistettuja paikallisia herkkuja. Maittavan ruuan lisäksi saatavana on tilauksesta myös retkieväitä.

www.siida.fi



Terrakotta-armeijan löytyminen on suhteellisen tuore asia. Kiinan ensimmäisen keisarin Qin Shi Huangdin yli 2000 vuotta vanha hautapaikka paljastui sattumalta vuonna 1974, kun maanviljelijä kaivoa kaivaessaan osui savipatsaan päähän. Löytö sai valtavat mittasuhteet, kun tutkijoiden kaivauksista paljastui yhteensä lähes 8 000 yksilöllisin piirtein tehtyä terrakottasotilasta. Pronssiasein varustetut terrakottasotilaat oli järjestetty tarkasti sodankäyntioppien mu-kaisiin taistelumuodostelmiin. Lisäksi löytyi satoja savesta tehtyjä hevosia, vaunuja ja pal-jon muuta keisarin kuolemanjälkeistä elämää turvaamaan tarkoitettua tavaraa. Alueella kaivetaan edelleen, sillä hautapaikasta on avattu vasta murto-osa.

Näyttely on toiveiden täyttymys

Terrakotta-armeijan näyttely on ollut mu-seokeskus Vapriikin toivelistalla pitkään, ja sitä on edeltänyt monen vuoden valmistelu-työ. Näyttelyn tieteellisenä asiantuntijana on tunnustettu muinaisen kiinalaisen kulttuurin asiantuntija Carol Michaelson Lontoosta, British Museumista. Kiinassa näyttelyjärjes-täjinä ovat Shaanxi Cultural Relics Bureau ja Shaanxi Cultural Promotion Center.

Näyttelyyn on tulossa kymmenkunta alku-peräistä, luonnollista kokoa olevaa haudan-vartijaa, ja mukana on myös puolen metrin mittaisia sotureita Qin-dynastian aikaa seuranneen Han-dynastian ajalta. Vapriikkiin tulee myös keisari Qin Shi Huangdin pronssi-vaunujen luonnollista kokoa oleva jäljennös. Lisäksi näyttelykokonaisuuteen kuuluu alkuperäisiä aseita, koriste-esineitä, pelejä sekä jade-, pronssi- ja kultaesineitä Qin- ja Han-dynastioiden ajalta.

Kaikilla hautaan mukaan laitetuilla esineil-lä, patsailla ja muilla oli tärkeä merkitys.

– Kiinassa uskottiin elämän jatkuvan kuoleman jälkeen niin kuin ennenkin, kertoo Saloniemi. Siksi hautoihin varastoitiin viiniä ja ruokaa, esimerkiksi savesta tehtyjä pos-suja tai kanoja. Viihtymistä varten haudassa on ollut mm. shakintapainen lautapeli, jota siihen aikaan yleisesti pelattiin.

Saloniemen mukaan nyt, jos koskaan, kannattaa lähteä Vapriikkiin.

– Tämä on sellainen ”Once in a lifetime” -juttu, hän toteaa. Tämän jälkeen sotilaita on lähdettävä katsomaan Kiinaan.

www.vapriikki.fi

Terrakotta-armeija ja Kiinan keisarien aarteet -näyttely Tampereella 14.6.–1.12.2013

”Maailman kahdeksas ihme” nähtävänä Tampereella

Vapriikissa 14.6.2013 avautuva suurnäyttely esittelee Unescon maa-

ilmanperintölistalle kuuluvaa Terrakotta-armeijaa ja mui-ta Kiinan keisarien aarteita. Kyseessä on Vapriikin histori-an tähän asti mittavin näyt-telypanostus.

–Keisarin varsinaiseen hautamausoleumiin ei ole vielä koskettu lainkaan, toteaa näytte-lypäällikkö Marjo-Riitta Saloniemi.

Eeva Oksman Vapriikki

www.kotimaassa.fi63

”Ei vettä, rantaa rakkaam-paa…”

Entisen kotikuntani rajalla on musta hautakivi. Haudalla palaa kynttilä tai lyhty ympäri vuoden, ja kesällä sillä kukkii jatkuvasti tuoreet kukat. Mieheni kanssa olemme monesti pohtineet, että se on varmasti kotikaupunkimme parhaiten hoidettu hauta.

Matkan varreltaHautakivi pystytettiin uutena vuotena 2009, kun kotikuntani

lakkautettiin ja yhdistettiin isompaan naapuriin. Me lakkasim-me olemasta ”kuntalaisia” ja muutuimme ”kaupunkilaisiksi” yhdessä yössä. Vanhan kunnan hautajaisia vietettiin meidän kylällä suureellisesti: hautajaissaattue kulki kukkineen ja kynt-tilöineen entiselle kunnanrajalle, seppele laskettiin haudalle ja sen jälkeen viereisessä kodassa veivattiin gramofonilla vanhoja savikiekkoja. Tunnelma pimeässä talviyössä oli harras.

Vaikka hautajaisten järjestämistä ja hautakiven pystyttämistä kunnalle on helppo pitää muutosvastarintana tai pilke silmäkul-massa toteutettuna mielenosoituksena, on pohjalla mielestäni kuitenkin erotettavissa positiivinen sävy: syvä rakkaus omaa kotiseutua kohtaan. Oma kotikunta ja -seutu ovat niin olennai-nen osa omaa identiteettiä, että sitä halutaan vaalia vielä senkin jälkeen kun omaa kuntaa ei enää ole.

Samanlaiseen vahvaan kotiseuturakkauteen olen saanut tör-mätä usein haastatellessani tätä lehteä varten Suomen matkai-luyrittäjiä. Kokemus on aina yhtä havahduttava. Haastateltavien puheesta kuultaa läpi ylpeys omasta kunnasta, maakunnasta ja kylästä – juuret ovat monella niin syvällä oman kotiseudun mullassa, että ”kotiin” on palattu muualla Suomessa ja jopa ul-komailla vietettyjen vuosien jälkeen. On ilo huomata se, miten suurella sydämellä Suomen matkailukohteissa ollaan mukana oman kotiseudun kehittämisessä.

Tuntuu siltä, että mitä enemmän Suomi on sidonnainen muun maailman liikehdintään, sitä tärkeämmäksi ihmiset koke-vat myös omat juurensa – positiivisessa mielessä, ilman turhaa muukalaiskammoa. Yksi merkki oman kotiseutuidentiteetin vaalimisesta on viime vuosina noussut murteiden suosio. Heli Laaksosen Lounais-Suomen murteella kirjoittamat runot ovat tulleet tunnetuiksi koko maassa, Tampereen paikallisradiossa kuullaan päivittäin tampereenkiälisiä uutisia, ja jouluevanke-liumikin on kirjoitettu jo ainakin savoksi, stadiksi ja pohjan-maan murteella. Hienoja esimerkkejä, siitä miten paikallista identiteettiä vaalitaan!

Tämänkin vuoden alussa päättyi Suomessa monen kunnan aika. Mutta kuntaliitosten ei tarvitse merkitä kotiseuturakkau-desta luopumista. Loppujen lopuksi, kotiseutu on aina kotiseu-tu, oli sen nimi mikä hyvänsä.

Kolumni Matleena Ikonen

Suurmenestys jatkaa! Loistavaa musiikkia, suuria tunteita.Ohjaus: Ilari Nummi ja Jari JuutinenMusiikki: Matti Puurtinen

Kyllä: kyseessä on farssi. Ja yksitekijänsä, maailmankuulun farssimestarin parhaista. Ellei se paras.

Nyt saa siis vapaasti nauraa!

Pääosassa: Eeva Litmanen

SIRKKU PELTOLAN MENESTYSKOMEDIALinnoituksen kesäteatterin esittämänä

4.1. - 25.4.liput 32/30/29/20€musiikkilisä �rmalippuihin 5€

Esitykset

Esitykset 16.3. - 15.5.liput 18/16/15/12€

Esitykset 27.6. - 3.8.liput 25/22/15€

www.lappeenrannanteatteri.�LIPUNMYYNTI puh. 05 616 2290 ti-la 11-17 Lippupiste puh. 0600900900

Alaverstaanraitti 5, Tampere, puh. 03 5656 6966 ti–su 10–18, www.vapriikki.fi

Maailman kahdeksas ihme, Kiinan ensimmäisen keisarin terrakotta-armeija marssii ensi kesänä Vapriikkiin. Tarunomaisten haudanvartijoiden ohella näyttelyssä on esillä myös muita hautalöytöjä ja keisarien aarteita Qin- ja Han-dynastioiden ajalta: koriste-esineitä, aseita, pelejä, jade-, pronssi- ja kultaesineitä.

TERRAKOTTA-ARMEIJAJA KIINAN KEISARIEN AARTEET

14.6.–1.12.2013

Liput: 13/5 €

NÄE METSÄ PUILTA

Tiedekeskus Pilkkeessä tutustutaan pohjoisten

metsien kestävään käyttöön. Ajetaan motolla,

kokeillaan eksymistä ja löydetään puu jäätelöstä,

puruku mista ja huonekaluista. Met sässä piilee

uskomattomia asioita ja puu voi tulla vastaan

odottamat to massa paikassa.

Ounasjoentie 6, Rovaniemi, Finland Puh. 0205 64 7820 [email protected] www.tiedekeskuspilke.fi

Avoinna ma–pe 9–18, la–su 10–18. Suljettu maanantaisin 14.1.–31.5.2013.

Pääsyliput: aikuiset 7 €, lapset 7–15 v. 5 €, perhelippu 20 €

OTA SELvÄÄ!LAATIkkOON?

MAhTUUkO METSÄ

matkailu kotimaassa.fi nro 1-2013

Documents